1

Riihimäki Parooninmäki

asemakaavoitettavan suoalueen arkeologinen tutkimus

2017

Timo Sepänmaa

Timo Jussila

Tilaaja: Ramboll

2

Sisältö

Perustiedot ................................................................................................ 2

Yleiskartat ................................................................................................. 3

Tutkimus ................................................................................................... 5

Alue ja aiemmat havainnot ................................................................ 5

Koekaivaus ........................................................................................ 6

Tulos ................................................................................................. 8

Lähteet .............................................................................................. 8

Kuvia ................................................................................................. 9

Koekuopat ....................................................................................... 11

Kansikuva: Kokekuopitettu peltoalue, kuopitus käynnissä. Maakasat ovat kuoppien vieressä..

Perustiedot

Alue: Riihimäki, Parooninmäen asemakaavan ja asemakaavan muutosalueen uusi ra-

kennusalue, Silmäkenevan suoalueen, entisen muinaisjärven, koillisosassa.

Tarkoitus: Selvittää arkeologisella tutkimuksella onko Silmäkenevan muinaisjärven alueelle

sijoittuvalla rakennettavaksi kaavoitettavalla alueella suon pinnan alaisia kiinteitä

muinaisjäännöksiä.

Työaika: maastotyö 6.-9.6.2017

Kustantaja: hankkeen kaavakonsultti Ramboll Finland Oy.

Aikaisemmat tutkimukset: Silmäkenevan muinaisjärven alueella: Luppi 1989 tarkastus, Salmi-

nen ja Ruuttu 1996 kartoitus, Matiskainen, Jussila ja Rasimus 1997 inventointi,

Matiskainen, Zhilin ja Bilund 2000 kaivaus, Seitsonen 2001 inventointi, Bilund

2002 kaivaus, Ruohonen 2002 inventointi, Ruohonen 2004 inventointi, Ruohonen

2006 tarkastus. Jussila & Sepänmaa Karoliina-Herajoki kV 110 voimajohtolinjan

muinaisjäännösinventointi 2014. Tiainen ja Rahtola 2015, 110 kV voimajohtolinjan

uusien pylväspaikkojen tutkimus. Luoto 2015, Parooninmäen kaava-alueen arkeo-

logisen potentiaalin esiselvitys.

Tekijät: Mikroliitti Oy, Timo Sepänmaa ja Timo Jussila. Maastotyössä myös Juuso Koski-

nen ja Teemu Tiainen.

Tulokset: Alueella ei havaittu kiinteitä muinaisjäännöksiä eikä suokerrostumista löytöjä. Noin

1-1,5 metriä paksun eloperäisen pintakerroksen alla on peltoalueella paksu, peh-

meä silttikerros ja idässä metsittyneellä alueella savi. Näiden pinta on n. 86±0,5 m

korkeustasolla. Korkeuseroa näillä turpeen alaisilla ”kovan maan” kerroksilla on

alueella alle metrin länsi-itä suunnassa. Alue ei ole soveltunut järven matalan ve-

den vaiheessa (n. 86 m tasolla) eikä muulloinkaan esihistorialliselle asutukselle.

Alue on kaukana suon päälle kohoavasta maastosta, joten myöskään rantaraken-

teita ei alueella voi olla. Alueella tuskin on ollut kalastuslaitteita tms. vedenalaisia

tai matalassa vedessä olleita rakennelmia. Mitään ihmistekoista – salaojia lukuun

ottamatta – ei alueella koekuopissa havaittu. Alueella ei ole muinaisjäännöspoten-

tiaalia.

Selityksiä: Koordinaatit ja kartat ovat ETRS-TM35FIN-koordinaatistossa. Maastokartat ja ilmakuvat ovat Maan-

mittauslaitoksen maastotietokannasta kesäkuussa 2017, ellei toisin mainittu. Valokuvia ei ole talletet-

tu mihinkään viralliseen arkistoon, eikä niillä ole mitään kokoelmatunnusta. Valokuvat digitaalisia ja

ne ovat tallessa Mikroliitti Oy:n serverillä.

3

Tutkimusalue on nuolen osoittamassa kohdassa, vihreällä rajattu alue.

Yleiskartat

Tutkimusalue – kaavasuunnitelman rakennettava alue on merkitty vihreällä. Koekuopat punaisin

neliöin.

4

Alustava asemakaavaluonnos. Koekuopat merkitty punaisin neliöin.

Koekuopat ja kuoppanumerot (viite taulukkoon 1). Sinisellä kuopat jossa turvekerroksen alla

savi ja punaisella kuopat joissa turvekerroksen alla pehmeä siltti.

5

Tutkimus

Parooninmäen eteläpuolelle, Silmäkenevan koillisosaan on tekeillä asemakaava ja asemakaa-

van muutos, jossa suoalueelle osoitetaan rakentamista. Museovirasto antoi hankkeesta lausun-

non, jossa edellytettiin että on selvitettävä, sijaitseeko alueella turvekerroksen alaisia kiinteitä

muinaisjäännöksiä ajalta, jolloin suo on ollut järvenä. Silmäkenevan kaakkoisosassa tunnetaan

suokerroksen alaisia muinaisjäännöksiä – asuinpaikkoja. Nämä kuitenkin sijaitsevat suon reu-

noilla, suosta kohoavan loivan rinteen tai rantatörmän juurella, kohdilla missä on kivikautinen

asuinpaikka myös kuivalla maalla.

Hankkeen kaavakonsultti Ramboll Finland Oy tilasi alueen arkeologisen koetutkimuksen Mikro-

liitti Oy:ltä. Maastotyön tekivät pääosin Timo Sepänmaa ja Juuso Koskinen 6.-9.6.2017. Yhtenä

päivänä mukana olivat myös Timo Jussila ja Teemu Tiainen.

Alue ja aiemmat havainnot

Mikroliitti Oy teki Silmäkenevalla uuden voimajohtolinjan pylväspaikkojen tutkimuksen vuonna

2015, jolloin pylväspaikoille kaivettiin kaivinkoneella suokerroksen alle ulottuvat koekuopat. Alla

oleva teksti alueen muinaisuudesta on pääosin v. 2015 raportista.

Silmäkenevan muinaisjärven alueelta tunnetaan lukuisia kivikautisia asuinpaikkoja. Nyt tutkittua

aluetta lähin kivikautinen asuinpaikka Penninmäki, sijaitsee 1,2 km lounaaseen. Silmäkenevan

muinaisjärven alueen kivikautisia asuinpaikkoja on tutkittu etenkin 2000-luvun alussa. Silmäke-

nevan kaakkoisosassa on suokerrosten (turve-lieju) alta löydetty kivikautisia asuinpaikkoja joi-

den alimmat osat ovat n. 86 m korkeustasolla lähes 2 m turvekerroksen alla. Tutkimuksia ja

niiden tuloksia on käsitelty tutkimuskertomusten lisäksi vuonna 2002 julkaistussa Heikki Matis-

kaisen Riihimäen esihistoriassa ja vuonna 2004 julkaistussa Heikki Matiskaisen ja Juha Ruoho-

sen kirjassa Esihistorian pauloissa.

Alueella sijaitsevat tunnetut kivikautiset asuinpaikat sijaitsevat korkeustasojen 86 - 92 m. mpy

välisellä tasolla. Alimmalla tasolla sijainneet arkeologiset löydöt ovat tulleet suoturpeen ja liejun

alla olevasta mineraalimaasta n. 86 m mpy. tasolta. Nykyisen suon pinnan taso vaihtelee ja on

sen eri osissa n. 86 – 88 m mpy tasolla. Silmäkeneva on ollut jääkauden jälkeen, esihistorialli-

sena aikana järvenä, jonka vedenpinnan taso on vaihdellut n. 86 - 90 m välillä. Järven vedenta-

so on saattanut olla jonkin aikaa hieman korkeammallakin kuin 90 m. Silmäkenevan poikki kul-

kee Vantaanjoen latvan uoma. Suosta, läheltä joen uomaa, on löydetty puuesine – suksi. Suon

kaakkoisreunan kivikautisten asuinpaikkojen ääreltä on suossa havaittu jäänteitä puurakennel-

mista. Suon pohjois-luoteisosa on raivattu suurelta osin pelloksi ja suon keskiosat on metsitetty.

On siis periaatteessa mahdollista, että nykyisen suon alla, etäämpänä sen rannoista voi sijaita

matalia, turpeen alaisia muinaisaaria ja -särkkiä, joilla voisi ehkä myös sijaita esihistoriallisia

muinaisjäännöksiä. Suossa voi olla säilyneenä myös orgaanisia jäänteitä kalastusvälineistä,

kuten liistekatiskoista ansakalastukselle otollisissa kohdissa.

Vuoden 2015 pylväspaikkojen tutkimuksessa todettiin järven alimman vaiheen olleen noin 85,5

m tasolla ja että siinä vaiheessa oli alkanut matalilla rannoilla ja vesissä soistuminen ja että sen

jälkeen on vesi noussut mahdollisesti useita metrejä. Tapahtumaa ja rantavaiheita ei ole ajoitet-

tu. Tuolloin havaittiin em. tasolla ohuehko turvekerros. Turpeen päälle oli kerrostunut varsin

paksu hiesukerros joka on kerrostunut suhteellisen syvään veteen. Sen päällä oli suon turveker-

ros. Turvekerrosten välinen hiesukerros on joko (tai sekä että) peräisin tulvan huuhtomilta ran-

noilta tai jokeen laskevien uomien virtaus ja kulutus on ollut suuri ja se on tuonut mineraaliai-

6

nesta altaaseen, jossa vesi on ollut liki ”seisovaa” (ainakin virtaus on ollut heikko), mikä merkit-

see sitä, että järvellä on ollut ahdas purkukynnys veden olleessa korkealla.

Vuoden 2015 havainnot ovat keskeltä suota, jossa suon pinta ja myös pohja ovat alempana

kuin nyt tutkitulla Parooninmäen alueella.

Nyt tutkitun alueen pinnan korkeus on välillä 86,5 (länsireunamilla) – 88 m (itäosassa). Alueen

länsiosa on peltoa. Pelto on merkitty hieman nykyistä pienempänä v. 1960 peruskartalle ja 1940

topografiselle kartalle, mutta ei 1800 luvun kartoille. Pelto on salaojitettu. Pellolle on tuotu savea

ja se on sekoitettu turvemaan päälle ja pintaan. Metsäalueet ovat ojitettua vanhaa suotaa. Met-

sä on nuorta ja melko tiheää. Alueella on runsaasti kantoja vanhan hakkuun jäljiltä.

V. 2005 alueella tehtiin rakennettavuusselvitys (ins. tsto Paavo Ristola). Sen kairausten perus-

teella (kairapisteet 21 – 24) nyt tutkitulla alueella turvekerroksen paksuus on n. 1,2 – 2 m. Sen

alla on pehmeä savi. Tiivis savikerros on n. 75 - 77 m korkeustasoilla, yli 10 m syvyydellä.

Koekaivaus

Alueelle tehtiin kaivinkoneella 55 koekuoppaa. Kuopat tehtiin peltoalueelle ja sen itäpuoleiseen

metsään. metsässä kuoppien paikat saneli mm. se miten kone pääsi siellä liikkumaan ja kaiva-

maan puustoa liiaksi tuhoamatta. Pellon eteläpuolelle ja yleensäkin alueen eteläpuolelle ei

päästy kuoppia tekemään, koska kone ei päässyt pellon eteläreunaa sivuavan valtaojan yli, il-

man että olisi tehty siltarakennelmia. Myös metsä valtaojan eteläpuolella on tiheämpää ja jä-

reämpää, joka olisi suuresti vaikeuttanut koneella liikkumista ja kaivamista. Tarkemmin tutkimat-

tomaan eteläiseen osaan tehtiin joitain käsikairan pistoja ja niiden mukaan turvekerros siellä on

samankaltainen kuin tutkitulla alueella ja yli 1 m paksu. Karttakuvan perusteella eteläinen alue

olisi tutkittua aluetta kosteampi. Oletettavasti turvekerros on siellä paksumpi (mihin viittaa myös

v. 2015 pylväspaikkojen tutkimus). Ei ole mitään syytä olettaa, että tutkimattomalla eteläisellä

alueella olisi jotain tutkitusta alueesta olennaisesti poikkeavaa kerrostumaa saati jotain arkeolo-

gisesti mielenkiintoisempaa.

Turvekerroksen läpi kaivettujen kuoppien koko oli 1,8 x 2 – 4 m (pohjan ala). Kuoppien toinen

pää tehtiin portaikoksi jotta niihin pääsi turvallisesti tarkastelemaan seinämiä. Kuopan reunalla

oli aina toinen henkilö vahdissa silloin kun toinen oli kuopassa. Kuopat kaivettiin turve ja lieju

kerrosten läpi ns. puhtaaseen mineraalimaakerrokseen (jossa ei ollut mitään silmin havaittavaa

eloperäistä ainesta, kuten liejua tms.), jota vielä kaivettiin esiin sen verran että voitiin todeta se

suon pohjaksi. Se varmistettiin vielä käsikairan pistoilla kuopan pohjaan, niin että voitiin todeta

että mineraalimaan alla ei ollut enää turve tai liejukerroksia (ainakaan n. 70 cm syvyyteen kuo-

pan pohjasta).

Kuoppien kaivaminen tehtiin kerroksittain, muutaman kymmenen sentin paksuinen kerros ker-

rallaan. Samalla arkeologit vahtivat kaivamista ”silmä kovana” onko kaivamiskohdalla mahdolli-

sia puun jäänteitä tms. ihmisperäisiä jäännöksiä. Paikoin suossa havaittiin joitain ohuita puun

rangan pätkiä (ellei juurten osia) eli hakojen jäänteitä. Mitään ihmisen työstämää tai tekemää

puuta ei missään havaittu.

Kuoppien seinämät katsottiin ja niistä dokumentoitiin pääkerrokset – kaikkia yksityiskohtia ja

erilaisia ohuita, poikkeavia kerroksia ei dokumentoitu koska kyseessä oli kuitenkin arkeologinen

tutkimus, ei geologinen. Kuopista valokuvattiin yksi seinämä. Kuoppien seinämien turvekerrok-

set olivat pian kaivamisen jälkeen liki mustia tai tumman harmaita ja kerrosten värierot erottuivat

”harmaasävyinä”. Seinämää puhdistettaessa lastalla tai lapiolla, esiin tuli ruskean eri sävyt kirk-

kaina – hetkeksi. Ilmeisesti ilman hapen vaikutuksesta värit pian hävisivät. Vesi ei ollut vaivana

7

kuin peltoalueen läntisimmissä kuopissa, joiden pohjalle alkoi pian kertymään vettä ja dokumen-

tointi piti tehdä pikaisesti.

Kuoppien paikat mitattiin RTK-palveluun kytketyllä GNNS laitteella, kuopan luoteiskulmasta.

Mittauksen ulkoinen tarkkuus oli 10-30 cm. Pinnan korkeus otettiin laserkeilausaineistosta, josta

laadittiin sitä varten ns. xyz-tiedosto jossa korkeusluvut 0,5 m välein – siihen korkeusluvut on

iteroitu lähimmistä laserkeilainpisteistä ja korkeusluvun tarkkuus riippuu siitä, montako keilain-

pistettä ja kuinka tiheästi niitä on kuopan alueelle osunut. Kuopan alalta katsottiin muutama kor-

keuspiste (0,5 m verkosta) ja niistä otettiin keskiarvo kuopan pinnan korkeudeksi. Kuopan alu-

eella pinnan maaperä, etenkin metsässä, oli mättäinen ja epätasainen, joten korkeusarvo on

joka tapauksessa suhteellisen karkea, arviolta noin 20 cm tarkkuus.

Kuopissa ei havaittu (salaojia lukuun ottamatta, joita tuli esiin parissa kuopassa) mitään ihmis-

toimintaan viittaavaa – ei puuesineitä, niiden kappaleita eikä puurakenteiden jäännöksiä. Kuop-

pien kerrostumat olivat pääpiirteittäin yhteneviä. Kuoppien kerrostumat on kuvattu koekuoppa-

taulukossa sivulla 11.

Peltoalueella pinnassa oli pellon muokkauskerros, saven sekainen maakerros, n. 30-35 cm

paksuinen. Sen alla oli enemmän tai vähemmän homogeeninen n. turvekerros 20-50 cm pak-

suinen, jonka alla runsaasti kasvinjäänteitä sisältävä 20-60 cm paksu turvekerros. Usein kasvin-

jäännekerroksen alla saattoi olla liejuinen turvekerros ja sitten ohut liejuinen mineraalimaakerros

ja pohjalla puhdas mineraalimaakerros, joka peltoalueella oli pehmeä siltti. Silttimaakerroksen

pinnan taso oli keskimäärin 85,6 m korkeustasolla (85,1 – 86,1 ± 0,2 m). Pohjan silttimaa oli

hyvin löyhää – käsikaira upposi sinne vaivatta ja voimatta kahvaa myöten.

Metsäalueella maaprofiilit olivat pääpiirteittäin samankaltaisia kuin pellolla. Turpeen (ja liejun)

alla oli kuitenkin ”sininen” ja homogeeninen savi. Savi oli myös varsin pehmeää mutta ei niin

löyhää kuin pellon silttimaa. Savikerroksen pinta oli keskimäärin 86,5 m tasolla (85,9 – 86,9 ±

0,2 m). Kasvinjäännekerroksen – joka on alempana lähinnä kaislaa sisältävä ja ylempänä myös

hakoja (sekä juuria, mutta ne voivat olla ”nykyaikaisia”) pohjan korkeustaso on keskimäärin 85,9

m tasolla (85,3 – 86,8). Se kertoo paikalla olleen matalaa vettä ja ruovikkoa tuon korkeustason

tuntumassa.

Mineraalimaa - metsän savimaa – on voinut olla välillä kuivilla ja esillä. Maaperä on kuitenkin

ollut silloin paitsi märkää, niin myös hyvin pehmeää ja häirittynä upottavaa, täysin asumiskelvo-

tonta, sopimatonta pyyntikulttuurin asuin- tai leiripaikan sijoittumiselle. Lähellä ei ole korkeam-

paa maata josta käsin olisi voinut paikalle ulottua esim. laiturirakenteita. Järven pohja on ollut

alueella tasainen ja piirteetön (ja oletettavasti suuren osan esihistoriaa järvi on ollut alueella

hyvin matalaa ruovikkoa). Käsittääkseni alue ei ole ollut lainkaan hyvä paikka passiivisille kalas-

tuslaitteille (kuten katiskat), joista olisi paikalle voinut jäädä rakenteiden jäännöksiä.

Turpeen alainen mineraalimaan pohja vaikuttaa alueella olevan varsin tasainen – mitään hiek-

kaisia kerrostumia tai ”särkkiä” ei alueella havaittu ja on todennäköistä, että sellaisia ei alueella

ole (ei niitä havaittu myöskään 2005 maaperätutkimuksessa). Suon pohjan geologia viittaa sii-

hen että mitään pohjasaven/siltin yläpuolelle ulottuvia kallionyppylöitä tai moreenikumpareita ei

alueella yksinkertaisesti voisi olla. Lajittunutta, karkeampaa mineraalimaata ei suon alla ja poh-

jalla voi olla, ellei kohdalla olisi harjumuodostuma. Sellaista ei alueella ole.

V. 2015 turvekerroksen pohjalla havaittua tulvaan viittaavaa kerrosta (turvekerros mineraali-

maakerrosten välissä) ei nyt havaittu. Se johtuu ilmeisesti siitä, että nyt tutkitulla alueella suon

alainen mineraalimaapohja on sitä selvästi ylempänä eikä sitä ole päässyt nyt tutkitulle alueelle

syntymään (tai säilymään).

8

Tulos

Nyt tutkitulla alueella ei havaittu kiinteitä muinaisjäännöksiä eikä suokerrostumista löytöjä. Tut-

kittu suoalue on arkeologisesti mielenkiinnoton eikä sillä ole muinaisjäännöspotentiaalia sen

enempää kuin millä muullakaan satunnaisella suo- tai maa-alueella, jossa aina voi olla piilossa

satunnainen irtolöytö.

Mielestäni Silmäkenevan suoalueen tarkempi arkeologinen tutkimus on tarpeetonta muualla

kuin aivan suon laitamilla, suosta kohoavan mineraalimaapohjaisen maaston edustalla. Kalas-

tuslaitteiden jäännösten kannalta muinaisjärven lasku-uoman (Vantaanjoen) kapeat suualueet

ja muut kapeikkoalueet voisivat ehkä olla kiinnostavia hieman kauempanakin muinaisista ran-

noista.

Nyt tutkittu Parooninmäen asemakaava-alueelle suunniteltu teollisuusalue ei siis ole arkeologi-

sesti mielenkiintoinen eikä potentiaalinen, enkä pidä alueen arkeologista jatkotutkimusta tar-

peellisena.

Tutkimus vahvisti v. 2015 voimajohtopylväspaikkojen tutkimuksesta saatua käsitystä, että mui-

naisjärven alin rantataso on ollut n. 86 m korkeustasolla (± 0,5 m). Tämä rantataso on ilmeisesti

ollut suhteellisen pitkäaikainen. Se on luultavasti ollut järven ”viimeinen” rantataso. Koska vesi

on asettunut kyseiselle tasolle, ei ole tietoa. V. 2015 tutkimuksen perusteella on myös mahdol-

lista että vesi olisi ollut kyseisellä tasolla (+- 0,5 m) useaan otteeseen ja että vesi olisi ollut välillä

selvästi korkeammalla tasolla – mutta tuskin koskaan alemmalla. Joka tapauksessa muinaisjär-

ven vedentaso on alkujaan ollut huomattavasti 86 m tasoa korkeammalla, mihin viittaa (suon

keskiosan, syvemmän järven alueen) paksu ja löyhä silttimaakerros, joka tuskin on voinut koko-

naan syntyä glasiaalisena aikana, lyhyenä jään sulamisen ja järven kuroutumisen välisenä ai-

kana. Kuinka korkealla vesi on muinaisjärvessä ollut ja koska, se on epäselvää.

9.8.2017

Timo Jussila

Timo Sepänmaa

Lähteet

Jussila, Timo ja Sepänmaa Timo 2014. Riihimäki Herajoki 110 kV voimajohtoreitin välillä Karo-

liina-Herajoki muinaisjäännösinventointi 2014. Mikroliitti Oy. Raportti Museoviras-

ton ja Mikroliitti Oy:n arkistossa

Luoto, Kirsi 2015: Riihimäki. Parooninmäen asemakaava ja asemakaavan muutosalueen arkeo-

loginen potentiaali ja arkeologisen perinnön huomioiminen kaavaprosessissa. Kult-

tuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy. Raportti Museoviraston arkistossa.

Matiskainen, Heikki 2002. Riihimäen esihistoria. Riihimäen kaupunginmuseo. Hämeenlinna

2002.

Matiskainen, Heikki ja Ruohonen, Juha 2004. Esihistorian pauloissa. Riihimäen kaupunginmu-

seo. Karisto Oy. Hämeenlinna.

Tiainen ja Rahtola 2015: Riihimäki, Herajoki. 110 kV voimajohtolinjan kannatinpylväspaikkojen

arkeologinen tutkimus 2015. Raportti Museoviraston ja Mikroliitti Oy:n arkistossa.

Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy 2005: 19666. Viita-yhtiöt. Parooninmäki, Riihimäki rakennet-

tavuusselvitys.

9

Kuvia

Avoimia koeojia pellolla, länteen.

Ensimmäistä koekuoppaa aloitetaan kaivamaan, kuvassa (vas.) Koskinen, Sepänmaa, Jussila.

Koekuopassa paljastuu kasvinjännekerros jossa pääosin kaislan lehtiä ja varsia.

10

Koskinen tutkii ja puhdistaa koekuoppaa, sitten mittaukset ja valokuvaus

Koekuopitettua metsämaastoa.

Juuso Koskinen valvoo kuopan kaivamista ja Sepänmaa tutkii kuopan profiilia.

11

Koekuopat

Koekuoppataulukko.

N,E Koekuopan luoteiskulman koordinaatti.

Z pinnan korkeustaso n+-20 cm tarkkuudella (mättäinen ja epätasainen maasto,

korkeus saattaa vaihdella 10 cm suuntaansa kuopan kohdalla, eri kohdissa)

savi Savikerroksen pinnan syvyys m.

Zsavi Savikerroksen korkeustaso m mpy.

siltti silttikerroksen pinnan syvyys m

Zsilt Silttikerroksen korkeustaso m mpy.

kasvi-y kasvinjäänteitä (kaislaa) runsaasti sisältäneen turvekerroksen pinnan syvyys.

Zky kasvinjäänteitä (kaislaa) runsaasti sisältäneen turvekerroksen pinnan korkeustaso.

kasvi-a kasvinjäänteitä (kaislaa) runsaasti sisältäneen turvekerroksen pohjan syvyys.

Zka kasvinjäänteitä (kaislaa) runsaasti sisältäneen turvekerroksen pohjan korkeustaso.

Pelto Pinnan peltokerroksen syvyys (paksuus)

K N E Z savi Zsavi siltti Zsilt kasvi-y Zky kasvi-a Zka Pelto

1 6733838,8 378674,1 86,7

-1,2 85,5 -0,6 86,1 -0,9 85,8 -0,35

2 6733848,6 378698,3 86,7

-1,0 85,7 -0,4 86,3 -0,6 86,1 -0,25

3 6733852,3 378722,5 86,8

-1,2 85,6 -0,6 86,2 -1,0 85,8 -0,30

4 6733854,3 378736,6 86,8

-1,1 85,7 -0,5 86,3 -0,9 85,9 -0,35

5 6733857,6 378756,7 86,9

-1,1 85,8 -0,5 86,4 -0,9 86,0 -0,32

6 6733860,1 378779,5 87,2

-1,3 85,9 -0,6 86,6 -0,8 86,4 -0,40

7 6733858,9 378798,6 87,2

-1,1 86,1 -0,3 86,9 -0,4 86,8 -0,30

8 6733785,1 378830,0 87,1

-1,4 85,7 -0,6 86,5 -1,1 86,0 -0,30

9 6733781,3 378809,6 87,0

-1,4 85,6 -0,5 86,5 -1,1 85,9 -0,35

10 6733778,5 378787,0 86,9

-1,1 85,8 -0,3 86,6 -0,9 86,0 -0,25

11 6733775,5 378766,4 86,8

-1,0 85,8 -0,2 86,6 -0,9 85,9 -0,20

12 6733771,8 378732,4 86,7

-1,2 85,5 -0,4 86,3 -1,1 85,6 -0,25

13 6733771,6 378710,5 86,6

-1,1 85,5 -0,4 86,2 -1,0 85,6 -0,20

14 6733769,5 378690,1 86,8

-1,2 85,6 -0,4 86,4 -1,2 85,6 -0,25

15 6733765,1 378665,1 86,8

-1,4 85,4 -0,5 86,3 -1,1 85,7 -0,25

16 6733760,9 378638,9 86,6

-1,2 85,4 -0,5 86,1 -1,1 85,5 -0,30

17 6733731,4 378850,6 87,1

-1,4 85,7 -0,5 86,6 -1,3 85,8 -0,50

18 6733721,1 378827,8 87,2

-1,6 85,6 -0,6 86,6 -1,5 85,7 -0,55

19 6733707,3 378807,4 87,0

-1,3 85,7 -0,6 86,4 -1,0 86,0 -0,30

20 6733697,1 378786,6 86,7

-1,3 85,4 -0,6 86,1 -1,2 85,5 -0,40

21 6733683,3 378765,4 86,7

-1,3 85,4 -0,6 86,1 -1,0 85,7 -0,30

22 6733669,8 378748,2 86,6

-1,5 85,1 -0,6 86,0 -1,3 85,3 -0,20

23 6733657,4 378728,6 86,6

-1,3 85,3 -0,6 86,0 -0,9 85,7 -0,30

24 6733646,7 378709,4 86,6

-1,2 85,4 -0,4 86,2 -1,0 85,6 -0,35

25 6733636,6 378687,0 86,6

-1,3 85,3 -0,4 86,2 -1,1 85,5 -0,30

26 6733859,9 378930,9 88,1 -1,6 86,5

-0,1 88,0 -1,5 86,6

12

K N E Z savi Zsavi siltti Zsilt kasvi-y Zky kasvi-a Zka Pelto

27 6733847,7 378907,4 88,1 -1,6 86,5

-0,5 87,6 -1,6 86,5 28 6733843,7 378882,1 87,7 -1,6 86,1

-0,1 87,6 -1,5 86,2

29 6733836,5 378854,4 87,5 -1,5 86,0

-1,0 86,5 -1,4 86,1 30 6733868,5 378843,8 87,6 -1,4 86,2

-0,7 86,9 -1,3 86,3

31 6733877,1 378878,4 87,8 -1,4 86,4 32 6733879,6 378901,6 88,0 -1,5 86,5 33 6733881,6 378947,8 88,1 -1,5 86,6 34 6733881,0 378975,9 88,0 -1,3 86,7 35 6733882,9 379006,2 88,2 -1,3 86,9 36 6733853,1 378981,8 88,1 -1,3 86,8 37 6733833,2 378953,6 88,3 -1,5 86,8 38 6733818,2 378920,3 88,1 -1,5 86,6 39 6733803,0 378893,4 87,8 -1,7 86,1 40 6733786,9 378866,2 87,7 -1,5 86,2 41 6733797,4 378975,5 87,3 -1,0 86,3 42 6733781,7 378950,8 88,0 -1,4 86,6 43 6733765,8 378925,6 88,5 -1,7 86,8 44 6733753,0 378891,9 87,7 -1,5 86,2 45 6733861,6 378934,9 88,2 -1,4 86,8 46 6733862,7 378928,7 88,2 -1,4 86,8 47 6733848,8 378893,8 88,0 -1,5 86,5 48 6733863,6 378873,9 87,9 -1,4 86,5 49 6733875,8 378924,8 88,1 -1,5 86,6 50 6733878,0 378963,0 88,5 -1,6 86,9 51 6733801,2 378903,4 87,9 -1,9 86,0 52 6733772,1 378876,3 87,5 -1,6 85,9 53 6733846,2 378939,8 88,4 -1,6 86,8 54 6733822,5 378910,2 88,1 -1,4 86,7 55 6733807,6 378878,0 87,7 -1,5 86,2

Z savi Zsavi siltti Zsilt kasvi-y Zky kasvi-a Zka

Keskiarvo -1,5 86,5 -1,2 85,6 -0,5 86,5 -1,1 85,9

Suurin

-1,0 86,9 -1,0 86,1 -0,1 88,0 -0,4 86,8

Pienin -1,9 85,9 -1,6 85,1 -1,0 86,0 -1,6 85,3

13

Kuoppa 1 Kuoppa 3

Kuoppa 2

Kaislanjäänteitä kuopassa 5

14

Kuoppa 7 Kuoppa 8

Kuoppa 12 Kuoppa 13

Kaislakerroksen pintaa kuopassa 14

15

Kuoppa 21 Kuoppa 28

Kuoppa 31 Kuopan 33 pohjaa – pehmeää savea

Kuoppa 33 Kuoppa 49