ROVANIEMEN HOVIOIKEUSPIIRIN TUOMIOISTUINTEN … · 2020. 11. 17. · Rovaniemen hovioikeuspiirin laatuhanke Toimittaja: Käräjätuomari, laatukoordinaattori Pekka Louhelainen, Oulun

ROVANIEMEN HOVIOIKEUSPIIRINTUOMIOISTUINTEN LAATUHANK-KEEN TYÖRYHMÄRAPORTTEJAI - II

Rovaniemen hovioikeuspiirin laatuhanke

Toimittaja:

Käräjätuomari, laatukoordinaattori Pekka Louhelainen, Oulunkäräjäoikeus

Kannen suunnittelu ja toteutus Studio Ilpo Okkonen Oy

ISBN 951-53-2495-5 (nid.)

ISBN 951-53-2496-3 (PDF)

ISBN 951-53-2497-1 (HTML)

ISSN 1458-9702

Gummerus Kirjapaino Oy

Saarijärvi 2003

SISÄLTÖ

1. ROVANIEMEN HOVIOIKEUSPIIRIN

TUOMIOISTUINTEN LAADUNPARANNUS-

HANKKEEN TAUSTA 11

1.1 Laatutavoitteiden asettaminen 13

1.2 Rangaistuskäytännön yhtenäisyys anastus-,liikennejuopumus- ja pahoinpitelyrikoksissa 14

1.3 Riita-asian valmistelu 14

1.4 Tuomioiden laatiminen 14

1.5 Jatkotyö 15

2. ANASTUSRIKOSTEN

RANGAISTUSKÄYTÄNTÖ (uusi) 17

2.1 Johdanto 19

2.2 Varkausrikokset 192.2.1 Näpistys 192.2.2 Varkaus 202.2.3 Törkeä varkaus 22

2.3 Yleistä varkausrikoksista 22

2.4 Kavallusrikokset 242.4.1 Lievä kavallus 242.4.2 Kavallus 252.4.3 Törkeä kavallus 252.4.4 Lievä luvaton käyttö 262.4.5 Luvaton käyttö 272.4.6 Törkeä luvaton käyttö 28

2.5 Lähteet 29

3. LIIKENNEJUOPUMUSTEN


3.1 Rattijuopumus (RL 23 luku 3 §) 33

3.2 Törkeä rattijuopumus (RL 23 luku 4 §) 33

3.3 Oheissakko 34

3.4 Ajokielto 34

4. PAHOINPITELYRIKOSTEN


4.1 Johdanto 374.1.1 Tehtävä ja toteutus 374.1.2 Varoitus 384.1.3 Yleistä rangaistusten mittaamisesta 394.1.4 Itse asiaan 41

4.2 Poikkeavatko mittaamista koskevat käsityksettoisistaan hovioikeuspiirin alueella? 424.2.1 Lievä pahoinpitely 424.2.2 Tavallinen pahoinpitely 434.2.3 Sakkopahoinpitely/vankeuteen johtava

pahoinpitely 444.2.4 Törkeä pahoinpitely 464.2.5 Keinot yhtenäisyyden saavuttamiseksi ja

ylläpitämiseksi 49

4.3 Lähteitä 50

5. RIITA-ASIAIN VALMISTELU MENETTELYNÄ

(uusi) 51

5.1 Riita-asiain valmistelu menettelynä 535.1.1 Työryhmän tehtävä ja kokoonpano 535.1.2 Tilanteen kartoitus 53

5.2 Haastehakemus 545.2.1 Puutteet ja ongelmat 545.2.2 Työryhmän ehdotukset 54

5.3 Kirjallinen vastaus 555.3.1 Puutteet ja ongelmat 555.3.2 Työryhmän ehdotukset 56

5.4 Kirjallinen lausuma 56

5.5 Suullinen valmistelu 575.5.1 Puutteet ja ongelmat 575.5.2 Työryhmän ehdotukset 57

5.6 Lopuksi 59

6. HUUMAUSAINERIKOSTEN


6.1 Huumausainerikos - törkeä huumausainerikos 63

6.2 Rangaistuksen määrääminen huumausainerikoksesta 63

6.3 Huumausaineen laatu 64

6.4 Rangaistusta lieventäviä ja ankaroittavia seikkoja 66

6.5 Huumausainejutuissa usein esitettäviä väitteitä 69

6.6 Rangaistukseen tuomitsematta jättäminen 71

6.7 Menettämisseuraamus 73

6.8 Ilmoitus lääkelaitokselle 75

6.9 Lähteet 75

7. TODISTELUN JOHTAMINEN (uusi) 77

7.1 Työryhmän tehtävä 79

7.2 Yleistä todistelun johtamisesta 79

7.3 Tarpeettoman todistelun epääminen 807.3.1 Riita-asiain oikeudenkäynti 817.3.2 Rikosasioiden oikeudenkäynti 84

7.4 Todistelun vaiheistus ja kysymysten esittäminen erivaiheissa 857.4.1 Todistelun vaiheistus 867.4.2 Pääkuulustelussa esitettävät kysymykset 877.4.3 Vastakuulustelussa esitettävät kysymykset 897.4.4 Täydentävässä kuulustelussa esitettävät

kysymykset 897.4.5 Kielletyt ja sopimattomat kysymykset 907.4.6 Esitutkintakertomuksen käyttö todistelussa 91

7.5 Kirjallisten todisteiden esittäminen ja läpikäyminenpääkäsittelyssä 93

7.6 Syyttäjien, asianajajien ja todistajien informoiminen 947.6.1 Syyttäjät 947.6.2 Asianajajat 957.6.3 Todistajat 95

7.7 Yhteenveto todistelun laadullisista tavoitteista 96

8. RIITA-ASIAIN VALMISTELU JA LIIKENNE-

JUOPUMUSTEN RANGAISTUSKÄYTÄNTÖ

(seuranta) 97

8.1 Työryhmä III:n loppuraportti 99

8.2 Riita-asiain valmistelun yhtenäisyyden toteutumisenseuranta 99

8.3 Kirjallinen valmistelu 1008.3.1 Haastehakemus ja sen täydennyttäminen 1008.3.2 Kirjallinen vastaus ja sen täydentäminen 1018.3.3 Vastausaika 1018.3.4 Kirjallinen lausuma 1028.3.5 Tiedonkulku tuomioistuin/asianajajat 102

8.4 Suullinen valmistelu 1038.4.1 Valmisteluistunnon ajankohdan määrääminen 1038.4.2 Yhteenvedon laatiminen 1038.4.3 Valmisteluistuntojen määrä 1048.4.4 Valmisteluistunnon luonne 1058.4.5 Todistus ja todistusteemat 105

8.5 Liikennejuopumusrikosten rangaistuskäytännönyhtenäisyyden toteutumisen seuranta 1068.5.1 Rattijuopumus (RL 23 luku 3 §) 1078.5.2 Törkeä rattijuopumus (RL 23 luku 4 §) 1088.5.3 Oheissakko 1098.5.4 Ajokielto 1108.5.5 Päihdetutkimuskulut 110

9. ANASTUSRIKOSTEN JA

PAHOINPITELYRIKOSTEN RANGAISTUS-

KÄYTÄNTÖ (seuranta) 111

9.1 Työryhmän työn lähtökohtia 113

9.2 Seurantatyön toteutus 113

9.3 Seurannan tulokset 1149.3.1 Pahoinpitelyrikokset 1149.3.2 Anastusrikokset 1199.3.3 Luvaton käyttö 1239.3.4 Yhteenveto puheenjohtajille suunnatusta

kyselystä 1249.3.5 Työryhmän johtopäätöksiä kyselyn tuloksista 1279.3.6 Työryhmän lopputoteamukset 128

Summary 131

LiitteetLiite 1: Oikeustapausluettelo (työryhmä 1/1999)Liite 2: Lisäselvitys todistelukulujen korvaamisesta valtiolle

(työryhmä 2/1999)Liite 3: Huumausaine asiakirjoja (työryhmä 1/2000)Liite 4: Haastehakemus- ja vastausmalli (työryhmä 3/2000)

9

Toimittajan huomautus

Julkaisu sisältää Rovaniemen hovioikeuspiirin tuomioistuintenkaksilla ensimmäisillä laatupäivillä käsitellyt työryhmäraportit.Ensimmäisillä 22.10.1999 pidetyillä laatupäivillä käsitellyt työ-ryhmäraportit on esitelty julkaisun luvuissa 2-5. Toisilla3.11.2000 pidetyillä laatupäivillä käsitellyt työryhmäraportit onpuolestaan esitelty julkaisun luvuissa 6-9.

Aikaisemmin on jo julkaistu kolmansien laatupäivien työryhmä-raportit. Tuon julkaisun esipuheena on laatuhanketta tarkemminkuvaavat Rovaniemen hovioikeuden presidentin Esko Oikarisenja Oulun käräjäoikeuden laamannin Harri Mäkisen kirjoitukset.Tähän julkaisuun on laatuhankkeen kuvauksena sisällytettymonisteena julkaistuihin syksyn 1999 laatupäivillä käsiteltyihinraportteihin esipuheena sisältyvä Oulun käräjäoikeudenhallintopäällikkö Antti Savelan kirjoitus.

On edelleenkin syytä korostaa, että raportit perustuvat työryh-mien jäseninä olleiden ammattituomareiden keskusteluun kus-takin teemasta eikä raportteja ole tarkoitettu oikeustieteelliseksijulkaisuksi. Lisäksi on syytä huomata, että tässä julkaisussaolevan liikennejuopumusrikosten rangaistustaulukon jälkeen onlaadittu kaksi uudempaa taulukkoa, joista toinen on julkaistuteoksessa työryhmäraportteja III, ja toinen tämän julkaisunkanssa samaan aikaan ilmestyvässä työryhmäraportteja IVjulkaisussa. Lisäksi on mahdollista, että aineellinen lainsäädäntöon muuttunut raporttien laatimisen jälkeen (esim. RL 21:6minimi).

Toimittajana lausun kiitokset jokaisen työryhmän puheenjohta-jalle ja jäsenille. Lisäksi lausun kiitokset oikeusministeriöllelaatuhankkeen rahoittamisesta. Vielä lausun kiitokset atk-suun-nittelija Ulla Mansikka-aholle hänen suuresta avustaan tämän-kin julkaisun tekniseen painokuntoon saattamisessa.

Hallintopäällikkö Antti Savela

Oulun käräjäoikeus

1. ROVANIEMEN HOVIOIKEUSPIIRIN TUOMIOIS-TUINTEN LAADUNPARANNUSHANKKEEN TAUSTA1

1 Laadittu esipuheeksi syksyn 1999 laatupäivien jälkeen monisteena

julkaistuihin raportteihin. Esipuheessa tarkoitettujen työryhmien raportitovat tämän julkaisun otsikkojen 2 - 5 alla. (toim. huom.)

13

1.1 Laatutavoitteiden asettaminen

Rovaniemen hovioikeuspiirissä on käräjäoikeuksien ja hovioi-keuden tuomareiden kesken käyty keskustelua lainkäytön laa-tuun liittyvien tavoitteiden asettamisesta vuodelle 2000. Ai-heina ovat olleet rangaistuskäytännön yhtenäistäminen anas-tus-, liikennejuopumus- ja pahoinpitelyrikoksissa ja riita-asianvalmisteluun liittyvien ongelmien poistaminen.

Keskustelu aloitettiin Rovaniemen hovioikeuspiirin tulosoh-jauspäivällä 8.4.1999, jossa olivat mukana Rovaniemen hovi-oikeuden, hovioikeuspiirin kaikkien käräjäoikeuksien ja oike-usministeriön edustajat. Tilaisuudessa etsittiin yhteistä näke-mystä lainkäytön laatua koskevasta kehittämistyöstä ja sovit-tiin, että laatutavoitteet asetetaan koko hovioikeuspiirin tuoma-rikunnan käymän keskustelun perusteella. Tämän jälkeen ho-vioikeuspiirin käräjätuomareista, käräjäviskaaleista ja hovioi-keuden edustajista muodostetut neljä työryhmää valmistelivatlaatutavoitteet edellä mainituista teemoista. Työryhmien työton esitelty Oulun käräjäoikeudessa 22.10.1999 pidetyllä laatu-päivällä, jolle osallistui lähes 50 hovioikeuspiirin tuomaria, kä-räjäviskaalia ja notaaria. Työryhmien töiden esittelyn lisäksilaatupäivän ohjelmassa oli oikeustieteen tohtori Sakari Lauk-kasen esitelmä tuomion rakenteeseen liittyvistä laatukysymyk-sistä.

Yhteinen näkemys on, että lainkäytön laatu kehittyy vain tuo-marikunnan keskuudessaan käymän keskustelun, sisäisentyöskentelyn ja sitoutumisen tuloksena. Tuomareiden riippu-mattomuudesta seuraa, että yksittäistä tuomaria ei voida "mää-rätä" menettelemään tai ratkaisemaan yksittäistä juttua tietyllätavalla.

Käydyn keskustelun ja pohjatyön perusteella hovioikeuspiirinkäräjäoikeudet ovat tulosneuvottelujen yhteydessä sopineethovioikeuden kanssa vuoden 2000 lainkäytölle asetetuistalaatutavoitteista. Työryhmien töiden sisältö ja asetetut tavoit-teet ovat pääpiirteissään seuraavat:

14

1.2 Rangaistuskäytännön yhtenäisyys anastus-, liikenne-juopumus- ja pahoinpitelyrikoksissa

Työryhmien mukaan otsikossa mainittujen rikostyyppienosalta rangaistuskäytännössä on jossain määrin vaihtelua toi-saalta hovioikeuspiirin käräjäoikeuksien kesken ja toisaaltahovioikeuspiirin ja muun maan välillä.

Rangaistuskäytäntöä yhtenäistetään hyödyntämällä työryh-mien I - III tekemää selvitystyötä ja jatkamalla keskusteluarangaistuskäytännöstä käräjäoikeuksissa, hovioikeuspiirin kä-räjäoikeuksien kesken ja hovioikeuspiirin käräjäoikeuksien jahovioikeuden kesken. Tavoitteena on, että rangaistuskäytäntöon hovioikeuspiirin sisällä yhtenäinen ja vastaa myös kokomaassa vallitsevaa rangaistuskäytäntöä.

1.3 Riita-asian valmistelu

Riita-asian valmistelussa ovat ongelmina esimerkiksi haaste-hakemusten ja kirjallisten vastausten puutteellisuudet (jäsenty-mättömyys), kirjallisen lausumapyynnön liian laaja ja täs-mentymätön käyttö ja eräät suullisen valmistelun pitämiseen javalmisteluistunnon kulkuun liittyvät ongelmat.

Epäkohtia poistetaan ja menettelyä kehitetään työryhmä IV:nlaatiman kirjallisen raportin ja siinä esitettyjen suositustenmukaisesti.

1.4 Tuomioiden laatiminen

Tuomion kirjoittamistavan kehittäminen on ollut laadullisenatulostavoitteena jo kuluvana vuonna. Tätä koskevaa laatutyötäovat palvelleet muun muassa edellä mainittu oikeustieteentohtori Sakari Laukkasen pitämä esitelmä tuomion rakenteestaja eräät Pohjois-Suomen tuomarikoulun opintojaksot.

Tuomioiden laadun kehittämistä jatketaan edelleen vuonna2000. Kehittämistyössä kiinnitetään erityistä huomiota tuomi-oiden luettavuuden parantamiseen lisäämällä kirjoittamistavanjäntevyyttä ja tiivistämällä tuomioiden rakennetta. Tuomionperustelujen kirjoittamistapaa kehitetään todistelun ja oikeus-lähteiden lavean selostamisen sijasta näyttöä ja oikeuslähteitänykyistä analysoivampaan suuntaan. Tuomioiden laatua kehi-

15

tettäessä hyödynnetään Pohjois-Suomen tuomarikoulun opetusja asiasta oikeusministeriössä valmisteilla oleva selvitys.

1.5 Jatkotyö

Käräjäoikeuksien sisäisenä asiana on huolehtia siitä, mitenedellä mainitut tavoitteet saavutetaan. Rovaniemen hovioikeustukee käräjäoikeuksissa tehtävää laatutyötä antamalla käräjä-oikeuksille palautetta laatutavoitteisiin liittyvistä kysymyksistäja tiedottamalla rangaistuksen määräämistä koskevista merkit-täviksi katsomistaan ratkaisuistaan.

Vuoden 2000 alkupuolella hovioikeuspiirin tuomarit aloittavatkeskustelun siitä, mitä lainkäytön laatutavoitteita vuodelle2001 asetetaan. Työskentelytavoista sovitaan Rovaniemen ho-vioikeuden ja hovioikeuspiirin käräjäoikeuksien yhteisilläneuvottelupäivillä.

Loppuvuodesta 2000 pidettävissä tulosneuvotteluissa arvioi-daan, onko laatutavoitteet saavutettu ja asetetaan uudet laatu-tavoitteet vuodelle 2001.

2. ANASTUSRIKOSTEN RANGAISTUSKÄYTÄNTÖ(UUSI)

Työryhmän 1/1999 raportti

Työryhmän jäsenet:

Käräjätuomari Tapani Luomaranta,puheenjohtajaLaamanni Matti KivekäsLaamanni Lars LindhHovioikeudenneuvos Helinä HaatajaKäräjätuomari Eila VäistöKäräjätuomari Markku StenforsKäräjätuomari Kari YlönenKäräjätuomari Ritva ToivolaKäräjäviskaali Aimo Räbinä

19

2.1 Johdanto

Ellei toisin ilmoiteta, kannanotot perustuvat Tapio Lappi-Sep-pälän ja Ari-Matti Nuutilan jäljempänä yksilöityihin esityksiinsekä hallituksen esitykseen eduskunnalle HE 66/1988, lakiva-liokunnan mietintöön 6/1990 ja viitattuihin KKO:n tapauksiin.Se, miltä osin on kyse työryhmän omasta käsityksestä, on py-ritty nimenomaisesti ilmoittamaan.

Pääpaino on varkausrikoksia koskevilla rajanvedoilla. Ne ovatsoveltuvin osin käyttökelpoisia myös kavallusrikosten koh-dalla. Raporttiin liittyy luettelo erinäisistä oikeustapauksista.Luettelon käytön helpottamiseksi on kunkin tapauksen koh-dalla ilmoitettu lähinnä omaisuuden arvo sekä rangaistus. Ta-pauksissa on pääosin kyse tavanomaista korkeammista omai-suusarvoista, joissa mittaaminen ja yhtenäisen käytännön löy-täminen lienee vaikeinta. Jo tässä vaiheessa on tapaustenosalta huomattava, että muutoksenhakuasetelma on saattanutvaikuttaa hovioikeuden ratkaisuun.

Työryhmän käsitys:

Rangaistuskäytännön yhtenäisyyteen pyrkimistä koskeva vaa-timus perustuu paitsi hallitusmuodossa ilmaistuun yleiseenyhdenvertaisuusperiaatteeseen, myös rikoslain 6 luvun 1 §:ssänimenomaisesti julkilausuttuun: ”rangaistusta mitattaessa onotettava huomioon paitsi kaikki asiaan vaikuttavat rangaistustakoventavat ja lieventävät perusteet, myös rangaistuskäytännönyhtenäisyys. Rangaistus on mitattava niin, että se on oikeu-denmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaa-rallisuuteen sekä rikoksesta ilmenevään tekijän syyllisyyteen.”(KKO 1973 II 73, 1999:89)

Rangaistuksen mittaaminen edellyttää normaalirangaistus-vyöhykkeen määrittämisen lisäksi yhtä vakavaa pyrkimystäarvioida, onko kyseessä tyyppitapaus.

2.2 Varkausrikokset

2.2.1 Näpistys

FRAK: keskiarvo ja mediaani 14-15 ps

20

Sisämin./OM:n käsikirjan rangaistusmääräysmenettelyä vartenmukainen normaalips on 12, liukuma 6-25 ps


-mainitut normaalipäiväsakkojen lukumäärä ja liukuma edus-tavat arvioinnin lähtökohtana oikeaa suuruusluokkaa. Liuku-man suppeudesta johtuen tarkempia kannanottoja ei ole pidettytarkoituksenmukaisina.

-kohteella/kohteena olevalla taholla voi olla merkitystä arvi-oitaessa rajaa varkauteen anastuksen kohteena olevan omai-suuden arvon perusteella. Esimerkkinä anastuksen kohdistu-minen yhteisöön (esimerkiksi tavarataloon) verrattuna yksi-tyishenkilöön (näin myös Lappi-Seppälä, s. 610). Myös suun-nitelmallisuudella voi olla vaikutusta.

Lähtökohta: omaisuuden arvo enintään (noin) 2.000markkaa.

(Eri puolilta maata saatujen kyselytulosten hajonta onollut suurta, alle 1.000 markasta 3.000 markkaan. Eri-tyisesti kauppaliikkeiden ollessa kohteena raja on saat-tanut ollut korkea. Painetta rajan korottamiseen ovatsaattaneet aiheuttaa tosiasiallista laatua olevat tekijät,esimerkiksi tarve saada vaikeasti tavoitettavan henkilönasia käsitellyksi rangaistusvaatimuksin. Varsin (yllättä-vän) laajasti käytetään rajana noin 1.000 markkaa. Ou-lun alueella syyttäjä- ja poliisiviranomainen noudattaa2.000 markan rajaa.)

-jos tekoon sisältyy murtautumistoimia, se ei ole vähäinen eikäsiis ole näpistys. Käsitys on hyväksytty vakiintuneesti oikeus-käytännössä.

-on huomattava, että kyseessä voi olla näpistys, vaikka omai-suuden arvo ei olisikaan vähäinen, jos tekoa on muiden seik-kojen perusteella pidettävä vähäisenä (HE s. 38).

2.2.2 Varkaus

Lappi-Seppälä:

-varkauden perusmuodon mukaisista rikoksista tuomitaan noinpuolet sakkoon

21

-ehdottomaan vankeuteen viidennes

-keskirangaistus on 2-3 kuukautta.

-tapauksista murtautuen noin puolet, puolet ei-murtautuen


-omaisuuden arvoon perustuvan taulukon laatimista ei olenähty tarkoituksenmukaiseksi. Kuten jäljempää ilmenee, "ka-tettavaksi" tulisi kohtalaisen suppea alue sekä omaisuuden ar-von että rangaistuksen määrän suhteen, toisin sanoen rangais-tus on riittävällä tarkkuudella määriteltävissä tässä muulla ta-valla esitettyjen tietojen perusteella. Taulukko olisi toisaaltaomiaan ohjaamaan siihen (harhaanjohtavaan) ajatteluun, ettävarkauden maksimirangaistus olisi sama kuin törkeän varkau-den minimirangaistus.

-moitittavuuden arviointiin soveltuvat muun muassa edellä nä-pistyksen ja varkauden rajanvedon osalta selostetut seikat.

-tyyppitapauksessa siirrytään sakosta vankeuteen:

-omaisuuden arvon ollessa yli 8.000 markkaa.

(tällainen ohje on annettu eräässä tämän hovioikeuspii-rin käräjäoikeudessa jo vuonna 1991. Sitä lienee myösnoudatettu)

-jos teko sisältää murtautumistoimia, rajana on noin5.000 markkaa.

-omaisuuden arvon lähetessä törkeän varkauden rajaa normaa-lirangaistus liikkunee törkeän varkauden minimin 4 kuukau-den läheisyydessä. Huomattava siis, että varkauden rangais-tusasteikko ei pääty 4 kuukauteen eli törkeän varkauden mi-nimiin.

-erittäin arvokkaan omaisuuden anastaminen tulee tuomituksitavallisena varkautena, ellei teko ole kokonaisuutena arvioi-tuna törkeä. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi, kun siihenei sisälly murtautumistoimia tai kun kyseessä on yllättäenavautuva poikkeuksellinen tilaisuus.

22

2.2.3 Törkeä varkaus

Lappi-Seppälä:

-yksittäisrikoksen keskirangaistus on 6-9 kuukautta

-ehdotonta vankeutta on tuomittu 60 prosentissa tapauksista


-omaisuuden arvo on noin 30.000 markkaa

(kyselytulokset eri puolilta maata ovat vaihdelleet20.000 markasta 50.000 markkaan ja ylikin)

-eräiden omaisuusesineiden arvo saattaa nopeasti laskea huo-mattavasti, esimerkkeinä matkapuhelimet ja tietokoneet. Ar-voksi otetaan se hinta, jolla vastaavat ominaisuudet omaavalaite olisi saatu hankituksi rikoksen tekoaikana.

-murtautuminen asuttuun asuntoon: HE:n mukaan asunnontulee olla asuttu rikoksen tapahtumisen aikaan. Mikäli koh-teena on talvella asumattomana oleva kesähuvila, kyseessä eiolisi törkeä varkaus.

Työryhmän käsityksen mukaan säännöksessä ei edelly-tetä, että asunnossa tulisi juuri tuolla hetkellä olla asuk-kaita. Poissaolo lomamatkan johdosta ei vaikuta. Loma-asunnot erityisesti Pohjois-Suomessa saattavat aiheuttaavaikeuksia arvioinnissa. Loma-asunnon käytön määrällälienee ratkaiseva merkitys. Voinee ääritapauksessa ollaniin, että henkilöllä on kaksi tai useampia laissa tarkoi-tettua asuttua asuntoa.

-omaisuuden laadun merkitys arvioinnin kannalta: "rynnäkkö-kivääritapaus" (KKO 1994:66.) Merkittävä tekijä tässä jutussanäyttää olleen omaisuuden myyntitarkoitus ja sitä kautta muo-dostuva arvo. Työryhmän mielestä johtopäätökset tapauksenperusteella on tehtävä varovaisesti.

2.3 Yleistä varkausrikoksista

Omaisuuden arvo

-tunnusmerkistön kannalta uuden omaisuuden myyntiarvo(esim. KKO 1995:197) on ratkaiseva (vahingonkorvauksen

23

osalta toisin), käytetyssä omaisuudessa käypä arvo eli se,minkä ostaja joutuisi vastaavasta omaisuudesta maksamaan.Sillä, että anastaja saa omaisuudesta sitä luovuttaessaan alhai-sen hinnan, ei ole merkitystä.

-työryhmän käsityksen mukaan murtovahingot eivät vaikuta,mikäli ovat suuruusluokaltaan kyseiselle rikokselle tyypillisiä( Lappi-Seppälä , sivu 610 "on vaikutusta").

Anastusrikoksen kohde

-kohteelta ei edellytetä markkina- tai vaihdanta-arvoa.

-ei edellytetä, että tekijälle koituisi hyötyä; jos tämä välittö-mästi tuhoaa omaisuuden, kyseessä on vahingontekorikos.

-toisen hallusta: edellyttää oikeudenhaltijan vallintaa, ei kui-tenkaan välitöntä ja suoraa kontrollia.

-varkaalta voi varastaa.

-erikoisuuksia: rahapeliautomaatti (KKO 1983 II 80), erikois-laatuinen omistussuhdeasetelma (KKO 1983 11 94).

Yritysasteen täyttyminen

-"...jos toimissa on edetty niin pitkälle, että toiminta on -ilmanväliintuloa - melko lailla välittömästi johtamassa tavoiteltuuntulokseen, on käsillä rangaistava yritys..."

-yritys täyttyy kun murtautuminen on aloitettu varkauden vä-litöntä suorittamista varten.

-täytäntöönpanotoimien aloittaminen, ennakoitavissa olevavaara rikoksen täyttymisestä (Nuutila, s. 327 ss).

kts KKO 1988:54, 75-1-1, 1988:109

Yrityksen ja täytetyn teon rajanveto

-täytetty, kun tekijä on saanut omaisuuden vallintaansa; eiedellytä esimerkiksi tekopaikalta pois siirtämistä (KKO1998:44, 1975 II 70, 1974 II 58).

-"valintaliiketilanne": riittävä hallinta vasta kassakontrollinjälkeen vai jo sitä ennen. Yleensä vasta kassakontrollin jäl-keen. Voi olla myös toisin, (ks. KKO 1995:197. Lappi-Sep-pälä s. 606, Nuutila s. 327) Tavaratalossa täytetty teko edel-

24

lyttää joka tapauksessa, että tekijä on selvästi siirtymässäosastolta toiselle.

Yrityksestä luopuminen

-määrätyn omaisuuden etsiskely anastamistarkoituksessa onvarkauden yritys, vaikkei omaisuutta löytyisikään; luopuminenei ole ollut vapaaehtoista. Nuutilan mukaan: "En saa rikostatoteutetuksi, vaikka tahtoisinkin." Nuutila s. 334 (KKO1988:109).

-jos sen sijaan etsiskellään anastettavaksi ylipäätään kelpaavaaomaisuutta ja anastaja jättää rikoksen yleisesti kannattamatto-mana sikseen, ei kyseessä ole rangaistava yritys (Lappi-Sep-pälä s. 608). Nuutilan mukaan: "En toteuta rikosta, vaikka voi-sinkin".

2.4 Kavallusrikokset

Työryhmän käsityksen mukaan voidaan yleisesti ottaen lähteäsiitä, että kavallusrikokset ovat "lievempiä" kuin varkausri-kokset, toisin sanoen sama omaisuuden arvo johtaa varkaudenkohdalla ankarampaan kohteluun.

Tämä mielipide on johdettu HE:n ja Lappi-Seppälän kannan-otoista.

Ryhmä ei ole kuitenkaan uskaltanut lausua julki mitään tiettyäsuhdelukua, koska myös sellaista ajattelua esiintyy – ei tosintässä työryhmässä – että koska asteikko on sama, arviointi onsama muissakin suhteissa.

2.4.1 Lievä kavallus

-arviointi siis lievempi kuin rajanvedossa näpistys / varkaus,toisin sanoen omaisuuden arvo voi olla korkeampi kuin viita-tussa tilanteessa (Lappi-Seppälä s. 620). Katso myös jäljem-pänä.

-kyseessä voi olla lievä kavallus, vaikka omaisuuden arvo eiole aivan vähäinen (HE s. 42).

-huomattava, ettei yritys ole rangaistava.

25

2.4.2 Kavallus

Lappi-Seppälä:

-kolme neljästä sakkoa

-keskirangaistus 36 ps

-ehdollisten keskirangaistus noin 3 kk -ehdottomien noin 2 kk

Työryhmä

-rajat lievään ja törkeään tekomuotoon arvioidaan lievemminkuin varkausrikosten kohdalla, toisin sanoen omaisuudeltaedellytetään suurempaa arvoa, jotta kyseessä olisi kavallus taitörkeä kavallus.

(Lappi-Seppälä: näin lievän kohdalla, HE/L-S myös törkeänkohdalla, sama periaate on työryhmän mielestä tässäkin voi-massa. Lappi-Seppälä: "Varkausrikos merkitsee aina samallamyös omaisuuden hallintaan kohdistuvaa loukkausta...")

-lähtökohdaksi vankeus, kun omaisuuden arvo ylittää 10.000markkaa.

-omaisuuden hallintaan oikeuttavan suhteen laadulla on mer-kitystä arvioinnissa; esimerkiksi tilanne, jossa omaisuus onanastajan hallinnassa osamaksu- tai vastaavan sopimuksennojalla voisi olla lievemmin arvioitava (HE s. 40)

-kohteena toisen omaisuus (KKO 1993:8), rahoitusyhtiön oi-keus (KKO 1997:154).

-on huomattava, että vain esinekavalluksen yritys on rangais-tava, ei löytötavaran tai saatavan kavalluksen yritys.

2.4.3 Törkeä kavallus

Lappi-Seppälä:

-törkeiden tekomuotojen osuus korkeahko, 15-20 prosenttiatuomituista.

-rangaistuksista 80 prosenttia ehdollisia vankeuksia.

-vankeusrangaistuksen keskipituus 9-10 kuukautta.

26

-kynnys sekä omaisuuden arvon että kokonaisarvion osalta onkorkeammalla kuin törkeän varkauden osalta.

-KKO 1998:32: muun muassa törkeysasteen arviointi. Kaval-luksen kohteena asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavat osak-keet. Asuinhuoneisto sinänsä oli asianomistajan hallinnassa.

2.4.4 Lievä luvaton käyttö

-ratkaisevaa vahingonvaaran suuruus, "omiaan", ei vahinko.

Kirjaimellinen tulkinta: vaikka aiheutunut haitta tai va-hinko ei olisikaan vähäinen, teko voi olla luonteeltaansellainen, ettei se ole omiaan aiheuttamaan vahinkoa taihaittaa (Lappi-Seppälä s. 627) ja siis lievä.

-vuokra- tai leasingsuhde, HE s. 44.

-automaatit:

-peli-, musiikki tai muu vastaava: (yleensä lievä) luva-ton käyttö

-tavara- tai rahapalkinto: varkausrikos

-pankkiautomaatti: maksuvälinepetos

-auton matkustaja, joka ei ole osallistunut käyttöönottamiseen,tulisi HE:n (s. 43) mukaan tuomita lievästä. Osallisuus voi ollasiinä määrin vähäinen, että tulisi lievemmissä tapauksissa jät-tää rangaistukseen tuomitsematta (Lappi-Seppälä s. 625).Katso työryhmän huomautukset jäljempänä.

-rajanveto luvattomaan käyttöön: HE (s. 43, 44) milloinmoottoriajoneuvon luvaton käyttö ei olisi omiaan aiheutta-maan merkittävää haittaa, kyseessä lievä.

(Työryhmä pitää hallituksen esityksessä kuvailtua tilan-netta, jossa auto saataisiin käyttöön ilman murtautu-mistoimia, sitä kuljetettaisiin varovaisuutta noudattaenja se kohta palautettaisiin omistajalleen vahingoittu-mattomana, erittäin epätyypillisenä)

Arvioinnissa vaikutusta siis muun muassa:

-ajoneuvoon pääsytavalla

27

-ajon kestolla

-vahingoilla / vahingonvaaralla

-jos autolla ajetaan päihtyneenä tai sitä kuljettaa ajotai-doton, lievä olisi poissuljettu

Työryhmä:

Käyttöönottotilanteeseen liittyvä kuljettaja -matkustaja-kysymys: on syytä selvästi tunnistaa tilanne, jossa autootetaan käyttöön yhteisestä päätöksestä. Murtautumis- jamuiden käyttöönottotoimien suorittaja tai kuljettajaksiryhtyvä ei osoittane tällaisessa tapauksessa pelkästäännäillä perusteilla suurempaa syyllisyyttä kuin matkus-tajaksi ryhtyvä. On siis kiinnitettävä huomiota siihen,mitä käyttöönottotilanteessa on sovittu tai edellytetty.Kannanotto koskee myös luvatonta käyttöä.

-yritys ei rangaistava

2.4.5 Luvaton käyttö

-moottoriajoneuvo käytännössä tärkein yksittäisryhmä

-yhteisomistussuhteissa lähtökohtaisesti vain, jos menettelynimenomaisen käyttösopimuksen vastaista (Lappi-Seppälä s.624 ja viittaus Majaseen)

-sarjarikos, yksittäisrikoksia vain 5 prosenttia.

-tavallisin rangaistuslaji sakko (27 ps).

-mahdollisten vankeuksien keskirangaistukset 1,3 kk.

-ehdottomien 1,6 kk.

-luvattomista käytöistä kolmannes alle 18-vuotiaitten tekemiä,puolet alle 20-vuotiaitten.

-vuokratun omaisuuden palauttamatta jättäminen voi olla(mahdollisesti lievää) luvatonta käyttöä - ainakin, jos omai-suutta tosiasiallisesti käytetään. (KKO 1999:51, HE 66/1988 s.43)

28

Työryhmä:

-työryhmä katsoi yksimielisesti, että auton luvaton käyttöön-otto ei ole sakkorikos, mikäli tyyppitapauksena pidetään tilan-netta, jossa autolle aiheutuu vähäistä merkittävämpiä vahin-koja (tavalla tai toisella käyttöönoton välittömässä yhteydessätai sen jälkeen) tai se hylätään paikkaan, josta omistaja ei saasitä takaisin ennen kuin aikojen päästä.

-sakon suuri osuus tilastoissa voinee selittyä osaltaan sillä, ettäkyseessä on tyypillinen nuorten rikos (Lappi-Seppälän mukaankolmannes epäillyistä alle 18-vuotiaita, puolet alle 20-vuoti-aita).

-tämänkin rikostyypin vähentäminen rangaistuksia koventa-malla olisi ilmeisen vaikeaa/mahdotonta. Kyseessä on kuiten-kin rikostyyppi, jolta sivullisen on usein vaikea suojautua. Sekohdistuu usein niin sanottuun kunnon kansalaiseen. Rikok-sesta asianomistajalle aiheutuva vaiva ja hankaluus on yleensähuomattava riippumatta siitä korvaako vakuutus vai ei. Ran-gaistusjärjestelmän uskottavuus saattaa olla erityisesti tämänrikostyypin kohdalla koetuksella. Rangaistuksen määrääminenedellyttää erityistä huolellisuutta.

-työryhmän käsitys on, että auton luvattoman käyttöönotonnormaalirangaistuksen tulisi olla vankeutta min 30 päivää(näin siis jo ensikertalaiselle).

(eri puolilta maata saadut kannanotot ovat olleet jok-seenkin säännönmukaisesti vankeuden kannalla)

2.4.6 Törkeä luvaton käyttö

-lakiin vasta eduskunnassa, tulkintaohjeena LavM 6/1990.

-varsin harvinainen rikostyyppi (0,3 -0,9 prosenttia luvatto-mista käytöistä).

-hyötyä koskeva kvalifiointiperuste pulmallinen. Ratkaisevaaei ole, kuinka arvokkaasta omaisuudesta on kyse. Arvokkaan-kin omaisuuden lyhytaikainen hyväksikäyttäminen on yleensätaloudelliselta merkitykseltään melko vähäinen teko (LavM s.7).

29

-LavM:n esittämä vertailukohta törkeään varkauteen ja törke-ään kavallukseen ei ole onnistunut, koska näiden törkeät te-komuodot poikkeavat toisistaan ja niissä on erilaiset asteikotkuin nyt kyseessä olevassa rikoksessa.

2.5 Lähteet 2

Tapio Lappi-Seppälän tilastoja.

Tapio Lappi-Seppälän esitys teoksessa "Rikosoikeus, Oikeu-den perusteokset" , sivut 601-637 viittauksineen.

Ari-Matti Nuutila: Rikoslain yleinen osa. Jyväskylä 1997.

Hallituksen esitys eduskunnalle HE 66/1988 vp.

LavM 6/1990.

Oikeustapausluettelo liitteenä 1

2 Lähteitä ei ole liitetty painettuun raporttiin oikeustapausluetteloa lukuun

ottamatta (toim. huom.).

3. LIIKENNEJUOPUMUSTEN RANGAISTUSKÄY-TÄNTÖ (UUSI)



Käräjätuomari, Keijo SiljanderpuheenjohtajaKäräjätuomari Kari AirakorpiKäräjätuomari Tuula Hiukka-PoikelaKäräjätuomari Jukka JamaKäräjätuomari Kauko KontioKäräjätuomari Minna LeikasKäräjätuomari Irma VähätaloKäräjätuomari Ritva VäisänenKäräjätuomari Matti YlianuntiViskaali Marianne Wagner-PrennerKäräjäviskaali Anna-Kaisa Marski

33

Liikennejuopumusten rangaistuskäytäntö

1 KÄRÄJÄOIKEUS 22.10.1999

Ehdotus rattijuopumusten normaalirangaistukseksi

Suositus koskee vain ns. tavallista tapausta (esim. tavattu tienpäältä normaalissa valvonnassa), huumaava aine on ollut alko-holi ja tekoon ei liity muuta rikosta.

2.5 Rattijuopumus (RL 23 luku 3 §)

Veren alkoholipi-toisuus

Alkoholia litrassauloshengitysilmaamilligrammaa

Rangaistus

0,50-0,70 0,25-0,35 30-40 ps

0,70-1,00 0,35-0,50 40-50 ps

1,00-1,19 0,50-0,59 50-60 ps

2.6 Törkeä rattijuopumus (RL 23 luku 4 §)

Veren alkoholipi-toisuus

Alkoholia litrassauloshengitysilmaamilligrammaa

Rangaistus

1,20-1,50 0,60-0,75 20-30 pv vankeutta/ 65-90 ps

1,50-2,00 0,75-1,00 30-60 pv vankeutta

2,00-2,60 1,00-1,30 60 pv -3 kk vanke-utta

2,60-3,00 1,30-1,50 3-4 kk vankeutta

3,00- 1,50- 4 kk vankeutta -

Törkeässä rattijuopumuksessa vankeusrangaistus on ensisijai-nen seuraamus, sakkoa tapauskohtaisesti vain ensikertalaiselleveren alkoholipitoisuuden ollessa alle 1,50.

34

Uusijoiden kohdalla rangaistus seuraavasta luokasta progres-siivisesti.

Mopoilijalle ja moottorikelkkailijalle rangaistus normaaliaalemmasta luokasta (harkinta tapauskohtainen).

2.7 Oheissakko

Ehdollisten vankeusrangaistusten ohella tulisi tuomita oheis-sakko.

Sen määrä olisi 10-60 ps riippuen ehdollisen vankeusrangais-tuksen pituudesta, josta se olisi noin 1/2 eli 60 pv:stä 30 ps jne.

2.8 Ajokielto

Rattijuopumuksessa 2-6 kk.

Törkeässä rattijuopumuksessa 5 kk -.

Erityisesti uusijoiden kohdalla tulee tuomita pitempi ajokielto.Ajokiellon voi tuomita ehdollisena, jos esitetään selvitys ajo-oikeuden välttämättömyydestä työssä.

4. PAHOINPITELYRIKOSTEN RANGAISTUSKÄY-TÄNTÖ (UUSI)



Käräjätuomari, Keijo SiljanderpuheenjohtajaKäräjätuomari Kari AirakorpiKäräjätuomari Tuula Hiukka-PoikelaKäräjätuomari Jukka JamaKäräjätuomari Kauko KontioKäräjätuomari Minna LeikasKäräjätuomari Irma VähätaloKäräjätuomari Ritva VäisänenKäräjätuomari Matti YlianuntiViskaali Marianne Wagner-PrennerKäräjäviskaali Anna-Kaisa Marski

37

4.1 Johdanto

4.1.1 Tehtävä ja toteutus

Työryhmän tehtävänä on ollut pyrkiä selvittämään pahoinpi-telyrikosten rangaistusten määräämiskäytäntöä Rovaniemenhovioikeuspiirin eri käräjäoikeuksissa ja pohtia keinoja yhte-näisen käytännön aikaansaamiseksi ja ylläpitämiseksi tai mah-dollisesti sen muuttamiseksi. Työryhmässä ajatusten vaihto josinällään on osa yhtenäistämispyrkimystä kuten myös itselaatupäivän keskustelut. Pyrimme löytämään joitakin tyyppi-tapauksia, jotka antaisivat osviittaa etenkin rangaistuksen laji-valinnalle, koska epäyhtenäisyys tältä osin näkyy voimak-kaammin kuin erot rangaistuslajin sisällä. Myös kansalaistenoikeusturvaodotus on rangaistuksen lajivalinnan kohdalla ym-märrettävästi erityisen korostunut.

Tyypittely painottuu tunnusmerkistön objektiiviselle puolelle,joten tuomari joutuu luonnollisesti poikkeamaan tekotyypinnormaalirangaistuksesta subjektiivisen puolen erityispiirteidenhuomioon ottamisen vuoksi. Niitä ei tässä käsitellä, vaikkasaatetaan sivuta.

Keskustelu on tarpeellista myös sellaisten rikosten osalta,joista harvoin saadaan hovioikeuden kannanottoja rangaistuk-sen mittaamisesta. Tällaisia ovat esimerkiksi lievät pahoinpi-telyt ja sellaiset tavalliset pahoinpitelyt, joista seurauksena onsakko. Tällaisista yksittäisistä rikoksista nimittäin valitetaanharvoin. Silloin kun valitukset koskevat niitä, rikoksia onyleensä monta, jolloin yksikkörangaistus peittyy yhtenäisran-gaistukseen eikä hovioikeuden tuomio voi selkeästi ohjatakäytäntöä.

Rangaistuksen määrääminen liittyy myös rikosten tunnusmer-kistöön ja tätä puolta on pakko sivuta, vaikka aiheena on pel-kästään rangaistuksen määrääminen.

Työryhmä on ollut kannanotoissaan melko yksimielinen; toi-saalta tarkoituksena on alustaa keskustelu eikä esittää "lopulli-sia ratkaisuja". Kollegiaalinen keskustelu on hyvästä, vaikkeiviisasten kiveä löydetäkään. Vankilan parantava vaikutus tuleesäilymään illuusiona keskustelun jälkeenkin, mutta sinne pas-

38

sittamisen kriteereitä voidaan tarvittaessa tietysti yrittäämuuttaa nyt, niin kuin on ennenkin muutettu. Kuitenkin ran-gaistuskäytännön, erityisesti vakiintuneen rangaistuskäytän-nön, muuttaminen tuomioistuinlaitoksen työnä on hidasta jaasteittaista ja sellaista sen kuuluu ollakin. Eduskuntalaki lieneeainoa oikea tie nopeasti vaikuttaa rangaistuskäytäntöönyleensä tai jonkin rikoksen kohdalla erityisesti; vaihtoehtoinamedianpainostus, joidenkin poliitikkojen vaalinalusmielipiteettai yleisönosastojen kirjoitukset eivät tietenkään ole yhtä luo-tettavia kansan mielipiteen mittareita.

Maininnan varaan on jätettävä, että rikosten syihin puuttumi-nen on tehokkaampaa ja inhimillisempää kuin seuraamustenkiristäminen. Joutuuko yhteiskunta tänään maksamaan 600markkaa lisääntyvistä vankipäivistä per päivä (ja paljon kal-liimmista koulukotipäivistä) säästettyään muun muassa syr-jäytymisuralla olevien nuorten koulu- ja mielenterveyspalve-luista? Tappiopuolelle tulevat vankipäivän hinnan lisäksi ri-kosvahingot, kärsimykset ja oikeudenhoidon kaikkinaiset me-not. Tässä alustuksessa ei käsitellä oikeussosiologiaa, krimi-naalipolitiikkaa eikä oikeustaloustiedettä, vaan niihin, lakiin jajo syntyneeseen rangaistuskäytäntöön perustuvaa rangaistuk-sen mittaamista.

Työryhmän tilastotiedot ovat Optulasta ja ajatusten taustallausein Tapio Lappi-Seppälän tunnetut ja tunnustetut kysymyk-sen asettelut. Löytämämme oikeustapaukset ovat kovin hete-rogeenisia eivätkä oikein käy "tyyppitapausmalleiksi".

Käsityksemme mukaan pahoinpitelyrikokset ovat moninaisiaja yksilöllisiä eikä niitä voi tehokkaasti luokitella jonkin mitanmukaan sillä tavoin kuin esimerkiksi huumausaineen laatu jamäärä, kehon verenalkoholipitoisuus, ajoneuvon nopeus taiomaisuuden arvo luokittavat tiettyjä rikoksia.

4.1.2 Varoitus

Rangaistuskäytännön tilastollisten eroavuuksien syyt on hyväyrittää selvittää. Jos tuomioistuimen (tuomarin) oma rangais-tuskäytäntö poikkeaa toisista ilman laillisia perusteita, tuleetuomioistuimen harkita käytäntöään uudelleen. Käräjäoikeuk-sien väliset tilastolliset erot eivät saa kuitenkaan johtaa pyrki-

39

mykseen välttää niitä siten, että tuomioistuin keskipakoisestiyksittäisessä tapauksessa mittaa rangaistuksen lähelle keskiar-voa ottamatta huomioon tuomittavana olevan tapauksen erityi-siä piirteitä, joiden tulee nimenomaan näkyä juuri sen jutunrangaistuksessa. Keskiarvo koostuu, ja sen tulee koostua,myös pienen pienistä ja suuren suurista laillisista rangaistuk-sista. Yksittäistä rangaistusta mitattaessa jostain FRAK:sta voiolla enemmän haittaa kuin hyötyä. Jokainen arkailija osaa mi-tata rangaistuksen frakin keskiarvoon; mitä se sellainen frakkisitten enää kuvaa? (Tilastomatematiikan kannaltahan on teori-assa mahdollista, että yksikään tilastoitava suure ei ole niidenkeskiarvon suuruinen.) Rangaistuksen tulee vaihdella, kuntarve vaatii ja niin se usein tekeekin. Ellei vaihtelua tapahdu,yhdenvertaisuuden sijasta toteutuu tasapäisyys. Curt Olsson onrangaistuksen mittaamisesta kirjoittaessaan korostanut tähäntapaan: mitä parempi tuomari, sitä pätevämmin hän osaa tar-vittaessa käyttää asteikon laitoja ja perustella normaaliran-gaistusvyöhykkeeltä poikkeavan rangaistuksen.

4.1.3 Yleistä rangaistusten mittaamisesta

Mittaamisen yleinen filosofia ei kuulu tehtävämme piiriin. Senvuoksi nostamme esille vain muutaman näkökulman.

Kriminaalipolitiikan ensimmäinen ongelma on aina ollutpäättää siitä, mikä kulloinkin on rikos. Rangaistuksen mää-rääminen on heti sen jälkeen kriminaalipolitiikan toinen iäi-syyskysymys, kun on pitänyt päättää, mitä kustakin rikoksestaseuraa. Ongelma lienee ollut vanha jo Hammurabin aikana.Hammurabia paljon myöhemmin, mutta hyvin kauan sitten,Vanha testamentti ja Koraani ottivat rangaistuksiin kantaamelkein yhtä yksiviivaisesti kumpikin.

Kauan sitten, vaikkakin jo paljon lähempänä nykyaikaa,Ruotsi-Suomen kuninkaatkin kantoivat huolta lainkäytön yh-tenäisyydestä. Jukka Kemppinen kertoo Kustaa II Adolfin1600-luvulla uhanneen leikata Turun hovioikeuden neuvok-silta korvat ja naulata ne tuoleihin, jos herrat ratkaisevat asi-oita oman päänsä mukaan eivätkä valtakunnallisen linjan mu-kaan - ehkä tästä johtuen turkulaisperäisillä hovioikeudenneu-voksilla on vieläkin keskimääräistä pienemmät korvat.

40

Rangaistuksen mittaaminen on ajankohtaista meillä tuoma-reilla harva se päivä. Se kuuluu siitä harvinaisiin iäisyyskysy-myksiin, että siihen tuomareilla on juttukohtaisesti aina vas-taus jo ratkaisupakosta johtuen. Oikea mittaamistulos pitäisivain nykyistäkin useammin saada aikaan jo alioikeudessa.

Lakikirjamme (RL 6 luku) on suorasanaisesti lähestynyt on-gelmaa vasta 1970-luvulta alkaen ja se onkin paras tapa japaikka ohjata oikeuskäytäntöä, sillä KKO:kaan ei pysty kerta-heitolla suuriin, mullistaviin ohjausliikkeisiin ja toteuttamaanesimerkiksi Olavi Heinosen kerran Uudistuva rikosoikeus -päivillä spontaanisti esille nostamaa ajatuskokeilua korottaatörkeän pahoinpitelyn rangaistuskäytäntö viiteen vuoteen ti-lanteessa, jossa näyttö tekijän tarkoitustahallisuudesta taponyritykseen puuttuu, mutta puukko seisoo pystyssä henkiin jää-neen uhrin kurkussa. Rangaistusmaksimin puolesta kyllä olisivaraa mennä aina kymmeneen vuoteen saakka, kuten Heino-nen muistutti. (Mielipide liittyi tilanteeseen, jossa Heinonenkeskustelun tuoksinassa pohti mahdollisuutta luopua muustatahallisuusmuodosta tapon osalta.)

Korkein oikeus ei kovin helposti pysty merkittävästi muutta-maan rikosten rangaistustasoja senkään vuoksi, että KKO rat-kaisee vain jutun kerrallaan, eikä yhdellä tuomiolla voi muut-taa monien rikosten rangaistusten suhteita, mitä mullistavatuudelleenjärjestelyt usein edellyttäisivät. Sitä paitsi rangais-tuskäytännön (jo syntynyt) yhtenäisyys on yksi mittaamispe-ruste jo lain mukaan (RL 6:1), mikä sellaisenaan vaikeuttaasuurten muutosten tekemistä. Vakiintuneen mittaamiskäytän-nön merkityksestä ks. mm. KKO 1986-II-65 ja 1997:140. Ho-vioikeuksien mahdollisuutta muuttaa oikeuskäytäntöä rajoitta-vat samat seikat kuin KKO:ta ja lisäksi se, ettei valtakunnalli-sen oikeuskäytännön rinnalla voi olla hovioikeuskohtaistakäytäntöä. (Nopean muutoksen sai kylläkin aikanaan aikaan U.Kekkosen uudenvuodenpuhe, jolloin tuomioistuinlaitos ker-ralla antoi toimeenpanovallan välittömästi ja voimakkaastiohjata itseään.)

Vakiintuneen rangaistuskäytännön muuttaminen on hidasta,ellei lakeja muuteta. Näin on pahoinpitelyjen osalta kyllä hil-jakkoin osittain jo tehty kriminalisoimalla lapsen ruumiillinen

41

kurittaminen, säätämällä pahoinpitelyn yritys rangaistavaksi,muuttamalla pahoinpitelyrikosten tunnusmerkistöjä ja viralli-sen syyttäjän toimivaltaa, mitkä seikat heijastuvat myös ran-gaistuksen mittaamiseen. Erityisen selkeästi rangaistuslajinmääräytymiseen eduskunta voi halutessaan vaikuttaa esimer-kiksi sääntelemällä ehdollisen rangaistuksen ja yhdyskunta-palvelun käyttöalaa.

Perinteinen tapa koventaa rangaistuskäytäntöä on luonnolli-sesti se, että syyttäjät vaativat tiettyä rangaistusta käräjäoikeu-dessa ja ajavat asian tarvittaessa hovioikeuteen ja edelleenkorkeimpaan oikeuteen. Tie on pitkä eikä sekään aina johdatulokseen: KKO 1981 II 174 ja 1991:113, jotka eivät ole joh-taneet siihen, että vastaavanlaisissa tapauksissa ensikertalainentörkeään rattijuopumukseen ja törkeään liikenneturvallisuudenvaarantamiseen syyllistynyt tuomittaisiin kaikkialla yleisestiehdottomaan vankeusrangaistukseen (ehkä sen vuoksi, kun eitörkeästä pahoinpitelystäkään ensikertalainen useinkaan saaehdotonta vankeustuomiota). Toisaalta 1980 luvulla syyttäjiämelko kovasanaisesti kehotettiin välttämään "turhia" valituk-sia, jotta hovioikeudet eivät ruuhkautuisi.

4.1.4 Itse asiaan

Pahoinpitelyrikosten erityispiirteinä on, että pahoinpitelyt teh-dään hetken mielijohteesta useammin kuin esimerkiksi monetanastusrikokset ja toisaalta sekin, että vain liikennejuopumuk-siin syyllistytään useammin humalassa kuin pahoinpitelyri-koksiin. Lappi-Seppälän mukaan törkeästä pahoinpitelystätuomitut ovat 85 prosentissa tapauksista humalassa. Vastaavatluvut pahoinpitelyn ja lievän pahoinpitelyn osalta ovat 75 ja 68prosenttia. Törkeille pahoinpitelyrikoksille on silloin tällöinmyös ominaista, että vahinko voi olla korjaamaton niissäkintapauksissa kuin vakuutusjärjestelmä maksaa haittakorvauk-sen.

Kaikista tuomituista pahoinpitelyrikoksista noin 10 prosenttiaon lieviä pahoinpitelyjä, noin 85 prosenttia tavallisia pahoin-pitelyjä ja runsaat 5 prosenttia törkeitä pahoinpitelyjä. Ensinmainituista tuomitaan vain lieviä sakkorangaistuksia ja vii-meksi mainituista vain vankeusrangaistuksia. Tavallisista pa-

42

hoinpitelyistä 85 prosenttia johtaa sakkorangaistukseen ja lo-put vankeuteen. Rajanveto näiden kahden ryhmän erottami-seksi toisistaan on tärkeätä. Toinen ongelmakohta voisi ollatörkeiden pahoinpitelyjen rangaistusten taso yleensä.

Tällä hetkellä on vireillä törkeän pahoinpitelyn osalta aikomuskorottaa rikoksen minimirangaistus Ruotsin mallin mukaanpuolesta vuodesta yhteen vuoteen. Lisäksi julkisessa keskus-telussa on mm. sisäministeri Häkämies tähdentänyt, että sak-korangaistus ei ole riittävä seuraus ulkopuoliseen henkilöönkohdistuneesta päällekarkauksesta niin usein kuin hänen käsi-tyksenä mukaan nyt tapahtuu. Onko tuo mielipide oikea; onkokäsitys rangaistuskäytännöstä väärä? Siihen saamme ehkävastauksen jäljempänä. Ole Roos taas on kysäissyt, mitä ran-gaistuksen korottaminen vaikuttaa sellaisen rikoksen kohdalla,joka melkein aina tehdään humalassa?

Eri pahoinpitelyjen lajeilla on yhteisiä ongelmia. Työryhmänkannanottoja niihin on käsitelty alempana usein vain kertaal-leen jonkin rikostyypin osalta.

4.2 Poikkeavatko mittaamista koskevat käsitykset toisis-taan hovioikeuspiirin alueella?

4.2.1 Lievä pahoinpitely

Käsitykset tuskin poikkeavat eivätkä oikein merkittävällä ta-valla voikaan poiketa, sillä rangaistuslaji on aina sakkoa jarangaistus Lappi-Seppälän mukaan keskilukuna 15 päiväsak-koa oikeudessa langetettuna ja rangaistusmääräyksellä ratko-tuissa jutuissa vähän alempi, vaihteluvälin ollessa +-5. Työ-ryhmä ei ole saanut tietoonsa, että lievistä pahoinpitelyistäolisi juurikaan tuomittu 20 päiväsakkoa enempää. Lievin ran-gaistus oli 5 päiväsakkoa rinnuksista puistelusta, RHO19.3.1997/265.

Lievä pahoinpitely on sitä vähäisempi, mitä vähemmän pelkoaja harmia se on uhrilleen aiheuttanut. Naarmu tai pieni vam-makaan ei automaattisesti enää nosta muutoin vähäistä tekoatavalliseksi pahoinpitelyksi. Mielestämme 20 päiväsakkoaolisi hyvä enimmäisrangaistus ja sen pitäisi siksi olla melkoharvinainen. Jos teko tuntuu vaativan suuremman rangaistuk-

43

sen, lienee lähellä tarve arvioida se tavalliseksi pahoinpite-lyksi. Tämän tapaisissa pikku rikoksissa esitutkinta ja itse oi-keudenkäynti on usein jo melkoinen rangaistus, minkä vuoksi10 päiväsakkoa voisi olla runsaammassa käytössä kuin 15.Katso RHO:n tuomio 3.6.1999/354 (Dnro R 99/4), jossa sepysytti käräjäoikeuden kannan jättää pienistä rikoksistarangaistus tuomitsematta, kun käräjille oli tuotu juttu, jokaselvästi olisi kuulunut käsitellä rangaistusmääräysmenette-lyssä.

Muutoksen tarvetta työryhmän mielestä ei ole lievän pahoin-pitelyn osalta.

4.2.2 Tavallinen pahoinpitely

Lappi-Seppälän mukaan pahoinpitelyjen rangaistuksista valta-kunnassa 85 prosenttia on sakkoa ja loput vankeutta. Sakkojenkeskiluku on 35 päiväsakkoa ja vankeuden pituus ehdollisissa2,2 ja ehdottomissa 2,7 kuukautta.

Rovaniemen hovioikeuspiirin alueella vuosina 1995-1997 sak-kojen osuus oli vajaat 87 prosenttia ja sakon keskiluku oli 35vaihtelun eri käräjäoikeuksissa ollessa 32-37. Vankeuden kes-kipituus oli ehdollisten kohdalla 2,2 kuukautta vaihtelun erikäräjäoikeuksissa ollessa ehdollisissa 1,7-3,0, Tornio lievim-pänä ja Lappi ankarimpana ja Rovaniemi toiseksi ankarimpanaluvulla 2,5. Loput olivat vielä lähempänä valtakunnan keskiar-voa 2,2.

Vankeusrangaistusten osuus kaikista rangaistuksista (13%) olimeillä hivenen pienempi kuin valtakunnan keskiarvo ja eh-dottomien vankeusrangaistusten keskipituus puolestaan oli 3,3kuukautta eli vajaa 25 prosenttia yli valtakunnan keskiarvon2,7, vaihtelun ollessa Kemin 2,8:sta Kuusamon 3,8:aan. (Ti-lastollisesti tämä saattaa selittyä sillä, että osa muualla tuo-mittavista lyhyistä vankeusrangaistuksista on sakkojuttujenjoukossa.)

Hovioikeuspiiri on hyvin lähellä valtakunnan keskiarvoa jos-kin ehdottomat rangaistukset ovat hivenen keskiarvoa anka-rammat ja sakkojen osuus hiukan suurempi. Tilaston kannaltaasiaa katsoen rangaistuskäytännön kiristämiseen täällä ei oleaihetta, ellemme halua poiketa muista hovioikeuksista.

44

Oikeuskäytännön yhtenäisyyden kannalta keskeinen kysymyställäkin alueella on rangaistuslajin valinnan perusteet; on mää-riteltävä tyyppitilanteita, joissa sakkorangaistus ei enää oleriittävä seuraamus. Toisaalta on muistettava, että useiden ri-koslajien osalta tuomarit eivät yleisesti ottaen tunnu osaavankäyttää ankaria sakkorangaistuksia: 70 päiväsakkoa ei useinnäe suuremmista puhumattakaan (poikkeuksena törkeät liiken-nerikokset). Eikö sakotuslinjaa olisi tarvittaessa varaa vähänterästää ennen kuin siirrytään vankeusrangaistuksen puolelle;eikö 100 päiväsakkoa olisi aika usein kirvelevä rangaistus,varsinkin sakkovilpin kriminalisoinnin jälkeen? Joka tapauk-sessa jollakin kohdin valinta sakon ja vankeuden välillä ontehtävä ja siirtymäkohdan raja on käytävä ja saatava mahdolli-simman yhtenäiseksi, jos se ei sitä jo ole.

4.2.3 Sakkopahoinpitely/vankeuteen johtava pahoinpitely

Näitä tapauksia (sakkorangaistus) on siis valtaosa kaikista pa-hoinpitelyistä. Tyypillinen voisi olla nyrkillä lyömällä tehtyrikos, jossa vahingot jäävät mustelmiin, muihin pikku ruhjei-siin ja ehkä vielä hampaan menetykseen, jos teko ei muutoinole vaarallinen. Rangaistukset vaihtelevat 30-60 päiväsakonvälillä. Siitä ylöspäin asteikko on vähällä käytöllä. RHO onkylläkin päässyt 70 päiväsakkoon tapauksessa, missä uhrialyötiin katuharjalla päähän ja aiheutettiin ohimoon repaleinen,monihaarainen ruhjehaava, RHO 20.2.1998/132.

Olisiko sivulliseen kohdistuva yllättävä, voimakas, aseetonkinväkivalta, esimerkiksi raju, uhrin maahan kaatava tyrmäys-lyönti pääsääntöisesti vankeuden paikka, vaikka kipeää leukaaja turvotusta suurempaa vammaa ei hyvän tuurin takia olisisyntynytkään, kun vaara joka tapauksessa on ollut mitä mel-koisin? (Sivumennen sanottuna tyrmäyslyönti ei joka pojaltaaina onnistu; se vaatii joko taitoa tai luonnonlahjoja – har-vemmin onni riittää.) Kovalyöntinen mies, taitonsa tietäessään,osoittaa usein teollaan keskimääräistä suurempaa syyllisyyttä.Jonkun ihmisen paljas nyrkki vertautuu toisen aseelliseen kä-teen. Moni tuomari on jo kauan edellä kerrotun laatuisissa ta-pauksissa säännönmukaisesti tuominnut vankeusrangaistuksenja näin toteuttanut ministeri Häkämiehen edellä kerrotun toi-veen.

45

Sakkoa on näytty eräässä tapauksessa tuomitun, vaikka kol-mikko oli piessyt uhrin, ehkä kaveriseurassa ilman sen kum-mempaa syytä, ja potkinutkin, kunhan vammat ovat olleet pie-nen puoleisia ja tikeillä korjattavissa. Eikö objektiivisen puo-len tunnusmerkistö tällaisessa tapauksessa viittaa lähtökohtai-sesti vankeusrangaistukseen? Kovemmaltahan tuo rikos tuntuukuin auton luvaton käyttöönotto. Sakkorangaistukselle pitäisiolla poikkeukselliset perusteet tällaisessa pahoinpitelyssä.

Potkimista voi olla monen asteista alkaen alentavasta, muttafyysisesti heikosta lähinnä häpäisevästä potkusta jatkuen suo-jattomaan päähän kohdistuvaan, kovakenkäiseen ja vammaut-tavaan potkuun. Sinänsä potkiminen on melkein aina pelotta-vaa, kun uhri ei luonnollisestikaan etukäteen tiedä sen tulevaavoimaa ja kestoa.

Jos edellä mainituissa tapauksissa vankeus olisi perusteltulähtökohta, muistutamme vielä siitä itsestään selvyydestä, ettäkun tyyppitapauksen kuvaus koskee rikoksen objektiivistapuolta, niin rikoksesta silloin tällöin ilmenevät subjektiivisensyyllisyyden lieventävät osaset, kuten esimerkiksi asianosais-ten tietyn asteinen vastavuoroinen suostumus välien selvitte-lyyn tai teon osittain aiheuttanut vastapuolen voimakas ärsyt-täminen, voivat aiheuttaa - perustelut vaativan - poikkeuksenlähtökohtaiseen rangaistukseen.

Rangaistusta korottavaan suuntaan vaikuttaa uhrin asema; mitäavuttomampi ja puolustuskyvyttömämpi hän on, sen raskaut-tavampi rikos. Se seikka, että useat tekijät ovat pahoinpidelleetsaman aikaisesti uhria vaikuttaa rangaistukseen korottavasti.Uhri on tällöin ylivoiman edessä avuton; pakoon pääsy japuolustautumiskeinot vähäiset.

RHO on tuomiossaan 333/27.5.1999 perustellut vankeusran-gaistusta, koska A:n lyönnit olivat osuneet kasvoihin, uhrit ei-vät käytöksellään tai muutoinkaan provosoineet A:ta ja kun Alyhyen ajan kuluessa oli pahoinpidellyt useaa henkilöä. Kysy-mys oli useasta kerralla tuomitusta pahoinpitelystä, mutta pe-rustelut osoittanevat kuitenkin, että vankeustuomio voi ollapaikallaan, vaikka erityisen ihmeellisiä vammoja ei ole tullut-kaan.

46

Oluttuoppi on silloin tällöin lyöjän astalona. Varta vasten kat-kaistulla tuopilla lyöminen johtanee melkein aina vankeusran-gaistukseen ja teko voinee olla törkeä pahoinpitely myös, josvammat ovat suuret, vaikka tuoppi rikkoutuisi vasta lyönninvoimasta.

Milloin ensikertalainen tulisi pahoinpitelystä tuomita ehdotto-maan vankeuteen? Se saattaa nykyisen lain aikana olla teoriaaja saanee ollakin? Sellaista tuomiota emme vielä tunne. Toi-saalta pääosa törkeistäkin pahoinpitelyistä päättyy ensikerta-laisen osalta ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Pahoinpitelyrikosten tunnusmerkistöjen muuttuminen vuonna1995 on törkeän pahoinpitelyn kohdalla saattanut johtaa tilan-teisiin, joissa teräasetta vaarallisemmankin astalon (esim. jon-kin raskaan työkalun) käytöstä huolimatta törkeän pahoinpi-telyn tunnusmerkistö ei täyty, vaikka rikos kokonaisarvostelunperusteella sinänsä voisi olla törkeä. Tällaisissa tapauksissarangaistukseksi tulee tuomita esimerkiksi 8-10 kuukautta,minkä hyvin mahtuu lain rangaistusasteikon puitteisiin. Edelläkerrotun laatuisissa tapauksissa tavallisesta pahoinpitelystätuomittava vankeusrangaistus menee helposti yli kuuden kuu-kauden, mikä muutoin on harvinaista, mutta mahdollista eten-kin uusimistapauksessa.

4.2.4 Törkeä pahoinpitely

Törkeän pahoinpitelyn rangaistusminimi on 6 kuukautta van-keutta ja maksimi 10 vuotta vankeutta3. Tuo maksimi lieneemoniin muihin rikoksiin verrattuna sellainen, jota vähiten lä-hestytään. Jo kolmen vuoden rangaistus, jonka hovioikeus py-syttäisi, olisi tuiki harvinainen, ellei ennen näkemätön. Oike-uskäytännössämme rangaistusten valtaenemmistö törkeästäpahoinpitelystä jäänee 18 kuukauteen ja kahden vuoden ran-gaistus on työryhmän käsityksen mukaan jo harvinainen.Poikkeuksena ehkä on tehokkaan katumisen tilanne, jossa ta-

3 Lain 13.7.2001/654 nojalla tällä hetkellä minimi on nostettu yhteen

vuoteen. (Toim. huom.)

47

pon yritys muuttuu törkeäksi pahoinpitelyksi. Tällaisessa tapa-uksessa RHO on pysyttänyt 2,5 vuoden tuomion.

Törkeän pahoinpitelyn käytännön maksimirangaistukseenliittyy se, että tapon yrityksen alaraja oikeuskäytännössäalimmillaan lienee 2,5 vuotta vankeutta ja normaalirangaistususein 3 -4 vuotta. Tämänkin rikoksen osalta maksimi, 9 vuottavankeutta, on kovin kaukana. Ankarin silmiimme sattunut ta-pon yrityksen rangaistus (VHO R 94 859) oli 5 v 4 kk jutussa,jossa ampumaaseella tehty "teloitus" epäonnistui. Toinen esi-merkki on KKO 1998:2, jossa pahoinpitely ja törkeä kuole-mantuottamus johti 2 v. 6 kk:n rangaistukseen (kuristamisestaseurasi yllättävä kuolema).

Lappi-Seppälän mukaan törkeiden pahoinpitelyiden keskiran-gaistus on 8-9 kuukautta vankeutta rangaistuksen ollessa eh-dollinen ja 12 kuukautta ehdottomien rangaistusten osalta.

Rovaniemen hovioikeuspiirissä ehdollisten vankeusrangais-tusten keskiarvo vuosilta 1995-97 oli 8,9 kuukautta vaihdellenKuusamon 7,7:stä Rovaniemen 10,2:een. Ehdottomien vanke-usrangaistusten keskiarvo oli 15 kuukautta vaihdellen Tornionja Lapin 10 kuukaudesta Kemin 18 kuukauteen. (Esim. RHO2.12.1997/946; 15 kk, pinnalliset pikkuviillot otsaan ja pos-keen + 9 cm:n Mora oikean olkapään alapuolelle rintaan).Tältä osin hovioikeuspiirin rangaistuskäytäntö seuraa melkotarkasti valtakunnallisia lukuja eivätkä vaihteluvälit käräjäoi-keuksien välillä ole tilastollisesti merkittäviä, koska esimer-kiksi Torniossa törkeistä pahoinpitelyistä tuomittiin edellämainittuna aikana ehdoton vankeusrangaistus vain kahdessatapauksessa ja Kemijärvellä vain kolmessa tapauksessa, jotentuomioiden vähäisen lukumäärän vuoksi yksilölliset satun-naistekijät voivat helposti selittää eroavuuden. Yleisestikinottaen voidaan todeta, että käräjäoikeuksistamme vain Oulu jaRovaniemi tuottanevat riittävästi tilastomateriaalia tavallistenpahoinpitelyjen ja ehkä törkeidenkin pahoinpitelyjen osalta.Oulussa tuomittiin kolmen vuoden aikana pahoinpitelystä 771kertaa, joista vankilaan 91 kertaa ja Rovaniemellä vastaavasti201 ja 42 kertaa. Törkeistä pahoinpitelyistä tuomittiin ran-gaistus Oulussa 67 kertaa, joista 42 vankilaan ja Rovaniemellävastaavasti 28 ja 17 kertaa.

48

Törkeän pahoinpitelyn kohdalla tunnusmerkistön valikoitumi-nen heijastuu voimakkaasti rangaistuskäytäntöön, koska rajan-veto törkeän pahoinpitelyn ja tapon yrityksen välillä on vuo-sien varrella käsityksemme mukaan jonkin verran muuttunut.Arvelemme, että vielä 80-luvun puolella ja vuosikymmenenalkuvaiheessa tietty puukotusten osa, esimerkiksi yksi iskukeskivartaloon, enemmistössä tapauksia tuomittiin törkeänäpahoinpitelynä. (RHO 322/86, 837/86, 1632/86 ja 125/89).Linja on ehkä jonkin verran kiristynyt, kun tarkoitustahalli-suuden vaatimuksesta on ehkä tingitty kohti tahallisuutta, jostakuvastuu kuoleman mahdollisuuden suuren todennäköisyydenmieltäminen, jolloin teko arvioidaan tapon yritykseksi.

Eräs törkeän pahoinpitelyn tyyppitapaus voisi olla puukollahuitomalla/sohimalla tehty rikos, jossa vartalon etupuolelle taiselkään syntyneet vammat ovat matalia pisto- tai viiltohaavoja.Rangaistuskäytäntö lienee 8-12 kuukautta vankeutta. Toisessatyyppitapauksessa on aiheutettu hengenvaara ja rangaistus-käytäntö noin 18 kuukauden paikkeilla. Vireillä olevan lain-säädäntöhankkeen kohtalo tulee kertomaan, onko käytäntöpaikallaan vai muutetaanko sitä. Jos esitys minimin korotuk-sesta vuoteen menee läpi, nousee tuomioiden pituus 6-9 kuu-kaudella.

Kun törkeästä pahoinpitelystä tuomitaan 18 kuukaudeksi van-keuteen voisi ehdoton tuomio jo olla paikallaan?

Suostumus tai presumoitu suostumus tulee pahoinpitelyä pal-jon harvemmin kysymykseen törkeiden pahoinpitelyidenosalta, koska asianosaisten ei juurikaan voida ajatella suostu-neen veitsin käytävään välienselvittelyyn. Sen sijaan uhrin är-syttävä provokaatio voi olla yhtä hyvin syynä törkeään kuintavalliseen pahoinpitelyyn. Tässä yhteydessä työryhmä haluaapainottaa sitä, että vastapuolen provosoinnin pitää olla selke-ästi tyyppiä "kaivoi verta nenästään". Se, että ihminen pitääpuolensa nakkijonossa taikka sanallisesti puuttuu tappeluunrauhoittaakseen osapuolia voi olla kausaalisessa yhteydessäpuolensapitäjän taikka asiaan puuttujan saamaan selkäsaunaa,mutta ei mitenkään oikeuta sitä eikä sen tulisi vaikuttaa ran-gaistuksen mittaamiseen lieventävänä asianhaarana.

49

4.2.5 Keinot yhtenäisyyden saavuttamiseksi ja ylläpitämi-seksi

Rangaistuksen mittaaminen on keskustelemisen arvoinen asiasopivin väliajoin aina ja aihe sopii siten pää- tai sivutuotteenamonien lakimiestapaamisten yhteyteen. Keskustelu jatkuneeeri rikosten osalta hovioikeuspiirin laatutyön osana. Vaikkahovioikeudella jo rakenteellisista syistä luonnollisesti yleensäon asiassa viimeinen sana sanottavanaan, keskustelu on kak-sisuuntaista, sillä hovioikeudella saattaa olla alioikeutta vä-hemmän tietoa sellaisista rikoksista, joista harvemmin valite-taan.

Pahoinpitelyrikosten rangaistusten mittaamisen yhtenäistämi-seksi ei työryhmän mielestä voi laatia taulukoita. On tyydyt-tävä tietyissä ongelmakohdissa määrittelemään tyypillinen ti-lanne, jossa esimerkiksi rangaistuslaji lähtökohtaisesti muuttuusakosta vankeudeksi.

Koska käräjäoikeuksien omat tuomiokokoelmat eivät sisällätietoa toisten käräjäoikeuksien ratkaisuista eivätkä käräjäoike-uksien lainvoimaisiksi tulleet hyvätkään tuomiot saa hovioi-keuden tuomion arvovaltaa, hovioikeuden tulee ylläpitää tie-dostoa tapauksista, jotka antavat suuntaa rangaistuksen mit-taamiselle erityisesti erilaisten mittaamisvyöhykkeiden rajalla.FHOT ei sisällä riittävästi tapauksia rangaistuksen mittaami-sesta.

Tuomareiden tulisi myös ehtiä osallistua tätäkin aihetta koske-vaan julkiseen keskusteluun, ja ehkäpä hovioikeuksien tulisipohtia osallistumista siihen sopivassa määrin aivan virkatyönäja -velvollisuutena. Oikeusministeriön lakimiehet voisivatmyös osaltaan tiedottaa kriminaalipolitiikan perusteista,vaikka eivät voikaan toimeenpanovallan edustajina ongelmittaosallistua keskusteluun tavalla, joka antaa kuvan pyrkimyk-sestä vaikuttaa vireillä olevan yksittäisen jutun kohtaloon. Hy-vän kansalaiskeskustelun avulla yleinen mielipide muokkautuuja viime kädessä aito ja harkittu kansalaismielipide vaikuttaaeduskuntaan ja ehkä osaksi suoraan viranomaisten harkintaan-kin.

50

Kriminaalipoliittinen osaaminen on rangaistuksen mittaamisenperusta. Tämä osaaminen viime kädessä erottaa ammattituo-marin yleisönosaston kannanottajista. Tavalla tai toisella tuo-marikunnan tulisi myös ylläpitää kriminaalipoliittista tietotai-toaan, jottei kukaan työtaakkansa alla kyyniseksi tullut vaivih-kaa liukuisi kohti Hammurabin lain ja sharia- oikeudenkäytönluonnonoikeudellista ja selkeätä ajattelutapaa.

4.3 Lähteitä

Tapio Lappi-Seppälä: Rangaistuksen mittaamisesta, s. 199 ss,Rikollisuustilanne ja rangaistuskäytäntö, s. 1085 ss, Pahoinpi-telyrikokset (yhdessä Ari-Matti Nuutilan kanssa) , s. 434 ss,kaikki teoksessa Rikosoikeus WSLT, Juva 1999, Sama: Ran-gaistuksen määräämisestä/Uudistuva rikosoikeus 19.8.1999HE 94/1993 s. 95-97

5. RIITA-ASIAIN VALMISTELU MENETTELYNÄ(UUSI)



Käräjätuomari Seppo Karvonen,puheenjohtajaLaamanni Harri MäkinenVa laamanni Risto OrispääHovioikeudenneuvos Erkki NenonenKäräjätuomari Keijo Ala-KojolaKäräjätuomari Seppo KarvonenKäräjätuomari Hannu KauppalaKäräjätuomari Kauko KemppainenKäräjätuomari Yrjö KorhonenKäräjätuomari Pekka LouhelainenKäräjätuomari Paula RamstedtKäräjätuomari Juha Tervo

53

5.1 Riita-asiain valmistelu menettelynä

5.1.1 Työryhmän tehtävä ja kokoonpano

Rovaniemen hovioikeus käynnisti kirjeellään 26.5.1999 lain-käytön laatua koskevan kehittämishankkeen. Tämän raportinaiheena on riita-asian valmistelu menettelynä. Toimeksian-nossa ryhmälle annettiin mahdollisuus rajata tai täsmentäätehtävänsä.

Ryhmä päätti olla rajaamatta tehtäväänsä mihinkään valmis-telumenettelyn yksittäiseen vaiheeseen tai kysymykseen.

5.1.2 Tilanteen kartoitus

Valmistelua koskevilla säännöksillä pyrittiin riita-asian vaati-musten, välittömien perusteiden ja todisteiden selvittämiseenmahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Asianosaisten tavoitteet asian vireillepanovaiheessa voivat ollaerilaiset kuin tuomioistuimen tavoitteet. Osin tästä syystä voi-vat johtua ne ongelmat, joita ilmenee haastehakemuksen javastauksen laatimisessa, haastehakemuksen täydennyttämi-sessä, kirjallisen lausuman käytössä sekä todisteiden ja todis-tusteemojen ilmoittamisessa.

Oikeudenkäymiskaaren mukaan valmisteluistunnon ja pää-käsittelyistunnon luonne ja tarkoitus on erilainen. Valmiste-luistunnossa asia pitää valmistella varsinaista oikeudenkäyntiäeli pääkäsittelyä varten. Valmisteluistuntoa on väitetty useinliian pääkäsittelytyyppiseksi.

Valmistelun päättyessä tulisi olla selvitettyinä vaatimukset janiiden välittömät perusteet (oikeustosiseikat) sekä mitkä asi-assa ovat riidattomat ja riitaiset seikat, koska pääkäsittelyssätodistelua tulisi ottaa vastaan vain riitaisista seikoista. Rapor-tissa pyritään etsimään keinoja tämän tavoitteen saavuttami-seksi.

54

5.2 Haastehakemus

5.2.1 Puutteet ja ongelmat

Haastehakemukset eivät ole laaditut OK 5 luvun 2 §:ssä tar-koitetulla tavalla. Oikeudenkäyntiaineisto on jäsentymätöntäeikä oikeustosiseikkoja ole eritelty muusta oikeudenkäyntiai-neistosta. Oikeustosiseikat, todistustosiseikat, argumentointi jaoikeuskäytännön selostaminen ovat samassa tekstissä erittele-mättöminä. Lisäksi haastehakemukset ovat liian laajoja. Oike-ustosiseikkojen erittely muusta aineistosta on jäänyt pääsiassapuheenjohtajan tehtäväksi, mitä ei ole tarkoitettu puheenjoh-tajan rooliksi.

Nykyisin tapahtumaselostuskohta laajenee tarpeettomasti.Taustatietojen sekoittamista muuhun oikeudenkäyntiaineistoonei ole riittävästi kyetty estämään.

Todisteita ei ole aina ilmoitettu jo haastehakemuksissa. To-disteita on ilmoitettu vasta vastauksen saamisen jälkeen, jopavielä valmisteluistunnossa. Asian kunnollinen selvittäminenedellyttää, että henkilötodistelu on kantajan toimesta kartoi-tettu jo haastehakemuksen laatimisvaiheessa.

Kantajan tulee varautua näyttämään toteen oikeustosiseikat,joihin hän vetoaa.

Tuomarit eivät täydennytä riittävässä määrin puutteellisiahaastehakemuksia. Huonoon haastehakemukseen on vaikeaantaa hyvää vastausta.

5.2.2 Työryhmän ehdotukset

Haastehakemuksen rakenteen kehittäminen

Oikeustosiseikat on esitettävä erillään tapahtumaselostuksesta.Voidaan jopa ajatella tapahtumaselostuksen laatimista eriasiakirjaksi. Tapahtumaselostuksen tulee olla tiivis selostus.Näytön selostaminen ei siihen kuulu.

Haastehakemuksen täydennyttäminen

Täydennystä on vaadittava ainakin seuraavissa tilanteissa:

-jos oikeustosiseikat puuttuvat tai ne ovat yksilöimättömiä

55

-jos oikeustosiseikat ovat jäsentymättömiä tai ne ovat keske-nään ristiriitaisia

-todisteita ei ole ilmoitettu.

Haastehakemusta tulee aina täydennyttää, jos vastaaja ei senperusteella pysty antamaan yksilöityä ja perusteltua vastausta.

Täydennyskehotuksen tulee olla yksilöity.

Haastehakemuksen täydennyttämisen yhteydessä puheenjoh-taja voisi lisäksi keskustella suoraan asianosaisen asiamiehenkanssa puutteista ja ongelmista.

Haastehakemuksen täydennyttäminen voi tapahtua myös suul-lisen valmistelun istunnossa, jos puute on sellainen, ettei seestää vastaajan vastauksen antamista.

Avustajien koulutus

Oikeusministeriön, Suomen Asianajajaliiton ja Suomen Laki-miesliiton tulisi järjestää asianajajille ja muille lakimiesavus-tajille koulutusja keskustelutilaisuuksia, joissa keskityttäisiinhaastehakemuksen sisällön ja rakenteen kehittämiseen. Tämävoisi olla tehokas keino edellä kerrottujen tavoitteiden toteut-tamiseksi.

Myös käräjäoikeuksien tulisi järjestää toimipaikkakunnallaansamanlaisia asianajajien, muiden lakimiesavustajien ja tuoma-reiden yhteisiä koulutusja keskustelutilaisuuksia, joissa kes-kityttäisiin haastehakemuksen ongelmiin.

5.3 Kirjallinen vastaus


Puutteet ja ongelmat ovat osittain samankaltaisia kuin haaste-hakemusten osalta on edellä lausuttu. Oikeudenkäyntiaineistomyös niissä on jäsentymätöntä eikä oikeustosiseikkoja oleeritelty.

Vastauksessa sivuutetaan haastehakemuksessa esitetyt perus-teet ja kiistämiset ovat usein perustelemattomia. Vastaajanvastauksen tulee määritellä riidan kohde eli mistä riidellään.Vastauksissa ei ilmoiteta, kiistetäänkö kanne:

56

-sillä perusteella, että oikeustosiseikkoja, joihin kantaja vetoaa,ei ole (näyttöväite),

-väittämällä, että seikoista, joihin kantaja vetoaa, ei seuraa tä-män vaatimaa (oikeusväite) vai

-vetoamalla johonkin vastaoikeustosiseikkaan, josta johtuenkantajan vetoamista oikeustosiseikoista ei seuraa tämän vaati-maa (vastatosiseikkaväite).

Vastauksessa ei myöskään ilmoiteta, mitkä kantajan oikeusto-siseikoista ovat riidattomia. Tämä johtaa helposti tarpeettomantodistelun ilmoittamiseen, mikä aiheuttaa ongelmia erityisestisilloin, kun valmistelu ja pääkäsittely pidetään samana päi-vänä.


Vastausaika

Vastausaikaa ei tulisi määrätä pitkäksi. Määräajan pidentämi-sen yhteydessä tulee harkita, minkä määräajan vastaaja tarvit-see vastauksen laatimiseksi. Tällöin myös mahdollinen sovin-toneuvottelutarve voidaan ottaa huomioon. Tavanmukaistavastausaikaa pidemmästä ajasta tulee neuvotella myös kanta-jan kanssa.

Avustajien koulutus

Asianajajia ja muita lakimiesavustajia tulisi kouluttaa myösvastauksen laatimiseen edellä haastehakemuksen yhteydessätodetulla tavalla.

5.4 Kirjallinen lausuma

Kirjallisen lausuman käyttöön tulisi suhtautua kriittisesti. Kir-jallinen lausuma tulisi olla mahdollisimman yksilöity. Erästapa on seuraava: Vastaaja väitti, että ... Mikä on kantannetuohon vastaajan väitteeseen?

Lausumapyyntö on tiedonkulun turvaamiseksi hyvä antaa tie-doksi vastapuolelle.

57

5.5 Suullinen valmistelu


Valmisteluistunnon ajankohdan määrääminen voi olla on-gelma.

Myös maantieteelliset syyt tai etäisyydet voivat aiheuttaa erojakäräjäoikeuksien kesken. Esimerkiksi Lapin käräjäoikeudessapidetään etäisyyksistä johtuen valmisteluistunto ja pääkäsittelyusein samana päivänä.

Pöytäkirjaluonnoksen (yhteenvedon, muistion) laatimatta jät-täminen kirjallisen valmistelun pohjalta on ongelma.

Erot yhteenvedon laatimisessa valmisteluistunnon päättyessäon ongelma.

Keskeinen kysymys valmisteluistunnossa pääkäsittelyn kan-nalta on todistusteeman määrittely ja todistelun kartoitus sekätarpeettoman todistelun karsiminen.


Valmisteluistunnon ajankohdan määrääminen

Tavoitteena on asian käsittelyn jäntevöittäminen. Sen vuoksivalmisteluistunnon ajankohta tulisi määrätä riittävän ajoissa.Käräjäoikeuden aikataulun tulisi olla asianosaisten tiedossaviimeistään vastauksen antamisen jälkeen.

Valmisteluistunnon ajankohtaa voidaan ehdottaa jo haasteessa.Toinen mahdollisuus on suunnitella tuomarin oma istuntoai-kataulu riittävän ajoissa ja informoida asianosaisia siitä välit-tömästi.

Yhteenveto kirjallisen valmistelu pohjalta

Kirjallisen valmistelun pohjalta tulee laatia yhteenveto. Sentulee sisältää puheenjohtajan käsitys kantajan ja vastaajanvaatimuksista sekä niiden perusteista kirjallisen valmistelunjälkeen.

Yhteenvedon voi lähettää asianosaisille etukäteen, jos pu-heenjohtaja katsoo sen edistävän suullisen valmisteluistunnonläpivientiä. Yhteenvetoon merkityt vaatimukset ja perusteet on

58

kuitenkin käytävä suullisesti läpi valmistelussa, jotta ei jääepäselvyyttä asianosaisten vaatimuksista ja niiden perusteista.

Valmisteluistunnon toteuttaminen

Valmisteluistunnon alussa on asianosaisia informoitava istun-non luonteesta, työjärjestyksestä ja toteuttamisesta. Asian-osaisten vaatimukset ja niiden perusteet on käytävä suullisestiläpi kohta kohdalta. Tallöin on myös selvitettävä riitaiset jariidattomat seikat.

Puheenjohtajan on huolehdittava siitä, että valmisteluistun-nosta ei muodostu pääkäsittelynomaista oikeudenkäyntiä. Senvuoksi asiaesittelyä ei tule sallia. Asiaesittely ja varsinainenoikeudenkäynti tapahtuvat pääkäsittelyssä.

Yhteenveto valmisteluistunnon päättyessä

Valmisteluistunnon päättyessä on pääsääntöisesti tehtävä yh-teenveto vaatimuksista ja niiden perusteista. Yhteenvedosta onkäytävä ilmi riidattomat ja riitaiset seikat. Usein tällainen yh-teenveto syntyy valmisteluistunnon aikana kohta kohdaltavaatimuksia ja perusteita läpikäytäessä. Asianosaisille on va-rattava tilaisuus lausua käsityksensä yhteenvedosta. Yhteen-vetoa on helppo käyttää laadittaessa pöytäkirjaa ja tuomionselostusosaa. Tuomarilla ja asianosaisilla tulee olla sama nä-kemys riidan kohteesta.

Riidattomien ja riitaisten seikkojen erottelu auttaa myös to-distelun karsimisessa ja edistää sovintoneuvotteluja.

Todistusteeman määrittely

Todistusteema tulisi pyrkiä määrittelemään riitaisten oikeusto-siseikkojen avulla.

Todistelua kartoitettaessa olisi suositeltavaa

-ensin määritellä teema, toisin sanoen mistä riitaisesta oikeus-tosiseikasta näyttöä tarvitaan,

-sitten liittää teema todistelukeinoihin eli todeta liittyykö il-moitettu todiste teemaan vai ei

-lopuksi karsia tarpeeton eli teemoihin liittymätön todistelu.

59

Valmisteluistuntojen lukumäärä

Valmisteluistuntoja tulee pitää pääsääntöisesti vain yksi.

5.6 Lopuksi

Ryhmässä käyty keskustelu eri tuomioistuinyksiköiden edus-tajien kesken koettiin erittäin hedelmälliseksi. Tämänkaltaistakehittämistyötä ja keskustelua tulisi jatkaa.

6. HUUMAUSAINERIKOSTEN RANGAISTUSKÄY-TÄNTÖ (UUSI)



Käräjätuomari Ritva Toivola,puheenjohtajaLaamanni Ilkka LindströmLaamanni Ville KonsénKäräjätuomari Kari AhoKäräjätuomari Ritva VäisänenKäräjätuomari Ilkka YlönenKäräjätuomari Pirjo YlikokkilaKäräjäviskaali Teija Simula-MobergKäräjätuomari Eila VäistöKäräjätuomari Matti YlianuntiMa. käräjätuomari Tuula Hiukka-PoikelaAsessori Pirjo Lonnakko

63

6.1 Huumausainerikos - törkeä huumausainerikos

Rikoslain 50 luvun 1 §:n nojalla huumausainerikoksena ran-gaistavaa on huumausaineen laiton valmistaminen, tuonti taivienti, kuljettaminen, myynti, välittäminen, toiselle luovutta-minen tai muulla tavoin levittäminen sekä hallussapito, hank-kiminen ja käyttö. Yritys rinnastetaan täytettyyn tekoon. Ran-gaistus on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta.

Huumausainerikoksen törkeä tekomuoto määritellään luette-lemalla luvun 2 §:ssä tyhjentävästi ne tapaukset, joissa tekovoidaan katsoa törkeäksi. Lisäksi vaaditaan, että teko on myöskokonaisuutena arvostellen törkeä. Ankaroittamisperusteitaovat huumausaineen erityinen vaarallisuus tai suuri määrä,huomattavan taloudellisen hyödyn tavoitteleminen, toimimi-nen sellaisen rikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisestijärjestäytyneen ryhmän jäsenenä, vakavan hengen tai tervey-den vaaran aiheuttaminen usealle ihmiselle tai huumausaineenlevittäminen alaikäisille tai muuten häikäilemättömällä tavalla.Rangaistusasteikko on vähintään yksi ja enintään kymmenenvuotta vankeutta.

Lisäksi rangaistavaa on oikeuskäytännössä harvemmin esiin-tyvät huumausainerikoksen valmistelu ja edistäminen, joistarangaistus on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta.

6.2 Rangaistuksen määrääminen huumausainerikoksesta

Huumausainerikoksesta tuomittavan rangaistuksen lajiin jamäärään vaikuttavia seikkoja ovat normaalitapauksessa huu-mausaineen laatu ja määrä sekä se, onko kysymyksessä huu-mausaineen myyminen tai muulla tavoin levittäminen vai senhallussapito tai hankkiminen omaa käyttöä varten. Huumaus-ainerikoksen oikeuskäytännössä yleisimmin esiintyviä kvalifi-ointiperusteita ovatkin huumausaineen erityinen vaarallisuustai suuri määrä ja huomattavan taloudellisen hyödyn tavoitte-leminen.

Rangaistusta mitattaessa sovelletaan käräjäoikeuksissa ylei-sesti Helsingin käräjäoikeudessa laadittua rangaistustaulukkoa,joista tuorein on päivätty 15.02.1999 (liite 1). Taulukkoon onkoottu yleisimpien huumausaineiden osalta normaalirangais-

64

tusasteikko suhteutettuna huumausaineen määrään. Samointaulukossa on esitetty eri huumausaineiden osalta määrät,joista lähtien kysymyksessä on lähtökohtaisesti törkeä huuma-usainerikos.

Taulukon laatimisessa on lähdetty siitä, että pelkän huumaus-aineen käytön kohdalla sovelletaan vain sakkorangaistusta.Vankeusrangaistukseen siirrytään siinä vaiheessa, kun hallus-sapidetyn huumausaineen määrä huomioon ottaen käy epäus-kottavaksi, että se on tarkoitettu vain omaan käyttöön, sillä onyleistä, että huumausaineen käyttäjä rahoittaa oman käyttönsämyymällä huumausainetta. Sakko- ja vankeusrangaistuksenrajanvetoa arvioitaessa olisi huomioitava myös huumausaineenvaarallisuus ja taulukossa on esitetty eri aineiden osalta mää-rät, joista lähtien jo kertahallussapidosta tuomitaan yleensävankeusrangaistus.

Tapio Lappi-Seppälän laatiman tuoreimman tilaston mukaanneljässä viidestä huumausainerikoksesta tuomitaan sakkoakeskirangaistuksen ollessa yksittäisrikosten osalta 25 päivä-sakkoa. Ehdollisten vankeusrangaistusten keskipituus on 3,3kuukautta ja ehdottomien 4,3 kuukautta. Mikäli päärikoksenaon törkeä huumausainerikos, neljässä viidestä tapauksesta ran-gaistuksena on ehdoton vankeus. Yksittäisrikoksena törkeästähuumausainerikoksesta tuomitun ehdollisen vankeusrangais-tuksen keskipituus on ollut 1 vuosi 3 kuukautta ja ehdottomantuomion keskipituus 2 vuotta 8 kuukautta.

6.3 Huumausaineen laatu

Huumausaineen käsite määritellään huumausainelaissa. Erit-täin vaarallisella huumausaineella tarkoitetaan huumausai-netta, jonka käyttöön liittyy virheellisestä annostelusta johtuvahengenvaara, lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva vakavan ter-veydellisen vaurion vaara tai voimakkaat vieroitusoireet.

Huumausaineeksi luokitellaan kannabistuotteet, joista yleisinon

- hasis, jonka katukauppa-arvo on Oulussa 50-80 mk/g ja Ro-vaniemellä 60-100 mk/g.

Erityisen vaaralliseksi huumausaineeksi luokitellaan

65

- amfetamiini, jonka katukauppa-arvo on tällä hetkellä Ou-lussa 120-200 mk/g ja Rovaniemellä 200-400 mk/g. Hintavaihtelee kysynnän ja tarjonnan lakia noudattaen siten, ettänoin 3-4 vuotta sitten amfetamiinin katukauppa-arvo oli Ou-lussa 500 markkaa. Keskusrikospoliisilta saadun tiedon mu-kaan amfetamiinin tuontimäärät ovat kasvussa. "Tukku-hinta"saattaa olla 60 mk/g.

- ekstaasi, joka on vaarallisuudessaan amfetamiinin ja LSD:nvälillä, sen katukauppa-arvo on ollut Oulussa noin 100mk/tabletti. Ekstaasia on Oulussa liikkunut paljonkin jo noin2-3 vuoden ajan. Tavanomainen tuontimäärä on 100-200 tab-lettia.

- LSD, joka on vaarallisempaa kuin ekstaasi. Oulussa liikkuupieniä eriä LSD-lappuja, katukauppa-arvo on 50-100 mk/kpl.

- kokaiini, joka on vaarallisempaa kuin amfetamiini, sen katu-kauppa-arvo on Oulussa 500-800 mk/g. Kokaiinia liikkuuhuumausaineista vähiten, Oulussa on kuitenkin hiljattain taka-varikoitu 3 g:n erä.

- heroiini, joka on huomattavasti vaarallisempi kuin amfeta-miini, sen katukauppa-arvo Oulussa on 1.000 mk/g. Heroiinion yleistymässä Oulussa.

Lääkeaineiden osalta hallussapidon, käytön ja välittämisenrangaistavuuden perusteena on Lääkelaitoksen "Luettelo huu-mausaineina pidettävistä lääkevalmisteista, joilla on lääkelai-toksen myöntämä voimassa oleva myyntilupa 17.5.1999".Yleisimpiä tällaisia lääkevalmisteita ovat

- Temgesic, joka luokitellaan erittäin vaaralliseksi huumausai-neeksi. Se on morfiinijohdannainen, jota käytetään huume-vieroitukseen. Myynnissä on 0,2 mg:n ja 0,4 mg:n tabletteja.Tabletit liuotetaan veteen ja käytetään suonensisäisesti. Katu-kauppa-arvo Oulussa ja Rovaniemellä on 20-30 mk/tabletti.

- Subutex , joka on heroiinijohdannainen. Sitä käytetään huu-mevierotukseen. Katukauppa-arvo on 20-30 mk/tabletti.

- Diapam, Oxepam ja Tenox, jotka luokitellaan huumausai-neeksi. Niiden katukauppa-arvo Oulussa ja Rovaniemellä on10 mk/tabletti.

66

6.4 Rangaistusta lieventäviä ja ankaroittavia seikkoja

Yksittäisessä teossa rangaistusta mitattaessa on huumausai-neen laadun ja määrän lisäksi huomioitava tekoon ja tekijäänliittyvät erityiset seikat. Tällaisia ovat muun muassa

- huumausaineen pitoisuus, jos se on poikkeuksellisen alhai-nen tai korkea:

Katukaupassa myytävän amfetamiinin pitoisuus on yleisesti20-30 prosenttia, useimmiten lähempänä 20 prosenttia. Maa-hantuotaessa amfetamiinin pitoisuus saattaa olla jopa 80-90prosenttia.

RHO 21.12.1999 (R 99/406): Vastaaja oli pitänyt hallussaan220 g sokerilla ja maltolla jatkettua amfetamiinia ja 3,2 g ko-kaiinia sekä myynyt amfetamiinista 200 g 14.000 markan hin-taan. Vaikka huumausaineen amfetamiinipitoisuutta ei voinutselvittää, vastaaja oli pystynyt jatkamaan ostamansa 100 g am-fetamiinin kaksikertaiseksi määräksi ja myymään sen edelleen14.000 markan hintaan. Siten ei ole uskottavaa, että amfeta-miini olisi ollut vahvuudeltaan olennaisesti alle katukaupassanormaalisti käytetyn tason. Teon kohteena oli suuri määräerittäin vaarallista huumausainetta ja sitä oli myyty eteenpäin:törkeä huumausainerikos (220 g ja 940 g amfetamiinia, 3,2 gkokaiinia ja ampuma-aserikos eli katkaistu haulikko, pienois-kivääri ja pistooli), rangaistus 5 v vnk.

Samassa jutussa on tuotu maahan myyntitarkoituksessa 940 gpitoisuudeltaan 71 prosenttista amfetamiinia. Rikoksen törke-yttä arvioitaessa on otettu huomioon, että erästä olisi saatulaimennettuna katukauppaan noin kolme kiloa huumausainettaja sen arvo olisi ollut noin 750.000 markkaa: rangaistus 3 vvnk.

- onko huumausaine ostettu omaan käyttöön vai levitettäväksi:

KKO:1999:89: Vastaaja oli noin neljän kuukauden ajan vil-jellyt hamppua ja valmistanut siitä marihuanaa ja hasista siten,että huumausaineen laskennallinen määrä oli yhteensä noin 19kiloa ja arvo yli 700.000 markkaa, rangaistus 4 v 9 kk. "Teonerityinen suunnitelmallisuus, pitkäkestoisuus ja liiketoimeno-maisuus huomioon ottaen rangaistus tuli mitata ankarammin

67

kuin yleensä vastaavanlaatuisen ja -suuruisen hasiserän ollessarikoksen kohteena."

- minkälaisissa erissä huumausaine on ostettu ja miten pitkänajan kuluessa:

RHO 29.02.2000 (R99/604): hasiksen ja Cannabis Sativa -kasvin kukinnon hallussapito ja käyttö, noin 150 g ja noin 300käyttökertaa vuoden aikana, " huumausaineen yhteismäärä eiole ollut yhdellä kertaa vastaajan hallussa, joten hänellä ei oleollut hallussaan kerralla suuria määriä huumausainetta, jahuumausaine on ollut hänen hallussaan vain hänen omaakäyttöään varten": rangaistus lievennetty sakoksi.

Mittaamisongelmia saattavat tuottaa todella suuret huumaus-aine-erät, joissa oikeuskäytäntö on vähäistä. Oulussa ei vieläole tavattu useiden kilojen eriä, joista Etelä-Suomessa on leh-titietojen mukaan tuomittu jopa yli kymmenen vuoden vanke-usrangaistuksia (esim. Helsingin käräjäoikeuden tuomio kah-deksasta törkeästä huumausainerikoksesta 12 v 9 kk vnk, vuo-sina 1997-1998 välitetty suuri määrä amfetamiinia, heroiinia jahasista, pelkästään yhdellä kerralla tuotu maahan Espanjasta20 kiloa amfetamiinia).

Poliisin mukaan Oulun seudulla on takavarikoitu enimmilläänamfetamiinia vähän yli kilon erä, valtaosin poliisin haltuunjoutuvan amfetamiinin määrä on 500 g-1 kg. Hasista voidaantavata viisikin kiloa, mutta tavanomainen määrä on 500 g-2kg.

Mikäli jutussa on kysymys useista kiloista erityisen vaarallistahuumausainetta, sen osalta ei työryhmän käsityksen mukaanvoida ainakaan vielä tämänhetkisen kokemuksen mukaan mää-ritellä normaalin rangaistuskäytännön mukaista rangaistusta,vaan seuraamus on mitattava tapauskohtaisesti ottaen huomi-oon kunkin jutun erityispiirteet.

Samoin mittaamisessa voi tulla ongelmia harvemmin esiinty-vien huumausaineiden osalta. Oikeuskäytäntöä on vähän muunmuassa LSD:n, kokaiinin ja ekstaasin osalta.

- onko pyritty hyötymään taloudellisesti:

68

RHO 20.07.1998 (R98/257): amfetamiinia 70 g sekä hasista30 g ja 100 g noin vuoden aikana, " vja, joka on riippuvainenhuumeista, ei ole pyrkinyt saamaan taloudellista hyötyä rikok-sestaan, hän on itse käyttänyt ostamansa amfetamiinin ja osanhasiksesta sitä myymättä tai muulla tavoin levittämättä lukuunottamatta 100 g:n hasiserän välittämistä", rangaistusta on lie-vennetty (5 kk vankeutta ehdollisena).

- levittämisolosuhteet ja levittämisen kohderyhmä:

Rangaistus tulisi mitata tavanomaista ankarammin silloin, kunhuumausainetta on pyritty levittämään erityisesti uusille januorille käyttäjille, esimerkiksi kouluissa.

KKO:1995:43: Vastaaja oli luovuttanut hasista kymmenillehenkilöille, joista osa oli 18-22 -vuotiaita ja suurin osa ei ollutvakiokäyttäjiä. Levittäminen oli tapahtunut vastaajan kahvilantiloissa pääasiallisesti sen sulkemisajan jälkeen. Vastaajantoiminta oli ollut omiaan johtamaan useita nuorehkoja henki-löitä käyttämään huumausaineita. Hänet on ensikertalaisenatuomittu ehdottomaan vankeusrangaistukseen ottaen muunmuassa huomioon huumausaineen levittämisen kohderyhmä jamuut olosuhteet.

Levittämisolosuhteet voivat lisätä rangaistusta myös silloin,jos esimerkiksi huumausaineen epäpuhtaus aiheuttaa erityistähengen tai terveyden vaaraa tai levitetään vaarallista ainettakertomatta, mitä se on.

Lääkeaineiden osalta rangaistusta mitattaessa ongelmana onse, että kulloinkin puheena olevan lääkeaineen ominaisuuk-sista, pitoisuuksista ja hinnasta on yleensä varsin vähän selvi-tystä. Kyse saattaa olla reseptillä myytävästä "tavallisesta"lääkkeestä, kuten esimerkiksi Diapam, tai huumevieroitukseenkäytettävästä valmisteesta, kuten Subutex ja Temgesic.

Temgesic- tablettien osalta työryhmä on arvioinut, että törkeänteon täyttyminen vaatii ainakin 1000 kappaletta 0,2 mg:n tai500 kappaletta 0,4 mg:n tabletteja.

Lääkeaineiden osalta kysymyksessä on usein teko, jossa vas-taaja on mennyt väärennetyn reseptin kanssa apteekkiin hake-maan lääkettä, ja syyte on väärennys ja huumausainerikos.Työryhmän käsityksen mukaan tällaisesta teosta yksittäisenä

69

tekona tuomitaan lähtökohtaisesti sakkoa, mikäli tekijä onpyrkinyt saamaan tavanomaisen määrän lääkeainetta omaankäyttöönsä.

6.5 Huumausainejutuissa usein esitettäviä väitteitä

Huumausainejutussa syyte usein perustuu vastaajan esitutkin-nassa antamaan kertomukseen, joka sitten oikeudessa kiiste-tään. Kiistämisen perusteeksi esitetään tavallisesti, että poliisioli painostanut kertomaan näin tai että (vieroitusoireista kär-sivä) pidätetty oli myöntänyt poliisin esittämät määrät päästäk-seen vapaaksi. Näissä tapauksissa syyttäjä usein kutsuu kuu-lustelun toimittaneen poliisin todistajaksi kertomaan kuulus-telutilanteesta ja -olosuhteista.

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO:2000:35 todennut ole-van selvää, että tuomiota ei voida perustaa yksin tai pääasiassasyylliseksi epäillyn esitutkinnassa antamaan ja sittemmin pe-ruuttamaan lausumaan. Hovioikeus oli katsonut syytteen tul-leen näytetyksi vastaajan esitutkinnassa antaman erittäin yk-sityiskohtaisen kertomuksen ja kuulustelutilanteesta todista-jana kuullun poliisimiehen kertomuksen perusteella. Korkeinoikeus on kuitenkin todennut, ettei syyttäjä ollut esittänytnäyttöä, jonka perusteella voitaisiin luotettavasti kontrolloidavastaajan esitutkintakertomuksen oikeellisuutta, ja hylännytsyytteen näyttämättömänä.

Työryhmän käsityksen mukaan edellä selostettua KKO:n ta-pausta ei voida tulkita niin, että syyte tulee tällaisessa tapauk-sessa aina hylätä, vaan esitutkinnassa annetun ja sittemminmuutetun kertomuksen merkitys asian ratkaisulle tulisi harkitatapauskohtaisesti kaiken asiassa esitetyn selvityksen perus-teella. (Tätä kantaa tukee tuomio RHO 03.03.2000 R 99/569.)

Joissakin tapauksessa tulee ratkaistavaksi, onko tekoa pidet-tävä yhtenä rikoksena vai onko kysymyksessä monta yksit-täistä rikosta, jolloin huumausaineen määrä kussakin teossasaattaa jäädä niin pieneksi, ettei niiden voida katsoa täyttäväntörkeän huumausainerikoksen tunnusmerkistöä.

Korkein oikeus on todennut tämän tuomiossaanKKO:1997:117: mikäli tekijä syyllistyy useaan samaan huu-mausaine-erään kohdistuvaan tekoon, esimerkiksi tuomalla ai-

70

netta maahan, levittämällä sitä ja käyttämällä sitä itse, tekoaolisi pidettävä vain yhtenä huumausainerikoksena. (SamoinRHO 21.12.1999, R99/406, ks. myös HE 180/92 s. 22.)

Vastaajat saattavat kiistää teon yksituumaisuuden siten, ettäjokaisen syyksi tulisi lukea vain hänen oma osuutensa huuma-usaine-erän kokonaismäärästä, jolloin tekoa ei voida huuma-usaineen määrä huomioon ottaen pitää törkeänä.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että mikäli matkaan lähdetäänyhdessä tarkoituksena huumausaineen hankkiminen, huuma-usaine hankitaan yhdessä kultakin mukana olevalta saaduillarahoilla ja jaetaan keskenään, kysymyksessä on yksissä tuumintehty, koko huumausaine-erää koskeva teko (RHO09.07.1999, R 98/454).

Vrt. RHO 07.07.1997 (R 97/180): Vastaajat olivat tehneetmatkan yhdessä Oulusta Helsinkiin tarkoituksenaan hasiksenhankkiminen. Heidän yksituumaisuutensa matkan ja sen tar-koituksen suhteen ei riittänyt toisen vastaajan tuomitsemiseentekijänä siltä osin, kuin hasista oli yritetty ostaa myös toisenvastaajan hallussa olleilla rahoilla tämän tarpeisiin.

Rangaistuksen lieventämisperusteena saatetaan vedota siihen,että tekijä on kiinni jäätyään edistänyt rikoksen selvittämistäkertomalla esitutkinnassa heti oman osuutensa tekoon ja teki-jäkumppaneita on saatu kiinni ja tuomittu hänen antamiensatietojen perusteella (Rikoslaki 6 luku 3 § 3 kohta).

Päätöksessä KKO:1998:162 on katsottu, että vaikka vastaajaoli esitutkinnassa antanut sellaisia tietoja, että niiden perus-teella hänen tekijäkumppaninsa oli saatu kiinni ja tuomittutörkeästä huumausainerikoksesta, hänen toimintaansa ei pi-detty rangaistuksen lieventämisperusteena, koska hän oli jää-tyään tullitarkastuksessa kiinni amfetamiinin hallussapidostavasta tämän jälkeen kuulustelussa kertonut teostaan ja koskapuheena olevan lainkohdan lieventämisperuste koskee vain te-kijän oman rikoksen eikä muiden tekijäkumppaneiden osalli-suuden selvittämistä (amfetamiinia 793,3 g, rangaistus 2 vvankeutta).

Eri mieltä oleva oikeusneuvos on tosin ollut sitä mieltä, ettäkysymys oli rikoksesta, joka kytkeytyy ammattimaisesti har-

71

joitettuun ja organisoituun kansainväliseen huumerikollisuu-teen, jolloin tällaisen vakavan rikollisuuden torjumisen ja sel-vittämisen kannalta keskeinen merkitys on tiedon keräämisellähuumausaineiden kuljetusreiteistä, rikosten tekotavoista jalaittomaan toimintaan eri portaissa osallistuvista. Selvittämälläomaa rikostaan ja sen taustaa, vastaaja oli kartuttanut poliisintietoja Suomeen suuntautuvasta huumekaupasta, joten ran-gaistuksen lieventäminen oli perusteltua.

Huumausainerikoksen yritys rinnastetaan täytettyyn tekoonsiten, että myös huumausaineen valmistamisen, levittämisen jahankkimisen yritys rangaistaan saman rangaistusasteikon mu-kaan kuin täytetty teko. Tällöin tulee ratkaistavaksi, onkovastaajan toiminta edennyt sille asteelle, että hänen voidaankatsoa syyllistyneen rikoksen yritykseen. Jos yrityksen epäon-nistuminen johtuu vain satunnaisista syistä, teko on rangais-tava, muuten kysymyksessä on rankaisematon kelvoton yritys.

RHO 09.07.1999 (R 98/454): Vastaaja oli ostanut ainetta, jokamyyjän kertoman mukaan ei ollut huumausainetta. Vastaajaoli itsekin todennut aineen huonolaatuiseksi eikä hän ollut sitäkäyttänyt. Tällä perusteella huumausaineen hankinnan yrityson katsottu kelvottomaksi.

6.6 Rangaistukseen tuomitsematta jättäminen

Rikoslain 50 luvun 7 §:ssä on toimenpiteistä luopumista kos-keva erityissäännös, jonka mukaan huumausaineen käytöstä jakäyttöön liittyvästä muusta rikoksesta voidaan yleisten toi-menpiteistä luopumissäännösten soveltamisen lisäksi jättäärangaistus tuomitsematta, jollei teko olosuhteet kokonaisuu-dessaan huomioon ottaen ollut omiaan heikentämään yleistälainkuuliaisuutta. Rangaistus voidaan jättää tuomitsemattamyös silloin, jos tekijä osoittaa sitoutuneensa sosiaali- ja ter-veysministeriön hyväksymään hoitoon.

Sosiaali- ja terveysministeriön 22.12.1994 antamassa päätök-sessä n:o 1394 on määrätty ne ehdot, jotka hoidon on täytet-tävä, jotta sitä voitaisiin pitää edellä mainitun lainkohdan tar-koittamana hyväksyttävänä hoitona. Päätöksessä on myösmääritelty ne hoitolaitokset, joissa hyväksyttävänä pidettäväähoitoa voidaan antaa. Edellytyksenä tuomitsematta jättämiselle

72

puheena olevan säännöksen nojalla on tällaisen laitoksentyöntekijän antama todistus, että vastaaja on sitoutunut hoi-toon. Säännöksen soveltaminen lienee kuitenkin suhteellisenharvinaista ja useimmiten vedottaneen vähäisen teon ollessakyseessä yleisiin rikoslain 3 luvun 5 §:n 3 momentin mukaisiintuomitsemattajättämisperusteisiin.

Tuomitsematta jättäminen tulee työryhmän käsityksen mukaankysymykseen teon vähäisyyden vuoksi tapauksissa, jossa(nuori) henkilö on kerran tai pari käyttänyt vähäisen määränhuumausainetta ja käytön voidaan otaksua olleen satunnaistaja kokeilunluonteista, tekoon ei liity muuta rikollisuutta käytönrahoittamiseksi, eikä aikaisempaa vastaavanlaista rikosrekiste-riä ole. Merkitystä voi olla myös käyttöpaikalla. Nykyisinsyyttäjät tekevät usein tällaisissa tapauksissa syyttämättäjättä-mispäätöksen, jolloin aivan vähäiset teot eivät tule lainkaankäräjäoikeuden käsiteltäväksi.

Oikeusministeriössä on valmisteilla lainmuutos, jolla huuma-usaineen käytöstä tai hallussapidosta omaa käyttöä varten sää-dettäisiin erityinen rikostunnusmerkistö, jonka rikkomisestavoitaisiin tuomita sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vanke-utta. Toteutuessaan tämä lainmuutos mahdollistaisi rangais-tusmääräysmenettelyn käyttämisen vähäisemmissä huumaus-ainerikoksissa, jolloin ne eivät enää tulisi tuomioistuimen kä-siteltäviksi.

Oikeuskäytännössä edellä selostettua erityissäännöstä toimen-piteistä luopumisesta on pohdittu esimerkiksi tapauksessaRHO 15.03.1996 (R 96/14), jossa vastaaja oli pitänyt hallus-saan ja käyttänyt 2 g hasista pienissä erissä useilla kerroillasekä viljellyt hamppua idättämällä viisi marihuanan siementä.Perusteita tuomitsematta jättämiselle ei ollut.

RHO 18.08.1998 (R 98/115): Eräs vastaajista oli viljellyt ko-tonaan kolme Cannabis Sativa -kasvia, mutta koska hän oliantanut kasvit toisille marihuana -huumausaineena käytettä-väksi eli hänen syykseen oli luettu huumausaineen luovutta-minen toiselle, tekoa ei voinut pitää kokonaisuutena arvostel-len vähäisenä tai anteeksiannettavana. Toinen, vasta 16-vuo-tias vastaaja oli ilmoittanut teon johtuneen kokeilunhalusta januoruuden ymmärtämättömyydestä ja ajattelemattomuudesta

73

sekä sen olleen vastalauseen vallitsevaa järjestelmää vastaan.Häntä ei kuitenkaan jätetty rangaistukseen tuomitsemattakäyttökertojen lukumäärän (marihuanaa noin 30 g noin 50käyttökerralla) ja sen vuoksi, että teko oli jatkunut yli vuoden.

6.7 Menettämisseuraamus

Rikoslain 50 luvun 6 §:n mukaan rikoksen kohteena olluthuumausaine on tuomittava valtiolle menetetyksi. Jos huuma-usainetta ei voida tuomita menetetyksi sen vuoksi, että se onmenettämisseuraamuksen välttämiseksi kätketty tai hävitetty,vastaaja voidaan tuomita huumausaineen asemesta menettä-mään sen arvo joko kokonaan tai osaksi.

Menetetyksi on tuomittava myös teon tekemiseen käytetyt vä-lineet, tarvikkeet ja aineet, joita on käytetty huumausaineri-koksen tekemiseen tai sen valmisteluun tai edistämiseen taikkajotka on tähän tarkoitukseen hankittu. Säännös ei edellytä, ettäomaisuus on hankittu yksinomaan tai pääasiallisesti rikoksentekemistä varten. Samoin tuomitaan menetetyksi huumausai-nerikoksen rahoittamiseen käytetyt varat siitä riippumatta,ovatko ne rahoittajan vai rahoituksen vastaanottajan hallussa.

Teon tuottaman hyödyn menettämisestä säädetään rikoslain 2luvun 16 §:ssä, jonka mukaan teon tuottama taloudellinenhyöty on oikeuden vapaan harkintansa mukaan arvioitava jatuomittava menetetyksi. Rikoksen tuottamana taloudellisenahyötynä on pidettävä sitä hyötyä, jonka rikos on tosiasiallisestituottanut. Menetetyksi on siten tuomittava huumausaineenmyynnillä saatu voitto.

Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen menettämisseu-raamuksia koskevan lainsäädännön uudistamiseksi (HE80/2000). Siinä ehdotetaan, että myös huumausainerikoksiinsovellettaisiin rikoslakiin otettavan uuden 10 luvun menettä-misseuraamuksia koskevia yleisiä säännöksiä muilta osin,mutta nykyisen rikoslain 50 luvun 6 §:n 2 momentin säännösteossa käytettyjen välineiden, tarvikkeiden, aineiden ja rahoi-tuksen menettämisestä säilytettäisiin asiasisällöltään muuttu-mattomana.

Huumausaine tuomittaisiin menetetyksi lähtökohtaisesti eh-dotetun 10 luvun 5 §:n 1 momentin perusteella ja sen arvo 8

74

§:n mukaisesti. Arvokonfiskaatiota voitaisiin kohtuullistaa 10§:n nojalla. Teon tuottaman hyödyn menettämiseen sovellet-taisiin ehdotetun 10 luvun 2 ja 3 §:ää. Asiallisesti muutoksetjäisivät vähäisiksi.

Puheena olevassa hallituksen esityksessä pohditaan nykyisinjossain määrin epäselvää kysymystä, miten hyöty tuomitaanmenetetyksi, kun se on jakautunut kahdelle tai useammalle.Oikeuskäytännössä se on tuomittu menetetyksi useammaltayhteisvastuullisesti tai kultakin hänen saamansa hyödyn osalta.Esityksessä todetaan, ettei käytännössä esiintyvien tilanteidenmoninaisuuden vuoksi ole katsottu perustelluksi ottaa asiastamääräystä uuteen lakiin, vaan on tarkoituksenmukaisempaa,että tuomioistuin ratkaisee tapauskohtaisesti, tuomitaanko me-nettämisseuraamus yhteisvastuullisesti vai ei. Ensisijaisestihyöty tuomittaisiin menetetyksi kultakin sen mukaan, mitä hänon rikoksesta tosiasiallisesti hyötynyt. Mikäli ei olisi selvitystäsiitä, miten hyöty on jakautunut, voitaisiin se tuomita menete-tyksi yhteisvastuullisesti.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että huumausaineen myyn-nistä syntynyttä saamista ei voida pitää rikoksen tuottamanataloudellisena hyötynä, koska tällaista saatavaa ei voida lailli-sesti periä (Utriainen-Hakonen: Huumausaine-rikokset s. 129).Tämän periaatteen mukaisesti menettämisseuraamusta ei tuo-mittaisi, kun huumausaineen ostohinta on jäänyt velaksi. Tästävoidaan kuitenkin olla perustellusti eri mieltä.

KKO:1999:89: Huumausaineen viljelystä ja valmistamisestaaiheutuneita kustannuksia ei voitu ottaa vähennyksenä huomi-oon tuomittaessa rikoksen tuottama hyöty valtiolle menete-tyksi.

RHO 21.12.1999 R 99/406: Vastaajien omistamaa henkilö-autoa ja matkapuhelimia oli käytetty huumausainerikoksen te-kemiseen. Auton arvo oli ollut 10.000 markkaa. Huomioonottaen auton ja puhelimien arvo sekä rikoksen laatu ja sillä ta-voiteltu hyöty kyseisten esineiden tuomitseminen menetetyksiei ollut kohtuutonta.

75

Turun HO 24.09.1993: A oli luovuttanut B:lle huumausai-neen ostamista varten rahaa 2.200 markkaa. B oli ostanuthuumausainetta 225 markalla ja loppuosa rahoista oli jäänytedelleen hänen haltuunsa huumausaineen ostamiseksi. Vii-meksi mainitut rahat tuomittiin valtiolle menetetyksi.

6.8 Ilmoitus lääkelaitokselle

Huumausaineasetuksen 14 §:n mukaan, jos joku tuomitaanrangaistukseen rikoslain 50 luvussa tarkoitetusta rikoksesta,tuomioistuimen on toimitettava lääkelaitokselle jäljennös asiaakoskevasta päätöksestä. (Osoite on Lääkelaitos, PL 55, 00301Helsinki.)

6.9 Lähteet

Huumausainerikosten rangaistustaulukko 15.12.1999 (liite 3)

Lausunto ekstaasi- nimisestä huumausaineesta (liite 3)

Lausunto LSD:n ominaisuuksista, vaikutuksista, käytöstä jahaitallisuudesta (liite 3)

Lausunto kokaiinin terveysvaikutuksista (liite 3)

Lääkelaitoksen luettelo huumausaineina pidettävistä lääke-valmisteista, joilla on lääkelaitoksen myöntämä voimassaoleva myyntilupa 17.05.1999 (Dno 708/45/99)1

Sosiaali- ja terveysministeriön päätös hyväksyttävästä hoidostahuumausainerikoksissa 22.12.1994 n:o 13941

Huumausainesanastoa (liite 3)

Käräjätuomari Kari Lapin muistio 15.02.19991

Hallituksen esitys 180/1992

Hallituksen esitys 80/2000

1 Ei liitetty painettuun raporttiin. (Toim.huom.)

7. TODISTELUN JOHTAMINEN (UUSI)



Käräjätuomari Seppo Karvonen,puheenjohtajaHovioikeudenneuvos Ritva SupponenKäräjätuomari Keijo Ala-KojolaKäräjätuomari Hannu KauppalaKäräjätuomari Jyrki KiviniemiKäräjätuomari Pekka LouhelainenKäräjätuomari Paula RamstedtKäräjätuomari Maija-Liisa RiepulaKäräjätuomari Markku StenforsKäräjätuomari Irma VähätaloMa käräjätuomari Ritva KeskinenKäräjäviskaali Aimo Räbinä

79

7.1 Työryhmän tehtävä

Rovaniemen hovioikeus asetti 14.3.2000 lainkäytön laadunpainopistealueita vuodelle 2001 valmistelevat työryhmät. Työ-ryhmän 2 aiheena on todistelun johtaminen.

7.2 Yleistä todistelun johtamisesta

Todistelun johtamisessa on kyse sekä muodollisesta että mate-riaalisesta prosessinjohdosta. Molempien prosessilajien osaltatodistelun johtamisesta on lukuisia yksittäisiä säännöksiä.Riita-asioiden osalta säännökset ovat oikeudenkäymiskaaressa,lähinnä 5 , 6 ja 17 luvuissa. Rikosasioiden osalta säännöksetlöytyvät oikeudenkäymiskaaren 17 luvusta ja oikeudenkäyn-nistä rikosasioissa annetun lain 5, 6 ja 7 luvuista. Säännöksetovat pääosin samansisältöisiä ja erot johtuvat lähinnä proses-silajeissa noudatettavista erilaisista periaatteista.

Muodollisen prosessinjohdon alaan kuuluvat määräykset to-distelun vastaanottamisen selvyydestä ja järjestyksestä, tar-koituksenmukaisuudesta, todistelun vastaanottamisesta pää-käsittelyn ulkopuolella, todistelun vaiheistamisesta ja järjes-tyksestä. Keskeisiä säännöksiä ovat todistelun välittömyyttä,suullisuutta ja kirjallisen todistelun esittämistä koskevat sään-nökset. Keskeinen molempiin prosessilajeihin liittyvä säännöson oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 9 §:n 3 momentissa olevasäännös kontradiktorisuudesta. Asianosaiselle on suotava tilai-suus lausua mielensä jokaisesta tuomioistuimessa esitetystätodisteesta.

Materiaalisen prosessinjohdon tärkeimmät säännökset koske-vat tarpeettoman todistelun epäämistä, johdattelevien kysy-mysten estämistä, epäselvyyksien poistamista todistajien taiasianosaisten lausumista sekä todistelun luotettavuuteen liitty-vien kysymysten esittämistä.

Työryhmälle annettu aihe on laaja. Sen vuoksi työryhmä päättijo 12.5.2000 keskittyä muutamaan keskeisimpään ongelma-kohtaan, johon todistelun vastaanottamisessa ja prosessinjoh-dossa tulisi keskittyä. Työn painopistealueet olivat seuraavat:

80

1. Tarpeettoman todistelun rajoittaminen

2. Todistelun vaiheistus ja kysymysten esittäminen todistelunvastaanottamisen eri vaiheissa

3. Kirjallisten todisteiden esittäminen ja läpikäyminen tuo-mioistuimessa

4. Syyttäjien, asianajajien ja todistajien informointi todiste-lusta

Työryhmän aiheet edellä kerrotulla tavallakin rajattuna ovaterittäin laajoja. Sen vuoksi esityksemme ei voi olla tyhjentävä.Työryhmä esittää painopistealueiden osalta keskeisiä menet-telytapoja, joilla vastaanotettavan todistelun laatua voidaan pa-rantaa.

7.3 Tarpeettoman todistelun epääminen

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 7 §:n mukaan “jos todiste,jonka asianosainen tahtoo esittää, koskee seikkaa, joka on asi-aan vaikuttamaton tai selvitetty, tahi jos näyttö on huomatta-vasti vähemmällä vaivalla tai kustannuksella saatavissa toi-sella tavoin, älköön oikeus salliko todisteen esittämistä”.

Säännös on ollut voimassa vuodesta 1948 alkaen eli ennen ny-kyisiä oikeudenkäyntimenettelyuudistuksia. Siitä huolimattasäännöstä sovelletaan tuomioistuimissa suhteellisen harvoin.Tuomioistuimessa otetaan edelleen varsin laajasti vastaan asi-aan vaikuttamatonta todistelua tai todistelua riidattomista jaselvitetyistä seikoista. Tilanne on sama molemmissa prosessi-lajeissa, vaikka se ilmeneekin asioiden luonteesta johtuenhieman eri tavalla. Ongelma toistuu myös hovioikeudessa,jossa todistelun viimeistään olettaisi kohdistuvan vain riitai-seen ja tarpeelliseen osaan oikeudenkäyntiä. Tarpeettoman to-distelun vastaanottaminen lisää myös oikeudenkäyntikustan-nuksia. Laadun parantamisella olisi siten merkitystä myös asi-anosaisten oikeudenkäyntikuluihin.

Riita- ja rikosprosessissa ovat keinot evätä tarpeeton todisteluerilaiset. Sen vuoksi prosessilajeja käsitellään erikseen.

81

7.3.1 Riita-asiain oikeudenkäynti

Riita-asioiden käsittelyssä keskeinen merkitys on valmiste-lulla. Säännökset edellyttävät todisteiden ja todistelun kohteen(todistusteemojen) ilmoittamista jo kirjallisessa valmistelussa.Tarkoitus on, että jo kirjallisessa valmistelussa - viimeistäänvastauksessa - tulisi käydä ilmi, mitkä seikat ovat riidattomiaja mitkä riitaisia. Todistelun tulee kohdistua vain riitaisiinseikkoihin. Käytännössä näin ei kuitenkaan käy. Tuomiois-tuimella ei ole todellisia keinoja puuttua tilanteeseen kirjalli-sessa valmistelussa. Tuomioistuin on tässä vaiheessa asian-osaisten esitysten varassa.

Oikeudenkäymiskaaren edellyttämää todistelun rajoittamistavoidaan käytännössä tehdä ensimmäisen kerran valmisteluis-tunnossa. Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 19 § :n mukaanvalmistelussa tulee selvittää muun ohessa, mistä asianosaisetovat erimielisiä, mitä todisteita he esittävät ja mitä kullakin to-disteella aiotaan näyttää toteen. Keskeistä todistelun rajoitta-misen kannalta on siten selvittää, mitkä seikat ovat riidattomiaja mitkä riitaisia. Tärkein työkalu tässä on yhteenvedon laati-minen. Viimeistään valmisteluistunnon lopussa ennen todis-telun kartoittamista puheenjohtajan tulee tehdä yhteenveto javarmistaa, että on ymmärtänyt asianosaisten lausumat riidat-tomista ja riidanalaisista seikoista. Työryhmä korostaa sitä,että puheenjohtajan velvollisuus on sananmukaisesti todeta,mikä on riidatonta ja mikä riidanalaista, ja saada siitäasiaosaisten kanta.

Tarpeettoman todistelun rajoittamisen kannalta tärkein työ-vaihe on todistusteeman määrittely. Tässä laadittu yhteenvetoon oivallinen työkalu. Millä tavalla todistusteeman määrittelyntulisi sitten tapahtua? Mikä on puheenjohtajan rooli todistus-teeman määrittelyssä vai onko sitä lainkaan? Tulisiko todis-tusteeman määrittely jättää pelkästään asianosaisten tehtä-väksi?

Todistelun kohteen eli todistusteeman tulee olla viime kädessäriitainen oikeustosiseikka eli se konkreettinen, vaatimuksenkannalta relevantti seikka. Tällainen riitainen seikka voi ja-kaantua usein yhteen tai useampaan osateemaan. Lopullinentodistusteema on kuitenkin aina riitainen oikeustosiseikka.

82

Hedelmällisin työtapa on, että puheenjohtaja ottaa vastuun to-distusteeman määrittelystä joko määrittelemällä todistustee-man riitaisen seikan kautta, tai ainakin auttamalla asianosaisiateeman määrittelyssä. Puheenjohtajalla on lopullinen vastuutodistusteeman määrittelystä.

Sen jälkeen kun todistusteema on määritelty, asianosaisten tu-lee kohdistaa jokainen kirjallinen todiste ja henkilötodistelujohonkin todistusteeman. Asianosaisten tulee selvittää, ettätarjottu todistelu kohdistuu teemaan ja että todistaja todellatietää teemasta. Lähtökohdaksi on otettava parhaan todistelunperiaate. Asianosaisten huomiota on kiinnitettävä siihen, ettäesitetään kustakin teemasta paras mahdollinen todiste. Useinesimerkiksi valokuvat tai piirrokset ovat todistusarvoltaan pa-rempia kuin henkilötodistelu. Asianosaisten avustajilta tuleeedellyttää todistelun kartoittamista parhaan todistelun periaat-teen mukaisesti.

Mikäli todistetta ei pystytä kohdistamaan määrättyyn teemaan,tulee se voida OK 17 luvun 7 §:n mukaisesti evätä. Tämä ontietenkin viimeisin tapa, jonka mukaisesti tuomioistuimen tu-lee toimia. Tärkeintä on saada asianosaiset ja heidän avusta-jansa toimimaan sen mukaisesti, että tarpeetonta todistelua einimetä. Todistelua ei tule sallia esittää seikasta, joka on selvi-tetty, riidaton tai asiaan vaikuttamaton. Todistelun epäämi-sessä on tietenkin muistettava tasapuolisuuden periaate. Mikälitodiste evätään, tulee siitä tehdä asianmukainen päätös ja kir-jata se pöytäkirjaan.

Kirjallisten todisteiden sisältö voi sinänsä olla riidaton, esi-merkiksi jonkun sopimuksen sisältö. Tällainen asiakirja voikuitenkin olla keskeisesti riidan kohteeseen liittyvä asiakirjaeikä sellaisen jättämistä pois oikeudenkäyntiaineistosta voipitää oikeana menettelytapana. Riidan kannalta keskeinenasiakirja kuuluu oikeudenkäyntiaineistoon. Sillä voi olla mer-kitystä henkilötodistelua vastaanotettaessa. Sen vuoksi jutunkannalta keskeisen kirjallisen asiakirjan ottaminen oikeuden-käyntiaineistoon on oikea menettelytapa. Asiakirja tulee tie-tenkin liittyä johonkin riitaiseen seikkaan. Asiakirjaa, joka eiselvitä mitään, ei tule ottaa vastaan. Kirjallisenkin todisteenkannalta on erittäin keskeistä, että se sidotaan johonkin todis-

83

tusteemaan. Jutussa ei voi olla kirjallista aineistoa, jolle todis-tusteemaa ei ole määritelty. Jutussa ei saa olla ns. harmaata ai-neistoa.

Lasten huoltoa, asumista tai tapaamisoikeutta koskevat ju-tut ovat myös todistelun kannalta ongelmallisia. Jutut ovat in-dispositiivisia, mikä toisaalta helpottaa todistelun rajoittamista.Tuomioistuimen toimintamahdollisuudet ovat tämän vuoksiparempia. Näissäkin jutuissa on erittäin tärkeää, että jutut val-mistellaan kunnolla. Asianosaisten ilmoitusta siitä, että sovin-non edellytyksiä ei ole, ei tule automaattisesti hyväksyä. So-vintoon tulee pyrkiä kaikin käytettävissä olevin keinoin. Tämäjohtaa useassa tapauksessa asianosaisten puheenjohtajan avullatekemään sovintoon. Joka tapauksessa osa riidan kohteestavoidaan saada sovituksi ja siten vähentää tarvittavaa todiste-lua. Jutun valmistelu tämän periaatteen mukaisesti voi myösvaikuttaa sosiaalilautakunnalta pyydettävään selvitykseen. Ky-symykset, joista selvitys pyydetään, voivat vähetä. Selvitys-pyynnössä tulee määritellä ne kysymykset, joista selvitystäpyydetään.

Sosiaalilautakuntien antamien selvitysten käsittelytapa vaih-telee käräjäoikeuksissa. Käsittelytapaeroja on jopa eri tuoma-reiden välillä samassakin käräjäoikeudessa. Selvitysten laati-joita kuullaan paikoin todistajina lähes poikkeuksetta. Toisinpaikoin selvitysten laatijoiden kuuleminen todistajina on poik-keuksellista. Sinänsä mitään estettä todistajana kuulemiseen eiole, vaikkakin selvitysten laatijat suhtautuvat, ainakin paikoit-tain, siihen varauksellisesti. Asianosaisilta tulee saada kantasiihen, miltä osin selvitys hyväksytään riidattomasti ja miltäosin se riitautetaan. Selvityksen riitautetusta osasta voidaansitten ottaa vastaan todistelua. Lasten huoltojutuissakin tuleetodistelulle osoittaa teema. Erityisesti on huolehdittava siitä,että asiantuntijatodistaja on tuomioistuimen määräämä.

Lasten huoltojutuissa ongelmallista on ns. mielipidetodistelu.Tällä tarkoitetaan etupäässä sukulais- tai tuttavatodistelua,joka keskittyy todistajan mielipiteeseen siitä, kumpi on pa-rempi tai huonompi huoltajaksi. Tällä tavalla kohdistettua to-distelua ei tule ottaa vastaan. Todistelun tulee kohdistua tosi-asioihin eikä subjektiivisiin mielipiteisiin. Tuomioistuin joutuu

84

joka tapauksessa selvitettyjen tosiseikkojen perusteella päät-tämään asian. Tältä osin tuomioistuimen tulee rohkeasti so-veltaa OK 17 luvun 7 §:ää.

Merkittävä ongelma käytännössä on asiantuntijatodistelu.Tällä hetkellä riita-asioissa nimetään usein todistajia, jotkaovat jonkin alan asiantuntijoita. Tällaiset todistajat ovat pää-sääntöisesti asianosaisen itsensä hankkimia asiantuntevia to-distajia. Työryhmän mielestä tulevaisuudessa tulisi päästä sii-hen, että asiantuntija nimetään vain tuomioistuimen toimesta.Muunlaista ns. asiantuntijatodistelua tulisi pystyä karsimaan.Asia edellyttää tarkempaa pohtimista. Työryhmä esittääkin,että siihen palataan jossain myöhemmässä vaiheessa.

7.3.2 Rikosasioiden oikeudenkäynti

Rikosasioiden todistelu on akkusatorisuuden periaatteen mu-kaisesti syyttäjän vastuulla. Yleisesti ottaen tässä ei koettusuurempaa ongelmaa. Syyttäjät eivät yleensä nimeä tarpee-tonta todistelua.

Syyttäjät määrittelevät todistusteemat usein melko yleisesti.Todistelun kohteena ei voi olla pelkästään tapahtumainkulku.Jokaisessa rikoksessahan on tapahtumainkulku eikä näin ylei-sesti määritellyllä todistusteemalla ole informaatioarvoa. Ri-kosasioissakin todistelu on kohdistettava johonkin oikeusto-siseikkaan tai sen avulla määriteltyyn osateemaan. Tämä tar-koittaa käytännössä todistelun kohdentamista johonkin konk-reettiseen tunnusmerkistötekijään. Tällöin teemoitus antaa asi-anomistajalle ja vastaajalle tietoa siitä, mihin syyttäjän todis-telu kohdentuu. Sen avulla voidaan myös vaikuttaa tarpeetto-man vastatodistelun karsimiseen, tai luoda siihen ainakin pa-remmat edellytykset.

Yksi ongelma rikosasioissa on kuulustelun tehneen poliisinkuuleminen todistajana. Tällainen todistelu tulee pääasiassaevätä. Käytännössä poliisit eivät muista edes kuulustelutilan-teesta mitään. He tyytyvät vain toteamaan, että asianosainenon kertonut, kuten pöytäkirjaan merkitty. Sehän on lähtökoh-taisestikin selvä. Tällaisen kertomuksen näyttöarvo on mitä-tön. Sitä, onko asianosainen kertonut sellaista, mitä esitutkin-tapöytäkirjaan ei ole merkitty, ei pystytä selvittämään. Polii-

85

sitodistajien nimeämisestä tulisi syyttäjien kanssa keskustellaavoimesti ja saada heidät luopumaan tavasta vapaaehtoisesti.

Rikosasioissa yksi ongelma on vastaajien vasta pääkäsittelyyntuoma todistelu. Keskitetyn oikeudenkäynnin periaate edel-lyttää, että kaikki voivat valmistautua pääkäsittelyyn samoilleedellytyksillä. Keskeinen kohta tässä on tieto pääkäsittelyssäesitettävästä todistelusta. Uusi todistelu on yllätyksellisyyttä,ja se aiheuttaa ongelmia.

Merkittävin parannuskeino ongelmaan on pyytää vastaajaltakirjallinen vastaus ennen pääkäsittelyä, jolloin voidaan saadatieto uudesta todistelusta. Kun haaste annetaan, on syytä käyt-tää sitä vaihtoehtoa, että pyydetään vastaajalta kirjallinen vas-taus ennen pääkäsittelyä.

Jos uusia todistajia nimetään, tulee esitutkintaa tarvittaessatäydennyttää, jotta kaikilla olisi yhtäläinen tieto uuden todis-telun sisällöstä. Tästä on keskusteltava asianajajien kanssa jasaatava heidät toimimaan tämän mukaisesti.

Poliisin tulisi esitutkinnassa ottaa huomioon myös todiste-luongelmat pääkäsittelyssä. Tyypillisin tällainen jutturyhmä onpahoinpitelyjutut. Rikospaikalla käynyt poliisipartio tai tutkijaon usein puhutellut myös muita paikalla olijoita kuin esitut-kinnassa kuultuja henkilöitä. Poliisilla on tietoa, onko muillaasian selvittämisen kannalta relevanttia tietoa. Tämä ei kuiten-kaan näy useinkaan esitutkintakertomuksessa tai tutkimusra-porteissa. Myöskään syyttäjällä ei ole läheskään aina tietoasiitä, mitä tutkinnassa on tapahtunut. Mikäli tutkija ilmoittaisi,ketä kaikkia on puhuteltu ja mitä puhuttelussa on tullut esiin,helpottaisi se tarpeettoman todistelun karsintaa tuomiois-tuimessa. Joka tapauksessa syyttäjällä tulisi olla asiasta tieto.Tämän asian osalta tulisi käräjäoikeuksissa ottaa yhteyttä tut-kintaa suorittaviin poliiseihin ja sopia menettelytavoista.

7.4 Todistelun vaiheistus ja kysymysten esittäminen erivaiheissa

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 33 §:ssä on säännökset to-distelun vaiheistamisesta. Lainkohdan mukaisesti todistelu tu-lee vaiheistaa pääkuulusteluun, vastakuulusteluun ja täydentä-vään kuulusteluun. Siinä on myös säännökset siitä, millaisia

86

kysymyksiä missäkin vaiheessa tulee tai saa esittää. OK 17 lu-vun 33 §:n 5 momentissa asetetaan tuomioistuimelle velvolli-suus evätä asiaan kuulumattomat, eksyttävät tai muuten sopi-mattomat kysymykset. Säännöksen soveltamisessa on sitenmitä suurimmassa määrin kysymys prosessinjohdollisesta toi-minnasta.

Todistelu perustuu vapaan kerronnan periaatteelle. Kertomustulee antaa oma-aloitteisesti ja yhtäjaksoisesti. Todistajapsy-kologiset tutkimukset tukevat vapaan kerronnan periaatetta.Sen avulla saadaan paras tulos siitä, mitä todellisuudessa ontapahtunut.

Todistajankuulustelun keskeisin ongelma on se, että asianosai-set eivät ole valmistautuneet kuulusteluun. Tästä syystä teh-dään vääränlaisia kysymyksiä, ja usein väärässä vaiheessa.

7.4.1 Todistelun vaiheistus

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 33 §:n 1 momentissa on pää-kuulustelua koskeva säännös. Sen mukaan kuulustelun aloittaapääsäännön mukaan todistajan nimennyt asianosainen. Pää-kuulustelu perustuu vapaan kerronnan periaatteelle. Todistajantulee oma-aloitteisesti, ja tarvittaessa hänelle esitettyjen kysy-mysten avulla, esittää kertomuksensa yhtäjaksoisesti. Pääkuu-lustelu on todistelun ensimmäinen vaihe eikä siinä ole sallittuaesittää millaisia kysymyksiä tahansa. Pääkuulustelussa esitet-täviin kysymyksiin palataan jäljempänä.

Vastakuulustelusta säädetään 33 §:n 2 momentissa. Sen mu-kaan pääkuulustelun jälkeen todistajaa kuulustelee pääsäännönmukaan todistajan nimenneen asianosaisen vastapuoli. Vasta-kuulustelun keskeinen ajatus on todistajan havaintojen taikertomuksen luotettavuuteen kuuluvien seikkojen selvittämi-nen. Se on vastapuolelle kuuluva oikeus ja sen vuoksi siinävoidaan esittää kysymyksiä vapaammin kuin pääkuulustelussa.Esitutkinnasta on puuttunut vastakuulusteluelementti. Vasta-kuulustelu on tästä syystä tärkeä erityisesti rikosasian vastaa-jalle. Siinä toteutuu ihmisoikeussopimuksen edellyttämä kont-radiktorisuuden periaate.

Onnistuneen vastakuulustelun avulla voidaan kontrolloida lau-sumien todenperäisyyttä ja paljastaa niissä olevat vääristymät.

87

Siten luodaan edellytykset oikealle todisteiden harkinnalle.Vastakuulustelussa voidaan kyseenalaistaa pääkuulustelussaesiin tullut todistusaineisto. Vastakuulustelun onnistuminenriippuu siitä, tietääkö kuulustelija, mitä hän aikoo saada esiinja kuinka hän voi sen saavuttaa. Siinä punnitaan siten kuulus-telijan taidot ja kyvyt. Kyselijällä pitää olla realistinen näke-mys siitä, mitä vastakuulustelussa voidaan saavuttaa. Vasta-kuulustelua ei ole pakko tehdä. Tarkoitukseton vastakuulusteluei hyödytä kuulustelijan päämiestä eikä koko oikeudenkäynti-menettelyä.

Täydentävä kuulustelu on todistelun kolmas vaihe ja senaloittaa todistajan nimennyt asianosainen. Täydentävässäkuulustelussa tarkennetaan yksityiskohtia ja selvitetään vasta-kuulustelussa annetun kertomuksen luotettavuutta. Jos kuu-lusteltava on kertonut tapahtumista eri versioita, tulee selvit-tää, mitä kuulusteltava tarkoittaa ja miksi hän on eri vaiheissakertonut todistelun kohteesta eri tavalla.

Tuomioistuimen velvollisuus on sekä oikeudenkäymiskaaren 6luvun 2 a §:n että oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain6 luvun 5 §:ssä säädetyn velvoitteen mukaisesti huolehtia siitä,että todistelun vastaanotto vaiheistetaan. Mikäli syyttäjät jaasianajajat eivät ole tietoisia menettelystä, on puheenjohtajanvelvollisuus informoida todistelun alussa asianosaisia.

Myös todistajalle on tarvittaessa selostettava, miten todisteluvastaanotetaan. Selostus tulee tietenkin tapahtua arkikielellä.Juridisten termien käyttö ei ole tarpeellista, kun todistajaa in-formoidaan.

Vaiheistuksen toimiminen vaikuttaa todisteiden arviointiin.Jos vaiheistus ei toimi, vaikeuttaa se näytön arviointia. Josvaiheistus toimii, näytön arviointi helpottuu. Näistä syistä pu-heenjohtajan on huolehdittava vaiheistuksesta.

7.4.2 Pääkuulustelussa esitettävät kysymykset

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 33 §:n 5 momentin mukaankysymyksiä, jotka sisältönsä, muotonsa tai esittämistapansapuolesta johtavat määrätynlaiseen vastaukseen ei saa tehdäpääkuulustelussa. Johdattelevat kysymykset pääkuulustelussa

88

ovat kiellettyjä sen vuoksi, että ne vähentävät todistelun luo-tettavuutta.

Millaisia kysymyksiä pääkuulustelussa saa esittää ja millä ta-valla puututaan kiellettyihin kysymyksiin. Käytäntö eri tuo-mioistuimissa vaihtelee. Osassa tuomioistumista ei juurikaanpuututa johdatteleviin kysymyksiin eikä säännöksen tarkoi-tusta lainsäätäjän tarkoittamassa mielessä ole sisäistetty. Osatuomareista suhtautuu asiaan varsin muodollisesti, mikä jäy-kistää helposti koko todistelun vastaanottamista. Kumpikaantoimintatapa ei varmaan ole oikea eikä johda tavoiteltuun lop-putulokseen.

Pääkuulustelussa voi ja tuleekin esittää kysymyksiä. Sallittujakysymyksiä ovat ns. avoimet valintakysymykset, jotka sisältä-vät kehotuksen jatkaa edelleen vapaata kerrontaa sekä täydelli-set valintakysymykset, joissa todistajalla on kaikki vaihtoehdotvapaasti valittavissa. Kysymyksessä ei esitetä mitään väitettä,joka ohjaa todistajan kertomusta. Myöskin sellaiset kysymyk-set, joissa todistajan aikaisemmin kertomat osat sidotaan toi-siinsa tai todistajaa ohjataan kertomaan todistusteemasta ovatsallittuja pääkuulustelussa. Kysymyksethän perustuvat jokotodistajan antamaan informaatioon tai jo aiemmin määrättyyntodistelun kohteeseen. Sallittuja ovat myös kysymykset, joillasuodatetaan todistajan kertomuksesta informaatio, mikä ei oletodistajan omaa havaintoa tai selvitetään ympäröiviä olosuh-teita.

Tuomioistuimen tulee informatiivisen prosessinjohdon avullakehottaa asianosaisia esittämään tällaisia kysymyksiä. Niidenesittämiseen tulee suorastaan yllyttää. Tällä tavalla on mah-dollista saada jo pääkuulustelussa mahdollisimman täydellinenkuva siitä, mitä todistaja tietää todistelun kohteesta. Se hel-pottaa ja keventää sekä vastakuulustelua että täydentävääkuulustelua.

Johdattelevien kysymysten esittämistä ei pääkuulustelussa tulesallia. Niissä vastausta tarjoaa kysyjä eikä todistaja. Toimivintapa on informoida syyttäjiä ja asianajajia jo ennen todistajankuulustelun aloittamista. Tällä tavalla pyritään varmistamaan,että todistajan kertomusta ei tarvitse keskeyttää. Tuomiois-tuimella tulee kuitenkin olla valmius myös todistelun aikana

89

puuttua johdatteleviin kysymyksiin. Sitähän edellyttää joedellä kerrottu lainkohta. Hyvä tapa on myös informoidasyyttäjiä ja asianajajia todistelun jälkeen, missä kohdin oli ol-lut ongelmia ja miltä kohdin kysely ei ollut toiminut säännös-ten mukaisesti. Se ei pelasta enää kuullun todistajan kerto-musta, mutta se voi pelastaa seuraavan todistajan kertomuk-sen.

7.4.3 Vastakuulustelussa esitettävät kysymykset

Melko yleinen harhaluulo on, että vastakuulustelussa voi ky-syä millä tavalla tahansa. Näinhän asia ei ole. OK 17 luvun 33§:n 5 momentin mukaan johdattelevia kysymyksiä saa tehdävastakuulustelussakin vain silloin, kun pyritään selvittämään,missä määrin todistajan kertomus vastaa todellista tapahtu-mien kulkua. Sanoja ei todistajalle saa siten panna suuhunvastakuulustelussakaan. Vastakuulustelussakaan ei saa kysyäjohdattelevasti sellaista, mikä ei ole tullut esiin pääkuuluste-lussa. Johdattelevien kysymysten esittäminen on usein huonoakuulustelutekniikkaa.

Kuulustelijan tulee tarkkaan harkita, käyttääkö vastakuuluste-lussa avoimia kysymyksiä vai johdattelevia kysymyksiä. Jostarkoituksena on saada esiin lisää informaatiota, ei johdattele-via kysymyksiä tule esittää. Jos haluaa kyseenalaistaa pää-kuulustelussa sanotun, silloin voi olla syytä käyttää johdattele-via kysymyksiä. Hyvä kuulustelija asettaa johdattelevatkin ky-symykset hienotunteisesti ja etenee eteenpäin askel askeleelta.Painostavien tai vaativien kysymysten esittämistä ei tule sallia.

7.4.4 Täydentävässä kuulustelussa esitettävät kysymykset

Täydentävän kuulustelun tarkoituksena on tarkistaa pääkuu-lustelussa ja vastakuulustelussa esiin tulleiden seikkojen yksi-tyiskohtia. Kysymysten esittämisen osalta siinä pätevät samatsäännöt kuin vastakuulustelussa. Hyvä kuulustelutekniikkaedellyttää, että kysymykset eivät ole johdattelevia. Vastakuu-lustelussa esiin tulleen kertomuksen luotettavuutta selviteltä-essä johdattelevat kysymykset voivat olla tarpeellisia. Mikälipääkuulustelu ja vastakuulustelu toimivat kohtuullisesti, jäätäydentävän kuulustelun osuus vähäiseksi.

90

7.4.5 Kielletyt ja sopimattomat kysymykset

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 33 §:n 5 momentin mukaantuomioistuimen tulee evätä ilmeisesti asiaan kuulumattomattaikka eksyttävät tai muuten sopimattomat kysymykset. Lain-kohta edellyttää siis, että tällaiset kysymykset estetään.

Lähtökohta on se, että pääkuulustelussa ei saa vastakuulustellatodistajaa. Todistajan nimenneellä osapuolella ei ole edes oi-keutta vastakuulustella todistajaa, jos vastakuulustelussa esiintulleen johdosta ei siihen ole aihetta.

Asiaan kuulumattomilla kysymyksillä tarkoitetaan todistus-teemojen ulkopuolelle meneviä kysymyksiä. Riita-asioissa rii-dan kohde ja todistusteemat määritellään valmistelussa ja to-distelu tulee kohdistua ainoastaan ilmoitettuun todistustee-maan. Käytännössä on vakiintunut kanta, että kysymyksiä saaesittää muistakin riidanalaisista kohteista, jos ilmenee, ettäkuultava niistä tietää. Todistusteemojen ulkopuolelle menevätkysymykset on kuitenkin jo OK 17 luvun 7 §:n säännöksen pe-rusteella asiaan kuulumattomina evättävä. Kysymyksillä ei saaselvittää asiaa, joka ei ole oikeudenkäynnin kohteena. Samakoskee rikosasioitakin.

Kysymykset, joilla uhataan tai joissa kuultavalle esitetäänvaatimuksia, ovat aina sopimattomina kiellettyjä. Myöskäänloukkaavien kysymysten esittämistä ei tule sallia. Oikeuden-käynnissä on tarkoitus asianmukaisesti selvittää oikeuden-käynnin kohteen riidanalaiset seikat.

Sopimattomia kysymyksiä ovat myös sekoittavat kysymykset,joissa todistajalle esitetään useita kysymyksiä yhtä aikaa. Täl-laiset kysymystyypit on hyvä poistaa jo etukäteisen informa-tiivisen prosessinjohdon avulla. Sopimattomia kysymyksiäovat myös sellaiset, joissa kysymys rakennetaan tietoisestiväärille faktoille.

Kysymystyyppi, johon tulee johdonmukaisesti puuttua, ovatns. uuvuttavat kysymykset. Kysely perustuu kuultavan väsyt-tämiseen. Todistajalle esitetään sama kysymys eri muodoissa,jotta mieleinen vastaus saataisiin.

91

Kysymysten esittämisen keskeisenä ajatuksena on se, että to-distajilta pyritään saamaan esiin vain todistavat faktat ja senjälkeen tehdään faktojen luotettavuutta testaavat kysymykset.

Ruotsissa asiaa tutkinut Christian Diesen on määritellyt, mil-laiset kysymykset ovat huonoja ja millaiset hyviä. Huonojakysymyksiä ovat asian ja todistajan arvioinnin kannalta epä-relevantit kysymykset. Myös kysymykset, joihin ei voi vastataaiheuttamatta väärinkäsityksiä tai jotka saavat todistajan sul-keutumaan, ovat huonoja kysymyksiä. Johdattelevat kysymyk-set, joissa todistaja ei voi valita avoimesti vaan ainoastaan va-lita valmiiden vaihtoehtojen välillä, ovat huonoja kysymyksiä.

Hyvä kysymys on yksiselitteinen ja kaikkien ymmärtämä. Ky-symyksellä on selvä tarkoitus ja se käsittelee vain määrättyäkohtaa prosessiaineistosta. Hyvä kysymys edellyttää selväävastausta, estää epäselvyyksiä ja sillä on merkitystä todistei-den arvioinnissa.

Todistelun aikatauluttaminen

Todistelun vastaanotto kestää usein liian kauan. Tähän on kes-keisenä syynä valmistautumattomuus todisteluun. Se johtaaraskaaseen ja aikaa vievään menettelyyn. Yksi parannuskeinotodistelun jäntevöittämiseen olisi todistelun aikatauluttaminennykyistä tarkemmin. Todistajan nimenneelle asianosaiselleolisi ilmoitettava, minkä verran pääkuulusteluun on aikaakäytettävissä. Tuomioistuin voi myös edellyttää, että aikatau-lusta pidetään kiinni. Menettelytapa voisi vähentää päällek-käistä kyselyä ja eri todisteluvaiheiden tarkoituksen sisäistä-mistä.

7.4.6 Esitutkintakertomuksen käyttö todistelussa

Rikosasioiden käsittely on Suomessa ollut perinteisesti hyvinesitutkintapainotteista. Vielä joitakin vuosia sitten hyvin ylei-sesti todistajaa kuultiin lukemalla esitutkintakertomus heti to-distelun alussa. Menettelyä voi syystä luonnehtia äärimmäisenjohdattelevaksi. Se ei ollut aikaisempienkaan säädösten mu-kaan sallittua. Nyt sitä voi pitää selkeästi lainvastaisena me-nettelytapana.

92

Esitutkinnalla on rikosasioissa keskeinen merkitys. Ilman hy-vää esitutkintaa asioiden käsittely on ongelmallista. Käytän-nössä emme myöskään voi välttyä siltä, etteikö esitutkinnassaannettua kertomusta jouduta nostamaan oikeudenkäyntiai-neistoksi.

OK 17 luvun 11 §:n mukaan esitutkintapöytäkirjaan merkittyälausumaa ei saa käyttää todisteena. Esitutkintapöytäkirjaanmerkityn lausuman käyttö on siten lähtökohtaisesti kiellettytodistuskeino. Käytännössä merkitään jossain määrin esitut-kintapöytäkirja kirjalliseksi todisteeksi. Se ei ole lainsäädän-tömme mukainen menettely. Menettely ilmenee lähinnä ju-tuissa, joita käsitellään vastaajan ollessa poissa pääkäsittelystä.Näissäkään tilanteissa esitutkintapöytäkirja, joka on syntynytasian tutkinnassa, ei käsitteellisesti ole kirjallinen todiste.Laillista oikeudenkäyntiaineistoa se voi olla, kun se tuomiois-tuimen toimesta selostetaan pääkäsittelyssä ROL 6 luvun 6 §:n3 momentin mukaisesti.

OK 17 luvun 32 §:n 2 momentin mukaan todistajan aikaisem-min poliisiviranomaiselle antama kertomus luettakoon vainsilloin, kun hän todistajanlausunnossaan poikkeaa siitä, mitähän on aikaisemmin kertonut, tahi kun todistaja kuulustelussaselittää, että hän ei voi tai halua lausua mitään asiassa. Tällai-sia tilanteita ilmenee tietenkin käytännössä. Millainen on me-nettely näissä tapauksissa ja missä todistelun vaiheessa se voitapahtua?

Pääkuulustelussa ei esitutkintakertomuksen lukemista tulepääsääntöisesti sallia. Mikäli todistaja poikkeaa aikaisemminesitutkinnassa lausumastaan, tulee esitutkintakertomus siltäosin nostaa oikeudenkäyntiaineistoksi joko vastakuulustelussatai täydentävässä kuulustelussa. Tällöinkin tulee lukea esitut-kintakertomuksesta vain se osa, joka poikkeaa pääkäsittelyssäkerrotusta. Kyse ei ole kirjallisesta todisteesta, vaan menette-lytavasta, jossa lausuma nostetaan suullisuus- ja välittömyys-periaatteen mukaisesti lailliseksi oikeudenkäyntiaineistoksi.Tällainen lausuma on todisteiden arvioinnissa tasavertainenlausuma muiden suullisesti annettujen lausumien kanssa. To-distelun dokumentointi on nauhalla, eikä muu dokumentointiole tarpeellista.

93

Tilanne on tietenkin ongelmallinen silloin, kun todistaja eikerro tai halua kertoa mitään. Tällöinkin kuulustelua on pyrit-tävä viemään eteenpäin siten, että todistaja itse kertoo asiasta.Tuomioistuimen tulee informoida todistajaa menettelystä jatodistajan velvollisuuksista. Syyttäjän tai asianajajan pitäisisaada todistaja sisään tilanteeseen ja tällä tavoin avata todista-jan muistamattomuus. Hyvin usein tämä onnistuukin taitavallaja asianmukaisella kyselyllä. Se edellyttää kuitenkin, ettäsyyttäjä ja asianajaja ovat kuulusteluun valmistautuneet ja tie-tävät, mihin pyrkivät. Tuomioistuimen ei tule siis sallia välit-tömästi tällaisessa tilanteessa esitutkintakertomuksen luke-mista, vaan kehottaa kuulustelijaa esittämään kysymyksensäniin, että todistaja kertoo tapahtumasta oma-aloitteisesti. Esi-tutkintakertomuksen lukeminen on viimesijainen menettely-tapa ja osoittaa epäonnistunutta kuulemistilannetta, ja mahdol-lisesti huonoa kyselytekniikkaa.

Mikäli kuultava ei kerro mitään, esitutkintakertomuksen luke-minen on tietenkin mainitun lainkohdan mukaan mahdollista.Lukemisen jälkeen tilanne jatkuu vastakuulustelulla, koskavastakuulustelutilannettahan ei aikaisemmin ole voinut syntyä.

7.5 Kirjallisten todisteiden esittäminen ja läpikäyminenpääkäsittelyssä

Kirjallisen aineiston esittämisessä on edelleen ongelmia.Avustajat pyrkivät usein ohittamaan kirjallisen materiaalin vä-hällä vaivalla varsinkin silloin, jos valmistelussa on sallittuesittää todisteen sisältöä.

Riitajutuissa on tärkeää, että valmistelun päätteeksi todisteluteemoitetaan riitaisten seikkojen mukaisesti ja jokainen esitet-tävä kirjallinen todiste ilmoitetaan johonkin teemaan. Riitaju-tuissa ei saa olla ns. harmaata kirjallista aineistoa, josta ei tie-detä, liittyykö se johonkin riidanalaiseen seikkaan vai ei.

Rikosjutuissa on toimittava edellä mainitun periaatteen mukai-sesti. Esitutkintapöytäkirjaan liitteenä oleva materiaali on ero-tettava muusta esitutkinta-aineistosta, jos ne on ilmoitettu kir-jalliseksi todisteeksi. Nehän voivat olla kirjallisia todisteita.Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset tutkimuslausunnot, piirrok-set ja muut vastaavat asiakirjat.

94

Tuomioistuimen tulee pääkäsittelyssä huolehtia siitä, ettäkaikki kirjalliset todisteet käydään läpi. Kirjallisen todisteensisältö tulee lukea pääkäsittelyssä siltä osin kuin se halutaanlailliseksi oikeudenkäyntiaineistoksi. OK 17 luvun 8 e §:n 3momentin mukaan se voidaan jättää lukematta vain silloin,kun sen sisältö on tuomioistuimen jäsenten tiedossa, asianosai-set siihen suostuvat ja sitä muutoinkin voidaan pitää sopivana.Rikosasioissa tällainen tilanne ei ole juuri koskaan, koska to-disteen sisältö ei käytännössä voi olla lautamiesjäsenten tie-dossa. Kun todisteen sisällöstä tai todistusarvosta ollaan erimieltä, tulee se aina lukea pääkäsittelyssä. Muunlaista menet-telyä ei voi pitää sopivana. Näin ollen kirjallisen todisteen lu-kematta jättäminen on poikkeuksellista.

Kuvatunlainen menettely varmistaa, että kirjalliset todisteeteivät jää toissijaiseen asemaan. Kirjalliseen todisteen sisältöäei voi muuttaa. Henkilötodistajan kertomus voi sen sijaanmuuttua, tai sitä voidaan muuttaa. Tätä painottaa myös profes-sori Jyrki Virolainen KKO:2000:71 koskevassa oikeustapaus-kommentaarissa (Defensor Legis N:o 4/2000, s. 678). Oikeu-denkäyntimenettelyssä tulee painottaa todisteita, joiden sisäl-töä ei voi muuttaa.

7.6 Syyttäjien, asianajajien ja todistajien informoiminen

7.6.1 Syyttäjät

Käräjäoikeuksien tulee huolehtia siitä, että syyttäjät ovat tie-toisia todisteiden vastaanottotavasta. Parhaiten informointi ta-pahtuu käräjäoikeuksien ja syyttäjien yhteisissä tapaamisissa,joissa todistelun vastaanottamisessa esiintyviä ongelmia käsi-tellään ja kerrotaan, miten todisteiden vastaanotto tulisi ta-pahtua. Tämä on hedelmällisin ja oikeudenkäyntiä vähitenhaittaava menettelytapa.

Juttukohtaisesti todisteiden vastaanottoa tulee myös käsitellä.Mikäli tarvetta on, menettelytavasta tulee informoida ennentodistelun vastaanottamista. Jutun jälkeen tulee pyrkiä kes-kustelemaan, missä kohdissa tuomioistuin oli havainnut on-gelmia. Todistelun kesken tapahtuva informointi on vii-mesijainen tapa. Se voi keskeyttää tai häiritä todistajan kuule

95

mista. Sitäkään ei voi kuitenkaan jättää käyttämättä, jos todis-telu ei toimi säädettyjen ja sovittujen menettelytapojen mukai-sesti.

7.6.2 Asianajajat

Asianajajia tulee informoida samojen periaatteiden mukaan.Käräjäoikeuksien tulisi järjestää tilaisuuksia, joissa todistelunvastaanottamisesta keskustellaan. Tilaisuuden voi tietenkinjärjestää samanaikaisesti syyttäjille ja asianajajille, jolloin kä-räjäoikeuden toiminta eri osapuolia kohtaan olisi tasapainoista.

Asianajajia käy käräjäoikeuksissa kuitenkin eri puolilta maata.Sen vuoksi menettelystä tulee informoida usein myös istunto-jen yhteydessä. Asianajajien kohdalla juttukohtainen koulutusja informointi lienee hedelmällisintä. Käytäntö on osoittanut,että menettelytapoja ei kannata pitää itsestään selvinä.

7.6.3 Todistajat

Käräjäoikeuksien on huolehdittava myös siitä, että todistajiainformoidaan noudatettavasta menettelystä. Tämä helpottaa jotodistajan jännittämisen vähentämistä.

Sopivana menettelynä voidaan pitää sitä, että todistajaa infor-moidaan, miten todisteiden vastanotto tapahtuu ja ketä salissaon. Todistajalle tulee tehdä selväksi, että hän ei voi viitataesitutkintaan, vaan hänen tulee kertoa todistelun kohteestasuullisesti tuomioistuimelle. Todistajalle on myös tehtävä sel-väksi, että hänen tulee kertoa vain omista havainnoistaan jatiedoistaan. Jos asiasta ei tiedä, ei siitä tarvitse kertoa. Todis-tajan on myös tiedettävä, että havainnon epävarmuuskin onilmaistava.

Hyvä tapa olisi jututtaa todistajaa alussa muutamalla sanalla.Se voi vapauttaa todistajaa. Tuomioistuimen ei tule myöskäänsallia, että todistajaa kohdellaan epäasianmukaisesti. Sellai-seen menettelyyn tulee puuttua välittömästi. Asianajajan ei saakohdistaa todistajaan syytteitä eikä uhkaavaa tai painostavaamenettelyä. Todistaja ei ole oikeudenkäynnissä syytettynä.

96

7.7 Yhteenveto todistelun laadullisista tavoitteista

Työryhmää esittää, että käräjäoikeudet asettavat todistelunjohtamisessa laadulliset tavoitteet seuraavasti.

1. Tarpeettoman todistelun epäämiseen tulee suhtautua en-tistä tiukemmin. Työryhmä on esittänyt kohdassa III menette-lytavat, joilla tilannetta työryhmän käsityksen mukaan voi pa-rantaa.

2. Todistelun vaiheistus ja kysymysten esittäminen on tär-keä osa jutuissa, joissa fakta-aineiston selvittämisellä on rat-kaiseva merkitys. Kohdassa IV on esitetty siihen liittyviä me-nettelytapoja. Siinä esitettyjen periaatteiden mukaisesti tuleekiinnittää erityistä huomiota siihen, että todistelu vaiheistetaanja että kussakin vaiheessa esitetään vain sallittuja kysymyksiä.

3. Kirjallisen todistelun läpikäynnistä on huolehdittava. Oi-keudenkäyntiaineiston laillisuutta koskevat säännökset edel-lyttävät sitä. Tältä osin on kyse todistelun muodolliseen pro-sessinjohtoon kuuluvasta asiasta, josta puheenjohtajan tuleehuolehtia.

4. Syyttäjien, asianajajien ja todistajien informoiminenmenettelytavoista. Todistelu ei onnistu, jos tuomioistuin eihoida informatiivista prosessinjohtovelvollisuuttaan. Kaikkientulee tietää, mitä heiltä kultakin edellytetään ja odotetaan. In-formoinnin lisäämisellä pääsemme siihen, että ongelmiin eitarvitse puuttua niin usein todistelun aikana.

8. RIITA-ASIAIN VALMISTELU JA LIIKENNE-JUOPUMUSTEN RANGAISTUSKÄYTÄNTÖ (SEU-RANTA)



Käräjätuomari, Juha TervopuheenjohtajaLaamanni Lars LindhLaamanni Ilpo AapolaMa laamanni Risto OrispääHovioikeudenneuvos Erkki NenonenKäräjätuomari Kaisa Helevä-VuotiKäräjätuomari Yrjö KorhonenKäräjätuomari Sirkka RistiluomaKäräjätuomari Jorma KorvuoKäräjäviskaali Anna-Kaisa Marski

99

8.1 Työryhmä III:n loppuraportti

Työryhmän tehtävänä oli vuoden 2000 laatutavoitteista riita-asiain valmistelun ja liikennejuopumusrikosten rangaistus-käytännön yhtenäisyyden toteutumisen seuranta. Seurannantuloksena työryhmä on laatinut kaksi erillistä loppuraporttia.

8.2 Riita-asiain valmistelun yhtenäisyyden toteutumisenseuranta

Työryhmä teki hovioikeuspiirin asianajajille kyselyn, jolla et-sittiin vastauksia siihen, millä tavalla riita-asiain valmisteluamenettelynä koskevan työryhmän raportissa vuonna 1999 esi-tetyt ehdotukset ovat toteutuneet. Kyselykaavakkeita lähetet-tiin asianajajille 110 kappaletta, joista palautettiin 30 kappa-letta, eli 27 prosenttia. Muutamista sellaisista asianajotoimis-toista, joissa työskentelee useampia asianajajia, palautettiin ai-noastaan yksi "toimiston yhteinen vastaus".

Seurantaan liittyen järjestettiin Oulun käräjäoikeudessa17.10.2000 tuomareiden ja asianajajien yhteinen koulutustilai-suus, jolloin oli mahdollista keskustella asianajajilta kyselyntuloksena saadusta palautteesta. Tilaisuudessa esiteltiin Oulunkäräjäoikeuden riita- asiain osastoryhmän tuomareiden laati-mat haastehakemus- ja vastausmallit.1 Asianajajille esitettiintoivomus, että haastehakemus ja vastaus laadittaisiin mallienmukaisesti.

Jäljempänä selostettu yhteenveto perustuu asianajajilta kyselynkautta saatuun palautteeseen sekä koulutustilaisuudessa käy-tyihin keskusteluihin. Yhteenvetoon on ensimmäisenä kirjattuaikaisemman työryhmän raportista ilmenevä ehdotus vuodelta1999, sen jälkeen kyselyn perusteella saatu tulos ja viimeisenätyöryhmän oma kannanotto.

1 Teoksen liitteenä anonymisoituna. (Toim.huom.)

100

8.3 Kirjallinen valmistelu

8.3.1 Haastehakemus ja sen täydennyttäminen

Ehdotus:

Oikeustosiseikat on esitettävä erillään tapahtumaselostuksesta.

Kyselyn tulos:

Suurin osa asianajajista ilmoitti pyrkivänsä esittämään oike-ustosiseikat erillään tapahtumaselostuksesta.

Työryhmän kannanotto:

Haastehakemukset, joissa oikeustosiseikkoja ei ole esitettyerillään tapahtumaselostuksesta, ovat edelleen aika yleisiä. Pa-rannusta on tapahtunut. Ehdotus ei ole vielä kaikilta osin to-teutunut.

Myös vaatimuksen oikeudellinen peruste tulee esittää jo haas-tehakemuksessa.

Ehdotus:

Haastehakemusta tulee aina täydennyttää, jos vastaaja ei senperusteella pysty antamaan yksilöityä ja perusteltua vastausta.Täydennyskehotuksen tulee olla yksilöity. Täydennystä onvaadittava ainakin, jos oikeustosiseikat puuttuvat tai ne ovatyksilöimättömiä, jos oikeustosiseikat ovat jäsentymättömiä taine ovat keskenään ristiriitaisia tai todisteita ei ole ilmoitettu.

Kyselyn tulos:

Täydennyttäminen on ollut poikkeuksellista.


Pääsääntöisesti haastehakemuksissa ei ole ollut sellaisia puut-teita, että täydennyttämistä olisi jouduttu vaatimaan. Täyden-nyttämisen tuleekin olla poikkeuksellinen toimenpide silloin,kun haastehakemuksessa oleva puute ei ole muulla tavoinkorjattavissa. Jos puute on sellainen, ettei se estä vastaajanvastauksen antamista, se ehditään korjata vielä suullisen val-mistelun istunnossa.

101

8.3.2 Kirjallinen vastaus ja sen täydentäminen

Ehdotus:

Vastauksesta tulee ilmetä vastustamisen peruste.

(näyttöväite, oikeusväite tai vastatosiseikkaväite) samoin kuinse, mitkä kantajan ilmoittamista oikeustosiseikoista ovat rii-dattomia.

Kyselyn tulos:

Suurin osa asianajajista ilmoitti pyrkivänsä laatimaan vastauk-set ehdotuksen mukaisesti.


Vastauksia, joita ei ole laadittu ehdotuksen mukaisesti, esiin-tyy melko runsaasti. Parannusta on tapahtunut. Ehdotus ei olevielä kaikilta osin toteutunut.

Vastauksesta tulee ilmetä myös se, mitkä todistustosiseikatovat riidattomia.

Ehdotus:

Puutteellista vastausta tulee aina täydennyttää.

Kyselyn tulos:

Täydennyttäminen on ollut poikkeuksellista.


Pääsääntöisesti vastauksissa ei ole ollut sellaisia puutteita, ettätäydennyttäminen olisi ollut tarpeen. Täydennyttämisen tuleeolla poikkeuksellinen toimenpide silloin, kun vastauksessaoleva puute ei ole muulla tavoin korjattavissa. Usein vastauk-sessa oleva puute ehditään korjata vielä suullisen valmistelunistunnossa.

8.3.3 Vastausaika

Ehdotus:

Vastausaikaa ei tule määrätä pitkäksi.

Kyselyn tulos:

Yleisimmin käytetty vastausaika on ollut 2-3 viikkoa, joka onriittävä.

102


Tuomioistuimet ovat käyttäneet lyhyttä vastausaikaa, joten eh-dotus on toteutunut. Vastausaikaa harkittaessa asian laatu kan-nattaa kuitenkin ottaa huomioon.

8.3.4 Kirjallinen lausuma

Ehdotus:

Kirjallisen lausumapyynnön käyttöön tulee suhtautua kriitti-sesti. Lausumapyynnön pitää olla mahdollisimman yksilöity.

Kyselyn tulos:

Asianajajista puolet ilmoitti, että kirjallisia lausumia pyyde-tään pääsääntöisesti, varsin usein tai ainakin joka toisessa ju-tussa. Lausumapyyntö on usein yksilöimätön.


Kirjallisia lausumia pyydetään varsin runsaasti ja lausuma-pyyntö jätetään usein yksilöimättä. Ehdotus ei ole toteutunutriittävässä määrin. Lausuma tulee pyytää ainoastaan silloin,kun se on aivan välttämätöntä asian selvittämiseksi, ja kysy-mysten tulee olla tarkoin yksilöityjä.

8.3.5 Tiedonkulku tuomioistuin/asianajajat

Ehdotus:

Tieto asiaa käsittelevästä tuomarista ja tuomioistuimelle jäte-tystä vastauksesta tai lausumasta tulee saada mahdollisimmanpian.

Kyselyn tulos:

Tietoa asiaa käsittelevästä tuomarista ei saada riittävän ajoissa.Tuomioistuimet eivät aina toimita vastausta tai lausumaa tie-doksi toiselle osapuolelle heti niiden saavuttua tuomiois-tuimeen.

103


Tiedonkulku on puutteellista. Ehdotus ei ole toteutunut riittä-vässä määrin. Asianosaisille tulee mahdollisimman pian asianvireilletulon jälkeen toimittaa ilmoitus, josta näkyy asiaa kä-sittelevä tuomari. Tuomioistuimelle saapunut vastaus tai lau-suma tulee toimittaa tiedoksi toiselle osapuolelle heti niidensaavuttua tuomioistuimeen. Voidaan menetellä myös niin, ettäasianajajat toimittavat vastauksen tai lausuman suoraan toisenosapuolen asianajajalle ja ilmoittavat tuomioistuimelle näintehneensä.

8.4 Suullinen valmistelu

8.4.1 Valmisteluistunnon ajankohdan määrääminen

Ehdotus:

Valmisteluistunnon ajankohta tulee määrätä riittävän ajoissa.

Kyselyn tulos:

Valmisteluistunto määrätään yleensä kirjallisen valmistelunpäätyttyä ja riittävän ajoissa. Asianajajien toivomukset ajan-kohdan suhteen otetaan huomioon.


Ehdotus on toteutunut.

Alustava aikataulu (valmisteluistunnon ja pääkäsittelyn ajan-kohdat) tulee pyrkiä sopimaan mahdollisimman pian ja vii-meistään vastauksen antamisen jälkeen. Osa tuomareista eh-dottaa alustavaa aikataulua jo haasteessa.

8.4.2 Yhteenvedon laatiminen

Ehdotus:

Kirjallisen valmistelun pohjalta tulee laatia yhteenveto ja senvoi lähettää asianosaisille etukäteen.

Kyselyn tulos:

Käytäntö vaihtelee huomattavasti. Yhteenveto jätetään useintekemättä. Jos se tehdään, se toimitetaan monesti asianosaisilleliian myöhään.

104


Ehdotuksen mukainen menettely ei ole vielä riittävässä määrinkäytössä.

Ehdotus:

Valmisteluistunnon päättyessä on pääsääntöisesti tehtävä yh-teenveto vaatimuksista ja niiden perusteista.

Yhteenvedosta on käytävä ilmi riidattomat ja riitaiset seikat.

Kyselyn tulos:

Yhteenveto laaditaan lähes aina.


Menettely on muotoutunut ehdotuksen mukaiseksi.

Asianosaisille on tärkeää saada nähtäväkseen ensimmäisenvalmisteluistunnon pöytäkirja ennen mahdollista jatkettuavalmisteluistuntoa.

8.4.3 Valmisteluistuntojen määrä

Ehdotus:

Valmisteluistuntoja tulee pitää pääsääntöisesti vain yksi.

Kyselyn tulos:

Valmisteluistuntoja pidetään pääsääntöisesti kaksi.


Ehdotuksen mukainen menettely ei ole tältä osin toteutunut.

Suurimmassa osassa jutuista yksi valmisteluistunto ei riitävaan tarvitaan toinen jatkettu valmisteluistunto, josta on muo-dostunut lähes pääsääntö.

Asianajajat ilmoittivat jatketun valmisteluistunnon tarpeensaattavan johtua seuraavista syistä:

-päämies ei ole läsnä valmisteluistunnossa ja sovintoneuvot-teluja ei ole sen vuoksi mahdollista käydä,

-uusiin todisteisiin tai yhteenvetoon tutustuminen saattaa vaa-tia lisäaikaa,

105

-jatkettu valmisteluistunto on tarpeen jonkin seikan täsmentä-miseksi ja välittömän pääkäsittelyn mahdollistamiseksi,

-asia elää suullisessa valmistelussa niin, että se vaatii vielä"kypsyttelyä",

-asianajajien ja tuomioistuimen aikataulujen yhteensovittami-nen saattaa olla joskus vaikeaa ja prosessin johdossa on ollutpuutteita.

8.4.4 Valmisteluistunnon luonne

Ehdotus:

Valmisteluistunnosta ei saa muodostua pääkäsittelyn omaistaoikeudenkäyntiä. Sen vuoksi asiaesittelyä ei tule sallia.Asiaesittely ja varsinainen oikeudenkäynti tapahtuvat pää-käsittelyssä.

Kyselyn tulos:

Tilanne on usein edelleenkin se, että asiaesittelyä suoritetaanjo valmisteluistunnossa.


Ehdotuksen mukainen menettely ei ole toteutunut riittävän hy-vin. Ehdotuksen mukainen menettely vaatii toisaalta asianaja-jilta pidättyvyyttä ja toisaalta puheenjohtajilta "jämäkkää" pro-sessinjohtoa.

8.4.5 Todistus ja todistusteemat

Ehdotus:

Riitaiset oikeustosiseikat tulee näyttää toteen. Teema määräy-tyy riitaisten oikeustosiseikkojen perusteella. Tarpeetonta to-distelua ei tule esittää.

Kyselyn tulos:

Enemmistö kyselyyn vastanneista asianajajista oli sitä mieltä,että teemojen ilmoittamisen suhteen on menetelty ehdotuksenmukaisesti ja tarpeetonta todistelua ei esitetä.

106


Ehdotus ei ole vielä toteutunut riittävässä määrin. Teemojenilmoittamisen suhteen esiintyy epätarkkuutta. Tarpeetonta to-distelua pyritään usein esittämään. Ehdotuksen mukainen me-nettely vaatii toisaalta asianajajilta pidättyvyyttä ja toisaaltapuheenjohtajilta "jämäkkää" prosessinjohtoa.

8.5 Liikennejuopumusrikosten rangaistuskäytännön yhte-näisyyden toteutumisen seuranta

Työryhmä teki hovioikeuspiirin kaikille käräjäoikeuksille ky-selyn, joka koski liikennejuopumusrikosasioissa touko- jasyyskuussa 2000 julistettuja tuomioita. Mahdollisimman oi-kean tuloksen saamiseksi loppuraportissa on otettu huomioonvain ne tuomiot, joissa on syyksiluettu pelkästään rattijuopu-mus (yhteensä 73 kpl) tai törkeä rattijuopumus (yhteensä 82kpl).

Tuomioiden määrä käräjäoikeuksittain ja rikosnimikkeittäin:

Oulun käräjäoikeus rattijuopumus 23 kpltörkeä rattijuopumus 17 kpl

Kemin käräjäoikeus rattijuopumus 8 kpltörkeä rattijuopumus 13 kpl

Kuusamon käräjäoikeus rattijuopumus 12 kpltörkeä rattijuopumus 20 kpl

Tornion käräjäoikeus rattijuopumus 2 kpltörkeä rattijuopumus 5 kpl

Rovaniemen käräjäoikeus rattijuopumus 17 kpltörkeä rattijuopumus 13 kpl

Kemijärven käräjäoikeus rattijuopumus 5 kpltörkeä rattijuopumus 7 kpl

Lapin käräjäoikeus rattijuopumus 6 kpltörkeä rattijuopumus 7 kpl

Tuomioiden määrä jäi joidenkin käräjäoikeuksien kohdalla senverran pieneksi, että käräjäoikeuksien välistä yksityiskohtai-sempaa vertailua ei ole suoritettu.

107

Jäljempänä selostetussa yhteenvedossa työryhmä on pyrkinytselvittämään, ovatko käräjäoikeudet noudattaneet vuoden 1999raportin liikennejuopumusrikoksia koskevia suosituksia.

8.5.1 Rattijuopumus (RL 23 luku 3 §)

Suositus

promillea/milligrammaa Rangaistus

0,50-0,70/0,25-0,35 30-40 ps

Kyselyn tulos ja työryhmän johtopäätös

Tuomitut rangaistukset (kaikkiaan 25 tuomiota) vaihtelivat 20päiväsakosta 40 päiväsakkoon. Suosituksen alittaminen olipoikkeuksellista (4 tuomiota).Suositusta noudatetaan.

Suositus


0,70-1,00/0,35-0,50 40-50 ps


Tuomitut rangaistukset (kaikkiaan 32 tuomiota) vaihtelivat 15päiväsakosta 50 päiväsakkoon. Suosituksen alittaminen olipoikkeuksellista (7 tuomiota).Suositusta noudatetaan.

Suositus


1,00-1,19/0,50-0,59 50-60 ps


Tuomitut rangaistukset (kaikkiaan 16 tuomiota) vaihtelivat 40päiväsakosta 60 päiväsakkoon. Suosituksen alittaminen olipoikkeuksellista (1 tuomio).Suositusta noudatetaan.

108

8.5.2 Törkeä rattijuopumus (RL 23 luku 4 §)

Suositus

Promillea/milligrammaa Rangaistus

1,20-1,50/0,60-0,75 20-30 pv vankeutta /65-90 ps


Tuomitut vankeusrangaistukset (kaikkiaan 19 tuomiota) vaih-telivat 20 päivästä 30 päivään.

Tuomitut sakkorangaistukset (kaikkiaan 7 tuomiota) vaihteli-vat 65 päiväsakosta 80 päiväsakkoon. Suositusta noudatetaan.

Suositus

Törkeässä rattijuopumuksessa vankeusrangaistus on ensisijai-nen seuraamus, sakkoa tapauskohtaisesti vain ensikertalaiselleveren alkoholipitoisuuden ollessa alle 1.50 promillea.


Törkeästä rattijuopumuksesta vankeusrangaistus oli ensisijai-nen seuraamus. Sen sijaan sakkorangaistus vaihteli käräjäoi-keuksittain ja jopa saman käräjäoikeuden sisällä. Käytäntö tu-lisi tältä osin saada yhtenäisemmäksi.

Suositus

promillea/milli-gramma

Rangaistus Tuomioidenmäärä

1,50-2,00/0,75-1,00 30-60 pvvankeutta

26 kpl

2,00-2,60/1,00-1,30 60 pv-3 kkvankeutta

21 kpl

2,60-3,00/1,30-1,50 3-4 kk vankeutta 9 kpl

3,00- /1,50- 4 kk vankeutta -

109


Kaikki tuomitut rangaistukset olivat suosituksen mukaisiapaitsi ryhmässä 2,00-2,60/ 1,00-1,30, jossa suositus a1itettiinyhdessä ja ylitettiin kahdessa tuomiossa.

Suositusta noudatetaan.

Kuudessa tuomiossa rangaistusseuraamuksena oli yhdyskun-tapalvelua.

Suositus

Uusijoiden kohdalla rangaistus seuraavasta luokasta progres-siivisesti.

Työryhmän toteamus

Tuomioiden perusteella ei ollut mahdollista ottaa kantaa suo-situksen noudattamiseen.

Suositus

Mopoilijalle ja moottorikelkkailijalle rangaistus normaaliaalemmasta luokasta (harkinta tapauskohtainen).

Työryhmän toteamus

Tuomioiden perusteella ei ollut mahdollista ottaa kantaa suo-situksen noudattamiseen.

8.5.3 Oheissakko

Suositus

Ehdollisten vankeusrangaistuksen ohella tulisi tuomita oheis-sakko. Sen määrä olisi 10-60 ps riippuen ehdollisen vankeus-rangaistuksen pituudesta, josta se olisi noin puolet, eli 60pv:stä 30 ps jne.

Kyselyn tulos ja työryhmän kannanotto

Käytäntö oheissakon käytön ja määrän suhteen vaihteli käräjä-oikeuksittain ja jopa saman käräjäoikeuden sisällä. Käytäntötulisi tältä osin saada yhtenäisemmäksi. Mikäli oheissakkotuomitaan, päiväsakkojen määrän tulisi olla suosituksen mu-kainen.

110

8.5.4 Ajokielto

Suositus

Rattijuopumuksissa 2-6 kk.

Törkeissä rattijuopumuksissa 5 kk -.

Erityisesti uusijoiden kohdalla tulee tuomita pitempi ajokielto.

Ajokiellon voi tuomita ehdollisena, jos esitetään selvitys ajo-oikeuden välttämättömyydestä työssä.


Rattijuopumusten osalta ajokieltojen pituudet noudattivat suo-situsta. Suositus alitettiin kahdessa tuomiossa.

Törkeän rattijuopumuksen osalta ajokiellon pituus oli pää-sääntöisesti vähintään 5 kuukautta.

Suositus alitettiin viidessätoista tuomiossa.

Uusimisen vaikutusta ajokiellon pituuteen ei ollut tuomioidenperusteella mahdollista selvittää.

Ehdollista ajokieltoa käytettiin kaikissa käräjäoikeuksissa,joissakin varsin usein.

Ajokieltojen yksityiskohtaisempi selvittäminen olisi edellyttä-nyt, että myös perustelut niiden osalta olisivat olleet käytettä-vissä. Näin ei nyt ollut.

8.5.5 Päihdetutkimuskulut


Käytäntö sen suhteen, velvoitetaanko vastaaja korvaamaanvaltiolle päihdetutkimuskulut vai jäävätkö ne valtion vahin-goksi, vaihteli käräjäoikeuksittain ja jopa saman käräjä-oikeuden sisällä. Käytäntö tulisi tältä osin saada yhtenäi-semmäksi. Varatonta henkilöä lienee turhaa velvoittaakorvaamaan päihdetutkimuskuluja takaisin valtiolle.

9. ANASTUSRIKOSTEN JA PAHOINPITELYRIKOS-TEN RANGAISTUSKÄYTÄNTÖ (SEURANTA)



Käräjätuomari Kauko Kemppainen,puheenjohtajaKäräjätuomari Jukka JamaKäräjätuomari Seppo KankkunenKäräjätuomari Kauko KontioKäräjätuomari Tapani LuomarantaKäräjätuomari Keijo SiljanderKäräjätuomari Kari YlönenMa käräjätuomari Minna LeikasMa käräjätuomari Sinikka Siniluoto-Heikki-nenViskaali Marianne Wagner-Prenner

113

9.1 Työryhmän työn lähtökohtia

Rovaniemen hovioikeuspiirin laatupäivillä 22.10.1999 esitel-tiin anastusrikoksia ja luvatonta käyttöä koskevien rikostenrangaistuskäytäntöä koskeva muistio ja pahoinpitelyrikostenrangaistuskäytäntöä selvitelleen työryhmän selvitystyö. Näilläloppuraporteiksi nimetyillä loppuselvityksillä on ollut tarkoi-tus tuoda esiin tekijöitä, jotka edesauttaisivat muun ohella ran-gaistuskäytännön yhtenäistämistä edellä tarkoitettujen rikostenosalta. Loppuraportit sisältävät tietoa, joka voidaan ottaa huo-mioon tekoja luokiteltaessa ja rangaistuksia mitattaessa. Tie-tyiltä osin näihin raportteihin sisältyy myös jonkinlaisia ran-gaistussuosituksia.

Tämän työryhmä IV tehtäväksi on annettu anastusrikosten japahoinpitelyrikosten rangaistuskäytännön yhtenäisyyden to-teutumisen seuranta.

9.2 Seurantatyön toteutus

Työryhmä on suorittanut rangaistuskäytännön seurantaa pyy-tämällä käräjäoikeuksien rikosjuttujen puheenjohtajia toimit-tamaan kahdelta eri ajanjaksolta jäljennöksiä tuomioista, joistavoidaan tehdä arvioita tekoluokituksen tai rangaistuksen mää-räämisen osalta.

Koska välillä seurantaan saatujen tuomioiden määrä näyttijäävän hyvinkin vähäiseksi, työryhmä päätti seurantatyötä täy-dentääkseen suorittaa kyselyn käräjäoikeuksien puheenjohta-jien keskuudessa syksyllä 1999 laadittujen loppuraporttienyleisestä vaikutuksesta rangaistuskäytäntöön. Tämä toteutettiinlähettämällä kysely kaikille käräjäoikeuksissa toimiville ri-kosjuttujen puheenjohtajille.

Työryhmän työskentelyssä asioita on valmisteltu sähköpostinja puhelimen välityksellä ja työryhmä on kokoontunut yhdenkerran.

114

9.3 Seurannan tulokset

9.3.1 Pahoinpitelyrikokset

Sakkoon johtaneet pahoinpitelyt

Sakkoon johtaneita tuomioita on kertynyt seurannassa 70 kap-paletta. Jäljempänä näitä tuomioita käsitellään ryhmittelemällätuomiot sakon määrän mukaisesti ja arvioimalla tyypillistenko. ryhmään kuuluvien tekojen pääasiallisia piirteitä.

Sakkorangaistukseen, joka on vaihdellut 10 - 25 päiväsakonvälillä, on johtanut tyypillisimmillään yksi tai useampi nyrkillälyönti päähän. Lyönnit ovat aiheuttaneet yleensä pinnallisiavammoja, mutta myöskin hampaiden katkeamisia ja yksi avo-kämmenellä huitaisu myös tärykalvon repeämän. Tietynlaisiaääripäitä tekotavoissa kuvaa toisaalta tönäisy, jonka seurauk-sena on ollut kaatuminen ja toisaalta useat kasvoihin suunnatutlyönnit ja potkut pään alueelle. Tuomioissa rangaistusta alen-tavina seikkoina on mainittu se, ettei vastaaja ollut aikaisem-min syyllistynyt rekisteröityihin rikoksiin ja se, että asian-omistajan ja vastaajan välillä oli saavutettu sopimus aiheutu-neista vahingoista. Kokonaisuudessaan tähän ryhmään kuulu-neita tuomioita on kertynyt 23 kappaletta.

Tuomioita, jotka ovat johtaneet 30 - 45 päiväsakon määräisensakkorangaistuksen tuomitsemiseen, on ollut 36 kappaletta elisuurin ryhmä. Tyypillisin tällaiseen rangaistukseen johtanutteko on käsittänyt yhden tai useamman nyrkin isku kasvoihin.Lyönnit ovat aiheuttaneet yleensä vain pinnallisia vammoja.Tähän ryhmään sisältyy myös pahoinpitelyjä, joissa on esiin-tynyt potkimista. Pahoinpitelyissä on myös käytetty välineitäkuten kännykkää, tuhkakuppia, olutlasia ja juuresveistä. Pin-nallisten vammojen lisäksi aiheutettuja vammoja ovat olleetreikä tärykalvossa, hermon katkeaminen, nenävarren murtu-minen, nilkan ulkokehräsluun murtuma sekä hampaiden kat-keamisia ja lohkeamisia. Tekojen kirjoa kuvaa osaltaan se, ettätähän ryhmään sisältyy toisaalta yksi nyrkillä tapahtunut lyöntikasvoihin, joka on aiheuttanut pinnallisia vammoja ja toisaaltateko, jossa kaksi henkilöä on pahoinpidellyt yhtä henkilöäniin, että ensin tätä on lyöty yhden kerran nyrkillä kasvoihin,sitten toisen pitäessä kiinni toinen on potkinut raudoitetuilla

115

ns. turvakengillä päähän ja kasvoihin ja vielä potkittua henki-löä on lyöty kaksi kertaa kasvoihin pahoinpitelyn kuitenkaanjohtamatta muihin kuin pinnallisiin vammoihin. Ryhmään si-sältyy myös teko, jossa nainen on lyönyt miestä juuresveitselläkyynärvarteen aiheuttaen leikkaushoitoa vaatineen hermonkatkeamisen. Tähän ryhmään kuuluvissa tuomioissa on ran-gaistusta alentavina seikkoina mainittu aikaisempi rikkeettö-myys, asianomistajan käyttäytyminen ja asianosaisten välilläsaavutettu sopimus korvauksista.

Seuraavaan ryhmään, johon kuuluvat 50 - 60 päiväsakon tuo-mitsemiseen johtaneet tuomiot, on kertynyt kuusi kappalettatuomioita, joissa yhdessä on kysymys yhteisen rangaistuksenmääräämisestä kahdesta pahoinpitelystä. Tähän ryhmäänkuuluvat teot sisältävät jo voimakasta väkivaltaa. Ryhmään si-sältyy muun ohella potku maassa istuvan ohimoon, pullollalyönti päähän sekä nyrkillä lyöntejä ja potkuja sisältäviä te-koja, jotka ovat johtaneet erilaisten pinnallisten lukuistenvammojen syntymiseen. Ainoa tuomioissa mainittu tekovälineon 70 senttimetrin pituinen rimanpätkä. Aiheutetuista vam-moista voidaan mainita aivotärähdys ja pieni murtuma leuka-luussa.

Tuomioita, jotka ovat johtaneet 70 päiväsakon tai sitä suu-remman sakkorangaistuksen määräämiseen, on kertynyt viisikappaletta. Näistä kaksi tuomiota on yhteisiä rangaistuksiakahdesta teosta. Tekotapoina on edelleen nyrkillä lyönnit kas-voihin ja yhdessä myös tähän liittyen potkiminen eri puolillevartaloa. Pahoinpitelyn laadun perusteella arvioituna yksi va-kavimmista tähän ryhmän sisältyvistä pahoinpitelyistä on ta-paus, jossa aviopuolisoista mies on pahoinpidellyt vaimoaanlyömällä lukuisia kertoja nyrkillä päähän, lyömällä nyrkeillä japotkimalla eri puolille vartaloa ja puristelemalla käsivarsista.Pahoinpitely on aiheuttanut pinnallisia vammoja ja pikkusor-men sijoiltaan menon.

Vankeuteen johtaneet pahoinpitelyt

Tähän ryhmään kuuluvia tuomioita on kertynyt 22 kappaletta.Rangaistukset ovat vaihdelleet 30 päivästä kolmen kuukaudenvankeusrangaistuksiin. Yhtä tuomiota lukuun ottamatta ran-

116

gaistukset ovat ehdollisia, eikä tässä ainoassa ehdottomaanrangaistukseen johtaneessa tuomiossakaan teon laatu ole vai-kuttanut ehdottomuuteen vaan aikaisemmat vankeuteen johta-neet teot. Neljässä tuomiossa ehdollisen vankeusrangaistuksenohella on määrätty maksettavaksi oheissakko.

Ilman aseita tapahtuneissa pahoinpitelyissä on ollut tyypilli-simmillään kysymys teoista, joihin sisältyy useammanlaatuistapahoinpitelytapaa kuten lyöntejä, potkimista ja kurkusta pu-ristamista. Päähän potkiminen jo yksistään on johtanut yh-dessä tapauksessa vankeusrangaistuksen tuomitsemiseen. Te-kovälineinä pahoinpitelyissä on käytetty lasista oluttuoppia,olutpulloa, rengasrautaa, pyöränlukituskettinkiä, metallirun-koista tuolia, kuorintaveistä, leipäveistä ja puukkoa.

Aiheutetut vammat ovat suurelta osin pinnallisia, mutta vam-moihin sisältyy myös muun ohella nenäluun hyväasentoinenmurtuma, hampaan lohkeamisia, silmän sidekalvon alainen ve-renpurkaus, korvan tärykalvoon aiheutunut reikä, alaleukaanluun läpi kulkenut murtuma, kylkiluiden murtuminen, kyynel-kanavan vaurioituminen, oikean poskiluun murtuma ja poski-luun ja otsalohkon välisen liitoskohdan siirtymä.

Vankeusrangaistuksen tuomitsemiseen johtaneita seikkojatuomioiden mukaan ovat olleet muun ohella aiheutetut vam-mat, pahoinpitelyn kohdistuminen heikompaan osapuoleen,teon tietynlainen suunnitelmallisuus, teon tapahtuminen ilmansyytä ja sen yllätyksellisyys, väkivallan voimakkuus, asian-omistajan raskaus, maassa makaavaan potkiminen kasvoihin jakäytetyn tekovälineen vaarallisuus.

Tekojen erilaisesta arvioinnista voi olla kysymys seuraavassakahdessa seurantamateriaaliin sisältyvässä tuomiossa. Toisessaon tuomittu 70 päivän ehdolliseen yhteiseen vankeusrangais-tukseen kahdesta pahoinpitelystä, joissa ensimmäisen teonyhteydessä on potkittu päähän ja keskivartaloon ja aiheutettutajunnanmenetys sekä pinnallisia vammoja ja toisessa tilan-teessa lyöty metallirunkoisella tuolilla päähän, mistä pinnal-listen vammojen lisäksi on aiheutunut tajunnanmenetys, kyy-nelkanavan vaurioituminen, oikean poskiluun murtuma sekäposkiluun ja otsaluun väliseen liitoskohtaan siirtymä. Toisessaon tuomittu 60 päivän ehdottomaan vankeusrangaistukseen

117

pahoinpitelystä, jossa on lyöty nyrkillä kasvoihin, kuristettukurkusta ja potkittu ylävartaloon ja aiheutettu pahoinpitelylläpinnallisia vammoja.

Törkeät pahoinpitelyt

Näitä tuomioita on kertynyt seitsemän kappaletta, joista kol-messa on määrätty yhteinen rangaistus muiden tekojen kanssa.Ehdollisen vankeusrangaistuksen ohella ei ole tuomittu oheis-sakkoja. Yksittäisestä teosta annetut rangaistukset vaihtelevatkuudesta kuukaudesta kymmenen kuukauden vankeusran-gaistuksiin. Tähän luokkaan kuuluvissa teoissa pahoinpitelyssäon aina käytetty hengenvaarallista välinettä. Viidessä tapauk-sessa on käytetty puukkoa tai veistä, jolla on lyöty rintake-hään, vatsaan, jalkaan tai selkään. Kahdessa tapauksessa pa-hoinpitely on suoritettu ampumalla lähietäisyydeltä jalkaan.Vaikeita tai hengenvaarallisia vammoja teoilla ei ole yhtä ta-pausta lukuun ottamatta aiheutettu. Kokonaisarviointiin liitty-viä tekijöitä ei tuomioissa ole yhtä tuomiota lukuun ottamattaerikseen mainittu. Tässä yhdessä tuomiossa kokonaisarvoste-lussa on otettu huomioon puukolla tapahtuneiden pistojenmäärä, osuma-alue elintärkeiden elinten alueella ja teon en-nalta-arvaamattomuus.

Työryhmän johtopäätökset

Syksyllä 1999 laaditun pahoinpitelyrikoksia koskeneen loppu-raportin arvion mukaan tavallisissa sakkoon johtaneissa pa-hoinpitelyissä rangaistukset vaihtelevat 30 - 60 päiväsakonvälillä. Seurannan lopputulos vahvistaa tätä käsitystä kuitenkinniin, että pahoinpitelystä tuomitaan myös alle 30 päiväsakonrangaistuksia. Seurannan piiriin ei myöskään ole juurikaantullut rangaistuksia, joissa sakko olisi ollut yli 70 päiväsakkoa.

Seurannan lopputulos vahvistaa sitä käsitystä, että muutamillanyrkiniskuilla suoritettu pahoinpitely, joka on aiheuttanut ai-noastaan pinnallisia vammoja, johtaa yleisemmin 30 - 45 päi-väsakon määräiseen rangaistukseen. Tähän yleisimpään ran-gaistusryhmään sisältyy ainakin yksittäisiä tekoja, jotka tuo-mioissa selostettu pahoinpitelyn laatu huomioon ottaen olisivatvoineet johtaa ankarampaankin rangaistukseen. Näiden yksit-

118

täisten tuomioiden perusteella ei kuitenkaan voida päätellä,että rangaistuskäytäntö vaihtelisi poikkeuksellisen paljon,koska tuomioissa ei välttämättä aina ole erikseen mainittu niitätekijöitä, jotka ovat johtaneet ko. rangaistuksen määräämiseen.Kaiken kaikkiaan sakkorangaistukseen johtaneissa pahoinpi-telyissä seurannan tulokset asettuvat aikaisemman loppurapor-tin päälinjoille.

Seurannan perusteella voidaan kuitenkin edelleen pitää kes-kustelun piirissä jo aikaisemmassa loppuraportissa esitettyajatus nyrkillä tapahtuneen pahoinpitelyn vahingollisuuden javaarallisuuden ankarammasta arvioinnista. Samalla tavallamyöskin lienee tarpeen kiinnittää huomiota korkeampien sak-korangaistusten käyttämismahdollisuuteen, mikäli verrattainvakavista teoista sakkorangaistus katsotaan vielä riittäväksiseuraamukseksi.

Linjanvedossa sakkorangaistuksen ja vankeusrangaistuksenvälillä on selvästi nähtävissä, että aikaisemmassa loppurapor-tissa esiin tuotu ajatus vankeusrangaistukseen tuomitsemisestapotkimalla tapahtuneesta pahoinpitelystä on ainakin osaltaanmuodostunut käytännöksi. Lisäksi myöskin ilman aseita ta-pahtunut voimakas pahoinpitely, johon ei sisälly potkimista,on johtanut vankeusrangaistuksen määräämiseen. Toisaaltapäähän potkienkin suoritettuja pahoinpitelyitä on vielä katsottusakolla sovitettaviksi. Ehdolliseen vankeusrangaistukseenmuutamissa tuomioissa liittyvä oheissakko on selvästi tapaus-kohtaiseen arviointiin liittyvä eikä sen osalta voida luoda mi-tään erityisiä tuomitsemiseen liittyviä yleisiä kriteereitä. Seu-rantatyö ei ole tuonut esiin muutoinkaan sellaisia tekijöitä, joi-den perusteella aikaisemman loppuraportin linjojen tarkistustai täydentäminen olisi tarpeellista.

Törkeiden pahoinpitelyjen osalta seurantaan saatujen tuomioi-den lopputulos tukee ajatusta rangaistusten asettumisesta ver-rattain lähelle minimirangaistusta. Tuomioihin johtaneet teotedustanevat myös tyypillisiä tähän tekoryhmään kuuluvia ri-koksia. Toisaalta tuomioiden vähäisestä lukumäärästä johtuenei voida tehdä kuitenkaan sellaista päätelmää, ettei tuomioissarangaistusta mitattaessa otettaisi riittävästi huomioon kunkinpahoinpitelyrikoksen vahingollisuutta ja vaarallisuutta ja siitä

119

ilmenevää tekijän syyllisyyttä. Mikäli törkeän pahoinpitelynrangaistusminimiä tullaan nostamaan, on mielenkiintoista seu-rata, aiheuttaako tämä painetta törkeysarvioinnin muuttami-seen.

9.3.2 Anastusrikokset

Näpistys ja varkaus

Tuomioista ilmenee muun ohella, että 2.395 markan arvoistenvaatteiden anastaminen liikkeestä aukioloaikana ei ole ollutomaisuuden arvosta johtuen kokonaisuutena arvioiden vähäi-nen teko. Samoin lompakon anastamista, jossa oli ollut erilai-sia kortteja ja asiapapereita, ei ole katsottu näpistykseksi,koska esineiden katoaminen on ollut omiaan aiheuttamaanerityistä vahinkoa asianomistajalle. Näpistyksenä ei myöskäänole pidetty alle 1.000 markan rahamäärän anastamista toisenasunnolla oleskelun aikana ja anastuksen tapahtuessa lompa-kosta. Tässä viimeksi mainitussa tuomiossa asianomistajieniällä tai muilla vastaavilla seikoilla on voinut arvioinnissa ollamerkitystä, mikä ei kuitenkaan ilmene tuomiosta.

Varkauden yrityksiä koskevia tuomioita seurannassa on kerty-nyt kuusi kappaletta. Kolmessa näistä on tuomittu yrityksestävankeusrangaistus. Kahdessa tapauksessa teko on ehtinyt edetävasta ikkunan särkemiseen ja yhdessä tapauksessa kioskissa onkerätty kahteen jätesäkkiin usean tuhannen markan arvostaomaisuutta. Toinen alkuvaiheeseen jäänyt teko on kohdistunutravintolaan ja toinen asuntoon tarkoituksena varastaa arvota-varaa. Viimeksi mainitussa tapauksessa vahinkoa on aiheutu-nut noin 5.000 markkaa. Tässä tapauksessa seuraamusharkin-nassa ovat vaikuttaneet aikaisemmat rikosrekisterimerkinnät jateon kokonaisarviointi. Sakkorangaistukseen ovat johtaneetpäiväsaikaan kaupasta tapahtunut noin 3.800 markan arvoisenomaisuuden anastusyritys ja kauppaan kohdistunut, oluenanastukseen tarkoituksessa tapahtunut teko, joka on päättynytikkunan rikkomiseen jalan loukkaannuttua sisälle yritettäessä.Myöskin nuoren henkilön auton sisällä olevaan omaisuuteenkohdistunut anastusyritys, kun autoon on menty omillaavaimilla, on tuonut sakkorangaistuksen.

120

Varkausrikoksia koskevia käräjäoikeuksien tuomioita on ker-tynyt 20 kappaletta. Sakkorangaistukset vaihtelevat 20 päi-väsakosta 60 päiväsakkoon. 30 päiväsakon rangaistuksiin onmuun muassa johtanut murtautuminen huoltoasemalle, jossaomaisuutta ja rahaa on saatu runsaat 850 markkaa, murtautu-minen ravintolaan, josta on saatu viinaa ja makeisia noin 500markan arvosta ja lukitusta autosta ilman vahinkoja tapahtunutkolmen kasetin ja 50 markan anastaminen. 40 - 55 päiväsak-koa määräisiin seuraamuksiin on johtanut muun ohella 3.200markan anastaminen apteekin kassasta aukioloaikana sekäasuntoon ja kioskiin murtautuen tehdyt anastukset, kun anas-tetun omaisuuden arvo ei ole ollut merkittävä. Seuraamukseen,joka vaihtelee välillä 60 - 70 päiväsakkoa, on johtanut muunohella 4.000 markan arvoisen omaisuuden anastaminen lukit-semattomasta autosta, josta anastuksesta on myös aiheutunut4.000 markkaa vahinkoa, noin 2.380 markan arvoisen omai-suuden anastaminen kuormalavalta ja siivoojan kymmeniäkertoja tapahtunut rahan ja ruokatarvikkeiden anastaminenomaisuuden ollessa yhteisarvoltaan noin 5.000 markkaa.

Vankeuteen on puolestaan johtanut muun ohella auton tavara-tilan kansi särkemällä toteutettu yhteisarvoltaan noin 4.000markan arvoisten soittimien ja levyjen anastus. Myöskin useaterillisiksi teoiksi katsotut maastopolkupyörien myyntiä vartentapahtuneet anastukset ovat johtaneet yhteiseen vankeusran-gaistukseen. Vankeuteen on johtanut myös anastus, jossa onkaksi kertaa peräkkäin, ensimmäisellä kerralla murtautuen,tunkeuduttu kouluun. Anastetun omaisuuden arvo on ollutnoin 5.000 markkaa ja paikkojen rikkominen on aiheuttanutvahinkoja noin 6.600 markkaa. Vankeusseuraamukseen johta-vina perusteina ovat olleet tekotapa, kaksi käyntiä kohteessa,aiheutuneet vahingot ja se, että kohde on tekijöiden tieten olluttyhjillään, joten teko on ollut helppo toteuttaa.

Varkaus ja törkeä varkaus

Rovaniemen hovioikeuden käytännöstä on löytynyt kolme ta-pausta, joissa on osaltaan ollut kysymys varkauden ja törkeänvarkauden rajanvedosta. Yhdessä tuomiossa (R 00/300/604)tekijä on tuomittu törkeästä varkaudesta, kun anastetun omai-suuden arvo on ollut noin 35.000 markkaa. Hovioikeus on hy-

121

väksynyt käräjäoikeuden perustelut, joiden mukaan teon ri-kosoikeudelliseen arviointiin oli johtanut tekotapa (murtautu-minen) ja anastuksen kohteena ollut erittäin arvokas omaisuus.

Toisessa tuomiossa (R 99/75/434) 22.405 markan arvoisenomaisuuden anastusta on pidetty varkautena, koska kohteenaei ole ollut erittäin arvokas omaisuus. Rangaistuksen mittaa-misessa on tämän teon osalta otettu huomioon asianomistajalleaiheutetut työkustannukset ja työn keskeytymisestä aiheutunuthuomattava taloudellinen vahinko ja lisäksi teon suunnitel-mallisuus ja ostajan järjestäminen anastetulle omaisuudelle.Yhdelle vastaajista tämä anastusteko on ollut ainoa, ja se onjohtanut hovioikeudessa neljän kuukauden ehdolliseen vanke-usrangaistukseen.

Kolmannessa tapauksessa (R 00/168/669) hovioikeus on kat-sonut, ettei asuttuun asuntoon murtautumisena voitu pitää sitä,että murtokohteesta tai sen läheltä löydettyä avainta hyväksikäyttäen tunkeudutaan asuntoon. Seuraamusharkinnassa onkuitenkin kiinnitetty huomiota siihen, että rikos on tehty yksi-tyisen ihmisen kodissa, mikä on ollut omiaan herättämään uh-rissa erityistä turvattomuutta ja lisäksi osa anastuksen koh-teena olleesta omaisuudesta on ollut erityisen vaarallista elikaksi kivääriä, kaksi haulikkoa ja patruunoita. Tästä ja muistateoista on tuomittu yhteinen vankeusrangaistus.

Käräjäoikeuksissa on törkeänä varkautena tuomittu murtau-tuen liikehuoneistoon tapahtunut anastus, jossa on viety omai-suutta (puhelimia) arvoltaan noin 67.000 markan edestä. Sa-moin törkeäksi varkaudeksi on katsottu 65.000 markan arvoi-sen moottorikelkan ja trailerin anastaminen pihapiiristä. Tör-keysarvioinnissa on tuotu esiin se, että kysymys on ollut erit-täin arvokkaasta omaisuudesta, omaisuuden poisviemiseksi onlisäksi vahingoitettu trailerin edessä ollutta autoa ja anastettuomaisuus on viety omakotitalon pihapiiristä.

Kavallus

Tavallisesta kavalluksesta seurantaan on tullut kaksi tuomiota,joissa rangaistus on ollut sakkoa. Kysymys on tilille erehdyk-sessä maksetusta 9.000 markasta ja noin 5.000 markan video-laitteen ja videonauhojen palauttamatta jättämisestä.

122

Kahdessa tapauksessa tekijä on tuomittu vankeusrangaistuk-seen. Toisessa tekijä on työntekijänä anastanut kassasta run-saat 26.000 markkaa rahaa ja elintarvikkeita 200 markan ar-vosta. Toisessa holhooja on anastanut holhotin osakkeita yh-teensä noin 150.000 markan arvosta. Tekoa ei ole pidetty tör-keänä, koska vastaaja on ollut vaikeissa taloudellisissa olo-suhteissa ja kysymys on ollut suurimmaksi osaksi hänen it-sensä alunperin lahjoittamasta omaisuudesta. Nämä seikat ovatolleet myös rangaistusta alentavia tekijöitä. Rangaistusta ko-rottavia tekijöitä ovat puolestaan olleet anastetun omaisuudensuuri määrä ja teon kohdistuminen alaikäisiin.

Törkeänä kavalluksena on tuomittu runsaan puolen miljoonanvarastaminen apteekin kassavaroista ja runsaan 270.000 mar-kan anastaminen hallinnassa olleilta vastaajan isän tileiltä.Törkeäksi kavallukseksi on katsottu myös vastuunalaisen yh-tiömiehen yhtiöstä ennen konkurssiin asettamista suorittamanoin 92.000 markan anastus. Teko on katsottu törkeäksi ni-menomaan varojen määrän ja teon suunnitelmallisuuden joh-dosta.


Seurantaan tulleiden tuomioiden vähäisyyden vuoksi vallitse-vasta käytännöstä ei voida tehdä luotettavia päätelmiä. Syk-syllä 1999 laaditussa loppuraportissa varkausrikosten osaltatuotiin esiin anastuksen kohteena olevan omaisuuden arvojenmerkitys arvioitaessa rangaistuslajia. Lähtökohtaisesti yli8.000 markan arvoisen omaisuuden anastaminen tyyppitapa-uksessa johtaisi vankeusrangaistukseen samoin kuin murtau-tumistoimin suoritettu anastus omaisuuden arvon ollessa 5.000markkaa tai sitä enemmän. Törkeän varkauden osalta arvioitiinnoin 30.000 markan tai sitä arvokkaamman omaisuuden anas-tamisen voivan muodostaa perusteen tuomita törkeästä var-kaudesta.

Edellä käsitellyt tuomiot eivät varkausrikosten osalta poikkeaaikaisemmassa loppuraportissa esitetyistä suuntaviivoista.Varkauden yritysten osalta muutamat seurantaan tulleet tapa-ukset voivat antaa viitteitä siitä, että rangaistusseuraamuksetsamankin laatuisissa jutuissa saattavat poiketa toisistaan. Jokatapauksessa anastusyrityksen kohteena olleella omaisuudella

123

näyttäisi olleen merkitystä rangaistuslajia valittaessa riippu-matta siitä, miten pitkälle rikoksen yritys on edennyt. Tapaus-ten vähäisyyden vuoksi teon ja rangaistuslajin välillä olevastayhteydestä ei voida tehdä pitemmälle meneviä johtopäätöksiä.

Kun syksyllä 1999 tehty loppuraportti kavallusten osalta ar-vioi, että nämä rikokset johtavat yleensä lievempiin rangais-tuksiin kuin omaisuusmäärältään vastaavat varkausrikokset,kertyneen materiaalin voidaan katsoa tukevan tätä ajatusta ei-vätkä nämä tapaukset poikkea aikaisemman loppuraportin si-sällöstä tässä suhteessa. Pitemmälle menevien johtopäätöstentekeminen ei ole mahdollista tuomioiden vähäisyyden vuoksi.

9.3.3 Luvaton käyttö

Kahdessa tapauksessa auton luvattoman käytön yrityksestä ontuomittu sakkorangaistus, vaikka autolle käynnistysyrityksessäon jonkin verran aiheutettu vahinkoa. Auton luvattomastakäytöstä on nuoria henkilöitä tuomittu sakkorangaistukseen.Lisäksi kahdessa tuomiossa on tuomittu sakkorangaistukseentäysi-ikäinen henkilö. Toisessa auto on saatu käyntiin oven lu-kitus avaamalla ja apuvälineitä hyväksi käyttäen käynnistä-mällä ja toisessa, jossa auto on ollut useamman päivän käy-tössä, auto on käynnistetty virtalukon johdot yhdistämällä. En-siksi mainitussa teossa sakkorangaistus on ollut 80 päiväsak-koa ja toisessa 30 päiväsakkoa.

Vankeusrangaistuksiin on johtanut muun ohella yhden yön ai-kana tapahtunut käyttö, jossa auto on saatu avaimella käyttöönja auto on käytön aikana vaurioitunut, ja yhden päivän aikanatapahtunut käyttö, jossa auto on murtautumalla sekä ohjaus-lukko ja virtalukon suojus rikkomalla saatu käyttöön. Edelleenyhdessä tuomiossa vankeusrangaistusta on nimenomaan pe-rusteltu sillä, että autoon on murtauduttu, mikä on aiheuttanutvahinkoa.

Lieväksi luvattomaksi käytöksi on katsottu teko, jossa jo lu-vattomasti käytetty ja hylätty auto on otettu toisen henkilöntoimesta käyttöön, kun auton käyttöaika ja sillä ajettu matkaovat jääneet suhteellisen lyhyeksi eikä käyttämisestä ollut ai-heutunut merkittävää vahinkoa eikä haittaa. Yhdessä tuomi-ossa, jossa yksi tekijä on tuomittu käytöstä vankeuteen, tuo-

124

mion mukaan lähinnä kyydissä ollut henkilö on tuomittu lu-vattomasta käyttämisestä sakkorangaistukseen.


Syksyllä 1999 laaditun loppuraportin sisällön mukaan mootto-riajoneuvon luvattomasta käytöstä tulisi lähtökohtaisesti seu-rata vankeusrangaistus. Vaikka seurannasta on kertynyt vainmuutama tuomio, voidaan rangaistuskäytännössä tältä osinnähdä jonkinlaista eroavaisuutta. Se, onko kysymys yksittäi-sistä poikkeuksista vai selkeistä eroavaisuuksista arvioinneissatekojen seuraamuksen lajiin vaikuttavien tekijöiden osalta, jäätuomioiden vähäisyyden vuoksi epäselväksi. Aikaisemmassaloppuraportissa esitettyjä linjauksia ei ole kuitenkaan tarpeenmuuttaa tai täydentää.

9.3.4 Yhteenveto puheenjohtajille suunnatusta kyselystä

Kysely suunnattiin yhteensä 42 virkatuomarille ja käräjävis-kaalille sekä 18 notaarille. Kyselyyn vastanneista oli 27 vir-katuomareita tai käräjäviskaaleita ja 10 notaareita.

Vastaukset ensimmäiseen kysymykseen

Kysymyksen sisältö:

Miten laatupäivillä 1999 julkaistujen työryhmien tekoluoki-tusta ja rangaistuskäytäntöä koskevat loppuraportit ovat vai-kuttaneet puheenjohdollasi annettuihin tuomioihin pahoinpi-tely/anastus/luvatonta käyttämistä koskevissa rikoksissa?

Virkatuomareiden ja käräjäviskaaleiden ryhmään kuuluneistavastaajista 16 on ilmoittanut pyrkineensä ottamaan tai otta-neensa huomioon loppuraportit. Lopuistakin vastauksista il-menee, että loppuraportin sisältöä on vertailtu omaan käytän-töön. Näiden viimeksi mainittujen vastausten mukaan loppu-raporteilla sinänsä ei ole ollut merkittävää vaikutusta käytän-töön, koska vastaajat ovat jo aikaisemmin olleet loppuraport-tien mukaisilla linjoilla. Keskustelu rangaistuskäytännöstä jaloppuraporteista on nähty hyödyllisenä.

Loppuraportteja on muutaman vastauksen mukaan käytettytietynlaisena oman käytännön kontrollina ja vertailukohtana.Vastauksista käy ilmi, että raportit ovat olleet hyödyllisiä mm.

125

törkeysasteluokitusten välisissä rajanvedoissa ja rangaistusla-jin valinnoissa. Yhden puheenjohtajan tuomitsemat sakkoran-gaistukset ovat ankaroituneet. Yksi vastaaja ei ole soveltanutluvattoman käytön rangaistusasteikkoa, koska se on arvioituväärin suhteessa pahoinpitelyrikoksiin.

Osalle vastanneista notaareista loppuraporteista on ollut hyö-tyä anastusrikosten tekomuotojen ja tekoluokituksen arvioin-nissa ja rangaistusten mittaamisessa. Kolmen vastaajan mu-kaan loppuraportit eivät ole vaikuttaneet mitenkään heidäntyöhönsä. Yksi vastaajista ei ollut saanut loppuraporttia kä-siinsä, joten ei ollut siihen perehtynyt.

Vastaukset toiseen kysymykseen


Jos em. loppuraportit eivät ole vaikuttaneet noudatettuun käy-täntöön, mikä siihen on ollut syynä?

Tältä osin vastauksia on virkatuomareiden ja käräjäviskaalei-den osalta vain muutamassa kyselylomakkeessa johtuen siitä,että vastaajien enemmistö on pyrkinyt ottamaan huomioonsuositukset. Jo ensimmäiseen kysymykseen esitetyn vastauk-sen mukaan osalla tämä huomioon ottaminen ei ole johtanutkäytännön muuttumiseen, koska käytäntö on ollut ainakin lä-hellä aikaisemmissa loppuraporteissa esitettyä. Vastauksissaon tuotu esiin se, että aikaisemmin varkausrikoksista on jossa-kin käräjäoikeudessa ollut myös yksityiskohtaisempi ja täs-mällisempi rangaistuksen mittaamista koskeva taulukko käy-tössä. Muutamassa vastauksessa on arvioitu raporttien suosi-tusluonteisuutta ja katsottu, että loppuraportit rangaistus-suosituksiksikin ymmärrettynä ovat tarpeellisia eikä niistä oleainakaan haittaa. Yhden vastauksen mukaan loppuraportit voi-sivat muodostua suosituksiksi, mikäli hovioikeuspiirin kaikkialioikeudet ja hovioikeus niitä myös soveltaisivat.

Notaareiden antamissa vastauksissa on arvioitu loppuraport-tien rangaistussuositusominaisuuksia siten, että tällaiset suo-situkset ovat hyviä, mikäli luokitukset voidaan tehdä riittävänyksiselitteisesti. Loppuraportit ovat epävarmalle notaarillesuuntaa-antavia ja ehkäisevät karkeita virhearvioita.

126

Vastaukset kolmanteen kysymykseen


Millä muilla tavoin kuin seurannalla rangaistuskäytännön yh-tenäisyyttä voidaan edistää?

Lukumääräisesti eniten virkatuomarit ja käräjäviskaalit ovatehdottaneet ratkaisijoiden välisiä keskusteluita, neuvotteluja(neuvottelupäiviä) tai työryhmätyöskentelyä sekä hovioikeus-piirin käräjäoikeuksien kesken että käräjäoikeuksien sisällä.Osa vastaajista on ollut sitä mieltä, että myöskin hovioikeudentulee olla mukana edellä tarkoitetussa yhteydenpidossa. Muu-tama vastaaja on katsonut myös koulutuksen olevan yksi keinorangaistuskäytännön yhtenäistämiselle.

Hovioikeuden rangaistuskäytännön seuraamisen ja varsinkinsen hyväksymisen on arvioitu yhtenäistävän rangaistuskäy-täntöä. Toisaalta yhdessä vastauksessa on todettu, että hovioi-keudenkin tulisi olla linjakas omassa rangaistuskäytännössään.Myös suosituksia on esitetty yhtenä keinona. Tarve selkeyttäälainsäädäntöä yhteisen rangaistuksen määräämisen ja rangais-tuksen kohtuullistamisen osalta on tullut vastauksissa esiin.Yhden vastauksen mukaan raporttien asteikkoihin ja luokituk-siin kaivattaisiin lisää perusteita.

Konkreettisina ehdotuksina vastauksissa on tullut esiin muunohella tilastointi ja täsmällisen taulukon laatiminen varkausri-kosten ja muiden varallisuusrikosten rangaistuksista. Lisäksion ehdotettu hovioikeuden pidettäväksi tilastoa tai taulukkoatietyistä harvoin ratkaistavaksi tulevista rikoksista ja niistätuomittavista rangaistuksista sekä lisäksi hovioikeuden ylläpi-tämää rangaistuskäytännön seurantasysteemiä kaikista niistähovioikeuden rikostuomioista, joissa alioikeuden rangaistustamuutetaan.

Notaareiden vastauksissa on tuotu esiin keskustelujen ja kou-lutuksen ensisijainen merkitys. Lisäksi on tuotu esiin hovioi-keuksien ratkaisujen ja perustelujen merkitys, tarve saattaamerkitykselliset ennakkotapaukset julkisuuteen ja keskustelunpiiriin sekä tarve seurata myös valtakunnallista rangaistus-käytäntöä.

127

Vastaukset neljänteen kysymykseen


Minkälainen ja kuinka usein toteutettu rangaistuskäytännönseuranta oman hovioikeuspiirisi alueella palvelisi parhaitenratkaisutoimintaasi?

Virkatuomareiden ja käräjäviskaaleiden ryhmään kuuluvistavastaajista viisi on katsonut vuosittaisen seurannan olevan pai-kallaan. Viisi vastaajista on katsonut joka toinen tai kolmasvuosi toteutettavan seurannan olevan riittävän. Kolmessa vas-tauksessa on tullut lisäksi esiin tietynlainen jatkuvan seuran-nan tarve ainakin kunkin käräjäoikeuden sisällä. Kymmenenvastauksen mukaan seuranta voitaisiin toistaa 3 - 5 vuodenvälein.

Seurannan toteuttamistapoina on tuotu esiin esimerkiksi vuo-sittainen hovioikeuden yhteenveto rangaistuksista, hovioikeu-den suorittama käräjäoikeuskohtainen rangaistusseurantamuutoksenhakujutuissa, hovioikeuden vetämä keskustelu- jakoulutuspäivä, tietojen antaminen tietoverkkojen kautta, vuo-sittaiset tilastot ja uuden raportin laatiminen siinä vaiheessa,kun vallitsevat olosuhteet edellyttävät raportin muuttamista.Myöskin nyt toteutettu tapa on mainittu kahdessa vastauk-sessa.

Notaareista kaksi on katsonut seurannan tarpeelliseksi kerranvuodessa, yksi joka toinen vuosi ja yksi kolmen - neljän vuo-den välein. Toteuttamistavat olisivat kysely, rangaistusten ti-lastointi rikostyypeittäin tai koulutuspäivät.

9.3.5 Työryhmän johtopäätöksiä kyselyn tuloksista

Syksyllä 1999 toteutettu aineiston keruu ja arviointien esittä-minen loppuraporteissa on havaittu hyödylliseksi. Vaikka lop-puraportteja ei pidettäisi edes suosituksina, ne ovat toimineetapuvälineinä puheenjohtajien oman linjan kontrolloinnissa.Notaareille raportit ovat antaneet tarpeellista tukea törkeysas-teluokitusta arvioitaessa ja suoranaisesti rangaistuksen mit-taamisessa. Vastaukset tukevat päätelmää, että rangaistuskäy-täntö ainakin tietyiltä osin ja törkeysasteluokitus on käräjäoi-keuksissa asettunut jo melko yhtenäiseksi. Tämä on ollut toi-

128

saalta odotettavissa, koska aikaisemmat loppuraportit ovatkuitenkin osaltaan vastanneet jo tuolloin vallinnutta verrattainyleistä linjaa.

Keskeisenä keinona rangaistuskäytännön yhtenäisyyden li-säämisessä on nähty käräjäoikeuksien keskinäinen ja myöshovioikeuden kanssa tapahtuva kanssakäyminen esimerkiksineuvottelupäivien, työryhmien ja koulutuksen puitteissa. Vas-tauksissa on asetettu selvästi odotuksia hovioikeuden suurem-malle roolille tavoitteiden toteuttamisessa. Osaltaan on tuotuesiin hovioikeuden ratkaisut, mutta toisaalta on esitetty tilas-tointia ja muita vastaavia hovioikeuden toimesta tapahtuviatoimenpiteitä. Hovioikeuden resurssien puitteissa tällaisiakinvaihtoehtoja tulee pitää esillä.

Toteutettavaa seurantaa ei enemmistö vastaajista ole pitänyttarpeellisena joka vuosi eikä edes joka toinen vuosi. Eniten onehdotettu 3 - 5 vuoden välein tapahtuvaa seurantaa. Tämä vii-meksi mainittu aikaväli vastaa myös työryhmän kantaa asiasta.Neuvottelupäiviä, työryhmätyöskentelyä ja koulutusta sen si-jaan voisi olla useamminkin. Käräjäoikeuden sisäinen seurantatulisi olla kaikkein tiiveintä.

Seurannan toteuttamistapana on noussut esiin nyt toteutetunseurantatavan rinnalle erilaiset tilastot ja taulukot. Tällaisiahovioikeuskohtaisia tilastoja olisi hyvä pyrkiä kehittämään,jolloin seuranta ehkä vaatisi vähiten työtä muutenkin jo työ-määrään nähden alimitoitetulta tuomioistuinlaitoksen henkilö-kunnalta.

9.3.6 Työryhmän lopputoteamukset

Seurantatyö nyt toteutetulla tavalla tuotti lopputuloksen hyö-dynnettävyyteen nähden riittävästi tuomioita lähinnä vain pa-hoinpitelyrikoksista. Anastusrikosten ja luvatonta käyttöä kos-kevien rikosten osalta on selvästi havaittavissa, että yhteisenrangaistuksen määrääminen vaikeuttaa nimenomaan rangais-tuskäytäntöön liittyvää seurantatyötä. Saadun materiaalin pe-rusteella voitaneen kuitenkin tehdä sellainen johtopäätös, etteiRovaniemen hovioikeuspiirin käräjäoikeuksissa noudatetaminkään tähän seurantaan kuuluneen tekolajin osalta huomat-tavasti toisistaan poikkeavia käytäntöjä. Nyt esille tullut nou-

129

datettu käytäntö sopii pääosin myös viimevuotisten loppura-porttien periaatteisiin ja linjauksiin.

Jonkinlaisia eroja voi olla havaittavissa esimerkiksi siinä,milloin moottoriajoneuvoon kohdistuneesta luvattomastakäytöstä tuomitaan sakkorangaistus ja milloin vankeusran-gaistus. Pahoinpitelyrikosten osalta eroavaisuuksia voi ollajonkin verran siinä, kuinka ankarasti rangaistavaksi arvioidaannyrkeillä suoritettu pahoinpitely. Myöskin rajanveto nimen-omaan pahoinpitelyrikoksissa sakkorangaistukseen ja vanke-usrangaistukseen tuomitsemisen välillä voi jonkin verranvaihdella.

Seurannan tulokset ja sen perusteella tehdyt johtopäätökset ei-vät anna aihetta edellisen syksyn loppuraporteista poikkeaviinlinjanvetoihin tai näkemysten tarkistamiseen. Seurantatyö jasen lopputulos tuo kuitenkin rikosjuttujen puheenjohtajillekäyttöön materiaalia, jonka nojalla he voivat arvioida omaatuomitsemis- ja rangaistuskäytäntöään sekä nähdä mahdollisiatarpeita muuttaa tätä käytäntöä.

Työryhmän arvion mukaan, joka arvio nojaa myös kyselyssäsaatuun tulokseen, nyt toteutetun kaltaista seurantaa ei lienetarpeen toteuttaa vuosittain eikä joka toinenkaan vuosi. Seu-rantatyön tekemiseksi voidaan nyt toteutetun työtavan ohellatai sen sijaan pyrkiä kehittämään tilastointijärjestelmiä, joidenkautta ainakin rangaistuksen määrään liittyvästä käytännönyhtenäisyydestä voidaan saada tietoa. Mikäli seurantatyö to-teutetaan tulevina vuosina seurantatyöryhmän kautta, työta-pana voi olla myös seurantatyön alkaessa jo annettujen tuomi-oiden kerääminen tietyltä ajanjaksolta käräjäoikeuksien arkis-toista.

Vaikka seurantatyö palveleekin jokaista käräjäoikeuden ri-kosjuttua ratkaisevaa henkilöä, seurantatyö palvelee myös ho-vioikeudella olevaa tavoitetta ja tehtävääkin rangaistuskäytän-nön yhtenäisyyden edistämiseksi. Tähän näkökantaan liittyymyös se puheenjohtajille suunnatun kyselyn tulos, jossa ver-rattain voimakkaasti tuotiin esiin hovioikeuden keskeinen roolirangaistuskäytännön seurannassa ja yhteistyön kehittämisessäkäräjäoikeuksien kanssa.

130

Lopuksi työryhmä haluaa painottaa sitä kyselyn tuloksista il-mennyttä seikkaa, että jopa vuosittain järjestettävät yhteisettilaisuudet käräjäoikeuksien sekä hovioikeuden ja käräjäoike-uksien kesken ovat tarpeellisia. Myöskin hovioikeuspiirin alu-eella järjestettävä koulutus, johon käräjäoikeuksien ja hovioi-keuden edustajat osallistuvat, on tarpeellista. Vaikka tämäedellä tarkoitettu toiminta ei voi eikä saakaan johtaa kaava-maiseen rangaistusten määräämisiin tämän loppuraportin tar-koittamissa tekoryhmissä, tällä toiminnalla voidaan edistääasianosaisten aseman yhdenvertaistumista, selkeyttää ja täyte-läistää tekojen törkeysasteluokitukseen ja seuraamuksen mää-räämiseen liittyvää, tuomiossa näkyvää arviointia sekä antaakullekin puheenjohtajalle ja oikeuden jäsenelle työvälineitäoman valitun rangaistuslinjan johdonmukaiseen noudattami-seen ja vertaamiseen muiden käytäntöön.

131

SUMMARY

Finland's northernmost court of appeal jurisdiction, consistingof the Rovaniemi Court of Appeal as a higher court and sixdistrict courts as lower courts, launched a quality project re-garding the administration of justice in 1999. The aim of thisquality project is to improve the quality of the work of thecourts so that they can respond more effectively and with bet-ter results to the expectations of the citizens and society con-cerning the protection of law.

The quality project in the Rovaniemi Court of Appeal juris-diction has and will be based on a new practice of discussionin which all the judges in the jurisdiction participate. In thefuture the intention is to invite other parties to the administra-tion of justice, i.e. prosecutors, attorneys, legal aid counselsand others to participate in the discussion more extensively inthose cases where the quality considerations affect their work.The representatives of the Ministry of Justice have contributedto the success of the quality project by ensuring the project andthe courts in the jurisdiction have sufficient resources.

The quality project has progressed by selecting a few qualitythemes each year. In the selection, special attention has beenpaid both to the possibility of implementing the themes and totheir topicality. After the selection, the themes have been dealtwith in quality teams with all the justices of the district courtsin the jurisdiction, representatives of the members and a rap-porteur of the Court of Appeal as participants. At the annualquality seminar arranged in October or November the work ofthe quality teams has been taken up, and after a debate thejudges have drafted their own opinion on the goals to be setfor the following year. In November the Court of Appeal, thedistrict courts and the Ministry of Justice have arranged resultnegotiations where these quality goals have been recorded inthe agreement on result oriented management.

The implementation of the quality goals has been followed upby reporting the results in the quality seminar the followingyear and in the result negotiations. As early as when workingon the quality themes plans have been made for the practical

132

implementation of the follow-up and assessment. In practicethe follow-up has been based on the self-assessment of thejudges and on hearing the various interest groups concernedwith the administration of justice. The Court of Appeal hasalso monitored the implementation of its quality goals and, ifnecessary, given feedback in its decisions and on its website,in informal contacts and first and foremost by participating inthe quality discussions of the jurisdiction.

The independence of judges, also relative to court instances,has been guaranteed in the quality work. The judges them-selves select the quality themes to be discussed and make sug-gestions for improvement of the quality goals. No outsideforces can influence the choice of the quality themes nor thegoals set. The discussion between the justices is general andvoluntary.

This publication contains the final reports of the quality teamspresented in the quality seminars of the Court of Appealjurisdiction in 1999 and 2000. It opens with an overview of thebackground of the quality project concerning the qualityseminar in 1999.

The final reports discussed in the 1999 quality seminar areincluded in chapters 2-5 and the final reports discussed in the2000 seminar in chapters 6-9 of the publication. The themes ofthe quality reports of year 1999 were 1) the sentencingpractice for theft offences, 2) the sentencing practice fordrunken driving, 3) the sentencing practice for assault offencesand 4) preparation of civil cases as procedure. The themes ofthe quality reports of year 2000 were 1) the sentencingpractice for drug offences, 2) the managing of production ofevidence, 3) follow-up of the implementation of the qualitygoals for the preparation of civil cases and the sentencingpractice for drunken driving and 4) follow-up of theimplementation of the quality goals for the sentencingpractices for theft offences and assault offences.

133

LIITTEET

1. Oikeustapausluettelo (työryhmä 1/1999)

2. Lisäselvitys todistelukulujen korvaamisesta valtiolle(työryhmän 2/1999)

3. Huumausaine asiakirjoja (työryhmä 1/2000)

4. Haastehakemus- ja vastausmalli 4

4 Alkuperäistä Oulun käräjäoikeuden erään jutun haastehakemusta ja

vastausta, joiden perusteella mallit on laadittu ei ole liitetty painettuunraporttiin.

135

LIITE 1

Oikeustapausluettelo

Luetteloa käytettäessä on huomattava, että tapauksia koskevienkuvausten laatijoita on ollut useita. Laatimista koskevat kriteeritovat saattaneet vaihdella. Kuvaukset sisältävät pelkistyksiä.Luettelo on siis käyttökelpoinen lähinnä hakemistona.Tarkastettava erityisesti, mikä on ollut muutoksenhakuasetelma.

Varkausrikoksia

KKO 1995:51. Törkeä varkaus, 2 v ehdottomana ensikerta-laiselle. Pankin palveluksessa ollut vastaaja oli noin 2,5 v:nkuluessa anastanut pankilta n 2 milj. mk:n obligaatiot. HO:ssaäänestys ehdollisuudesta. Rangaistuskysymystä, erityisesti eh-dollisuutta, pohdittu KKO:n perusteluissa.

RHO 1998:0432 Yhtiöltä anastettu omaisuutta n. 25.000 mk. Eierittäin arvokas omaisuus, varkaus ei törkeä varkaus.

RHO 1999:0397 Törkeä varkaus, anastettu "ainakin" 30.000markan arvosta työkaluja. Asianomistajayrityksen toimintakeskeytynyt, 8 kuukautta ehdotonta, on aiempaa.

RHO1999:434 törkeä varkaus / varkaus: Anastusten kohteenakaapelia. Arvo 22.405 markkaa: ei erittäin arvokas omaisuus.Arvo 37.000 markkaa: oli erittäin arvokas omaisuus.

RHO 1998:0134 Törkeä varkaus, anastetun omaisuuden arvo250.800 mk: 1 vuosi ja 4 kuukautta ehdotonta ensikertalaiselle,joka samalla menettänyt työpaikkansa. Perusteluista voisi pää-tellä, että työpaikan menetys on sinänsä lieventävä seikka,vaikka rikos olisikin kohdistunut juuri työnantajaan. Rikoksenkesto vajaat 2 vuotta. Tekijäkumppani: 1 vuosi 4 kuukauttaehdotonta, törkeä varkaus 211.200 mk ja kätkeminen 23.760 mk(ei ensikertalainen). Hovioikeudessa äänestys ehdollisuudesta.Äänestyslausumassa viittaukset KKO 1993:79, KKO 1995:51 jaKKO 1997:140.

VHO 1996:1961 Törkeä varkaus, anastettu omaisuutta 327.500markan arvosta. Rangaistus 1 vuosi 10 kuukautta ehdotonta, so

136

vellettu koventamisperustetta. Avunannosta 4 kuukautta ehdol-lista.

VHO 1997:4 Törkeä varkaus, kateisiin jäänyt omaisuus 387.000markkaa (kohteena ollut omaisuus myyntihinta noin 600.000mk). Vankeutta ehdottomana, yhdistettynä muihin 1 vuosi ja 9kuukautta (sisältää aiempia rangaistuksia 9 kuukautta).

VHO 1997:1128 Törkeä varkaus, anastettu omaisuus 189.000markkaa. Käytetty koventamisperustetta ja yhdistetty 1 vuoteenvankeutta, yhteinen rangaistus 1 vuosi 8 kuukautta ehdotonta.

VHO 1997:1702 Törkeä varkaus, anastettu omaisuus 140.000markkaa. 1 vuosi vankeutta ehdotonta.

VHO 1998:1510 Törkeä varkaus, anastettu omaisuus 89.000. 9kuukautta ehdollista.

RHO 1996:1251 Tuomittu oli anastanut vahvan juopumustilanvuoksi nukahtaneen henkilön taskuista 500 mk rahaa. Tekoa eivoitu kokonaisuutena arvostellen pitää vähäisenä. 30 päiväsak-koa.

RHO 1999:165, RHO 1999:159: Törkeä varkaus: Kultasepän-liikkeeseen murtautumalla, anastettu omaisuus 890.000 mk. KO2 v ehdotonta. HO alensi l v 6 kk:een, perusteluissa lausuttumm; ettei rikos ollut vaarantanut ihmisten turvallisuutta eikärikoksen toteuttamistapa osoittanut erityistä suunnitelmallisuut-ta, mutta toisaalta, että tekijöiden tiedossa oli ollut, että saalis onarvoltaan erityisen suuri. 19-vuotiaalle tekijäkumppanillerangaistus ehdolliseksi, vaikka ei ollut ensikertalainen ja vaikkarikos koetusaikana, painotus henkilöön liittyvillä seikoilla.

Vaasan HO 1995:1965 Törkeä varkaus, turkisliikkeestä omai-suutta yhteensä 327.500 mk:n arvosta. KO 2 v 6 kk, HO 1v 6kk, toisen, 21 vuotiaan ensikertalaisen osalta muutettu ehdol-liseksi.

Kavallusrikoksia

RHO 5.8.1992 no 810: Postikonttorin vastaava hoitaja on olluterityisen vastuullisessa asemassa.

137

RHO 1.11.1995 no 1512: Pankkitoimihenkilön on katsottusyyllistyneen törkeään kavallukseen käyttäen hyväksi erityisenvastuullista asemaa.

RHO 1997:374: Törkeä kavallus, virkavelvollisuuden rikko-minen ja lievä väärennös, rangaistus 1 v 4 kk ehdollisena. Ka-vallettu määrä runsaat 451.000 mk. Vastaaja toiminut seura-kunnan taloudenhoitajana. Ehdollisuutta perusteltu ensikerta-laisuudella ja suurilla vahingonkorvauksilla, työnsaantimah-dollisuuksien vaikeutumisella ja psyykkisellä terveydentilalla.Tekoaika 1992-19.4.1996. HO:ssa äänestys ehdollisuudesta.

RHO 1996:1260: Törkeä kavallus 7 kk ehdollisena, kavalletturahamäärä runsaat 217.000 mk, asema toimitusjohtaja. Vas-tuunalainen asema, suuri määrä varoja. Ehdollisuutta perusteltuensikertalaisuudella. Terveydentilaa ei ole otettu huomioon. Te-koaika 1.1.990-30.4.1992.

RHO 1995:1512 (KKO ei muutosta): Törkeästä kavalluksesta 2vuotta ehdotonta vankeutta ensikertalaiselle. Kavallettu määräyli 850.000 mk, pankkitoimihenkilö. Vahingonkorvauksia taihenkilöön liittyviä syitä (varojen käyttö perheen elatukseen,huollettavia ym. ) ei ole pidettävänä riittävänä syynä rangaistuk-sen määräämiselle ehdolliseksi. Tekoaika 1985-1992. HO:ssaäänestys ehdollisuudesta.

RHO 1992:810: Törkeä kavallus, ensikertalaiselle 1 v 2 kk eh-dollista, kavallettu määrä yli 200.000 mk, palauttamatta jäänytnoin 40.000 mk. Postikonttorin vastaava hoitaja. Ehdollisuuttaperusteltu ensikertalaisuuden ohella työpaikan menetyksellä,kavalluksen tapahtumisella lyhyellä aikavälillä ja paljastumisenilmeisyydellä. Tekoaika 25.9.-28.9.1990.

RHO 1998:947: Törkeä kavallus 4 kk vankeutta ehdollisena.Kavallettu määrä 130.000 mk, työnantajalta. Tekoaika tammi-kuu 1998-22.5.1998.

RHO 1998:944: Törkeä kavallus 1 v ehdollista vankeutta jaoheissakkoa. Konkurssipesän toimitsijamies, rahamäärä320.000 mk. Ehdollisuutta perusteltu ensikertalaisuudella,huollettavilla, suurella vahingonkorvausvelvollisuudella jamahdollisuudella suoriutua siitä. Ankaroittavaksi on katsottu te-

138

kijän erityisen vastuullinen asema pesänhoitajana. Tekoaika28.9.1990 ja 31.8.1992-9.11.1994.

RHO 1998:219: Törkeästä kavalluksesta ja kahdesta kavalluk-sesta 7 kk ehdollista vankeutta. Konkurssipesän pesänhoitaja,kavallettu rahamäärä 94.000 mk. Ehdollisuutta perusteltu ter-veydentilalla.

RHO 14.5.1996:579: Kavalluksesta 3 kk ehdollista, arvo noin52.000 mk. Varatuomari saanut erehdyksessä osakkeita arvo-osuustilille, jotka myynyt.

RHO 3.6.1997:493: Kavalluksesta noin 60 päivää (arvioituosuus) vankeutta ehdollisena. Rahastonhoitaja anastanut 1.1.-31.7.1995 mk 13.459,-. Hovioikeus lausunut, että normaaliran-gaistus tällaisessa tapauksessa vankeutta.

RHO 25.8.1997 no 674: Kavalluksesta 4 kk ehdollista, vahinko30.000 mk. Kysymyksessä osamaksusopimuksen perusteellahallussa ollut omaisuus.

RHO 9.12.1998 no 940: Kavalluksesta 65 päiväsakkoa. Huol-taja käyttänyt huollettavan varoja noin 50.000 mk parin vuodenkuluessa.

RHO 2.7.1999 no 476: Törkeästä kavalluksesta 1 v 6 kk ehdol-lista ensikertalaiselle. Pankkitoimihenkilö anastanut runsaat553.000 mk 16.5.1995-23.4.1997 välisenä aikana.

RHO 4.4.1996 no 425: Törkeästä kavalluksesta ja siihen liitty-vistä kahdesta kirjanpitorikoksesta ja selvästi vähäisemmästäkavalluksesta 1 v 2 kk ehdollista ja oheissakkoa. Taloyhtiönisännöitsijä anastanut noin 250.000 mk, tekoaika 1986-1992.

VaaHO 1.10.1997 no 1410: Törkeästä kaval1uksesta ja kah-desta kirjanpitorikkomuksesta 1 v 4 kk ehdollista. Kavallettumäärä noin 470.000 mk, tekoaika 1992-1994. Kyseessä kirjan-pitäjä. Ensikertalainen, lääkärintodistus "ei kestä vankilaa".

VaaHO 7.10.1997 no 1440: Törkeästä kaval1uksesta ym. vas-taavista yhteensä 13 rikoksesta 1 v 7 kk vankeutta ehdottomana.Tilitoimiston pitäjä, taloyhtiön kirjanpidot. Summat 600.000mk, 47.000 mk, 5.500 mk, 82.000 mk, 90.000 mk ja 11.000 mk.Ensikertalainen, vahingonkorvausvelvollisuus,

139

auttaminen rkoksen selvityksessä, mutta toisaalta rikoksenpitkäkestoisuus ja suunnitelmallisuus.

VaaHO 6.10.1998 no 1155: Törkeästä kavalluksesta 7 kk eh-dollista. Konkurssipesän hoitaja ja apulainen, ensikertalainen,kavallettu määrä noin 170.000 mk.

VaaHO 8.10.1998 no 1166: Kuudesta törkeästä kavalluksestaja kolmesta kavalluksesta, yhteensä noin 800. 000 mk, ehdo-tonta 1 v 4 kk. Anastukset neljän vuoden kuluessa. Lieventä-vänä asianajajan ammatin vaikeutuminen. Kavallus 60 päivääehdollista, asianajaja, 25. 000 mk.

141

LIITE 2

Todistelukulujen korvaaminen takaisin valtiolle (perusoi-keusmyönteinen tulkinta)

Lainkäytön II laaturyhmä

HM I5a § 1 Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisar-voisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeusvälttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.

Vrt. HM 16 §

Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksiasianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystälain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa… sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvolli-suuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen taimuun riippumattoman lainkäyttöelimen käsitel-täväksi.

HM 16a § 1 Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien jaihmisoikeuksien toteutuminen.

L valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista 16 §

Vastaajan velvoittamisesta suorittamaan valtiollesen varoista tämän lain nojalla maksettavaksimäärätty korvaus säädetään oikeudenkäynnistärikosasioissa annetun lain (689/1997) 9 luvun 1§:ssä.

Lain kriteeri...

jos todistaminen asian selvittämisen kannalta onollut tarpeen.

ROL 9:1 § Jos vastaaja tuomitaan rangaistukseen tai muu-hun rikosoikeudelliseen seuraamukseen, hän onvelvollinen suorittamaan valtiolle valtion va-roista maksettavista todistelukustannuksista an-netun lain (666/1972) nojalla maksettavaksimäärätyt korvaukset sekä muut todistelusta ja oi-keuslääketieteellisistä tutkimuksista esitutkinnantai oikeudenkäynnin aikana aiheutuneet erityiset

142

kustannukset, jos nämä ovat olleet tarpeen asianselvittämiseksi.

Poikkeus: Milloin vastaajan velvoittaminen suorittamaan 1momentissa tarkoitettu korvaus olisi hänenrikoksensa laatuun tai henkilökohtaisiin ja talou-dellisiin oloihinsa nähden taikka muusta syystäkohtuutonta, korvausta on alennettava tai jätet-tävä se kokonaan tuomitsematta.

A suojaosuudesta palkan ulosmittauksessa 24.11.1989/1031, 1 §

Palkan ulosmittauksessa katsotaan velallisentarvitsevan seuraavaan palkanmaksupäivään astiitsensä ja hänen elatuksensa varassa olevien puo-lisonsa sekä omien ja puolisonsa lasten ja otto-lasten elatukseen, omalta osaltaan 97 markkaa jajokaisen edellä mainitun omaisen osalta 35markkaa päivää kohti (suojaosuus).

RHO 392/1999

Todistelu hovioikeudessa

Kirjalliset todisteet

-Kansanterveyslaitoksen verenalkoholilaboratorion lausunto4.6.1998

-Oikeuslääketieteellinen päihdetutkimus 22.5.1998

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Rangaistuksen mittaaminen

Nurmelaa ei ole aiemmin rikoksista rekisteröity. Käräjäoikeu-den tuomiossa selostetuilla perusteilla hovioikeus katsoo kutenkäräjäoikeuskin, ettei yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminentässä tapauksessa vaadi vankeusrangaistuksen tuomitsemistaehdottomana.

Korvausvelvollisuus valtiolle

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 § :n 2momentin mukaan milloin vastaajan velvoittaminen korvaa-

143

maan takaisin valtiolle muun muassa sen varoista suoritetuttodistelukustannukset olisi hänen rikoksensa laatuun taihenkilökohtaisiin ja taloudellisiin oloihinsa nähden taikkamuusta syystä kohtuutonta, korvausta on alennettava taijätettävä se kokonaan tuomitsematta. Käräjäoikeuden tuomioonkirjatut perustelut osoittavat, että Nurmelan tulot riittävät juuriihmisarvoisen elämän kannalta välttämättömiin menoihin jaovat siten niin vähäiset, että jo 280 markan korvaaminenvaltiolle vaarantaa hänen toimeentulonsa. Tämän vuoksihovioikeus käräjäoikeuden tavoin katsoo, että mainittujenkulujen korvaaminen valtiolle olisi tässä tapauksessa mainitunlainkohdan tarkoittamalla tavalla Nurmelan taloudellisiinoloihin nähden kohtuutonta.

Ajokielto

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun.

Ratkaisu

Hovioikeuden ratkaisu on tuomiolauselmassa.

RKO 586/98 (R98/357)

Vastaajan vastaus ja perusteet

Nurmela on tunnustanut menetelleensä syytteessä kuvatullatavalla.

Nurmela on ilmoittanut olevansa valmis yhdyskuntapalveluun.

Todistelu

Vastaaja Kari Tapani Nurmelan kertomus Kansanerveys-laitoksen lausunto 4.6.1998 Oikeuslääketieteellinen päihde-tutkimus 22.5.1998

Käräjäoikeuden ratkaisun perustelut

Nurmelan tunnustuksen ja oikeuslääketieteellisen päihdetutki-muksen perusteella on selvitetty, että Nurmela on syyllistynytsiihen, mistä hänelle on rangaistusta vaadittu.

Nurmelan veren alkoholipitoisuus on ajon aikana ollut hyvinkorkea. Tämä puoltaisi sitä, että Nurmelalle tulisi tuomita eh-doton vankeusrangaistus. Ajo on kuitenkin tapahtunut vähälii-

144

kenteisellä Simojärven länsirannantiellä. Nurmelalla on olluttarkoitus ajaa autolla noin 2,5 kilometrin matka kotiinsa. Tässätilanteessa yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen ei vaadiehdottoman vankeusrangaistuksen tuomitsemista.

Nurmelan bruttotulot ovat noin 2.600 markkaa kuukaudessa.Hänellä ei ole huollettavia. Nurmelan tulot riittävät ainoastaanhallitusmuodon turvaamaan välttämättömään toimeentuloon.Nurmelan tulot ovat myös pienemmät kuin velallisen elatustaturvaava palkan ulosmittauksen suojaosuus. Nurmelalle ontuomittu hänen tuloihinsa nähden tuntuva sakkorangaistus.Valtiolle päihdetutkimuksen suorittamisesta aiheutuneiden 280markan todistelukulujen korvausvelvollisuus on näissä olosuh-teissa Nurmelan taloudellisiin oloihin nähden kohtuuton.

RKO 10738/1997 (R97/450)

tuomitseminen on kuitenkin olosuhteet huomioon ottaenkohtuutonta, minkä vuoksi asetta ja ampumatarpeita ei määrätämenetetyksi valtiolle ampuma-aselain 6 §:n 1 momentin nojalla.

Palosaari ei ole hävittänyt, siirtänyt toiselle, hukannut eikämuutoinkaan menetellyt aseen suhteen ampuma-aselain 6 §:n 2momentissa tarkoitetulla tavalla. Aseen ja ampumatarpeidenarvoa ei siten voida eikä ole aihetta tuomita valtiolle menete-tyksi.

Rangaistuksen määrääminen

Normaalirangaistus kaikista Palosaaren syyksi luetuista rikok-sista on sakkorangaistus.

Palosaari on tuomittu ajalla 12.11.1981-12.8.1994 18 eri kertaaajo-oikeudetta ajosta ja ajalla 7.8.1980 -27.10.199420 eri kertaarattijuopumusrikoksesta. Palosaaren syyksi on nyt luettu kaksieri ajo-oikeudetta ajoa ja yksi rattijuopumus, jotka ovat kaikkitapahtuneet heinä-elokuussa 1997. Ottaen huomioon nyt syyk-siluettujen rikosten ja viimeisimmän aiemman tuomion välilläkulunut aika, liki 3 vuotta, Palosaaren aikaisemman ja uusienrikosten suhde ei osoita rikosten samankaltaisuudesta huoli-matta ja aiemman rikollisuuden lukuisuudesta huolimatta Palo-saaressa ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä.Palosaareen ei siten sovelleta syyttäjän tarkoittamaa koventa-

145

misperustetta. Muutakaan aihetta vankeusrangaistuksen tuomit-semiselle ei ole olemassa.

Todistelukulut

Valtion varoista maksettujen todistelukulujen tuomitseminenPalosaaren maksettavaksi on Palosaaren taloudellisen tilanteenvuoksi kohtuuton.

Kemijärven KO

syyskuun puolessa välissä ja ilmeisessä sekavuustilassa. Karja-laisella on näin ollut lailliseen esteeseen verrattava syy poissa-oloonsa.

Korvausvelvollisuus valtiolle

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 §:n 2momentin mukaan, milloin vastaajan velvoittaminen korvaa-maan takaisin valtiolle muun muassa sen varoista suoritetuttodistelukustannukset olisi hänen rikoksensa laatuun tai henkilö-kohtaisiin ja taloudellisiin oloihinsa nähden taikka muustasyystä kohtuutonta, korvausta on alennettava tai jätettävä sekokonaan tuomitsematta.

Karjalaisen bruttotulot ovat 2.300 markkaa kuukaudessa.Hänellä ei ole huollettavia. Karjalaisen tulot riittävät ainoastaanhallitusmuodon turvaamaan välttämättömään toimeentuloon.Karjalaisen tulot ovat myös pienemmät kuin velallisen elatustaturvaava palkan ulosmittauksen suojaosuus. Valtiolle päihde-tutkimuksen suorittamisesta aiheutuneiden 280 markantodistelukulujen korvausvelvollisuus on näissä olosuhteissaKarjalaisen taloudellisiin oloihin nähden kohtuuton.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomion lopputulos on tuomiolauselmalomak-keilla.

RHO 677/1998

Palosaari on hovioikeuden pyynnöstä vastannut syyttäjänmuutoksenhakemukseen ja vaatinut, että se hylätään.

146

Hovioikeuden ratkaisun perustelut

Rangaistuksen mittaaminen

Hovioikeus katsoo, että Palosaaren aikaisemman rikollisuudenja nyt kysymyksessä olevien rikosten suhde rikosten samankal-taisuuden johdosta osoittaa Palosaaressa ilmeistä piittaamatto-muutta lain kielloista ja käskyistä.

Menettämisseuraamus

Ampuma-aseista ja ampumatarpeista annetun lain 6 §:n l mo-mentin mukaan ampuma-aserikokseen tai ampuma-aserikko-mukseen syyllistynyt on tuomittava menettämään valtiolle neampuma-aseet tai -tarvikkeet, joiden osalta hän on rikkonutlakia. Jos ampuma-ase tai -tarvikkeet ovat joutuneet haltijaltaanpois rikoksella, ei niitä saa tuomita menetetyksi. Mainitun lain 6§:n 2 momentin mukaan, jos menetetyksi tuomittava omaisuuson siirtynyt toiselle, hukattu tai hävitetty taikka jos sitä eimuusta senkaltaisesta syystä voida tuomita menetetyksi,voidaan sen arvo tai osa siitä tuomita valtiolle menetetyksi.Ilmaisu "muusta senkaltaisesta syystä" on lisätty lakiinpuolustusasiainvaliokunnan ehdotuksesta (1/1986). Valio-kunnan esityksen perustelujen mukaan ilmaisu "mahdollistaamenettämisseuraamuksen tuomitsemisen omaisuuden osaltamyös silloin, kun omaisuutta ei voida tuomita menetetyksi,koska se on joutunut haltijaltaan pois rikoksella".

Asiassa on epäselvää, tarkoitetaanko mainitussa esityksessäsanalla "haltija" aseen omistajaa vai henkilöä, jolla se on hallus-saan. Hovioikeus katsoo, että säännös on sisällöltään epäselvä.Sen vuoksi sitä on tulkittava Palosaaren, jonka hallussa ase onollut, eduksi. Aseen arvoa ei voida tuomita menetetyksi.

Päihdetutkimuskulut

Jos vastaaja tuomitaan rangaistukseen tai muuhun rikosoikeu-delliseen seuraamukseen, hän on oikeudenkäynnistä rikos-asioissa annetun lain 9 luvun 1 §:n 1 momentin mukaanvelvollinen suorittamaan valtiolle valtion varoista maksettavistatodistelukustannuksista annetun lain (666/1972) nojallamaksettaviksi määrätyt korvaukset sekä muut todistelusta jaoikeuslääkeopillisista tutkimuksista esitutkinnan tai oikeuden-käynnin aikana aiheutuneet erityiset kustannukset, jos nämä

147

ovat olleet tarpeen asian selvittämiseksi. Milloin vastaajanvelvoittaminen suorittamaan l momentissa tarkoitettu korvausolisi hänen rikoksensa laatuun tai henkilökohtaisiin jataloudellisiin oloihinsa nähden taikka muusta syystä kohtuutontai korvausta on lainkohdan 2 momentin mukaan alennettava taijätettävä se kokonaan tuomitsematta.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain esitöiden (HE82/1995) mukaan lakiin on sellaisenaan siirretty todistelu-kustannuksista annetun lain 16 §:n 2 momentissa ollutkohtuullistamissäännös. Lakia on edelleen pidetty tarpeellisenakoska kustannukset voivat nousta suuriksi.

Lainkohdan ensimmäistä momenttia voidaan pitää pääsääntönäja toisen momentin kohtuullistamissäännöstä poikkeussääntönä.Kohtuuttomuuden arvioiminen taloudellisten olojen vuoksi ontapauskohtaista harkintaa. Rattijuopumustapauksissa päihde-tutkimuskulut ovat yleensä noin 300 markkaa. Tämän suuruisensumman valtiolle velvoittaminen voi taloudellisten olojenvuoksi johtaa kohtuuttomuuteen vain poikkeuksellisesti. Nainollen hovioikeus katsoo että Palosaari on velvollinen korvaa-maan valtiolle päihdetutkimuskulut 244 markkaa.

Muilta osin hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut.

Hovioikeuden ratkaisu

Hovioikeuden ratkaisu on tuomiolauselmassa.

149

LIITE 3

Huumausaine asiakirjoja (työryhmä 1/2000)

-Huumausainerikosten rangaistustaulukko, Helsingin käräjäoi-keus-Kansanterveyslaitoksen lausunto ekstaasi-nimestä huumeesta-Kansanterveyslaitoksen lausunto LSD:n ominaisuuksista-Keskusrikospoliisin lausunto kokaiinin terveysvaikutuksista-Huumesanastoa

151

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS 15.2.1999

HUUMAUSAINERIKOSTEN RANGAISTUSTAULUKKO

Tässä taulukossa on todettu normaalirangaistusasteikko yleisimpien huumaus-aineiden osalta suhteutettuna huumausaineiden määrään. Mikäli käsiteltävässäteossa on lieventäviä tai ankaroittavia seikkoja, nämä tulee ottaa huomioontörkeysarvostelussa ja rangaistuksen mittaamisessa.

Pelkän huumausaineen käytön kohdalla sovelletaan vain sakkorangaistusta.Taulukko soveltuu huumausaineen kertahallussapitoon. Huumausaineen kerta-hallussapidon osalta siirrytään soveltamaan vankeusrangaistusta siinä vai-heessa kun on lähtökohtaisesti epäuskottavaa, että epäillyn tarkoitus oli käyttääitse kaikki hänen hallustaan tavattu huumausaine huomioon ottaen huumaus-aineen arvo, käyttöannosten lukumäärä sekä epäillyn taloudelliset ja muut olo-suhteet. Rajanvetoa arvioitaessa on otettu huomioon myös huumausaineenvaarallisuus.

Määrä, josta lähtien sovelletaan kertahallussapidosta yleensä vankeusrangais-tusta:

Hasis 100 grammaa

Amfetamiini 10 grammaa

Ecstasy 40 tablettia

LSD 40 imeytyvää yksikköä

Kokaiini 4 grammaa

Heroiini 2 grammaa

Määrä. josta lähtien kyseessä on törkeä huumausainerikos, mikäli myös muutedellytykset täyttyvät:

Hasis 1000 grammaa

Amfetamiini 100 grammaa

Ecstasy 300 tablettia

LSD 300 imeytyvää yksikköä

Kokaiini 30 grammaa

Heroiini 15 grammaa

152

HUUMAUSAINEEN PITOISUUS

Huumausaineen pitoisuus vaikuttaa teon törkeysarvosteluun ja rangaistuksenmittaamiseen silloin kun pitoisuus on erityisen alhainen tai korkea verrattunakatukaupassa yleisesti levitettävän huumausainepitoisuuteen. Esimerkiksi am-fetamiinin pitoisuus katukaupassa on yleensä 20-40%.

HASIS

Grammasta hasista tulee noin kolme käyttöannosta. Hinta katukaupassa on 25-100 markkaa grammalta.

KÄYTTÖ JA HALLUSSAPITO OMAAN KÄYTTÖÖN

10 g 10-20 ps

10-50 g 20-50 ps

50-100 g 50-80 ps

MUUT TEKOTAVAT KUTEN MYYNTI, VÄLITTÄMINEN YM.

-10 g 20-50 ps

10-40 g 50-80 ps

40-100 g 60 pv-60 pv

100-500 g 60 pv-9 kk

TÖRKEÄ HUUMAUSAINERIKOS

1-3 kg 1 v-1 v 6 kk

3-10 kg 1v 6 kk-3 v

10-50 kg 3 v- 5 v

50-100 kg 5 v-7 v

yli 100 kg yli 7 v

MARIHUANA tuomitaan lievemmin kuin hasis

AMFETAMIINI

Yleinen kerta-annos 0,2 grammaa. Toleranssin kasvaessa runsaan jatkuvankäytön vuoksi kerta-annos kasvaa. Hinta katukaupassa on 50-300 markkaagrammalta.

153


-1 g 10-20 ps

1-5 g 20-50 ps

5-10 g 50-80 ps


-1 g 20-50 ps

1-4 g 50-80 ps

4-10 g 60 pv-3 kk

10-50 g 3 kk-9 kk

50-100 g 9 kk-1 v


100-500 kg 1 v-2 v 4 kk

500-1000 kg 2 v 4 kk-4 v

1-2 kg 4 v-6 v

yli 2 kg yli 6 v

ECSTASY (MDMA)

Käytetään yleensä tablettina. Yksi tabletti on normaalisti käyttöannos.


-5 tabl 10-20 ps

5-15 tabl 20-50 ps

15-40 tabl 50-80 ps


-5 tabl 20-50 ps

5-15 tabl 50-80 ps

15-40 tabl 60 pv-3 kk

40-150 tabl 3 kk-9 kk

150-300 tabl 9 kk-1 v

154


300-1500 tabl 1 v-2 v 4 kk

1500-3000 tabl 2 v 4 kk-4 v

3000-6000 tabl 4 v-6 v

yli 6000 tabl yli 6 v

LSD

LSD imeytetään yleensä pieniin paperineliöihin käyttöyksiköiksi.


-5 yks 10-20 ps

5-15 yks 20-50 ps

15-40 yks 50-80 ps

MUU TEKOTAPA KUTEN MYYNTI, VÄLITTÄMINEN YM.

-5 yks 20 - 50 ps

5-15 yks 50 - 80 ps

15-40 yks 60 pv-3 kk

40-150 yks 3 kk-9 kk

150-300 yks 9 kk-1 v


300-1500 yks 1 v-2 v 4 kk

1500–3000 yks 2 v 4 kk-4 v

3000-6000 yks 4 v-6 v

yli 6000 yks yli 6 v

155

KOKAIINI

Suhteellisen vähän käytetty huumausaine Suomessa. Käyttötapoja useita:


-0,5 g 10-20 ps

0,5-2 g 20-50 ps

2-4 g 50-80 ps


-1 g 20-50 ps

1-2 g 50-80 ps

2-4 g 60 pv-3 kk

4-20 g 3 kk-10 kk

20-30 g 10 kk-1 v


30-100 g 1 v-2 v

100-200 g 2 v-3 v

200-1000 g 3 v–7 v

1000-2000 g 5 v–7 v

yli 2000 g yli 7 v

HEROIINI

Yleinen käyttöannos suonensisäisesti käytettäessä 0,05 grammaa. Hinta katu-kaupassa 1000-3000 markkaa grammalta. Poltettavaa heroiinia menee käyttö-annokseen enemmän ja se on jonkin verran halvempaa. Jatkuvan runsaankäytön johdosta toleranssi kasvaa.


-0,2 g 10-20 ps

0,2-1 g 20-50 ps

1-2 g 50–80 ps

156


-0,2 g 20-50 ps

0,2-0,5 g 50-80 ps

0,5-2 g 60 pv-3 kk

2-10 g 3 kk-10 kk

10-15 g 10 kk-1 v


15-50 g 1 v-2 v

50-100 g 2 v–3 v

100-500 g 3 v–5 v

500-1000 g yli 7 v

157

KANSANTERVEYSLAITOS TEOREETTINEN LAUSUNTO

Huumelaboratorio 7.7.1999

Mannerheimintie 166

Helsinki 30

Puh.:09-47441

Fax: 09-4744 8553

Rikoskomisario Pia Holm

Helsingin rikospoliisi

Huumerikosyksikkö

PL 11

00241 Helsinki

Puh.:09-189 5737

Viite: Rikoskomisario Pia Holmin 18.5.1999 päivätty lausuntopyyntö.

Asia: Teoreettinen lausunto ekstaasi-nimisestä huumausaineesta.

1.Johdanto

Ekstaasilla tarkoitetaan stimuloivaa ja hallusinogeenisiä (aistiharhoja aiheutta-via) piirteitä omaava ainetta, jonka kemiallinen nimi on (+)3,4-metyleenidiok-simetamfetamiini (MDMA, ”ecstasy”, ”XTC”, ”E”). Nimensä mukaisestikemialliselta rakenteeltaan se muistuttaa psykostimulantti amfetamiinia, sekämyös hallusinogeeni meskaliinia. MDMA syntetisoitiin ensimmäisen kerran jo1910-luvulla ruokahalua vähentäväksi lääkkeeksi. Se ei kuitenkaan tuolloinsaavuttanut markkinoita jääden vähemmälle huomiolle, kunnes 70-luvulla senousi uudelleen esille mahdollisena psykoterapiaan liitettävänä lääkkeenä.Tieteellistä näyttöä MDMA:n tehokkuudesta tässä mielessä ei kuitenkaan olesaatu, ja 80-luvun puolessa välissä Yhdysvaltojen Drug Enforcement Admins-ration asetti sen kiellettyjen aineiden listalle. Sittemmin laittomien laboratori-oiden valmistama MDMA on levinnyt laajaan väärinkäyttöön.

2. Neurokemia

MDMA:n vaikutukset keskushermostoon katsotaan perustuvan kahden välit-täjäaineen, dopamiinin ja serotoniinin, määrän lisääntymiseen hermopäätteissä.

158

Tutkimuksissa koe-eläimet eivät kykene erottamaan pääasiallisestidopamienergiseen systeemiin vaikuttavan amfetamiinin vaikutuksia MDMA:nvaikutuksista. Koe-eläimissä MDMA:n stimuloivan vaikutuksen katsotaanperustuvan lähinnä dopamiinisysteemiin aktivoitumiseen, kun taas hallusino-geenisen vaikutuksen on ehdotettu johtuvan serotoniinisysteemin aktivoitumi-sesta. Neurokemiallisissa tutkimuksissa lyhytaikaisenkin MDMA:n käytön onosoitettu aiheuttavan rotille serotonergisten hermosolujen vaurioita, jotkasaattavat kestää useita kuukausia. Ihmistä lähempänä olevilla nämä vauriotsaattava kestää pitempään, ja olla jopa pysyviä. Myös ihmisillä tehdyissä tut-kimuksissa, joita kuitenkin on julkaisut vähemmän, on saatu samanlaisiatuloksia eläinkokeiden kanssa; MDMA:n käyttäjillä on esimerkiksi kuvattumuutoksia aivojen serotonenergisessa hermojärjestelmässä.

3. Käyttö ja akuutit vaikutukset

MDMA:n väärinkäytetyt annokset vaihtelevat, mutta tyypillisesti se lieneen.75-100 mg kerrallaan tablettina suun kautta. Joskus tunteja myöhemmin saa-tetaan ottaa vielä uudelleen 50-100 mg annos, ns. ”booster”. Eurooppalaistentutkimusten mukaan useimmat käyttäjät raportoivat MDMA:n käytön painot-tuvan pariin viikonloppuun kuukaudessa liittyen lähinnä ns. ”rave”-tanssijuh-liin, joskin säännöllisempääkin väärinkäyttöä tavataan. Käytön laajuus taikäyttötavat Suomessa ei ole tiedossa, mutta huumaantuneena ajamisestaepäillyistä otetuista näytteistä Kansanterveyslaitoksen Huumelaboratorion tut-kimuksissa vuonna 1999 on todettu 24 MDMA-positiivista tapausta kesäkuunloppuun mennessä.

MDMA:n vaikutukset ja niiden kesto riippuvat monista tekijöistä, mutta keski-määrin suun kautta nautittuna sen vaikutus alkaa n. 30-60 minuutissa ja onvoimakkaimmillaan n. 1,5 tunnin päästä. Tämän jälkeen vaikutukset kestävätsuhteellisen tasaisena n. 3 tuntia, jonka jälkeen puolestaan alkaa niiden heik-keneminen. MDMA:n vaikutuksiin kuuluu mm. vireystilan ja valppauden pa-ranemista, mielihyvän tunnetta ja puheliaisuutta, ruokahalun vähenemistä,verenpaineen ja sydämen sykkeen nousua, ruumiin lämpötilan nousua,pupillojen laajeneminen jne. Tyypillisillä annoksilla aina ei nähdä varsinaisiaaistiharhoja, mutta sen sijaan käyttäjät ovat kuvanneet mm. ”tietoisuudenmuutoksia ja laajentunut henkistä käsityskykyä”, ”parempaa persoonallisuudenymmärrystä ja parantunutta itsearviota”, ”mielensisäistä kommunikaatiota”,”lisääntynyttä läheisyyden tunnetta toisten kanssa” jne. Annosten kasvaessasaattaa myös ilmetä varsinaisia aistiharhoja ja muita psykoottisia oireita(harhaluuloja ja ajatuksen kulun sekavuutta).

4. Terveydelliset haittavaikutukset

Tieteellisessä kirjallisuudessa on runsaasti yksittäisiä tapausselostuksiaMDMA:n käytön yhteydessä tapahtuneista lääketieteellisistä seuraamuksista.Tapausselostuksista syy-seuraussuhteen varma päätteleminen on kuitenkinmahdotonta. Varsinaisia tieteellisiä tutkimuksia ihmisillä on julkaistu vähän.Lisäksi väärinkäytetty MDMA on pääasiallisesti laittomien laboratorioidenvalmistamaa, joten se saattaa sisältää epäpuhtautena mitä erilaisimpia aineita.

159

Niiden epäpuhtauksien aiheuttamia vaikutuksia on mahdoton ennustaa, ja nevaikeuttavat johtopäätösten tekoa yrittäessä arvioida MDMA:n vaarallisuuttaja haitallisuutta.

4.1. Fyysiset haittavaikutukset

Euroopan Unionin alueella vuosina 1987.1997 aikana on arvioitu olleen n.200-500 kuolemantapausta, jotka todennäköisesti liittyvät MDMA:n käyttöön.Verrattuna tupakan tai alkoholin aiheuttamiin kuolemantapauksiin määrä ei olesuuri. MDMA:n käytön todellista laajuutta ei kuitenkaan tiedetä, joten eimyöskään voida arvioida todellista riskiä, jolla MDMA:n käyttö johtaa kuole-maan. Kuolemaan johtaneissa tapauksissa käytetty annos ei aina ole ollutkorkea, ja toisaalta on myös kuvattu selviytymisiä huomattavan korkeistaMDMA-annoksista. MDMA:n aiheuttamien kuolemantapausten syitä ei var-masti tiedetä, mutta pääosin ne näyttäisivät liittyvän ruumiinlämmön nousemi-seen, jatkuvaan fyysiseen rasitukseen (”rave”-juhlissa tapahtuva jatkuva tans-siminen) ja elimistön kuivumiseen, joita saattaa seurata kuumeilu, vapina,sekavuus, tajunnan tason muutokset, kouristelut, kooma ja kuolema. MDMA:nkäytön yhteydessä on myös kuvattu sydämen rytmihäiriöitä, äkillistä verenpai-neen laskua ja aivoverenvuotoja. Tieteellisissä tutkimuksissa onkin osoitettukroonisilla MDMA:n käyttäjillä olevan verenkierron säätelyjärjestelmän häiri-öitä. Lisäksi kirjallisuudessa on myös kuvattu veren hyytymisen häiriöitä,lihaskudoksen spontaania hajoamista ja akuuttia munuaisten toiminnan-vajautta. Toistetusti on myös kuvattu äkillisiä maksan toiminnan häiriöitä,jotka ovat johtaneet jopa maksansiirtoihin. Maksatulehdusten, ja myös HIV-infektion, riski MDMA:n käyttäjillä lienee kuitenkin suonensisäistenhuumeiden käyttäjien riskiä pienempi, sillä MDMA:a nautitaan pääasiallisestisuun kautta. On kuitenkin huomattava, että myös MDMA:a voidaan ottaasuonensisäisesti.

4.2. Psyykkiset haittavaikutukset

MDMA:n käyttöön liittyen on yksittäistapauksina kuvattu mm. sekavuutta,paniikkihäiriöitä, ahdistusta, masennusta sekä joskus harhaluuloja ja muitapsykoottisia oireita. On myös esitetty mahdollisuus, että alttiilla yksilölläMDMA saattaisi aiheuttaa pitkäaikaisen psykoottisen häiriön. Tätä tukeviavarsinaisia tieteellisiä tutkimuksia ei kuitenkaan ole, ja valtaosalla käyttäjistä eitämän tyyppisiä sivuvaikutuksia ilmenekään. Tieteellisissä tutkimuksissa onMDMA:n käyttäjillä osoitettu olevan normaaleihin koehenkilöihin tai muidenaineiden väärinkäyttäjiin verrattuna enemmän muistihäiriöitä. Myöskin käytönjälkeisiä mielialahäiriöitä on raportoitu, joskin muistihäiriöihin verrattuna neovat huonommin dokumentoituja. Nämä tulokset tukevat neurokemiallisissatutkimuksissa todettua MDMA:n serotonergistä hermojärjestelmää vahingoit-tavaa vaikutusta, sillä aivojen serotoniinin katsotaan olevan yhteydessä ajatte-luun, muistiin ja mielialaan. MDMA:n aiheuttamien muistihäiriöiden ja mah-dollisten mielialahäiriöiden pysyvyyttä ihmisillä ei tiedetä. Valtaosa käyttäjistänäyttäisikin kykenevän rajoittamaan käytön viikonloppuihin. Yksittäistapauk-sina on kuitenkin myös kuvattu MDMA:n toistuvaa pakonomaista käyttöä ja

160

annosten nostoa saman vaikutuksen saamiseksi. Nautittaessa MDMA:ta suunkautta sen vaikutukset alkavat hitaammin kuin suonensisäisesti otettuna, mikäosaltaan vaikuttaa riippuvuussairauden kehittymisessä.

Esa Meririnne, LL

Konsultoiva farmakologi Lausunnon veroton hinta: 600 mk

Ecstasy.In: Griffith P, Vingoe L, Jansen K, Sherval J, Lewis R, Hartnoll R &Nilson M: New Trends in Syntethetic Drugs in the European Union: Epide-miology and Demand Reduction Responses. European Monitoring Centre forDrugs and Drug Addiction Insight Series 1, pp 14-23, Office for Official Pub-lications of the European Communities, Luxembourg, 1977.

Green AR, Cross AJ & Goodwin GM: Review of the pharmacology and clini-cal pharmacology of 3,4-methylenedioxymethamphetamine (MDMA or “Ec-stasy”). Psychopharmacology (1995) 119: 247-260.

Steele TD, McCann UD & Ricaurte GA: 3,4-Methylenedioxymethampheta-mine

(MDMA, “Ecstasy”): pharmacology and toxicology in animals and humans.Addiction (1994) 89: 539-551.

161

KANSANTERVEYSLAITOS TEOREETTINEN LAUSUNTO

Mannerheimintie 166

00300 HELSINKI

Puh. (90) 47441 29.11.1994

Länsi-Uudenmaan alueellinen tutkintatoimisto

Huumejaos/rikoskomisario Jari Mustonen

Espoon nimismiespiiri¨

PL 20

02631 ESPOO

Viite: Lausuntopyyntönne 18.11.1994

Nro: 94/1019

Asia: LSD:n ominaisuudet, vaikutukset, käyttö ja haitallisuus

Alkuperä

LSD:tä eli d-lysergihappodietyyliamidia valmistetaan kemialliesti lysergiha-posta ja dietyyliamiinista. Lysergihappo on luonnossa esiintyvä aine: sitävoidaan eristää viljaa infektoivan kotelosienen (Claviceps purpurea) muo-dostamasta pahka-asteesta ns. torajyvästä. Toisaalta sitä saadaan Suomessaesiintymättömistä päivänsiniheimoon kuuluvista kasveista. LSD on synteti-soitu vuonna 1938 ja sen vaikutukset todettiin 1943.

Ominaisuudet ja ”valmisteet”

LSD on väritön, hajuton, mauton ja vesiliukoinen. LSD:tä on tavattu tablet-teina, kapseleina, jauheena, liuoksena sekä imeytettynä sokeripaloihin taipieniruutuisiin, yhden annoksen sisältäviin kuviopapereihin. PääasiassaLSD:tä tavataan kuviopapereihin imeytetttynä, jolloin yksi ruutu sisältää yh-den tavanomaisen annoksen. Liuosmuodossa LSD hajoaa nopeasti valonvaikutuksesta.

Yhdysvalloissa takavarikoidut LSD-annosliuskat ovat sisältäneet LSD:täyleensä 50-300 µg. Suomessa tavattujen LSD-annospapereiden on arvioituyleisesti sisältäneen LSD:tä 40-100 µg, joskaan LSD-määriä ei ole täysinsystemaattisesti tietääkseni selvitetty. On luultavaa, että eri annosliuskojenvälillä on eroja LSD:n määrissä. On myös luultavaa, että LSD-annosliuskankeskiosa (johon LSD-liuos on asetettu) sisältää enemmän LSD:tä kuin ku-viopaperin reunaosa.

LSD-synteesi onnistuu ainetta valmistavissa laboratorioissa hyvin ja yleensäLSD-valmisteet sisältävät vain vähän epäpuhtauksia, joista melko vaikutta-

162

maton dietyyliamidi on yleisin. Joskus LSD:hen on kuvattu lisätyn stryknii-niä (kouristuksia aiheuttava rotanmyrkky). Erään 1960-luvun lopulla tehdynyhdysvaltalaisen selvityksen mukaan yli 90% LSD:nä myydyistä huumeistasisälsivät LSD:tä.

Lääketieteellinen käyttö

LSD:tä on kokeiltu lääkkeenä erilaisiin psyykkisiin häiriöihin, kuten neu-rooseihin, alkoholismiin, erilaisiin seksuaalisiin häiriöihin ja voimakkaisiinkiputiloihin. Lisäksi sitä on käytetty kokeellisena psykoosin mallina eläinko-keissa. Koska LSD:n teho eri tauteihin on osoittautunut huonoksi, ei sillä olelääketieteellistä käyttöä.

Huumekäytön ja kokeilun yleisyys

LSD on luokiteltu huumausaineeksi. Laajamittaisinta sen käyttö on olluteräissä alakulttuureissa 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa, erityisesti hippi-liikkeen yhteydessä. Suomessa LSD:tä on yleensä esiintynyt vain vähän.Suomessa 1992-1993 varusmiehille suoritettujen kyselyjen perusteella3%:lle varusmiesikäisistä on joskus tarjottu tai kaupattu LSD:tä, kuitenkinvain 0,2% heistä oli joskus kokeillut LSD:tä. 1980-luvun alkupuolella onYhdysvalloissa ja Kanadassa raportoitu noin 10% teini-ikäisistä edellisenvuoden aikana käyttäneen LSD:tä.

LSD:tä käytetään lähinnä suun kautta, joskin sitä on käytetty suonensisäisinruiskein, polttamalla ja nuuskaamalla. Poltettuna LSD menettää osan psyyk-kisistä vaikutuksistaan.

LSD kuuluu ns. psykedeelisiin aineisiin. Näiden aineiden vaikutuksille onominaista mielihyvän tunne, johon liittyy mielialan, ajattelu- ja päättely-kyvyn sekä minä-tunteen muutoksia sekä aistiharhoja eli hallusinaatioita.Näistä aineista käytetään käytetään myös nimityksiä hallusinogeenit tai psy-kosomimeetit. LSD:n lisäksi samankaltaisia vaikutuksia omaavia aineitaovat huumeeksi luokitellut meskaliini, eräiden sienten sisältämät psilosypiinija psilosiini sekä eräät amfetamiinin johdannaiset.

LSD:n imeytyminen, erittyminen ja aineenvaihdunta.

LSD imeytyy hyvin ruuansulatuskanavasta sekä esim. nenän limakalvoilta.Suun kautta otettuna LSD-pitoisuudet ovat huipussaan 30-60 minuuttianauttimisen jälkeen. LSD:n aineenvaihdunta ihmisessä on suhteellisen huo-nosti selvitetty. LSD poistuu elimistöstä erittymällä virtsaan pieneltä osinmuuttumattomana, mutta valtaosin aineenvaihduntatuotteina, LSD:n elimi-naation puoliaika (se aika, jonka kuluessa elimistössä oleva LSD:n määräpuolittuu) on 3 tuntia.

163

Annokset

LSD on voimakkain tunnettu aistiharhoja aiheuttava aina. Pienin LSD-an-nos, jolla on havaittavia vaikutuksia aikuiseen on 20 µg. Yhdysvaltalaistenselvitysten mukaan keskimääräisen LSD-annoksen sanotaan olevan 100-150µg. Takavarikoidut LSD-annosliuskat ovat sisältäneet LSD:tä yleensä 40-300 µg. 1960-luvun alkuun ovat käytetyt LSD-annokset yleismaailmallisestipienentyneet lähes puoleen.

Vaikutuksen alku ja kesto

LSD:llä on sekä fysiologisia että psyykkisiä vaikutuksia. Vaikutuksen alkuja kesto riippuvat annoksista. Fysiologiset vaikutukset alkavat nopeammin,15-30 minuuttia nauttimisen jälkeen. LSD:n psyykkiset vaikutukset alkavat30-90 minuuttia tavanomaisten LSD-annosten nauttimisten jälkeen. Joillakinhenkilöillä nämä vaikutukset voivat olla havaittavissa jo 15 minuutin kulut-tua nauttimisesta. LSD:n psyykkiset vaikutukset ovat voimakkaimmillaan 3-4 tunnin kuluttua nauttimisesta, jonka jälkeen vaikutukset vähenevät astet-tain siten, että ne yleensä ovat kokonaan poissa 8 tuntia nauttimisen jälkeen.Suurin annoksin LSD:n vaikutukset voivat kestää jonkin verran pitempään-kin, mutta vain harvoin ne kestävät enemmän kuin 12 tuntia.

Myrkyllisyys

Vaikka LSD on voimakkain tunnettu aistiharhoja aiheuttava aine, se eikäyttöannoksiin nähden ole ihmiselle erityisen myrkyllinen. Lääketieteelli-sessä kirjallisuudessa ei ole kuvattu yhtään kuolemantapausta, joka olisi ai-heutunut LSD-yliannoksesta. Ylisuuri LSD-annos on kuitenkin aiheuttanuttodistettavasti hengityspysähdyksen, mikä osoittaa LSD:n voivan aiheuttaakuoleman. LSD:n kuoleman aiheuttavaksi annokseksi aikuisella ihmisellä onarvioitu olevan n. 15 mg (0,2 mg/kg), mikä on 50-500 -kertainen annos ver-rattuna tavanomaisiin käyttöannoksiin.

Fysiologiset vaikutukset

LSD:n fysiologiset vaikutukset näkyvät tahdosta riippumattoman hermostonkiihtymisenä. Sympaattisen hermoston kiihtyminen näkyy mm. silmäterienlaajentumisena, ruumiin lämmön kohoamisena, sydämen lyöntitiheydenlisääntymisenä ja hengitystiheyden kasvuna. LSD aiheuttaa myös piiloerek-tiota (karvat nousevat pystyyn), kohdun supistumista ja suurin annoksinkeuhkoputkien supistumista. Parasympaattisen hermoston kiihtyminen joh-taa syljen ja kyynelnesteen erityksen lisääntymiseen, pahoinvointiin ja ok-senteluun. LSD aiheutaa lisäksi vapinaa ja kömpelyyttä. LSD:n on kuvattuaiheuttaneen lihaksissa ohimeneviä jäykkähalvauskohtauksia, jolloin esim.puhuminen on ollut mahdotonta.

164

Vaikutusmekanismi hermostossa

Elimistössä LSD vaikuttaa erityisen voimakkaasti aivoihin, joissa se sitoutuumm. emootioita ja tunnetiloja sääteleviin keskuksiin (hippokampus) sekäaisteja, havaintoja ja älyllisiä toimintoja koordinoivaan aivokuoreen sekäjossain määrin myös liikeratoja sääteleviin pikkuaivoihin sekä aivorunkoon.LSD kiihottaa (mutta paikoitellen myös estää) keskushermostossa useita erivälittäjäainejärjestelmiä. Serotoniini- ja dopamiinijärjestelmissä tapahtuvienmuutosten katsotaan olevan syynä LSD:n psykedeelisiin vaikutuksiin.

Psyykkiset vaikutukset

LSD:tä käytetään sen psyykkisten vaikutusten vuoksi. Nämä riippuvat olen-naisesti annoksesta, henkilölle kehittyneestä sietokyvystä (toleranssi) sekämuista yksilöllisistä tekijöistä.

LSD:n vaikutusten voimakkuus riippuu annoksesta. LSD:n psyykkiset vai-kutukset alkavat usein näköhallusinaatioina, jolloin näkökentässä havaitaanvärikkäitä geometrisia tai symmetrisia kuvioita. Aistit herkistyvät ja vääris-tyvät: esineiden muodot muuttuvat, esineet muuttuvat liikkuviksi, värit voi-mistuvat ja muuttuvat hehkuviksi. Haju-, maku- ja kosketusaistimuksetmuuttuvat. Jälkikuvat kestävät pitkään. Esineiden merkitys saattaa muuttuaja ne saattavat saada symbolisen sisällön. Äänet aistitaan usein voimistu-neina ja erilaisina. Eri aistit sekoittuvat toisiinsa siten, että käyttäjä voi”kuulla värejä ja kosketella musiikkia”. Etäisyyksien ja nopeuksien arviointimuuttuu. Ympäröivä maailma muuttuu epätodellisiksi mielikuviksi. Useintällaiseen ”LSD-trippiin” liittyy itsetunnon epärealistista kohoamista ja mo-nenlaisia minätunteen ja minäkuvan muutoksia. Persoonallisuuden jakautu-misen vaikutuksesta henkilö voi kokea siirtyvänsä itsensä ulkopuolelle.

Suurehkoin annoksin tai herkille henkilöille LSD aiheuttaa psykoottistamielenhäiriötä muistuttavan tilan kuulo- ja ajatteluharhoineen, voimakkainepakkomielteineen ja persoonallisuuden jakautumisineen.

LSD:n psyykkisille vaikutuksille on ominaista vaihtelevuus samallakin hen-kilöllä eri tilanteissa ja eri käyttökerroilla. Vaikutukset voivat jäädä tule-matta kokonaan, mikäli annos on liian pieni tai henkilölle on kehittynyttoleranssi eli sietokyvyn nousu. Mahdollista on tietysti myös, että henkilö onkäyttänyt LSD:nä jotain vaikuttamatonta ainetta.

Ns. hyvälle matkalle on ominaista mielihyvän tunne, voimakas pakko nau-raa, rauhallisuus, itsekeskeisyys, unenkaltainen todellisuus ja miellyttäväksikoetut visuaaliset aistiharhat. LSD-kokeiluista noin 20% aiheuttaa ns. huo-noja matkoja (”bad trip”), jolloin käyttäjä saa voimakkaan paniikki- ja ah-distuskohtauksen ja uskoo kuolevansa. LSD:n käyttökertojen jako hyviin japahoihin matkoihin ei ole täysin yksiselitteinen. Tieteellisessä kirjallisuu-dessa esiintyvien käyttäjien kokemusten kuvausten perusteella voi olettaa,että jokaiseen LSD-matkaan liittyy sekä hyvän että pahan matkan osasia.

LSD:lle ovat ominaisia toistuvat matkat eli itsestään uusiutuvat aistiharhat.Jo ensimmäistä käyttökertaa saattaa seurata tällaisia matkoja jopa 6 kk:nkin

165

kuluttua. Vaikka yleensä jälkimatkat ovat lievempiä kuin alkuperäinenmatka, ovat paniikkireaktio ja tapaturmat tällöin mahdollisia.

Sietokyky

Elimistön sietokyky LSD:tä kohtaan kehittyy nopeasti. Mikäli LSD:tä käy-tetään tavanomaisin annoksin perättäisinä päivinä, ei LSD:llä ole 4-5 päivänjälkeen enää minkäänlaisia havaittavia vaikutuksia. Tämä elimistön sieto-kyky poistuu kun pidetään 4-5 päivän mittainen tauko LSD:n käytössä.Yleensä krooniset LSD:hen mieltyneet käyttäjät oppivatkin käyttämäänLSD:tä katkonaisesti siten, että he pitävät käyttökertojen välillä muutamanpäivän mittaisia taukoja.

Käyttäjän tunnistus

LSD:n käyttäjän voi vain harvoin tunnistaa fysiologisten vaikutusten perus-teella. Useimmiten LSD-vaikutuksen alaisena oleva on rauhallinen, passiivi-nen ja itsekeskeinen ja hänen viettinsä, esim. seksuaalisuus on vaimentunut.Hetkittäin käyttäjä saattaa kuitenkin joutua erilaisiin kiihtymisreaktioihin jaolla vihamielinen ja aggressiivinen impulssikontrollin heikettyä. ParhaitenLSD-käyttäjän tunnistaa psyykkisistä vaikutuksista: sekavuudesta ja oudostamielenhäiriöisen vaikutelman antamasta käytöksestä.

Riippuvuus

LSD:hen kehittyy psyykkistä riippuvuutta. LSD:lle kehittyvää psyykkistäriippuvuutta pidetään kuitenkin melko vähäisenä verrattuna moniin muihinhuumausaineisiin, erityisesti heroiiniin ja sen johdannaisiin. Siten pakon-omainen tarve saada LSD:tä ei ole yleensä käyttäjillä kovin voimakas.Kirjallisuudesta löytyy kuitenkin lukuisia esimerkkejä henkilöistä, joidenelämä – elinolosuhteittensa tai persoonallisuuspiirteittensä alistamana – al-kaa pyöriä LSD-vaikutusten ympärillä

Psyykkistä riippuvuutta aiheuttavilta ominaisuuksiltaan LSD:n aiheuttamariippuvuus luokitellaan vähäisemmäksi kuin alkoholin, kannabiksen ja rau-hoittavien lääkeaineiden aiheuttama riippuvuus ja selvästi vähäisemmäksikuin heroiinin, morfiinin, kokaiinin tai amfetamiinin ja sen johdannaisten ai-heuttama riippuvuus.

LSD:lle ei kehity fyysistä riippuvuutta ollenkaan. Siten kroonisella LSD-käyttäjällä, joka lopettaa LSD:n käytön ei esiinny fyysisiä vieroitusoireita.

Haittavaikutukset

Vaikka LSD ei käyttöannoksiin nähden ole erityisen myrkyllinen, ei LSD:nkokeilukäyttö suinkaan ole vaaratonta. Jo ensimmäiseen LSD:n käyttöker-taan riittävin annoksin liittyy usein (oli sitten kysymyksessä ns. hyvä taihuono matka) kiihtymisreaktioita, pakkomielteitä, paniikkireaktioita, minä-tunteen häiriöitä, impulssikontrollin puutetta ja masentuneisuutta, mitkä ovat

166

johtaneet erilaisiin onnettomuuksiin, tapaturmaisiin kuolemiin ja itsemur-hiin. Lisäksi on muistettava, että LSD:hen joskus lisätyt tehosteaineet, kutenkouristuksia aiheuttava rotanmyrkky strykniini, voi myös tappaa.

Lievimpiinkin jälkimatkoihin liittyy yleensä näköhäiriöitä, ajan, liikkeen janopeuden arvioimiskyvyn häiriöitä, joten esim. moottoriajoneuvoa kuljetet-taessa melko äkisti kehittyvä jälkimatka saattaa olla kohtalokas. LSD-käytönjälkeen on toisaalta kuvattu kehittyneen pysyviä paniikkihäiriöitä, joiden onarveltu olevan ajoittain toistuvia pahoja jälkimatkoja.

LSD:n koekäyttö saattaa myös johtaa ongelma- ja krooniseen käyttöön, jol-loin käyttäjä saattaa eristäytyä muusta yhteiskunnasta.

Joillain henkilöillä LSD:n on kuvattu aiheuttaneen pysyvän mielisairauden.Yleensä kyseessä ovat olleet aiemmin psykoottiset henkilöt tai muistapsyykkisistä häiriöistä aiemmin kärsineet henkilöt. LSD:n aiheuttamaa py-syvää psykoosia voitaneen verrata reaktiiviseen mielisairauden puhkeami-seen esim. henkilöillä, jotka ovat pelastuneet järkyttävästä katastrofista.LSD:n on epäilty, joskaan ei varmasti todistettu, aiheuttaneen pitkäaikaisenmanian, mikä on saatu parantumaan tavanomaiselta maanis-depressiivisiinsairauksiin käytetyllä litium-lääkityksellä.

Kroonisilla LSD-käyttäjillä saattaa esiintyä erilaisia näköaistin häiriöitä py-syvästi jopa 2 vuoden ajan käytön lopettamisen jälkeen.

LSD-kromosomihäiriöitä aiheuttavia vaikutuksia on yleensä liioiteltu janämä ovat tieteellisten tutkimusten mukaan vähäiset, joskin mahdollisia.Raskaudenaikainen LSD:n käyttö sen sijaan saattaa aiheuttaa synnynnäisiäepämuodostumia sikiölle. LSD:tä raskauden aikana käyttäneiden äitien lap-silla on osoitettu olevan selvästi enemmän hermoston ja raajojen kehittymi-seen liittyviä epämuodostumia, esim. synnynnäistä silmättömyyttä, ison ai-vojen ja pikkuaivojen kehityshäiriöitä sekä raajojen puuttumista.

Vertailu muihin huumeisiin

LSD:n haitallisuuden ja vaarallisuuden vertailu muihin huumeisiin, kutenheroiiniin tai amfetamiiniin on vaikeaa, koska kyseessä ovat erityyppiset ai-neet, LSD on painoyksikköinä annostellen heroiinia voimakkaampaa: silläon vaikutuksia ihmiseen n. 1000 kertaa pienemmin annoksin kuinheroiinilla. Toisaalta ylinannostustapauksissa sekä heroiini että amfetamiinijohtavat helpommin kuolemaan fysiologisista syistä (esim. hengityslama,sydämen rytmihäiriöt, aivoverenvuodot). Heroiinin ja amfetamiinin käyttööntaas ei liity niin paljon LSD:lle ominaisia tapaturmaisia onnetto-muuskuolemia ja itsemurhia. Koska LSD:tä vain aniharvoin käytetäänsuonensisäisesti, ei se aiheuta niitä vaarallisia infektioita, joita todetaanheroiinia ja amfetamiinia suonensisäisesti käyttävillä.

Kaiken kaikkiaan LSD on varsin arvaamaton aine. Myrkyllisyytensä ja riip-puvuutta aiheuttavien ominaisuuksiensa vähäisyyden sekä usein mielen-kiintoiseksi koettujen vaikutustensa takia se tuntuu teoriassa haitattomalta ja”käyttäjäystävälliseltä”. Kuitenkin se saattaa äkkiarvaamatta ja salakavalasti

167

johtaa henkilön pakkomielteiseen ja epärealistiseen tilaan, jossa hän altistuuitsemurhille ja hengenvaaralliselle riskikäyttäytymiselle. Miten usein LSDaiheuttaa kuolemantapauksia tällä mekanismilla ei ole luotettavasti arvioita-vissa, koska oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksissa LSD:n toteaminenelimistössä on vaikeaa ja toisaalta, jos kyseessä on jälkimatkasta on LSD jopoistunut elimistöstä, eikä sitä voida tietenkään todeta.

Timo SeppäläLKT, dosentti

168

A-KLINIKKASAATIÖ JÄRVENPÄÄN SOSIAALISAIRAALA

Antti Holopainen/AS 8.2.1999

04480 HAAPAJOKI

p. 09 2915 300

FAX 09 2915 300

Keskusrikospoliisi

Komisario Timo Kaivonen

HELSINKI

Asia: Lausuntopyyntö koskien kokaiinin terveysvaikutuksia

Kokapensaan lehden sisältämä piristävä vaikutus on tunnettu vuosituhansia.Lehden sisältämä alkaloidi, kokaiini eristettiin 1800-luvun loppupuolella. Ai-neen puuduttavaa ja piristävää vaikutusta on käytetty hyväksi lääketieteessä.Ennen puhtaan kokaiinin haittavaikutusten tiedostamista sitä lisättiin 1900-lu-vun alkuun saakka mm. Coca-Cola nimiseen juomaan.

Aineen käytön haittavaikutukset yleistyivät kuitenkin nopeasti käytön yleisty-essä. Vuodesta 1914 alkaen aineen käyttöä on USA:ssa rajoitettu saattamallaaineen lääketieteellinen käyttö lainsäädännön piiriin. Myöhemmin kokaiininkäytön haittoja on yritetty ehkäistä luokittelemalla aine huumausaineeksi kan-sainvälisillä sopimuksilla ja kansallisilla säädöksillä.

Kokaiini on voimakas piriste. Sitä käytetään tavallisesti nuuskaamalla, muttariippuvuuden kehittyessä aineelle tulee myös suonensisäinen käyttö kuvaanmukaan.

Aineen välittömänä vaikutuksena on päihtymykseen liittyvä mielihyväkoke-mus, kiihottuneisuus, kohonnut itsetunto, lisääntynyt ulospäinsuuntautunei-suus. Suuret annokset aiheuttavat sekavuutta, korostunutta impulsiivisuutta,heikentynyttä huomiokykyä, pakkotoimintoja ja psykomotorista aktivaatiota.Mielihyvävaikutus häviää 15-30 minuutissa, jonka jälkeen käyttäjä kokee le-vottomuutta, pelkotiloja ja joskus vainoharhaisuutta.

Toistuva käyttö johtaa sietokyvyn kasvuun ja herkistymiseen aineen vaikutuk-sille. Pitkäaikaiskäyttäjä saattaa käyttää ainetta suurina annoksina jopa muuta-man tunnin välein. Kiihtyneisyys ja mielialojen vaihtelut ovat tässä vaiheessatavallisia. Yliherkkyys erilaisille ärsykkeille voimistuu ja näkö- ja kuulohar-hoja saattaa esiintyä. Kerran alettuaan psykoottiset oireet tulevat uusilla käyt-tökerroilla aiempaa herkemmin.

Kokaiiniin kehittyy helposti riippuvuus, jossa tilassa tyypillisiä oireita on sekätyypillinen vieroitustila sekä ainehimo. Vieroitustilan alkuvaiheessa on tyypil-listä vajaasta vuorokaudesta 4 vuorokauden kestävä pahan olon tunne, oireinapelokkuus, ärtyvyys, masennus. Akuuttivaiheen jälkeinen mielialahäiriö kestää

169

1-10 viikkoa, jona aikana esiintyy sekä lamaantuneisuutta ja masennusta ettäainehimoa.

Pitkäaikaiskäyttö aiheuttaa paitsi riippuvuutta ja siihen liittyviä tyypillisiä oi-reita myös hermostokomplikaatioita. Erityisesti näitä esiintyy maissa, joissakokaiinin käyttö on yleistä. Yliannostelut saattavat aiheuttaa psykoottisten oi-reiden ohella epileptisiä tajunnanhäiriökohtauksia. Aivoverenkiertohäiriöinäesiintyy aivoverisuonten spasmeja, suonitulehduksia, aivoembolioita ym. Psy-koosin yhteydesssä saattaa esiintyä äkkikuolemia. Pitkäaikaiskäyttö aiheuttaaaivoatrofiaa. Raskauden aikainen käyttö aiheuttaa sikiövaurioita.

Aineen suonensisäinen käyttö aikaansaa erilaisia infektiota elimistöön joutu-neiden mikrobien seurauksena. Tavallisimpia näistä ovat bakteerien aiheutta-mat septiset tulehdukset verisuonistossa, eri sisäelimissä ja aivoissa. Virusin-fektioista yleisimpiä ovat C-hepatiitti, B-hepatiitti ja HIV-infektio.

Kokaiinin krooninen käyttö on ollut Suomessa toistaiseksi harvinaista. Aineenpitkäaikaiskäytön haitat ovat pitkälle samankaltaisia kuin amfetamiinin käytönhaitat. Kansainvälisesti kuitenkin on kokaiinin käytön haitoista olemassatutkittua tietoa olennaisesti enemmän kuin amfetamiinin käytön haitoistajohtuen aineen huumekäytön yleisyydestä mm. Pohjois-Amerikassa.

Kokaiinin ja muiden stimulanttien vaikutuksista ja haittavaikutuksista on saa-tavissa tuoretta suomenkielistä tietoa ”Päihdelääketiede”-oppikirjasta (toim.Mikko Salaspuro ym., Duodecim-kustannus, 1998 m.m. ss. 141, 424, 481,486).

Järvenpään sosiaalisairaala

Ylilääkäri Antti Holopainen

170

HUUMESANASTOA

Huumeita käyttävillä on käytössään kieli, jonka ymmärtäminen on tarkoituk-sella ulkopuoliselle vaikeaa ja joka muuttuu jatkuvasti. Tässä kuitenkin ylei-simpiä käytössä olevia sanoja ja sanontoja, Ekstaasi-nimitys on epätarkka ni-mitys amfetamiinijohdannaisille (design drug). Kuitenkin kadulla yms. eks-taasi nimitys on tutuin. Tällaista tablettia ulkonäöltään muistuttava on Fido-dido-hahmo ääriviivoina. Aine ei toistaiseksi ole luokiteltu huumausaineeksiSuomessa.

A = amfetamiini fibat = kts. sävärit

adam = ekstaasi (MDMA), ecstasy fiilari, fiilis = olotila

afga = afganistanilainen hasis fixi = huumausainepistos

aine = huume fixeri = piikkinarkomaani

amfis = amfetamiini flash back = takauma, jälkitila

flea = ekstaasi (N-hydroksi MDMA)

bag = huumausainepaketti fuula = valeaine

bad trip = huono LSD-matka fyffe = käteinen = raha

biitti = hasispala fymi = hasis

biltsi = hasis fysari = jälkitila

blandis = sekoitus fytska = hasis

blomsteri = amfetamiini, jollaomenakukan tuoksu

bose/jäädä boseen = jäädä kiinni gee = gramma

gold dust = kokaiini

C = kokaiini good trip = hyvä matka (LSD)

clean = huumeista puhdas

cocis = kokaiini H = heroiini

coke = kokaiini halleluja = LSD-tbl

crack = poltettava kokaiini hallu = hallusinaatio

happo = LSD

Dami = Amsterdam hard narcotics = kovat huumeet

Dicco = tinneri hasa = hasis

Diileri = huumekauppias heikki = 100 gramma

dokata = juoda heinä = marihuana

171

dulla = hasis heittää = myydä

dynamiitti = voimakastehoinen aine hekto = 100 gramma

hepo = heroiini

E = ekstaasi high = hyvä olo huumeessa

eemeli = ekstaasi hidas = heroiini

ehta/ekta = aito aine hiha =käsivarren laskimo

ellu, emppu, esso = ekstaasi hiivi = peräsuoli

essi = ekstaasi hillo = raha

eve = ekstaasi (N-etyyli-MDA) hintsu = heikko, raha, hinta

hivakka = peräsuolipaketti

fakki/jäädä fakkiin = jäädä kiinni hoitaa = varastaa

falski = löysä, väljä jäädä kiinni hooked = h-aineesta riippuv.

fantasy = ekstaasi (N-hydroksi MDA) horsa, horse = heroiini

fatta = sosiaalivirasto hynä = raha

femis = fenme traliini hätänen = tinapaperipiippu

impata = haistella langari = huumeiden välittäjä

imppaaja = haistelija lappu = LSD-annos

imppari = haistelija laulaa = vasikoida, tiedottaa

imutella = polttaa hasista liba = libanonilainen hasislaatu

imuroida = polttaa hasista lintsata = olla poissa

imu = hasisannos litku = huumeliuos

lumi = kokaiini

jarru = heroiini lusia = nokkia, istuva vankilassa

jengi = joukko, ryhmä luukku = huoneisto, huumeen myyjä

jepari = poliisi luukuttaa = myydä

jointti = marihuanasätkä lyödä = injektoida huumeita

joutua/jäädä koukkuun = tulla riippu-vaiseksi

läpilyönti = tablettien suodattamista

junk = heroiini läävä = asunto, huoneisto

junkie = käyttäjä love drug=ekstaasi (N-hydroksi)

172

jysäri = päänsärky

jälkifiilis = ? M = Morfiini

jälkkäri = jälkitila mari = marihuana, maris

jäädä fakkiin = jäädä kiinni meska = meskaliini

metri = 10 viivaa; 1 ml

kakku = hasislevy, vapausrangaistus mix = sekoitus

kalikka = lääkekapseli mofa, mopo = morfiini

kalvi = ilmiantaja, tiedottaja morfa, morkku = morfiini

kama = huumausaine mutka = ase

kanrk/knarkkare = narkomaani muuli = toimeksiannosta salakuljet-tava

kanuuna = kertakäyttöruisku; pään-särky

myrkky = huumepoliisi

kapu = lääkekapseli myssyt = hasisannos

kapula = lääkekapseli mömmö = tabletti

karstapaukut = ns. jätepiipullinen möyhy = hasis

kastua = jäädä kiinni

keltis = keltatauti namu = huumetabletti

kingi = joukon johtaja napata = ottaa/käyttää huumeita

kioski = huumeiden myyntipaikka narkkari, narc, narkki = narkomaani

kipeä = vieroitusoireista kärsivä nauha = velka, otin nauhalle ottaa ve-laksi

kniipata = pistää suoneen nenät = huumeen käyttö nuuskaa-malla

koka, kokis = kokaiini nipsiä = ottaa/käyttää aineita

kokkeli = kokaiini nokat = huumeen käyttö

kopukka = heroiini nopea = amfetamiini

koukku = huumeriippuvuus nuuskaamalla

kuivilla = aineesta erossa

kusettaa = huijata ohari = ohiveto, petos kau-passa,ohimarssi

kylmä kalkkuna = heroiinin vier.oireet oili = hasisöljy

kypykkä = 10 gramma opa = ooppiumi

173

kypä = 10 markkkaa orkku = heroiini

kyttäfyylis = poliisin pelko

källiä = varastaa

kämppä = asunto paakkelsi = vapausrangaistus

kärytä = jäädä kiinni palaa = jäädä kiinni

kääntää = varastaa pallo = vapausrangaistus

Köbis, Köbä, Köpä = Kööpenhamina paki = pakistanilainen hasislaulu

köntti = peräsuolipakkaus

krääsä = yl.nimi injekt.ain

kyttä = poliisi

skulata = sujua

pamahtaa = aine vaikuttaa skutsi = metsä

pami = diapam-tbl slurkki = poliis

pase = morfinbase smack = smäkki, heroiini

passata = odottaa snagu, -t = pistett. huumeannos

paukkua = jäädä kiinni sniffata = nuuskata huumetta

paukut = polttokerta hasista snow = kokaiini, lumi

pelti = heroiinin polttofolio sombu = sombutol-kapseli

pesola = putkivaaka spiidi = amfetamiini

piikki = huumeruisku sulfa = amfetamiini

pikku-pomo = pieni välittäjä svengata = vaikuttaa (aine)

pilkku = hasis syyhkiä = varastaa

pilvi = hasis syyhky = varkaus

piri, pirna = amfetamiini sävärit = aineen suoneen pistämisestätuleva olotila

poka = ostaja, kohde, käyttäjä

polle = heroiini

pommi = nieltävä amf.annos tabu = tabletti

psilo, silokka, tatti = sienet tavara = huumausaine

pulveri = jauhemainen huume–ei hasis teemu = temgesic-tabl.

putki = laskimo; ase temge = temgesic-tabl.

174

pykälä = viiva = 1/10 ml ruiskussa testata = kokeilla huumeita

pyyhkiä hyvin = mennä hyvin tintti = tinct.opii-liuos

päällä = mukana trippi = LSD-annos/käytökerta

tukossa = huume yms.humalassa

reflat = vieroitusoireet tupakka-ask. foliosta yl.

reksi = dolorex

ristipää = lääketabletti tykittää = käyttää huumeita suoneen

roina, roju = suon.sis.käytt.aine tykki = huumeruisku; ase

rokko = marokkolainen hasislaatu tötsy, -t = hasisannos, -savuke

ruoho = marihuana tötsytellä = polttaa hasista

räbä = rätti, josta tinneriä nuuhk tötterö, -t = hasisannos

ränni, rööri = laskimosuoni töötit = kerta-annos suoneen

sauhuta = touhuta vallu = valium

sauma = tilaisuus valuttaa peltiä = polttaa heroiinia

sekoilla = käyttää aineita vasikka = ilmiantajan tiedottaja, kalvi

siili/ottaa siili = heroiinia suoneen vauhti = amfetamiini

siipeillä = elää toisen kust. vehkeet = käyttövälineet

silumi = putkimall. hasispiippu vespa = vesparax-tabl.

sininen = 10 mg diapam-tabl vetää = käyttää huumeita

sivari = siviilipukuinen poliisi vetää viiva = käyttää huumeita nuus-kaamalla

skitso = pelkotila viiva = 1/10 ml ruiskussa

skoude = poliisi viksi = vaaka

överit = yliannostus

zombie = huonossa kunnossa oleva

LK23.4.1996

175

LIITE 4ASIANAJOTOIMISTO OY HAASTEHAKEMUS90100 OULUPuh. (08)Telefax (08)

OULUN KÄRÄJÄOIKEUDELLE

ASIAT Irtaimen esineen omistusoikeuden vahvistaminen ym

KANTAJA Mika Antero Meikäläinen

Asiamies ja prosessiosoiteAsianajajaAsianajotoimisto Oy90100 OULUPuh. (08)Telefax (08)

VASTAAJA Arto Lauri Tapio Teikäläinen

OIKEUSPAIKKA Oulun käräjäoikeus on vastaajan kotipaikan tuomioistuimena toimivaltainenkäsittelemään asian.

KANNE

Vaatimukset Meikäläinen vaatii, että käräjäoikeus

1) ensisijaisesti vahvistaa, että BMW -merkkisen henkilöauton, valmistenumeroWBS9130BK103, omistusoikeus kuuluu hänelle, taikka

2) toissijaisesti, mikäli auton omistusoikeuden ei katsota kuuluvan hänelle,velvoittaa Teikäläinen palauttamaan Meikäläiselle auton kauppahinnan 28.000markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteentiedoksiannosta lukien.

Perusteet

1) Paavo Kristian Heikäläinen on 26.11.1998 myynyt auton kauppakirjallaMeikäläiselle joko omistajana, omistajan valtuuttamana tai tilannevaltuuksennojalla. Meikäläinen on maksanut kauppahinnan ja hän on auton omistaja.

Kaupanteon jälkeen Teikäläinen on joka tapauksessa hyväksynyt kaupanilmoittamalla Meikäläiselle, että asia on kunnossa.

2) Mikäli Meikäläinen ei saa auton omistusoikeutta, hänellä on oikeus saadasuorittamansa kauppahinta takaisin.

TAPAHTUMATIEDOT

Teikäläinen ja Heikäläinen olivat lokakuun lopussa 1998 ostaneet Saksasta 17.000Dmk:lla ja tuoneet maahan vuosimallia -89 olevan BMW -merkkisen auton.Heikäläinen oli Teikäläisen valtuutuksella esitellyt ja kaupitellut autoaMeikäläiselle. Heikäläinen oli 26.11.1998 päivätyllä kauppakirjalla myynytMeikäläiselle po. auton, josta oli sitä ennen poistettu sen alkuperäinen moottori, jatoisen erillisen moottorin. Niiden yhteinen kauppahinta oli ollut 32.000 markkaa,josta rahassa maksettava osuus oli ollut 28.000 markkaa. Meikäläinen olimaksanut 28.000 markan kauppahinnan Heikäläiselle.

Auto oli tuotu maahan kilpailukäyttöön tarkoittamatta rekisteröidä sitä yleiseenliikenteeseen. Auton alkuperäiset saksankieliset rekisteröinti- ym. asiakirjat ovatMeikäläisen hallussa.

176

LAINKOHDAT Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 10, 11 ja 25 §:t

Valtuutuksen laatu

Valtuuttamisen tyyppitapauksina voidaan erottaa toisistaan muun muassatoimeksiantovaltuutus sekä tilannevaltuutus. Toimeksiantovaltuutuksessa valtuutusperustuu valtuuttajan valtuutetulle tekemään tiedonantoon, joka useasti on tehtysuullisesti. Tilannevaltuutuksessa valtuutus liittyy vallitsevan tilanteenkokonaisarvosteluun, jossa valtuutuksen olemassaolo on pääteltävissä kyseisellähetkellä vallitsevista olosuhteista.

Tässä tapauksessa Heikäläisellä oli ollut nimenomaan tilannevaltuutus.

TODISTEET

Kirjalliset todisteet:

1) Jäljennös esitutkintapöytäkirjasta

Teema: Asianosaisten kertomukset auton omistusoikeudesta

2) Jäljennös Oulun käräjäoikeuden tuomiosta 12.5.1998/2528

Teema: Teikäläisen kertomuksen uskottavuus

3) Jäljennös kauppakirjasta 26.11.1998

Teema: Kaupanteko ja auton omistusoikeus

4) Auton alkuperäiset asiakirjat

Teema: Meikäläinen on auton omistaja.

Henkilötodistelu:

1) Meikäläinen todistelutarkoituksessa

Teema: Heikäläisen ja Teikäläisen kanssa käydyt keskustelut ajoneuvonhallinnasta sekä ajoneuvon käyttötarkoituksesta.

2) Hanna-Leena Anette VirtanenKanelikuja 9, 90460 Oulunsalo

Teema: Teikäläinen on hyväksynyt kaupan jälkikäteen.

Päiväys ja laatijan allekirjoitus

Oulussa, ______kuun ____ päivänä 1999

__________________________________Varatuomari, Oulu

177

LAKIASIAINTOIMISTO OY VASTAUS90100 OULUPuh. 08-Telefax 08-

OULUN KÄRÄJÄOIKEUDELLE

ASIA Vastaus irtaimen esineen omistusoikeuden vahvistamista ym. koskevassa asiassaDN:o 00/

KANTAJA Mika Antero Meikäläinen

Asiamies ja prosessiosoite

Asianajaja Asianajotoimisto Oy90100 OULUPuh. 08-Telefax 08-

VASTAAJA Arto Lauri Tapio Teikäläinen

Asiamies ja prosessiosoiteVaratuomariLakiasiaintoimisto Oy90100 OULUPuh. 08-Telefax 08-

VASTAUS

Vaatimukset Teikäläinen vaatii, että

1) kanne on hylättävä ja että

2) Meikäläinen on velvoitettava korvaamaan Teikäläisen oikeudenkäyntikulutkorkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi onkulunut ratkaisun antamisesta.

PerusteetKantajan ilmoittamat vaatimusten perusteet eivät pidä paikkansa.

1) Auton omistaa Teikäläinen eikä Meikäläinen. Teikäläinen oli ostanut autonSaksasta itselleen. Heikäläinen ei ole auton omistaja. Teikäläinen ei ole jälkikäteenhyväksynyt kauppaa.

Teikäläinen oli antanut Heikäläiselle luvan kaupitella autoa, mutta ei myydä sitä.Heikäläisellä ei ole ollut valtuutusta myydä autoa. Heikäläinen oli ainakin ylittänyttoimivaltuutensa. Kauppa ei sido Teikäläistä.

2) Auton omistusoikeus ei ollut siirtynyt Meikäläiselle. Meikäläinen ei ollut saanutvilpittömän mielen suojaa, koska hän ei ollut varmistunut oikeasta omistajasta eikäsiitä, että myyjällä olisi ollut valtuutus auton myymiseen. Ostajalla oli olluterityisen korostunut huolellisuusvelvollisuus kauppaa tehtäessä, koskakysymyksessä oli ollut ulkomailta tuotu henkilöauto, jota ei vielä ollut rekisteröitySuomeen ja koska auton kauppahinta oli ollut alhainen.

Teikäläinen ei ollut saanut itselleen osaksikaan 28.000 markan kauppahintaa.

178

TAPAHTUMATIEDOT Kantajan ilmoittamat tapahtumatiedot pitävät paikkansa.

TODISTEET

Kirjalliset todisteet:1) Esitutkintapöytäkirja 6550/R874/99 liitteineen

Teema: Teikäläisen ja Heikäläisen kertomukset auton omistusoikeudesta

Henkilötodistelu:1) Teikäläinen todistelutarkoituksessa

Teema: Teikäläinen on omistanut auton.

2) Paavo Kristian Heikäläinen

Teema: Heikäläisellä ei ollut valtuutusta myymiseen

Päiväys ja laatijan allekirjoitus

Oulussa, ______kuun ____ päivänä 1999

__________________________________Varatuomari, Oulu

Documents

ROVANIEMEN HOVIOIKEUSPIIRIN TUOMIOISTUINTEN … · 2020. 11. 17. · Rovaniemen hovioikeuspiirin laatuhanke Toimittaja: Käräjätuomari, laatukoordinaattori Pekka Louhelainen, Oulun