Sosiaalipsykologi-lehti 2/2011

Tutkija Päihdehuollon sosiaalipsykologi Toimittaja Opiskelija Kouluttaja ja suunnittelija

maahanmuuttokurssilla KV-vastaava yrityksessä Monikulttuurisuustyöntekijä Projektikoordinaattori

Toimituspäällikkö Viittomakielen tulkki Tutkimusjohtaja tasa-arvoasiat Tutkija Politiikka

ympäristöpolitiikka ja sukupuolijärjestelmien sosiaalipsykologia Koordinaattori kuluttajien käyttäytyminen

ja energian säästö Kurssisihteeri Sosiaalityöntekijä Erikoistutkija tilastomenetelmät Työsuunnittelija

Suunnittelija Tutkimus- ja terapiatyö perheneuvolassa Työvoimaneuvoja Professori Psykoterapeutti

Psykoanalyytikko Ohjaaja ryhmätyö pakolaisasiat Lehtori Elämäntapa- ja konfliktipuhetutkimus

Assistentti Kouluttaja Konsultti Liikkeenjohdon konsultti Ratkaisukeskeinen lyhytterapia

Sosiaalityöntekijä Perheterapeutti Kuvataideterapia Tuntiopettaja Työnohjaaja Järjestötyöntekijä

Perheneuvoja Työhyvinvointikoordinaattori Asiantuntija Analyytikko Erityisluokanopettaja

Päihdetyöntekijä Rekrytointivastaava Tasa-arvotyöntekijä Harjoittelija Freelancer Projektipäällikkö

Markkinointipsykologi Nuorisotyöntekijä Kirjailija Journalisti Toimintakeskuksen johtaja

kehitysvammahuollossa Kuntoutussihteeri Freelance-kouluttaja Konttoristi Toimistosihteeri

Stipenditutkija Eurovirkamiesharjoittelija Henkilöstöpäällikkö Työvoimaneuvoja

Markkinointisuunnittelija Yrittäjä Sosiodraaman vetäjä Henkilöstöhallinnon sihteeri Työyhteisön

kehittämistyöntekijä Traumaterapeutti Kulutusanalyytikko Voimavarakouluttaja Mielenterveyshuollon

työntekijä Kouluttaja Työ- ja organisaatiopsykologian asiantuntija Henkilöstökonsultti

Kuntoutuspsykologi Sosiaali- ja terveystoimen talouspäällikkö Markkinointipäällikkö Toimitusjohtaja

Journalisti Koordinaattori Suunnittelija Tutkimusassistentti Erikoistutkija Vanhustyön johtaja

Tiedekuntasihteeri Amanuenssi Henkilöstöasiain päällikkö Tiedottaja Asiamies Mielenterveysseuran

tukihenkilö Tukikodin johtaja Copywriter Kuntoutusalan työntekijä Järjestösihteeri Johtava

sosiaaliterapeutti Yliaktuaari Toimituspäällikkö Rehtori Erikoistyövoimaneuvoja Kehitysyhteistyön ja

pakolaisasian koordinaattori Konsultti HR-vastaava Rekrytointikonsultti Henkilöarviointiassistentti

Informaatikko Työilmapiiritutkija Tiimityökouluttaja Opettaja Päivähoidon erikoissuunnittelija

Maahanmuuttosuunnittelija Harjoittelija Rasismin vastaisen kampanjan koordinaattori Terveystutkija


























Koulukuraattori Kriisityöntekijä Työnjohdon konsultti Äänitarkkailija Ryhmänohjaaja Kasvatus- ja

2/2011

sosiaalipsykologiSuomen sosiaalipsykologit ry:n jäsenlehti

www.sosiaalipsykologit.fi

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

Päätoimittaja: Paula Vehmaskoski

Osoitteenmuutokset: Omatoimisesti nettisivuillam-me www.sosiaalipsykologit.fi tai ilmoitus osoitteeseen [email protected]

Seuraava lehti: Artikkelit, palautteet ja uutisvinkit osoitteeseen [email protected]

Ilmoitushinnasto:

Koko sivun ilmoitus 170 € Puolen sivun ilmoitus 110 € Neljäsosasivun ilmoitus 70 €

Kannen kuva: Niklas Sjöblom / taivasalla.net

Taitto: Agnetha Lesch, [email protected]

Tässä numerossa:2/2011

Päätoimittajan kynästä

Puheenjohtajan ajankohtaiset

Terveyden tasa-arvoa edistämässä

Työhönvalmentaja työllistymisen tukena

Ryhmäkiinteys joukon voimavarana

Poimintoja tieteen kentältä

Sosiaalipsykologi maallikkokriitikkona

Uskaltaisiko yrittää? Sosiaalipsykologisen yrittäjyysillan satoa

Utøyan jälkeen

Ystävältä ystävälle – vertaistoiminnan alkeita Thai-yhteisössä

Jokainen on talentti

Tulevia tapahtumia

s. 3

s. 4

s. 5

s. 6

s. 8

s. 10

s. 12

s. 14

s. 18

s. 20

s. 23

s. 26

2

Päätoimittajan kynästä

Kävimme hiljattain yhdistyksen hallituksen kesken sähköpostikeskustelua sosiaalipsykologien jul-kisuuskuvasta (mikäli sellaista nyt ylipäätään voi

sanoa olevan olemassa). Syyskuun lopulla ilmestyneessä Talouselämässä (23.9.2011) Jorma Ollila nimittäin, ikään kuin sivuhuomautuksena, mainitsi sosiaalipsykologian (sosiaalipolitiikan ja sosiologian ohella) yhtenä esimerk-kinä akateemisen tutkimuksen kyvyttömyydestä vastata yhteiskunnallisiin ongelmiin, tässä tapauksessa nuoriso-työttömyyteen. No, puheenjohtajamme sanoin, sinänsä positiivista, että liike-elämän edustaja vaihteeksi edes ehdottaa yhteiskuntatieteilijöiden potentiaalista hyödyn-tämistä jossakin. Mutta olisihan se vaihteeksi ihan kiva kuulla sosiaalipsykologeista muunakin kuin todellisuu-desta vieraantuneen tieteenalan edustajina tai vuosikym-menen suurimman murhamysteerin kuriositeettina.

Sosiaalipsykologian tutkinnon vastaavuus työelämän tar-peisiin tuntuu olevan ikuisuuskysymys, emmekä suin-kaan ole ainut yhteiskuntatieteellinen ala, jota ongelma koskettaa. Oppiaineemme tutkimus harvemmin levittää tuloksiaan akateemisen keskustelun ulkopuolelle. Harva edes tietää mitä sosiaalipsykologia on, eikä tieteenalan

Värikästä syksyä toivotellen,

Paula VehmaskoskiSosiaalipsykologi-lehden päätoimittaja 2011

hajanaisuus ainakaan helpota asian tulkitsemista ummi-koille. Oma osaaminen pitäisi osata tuotteistaa, mutta miten sen tekee, jos suurin koulutuksen tarjoama anti on kyky kriittiseen ajatteluun?

Tämänkin lehden aihevalikoimasta huomaa, että sosiaali-psykologia on itse asiassa aika montaa asiaa. Tarvitseeko sitä edes yrittää puristaa yhteen muottiin? Itsensä titu-leeraaminen sosiaalipsykologiksi ei mielestäni edes ole ammattinimekkeen laillistamiskysymys. ”Sosiaalipsyko-logi” voi olla ammattimääre, mutta myös identiteettiä ja maailmankuvaa koskeva määrite. Esittelemällä itsemme yhteiskunta-/valtiotieteilijöiden lisäksi sosiaalipsykolo-geina olemme kukin osaltamme luomassa sitä mieliku-vaa, minkä sana sosiaalipsykologi oman oppiaineemme ulkopuolisessa yhteiskunnassa herättää. Tarvitseeko tuon mielikuvan ollakaan yksiulotteinen?

3

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

Puheenjohtajan ajankohtaiset

Kesä on pyörähtänyt syksyksi ja voi kai jo sanoa, että alkutalveksi. Tässä vaiheessa voi jo hie-man tarkastella mitä tänä vuonna on tapahtu-

nut ja miten olemme onnistuneet.

Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian alumnien kanssa järjestetty yrittäjyys-ilta oli hyvä esimerkki on-nistuneesta tilaisuudesta. Paikalle tuli paljon aiheesta kiinnostuneita ja myös jatkotilaisuutta aiheesta toi-vottiin. Tätä puuhailemme parhaillaan – seuraathan ajankohtaisviestejämme!

Myös AfterWork-tilaisuutemme ovat vetäneet po-rukkaa paikalle. Ensimmäisellä kerralla teemana oli nuoret ja riippuvuus, sosiaalinen tuki ja haittojen vä-hentäminen ja toisella kerralla työhyvinvointi – tärkeä ja ajankohtainen aihe. Jos teillä on ehdotuksia tule-vaisuudessa järjestettävien tilaisuuksien teemoiksi, niin vinkatkaa niistä meille. Mielellämme kuulisimme, minkälaiset aiheet teitä kiinnostavat.

Järjestimme myös kesätapaamisen Suomenlinnassa. Päivä oli oikein mukava: aurinko paistoi ja Suomen-linnan opas kertoi perusteellisesti saaren historiasta ja esitteli paikkoja. Lopuksi lounastimme ravintola Panimossa, jossa nautimme varsin kelvollisen aterian - taisivatpa jotkut iloiset jatkaa iltaa Helsingin kesäi-sillä terasseilla vielä hieman pidempäänkin! Porukkaa ilmoittautui tapaamiseen mukaan kuitenkin vain kou-rallinen, enemmänkin ihmisiä olisi ollut mukavaa näh-dä. Otamme kuitenkin tästä opiksemme ja tulevaisuu-dessa pohdimme, onko tämäntyyppisille tapahtumille tarvetta.

Mitä vielä loppuvuodesta on tulossa? Osallistumme 17.-18.11. Sosiaalipsykologian päiville, jotka pidetään tänä vuonna Kuopiossa. Huomioithan, että aiemmasta aikataulusta poiketen päivät järjestetään tänä vuonna torstaina ja perjantaina. Tietystikin luvassa on myös pikkujoulut, mutta tarkemmista spekseistä tiedotam-me jäsenkirjeessä lisää. Päiväksi on kuitenkin jo valit-tu 3.12., laitathan kalenteriisi!

Syksyyn kuuluu myös syyskokous, jossa valitaan uusi hallitus ensi vuodelle. Olisiko sinulla ideoita toimin-tamme kehittämiseksi? Osallistu kokoukseen ja tule mukaan toimintaamme, pienelläkin panoksella voit vaikuttaa! Toki voit osallistua kokoukseen jakamaan vain ajatuksiasikin ja tapaamaan meitä, jos hallitus-pesti vielä arveluttaa. Jos et pääse syyskokoukseen paikalle, mutta olisit silti kiinnostunut tulemaan mu-kaan iloiseen joukkoomme, voit meihin yhteydessä – sovitaan jatkosta.

Tiedostamme, että toimintamme on ollut hyvin Helsinki-keskeistä, sillä tällä hetkellä kaikki halli-tuslaiset asuvat pääkaupunkiseudulla ja osallistuvat toimintaan muiden velvoitteiden ohella harrastus-pohjalta. Olisikin hienoa, jos muistakin kaupungeista löytyisi oma pieni ryhmänsä pyörittämään toimintaa. Jos teillä on porukka, jota tällainen voisi kiinnostaa, niin ottakaapa yhteyksiä meihin päin.

Näkemisiin syksyllä!

Kirsi MajanderYhdistyksen hallituksen puheenjohtaja 2011

4

Terveyden tasa-arvoa edistämässä

”Sosiaalinen epätasa-arvo tappaa ihmisiä maail-manlaajuisesti”, toteaa Maailman terveysjär-jestön WHO:n arvovaltainen komissio lop-

puraportissaan. Samainen lainaus löytyy myös yhdessä terveyspolitiikan professori Dennis Raphaelin kanssa laatimastani teoksesta ”Social Determinants of Health: The Canadian Facts” (ransk. Déterminants sociaux de la santé : les réalités canadiennes, 2011). Teoksen esipu-heen on kirjoittanut WHO:n komission jäsen, Kanadan entinen terveysministeri ja arvostettu emeritaprofessori Monique Bégin, joka oli maan ensimmäisiä naisministe-reitä yli kolme vuosikymmentä sitten.

”Social Determinants of Health: The Canadian Facts” -teoksessa esittelemme 14 terveyden taustatekijää, jotka vaikuttavat kansalaisten hyvinvointiin ja terveyteen (mm. tulotaso, koulutus, sukupuoli). Samalla tarkastelemme miten Kanada sijoittuu vertaillessa eri hyvinvointi-indi-kaattoreita muihin kehittyneisiin läntisiin OECD-mai-hin, sekä annamme politiikkasuosituksia. Kirjan kantava teema on havainnossa, jonka mukaan väestön terveys ei ensisijassa määrity terveyspalvelujen tai yksilöllisten elintapojen kautta. Terveyden kannalta huomattavasti suurempi merkitys on ihmisten arkisilla elinympäristöillä sekä sosioekonomisilla taustatekijöillä kuten tulotasolla, koulutuksella ja työoloilla.

Teoksemme havainnot ovat universaaleja ja pätevät myös Suomessa. Suurin vaikutus kansalaisten elinoloihin on harjoitetulla yhteiskuntapolitiikalla, joka lopulta vaikut-taa väestön terveyteen. Suomalainen hyvinvointivaltio on onnistunut tarjoamaan kansalaisille globaalissa mittakaa-vassa hyvin yhdenvertaisia hyvän elämän mahdollisuuksia maksuttoman koulutusjärjestelmän, laadukkaiden palve-luiden ja sosiaalisten turvaverkkojen muodossa.

Tulevaisuudessa on kuitenkin tärkeää muistaa, ettei yh-täläisiä mahdollisuuksia korostava järjestelmämme ole syntynyt itsestään ja ilman pitkäjänteistä toimintaa. Ku-luneen vuosikymmenen aikana eriarvoisuus on kasvanut myös Suomessa. Ansiona voimme kuitenkin kokea sen, että kaikilla yleisimmillä hyvinvointi-indikaattoreilla Suo-mi ja muut pohjoismaat ovat edelleen esimerkiksi Kana-daa edellä.

Teoksessa kehotamme lukijoita ottamaan yhteyttä poliit-tisiin päätöksentekijöihin. Kansalaisten parista nouseva paine on poliitikoille yksi vahvimmista kannustimista ter-veyttä ja hyvinvointia edistävien päätösten tekemiseen. Ihmisten käyttäytymisen asiantuntijoina meidän sosiaa-lipsykologien ei tulisi unohtaa yhteiskunnallisen tason merkitystä ja mahdollisuuttamme vaikuttaa hyvinvointiin myös laajemmin kuin pelkästään yksilö- ja ryhmätasolla.

Teksti: Juha Mikkonen, VTM, sosiaalipsykologi

Teoksessamme ”Social Determinants of Health: The Canadian Facts” esittelemme kansalaisten hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttavia taustatekijöitä. Väestön terveyden kannalta ihmisten arkisilla elinympäristöillä sekä sosioekonomisilla taustatekijöillä on suuri merkitys, ja kansalaisten hyvinvointiin voidaan vaikuttaa yhteiskuntapolitiikalla. Sosiaalipsykologeina meidän tulisi mielestäni pyrkiä vaikuttamaan hyvinvointiin myös yhteiskunnallisella tasolla.

Kirjoittaja on opiskellut Helsingin yliopistossa sosiaalipsykologiaa, Torontossa terveyspolitiikkaa ja toiminut vierailevana tutkija-na Yorkin yliopistossa vuonna 2010. Sosiaalipsykologian gradunsa hän kirjoitti suomalaisten nuorten pienituloisuudesta otsikolla: ”Social and material deprivation among youth in Finland: Causes, consequences, and coping.” (Arvosana: L).

”Social Determinants of Health: The Canadian Facts” (2010) on ladattavissa ilmaiseksi verkkosivuilta:

http://www.thecanadianfacts.org/

5

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

Työhönvalmentaja työllistymisen tukenaTeksti & kuva: Mia-Marisa Ranta

Mitä TE-toimistot, entiset työvoimatoimistot, tekevät, kun työvoimavirkailija toteaa, että työtön asiakas selvästi hyötyisi intensiivisemmästä tuesta ja avusta työnhaussa? Pitääkö pitkäaikaistyöttömän tai työtä vailla olevan maahanmuuttajan vain tyytyä kohtaloonsa? Miten löytää tie takaisin työmarkkinoille? Tässä astuu kuvaan työhönvalmentaja.

M inna-Rosa Kanniainen, 37, on vajaan kolmen vuoden ajan toiminut pienessä työhönvalmen-nusta tarjoavassa yrityksessä, De Die ky:ssä,

vastaavana työhönvalmentajana ja kouluttajana. Yritys tarjoaa muitakin palveluja kuten työnohjausta, konsul-tointia ja koulutusta, mutta on erikoistunut työhönval-mennukseen, jota TE-toimistot voivat hankkia ostopal-veluna asiakkailleen. Kanniainen myös vetää monikult-tuurisuuteen ja monikulttuuriseen työyhteisöön liittyviä koulutuksia yrityksissä.

Työhönvalmennus on yksilövalmennusta, jossa asiakasta tuetaan työnhaussa. Asiakkaat tulevat valmennukseen TE-toimiston lähetteellä ja heillä säilyy asiakassuhde TE-toimistoon koko prosessin ajan. ”Valmennuksessa mieti-tään jokaisen asiakkaan kohdalla, mikä on se polku takai-sin työelämään”, kertoo Kanniainen. ”Aluksi työhönval-mennusta tarjottiin lähinnä maahanmuuttaja-asiakkaille, mutta myöhemmin asiakaskunta on laajentunut. Yhteistä heille kaikille on, että he tarvitsevat erityistukea työn-haussa.”

Työhönvalmentajan tehtävänä on avustaa asiakasta esi-merkiksi työnhakudokumenttien laatimisessa ja työ-paikkailmoitusten etsimisessä sekä niihin vastaamisessa. Lisäksi työhönvalmentaja kontaktoi mahdollisia työnan-tajia, on mukana työhaastatteluissa ja usein seuraa asi-akkaan tilannetta jonkin aikaa vielä sen jälkeenkin, kun työtä on jo löytynyt. ”Työhönvalmennuksessa on tärkeää mitoittaa, mikä on realistinen tavoite”, kertoo Kanniai-nen. Usein tie työelämään saattaa käydä esimerkiksi har-

joittelun tai tuetun työn kautta. ”Työhönvalmennuksessa käytetään erilaisia keinoja ja menetelmiä, mutta johto-tähtenä on aina asiakkaan työllistyminen”, hän lisää.

Erilaisia tilanteita ja ihmisiä

Kanniaisen mukaan asiakkaita on alan ja koulutuksen suh-teen laidasta laitaan. Yksilöerot asiakkaiden välillä ovat suuremmat kuin esimerkiksi erot maahanmuuttajien tai kantaväestöön kuuluvien asiakkaiden välillä.

Tyypillisen työhönvalmennuksen kestoa on vaikea määri-tellä, se saattaa vaihdella kahdesta viikosta aina vuoteen-kin saakka. ”Laskennallinen keskiarvo on noin 4 kuukaut-ta, mutta näin suurella hajonnalla tällainen luku ei kerro kovin paljoa”, Kanniainen muistuttaa. ”Asiakkaat ja tilan-teet ovat erilaisia, ei niitä voi tiivistää yhteen lukuun.” Tapaamisten määrät puolestaan riippuvat kunkin asiak-kaan tilanteesta ja tarpeesta sekä työhönvalmennuksen vaiheesta. Alussa tapaamisia on yleensä viikottain, kun taas loppuvaiheessa asiakasta saatetaan tavata enää har-vakseltaan.

Asiakkaat ovat kiitelleet palvelua ja palaute on ollut pää-osin positiivista. Minna-Rosa Kanniaisen mukaan ei voi kuitenkaan aina välttämättä olettaa, että työhönvalmen-nus johtaa pysyvään työpaikkaan vaan työsuhde voi olla esimerkiksi määräaikainen. Silloinkin kun valmennus ei tuota toivottua tulosta ja työpaikkaa ei löydy, asiakas on yleensä ollut tyytyväinen saamastaan avusta ja tuesta.

6

Työhönvalmentaja työllistymisen tukena Hyödyt eivät aina realisoidu valmennusprosessin aikana, mutta on muistettava, että asiakkaalle saattaa siitä huo-limatta jäädä prosessista takataskuun uusia valmiuksia tulevaisuutta ajatellen.

Muuttuva suomalainen työelämä

Minna-Rosa Kanniainen on työhönvalmentajana aitiopai-kalla näkemässä, miten suomalainen työelämä ja yhteis-kunta vastaa uuden ajan haasteisiin. Työhönvalmennus on työnantajien keskuudessa vielä melko vähän tunnettu mahdollisuus löytää sopiva työntekijä.

Työnantajien suhtautuminen työhönvalmennukseen on ollut pääosin positiivista ja myönteisen uteliasta. Tosin jotkin työnantajat ovat saattaneet kokea ylimääräisenä vaivana sen, että työhönvalmentajan työ tyy-pillisesti jatkuu vielä jonkin aikaa asiakkaan työllistymisen jälkeenkin. Usein työhönval-mentajaa kuitenkin tarvitaan vielä tässä vai-heessa.

Kanniaisen mukaan työnantajien valmiudet työllistää esimerkiksi maahanmuuttajia ovat koko ajan parantuneet. Ymmärrys erilaisille työntekijöiden tarpeille on lisääntynyt ylei-sesti. Asenneilmapiirin muutokset kuitenkin heijastuvat myös työmarkkinoille. ”Esimer-kiksi keväällä 2009 kiristyneet asenteet maa-hanmuuttajia kohtaan näkyivät selvästi myös omassa työssäni. Tuolloin vaikkapa työpaik-kailmoituksissa saatettiin vaatia siivoojal-ta täydellistä suomen kielen taitoa”, kertoo Kanniainen. Tilanne on kuitenkin parantunut muutaman vuoden takaisesta.

Sopivasti haasteita

Minna-Rosa Kanniainen puhuu työstään innos-tuneesti. ”Työni on monipuolista ja yllätyksel-listä, haastavaa. Monesti saattaa joutua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle”, hän kuvaa. ”Pienessä yrityksessä saa tehdä kaikkea. Työ on myös liikkuvaista ja siinä tapaa erilaisia ih-misiä: asiakkaita, työnantajia, TE-toimiston virkailijoita”, hän luettelee. Työ on pitkälti asiakastyötä, mutta siihen kuuluu myös rapor-tointia ja seurantaa TE-toimistolle.

Ennen työtään työhönvalmentajana ja kouluttajana Kan-niainen toimi assistenttina ja työyhteisökonsulttina kon-sultointiyritys Tiedonvalossa sekä projektipäällikkönä maahanmuuttajatyöhön erikoistuneessa hankkeessa Suo-men Setlementtiliitto ry:ssä. Ehti hän toimia jonkin aikaa tutkimusassistenttinakin Helsingin yliopistossa Cicero Learning –verkostossa. Kanniainen on valmistunut sosi-aalipsykologian laitokselta vuonna 2001. Sosiaalipsyko-logiaa hän oli päätynyt opiskelemaan, sillä maahanmuut-toon ja monikulttuurisuuteen sekä toisaalta koulumaail-maan liittyvät asiat kiinnostivat.

Alun perin pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva Kanniai-nen asuu nykyisin Inkoossa perheensä, kahden kouluikäi-sen lapsensa ja miehensä, kanssa.

7

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

Ryhmäkiinteys joukon voimavaranaTeksti ja kuvio: Mikael Salo. Kuva: Kari Mankonen (Mikael Salon väitöskirjan kansikuva)

Ryhmäkiinteys on väkevä joukon ominaisuus - eliksiiri, joka tekee ryhmästä ylivoimaisen toisiin ryhmiin nähden. Lisäksi organisaation kiinteys on työhyvinvoinnin ja organisaation suorituskyvyn perusta. Tästä syystä ryhmäkiinteyttä voidaan pitää organisaation voimanlähteenä.

Väitöskirjani ”United We Stand – Divided We Fall: A Standard Model of Small Unit Cohesion” tarkastet-tiin Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiede-

kunnassa 5.8.2011. Väitöskirjan keskeisin väittämä tiivis-tyy kiinteyden perusmalliin, jonka pääkohdat esitellään lyhyesti tässä artikkelissa.

Joukon kiinteys jakautuu teoriassa vähintään neljään komponenttiin: (1) vertaisten välinen kiinteys – kave-reiden kesken, (2) johtajan ja alaisten välinen kiinteys – perustuen keskinäiseen luottamukseen ja arvostukseen, (3) organisaation kiinteys, mikä ilmenee esimerkiksi henkilöiden työtyytyväisyytenä tai ylpeytenä organisaa-tion jäsenyydestä sekä (4) instituution kiinteys, joka luo tarkoituksen ja merkityksen organisaation olemassaolol-le. Näiden lisäksi kirjallisuudessa on tarkasteltu kansal-lista kiinteyttä. Kukin komponenteista jakaantuu kahteen dimensioon: affektiivinen/emotionaalinen kiinteys ja instrumentaalinen kiinteys.

Teoreettisen mallin perusteella ryhmän ja organisaatio jäsenenä henkilön on mahdollista sitoutua (1) kaverei-hin sosiaalisesti tai sen takia, että kavereiden kanssa saa-vuttaa myös jotain tavoitteita, (2) johtajaan sosiaalisesti (esikuvan ja esimerkin takia) tai siksi, että johtaja on te-hokkain apu tehtävien toteuttamiseksi, (3) organisaati-oon sen statuksen ja ilmapiirin takia tai organisaatioon saavutettavien välittömien etujen (palkan ja optioiden takia) sekä (4) instituutioon kutsumuksen, ammattiyl-peyden ja velvollisuudentunnon takia tai instituutioon sen tarjoamien ura- ja koulutusmahdollisuuksien tähden. Jokaisella joukolla on täysin omanlaisensa määrä eri kiin-teyden tasoja ja tästä syystä jokainen ryhmä on erilainen

kiinteyden profiilin perusteella. Mitä useampi kiinteyden osa-alue on vahva, sitä voimakkaammin ryhmän jäsenet pitävät yhtä ja organisaatio pysyy koossa toimintakykyi-senä.

Tutkimuksen aineisto kerättiin puolustusvoimista, mikä mahdollisti lukuisten erityyppisten, virallisten ja epävi-rallisten, ryhmien arvioinnin ja vertailun. Tulosten pe-rusteella miehistön välinen kiinteys (horizontal cohesion) heikkeni ajan myötä, mikäli johtaja ei aktiivisesti yrittänyt vaikuttaa siihen. Tutkimuskirjallisuus puhuukin ryhmän muodostumisprosessiin kuuluvasta kuherruskuukaudes-ta, jolloin uudet kaverit ja organisaatio tuntuvat erityisen mielenkiintoiselta. Ajan myötä ryhmä alkaa pirstoutua pienempiin osiin, kun henkilöt muodostavat kaverisuh-

Kuvio 1. Kiinteyden komponentit (Salo 2011, 52).

8

teita ja alkavat erotella parhaat kaverit ns. tutuista.

Vertaisten välistä kiinteyttä edesauttoi, jos (a) henkilöt sopeutuivat helposti uusiin so-siaalisiin tilanteisiin, (b) ryhmällä oli hyvät (ammattitaitoiset ja sosiaaliset) johtajat, (c) joukossa ei kiusattu ketään ja ryhmäl-lä oli hyvä työskentelyilmapiiri, (d) henki-löllä oli positiivinen perusasenne ryhmän toimintaa kohtaan ja (f) henkilöt saivat positiivisia kokemuksia palveluksensa ai-kana. Varsinkin ilmapiirin heikkeneminen ja kiusaamisen lisääntyminen vaikuttavat negatiivisesti kiinteyteen. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että panostaminen kasvat-taviin kokemuksiin, haasteelliseen kou-lutukseen ja ryhmien sosiaalisten ongelmien hallintaan ovat tehokkaita lääkkeitä ylläpitämään vertaisten välistä kiinteyttä.

Johtajien ja alaisten välistä kiinteyttä (vertical cohesion) tutkittiin miehistön näkökulmasta. Yllättäen henkilön omat ominaisuudet selittivät sitä, kuinka sitoutuneita he olivat johtajiinsa, sillä muun muassa henkilön henkinen ja fyysinen kunto sekä asenne olivat yhteydessä tähän kiinteyden komponenttiin. Toisena mielenkiintoisena havaintona voitiin todeta, että ryhmänjohtajat olivat asennemittareiden perusteella samanlaisia kuin alaisen-sa. Osa ryhmänjohtajista koki olevansa alaistensa kanssa enemmän vertaisia, eivätkä tosiasiallisesti johtaneet ryh-määnsä tai vaikuttaneet alaistensa toimintaan.

Tutkimuksessa myös määritettiin henkilöiden status sekä arvioitiin ryhmän kiinteys sosiometristen kaveri-, taiste-lijapari- ja johtajavalintojen perusteella. Tulosten perus-teella todettiin, että henkilöt, joilla oli hyvä status ryh-mässä, olivat vahvemmin sitoutuneita ryhmään, johtajiin ja organisaatioon, heillä oli enemmän ystäviä sekä pa-remmat arvosanat palveluksen lopulla.

Ryhmäkiinteyden merkitystä arvioitiin sillä, miten vah-vasti kiinteys selitti henkilöiden asenteita ja käyttäyty-

mistä palveluksen aikana. Tulosten perusteella havaittiin, että kiinteys on vahvasti yhteydessä suorituskykyyn, ku-ten teoriakirjallisuudessa väitettiin. Tämän lisäksi kiinte-ässä ryhmässä henkilö on sosiaalisempi ja saanut ystäviä, hän on sitoutunut organisaatioon, sopeutunut käskyval-tasuhteisiin sekä saanut parempaa koulutusta ja kokenut vähemmän kiusaamista. Komponenttien vertailun perus-teella institutionaalinen kiinteys selittää muita enemmän henkilön asenteita kuin muut komponentit.

Väitöskirja kokosi yhteenvetoon lähes kaiken oleellisen, mitä kiinteydestä on läntisessä maailmassa tutkittu ja kir-joitettu. Ehkä merkittävintä on se, miten erilaisista teo-reettisista näkökulmista luotiin selkeä, yksinkertainen, mutta samalla ilmiön eri osa-alueet kattava teoreettinen malli, jonka avulla ryhmäkiinteydestä on mahdollista saa-da enemmän irti käytännön elämässä ja aihetta on hel-pompi lähestyä teoreettisissa tarkasteluissa. Tästä syystä kirjan teoreettisen mallin pääkohtia (esimerkiksi sivut 52 ja 190 / https://helda.helsinki.fi/handle/10138/27252) on mahdollista hyödyntää psykologian, sosiaalipsykologian, sosiologian ja johtamisen tutkimuksessa sekä organisaa-tioiden johtamisessa ja henkilöstösuunnittelussa kiintey-den, työtyytyväisyyden ja organisaation tuottavuuden lisäämiseksi.

Mikael Salon väitöskirja ”United We Stand – Divided We Fall: A Standard Model of Unit Cohesion” tarkastettiin 5.8.2011 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimi professori Jukka Lipponen (Aalto yli-opisto) ja kustoksena professori Ari Haukkala (Helsingin yliopisto). Väitöskirja julkaistiin laitoksen julkaisusarjassa (6:2011), ja sitä voi tilata Unigrafian kautta (http://www.yliopistopaino.fi/). Väitöskirja on myös luettavissa sähköisesti Helsingin yliopiston e-thesis palvelussa osoitteessa http://ethesis.helsinki.fi/.

9

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

Isän ja vauvan ensimmäinen vuosi: sukupuolittuneet vastuut ja ruumiillisuus

Andrea Doucet tutki kvalitatiivisessa tutkimuksessaan kanadalaisten miesten isyyttä ja sen ruumiillisia ulottu-vuuksia sekä sukupuolittuneita vastuita lapsen ensimmäisen vuoden aikana.

Toisin kuin naisilta, miehiltä puuttuu ruumiillinen kokemus raskaana olemisesta. Haastateltujen isien yhteys vauvaan muodostui raskauden aikana pitkälti huolehtimalla raskaana olevasta kumppanista. Miehillä ruumiillisia tuntoja odotuksen aikana olivat esimerkiksi riemu, väsymys sekä pelko tulevan edessä.

Vaikka miehet puhuivat usein raskaudesta puhumalla siitä yhteisenä ”meidän raskautena”, he kuitenkin korosti-vat naisen syvää ruumiillista kokemusta raskaana olemisesta. Haastatellut miehet kokivat, että raskauden kautta

Mustia lampaita eli koska ryhmä kääntyy jäsentään vastaan

Sosiaalipsykologiassa meille ovat tuttuja mm. Sherifin, Tajfelin ja Turnerin tutkimukset, jossa sisäryhmän suo-simisen havaittiin olevan merkittävä ryhmässä syntyvä ilmiö. Sisäryhmän jäsenen mustamaalaaminen on kui-tenkin vähemmän tunnettu, mutta tunnustettu ilmiö. Lewis ja Sherman olivat kiinnostuneita, minkälaisessa ryhmässä tämä vähemmän huomiota saanut, ns. musta lammas -efekti, tapahtuu.

Tutkijat pyysivät tutkimukseen osallistuneita yliopisto-opiskelijoita arvioimaan laadultaan hyviä ja huonoja essei-tä. Tilannetta manipuloitiin siten, että osalle vastaajista kerrottiin, että esseen on kirjoittanut samaan sisar- tai veljeskuntaan kuuluva henkilö (ns. korkea koettu ryhmän yhtenäisyys, high perceived group entitativity) kuin vastaaja itse. Osalle taas sanottiin, että esseen oli kirjoittanut joku samalla psykologian johdantokurssilla oleva opiskelija (ns. matala koettu ryhmän yhtenäisyys, low perceived group entitativity). Lisäksi molemmissa tapauksis-sa manipuloitiin sitä, oliko oletettu esseen kirjoittaja sisäryhmän vai ulkoryhmän jäsen.

Tutkimuksessa selvisi, että koetulla ryhmän yhtenäisyydellä oli vaikutusta vastaajien arvioihin. Tällöin sisäryhmän jäsenten kirjoittamia laadukkaita esseitä arvioitiin suotuisammin kuin ulkoryhmän jäsenten laadukkaita essei-tä. Sen sijaan sisäryhmäläisen kirjoittamia huonolaatuisia esseitä arvioitiin ankarammin, kuin ulkoryhmäläisen huonoja kirjoituksia. Vastaavaa ilmiötä ei havaittu matalan ryhmän yhtenäisyyden manipulaatiossa, vaan sisä- ja ulkoryhmän jäseniä arvioitiin tällöin samalla tavalla.

Tutkijat selittävät tuloksia sosiaalisen identiteetin ja sosiaalisen kategorisoinnin teorioilla. Heidän mukaansa ryh-mä on yksilön identiteetin ja sitä kautta itsetunnon lähde ja mitä suurempi merkitys ryhmällä on yksilön minäku-valle (korkean koetun ryhmän yhtenäisyyden -tilanne), sitä suuremman uhan sisäryhmän jäsenen huono suoritus minäkuvalle aiheuttaa.

Lewis, A. & Sherman, S. (2010). Perceived entitativity and the black sheep effect: When will we denigrate negative ingroup members? Journal of Social Psychogy, 150(2), 211–225.

Poimintoja tieteen kentältäKoonneet: Mia-Marisa Ranta ja Paula Vehmaskoski

10

Arvot ja kehystäminen vaikuttavat ääriryhmiin suhtautumiseen

Hollantilaisyliopiston empiirisessä kokeessa tutkittiin sitä, miten vastaajan omat arvot ja toisaalta tilanteen arvo-vihjeet (kehystys) vaikuttavat suhtautumiseen poliittisiin ääriliikkeisiin. Kyselylomakkeessa osallistujia pyydet-tiin ensin määrittelemään, miten tärkeinä he pitivät turvallista yhteiskuntaa ja sananvapautta, ja sen jälkeen he saivat luettavakseen lehtileikkeen jossa esitettiin ääriryhmän kokoontuminen joko sananvapauskysymyksenä tai turvallisuus- ja yhtenäisyyskysymyksenä. Tämän jälkeen mitattiin suhtautumista ääriliikkeisiin.

Arvoissa järjestyksen ja turvallisuuden kannattaminen oli yhteydessä kielteiseen suhtautumiseen ääriliikkeiden kokoontumiseen, mutta sananvapaus-kehystyksen lukeminen näytti loiventavan turvallisuushakuisten suhtautu-mista äärioikeiston kokoontumiseen. Tutkijat perustelevat tätä sillä, että sananvapaus ja kansalaisoikeudet ovat länsimaissa niin normatiivisia arvoja, että edes järjestystä arvoissaan priorisoivat eivät voi niitä sivuuttaa.

Sananvapautta tärkeänä pitävien ryhmässä puolestaan turvallisuusartikkelin lukeneet arvoivat äärioikeiston ko-koontumista vielä sallivammin, kuin omien arvojensa mukaisen artikkelin lukeneet. Tätä selitettiin bumerangi-efektillä, jossa hyökkäys omia tärkeimpiä (tai yhteiskunnassa yleisesti korostettuja) arvoja vastaan menee hy-väksymisalueen ulkopuolelle ja aiheuttaa vastareaktion. Kun arvion kohderyhmäksi esitettiin äärioikeiston sijaan fundamentalisti-islamistit, arvoista vain turvallisuushakuisuus ennusti suhtautumista ryhmään, eikä kehystyksellä ollut vaikutusta.

Ramírez C. Z. & Verkuyten M. (2011). Values, media framing, and political tolerance for extremist groups. Journal of Applied Social Psychology, 41(7), 1583–1602.

naiselle syntyy väistämättä läheisempi yhteys lapseen, kuin miehellä. Tähän liittyy paitsi raskaana oleminen ja synnytys, myös lapsen syntymän jälkeen imetys. Miesten kokemuksille oli leimallista tietty ulkopuolisuuden tun-ne näistä ruumiillisista kokemuksista, sekä kokemus siitä, että yhteys lapseen on heikompi kuin lapsen äidillä.

Lapsen syntymän jälkeen isyyteen ruumiillisena kokemuksena kuului esimerkiksi lapsen kanssa leikkiminen. Leikki oli miehille tapa hoivata lasta maskuliinisella tavalla, joka erottui lapsen äidin antamasta hoivasta. Mies-ten kokemukseen isyydestä ruumiillisena ulottuvuutena vaikuttivat myös yhteisön suhtautuminen; lastenhoidon ollessa useammin naisten vastuulla monet miehet kokivat, että miehinen ruumiillisuus aiheutti vaikeuksia esi-merkiksi leikkiryhmissä, missä äidit toisinaan imettivät lapsiaan. Kokemusta isyydestä muovasi myös hegemoni-seen maskuliinisuuteen liittyvä ajatus miehestä perheensä elättäjänä, mikä tuotti ristiriitaisia tuntemuksia niille haastatelluille miehille, jotka olivat jääneet kotiin hoitamaan lasta.

Doucetin mukaan ruumiilliset subjektit sekä luovat oman sosiaalisen ympäristönsä, että ovat sen muovaamia. Hänen mukaansa miesten kokemukseen isyydestä vaikuttaa syvästi sukupuolittunut habitus, mikä muovaa nor-meja ja odotuksia sukupuolittuneesta vanhemmuudesta sekä vanhempien vastuista.

Doucet, A. (2009). Dad and baby in the first year: Gendered responsibilities and embodiment. The Annals of the American Academy of Political and Social Science, 624, 78–98.

11

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

Sosiaalipsykologi maallikkokriitikkonaTeksti: Heidi Räsänen

Kuopiossa järjestetään joka kesä Kuopio Tanssii ja Soi -festivaali, jonka taiteellisena johtajana toimii Jorma Uotinen. Viime kesänä minulla oli kunnia

toimia siellä VIP-katsojana. Tämä tarkoitti sitä, että kä-vin katsomassa puolenkymmentä tanssiesitystä ja kirjoi-tin näkemästäni ja kokemastani arvion Savon Sanomien verkkoblogiin.

Päädyin tähän pestiin siten, että näin Savon Sanomien verkkosivuilla ilmoituksen, jossa haettiin maallikkokriiti-koita. 156 hakijan joukosta valittiin kaksitoista eri-ikäistä ja eri taustat omaavaa maallikkokriitikkoa. Valinnassa painotettiin joukon keskinäistä monipuolisuutta sekä hakijan kykyä perustella valintaansa ja ilmaista tunte-muksiaan kirjallisessa muodossa. Hakemuksessa minä

Minulla oli viime kesänä kunnia toimia Kuopio tanssii ja soi -festivaalin nimeämänä VIP-katsojana eli sain vapaaliput muutamiin tanssiesityksiin, joista kirjoitin Savon sanomiin, josta jutut linkattiin festivaalin sivuille. VIP-katsojia koskevassa julkisuudessa tituleerasin itseäni sosiaalipsykologiksi, koska sellaiseksi itseni koen ja olen siitä ylpeä.

”Lihavan” stigmasta irrottautumiseen tarvitaan muutakin kuin painonpudotus

Yhdysvaltalaistutkija on tutkinut irrottautumista stigmatisoidusta identiteetistä laihduttamisen kontekstissa. Aineisto muodoistui 41 painoaan pysyvästi pudottaneen henkilön haastatteluista. Haastateltavilta kyseltiin heidän ennen painonpudotusta kokemastaan stigmasta, näkemyksistään itsestään ennen ja jälkeen painonpu-dotuksen, kuvauksistaan stigmasta irtipääsystä sekä vaikeuksista, joita he kokivat purkaessaan ylipainoisen stigmaa. Vastauksia arvioitiin identiteetin ja identiteetin kontrolliteorian kehyksissä.

Noin puolet haastateltavista kuvaili itseään tavoin, joka viittaa onnistuneeseen stigmasta irrottautumiseen. Tyypillistä näille onnistujille oli, että paino oli pysynyt halutulla tasolla jo pitemmän aikaa. Identiteetin kont-rolliteorian mukaisesti onnistunutta lihavan stigmasta irrottautumista kuvasi se, että painon merkitys minäku-vassa oli vähentynyt. Painoa ei enää tarvinnut tarkkailla jatkuvasti, ja myös muiden kommentit laihtumisesta vähenivät. Tämä koettiin pääosin positiivisena; haastateltuja ei nähty enää ”entisinä lihavina”.

Iso ja pitkäkestoinenkaan painonpudotus yksinään ei kuitenkaan välttämättä johtanut onnistuneeseen stig-masta irrottautumiseen. Stigmasta irrottautuminen näyttääkin vaativan laihduttajalta lähimmäisiltä saadun palautteen arviointia ja muutosta tavassa nähdä itsensä. Ihmisten välillä on lisäksi vaihtelua siinä, miten inten-siivisesti stigma koetaan osaksi itseä, ja tämä vaikuttaa siihen, millaiset lahdutusideologiat ja -ohjelmat sopivat heille parhaiten ja millaisia haasteita he kokevat pyrkiessään irrottautumaan stigmasta.

Granberg, E. M. (2011). ‘‘Now my ‘old self’ is thin’’. Stigma exits after weight loss. Social Psychology Quarterly, 74(1), 29–52.

12

tituleerasin itseäni sosiaalipsykologiksi ja ilmaisin kiin-nostukseni taiteita, kulttuuria, ihmisiä ja yhteiskuntaa kohtaan. Tanssista sinällään minulla ei ollut minkäänlaista aikaisempaa kokemusta. Ideana olikin, että tanssin tun-temusta ei tarvinnut olla. Tarkoitus oli saada blogikirjoi-tuksissa kuuluviin tavallisen katsojan kokemus, näkemys ja tulkinta. Esiintyjinä oli tanssiryhmiä ympäri maailmaa ja niitä oli aivan mahtavaa päästä seuraamaan.

Tanssii ja soi -kokemuksen suurin anti oli saada uusia elä-myksiä ja kokemuksia. Menin tanssiesityksiin seuralaiseni kanssa, join lasin kuohuvaa ja nautin jokaisesta esitykses-tä. Valaisevaa oli myös oivallus siitä, että ei ole oikeaa tai väärää tapaa tulkita tanssia. Kaikilla on oma mielipi-de ja näkemys. Tämä voi päteä hyvin monella muullakin elämänalueella ja on sovellettava laajemminkin, sillä jo-kainen katselee maailmaa omien ”lasiensa” läpi. Tietysti mokelsin myös oikein tyylikkäästi, kun meidät maallik-kokriitikot esiteltiin Kuopion Satamatorin lavalla kaiken kansan nähden ja kun Sami Saikkonen kysyi minulta heti ensimmäisenä, mitä tulee mieleen sanasta ”tanssi”. Polveni tutisivat ja en osannut sanoa kuin ”ööö…” ja nauraa päälle. Hävetti paljon, mutta opin jotain itsestäni ja siitä, että isolla lavalla olo on aika jännittävää. Näitä sattuu. Minulle ainakin.

Esitellessäni itseäni sanoin ole-vani sosiaalipsykologi oikeas-taan kahdesta syystä. Ensinnä-kin siksi, koska olen siitä ylpeä. Ja toisekseen en ollut varma, koska taas ammattinimikkeeni ja työpaikkani vaihtuu. Valmis-tumisestani on muutama vuosi aikaa ja olen ehtinyt olla suun-nittelija, työtön, osa-aikatyö-läinen, kouluttaja ja työvoima-neuvoja. Eli katsoin parhaaksi esitellä itseni siinä tilanteessa koulutuksen antaman nimik-keen mukaan sosiaalipsyko-logiana. Miksi en niin tekisi, koska lisäähän se sosiaalipsy-kologien tunnettuutta. Ja toi-saalta, kun ihmiset eivät usein tieteenalasta juuri tiedä ja kun kertoo olevansa sosiaalipsyko-logi, saa hyvin todennäköisesti lisää kysymyksiä ja näin tietoi-suus leviää.

Tarvitseeko sosiaalipsykologi-nimikkeen käyttöä perus-tella? Koetan suhtautua koulutukseen, työhön ja elämään positiivisesti ottamatta asioita liian vakavasti. Tarkoitan sitä, että miksi en voisi sanoa itseäni sosiaalipsykologik-si, vaikka nimike ei ole laillistettu. Mitäs sitten – ei ole laillistettu, mutta itse olen enemmän kohdannut kiinnos-tuneita kyselyitä muun muassa siitä, millaisiin ammattei-hin sosiaalipsykologit työllistyvät ja mitä he tekevät, kuin olisi puututtu siihen, onko nimike laillistettu vai ei.

Tulen varmaan käyttämään sosiaalipsykologi-nimikettä edelleenkin tilanteissa, joissa katson sen olevan sopivaa. Työttömänä ollessa se oli minulle jonkinlainen kattoni-mike ja kun saan olla esillä VIP-katsojana, voin näin osal-tani lisätä nimikkeen tunnettavuutta. Huomenna kaulas-sani roikkuu työvoimaneuvoja-lappu. Viime vuonna olin suunnittelija. Ensi vuodesta en vielä osaa sanoa. Elämä rullaa painollaan, ajat ja työpaikat vaihtuvat. Välillä tun-tuu, että ainoa varma asia on jatkuva muutos, mutta on-neksi sentään sosiaalipsykologi-nimike pysyy.

Hurmaavan harmaata syksyä kaikille!

13

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

Uskaltaisiko yrittää?

Teksti: Esa Torniainen, kuvat: Inka Suhonen

Sosiaalipsykologit sijoittuvat työelämässä hyvinkin monille sektoreille ja aloille, ja myös työn tekemi-sen muodolliset puitteet vaihtelevat kokoaikaisista

”pysyvistä” työsuhteista määrä- ja osa-aikaisiin ja mitä moninaisimpiin pätkä- ja silpputyön muotoihin. Yrittäjyys on yksi muoto työllistyä – tai nimenomaan ei ole yksi muoto vaan sana pitää sisällään monenlaisia tapoja järjes-tää suhteensa työelämään.

Erilaisten selvitysten (mm. yliopistojen tekemät valmis-tuneiden sijoittumisselvitykset, aiheen tiimoilta laaditut opinnäytteet, yhdistyksen jäsenkyselyt) perusteella so-siaalipsykologeista saattaisi toimia yrittäjinä ehkä kym-menkunta prosenttia. Arvio on erittäin epävarma, koska yrittäjyys sanana ehkä hiukan kaihtaa täsmällistä määrit-telyä ja toisaalta kaikissa kyselyissä sitä ei ole erikseen edes kysytty.

Kiinnostus yrittäjyyteen on ilmiselvä – tätä todisti osallis-tujien runsaus keskusteluillassa otsikolla ”Sosiaalipsyko-logi yrittäjänä”, jonka yhdistys järjesti 11.5.2011 yhdessä Helsingin yliopiston Sosiaalipsykologian alumnien kans-sa; Snellmanian salissa oli 35 aiheesta kiinnostunutta ja keskustelu oli aktiivista. Alustajina oli sekä yrittäjyyden asiantuntijoita että sosiaalipsykologiyrittäjä kertomassa kokemuksistaan.

Monta tapaa yrittää

Yritysneuvoja Timo Mäkilä kertoi yrittäjyydestä ja yrit-täjäksi ryhtymisestä sen eri muodoissaan. Mäkilä on Yri-

tysHelsingistä, palvelukeskuksesta, joka tarjoaa maksut-ta neuvonta- ja koulutuspalveluita yrittäjille ja etenkin yrittäjäksi aikoville Helsingissä. Sen taustayhteisöjä ovat Helsingin kaupunki ja Suomen Uusyrityskeskukset ry, jolla on vastaavankaltaista toimintaa myös muualla Suo-messa (ks. linkit kohdasta ”Lisätietoja”). Mäkilän mukaan neuvonta- ja koulutustoiminta on tuloksellista: 40 %:lla omin avuin yrittäjiksi ryhtyneistä on viiden vuoden jäl-keen vielä toiminta käynnissä, kun taas yrittäjäkoulutuk-sen käyneillä luku on 80 %.

Yrittäjyyttä voi aloitella myös pienesti: ensin omin päin freelancerina, sitten toiminnan kasvaessa ja vakiintuessa toiminimen tai muun yritysmuodon avulla tai kenties pe-rustamalla osuuskunnan yhdessä muiden yrittäjien kans-sa. Näillä toiminnan järjestämisen eri muodoilla on kulla-kin etunsa ja rajoitteensa. Seuraavassa joitakin näkökul-mia aiheeseen – kattavampi yleisesitys löytyy esimerkiksi YritysHelsingin verkkosivuilta.

On rajanvetokysymys, luokitellaanko freelancer varsi-naisesti yrittäjäksi; freelance-suhteessa henkilöllä ei ole yritystä, mutta toisaalta myöskään työsuhteen tunnus-merkit toimeksiantajaan eivät täyty. Toiminta voi kui-tenkin olla hyvinkin itsenäistä ja yrittäjämäistä. Työ- tai virkaehtosuhteen ja freelance-suhteen välillä on useita eroja; sopimus toimeksiantajaan perustuu yleensä yk-sittäiseen tehtävään tai projektiin eikä tyypillisesti ole jatkuva, ja freelancer vastaa omasta työnjohdostaan, työvälineistään, työajoistaan, ja niin edelleen. Näin ollen työsuhdetta sääntelevät lakinormit kuten työsopimusla-ki, työaikalaki tai vuosilomalaki eivät sen enempää suojaa

Toukokuussa pidetyssä yrittäjyysillassa puhuttiin yrittäjyyden eri muodoista, yhteiskunnallisista yrityksistä, ja kuultiin kokemuksia sosiaalipsykologiyrittäjän todellisuudesta. Kiinnostusta aiheeseen sosiaalipsykologien keskuudessa selvästi on, mitä todisti tilaisuuden runsas ja aktiivinen osanottajakunta. Jatkotilaisuus aiheesta onkin tulossa joulukuussa.

— Sosiaalipsykologisen yrittäjyysillan satoa

14

Uskaltaisiko yrittää? kuin rajoitakaan. Toimeksiantaja yleensä maksaa palkan (työkorvauksen) ja toimittaa verokortin perusteella en-nakonpidätyksen, mutta freelancerin on huolehdittava sosiaali- ja eläketurvaansa sekä vakuutuksiin liittyvät asi-at itse.

Kun toiminta kasvaa ja laajenee satunnaisista keikoista runsaammaksi, on syytä harkita jotakin yritysmuotoa toiminnan puitteita jäntevöittämään. Jos haluaa edetä pienin askelin, voisi seuraava vaihe olla perustaa toimi-nimi eli alkaa toimia yksityisenä elinkeinonharjoittajana. Toiminimen perustamiseen riittää ilmoitus Patentti- ja rekisterihallitukselle ja Verottajalle. Freelancerin ja yksi-tyisen elinkeinonharjoittajan asemat ovat samankaltaisia muun muassa työsuhdeasioiden, sosiaali- ja eläketurvan, vahingonvastuun, yrittäjäriskin, työvälineiden ja vakuu-tuksien suhteen. Sen sijaan freelancerista poiketen toi-minimellä on kirjanpitovelvollisuus, verot maksetaan itse (ennakonkanto) ja työttömyysturvaan on mahdollisuus työttömyyskassan jäsenenä. Toiminimi voi riittää hyvin, jos liiketoiminnassa ei ole suuria taloudellisia riske-jä ja toiminnan tulos on tarkoitus tulouttaa pää-osin yrittäjälle itselleen. Jos näin ei ole, kannattaa harkita muita yhtiömuo-toja.

Henkilöyhtiöiden eli avoimen yhtiön tai kom-mandiittiyhtiön perusta-miseen tarvitaan ainakin kaksi henkilöä eli niin sanottua yhtiömiestä. Henkilöyhtiöissä, kuten toiminimenkin kohdalla, yrittäjät vastaavat yhtiön nimissä tehdyistä sitou-muksista omaisuudellaan; k o m m a n d i i t t i y h t i ö i s s ä tosin äänettömillä yhtiö-miehillä vastuu, riski ja päätösvalta on rajoite-tumpia kuin vastuunalai-silla yhtiömiehillä. Hen-kilöyhtiön perustaminen ja hallinnointi on jo hiu-kan muodollisempaa kuin toiminimen: tarvitaan perustamiskirja yhtiö-

miesten välillä, on nimettävä toimitusjohtaja ja valittava tilintarkastaja. Toiminta voi alkaa heti perustamiskirjan allekirjoittamisen jälkeen, mutta myös henkilöyhtiöstä on tehtävä ilmoitus Patentti- ja rekisterihallitukselle ja Verottajalle.

Osakeyhtiö on muotovaatimuksiltaan runsain mutta toi-saalta omaisuusriskiltään rajattu; toisin kuin edellä, osak-keenomistajat eivät vastaa yhtiön sitoumuksista henki-lökohtaisella omaisuudellaan vaan vain yhtiöön sijoit-tamallaan pääomalla. Osakeyhtiön voi perustaa yksi tai useampi henkilö, jotka yleensä myös sijoittavat yhtiöön omaisuutta, merkitsevät osakkeita ja tulevat näin yhtiön osakkeenomistajiksi. Yhtiöön sijoitetun osakepääoman on yhteensä oltava vähintään 2500 euroa. Osakkeen-omistajat käyttävät ylintä päätösvaltaa omistamiensa osakkeiden suhteessa, mutta käytännön toimia yleensä johtaa heidän valitsemansa hallitus ja tämän valitsema toimitusjohtaja. Osakeyhtiön perustamiseen vaaditaan perustamissopimus ja siihen liitetty yhtiöjärjestys, lisäksi

kannattaa tehdä myös osa-kassopimus, jos osakkaita on enemmän kuin yksi. En-nen kuin yhtiö voi aloittaa toimintansa, sen osakepää-oma on maksettava ja se on rekisteröitävä. Osake-yhtiö soveltuu laadultaan ja laajuudeltaan kaikenlaiseen liiketoimintaan.

Erityisesti verkostoitu-neessa liiketoiminnassa mahdollinen yritysmuoto on osuuskunta, jonka pe-rustamiseen tarvitaan vä-hintään kolme henkilöä (luonnollista henkilöä tai yhteisöä). Samaan tapaan kuin osakeyhtiössä, osuus-kunnan jäsenet vastaavat osuuskunnan tekemistä sitoumuksista vain siihen sijoittamallaan pääomalla – osuuskunta myös mak-saa pääoman takaisin, jos jäsenyys osuuskunnassa päättyy. Valtaa käyttävät jäsenet (yleensä jäsen ja ääni –periaatteella erotuk-sena osakeyhtiön euro ja

15

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

ääni –periaatteelle), jotka valitsevat hallituksen, joka va-litsee toimitusjohtajan. Jäsentensä määrän ja vaihtuvuu-den suhteen osuuskunta on joustavampi kuin osakeyhtiö osakkeenomistajiensa suhteen.

Varsinkin pysyvästä palkkatyösuhteesta yrittäjäksi siirty-minen voi olla melkoinen elämänmuutos, johon sisältyy aina niin mahdollisuuksia kuin riskejäkin. Toisaalta myös tuki- ja kannustusmekanismeja on olemassa, kuten start-tirahat ja edelläkin mainitut neuvontapalvelut; lisäksi esi-merkiksi yrittäjän eläke- ja työttömyysturvaan liittyviä järjestelmiä on jossain määrin viime vuosina parannettu. Yrittämistä voi harjoittaa tai ainakin aloitella myös sivu-toimisena, palkkatyön ohella –”päätoimen” työnantaja tosin usein edellyttää sivutoimi-ilmoituksen tekemistä tai sivutoimiluvan pyytämistä, ja työnantajan kanssa kil-pailevaa toimintaa ei toki voi harjoittaa.

Mikä ihmeen yhteiskunnallinen yritys?

Osakeyhtiölain 1 luvun 5 § mukaan ”yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin”. Muotoilu mah-dollistaa osakeyhtiön tarkoitukseksi muunkin kuin voiton tuottamisen, mutta sivulauseessa, ikään kuin poikkeuk-sena.

Yhteiskunnallisissa yrityksissä (engl. social entrepre-neurship), joita Suomen Yhteiskunnallisten Yrittäjien yhdistyksen SYY ry:n puheenjohtaja Janne Lemettinen valotti tarkemmin, tarkoitus on ratkaista yhteiskunnalli-sia ongelmia liiketoiminnan avulla. Yleensä määritelmään lisätään myös taloudellinen kannattavuus kuitenkin niin, että tyypillisesti liiketoiminnan voitto kanavoidaan yri-tyksen kehittämiseen ja sen yhteiskunnallisen tarkoituk-sen edistämiseen sen sijaan, että ensisijaisesti pyrittäisiin kartuttamaan osakkeenomistajien varallisuutta. Nämä periaatteet kirjataan yhtiöjärjestykseen, osakassopimuk-seen tai muuhun mukana olevia sitovaan asiakirjaan.

Yhteiskunnallinen yritys ei ole erillinen yritysmuoto, vaan tällaiset yritykset noudattavat edellä kuvattuja muotoja (osakeyhtiö, osuuskunta, jne.) toimintansa puitteita jär-jestäessään. Jossain maissa kuten Britanniassa on erillistä lainsäädäntöä, jossa yhteiskunnallisten yritysten asemaa on määritelty erikseen ja tuettu verohelpotuksin, mutta Suomessa vastaavaa ei ainakaan vielä ole, vaikka tämän suuntaisia pyrkimyksiä onkin ollut vireillä.

Yhteiskunnallista yrittäjää määrittää sosiaalinen missio, ei niinkään taloudellinen missio ja taloudelliset tarpeet. Mukaan saattaa liittyä myös vapaaehtoistoimintaa. Vaik-ka pyrkimyksenä on myös turvata taloudellinen itsenäi-syys ja taustalla on liiketaloudellinen ajattelu, se ei ole

16

pääasia; yhteiskunnallisen yrittämisen onnistuminen mi-tataan enemmän sosiaalisen mission mukaisen vaikutta-vuuden kuin taloudellisten tuottojen pohjalta.

Yrittämisen todellisuutta

Kiinnostavan, vaikkakin (Göetheä mukaillen) harmaan teorian jälkeen elämän kultaista puuta ryhtyi värittämään illan kolmas ja viimeinen puhuja, elävä sosiaalipsykologi-yrittäjä Marjo-Riitta Ristikangas, johdon, esimiesten ja työyhteisöjen valmennus- ja coaching-palveluita tarjo-avan BoMentis Oy, Coaching Housen valmentaja ja toi-mitusjohtaja.

Ristikangas kertoi voivansa kytkeä omaa yrittäjäajattelu-aan edellisen puhujan maalailemiin periaatteisiin; pyrki-mys on tuottaa yhteisölle hyvää, laittaa hyvää kiertämään. Hänen kokemuksensa mukaan pienyrittäjät etenkin sosi-aalipsykologian alalla tuntuvat laajalti jakavan ajatuksen, että tehdään työtä, joka on itselle mielekästä, ja jos siitä tulee taloudellista tulosta, niin hyvä.

Ristikankaan perhetausta on pienyrittäjähenkinen, joten yrittäjyys on aina ollut luonteva vaihtoehto. Jo työuran alkuvaiheilla terveydenhuoltoalalla toimiessaan hän pyö-ritti Tupperwareen ja mausteisiin liittyvää yrittäjätoi-mintaa. Sosiaalipsykologian alalle siirtymisen myötä hän perusti myöhemmin miehensä kanssa BoMentis-nimisen yhtiön ensin avoimena yhtiönä, joka toiminnan kasvaessa muutettiin osakeyhtiöksi. He toimivat tuolloin Novetos-nimisen sateenkaariyrityksen nimen alla ja olivat myös tämän osakkaita. Vuoden 2011 alusta he irtautuivat No-vetoksesta ja ryhtyivät toimimaan pelkästään BoMentis-osakeyhtiönsä nimissä.

Yrittäjyyden positiivisia puolia löytyi kysyttäessä run-saasti: saa itse päättää ajankäytöstään, saa toteuttaa sitä, mitä itse haluaa, mihin itse uskoo ja mihin itsellä on in-tohimo. Työtunteja ei lasketa, sellainen alkaisi ahdistaa. Hyvää mieltä tuottaa myös omien ja muiden vahvuuksi-en yhdistäminen verkostomaisessa toiminnassa yhdessä tehden.

Uudelle yrittäjälle tai yrittäjyyttä harkitsevalle Ristikan-kaalla oli hyviä neuvoja: Käytä asiantuntija-apua, kaikkea ei osaa eikä tarvitse osata itse. Uskalla rohkeasti tehdä sitä, mitä haluat ja mikä kiinnostaa – tämä lopulta palkit-see, vaikka yleensä alussa onkin tiukkaa. Yrittäjän toi-minnan laajuus ja jatkuvuus usein riippuu myynnin on-nistumisesta. Ristikankaan kokemuksen mukaan tärkein

tekijä myynnissä on asiakkaan lähtökohta; selvitetään, mitä asiakas tarvitsee ja katsotaan, löytyykö itseltä sii-hen ratkaisuja vai haetaanko kumppaneita verkostoista.

Erityisesti sosiaalipsykologien on tarpeen ylittää teo-reettisuuden ja omaan osaamiseen kohdistuvan itsekriit-tisyyden rima, jonka olemme usein asettaneet itsellem-me kohtuuttoman korkealle. Tällaisessa työssä ei puhu-ta eikä opeteta pelkkää teoriaa vaan hyödynnetään sen pohjalle rakentuvaa osaamista, ollaan läsnä ja mahdollis-tetaan keskustelua. Sosiaalipsykologeilla on runsain mi-toin monien tarvitsemaa osaamista, mutta usein puuttuu rohkeutta ja luottamusta omiin kykyihin.

Hauskana mutta kuvaavana esimerkkinä Ristikangas kertoi tapauksen fasilitointimenetelmän koulutukses-ta: kurssille osallistunut ekonomisti oli sitä mieltä, että opittua käytännön menetelmää voi nyt saman tien ruveta käyttämään ja vaikka opettamaan muillekin, kun taas sa-man kurssin käynyt sosiaalipsykologi jäi pohtimaan, että hänen pitää perusteellisesti laajentaa aiheeseen liittyvän teoriapohjan ymmärrystä ennen kuin olisi valmis sovel-tamista edes harkitsemaan. Lienee selvää, kumpi tältä pohjalta ennemmin vie konsulttitoimeksiannot!

Yrittäjyysteeman ilta oli erittäin suosittu ja herätti ak-tiivista keskustelua. Totesimmekin, että aiheen syventä-minen vaatii lisää työstämistä. Seuraava tilaisuus aiheen tiimoilta on yhdistyksen yhdessä Helsingin yliopiston So-siaalipsykologian alumnien kanssa järjestämä ilta joulu-kuun alkupuolella – tarkempia tietoja tilaisuudesta tulee yhdistyksen sähköpostijakelulla.

(Kirjoitus perustuu tilaisuuden esityksiin (kirjoittajan omi-en muistikuvien ja Johanna Haapamäen muistiinpanojen pohjalta) sekä jaettuihin oheismateriaaleihin.)

Lisätietoja:

http://www.yrityshelsinki.fi/

http://www.uusyrityskeskus.fi/

https://liiketoimintasuunnitelma.com/

http://syy.fi/

http://www.bomentis.fi/

17

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

Utøyan jälkeenTeksti: Paula Vehmaskoski, kuva: Cynthia Berridge

Valtiotieteellinen tiedekunta ja Viestinnän tutki-muskeskus CRC järjestivät 1.9.2011 Helsingin yli-opistossa avoimen yleisöluennon liittyen Norjan

tragediaan. Tilaisuudessa kuultiin yhteiskuntatieteellis-ten alojen asiantuntijoiden puheenvuoroja.

Viestinnän oppiaineen professori Leif Åberg esitteli spontaanin aktiivisuuden dynamiikkaa, Leena Malkki Euroopan tutkimuksen keskuk-sesta asetti Breivikin teot histo-rialliseen kontekstiin ja valtio-opin yliopistonlehtori Jarmo Rinne esitteli sosiaalisen medi-an kasvavaa merkitystä poliitti-sessa toiminnassa.

Sosiaalipsykologian yliopiston-lehtori Inari Sakki esitteli, mi-ten kansallisuutta rakennetaan blogikirjoituksissa tekemällä eroja muihin – retoriikan keinoi-na muun muassa värikkäät kieli-kuvat, asiantuntijalausunnoilla ja tilastoilla vakuuttaminen sekä islaminuskoisten ja afrik-kalaisten dehumanisointi. Viestinnän oppiaineen dosentti Johanna Sumiala puolestaan esitteli median reagointia Norjan tapahtumiin ja peilasi sitä Suomen kouluampu-misten uutisointiin.

Tilaisuuden kiintoisinta antia oli varsinaisten esitysten jälkeen tutkijoiden välillä käyty paneelikeskustelu. Kes-kustelussa pohdittiin muun muassa, miksi Norjan tapah-tumat koettiin niin vahvasti myös Suomessa. Yksi selit-tävä tekijä on varmaankin teon valtava uhrimäärä, sekä Pohjoismaisen naapurimaamme läheisyys ja yhteiskunnan koettu samankaltaisuus.

Pohdinnassa, olisiko ideologi-nen maaperä Suomessa otol-linen vastaaviin kauheuksiin, nostettiin esiin huoli mielipide-ilmaston koventumisesta maa-hanmuuttoa kohtaan ja mie-lipiteiden polarisoitumisesta – Suomi näyttää jakaantuneen kahtia niin kutsuttuihin maa-hanmuuttokriittisiin ja edellä mainittuihin kritisoiviin ryhmiin, joiden välille on vaikea saada keskusteluyhteyttä.

Erityisesti blogeissa esiintyvään vihapuheeseen suhtautumista pohdittiin, ja mietittiin pi-täisikö sitä rajoittaa.”Tekijä toimi yksin” on tässä tapauk-sessa tutkijoiden mielestä harhaanjohtava väite, sillä teko oli osa laajempaa kulttuurista miljöötä ja islaminvastaista liikehdintää. Toisaalta terrorismin historiaan perehtynyt

Poikkeuksellisen raaka terroriteko ravisutteli Norjaa heinäkuussa 2011, kun äärioikeistolainen Anders Behring Breivik surmasi 77 henkilöä Utøan saaren ampumisessa ja sitä edeltäneessä pommin räjäytyksessä Oslon hallintokorttelissa. Syyskuun alussa Helsingin yliopiston luentosali täyttyi kuulijoista, jotka olivat kiinnostuneita tutkijoiden näkökulmista näiden järkyttävien tapahtumien taustoihin ja seurauksiin.

”Missä meillä oli yhteisö, joka

Norjassa näyttää nopeasti aktivoituneen

tapahtumien seurauksena?”

18

kalan mukaan meillä uhrit lähetettiin yksilöterapiaan, ja yhteisö jäi hoitamatta. Toisaalta Malkki huomautti, että yhteisöllisyydelle ei ole tarvetta, jollei tekoa tulkita po-liittiseksi, mikä erotti Norjan terroriteon Suomen aiem-mista tragedioista.

Tilaisuudessa pohdittiin, että yhteiskunnallinen keskus-telu jäi puolitiehen Jokelan ja Kauhajoen kohdalla, ja sitä on ehkä helpompi käydä nyt, kun tapahtumat ovat hiu-kan etäämpänä. Sama taitaa koskea yliopistomaailmaa – en ainakaan muista vastaavaa tilaisuutta järjestettäneen aikaisemmin kotimaan tapahtumien kohdalla. Joka ta-pauksessa tilaisuus oli aiheen vakavuudesta huolimatta mielestäni erinomainen keskustelunavaus tutkijoilta, ja hyvä avaus yliopiston ja ympäröivän yhteiskunnan, sekä eri tieteenalojen välisessä dialogissa.

Malkki huomautti, että kaikilla ryhmillä tulisi olla oikeus poliittiseen vaikuttamiseen, sillä institutionaalinen edus-taminen näyttäisi ehkäisevän ryhmien radikalisoitumista ja terroria.

Keskustelussa kiinnitettiin huomiota myös median ja yh-teiskunnan erilaiseen reagointiin Norjan tapahtumien ja Suomen koulusurmien välillä. Panelistit huomautti-vat, että Jokelan ja Kauhajoen ampumisten, samoin kuin Myyrmannin pommituksen, uutisointi keskittyi tekijään, joka kuitattiin nopeasti ”psykopaatiksi” – ja samalla laa-jempi yhteiskunnallinen keskustelu jäi käymättä.

Tilaisuudessa puhuttiin myös norjalaisen ja suomalai-sen yhteiskunnan eroista, ja penättiin, missä meillä oli yhteisö, joka Norjassa näyttää nopeasti aktivoituneen tapahtumien seurauksena. Viestinnän tutkija Salli Ha-

19

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

Teksti: Vaula Tuomaala. Kuvat: Jonna Koski

P ro-tukipiste ry toteutti viime vuodenvaihtees-sa pienimuotoisen vertaistoimijaprojektin thai-hierontapaikoissa työskentelevien parissa. Tässä

asiakasryhmässä vertaistoimintaa kokeiltiin ensimmäistä kertaa Pro-tukipisteellä ja tiettävästi koko Suomessa.

Vertaistoimintaan Pro-tukipisteellä on perehdytty jo ai-emmin. Vuonna 2006 Helsingissä järjestettiin venäjänkie-lisille prostituutiossa toimiville naisille kohdistettu ver-taistoimijakoulutus. Tässä Kumipallo-projektissa tavoit-teena oli seksityötä, päihteidenkäyttöä, tartuntatauteja sekä suomalaista yhteiskuntaa ja lakia koskevan tiedon saattaminen henkilöille, joita Pro-tukipisteen palvelut eivät eri syistä tavoittaneet. Lisäksi haluttiin kartuttaa tietoa kohderyhmän elämää koskettavista teemoista. Projektissa käytettiin kansainvälisesti tunnettua ja paljon käytettyä lumipallo-metodia, jossa koulutetaan vertaisia, esimerkiksi prostituutiossa toimivia henkilöitä, viemään tietoa eteenpäin omissa sosiaalisissa verkostoissaan.

Thai-hierontapaikoissa toimivien asiakkaiden kohdalla vertaistoimintakokeilun tavoitteet haluttiin pitää realis-tisina, eikä Kumipallo-projektia ryhdytty sellaisenaan ko-pioimaan kulttuuriltaan erilaiseen toimintaympäristöön. Projektin suunnittelussa olennaista oli Pro-tukipisteelle kertynyt vuosien kokemus ja tietämys thai-hierontapai-koissa työskentelevien elämää koskettavista kysymyksis-tä.

Thai-hierontapaikoissa työskenteleville suunnatun ver-taiskoulutuksen teemoiksi valikoituivat naiserityiseen terveyteen liittyvät aiheet, jotka nousivat jatkuvasti esiin asiakastyössä. Kahden koulutuskerran aikana käsiteltiin kuukautiskiertoa, intiimihygieniaa, rintojen tutkimista ja papa-koetta. Lisäksi käsiteltiin vertaisen roolia ja tiedon viemistä eteenpäin hierontapaikoissa. Vertaisten koulut-tajina toimivat Pro-tukipisteen oma lääkäri Minna Niku-la sekä Helsingin kaupungin terveyskeskuksen ehkäisy-neuvonnan ylilääkäri Satu Suhonen.

Kulttuurin huomiointi tärkeää

Vertaistoimijakoulutuksen tarkoituksena oli viedä yhtei-söön ”oikeaa” tietoa. Yhteisöllisessä kulttuurissa yhtei-sön jäsenet välittävät toisilleen sekä oikeaa että virheel-listä tietoa. Omaan yhteisöön kuuluvia pidetään erityisen luotettavina tiedon lähteinä. Thaikulttuurin yhteisöllisyys asettikin vertaistoimijakoulutukselle omat haasteen-sa. Koulutusta suunnitellessamme pohdimme, millaista ”oikean” tiedon tulisi olla, jotta se voittaisi tiukasti yh-teisössä istuvat ”väärät” uskomukset? Missä muodossa tieto tulisi esittää, mitkä asiat pitäisi nostaa keskeisiksi?

Vertaistoimijoille suunnattua materiaalia tuotettiin yh-teistyössä hankkeen työntekijöiden ja koulutuksesta vastaavien lääkäreiden kanssa. Materiaalissa pyrittiin ot-

Thai-hierontapaikoissa työskentelevät tarvitsevat tietoa oikeuksistaan ja elämästä suomalaisessa yhteiskunnassa. Hierontapaikoissa luotetaan paljon niihin, jotka kuuluvat samaan yhteisöön. Uutta tietoa saadaan tiiviiseen yhteisöön parhaiten, kun se on esitetty thain kielellä ja kulttuurin erityispiirteet huomioiden.

Ystävältä ystävälle— Vertaistoiminnan alkeita thai-yhteisössä

20

tamaan mahdollisimman hyvin huomioon kohderyhmän kulttuurinen tausta ja tiedon taso. Materiaaliin tilatut kuvat arvioitiin niin ikään tarkkaan kohderyhmän kannal-ta. Lopulliseen oppimateriaaliin päätynyt kuvitus sisälsi useita kulttuurisidonnaisia symboleita, joiden kautta asi-at voitiin ilmaista kohderyhmällä tutulla ja paikoin humo-ristisella tavalla. Tällainen resepti, kulttuurisensitiivinen kuvitus yhdistettynä yksinkertaistettuun, länsimaiseen koululääketieteeseen perustuvaan faktatietoon, tuntui vertaistoimijoista palautteen mukaan mielekkäältä ja hel-posti omaksuttavalta.

Myös vertaistoimijoiden rekrytointia pohdittaessa py-rittiin ottamaan huomioon kulttuurinen ja sosiaalinen konteksti, johon vertaistietoa oltiin viemässä. Thai-hie-rontapaikkojen sosiaalisessa organisoitumisessa on tietty hierarkia. Toiminta keskittyy avainhenkilöiden ympärille ja tieto kulkee näiden vastuuasemassa olevien naisten kautta eteenpäin. Vertaistoimijan roolin katsottiin istu-van luontevasti näille avainhenkilöille ja tämä otettiin huomioon vertaistoimijoita rekrytoitaessa.

Fokuksessa naiserityinen terveystieto

Yhteensä kuusi hierontapaikoissa työskentelevää naista osallistui kahteen koulutustilaisuuteen. Naisilla oli paljon kysymyksiä aiheisiin liittyen. Kysymyksistä kävi ilmi, että naiserityiseen terveyteen liittyy monia kulttuurisidon-naisia uskomuksia. Esimerkiksi erilaisten ruoka-aineiden vaikutuksesta kuukautis- tai valkovuodon laatuun ja määrään käytiin runsaasti keskustelua. Myös käsitykset naisen hedelmällisyyteen liittyvistä kehonosista ja tieto kuukautiskierron roolista olivat monelle silmiä avaavia. ”Piti 60-vuotiaaksi elää, ennen kuin sai tällaista tietoa”, totesi yksi vanhemmista osallistujista ensimmäisen ko-koontumisen jälkeen.

Ensimmäisessä kokoontumisessa Pro-tukipisteen lääkäri kehotti vertaistoimijoita session aluksi piirtämään naisen figuuriin lisääntymiselimet, kohdun, emättimen ja muna-sarjat. Sama tehtävä toistui koulutuksen lopuksi. Tehtävä toimi hyvin osallistujien omien käsitysten ja oppimispro-sessin havainnollistajana.

Toisella kerralla Helsingin kaupungin ehkäisyneuvonnan ylilääkäri Satu Suhonen kertoi papa-näytteen antamises-ta, sen merkityksestä ja näytteen tuloksen määrittelyistä. Samassa yhteydessä käytiin läpi myös joukkoseulontojen ideaa sekä papa-näytteen antamiseen liittyvää kutsukaa-vaketta.

Tiedon viemistä kentälle tukivat vertaistoimijoille jaetut muistitikut ja kansiot, joissa kuvitettu koulutusmateriaali kulki tulostettuna mukana. Kaikki materiaalit tehtiin sekä suomen että thain kielillä.

Onnistunut pilotti kannustaa jatkamaan

Noin kuukauden kuluttua seuranneessa palautetapaami-sessa keskustelimme vertaistoimijoiden kanssa kurssista ja sitä seuranneesta kenttäjaksosta. Halusimme tietää, miten vertaistoimijat kokivat kurssin - hyötyivätkö he kurssilla saamastaan tiedosta ja palveliko kurssimateri-aali asioihin perehtymistä ja tiedon viemistä eteenpäin. Vertaistoimijat saivat tilaisuudessa osallistumisestaan muistoksi todistuksen ja pienen lahjan.

Vertaistoimijoilta saatu palaute oli positiivista. Kurssille osallistuneiden mukaan saatu tieto oli yksityiskohtaista, mutta silti riittävän yksinkertaisessa muodossa esitettyä. Kurssin jälkeen vertaistoimijat katsoivat osanneensa pi-tää paremmin huolta itsestään ja esimerkiksi suojaamaan itseään yhdynnöissä paremmin. Oman elimistön normaa-lit reaktiot eivät enää tuntuneet yhtä vierailta ja pelot-

21

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

tavilta kuin aikaisemmin. Kurssin materiaalia pidettiin etenkin kuvituksen osalta onnistuneena. Etenkin selkeitä anatomiasta kertovia kuvia pidettiin tarkoituksenmukai-sina. Niiden avulla asian kertominen eteenpäin on hel-pompaa.

Vertaistoimijat olivat välittäneet tietoa kentällä omille kontakteilleen sekä kasvokkaisissa kohtaamisissa että

Pro-tukipiste ja thai-hierontapaikoissa työskentelevät maahanmuuttajat

Pro-tukipiste on seksityöntekijöiden asemaan ja oikeuksiin keskittyvä riippumaton kansalaisjärjes-tö, joka tarjoaa kohderyhmälleen sosiaali- ja terveyspalveluita.

Thai-hierontapaikoissa Pro-tukipiste on tehnyt ammatillista etsivää työtä satunnaisesti jo vuosia. Vuonna 2000 Pro-tukipiste toteutti ensimmäisen kartoituksen Helsingin hierontapaikkojen työn-

tekijöiden terveystilanteesta.

Nykyisin Pro-tukipisteellä tehdään kohdennettua työtä thai-hierontapaikoissa työskentelevien parissa. Saphaan-työ (suomeksi ”silta”) alkoi EU-rahoitteisena hankkeena vuonna 2009. Vuodesta 2011 alkaen työtä ovat rahoittaneet Helsingin kaupunki, Sosiaali- ja terveysministeriö sekä Raha-automaattiyhdistys. Saphaan-työssä toimii Pro-tukipisteellä kaksi thain kieltä puhuvaa työntekijää. Työmuotoihin kuuluu yksilöllinen ohjaaminen ja opastus julkispalveluiden käyttöön, ammatillinen

etsivä työ hierontapaikoissa sekä erityinen Thai-päivystys Kallion alueella Helsingissä. Lisäksi Pro-tukipisteen sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kokonaisuudessaan thai-asiakkaiden käytössä.

Lisätietoja verkkosivuiltamme: www.pro-tukipiste.fi, www.saphaan.fi

puhelimitse. Tietoa oli saanut myös muutama Suomessa turistina vieraillut henkilö. Yleisesti koettiin, että kurs-silla opituista asioista oli helppo puhua tuttujen kanssa.

Loppukeskustelussa esitettiin runsaasti uusia kysymyk-siä liittyen etenkin turvaseksiin, kondomin käyttöön ja kuukautisiin. Myös kohdunkaulan syöpä puhutti paljon. Erityisenä teemana, josta vertaistoimijat halusivat lisää tietoa, mainittiin ikääntymiseen liittyvät asiat. ”Ikäänty-minen” katsottiin pitkäksi prosessiksi, joka alkaa jo 30 ikävuoden jälkeen. Miten ikääntyessä pitäisi huomioida ravinto, liikunta ja lepo? Milloin suositukset pitäisi ot-taa huomioon, ja miten niihin vaikuttavat yksilökohtaiset erot?

Uutta vertaistoiminnan projektia ei toistaiseksi ole suun-nitteilla, mutta positiiviset kokemukset pilottiprojektis-ta toimivat hyvänä pohjana jatkossa. Vertaistoimijoiden roolia ja sen muuttumista omassa yhteisössä tietolähtee-nä toimimisen myötä olisi myös syytä arvioida vastaisuu-dessa tarkemmin. Thai-hierontapaikoissa työskentelevi-en kanssa tehtävä Saphaan-työ jatkuu joka tapauksessa Pro-tukipisteellä.

Kirjoittaja on sosiaalipsykologian opiskelija (HY / VTK), joka työskentelee tällä hetkellä tiedottajana Pro-tukipiste ry:ssä.

22

Teksti ja kuvio: Marjo-Riitta Ristikangas, kuva: BoMentis Oy

Mitä on talenttius? Talentti määritellään taidoksi, lahjakkuudeksi, kyvyksi, lahjaksi tai luonnonlah-jakkuudeksi. Toisaalta talentti on myös muinai-

sen kreikan paino- ja mittayksikkö, hyvin arvokas sellai-nen. Muinoin yksi talentti oli 6000 denaarin arvoinen. Denaaria pidettiin keskimäärin yhden työpäivän palkka-na. Pikainen laskelma osoittaa, että yhden henkilötyö-vuoden arvo olisi noin 300 denaaria. Yksi talentti olisi näin 20 henkilön työvuoden arvoinen. Melkoisen arvokas talentti - 6000 kertaa arvokkaampi kuin tavis?

Miten taviksesta voi tulla talentti?

Heikki Peltola (2011) esittää osuvasti, että ihmiset on tarkoitettu toimimaan yhdessä ja tuottamaan ihmeitä. Pekka Himanen on sanonut samaa, todetessaan, että yksin oppiminen on luonnotonta. Ihmisinä olemme so-siaalinen laji, vaikka olemme länsimaissa välillä uskotel-leetkin, että elämä pyörii juuri minun ympärilläni. Meistä on tullut korvaamattomia.

Jos meidät on tarkoitettu tekemään ihmeitä yhdessä toisten kanssa, miten se tapahtuu? Jokainen kohtaaminen on potentiaalinen ihmeiden syntymisen paikka. Sujuvassa arkityössä ihmiset latautuvat, kun heidän on mahdolli-suus tehdä jotain yhdessä: työstää, keskustella, puuhas-

tella, välillä olla erimieltä ja kinastella – sekä lopuksi löy-tää yhteinen suunta. Jättää yhteinen jälki, joka on samaan suuntaan. Parhaiten se tapahtuisi, jos katse siirtyisi omi-en korvien välistä toistemme nenien väliin, ja alkaisim-me nähdä toisemme potentiaalisina talentteina. Ihmeitä tapahtuu, kun ollaan kiinnostuneita toisten ajatuksista. Fokus siirtyy itsestä toisiin ja sen myötä yhteiseen.

Voisimmeko elää päivän, viikon tai jopa kuukauden siinä uskossa, että työntekijäni, kollegani tai esimieheni olisi-kin talentti. Hänellä olisi oikeasti osaamista, josta minä ja me voisimme hyötyä. Samalla lopettaisimme kilpailun siitä, kumpi voittaa tai kuka on paras, ja katsoisimme-kin yhdessä sitä, miten meistä tulee erinomaisia. Tuolloin jokaisesta taviksista alkaisi kuoriutua vähitellen talentti, kun jokainen voisi ja uskaltaisi tuoda oman kyvykkyyten-sä ja luontaisen vahvuutensa yhteiseen käyttöön.

Vai syntyykö talenttiutta paremmin käskemällä, pakotta-malla, nöyryyttämällä tai alistamalla? Ehkä joskus, mutta tuolloin talenttien määrä pienenee murto-osaan, poik-keusyksilöihin, jotka jaksavat ja haluavat taistella, voittaa ja menestyä. He ovat yksilöitä, usein hieman ylimielisiä, arvonsa tietäviä – kilpailijoita, ei oikeita yhteistyönteki-jöitä.

Jokaisessa meissä on käyttämätöntä potentiaalia ja voimavaraa, jotka voivat tulla esille, kun tilanne on suotuisa. Tavallisellakin tallaajalla on talentteja, jotka odottavat hyödyntämistään. Miten yksilölliset kyvyt saadaan käyttöön? Voiko taviksesta ylipäätään tulla talentti? Ja millä edellytyksillä?

Jokainen on talentti

23

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

Valmentava johtajuus kuuluu kaikille!

Uskon vahvasti, että elämme uuden johtamisaikakauden kynnyksellä, jossa keskeisenä kysymyksenä on se, miten kyvyt saadaan työyhteisöissä paremmin esille ja hyödyn-tämään koko organisaatiota. Johtamisen kehittämisen suuntaviivaksi yhden varteenotettavan vaihtoehdon tar-joaa valmentavan johtajuuden ideologia. Silloin johtami-sessa korostuu arvostava suhtautuminen sekä osallistava ja aktivoiva ote, jotka yhdistyvät määrätietoiseen ja ta-voitteelliseen toimintatapaan. (Ristikangas & Ristikangas, 2010.)

Jokaisen pitää uskoa omaan itseensä. Jokaisessa on vahvuutta, jolla voi palvella yhteistä. Jokainen on myös vastuussa tekemisistään. Vastuun siirtäminen toisille on edesvastuutonta ja synnyttää aina valtatyhjiön, jossa ku-kaan ei voi hyvin. Valtaa saa kantamalla vastuuta ja onnis-tumisia yrittämällä.

Kun työyhteisössä ja tiimeissä jokainen on aikuinen (ei vain esimies) ja alkaa suhtautua toisiin arvostavasti ja osallistaen, on mahdollista saada ryhmässä oleva poten-tiaali käyttöön. Taviksista tulee talentteja. Valmentavan johtajuuden peruslainalaisuudet kuuluvat jokaiselle, ei pelkästään esimiehille. Kun ryhmissä oleva erilaisuus saa-

daan hyödynnettyä vahvuuksien kautta, potentiaali tulee todeksi.

Esimies luo omalla toiminnallaan mallin valmentavan joh-tajuuden kasvamiselle. Tyypillinen tilanne on esimerkiksi myyntitiimissä, jossa esimies itse on huippumyyjä, eri-tyistalentti. Kuviossa 1 on esitetty tuon neljän henkilön tiimin myyntimääriä. Tilanteessa A esimies jatkaa oman myyntitalenttiutensa käyttämistä, ja muut jäävät oman onnensa nojaan. Tilanteessa B esimies on keskittynyt toisten talenttiuden esiinnostamiseen. Oma myyntite-keminen on jäänyt vähemmälle, mutta tiimin yhteinen myynti on kasvanut neljänneksen.

Lopulta kukin ryhmä esimiehineen määrittää, miten ha-luaa potentiaalinsa ottaa käyttöön. Hyvät kysymykset yhteiseen pohdintaan luovat maaperän talenttien kas-vulle: Mitä pidämme arvossa? Mitä tavoittelemme? Mihin käytämme aikamme? Miten kohtelemme toisiamme? Mi-ten näemme itsemme? Huomion kohdistaminen yhteis-työsuhteiden rakentamiseen ja erilaisten toimintatyylien sekä vahvuuksien tunnistamiseen ei ole pehmoilua, vaan ryhmän erityisosaamista, jolla tehdään huipputulosta.

Erinomaisuutta synnytetään yhteisellä ajalla, dialogilla ja oivalluttavilla kysymyksillä, jotka suuntaavat liikettä kohti

Kuvio 1. Ryhmän potentiaali käyttöön (Ristikangas & Ristikangas, 2010).

24

tavoitetta. Huipputiimissä (Losada & Heaphy 2004) jouk-kueen jäsenet kannustavat, eli käyttävät selvästi enem-män myönteisiä ilmauksia, kommunikoidessaan toistensa kanssa. Positiivisuutta tulee olla vähintään kolme kertaa enemmän kuin kriittisyyttä. Haasteet ja ongelmat pitää kohdata ja löytää niihin yhteisiä ratkaisuja.

Koska jokainen on talentti, kukaan ei pelaa vaihtopenkil-lä tai vilttiketjussa. Jokaiselle talentille ja potentiaaliselle talentille on annettava mahdollisuus onnistua. Parhaiten se tapahtuu ryhmässä, jossa on arvostava ja osallistava henki ja jossa saa olla oma itsensä. Minästä kasvaa me – hyvässä yhteistyössä.

Lähteet:

Losada, M. & Heaphy, E. 2004. The role of positivity and connec-tivity in the performance of business team. A nonlinear dynamics model. American Behavioral Scientist, 47(6).

Peltola, H. 2011. Yhtenä. WSOYpro.

Ristikangas, M.-R. & Ristikangas, V. 2010. Valmentava johtajuus. WSOYpro.

25

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

Suomen sosiaalipsykologit ry:n tulevia tapahtumia

o Syyskokous ti 15.11.2011 klo 18 Memphis Hesari, Helsinki

o Pikkujoulut la 3.12.2011 klo 18 Konstan Möljä, Helsinki

o Yrittäjyys-aiheinen keskusteluilta 8.12.2011 klo 17 HY valt. tdk:n kokoushuone, Helsinki

Tarkemmat tiedot sähköpostilistalta!

Kuva: Niklas Sjöblom /taivasalla.net

26

ILMOITUS

27



















































Koulukuraattori Kriisityöntekijä Työnjohdon konsultti Äänitarkkailija Ryhmänohjaaja Kasvatus- ja

2/2011

sosiaalipsykologiSuomen sosiaalipsykologit ry:n jäsenlehti

www.sosiaalipsykologit.fi

Documents

Sosiaalipsykologi-lehti 2/2011