46

ESPERANTOSEURA ANTAŬEN R.Y. ESPERANTO-SOCIETO ANTAŬEN DE TAMPERE

UUDISTUNUT ANTAŬEN

Uusi vuosikymmen alkoi uuden puheenjohtajan ja uusitun johtokunnan johdolla. Seuraavassa

1980-luvulla johtokunnassa vaikuttaneita, joista neljä on vielä (1996) nykyisessä

johtokunnassa ja samoissa tehtävissäkin.

puheenjohtaja Jukka Laaksonen koko 80-luvun

varapuheenjohtaja Simo Saastamoinen 4 vuotta

sihteeri Hilkka Rannisto koko 80-luvun

kokoussihteeri Sylvia Hämäläinen koko 80-luvun

rahastonhoitaja Veli Hämäläinen koko 80-luvun

jäsen Lauri Häkli 8 vuotta

varajäsen Ester Salo 8 vuotta

Pentti Järvinen 7 vuotta

Rainer Arvola 2 v. varapuheenjohtaja ja

5 v. varajäsen

Muita johtokunnassa 80-luvulla vaikuttaneita, vakinaisena tai varajäsenenä olleita: Oiva

Vehmas 3 vuotta, Terhi Laaksonen 3, Väinö Kauppinen 2, Jukka Pietiläinen 2, Seppo

Jurvanen 1, Outi Aukeala 1, Sonja Maijanen 1, Pirjo Arvola 1, Kaija Salonen 1 vuotta.

Jäsenmäärä vaihteli 60 ja 69 välillä, 70 jäsentä oli maaginen raja joka ei ylittynyt.

Vuosikokouksessa talvella 1980 hyväksyttiin uudet säännöt Antaŭenille. Laatijoina

laajennettu kehitystyöryhmä: Väinö Kauppinen, Seppo Jurvanen, Kalevi Toivonen ja Veli

Hämäläinen. Uudet säännöt pyrkivät osaltaan antamaan mahdollisuudet tehokkaalle

toiminnalle.

Uusissa säännöissä muuttui hiukan myös seuran nimi. Sen tarkoituksena oli olla lyhyt ja

alkaa esperanto-sanalla ja lisäksi se olisi saman muotoinen epävirallisen esperantonkielisen

kanssa. Nimi on: Esperantoseura Antaŭen r.y. (Tampere) ja epävirallisessa muodossa:

Esperanto-societo Antaŭen de Tampere.

Uusien sääntöjen suurin periaatteellinen ero vanhoihin nähden on siinä, että yhdistyksen

johtokunta valitaan vaalikokouksessa marras-joulukuussa, jolloin myös johtokunta voi

järjestäytyä ja on toimintavalmiina heti vuoden alusta.

Johtokunta hyväksyi v. 1980 itselleen myös uuden toimintaorganisaatio-mallin, jonka

tarkoituksena on systematisoida toimintaa ja tehostaa sitä, niin että jokainen toimihenkilö

tietää toiminta- ja vastuualueensa.

47

Antaŭenin aktiivisimmat johtokunnan jäsenet 1980

Jukka Laaksonen Simo Saastamoinen Hilkka Rannisto

puheenjohtaja varapuheenjohtaja sihteeri

Sylvia Hämäläinen Veli Hämäläinen Lauri Häkli

kokoussihteeri rahastonhoitaja jäsen

Pentti Järvinen Ester Salo Rainer Arvola

varajäsenjäsen varajäsen varapuheenjohtaja

esperanton opettaja kerhoemäntä varajäsen

48

Yhdistyksemme sai pari huomattavaa lahjoitusta vuoden 1980 aikana. Monivuotinen jäsen

ja toimihenkilö Saara Vakkinen lahjoitti 21 esperantokirjaa seuralle ennen kuolemaansa.

Toinen lahjoitus saatiin K.A.Viherlehdon tyttäreltä Aunelta, joka lahjoitti isänsä 41 kirjaa

käsittävän esperantokirjaston, joukossa monta 1910-luvulta peräisin olevaa harvinaisuutta.

Muutamia kirjoja on lisäksi saatu eri henkilöiltä: Hilkka Rannistolta, Mauno Lauttiolta ja

Milvi Myyriseppiltä Tamsaalusta Eestistä.

Saadut kirjat on tarkoitus säilyttää omassa kirjastossa, joka sitä varten perustettiin

uudelleen, siinä toivossa, että joskus olisi Antaŭenillakin "oma koto" tai vakituinen paikka,

missä kokoontua ja säilyttää kirjastonsa ja arkistonsa.

Antaŭenissa on useita pitkäaikaisia jäseniä, jotka ovat olleet aktiivisesssa toiminnassa

pitkään. Heistä kolme valittiin vuosikokouksessa 1980 kunniajäseniksi, nimittäin Niku Tumi,

Mauno Lauttio ja Hilkka Rannisto, joiden tehtävistä on historiikin aikaisemmilla sivuilla

kerrottu.

Särkänniemen kirpputori-katoksemme, myyjänä on Sylvia Hämäläinen, vas. Terhi ja Jukka

Laaksonen.

VAKAA TALOUS

1980-luku oli taloudellisesti vakaata, vaikka suuria varoja ei käytössä ollutkaan. Taseen

loppusumma on vaihdellut 42-5702 mk.

Jäsenmaksut ovat tuottaneet n. 1400-2000 mk/vuosi. Kaupungin kulttuurilautakunnan

vuosittainen tuki seurallemme on ollut 2600–3500 mk.

49

Omatoimisuutta varainhankinnassa olemme pyrkineet harjoittamaan eri tavoin. Teat-

terinäytöksiä välitimme jäsenille muutaman kerran, joista saatiin n. 500-1700 mk.

Huomattavin tulonlähde on ollut Särkänniemen Jättiläiskirpputori, jolle olemme osallistuneet

vuodesta 1982 lähtien, myynnin ollessa n. 500-1000 mk/vuosi.

Tuloja on hiukan saatu myös myymällä postikortteja, joita on painettu yhdeksän erilaista,

suunnittelijana Veli Hämäläinen. Historiikin ensimmäisestä painoksesta on tuloja ollut

vuosien kuluessa sen verran kuin menojakin, samoin historiikin esperanto-versiosta Jubilea

Librosta, joita molempia on enemmän lahjoitettu kuin myyty.

Kerhoiltojen kahvitustuloja kertyi hiukan silloin kun illat pidettiin Karjalaseuran

huoneistossa, missä oli keittomahdollisuus.

Tässä kuvia muutamasta postikortista

KERHOILLAT

Yhdistyksen kerhoillat olivat jo vakiintuneeseen tapaan maanantai-iltaisin, vuosikymmenen

alussa joka toinen maanantai ja lopussa kerran kuussa. Kokoontumispaikkoja ovat olleet

Opettajien ammattiyhdistyksen huoneisto, Kaupunkilähetyksen huoneisto ja Karjalaseuran

huoneisto, joissa jokaisessa oli vuokra 50-100mk ilta. Vuodesta 1989 alkaen pääkirjastossa

(Metsossa) sen valmistuttua. Metsossa kokoonnumme edelleen, ilmainen kokoushuone

muuttui maksulliseksi 1994 maksaen 50 mk/ilta.

50

Kerhoiltojen ohjelmat on pyritty päättämään hyvissä ajoin ja tiedottamaan jäsenille

Vekilossa ja joitakin kertoja postikortilla. Perusohjelmana on syksyisin ollut Kesän muistoja-

ilta, jolloin on kuunneltu ja katseltu jäsenten selostuksia ja kuvia kesän kongresseista,

matkoista ja tapahtumista. Selostukset ovat olleet esperantoksi tai suomeksi kunkin taidon

mukaan. Periaatteena on pidetty, että illat ovat olleet kaksikielisiä, jotta aloittelijatkin

rohkenevat tulla mukaan.

Osallistujia illoissa on ollut 1980 luvulla 25-10 henkilöä vähentyen vuosikymmenen loppua

kohti.

Syksyn toinen vakio-ohjelma on ollut Zamenhof-ilta/pikkujoulu, ohjelman pyrkiessä

olemaan hiukan molempia.

Kevään eräs vakio-ohjelma on ollut tulevan kesän UEA:n kongressi ja kongressikaupunki.

Useasti esittelijänä on vieraillut paikallisen ystävyysseuran edustaja tai on esittelymateriaalia

saatu suurlähetystöstä Helsingistä. Joskus on myös jäseniltä löytynyt kuvia ja kokemuksia

aikaisemmilta matkoilta ko. kongressikaupungista.

Säännöllisesti toistuvia ohjelmia ovat tietysti vaalikokous syksyllä ja vuosikokous talvella.

Muut kerhoillat ovatkin sitten vaihdellen vierailijoiden tai jäsenten esityksiä. Vieraita on

käynyt 1980-luvulla paljon esittelemässä kukin alansa asioita. Seuraavassa luettelo:

Kaupungin ystävyysasioita hoitanut Erkki Haapio, ja nykyinen hoitaja Pertti Paltila,

matkailutoimenjohtaja Pentti Mustonen, Tapio Varis ja Vilho Harla Rauhan ja konfliktin

tutkimuskeskuksesta Tampereelta, viimemainitun luona vierailimme. Monipuolinen keräilijä

Björn Saarinen Tampereelta, esitelmöitsijät YK-liitosta Helsingistä ja Tampereen

Postimerkkiseurasta, Tenho Takalo Suomi-Unkari seurasta, kulttuuritoimen johtaja Timo

Kukkasmäki, Veli Rosenberg ja Jaakko Luoma Suomi-Kiina Seurasta, Simo ja Kyllikki Tapio

ja Pekka Lehtonen Suomi-Puola seurasta, Karjala-seurasta kaksi esittelijää, asianhoitaja

Lenstra Alankomaiden suurlähetystöstä, Ari Rannisto Radio 957:sta. Yksi kerhoilta pidettiin

Goethe-instituutissa, josta kertoi sen johtaja.

Kotimaisista esperantisteista ovat vierailleet kerhoilloissa Heikki Alikoski, "Avinjo" Irja

Klemola Turusta, Hemmo Tietti Somerolta kaksi kertaa ja EAF:n puheenjohtaja Harri Laine.

Ulkomaisia vieraita on myös käynyt illoissamme. Esim. Robert Deschamps vaimoineen

Ranskasta, Erkki Raskun englantilaisvieraat ja Hungara Vivon päätoimittaja Vilmos Benczik

Unkarista.

51

TIEDOTUSTA

Talvella 1980 näytti siltä, että esperantosta ja sen opiskelusta kiinnostuneet ovat loppuneet

Tampereelta. Niinpä päätettiin heti keväällä osallistua Tampereen Messujen järjestämään

Loma 80-näyttelyyn. Siellä annettiin kirjallista ja suullista informaatiota n. 800 henkilölle ja

huomattavasti suurempi henkilömäärä näki ja totesi esperanton olemassaolon. Kun kesällä

lisäksi oli Raumalla nuorten (TEJO) kansainvälinen esperantokongressi ja siitä tehty televisio-

ohjelma esitettiin kansalle, niin syksyn kursseille ilmestyi kiitettävästi oppilaita.

Näyttelytoimintaa jatkettiin osallistumalla keväisin Primavera-pienmessuille

Kauppaopistossa vuodesta 1981 muutaman vuoden ajan. Ensimmäisen vuotena saimme

esittelylehtiseen esperantoa esittelevän koko sivun artikkelin. Postikortti näyttelyitä on pidetty

mm Työväen Säästöpankin pääkonttorissa ja Lentävänimen kirjastossa Sylvia Hämäläisen

oppilaat pitivät näyttelyn. Näyttely oli myös "Ystävyyden markkinoilla" Sampolassa kuten

myös Pääkirjastossa Esperanto-kulttuuria 100 vuotta. Pieni osasto oli Antaŭenilla myös

Tullikamarin Punaisen Ristin nuorten tapahtumassa.

Pentti Järvinen esittelemässä esperantoa Antaŭenin osastolla Loma 80-näyttelyssä

jäähallissa v. 1980.

Paikallisiin lehtiin on pyritty saamaan esperanton esittelyä ja jonkinverran onnistuttukin.

Lehdistön vaatimus on, että jotain merkittävää tapahtuu, jotta se suostuu lehdessä tilaa

antamaan.

52

60-vitisjuhlissa jaettiin Antaŭenin kunniajäsenille Vilho Setälä mitalit. Jakamassa oli itse

Setälä joka on kuvassa vasemmalla. Hänestä oikealle on Niku Tumi, Hilkka Rannisto, Mauno

Lauttio, Kullervo Ylioja, Verna Vakkinen, Anna-Liisa Vakkinen, Ester Kirvesniemi, oikealla

puheenjohtaja Jukka Laaksonen.

Antaŭenin kutsusta kokoontuivat ystävyysseurat keskustelemaan yhteistoiminnasta mm.

toimitiloista. Vasemmalta edustajat Japani-seurasta, Espanja-seurasta, Puola-seurasta ja

Neuvostoliitto-seurasta.

53

Lehdet Aamulehti ja Tamperelainen ovat muutaman kerran esperantoa esitelleet. Antaŭenin

täyttäessä 60 vuotta 1981 prof. Urpo Harva kirjoitti Aamulehdessä juhlan kunniaksi laajan

artikkelin esperantosta. Ulkomaisten vieraiden haastattelut olivat hyviä aiheita lehdistölle ja

niitä ilmestyikin useita. Myös Tammerkoski-lehdessä, sekä Lempäälän ja Ylöjärven

Sanomissa esiteltiin esperantoa. Tampereen Kaapeli-TV:ssä oli kerhoiltojen mainos.

Juhlan kunniaksi Antaŭen sai valmiiksi 64-sivuisen historiikin, "Esperanto Tampereella",

kirjoittajana Veli Hämäläinen historiatoimikunnan Hilkka Järvisen ja Kaija Salosen

avustuksella. Syksyllä 1983 historiikistä ilmestyi esperantonkielinen lyhennelmä Hemmo

Tietin kääntämänä 58-sivuisena kirjasena. Kirjasta oli täydennetty yllämainitulla Urpo Harvan

artikkelilla ja Tapio Variksen kerhoillassamme pitämällä esitelmällä.

Kaupungin matkailutoimisto painatti 1982 esperantoksi kaupungin esitteen, joka uusittiin

1983 20 000 kpl painoksena. Esite jaettiin Budapestin kongressin osanottajille vuonna 1983 ja

lähetettiin 40 maahan.

Oma lehti Vekilo oli tietysti paras tiedon levittäjä oman väen ja muiden esperantistien

keskuuteen. Vekilosta enemmän omassa luvussaan.

Vuonna 1982 Veli Hämäläinen kokosi 12 sivuisen esitteen Niku Tumin lasten oppikirjasen

pohjalta, jota on jaettu esittelytilaisuuksissa.

Suurta yleisöä on yritetty tavoittaa myös Pirkanmaan puhelinluettelon kautta. Joka vuosi on

luettelossa ollut Esperantosanan alla vähintään puheenjohtajan ja sihteerin numerot. Samoin

on yhdistyksen tärkeimmät tapahtumat olleet kaupungin kulttuuritoimiston julkaisemassa

tiedotteessa, jonka nimi nykyisin on "Tampereella tapahtuu".

Esittelytilaisuuksia on myös pidetty sekä hyvällä että huonolla menes-

tyksellä, mm. Ylöjärven työväenopistossa pidettyyn tilaisuuteen ei tullut

yhtään kiinnostunutta. Sen sijaan Pentti Järvinen esitteli esperantoa

kiinnostuneelle kuulijakunnalle Päivölän kansanopistossa Valkeakoskella ja

uudessa pääkirjastossa muutaman kerran eri vuosina. Myös yhdistyksen kokoontumistiloissa

on pidetty esittelytilaisuuksia vaihtelevalla menestyksellä. Punkalaitumella ja Vammalassa

ovat esperantoa esitelleet Simo Saastamoinen ja Lauri Häkli.

Eniten kuulijoita sai kielten opettajille järjestetty tilaisuus, johon saapui yli 50

kiinnostunutta. Esperantoa esitteli EEC:n virkailija Hansjörg Kindler (Trixini). Vuosien 1983

ja 87 eduskuntavaalien jälkeen lähetettiin Hämeen pohjoisen vaalipiirin kansanedustajille

onnittelut valinnasta ja esperanto-esite. Yksi kiitoskirje saatiin molemmista vaaleista, valittuja

oli 16 edustajaa. Amurin työläismuseo-korttelin esitteen Sylvia Hämäläinen käänsi

esperantoksi.

1982 Mauno Koi-

visto valitaan tasa-

vallan presiden-

tiksi.

54

Historiikkiamme, Vekilon vuosikertoja ja opetusmateriaalia on lahjoitettu lähiseudun

kirjastoihin ja mm. Valamon luostariin, Peurungan kuntoutuslaitokseen ja Murikan

kurssikeskukseen.

Vuosikymmenen lopulla paikallisradioiden lisääntyessä päästiin myös radioon. Niilo

Vihtakari esitteli esperantoa viisiosaisena sarjana Tampereen alueradiossa ja uudessa

Yliopistoradiossa alkoi 1989 säännöllinen 15 minuutin esperanto-ojelma, joka jatkui useita

vuosia. Ohjelmasta huolehti pääasiassa Jukka Laaksonen useiden jäsenten avustamana,

haastatellen myös ulkomaisia vieraita.

Vuonna 1982 Antaŭen kutsui 23 Tampereella toimivaa eri maiden ystävyys-seuraa

yhteiseen palaveriin keskustelemaan toimitilojen puutteesta. Kutsua noudatti yhdeksän seuraa.

Kokouksessa valittiin toimikunta asiaa ajamaan, yksi heistä oli puheenjohtajamme Jukka

Laaksonen. Toimikunta joutui toteamaan, että kaupungilla ei ole mitään mahdollisuutta tarjota

sellaista. Toimitila-asiaa lähtivät kuitenkin ajamaan muut tahot kun tuli tietoon, että vanha

kirjastotalo on vapautumassa muunlaiseen käyttöön. Varsin voimakkaan kampanjan jälkeen

oli jälleen todettava, että Ystävyystaloksi sitä ei kaupunki luovuta. Talon sai kouluvirasto ja

kulttuuritoimisto. Sieltä on mahdollista varata kokoushuoneita ja näyttelytilaa yhdistysten

käyttöön. Kaapistot on varattu suuremmille yhdistyksille, siten Antaŭenin arkistot edelleen

ovat eri paikoissa yksityisillä henkilöillä.

Antaŭenin vanhempia asiakirjoja on kaupungin arkistossa, hyvin luetteloituina ja

uudempaakin materiaalia, esim. pöytäkirjat, tilikirjat ja toimintakertomukset, on tarkoitus

luovuttaa sinne säilytettäväksi.

Esperanton 100-

vuotis-näyttely

pääkirjastossa

1987

55

Antaŭenissa oli jo vuosia sitten tehty ehdotus oman merkin tai tunnuksen hankkimisesta.

Vuonna 1980 pidettiin merkin suunnittelukilpailu. Siihen jätettiin lähes 20 ehdotusta ja

parhaaksi arvosteltiin ohessa kuvattu Sylvia Hämäläisen ehdotus.

Alla Esperantolehtien näyttelystä pääkirjastossa

KOULUTUSTA

Vuoden 1980 mainoskampanjan avulla ilmestyi syksyllä työväenopistoon Sampolaan 30

uutta opiskelijaa Pentti Järvisen opetettavaksi. Lisäksi Kyröskoskella sai Lauri Häkli 20

oppilasta, sekä Parkanossa aloitti 30 opiskelijaa Simo Saastamoisen johdolla. Näin voitiin

katsoa tiedotteiden menneen perille loistavasti. Simo Saastamoinen aloitti vuonna 1987

Vammalassa ja Hämeenkyrössä ja siirtyi sitten Punkalaitumelle opettamaan.

Merkistä teetettiin tarroja ja painatettiin sillä

varustettuja kirjelomakkeita ja -kuoria.

56

Sampolassa opiskeli vuosikymmenen alkupuolella Pentti Järvisen johdolla joka vuosi

kolmen ja loppupuolella kahden tasoisia ryhmiä.

Lentävänniemen koulussa aloitti 1983 Sylvia Hämäläinen lasten esperantokerhon, saaden

alkaessa jopa 17 oppilasta, kerho toimi vuosikymmenen loppuun asti eri luokilla. Syksyllä

1989 Sylvia kokeili pienelle opettajien ompeluseura-ryhmälle esperanton opetusta, innostusta

riitti aina vuoden 1995 kongressiin asti.

ETY:n eläkeläiset jatkoivat omassa ryhmässään Niku Tumin opettaessa vuoteen 1982

jolloin Oiva Paananen ryhtyi ohjaajaksi. Erkki Rasku aloitti vuorostaan 1984 ja hänen

ohjauksellaan eläkeläiset kokoontuvat edelleen, tosin pienentyneellä joukolla.

Kesän esperanto-viikoille ja kursseille ovat seuramme jäsenet osallistuneet kiitettävällä

aktiivisuudella, mm. Vääksyssä, Jyväskylässä, Paimiossa, Alavetelissä, Valkekoskella,

Hangossa, Kemiössä, Helsingissä, Rautavaarassa, Nicessä Ranskassa, Kungälvissä ja

Karlskogassa Ruotsissa.

MATKAILUA

UEA:n kongressit ovat esperantistien päämatkailun kohteita, niin myös antaŭenilaisten. 80-

luvun kongresseissa tamperelaisia kävi kaikissa muissa paitsi Brasíliassa (Brasilia) ja

Vancouverissa (Kanada). Tukholmassa, Antverpenissä, Budapestissä, Augsburgissa,

Pekingissä, Varsovassa, Rotterdamissa, Brightonissa matkalaisia oli useitakin. Budapestiin ja

Pekingiin matkan järjestäjänä oli Pentti Järvinen. Varsovassa esperanton 100-vuotisjuhlissa

antaŭenilaisia kävi 9.

Muita vierailun kohteita ovat olleet Unkari, Viro, Neuvostoliitto, Kreikka, Tsekkoslovakia,

Puola, Latvia, Ranska, Saksa, DDR, Tanska ja Ruotsi.

Eräs vakiokohde on ollut EAF:n talvi- ja syyspäivät. Niihin jokaiseen ovat

antaŭenilaiset osallistuneet, osa jo viran puolesta, koska ovat osallistuneet

EAF:n hallituksen työhön.

Vieraita kävi Ruotsista, Englannista, Japanista, Bulgariasta, Neuvostoliitosta, Unkarista,

Ranskasta, Puolasta, Sveitsistä, Luxemburgista, Tanskasta, Italiasta, Japanista, Bulgariasta,

DDR:stä, Espanjasta, USA:sta, Tsekkoslovakiasta, Virosta ja Espanjasta.

Esperantoryhmiä on luonamme vieraillut Turusta, Lahdesta, Jyväskylästä, FEJO:laiset,

Puolasta ja Virosta.

Kevätretkiä teimme Hämeenkyröön ja Viljakkalaan, Länkipohjaan ja Luopioisiin, Turkuun,

Lahteen, Hilkka Ranniston kesämökille, Jyväskylään, Viikinsaareen, Metsoon uuteen

kirjastotaloon, Vammalaan ja Helsinkiin.

1989 Berliinin

muuri murtuu

57

Matkailuillassa talvella 1981 vierailimme matkailupäällikkö Jouko Mustosen vieraana

matkailutoimistossa. Hän kertoi kaupungin tarjoamista matkailupalveluista ja ennen kaikkea

näytti silloin uuden ja erikoisen multivideoesityksen kahdeksalla projektorilla esitettynä.

ANTAŬEN JA EAF

Suomen Esperantoliiton kokouksiin ovat antaŭenilaiset osallistuneet koko ajan ja EAF:n

hallituksen jäseninä heitä on ollut lähes aina. Syys- ja talvipäivillä ovat yhdistystämme

edustaneet Hilkka Rannisto, Pentti Järvinen, Jukka Laaksonen, Lauri Häkli ja Terhi

Laaksonen

Rainer Arvola, Antaŭenin silloinen puheenjohtaja oli EAF:n hallituksessa vuosina 1978-80,

hän oli myös 1983 tiedotustoimikunnan puheenjohtaja.

Antaŭenin puheenjohtajasta EAF:n puheenjohtaja

Jukka Laaksonen valittiin vuonna 1987 EAF:n puheenjohtajaksi, sitä ennen hän oli jo ollut

hallituksen jäsenenä vuodesta 1982, josta kaksi vuotta rahastonhoitajana. Lauri Häkli oli

vuosina 1981-85 EAF:n varajäsen.

EAF:n syyspäiviä (Aŭtunaj Tagoj) on Antaŭen järjestänyt Tampereella 80-luvulla kahdet.

Ensimmäiset oli hotelli Tampereessa 1983 120 esperantistin osallistuessa, mukana myös 18

vierasta Puolasta. Toiset 1987 jotka olivat samalla Suomen Esperanton 100-vuotisjuhlat, ne

tapahtuivat hotelli Ilveksessä. Juhlapuhujana oli UEA:n varapuheenjohtaja Gregoire

Maertens. Paneelissa keskustelijoina olivat mm. YK:n entinen apulaispääsihteeri Helvi Sipilä

ja prof. Jouko Lindstedt Helsingin yliopistosta. Osanottajia 130 henkeä.

Esperanton 100-vuotisjuhlien juhlapuhujana oli UEA:n varapuheenjohtaja Gregoire Maertens.

58

100-vuotisjuhlissa oli myös arvovaltainen paneeliryhmä keskustelemassa maailman kie-

liprobleemista. Vasemmalta Helsingin yliopiston prof. Jouko Lindstedt, YK:n entinen apulais-

pääsihteeri Helvi Sipilä, puheenjohtajana EAF:n entinen puheenjohtaja Harri Laine,

opetusministeriön kulttuurisihteeri Eeva Hippula ja Pohjola-Nordenin puheenjohtaja rehtori

Tuomo Nisula

Ystävyyden markkinat Sampolassa 1986, esperantoa esittelivät Rainer Arvola ja Jukka

Laaksonen

59

VEKILO

Neston huomattavin aikaansaannos on ollut jäsenlehti Vekilo eli Vekhorloĝo, kuten nimi

alussa kuului. Vekhorloĝo perustettiin v. 1963 korvaamaan jäsentiedotteita ja piti saada

aikaiseksi (tietysti) vähintään turkulaisten Informilon veroinen lehti "kilpailijaksi". Vek-

horloĝo-nimeä oli ehdottanut Hampurin esperanto-yhdistys.

Vekilon toimittaja ja painaja oli koko sen alkuhistorian ajan vuoteen 1980 asti Niku Tumi,

joka keräsi aineiston ja usein itse kirjoitti suurimman osan sekä monisti sen omalla sen ajan

monistuskoneellaan. Toimittajana mainitaan Niku Tumin lisäksi v. 1964 Erkki Mänty, v.

1965 Erkki Rasku, ja vuodesta 1966 lähtien jälleen Niku Tumi yksin, aina vuoteen 1968,

jolloin Rainer Arvola oli toimittajana vuoden. V. 1969 lehteä ei ilmestynyt, mutta vuosina

1970-72 ilmestyi Tumin toimesta muutama numero.

Lehden koko alkuajan on sen ilmestymisen jarruna ollut varojen puute. Niitä on kerätty

mm. tukirenkaan avulla eli kukin vuorollaan on rahaa antanut ja lehti ilmestyi lähes teki-

jöittensä rahoittamana. Nykyisen Vekilon painatuskuluihin ja postitukseen riittävät

jäsenmaksutulot.

Vuonna 1966 Vekhorloĝo-nimi muuttui Vekilo-nimeksi ja sen taiteili lehden kanteen v.

1968 Rainer Arvola. Vuonna 1987 nimeä muotoiltiin kolmiulotteiseen muotoon.

Vuosina 1973-77 ei Vekilo ilmestynyt, mutta v. 1978 Niku Tumi aloitti uudelleen ja nyt

löytyi myös uuden Antaŭenin kassasta tarpeelliset varat kustannusten peittämiseen. Niku

Tumi toimitti lehteä vuoden 1980 syksyyn, jolloin luovutti toimittamisen Veli ja Sylvia

Hämäläiselle.

60

Vekilon tarkoitus on olla riippumaton, jäsenistön mielipiteitä peilaava lehti. Siksi jäsenten

kirjoituksia voisi olla paljon nykyistä enemmän. Sen tarkoitus on olla myös kiintoside

tamperelaisten esperantistien kesken, sekä myös ystävyys- ja viestiväline ulkomaisten

ystävien, ennen kaikkea ystävyyskaupunkien esperantistien välillä.

Sisällöltään Vekilo on ollut kaksikielinen, pyrkien siten palvelemaan sekä opiskelijoita että

esperanton taitajia. Kokoustiedotteet ja kurssiohjelmat ovat olleet sen vakiotekstiä. Myöskin

opiskeluaineistoa on ollut Tumin ajan Vekilossa sanavaraston kasvattamiseksi sekä

kieliopillista neuvontaa. Myös yhden käännöskilpailun Tumi järjesti lehdessä. Hannes Koivu

valitsi kolmesta kilpailijasta parhaaksi nimimerkki "Urtiko":n tekemän käännöksen, oikeaa

nimeä ei ole tiedossa. Niku Tumi kuvitti lehteä omilla piirroksilla. Jäsenten käännöksiä ja

matkakuvauksia on julkaistu useasti. Selostukset kongresseista ja esperantotapahtumista ovat

"normaalia" tekstiä. Tamperetta ja Suomea esitteleviä artikkeleita on ollut useita varsinkin

1990-luvulla kun lähestyttiin vuoden 1995 UEA:n kongressia. Kaunokirjallista tekstiä on

ollut hyvin vähän, pääasiassa muutama runo.

Vekilo on jaettu ilmaiseksi kaikille jäsenille, jokaiselle Suomessa toimivalle

esperantoseuralle tai kerholle ja joillekin esperantoaktiiveille, Tampereen ja lähikuntien

kirjastoille sekä ennen kongressia LKK:n jäsenille. Myös esperanton opiskelijat ovat saaneet

joitakin numeroita, lisäksi on ollut muutama maksava tilaaja.

Vekilo on rekisteröity ISSN-numerolla ja sen vuoksi painaja on velvollinen lähettämään

lain määräämät vapaakappaleet kuudelle kirjastolle Suomessa.

Syksyllä 1980 uusien toimittajien myötä lehden painotekniikka muutettiin, ns. kopio-oftset-

tekniikaksi ja sivukoko pienennettiin. Myös valokuvien käyttö lisääntyi toimittajien oman

laboratorion ansiosta. Puheenjohtajan palsta saatiin ensimmäiselle sivulle, värillistä paperia

oli mahdollista käyttää kansilehdellä ja paljon muuta pientä edistystä.

Ensimmäisinä vuosina teksti tehtiin tavallisella matkakirjoituskoneella, sitten löytyi

edullinen vanha sähkökirjoituskone, jolla sai jo tasaisempaa jälkeä. Huomattava parannus tuli,

kun Veli Hämäläinen hankki muistilla varustetun kirjoituskoneen, jolla tekstiä voi muokata

jälkeen päin ja mikä parasta sillä voi myös jo palstoittaa. Niiden avulla Vekilon tekninen taso

muuttui huomattavasti.

Tietokoneen tulo paransi sitä vielä, mutta ennen kaikkea se helpotti lehden tekoa. Kun vielä

1990-luvulla saatiin esperanton erikoiskirjaimet tietokoneeseen, niin toimituksessa voidaankin

keskittyä enemmän sisältöön. Kuvien käsittely tietokoneella voisi olla seuraava tavoite.

61

Suurempi parannus onkin sitten jo kiinni seuran rahavaroista, eli voitaisiin painattaa lehti

oikeassa kirjapainossa ja värillisillä kuvilla.

Toimittajien työnjako on ollut se, että Veli on ollut lain tarkoittama ns. vastaava toimittaja

ja hoitanut teknisen osuuden, kirjoittanut puhtaaksi, taittanut, painattanut ja postittanut ja

Sylvia on tarkastanut tekstit. Lehden valmistusvälineistö on ollut toimittajien oma ja

harrastuksen kohde.

Kirjoituksia ovat tehneet toimittajien lisäksi, ahkerimmin puheenjohtaja Jukka Laaksonen,

jokaiseen lehteen pääkirjoituksen ja paljon muuta. Terhi Laaksonen käännöksiä ja omaa

tekstiä. Ystävyyskaupungeista on saatu tekstiä jonkin verran, varsinkin Essenin "privata

delegito" Karl-Heinz Kersting on ollut ahkera kirjoittelemaan kotikaupungistaan ja monesta

muustakin aiheesta. Huomattava sarja oli myös olomoucilaisen Maria Brehovan tekemät

käännökset tunnetun tsekkoslovakialaisen kirjailijan Karel Ĉapekin novelleista. Valitettavasti

jäsenistä vain harvat rohkenevat kirjoituksiaan lähettää, pyydettäessä on joitakin saatu.

Vuonna 1983 oli EAF:n syyspäivät Tampereella ja sen kunniaksi julkaistiin yhteisnumero

Vekilo-Esperanta Finnlando. Painosmäärä oli 800 kpl ja se jaettiin koko EAF:n jäsenkunnalle

ja mainoksena laajemminkin.

Vuosina 1987-89 kun EAF:n Esperanta Finnlando ei ilmestynyt, tehtiin Vekilon

toimituksessa myös muutama numero tiedotelehteä Cirkulero de EAF yhteistyössä muiden

esperantoseurojen kanssa.

Vekilo on ollut huomattava seuramme aktiivisuuden näyttö, joka lienee osaltaan

vaikuttanut Tampereen kaupungin myötämieliseen suhtautumiseen seuraamme.

Nykyajan tekniikka saavuttaa Vekilon myös muulla tavalla kuin toimittamisessa mm.

sähköposti-osoitteella voi ottaa yhteyttä. Piakkoin myös ns. Kotisivulta voi saada tietoa

Antaŭenista ja Vekilosta ja sen tiedotteita.

Vekilon vuosikerrat 1980-1989

sidottuna kahdeksi osaksi, on lah-

joitettu Wienin esperantomuseolle,

sitojana Veli Hämäläinen. Seuraava 5-

vuotiskerta odottaa sitomista.

62

Vekilon nimen kaligrafia-muotoja vuosien kuluessa.

Rainer Arvolan muokkaama Vekilon nimi 1968.

63

YSTÄVYYSKAUPUNKIYHTEYDET

Vuonna 1980 valittiin Veli Hämäläinen Antaŭenin johtokuntaan ja rahastonhoitajaksi, hän

pyysi ensimmäiseksi valtuuksia yhdistyksen nimissä etsiä yhteyksiä Tampereen

ystävyyskaupunkeihin. Siitä alkoi säännöllinen kirjeenvaihto ystävyyskaupunkien

esperantistien kanssa. Kontakteja on etsitty monella tapaa, delegittojen kautta, kongressikirjan

osoitteiston kautta, kongressitapaamisen avulla ja tuttujakin avuksi pyytäen.

Yhteyksiä on toki ollut aikaisemminkin, mm Pentti Järvinen vieraili 1970 luvulla

Norrköpingissä, Lodzissa ja Miskolcissa saaden kaupungilta viirin vietäväksi lahjana.

Muitakin pikavierailuja ovat yksittäiset esperantistit tehneet.

Seuraavassa on Tampereen ystävyyskaupunki-luettelo ja edessä vuosi milloin kaupunki teki

sopimuksen yhteistoiminnasta ja lopussa milloin saimme säännöllisen yhteyden

esperantisteihin.

1954 Kiova Ukraina 1979 Ottivat yhteyttä

1956 Norrköping Ruotsi 1979 Ryhmä vierailun jälkeen

1958 Lodz Puola 1981

1960 Essen Saksa 1983

1961 Linz Itävälta 1981

1961 Chemnitz Saksa 1983 Entinen Karl-Marx-Stadt

1963 Miskolc Unkari 1980

1964 Kopavogur Islanti 1977 Ei kirjeenvaihtoa

1964 Trondheim Norja 1982

1966 Odense Tanska 1981

1981 Syracuse USA Ei kontaktia

1981 Brasov Romania 1981

1986 Olomouc Tsekki 1986

1993 Tartto Viro 1988 Kyläilyn jälkeen

1995 Nizhni Novgorod Venäjä 1995

Vanhin ystävyyssuhde Tampereella on ollut Norrköpingin kanssa, vaikka nykymuotoinen

molemminpuolinen yhteistyösopimus onkin tehty vasta 1956. Jo heti toisen maailmansodan

päättymisen jälkeen olivat norrköpingiläiset auttaneet puutetta kärsineitä tamperelaisia monin

tavoin lahjoittaneet mm. kuorma-auton. Suhde oli samantyyppinen kuin nyt on esim.

Mwanzan kanssa.

Uusina ystävyyskaupunkeina 90-luvulla mukaan tulivat Tartto Virosta ja Nizhni Novgorod

Venäjältä, Kiovan jäädessä Ukrainan ystävyyskaupungiksi Neuvostoliiton hajottua.

Edellä mainittujen lisäksi on kaksi ns. ystäväkaupunkia, Mwanza Tansaniassa ja Leon

Nicaraguassa, jotka kaupunki on valinnut avustuskohteiksi.

64

Mwanzasta löydettiin v. 1987 esperantoa opiskelevia UEA:n kautta ja nyt heillä on

aktiivinen v. 1992 perustettu Viktoria Esperanto Klubo. Heille on vuosien aikana lähetetty

opiskelumateriaalia, rahaa ja henkilökohtaistakin apua. Osallistuttiin myös heidän osallitumis

kustannuksiinsa Afrikan 4. kongressiin vuosien 1995-96 taitteessa. Heidän monia muita

toiveitaan ei ole kyetty toteuttamaan.

Leonista ei ole kirjeisiin saatu vastausta.

Valtiollisten olojen Romanissa vapauduttua on Brasoviin jälleen saatu kirjeyhteys. Se oli

poikki usean vuoden Brasovan esperantistien toimintakiellon takia.

Tampere neuvotteli 80-luvulla myös Ranskan Lyonin kanssa ystävyyssuhteesta, mutta se

kariutui Ranskan vaaleihin. Nyt on näkynyt tietoja uusista kontakteista Lyoniin tai johonkin

muuhun Ranskan kaupunkiin. Me otimme yhteyttä heti, kun saimme tietää kaupunkien

neuvotteluista ja saimmekin kontaktin Lyonin aktiiviseen esperantistoseuraan Centre

Espéranto de la Région Lyonnaise joka jatkuu edelleen, vaihdamme tiedotteita.

Tärkein yhteysväline on luonnollisesti kirjeet ja tiedotteet. Me olemme lähettäneet

lehtemme Vekilon kaikille ja joistakin on saatu heidän lehtensä tai tiedotteensa, vähintään on

vaihdettu joulutervehdykset.

Joidenkin kaupunkien kanssa on hyvinkin vilkasta kirjeenvaihtoa. Essenin Karl-Heinz

Kersting on jopa käynyt Tampereella kolme kertaa, ensin kutsuttuna vieraana 70-

vuotisjuhlilla, sitten hän osallistui kesän 1994 Esperantoviikolle ja viimeksi avuliaana

avustajana kongressissa. Hän on lisäksi innokkaasti avustanut Vekiloa kirjoituksillaan.

Essenin miljoonakaupungissa ei ole esperantoseuraa, esperantistejakin vain kaksi, joten Karl-

Heinz osallistuukin naapurin Duisburgin rautatieläiskerhon kokouksiin.

Kontakteja on ylläpidetty myös vierailuilla, mm. Sylvia ja Veli Hämäläinen on vieraillut 12

ystävyyskaupungissa ja tehneet henkilöautolla ystävävyyskaupunki-kierroksen reitillä

Norrköping, Karl Marx-Stadt (Chemnitz). Essen ja Odense.

Essenistä Karl-Heinz Kersting ja Norrköpingistä Eva ja Haldo Vedin olivat kutsuttuina

Ataŭenin 70-vuotisjuhlille 1991. Muitakin ystävyyskaupunkilaisia kävi Tampereella jo ennen

kongressia, kaikkiaan neljästä kaupungista ja kongressissa oli osanottajia kymmenestä

ystävyyskaupungista.

Kongressin aikana kaupungin kansainvälisiä asioita hoitava sihteeri Pertti Paltila järjesti

kahvitilaisuuden ystävyyskaupunkien edustajille ja siellä oli paikalla esperantisteja

seitsemästä kaupungista tamperelaisten lisäksi.

Näin on käytäntö osoittanut esperanton käyttökelpoisuuden kanssakäymiseen eri maiden

kesken.

65

Kopavogurin kontakti tapahtuu kongressitapaamisten yhteydessä, vanha esperantisti ei

halua harrastaa kirjeenvaihtoa. Kopavogurin ja Syracusen eräälle koululle olemme

lahjoittaneen Setälän oppikirjasarjan 1982, jotta joku innostuisi esperantosta, mutta kirjojen

kohtalosta emme ole kuulleet mitään.

Kerho-illassamme ovat vierailleet kaupungin ystävyyskaupunkitoimintaa hoitavat henkilöt,

aikaisempi koulutuspäällikkö Erkki Haapio sekä nykyinen kansainvälisten asioiden sihteeri

Pertti Paltila.

Yläkuvassa vasemmalla ystävyyskaupunki-kahvitilaisuuden isäntä Tampereen

kansainvälisten asioiden sihteeri Pertti Paltila, seuraava Frank Nitzsche ja Manfred Graenitz

Chemnitz Saksa, Sofia G. Baranska Lodz Puola, Sylvia Hämäläinen.

Keskikuvassa oikealta Herman Lundholm Kopavogur Islanti, Haldo Vedin ja Magnus

Persson Norrköping Ruotsi. Velta Lokk ja Madis Linnamägi Tartto Viro ja Veli Hämäläinen.

Vasemmalta Sylvia Hämäläinen, Karl-Heinz Kersting Essenistä ja Jukka Laaksonen,

66

Bergenin kongressista 1991 Jyväskylän "karavaani" palasi kotiin pohjoisen kautta,

ylitettyämme Norjan tunturit yövyimme ystävyyskaupungissamme Trondheimissa.

Trondheimilaiset nuoret esperantistit olivat jo ehtineet kotiin ja viettivät illan seuranamme.

Kuvassa mukana olleet tamperelaiset yhteiskuvassa. Edessä vasemmalta Jukka Laaksonen,

Sylvia Hämäläinen, Terhi Laaksonen ja Lauri Häkli. Takana Agnar Tore Vaaje, Cristian

Fossen, Torstein Kvakland ja Veli Hämäläinen.

Syyspäivien 1991

kutsuvieraille Jukka

Pietiläinen, oikealla,

esittelee Tampere-

taloa, vasemmalta

Eva ja Haldo Vedin

Norrköpingistä

Ruotsista ja Karl-

Heinz Kersting Es-

senistä Saksasta.