5 • 20125 • 2012

2 super 5 • 2012

3 Pääkirjoitus

4 Ajankohtaista

5 Puheenjohtajaehdokas Silja Paavola esittäytyy

6 Ikälakiehdotus ei sisällä mitoituksia

8 Kirjaamiseen yhteiset mallit

10 Vanhuksille perhehoitoa

11 Sähkösavuke puhuttaa

12 Toukokuun lyhyet

13 Näin vastattiin!

13 Lehtikatsaus

14 Lähi- ja perusruokaa: kaurapuuro kahdelle

16 Pirjo Pohjan monipuolinen työ

21 Oikea tutkinto nimineulaan

22 Juhani Palomäki jäähyväishaastattelussa

28 SuPerin ja Juhani Palomäen merkkipaaluja

29 Arvioita Palomäestä

32 Kun koti on tuttu ja vieras

34 Lasten perushoidon arvo säilyy

38 Hyvä hoitaja osaa rauhoittaa

39 LH Tuomo ”Tumppi” Valokainen

40 Keitä ovat STTK-Opiskelijat?

41 Joukko sunuja kaipaa seuraa

43 Ruokavaliohoidon mahdollisuudet

44 Sydämen hyvä ravinto

47 Palasia sieltä täältä

48 Lääkkeiden annosjakelu

50 Ankkuri-projekti auttaa pudonneita

Sisältö 5 / 2012

52 Aika hyvä työpaikka Tampereelta

54 Asiaa ergonomiasta

56 Edunvalvontayksikkö tiedottaa

58 Superristikko

59 Lähihoitaja Kähönen

59 Paras juttu – vastaa kyselyyn!

60 Sirkustemppuja Ehtookodossa

64 Jäsenrekisteri tiedottaa

65 Siskon pakina

66 Työttömyyskassan ajankohtaiset

71 Näkemiin liittohallitus

72 Kuulumisia

74 Luonnossa

75 P.S. Kurikasta

32

16 Pirjo Pohja on ikuistettu sarjakuvaan.

60Ikäsirkus virkistää Lempäälässä.

Muistisairauksien sarjan viimeisessä osassa pohditaan ympäristöä ja teknologiaa.

43Uusi sarja käsittelee ravitsemushoitoa.

34Lasten hyvän perushoidon tarve ei vähene.

super 5 • 2012 3

super59. vuosikerta

Tilaushinta 48 €/vuosi

Aikakauslehtien Liiton jäsen

julkaisija

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto

Ratamestarinkatu 12

00520 Helsinki

Fax 09 2727 9120

päätoimittaja

Leena Lindroos 09 2727 9174

taittava toimittaja

Jukka Järvelä 09 2727 9176

toimittajat

Marjo Sajantola 09 2727 9173

Sonja Kähkönen 09 2727 9175

Henriikka Hakkala 09 2727 9177

vierailevat kirjoittajat

Anne Kärkkäinen, Mikko Rinta, Päivi

Topo, Liisa Uusiniitty, Antti Vanas

kannen kuva

Juhani Palomäen kuvasi

Elsa Vihmari-Henttonen

ulkoasu

Timo Numminen

Joonas Väänänen

Jukka Järvelä

painos

84 700 kpl

ilmoitukset

Sonja Kähkönen 09 2727 9175

osoitteenmuutokset

Jäsenet: jäsenrekisteri 09 2727 9140

Tilatut: toimitus 09 2727 9298

kirjapaino

ISSN 0784–6975

SuPer ei vastaa tilaamatta lähetettyjen

juttujen eikä kuvien säilyttämisestä tai

palauttamisesta.

Painotuote

Ketä olisihaitannut?

PääkirjoitusLeena Lindroos

O

leena.lindroos@superliitto.fi

dotettu vanhuspalvelulakiesitys on saatu valmiik-si. Hoitohenkilöstön määrää linjaavaa mitoitusta esi-tyksessä ei ole. Riittävän henkilöstön todetaan kyllä olevan palvelujen keskeinen laatutekijä, mutta esityk-sen mukaan se ei sellaisenaan takaa, että iäkäs henki-lö todella saa tarpeitaan vastaavat laadukkaat palvelut.

Lakiesityksessä vedotaan tuoreeseen tutkimustietoon, jonka perusteel-la henkilöstön määrä ei korreloi palvelun laadun kanssa. SuPerin te-kemissä selvityksissä asia painottuu toisin: tekijöitä ei kerta kaikkiaan ole tarpeeseen nähden riittävästi ja hoidon laatu kärsii. Olettaisi, että lakiesitykseen mitoituksen vaihtoehdoksi kirjattu lauseke henkilöstös-tä, jonka määrä, asiantuntemus ja tehtävärakenne vastaavat iäkkäiden asiakkaiden lukumäärää ja toimintakyvyn edellyttämää palvelun tar-vetta, olisi jo nyt hoitotyön peruslähtökohta kaikkialla.

Lakiehdotukseen sisältyy asetuksenantovaltuutus, jonka mukaan tarvittaessa voidaan antaa tarkempia säännöksiä muun muassa henki-löstöstä. Mitä pitäisikään tapahtua, että oltaisiin tarvittaessa-tilantees-sa? Jo nyt hoitajat kiirehtivät kengännauhat auki kodista toiseen uteliai- suuskäynnille, kuten lähipiirissäni kotihoidon palvelujen avulla elävä henkilö sanoo: tulijoilla ei ole aikaa juuri mihinkään – ja aina tiukem-maksi menee, vahvistavat hoitajat itse.

Ketä siis olisi haitannut, jos mitoituksia olisi esitetty? Aikanaan eduskunta olisi ottanut kantaa ovatko ne tarpeen vaiko eivät. Kuten ottaa nytkin, kun laki syksyllä tulee eduskunnan käsiteltäväksi. Mitään siis ei ole vielä päätetty.

Tässä vaiheessa kevättä voidaan muistella menneen margariinimai-noksen tapaan, että mitä meillä oli ennen kuin oli Juhania? Puheenjoh-taja Palomäki siirtyy eläkkeelle kesällä, lähes 40 vuotta jatkuneen vai-kuttajauransa jälkeen. Hän kertoo tunnelmistaan tässä lehdessä. Aja-tuksia puheenjohtajan työstä ja persoonasta kuullaan myös läheisiltä yhteistyökumppaneilta. Ehkäpä sosiaali- ja terveysministeri Paula Ri-sikko on oivaltanut oleellisen sanoessaan, että Juhani Palomäki kuvit-telee jäävänsä nyt oloneuvoksen päiville, mutta syksyn sateiden tulles-sa näemme taas, kuinka hän menee tuolla kuin arojänis!

4 super 5 • 2012

onnitella valmistuvia lähihoitajia.

hakea Palkansaajien hyvinvointi ja terveys ry:n hyvinvointijaksoille.

merkitä kalenteriin Lähihoi-taja2012-tapahtuman ajankohta 7.9.

kertoa lähialueesi SuPer-Nuorelle, millaiseen nuorten toimintaan sinä haluaisit osallistua. Yhteys-tiedot löydät tämän lehden Nuorten sivulta, sivu 41.

tehdä kesälomasuunnitelmia.

tarkistaa omat jäsentiedot ja ilmoittaa muutoksista. Kirjaudu jäsensivuille ja sitä kautta Web-Lyytiin omiin jäsentietoihin.

lähihoitajaksi valmistuvien liittyä SuPerin varsinaisiksi jäseniksi.

vierailla SuPerin pisteellä Terve-Sos-messuilla Tampereella 8.–9.5. ja Maailma Kylässä -festivaaleilla Helsingissä 26.–27.5.

lähettää liittoon ammattiosasto-jen vuosikertomukset ja tilinpää-tökset.

Liiton eri yksiköi-den päivystysajat muuttuvat kesä-kuukausien ajaksi.

Toimisto päivys-tää 1.–29. kesäkuu-

ta ja 6.–31. elokuuta kello 9.00–14.00.Toimisto on suljettu 2. heinäkuu-

ta–3. elokuuta. Tuolloin edunvalvon-tayksikkö ja kehittämisyksikkö päivys-tävät puhelimessa kello 9.00–11.30 ja 12.00–14.00 ja jäsenyksikkö kello 9.00–11.30.

Toimiston ja kassan aukioloajat kesällä

AjankohtaistaUusimmat kannanotot jamuistamisen arvoiset tapahtumat

Kalenteri

toukokuu

nyt on aika

5.–6.5.

7.–8.5.

14.5.

15.5.

21.5.

21.–25.5.

29.–30.5.

30.5.

31.5.

Yhdistyksen taloudenhoidon peruskurssi, Mikkeli, SuPer

Kotihoidon koulutuspäivät, Tampere, SuPer

Yksityissektorin ABC, Helsinki, SuPer

Kansainvälinen perheen päivä

Kansainvälinen kulttuurin monimuotoisuuden päivä dialogin ja kehityksen hyväksi

Luottamusmiestutkinto, 2. opintojakso, Helsinki, SuPer

Puheenjohtajan valmennus, 2. jakso, Helsinki, SuPer

Maailman MS-päivä

Kansainvälinen tupakaton päivä

kesäkuu

5.6.

6.–7.6. 7.–8.6.

12.6.

14.–20.6.

15.–17.6.

20.6.

23.6.

ing

ima

ge

Edunvalvontayksikön päivystysnu-mero on 09 2727 9160, kehittämis-yksikön päivystysnumero on 09 2727 9170 ja jäsenyksikön päivystysnumero on 09 2727 9140.

Super työttömyyskassa on avoinna kesä-elokuussa kello 8.30–15.00. Kas-san puhelinpalvelu päivystää tuon ajan kello 9.00–13.00 numerossa 09 2727 9377.

Toukokuussa liiton toimisto ja työt-tömyyskassa ovat kiinni helatorstain jälkeisenä perjantaina..

Maailman ympäristöpäivä

SuPerin liittokokous, Helsinki

Yhteistoiminta kunnassa, Aktiivi-Instituutin koulutusta, Helsinki

Kansainvälinen lapsityön vastainen päivä

Kuopio Tanssii ja Soi

Provinssirock, Törnävä, Seinäjoki

Maailman pakolaisten päivä

Juhannuspäivä

Kuntoremontit uudistuivatPalkansaajalomajärjestöt sekä liikunnan ja terveyden edistämisen asiantuntijat ovat kehittäneet ja uudistaneet työikäi-sille suunnattua kuntoremonttia. Uu-det hyvinvointijaksot starttaavat kesällä.

Palkansaajien hyvinvointi ja terveys PHT rakentaa parhaillaan 1askel-hy-vinvointijaksoja työikäisille ja heidän perheilleen. 1askel korvaa aiemmin jär-jestetyn kuntoremontti- ja perhekunto-lomatoiminnan.

Ryhmämuotoisia 1askel-hyvinvoin-

tijaksoja työikäisille aikuisille järjeste-tään ympäri Suomea lähes 30 eri koh-teessa. Jaksojen tavoitteena on tukea elämänhallintaa, työssäjaksamista sekä terveyttä ja toimintakykyä. Jakson ai-kana osallistujille tehdään kuntoteste-jä, pidetään tietoiskuja, keskustellaan ja liikutaan. Parhaimmillaan jaksolta löy-tyy kotiin viemisiksi intoa edistää omaa terveyttä ja hyvinvointia.

Haku alkaa 1.5.2012. Hakutiedot löydät osoitteesta www.pht.fi..

super 5 • 2012 5

Asiat muuttuvat, miten SuPer – sinä ratkaiset

uPerin liittokokous valit-see uuden puheenjohta-jan 6.6.2012 ja alkaa toi-senlainen aikakausi. Mil-lainen – sen päättävät jäse-nistön valitsemat liittoko-

kousedustajat.Toimintatapani on ollut SuPerin

ja superilaisten parhaaksi yhteistyössä muiden kanssa jo nykyisessä työssäni pääluottamusmiehenä. Jatkan sitä, jos

S

Puheenvuoro

tulen valituksi puheenjohtajaksi. Mo-niin muihin haasteisiin uusi puheen-johtaja joutuu hetimmiten. Nostan esille muutaman asian, jotka odotta-vat uutta puheenjohtajaa sekä SuPerin päättäviä elimiä, edustajistoa ja halli-tusta. Olen valmis vastaamaan näihin ja moniin muihin superilaisille tärkei-siin haasteisiin.

Olemme liittona suurien muutosten virrassa. Sen aiheuttajina ovat kuntara-kenne-, hoidonrakenne- sekä muut yh-teiskunnalliset muutokset. Heijasteet näistä ulottuvat koko maan sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuisiin. Vielä ei tiedetä onko järjestäjänä kunta, sosiaali- ja terveysalue, maakunta tai jokin muu organisaation hallintomal-li. Superilaisia tämä koskettaa pal-jon, olemme sitten töissä yksityisel-lä tai kunnalla, suurin osa superilai-

sista tuottaa työllään kunnan järjestä-miä palveluja.

SuPer on tehnyt ehdotuksen sosiaali- ja terveyspalveluiden organisaatio- ja

rahoitusmalliksi, josta kiertueillakin on mielipidettä kyselty. Rahoitus-

mallista tullaan keskustelemaan pitkään, mutta uusi hoidonra-

kenne on käsillä. Olen sano-nut olevani kunnan omien

palveluiden tuottamisen kannalla, ainakin niin kauan kuin Suomen ”vuotava” verojärjestel-mä on voimassa. Mo-nikansallinen yhtiö voi veronkierrollaan aiheuttaa ongelmia rahoitusjärjestelmään, tähän on vaikutettava. Haasteena on myös eri työehtosopimusten ke-hittäminen.

Ei yksityinen ole huonompi työnanta-

ja kuin kuntakaan. Yksi-tyinen arvostaa superilais-

Puheenjohtajaehdokas Silja Paavola

ten laajaa ammatillista osaamista, mut-ta toisaalta jättää sen täysimääräisesti hyödyntämättä laajentaen työnkuvaa ruoanlaittoon ja pyykinpesuun.

Tämä ei tarkoita, että kunnallisella puolella olisi kaikki hyvin, vaan kun-ta työnantajana joutuu katsomaan laa-jemmin kunnan työllisyyttä kuin pörs-siyhtiöt. Eri ammattiryhmille on työtä erimuotoisissa hoito- ja hoivapaikoissa, se on tarpeellista ja lisää tuloksellisuut-ta, mutta hoitoa tarvitsevaa eri-ikäistä ihmistä ei saa unohtaa. Hoitotyöhön tarvitaan lähi- ja perushoitajia.

SuPer on omalla työllään onnistu-nut keräämään luottamuspääomaa, jon-ka vuoksi sitä kuunnellaan ja kunnioi-tetaan. Tätä pääomaa tulee kasvattaa ja vahvistaa. Paikallistason asiantuntijuu-den lisääminen kouluttamalla pää- ja luottamusmiehiä ja ammattiosaston pu-heenjohtajia lisää luottamusta ja osaa-mista. Kaikki superilaiset toimijat ovat liiton kannalta avainhenkilöitä, joita lii-ton toimistoväen ja puheenjohtajan tu-lee auttaa ja vahvistaa. Valtakunnan ta-solla yhteistyö muiden organisaatioiden kanssa niiden mielipiteitä kunnioittaen ja kuitenkin superilaisuutta edistäen on oleva johtotähti edelleen.

Liittona SuPer on rakentava ja rat-kaisuja etsivä ammattiliitto, joka on yl-peä ammattitaitoisista jäsenistään. Lii-ton asiantuntijuuden tulee tulla tavas-ta tarkastella asioita lähi- ja perushoi-tajien työn kannalta. Olemme suuri ja kasvava liitto. Saamme mielipiteemme kuulumaan ja lisäämme vaikuttavuut-ta, kun elämme arvojemme mukaises-ti; kunnioitten toisia, vieden rohkeasti superilaisuutta eteenpäin sekä toimien vastuullisesti niin itselle kuin muillekin. Suoraselkäisenä..superin puheenjohtajaehdokkaat esit-täytyvät tällä palstalla kevään lehdissä. mari niemi-saari kirjoitti helmikuussa, henna tuomikoski maaliskuussa, tiia raut-palo huhtikuussa ja silja paavola päättää sarjan.

6 super 5 • 2012

UutisetEsillä juuri nyt

Lakiluonnos vanhustenhoidosta oli SuPerille pettymys

Henkilöstömitoitukset ohitettiin

teksti ja kuvat sonja kähkönen

Puheenjohtaja Juhani Palomäki puhui median edustajille SuPerin tiedotustilai-suudessa lakiluonnoksen luovutustilaisuu-den jälkeen.

Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä luovutti luonnoksen vanhus-palvelulaista peruspalveluministeri Ma-ria Guzenina-Richardsonille 19. huhti-kuuta. Uusi lakiluonnos ei sisällä hen-kilöstömitoituksia eli sitovaa määräystä koulutetun henkilöstön määrästä työ-paikoilla.

– Lukuisat selvitykset ovat antaneet tietoa pääongelmasta vanhustenhoidos-sa eli riittämättömästä hoitohenkilös-tön määrästä. Lakiesityksessä olisi pitä-nyt olla määräys siitä, että kaikilla van-huksilla on tarvittaessa oikeus hoitoon, Juhani Palomäki sanoo.

Lakiluonnoksessa mainitaan, että iäkkäitä palvelevassa toimintayksikössä on oltava henkilöstö, jonka määrä, kel-poisuus ja tehtävärakenne vastaavat iäk-käiden asiakkaiden lukumäärää ja hei-dän toimintakykynsä edellyttämää pal-velun tarvetta. Mutta miten tämä tur-vataan käytännössä?

Henkilöstömitoitusten sijaan laki-luonnoksessa ehdotetaan asetuksenan-tovaltuutusta. Se tarkoittaisi sitä, että asetuksella voitaisiin tarvittaessa antaa tarkempia säännöksiä toimintayksikön henkilöstön määrästä ja tehtäväraken-teesta, jos palvelujen laadussa ilmen-neet ongelmat eivät poistuisi uuden lain avulla.

SuPerin mukaan mahdollisuus ase-tukseen ei ole riittävä toimenpide hen-kilöstömitoituksen kuntoon saattami-seksi.

– Lakiluonnoksessa sanotaan, että asetus voidaan säätää tarvittaessa. On selvää, ettei tällaista tarvetta käytännös-sä tule, kun vastustus mitoituksia koh-taan on niin suurta, sanoo SuPerin ke-hittämisyksikön johtaja Jussi Salo.

Johtamisella ei korvata henkilöstöä

SuPer on vaatinut sitovia määräyksiä koulutetun hoitohenkilökunnan mää-rästä laitos- ja kotihoidossa, jotta van-

huksille voidaan turvata inhimilli-nen hoito ja työntekijöille inhimilliset työolot. Lakiesityksen mukaan riittä-vä henkilöstö on palvelujen keskeinen laatutekijä, mutta ei yksin takaa ikäih-miselle laadukasta palvelua. Tätä perus-tellaan tutkimustiedolla, jonka mukaan henkilöstön määrä ei ole suoraan yhtey-dessä asiakkaan kokeman palvelun laa-dun kanssa. Työryhmä pitääkin tärkeä-nä taitavaa johtamista, töiden järkevää organisointia sekä henkilöstön osaa-mista ja asenteita.

Juhani Palomäki huomauttaa, et-tä johtamisella voidaan parantaa hoi-don laatua ja työntekijöiden jaksamis-ta, mutta hyvä johtaminenkaan ei pois-ta riittävän henkilöstömäärän tarvetta.

– On mahdollista, ettei henkilökun-nan lisääminen paranna laatua entises-tään niissä tapauksissa, joissa hoitavia käsipareja on jo riittävästi. SuPerin ko-kemus on kuitenkin se, että kentällä on aivan liian vähän henkilökuntaa. Il-man mitoituksia lakiesityksen hyvät ta-voitteet eivät tule toteutumaan ja uhka-na on, että vanhusten asema ja vanhus-tenhoidon tila heikkenevät entisestään.

Kotihoito kuormittuu yhä enemmän

Lakiluonnoksen laatineen työryhmän lähtökohtana on ollut se, että vanhuk-

SuPerin puheenjohtaja Juhani Palomäen mukaan huhtikuussa julkistettu esitys vanhuspalve-lulaista ei turvaa vanhusten hyvää hoitoa. Lakiluonnos ei puutu lainkaan hoitohenkilöstön määrään. Syksyllä punnitaan se, ovatko kansanedustajat rehellisesti ikäihmisten asialla.

super 5 • 2012 7

Seuraava lehti ilmestyy vasta 19. kesäkuuta

Seuraava SuPer-lehti eli kesä-heinäkuun tuplanumero 6–7/12 ilmestyy poik-keuksellisesti normaalia myöhemmin eli vasta 19. kesäkuuta. Syynä on 6.–7. ke-säkuuta pidettävä SuPerin liittokokous, jonka tapahtumista ja muun muassa uu-den puheenjohtajan valinnasta haluam-me kertoa lukijoillemme tuoreeltaan. Lehti 8/12 eli elokuun lehti ilmestyy normaaliin aikaan 3. elokuuta.

STTK ei hyväksy lakko-oikeuden rajoittamista

Palkansaajakeskusjärjestöt STTK, SAK ja Akava pitävät mahdottomana hyväk-syä Euroopan komission julkistamaa ehdotusta, jolla puututtaisiin kansain-välisesti hyväksyttyyn työtaisteluoikeu-teen. Palkansaajajärjestöjen näkökul-masta työtaisteluoikeus on perustavan-laatuinen, kansainvälisten sopimusten takaama perusoikeus, jota ei tule rajoit-taa. Järjestöt myös muistuttavat, että työrauhaa ylläpidetään ja työtaisteluja vältetään tehokkaimmin työnantaja- ja työntekijäpuolen välisen toimivan vuo-ropuhelun ja yhteistyön kautta.

Perushoitajalleelinkautinen tuomio

Helsingin Hovioikeus on tuominnut perushoitaja Aino Nykopp-Kosken vii-destä murhasta ja muun muassa mur-han yrityksistä elinkautiseen vankeus-rangaistukseen. Nykopp-Koski myrkyt-ti heikkokuntoisia vanhuksia ja anasti heiltä rahaa ja omaisuutta suunnitellus-ti. Hän käytti teoissaan hyväkseen hoi-tosuhteeseen liittyvää luottamusta. Ny-kopp-Koski ei ole SuPerin jäsen.

Kansliapäällikkö ja ohjausryhmän puheenjohtaja Kari Välimäki luovutti lakiehdotuksen peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonille.

set asuvat omassa kodissaan mahdolli-simman pitkään. Juhani Palomäki yhtyy näkemykseen siitä, että ihmisen on hy-vä olla kotona. Hän kuitenkin muistut-taa, että laitospaikkojen alasajon yhtey-dessä tulee lisätä resursseja kotihoitoon.

– Laitospaikkoja vähennetään hurjaa vauhtia. Kun päätöksiä niiden vähentä-misestä tehdään, tulee samanaikaisesti tehdä päätös siitä, että kotihoitoon tur-vataan riittävästi henkilökuntaa.

Palomäen mukaan paineet kotihoi-dossa ovat suuret. Hoitavia käsipareja on vähän ja kotihoidossa on yhä huo-nokuntoisempia vanhuksia. SuPerin selvitys kotihoidon tilasta viime syksyl-tä kertoo, että tilanne on huolestuttava.

Ei ratkaisevia muutoksia

Lakiluonnoksessa vanhusneuvostoa pi-detään tärkeänä kanavana, jonka avulla ikääntyneen väestön ääni voidaan saa-da kuuluviin kunnan eri sektoreilla. Ju-hani Palomäen mukaan vanhusneuvos-tojen raportoinnit tulisi ohjata arvioi-tavaksi kuntien tarkastuslautakunnille, jotta niillä olisi painoarvoa palvelujen laadun valvonnassa.

– Nyt lakiehdotuksessa ei ole mai-nintaa tarkastuslautakunnan roolis-ta, minkä seurauksena vanhusneuvos-ton raportointi menee lähinnä tiedoksi

kunnan perusturvalautakunnalle ja voi jäädä täysin käsittelemättä.

Palomäki huomauttaa, että lakiluon-noksesta jäi puuttumaan myös mainin-ta hoitohenkilökunnan oikeudesta il-moittaa havaitsemistaan epäkohdista.

– Ilmoitusvelvollisuutta ja epäkoh-tiin puuttuneen työntekijän työsuhteen turvaa tulisi korostaa laissa paremmin.

Lakiluonnoksen julkistamistilai-suudessa ministeri Maria Guzenina-Richardson kiitteli työryhmää siitä, et-tä se on onnistunut luomaan jotain ai-van uutta. Juhani Palomäki näkee asi-an toisin:

– Lakiluonnoksessa on jaloja ajatuk-sia ikäihmisten hyvinvoinnista, terve-ydestä, toimintakyvystä ja itsenäises-tä suoriutumisesta. En kuitenkaan näe työryhmän esityksessä mitään sellaista, mikä ratkaisevasti parantaisi hoitoa ja hoivaa tarvitsevien nykytilannetta.

Hallituksen esitys vanhuspalvelulais-ta annetaan eduskunnalle syksyllä, ja lain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2013 aikana. SuPer pyrkii yhä vaikut-tamaan siihen, että tulevassa laissa sää-dettäisiin henkilöstömitoituksesta ase-tuksella.

– Jatkossa olemme yhteydessä kan-sanedustajiin. Toinen tärkeä vaikutus-kanava ovat tiedotusvälineet. Asia on varmasti vahvasti esillä mediassa, Jus-si Salo arvioi..

8 super 5 • 2012

UutisetEsillä juuri nyt

Tietokoneet varastavat aikaa terveydenhuollossa

Tietojärjestelmissä on paljon parantamisen varaa

teksti henriikka hakkala

Kun tietojärjestelmä takkuaa ja joustaa heikosti erilaisissa käyt-tötilanteissa, puhutaan puutteista sen käytettävyydessä. Monia ter-veydenhuollon nykyisiä tietojär-jestelmiä on hankala käyttää, mikä heikentää niiden tehokkuutta ja turhauttaa käyttäjiä. Palapelin osat olisi saatava istumaan paremmin yhteen. Tutkija peräänkuuluttaa li-sää helppokäyttöisyyttä.

Suomalaisessa terveydenhuollossa käy-tetään useita kymmeniä, jopa satoja eri-laisia sähköisiä tietojärjestelmiä. Takel-televat järjestelmät verottavat hoito- ja hoivatyön ammattilaisilta joka päivä potilaille ja asiakkaille kuuluvaa aikaa.

Hankalia käyttökokemuksia raken-netaan silloin, kun käyttäjien näkö-kulma jätetään huomiotta tietojärjes-telmän varhaisessa kehittämisvaihees-sa. Hankinnat tehdään sen perusteel-la, mitä sovellus tai laite voidaan saa-da tekemään tai mikä olisi edullisinta. Tärkeintä olisi kuitenkin se, että jär-jestelmä tukisi käyttäjien päättelyket-jua ja työprosessia hoitoketjun kaikissa vaiheissa, erilaisissa työympäristöissä ja vaihtelevissa käyttötilanteissa. Tiedon pitäisi liikkua, ei potilaan tai asiakkaan.

Vajailla tiedoilla syntyy vaillinaista

Terveydenhuollon tietojärjestelmien käytettävyyteen perehtynyt Aalto-yli-opiston tutkija, tekniikan tohtori Jo-hanna Kaipio näkee alan järjestelmis-sä useita ominaisuuksia, jotka lisäävät käyttämisen hankaluutta:

– Useat ongelmista ovat varsin pe-rustavanlaatuisia ja rikkovat käytettä-vyyssuunnittelun peukalosääntöjä. Ik-kunoita avautuu ja niitä joudutaan erikseen sulkemaan, käyttöliittymän termistö ei ole hoitajan näkökulmas-ta luontevaa, käyttöliittymissä on pal-jon ylimääräisiä ja turhia osia, joiden merkitys ja toiminta eivät ole hoitajil-le selviä.

Tällaisella järjestelmällä kirjaamises-ta tulee työlästä ja epäluontevaa. Lisäksi se vaatii paljon opettelua ja kuormittaa muistia. Mekaaninen ruudusta ja ken-tästä toiseen klikkailu turhauttaa. Pe-rushoitaja Pirjo Muje tunnistaa ilmiön omassa työssään espoolaisella terveys-asemalla.

– Eri toiminnot pitäisi avata koo-deilla, joiden muistaminen on hanka-laa, koska työssäni ajanvarauksessa en kirjaa kovin paljoa. Hakusanatkin an-tavat usein vääriä vaihtoehtoja. Siksi ai-ka moni kirjaus tulee tehdyksi Muut syyt -luokkaan. Kirjaan juuri niin pal-jon kun tarvitaan, ja sitä vapaata tekstiä.

Käytettävyysongelmat korostuvat entisestään, jos järjestelmän käyttöön ei tarjota riittävää koulutusta ja tukea. Monimutkaisista järjestelmistä on vai-kea saada tehoa irti, jos opettelulle ei varata aikaa ja käyttäjä joutuu etsimään ratkaisuja omin voimin.

– Pahimpana ongelmana pidän oh-jelman jatkuvaa tökkimistä. Kaikki vain odottelevat, eikä mitään pysty te-kemään. Hulluja tilanteita syntyy myös ohjelmien yhteensopimattomuudesta. Esimerkiksi sairaalan laboratoriolähet-teitä ei aina pystytä näkemään täällä terveysasemalla, Pirjo Muje kertoo.

Johanna Kaipio arvioi, että ohjel-

mistokehittäjät eivät ole hahmottaneet riittävän hyvin keitä varten järjestelmiä tehdään ja millaisissa tilanteissa niitä käytetään. Kehitystyötä on tehty toi-nen silmä peitettynä.

– Näkisin, että nykytilanne juontaa juurensa käytettävyysosaamisen puut-teesta ja osittain myös tahtotilasta. Ke-hitystyöhön tarvitaan mukaan henki-löitä, jotka osaavat toimia käyttäjien ja teknisten kehittäjien välimaastossa.

Lisäksi tarvittaisiin avointa yhteis-työtä eri ohjelmistotoimittajien kesken. Nyt samoja ongelmia yritetään ratkais-ta monessa eri paikassa, jolloin tuhla-taan valtavasti resursseja.

– Käytettävyyssuunnittelu nähdään aivan liian usein ylimääräisenä kuluna, josta saadaan vain vähän käytännön hyötyä ja josta halutaan karsia. Monil-la muilla toimialoilla käyttäjälähtöisyys ja hyvä käytettävyys ovat tänä päivänä keskeisimpiä kilpailuvaltteja.

– Toivon, että kansallisella tasolla koordinoitu kirjaamisjärjestelmien ke-hitystyö alkaisi mahdollisimman pian. Avoimempi yhteistyö nykyongelmien ratkomiseksi olisi tarpeen terveyden-huollon tietojärjestelmäkehityksessä laajemminkin.

Tarvitaan lisää luontevuutta

Palvellakseen käyttäjäänsä hyvin tieto-järjestelmien, rekisterien ja luokitusten sekä niitä hyödyntävien käyttöliittymi-en pitäisi tukea ja seurailla käyttäjien ajatus- ja työprosesseja.

– Tutkimuksessamme huomasimme, että jopa samassa yksikössä työskentele-vät hoitajat kirjaavat saman asian mo-nella eri tavalla. Ohjelmiston kehittä-

super 5 • 2012 9

misen näkökulmasta ajateltuna ohjel-miston tulisi ohjata nykyistä paremmin kirjaamaan yhtenäisesti ja oikein, Jo-hanna Kaipio pohtii.

– Esimerkiksi ohjetekstit tai kirjaa-misen vaiheiden näyttäminen samaan tapaan kuin verkkokaupassa asioides-sa, oletusarvojen näyttäminen tai pa-kollisten tietojen merkitseminen voisi-vat auttaa asiaa.

Kansallista kirjaamismallia nouda- tettaessa hoitotyön prosessi pure-taan yläkautta. Hoidon tarpeen ja toi-menpiteiden luokituskokonaisuuden FinCC:n pääluokista edetään kohti konkreettisia toimenpiteitä ja tarpei-ta. Teknisten sovellusten ominaisuudet mahdollistaisivat toisenkinlaisen vaih-toehdon.

– Hoitajan näkökulmasta olisi luon-tevinta edetä konkreettisesta abstrak-timpaan suuntaan luokituksessa.

– Käymiemme keskustelujen perus-teella tuntumani on kuitenkin, että tä-mä olisi melko perinpohjainen muutos nykyiseen, Kaipio arvioi.

SuPerin suunnittelija Johanna Ro-senberg näkee, että helppokäyttöisyyttä ja luontevuutta voitaisiin lisätä kevyem- milläkin toimenpiteillä:

– Kirjaamisesta luennoidessani oh-jaan aina käyttämään jo olemassa olevia yhteisesti sovittuja käytänteitä ja luoki-tuksia. Silloin tieto pysyy informatiivi-sena kaikille käyttäjille, se on vaivatta käytettävissä myöhemmin ja kaikki tie-tävät, miten sitä etsitään järjestelmästä.

Kirjaaja ei ole tietojärjestelmien ai-noa tärkeä käyttäjä. Järjestelmistä saa-daan tietoa myös hallinnon tarpeisiin, tilastollisiin tarkoituksiin sekä hoiva-työn kehittämisen raaka-aineeksi. Te-hokas järjestelmä palvelee kaikkia näi-tä tarpeita.

Lisähaastetta tilanteeseen tuo vie-lä osin varsin vanhentunut laitekan-ta. Uudet ohjelmistot eivät aina pyö-ri kunnolla vanhoissa laitteissa. Johan-na Kaipio näkisi mieluusti tulevaisuu-dessa enemmän kirjaamista mobiileil-la päätelaitteilla:

– Kirjausta tulisi voida tehdä ajasta ja

paikasta riippumatta siellä, missä se on hoitajan arkityön näkökulmasta luon-tevinta. Tällöin kirjausten tekeminen veisi vähemmän aikaa pois ydintehtä-vältä eli potilaiden hoitamiselta.

Kehitystyötä tarvitaan

Työ sähköisten tietojärjestelmien ke-hittämiseksi jatkuu. Vain entistä avoi-memmalla yhteistyöllä voidaan saa-vuttaa kansallisesti käytettävissä oleva, kaikkia hoitoketjun osia ja ennen kaik-kea potilasta ja asiakasta palvelevia jär-jestelmiä.

– Emme valitettavasti enää ole edel-läkävijöitä terveydenhuollon tietojär-jestelmien hyödyntämisessä. Hoitotyön prosessiluonnetta ei ole otettu riittäväs-ti huomioon. Hoitotyön koulutukses-sa, yliopistoissa ja sairaanhoitopiireis-sä käytännön työssä on edetty omiin suuntiin yhteisen linjan sijasta, Johan-na Rosenberg pahoittelee.

Myös Johanna Kaipio muistuttaa yhteisen sopimisen tärkeydestä:

– Näkisin, että kirjaamisessa nou-datettavista käytännöistä tulisi ainakin jollain tavalla sopia myös kansallises-ti. Yhteisen näkemyksen tulisi olla pe-rustana ohjelmiston kehittämiselle yh-tenäisiä kirjauskäytänteitä ohjaavaan ja tukevaan suuntaan.

Hoitotyön kirjaamisen kehittämis-tä on pohdittu asiantuntijatyöryhmäs-sä, jonka raportti ilmestyy Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n julkai-suna tänä vuonna.

– Suositamme kansalliseen kirjaa-mismalliin sisältyvän FinCC-luokituk-sen yksinkertaistamista ja vapaan teks-tin tuomista ylimmälle kirjaamistasolle. Suositusten tavoitteena on kehittää hoi-totyön kirjaamista ja tehostaa kirjatun tiedon moniammatillista hyödynnet-tävyyttä, asiantuntijaryhmässä puhetta johtanut tietojenkäsittelytieteen profes-sori Pirkko Nykänen kertoo.

– Toteutus olisi kaksivaiheinen. En-siksi kokeillaan uutta kirjaamismallia ja toisessa vaiheessa toteutettaisiin tarvit-tavat muutokset. Saavutettavien hyöty-jen ja positiivisen vaikuttavuuden ar-viointi liittyvät olennaisena ensimmäi-seen vaiheeseen. lisätietoa hakusanalla fincc osoitteesta www.thl.fi

Erilaisille yksiköille räätälöidyt mallipohjat voisivat helpottaa kirjaamista.

ing

ima

ge

10 super 5 • 2012

UutisetEsillä juuri nyt

Vanhusten perhehoitoa maaseudulleIkääntyvien osuus kasvaa maa-seudulla nopeammin kuin muualla Suomessa. Samalla kasvaa myös kysyntä erityyppisille vanhusten asumisvaihtoehdoille. Maa- ja koti-talousnaisten keskus tekee van-husten perhehoitoa nyt tunnetuksi.

Uuden hankkeen tavoitteena on lisätä perhehoidon tunnettavuutta maaseu-dulla ikäihmisten hoitomuotona, koo-ta tietoa perhehoitajiksi aikoville sekä kannustaa ryhtymään perhehoitajiksi maaseudulle.

Ikäihmisten perhehoidolla tarkoite-taan hoivan ja huolenpidon järjestämis-tä ympärivuorokautisesti perhehoitajan

kodissa. Hoito voi olla jatkuvaa tai ly-hytaikaista.

Ikäihmisille perhehoito on hyvä rat-kaisu siinä vaiheessa, kun he eivät vie-lä tarvitse laitoshoitoa, mutta eläminen omassa kodissa tuntuu turvattomalta

ja yksinäiseltä.Vanhusten perhehoidon järjestämi-

sestä ja valvonnasta vastaa kunta. Kunta myös hyväksyy sekä perhehoitajan että kodin tilojen soveltuvuuden perhehoi-totehtävään.

Perhehoitajalta edellytetään ennak-kovalmennus ja soveltuvuus tehtävään. Perhekodissa voi olla hoidossa enin-tään neljä ikäihmistä, mikäli perhe-hoitaja toimii tehtävässä yksin. Mikä-li perhehoitajia on kaksi ja toisella heis-tä on tehtävään soveltuva ammatillinen sosiaali- tai terveysalan koulutus, esi-merkiksi lähihoitajan tutkinto, voi per-heessä olla hoidossa enintään seitsemän henkilöä..

Sosiaali- ja terveysala on naisten alaUseampi kuin joka neljäs Suomen työllisistä naisista, eli 28 prosent-tia, työskenteli vuonna 2009 sosi-aali- ja terveyspalvelujen piirissä. Vuonna 2000 työllisten naisten osuus samalla alalla oli 25 pro-senttia.

Ainoastaan 3,7 prosenttia työllisistä miehistä työskenteli sosiaali- ja terveys-palveluissa. Kaikista työllisistä lähes jo-

ka kuudes eli 16 prosenttia oli sosiaali- ja terveyspalvelujen toimialalla.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen hen-kilöstö on erittäin naisvaltaista. Koko alalla työskentelevistä naisten osuus oli lähes 89 prosenttia.

Sosiaali- ja terveyspalveluissa työs-kenteli vuoden 2009 lopussa yhteensä 366 700 henkilöä. Vuosina 2000–2009 henkilöstömäärä kasvoi 57 200 hengel-lä. Nopein kasvuvauhti oli yksityisissä

sosiaali- ja terveyspalveluissa. Vuonna 2009 sosiaali- ja terveyspal-

velujen henkilöstöstä valtaosa eli vajaa 74 prosenttia työskenteli julkisissa pal-veluissa. Yrityksissä oli yli 15 prosenttia ja järjestöissä hieman alle 11 prosent-tia sosiaali- ja terveyspalvelujen työn-tekijöistä.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen henki-löstön keski-ikä vuonna 2009 oli 43,5 vuotta..

2200 sai potilasvahinkokorvauksenViime vuonna myönnettiin potilas-vahinkokorvaus noin 2200 tapauk- selle. Yleisimmät korvattavat hoi-tovahingot olivat sattuneet lonkan ja polven tekonivelleikkauksissa sekä nilkan ja jalkaterän murtu-mien leikkauksen ja muun hoidon yhteydessä.

Potilasvakuutuskeskukselle tehtiin vii-me vuonna lakisääteisen potilasvakuu-tuksen perusteella yhteensä 7708 va-

Kaikista korvatuista vahingoista nel-jännes oli tapahtunut yksityisellä sekto-rilla ja muut julkisella sektorilla.

Korvauksia potilasvakuutuksista suoritettiin viime vuonna kaikkiaan 33 miljoonaa euroa.

Viime vuonna keskimääräinen kä-sittelyaika oli 5,2 kuukautta. Puolet ta-pauksista ratkaistiin 4,4 kuukaudessa.

Suomen potilasvakuutusjärjestel-män aloittamisesta tulee toukokuussa kuluneeksi 25 vuotta..

hinkoilmoitusta. Määrä kasvoi edellis-vuodesta viitisen prosenttia.

Korvausratkaisun Potilasvakuutus-keskus teki 7803 tapauksesta. Niistä korvattaviksi potilasvahingoiksi todet-tiin 2190 tapausta. Korvausprosentti oli 28 prosentin tuntumassa, hieman alle edellisvuosien keskiarvon.

Korvatuista vahingoista 92 prosent-tia oli hoitovahinkoja. Infektiovahinko-ja oli viisi prosenttia ja muita vahinkoja kolme prosenttia.

ist

oc

kp

ho

to

super 5 • 2012 11

Sähkösavuke sumuttaa lain-säädäntöä ja viranomaisiateksti jukka järvelä

Sähkösavuke on aiheutunut pään-vaivaa valvoville viranomaisille. Muun muassa Terveyden ja hyvin-voinnin laitos, Työterveyslaitos ja Valvira odottavat sähkötupakasta lisää tutkimustuloksia ennen kuin ne luottavat tuotteen turvallisuu-teen ja mahdollisiin hyötyihin. Tois-taiseksi sähkösavukkeen hyödyistä tai haitoista on varsin niukasti tie-teellistä näyttöä.

Sähkösavuke on perinteistä savuketta muistuttava, imeskeltävä ja höyryä tuot-tava akullinen laite, jossa ei ole tupak-kaa, mutta jonka nestepatruunassa voi olla nikotiinia. Joidenkin sähkösavuk-keiden päässä on valo muistuttamassa oikean savukkeen palavaa päätä.

Tieteellisiä todisteita sähkötupakan vaikutuksista terveyteen on vasta vähän. On väitetty, että tuote on turvallinen ja auttaisi tupakoinnin lopettamiseen. Täs-tä ei juuri ole tutkimusnäyttöjä.

Maailman terveysjärjestön mukaan ei ole poissuljettua, että kattavien tut-kimusten jälkeen sähkötupakkaa voitai-siin käyttää apuna tupakoinnin lopetta-miseen. Toistaiseksi tuotteet ovat epäta-salaatuisia ja niissä käytettävät monen-laiset nesteet eivät aina vastaa ilmoitet-tua.

Sähkösavukkeen käyttö on Suo-messa vielä vähäistä. Joissakin Euroo-pan maissa sähköinen savuke on kiel-letty. Sähkötupakan pelätään muun muassa toimivan porttina oikeaan tu-pakkaan.

Sähköiseen savukkeeseen on suhtau-

duttu työpaikoilla eri tavoin. Työterveys- laitos on sitä mieltä, että sähkötupak-kaa tulisi kohdella samoin kuin oikeaa-kin savuketta eli sen käyttöä tulisi ra-joittaa samalla tavalla.

Sähkösavuke on Suomessa lääke, jo-ko reseptilääke tai itsehoitolääke riip-puen nikotiinimäärästä. Suomessa yh-delläkään valmistajalla ei ole lupaa myydä tuotetta lääkkeenä, mutta itse-hoitolääkkeenä sitä voi hankkia ja tuo-da maahan.

Sähkötupakka ei ole tupakkatuote, joten sitä eivät koske tupakka- ja tupa-kointisäädökset. Tupakkalain mukaan tupakkajäljitelmän ja tupakan vastik-keen mainonta, epäsuora mainonta ja muu myynninedistäminen on kuiten-kin kiellettyä. Sähkötupakkaakaan ei siis saa mainostaa.

Onko sähkösavuke merkittävä on-gelma vai vain median esiin nostama asia, ylilääkäri Antero Heloma Ter-veyden ja hyvinvoinnin laitokselta?

– Aika paljon mukana on tuota me-diajuttuakin. Sähkösavukkeen käyttäjä-määristä ei ole tietoa, mutta uusimmis-sa kyselyissä sitäkin on jo kysytty. Ole-tettavasti käyttäjien määrä on samansuu-ruinen kuin nuuskankin eli yhdestä kol-meen prosenttia työikäisestä väestöstä. Eräässä artikkelissa on väitetty, että Sak-sassa käyttäjiä olisi yli miljoona, mut-ta en usko, että meillä sähkösavuke olisi suhteessa yhtä suosittu.

Mitä sähkösavukkeen ominai-suuksista tiedetään?

– Haittavaikutukset todennäköises-ti ovat pienempiä kuin perinteisellä sa-vukkeella. Tarvittaisiin lisätutkimuk-sia siitä, soveltuuko se tupakoinnin lo-pettamiseen. Patruunoissa käytettävät nesteet ovat erilaisia, niiden koostu-mus vaihtelee ja niiden tuotetiedot on monessa tapauksessa todettu epäsel-viksi, joten on vaikea sanoa tarkkaan, miten iso sähkösavukkeen terveyshait-ta on..

1 2 3 r f

Käsitykset työkyvystä parantuneet

Suomalaisten näkemys omasta työky-vystään on nyt valoisampi kuin kolme vuotta sitten. Epävarmuutta omasta työkyvystään kokevien työntekijöiden määrä on selvästi vähentynyt kaikissa muissa ikäryhmissä paitsi yli 60-vuo-tiaissa. Suurimmaksi uhkaksi työky-vylleen suomalaiset kokevat liian ko-van työtahdin ja työn vaatimukset. Alle 40-vuotiailla työn sisällöllä on suurem-pi merkitys kuin työyhteisöllä. Kolmen vuoden takaiseen tutkimukseen verrat-tuna kokonaan liikkumattomien osuus oli pudonnut kaikissa ikäryhmissä ja unitilanne parantunut. Riskiryhmien tupakointi oli myös vähentynyt.

Yksityisten sairaan-hoitopalvelujen hinnat vertailtavissa

Kelan verkkosivuilla avatussa palvelussa voi nyt vertailla, kuinka suuria palkki-oita eri kunnissa asuvat ovat keskimää-rin maksaneet yksityisistä sairaanhoi-topalveluista. Tietoja voi vertailla sekä kunnittain että laajempien aluejakojen mukaan ryhmiteltyinä. Tiedoista käy il-mi esimerkiksi, että vuonna 2011 kuo-piolaiset maksoivat yleislääkärin 20 mi-nuutin vastaanottokäynnistä keskimää-rin 52 euroa ja helsinkiläiset 47 euroa.Gynekologin 20 minuutin vastaanot-tokäynnistä perittiin oululaisilta keski-määrin 75 euroa, kun taas tamperelaiset maksoivat samasta palvelusta keskimää-rin 69 euroa. Polven röntgentutkimuk-sesta Varsinais-Suomen sairaanhoitopii-rin alueella asuvat maksoivat keskimää-rin 84 euroa ja Etelä-Pohjanmaan alu-eella asuvat 68 euroa.lisätietoa: www.kela.fi/hintavertailu

12 super 5 • 2012

Toukokuun lyhyetKoonnut Jukka Järvelä

91 prosenttia suomalaisista kannattaa väkevien alkoholi- juomien myymistä vain Alkon myymälöissä.

tiesitkö:

Uni tehostaa uuden oppimistaUusien asioiden mieleen painaminen onnistuu paremmin, jos päälle nukkuu kunnon yöunet, tuore yhdysvaltalaistutkimus osoittaa. Näin ollen koululaisten kannattaisi-kin kerrata koealueensa vielä illalla ennen nukkumaanmenoa. Yhdysvaltalaisten ha-vainnot perustuvat kokeeseen, jossa kaksisataa vapaaehtoista opiskelijaa sai opeteltavak-seen sanapareja joko aamuyhdeksältä tai yhdeksältä illalla. Vuorokauden kuluttua sanaparien opettelusta, kun kummatkin ryhmät olivat nukkuneet yöunet sekä valvoneet yhtä paljon, tes-titulokset olivat sel-västi parempia siinä ryhmässä, joka oli nukku-nut yöunensa heti sanaparien opettelun jälkeen. duodecim

Appelsiinin mehu on hyväksi verisuonillePäivittäinen appelsiinimehun juominen saattaa parantaa veri-suonten toimintaa ja vähentää tu-lehdusta, tuore italialaistutkimus vihjaa. Tutkimuksessa tämä havaittiin aikuisilla, joilla oli sydän-sairauksien riskitekijöitä, joten appelsiinimehu näyttäisi autta-van etenkin riskiryhmäläisiä. Hedelmien on pitkään tiedetty pienentävän sydän- ja verisuonitautien riskiä muun muassa laskemalla verenpainetta.

duodecim

Geenimuutos altistaa influenssalleTutkijat ovat löytäneet ihmisen ja hiiren perimästä geenimuutoksen, joka kasvattaa riskiä sairastaa in-fluenssa niin vakavana, että tar-vitaan sairaalahoitoa. Puutteelli-sesti toimivan IFITM3-geenimuo-don kantajien elimistö ei tuota lainkaan normaalia IFITM3-pro-teiinia, joka hillitsisi influenssavi-ruksen lisääntymistä. Tällaisia ih-misiä on väestöstä noin 0,3 pro-senttia.

nature online

Liikunta ehkäisee pitkiä sairauslomia

Rasittavaa liikuntaa harrastavilla on muita pienempi riski pitkiin eli yli kol-men kuukauden mittaisiin sairaus- poissaoloihin työstä. Heillä esi-merkiksi on muita vähemmän tuki- ja liikuntaelimistön sairauksia sekä mielenterveysongelmia. Mitä ra-sittavampaa liikunta on, sitä pie-nempi on sairauspoissaolojen riski. Tiedot on kerätty noin 6000:lta yli 40-vuotiaalta Helsingin kaupungin työntekijältä runsaan viiden vuo-den aikana.

edilex

Limu ja sokeri vievät kohti sydänvaivojaPaljon sokerilimuja ja huonoja hiilihyd-raatteja nauttivien lasten pienissä veri-suonissa näkyy muutoksia, jotka aikuisil-la ennustavat sydän- ja verisuonitautien kehittymistä. Muutokset nähdään silmi-en pikkuvaltimoissa ja pikkulaskimoissa. Huonoja hiilihydraatteja löytyy esimerkik-si vaaleasta leivästä, ranskalaisista peru-noista ja valkoisesta sokerista.

duodecim

i ng

i mag e

super 5 • 2012 13

Mitä MieltäVastaus kuukauden kysymykseen.

Äänestitkö SuPerin vaaleissa?

Kyllä, koskaäänestäminen oli helppoa!

ehdokas on tuttu ja luotettava.

minulla on yksi ääni ja se voi olla ratkaiseva ääni.

se on oikeus ja velvollisuus.

kuuluu perusoikeuksiin demokratiassa.

halusin olla mukana vaikuttamas-sa valintaan.

halusin osallistua arpajaisiin.

omien etujen käyttäminen on tärkeää

äänestän aina, kun minulla on mahdollisuus.

oman ehdokkaani kautta voin viedä asioita eteenpäin.

haluan vaikuttaa ja olla aktiivinen.

vaikuttaminen kannattaa.

superilaisen velvollisuuteen kuuluu äänestäminen.

En, koskaen tunne ketään ehdokasta ja kuva ei kerro paljoa.

tilaisuus meni ohitse huomaamatta.

olen niin uusi jäsen, etten ehtinyt perehtyä.

eipä löytynyt kiinnostavaa ehdokasta.

en oikein osaa innostua näistä.

Suomalaisista jo yli puoli miljoonaa sairastaa diabetesta, ja tyypin 2 diabetes johtuu lähes aina liikunnan puutteesta. Tämä on valtava haaste kansantalou-delle.”

toimitusjohtaja mika flinkapteekkari 4/2012

Harvemmin enää tapaa sellaista perus-juoppoa, jonka ainoa ongelma on runsas alkoholin käyttö.”

päihdetyötä tekevä sairaanhoitaja tiina hakala

sairaanhoitaja 4/2012

Ei kukaan kieltolakia kaipaa, kohtuu-käyttö on hyvä.”

sisäasiainministeri päivi räsänensininen aalto 1/2012

Liitto piti ke-vätkokouksen-sa Kuopiossa. Valtuusto hy-väksyi liitolle kahdeksan pii-riä, jotka toi-mivat ammat-tiosastojen yh-

teistyöeliminä.Pääkirjoituksessa pohdittiin ajan

mukaisesti asevarustelun vaikutuk-sia. Sen otsikko oli Apuhoitajaliiton jäsenet rauhan puolesta. Sisäsivuilla haastateltiin liiton jäseniä, jotka oli-vat huolissaan suurvaltojen välises-tä jännitteestä ja lastensa tulevai-suudesta tässä tilanteessa.

”Apuhoitajat kokevat rauhatyön tär-keänä, sillä jos maailmanrauha järkkyy, ei millään enää ole väliä.”

apuhoitajalehti 5 / 1982

30 vuotta sitten

”

”

huhtikuun kysymys oli:

muut lehdet

uusi kuukauden kysymys löytyy liiton jäsensivuilta. kaikkien 1. kesäkuuta men-nessä vastanneiden kesken arvotaan super-lehden pyyhe-saippuasetti.

huhtikuussa setin voitti miia kallinen joensuusta. onnittelut!

super 5• 2012 13

”

86 %kyllä

en14 %

14 super 5 • 2012

Puurosta voimia koko päiväksi

teksti ja kuva henriikka hakkala

Lähi- ja perusruokaasuperilaiseen makuun

Katja Katiskon työmatka punaisesta omakotitalosta vihti-läiseen Vanjärven päiväkotiin on viiden kilometrin mittai-nen.

– Pyöräkelejä tässä odotan, Katja sanoo ja silmäilee ikku-nasta näkyvää peltomaisemaa.

– Tai yksinhän voisi jo mennäkin, mutta kun täytyy ot-taa tuo meidän Tuomas myös mukaan. Hän käy siellä samas-sa päiväkodissa.

Katja työskentelee päiväkodin alkuluokassa. Se on esikou-lulaisten ja ensimmäistä ja toista luokkaa käyvien yhteinen ryhmä. Työpäiviin mahtuu niin sekaryhmiä aamupäivisin, ai-kaa oman ryhmän kanssa iltapäivisin kuin toimintaa esikou-lulaisten kanssa päiväkodin puolella.

– Työ on minulle kyllä todella mieluisaa. Aloitin täällä eri-tyisavustajana, sitten ylenin lastenhoitajaksi ja olen tehnyt myös lastentarhanopettajan sijaisuuksia. Se on ollut antoisaa.

Samassa talossa toimii myös kyläkoulu, jonka kanssa teh-dään paljon tiivistä yhteistyötä. Koululaiset ja päiväkotilai-set viettävät esimerkiksi yhteisiä ilmaisuaamuja ja joulujuhlia.

– On todella kivaa, että päiväkodista voi siirtyä samojen ka-vereiden kanssa tuohon koulun puolelle.

Ruokailu töissä hoidetaan esimerkkiruokailuna, aikuiset ja lapset syövät yhdessä ja tomerat isommat auttavat pienempiä.

Katja valmistui lähihoitajaksi jouluna 2005 ja suuntautui opinnoissaan vanhustyöhön. Vanhukset ovat edelleen lähellä Katjan sydäntä, mutta pienen pojan äidin piti ajatella myös arjen sujumista valitessaan yökön töiden ja päivätyön välillä. Kahdessa vuorossa tehtävä päivätyö mahdollistaa myös jatko-opiskelun, jota hän on aloittelemassa.

– Toukokuun alussa tulee oppisopimusopettaja käymään ja alan käydä sitä lasten ja nuorten suuntautumisvaihtoehtoa oppisopimuksella. Olen ehkä ajautumassa lapsuusaikaiseen unelma-ammattiini opettajaksi, vaikken ole siihen erityisesti hakeutunutkaan, Katja nauraa.

Katja Katisko puuhaa mielellään myös ammattiosaston tehtävissä. Hän on sekä SuPerin Vihdin ammattiosaston jä-

Mikropuurosta ei ole haastajaksi lähihoitaja Katja Katiskon hellästi hauduttelemalle puurolle. Sitä kehuvat niin oma poika, aviomies kuin esimieskin.

sen että varapääluottamusmies. – Lisäksi olen mukana SuNu-toiminnassa, josta tykkään ai-

van älyttömästi. Meillä on mahtava työryhmä. Siellä vaihde-taan ideoita ja kokemuksia, pettymyksiä ja onnistumisia. Pal-jon on tietysti kiinni myös ammattiosastosta, että miten sitä toimintaa järjestetään. Pyrin kyllä kovasti olemaan aktiivisena.

Se näkyykin, sillä Katjan esimerkki on houkutellut am-mattiosastoon mukaan uusia nuoria jäseniä.

– Yksi heistä on hyvä ystäväni ja hän on ainakin aivan tä-pinöissään lähdössä mukaan Lähihoitajat laineilla -risteilylle nyt perjantaina. Hän työskentelee yksityisellä puolella ja on kiinnostunut myös ryhtymään luottamusmieheksi.

Elämään on viime aikoina mahtunut myös paljon surua. Siksi on erityisen hienoa huomata, mitä kaikkea sitä onkaan saanut aikaan, Katja tuumii. Taloa on remontoitu, kokouk-sissa käyty, lasta kasvatettu ja töissä edetty vaativampiin teh-täviin.

– Kun siltä kannalta asiaa miettii, mitä kaikkea onkaan ol-lut, niin minähän olen ollut ihan super-aktiivinen!

Työpaikallaan Katja Katisko on ohrapuuroasiantuntija. – Minä olen ainoa, joka tykkää laittaa sitä. Päiväkotiin me-

nen usein aikaisemmin, jos laitan puuroa kiehumaan. Esi-mieskin saattaa sanoa, että kerrankin on oikein hyvää.

Kotona pöydän ääreen käyvät aviomies ja kohta neljävuo-tias Tuomas, joka syö puuroa miesmäisellä ruokahalulla aa-muin illoin. Siitä kasvava poika saa energiaa. Eikä lapsen en-nakkoluuloisuus estä syömästä erilaisia hiutaleita, kunhan ne on haudutettu hyvin.

– Toissailtana keitin Tuomakselle puuron ja ajattelin, että siitä jäisi itsellekin, mutta poika vetäisi sen kaiken – melkein seitsemän desiä puuroa. Hän kyllä tykkää ja minä teen puu-ron mielelläni pitkän kaavan mukaan. Kun laitan mukaan li-säkuituja, niin ne eivät sitten maistu sieltä läpi.

Mieskin kehaisee haudutettua puuroa. Yleensä aamulla töihin lähtiessä lautasella on mikropuuro, mutta Katjan hau-duttama on kyllä tosi hyvää..

super 5 • 2012 15

7 dl vettä

reilu 1 dl kaurahiutaleita

reilu 1 dl ruishiutaleita

1 dl kauraleseitä

Loraus maitoa makua pyöristämään

Suolaa maun mukaan

• Kiehauta raikas vesi kattilassa ja lisää siihen samalla hämmennellen hiutaleet ja leseet. Anna puuron hautua matalassa lämmössä 20 minuutista puoleen tuntiin, jot-ta erilaiset hiutaleet ehtivät kypsyä ja maut sekoittuvat.

• Lisää puuroon lopuksi loraus maitoa, jolla puurosta tu-lee pehmeä ja tukevampi. Sekoita vielä joukkoon suo-la tuomaan maut esiin. • Maukkaan ja mahalle hyvän puuron kaveriksi käyvät mainiosti niin sokeri, voisilmä, hillo kuin mehukeittokin.

super 5 • 2012 15

Lisäkuidulla ryyditetty kaurapuuro kahdelle

16 super 5 • 2012

Hoitokodin ohjaaja on tuhattaituri

ello on seitsemän ja Vehkoon hoitokoti alkaa heräillä työntäyteiseen aamuun. Yövuoroaan lopetteleva ohjaaja Arttu Koskela, hoitoko-din johtaja Ritva Peräaho ja ohjaaja Pirjo Pohja pitävät toimistossa aamupalaveria. He vaihtavat tietoja yön kuulumisesta ja asuk-

kaiden voinneista.Koskelan ja Peräahon poistuttua Pirjo Pohja vilkaisee tie-

tokonetta, jonne edellispäivän tapahtumat on tallennettu. Hänestä yhtä tärkeä tietolähde on iso mustakantinen vihko.

– Tämä on tuuletusvihko. Merkitsemme ylös kaikki työ-vuorojen tapahtumat. Vasemmalle puolelle kirjoitamme, jos

teksti liisa uusiniitty kuvat esko soini

Mielenterveys- ja päihdeongelmaisten hoitokoti on rankka, mutta monipuolinen työpaikka. Ohjaaja Pirjo Pohja voi käyttää työssään

kaiken osaamisensa intialaisesta päähieronnasta lääkkeiden annostukseen. Hänen työpäivänsä ei ole yksitoikkoinen.

jokin oikein harmittaa. Helpottaa, kun asiat saa kirjoitettua ylös, Pirjo sanoo ja selaa vihkoa.

Ovelle koputellaan. Talon 22 asukkaasta monet haluavat aamulääkkeensä mahdollisimman pian. Pirjo tunnistaa koput-tajat eikä hoppuile. Aamuhetki on työntekijöiden omaa aikaa.

– Jokaisella asukkaallamme on mielenterveys- tai päihde-ongelma. Työtäni auttaa paljon, kun lähihoitajan opinnoissa-ni suuntauduin mielenterveystyöhön.

Vehkoon 25-paikkainen hoitokoti toimii 1942 valmistu-neessa vanhainkodissa. Kunnan vanhainkoti lakkautettiin 1986 ja vuosi sen jälkeen tiloihin muutti Vehkoon hoitokoti, josta 2003 tuli uuden omistuspohjan jälkeen Vehkoon Asu-

K16 super 5 • 2012

super 5 • 2012 17

mis- ja koulutuspalveluyhdistys ry. Asukkaita tulee pääkau-punkiseutua myöten, eniten kuitenkin lähikaupungista Jy-väskylästä.

Hoitokoti elää omassa rauhassaan 13 kilometrin päässä Multian kirkonkylältä. Naapureita ei näy lähimailla.

Lääkkeiden käyttöä valvotaan tarkkaan

Kello 7.20 Pirjo avaa lukitun lääkekaapin oven. Jokaisel-la asukkaalla on kaapissa oma hylly ja hyllyn kohdalla oves-sa varmuuden vuoksi valokuva, mikäli lääkkeitä sattuu jaka-maan uusi työntekijä tai sijainen.

Ensimmäinen tulija on ärtynyt. Hän moittii asukastove-riaan sadistiksi.

– Oletko saanut nukutuksi, Pirjo kysyy rauhallisesti. Asu-kas sanoo nukkuneensa aamuneljään.

Seuraava asukas on paremmalla tuulella, vaikka Pirjo to-ruu tätä suihkun laistamisesta.

– Selkä on kipee, kaveri selittelee. Hän ottaa itsestään kokeen, jolla seurataan veren sokeriarvoja. Mies vaikut-taa omatoimiselta. Hän pistää itse myös insuliinipiikkin-sä. Pirjo seuraa vieressä, että kaikki onnistuu ja sanoo, et-tä asiakkaita kannustetaan mahdollisimman paljon oma-toimisuuteen.

super 5 • 2012 17

18 super 5 • 2012

1. Työnantaja koulutti Pirjo Pohjan intialaiseksi päähierojaksi. Rentouttavaan hierontaan riittää halukkaita. 2. Entiseltä ammattiompelijalta käy housunpuntin lyhennys sujuvasti. Erilaiset askareet saavat työvuoron kulumaan nopsaan. 3. Taiteellinen asukas ikuisti Pirjo Pohjan

1

Kymmenkunta asukasta on käynyt ripeään tahtiin hake-massa aamulääkkeensä. Pirjo lukitsee kaapit ja lähtee herät-telemään toisia. Unisia kasvoja ilmaantuu ovelle. Kahdek-saan mennessä ohjaaja on jakanut lääkkeet kaikille tarvit-seville.

– Meillä on aika vähän fyysistä sairaanhoitoa. Jaamme lä-hinnä lääkkeitä ja tarkkailemme veren sokeria. Mielenterveys-lääkitystä annetaan myös injektioina, koska se vaikuttaa pi-demmän aikaa, Pirjo kertoo.

Nollan promillen hoitokoti

Heti kahdeksan jälkeen tulee yllättävä työtehtävä: osa asuk-kaista joudutaan seulomaan, koska on syytä epäillä, että ta-loon on kulkeutunut kiellettyjä aineita. Pirjo vetää hansikkaat käteensä ja lähtee oman seulottavansa perään. Pissakoe ote-taan vessassa ohjaajan valvovan silmän alla.

– Tämä on nollapromillen talo. Se koskee kaikenlaisia päih-teitä huumeista alkoholiin ja myös pelaamiseen.

Puhelin soi ja lääkäri ilmoittaa sairastuneensa. Multian vas-taanotto joudutaan perumaan. Se tietää sitä, että äkillisissä ta-pauksissa Pirjo ajelee asukkaan kanssa 32 kilometrin päähän Keuruun terveyskeskukseen.

– Lähin mielenterveyslääkäri on 70 kilometrin päässä Jy-väskylässä. Kuljetamme asukkaita myös heidän kotikuntaan-sa, jos siellä on hyvin toiminut hoitosuhde. Talossa on viisi autoa ja joskus kaikki ovat menossa.

Pirjo Pohja on viihtynyt Vehkoossa seitsemän vuotta. Hyvä-kuntoinen ja työstään kiinnostunut nainen ei haikaile eläkkeelle.

– Kulkeuduin tänne kotiavustajakurssin harjoittelujaksol-la. Pyysin päästä kesätöihin ja minulle annettiin kaksi viikkoa aikaa näyttää, mihin pystyn. Sain jatkaa oppisopimuskoulu-tuksella lähihoitajaksi.

Vehkoon hoitokodissa on toiminnanjohtaja ja kirjanpitä-jä mukaan luettuna 15 työntekijää. Heistä kuusi on lähihoi-tajia. Lisäksi neljällä määräaikaisella työntekijällä on lähihoi-tajan koulutus.

Pirjo siirtyy toisten päivävuorolaisten mukana aamupalal-le ruokasaliin. Asukkaat ovat syöneet, mutta monella on asiaa. He eivät häiritse Pirjon ruokarauhaa.

– Emme eristäydy, vaan olemme asukkaiden saatavilla, hän vakuuttaa.

Hyvä ruokakin on hoitotyötä

Kello lähenee yhdeksää ja Pirjo siirtyy keittiöön. Hän kietai-see esiliinan eteensä. On se päivä viikosta, jolloin hän valvoo ruuanvalmistamista.

– Jokaiselle työntekijälle on annettu vastuualueet ja minä vastaan siitä, että talossa riittää syötävää. Laadin viikon ruo-kalistat ja hoidan tilaukset tukkuliikkeeseen. Kerran vuodes-sa tarkistetaan, että keittiön budjetti pysyy aisoissa.

Pirjo hakee alakerran kellarista perunoita. Hän on koulu-tettu lähihoitaja, mutta hänelle ei tuota ongelmia pestä peru-noita ja häärätä keittiössä. Päinvastoin:

Tämä on nollapromillen talo. Se koskee kaikenlaisia päihteitä huumeista alkoholiin ja myös

pelaamiseen.

2

super 5 • 2012 19

sarjakuvaan. Rivakasti työstä toiseen paineleva malli on kuvaansa tyytyväinen. 4. Hoitokodissa muistetaan arjen keskellä myös juhlia. Syn-tymäpäivät kakkuineen ovat viikon kohokohta.

4

– Ajattelen tekeväni hoitotyötä myös silloin, kun teen hy-vää ruokaa. Ne, jotka ovat tonkineet roskiksia, osaavat sitä ar-vostaa. Sitä paitsi yhdessä tekemällä voimme jutella aivan eri tavalla kuin pöydän ääressä. Keskustelu on osa hoitotyötäm-me. Monesti riittää, kun vain kuuntelen.

Keittiö on selvästi suosittu paikka ja asukkaat hakeutu-vat mielellään rauhallisen Pirjon seuraan. Hän pistää kulki-jat nopeasti töihin.

– Joskus voitaisiin tehdä Pirjon kanssa karjalanpiirakoita, salaattiaineksia pilkkova nainen ehdottaa.

Pirjon mielestä mielenterveyskuntoutujien kanssa pärjää pitkälle talonpoikaisjärjellä. Kirjatietoa tarvitaan silloin, kun täytyy tietää, miten sairaus vaikuttaa potilaan käyttäytymiseen.

Voimia ja uskoa selviytymiseen

Hellalla porisee 15 litran perunakattila ja kahdella paistin-pannulla sulaa hiukan kohmeinen jauheliha. Pirjo Pohja ha-kee Harri Honkosen ruskistamaan jauhelihaa.

Honkonen on viihtynyt Vehkoossa neljä vuotta.– Olen saanut kasvaa ja vahvistua. Tämän vuoden puolella

on tarkoitus siirtyä Keuruulle tukiasuntoon, täysraittiiksi sel-viytynyt Honkonen kertoo.

Keittiöön tupsahtanut Veli-Pekka Perkiö kaappaa Pirjon kainaloonsa.

– Tämä se on meidän hyvä hengetär. Ollaan samaa ikäluok-kaa ja meillä on samanlainen huumorintaju, Perkiö kehuu.

Hän on ollut talossa kolmisen kuukautta ja kertoo saa-neensa elämänhalunsa takaisin. Vankilat kolunnut mies käyt-tää aikaansa kuntoiluun ja lueskeluun.

Asukkaiden taustat ovat usein rankkoja, mutta Pirjo va-kuuttaa, ettei hän kuljettele niitä kotiinsa.

– Asukkaamme ovat herkkiä ja hienoja ihmisiä, mutta en voi ruveta murehtimaan heidän kohtaloaan. Pidän myös ko-tiasiani poissa työpaikalta paitsi kerran, kun olin oikein iloi-sella mielellä. Kerroin kaikille, että jee, minusta on tullut mummo.

Pirjo kehottaa keittiöön poikennutta miestä kantamaan lautaset ruokasaliin. Tämä tottelee kiltisti. Miehellä kävi hiu-kan huono säkä:

– Pelasin kuudella eurolla ja tuli kahden viikon kulkukiel-to. En pääse tukiasuntoon, hän selittää.

Pirjo muistuttaa, ettei sääntöjen rikkoja pääse myöskään yhteisille retkille tai uima- ja keilahalliin.

Emme tee ihmeitä

Mies arvuuttelee Pirjolla, tietääkö tämä mikä erityinen päi-vä tänään on. Pirjo ei arvaa, koska miehellä ei voi olla synty-mäpäiväkään.

– Mun poika täyttää 21 vuotta!Pirjo onnittelee ylpeää isää.– Me emme paranna täällä ketään, mutta me autamme ih-

misiä jaksamaan ja pääsemään eroon pelaamisesta, päihteistä ja ylimääräisistä lääkkeistä. Perussairauksia kuten skitsofreniaa emme paranna. Emme ole ihmeidentekijöitä, Pirjo sanoo ja

Asukkaamme ovat herkkiä ja hienoja ihmisiä, mutta en voi ruveta murehtimaan heidän

kohtaloaan.

3

20 super 5 • 2012

Aviomies ja kolme poikaa, yksi lap-senlapsi, kääpiösnautseri Dex.

Liikunta, agility, hiihto, uinti, ravit.

Monipuolisuus, mukavat ihmiset, ei kahta samanlaista työpäivää.

Nyt pitää oikein keksiä… Raskasta on vastuu, jota meillä on tosi paljon. Muttei sekään ole mitenkään ikävää.

voitelee isoa uunipannua. Ylihuomenna on erään asukkaan syntymäpäivä ja talo tarjoaa täytekakkukahvit.

Puoli kahdentoista aikaan asukkaat ja henkilökunta siirtyvät ruokasaliin. Ateria kuuluu talon tarjoamiin työpaikkaetuihin.

Vartissa Pirjo on syönyt ja hän palaa toimistolle. Hän sel-vittää asukkaan lääkärinlaskua ja lähettää sen edelleen tämän edunvalvojalle.

– Nämä ovat niitä pakollisia postituksia ja kirjaamisia, joi-ta pitää hoitaa.

Seuraavaksi Pirjo Pohja piipahtaa talon alakerran liinavaa-tehuoneeseen katsomaan, onko sinne tuotu korjattavaa. Yh-det housut löytyvät ompelukoneen vierestä. Entisenä ompe-lijana hän napsaisee tottuneesti saksilla liian pituuden ja om-pelee saman tien lahkeiden suut.

– Asukkaat ostavat vaatteita kirpputorilta ja pyytävät mi-nua korjaamaan niitä tai ompelemaan napin. En voi ajatel-la, että kello se ja se ompelen esimerkiksi napin. Teen eteen tulevat työt siinä järjestyksessä, kun on aikaa. Työni on toi-sinaan hyvin hektistä. Välillä on hienoa rauhoittua ompelu-koneen ääreen.

Päähieronta ja istumatanssia

Pirjo palaa keittiöön katsomaan, miten uunissa oleva täyteka-kun pohja edistyy. Asukas tulee pyytämään lääkettä. Toisaalla Harri Honkonen odottaa malttamattomana ohjaajan lupaa-maa intialaista päähierontaa.

Pirjo tarkistaa asukkaan kansion, ottaa lukitusta kapista lääkkeen ja annostelee sen injektioruiskuun. Työ vaatii mel-koista tarkkuutta.

– Lääkkeiden kanssa pitää varmistaa vielä varmistamasta päästyä, hän selittää.

Kello lähenee puolta yhtä ja Pirjo kiirehtii Harri Honko-sen huoneeseen. Mies asettuu tuolille kasvot ikkunaan päin.

– Hieronnan aikana ei keskustella, vaan hierottava voi ren-toutua, kaksi vuotta sitten intialaisen päähierontakurssin käy-nyt Pirjo sanoo.

Multialainen Pirjo Pohja, 59, valmis-tui lähihoitajaksi 2007 Jyväskylän ammattioppilaitoksen Keuruun toi-mipisteestä. Opinnoissaan hän suun-tautui mielenterveystyöhön.

Koko hoitajauransa Pirjo on työsken-nellyt Vehkoon Hoitokodissa. Aikai-semmin hän ompeli Multialla 25 vuotta merkkifarkkuja ja kouluttau-tui työttömäksi jouduttuaan hotel-li- ja ravintola-alalle sekä kotiavus-tajaksi.

Tänään töissä

kuka

harrastukset

parasta työssätyö ja työura

perhe

haasteita työssä

Pirjon avuihin kuuluu myös leikata miesten hiukset. Työn-antaja kustansi hänet lisäksi musiikin tahdissa toteutettaval-le istumatanssikurssille. Erikoistaidoista ei makseta erikseen.

– Teen kaiken talon ajalla osana työtäni, Pirjo sanoo.

Koulutusta tuetaan

– Työntekijämme ovat tosiaan tuhattaitureita. Ehkä meille valikoituu niitä, jotka pystyvät hyödyntämään taitojaan jo-kapäiväisessä työssään, hoitokodin johtaja Ritva Peräaho kiittää.

Hän haluaa pitää kiinni hyvistä työntekijöistään tukemal-la heidän koulutustaan. Kun Pirjo halusi kouluttautua intia-laiseen päähierontaan, talo järjesti hänelle ajan.

– Asukkaamme ovat haasteellisia ja työntekijältä vaaditaan pitkäjänteisyyttä. Kun päihteiden käyttöä on jatkunut vuo-sia, ei muutosta pidä odottaa muutamassa kuukaudessa, Pe-räaho tähdentää.

Kello kolmetoista on alkamassa koko talon yhteinen viik-kopalaveri, johon kaikki asukkaat ja työntekijät osallistuvat. Hoitokodin toiminnan lähtökohta on yhteisöllisyys. Yhdessä pohditaan muun muassa arjesta selviämistä ja omaa mielialaa.

Asukas pitää aluksi nimenhuudon. Jos joku puuttuu, hä-net noudetaan.

Joku valittaa lääkityksen vaikutusta, toinen ei osaa päät-tää, lähteäkö retkelle.

Pari kaveria yrittää lähteä kävelemään, mutta Peräaho ha-kee heidät napakasti takaisin.

– V…maista porukkaa, toinen ärisee, mutta kävelee kiltis-ti paikalleen.

Palaveri kestää noin tunnin.Pirjolla on vielä tunti työaikaa. Hän haluaisi mennä asuk-

kaiden kanssa ulos, mutta lähtijöitä ei ilmaannu. Ohjaaja vie suihkusta pinnanneen pesulle. Hän valvoo, että tämä pukeu-tuu puhtaisiin vaatteisiin ja vie likaiset vaatteensa pesuun.

Työpäivä päättyy kello 15 ja Pirjo Pohja ajelee kotiinsa Multian keskustaan. Dex-koira kaipaa jo ulkoiluttajaa..

super 5 • 2012 21

SuPer edellyttää oikeiden tutkintonimikkeiden käyttöä

Nimikekikkailu hämärtää pätevyyden

teksti ja kuva henriikka hakkala

Keskustelua apu-, perus- ja lähihoitajien nimikkeiden käytöstä on käyty kiivaasti jo vuosia. Työnantajat ovat noudattaneet sekavia nimikekäytäntöjä. Kirjavat

käytännöt väheksyvät osaavien hoitajien ammatti-identiteettiä. Terveydenhuollon ammattinimikkeiden käyttöä säädellään syystä. Ne ansaitsevat arvostuksemme.

Terveydenhuollon ammattihenkilöiden nimikkeistä säädetään laissa ja asetuksessa terveydenhuollon ammattihenkilöistä. Asetuksen viimeisimmässä, vuonna 2008 voimaan astunees-sa päivityksessä nimikesuojattujen ammattihenkilöiden listas-ta jätettiin pois muun muassa perus- ja apuhoitajan nimik-keet. Tässä heijastui sosiaali- ja terveysalan toisen asteen kou-lutuksen 1990-luvulla toteutettu rakennemuutos, jolla aiem- mat erilliset tutkinnot korvattiin yhdellä perustutkinnolla, lä-hihoitajan tutkinnolla.

On tärkeää huomata, että näillä muutoksilla ei ole taan-nehtivia vaikutuksia. Aikanaan apu- tai perushoitajiksi val-mistuneille kuuluvat siis edelleen yksiselitteisesti se-kä oikeus harjoittaa ammattiaan terve-ydenhuollon ammattihenkilönä että käyttää apu- tai perus-hoitajan nimikettä saman-arvoisena nykymuotoises-ta koulutuksesta lähihoita-jaksi valmistuneiden kans-sa. Osaamistakaan järjestel-män muuttuminen ei ole tehnyt tyhjäksi. Pätevä apu- tai perushoitaja on oi-keutettu hoitamaan lähihoitajan tointa ja päinvastoin. Miksi asiassa silti on vaikea päästä yhteisymmärrykseen?

Nimikkeen monta roolia

Työnantaja tavoittelee yhdenmukaisia vakanssirakenteita se-kä selkeitä hallinnollisia prosesseja. Näillä sellaisenaan oikeu-tetuilla perusteilla on kuitenkin puututtu lähi- ja perushoita-jille lailla taattuun oikeuteen käyttää omaa ammattinimiket-tään. Monissa työpaikoissa myös perushoitajaksi valmistunut työntekijä on yhdenmukaisuuden nimissä joutunut kanta-maan nimineulaa, jossa lukee lähihoitaja. Toisaalla taas lähi-hoitajille on vasta tämän vuoden alussa – lähes 20 vuotta kou-lutusjärjestelmän muutoksen jälkeen – annettu oikeus käyt-tää lähihoitajan ammattinimikettä. Kärjistäen voisi ehkä sa-noa, että nimikekikkailulla osaavat ammattilaiset on puettu valepukuun.

Oman haasteensa nimikekeskusteluun tuo vielä se, että

ammattinimikkeellä on kolmet kasvot. Sillä voidaan tarkoit-taa yhtä aikaa valvovan viranomaisen auktorisoimaa ammat-tinimikettä, koulutuksen ja tutkinnon nimeä tai työnantajan määrittämää tehtävän, toimen tai viran nimeä. Avain ongel-maan löytyy, kun katsotaan näiden limittäisten mutta erillis-ten merkitysten taakse. Sieltä löytyy se olennaisin; lähi- , pe-rus- ja apuhoitajan vankka osaaminen.

Osaamisen laatutakuu

Terveydenhuollon ammattihenkilöiden toiminnan valvonnan, potilasturvallisuuden ja tarkoituksenmukaisen työnjaon

kannalta on ensiarvoisen tärkeää, et-tä kaikki hoitotyöhön osallistu-

vat henkilöt ovat lain mu-kaan oikeutettuja harjoit-tamaan ammattiaan. Oi-keutuksen saavat vain ne

henkilöt, jotka ovat suorit-taneet vaadittavan tutkinnon

ja siten osoittaneet ammattitaiton-sa. Suomalaisen sosiaali- ja terveyssektorin

laatutakuu syntyy juuri tästä; korkeatasoisesta ja säännellys-tä osaamisesta.

SuPerin kanta on, että kunkin hoito- ja hoivatyön tekijä tulee esiintyä asiakkailleen, potilailleen, kollegoilleen ja poti-lastietojärjestelmiin kirjautuessaan sillä ammattinimikkeellä, joka hänelle on tutkinnon perusteella myönnetty. Vain näin voidaan taata sekä laillisuus että asiakkaan mahdollisuus tar-kistaa hoitajansa pätevyys terveydenhuollon ammattihenki-löiden Terhikki-rekisteristä. Sen sijaan työnantajan päätettä-väksi voi jäädä se, millä tavoin se tarkoituksenmukaisimmin nimeää oman tehtävävalikoimansa.

Sosiaali- ja terveysalan toisen asteen perustutkinnon suo-rittaneiden ammattinimikkeiden vuosikerrat yhtenäistyvät aikanaan itsestään. Ennen kuin tuo tulevaisuus on täällä, lä-hi-, perus- ja apuhoitajien nimikkeiden käytössä on syytä noudattaa linjauksia, jotka kunnioittavat jo tänään yhtä lail-la aiemmin hankittua kuin nykymuotoisen koulutuksen an-tamaa osaamista..

22 super 5 • 2012

uodesta 2000 alkaen Suomen lähi- ja perushoi-tajaliiton puheenjohtajana toiminut Juhani Pa-lomäki on yksi tunnetuimmista ja värikkäim-mistäkin ammattiyhdistysjohtajista Suomessa. Julkisuudessa Palomäki tunnetaan asiallisen te-rävistä lausunnoistaan, joilla hän vääjäämättä on

ajanut hoitajien ja hoidettavien sekä oman liittonsa asiaa tilan-teesta riippumatta. Omiensa joukossa kentällä on nähty lup-sakkaampi mies, joka yleensä aloittaa ne kaikkein virallisim-matkin hoitajatapaamiset tunnelmaa keventävällä sutkauksella.

Palomäki on kokenut ja pidetty vaikuttaja. Kun ura SuPe-rissa nyt loppuu, häntä on kosiskeltu moneen suuntaan, esi-merkiksi politiikkaan.

– En ole lähdössä mihinkään tällaiseen enää mukaan. Jätän nykyisen tehtäväni hyvällä mielellä: liitto on hyvässä kunnos-sa, meillä on hyvät jäsenet ja luottamushenkilöt, toimistossa osaava henkilökunta ja jäsenmäärä jatkuvassa kasvussa. Nyt ryhdyn elämään tavallisen eläkeläisen arkea.

Juhani Palomäkihoitaja kahdella kentällä

SuPerin puheenjohtajan tehtävät seuraajalleen tulevana kesänä luovuttava Juhani Palomäki on hoitanut pitkällä urallaan niin ihmisiä laitoksissa kuin asioita neuvottelupöydissä. Hän on pitänyt molemmista puolista, mutta rinnassa on koko ajan sykkinyt suuri

perushoitajan sydän.

Rohkaisevan johtajan kaksi puolta

Pienipalkkaisen ja naisvaltaisen alan etuja ykköspaikalla aja-va mies otettiin julkisuudessa jopa hieman kummeksuen vas-taan 12 vuotta sitten. Palomäki vastasi sukupuoliepäilijöille, että hän oli tehnyt 27 vuotta samaa työtä kuin muutkin jä-senet eikä siinä sukupuolella ole väliä.

Ennen valintaansa Palomäki oli ollut mukana lukuisissa ammattiyhdistyskiemuroissa ja varsin tiukoissakin paikois-sa päättäjänä. Liiton puheenjohtajan pesti kuitenkin on ollut vielä astetta vaativampi. Palomäki muutti puheenjohtajuu-den takia Seinäjoelta kakkosasuntoon Helsinkiin liiton enti-siin toimistotiloihin ja on elänyt pääkaupungissa arkipäivät kuin maanpaossa kotoaan.

– Ensimmäinen syksy puheenjohtajana ei sujunut täysin hyvällä mielellä. Katselin Helsingin Meilahdessa ulos väli-aikaisen asuntoni seitsemännen kerroksen ikkunasta ja mie-tin, olenko minä täällä vankina. Tärkeintä kuitenkin oli, et-

teksti ja kuvat jukka järvelä

V

22 super 5 • 2012

super 5 • 2012 23

24 super 5 • 2012

tä olin heti innostunut puheenjohta-jan työstä ja se oli alusta asti mielen-kiintoista. Oli mukava lähteä kiertä-mään kenttää, kun tunsin hoitoalan sekä ammattiyhdistys- ja hallinnolli-set kuviot läpikotaisin.

Palomäki kuvaa itseään puheenjoh-tajana rohkaisijaksi. Hän on kannusta-nut omiaan toimimaan, levittänyt luot-tamusta tulevaan ja tukenut vaikeiden tilanteiden edessä. Ylin vastuu on kui-tenkin painanut.

– Jonkinlainen huoli on ollut päällä 12 vuotta, ja onhan se ollut kuluttavaa. Paljon työtä ja tuskaa. En ole halunnut jakaa suurimpia murheita muille toimi-joille ja jäsenille, vaan enemmän juu-ri rohkaista heitä eteenpäin. Yksinäisil-lä kävelylenkeillä ja joskus öisinkin val-voen olen puinut vaikeimpia asioita lä-pi omissa oloissani.

– Mutta en minä mikään murehtija ole. Rempseys ja keventävät lausahduk-set ovat aitoja. Se vain ei ole ainoa puo-leni, tuo toinen puoli on kaipuuta yk-sinäisyyteen ja jopa erakkouteen. Niinä hetkinä luen, patikoin luonnossa, juok-sen, hiihdän. Saan olla rauhassa ajatus-teni kanssa, mikä on todella tärkeää.

Yksi väistyvän puheenjohtajan suo-sikkilausahduksista on: tämä on vain elämää. Keventely ja huumori on taika-keino saada asiat sujumaan paremmin.

– Kun kierrän ihmisten parissa, tie-tynlainen välitön ja iloinenkin tyyli auttaa lähestymään. Tunnelma vapau-tuu, ja tämän myötä on helppo hoitaa asioita. Toki faktat pitää osata ja asia-tietämyksen on oltava kaiken taustalla.

Leppoisan ilmapiirin tuomat tulok-set näkyvät, oli vastassa sitten jäseniä tai työnantajia.

– Ihmisille tulee tunne, että tuon mie-hen aikana uskaltaa puhua. Jäsenilloissa olen sanonut, että kysykää vain kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä.

Lausunnoissaan Palomäki on pyrki-nyt olemaan mutkaton.

– Minulla on nopea temperamentti ja rytmi. Asiajutuissa ja neuvotteluissa olen pyrkinyt selkokieleen, toistoon ja jopa yksinkertaisuuteen. Olen sanonut asiat suoraan. Tästä voi tietenkin syn-tyä väärinkäsityksiäkin, kun on avoin ja rehellinen. Uskon kuitenkin, että ajan kuluessa menetelmä palkitaan, kun ei tarvitse keksiä tarinoita ja ryhtyä jälki-käteen selittelemään. Näillä eväillä ei ole koskaan ollut vaikeata mennä väki-joukon eteen.

Ay-liikkeen on palveltava jäsenkuntaansa

Vaikka maailma muuttuu ja uudet nuo-ret työntekijäpolvet syntyvät jonkinlai-sen yltäkylläisyyden keskelle, ammatti-yhdistysliikettä tarvitaan. Palomäki ko-rostaa perustehtävää, jäsenkunnan pal-velemista.

– Ammattiyhdistysliike pärjää, kun jäsenet kokevat sen ajavan heidän asi-oitaan. Liittojen ja luottamushenkilöi-den on toimittava reilusti ja oikeuden-mukaisesti ja pysyttävä perustehtävässä. Kaikki ylimääräinen sählääminen on unohdettava tämän rinnalla. Julkisuus on kovaa, ja kaikki asiat tulevat ennen pitkää yleiseen tietoon.

– Ay-liike on työntekijän paras tur-va. Olemme jäsentemme palvelijoi-ta, emme maksujen kerääjiä, herroja tai määräilijöitä. Korostan tätä palve-lu-sanaa, vaikka kaikki eivät pidä sii-tä. Olemme palvelijoita positiivisessa mielessä, emme nöyristelijöitä. Tässä on vissi ero.

Palomäki ei ole huolissaan ammatti-yhdistysliikkeen tulevaisuudesta. Kan-natus Euroopassa laskee, mutta Suomes-sa hiipuminen on vähäisempää. Ja Su-Perin jäsenmäärähän kasvaa koko ajan.

– Kaikki asiat monimutkaistuvat ja syy-yhteyksiä syntyy enemmän. Emme elä enää lintukoto-Suomessa, jota maa-ilman myrskyt eivät heiluttele. Tämä on myös ay-liikkeen viitekehys.

– Vuosikymmeniä sitten neuvottelu-asetelmat olivat nykyistä kehittymättö-mämmät ja työnantajien ääni oli enem-män esillä. Ehkä peli oli tuolloin yksin-kertaisempaa, mutta reiluus ja luotta-mus pelasivat, kun asioita oli pöydässä vähemmän. Nykyään päätöksiä on vai-keampi tehdä, kun julkisuus on aivan toista niin hyvässä kuin pahassa.

Suurin huolenaihe on, miten nuori-so saadaan kiinnostumaan ammattiyh-distysliikkeestä. Palomäen mukaan toi-sista välittäminen ei ole enää yhtä au-tomaattista kuin ennen, jos itsellä vain menee hyvin.

– Hyvin koulutetut ja hyväpalkkaiset pärjäävät omassa maailmassaan. Tästä voi seurata kahtiajakautumista ja eten-kin nuorison syrjäytymistä. Työelämäs-sä on yhä paljon epäoikeudenmukai-suuksia, mikä ilmenee jo liittoomme hoidettavaksi tulevista asioista.

Hevoshommista hoitotyöhön

Minkälainen mies SuPeria johti 12 vuo-den ajan? Työtä pelkäämätön ja alalleen omistautunut.

Hoitajan uransa Palomäki aloitti vuonna 1972, mutta työntekoon hän oli tottunut lapsesta asti, kun isättö-mäksi jäänyt pohjalaispoika ajoi puuta-varaa hevosella metsästä perheelle elan-noksi. Juhani oli pienen isokyröläisen maatalon neljästä pojasta toiseksi van-hin.

– Isän sairaudesta ja varhaisesta kuo-lemasta johtuen jouduin tekemään ras-kaita maataloustöitä jo hevosenpään kokoisesta asti. Talvisin ajoin metsäs-tä tukkeja ja paperipuita, kesäisin edes-sä olivat heinätyöt, syksyllä viljanpuinti. Eihän se herkkua ollut etenkään kesä-helteellä tai sontakuormien ajossa, mut-ta vaihtoehtoja ei ollut. Maataloustyöt olivat äidin ja meidän lasten kontolla.

Vapaa-aikaakin työltä ja koulun-käynniltä jäi, ja kaikki se meni urhei-lulajien parissa. Kotipiirin ulkopuo-lelta Palomäki hankki työkokemus-ta aluksi sementtivalimosta ja tietöis-tä. Olipa hän leipomossakin leipoja-na ja paistajana. Lähtö vapaaehtoisena armeijaan ja siellä eteneminen varus-

Liittojen ja luottamushenkilöiden on toimittava reilusti ja oikeudenmukaisesti

ja pysyttävä perustehtävässä. Kaikki ylimääräinen sählääminen on unohdettava tämän rinnalla.

super 5 • 2012 25

Hoitoalalta kerätyt 27 työvuotta ovat jättäneet jättänyt jälkensä puheenjohtajaan. Näin vahvalla taustalla on ollut helppo istua neuvottelupöytään päättämään kaikkien lähi- ja perushoitajien asioista.

kunnan sairaalan varusmiesesimieheksi antoi ratkaisevan ki-pinän hoitoalalle.

– Kun sitten siviilissä pääsin Isonkyrön vanhainkotiin har-joittelijaksi, muodostuivat nämä harjoittelujaksot parhaiksi ja muistorikkaimmiksi työpaikoikseni. Se oli tosi mukavaa ai-kaa. Yhä palaan niihin huoneisiin ja ihmisiin. Henki työpai-kalla oli hyvä ja hoitajan arvostus suurta. Innostuin todella vanhusten hoitamisesta.

Vanhainkodissa oli työssä yksi sairaanhoitaja, useita apu-hoitajia sekä harjoittelijat ja hoitoapulaiset, joten apuhoitajan työpanos oli arvossaan, aina lääkehoitoon asti.

Valmistuttuaan hoitajaksi Palomäki sai vakinaisen viran Seinäjoen keskussairaalan ortopedisella osastolla. Hän kävi heti tutustumassa myös muiden osastojen työhön ja toimi fy-siatrian osastolla jumpparin sijaisena sekä leikkaussalissa lää-kintävahtimestaria sijaistamassa.

– Kiinnostuin hoitoalasta yhä enemmän ja opiskelin ahke-rasti kaikkea uutta eteen tulevaa. Teemana oli usein, että ”sii-tä vaan työhön, kyllä sä opit”.

Nuorelle hoitajalle uudet osastot ja uudet työtavat olivat

opettavaisia. Kaikissa paikoissa työntekijän kohtelu ei ollut asiallista. Vastaan tuli komentelua, kyttäilyä ja rumaa puhetta, joita voi jälkikäteen kuvailla työpaikkakiusaamiseksi.

– Myös se oli opettavaista aikaa. Kovassa paikassa oli hy-vä vähän karaistua.

Palomäki kotiutui ortopediselle osastolle 27 vuodeksi, mutta kiersi muun muassa teholla ja poliklinikalla vapaaeh-toisesti myöhemminkin.

– Ortopedinen osasto oli ihanteellinen paikka tehdä työ-tä. Henki oli hyvä eikä siellä pomoteltu. Kaikki olivat kave-reita ilman hierarkiaa. Vieläkin kaipaan sinne omalla tavalla-ni, mutta en siis ole palaamassa. Eihän minulla olisi enää riit-tävää ammattitaitoakaan.

Vuorovaikutuksessa potilaan kanssa

Potilaiden kohtaaminen antoi voimaa hoitotyöhön. He ei-vät olleet Palomäelle pelkkä työn kohde, vaan vuorovaiku-tus oli molemminpuolista. Moni potilas jäi mieleen, kuten se yhdeksänkymppinen pahaa reumaa sairastanut mummo, jo-

Vanhan pohjalaisen sanonnan mukaan isännän on jätettävä talo hyvässä kun-nossa seuraajalleen. Juhani Palomäki on noudattanut SuPerissa tätä perinnettä.

26 super 5 • 2012

ka lukuisten leikkauksien jälkeen tun-si sydämessään olevansa yhä nuori tyt-tö, kun radion Lauantain toivotuista le-vyistä kaikui osastolle kaunis tango.

– Erään kerran hoidin toista, pahaa reumaa sairastavaa vanhaa rouvaa, joka oli kutistunut sängyssään pieneen ka-saan ja oli täysin hoitajien varassa. Is-tahdin sitten siihen vierelle ja kysyin, mitä kuuluu. Rouva ihmetteli ilahtu-neena, että hänellekö siinä puhutaan. Hän alkoi kertoa, kuinka onnellinen oli, vaikka ei voinut edes liikkua tai tehdä käsillään mitään. Hänellä oli hyvät lap-set hyvissä töissä muurarina ja raken-nusmiehenä. Nyt hänelle riitti, että oli aikaa rukoilla heidän puolestaan päivät pitkät. Siinä sitä huomasi, kuinka eri ta-

voin me näemme onnellisuuden.– Mutta kyllä meillä oli potilaiden

kanssa oikeastaan kivaa. Ihmiset ovat aina mukavia, näin voisi kai sanoa.

Henkinen hyvinvointi tarvitsee tuek- seen maallista mammonaa. Kun hoi-tajan pieni palkka ei perheellisen arjen pyörittämiseen riittänyt, toimelias Palo-mäki teki vapaa-aikoinaan sivutöitä. Ke-säisin hän rakensi puutarhaliikkeessä pi-hoja istutuksineen. Talvisin Pohjanmaan teitä ajeli kirjaedustaja mukanaan neljän kustannusyhtiön tuotteita. Ihmissuhde-taidot kehittyivät ovelta ovelle myyjänä.

– Nämä hommat saivat jäädä siinä vaiheessa, kun kaupungin, seurakun-nan ja muutkin luottamustehtävät li-sääntyivät.

Luottamusmies monella saralla

Hoitajan ammattiin kotiutunut seinä-jokelainen aloitti luottamustoimensa sekä SuPerissa että Seinäjoen paikallis-politiikassa ja seurakunnassa 1970-lu-vulla. SuPerin edustajistoon hänet va-littiin jo vuonna 1975 ja kolme vuot-ta sen jälkeen tuli valinta liiton edus-tajiston puheenjohtajaksi vain 27-vuo-tiaana. Vasta liiton puheenjohtajuus katkaisi tämän 25-vuotisen edustajis-tokauden.

Niin ikään vuonna 1975 Palomä-ki aloitti Seinäjoella varapääluottamus-miehenä ja alueellisen apuhoitajayhdis-tyksen johtokunnan puheenjohtajana. Kaksi vuotta myöhemmin alkoi poliit-tinen ura Seinäjoen kaupunginvaltuus-tossa, ensin tosin varajäsenenä.

Vuosikymmenten aikana Palomä-ki on ehtinyt olla kymmenissä luotta-mustehtävissä. Tällaiseen tarvitaan tiet-tyä kipinää.

– Ajattelin aluksi, että yhteisiä asioita voisi olla mukava hoitaa. Näin epäkoh-tia, joissa asioita voisi viedä eteenpäin ja myös uskoin siihen, että voin vaikuttaa. Olin innostunut, perehdyin kunnallis-talouteen ja opiskelin kokoustekniik-kaa. Myöhemmin jopa opetin kokous-asioita jäsenkunnallemme. Kun minut valittiin edustajiston puheenjohtajak-si, nuijan varteen oli kiva mennä, kun osasin sen puolen.

Kunnallispolitiikkaan Palomäen veivät käytännön koulupiiriasiat. Oma lapsi ei päässyt lähikouluun oudon koulupiirijaon takia, vaan joutui kul-kemaan vaarallisten risteysten läpi kau-empana sijaitsevaan oppilaitokseen.

– Tällainen asia harmitti. Kirjoitte-lin asiasta lehtiin ja muutenkin profi-loiduin lasten ja nuorten asialle. Sitä kautta minut pyydettiin kunnallisvaa-liehdokkaaksi.

Parikymmentä vuotta kunnallispoli-tiikassa riitti, ja Palomäki jätti kotikau-punkinsa asioiden hoitamisen muille 1990-luvun alussa.

– Omatunto siinä kai soimasi. Tuli tunne, että olenko aina menossa, kun töistä tuli monesti lähtö suoraan kau-pungintalolle kokoukseen. Yksi vaihe elämässä oli näin ohi. Jatkoin vielä lau-tamiehenä ja SuPerin toiminnassa.

Kaikki eivät löydä aikaa kolmivuo-rotyölle ja lukuisille luottamustehtä-ville kokouksineen. Palomäen mukaan

Helsingin kakkosasunnon työpöydän äärestä Palomäki on monesti ponkaissut alas ja ulos lenkille sulattelemaan päivänpolttavia työasioita.

super 5 • 2012 27

juuri kolmivuorotyö aamu- ja päivävapaineen toi väljyyttä ajankäyttöön.

– Ehti siinä perheen ja lastenkin kanssa olla. Tein myös juoksu- tai hiihtolenkkejä lähes päivittäin, joten kunto oli erinomainen. Kun elämäntavat olivat käsittääkseni muuten-kin hyvät, olin voimissani. Näin jälkikäteen ajateltuna sitä osasi nuorempana erotella asiat toisistaan eikä jäänyt märeh-timään menneitä saati murehtimaan tulevia.

Puheenjohtajasta eläkeläiseksi

Palataanpa vielä vuoden 2000 puheenjohtajavalintaa edeltä-viin tapahtumiin. Palomäki ei aluksi ollut aikomuksissakaan lähteä edes puheenjohtajaehdokkaaksi. Mitä valintaa ennen tapahtui?

– Minua oli pyydetty usein puheenjohtajaehdokkaaksi. Olin aina vastannut, että en halua muuttaa Helsinkiin ja et-tä ei minua edes valittaisi miehenä. Sitten vuoden 2000 al-kupuolella tuli pitkällisen pohdinnan jälkeen sellainen tunne, että voisin ehkä lähteä mukaan varapuheenjohtajakilpaan ja päästä sitä kautta vaikuttamaan asioihin enemmän kuin lii-ton valtuuston puheenjohtajana.

Palomäki ja muut ehdokkaat kiersivät paikkakuntia jäsen-

tilaisuuksissa. Näillä matkoilla virisi taas uusia suunnitelmia.– Puheenjohtajuus nousi esiin tällä kiertueella, ja jätin ta-

vallaan koko asian roikkumaan, että ollaan sitten ehdolla myös puheenjohtajaksi, kun näitä samanlaisia hommia ker-ran on tehty ennenkin. En silti ollenkaan uskonut, että mi-nut valittaisiin. Vasta kun liittokokouksessa alkoi tulla kan-natuspuheenvuoroja, huomasin, että tämähän saattaa alkaa kääntyä voitoksi.

Juhani Palomäki aikoo nyt vaihtaa puheenjohtajuuden melskeet ja murheet Helsingissä seesteisempään elonkirjoon Seinäjoella. Luvassa on monipuolista liikuntaa, puutarhan-hoitoa, matkustelua, lukemista ja ystävyyssuhteiden hoitoa – vaimoa, kahta lasta ja kolmea lastenlasta tietenkään unohta-matta. Ja titteliksi tulee eläkeläinen.

– Aion jättää murehtimiset vähemmälle. Elämään olisi saa-tava tietynlainen rauha. Terveys on tärkeä asia, ja tarkoitus on liikkua monipuolisesti joka päivä.

Ahkeralla kirjojen lukijalla on aikaa jatkaa filosofisten, sie-lunhoidollisten ja elämän kuvioita pohdiskelevien teosten lu-kemista. Kun oma elämä käy rennommaksi, kirjapinoon tu-lee yhä enemmän myös dekkareita.

– Kesällä olen paljon puutarhassa. Kun linnut laulavat ja luonto herää, sen ihanampaa asiaa ei elämässä ole..

Sari Äikäs tuli liiton toi-mistoon puheenjohtajan sihteeriksi yhtä aikaa Juhani Palomäen kanssa. Kahden pohjalaisen yh-teistyö on sujunut.

28 super 5 • 2012

1978–1980 Ammattiosastojen perustaminen.– Olin aktiivisesti tässä kehityksessä mukana. Saatiin luotta-musmiehiä ja muita aktiiveja, joiden ansiosta edunvalvonta työpaikoilla alkoi sujua paremmin.

1982 Jättäytyminen Tehyn ulkopuolelle.– Terveydenhoitoalan järjestöjen yhdistymistä valmisteltiin useamman vuoden ajan. Itse katselin tilannetta oman am-mattikunnan kannalta toimiessani liiton valtuuston puheen-johtajana. Tuolloin sairaalamaailmassa esimiehet valitsivat töi-hin mieluummin sairaanhoitajia. Ammattikuntamme olemassa- olo keskussairaaloissa oli jopa uhattuna. Tuossa tilanteessa näimme laajemminkin, että oman järjestön on ajettava asioi-tamme ja olimme Tehyn ulkopuolelle jäämisestä yksimielisiä, vaikka paine muista järjestöistä oli kova. Jälkeenpäin arvioi-den valintamme oli aivan oikea.

1983 Terveydenhuoltoalan lakko.– Olin Seinäjoen keskussairaalassa lakkopäällikkönä ja samal-la liiton edustajiston puheenjohtaja. Se oli vaikea lakko, johon otettiin julkisuudessa voimakkaasti kantaa. Vaikka lakko kesti viikkoja, se ei purrut, koska potilaita ei työsuojeluvelvoitteen vuoksi voi jättää hoitamatta. Tulokset olivat laihoja.

1992 Lähihoitajakoulutus alkaa kokeiluna.– Aluksi oli epäilyjä monen koulutuksen yhdistämisestä yhden nimikkeen alle. Pohdin, saisimmeko tarpeeksi osaavia hoitajia sairaalamaailmaan. Siksi vastustin aluksi lähihoitajakoulutusta. Sitten huomasimme, että koulutus kuitenkin tulee, joten teim-me takinkäännöksen ja aloimme kannattaa koulutusta. Läh-dimme kaikkiin valmisteluelimiin kehittämään asiaa. Nyt ajat-telen, että lähihoitajakoulutus on onnistunut ratkaisu.

SuPerin merkkipaaluja Juhani Palomäen aikana

1992 TVK:n konkurssi.– Keskusjärjestön konkurssi oli uusi asia yhteiskunnassa. Olin TVK:n valtuuston kokouksen puheenjohtaja ja nuijin keskus-järjestön konkurssin. Se oli monelle kova paikka. Työntekijät joutuivat työttömiksi. Vasta valittu keskusjärjestöhistorian en-simmäinen naispuheenjohtaja Riitta Prusti joutui syyttömänä vaikeaan tilanteeseen. Olin mukana selvitystyössä pohtimas-sa uuden keskusjärjestön valintaa SuPerille, ja päädyimme STTK:hon. Neuvottelujärjestömme TVK-V jäi myös unholaan, joten jouduimme hakemaan uusia kumppaneita kuntapöydän neuvotteluihin. Päädyimme yhteistyöhön Tehyn kanssa, mut-ta TNJ:n perustaminen oli kova puserrus.

1995 SuPerin ja Tehyn kuntasektorin lakko.– Lakko oli pitkälti toisintoa vuodesta 1983, mutta pidin tätä hieman onnistuneempana. Hoitoalan lakot eivät oikein tahdo onnistua työsuojeluvelvoitteen takia. Potilaita ei vain voi jät-tää oman onnensa nojaan.

2007 SuPer allekirjoitti kuntasopimuksen, mutta Tehy jättäytyi sen ulkopuolelle.

– Eduskuntavaaleissa keskusteltiin hoitajien palkoista ja kan-sanedustajat lupailivat laittaa ne kuntoon. Pyrimme vaikutta-maan kansanedustajiin ja kiersimme kenttäämme kartoitta-massa lakkovalmiutta, samoin teki Tehy tahollaan. Hallitus-ohjelmaan tulikin kirjaus koulutettujen naisvaltaisten alojen palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaamisesta. Palkkaneuvot-telut olivat hankalat. Työnantajan tarjous oli loppuvaiheessa kohtalaisen hyvä ja SuPer hyväksyi sen. Tehyn jäseniä joukko-irtisanoutui palkkavaatimusten tueksi. Myöhemmin Tehy teki samantasoisen ratkaisun kuin muutkin pääsopijajärjestöt. Te-hy sanoi itsensä irti neuvottelujärjestö TNJ:stä. SuPer onnis-tui neuvottelemaan itsensä yhdeksi pääsopijajärjestöksi, jol-lainen Tehy siis ei enää ollut..

Suomen Perushoitajaliiton liittokokouksen puheenjohtajat työn touhussa vuonna 1987. Istumassa Ritva Tossavainen ja Juhani Palomäki, takana liiton lakimies Eero Heimolinna.

Organisaatiouudistuksen myötä liitto lopetti yhdistykset tammi-kuussa 1983. Lopettajaistilaisuudessa liiton toimistolla Kertu Lehti-nen, valtuuston puheenjohtaja Juhani Palomäki ja Terttu Lindeman.

an

na

-m

aij

a t

uis

ku

st

ig n

or

dv

ik

super 5 • 2012 29

Määrätietoinen pohjalainen

Jaana Laitinen-Pesola on tehnyt yhteistyötä Juha-ni Palomäen kanssa vuo-desta 1997, jolloin Palo-mäki oli SuPerin liittoval-tuuston puheenjohtaja. Palomäen valinta SuPerin puheenjohtajaksi tiivis-ti yhteistyötä entisestään. Kaksikko on muun muas-sa istunut saman pöydän ääressä STTK:n hallituk-sessa.

Laitinen-Pesola kertoo, että muistot puheenjohtajien välisestä yhteistyöstä ovat vä-rikkäitä.

- Tylsää meillä ei ole ollut. Juhani on pohjalainen, itse olen satakuntalainen. Meillä on tapana sanoa asioista suoraan.

Kaikesta puheenjohtajat eivät ole olleet samaa mieltä. - Voisi kuitenkin sanoa, että asiat ovat riidelleet, eivät hen-

kilöt. Liittojen välinen yhteistyö on ollut toisinaan mutkikasta, mutta keskusteluyhteytemme on aina säilynyt.

Jaana Laitinen-Pesola kuvailee Juhani Palomäkeä määrä-tietoiseksi ja temperamenttiseksi pohjalaiseksi, joka on vahva jäsenistönsä edunvalvoja. Palomäen temperamentti on näyt-täytynyt myös neuvottelupöydissä:

- Juhani saattaa ottaa kierroksia asioista, joita muut eivät ole ehkä ymmärtäneet. Kierrokset johtuvat kuitenkin vain sii-tä, että hän on niin aidosti jäsentensä asialla.

Laitinen-Pesolan mieleen nousee erityisesti yksi muisto yh-teistyötaipaleelta, keväältä 2007.

SuPer ja Tehy tekivät molemmat tahoillaan vahvaa, poliit-tista vaikuttamistyötä, jotta hallitusohjelmaan saatiin kirjaus koulutetusta henkilökunnasta.

- Kun kirjaus lopulta saatiin, löytyi työvoitolle isiä ja äitejä huomattavasti enemmän kuin minä ja Juhani.

Laitinen-Pesola kertoo olevansa lähes kateellinen siitä, et-tä puheenjohtajan tehtävät jättävä Palomäki pääsee vihdoin viettämään aikaa kotiseudulleen.

- Meillä kummallakin on ollut työ Helsingissä ja koti toisel-la puolella Suomea. Tilanne on haastava, vaikka se onkin ol-lut oma valintamme.

Laitinen-Pesola toivoo, ettei Palomäki jätä kynttilää va-kan alle, vaan tarttuu yhteiskunnan epäkohtiin myös jatkossa.

- Ja muista myös nauttia elämästä!.jaana laitinen-pesola on tehyn puheenjohtaja.

Kaksfooninkinen pohjalaistalo

Pohjalaistaustaisia vaikut-tajia yhdistää periksianta-mattomuus.

– Tutustuin Juhaniin ol-lessani sairaanhoitaja-opiskelijana Seinäjoen keskussairaalassa. Juha- ni oli topakkana perushoi- tajana kirurgisella osas-tolla.

Hänestä heti näki, et-tä tuo ihminen osaa nää hommat. Hän oli vaativa, mutta valtavan hyvä opis-

kelijoiden ohjaaja. Jos olisimme olleet politiikan tantereilla yh-tä aikaa, olisi ollut hienoa nähdä, millainen turnaus siitä oli-si tullut.

– Me pohjalaiset olemme periksiantamattomia, mutta jos meille asia hyvin perustellaan, meillä on varaa antaa periksi-kin. Se on Juhanissa ihana piirre, Paula Risikko kehuu.

– Vaikka emme aina ole olleet kaikista asioista samaa mieltä, olemme päässeet yhteisymmärrykseen, että kuinka tämä hoi-detaan. Politiikkahan on kompromissien taidetta. Väitän, että jos me Juhanin kanssa saisimme nämä sosiaali- ja terveys-asiatkin laittaa pulkkaan, niin ei menisi kauaa.

Kun perusarvot ovat kohdallaan, niitä ei tarvitse toitottaa.– Juhanin tapa tehdä puheenjohtajuutta kumpuaa hoitotyön

perusarvoista; toisen ihmisen kunnioittamisesta, yhdenvertai-suudesta ja tasa-arvosta. Juhani ilmentää niitä toiminnallaan. Hän lähtee aina asiakkaan, potilaan ja kansalaisen hyvästä ja ymmärtää sen, että jotta se hyvä tulisi asiakkaalle, tarvitaan hyvinvoiva henkilöstö.

– Sanoisin, että Juhani on kuin sellainen kaksfooninkininen pohjalaistalo, joka seisoo hyvin tolpillansa, hyvällä kivijalalla ja tuo turvallisuutta niille, joiden puolesta tekee työtä.

Vauhtia Palomäessä riittänee myös jatkossa.– Hän kuvittelee jäävänsä nyt oloneuvoksen päiville, mutta

kun ensimmäiset syksyn sateet tulevat, Juhani päättää, että hemmetti soikoon, mitäs mä nyt tekisin. Sitten näemme taas, kun Juhani menee tuolla kuin arojänis.

– Paljon kiitoksia Juhanille yhteistyöstä. Mutta kuten tiedät, minun tehtäväni tässä hallituksessa on edistää työurien piden-tymistä. Kyllä minä sinullekin jotakin keksin..sosiaali- ja terveysministeri paula risikko on toiminut aiemmin peruspalveluministerinä sekä lukuisissa luottamustehtävissä valtiolla, kunnalla ja terveysalan järjestöissä.

Juhani Palomäen verkostot ulottuvat laajalle. Kysyimme kuudelta yhteistyökumppanilta, millainen isäntä hän oikein on ollut.

Tinkimättä ja tunteellatekstit henriikka hakkala, jukka järvelä, sonja kähkönen

so

nja

kä

hk

ön

en

he

nr

iik

ka

ha

kk

al

a

jaana laitinen-pesola paula risikko

30 super 5 • 2012

Neuvotteleva ammattilainen

– Kotipaikkakunnalla oltiin kasvotuttuja, varsinaisesti tutustut-tiin palkansaajapuolen ammattijärjestötyön kautta. Meillä on molemmilla seinäjokelaista taustaa, mutta tutustuimme Palo-mäen kanssa varsinaisesti ensimmäisen kerran ollessani Jytyn puheenjohtajana palkansaajapuolella 2000-luvun alkupuolis-kolla, Markku Jalonen kertoo.

Kovimpia vääntöjä miehet ovat katsoneet neuvottelupöy-dän vastakkaisilta puolilta.

– Kun siirryin 2006 työnantajapuolelle tänne Kunnalliseen työmarkkinalaitokseen, niin tietenkin kaikki nämä neuvotte-lukierrokset ovat olleet kovia vääntöjä. Erityisesti tietysti vuo-den 2007 neuvottelut.

Neuvottelukumppanin hyvät ominaisuudet ovat kuitenkin tulleet huomatuiksi. Ammattilainen osaa hommansa.

– Sanotaan näin, että kyllä Juhani on puolustanut superilais-ten etuja todella tiukasti. Hän on näissä asioissa ammattilai-nen ja arvostan häntä sellaisena, Jalonen toteaa.

– Hän on sellainen neuvottelija, joka todella osaa neuvotel-la. Hän puolustaa tiukasti omaa jäsenkuntaansa, mutta ha-kee myös ratkaisuja. Juhani pystyy kantamaan vastuuta ja selkeästi voi sanoa, että hänellä on ollut johtajuutta näis-sä ratkaisuissa.

– Vaikka tilanteet ovat välillä olleet hyvinkin vaikeita, hän on kuitenkin aina ajanut superilaisten etuja ja pyrkinyt ratkaisui-hin. Arvostan tätä hänen tyyliään.

Itsenäinen päätöksenteko luonnehtinee Palomäkeä tämän-kin tehtävän jälkeen.

– Juhani varmasti itse tietää, mitä hän jatkossa lähtee teke-mään, Jalonen naurahtaa.

– Hän on kyllä kova vastustaja, mutta kuitenkin yhteistyö-kykyinen ihminen.

– Ennen kaikkea haluan kiittää hyvästä yhteistyöstä ja toi-vottaa toiselle Etelä-Pohjanmaan poijjaalle hyviä ja todella ansaittuja eläkepäiviä..markku jalonen on kunnallisen työmarkkinalaitoksen työmark-kinajohtaja, jolla on vankka kokemus myös työntekijäpuolen järjestötyöstä.

Tinkimätön toimija

STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää johtaa keskusjärjestöä, jonka jäsen SuPerkin on. Sekä Palomäki että Mäenpää aloitti-vat tehtävissään yhtä aikaa 12 vuotta sitten.

– Juhani Palomäki on tinkimätön tavallisen ihmisen asioiden ajaja. Hän on nimenomaan liittonsa jäsenten asioiden hoita-ja. Palomäki pitää jäsentensä oikeudenmukaista kohtelua työ-paikalla tärkeimpänä asiana, ja tämä paistaa läpi kaikissa yh-teyksissä. Samoin yhteiskunnallisena vaikuttajana hän puo-lustaa pientä ihmistä.– Siinä mielessä Palomäki on esimerkillinen ammattiliiton

puheenjohtaja, että hän menee henkilökohtaisesti hoitamaan asian vaikkapa sairaanhoitopiiriin, jos siellä on kohdeltu ih-misiä väärin.

– Juhani on myös hyvin tunteikas ihminen. Hän ei kohtele asioita ja ihmisiä tunteettomasti vaan antaa tunteiden myös näkyä.

Mäenpää ja Palomäki istuvat usein samalla puolella neuvot-telupöytää ja ovat siis työkavereita. Toisaalta Palomäki muis-taa toimiessaan muistuttaa keskusjärjestönsä puheenjohtajalle, että yksittäiset liitot omistavat keskusjärjestönsä.

Palomäki toimii nopeasti.– Jos hän näkee toiminnan tarvetta, hän haluaa puuttua sii-

hen heti. Hän ottaa välittömästi minuun yhteyttä ja kertoo heti mielipiteensä. Mielipiteet eivät siis jää pinnan alle muhimaan, vaan asia kuin asia puretaan pois, jonka jälkeen se on myös pois päiväjärjestyksestä.

– Kun Juhani on tyytyväinen johonkin keskusjärjestön hoi-tamaan asiaan, hän antaa siitä suoraan ja avoimesti positii-vista palautetta.

Mäenpää pitää tällaista läheistä ja nopeaa johtotason vuo-rovaikutusta erittäin tärkeänä.

– Välillä asiamme ovat helppoja ja välillä vaikeita. Aina ne kuitenkin on saatu ratkaistua.

Mäenpää näkee, että vuosien varrella hänen ja Palomäen yhteistyö on vain kehittynyt.

– Olemme kasvaneet yhdessä pitkään monimutkaisissa tilan-teissa ja vaikeuksissakin. Kimpassa olemme tehneet pitkän uran ja siinä mielessä osaamme lukea toisiamme nykyään hyvin..mikko mäenpää on toiminut toimihenkilökeskusjärjestö sttk:n puheenjohtajana vuodesta 2000. super on yksi sttk:n suurimmista jäsenjärjestöistä.

ju

kk

a j

är

ve

lä

ju

kk

a j

är

ve

lä

markku jalonen

mikko mäenpää

super 5 • 2012 31

Arja Niittysen ensimmäinen muisto Ju-hani Palomäestä ajoittuu vuodelle 1987.

- Aloitin silloin työt SuPerissa kes-kellä liittokokoushulinaa. Liittokokouk-sen muistiinpainuvin hetki oli, kun Pa-lomäki johti jäsenistön toista puoliskoa ja marssi heidän kanssaan ulos liitto-kokouksesta. Kiistaa oli syntynyt liiton johtopaikoista.

Niittynen kertoo, että tämän jälkeen alkoi liiton jälleenrakennus ja yhteisölli-syyden vahvistaminen, jossa Palomäel-lä oli merkittävä rooli. SuPerin yhtenäi-syys on ollut Juhanilla asialistalla myös hänen puheenjohtajakausillaan.

Niittysen mukaan Palomäki on hy-vin monipuolisesti osallistunut liiton toiminnan kehittämiseen. Hän on ollut alusta asti mukana kehittämässä esi-merkiksi lähihoitajakoulutusta.

Arja Niittynen toteaa, että hän ja Ju-hani Palomäki ovat rytmiltään hyvin sa-manhenkisiä.

- Saamme asiat hoitumaan kohtuulli-

Delegoiva arvojohtaja

Kahden pitkän linjan superilaisen ensikohtaamisesta on vie-rähtänyt kohta 40 vuotta.

– Me tapasimme Juhanin kanssa vuonna 1973 Seinäjoen kes-kussairaalassa, hän oli silloin minun työssäoppimisenohjaaja-ni. Juhani sai minut innostumaan tästä ay-toiminnasta. Kyl-lähän Juhanilla oli semmoiset poikasen elkeet silloin, Pirjo-Riitta Laitala nauraa.

– Mutta hän oli varmaan sillä lailla viisas, että malttoi odot-taa ennen kuin asettui ehdolle liiton johtoon. Hän oli valmis siinä vaiheessa kun tuli valituksi. Oli kyllä SuPerin onni, että saatiin Juhanista puheenjohtaja.

– Se taisi olla Juhanillekin silloin aika iso yllätys, että hän tuli suvereenisti valituksi, vaikka alkujaan oli ehdolla varapuheen-johtajaksi. Silloin meilläkin oli pikkuisen napit vastakkain, kun olimme ehdolla samaan tehtävään.

Hedelmällinen yhteistyö kumpusi jaetuista arvoista.– Hän teki heti selväksi, että hänelle prioriteetit ovat jäsen-

ten asema ja sekä ammatillinen että tämä maallinen edun-valvonta.

– Juhani on myös aina ollut hyvä delegoimaan, eikä pyri pi-tämään kaikkea mustasukkaisesti takanaan. Eikä hän lue liiton arvoja paperista. Ne ovat aidosti hänessä itsessään.

– Arvomaailmaltamme olemme aina olleet samoilla linjoilla. Juhanin mukana liiton toimintaan tuli lisää avoimuutta ja toi-mintakulttuuri muuttui siten, että politiikka otettiin käyttöön aidosti jäsenten asioiden ajamiseksi.

Entinen työkaveri ounastelee, että Palomäestä kuullaan vielä.– Uskon, että Juhani on tässä vaiheessa hirveän helpottu-

nut. Perhe, lapset ja lapsenlapset ovat aina olleet hänelle tär-

sen nopeasti, vaikka ammattiyhdistys-asiat eivät olekaan luonteeltaan kovin nopearytmisiä.

Niittynen kuvailee Palomäkeä iloisek-si, mutta toisaalta myös vakavaksi per-soonaksi, joka on johtanut liittoa jämä-kästi.

- Juhani on sosiaalinen ja aikaansaa-va. Hän on myös hyvin perhekeskeinen, hänelle on ollut haaste irrottautua Sei-näjoelta tänne Helsinkiin.

Niittysen mukaan puheenjohtajas-ta hehkuu hänen hoitajataustansa se-kä inhimillisyys.

- Hän puuttuu epäoikeudenmukai-suuksiin ja haluaa mahdollisimman pit-kään hakea asioihin kaikkien kannalta hyvää ratkaisua.

Arja Niittynen toivoo, että Juhani Pa-lomäki on läsnä superilaisuudessa myös jatkossa.

- Toivon, että voimme pitää yhteyttä..

arja niittynen on superin pääsihteeri.

Sosiaalinen ja aikaansaava

keitä, hän on liikkunut paljon ja hoitanut puutarhaa. Minä luu-len, että Juhani osaa nauttia siitä, että nyt näille asioille jää enemmän aikaa.

– Kyllä hän varmasti jotenkin aktiivisesti vielä ulospäinkin suhtautuu, mutta varmaan haluaa nyt hetken aikaa rauhoit-tua ja on sen kyllä ansainnut..pirjo-riitta laitala on entinen superin varapuheenjohtaja ja super työttömyyskassan puheenjohtaja.

so

nja

kä

hk

ön

en

he

nr

iik

ka

ha

kk

al

a

arja niittynen

pirjo-riitta laitala

32 super 5 • 2012

utuissa ja päivittäisissä ym-päristöissä usean rinnakkai-sen merkitsemistavan käyt-tö voi olla hyödyksi. Koti-ovessa on nimen lisäksi ku-va omasta koirasta ja tuttu

esine kotioven vieressä. Näin muistion-gelmien kanssa elävä ihminen saa tukea kirjoitetusta tekstistä, myönteisiä muis-tumia synnyttävästä kuvasta sekä esi-neestä, jonka tunnistaa tutuksi.

Toinen tapa tukea kykyä liikkua ul-kona eksymisvaarasta huolimatta on matkapuhelin, jonka voi paikantaa. Paikannuspalveluita, jotka on räätälöi-ty muistisairaiden ihmisten ja heidän läheistensä tueksi, on kehitetty Suo-messakin. Laitteet tai koko paikannus-palvelun voi vuokrata tai omainen voi itse tehdä paikannuksen. Näiden jär-jestelmien luotettavuus ja tarkkuus on kehittynyt. Vaatimus on kuitenkin se,

ken päällä ilman käyttöä. Kahvinkeitin sammuu, kun kahvi on tippunut. Lie-sivahti voi sammuttaa virran. Häkä- ja palovaroitin ovat hädän hetkellä avuk-si. Eri laitteet voivat lähettää tiedon ta-pahtuneesta matkapuhelinnumeroon tai numeroihin. Näin voidaan vähen-tää riskejä ja saada apua nopeasti. Muis-tisairas ihminen ei kuitenkaan ole vas-tuussa laitteiden oikeasta käytöstä vaan tarvitsee tuekseen muita ihmisiä.

Kodin vieraus voi saada ihmisen et-simään jotakin tutumpaa, oikeaa kotia, tai jatkuvasti tarkistamaan missä hän oikein on. Jatkuvat puhelinsoitot, ul-ko-ovien tarkistamiset, matkalaukku-jen pakkaaminen ja lähtemisestä pu-huminen ovat läheisille hämmentäviä. Niiden kautta muistisairas ihminen kertoo siitä, että hän kaipaa jotakin, on turvaton eikä koti tekemisineen ja hal-linnantunteineen enää tarjoa sitä mitä aikaisemmin.

Jotta näihin tilanteisiin löydetään ratkaisuja, on katsottava muistisairaan ihmisen elämän kokonaisuutta. Ul-koileeko hän, syökö hän kunnolla, on-ko hänellä tekemistä kotona, kykenee-kö hän huolehtimaan hygieniastaan ja pukeutumaan, onko vuorokausirytmi kohdallaan? Musiikin kuuntelu, tele-vision katselu, kykyihin sovitetut käsi-

Muistisairaudet 5 /5Teknologiasta apua

Etenevät muistisairaudet vaikuttavat monin tavoin sairas-tuneen ihmisen suhteeseen ympäristöönsä. Yksi ensimmäi-sistä pulmista voi olla ymmärrys siitä, missä on. Eksyksissä olon tunne voi tulla helposti monotonisessa ympäristössä, jossa ei oikein ole kiinnekohtia. Näitä ovat esimerkiksi sairaalarakennus tai suuri ostoskeskus.

Tettä kännykkä on sairastuneen ihmi-sen mukana.

Liikkumisen tueksi saatetaan tarvita myös perinteisiä apuvälineitä. Niiden tulee erottua värien puolesta ympäris-töstä, ja rollaattorin penkki voi olla hyö-dyksi. Kun on aika luopua yksin liikku-misesta, varmistetaan, että esimerkiksi oma pihapiirissä voi edelleen oleilla ja löytää sieltä takaisin omalle ovelle.

Koti on tuttu ja vieras

Sairauden edetessä koti voi tuntua vie-raalta, eikä siellä osaa toimia kuten ai-kaisemmin. Ongelmien taustalla ovat myös toiminnanohjauksen ongelmat eli vaikeus muistaa vaikkapa kahvinkeitti-men käyttöön liittyvä toimintaketju.

Toiminnanohjausta voi tukea eri ta-voin. Sähkölaite, kuten silitysrauta, voi itse katkaista virran, jos se on ollut het-

Ympäristö ja teknologiamuistisairaantukena

super 5 • 2012 33

työt tai kotityöt, yhteys muihin ihmisiin, valokuva-albumit digitaalisina tai yksinkertaisempina puhuvina versiona ja ko-din ulkopuoliset aktiviteetit ovat keskeisessä asemassa. Televi-sion katselua helpottaa yksinkertainen kaukosäädin, tietoko-neen voi pitää päällä ja laittaa siihen houkuttelevan näytön-säästäjän, radion voi ohjelmoida aukeamaan tiettyyn aikaan.

Hygieniasta huolehtimista tukee se, että wc-tiloissa on lämmin, siellä palaa valo ja wc-istuin tai tuet seinissä erottu-vat värien puolesta muusta ympäristöstä. Pukeutumista hel-pottaa se, etteivät kaapit pursua vaatteita vaan kaapissa ovat ne, joita käytetään. Ulko-ovella voi olla viesti, joka muistut-taa vuodenajasta ja sen mukaisesta pukeutumisesta.

Teknologia ei korvaa ihmisiä

Turvateknologia on esimerkiksi sitä, että ulko-ovesta astuttaes- sa tieto menee läheisen tai työntekijän puhelimeen, kun läh-döstä on kulunut tietty aika. Mattoihin, patjoihin, istuintyy-nyihin tai lattiamateriaalien alle asetetut anturit voivat välittää tietoa sängystä tai tuolista nousemisesta, vuoteelle käymisestä tai sieltä nousemisesta tai liikkumisesta. Ylivuotovahti kertoo vesivahingon riskistä. Näiden antureiden keräämä tieto voi-daan tiettyjen kriteerien täyttyessä lähettää läheisen tai työn-tekijän matkapuhelimeen.

Turvateknologiasta on hyötyä muistisairaalle ihmiselle, omaiselle ja työntekijälle, kun on ensin mietitty mitä tavoi-tellaan ja mikä on juuri tämän ihmisen kannalta paras tapa käyttää teknologiaa. Kotona asuvan muistisairaan ihmisen kohdalla olennaista on myös miettiä, kuka läheinen ihmi-nen voisi vastata mistäkin asiasta. Suunnitteluun käytetty ai-ka maksaa itsensä takaisin kohonneena hyvinvointina ja mie-lekkäämpänä työnkuvana. Helppokäyttöiset matkapuhelimet voivat helpottaa yhteydenpitoa. Markkinoilla on myös lanka-puhelimen näköisiä matkapuhelimia ja erilaisia internet-poh-jaisia yhteydenpito-ohjelmia. Turvallisuutta tukevat myös ka-lenterit, jotka kertovat päivämäärän, vuorokaudenajan ja päi-vän tapahtumat.

Turvateknologian käyttöön liittyy eettisiä kysymyksiä, ku-ten kuinka suojellaan yksityisyyttä tai varmistetaan henki-lökohtainen avun saanti. Teknologiaa on vaikea käyttää, jos muistisairas ihminen sitä vastustaa. Valtakunnallisen sosiaa-li- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan ETENEn mu-kaan teknologian käyttöä on vaikea hyväksyä, jollei siitä koi-du hyötyä muistisairaalle ihmiselle. Samoin olennaista on seu-rata tilanteen muuttumista ja sovittaa teknologian käyttöä sii-hen. Teknologian ei tule korvata henkilökohtaisia kontakteja.

Ympäristö kertoo valtasuhteista

Ympärivuorokautisessa pitkäaikaishoidossa asuvista monella on keskivaikea tai vaikea muistisairaus tai muita tiedonkäsit-telyn ongelmia. Avun ja tuen tarve on suuri samalla kun kyky pitää puoliaan on heikko. Lopputuloksena voi olla aloiteky-vyttömyyttä tai muita ihmisiä tai itseä haittaavaa aktiivisuutta.

Fyysinen ympäristö ei ole vain kulissi, jossa kaikki tapah-

tuu. Se ohjaa toimintaa ja toisaalta ihmiset muokkaavat ym-päristöä jatkuvasti. Se, millaisessa ympärivuorokautisen hoi-don ympäristössä muistisairaat ihmiset asuvat viimeiset vuo-tensa, kertoo heidän elämänlaadustaan paljon. Onko huonos-ti liikkuvalla ihmisellä syy ylläpitää liikkumistaan? Onko ym-päristöllä tarjottavaa tähän? Kaunis ikkunanäkymä, pehmeä ryijy seinällä, makeisia kulhossa tai kannustavat kommentit kanssaihmisiltä? Onko pesutila lämmin ja kaunis, mennään-kö sinne vähissä pukeissa ja kylmissään vai saako riisuutua kyl-pyhuoneessa? Onko kylpyhuone kenen tahansa autettavan vai onko siellä näkyvillä Raijan papiljotit tai Erkin parranajokone?

Fyysinen ympäristö heijastelee työyhteisön arvoja. Miten tasapainotellaan asukkaiden ja työntekijöiden tarpeiden vä-lillä vai ohjaako työn näennäinen tehokkuus toimintaa? Osa toimintatavoista on päätetty kunnan tai koko laitoksen tasol-la, mutta monet seikat ovat työtekijöiden ja esimiesten pää-tettävissä. Monet rutiinit ovat kuin seiniin kirjoitettuja ja jää-vät helposti huomaamatta.

Yksi vakiintunut toimintatapa on fyysisen liikkumisen ra-joittaminen vaikka monet tutkimukset osoittavat, ettei fyy-sinen rajoittaminen vähennä muistisairaiden ihmisten kaa-tumisia ja murtumia. Liikkumista rajoitetaan usein omais-ten toivomuksesta, mutta vastuu sitomisesta on työntekijäl-lä ja lähiesimiehillä.

Hoidon laatua voidaan parantaa ympäristön kautta tarkas-telemalla miten muistisairaiden ihmisten tarpeet viihtyisään ja mielenkiintoiseen ympäristöön on otettu huomioon. Tar-joaako ympäristö kompensaatiota, jota he tarvitsevat heiken-tyneiden kykyjensä vuoksi. Onko silmille katsottavaa, korvil-le mieluista kuultavaa, mikä on vallitseva tuoksumaailma, saa-ko tuntoaisti kaipaamaansa virikettä? Onko päivänvaloa ja va-loa ylipäätään riittävästi, mutta ilman jyrkkiä valoja ja varjoja?

Ympärivuorokautisen asukkaan hoitoympäristössä yksityi-syys vähenee. Huoneen voi joutua jakamaan muiden kanssa, omat vaatteet voidaan poistaa käytöstä käytännön syistä. Yk-sityisyyden suojaaminen on kohteliasta ja tapa tukea aikuisen ihmisen identiteettiä avun tarpeesta huolimatta. Tämä luo turvallisuuden tunnetta ja helpottaa yhteistyötä.

Paloturvallisuusmääräykset ovat hoitolaitoksissa tiukat, ja on mahdoton ymmärtää sitä, että yhden hengen huoneisiin voidaan sijoittaa useampi liikuntakyvytön henkilö. Fyysisessä ympäristössä kyse ei siis ole vain hyvästä tahdosta vaan taus-talla on nippu määräyksiä. Muistisairaan ihmisen ympäris-töä tulee kuitenkin tarkastella jäljellä olevien kykyjen ja nii-den tukemisen kautta. Myös erilaisten määräysten tulkinnan tulee perustua tähän..

päivi topopääsihteeri, dosentti

sosiaali- ja terveysministeriö valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan

eettinen neuvottelukunta etene

suomen muistiasiantuntijat ry toimii muistisairaiden ihmisten paremman hoidon puolestapuhujana ja jakaa tietoa muistisairauksista. yhdistyksen jäseniä ovat sosiaali- ja terveydenhuollossa toimivat ammattihenkilöt, jotka työssään kohtaavat muistisairaita ihmisiä. lue lisää www.muistiasiantuntijat.fi.

34 super 5 • 2012

super 5 • 2012 35

äivähoito on tehnyt vuosikymmenen ajan hi-dasta muuttoa sosiaali- ja terveystoimesta ope-tustoimeen. Tällä hetkellä jo selvästi yli puoles-sa Suomen kunnista päivähoito on organisoi-tu koulutoimen alle. Keskushallinto seuraa pe-rässä ensi vuodenvaihteessa, jolloin varhaiskas-

vatusasiat siirtyvät sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön.

Muutos saattaa herättää päiväkotien lastenhoitajissa epä-varmuutta ja pelkoakin, sillä he asemoivat työnsä sosiaali- ja terveyspuolelle.

Toisaalta varhaiskasvatuksen ylösalaisin myllätyllä kentällä lastenhoitajat ovat ainoita, joiden työnkuva ja ammatti-iden-titeetti ovat pysyneet kirkkaina. Kaikesta voidaan kiistellä – ja kiistelläänkin – paitsi hyvän perushoidon tarpeellisuudesta.

Koulu uhkaa

Suomalainen varhaiskasvatus on keikkunut jo useamman vuosikymmenen ajan kahden vahvan perinteen välillä: toisel-la puolella on päivähoidon hoiva ja kodinomaisuus, toisella koulun oppiainepainotteisuus.

Oppimiseen painottuvan varhaiskasvatuksen kannattajat korostavat alle kouluikäisille annettavan esiopetuksen merki-tystä ja sen omaehtoisen kehittämisen tärkeyttä. Väitetään, et-tä kyse ei ole koulun suosimisesta vaan nimenomaan ikäkau-teen sopimattoman koulumaisuuden torjumisesta.

Taloudelliset paineet työurien pidentämiseen myös alku-päästä ovat niin kovat, että perinteinen koulu uhkaa väkisin valua ikäluokkiin, joita varten sitä ei ole suunniteltu. Esikou-lun kehittäjien mielestä paras tulppa perinteisen opetuksen painetta vastaan on alusta asti nimenomaan alle kouluikäisil-le suunniteltu esiopetus, jossa oppiminen perustuu leikkiin. Esiopetuksen itsenäisyyden merkitys vain kasvaa, jos eskaris-ta tulee koulun tapaan velvollisuus.

Varhaiskasvatuksen siirtoa koulutoimen alle perustellaan lapsen edulla: yhteisessä ohjauksessa voidaan luoda sauma-ton kasvatuskokonaisuus, jossa lapsi solahtaa päivähoidos-ta esikoulun kautta koulun penkille lähes huomaamattaan.

Kaikki eivät luota esikoululla vahvistetun varhaiskasvatuk-sen kykyyn torjua koulun lähentelyt. Yksi säädöksiin liitty-vä epäilyttävä yksityiskohta on, että luokanopettaja katsotaan edelleen ilman muuta päteväksi antamaan myös esiopetusta. Luokanopettajan tutkinto on ainoa, joka antaa esiopettajan pätevyyden ilman varhaiskasvatukseen perehdyttäviä opintoja.

Esiopetusta voidaan antaa joko päiväkodin tai koulun yh-teydessä. Aiheesta väitelleen Annu Brotheruksen mukaan va-linta on kaikkea muuta kuin pelkkä tilakysymys. Esiopetuk-sen toimintatapa määräytyi hyvin pitkälle sitä tarjoavan lai-toksen mukaan. Esimerkiksi lapsiryhmän ikäkoostumus vai-kutti toimintaan selvästi vähemmän.

Koulussa annettu opetus oli eskariluokillakin hyvin kou-lumaista; päiväkodissa taas ero esikoulun ja muun toiminnan

Päiväkodissa vessassa käyntikin on pedagogiikkaa

Varhaiskasvatus muuttuu –

perushoito säilyyteksti antti vanas kuvitus salla pyykölä

Pitäisikö koulua venyttää päiväkodin tai päi-väkotia koulun suuntaan – vai olisiko paras antaa kaiken olla ennallaan? Markkinat esit-tävät vaatimuksiaan, kasvatusviisaat kiistele-vät ja hallintokuviot muuttuvat, mutta tutun ja turvallisen lasten perushoidon arvo säilyy.

P

36 super 5 • 2012

välillä oli lähes olematon. Päiväkodissa lähdettiin liikkeelle pe-rushoidosta. Koulun yhteydessä toimineissa esikouluissa ope-tus syrjäytti hoivan.

Uudistukset hallinnon ehdoilla

Myös hallintomuutoksen toteuttamistapaa on arvosteltu. Kansanedustaja Sari Sarkomaa ihmettelee blogitekstissään ministeriömuuton puolitekoisuutta: varhaiskasvatus muut-taa ensi vuoden alussa opetus- ja kulttuuriministeriöön, mut-ta tuet, esimerkiksi kotihoidon ja yksityisen hoidon tuki, jää-vät sosiaali- ja terveysministeriöön. Ex-opetusministeri pitää yhteen kuuluvan asiakokonaisuuden jakamista järjettömänä.

Varhaiskasvatuksen kehittämispäällikkö Anna-Leena Väli-mäki Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ihmettelee asioi-den etenemisjärjestystä. Varhaiskasvatuksen hallintokuvioita kiiruhdettiin muuttamaan myös ministeriötasolla kesken uu-den varhaiskasvatuslain valmistelun.

– Olisi kannattanut odottaa varhaiskasvatuslain valmistu-mista, jolloin asioista olisi voitu päättää yhtenä kokonaisuu-tena. Päätöksiä olisi pitänyt harkita lasten, vanhempien ja var-haiskasvatuksen henkilöstön kannalta. Nyt päätökset on teh-ty hallinnon ehdoilla, Välimäki arvostelee.

Jossakin vaiheessa puhuttiin perheministeriön perustami-sesta, mutta ei puhuta enää. Välimäen mielestä perheministe-riö olisi ollut huomattavasti opetusministeriötä parempi osoi-te varhaiskasvatusasioille.

Päivähoitopalvelujen tulevan tasa-arvoisuuden kannalta hän pitää hieman epäilyttävänä sitä, että hallintomuutoksen selvityksissä ja hallitusohjelmassa puhutaan erikseen varhais-kasvatuksesta ja päivähoidosta.

– Ollaanko kenties luomassa kahden kerroksen järjestel-mää, jossa lapsiperheille tarjotaan eri tasoisia palveluja so-siaalisin perustein? Epäilykset heräävät, kun tietoa puuttuu. Suunnitelmista ei ole käyty tarpeeksi julkista keskustelua.

Kaikki on pedagogiikkaa

Helsingin kaupunki toimii toisin: suomenkielinen varhais-kasvatus pysyy isossa kaaviossa sosiaali- ja terveystoimen alla, mutta sille raivataan paljon omaa tilaa.

Helsingin varhaiskasvatus saa ensi vuoden alussa oman vi-raston ja lautakunnan, jossa käsitellään pelkästään varhaiskas-vatuksen, esiopetuksen, erilaisten päivähoitomuotojen ja -tu-kien sekä leikkipuistojen ja kerhotoiminnan asioita. Uuden viraston myötä varhaiskasvatus siis välttää toimintojen ja tu-kien kahtiajaon, josta Sarkomaa blogissaan varoittaa.

– Lastenhoitajien kannalta uutiset ovat erittäin hyviä, tuu-lettaa Helsingin kaupungin superilainen pääluottamusmies Päivi Salmén.

Hänen mielestään eri toimialojen yhteistyö ei voi eikä saa tyssätä virastojen väliseiniin. Koulua ja päivähoitoa on kehi-tetty Helsingissä tähän saakka yhdessä, ja niin voidaan teh-dä jatkossakin, vaikka ne eri hallinnonaloihin edelleen kuu-luvatkin.

Tietty turvallisuusväli on Salménin mielestä jopa paikal-laan, sillä kouluopin sijaan pieni lapsi kaipaa perusturvaa ja elämänoppia.

– Lastentarhanopettajalla on vastuu pedagogisista lin-joista. Lastenhoitaja toteuttaa yhdessä lasten ja vanhempi-en kanssa varhaiskasvatusta, jossa perushoidolla on suuri merkitys.

Mitään päiväkodin toimintaa, jossa lapset ovat mukana, ei Salménin mukaan pidä nähdä joko pedagogiikkana tai hoiva-na, vaan kaikki on niitä molempia.

– Kun lastenhoitaja vaikkapa auttaa lasta vessassa tai pu-keutumisessa, tulee siinä samalla harjoiteltua oman kehon hahmottamista ja tunnistamista.

Lastenhoitajan työ on kaukana mekaanisesta avustamises-ta: tehtävänä on tukea ja kannustaa lasta leikkimään, tutki-maan, liikkumaan ja kokemaan.

super 5 • 2012 37

– Lapselle on tärkeää oppia sosiaali-sia taitoja ja tunnistamaan itsensä yksi-lönä. Nämä perustaidot ovat pohja kai-kelle muulle oppimiselle, Salmén ko-rostaa.

Väärin korjattu

Oulun kaupungin varhaiskasvatus siir-tyi opetustoimen alaisuuteen tämän vuoden alussa. Varhaiskasvatuksen su-perilaisen luottamusmiehen Merja Komulainen-Aakon mukaan muutos näyttäisi heijastuvan jo nyt esimerkiksi alan koulutustarjontaan.

– Esiopettajille on tarjolla paljon eri-tyislapsiin, esimerkiksi autismiin liitty-vää koulutusta, joka kiinnostaisi var-masti lastenhoitajiakin. Lastenhoitajil-le tarjotaan sen sijaan kantelekurssia ja lorutusta tai isoja, jopa pakollisia mas-sakoulutuksia.

Lastenhoitajien kannalta uhkana on varhaiskasvatuksen luisuminen yleensä-kin koulun suuntaan.

– Opetuksen painottuessa lapsiryh-män koulutettujen aikuisten perusko-koonpano saattaisi muuttua nykyises-tä yhden lastentarhanopettajan ja kah-den lastenhoitajan kokoonpanosta kah-deksi lastentarhanopettajaksi ja yhdeksi lastenhoitajaksi, mikä tietysti vähentäi-si lastenhoitajien tarvetta, Komulainen-Aakko sanoo.

Kentän kuulumisia kuunnellessa tu-lee väkisinkin mieleen kysymys, tuhlaa-vatko hallintorajoja siirtelevät päättäjät aikaa ja rahaa korjatakseen suomalaises-sa varhaiskasvatuksessa jotakin, jossa ei ole mitään korjattavaa – samalla kun todelliset puutteet jäävät korjaamatta.

Oulussakin päiväkotien ykköshuoli on edelleen se vanha tuttu, ylisuuret lapsiryhmät. Ryhmiä kasvattavat muun muassa perhepäivähoidosta tulevat va-ralapset, joille on perhepäivähoitajan poissaolon varalta osoitettu tietty päi-väkoti varahoitopaikaksi.

Lakisääteinen suhdeluku on yli kol-mevuotiaiden ryhmissä seitsemän las-ta per aikuinen, kolmen aikuisen ryh-missä siis 21 lasta. Oululaisissa päivä-kotiryhmissä on ollut satunnaisesti jo-pa 31 lasta, kun jo ennestään liian suu-reen ryhmään on ilmaantunut aamul-la neljä perhepäivähoidon lasta ilman omaa hoitajaa.

Laissa määritelty ryhmäkoko saisi ylittyä vain tilapäisesti. Komulainen-Aakon mukaan todellinen tilanne on

päinvastainen: tilapäisiä ovat oikean mitoituksen mukaiset ryhmät.

– Esimerkkiotannassa eräässä oulu-laisessa päiväkodissa päästiin kolmen viikon eli 15 arkipäivän jaksolla laki-määräiseen lapsi–työntekijä-suhteeseen vain neljänä päivänä. Muina päivinä määrä ylittyi kahdella, kolmella tai nel-jällä lapsella. Ilman kohdalle osunutta muutaman lapsen sairastelua tulos olisi ollut vieläkin synkempi.

Kevät on hankalaa aikaa vuosilomi-en ja sairaslomien vuoksi. Koulutettuja työntekijöitä on jopa mahdotonta saada lyhyisiin sijaisuuksiin. Poissaoloja jou-dutaan paikkaamaan päivä kerrallaan esimerkiksi perhepäivähoitajilla tai talos-sa olevilla opiskelijoilla ja harjoittelijoilla.

– Päiväkotien työntekijöitä kiukut-taa ja turhauttaa, kun julkisuudessa väi-tetään, että ylisuuret lapsiryhmät ovat pelkkä poikkeustapaus..

38 super 5 • 2012

Hoitajat osaavat rauhoittaaKaksi viikkoa Mikkelin terveyskeskuksen akuuttiosas-tolla viettäneellä Aino Särkällä on vain hyvää sanot-tavaa saamastaan hoidosta. Luuydinsyöpää sairastava Särkkä toteaa lempeästi, että hyvä hoitaja on ystäväl-linen ja pitää huolta siitä, että potilaalla on kaikki hy-vin. Akuuttiosaston työntekijöitä hän kuvailee iloisiksi.

Millainen on hyvä hoitaja?Ystävällinen. Asiansa hoitava sillä tavalla, että tekee asiat niin kuin ne pitääkin tehdä. Hoitajan olemus voi-si olla herttainen ja lempeä. Kiltteys, hyväntuulisuus ja jämptiys ovat hyviä piirteitä, ja se, että jaksaa olla po-tilaalle ystävällinen, vaikka saattaisi joskus olla hanka-lakin potilas. Täällä hoitajilla on aina ollut ystävällisiä sanoja, osaavat lohduttaakin. He ovat hyvin auttavai-sia, pesullekin vievät ja pesevät hiukset.

Millaiset tilanteet voivat ilahduttaa?Siitä tulee itselle lämmin olo, kun hoitaja pysähtyy jut-telemaan ja kysyy, onko kaikki hyvin. Tuntuu hyvältä, kun yöhoitajatkin yöaikaan käyvät tarkastamassa, tar-vitsenko jotakin, jos valvon. Täällä sairaalassa vietet-tiin pääsiäistä, syötiin mämmiä. Se teki juhlan tunnun.

Millaiset asiat ovat potilaalle tärkeitä?Sairaalassa on turvallinen olo, kun saa hoitoa. Hoito on mennyt parempaan suuntaan. Sellaista avuliaisuut-ta kaipaa, se tuntuu mielekkäältä. Mutta jos itse pystyy tekemään, niin silloin ei tarvitse apua. Enimmäkseen hoitajat ovat hyväntuulisia, mutta viime kesänä yksi hoitaja ei ajatellut niin tarkkaan asiaa, kun en pystynyt liikkumaan ja pyysin vettä. Hän sanoi, että siinähän se on kraana lähellä, sen kun otat. Se tuntui vähän louk-kaavalta. Hoitajat osaavat yleensä rauhoittaa ja va-lita oikeat sanat. Ihan kaikista ei ole sellaiseen. On-han meitä potilaitakin hyvin oikukkaita, potilaat lait-tavat paljonkin haastetta hoitajan työhön.

mikkelin terveyskeskuksen akuuttiosastolla työsken-te lee yhteensä yhdeksäntoista sairaanhoitajaa sekä lähi- ja perushoitajaa, joista superilaisia on viisi.

teksti ja kuva sonja kähkönen

38 super 4 • 2012

Hyvä hoitajaMillainen hän on?

super 5 • 2012 39

Tumpin kolumniTuomo ”Tumppi” Valokainen on lähihoitaja

ja monipuolinen musiikkimies

Luontoäiti auttaa.

Ätsih!

– Terveydeksi! kuulen sanottavan. Juu-ri kun luulin päässeeni kevättalven yli ilman flunssaa, erehdyin. Tiedän että minulla on hy-vä kunto, sillä uin ja kuntonyrkkeilen miltei päivittäin. Olen hallilla aina kun siihen on

aikaa. Olen muistanut nauttia marjoja ja vitamiineja niiden kaikissa muodoissa. Ruokani on terveellistä ja nautin nestei-tä vähintään kolme litraa päivässä, ulkoilen ja lepään. Muis-tan pestä käsiäni ja pidän itseni ja vaatteeni puhtaana, töissä-kin. Nyt tuo näkymätön virus leijui jostain elimistööni ja te-ki pesän lisääntyäkseen salamannopeudella, nostaen kasvul-laan minulle oireita.

Virukset leijailevat ilmassa ja ne siirtyvät sisätiloissa paikas-ta toiseen ilmastointilaitteiden välityksellä. Viruksia ei pysty pakenemaan ellei suojaudu kaasunaamarein. Silti, vaikka si-nulla olisi hengityssuojain, kannat viruksia vaatteissasi ja ne jaksavat odottaa, kunnes riisut suojan suusi edestä. Parhai-ten flunssan saa joukkoliikennevälineissä, eli siellä missä on muita ihmisiä.

Miksei tähän ole pätevää rokotetta? On kyllä, mutta vi-rus ei ole tyhmä, se muuntautuu ja sopeutuu käyttäen mei-tä erilaisia ihmisiä pohjanaan. Mitäpä jos näkisimme fluns-saviruksen?

No, minuun iski varmasti karvainen, isohampainen ja hy-vin ilkeä virus. Lihakseni kipeytyivät, vilunväreet kiersivät ihollani. Hiuspohjani oli hellä, siis päänahka kosketusarka. Jo-kin löi korvani tukkoon, ja kuulin oman puheeni ikään kuin olisin ollut lasivillalaatikossa. Silmiäni särki ja kirveli, suuhu-ni kertyi sammasta. Mikään ei maistunut miltään. Koetin le-vätä, mutta selkääni särki ja varpaita paleli ja minua oksetti.

Puhelimeni ilmoitti saapuneen tekstiviestin. Eräs ystävä-ni oli näpytellyt reseptin, joka auttaisi flunssaan. Olin dele-toida koko viestin, mutta luin kuitenkin ohjeen huokaillen. Se meni näin:

– Hommaa punaisia chilipalkoja – kaksi – jotka murska-taan. Nippu basilikaa, joka revitään teelehdiksi. Mukaan in-kivääripaloja ja hunajaa. Laita nämä kannuun, johon lirität

kuumaa – ei kiehuvaa – vettä ja anna hautua. Kaada siivilän läpi mukiin ja juo ainakin puoli litraa.

Vaimoni nouti kaupasta nämä taikayrtit ja tein kyseisen nektarin. Kaadoin litran kannuun lämmintä vettä ja pian, totta tosiaan, jo tuoksu kertoi, että jotain suurta oli tulossa. Voisi kuvitella, että maku oli karmiva? Se olikin, mutta sii-hen tottui nopeasti chilin poltellessa suuta ja vatsaa. Muis-tutan, ettei mikään ruoka tai juoma ollut maistunut en-nen tätä.

Oikeat mittasuhteen loivat eksoottisen flunssajuo-man ja oloni helpottui, ensin hetkellisesti, sit-ten vaikutus kesti tunnin. Nenäni au-kesi ja lämmin aalto laski kuumetta, hikoilin. Toistin nesteytystäni lo-pun iltapäivää, iltaa ja seuraavaa-kin päivää.

Näillä eväillä lepäsin kaiken kaikkiaan kolme päivää, jonka jälkeen lihaskivut, kuume ja nu-ha olivat poissa.

Oliko niin, että luontoäiti oli auttanut yrteillään ja kasveil-laan, en juurikaan tarvin-nut särkyä tai kuumet-ta alentavia lääkkeitä. Voin suositella tätä reseptiä, sillä aina-kaan siitä ei ollut haittaa, kuten lääkkeistä saat-taa olla, aina-kin niiden pi-dempiaikai-sesta käytöstä. Mutta hoita-kaa itseänne luonnon mu-kaan..

joo

na

s v

ää

nä

ne

n

40 super 5 • 2012

Kymmenen kysymystälähihoitajaksi valmistuvalle Mira Pölläselle

teksti ja kuva paula soivio

1. Kuka olet?– Olen keväällä 2012 valmistuva lähihoitajaopiskelija Mi-

ra Pöllänen, ikää minulla on 30 vuotta. Olen myös taloushal-linnon tradenomi. Asun Lappeenrannassa.

2. Mikä sinusta tulee isona?– Minusta tulee lähihoitaja ja unelmatyöpaikkani on sel-

lainen, jossa toteutetaan kuntoutusta tukevaa ja positiivis-ta työotetta.

3. Mitä harrastat?– Harrastan ekologista sisustusta. Teen paljon itse kierrä-

tysmateriaaleista. Meillä on myös ystävien kesken elokuvarin-ki eli vuokraamme jokainen vuorollamme leffan ja katsomme sen jonkun kotona. Noomi Rapace on suosikkinäyttelijäni.

4. Mistä ruoasta pidät?– Tykkään välimerellisestä ruoasta erittäin paljon.

5. Miksi liityit SuPeriin?– SuPer-Opot kävivät koululla ja he kertoivat todella hy-

vin lähihoitajan työstä, SuPerista ja maksuttomasta opiskeli-jajäsenyydestä. Lisäksi SuPer-Opot valoivat itseluottamusta jo opiskelujen aikaiseen työntekoon. SuPer on ainut liitto, joka ajaa nimenomaan lähihoitajien asemaa työpaikoilla. SuPer on tehnyt paljon sen eteen, että lähihoitajat saavat käyttää koko osaamistaan työssään esimerkiksi lääkehoidossa.

6. Mikä on SuPerin tärkein tehtävä?– Lisätä ihmisten tietoisuutta lähihoitajakoulutuksesta ja

lähihoitajan työstä. Vieläkään ei kaikilla työpaikoilla tiedetä, mihin kaikkeen lähihoitajan koulutus antaa valmiudet.

7. Mikä on STTK-Opiskelijat?– STTK-Opiskelijat kokoaa yhteen kaikkien STTK:laisten

liittojen opiskelijat. STTK-Opiskelijoiden tavoitteena on li-sätä opiskelijoiden työelämätietoutta sekä kertoa opiskeli-joille heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan työpaikoil-la. Edustajakokouksissa STTK-Opiskelijat kouluttaa jäseni-ään monipuolisesti eri asiantuntijoita käyttäen.

8. Miksi haluat vaikuttaa STTK-Opiskelijoissa? – Olen ulospäinsuuntautunut ja haluan tarjota oman am-

mattitaitoni asioihin, jotka ovat tärkeitä.

9. Mikä on lähihoitajan oman jaksamisen kannalta tär-keintä?

– Hyvä työyhteisö ja ergonomia. Hoidamme päivittäin nii-tä, jotka ovat rikkoneet itsensä ajan myötä huonon työergo-nomian vuoksi. Pidä huoli itsestäsi, vain siten voit pitää kun-nolla huolta muista.

10. Terveisesi opiskelijoille?– Ole ylpeä alasta, jota opiskelet. Olet meille kaikille tärkeä!

STTK:n opiskelijatoimintaa hoitaa STTK-Opis-kelijat. Se on opiskelijoiden oma järjestö, joka vai-

kuttaa, osallistuu, ottaa kantaa ja tiedottaa.STTK-Opiskelijoiden edunvalvonnan tehtäväkenttään

kuuluvat opintososiaaliset ja koulutuspoliittiset asiat sekä nuorten ja opiskelijoiden työelämätietämyksen vahvistaminen.

Työelämän pelikentällä on monenlaisia vastustajia ja moni-mutkaisia sääntöjä. Kenenkään ei tarvitse pelata yksin, vaan tie-toa ja apua löytyy. Ammattiliitto auttaa alkuun. STTK-Opiskelijoi-

den työelämätiedon verkkosivut löytyvät osoitteesta työelämään.fi. STTK-Opiskelijat tuottaa myös oppaita ja luentomateriaa- lia, joita kuka tahansa voi tilata maksutta verkkosivujen kautta.

STTK-Opiskelijoiden toimintaan on helppo tulla mukaan, joko oman ammattiliiton kautta tai ottamalla suoraan yhteyttä STTK-Opiskelijoihin. Lisäksi lähes kaikilla STTK:laisilla liitoilla on omaa aktiivista ja nuorekasta opiskelijoille suunnattua toimintaa. Läh-temällä mukaan toimintaan pääset sisälle oman alasi työelä-mään, luot kontakteja yli ammattialarajojen.

Mira Pöllänen jakamassa työelämätietoutta valtakun-nallisilla opinto-ohjaajien päivillä Hämeenlinnassa.

Nuorten palstaMitä tapahtuu, kerro siitä!

sonja.kahkonen@superliitto.fi

SuPerin 23 mahtavaa sunua!SuNu on valtakunnallinen SuPer-Nuorten työryhmä, jonka tavoitteena on kannustaa alle 35-vuotiaita jo valmistuneita superilaisia lähtemään mukaan toimintaan. Sunulaiset ideoivat ja toteuttavat nuorten toimintaa ympäri Suomea. Tässä sinulle sunujen terveiset. Ole heihin rohkeasti yhteydessä.

Käy katsomassa kuvia tapahtumista Facebookin SuPer-Nuoret-ryhmässä.

Hei kaikki Helsingin alueen SuPer-Nuoret! Olen uusi SuNu Anne Peuhkurinen.

Ottakaa yhteyttä, niin saadaan aikaan parempaa SuPer-Nuorten toimintaa, anne.

peuhkurinen@welho.com. Löydät SuPer-Nuoret ja minut myös Facebookista.

Moikka kaikille Helsingin alueen nuorille, olen uusi SuPer-Nuori, Janina. Olen Rovaniemeltä tullut tänne etelään katsomaan miten täällä homma toimii, otahan reippaasti yhteyttä, niin suunnitellaan kivaa toimintaa tänne meille nuorille :) Aurinkoista kevättä ja iloista mieltä kaikille, janina.nojonen@hus.fi.Heip. Täällä Katja ja alueeni Vihti ja lähikunnat :) Ottakaa rohkeasti yhteyttä ja kertokaa, mitä toi-mintaa tahtoisitte, koska juuri nyt hammasrattaat pyörivät hurjaa vauhtia, katja.katisko@vihti.fi.

Hei uudenmaan nuoret, olisi mukavaa tehdä kanssanne mukavaa

yhdessä. Rohkeasti mukaan! Sanna Marjeta, sandette83@gmail.com.

Turusta Tanja tässä moi, laittakaa viestiä mitä nuorten

toimintaa haluatte alueelle järjestettävän, tanja__1982@

hotmail.com

Tervehdys Lahden alueen SuPer-Nuoret! Tervetuloa mukaan

toimintaan ja nauttimaan hienosta SuPer-hengestä! Ottakaa

rohkeasti yhteyttä, Elina, e_korkalainen@hotmail.com. Lahti

Pirkanmaalaiset multa apua saa kun järjestää nuorten toimintaa,

siispä nopeasti yhteyttä muhun päin, niin auttelen sitten eteenpäin :)

T. Heidi, heidi.laurila@hotmail.com.

Moro ja nääs sano tamperelaine, kyllä kannattaa olla nuori superilaine. Heinä-

kuussa otetaan kohteeksi Jämsän iskelmäfestivaali, seuraa ilmoittelua, osallistu

ja kaverisi mukaan haali! Tampereen alueen SuNuiluista vastaan minä Suvi

Nelin, joten otapa rohkeasti yhteyttä minuun niin kehitellään ammattiosastollesi

jotain nuorten pään menoksi :) suvi.nelin@gmail.com.

Hiiohoi Satakunta! Olen Anne Säkylästä ja innokas ideoimaan kanssan-

ne tapahtumia Satakuntalaisille SuPer-Nuorille! Ota rohkeasti yhteyttä niin

laitetaan rattaat raksuttamaan, anne.ahola@sakyla.fi.

Huomio Keski-Suomi! Täällä minä Milla-Maaria suunnittelen vauhdikasta,

rentoa ja hauskaa meininkiä, ilmoita siis rohkeasti, jos mieleesi juolahtaa

jotain, mitä haluaisit tehdä tai kokeilla. Muistahan sitten seurailla hyvin SuPer-

Nuorten tapahtumia, ties mitä mukavaa niissä mahtaapi olla. Ja sitten ei kun

mukaan vaan. =D Milla-Maaria Hietanen, millam.hietanen@gmail.com.

Hei! Olemme Etelä-Karjalan SuNuja ja järjestämme huippumukavaa toimintaa alueellamme! Tulethan rohkeasti tutustumaan ja verkostoitumaan saman alan nuorten kanssa. Otamme mielellämme vastaan ideoita ja toiveita nuorten toiminnan

kehittämisestä. Mirva Mielonen, mirva.mielonen@saunalahti.fi (Lappeenranta) ja

Marika Laukkanen, mariska81@luukku.com (Parikkala).

Hei Vaasa! Täällä vartioimme me! Michelle ja Erja,

erja.rantanen@hotmail.com ja michelle.huhta@vaasa.fi.

Hei kaikki Etelä-Savon superilaiset! Ottakaa rohkeasti

yhteyttä ja kehitellään yhdessä nuorten toimintaa.

Nuorissa on SuPeria! suvi-83@hotmail.com.

Huomio Kuopio! Täällä huutelen teitä rohkeasti mukaan SuPer-Nuorten toimintaan.

Vietetään mukavia hetkiä yhdessä ja jaetaan kokemuksia työelämästä. Toiminta on

meitä SuPer-Nuoria varten, joten ideoita tulemaan sähköpostitse osoitteeseen

anu.leskinen@sakky.fi. Ilmoittelua voi seurata ammattiosaston sivuilta sekä

Facebookista ryhmästä SuPer-Nuoret, Terkuin Anu ao 521.

Kukkuu Itä-Suomi! Naurua säästelemättä toimintaa täällä meillä päin

vetää Tanja ja Marjo. Tervetuloa joukkoon lupsakkaan! Yhteyttä voit

ottaa tanja.raty@jns.fi, marjo.rautanen@gmail.com. Löydät meidät

Facebookista: Pohjois-Karjalan alueen SuPer-Nuoret.

Hei kaikki kainuulaiset alle 35-vuotiaat superilaiset! Olemme kaksi SuNua Kuhmosta. Järjestämme kivaa tekemistä Kainuun superilaisille nuorille :) Laitta-kaa ehdotuksia meille ja voit muutenkin ottaa yhteyttä. Terkuin Marika Kyllönen ja Kaisa Määttä: marika.paak-konen@hotmail.com, kaisa-1992-@luukku.com.

Tervehys Lapin syämmestä Rollosta! Täällä nuorten iltoja suunnittelemassa Sara ja Maija… olehan rohkeasti yhteydessä niin suunnitellaan loistavia nuorten iltoja lähi-kuntiemme nuorille! :) maijaposio@gmail.com, sara.satokangas@netti.fi.

Heipä hei Lapin ja etenkin Meri-Lapin alueen SuPer-Nuoret! Mirva täällä järjestää toimintaa Tornion ja lähialueiden nuorille, joten nyt ideoita kehiin. Millaisia tapah-tumia haluatte, mistä asioista haluatte tietoa, mitä olisi kiva tehdä yhdessä mui-den SuperNuorten kanssa? Rohkeasti siis yhteyttä ottamaan! :) Terveisin Mirva Krunniniva, Tornio, mirva.krunniniva@saunalahti.fi.

super 5 • 2012 41

42 super 5 • 2012

Olet valinnut ammatin, jossa teet työtä lähellä ihmistä. Vain supe-rilaisena lähihoitajana sinulla on oikeus kantaa aitoa lähihoitajien ammattimerkkiä. Varmista merkin saaminen liittymällä SuPerin var-sinaiseksi jäseneksi. Saat merkin maksutta liittymislahjaksi.

Liittyneiden kesken arvotaan mahtavia matkalahjakortteja.

www.superliitto.fi

Onnea Sinullelähihoitajaksi valmistuva

Rekisteröidy ja klikkaa kauppaan osoitteessa

OrioNetshop.fi on Orion Oyj:n suomalainen verkkokauppa terveydenhoitoalan ammattilaisille sekä alan opiskelijoille. Poimi suosikkisi yli 400 tuotteen valikoimasta leppoisasti kotisohvalta tai tee palkitseva kimppatilaus työkavereiden kanssa.

Orionin vapaakaupan tuotteet 1.1.2012 alkaen vain OrioNetshopista sekä apteekeista. www.orionetshop.fi

Suomen suveen verkkokaupan kautta.

OrioNetshop on tulvillaan tarjouksia ja ihania kesätuotteita 7.5. alkaen. Aurinkosuojat, pesu hetkien herkut, matkamassujen maitohappobakteerit ja kesäihon kosteuttajat saat yhdellä ostosreissulla helposti ja edullisesti, kotiin kannettuna.

Toukokuun tilaajalahjana mansikan muotoon taittuva kesäkassi!

super 5 • 2012 43

avitsemushoito on tutkitusti tärkeä osa useiden sairauksien, kuten lihavuuden, tyypin 2 diabe-teksen, korkean verenpaineen ja rasva-aineen-vaihdunnan häiriöiden hoitoa. Keliakiassa ja ruo-ka-aineallergioissa ravitsemushoito on ainut hoi-tomuoto. Ravitsemushoidon merkitys osana hoi-

toa tuodaan esille useissa Käypä hoito -suosituksissa. Tästä huolimatta terveydenhuollossa ravitsemushoito jää usein to-teutumatta.

Laadukkaan ravitsemushoidon edellytyksenä on riittävä ja osaava henkilökunta, jolla on selkeä vastuunjako hoidosta. Ravitsemushoitoon osallistuvat jollain tapaa lähes kaikki po-tilaiden hoitoon osallistuvat ammattiryhmät. Eri tahojen roo-liin ravitsemushoidossa otetaan kantaa muun muassa vuonna 2010 ilmestyneessä ravitsemushoitosuosituksessa

Ravitsemushoito tuo säästöjä

Sairauksien ennaltaehkäisy ja laadukas ravitsemushoito tuovat huomattavia säästöjä terveydenhuoltoon. Ravitsemushoidon tavoitteena on usein sairauksien ennaltaehkäisy. Ennaltaeh-käisevä hoito on halvempaa kuin sairauksien hoito. WHO:n mukaan 80 prosenttia sepelvaltimotaudeista ja 90 prosent-tia tyypin 2 diabeteksesta olisi ehkäistävissä terveyttä edistä-villä elintavoilla

Laadukkaasti toteutettu ravitsemushoito tehostaa lääkkeel-listä hoitoa. Lääkehoidon tehostuminen vähentää lääkityksen tarvetta ja jossain tapauksissa ravitsemushoidon ansiosta lääk-keiden käyttö voidaan lopettaa. Myös sairauksien etenemi-sen hidastamisessa ravitsemushoidolla on suuri merkitys. Jos

diabeteksen hoidossa onnistutaan ehkäisemään tai viivästyt-tämään diabeteksen liitännäissairautena tulleen munuaissai-rauden etenemistä dialyysihoitoon asti, pienenevät hoitokus-tannukset huomattavasti. Dialyysihoidon kustannukset poti-lasta kohden ovat vuodessa useita kymmeniä tuhansia euroja. Edellä mainitut seikat ovat vain esimerkki siitä, kuinka hyvin organisoitu ravitsemushoito yhdessä laaja-alaisen elintapaoh-jauksen kanssa voi tuoda säästöjä terveydenhuollolle. Säästöt kertyvät pitkällä aikavälillä ja niitä voi olla vaikea nähdä. Tä-mä saattaa olla yksi syy siihen, miksi ravitsemushoitoon ei ny-kyisin kohdenneta riittävästi resursseja.

Uusi sarja alkaa

Ravitsemushoidolla on iso merkitys myös lähi- ja perushoi-tajien työnkuvassa. Tästä numerosta alkaa uusi sarja, joka kä-sittelee eri sairauksien erityisruokavalioita ja ravitsemushoitoa, joista toivon olevan apua superilaisten hoitotyöhön.

Ruokavaliohoidon mahdollisuudet

teksti mikko rinta

Ravitsemushoito on ruokavalion avulla tapah-tuvaa terveyden edistämistä ja sairauksien hoi- toa. Lisäksi ravitsemushoidolla ehkäistään ja hoidetaan vajaaravitsemusta.

RavitsemushoitosuositusPotilaiden ravitsemukseen perehtynyt asiantuntijaryh-mä julkaisi vuonna 2010 Ravitsemushoitosuosituksen, jonka tavoitteena on yhdenmukaistaa ravitsemushoi-toa ja siihen liittyviä käytäntöjä osana potilaan koko-naishoitoa sekä kuntoutusta. Suositus on tarkoitettu sairaaloiden ja terveyskeskusten, palvelu- ja hoito-kotien sekä kuntoutuskeskusten koko henkilökunnal-le: www.vrn.fi -> ravitsemussuositukset -> erillisryh-mät -> ravitsemushoitosuositus.

aiheeseen liittyvää muuta kirjallisuutta:erityisruokavaliot - opas ammattilaisille, dieettimedia 2009ravitsemushoito-opas, duodecim 2009

R

co

lou

rb

ox

44 super 5 • 2012

Sydän- ja verisuonisairauk-siin kuolee Suomessa 40 pro-senttia ihmisistä, enemmän kuin mihinkään muihin sai-rauksiin. Nämä sairaudet ovat myös merkittävimpien työkyvyttömyyteen johtavien syiden joukossa. Sydän- ja ve-risuonisairaudet ja niistä joh-tuvat kuolemat ovat kuiten-kin vähentyneet viime vuo-sikymmenten aikana erityi-sesti työikäisten miesten kes-kuudessa.

Sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijät

Ihmisen alttiuteen sairastua erilaisiin sairauksiin vaikuttavat monet tekijät. Tekijät joko lisäävät tai vähentävät sairastumis-riskiä. Yleisimpiin sydän- ja verisuonisairauksiin kuuluvat sepel- valtimotauti, sydämen vajaatoiminta, aivoverenkiertohäiriöt, kohonnut verenpaine ja rasva-aineenvaihduntahäiriöt. Sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä ovat muun muassa tu-pakointi, korkea verenpaine ja korkea veren kokonais- sekä LDL-kolesterolipitoisuus, unohtamatta perintötekijöitä ja useita sairauksia, kuten lihavuutta sekä diabetesta. Kohonnut verenpaine on WHO:n mukaan myös merkittävin ennenai-kaisen kuoleman ja toimintakyvyn vajauksen riskitekijä kor-kean elintason maissa.

Suomalaisten miesten sydänkuolleisuuden väheneminen jopa 80 prosentilla johtuu väestötasolla tapahtuneista posi-tiivisista elintapamuutoksista ja monella tasolla tapahtunees-ta hoidon kehittymisestä. Elintapamuutoksista mainittakoon pannukahvin juomisen vähentyminen 90 prosentilla 1980-lu-vun lopulta. Tällä on ollut huomattava vaikutus veren koleste-roliarvojen pienenemiseen.

Sydänystävällinen ruokavalio

Ruokavaliomuutoksilla voidaan vaikuttaa keskeisimmistä ris-kitekijöistä verenpaineeseen ja kolesteroliarvoihin. Tässä teks-tissä käsittelen, millaisilla ruokavalinnoilla näihin arvoihin voidaan ruokavaliolla vaikuttaa. Kattavamman koonnin löy-dät Sydänliiton vuonna 2010 julkaisemasta ravitsemussuosi-tuksesta: Ravinto sydänterveyden edistämisessä. Näihin suosi-tuksiin voit tutustua muun muassa sydänliiton nettisivujen kautta www.sydanliitto.fi.

Ravitsemushoito on veren suurentuneiden rasva-arvojen ensisijainen hoitomuoto. Rasvojen ja hiilihydraattien vaiku-tus veren kolesteroliarvoihin ja edelleen sydän- ja verisuoni-sairauksiin on herättänyt paljon keskustelua viime vuosina. Veren kolesteroliin vaikuttaa ruoasta saatavien rasvojen ja hii-lihydraattien laatu sekä määrä. On kuitenkin huomattava, et-tä ruokavaliomuutosten vaikutukset veren kolesteroliarvoihin ovat yksilöiden välillä suuret.

Ensinnäkin rasvoja tulee saada riittävästi. Rasvaa tulisi ruo-kavalion energiapitoisuudesta olla 25–35 prosenttia. Käytän-nössä naisten tulisi saada rasvaa vähintään 60 grammaa ja

Erityisruokavaliot 1/10

Sydänterveys ja ravitsemus

c o l o u r b o x

i n g i m a g e

super 5 • 2012 45

miesten 90 grammaa. Vähäinen rasvojen saanti, etenkin jos rasvat korvataan nopeasti verensokeria nostavilla hiilihydraa-teilla, lisää sydän- ja verisuonisairauksien määrää.

Hiilihydraattien saantia ei tarvitse kuitenkaan rajoittaa, vaan ne kannattaa nauttia laadukkaassa muodossa kuten täysjyväviljatuotteina, kasviksina, hedelminä ja marjoina. Täysjyväviljatuotteita 2,5 annosta käyttävillä verrattuna 0,2 annosta käyttäviin on 21 prosenttia vähemmän sydän- ja verisuonisairauksia. Itämeren ruokavaliota koskevissa tutki-muksissa on muun muassa osoitettu, että sydän- ja verisuoni-tautien varhaisia merkkejä voidaan vähentää lisäämällä kalan ja mustikoiden käyttöä sekä korvaamalla valkoinen vilja täys-viljalla. Lisäksi kohonneen verenpaineen riskiä voidaan pie-nentää suositusten mukaisella kuidun saannilla ja vähäsuo-laisten täysjyväviljavalmisteiden käytöllä. Sydänliitto suosit-telee, että naisten tulisi saada kuitua vähintään 25 grammaa ja miesten 35 grammaa vuorokaudessa.

Kasviksia, hedelmiä ja marjoja sydänliitto suosittelee syö-mään viisi, kuusi annosta päivässä, yhteensä ainakin puoli kiloa. Jokaista syötyä hedelmäannosta kohden sepelvaltimo-taudin riski pienennee seitsemällä prosentilla ja aivohalvauk-sen riski 11–12 prosentilla. Yksi päivittäinen vihannesannos pienentää sepelvaltimotaudin riskiä 11 prosentilla.

Pähkinöiden käyttö ruokavaliossa vähentää veren LDL-kolesterolipitoisuutta sekä sepelvaltimotaudin ja sydänkuole-mien määrä. American Dietetic Associaton suosittelee sydän-terveyttä edistävään ruokavalioon päivittäin noin 30 gram-maa eli kolme ruokalusikallista suolaamattomia pähkinöi-tä. Pähkinöiden hyödyt välittyvät muun muassa niiden si-sältämien rasvojen ja kuidun kautta. Pähkinöiden päivit-täiseen käyttöön suomalaiset suositukset eivät kuitenkaan ohjaa, vaan pähkinöistä saatavien sydänterveyttä edistävien ravintoaineiden saanti pyritään varmistamaan muulla tavoin.

Rasvojen laatu ja sydänterveys

Rasvoista haitallisimpina sydänterveydelle pidetään trans-rasvoja, joita saadaan grilliruoasta ja konditoriatuotteista. Transrasvat vaikuttavat negatiivisesti veren kolesteroliarvoi-hin. Transrasvojen saanti on kuitenkin Suomessa vähäistä ei-kä täten ole väestötasolla merkittävä veren kolesteroliarvoi-hin vaikuttava tekijä.

Tyydyttynyttä rasvaa, jota saadaan muun muassa maito- ja lihatuotteista, on yhdessä transrasvan kanssa pidetty sy-dän- ja verisuonisairauksien yhtenä suurimmista riskiteki-jöistä. Viime vuosina on kuitenkin osoitettu, että tyydytty-nyt rasva ei olekaan niin merkittävä riskitekijä kuin on vuo-sikymmenet ajateltu. Tästä huolimatta se ei ole sydänterveyt- tä edistävä vaan vaikutuksiltaan neutraali tai hieman negatii-vinen. Lisäksi suosituksia suuremmalla tyydyttyneen rasvan saannilla on muita epäedullisia vaikutuksia terveyteen. Se voi muun muassa heikentää insuliiniherkkyyttä ja lisätä elimis-tön muodostamia tulehdustekijöitä.

Rasvoja valitessa tulee aina ensisijaisesti varmistaa peh-meiden rasvojen riittävä saanti. Pehmeät rasvat, etenkin luontaiset omega3-rasvan lähteet, kuten kala ja rypsiöljy, ovat sydänterveyttä edistäviä. Rasvojen vaihtamisesta kovasta rasvasta pehmeään on saatu positiivisia tuloksia. Kun energi-

asta viisi prosenttia tyydyttyneitä rasvoja vaihdetaan pehmei-siin monityydyttymättömiin rasvoihin, sydäntapahtumat vä-hentyvät 10–17 prosenttia ja sydänkuolemat 26 prosenttia.

Kohonneen verenpaineen ehkäisy

Kohonneen verenpaineen tärkeimpiä muutettavissa olevia vaaratekijöitä ovat liikapaino, ruokasuolan runsas saanti, al-koholin käyttö ja vähäinen fyysinen aktiivisuus. Suositeltu suolan enimmäissaanti päivässä on miehillä alle seitsemän grammaa, naisilla alle kuusi grammaa ja korkeasta verenpai-neesta kärsiville alle viisi grammaa. Runsas suolan käyttö lisää muidenkin sydän- ja verisuonisairauksien määrää sekä johtaa niistä johtuviin kuolemiin.

Lisäksi pehmeiden rasvojen, laadukkaiden hiilihydraat-tien ja maitotuotteiden suositusten mukainen saanti alen-taa verenpainetta tai ehkäisee verenpainetaudin syntymistä. 1970-luvulta 2000-luvulle ruokavaliossa tapahtui kohonneen verenpaineen ehkäisyn kannalta positiivisia muutoksia, mut-ta nyt edullinen kehitys on pysähtynyt. Esimerkiksi alkoho-lin käyttö on lisääntynyt ja suolan saanti on edelleen runsasta. Lisäksi lihavuus sekä fyysinen passiivisuus ovat lisääntyneet. Edellä esitetyt asiat heikentävät myös muuta sydänterveyttä..

Ravintolisät ja sydänterveysKasvistanolit ja -sterolitKasvistanolit ja -sterolit ovat osoittautuneet tehok-kaaksi tavaksi pienentää veren kokonais- ja LDL-ko-lesterolia. Suositeltu päivittäisannos kasvisterolia ja -stanolia sisältäviä tuotteita laskee kolesteroliarvoja keskimäärin 6–10 prosenttia.

KalaöljyvalmisteetOmega3-rasvahapot tulee aina ensisijaisesti saada ravinnosta luonnollisten lähteiden muiden hyötyjen vuoksi. Runsas kalarasvojen saanti voi lisätä veren-vuototaipumusta ja heikentää diabeteksen hoitota-sapainoa. Lisäksi turha kalaöljykapseleiden käyttö voi nostaa veren LDL-kolesterolipitoisuutta ja paastoglu-koosiarvoja etenkin, jos glukoosiaineenvaihdunnassa on häiriö. Kalaöljyvalmisteita suositellaan ainoastaan sepelvaltimotautipotilaille, jotka eivät syö kalaa. Li-säksi valmisteita voidaan käyttää triglyseridiarvojen laskuun lääkärin valvonnassa.

Arginiini-valmisteetRavintolisämarkkinoille on tullut lukuisia arginiini-val-misteita. Suurina annoksina l-arginiinin käyttö aiheut-taa haittavaikutuksia ja lisää jopa sydänpotilaan in-farktiriskiä. Lisäravinteena kaupattavat arginiini-val-misteet eivät ole sydän- ja verisuonisairauksien käy-pää hoitoa.

i n g i m a g e

46 super 5 • 2012

Perjantaina 7.9.2012, Helsingin MessukeskusKongressisiipi, Messuaukio 1

10.00–10.10 Tapahtuman avaus10.10–10.30 Valtiovallan tervehdys10.30–10.45 SuPer-terveiset10.45–11.15 Mikä ihmeen sora-laki?11.15–12.00 Opiskelijat äänessä jalkojenhoidon koulutusohjelma /osaamisala oppisopimusopiskelijan kokemuksia12.00–12.45 Lähihoitajat kertovat työstään päihdetyössä, labrassa ja muistikoordinaattorina12.45–13.15 Kohtaa minut oikein potilaan ja asiakkaan näkökulma13.15–14.00 Tutkittua tietoa lähihoitajien työhyvinvoinnista14.00–15.00 Haasteellisen asiakkaan kohtaaminen hoitotyössä15.00–15.30 Jani-Petteri -show

Lisätiedot: paula.soivio@superliitto.fi

VAPAA PÄÄSY!SuPer järjestää:

Lähihoitajaopiskelijoille ja opettajille

Juontaa Janne Kataja

Jani-Petteri-show

super 5 • 2012 47

”Ehdottomat kannat on hyvä renki, mutta huono isäntä."

helsingin sanomat 20.4.2012

Lue myös nämäPalasia sieltä täältä

toukokuu

Vertailu

Raakakahvia

kulutettiin

vuonna 2009

Suomessa

11,92 kiloa

ja Virossa

5,53 kiloa.

kahvi.net

vanhuspalvelulain henkilöstömitoitusasiassa takkinsa kääntänyt peruspalveluministeri maria guzenina-richardson.

Kesätyöntekijöille tukea ja turvaa Kesäduunari-palveluistaSTTK:n, Akavan ja SAK:n yhteinen Kesäduunari-info palvelee kaikkia ke-sätyöntekijöitä tou-kokuun alusta elo-kuun puoleenväliin saakka.

Maksuton neuvontapuhelin on aloittanut päivystyksen numerossa 0800 179 279. Verkkosivut löytyvät osoitteesta www.kesaduunari.fi. Ke-säduunari-palvelu on myös Faceboo-kissa.

Työsuhdeasioiden on oltava kun-

nossa myös pa-ri kuukautta kes-tävissä kesätöissä. Nettisivulta löy-tyy lista tärkeistä muistettavista asi-oista.

Jokaisen kesä- työntekijän kannattaa muistaa aina- kin seuraavat asiat: tee työsopimus, kysy neuvoa, suojele itseäsi, tarkista palkkasi, huolehdi lomakorvauksis- ta, pyydä työtodistus, tutustu työ- suojeluvaltuutettuun ja luottamusmie-heen sekä liity ammattiliittoon..

Perheen asema ja asuinaluevaikuttavat lapsen elämäänVanhempien koulutustausta ja talou-dellinen asema vaikuttavat lapsen kas-vuun ja kehitykseen. Eroja lasten ter-veydessä ja hyvinvoinnissa havaittiin myös eri asuinalueiden välillä.

Tiedot perustuvat Terveyden ja hy-vinvoinnin laitoksen seurantatutki-mukseen.

Tutkimuksen mukaan joka kolman-nessa vähän koulutetun äidin perheessä oli vaikeuksia kattaa menot käytettävis-sä olevilla tuloilla. Ylipaino oli yleisem-pää enintään ammatillisen koulutuk-sen suorittaneiden äitien lapsilla kuin vähintään opistotasoisen koulutuksen suorittaneiden lapsilla.

Ylipainon yleisyydessä havaittiin myös alueellisia eroja. Kainuulaislapsil-la ylipaino ja lihavuus olivat yleisempiä kuin turkulaisilla.

Sen sijaan merkittäviä äidin koulu-tuksesta tai alueesta riippuvia eroja ei havaittu lasten pitkäaikaisessa sairasta-misessa, sairastumisessa infektiotautei-hin, säännöllisissä lääkityksissä tai an-tibioottien käytössä. Eroja ei näkynyt käynneissä perusterveydenhuollon lää-kärissä tai hammaslääkärissä. Myös-kään nuorten masennusoireilussa, vä-symyksessä ja uupumuksessa tai niska-hartiasäryssä ei havaittu sosioekonomi-sia tai alueellisia eroja..

Joka neljännellä on korvauslääkeJoka neljännellä suomalaisella on oi-keus erityiskorvattaviin lääkkeisiin. Yleisimmät erityiskorvauk-seen oikeuttavat sairaudet ovat verenpainetauti, dia-betes ja keuhkoastma.

Yleisin erityiskorvauk- seen oikeuttava sairaus oli

krooninen verenpainetauti, jonka vuok- si oli myönnetty puoli miljoonaa oi-

keutta. Toiseksi yleisin oli dia-

betes, 253 100 oikeutta, ja kolmanneksi yleisin krooni-nen keuhkoastma, 238 700

oikeutta..

48 super 5 • 2012

Lääkkeiden annosjakelujakaa mielipiteet

teksti ja kuvat jukka järvelä

Lääkkeiden koneellinen annosjakelu on otettu käyttöön joissakin kunnissa ja hoitokodeissa, mutta Suomessa asia ei ole läheskään niin yleistä kuin Ruotsissa.

Suomessa runsaat 20 000 henkilöä saa lääkkeensä annosjakelupussissa. Ruotsissa vastaava luku on kymmenkertainen.

Meillä noin kymmenen vuotta sitten aloitettu annospussilääkitys mietityttää vielä monia kun-tia ja hoitopaikkoja: Onko se turvallisempi ta-

pa jakaa lääkkeitä vai menettävätkö hoitajat lääkeosaamisen-sa? Entä hinta?

SuPerin kanta annosjakeluun on varauksellinen muun muassa siksi, että liitto pelkää hoitajien lääkeosaamisen heik-kenevän. Tätä osaamista tarvitaan, koska se, joka antaa lääk-keen potilaalle, myös vastaa lääkityksestä, vaikka joku toinen pussittaisi pillerit.

Turvallisuus

Lääkkeiden valtakunnallisesta annosjakelusta vastaa kaksi pääkaupunkiseudulla toimivaa apteekkia omine identtisine laitteineen. Espoonlahden apteekki aloitti annosjakelupal-velunsa 2000-luvun alussa ja Itäkeskuksen apteekki nelisen vuotta sitten. Kaikki muut apteekit ympäri Suomea valitsevat kumpaa apteekkia he käyttävät kumppaninaan.

Itäkeskuksen apteekin lääkkeet pussittavan Pharmac Fin-landin toimitusjohtaja Anne Lehtonen on tutkinut annosja-kelua.

– Ajan säästö on selkeästi tullut esille. Toinen tärkeä hyö-ty on lääkitysturvallisuus. Pussin päällä on tarkka tieto asiak-

Pharmac Finlandin toimitusjohtaja Anne Lehtonen oli 1980-luvulla superilainen. Hän on tehnyt monipuolisesti hoitotyötä. Lehtonen seisoo annosjakelukoneiden edessä kädessään metritavarana ulos tulevia valmiita annospusseja.

super 5 • 2012 49

Annosjakelun plussia ja miinuksia

+ aikaa säästyy itse hoitotyöhön+ jako turvallista kiireessä ja stressitilanteissa+ sijaisten kannalta helpompaa+ lääkehävikki pienempi+ pussi on hygieeninen

kaasta, lääkkeistä ja antoajasta. Lisäksi hoitaja voi meidän verkkosivumme kautta katsoa kuvia, verrata ja tarkistaa kaik-ki jakeluvalikoimassamme olevat 800 lääkettä.

Lehtonen korostaa hoitokodin, apteekin ja lääkärin vah-vaa sidettä annosjakeluasioissa. Kun tämä yhteistyö toimii, ja-kelukin on kunnossa.

Voiko annosjakeluun luottaa sataprosenttisesti eli tekeekö pussituskone virheitä? Lehtonen kertoo, että poikkeamia on havaittu hyvin vähän: laskennallisesti kuudessa pussissa mil-joonasta on ollut vääriä lääkkeitä. Koneen silmä ei esimerkik-si erottanut tarkastuksessa omega-3-tablettia ulostuspilleris-tä, koska molemmat ovat kirkkaita. Kumpikin lääke poistet-tiin tapauksen jälkeen annosjakeluvalikoimista ja siirrettiin kaappilääkkeisiin.

Lehtonen kertoo, että annospussit tarkistetaan monella ta-paa viivakoodein, mekaanisin varmistuksin, valokuvaamalla ja myös ihmissilmin. Yhteen pussiin mahtuu jopa kahdeksan eri lääkenimikettä.

Mikä sopii, mihin sopii?

Kaikkea lääkitystä ei voida siirtää annospusseihin. Nestelääk-keiden lisäksi esimerkiksi kuurilääkkeet, sytostaatit, hormo-nivalmisteet ja penisilliinijohdannaiset antibiootit eivät yleen-sä eri syistä sovellu annospussilääkitykseen.

Monessa kunnassa ja hoitopaikassa on kuitenkin päädyt-ty annosjakeluun. Moni parhaillaan harkitsee asiaa. Ajansääs-tön lisäksi annosjakelu joidenkin mielestä säästää myös rahaa, kun turhia lääkkeitä ei jää nurkkiin vanhenemaan.

Anne Lehtonen arvioi, että annosjakelu maksaa keskimää-rin noin kymmenen euroa viikolta yhtä potilasta kohti. Sum-maan saa korvausta Kelalta. On myös kuntia, jotka maksavat kaikki annosjakelusta aiheutuvat kulut.

– Meillä yhteiskunnan tuki annosjakelua kohtaan voisi ol-la suurempi, Lehtonen toivoo.

Annosjakelu sopii vanhusten palvelutaloihin, kotihoitoon ja dosetin korvaajaksi kenelle vain, joilla on vaikeuksia moni-mutkaisen annostuksen kanssa. Pussissa annettavat lääkkeet eivät sovellu akuuttiosastoille tai henkilöille, joiden lääkitys vaihtelee paljon.

Muistakaa koulutus

– Yksi ongelma on se, että kun kunta päättää siirtyä annosja-keluun, hoitajien koulutus unohtuu. Jos annospussit otetaan kerralla käyttöön työpaikalla aivan uutena asiana ja vain il-moitetaan, että nyt jaetaan näin, tämä tietysti herättää hoita-jissa epäluuloja. Koulutusta antavat esimerkiksi apteekit, Leh-tonen kertoo.

– Sitä suren, että joissakin paikoissa lääkkeet kaadetaan pusseista dosettiin ja jatketaan vanhalla tyylillä. Meidän pus-sittajien vaivalloinen työ menee täten hukkaan.

Lehtonen ei ymmärrä puheita lääketietämyksen heikenty-misestä pussijakelussa.

– Olen itsekin ollut hoitaja. Ei tämä mielestäni vaikuta lää-ketuntemukseen. Paraneeko lääketuntemus silloinkaan, kun lähi- tai perushoitaja kaataa kippoon lääkkeet, jotka sairaan-hoitaja on laittanut dosettiin?

SuPer liittona ajaa sitä, että lähi- ja perushoitajat voisivat jakaa lääkkeet alusta loppuun itse ilman, että asiassa tarvittai-siin esimerkiksi sairaanhoitajia välikätenä ollenkaan.

Lääkemuutokset

Viime kädessä jakaja vastaa siitä, mitä lääkettä asiakkaalle ja potilaalle on annettu. Toistaiseksi annosjakelussa ei ole tapah-tunut sellaisia virheitä, joissa vastuukysymykset todella jou-tuisivat suurennuslasin alle. Selvää on, että hoitajan pitää tie-tää, mitä lääkettä hän antaa.

Kun lääkitys vaihtuu kesken annosjakelun, joudutaan kä-sitöihin. Pussin päälle on tehtävä viilto, jonka jälkeen lääke vaihdetaan ja viilto teipataan umpeen.

– Me suosittelemme, että lääkkeenvaihdot tehtäisiin sil-loin, kun asiakkaalle toimitetaan uusi kahden viikon annos-pussirulla.

Verenpaineen äkilliset muutokset ja monet muut akuu-tit lääkitysmuutosta vaativat hoidot toki vaativat nopeam-paa reagointia.

Aiemmin annospusseja oli hankalahko avata ja lääkkeet saattoivat avatessa pudota ja kadota. Nyt molemmat koti-maiset annospussittajat ovat uudistaneet pussimateriaalia ja pussin avaamistapaa, joten näiden ongelmien määrän pitäi-si vähetä..

- lääkeosaaminen heikkenee- lääkemuutosten teko hankaloituu- ei poista kaikkia lääkekaappilääkkeitä- varalääkkeitä ei ole kadonneiden tilalle- säästyykö aikaa sittenkään?

50 super 5 • 2012

Ankkuri-projektiAnkkuri-projekti on Esr-hanke, joka tarjoaa tukea ammatillisen koulutuksen ja työelämän nivel-vaiheisiin. Projekti jatkuu touko-kuun loppuun 2013 asti. Rahoi-tuksensa hanke saa Opetushalli-tukselta.

Ankkurissa opintonsa keskeyt-täneitä opiskelijoita autetaan suorittamaan tutkintonsa val-miiksi yhteistyössä työpaikkojen ja työnantajien kanssa. Projekti pyrkii lisäksi tukemaan maahan-muuttajien siirtymistä opinnoista työelämään ja kehittämään ope-tus- ja ohjaushenkilöstön osaa-mista opiskelijoiden tukemisessa. Näin Ankkuri työskentelee hoito- ja hoiva-alan työvoiman riittä-vyyden varmistamiseksi myös tulevaisuudessa.

lisätietoa: www.hdo.fi/projektit

Tutkinto valmiiksi Ankkurin avulla

un kerran kesken jää-neen tutkintonsa saa valmiiksi, nousee huu- lille helpottunut hy-my.

– Valmistuin lähi-hoitajaksi nyt maaliskuussa suuntautu-misvaihtoehtonani vammaistyö, iloit-see Mariia Soidinniemi, yksi ensimmäi-sistä Ankkurin tuella valmistuneista.

– Ja olen itse asiassa jo hakenut jat-kokoulutukseen ensihoidon suuntautu-misvaihtoehtoon.

Helsingin Diakoniaopiston toteut-tamassa Ankkuri-projektissa opiskeli-joita tuetaan tutkinnon valmiiksi suo-rittamisessa noin puolen vuoden jakson aikana. Ankkuriin valitaan vain sellaisia opiskelijoita, joiden tutkinnosta puut-tuu enintään 20 opintoviikkoa. Seu-raava haku on käynnissä parhaillaan, ja uudet opiskelijat aloittavat elokuussa.

Ankkuri-projekti on myös kiinnostu- nut syistä, joiden opiskelijat kertovat vai- kuttaneen opintojen keskeyttämiseen. Tiedon avulla voidaan tunnistaa kipupis- teitä opiskelijoiden poluilla ja kehittää niihin joustavia pedagogisia ratkaisuja.

Ankkurin pidemmän aikavälin ta-voite on työelämän kanssa yhteenso-pivan koulutusmallin kehittäminen. Tarkoitus on, että projektin päätyttyä mallia voitaisiin soveltaa oppilaitoksis-sa. Joustava, työelämään nivoutuva lä-hestymistapa on toki tuttu muun mu-assa oppisopimuksista ja alkaa jo näkyä

teksti ja kuva henriikka hakkala

Koulutuksen keskeytyminen ennen tutkinnon valmistumista kasvattaa riskiä syrjäytyä sekä koulutuksesta että työelämästä. Opintojen ja työelämän nivelvaiheessa kamppaileville tukea tarjoaa Ankkuri-

projekti. Pienellä sparrauksella vajaasta tulee valmista.

laajemminkin nuorten ammatillisessa koulutuksessa ja aikuiskoulutuksessa.

Uutta Ankkurissa on pedagoginen coach eli ohjaaja, jonka tehtävänä on tukea opiskelijaa tämän opinnoissa. Työnkuvassa on käytetty hyväksi opis-keluvalmentajan, yksilöllisen valmen-tajan ja työvalmentajan toimintatapoja.

Opiskelijan oma Ankkuri

Ankkuri-projektissa vasta etsitään par-haita käytäntöjä ja malleja. Projektin avulla tutkintoaan viimeistelevät opis-kelijat saavat siksi kukin paljon henki-lökohtaista huomiota.

Ankkurissa pedagogisena coachina toimiva Noora Puhakka kertoo olevan-sa puhtaasti opiskelijoita varten.

– Minun tehtäväni on tukea heitä, tsempata, sparrata ja antaa tarvittaes-sa tukiopetusta. Vierailen myös opis-kelijoiden työpaikoilla. Ankkuri-pro-jektilla on hyvät resurssit, joten minul-la on aikaa ja mahdollisuuksia kuulos-tella niitä tarpeita.

Työnantajia Ankkuriin osallistuu yh-tä monta kuin opiskelijoita, sillä opin-not tehdään valmiiksi osaamista omassa työssä hankkien ja näyttäen. Toistaisek-si Ankkuriin on osallistunut neljätoista opiskelijaa ja työpaikkaa.

– Koulutusmallia kehitettäessä tar-koitus on, että vietän enemmän aikaa työpaikoilla. Silloin voimme työpaik-kaohjaajan ja arvioivan opettajan kans-sa pohtia, miten niitä opetussuunnitel-man mukaisia sisältöjä voitaisiin vie-dä konkreettisesti työpaikoille, Puhak-ka jatkaa.

Mariia Soidinniemen opinnot ank-kuriopiskelijana alkoivat, kun Helsin-gin Diakoniaopiston opinto-ohjaaja ehdotti projektia avuksi keskeytynei-den oppisopimusopintojen viimeiste-

K

super 5 • 2012 51

FaktaTuoreimmat tilastot kertovat, että ammatilliseen tutkintoon johta-van koulutuksen keskeytti vuon-na 2010 kaikkiaan 8,1 prosenttia opiskelijoista. lähde: www.tilastokeskus.fi

lemiseksi. – Minulle tuli sellainen tunne, että

opinnot täytyy saada valmiiksi. Olin valmis suorittamaan ne päiväkouluna-kin, mutta oli hienoa, että voin tehdä ne näin.

Alkuhaastatteluun osallistuivat opo, pedagoginen ohjaaja ja Mariia itse. Sil-loin selviteltiin yhdessä, mitä tutkin-nosta puuttuu ja sovittiin alustavia ai-katauluja.

Erityisesti apua oli siitä, ettei opis-kelulle määrätty tarkkoja määräaikoja ja Mariia koki valmentajan olevan juu-ri hänen puolellaan.

– Ankkurin coachin kanssa sain ju-teltua taustastani ja siitä, miksi opinnot keskeytyivät. Moni kun saattaa ajatella, että sitä on vain laiska, kun ei saa oppi-sopimustaan valmiiksi. Mutta ei se sitä ollut. Sitten, kun sitä älytöntä painetta ei ollut, niin – hups! – sainkin kaiken tehdyksi. Selviä kaavoja ei ollut, vaan se tehtiin minun elämäni mukaan.

Yhdessä kynnyksen yli

Pedagoginen ohjaaja on juuri se hen-kilö, joka voi tarttua niihin opiskeli-joihin, jotka eivät saa suurissa opis-kelijaryhmissä tarvitsemaansa lisätu-kea. Oppilaitos ja opettaja seuraavat opintosuunnitelmaa. Opettajien aika ei valitettavasti riitä sen varmistami-seksi, että jokainen opiskelija pärjää vauhdissa.

Monille on keskeytyneiden opin-tojen takia syntynyt huono minäkuva oppijana. Kokemukset oppilaitokses-ta ovat voineet olla jotenkin hankalia tai opinnot ja työ ovat menneet ristiin. Noora Puhakka pohtii syitä opintojen keskeytymisen taustalla:

– Valitettavasti pudokkaita on tänä päivänä niin paljon, ettei opettajan ai-ka riitä tarkkailemaan jokaisen tilannet-ta. Kasaantuvista rästitöistä tulee heille musta pilvi, joka näyttää voittamatto-malta, vaikkei se suinkaan ole sitä.

Osalle riittää pieni tuuppaaminen kynnyksen yli, toiset kaipaavat jatku-vaa mukana kulkemista. Yhdelle kym-menen tuntia on tarpeeksi, toiselle taas aivan liian vähän.

– Jo se, että joku kannustaa, tekee joidenkin kohdalla ihmeitä. Tarvitaan vain joku kertomaan sitä toista puol-

ta. Sanomaan, että sinä pystyt, Puhak-ka korostaa.

Mariia Soidinniemeä motivoi opin-tojen loppuun saattamiseen myös se, että ankkuriopiskelijana hän saattoi jat-kaa maaliskuussa 2008 oppisopimus-opiskelijana aloittamaansa työskentelyä Mantelissa. Manteli on on ASPA Palve-lut Oy:n aivovammaisille ihmisille te-hostettua palveluasumista tarjoava toi-mintayksikkö Helsingissä. Työ on haas-tavaa, mutta juuri sitä, mitä Mariia ha-luaa tehdä.

– Vammaistyö on minun juttuni. Mantelin hyvä ja kannustava hen-

ki ovat auttaneet eteenpäin. Mariia pi-ti esimiehensä ajan tasalla opintojensa etenemisestä ja muun muassa puuttu-nut vammaistyön näyttö järjestyi omal-la työpaikalla.

– Tuosta takapihan puutarhan ke-hittämisestä tein myös yhden vaaditun projektityön. Siitä olemme saaneet AS-PAn sisäisen kehittämispalkinnonkin. Puutarhassa kasvatetut kasvikset syöm-me täällä kesällä.

Valmistuttuaan maaliskuussa 2012 Mariia kävi puolentoista tunnin lop-pukeskustelun Ankkuri-projektin työn-tekijöiden kanssa. Opiskelijoiden pa-laute on tärkeää jatkokehityksen raa-ka-ainetta.

– Keskeyttämisen ehkäiseminen koe-taan hyvin tärkeäksi. Siksi me etsim-me uusia toimintamalleja, joilla siihen voidaan puuttua nykyistä paremmin, Noora Puhakka korostaa.

Mitä Ankkurin jälkeen?

Koska kristallipalloa ei ole, täytyy odot-taa ja katsoa, missä muodossa Ankkuri-projektissa aloitettu toiminta voisi saa-da jatkoa. Noora Puhakka toivoo, että käteen jäisi jotakin sellaista, jota voitai-siin viedä pysyvästi työhön.

– Nyt pohditaan, voisiko tämä pe-dagogisen coachin työ olla aivan oma työnkuvansa. Vielä ei ole vastausta sii-hen, olisiko sille tarvetta.

Mahdolliseen jatkoon vaikuttavat niin resurssit kuin tarvekin.

– Voi olla, ettei ole tarvetta kokopäi-väiseen tehtävään, mutta mahdollista olisi myös upottaa palasia tästä toimin-nasta muiden työnkuviin, esimerkik-si opettajan, opon tai kuraattorin teh-täviin.

Mariia Soidinniemi ainakin toivoo, että Ankkuri ei päättyisi projektin mää-räaikaan.

– Olisi kyllä hyvä, että tämä projek-ti saisi jatkoa. Että se tulisi pysyväksi osaksi opiskelemista. Opintojen loppu-vaiheessa, kun muut luokalla olivat val-mistumassa, itselle tuli olo, että on epä-onnistunut, kun ei saanut opintoja pää-tökseen. Siksi, jos joku kysyi opinnois-tani, tuli sellainen olo, että älkää kysy-kö. En jaksa ajatella koko asiaa. Ank-kuri-projektin kautta minulle tuli tosi hyvä fiilis..

Mariia Soidinniemi nauttii vaativasta mutta palkitsevasta työstään.

52 super 5 • 2012

ampereen Koukkunie-men osastolla 17 työsken-televä perushoitaja Sinik-ka Valve on sitä mieltä, että niinkin suuresta lai-toksesta kuin Tampereen

Koukkuniemen vanhainkodista löytyy pieniä ja ihania keitaita, joissa tehdään ihmisläheistä hoitotyötä.

– Koukkuniemestä on kirjoitettu ja puhuttu, kuinka asiat muka olisi-vat huonosti. Olen työskennellyt tääl-lä eri osastoilla koko urani. Nykyisessä työpaikassani osastolla 17 on loistavat työkaverit. Pomo on viimeisen päälle mukava eikä koskaan huonolla tuulella. Yhteishenki toimii, kukaan ei valita tai marise. Asukkaat voivat hyvin, ja omai-silta saadaan kiitosta. Tällaisessa työyh-teisössä jaksaa.

Osaston vastaava sairaanhoitaja Jaa-na Koistinaho on samaa mieltä, paitsi siinä, että esimies ei voi olla aina muka-va. Yhteisö elää, ristiriitoja tulee, mutta ne puhutaan auki.

– Meillä on hyvin tunnollinen ja si-toutunut työyhteisö. Työt tehdään vii-

Kun perinteistä vanhusten hoitotyötä tehdään viimeisen päälle huolellisesti ja hyvässä ilmapiirissä, kyse ei voi olla muusta kuin hyvästä työpai-kasta.

Koukkuniemen osasto 17 Tampereella on

Perushoidon keidasteksti ja kuvat jukka järvelä

T

meisen päälle ja asioista keskustellaan paljon. Selkäänpuukottamista on hy-vin vähän. Kaikilla on yhteinen tavoi-te eli hyvä vanhustyö. Osasto kuitenkin on monen ihmisen koti ja heille halu-taan antaa loppuun asti mahdollisim-man hyvää hoitoa ja yhteiseloa.

Tyytyväisiä asukkaita

Hyvä hoito näkyy asukkaiden kunnos-sa. Makuuhaavat ja säärihaavat ovat harvinaisia. Hyvään perushoitoon kuu-luu, että patjoja ja muita erikoisvälinei-tä hankitaan heti, jos niille tulee tarvet-ta.

Omaisilta tulee myönteistä palautet-ta ja pikkulahjoja yhteiseen kahvitilaan.

super 5 • 2012 53

Joidenkin asukkaiden yöpöydillä on vihkoja, joiden avulla omaiset ja hoita-jat viestivät keskenään. Hoitajat laitta-vat vihkoon esimerkiksi tiedon siitä, et-tä nyt on käväisty yhdessä tanssimassa.

Jokaisella asukkaalla on oma huo-ne, jossa on omia tavaroita. Kaupun-kivierailut eivät ole harvinaisia. Kylillä käydään esimerkiksi nauttimassa kahvit hillomunkkeineen.

– Vaikka monen asukkaan muisti on huono, on hienoa kuulla kiitosta jopa nimen kera. Vanhukset saattavat sanoa, että mukava kun tulit tai loman jälkeen, että missä oikein olet ollut, Sinikka Val-ve ja perushoitajat Tarja Kekki ja Taija Jussila kertovat.

Esimiehenä toimiva Jaana Koistin-aho kiittelee henkilökuntaansa siitäkin, että muutosten keskellä työt sujuvat ammattimaisesti.

– Henkilökunnalla on hyvä paineen- sietokyky. Osastolle on tullut entistä vaikeammin hoidettavia asukkaita ja enemmän töitä. On ääntä, meteliä ja kahden autettavia, mutta ammatilliset hoitajamme osaavat ottaa asukkaat yk-silöllisesti.

Yhteispelillä

– Innostamme, kehumme ja kannustam- me toinen toisiamme. Ideat kerrotaan julki ja ne ovat kaikkein käytössä työs-sä. Jokaisella on vahvuutensa, joka tuo-daan esille. Minä olen hyvä toimitta-maan vatsoja, joku toinen on haavan-hoidossa vahva. Osaston koristelemisel-la ja sisustamisella on omat osaajansa, Sinikka Valve luettelee.

– Tapaamme paljon siviilissä ja se-kin lisää yhteishenkeä, Tarja Kekki lisää.

Yhteiset kirpputorit, ruokailut ja keilaamiset kuuluvat osasto 17:n oh-jelmaan. Vapaa-aikana moni työnteki-jä kulkee kadulla silmä tarkkana, josko joltakin näyteikkunalta tai kirpputori-pöydältä löytyisi mukavaa sisustustava-

raa työpaikalle.Osa kokeneemmasta henkilökun-

nasta naureskelee keskenään ja nimit-telee itseään estrogeenihirviöporukaksi. Uudet ja nuoremmat työntekijät ovat kuitenkin sopeutuneet joukkoon hy-vin. Valve kiitteleekin esimiestään hy-vistä rekrytoinneista.

– Sanotaan niin, että mitä enemmän puhutaan, sen parempi työyhteisö..

Koukkuniemessä viihdytään. Istumassa vasemmalla perushoitaja Sinikka Val-ve, lähihoitaja Anniina Tiilikainen ja fysioterapeutti Leena Vuori. Takana sai-raanhoitaja Jaana Koistinaho, lähihoitaja Pirjo Kivelä, lähihoitaja Taija Jussila, lähihoitaja Tarja Kekki, lähihoitajaopiskelija Ina Weijo, lähihoitajaopiskelija Maiju Salminen, työllistetty Jesse Leppä, hyvinvointiavustaja Raija Saarinen ja lähihoitaja Helena Hänninen. Kuvasta puuttuvat sairaanhoitaja Tuija Koivumä-ki, lähihoitajat Hele Lukonen, Silva Kukkonen, Riitta Kivelä, Sirpa Kivimäki ja Katja Ouramaa sekä laitoshuoltaja Ritva Lehtonen.

Koukkuniemenosasto 17

Osasto tarjoaa ympärivuorokautista hoitoa ja saattohoitoa vanhuksille, joi-den keski-ikä on 85 vuotta. Asukas-paikkoja on 20. Henkilökuntaa on 12,5, joista kaksi on sairaanhoitajia, kymme-nen lähi- ja perushoitajia sekä puoli-päiväinen laitoshuoltaja. Superilaisia osastolla työskentelee seitsemän.

54 super 5 • 2012

Työhyvinvointi 2012SuPerin teemavuosi

Asiakkaan voimavarat avuksiteksti ja kuva leena lindroos

Ergonomisesti laadukkaan hoidon tulos on hyvinvoiva asiakas – ja hyvinvoiva hoitaja. Pelkästään ergonomian näkökulmasta tehdyt ratkaisut eivät kuitenkaan takaa asiakkaan kannalta parasta hoitoa tai sitä, että hoitaja viihtyy työssään. Vuorovaikutus ja asiakkaan omien voimavarojen hoksaava hyödyntäminen lisäävät työn mielekkyyttä.

– Potilasnosto-sanan tilalla käyttäisin mieluummin termiä siirtäminen tai paremminkin siirtämisen avustaminen. Nos-tosta puhuttaessa asiakas ei ole aktiivinen toimija, totesi fy-sioterapeutti Minna Toikka SuPerin työsuojelupäivien osan-ottajille.

Usein hoitotyössä nostetaankin liian raskaita potilaita. Hoitajien taidot ohjata ja avustaa eivät useinkaan vastaa avus-tettavien tarpeita eivätkä työntekijät noudata tutkimustulos-ten mukaisia suosituksia avustustavoissaan

Toikan mukaan apuvälineitä ei aina osata tai haluta käyttää. Edelleen myös koulutuksessa välitetään avustustapoja, jotka on luokiteltu vaarallisiksi jo vuosikymmeniä sitten. Tarvitaan enemmän tietoa myös siitä, miten esimerkiksi muistisairasta ohjataan ja miten vaihtuvissa tilanteissa, ahtaissa tiloissa tai

Fysioterapeutti Tiina Kivinummi toi-mii ergonomiakorttikouluttajana Se-du Aikuiskoulutuksen hyvinvointialal- la. Hän kouluttaa potilassiirtojen er-gonomiaa täydennyskoulutuksena. Käytännössä koulutusjakso on toteu-tettu neljän iltapäivän kokonaisuute-na. Täydennyskoulutusta voidaan jär-jestää työyhteisössä tilaustyönä tai sii-hen voi osallistua avoimessa ryhmä-koulutuksessa. Käytännön harjoitte-lua on paljon:

– Pienillä muutoksilla voidaan eh-käistä vahinkoja ennalta ja lisätä työ-hyvinvointia. Ovathan tuki- ja liikun-taelinsairaudet yleisin syy hoitotyönte-kijöiden sairaslomiin ja ennenaikaisiin

eläköitymisiin, Kivinummi sanoo.

Onnistumisen ilo syntyy yhteistyöstä

– Aiemmin on tehty tempomalla ja nostamalla. Nyt puhutaan miellyttä-vämmästä potilaan siirtämisestä, ker-too koulutukseen osallistunut lähihoi-taja Anne Katila.

– Usein potilaasta itsestään saadaan siirtotilanteessa aktiivinen osapuoli, jos vain muistamme kertoa hänelle selkeäs-ti millaisin askelin siirto etenee ja kuin-ka toivomme hänen toimivan.

– Onnistumisen ilo näissä tilanteis-sa on molemminpuolinen, hän toteaa

Ergonomia esillä SuPerin työsuojelupäivillä:

Fysioterapeutti Minna Toikka ja Koskelan vanhustenkeskuksessa Helsingissä ergonomiayhteyshenkilönä toimiva perushoitaja Raili Korpinen kertoivat ergonomisesta hoitotyöstä SuPerin työsuoje-lupäivillä.

Käytännönläheistä koulutusta teksti ja kuva tarja hoppi

Anne Katila ja Anneli Mäki Kivipuron kuntoutuskodilta harjoittelevat siirtoja,

potilasta esittää Päivi Ollila.

tyytyväisenä.– Koulutuksen myötä omiin työs-

kentelytapoihin on oppinut kiinnittä-mään eri tavalla huomiota. Tieto levi-ää pikkuhiljaa kollegoillekin, Katila jat-kaa:

– Entinen kiire voi muuttua ajan säästöksi, kun oppii oikeat siirtotek-niikat. Siinä missä ennen tarvittiin kaksi hoitajaa, uusilla taidoilla voi onnistua yksin yhteistyössä potilaan kanssa..

super 5 • 2012 55

Potilassiirtojen ergonomiakortti

Potilassiirtojen ergonomiakortti -koulutuksen tavoit-teena on määrittää potilassiirtojen turvalliseen hal-lintaan vaadittu tieto- ja taitotaso ja antaa suuntavii-vat potilassiirtojen opetukseen oppilaitoksissa ja työ-paikoilla.

Ergonomiakortti on kehitetty so-siaali- ja terveysalan ammattilaisil-le, jotka työssään avustavat poti-laita liikkumaan ja siirtymään. Hyvä avustustaito vähentää työn kuormi-tuksesta johtuvia liikuntaelinongel-mia, lisää avustajan riskinarviointi-kykyä, parantaa potilaiden turvalli-suutta avustustilanteissa sekä edistää hoidon laatua.

Potilassiirtojen ergonomiakortin voi hankkia osal-listumalla Työterveyslaitoksen tai korttikouluttajien järjestämiin koulutuksiin. Kortti on voimassa viisi vuot-ta. Opintokokonaisuuden on kehittänyt Työterveys- laitos yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön ja Terveydenhuollon siirtoergonomian tiedonvälitysver-koston asiantuntijaryhmän kanssa.

Koulutukseen sisältyy kahden kuukauden verkko-opiskelujakso, kahden päivän käytännön harjoittelu lä-hiopiskelupäivillä sekä kuukauden harjoittelu työssä. Koulutuksen päättää koe, joka on läpäistävä.

Kortteja on suoritettu jo yli tuhat kappaletta.

www.ttl.fi/fi/ergonomia

Ergonomiasta vastaava yhteyshenkilö

Ergonomiayhteyshenkilöiksi valitaan vapaaehtoisia er-gonomiasta ja kuntouttavasta hoitotyöstä kiinnostu-neita hoitajia. Yhteyshenkilö ohjaa ergonomista työs-kentelyä työtovereille, uusille työntekijöille, sijaisille ja opiskelijoille sekä mahdollisuuksien mukaan myös omaisille. Ergonomiayhteyshenkilön työnkuva koos-tuu seuraavista asioista:• Opastaa ja ohjaa jokapäiväisen hoitotyön yhteydessä tapahtuvissa potilassiirtotilanteissa.• Organisoi kertausta avustus- ja siirtotaitojen päivit- tämiseksi ja taitojen säilymiseksi esimerkiksi osasto- kokouksissa.• Pohtii yhdessä asukkaiden vastuuhoitajien kanssa oikeaa avustustapaa ja apuvälineiden tarvetta.• Ohjaa ja opastaa uusien apuvälineiden käytössä.• Järjestää tutustumistilaisuuksia ja kutsuu laite-esitte- lijöitä työpaikalle.• Kerää henkilöstöltä hankintatoiveita sekä tekee hankintasuunnitelman esimiehen kanssa.• Seuraa toimintakyvyn ja avustamisten kirjaamista.• Kokoaa hallintamallin apuvälineiden käytöstä ja seu- raa käytön toteutumista.

lisätietoa:

tamminen-peter, moilanen, fagerström: fyysisten riskien hallintamalli hoitoalalla, työterveyslaitos 2010

asiakkaiden kodeissa toimitaan.Keskeistä on valita asiakkaan näkökulma ja toimia hä-

nen voimavarojensa mukaan. Arviointi tulisi tehdä joka koh-taamisella uudelleen: aamulla hän ei ehkä jaksa samoja toi-mia kuin iltapäivällä ja huomenna hän kenties on virkeäm-pi kuin tänään. Asiakas voi myös käyttäytyä toisen hoitajan kanssa aktiivisemmin kuin toisen. Sekin, että joku asiakkais-ta hoidetaan aina kahden hoitajan voimin, voi olla omiaan unohtamaan hänet ulkopuoliseksi omaa hoitoaan koskevis-sa tilanteissa.

Siirtotaito on hoitajan ymmärrystä avustettavan henki-lön voimavaroista ja oikean avustustavan valinnasta. Taitava avustaja tuntee myös oman kehonsa ja tapansa liikkua, Toik-ka jatkoi:

– Kun saadaan asiakas tekemään itse, kuormitetaan itse-ämme vähemmän.

Ergonomian merkitys kasvanut

Perushoitaja Raili Korpinen kertoi työstään ergonomiayhteys-henkilönä Koskelan vanhustenkeskuksessa Helsingissä. Siel-lä näitä oranssilla rintanapilla varustautuneita asiantuntijoita on ollut jo vuodesta 1994. Tällä hetkellä heidän määränsä on 21, yhdestä jopa kolmeen osastoa kohti.

Vuosien varrella ergonomian merkitys hoitotyössä on ko-rostunut.

– Ergonomiayhteyshenkilön tehtäviin kuuluvat yhteistyö osastojen, työterveyshuollon, työsuojeluelinten ja vanhusten-keskuksen johdon kanssa. He järjestävät ergonomia-aiheisia osastotunteja sekä perus- ja kertauskursseja. Lisäksi yhteys- henkilön tehtäviin kuuluu infotilaisuuksien järjestäminen opiskelijoille, kesäsijaisille, osastonhoitajille ja muille niitä tarvitseville, Korpinen sanoi.

– Nykyisin hoitotyössä on korostunut yksilövastuinen ja kuntouttava hoitotyö. Se ei kuitenkaan tarkoita yksin teke-mistä, apua on saatava tarvittaessa, hän jatkoi..

56 super 5 • 2012

Edunvalvontayksikkö tiedottaaHyvä tietää sopimusedunvalvonnasta

Valtiovalta kaavailee tekevänsä koko Suomen kattavan kuntarakenneuudis-tuksen siten, että uudistuksen jälkeen Suomessa olisi vain neljäsosa nykyises-tä kuntamäärästä. Jotkut kunnat ovat tehneet tai tekemässä kuntaliitoksia ihan vapaaehtoiseltakin pohjalta. Useat kunnat ovat myös ulkoistaneet palve-lutuotantoaan ja monissa kunnissa pal-velujen kilpailuttamista mietitään par-haillaan.

Viime vuosien aikana on kehitys joissakin kunnissa mennyt myös toi-seen suuntaan. Kunnat ovat todenneet ostopalvelut kalliiksi ja toimimatto-miksi ja ovat ottaneet jo ulkoistamiaan palveluita takaisin kunnan itsensä tuo-tettavaksi.

Lähes kaikilla muutoksilla kuntien kustantamissa palveluissa on myös mer- kittäviä henkilöstövaikutuksia. Kun työnantaja vaihtuu, henkilöstö jou-tuu aina jonkinlaiseen myllerrykseen. Pienimmillään muutos näkyy oikeas-taan vain siinä, että työnantajan nimi palkkatodistuksessa vaihtuu. Pahim-millaan taas muutos näkyy työnteki-jälle siten, että hän huomaa olevansa työtön työnhakija. Työntekijöillä on kuitenkin muutostilanteissa vaikutus-mahdollisuuksia ja niitä on käytettä-vä. Usein muutostilanteissa työnteki-jät tarvitsevat asiantuntijoiden ohjaus-ta ja esimerkiksi SuPerin edunvalvon-tayksikkö antaa jäsenilleen neuvontaa ja apua muutoksista selviämiseksi.

Ostopalvelutko edullisempia? Kun kunnissa mietitään palvelujen ulkoista-mista, päällimmäisenä syynä usein on se, että ostopalveluihin turvautumal-la uskotaan saatavan kustannussäästö-jä. Kuntia kiertävät konsultit ja yksi-tyisen sektorin myyntijohtajat ja muut markkinointihenkilöt voivat kyllä luva-ta kuntapäättäjille merkittäviä säästöjä, mikäli toimintoja lähdettäisiin kilpai-

luttamaan ja siirtämään yksityissekto-rin tuotettavaksi.

Mielenkiintoista on se, että kustan-nussäästöillä perustellaan usein myös sitä, että palvelut otetaan takaisin kun-nan itsensä tuottamiksi palveluiksi. Olisikohan tässä syynä se, että ei osa-ta laskea todellisia palvelutuotannon kustannuksia vai se, että joku on pu-hunut muunneltua totuutta ja onnis-tunut myymään sian säkissä?

Kuntien yhteistyöhön tehoa. Palvelu-jen siirtymistä pois peruskuntien suo-rasta määräysvallasta tapahtuu myös erilaisten kuntayhtymien ja kunnallis-ten liikelaitosten kautta. Jotkut näistä kuntien yhteisesti toteuttamista yhteis-työmuodoista ovat kyllä täysin välttä-mättömiä. Suuret kuntayhtymät sosiaa-li- ja terveydenhuollossa toisivat ratkai-sun myös nyt kuumana käyvään kun-tarakennekeskusteluun. Mikäli suuren kuntayhtymän jäsenkunnat vastaisivat yhteisesti toiminnan organisoinnin li-säksi myös toiminnan rahoitukses-ta, ratkeaisi moni suuri ja pulmallinen

kysymys kuntarakenneuudistuksessa-kin. SuPer on esittänyt jo vuonna 2010 oman mallinsa tähän sote-sektorin pul-maan ja voi olla, että syksymmällä tä-mäkin vaihtoehto kaivetaan taas esiin valtiovarainministeriön tiedostoista.

Miten käy henkilöstölle kun työn-antaja vaihtuu? Kuntaliitokset ja yh-teistoimintaorganisaatioiden perusta-minen merkitsevät sitä, että työnanta-ja vaihtuu. Pääsääntönä näissä vaihdok-sissa on se, että henkilöstö siirtyy van-hoina työntekijöinä uuden työnantajan palvelukseen. Kyseessä on niin sanot-tu liikkeen luovutus, jolla tarkoitetaan sitä, että työnantajan luovutushetkellä voimassa olevista työsuhteista johtuvat oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät liik-keen luovuttajalta luovutuksen saajalle. Sama periaate on voimassa sekä julki-sen että yksityisen sektorin toimijoiden ollessa kyseessä.

Tällä hetkellä ovat vielä voimassa määräaikaiset lait, joissa kuntaliitok-sissa ja muissa kuntien uusissa yhteis-toimintaorganisaatioissa työntekijöil-

Kuntaruletti pyörii,miten käy henkilöstön?

Muistilista työnantajan vaihtuessa:

1. Mikä on henkilöstön asema muutoksissa?

2. Millainen on työntekijöiden työsuhdeturva?

3. Mitä sovitaan palkkauksesta ja työajan tasoittumisvapaista?

4. Mikä on uusi työehtosopimus?

5. Mitkä ovat uudet työajat?

6. Mikä on uusi työskentelypaikka?

7. Muuttuuko eläkejärjestelmä?

8. Miten käy henkilöstöetujen?

9. Millainen on uusi yhteistoimintaorganisaatio?

10. Millainen on uusi työsuojeluorganisaatio?

super 5 • 2012 57

Edunvalvontayksikkö huolehtii SuPerin jäsenten sosiaalistaloudellisesta edunvalvonnasta valtakunnallisesti ja paikallisesti. Yksikön vastuualueeseen kuuluvat virka- ja työehtosopimusneuvottelutoiminta, lainsäädäntö sekä eläkeasiat ja muu sosiaaliturva. Myös yhteistoiminta- ja työturvallisuusasiat ovat edunvalvontayksikön vastuulla. Huolehdimme jäsenten oikeusturvasta työhön liitty-vissä erimielisyyksissä. Järjestämme edunvalvontakoulutuksen ja -tiedotuksen sekä annamme neuvontaa edunvalvonta-asioissa.

edunvalvontayksikön yhteystiedot

Päivystys ma–pe kello 9.00–15.00 numerossa 09 2727 9160

Sähköposti edu@superliitto.fi. Henkilökohtaiset sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@superliitto.fi

Postiosoite: Suomen lähi- ja perushoitajaliitto, Edunvalvontayksikkö, Ratamestarinkatu 12, 00520 Helsinki

Fax: 09 2727 9120

"Tulevaisuudessa ei tar-vitse enää ottaa huomi-oon viikkolepoa listoja

tehtäessä."

le myönnetään viiden vuoden irtisano-missuoja tuotannollisista ja taloudelli-sista syistä tapahtuvia irtisanomisia vas-taan. Uutta lainsäädäntöä tästä irtisa-nomissuojasta valmistellaan parhaillaan, ja vielä on epävarmaa, tuleeko vastaavaa irtisanomissuojaa uusiin, vuonna 2013 päätettäviin kuntaliitoksiin?

SuPerin mielestä irtisanomissuoja on edelleen myönnettävä, mutta myös erilaisille mielipiteille näyttää löytyvän laajaa kannatusta.

Varhainen vaikuttaminen. Kun kun-nat alkavat suunnitella kuntaliitoksia tai palvelujen muuttamista ostopal-veluiksi, on tärkeää, että henkilöstön edustajat ovat heti mukana jo suunnit-teluvaiheessa. Heillä on oikeus pääs-tä mukaan valmisteluun ja tämä on turvattu jopa lainsäädännössäkin. La-ki työnantajan ja henkilöstön välises-tä yhteistoiminnasta kunnissa, eli kun-tien yhteistoimintalaki, antaa henkilös-tölle oikeuden olla mukana jo muutos-prosessien valmistelussa. Käytännössä tämä oikeus toteutuu monissa tapauk-sissa melko heikosti.

Mikäli henkilöstölle ei tarjota todel-lista mahdollisuutta osallistua valmis-teluun, työnantaja ottaa suuren riskin. Mikäli henkilöstö on sivuutettu, tämä antaa mahdollisuuden tehdä valituk-sia lopullisista päätöksistä ja laki mah-dollistaa jopa johtavien viranhaltijoi-den rankaisemisen sakoilla. Kukaan it-seään arvostava kunnan johtava viran-haltija ei halua joutua tuomiolle yhteis-toimintalain rikkomisesta ja ottaa sitä riskiä, että suurella vaivalla valmistu-neet päätökset menisivät nurin muoto-virheiden takia. Siksi jo maininta mah-dollisista kiusallisista seuraamuksis-ta on avannut henkilöstön edustajille pääsyn myös todellisiin neuvottelupöy-tiin. Tätä mahdollisuutta kannattaa ai-na silloin käyttää, kun työnantaja ei it-se huolehdi henkilöstön kanssa käytä-vistä keskusteluista.

Luottamusmiesten on pidettävä sil-mät ja korvat jatkuvasti auki ja tarvittaes- sa oltava yhteydessä SuPerin edunval-vontaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Nopeilla ja ajoissa tehdyillä vaatimuksilla pystymme vaikuttamaan päätöksiin paljon tehokkaammin kuin jälkikäteen riitelemällä.

Muutostilanteissa käsiteltäviä asioi-ta on paljon. Kaikissa organisaatio-muutoksissa on pohdittavana monia erilaisia asioita. Henkilöstön aseman turvaaminen on työntekijöiden nä-kökulmasta se kaikkein tärkein. Sii-nä mietitään työsuhteen keskeisten eh-tojen kautta palkkausta, sovellettavia työehtosopimuksia, työntekopaikkaa, työaikoja sekä eläke- ja muita työsuh-teisiin liittyviä ehtoja. Pääluottamus-miehet ovat tiukoilla näissä muutok-sissa mutta apua ongelmallisiin tilan-teisiin saa aina edunvalvontayksikön asiantuntijoilta.

Usein muutosten yhteydessä teh-dään myös uusia työsopimuksia. Sil-loin on tärkeää käydä huolella läpi uu-det tarjottavat sopimukset pääluotta-musmiehen johdolla. Työnantajan oh-jeisiin sokeasti luottaneet työntekijät ovat toisinaan joutuneet pettymään, kun uusiin työsopimuksiin on tullut-kin epämiellyttäviä ehtoja. Jotta näil-tä yllätyksiltä vältytään, turvallisem-paa on se, että aina ennen sopimuk-sen allekirjoittamista asia varmiste-taan luottamusmiehiltä. Mikäli luot-tamusmiehillä on epätietoisuutta uu-sien sopimusten sisällöstä, heidän on hyvä saada varmistus sopimuksen si-sällöstä edunvalvontayksikön asian-tuntijoilta.

Uusien työsopimusten tekeminen ei kuitenkaan aina ole välttämätöntä. Jos niitä kuitenkin tehdään, tärkeimpiä huomioitavia asioita ovat silloin juu-ri palkkauksen ja työntekopaikan mää-rittely. Vaikka pääsääntönä on se, et-tä palkka ei voi laskea, tästäkin on ole-

massa poikkeuksia. Jos työntekijän työ muuttuu vähemmän vaativaksi, tämä voi antaa työnantajalle myös mahdolli-suuden palkan laskemiseen. Näissäkin tilanteissa voi taistelemalla pystyä vai-kuttamaan oman palkan säilymiseen ja ainahan sitä kannattaa myös yrittää..

jussi salokehittämisyksikön johtaja

58 super 5 • 2012

Lähetä ratkomasi ristikko toimitukseen 1. kesäkuuta mennessä ja

osallistu SuPer-tuotteiden arvontaan! Palautusosoite: SuPer-lehti,

Ristikkokisa, Ratamestarinkatu 12, 00520 Helsinki.

Ratkaisijan nimi

Katuosoite

Postiosoite

SuperristikkoTuuli Rauvola

TERV- VEH-DITYT

TYT-TÖJÄ

PESU-AINE

JA-OS-TA

RIIDOISSA

SYNK- KÄ

HOI- DET-TAVA

SÄ-VEL

ALKU- JA NE- KIN

KIT-SAS

TII-NEET

ISIÄ

POIKA- MIES

INTIAN OSAVALTIO

MAALIS- MIES

PIL-KAT

KEITTIVELLII?

VUOK- RAAAUTO- JA

-LEH- TI

KIERRE-NUOTAT

ÄKKIÄ VELI-POIKIA

VE-DES- TÄ

PUU-KOLLA

TÄLLIT

VIRTA SUO-TUISA

VOIMUOT- TIIN

MIES

RAVI- PELI

SAA-RALLA

LENTO-LIITTO

RA-PEA

ERI TA-VALLA

UUR- TO

-PÖY- TÄ

“PULA”

LYÖTY

PELI

PER-HE?

TURON SUKUA

SYVÄJÄRVI

SEVIL-LASTA?

PUHD. AINE

VINTIÖT

PAA-VALI

PIENISUU-REH-KOT

SOIT-TIMIA

LYHYTHAME

SEI-PÄÄSTÄ

LUIHU

+T

VOIASEEL- LA

MUSLIMI-JÄRJESTÖ

“DEL-FIINI”

�

NARRAT- TAVA“KYRMY- NISKA”

VOILASIA�

ww

w.ristik

kotu

uli.fi

super 5 • 2012 59

Ravitsemustieto kiinnosti eniten

Paras juttu?Kerro meille, mikä mielestäsi on paras juttu tässä SuPer-lehdessä. Lähetä vastauksesi 1. kesäkuuta mennessä. Kaikkien määräaikaan mennessä vastanneiden kesken arvotaan SuPer-lehden retkikassi.

miksi?

nimi

osoite

puhelin

olen iältäni alle 20 20–30 31–45 46–60 yli 60

lehden 5 / 2012 paras juttu oli:

Vastaanottajamaksaa

postimaksun

Voit osallistua myös sähköpostitse: super-lehti@superliitto.fi. Kirjoita sähköpostin aihekenttään ”Paras juttu?” ja tekstikenttään mielipiteesi perusteluineen.

sivulla:

Ikäihmisen ravitsemus oli huhtikuun lehden kiinnostavin artikkeli. Sen kir-joitti Mikko Rinta. Artikkeli antoi käytännön vinkkejä ja ajankohtaista tietoa eri-ikäisten ja -kuntoisten vanhusten ruokailuun. Jaetulle toiselle sijalle äänestyksessä tulivat Henriikka Hakkalan reportaasi lietolaisen päiväkoti Hattu-Maakarin vauhdikkaasta arjesta sekä Merja Suomisen juttu aivoter-veydestä ja ravitsemuksesta. Arvonnassa SuPer-lehden retkikassin voitti Nina Tiainen Myrskylästä. Onnittelut!

SUPER-LEHTI

Tunnus 5005172

00003 Vastauslähetys

38 super 4• 2012

Eri-ikäisten ravitsemus 4/4

Ohjeita ikääntyneen

ruokailun auttamiseen

• Varaa riittävästi aikaa ja keskity syöttämiseen.

• Istu siten, että sinulla on katsekontakti autettavaan.

• Pyri luomaan tilanteesta kiireetön. Syötettävä aistii

kiireen ja tuntee olonsa helposti kiusalliseksi.

• Anna pieniä suupaloja kerrallaan ja kerro mitä tarjoat.

• Anna ruokalajit eril-

lään, jotta syötettävä

pystyy maistamaan

eri maut.

• Pyri pitämään ruoka lämpimänä käyttäen kupua

ruoan päällä ja lämpölautasia.

• Käytä tarvittaessa eritysapuvälineitä.

• Huomioi, että syötettävän asento ja ruokapaikan

valaistus ovat hyvät.

• Tue omatoimisuutta.

lähde: ravitsemussuositukset ikääntyneille, vrn 2010

Ruokavaliolla on suuri merki-

tys ikäihmisen hyvinvointiin.

Tasapainoisella ruokavaliolla

ja riittävällä ravintoaineiden

saannilla voidaan hidastaa van-

henemista, pienentää sairastu-

misriskiä sekä tukea sairauk-

sista ja mahdollisista leikkauk-

sista toipumista. Lisäksi hyvä

ruokavalio tukee toimintaky-

kyä ja täten omatoimisuutta.

Edellä mainitut asiat pienen-

tävät myös terveydenhuollon

kustannuksia ja vähentänevät

kuormitusta hoitotyössä.

Valtion ravitsemusneuvottelukunta VRN julkaisi ensim-

mäiset valtakunnalliset, pelkästään ikäihmisille tarkoite-

tut ravitsemussuositukset vuonna 2010. Tähän suosituk-

seen tulisi jokaisen terveydenhuollossa ikäihmisiä hoita-

van tutustua.

Ikäihmisen erilaiset tarpeet

Työikäiseen verrattuna ikäihmisen ravitsemuksen painopiste-

alueet hieman muuttuvat. Pelkkä ikä ei kuitenkaan kerro, mi-

ten ravitsemusasioita tulee painottaa. Ravitsemuksen suhteen

hyväkuntoinen ikäihminen on monella tapaa kuin työikäi-

nen. Sairauksien heikentäessä fyysistä kuntoa ja toimintaky-

kyä ikäihmisen ravitsemuksen painotukset muuttuvat.

Ravitsemuksen kannalta on järkevä jakaa ikääntyneet nel-

jään erilaiseen ryhmään:

1. Hyväkuntoiset ikääntyneet.

2. Kotona asuvat ikääntyneet, joilla on useita sairauksia

ja lihaskatoa, heikkoutta, liikkumisen hitautta tai kaatumis-

taipumusta.3. Kotihoidon asiakkaat, monisairaat ja ikääntyneet, joilla

on toimintakyky huomattavasti heikentynyt.

4. Ympärivuorokautisessa hoidossa olevat ikääntyneet.

Riittävästi energiaa

Ikääntyessä energiantarve yleensä vähenee muun muassa li-

hasmassan pienentymisen ja usein fyysisen aktiivisuuden vä-

hentymisen vuoksi. Vaikka energiantarve on laskenut, saat-

taa energiansaanti silti jäädä alle tarpeen omatoimisuuden vä-

hentymisen ja ruokahalun heikkenemisen johdosta. Vähäi-

nen energiansaanti on tyypillistä yli 80-vuotiailla. Riittämä-

tön energiansaanti aiheuttaa laihtumista, toimintakyvyn las-

kua, masentuneisuutta ja sairastumisriskin lisääntymistä.

Ikäihmisen ravitsemus

super 4 • 2012 39

1. Hyväkuntoiset ikääntyneet:

• Energiamäärän tulee vastata kulutusta.

• Ruokavalio tulee koostaa monipuolisesti.

• Huolehdi riittävästä proteiinien ja pehmeiden rasvo-

jen saannista.

• Suolan käyttö on pidettävä kohtuudessa.

• Laihduttaminen on harvoin tarpeen. Jos kuitenkin pää-

dytään laihduttamaan, se tulee toteuttaa hitaasti.

• Sairauksien aikana on huolehdittava riittävästä energi-

an, proteiinin ja muiden ravintoaineiden saannista. Tar-

vittaessa käytetään tehostettua ruokavaliohoitoa.

• Päivittäin käytetään 20 mikrogramman D-vitamiinilisää.

• Suuterveydestä on huolehdittava päivittäin.

• Ruokailutilanteiden sosiaalinen ja mielialaa kohentava

vaikutus tulee huomioida.

2. Kotona asuvat ikääntyneet, joilla on useita

sairauksia. Edellisten lisäksi:

• Sosiaali- ja terveydenhuollossa tulee tunnistaa ja pyr-

kiä ehkäisemään painonvaihtelua sekä tahatonta laih-

tumista.

• Kotona tulisi olla pientä ruokaa varalla.

• Iäkkäiden omaishoitajia tulee tukea ja kannustaa ruo-

kailun järjestämisessä.

• On yhä suosittava pehmeitä rasvoja ja kohtuullista suo-

lan käyttöä, mutta ravintoaineiden saannin turvaami-

seksi on huomioitava ruokahalua edistävät tottumuk-

set ja mieltymykset.

3. Kotihoidon asiakkaat. Edellisten lisäksi:

• Huolehdi riittävästä ravintoaineiden saannista.

• Ikääntyneen toiveet tulee huomioida ruokailuja suun-

niteltaessa.

• Tarvittaessa tulee järjestää kauppapalvelu tai kotiateria.

• Muistutetaan syömisestä ja huomioidaan avun tarve.

• Avustetaan tarvittaessa suuterveyden huolehtimisesta.

• Omaiset otetaan mukaan ravitsemushoidon suunnit-

teluun ja toteutukseen.

4. Ympärivuorokautisessa hoidossa olevat ikääntyneet.

Edellisten lisäksi:

• Ruokailutilanteissa edistetään kodinomaisuutta.

• Hoitajat osallistuvat joko ruokaillen tai ovat muuten

seurana ruokapöydässä.

lähde: ravitsemussuositukset ikääntyneille, vrn 2010

Ravitsemusohjeet neljälle

ikääntyneiden ryhmälleEnergiantarvetta voidaan arvioida seuraavasti:

• Vuodepotilas 26 kcal/painokilo

• Liikkeellä oleva, itse ruokaileva 30 kcal/painokilo

• Sairaudesta toipuva, levoton tai paljon liikkuva 36 kcal/

painokilo

Koska ikääntyessä janontunne saattaa heiketä, tulee riittä-

västä nesteen saannista myös huolehtia. Nesteitä tulisi saada

litrasta puoleentoista litraan päivittäin eli 5–8 lasillista.

Ravintoaineiden tarve

Energiatarpeen pienentyessä muiden ravintoaineiden tarve ei

merkittävästi pienene vaan ravintoaineiden saantisuositukset

osin jopa nousevat tai ravintoaineen merkitys korostuu. Ener-

giamäärien pienentyessä syödyn ruoan tulee siis olla laadukasta.

Vitamiineista D-vitamiinia tulee yli 60-vuotiaiden saada li-

sänä 20 mikrogrammaa vuorokaudessa. Energiaravintoaineis-

ta riittävästä proteiinin saannista tulee huolehtia. Proteiinia

tulisi saada vähintään yhdestä 1,2 grammaan painokiloa koh-

den. Jopa puolentoista, kahden gramman saannista voi olla

hyötyä. Proteiinin rittävästä saannista huolehtiminen edistää

sairauksista ja leikkauksista toipumista.

10 grammaa proteiinia löytyy esimerkiksi näistä:

• 3 dl maitoa, piimää tai jogurttia.

• 1 dl maustamatonta maitorahkaa.

• 60 grammaa eli noin 6 ruokalusikallista raejuustoa.

• 3–4 viipaletta juustoa tai täyslihaleikkelettä.

• 6–8 viipaletta leikkelemakkaraa.

• 25–30 grammaa kypsää vähärasvaista lihaa tai broileria.

• 40–50 grammaa kypsää kalaa.

Lisäksi proteiinia saadaan muun muassa kananmunasta,

soijasta ja muista palkokasveista sekä viljatuotteista.

Heikko ravitsemustila

Kun ruokavaliosta ei saada energiaa, proteiineja tai muita ra-

vintoaineita riittävästi, elimistön ravitsemustila heikkenee.

Myös yksipuolinen ruokavalio tai alkoholin runsas käyttö

heikentävät ravitsemustilaa.

Huono ravitsemustila lisää muun muassa lihaskatoa ja eri-

laisten tulehdusten riskiä sekä johtaa pitkittyneisiin hoitojak-

soihin – hoitamattomana jopa ennenaikaiseen kuolemaan.

Ravitsemustilaa on helppo arvioida painoseurannalla ja virhe-

ravitsemusta mittaavalla MNA-testillä. Lisäksi syödyn ruoan

määrää voi kirjata ylös.

Tehostettua ravitsemushoitoa tulee antaa, kun ravitsemus-

tila on heikentynyt, paino laskenut tai syödyn ruoan määrä

on vähäinen. Tehostettu ravitsemushoito toteutetaan rikasta-

malla ruokaa energialla, proteiineilla ja muilla ravintoaineilla,

täydennysravintovalmisteilla tai letkuravitsemuksella.

Heikkoon ravitsemustilaan ajautuminen on tyypillistä

ikääntyneillä, jotka ovat riippuvaisia toisten avusta. Hoito-

henkilökunnan tuleekin huomioida ja varmistaa ikääntyneen

riittävä avun tarve ruokailtaessa. Ruokailujen sujuvuus ja ra-

vintoaineiden riittävä saanti ovat merkittävä osa paranemis-

ta ja kuntoutumista..

60 super 5 • 2012

Näin se käy: Sirkka Hiltunen, keskellä toi-mistosihteeri Päivi Vuori, liikuntaneuvoja Kati Honkanen ja teatteri-ilmaisun opiske-lija Maija Jormakka esittävät numeronsa.

super 5 • 2012 61

uhlasalin ulkopuolella kuhi-see. Sisäänpääsyä odottelee run-sas puoli tusinaa asukasta. Ku-ka istuu pyörätuolissa, kuka tur-vaa rollaattoriin, jokaisella oma hoitaja mukanaan. Kaikilla on hymy herkässä.

Sisällä salissa lattialle on leväytetty pitkä jumppamatto, tuolit järjestetty rinkiin, ja suuri jumppapallo köllöttää ringin keskellä.

Kil, kil, kello pimputtaa yhtä. Ovet aukeavat, ja ulos tulvahtaa reipas tor-vimusiikki.

– Tervetuloa sirkukseen, Kaisa Hieta-niemi kajauttaa.

Alkamassa ovat Lempäälän Ehtoo-kodon ikäsirkustreenit eli hämäläisit-täin reenit. Kymmenen kerran kurssista vastaa Kaisan lisäksi myös Jarmo Skön. He kumpikin ovat lempääläläisen Las-ten ja nuorten kulttuurikeskus Pii Poon sosiaaliseen sirkuksen ohjaajia.

Osalle Ehtookodon hoitajista ja asukkaista piipoolaisten toiminta on tuttua jo edelliseltä vuodelta.

Minä nautin elämästä

Kun jokainen osallistuja on kätelty ja taputeltu lämpimästi tervetulleeksi, osallistujat asettuvat rinkiin. Alkuun

Ehtookodossa treenataan

sirkustemppujateksti anne kärkkäinen kuvat jukka salminen

Lempäälän Ehtookodossa vanhukset ja hoitajat harjoittelevat yhdessä akrobatiaa

ja muita sirkustaitoja.

Jvaihdetaan kuulumisia ristiin rastiin, mutta jokainen saa suunvuoron.

– Minä nautin elämästä, asukas Eija Vilen huudahtaa.

– Hyvä asenne, muut kannustavat Eijaa, joka sanoo olevansa leskivaimo.

Sitten treeniläiset pyöräyttävät jump- papalloa osallistujalta toiselle. Se, kel-lä pallo kulloinkin on, kertoo nimen-sä ja ottaa tällä harjoituskerralla mu-kavan, rennon asennon. Kaikki muut toistavat saman asennon ja palloa pite-levän nimen.

Pyörätuolissa istuva Hilkka Nurmi-nen nostaa ensin yhden jalan vaakaan lonkasta alkaen. Muut ihailevat ääneen hienoa asentoa ja Hilkka nostaa iloa ja ylpeyttä säteillen toisenkin jalan tanaan.

Ringin kiertää myös elämää näh-nyt nukketeatterin Untamo-nukke, jo-ka puhuu ohjaaja Jarmo Skönin äänel-lä. Kyselee ja juttelee jokaisen kanssa.

Mykkä makaaja heräsi eloon

Ikäsirkus on satua, leikkiä ja mukavaa yhdessäoloa, joka hieroo ihmistä ulkoa ja sisältä.

Jokainen kohdataan ryhmässä it-senään ja otetaan huomioon. Ryhmä kannustaa, siksi sen jäsenet voivat us-kaltautua kokeilemaan rajojaan jos-

super 5 • 2012 61

62 super 5 • 2012

sain tempussa ja oppia uutta. Temppua esittäessään jokainen ryhmän jäsen tu-lee esiin, nähdyksi ja saa aplodit kiitok-seksi. Itsetunto hyrisee tyytyväisyydes-tä. Mikäpä olisi tätä parempaa vanhus-tenhoitoa?

Ikäsirkusryhmien aikana onkin koettu lähes ihmeitä. Vuosi sitten pu-humattomana maannut nainen toke-ni sängynpohjasta Tampereen Hatan-pään puistosairaalan psykogeriatrian osastolla.

– Hän kävi ostamassa mekon, lai-tatti permanentin ja nautti tähteydes-tään huivia viuhtoen esityksessä, ohjaa-ja Kaisa Hietaniemi kertoo.

Myös Ehtookodon aikaisemmas-sa ryhmässä eräs toinen rouva yllätti. Hän haltioitui treeneissä kuullessaan Lili Marlenen ja alkoi laulaa sitä saksak-si. Hoitajalle paljastui asukkaasta koko-naan uusi puoli.

– En tiennyt, että hän osasi saksaa niin hyvin, kertoo lähihoitaja Veera Martikainen, joka osallistuu nyt toiseen Ehtookodon ikäsirkusryhmään.

– Oli hienoa, että hän lauloi meidän loppunäytöksessämme.

Jokaisen sirkuskurssin päätteeksi on loppunäytös. Arinkin kurssilainen esiintyy jossain ohjelmanumerossa, joi-ta on harjoiteltu. Ehtookodossa loppu-näytös on toukokuussa, kun kymme-nen treeniä on treenattu.

Arki sujuu leppoisammin

Kaikki ryhmäläiset eivät kuntoudu yh-tä hämmästyttävästi, mutta sirkuksen hyvä olo säteilee silti. Veera Martikai-

Jokainen osallistuu voimiensa mukaan. Lähihoitajaopiskelija Jari Koivisto kiipe-si ohjaaja Jarmo Skönin selkään. Lähihoitaja Terttu Moilasta tukevat Sylvi Vähämäki ja Hilkka Nurminen.

Tehdään patsas, käkkyräinen puu. Runkoa eli Hilkka Nurmista naurattaa.

Ta-daa! Untamo-nukke, Veera Mar-tikainen, Eija Vilen ja Kaisa Hietaniemi valmiissa pyramidis-sa, ja Helvi Heikkilä seuraa.

super 5 • 2012 63

Ikäsirkus on vanhoille ihmisille sovellettua sosiaalis-ta sirkusta. Sosiaalisella sirkuksella pyritään antamaan erityisryhmiin kuuluville mahdollisuus päästä kokeile-maan sirkusharrastusta.

Tätä mahdollisuutta on kehittänyt pirkanmaalainen Lasten ja nuorten kulttuurikeskus Pii Poo. Nimestään huolimatta Pii Poon tarkoituksena on antaa kaiken-ikäisten tehdä itse taidetta ja kulttuuria.

Pirkanmaalla ryhmiä on järjestetty vuodesta 2007 muun muassa vanhainkodin asukkaille ja näiden hoi-tajille, syrjäytymisvaaraisille lapsille ja nuorille, päih-dekuntoutujille, eläkeläisille ja näiden kaikkien ryhmi-en parissa työskenteleville.

Lempäälän Ehtookodon ikäsirkus on osa valtakun-nallista Vaikuttava sirkus -hanketta, jota hallinnoi Tam-pereen yliopiston tutkivan teatterityön keskus. Tässä Lapin ELY-keskuksen rahoittamassa, Euroopan sosiaa-lirahaston kaksivuotisessa hankkeessa pyritään näyt-tämään toteen, että sirkuksen harrastaminen paran-taa erityisryhmien jäsenten hyvinvointia.

Hankkeeseen osallistuvat Lasten ja nuorten kulttuu-rikeskus Pii Poo ja Lempäälän kunta; Sorin sirkus ja Tampereen kaupunki; Sirkus-Unioni ja Turun kaupun-ki, Sirkus Magenta ja Vantaan kaupunki; Oulun Täh-tisirkus ja Oulun kaupunki sekä Monitaideyhdistys Pis-te ry, joka toimii Lapissa ja Rovaniemellä.

nen kertoo, että joidenkin asukkaiden kipuäreys on lievitty-nyt aikaisemmin hankalissa hoitotoimissa.

– Esimerkiksi pesut ovat sujuneet helpommin. Ajatukset ovat kääntyneet pois kivuista ja ikävistä asioista, kun on muis-teltu mukavia sirkustapahtumia.

Myös muistiyksikön lähihoitaja Hilkka Myyryläinen on huomannut, että muistisairaat asukkaat muistelevat. He saat-tavat leikkiä keskenään käkättävää pelleimitaatiota, jota tois-tetaan jokaisen tapaamisen lämmittelyosuudessa.

– Yhtä tärkeää kuin hyvä perushoito, on myös hoitaa mie-len hyvinvointia, summaa sirkusohjaaja Kaisa Hietaniemi. Hän työskenteli useita vuosia sairaalassa ennen kuin hurah-ti sirkukseen tamperelaisen Sorin sirkuksen täydennyskou-lutuksessa.

– Löysin sirkuksesta uuden ja erilaisen mahdollisuuden tehdä hoitotyötä ja nauttia työstäni. Pidän itseäni yhä myös lähihoitajana.

Sirkusta voi soveltaa loputtomasti

Ehtookodon salissa viidennen kerran treenit jatkuvat lajihar-joittelulla. Nyt on akrobatiaa ja erityisesti pyramidiakrobatiaa, jossa pyramidin tekijät kiipeävät toistensa varaan erilaisiksi muodostelmiksi.

Akrobatiaa hauraille kahdeksankymppisille, joista kukaan ei selviydy enää ilman apua? Seitsemän hoitajaakin ovat ihan tavallisia naisia ja yksi mies.

– Kenestäkään ei ole tarkoitus tehdä sirkuksen ammattilais-ta, Kaisa Hietaniemi täsmentää.

Juju on siinä, että sirkuksessa on paljon soveltamismah-dollisuuksia. Sirkuslajeja on monia, joista jokainen voi löytää omansa. Se voi olla pallonheittoa tai huivin heilutusta jong-löörauksesta sovellettuna tai jotain muuta.

Esimerkiksi lähihoitajaopiskelija Jari Koivistolle sopii klov-neria. Hän kerää treeneissä hereät naurut, kun konttaa lavan poikki. Asento jäi päälle, kun Jari kannatteli pyramidissa Vee-ra Martikaista ja toista lähihoitajaa Hilkka Myyryläistä.

– Olen pelle ilman punaista nenääkin, entinen karaokeve-täjä vitsaillee.

Jokainen voimiensa mukaan

Jokainen esiintyy sirkusnumeroissa ryhmän jäsenenä oman vointinsa ja kykynsä mukaan.

Ehtookodon akrobatiatreeneissä rouva Sirkka Hiltunen pyytääkin hoitaja Kati Honkasta tuomaan renkaan, jota hän haluaa pyörittää nilkassaan. Kun rengas ei oikein suostu liik-keelle, he veivaavat sitä yhdessä ranteen ja käsivarren ympärillä.

Lopullisessa akrobatianumerossa Sirkka-rouva istuu arvok-kaasti tuolillaan ryhmänsä laitimmaisena ja pyörittää voimien-sa mukaan rengasta. Samassa rivissä kaksi muuta rouvaa istuu tuoleissaan, ja hoitajat kapuavat tuolien laidoille. Rouvat pitä-

Ikäsirkus on sosiaalista sirkusta

vät hoitajia sääristä, ja nämä levittävät kätensä. Ta-daa! Pyra-midi on valmis. Kaikki hymyilevät leveästi. Katsojat taputtavat.

– Meillä oli kaksi kertaa hoitajien harjoitukset ennen tätä varsinaista kurssia. Silloin kokeiltiin kaikki temput akrobatiaa myöten, opiskelija Jari Koivisto paljastaa.

Ensin minä panin hanttiin

Kello käy kolmatta. Kaikki ovat esiintyneet, ja loppurentou-tuksen mielikuvitussuihkuropistelut ja -kuivailut on tehty. Il-tapäiväkahvit odottavat. Mitä mieltä ovat kurssilaiset?

– Ensin minä panin hanttiin, kun minulle puhuttiin tästä ryhmästä, kertoo Sylvi Vähämäki. 90-vuotias rouva asuu Eh-tookodon rivitaloasunnossa ja sanoo viihtyvänsä enimmäk-seen yksikseen.

– Mutta kivaahan täällä on ollut.– Kun makaa kymmenen minuuttia, sitten jaksaa mennä

kahville, toteaa Jenny Raittila pyörätuolista silmät tuikkien..

Ajatukset ovat kääntyneet pois kivuista ja ikävistä asioista, kun on muisteltu mukavia

sirkustapahtumia.

64 super 5 • 2012

Nimi:

Jäsennumero:

Henkilötunnus:

tilaus:

Tilaan jäsenmaksuviitteet alkaen (pvm) . .

Tilaan ammattimerkin: lähihoitaja (12,30 €) perus- tai apuhoitaja (12,00 €) muu koulutus (8,40 €)

Tilaan valtakirjalomakkeen: kpl

Tilaan liittymispaketin: kpl

Tilaan uuden jäsenkortin

muutos:

Uusi sähköpostiosoitteeni:

Uusi postitusosoitteeni:

Uusi sukunimeni: Postituskielen vaihto: Suomi Ruotsi

uudet työsuhdetietoni:

Työnantajani:

Työpaikkani:

Työsuhteeni on voimassa / 20 – / 20 Toistaiseksi Määräaikaisesti

ilmoitus:

Olen ajalla / 20 – / 20

jatko-opiskelija virkavapaalla ulkomailla yrittäjänä muu, mikä

eläkkeellä alk. / 20 . Haluan säilyttää eläkeläisenä työttömyyskassan jäsenyyden

eroan SuPer liitosta ja Super työttömyyskassasta alk. (pvm) / 20

jäsenmaksuvapautus:

Haen jäsenmaksuvapautusta ajalle / 20 – / 20 koska olen

palkattomalla sairausvapaalla kuntoutustuella

palkattomalla äitiys- tai isyysvapaalla hoitovapaalla/kotihoidontuella

työttömänä (Kelan maksama etuus). Ilmoita työttömyysjakso takautuvasti.

haluan antaa palautetta:

yhteydenottopyyntö:

Haluan, että minuun otetaan yhteyttä. Puhelimitse Puhelinnumero:

Sähköpostitse Sähköpostiosoite:

Asiani koskee:

Allekirjoitus: Päiväys: / 2012

maksuton palautusosoite:

SUPER RYJäsenyksikköTunnus 500517300003 VASTAUSLÄHETYS

(Hintoihin lisä- tään postikulut.)

super 5 • 2012 65

Lakkiaiset, lippiäisetlen kokenut tämän jo muutamia kertoja ja tiedän, että elämä palautuu normaaliin ar-keensa myös lakkiaisten jälkeen. Mutta juu-ri nyt meillä on tohina parhaimmillaan. No, tohina ja tohina – meillä on kaaos. Työvuo-rojen ja juhlavalmisteluiden ohella meillä

tehdään ”pientä pintaremonttia”.Neljätoista vuotta sitten perheessämme oli ensimmäiset

lakkiaiset. Pikkusiskot eivät täysin ymmärtäneet, miksi iso-veljen uusi lippis aiheutti sen sortin kaaoksen. Mutta lippis oli hieno, valkoinen ja pehmeä, musta kiiltävä lippa ja kultai-nen pinssi. Äiti mekin halutaan, tytöt kiljuivat. Kerroin heil-le että ensin pitää käydä koulua, monta monta vuotta, tehdä paljon läksyjä ja sitten jos hyvin käy saa valkoisen lakin ja sitten pidetään juhlat.

– Iskä arvaa mitä, sitten kun me ollaan isoja ja ollaan tehty kaikki läksyt, mekin saadaan uu-det lippikset ja pidetään lippiäi-set ja me saadaan mennä ensim-mäisenä pöytään!

Silloin tuntui että siihen on ikuisuus. Ne raskaat yövuoro-jeni välipäivät, kun yritin opet-taa tavuja aapisesta ja vähentää Ollin kolmesta omenasta kahta, miten monta omenaa Ollille jäi-kään. Ne huolen täyttämät aamuvuoroni, kun lapset jäivät nukkumaan; heräävätkö ajoissa, malttavatko syödä, muista-vatko pukeutua riittävästi, muistavatko avaimen, muistavat-ko laittaa oven kiinni.

Selvittiin. Ja nyt on se kevät, kun isompi pikkusiskoista saanee oman uuden valkoisen lippiksensä ja ensi vuonna on kuopuksen vuoro.

Luulisi, että tällä ison perheen lippiäiskokemuksella juh-laan valmistautuminen kävisi jo rutiinilla. Mutta ei se niin mene. Jokainen juhla vaatii oman pienen remonttinsa, laih-dutuskuurinsa ja hermoromahduksensa.

Nyt se lähti takasta. Istuin sohvalla ja tuijotin sitä. Iso tum-ma kivikasa olisi selvässä ristiriidassa alkukesän valon, veh-reyden ja valkoisen samettilakin kanssa. Tähän kevääseen as-ti olen rakastanut takkani lämmintä punaista tiiltä eikä se ole tuntunut yhtään liian tummalta. Nyt tuntui.

Isäntä oli jo osannut henkisesti varautua. Kokemuksestaan hän tiesi, että ei näistäkään juhlista selvittäisi pelkällä pul-lakranssilla ja kermakakulla. Niinpä hän ei ollenkaan häm-mästynyt suunnitelmistani.

– No tuohan se valoa, mikäs siinä. Ai seinätkin, onko se nyt tarpeen?

– Eihän nyt kukaan jätä virttyneitä tapetteja valkoisen ta-kan seuraksi!

– Eipä tietenkään, mikäpäs sii-nä sitten. Mutta se katto, onko se ihan välttämätön?

Nyt oli se hetki, kun tarvit-tiin naisen logiikkaa ja vaimon viisautta. Joku voisi kutsua sitä viekkaudeksi, onko niillä sitten eroa, en tiedä.

– No on tietysti, mutta nyt kyl-lä voisimme hankkia sen kom-pressorin vai mikä paineilmapu-hallin se oli, se jolla saa paneelit kätevästi laitettua, siitähän sinä olet jo monta vuotta puhunut?

– No sitten, innostui isäntä. Tätä kirjoittaessani remontti on alkanut. Tapetteja ja pa-

neeleja on revitty seiniltä ja uudet tapetit melkein valittu – ja jopa melkein yksimielisesti. Kissalle pidetty puhuttelu; ta-kan päällys ei ole toistaiseksi sen käytössä, mutta kissa toljotti vihreillä silmillään eikä niissä näkynyt tippaakaan nöyryyttä. Neljä käsiparia on ahkerassa työssä ja paras palkinto on omien käsien jälki. Kyllä remontointi on kivaa!

Laihdutuskuurikin on hyvällä mallilla sillä tässä huiskees-sa ei ehdi syömään. Mutta hermoromahduksen säästän tou-kokuun lopulle. Se tulee todennäköisesti vanhan kaavan mu-kaan vaatekaupan pukukopissa..

Siskon pakinaPakinoitsija Sisko on yli 30 vuotta

perushoitajan työtä tehnyt superilainen

O

s o n j a k ä h kö n e n

66 super 5 • 2012

Lomautetulle voidaan tarjota työtäteksti sirkka rytinki kuva janne harju

SuPerTkSuper työttömyyskassa

Super työttömyyskassan kassan kokous pidetään 23.5.2012 klo 18 alkaen Sokos Hotelli Vaakunassa, Asema-aukio 2, Helsinki. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat sekä valitaan kassalle puheenjohtaja ja hallitus seuraavaksi neli-vuotiskaudeksi. Ennen kokousta on mahdollisuus ruokailuun klo 17 alkaen. Ilmoittautumiset, myös ruokailuun, 16.5.2012 mennessä: reima.poittinen@supertk.fi. Tervetuloa!

Työttömyyskassan kassan kokoushakemusten postitusosoite:

Super työttömyyskassa, PL 117, 00521 helsinki

Käyntiosoite Kellosilta 3 Fax 09 278 6531, www.supertk.fi

Toimisto avoinna arkisin klo 8.30−16.00, paitsi 1.6.-31.8.klo 8.30-15.00

Palvelunumero arkisin klo 9−13 09 2727 9377

tkpalvelu@supertk.fi

super ty öttömyyskassa

Jos työnantajasi lomauttaa sinut omasta työstäsi, mutta tarjoaa tilalle muuta työtä työ- ja elinkeinotoimiston asettamalta ka-renssilta välttyäksesi, ota tarjottu työ vastaan.

Jos et ole ryhmälomautettu – vähintään 10 henkilöä – il-moittaudu työnhakijaksi työ- ja elinkeinotoimistoon. Ryh-mälomautetuista työnantajan pitää antaa työttömyyskassalle tarkistusilmoitus toteutuneesta lomautuksesta.

Hae päivärahaa työ- ja elinkeinotoi-mistosta tai osoitteesta www.tyj.fi tai www.supertk.fi saatavalla ansiopäivära-hahakemuksella. Voit myös hakea päivä-rahaa sähköisesti www.supertk.fi -> säh-köinen asiointi 24h.

Liitä hakemukseen palkanlaskijan kir-joittama palkkatodistus vähintään 34 ka-lenteriviikon ajalta ennen lomautusta. Jos lomautus alkaa esimerkiksi 4. kesäkuuta 2012 ja edellinen lomautus on ollut vii-me kesänä, pyydä palkkatodistus työn al-kamisesta – esimerkiksi 15.8.2011 – lo-mautukseen asti. Jos olet ollut lomautettu esimerkiksi 20.2.–24.2.2012 ja silloin toimittanut palkkatodistuksen 19.2.2012 asti, pyydä palkkatodistus ajalta 25.2.–3.6.2012.

Palkkaa sairausajalta

Jos haet kassalta päivärahaa sairauspäivärahaoikeuden päätyt-tyä, lähetä palkkatiedot kassalle, jos työantajasi maksaa sinulle

palkkaa sairausloman ajalta esimerkiksi kalenterivuoden vaih-tuessa. Mikäli kassa on maksanut päivärahaa ajalle, jolle työn-antaja on maksanut palkkaa, päiväraha peritään takaisin.

Hakijan voidaan katsoa menetelleen vilpillisesti, jos hän on jättänyt ilmoittamatta, että hän on saanut työnantajalta palkkaa samanaikaisesti, kun hän on hakenut ja hänelle on maksettu päivärahaa.

Oma yritys voi houkutella

Jos olet aikeissa aloittaa päätoimisen yritystoiminnan, ota jo ennen yrityksen perustamista yhteyttä työttömyyskassaan työttömyysturvasi säilymisen varmistamiseksi. Ota siis yh-

teyttä puhelimitse 09 2727 9377 tai lä-hetä sähköpostia tkpalvelu@supertk.fi.

Päätoimista yrittäjää kassa kehottaa liittymään yrittäjäkassan jäseneksi jo yritystoiminnan alkaessa, viimeistään kuukauden kuluessa toiminnan alka-misesta. Näin hän voi viedä palkansaa-jakassan jäsenenä tehtyä työtä yrittäjä-kassaan kuuden kuukauden ajalta ja samalla täyttää yrittäjän työssäoloeh-don ja saada yrittäjän työttömyyspäi-värahaa jo 12 kuukauden yritystoimin-nalla.

Turvallisinta on, että yrittäjä liittyy heti yrittäjäkassan jä-seneksi ja vastaavasti palkansaajaksi ryhtyvä palkansaajakas-san jäseneksi.

Suomessa toimivista yrittäjäkassoista saat tietoa osoitteis-sa www.ayt.fi ja www.syt.fi. Voit jatkaa SuPer-liiton yrittäjäjä-senenä siitä huolimatta, että siirryt yrittäjäkassaan. Jäsenyys-asioissa voit olla yhteydessä SuPerin jäsenyksikköön, puh. 09 2727 9140 tai jasenrekisteri@superliitto.fi..

Lomautukset lisännevät päivärahahakemusten määrää kesällä, kesäsijaisuudet taas vähen- tävät. Suuria muutoksia ei siis liene odotetta- vissa.

super 5 • 2012 67

Asiakkaiden mielikuvat Super työttömyyskassan toiminnasta olivat tutkimuksen mukaan positiivisia. Kaikkia tutkimuk-seen sisältyneitä aihealueita koskien vähintään 95 prosentil-la vastaajista mielikuva työttömyyskassan toiminnasta oli hy-vä tai erittäin hyvä. Parhaimmat arvosanat sai toiminnan vas-tuullisuus, luotettavuus ja oikeudenmukaisuus. Lähes kaik-ki vastaajat pitivät työttömyyskassan mainetta melko tai erit-täin hyvänä.

88 prosenttia vastaajista ei ole kokenut ongelmia etuuksia hakiessaan. Ongelmia kokeneiden suurimmat ongelma-alu-eet liittyivät liitteiden hankkimiseen ja pyytämiseen. Tämä ei poikennut kassan näkemyksestä juurikaan. Eniten ongel-matilanteita oli työkyvyttömillä, jotka ovat siirtyneet työttö-myyskassan asiakkaiksi Kelan sairauspäivärahaoikeuden pää-tyttyä. Myös lomautetuille tarvittavien liitteiden hankkimi-nen oli ongelmallista.

Asiakkaat ovat valmiita suosittelemaan Super työttömyys-kassaa, ja reilu viidennes asiakkaista on jo näin tehnytkin. Su-per työttömyyskassan jäsenet ovat olleet kassauskollisia. Yli 70 prosenttia vastaajista on ollut työttömyyskassan jäseninä vä-hintään viisi vuotta. Lähes 80 prosenttia vastaajista on liitty-nyt työttömyyskassaan liittyessään SuPeriin. Merkittävä osa liittyy työttömyyskassaan jo opiskeluaikana.

Vastaajien mukaan työttömyyskassan toiminnassa tärkein-tä on hakemusten käsittelyn nopeus, asiakaspalvelun ystäväl-lisyys sekä palvelun tavoitettavuus. Arvoilla 1–5 työttömyys-kassan tulos oli lähes 5.

1001 henkilöä haastateltiin puhelimitse tammi–helmikuun ai-kana. Myös kassan henkilökuntaa haastateltiin asiakaspalve-luun liittyen. Tällä tavalla voimme vertailla näkemyksiä kes-kenään ja sitä kautta kehittää ja suunnitella työtämme. Jäse-nistön ja henkilökunnan vastaukset eivät liiemmälti poiken-neet toisistaan.

Tutkimustuloksen esittelijä Kirsi Salo Innolink Oy:stä pi-ti annettua palautetta poikkeuksellisen positiivisena. Kassan palvelu koetaan jäsenistön keskuudessa pääsääntöisesti hyvä-nä, osin jopa erinomaisena. Asiakastyytyväisyyskyselyn tu-los osoittaa, että vuosien työ asiakaspalvelun kehittämisek-si on kannattanut ja luo uutta pohjaa palvelun edelleen ke-hittämiselle.

Tutkimukseen osallistui kokonaan työttömiä, osa-aika- ja keikkatyötä tekeviä sekä työllistymistä edistävissä palveluissa olevia päivärahan saajia. Lisäksi kyselyyn osallistui vuorotte-lukorvausta saavia tai viime vuosina saaneita henkilöitä. Eli tutkimukseen osallistui kassan palveluita käyttäviä henkilöi-tä kattavasti. Kaikki tutkimusmateriaali ja tutkimukseen vas-

Kassa tutki asiakastyytyväisyyttäSuper työttömyyskassa teki yhteistyössä Innolink Oy:n kanssa asiakastyytyväisyyskyselyn osana kassan asia-kaspalvelun kehittämistä. Kyselyssä tiedusteltiin työt-tömyyskassan toimintaan liittyviä asioita.

taajien tietosuoja on varmistettu ja koko tutkimuksessa käy-tetty tiedosto on tuhottu.

Haluan omasta, hallituksen ja henkilökunnan puolesta kiit-tää kaikkia niitä henkilöitä, jotka osallistuivat tutkimukseen. Vastaajien kesken on arvottu kaksi kylpylälomapakettia. Loma-paketin saivat Laura Helanen ja Elvi Komulainen.

Arvostamme erityisesti sitä, että olette antaneet omaa ai-kaanne ja ajatuksianne asiakaspalvelun kehittämiseksi työttö-myyskassassa. Haluan myös kiittää kaikkia niitä jäseniä, jotka eivät otannan kautta päässeet tässä tutkimuksessa antamaan omaa näkemystään toiminnastamme, mutta joilta olemme saaneet arvokasta tietoa muuta kautta..

stefan högnabba kassanjohtaja

Työttömyyskassalla on hyvä maine

Enemmistö vastaajista piti mieluisimpana asiointitapana työttömyyskassan ja asiakkaan välillä puhelinta. Kirjeet ja säh-köposti olivat vähemmän houkuttelevia. Lähes 25 prosenttia vastaajista asioi mieluiten sähköisten palveluiden välityksellä.

Toiminnan kehittäminen

Tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli löytää kehittämiskohtei-ta ja niitä peilattiin suhteessa asiakkaiden odotuksiin. Super työttömyyskassa sai asiakkailta hyvät arviot toimintansa on-nistumisesta. Jatkossa huomiota tullaan kiinnittämään erityi-sesti hakemusten käsittelyn nopeuteen ja palvelun tavoitet-tavuuteen..lähde: tutkimustiedote / innolink research oylisää tutkimustuloksia: www.supertk.fi

millainen maine super työttömyys- kassalla mielestänne on?

erittäin hyvä 28,7 % (287 vastaajaa)

melko huono 1,0 % (10 vastaajaa)

melko hyvä 70,3 % (704 vast.)

super työttömyyskassan toiminnan tärkeimmät tekijät (arvosana 1-5)

hakemusten käsittelyn nopeus

palvelun tavoitettavuus

asiakaspalvelun ystävällisyys

asiakaspalvelun asiantuntevuus

4,7

4,7

4,7

4,6

68 super 5 • 2012

Palkansaajalomajärjestöt yhteistyössä liikunnan ja tervey-den edistämisen asiantuntijoiden kanssa ovat kehittäneet ja uudistaneet työikäisille suunnattua kuntoremonttia viimei-sen vuoden aikana. Työ on nyt ohi ja uudet hyvinvointijaksot starttaavat kesällä.

Palkansaajien hyvinvointi ja terveys PHT lanseeraa par-haillaan 1askel-hyvinvointijakso-palveluitaan työikäisille ja heidän perheilleen. 1askel korvaa aiemmin järjestetyn kuntoremontti- ja perhekuntolomatoiminnan.

Ryhmämuotoisia 1askel-hyvinvointijaksoja työikäisille aikuisille järjestetään ympäri Suomea lähes 30 eri kohteessa. Ensimmäinen askel on hyvinvointijakso, jolla pääset matkal-

elämyksiä ja liikunnan iloa!

Ensimmäinen askel on hyvinvointijakso, jolla pääset matkalle kohti terveellisempiä elämäntapoja! PHT tarjoaa elämyksiä, onnistumisen iloa ja hyvän olon mahdollisuuksia ympäri Suomen. Haku alkaa 1.5.2012.

ensimmäinen askel on tärkein. PHT ry, Lintulahdenkatu 10, 00500 Helsinki. Puh. 020 144 1310

tutustu ja hae

jaksolle osoitteessa

www.pht.fi

On aika ottaa loppuelämän ensimmäinen askel

Ensimmäinen askel -hyvinvointijaksoilta elämänhallintaa ja elämyksiä

le kohti terveellisempiä elämäntapoja. PHT tarjoaa elämyk-siä, onnistumisen iloa ja hyvän olon mahdollisuuksia ympäri Suomen.

1askel-jaksojen tavoitteena on tukea elämänhallintaa, työssäjaksamista sekä terveyttä ja toimintakykyä. Jakson aikana osallistujille tehdään kuntotestejä, pidetään tietoiskuja, keskustellaan ja liikutaan.

Kaikessa tekemisessä ajatellaan loppuelämää, ei vain viikon pituista jaksoa. Parhaimmillaan jaksolta löytyy kotiin viemisiksi intoa edistää omaa terveyttä ja hyvinvointia.

Haku PHT:n järjestämille 1askel-hyvinvointijaksoille alkaa 1.5.2012. Hakutiedot löydät osoitteesta www.pht.fi.

1askel-perhejaksot myös haussaPHT:n 1askel-tuoteperheen toinen jäsen on hyvinvointi-jaksot lapsiperheille. Perhejaksot ovat kodin ulkopuolella järjestettäviä ryhmämuotoisia liikuntapainotteisia ja virik-keellisiä jaksoja, joiden aikana annetaan sekä lapsille että aikuisille mahdollisuus uusien harrastusten löytämiseen. Jaksoja on haettavissa parissakymmenessä kohtees-sa eri puolilla Suomea. Aiemmin vastaavat jaksot ovat olleet perhekuntolomia. Haku perhejaksoille alkaa 1.5.2012. Hakutiedot löydät osoitteesta www.pht.fi.

super 5 • 2012 69

Hakemistossa julkaistaan mm. kuntien sosiaalitoimen, kuntien, kuntayhtymien ja kuntien muodostamien terveyskeskusliikelaitosten johtavien viranhaltioiden ajantasaiset yhteystiedot. Aluehallintovirastojen yhteystietoja sekä maamme sairaaloiden yhteystiedot. Paljon muuta käypää tietoa eri käyttötarkoituksiin. Julkaisu ilmestyy vuosittain.

Sosiaali- ja terveydenhuollon hakemisto 2012

Hinta 34,00 euroa + toim.kulut (sis. alv. 9 %)

TILAA NYT!

www.ymparistojaterveys.fitilaukset@ymparistojaterveys.fi, puh. (02) 630 4900

Ihanasti Ikääntyen -koulutuspäivät

jatkuvat syksyllä 2012 – varaa päivät jo kalenteriisi

Koulutuspäivillä käsitellään vanhustyön ajankohtaisia asioita ja saadaan työkaluja hyvän vanhustyön toteuttamiseksi. Tarkempi ohjelma elokuun SuPer-lehdessä.

Ihanasti ikääntyen -koulutuspäivät:17.10. Vaasa, Radisson Blue7.11. Turku, Hamburger Börs

70 super 5 • 2012

Suosittele SuPeria

SuPer on Suomen suurin sosiaali- ja terveydenhuollon lähihoita- jien ja muiden toisen asteen tutkinnon suorittaneiden ja alalle opis-kelevien ammattiliitto. Suosittele SuPerin jäsenyyttä ja kasvata yli 81 000 superilaisen joukkoa.

Mahtavat palkinnot odottavat Sinua!Suosittele SuPeria on koko vuoden 2012 kestävä kam-panja. Suosittelijana saat jokaisesta uudesta varsinaises-ta jäsenestä Promocardin lahjakortin. Sen avulla pääset nettikauppaan ja voit itse valita sopivan lahjan.

Kaikkien varsinaiseksi jäseneksi liittyneiden kesken arvotaan tammikuussa 2013 kaikkiaan 40 kappaletta matkalahjakortteja (arvo 300 €). Sinä voit olla yksi voittajista! Liittymislomakkeen tulee olla liiton toimistossa viimeis-tään 15.1.2013. Lisätietoja Suosittelijan kampanjasta löydät SuPerin jäsensivuilta osoit-teesta www.superliitto.fi.

Mahtavatpalkinnot!Suosittelijana saat

jokaisesta uudesta

jäsenestä Promocardin

lahjakortin.

Varsinaiseksi jäseneksi

liittyneiden kesken

arvotaan vuoden 2013

tammikuussa 40

matkalahjakorttia.

super 5 • 2012 71

Superilaista osaamista ja kokemusta! Liittohallituksen jättävistä yhteiskuvassa Anne Villman, Maaret Ollila, Paula Halonen, Mirja Juu-sola, Anja Törmä ja Solveig Ehnström.

Näkemiin liittohallitus!teksti ja kuva jukka järvelä

SuPerin liittohallituksen jättää tänä keväänä joukko kokeneita ja jäse-nille tuttuja vaikuttajia.

Oululainen Paula Halonen istui SuPe-rin hallituksessa 16 vuotta.

– On ollut tekemisen meininki pääl-lä. Me-henki tuo hyvää tulosta.

Halonen on pitkän linja superilai-nen. Jäsen hän on ollut vuodesta 1970.

– Työni OYS:n teho-osastolla on kes-tänyt 38 vuotta ja elokuun alussa alkavat vapaavuodet. Elämä jatkuu toivon mu-kaan mielekkäänä arkisine toimineen lastenlasten ja harrastuksien parissa.

Kannuslainen Anja Törmä on ollut hallituksessa vastaanotto-osastoavus-tajien ja osastonsihteerien edustajana vuodesta 1996. Hallitusuraa hänellä-kin siis on jo 16 vuotta. Ay-toiminnas-sa hän on ollut mukana vuodesta 1976. Törmä tavoittelee jatkokautta Super työttömyyskassan hallituksen puheen-johtajana.

– Ammattiyhdistystyö on ollut elä-mäntapa. On ollut itsestään selvä, että lomat on suunniteltu niin, ettei kokouk- sista tarvitse olla niiden vuoksi pois.

Tamperelainen Mirja Juusola työs-

kenteli hallituksessa 16 vuotta.– On ollut kiva seurata, kuinka halli-

tuksen jäsenet tuovat omalla panoksel-laan särmää jäsenten edunvalvontaan.

Juusola, kuten moni muukin, mai-nitsee merkittäväksi tapahtumaksi vuoden 2007 sopimussyksyn, josta on muodostunut yksi SuPerin edunval-vonnan kulmakivi.

Juusola on ollut eri luottamusteh-tävissä yli 30 vuoden ajan. Hän jatkaa yhä paikallista edunvalvontaa. Aikaa jää nyt enemmän harrastuksiin, joten puu-tarhanhoito ja pyöräily kutsuvat.

Vaasalainen Solveig Ehnström oli hallituksessa ruotsinkielisten jäsenten edustajana kahdeksan vuoden ajan.

– Työ oli mielenkiintoista ja siinä op-pi paljon.

Ehnström on ollut erilaisissa am-mattiyhdistystehtävissä vuodesta 1980.

Vaasan työstään Ehnström jäi eläk-keelle viime helmikuussa, mutta hän jatkaa hoitoalalla vielä Ahvenanmaalla ensi vuoden syyskuuhun asti, jolloin al-kavat eläkepäivät.

– Nyt ei enää tarvitse sovitella työ-vuoroja kolmeen paikkaan.

Ryttyläläinen Maaret Ollila istui

hallituksessa yhden kauden, mutta hän on ollut superilaisessa toiminnassa mu-kana 15 vuotta.

– Seuraavia haasteitani ovat syksyllä tulevat kuntavaalit, joihin olen lupautu-nut ehdokkaaksi. Lisäksi on tulossa kai-kenlaista muuta muutosta omassa työs-säni sekä omassa elämässäni. Superilai-suus kuuluu kaikesta huolimatta yhä elämäni osa-alueisiin eikä sitä koskaan tiedä mitä huominen tuo tullessaan.

Joensuulainen Anne Villman istui hallituksessa yhden kauden

– Mieleen jäivät sopimusneuvotte-lut ja se kuinka haastavaa mutta myös monin tavoin palkitsevaa liittohallituk-sen työ on.

Villman on toiminut monissa ay-tehtävissä. Hän jatkaa Joensuun kau-pungin pääluottamusmiehenä ja on ol-lut mukana SuPerin eettisessä työryh-mässä koko sen olemassaolon ajan.

– Eettisiin asioihin jää nyt aikaa pa-neutua. Kesän olen vuorotteluvapaalla ja vuosilomalla kalastaen ja nautiskel-len auringosta.

Hallituksen jättää myös Silja Paavo-la, joka on yksi SuPerin puheenjohtaja-ehdokkaista..

72 super 5 • 2012

KuulumisiaLue, mitä superilaisille sattuu ja tapahtuuKoonnut Sonja Kähkönen

Porin kevätkokouksessa hopeisia merkkejä

Porin seudun ammattiosasto 619 kokoontui 4. huhtikuuta 2012 kevät-kokoukseen, jonka yhteydessä jaettiin hopeiset ansiomerkit Kirsi Ka-runevalle ja Pirjo Virtaselle. Kaksi muuta merkin saajaa eivät pääs-

seet tulemaan paikalle. Jaamme merkit myöhemmin Ulla Naskalille ja Kir-si-Marja Salmiolle.

hannele vesa

Pääsiäisriehaa Espoossa

Noita akkoja ja muutama ukkokin ilmestyi Karakalli-oon Palvelutalo Hopeakotkaan maaliskuun 27. päi-vä. Mukaan mahtui myös yksi klovni sekä tiputruba-

duuri. Kyseessä oli Amiedussa oppisopimuspohjalta opis-kelevien, tulevien lähihoitajien tempaus ja heidän halun-sa osallistua valtakunnalliseen Neljän polven treffit -kam-panjaan. Tapahtumaan oli kutsuttu lähiseudun päiväkotien, koulujen ja kerhojen lapsia vanhempineen. Hopeakotkassa oli samaan aikaan avoimien ovien päivä mahdollisille uu-sille asukkaille.

Ohjelmassa oli yhteislaulua, askartelua, huovutusta, on-gintaa, perinteisiä piirileikkejä, tanssia, tietokilpailua, kas-vomaalausta, rentoutusta sekä mukavaa yhdessäoloa. Tar-koituksena oli lisätä hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä eri ikä-polvien välillä. Haluttiin edistää opiskelijoiden valmiuksia kohdata eri-ikäisiä ihmisiä sekä herätellä käyttämään luovia menetelmiä hoitotyössä. Päivä olikin onnistunut, palaute osallistujilta oli positiivista. Eräskin rouva totesi, että tämä on ollut yksi hänen elämänsä ikimuistoisimmista päivistä.

kati ahvonen-koskikallio

Pöytyän hopeisetansiomerkit

Pöytyän seudun ammattiosasto 643:n syyskokouksessa hopeiset ansiomerkit saivat Aulikki Laivila

ja Anja Aaltonen.sointu molkka

ku

va

t s

irl

e s

er

ma

t j

a s

al

la

pii

ra

ine

n-

mis

imi

super 5 • 2012 73

KuulumisiaLue, mitä superilaisille sattuu ja tapahtuu

Koonnut Sonja Kähkönen

ristikkoratkaisu 4/2012

Kutsut• Kuhmon ao 222, pidetään virkistyspäivä

19.5.2012, käymme Nurmeksessa shop-pailemassa ja Valtimolla mm. tutustu-massa puutarhamyymälä Marjapaikkaan. Ilmoittautumiset heti Ailalle 040 7762 521.

• Ammattiosastot 410, 413 ja 417 viet-tävät yhteistä virkistysiltaa 24.5. klo 15 alkaen Kauppalaisseuran mökillä Tuo-miojärven rannalla. Ilmoittautumiset Sa-rille 16.5. mennessä puh. 050 575 8311 klo 8-16 tai sari.puikkonen@jkl.fi.

• AHK 10 Lappeenranta! Toukokuussa 40 vuotta sitten valmistuimme apuhoitajiksi. Kokoonnutaan lauantaina 26.5.2012 klo 18 Lappeenrannan Kasinolle muistele-maan menneitä vuosikymmeniä. Ilmoit-tautumiset Tarja Roiha (Pasuri) 050 3099 757.

• Lappeenrannan AHK 24! Valmistuim-me 1980. Kokoonnutaan Lappeenrannan sataman pyöreän kioskin luona 18.8.2012 klo 16. Keksitään jotain kivaa. Tervetuloa, toivottaa Marja.

• Hellurei AH 14 vuosikurssi 8/81-12/82. Olemme olleet Sisar hentoja valkoisia 30 vuotta. Olisiko nyt juhlan aika? Kyllä vain juhlisimme 30-vuotista sotaamme Sa-vonlinnassa 14.–16.9.2012. Asiaa kos-kevat tiedustelut Eeva Kupari, eevast@gmail.com, 041 504 8528. Sitovat ilmoit-tautumiset 31.5. mennessä.

• Helsingin sosiaalitoimen ao 819 ja terveyskeskussairaaloiden ao 814 jä-senet! Järjestämme hyvinvointimat-kan Rakvereen, Itä-Viroon 14.–16.9.2012. Hinta jäsenille 100 e, ei-jäsenille 220 e. Ilmoittautumiset 30.5. mennessä hanne-le.hyvonen@superliitto.fi.

Huhtikuun ristikkokisan voitti Elina Rauhanummi Oulusta.

Lämpimät onnittelut!

Vanhuus rokkasi Oulussa

Olimme Oulussa ihanassa Vanhuus rokkaa -konsertissa 14. maaliskuuta 2012. Kuvassa on Kiimingin, Oulun ja Haukiputaan superilaisia. Oulussa oli muitakin tyttöjä, mutta kuvassa on vain osa, koska jakauduimme eri

pisteille. Tunnelma oli kiva ja mukavaa oli!kaisa leinonen

K U R A V E D E TU J O T R I S AK U U T N I K IK A T E O L O TI I O S I T E

P A K A N A V A A S I EA L U S A L A N O V E L A TA J O K A T U T M A D O TK O R I T U K E V A U U S IU O U O T I L A U S K O TT O T I T I I L I T A A

U N A P I N A T A S T O RI L I U M K A S I R A A K AP U N A I N E N U P E A SA T A R A D S K A TN I O A E T U N E N T U T AE S I K O T U T T I E K U TM I L A O R S I L I E K K IA S U T U T U T R A T A I T

Kuulumisia vaihdettiin pitsan äärellä

Outokummun SuPer-Opot ja Liperin ammattiosasto järjestivät alueen lä-hihoitajaopiskelijoille pitsailtapäivän 12. huhtikuuta 2012 ravintola Malmi-kummussa. Iltapäivän aikana vaihdettiin kuulumisia opiskelijoiden kans-

sa ja keskusteltiin työssäoppimisjaksoista, kesätöistä, opiskelijoiden kesäpalkas-ta, jäsenyysasioista ja työttömyysturvasta. Opiskelijoille tehtiin tutuksi myös Su-Perin nettisivuja sekä Liperin ammattiosaston 514 omia verkkosivuja. Iltapäivää vietettiin iloisissa tunnelmissa ja pitsa oli maukasta. Päivä oli myös ensimmäi-nen opo-tapahtuma uudelle SuPer-Opo Helenalle.

super-opo irja karvinen liperi

74 super 5 • 2012

Kuikan helmet

LuonnossaMarkku Pirttimaan kuvia ja kertomuksia

ulavalinjainen kuikka uiskentelee hiljalleen rau-haisalla järvellä. Pari on valittu vuosia sitten. Edessä on vaatimattoman pesän rakennus pienen saaren rantaheinikkoon. Elämä on mallillaan. Ei se suurta numeroa tee olemisestaan, eikä pullis-tele turhalla koreudella. Onpahan kuitenkin hel-

minauhan saanut kaulaansa.Yhä korkeammalle kipuava aurinko lämmittää ja saa lintu-

jen pesinnän vauhtiin. Toisaalla rymistellään ja tapellaan rin-nat rottingilla. Keekoillaan värikkäissä kevätpuvuissa ja pide-tään porukalla ääntä. Metsot ja teeret pullistelevat punaisia

Ssilmäkulmiaan ja esittelevät mahtavia pyrstöjään. Kilpaillaan siitä, kuka saa ja kenelle annetaan. Moni jää nuolemaan näppe-jään. Liekö liiallinen kukkoilu kostautunut? Ehkäpä tuo kuu-kausien reuhtominen lasketaan eduksi itse pesinnässä ja pesän rakentamisessa. Siihen ei kanalintukoiraan tarvitse osallistua.

Kalasääski rakentaa huiman, kauas näkyvän risulinnan suo-petäjän latvaan. Tuota valtavaa oksakasaa ne rakentavat ja ko-rottavat joka vuosi yhä korkeammaksi. Ollaan menossa kohti vääjäämätöntä tuhoa, vaikka pesä onkin taitavasti rakennettu. Jossain vaiheessa myrsky, tai kyhäelmän koko, on liikaa puul-le. Kaikki on aloitettava alusta. Aikaahan eliniäkseen pariutu-villa linnuilla kuitenkin on.

Naarasmetson voisi kokonsa puolesta ajatella rakentavan lä-hes samankaltaisen tai -kokoisen pesän kuin sääksi. Sille riittää kuitenkin pienen kuusentuppuran antama suoja. Muutamia vierestä löytyviä korsia alustaksi ja pesä on valmis.

Näkyvyydessä kyse ei ole välttämättä saaliista ja saalistajas-ta. Myös suuret petolinnut voivat piileskellä. Teräväkyntinen huuhkaja tyytyy kalliokielekkeen puuttuessa vaatimattomaan kannonkoloon. Kalasääskeäkin suurempi lapinpöllö hyväksyy pesäkseen vanhan muurahaiskeon. Pyrstötiainen käyttää pesän-sä rakentamiseen viikkoja. Sammalesta, naavasta ja tuohesta ra-kennettu huomaamaton pesä on oikea taideteos. Olipa kysees-sä laulurastaan tai peipposen pieni koti, niin luonto on asian näin järjestänyt toimivaksi.

Vaatimattomuus kaunistaa. Ehkäpä juuri siksi lämpeneväs-sä kevätaamussa uiva kuikka on helminauhansa ansainnut..www.pirttimaa.fi

super 5 • 2012 75

Onko heinäkuu paras lomakuukau-si? s. 4

Ei välttämättä. Minä tykkään elo-kuusta ja syyskuustakin.

Ovatko työpaikkasi tietokoneet kunnossa? s. 8

Ovat. Meillä on hyvät tietojärjestel-mäasiantuntijat, joilta saa avun nopeas-ti. Korkeintaan tunnin tai kaksi voi jo-ku ohjelma olla jumissa.

Miten suhtaudut tupakointiin? s. 11

Se on jokaisen oma asia.

Käytkö rokotuksissa influenssoja vastaan? s. 12

En. Kerran otin rokotteen ja olin ko-ko sen talven kipeänä.

Kuvaile Juhani Palomäkeä muuta-malla sanalla. s. 22

Oikeudenmukainen ja jämäkkä. Hy- vä johtaja. Tietyissä neuvottelutilanteis-sa osaa tulla vastaan, mutta osaa vastaa-vasti pitää kiinni tärkeistä asioista.

Millä kikalla nuoria saisi mukaan ay-toimintaan? s. 41

Tätä on pohdittu meilläkin. Työpai-koilla pitäisi olla innostajia, jotka sanoi-sivat, että lähtekää nyt edes kerran kat-somaan kokoukseen. Ei niissä harraste-ta mitään vakavaa poliittista toimintaa, vaan kokouksia vedetään läpi pikkaisen huumorillakin höystäen.

Miten suhtaudut lääkkeiden annos-jakeluun? s. 48

En pidä kovin positiivisena asiana. Se huonontaa kokonaisvaltaista hoitoa ja tietoa siitä mitä lääkkeitä potilaalle tai asiakkaalle oikeastaan menee. Pus-sista ei osaa hahmottaa lääkkeitä niin

hyvin kuin itse jakaessa, jolloin oppii monipuolisesti tuntemaan lääkkeet, niiden rinnakkaistuotteet ja sivuvaiku-tukset. Annosjakelu on myös kallista asiakkaille.

Kurikan seudun ammattiosaston puheen-johtaja Marja Kujanpää johtaa yli 600-jä-senistä ammattiosastoa. Osaston alueella on kaksi isoa työnantajaa: JIK eli Jalasjär-ven, Ilmajoen ja Kurikan perustama ter-veyden- ja vanhustenhuollon liikelaitos-kuntayhtymä sekä Suupojan peruspalve-luliikelaitoskuntayhtymä, johon kuuluvat osaston kauhajokelaiset jäsenet.

Kurikassa terveyskeskuksessa työsken-televä Kujanpää on tyytyväinen ison työn-antajansa henkilöstöpolitiikkaan.

– Yhteistoiminnassa ei ole isoja takku-ja. Henkilöstön edustajat pääsevät kokouk- siin paikalle. Olen kuullut, että joissakin muissa isoissa yksiköissä työntekijöiden kohtelu ei ole näin hyvää.

Kujanpää ottaa esimerkiksi hälytysra-han, jonka suuruus on 50 euroa.

– Viime kesänä esitimme työnantajalle, voisiko hälytysrahan tuntirajaa siirtää viidestä tunnista 24 tuntiin. Ehdotuksemme meni läpi ilman mitään nikottelua. Olemme superilaisina pystyneet luomaan hy-vät suhteet työnantajaan ja meitä tosiaan kuunnellaan.

Kurikan seudulla ei ole työttömyyttä, vaan hoitajista, etenkin sijaisista, on pi-kemminkin pulaa. Ongelmiakin on, kuten se, että lähi- ja perushoitajien virkoja muutetaan sairaanhoitajan viroiksi.

Kujanpää on johtanut monijäsenistä osastoaan vuodesta 1998. Luottamusmie-henä hän on ollut yli 20 vuotta joista viimeiset kuusi vuotta pääluottamusmiehenä. Osasto vietti 30-vuotisjuhlaansa viime syksynä.

– Isoudessa on puolensa, mutta tieto ei aina tavoita kaikkia, vaikka on netit ja sähköpostit. Kaikkiin työpaikkoihin ei saa yhteyttä.

Vuosien saatossa Kujanpää on huomannut yleisen työtahdin kiristyvän.– Koko ajan pitäisi mennä eteenpäin. Edellisen projektin tuomiin seikkoihin ei

ehdi paneutua kunnolla, kun jo tulee uutta kehitettävää. Oikealle työlle pitäisi jät-tää enemmän aikaa, koska potilaat ovat koko ajan huonokuntoisempia ja monisai-raampia.

Marja Kujanpää valmistui apuhoitajaksi vuonna 1984. Aluksi hän teki töitä vanhainkodissa puolitoista vuotta ja on sen jälkeen ollut Kurikan terveyskeskuk-sen vuodeosastolla. Vuonna 2006 hän lähti sijaistamaan varastonhoitajaa ja on yhä siinä tehtävässä..

Oletko käynyt sirkuksessa? s. 60En ole. Viime vuonna meinasin jo

mennä. Täytyy tänä vuonna lähteä ja ottaa pienet veljentyttäret mukaan!

P.S.superin ammattiosastojen edustajat eri puolilta maata kommentoivat lehden aiheita.

KURIKAN SEUDUN AMMATTIOSASTO

Hyvää henkilöstöpolitiikkaa!

jukka järvelä

Marja Kujanpää antaisi työnteki-jöille enemmän aikaa perustyön tekemiseen jatkuvan kehittämisen sijasta.

toimisto

Kehittämisyksikkö• johtaja Jussi Salo p. 09 2727 9171• suunnittelija Kari Bagge p. 09 2727 9169• suunnittelija Maria Erkheikki-Kurtti p. 09 2727 9154• suunnittelija Sari Erkkilä p. 09 2727 9152• suunnittelija Leena Kaasinen-Parkatti p. 09 2727 9151• suunnittelija Soili Nevala p. 09 2727 9157• suunnittelija Johanna Rosenberg p. 09 2727 9296• suunnittelija Paula Soivio p. 09 2727 9156• suunnittelija Lena Öhman p. 09 2727 9153• opiskelija-asiamies Heli Saarinen p. 09 2727 9150• sihteeri Raili Nurmi p. 09 2727 9172• sihteeri Mira Kajander p. 09 2727 9298

SuPer-lehti• johtaja Arja Niittynen p. 09 2727 9123• päätoimittaja Leena Lindroos p. 09 2727 9174• taittava toimittaja Jukka Järvelä p. 09 2727 9176• toimittaja Marjo Sajantola p. 09 2727 9173• toimittaja Sonja Kähkönen p. 09 2727 9175• toimittaja Henriikka Hakkala p. 09 2727 9177• sihteeri Mira Kajander p. 09 2727 9298• super-lehti@superliitto.fi

Jäsenyksikkö• puhelinpalvelu 09 2727 9140 ma–pe klo 9–15• johtaja Anne Panttila p. 09 2727 9127• jäsenyksikön päällikkö Sari Kainulainen p. 09 2727 9149• jäsensihteerit Piia Partanen, Päivi Askolin, Katja Sirkiä, Irma Dahlbacka, Miia Heikkonen, Pasi Heiskanen, Rita Brand ja Paula Wirén • telefax 09 2727 9155• palveleva sähköposti: jasenrekisteri@superliitto.fi• postiosoite: PL 112 00521 Helsinki

Työttömyyskassa • postiosoite: PL 117, 00521 Helsinki• käyntiosoite: Kellosilta 3• internet: www.supertk.fi (24h)• puhelinpalvelu: 09 2727 9377 ma–pe klo 9–13• sähköpostit: tkpalvelu@supertk.fi• telefax 09 278 6531• johtaja Stefan Högnabba 09 2727 9310

SuPer myös internetissä: www.superliitto.fi

Sähköpostit: etunimi.sukunimi@superliitto.fi

Ratamestarinkatu 1200520 HelsinkiPuhelinvaihde 09 2727 910Telefax 09 2727 9120

• puheenjohtaja Juhani Palomäki p. 09 2727 9121• puheenjohtajan sihteeri Sari Äikäs p. 09 2727 9122

Yleishallinto• pääsihteeri Arja Niittynen p. 09 2727 9123• tiedotuspäällikkö Sari Tirronen p. 09 2727 9162• tiedottaja Reita Waara p. 09 2727 9137• tiedottaja Sari Järvinen p. 09 2727 9138• järjestöpäällikkö Raija Moilanen p. 09 2727 9136• järjestöasiantuntija Tiina Eteläaho p. 09 2727 9134• järjestöasiantuntija Anne Meriläinen p. 09 2727 9113• järjestöasiantuntija Tiina Pendolin p. 09 2727 9297• järjestöasiantuntija Johanna Pérez p. 09 2727 9115• koulutuskoordinaattori Marianne Ronkainen p. 09 2727 9124• sihteeri Aira Silvasto p. 09 2727 9135

Talous- ja henkilöstöyksikkö• talous- ja henkilöstöjohtaja Anne Panttila p. 09 2727 9127• asiakaspalvelusihteeri Merja Poikselkä-Takala p. 09 2727 9294• henkilöstösihteeri Kirsi Kauppinen p. 09 2727 9126• kirjanpitäjä Leena Luostarinen p. 09 2727 9128• laskentasihteeri Mervi Härkönen p. 09 2727 9125• laskentasihteeri Maria Hietala p. 09 2727 9129• laskentasihteeri Heli Utter p. 09 2727 9130• toimistopalvelusihteeri Kaarina Laintila p. 09 2727 9118• toimistoapulainen Olli Hytönen p. 09 2727 910

Edunvalvontayksikkö• puhelinpalvelu 09 2727 9160 ma–pe klo 9–15• johtaja Anne Sainila-Vaarno p. 09 2727 9167• yksityissektorin neuvottelupäällikkö Pia Zaerens p. 09 2727 9163• vastaava edunvalvonta-asiamies Riitta Lehtovirta p. 09 2727 9165• edunvalvonta-asiamies Eija Kemppainen p. 09 2727 9131• edunvalvonta-asiamies Eila Koponen p. 09 2727 9132• edunvalvonta-asiamies Riina Kurkinen p. 09 2727 9168• edunvalvonta-asiamies Jukka Parkkola p. 09 2727 9117• edunvalvonta-asiamies Marketta Vuorinen p. 09 2727 9116• edunvalvontasihteeri Sari Kaartoaho p. 09 2727 9179• lakimies Merja Hyvärinen p. 09 2727 9166• lakimies Tuomas Hyytinen p. 09 2727 9119• lakimies Juho Kasanen p. 09 2727 9161• lakimies Karoliina Partanen p. 09 2727 9178• lakimies Riitta Saarikoski p. 09 2727 9114• koulutuskoordinaattori Tarja Sundqvist p. 09 2727 9164

Tietohallintayksikkö• johtaja Arja Niittynen p. 09 2727 9123• it-päällikkö Sakari Hulkkonen p. 09 2727 9145• järjestelmäasiantuntija Irja Nevala p. 09 2727 9158• sihteeri Mira Kajander p. 09 2727 9298• atk-tuki: atk-tuki@superliitto.fi

supersvenska

supersvenskaöversättningar eva wahlström

SHur SuPer förändras avgör du

uPers förbundsdag väljer ny ordförande den 6 juni 2012 och en ny era inleds. Hurdan – det avgör förbundsdagens representanter som medlemmarna valt.

Mitt sätt att verka har redan i mitt nuva-rande arbete som huvudförtroendeman varit

att samarbeta med andra för SuPers och superiternas bästa. Det fortsätter jag med om jag blir vald. Den nya ordföran-den råkar genast ut för många andra utmaningar. Jag lyfter fram några frågor som väntar den nya ordföranden och de be-slutande organen, representantskapet och styrelsen inom Su-Per. Jag är beredd att svara på dessa och på många andra ut-

maningar som är viktiga för superiterna.Vi befinner oss som förbund i en ström av stora förändringar. De orsakas av förändringarna i sam-hället, såsom kommunstruktur-

och vårdstrukturreformerna. De här återspeglas på hela landets ansvar för organise-randet av social- och hälso-

vårdsservicen. Vi vet ännu in-te om det är kommunen, social-

och hälsovården, landskapet eller någon annan organi-

sationsförvaltningsmodell som ska vara arrangör.

Superiterna är starkt berörda av det här,

oberoende av om vi arbetar privat eller inom kom-munen. Största delen av super-iterna produce-rar med sitt ar-bete kommunalt ordnade tjänster.

SuPer har framlagt ett för-slag till organisa-

tions- och finansie-

ringsmodell för social- och hälsovården, om vilken vi har bett om åsikter också under våra turnéer. Finansieringsmodellen kommer att vara en lång tid under diskussion, men den nya vårdstrukturen finns för handen. Jag har sagt att jag håller på att kommunen producerar sina egna tjänster, åtminstone så länge som det ”läckande” skattesystemet fungerar i Finland. Ett multinationellt bolag kan genom kringgående av skatt medföra problem för finansieringsmodellen. Det här mås-te vi motverka. En utmaning består också av olika kollektiv-avtal utvecklas.

Den privata sektorn är inte en sämre arbetsgivare än kom-munen. Den privata sektorn uppskattar superiternas bre-da yrkeskompetens, men lämnar den å andra sidan helt out-nyttjad när arbetsprofilen breddas till att också gälla matlag-ning och tvätt.

Det här betyder inte att allt skulle vara väl på den kom-munala sidan, utan att kommunen som arbetsgivare mås-te se till sysselsättningen i kommunen på ett mer omfattan-de sätt än börsbolagen. Det finns arbete för de olika yrkes-grupperna på vård- och omsorgsplatser av olika typ. Det be-hövs och det ökar resultatet, men man får inte glömma den vårdbehövande människan. Vårdarbetet kräver närvårdare och primärskötare.

SuPer har med sitt eget arbete lyckats samla förtroende-kapital och göra sig hörd och respekterad. Det här kapitalet ska odlas och stärkas. Ökad sakkunskap på lokalnivå genom utbildning av huvudförtroendemännen och förtroendemän-nen och fackavdelningarnas ordförande ger ökat förtroende och kunnande. Alla aktörer inom SuPer är nyckelpersoner ur förbundets synvinkel och de ska få hjälp och stöd av kontors-personalen och ordföranden. På riksnivå ska samarbetet med andra organisationer med respekt för deras åsikter och samti-digt främjande superiternas sak fortfarande vara en ledstjärna.

Som förbund är SuPer ett konstruktivt och lösningsori-enterat fackförbund, som är stolt över sina yrkeskompetenta medlemmar. Förbundets sakkunskap ska växa fram från sät-tet att se på frågor med tanke på närvårdarnas och primärskö-tarnas arbete. Vi är ett stort och växande förbund. Vi lyckas göra våra åsikter hörda och vi ökar vårt genomslag när vi lever enligt våra värden – med respekt för varandra, modigt föran-de vår sak framåt och med ett ansvarsfullt agerande mot oss själva och andra. Rakryggat..

ordförandekandidat silja paavola

supersvenska

leena lindroos

Det väntade förslaget till äldreservicelag är nu fär-digt. Någon dimensionering för mängden vård-personal finns inte i förslaget. En tillräcklig per-sonal konstateras nog vara en central kvalitets-faktor i servicen, men enligt förslaget garanterar det här inte som sådant att en äldre person får

service av god kvalitet som motsvarar hans eller hennes be-hov. I lagförslaget åberopas en färsk undersökning enligt vil-ken personalmängden inte korrelerar med servicekvaliteten. I SuPers utredning får saken en annan vinkling: det finns helt enkelt inte tillräckligt med vårdare med tanke på behovet, och vårdkvaliteten lider. Man kunde ha trott att den passus som skrevs in i lagförslaget som ett alternativ till personaldi-mensioneringen om en personal som till antalet, sakkunska-pen och uppgiftsstrukturen motsvarar antalet äldre kunder och det behov av service deras funktionsförmåga kräver redan nu är en utgångspunkt för vårdarbetet överallt.

Lagförslaget innehåller en befogenhet att utfärda förord-ningar, som vid behov kan ge närmare bestämmelser bland annat om personalen. Vad borde egentligen hända för att vi ska få en vid behov-situation? Redan nu skyndar vårdarna med oknutna skosnören från hem till hem på nyfikenhetsbe-sök, såsom en person i min närkrets som lever med hjälp av hemvården säger: De som kommer har inte tid med just nå-gonting – och allt snävare blir det, bekräftar vårdarna själva.

Vem skulle det ha skadat om dimensioneringarna hade tagits med i förslaget? Riksdagen skulle i sinom tid ha tagit ställning till om de behövs eller inte. Vilket också nu sker, när lagen kommer till riksdagen för behandling på hösten. Ing-enting är ännu beslutat.

I det här skedet av våren kan vi dra oss till minnes den gamla margarinreklamen med orden Vad hade vi innan vi ha-de Juhani? Ordförande Palomäki går i pension efter en näs-tan 40 år lång karriär som påverkare. Han berättar själv om hur han upplever det i det här numret. Vi får också läsa om vilka tankar om vår ordförandes arbete och person hans sam-arbetspartner har. Kanske social- och hälsovårdsminister Pau-la Risikko har uppfattat det väsentliga när hon säger att Ju-

hani Palomäki inbillar sig att han nu får börja tillbringa dagarna som fri-

herre, men när höstregnen kom-mer får vi igen se honom skut-ta iväg som en stäpphare!.

Vem skulle detha skadat?

leena.lindroos@superliitto.fi

Kontorets och kassans öppettider på sommarenJourtiderna för förbundets olika enheter ändras under som-marmånaderna.

Kontoret har jour 1–9 juni och 6–3 augusti kl. 9.00–14.00.

Kontoret är stängt 2 juli–3 augusti. Under denna tid har intressebevakningen och utvecklingsenheten telefonjour kl. 9.00–11.30 och 12.00–14.00 och medlemsenheten kl. 9.00–11.30.

Journumret till intressebevakningsenheten är 09 2727 9160, till utvecklingsenheten 09 2727 9170 och till med-lemsenheten 09 2727 9140.

Supers arbetslöshetskassa håller öppet 8.30–15.00 i juni–augusti. Kassans telefontjänst betjänar under denna tid kl. 9.00–13.00 på numret 09 2727 9377.

I maj håller förbundets kontor och arbetslöshetskassa stängt fredagen efter Kristi himmelsfärdstorsdag..

Familjevård av äldre på landsbygdenPå landsbygden ökar ande-len äldre snabbare än i res-ten av landet. Samtidigt väx-er också efterfrågan på olika slags boendeformer för äld-re. Centret för kvinnor in-om jordbruk och hemhus-håll, Maa- ja kotitalousna-isten keskus, slår nu ett slag för familjevård av äldre.

Syftet med det nya pro-jektet är att öka kännedo-men om familjevård på landsbygden som en form för omsorg om äldre, sam-la information för personer som söker sig till familjevårda-re och uppmuntra till att bli familjevårdare på landsbygden.

Familjevård av seniorer avser att omsorg och vård ordnas dygnet runt i familjevårdarens hem. Vården kan vara konti-nuerlig eller kortvarig.

För äldre personer är familjevården en god lösning i det skede när de ännu inte behöver anstaltsvård, men när det känns otryggt och ensamt att bo hemma.

Kommunen ansvarar för ordnandet och övervakningen av familjevården. Kommunen godkänner också både familjevår-darens och hemmets lämplighet för uppgiften.

Familjevårdaren förutsätts ha förberedande utbildning och lämplighet för uppgiften. Högst fyra seniorer kan omhänder-tas i familjehemmet ifall familjevårdaren arbetar ensam. Ifall det finns två familjevårdare och den ena har en lämplig yr-kesutbildning inom social- och hälsovården, till exempel när-vårdarutbildning, kan högst sju personer vårdas i familjen..

ing

ima

ge

supersvenska

Utkastet till lag om äldreomsorg besvikelse för SuPer

Personaldimensioneringarna förbigicks

text sonja kähkönen

SuPers ordförande Juhani Palomäki anser att förslaget till lag om äldreomsorg som offentliggjordes i april inte garanterar god vård för de äldre. Lagutkastet säger ingenting om antalet anställda inom vården. På hösten får vi se om riksdagsledamöterna uppriktigt arbetar för de äldre.

Arbetsgruppen som tillsatts av Social- och hälsovårdsministe-riet överlämnade sitt utkast till äldreomsorgslag till omsorgs-minister Maria Guzenina-Richardson den 19 april. Det nya lagutkastet innehåller inte några personaldimensioneringar, det vill säga inga bestämmelser om antalet utbildade anställ-da på arbetsplatserna.

– Åtskilliga utredningar har gett information om huvud-problemet inom äldreomsorgen, vilket är den otillräckliga mängden vårdpersonal. I lagförslaget borde det ha funnits en bestämmelse om att alla äldre har rätt till vård vid behov, sä-ger Juhani Palomäki.

I lagutkastet nämns att det i en serviceenhet som betjänar äldre ska finnas en personal som till antalet, kompetensen och uppgiftsstrukturen motsvarar antalet äldre kunder och det be-hov av service som deras funktionsförmåga kräver. Men hur garanterar man detta i praktiken?

I stället för personaldimensionering föreslås befogenhet att utfärda förordningar. Det betyder att man med en förord-ning vid behov skulle kunna ge närmare bestämmelser om personalmängden och uppgiftsstrukturen i en verksamhets-enhet ifall problem som uppenbarar sig i servicen inte för-svann med den nya lagen.

Enligt SuPer är möjligheten att utfärda en förordning in-te en tillräcklig åtgärd när det gäller att få ordning på perso-naldimensioneringen.

– Det sägs i lagutkastet att man kan utfärda en förord-ning vid behov. Det är klart att ett sådant behov inte uppstår i praktiken, när motståndet mot dimensioneringar är så stort, säger SuPers chef för utvecklingsenheten Jussi Salo.

Ledarskap ersätter inte personal

SuPer har krävt bindande bestämmelser om antalet utbilda-de vårdanställda inom anstalts- och hemvården för att man ska kunna garantera de äldre en mänsklig vård och de an-ställda mänskliga arbetsförhållanden. Enligt lagförslaget är en tillräcklig personaldimensionering en central kvalitetsfak-tor i servicen, men den garanterar inte ensam en service av god kvalitet för de äldre. Det här motiveras med forsknings-rön enligt vilka personalmängden inte är direkt proportionell mot den servicekvalitet kunden upplever. Arbetsgruppen an-

ser att ett skickligt ledarskap, förnuftigt organiserande av ar-betet samt personalens kompetens och attityder är viktiga.

Juhani Palomäki påpekar att man med ledarskap kan förbätt-ra vårdkvaliteten och de anställdas motivation, men ett gott le-darskap undanröjer inte behovet av en tillräckligt stor personal.

– Det är möjligt att en ökning av personalen inte förbätt-rar kvaliteten i de fall när det redan finns tillräckligt med vår-dande händer. SuPers erfarenhet är emellertid att det finns alltför lite personal på fältet. Utan dimensioneringar kommer de goda syftena i lagförslaget inte att uppfyllas och det finns en risk för att de äldres ställning och läget inom äldreomsor-gen bara försämras.

Inga avgörande förändringar

Lagutkastet anser att de äldres råd är en viktig kanal för att den åldrande befolkningen ska kunna göra sig hörd inom kommunens olika sektorer. Enligt Juhani Palomäki borde äld-rerådens rapportering skickas för bedömning till kommuner-nas granskningsnämnder för att de ska ha betydelse i övervak-ningen av servicekvaliteten.

– Nu finns det inget omnämnande av granskningsnämn-dens roll i lagförslaget. Detta leder till att äldrerådets rappor-ter närmast skickas för kännedom till kommunens vård- och omsorgsnämnd, och de kan lämnas helt obehandlade.

Palomäki påpekar att lagförslaget också saknar ett om-nämnande av vårdpersonalens rätt att anmäla om missför-hållanden.

– Anmälningsskyldigheten och anställningstryggheten för en anställd som griper tag i ett missförhållande borde beto-nas bättre i lagen.

Under offentliggörandet av lagutkastet tackade minister Maria Guzenina-Richardson arbetsgruppen för att den lyck-ats skapa något alldeles nytt. Juhani Palomäki ser annorlun-da på saken:

– Det finns ädla tankar i lagutkastet om människors väl-färd, hälsa, funktionsförmåga och hur de kan klara sig själv-ständigt. Jag ser ändå inte något sådant i arbetsgruppens pre-sentation som på ett avgörande sätt kan förbättra situationen för dem som behöver vård och omsorg.

En regeringsproposition om äldreomsorgslagen överläm-nas till riksdagen på hösten, och lagen avses träda i kraft un-der år 2013. SuPer försöker ännu påverka den kommande la-gen om att en personaldimensionering fastslås genom en för-ordning.

– I fortsättningen är vi i kontakt med riksdagsledamöterna. En annan viktig påverkningskanal är medierna. Saken kom-mer nog att vara på tapeten i medierna, bedömer Jussi Salo..

supersvenska

Prosadikten

Vi inom vårdenJag heter Susanne Supersson. Du tycker kanske att det är ett underligt namn, men det beror på att jag är gift med Per. Vi tog och slog ihop en del av våra namn, då vi gifte oss. Jag gav Su och Per sitt förnamn och då blev det Supersson. Sonnam-net tog vi av mitt släktnamn Svensson.

Vi jobbar båda inom vården. Jag är primärskötare, en väl-digt upskattad sådan, påstod chefsläkaren härom dagen. Det later ju som skryt men han verkade nog allvarlig, då han sad et. Jag jobbar på det kommunala sjukhuset.

Per jobbar inom åldringsvården. Han jobbar på en av de sista vårdtrapporna. Vi har en dotter, Inger, som jobbar inom barnvården, så hon är med på den första trappan. Det är nog bra med de där trapporna, tycker vi. Vi är liksom ledstäng-er vi som jobbar.

Fast det är tunga job vi har, trivs vi bra med det ändå! Jag är nog ibland trött efter vaknätterna. Hur ska jag orka, suck-ar jag ibland. Mina kolleger instämmer. Men vi måste erkän-na att vi kanske har en medfödd gåva som hjälper oss mycket i våras job. Vår uppgift är att sprida trygghetens omsorg! Lå-ter det inte vackert? Det är en vacker målsättning!

Jag har i allmänhet ett gott humör och ett leende som ock-så bländade Per i tiden. Jag tror att ett got humör och ett leen-de ansikte är en bra medicin på sitt sätt sett! Jag har flera kol-legor som jag är avundsjuk på. De är födda till sina job som medsystrar i sjukhemsfamiljen.

Per, han har märkt det i åldringsvården. Man ska också ha goda öron och tålamod att get tid att lyssna på de gamla. De

vill så gärna berätta något från den tid de var aktiva. Tyvärr ger inte arbetsgivaren den möjligheten att sitta och prata en längre stund, som skulle behövas. Per påstår också att det är en medicin som heter duga. De gamla blir på glatt humör och den enformiga dagen blir trevligare. Vi ska lyssna bättre men inte berätta vidare sådant som skulle skada vår klient. De är mänskor med integritet. Och det är något heligt!

Vi måste slå vakt om människovärdet, påstor Per. Därför måste vi ochså gå inför den palliativa vården. Varje människa har rätt att få en värdig död. En sådan vill också vi ha!

Våra jobb kallade man förr i tiden att man var kallade till det vill säga hade ett kall. Det var då det. Man kan inte leva på ett kall. Då skulle det nog snart bli kallt i huset vårt. Bå-de Per och jag är aktiva inom facket. Det bevakar vår eko-nimi, våra löneförhandlingar. Facket har fått namnet SuPer. Det är inte jag och Per som gett namnet, sk ani tro, fast det är ett vackert namn.

Vi firar jubileum I dag. Tänk att trettio år har gått. Vi är flera som var med från början och vi är minsann medelålders I pensionsåren. En vacker dag, man får hoppas det känss så, hamnar vi på åldringsvården. Vi kommer nog att bli rätt kri-tiska av oss är jag rädd för, men Per han säger alltid:

– Jag kommer att bäratta om den gamla goda tiden och jag tvingar dem att lyssna! Vi har mycket att lära dem, nybör-jarana, menar jag…

Han har kanske rätt!.trygve erikson författare

Brita Näsman är pensionerad lärare och mycket uppskattad av alla.

SuPer 315 och 316 firade 30-års jubi-leum i Molpe-paviljongen. Tvåhund-rafem medlemmar deltog. Tårtan var specialbeställd för festen.

Dekorationerna var från naturen.