Svensk Raps AB:n raporttiProjekt 20/20

Rapsi tähtäimessä

3 4

6

8

10

12

14

16

18

20

22

2

SisältöYhden kruunun panostus tuotti 10 kruunua Projekt 20/20 -projektin avulla

Vesi ja mururakenne ratkaisevat kevätrapsin taimettumisen

Kaikki menetelmät käyttökelpoisia

Syysöljykasvit pitää kylvää aikaisin

Ajankäyttö puhuu puimurikylvön puolesta

Monipuolinen torjunta ehkäisee resistenssiä

Syys-N rakentaa kasvustoa

Syysrapsi imuroi typpeä maasta

Pitkä pöytä syö

Syysrapsi paras esikasvi vehnälle pienemmällä typpipanoksella

Hivenravinteet ovat öljykasvien vakuutus

Projektien rahoittajat: Stiftelsen Svensk Oljeväxtforskning, StiftelsenLantbruksforskning ja Svensk Raps AB.Tuotanto: Jens Blomquist, Agraria Ord & JordLayout ja alkuperäisteos: LIME ABPaino: Vammalan Kirjapaino Oy

Kannet: Raps i fokus (Rapsi tähtäimessä) kokoaa Projekt 20/20 -projektin kokemuksia. Kasvia tutkittiin useasta näkökulmasta usean vuoden ajan. Tuloksena on saatu lisää tietoa ruotsalaisia öljykasvinviljelijöitä palvelemaan. Valokuva: Jens BlomquistSuomenkielinen käännös: Thomas Antas

3 4

6

8

10

12

14

16

18

20

22

3

Talvella 2004–2005 Svensk Rapsin hallitus toimi-tusjohtaja Johan Biärsjön johdolla ennusti, että ruotsalaisen rapsinsiemenen kysyntä tulisi kas-

vamaan. Silloin nähtiin, että myös hehtaarisatoja tuli-si parantaa sekä että pitkään 50 000 hehtaarin tienoil-la pysynyttä viljelyalaa tulisi lisätä. Näistä syistä pää-tettiin käynnistää projekti, tavoitteena nostaa ruotsa-laista öljykasvintuotantoa monella tavalla. Projekt 20/20 -projektin tavoitteeksi otettiin, että satotason tulisi nousta 20 prosenttia vuodesta 2003 vuoteen 2010. Samana ajanjaksona tuotantokustannusten tuli-si alentua 20 prosenttia.

Projektille asetettiin työryhmä johon tuli edustajia Svensk Rapsin viljelyn kehittämisryhmästä. Projekti-ryhmään kuulivat Kjell Gustavsson, Svenska Lant-männen, Roland Lyhagen, Svalöf Weibull, Christer Nilsson, SLU (Ruotsin maatalousyliopisto), Johan Biärsjö, Svensk Raps AB ja Bengt Nilsson, tutkimus-säätiön tieteellinen edustaja. Projektinjohtajaksi rek-rytoitiin Albin Gunnarson.

Projektille määriteltiin painopistealueet ja siihen si-dottiin tutkijoita. Aloitusvaiheessa luotiin myös jouk-ko kansainvälisiä kontakteja. Projektityhmä vieraili ranskalaisen tuottajajärjestön CETIOM:n luona ja Al-bin Gunnarsson teki opintomatkan Kanadaan. Alku-vaiheessa resursseja kohdennettiin maaperän raken-teeseen, korjuutekniikkaan sekä typen hyödyntämi-seen. Aikaisessa vaiheessa projektia oli selvää, että syyskehitys on syysrapsille tärkeää. Tästä lähtökoh-dasta tehtäväksi otettiin voimakkaan syyskasvuston muodostaminen kylvöajankohdan ja typpilannoituk-sen avulla.

Kevätrapsin kohdalla viljelyvarmuuden parantami-nen muodostui tärkeäksi. Yhteyksiä luotiin sekä Ka-

Yhden kruunun panostus tuotti 10 kruunua Projekt 20/20 -projektin avulla

nadalaiseen Canola Counciliin että suomalaiseen öl-jykasvituotantoon. Viljelyvarmuutta ja kasvuston pe-rustamista priorisoitiin, mutta vaikeat kirppatuhot ovat häirinneet työtä.

Projekt 20/20 -projektin tuloksia on julkistettu jatku-vasti Svensk Frötidning -lehdessä, konferensseilla ja viljelijäkokouksissa. Projektin kanssa rinnakkain on julkistettu kaksi esitettä – Vägen till 5 ton ja Vässad vårraps. Projektin päätteeksi pidettiin marraskuussa 2011 konferenssi Linköpingissä, jolla oli 200 osallistu-jaa. Projekt 20/20 -projekti on herättänyt suurta huo-miota sekä Ruotsissa että kansainvälisesti. Se on joh-tanut tärkeään tiedonvaihtoon Kanadan, Saksan, Ranskan, Tanskan ja Suomen kanssa, ruotsalaisten öljy kasvinviljelijöiden hyväksi.

Kaiken työn ovat rahoittaneet ruotsalaiset öljykasvin-viljelijät itse, kerättyjen viljelymaksujen muodossa, mutta myös SLF:n keinolannoitteiden ja torjunta-ai-neiden kautta keräämien maksujen muodossa. Lisäksi Svensk Rapsin omistajayhtiöt ovat tukeneet projektia. Projekt 20/20 -projektiin on yhteensä investoitu noin 5 miljoonaa kruunua. Käytetyt 5 miljoonaa ovat anta-neet hyviä tuloksia. Kokonaisuudessaan Projekt 20/20 -projekti on pystynyt nimeämään keinoja, joiden tuottama lisäarvo on yli 50 miljoonaa kruunua vuo-sittain. Se tarkoittaa kymmenen kruunun tuottoa jo-kaiselle panostetulle kruunulle.

Päätöskonferenssin materiaalista on koottu loppura-portti Rapsi tähtäimessä (Raps i fokus), joka sinulla nyt on käsissäsi. Hyviä lukuhetkiä!

Albin Gunnarson Bengt Nilsson Agronomi ja Stiftelsen Svensk Olje-Projektinjohtaja växtforskning -säätiö

4

Öljykasvin siemenelle on ominaista alhainen tuhannen jyvän paino ja siten alhainen ravin-nesisältö. Siitä johtuen siemen on kylvettävä

suhteellisen matalaan. Näin ollen pintamaan kuivuus voi vaikeuttaa taimettumista niin kevät- kuin syyskyl-vöillä. Kevätöljykasveja viljellään perinteisesti pääosin itäruotsissa, alueilla joille on ominaista alkukesien kuivuus. Tämä asettaa erityisen suuria vaatimuksia kylvöalustan muokkaamiselle.

Sekä märkää että kuivaaKeväisille kylvöolosuhteille on tyypillistä, että maape-rä muuttuu veden kyllästämästä sellaiseksi, että vesi-määrä vaihtelee suuresti maaperässä. Varsinkin jäykät maat voivat kuivua nopeasti pinnastaan, mikä hidas-taa kuivumista. Pintakerroksen alla maa on kuitenkin liian märkää muokattavaksi. Siten syntyy voimakas vesipitoisuuden gradientti, jossa maan pintakerroksen vesipitoisuus voi olla lakastumisrajan alapuolella, vaikka maa muutaman senttimetrin syvyydessä on edelleen plastista. Keväällä kylvöalustan muokkaami-sen tarkoituksena on näissä olosuhteissa luoda edelly-tykset sellaiselle siemenen asettamiselle, jolla saavute-taan tasainen, nopea ja varma taimettuminen.

Neljän kohdan ihanne1980-luvulla kuvailtiin ihanteellinen kylvöalusta, niin kuin se on esitetty kuvassa 1:1. Siemen sijoitetaan kiinteälle alustalle, joka on riit-

tävän kostea varmistaakseen itävyyden sekä hyvä kyky johtaa vettä siemenelle.

2. Siemenen päällä on riittävän paksu löyhästi muokat-tu kerros pieniä muruja suojaamassa haihtumiselta.

Vesi ja mururakenne ratkaisevat kevätrapsin taimettumisen

· Kevätrapsi tulee kylvää sopivan aikaisin, ei liian matalaan ja hyvin äestettyyn maahan.· Kasville käyttökelpoinen vesi kylvösyvyydessä on avaintekijä.·Riittävän pienten murujen muodostama haihtumissuoja suojaa kylvöalustaa liialli-

selta kuivumiselta.

Teksti: Johan Arvidsson, SLU, maaperän ja ympäristön laitos

Arvokas vesi. Keväällä maaperä muuttuu nopeasti lähes veden kyllästämästä pintakuivaksi. Vettä on säästettävä taimettumisen varmistamiseksi. Kuva: Jens Blomquist

3. Pinnassa on karkeampi mururakenne suojaamassa kuorettumilta.

4. Ravinteet on sijoitettu hieman syvemmälle, sivuun siemenestä varmistamaan ravinteiden saanti.

Kiinteän kylvöalustan tarve pienempiKuvan 1 mukainen kylvöalusta on suurelta osin päte-vä myös tänä päivänä. Pinnan karkeamman murura-kenteen tarve (kohta 3) voidaan kuitenkin ehkä ky-seenalaistaa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kuo-rettumaa vähentävä vaikutus on kyseenalainen. Kyl-vötekniikan muutokset, siirtyminen laahavantaista painotettuihin lautasvantaisiin, on myös vähentänyt kiinteän kylvöalustan tarvetta.

Savella vaikeaaMiten teoria suhteutuu käytäntöön? Göran Kritz tutki tätä hyvin laajasti pistokokein 1970-luvulla, tutkies-saan noin 300 ruotsalaista kylvöalustaa. Kylvöalustan ominaisuuksia verrattiin muun muassa maan savipi-toisuuteen. Tutkimus osoitti, että jäykkien ja keski-jäykkien savien pintamaan vesipitoisuus normaalisti on alle lakastumisrajan. Kuuden prosentin kasvin käytettävissä olevan veden taso saavutettiin kevyillä savilla 2–3 senttimetrin syvyydessä, kun se jäykillä sa-villa oli viiden senttimetrin syvyydessä. Tästä johtuen on vaikea perustaa kevätöljykasvustoja jäykille saville käyttäen normaalia 3 senttimetrin kylvösyvyyttä! Mutta mikään ei ole mahdotonta ja kevätöljykasvien viljelijät voivat vaihdella muokkaustapaa, kylvöajan-kohtaa, kylvösyvyyttä ja äestyksen voimakkuutta vai-keuksien voittamiseksi.

5

Kylvöaika, syvyys ja äestys haltuunUusissa kokeissa verrattiin kolmea kylvöaikaa, kahta kylvösyvyyttä ja kahta äestysvoimakkuutta. Kylvö suo-ritettiin normaaliin aikaan, sekä yksi ja kaksi viikkoa tämän jälkeen käyttäen laahavantaita joka sijoittivat siemenen kylvöpohjalle. Erot koejäsenten taimettumi-sessa olivat suuria. On kuitenkin huomionarvoista, että erot lopullisessa sadossa eivät olleet sen suurempia kuin olivat. Tämä osittaa, miten hyvä kyky öljykasveilla on kompensoida huonoja kasvustoja. Keskimmäinen kylvöajankohta antoi keskimäärin suurimman sadon, kun taas viikkoa myöhäisempi kylvö tuotti selvästi pie-nemmän sadon ja huonomman taimettumisen (tau-lukko 1). Kylvösyvyyskokeet osoittavat, että kylvö 2 senttimetriin on liian matala ja että siemen tulee sijoit-taa 3–4 senttimetrin syvyyteen (taulukko 2). Äestys-kertojen lisääminen kahdesta neljään tuotti suunnil-leen saman taimilukumäärän, mutta sato oli neljällä äestyskerralla 4 prosenttia korkeampi (taulukko 3).

Soveltuu aurattomaan viljelyynÖljykasveja pidetään usein herkkinä tiivistymiselle ja siitä syystä soveltumattomina aurattomaan viljelyyn. Suuri määrä kokeita kuitenkin osoittaa öljykasvien tuottavan saman sadon kyntämällä kuin kyntämättä (taulukko 4). Auraton viljely voi johtaa parempaan taimettumiseen, koska maa jää syksyn jäljiltä tasai-semmaksi. Kannattaa kuitenkin olla varuillaan. Ultu-nassa vuonna 2008 tehdyissä kokeissa, jolloin kevät oli kuiva, todettiin joissakin kohdin taimettumisen olevan huonompaa aurattomassa viljelyssä. Syy tähän lienee se, että kylvöalusta usein keväällä jää jonkin verran karkeammaksi kuin kynnetyillä mailla, mikä johtaa huonompaan haihtumissuojaan. Kylvöalustan muokkaamista ei siis voi jättää tekemättä vaikka so-veltaakin vähennettyä muokkausta.

Ihanne pitääKuva 1. 1980-luvulla kuvailtiin ihanteellinen kylvö-alusta, mikä edelleen on pääosin voimassa. Kylvö-alustassa oli 4 tekijää.1. Siemen sijoitetaan kiinteälle alustalle joka on

riittävän kostea varmistaakseen itävyyden sekä hyvä kyky johtaa vettä siemenelle.

2. Siemenen päällä on riittävän paksu löyhästi muokattu kerros pieniä muruja suojaamassa haihtumiselta.

3. Pinnassa on karkeampi mururakenne suojaamas-sa kuorettumilta.

4. Ravinteet on sijoitettu hieman syvemmälle sivuun siemenestä varmistamaan ravinteiden saanti.

Oppeja vanhemmista ja uudemmista kokeista:· Kevätöljykasvienvarmataimettuminenjäykillämaillaon

fysikaalisestimahdollisenrajoilla.· Kylvöneljäänsenttimetriinontaimettumisenkannalta

varmempaakuinmatalakylvö.· Kylväaikaisin,muttavältäkylvämistäkylmälläsäällätaikun

kylmääsäätäonodotettavissa.· Öljykasvitovatviljojaherkempiäalhaisillelämpötiloillekylvön

jälkeen.· Ylimääräinenäestyslisääsatoa,joskylvönjälkeenonkuivaa.· Kevätöljykasvitsoveltuvathyvinaurattomaanviljelyyn.

Kylvöalustanmuokkaamisessaeikuitenkaansaaollahuolimaton!

· Syksyllätehtylautasäestysvoijohtaaliianmatalaanmuokkaukseenjahuonompaankylvöalustaanverrattunapiikkikultivaattoriin.

Sopivan aikaisin on parasSato, suhteellinen 2008 2009 2010 2011 Keski-

arvo

A. Aikainen kylvö (21/4) 100 100 100 100 100

B. Normaali kylvö (28/4) 93 100 105 114 103

C. Myöhäinen kylvö (6/5) 71 92 110 87 90

Taimien lukumäärä, kpl/m2

A. Aikainen kylvö (21/4) 112 97 121 87 104

B. Normaali kylvö (28/4) 141 97 149 55 110

C. Myöhäinen kylvö (6/5) 82 79 152 34 87

Taulukko 1. Kylvö noin viikko aikaisimman mahdollisen ajankohdan jälkeen antoi keskimäärin parhaan tuloksen. Vuonna 2010 oli kylmää ensimmäisen kylvön jälkeen, mikä suosi myöhäistä kylvöä.

Syvä kylvö tuo varmuuttaSato, suhteellinen 2008 2009 2010 2011 Keski-

arvo

1. Kylvö matalaan 100 100 100 100 100

2. Kylvö syvään 93 97 102 109 100

Taimien lukumäärä, kpl/m2

1. Kylvö matalaan 110 93 137 33 93

2. Kylvö syvään 105 88 157 84 109

Taulukko 2. Kylvö syvään (4 cm) tuotti selvästi parhaan tuloksen 2011, jolloin alkukesä oli kuiva, mutta aikaisempina vuosina matala kylvö tehtiin jonkin verran liian syvään (3 cm), joten koejäsen 1, eli kyl-vö matalaan (2 cm), sai hieman tasoitusta.

Äes töihinSato, suhteellinen 2008 2009 2010 2011 Keski-

arvo

a. 2 äestyskertaa 100 100 100 100 100

b. 4 äestyskertaa 104 102 100 110 104

Taimien lukumäärä, kpl/m2

a. 2 äestyskertaa 62 85 134 57 85

b. 4 äestyskertaa 67 83 147 60 89

Taulukko 3. Yhtenäkään vuonna ei sato alentunut kahden ylimääräisen äes-tyskerran johdosta. Vuonna 2011, jolloin sateita saatiin vasta kesäkuun puoli-välissä, kaksi ylimääräistä äestyskertaa tuotti erityisen hyvän tuloksen 10 pro-sentin lisäsadon muodossa.

Sama kevätrapsisato auroilla ja ilmanKasvi Suhteellinen sato, auraton

viljely. Kynnetty = 100Kokeiden lkm

Syysvehnä 97 284

Kevätvehnä 102 44

Ohra 100 241

Kaura 98 126

Syysöljykasvit 96 47

Kevätöljykasvit 100 34

Herne 90 15

Peruna 95 11

Sokerijuurikas 95 23

Taulukko 4. Eri kasvien suhteellinen sato aurattomassa viljelyssä, kun kyn-netty = 100. Tulokset vuosilta 1986–2011.

Kuvateksti???? Kuva: Jens Blomquist.

6

Paras taimettuminen. Taimettuminen ja kasvu syksyllä olivat parhaita tavanomaisesti kynnetyillä koejäsenillä. Kuva: Jens Blomquist. Kaikki menetelmät

käyttökelpoisia·Satoerot pieniä syysrapsin taimettumiskokeissa 2007–2010 – kaik-

ki menetelmät ovat käyttökelpoisia syysrapsille.·Aikatekijä ja alhaisemmat kustannukset puhuvat aurattoman pe-

rustamisen puolesta.·Kyntäminen torjuu kuitenkin jäännösviljaa, rikkoja sekä etanoita,

mikä voi olla kyntämisen peruste – varsinkin kevyemmillä mailla.

Teksti: Johan Arvidsson, SLU, maaperän ja ympäristön laitos

Projekt 20/20 -projektin puitteissa tehtiin vuosina 2007–2010 suuri määrä kokeita, joilla verrattiin erilaisia syysrapsin perustamismenetelmiä.

Kyntäen paras taimettuminenSyksyllä 2006 käynnistettiin koesarja R2-4141 erilai-silla muokkausmenetelmillä syysrapsin kylvöä varten – katso koeasetelma.

Taimettuminen oli keskimäärin parasta normaalisti kynnetyillä koejäsenillä (taulukko 1). Taimettuminen oli huonointa hajakylvetyillä koejäsenillä, varsinkin kun multaus suoritettiin kultivaattorilla, mikä perus-telee siemenmäärän lisäämistä suurusluokassa 30 prosentilla.

Kasvu oli syksyllä keskimäärin jonkin verran pa-rempaa kynnetyllä koejäsen A:lla. Talvehtimisen kyn-nyksellä esiintyneet kasvuerot olivat kuitenkin pää-osin tasoittuneet sadonkorjuuseen mennessä (tauluk-ko 2). Muokkaus lautasäkeellä koejäsen C:llä sekä kultivaattorilla koejäsen D:llä tuottivat 2 ja 1 prosent-tia alhaisemman sadon kuin kyntäminen, kun taas hajakylvö tuotti 3–4 prosenttia alhaisemman sadon (koejäsenet E–F). Syväkuohkeutus koejäsen G:llä ei tuottanut korkeampaa satoa kuin pinnallisempi muokkaus.

Vähemmän suorakylvettyjä taimiaVuosina 2008–2010 tehtiin toinenkin koesarja syys-rapsin perustamiseksi (R24143 – katso koeasetelma).

Myös siinä taimettuminen oli parasta kyntämisen jälkeen. Keskimäärin kultivaattorilla perustetut koe-jäsenet tuottivat 10 prosenttia vähemmän taimia, vaikka käytettiin suurempaa siemenmäärää. Suora-kylvössä taimien lukumäärä väheni 25 prosenttia. Keskimäärin erot taimien lukumäärissä olivat pieniä, verrattaessa suorakylvöä esimuokkaimen kanssa ja il-man. Useassa kokeessa pinnan muokkaaminen kui-tenkin tuotti huomattavasti paremman kasvuston kuin puhdas suorakylvö – katso kuva.

Satovaihtelut olivat melko suuria koepaikkakuntien välillä (taulukko 3). Kultivaattorikylvö tuotti keski-määrin hyvän sadon, mutta huonomman sadon kuin kynnetyt jäsenet molemmissa skoonelaisissa kokeissa, mikä on johdettavissa huonompaan taimettumiseen.

Kultivaattorikylvöllä paras nettoKannattavuus esitetään kuvissa 1 ja 2. Sarjassa R2-4141 tuotot vähennettynä kyntämisen kustannuksilla koejäsen A:ssa olivat vajaat 600 kruunua alhaisemmat kuin aurattomissa jäsenissä, jotka olivat keskenään lä-hellä toisiaan. Jos huomioidaan myös korkeammat

Koeasetelma R2-4141

A.KyntönormaaliinsyvyyteenB. MatalakyntöC.Pinnallinenmuokkauslautasäkeellä

(Carriertms.)D.Kultivaattori10–15cmE. Hajakylvösänkeen,multaaminen

lautasäkeellä,jyrääminenF. Hajakylvösänkeen,multaaminen

kultivaattorilla,jyrääminenG.Syväkuohkeutus,pinnallinen

muokkaus(kutenjäsenC)

Koeasetelma R2-4143

A.Kyntönoin20cm,kylvöalustanmuokkaus

B. CarriertaiTopDownmatalaan,noin5–10cm,tavanomainenkylvö

C.TopDownmatalaan,noin10cm,BioDrill(kylvöyksikkö)

D.TopDownsyvään,noin20cm,BioDrill

E. SuorakylvöRapidetumuokkaimellaF. SuorakylvöRapidilman

etumuokkainta

Nettot visar vägen

Plöjning

16000

15000

14000

13000

12000

11000

10000

Net

to (k

r/ha

)

Intäkt­bearbetningIntäkt­bearbetning­extra bek.­extra utsäde

Grund plöjn.

Tallrik

Kulltivato

r

Breds.+tallri

k

Breds.+kult.

Plöjning

13500

13000

12500

12000

11500

11000

Net

to (k

r/ha

)

Intäkt­bearbetningIntäkt­bearbetning­extra kem.­extra utsäde

Plogfri

Kult.sådd gru

nt

Kult.sådd djupt

Direktså

dd förr

Direktså

dd

Nettot visar vägen

Plöjning

16000

15000

14000

13000

12000

11000

10000

Net

to (k

r/ha

)

Intäkt­bearbetningIntäkt­bearbetning­extra bek.­extra utsäde

Grund plöjn.

Tallrik

Kulltivato

r

Breds.+tallri

k

Breds.+kult.

Plöjning

13500

13000

12500

12000

11500

11000

Net

to (k

r/ha

)

Intäkt­bearbetningIntäkt­bearbetning­extra kem.­extra utsäde

Plogfri

Kult.sådd gru

nt

Kult.sådd djupt

Direktså

dd förr

Direktså

dd

7

Suorakylvö menettääLääni E = Öster-

götland E = Öster-götland

M = Skåne M = Skåne C = Uppsala Painotettu keskiarvo

Satovuosi 2008 2009 2009 2010 2010

A. Kyntö, Rapidkylvö 3050 2520 5000 3100 3920 3520

B. Matalamuokkaus, Rapidkylvö 101 102 101 102 93 100

C. TopDown matalaan, BioDrill 110 113 93 103 91 100

D. TopDown syvään, BioDrill 109 104 91 107 93 99

E. Suorakylvö etumuokkaimella 104 127 95 62 87 94

F. Suorakylvö ilman etumuokkainta 91 99 96 92 84 92

Taulukko 3. Sato sarjassa R2-4143 vuosina 2008–2010. Jäsen A = 100

torjunta-aine- ja siemenkustannukset, ovat erot koejäsenten välillä erittäin pieniä.

Sarjassa R2-4143 netto oli selkeästi korkein kulti-vaattorikylvöllä, myös huomioiden korkeammat ke-miallisen torjunnan ja suuremman siemenmäärän kustannukset. Suorakylvö tuotti suunnilleen saman nettotuoton kuin kyntäminen, kun mukaan lasketaan korkeammat torjuntakustannukset, mutta viljelyvar-muus oli huonompaa.

Kylvöajankohta tärkeinYhteenvetona voidaan todeta, että syysrapsi voidaan perustaa monin eri tavoin. Kylvöajankohta on kuiten-kin tärkein tekijä tavoiteltaessa hyvää kasvua syksyllä, mikä on hyvän sadon perusta. Aikatekijä sekä pie-nemmät kustannukset puhuvat aurattoman perusta-misen puolesta, varsinkin jäykillä mailla, joilla muok-kaustarve voi olla suuri kyntämisen jälkeen.

Samaan aikaan on myös tekijöitä, jotka puhuvat kyntämisen puolesta. Jäännösviljan, rikkojen ja eta-noiden torjunta voi olla kyntämisen peruste, varsin-kin kevyemmillä mailla joilla on myös suurempi

kuohkeuttamisen tarve. Kyntäminen vaikuttaa myös jonkin verran varmemmalta, kun kylvö tapahtuu myöhään tai vaikeissa olosuhteissa. Aurattomassa työketjussa voi kylvö yhdistettynä kylvörivin syvään kuohkeuttamiseen tuottaa paremman perustamistu-loksen. Menetelmä on nyttemmin aika tavallinen.

Kyntäen paras taimettuminenTaimien lkm/m2 Taimettuneita,

%

A. Normaali kyntö 57 86

B. Matala kyntö 54 81

C. Lautasäes 53 80

D. Kultivaattori 51 77

E. Hajakylvö, lautasäes 55 70

F. Hajakylvö, kultivaattori 48 64

Taulukko 1. Taimien lukumäärä/m2 syysrapsikokeissa, R2-4141, kaikkien kokeiden keskiarvo 2007–2010.

Vähäiset satoerotSato1 Sato2

A. Normaali kyntösyvyys = 100 4151 4060

B. Matala kyntö 98 99

C. Pinnallinen muokkaus 98 100

D. Kultivaattori 10–15 cm 99 100

E. Hajakylvö, Carrier 96 99

F. Hajakylvö, kultivaattori 97 100

G. Syväkuohkeutus + pinnallinen muokkaus

100

1 15 kokeen keskiarvo. 2 8 kokeen keskiarvo joissa jäsen G.

Taulukko 2. Sato kg/ha ja suhdelukuna syysrapsikokeissa, sarjat R2- ja L2-4141, keskiarvo 2007–2010.

8

Hyvä kasvusto syksyllä on suuren syysrapsisa-don perusta. Kylvöajankohdalla on kaikkein suurin merkitys syysrapsikasvuston perusta-

misessa. Vaikka puhumme kylvöajankohdasta, on kuitenkin niin, että taimettumisajankohta on ratkai-seva. Kylvöajankohta ei vaikuta kustannuksiin, mutta sato voi olla parempi kylvettäessä aikaisin. 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa levisi huono tapa ottaa riski myöhäisen kylvön muodossa. Erityisen tavallista tämä oli keskiruotsissa, jossa haluttiin lisätä syysrap-sin viljelyä vehnävaltaisella viljelyalueella.

Kolme linjalajiketta, kolme hybridiäKylvöajankohtakokeet tehtiin pääosin Öster- ja Mel-langötlannissa. Niissä kylvettiin 3 koetta vuosittain vuosina 2007 ja 2008. Syksyllä 2009 kylvettiin lisäksi neljäs koe Skoonen Bollerupissa. Kokeet kylvettiin jo-kaisena vuonna niiden viljelijöiden luona, jotka en-simmäisinä aloittivat syysrapsin kylvön. Siitä johtuen useimmissa tapauksissa oli esikasvina korsivilja. Ko-keet kylvettiin tiheyteen 60 tainta/m2 hybrideillä ja 80 tainta/m2 linjalajikkeilla. Lajikkeet vaihtelivat jon-kin verran eri vuosina, mutta linja- ja hybridilajikkei-den lukumäärä pysyi muuttumattomana, 3 + 3. Yksi hyb rideistä oli koko ajan kääpiöhybridi.

Tehoisa lämpösumma ratkaisee kehityksenJokaisella koepaikkakunnalla laskettiin tehoisa läm-pösumma. Tehoisa lämpösumma koostuu vuorokau-sien keskilämpötilojen summista, joissa huomioidaan keskilämpötiloista viiden asteen ylittävä osa, siihen asti, että kasvu pysähtyy ensimmäiseen pakkasyöhön. Syysrapsin tulee saavuttaa 450–500 asteen lämpö-summa saavuttaakseen maksimaalisen satopotentiaa-linsa. Jos tehoisa lämpösumma ylittää 450–500 astet-ta, vaarana on, että kasvupiste nousee liian ylös. Kas-vupiste nousee kuitenkin vain jos kriittinen lämpö-summa ylittyy samaan aikaan kun typpilannoitus on

Kannattava iltavuoro. Tulokset osoittavat selvästi, että iltavuoro tuottaa tulosta ja että kannattaa pitää sen verran vauhtia, että rapsin saa ajallaan maahan. Kuva: Jens Blomquist

Syysöljykasvit pitää kylvää aikaisin

·Siemensato pienenee 45 kg/ha jokaiselta päivältä jolla kylvö myöhästyy.

·Kylvön myöhästyminen 15 päivällä pienentää öljypitoisuutta kahdella prosenttiyksiköllä.

·Hybridi- ja linjalajikkeet reagoivat samalla tavalla myöhästyneeseen kylvöön.

Teksti: Albin Gunnarson, Svensk Raps

9

Syysöljykasvit pitää kylvää aikaisin

erityisen korkea, siemenmäärä liian suuri tai kilpailu rikkojen ja jäämäviljan kanssa on liian suurta. Tämä on hyvä pitää mielessä.

Syysrypsi kylvettävä elokuussaHistoriallisista säätiedoista on luettavissa, että elo-kuussa on suurin mahdollisuus lämpimiin päiviin. Kun taimettuminen tapahtuu vasta elokuun lopulla tai syyskuun alussa, on lämpösumman kasvu suhteel-lisen vähäistä, verrattaessa aikaisempaan kylvöön ja taimettumiseen. Samaan aikaan päivät lyhenevät – prosessi nopeutuu mitä edemmäs syksyä mennään.

Jokainen päivä maksaa 185 kruunua/haKolmen vuoden kokeet osoittivat, että myöhästynyt kylvö keskimäärin vähensi siemensatoa 45 kilolla/ha jokaista myöhästynyttä vuorokautta kohden. Samaan aikaan öljypitoisuus laski 0,13 prosenttiyksikköä päi-vää kohti. Vuoden 2012 hinnoilla myöhästymisen kustannukseksi tulee noin 185 kruunua päivässä. Vas-taavat kokeet Tanskassa osoittivat, että myöhästymi-nen pienensi satoa 46 kg/ha päivässä. Tanskalaisten kokeiden hyvä vastaavuus vahvistaa ruotsalaisia tu-loksia ja osoittaa selvän yhteyden myöhästyneen tai-mettumisen ja alentuneen syysrapsisadon välillä Poh-joismaissa.

Myös hybridit on kylvettävä aikaisinKokeiden yhtenä tavoitteena oli myös selvittää, sovel-tuisivatko hybridilajikkeet linjalajikkeita paremmin myöhäiseen kylvöön. Näin ei ole. Jokaisena vuonna testattiin kolmea linjalajiketta ja kolmea hybridilaji-ketta. Tämän materiaalin pohjalta ei ole perusteita sa-noa, että hybridit ryhmänä soveltuisivat paremmin myöhäiseen kylvöön (katso taulukko). Tanskassa teh-dyissä vastaavissa kokeissa on päädytty samoihin tu-

loksiin, tosin toisilla lajikkeilla. Kahtena ensimmäise-nä vuotena mukana ollut kääpiöhybridilajike reagoi erityisen negatiivisesti myöhäiseen kylvöön, kun taas kolmantena vuonna käytetty kääpiöhybridi reagoi muiden hybridilajikkeiden tavoin. Lajikkeita ei siis voida käsitellä ryhmänä ja väittää, että toinen olisi toista parempi myöhäisessä kylvössä. Sen sijaan yksit-täisten lajikkeiden ominaisuudet ovat ratkaisevia.

Selvä ero. Kuvan vasemman puoleiset syysrapsit kylvettiin tässä Västgötlannissa tehdyssä kokeessa 8. elokuuta 2009. Kokeen 6 lajiketta tuotti keskimäärin 4,2 tonnin sadon. Oikealla puolella samat 6 syysrapsilajiketta on kylvetty 25. elokuuta ja sato oli 0 – ei ollut mitä puida. Syysrypsin kylvö kannattaa keskiruotsissa merkitä allakkaan elokuun ensimmäiselle puoliskolle. Kuva: Jens Blomquist.

Siemensato, normaali ja myöhäinen kylvöajankohta 2008–2010. Keskimäärin hybridilajikkeet menettivät 703 kg/ha ja linjalajikkeet 616 kg/ha 15 päivän aikana, kun kylvöajankohtaa myöhästettiin normaalista (13.8.) myöhäiseen (28.8.). Hybridilajikkeet eivät siis ryhmänä siedä myö-häistä kylvöä. Tärkein tulos on sen sijaan, että kylvöajankohta ratkaisee satopotentiaalin.

Satopotentiaali riippuu kylvöajankohdasta

Normaali Myöhäinen Erotus Lkm

Excalibur (H) 4204 3809 –395 9

Winner 3278 3096 –182 5

Status (H) 3036 2690 –346 5

Californium 3252 2884 –368 5

PR45D01 (H) 3578 2882 –696 5

Gospel 2907 2763 –143 3

Vision 4214 3244 –970 6

Catalina 4207 3390 –817 4

Hornet (H) 4397 3157 –1240 4

PR44D06 (H) 4733 3893 –840 4

Alpaga 4373 3160 –1213 4

Keskiarvo Hybridit 3990 3286 –703 27

Keskiarvo Linjalajikkeet 3705 3090 –616 27

Öljypitoisuus keskiarvo 48,0 46,0 –2,0

Tehoisa lämpösumma ennen 1.11. Laskelma on tehty SMHI:n vuosien 1999–2003 perusteella, käyttäen Ceresmallia peruslämpötilalla 5°C. Kjell Gustafsson & Knud Nissen, Lantmännen 2006

Taimettuminen syysrapsiTehoisa lämpösumma 500 astetta Heinäkuu 1–5 Elo 5–10 Elo 10–15 Elo 15–20 Elo 20–25 Elo 25–30 Elo

10

Universität Hohenheim Stuttgartissa on yhdessä saksalaisten koneenvalmistajien kanssa kehit-tänyt Combine Seeder -konseptin puimurikyl-

vöä varten. Syksyllä 2003 järjestelmää kokeiltiin syys-rypsin kylvössä kahden eri esikasvin, syysvehnän ja kevätohran, jälkeen. Kokeissa puimurikylvöä kokeil-tiin, verraten eri sängenkorkeuksia perinteiseen kyl-vöön sekä lannoitteenlevittimellä tehtyyn kylvöön en-nen puintia. Taimettumista arvioitiin laskemalla tai-met syksyllä ja keväällä. Lisäksi mitattiin kasvupis-teen korkeus syksyllä. Alkukesästä mitattiin esikasvin puintijätteen paksuus.

Syysvehnän olki ongelmallinenSadot olivat alhaisia syysvehnän jälkeen kaikissa koejäsenissä, eikä koejäsenten välillä havaittu eroja. Puimurilla kylvetyillä aloilla esiintyi puintisuuntaan nähden poikittaista epätasaisuutta, johtuen huonosta

Ajankäyttö puhuu puimurikylvön puolesta

·Leikkuupöydän taakse asennetulla kylvöyksiköllä voi-daan kylvää samalla kun esikasvia korjataan.

·Menetelmä säästää aikaa ja polttoainetta.·Matala sänki varmistaa tulosta.

Teksti: Gunnar Lundin, JTI – Ruotsalainen maatalous ja ympäristö-tekniikan tutkimuskeskus

silputuksesta ja olkien epätasaisesta leviämisestä. Puintijätteiden paksuus oli 1–5 cm ja taimitiheys oli alhaisempi paksummissa kohdissa. Epätasaisuus säi-lyi puintiin saakka ja jälkeen jääneet kasvuston osat valmistuivat myöhemmin ja niissä oli korkeammat lehtivihreätasot.

Ohran olki helpompi käsitelläEdellytykset syysrypsin viljelylle olivat parempia oh-ran jälkeen ja sadot olivat kauttaaltaan parempia. Pui-murilla kylvettyjen koejäsenten sadot olivat 86–96 prosenttia perinteisesti kylvettyjen koejäsenten sados-ta ja parhaat tulokset saavutettiin puimalla lyhyeen sänkeen (kaavio 1). Vaihtelut puintijätteen paksuu-dessa olivat suuria myös ohra esikasvina, mutta pak-suus oli enimmillään 3 cm.

Kostea syksy ei suosi laajaperäistä kylvöäPuimurikylvön eräs etu on, että se helpottaa taimettu-mista kuivissa oloissa, koska siemen pääsee kylvössä paljaaseen, kosteaan maahan. Samaan aikaan puinti-jätteet muodostavat kosteutta säilyttävän kerroksen kylvöalustan katteeksi. Tästä suhteellisesta puimuri-kylvön edusta ei ollut hyötyä syksyllä 2003, koska sää oli tuolloin kosteaa öljykasvien kylvön jälkeen. Taimi-tiheyden suuret vaihtelut aiheuttivat alhaisen taimi-määrän ja sadot jäivät alhaisiksi. Puimurikylvettyjen

Yhtäaikainen kylvö. Combine Seeder koostuu kylvöyksiköstä, joka asennetaan välittömästi puimurin pöydän taakse. Kuva: Kim Gutekunst.

Hyvä sijoitus. Öljykasvin siemenet mullataan 1,5–2 cm syvyyteen samalla kun esikasvia korjataan. Kuva: Kim Gutekunst.

Tiden talar för trösksådd

0

500

1000

1500

2000

2500

3000

0

0,5

1

1,5

2

2,5

3

3,5

4

11

koejäsenten taimitiheys oli keskimäärin 135 tainta/m2 syksyllä, joka talven aikana aleni arvoon 64 tainta/m2 keväällä.

Sängen pituus vaikuttaa kasvupisteeseenPitkä sänki ei johtanut merkittävästi ohuempaan puintijätekerrokseen eikä siten myöskään matalam-paan kasvupisteeseen. Sitä vasoin sängen varjostus vaikutti kasvupisteen korkeuteen ja puimurilla kylvet-tyjen koejäsenten kasvupisteet olivat keskimäärin 2 cm korkeammalla kuin tavanomaisesti kylvettyjen (kaavio 2). Puimurilla kylvettyjen jäsenten kesken pitkä sänki johti kauttaaltaan korkeampaan kasvupis-teeseen, mikä vastaa saksalaisia tuloksia, joissa lyhyt sänki on johtanut parempaan tulokseen.

Puimurikylvö vähentää työtäPuimurikylvöllä on useita hyviä puolia. Koska sadon-korjuu ja kylvö tapahtuvat yhdellä ajokerralla, on me-netelmä erittäin resursseja säästävä sekä työajan että polttoaineen suhteen. Menetelmä on sitäkin kiinnos-tavampi, koska ajansäästö ajoittuu erittäin hektiseen kohtaan kasvukautta. Jotta menetelmä saavuttaisi merkittävää suosiota tulevaisuudessa, tulee kahden perusteellista laatua olevan edellytyksen täyttyä.

Kapasiteetti pieneneeEnsiksikin viljelyvarmuuden täytyy parantua ja toi-seksi puimurinkuljettajan rasitusta on vähennettävä.

Saksalaisten kokeiden mukaan samanaikainen kylvä-minen pienentää puintikapasiteettia 5–10 prosenttia. Tällä on merkitystä, varsinkin ruotsalaisissa olosuh-teissa, joissa sadonkorjuukausi on lyhyt. Historia on myös opettanut, että on vaikea viedä sellaisia konsep-teja laajempaan käytäntöön, vaikkakin teknisesti tyy-likkäitä, joissa puimurilla suoritetaan puinnin ohessa muita töitä.

Suojaa kuivumiselta. Pinnan oljet ja puintijätteet säästävät kosteutta syysöljykasveille, mikä lukeutuu puimurikylvön hyviin puoliin. Korkea sänki voi aiheuttaa sen, että kasvit venyvät ja kasvupiste nousee liian korkealle. Kuva: Gunnar Lundin.

Syysvehnä Ohra

Esikasvi

perinteinen kylvö Puimurikylvö, 15 cm Kylvö levittimellä

Puimurikylvö, 25 cm Puimurikylvö, 5 cm

Kaavio 1. Syysvehnän oljesta muodostui ongelma kylvössä, kun taas ohran olki oli paremmin käsiteltävissä. Paras tulos saavutettiin lyhyellä sängellä.

Kaavio 2. Kasvupisteiden korkeudet mitattiin syyskuussa 2003. Puimurikylvön sänki sai selvästi syysrypsin venymään ja nostamaan kasvupistettään.

Puimurikylvö paras ohran jälkeen

Venyy sängessä

Syysvehnä Ohra

Esikasvi

perinteinen kylvö Puimurikylvö, 25 cm Puimurikylvö, 15 cm

Puimurikylvö, 5 cm Kylvö levittimellä

Sato

, kg

/ha

Ko

rkeu

s, c

m

12

Keväällä 2000 monet Östergötlannin viljelijät yl-lättyivät rapsikuoriaisten suuresta määrästä, minkä lisäksi niitä oli odotettua vaikeampi tor-

jua. Monessa tapauksessa vaadittiin jopa 5 käsittelyä ennen kuin saavutettiin tyydyttävä tulos. Tutkimukset osoittivat, että syynä oli rapsikuoriaisissa kehittynyt pyretroidiresistenssi – katso erillinen tietoruutu. Re-sistenssi on levinnyt ja sitä esiintyy nyt suurimassa osassa Götalandia. Suurimmat ongelmat ovat Öster-götlandissa, Västergötlandissa, Hallannissa sekä Skoonessa. Resistenssiä esiintyy myös paikallisesti Mälarin pohjoispuolella, esimerkiksi Salan ja Enkö-pingin välisellä alueella.

Yksipuolisesta pyretroidien käytöstä tuli ongelmaTärkeä tekijä resistenssin kehittymiselle oli yksipuoli-nen pyretroidien käyttö noin 20 vuoden ajan. Lisäksi tulee syys- ja kevätrapsin yhtäaikainen viljely samalla alueella, mikä johtaa siihen, että kuoriaisia torjutaan useaan kertaan kauden aikana. Uusien aineiden, Mav-rik ja Sumithion, ansiosta on kuitenkin ollut mahdol-lista hallita rapsikuoriaisia öljykasvien viljelyssä.

Monipuolinen torjunta ehkäisee resistenssiä

·Yksipuolinen pyretroidien käyttö 20 vuoden ajan tuotti resistenttejä rapsikuoriaisia.

·Kaudella 2012 käytettävissä on 4 eri valmisteryhmää.

·Monipuolinen torjunta käyttäen useita valmiste- ryhmiä voi torjua rapsikuoriaisen.

Teksti: Göran Gustafsson, Växtskyddscentralen

Mavrik, pyretroidi joka poikkeaa perinteisistä, on useimmissa tapauksissa vaikuttanut myös pyretroidi-resistentteihin rapsikuoriaisiin. Etenkin Hallannista on kuitenkin raportoitu myös Mavrikin alentuneesta tehosta. Emme tiedä onko tapahtunut muutos vai onko resistenssi ollut olemassa jo aikaisemmin.Sumithion ei ole enää hyväksytty aine ja se on nyt korvattu valmisteilla Biscaya ja Mospilan, jotka ovat ns. neonikotinoideja, jotka tehoavat pyretroidiresis-tentteihin kuoriaisiin.

Ei resistenssiä neonikotinoideja vastaanNeonikotinoidit Biscaya ja Mospilan hyväksyttiin rapsikuoriaisten torjuntaan ensimmäistä kertaa 2007. Niillä on hyvä teho myös pyretroidiresistenttejä rapsi-kuoriaisia vastaan. Tuotteita ei ole luokiteltu vaaralli-siksi mehiläisille, mutta käsittelykertojen määrää on rajoitettu. Resistenssin kehittymisen välttämiseksi saa Biscayaa käyttää vain kerran kaudessa ja Mospilania kaksi kertaa kaudessa. Aineilla ei ole ”knock-down” efektiä kuten pyretroideilla. Biscaya- tai Mospilan-kä-sittelyn jälkeen rapsikuoriaiset kuolevat suhteellisen pitkän ajan kuluttua ja tehon voi siten virheellisesti

4 torjunnan metodia. Kasvukaudesta 2012 lähtien meillä on 4 erilaista tuoteryhmää käytössämme rapsikuoriaisten torjuntaan, jos ajatellaan että pyretroidi Mavrik on tehokas. Kuva: Jens Blomquist.

13

arvioida heikoksi. Tänä aika kuoriaiset eivät kuiten-kaan ole aktiivisia eivätkä aiheuta haittaa.

Erilaiset vaikutustavat tarpeenResistenssin muodostumisriskiä pienennetään vaihte-lemalla erilaisen vaikutustavan omaavia torjunta-ai-neita. Tavoitteena täytyy olla, että samantyyppistä ai-netta käytetään korkeintaan kerran kaudessa kullekin kasville. Arvion mukaan tarvitaan vähintään 3 erilai-sen vaikutustavan omaavia aineita tai aineryhmiä. Koska joinakin vuosina on turvauduttava kolmeen käsittelykertaan, ei myöskään samaa vaikutusmeka-nismia tulisi käyttää useammin kuin kerran. Pitkään rekisteröityjä aineita oli vain kahdesta ryhmästä, py-retroideista ja neonikotinoideista. Koska pyretroidit eivät vaikuta resistensseihin kantoihin, oli siten vain yhden ryhmän aineita käytettävissä siellä, missä resis-tenssiä esiintyy. Tilanne oli synkkä resistenssin muo-dostumisen näkökulmasta.

Vuosina 2011 ja 2012 tilanne helpottui Mavrikin ja täydennettyjen neonikotinoidien myötä. Vuonna 2011 tuli Steward, joka sisältää indoksakarbia ja on vaikutustavaltaan erilainen. Keväällä 2012 rekisteröi-tiin uusi valmiste Plenum, jonka vaikuttava aine on pymetrotsiini. Vuodesta 2012 rekisteröityjä aineita on siis neljästä eri ryhmästä.

Resistenssin arvioiminen kentällä usein vaikeaaUsein on vaikea arvioida, milloin huono torjuntateho johtuu resistenssistä ja milloin uusien rapsikuori-aisyksilöiden saapumisesta. Erityisesti lämpimällä il-malla voi uusien rapsikuoriaisten saapuminen olla suurta ja pysyvää. Silloin vaurioita voi esiintyä torjun-nasta huolimatta, erityisesti lohkojen reunoilla. Pyret-roiditorjunnan tehon tarkistamiseksi voidaan elävien kuoriaisten määrä laskea käsittelyä seuraavana päivä-nä. Jos käsittely tehdään myöhään iltapäivällä tai illal-la, tulee arviointi suorittaa aikaisin aamulla, ennen kuin lämpötila nousee ja uusia yksilöitä voi saapua paikalle. Normaalisti noin 80–85 prosenttia rapsikuo-riaisista kuolee torjunnan tuloksena.

Noudata torjuntakynnystäKoska öljykasvien viljely on riippuvaista rapsikuo-riaisten tehokkaasta torjunnasta, on tärkeää löytää

strategia torjunta-aineresistenssin kehittymistä vas-taan. Tarveharkintainen käyttö, joka perustuu torjun-takynnysten noudattamiseen, on tämän työn perusta. Rapsikuoriaisten määrä on laskettava satunnaisista kohdista, jottei rapsikuoriaisten määrää yliarvioitaisi. Huomaa, että kynnysarvot ovat syysrapsilla paljon korkeammat kuin kevätrapsilla, koska syysrapsi vau-rioituu vähemmän. Syysrapsin torjunta on harvoin tarpeen ja sitä on vältettävä sekä taloudellisista syistä että resistenssin muodostumisen torjumiseksi.

Ei myöhäisiä torjuntojaMyöhäisessä vaiheessa tehtyjä torjuntoja tulee välttää kahdesta syystä. Toisaalta rapsikuoriaiset aiheuttavat pientä vahinkoa myöhäisessä vaiheessa, mikä näkyy korkeina torjuntakynnyksinä. Toisaalta vaarana on, että hyötyeläimiä, kuten loispistiäisiä kuolee, millä on merkitystä rapsikuoriaisten esiintymiseen pitkällä tähtäimellä. Siksi on syytä välttää myöhään tehtyjä torjuntoja vaikka käytetty aine olisikin hyväksytty täl-laiseen käyttöön.

Torjuntakynnyksiä

SYYSÖLJYKASVIT– Aikainennuppuvaihe:2–3rapsikuoriaista/taimi– Keskimyöhäinennuppuvaihe:3–4rapsikuoriaista/

taimi– Myöhäinennuppuvaihe:5–6rapsikuoriaista/taimi

KEVÄTÖLJYKASVIT– Aikainennuppuvaihe:0,5–1rapsikuoriaista/taimi– Keskimyöhäinennuppuvaihe:1–2rapsikuoriaista/

taimi– Myöhäinennuppuvaihe:2–3rapsikuoriaista/taimi

Huom! Laske satunnaisesti valituista taimista, eli myös pienistä ja myöhään kehittyneistä taimista

Aineet ja käyttömäärät

(käytössäolevataineet2012)

Pyretroidiresistenssin esiintymisalueella(GötalannintasangotjapaikallisestiMälarinpohjoispuolella):KäytävaihdellenSteward-,Plenum-jaBiscayataiMospilan-valmistetta.MyösMavrikiavoikäyttääsiellä,missäsenonkokemusperäisestitodettutehoavan.KäytäBiscayaataiMospilaniaviimeisessäkäsittelyssäpitkävaikutteisuudenhyödyntämiseksi.Alueilla joilla ei tunnettua pyretroidiresistenssiä(muuosaRuotsia):Käytävaihdellenpyretroidi-(ml.Mavrik),Steward-,Plenum-jaBiscayataiMospilan-valmistetta.KäytäBiscayaataiMospilaniaviimeisessäkäsittelyssäpitkävaikutteisuudenhyödyntämiseksi.

Kahden tyyppistä resistenssiä

Vuosina2001–2004ja2008–2011tehtiinrapsikuoriaistenpyretroidiherkkyydestälaboratorioanalyysejä.Analyysitosoittivat,ettäresistenssionyleistäsuurillaalueillajaettäresistenssionRuotsissakansainvälisessäverrannossasuhteellisentavallista.Tutkimuksetosoittivatmyös,ettäresistenssiäonkahtalaatua.1.Ensimmäinenonns.metaboolinenresistenssi,mikätarkoittaa,ettäresistenssitkuoriaisetmuodostavatentsyymiäjokahajottaatorjunta-aineen.2.Toinenonns.knock-downresistance(kdr)jokaonsyntynytmutaationtuloksena.

N­

0 0 00 140 180

20 140 18040 140 18060 140 18080 140 180

Höstgödsling

Vårgödsling

Höstgödsling

Vårgödsling

Summa kväve

annos (kg/ha) Syksy Kevät

14

Syys-N rakentaa kasvustoa

·Rapsin kehitys ja typenotto syksyllä ratkaisee sadon suuruuden.·Syysrapsille on syksyllä annettava 60 kg N hehtaarille.·Syksyllä rapsi kykenee ottamaan jopa 180 kg N hehtaarilla.

Teksti: Albin Gunnarson & Bengt Nilsson, Svensk Raps

Typpi on yksi menestyksekkään syysrapsin vilje-lyn kulmakiviä. Oikealla typpistrategialla satoa voidaan lisätä ja kokonaistypen määrää vähen-

tää ja näin leikata kustannuksia, kun kevät- ja syys-lannoituksen välillä vallitsee oikea tasapaino.

Syyskasvusto ratkaisee tuotonVanhempi koesarja vuoden 2000 kieppeiltä, jossa käytettiin kahta syystasoa ja typpiportaita keväällä, osoitti, että rapsille on keväällä annettava 150 kg/ha typpeä. Tulosten tarkempi analysointi osoitti, että voi-makkaat syyskasvustot, joiden typpipitoisuus oli kor-kea, tuottivat parhaimman sadon, kun taas huonot syyskasvustot eivät tuottaneet samaa satoa, vaikka typpilannoitusta keväällä lisättiin. Projekt 20/20 -pro-jektissa verrattiin eri typpilannoitustasoja syksyllä, käyttäen kahta kevätlannoitustasoa.

Typenotto selvitettiin kasvustostaKokeet tehtiin vuosina 2008–2010 (katso koesuunni-telma). Sadon lisäksi mitattiin satokomponentteja, ja joissakin kokeissa määritettiin kasvuston typpipitoi-suus syksyllä.

Taimien leikkaukset osoittivat, että rapsi oli ottanut ja sitonut maanpäälliseen osaansa merkittäviä määriä typpeä jo marraskuun lopussa (taulukko 1). Tähän tulee lisätä juuren typpisisältö.

Vuonna 2008 rapsi sitoi kaiken lisätyn typen neljäs-sä kokeessa kuudesta. Kahdessa myöhään kylvetyssä kokeessa rapsi jätti lisättyä typpeä maahan, johtuen il-

meisesti myöhäisestä kylvöstä ja siitä, ettei taimille kertynyt toivottua 450 asteen tehoisaa lämpösummaa. Rapsi ei kerta kaikkiaan ehtinyt ottaa kaikkea lisättyä typpeä ennen kuin talvi lopetti kasvun.

Enemmän typpeä – kasvupiste korkeammallaSyksyn lannoitustasot vaikuttivat kasvupisteen korke-uteen ja juurenniskan läpimittaan (taulukko 2). Kor-keammat typpitasot syksyllä johtivat suurempaan juu-renniskan läpimittaan ja korkeampaan kasvupistee-seen, mutta korkeampi kasvupiste ei vaikuttanut nega-tiivistesti talvehtimiseen. Keväällä suuremmilla typ-piannoksilla oli negatiivinen vaikutus kasvuvarren jäykkyyteen, kun taas syksyllä korkeammat typpian-nokset johtivat sadon alempaan puintikosteuteen ja pienempään rikkajyvien määrään (taulukko 3). Se in-dikoi tasaisempaa tuleentumista.

Vähemmän keväällä. Kokeet osoittavat, että syksyllä annettavalla korkeammalla typpilannoituksella voidaan vähentää kevätannosta. Kuva: Jens Blomquist

KoesuunnitelmaKokeitalannoitettiinsyksyllätypellä20kgportainvälillä0–80kg/ha,minkälisäksikeväälläannettiin140tai180kg/hatyppeä.Syksylläannettava80kg/haolitarkoitettukoejäseneksi,jollakuvattaisiinääriolosuhteita,jollaprovosoitaisiinrapsitalvehtimisvaurioihin.Näineikuitenkaantapahtunutyhdessäkäänkokeessa.

N­

0 0 00 140 180

20 140 18040 140 18060 140 18080 140 180

Höstgödsling

Vårgödsling

Höstgödsling

Vårgödsling

Summa kväve

annos (kg/ha) Syksy Kevät

Max Min2008 2009 2008 2009 2008 2009

0 kg N 40 22 66 45 15 1440 kg N 72 48 136 73 34 2880 kg N 103 71 179 104 41 32

N­

A 0 13,0 5,6 92B 20 14,5 6,6 92C 40 15,8 7,1 93D 60 17,5 7,4 91E 80 16,6 7,7 96

% % % %0 140 90 10,8 2,8 49,8

20 140 84 10,5 2,7 49,840 140 84 10,2 2,3 49,660 140 82 10,0 2,3 49,680 140 77 10,1 2,2 49,40 180 85 11,1 2,8 48,3

20 180 80 10,5 2,4 48,740 180 79 10,5 2,3 48,460 180 77 10,2 2,2 48,380 180 75 10,3 2,0 48,20 0 97 10,8 5,2 51,9

2200

2000

1800

1600

1400

1200

10000

140 18020

140 18040

140 18060

140 18080

140 180

Kr/h

a

16000

14000

12000

10000

8000

6000

4000

2000

040140

0180

180

60140

20180

200

80140

40180

220

+938 kr/ha +755 kr/ha +329 kr/ha

SyysannosKeski

Koejäsenannos syksy

Kasvupisteenkorkeus

syksy kevät

15

Surkastuneetsiemenet

Taloudellinen optimi 60 kg/ha N syksylläÖljypitoisuus oli selvästi korkeampi keväällä annetun 140 kg/ha typpitasolla, mikä tasoitti korkeamman typpitason sadonlisän merkitystä. Kevätlannoituksen vaikutus väheni, kun syyslannoitusta lisättiin (kaavio 1). Öljysato jopa pieneni korkeamman typpilannoi-tuksen tasolla, kun syksyllä annettiin 60 ja 80 kg/ha typpeä.

Viljelijää kiinnostaa tietysti eri lannoitusstrategioi-den taloudellinen tulos. Kaaviossa 2 on esitetty kor-keamman keväällä annetun typpitason vaikutus, kun kokonaistyppimäärä pysyy samana. Paras nettotuotto saatiin annoksilla 60+140 kg/ha typpeä. Kun sama kokonaistyppimäärä käytettiin suhteessa 40+180 kg/ha, pieneni nettotuotto 755 kruunua/ha. Kaavio osoit-taa samankaltaisia tuloksia myös muissa parivertai-luissa.

Kokeet osoittavat, että rapsi pystyy ottamaan suu-ren osan ravinnetarpeestaan syksyllä. Kokeet osoitta-vat myös, että voimakkaalla rapsilla, joka on ottanut suuren osan ravinnetarpeestaan syksyllä, on parem-mat edellytykset tuottaa hyvä sato ja viljelijälleen pa-rempi nettotulos.

Vahva juuri. Korkeampi typpiannos syksyllä vahvisti juuren läpimittaa. Kasvupiste nousi myös korkeammalle, mutta se ei vaarantanut talvehtimista. Kuva: Jens Blomquist

Juurennis- kan läpimitta

Talvehtiminen

Taulukko 1. Typen otto syksyllä 2008 ja 2009 satovuosien 2009 ja 2010 kokeissa. Vuoden 2007 arvot tuhoutuivat laboratoriossa. Typen otto oli suurinta Skoonen Tållarpissa syksyllä 2008. Kyseisessä kokeessa syysrapsi otti 66 kiloa typpeä lannoittamassa koejäsenessä. Samaan aikaan rapsi otti 136 ja 179 kg/ha N niissä koejäsenissä, joita lannoitettiin 40 ja 80 kg/ha typpeä. Se osoittaa, että rapsi otti enemmän typpeä kuin sille annettiin kaikissa koejäsenissä.

Taulukko 2. Taimien ominaisuudet syksyllä ja keväällä. Kasvupisteen korkeus ja juurenniskan läpimitta millimetreissä, mitattu kuudessa kokeessa 2010.

Taulukko 3. Kasvuston ominaisuudet ja satoparametrit, kaikki 15 koetta. Lannoittamattoman koejäsenen öljypitoisuus oli erittäin korkea, 51,9 prosenttia, mikä oli odotettua, koska alhainen sato normaalisti johtaa korkeaan öljypitoisuuteen. Koejäsenet, jotka saivat 140 kg/ha N, sisälsivät keskimäärin 1,3 prosenttiyksikköä enemmän öljyä kuin 180 kg/ha N saaneet jäsenet.

Suurin sato 60 kg/ha N syksyllä

Paras netto suuremmalla syys-annoksella typpeä

Kaavio 1. Öljysato parivertailussa samalla typpilannoituksella syksyllä, kun keväällä typpeä annettiin 140 ja 180 kg/ha.

Kaavio 2. Samalla typpitasolla kannattaa lannoittaa enemmän syksyllä ja vähemmän keväällä. Kaavio osoittaa nettotulon kolmella eri typpitasolla, 180, 200 ja 220 kg N/ha, eri tavoin jaettuna syksyllä ja keväällä. Taloudellisen neton laskennassa on käytetty siemenen hintaa 3,309 kruunua/kg, typen hintaa 9 kruunua/kg N ja kuivauskustannusta 20 kruunua/dt.

Öljy

sato

, kg/

ha

Syyslannoitus

Kevätlannoitus

N-annos syksy + kevät

Syyslannoitus

Kevätlannoitus

Typpeä yhteensä

N-annos syksy + kevät

N-lannoitus Pystyssä Puintikosteus Öljypitoisuus

Tasaisempi tuleentuminen suuremmalla syys-N:llä

Typen otto syksyllä suurta

Typpi paransi talvehtimista

16

Sekä syysrapsin että sitä usein seuraavan syysveh-nän typpilannoitus on usein korkeammalla ta-solla kuin muilla kasveilla. Siksi on tärkeää, että

typpilannoitus tehdään siten, että typpihävikit voi-daan minimoida. Siitä syystä suoritettiin Västergöt-lannin Götalassa huuhtoutumistutkimuksia hieta-maalla vuosina 2004–2007. Maanesteen nitraattipitoi-suutta mitattiin jatkuvasti, josta laskettiin typpihuuh-touma.

Syysrapsi vuotaa vähemmän typpeäEnsimmäisenä syysrapsin viljelyvuonna 2004/05 talvi oli leuto. Valuma oli suurinta loka-tammikuussa. Huuhtoumaan ei vaikuttanut, oliko syysrapsia lannoi-tettu 30 vai 60 kg/ha kylvön yhteydessä (kaavio 1). Syysrapsi otti loppusyksyyn mennessä 45 ja 75 kg/ha typpeä riippuen lannoitustasosta. Rapsi otti ilmeisesti suurimman osan mineraalitypestä maasta ennen tal-vea. Syysrapsi pienensi typpihuuhtoumaa 42 prosent-tia (14 kg/ha N) verrattuna sänkikäsiteltyyn maahan ilman kasvustoa.

Typpilannoitus yli optimin on riskiHuuhtoumia tutkittiin syysvehnästä kahden hyvin erilaisen talven aikana. Talvea 2005/06 edelsi hyvin kuiva syksy, jonka jälkeen maa oli roudassa ja lumen

Syysrapsi imuroi typpeä maasta

·Syysrapsi ottaa syyslannoitetun typen, ilman että typpihuuhtou-ma lisääntyy.

·Typpihuuhtouma seuraavassa syysvehnässä lisääntyy, jos syysrap-sia keväällä lannoitetaan yli optimin.

·Keväällä kylvetty aluskasvi syysrapsin tai herneen alla voi vähentää typpihuuhtoumaa sadonkorjuun jälkeen.

Teksti: Lena Engström, SLU, maaperän ja ympäristön laitos, Skara

peittämänä joulukuun puolivälistä maaliskuun lop-puun. Valumaa esiintyi maalis- ja huhtikuussa. Talvi 2006/07 oli hyvin leuto ja valumaa esiintyi lokakuusta maaliskuuhun.

Huuhtouma oli suurinta sekä kylmän että leudon talven jälkeen syysvehnästä, jota viljeltiin syysrapsin jälkeen, kun syysrapsia oli lannoitettu 50 kg/ha typ-peä yli optimin, eli 200 kg/ha typpeä (kaavio 2). Huuhtouma oli 23 ja 27 kg/ha N suurempi kuin opti-maalisesti lannoitetun syysrapsin jälkeen (eli 150 kg/ha N). Huuhtouma yli kaksinkertaistui kun kevätlan-noitus ylitti optimin. Huuhtouma lisääntyi 5 kg/ha N jokaista 10 kg/ha N, jolla typpilannoitus ylitti opti-maalisen annoksen (kaavio 3).

Aluskasvi kerää typpeäKylmän talven aikana ei havaittu eroja muiden koejä-senten välillä, luultavasti johtuen kuivasta syksystä, jolloin valumaa ei esiintynyt. Huuhtoumaa esiintyi herneen alle kylvetystä aluskasvista, joka kynnettiin marraskuussa sekä huonosti taimettuneelta, suorakyl-vetyltä syysvehnältä.

Lauha talvi, jolloin valuntaa esiintyi läpi talven, osoitti kuitenkin, että keväällä kylvetty aluskasvi vä-hensi huuhtoumaa sekä syysrapsin että herneiden jäl-keen, vastaten 12 ja 14 kg/ha N. Syysvehnän suorakyl-vö syysrapsin jälkeen vähensi typpihuuhtoumaa 8 kg/ha, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä.

40

35

30

25

20

15

10

5

0

10090807060504030201000 50 100 150 200 250

1009080706050403020100

1009080706050403020100

150

100 N 150 0 100 150 200 150

200

+23 kg N/ha

+27 kg N/ha

­14 kgN/ha ­12 kgN/ha ­8 kgN/ha

­14 kg N/ha

17

Kaavio 1. Nitraattihuuhtouma lauhana talvena 2004/2005 väheni 42 prosenttia (14 kg N/ha) syysrapsista, verrattuna kasvuttomaan, sänkikäsiteltyyn maahan, joka kynnettiin keväällä. Huuhtouma oli riippumatonta siitä, saiko syysrapsi 30 vai 60 kg N/ha typpeä kylvön yhteydessä. 30 kg typpeä saanut syysrapsi käytti 45 kg N/ha ja 60 kg/ha typpeä kylvön yhteydessä saanut syysrapsi käytti typpeä 75 kg/ha. Syysrapsi käyttää sille tarjotun typen.

Kaavio 2. Sekä kylmänä (+23 kg/N/ha) että leutona (+27 kg N/ha) tal-vena typpihuuhtouma lisääntyi syysvehnästä kun syysrapsia oli edel-lisenä keväänä lannoitettu yli optimin ja typpilannoituksen hehtaari-annosta lisättiin 150 kg:sta 200 kg:aan, eli 50 kg N/ha.

Kaavio 3. Syysrapsille annetun typpilannoituksen kasvaessa 1–150 kg N/ha oli typpihuuhtouma sitä seuraavasta syysvehnästä maltillista. Kun syysrapsin typpilannoitusta lisättiin tästä, lisääntyi typpihuuhtou-ma jyrkästi. Syysrapsin optimaalinen lannoitus on tärkeää huuhtou-man vähentämiseksi syysvehnästä.

Typpikokeiden tarkoitus

N väärään aikaan huuhtoutuu. Syysrapsille syksyllä annettu typ-pi tulee käyttöön. Sen sijaan ke-väällä syysrapsille annettu typpi-lannoitus yli optimin lisää huuh-toumaa sitä seuraavasta syysveh-nästä. Kuva: Jens Blomquist.

Kuva: Jens Blomquist

1) Tutkia typpihuuhtoumaa syysrapsin kylvön jälkeen, kun kylvön yhteydessä lannoitukseen käytetään 30 tai 60 kg N/ha.

2) Tutkia typpihuuhtoumaa syysrapsia seuraavasta syysvehnästä, kun syysrapsille annettavaa typpiannosta kasvatetaan (0–200 kg N/ha).

3) Verrata keinoja joilla vähentää typpihuuhtoumaa syysrapsin jälkeen – aluskasvi ja syysvehnän suorakylvö.

Kylmä talvi2005/2006

Ei kasviaEi kasviaEi kasviaSyysrapsi, 30 kg N/haSyysrapsi, 60 kg N/haSyysrapsi, 60 kg N/haSyysrapsi, 60 kg N/haSyysrapsi, 60 kg N/haSyysrapsi, 60 kg N/ha

Nitr

aatt

ihuu

htou

ma,

kg

N/h

a

Jyrkkä nousu yli N-optiminLeuto talvi2006/2007

Syysrapsi ottaa tarjotun typen

Nitr

aatt

ihuu

htou

ma,

kg

N/h

a

Lannoitus yli optimin lisää N-huuhtoumaa

Nitr

aatt

ihuu

htou

ma,

kg

N/h

a

Kylmä talvi, 2005/2006

Nitr

aatt

ihuu

htou

ma,

kg

N/h

a

Leuto talvi, 2006/2007

KauraHerne

Herne+aluskasvi

Rapsi+aluskasviRapsi

RapsiRapsi

Rapsi

Rapsi+vehnän

suorakylvö

18

Pitkä pöytä syö

·Leikkuupöydän 50 cm lisäpituus voi vähen-tää puintitappioita 100 kg/ha.

·Tappiorapsi tankissa pellon sijaan lisää tuot-toa 400 kruunua hehtaarilta.

·Pidennetty leikkuupöytä on kannattava jo 75 hehtaarilla syysöljykasveja.

Teksti: Gunnar Lundin, JTI – Ruotsalainen maatalous ja ympäristötekniikan tutkimuskeskus

Pitkä pöytä pellolla. Tappiorapsista lisäsatoa pidennetyllä pöydällä, kun tappiot pienenevät 100 kg/ha. Kuva: Jens Blomquist.

Öljykasvien korjuuseen liittyy usein runsas kor-juutappio. Merkittävä osa puintitappioista syntyy jo leikkuupöydällä. Merkittävin syy on,

että puimurin laonnostokela, syöttöruuvi ja laihonja-kajat lyövät osan siemenistä maahan, eivätkä ne seu-raa kasvimassan mukana puimuriin. Aiemmissa syys-öljykasveilla tehdyissä kokeissa pöytätappiot ovat ol-leet viiden prosentin luokkaa tai suuremmat. Koska korjattava kasvi on suurikokoinen ja jäykkävartinen, on ajonopeus pidettävä alhaisena ja häiriötilanteet ovat tavallisia. Ongelmat ovat tyypillisempiä syysöljy-kasvien kuin kevätöljykasvien kohdalla.

Pitkä pöytä kerää siemenetKuluneiden 25 vuoden aikana puimureiden leikkuu-pöydät ovat pidentyneet, mutta tämän päivän leik-

kuupöydät ovat edelleen kompromissi, jolla selvitään erilaisten kasvien korjuusta. Suurempi etäisyys leik-kuuterän ja syöttöruuvin välillä parantaa rapsin kor-juun edellytyksiä, koska irronneet siemenet tippuvat enemmässä määrin leikkuupöydälle, mistä ne kulke-vat puitavaan massan mukana puimuriin.

Kokeita kolmella pituudellaVuosina 2006 ja 2007 suoritettiin kokeita teleskooppi-silla Vario-pöydillä Claas Lexion -puimureihin asen-nettuna. Kokeet suoritettiin vuonna 2006 Uppsalan pohjoispuolella ja vuonna 2007 Örebron ja Mariesta-din välillä. Puinnit tehtiin käyttäen kolmea leikkuu-pöydän pituutta (63 cm, 83 cm ja 113 cm). Puimurin vasemmalla puolella käytettiin laihonjakajaa ja oi-kealla puolella yleensä pystyterää (kaavio 1). Puinti-tappiosiemenet kerättiin peltiränneihin, jotka sijoitet-tiin rivien väleihin pöydän leveydelle sekä puoli met-riä pöydän leveyden ulkopuolelle, pois lukien pyörien kohdat. Pöydän ylitettyä rännit, puimuri pysäytettiin.

Pöydän leveys jaettiin kolmeen osaanKaaviosta 2 ilmenee miten tappiot jakautuivat pöydän leveydelle, kun puimuri ajettiin kasvustoon siten, että molemmin puolin oli puimaton kasvusto, laihonjaka-ja vasemmalla ja pystyterä oikealla puolella.

Markkinoiden pitkät pöydätMarkkinoillaonuseitavaihtoehtojajoillapidennettyleikkuupöytävoidaantoteuttaa.

1.KIINTEÄTLEIKKUUPÖYDÄNPIDENNYKSETKiinteästiasennettavatleikkuupöydänpidennyksetovatpellistävalmistettujajaneasennetaansuoraanleikkuupuimurinvakiopöytään.Yleensäpuimurinvalmistajateivätitsevalmistanäitäpidennyksiä,vaanniitävalmistavaterikoistuneetvalmistajat,jotkasovittavatratkaisunsamarkkinoillaoleviinpuimureihin.ValmistajiaovatesimerkiksiitävaltalainenBISOjasaksalainenZürn.

2.TELESKOOPPISETLEIKKUUPÖYDÄTClaasLexion-leikkuupuimurit,työleveydeltään18–40jalkaa,voidaanlisävarusteenavarustaaintegroidullapöydänjatkeella,markkinointinimelläVario.Tekniikkamahdollistaateränjasyöttöruuvinvälisenetäisyydenportaattomansäädönhytistäkäsin.Leikkuupöytävoidaannäinsäätää200mmnormaaliaedemmäsja100mmnormaaliataaemmas.Rapsinpuinnissapöytäävoidaanpidentää500mm,jolloinasennetaankiinteätpellit.CaseNewHollandinsuuremmatleikkuupuimuritvoidaanmyösvarustaateleskooppisellaleikkuupöydällä,jotamarkkinoidaanVarifeednimellä.Silläpöytäävoidaanportaattomastipidentää50cmhytistäkäsin(57cmleveimmilläpöydillä).

3.MATTOKULJETTIMELLAVARUSTETUTPÖYDÄT1980-luvunpuolivälissäalettiinMasseyFergusson-puimureitavarustaaPowerflow-leikkuupöydällä.Näissäkumimattokuljettaapuitavantavaranleikkuuterältäsyöttöruuville.Aktiivinensyöttömerkitsee,ettäkelankäyttötarvevähenee.Teränjasyöttöruuvinvälinenetäisyysonnoin50cmpidempikuinvakiopöydällä.JohnDeere-merkkisiinpuimureihinonnykyisinmyössaatavanamattokuljettimellavarustettujapöytiänimelläPremium-Flow.

Kaikkiyllämainitutpöytävaihtoehdotvoidaanvarustaapystyterällä.

Avstånd från tröskmitt, m

Kg/ha

73 69 14 156 4,483 25 31 14 70 2,0113 12 13 11 36 1,0

19

Taulukossa esitetään puintitappiot pöydän eri osista. Leveyssuuntainen jako tehtiin seuraavasti.· ”Leikkuupöydän keskiosa” = syöttöelevaattorin le-

veys.· ”Oikea pääty” = 0,5 m kummallakin puolin oikean-

puoleista laihonjakajaa/pystyterää.· ”Pelkkä terä” = ne osat leikkuupöytää, jotka eivät

ole ”Leikkuupöydän keskiosa” tai ”Oikea pääty”.Koska osien sivusuuntainen leveys ei ollut keskenään yhtä leveä, saivat osien osuudet erilaisen painon ko-konaistappioista. Esimerkiksi maltilliset tappiot osuu-della ”Pelkkä terä” olivat suunnilleen yhtä merkityk-sellisiä kokonaistappioiden suhteen kuin tappiot osuudella ”Leikkuupöydän keskiosa”.

50 cm vähentää tappioita 75 prosenttiaMolemmat koevuodet osoittivat, että pidempi leik-kuupöytä vähensi tappioita koko leikkuupöydän leve-ydeltä. Normaalilla leikkuupöydän pituudella, 63 cm, olivat leikkuupöydän puintitappiot 130 kg/ha. Tappi-ot puolittuivat jokaista pöydän pidennystä kohden (katso taulukko). Samaan aikaan ajonopeutta voitiin lisätä 5 km/h:sta 6–6,5 kilometriin tunnissa, ilman että materiaalivirran tasaisuus vaarantui. Pystyterä pöydän päädyssä puolitti päädyn tappiot minkä lisäk-si kapasiteetti parani. Tulokset osoittivat, että puimu-rit, joita jossain määrin käytetään syysöljykasvien korjuuseen, tulee varustaa pystyterällä.

Kannattavaa 75 hehtaarillaPuimuria vaihdettaessa tulee harkita pidemmän leik-kuupöydän valitsemista vakiopöytien sijaan. Olemas-sa olevaan puimuriin, jolla korjataan suurempia aloja syysöljykasveja, voidaan harkita investointia kiinteään pöydän pidennykseen. Ota huomioon, että 100 kiloa vähemmän tappioita merkitsee suurin piirtein 400 kruunua korkeampaa tuloa hehtaarille tämän päivän rapsin hinnoilla. Se mahdollistaa tiettyjä investointeja moderniin puimuritekniikkaan. Esimerkiksi kokeissa käytetty varustus tulee kannattavaksi noin 75 hehtaa-rin syysöljyalalla, jos huomioidaan ainoastaan vähen-tyneet tappiot. Lisäksi kapasiteetti lisääntyy ja pitkä pöytä on eduksi myös korjattaessa muita pitkäkortisia kasveja, kuten esimerkiksi syysvehnää.

Enemmän käteen. Kun tankkiin päätyy pellon sijaan 100 kg enemmän siementä, kasvavat tuo-tot 400 kruunua heh-taarilta nykyisillä rapsin hinnoilla. Kuva: Jens Blomquist.

Tappion mittausta kolmesta kohdasta

Pyöränvälitila

Kaavio 1. Koepuimuri oli vasemmalla puolella varustettu laihonjakajalla ja oi-kealla puolella pystyterällä. Puintitappiot kerättiin rivien väliin asetettuihin pelti-ränneihin.

Leikkuupöydän tappiot, Nyängsholm 2007

Etäisyys leikkuupöydän keskelle, m

Kaavio 2. Leikkuupöydän puintitappioiden jakaantuminen pöydän leveydelle vaihteli pöydän pituuden mukaan. Jokainen kuvaaja vastaa kolmen kokeen keskiarvoa. Pystyvii-vat kuvaavat leikkuupöydän keskikohtaa ja päätyjä. Puinti siten, että molemmilla puolilla pöytää on puimaton kasvusto, vasemmalla laihonjakaja, oikealla pystyterä.

50 cm lisää leveyttä, prosentin korjuutappio

Puintitappiot eri leikkuupöydän pituuksilla käytännön puintityössä (leikkaamaton kas-vusto ainoastaan pöydän oikealla puolella). Kenttäkokeiden keskiarvo vuosina 2006 ja 2007, sadon ollessa noin 3 600 kg/ha. Claas Lexion 580 ja 570, työleveys 7,6 metriä.

Leikkaa puh-taasti. Pystyte-rä paransi kapa-siteettia samal-la kuin puinti-tappiot puolit-tuivat leikkuu-pöydän päädys-sä. Kuva: Jens Blomquist.

Mittausrännit

Laihonjakaja Keskiosa Pystyterä

Leikkuupöydän pituus:

Tap

pio

t, kg

/ha

Leikkuu-pöydän

pituus, cm

Leikkuupöydän tappio

Leikkuupöydän osat, tappio kg/ha Yhteensä

Pelkkä teräLeikkuu-pöydänkeskiosa

Oikeapääty

%sadosta

63 (vakio)

N-opt 124 kg N/ha N-opt 132 kg N/ha N-opt 149 kg N/ha

20

Syysrapsi paras esikasvi vehnälle pienemmällä typpipanoksella

·Syysrapsi kauran sijaan esikasvina tuottaa 700 kiloa enemmän syysvehnää.

·Typpijälkivaikutus syysrapsin jälkeen vastaa 40 kg N hehtaarilla.

·Typpioptimi alenee kun esikasvina on syysrapsi.

Teksti: Lena Engström, SLU, maaperän ja ympäristön laitos, Skara

Vuosina 2000–2009 tehtiin Skoonessa 9 syys-vehnäkoetta eri esikasveilla. Syysvehnäsadot olivat keskimäärin parempia kaikilla typpita-

soilla (0–250 kg N/ha), kun esikasvina oli syysrapsi tai herne verrattuna kauraan (kaavio 1). Se merkitsee, ettei huonoa esikasvia voi kompensoida korkeammal-la typpiannoksella. Lisääntynyt satopotentiaali syys-rapsin tai herneen jälkeen ei siis ainoastaan johdu sii-tä, että käytettävissä olisi enemmän typpeä. Esikasvi-en tautisaneeraava vaikutus sekä syysrapsin paalujuu-ren maata parantava vaikutus lisää myös satoa. Mutta syysrapsi ja herne syysvehnän esikasvina eivät ainoas-taan tuottaneet lisäsatoa verrattuna kauraan, vaan ne johtivat myös alempaan typpioptimiin. Sato lisääntyi 700 kg/ha sekä syysrapsin että herneen jälkeen ja sa-maan aikaan typpioptimi aleni 25 kg N/ha syysrapsin jälkeen ja 17 kg N/ha herneen jälkeen.

Maassa enemmän mineraalityppeäMaassa oli enemmän mineraalityppeä heti korjuun jälkeen verrattuna kauraan, kun esikasvina oli syys-rapsi tai herne. Myös myöhään syksyllä ja aikaisin ke-väällä maassa oli enemmän mineraalityppeä. Myö-häissyksystä kevääseen maan typpipitoisuus aleni 25 kg N/ha, luultavasti huuhtouman tai denitrifikaa-tion johdosta (kaavio 2). Keväällä typpeä oli kuiten-kin kauraan verrattuna 10 kg/ha enemmän syysrapsin ja 6 kg/ha enemmän herneen jälkeen.

Typen otto suurempaa kasvukauden aikanaSyysvehnäkasvuston typpipitoisuus oli korrenkasvun alusta sadonkorjuuseen asti korkeampi syysrapsin ja herneen jälkeen kuin kauran jälkeen. Se luonnollisesti edisti satokomponenttien muodostumista ja voi selit-tää suurempaa satoa. Jokaisessa kokeessa typen otto oli 7–17 kiloa suurempaa kuin kauran jälkeen (kaavio 3). Typen suurempi saatavuus vaikutti olevan jonkin verran aikaisempaa herneen jälkeen kuin syysrapsin

jälkeen.

Maan typen mineralisaatio lisääntyyTypen mineralisaation arvioitiin kasvu-kautena, aikaisesta keväästä sadon kyp-symiseen, olevan 98 kg N syysrapsin jäl-keen, 92 kg N herneen jälkeen ja 79 kg N kauran jälkeen hehtaaria kohti (kaa-vio 4). Jos sitä verrataan siihen typen määrään, minkä lannoittamaton syys-vehnä oli ottanut sadonkorjuuseen men-nessä, vastaa typen mineralisaatio kas-vukauden aikana 80 prosenttia. Syys-vehnä oli siis sadonkorjuuseen mennes-sä ottanut enemmän typpeä syysrapsin

N-opt 124 kg N/ha N-opt 132 kg N/ha N-opt 149 kg N/ha

100

160

140118

+ 26+ 20

+ 19+ 13

92

11298

7992

80

120

60

80

100

40

60

20

20

40

0

0

8883

71

41

3029

22

5447 52

4330

N­

kg N

/ha

3 000

4 000

5 000

6 000

7 000

8 000

9 000

10 000

500 100 150

149 kg/ha

124 kg/ha132 kg/ha

200 250 300

9 aug 9 nov

- 25 kg N/ha

16 mar 15 maj 30 maj 25 jun 1 aug

53

68

45 43

3339

25 24

64

29

45 Havre

80

70

60

40

50

30

10

20

0

­90

cm, k

g/ha

21

Syysrapsi paras esikasvi vehnälle pienemmällä typpipanoksella

(26 kg N/ha) ja herneen (20 kg N/ha) jälkeen kuin kauran jälkeen. Tämä typpijälkivaikutus vastaa 40 ja 30 kiloa keinolannoitetyppeä hehtaarilla, jos hyöty-suhteeksi oletetaan 65 prosenttia.

Lisäsadon vaihtelu suurtaKokeissa syysvehnän lisäsadot vaihtelivat 500 ja 1 130 kilon välillä seitsemässä kokeessa yhdeksästä ja kah-dessa kokeessa ei saatu lisäsatoa. Optimaalinen typ-piannos oli 15–55 kg N/ha alhaisempi syysrapsin jäl-keen kuin kauran jälkeen. Ainoastaan kaksi koetta poikkesi tästä, jolloin optimi oli korkeampi syysrap-sin ja herneen jälkeen kuin kauran jälkeen.

Vaikka syysvehnän optimaalinen typpiannos oli yhdeksässä kokeessa keskimäärin alempi ja sato kes-kimäärin korkeampi syysrapsin jälkeen, kävi myös niin, että vain optimi aleni tai sato lisääntyi. Sade-määrä ja maalaji vaikuttivat todennäköisesti osaltaan jälkivaikutukseen.

Optimaalisen typpiannoksen laskeminenOptimaalisen typpiannoksen vaihtelu selittyy osin koepaikkojen satotasojen eroilla, osin kasveille käyt-tökelpoisen typen määrällä. Tilastollisella analyysillä nämä tekijät selittivät 70 vaihtelusta, mikä on paljon. Se tarkoittaa, että syysvehnän optimaalisen typpian-noksen laskemiseksi on kyettävä arvioimaan satotaso ja kasvukauden aikainen N-mineralisaatio. Analyysin mukaan 1 000 kilon sadonlisä korottaa optimaalista typpiannosta 15 kg N/ha ja typpijälkivaikutus 40 kg N/ha alentaa optimaalista typpiannosta. Tulokset ovat yhteneviä Jordbruksverketin (maatalousalan keskus-virasto) suositusten kanssa.

Kaavio 1. Keskimäärin 9 koetta vuosina 2000–2004 tuotti 700 kg/ha suuremman syysvehnäsadon, kun esikasvina oli syysrapsi tai herne verrattuna kauraan. Suuremmalla typpiannoksella ei pystytty kompensoimaan kauran huonompaa esikasviarvoa, mikä merkitsee, että esikasviarvo on muutakin kuin typpiteho. Hehtaarikohtainen typpioptimi oli syysrapsin jälkeen 25 kg alempi ja herneen jälkeen 17 kg alempi kuin kauran jälkeen.

Syysrapsi

Kaura

Herne

Kaavio 2. Kokeissa maassa oli enemmän mineraalityppeä jo sadonkorjuun aikana, myöhään syksyllä ja aikaisin keväällä sekä syysrapsin että herneen jälkeen kuin kauran jälkeen. Myöhäissyksystä kevääseen typpivaranto pieneni 25 kg/ha, mutta maaliskuussa maassa oli edelleen syysrapsin jälkeen 10 ja herneen jälkeen 6 kg/ha enemmän typpeä kuin kauran jälkeen.

Kaavio 3. Syysvehnän typpipitoisuus oli korkeampi korrenkasvun alusta sadonkorjuuseen, mikä edistää satokomponenttien muodostumista ja osaltaan selittää suurempaa satoa. Typen otto oli kaikkina ajankohtina 7–17 kg N/ha suurempaa.

Syysrapsi Kaura Herne

Kaavio 4. Typpimineralisaatio oli suurempaa syysrapsin ja herneen jälkeen. Se johti suurempaan typenottoon sadonkorjuuseen mennessä, 26 kg N/ha syysrapsin osalta ja 20 kg N/ha herneen osalta. Se vastaa 40 ja 30 kg lannoitetyppeä 65 prosentin hyötysuhteella.

Enemmän vehnää vähemmällä typellä

Syys

vehn

äsat

o, k

g/ha

700 kg/ha kor- keampi syysvehnäsato syysrapsin ja herneen jälkeen kuin kauran

jälkeen

25 kg/ha alempi typpioptimi syysrapsin

jälkeen ja 17 kg/ha alempi herneen jälkeen kuin

kauran jälkeen

Typpilannoituksella ei voitu korvata hyvää

esikasvia

Typpeä, kg/ha

Esikasvi: syysrapsiEsikasvi: kauraEsikasvi: herne

Enemmän typpeä kierrossa syysrapsin ja herneen jälkeen

Min

eraa

lityp

pi,

0-90

cm

, kg/

ha +10 ja +6 kg N/ha

Typen otto suurempaa syys-rapsin ja herneen jälkeen

Syys

vehn

än ty

pen

ott

o, k

g/ha +17 kg N/ha

herneen jälkeen

+17 kg N/ha syys-rapsin jälkeen

Esikasvi: syysrapsiEsikasvi: kauraEsikasvi: herne

3. touko17. touko

31. touko14. kesä

28. kesä12. heinä

26. heinä9. elo

Maassa enemmän mineraalityppeä

Kasveille käyttö-kelpoinen N maassa

N-mineralisaatio maassa kasvukauden aikana

22

Ulkomailla lannoittaminen hivenravinneseok-sella on suhteellisen tavallista. Syysrapsi käsi-tellään usein kerran syksyllä ja kerran keväällä.

Käytettävissä olevilla tuotteilla on hyvä sekoitettavuus useimpiin markkinoilla oleviin kasvinsuojeluainei-siin. Se on tärkeää käsittelykustannusten alentamisek-si. Vanhempien kokeiden tulokset ovat epäselviä, kos-ka peruslannoite usein sisälsi booria, minkä lisäksi lehti- ja maanäytteet puuttuvat. Uudella, vuosina 2006–2008 Skoonessa ja Östergötlannissa tehdyssä koesarjalla testattiin yhdeksää eri valmistetta sellaisil-la koepaikoilla, joilla ei ollut käytetty karjanlantaa ja joiden booriluvut olivat alhaisia.

Hivenravinteiden teho epäselväKolmevuotisen koesarjan tulokset olivat hyvin vaihte-levia. Kaikkien kokeiden keskiarvoilla ei voitu osoit-taa tilastollisesti merkittäviä satoeroja käsiteltyjen ja käsittelemättömien koejäsenten välillä. Hivenravin-teilla saavutettiin suurin teho kun lehti- tai maanäyt-teet osoittivat jonkin ravinteen alhaista lähtöpitoi-suutta. Kokeet osoittivat myös, että aineilla, jotka si-sältävät useita hivenravinteita, kuten esimerkiksi magnesiumia, mangaania ja booria, oli suurin poten-tiaali osua oikeaan ja tuottaa sadonlisää.

Lehtianalyysit tiennäyttäjinäKäsittelemättömien koejäsenten lehtianalyysit osoitti-vat joskus alhaisia magnesiumarvoja. Vain joissain ta-pauksissa taimien booriarvot olivat alhaisia. Alhaiset mangaanitasot olivat tavallisempia. Aikaisella leh-tianalyysillä voitiin arvioida, oliko hivenravinnelisä-ykselle tarvetta ja päättää hivenravinnelisäyksestä. Kun taimien hivenravinnepitoisuudet olivat tunte-mattomia, osui useamman hivenravinteen seos to-

Hivenravinteet ovat öljykasvien vakuutus

·Lehtianalyysi voi paljastaa hivenravinne-tarpeen.

·Tuotteet jotka sisältävät useita hivenravin-teita parantavat sadonlisän mahdollisuutta.

·Tankkiseokset kasvinsuojeluaineiden kans-sa pienentävät hivenlannoituskustannusta.

Teksti: Albin Gunnarson, Svensk Raps

dennäköisemmin oikeaan tuottaen korkeamman sa-don.

120–150 kruunua/haSuurin osa markkinoilla olevista seostuotteista mak-saa 40–50 kruunua litralta tai kilolta. Tämä vastaa kä-sittelykustannusta 120–150 kruunua/ha. Puhdas boo-ri ja mangaani maksavat noin 20–22 kruunua litralta. Ainekustannukseen on lisättävä käsittelykustannus, joka saattaa olla jaettavissa hyönteiskäsittelyn tai muun käsittelyn kanssa. Rapsin hinnan ollessa 3,50 tarvitaan 35–40 kg/ha sadonlisä pois lukien käsittely-kustannus. Se tekee ravinnecocktailista halvan vakuu-tuksen hivenravinnepuutoksia vastaan.

Voimakas puute. Mangaa-nin puute voi pienentää öljy kasvien satoa rajusti. Kuva: Albin Gunnarson.

23

Mikronäring försäkrar oljeväxterna

Projekten är finansierade av Stiftelsen Svensk Oljeväxtforskning, Stiftelsen Lantbruksforskning och Svensk Raps AB.

www.svenskraps.se

Posttidning BAvs. Svensk Frötidning, Box 96, 230 53 Alnarp