Historiallisen kielitieteen peruskurssi (5 op)

(1) luentosarjan teema ja luentojen aiheita

# kielihistorian tutkimuksen yleiset perusteet erityisesti suomen kielen kehitysvaiheiden valossa

• kielijärjestelmän osa-alueet

• kielihistorian asema kielentutkimuksen kentässä

• kielen muutoksen ja vaihtelun suhde

• historiallisen kielihistorian menetelmät

• kantakieli, kielisukulaisuus ja rekonstruointi

• äänteenmuutos; analogia ja lainaaminen

• kielisukulaisuuden mallintaminen ja kielten luokittelu

• morfologiset ja syntaktiset muutokset

• sanaston muuttuminen

• kielikontaktien vaikutus; lainasanakerrostumat

• kielitypologian ja kielihistorian suhde

• muutosten syyt ja niiden kuvaaminen

• kielihistorian ja asutushistorian suhde

• historiallisen kielitieteen tutkimushistoria

kielijärjestelmän osa-alueet (kaavio)

SEMANTIIKKA–––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––

syntaksi morfosyntaksi ↕

SANASTO ↔ KIELIOPPI morfologia morfofonologia ↕ fonologia

–––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––FONETIIKKA

(2) kielihistorian asema kielentutkimuksen kentässä

# kielentutkimuksen ulottuvuuksia: • kieli irrallisena objektina: autonominen kielitiede • kieli ja mieli: psykolingvistiikka • kieli suhteessa puhujayhteisöön: sosiolingvistiikka • kieli ajan saatossa: historiallinen kielitiede

# kielentutkimuksen lähestymistapoja: • kieliteoreetikot: Kieli • kielitypologit: kielet • kielispesialistit: kieli

# kielihistorian tutkimusala: • miten kieli muuttuu ja miksi kieli muuttuu • muutosten säännöllisyys ja poikkeusten selitettävyys (analogia ja lainautuminen) • Die Lautgesetze kennen keine Ausnahmen vs chaque mot a son histoire

viron loppuheitto (taulukko)

(1) kala ~ kala raha ~ rahanimi ~ nimi paju ~ pajukäsi ~ käsi itä ~ ida

(2) laulu ~ laul jalka ~ jalglintu ~ lind lukko ~ lukkverkko ~ võrk linna ~ linn ’kaupunki’kieli ~ keel tulta ~ tuldmarja ~ mari seura ~ sõber ’ystävä’tunti ~ tund

(3) jumala ~ jumal satama ~ sadamkuusikko ~ kuusik linnasta ~ linnast ’kaupungista’

(4) kaste ~ kaste laine ~ laineanna ~ anna hakata ~ hakata ’ruveta’

(5) vanha ~ vana karhu ~ karu

(6) myyjä ~ müüja tekijä ~ tegijaparantaja ~ parandaja kanala ~ kanalaSuomi ~ Soome

(7) auto – auto firma – firmarupla – rubla

• kaksitavuinen sananmuoto, lyhyt ensi tavu: ei loppuheittoa • kaksitavuinen sananmuoto, pitkä ensi tavu: loppuheitto • kolmitavuinen sananmuoto: loppuheitto

(3) kielen muutoksen ja vaihtelun suhde, historiallisen kielitieteen menetelmät

# muutoksen ja vaihtelun vuorovaikutus • vaihtelu syntynyt muutosten kautta = vaihtelun ikä aina rajallinen • vaihtelu toimii muutoksen katalysaattorina

# kielen vaihtelun tutkimusta • dialektologia: yhteisöjen välinen vaihtelu • sosiolingvistiikka: yhteisön jäsenten välinen vaihtelu • diskurssianalyysi, pragmatiikka, keskusteluntutkimus: tilanteiden välinen vaihtelu

# kielihistorian menetelmät • kielenmuistomerkkien tutkimus • sisäinen rekonstruktio: kielimuodon sisäinen vaihtelu, erityisesti morfofonologia • historiallis-vertaileva menetelmä: murteiden ja sukukielten välinen vaihtelu • lainasanatutkimus: kielikontaktien tarjoama evidenssi

(4) kantakieli, kielisukulaisuus

# kielihistorian peruskäsitteitä • kantakieli • kielisukulaisuus • kielikunta • sukupuu

# kantakieli • luonnollinen kieli (= vaihteleva ja muuttuva) • kantakieltä vastaa rekonstruktiotaso (= vajavainen, mutta välttämätön)

# kielisukulaisuus • ehdoton, yhtäläinen, pysyvä ja puhtaasti historiallinen kielen ominaisuus • kieli ei siirry kielikunnasta tai sen haarasta toiseen • historiallinen jatkuvuus: sukupolvien katkeamaton ketju (keskinäinen ymmärrettävyys) • yhtäläisyyksien takana kielisukulaisuus tai kielikontaktit tai kielitypologia (sattuma) • ajassa taaksepäin liikuttaessa sukukielillä vähenevät erot, kontaktikielillä yhtäläisyydet

(5) kielikunta, sukupuu

# kielikunta • yhteiset perussanat ja yhteinen ydinkielioppi • sekakielet äärimmäisen harvinaisia; pidginit ja kreolit typologisesti tunnistettavia • sattuma vai kielisukulaisuus: säännölliset äännevastaavuudet • etäsukukielten vastineet tyypillisesti ei-triviaaleja; vanhoissa lainoissa kuitenkin sama tilanne • kontaktit vai kielisukulaisuus: perus- ja kulttuurisanaston suhde, usein eri kerrostumia • kielikunta vs kieliliitto

# sukupuu • kielen ikä vs kielten ikä; muutosten nopeus • muutoksia säätelevät jatkuvasti vastakkaiset erilaistumis- ja yhtenäistymispaineet • syyt sosiaalisia; kielikontaktien osuus kielellisten muutosten katalysaattoreina • kantakielen jakaantuminen tytärkieliksi • lingvistinen kielikäsitys: kielirajojen synty siirtymämurteiden sukupuuton kautta • sosiolingvistinen kielikäsitys: kielen viljely, erityisesti kirjallinen käyttö; hallinnollinen asema

ui veden alla (kaavio)

kantaurali*wetin i̮lana ujik

  ↙ ↘ kantasuomi kantasamojedi

*uik veδen alla *wetən i̮lə̑nå ujk  ↙ ↘  

suomi kantanenetsiui‘ veden alla *wyitəŋ ŋiləna ŋúq

↘  metsänenetsi

wyĭt° ŋĭł°na ŋŭq

pitkät välivokaalit (taulukko)

suomi viro vatja vepsä kantasuomi

juo- joo- joo- jo- *joo-suo soo soo so *sootuo- too- too- to- *too-tie tee tee te *teevie- vii- vee- ve- *vee-työ töö töö tö *töövyö vöö vöö vö *vööyö öö öö ö *öö

kieli keel' čeeli kel' *keelisuoli sool' sooli sol' *soolipieni peeń ’ohut, hieno’ peeni peń *peenisieni seeń seeni seń *seenisuoni sooń sooni soń *soonituomi toom toomi tom *toominiemi neem neemi nem *neemiliemi leem leemi lem ~ len *leemi

• äänteenmuutosten suuntaisuus: välivokaaleille tyypillistä diftongiutuminen, ei päinvastoin • etäsukukielten evidenssi: kantasuomeen syntynyt nimenomaan pitkiä vokaaleja • enemmistöperiaate: suurimmassa osassa itämerensuomalaisia kieliä pitkät välivokaalit

vatjan k (taulukko)

suomi vatja kantasuomi

käsi čäsi *käsikieli čeeli *keelikenkä čenčä *kenkähenki enči *henkiselkä selčä *selkäkivi čivi *kivikylmä čülmä *külmä

kala kala *kalakansi kaasi *kansikerta kõrta *kertakohta kõhta *kohtakoira koira *koirakuoppa kooppa *kooppakuja kuja *kujajalka jalka *jalka

keppi keppikäpälä käpälä ~ čäpälä *käpälä

vepsän liudennus (taulukko)

suomi vepsä kantasuomi

varsa varz *varsavarsi varź *varsisuola sol *soolasuoli sol' *soolinuora nor *nooranuori noŕ *noori

paksu paks *paksukaksi kakś *kaksihieno hen *heenosieni seń *seeni

• terminologiaa: ensimmäisessä ryhmässä minimipareja, toisessa subminimipareja

loppu-k (taulukko)

suomi karjala kantasuomi

ase‘ ase *asekkaste‘ kasse *kastekkierre‘ kierre *keerδekkude‘ kuve *kuδeklähde‘ lähe *lähδekmurre‘ murre *murδeknäre‘ näre *närekperse‘ perse *persekpäre‘ päre *pärekpuhe‘ puhe *puhekrinne‘ rinne *rindeksaaste‘ soasse *saasteksade‘ saje *saδekside‘ sije *siδekvaate‘ voate *vaat̆tek

antaa‘ antoa *antaδaktule‘ tule *tuleksinne‘ sinne *sinnekylitse‘ yličči *ülic̆cek ~ *ülicci

loppu-h (taulukko)

suomi karjala kantasuomi

aine‘ aineh *ainehpoikue‘ poigoveh *poikovehhalme‘ halmeh *halmehhame‘ hameh *hamehherne‘ herneh *hernehhelle‘ helleh *helδehhome‘ homeh *homehhuone‘ huoneh *hoonehhylje‘ hyleh *hülγehihme‘ imeh *imehjalkine‘ jalkineh *jalkinehkaarne‘ koarneh *kaarnehkiire‘ ~ kiiru‘ kiireh *kiireh ~ *kiiruhkone‘ koneh *konehlaine‘ laineh *lainehliike‘ liikeh *liik̆kehmurhe‘ mureh *murehori‘ orih *orihpalje‘ paleh *palγehperhe‘ pereh *perehterve‘ terveh *tervehtuore‘ tuoreh *toorehvanne‘ vanneh *vandehvehje‘ mon. vehkehed *vehγehvene‘ veneh *venehviikate‘ viikateh *viik̆kat̆teh

nasaalit (taulukko)

suomi pohjoissaame kantaurali

nimi namma *n-noita noaidinuori nuorranysi nađđa

niele- njiella- *ń-nila njallinuoli njuollanylke- njalga-

muna monni *munasuoni suotna *si̮γniääni jietna *äni

kyynel ganjal *küńil

miniä < *minjä mannji *mińä

sibilantit (taulukko)

suomi pohjoissaame kantaurali

salo suolu ’saari’ *s-sappi sáppisija sadjisormi suorbmasuoni suotnasyli salla

salmi čoalbmi *ś-sarvi čoarvisilmä čalbmisolmu čuolbmasuomu čuopma ’kalannahka’syksy čakča

halla suoldni ’kaste’ *š-haara suorrihio- sadji-huuli sulla ’suunta, verta’

(6) äänteenmuutos ja sen säännöllisyys

# äänteenmuutoksen parametrejä:

• säännöllinen tai sporadinen

• ehdoton tai ehdollinen

• ei-foneeminen (foneettinen) tai foneeminen (fonologinen)

# esimerkkejä säännöllisistä äänteenmuutoksista:

• ehdoton ei-foneeminen: Ylä-Satakunnan pohjoisosissa *ā > [ɔ̄], *ǟ > [ε̄]

*kaηkānpǟ > [kaηkɔ̄npε̄], *ikālinen > [ikɔ̄linen]

• ehdollinen ei-foneeminen: Eurajoella *a > [A], *ā > [a] jne. loppuheiton ehdoin

*kaikki > [kaikkI], *kaikkea > [kaikki], *rukiita > [rukkitA], *sanotaan > [sanota]

• ehdoton foneeminen: suomessa *ee > ie, *oo > uo, *öö > yö

• ehdollinen foneeminen: vatjassa *k > č / _[etuvokaali]

(7) äänteenmuutostyyppejä

• foneemien sulautuminen (”merger”), esim. kantasuomen palataalit ja spirantit • foneemien jakautuminen (”split”), esim. vepsän liudentuneet konsonantit • assimilaatio: progressiivinen, esim. halla < *šalna, tullut < *tulnut • • regressiivinen, esim. linna < *litna, sadetta < *saδekta, lunta < *lumta • • etäassimilaatio, esim. vokaalisointu ja umlaut (liivin läpš < *lapsi) • dissimilaatio, esim. kaloina < *kalajna • sisäheitto, esim. Naklam paplan tytre riitlevä ja taplevak kesknäs • loppuheitto, esim. lounaismurteissa, virossa ja vepsässä • pro(s)teesi, esim. kantasamojedin *i̮nə̑pə̑ > kantanenetsin *ŋinəpə ’appi, anoppi’ • epenteesi, esim. suomen murteiden švaa-vokaali (kolome, palakka), limpsa jne. • sijaispidennys, esim. kaakkoismurteiden kylääs jne., viron põõsas < *pensas • metateesi, esim. lounaismurteiden murhe < *mureh, ihme < *imeh • haplologia, esim. karjalainen, lempääläinen • soinnillistuminen, esim. karjalan pada < *pata, käzi < *käsi, jalga < *jalka • denasalisaatio, esim. vatjan paratan ’parannan’ < *parantan, suurõpi < *suurempi • diftongiutuminen ja monoftongiutuminen (esim. au > ō, ai > ē) • vokaalinsiirros (esim. a > ā > ō > ū > u > o > a) • heikennys (esim. kk > k > g > γ > ∅) ja vahvennus • geminoituminen, esim. lounaismurteiden toimen tultti, ja iha yht tyytyväissi oltti

(8) sporadisista äänteenmuutoksista

# esimerkkejä sporadisista äänteenmuutoksista:

• kantauralin *mińä > kantasuomen *minjä > miniä – muuten aina *ń > *n

• kantasuomen 1sg *-n > pohjoisviron -n (annan) – muuten aina *n > ∅ / _#

• kantasuomen *poola > karjalan buola, *karpalo > garbalo, *kuikka > guikka

• kantauralin *śeδ'ämin > sydämmen – muissa m-vartaloissa ei geminoitumista

• vokaalinpidentymiä: *äni > ääni, *nätä > näätä, *śäśki > sääski, *karniš > kaarne

• vokaalinlabiaalistumia: *śükśi > syksy, *ćolmi̮ > solmu, *lewli > löyly, *loppi̮ > loppu (~

Loppi), *śi̮γmi̮ > suomu (~ Suomi) – vertaa *käliw > käly, *pesiw > pesu

• läntisimpien murteiden farelma, fästrikka, fäsky (samoin pohjoissaamen fanas jne.)

• hämäläismurteiden koirra, vaimmo, viimme, kuorre

• pikapuhemuodot (sä juur, pas se kiis sik kans)

• suffikseissa esiintyvät kadot (täs, mis – vertaa ässä, kissa) ja heikentymät (tullu‘ < *tullut)

klusiili-likvida-yhtymät (taulukko)

länsisuomi karjala kantasuomi

taula tagla *takla *klpaula pagla *paklakaula kagla *kaklanaula noagla *naklaneula niegla *neklaseula siegla *seklaeilen eglein *ekleinnaura- nagra- *nakra- *krkaura kagra *kakramyyrä mygrä *mükrämäyrä mägrä *mäkräaura adra *atra *trpeura pedra *petrapuuro pudro *putroteeri tedri *tetrisyylä syblä *süplä *plhauras habras *hapras *prkoura kobra *kopra

laula- laula- *laula-kuuro kuuro *kuuro ’sadekuuro’kiuru kiuru *kiurulöyly löyly *leülü

sibilantti-likvida-yhtymä (taulukko)

länsisuomi itäsuomi karjala kantasuomi

ahrain atrain azrain *asraγin *srihra itra izra *israkehrä(tä) keträ(tä) kezrä(tä) *kesrä(t̆täk)ohra otra ozra *osra

klusiili-puolivokaali-yhtymät (taulukko)

länsisuomi itäsuomi kantasuomi

laδva latva *latva *tvkaδveh katve‘ < katveh *katvehpaδja patja *patja *tjviδja vitja *vitjakavia (~ kavio) kapia *kapja *pjhiviä hipiä *hipjä

suomi liivi kantasuomi

laaja ~ lavia laigā *lakja *kjraaja raigā *rakjavaaja vaigā *vakja

klusiili-nasaali-yhtymät (taulukko)

suomi vepsä kantasuomi

linna lidn ’kaupunki’ *litna *tnvannas vadnaz *vatnas

suomi pohjoissaame kantasuomi

mämmi meađmma *mätmi *tm

suomi liivi kantasuomi

ynnä ~ yynä īńə < ǖńə *üknä *kn

suomi võro kantasuomi

nähnyt [!] nännüq *näknüt *kntehnyt [!] tennüq *teknüt

(9) lainaamisesta

# lainasanat ja muut kielikontaktien tulokset

• fonologia ( f ), prosodia

• fonotaksi (suola, kiila, raaka; silkki, pirtti, torppa, helppo, penkki, lamppu, kynttilä; #CC)

• morfosyntaksi, lauserakenteet

• äännesubstituutiot (pelto, perjantai, pesti, vaara, vati, viltti, viulu, fiini, flanelli, fosfori)

• fonotaktinen mukautuminen (mesi < ieur. *médhu-; risti, ruuvi)

• usein monia kerrostumia (kelpo, helppo, jelpata) ja epätyypillistä vaihtelua (lätty ~ lettu)

# lainasuunta ja lainojen suhteellinen ajoitus

# etäsukukielten, lähisukukielten ja murteiden väliset lainat (lähettää; tanner, tunturi, tundra)

# käännöslainat (rautatie), kansanetymologiat (mustasukkainen), hyperkorrektit lainat (biisi)

# ”tarvelainat” ja ”ylellisyyslainat”

(10) lainasanaryhmiä

• jyvä, kaski, kehrä, kesä, mehiläinen, mesi, porsas, suola, uuhi, vesi < ieur.

• kulttuurisanat: ansa, hihna, kirves, kypärä, reki, seinä, seiväs, silta, tarha < baltt.

• • oinas, paimen, karsina, orsi, vaja, villa, vohla, vuohi, vuona < baltt.

• • aura, kaura, keritä (: keritsen), lammas, multa, pelto, ruis < germ.

• • ratas, kauha, tuulas < baltt., hame, pöytä, tupa < germ.

• • heinä, herne, ohra, puuro, vako, rieska, siemen, siikanen ’vihne’, kupo < baltt.

• • halla, helle, härmä, keli, routa < baltt.

• • airo, ankkuri, laiva, lautta, purje, pursi, ruuhi < germ.

• • hallita, juhla, kauppa, kihla ’pantti’, kuningas, tuomita, valta, raha < germ.

• ympäristö: lohi, ankerias, meri < baltt., hylje < germ.

• • hirvi, hanhi, rastas, käärme < baltt., haikara, haukka, kaisla, lieko, ruoko < germ.

• hammas, kaula, reisi < baltt., hipiä, lantio, maha < germ.

• heimo, kaima, morsian, sisar, tytär < baltt., äiti, lanko < germ.

# koni < ven. ’ratsu’, perkele < baltt. ’ukkosen jumala, ukkonen’

(11) analogia

• muotojen vuorovaikutukseen perustuva vartalon tai päätteen yleistys

• luonteeltaan epäsäännöllistä, mutta luo säännöllisyyttä (vertaa äänteenmuutos)

• voidaan usein esittää verrantona, esim.

• x : lahteen :: lehti : lehteen; x = lahti (miksi analogia toteutui juuri tässä sanassa?)

• ’lahti’-sana taipui aikaisemmin laksi : lahteen kuten kaksi : kahteen

• lehti : lehteen, tähti : tähteen edustivat toista taivutustyyppiä

• vaihtoehtoinen esitystapa lahti ← laksi, vrt. lehti : lehte-

• ksm. *laksi : *lahtehen :: *lehti : *lehtehen

• samoin lähti ← läksi (murteiden ja tyylilajien välillä usein eroja analogiamuotojen käytössä)

(12) esimerkkejä analogiamuodoista

saapas ← ksm. *saappaγax : saappaat :: lipas : lippaat; x = saapas (< ksm. *saappaγa : *saappaγat :: *lip̆pas : *lippahat)

niemeä ← nientäx : niemi :: nimeä : nimi; x = niemeä (< ksm. *neentä : *neemi :: *nimeδä : *nimi)

r-vartaloisten verbien aktiivin 2. partisiippi: purrut ← purnutx : purra‘ :: tullut : tulla‘; x = purrut (< ksm. *purnut : *purδak :: *tullut : *tulδak)

h-vartaloisten nominien partitiivi: venettä ← venehtäx : vene‘ :: estettä : este‘; x = venettä (< ksm. *venehtä : *veneh :: *estek : *estettä < *estektä)

konsonanttivartaloiden monikon genetiivin astevaihtelu: pienten ← piennen, huulten ← huullen, kätten ← käten (< ksm. *kät̆ten)

x : pieni :: kuusten : kuusi; x = pienten (< ksm. *peenden : *peeni :: *kuusten : *kuusi)

viron supistumaverbien astevaihtelu: oskan ← *osaiδanx : osata :: viskan : visata; x = oskan (ksm. *osaiδan : *osait̆tak :: *viskaiδan : *viskait̆tak)

(a) kantasuomen vokaalit

# kantasuomen vokaalijärjestelmä (rekonstruktioita)

a ä o ö u ü e i (*ö vain ensi tavussa) ¹aa ää oo öö uu üü ee ii (vain ensi tavussa paitsi *ii) ²ai äi oi öi ui üi ei (*öi vain ensi tavussa, vertaa edellä)au ou eu iu (vain ensi tavussa)

äü eü iü (vain ensi tavussa) ³

¹ jälkitavuissa suomen ö:n paikalla kantasuomessa *o, esim. näkö < *näko² jälkitavujen *ii osa diftongisarjaa, esim. pret. revin ~ Satak. revein ~ Et.-Pohj. reviin < *reβiin³ suomen öy < *eü, esim. höyhen < *heühen

(b) kantasuomen konsonantit ja astevaihtelu

# kantasuomen konsonanttijärjestelmä: yksinäis- ja kaksoiskonsonantit (rekonstruktioita)

p t k s h m n l r j v (/nk/ = [ηk])pp tt kk cc ss mm nn ll

# astevaihtelu: vahva ja heikko aste

kantasuomi (rekonstruktioita)

p t k ht hk lp lt lk rp rt rk mp nt ηk pp tt kk ccβ δ γ hδ hγ lβ lδ lγ rβ rδ rγ mb nd ηg p̆p t̆t k̆k c̆c

länsisuomi (rekonstruktioita)

p t k ht hk lp lt lk rp rt rk mp nt ηk pp tt kk θθv δ γ hδ hγ lv ll lγ rv rδ rγ mm nn ηη p t k θ

muinaiskarjala (josta itäsuomi, karjala, aunus eli livvi ja inkeroinen; rekonstruktioita)

b d g ht hk lb ld lg rb rd rg mb nd ηg pp tt kk cc st sk tkv ∅ ∅ h h lv ll l rv rr r mm nn ηη p t k č ss s t

(c) radikaali astevaihtelu (1)

• perussääntö: vahva aste avotavun (lyhyen tavun), heikko aste umpitavun (pitkän tavun) edellä*jalka : *jalγat > jalka : jalat ~ (Häme, Etelä-Pohjanmaa) jalaat*kota : *koδan > kota : kodan*iγes : *ikehet > ies /i.es/ : ikeet ~ ikehet*akka : *ak̆kan > akka : akan*kaccoβi : *kac̆con > katsoo ~ kattoo ~ kahtoo : katson ~ katton ~ katon

• painottoman diftongin edellä oli alkuaan ja lounaismurteissa sekä osassa Ala-Satakuntaa on edelleen heikko aste, mutta muissa murteissa tähän asemaan kehittyi vahva aste

*taβoiδa > *tapoiδa > tapoja*andoi > *antoi > antoi > anto*kulδainen > *kultainen > kultainen > kultanen*kuk̆koi > *kukkoi > kukkoi > kukko

mutta lounaismurteissa tavo, anno, kullane, kukovrt. viron kullane ~ (analoginen) kuldne ja livvin kukoi, mutta kuldaine

(c) radikaali astevaihtelu (2)

• painottoman tavun jälkeiset konsonanttiyhtymät ovat oletettavasti alkuaan olleet astevaihtelun ulkopuolella, mutta suomessa ne ovat yleisesti astevaihtelussa

*emäntät > *emändät > emännät*kumartan > *kumarδan > kumarran*askelten > *askelδen > *askellen → askelten (analoginen muoto)*kuusikkot > *kuusik̆kot > kuusikot

vrt. viron emand : emandad, kuusik : kuusikud /kuusikkut/, kummardada : kummardan ja livvin emändü : emändät, paimendua : paimendan, vanhembi : vanhembat, mutta kuuzikko : kuuzikot

• suomessa on yleensä myös painollisen diftongin edellä heikko aste*mansikkoita > *mansik̆koita > mansikoita*kasvantainen > *kasvandainen > kasvannainen*emäntöiδäk > *emändöiδäk > emännöidä

mutta kaakkoismurteissa vahva aste, esim. kasvantaine, emäntöin ’emännöin’

(d) suffiksaali astevaihtelu

• yksinäisklusiileista vahva aste painollisen ja heikko aste painottoman tavun jäljessä*saapi : *antaβi : *kumartapi*saapa : *antaβa : *kumartapa*maata : *kalaδa : *parempata : *kirvestä*maiδen : *kaloiδen : *etanoiδen*saaδak : *antaδak : *kumartaδak : *maγatt̆ak : *tulδak : *mendäk : *joostak*maγat̆tak : *makaδan : *makaδapi : *maγatkata, palaitt̆ak : *palaiδan : *palaiδapi*korkeδa : *korkeδin, *pimeδä, *hopeδa*piδus : *pituδen : *pituδehen*saakaδa : *antaγata : *kumartakaδa*harmaγa, *majaγa, *vainaγa, *ehtaγo

(e) nykysuomen astevaihtelu

# nykysuomen triviaalit poikkeukset • geminaatan heikon asteen edellä heikko aste

esim. hakata < *hak̆kat̆tak, parrakas < *parδak̆kas, kannetut < *kandet̆tut • toisen tavun pitkän vokaalin tai sekundaarin diftongin edellä vahva aste

esim. sateen < *sateγen, varkailla < *varkahilla, mutta pelloilla < *pelδoilla • kadonneen (mutta loppukahdennuksena säilyneen) loppukonsonantin edellä heikko aste

esim. hylje < *hülγeh, sade < *saδek, anna < *andak# muut muutokset analogiaa, esim. omistusmuodot ja passiivin preesens

(f) kantasuomen rekonstruktioita

käännettiin < *käändettihen otsasta < *oc̆castatapettiin < *tap̆pettihen sattuu < *sattuβioljet < *olγet tietysti‘ < *teet̆tüstikviereen < *veerehen kaiken < *kaik̆kensiteitä < *siteγitä mukavaa < *mukavatalyhteet < *lühtehet epämiellyttävää < *epä-meelδüttäpäδäyhdestä < *ühδestä nyt (sporadisesti pro *nyyt) < *nüγütei (sporadisesti) < *epi kehtaisi < *kehtaδaisiannettu < *andettu ruveta‘ < *ruβet̆takkutsuvieraat < *kuccu-veerahat < *kuccu-veerahet tapaus < *tapaδusköyhemmistä < *keühembistä < *keühempistätalo < *taloikukko < *kukkoi < *kuk̆koisiellä < *siγällä

(13) astevaihtelun yleistyksiä

• radikaalin astevaihtelun yleistyksiä

repäistä‘ ← reväistä‘ < *reβäistäk, vrt. repäisee

pakkasta ← pakasta < *pak̆kasta, vrt. pakkanen

kivikkoinen ← kivikoinen < *kivik̆koinen, vrt. kivikko

vir. annab < *antaβi, vrt. annan

vir. jagan < *jaγan, vrt. jagada

• suffiksaalin astevaihtelun yleistyksiä

korkeaa ← korkeata < *korkeδata, vrt. kalaa < *kalaδa

parempaa ← parempata < *parempata

antakaa ← antaata < *antaγata, vrt. tuokaa < *tookaδa

vir. kulgeda ← kulge < *kulkeδak, vrt. jagada

(14) muita allomorfien yleistyksiä

• muita allomorfien yleistyksiä

kirveeseen ← *kirvehesen, kirveisiin ← *kirvehisen, vrt. punaiseen, punaisiin

korkeisiin ← korkeihin < *korkeδihen, vapaisiin ← vapaihin < *vapaδihen, vrt. edellä

rikkauksia ← rikkausia < *rikkahusiδa, vrt. omistuksia < *omistuksiδa

nähnyt ← *näknüt, vrt. nähdä‘, nähty

tullaan ← *tullaksen, vrt. tultiin

tuntea‘ ← tuta‘, kantta ← *katta (kuten edelleen kattaa‘), vrt. tunte-, kante-

pret. 3pl ajoivat ← ajoit, kond. 3pl ajaisivat ← ajaisit, vrt. ajavat

pret. ja kond. 1pl -mme ~ -mmA, 2pl -tte ~ -ttA ← yksinäiskonsonantilliset, vrt. preesens

vir. pimedat /pimetatt/ ← *pimeδätä, vrt. kastet /kastett/ < *kastetta < *kastekta

vir. tulnud ← *tullut, vrt. surnud

veps. keitim ← *keittin, vrt. keitimen

liiv. īlbəks ← *ilpes : *ilpeksen

• yleensä allomorfien määrä vähenee, mutta se voi myös lisääntyä (vrt. purrut edellä)

(tiili :) tiilet ← *tiilit, vrt. hiili : hiilet

file‘ : filettä (: fileen) ← filee : fileetä : fileen

*i-diftongit

hevonen < *heβoinenlautanen (< *lautainen) < *lauδainenvihollinen < *vihoillinenpalkollinen < *palk̆koillinenvelvollinen < *velγoillinen

avuton < *aβut̆toinonneton < *onnet̆toinponneton < *pondet̆toin

puukko (< *puukkoi) < *puuk̆koiorpo (< *orpoi) < *orβoirepo (< *repoi) < *reβoisanko (< *saηkoi) < *saηgoiiso < *isoinimikko (< *nimikkoi) < *nimik̆koikasvatti (< *kasvattei) < *kasvat̆tei

katkoa < *katkoiδakmeloa < *meloiδak

Aminoffin eteläpohjalainen aineisto

<http://www.helsinki.fi/~tasalmin/Aminoff_EPM.jpg>

*eδe-verbit

Etelä-Pohjanmaan murteessa

ruveta : rupiaa < *ruβet̆tak : *ruβeδapi (vrt. vepsän rubeta : rubedab)saveta : saviaa < *savet̆tak : *saveδapinojeta : nokiaa < *noγet̆tak : *nokeδapi

langeta : lankee < *laηget̆tak : *laηkeδepi (vrt. vepsän langeta : lankteb)katketa : katkee < *katket̆tak : *katkeδepi (vrt. katketa : katteb)ratketa : ratkee < *ratket̆tak : *ratkeδepi (vrt. ratketa : ratteb)haljeta : halkee < *halγet̆tak : *halkeδepi (vrt. haugeta : haukteb)hävetä : häpee < *häβet̆täk : *häpeδepiaueta : aukee < *auγet̆tak : *aukeδepipuhjeta : puhkee < *puhγet̆tak : *puhkeδepirevetä : repee < *reβet̆täk : *repeδepi

*aiδa-verbit

avata : avajaa < *avait̆tak : *avaiδapi (vrt. vepsän avaita : avaidab)osata : osajaa < *osait̆tak : *osaiδapi (vrt. ozaita : ozaidab)karata : karkajaa < *karγait̆tak : *karγaiδapi (vrt. kargaita : kargaidab)hylätä : hylkäjää < *hülγäit̆täk : *hülγäiδäpi (vrt. hül’gäita : hül’gäidab)levätä : lepäjää < *leβäit̆täk : *leβäiδäpi (vrt. lebaitas : lebaidase)palata : palajaa < *palait̆tak : *palaiδapi

tavata : tapaa < *taβat̆tak : *tapaδapi (vrt. vepsän tabata : tabadab)maata : makaa < *maγat̆tak : *makaδapi (vrt. magata : magadab)kuormata : kuormaa < *koormat̆tak : *koormaδapi (vrt. kormata : kormadab)kerätä : kerää < *kerät̆täk : *keräδäpi (vrt. kerata : keradab)lisätä : lisää < *lisät̆täk : *lisäδäpi (vrt. ližata : ližadab)matkata : matkaa < *matkat̆tak : *matkaδapi (vrt. matkata : matkadab)sijata : sijaa < *sijat̆tak : *sijaδapi (vrt. sijata : sijadab)tervata : tervaa < *tervat̆tak : *tervaδapi (vrt. tervata : tervadab)suolata : suolaa < *soolat̆tak : *soolaδapi (vrt. solata : soladab)kuvata : kuvaa < *kuvat̆tak : *kuvaδapi (vrt. kuvata : kuvadab)kuivata : kuivaa < *kuivat̆tak : *kuivaδapi (vrt. kuivata : kuivadab)filmata : filmaa < **filmat̆tak : **filmaδapi [!] (vrt. fil’mata : fil’madab)

sekalaisia rekonstruktiotapauksia

veli (~ velii) < *veljinurin (~ nuriin) < *nurjin

prees. revin : pret. revin (~ revein ~ reviin) < *reβin : *reβiinyks. elat. taudista : mon. elat. taudeista (~ tautiloista) < *tauδista : *tauδiista

kulkija < *kulkejaitkien (< analoginen *itkejen) < *itkeδenäiti (< *äitei) < *äiδei

suitset < *suic̆cetpäitset < *päic̆cet

suomen murteiden konsonanttifoneemit

• kaikissa murteissa /p t k s h m n l r j v/

• useimmissa murteissa /η/ (vain /ηk/ ja /ηη/)

• läntisimmissä murteissa /f/

• lounaismurteiden pohjoisosassa /δ/ ~ Satakunnassa ja sen ympäristössä /ð/

• ruotsin naapuruudessa /b d g/

• lounaismurteiden pohjoisosassa ja Satakunnassa /θ/

• lounaismurteiden pohjoisosassa pitkään /γ/

• Itä- ja Pohjois-Suomessa / ’/ (laryngaaliklusiili)

• laajasti itämurteissa / ´/ (liudennus)

• laajasti länsimurteissa /. / (tavunraja)

kantauralin konsonanttijärjestelmä

m n ń ηp t k

č ćs š śδ δ'l l'r

w j γ

kantasuomen konsonanttijärjestelmä

m np t k

cs h

lr

v j

kantauralista kantasuomen kautta suomeen (1): vokaalijärjestelmä

# alla olevista rekonstruktioista ensimmäinen edustaa aina kantauralia ja viimeinen kantasuomea (esim. [kantauralin] *sewi- > [kantasuomen] *söö- > [nykysuomen] syö- tai välivaiheen kanssa [kantauralin] *käγli > *kääli > [kantasuomen] *keeli > [nykysuomen] kieli); jos kantasuomen muoto ei eroa nykysuomesta muuten kuin vain *ü:n käytön osalta eikä muitakaan välivaiheita tarvita, niin pelkkä kantauralilainen rekonstruktio on mainittu (esim. *wiγti > viisi)

• kantauralin ensi tavun vokaalit *i *e *ä *ü *i̮ *a *o *u ovat säilyneet muuten paitsi suppea lavea takavokaali *i̮ on ensi tavussa langennut yhteen *a:n kanssa: *i̮ > a, esim.

*mi̮ksa > maksa (~ selkupin mī̮tə)*i̮mta- > anta-

• jälkitavuissa vain *a *ä *i (*i:n vokaalisointuparia *i̮ ei merkitä, esim. *lumi [lumi̮] > lumi) • jälkitavuissa sanansisäinen *i > e, esim.

*kätit > *käδet > kädet*weniš > *veneh > vene

• kantasuomen *ö on sekundaari ja kehittynyt ensin supistuman kautta pitkänä vokaalina, esim.*sewi- > *söö- > syö- (~ ersän śeve-)

• monissa tapauksissa myös kantasuomen *ü on sekundaari, esim.*jewä > jyvä (~ muinaisintian yáva ’vilja, ohra’ < ieur. *jeva-)*šelkiš > *hülγeh > hylje (~ ruotsin säl < germ. *selχa-s)

• tuoreet tutkimukset ovat paljastaneet, että kantauralin vokaalijärjestelmää on syytä laajentaa niin, että on ollut myös *e:tä ja *o:ta väljemmät vokaalifoneemit, mutta nämä vokaalioppositiot ovat nimenomaan kantasuomessa neutraalistuneet

kantauralista kantasuomen kautta suomeen (2): pitkien vokaalien synty

• kantauralissa ei ollut pitkiä vokaaleita, vaan kantasuomen pitkät vokaalit kehittyivät ensiksi tavunloppuisen velaarispirantin kadon aiheuttamasta sijaispidennyksestä: *Vγ > VV, esim.

*wiγti > viisi (~ pohjoissaamen vihtta ~ unkarin öt ~ nganasaanin bii’)*tuγli > tuuli

• sijaispidennyksestä syntyneet ei-suppeat pitkät vokaalit suppenivat: *aγ > *aa > *oo > uo, *äγ > *ää > *ee > ie, *oγ > *oo > *uu > uu, esim.

*käγli > *kääli > *keeli > kieli (~ nganasaanin śied'e)*kaγli- > *kaali- > *koole- > kuole- (~ nganasaanin kuo-)*ńi̮γli > *ńaγli > *ńaali > *nooli > nuoli*koγsi > *koosi > *kuusi > kuusi (puu) (~ selkupin qūt)

kantauralista kantasuomen kautta suomeen (3): yksitavuisten sanojen synty

• myöhemmin pitkiä vokaaleita kehittyi myös supistumista, ja kantasuomen yksitavuisissa sisältösanoissa on aina kantauralin kaksitavuisesta sekvenssistä kehittynyt pitkä vokaali: (a) *Vγi > VV, esim.

*mi̮γi > *maγi > *maa > maa (~ itähantin mĕγ)*saγi- > saa- (~ koltansaamen saakkâ-)*toγi- > *too- > tuo- (~ eteläsaamen duoge-)*juγi- > *joo- > juo-*süγi > syy*meγi- > *müü- > myy- ~ *möö- > ~ myö-*wiγi- > *vee- > vie- (~ koltansaamen viikkâ-)

(b) *Vwi > VV, esim.*sewi- > *söö- > syö- (~ ersän śeve-)*śuwi > suu

(c) *Vji > VV, esim.*küji > kyy (~ udmurtin kyj)*śijil > *siili > viron siil (> suomen siili; ~ ersän śejel')

(d) *Vηi > VV, esim.*jäηi > jää (~ inarinsaamen jieŋa)*päηi > pää*säηi > sää (~ unkarin ég ’taivas’)*piηi ’hammas’ > pii (~ unkarin fog)*kaηir > kaari (~ inarinsaamen kuoŋar)

kantauralista kantasuomen kautta suomeen (4): vokaalinpidentymiä, jälkitavujen labiaalivokaalien synty

• sporadisia vokaalinpidentymiä:*äni > ääni (~ inarinsaamen jiena)*nätä > näätä*küńil > kyynel (~ pohjoissaamen ganjal)*mura- > muura- ⇒ muurain (~ tundranenetsin məraŋka)

• erikoistapaus:*wuδ'i > uusi (~ udmurtin vyl')

• jälkitavujen labiaalivokaalien synty:*i̮mtaw > anto*pesiw > pesu*nataw > nato*käliw > käly

• semisporadisia tapauksia:*śükśi > syksy (~ pohjoissaamen čakča)*ćolmi > solmu*lewli > *leülü > löyly*loppi > loppu ~ Loppi*śi̮γmi > suomu ~ Suomi

kantauralista kantasuomen kautta suomeen (5): jälkitavujen *Vj-yhtymät

# jälkitavujen *Vj-yhtymät: • *aj > oi kun edellä illabiaalivokaali

*kalaj > (monikkovartalo) kaloi- (vrt. *kalaηśa > kalaisa)*palaj > paloi (vrt. kond. *palaηśij > palaisi)*talaj > *taloi > talo(*i̮na-i̮ppi >) *i̮najppi > anoppi

• *aj > i kun edellä labiaalivokaali*munaj > (monikkovartalo) muni- (vrt. *punaηśi- > punaise-)*sulaj > suli (vrt. kond. *sulaηśij > sulaisi)

• *äj > i*śilmäj > (monikkovartalo) silmi-*eläj > eli (vrt. kond. *eläηśij > eläisi)*püηitäj > pyysi (vrt. kond. *püηitäηśij > pyytäisi)

• *ij > i*kiwij > (monikkovartalo) kivi-*menij > meni (vrt. kond. *meniηśij > *meneisi > menisi)*nejδij > neiti (vrt. *nejδi : *nejδit > neiti : neidet)

kantauralista kantasuomen kautta suomeen (6): konsonanttivartaloiden synty ja vokaalinreduktio

• sisäheitto = konsonanttivartaloiden synty, esim.*kätitä > kättä*unita > unta

• sisäheiton yhteydessä tapahtui fonotaktinen adaptaatio, koska kantauralissa ei ollut kolmen konsonantin yhtymiä, esim.

*lapsita > lasta*kunśita > kusta (jonka jälkeen analogisesti *kunśi → kusi)*tumtittapa > *tuttaβa > tuttava (vrt. tunnettava)*komtatta- > *kantitta- > *katta- > katta-

• vokaalinreduktio, esim.*i̮mtapa > *antaβi > antaa*parampa > parempi*kastak > *kastek > kaste*i̮mtattaksan > *andet̆taksen → annetaan

• vokaalinreduktio ja metateesi, esim.*čappama > *čappami > *hap̆poin > hapoin → hapan (~ ersän čapamo)*maštawiptama > *maštawiptami > *mahδott̆oin > mahdoton

kantauralista kantasuomen kautta suomeen (7): vokaalinvaihdostapauksia

• vokaalinvaihdostapauksia:*komta > kansi (~ pohjoissaamen goavdi ’katos’ ~ ersän kundo ’kansi’)*śolma > salmi (~ pohjoissaamen čoalbmi)*śorwa > sarvi (~ pohjoissaamen čoarvi ~ niittymarin šur ~ unkarin szarv)*pelä > pieli (~ pohjoissaamen bealli ’puoli’)*śola > suoli (~ pohjoissaamen čoalli ~ ersän śulo ~ niittymarin šolo)*toma > tammi (~ ersän tumo)*säppä > sappi (~ pohjoissaamen sáhppi ~ unkarin epe)*tälwä > talvi (~ pohjoissaamen dálvi ~ unkarin tél)*wäśkä > vaski (~ pohjoissaamen váiki ~ nganasaanin basa)*pärtä > parsi (~ komin berd ’seinä’)*jäwrä > järvi ~ vatjan jarvi (~ pohjoissaamen jávri)*täštä > tähti (~ pohjoissaamen dásti ~ ersän t'ešte ~ niittymarin tište)*särkä > särki (~ ersän serge)*käktä > kaksi (~ unkarin két ~ tundranenetsin syidya)

kantauralista kantasuomen kautta suomeen (8): konsonanttien heikentymiä ja katoja

• kantauralin konsonanteista *p *t *k *s *m *n *l *r *j ovat säilyneet ellei toisin mainita • foneettinen muutos *w > v

• kantauralissa ei ollut diftongeja, vaan kantasuomen diftongit syntyivät tavunloppuisten puolivokaalien vokaaliutumisesta, esim.

*päjwä > päivä • diftongeja kehittyi myös suppeaa vokaalia edeltäneestä *j:stä, esim.

*täji > täi*uji- > ui-

• fonotaktinen adaptaatio esti pitkän vokaalin esiintymisen diftongin alkukomponenttina, esim.*sewij > söi*päηij > päi- (pää-sanan monikkovartalo)

• *γ > ∅, tavun lopussa aiheutti sijaispidennyksen (esimerkkejä edellä) • tai *γ > u, esim.

*suγita- > *suγta- > *souta- > souta-

• *w > ∅ suppean vokaalin edellä paitsi *kiwi > kivi

• *η > ∅ vokaalin edellä mutta *η > v sanoissa *suηi > suvi ja *poηi > povi • konsonantin edellä *η > u, esim.

*aηi > au- ⇒ auki*ji̮ηsi > jousi

• tai *η > i, esim.*punaηśit > punaiset

kantauralista kantasuomen kautta suomeen (9): suhusibilantti, spirantit

• *š > h, esim.*šiηir > hiiri (~ udmurtin šyr)*lešmä > lehmä (~ ersän l'išme ’hevonen’)*lešti > lehti*weniš > *veneh > vene (~ mokšan veńeš)

• tietyissä asemissa myös *s > h (ja siitä seuraavia vokaaliassimilaatioita), esim.*kirwisit > *kirvehet > kirveet*kimtasit > *kintahat > kintaat*sän > hän

• *kš > h, esim.*mekši > mehi- ⇒ mehiläinen (~ ersän mekš)

# spiranttien lankeaminen yhteen klusiilien kanssa • *δ > t, esim.

*eδi- > ete- (~ pohjoismansin ēl- ⇒ ēla ’eteenpäin’)*nüδi > nysi (~ pohjoissaamen nađđa)*śaδa- > sata- (~ metsänenetsin xała-)

• *δ' > t, esim.*δ'i̮γmi > *toomi > tuomi*δ'ümä > tymä*kaδ'aw > kato*śüδ'i > sysi*śeδ'äm : *śeδ'ämin > sydän : sydämme-

kantauralista kantasuomen kautta suomeen (10): affrikaatat

# affrikaattojen lankeaminen yhteen frikatiivien (tai klusiilien) kanssa

• *č > h, esim.*kečä > kehä (~ vuorimarin kečə ’aurinko, päivä’)*čappama > *čappami > *hap̆poin > hapoin → hapan (~ ersän čapamo)

• *čk > tk, esim.*pučki > putki (~ ersän počko)

• *ć > s, esim.*ćolmi > solmu (~ unkarin csomó)

• mutta mahdollisesti myös *ć > ksm. *c, esim.*kaća > *kasa ~ *kaca > (kirveen) kasa ~ karjalan kadža

• joka tapauksessa *ćć > *cc, esim.*meććä > *meccä > vatjan meccä ~ karjalan meččä ~ suomen metsä

kantauralista kantasuomen kautta suomeen (11): palataalit, *ti > si, *ln > ll

# palataalisten konsonanttien lankeaminen yhteen dentaalisten kanssa • *Ć > C, nimittäin *δ' > t, *ń > n, *ś > s ja (harvinainen) *l' > l, esim.

*δ'i̮γmi > *toomi > tuomi (~ ersän l'om)*ńi̮γli > *nooli > nuoli*śata > sata*śilmä > silmä*śükśi > syksy

• sporadisesti *ń > *nj sanassa *mińä > *minjä > miniä (~ etelämansin miń)

• *ti > si, esim.*käti > käsi*tika > sika (~ ersän tuvo)*tilta > silta (~ latvian tilts)*nüδi > *nüti > *nüsi > nysi*tumtij > *tunti > *tunsi > tunsi (vrt. tumtiηśij > tuntisi)

• kahdessa sanassa *tu > su, esim.*tuγlika > *tulka > *sulka > sulka (~ unkarin toll; vrt. *tuγli > tuuli)*tuγi > suo (~ unkarin tó ’järvi’)

• *ln > ll, esim.*šalna > halla (~ liettuan šalnà ’kuura, lievä pakkanen’)*tulnut > tullut

kantauralista kantasuomen kautta suomeen (12): assimilaatioita, erikoistapauksia • *m > n sanan lopussa, esim.

*śeδ'äm > sydän(akkusatiivi) *kalam > kalan (~ metsänenetsin kałyam, vrt. gen. kałyaŋ < *kalan)

• *mt > nt, esim.*i̮mta- > anta- (~ pohjoissaamen vuovdi- ’myydä’, vrt. addi- ’antaa’ < ims.)*lumita > *lumta > *lunta > lunta*kimtas > *kindas > kinnas (~ latvian cimds ’käsine’ < kantabaltin *kimtas)

• ensi tavun jäljessä *kt (ja *pt) > ht ~ eteläviron tt, esim.*i̮kta- > ahta- ~ eteläviron atta- (~ komin okti̮- ’virittää sadin, pyyntiraudat’)*käktä- > kahte- ~ eteläviron kattõ-

• jälkitavun jäljessä *kt > tt, esim.*kastakta > kastetta*meniktak > menette

• jälkitavun jäljessä *km > mm, *tn > nn, esim.*menikmak > *menemmek > menemme*čappatnut > *hap̆pannut > hapannut

• erikoistapauksia:*jäwrä > järvi (~ pohjoissaamen jávri)*čečä > setä (~ selkupin čičä)*juka > joki (~ tundranenetsin yəxa)*lunta > lintu (~ pohjoissaamen loddi)*woča > ota- ⇒ otava (~ komin vodž ’patoverkko’)

verbintaivutuksen historiaa (1): preesensin persoonapäätteet

• kantauralissa 3 lukua × 3 persoonaa = 9 persoonapäätettä

• persoonapäätteet syntyneet persoonapronominien (m- : t- : s-) agglutinoitumisesta

• alkuperäinen kaksikon ja monikon ero ehkä säilynyt monikon 1. ja 2. persoonan päätteiden vokaalin murrevaihtelussa -mme, -tte (kaksikosta) ~ -mma, -tta (monikosta)

• kantasuomen 3. persoonan muodot kehittyneet *pa-partisiipista

# preesensin ja potentiaalin persoonapäätteet

kirjakielessä kantasuomessa kantauralissa

1sg -n *-n *-m2sg -t *-t *-t3sg -V ¹ *-pi : *-βi ∅1pl -mme *-mma(C) ~ *-mme(C) *-kmak ² ³2pl -tte *-tta(C) ~ *-tte(C) *-ktak ² ³3pl -vat *-βat *-t¹ puree ~ runokielessä purevi, saa ~ monissa murteissa saap(i)² persoonapäätettä edeltää preesensin tunnus *k³ itämerensuomessa jälkiä myös kaksikon *n-loppuisista päätteistä

• erikoistapauksia: ei < *epi < *epä : eivät ~ evät < *eβät, on < *omi < *oma : ovat ← *omat

verbintaivutuksen historiaa (2): preteritin persoonapäätteet

• preteritin tunnuksia kantauralissa ilmeisesti (yleensä) *-j ja (ainakin kieltoverbissä) *-ś

# preteritin ja konditionaalin persoonapäätteet

kirjakielessä kantasuomessa kantauralissa

1sg -in *-in *-jim2sg -it *-it *-jit3sg -i *-i *-j1pl -imme ¹ *-ima(C) ~ *-ime(C) *-jmak ²2pl -itte ¹ *-ita(C) ~ *-ite(C) *-jtak ²3pl -ivat ³ *-it *-jit¹ geminaatalliset päätteet analogisia; Savossa ja Etelä-Pohjanmaalla monikon 1. ja 2. persoonan preteritissä ja konditionaalissa päätteet säilyneet yksinäiskonsonantillisina, esim. pret. 1pl saima, ottima, lupasima : 2pl saita, ottia, lupasia, kond. 1pl saisima : 2pl saisia² itämerensuomessa jälkiä myös kaksikon *n-loppuisista päätteistä³ analoginen pääte; etenkin Varsinais-Suomessa ja Pohjanmaalla äännelaillinen pääte säilynyt, esim. sait ’saivat’, otit < ot̆tit ’ottivat’, vastaavasti myös virossa

• Varsinais-Suomessa analoginen s-preteriti, esim. nukkusit

• murteissa analoginen vokaalinpidennys preesensin monikon 3. persoonassa, esim. nukkuuvat

verbintaivutuksen historiaa (3): modustunnukset

# modustunnukset

• *k-tunnuksinen imperatiivi kantauralilainen, esim. imp. 2sgmene‘ < *menek < *menik

• imperatiivin monikon 2. persoonan päätteessä vastaava murrevaihtelu kuin muissakin moduksissa, mutta a:llinen laajalevikkisempi ja vakiintunut kirjakieleen, esim.

juokaa < *jookaδa ~ juokai < *jookaδek

• imperatiivin 3. persoonan labiaalivokaalin alkuperä epäselvä, esim. juokoon < *jookohon, lopussa 3. persoonan pääte; murteiden ja lähisukukielten kesken paljon vaihtelua

• ne-tunnuksinen potentiaali kantauralilainen, esim.mennen < *mennen < *meninim

• konditionaalin isi-tunnus kantauralin *ηśi-johtimesta ja *j-preterititunnuksesta, esim.menisin < *menisin < *meniηśijim

• eteläisten itämerensuomalaisten kielten ksi-konditionaali toisesta kantauralin johtimesta

verbintaivutuksen historiaa (4): refleksiivitaivutus ja passiivi

# refleksiivitaivutus ja passiivi

• itämurteista ja itäisistä lähisukukielistä tunnetaan vanha refleksiivinen taivutus, esim.peseksen ’peseytyy’ : pesihen ’peseytyi’heitäksen < *heit̆täksen ’heittäytyy’ : heittihen ’heittäytyi’

• -ksen sisältää preesensin k-tunnuksen ja 3. persoonan päätteen • -ihen sisältää vastaavasti preteritin tunnuksen ja 3. persoonan päätteen

• passiivi (eli impersonaali) itämerensuomalainen uudennos, alkuaan kausatiivijohdoksen refleksiivimuoto, esim.

annettiin < *andettihen < *i̮mtattajsan

• suomessa, karjalassa, livvissä ja inkeroisessa (= länsisuomessa ja muinaiskarjalassa) passiivin preesens analoginen, esim.

saadaan < *saaδahan ← *saaδaksensaatiin < *saatihin < *saatihen

• nykymurteissa passiivi laajasti monikon 1. persoonan funktiossa, mikä on myöhäinen ilmiö, vrt. karjalassa passiivi monikon 3. persoonan funktiossa

verbintaivutuksen historiaa (5): ei-finiittinen verbintaivutus

# ei-finiittinen verbintaivutus

• *ta-infinitiivin tunnus kantauralilainen, joskin vastineita vain saamessa ja hantissa • 1. infinitiivin lyhyt muoto *-ta-k (latiivi) : pitkä muoto *-ta-kse- (translatiivi)

(1) antaa < *antaδak < *i̮mtatak : antaa < *antaβi < *i̮mtapa(2) juoda < *jooδak < *juγitak : juo ~ juopi < *joopi < *juγipa(3) tulla < *tulδak < *tulitak : tulee < *tuleβi < *tulipa

(4) koota < *koγot̆tak : kokoaa < *kokoδapi(5) tarvita < *tarβit̆tak : tarvitsee < *tarβiccepi(6) valjeta < *valγet̆tak : valkenee < *valkenepi

• 2. infinitiivin *-te-ssa (inessiivi) : *-te-n (instruktiivi), *te-allomorfi ilmeisesti kehittynyt *ta-tunnuksesta vokaalinreduktion kautta

• *ma-infinitiivin tunnus samoin kantauralilainen, vastineita koko kielikunnassa

• *pa-partisiipin tunnus kantauralilainen, *nut-partisiipin tunnuksen alkuperä epäselvä

• *k-tunnuksinen konnegatiivi kantauralilainen, modusten konnegatiivit sekundaareja kieltoverbin modustaivutuksen kadottua

• etelävirossa kieltoverbin preteriti alkuperäinen, esim.es saaq ’ei voinut’

nominintaivutuksen historiaa (1): kantauralilaiset sijapäätteet ja lukutunnukset

(kantasuomi kuten nykysuomi jos muuta ei mainita, kantaurali oikeassa sarakkeessa)

# kantauralista periytyvät lukutunnukset ja sijapäätteet

(a) produktiiviset sijapäätteet

nominatiivi ∅ nominatiivi ∅genetiivi -n akkusatiivi *-m & genetiivi *-npartitiivi -ta (< *-ta) : -a (< *-δa) ablatiivi (erosija) *-taessiivi -na lokatiivi (olosija) *-natranslatiivi -ksi translatiivi *-ksi

• adverbien ja postpositioiden olo- ja erosija edelleen takana, takaa (< *takaδa < *takata)

(b) adverbien ja postpositioiden tulosija

latiivi -‘ (< *-k) ~ -n datiivi (tulosija) *-η

• esim. (talon) taa‘ < *taγak ~ (vanhassa kirjakielessä) ‹taghan› < *taγan < *takaη

• myös s-latiivi (ulos, kauas) mahdollisesti jo kantauralissa

(c) monikon tunnukset

monikon nominatiivi -t monikon nominatiivi *-tmonikon obliikvitunnus -i- monikon konnektiivi *-j

• monikkovartalolla edelleen genetiivin funktio yhdyssanatyypissä jalkopää, lehmihaka

nominintaivutuksen historiaa (2): sisä- ja ulkopaikallissijat, abessiivi

# kantauralilaisista aineksista myöhemmin syntyneet sijapäätteet

(a) sisä- ja ulkopaikallissijojen päätteet

inessiivi -ssa < *-sna ¹ *-s + *-naelatiivi -sta *-s + *-taillatiivi -(h)Vn < *-hen : *-sen ² *-s + *-η

adessiivi -lla *-l + *-naablatiivi -lta *-l + *-taallatiivi -lle‘ ~ -llen ³ *-l + *-η

¹ Etelä-Pohjanmaa inessiivi maas : 1sg maahnani < *maasnani, mihnä < *misnä (vastaavasti etelävirossa); muuten läntisimmissä murteissa inessiivi -sa

² analogisia homeeseen ← *homehesen, kirveeseen ← *kirvehesen, vapaisiin ← *vapaδihen

³ geminaatta oletetaan analogiseksi, n:llinen pääte tunnetaan monilta murrealueilta

(b) abessiivi -tta ~ -ta‘ (< *-t̆tak; myös -ti‘) kantauralilaisesta karitiivijohtimesta (+ latiivin *-k)

nominintaivutuksen historiaa (3): monikon genetiivi

(c) monikon genetiivillä kantasuomesta alkaen kaksi muodostustapaa

• monikon 2. genetiivi *-δen : *-ten (länsisuomi, pohjoisviro, liivi) < *-t + *-n

‹maadhen› < *maaδenkalain < *kalaδen, isäin < *isäδenlintujen (jossa j on vokaaliyhtymän keskelle syntynyt niin sanottu hiatuksentäyte) < *lintuδenlasten < *lasten, toisten < *toisten, varisten < *varistenvierasten < *veerastenpienten ← piennen < *peenden, kätten ← käten < *kät̆ten

• monikon 1. genetiivi *-iδen (muinaiskarjala, muinaisvepsä, vatja, eteläviro) < *-j + *-t + *-n

maiden < *maiδenkalojen < *kaloiδen, isien < *isiδenlintujen < *lintuiδenlapsien < *lapsiδen, toisien < *toisiδen, variksien < *variksiδenvieraiden < *veerahiδenpienien < *peeniδen, käsien < *käsiδen

nominintaivutuksen historiaa (4): muita sijamuotoja

(d) komitatiivi -ine- ilmeisesti vokaalinreduktion kautta < *-j + (instrumentaalifunktioinen) *-na

(e) instruktiivi -in < *-j + *-n

• leksikaalistuneita yksikön instruktiiveja (adverbiaalisia genetiivejä) jalan, kaupan, kilvan

• adverbinjohtimet täydennysjakaumassa heikosti‘ : heikommin : heikoimmin

• prolatiivi maitse‘ ilmeisesti kaikkialla epäproduktiivinen

• murteissa myös eksessiivi, esim. (menkää pois) vastuksinta, (toi kengät) korjattavanta

(f) muut monikon sijapäätteet: *-j + vastaava yksikön pääte

(g) persoonapronominien akkusatiivin -t (minut, meidät, kenet) ehkä monikon t-tunnuksesta

(h) kaksikon tunnus katosi kantasuomessa, mahdollisia jälkiä persoonapäätteiden variaatiossa (-mme ~ -mma, -tte ~ -tta) ja persoonapronominien taivutusvartalossa (minu-, sinu-)

nominintaivutuksen historiaa (5): omistusmuodot

# omistuspäätteet

• kantauralissa 3 lukua × 3 persoonaa = 9 päätettä useassa omistuspäätesarjassa

• syntyneet persoonapronominien (m- : t- : s-) toisesta agglutinoitumisesta

• kantauralin morfotaksi = sijapääte + omistuspääte, esim. mukanani < *mukanani ’selässäni’

• useimpien nykymurteiden yhden omistuspäätesarjan sijalla kantasuomessa kaksi sarjaa, n:ttömät suffiksit yksikön nominatiivissa ja n:lliset muissa muodoissa (= obliikvisarja)

• alkuperäinen kaksikon ja monikon ero ehkä säilynyt monikon 1. ja 2. persoonan päätteiden vokaalin murrevaihtelussa -mme, -nne (kaksikosta) ~ -mma, -nna (monikosta)

• kantauralissa erikseen genetiivi- ja akkusatiivisarja sekä mahdollisesti kaksikin monikkosarjaa

1sg -ni < *-mi : *-ni, esim. *luumi : *luuni (= genetiivi tai monikko)2sg -si < *-si : *-nsi, esim. *luusi : *luunsi3 -Vn ~ -nsa‘ < *-hen ~ *-sen : *-nsAk (paljon vaihtelua, esim. -nsA ilman loppukahdennusta)1pl -mme ← *-nnek, esim. *luunnek ¹2pl -nne < *-ndek, esim. *luundek

¹ monikon 1. persoonan m:llinen pääte analoginen; Kymenlaaksossa säilynyt alkuperäinen n:llinen pääte (Anjala myö otetah meitin konttinna)

• Kymenlaakso (Iitti) 1sg nom.sg poikam : gen.sg/nom.pl pojain : part.sg poikajain : iness.sg pojassain; 2sg obliikvimuodoissa -nsi (Iitti älä anna hattuans, runokielessä ole terve tultuansi)

historiallista lauseoppia (1)

# NP:n sanajärjestysnuo ystäväsi kymmenen isoa juoksevaa poroa

• Dem–Gen–Num–Adj–Rel–N jo kantauralissa, useimmissa kontaktikielissäkin sama järjestyslaatikon siinä osastossa

• fokusointi muuttaa sanajärjestystä, sekin yleinen ja vanha piirre

# perussanajärjestyskoira syö kalaa = S–V–O < S–O–V

• (kohtalaisen tiukka) SOV alkuperäinen, (vapaa) SVO ainakin osin kielikontaktien tulostakoira ei syö kalaa = S–Neg–V[conneg]–O < S–O–Neg–V[conneg]

• kieltolauseiden lopussa alunperin kieltoverbi ja pääverbin konnegatiivi tässä järjestyksessämissä olitte eilen? = Q–V–Adv < Adv–Q–V (”eilen missä olitte?”)

• kysymyslauseissa alunperin sama järjestys kuin väitelauseissa eli kysymyssana in situ

# NP:n kongruenssiairot ovat kahdessa isossa veneessä < ”…kaksi iso veneessä”

• kongruenssin puute alkuperäistä, itämerensuomen kongruenssi kielikontaktien tulosta

+ subjekti ja predikaatti kongruoivat jo kantauralissa ja edelleen kantasuomessa

+ subjektin asemassa pronomineja käytetty alkuaan vain erittäin painokkaissa yhteyksissä

historiallista lauseoppia (2)

# nominilause ja kopulavene on iso = S–Cop–Pred < S–Pred (”vene iso”)

• tavallisessa predikatiivilauseessa ei alunperin kopulaase ei ole iso = S–Neg–Cop[conneg]–Pred < S–Pred–Neg–Cop[conneg] (”se iso ei ole”)

• esimerkiksi kieltolauseessa kuitenkin oli kopula

# tempus, modus ja kieltosöi : ei syönyt = Neg–V[partic] < Neg[pret]–V[conneg] (vrt. eteläviron es sööq)

• kaikki taivutuskategoriat ilmaistiin kieltoverbissä, suomen kielteinen preteriti myöhäinenolette syöneet = Cop–V[partic] < V[partic/modus]

• (kopulallisten) liittotempusten asemesta käytettiin alunperin pelkkiä partisiippeja tai moduksia

# nesessiivirakenteetmeidän täytyy opiskella hyvin

• nesessiivirakenteissa ei tavallista nominatiivimuotoista subjektia, ilmeisesti vanha piirre

# objektin sijamerkintähän söi kalan : syö tämä kala!

• subjektittomissa lauseissa nominatiivi (joissain sukukielissä objektin ollessa epämääräinen)

+ kantauralissa ei partitiivia, joten osaobjektia ei voitu ilmaista morfologisesti

historiallista lauseoppia (3)

# alisteiset rakenteetisä kertoo, että hänen lapsensa ovat terveitä < isä kertoo lastensa olevan terveitä

• alunperin käytettiin vain ei-finiittisiä rakenteita alisteisten konjunktiolauseiden asemestakoira näki miehen, joka nukkui veneessä < koira näki veneessä nukkuvan miehen

• relatiivilauseiden asemesta käytettiin partisiippimääreitäkun lumi on sulanut, maa vihertää < lumen sulettua maa vihertää

• lauseenvastikkeen subjekti on alunperinkin ollut genetiivissätiesikö ystävänne, missä he asuvat? < ”ystävänne heidän missä asumisensa tiesikö?”

• myös epäsuorien kysymyslauseiden tilalla käytettiin ei-finiittisiä rakenteita

# komparaatioisoisämme on pidempi kuin isämme < isoisämme on isäämme pidempi < ”… pitkä”

• vertailu ilmaistiin alunperin vain erosijan avulla

# adpositiotpaitsi naaleja metsästäjät kaatoivat kymmenen kettua < ”naalien paitsi…”

• käytössä alunperin vain postpositioita, ei ollenkaan prepositioita, edeltävä sana genetiivissä

+ artikkelittomuus alkuperäistä, määräisyyttä voitu ilmaista omistusmuodoilla

historiallista lauseoppia (4)

# rinnastusjokemme ja järvemme ovat kalaisia < ”jokemme, järvemme kalaisat”

• rinnastus tapahtui ilman konjunktioita, usein parataktisesti eli ilman mitään ainesta • rinnastuksessa voitiin käyttää verbin ei-finiittisiä muotoja • rinnastuksessa voitiin käyttää adverbejä, joilla kuitenkin oli myös muuta käyttöä

isoäiti ja isoisä adoptoivat lapsenlapsensa < ”isoäiti.DU isoisä.DU …” • kahta rinnastettaessa käytettiin kaksikkomuotoja

# löytää, ostaa, jättää, unohtaa -tyyppisten verbien rektiohän löysi lassonsa tavaroiden seasta : löysin hänet tasangolta

• näille verbeille ominainen rektio on vanhastaan ero- tai tulosija, ei olosija

# pelätä-verbin rektiohän ei pelkää mitään

• alkuperäinen rektio on erosija

# omistusrakennemeillä on puuta ? < ”puumme EKSISTENTIAALIVERBI”

• omistettu ollut alunperin omistusmuodossa, muuten ei rakenteesta varmuutta

+ kvanttorilausekkeessa aina käytössä yksikkö