Taimiuutiset 3/2008

Tai

mi u

uti

set

3/2008

M e t s ä n t u t k i m u s l a i t o s

Toimittaja Marja Poteri MetsäntutkimuslaitosSuonenjoen yksikkö[email protected]

JulkaisijaMetsäntutkimuslaitosSuonenjoen yksikköISSN 1455-7738Hansaprint Direct Oy,Vantaa 2008

TilauksetTilaushinta vuodeksi 2008 on35 euroa. Taimiuutiset ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Tilaukset toimittajalta tai verkkolomak-keella http://www.metla.fi/metinfo/taimitieto/index.htm.

Yhteistyössä mukana

FINFORELIA OyHermannin aukio 3EPL 105870100 Kuopio

Ab Mellanå Plant OyMellanåvägen 3364320 Dagsmark

Pohjan Taimi OyKaarreniementie 1688610 Vuokatti

Taimi-Tapio OyNäsinlinnankatu 48 DPL 9733101 Tampere

UPM Metsä Joroisten taimitarhaKotkatlahdentie 12179600 Joroinen

Taimitarhojen tietopalvelu toimittaa Taimiuutiset-lehteä, järjestää alan kursseja sekä julkaisee oppaita.

TaittoEija Lappalainen

KansikuvaPaljasjuuritaimien juuristo-ongelmia selvitettiin 1970- ja 1980-luvuilla. (Kuva Metsän-tutkimuslaitos)

Matti HaapanenMetsäntutkimuslaitosVantaan ylsikköPL 18, 01301 [email protected]

Eevamaria HaralaJoensuun yliopistoMetsätieteellinen tiedekunta

Pertti HarstelaMetsäntutkimuslaitosSuonenjoen yksikköJuntintie 154, 77600 [email protected]

Risto HeikkiläMetsäntutkimuslaitosVantaan yksikköPL 18, 01301 [email protected]

Katri HimanenHelsingin yliopistoMetsäekologian [email protected]

Jyrki HytönenMetsäntutkimuslaitosKannuksen yksikköPL 44, 69101 [email protected]

Sauli HärkönenMetsäntutkimuslaitosJoensuun yksikköPL 68, 80101 [email protected]

Paula JylhäMetsätutkimuslaitosKannuksen yksikköPL 44, 69101 [email protected]

Kyösti KonttinenMetsäntutkimuslaitosSuonenjoen yksikköJuntintie 154, 77600 [email protected]

Taru PalviainenJoensuun yliopistoMetsätieteellinen tiedekunta

Marja PoteriMetsäntutkimuslaitosSuonenjoen yksikköJuntintie 154, 77600 [email protected]

Risto RikalaMetsäntutkimuslaitosSuonenjoen yksikköJuntintie 154, 77600 [email protected]

Seppo Ruotsalainen MetsäntutkimuslaitosPunkaharjun yksikköFinlandiantie 18, 58450 [email protected]

Johanna SiitonenHelsingin yliopistoSoveltavan eläintieteen laitos

Karri UotilaMetsäntutkimuslaitosSuonenjoen yksikköJuntintie 154, 77600 [email protected]

Tiina YliojaMetsäntutkimuslaitosSuonenjoen yksikköJuntintie 154, 77600 [email protected]

Kirjoittajat

3Taimiuutiset 3/2008

Pertti Harstela

Tieteen lähtökohdista teoriaa muo-dostavan ja toisaalta käytäntöä vä-littömästi palvelevan tutkimuksen osuuksien painottaminen on jatku-va pohdinnan aihe soveltavan tie-teen ja erityisesti sektoritutkimus-laitoksen kyseessä ollen. 1960-lu-vun lopussa oltiin tilanteessa, jossa professori Sarvaksen ansiokkaassa johdossa oli Metsäntutkimuslaitok-sen metsänhoidon osastolla keski-tytty enemmänkin ensin mainittuun tutkimusalueeseen.

Käytännön metsätaloudessa oli kuitenkin alkanut metsänviljelyn nousu ongelmineen, ja käytäntö vaati lisää tietoa ongelmien ratkai-suun. Tilannetta tasapainottamaan perustettiin metsänhoidon tutkimus- osaston alaisuuteen Suonenjoen metsänviljelyn koeasema ja sitä en-nen oli jo käynnistetty tutkimustai-mitarha.

Paljon sovellettavaa tietoa on Suonenjoella tuotettu ensin koease-man ja myöhemmin hallinnollisesti itsenäisemmän tutkimusaseman ja nyttemmin toimintayksikön statuk-sella, mutta ongelmat metsänvil-jelyn alueella eivät ole loppuneet. Tästä kertovat toimintayksiköstä käsin tehtyjen metsänuudistamisen laadun inventointien ja VMI:n tu-lokset taimikoiden metsänhoidol-lisesta tilasta – ja varmasti myös käytännön elämän omat kokemuk-set. Mikä osuus tässä on tiedon puutteella ja mikä osuus käytännön elämän omilla toimintatavoilla ja tiedon omaksumisella, jääköön lu-kijan mietittäväksi, mutta ainahan molemmat osatekijät ovat vaikut-tamassa.

Vaikka tutkimusaseman tutki-mukset välillä rönsyilivätkin met-sänviljelyn ulkopuolelle, on toi-mintayksikön roolia viime aikoina terästetty nimenomaan viljelymet-sätalouden tutkimusyksiköksi. Täl-löin on kuitenkin otetta laajennettu biologispohjaisesta tutkimukses-ta teknologian ja tuotantotalouden suuntaan. Tähän on johtanut sen oi-valtaminen, että metsätalous on ta-loudellista toimintaa, jossa kustan-nustehokkuus on tärkeä motivaat-tori. Kun tuotantotalous ymmärre-tään laajasti kattamaan yritystalou-den kysymykset toimialarationali-sointia ja toiminnan organisointia myöten, on tutkimuksen piiriin saa-tu myös se, miten käytäntö toimii ja tutkimustietoa omaksuu ja sovel-taa.

Pilottiprojektitkehittämistyössä

Käytännön toimintatavoissa on il-mennyt suuria eroja. Esimerkiksi metsänhoitoyhdistykset ovat par-haasta päästä hyvällä kehittämis-uralla ja hyödyntävät tutkimusta. Sen yhtenä edellytyksenä näyttää olevan nimenomaan johdon sitou-tuminen kehittämiseen ja yhteis-työhön tutkimuksen kanssa. Kun on kysymys koko yrityskulttuuria muuttavasta kehittämisestä, ei tut-kimustieto näytä hevin menevän pe-rille julkaisujen, esitelmien tai edes seminaarien välityksellä, vaan tar-vitaan pilottiprojekteja, jossa sys-teemit todella rakennetaan yhdessä jollekin käytännön toimijalle.

Tällaisia pilotointeja toimintayk-siköllä onkin ollut yhdessä joiden-kin metsänhoitoyhdistysten kanssa. Niissä teoreettisia malleja soveltaen

on muutettu toimintatapoja ja, kun tulokset ovat olleet hyviä, ovat ne jääneet elämään malliksi muillekin. Ilman tutkimuksen tuottamia teo-reettisia malleja meillä olisi vähän annettavaa noihin pilotointeihin.

Sovellukset pohjautuvatbiologisten perusteidentuntemiseen

Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että metsätaloudessa tuotantokoneisto on luonto ja hyvä laatu ja sitä kaut-ta hyvä taloudellinen tuloskin poh-jautuvat pitkälti siihen tietoon, mi-tä biologiset metsätieteet tuottavat. Kun toimintayksikkö on nyt toi-minut 40 vuotta, on ympyrä lähtö-kohtaan sulkeutumassa. Me tutki-jat olemme huolissamme siitä, et-tä ellemme jatkossa satsaa enem-män teoriaa kehittävään tutkimuk-seen, meillä ei pian ole paljon an-nettavaa käytännöllekään. Sitä var-ten Suonenjoella on yritetty jatkaa myös ekofysiologista tutkimusta, mutta se on vain yksi perustiedon osa-alue.

Pertti Harstela on metsänvilje-lyteknologian professori ja toimi Suonenjoen tutkimusaseman johta-jana vuosina 1982–1990.

Ympyrä sulkeutuu Suonenjoella

4 Taimiuutiset 3/2008

Otoksia Suonenjoelta 40 vuoden varrelta

Työntutkimusta metsätyön kuormittavuudesta taimi-kon perkauksessa. Verenpaineen mittaajana Juhani Kor-honen. (kuva Leo Tervo)

Suonenjoen metsänviljelyn koeasemalla kehitetty Esteri-kastelulaite toimi muovihuoneissa. (kuva Met-säntutkimuslaitos)

Rikkakasvien torjuntaa riviväliruiskulla. Tutki-ja Pentti Nisulan kehittämää laitetta testaa-massa tutkija Ukko Rummukainen (oik.) ja tutkimusmestari Pekka Voipio. (kuva Markku Tynnyrinen)

Tutkimustiedon siirtoa 1970-luvulla. Metsäntutkimuslaitoksen metsänviljelyn koeaseman näyttelyosasto Kuopion maatalous-näyttelyssä. (kuva Risto Rikala)


Vapo-paakkumenetelmässä taimet kasvatettiin yhtenäi-sessä turvelevyssä. Juuripaakut pidettiin erillään leikkaa-malla turvelevyä kasvukauden aikana. Kuvassa juurten koneellista leikkuuta. (kuva Leo Tervo)

Kylmänkestävyyden tutkimusta, mm. taimien impedans-siin perustuvaa mittausta, kehitettiin 1980-luvulla. Tut-kimusmestari Anja Aaltonen siirtää koetaimia pakkasal-tistuskaapista. (kuva Tapani Repo)

Vuosituhannen vaihteessa Suonenjoen tutkimusase-malla seurattiin kolmevuotisessa kenttäkokeessa, mi-ten koivu reagoi ennustettuun kohonneeseen ilma-kehän hiilidioksidi- ja otsonipitoisuuteen. (kuva Erkki Oksanen)

Metsänviljelyn ongelmiin on pureuduttu 2000-luvulla taimikkoinventointien avulla. (kuva Ville Kankaanhuhta)


Risto Rikala ja Kyösti Konttinen

Tausta

Metsäpuiden taimien pakkasvaras-tointi on lisääntynyt huomattavasti. Arviolta lähes puolet Suomessa ke-väällä istutettavista paakkutaimista varastoidaan pakkasvarastossa yli talven. Pääosa taimista on kuusta.

Pakkasvarastoinnilla voidaa vält-tää useita avomaavarastoinnin on-gelmia, kuten juurten paleltuminen lumettomina syksyinä ja kevätaha-vatuhot. Myös sienitautiriski pie-nenee. Pakkasvarastoinnissakin on riskinsä. Taimet voivat kuivaa ja homeet saattavat tuhota taimia va-rastoinnin aikana (Petäistö 2006).

Varastoinnin keskeisimpiä haas-teita on taimien pakkasvarastointi-valmiuden määrittäminen. ”Varas-tointi-ikkuna” voi lämpiminä syk-syinä olla lyhyt. On kuitenkin eh-dottaman tärkeää, että taimia ei va-rastoida liian aikaisin ennen riittä-

ColdNsure-testi kuusentaimien pakkasvarastointi-valmiuden mittauksessa

vää karaistumista. Myös liian myö-hään varastointi voi muodostua on-gelmalliseksi, jos juuripaakut jää-tyvät kasvatusalustoihin ja taimet on siirrettävä sulamaan lämpimään muovihuoneeseen irrottamista var-ten.

Taimien pakkasvarastointivalmi-utta voidaan arvioida ja mitata mo-nella menetelmällä, jotka kuiten-kin ovat joko työläitä ja hitaita tai tulokseltaan epävarmoja. Versojen kuiva-ainepitoisuuden seurantaa on käytetty ja käytetään edelleen. Me-netelmä on suhteellisen nopea, mut-ta se on osoittautunut epävarmaksi. Luotettava, mutta suuritöinen ja lai-teinvestointeja vaativa, on taimien pakkastesti, jossa taimet altistetaan vähitellen lämpötilaa laskien muu-tamaksi tunniksi esim. –18 °C:een ja pakkasvauriot mitataan klorofyl-lifluoresenssimittauksella (nopea), ionivuototestillä tai silmävaraises-ti 2–3 viikon testikasvatuksen jäl-keen (hidas). Vuosi sitten tuli mark-kinoille kaupallisena tuotteena tai-

mien pakkasvarastointivalmiuden mittaamiseen kehitetty geenitesti (ColdNSure), jota esiteltiin Taimi-uutisissa (Poteri 2007).

Syksyllä 2007 ja talvikaudel-la 2007–08 Suonenjoella tutkittiin taimien pakkavarastointivalmiutta testaavan ColdNSure-testin käyt-tökelposuutta kuusen taimien pak-kasvarastointivalmiuden määrittä-misessä.

ColdNsure-testi

ColdNSure-testi perustuu ns. DNA ekspressioon. Testissä seurataan sellaisia geenejä, joiden toiminnan on havaittu muuttuvan taimien ka-raistumisen aikana (Joosen ym. 2006, Balk ym. 2007). Testejä on toistaiseksi kehitetty pyökille, män-nylle, kuuselle ja Douglaskuuselle (http://www.nsure.nl/). Testillä voi-daan valmistajan mukaan (NSure –info, ”Alkaako kaivaminen, varas-toinnin suunnittelua”) luokitella tai-

Kuva 1. Neulasnäytteen otto ja valmistaminen ColdNSure-testiin: 15 taimen latvaosasta otetaan muutama neulanen (1), neulaset silputaan (2), silppu laitetaan nesteeseen koeputkeen (3), ja hierotaan sauvalla niin, että neste muuttuu vihreäksi (4), liuosta pipetoidaan koeputkesta tippa (5) FTA-pahvikortille (6), joka lähe-tään ColdNSurelaboratorioon analysoitavaksi. (kuvat Risto Rikala)


mien kylmänkestävyys (varastoin-tikestävyys) kolmeen luokkaan: (1) ei kylmänkestävyyttä, (2) kylmän-kestävyys kehittymässä ja (3) kes-tävä, varastointivalmis. Luokat on määritetty pakkasaltistuksen (–25 °C) ja elektrolyyttivuotomittauksen perusteella niin, että 3-luokassa tai-mien versot kestävät –25 °C.

ColdNSure -testipakkaus sisältää stabilointiliuoksella täytetyn pie-nen koeputken, muovisen minisur-vimen, kertakäyttöpipetin ja FTA-testipahvin, pienen silikageelipus-sin, käyttöohjeet, tarrat, lähetelo-makkeen sekä palautuskuoren. Tes-tejä voi tilata yhden, viiden ja 10 testin pakkauksina.

Käytännössä testaaminen ColdN-Sure-testillä tapahtuu ottamalla tes-tattavasta taimierästä 10–20 satun-naisesti valitusta, myyntikriteerit täyttävän taimen latvaosasta muuta-mia neulasia, jotka pätkitään ja siir-retään koeputkeen (kuva 1). Koe-putkessa näyte murskataan mini- survimella nopeasti niin, että neste muuttuu vihreäksi. Pisara nestettä pipetoidaan pahviselle FTA-kortil-le, jonka annetaan kuivua noin tun-nin ajan huoneen lämmössä. Murs-kaus nesteessä ja pipetointi pahville tulee tehdä minuutin kuluessa. Näy-tetarralla varustettu kortti suljetaan minigrip-pussiin silikageelipussin kanssa ja lähetetään täytettyine lo-makkeineen (taimi- ja osoitetiedot)

palautuskuoressa NSure-laborato-rioon. Vastaus luvataan ilmoittaa sähköpostilla kahden arkipäivä ku-luessa näytteen saapumisesta.

Seurannassa kolmetaimierää…

Koe toteutettiin Metlan Suonenjoen yksikössä syksyn 2007 ja kevään 2008 välisenä aikana. Koemateri-aalina käytettiin 1-vuotiaita kuu-sentaimia (kylvö 16.4.2007) sekä lyhytpäiväkäsiteltyjä (13.–24.8.07) ja käsittelemättömiä 2-vuotiaita kuusentaimia (kylvö 20.6.2006), jotka talvehtivat ulkokentällä.

…ja kolme mittaustapaa

Taimien varastointikelpoisuutta mitattiin kolmella menetelmällä: ColdNSure-testillä ja pakkasaltis-tustestillä ennen varastoimista sekä juurtumistestillä (RGC-testi) varas-toinnin jälkeen.

Ulkokentältä otetut taimet testat-tiin kahdeksana ajankohtana syys-kuun toiselta viikolta (37. viikko) lähtien kahden viikon välein jou-lukuun alkuun saakka (49. viikko) ja vielä kerran kuukauden kuluttua 7.1.2008. Lisäksi 1-vuotiaita taimia siirrettiin ulkokentältä marraskuuk-si lämpimään (päivä/yö 15/10 °C)

ja kylmään (päivä/yö 2/–2 °C) kas-vatuskaappiin. Kaapeissa oli luon-tainen valorytmi. Kaappikasvatuk-sen tavoitteena oli matkia v. 2006 vallinneen myöhäisen lämpimän jakson vaikutusta taimien varas-tointikelpoisuuteen. Taimet testat-tiin 2 ja 4 viikon kuluttua lämpö-jakson alusta samalla tavalla kuin ulkoa otetut taimet.

ColdNSure-testi tehtiin ohjeen mukaan ja testipahvit lähetettiin Ruotsiin Garpenbergiin analysoi-taviksi.

Pakkaskestävyys testattiin altis-tamalla taimet pakkastestikaapeis-sa (Weiss, WT600/70) neljään läm-pötilaan. Testilämpötiloja laskettiin talvea kohti taimien pakkaskestä-vyyden lisääntyessä, ja ne vaihteli-vat –6 °C:sta –60 °C:een. Kaikissa testeissä yksi lämpötiloista oli –25 °C. Alle –20 °C lämpötiloissa juu-riston paleltuminen estettiin läm-mittämällä juuripaakkua. Altistuk-sen jälkeen taimet siirrettiin lämpi-mään (n. 20 °C) kasvihuoneeseen kasvihuonevalaistukseen kasva-maan ja vauriot arvioitiin neulasten ruskettumisen ja halkaistun silmun tummumisen perusteella silmäva-raisesti 4 viikon kasvatuksen jäl-keen.

Taimien todellinen pakkasvaras-tointivalmius määritettiin pakkas-varastossa (–3…–4 °C) säilytetyis-tä taimista. Jokaisella testikerralla 27 tainta/taimityyppi pakattiin sul-jettuun pahvilaatikkoon, jota säily-tettiin pakkasvarastossa ao. varas-tointipäivästä 4.4.08 saakka. Tuol-loin taimet sulatettiin pakkauksis-saan kädensija-aukot avattuina +4 °C:ssa 4 vrk, minkä jälkeen ne is-tutettiin hiekalla täytettyihin 0,7 lit-ran purkkeihin, joissa niitä kastel-tiin ja hoidettiin kasvihuoneessa (RGC-testi). Neljän viikon kuluttua taimista mitattiin uuden kasvaimen pituus ja uusien, paakusta uloskas-vaneiden juurten pituus.

Kuva 2. Taimien pakkaskestävyyden (LT10) kehitys syksyn aikana. Ala-asetelmassa taimien ColdNSu-re-testin antama kestävyysluokka ao. ajankohtana (1- ei kestävyyttä, 2- kestävyys kehittymässä, 3- kestävä, et – ei testausta).


Ei pakkasvarastointiasyyskuussa

Taimien pakkaskestävyys mitattuna niin, että 10 % neulasista vaurioitui ao. lämpötilassa (LT

10) kehittyi tyy-

pillisesti syksyn aikana (kuva 2). Nopeinta kehitys oli 2-vuotiaassa LP-taimierässä, joka saavutti –25 °C:n kestävyyden lokakuun alussa. LP-käsittelemättömät 1- ja 2-vuo-tiaat taimet saavuttivat saman kes-tävyyden noin kahta viikkoa myö-hemmin.

ColdNSure-testin mukaan mo-lemmat 2-vuotiaat erät (LP ja ver-tailu) saavuttivat täyden kestävyy-den (luokka 3) 8.10. mennessä ja 1-vuotiaiden erä kahta viikkoa myöhemmin. Kaksivuotisten eri-en viimeiset ColdNSure-testit teh-tiin 5.11., mutta 1-vuotiaita taimia testattiin vielä 3.12. ja 9.1. Yllättä-vää oli, että 3.12., jolloin pakkasal-tistustesti osoitti lähes –40 °C kes-tävyyttä, ColdNSure-testin mukaan kestävyys oli heikentynyt luokka 2:een.

Pakkasvarastoitujen taimien laa-tikoita aukaistaessa huhtikuussa havaittiin syyskuun pakastuseri-en taimissa vaurioita (kuvat 3a ja 3b). Osa taimista oli ruskettunei-ta ja harmaan seittimäisen sieni-rihmaston peittämiä. Tämä toistai-seksi tuntematon sieni ei ole alus-tavissa kokeissa tartuttanut terveitä

taimia (Arja Lilja, suull.). Vielä on epäselvää, vaatiiko sieni-infektio, että taimiin on ensin syntynyt jokin vaurio. RGC-testissä näiden varas-tointierien taimien juurten kasvu ja verson pituuskasvu oli heikkoa (ku-va 4). Lokakuun 8 päivänä ja sen jälkeen varastoidut taimet menes-tyivät RGC-testissä hyvin osoitta-en varastoinnin onnistuneen. Myös joulukuun 3 päivänä varastoidut 1-vuotiaat taimet menestyivät hy-vin, vaikka ColdNSure-testi osoitti vain 2-luokan kestävyyttä.

ColdNSure-testin osoittaessa syyskuussa, että taimet olivat vas-ta karaistumassa (luokka 2), tai-mien pakkaskestävyys (LT

10) oli

–10…–20 °C. Pakkasvarastoinnin jälkeen nämä taimet olivat osin rus-kettuneita ja ne juurtuivat heikos-ti RGC-testissä. Kaikkina varas-tointikertoina, jolloin taimet saivat ColdNSure-testiarvon 3, ne kestivät hyvin pakkasvarastoinnin.

Kuva 3a ja 3b. Huhtikuussa 2008 avatussa ja 25.9.2007 pakkasvarastoidussa laatikossa oli homeh-tuneita ja heikentyneitä taimia. (kuvat Risto Rikala)

Kuva 4. Taimien verson pituuskasvu (A) sekä paakusta uloskasvaneiden uusien juurien yhteis-pituus (B) pakkasvarastoinnin jälkeen neljä viik-koa kestäneessä, kasvihuoneessa toteutetussa juurtenkasvupotentiaalitestissä (RGC).


”Intiaanikesä” heikentää pakkaskestävyyttä

Kesken ulkovarastoinnin, marras-kuussa lämpimään (+15/+10 °C) kasvatuskaappiin siirrettyjen taimi-en pakkaskestävyys heikkeni sel-västi. Kun marraskuun alussa ul-kona varastoitujen taimien kaikki neulaset kestivät –35 °C niin kah-den viikon lämpimän jakson jäl-keen vain noin 70 % ja neljän vii-kon jakson jälkeen noin 45 % neu-lasista kesti tuon lämpötilan (kuva 5). Myös ColdNSure-testi osoit-ti muutoksen (muutos luokasta 3 luokkaan 2) jo kahden viikon jäl-keen. Pakkaskestävyyden muutok-sista ja ColdNSure-testin tuloksista huolimatta em. taimet kestivät hy-vin pakkasvarastoinnin ja juurtui-vat sen jälkeen normaalisti.

Keinotekoinen lämmin kausi marraskuussa siis heikensi taimien pakkaskestävyyttä jopa 20–30 °C,

mutta se ei kuitenkaan vaikuttanut taimien todelliseen varastointikes-tävyyteen, vaikka ColdNSure-testi siihen viittasikin. Vaikka marras-kuun lämpöjakson jälkeen taimet pärjäsivätkin hyvin pakkasvaras-tossa, saattaisi varhaisempi ”inti-aanikesä” antaa toisenlaisen tulok-sen.

Testi toimii

ColdNSure-testi osoitti luotettavas-ti taimien varastointikelpoisuuden, mutta antoi ehkä jopa hieman liian varovaisen arvion pakkaskestävyy-den kehittymisestä. Olisi hyvä jos 3-luokkaisen tuloksen sijasta testi voisi antaa tulokset 4- tai 5 -luok-kaisena, jolloin kehityksen ennus-taminen eteenpäin olisi helpompaa, ja tultaisiin toimeen harvemmalla testauksella.

Viitteet

Balk, B., P. ym. 2007. Innovative cold tolarance test for conifer seed-lings. Teoksessa: Riley, L.F., Dum-roese, R.K., Landis, T.D. (tekn.koord.) National Proceedings: Fo-rest and Conservation Nursery As-sociations - 2006. Proc.RMRS-P-50. Fort Collins, CO: U.S. De-partment of Agriculture, Forest Service, Rocky Mountain research Station. s. 9-14.

Joosen, R. V. L. ym. 2006. Correla-ting gene expression to physiolo-gical parameters and environmen-tal conditions during cold acclima-tion of Pinus sylvestris, identifica-tion of molecular markers using cDNA microarrays. Tree Physiolo-gy 26: 1297-1313.

Petäistö, R.-L. 2006. Pakkasvarasto-taimien harmaahome - ennakkotu-loksia. Taimiuutiset 2: 20-21.

Poteri, M. 2007. N-Sure - uusi geeni-testi taimien karaistumisen selvit-tämiseksi. Taimiuutiset 1: 23-24.

Tietoja testin tilauksesta ja hinnois-ta:

NSuren nettisivuston (www.nsure.nl) mukaan yhden testin hinta on 125 €, josta tällä hetkellä saa 15 % alennuksen. Alennettuna yksi testi maksaa 105 €, 5 testin sarja 485 € ja 10 testin sarja 935 €. Testiä voi tilata em. nettisivuston kautta. Ti-lauksen yhteydessä kannattaa antaa VAT numero, jolloin NSure ei lisää veroa hintaan.

Kuva 5. Marraskuun alussa ulkoa lämpimään (+15/+10 °C) kasvatuskaappiin siirrettyjen tai-mien pakkaskestävyys runsaan 2 viikon (20.11.) ja 4 viikon (4.12.) kuluttua siirrosta mitattuna neulasten elävyytenä 4 viikkoa pakkasaltistuksen jälkeen.


Risto Heikkilä ja Sauli Härkönen

Johdanto

Tervamaisille valmisteille on vii-me vuosina ideoitu monipuolisia käyttömahdollisuuksia. Eräänä läh-tökohtana ovat olleet 1980-luvul-la tehdyt mäntytervakokeet (Löyt-tyniemi ym. 1992). Niissä latva-kasvaimiin ruiskutettu mäntyterva osoittautui karkotevaikutuksiltaan samanveroiseksi erityisesti hirvi-karkotteiksi kehitettyjen valmistei-den kanssa. Tuolloin saatu tulos ei kuitenkaan johtanut käytännön so-vellutuksiin, sillä hirvikarkottei-den käyttöä alettiin tiukasti rajoit-taa mahdollisten ympäristöhaitto-jen estämiseksi.

Myös lehtipuutervat, kuten esi-merkiksi lepästä valmistettu, on ollut aiemmin esillä mahdollisena hirvikarkotteena. Tervavalmistei-den voitiin kuitenkin päätellä sisäl-tävän syöpää aiheuttavia karsino-geenejä. Tämän vuoksi myöskään lehtipuutervoja koskevia jatkotutki-muksia ei tuolloin aloitettu. Tutki-mukset olisivat olleet edellytyksenä myyntiluville, joita ei ole mahdol-lista saada ennen kuin valmisteen mahdolliset ympäristöhaitat on sel-vitetty.

Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet koivutisleen voivan vä-hentää eräiden pienempien kas-visyöjälajien tuhoja pelto- ja puu-tarhakasveilla (esim. Lindqvist ym. 2006). Koivutisleelle on vuonna 2008 myönnetty koetoiminnallinen myyntilupa karkoteaineena ja val-misteen käyttökohteena ovat myös hirvet.

Hirvien taimikkotuhojen osal-ta koivutisleiden vaikutusta ei ole aiemmin tutkittu kontrolloiduissa maastokokeissa. Käsillä olevan tut-kimuksen tarkoituksena on testata koivutisleen vaikutusta hirvituho-jen estämisessä mäntytaimikoissa.

Aineisto ja menetelmät

Talvikaudeksi 2007–08 perustet-tiin koivutisleen sekä taimikohtais-ta latvasuojausta että hajuvaikutus-ta selvittävät kokeet. Joroisilla ja Pieksämäellä taimikohtaiset kokeet tehtiin yhteensä neljässä mäntytai-mikossa. Taimikot jaettiin kahteen osaan: 1) taimien latvakasvain ja viimeisin kiehkura käsiteltiin ja 2) käsittelemätön kontrollialue. Koi-vutisle ruiskutettiin laimentamatto-mana käsikäyttöisellä ruiskulla lo-kakuussa 2007.

Koivutisleen pelkkään hajuun pe-rustuvaa vaikutusta tutkittiin kol-messa mäntytaimikossa (0,5–1,0 ha) Kannonkoskella. Hajulähteinä oli koivutisleellä imeytettyjä puu-pellettejä ohuessa kangaspussis-sa. Pusseja asennettiin taimikoihin marraskuussa 2007 tasaisin välein 6–10 kpl hehtaaria kohti, yhteen-

sä 25 kpl. Käsittelemätön vertailu-alue sijaitsi kunkin taimikkoalueen toisella puolella. Lisäksi tehtiin ha-vaintoja vastaavan hajukäsittelyn vaikutuksesta kahdessa istutetussa mänty- ja yhdessä koivutaimikossa Lopella ja Lapinjärvellä.

Käytetty koivutisle saatiin taimi-kohtaisessa kokeessa Puhku Oy:ltä ja hajuvaikutuskokeessa Charcoal Finland Oy:ltä ja ne olivat laimen-tamattomia. Tilastollinen testaus tehtiin pareittaisella t-testillä.

Kokeet tarkastettiin kevääl-lä 2008 systemaattista linjoittaista ympyräkoealamenetelmää käyttä-en. Koealakoko oli 50 m² ja linjavä-li 20–40 m alueen koosta riippuen. Yli 50 cm korkuisten männyntai-mien lukumäärä ja pituus mitattiin latvasuojauskoealoilla. Hajusuoja-uskoealoilla mittaukset tehtiin yli metrin pituisista taimista (1–3 m), joita hirvet yleisimmin syövät. Hir-vien edellisen talven latvasyönnit sekä vain sivuoksista syödyt taimet laskettiin kaikilla koealueilla. Tai-mikohtaisen suojauksen koealoilla laskettiin lisäksi viimeisimmän ok-sakiehkuran syönnit. Hirvien oles-kelua koealueilla selvitettiin laske-malla papanakasat.

Koivutisle taimikoidensuojaamisessa hirvituhoilta

Taulukko 1. Taimikkotiedot ja hirvituhot koivutervalla taimi-kohtaisesti suojatuissa ja suojaamattomissa taimikoissa.


Tulokset

Koetaimikot olivat verrattain tihei-tä ja pituudeltaan hirvien syönnil-le alttiissa vaiheessa. Taimikohtai-sessa suojauksessa mäntyjen luku-määrät ja pituudet eivät eronneet merkitsevästi käsitellyillä ja ver-tailualoilla (taulukot 1 ja 2). Mi-tään eroa ei myöskään ollut hirvien syönnin kohteeksi joutuneiden tai-mien tai latva- ja oksasyöntien mää-rissä suojattujen ja suojaamattomi-en koealueiden välillä (taulukot 1 ja 2). Papanakasoja oli taimikohtaisen suojauksen alueilla enemmän kuin suojaamattomilla alueilla, joskaan ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (taulukko 1).

Helmikuun puolivälissä tarkas-tettiin osa hajukarkotusalueista. Hirvien jälkiä ja syöntejä todettiin jo tällöin kaikissa kohteissa. Hirvet olivat edenneet taimikoissa rauhal-lisesti ruokaillen syöden myös var-sin lähellä hajupussilla varustettuja taimia. Useimmissa taimikoissa ta-vattiin myös makuuksia osoittaen hirvien jääneen pitemmäksi aikaa löytämäänsä ruokapaikkaan. Koska pussien havaittiin menettäneen ha-junsa lähes täysin, ruiskutettiin pel-

lettipussit yhdessä taimikossa uu-delleen lopputalveksi. Huhtikuun lopulla tehty tarkastus osoitti hir-vien jatkaneen ruokailua taimikois-sa. Myös uudelleen käsitellyssä tai-mikossa syönti oli jatkunut loppu-talven kuluessa. Tarkkailtavana oli myös koivutaimikko, josta hirvet olivat syöneet varsinkin istutettuja rauduskoivuja katkaisten jopa pus-silla suojatun taimen (kuva 1).

Tulosten tarkastelu

Nyt saadut tulokset taimikohtaisen suojauksen tehottomuudesta poik-keavat aiemmin mäntytervalla saa-duista tuloksista (Löyttyniemi ym. 1992). Syynä saattaa olla koivu-tisleen suhteellisen nopea liukene-minen sateissa, mitä ei ilmeisesti ole voitu estää valmisteen kiinnit-tyvyyttä edistävillä toimenpiteil-lä. Värin ja hajun häviäminen kas-vaimista ja pellettipusseista viittaa mahdollisen karkotevaikutuksen jäävän korkeintaan lyhytaikaisek-si. Tosin myös uudelleen käsitellyt pussit menettivät hajuaan kuivem-man lopputalven aikana. Tarkastus-ten yhteydessä havaittu hirvien no-

pea palaaminen talvella uudelleen käsiteltyyn taimikkoon viittaa sii-hen, ettei koivutervan hajussa ole hirviä karkottavia elementtejä.

Terveydelle mahdollisesti haital-liset tervamaiset valmisteet ovat ai-kojen kuluessa väistyneet karkote-aineita kehitettäessä. Käytännössä uusien valmisteiden käyttöön hy-väksyntä edellyttää pitkää ja kallis-ta rekisteröintiprosessia EU-sääntö-jen mukaisesti. Koivutisleen käyt-töön liittyvät alustavat tutkimukset viittaavat karkottavien ominaisuuk-sien huomattavan suuriin eroihin eläinlajeista riippuen. Esimerkiksi puutarhojen etana- ja kotilo-ongel-mat eroavat myös tarvittavan kar-kotevaikutuksen keston suhteen; hirvien osalta edellytetään useiden kuukausien tehokasta aikaa vaihte-levissa talven sääoloissa.

Tässä tutkimuksessa saatujen tu-losten mukaan koivusta tislattua tervamaista valmistetta ei voida pi-tää tehokkaana hirvikarkotteena. Tutkimusta on kuitenkin tarkoitus jatkaa, jotta saadaan lisätuloksia vaihtelevissa olosuhteissa.

Kirjallisuutta

Lindqvist, I., Lindqvist, B., Setälä, H. & Tiilikkala, K. 2006. Birch oil re-pels slugs and snails. In: 3rd inter-national conference on non chemi-cal crop protection methods, Lille - March 13th, 14th, 15th 2006. Lille. (posteriabstrakti, CD-rom).

Löyttyniemi, K, Heikkilä, R. & Re-po, S. 1992. Pine tar in preventing moose browsing. Silva Fennica 26(3): 187–189.

Taulukko 2. Taimikkotiedot ja hirvituhot hajukarkotteena käy-tetyllä koivutervalla suojatuissa ja suojaamattomissa taimikoissa.

Kuva 1. Hirvi on katkaissut koivutislepussilla varus-tetun koivun. (kuva Risto Heikkilä)

Kuva 2. Hirvi on katkaissut männyntaimen rungon koivutislepussilla varustetun männyn vierestä. (kuva Risto Heikkilä)


Jyrki Hytönen ja Paula Jylhä

Jyrki Hytönen ja Paula Jylhä. 2008. Fifteen-year response of weed control intensity and seed-ling type on Norway spruce surviv-al and growth on arable land. Silva Fennica 42(3): 355–368.

Pellonmetsitys käynnistyi Suomes-sa 1960-luvun lopulla, ja siitä läh-tien on metsitetty yli 260 000 ha peltoa. Peltoviljelyn on todettu li-sänneen maiden ravinnevaroja hy-vin pitkäaikaisesti. Niinpä metsi-tyksessä on luovuttu männyn vilje-lystä ja siirrytty istuttamaan lähin-nä kuusta ja koivua. Kuusen etuna on nähty sen koivua parempi kestä-vyys pintakasvillisuuden varjostus-ta vastaan. Kuusta pidetään koivua vähemmän alttiina myyrä- ja hirvi-tuhoille. Toisaalta kuusi on avoi-milla kasvupaikoilla hallanarka puulaji. Pelloilla taimet kilpailevat pintakasvillisuuden kanssa valosta, vedestä ja ravinteista. Kilpailu ve-destä ja ravinteista voi olla taimen kasvun kannalta jopa merkittäväm-pää kuin valokilpailu.

Pellonmetsityksen huippuvuosi-na 1970- ja 1980-luvuilla kemial-linen heinäntorjunta kuului vakio-menetelmiin. Valmistevalikoima oli silloin paljon nykyistä monipuoli-sempi, ja lisäksi valmisteiden käyt-tökelpoisuutta tutkittiin aktiivisesti pellonmetsityskohteilla. Heinäntor-juntakokeissa on kuitenkin yleensä seurattu vain taimien alkukehitys-

Pintakasvillisuuden torjuntavarmistaa hyvän pellonmetsitystuloksen

tä, ja niiden aikajänne on ollut kor-keintaan muutamia vuosia.

Hytösen ja Jylhän tutkimuksessa seurattiin heinäntorjunnan voimak-kuuden vaikutusta kuusentaimien kasvuun ja eloonjääntiin 15-vuo-den seurantajaksolla Keski-Pohjan-maalle perustetulla pellonmetsitys-kokeella. Näin pitkäaikainen herbi-sidikokeen seuranta on kansainväli-sestikin harvinaista.

Koe perustettiin kesäkuun 1990 alussa istuttamalla kaksivuotiai-ta kuusen Ecopot PS608-paakku-taimia ja nelivuotiaita paljasjuuri-sia taimia. Kivennäismaapelto oli keväällä ennen istutusta kynnet-ty ja tasattu äkeellä, joten maa oli istutushetkellä kasvipeitteestä va-paa. Kokeessa käytettiin kolmea pintakasvillisuuden torjunnan voi-makkuustasoa siten, että käsittelyt tehtiin istutusvuodesta alkaen ke-säkuun puolivälin jälkeen 1–3 pe-räkkäisenä vuotena. Torjunta-ai-

ne joko ruiskutettiin kauttaaltaan koeruudulle tai torjunta tehtiin laik-kukäsittelynä taimikohtaisesti. Osa koeruuduista jätettiin käsittelemät-tömiksi vertailukoealoiksi (tauluk-ko 1). Ensimmäisenä vuonna kai-kille torjuntaruuduille ruiskutet-tiin maavaikutteista terbutylatsiini-valmistetta. Toisena ja kolmantena vuonna käytettiin valmistetta, joka sisälsi terbutylatsiinin lisäksi leh-tivaikutteista glyfosaattia. Taimet suojattiin ruiskutuksen aikana kar-tion muotoisella suojuksella.

Taimet mitattiin ja niiden kunto arvioitiin vuosittain viiden ensim-mäisen vuoden ajan. Sen jälkeen mittausväliä harvennettiin. Vii-meisin inventointi tehtiin 15. kas-vukauden jälkeen. Lisäksi pinta-kasvillisuuden peittävyys ja lajisto määritettiin toisena, kolmantena ja neljäntenä kesänä.

Taulukko 1. Heinäntorjuntakäsittelyt kuusen pellonmetsityskoealalla.


Rikkalajistossa muutoksia

Voimakkain heinäntorjunta piti pin-takasvillisuuden kurissa neljännen kasvukauden loppuun saakka. Se vähensi sekä heinämäisiä että le-veälehtisiä kasveja, mutta sillä ei kuitenkaan pystytty estämään joi-denkin rikkakasvien lisääntymistä. Esimerkiksi rönsyleinikki lisääntyi siitä huolimatta, että koko ruudun ruiskutus tehtiin kolmena peräkkäi-senä vuotena. Käsittelemättömil-lä kontrolliruuduilla nurmipuntar-pään peittävyys lisääntyi huomat-tavasti kasvillisuusseurannan aika-na, mutta röllilajien määrä väheni. (kuva 1).

Paljasjuuritaimet osoittivat kestävyytensä

Paljasjuuritaimien kuolleisuus oli paakkutaimia pienempi koko 15-vuotisen seurantajakson ajan. Käsittelemättömillä kontrolliruu-duilla paljasjuurisista taimista oli kokeen päättyessä elossa 54 % ja paakkutaimista 33 % (kuva 2). Hei-näntorjunta vähensi taimien kuol-leisuutta niin, että käsitellyillä koe-aloilla paljasjuurisista taimista oli 15 vuoden kuluttua hengissä enim-millään 81 % ja paakkutaimista 73 %. Paakkutaimia kuoli eniten kol-mantena ja neljäntenä vuonna, kun paljasjuuritaimien kuolleisuus al-koi lisääntyä vasta myöhemmin. Pintakasvillisuuden määrän lisään-

Kuva 1. Yleisimpien rikkojen peittävyys 2–4 vuoden kuluttua eri pintakasvillisuuden käsittelyissä.

Kuva 2. Kumulatiivinen 15 vuoden taimikuolleisuus taimilajeittain eri pinta-kasvillisuuden käsittelyissä.

Kuva 3. Puuston runkotilavuus 15 vuoden iässä eri pintakasvillisuuden käsit-telyissä.


tyminen lisäsi myös kuolleisuutta, mutta kuolleisuus kääntyi jyrkkään nousuun vasta sitten, kun peittä-vyys ylitti 70 % tason.

Paljasjuuritaimet olivat kokeen alusta saakka sekä pitempiä että tyviläpimitaltaan paksumpia kuin paakkutaimet. Myös kokeen lopus-sa mitattu rinnankorkeusläpimit-ta oli paljasjuurisilla taimilla suu-rempi kuin pottitaimilla (45 mm vs. 39 mm). Kolmas torjuntakäsittely ei enää lisännyt taimien pituuskas-vua. Loppumittauksessa parhaiten pituutta kasvaneet paljasjuuritaimet olivat 145 cm ja paakkutaimet 115 cm pitempiä kuin käsittelemättö-millä koealoilla kasvaneet taimet.

Pienemmän kuolleisuuden ja no-peamman kasvun ansiosta paljas-juurisilla taimilla päästiin kaikilla käsittelyillä huomattavasti suurem-piin runkotilavuuksiin kuin paakku-taimilla (kuva 3). Sekä paljasjuuri- että paakkutaimilla paras herbisidi-käsittely tuotti 3,8-kertaisen runko-tilavuuden kontrolliruutuihin ver-rattuna (36,0 m3/ha vs 9,5 m3/ha ja 15,4 m3/ha vs 4,1 m3/ha).

Kuva 4. Pituuden ja runkotilavuuden riippuvuus hallavioitusten määrästä tai-milajeittain.

Keväthallat uhkaavatkuusentaimia

Metsitettävät pellot ovat avoimia kasvupaikkoja, joten hallat hidas-tavat usein kuusen kehitystä alku-vuosina. Tässä tutkimuksessa tois-tuva keväthalla oli lähes ainoa tu-honaiheuttaja. Se vioitti taimia voi-makkaasti neljäntenä, viidentenä ja seitsemäntenä vuonna, ja hallavi-oituksia havaittiin oksien uusissa vuosikasvaimissa jopa 15. vuonna. Varhaisempien hallatuhojen vaiku-tukset näkyivät vielä kokeen lopus-sa pienempänä pituutena ja tilavuu-tena (kuva 4).

Kertatorjunta ei riitä

Kokeen keskeisin tulos oli, että par-haaseen tulokseen päästään käyttä-mällä kookkaita taimia ja voimape-räistä heinäntorjuntaa. Kahtena en-simmäisenä vuonna tehdyn heinän-torjunnan vaikutus näkyi puuston kasvussa ja kuolleisuudessa vielä 15 vuoden iässä. Ainakin pellon-metsityksellä pintakasvillisuuden torjuntakäsittelyn toistaminen joh-taa kertakäsittelyä parempaan tu-lokseen. Uusintaruiskutus on eri-tyisen tärkeää nyt, kun saatavana on enää lehtivaikutteisia torjunta-aineita. Kolmannella käsittelyllä ei näyttänyt enää olevan merkittä-vää vaikutusta puuston jatkokehi-tykseen.


Karri Uotila

Uotila, Karri. 2008. Maanmuok-kausmenetelmän yhteys perattavi-en puiden määrään ja uudistamis-ketjun kustannuksiin kuusen (Picea abies) istutusaloilla. 68 s. + liitteet. Pro gradu -työ. Helsingin yliopisto. Metsäekologian laitos.

Suotuisan metsikön kehityksen an-siosta laikkumätästetyssä ja paak-kutaimilla istutetussa kuusikossa uudistamisketjun hoitokustannuk-set ovat edullisemmat ja ensihar-vennuksen hakkuutulot suuremmat kuin äestäen muokatussa kuusi-metsikössä. Metsänhoidon kustan-nuksia laikkumätästetyllä alueel-la alentavat erityisesti lehtipuiden vähäisempi määrä ja hitaampi kas-vu (etenkin suhteessa kuusen kas-vuun). Ensiharvennuksen tuotot ovat laikkumätästetyssä kuusikos-sa taas suuremmat, koska kasvatus-kelpoiset kuuset kasvavat nopeam-min ja niiden kuolleisuus on vähäi-sempää kuin äestetyssä kuusikossa. Asiaa tutkittiin pro gradu -työssä, josta oleellisimpia tietoja esitetään tässä artikkelissa.

Mitä, missä, milloin ja miksi

Maanmuokkauksen tavoitteena on metsikön nopeampi uudistaminen ja parempi kasvu. Maanmuokkauk-sella tulisi luoda kasvatettaville puulajeille paremmat kasvuolosuh-teet mm. kasvupaikan lämpö-, ve-

Laikkumätästyksellä äestystä parempi kannattavuus kuusen istutusaloilla

si- ja ravinneolosuhteisiin vaikut-tamalla. Maanmuokkaus on usein välttämätön toimenpide riittävän nopealle uudistamiselle ja hyvä-kuntoisen taimikon synnylle.

Tutkimuksen tavoitteena oli sel-vittää maanmuokkauksen vaiku-tuksia uudistamisketjun kustannus-rakenteeseen ja erityisesti kasvatet-tavien kuusten kanssa kilpailevien puiden kehitykseen. Laikkumätäs-tyksen monet edut kuusen uudista-misaloilla on tutkimuksissa osoitet-tu, ja se on niillä suositeltava maan-muokkausmenetelmä, mutta silti äestystä on 2000-luvulla suosittu kuusen uudistamisaloilla.

Tutkimuksen aineisto mitattiin Suonenjoella. Koealueella oli muo-kattu maa äestäen ja laikkumätäs-täen lähes vieretysten samalla hak-kuuaukolla. Koealue oli pääteha-kattu vuonna 1999, maanmuokat-tu ja istutettu (1,5-vuotiaat paak-kutaimet) 2000 sekä varhaisperattu 2005. Koealueiden puusto mitattiin 2007 touko–kesäkuun aikana, jol-loin istutetut kuuset olivat 7 kasvu-kauden ikäisiä ja kaadettuna mita-tut lehtipuut 6 kasvukauden ikäi-siä. Mittausajankohdasta eteenpäin taimikon kehitys estimoitiin tarvit-tavien kustannus- ja tuottotietojen selvittämiseksi. Uudistamisketju-jen kustannukset perustuvat maan-muokkauksen osalta tilastotietoihin sekä istutuksen ja perkauksen osal-ta palkkataulukoihin. Perkauskus-tannukset on laskettu mitattujen tai estimoitujen puustotietojen perus-teella.

Mätästyksellä nopea kuusen alkukehitys, äestyksellänopea perattavien puidenalkukehitys

Laikkumättäässä kuusi kasvaa en-simmäisinä vuosina huomattavasti nopeammin kuin äesjäljessä. Tut-kimuksessa laikkumätästysalueel-la kasvaneet kuuset (110 cm) olivat varhaisperkauksessa keskimäärin 62 prosenttia pidempiä kuin äes-tysalueella (68 cm). Pituusero vas-tasi noin 1,5 kasvukauden estimoi-tua kasvua. Kuusten valtapituus oli laikkumätästetyllä alueella 172 cm ja äestetyllä alueella 117 cm.

Laikkumätästys myös ehkäisee perattavien puiden syntymistä äes-tykseen verrattuna. Tutkimuksessa havaittiin varhaisperkausvaihees-sa äestysalueella 22 600 perattavaa puuta hehtaarilla, mikä oli 56 pro-senttia enemmän kuin mätästys-alueen 14 500 kpl/ha. Sen lisäksi että perattavia puita syntyy äestä-en muokattuun kuusikkoon enem-män, ne vaikuttaisivat myös kasva-van nopeammin. Näin ollen taimi-kon perkaus on äestetyllä alueella hitaampaa ja kalliimpaa.

Maanmuokkaus vaikuttaa taimikonhoitokertojenmäärään

Laikkumätästys myös vähentää puuston perkaustarvetta äestyk-seen verrattuna. Perkaustarve riip-puu kasvatettavien ja perattavien puiden kehityksestä. Laikkumätäs-


tetyllä alueella kuusen nopea alku-kehitys parantaa sen kilpailuase-maa muuhun kasvillisuuteen näh-den. Kilpailevien perattavien pui-den heikompi kehitys taas vähentää muun kasvillisuuden aiheuttamaa kilpailuvaikutusta.

Tutkimuksessa havaittiin maan-muokkauksen vaikuttavan myös perattavien puiden tilajakaumaan. Äestysalueella kasvatettavan kuu-sen välittömään läheisyyteen (etäi-syys < 1 m) syntyy erityisen paljon perattavia puita, jopa 120 % enem-män kuin vastaavasti mätästysalu-eella. Tämä lisää entisestään äes-tysalueen kuusten alttiutta kilpai-lun haitoille.

Tutkimuksessa estimoitiin laik-kumätästetyn ja äestetyn metsi-kön kehitykset varhaisperkauksesta eteenpäin. Estimoinnin perusteel-la äestäen aloitetussa uudistamis-ketjussa tarvitaan yksi perkausker-ta enemmän kuin laikkumätästäen aloitetussa (kuvat 1 ja 2). Parhaan perkausajankohdan määrittely on vaikeaa. Perkausajankohtaa voi ol-la mahdollista muuttaa muutamalla vuodella, ilman että kannattavuus heikentyisi paljoa. Viimeiset per-kauskerrat voi mahdollisesti jättää tekemättä, mutta äestetyssä kuusi-kossa tarvitaan silti yksi perkaus-kerta enemmän.

Taulukko 1. Laikkumätästetyn uudistamisketjun kustannusten nykyarvot eri korkokannoilla laskettuna (e/ha).

Taulukko 2. Äestäen aloitetun uudistamisketjun kustannusten nykyarvot eri korkokannoilla laskettuna (e/ha).

Kuva 1 ja 2. Laikkumätästetyn (1) ja äestetyn (2) 6-vuotiaan kuusikon kehitys varhaisperkauksesta eteenpäin.


Kuva 3. Laikkumätästäen ja äestäen aloitetun uudistamisketjun ero nettonykyarvossa mitattuna. Mitä korkeamman arvon ”ero nykyarvossa” saa, sitä kannattavampaa laikkumätästys on. Nega-tiivisella arvolla äestys olisi kannattavampi.

Uudistamisketjujenkannattavuus

Äestäen aloitettu uudistamisket-ju oli kaikilla lasketuilla korko-kannoilla (0–5 %) laikkumätästä-en aloitettua kalliimpi, siitä huoli-matta että äestys on laikkumätäs-tystä edullisempi muokkausmene-telmä. Äestysalueen uudistamis-ketjun kokonaiskustannukset olivat 1 300 €e/ha ja laikkumätästetyn alueen 1 080 €e/ha. Laikkumätäs-tyksellä aloitetun uudistamisket-jun kokonaiskustannukset muodos-tuivat äestystä halvemmiksi lähin-nä edullisten perkauskustannusten ansiosta, mutta myös istutustyö on hieman nopeampaa laikkumättäi-siin. (taulukot 1 ja 2)

Maanmuokkaus vaikuttaa kus-tannusten lisäksi uudistamisen kan-nattavuuteen ensiharvennustuotois-sa (taulukko 1 ja 2). Laikkumätäs-tetyllä alueella puusto kasvaa ti-heämpänä, koska kuolleisuus on pienempää kuin äestysalueella, jo-ten harvennuksesta saadaan enem-män puuta myytäväksi. Laikkumä-tästys aikaistaa myös ensiharven-nuksesta saatavia tuottoja, koska puuston kasvu on nopeampaa. Näin ollen ensiharvennuksesta saatavan tuoton nykyarvo paranee. Laikku-mätästysalueen ensiharvennustulot olivat 20 vuotta uudistamisen jäl-keen 1 820 €e/ha ja äestysalueel-ta 21 vuotta uudistamisen jälkeen

1 630 e/ha. Ensiharvennustulot las-kettiin Motti-ohjelmistolla.

Kokonaisuudessaan uudistamis-ketjun investointien nettonykyar-vo on laikkumätästäen aloitetussa uudistamisketjussa selvästi parem-pi kuin äestäen aloitetussa (kuva 3). Kannattavuusero kapenee kor-keammalla korkokannalla, mut-ta laikkumätästys on vielä kym-menenkin prosentin korkokannalla kannattavampi.

Lopuksi

Tutkimuksen perusteella äestystä ei kannata käyttää kuusen istutus-alojen maanmuokkausmenetelmä-nä, vaikka se yksittäisenä toimen-piteenä on laikkumätästystä edul-lisempi. Nuoren kuusikon kehityk-sen arviointi on vielä nykytiedoilla hankalaa, joten puuston simuloin-nista johtuvat virheet saattavat ol-la suuria, etenkin mitä kauempana toimenpide sijaitsee ajallisesti var-haisperkauksesta. Tutkimus kui-tenkin osoittaa, että uudistamisket-jua suunniteltaessa vaikutuksia tu-lee tarkastella kokonaisuutena, sil-lä yksittäisestä toimenpiteestä saatu kustannussäästö saattaa tulla muu-alta takaisin moninkertaisena kus-tannustappiona. Lisätutkimus kuu-sen ja lehtipuiden vuorovaikutuk-sesta on tarpeellinen, jotta nuoren kuusimetsikön kannattavuutta ja optimaalisia kasvatusvaihtoehtoja pystyttäisiin luotettavammin arvi-oimaan.


Ensimmäiset hyönteistentorjuntakokeet kuusen siemen-viljelmien käpytuholaisia vastaan

KUUSIVARTTEIDEN RUN-KOINJEKTIOTA KOKEIL-TIIN TAMMELANSIEMENVILJELMÄLLÄ

Harala, Eevamaria. 2008. Kuu-sen (Picea abies (L.) Karst.) käpy- ja siemenhyönteisten torjunta. Jo-ensuun yliopisto, Metsätieteellinen tiedekunta, metsäympäristön hoi-don ja suojelun pro gradu työ. 60 s.

Suomessa metsänistutuksissa käy-tettävät kuusen taimet tuotetaan tai-mitarhoilla, jotka suosivat laadukas-ta siemenviljelyssiementä. Kuusen siemenviljelyssiemenestä on kui-tenkin pulaa, kuten myös metsik-kösiemenestä, sillä käpyvuosia on ollut harvassa. Lisäksi niinä vuosi-na, jolloin käpysato on saatu kerät-tyä, ovat käpy- ja siemenhyönteiset verottaneet satoa pahasti. Keinoja torjua näitä hyönteisiä tutkitaan jat-kuvasti. Tämän työn tarkoituksena oli tutkia kolmen kasvinsuojeluai-neen ja kahden eri levitystavan toi-mivuutta tuhojen torjunnassa kuu-sen siemenviljelyksillä.

Suomessa kuusen käpyjen ja sie-menten tuhohyönteisistä yleisim-piä ovat siemeniä syövät kuusen-käpykääriäinen (Cydia strobilella) (kuva 1) ja kuusenkäpykärpänen (Strobilomyia anthracina) (kuva 2) sekä käpyä syövä käpykoisa (Dio-ryctria abietella). Siemenhyön-teisistä meillä esiintyvät kuusen-siemensääski (Plemeliella abieti-na) sekä kuusensiemenkiilukainen (Megastigmus strobilobius). Suo-messa esiintyy myös muita hyön-

teisiä, jotka suoraan tai välillises-ti tuhoavat siemeniä tai käpysatoa, esimerkiksi pihkoittamalla käpy-jä ja täten vaikeuttamalla käpyjen avautumista ja siemensaantoa kä-pykaristamoilla.

Kesällä 2007 tehtiin kaksi torjun-takoetta, runkoinjektio- ja käpyok-sien ruiskutuskoe. Vartepuiden run-koon kohdistuva injektiokoe tehtiin Tammelassa sijaitsevalla viljelmäl-lä. Runkoinjektio Yhdysvalloista ti-latulla Greyhound – insektisidillä (tehoaine abamektiini, 2 %) tehtiin 21.5.2007. Käsittely tehtiin lähinnä puistopuiden injektoimisessa käy-tetyllä Wedgle DirectInject – in-jektiolaitteella, jolla ruiskutettiin 1 ml valmistetta aina alkavaa 10 cm ympärysmittaa kohden. Muut kä-sittelyt tehtiin Australiasta tilatulla Sidewinder – poraruiskulla, jonka käsittelyt olivat 2*5 ml, 1*10 ml ja 2*10 ml valmistetta. Lisäksi oli ko-konaan injektoimaton kontrolli.

Käpyoksien ruiskutuskoe tehtiin Joroisissa sijaitsevalla nuorella vil-jelmällä, jossa vartteet ruiskutettiin kahdesti, kukinnan alkuvaiheessa 25.5.2007 (kuva 3) sekä kukinto-jen jo sulkeuduttua 11.6.2007. Tut-kittavat valmisteet olivat Vertimec (tehoaineena abamektiini, 18 g/l) ja Conserve (tehoaineena spinosa-di, 120 g/l), minkä lisäksi oli ruis-kuttamaton ja vedellä ruiskutet-tu kontrolli. Mansikkaviljelyksille ja koristekasveille kasvihuoneisiin rekisteröity Vertimec on luokiteltu myrkylliseksi, eli se on ns. erityis-tutkintoaine, mutta se haluttiin mu-kaan kokeeseen runkoinjektoinnis-

sa käytetyn vastaavan tehoaineen takia. Toinen testattu kasvinsuoje-luaine, Conserve, ei ole rekisteröity Suomessa, mutta Norjassa vuonna 2006 tehdyissä kokeissa sen on ha-vaittu lievästi vähentävän hyönteis-tuhoja siemenviljelyksillä.

Kummastakin kokeesta tehtiin näytteenotot, joissa valittiin muu-tama käpy karistukseen siemen-hyönteisten havaitsemiseksi, ja lo-put näytekävyt analysoitiin labora-toriossa hyönteisten tuhoamien sie-menten määrän arvioimiseksi laji-kohtaisesti.

Ainoastaan käpykääriäisenmäärä väheni hieman

Yksikään tutkituista aineista ei osoittautunut tehokkaaksi kuusen käpy- ja siemenhyönteisiä vastaan. Ainoastaan abamektiiniä sisältä-neen Vertimec–ruiskutuksen ha-vaittiin vähentäneen käpykääriäisen esiintymistä 88 %:sta 65 %:iin sekä toukan syömien siementen määrää. Vaikutus on kuitenkin liian vähäi-nen käytännön toimijoiden kannal-ta. Muihin hyönteisiin eivät ruisku-tetut insektisidit vaikuttaneet. Ruis-kutuskokeen kävyissä käpykärpäs-tä ja siemensääskeä esiintyi liian vähän luotettavien tulosten saami-seksi.

Myös injektoitaessa abamektii-ni (Greyhound) näytti aiheuttavan jonkinlaista alenemaa käpykää-riäisen, mutta myös käpykoisan ja -kärpäsenkin esiintymisessä ja ai-heutetun tuhon määrässä, joskaan erot eivät olleet tilastollisesti mer-


kitseviä. Mahdollisesti injektoidut tehoainemäärät olivat liian pieniä, joskin Ruotsissa on havaittu injek-toidun Greyhoundin vähentävän käpykoisan määrää ja sen aiheutta-man vaurion astetta. On myös mah-dollista, etteivät injektoidut aine-määrät ehtineet kokonaisuudessaan latvukseen asti, sillä on havaittu että aineiden siirtyminen latvukseen voi kestää useita kuukausia. Myös täs-sä kokeessa siemensääsken esiinty-minen oli liian vähäistä luotettavien tulosten saamiseksi.

Kummankaan kokeen insektisi-dien ei havaittu vioittavan emiku-kintoja tai käpyjä, sillä kehityksen keskeytymisestä johtuvaa hävik-kiä ei havaittu emeissä eikä pienis-sä kävyissä. Emikukintojen ollessa herkimmillään kukinnan aikaan tai pian sen jälkeen on riski, että ruis-kutus häiritsee kukintojen ja sie-menten kehitystä aiheuttaen tyhjien siementen muodostumista. Tyhjien siementen osuudet eivät kuitenkaan eronneet kummassakaan kokeessa merkitsevästi käsittelyjen välillä.

Koejärjestelyssä havaittiin lohko-tuksen poistaneen hyvin sijainnin aiheuttamia eroja, mutta kuusikloo-nien erojen havaittiin vähentävän tulosten luotettavuutta. Kloonia ei kyseisenä vuonna voitu ottaa huo-mioon koejärjestelyssä viljelmi-en heikohkon kukinnan takia. Eri kuusiklooneilla on havaittu eroja esimerkiksi kukinnan määrässä ja

hyönteisten esiintymisessä, ja ruis-kutuskokeessa se havaittiin osu-vasti: Conserve -käsittelyyn osui poikkeuksellisen runsaasti kukki-neita klooneja, jonka vaikutukses-ta käsittely näytti vähentäneen kä-pykoisan esiintymistä. Kukintojen määrän huomioiminen poisti kui-tenkin vaikutuksen.

Injektointi torjuntakeinona on hyvin työläs ja aineiden nousuno-peus ja leviäminen latvukseen, sekä mahdolliset rungolle rei’ityksestä aiheutuvat ongelmat vaatisivat lisää testausta. Menetelmänä se sisältää kuitenkin hyviä mahdollisuuksia etenkin ympäristöherkillä alueilla ja muilla erityiskohteilla.Tutkimus tehtiin yhteistyössä Sie-menForelian kanssa, ja sitä rahoit-tivat Metsänjalostussäätiö, Metsä-miesten Säätiö sekä Maa- ja metsä-talousministeriö.

Eevamaria Harala

KOKEMUKSET SUMU- JA REPPURUISKUTUSTEN SOVELTUVUUDESTA SIE-MENVILJELMIEN TUHO-LAISTORJUNTAAN

Palviainen, Taru. 2008. Kasvin-suojeluaineiden vaikutus kuusen (Picea abies (L.) Karst.) käpy- ja siemenhyönteisiin. Joensuun yli-

opisto, Metsätieteellinen tiedekun-ta, metsäympäristön hoidon ja suo-jelun pro gradu työ. 52 s.

Opinnäytetyössä tehtiin kaksi tor-juntakoetta ja yksi torjuntakokeilu, joissa testattiin kasvinsuojeluainei-den tehokkuutta käpyjä ja siemeniä vioittavia hyönteisiä vastaan kuu-sen siemenviljelmillä.

Ensimmäinen koe tehtiin yhteis-työssä Metsätalouden kehittämis-keskus Tapion kanssa Kangasnie-men kahdella kuusen siemenviljel-mällä. Satunnaistettujen lohkojen kokeessa testattiin valmisteen Su-mi Alpha 5 FW (tehoaineena esfen-valeraatti) toimivuutta. Ruiskutus-koe toteutettiin traktoriin kytketyl-lä sumuruiskulla, jossa oli erillinen siiveke, jonka suuttimet suuntau-tuvat kohti puiden latvuksia. Kah-tena torjuntakäsittelynä kokeessa olivat ruiskutus kukintojen ollessa avoimina (0,7 l/ha) sekä ruiskutus toistettuna, kun kävyt olivat alka-neet kehittyä. Kokeen kontrollikä-sittelyt olivat ruiskuttamattomat ja vedellä ruiskutetut kuusen vartteet. Koejäsenet muodostuivat 20 kuu-sivartteen paririvistä. Näiden välil-le jätettiin 35 metrin suojavälit es-tämään torjunta-aineen kaukokul-keumaa naapurikoejäseniin. Ruis-kutuksen ylettyminen latvuksiin varmistettiin pitkiin vapoihin kiin-nitetyillä vesiherkillä papereilla.

Kuva 2. Kuusen käpykärpänen munii avoimiin emikukin-toihin keväällä. (kuva Metla/Erkki Oksanen)

Kuva 1. Käpykääriäisen toukka siirtyy siemenistä syö-mään kävyn lapakkoa myöhemmin kesällä. (kuva Metla/Erkki Oksanen)


Torjuntakokeilu tehtiin Kangas-niemessä kahden muun kuusen siemenviljelyksen alueella samal-la traktoriin kiinnitetyllä sumuruis-kulla kuin ensimmäinen torjunta-koe. Testattavana aineena oli bio-loginen valmiste Bacillus thurin-giensis, jonka valmistenimi on Tu-rex WP 50. Aineen tiedettiin toimi-neen Ruotsissa tehdyissä kokeissa kuusenkäpykoisaa ja käpymittarei-ta vastaan. Torjuntakokeilussa sie-menviljelyksen 1 ha suuruinen alue ruiskutettiin Turex-valmisteella (10 kg/ha) ja kontrollinäytteet kerättiin käsittelemättömistä vartteista sie-menviljelyksen vastakkaiselta kul-malta. Vierekkäisellä viljelmällä ruiskutettiin 1,5 ha alue kahdesti Turex-valmisteella ja kontrollinäyt-teet kerättiin käsittelemättömistä vartteista tämän viljelyksen toises-ta kulmasta, jonne torjunta-aineen ei oletettu kulkeutuneen. Kuusen vartteet ruiskutettiin molemmin puolin.

Kolmas torjuntakoe toteutettiin yhteistyössä Siemen Forelia Oy:n kanssa Pieksänmaalla sijaitsevalla kuusen siemenviljelyksellä. Koe oli osa yhteispohjoismaista koesarjaa. Suomessa testattiin esfenvaleraatin (Sumi Alpha 5 FW) ja pistiäis- ja perhostoukkien torjuntaan soveltu-vaa diflubentsuronia (Du Dim 48 SC). Vastaava valmiste on Suomes-sa rekisteröity nimellä Dimilin-nes-te. Koe toteutettiin käpyurakoijan nostolaitteen avulla reppuruiskuil-la satunnaistettujen lohkojen ko-keena, jossa kukin varte sai arvotun käsittelyn: ruiskuttamaton, ruisku-tus vedellä, ruiskutus Sumi Alpha 5 FW (0,05 % liuos) tai ruiskutus Du Dim 48 SC (0,06 % liuos). Kus-takin vartteesta ruiskutettiin kolme runsaskäpyistä oksaa Hardin C–5 manuaalisilla reppuruiskuilla 3 ba-rin paineella. Oksakohtainen ruis-kutus oli nopea, 1–3 s, simuloiden todellista ruiskutusta.

Koe toteutui suunniteltua myö-hemmin, joten ruiskutushetkellä kukinnot olivat alkaneet sulkeutua tai olivat juuri sulkeutuneet.

Vuonna 2006 hyönteistuhot eivät olleet huipussaan, sillä kuusenkä-pykoisan tuhoja havaittiin 11–21 % kävyistä ja kuusenkäpykääriäisen 2–15 % kävyistä. Käpykärpäsen tu-hoja oli vain alle kolmessa prosen-tissa käpyjä. Kuusensiemensääskeä ja kuusensiemenkiilukaista esiintyi siemenissä erittäin vähän. Vuon-na 2006 pahimmat tuhot aiheutti-kin kuusentuomiruoste, joka vioitti 10–40 % viljelyksien kävyistä.

Hyönteisten alhainen esiintymis-määrä vaikeutti tulosten tulkin-taa

Kokeiden tulokset jäivät käytän-nön kannalta vaatimattomiksi. Su-mi Alpha 5 FW ruiskutus ei vähen-tänyt käpyihin ja siemeniin koh-distuvia tuhoja kuten ei myöskään Du Dim 48 SC. Viimeksi mainittu ei toiminut myöskään Ruotsissa ja Norjassa tehdyissä vastaavissa ko-keissa. Valitettavasti kokeet eivät pysty osoittamaan luotettavasti, et-tä testatut aineet ovat tehottomia.

Yksi syy koetuloksiin lienee hyönteisten alhainen esiintyminen. Täydelliseen torjuntaan ei pystytä, mutta runsaat hyönteiskannat voi-daan palauttaa alhaisiksi torjunnan avulla. Jos kannat ovat jo alhaiset, niin torjunta on tarpeetonta. Tor-juntakokeilussa Turex WP 50 laski käpykoisan ja mittariperhosten (ku-va 4) vioitusta vain 20 prosentista 14 prosenttiin ja 24 prosentista 17 prosenttiin kävyistä. Ruotsalaisis-sa tutkimuksissa on havaittu, ettei Turex WP 50 alenna vioitusta tätä alemmaksi.

Kokeissa käytetyt pitoisuudet oli-vat muille tuhonaiheuttajille laa-dittuja suositusarvoja. Mikäli olisi testattu pitempiä ruiskutusaikoja, suurempia pitoisuuksia tai erilaista torjunnan ajoitusta ja toistuvuutta, voisi tulos olla erilainen. Jatkossa tulisi testata useampia pitoisuuksia ja erilaisia ajoituksia, mikä käytän-nössä aiheuttaa sen, että kokeet on tehtävä pienimuotoisina eikä käy-tännön torjuntakalustoa voida käyt-tää koetoiminnassa. Oman haas-

teensa asettaa se, että torjuttavana on yhtäaikaisesti useanlaisia hyön-teisiä (perhoset, pistiäiset, sääsket, kärpäset), joiden muninnan ajoitus vaihtelee suhteessa kävyn kehityk-seen.

Reppuruiskutuskokeen suunnit-telussa huomioitiin viljelyksen ra-kenne eli eri kuusikloonit. Näiden välillä havaittiinkin eroja eri hyön-teislajien iskeytymisessä ja havain-to kannustaa huomioimaan kuusik-loonin osana koejärjestelyä myös tulevina vuosina.

Ruiskutuskokeen siemenet rönt-genkuvattiin ja testatuilla kasvin-suojeluaineilla ei havaittu negatii-vista vaikutusta täysien siementen osuuteen.

Metsäntutkimuslaitoksen Suonen-joen yksikössä tehtyä tutkimus-ta rahoittivat Metsämiesten Sää-tiö, Metsänjalostussäätiö ja Maa- ja metsätalousministeriö.

Taru Palviainen ja Tiina Ylioja

ERI KUUSIKLOONIT HOUKUTTELEVAT ERI TUHOHYÖNTEISIÄ

Siitonen, Johanna. 2008. Kuusi- kloonin vaikutus käpy- ja siemen-tuholaisten esiintymiseen siemen-viljelyksillä. Helsingin yliopisto, Maatalous-metsätieteellinen tiede-kunta, metsäeläintieteen pro gradu työ. 69 s. + 4 liitesivua.

Siemenviljelysten tavoitteena on tuottaa tasaisesti tasalaatuista, itä-vää siementä, jota käyttämällä met-sänjalostustyön tuottamat kasvu- ja laatuominaisuudet siirtyvät talous-metsiin. Kuusen siemenviljelyksil-lä tuotantoa määrää kuuselle luon-tainen kukinnan määrän vaihtelu. Nyt tuotantoikäiset kuusen siemen-viljelykset koostuvat pluspuiden vartetuista klooneista. On toden-näköistä, että kuusikloonit eroavat käpy- ja siementuoton lisäksi myös niiden alttiudessa käpy- ja siemen-


Kuva 4. Mittariperhosen vioitus kuusen nuoressa kävys-sä. (kuva Metla/Erkki Oksanen)

Kuva 3. Hyönteisten torjuntakokeissa vuonna 2007 teh-tiin kuusen siemenviljelmällä ensimmäinen ruiskutus siinä vaiheessa, kun emikukinnot olivat auki. (kuva Tiina Ylioja)

tuholaisten aiheuttamille vahingoil-le. Työssä tutkittiin Korpilahdella sijaitsevan vuonna 1968 perustetun siemenviljelyksen (numero 170) vuoden 2006 käpysadon aikaista vaihtelua kloonien tuhoalttiudessa.

Käpytuholaisten osalta aineistos-sa oli 29 pohjoissuomalaista kuu-sikloonia ja siementuholaisia tut-kittiin röntgenkuvista kaikkiaan 58 kloonista (3–10 vartetta per klooni). Siemenviljelyksellä esiintyi vuonna 2006 runsaimpana tuhonaiheuttaja-na kuusentuomiruoste (49 % kä-vyistä). Talvikkiruostetta tavattiin vähemmän (12 %), kuten myös eri hyönteistuholaisia (kuusenkäpy-koisaa 17 % kävyistä, kuusenkäpy-kääriäistä 12 % kävyistä, kuusen-käpykärpästä 7 % kävyistä ja kuu-senkäpysääskeä 11 % kävyistä). Kävyistä löydettiin myös toukkia, joiden alustavasti arvellaan olevan Resseliella-sukuun kuuluvia käpy-suomusääskiä. Karistetuista sieme-nistä kuusensiemenkiilukaista ta-vattiin vain 9 % siemenistä eikä sie-mensääskeä tavattu lainkaan.

Tuhohyönteisriski vaihtelee eri klooneilla

Kuusikloonien välillä havaittiin selvää vaihtelua tuhonaiheuttajien

esiintymisessä ja kuusiklooni se-litti lähes poikkeuksetta käpy- se-kä siemenhyönteisten esiintymis-tä riippumatta siitä, huomioitiinko latvusten kukintojen määrä, vart-teiden pituus tai muu kloonien kas-vupaikkaan taikka kukinnan ajoi-tukseen liittyvä tieto. Kuusikloo-nin vaikutus oli vahvaa alttiudessa käpysuomusääskellä, käpykoisal-le ja käpykärpäsellä (27–44 % ko-konaisvaihtelusta). Kloonikohtaisia alttiuseroja esiintyi hyönteisiä vä-hemmän käpyruosteilla. Siemen-hyönteisillä kloonivaihtelu oli voi-makkaampaa siemenkiilukaisella kuin siemensääskellä. Jälkimmäi-nen suosi klooneja, joiden kukinta oli aikaista.

Alttiit kloonit eivät houkutelleet useita tuhonaiheuttajia ja tämän vuoksi tuhoalttiuden kloonivaihte-lun vaikutus viljelykseltä saatavan siemensadon laatuun jäi pienek-si. Hyönteiset tai sienet eivät vali-koi siemensadosta pois kokonaisia klooneja, vaan eri kuusikloonit ovat alttiita eri tuhonaiheuttajille ja sie-meniä karsiutuu siten tasaisesti pois eri klooneista. Tuloksesta ei kuiten-kaan pidä vetää lopullisia johto-päätöksiä, sillä tuhovuoden 2006 hyönteiskannat olivat melko alhai-set ja etenkin hyönteistuhot vähäi-

set. Aineistoa tarvitaan enemmän, usealta viljelykseltä ja useammalta käpyvuodelta. Vaikutuksia voi olla myös vaikeampi nähdä ensimmäi-sen sukupolven viljelyksillä, jois-sa kuusikloonimäärät ovat korke-at. Hyönteisten ja muiden tuhonai-heuttajien rooli korostuu jalostus-syklin edetessä: korkeamman suku-polven viljelykset tuottavat sieme-nensä pienemmällä kloonivalikoi-malla, jolloin mahdolliset alttiuse-rot tuhonaiheuttajia vastaan voivat korostua siemensadon vuotuisessa koostumuksessa.

Työhön laadittiin kuvaukset ylei-simmistä tuhonaiheuttajista ja tut-kimuksen aikana kehitetty käpytu-hojen määrityskaavio. Työ tehtiin Metsäntutkimuslaitoksen Suonen-joen toimintayksikössä yhteistyös-sä Punkaharjun toimintayksikön ja Siemen Forelia Oy:n kanssa. Tutki-musta rahoittivat Metsänjalostusää-tiö, Maa- ja metsätalousministeriö sekä Metsämiesten Säätiö.

Johanna Siitonen ja Tiina Ylioja


Katri Himanen

Himanen, Katri. 2008. Kuusen siementen liotuskäsittely ennen taimitarhakylvöä. Pro gradu –työ. Helsingin yliopisto. Metsäekologi-an laitos. 87 s.

Kuusen siementuotanto ei pysty vastaamaan metsänuudistamisen siementarpeeseen ja niinpä hyvä-laatuisesta kuusen siemenestä on jatkuva pula. Pulan taustalla ovat 1970-luvulta jatkunut kuusen vil-jelymäärien kasvu sekä kuusen sie-mentuotannon ongelmat. Kuusen siemeniä voidaan joutua varastoi-maan pitkään, ja viime vuosina sie-mentä ja taimia on jouduttu tuo-maan myös ulkomailta. Taimituo-tannon menetelmien kehittyminen ja siirtyminen paakkutaimien kas-vatukseen ovat tiukentaneet vaati-muksia siementen laadulle ja itä-misnopeudelle. Taimien kasvatus-tulosta voidaan pyrkiä parantamaan idätys- ja kasvatusolojen säätelyn lisäksi siemenerien laatua kohenta-malla.

Siementen esikäsittelyt voidaan jakaa heikot ja tyhjät siemenet pois-taviin sekä elinvoimaa lisääviin kä-sittelyihin. Roskat ja tyhjät sieme-net voidaan havupuilla poistaa pai-neilmaan ja painovoimaan perustu-villa menetelmillä. Männyllä toimi-vat PREVAC- ja IDS-menetelmät, joissa siemeneristä poistetaan vau-rioituneet ja kuolleet siemenet, ovat osoittautuneet kuusella ongelmalli-siksi. Siementen elinvoimaa lisää-

Kuusen siementen itämistävoidaan jouduttaa liotus-käsittelyllä

viä käsittelyitä ovat mm. stratifioin-ti eli kosteiden siementen kylmäkä-sittely sekä erilaiset kemikaaliliuos-käsittelyt. Stratifioinnin on havaittu nopeuttavan kuusen siementen itä-mistä, mutta toimivan huonosti pit-kään varastoiduilla siemenerillä.

Elinvoimaa lisäävien käsittelyi-den teho perustuu ensisijaisesti sie-menten vesipitoisuuden nousuun

käsittelyn aikana. Näin itäminen voi käynnistyä kasvualustalla heti kylvön jälkeen ilman veden imey-tymisen alkuvaihetta. Yksinkertai-simmillaan käsittely voidaan tehdä liottamalla siemeniä vedessä. Tä-män on havaittu nopeuttavan usei-den havupuulajien, myös kuusen itämistä. Käsittelyillä, kuten teke-mällä liotuskäsittely vaihtuvassa

Kuva 1. Kuusen siementen itämistä ja taimien alkukehitystä seu-rattiin olosuhdekaapeissa. (kuva Pekka Helenius)


vedessä, on myös pyritty vähentä-mään siemenissä olevia, mahdolli-sesti kasvitauteja aiheuttavia mik-robeja. Menetelmien yksityiskoh-tia, kuten sopivinta käsittelyn pi-tuutta ja lämpötilaa ei ole kuiten-kaan tutkittu kuusella säädellyissä, nykyaikaisiin taimien kasvatusoloi-hin sovellettavissa olosuhteissa.

Työssä tutkittiin kolmen erilai-sen liotustavan, seisovan, ilmaste-tun ja vaihtuvan veden käsittelyjen vaikutusta itämiseen ja sirkkataimi-en kuolleisuuteen. Ilmastus -käsit-telyssä veteen pumpattiin ilmaa, ja näin pyrittiin pitämään huolta sie-menten hapensaannista käsittelyn aikana. Hapen puute voi estää sie-menten itämisen. Kokeillut liotus-ajat olivat 12 ja 24 tuntia. Kokeessa oli mukana kaksi kuusen metsikkö-siemenerää, joista toinen oli tuleen-

tunut edellisenä syksynä ja toista oli varastoitu 17 vuotta. Käsiteltyjä siemeniä idätettiin sekä turpeessa olosuhdekaapeissa (kuva 1) että la-boratoriossa petrimaljoilla 21 vuo-rokauden ajan (kuva 2). Turveidä-tyksessä seurattiin myös orastumis-vaiheen taimien kuolemista. Työn toisessa osassa siemeniä liotettiin ennen laboratorioidätystä 12, 24, 36, 48, 60 ja 72 tunnin ajan 15, 24 ja 29 °C lämpötiloissa seisovassa vedessä ja liotusvesien happipitoi-suudet mitattiin käsittelyiden päät-teeksi. Koe tehtiin kolmella sieme-nerällä.

Päätulokset:

• Käsittelyillä voitiin aikaistaa itä-mistä sekä laboratorioidätykses-

sä että siemeniä turpeessa idätet-täessä, muttei nostaa lopullista itämisprosenttia eli itämiskapasi-teettia. Vaikutukset olivat saman-kaltaiset sekä tuoreella, että pit-kään varastoidulla siemenerällä.

• Kokeiltujen käsittelytapojen (sei-sova, ilmastettu ja vaihtuva vesi) vaikutukset itämiseen olivat sa-mankaltaiset.

• 24 tunnin pituiset käsittelyt olivat 12 tunnin käsittelyjä tehokkaam-pia.

• Käsittelyillä ei ollut vaikutusta sirkkataimien kuolleisuuteen.

• Työn toisessa osassa liotusveden happipitoisuuksien havaittiin las-kevan käsittelyajan kasvaessa. Alhaisimmat veden happipitoi-suudet mitattiin korkeimmassa käsittelylämpötilassa (29 °C).

• Käsittelylämpötilaan tulee kiinnit-tää huomiota. Kun käsittely teh-tiin 29 °C lämpötilassa, itävyyk-sien havaittiin laskevan kaikilla kolmella siemenerällä pisimmil-lä käsittelyajoilla. Kokeessa 15 ja 24 °C käsittelylämpötilat osoit-tautuivat turvallisiksi.

• Pisimmissä käsittelyissä joidenkin siementen siemenkuoret avautui-vat, vaikka itävyys laboratorio-olosuhteissa ei välttämättä alen-tunutkaan. Tällaiset siemenet voi-vat vaurioitua kylvössä, joten sie-menkuorten avautuminen asettaa rajoituksia käsittelyn pituudelle.

Kuva 2. Kuusen siementen laboratorioidätystä kostutetun imu-paperin päällä petrimaljassa. Kuva otettu 7 vrk:n kuluttua idätys-testin alkamisesta. (kuva Pekka Helenius)


Punkaharjulle uusi 2. polven mäntypluspuiden kokoelma

Metlan Punkaharjun toimintayksikössä istutettiin elokuussa uusi männyn pluspuiden kloonikokoelma, josta tulee metsänjalostuksen keskeinen resurssi vuosikymmeniksi eteenpäin. Sen tavoitteena on tulevaisuuden metsänvilje-lyaineiston laadun parantaminen.

Kloonikokoelma istutetaan Metsäntutkimuslaitoksen Punkaharjun tutkimuspuistoon. Neljäntoista hehtaarin laajuinen männyn pluspuukokoelmien keskittymä on yksi tärkeimmistä metsänjalostuksen aineistovarannoista maassamme.

Vanhimmat kokoelmat ovat nyt täyttäneet tehtävänsä, joten ne on lopetettu ja alue käytettiin uuden klooniko-koelman perustamiseen. Uuteen kokoelmaan taltioitavat lähes 350 emopuuta on valittu hyvän laatunsa ja kasvun-sa perusteella noin 30 vuotta vanhoista koeviljelyksistä. Kyseessä ovat siis jo männyn 2. polven pluspuut.

Varttaminen ja vartteiden alkukasvatus on tehty Metlan Haapastensyrjän jalostuskoeasemalla. Vartteiden ke-hittymisen nopeuttamiseksi kokoelma-aluetta hoidetaan intensiivisesti. Risteytyksiä nyt istutettavissa, 2–4 -vuo-tiaissa vartteissa, päästään tekemään jo noin kymmenen vuoden kuluttua. Kaikkiaan kokoelmaan tulee yli 2000 vartetta.

Metsänjalostusta jo 1940-luvulta lähtien

Kokoelmat ja niissä tehtävät risteytykset palvelevat valtakunnallista metsänjalostusohjelmaa, joka kuuluu Metsäntutkimuslaitoksen viranomaistehtäviin.

Metsänjalostuksen tarkoituksena on tuottaa metsän-viljelymateriaalia, joka on perinnölliseltä laadultaan ja kasvultaan parempaa kuin luonnonmetsistä saatava aineisto. Metsänjalostus alkoi Suomessa 1940-luvun lopulla pluspuuvalinnalla luonnonmetsistä. Pluspuis-ta kerätyt varteoksat on vartettu siemenviljelyksiin tuottamaan siementä käytännön metsänviljelyyn. Sa-malla ne on vartettu kloonikokoelmiin metsänjalos-tuksen ja tutkimuksen tarpeita varten.

Männyn jalostetulla metsänviljelyaineistolla on jo saavutettu tilavuuskasvussa keskimäärin 15–20 pro-sentin parannus metsikköaineistoon verrattuna, sa-malla kun puiden laatu on selvästi parantunut. Nyt perustettavan kloonikokoelman puiden avulla saa-daan tulevaisuudessa entistä parempaa metsänviljely-aineistoa. Tutkimuspuisto, johon kloonikokoelma is-tutetaan, on osa Metsähallituksen hallinnoimaa valta-kunnallista tutkimusmetsäverkkoa.

Seppo Ruotsalainen ja Matti Haapanen

Kuva. Metlan Haapastensyrjän jalostusasemalla vartetut ja alkukasvatetut männyn pluspuiden vartteet istutettiin Pun-kaharjulle uuteen männyn risteytystarhaan. Taustalla näkyy vanhaa mäntykokoelmaa. Kloonikokoelmat palvelevat jalos-tustarkoituksia, kuten pluspuilla tehtäviä kontrolloituja ris-teytyksiä. (kuva Metla/Tarja Salminen)


LÄMMIN SYKSY VIIVÄSTYTTÄÄ KUUSEN SILMUJEN PUHKEAMISTA KEVÄÄLLÄ

Søgaard, G., Johnsen, Ø., Nilsen, J. and Junttila, O. 2008. Climatic control of bud burst in young seedlings of nine provenances of Norway spruce. Tree Physiolo-gy 28:311–320.

Ilmastonmuutostutkimus tuo uutta tietoa myös taimen-kasvattajille. Norjassa tutkittiin kasvukaappiolosuh-teissa lyhytpäivä(LP)käsittelyjakson pituuden (4, 6 ja 8 viikkoa) ja sen aikaisen lämpötilan (9–21 ºC), syksyn vilutuksen keston (2, 4, 6 viikkoa) sekä keväistymisen aikaisen päivän pituuden (12 vs. 24 h) vaikutusta 1- ja 2-vuotisten kuusentaimien silmun puhkeamisen ajoit-tumiseen keväällä.

Korkea lämpötila LP-käsittelyn aikana, vilutuksen puute syksyllä ja matala lämpötila keväällä viivästyt-tivät kaikki taimien lepotilan purkautumista. Taimien silmut kuitenkin puhkesivat ja kasvu alkoi, mikäli tai-met olivat keväistymisen aikana pitkän päivän olosuh-teissa (24 h). Sen sijaan lyhyen päivän olosuhteissa (12 h) vain viidennes em. silmuista puhkesi. Mitä pitem-pään taimia vilutettiin, sitä nopeammin silmut puhkesi-vat ja ne puhkesivat myös lyhyen päivän olosuhteissa. LP-käsittelyn aikainen korkea lämpötila viivästytti sil-mujen puhkeamista keväällä, vaikka taimia vilutettiin-kin riittävästi.

LP-käsittelyjakson pidentäminen 4 viikosta 8 tai 12 viikkoon nopeutti silmujen puhkeamista noin viikolla. Tämä tulos on havaittu taimitarhakokeissakin, vaikka tavallisesti taimitarhoilla käytetään vain 4 viikon tai si-tä lyhyempiä käsittelyjä.

Tulokset ovat mielenkiintoisia taimenkasvattajan kannalta: korkea lämpötila LP-käsittelyn aikana vii-västytti taimien keväistymistä ja silmujen puhkeamis-ta. Aikaisemmin Suomessakin pidettiin ensimmäisen vuoden kuusentaimia muovihuoneessa pitkälle syk-syyn. Sittemmin taimia on alettu siirtämään ulkoken-tille männyn lailla jo heinäkuussa tai aiemminkin. Sa-moin LP-käsittely toteutetaan enenevässä määrin ulko-kentillä. Voisiko olla niin, että LP-käsittely yhdistetty-nä matalampiin ulkolämpötiloihin aikaistaisi kuusen-taimien silmujen puhkeamista keväällä verrattuna sii-hen, että taimia pidettäisiinkin syksyllä LP-käsittelyn aikana ja muutamia viikkoja sen jälkeen lämpimässä

Julkaisusatoa

muovihuoneessa? Luonnollisesti taimien juuret tarvit-sevat karaistuakseen viileneviä lämpötiloja, eikä taimia kannata pitää liian kauan lämpimissä olosuhteissa syk-syllä. Joka tapauksessa lämmin loppukesä ja syksy joh-tavat silmujen hitaampaa puhkeamiseen keväällä, mi-kä puolestaan saattaisi selittää sen, miksi keväthallois-sa paleltuvat joinakin vuosina silmut ja toisina vuosina neulaset silmujen säästyessä.

Risto Rikala

KUUSEN TAIMIEN RAVINNETANK-KAUKSESTA HYÖTYÄ SYYSHALLOJA VASTAAN

Luoranen, J., Lahti, M. & Rikala, R. 2008. Frost hardiness of nutrient-loaded two-year-old Picea abies seedlings in autumn and at the end of freezer storage. New Forests 35(3): 207–220.

Taimien korkeahkon ravinnepitoisuuden on todettu no-peuttavan niiden juurtumista ja kasvua. Taimien ravin-nepitoisuutta voidaan nostaa taimitarhalla syyskesän lannoituksilla lyhytpäiväkäsittelyn (LP) jälkeen, jol-loin lannoitus ei enää vaikuta taimien kokoon. Näitä syyslannoituksia kutsutaan usein ravinnetankkauksek-si. Pohdintaa on kuitenkin aiheuttanut se, vaikuttaako ravinnetankkauksella saatava taimien korkeampi typpi-pitoisuus taimien karaistumiseen ja toisaalta karaistu-misen purkautumiseen seuraavana keväänä.

Vastauksia tähän pohdintaan etsittiin Suonenjoella, jossa testattiin kaksivuotiaiksi kasvatettavien, 4.–25.7. LP-käsiteltyjen ja kolmeen erilaiseen typpipitoisuuteen (10,6, 16,1 ja 22,3 g/kg) lannoitettujen taimien pakkas-kestävyyttä 4 kertaa syksyllä ja 2 kertaa seuraavana ke-väänä pakkasvarastoinnin ja heti sulatuksen jälkeen. Mukana oli myös lyhytpäiväkäsittelemätön taimierä, jonka typpipitoisuus oli 17,5 g/kg.

Päätulokset• Alhaisin typpitaso hidasti silmun muodostumista

syksyllä• Neulasissa ja rangassa heikoin pakkaskestävyys oli

alhaisimmalla typpitasolla (10,6 g/kg), jonka kes-tävyys syyskuun lopulla ja lokakuussa oli jopa hei-kompi kuin LP-käsittelemättömien taimien


• Syyskuussa alimmalla typpitasolla taimien silmujen pakkaskestävyys oli heikoin, mutta lokakuussa erot olivat hävinneet

• Syksyn typpitankkaus ei vaikuttanut taimien pakkas-kestävyyteen keväällä

• Tulosten perusteella suositellaan, että kuusen paak-kutaimia lannoitetaan LP-käsittelyn jälkeen niin, että neulasten typpipitoisuus syksyllä olisi 15–25 g/kg

Jaana Luoranen

Toukka- ja aikuisvaiheen ravinnon mer-kitys tukkimiehentäin sukukypsyydelle

Thorpe, K. & Day, K. 2008. Reproductive maturati-on in the large pine weevil Hylobius abietis: the relati-ve importance of larval and adult diet. Agricultural and Forest Entomology 10: 53–59.

Tukkimiehentäit eivät ole kuoriutuessaan sukukypsiä, vaan tarvitsevat aikuisena ravintosyöntivaiheen, jon-ka jälkeen ne ovat valmiita munintaan. Toukkavaiheen ravinnon sopivuus vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti ja minkä kokoisena tukkimiehentäit kuoriutuvat. Lajin kehittymisen kannalta suotuisimmissa osissa Euroop-paa, eli Britanniassa, tukkimiehentäin kehitys munas-ta aikuiseksi kestää 15 kuukautta, kun taas Lapissa jo-pa 5 vuotta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin toukka- ja aikuisvaiheen ravinnon vaikutusta tukkimiehentäin li-sääntymismenestykseen. Lähtöoletuksena oli, että se-kä toukka- että aikuisvaiheen ravinnolla on vaikutusta tukkimiehentäin lisääntymiskäyttäytymiseen. Aikuiset tukkimiehentäit eivät syö pelkästään havupuiden taimi-en kuorta ja nilaa, vaan myös kuorta hakkuutähteistä ja muusta kenttäkerroksen kasvillisuudesta sekä isojen puiden latvuksista.

Toukkien kehitys pölleissä

Luonnosta pyydettyjen tukkimiehentäiden annettiin munia säilytysrasioissa paperin päälle. Kaikkiaan 580 tukkimiehentäin munaa kerättiin ja kasvatettiin neljän eri isäntäpuulajin pölkyissä: euroopanmustamännyl-lä (Pinus nigra ssp. laricio), sitkankuusella (Picea sit-chensis), douglaskuusella (Pseudotsuga menziesii) ja japaninlehtikuusella (Larix kaempferi). Jokaisesta puu-lajista käytettiin kasvatuksiin seitsemän pölliä. Jokai-seen pölliin tehtiin 20 pientä reikää, joihin tukkimie-hentäiden munat sijoitettiin. Pöllejä pidettiin +20 °C asteessa 16:8 tunnin fotoperiodilla.

Ensimmäiset aikuiset kuoriutuivat 81 päivässä. Kuo-riutuvien aikuisten määrässä ja painossa oli suuria ero-ja sekä lajien välillä että lajien sisällä, euroopanmus-tamännyllä aikuiset kuoriutuivat 81–127 päivässä. Eri

puulajien välillä keskimääräiset kuoriutumisajat vaih-telivat paljon, vaihteluvälin ollessa 81–154 päivää. Eu-roopanmustamännyltä kuoriutuneiden aikuisen painot (101–187 g) olivat suurempia kuin luonnosta kerätyil-lä (60–180 g) yksilöillä Britanniassa. Hitaimmin tukki-miehentäit kehittyivät sitkankuusella ja nopeimmin eu-roopanmustamännyllä.

Joka puulajista kuoriutuneet naaraat kerättiin erilleen ja laitettiin säilytysrasioihin. Naaraita pidettiin ilman ruokaa +4 °C asteessa 26 päivää, jotta niiden sukukyp-syyden kehittyminen pysähtyisi. Koetta jatkettiin siten, että tunnetusta puulajista kuoriutuneiden naaraiden an-nettiin syödä yhtä puulajia koko sen ajan, kunnes ne saavuttivat sukukypsyyden. Ravintona käytettiin eu-roopanmustamännyn, sitkankuusen, douglaskuusen ja japaninlehtikuusen hybridin, henrinlehtikuusen (Larix × marschlinsii), 3-vuotiaita taimia. Koetaimien keski-läpimitta vaihteli 5,1 mm (sitkankuusi) douglaskuusen 7,2 mm:iin. Jakamalla eri puulajeilta kuoriutuneet naa-raat eri puulajeille syömään saatiin kokeeseen 16 eri käsittelyvaihtoehtoa.

Päätulokset• Naaraat saavuttivat sukukypsyyden keskimäärin 17

päivässä. 89 % kuoriutuneista naaraista tuotti munia kokeen aikana. Kevyillä yksilöillä muninnan aloitta-minen kesti pitempään kuin kookkaammilla yksilöil-lä.

• Aikuisten paino ennusti hyvin sukukypsyyden saavut-tamisen ajankohtaa. Suurimmat aikuiset yksilöt kuo-riutuivat euroopanmustakuuselta. Keskimäärin naa-raat aloittivat muninnan 23 päivän kuluttua siitä, kun ne olivat kuoriutuneet. Vaihteluväli muninnan aloi-tuksessa oli 10–49 päivää.

• Naaraat munivat keskimäärin 0,1–3,7 munaa päiväs-sä. Munien koko vaihteli paljon, 0,241–1,079 mm3.

• Suurimmat naaraat lisääntyivät tehokkaammin kuin kevyemmät. Ne alkoivat tuottaa munia nopeammin, tuottivat niitä enemmän ja munat olivat suurem-pia kookkailla naarailla kuin kevyemmillä naarailla. Tukkimiehentäiden yksilönkehityksessä munan ko-ko on merkittävä tekijä, koska suuremmasta munasta syntyneet toukat kehittyvät todennäköisimmin aikui-siksi asti kuin pienestä munasta kehittyneet.

• Lyhytaikaisella ravinnonvalintakokeella ei saatu nä-kyviin merkittäviä eroja tukkimiehentäin käyttäyty-misessä tai lisääntymisessä eri ravintokasvien välil-lä.

• Koska tukkimiehentäi on hyönteiseksi verrattain pit-käikäinen, yksilöt voivat elää jopa neljä vuotta, niin on todennäköistä, että mahdolliset ravintokasvien ai-heuttamat erot lisääntymisessä tulisivat näkyviin pa-remmin vasta pitempikestoisessa kokeessa.

Heli Viiri

SisällysTaimiuutiset 3/2008

Taimiuutiset-lehti vuonna 2008Aineistot toimitettava viimeistään / Ilmestyy: talvi 28.11. / 29.12.

KIRJOITTAJAT . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2

YMPYRÄ SULKEUTUU SUONENJOELLA . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3Pertti Harstela

OTOKSIA SUONENJOELTA 40 VUODEN VARRELTA . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4Marja Poteri

COLDNSURE-TESTI KUUSEN TAIMIEN PAKKASVARASTOINTI VALMIUDEN MITTAUKSESSA . . . 6Risto Rikala ja Kyösti Konttinen

KOIVUTISLE TAIMIKOIDEN SUOJAAMISESSA HIRVITUHOILTA . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10Risto Heikkilä ja Sauli Härkönen

PINTAKASVILLISUUDEN TORJUNTA VARMISTAA HYVÄN PELLONMETSITYSTULOKSEN . . . . . 12Jyrki Hytönen ja Paula Jylhä

LAIKKUMÄTÄSTYKSELLÄ ÄESTYSTÄ PAREMPI KANNATTAVUUS KUUSEN ISTUTUSALOILLA . . 15Karri Uotila

ENSIMMÄISET HYöNTEISTEN TORJUNTAKOKEET KUUSEN SIEMENVILJELMIENKÄPYTUHOLAISIA VASTAAN . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18Eevamaria Harala, Taru Palviainen, Johanna Siitonen ja Tiina Ylioja

KUUSEN SIEMENTEN ITÄMISTÄ VOIDAAN JOUDUTTAA LIOTUSKÄSITTELYLLÄ. . . . . . . . . . . 22Katri Himanen

PUNKAHARJULLE UUSI 2. POLVEN MÄNTYPLUSPUIDEN KOKOELMA . . . . . . . . . . . . . . . . . 24Seppo Ruotsalainen ja Matti Haapanen

JULKAISUSATOA . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25

PUUPELTOCITY . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27

Documents

Taimiuutiset 3/2008