Taimiuutiset 2/2010

Tai

mi u

uti

set

2/2010

M e t s ä n t u t k i m u s l a i t o s

Toimittaja Marja Poteri MetsäntutkimuslaitosItä-Suomen alueyksikkö[email protected]

JulkaisijaMetsäntutkimuslaitosItä-Suomen alueyksikkö

ISSN 1455-7738, 2010Hansaprint Direct Oy, Vantaa

TilauksetTilaushinta vuodeksi 2010 on35 euroa. Taimiuutiset ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Tilaukset toimittajalta tai verkkolomak-keella http://www.metla.fi/metinfo/taimitieto/index.htm.

Yhteistyössä mukana

Fin Forelia OyHermannin aukio 3EPL 105870100 Kuopio

Ab Mellanå Plant OyMellanåvägen 3364320 Dagsmark

Pohjan Taimi OyKaarreniementie 1688610 Vuokatti

Taimi-Tapio OyNäsinlinnankatu 48 DPL 9733101 Tampere

UPM Metsä Joroisten taimitarhaKotkatlahdentie 12179600 Joroinen

Taimitarhojen tietopalvelu toimittaa Taimiuutiset-lehteä, järjestää alan kursseja sekä julkaisee oppaita.

TaittoEija Lappalainen

Kansikuva On kasvun aika. (valokuva Metla/Erkki Oksanen)

Eevamaria HaralaMetsäntutkimuslaitosItä-Suomen alueyksikköJuntintie 15477600 [email protected]

Juha HeiskanenMetsäntutkimuslaitosItä-Suomen alueyksikköJuntintie 15477600 [email protected]

Heikki HenttonenMetsäntutkimuslaitosEtelä-Suomen alueyksikkö, VantaaPL 1801301 [email protected]

Otso HuituMetsäntutkimuslaitosItä-Suomen alueyksikköJuntintie 15477600 [email protected]

Kyösti KonttinenMetsäntutkimuslaitosItä-Suomen alueyksikköJuntintie 15477600 [email protected]

Marja PoteriMetsäntutkimuslaitosItä-Suomen alueyksikköJuntintie 15477600 [email protected]

Juho RantalaMetsäntutkimuslaitosItä-Suomen alueyksikköJuntintie 15477600 [email protected]

Risto RikalaMetsäntutkimuslaitosItä-Suomen alueyksikköJuntintie 15477600 [email protected]

Timo SaksaMetsäntutkimuslaitosItä-Suomen alueyksikköJuntintie 15477600 [email protected]

Heikki SmolanderMetsäntutkimuslaitosItä-Suomen alueyksikköJuntintie 15477600 [email protected]

Kirjoittajat

3Taimiuutiset 2/2010

Heikki Smolander

Parikymmentä vuotta Metsänvilje-lyn koeaseman johtajana osaltani päättyi vuoden vaihteessa. Siirryin Metsänviljelyn koeasemaksi pe-rustetun Suonenjoen yksikön joh-tajan tehtävistä metsänviljelyn eri-koistutkijan tehtäviin. Kiitän tässä yhteydessä teitä taimituotannon ja metsänviljelyn ammattilaisia yh-teistyöstä ja ennen kaikkea uudistu-mispaineiden luomisesta tutkimuk-sen suuntaan.

Tässä tilanteessa tuntuu sopivalta käsitellä tutkimuksen ja käytännön suhteita. Metsänviljelyteknologian emeritus professori Pertti Harstelan mukaan näiden tulee olla terveen vihamieliset. Käytännön terve vi-hamieli onkin ollut monesti käyttö-voima Suonenjoen yksikön kehittä-misessä. Olen ymmärtänyt, että se oli myös syy Metsänviljelyn koe-aseman perustamiseen v. 1968.

Aivan alkuvaiheisiini johtajan tehtävissä liittyi Kaskialueen metsä-lautakuntien johtajien kirje Metlan johdolle. Siinä kysyttiin kohteliain sanakääntein, voisivatko suonenjo-kelaiset ryhdistäytyä ja tehdä edes jotakin käytännön taimituotannon ja metsänviljelyn ongelmien ratkai-semiseksi.

Tämä vanhojen muistelu indi-koikoon tutkimuksen ja käytännön suhdetta tällä suppealla sektoril-la. Olennaisempi osa on toimijoi-den uudistumisprosessit käytännön ja tutkimuksen rajapintana. Halu-an sillä haastaa taas muodissa ole-va käsitteen: tutkimustiedon siirto käytäntöön.

Kehitä – osta – varasta

Professori Jyrki Kettunen jakaa yri-tysten uudistumismenetelmät (i) ke-hittämiseen, (ii) ostamiseen ja (iii) varastamiseen. Näistä varastaminen on hänen mukaansa halvin, käyte-tyin ja lähes aina toimivin. Moni hyvin menestynyt yritys on aloit-tanut sillä. Harva taitaa tietää, että Jaakko Murron ja Jaakko Pöyryn ensimmäinen yhteinen hanke oli kopioida USAsta ostettu vaneriteh-das ja pistää sitten tehtaan koneiden kopioiden valmistus käyntiin osana sotakorvaustoimituksia. Siinä alku kaksikon maineikkaalle suunnitte-lutyölle ja nyt globaalisti toimivalla Pöyry-konsenille.

Mutta ensin takaisin historiaan. Kaskialueen metsälautakuntien johtajat tekivät aika pian selväksi, että kritiikki kohdistuu enemmän-kin metsänhoidon professori Erk-ki Lähteeseen kuin itse Suonenjo-keen. Mutta kyllä siinä oli tietysti viestiä meitä metsänhoidon osaston tutkijoitakin kohtaan. Me tutkimme silloin käytännön mielestä sellaisia toisarvoisia ongelmia kuten puiden taimien ravinteidenotto, puiden yh-teyttäminen ja puiden pakkaskestä-vyys.

Käytännöstä tuli myös kritiikkiä kansainvälisissä sarjoissa julkai-semisesta. Tämä palaute käynnisti pohdiskelut tiedonsiirrosta käytän-töön tai ekstensiosta, kuten anglo-saksit toimintaa silloin nimittivät.

Neuvottelut käytännön toivomas-ta ulkomaisten julkaisujen käännös-palvelusta johtivat taimitarhanhoi-tajien koulutuspakettiin yhdessä yli-opistotutkijoiden kanssa. Varsinai-nen konsepti sitten varastettiin Tom

Landiksen vetämästä US Forest Servicen ekstensioyksiköstä. Kun vielä onnistuimme varastamaan Marja Poterin Helsingin yliopistol-ta saatiin homma käyntiin ESR-ra-hoituksella Metlan palvelujohtajan vastustuksesta huolimatta. Hän olisi halunnut, että palvelut hinnoiteltai-siin täysillä kertoimilla ja laskutet-taisiin taimituottajilta myös tutkijan palkan osalta. Saattoi olla kumman-kin osapuolen onni, että tutkimus-johtaja Kärkkäinen ja ylijohtaja Pohtila arvostivat enemmän uut-ta avausta tutkimustiedon siirrossa kuin asiakkailta saatua rahaa.

On nöyrästi tunnustettava, että muutkin meidän suonenjokelaisten tutkijoiden onnistuneet avaukset on varastettu muualta. Ajatus metsän-viljelyteknologian professuurista ja alan tutkijaryhmästä oli professori Pentti Hakkilan ajatus, jonka läpi-vieminen ei olisi onnistunut ilman hänen neuvojaan ja johdon täyttä tukea sekä Marjatta ja Eino Kollin säätiön rahoitusta.

Metsänuudistamisen laadunhal-lintahanke, joka paljasti uudistami-sen karun tilan yksityismetsissä, ko-pioitiin UPM:stä. Fred Kalland teki kovasti töitä, ennen kuin sai meidät uskomaan, että se on varastamisen arvoinen konsepti. Harmi vain, ettei MMM löytänyt sopivaa momenttia puolelle miljoonalle eurolle hom-man pyörittämiseen kehittämis-vaiheen jälkeen. Nyt MMM käyt-tää vuodessa muutamia kymmeniä miljoonia KEMERA-rahaa epäon-nistuneiden uudistusalojen korjaa-miseen. Sille rahalle oli silloin ja on edelleenkin momentti olemassa.

Olemme me kopioineet paljon muutakin, mutta palataan niihin

Varastaminen on uudistumisen ydinosaamista

4 Taimiuutiset 2/2010

muilla foorumeilla. Yhden yhteisen aktin taimituottajien kanssa haluan nostaa esiin. Se oli yhteinen taiste-lu taimien kokoluokituksen purka-miseksi Metsänviljelyaineistojen kauppalain valmistelun yhteydes-sä. Kuvio oli kutkuttava. Takapiru-namme toimi silloinen ylitarkastaja Hannu Kukkonen MMM:stä. Hän ei asemansa puolesta voinut toimia itse näkyvästi, mutta antoi kaiken aikaa vihjeitä, miten pitäisi edetä. Kun taimituottajat ja myös me tut-kijat olimme jo luovuttaneet MTK:n puolustaessa entistä maailmaa, Hannu viestitti: älkää luovuttako, vaan painakaa päälle. Kokoluokitus jäikin historiaan. Hyvä tai paha, sen saa joku muu arvioida. Me tutkijat odotimme vilkkaamman tuotekehit-telyn käynnistymistä ja selkeämpää laadulla ja palveluilla kilpailua puh-taan hintakilpailun sijaan.

Miten uudistua?

Mutta sitten lopuksi uudistumisen metodiikkaan. Kehitystyön määri-telmä on Kettusen (s. 9-10) mukaan lyhyesti esitettynä: Yritys tekee ke-hitystyötä menestyäkseen tulevassa liiketoimintaympäristössä. Tässä on kolme tärkeää komponenttia (kom-mentit kirjoittajan lyhentämät):

(i) Yritys tekee...; ei muut yrityk-

sen puolesta, ei edes Metla(ii) ...kehitystyötä menestyäkseen...;

menestys on ainut tavoite, ei näyttävyys eikä julkisuus

(iii) ... tulevassa liiketoimintaympä-ristössä; on haastavin osa mää-ritelmää - se tarkoittaa mm., et-tä jo käsissä olevien ongelmien ratkaisemiseen kehitystyö on liian monesti hidas

Kehuinkin jo menetelmistä halvinta eli varastamista. Kettusen mukaan: ”Taitava varastaminen on prosessi, jonka tulee kuulua jokaisen yrityk-sen ydinosaamiseen”. Varastettava löytyy usein oman alan ulkopuo-lelta. Puutarhapuolelta varastami-sestahan taimituottajilla on hyvät perinteet, mutta kannattaa katsella muitakin aloja.

Toiseksi halvinta eli ostamista olemme Metlasta käsin yrittäneet teille tuputtaa. Jotkut teistä ovatkin käyneet maksaviksi asiakkaiksem-me. Saatuja euroja olennaisempaa on meille ollut luottamuksellinen vuorovaikutus. Hyvät kysymykset kun ovat tutkimukselle kultaakin kalliimmat. Uskon, että tietotaidon ja koulutuksen ostamisella olisi ny-kyistä enemmän sijaa, koska alalta puuttuu ammatillinen peruskoulu-tus.

Uudistumisen kalleinta metodia, omaa kehitystyötä, on tuomittu te-kemään aina alan pioneerit. Kun on niin pitkällä, ettei löydy varastetta-vaa ja ostettavaa, on panostettava omaan kehitystyöhön. Muuten ei uudistu ja pärjää tulevassa toimin-taympäristössä.

Vaikka lähtökohtaisesti kehittä-minen on aina yrityksen omaa toi-

mintaa, ei tutkimuksen näkökul-masta mikään ole kiehtovampaa kuin päästä sellaiseen partnerina mukaan. Meille tutkijoille tunte-mattomaan maastoon menossa on aina oma viehätyksensä. Me voim-me tuoda kehitystyöhönne vain tie-toa ja ymmärrystä, teidän vastuulla on, ettei kehitystyön ideaa – yrityk-sen menestymistä tulevassa liiketoi-mintaympäristössä - vesitetä tutki-muksen nimissä.

JälkisanatViimeiseksi lauseeksi varastan Juk-ka Itkosen runon Pate Eettisen tes-tamentti viimeiset säkeet – hiukan muutettuna, kuten asioille varasta-misen yhteydessä usein tehdään:

”Ja viimeiset sanatViidalta lainaan, Voi, hyvät ystävät varastakaa”

Viite

Jyrki Kettunen 2008. Uudistu kette-rästi. Kehitä, osta ja varasta. Talen-tum. 213 s.

MMT Heikki Smolander toimii met-sänviljelyn erikoistutkijana Metlan Itä-Suomen alueyksikössä Suonen-joella.


Risto Rikala

Vapaa ja ennalta- määräytynyt kasvu

Taimien erilainen kasvurytmi ai-kuisiin puihin verrattuna on tun-nettu kauan. Taimien ensimmäisen vuoden kasvu on ns. vapaata kas-vua: siemenestä itäneen sirkkatai-men silmusta kehittyy ensimmäinen vuosikasvain, jonka kärkeen muo-dostuu loppukesällä päätesilmu uu-sine neulasaiheineen. Tästä silmus-ta seuraavana keväänä puhkeavaa pituuskasvua kutsutaan ennalta-

määräytyneeksi. Silmuun muodos-tunut verson aihe ja neulasaiheet venyvät täyteen mittaansa. Kun tä-mä ennaltamääräytynyt kasvu lop-puu heinäkuussa, taimen pituuskas-vu kuitenkin jatkuu. Tätä jatkokas-vua kutsutaan vapaaksi kasvuksi, jossa uusia neulasaiheita syntyy ja ne kasvavat saman tien täyteen mit-taansa (Cannell ym. 1976). Toisena vuonna kuusentaimilla ennaltamää-räytyneen ja vapaan kasvun raja on täysin liukuva (kuva 1A) (Wühlisch ja Muhs 1986). Myöhemmin niiden raja muodostuu vuosi vuodelta sel-vemmäksi ja samalla vapaan kas-vun osuus vähenee, kunnes puula-

jista ja alkuperästä riippuen häviää kokonaan 6–10 vuoden iässä.

Kolmas kasvuun liittyvä tunne-tumpi termi on jälkikasvu. Jälkikas-vu tarkoittaa loppukesällä muodos-tuneen päätesilmun ennenaikaista puhkeamista jo samana syksynä eli itse asiassa se on ennaltamääräyty-nyttä kasvua.

Nuoruuden ongelmat

Taimen vanhetessa vapaan kasvun osuus pienenee ja samalla lyhenee myös pituuskasvuun kulunut aika (kuvat 1 ja 2). Tämä korostuu ete-

Vapaa- ja ennaltamääräytynyt kasvu, jälkivaikutus ja kuusen taimien kasvurytmi

Kuva 1. Siirtyminen vapaasta kasvusta ennaltamääräytyneeseen kasvuun Wühlischin ja Muhsin (1986) mukaan.


läisemmillä alkuperillä, joilla kas-vu alkaa myöhemmin, mutta jat-kuu pitempään kuin pohjoisemmil-la alkuperillä. Kasvatuskammioissa tehtyjen kokeiden mukaan vapaan kasvun osuus vaihtelee toisena kas-vukautena alkuperittäin 16–21 % (Ununger ym. 1988), kun taas ulko-na toteutetussa kokeessa eteläsaksa-laisella kuusialkuperällä toisen kas-vukauden vapaan kasvun osuudeksi saatiin peräti 64 % ja kolmantena-kin vuonna vielä 59 % (Wühlisch ja Muhs 1986). Pollardin ja Loga-nin (1976) mukaan vielä neljänte-nä kasvukautena mustakuusella va-paan kasvun osuus oli alkuperästä riippuen 10–27 %.

Nuoruusvaiheen pitemmän kas-vukauden on arveltu johtuvan siitä, että nuorella iällä taimen on hyö-dynnettävä koko kasvukausi mah-dollisimman tehokkaasti kyetäkseen kilpailemaan pintakasvillisuuden kanssa. Kuusen taimet luontaisessa kehityskulussaan yleensä syntyvät suojuspuuston alle, jolloin ne eivät altistu syyshalloille yhtä helposti kuin aukealle syntyneet tai istutetut taimet.

Taimikasvatuksessa ennaltamää-räytyneen ja vapaan kasvun merki-tys käy ilmi pysäytettäessä taimien pituuskasvu lyhytpäiväkäsittelyllä.

Ensimmäisen vuoden taimella, jon-ka kasvu on vapaata koko ajan, lii-an lyhyt päivänpituus ”silmuunnut-taa” sirkkataimet jo kohta itämisen jälkeen, jos häirintävaloa ei käyte-tä. Toisena vuonna ja myöhemmin LP-käsittely ”puree” kuusentaimilla parhaiten vasta vapaan kasvun aika-na juhannuksen jälkeen.

Jälkivaikutus

Siemenen syntypaikan jälkivaiku-tuksella tarkoitetaan ilmiötä, jossa emon kasvupaikan ympäristöteki-jät muuttavat enemmän tai vähem-män pysyvästi jälkeläisten ominai-suuksia (Ruotsalainen 1994). Jo 1980-luvulla esitettiin tuloksia jäl-kivaikutuksesta (Bjørnstad 1981): eteläisessä siemenviljelysympäris-tössä kehittyneissä siemenistä kas-vaneiden kuusentaimien kasvujak-so oli useita viikkoja pitempi kuin pohjoisempana kasvavista alkupe-räisistä pluspuista kerätyistä sie-menistä kasvaneilla taimilla. Myö-hemmissä norjalaistutkimuksissa muovihuoneessa (lämpimässä) teh-

dyistä risteytyksistä peräisin olevis-ta siemenistä kasvatettujen taimien pakkaskestävyys on ollut heikompi kuin vastaavista ulkona (kylmem-mässä) tehdyistä risteytyksistä pe-räisin olevista siemenistä kasvate-tuilla taimilla (Johnsenin ym. 1995, 2005) (kuva 3). Tämä on siis eri asia kuin eteläisen taustapölytyksen aiheuttama kasvurytmin muutos, jo-ka voidaan huomioida siemenvilje-lyksen käyttöalueen määrittelyn yh-teydessä.

Johnsenin (2009) yhteenvedon mukaan siemenen syntypaikan olo-suhteet vaikuttavat taimien karais-tumisen purkautumiseen, kasvun ajoittumiseen sekä pakkaskestä-vyyden kehittymiseen ja että vaiku-tus kestää vuosia tai voisi olla jopa pysyvä. Mahdollisesti ainakin osa jälkivaikutuksesta selittyy sieme-nen suotuisammasta kehitysympä-ristöstä johtuvalla suuremmalla va-paan kasvun määrällä ensimmäisinä kasvukausina.

Kuva 2. Kuusen taimien pituuskasvun ajoittu-minen ja silmun muodostuminen (bud set) 2.–6. kasvukaudella (GP2–GP6) kuudella risteytysalku-perällä (F=Ranska, S=Ruotsi, Lappi) (Ununger ym. 1988).

Kuva 3. Muovihuoneessa kasvatettujen ensim-mäisen kesän kuusen taimien päätesilmun muo-dostumisen riippuvuus kukinnan ja siemenen kehityksen aikaisesta lämpötilakäsittelystä (läm-pösummat, dd). Käsittelyt toteutettu lämmite-tyissä muovihuoneissa ja ulkona (Johnsen ym. 2005).


Viitteet

Bjørnstad, Å. 1981. Photoperiodical after-effects of parent plants en-vironment in Norway spruce (Pi-cea abies (L.) Karst. Seedlings. Meddelelser fra Norsk institutt for skogforskning 36(6). 30 s.

Cannell, M.G.R., Thompson, S. & Lines, R. 1976. An analysis of in-herent differences in shoot growth within some north temperate co-nifers. Teoksessa: Cannel, M. & Last, F. (toim.) Tree physiology and yield improvement. Academic Press. London: 173–220.

Johnsen, Ø. 2009. Norway spru-ce adapt to climate change faster than expected! NordGen Skogs konferanse “Foryngelse i skog-reisingsområder” 28.–30.9. 2009

Bergen. (http://www.nordgen.org/ngdoc/forest/Konferanser/2009_Johnsen.pdf)

-, Skrøppa, T., Haug, G., Apeland, I. & Østreng, G. 1995. Sexual repro-duction in a greenhouse and redu-ced autumn frost hardiness of Pi-cea abies progenies. Tree Physiolo-gy 15: 551–555.

-, Ø., Fossdal, C.G., Nagy, N., Møl-man, J., Dæhlen, O.G. & Skrøppa, T. 2005. Climatic adaptation in Pi-cea abies progenies is affected by the temperature during zygotic em-bryogenesis and seed maturation. Plant, Cell and Environment 28: 1090–1102.

Pollard, D.F.W. & Logan, K.T. 1976. Inherent variation in “free” growth in relation to numbers of needles produced by provenances of Pi-

cea mariana. Teoksessa: Cannel, M.G.R. & Last, F.T. (toim.): Tree physiology and yield improve-ment. Academic Press. London. s 246–251.

Ruotsalainen, S. 1994. Perimä vai ympäristö: mikä ratkaisee siemen-viljelysjälkeläistön kestävyyden? Metsäntutkimuslaitoksen tiedon-antoja 525: 35–46.

Ununger, J., Ekberg, I. & Kang, H. 1988. Genetic control and age-re-lated changes of juvenile growth characters in Picea abies. Scan-dinavian Journal of Forest Rese-arch 3(1): 55–66.

Wühlisch, G. von & Muhs, H.-J. 1986. Influence of age on sylleptic and proleptic free growth of Nor-way spruce seedlings. Silvae Gene-tica 35(1): 42–48.

Risto Rikala ja Kyösti Konttinen

Tausta

Pakkasvarastoinnin lisääntymises-tä huolimatta ehkä puolet taimista varastoidaan taimitarhoilla edelleen ulkokentillä. Ulkovarastoinnissa lämpimät syksyt, nopeat lämpötila-muutokset ja varhainen lumen su-laminen aiheuttavat home-, paleltu-mis- ja ahavavaurioita (Reid 1989).

Paakkutaimien juurten pakkas-kestävyys paranee syksyllä alenevi-en lämpötilojen myötä, mutta kestä-vyys voi jopa välillä heiketä syksyi-sen lämpöjakson seurauksena (Stat-tin & Lindström 1999). Juurten vau-

rioitumisen kannalta riskialttiimpia aikoja ovat lämpimän syksyn jälkei-set, ennen lumisuojan syntyä sattu-vat pakkaset. Mitä myöhemmin tai-met siirretään ulos muovihuoneesta, sitä myöhemmin juuret karaistuvat. Konttisen (2005) mukaan syyskuun lopulla kuusentaimien juuret eivät kestäneet -10 ˚C:n altistusta, vaan lähes kaikki kuolivat. Lokakuun lopullakin vain noin puolet taimis-ta kesti -15 ˚C. Tosin jo heinä-elo-kuussa muovihuoneesta ulos siir-rettyjen taimien pakkaskestävyys oli hieman parempi kuin vasta lo-kakuussa ulossiirretyillä taimilla.

Keinolumetusta taimien suojaa-misessa talviaikana on käytetty Ruotsissa jo 1980-luvulla (Lind-

ström 1989) ja Suomessakin toista-kymmentä vuotta (Nieminen 1998). Menetelmää ei kuitenkaan voida käyttää ennen kuin ilman lämpötila laskee useamman asteen nollan ala-puolelle.

Puutarhapuolella ja myös Poh-jois-Amerikan metsätaimitarhoilla käytetään keinolumetukseen erilai-sia suojakankaita, styroks- ja poly-uretaanilevyjä sekä turvetta paak-kutaimien suojaamiseen (Tinus 1981, Whaley ja Buse 1994, Lan-dis 2005). On myös kokeiltu juu-ripaakkujen lämmittämistä lämpö-kaapeleilla (Ellis & Fedkenheuer 1988). Harvoista suojaamismene-telmien vaikutuksista lunta lukuun ottamatta on kuitenkaan julkaistu

Avomaalla talvivarastoitavientaimien suojaus


tuloksia. Suomessa ei tiettävästi ole keinolunta lukuun ottamatta käytet-ty tai laajemmassa mitassa kokeil-tu muunlaisia suojia metsätaimitar-hoilla.

Suonenjoen taimitarhalla seurat-tiin kahtena talvena erilaisten kat-teiden vaikutusta versojen ja juu-ripaakkujen lämpötilaan sekä kuu-sentaimien kuntoon lumettomien ja lumisien talvien olosuhteita matki-en.

Aineisto ja menetelmät

Koe toteutettiin kahtena talvena (2007/08 ja 2008/09) varastoimalla taimia ulkona erilaisten suojien al-la. Suojat sijoitettiin joko taivasalle niin, että lumi satoi suojien tai suo-jattomien taimien päälle tai akryy-likatteiseen katokseen, joka esti lu-mipeitteen muodostumisen. Talvien aikana seurattiin lämpötiloja sekä taimien versojen tasolta että juuri-paakusta ja keväällä lumien sulettua määritettiin näytetaimien kunto sil-mävaraisesti ja juurten kasvupoten-tiaalitestillä.

SuojausmenetelmätKoetta varten rakennettiin Suonen-joen taimitarhalla 4–5 m2 suojia se-kä katoksen alle (ei lunta) että vie-

reiselle avoimelle hiekkakentälle (taulukko 1, kuva 1).

Talvella 2007/08 käsittelyihin 1–4 ja 7–10 sijoitettiin 16 taimiarkkia neliön muotoon tiiviisti toisiaan ja maata vasten. Neljän keskimmäisen arkin ryhmässä oli kaksi paikallis-ta alkuperää edustavaa 1- ja 2-vuo-tiasta kuusiarkkia (PL81F), joiden ympärille asetettiin suoja-arkeiksi lyhyiksi jääneitä 2-vuotiaita taimia. Koe aloitettiin 1.11.2007 ja puret-tiin lumen sulettua 22.4.2008. Var-sinaisia toistoja ei kokeessa ollut.

Talvikautena 2008/09 koe tois-tettiin saatujen kokemusten perus-teella muutamin muutoksin: käytet-tiin vain 1-vuotiaita kuusentaimia (PL81F), pakkaspeite laitettiin pel-kästään taimien varaan, ei kehikon päälle. Sen sijaan kokeiltiin taimi-tarhoilla yleisesti käytössä olevaa mustaa katekangasta. Lisäksi yli-määräisenä käsittelynä taimia va-rastoitiin maahan lasketulla suur-alustalla katoksessa. Jokaiseen kä-sittelyyn sijoitettiin yhdeksän (3x3) taimiarkkia. Pakkasvarastoituja

Taulukko 1. Varastointikäsittelyt talvikausina 2007/08 ja 2008/09.

Kateaineet:Polyuretaanilevystä (Finnfoam, 50 mm) rakennettu suojaPakkaspeite Silmu (harmaa, 4 mm paksu huopamainen kangas, 300 g/m2, Intrade Partners Oy)Musta katekangas (polypropyleenikudos, 100 g/m2, Taimi-Tuote)

Kuva 1. Talvikaudella 2008/09 toteutettu koe. Etualalla taivasalla olevat käsittelyt ja takana katoksessa lu-mettomina pidetyt käsittelyt sekä mittauskoju. Yläkuvassa tilanne 30.10.2008 ja alakuvassa 2.3.2009.


taimia oli yhdessä pahvilaatikossa. Koe aloitettiin 30.10.2008 ja suoja-ukset purettiin 28.4.2009.

MittauksetTaimien lämpötilaa seurattiin taimi-en latvojen puolivälin korkeudelta sekä paakusta tunnin välein. Lu-mivaipan paksuutta mitattiin kaksi kertaa viikossa. Lisäksi käytössä oli Metlan Suonenjoen yksikön sääha-vaintoaseman lämpötila- ja lumi-mittaukset.

Molempina vuosina varastoinnin jälkeen keväällä arvioitiin taimien kunto silmävaraisesti ennen taimien valintaa kasvatustesteihin. Hiekalla täytettyihin 0,7 litran muoviruuk-kuihin istutettuja taimia (20 tain-ta/käsittely) kasvatettiin kasvihuo-neessa (22/17 °C, päivä/yö), jossa päivän pituutta jatkettiin 18 tuntiin keinovaloilla. Taimia kasteltiin 2–3 kertaa viikossa niin, että hiekka py-syi jatkuvasti kosteana. Kolmen viikon kasvatuksen jälkeen lasket-tiin paakusta uloskasvaneiden uu-sien juurien (>1 cm) lukumäärä ja pituus sekä mitattiin uuden kasvun pituus ja arvioitiin neulasten rusket-tuminen 10 %:n luokissa.

SääolosuhteetAnkaria ja pitkäkestoisia pakkasia ei koetalville sattunut. Talvikuukau-det 2007–08 marraskuuta lukuun ot-tamatta olivat 3–5 °C keskimääräis-tä lämpimämpiä. Syystalvi 2008 oli 2–4 °C keskimääräistä lämpimäm-pi, mutta tammi-maaliskuu 2009 olivat lähellä keskiarvoa. Ensilumi molempina vuosina satoi marras-kuussa. Vahvimmillaan lumivaippa oli maalis-huhtikuussa 40–60 cm.

Tulokset ja tarkastelua

Lumen vaikutus paakkujen lämpö-tilaanKoetalvien kovimmat pakkaset sat-tuivat vasta kevättalvella. Ajanjak-solla 1.–10.1.2008, jolloin lunta oli 0–1 cm ja ilman lämpötila laski -15 °C:een (kuva 2), koholla olevan suuralustalla paakkujen lämpötila

Kuva 2. Juuripaakkujen lämpötila (katkoviivat=ulkona, yhtenäiset viivat=katoksessa) sekä ilman (pisteviiva) lämpötila 1.–10.1.2008, kun lunta oli 0–1 cm ja sitä satoi 7–8 cm lisää 7.1.2008. Ulko=ulkona, SA=suuralusta, maa=laskettuna alas, koho= kohotetussa asennos-sa, PU=poluuretaani, pakkasp. =pakkaspeite taimien varassa, vert.= maahan laskettu taimiarkki.

Kuva 3. Ilman ja juuripaakkujen lämpötila eri suojauskäsittelyis-sä 14.–18.1.2009, kun lumipeitteen paksuus on 12 cm. Selityksiä: PU=polyuretaani, katek. =katekangas, SA=suuralusta, maa=laskettuna (5 cm:n ilmatila), koho=normaaliasennossa (20 cm:n ilmatila).

Kuva 4. Ilman ja juuripaakkujen lämpötila eri suojauskäsittelyissä 15.–18.2.2009, kun lumipeitteen vahvuus oli 30–40 cm. Katso seli-tykset kuvassa 3.


laski puolen vuorokauden viiveellä -14,5 °C:een. Alas lasketulla suur-alustalla (rako 5 cm) paakkujen lämpötila laski -9 °C:een ja hiekka-maata vasten lasketussa arkissa -7 °C:een.

Toisen koetalven tammikuussa, kun lunta oli 10–12 cm ja ilman lämpötila laski -20 °C:een (kuva 3), lumi osittain peitti kohotetun suur-alustan taimet, mutta ei vielä sulke-nut suuralustan ja maan pinnan vä-listä aukkoa (20 cm). Tuolloin paak-kujen lämpötila laski -15 °C:een ja ero ilman lämpötilaan olisi pienen-tynyt, ellei pakkanen olisi hellit-tänyt. Tuolloin maahan lasketulla (rako 5 cm) suuralustalla paakun lämpötila laski -9 °C:een ja maahan lasketussa arkissa -8 °C:een. Lu-mettomassa katoksessa vastaavasti maassa olleen arkin paakun lämpö-tila laski -12 °C:een.

Kun lunta satoi lisää, myös sen suojaava vaikutus lisääntyi. Helmi-kuussa lunta oli maassa 37 cm ja il-man lämpötila laski useana päivänä -16…-19 °C:een (kuva 4). Lumivai-pan kokonaan peittämän kohotetun suuralustan taimipaakkujen lämpö-tila laski vain -3,5 °C:een ja maahan lasketulla alustalla sekä hiekkapoh-jalla -2,7 °C:een. Samanaikaises-ti lumettomassa katoksessa maa-han lasketulla suuralustalla paakun lämpötila laski alimmillaan -16,1 °C:een ja hiekka-alustallakin ole-vassa arkissa -12 °C:een.

Tulokset tukevat Lindströmin (1986) ja Sutisen ym. (1996) mit-

taustuloksia, jotka on saatu paperi-pottitaimilla. Nyt käytetyissä Plan-tek-arkeissa kennojen väliin jää il-matilaa, mikä nopeuttanee juuripaa-kun jäähtymistä paperikennotaimiin verrattuna. Tämän vuoksi on tärke-ää, että taimilaatikoiden reunat suo-jataan hiekalla tai muulla eristeellä. Näin vältetään paitsi taimien reuna-kuivumista, myös hidastetaan läm-pötilan laskua paakussa ja juurten kunto säilyy parempana (Lindström 1986).

Suojausmenetelmien vaikutus paak-kujen lämpötilaanIlman lämpötilan ollessa -15…-20 °C paakun lämpötila oli suojaa-mattomassa arkissa lumettomassa katoksessa 5–7 °C ja maahan las-ketulla (rako 1,5 cm) suuralustalla 3 °C ilman lämpötilaa korkeampi (kuvat 3–5). Polyuretaanilevystä rakennetussa suojassa paakun (juur-ten) lämpötila oli puolestaan 11 °C ja pakkaspeitteen sekä katekankaan alla 7–8 °C ilman lämpötilaa kor-keampi.

Suojauskäsittelyistä pakkaspeit-teen ja muovisen, mustan katekan-kaan alla juuripaakussa lämpötila pysyi keskimäärin 1–2 ˚C, enim-milläänkin vain 3 ˚C, korkeampana kuin vailla suojaa olleissa vertai-lutaimien paakuissa. Myös katteen tuennan (taimien/kehikon varassa) vaikutus jäi vähäiseksi. Tulos on jonkin verran heikompi kuin Lan-diksen (2005) ilmoittama arvio, jon-ka mukaan kankaat antavat 2,2–4,4

˚C:n suojan taimille kankaan laa-dusta ja paksuudesta riippuen. Sen sijaan polyuretaanilevystä (50 mm) rakennettu suoja nosti juuripaakun lämpötilaa 3–8 ̊ C lumettomaan ver-tailukäsittelyyn verrattuna riippuen ajankohdasta ja ilman lämpötilasta. Mitä kylmempi ilma, sitä suurem-pi oli polyuretaanisuojan vaikutus; alimmillaan ilman lämpötilan olles-sa -20 ̊ C juuripaakun lämpötila las-ki polyuretaanisuojassa -8 ˚C:aan.

Taimet

Näkyvät vauriotEnsimmäisen koetalven jälkeen ke-väällä lumen sulettua ja suojusten poistamisen jälkeen taimet kaikissa käsittelyissä vaikuttivat hyvin tal-vehtineilta ja terveiltä. Myös lumen alla sekä tukien että taimien varassa pakkaspeitteen alla olleet taimet oli-vat hyväkuntoisia.

Toisen koetalven jälkeen katok-sessa olleet taimet olivat sulaneet jo huhtikuussa ja niitä jouduttiin kas-telemaan ennen kuin ulkona olleet taimet sulivat. Katostaimissa oli myös vaurioita. Metsämyyrät olivat syöneet erityisesti polyuretaanisuo-jan (88 %), katemuovin (81 %) alla ja maahan lasketulla suuralustalla (15 %) olleita taimia sekä vertailu-taimia (30 %). Ulkona, lumen alla myyrät olivat syöneet vain polyure-taanisuojan alla olleita taimia (69 %). Myyrätuhojen lisäksi katok-sen 10–30 % taimissa oli kuivumis-vaurioita lähinnä arkkien reunoilla. Kuivumista ilmeni eniten suojaa-mattomissa taimissa.

KasvatustestiEnsimmäisen koetalven jälkeen kasvatustestissä selvin ero muodos-tui yksi- ja kaksivuotiaiden taimien välille. Kaksivuotisilla taimilla juur-ten kasvu oli lähes 1,5-kertainen yk-sivuotisiin nähden sekä katoksessa että ulkona (kuva 6). Vielä koros-tuneempana taimien ikäero ilmeni pakkasvarastoiduissa taimissa.

Ulkona (lumipeitteen alla) varas-toitujen taimien juurten kasvu oli

Kuva 5. Juuripaakkujen vuorokautinen minimilämpötila lumetto-massa katoksessa eri katteiden alla, vertailukäsittelyssä (taimiarkki hiekka-alustalla ilman katetta) ja maahan lasketulla suuralustalla il-man lämpötilan funktiona talvikaudella 2008–09.


Kuva 6. Talvikaudella 2007/08 varastoitujen taimien juurtuminen kasvatustestissä (uusien paakusta uloskasvaneiden juurien yhteis-pituus). Selitykset kuvassa 2. Pystyjana esittää keskiarvon keskivir-hettä (n=20).

Kuva 7. Talvikaudella 2008/09 varastoitujen taimien juurtuminen (uusien paakusta uloskasvaneiden juurien yhteispituus) kasvatus-testissä. Selitykset kuvassa 2. Pystyjana esittää keskiarvon keskivir-hettä (n=20).

hieman parempi kuin katostaimilla, mutta ero ei ollut tilastollisesti mer-kitsevä. Myöskään eri suojausme-netelmien välillä katoksessa tai tai-vasalla ei ollut merkitseviä eroja yk-sivuotisten taimien juurten kasvus-sa. Kaksivuotisilla taimilla juurten kasvu oli voimakkain polyuretaani-suojassa varastoiduilla taimilla.

Toisena talvena lumettomassa ka-toksessa varastoitujen taimien juur-ten kasvu oli heikompi kuin ulkona varastoiduilla taimilla (kuva 7). Sen sijaan suojausmenetelmillä ei ollut merkitsevää vaikutusta kasvatustes-tissä paakusta uloskasvaneiden juu-rien kasvuun. Vähäiset erot johtune-vat osin siitä, että kasvatustestiin ei otettu jo silminnähden heikentynei-tä taimia. Kuitenkin polyuretaanikä-sittelystä jouduttiin ottamaan myös myyrien vaurioittamia taimia, mikä heikensi niiden tulosta.

Juuret karaistuvat vähitellen ale-nevien lämpötilojen myötä (Bigras ym. 2001). Olennaisinta onkin saa-da juurille suojaa syystalven ensim-mäisinä pakkasina. Aiemmin Suo-

nenjoella tehdyissä kokeissa lähes kaikki kuusentaimien (juuripaak-kuineen) kestivät lokakuun lopussa -10 ˚C (Konttinen 2005), joulukuun alussa -17 ˚C ja tammikuussa jopa -24 ˚C altistuksen (Konttinen & Ri-kala 2000).

Syystalvina 2007 ja 2008 ei läm-pötila juuripaakussa kertaakaan las-kenut alle -10 ˚C. Niinpä taimien kasvatustestien tulokset osoittivat-kin varsin pieniä eroja kokeiltujen käsittelyjen välillä. Edes taimien varastointi maahan lasketulla suur-alustalla lumettomassa katoksessa ei heikentänyt havaittavasti juurten kasvua testissä. Joskin lumettomas-sa katoksessa talvehtineet 1-vuoti-aat taimet, suojauksesta riippumat-ta, vaikuttivat heikkokuntoisemmil-ta kuin ulkona lumen alla talvehti-neet. Myyrätuho vaikutti tulokseen osittain, mutta etenkin suojaamatto-mien taimien kuivuminen ja mah-dollisesti reunataimien juurten pa-leltuminen ovat riskejä, joita suoja-peitteet voisivat vähentää.

Johtopäätöksiä ja varaukset

Kokeilluista suojauksista vain po-lyuretaanisuoja vaikutti riittävältä, mikäli ilman lämpötila laskee alle -20 ˚C. Lämpimän syksyn jälkei-sissä nopeissa ilman lämpötilan las-kuissa, kun maa on vielä lämmin, saattaa kevyempikin kate, kuten pakkaspeite ja katekangas, hidastaa paakkujen jäähtymistä riittävästi. Jos lämpötila kuitenkin laskee no-peasti -25 …-30 ˚C:een useammak-si päiväksi, kevyistä suojista tuskin on hyötyä.

Kevätahavan vaikutusta ei pääs-ty tutkimaan, mutta kevyempikin katekangas todennäköisesti elimi-noi kuivattavan auringonsäteilyn haittavaikutukset. Jos käytetään va-lon ja kosteuden läpäisevää katetta suojauksena, on muistettava, että kevättalvella tilanteessa, jossa tai-mien päällä ei ole lunta, juuripaakut kuivuvat nopeasti ja taimia voidaan joutua kastelemaan jo yöpakkasten aikana. Vaalea kangas heijastaa sä-teilyä, kun taas tumma imee sitä ja lämmittää taimia, mikä voi myös kuivattaa taimia. Täysin kosteuden pitävät katteet taas saattavat nostaa homeriskiä pitkänä ja lämpimänä syksynä.

Koetalvina lämpötila ei laskenut kovin alas etenkään syystalvella ja pitkäaikaiset pakkasjaksot puuttui-vat kokonaan, minkä vuoksi johto-päätelmät suojausten vaikutuksista on jouduttu tekemään pitkälti läpi talvien tehtyjen lämpötilamittaus-ten perusteella.

Kirjallisuus

Bigras, F., Ryyppö, A., Lindström, A. & Stattin, E. 2001. Cold acclimati-on and deacclimation of shoots and roots of conifer seedlings. Teok-sessa: Bigras, F.J. & Colombo, S.J. (toim.). Conifer cold hardiness. s. 57–88.

Ellis, T. D. & Fedkenheur, A.W. 1988. Overwintering container seedlings using underground heat. Joint pub-lication of the Canadian Forestry Service pursuant to the Canada-Alberta Forest Resource Develop-


ment Agreement. Edmonton, Al-berta, Canada; Northern Forestry Centre, Forestry Canada. viii+65 pp. ISBN 0-662-16993-X.

Konttinen, K. 2005. Kuusen taimi-en juurten karaistuminen syksyllä muovihuoneessa ja ulkona. Taimi-uutiset 3: 8–11.

Konttinen, K. & Rikala, R. 2000. Tal-viaikaiset pakkasvauriot heiken-tävät kuusen paakkutaimien istu-tuksen jälkeistä menestymistä. Jul-kaisussa: Poteri, M. (toim.). Taimi-tarhatutkimuksen vuosikirja 2000. Metsäntutkimuslaitoksen tiedon-antoja: 69–78.

Landis, T.D. 2005. Overwintering container plants without refrigera-tion. Forest Nursery Notes 2005 – winter: 17–19.

Lindström, A. 1986. Outdoor winter storage of container stock on raised pallets—effects on root zone tem-peratures and seedling growth. Scandinavian Journal of Forest Re-search 1(1):37–47.

Lindström, A. 1989. Isolering med konstsnö ger bättre lagringsklimat. Skogshögskolan, Garpenberg. In-formation från skogsbrukets plant-grupp. Ett faktablad producerat av avd. För skogsförnyelse. Skogs-högsskolan, Garpenberg. Plantnytt 5. 4 s.

Lindström, A. & Stattin, E. 1994. Root freezing tolerance and vitali-ty of Norway spruce and Scots pi-ne seedlings; influence of storage duration, storage temperature, and prestorage root freezing. Canadian Journal of Forest Research 24(12): 2477–2484.

Nieminen, M. 1998. Joroisten tykki-lumikokeilun tulokset. Taimiuuti-set 2: 18–19.

Reid, J. I. 1989. Causes and control of overwintering damage in nur-sery stock. Teoksessa: Landis, D. (tekn koord.) Proceedings, Inter-mountain Forest Nursery Asso-ciation. August 14–18; Bismarck,

North Dakota. USDA Forest Servi-ce. General Technical Report RM-184: 108–114.

Stattin, E. & Lindström, A. 1999. Influence of soil temperature on root freezing tolerance of Scots pi-ne (Pinus sylvestris L.) seedlings. Plant and Soil 217: 173–181.

Sutinen, M.-L., Mäkitalo, K. & Suti-nen, R. 1996. Freezing dehydrati-on damages roots of containerized Scots pine (Pinus sylvestris) seed-lings overwintering under subar-tic conditions. Canadian Journal of Forest Research 26: 1602–1609.

Tinus, R. 1981. Succesful overwinte-ring of container-grown seedlings. Forest Nursery Proceedings. Ed-monton, Alberta. s. 26–41.

Whaley, R. E. & Buse, L.J. 1994. Overwintering black spruce con-tainer stock under a Styrofoam® SM insulating blanket. Tree Plan-ters’ Notes 45(2): 47–52.

Risto Rikala

Ulkomaiset taimitarhakäsikirjat suosittelivat aiemmin taimien säi-lytysajan kestoksi pakkasvarastossa puulajista riippuen 2–5 kk (Aldhous 1994, s. 211). Uudemmissa manu-aaleissa ohjearvot ovat pidentyneet: viileävarastossa (+1…+2 ̊ C) 2 vk–2 kk ja pakkasvarastossa (-4…-2 ˚C) 2–8 kk (Landis ym. 2008). Yllättä-vän varhain on jo pohdittu pitempiä-

kin, jopa ylivuotisia varastointijak-sojen mahdollisuutta (Brown 1973). Tuolloin kuitenkin todettiin, ettei tutkimuksia ole juuri tehty, joten spekulointikin on turhaa. Suomes-sa varastoinnin kesto käytännössä vaihtelee 4–8 kk riippuen lähin-nä pakkaus- ja varastointiajankoh-dasta, eikä pidemmistä varastointi-ajoista ole ollut tarve. Kestäisivätkö taimet pitemmän varastoinnin? En-tä miten kasvatus vaikuttaa taimien varastointikestävyyteen?

Alustavia havaintoja taimien pit-käkestoisesta pakkasvarastoinnista saatiin, kun Suonenjoella istutettiin vuonna 2000 yhtäjaksoisesti kahden talven yli pakkasvarastossa säilytet-tyjä kuusen paakkutaimia taimitar-hapeltoon. Testissä puolet taimista kuoli ja pääasiallisimmaksi syyksi arveltiin taimien kuivumista jo va-rastoinnin aikana. Varastoinnissa taimien laatua heikentävinä tekijöi-nä pidetäänkin lähinnä kuivumista ja hiilihydraattivaraston hupenemis-

Kauanko taimet säilyvätpakkasvarastossa, entävaikuttaako lannoitus?


ta sekä taimien homehtumista. Kui-vuminen riippuu paljolti pakkausten tiiviydestä ja lämpötilan laskun no-peudesta varastoinnin alussa. Pitkä varastointi saattaa myös kuivattaa juuria, kun paakku on jäässä. Tai-mien hiilihydraattivarasto laskee 6 kuukauden varastoinnissa 20–25 % (Ritchie 2004, Helenius ym. 2005).

Ravinnetankattujen kuusien ”ylivuotista” pakkas- varastointia

Suonenjoella tarjoutui uusi mahdol-lisuus seurata kasvatuksen vaikutus-ta kuusentaimien pakkasvarastoin-tikestävyyteen, kun myyrätesteihin kasvatetuista typpi- ja booritanka-tuista kuusentaimista jäi ylimäärä-taimia pakkasvarastoon.

Taimien historia lyhykäisyydes-sään: toisen kasvukauden heinä-

kuussa 2007 taimet lyhytpäiväkäsi-teltiin, minkä jälkeen niitä tankattiin Kekkilän Taimisuperex-lannoitteel-la (3 tasoa) (kutsutaan myöhemmin NPK-tankkaukseksi) ja booraksilla (2 tasoa) (kutsutaan B-tankkauksek-si) upottamalla kasvatusarkit elo-syyskuussa neljästi eri vahvuisiin lannoiteliuoksiin.

Tankkausten seurauksena saatiin typpi- ja booripitoisuudeltaan sel-västi erilaisia taimia (taulukko 1), vaikka taimien kokoon (pituus 19 cm) lannoitus ei vaikuttanutkaan. B-tankattujen taimien booripitoi-suudet nousivat jopa arveluttavan korkeiksi (>200 mg/kg). Marras-kuun alussa (1.11.2007) taimet vie-tiin pahvilaatikoihin pakattuina pak-kasvarastoon (-3...-5 ˚C) ja 19 kk:n kuluttua ne nostettiin varastosta su-lamaan 1.6.2009.

Miten taimet selvisivät?

Kun taimilaatikot avattiin, neula-set olivat vihreitä ja taimet vaikutti-vat hyväkuntoisilta. Neulasten väri vaihteli niiden saaman typpilannoit-teen määrän mukaan (kuva 1). Tai-met sijoitettiin kasvatusarkeissaan (PL81F) ulos, missä niitä kastel-tiin tarpeen mukaan kesän aikana. Syksyllä taimista arvioitiin rusket-tuneiden neulasten osuus vanhoissa (2006–07) ja uusissa varastoinnin jälkeen (v. 2009) kasvaneissa ver-soissa, mitattiin taimien pituus ja kesän 2009 kasvu sekä luokiteltiin vuoden 2007 päätesilmun tila (kuol-lut, kääpiöitynyt, normaali kasvu).

Jo parin viikon kuluttua taimilaa-tikoiden avauksesta voimakkaim-min NPK-lannoitetut, varastosta otettaessa tummimman vihreät tai-met, alkoivat ruskettua. Syksyllä ruskettuneiden tai varisseiden van-hojen (2006–07) neulasten osuus oli voimakkaimmin tankatuissa taimis-sa 70–80 % (kuva 2A). Keskimää-räisen ja niukan tankkauksen saa-neiden taimien vanhoista neulasista ruskettui 30–45 %. Booritankkaus näytti hieman lisänneen neulasten ruskettumista.

Voimakkaimmin tankattujen tai-mien päätesilmuista yli puolet jäi puhkeamatta tai kasvu ”kääpiöityi” kohta silmun puhkeamisen jälkeen (kuva 2B, kuva 3). Tämä ilmiö oli vähäistä keskimääräisesti tai niu-

Kuva 1. “Ylivuotisvarastoidut” kuusentaimet heti (A) ja kahden viikon kuluttua (B) sulatuksesta. Voimakkaasti lannoite-tut, tumman vihreät taimet ovat parissa viikossa ruskettuneet selvästi, kun taas niukasti lannoitettujen, vaaleiden taimien väri on pysynyt edelleen vihreänä. (valokuvat Risto Rikala)

Taulukko 1. Kuusentaimien neulasten ravinnepitoisuus (N-typpi, P-fosfori, K-kalium ja B-boori) kasvatuksen jälkeen syksyllä 2007 tankkauskäsittelyittäin (NPK-tasot: voimakas, keskimääräinen, niukka ja booritasot: O = ei lisäbooria, B+ = lisäboori).


kasti lannoitetuissa taimissa. Tai-mien varastoinnin jälkeinen pituus-kasvu vaihteli 7–11 cm ollen hei-koin niukasti lannoitetuilla taimilla (kuva 2C). Voimakkaimmin NPK-tankatuista taimista kuoli kesän ai-kana 13 %, mutta kaikki niukasti tai keskimääräisesti tankatut taimet pysyivät elossa 19 kk:n yhtäjaksoi-sen varastoinnin jälkeen. Tosin on huomattava, että testiolosuhteet oli-vat ”helpot”: taimia ei istutettu ei-vätkä ne joutuneet näin kärsimään kuivuudesta.

Mitä opittiin?

Ylivuotista varastointia tuskin ku-kaan taimituottaja tosissaan harkit-see jo kustannussyistä. Koe tarjosi kuitenkin mielenkiintoisen testin erilailla lannoitettujen taimien va-rastointikestävyydestä. Näyttäisi sil-tä, että ylivuotinen (19 kk) pakkas-varastointi onnistuu, mutta taimien kunto kuitenkin heikkenee jonkin verran tavanomaiseen (kesto <8 kk) varastointiin verrattuna. Yllätys oli erilailla lannoitettujen taimien va-rastointikestävyyden erot. Voimak-kaimmin tankattujen (typpipitoi-suus 2,6–2,8 %) taimien neulasista suuri osa ruskettui ja vain puolet tai-mista lähti kasvuun päätesilmusta. Ymmärrettävää sen sijaan on, että booritankattujen taimien neulasten korkea booripitoisuus vielä heikensi tilannetta, sillä yli 100 mg/kg boori-pitoisuudet alkavat olla jo myrkylli-siä, vaikka taimet eivät vielä lannoi-tuksen aikana oirehdikaan.

Ravinnetankkauksesta Suomessa saadut tulokset ja kokemukset ei-vät ole olleet yhtä myönteisiä kuin monissa ulkomaisissa tutkimuksis-sa. Vaikka tankkaus on parantanut taimien pakkaskestävyyttä tarhalla (Luoranen ym. 2008) sekä nopeut-tanut taimien juurtumista ja lisännyt kasvua, ei hyöty ole kestänyt vuotta kauempaa (Rikala ym. 2004, Heis-kanen ym. 2009). Tämän varastoin-tikokeen tulokset myös osoittavat, että liian korkeaksi ei taimien typ-pipitoisuutta kannata nostaa ja mah-

Kuva 2. Pakkasvarastossa 19 kk säilytettyjen ja sen jälkeen yhden kesän kas-vaneiden kuusen taimien kunto: (A) Ruskettuneiden neulasten osuus vanhois-sa (06+07) ja uusissa (09) versoissa, (B) vuonna 2007 muodostuneen silmun kasvuunlähtö keväällä 2009 ja (C) taimien päätesilmuista kasvanut pituuskasvu kesällä 2009 lannoituskäsittelyittäin (voimakas, keskimääräinen ja niukka, O=ei lisäbooria, B+=lisäboori. Pylväiden päissä olevat janat osoittavat toistokeskiar-vojen (n=5) keskivirhettä.

Kuva 3. Varastoinnin jälkeen kesän kasvaneita taimia vasemmalta: normaali, päätesilmu kuollut ja taimi kuollut. (valokuva Risto Rikala)


dollisessa boorilannoituksessakin tulee olla maltillinen. Metsätaimi-oppaan (s. 47) suositusarvot kuu-sentaimien neulasten ravinnepitoi-suuksiksi saavat siis vahvistusta.

Kirjallisuus

Brown, R. M. 1973. Cold storage of forest plants. Forestry Commis-sion. Forest Record. HMSO 88. 19 s.

Heiskanen, J., Lahti, M., Luoranen, J. & Rikala, R. 2009. Nutrient loa-ding has a transitory effect on the nitrogen status and growth of out-planted Norway spruce seedlings. Silva Fennica 42(2): 249–260.

Helenius, P., Luoranen, J. & Rikala, R. 2005. Physiological and mor-

phological responses of dormant and growing Norway spruce con-tainer seedlings to drought after planting. Annals of Forest Science 62: 201–207.

Landis, T.D., Dumroese, R. K. & Haase, D.L. 2008. Seedling Pro-cessing, Storage, and Outplanting. Vol. 7. The Container Tree Nurse-ry Manual. USDA Agric. Handbk 674. Washington, DC: U.S. De-partment of Agriculture, Forest Service. 191 p. (http://www.rngr.net/publications/ctnm/volume-7)

Luoranen, J., Lahti, M. & Rikala, R. 2008. Frost hardiness of nutrient-loaded two-year-old Picea abies seedlings in autumn and at the end of freezer storage. New Forests 35(3): 207–220

Rikala, R., Heiskanen, J. & Lahti, M. 2004. Autumn fertilization in

the nursery affects growth of Picea abies container seedlings after tran-splanting. Scandinavian Journal of Forest Research 19(5): 409–414.

Rikala, R. 2006. Metsätaimiopas – taimien valinta ja käsittely tarhalta uudistusalalle. Metsäntutkimuslai-toksen tiedonantoja 881.107 s.

Ritchie, G.A. 2004. Container seed-ling storage and handling in the Pacific Northwest: answers to so-me frequently asked questions. Jul-kaisussa: Riley LE, Dumroese RK, Landis TD, (tekn. koord). National proceedings, Forest and Conserva-tion Nursery Associations - 2003. Proceedings RMRS P-33. Ft. Col-lins, CO: USDA Forest Service, Rocky Mountain Research Stati-on: 3–6.

Juha Heiskanen

Kompostin käyttö kasvu-alustoissa lisääntymässä

Turpeen käyttö kasvualustana on maailmalla vähenemässä, vaikka erityisesti vaalean turpeen hyvät fysikaaliset, kemialliset ja biologi-set kasvatusominaisuudet on laajas-ti tunnettu. Turvetta pidetään kallii-na kasvualustana erityisesti niissä maissa, joissa ei ole juurikaan omaa turvetuotantoa. Turvesoiden suoje-lupaineet ovat vähentäneet turpeen

käyttöä kasvualustoissa esim. Eng-lannissa.

EUn jätedirektiivi (2008/98/EY), joka on saatettava jäsenmais-sa voimaan viimeistään 12.12.2010, edistää biojätteen erilliskeräystä ja kompostointia sekä sen hyöty-käyttöä kasvintuotannossa. Lisäksi EUn eko-merkki voidaan myöntää kasvualustoille ja maanparannusai-neille, jotka sisältävät kompostia. Näin ollen jatkossa on mahdollista, että myös metsätaimien tuotannossa käytettävät turvekasvualustat sisäl-tävät osin kompostia.

Turve-kompostiseoksien ominaisuudet ja taimi- kasvatuskokeet

Kekkilä Oy:n ja Metsäntutkimus-laitoksen yhteisrahoitteisessa tutki-muksessa selvitettiin yleisesti käy-tetyn metsätaimiturpeen (Kekkilä White 420 F6W) ja viherrakennuk-sessa käytetyn VAPO-kompostin se-oksien (kompostiosuus 0–30 % tila-vuudesta) omanaisuuksia ja käyttöä kuusen - vuotiaiden paakkutaimien kasvatuksessa (kennosto PL81F) Suonenjoen taimitarhalla kasvu-kaudella 2009 (kuva 1). Kasvualus-

Turpeen ja kompostin seos kas-vualustana: koetuloksia kuusen paakkutaimikasvatuksesta


toilla tehtiin kolme eri kylvöskoet-ta, joista kaksi (huhti- ja kesäkuun kylvöskoe) tehtiin normaalisti suur-alustoilla tarhan muun kasvatuksen mukana; pieni esikoe tehtiin erik-seen käsityönä keinovalaistuksella kevättalvella.

Turve-kompostiseoksien raeko-ko tai vedenpidätyskyky ei poikkea puhtaan turpeen ominaisuuksista kovinkaan merkittävästi ennen tai-mikasvatusta. Maa-analyysin (1:5 lietos) mukaan kompostiseoksien pH (max 5.7) ja johtokyky (max 0.26 mS/cm) ovat korkeampia kuin pelkässä turpeessa (pH 4.9 ja 0.17 mS/cm). Puhtaassa kompostis-sa ammonium-typen ja sulfaattien määrät ovat lähes kymmenen kertaa suurempia kuin puhtaassa turpees-sa, kun taas nitraatti-typen määrä on kompostissa hyvin pieni. Tämä viittaa siihen, että taimikasvatuksen myötä kompostiseoksissa pH alkaa laskea.

Taimikasvatuskokeissa komposti-osuudet laskivat hieman siementen itävyyttä paakuissa sekä myös nos-tivat hieman alkuvaiheen taimikuol-leisuutta (kuolleisuus kuitenkin alle 2 %). Kasvatuksen myötä komposti-seoksissa paakkujen puristenesteen pH laski alimmillaan alle pH 4:n ja johtokyky nousi korkeimmillaan tasolle 2 mS/cm. Oletuksen mukai-sesti myös nitraatti-typen määrä li-sääntyi ja ammonium-typen määrä pieneni. Paakkuihin täyttö ja taimi-kasvatuksen aikainen kasvualustan painuminen sekä kastelu- ym. toi-menpiteet lisäsivät kompostiseoksi-en tiheyttä sekä vedenpidätyskykyä. Siten turpeen haihdunnan mukaan tehty kastelu osoittautui yli 10 % kompostiseoksille yhdessä kasva-tuskokeista (huhtikuun kylvöskoe)

liialliseksi ilmanvaihdon optimiti-lan suhteen. Taimien kasvu ja laatu olivat kompostiseoksissa kuitenkin lähes täysin verrattavissa puhtaa-seen turvekasvualustaan, vaikka tai-met yleensä kasvoivatkin turpeessa hieman pidemmiksi (taulukko 1). Taimien tanakkuus oli samaa tasoa kaikissa kasvualustoissa.

Komposti sopii kasvualus-tan komponentiksi taimi-kasvatukseen

Tuloksien perusteella voidaan tode-ta, että käyttämällä kompostia se-osaineena turpeessa osuuksilla 0–30 % voidaan kasvattaa täysin puhtaan turvekasvualustan tuottamiin tai-

Taulukko 1. Taimien pituus, läpimitta, tanakkuus (n=48) ja ositteiden kuiva-massat (n=12) huhtikuun kokeen seurannan lopussa (18.8.2009). Taimien ta-nakkuus ei poikennut tilastollisesti merkitsevästi (p=0.457) eri kasvualustoissa vaikka pituus, läpimitta ja juuri-versosuhde sekä rangan ja juurten massat poik-kesivatkin merkitsevästi (p<0.006). Neulasmassassa ei ollut eroja (p=0.107) (KM = kuivamassa).

Kuva 1. Kokeissa tutkittiin kasvuturpeen (vasen) ja kompostin (oikea) seoksia (kuvat Vapo).

miin verrattavia kuusen paakku-taimia metsänviljelyä varten. Kas-telua ei voi kuitenkaan tehdä yli 10 % kompostiosuuksilla puhtaan tur-peen mukaisesti, vaan kastelu on käytännössä sovitettava käytettävän kasvualustaseoksen mukaan. Myös kompostiseosten lannoitustasoa, puristenesteen johtokykyä ja pH:ta on syytä kasvatuksen aikana seu-rata ja tarvittaessa korjata. Mikäli kasvualustatuottajat jatkossa lisää-vät kompostia turvekasvualustaan, ne todennäköisesti kuitenkin myös mukauttavat raekokoa ja peruslan-noitusta niin, että näiden kasvualus-tojen käyttö käytännön taimikasva-tuksessa kasteluineen ja lannoituk-sineen ei tule aiheuttamaan mitään erityisiä ongelmia.


Timo Saksa

Nykyään istutuksessa käytettäväs-tä taimimateriaalista arviolta puolet varastoidaan talven ajan avomaal-la ja toinen puoli (kylmä)pakkas-varastoissa taimitarhalla. Lisäksi pieni osa kaukokuljetetaan met-sävarastoihin jo edellisenä syksy-nä seuraavan kevään istutuksiin tai toimitetaan yksivuotisina ilman tal-vivarastointia taimituotannosta is-tutukseen. Toimitustavasta riippuen taimien toimitusketju koostuu seu-raavista osaprosesseista: talvivaras-tointi, kaukokuljetus, välivarastoin-ti, lähikuljetus, työmaavarastointi ja istutus.

Taimitoimitusketjun toimivuut-ta on tutkittu jo paljasjuuritaimien aikaan (Yli-Vakkuri 1957, Rikala 1979) ja tuorein selvitys on peräisin vuosituhannen vaihteesta (Rantala ym. 2003). Rantalan ym. tutkimuk-sessa kohteena olivat paakkutaimet, joista suurin osa oli pakattu pahvi-laatikoihin. Kyselyn mukaan taimi-

en matka taimitarhalta lähetyksestä istutushetkeen kesti tuolloin keski-määrin 12 vrk, mutta vaihteluvä-li oli niinkin suuri kuin 1–49 vrk (Rantala ym. 2003). Viime vuosina pakkasvarastoitujen taimien osuus on edelleen kasvanut ja taimimate-riaalin kaukokuljetuksia on pyritty tehostamaan kuormien kokoa kas-vattamalla. Ovatko nämä muutokset lisänneet taimien varastointia termi-naalissa tai työmaalla, vai onko tai-mien toimitusketju lyhentynyt ny-kyisissä toimintaolosuhteissa?

Taimikuormat kasvaneet kaukokuljetuksissa – löytyy-kö uusia pullonkauloja?

Tämän päivän taimitoimitusketjun ongelmakohtien kartoittamisek-si kerättiin tietoa pahvilaatikoihin pakattujen kuusen taimien kulku-nopeudesta taimiterminaalista istu-tustyömaalle Etelä-Savossa kevääl-lä 2008. Selvityksen tavoitteena oli löytää taimihuoltoketjun kriittisim-

piä tekijöitä taimiterminaalin ja is-tutuspaikan välisestä toimintaket-justa.

Selvityksen kohteena olleessa metsänhoitoyhdistyksessä taimien jakelu oli järjestetty kolmen taimi-terminaalin kautta, joista pääter-minaali oli volyymiltaan selvästi muita suurempi (kuva 1). Metsän-hoitoyhdistyksellä oli vuonna 2008 kolme pääasiallisinta taimitoimitta-jaa, jotka kevään aikana toimittivat 975 000 kuusen tainta metsänhoi-toyhdistyksen välitykseen. Kaikki-aan istutustyömaita arvioitiin olleen noin 400. Kaikki kuusen taimet toi-mitettiin pahvilaatikoissa, jotka oli pääosin talvivarastoitu pakkasvaras-toissa. Ensimmäiset taimet saapui-vat taimiterminaaliin viikolla 17 ja viimeiset viikolla 26.

Varastokiertoa kartoitettiin taimiterminaaleissa

Taimiterminaaleissa seurattiin toi-mituserittäin taimieräkohtaista va-rastokiertoa tekemällä taimilaati-koiden inventaario 1–2 kertaa vii-kossa. Samalla kustakin toimitu-serästä punnittiin 1–5 taimilaatikon paino. Lisäksi taimiterminaaleilla seurattiin ilman lämpötilaa ja kos-teutta (n. 0,5 metrin korkeudella maanpinnasta säteilyltä suojattuna) jatkuvatoimisilla loggereilla.

Taimien olosuhteiden seuraami-seksi laitettiin taimien väliin juuri-paakkujen päälle ensimmäisellä vii-kolla noin joka 100. ja myöhemmin noin joka 50. taimilaatikkoon läm-pötilaa tai lämpötilaa ja valaistus-havaintoja keräävä loggeri. Laatik-koon laitettiin myös palautuskuori-

Taimien toimitusketjun kartoitus Etelä-Savossa

Kuva 1. Toimintaympäristön kuvaus.


neen tiedonkeruulomake, jossa ky-seltiin taimien istutusajankohtaa ja taimien ja taimilaatikon kuntoa työ-maavarastolla. Lisäksi tiedonkeruu-lomake laitettiin noin 200 muuhun taimilaatikkoon. Lomakkeita palau-tui kaikkiaan 117 kappaletta.

Kevään 2008 sääolosuhteet oli-vat kohtuullisen helpot taimihuol-toa ajatellen; pitkiä lämpimän il-man jaksoja ei juuri ollut ja koste-utta oli etenkin kesäkuussa riittä-västi. Huhtikuun viimeinen viikko ja aivan toukokuun alku sekä tou-kokuun viimeiset päivät olivat läm-pimiä (vuorokauden keskilämpötila nousi yli 10 °C), mutta toukokuun keskilämpötila (8,8 °C) jäi hieman tavanomaista alhaisemmaksi. Tou-kokuun puolivälin jälkeen seurasi noin kahden viikon kylmä jakso, jolloin yöpakkaset olivat yleisiä. Kesäkuukin oli lähes asteen kes-kimääräistä viileämpi (13,2 °C) ja sademäärä oli yli kaksinkertainen keskimääräiseen verrattuna. Vettä satoi poikkeuksellisen runsaasti ke-säkuun 8.–10. päivä (78 mm), mi-kä oli enemmän kuin keskimäärin koko kesäkuussa. Vuorokauden ylin lämpötila ylitti hellerajan vain yhte-nä päivänä kesäkuussa.

Taimet terminaalissa alle viikosta yli kuuteen viikkoon

Terminaali kirjanpidon mukaan pää-terminaaliin tuotiin kuusen taimia kahdeksan ja sivuterminaaleihin neljä kertaa kevään aikana. Eri ter-minaaleihin toimitettiin koko kaute-na yhteensä 27 erillistä toimituserää (taimilaji x toimitusaika), yhteensä 10 850 taimilaatikkoa. Pääterminaa-lilla taimilaatikoiden määrä oli huh-ti-toukokuussa (viikot 17–22) noin 2 000. Sivuterminaaleilla taimilaati-koiden määrät olivat noin 1 000 laa-tikon tasolla vastaavana aikana ja si-vuterminaalit tyhjenivät 1-3 viikkoa (viikoilla 23–25) pääterminaalia ai-emmin. Kiivaimmillaan taimien toi-mitukset työmaavarastoihin olivat viikoilla 18 ja 19, jolloin maastoon

vietiin parhaimmillaan yli 3 000 tai-milaatikkoa viikossa (noin 270 000 tainta).

Terminaaliin tuotaessa siirtola-voilla olleiden taimilaatikoiden ul-kokehällä olleet kädensijat puhkot-tiin (0–2 vrk:n sisällä), mutta laa-tikot jätettiin siirtolavoille muovi-tettuina. Terminaaleissa jäljellä ol-leet taimilaatikot avattiin 17.–19.6. (viikko 25). Pääterminaaliin sulana toimitetun taimierän (20.5.) muovit poistettiin välittömästi terminaalis-sa ja laatikot avattiin noin kahden viikon kuluttua (10.6.). Taimia ei kasteltu missään terminaalissa va-rastoinnin aikana.

Lyhyimmillään toimituserä oli terminaalissa alle viikon ajan ja pi-simmillään yli kuusi viikkoa. Kes-kimäärin 43 % taimista oli termi-naalissa alle viikon, 43 % 2–3 viik-koa ja 14 % taimista oli terminaa-lissa enemmän kuin kolmen viikon ajan (kuva 2). Pisimpään taimet vii-

pyivät sivuterminaalissa b (mediaa-ni, Md = 2 viikkoa), jossa taimivo-lyymi oli myös pienin. Sivutermi-naalissa b joka neljäs taimilaatikko vietti yli kolme viikkoa.

Työmaavarastossa taimet keskimäärin viikon

Taimien toimitusketjun kokonais-aikaa (taimet terminaalissa ja työ-maavarastossa) seurattiin taimilaati-koihin laitettujen loggereiden avul-la. Loggereihin kertyneen tiedon mukaan taimet olivat terminaalissa keskimäärin 10 päivää (Md = 7 päi-vää). Noin kahden viikon kuluessa 80 % taimista oli lähtenyt terminaa-lista työmaavarastolle. Pisimmillään varastointi taimiterminaalissa kesti 41 päivää. Työmaavarastossa taimet olivat keskimäärin 7 päivää (Md = 5 päivää) ennen istutusta. Työmaa-varastosta 80 % taimista oli istutettu

Kuva 2. Taimimateriaalin keskimääräinen läpivirtausaika eri terminaaleissa.

Kuva 3. Taimien toimitusketjun keston (terminaali+työmaavarasto) kumulatii-vinen jakauma eri terminaaleissa. Nuolella on merkitty kolme viikkoa tai sitä lyhyempien toimitusketjujen osuus.


10 päivän kuluessa ja pisimmillään taimet olivat työmaavarastossa 34 päivää ennen istutusta.

Kokonaisuudessaan taimien läpi-menoaika taimentoimittajalta istu-tukseen kesti keskimäärin 17 päivää (Md = 15 päivää) (kuva 3). Pisim-millään koko toimitusketju kesti 49 vuorokautta. Noin viidennes taimis-ta oli istutettu viikon sisällä taimien toimituksesta ja noin puolet taimista oli istutettu kahden viikon kulues-sa. Kolmen viikon aikana istutettu-jen taimien osuus nousi jo 75 %:n tasolle. Viimeisten taimien (10 % volyymista) läpimenoaika vaihteli 4 viikosta aina 7 viikkoon.

Sivuterminaalissa b taimien lä-pimenoaika oli muita terminaaleja selvästi pidempi, keskimäärin 15 päivää (Md = 15 päivää). Työmaa-varastossa sivuterminaali b:n kautta kulkeneet taimet olivat saman ajan, keskimäärin 7 päivää, kuin muut-kin taimet. Kokonaisläpimeno aika muodostui sivuterminaali b:n kaut-ta kulkeneille taimille keskimäärin 22 päiväksi (Md = 20 päivää), kun se muiden terminaalien taimille jäi 15–17 päivään (Md = 14 päivää). Sivuterminaalissa b vain 60 % tai-mista oli istutettu kolmen viikon aikana, kun muiden terminaalien kautta kulkeneista taimista 80 % oli istutettu vastaavana aikana.

Pahvilaatikko tasasi ulko-lämpötilan vaihteluja

Taimilaatikossa lämpötilan vaihtelu oli vähäisempää kuin ulkona (kuva

4); pahvilaatikon ansiosta taimien minimilämpötila oli ulkolämpöti-laa korkeampi ja maksimilämpöti-la vastaavasti matalampi. Tasoittava vaikutus näkyi erityisesti lämpimä-nä vuorokautena. Hallaöinä pah-vilaatikko suojasi taimia kaikkein matalimmilta lämpötiloilta. Kuvan 4 esimerkkitapauksessa pahvilaati-kossa oli lähes kaksi astetta korke-ampi lämpötila aamuyön kylmimpi-nä tunteina.

Valon intensiteetti näissä esi-merkkitapauksissa nousi korkeim-millaan hieman yli 200 luksin. Kor-keimmat taimilaatikoista mitatut valon intensiteetit olivat muutamia tuhansia lukseja. Mitatut valaistuk-sen voimakkuudet ovat riittäviä pi-tämään uudet kasvaimet vihreinä, mutta neulaset yhteyttävät täydellä teholla vasta kun neulastoon lankea-van valon määrä on noin puolet täy-destä päivän valosta (100 000 lx). Niukassa valaistuksessa taimet hen-gittävät ja kuluttavat hiilihydraatte-ja sitä enemmän mitä lämpimämpiä taimilaatikot ovat. Valo-olosuhtei-den luotettava mittaus taimilaati-koista osoittautui hankalaksi, koska valoanturin asento muuttui usein, kun laatikko siirrettiin työmaava-rastoon.

Ensimmäisen terminaaliviikon aikana taimilaatikoiden vuorokau-tinen keskilämpötila oli ulkolämpö-tilaa alhaisempi, mikä johtui jäässä olevasta taimimateriaalista. Taimi-laatikoiden vuorokautinen keski-lämpötila tasoittui noin viikon ku-luessa likimain samaksi ulkoläm-pötilan kanssa, mikä indikoi termi-

naaliin jäisinä tuotujen taimien su-lamista viikon kuluttua kevään 2008 olosuhteissa. Ensimmäisen viikon jälkeen taimilaatikon ja ulkolämpö-tilan ero jäi vuorokauden keskiläm-pötilassa alle yhden asteen. Edel-leen taimilaatikon sisällä lämpötila vaihteli vähemmän kuin ulkona.

Taimilaatikon vuorokautinen lämpötilamaksimi ylitti 20 °C tai-miterminaalissa 3 %:ssa ja työmaa-varastossa 2 %:ssa havaintovuoro-kausista. Vastaavasti vuorokausia, jolloin maksimilämpötila ylitti 15 °C, oli sekä taimiterminaalissa että työmaavarastossa 17 %. Koko tai-mihuoltoketjun aikana noin 8 % tai-mista oli olosuhteissa, joissa mak-similämpötila nousi yli 20 °C:een vähintään kolmena vuorokautena. Vastaavasti yli 50 % taimista oli ko-kenut olosuhteita, joissa maksimi-lämpötila oli ylittänyt 15 °C vähin-tään kolmena vuorokautena.

Lämpösummaa (kynnysarvo 5 °C) kertyi koko taimien toimitusketjus-sa huhtikuussa terminaaliin toimite-tuille taimille keskimäärin 57 dd ja toukokuussakin 77 dd. Kun taimi-huoltoketjun kesto oli korkeintaan kolme viikkoa, jäi lämpösummaker-tymä kevään 2008 olosuhteissa alle 150 dd:n (kuva 5). Sitä pidemmillä varastointiajoilla lämpösumma nou-si etenkin toukokuun lopulla toimi-tetussa taimierässä yleensä yli 150 dd:n, mutta yli 6 vk toimitusketjuis-sa se ylittyi myös huhtikuun lopun ja toukokuun alun toimituserissä. Seuratuista taimista noin 10 %:lla lämpösumma nousi yli 150 dd:een ennen istutusta (keskilämpötilat

Kuva 4. Kaksi esimerkkiä ulkolämpötilan sekä taimilaatikon ”sisäisen” lämpötilan ja valon intensiteetin vuorokautisesta vaihtelusta. Vasemman puoleisessa kuvassa lämmin vuorokausi (5.6., keskilämpötila 17,9 °C; taimet toimitettu terminaaliin sulana 20.5.) ja oikean puoleisessa kuvassa viileä vuorokausi (17.5., kes-kilämpötila 4,8 °C; taimet toimitettu terminaaliin jäisinä 10.5.).


8–13 °C). Suurimmilllaan lämpö-summakertymät olivat yli 300 dd:tä toukokuun lopussa toimitetuilla tai-milla.

Taimilaatikoista mitattiin lämpö-tilan lisäksi myös suhteellista koste-utta. Sateisia säitä lukuun ottamatta suhteellinen kosteus oli taimilaa-tikoissa yleensä useita kymmeniä prosenttiyksiköitä suurempi kuin ulkona (terminaaliloggeri 0,5 m korkeudella). Kosteuslukemat oli-vat taimilaatikoissa yleensä yli 80 % (lähes 75 % mittauksista). Pie-nimmillään suhteellinen kosteus oli taimilaatikossa 60–70 % (alle 7 % havainnoista) ja tällöin lämpötila laatikossa oli useinmiten keskimää-räistä korkeampi, yli 15 °C.

Sulien taimien kuivuminen laatikoissa alkoi viikossa

Inventaarion yhteydessä seurattiin taimilaatikoiden massan muutok-sia punnitsemalla (kuva 6). Seuran-taa vaikeutti varaston tyhjeneminen (seurannan kohteet vaihtuivat) sekä taimilaatikoiden lavoilla varastointi (vain päällimmäisiä laatikoita voi-tiin punnita). Punnitustulosten mu-kaan taimien massa alkaa laskea va-rastoinnin aikana melko pian. Esi-merkiksi 20.5. sulina toimitettujen taimien massasta (kuva 6, taimet A) hävisi kahden viikon aikana 25 % (bruttomassan muutos 5,1 kg:sta 3,8 kg:aan). Samanaikaisesti suhteelli-nen kosteus laatikossa laski yli 80 % :sta 65 %:iin. Tällöin taimipaak-kujen turpeen kosteuden voidaan laskea olleen alle 30 %:n. Sen jäl-keen taimien massa kasvoi 10.6. avattujen laatikoiden ja runsaiden sateiden ansiosta, jopa terminaaliin saapumistilannetta suuremmaksi.

Toisessa esimerkissä 10.5. jäisi-nä toimitettujen taimien massa oli pienimmillään yli 20 % lähtöarvoa pienempi (kuva 6, taimet B), mutta 20.5. sulina toimitettuja taimia suu-remmasta alkupainosta (= juuripaa-kut kosteampia) johtuen tilanne ei muodostunut yhtä kriittiseksi. Tai-mipaakkujen laskennallinen koste-

us pysyi 45–50 % tasolla ja havain-not ilman suhteellisesta kosteudesta taimilaatikoissa vaihtelivat pääsään-töisesti 80–90 %:n tasolla koko va-rastoinnin aikana. Nämä taimierät varastoitiin koko ajan lavoilla eikä taimilaatikoita avattu ennen kuin työmaalla.

Osa taimista liian kuiviaistutettaessa, kunto muuten hyvä

Kyselyn perusteella taimilaatikot olivat selvinneet hyvin kuljetusket-jussa. Yli 95 % laatikoista oli työ-maavarastolle saapuessa ehjiä ja yli 85 %:ssa laatikon kädensijat oli auottu ja 4 % laatikoista oli avattu kokonaan. Työmaavarastolle tuota-essa täysin suljettuja laatikoita oli

näin ollen vajaat 10 %:a. Taimissa ei myöskään näkynyt kuljetuksesta aiheutuneita ulkoisia vaurioita.

Taimipaakuista 6 % oli jäässä työmaalla taimilaatikkoa avatessa. 55 %:ssa taimipaakuista valui vettä puristettaessa ja 39 % paakuista oli kosteita, mutta niistä ei puristamalla vettä irti saanut. Muutaman laatikon kohdalla vastaanottaja oli maininnut osan taimista olleen kuivia. Taimis-ta, joista ei vettä saatu puristamalla irti, kasteltiin ennen istutusta vajaat puolet ja loput istutettiin kastele-matta. Sitä kosteammista taimista kasteltiin 27 % ennen istutusta. Ke-säkuun puolivälin jälkeen istutetuis-ta 60 % ja heinäkuussa istutetuista taimista 100 % kasteltiin ennen is-tutusta.

Toukokuussa istutetuista taimis-ta 77 % oli vielä lepotilassa (silmut

Kuva 5. Lämpösumma (kynnysarvo 5 °C) taimilaatikoissa taimien toimitus-ketjun keston mukaan. Havainnot on eritelty taimilaatikkojen terminaaliin toi-mitusajankohdan mukaan.

Kuva 6. Esimerkki taimien (taimi+paakku) massan muutoksista (laatikon pai-nosta on vähennetty laatikon kuivan/märän pahvin paino tilanteen mukaan) pääterminaalissa. Kuvaan merkitty myös vuorokautiset sademäärät Mikkelin havaintojen mukaan (Ilmastokatsaus 05/08 ja 06/08). Taimet(A): 20.5. sulana toimitetusta taimierästä (90 tainta/laatikko, keskipituus 22 cm) ja taimet(B): havaintokeskiarvot kahdesta 10.5. toimitetusta taimierästä (90 tainta/laatikko, keskipituus 22/23 cm).


eivät olleet puhjenneet) istutettaes-sa. Kesäkuun alkupuolella vastaava tilanne oli 46 %:ssa taimista. Uusi vuosikasvu oli alkanut (kasvain yli 1 cm) tuolloin jo 10 %:ssa taimis-ta ja kesäkuun jälkimmäisellä puo-liskolla istutetuista jo 80 %:ssa oli vastaavasti kasvunsa aloittaneita. Heinäkuussa istutetuissa taimissa oli kaikissa yli 3 cm pituuskasvain.

Taimien kunto arvioitiin hyväksi vajaassa 90 %:ssa kyselyn vasta-uksista. Toukokuun alkupuolen is-tutuksissa hyvien taimien osuus oli 97 % ja loppupuolella 81 %. Kesä-kuun vastaavat arvot olivat 75 ja 60 % ja heinäkuussa istutettujen kunto arvioitiin tyydyttäväksi.

Taimiterminaalissamaksimissaan 2 viikonläpimenoaika

Tehdyn seurannan perusteella taimi-en toimitusketjun kesto taimituotta-jalta istutukseen oli keskimäärin 15 vuorokautta (mediaani), mikä on hieman pidempi kuin Rantalan ym. (2003) tekemässä kyselytutkimuk-sessa. Pääosa, lähes 90 % taimista päätyi istutukseen alle neljän vii-kon sisällä taimien toimittamisesta terminaaliin. Toimitusketjun keston vaihtelu oli kuitenkin hyvin suur-ta; pisimmillään taimia varastoitiin seitsemän viikkoa ennen istutusta. Pitkiä, 4–5 viikon mittaisia varas-tointiaikoja esiintyi niin taimiter-minaaleissa kuin työmaavarastoil-lakin.

Taimiterminaalissa varastokierron valvonnalla voidaan jossain määrin hallita taimimateriaalin läpimenoai-kaa. Taimiterminaalissa hyvänä ta-voitteena voitaisiin pitää maksimis-saan kahden viikon läpimenoaikaa. Tämän jälkeen, jos taimien istutuk-sesta huolehdittaisiin viikon kulu-essa, ei taimien toimitusketjun ko-konaisaika ylittäisi kolmea viikkoa viimeisilläkään taimilla. Työmaava-rastoissa varastointiajan hallinta yk-sityismetsätalouden istutuskohteilla on haasteellista, mutta tarkemman suunnittelun ja taimihuollon riskeis-

tä tiedottamisen avulla tähänkin on-gelmaan voidaan saada muutosta ai-kaiseksi.

Poutakeväänä kolmenviikon toimitusketju voi olla liian pitkä

Taimien selviytyminen niin taimi-terminaalissa kuin työmaavaras-tossakin on pitkälti sääolosuhteista riippuvaa. Kevät 2008 oli lämpöti-laoloiltaan touko - kesäkuun osalta keskimääräistä hieman viileämpi, eikä pidempiä todella lämpimiä jak-soja sattunut seurantajaksoon. Seu-rannan tulokset antavat näin ollen kuvan keskimääräistä helpommista olosuhteista.

Lähes kaikki seurannan taimet toimitettiin pakkasvarastosta ja tai-met olivat jäässä kaukokuljetuksen aikana eikä taimia kasteltu varas-toinnin aikana. Jos toimitusketjun kokonaiskesto jää maksimissaan pakkasvarastoitua taimimateriaa-lia käytettäessä noin kolmeen viik-koon, näyttäisivät riskit taimimate-riaalin laadun osalta pysyvän hal-linnassa kevään 2008 viileissä ja kosteissa olosuhteissa. Jos kevääl-lä on useamman viikon lämpimiä poutajaksoja, voi jo kolmenkin vii-kon varastointijakso osoittautua lii-an pitkäksi pakkasvarastoitujenkin taimien laadulle. Sulan tai kasvus-sa olevan taimimateriaalin kohdalla toimitusketjun tulee olla huomatta-vasti lyhyempi ja taimia joudutaan usein kastelemaan varastoinnin ai-kana.

Pahvilaatikoiden on havaittu ai-emminkin tasoittavan taimien läm-pöolosuhteita ulkolämpötilan vaih-teluun verrattuna (Helenius 2005). Ne suojasivat taimia hallaöinä alim-milta lämpötiloilta ja toisaalta leik-kasivat kuumimman päivän kor-keimpia lämpötiloja. Viileistä säistä huolimatta (koko jakson vuorokau-den keskilämpötila 10 °C) joissakin taimierissä noin kolmen viikon va-rastoinnin jälkeen taimilaatikoissa oli kertynyt taimien kasvuun läh-töön tarvittava lämpösumma (150

dd:tä). Myös lämpösumman mu-kaan kolmen viikkoa pidemmät toimitusketjut olivat riski hyvälle taimimateriaalin laadulle näissäkin helpoissa olosuhteissa.

Laskennallisesti 150 dd:n läm-pösumma saavutetaan 10 °C keski-lämpötilassa (vastaa keskimääräis-tä toukokuuta Etelä-Suomessa) noin neljässä viikossa, 15 °C keskiläm-pötilassa (kesäkuu Etelä-Suomessa) noin kahden viikon aikana ja 20 °C keskilämpötilassa 9 vuorokaudes-sa. Kun vuorokauden keskilämpö-tila on noin 10 °C, taimimateriaalin hyvän laadun ylläpitämiseksi pak-kasvarastoidut taimet tulisi istuttaa viimeistään kolmen viikon kuluessa taimien vastaanottamisesta. Vuoro-kauden keskilämpötilan kohotessa 15 °C tietämille lyhenee taimien istutusaika kahteen viikkoon, jotta taimet ennätettäisiin istuttaa ennen kasvuun lähtöä.

Sulille taimierille punnitus-seuranta kastelutarpeenarvioimiseksi

Pahvilaatikot pitivät taimet viileis-sä (ja osin sateisissakin) seuranta-jakson olosuhteissa kyllin kostei-na. Siitä huolimatta taimilaatikoi-den paino lähti laskemaan yleensä muutaman päivän sisällä terminaa-lissa, mikä johtui laatikossa ja tai-mien juuripaakuissa olevan veden haihtumisesta. Jäässä saapuneiden taimien kohdalla taimien kuivumi-sen riskit näyttivät olevan hallinnas-sa pisimpiä varastointiaikoja lukuun ottamatta, mitä ilmeisesti edesauttoi taimilaatikoiden pitäminen pinois-sa kuljetuslavoilla osin muoviin käärittyinä ensimmäisten viikkojen aikana. Lämpimissä olosuhteissa osittain muoviin kääritty taimilaa-tikkopino voi taimien varastoidessa lämpöä kääntyä myös riskiksi tai-mien itsensä hengityksessä tuotta-man lämmön vuoksi (Lindström ja Stattin 2008).

Sulana saapuneessa taimierässä taimilaatikoiden paino laski nope-asti varastoinnin aikana ja taimi-


paakkujen turpeen laskennallinen kosteus alitti vajaan kahden viikon kuluessa 30 %, mikä on selkeästi taimien menestymismahdollisuuk-sia heikentävä tekijä. Taimien kas-vatuksen aikana turpeen kosteus pyritään pitämään 45–50 %:ssa ja istutusvaiheessa paakkujen kosteu-den tulisi olla selvästi tätäkin kor-keampi. Taimien kosteuden seuran-ta taimiterminaalissa punnitsemalla muutama taimilaatikko säännöllisin väliajoin olisi yksi keino taimima-teriaaliin laadun hallinnan paranta-miseksi.

Ylipitkä toimitusketju ja kuivuminen suurimmatlaatua heikentävät tekijät

Taimimateriaalin mukana lähetetyn kyselyn perusteella noin 40 % tai-mista oli ollut istutusvaiheessa jos-sakin määrin kuivia (puristamalla

ei paakusta irronnut vettä). Taimien kastelun tiedetään edesauttavan tai-mien menestymistä (Helenius ym. 2005) ja erityisesti näiden jo osit-tain kuivahtaneiden taimien kastelu olisi ollut ensiarvoisen tärkeää.

Kyselyn perusteella taimima-teriaalin kunto heikkeni mitä pi-demmälle istutuskaudessa edettiin. Heinäkuussa istutetut, jo kasvunsa aloittaneet taimet luokiteltiin kaikki kunnoltaan tyydyttäviin. Tämä ku-vastaa nimenomaan taimien toimi-tusketjusta johtuneita taimimateri-aalin laatua alentavia tekijöitä. Osa laadun heikentymisestä on aiheutu-nut ylipitkistä varastointiajoista ja osa sääolosuhteiden lämpenemises-tä edettäessä keskikesään.

Viitteet

Helenius, P. 2005. Kuusen pakkastai-mien välivarastointikestävyys. Tai-miuutiset 2: 7–10.

Helenius, P., Luoranen, J. & Rika-la, R. 2005. Effect of preplanting drought on survival, growth and xylem water potential of actively growing Picea abies container seedlings.

Scandinavian Journal of Forest Rese-arch 20: 103–109.

Ilmatieteenlaitos. Ilmastokatsaus 04/ 08, 05/08 ja 06/08.

Lindström, A. & Stattin, E. 2008. Re-jält hett i kartongen! Plantaktuellt 3:3.

Rantala, J., Rikala, R., Viitarinne, E. & Leinonen, T.A. 2003. Taimien matka taimitarhalta istutuskohteel-le - kysely- ja haastattelututkimus. Metsätieteen aikakauskirja 4/2003: 417–427.

Rikala, R. 1979. Paljasjuuristen tai-mien kuljetus ja käsittely ennen istutusta. Tiedusteluun pohjautu-va selvitys. Metsäntutkimuslaitos, Metsänviljelyn koeaseman tiedon-antoja 31. 12 s.

Yli-Vakkuri, P. 1957. Tutkimuksia taimien pakkauksesta ja kuljetuk-sesta. Communicationes Instituti Forestalis Fenniae 49(1). 59 s.

Juho Rantala

Vaikka koneellisen istutuksen tu-leminen näyttääkin lupaavalta, on läpimurron eteen vielä paljon teke-mistä. Pelkkä toimiva ja hyvälaa-tuista työtä tekevä istutuskone ei riitä, vaan tarvitaan koko toimitus-ketjun ja toimintakulttuurin muut-tamista.

Koneellinen istutus yleistyy hi-taasti, mutta varmasti. Alkuun pääs-tyään koneellistuminen voi jatkossa

olla nopeaakin. Jo nykyisillä koneil-la on hyvä työjäljen laatu ja riittä-vä kustannuskilpailukyky. Jatkossa hakkuutähteiden keruu energiakäyt-töön helpottaa konetyön olosuhtei-ta yhä laajemmalla alueella. Myös alueyrittäjäkonseptin yleistyminen puunkorjuutöiden organisoinnissa tuo uusia mahdollisuuksia metsän-hoitotöiden koneellistamiseen, kun metsänhoitotöitä siirretään jo en-tuudestaan koneiden kanssa toimi-vien yritysten vastuulle.

Koneille ja uusillepalveluille on kysyntää

Paineita metsänhoidon koneellis-tamiseen tuovat odotettavissa ole-va työvoimapula ja metsänomis-tajakunnan rakenteessa tapahtuvat muutokset. Metsänhoitotyöt sijoit-tuvat suurelta osin muuttotappiois-ta kärsiville syrjäseuduille. Metsän-omistajakunnan rakennemuutoksen seurauksena yhä useampi metsän-omistaja on nainen, asuu metsätilan ulkopuolella ja nauttii ansaituista

Istutuksen koneellistaminenedellyttää logistiikan kehittämistä


eläkepäivistään. Onkin todennä-köistä, että metsänomistajien oma-toimisuus metsänhoitotöissä vähe-nee ja työpalveluita ostetaan entistä enemmän – edellyttäen, että palve-lut ovat laadukkaita ja markkinointi pelaa. Pelkällä neuvonnalla ei pit-källe pötkitä, se aika meni jo.

Koneellisen metsänistutuksen osuus istutustyöstä on tällä hetkel-lä alle 5 prosenttia. Kuitenkin esi-merkiksi UPM:n kohdalla istutuk-sen koneellistamisessa puhutaan jo kymmenistä prosenteista. Suomessa on tällä hetkellä käytössä yli 30 istu-tuslaitetta, joista suurin osa ruotsa-laisvalmisteisia Brackeja. Kotimai-sia M-Plantereita on kentällä vajaat 10. Lisäksi käytössä on yksittäisiä kappaleita muiden valmistajien is-tutuslaitteita.

Yleensä Brackea ja M-Planteria käytetään kaivinkoneen lisävarus-teena. Istutuslaitteiden tuottavuus-tutkimusten perusteella voi ennus-taa M-Planterin markkinaosuuden nousevan tulevaisuudessa. Nähtä-väksi jää, kuinka nopeasti muista raskaista työkoneista tutut infor-maatio-, aistin-, ohjausteknologiat tulevat istutuskoneisiin. Niin ikään esimerkiksi metsätraktoriin liitettä-vän jatkuvatoimisen istutuslaitteen kehittäminen nostaisi työn tuotta-vuuden kokonaan uudelle tasolle.

Nykyisten istutuskoneiden vuo-sikapasiteetti on 200 000–300 000

Koneellistuminen ruokkii itse itseään – mitä enemmän koneilla tehdään, sitä tehokkaammin työ voidaan organisoida (kuva Marja Poteri).

tainta riippuen istutuslaitteesta ja etenkin kuljettajien ammattitaidos-ta. Tämän perusteella puolet Suo-men istutuksista voitaisiin tehdä 200–250 istutuskoneella.

Taimien pakkaamisestapullonkaula?

Kone- ja laitekehityksen ohella suu-rimman haasteen istutustyön ko-neellistaminen tuo taimihuoltoon ja etenkin taimien tuotanto-, varas-tointi- ja jakelulogistiikkaan. Talou-dellisesti järkevä istutuksen koneel-listaminen edellyttää taimien istut-tamista koko sulan maan ajan, siis myös kasvukauden aikana. Tutki-musten mukaan tälle ei ole biologi-sia esteitä.

Taimet menestyvät hyvin istutus-ajankohdasta riippumatta, kunhan taimimateriaali ja -huolto vastaavat istutusajankohdan tarpeita. Tarvi-taan logistiikan ja koko toiminta-kulttuurin kehittämistä, jotta istu-tuskoneiden maine ei kärsi siitä, että ketjun muut lenkit pettävät.

Nykyisiä istutuslaitteita käytet-täessä noin kuudesosa tehollisesta työajasta kuluu taimien lataami-seen käsipelissä istutuslaitteeseen. Hyvillä kuljettajilla osuus on vielä selvästi suurempi, koska varsinai-nen istutustyö käy nopeammin. On olemassa vaara, että taimien pak-

kauslogistiikka muodostuu koneel-lisen istutuksen kehittämisen pul-lonkaulaksi. Tilanne on haastava. Pakkauslogistiikan uusiminen on kallis ja kauaskantoinen investointi, jonka tekemiseen liittyy isoja riske-jä. Toisaalta nykyinenkin pahvilaa-tikkopakkaus on kertakäyttöinen ja kallis. Kuinka ratkaista pakkauslo-gistiikka koneellisen istutuksen yh-teydessä?

Hyvä tavoite on pakkausyksikkö, jonka avulla päästään eroon yksit-täisten taimien siirtelystä sen jäl-keen, kun taimet on taimitarhalla kertaalleen pakattu. Tai vaikka jo ennen sitä. Tämä vaatisi onnistuak-seen ainakin taimituottajien, taimi-tarhalaitteiden valmistajien ja kone-valmistajien yhteistyötä.

Taimikuljetusten määräkasvaa…

Taimien jakeluketjun kehittämises-sä järkevin vaihtoehto lienee kone-yrityskohtaisten välivarastojen ja terminaalien hyödyntäminen, jol-loin koneyrityksen organisoitavaksi jää taimien kuljetus uudistusaloille. Tällä tavalla vastuuta taimihuollos-ta siirtyy koneyrityksille, joten vä-livarastoilla on oltava asianmukai-nen varustus taimien varastointiin, kasteluun ja siirtelyyn sekä tärkeim-pänä riittävä taimihuollon osaami-nen.

Taimia voidaan istuttaa koneel-lisesti toukokuun alusta syyskuun loppuun. Jos taimia istutetaan ko-ko tämä aika, tuotannossa kasva-tusohjelmia tarvitaan luultavimmin 4–6 ja vähintään kuusi taimikulje-tuserää per koneellista istutusta te-kevä yritys.

Toukokuun alun ja juhannuksen välillä taimia on tuotava jakeluter-minaaliin vähintään kaksi kertaa, jolloin varastointiaika terminaalis-sa on enintään kolme viikkoa. Ju-hannukselta heinäkuun puoliväliin tarvitaan yksi kuljetuserä kasvussa olevia ei-lyhytpäivä (LP) -käsitelty-jä taimia. Heinäkuun loppupuolisko ja elokuu istutetaan LP-käsiteltyjä


taimia. Näitä LP-käsittelyjä tarvi-taan tällä välillä vähintään kahdella eri ajoituksella. Syyskuussa voidaan istuttaa joko lyhytpäiväkäsiteltyjä tai normaaleja lepotilaisia taimia. Näin toimien ja ottaen huomioon istutuskoneiden tuottavuuden, kul-jetuserän koko on 30 000–50 000 tainta eli jakeluauton kuorma.

… mutta tuotanto- kustannukset ratkaisevat!

Tutkimuksen mukaan taimikulje-tusten jakaminen viiteen osaan nos-taa kuljetuskustannuksia yhden kul-jetuserän optimitilanteesta noin 20 prosenttia. Hyvin suunniteltujen,

useampaankin suunnittelujaksoon jaettujen taimikuljetusten kustan-nukset ovat kuitenkin selvästi alle 10 prosenttia tuotanto- ja jakeluket-jun kokonaiskustannuksista.

Taimituotannon kustannustehok-kuus ratkaistaan pitkälti tuotannon skaalaeduilla ja laadulla. Eikä tilan-ne muutu miksikään, vaikka liiken-nepolttoaineiden hinnat moninker-taistuisivat. Vaikka kaikki Suomen taimet tuotettaisiin vain muutamalla suurtaimitarhalla, hyvin suunnitel-lut kuljetuskustannukset jäisivät al-le 10 prosentin tuotanto- ja jakelu-ketjun kokonaiskustannuksista. Lo-gistiikka tuo merkittävää kilpailu-etua etenkin asiakastyytyväisyyden ja taimien laadun hallinnan kautta.

Tuotantokustannusten tärkeyden huomioon ottaen olisi hyvä pohtia, kuinka suurissa tai pienissä erissä eri ajankohtina istutettavia taimia kannattaa tuottaa. Tai olisiko mah-dollista toimia niin, että tuotanto-yksiköt keskittyisivät kasvattamaan vain tiettyyn ajankohtaan soveltuvia taimieriä? Tällöin vältyttäisiin tur-han pienten tuotantoerien aiheutta-milta lisäkustannuksilta. Nykyisillä koneellistamisasteilla näiden asi-oiden pohtiminen on teoreettista, mutta jos metsäyhtiöiden ennustuk-set istutuksen 30–50 prosentin ko-neellistamisasteesta 2010-luvulla toteutuvat, on asioilla jo käytännön merkitystäkin.

Otso Huitu ja Heikki Henttonen

Myyrät ovat olennainen osa poh-joisia selkärankaiseliöyhteisöjä. Ne ovat elintärkeää saalista monel-le petolajille, niillä on merkittävä rooli kasvillisuuden muokkaajana ja lisäksi ne voivat levittää tauteja ihmisiin. Myyräkannat vaihtelevat 3–4 vuoden sykleissä, joita saavat aikaan petojen saalistus ja talvira-vinnon puute. Voimakkaimmat kan-nanvaihtelut tavataan alueilla, joilla vallitsee pitkä ja luminen talvi. Tal-vi on kriittinen aika myyrille, sillä silloin ravintovarat eivät uudistu eikä lisääntyminen korvaa kuollei-suuden aiheuttamaa populaatioti-heyden laskua.

Suomessa esiintyy puolenkym-mentä myyrälajia, jotka aiheuttavat säännöllisesti tuhoja metsäpuiden taimikoissa. Näistä kaksi yleisintä ja samalla pahinta tuholaista ovat peltomyyrä ja metsämyyrä. Vesi-myyräkin voi aiheuttaa pahoja tuho-ja puun taimille, mutta tuhoja esiin-tyy yleensä vain hyvin paikallisesti ja selvästi enemmän puutarhoissa kuin metsäpuiden taimikoissa.

Peltomyyrä

Peltomyyrää tavataan joka puolel-la Suomea hyvinkin erilaisissa elin-ympäristöissä. Niitä esiintyy runsai-ten kosteahkoilla paketti- ja heinä-pelloilla sekä niityillä, mutta myös heinittyneillä hakkuuaukoilla. Pel-tomyyrä aiheuttaa myyristämme va-

kavimmat vahingot metsätaloudelle. Huipputiheyksien aikana peltomyy-rät voivat aiheuttaa täydellistä tuhoa tuhansilla uudistusalahehtaareilla. Taimituhoja esiintyy pääasiassa tal-vella, niin havu- kuin lehtipuilla.

Koivun taimia maistellaan pel-lonmetsityskohteilla jonkin verran myös keskellä kesää. Peltomyyrät kaluavat taimien kuorta tai katkovat sivuoksia ja latvoja lumipeitteen si-sällä. Peltomyyrän kaluamasta tai-mesta on lumien sulettua mahdollis-ta erottaa parin millimetrin levyis-ten etuhampaiden jättämiä uurteita. Tuhonaiheuttajan tunnistusta hel-pottavat kalutun taimen tyvelle jää-neet rusehtavat, muutaman millin pituiset ulostepapanat sekä kalutut taimen pätkät.

Myyrien aiheuttamat taimituhot


Peltomyyrätuhojen tehokkain torjuntakeino on heinäkasvillisuu-den kurissa pitäminen, sillä heinän-torjunta vähentää myyriltä sekä ra-vintoa että suojaa pedoilta. Myös taimisuojat ehkäisevät peltomyy-rätuhoja tehokkaasti. Mikäli mah-dollista, metsänuudistamistoimet kannattaa ajoittaa vuosille, jolloin peltomyyrien kannat eivät ole suu-rimmillaan.

Metsämyyrä

Metsämyyrän levinneisyys kattaa koko Suomen Ylä-Lappia ja ulko-saaristoa lukuun ottamatta. Lajia ta-vataan lähes kaikenlaisissa metsissä, myös hakkuuaukoilla. Metsämyyrät viihtyvät mainiosti heinämailla sil-loin, kun niiden suurikokoisempi kilpailija, peltomyyrä, on harvalu-kuinen. Metsämyyrille maistuvat havupuun taimien latvasilmut, joita se joko syö kokonaan tai kovertaa ne ontoksi. Molemmissa tapauk-sissa taimessa esiintyy seuraavana kesänä monilatvaisuutta tai latvan-vaihtoa, mikä voi aikanaan alentaa tukkipuun laatua. Metsämyyrät ka-

luavat latvuksessa usein myös kuor-ta. Metsämyyrätuhot ajoittuvat tal-visaikaan ja ne kohdistuvat tyypil-lisesti taimien lumihangen yläpuo-lisiin osiin. Tuhoja voi esiintyä vart-tuneemmissakin puissa; syönnöksiä on tavattu jopa 5–6 m:n korkuisissa puissa. Ei ole kuitenkaan tavatonta, että metsämyyrä viettäisi aikaansa myös hangen alla pienten taimien latvusten kimpussa. Paras torjun-takeino metsämyyrän aiheuttamia taimituhoja vastaan on hirvienkin torjuntaan käytettävä ruiskutettava karkote. Taimien toipumista latvan-vaihdosta voi nopeuttaa katkomal-la pois ylimääräiset latva-asemasta kilpailevat oksat.

Metsämyyrät kantavat ja levit-tävät myyräkuumetta aiheuttavaa Puumala-virusta. Virus tarttuu ih-miseen hengitysteitse myyrien erit-teiden saastuttaman pölyn mukana. Tartunta saadaan usein ihmisasu-tuksen yhteydessä olevista kuivista ja pölyävistä tiloista, kuten puuliite-reistä, minne metsämyyrät hakeutu-vat etenkin syksyisin ja runsaimmin silloin kun kanta on vahva. Tartun-taa voi ehkäistä välttämällä työs-kentelyä pölyävissä tiloissa sekä pyrkimällä hävittämään myyriä si-tä mukaa, kun niitä ihmisasutuksiin syksyisin hakeutuu. Tehokkaaksi torjuntakeinoksi kotioloissa ovat osoittautuneet tavalliset hiirenlou-kut.

Myyrien kannanvaihtelut ja tuhot

Pelto- ja metsämyyrien kannat vaih-televat valtaosassa Suomea kolmen-neljän vuoden säännöllisissä jak-soissa eli sykleissä. Pohjavuoden al-haisien tiheyksien ja huippuvuoden korkeiden tiheyksien ero saattaa ol-la monisatakertainen, eli kyseessä on hyvin raju lajien yksilömäärän heilahtelu. Nykyisin ollaan yleises-ti sitä mieltä, että myyräkantojen romahdus huipputiheyksistä johtuu saalistuksen, tautien sekä talvira-vinnon loppumisen yhteisvaikutuk-sesta. Myyräkannan oltua riittävän

pitkään alhossa myös petokannat pienenevät ravinnonpuutteen joh-dosta. Petojen rivien harveneminen yhdessä myyrien tehokkaan lisään-tymisen kanssa puolestaan mahdol-listaa uuden nousun alkamisen.

Sekä taimituhojen että myyrä-kuumetapausten esiintyminen on luonnollisesti vahvasti kytköksissä myyrien runsauteen. Metsänhoi-tokäytännössä on kuitenkin monta vaihetta, jotka voivat vaikuttaa tai-mikon myyrätuhoriskiin myyrien määrästä riippumatta. Näitä ovat esimerkiksi puulaji, taimien alkupe-rä, ravinnetankkaus, maanmuokka-us sekä aluskasvillisuuden torjunta. Yksi tehokkaimmista myyrätuhoris-kin pienentäjistä on tehokas heinän-torjunta. Heinän myötä myyriltä hä-viävät elossasäilymiselle olennaiset tekijät, ravinto ja suoja pedoilta.

Myyrien kannanvaihtelut ovat ol-leet poikkeuksellisen voimakkai-ta ja laaja-alaisia kuluneen vuosi-kymmenen aikana. Ennen eri tahtia vaihdelleissa Itä- ja Länsi-Suomes-sa kannanvaihtelut ovat viimeisten syklien aikaan olleet samanaikai-sia ja alati voimistuvia. Jo syksyllä 2005 saavutettu myyrähuippu johti 5–9 miljoonan metsäpuun taimen tappioihin eteläisessä Suomessa tal-ven 2005/06 aikana. Talven 2008/09 jälkeen taimikot olivat vielä lohdut-tomammassa kunnossa, sillä syksyn 2008 myyrätiheydet olivat monin paikoin korkeammat kuin koskaan Metlan kolmikymmenvuotisen seu-rannan aikana.

Varsinkin Suomen sisäisissä maa-kunnissa (Pohjois- ja Etelä-Savo, Keski-Suomi, Pirkanmaa ja Päijät-Häme) paljastui keväällä 2009 lu-mien sulettua pahoja myyrätuhoja. Metsäkeskuksiin tehdyn kyselyn mukaan myyrien täydellisesti tu-hoamaksi joutui n. 20 000 hehtaaria taimikkoa, minkä lisäksi havaittiin moninkertainen määrä lievemmin tuhottuja taimikoita. Täydellisen tuhon ala kattaa noin 36 miljoonaa metsäpuun tainta; näiden korvaami-seen mennee ainakin 20 miljoonaa euroa.Kuva 1. Myyrien tuhoja 1,5–2 met-

risissä männyissä maaliskuussa. (valo-kuva Metla/Erkki Oksanen)


Metlan myyrätutkimuksia

Metlan yksi viranomaistehtävä on myyräkantojen seuranta. Seuranta toteutetaan jokakeväisillä ja –syk-syisillä myyrien seurantapyynneil-lä ympäri Suomen. Tällä hetkellä seurantapaikkoja on 22. Tämän li-säksi saamme täydentävää tietoa yliopistojen ja muiden sektoritut-kimuslaitosten tutkimusprojektien toteuttamista myyräpyynneistä se-kä petolintuharrastajilta. Seuranta-aineiston yhteenvetona Metla jul-kaisee joka kevät ja syksy tiedotteen valtakunnan myyrätilanteesta sekä siitä, miten kantojen ennustetaan lä-hitulevaisuudessa kehittyvän. Tieto on metsäammattilaisten ja metsän-omistajien käytettävissä taimikoi-den myyrätuhoriskin määrittämisen työkaluna.

Metlassa tehdään jatkuvasti maas-to- ja laboratoriokokeita, joiden avulla selvitetään muun muassa taimien ja taimikoiden altistumista myyrätuhoille sekä taimien toipu-mista myyrätuhoista. Tutkimme ja kehitämme myös erilaisia keinoja myyrätuhojen torjumiseksi. Viime vuosina olemme mm. osoittaneet, että laikkumätästys maanmuokka-usmenetelmänä vähentää myyrätu-hojen määrää noin kolmanneksella muokkaamattomaan maahan istut-tuihin taimiin verrattuna. Olemme selvittäneet myös, että luontaises-

ti uudistuneet luonnontaimet kel-paavat myyrille vain ani harvoin talviravinnoksi. Myöhään istutus-kaudella istutetut kuusen taimet puolestaan kärsivät istutusta seu-raavana talvena noin nelikertaisen tuhoriskin luonnontaimiin verrattu-na. Aikaisin kesällä istutetut puoles-taan tuhotaan noin kaksinkertaiselle todennäköisyydellä luonnontaimiin verrattuna.

Monet metsänomistajat ovat elä-telleet vuosien varrella toiveita pöllöjen hyödyntämisestä myyrä-tuhojen torjujina. Valitettava tosi-asia on, että Suomen pöllöjen luon-taiset esiintymistiheydet ovat niin harvat, että lajeista ei ole yleispä-teväksi myyrätuhojen torjujaksi. Pienessä mittakaavassa ainoastaan varpuspöllöllä saattaa olla teoreet-tinen mahdollisuus talvisen myyrä-kannan tuntuvaan harventamiseen, sillä se on lajeistamme ainoa, joka tekee huomattavia saalisvarasto-ja ennen lumien tuloa. Varpuspöl-lö saattaakin saalistaa muutaman sataa myyrää parissa loppusyksyn viikossa. Tutkimme varpuspöllön vaikutusmahdollisuuksia myyrätu-hojen vähentämisessä laajalla maas-tokokeella, johon kuului melkein sata taimikkoa Pohjois-Savossa. Tuloksemme osoittivat ykskantaan sen, että varpuspöllön läsnäololla taimikon vieressä, saalisvarastois-ta päätellen, ei ollut minkäänlaista

taimituhoja vähentävää vaikutus-ta. Tuloksemme ei kuitenkaan sul-je pois sitä mahdollisuutta, etteikö pienellä, rajatulla taimikolla saalis-tavasta varpuspöllöstä voisi joissain tapauksissa olla hyötyä. Uskallam-me siis suositella metsänomistajille varpuspöllön pönttöjen ripustamista jatkossakin.

Myyrien karkotusaineita ilmestyy markkinoille tämän tästä. Lupaavis-ta mainoslauseista huolimatta tuot-teiden toimivuudesta on vain har-voin kokeellisen tutkimuksen kei-noin osoitettua näyttöä. Koivutis-le on yksi viimeaikaisista aineista, jonka on väitetty karkottavan myös myyriä. Väitteen tueksi on olemas-sa alustavia tuloksia maatalousym-päristöstä, muttei metsätalouden puolelta. Metlassa selvitettiin koi-vutisleen teho myyrien ja toisaalta tukkimiehentäin torjunnassa. Koe-asetelmassamme jouduimme osassa käsittelyistä sekoittamaan koivutis-leen vaseliiniin, sillä tisle itsessään on vesiliukoista eikä siten kestä taimien pinnalla säätilan armoilla. Tulostemme mukaan vaseliini oli pelkkää koivutislettä huomattavas-ti parempi tuholaistorjuja. Pelkkä koivutisle menetti nopeasti tehonsa auringon ja sateen vaikutuksen al-la, eikä sitä voi näin ollen suositella sellaisenaan myyrän tai tukkimie-hentäin torjuntaan.

Pohjoismainen metsätaimitarharetkeily järjestetään Ruotsissa syksyllä 2010

Seuraa tiedotteita Nordgen Metsän kotisivulta: www.nordgen.org/index.php/skand/content/view/full/1191ja Metlan taimitietopalvelun Ajankohtaista-sivulta: http://www.metla.fi/metinfo/taimitieto/index.htm

Metsätalouden käyttöönhyväksyttyjä kasvinsuojeluaineitavuonna 2010

Torjunta-aineluokituksen kirjaintunnusten selitykset:

Xn = haitallinenXi = ärsyttäväN = ympäristölle vaarallinenT =myrkyllinen

RIKKAKASVIT, MUUT KUIN GLYFOSAATTIVALMISTEET

Valmiste Tehoaine Pitoisuus Luokitus Käyttökohde, huomautukset

Fenix

Maatilan Akloni-feeni

aklonifeeni 600 g/l N Lepotilassa olevien havupuiden taimien koulinta-alat metsätaimitarhoilla

CurEra Rikka-kasvit pois

etikkahappo 62 g/l - Rikkakasvien torjuntaan ennen kylvöä/is-tutusta metsäpuuistutuksilla ja taimitarhoilla

Ecocin, koncentrat etikkahappo 250 g/l - Rikkakasvien torjuntaan ennen kylvöä/is-tutusta metsäpuuistutuksilla ja taimitarhoilla

Reglone dikvatti 200 g/l T, N Kylvöpenkit ennakkotorjuntana

Gallery isoksabeeni 500 g/l Xi Havupuiden taimien koulinta-alat metsätaim-itarhoilla

Mogeton WP kinoklamiini 250 g/kg Xn, N Maksasammalen torjunta havupuiden paak-kutaimilta

Select kletodiimi 240 g/l Xn, N Kylänurmikan ja muiden 1-vuotisten hei-nämäisten rikkakasvien torjuntaan puu-vartisten kasvien taimitarhoilta

Agil 100 EC

Maatilan Propafop

propakvitsafoppi 100 g/l Xn, N Koivun istutusalat, tehoaa vain heinämäisiin rikkakasveihin

Focus Ultra

Erikoiskasviaine 200912

sykloksidiimi 100 g/l Xn Heinämäiset rikat viljelyaloilla ja tarhalla

Aramo tepraloksidiimi 50 g/l Xn, N Heinämäiset rikat taimitarhoilla

Taimitarhojen käyttökohteita lähellä on koristepuiden ja –pensaiden kasvatus. Siellä on rikkojen torjuntaan hyväksytty mm. Targa Super 5 EC, joka tehoaa moniin heinämäisiin lajeihin, mutta ei muihin; lisäksi Basta.


RIKKAKASVIT, GLYFOSAATTIVALMISTEET


Agromax 360CHE 3607Gilbert 360Glyfokem Bio 360Glyfomax BioGlyfonova BioRambo 360 SRoundup BioRoundup UltraTouchdown Premium

glyfosaatti 360 g/l - Rikkakasvien torjunta viljelysmailta, vil-jelemättömiltä alueilta, metsänviljelyssä sekä puuvartisten kasvien hävittämi-seen

Rambo 360 glyfosaatti 360 g/l N Rikkakasvien torjunta viljelysmailta, vil-jelemättömiltä alueilta, metsänviljelyssä sekä puuvartisten kasvien hävittämi-seen

Clinic 360 SLGlyfokem 360Glyphogan 480 SLPellon Glyfoneste 101RangerRodeoRoundup

glyfosaatti 360 g/l Xi, N Rikkakasvien torjunta viljelysmailta, vil-jelemättömiltä alueilta, metsänviljelyssä sekä puuvartisten kasvien hävittämi-seen

Ei Rikkoja Puutarhassa MaxEnvisionGilbert 450Glyfokem Bio 450

glyfosaatti 450 g/l - Rikkakasvien torjunta viljelysmailta, vil-jelemättömiltä alueilta, metsänviljelyssä sekä puuvartisten kasvien hävittämi-seen

Ecoplug glyfosaatti 680 g/kg Xi, N Kantojen (huom. ei puiden) taskutuk-seen juuri- ja kantovesojen torjumi-seksi

KARKOTTEET


Mota-karkote* eteeriset öljyt 12 g/l Xi Hirvieläintuhojen ja myyrien torjunta havu- ja lehtipuilla

Klerat-myyrän-syötti*

brodifakumi 10 mg/g Xn Pelto-, kenttä- ja lapinmyyrä talvikäyttö lumi-reikiin; vesimyyrä syksyllä maakäytäviin

*poistunut rekisteristä 31.12.2009


Vuoden 2010 kasvinsuojeluluettelo (pdf) on Eviran sivuilla osoitteessa: http://www.evira.fi/portal/fi/kasvintuo-tanto_ja_rehut/torjunta-aineet/torjunta-aineluettelo/. Samalla sivulla ylläpidetään luetteloa kasvinsuojeluaineisiin liittyvistä päivityksistä.

Lisäksi ’Kasvinsuojelurekisteri’ -linkistä saa kattavasti tietoja kaikista relisteröidyistä valmisteista, mm. myynti-päällystekstit ja käyttöturvallisuustiedotteet.

TUHOHYÖNTEISET


Decis 25 EC* deltametriini 25 g/l Xn, N Tukkimiehentäi (Hylobius), monien tuhohyönteisten torjunta pelto- ja puutarhaviljelyksiltä

Dimilin-neste diflubentsuroni 480 g/l N Perhos- ja pistiäistoukkien torjunta metsässä

RoxionR-dimetoaatti BASF**Perfekthion 400Tuholaisaine 101**Danadim Progress

dimetoaatti 400 g/l Xn, N Monien tuhohyönteisten torjunta; mm. perhos- ja pistiäistoukat, kir-vat, kasviluteet, eräät punkit pelto- ja puutarhaviljelyksillä

Merit Forest WG imidaklopridi 700 g/kg Xn Tukkimiehentäin torjunta, myös kasvussa olevat taimet; käyttö sisätiloissa

Karate Zeon -tekniikka

lambda-syhalotriini 100 g/l Xn, N Tukkimiehentäin torjunta, myös kasvussa olevat taimet. Laajennet-tu käyttöalue (Off label –hyväk-syntä***): Metsässä varastoidun kuorellisen puutavaran suojaus puutavaraa vioittavia hyönteisiä vastaan

Maatilan Syhalotriini lambda-syhalotriini 100 g/l Xn, N Tukkimiehentäin torjunta havupuun taimista ennen istutusta

Monisärmiövirus**** viruspolyhedroja 0,102 x 1012 kpl/1 litra vettä

- Ruskomäntypistiäisen torjunta

Nissorun***** heksytiatsoksi 100 g/kg N Off label – hyväksyntä***: Punkkien torjuntaan puuntaimista metsätai-mitarhoilla

Exemptor tiaklopridi 100,19 g/l Xn, N Monien tuhohyönteisten torjunta; mm. kirvat, lehtiä syövät kovaku-oriaiset, perhostoukat

*poistuu rekisteristä 31.12.2010 **poistunut rekisteristä 31.3.2010 ***valmisteen käyttö Off label -hyväksynnän saaneisiin kohteisiin on saliittu käyttäjän vastuulla. ****väliaikainen hyväksyntä 15.5.2010 – 31.7.2010 ***** poistuu rekisteristä 31.12.2011Taimitarhoilla voidaan edellisten lisäksi käyttää eräitä ’yleistorjunta-aineita’, joiden käyttöohje on muotoiltu väljästi kasvilajeja luettelematta.


Metsätalouden käyttöön hyväksyttävien kasvinsuojeluaineiden biologisen tehokkuuden ja käyttökelpoisuuden tar-kastuksia tehdään Metsäntutkimuslaitoksen Itä-Suomen alueyksikössä Suonenjoella.

[email protected]@metla.fiMetsäntutkimuslaitos Itä-Suomen alueyksikkö, Suonenjoki Juntintie 15477600 Suonenjoki

SIENITAUDIT


Amistar atsoksistrobiini 250 g/l N Männynkaristeen torjunta metsätaim-itarhoilla

Aliette 80 WG fosetyyli-alumiini 800 g/l Xi Koivunlevälaikun torjunta paakkutai-milla

Rovral 75 WG* iprodioni 750 g/l Xn, N Harmaahomeen torjunta

Akopro 490 ECBasso

prokloratsi +propikonatsoli

400 g/l90 g/l

Xi, N Männynversosurman ja männyntalvi-homeen torjunta

Maatilan propiko-natsoli 2

Tilt 250 EC

propikonatsoli 250 g/l Xn, N Havupuiden taimitarhojen män-nynversosurman ja talvituhosienien torjunta

Topsin M* tiofanaatti-metyyli 700 g/l Xn, N Harmaahomeen torjunta

Tirama 50 tiraami 500 g/kg Xn, N Siementen peittaus

Stratego 312.5 EC** trifloksistrobiini +propikonatsoli

187,5 g/l125 g/l

Xi, N Koivunruosteen torjunta

Stratego EC 250 trifloksistrobiini +propikonatsoli

125 g/l125 g/l

Xi, N Koivunruosteen torjunta

Rotstop harmaaorvakkasienenitiöitä

2x106-107

kpl/g- Juurikäävän torjunta männyn ja

kuusen kannoissa

Rotstop SC harmaaorvakkasienen itiöitä

2x106-107

kpl/g- Juurikäävän torjunta männyn ja

kuusen kannoissa

PS-kantosuoja-2

Forestcover

urea 320 g/l - Juurikäävän torjunta männyn ja kuusen kannoissa

PS-kantosuoja-konsentraatti-2

urea 600 g/l - Juurikäävän torjunta männyn ja kuusen kannoissa

Urea-kantokate urea 330 g/l - Juurikäävän torjunta männyn ja kuusen kannoissa

Urea kantokate P urea 330 g/l - Juurikäävän torjunta männyn ja kuusen kannoissa

* koetoimintalupa **poistuu rekisteristä 31.12.2010


SisällysTaimiuutiset 2/2010

Taimiuutiset-lehti vuonna 2010Aineistot toimitettava viimeistään / Ilmestyy: syksy 27.8. / 27.9.; talvi 26.11. / 27.12.

KIRJOITTAJAT . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2

VARASTAMINEN ON UUDISTUMISEN YDINOSAAMISTA . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3Heikki Smolander

VAPAA- JA ENNALTAMääRäYTYNYT KASVU,JäLKIVAIKUTUS JA KUUSEN TAIMIEN KASVURYTMI . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5Risto Rikala

AVOMAALLA TALVIVARASTOITAVIEN TAIMIEN SUOJAUS . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7Risto Rikala ja Kyösti Konttinen

KAUANKO TAIMET SäILYVäT PAKKASVARASTOSSA, ENTä VAIKUTTAAKO LANNOITUS? . . . . . . . 12Risto Rikala

TURPEEN JA KOMPOSTIN SEOS KASVUALUSTANA:KOETULOKSIA KUUSEN PAAKKUTAIMIKASVATUKSESTA . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15Juha Heiskanen

TAIMIEN TOIMITUSKETJUN KARTOITUS ETELä-SAVOSSA . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17Timo Saksa

ISTUTUKSEN KONEELLISTAMINEN EDELLYTTää LOGISTIIKAN KEHITTäMISTä . . . . . . . . . . . . . . . 22Juho Rantala

MYYRIEN AIHEUTTAMAT TAIMITUHOT . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24Otso Huitu ja Heikki Henttonen

POHJOISMAINEN METSäTAIMITARHARETKEILY . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26

METSäTALOUDEN KäYTTööN HYVäKSYTTYJä KASVINSUOJELUAINEITA VUONNA 2010 . . . . . . 27Eevamaria Harala ja Marja Poteri

PUUPELTOCITY . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31

Documents

Taimiuutiset 2/2010