Liite 3/2010 n 25.10.2010

Taloustohtori kertoo, missä Suomen maatiloilla mennäänMillainen oli Suomen maatilojen tulos ja mikä on ennuste kuluvalle vuodelle? Taloustohtori kertoo.

Millaiset minun maatilani kus-tannukset ja tulos ovat verrattuna muihin tiloihin? Taloustohtori an-taa vertailutietoa.

Taloustohtori on Maa- ja elin-tarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n palvelu netissä. Sivulla on linkit myös koko EU:n vastaaviin tietokantoihin.

Taloustohtorin tieto on peräi-sin 950 kirjanpitotilalta. Ne kirjaa-vat tilan tulot, menot ja työtunnit ylös. Sen ansiosta Suomen maata-loudesta on olemassa hyvin tarkat tiedot, jotka ovat kaikkien ulottu-villa Taloustohtorin avulla.

Yksittäisen tilan tietoja Talous-tohtori ei paljasta, vaan kaikkien ja parhaiden tilojen keskiarvoja.

Viljelijälle kirjanpidosta mak-setaan palkkio tietona, mahdolli-suutena saada omat tiedot suoraan vertailutaulukkoon. Askolalaisen viljanviljelijän Riitta Ahti-Tuisku-lan mielestä mukana oleminen on hyödyllistä.

”Pienellä vaivalla saa paljon tie-toa omasta tilasta. Varsinkin kus-tannusten kehityksen seuraami-nen kiinnostaa minua.”

Sivut 8–9

markku vuorikari

Tutkimus kartoitti tulevaisuutta

Markkinavoimat maatalouden peräsimeen

MAPTEN-hankkeessa hahmoteltiin suoma-laisen maa- ja elintarviketalouden kehitys-polkuja. Tiedossa olevien politiikka- ja mark-kinamuutosten seurauksena tuotanto alenee 12 prosenttia ja elintarvikkeiden jalostus seit-semän prosenttia. CO2-päästöjen rajoittami-nen, maataloustukien alasajo tai maatalous-kaupan liberalisointi mullistaisivat kuviota.

Sivu 3

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan alkupe-räinen tavoite oli vahvistaa toisen maailman-sodan rapauttaman Euroopan elintarvike-huoltoa. Nykyään ensisijaisena tavoitteena on elintarvikesektorin kilpailukyvyn nos-taminen. Maatalouspolitiikan uudistukset siirtävät ohjaksia vaiheittain markkinavoi-mille.

Sivu 5

Keskipitkällä aikavälillä viljan tuotantomäärän arvioidaan

alenevan lähes 10 prosenttia.

EU:n yhteistä maatalouspoli-tiikkaa on uudistettu useaan

otteeseen 2000-luvulla.

Tarjouskilpailutuotti tulostaNurmijärvellä testattiin tar-jouskilpailun tehoa fosfo-rikuormituksen vähentä-misessä. Viljelijät lähtivät aktiivisesti mukaan kokei-luun.

Sivu 4

Lannassa on potentiaaliaMaa- ja metsätalousminis-teriön rahoittama tutkimus selvittää karjanlannan ravin-teiden aiempaa tehokkaam-paa hyödyntämistä maatalo-udessa.

Sivu 5

TilaTesti tuo tutkimuksen likiTutkimus, opetus ja neuvon-ta ovat käynnistäneet koe-toiminnan, jossa tutkimus tuodaan lähelle tilatasoa käytännön havaintokokei-den avulla.

Sivu 11

Hoivamaatilat tekevät tuloaanMTT tutkii ja kehittää Green Care -hankkeessa maatilojen edellytyksiä tarjota erilaisia hoivapalveluja. Alan yrityk-siä on jo Suomessakin.

Sivu 14

Pienpuhdistamottestattiin

Sivu 10Eläintautiriskejä voi ehkäistä

Sivu 12Kasvinjalostuksennykyhaasteet

Sivu 16

Tapio Tuomela/mTT:n arkisTo Csaba Jansik

MTT on Suomen johtava maatalous- ja elintarvike-tutkimusta sekä maatalou-den ympäristöntutkimusta tekevä laitos. Maaseudun Tiede -liite kertoo MTT:n ja sen yhteistyötahojen uu-simmista tutkimuksista. Liite ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Askolalainen viljanviljelijä Riitta Ahti-Tuiskula on yksi 950 vilje-

lijästä, jotka tuottavat tietoa kannattavuuskirjanpitoon ja

Taloustohtoriin. Taloustohtorin avulla kuka tahansa viljelijä saa vertailutietoa, missä maatiloilla

keskimäärin mennään.

2

Tutkimus kertoo tulevaisuuden vaihtoehdot?

Markkinoilla tuulee ja politiikassa myllertää. Syk-syn viljanhinnan raju nousu toi mieleen tuoreen muiston parin vuoden takaa, jolloin markkinat yllättivät hintojen lähdettyä jyrkkään nousuun monen sekä lyhyt- että pitkäaikaisen tekijän vai-kutuksesta. Lähtökohdat markkinoilla ovat nyt kuitenkin selvästi stabiilimmat edelliseen hinta-piikkiin nähden mm. varastojen tason osalta.

Markkinoiden turvaverkkomekanismien kat-tavuutta ja maatalouspolitiikan ohjausvaikutusta kuitenkin vähennetään, ja elintarvikealan mark-kinalähtöisyys on yhä vahvempaa.

Tällä hetkellä maatalouspolitiikassa varaudu-taan jo Euroopan unionin vuonna 2014 alkavan seuraavan ohjelmakauden sisältöön ja kehyksiin. Maatalouden osalta ja laajemminkin globaalin ruokahuollon toimivuuden näkökulmasta keskus-telua seuraavan ohjelmakauden painotuksista tai painotusten muutoksista on käyty jo usean vuo-den ajan.

Yleisessä keskustelussa ennakoidaan toisaalta maatalouspolitiikan nykysisällön kehityslinjaus-ten jatkumoa ilman suuria uudistuksia, toisaalta myös vallankumouksellisempia sisältö- ja linjaus-muutoksia. Samalla yhä tärkeämpään rooliin on noussut ruokamarkkinoiden toimivuus ja hinta-vaihteluiden kestävämpi hallinta elinkeinon kan-nalta.

Ruoan saatavuus, turvallisuus, ilmastonmuu-

toksen hillintä ja siihen sopeutuminen, ympäris-tökuormitus ja bioenergiapainotukset ovat usein keskustelussa toistuvia aiheita. Samalla maata-louden teknologiamuutos ja ripeä rakennekehitys ovat asettaneet yrittäjyydelle uudenlaisia osaami-sen tarpeita. Tuotantoprosessit, teknologiavalin-nat, talous ja politiikkavaikutukset on hallittava kaikkinensa.

MTT on tunnettu maatila- ja maaseutuyritys-ten kilpailukyvyn, yrittäjyyden muutosten, muut-tuvien elintarvikemarkkinoiden ja politiikan asiantuntija ja tutkija. Tässä lehdessä esitellään monien esimerkkien kautta MTT:n roolia maa- ja elintarviketalouden tutkimuskysymysten ratkai-sijana. Esimerkiksi Jyrki Niemen kirjoituksessa (sivu 3) avataan tulevaisuuden verhoja maatalou-den kannalta tarkastellen erilaisia politiikkavaih-toehtoja ja niiden toteutumisen vaikutuksia Suo-meen.

MTT:lla onkin keskeinen rooli tuottaa päätök-sentekoon tutkimustietoa mahdollisista, joko toi-vottavista, todennäköisistä tai ei-toivottavista tulevaisuuden kehityskuluista. Siten päätöksen-tekijällä on tulevaisuuden suunnasta päätettäessä mahdollisimman selkeä ymmärrys eri vaihtoehto-jen toteutumisen vaikutuksista.

Pasi Rikkonenjohtaja, MTT:n taloustutkimus

n Suomalaiset pitävät Itämeren tilaa keskimäärin huonompana kuin muiden rantavaltioiden asukkaat. Lisäksi meren tila on suoma-laisten mielestä heikentynyt viime vuosina.

Tiedot käyvät ilmi BalticSurvey-kyselytutkimuksesta, jossa haas-tateltiin viime keväänä noin 9 000 ihmistä Itämeren yhdeksässä ran-tavaltiossa. Kysely on osa MTT:n koordinoimaa PROPABS-tutkimus-hanketta, joka tarkastelee Itämeren suojelun kustannuksia ja hyötyjä.

Kyselyn vastaajista yli puolet, eli 53–77 prosenttia Tanskassa, Latvi-assa, Ruotsissa, Virossa, Venäjän rannikonläheisissä osissa ja Suo-messa on huolestuneita Itämeren ympäristön tilasta. Puolalaisten, saksalaisten ja liettualaisten kes-kuudessa vastaava luku on 37–47 prosenttia.

Öljyonnettomuus pelottaaBalticSurvey-haastatteluja analysoi-nut tutkija Heini Ahtiainen MTT:stä kertoo, että suurimpana ongelmana Itämerellä pidetään suuren öljyon-

nettomuuden mahdollisuutta. ”Ongelmina pidetään myös pie-

niä jokapäiväisiä öljyvuotoja, le-väkukintoja, roskaantumista, ras-kasmetalleja ja muita vaarallisia aineita sekä eläimille ja kasveille aiheutuvia vahinkoja”, hän listaa.

Saastuttajat maksajiksiEnemmistö kyselyyn vastanneista on sitä mieltä, että saastuttajien tu-lisi maksaa Itämeren tilan kohenta-misen kustannukset. Hyväksytyim-pänä tapana hankkia varoja tähän tarkoitukseen nähdään korotetut maksut saastuttaville päästöille.

Enemmistö vastaajista ei kuiten-kaan itse koe vaikuttavansa Itäme-ren tilaan. Ainoastaan Puolassa ja Ruotsissa valtaosa vastaajista ko-kee, että he voivat itse vaikuttaa meren tilan parantamiseen. Muis-sa maissa näin ajattelee vain 17–37 prosenttia vastaajista.

Kaikissa maissa suurin osa vas-taajista pitää tarpeellisena sitä, et-tä oman maan jätevedenpuhdis-tamot, teollisuus, meriliikenne ja satamat pyrkisivät parantamaan Itämeren tilaa. Tanskassa, Virossa, Suomessa, Puolassa, Ruotsissa ja Venäjän rannikonläheisissä osissa

myös maanviljelijöiden toimia pi-detään tarpeellisina.

Muissa maissa edellytetään myös ammattikalastajilta toimia Itämeren hyväksi: ainoastaan Suomessa sitä ei pidetä tarpeellisena.

Suomalaisten suosikki Itämerta käyttävät virkistäytymi-seen eniten suomalaiset, tanskalai-set ja ruotsalaiset. Suomessa yli puo-let kyselyyn vastanneista on käynyt Itämerellä viimeisen vuoden aika-na.

Lähes 80 prosenttia Itämeren alueella asuvista viettää joskus va-paa-aikaa merellä tai sen rannal-la. Suurin osa vapaa-ajan viettäjistä suosii kesää.

Kyselyn virkistyskäyttöaineis-toa tarkastellut tutkija Janne Ar-tell MTT:stä toteaa, että Itämerellä on selvästi paljon annettavaa sen lä-hiympäristössä asuville.

”Koko Itämeren virkistyskäyttöä kuvaavien BalticSurvey-tulosten avulla on nyt helpompaa arvioida Itämeren suojelun hyötyjä ja sen ta-loudellista arvoa tulevissa tutkimuk-sissa”, hän huomauttaa.

Marjatta Sihvonen

Lue tiedotteet kokonaan: www.mtt.fi -> Ajankohtaista -> Uutiset

Endofyytti sparraa nurminadan kasvuaEndofyyttiset sienet voivat paran-taa merkittävästi monivuotisen nurmen satoisuutta ja pysyvyyt-tä. Sieni-infektio auttaa nurmina-ta-heinää kilpailussa rikkakasveja vastaan. MTT:n kenttäkokeissa on havaittu, että endofyytti-tartunnan saaneesta nurminadasta peruste-tun nurmen peittävyys oli jopa 24 prosenttia parempi kuin puhtaalla siemenellä. Sienen kanssa heinällä oli voimakkaampi kasvu, kun taas ilman sientä rikkakasvien määrä li-sääntyi. Vertailu tehtiin viisi vuotta nurmen perustamisen jälkeen.

Uusi hanke luo lannasta liiketoimintaa MTT:n koordinoimassa BATMAN-tutkimushankkeessa ryhdytään kehittämään kotieläinten lannas-ta uusiutuvaa energiaa ja ympä-ristöystävällisiä lannoitteita. Tänä vuonna alkavan hankkeen tavoit-teena on tuottaa uusia lannankä-sittelymenetelmiä, levittää tietoa hyviksi havaituista teknologioista ja kehittää lannan tuotteistamista. Kolmivuotiseen BATMAN-hank-keeseen osallistuu 18 tutkimuslai-tosta Itämeren alueen kahdeksas-ta maasta. Tutkimus toteutetaan EU:n Interreg-rahoituksella ja sen kokonaisbudjetti on 3,74 miljoonaa euroa.

Maa- ja puutarhatalouden kannattavuus heikkeneeMaa- ja puutarhatalouden kan-nattavuus heikkenee tänä vuonna, arvioi MTT ennusteessaan. Kan-nattavuuskerroin alenee 0,40:stä 0,37:ään. Yrittäjätulo jää 17 100 eu-roon per yritys, mikä on seitsemän prosenttia vähemmän kuin viime vuonna. Kokonaistuoton ennuste-taan kuitenkin pysyvän viime vuo-den tasolla eli 123 900 eurossa. Tu-kien osuus kokonaistuotosta säilyy 38 prosentissa. Tuotantokustan-nukset kasvavat 152 800 euroon eli prosentin edellisvuodesta. Lannoi-te- kasvinsuojelu- ja korkokustan-nukset alenevat viime vuodesta, mutta rehu- ja energiakustannuk-set kasvavat.

Puna-apila maittaa ja laittaa lypsämäänPuna-apilaa sisältävä säilöre-

hu maittaa hyvin lehmille ja nos-taa niiden maitotuotosta. Tutkija Kaisa Kuoppala MTT:stä sanoo, että puna-apilan käyttöä säilöre-hun raaka-aineena kannattaisi li-sätä selvästi. Hänen väitöstutki-muksessaan kävi ilmi myös, että toisesta sadosta eri aikoina korja-tut timotei-nurminatasäilörehut maistuvat lehmille heikommin ja lypsättävät niitä vähemmän kuin ensimmäisestä sadosta korjatut. Syy lienee siinä, että toisessa sa-dossa on enemmän kasvitaute-ja, rikkakasveja ja kuollutta kasvi-massaa. Kuoppala suosittele, että ensimmäisestä sadosta tehty laa-turehu suunnataankin paljon lyp-säville lehmille.

Olisiko nurmesta bio- kaasun raaka-aineeksi?MTT:n uudessa BIONURMI-hankkeessa selvitetään, voisiko Hämeeseen, Kaakkois-Suomeen ja Uudellemaalle syntyä paikalli-sia nurmibiomassaa hyödyntäviä biokaasulaitoksia. Tutkimuksessa lasketaan biokaasulaitosten talou-delliset vaikutukset sekä maatilo-jen että alue- ja kansantalouden näkökulmasta. Hanke tutkii myös biokaasulaitoksien vaikutukset ympäristöön. BIONURMI-hanke on saanut Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastos-ta 350 000 euron rahoituksen ja kestää vuoteen 2013 saakka.

Sikarotuyhdistelmät kasvavat yhtä sorkkaaSikarotuyhdistelmien välillä ei ole merkittäviä eroja lihasika- ja porsasominaisuuksissa. Tämä sel-visi MTT:n ja Helsingin yliopis-ton tutkimuksessa, jossa vertail-tiin neljää isärodultaan erilaista rotuyhdistelmää. Tutkimuksessa siemennettiin emakoita suomen-maatiaisen, norjanmaatiaisen, ruotsinhampshiren ja duroc-nor-janmaatiaisen karjujen spermalla. Pahnueiden emät olivat suomen-maatiaisen ja yorkshiren ristey-tyksiä. Porsaat kasvoivat rotuyh-distelmästä riippumatta samaan tahtiin syntymästä teurastukseen saakka. Lihaprosentissa ei ha-vaittu selviä eroja, joskin duroc-norjanmaatiaisella se oli hieman muita matalampi ja suomenmaa-tiaisen kinkku oli painavampi. Ruotsinhampshiren lihan pH-ar-vo oli muita alempi ja lihassa oli enemmän vettä ja vähemmän pro-teiinia. Taloudellisissa tuloksissa eri ominaisuudet kompensoivat kuitenkin toisiaan.

MTT:ssä tutkittua

Sikarotuyhdistelmien välillä ei ole merkittäviä eroja lihasika- ja porsa-sominaisuuksissa, todettiin MTT:n ja Helsingin yliopiston tutkimuk-sessa.

Itämeri huolestuttaa eniten suomalaisia

olli Häkämies/mTT:n arkisTo

Tuomas Heinonen/rodeo

3

n Maatalouspoliittisen toi-mintaympäristön ennakointi-hankkeessa (MAPTEN) tuo-tettiin maa- ja elintarviketa-louden vaihtoehtoisia tulevai-suudentiloja ja -skenaarioita. Tutkimuksessa hahmoteltiin, mihin ala kehittyy ja minkä-lainen maatalouspolitiikka sitä ohjaa.

Politiikkamuutosten vaikutuksia erityisesti maatalous- ja elintarvi-ketuotannon volyymeihin EU:ssa ja Suomessa arvioitiin globaalia ta-loutta kuvaavan numeerisen tasa-painomallin ja sitä tukevan tieto-kannan (GTAP) avulla

GTAP-mallilla suoritetaan ”mitä jos” -kysymyksenasetteluun perus-tuvia politiikka-arvioita. Se tarjoaa mahdollisuuden maatalousmark-kinoiden ja -politiikan sekä tuotan-non välisten vuorovaikutussuhtei-den analyyttiselle tarkastelulle.

Mallin tulokset perustuvat ole-tukseen yritysten ja kuluttajien ra-tionaalisesta käyttäytymisestä, jo-ta rajoittavat käytettävissä olevat resurssit (maa, työvoima, pääoma, luonnonvarat), erilaiset politiikka-muuttujat ja niiden väliset suhteet.

Simuloinnin perusura ja vaihtoehtoiset skenaariotKeskeistä maatalouspolitiikan vaih-toehtojen vaikutusten arvioinnissa on, mihin lähtötilanteeseen vaiku-tuksia verrataan. Viime vuosien ai-kana Suomessa on toteutettu lukui-sia maatalouspolitiikan uudistuksia kuten CAP-reformi (2003), muutok-set ympäristö- ja LFA-tuissa (2007), EU:n terveystarkastuspäätös (2008) sekä muutokset kotieläintalouden kansallisissa tuissa (2009).

MAPTEN-tutkimuksessa esite-tyn skenaariosimuloinnin perus-urana on EU-ministerineuvoston

terveystarkastuspäätös yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisek-si (sisältäen maitokiintiöjärjestel-män lakkauttamisen) sekä WTO:n maatalousneuvotteluissa vuonna 2008 tehty neuvotteluesitys maata-louden vientitukien lopettamisek-si, maataloustukien leikkaamisek-si ja tuontisuojan madaltamiseksi. Kasvihuonepäästöjen osalta perus-ura olettaa EU:n täyttävän Kioton ilmastosopimuksen yhteydessä te-kemänsä sitoumukset.

Tätä perusuraa vasten tarkastel-tiin vaihtoehtoisia skenaarioita, joi-ta ovat:

- hiilidioksidipäästöjen lisäleik-kausten vaikutus maataloustuotan-toon,

- EU:n maataloustukien ja kansal-listen tukien täydellinen alasajo, ja

- radikaali maatalouskaupan libe-ralisointiskenaario, jossa sekä maa-taloustuista että maataloustuottei-den tulleista luovutaan globaalisti.

Viljantuotanto romahtaisi ilman EU-tukiaSimulointien tulokset viittaavat siihen, että tiedossa olevasta maa-talouspolitiikasta ja markkinamuu-toksista selviydytään maatalouden tuotannossa ja tuloissa suhteelli-sen vähäisin vähennyksin, mutta suuret politiikkamuutokset johtai-sivat varsin suuriin tuotannon vä-hennyksiin.

Perusskenaariossa maatalous-tuotannon ennakoidaan vähene-vän keskipitkällä aikavälillä noin 12 prosenttia ja jalostettujen elin-tarvikkeiden tuotannon lähes seit-semän prosenttia.

Kotimaisen maidontuotannon suhteellinen kilpailukyky EU:ssa heikkenee erityisesti tuotantokiin-tiöiden vapauttamisen myötä. Tu-losten mukaan maidontuotanto jää perusurassa lähes viisi prosenttia nykyistä alemmaksi. Sianlihantuo-tannon ennakoidaan alenevan noin

yhdeksän prosenttia kansallisten tukien tuotannosta irrottamisen seurauksena. Simulointi osoittaa myös viljan tuotantomäärien ale-nevan lähes 10 prosenttia.

Jos maatalouden EU-tuet pois-tetaan kokonaan, viljantuotannon kannattavuus romahtaisi ja vilja-ala vähenisi voimakkaasti. Maatalous-kaupan täydellinen liberalisointi globaalisti merkitsisi tuotannon ja viennin merkittävää supistumista Suomessa lähes kaikkien maatalo-ushyödykkeiden kohdalla, erityi-sesti sokerin- ja lihantuotannossa.

Jyrki Niemi ja Ellen Huan-Nie-mi, MTT ja Janne Niemi, VATT

Lisätietoja: jyrki.niemi@mtt.fi, puh. 0400 753 011

MAPTEN kurkisti maatalouden tulevaisuuteen

Tiedossa olevat maatalouspoli-tiikan ja markkinoiden muutok-set eivät kovin suuresti vähennä Suomen maataloustuotantoa ja maatalouden tuloja.

Maatalouspolitiikan kehitys Suomessa ja EU:ssa.

Maatalouspolitiikkauudistusten vaikutukset tuotantoon (%) Suomes-sa tuotantosektoreittain.

Maatalouspolitiikkauudistusten aiheuttamat tuotantomuutokset maataloustuotannossa ja elintarvikkeiden jalostuksessa EU:ssa ja Suomessa (%).

Tero sivula/rodeo

-14,0 %

-12,0 %

-10,0 %

-8,0 %

-6,0 %

-4,0 %

-2,0 %

0,0 %

Maatalous-tuotanto

Elintarvikkeidenjalostus

Maatalous-tuotanto

Elintarvikkeidenjalostus

EU Suomi

CAP 2003 + terveystarkastus 2008 + kansallisen tuen muutokset 2009

+ maitokiintiöistä luopuminen

+ WTO Doha

-14,0

-12,0

-10,0

-8,0

-6,0

-4,0

-2,0

0,0Vehnä Rehuvilja Maitotuotteet Naudanliha

Sian- jasiipikarjanliha

CAP 2003 + terveystarkastus 2008 + kansallisen tuen muutokset 2009+ maitokiintiöistä luopuminen+ WTO Doha

%

Vuosi Maatalouspolitiikan kehitys

2003 CAP-uudistuspäätös

2007–2013 EU:n ohjelmakausi → uusi ympäristötuki, eläinten hyvinvointituki

2007 Neuvotteluratkaisu 141-tuen jatkosta

2008 Neuvotteluratkaisu 142-tuen jatkosta

2008 Yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastus→ maitokiintiöjärjestelmän lakkaa vuonna 2015

2009–2011 LFA-tukijärjestelmän uudistus

2010–2011 CAP 2013-uudistuksen valmistelu

2014–2020 EU:n uusi ohjelmakausi?

2001–2030WTO-kierroksen neuvottelut → EU luopumassa vientitukien käytöstä ja alentamassa tuontisuojaa →maatalouskaupan vapautuminen

Hiilidioksidipäästöjen rajoittaminenKioton ilmastosopimusta tehtäes-sä EU sitoutui leikkaamaan kasvi-huonekaasupäästöjään 8 prosent-tia vuoden 1990 tasosta vuosien 2008–2012 aikana, mikä on otettu huomioon tutkimuksen perusske-naariossa. Vuoteen 2020 mennes-sä EU-maat ovat luvanneet leikata päästöjään vähintään 20 prosent-tia.

MAPTEN-tutkimuksen malli-simuloinneissa on arvioitu, mitä tapahtuisi maataloustuotannolle, mikäli EU asettaisi hiilidioksidin (CO2) päästökiintiöille vuosittain kahden prosentin lisäleikkauksen vuodesta 2012 lähtien. Se merkit-sisi noin 20 prosentin leikkausta vuoteen 2020 mennessä ja 40 pro-sentin leikkausta vuoteen 2030 mennessä.

Tulosten mukaan hiilidioksi-dipäästöjen lisärajoitteet vähen-täisivät Suomessa erityisesti vil-jan- ja maidontuotantoa, kun taas lihatuotteisiin vaikutus olisi var-sin vähäinen. Tämä selittyy sillä, että vilja- ja erityisesti maitotuot-teiden kokonaiskustannuksista kuljetusten ja pakkauksen osuus on korkea, 17–22 % (lihatuotteil-la 9–11 %), ja hiilidioksidipäästö-jen rajoittaminen vaikuttaa eniten juuri näiden kustannustekijöiden hintaan.

EU:n maataloustukien alasajoVuonna 2009 maatalouden EU-tuki-en kokonaismäärä oli Suomessa run-saat 1,3 mrd euroa, mikä vastaa yli 30 prosenttia maa- ja puutarhatalouden kokonaistuotosta. Vaikka EU:n maa-taloustuet on viime vuosina irrotet-tu lähes kokonaan tuotannosta, niillä on edelleen vaikutusta tuotantopää-töksiin, koska ne ovat sidoksissa pel-tohehtaareihin. Maataloustuki nos-taa maanviljelysmaan hintaa, mikä vaikeuttaa aloittavien ja laajentavi-en tuottajien tilannetta.

MAPTEN-tutkimuksessa teh-tyjen simulointien mukaan tuista luopuminen alentaisi pellon hintaa EU-maissa ja Suomessa 25–50 pro-senttia.

Pellon hinnan ja muiden kustan-nusten aleneminen ei ratkaisisi tulo- ja kannattavuuskriisiä, koska vilje-lysmaasta suurin osa on viljelijöiden omistuksessa eikä maatalouteen si-toutunutta pääomakantaa voida yleensä myydä kohtuuhinnoilla tai käyttää toiseen tarkoitukseen.

EU:n maataloustuotannon koko-naismäärään tukien leikkaaminen ei vaikuttaisi merkittävästi. Tuotan-to kuitenkin keskittyisi yhä enem-män tuotanto- ja muilta olosuhteil-taan edullisimmille alueille. Suomen maataloustuotannon suhteellinen kilpailukyky EU-markkinoilla heik-kenisi ja erityisesti viljantuotanto vähenisi merkittävästi.

Maatalouskaupan liberalisointiMaailman kauppajärjestö WTO:n käynnissä olevalla Dohan neu-vottelukierroksella tavoitteeksi on asetettu maataloustuotteiden vientitukien lopettaminen se-kä teollisuusmaissa maksettavien maataloustukien merkittävä vä-hentäminen ja maataloustuottei-den tullien alentaminen.

MAPTEN-tutkimuksessa ar-vioitiin myös kaupan täydellisen vapauttamisen vaikutuksia maa-taloustuotantoon Suomessa. Täs-sä ääriskenaariossa vientitukien lopettamisen lisäksi luovuttaisiin globaalisti maataloustuista ja tuontitulleista.

Mallisimulointien mukaan nol-latullit yhdessä maataloustukien alasajon kanssa johtaisivat EU:ssa merkittävään tuonnin kasvuun. Maatalouskaupan täydellinen li-beralisointi merkitsisi Suomessa tuotannon ja viennin supistumis-ta ja tuonnin lisääntymistä lähes kaikkien maataloushyödykkeiden kohdalla.

Voimakkainta tuotannon supis-tuminen olisi sokerin- ja lihan-tuotannossa, koska nämä tuotan-tosuunnat ovat erittäin herkkiä tulleista luopumiselle.

4

n Pitkäjänteisyys kannattaa suojavyöhykkeiden hoidossa. MYTVAS 3 -tutkimushank-keessa havaittiin, että suoja-vyöhykkeiden luontohyödyt kasvavat vuosi vuodelta: hoitosopimuksille olisi siis hyvä hakea jatkoa.

Vesistön reunaan jätettävät, vä-hintään 15 metrin levyiset suoja-vyöhykkeet ovat yksi maatalouden ympäristötuen erityistukitoimen-piteistä. Niillä pyritään ensisijai-sesti edistämään vesiensuojelua estämällä ravinteiden ja maa-ai-neksen huuhtoutumista pelloilta vesistöihin.

Suojavyöhykkeet myös mo-nipuolistavat peltomaisemaa ja niiden oletetaan lisäävän maa-talousalueiden luonnon moni-muotoisuutta. Suojavyöhykkeiden luontoarvoja selvitettiin kesällä 2009 MYTVAS3 -hankkeeseen si-sältyneessä osatutkimuksessa.

Tavoitteena oli selvittää, kuinka putkilokasvien ja perhosten lajis-tollinen monimuotoisuus vaihte-lee suojavyöhykkeillä. Erityisesti selvitettiin suojavyöhykkeen iän vaikutusta kasvien ja perhosten lajimääriin.

Tutkimus tehtiin Uudellamaal-la 21 suojavyöhykkeellä, jotka oli perustettu 2–14 vuotta aiemmin. Kullekin niistä sijoitettiin kaksi 50 metrin tutkimuslinjaa. Vastaa-vat linjat asetettiin myös edellis-ten viereen, vesistöön rajautuvalle

ojanluiskalle. Kaikilta kartoitettiin kasvien ja perhosten esiintymistä.

Lisää lajeja ajan kuluessaTutkimuksessa havaittiin, että kasvien keskimääräiset kokonais- ja niittylajimäärät olivat suojavyö-hykkeillä 22 % ja 15 % alhaisempia kuin viereisillä ojanluiskilla.

Vastaavasti perhosten keski-määräiset kokonais- ja niittylaji-määrät olivat suojavyöhykkeillä 38 % ja 40 % alhaisempia kuin vie-reisillä luiskilla. Perhosyksilöitä havaittiin suojavyöhykkeillä noin puolet vähemmän kuin niihin ra-

jautuvilla luiskilla. Sekä kasvien että perhosten la-

jimäärä kasvoi selkeästi suojavyö-hykkeen iän myötä. Kasvien laji-määrä suojavyöhykkeillä saavutti viereisten ojanluiskien tason noin kymmenen vuotta vyöhykkeen pe-rustamisen jälkeen, minkä jälkeen lajimäärän kasvu tasaantui. Perho-silla lajimäärät jatkoivat kasvuaan aina vanhimpiin, 14 vuoden ikäi-siin suojavyöhykkeisiin asti.

Kasvit houkuttelevat perhosia vyöhykkeellePerhosiin suojavyöhykkeen ikä vaikuttanee paljolti monipuolistu-

van kasvillisuuden kautta. Pitkään kehittynyt, monilajinen kasvilli-suus tarjoaa resursseja useammil-le perhoslajeille kuin nuoremmat, vähälajiset ja -kukkaiset suojavyö-hykkeet.

Suojavyöhykkeillä tavattiin vain tavanomaista maatalousympäris-tön kasvi- ja perhoslajistoa. Tämä johtuu etenkin siitä, että aiemman viljelykäytön johdosta suojavyö-hykkeiden maaperä on tyypilli-sesti hyvin ravinteikasta, mikä heikentää runsaslajisen kasvilli-suuden syntymahdollisuuksia.

Melko suuren pinta-alansa ansi-osta suojavyöhykkeistä saattaa pit-

källä aikavälillä kehittyä läheisiä pientareita selvästi monilajisem-pia ympäristöjä, vaikka niiden la-jimäärät jäävätkin kauas varsinais-ten niittyjen luvuista. Vuosittainen niitto ja niitoksen kerääminen ovat tehokkain toimenpide kasvillisuu-den monipuolistamiseksi.

Lisäksi on suositeltavaa perus-taa suojavyöhyke heikosti kilpai-levia heinälajeja sekä niittykasve-ja sisältävällä siemenseoksella.

Janne Heliölä ja Mikko Kuussaari, SYKE

Lisätietoja: janne.heliola@ympa-risto.fi, puh. 0400 148 654

n ”Viljelijät ovat tottuneet kilpailuttamaan tavaran- toimittajia, mutta suostuvatko he mukaan kilpailutettaviksi?” kysyi Maaseudun Tulevaisuus 9.8.2010 pohjustaessaan Nurmijärven tarjous- kilpailukokeilua.

Kokeilussa viljelijät tarjoutuivat levittämään kipsiä valitsemilleen lohkoille itse määrittelemäänsä korvausta vastaan. Viljelijät ilmoit-tivat tarjouksessaan kunkin loh-kon viljavuusfosforin eli P-luvun, keskikaltevuuden ja vesistöön ra-jautumisen, joiden perusteella ar-vioitiin kipsin levittämisen ympä-ristöhyötyä.

Tarjoukset asetettiin parem-muusjärjestykseen etsien fosfo-rikuormituksen suurinta mah-dollista vähennystä maksettua korvaussummaa kohden. Tarjouk-set hyväksyttiin ympäristöhyöty-kustannus-suhteessa suurimmas-ta suhdeluvusta pienimpään.

25 000 euron budjetilla kipsiä levitettiin 112 tarjotulle huuhtou-

maherkimmälle hehtaarille. Me-nettelyllä saatiin merkittävä li-sähyöty verrattuna tilanteeseen, jossa sama hehtaarimäärä olisi kä-sitelty kipsillä ilman indeksiin pe-rustuvaa valintaa.

Miksi kokeiltiin?Suomen oloissa peltojen ympäris-töominaisuudet vaihtelevat pal-jon lohkoittain. Tämä pätee esi-merkiksi maan P-lukuun, joka vaikuttaa suoraan liukoisen fos-forin huuhtoumiin. Lohkon eroo-sioherkkyys taas riippuu maala-jista ja kaltevuudesta, ja vaikuttaa hiukkasmaisen fosforin huuhtou-miin.

Kun vesiensuojeluun on käytet-tävissä rahaa vain rajallisesti, fos-forikuormitusta hillitsevät toimet kannattaa keskittää kuormittavim-mille lohkoille. Tarjouskilpailu on hyvä keino löytää parhaat suojelu-kohteet ja -toimet.

Miten kohdentaa?Nurmijärven tarjouskilpailu pe-rustui lohkokohtaisesti määritet-tyyn ympäristöhyötyindeksiin, joka on erittäin tehokas tapa suun-nata ympäristötoimenpiteitä.

Kun lohkot valitaan suojeluun niiden hyöty-kustannus-suhtees-sa, saadaan suojeluun käytettävillä varoilla ympäristön kannalta paras mahdollinen lopputulos. Hyväk-sytyille lohkoille maksetaan aina viljelijän itse määrittämä korva-us, joten suojelu ei tuota tappiota viljelijälle, mikäli hän on arvioinut oikein suojelutoimien aiheuttamat kustannukset ja tuoton menetyk-set.

Toimiiko käytännössä? Nurmijärven kokeiluhanke oli osa

maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa Tarveke-tutkimus-hanketta. Se selvittää vuonna 2014 alkavan ohjelmakauden tarpeisiin, voidaanko maatalouden ympäris-tönsuojelutoimia kohdentaa tar-jouskilpailuilla nykyistä tehok-kaammin.

Hankkeessa selvitetään tarjous-kilpailujen teoreettista taustaa, ko-kemuksia käytännön sovelluksista maatalouteen esimerkiksi Yhdys-valloissa ja Australiassa sekä kar-toitetaan aiheen kannalta keskeis-tä lainsäädäntöä.

Mitä Nurmijärveltä opittiin?Nurmijärven kokeilun tärkein anti oli se, että tarjouskilpailu kiinnosti viljelijöitä ja he tekivät punnittuja tarjouksia. Viljelijät kykenivät ar-vioimaan tarjouksissaan kipsin le-vityksen kustannuksia ja peltoloh-kojensa huuhtoumaherkkyyteen vaikuttavia ominaisuuksia.

Kokeilu osoitti, että tarjouskil-pailu kohdentaa suojelutoimet hyvin. Hyväksyttyjen lohkojen pinta-alan mukaan painotettu kes-kimääräinen P-luku oli noin 30 ja lohkot sijaitsivat vesistöjen näkö-kulmasta kriittisillä alueilla.

Saatua kokemusta hyödynne-tään keväällä 2011 toisessa pi-lotissa, joka toteutetaan eri toi-menpiteellä ja eri alueella. Tutkimushanke päättyy syksyllä 2011.

Antti Iho, MTT, Jussi Lankoski, OECD,

Jonne Lehtimäki, MTT, Markku Ollikainen, HY ja Markku Puustinen, SYKELisätietoja: antti.iho@mtt.fi,

puh. 050 572 2059

Tarjouskilpailuista sorvataan työkalua maatalouden ympäristönsuojeluun

Viljelijät tarjosivat Nurmijärven kipsinlevityskokeiluun yhteensä 182 peltohehtaaria, joista hanke hyväksyi 112 hehtaaria.

sakari alasuuTari

Suojavyöhykkeen luontoarvot karttuvat vuosien myötä

Suojavyöhykkeen luontoarvot karttuvat, kunhan ne saavat riittävästi aikaa ja oikeanlaista hoitoa.

Janne Heliölä

Suojavyöhykkeen iän suhde havaittuihin kasvien ja perhosten lajimää-riin, suojavyöhykkeet (mustat pallot) ja niihin rajautuvat ojanluiskat (avoimet kolmiot) eriteltyinä. Suojavyöhykkeen lajimäärä saavuttaa viereisten ojanluiskien tason noin kymmenessä vuodessa.

0 2 4 6 8 10 12 140

2

4

6

8

10

12

14

0 2 4 6 8 10 12 140

2

4

6

8

10

12

14

0 2 4 6 8 10 12 140

10

20

30

40Kasvilajeja keskimäärin Suurperhoslajeja keskimäärin

Suojavyöhykkeen ikä, vuosiaSuojavyöhykkeen ikä, vuosia

5

n EU:n maatalouspolitiik-kaa on arvosteltu ankarasti sisämarkkinoita suojaavien mekanismiensa takia Maailman kauppajärjestön WTO:n neuvottelu- kierroksilla. Tosiasia on, että maatalouspolitiikan osuus on yhä lähes puolet EU:n budjetista.

Yhteisen maatalouspolitiikan asettamiin tavoitteisiin kuuluvat mm. elintarvikehuollon turvaa-minen, markkinoiden vakautta-minen ja maatalousväestön reilun tulotason ylläpitäminen. Tavoit-teet määräytyivät 1950–60-luvun taitteessa sodan jäljiltä toipunees-sa Euroopassa, vuosia kestäneen ruokapulan tunnelmissa.

Ruuan omavaraisuus saavutet-tiin nopeasti, ja 1980-luvun ylituo-tanto johti tarjontaa rajoittavien mekanismien kuten maitokiinti-öiden ja kesantojärjestelmän käyt-töönottoon.

Yhteiseen maatalouspolitiik-kaan on jo 1990-luvulta asti koh-distunut muutospaineita sekä Eu-roopan sisällä että ulkopuolelta. Kriitikoiden mukaan järjestelmä on tuhlaava ja tehoton, se ylläpi-tää ylituotantoa ja joidenkin elin-tarvikkeiden korkeaa hintatasoa, vääristää sisä- ja maailmanmark-kinoita ja jakaa varoja epätasaises-ti edunsaajien kesken.

Uudistuksia tehty nopeaan tahtiinReformien tahti on kiihtynyt 2000-luvulla. Tuet irrotettiin tuo-tannosta ja tilatukijärjestelmä otettiin käyttöön, sokerireformil-la helpotettiin kehittyvien maiden

pääsyä markkinoille ja poistettiin tuontisuojia ja vientitukia. Paino-tus on siirtynyt tuotannon tukemi-sesta maaseudun kehittämiseen. Monimuotoisuus ja muut ympä-ristönäkökulmat tulivat osaksi tu-kien ehtoja.

Vuosina 2004 ja 2007 toteutu-neet itälaajentumiskierrokset toi-vat omat vaikutuksensa maatalo-uspolitiikan muuttamiseen. Uusien jäsenmaiden tukitarpeet ja niiden ennätyksellinen viljasato vuonna 2005 rasittivat huomattavasti EU:n

interventiojärjestelmää. Suurin osa interventioon kuu-

luvista viljalajeista onkin karsittu viime aikojen uudistuksissa. Ko-mission tarkoitus on jättää EU:n viljantuotanto ensisijaisesti maa-ilmanmarkkinoiden kysynnän ja tarjonnan ohjattavaksi.

Euroopan sokerisektori jä-tettiin jo vuodesta 2006 lähtien markkinavoimien ohjattavaksi. Vähimmäishintojen laskettua so-kerintuotanto putosi 36 prosent-tia kolmen vuoden aikana, ja jäl-

jelle jääneen tuotannon rakenne jakautui voimakkaasti uusiksi jä-senmaiden kesken.

Seuraavana kohteena on maito-sektori, kun maitokiintiöistä luo-vutaan. Tämän tarkoituksena on mahdollistaa myös maidontuotan-toresurssien tehokas uudelleenja-kautuminen eri alueiden kesken. Maidontuotannon alueelliset kil-pailukykyerot ovat jo nyt nähtä-vissä, kun suuria määriä raakamai-toa kaupataan Euroopassa maasta toiseen.

Tavoitteena Euroopan kilpailukyvyn nostaminen

EU:n maatalouspolitiikan uu-distukset siirtävät ohjakset vai-heittain markkinavoimille. Pää-töksiä joudutaan tekemään sekä sisäisten budjettipaineiden puris-tuksessa että ulkoisten kaupan-vapauttamispyrkimysten sane-lemana. Onneksi nämä ”pakosta” tehdyt uudistukset palvelevat sa-malla aidosti kaivattua tavoitetta, kilpailukyvyn nostamista.

Eurooppa on jatkuvasti jäänyt kilpailijoittensa taakse elintar-vikesektorin kilpailukykyvertai-luissa. Markkinavoimat pitävät omalta osaltaan huolen resurssien tehokkaammasta jakautumisesta, vaikka moni muu kilpailukykyyn vaikuttava tekijä kuten tuottavuus tai tilarakenne kehittyykin omaa tahtiaan.

Suomessa tarvitaan yhteistyön tiivistämistäSuomen elintarvikesektorin suu-reksi haasteeksi jää pärjätä maa-talouspolitiikan ohjaukselta va-pautuvassa ja kansainvälistyvässä toimintaympäristössä. Kotimaan raaka-ainetarjonta ja markkina-osuudet eivät ole yhtä itsestään selviä kuin ennen. Teollisuuden ja jopa kaupan on kyettävä kilpaile-maan sekä Suomen että Itämeren ja myös kaukaisimpien maiden markkinoilla.

Se vaatii yhteistyön tiivistämis-tä ketjun eri osien välillä ja kun-kin osan toiminnan tehostamista entisestään.

Csaba Jansik, MTT Lisätietoja: csaba.jansik@mtt.fi,

puh. 044 091 9680

Miksi markkinat jyräävät politiikkaa Euroopassa?

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan nykyisenä tavoitteena on elintarvikesektorin kilpailukyvyn nostaminen. Kuva on Puolasta.

Csaba Jansik

n Lantaravinteiden hyväk-sikäytön perusongelma on lannan pieni typpipitoisuus suhteessa fosforiin ja lannan kokonaistilavuuteen. Jos lietelannan ravinteita onnistutaan ”tiivistämään” ja muuttamaan ravinnesuh-detta typpipitoisemmaksi, maatila voi korvata niillä huomattavan osan väkilannoitteista.

Yksi jo käytössä oleva lantaravin-teiden hyväksikäytön tehostamis-keino on lietelannan sijoituslevi-tys, jossa typen haihtuminen on olennaisesti pienempää kuin haja-levityksessä.

Investointi sijoituslevitykseen johtaa suurempaan kalustokus-tannukseen ja työmäärään. Sijoi-tuslevitys voidaan kuitenkin jakaa kahteen tai kolmeen erään kasvu-kauden aikana, mikä helpottaa ke-vään työruuhkaa.

Kiintoaineksen erottamisen etujaToinen kiinnostava mahdollisuus lantaravinteiden hyötykäytön li-säämisessä on kiintoaineksen ja sen sisältämän fosforin erottami-nen lietelannasta. Tätä mahdolli-suutta on tutkittu maa- ja metsä-talousministeriön rahoittamassa Hyötylanta-tutkimushankkeessa, joka on selvittänyt monipuolises-ti lannan prosessointia, biokaasu-tuotantoa ja ympäristövaikutuk-sia.

Erottaminen helpottaisi typpi-pitoisen nesteosan levittämistä ja imeyttämistä maahan. Se vähen-täisi oleellisesti hygieniariskiä eli lantamikrobien jäämistä kasvus-toon. Typpipitoista ja vähäfosfo-rista nesteosaa voidaan levittää hehtaaria kohden enemmän kuin raakalietettä, jonka levitysmäärää rajoittavat ympäristötuen säädök-set fosforilannoituksesta.

Parhaassa tapauksessa typpilan-noitustarve voidaan hoitaa koko-naan lantatypellä. Samalla lannan kuljetustarve voi alentua jopa alle puoleen.

Kiintoaines fosforia tarvitseville lohkoilleKotieläintiloille on etua siitä, että separoitu fosforipitoinen kiintoai-nes voidaan levittää niille peltoloh-koille, jotka todella ovat fosforilan-noituksen tarpeessa. Kiintoaines sisältää lisäksi orgaanista typpeä, joka hajoaa vähitellen kasveille käyttökelpoiseksi liukoiseksi ty-peksi.

Lannan separoinnin eli kiinto-aineksen erottamisen haitta koti-eläintilan näkökulmasta on, että karjatila menettää ison osan, jopa 35–40 % lannan kokonaistypestä, jos erotettu kiintoaines luovute-taan kokonaan tilan ulkopuolelle. Toisaalta tämä tappio voi vähen-tyä separoitaessa, jos suurin osa lietelannasta on jo aikaisemmin

jouduttu levittämään tilan ulko-puolelle.

Kustannussäästöjä suunnitelmallisuudellaLannan kiintoaineksen ja fosfo-rin erottamista suunnittelevan ti-lan tulee arvioida,

- kuinka lantatypen hyväksi-käyttö muuttuu, jos kiintoaines erotetaan – kuinka paljon liika-fosfori rajoittaa lantatypen hyö-dyntämistä tilan olosuhteissa. Huomattava parannus tässä voi edellyttää sijoituslevitystä.

- kuinka suuri osa lannan fosfo-rista tarvitaan tilan omaan käyt-töön – loput voidaan luovuttaa pois paikallisten lantamarkkinoi-den ehdoilla

- kuinka nopeasti tarvittavat in-vestoinnit maksavat itsensä takai-sin – tavoitteena tulisi olla alle 10 vuotta.

Jotta investoinnit maksavat it-sensä takaisin kustannussäästöi-nä, keskeistä on sopivan työnjaon löytäminen ja riittävän toiminta-laajuuden saavuttaminen.

Hyötylanta-hankkeen alustavi-en tulosten mukaan tehokkaam-man lannankäytön vuosihyödyt voivat olla maataloudelle noin 10 miljoonan euron luokkaa. Kei-nolannoitefosforin vähentämis-potentiaali on jopa 30–40 %, jos lannan fosfori voidaan kohdentaa tarvetta vastaavasti.

Heikki Lehtonen ja Kauko Koikkalainen, MTT

Lisätietoja: heikki.lehtonen@mtt.fi, puh. 040 734 7533

Lannan hyötykäytössä monia mahdollisuuksia

Lietelannan sijoituslevityksessä pääsee haihtumaan vähemmän typpeä kuin hajalevityksessä.

Tapio Tuomela/mTT:n kuva-arkisTo

6

n MTT koordinoi sektori-tutkimuslaitosten yhteenliit-tymän LYNET:in kestävän maankäytön tutkimus- ohjelman suunnittelua. Sen tavoitteena on selvittää maankäytön tulevaisuuden haasteita sekä kaupungeissa että maaseudulla.

LYNET:illä on tällä hetkellä kol-me tutkimusohjelmaa: ilmaston-muutos, Itämeri ja bioenergia. Näi-den lisäksi vuonna 2011 käynnistyy kestävän maankäytön tutkimusoh-jelma.

LYNET:in yhteisten tutkimusoh-jelmien vetovastuu on jaettu siten, että Itämeri- ja ilmastonmuutos-ohjelmia koordinoi Suomen ympä-ristökeskus, bioenergia-ohjelmaa Metsäntutkimuslaitos ja uutena tutkimusalueena lanseerattavaa kestävän maankäytön tutkimusoh-jelman suunnittelua MTT.

Suunnittelu alkoi keväälläKestävän maankäytön tutkimusoh-jelman suunnittelutyössä ovat mu-kana kaikki LYNET-laitokset Evi-raa lukuun ottamatta.

Kestävän maankäytön tutki-musohjelman suunnitteluryhmä perustettiin kuluvan vuoden tou-kokuussa. Se järjesti kesäkuussa LY-NET-laitosten tutkijoiden työpajan aihealueen keskeisten kysymysten kartoittamiseksi ja yhteistyön orga-nisoimiseksi. Lokakuun alussa pi-dettiin keskeisille sidosryhmille ja LYNET:in avaintutkijoille tarkoi-tettu suunnittelutyöpaja, jolla var-mistettiin tiedonkäyttäjille rele-vanttien aiheiden seuloutuminen tutkimusohjelman keskiöön.

Tutkimuskysymyksiä riittääKestävän maankäytön tutkimus-ohjelman suunnittelussa kysym-

me, millaisia ovat kestävän maan-käytön tulevaisuuden haasteet maassamme kaupungeissa ja maa-seudulla, niin maa- kuin vesialueil-lakin? Kuinka voimme hyödyntää Suomen ainutlaatuista (rakennet-tua ja rakentamatonta) tilaa ja ym-päristöä, Euroopan runsainta bio-kapasiteettia/asukas ja runsaita luonnonvarojamme tuottaaksem-me hyvinvointia kestävällä tavalla? Miten yhdistämme vastuullisesti maan, metsien ja vesien käyttöön perustuvia elinkeinoja ja virkistys-käyttöä?

Entä millaisia innovatiivisia maankäyttömuotoja on edessäm-me eri alueilla? Millaista tietoa tarvitaan päätöksiin yhdyskun-tarakenteesta, liikkumisesta, ra-kennetusta ympäristöstä, luonnon

monimuotoisuudesta, monipaik-kaisesta asumisesta, ekosystee-mipalveluista, tuulivoimaloista, vihreästä kaupungista, lähiratkai-suista, merenpohjan käytön suun-nittelusta, ilmastonmuutoksen vaikutuksesta maankäyttöön tai

maankäytön vaikutuksesta ilmas-tonmuutokseen?

Kestävä maankäyttö on myös LYNET-yhteenliittymän ensim-mäisten tutkimuspäivien teema. Tutkimuspäivät järjestetään 29.–30.11. Espoon Dipolissa. Valta-

kunnalliseen tilaisuuteen odote-taan 250–300 osallistujaa.

Hilkka Vihinen, MTT Lisätietoja: hilkka.vihinen@mtt.fi,

puh. 0400 490 711

Tutkimus tarttuu kestävän maankäytön haasteisiin

Uusi tutkimusohjelma ryhtyy selvittämään sekä maa- että vesialueiden kestävän maankäytön edellytyksiä.

sami laiTinen/rodeo

Mikä on LYNET?

LYNET on maa- ja metsätalousmi-nisteriön sekä ympäristöministeri-ön alaisten sektoritutkimuslaitos-ten yhteenliittymä, jolla on yhteisiä tutkimusohjelmia ja toiminnan ke-hityshankkeita. LYNET-laitoksia ovat Riista- ja kalatalouden tutki-muslaitos, Metsäntutkimuslaitos, Elintarviketurvallisuusvirasto, Suo-men ympäristökeskus, Maa- ja elin-

tarviketalouden tutkimuskeskus ja Geodeettinen laitos.

LYNET tarjoaa asiantuntemus-taan erityisesti päättäjille, joiden haasteina ovat globaalit ongelmat kuten elintarviketuotanto, ener-giakysymykset, ilmastonmuu-tos, luonnon monimuotoisuus ja luonnonvarat. Yhteenliittymän vahvuuksina ovat monitieteisyys ja pyrkimys kokonaisvaltaiseen asiantuntemukseen.

LYNET:in toimintaa ryhdyttiin suunnittelemaan vuonna 2009 ja yhteenliittymä vahvistettiin tuol-loin valtioneuvoston asetuksella. Vuonna 2010 toiminta on käyn-nistynyt laajapohjaisesti. Työhön osallistuu noin 70 LYNET-laitos-ten työntekijää ja kymmenkunta ministeriöiden edustajaa.

n Yli puolet EU:n pelloista on vuokraviljelyssä. Myös Suo-messa pellonvuokraus yleistyi nopeasti 2000-luvun alussa, mutta pelko tukioikeuden menettämisestä on hillinnyt kehitystä niin, että vuokra-peltojen osuus on vakiintunut kolmasosaan peltoalasta.

Lex Kallion myötä itsenäisiksi ta-lonpojiksi muuttuneiden torppa-reiden jälkeen elettiin pitkään pel-lonvuokramarkkinoiden hiljaiseloa. Talonpoika on ollut sekä maatalous-työn tekijä että pellon omistaja.

Yhteiskunnallinen rakennemuu-tos, Euroopan integraatio ja suurten ikäluokkien ikääntyminen on saa-nut aikaan maatalouden tuotanto-rakenteen muutoksen, jossa pellon-vuokraus on lisääntynyt nopeasti. Toisaalta myös itse perusmaatalous on kehittynyt siihen suuntaan, et-tä viljelijän ei välttämättä kannata omistaa peltoa itse. Syinä saattavat olla riskien hallinta ja rahoituksen järjestäminen.

Ranskassa eniten vuokrapeltoa Pellonvuokraus on vahva euroop-palainen trendi. Maanosamme joh-tavissa maatalousmaissa pellon-vuokraus on erittäin yleistä ja jopa vallitseva maatalousmaan hallinta-muoto.

Vuokrapellon suurin suhteelli-nen osuus on Ranskassa, jossa 75

prosenttia pelloista on vuokramie-hen viljelyssä. Muissa EU-maissa vuokrapellon suhteellinen osuus vaihtelee 50–75 prosentin välillä. Poikkeuksen tekevät EU:n reuna-valtiot kuten Pohjoismaat, Irlanti, Italia ja Kreikka.

Päälinjana voidaan todeta, että yli puolet EU:n pelloista on vuokra-viljelyssä. Vuokrausta koskeva lain-säädäntö ja maiden tavat poikkeavat kuitenkin toisistaan huomattavasti. Esimerkiksi vuokrasopimuksien pi-tuuksissa on suuria eroja.

Sopimuksen pituus tärkeääPellonvuokrasopimuksen pituus on yksi sopimuksen keskeisimmis-tä asioista. Pitkällä sopimuksella pellonomistaja saa luotua vuokra-viljelijälle kannusteita huolehtia pellon kasvukunnosta kuten kal-kituksesta, peruslannoituksesta ja kuivatuksesta.

Perinteisesti tätä näkökulmaa on painotettu eurooppalaisissa pellon-vuokrasopimuksissa, ja ne on pyrit-ty kirjoittamaan mahdollisimman pitkiksi. Pitkiin vuokrasopimuksiin on joissain maissa pyritty jopa lain-säädännön pakottamana.

Poikkeuksen tästä linjasta on teh-nyt Suomi, jossa torpparilaitoksen pelko on ohjannut lainsäätäjän ra-joittamaan pellonvuokrasopimuk-sen maksimipituutta. Lainsäädäntö on kuitenkin onneksi muuttumassa tältä osin ja pitkäjänteisen toimin-nan mahdollistavat pellonvuokra-

sopimukset tulevat pian meilläkin mahdollisiksi.

Politiikkatoimien vaaratPitkäjänteisen toiminnan suunnit-telulle on luotava mahdollisuuksia, varsinkin kun markkinoille on lan-seerattu pelko pellonomistuksen ja tukioikeuden välisen yhteyden kat-keamisesta. Tukioikeuden menet-tämisen pelko on lyhentänyt vuok-rasopimuksia monissa Euroopan maissa; äärimmäisenä tapaukse-na on menty siihen, etteivät maan-omistajat uskalla kirjoittaa edes koko kalenterivuoden mittaisia so-pimuksia.

Suomessa pelko tukioikeuden menettämisestä taittoi pellonvuok-rauksen nopean yleistymisen 2000- luvun alussa ja tilanne vakiintui 1/3 peltoalaosuuden tasolle.

Nyt kun vuokramies ja maan-omistaja voivat sopia tukioikeuksis-ta, on tukioikeuden menettämisen pelko hälventynyt ja pellonvuokra-us voi jälleen yleistyä. Toistaiseksi tutkimus ei ole tuonut esiin mitään syytä sille, ettei pellonvuokraus voisi yleistyä myös Suomessa kes-kieurooppalaiselle tasolle. Politiik-katoimenpiteiden suunnittelu on kuitenkin taitolaji, kun kyseessä on näinkin herkkä asia kuin pellon hal-lintaoikeus.

Sami Myyrä, MTTLisätietoja: sami.myyra@mtt.fi,

puh. 040 551 5904

Pellonvuokraus on eurooppalainen trendi

Suomessa noin kolmasosa pelloista on vuokralla, muualla Euroopassa vuokra-alan osuus on 50–75 prosenttia pelloista.

eeva leHTonen

Vuokratun pellon suhteellinen osuus viljelyksessä olevasta

peltoalasta

0

5 10 15 20 25 30 35 401987

1989

1991

1993

1995

1997

1999

2001

2003

2005

2007

2009

%

Vuokratun pellon suhteellinen osuus viljelyksessä olevasta

peltoalasta

0

5

10

15

20

25

30

35

40

1987

1989

1991

1993

1995

1997

1999

2001

2003

2005

2007

2009

%

7

n Suomen maatalousyrittäjien työtuntiansiot olivat vuonna 2007 EU:n yhdeksänneksi korkeimmat, eli kuusi euroa. Suomen työtuntiansio oli alun perin EU:n jäsenmaiden neljänneksi korkein, mutta nyt ensimmäistä kertaa vertailun helpottamiseksi tehty tulosten ostovoima- korjaus laski sijoitusta.

EU julkistaa kaikkien jäsenmaiden FADN-tulokset euroina, mutta tun-nusluvut eivät ota huomioon jäsen-maiden elinkustannuseroja. Tämä vaikeuttaa maatalousyrittäjien tu-lojen vertailua jäsenmaiden välillä.

Vertailun helpottamiseksi MTT laski Taloustohtori-sivuston FADN Advanced Results -verkkopalveluun sekä yrittäjätulot että työtuntiansiot myös ostovoimakorjattuina.

Yrittäjätulossa ostovoimakorja-us pudotti Suomen sijaluvulta kym-menen viiteentoista vuoden 2007 aineistossa. Vuoden 2008 aineistos-ta on valmistunut 17 jäsenmaan tie-dot: tässä vaiheessa Suomi on osto-voimakorjatuissa työtuntiansioissa seitsemäs ja yrittäjätuloissa kym-menes.

Tšekki pärjäsi parhaitenYrittäjätulo (maataloustulo) jää kor-

vaukseksi yrittäjäperheen työ- ja pääomapanoksille. Kun yrittäjätu-losta vähennetään yrittäjäperheen omasta pääomasta aiheutuva tuot-tovaatimus, saadaan työansiot jä-senmaittain.

Tuottovaatimus on laskettu omas-ta pääomasta samalla korkoprosen-tilla, joka maksetaan vieraasta pää-omasta kussakin jäsenmaassa. Kun työansiot jaetaan edelleen yrittäjä-perheen tekemillä työtuntimäärillä, saadaan työtuntiansiot.

Parhaat työtuntiansiot saatiin vuonna 2007 Tšekin tasavallassa (15,0 euroa tunti), Ranskassa (13,4) ja Belgiassa (8,7). Suomi oli yhdek-säs 6,0 euron työtuntiansiolla.

Ostovoimakorjaus nosti Viron 8,2 euron työtuntiansiollaan nel-jänneksi Suomen ja monen muun-kin maan ohi. Ruotsissa työtun-tiansio oli 4,1 euroa ja Tanskassa negatiivinen, -30 euroa. EU:ssa työtuntiansio oli keskimäärin 3,4 euroa vuonna 2007.

Hintaindeksi huomioonKäyttöönotettava korjaus perus-tuu loppukulutuksen suhteellisten hintatasojen indeksiin (Eurostat/tsier010-indeksi). Indeksi on muo-dostettu ostovoimapariteettien ja valuuttojen vaihtokurssien suh-teena ja arvo 100 vastaa jokaisena vuonna EU27-maiden keskiarvoa. Mikäli maan indeksiluku ylittää kes-

kiarvon 100, maa on EU-keskiarvoa kalliimpi.

Ostovoimakorjatut tulot on las-kettu jakamalla yrittäjätulot ja työ-tuntiansiot kunkin maan indeksi-luvulla, jolloin suhteellisesti korkea hintataso ja siten indeksiluku näkyy yrittäjätuloa ja työtuntiansioita pie-nentävänä.

Vuosia ei voi vertaillaIndeksiluvut mittaavat kunakin vuonna maiden suhteellista hinta-tasoa EU-maiden vuotuiseen kes-kiarvoon nähden. Ostovoimakor-jaus ei huomioi inflaatiota, joten tuloksia ei voi käyttää ostovoima-korjattunakaan vuosien välisiin vertailuihin.

Esimerkiksi Suomen indeksi-luvut vuosina 1995 (133) ja 2007 (119,9) viittaavat EU-keskiarvon lä-hestymiseen, eivät hintatason las-kemiseen.

EU:n jäsenmaiden ostovoima-korjatut työtuntiansiot ja yrittäjä-tulot tilivuodesta 1989 lähtien on nähtävissä Taloustohtori-sivuston FADN Advanced Results -verkko-palvelussa, myös suomeksi ja ruot-siksi (www.mtt.fi/taloustohtori).

Jyri Järvinen ja Arto Latukka, MTT

Lisätietoja: jyri.jarvinen@mtt.fi, puh. 040 140 7463

Taloustohtorin ostovoimakorjaus helpottaa viljelijöiden työtuntiansioiden vertailua

EU:n jäsenmaiden ostovoimakorjatut työtuntiansiot 2007.

Ostovoimakorjatut työtuntiansiot vuonna 2007

-30 -25 -20 -15 -10 -5 0 5 10 15

Tšekin tasavalta Ranska

Belgia Viro Liettua Saksa

Unkari Espanja Suomi Latvia

Italia MaltaItävalta Ruotsi Puola EU

Bulgaria Luxemburg Portugali

Kreikka Slovenia

Romania Alankomaat

Kypros Iso-Britannia

Irlanti Slovakia

Tanska

n Paljon biomassaa tuottavat viljelykasvit kuten hamppu ja lupiini näyttäisivät soveltuvan saastuneen maaperän puhdistukseen eli fytoremediaatioon. Lisäksi niitä voidaan käyttää bioenergian raaka-aineena tai viherrakentamiseen ja eroosion torjuntaan.

Helsingin yliopiston maataloustie-teiden laitoksella on tutkittu vuo-desta 2007 lähtien kasvien viljelyä puunkyllästysaine CCA:n (chro-mated copper arsenate) pilaamilla mailla sekä kasvien kykyä puhdis-taa maaperää raskasmetalleista ja metalloideista kuten arseenista.

Kromin, kuparin ja arseenin yh-täaikainen esiintyminen maas-sa vaikeuttaa maan puhdistamista kemiallisilla menetelmillä. Tutki-muksessa kehitetään viljelykasvien hyödyntämistä fytoremediaatioon selvittämällä hampun ja lupiinin puhdistamispotentiaalia sekä hait-ta-aineiden sietokykyä.

Haitta-aineet kasvien versoonFytoremediaatio käsittää useita menetelmiä, joissa kasveja voidaan hyödyntää saastuneen maa-alueen puhdistamiseen.

Fytoekstraktiossa haitta-aineet kulkeutuvat maaperästä juurien kautta versoon ja poistuvat kor-jattavan kasvuston mukana. Kas-vusto voidaan edelleen hyödyntää biopolttoaineena. Tutkimuksessa määritetään kasviaineksen sovel-tuvuus bioenergiaksi sekä selvite-tään, onko mahdollista erottaa ras-kasmetallit tuhkasta.

Ihanteellinen fytoekstraktio-kasvi tuottaa runsaasti biomassaa myös saastuneilla alueilla ja kerää runsaasti raskasmetalleja ja metal-loideja maanpäällisiin kasvinosiin.

Puhdistuskyky vaihteleeKasvien fytoremediaatiopotentiaa-lia voidaan arvioida, kun tiedetään eri kasvinosien biomassa ja ras-kasmetallipitoisuus. Tämän vuoksi kasvinosista määritettiin alkuaine-pitoisuuksia.

Paras kromin fytoremediaatio-potentiaali oli valkolupiinilla ja kuituhampulla, arseenin osalta öl-jyhampulla ja keltalupiinilla. Kel-talupiinin versoon kertyi myös kor-kein kuparipitoisuus, mutta kromia se ei sietänyt. Valkolupiini ja kuitu-hamppu näyttäisivät sietävän pa-remmin kaikkia lisättyjä haitta-ai-neita.

Kasvien arseenipitoisuus lisään-tyi selvästi maan arseenipitoisuu-den kasvaessa. Sen sijaan kuparin oton suhteen kasveilla näyttäisi olevan yläraja. Kromia kasvit otti-vat vähiten, ja se haittasi eniten nii-den kasvua.

Astiakokeiden perusteella hamp-pu ja lupiini näyttäisivät soveltuvan

fytoremediaatioon alueilla, joilla saastuneen maan haitta-ainepitoi-suudet ovat alle 200 mg/kg maata.

Tulosten perusteella voitaisiin harkita myös eri kasvien viljele-mistä seoksina. Hampun ja lupiinin puhdistamiskykyä on tarkoitus tut-kia myös kenttäkokeiden avulla.

Raskasmetallit stressaavat Kuparin, kromin ja arseenin aihe-uttama stressi näkyi kasvien kas-vussa ja kehityksessä ja ne alensivat odotetusti biomassan kerääntymis-

tä ja lehtialan muodostumista. Astiakokeissa kasvit onnistuivat

tuottamaan biomassaa varsin hy-vin. Pienissä haitta-ainepitoisuuk-sissa biomassa ja yhteyttäminen jo-pa hieman lisääntyivät.

Petrimaljakokeissa käytetyt pi-toisuudet eivät vaikuttaneet sie-menten itävyyteen, mutta juurten jatkokehitys häiriintyi. Kuparin, kromin ja arseenin yhteisvaikutus stressasi kasveja enemmän kuin al-kuaineet yksittäin. Kasvit sietivät eniten kuparia, sitten arseenia ja vähiten kromia.

Petra Egilmez, Arja Santanen, Frederick Stoddard,

Markku Yli-Halla, Helinä Hartikainen

ja Pirjo Mäkelä, Helsingin yliopisto

Lisätietoja: petra.manninen@helsinki.fi,

puh 040 590 4455

Kasvit imuroimaan saastunutta maata

Hamppujen ja lupiinien raskasme-tallien ja metalloidien sietokykyä sekä puhdistamispotentiaalia tut-kittiin astiakokeiden ja petrimalja-kokeiden avulla.

CCA:n pitkä historiaRaskasmetalleja ja metalloide-ja sisältävät puunkyllästysai-neet ovat suuri ympäristökysy-mys maailmalla niiden runsaan käyttöhistorian takia. Yleisin on CCA. Suolakyllästetyistä aineis-ta sen käyttöosuus Suomessa on ollut jopa 85 %.

Kyllästeiden tehoaineet voi-vat liueta maaperään käsitel-lystä puusta. Suomessa on lu-kuisia saastuneita saha-alueita, joiden ennallistaminen vaatisi valtavasti työtä ja rahaa. Vaik-ka CCA:n käyttö onkin nykyisin hyvin rajoitettua, se on ehtinyt vuosikymmenien ajan saastut-taa laajoja maa-alueita mm. sa-halaitoksilla, tehdasalueilla ja kaatopaikoilla.

kuvaT: peTra egilmez

8

Pro Agrian neuvojilta saa Riitta Ahti-Tuiskulan mukaan apua, jos jokin tulo tai meno ei tunnu istuvan järjestelmään. Ahti-Tuiskulan tilalta myyty tontti oli sellainen esimerkki.

n Askolalaisten Riitta Ahti-Tuiskulan ja Jukka Tuiskulan viljatila on yksi Suomen 900 kirjanpitotilasta.

Kerran vuodessa Ahti-Tuiskula ke-rää kirjanpitotiedot, inventoi va-rastot ja laskee vuoden aikana teh-dyt työtunnit. Vastineeksi hän saa tietoa oman yrityksen taloudesta.

Omia tietoja voi vertailla muihinAhti-Tuiskulan mielestä muka-na oleminen on hyödyllistä, sillä pienellä vaivalla saa paljon tietoa omasta tilasta.

”Minua kiinnostaa tietää, miten viljanviljely kannattaa. Vertailen tietoja muihin samankokoisiin ti-loihin sekä edellisvuoden omiin tuloksiin”, hän sanoo.

Vertailu tapahtuu käytännös-sä internetissä MTT:n tekemässä Taloustohtorissa. Sieltä saa muu-tamalla klikkauksella oman tilan tiedot, keskiarvot sekä parhaiten ja huonoiten menestyvät tilat rin-nakkain samalle näytölle.

Taloustohtorin mukaan Itä-Uu-denmaan maakunnassa on 166 kes-

kikokoista viljatilaa, joihin Ahti-Tuiskula voi omaa tilaa vertailla.

”Kasvatimme aikaisemmin si-koja, eikä samanlaisia tiloja ollut näillä seuduilla kovin paljon, joten vertailu oli vaikeampaa. Silloin käytin Taloustohtoria enemmän kustannusten seuraamiseen.”

Kustannukset kiinnostavat Ahti-Tuiskulaa edelleen. Viljatilan kus-tannukset ovat erilaiset, eikä vir-heinvestointeihin ole varaa.

Vaivaa muutama tunti vuodessaVuosi 2009 on Ahti-Tuiskulalla en-simmäinen kokonainen vuosi vil-jatilana. Hän arvelee, että parhaat hyödyt vertailusta saa muutaman vuoden päästä, kun toiminta va-kiintuu.

”Meni itsellä sitten hyvin tai huonosti, haluan tietää sen. Silloin on pienempi riski, että tulee yllä-tyksiä.”

Tietojen kerääminen ja lähettä-minen vie muutaman tunnin vuo-dessa.

”Melkein kaikki tiedot ovat ve-rokirjanpidossa valmiina. Ainoa mitä pitää miettiä koko vuoden mittaan on työtuntien laskeminen.

Ei se ole kova työ.”Taloustohtorista saa jo ennus-

teen tälle vuodelle. Ahti-Tuisku-lan tilan ennuste ei pidä sisällään yllätyksiä, vaikka tuotantosuun-

nan vaihtaminen on ollut suuri muutos.

Ahti-Tuiskulaa ei huoleta, et-tä hän antaa tietoja yrityksestään julkiseen palveluun.

”En pelkää, että joku käyttäisi tietoja väärin. Yksittäistä tilaa ei voi tunnistaa palvelusta.”

Aimo Vainio

Viljan viljelijää kiinnostaa kustannusten kehitys

markku vuorikari

9

n Maataloudesta kerätään muihin toimialoihin verrattuna huomattavan tarkat tiedot. Kannattavuus-kirjanpidon avulla kerätty tieto on vapaasti kaikkien käytössä internetissä Taloustohtori-sivuilla. Tietoja käytetään myös EU:n yhteisen maatalous-politiikan pohjana.

Maanviljelijöiden yrittäjätulo näyttäisi Maa- ja elintarviketalou-den tutkimuskeskuksen MTT:n Taloustohtorin ennusteen mukaan olevan laskussa. Viljelijät joutuvat tinkimään tuloistaan 600 euroa tä-nä vuonna. Toisaalta puutarhatuo-tannossa tulot ovat kasvussa.

Tämä ja lukematon määrä muu-ta tietoa maataloudesta löytyy Taloustohtorista. Se on verkko-palvelu, johon kannattavuuskir-janpidossa mukana olevilta tiloilta saadut tiedot kootaan.

Kaikki alkaa siitä, kun 950 vil-jelijää ympäri Suomea kerää ja lä-hettää tilojensa taloustiedot Pro Agrian neuvojille tietokantoihin kirjattavaksi. Sitten tietokoneet raksuttavat ja lopulta internetissä oleva Taloustohtori osaa yhdistää tiedot kysyjälle vastaukseksi.

Oikeasti prosessi on hyvin mo-nimutkainen. Mutta lopputulos on, että muutamalla napin painal-luksella löytyy valtava määrä ajan-kohtaista taloustietoa maatalou-desta.

Millään muulla toimialalla ei ole vastaavia tietokantoja yritysten ti-lasta.

Tietoa tutkijoille, viljelijöille, poliitikoilleMaatilojen taloustietojen keräämi-nen on Suomessa vuosikymmeniä

jatkunut perinne. Kannattavuus-kirjanpitojärjestelmä aloitettiin vuonna 1912.

Pitkään tiedot olivat vain tutki-joiden käytössä. Vasta internet ja tehokkaat tietokoneet mahdollis-tivat tiedon jakamisen kaikille.

”Tutkijat ovat edelleen suuri tiedon käyttäjäryhmä. Mutta sen lisäksi tiedot ovat helposti vilje-lijöiden, opiskelijoiden, median ja poliitikkojen käytössä”, MTT:n laskentatoimen päällikkö Arto La-tukka sanoo.

Lopulta pirttien pöytien äärellä räknätyt luvut päätyvät Euroopan unioniin. Suomen on toimitettava tiedot maatalouden kehityksestä yhteisen maatalouspolitiikan te-kemistä varten.

Kätevää oli, että Suomen liityt-tyä EU:hun oli jo järjestelmä vaa-dittujen tietojen keräämiseen.

”Ruotsi lopetti oman tiedon-keruun muutama vuosi ennen jäsenyyttä. Siellä se jouduttiin

aloittamaan uudestaan”, Latukka kertoo.

Vapaan tiedon ihanneKirjanpitojärjestelmän keräämä tieto on arvokasta. MTT Talous-tutkimus voisi koota tiedot ja pi-tää ne itsellään. Se voisi tehdä tul-kintoja ja myydä tulokset rahalla.

MTT on kuitenkin päättänyt tehdä toisin. Tieto on tarjolla il-maiseksi kaikille internetissä.

”Vapaan tiedon ihanne ohjaa Ta-loustohtorin kehitystyötä. Mieles-tämme tieto on vielä arvokkaam-paa, kun se on vapaata”, Latukka sanoo.

Vapaa tieto kiinnostaa, sillä si-vuilta ladataan 150 000 taulukkoa maataloustietoa joka vuosi.

Palvelua englanniksiTaloustohtoria luetaan myös ulko-mailla, yli sadassa maassa. Sieltä

löytyy kaikkien EU-maiden maa-talouksien tunnusluvut. Palvelua saa suomen lisäksi ruotsiksi ja eng-lanniksi.

”Taloustohtori on herättänyt huomiota ulkomailla. Olemme tehneet periaatepäätöksen, että yritämme myydä sitä muihin mai-hin”, Latukka sanoo.

Vertailua voi tehdä eri EU-mai-den välillä. Näyttäisi pieni Suomi sijoittuvan kohtalaisen hyvin EU:n yrittäjätulotaulukossa. Mukana to-sin ovat unioniin kuusi vuotta sit-ten liittyneet Itä-Euroopan maat.

”EU:n luvut eivät huomioi eu-ron ostovoimaa eri maissa, vaan ilmoittavat vain viljelijän tulot. Meiltä on tulossa palvelu, jossa on ostovoimakorjatut tulot”, Latukka sanoo.

Tavoitteena on myös tarjota tu-levaisuudessa palvelua, jossa tu-loksia olisi tulkittu tarkemmin. Nyt käyttäjä saa vain taulukoita ja numeroita.

”Kaikkia kiinnostaa, millaiset riippuvuudet ovat nykyisten tulos-ten taustalla. Miksi?-kysymys kiin-nostaa”, Latukka kertoo.

Toisin sanoen kiinnostavam-paa olisi tietää, miksi yrittäjätulo on laskussa, kuin vain tietää, että se laskee.

Tiloilta kuuluu toiveita, että ne haluaisivat tilakohtaisen sanalli-sen tulkinnan taloudestaan. Myös metsätalouden tarkka seuranta kiinnostaisi.

Uusia tiloja tarvitaanTaloustohtorin luotettavuudelle on olennaista, onko sen antama kuva maataloudesta riittävän tark-ka. Ratkaisevaa on, ovatko kirjan-pitotilat riittävän kattava otos suo-malaisesta maataloudesta.

Latukan mukaan kattavuuden varmistamiseksi tehdään kaiken aikaa työtä.

”Tiedämme millaisia tiloja tar-vitsemme ja miltä alueelta. Osaam-me kysyä oikeanlaisia tiloja mu-kaan kirjanpitotiloiksi.”

”Tilat ovat mukana vapaaehtoi-sesti, joten aina emme saa kaikkia haluamiamme. Mutta tiedämme keneltä kysyä ensin.”

Tiloja voitaisiin ottaa lisää. 1 100 olisi paras määrä. Tiloista noin kahdeksan prosenttia vaihtuu vuosittain.

Kirjanpitotiloille ei makseta palkkiota rahalla, vaan tiedolla.

Vertailutieto auttaa löytämään oman tilan kehittämiskohteet. Vil-jelijän on helppo nähdä, miten esi-merkiksi oman tilan kustannusra-kenne poikkeaa muista vastaavista tiloista. Esimerkiksi lypsykarjaa pitävillä tiloilla kustannukset on jaettu 27 eri tekijään.

Aimo Vainio

Kirjanpitotilat tuottavat tiedon Suomen maataloudesta

Tietokannoissa, joista Maa- ja elin-tarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n Taloustohtori katsoo käyttä-jän kysymät tiedot, on miljoonia yk-sittäisiä tietoja maataloudesta. Talo-ustohtorin sivustolla ei ole yhtään taulukkoa valmiina, vaan ohjelma ottaa yhteyden tietokantaan ja te-kee näytölle pyydetyt taulukot.

Siinä on selitys Taloustohtorin joustavuuteen. Tietoja päivitetään tietokantoihin, ja kone tekee erilai-sia taulukoita, kun tiedot päivitty-vät.

Taloustohtoriin kerätään parhail-laan vuoden 2009 tietoja. Tällä het-kellä 28 prosenttia kirjanpitotilojen tilinpäätöksistä on kirjattu järjestel-mään.

”Vuosi 2008 on valmis, vuot-ta 2009 tehdään parhaillaan. Tälle vuodelle on ennuste ja ensimmäi-nen ennuste ensi vuodelle julkais-taan tammikuussa”, MTT:n lasken-tatoimen päällikkö Arto Latukka kertoo.

”Päivitämme vuoden 2009 tulok-sia sitä mukaa kun saamme tilinpää-töksiä kirjattua, joten tulos tarken-tuu koko ajan.”

Taloustohtorin parissa työsken-telee MTT:llä 9 henkeä. Kaikki teh-dään itse, ja suurimmalla osalla on maatalouden liiketaloustieteen tut-kinto.

”Ryhmä tuntee maatalouden ta-louspuolen, eikä tietotekniikka

ohjaa kehitystyötä. Siksi Talous-tohtori poikkeaa paljon muista tie-tokannoista”, Latukka sanoo.

Parhaat ja huonoimmat vertailusta sivuunJotta Taloustohtorin välittämä ku-va maataloudesta olisi mahdolli-simman tarkka, tietoja joudutaan jonkin verran muokkaamaan. Esi-merkiksi vertailuista on jätetty heikoin ja paras kymmenys tilois-ta pois.

”Kuvaa vääristää, jos mukana on tila, jonka navetta on palanut tänä vuonna ja tuotanto keskeytynyt vä-liaikaisesti. Ne ovat ne heikoin 10 prosenttia, jotka otetaan vertailus-ta pois.”

Ei myöskään ole järkevä ottaa mukaan tiloja, jotka ovat menesty-neet poikkeuksellisen hyvin sattu-malta. Yhden vuoden piikki tilas-tossa voi vaikuttaa kokonaisuuteen, mutta ei ole pysyvää.

”Seuraavina vuosina tilanne to-dennäköisesti tasaantuu.”

Viljelijöitä kirjanpidossa työllis-tää eniten työpanostietojen kerää-minen.

”Palkkatyövoiman kustannukset näkee suoraan kirjanpidosta, mut-ta oman työn määrää ei. Oman työn määrää täytyy seurata koko vuoden ajan”, Latukka sanoo.

Aimo Vainio

Tietokannoissa miljoonia tiedonmurusia maataloudesta

Taloustohtori vertaa oman tilan tietoja muihin vastaavan kokoisiin tiloihin. Vertailupalvelu on palkkio mu-kana olosta kirjanpitotiloille. Taulukon oma tila on keksitty esimerkkitila.

Tiedon kulku kannattavuuskirjanpidossaKannattavuuskirjanpitotilat, noin 950 kpl

MTT Taloustutkimus

Tutkijat EU:n komissio Taloustohtori-sivustonverkkopalvelut

ProAgria keskuksetKauppapuutarhaliittoPaliskuntain yhdistys

Palautteet tiloille

Tutkimus, opetus, poliittinen päätöksenteko,media, edunvalvonta, yritykset, maatalous-yrittäjät

10

n Runsas seitsemän vuotta sitten voimaan tullut säännös velvoittaa vähentämään haja-asutus- alueiden talousjätevesien ympäristöön kohdistamaa kuormitusta. Eri menetel-mistä keskustelun keskiöön ovat nousseet pienpuhdistamot.

MTT, TM Rakennusmaailma ja Käytännön Maamies -lehti käyn-nistivät syksyllä 2009 Pernajassa pienpuhdistamoiden vertailutut-kimuksen. Noin kaksi vuotta kes-tävän hankkeen tavoitteena on tuottaa tietoa pienpuhdistamoi-

den toiminnasta, huoltotarpeesta ja sähkön- sekä kemikaalinkulu-tuksesta vuodenaikojen mukaan vaihtelevissa olosuhteissa. Han-ketta on taloudellisesti tukenut myös Maa- ja vesitekniikan tuki ry.

Pienpuhdistamoiden asennus aloitettiin syyskuun alussa 2009 ja mukana olevat kahdeksan lai-tetta käynnistettiin marraskuun puolivälissä. Koejärjestelyssä se-kä jätevesivirtaama että jäteve-den koostumus ovat kaikille lait-teille samat.

Ensimmäinen koejakso ohi Ensimmäinen koejakso oli 13.1.–19.5.2010. Siihen sisältyi normaa-likuormituksen (600 l/laite/vrk)

lisäksi 50 %:n ali- ja ylikuormitus-jaksot (2 vrk), kahden viikon kuor-mitukseton lomajakso ja 24 tunnin sähkökatko, jolloin puhdistamoi-hin ohjattiin kuitenkin normaali jätevesimäärä.

Käsittelemättömästä jätevedes-tä ja pienpuhdistamoista lähteväs-tä jätevedestä otettiin yhteensä kymmenen yhden vuorokauden virtaamapainotteista kokooma-näytettä, joista määritettiin biolo-ginen ja kemiallinen hapenkulu-tus, kokonais- ja ammoniumtyppi, kokonaisfosfori, kiintoaines, säh-könjohtavuus, pH ja alkaliteet-ti. Puhdistusprosessien lietteen laskeutuminen mitattiin näyttei-denoton yhteydessä.

Pienpuhdistamoista mitattiin

niiden sähkön- ja saostuskemi-kaalinkulutus sekä poistettava lietemäärä, ja kirjattiin huolto- ja korjaustoimet. Lietteen sisältö-analyysit ja biokaasuntuottopo-tentiaalien määritys ovat käynnis-sä. Puhdistusprosessien toimintaa seurataan myös tiedonkeruujär-jestelmällä, joka tallentaa viiden minuutin välein liukoisen hapen pitoisuuden, lämpötilan ja pinnan korkeuden, jätevesivirtaaman, jä-teveden sekä ulkolämpötilan.

Vaatimuksista jäätiin Pienpuhdistamoiden käynnistä-minen syksyllä ja talvikauteen si-joittunut ensimmäinen koejakso osoittautuivat hyvin haasteellisik-si puhdistusprosesseille. Yksikään pienpuhdistamo ei saavuttanut asetuksen vähennysvaatimuk-sia (orgaaninen aines 90 %, koko-naisfosfori 85 %, typpi 40 %). Yksi laite täytti lievennetyn vaatimuk-sen (orgaaninen aines 80 %, koko-naisfosfori 70 %, typpi 30 %). Or-gaanisen aineksen poisto onnistui yleensä hyvin, sen sijaan ongelmia oli fosforin ja etenkin typen pois-tossa.

Tutkimus jatkuuTällä hetkellä on käynnissä toinen tutkimusjakso, jonka aikana mita-taan pienpuhdistamoiden puh-distuskykyä biologisen toiminnan kannalta edullisemmissa kesäolo-suhteissa. Ensi talvena alkavan kolmannen jakson tavoitteena on tutkia puhdistamoissa, miten ke-säaikana parantunut puhdistus-prosessi selviää talvikaudesta.

Hankkeessa jatketaan pien-puhdistamoiden toiminnan seu-raamista, mitataan sähkön- ja kemikaalinkulutukset sekä kirja-taan kunnossapito- ja huoltotyöt ja häiriöt. Tänä syksynä analysoi-daan lisäksi tulevan jäteveden, puhdistusprosessien, ylijäämä-lietteiden ja käsitellyn jäteveden hygieeninen laatu. Syntyvän yli-jäämälietteen määrän ja kemial-listen ominaisuuksien seurantaa jatketaan.

Ilkka Sipilä, Teija Paavola, Marja Lehto ja

Pekka Jauhiainen, MTTLisätietoja: ilkka.sipila@mtt.fi,

puh. 040 721 0864

Pienpuhdistamot tiukassa testissä

Viime talven olosuhteet olivat haaste pienpuhdistamoille.

kuvaT: Henrik WeCksTröm

n Helsingin yliopiston maa-taloustieteiden laitoksella on tutkittu mädätetyn puhdistamolietteen sovel-tuvuutta bioenergiakasvien lannoitukseen. Maissi, hamppu ja rapsi kasvoivat lähes yhtä hyvin sekä väkilannoitteilla että lietteillä.

Puhdistamolietteet sisältävät run-saasti orgaanista ainesta ja ravin-teita. Niissä on myös jonkin verran raskasmetalleja ja metalloideja, jotka saattavat heikentää kasvien kehitystä ja sadonmuodostusta se-kä rajoittaa sadon käyttömahdolli-suuksia.

Tutkimuksen päämääränä on ollut selvittää lietteiden sovel-tuvuutta bioenergiakasvien lan-noitukseen niiden kasvurytmin näkökulmasta. Erityistä huomio-ta on kiinnitetty raskasmetallien ja metalloidien kertymiseen kas-vimassaan sekä kasvimassan laa-tuun.

Vaikuttaako typen lähde kasvuun?Eri kasvilajit tuottivat biomassaa lähes saman verran riippumat-ta siitä, käytettiinkö kasvinravin-teena väkilannoitetta vai lietet-tä. Maissi tuotti väkilannoitteella 26 990 kg/ha ja lietteellä 29 150

kg/ha kuiva-ainetta. Pieniä eroja esiintyi kuitenkin

kuituhampulla, jolla suurin bio-massa korjattiin lietteellä lannoi-tetusta kasvustosta, sekä rapsilla, jolla vastaavasti suurin biomassa korjattiin väkilannoitteella lannoi-tetusta kasvustosta.

Typpi vapautuu lietteistä kas-vien käyttöön hitaammin kuin

väkilannoitteista, joista typpi va-pautuu lähes välittömästi. Koska rapsin kasvurytmi on huomatta-vasti kiihkeämpi kuin maissin ja hampun, hitaasti vapautuva typ-pi ei ehkä ollut riittävän nopeas-ti rapsin käytössä. Ero säilyi lähes samana koko kasvukauden ajan säännöllisin väliajoin toistetuissa mittauksissa.

Kasvien hiili-typpi- suhteessa vaihteluaVäkilannoitteen käyttö nosti liet-teeseen verrattuna hiilen suhdet-ta typpeen rapsilla huomattavas-ti, mutta hampulla vain hieman. Typen lähde ei kuitenkaan vai-kuttanut lainkaan maissin hiili-typpi-suhteeseen. Hiilen ja typen suhteella on suurin merkitys käy-

tettäessä biologisia energiantuo-tantomenetelmiä, kuten biokaa-sun tuotannossa.

Lietteen käyttö ravinnelähteenä ei lisännyt maissin raskasmetalli- ja metalloidipitoisuuksia muiden kuin kadmiumin osalta. Tässä ta-pauksessa ero väkilannoitettuun kasvustoon oli häviävän pieni.

Kuituhamppuun kertyi lietettä käytettäessä jonkin verran enem-män arseenia, kuparia ja sinkkiä kuin väkilannoitetta käytettäessä. Sen sijaan rapsiin kertyi lietteen käytön seurauksena arseenia 7 %, kadmiumia 17 %, nikkeliä 20 %, kromia 63 % ja kuparia 13 % enem-män kuin väkilannoitteella kasva-tettuihin kasveihin.

Osa lietteen haitta- aineista jää maahanNäyttää siltä, että osa lietteen hait-ta-aineista jää maahan, erityisesti maissia viljeltäessä. Jatkossa on tarkoitus arvioida, kuinka paljon haitta-aineita maaperään kertyy vuosien mittaan, jos puhdistamo-lietettä käytetään toistuvasti kas-vintuotannossa.

Mahmoud Seleiman, Pirjo Mäkelä,

Arja Santanen ja Frederick Stoddard, HY

Lisätietoja: mahmoud.seleiman@helsinki.fi, puh. 045 265 2881

Puhdistamoliete kasvattaa bioenergiakasvin massaa

Maissi, hamppu ja rapsi tuottavat runsaasti hyvälaatuista biomassaa myös puhdistamolietteellä lannoi-tettuna.

maHmoud seleiman

Laitteet vaativat säännöllistä seurantaa ja huoltoa.

11

n Palkoviljoja kannattaisi viljellä Suomessa sekä ruoaksi että rehuksi nykyistä enem-män niiden sisältämien prote-iinien, energian ja bioaktiivis-ten yhdisteiden vuoksi.

Suomessa maataloustuotanto on perinteisesti ollut hyvin viljantuo-tantovaltaista, mistä johtuen maa-han tuodaan runsaasti soijaa eri käyttötarkoituksiin.

Helsingin yliopiston tutkimuk-sissa sinilupiini ja härkäpapu osoit-tautuivat niin korkealaatuiseksi ravinnoksi, että ne pystyvät kilpai-lemaan sekä kotoisen herneen että tuontisoijan kanssa.

Proteiinia ja ravintokuitujaPalkoviljojen siemenet tunnetaan erityisesti proteiinilähteenä sekä ihmisten että eläinten ravitsemuk-sessa. Tämän lisäksi niissä on run-saasti ravintokuituja, vitamiineja ja mineraaleja.

Palkoviljoissa on runsaasti ly-siiniä, mutta vähän rikkipitoisia aminohappoja, joten ne soveltuvat erinomaisesti täydentämään vilja-valtaista ruokavaliota. Niiden tie-detään muun muassa alentavan ko-lesterolia, verenpainetta, sydän- ja verisuonitautien sekä diabeteksen riskiä.

Siementen koostumus vaihteleeSiementen koostumus vaihtelee ympäristötekijöistä ja lajikkees-ta riippuen. Härkäpavun osalta Suomen olot näyttävät soveltuvan enemmän proteiinin kuin tärkke-lyksen tuottamiseen.

Tutkituissa neljässä härkäpapu-lajikkeessa (kts. MT-liite 3/2009, s. 10) oli proteiinia 32–35 %, mikä on kansainvälistä keskiarvoa jonkin verran enemmän. Tärkkelystä sie-menissä oli 36 %, mikä puolestaan on kansainvälistä keskiarvoa hie-man vähemmän. Liukoisia sokerei-ta härkäpavuissa oli 2,5–3 %.

Tutkittujen neljän sinilupiinila-jikkeen proteiinipitoisuudet vaih-

telivat 29–36 %. Aikaisimmat lajik-keet sisälsivät noin 32 % proteiinia, mikä on jonkin verran kansainvä-listä keskiarvoa vähemmän. Odote-tusti sinilupiinin tärkkelyspitoisuus oli hyvin matala, alle 1 %. Siemen-ten ravintokuitupitoisuus oli hyvin korkea 35–40 %, sillä sinilupiini va-

rastoi siemeniinsä beta-galaktaani-kuitua tärkkelyksen sijaan.

Sinilupiinin öljypitoisuus oli 6,7–7,5 %. Tämän lisäksi siemenissä oli liukoisia sokereita 5–6 %. Näiden tekijöiden perusteella sinilupiini soveltuu paitsi märehtijöiden pro-teiininlähteeksi myös ihmisten ra-

vitsemukseen, ja sillä on funktio-naalisia ominaisuuksia.

Funktionaalista leipääJotta sinilupiinin ravitsemuksel-liset arvot tulisivat hyödynnettyä, Helsingin yliopisto tutki mahdolli-

suutta käyttää lupiinijauhoa leivän valmistuksessa.

Kahden aikaisimman lajikkeen Haags Blauen ja Borutan siemenet kuorittiin ja jauhettiin. Tämän jäl-keen jauhoilla korvattiin 10 tai 20 % vehnäjauhoista leivontaproses-sissa.

Lupiinijauho oli kullankeltais-ta sen sisältämistä karotenoideista johtuen ja se antoikin leiville kau-niin kellertävän värin. Lupiinijau-ho laski hieman leivän tilavuutta, mutta muilta osin lajike tai lupiini-jauhon määrä ei vaikuttanut mer-kittävästi leivän ominaisuuksiin.

Lähitulevaisuudessakin on tär-keää huolehtia siitä, että kuluttajia pystyttäisiin valistamaan lupiinin ja härkäpavun terveyttä edistävistä ominaisuuksista.

Clara Lizarazo Torres, Guillem Erra, Tuula Sontag-

Strohm, Arja Santanen, Pirjo Mäkelä ja Frederick

Stoddard, Helsingin yliopistoLisätietoja:

frederick.stoddard@helsinki.fi, puh. 050 415 0379

Lupiini ja härkäpapu ovat korkealaatuista ravintoa

Sinilupiinin kokonaisia siemeniä, kuorittuja siemeniä (sirkkaleh-det), kuoria sekä lupiinijauhosta tehtyä leipää.

n Tutkimus, opetus ja neu-vonta ovat käynnistäneet uudenlaisen koetoiminnan, jossa tutkimus tuodaan lähel-le tilatasoa ja hyödynnetään opetusmaatilojen resursseja sekä neuvonnan kehitteillä olevia palveluita ja tekno-logioita. Valtakunnallisesti kattavasta koetoiminnasta käytetään nimeä TilaTesti.

TilaTestin tavoitteena on tuottaa viljelijälle käytännönläheistä tietoa ajankohtaisiin kysymyksiin maati-lamittakaavassa tehtyjen havainto-kokeiden avulla. Ensimmäiset ko-keet tehtiin viime kesänä koskien viljojen tautiennustemallien kehi-tystä, Artturi-korjuuaikapalvelua sekä valkuaiskasvien viljelytek-niikkaa.

Koetoiminnalla vastataan esille nouseviin ”tässä ja nyt” -tiedon tar-peisiin, ja ne ratkaistaan eri puo-lilla Suomea toteutetuilla testeillä. TilaTesteissä ovat mukana tutkijat, neuvojat ja opetusmaatilojen hen-kilökunta opiskelijoineen.

Toimenpiteitä voi vertaillaTilaTestit toimivat samalla havain-

tokohteina, joissa viljelijät pääsevät vertailemaan eri toimenpiteiden tehoja ja vaikutuksia. TilaTestien tavoitteena on myös viedä tutki-muksessa syntynyttä tietoa mah-dollisimman varhaisessa vaiheessa käytäntöön.

Koetoiminnan lisäksi TilaTestejä

hyödynnetään opiskelijoiden ja neu-vojien opetuksessa ja koulutukses-sa. Esimerkiksi Varsinais-Suomen maatalousoppilaitoksessa Tuorlas-sa on kylvetty syyshybridirapsia, jonka menestymistä, viljelytekniik-kaa ja lopullista kannattavuutta ar-vioidaan TilaTesti-kokeilla.

Opetusmaatilat mukanaOpetusmaatiloja, -puutarhoja ja -talleja on tällä hetkellä 39 ja niiden toimintaa on viime vuo-sina kehitetty paljon. Yhteistyö oppilaitosten välillä on tiivisty-nyt ja keskinäisestä työnjaosta ja erikoistumisesta on sovittu niin, että Suomessa voidaan tarjota kansainvälisesti kilpailukykyis-tä luonnonvara- ja ympäristöalan osaamista ja tuottaa monipuoli-sia tai erityisosaajia työmarkki-noille.

Opetusmaatilat toimivat yhä enemmän myös kestävän kehityk-sen mallitiloina. Noin puolet oppi-laitoksista oli mukana aloittamassa TilaTesti-toimintaa.

Oppilaitokset testaavat ProAg-rian ohjelmia, esimerkiksi Karja-Kompassia osana kotieläintalouden tuotannon suunnitteluohjelmisto-jen uudistustyötä. MTT on jo ra-kentanut ja aikoo myös jatkossa ra-kentaa yhä enemmän hankkeita, jotka hyödyntävät tiloilla tehtävää koetoimintaa.

Myös yhteistyötä ProAgrian tietopankkien aineistojen analy-soinnin ja hyödyntämisen paran-tamiseksi lisätään. Näin opetus-maatiloista kehittyy tutkimuksen, opetuksen ja neuvonnan käytän-

nön tiedon maakunnallisia kohtaa-mispaikkoja.

TilaTestit suorana nettiinTutkimuksen, neuvonnan ja ope-tuksen yhteistyössä luodaan me-nettelyt tilatason havaintokokei-den tekemiseen ja nopeaan tiedon levittämiseen. Tavoitteena on ra-portoida reaaliajassa TilaTestien toteutukset ja toimenpiteet ope-tusmaatilojen virtuaalikylän si-vuilla (www.virtuaali.info).

TilaTestien seuraavat kohteet päätetään jatkossa vuosittain yh-dessä. Keskeisellä sijalla testeissä on tuotantopanosten oikea ja tar-peenmukainen käyttö huomioiden tuotannon kannattavuus ja ympä-ristö. Muuttuvassa toimintaympä-ristössä tarvitaan lisäksi reagointia nopeasti syntyviin tiedontarpei-siin, esimerkkinä uudet markki-noille tulevat tuotteet, joiden toi-mivuudesta Suomen oloissa ei ole tutkittua tietoa.

Sari Peltonen, ProAgria Keskusten Liitto, Susanna

Tauriainen, Opetushallitus & Markku Järvenpää, MTT

Lisätietoja: sari.peltonen@proag-ria.fi, puh. 020 747 2477

TilaTesti tuo tutkimustiedon nopeasti käytäntöön

TilaTestit toimivat myös havaintokohteina. Aulis Ansalehto Pro Agria Hämeestä esitteli härkäpavun viljelytekniikkaa Mustialan pelloilla jär-jestetyssä pellonpiennartilaisuudessa. Tapahtuma kiinnosti viljelijöitä helteestä ja kesäkiireistä huolimatta.

Heikki pieTilä

guillem erra

Clara lizarazo Torres

12

n Suomalaiset ja suomenkarja ovat selvinneet nälkävuosista, mutta nyt lihavuus vaivaa helposti molempia. Kyky varastoida energiaa pahan päivän varalle on kääntynyt ongelmaksi, kun tarjolla on runsaasti energiapitoista syötävää.

Suomenkarja on elänyt ajat, jolloin lehmän päätuote oli lanta. Tuolloin kesäruokinta hoitui metsälaitumel-la ja talviruokinta luokiteltaisiin ny-kyään lähinnä eläinrääkkäykseksi.

Talvirehuna oli pääasiassa olki sekä luonnonniityltä kerätty heinä ja lehtikerput. Poikimisen jälkeen saatavaa maitoa ei tuhlattu vasikal-le, joka usein teurastettiin pian sen synnyttyä.

Suomenkarja on siis erikoistunut pysymään hengissä todella niukal-la ruokinnalla ja tuottamaan vasi-kan keväisin. On luonnollista, että syksyllä tiinehdyttyään lehmä on mennyt umpeen ja ruvennut kerää-mään kudosvarastoja, mikäli siihen on ollut mahdollisuus.

Karjatalous tehostui vähitellen 1800-luvun lopulta alkaen ja lehmi-en talviruokinta parani. Sen myötä myös tuotos koheni. Suomenkarjan jalostus painottui tuotanto-ominai-suuksiin kuitenkin vasta 1920-lu-vulta lähtien.

Taipumus lihoa on vaikeasti muutettavissa taipumukseksi tuot-taa maitoa muuten kuin jalostuksen kautta. Sen sijaan eläinten lihomis-ta voidaan rajoittaa ruokinnallisin keinoin.

Lihavuus vie tehojaLehmän lihavuus johtaa tuotannon tehottomuuteen. Lihavan lehmän

kasvattamiseen kuluu enemmän energiaa ja sen ylläpitoenergian tarve on suurempi kuin sopumit-taisen eläimen.

Rasvavarastot myös rajoittavat lihavan lehmän syöntikykyä poi-kimisen jälkeen, jolloin energiaa tarvittaisiin maidontuotantoon. Lihavat lehmät laihtuvat poikimi-sen jälkeen enemmän kuin sopu-

mittaiset, mikä lisää mm. ketoosin vaaraa. Lihavuus lisää poikimis-vaikeuksia ja rasittaa eläimen jal-koja.

Lihavuus heikentää myös eläi-men teuraslaatua, kun ylimääräi-nen rasvakudos pitää teurastuksen yhteydessä poistaa.

Väkirehua kunnon mukaanLypsylehmien ruokinnassa nykyi-sin käytetyt rehut ovat energiapi-toisuudeltaan niin korkeita, että suomenkarja ei sellaisia ole aikoi-naan saanut juuri ollenkaan. Vain hetken alkukesällä luonnonheini-kon sulavuus on niin korkea, että se on rehuna verrannollista nykyleh-mien tavanomaiseen ruokintaan. Nykylehmillä onkin ruokintapöy-dällään ainainen alkukesä.

Jotta suomenkarja ei lihoisi, pi-tää sille saada järjestettyä kurjaa talvea vastaava ruokinta loppulyp-sy- ja ummessaolokaudelle. Ener-giapitoisuudeltaan matalia rehuja ovat oljet, korsiintunut heinä ja säi-lörehu, jonka sulavuus (D-arvo) on matala. Kun eläin alkaa lihoa, viljaa ei ruokinnassa tarvita lainkaan ja karkearehut vaihdetaan huonom-min sulaviin, jopa olkeen.

Kun energiarehujen (vilja, hyvin sulava säilörehu) määrää pienen-netään ja pidetään valkuaisruo-kinta ruokintasuosituksia vastaa-vana, väkirehun valkuaispitoisuus

nousee. Tämä auttaa ylläpitämään maitotuotosta myös lypsykauden loppupuolella.

Eläimet ruokintaryhmiinSuomenkarjanlehmien ruokinnan eriyttäminen maidontuotantokau-den eri vaiheissa pitää viedä kar-kearehuihin saakka, jos halutaan estää eläinten lihominen. Käytän-nössä tämä tarkoittaa eläinten ja-kamista ruokintaryhmiin tuotan-tovaiheen mukaan.

Alkulypsykaudella syötetään kohtuullisen sulavaa rehua (D-ar-vo yli 660 g/kg ka) ja loppulypsy-kaudella huonommin sulavaa re-hua, jota lisäksi korvataan osittain oljella. Myös kokoviljasäilörehu so-pii suomenkarjan rehustukseen, jos se muuten istuu tilan rehuntuotan-to- ja ruokintakuvioihin.

Energian saantia voi pienentää myös rajoittamalla rehun koko-naismäärää, jolloin ruokintapöytä on merkittävän osan ajasta tyhjä-nä. Märehtijän hyvinvoinnin kan-nalta huonosti sulavan korsirehun tarjoaminen on kuitenkin parempi vaihtoehto, sillä tyhjä pötsi ja tyhjä ruokintapöytä aiheuttavat turhaa stressiä.

Arja Seppälä ja Marketta Rinne, MTT

Lisätietoja: arja.seppala@mtt.fi, puh. 040 742 0557

Liian paksu suomenkarjanlehmäksi?

Tämän kyytön hyvinvointiongelmat ovat aivan toisenlaiset kuin esiäi-deillään.

arJa seppälä

n Kotieläintuotannon raken-ne vaikuttaa siihen, miten herkästi tarttuvat eläintaudit leviävät tilalta toiselle. Nyt tehtävät investoinnit vaikut-tavat eläintautiriskiin jopa vuosikymmenten ajan.

Etenkin tilojen verkostoituminen keskenään vaikuttaa tautien leviä-miseen. Eläinkuljetukset, tiloilla käyvät ajoneuvot, neuvojat, asen-tajat ja muut ammattilaiset voivat huomaamattaan kuljettaa taudinai-heuttajaa mukanaan. Tärkein riski-tekijä on yleensä eläinliikenne tilo-jen välillä.

Erityisen suuri leviämisriski on tuotantokeskittymissä, joissa ti-lat sijaitsevat lähellä toisiaan. Suo-messa on kuitenkin vähän tuotan-tokeskittymiä ja niissäkin tilatiheys on moniin muihin Euroopan mai-hin verrattuna pieni.

Suomessa leviäminen hidastaEvira ja MTT ovat tutkineet suu- ja sorkkataudin aiheuttamia riske-jä Suomessa. Tautia ei täällä esiin-ny, mutta riski sen leviämiselle on olemassa ja aika ajoin sitä esiintyy Euroopassa.

Tulosten mukaan jopa kolmas-osassa tapauksista tartunta ra-joittuisi vain yhdelle tilalle en-nen kuin taudinpurkaus saataisiin hallintaan. Laajemmassakin epi-demiassa tauti leviäsi tavallises-ti vain viidelle tilalle ja saataisiin pysäytettyä viidessä viikossa. Pa-himmassa tapauksessa tauti voisi kuitenkin levitä kymmenille tiloil-le ja taudinpurkaus kestäisi kym-menen viikkoa.

Suomessa epidemia olisi siis pa-himmillaankin huomattavasti pie-nempi kuin Ison-Britannian vuo-den 2001 epidemia. Pääasiassa tämä johtuu Suomen pienestä tila-tiheydestä ja vähäisemmistä kon-takteista tilojen välillä.

Tappiot markkinoiltaYhteen tilaan rajoittuva taudinpur-kaus aiheuttaisi kansantaloudelle noin 23 miljoonan euron menetyk-set. Laajemmassa epidemiassa kan-santalouden menetykset olisivat tyypillisesti noin 25 miljoonaa eu-

roa, ja yli 18 tartuntatilan purkauk-sissa 36 miljoonaa euroa. Tapaus-kohtaisesti menetykset kuitenkin poikkeavat näistä mediaaniluvuis-ta (kts. graafi).

Ensimmäinen tautitapaus käyn-nistää monia toimintoja taudin hävittämiseksi. Jo ensimmäinen

tartunta aiheuttaa huomattavia menetyksiä, koska kotieläintuottei-den markkinoilla havaittavat häiri-öt ovat pääosin seurausta tiedosta, että tautia on havaittu maassa.

Menetyksiä kertyy elintarvike-viennin häiriintymisestä, tartunta-tilojen puhdistuksesta, viranomais-toimenpiteistä uusien tartuntojen estämiseksi ja jäljittämiseksi sekä näiden tiloille ja elintarviketeolli-suudelle aiheuttamista häiriöistä. Sen sijaan kuluttajat hyötyisivät hieman tukkoisen markkinatilan-teen vuoksi laskevista hinnoista.

Pitkittyessään vientihäiriöt ovat merkittäviä, sillä yli 20 % Suomessa viime vuosina tuotetusta sianlihas-ta ja lähes 40 % maidosta on viety ulkomaille. Kansainvälisen eläin-tautijärjestön ohjeiden mukaan toi-mittaessa vienti voi häiriintyä kuu-kausien ajaksi, vaikka maassa olisi havaittu vain yksi tartunta.

Tuotantorakenne ratkaiseva Tulosten mukaan hätärokotus

suu- ja sorkkatautia vastaan ei olisi mielekäs taudinhallintakeino. Ro-kotettavia tiloja olisi paljon ja suu-rimmissakin taudinpurkauksissa – mikäli ne tunnistettaisiin ajoissa – voitaisiin parhaimmillaan välttää vain pieni osa menetyksistä.

Suomalainen tuotantorakenne ei siis näytä suosivan voimakkaan taudinhallintakeinon käyttöä epi-demian aikana. Tautiriski on kui-tenkin otettava huomioon tuotan-totapoja kehitettäessä.

Tautiriskiä voidaan pienentää esimerkiksi eläinliikenteen ja tilo-jen sijainnin suunnittelulla, vähen-tämällä kontaktimäärää, ottamalla ketjun toiminnassa huomioon ti-lojen terveystilanne sekä paranta-malla tilojen tautisuojausta.

Jarkko K. Niemi, Heikki Lehtonen, MTT,

Tapani Lyytikäinen, Leena Sahlström ja

Terhi Virtanen, EviraLisätietoja: jarkko.niemi@mtt.fi,

puh. 040 358 0487

Eläintautiriskejä voi hillitä toimintatapoja tarkentamalla

Kotieläintilojen väliset pitkät matkat vähentävät eläintautien leviämi-sen riskiä.

YrJö Tuunanen/mTT:n arkisTo

Kansantalouden menetysten (milj. euroa, mediaani ja 90 % vaihtelu-väli) kertyminen ensimmäisen tilan tartunnasta kuluneen ajan (päi-vää) mukaan suurissa yli 18 tartuntatilan suu- ja sorkkatautiepide-mioissa.

0

10

20

30

40

50

60

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

päivää

milj. euroa

5 %

Mediaani

95 %

Ensimmäinentautihavainto

13

n Isossa-Britanniassa nope-asti yleistyneet kausihuoneet ovat rantautumassa pikkuhil-jaa myös Suomeen. Ne eivät kuitenkaan tuo ihmelääkettä mansikanviljelyn kannat-tavuuteen, vaikka tietyissä tilanteissa niistä on hyötyä.

MTT Sotkamon vetämässä hank-keessa testataan uusien marjan-viljelymenetelmien ja marjala-jikkeiden viljelyn mielekkyyttä pohjoisissa olosuhteissa. ”Marjan-viljelystä vahva elinkeino Pohjois-Suomeen” -hanketta rahoitetaan EU:n maaseuturahastosta Kai-nuun, Lapin ja Pohjois-Pohjan-maan ELY-keskusten kautta.

Osa hanketta on mansikan kausihuonetuotannon pilotointi MTT:n pohjoisissa toimipaikois-sa Sotkamossa, Ruukissa ja Rova-niemellä. Hankkeeseen sisältyy myös kausihuonetuotannon kan-nattavuuteen liittyviä talouslaskel-mia, joista vastaa Oulun yliopiston biotekniikan laboratorio.

Laatu ja satotaso nousuun Kausihuonetuotannon kannat-tavuutta arvioitaessa oletuksena on, että kausihuoneessa tuotetun mansikan laatu ja satotaso parane-vat. Etelä-Suomessa sadon aikais-tuminen nostaa myös tuottajahin-taa perinteiseen avomaaviljelyyn verrattuna.

MTT Sotkamossa mansikan sa-totasot nousivat lajikkeesta riippu-en kausihuoneessa kahdesta kuu-teen tonniin per hehtaari vuonna 2010. Eri lajikkeet ovat eri vuosina käyttäytyneet eri tavoin.

Testatuista lajikkeista Polka ja Bounty ovat antaneet tutkimuksis-

sa kausihuoneissa tähän mennessä riittävän ja varman lisätuoton. Ho-neyoe, Sonata ja Salsa ovat kausi-huonetuotantoon liian riskialttiita ainakin pohjoisilla mansikanvilje-lyalueilla.

Kausihuonetuotantoon kan-nattaa siis valita mahdollisimman satoisa ja viljelyvarma lajike. Esi-merkiksi Honeyoe on kokeissa kannattanut huonosti, koska sen talvehtiminen on riskialtista ja huonon talven jälkeen kausihuo-neinvestoinnin kattamiseen tar-vittavaa sadonlisäystä ei saada.

Sato ja hinta ratkaisevatLaskelmien mukaan kausihuo-neesta pitäisi saada vuodessa keskimäärin 15 000 e/ha lisää

myyntituloja, jotta investointi on kymmenen vuoden aikana kan-nattava.

Tämä toteutuu, jos esimerkik-si keskihinnalla 3,50 e/kg saadaan lisäsatoa 4 300 kg/vuosi tai sato-tasolla 10 000 kg/ha saadaan sa-don aikaistamisella lisää hintaa 1,50 e/kg. Jos nämä ehdot täytty-vät, kausihuoneinvestointia voi-daan luonnehtia kannattavaksi.

Kausihuoneen perusrakenteet kestävät yli kymmenen vuotta, jolloin kiinteät kustannukset ale-nevat edelleen siltä osin. Kausi-huoneinvestoinnin pääseminen maatalouden investointitukijär-jestelmän piiriin parantaisi luon-nollisesti kannattavuutta.

Lapissa, jossa satotasot ovat luonnostaan alhaisia, kausihuo-

ne ei todennäköisesti ole kannat-tava investointi. Etelä-Kainuun ja Oulun seudun olosuhteissa kau-sihuone näyttäisi alustavasti ole-van juuri ja juuri kannattava in-vestointi.

Markku Kajalo, Oulun yliopisto ja

Kalle Hoppula, MTTLisätietoja:

markku.kajalo@oulu.fi, puh. 040 183 3995

Mansikan kausihuonetuotanto kannattaa hyvissä olosuhteissa

1. Rungon rakentaminen

Tarvikekustannus ilman muovia 55 000 €/ha

Työkustannukset ilman muovia 11 200 €/ha

Työmenekki / kausihuoneen rungon rakentaminen 775 h/ha

Rakentamiskustannukset yhteensä 66 200 €/ha

2. Muovitus

Muovin kestoikä (uusitaan 2,5 kertaa 10 vuoden aikana) 4 vuotta

Muovin hinta (tarvittava muovimäärä 1,5 x peltoala) 0,6 €/m2

Muovikustannus 2 450 €/ha/vuosi

Työmenekki / muovin asentaminen keväisin ja poisto syksyisin 260 h/ha/vuosi

Työkustannukset muovituksista 3 800 €/ha/vuosi

Laskelmien pohjatiedot:

Työtunnin hinta 14,50 €/h

Korkokanta 5 %

Kestoaika 10 vuotta

Rungon jäännösarvo (vähennetty purkukustannus) 10 % hankintahinnasta

Arvio vakuutusmaksuista 550 €/ha/vuosi

1. Rungon rakentaminen

Tarvikekustannus ilman muovia 55 000 €/ha

Työkustannukset ilman muovia 11 200 €/ha

Työmenekki / kausihuoneen rungon rakentaminen 775 h/ha

Rakentamiskustannukset yhteensä 66 200 €/ha

2. Muovitus

Muovin kestoikä (uusitaan 2,5 kertaa 10 vuoden aikana) 4 vuotta

Muovin hinta (tarvittava muovimäärä 1,5 x peltoala) 0,6 €/m2

Muovikustannus 2 450 €/ha/vuosi

Työmenekki / muovin asentaminen keväisin ja poisto syksyisin 260 h/ha/vuosi

Työkustannukset muovituksista 3 800 €/ha/vuosi

Laskelmien pohjatiedot:

Työtunnin hinta 14,50 €/h

Korkokanta 5 %

Kestoaika 10 vuotta

Rungon jäännösarvo (vähennetty purkukustannus)

10 % hankintahinnasta

Arvio vakuutusmaksuista 550 €/ha/vuosi

3 palstaa

2 palstaa

n Helsingin yliopiston tutkimuksessa havaittiin, että seleenillä lannoitetusta rypsistä tai rapsista valmistet-tu rouhe on hyvä seleenime-tioniinin lähde kotieläinten rehustuksessa.

Rehujen alhainen seleenipitoisuus yhdistettynä riittämättömään E-vitamiinin saantiin voi aiheuttaa tuotantoeläimillä muun muassa luurankolihasten rappeumaa. Li-säksi kasvavien eläinten riski sai-rastua sydän- ja maksarappeu-maan lisääntyy.

Suomen maaperän seleenipi-toisuus on alhainen, ja siksi meillä tuotetuissa elintarvikkeissa ja re-huissa sen pitoisuus on riittämä-tön ilman lannoitteisiin tai rehui-hin tehtyä lisäystä. Lannoitteisiin lisätty epäorgaaninen selenaatti muuttuu nopeasti maassa kasveil-le vaikeasti käytettävään muotoon ja siksi seleenilannoitus on annet-tava vuosittain.

Suosituksia ei pidä ylittääViljelykasveille seleeni on hyödyl-linen, mutta ei välttämätön kasvi-ravinne. Kasvilajit eroavat tehok-kuudessa ottaa seleeniä maasta sekä tavassa liittää sitä orgaani-siksi yhdisteiksi. Brassica-sukuun kuuluvat kasvit keräävät korkeita pitoisuuksia ja pystyvät syntetisoi-maan funktionaalisia seleeniyhdis-teitä, joilla on kemoterapeuttisia ominaisuuksia.

Mielenkiinto minimisuosituksia

korkeampiin seleenipitoisuuksiin rehuissa on noussut, kun orgaani-sella seleenilisällä arvioitiin ole-van positiivisia vaikutuksia muun muassa tuotantoeläinten yleiseen vastustuskykyyn. Myös seleenin kemoterapeuttisten ominaisuuk-sien on havaittu tulevan esille, kun orgaanisen seleenin saantia lisätään.

On kuitenkin aina muistettava, että liiallinen seleeninsaanti johtaa terveydellisiin ongelmiin, ja siksi

suosituksissa ja maksimimäärissä esitettyä päivittäistä seleeninsaatia ei tule ylittää. Tämänhetkinen re-hun suositeltava seleenipitoisuus on 0,1–0,3 mg/kg ka.

Tehokas biosynteesiHelsingin yliopiston tutkimukses-sa selvitettiin kasvihuone- ja pel-tokokeissa rypsin ja rapsin kykyä ottaa seleeniä sekä kerätä sitä val-kuaisainerehuna käytettävään rou-heeseen. Seleeniä lisättiin joko nat-

riumselenaattina maahan (0, 6 tai 20 g/ha) tai lehtilannoituksena natriumselenaattina tai -seleniitti-na (30 g/ha). Alhaisempi lisäys (6 g/ha) kuvaa tämänhetkisen selee-nilannoituksen tasoa peltoviljelys-sä, mikäli käytetään seleenipitoisia lannoitteita.

Seleenin ottoa ja kulkeutumista seurattiin ja pitoisuus siemenessä sekä puristetussa rouhekakussa mi-tattiin. Lisäksi rouheesta tunnistet-tiin orgaaniset seleeniyhdisteet.

Kasvihuonekokeissa öljykasvit ottivat seleeniä nopeasti ja orgaa-nisten seleeniyhdisteiden biosyn-teesi aktivoitui jo kuudessa tun-nissa. Rouheen seleenipitoisuus nousi jopa tasolle 5 g/kg ka. Pelto-kokeissa rypsi- ja rapsirouheen ko-konaispitoisuus oli alemmalla li-säystasolla (6 g/ha) 0,2 g/kg ka ja korkeimmalla (20 g/ha) 0,75 g/kg ka. Lehtilannoitus nosti seleenipi-toisuuden maksimissaan noin ta-solle 2 g/kg ka.

Kannattaa hyödyntääVaikka peltokoe toteutettiin loh-kolla, jolla oli aiempina vuosina käytetty seleenipitoisia lannoittei-ta, ilman seleenilannoitusta jää-neellä lohkolla kasvaneen rypsin rouheesta ei mitattu seleeniä käy-tännöllisesti katsoen lainkaan. Ryp-sin ja rapsin välillä ei havaittu mer-kittävää eroa.

Rouheen seleenistä 60–74 % oli arvokasta seleenimetioniiniä. Voi-daan todeta, että rouhekakku on hyvä seleenimetioniinin lähde re-huissa ja siten arvokas osa tuotan-toeläinten terveyttä. Öljykasvien biologista kykyä tuottaa orgaani-sia seleeniyhdisteitä kannattaa hyödyntää, sillä ne ottavat seleeniä maasta tehokkaammin kuin esi-merkiksi heinäkasvit.

Mervi Seppänen, Juha Kontturi ja Helinä Harti-

kainen, Helsingin yliopistoLisätietoja:

mervi.seppanen@helsinki.fi, puh. (09) 1915 8356

Rypsi- tai rapsirouhe on hyvä seleenilähde tuotantoeläimille

Öljykasvien biologista kykyä tuottaa orgaanisia seleeniyhdisteitä kannattaa hyödyntää.

mervi seppänen

Kausihuonetuotantoon kannattaa valita mahdollisimman satoisa ja viljelyvarma lajike.

Mansikan kausihuonetuotannon työmenekkejä ja kustannuksia.

kaTi Hoppula

14

n MTT tutkii ja kehittää Green Care -hankkeessa maatilojen edellytyksiä tarjota erilaisia hoiva- palveluja. Maatila voi olla myös hyvä asumispaikka. Tavoitteena on inhimillinen, ekologinen ja taloudellinen maatila.

Euroopan väestö vanhenee ja elä-keläisten määrä suhteessa työssä-käyviin kasvaa. Maataloustukien supistuminen vähentää maata-lousyrittämisen houkuttelevuutta, byrokratian lisääntymisestä puhu-mattakaan.

Maatiloille voidaan avata myös muita toimeentulon lähteitä kuin alkutuotanto. MTT:n vetämässä MASU-projektissa esimerkkiti-lat näyttivät houkuttelevia maata-lousyrittämisen toimintamalleja, jotka syntyivät tarjoamalla erilai-sia palveluja asiakkaille, jotka ovat kiinnostuneet lähiruoan, eläinten, maaseudun ja monipuolisen maa-tilan elinvoimaa virkistävistä vai-kutuksista.

Hoivatiloja jo SuomessakinHoivapalveluja tarjoavia maaseu-tuyrityksiä löytyy Suomesta jo monia (kts. MTT:n julkaisu Maa- ja elintarviketalous nro 141), mut-ta maatilojen asumisprojektit ovat vasta syntyvaiheessa. Tunnetuin taitaa olla Livonsaaren osakeyh-tiö, jossa eri-ikäisiä perheitä asuu maatilalla ja rakentaa mahdolli-simman omavaraisen ekokylän (www.yhteisokyla.net).

Saharin tilalla Järvenpäässä ke-hitetään tilayhteisöä, jossa nuori-en yrittäjien lisäksi on tarkoitus asua eläkeläisiä monipuolisella

biodynaamisella maatilalla. Maati-lalle tämä tarjoaa mahdollisuuksia paitsi vuokratuloihin mahdollises-ti myös elintarvikkeiden suora-myyntiin sekä talonmies-, kulje-tus- ja muihin palveluihin.

Euroopassa enemmänSaksalaisen Kasselin yliopiston luonnonmukaisen viljelyn osas-tolla sekä Nürtingenin ammatti-korkeakoulussa on viime vuosina tehty mielenkiintoisia opinnäyt-teitä, jotka käsittelevät maatila-asumista. Esimerkkitiloja löytyy paitsi Saksasta myös Itävallasta ja Sveitsistä.

Viereinen taulukko näyttää osan mallitilojen evaluoinnin tu-loksista. Yhteenvetona voidaan todeta, että kaikilla tiloilla luotiin uusia työpaikkoja, ja niillä pide-tään elämiä. Asumispalvelu maa-tilalla lisäsi isäntäväen tyytyväi-syyttä.

Maatalousyrittäjät, jotka tarjoa-vat asumistilaa ja kotitalouspalve-luja, eivät ole muuttaneet maata-loustoimintaa. Ne, jotka tarjoavat lisäksi hoito- ja/tai hoivapalveluja, ovat usein luopuneet tehoviljelys-tä ja hoitavat maatilaa vain sivutoi-mena, koska palvelutoiminnasta saa paremman toimeentulon kuin maataloudesta.

Winfried Schäfer, MTTLisätietoja:

winfried.schafer@mtt.fi, puh. 040 765 0428

Maalla on mukavaa

Saharin tilan asumisalue.

Winfried sCHäfer

n Siniketun tärkeimmät jalostustavoitteet ovat pentueen ja nahan koko sekä nahan laatu. Näiden rinnalle jalostusohjelmaan on tulossa rakenteen ja terveysominaisuuksien arvostelu.

MTT:n tekemässä tutkimuksessa laskettiin sinikettujen jalkaraken-teen ja liikuntakyvyn ensimmäi-set geneettiset parametrit jalos-tusohjelmaa varten. Etujalkojen rakenteen ja liikuntakyvyn pe-riytyvyysasteet olivat keskinker-taisia (0,21–0,25) eli niiden perin-nöllinen parantaminen valinnan kautta on mahdollista, tarpeen vaatiessa melko nopeassakin tah-dissa.

Eläinten rakenteen ongelmat aiheuttavat taloudellisia tappioita

tuottajille vähentämällä valinnan intensiteettiä, jos muutoin hyviä eläimiä on karsittava siitokses-ta tai tuotannosta huonon raken-teen vuoksi jopa kesken tuotanto-kauden. Huono rakenne vähentää myös eläinten hyvinvointia.

Kantavat jalat jalostustavoitteeksi Jalostusohjelmaan kehitetty si-niketun jalkarakenteen arvoste-luasteikko perustuu eturanteen asentoon (kuva). Hyväasentoiset etujalat ovat taipuneet ranteis-ta vain aavistuksen takaviistoon. Huonoimmassa tapauksessa ran-ne on taipunut 90 asteen kulmaan verrattuna normaaliin ranteen asentoon.

Ranteiden löysyyttä voi esiin-tyä jo 6–16 viikon iässä. Hoitamat-tomana se johtaa yleensä krooni-siin muutoksiin.

Etujalan rakenteen ja liikun-takyvyn välinen perinnöllinen yhteys oli korkea, eli näillä omi-naisuuksilla on sama geneettinen tausta. Eläimet, joilla on perin-nöllisesti hyvärakenteiset etuja-lat, liikkuvat enemmän, ovat ke-vyempiä ja niillä on vahvemmat ranteen tukirakenteet. Tämän ansiosta ne kestävät tuotannossa paremmin kuin huonojalkaiset si-saruksensa.

Maltillinen kasvu turvaa jalkarakenteenAlle puolen vuoden ikäisten ket-tujen etujalkojen rakenne ja lii-kuntakyky olivat geneettisesti yhteydessä kasvunopeuteen, gra-deerauskokoon, elopainoon, li-havuuteen ja rehunkulutukseen. Näiden ominaisuuksien välinen perinnöllinen yhteys on vahva, eli suurta kokoa painottava eläin-

valinta lisää eläimen kasvunope-utta, rehunkulutusta ja ruokin-takustannuksia sekä riskeeraa hyvän jalkarakenteen, mikäli asi-aa ei huomioida jalostusvalinnas-sa.

Sen sijaan eläimen pituus ei ollut voimakkaasti yhteydessä etujalkojen rakenteeseen, joten pitkän, solakan ja maltillisesti kasvavan ketun jalostaminen on tässä mielessä parempi jalostus-strategia kuin eläimen nopea kas-vattaminen ja lihottaminen suu-remman nahan toivossa.

Liikalihavuus kuormittaa myös ketun jalkojaPerinnöllisten tekijöiden lisäksi rehunkulutuksella oli merkittä-vä vaikutus kettujen kokoon, li-havuuteen ja jalkarakenteeseen. Rehunkulutus oli epäedullises-ti yhteydessä etujalkojen raken-

teeseen ja liikuntakykyyn: kettu-jen, joilla oli suurin rehunkulutus, etujalkojen rakenne ja liikuntaky-ky olivat huonoimmat.

Voimakas energian yliruokin-ta nopeuttaa sinikettujen kasvua. Maksimaalisen kasvunopeuden tavoittelu voi johtaa siihen, et-tä siniketun tuki- ja liikuntaeli-met eivät ehdi kehittyä riittävän vankoiksi kantamaan alati lisään-tyvää painoa. Jo pelkästään ta-sapainoinen, ketun tarvetta vas-taava ruokinta ja liikalihavuuden välttäminen vaikuttaisivat toden-näköisesti myönteisesti jalkara-kenteen kehittymiseen.

Riitta Kempe ja Ismo Strandén, MTT

Lisätietoja: riitta.kempe@mtt.fi, puh. 040 544 0921

Siniketun ketarat suoraan: jalkarakenne jalostusohjelmaan

Siniketun etujalan asennon arviointiasteikko: 5=erittäin hyvä, 4=hyvä, 3=riittävä, 2=huono, 1=erittäin huono.

kuvaT: minna rinTamäki

Maa Suomi Sveitsi Itävalta SaksaTila Livonsaari Saharin tila Brun L’aubier Hofstätter Ertl Hänisch RiederYritys muoto oy ja ry perheyritys perheyritys oy perheyritys perheyritys ry perheyritysMaatalous Toimi sivutoimi päätoimi sivutoimi päätoimi päätoimi sivutoimi päätoimi sivutoimiTuotanto luomu

58 habiodynaaminen

45 haip

10 habiodynaaminen

35 hatavanomainen

14 haluomu22 ha

biodynaaminen140 ha

tavanomainen15 ha

Eläimiä 2 ponia,kanoja

5 hevosta, 8 lehmää

20 nautaa, 10 kanaa

24 lypsylehmää,

nautaa, sikoja

15 nautaa 18 nautaa 40 lypsylehmää,6 härkää, 20

sikaa, 10 kanaa, 2 vuohta

30 peuraa,10 lammasta,

3 vuohta

Työvoima ?toimeentulo eri

ammatista

2puutarha­tuotanto

suunnittelu ­vaiheessa

2 54maatalous,

juustola,ravintola, hotelli

1,5 2 5juustola, leipomo, tilakauppa, loma­

asuntoja

1,5

AsuminenAsukkaita 21 1 3 >21 2 2 9 12Asunto­ ja hoiva­sopimus

oma talo oma talo vuokrahuone perheen

asunnossahoiva sopimus

vuokrasopimus esteetön asunnon vuokra­ ja

hoito sopimus

esteetön asunnon vuokra­ ja

hoito sopimus

esteetön asunnon vuokrasopimus

esteetön asunnon vuokra­ ja

palvelu sopimusHoiva­työvoima ja palvelut

­ ­pal velut

suun nittelu­ vai heessa

5muona, pyykki,

perushoito, kuljetus

­lääkäri, fyysio­

jataideterapia, vanhempain

neuvonta

0,5muona, pyykki,

perushoito, kuljetus

2muona, pyykki,

perushoito, kuljetus

­ 5muona, pyykki,

perushoito, kuljetus

Maatilalla asumisen eri muodot.

Kettujen etujalkojen kämmenkulman arviointi (optimi 1).

5 4 3 2 1

Kettujen etujalkojen kämmenkulman arviointi (optimi 1).

5 4 3 2 1

Kettujen etujalkojen kämmenkulman arviointi (optimi 1).

5 4 3 2 1

Kettujen etujalkojen kämmenkulman arviointi (optimi 1).

5 4 3 2 1

Kettujen etujalkojen kämmenkulman arviointi (optimi 1).

5 4 3 2 1

5 4 3 2 1

15

n Hevosen ruokinnan perusta ovat nurmirehut, mutta liial-linen sokereiden saanti niistä voi johtaa erilaisiin sairauk-siin. Esimerkiksi metabolises-ta oireyhtymästä kärsivien hevosten oireita on voitu lieventää, jos sokereiden määrää rehussa on rajoitettu.

Hevonen saa osan tarvitsemastaan energiasta ohutsuolessa imeyty-vistä monosakkarideista, kun liu-koiset sokerit ja tärkkelys hajoa-vat.

Osa energiasta tulee kuitupi-toisten nurmirehujen polysak-karideista, jotka hajoavat pien-eliöstön fermentoinnin tuloksena paksusuolessa. Paksusuoleen pää-tyy myös ohutsuolen hajotuskapa-siteetin ylittänyt tai hajotukselle vastustuskykyinen osa tärkkelyk-sestä ja fruktaaneista.

Paksusuoleen asti päässeet so-kerit fermentoidaan nopeasti, mikä voi aiheuttaa suolen pH:n alenemisen sekä valkuaisen ha-joamistuotteiden kertymistä, ja sitä kautta riskin sairastua kavio-kuumeeseen tai ähkyyn.

Sokeripitoisuus selvilleHelsingin yliopiston ja MTT:n tut-kimuksessa selvitettiin sadonkor-juukerran (1. sato D-arvo tavoite 680–700 ja 620–650 g/kg ka, 2. sato sekä syyssato) ja vuorokau-denajan vaikutusta säilörehuksi korjatun timotei-nurminadan so-keripitoisuuteen. Lisäksi tutkittiin kasvatuskaapeissa, miten eri nur-miheinälajit (timotei, nurminata, englannin raiheinä, ruokonata) eroavat liukoisten sokereiden pi-toisuudessa sekä herkkyydessä kerryttää sokereita alhaisessa läm-pötilassa.

Nurmirehusadon kasviyksilöt jaettiin kehitysasteen mukaan vii-

teen luokkaan korren kasvun ja kukinnan vaiheen perusteella. Li-säksi näytteet fraktioitiin lehtiin, korsiin ja kukintoon.

Vähiten toisessa sadossaTimotei-nurminadan koko kasvi-massan sokeripitoisuus oli suurin syyssadossa (165 g/kg ka) ja pienin 2. sadossa (99 g/kg ka). Sokerei-ta kertyi timotei-nurminadan ke-vätsadossa eniten korsifraktioon, jonka sokeripitoisuus oli kukkivis-sa yksilöissä suurimmillaan 139 g/kg ka.

Myöhästettäessä 1. sadon kor-juuta lisääntyi korren sokeripi-toisuus lähelle arvoa 200 g/kg ka. Toisessa sadossa (korjuu 9.8.) puo-lestaan ei todettu yli 100 g/kg ka

sokeripitoisuuksia. Lehtien so-keripitoisuus pysyi 1. ja 2. sados-sa selvästi alle 100 g/kg ka, mut-ta lehtevässä syyssadossa mitattiin pakkasöiden jälkeen sokereita yli 200 g/kg ka.

Kasvatuskaapeissa tehdyissä kokeissa todettiin lehtien ja korsi-en sokeripitoisuuden lisääntyvän timoteissä jo kolmen pakkasyön jälkeen (päivä +5 °C/yö -5 °C) jopa kaksinkertaiseksi. Aamulla ja ilta-päivällä korjatun kasvuston soke-ripitoisuudessa ei havaittu merkit-tävää eroa.

Sokeri parantaa rehun makuaHevosheinän sulavuudelle asete-taan yleensä tavoitteeksi hieman alhaisempi D-arvo kuin märehti-jöiden säilörehulle. Kun 1. sadon korjuuta myöhästytetään, sekä korsifraktion osuus että korren sokeripitoisuus lisääntyvät (graa-fi). Jos hevosheinälle tavoitellaan pientä sokeripitoisuutta, 1. sadon korjuuta ei kannata myöhästyt-tää.

Toisaalta 2. sadon sokeripitoi-suus oli pienin ja siten sopisi vähän sokeria sisältäväksi hevosheinäksi. Nurmikasvien valmistautuessa tal-veen syysrehun sokeripitoisuus li-sääntyy huomattavan suureksi. On kuitenkin muistettava, että nurmi-en sisältämät sokerit lisäävät re-hun maittavuutta ja muodostavat hevosten rehujen kaikista hiili-hydraateista vain osan.

Mikäli hevonen syö tässä tutki-muksessa käytettyjä rehuja nor-maalin kulutuksen verran eli 10 kg ka/pv, ei sokerikertymä kohoa hai-tallisen korkeaksi.

Mervi Seppänen, Milla Välisalo, Seija Jaakkola,

Helsingin yliopisto ja Terttu Heikkilä, MTT

Lisätietoja: mervi.seppanen@helsinki.fi, puh.

(09) 1915 8356

Hevosheinän sokereiden määrään vaikuttavat korjuukerta ja kehitysaste

Nurmirehun liukoisten sokereiden pitoisuus painotettuna fraktion (kukinto, korsi, lehti) osuudella sadossa. 1. sadossa sokereita kertyy erityisesti korsifraktiosta, syyssadossa lehdistä.

ulla JauHiainen/mTT:n kuva-arkisTo

n Kasvisten turvallisuus on noussut huomion kohteeksi, kun useiden ruokamyrky-tystapausten lähteeksi on voitu osoittaa tuoreet kas-vikset. Osa epidemioista olisi todennäköisesti voitu välttää aiempaa tehokkaammalla omavalvonnalla ja paremmal-la tuotantohygienialla.

Käyttövalmiiden kasvisten kulutus on kasvanut viime vuosina, ja eri-laisia tuorekasvistuotteita on tul-lut runsaasti markkinoille. Tuoree-na syötävistä kasviksista Suomessa yleisimmin käytettyjä ovat erilai-set vihreät salaatit ja porkkana.

Tuorevihannesten hygieniaa on tutkittu vuonna 2009 käynnisty-neessä Tuorevihannesten hygie-nia -hankkeessa. Sen toteuttavat MTT ja Helsingin yliopisto, ja ra-hoittajina ovat Varsinais-Suomen ELY-keskus, viljelijät sekä lukui-sat yritykset.

Tutkimuksen tavoitteena on kohentaa alan toimintaedellytyk-siä parantamalla vihannesraaka-aineen sekä lopputuotteen laatua, kehittämällä prosesseja sekä vä-hentämällä haitallisia ympäristö-vaikutuksia.

Koneita ja laitteita hankala puhdistaaHygieniatasoa selvitettiin kuudes-sa porkkanaa ja salaattia jalosta-vassa yrityksessä ja samalla arvioi-tiin raaka-aineiden sekä tuotteiden mikrobiologista laatua. Mukana oli yrityksiä, jotka tuottavat raaka-ai-neen ja prosessoivat sen valmiiksi tuotteiksi sekä esikäsiteltyä raaka-ainetta jatkojalostavia yrityksiä.

Yrityksissä tehdyissä hygienia-kartoituksissa havaittiin, että var-sinkin erilaisten laitteiden ja pin-tojen puhdistettavuuteen sekä tuotantotilojen säännölliseen ja pe-rusteelliseen puhdistukseen ja de-sinfiointiin tulisi kiinnittää erityis-tä huomiota. Myös työntekijöiden koulutuksella ja työskentelytavoil-la on merkittävä asema tuotanto-hygieniassa.

Yritysten toiminnassa, toimin-tatavoissa, tiloissa ja prosesseissa oli selviä eroja. Myös hygieniataso vaihteli yritysten välillä.

Tutkimus mikrobiologisen laadun arvioinnin tukena Valmiiden tuotteiden mikrobiologi-sen laadun todettiin yleisesti olevan hyväksyttävällä tasolla. Salmonel-lalle, E.colille ja Listeria monocytoge-nekselle on olemassa mikrobikritee-riasetuksessa viralliset raja-arvot, mutta esimerkiksi homeille, hiivoil-le tai enterobakteereille ei.

Yritykset käsittelivät sekä koti-maista että ulkomaista alkuperää olevia raaka-aineita, eikä niiden mikrobiologisessa laadussa havait-tu merkittäviä eroja.

Elintarvikkeiden välityksellä le-viäviä ja tautia aiheuttavia Yersi-nia-lajeja ovat Yersinia enterocoli-tica ja Yersinia pseudotuberculosis. Y. enterocolitica-kantoja, jotka ei-vät ole tautia aiheuttavia, esiintyy yleisesti maaperässä, vesistöissä ja elintarvikkeissa. Y. enterocoliti-ca ja Y. pseudotuberculosis suosivat samanlaisia olosuhteita, joten nii-den esiintyminen prosesseissa ei ole suotavaa.

Evira on antanut suosituksen toi-menpiteistä Y. pseudotuberculosiksen esiintymisen vähentämiseksi koti-

maisissa porkkanoissa. Riittävästä pesu- ja huuhteluvesien vaihtami-sesta ja laitteiden puhdistuksesta tulee huolehtia, jotta prosessien puhtaus voidaan varmistaa.

Kasvisten elintarvike- turvallisuus paremmaksiKasvisten jatkojalostusyritykset ovat sitoutuneita kehittämään toi-mintaansa ja pienentämään riske-jä. Tältä pohjalta tutkimushank-keessa lähdettiin kehittämään raaka-ainetta, prosessien turval-lisuutta ja ympäristönäkökohtia. Hyvät raaka-aineet, hygieniakäy-tännöt ja tuotantotavat sekä lain-säädännön noudattaminen muo-dostavat elintarviketurvallisuuden perustan.

Hygieniakartoitusten avulla on löydetty laadunparannuskohteita, joihin pureudutaan erilaisten puh-distus- ja dekontaminaatioteknii-koiden avulla. Näin voimme tule-vaisuudessakin nauttia hyvistä ja terveellisistä kasviksista.

Risto Kuisma, Helsingin Yliopisto, Marja Lehto, MTT, Hanna-Riitta Kymäläinen ja

Jenni Määttä, Helsingin Yliopisto ja Maarit Mäki, MTT

Lisätietoja: risto.kuisma@helsinki.fi, puh. (09) 1915 8506

Turvallisia kasviksia kuluttajille

Hyvät raaka-aineet ovat elintarviketurvallisuuden perustekijä.

Hanna-riiTTa kYmäläinen

Nurmirehut ovat hevosen ruokinnan perusta. Myös laidunnurmi maittaa.

0

20

40

60

80

100

120

140

160g/kg ka

1.sato aik 1.sato myöh 2.sato syyssato

kukintokorsilehti

16

MTT: Jyrki Aakkula Sari Forsman-Hugg Anu Harkki Markku Järvenpää Pirjo Mattila Hilkka Vihinen Minna NurroMaaseudun Tulevaisuus: Heikki Vuorela

vuosikerta ISSN 1796-8763 (painettu) ISSN 1796-8771 (verkkoversio)

Yhteistyössä:

Toimituskunta:

Toimittanut: Minna Nurro, MTT Maaseudun Tieteen verkkoversio: www.mtt.fi/julkaisut/maaseuduntiede/haku.html

jaMaa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, 31600 Jokioinen Puhelin (03) 41 881 Telekopio (03) 4188 2339 Sähköposti: etunimi.sukunimi@mtt.fi Internet www.mtt.fi

Seuraava liite ilmestyy

Liite 3/2010 25.10.2010 67.

20.12.2010

n Ilmastonmuutos, globaali väestönkasvu, lisääntyvä lihantuotanto ja bioenergian kasvava käyttö asettavat viljelykasvien satotasojen nostamiselle kovemman haasteen kuin koskaan aiemmin. Geeniteknologia tarjoaa kasvinjalostukselle merkittäviä mahdollisuuksia.

Ilmastonmuutos ja siitä johtuva kuivuuden lisääntyminen leikkaa-vat satotasoja nykyisillä päätuo-tantoalueilla ja siirtävät tuotannon painopistettä pohjoisemmaksi. Kasvinjalostuksen merkitys satoi-suuden parantamisessa lisääntyy, kun henkilöä kohti käytettävissä oleva viljelysmaa vähenee eikä sa-totasojen merkittävä nostaminen viljelyteknisin parannuksin aina-kaan pääravintokasveilla ole hel-posti toteutettavissa,

Perinteisen risteytykseen perus-tuvan kasvinjalostuksen rinnalla geeniteknologia tarjoaa jalostuk-selle merkittäviä mahdollisuuk-sia.

Geeninsiirto osattu 30 vuottaEnsimmäiset menetelmät geneet-tisesti muunneltujen kasvien tuot-tamiseksi kehitettiin jo yli 30 vuot-ta sitten. Nykyään geeninsiirto

onnistuu kaikilla tärkeimmillä vil-jelykasveilla, mutta muuntogee-nisiä lajikkeita on käytössä enim-mäkseen maissin, soijan, rapsin ja puuvillan viljelyssä.

Tällä hetkellä maailmalla vil-jeltävät muuntogeeniset lajikkeet edustavat ns. ensimmäisen suku-polven gm-lajikkeita, joilla siir-rettynä ominaisuutena on tyy-pillisesti rikkakasvinhävite- sekä hyönteiskestävyys. Ensimmäisen sukupolven gm-lajikkeet on otettu Pohjois- ja Etelä-Amerikan lisäksi käyttöön Aasiassa.

Euroopassa lajikkeet eivät ole saaneet viljelylupaa. EU:ssa geeni-muuntelun kritiikki on vienyt alan tutkimus- ja kehitystoimintaa suuntaan, jossa tutkimuksen yh-tenä keskeisenä teemana on ollut geenimuuntelun hyväksyttävyy-den parantaminen.

Genomitieto avaa uusia oviaEnsimmäisen sukupolven gm-lajikkeiden riskinä on esitetty siirrettävän ominaisuuden ha-vainnoinnissa käytetyn antibioot-tiresistenssigeenin mahdollinen siirtyminen gm-lajikkeella tuote-tun sadon käyttäjään.

Vaikka tieteellinen näyttö tästä onkin tyystin puuttunut, ns. toi-sen sukupolven gm-lajikkeiden kehittämisessä on ollut tärkeää merkkigeenittömyys, sillä antibi-

oottiresistenssigeenistä vapaan gm-lajikkeen hyväksynnän arvioi-tiin olevan yksinkertaisempaa.

Tällä hetkellä maailmalla satsa-taan voimakkaasti kolmannen su-kupolven gm-lajikkeiden kehit-tämiseen. Niissä periaatteena on käyttää siirtogeenisissä kasveissa ainoastaan kasveista peräisin ole-via geenejä tai geenien osia. Kas-vien nopeasti lisääntyvä genomi-tieto luo huikeita mahdollisuuksia jalostukselle.

Kaikki keinot käyttöönIlmastonmuutos asettaa viljely-kasvien ominaisuuksille tulevai-suudessa uusia haasteita. Niiden jalostuksessa kiteytyy hyvin nä-kökulma, miten kasvinjalostajat näkevät perinteisen risteytysja-lostukseen perustuvan ja geenitek-niikkaa hyödyntävän jalostuksen rinnakkaisen käytön.

Pohjoisessa ilmastonmuutok-seen sopeutumisen kannalta olen-naisten ominaisuuksien kuten pi-demmän kasvuajan ja kasvitautien kestävyyden jalostusta tehdään edelleen perinteisen jalostuksen keinoin. Ilmaston muuttuessa ko-rostuvat myös mm. kuivuuden-kestävyys ja ravinteiden käytön tehokkuus, ja näiden ominaisuuk-sien jalostuksessa voidaan hyö-dyntää myös geeniteknologiaa.

Geenimuuntelun käytön syy-

nä tiettyjen lajikeominaisuuksi-en kohdalla on niiden komplek-sisuus, tarve huomattavan isoihin parannuksiin sekä lajien sisäisen geneettisen vaihtelun rajallisuus. Geenimuuntelu voi viedä ominai-suuden kokonaan uudelle, entistä paremmalle tasolle. Monissa tapa-uksissa samaa sovellusta voidaan hyödyntää useilla eri viljelykasvi-lajeilla.

Jatkuvasti nopeutuva genomi-tiedon avautuminen laajentaa geenimuuntelun soveltamismah-

dollisuuksia. Samalla on selvää, ettei risteytyksiin ja valintaan perustuva perinteinen kasvinja-lostus ole tulevaisuudessakaan häviämässä tai sen merkitys vä-henemässä. Tulevaisuuden haas-teisiin vastaaminen ei kuitenkaan jätä varaa kasvinjalostajien työka-luista tinkimiseen.

Eero Nissilä ja Nigel Kilby, Boreal Kasvinjalostus Oy

Lisätietoja: eero.nissila@boreal.fi, puh. 040 705 3340

Ilmastonmuutos haastaa kasvinjalostajan

Kasvinjalostuksen rooli satotasojen parantamisessa lisääntyy tulevai-suudessa.

boreal oY/Tapio Tuomela

n Marjojen syöntiä kannat-taa jatkaa myös kesän herkuttelujen jälkeen. Terveelliset marjat antavat loistavan startin päivälle, ja hemmotteluhetkiin voi leipoa marjaisan piirakan. Nauttimalla marjoja kaksi desiä päivässä sellaisenaan tai marjatuotteina jokainen voi edistää terveyttä ja säästää ympäristöä.

Aloita saman tien pakastimen tyh-jennys marjoista tai suunnista lä-hikaupan pakastealtaalle. Pistä marjoja esimerkiksi puuron pääl-le tai tee niistä tehosekoittimella erilaisia maittavia shotteja, joissa vain mielikuvitus on rajana. Shot-teihin voit laittaa marjojen lisäksi esim. jogurttia, hedelmiä ja kaura-hiutaleita.

Queen pie

Taikina:3 dl vehnäjauhoja0,5 tl suolaa150 g voita1 rkl sitruunamehua3–4 rkl kylmää vettä

Täyte:400 g pakastemustikoita250 g pakastevadelmia7 rkl maissitärkkelystä (Maizena)1,5 dl sokeria

2 rkl sitruunamehua3–4 rkl vettä

Murupäällys:0,5 dl sokeria1 dl vehnäjauhoja50 g voita

Nypi vehnäjauhot, suola ja pa-loiteltu voi murumaiseksi seok-seksi. Lisää joukkoon sitruuname-hu ja vesi ja sekoita seos taikinaksi. Seisota jääkaapissa noin tunti.

Kauli taikina leivinpaperin

päällä pyöreään, halkaisijaltaan noin 27 cm:n piirakkavuokaan so-pivaksi. Taikinan halkaisijan tulisi olla vähän isompi, että sitä riittää myös reunoille.

Sekoita marjat ja laita ne vuo-kaan. Sekoita kulhossa maissitärk-kelys ja sokeri. Lisää seokseen sit-ruunamehu ja vesi (seoksen tulee olla melko paksua, mutta juokse-vaa). Annostele tätä seosta marjo-jen päälle lusikalla joka paikkaan. Sekoita muruainekset ja ripottele piirakan päälle.

Paista piirakkaa uunissa (200 ºC) noin tunti. Anna jäähtyä lem-peän lämpöiseksi ja tarjoa vanil-jajäätelön tai kermavaahdon kera. Mikäli haluat piirakkaan murujen sijasta taikinapäällyksen perintei-sen amerikkalaisen pie:n tyyliin, tee taikinaa vähän enemmän.

Hyviä polyfenolipommejaMarjat ovat olleet viime aikoina vilkkaan tieteellisen tutkimuksen kohteena, koska ne sisältävät run-saasti polyfenoleja. Polyfenoleilla arvellaan olevan useita terveysvai-kutuksia, ne saattavat esimerkiksi ehkäistä sydän- ja verisuonitaute-ja, diabetestä, muistisairauksia ja syöpää. Mustikan ja mustaherukan flavonoidit saattavat myös edistää silmien terveyttä.

MTT:n ja Kuopion ylipiston hankkeessa tutkittiin toista sa-taa kasviperäistä elintarviketta, ja marjat osoittautuivat polyfenolipi-toisuudeltaan (fenolihapot, flavo-noidit ja tanniinit) ylivoimaisiksi. Top-20 listalle pääsi 16 marjaa: mu-kana kaikki yleisesti käytetyt mar-jamme.

Marjojen polyfenolit saadaan melko hyvin säilymään pakastimes-sa, sen sijaan tulisi välttää marjojen seisottamista sulatettuna jääkaa-pissa ja rankkoja kuumennuksia. Esimerkiksi hilloja keitettäessä oli-si hyvä suosia nopeita menetelmiä.

Marjat kannattaa käyttää koko-naisina, koska myös marjojen kuo-

ret sisältävät paljon polyfenoleja. Mehua valmistettaessa osa näistä hyvistä aineista menee hukkaan.

Siemenissä terveellistä öljyäTeollisuudessa mehun puristus-massaa on alettu hyödyntää erot-tamalla siitä kuoret ja siemenet. Kuoria voidaan kuivattuina ja jau-hettuina syödä esim. viilien ja jo-gurttien kera ja siemenistä voidaan eristää korkealaatuista öljyä.

Esimerkiksi tyrnin ja mustahe-rukan siemenöljyjen on osoitettu vaikuttavan suotuisasti joihinkin sydän- ja verisuonitautien riskite-kijöihin ja atooppiseen ihoon. Li-säksi tyrniöljy näyttää vähentävän silmien kuivumisoireita ja limakal-vo-oireita. Marjojen siemenet kul-kevat yleensä hajoamatta ruoan-sulatuskanavan läpi, joten marjoja syömällä ei voi saada riittävästi sie-menöljyä.

Marjat ovat runsaskuituisia ja ne sisältävät polyfenolien lisäksi E- ja C-vitamiineja. Vähäenergisinä ne soveltuvat myös laihduttajan ruo-kavalioon.

Marjojen käyttöä lisäämällä pa-ranee myös ruokavaliomme eko-loginen laatu, koska metsämarjat ovat ympäristöystävällinen elin-tarvikevalinta.

Pirjo Mattila ja Raija Tahvonen, MTT

Lisätietoja: pirjo.mattila@mtt.fi, puh. 040 705 7708

Teekupillinen marjoja päivässä

Mustikoita ja vadelmia sisältävästä piirakasta saa monipuolisesti eri-laisia polyfenoleja.

pirJo maTTila