Terveisiä huippuyliopistoista

Teemu RoosTietotekniikan tutkimuslaitos HIIT

Helsingin yliopisto & Aalto-yliopistoteemu.roos@hiit.fi

Tiivistelmä

Kirjoittaja kuvaa omasta näkökulmastaan eroja Suomen ja Yhdysvaltain huippuyliopis-tojen välillä vierailtuaan muutaman kuukauden sekä Kalifornian yliopistossa Berkeleys-sä että MIT:ssa. Tulivuorenpurkausten ja muiden esteiden jälkeen hän pääsee tapaamaanTuring-palkinnolla palkittua professori Barbara Liskovia kysyäkseentältä salaisuutta me-nestykseen.

Olen sopinut tapaamisen professo-ri Barbara Liskovin kanssa, mutta Eyjaf-jallajökull-tulivuori savuttaa Euroopan il-matilan lentokelvottomaksi ja Liskov lä-hettää sähköpostia Skotlannista. Tapaa-minen saa odottaa, kunnes Liskov pää-see takaisin työpaikalleen MIT:hin, jos-sa olen parhaillaan muutaman kuukaudenvierailulla. Liskov, jonka erikoisalaa ovatohjelmointikielet — hänen työnsä tieto-tyyppien parissa on vaikuttanut merkit-tävästi olio-ohjelmoinnin kehitykseen —palkittiin vuonna 2008 alan arvostetuim-malla tunnustuksella, Turing-palkinnolla.Tarkoituksenani on kysyä Liskovilta suo-raan salaisuutta menestykseen. VierailuniMIT:ssa on lähes lopussa, joten jään odot-tamaan, saanko sovittua uuden tapaami-sen ennen paluutani Helsinkiin.

MIT:n matkani tarkoitus ei ole pel-kästään tavata Liskovia. Olen vierailevanatutkijana Computer Science and ArtificialIntelligence Laboratoryssä (CSAIL), pro-fessori Tommi Jaakkolan tutkimusryh-mässä. Tutkimusaiheeni ei itse asiassa

edes liity ohjelmointikieliin vaan koneop-pimiseen ja graafisiin malleihin, joitaJaakkola on tutkinut MIT:ssa toistakym-mentä vuotta. Työn ohella olen päässytvertailemaan suomalaista ja amerikkalais-ta yliopistomaailmaa. Tätä vertailua olensuorittanut myös vuonna 2008, viettäes-säni neljä kuukautta Kalifornian yliopis-tossa Berkeleyssä, jossa olin tilastotieteenprofessori Bin Yun vieraana.

Vuoden 2009 kansainvälisessä JiaoTong -yliopiston vertailussa [1] Helsin-gin yliopisto on sijalla 72, muut koti-maiset yliopistot eivät mahdu 200 par-haan joukkoon. Times Higher Education-vertailu [2], joka arvioi yliopistojen tuot-taman tutkimuksen lisäksi niiden mainet-ta, asettaa Helsingin sijalle 108. SuomenAkatemian raportin [3] mukaan kotimai-sen tieteen taso on laskussa: liian suu-ri osa panostuksesta kuluu tuotekehityk-seen, huipputason tulosta ei tuoteta riit-tävän tehokkaasti ja kansainvälisyyskinon vähän niin ja näin. Yliopistovertailu-jen kärkisijoilta löytyy tutulta kuulosta-

8 Terveisiä huippuyliopistoista

via amerikkalaisia ja brittiläisiä yliopisto-ja: Harvard, Cambridge, Stanford, Berke-ley, MIT, Yale ja niin edelleen.

Miten suuri ero todella on, ja huo-maako sen käytännössä? En tarjoa katta-vaa katsausta tilastoihin tai tiedepoliittistamanifestia. Esitän omasta postdocin sam-makkoperspektiivistäni satunnaisia huo-mioita, joita olen tehnyt vieraillessaniBerkeleyssä ja nyt MIT:ssa. Näiden kah-den eri puolilla maata sijaitsevan huip-puyliopiston väliin mahtuu (maantieteel-lisesti) tuhansia amerikkalaisia yliopisto-ja ja korkeakouluja, joista en osaa sanoajuuri mitään. Sama koskee kotimaisia yli-opistoja Helsinkiä lukuun ottamatta.

Ensimmäiset mieleen jääneet havain-not Berkeleystä liittyvät kahteen mainitus-sa Akatemian raportissa moitteita saanee-seen osa-alueeseen: kansainvälisyyteen jatehokkuuteen. Kansainvälisyys on ilmi-selvästi osa yliopiston arkea, niin Berke-leyssä kuin MIT:ssakin. Missään nimessäHelsingissä ei tapaa samaa määrää ulko-maalaisia tai ulkomaalaistaustaisia opis-kelijoita. Henkilökunnan osalta ero vai-kuttaa vielä suuremmalta. Tilastot ovatsubjektiivisen vaikutelman kanssa samansuuntaisia [4, 5].

Kansainvälisyyteen verrattuna tehok-kuuden mittaaminen on huomattavastivaikeampaa. Rahassa mitaten Helsingis-sä tuotetaan tutkintoja edullisemmin kuinHarvardissa, Berkeleyssä tai MIT:ssa.Mainittujen amerikkalaisten yliopistojenbudjetit ovat Helsingin yliopiston budjet-tiin verrattuna moninkertaisia: Harvardis-sa muikeat 3,8 miljardia dollaria (2,8 mil-jardia euroa), Helsingissä pyöritään 500miljoonan euron vaiheilla. Tutkintoja Har-vardissa valmistuu noin puolitoistakertai-nen määrä Helsinkiin verrattuna. JopaBerkeley, joka on osavaltion rahoittama

yliopisto, kuluttaa tutkintoa kohti selväs-ti enemmän rahaa kuin Helsinki.

Jos puolestaan suhteutetaan valmistu-neet opiskelijat kunkin yliopiston opiske-lijamääriin, on tilanne erilainen. Helsin-gissä opiskelijoita on kirjoilla noin 35000,sekä Harvardissa että MIT:ssa kummassa-kin noin 10000. Berkeley (33000 opiske-lijaa) on lähes saman kokoinen kuin Hel-sinki. Tutkintoja syntyy opiskelijamää-rään verrattuna Helsingissä verraten vä-hän. Keskeytysluvut ovat myös huolestut-tavia. Suomen pitkiin opiskeluaikoihin onkiinnitetty paljon huomiota jo kauan, jasille on tarjottu lukuisia uskottavia seli-tyksiä. Keskeisimpiä lienevät opiskelun il-maisuus ja opiskelunaikainen työssäkäyn-ti. Muita tekijöitä on haettu henkilökun-nan vähäisestä määrästä suhteessa opis-kelijoihin, opinnonohjauksen puutteista janiin edelleen.

Yliopistoissa ei tuoteta pelkästään tut-kintoja. Yliopistojen vertailut perustuvat-kin pääosin tuotettuihin tutkimustulok-siin. Tältä osin tehokkuutta voi mita-ta laskemalla hyvätasoisia julkaisuja janiihin kohdistuvia viittauksia suhteessäkussakin yliopistossa työskentelevien tut-kijoiden lukumäärään1. Näiden painotusalussa mainituissa vertailuissa on 70–80prosenttia. Loppu perustuu joko Nobel-palkintoihin tai vertaisarviointiin eli vali-koitujen tutkijoiden ja professorien henki-lökohtaisiin mielipiteisiin kunkin yliopis-ton hyvyydestä [6, 7]. Ranking-tulostenperusteella voidaan päätellä, että näillämittareilla mitaten maailman huippuyli-opistot tuottavat merkittävästi enemmäntulosta kuin kotimaiset yliopistot. Ame-rikkalaiset kollegamme Harvardissa, Ber-keleyssä ja MIT:ssa tekevät tieteellistä tu-losta meitä tehokkaammin.

Berkeleyssä ja MIT:ssa en kuitenkaan1On myös syytä muistaa, että tutkimuksen tueksi tarvitaan hallintohenkilöstöä. Sen määrä lienee huippu-

yliopistoissa suurempi kuin meillä.

Roos 9

Kuva 1: Vasemmalla:Parkkipaikan löytäminen Berkeleyn kampuksella on vaikeaa, paitsi nobe-listeille — kyltin NL tulee sanoistaNobel laureate. Oikealla:Jutun kirjoittaja (alla) yhdistämässätyötä ja perhe-elämää MIT:n käytävällä.

havainnut suoraan budjettia tai henkilö-kunnan määrää. Niihin on myös huo-mattavasti vaikeampi puuttua kuin hen-kilökohtaisiin toimintatapoihin tai omaantyöympäristöön. Yksi subjektiivinen huo-mio Berkeleyn ja MIT:n tehokkuudestaliittyy tapaan käyttäytyä tutkijoiden tapaa-misissa, niin kahdenkesken toimistohuo-neessa kuin isommassa ryhmässä kokous-tiloissakin. Kaikissa näissä tilanteissa oliselvää, että tapaamisella oli jokin tavoi-te. Kyse ei ole kiireestä. Kaikilla meil-lä on koko ajan kiire. Sen sijaan kyse onmuun muassa siitä, että puhutaan asias-ta ja suoraan. Tutkimusryhmien tapaami-siin saavuttiin (eikä jätetty saapumatta)valmistautuneena ja keskustelu liittyi vii-kon aiheeseen, oli se sitten luettavana ollutartikkeli tai ryhmän oma tutkimus. Saat-taa kuulostaa tylsältä tai rasittavalta, muttakaikki näyttivät motivoituneilta tekemään

töitä, jotta tapaamiset olisivat mahdolli-simman hyödyllisiä.

En muista kuulleeni vierailuillani esi-telmää, joka olisi edennyt loppuun asti il-man yhtäkään kommenttia tai kysymys-tä. Palaute oli joskus armottoman kriit-tistä, mutta aina rakentavalla tavalla, kos-ki se sitten esitystapaa tai itse asiaa. Esi-telmiä pidettiin ja niitä käytiin kuuntele-massa selvästi enemmän kuin mihin olentottunut Helsingissä. Tyypillisesti kävinkuuntelemassa kahdesta kolmeen esitel-mää viikossa. Olen myös oppinut pikkuhiljaa maan tavoille ja nykyisellä matkal-lani pitänyt esitelmiä MIT:n lisäksi Co-lumbian yliopistossa ja Yalessa. Parhail-laan kirjoitan tätä artikkelia lentokonees-sa palatessani esitelmämatkalta St. Loui-sista Washington-yliopistosta. Kysymyk-set ja palaute ovat olleet tiukkoja, muttajoka kerta on käteen jäänyt myös lista pa-

10 Terveisiä huippuyliopistoista

rannusehdotuksia.

En sano, että me suomalaiset tutkijatolemme vähäisen auringonvalon tai laa-dukkaan sushin puutteen takia tyhmempiätai laiskempia kuin ulkomaiset vastineem-me. Peruskoulumme ja sen oppilaat tun-netaan maailmalla harvinaisen korkeata-soisina. Mietin voisivatko henkilökohtai-set tehokkuuserot sen sijaan liittyä kilpai-luun, josta on tullut jo klisee puhuttaes-sa amerikkalaisuudesta? Yhtenä sikäläi-senä kilpailuun kannustavana tekijänä onhelppo nähdä Suomessa vasta suunnitteil-la olevatenure track-tai vakinaistamispol-kujärjestelmä, joka voisi selkeyttää tutki-janurapolkua kohti pysyvää professuuria.Paikoista polulle kilpaillaan tosissaan jasinne päässeet pyrkivät pitämään huolta,että tulos riittää polulla etenemiseen.

Amerikkalaisissa yliopistoissa kilpailuopiskelu- ja työpaikoista on myös avointa,koska eri puolilla Yhdysvaltoja tutkinnotja virkarakenne ovat yhteismitallisia. Kan-didaatintutkinnon hyvin arvosanoin suo-rittanut voi päästä jatko-opiskelijaksi py-kälää parempaan yliopistoon. Vastaval-mistuneet tohtorit pitävät työtarjoustentoivossajob talk:eja ympäri maata kier-tueilla, jotka sopisivat laajuudeltaan kes-kikokoiselle rock-yhtyeelle. Euroopassa,puhumattakaan Suomesta, liikkuvuus ontotutusti tähän verrattuna pientä.

Yksi silmiinpistävä ominaisuus, jollaei välttämättä ole paljon tekemistä te-hokkuuden tai tasokkuuden kanssa, onamerikkalaisten yliopistojen vahva yh-teishenki ja etten sanoisi selkeä ”bran-di”. Berkeleyssä ja Yalessa lähes jokai-nen opiskelija kulkee kaupungilla yliopis-ton T-paidassa. Harvardin ja MIT:n ko-tikaupungissa Cambridgessäkin yliopisto-jen tunnukset ovat katukuvassa yleisiä(tosin Harvard-paidat enimmäkseen turis-tien päällä). Yliopistojen urheilujoukku-eet ovat tärkeä osa opiskelijoiden ja hen-

kilökunnan elämää: yliopiston parhaitenpalkittu työntekijä ei välttämättä ole reh-tori tai huippuprofessori vaan urheilujouk-kueen valmentaja [8].

On ymmärrettävää, että päästyäänopiskelemaan huippuyliopistoon, johonon vaikea päästä ja jonka lukukausimak-sut ovat usein merkittäviä (esim. Harvar-dissa 30000–40000 dollaria vuodessa),moni on halukas näyttämään sen muille-kin. Omaan yliopistoonsa tyytyväiset en-tiset opiskelijat ovat myös merkittävä tu-lonlähde. Rahakas alumni tai muu me-senaatti saa riittävän paksulla dollarini-pulla nimettyä kampuksen uusimman ra-kennuksen itsensä mukaan. (Arvatkaa ke-nen tunnetun ohjelmistoalan yrittäjän mu-kaan on nimetty Gates-rakennus, jossa is-tun MIT:ssa.) Asialla lienee merkitystäsilloinkin, kun tutkijat tapaavat ulkomai-sia kollegoitaan: jos hädintuskin muistam-me itse, mistä yliopistosta olemme kotoi-sin, ei vaikuta siltä, että olisimme tosis-samme pyrkimässä huipulle. Kyse on eh-kä osittain kansallisista ominaispiirteistä(”ei tehrä tästä ny numeroo”), joten min-käänlaisella mahtikäskyllä T-paitoja tus-kin aletaan pitää.

On maanantai, ja paluulento Helsin-kiin on määrä olla torstaina. Odotan vas-tausta Skotlannista palanneelta professoriLiskovilta uuden tapaamisen sopimiseksi.Vihdoin Liskov ilmoittaa uuden tapaami-sajan ja muutaman tunnin kuluttua tapaanhänet Gates-rakennuksen ylimmässä ker-roksessa. Kysyn pilke silmässä ensimmäi-seksi tärkeimmän kysymyksen: mikä onhänen menestyksensä salaisuus? Vastauk-seksi Liskov ei tarjoa ihmelääkettä, vaanpuhuu keskittymisestä kiinnostaviin asioi-hin murehtimattatenure-paikkaan vaadit-tavista suorituksista. Uransa aikana hän onvaihtanut alaa ja tutkimusaihetta mielen-kiintonsa mukaan.

Tehtyään ensin kandidaatintutkinnon

Roos 11

matematiikassa Berkeleyssä, Liskov siir-tyi Stanfordiin tekemään väitöskirjaansa,joka käsitteli tekoälyä ja tietokoneshak-kia. Valmistuessaan 1968 hän oli maail-man ensimmäisiä tietojenkäsittelytietees-sä väitelleitä naisia. Väitöskirjan jälkeenLiskov siirtyi tekoälyaiheista tutkimaanmm. käyttöjärjestelmiä, hajautettuja jär-jestelmiä ja ohjelmointikieliä, joiden pa-rissa hän on saavuttanut uransa merkittä-vimmät tulokset.

Kysyn myös, onko Liskovilla laa-ja yhteistyöverkosto MIT:ssa ja sen ul-kopuolella, ja viettääkö hän aika ajoinsapattivuosia muissa yliopistoissa. Eh-kä yllättäen vastaus kumpaankin kysy-mykseen on kielteinen. Hän kertoo te-kevänsä mieluiten työtä omien jatko-opiskelijoidensa kanssa. Sapattivuosiakinhän viettäisi mieluiten työskennellen ko-tonansa. Tähän on ollut syynä myös han-kaluus sovittaa yhteen perhe-elämä ja pit-käaikaiset vierailut muissa yliopistoissa.

Perhe-elämä lienee osittain ollut muo-vaamassa Liskovin tapaa työskennellätunneissa mitaten vähemmän kuin monetkollegansa. ”Työskentelen hyvin intensii-visesti ja keskittyneesti, kun olen töissä.En kuluta aikaa seisoskelemalla käytävil-lä, juttelemassa ihmisille.”

Vaikka työpäivät eivät olisikaan pitkiä,työstävät aivot vaikeita ongelmia useinmyös vapaa-ajalla ja jopa unessa. Seuraa-vana aamuna ne saattaa nähdä kokonaanuudesta näkökulmasta. ”Aamulla aloitanaina kaikkein mielenkiintoisimmista työ-tehtävistä. Siten pääsen todella vauhtiin(in the groove). Jos yritän tehdä toisinpäin,aloittaminen tuntuu hankalammalta.” Kes-kittymistä ei häiritse sähköpostiohjelma-kaan, jonka saapuneen viestin kilahdus onkytketty pois päältä.

Vertaillessaan MIT:n tapaisia huip-puyliopistoja keskikastin korkeakoului-hin, Liskov arvelee suurimman eron ole-

van henkilökunnan asemesta opiskele-maan pyrkivissä hakijoissa. MIT:n osaltakyse on myös erityisestä ajattelutavasta.”Tätä on hyvin vaikea selittää — ajatte-len MIT:sta näin: Kaikki haluavat todellaymmärtää, mistä on kyse, näen sen myösopiskelijoissa, kun opetan. Se on aitoa in-nostusta ymmärtää asioita.”

Kiitokset

Kiitokset Eira Roosille, Patrik Hoyerille jaJorma Tarhiolle, jotka ovat kommenteil-laan parantaneet sekä kirjoituksen sisäl-töä että muotoa. Esitetyt mielipiteet ovatluonnollisesti omiani. Kiitän myös pro-fessori Joseph O’Sullivania antamistaankommenteista sekä erityisesti professoriBarbara Liskovia siitä, että hän ystävälli-sesti suostui haastateltavaksi.

Kirjoittajasta

Teemu Roos on suorittanut maisterin-(2001) ja tohtorintutkinnon (2007) tieto-jenkäsittelytieteessä Helsingin yliopistos-sa. Vuonna 2009 Tietojenkäsittelytieteenseura valitsi Roosin Suomen ehdokkaak-si kansainvälisen Cor Baayen -palkinnonsaajaksi. Roos voitti palkinnon ensimmäi-senä suomalaisena. Palkinto myönnetäänvuosittain lupaavalle sovelletun matema-tiikan tai tietojenkäsittelytieteen tutkijalle.Nykyään Roos toimii tutkijatohtorina Tie-totekniikan tutkimusinstituutti HIIT:issä.

Lähteet ja muuta kirjallisuutta1. Shanghai Jiao Tong -yliopisto:Acade-

mic Ranking of World Universities 2009.www.arwu.org (haettu 25.4.2010).

2. Times Higher Education: THE-QSWorld University Ranking 2009. www.timeshighereducation.co.uk (haettu25.4.2010).

3. Suomen Akatemia:Suomen tieteen tilaja taso. Suomen Akatemian julkaisuja9/2009.

12 Terveisiä huippuyliopistoista

4. Institute for International Education:Open Doors: Report on InternationalEducational Exchange. IIEBooks, 2009.

5. QS Top Universitieswww.topuniversities.com. (haettu 25.4.2010).

6. Wikipedia: Academic Ranking of WorldUniversities. (haettu 25.4.2010).

7. Wikipedia: Times Higher EducationWorld University Rankings. (haettu25.4.2010).

8. Mark J. Perry:Jaw-Dropping Compensa-tion: $1m College Coaches, Carpe Diem

-blogi, mjperry.blogspot.com/2007/12/jaw-dropping-compensation-college.html?sid13 (haettu 25.4.2010).

9. Raili Leino: Matematiikka ratkaisi Py-hän Henrikin Legendan. Tekniikka &Talous, 20.11.2009.www.finjo.fi/pmwiki/pmwiki.php?n=Main.Prize2010 (haettu25.4.2010; kunniamaininta Innovaatioki-de 2010 -tiedejournalismikilpailussa).

10. David Chapman (toim.):How to do Re-search at the MIT AI Lab. MIT AI Labo-ratory Working Paper 316, MIT 1988.