2

10PE

RUST

ULON

M

ONET

KASV

OT8 ROSKAFILOSOFIAA JA URBAANIA KULTTUURIA

Elokuvia arjenulkopuolella12

polke

mise

n

polit

iikka

6

ToimenpiTeen eTu- ja takakansi muodostavat yh-den kuvan. Irrottamalla lehdestä tämän päällim-mäisen paperin saat seinällesi julisteen Milja Rä-mön kuvaamasta Shatilan palestiinalaispakolais-leiristä Beirutista.

Jokaisen Toimenpiteen välissä on allekirjoitet-tava lomake turkistarhauksen kieltämistä ajavan kansalaisaloitteen tukemiseksi. Allekirjoittamal-

la lomakkeen, taittamalla sen kaksinkerroin ja sujautta-malla postiin ajat eläimille oikeudenmukaisempaa lain-säädäntöä.

Lähes kaikki lehden kuvitukset ovat käsin piirretty-jä. Vaikka lopullinen muokkaus onkin tapahtunut hiiren liikkein, on lehden visuaalinen ilme lähtöisin lyijykynäs-tä. Siinä missä tietokoneen hiiri on ilmaisuvälineenä per-soonaton, on henkilökohtainen piirtojälki verrattavissa allekirjoitukseen.

paperilehden julkaiseminen vaatii nettiaikana perus-teluita. Tekstin sisältö on sama sekä verkossa että pai-nettuna. Tuhansien lehtien painaminen paperille on punavihreäksi tunnustautuvalle järjestölle ristiriitainen valinta. Sisältöjen muokkaaminen tai päivittäminen painon jälkeen on mah-dotonta, mikä asettaa rajoituksia teks-tien ajankohtaisuudelle. Kuvien laa-tu on tarkkaan tietokoneen näyttöön verrattuna heikko eikä liikkuvan kuvan painaminen ole (vielä) mahdollista. Painettu lehti saattaa tuhoutua äkillisessä vesisateessa tai unohtua paikkaan x, kun verkossa sisällöt ovat saavutettavissa lähes missä ta-hansa koska tahansa.

Kuin todistellakseni, että paperilehden tekemisessä on järkeä, yritin tehdä valintoja, jotka hyödyntävät for-maatin hyviä puolia. Allekirjoitettavaa kansalaisaloite-lomaketta lukuun ottamatta kaikki alussa mainitsema-ni Toimenpiteen ominaisuudet on mahdollista toteut-taa myös verkossa, mutta ne toimivat huomattavasti pa-remmin paperilla. Lisäksi lehti on tabloid-koossa ja tarjo-aa siksi kerralla nähtäväksi suuremman pinta-alan kuin tietokoneen ruutu.

lehden yksilöllisisTä piirteistä riippumatta se on jul-kaisumuotona omanlaisensa. On aivan eri asia saada ne-tissä linkki hyvään juttuun, lukea sitä miljoonan mainok-sen seasta ja siirtyä välittömästi seuraavaan. Lehden saat jakajalta, joka mahdollisesti tietää jotain lehden sisällös-tä, tai jakelupisteestä, joka on jollain tavalla yhteydessä lehden tekijöihin ja sen sisältöön. Lehti on myös muut-tumattomine sisältöineen aikansa kuva ja siksi konk-reettisempi osa järjestön historiaa. Lehden lukeminen on myös eri tavalla moniaistinen tapahtuma kuin netin selaaminen; ruudun läpi on mahdoton tuntea lukualus-taa tai aistia sen tuoksua.

Kummallakin julkaisumuodolla on omat hyvät ja huonot puolensa ja yksilölliset mieltymykset näiden piir-teiden suhteen vaikuttavat siihen, mistä tiukimmat yh-teiskunnalliset analyysinsa tahtoo lukea. Sitvas ei tyydy-kään miellyttämään vain osajoukkoja. Varmistaakseen täyden mediakattavuutensa järjestö valloittaa sekä pa-perin että verkon: uusi verkkomedia sitvas.fi avautuu tänä syksynä. Sitä odotellessa voit nauttia uusimmasta Toimenpiteestä ja tentata sen jakajaa järjestön toimin-nasta ja siitä, miten itse voit päästä mukaan.

Mediat haltuun

pääk

irjo

itus

SITvAS eI TyydymIeL-LyTTämääN vAIN OSAJOUKKOJA

Niia Virtanen

4 PALSTOJA

3 3

8 ROSKAFILOSOFIAA JA URBAANIA KULTTUURIA

nato 7Vaaliohjelma 18

13 SITvAS.FIYl

iopi

sto

ja lu

okka

9

JulkaisijaSitoutumaton vasemmisto

PainopaikkaPieksämäen lehtisepät

Vastaava päätoimittajaNiia Virtanen

TaittoRisto Tuomainen

KuvituksetNiia Virtanen

TekijätVeikko Eranti, Mia Haglund, Onni Hyöty, Antti Kurko, Otto Lehto, Jukka Liukkonen, Angi Mauranen, Tiina Parkkinen, Otto Rajala, Annis Riekkinen, Jaakko Rissanen, Jan Rosenström, Inka Tuominen, Petri Vaittinen

Toimenpide 2012Kannen kuvaMilja Rämö & Niia Virtanen

Painos3000

14 T

ROIK

AN

KYY

DIS

SÄ14€

4

laajasTi määriTelTynä politiikka ulottuu kaikkeen – jokaiseen arkiseen valintaamme ja pyrkimykseem-me yhteiskunnassa.

Usein politiikka nähdään lähinnä muutoshakui-suutena: sitä syntyy, kun tyytymättömyys johonkin asiaan nousee, kun halutaan rikkoa vallitsevia raken-teita ja luoda tilalle uutta. Usein unohtuu, etteivät politiikka ja vallankäyttö ala konfliktista, vaan ovat olleet aktiivisesti läsnä myös vallitsevien rakenteiden ylläpitämisessä.

Se unohtuu, sillä se halutaankin unohdettavan. Niin kauan kun esillä on vaihtoehtoja, on mahdollisuus aitoon politiikkaan. Yhteisten päätösten tai omien mie-lipiteidensä julistaminen epäpoliittisiksi tai sitoutumat-tomiksi on siis tapa käyttää poliittista valtaa.

Suurin dikotomia ylioppilaskuntamme päätöksente-ossa on erilaisten poliittisten sekä niin sanottujen epä-poliittisten, sitoutumattomien ryhmien välillä. Poliittiset ryhmät kokevat ylioppilaskuntapolitiikan arvopolitiikka-na, kun taas sitoutumattomat sanoutuvat irti poliittisis-ta järjestelmistä ja pyrkivät tekemään eturyhmäpolitiik-kaa: järjestöjen edun koetaan olevan koko ylioppilaskun-nan etu.

Kuitenkin myös niiden jäsenten, jotka eivät ole pää-tyneet järjestöaktiiveiksi, on saatava nauttia maksaman-sa jäsenyyden eduista. HYY:n tekemä edunvalvonta on yksi sen päätehtävistä, mutta tiukalla eturyhmäpolitiikal-la sitä on leikattu karkein ottein. Leikkauksilla palautetut säästöt taas on tuotu järjestötukiin. Järjestöjen saunatu-et eivät keskiverto-opiskelijan mieltä lämmitä, jos HYY:n peruspalvelut eivät ole kunnossa.

sanoTaan, eTTä HYY:n ongelma on politiikan soluttau-tuminen päätöksentekoon. Sanotaan, että on politiikkaa ja on ylioppilaskuntapolitiikkaa, joista jälkimmäiseen ei vain kuulu avoimen poliittinen diskurssi. Mutta mitä oi-kein on ylioppilaskuntapolitiikka, jos ei arvopohjiin ja periaatteisiin kytkeytyvää yhteistä päätöksentekoa – siis politiikkaa? Mihin voidaan vetää raja opiskelijoille ja opiskelijuuteen kuuluvien ja ylimääräisten asioiden välil-le? Väitän, että HYY:n todellinen ongelma on epäpoliitti-suuden ja jonkinlaisen neutraalin rationaalisuuden kaa-puun puettu pönöttävä eturyhmäpolitiikka, jonka ky-seenalaistajat leimataan konfliktinhakuisiksi.

Ylioppilaskunnassamme on taas tänä syksynä tie-dossa vaalit. Kampuksilla esitellään siis lähikuukausina erilaisia näkemyksiä ylioppilaskunnan nykytilasta ja mer-kityksestä. Äänestäjä! Tiedä kenelle äänesi annat. Suh-teellisessa vaalitavassa myös taustaryhmällä on väliä.

Sitoutumaton vasemmisto tekee vasemmistolaista politiikkaa irrallaan puoluekoneistoista. Meidän mieles-tämme myös ylioppilaskunnassa tulee tehdä arvopoli-tiikkaa! Toimeentulo, asuminen, kaupunkitila ja tasa-ar-vo ovat myös opiskelijoiden asioita. Me haluamme vah-van ylioppilaskunnan, jonka peruspalvelut ovat kunnos-sa ja joka toimii opiskelijoiden yhteiskunnallisena ääni-torvena. Ylioppilaskuntaa opiskelijoiden edunvalvojana kuunnellaan kaupungintason päätöksenteossa, pide-tään siis ääntä!

samalla Tavoin kuin koko ylioppilaskuntamme, myös Sitvasin tulee toimia laajalti yhteiskunnassa – emme tah-do rapistua ontoksi vaalikoneistoksi. Toimimme HYY-po-litiikan rinnalla vasemmistolaisena kansalaisjärjestönä pureutuen niihin yhteiskunnallisiin ja poliittisiin tee-moihin, jotka ovat kulloinkin toimijoiden sydäntä lähel-lä, toimien niiden kanavien kautta, jotka koemme tär-keiksi. Toimijat tekevät tämän järjestön, siis lähde mu-kaan, lähde tekemään politiikkaa!

Arvot edellä

puhe

enjo

htaj

alta

Hyy:N TOdeLLINeN ONgeLmA ON epäpOLIITTISUUdeN JA

JONKINLAISeN NeUTRAALIN RATIONAALISUUdeN KAA-pUUN pUeTTU pöNöTTävä

eTURyHmäpOLITIIKKA

Tiina Parkkinen

5 5

vajaasTa vuodesTa edustajisto-ryhmässä ja Sitvasin toiminnassa on yllättävän hankala kirjoittaa. Niin paljon on tapahtunut lyhyen ajan si-sällä, että mieli ei oikein tunnu pysy-vän perässä. Vuosi sitten en ollut vie-lä lupautunut ehdokkaaksi, ja olin autuaan tietämätön siitä, mitä tuli-sin oppimaan ja tekemään ylioppi-laskunnan piirissä tulevaisuudessa.

Tuon vajaan vuoden aikana olen puheenjohtanut Sitvasin edustajis-toryhmää, toiminut HYY:n talous-johtokunnassa, sopinut poliittisia lounastreffejä useammin kuin voin muistaa, kokkaillut intialaista ve-gaaniruokaa, järkännyt levyraadin, veisannut Suvivirttä, lukenut kym-meniä toimintakertomuksia yöllä silmät ristissä, pitänyt palopuheita

olen viimeisen vuoden aikana edustajistossa toimiessani, ja jos jonkinlaisissa luottamuselimissä is-tuessani ajoittain vaipunut syvän epäilyksen ja kyynisyyden valtaan. Vaikeat kysymykset ovat tykyttäneet takaraivossa: mitä järkeä on jankata tuntikausia linjapapereiden sana-muodoista? Miksi käyttää kultaisia nuoruuden hetkiä kokouksissa istu-miseen ja pönötystilaisuuksissa tyl-sistymiseen? Mikä pointti ylioppilas-politiikassa on?

Tällaisina pimeinä hetkinä mi-nua inspiroi tarina Situationistisen internationaalin Opiskelijaelämän köyhyydestä -pamfletin julkaisusta vuonna 1966. Strasbourgin yliopis-ton ylioppilaskunnan luottamuspai-koille nousi (lähinnä yleisen apatian johdosta) joukko radikaaleja opis-kelijoita, jotka painattivat ylioppi-laskunnan varoilla suuren määrän pamflettia ja jakoivat sitä lukuvuo-den avajaisissa. Koko ylioppilaskun-ta lakkautettiin oikeuden määräyk-sellä ja pamfletti ryhtyi elämään omaa elämäänsä, toimien vuoden 1968 suurien mullistuksien keskei-senä innoittajana ympäri maailman.

näin ei ehkä voisi kuvitella tapah-tuvan lähiaikoina HYY:ssä, joka on perinteikäs ja varovaliikkeinen ins-tituutio. Tällä on tietysti etunsa: HYY:llä ja laajemminkin järjestäyty-neellä opiskelijaliikkeellä (esimerkik-si ylioppilaskuntien valtakunnallisel-la kattojärjestöllä SYL:llä) on merkit-

JäHmeäT RAKeNTeeT eIväT vOI IKINä KORvATA SITä OIKeAA OpISKe-LIJALIIKeTTä: RUOHONJUURITASON TOImIJOIdeN OmAeHTOISTA SUORAA TOImINTAA.

Vilpitön avautuminen opiskelijapolitiikasta

Edariryhmän puheenjohtajalta

tävää poliittista painoarvoa perin-teisen asemansa ansiosta. Suomen poliittisen johdon ovat pitkälti mie-hittäneet entiset opiskelijapoliiti-kot, jotka kuuntelevat mahdollisia seuraajiaan yllättävän kärkkäästi. Kaukaisempikin historia tukee tätä: Suomi kansallisvaltiona oli ”rahvas-ta sivistävän” akateemisen eliitin projekti, ja opiskelijoilta (ikään kuin tulevana eliittinä) odotetaan yhä kantoja suomalaisen yhteiskunnan laajemmasta tulevaisuudesta.

Ehkä juuri tätä kautta voi ryhtyä

etsimään opiskelijapolitiikan mie-lekkyyttä. Ylioppilaskunnat ja SYL ovat vaikutusvaltaisia ja ajoittain te-hokkaita lobbaus- ja tukisysteemejä, joiden toiminnan sisältöä sanelevat niissä toimivat ihmiset. Jos radikaa-li vasemmistolainen ääni puuttuu, nämä resurssit luovutetaan täysin oikeistolaisten poliittisten broilerei-den ja ympäripyöreiden hymisteli-jöiden käsiin.

Ei pidä tietystikään korostaa lii-kaa näiden instituutioiden merki-tystä. Jähmeät rakenteet eivät voi ikinä korvata sitä oikeaa opiskelija-liikettä: ruohonjuuritason toimijoi-den omaehtoista suoraa toimintaa. Instituutiot voivat kuitenkin toimia tällaisen toiminnan tukena ja mah-dollistajina. Sitvassareiden ja mui-den edistyksellisten toimijoiden näperteleminen rakenteissa edis-tää esimerkiksi hyvän ja halvan ve-gaaniruoan tarjoamista Unicaféissa, edullista asumista HOASin kämpis-

sä, skarppia ja määrätietoista edunvalvontaa ja osallistu-mista laajempiin yhteiskunnallisiin kamppailuihin ympä-ristön, toimeentulon ja sukupuoli- ja seksuaalipolitiikan suhteen, vain muutamia mainitakseni.

Jos rakenteisiin vaikuttamisella vapautetaan opis-kelijan aikaa ja energiaa taistelusta Kelan tukihake-musten tai vuokranmaksun kanssa mielekkäämpään elämään, kuten vaikkapa yhteiskunnalliseen kamppai-luun, itseilmaisuun tai elintärkeään joutenoloon, on se vaivannäön arvoista. Syvällinen yhteiskunnallinen muutos vaatii toimintaa jokaisella rintamalla. Opiske-lijapolitiikalla yksin saadaan tuskin mitään kumouksel-lista aikaan, mutta se voi toimia elintärkeänä osana laa-jempaa kamppailua.

puhujanpöntöstä ja muotoillut linjauksia kieli keskellä suuta.

Ennen Sitvasia en ollut avoimesti tunnustanut po-liittista väriä - eipä sillä, että vasemmistolaisuuteni olisi ollut mikään salaisuus. Aluksi ehdokkuus mietitytti. Yli-oppilaskuntapolitiikkaan imaistut tuttuni kohkasivat ou-doilta kuulostavista jutuista ja tuli fiilis, että heti alusta pitäen pitäisi olla vankka mielipide aiheesta kuin aihees-ta. Onneksi en antanut ensivaikutelman hämätä.

joTkuT haaveilevaT poliisiautojen päällä hyppimisestä, toiset taas ovat elementissään kabinettikähminnöissä. Sitvasissa hyöriessä on kuitenkin tullut huomattua, että porukassa on tilaa myös erilaisille näkemyksille ja mieli-piteille. Toki ajankohtaisista asioista puhuessa välillä yl-lättyy siitäkin, kuinka samanmielistä porukkaa tähän var-sin erilaisista taustoista tulevaan joukkoon on päätynyt.

Jälkikäteen kalenteria selatessa ihmetyttää, kuinka moneen soppaan on päätynyt lusikkansa laittamaan, ja kuinka paljon aikaa ylioppilaskuntapolitiikkaan saa käy-

tettyä. Vaikka jokunen essee on jää-nyt palauttamatta ajoissa, tai muu-tama aamuluento on jäänyt välistä kiivasta väittelyä sisältäneiden ko-kousjatkojen jälkeen, on edustajis-toryhmän puheenjohtaminen kui-tenkin antanut enemmän kuin ot-tanut. Oppositiovuoden aikana vai-kuttamismahdollisuudet ovat ol-leet kapeammat kuin aiemmin, mutta asioihin on silti ihan oikeasti päässyt vaikuttamaan ja pienet voi-tot ovat maistuneet ehkä entistäkin makeammilta.

Jos yhdessä tekeminen ja vai-kuttaminen vasemmistolaisessa hengessä kiinnostavat, kannattaa tarkistaa, mitä tarjottavaa Sitvasilta löytyy. Osallistua voi isosti ja pienes-ti. Tervetuloa messiin!

Jaakko Rissanen

Annis Riekkinen

6

polkupyöräilyä voidaan puolus-taa niin monenlaisilla argumenteil-la, varsinkin helsinkiläiselle opiske-lijalle, että joukkoon mahtuu väki-sinkin liuta mätiä omenia. Pyöräilyn hehkutetaan olevan terveellistä, hal-paa, kivaa, kätevää, jopa tyylikästä, ja näin tehdessä ollaan usein myös oikeassa. Näissä toteamuksissa si-nänsä ei ole mitään vikaa, niitä vain korostetaan aivan liikaa suhteessa niiden tärkeyteen. Enemmän huo-miota pitäisi kiinnittää pyöräilyn tär-keämpiin, tarkemmin sanottuna po-liittisiin aspekteihin: sen vaikutuksiin tasa-arvoon, ympäristöön, kaupun-kiin ja yhteiskuntaan. Luulitko todel-la, että pyöräilyssä oli kyse sinusta?

Pyöräilyn ympäristövaikutukset ovat ilmeisen minimaaliset, kasvi-huonekaasupäästöt muodostuvat lähinnä pyörän valmistuksessa ja pyöräilijän ruokkimisessa. Hyvin pi-dettynä pyörä kestää vuosikymme-niä, ja kun vielä tyydytät kasvaneen energiantarpeesi kasvisruualla, hu-penevat ilmastovaikutukset lähes olemattomiin.

Pyöräilyyn siirtymisen myötä meluhaitat, hiukkaspäästöt ja liiken-nekuolemat vähenevät, mistä kiittää ihmisten lisäksi myös muu kaupun-kia asuttava fauna. Myös tarvitta-va infrastruktuuri on hyvin kevyttä verrattuna vaikkapa moottoriteihin, huoltoasemiin ja maanalaisiin park-kihalleihin. Näin ollen pyöräilijä on siis aina myös viherpiipertäjä, halu-si tai ei.

kiinnosTavammaksi asia käy, kun siirrytään tarkastelemaan pyöräilyn epäsuoria sosiaalisia ja yhteiskun-nallisia vaikutuksia. Tasa-arvonäkö-kulmasta polkupyörä on lähes ihan-teellinen kulkuväline. Pienellä vai-vannäöllä valpas dyykkari saa filla-rin alleen ilmaiseksi aivan luvallisin keinoin (pyörävarkaus sen sijaan on alhainen teko).

Tsygäily on siis parhaimmillaan mahdollista käytännössä kokonaan rahatalouden ulkopuolella, ehkä lu-kon hankkimista lukuun ottamat-ta. Kunnossapitokaan ei ole tilin sal-dosta kiinni, jos sukeltaa kaupun-gin DIY-pyöräskeneen esimerkiksi Pyöräpajalla Vallilassa tai Säätämöl-lä Domus Gaudiumin uumenissa; näissä epäkaupallisissa tiloissa pää-see ilmaiseksi käsiksi työkaluihin ja saa vieläpä tarvittaessa asiantunte-vaa opastusta.

oman pyörän tunteminen ja tuu-naaminen on, vaikkakin pohjavi-

reeltään aavistuksen materialistis-ta, myös todella voimaannuttavaa ja autonomista toimintaa.

Pyöräily yleensäkin on hyvin epähierarkista ja vapaata, eikä siihen liity ajokortin, rekisteröinnin, matka-kortin tai edes henkilöllisyystodis-tuksen kaltaista kontrollia. Pyöräi-lyyn taipuvat myös monenkirjavat kehot ja sukupuolet, kun perintei-sen jaon miesten ja naisten pyöriin sivuuttavat sulavasti mitä erilaisim-mat menopelit nojafillarista tallbi-keen ja kolmipyörästä tandemiin.

Tätä vasten peilattuna etenkin henkilöautoon, tuohon maskuliini-seen statussymboliin ja kaupunki-tilan dominoinnin välineeseen, liit-tyvät hierarkiat tulevat paremmin näkyviin. Edistämällä pyöräilyä olet siis mukana luomassa huomatta-van paljon monimuotoisempaa, va-paampaa ja turvallisempaa tilaa.

Tila ei kuitenkaan muutu kuin pin-nalta, jos sen uudistukset suunnitel-laan entiseen malliin, mikä Helsingin tapauksessa tarkoittaa yksityisauto-jen ylivaltaa. Autoja ei vain voi olla mainitsematta, kun puhuu kaupun-kipyöräilystä. Miksi puolentoista ki-lometrin päässä ydinkeskustasta al-kaa moottoritie? Miksi jokaista kol-mea asuntoa kohden pitää olla kaksi autopaikkaa? Miksi Hämeentiellä yli-päänsä saa ajaa yksityisautolla?

Kaupungin autoille omistama

tila on järkyttävän suuri ja tulee kai-kille tähtitieteellisen kalliiksi. Asunto-jen hintoihin kytketyt autopaikat tu-levat myös autottomien maksetta-vaksi, halusivat tai eivät, ja loputto-mien tyhjillään seisovien toimistoti-lojen konvertoiminen asuinkäyttöön hankaloituu huomattavasti, kun nii-den potentiaalisten asukkaiden hy-poteettisille citymaastureille pitäisi louhia valtavia halleja maan alle. Eikö Olympiastadionin parkkiaavikolle-kaan olisi mitään fiksumpaa käyttöä?

Autokaupungille on kuiten-kin vaihtoehtoja. Autottoman päi-vän keksijänä tunnettu Eric Britton kävi keväällä Helsingissä puhumas-sa tasa-arvoisen kaupunkiliikenteen puolesta, jossa se yksi prosentti liik-kuu samalla tavalla kuin loput 99, eikä liikenne pönkitä hierarkioita vaan purkaa niitä.

Tavoitteet on syytä asettaa kor-kealle, ja Helsinki onkin jo luvannut nostaa pyöräilyn osuuden liiken-teestä 15 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä sekä vaatinut liikenne-suunnittelun jatkossa pyrkivän au-toilun vähentämiseen. Kauniiden sa-nojen täytäntöönpanoksi tarvitaan kuitenkin huomattavasti enemmän poliittista tahtoa ja niin taloudellis-ta, hallinnollista kuin kaupunkitilal-listakin priorisointia.

Yksityisautoilua täytyy rajoit-taa jalankulun, pyöräilyn ja joukko-liikenteen eduksi esimerkiksi ruuh-

mIKSI pUOLeNTOISTA KILOmeTRIN pääSSä ydINKeSKUSTASTA ALKAA

mOOTTORITIe? mIKSI JOKAISTA KOL-meA ASUNTOA KOHdeN pITää OLLA

KAKSI AUTOpAIKKAA?

z Katso ensin, että sinulla on toimiva pyörä. Jos se on rikki, laita se kuntoon; apua saa kyselemällä. Jos pyörää ei ole, käy esimerkiksi Kierrätyskeskuksessa, poliisin huutokaupassa tai kurki roskalavoille.

z Opettele pyöräilyä koskevat liikennesäännöt (KVG), niitä ei ole kovin paljon.

z Pidä päässäsi ennen kaikkea silmät ja järkeä; kypärä suo-jaa kyllä onnettomuudessa, muttei ehkäise niitä.

z Aja rohkeasti ajoradalla ja pysy poissa jalkakäytävältä. Vaikka ajatus pelottaisi, se on tutkitusti turvallisempaa kai-kille; autoilijat näkevät sinut paremmin ja ottavat sinut va-kavammin osana liikennettä.

z Ota itsellesi kuuluva tila päättäväisesti, mutta kohteliaas-ti. Huomioi kaikki muut olennot, niin edistät parempaa pyö-räilykulttuuria.

z Tunne pyöräsi ja pidä siitä huolta. Toimivat jarrut, lamput ja heijastimet tekevät pyöräilystä turvallisempaa, täydet renkaat ja öljytyt ketjut kevyempää ja kivempaa.

z Hankkiudu eroon ennakkoluuloista ja tekosyistä, laske tämä lehti kädestäsi ja lähde polkemaan!

kamaksuin ja kävely- ja joukkolii-kennekaduin. Pyöräilystä tulee teh-dä helpompaa ja turvallisempaa erottamalla se selkeämmin omak-si liikennemuodokseen myös katu-jen rakenteissa. Autoedut ja bensa-korvaukset tulee vaihtaa työsuhde-bussilippuihin ja ilmaisiin aamiai-siin työmatkapyöräilijöille. Tarvitaan massiivisia tulonsiirtoja autoilijoilta ei-autoilijoille päinvastaisen nykyti-lanteen sijaan.

Tässä vaiheessa voi mieleen hiipiä kysymys, miksi yksittäisen opiskeli-jan tarvitsisi vaivautua pyörän sel-kään kenenkään muun kuin itsen-sä vuoksi, kun suuret päätökset sel-västi tehdään ihan muualla kuin aa-mulla eteisessä. On turha kuvitella, että nämä päätökset syntyvät itses-tään. Joka kerta kun fillaroit kaupun-gissa, otat tilaa autoilta, pakotat nii-

Vapauta itsesi!

den kuljettajat ottamaan pyöräilijät huomioon ja näytät esimerkkiä niil-le, jotka vielä epäröivät. Polkemalla säässä kuin säässä luennolle teet sii-tä mahdollista muidenkin silmissä ja madallat heidänkin pyöräilykynnys-tään. Vaikuttamalla asenteisiin luot ilmapiiriä, joka vauhdittaa pyöräilyn edistämistä katujen lisäksi myös ka-bineteissa.

Päättäjätkin ovat kaupunkilaisia, ja altistuvat katukuvalle siinä missä muut; jos se on täynnä pyöräilijöi-tä, on nämä pakko ottaa huomioon.

on kuiTenkin tärkeää muistaa, että pelkkä pyöräily on – vaikkakin jo si-nänsä suuri teko – vain pieni osa siitä, mitä asian eteen voi tehdä. Kuukau-sittain järjestettäville Kriittisille pyö-räretkille osallistuu satamäärin pyö-räileviä mielenosoittajia, ja niin me-dia kuin Kaupunkisuunnitteluvirasto-kin ovat niistä hyvin kiinnostuneita.

Yksittäisten pyöräilijöiden in-nostuksesta syntyneet pyöräilyil-lat ovat koonneet Sitvasin omaan järjestötilaan Kupoliin pyöräväkeä opiskelijoista ja pyöräläheteistä aina kaupungin virkamiehiin asti pohti-maan pyöräilyn edistämistä yhdes-sä. Kaikissa vaaleissa on ehdolla nii-tä, jotka ajavat pyörä(ily)ä, ja niitä jotka eivät, eivätkä HYY:n edustajis-tovaalit ole poikkeus.

HYY on lähes 30 000 opiskeli-jan suuna merkittävä ääni kaupun-gissa (yliopistoa tietenkään unohta-matta), jos vain pistämme sen pu-humaan. Sitvaskin on pyöräaktivis-miin hyvä paikka HYY-vaikuttami-sen, pyörätapahtumien ja tällaisten kirjoitusten muodossa.

hyvä on, myönnetään. Tältä kan-nalta katsottuna pyöräilyssä on kuin onkin kyse juuri sinusta. Äänestä-mällä jaloillasi teet kaupungista puh-taamman, turvallisemman ja tasa-ar-voisemman, vähennät hiilipäästöjä ja voit itsekin paremmin. Mitä enää mietit, satulaan siitä, hop!

Angi Mauranen

Polkemisen politiikka

7 7

kulTTielokuva jurassic Park tuli teattereihin vuonna 1993. Eloku-va kertoi eläinpuistosta, jossa dino-saurukset herätettiin henkiin kloo-naamalla. Puiston oli tarkoitus olla turvallinen ja kontrolloitu, mutta turvajärjestelmien pettäessä dino-saurukset muodostivat arvaamat-toman uhan saaren ihmisille. Kun Jurassic Park ilmestyi, Neuvostoliit-to oli vasta hajonnut. Pohjois-Atlan-tin puolustusliitto eli NATO oli yht-äkkiä asemassa, josta se muodosti maailman suurimman sotilaallisen voiman vailla vaaraa kilpailijoista. Natosta kehittyi tyrannosauruksen kaltainen peto, jonka käyttäytymis-tä ei voitu enää kontrolloida.

Viimeisinä vuosikymmeninä NATO ei ole ollut enää puolustusliit-to vaan aktiivinen sotatoimija, joka taistelee maailmalla Yhdysvaltojen ja muiden länsimaiden poliittisten intressien puolesta. Vaikka kylmä sota olikin epävakaata ja vaarallista aikaa, se kuitenkin rajoitti Naton toi-mintamahdollisuuksia.

Nato nousee suomalaisessa po-liittisessa keskustelussa esiin aika

ajoin. Vaikka suurin osa suomalai-sista vastustaa Natoon liittymistä, maata on silti ajettu määrätietoi-sesti kohti sotilasliittoa. Politiikassa NATO on kuuma peruna, mutta ai-heesta ei tunnu syntyvän kunnollis-ta keskustelua. Kokoomus on tullut arasti esiin NATO-kysymyksen edes-sä huolimatta edellisessä puolueko-kouksessa ottamastaan entistä NA-TO-myönteisemmästä linjasta.

Presidentinvaaleissa Paavo Ar-hinmäki pyrki nostamaan NATOn keskusteluun, mutta aiheeseen suh-tauduttiin hyvin penseästi, ikään kuin vältellen koko teemasta puhu-mista. Liittosuhteista on kuitenkin pidetty jo pitkän aikaa hyvää huol-ta lähettämällä valtion edustajia NA-TOn huippukokouksiin.

maaliskuussa 2010 Suomi oli ensimmäisenä NATOon kuulumat-tomana maana isännöimässä puo-lustusliiton seminaaria. Seminaari järjestettiin Kalastajatorpalla Munk-kiniemessä ja se poiki aktiivista kan-salaistoimintaa.

Muutama sata mielenosoitta-jaa marssi Kalastajatorpalle osoitta-maan mieltä NATOa vastaan. Sotilas-liiton vastaiseen toimintaan kuului myös kokouspaikalle johtaneen ka-dun blokkaaminen ketjuin ja ban-derollein. Viesti oli selvä: NATO ei ole tervetullut Suomeen. Suomes-sa NATOa vastaan on toimittu pit-kään aktiivisella kansalaistoimin-

nalla. Lukuisat järjestöt ovat ylläpi-täneet kampanjoita ja poliittista toi-mintaa myös aikoina, kun aihe ei ole ollut suuremmin esillä yleisessä kes-kustelussa. NATOn vastainen poliit-tinen työ on ollut onnistunutta, sillä se on ollut alituiseen aktiivista eikä ole tyytynyt ottamaan reaktiivista roolia.

kuluneisTa 25 vuodesta NATOa kannattavista puoleista Kokoomus on istunut hallituksessa 21. Toinen maan NATO-myönteisistä puoleis-ta, RKP, on ollut hallituksen jäsene-nä jopa pidempään. Vain vuosien 2003 ja 2007 välisenä aikana puo-lustusministerin salkku ei ole kuulu-nut kummallekaan näistä kahdesta puolueesta.

Tästä huolimatta NATOn kan-nattajien poliittinen työ on ollut hankalaa. Vaikka Kokoomuksessa ja RKP:ssä riittäisi halua liittää Suo-mi Natoon, ei sille löydy poliittista tukea muilta puolueilta eikä myös-kään kansalaisilta. Kokoomukselle ja RKP:lle on siksi ollut hyvin tärke-ää, että Suomea hivutetaan yksittäi-sillä päätöksillä hiljalleen kohti jäse-nyyttä. Oikeiston poliittinen työ on ollut erittäin määrätietoista ja kärsi-vällistä. Se on myös perustunut tii-viiseen puolueiden väliseen yhteis-työhön.

niin kauan kuin parlamentaarisel-la tasolla puolustuspolitiikkaa hallit-

NATOn kannatus ja sotilasliiton vastainen toiminta

LIITTOSUHTeISTA ON pIdeTTy JO pITKäN AIKAA Hyvää HUOLTA

LäHeTTämäLLä vALTION edUSTAJIA NATON HUIppUKOKOUK-

SIIN.

Antti Kurko

sevat oikeiston edustajat on Naton vastainen ulkoparlamentaarinen työ erittäin tärkeää niin Suomessa kuin muuallakin. Suomessa Aseistakiel-täytyjäliitto on järjestänyt useita Na-ton vastaisia mielenosoitusmatkoja Eurooppaan.

Edellinen järjestettiin viime ke-väänä, kun bussillinen suomalaisia ja ruotsalaisia aktivisteja matkusti Brysseliin Nato Game Over -tapah-tumaan. Tapahtuma oli belgialaisen rauhanjärjestön Vredesactien jär-jestämä ja siinä yritettiin tunkeutua piikkilanka-aitojen yli Naton pääma-jan alueelle.

Poliisi oli varustautunut koirin, hevosin ja vesitykein interventiota vastaan. Aktivistit olivat sitoutuneet väkivallattomuuteen, mutta se ei es-tänyt poliiseja käyttämästä pippuri-kaasua. Poliisi pidätti tapahtuman yhteydessä lähes 500 aktivistia.

TavallisesTi naTon vastainen toiminta kohdistuu itse puolustus-liittoon. Seuraavan kerran kun NATO kokoontuu Suomessa olisi poliittis-ta toimintaa syytä kohdistaa puolus-tusliiton lisäksi myös sen suurimpiin ja vaikutusvaltaisimpiin tukijoihin: Chicagossa NATOn huippukokouk-sen aikana vallattiin Barack Obaman vaalitoimisto. Suomi ei ole vielä al-lekirjoittanut NATOn jäsenyyttä. On tärkeää, että aktiivisella kansalaistoi-minnalla taataan ettei jäseneksi lii-tytäkään.

8

helsingin kulTTuuriTarjonTa on epäilemättä Suomen monipuolisin. Tekemistä on niin paljon, että moni tilaisuus jää suurelta yleisöltä huo-maamatta tapahtumapaljouden keskeltä. Helsingissä voi harrastaa kaikkea salapuutarhojen istuttami-sesta robottien rakenteluun.

Massiivisten kansallisten kult-tuurilaitosten varjossa tapahtuu pal-jon kiinnostavaa. Monet Helsingin vaihtoehtoisista kulttuuritapahtu-mista ovat paremmin tunnettuja ul-komailla kuin Suomessa. Useimmat niistä ovat myös kansainvälisempiä kuin asemansa vakiinnuttaneet hy-vin rahoitetut taidelaitokset.

yksi kansainvälisesTi tunnetuis-ta kulttuuritapahtumista on Pixela-che, joka tunnetaan myös Pikseliäh-kynä. Pixelache on Helsingistä liik-keelle lähtenyt uuden taiteen festi-vaali, joka on laajentunut sittemmin kansainväliseksi.

Nykyään Pikseliähkyn sisarfesti-vaaleja on muun muassa Kolumbi-assa, Pariisissa ja Dakarissa. Festivaa-lin sisartapahtumia järjestetään täl-lä hetkellä jo neljällä eri mantereella.

Viime vuonna Pikseliähky pe-rusti rahalaboratorion, joka loi Suo-menlinnalle oman rahayksikön. Kuu-laksi nimetyn valuutan käyttöönot-to kuitenkin kariutui oman rahayksi-kön käyttöönottoon liittyvään epäi-lyyn ja byrokratiaan.

Festivaalin yhteydessä toimii ko-keellisen kulttuurin ideoita kehitte-

levä ja jakava Pixelversity, jonka nimi kääntyy suomeksi Pikseliyliopistok-si. Toisaalta nimen versity-sana tar-koittaa myös diversityä eli monipuo-lisuutta ja epämuodollisuutta.

Pixelversityssä voi opiskella esi-merkiksi kaupunginosissa syntyvää luovaa pöhinää, ekologisen tiedon keräämistä tai Helsingin kaduilla pii-leviä virtuaalitodellisuuksia. Maksut-tomasti tietysti.

Tänä vuonna Pixelversity on jär-jestänyt muun muassa kierrätyk-seen ja roskakulttuuriin keskittyvän Trashlab-roskalaboratorion, jossa perehdytään kierrätykseen, tuhlaus-kulttuuriin, roskien filosofiaan ja tur-hien esineiden uusiokäyttöön.

Pikseliähkyn tavoin myös Trash-lab on luonteeltaan kansainvälinen ja toimintaa järjestetään Suomen ohella myös muissa Itämeren mais-sa. Osallistujia on ympäri maailmaa.

ToisenlaisTa vaihtoehtokulttuuria Helsingissä edustaa taiteilijavetoi-nen galleria Oksasenkatu 11. Galle-riaa ylläpitävän taiteilijakollektiivin jäsen, kuvataiteilija Nestori Syrjälä kertoo, että tila pyrkii esittämään ja tekemään taidetta ilman kaupallisia intressejä.

Oksasenkatu 11 toimii samalla tavoin kuin taidegalleriat, mutta ha-luaa irtisanoutua gallerioiden kau-pallisista toimintaperiaatteista. Tila ei peri taiteilijoilta vuokraa ja taitei-lijakollektiivin jäsenet valitsevat itse mielenkiintoisimmat taideteokset

esiteltäviksi. “Oksasenkatu 11 on kaikille avoin ja ilmai-nen tila”, Syrjälä avaa toimintafilosofiaa.

Myös Oksasenkatu 11 on kansainvälisempi kuin yksi-kään suuri taideinstituutio. Syrjälän mukaan yli puolet ti-lan näyttelyistä ja tapahtumista on ollut kansainvälisten taiteilijoiden toteuttamia. Monet Suomessa vierailevat kansainväliset kuvataiteilijat valitsevatkin näyttelypai-kaksi kaikista mahdollisista tiloista juuri Oksasenkadun.

Myös lähiseudun asukkaita on alkanut kiinnostaa vaihtoehtoisen taiteen esittämispaikan tarjonta. “Kort-telin asukkaat tulevat rohkeasti katsomaan mitä kulloin-kin on tekeillä”, Syrjälä osaa kertoa.

kaikki helsingin alakulttuurit eivät ole jääneet näky-mättömiksi kaupungissa. Osa niistä on saanut myös jul-kista tunnustusta. Yksi nykyään paremmin tunnetuista entisistä alakulttuuritapahtumista on tietokonefestivaa-li Assembly.

Assembly kerää tuhansia tietokoneharrastajia ym-päri maailmaa kolmeksi vuorokaudeksi tietokoneiden-sa ääreen Hartwall-areenalle. Vaikka suuri osa vieraili-joista tulee vain pelaamaan tietokonepelejä ja surffai-lemaan, on joukossa myös vakavia demoscenen harras-tajia, joita kiinnostavat pelaamista enemmän demot eli itsetehdyt tietokoneohjelmat, jotka tuottavat animaati-oita ja musiikkia.

Visuaaliset demot ovat saaneet huomiota myös oman alakulttuurinsa ulkopuolella. Demoscenen ulko-puolella kuvataiteilijana työskentelevä Pilvari Pirtola on kuratoinut Kiasmalle demosceneä käsittelevän de-mowall-tapahtuman. Aikaisemmin näkymättömistä de-moscene-tapahtumista ovat nykyään innostuneet myös suuret yhtiöt, ja sponsoreiden kilpailuihin kustantamien palkintojen arvo lasketaan tuhansissa euroissa.

pirTola harmiTTelee, ettei Helsingissä noteerata muita kuin ison rahan tapahtumia, vaikka kansainvälistä kiin-nostavaa kulttuuria on kaupungissa tarjolla jatkuvasti. “Kannattaa tutustua erilaisiin alakulttuureihin”, Pirtola in-nostaa, “monissa tapahtumissa tapahtuu paljon sellaista, joka on ulkopuolisellekin kiinnostavaa.”

Useimmat Helsingin vaihtoehtokulttuurien tapahtu-mat ovat ilmaisia tai maksavat vain pari euroa. Kansain-välisestä kulttuurista ja nykytaiteesta pääsee siis nautti-maan Helsingissä helposti.

Helsingin urbaani kulttuuri kätkee sisäänsä kaikkea villivihan-nespiireistä graffiteihin, ja taiteilijoiden vapaista taidetiloista Kiasman sarjakuvatyöpajoihin.

Roskafilosofiaa ja urbaania kulttuuria

Lisää netissä z Pixelache eli Pikseliähky

http://www.pixelache.ac/

z Pixelversity http://www.pixelache.ac/helsinki/pixelversity Sivulta löytyvät kurssien ja tapahtumien ohjelmat. Mak-suton.

z Oksasenkatu 11http://oksasenkatu11.fi/ Tila sijaitsee töölössä osoitteessa oksasenkatu 11. Auki-oloajat ja tapahtumatiedot nettisivulla. Ilmainen sisään-pääsy.

z Utopia helsinkihttp://utopiahelsinki.Wordpress.Com/ Utopia järjestää esteettömiä ja queer-ystävällisiä klube-ja sekä muun muassa teatteri ja dj-kursseja. Toiminta useimmiten maksutonta.

zWärk-festhttp://www.warkfest.org/Tee-se-itse -kulttuurin festivaali. Lippujen hinnat netti-sivuilla.

”HeLSINgISSä eI NOTeeRATA mUITA KUIN ISON RAHAN TApAHTUmIA, vAIKKA KAN-SAINväLISTä KIINNOSTAvAA KULTTUURIA ON KAUpUNgISSA TARJOLLA JATKUvASTI”

Jukka Liukkonen

9 9

suomalainen kouluTuspoliTiikka rakentuu ajatukselle koulutusmah-dollisuuksien turvaamisesta perhe-taustasta riippumatta. Rakenteelli-set ratkaisut, kuten maksuton koulu-tus, eivät kuitenkaan poista luokan, sukupuolen ja kasvatusympäristön vaikutusta akateemisen uran sekä elämän rakentamiseen. Sukupuo-li ja luokka ovat identiteetin luomi-sen tukipilareita: rakenteita, jotka ei-vät jaa ainoastaan materiaalisia vaan myös symbolisia resursseja. Ne ovat elämän kehyksiä, joista ihminen ei yksin voi vapautua. Sukupuoli ja luokka vaikuttavat yksilön toimin-tamahdollisuuksiin ja kokemuksiin, sekä osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuteen.

isobriTannialaisen sosiologi Be-verly Skeggsin mielestä 1800-lu-vun diskursiiviset luokka-asemat ovat yhä ajankohtaisia. Tutkimuk-sessaan Formations of Class & Gen-der: Becoming Respectable vuodel-ta 1997 hän osoittaa, että työväen-luokkaan kuuluvat naiset eivät halua identifioitua luokkataustansa mu-kaan. Tämän hän selittää työväen-luokan historiallisella diskursiivisel-la konstruktiolla: keskiluokan halu ottaa etäisyyttä työväenluokkaan on leimannut sen epämiellyttäväksi ja epähaluttavaksi kansanryhmäksi.

Kun muut mielsivät tutkimuksen naiset työväenluokkaan kuuluvik-si, se vaikutti negatiivisesti heidän omakuvaansa. Skeggsin mukaan luokan näkymättömäksi tekeminen

edustaa historiallista vaihetta, jossa keskiluokan identiteetti taataan.

Ennen luokkaeroja tarvittiin val-tasuhteiden vahvistamiseksi. Nyky-päivän vähäinen kiinnostus luokkia kohtaan viittaa siihen, että luokka-erot ovat institutionalisoituneet ja vakiintuneet.

Toinen briTTisosiologi, joka jat-kaa samoilla linjoilla kuin Skeggs, on Mike Savage. Savagen mukaan kes-kiluokka hallitsee julkisuutta ja po-litiikkaa, sekä kulttuurisia ja yhteis-kunnallisia arvoja. Keskiluokka on siis saavuttanut kulttuurisen hege-monian nykypäivän yhteiskunnas-sa. Tämä näkyy myös feministises-sä teoretisoinnissa, jossa luokkaky-symykset on pitkään jätetty käsitte-lemättä.

Skeggs arvelee tämän johtuvan keskiluokan akateemisesta valta-asemasta. Henkilöt, jotka ovat muo-kanneet viime vuosikymmenien fe-minististä teoriaa, eivät ole kokeneet tai tunteneet luokan vaikutusta sa-malla tavalla kuin sukupuolen.

iso-briTanniassa on tutkittu luo-kan, sukupuolen ja koulutuksen yh-teyttä paljon Suomea laajemmin. Sarah Evansin tutkimuksesta selvi-ää, että nuoret työväenluokkaiset naiset investoivat feminiinisyyteen-sä saavuttaakseen kulttuurista hy-väksyntää.

Evans tutki vuonna 2009 nuor-ten korkeakouluissa opiskelevien työväenluokka-taustaisten naisten

suhdetta koulutukseen. Feminiinisyyteen investointi tar-koitti, että naiset ottivat opiskellessaan hyvin perhekes-keisen naisroolin. Opintojen tavoitteena oli taata mah-dollisuus vakaan toimeentulon hankkimiseen, jonka nai-set voisivat tulevaisuudessaan jakaa vanhempiensa, iso-vanhempiensa ja oman perheensä kanssa.

Kyseiset naiset eivät hakeneet oikotietä pois luokka-taustastaan, vaan kokivat vahvoja siteitä paikallisen yh-teisön kanssa. Evansin mukaan nämä nuoret naiset oli-vat tietoisia tilanteestaan ja hyvin rationaalisia. He käsit-tivät, että heillä oli marginaalisesti taloudellista ja kult-tuurista pääomaa.

Täten naiset valitsivat koulutuksensa valmistumisen jälkeisten työllisyysmahdollisuuksien sekä lyhyen työ-matkan mukaan. Tämän lisäksi naiset kokivat, että eliit-tiyliopistot olivat heille saavuttamattomissa eivätkä tä-män takia antaneet akateemisen kunnianhimon ohjata koulutusvalintojaan.

vaikka iso-briTannia on etenkin korkeakoulutuksen kannalta kärjistyneempi luokkayhteiskunta kuin Suo-mi, on samankaltaisia tuloksia saatu myös kotimaisista tutkimuksista. Tarja Tolonen on tutkinut suomalaisten nuorten työväenluokka-taustaisten aikuisten suhdetta paikalliseen yhteisöön ja heidän kulttuurista ja sosiaa-lista pääomaansa. Samoin kuin Evansin, Tolosen tulok-set osoittavat, että perheenjäsenten koulutus vaikuttaa nuorten koulutustason valintaan, ja että kyseiset nuoret jäävät huomattavasti keskiluokkaisia nuoria useammin asumaan kotipaikkakunnalleen.

moneT suomalaiseT työväenluokkaisten naisten suh-detta koulutukseen ja omaan luokkataustaansa käsitte-levät tutkimukset on tehty nuorista omaa luokkataus-taansa uusintavista naisista. Poikkeus on Mari Käyhkön artikkeli ”Vieras omassa perheessä: Koulussa hyvin me-nestyneiden tyttöjen koulunkäynti työläisperheessä”. Se käsittelee niin nuorempien kuin vanhempien yliopis-tossa opiskelevien työväenluokkaisten naisten ja hei-dän perheidensä suhdetta koulutukseen. Käyhkö keskit-tyy luokan kokemukseen sekä niihin osatekijöihin, jot-ka ovat vaikuttaneet naisten koulutusvalintaan. Kuten Evans, myös Käyhkö päätyy siihen, että yliopisto-opiske-lu ei ollut itsestäänselvyys tai itsetarkoitus naisille.

Myöskään suomalaiset naiset eivät ole opiskelleet ai-

noastaan kartuttaakseen kulttuuris-ta pääomaansa. Monet naisista pe-rustelivat opintojaan lukemisesta pi-tämisellä sekä tiedonjanolla. Kukaan ei maininnut halua katkaista suhdet-taan luokkataustaansa. Päinvastoin kuin Evansin tutkimuksessa, nämä naiset eivät opiskelleet saavuttaak-seen paremmat olosuhteet perheel-leen. Monet heistä eivät itse asiassa halunneet mainita opinnoistaan su-kulaisilleen, jottei heitä syyllistettäisi halusta olla jotain erikoista.

luokan vaikuTusTa akateemisis-sa valinnoissa ja akateemisessa yh-teisössä ei tule vähätellä. Myös luo-kan yhteys sukupuoleen on huomi-oitava. Yksilön identiteetti ja asema yhteiskunnallisissa hierarkioissa ei-vät koskaan perustu yksinomaan yh-teen rakenteeseen. Niin luokka kuin sukupuolikin vaikuttavat erinäisten pääomien muotojen saavuttami-seen, minkä takia näitä eri rakentei-ta on hyvä käsitellä yhdessä.

suomessa koeTaan, että korkea-koulutus on kaikkien nuorten saa-vutettavissa. On kuitenkin myön-nettävä, että luokkataustasta riip-puen nuorilla on niin erilaiset läh-tökohdat, tulevaisuuden odotukset ja suhde lähiympäristöönsä, että se väistämättä vaikuttaa koulutukseen hakeutumiseen.

Vaarana on, että samalla kuin suomalaisen korkeakoulutuksen määrää vähennetään, akateemi-sen yhteisön keskiluokkainen he-gemonia kasvaa. Moninainen aka-teeminen tutkimusyhteisö tuottaa monipuolisempaa tietoa ja vastaa paremmin yhteiskuntamme tarpei-siin.

Luokkatausta vaikuttaa akateemiseen maailman moninaisuuteen SuomessakinLuokkaan kuuluminen ei ehkä ole ongelma niille, joilla on etuoikeus olla välittämästä siitä - Beverly Skeggs

mONINAINeN AKATeemINeN TUTKImUSyHTeISö TUOTTAA mO-NIpUOLISempAA TIeTOA JA vASTAA pARemmIN yHTeISKUNTAmme TARpeISIIN.

Mia Haglund

10

Perustulon monet kasvot

1111

perusTulosTa on kehkeytynyt uu-den vuosituhannen vasemmistolai-sen politiikan avain. Kaksi tapahtu-maa 1990-luvun alussa, Neuvostolii-ton romahtaminen ja tästä osittain johtunut lama, veivät pohjan silloi-selta reformivasemmistolta. Konk-reettinen ja vaikutusvaltainen mark-kinakapitalismin haastaja katosi, ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion laajentaminen loppui rajuun supis-tukseen. Tätä on seurannut parikym-mentä vuotta visiotonta, reaktiivista eipäs-politiikkaa, jossa parlamentaa-rinen vasemmisto puolustaa saavu-tettuja etuja jatkuvasti huonommal-la menestyksellä. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että uusi punainen lanka on löytynyt.

Paperilla perustulo mahdollis-taa kaikenlaiset vasemmistofantasi-at: siitä on kaavailtu niin byrokraat-tisen kyykytyksen lopettavaa hyvin-vointivaltion pelastajaa kuin palk-katyöstä vapauttavaa oikopolkua kommunismiin. Onhan toimeentu-lon ja elämänrytmin sitominen työ-hön ollut yksi keskeisimmistä hallit-sevien luokkien käyttämistä sorto-mekanismeista jo tuhansia vuosia.

On kutkuttavaa kuvitella, miten kumouksellinen vaikutus kaikkiin elämän osa-alueisiin tällä vapautu-misella voisi olla.

perusTulosTa puhuTTaessa täy-tyy kuitenkin olla hyvin varovai-nen sen kanssa, mitä toivoo. Siitä ei pidä maalata liian ruusuista ku-vaa, koska piru piilee yksityiskoh-dissa. Pahimmillaan perustulo voisi näennäisparannuksena romuttaa hyvinvointivaltion loputkin rippeet ja ajaa vähäosaiset yhä ahtaammal-le. Kokonaisvaltaisempaa agendaa hahmoteltaessa avainkysymyksiä ovat suhteemme työhön, kontrol-liin ja julkiseen sektoriin.

Ilmeisin kysymys on perustulon suuruus. Ihmisarvoiseen elämiseen riittävä perustulo vapauttaisi epä-mielekkäästä palkkatyöstä ilman työttömyyden stigmaa ja kafkamais-ta paperirumbaa. Työntekijöiden neuvotteluasema paranisi, kun he tietäisivät etteivät kieltäytyessään putoaisi tyhjän päälle. Ihmiset va-pautuisivat toteuttamaan itseään vailla tulospaineita, olisi kyse sitten

pienyrittämisestä, kulttuurintuotan-nosta, kansalaisaktivismista tai siitä kaljan juomisesta sohvalla.

Vaihtoehtona on elämiseen riit-tämätön perustulo, joka sekin toki keventäisi byrokratiaa ja poistaisi pahimpia kannustinloukkuja, mut-ta pitäisi ihmiset edelleen elinkei-noelämän talutusnuorassa ja Ke-lan hammasrattaissa. Toimeentu-loa olisi kuitenkin pakko täyden-tää joko työllä tai tarveharkintaisil-la tuilla. Niukemmalla mallilla onkin hyvin erilainen kaiku, eivätkä yhteis-kunnan valtasuhteet muuttuisi sen myötä juuri mihinkään.

Näissä malleissa on sentään ole-tettu vastikkeettomuus, joka yleen-sä liitetään perustulon käsitteeseen. On myös väläytelty malleja, joissa perustulosta maksettaisiin lähtö-kohtaisesti vain osa, lopun ollessa sidoksissa työssäkäyntiin tai opiske-luun. Tällaisessa tapauksessa on kui-tenkin tultu jo varsin kauas perus-tulon ydinajatuksesta, ja kansalais-palkka voisi olla kuvaavampi termi.

opiskelijan, jonka kuukausitu-lot kaikissa varteenotettavissa mal-leissa kasvaisivat, on siis oltava va-ruillaan vaikka perustulo paljon lu-paakin. Rahallinen hyötykään ei ta-kaa todellista yhteiskunnallisen tai edes taloudellisen aseman paran-nusta, kun perustulon myötä tulisi varmasti muitakin muutoksia, joi-den vaikutuksia on vaikea ennustaa.

Toteamalla, että ”nythän teil-lä on rahaa” voidaan pahimmillaan perustella sellaisia julkisen sekto-rin leikkauksia, jotka huonontaisi-vat entisestään heikoimmilla ole-vien asemaa. Esimerkiksi julkisen terveydenhuollon karsiminen, jouk-koliikenteen hintojen roima nosta-minen tai ruuan arvonlisäveron ko-rotukset voisivat helposti hotkaista uudistuksessa voitetut roposet, var-sinkin jos niitä on vähän. Meillä on toki YTHS, opiskelijaliput ja ateria-tuki turvanamme, mutta opiskelijat ovat samassa veneessä myös kaikki-en muidenkin pienituloisten kanssa.

parhaimmillaan perusTulo mah-dollistaisi opiskeluun keskittymi-sen ilman työssäkäynnin pakkoa tai opintopistepaniikkia. On vaikea ar-vioida, kuinka monelta väkisin ok-sennetulta kirjatentiltä tämä helpo-tus säästäisi, tai miten suhtautumi-

semme valmistumiseen muuttuisi, mutta monen opiskelijan arkeen pe-rustulo toisi kipeästi kaivattua jous-toa. Se loisi myös paineita parantaa etenkin matalapalkkaisten alojen työehtoja, kun joka hanttihommaan ei aina löytyisikään opiskelijaa, jolle kelpaa pakon edessä mikä tahansa paskaduuni.

Kansainvälisten opiskelijoi-den asemaa on myös pidettä-vä esillä, kun yksityiskohtia sor-vataan. Miten käy Suomeen opis-kelemaan saapuvien sosiaalitur-van? Entä suomalaiset maailmalla: pääseekö sinne Balille nyt surffa-amaan vai ei? Kysymys perustu-loon oikeutettujen rajaamisesta on tietenkin paljon laajempi ja mut-kikkaampi. Edessä on suuri julki-nen vääntö, josta tuskin tulee kau-nista katsottavaa. Jos me emme sii-nä keskustelussa pidä myös kansain-välisten opiskelijoiden puolia, ei sitä tee kukaan muukaan.

Tie perusTuloon on vielä pitkä, ja mitä paremman mallin haluamme, sitä enemmän meidän on tehtävä töitä sen eteen. Opiskelijatoiminnan lisäksi tarvitaan lisää julkista kes-kustelua, rohkeita avauksia ja malli-en taustalla olevien arvojen perkaa-mista esiin. Perustulon vaikutuksia pitää tutkia vielä paljon, niin vaike-aa kuin niiden ennustaminen onkin. Perustuloa pitäisi kokeilla rajatuilla alueilla tai ryhmillä myös Suomessa.

Lisäksi tietyt keskeiset tahot on mobilisoitava elämiseen riittävän perustulon taakse. AY-liike vastus-taa vielä perustuloa, minkä selittää osaltaan huoli ammattiliittojen vä-henevästä merkityksestä työläisille ja ansiosidonnaisen sosiaaliturvan kohtalosta.

Liitot on saatava hyväksy-mään, ettei silpputyö ole mikään ohimenevä ilmiö, ja että parhaim-millaan perustulo parantaisi pal-kansaajien neuvotteluasemaa työ-markkinoilla huomattavasti. Pre-kariaatin järjestäytyminen on suuri haaste, mutta ottaen huomioon

sen mittavat intressit asiassa, pe-rustulosta voisi vihdoinkin tulla se viiva, jolle yhteinen rintama aset-tuu. Opiskelijoilla on jo toimiva edunvalvontakoneisto, mutta on tullut aika saada massat taas liikkeel-le: meille perustulo voisi hyvin olla 2010-luvun rivit kokoava kamppailu.

edessä on jälleen taistelu toimeen-tulosta, jonka lopputulos voi täl-lä kertaa olla suurin sosiaalipoliitti-nen vallankumous sataan vuoteen. Emme voi katsoa vierestä, kun so-siaaliturva vesitetään, tai mikä vielä

Toimeentulo on opiskelijoiden edunvalvonnan ydin-kysymyksiä, ja perustulon vaatiminen koko järjestäyty-neen opiskelijaliikkeen voimalla olisi merkittävä buusti koko projektille. Ylioppilaskunnista tämän artikkelin kir-joitushetkellä Helsinki, Tampere ja Jyväskylä ovat viral-lisesti perustulon takana, ja näistä Tampereella on oma malli perustulon reunaehdoista. Syksyllä 2012 asiasta tullaan vääntämään lisää monilla rintamilla.

Ehkä merkittävin tanner on Suomen Ylioppilaskuntien Liitto (SYL), joka pitää liittokokouksen marraskuussa. Kokouksessa tullaan käsittelemään liiton mahdollista perustulokantaa ja sen sisältöä. SYL on järjestönä liik-keissään jähmeä ja välttää useimmiten rohkeita linja-uksia kiistanalaisista kysymyksistä. Samalla se on kui-tenkin yksi Suomen vaikutusvaltaisimmista lobbaajista, eikä sen resursseja ole varaa olla käyttämättä. SYL-vään-nöt herättänevät keskusteluja myös ylioppilaskuntata-solla, ja ainakin Aallossa ja Turussa tullaan todennäköi-sesti käymään tiukkaa keskustelua aiheesta.

HYY on ollut vuodesta 2009 asti paperilla perus-tulon puolella ja tämän vuoden keväästä lähti-en BIEN-perustuloverkoston jäsen. Sitä, minkä-laista perustuloa HYY ajaa, ei ole vielä määritelty eikä minkäänlaista kampanjaa tai käytännön toimen-piteitä perustulon edistämiseksi ole vielä laadittu. HYY:ssä tulisi ottaa mallia Tampereen yliopiston yli-oppilaskunnasta, jossa määritettiin selkeät, edistyk-selliset reunaehdot, jotka perustulomallin pitäisi täyt-tää. Tampereella on myös aktiivisesti osallistuttu BI-EN-verkoston perustuloa vaativan kansalaisaloitteen tukemiseen. Perustulon täytyy olla HYY:n ensi vuo-den hallituksen ykkösprioriteettejä, ja tämän eteen Sitvas tulee kamppailemaan ahkerasti. Tervetuloa mu-kaan!

Perustulo etenee opiskelijaliikkeessä

Perustulon monet kasvotpahempaa, olla huomaamattamme mukana työntämässä Suomea kohti uusliberalistista minimivaltiota. Sik-si meidän on tiedettävä tarkkaan, mitä teemme ja lisäksi ajoitettava toimintamme oikein. Tämän päi-vän poliittisilla valtasuhteilla oli-simme pahasti alakynnessä vasem-mistolaisen mallin kanssa, mutta jo ensi vaalikaudella, tai ehkä sitä seuraavalla, tilanne voi hyvin olla otollisempi. Perustulon aika alkaa olla käsillä ja meidän on näytettä-vä suuntaa niin Sitvasissa, HYY:ssä kuin SYL:ssäkin.

peRUSTULOSTA vOISI vIHdOINKIN TULLA Se vIIvA, JOLLe yHTeINeN RINTAmA ASeTTUU.

miksi meidän on vaadittava enemmän?

Angi Mauranen & Jaakko Rissanen

12

kun kulkee tuhat kilometriä kat-somaan elokuvia, niitä myös näkee isossa letkassa peräkkäin. Taidete-osta ei toki koskaan koeta tyhjiös-sä. Kaikki nähty, luettu ja kuunnel-tu lomittuu kaiken ympärillä koetun kanssa. Elokuva on erilainen nähty-nä loskassa, iloisena viikonloppu-na, napapiirin pohjoispuolella, kän-nykällä ratikassa. Elokuvafestivaalit arjen keskellä lomittavat normaa-lin kaupassa käymisen ja töissä Fa-cebookin naksuttelun sekaan festi-vaalielokuvia.

Matkalla Sodankylän elokuva-festivaaleille aurinko ensin laskee ehkä Tampereella vain noustakseen lopullisesti Jyväskylässä. Elokuvat parittuvat arkisen sijaan öisen aurin-gon, surrealistisen pikkukaupungin ja täydellisen omasta elämästään ir-tautumisen kanssa.

Kylän elokuvafestarien sekoitta-masta elämästä ei aina tiedä, pyörii-kö projektori, vai ajaako kaatosade todella Olavi Uusivirran nuotiokita-ran ympärille kokoontuneen laulu-piirimme nukkumaan aikaisin aa-mulla. Tervehtiikö auringonpaiste kello 3:30 karaoke-elokuvan päätyt-tyä? Kuuluuko kiinalaiseen kulttuu-rivallankumouksesta kertovaan elo-kuvaan märän ruohon tuoksu? Tämä

elokuva oli muuten tuotu Suomeen osana Gaudeamus-elokuvan, HYY:n elokuvalevitysyhtiön, Kiina-sarjaa.

vaikka arkikokemus riisutaan pois elokuvakokemuksen taustalta ja tai-teelle annetaan mahdollisuus elää vain sille varatussa tilassa, ei silti-kään saavuteta puhdasta elokuva-kokemusta. Sellaista ei ole olemas-sakaan. Jokainen teos viittaa pait-si kaikkiin aiempiin teoksiin, myös kaikkiin tuleviin teoksiin. Jos kat-sot peräkkäin amerikkalaista viih-de-elokuvaa 50- ja 80-luvuilta, näet sekä vanhemman nuoremman läpi että nuoremman vanhemman läpi.

Tällaisessa puhtaan elokuvan ti-lassa elokuvat ovat suhteessa toi-siinsa. Omasta, väistämättä satun-naisesti valitusta festivaaliohjel-masta, muodostuu temaattinen ko-konaisuus. Tänä vuonna se oli pieni ihminen yhteiskunnallisen tilanteen seurauksena, viime vuonna vaikeus kohdata maailma tiiviin perheyh-teyden jälkeen. Kaikki elokuvat tu-lee katsottua saman temaattisen kehyksen läpi.

Yhtenäisyydet paljastuvat ar-mottomasti. Taide-elokuva on gen-

re, siinä missä romanttinen kome-dia tai supersankarielokuvakin. Tai-de-elokuvilla on yhteistä kerronnal-lista tyyliä, yhteistä tematiikkaa, yh-teiset esi-isät.

välillä piTää kysyä, olivatko gen-ren vaatimat hitaat, pitkät otot ja juonen aukot vaivan arvoisia. Olisi-ko saman tarinan voinut kertoa, sa-mat kysymykset kysyä ja samat tun-temukset herättää myös konventio-naalisemmilla eli viihdyttävimmillä keinoilla? Olisiko Policemanin ku-vaama idealismin, miehisen yhtey-den ja Israelin juutalaisten keskinäi-sen rikkinäisen todellisuuden keitos ollut jopa riipaisevampi, mikäli kat-sojan olisi annettu samastua henki-löihin tai upota juonen vietäväksi?

Entä jos kameran seuraamat Je-rusalemin terrorisminvastaiset jou-kot tai naiivit vasemmistoterroristit olisi päästetty iholle vieraannutta-van etäännyttämisen sijasta? Olisi-ko loppukohtaus, jossa poliisiyksik-kö tekee sen, mitä israelilaiset kom-mandot parhaiten tekevät, ollut si-ten voimakkaampi?

israelilaiseT marxisTiTerroris-TiT keskustelivat myös jugoslavi-alaisten, Titon aikoja haikailevien elokuvantekijöiden kanssa. Nämä pääasiassa eeppisiä sotaelokuvia tehneet sedät puolestaan kohtasi-vat katsojan päässä Keanu Reeve-sin (!) juontaman dokumentin siir-

Elokuvia arjen ulkopuolellaHelsinkiläisen tunnistaa siitä, että se kiemurtelee junassa jo kahdeksan tunnin kohdalla.

tymisestä digitaaliseen elokuvaan. Jugoslavia nousi 50-luvulla merkit-täväksi eurooppalaiseksi elokuva-maaksi valtion vahvojen tukien an-siosta. Enää jäljellä ovat studioiden rauniot ja vanhojen miesten muis-telmat.

Vaikuttavalla hetkellä Titon ko-neenkäyttäjä muistelee aikaa, jolloin johtajalle piti olla joka yö uusi elo-kuva tämän kotiteatterissa. Koneen-käyttäjä ilmoitti Titolle eläkeiän saa-puneen. johon Tito vastasi, että eläk-keelle voi toki jäädä, kunhan huo-menna on uusi elokuva projektoris-sa. Amerikassa Christopher Nolan (uudet Batmanit, Inception) ilmoit-taa kuvaavansa filmille, vaikka olisi viimeinen niin tekevä ohjaaja. Ym-pärillä maali hilseilee Belgradin ai-kanaan mahtavien Avala-filmin stu-dioiden seinissä.

ja kaikkea tätä vasten amerikka-laiset viihdyttävät karvapallerot ai-heuttavat kaaoksen pikkukaupun-gissa, koelentäjä joutuu vahingossa nössökän luuserin ruumiseen, Gene Kelly laulaa ja tanssii, lauma saksa-laisia paistaa makkaraa leirintäalu-een nuotiolla, hippien moniväristen soittimien virta riittää pitkälle aa-muun ja Neil Hardwick nauraa ma-keasti nuoren ja jylhäleukaisen Ru-ben Stillerin ostaessa dildon. Ulkona Lapin Herkut myy lettuja. Sodanky-län Vihreät keräävät urheasti jäseniä. Ensi vuonna uudestaan.

TäLLAISeSSA pUHTAAN eLOKUvAN TILASSA eLO-KUvAT OvAT SUHTeeSSA TOISIINSA.

Veikko Eranti

1313

me olemme kyllästyneet medioihin. Aloha! julkaisi pelkkiä ideoita niiden toteuttamisen sijaan, mutta siitäkin on jo kolmekymmentä vuotta. Hel-singin Sanomat julkaisee itse luki-joidensa sen teksteistä leikkaamat ja kokoamat runot. Meille myydään vesitettynä jo dadaistien vastarin-takin. Televisiota emme ole omista-neet vuosiin.

paperimedioiden Tulevaisuus on ollut verkossa viimeiset kymmenen vuotta, ja verkkomediat ovat vakiin-tuneet jo Suomeenkin. Me luemme Nuorgamia, mutta harvoja poikke-uksia lukuun ottamatta (tumblr-kritiikki Reginan Soita mulle:sta) se julkaisee tekstejä joita paperi-set musiikkilehdet eivät paina. Me luemme Laitosta, joka julkaisee ar-tikkeleja jotka painettaisiin jos niil-le olisi lehti.

Tarkimmat uutiset tovereiden taisteluista maailmalla, viimeksi Es-panjasta ja Kreikasta, toimittavat Revalvaatio, Takku ja Vice. Vice on-kin verkkomedioista paras. Asturi-aksen todellisuuden vierestä voi lu-kea myyttisistä penissienistä. Video-sarja pohjoiskorealaisten työleireis-tä Venäjällä on yksi viime vuosien journalistisia tekoja. Samalla ei voi unohtaa tulevaa Snoop Lion -doku-menttia.

Tilanne ei ole parempi opiskelija-kunnan keskuudessa. Ylioppilasleh-ti ei osaa päättää haluaako se olla City vai Nyt-liite. Naurettavat kah-den rivin kritiikit puolustavat paik-kaansa vain perinteillä. Vaalilupauk-set rikotaan, mutta kukaan ei muri-se. Ylioppilasteatterin tietotoimis-to on jäänyt tukevasti immanenssin tasolle.

Me tunnemme kuinka meiltä

viedään tilaa kaupungissa. Me tun-nemme kuinka meiltä viedään aka-teemista vapautta. Me tunnemme kuinka meitä myydään pankeille. Me tunnemme kuinka yhteisöjäm-me hajotetaan yksilöiksi. “Hacienda on rakennettava”, kirjoitti Ivan Cht-cheglov jo vuonna 1953.

siTvas.fi on ennen kaikkea tila yh-teisölle, paikka ajatuksille joita me jaamme, mutta joita me emme voi lukea mistään. Se on paikka jossa voimme järjestyä ja jakaa tietoa, luo-da uusia mahdollisuuksia olla maail-massa. Se on meidän oma tilamme, jossa saamme oman äänemme kuu-luviin omilla ehdoillamme. Meidän Haciendamme.

Situationistit näkivät uudes-sa teknologiassa mahdollisuuden uusille tavoille toteuttaa kaupun-ki. Chtcheglov suunnittelee raiteilla liikkuvia taloja, jotka olisivat aamul-la rannalla ja illalla metsässä. Meille uusi, tai oikeastaan nykyinen, tekno-logia mahdollistaa rajattoman mää-rän tilaa, kopioita ja äärettömän laa-jan levityksen.

Situationistinen internationaa-li oli avantgardistinen liike, ja kuten kaikki avantgardistit hekin olivat uu-tuuden kultin pauloissa. Kaikki van-ha piti mielellään hävittää ja ainoas-taan uudella oli merkitystä. Todel-lisuudessa mikään uusi ei ikinä ole oikeasti uutta. Situationistit itsekin yhdistyivät olemassa olleista järjes-töistä.

aikalaiskirjoiTTajien mukaan punkin jälkeen, vuodesta 1977 al-kaen, oli muutaman vuoden jakso jolloin populaarikulttuurissa kaik-ki tuntui olevan mahdollista. Tämä näkyi etenkin musiikissa, jossa luo-vuus oli hetken markkinavoimia ete-

vämpi.Punkin ihanteisiin kuului aja-

tus siitä, että kaikilla oli oma bän-di, kaikki tekivät omaa musiikkiaan. Soittotaidolla ei ollut väliä, eikä sillä oliko varaa kalliisiin soittimiin. Edes kitaroita ei tarvinnut osata itse virit-tää. Kuka tahansa saattoi olla muu-sikko.

Bändejä syntyi kuin sieniä sa-teella, samoin kuin zinejä. Zinet oli-vat amatöörien käsintekemiä leh-tiä heille tärkeistä asioista, lähinnä omista suosikkibändeistä. Kuka ta-hansa saattoi myös olla toimitta-ja. Tämä on se ihanne johon sitvas.fi tarttuu, ja syy siihen miksi sekään ei ole oikeasti mitään uutta. Toimi-tuksellinen linja on seuraava: jos se on kiinnostavaa, se julkaistaan. Kir-joitustaidolla ei ole väliä.

Verkkomedioiden ongelma on se, että niiden kirjoittajat ovat jär-jestään vähintään puoliammatti-laisia. Tekstit noudattelevat samoja käytäntöjä ja samaa kieltä kuin va-kiintuneet paperiset julkaisut. Niissä on arvossaan ammattimaisuus ja ne vastaavat siten lukijan odotuksia ai-heesta riippumatta. Yhtenä poikke-uksena on Vice, joka yllättää hylkää-mällä hyvän maun ja muut porvaril-liset ihanteet.

chTcheglov kirjoiTTaa, että Ha-cienda pitää rakentaa, koska Ha-ciendaa ei ole ollut olemassa.

Haçiendaa ei myöskään ole ollut olemassa ja post-punk on unohdettava jälkikäteen kirjoitettuna haaveiluna. Sitvas.fi aloittaa nykyhetkestä ja toistaa aiemmin teh-dyt virheet. Se katsoo tulevaisuuteen, mutta ei unoh-da historiaa.

Situationistit olivat lopulta taiteilijoita, mutta vaikka tämän tekstin tyyli läheneekin manifestia, on sitvas.fi en-nen kaikkea käytännön projekti. Se on vain tila tai paik-ka. Siksi sillä ei oikeastaan ole nimeä: sitvas.fi on osoi-te. Osoite, joka kertoo mikä taho maksaa tilan vuokran. Verkkomediaa voisi ajatella torina: yhteisenä julkisena ti-lana yhteisön keskellä.

siTouTumaTTomalla Vasemmistolla on tietysti intres-sejä vuokraamaansa tilaan. Osoitteessa sitvas.fi sijaitse-vat järjestön uudet kotisivut ja sen kautta on tarkoitus jatkossa hoitaa järjestön tiedotusta jo käytössä olevien sähköpostilistojen ja Facebook-sivun lisäksi. Verkkome-dia on myös kerran vuodessa ilmestyvää Toimenpidettä nopeampi kanava järjestön tiedotustarpeisiin.

Sitvas on poliittinen järjestö ja verkkomedialla on kirjoitushetkellä kaksi poliittista tavoitetta. Ensimmäi-nen on edustajistopolitiikan politisoiminen. Edarivaa-leissa äänestetään omaa kaveria, ainejärjestön puheen-johtajaa tai sitä kuka tarjoaa muffinsseja Päärakennuk-sen edessä. Varsinaisesta edustajiston toiminnasta suu-rin osa ylioppilaskunnasta ei tiedä mitään.

edusTajisTon Toiminnan valvominen kuuluu periaat-teessa Ylioppilaslehdelle, mutta sitä ei ole kiinnosta-nut hoitaa tehtäväänsä. Verkkomedia tulee seuraamaan edustajiston kokouksia ja kertomaan millä perusteilla Patrian vuokrasopimusta puolustetaan tai miksi HYY:llä ei ole kantaa ydinvoimasta.

Toinen tavoite on tuoda vaihtoehtoisia käsityksiä opiskelijuudesta vallitsevan, lähinnä sitsaamiseen kes-kittyvän kuvan tilalle. Ylioppilaskunnan piirissä on jo nyt monenlaista toimintaa ja on surkeaa, että valtakäsityk-sessä opiskelijoiden toimintamahdollisuudet rajoittuvat perseilyyn joko iltapuvussa tai haalarissa.

haluaTko osallisTua teoksellasi verkkomediaamme? Lähetä ideasi allekirjoittaneelle osoitteeseen petri.vait-tinen@helsinki.fi, tavoite on antaa vertaispalautetta ja muuta tukea kaikille tekijöille. Julkaisemme teknisen osaamisemme rajoissa kaikkea tekstistä liikkuvaan ku-vaan ja äänitaideteoksiin.

yLIOppILASLeHTI eI OSAA pääTTää HALUAAKO Se OLLA CITy vAI NyT-LIITe. NAUReTTAvAT

KAHdeN RIvIN KRITIIKIT pUOLUSTAvAT pAIK-KAANSA vAIN peRINTeILLä. vAALILUpAUKSeT

RIKOTAAN, mUTTA KUKAAN eI mURISe.

Kaavoja sitvas.fi-verkkomedialle

FACT 14: The Durutti Column - The Return of the Durutti Column. Hiekkapaperikannet on suunnitellut Dave Rowboatham.

SITvAS.FI ALOITTAA NyKyHeTKeSTä JA TOISTAA AIemmIN TeHdyT vIRHeeT. Se KATSOO TULevAISUU-TeeN, mUTTA eI UNOHdA HISTORIAA.

Petri Vaittinen

14

”eurokriisin anaTomia on ensim-mäinen yleistajuinen selvitys, joka purkaa huolellisesti auki Euroo-pan velkakriisin historian ja todelli-set syyt”, mainostaa kustantaja. Idea kirjaan syntyi viime vuonna Suomen Attacin johtokunnassa ja analyysiä viilletään Heikki Patomäen kynällä. Kyseessä on sama henkilö, joka ve-tää maailmanpolitiikan kursseja val-tiotieteellisellä ja joka on tullut opis-kelija-aktiiveille tutuksi yliopistouu-distuksen kärkkäänä arvostelijana ja myöhemmin

Vasemmistoliiton talous- ja maa-ilmanjärjestyssiiven luottoasiantun-tijana. Silti Eurokriisin anatomia ei ole pamfletti, ei manifesti, vaan kyl-mähermoinen diagnoosi maailmas-sa, jossa Jyrki Katainen selittää naa-ma hiessä jotain sekavaa myrskyn-silmistä ja inhimillisestä epävarmuu-desta, ja pankin pääekonomisti tar-joaa aina samat hiilitabletit. Tuskin olen ainoa, joka löytää tästä mehu-kasta ironiaa.

kirja on todellakin määrätietoi-sen yleistajuinen. Jokainen termi ja teoria avataan ja lisäksi viitataan sujuvasti akateemisestikin uskotta-vaan määrään validia tausta-aineis-toa. Hengästyttävää luettavaa Euro-kriisin anatomia silti on. Tämä selit-tyy osin Patomäen motolla ”maail-ma on koti”.

Professorin on siksi avattava ta-louden – tarkoituksellisesti jargoni-soitu – retoriikka ja eurooppalaisen kriisin taustat sekä läpivalaistava

globaali finansialisaatio ja esiteltävä vaihtoehtoinen lääkkeensä globaa-likeynesiläisyys. Jotakuinkin maini-tussa kunnianhimoisessa järjestyk-sessä kirja etenee kohti tulevaisuus-skenaarioita, jotka onnistuvat ole-maan yhtä aikaa sekä visionäärisiä että pessimistisiä.

paTomäki ei peittele lähtökohtiaan. Hänelle Euroopan rahaliitto on aina ollut uusliberaali, friedmanilaisen monetaristinen ja demokratiaviha-mielinen projekti, 1970-luvulla käyn-nistyneen finansialisaation ilmenty-mä. Hän kritisoi silti riisutun ana-lyyttisesti EMU:n perustavan teori-an heikkoutta ja liitolle uskollisen retoriikan ristiriitoja.

Patomäki ampuu alas poliitikko-jen puheissa huolestuttavan usein vilisevät ja aina yhtä ontuvat maa-ilmantalouteen viittaavat kotitalo-usmetaforat lähtien jo siitä, että jos kotonansa painaa rahaa oman elä-mänsä rahoituspankkiirina, se on ri-kollista.

Yksi Patomäen keskeisimmistä väitteistä on, että julkinen retoriik-ka on täynnä kokonaisuuden virhe-päätelmiä. Yhtäaikainen kurjistamis-politiikka palkkojen polkemisesta al-kaen heikentää kokonaiskysyntää li-säämättä kenenkään verrannollista kilpailukykyä ja siten nostaa yliher-kästi reagoivia korkoja ja niin edel-leen. Mikä toimii yhdellä, ei aina toi-mi kaikilla. Kreikan alijäämä liittyy talousveturi-Saksan ylijäämään, ko-konaisuus on enemmän kuin osien-sa summa.

uusliberaalin Teorian rahaunio-nille luomat odotukset unionin hyö-dyistä eivät ole realisoituneet. Kas-vu on sakannut koko eurohistorian ajan. Syvenevää epätasa-arvoa, hor-

juvan EU-legitimaation edessä demokratiavihamieles-tä komissiota, joka avoimesti toivoo sitovansa budjetit kansallisen politiikan ulottumattomiin, voisi taivastella loputtomiin. Eurokriisin anatomian odotukset latautu-vat silti loppupuolelle. Onhan kirjan nimessäkin kysymys ”mitä globalisaation jälkeen”.

EMU on osa finansialisaatioprosessia, jossa valta ja vauraus valuvat rahaeliitille, joka siten pystyy syytämään sijoitusmarkkinoille yhä enemmän likvideettiä samalla, kun lainamarkkinoille sitoutetaan pienituloisimmatkin kuluttajat. Investointeihin ”rationaalisella” spekulaatto-rilla ei ole kiinnostusta, koska paisuneilla rahoitusmark-kinoilla voi esimerkiksi velkavivuin tehdä paljon lyhyem-mässä ajassa voittoja kuin varsinaisessa reaalitaloudessa.

Kehitys hidastuu ja maailmanmarkkinat muuttuvat yhä suhdanneherkemmiksi. Koska Euroopan keskuspan-kin kädet ovat tiukan monetaristisessa politiikassa läh-tökohtaisesti sidotut, EU on vapaiden ja ahkerasti spe-kuloivien luotonantajien varassa ja velat muuttuvat hel-posti eurokriiseiksi.

yhTenä kolmesTa tulevaisuusskenaariosta Patomäki näkee tilannetta ylläpitävän uusliberaalin Eurooppa-pro-jektin jatkumisen jossain, luultavasti pohjoiseurooppa-laisemmassa EU-kokoonpanossa. Tälle skenaariolle Pato-mäki antaa nykyisillä oireilla kuitenkin alle parikymmen-tä hyvin levotonta vuotta elinikää.

Toisena skenaariona Patomäki visioi (suhteellisen) sosiaalidemokraattisen liittovaltion. Tässä tulevaisuus-kuvassa habermasilainen, aito demokratia tuodaan EU-järjestelmään finanssipolitiikkaa myöten. Transak-tioveroilla ja verokilpailun kieltämisellä hillitään finans-simarkkinoita ja rahoitetaan sosiaalipolitiikkaa. Yhte-näisen markkina-alueen projekti tietyssä muodossa jat-kuu. Tälle skenaariolle lähtökohdat ovat huonot, koska kaikki merkillepantavat sosiaalidemokraattiset liikkeet ovat sitoutuneet thatcherilaisen ”välttämättömänä” esi-teltyyn uusliberaaliin talouskuripolitiikkaan; vain eu-ron romahdus voi antaa tarpeeksi tilaa politiikalle ta-loudessa.

kolmas Tulevaisuusskenaario saa toivomaan, että Patomäki oli-si säästänyt visiot seuraavaan kir-jaan tai lisännyt rohkeasti sivumää-rää. Koko kirjaa vaivaa lievä seka-vuus, mutta globaalikeynesiläisyys jää karkeaksi hahmotelmaksi.

Patomäen globaalikeynesiläi-syys perustuu hyvin vapaasti so-veltaen John Maynard Keynesin varhaisemmille, Bretton Woods -kompromissia edeltäneille visioil-le. Hahmotelma pitää sisällään ai-nakin globaalin, oikeudenmukai-sen velkajärjestelyinstituution, glo-baalin valuutan leikaten siten kan-nustimia valuuttakeinotteluun ja ennen kaikkea yhteisvastuun ide-ologian.

Näin ollen globaalikeynesiläi-syys on ainoa toimiva vihreä visio, joka pystyy kantamaan vastuuta koko maapalloa uhkaavasta ekoka-tastrofista – ja samalla muodostaa kirjan ainoan planeetan rajalliset re-surssit ja heikkenevän tilan huomi-oivan osuuden.

eurokriisin anaTomia vastaa epäi-lemättä kysyntään aivan toisella ta-valla, kuin median turruttavan ly-hytjänteinen kriisiuutisointi ja po-liitikkojen yhtä nopeasti muuttuvat lausunnot tai nationalistinen popu-lismi, joka on itsessään epävakaan Eurooppa-projektin sivutuote. Siksi uskallan luottaa, että monia Toimen-piteen lukijoita lämmittää, että ”en-simmäisen yleistajuisen selvityksen” ainakin suomeksi teki juuri Attac-ak-tivisti Heikki Patomäki.

Joitakin tosin voi vaivata, ettei ainakaan klassisessa mielessä mar-xilaiselle talousteorialle riitä tiiviis-sä paketissa tilaa. Kokonaisuudes-saan Eurokriisin anatomia on vuo-den ajankohtaisimpia kirjoja.

Euroksi kutsuttu koostumuksen virhepäätelmä

UUSLIBeRAALILLe eUROOppA-pROJeKTIL-Le pATOmäKI ANTAA NyKyISILLä OIReIL-LA pARIKymmeNTä HyvIN LevOTONTA vUOTTA eLINAIKAA.

Eurokriisin anatomia – mitä globalisaation jälkeen? Heikki patomäki, Into Kustan-nus 02/2012

Jan Rosenström

1515

eurokriisi ja etenkin Kreikan tilan-ne on dominoinut poliittista keskus-telua viimeisen parin vuoden aika-na. Keskustelua on eduskunnassa tunnuttu käyvän lähinnä siitä, mis-sä suuruusluokassa ja millä ehdoil-la suomalaiset veronmaksajat osal-listuvat ns. troikan (IMF, Euroopan komissio ja Euroopan keskuspank-ki) neuvottelemiin lainapaketteihin Kreikalle.

Kahden lainapaketin välissä Suomen hallitus vaihtui porvari-pohjaisesta sateenkaareen, mutta linjassa ei pahemmin nähty muu-tosta. Hallituksen vasemmistopuo-lueet ovat kyllä puhuneet sijoittajien vastuusta ja takauksista, mutta kum-mallisen vähän on kuultu elefantis-ta huoneessa: troikan lainojensa eh-tona ajama uusliberalistinen shokki-hoito on tuhonnut Kreikan julkisen sektorin.

Tämä puolestaan on kasvatta-nut räjähdysmäisesti työttömyyt-tä ja köyhyyttä – lyhyesti sanottuna ajanut kreikkalaisen yhteiskunnan täydelliseen umpikujaan. Tältäkö va-semmistopuolueiden toitottama so-siaalinen Eurooppa tosiaan näyttää?

Erilaiselta se ainakin näytti en-nen eduskuntavaaleja. Niin Vasem-mistoliitto kuin demarit suhtautui-vat nihkeästi verorahojen syytämi-seen pankkien pelastamiseksi. Sii-tä huolimatta helmikuussa 2012 hyväksytystä 130 miljardin tukipa-ketista meni saksalaislehti Die Ga-zetten mukaan 80 % prosenttia Krei-kan velkojille, eli Euroopan keskus-pankille ja muille pankeille.

Samaten Vasemmistoliiton täy-sin kielteinen suhtautuminen Eu-roopan vakausmekanismin (EVM) perustamista kohtaan suli ensim-mäisen hallitusvuoden kuluessa. Hieman kärjistäen ainoa merkittä-vä EU:hun liittyvä vaalilupaus, jon-ka mukaan vasemmistopuolueet ovat toimineet, on paljon toitotet-tujen lainanvakuuksien hankkimi-nen. Erityinen arvovaltavoitto va-kuuksien turvaaminen oli dema-reille, joille uhka EU-kriittisempien kannattajien loikkaamisesta Perus-suomalaisille on merkittävä. Teatraa-

listen vääntöjen jälkeen allekirjoite-tun (yhä osittain salaisen) vakuus-sopimuksen turvin valtiovarainmi-nisteri Urpilainen pystyi kehuskele-maan Suomen tiukasta EU-linjasta, vaikka pohjimmiltaan kyse olikin hieman erilaisesta tavasta järjestel-lä velanmaksu.

Käytännössä vakuuden turvin Suomi luopui mahdollisista lainaus-järjestelyistä itselleen saatavista voi-toista varmistukseen siitä, että Krei-kan päätyessä velkasaneeraukseen se saa osan lainaamastaan rahas-ta takaisin. Lopputulos voi pitkäl-lä tähtäimellä olla suomalaiselle ve-ronmaksajalle plus- tai miinusmerk-kinen, riippuen tilanteen kehittymi-sestä.

Joka tapauksessa taloudelliset vaikutukset ovat suhteellisen pie-net: poliittisesti vakuudet tarjosi-vat hallitukselle keinon äärimmäi-sen epäsuositun tukipaketin myy-miseen kansalle.

kirjoiTan vasemmisTopuolueisTa yhtenä kokonaisuutena, koska käy-tännössä Suomen hallitus tuntuu toimivan kiistakysymyksissä kahte-na blokkina. Toinen näistä muodos-tuu SDP:stä ja Vasemmistoliitosta, joiden puolelle Vihreät useimmiten päätyy. Toiseen kuuluvat Kokoomus, Kristillisdemokraatit ja RKP. Näissä blokeissa pääpuolueet pitävät luon-nollisesti valtaa, jolloin vasemmisto ja vihreät saavat äänensä kuuluviin lähinnä demareita tukemalla.

Hallituksen EU-politiikasta te-keekin astetta käsittämättömäm-pää se, että tällä demarijohtoisella blokilla on paikkaenemmistö. Halli-tuksen politiikassa voisi siis kuvitel-la näkevän jonkinlaista vasemmisto-laista painotusta.

Mutta ei. Eduskunnassa käy-tävää EU-keskustelua tuntuu do-minoivan kaksi visiota: hallituksen huippukokouksissa tukema tiukem-man talouskurin ja armottoman in-tegraation Eurooppa, sekä persu-jen ”rajat kiinni, pää kuoppaan” -po-litiikka, jota Keskustan poliittinen ruumis käy välillä nykien komppaa-massa. Vasemmistolaista vaihtoeh-toa ei näytä olevan esillä, lukuun ot-tamatta ehkä Anna Kontulan ja pa-rin muun urhean kulkua vastavir-taan.

lähihisToriasTa löyTyisi kuiten-kin vasemmistolle napattavaksi vaihtoehtoja troikan ”te leikkaatte, me lainaamme” -shokkipolitiikalle. Argentiinan talouden romahtaessa 2000-luvun vaihteessa uusi hallitus ilmoitti kansan massiivisen liikeh-dinnän painostamana laiminlyövän-sä kansainvälisten velkojensa mak-sun sekä siirtyvänsä itsenäiseen va-luuttapolitiikkaan ja elvyttämään tu-loeroja kaventamalla.

Kabinettisäätämisen lisäksi myös suora kamppailu toi tuloksia: kansainvälisen pääoman karattua maasta työttömäksi jääneet valtasi-vat entisiä työpaikkojaan ja pyörit-tivät niitä yhteisomistuksessa ilman pomoja vähentäen työttömyyttä.

Tällainen täysin uusliberalistisen kaanonin vastainen talouspolitiikka johti niin voimakkaaseen kasvuun, että vain kolme vuotta uuden poli-tiikan käyttöönoton jälkeen Argen-tiina maksoi yksipuolisesti takaisin kaikki velkansa IMF:lle.

Islanti taas on tasaisesti elpynyt vuoden 2008 historiallisen laajasta finanssikriisistä punavihreän halli-tuksen otettua villiksi tulleen pank-kisektorin tiukkaan otteeseen ja pi-dettyä sosiaaliturvasta kiinni. Nyt kun olemme tilanteessa, jossa IMF:n neuvottelijatkin tunnustavat nykyi-sen leikkauspolitiikan olevan vahin-gollista Kreikalle, luulisi vasemmis-topuolueilla olevan rohkeutta ja vi-siota vaihtoehdon ajamiseen?

on kuiTenkin ehkä epäoikeuden-mukaista ja harhaanjohtavaa niput-taa SDP ja Vasemmistoliitto täysin yhtenäiseksi liittoumaksi. Demarit ovat aina olleet innokkaampia EU-projektin syventäjiä. Jopa niin in-nokkaita, että 2000-luvun alun Eu-roopan sosiaalidemokratian kultais-ten vuosien aikana, jolloin enem-

mistössä EU-maita oli demarijohto, kylvettiin nykyisen kriisin siemen euron maanisen laajentamisen ja fi-nanssimarkkinoiden yhdentämisen kautta.

Vasemmistoliitossa (ja sen edel-täjässä SKDL:ssä) on taas perintei-sesti ollut vahvoja EU-vastaisia ten-denssejä, jotka tulivat jälleen klassi-sella tavalla esiin eduskuntaryhmän hajottua hallitukseen mentäessä. Nykyisessä hallituksessa Vasemmis-toliitto onkin hyvin pitkälti SDP:n panttivankina, mutta liikaa ymmär-rystä ei pidä antaa; hallitukseen mentäessä selvästi tiedettiin mihin ollaan ryhtymässä.

Erityisen irvokkaalla tavalla Va-semmistoliiton ristiriitainen asema tuli esille toukokuussa 2012, kun punavihreän Syriza-puolueen nousu Kreikan hallituksen vetäjäksi näytti todennäköiseltä.

Tilanne aiheutti Vasemmistolii-ton viestinnässä omaperäistä skit-sofreniaa: puoluelehti Kansan Uu-tisissa, jossa oli kuukausia toitotet-tu troikan lainaehtojen tukemisen ja hallituksen yhtenäisen EU-linjan tär-keyttä, nyt iloitsikin Kreikan kansan vastarinnasta kurjistamispolitiikkaa kohtaan.

Puheenjohtaja Arhinmäkikin to-tesi rehdisti omassa blogissaan Suo-men olevan osasyyllinen Syrizan nousun mahdollistaneen epätoi-voisen sotkun synnyttämiseen. Sala-liittoteorioihin taipuvainen voisikin epäillä, että vasemmiston salaisena strategiana on ajaa eurooppalaiset kaduille sadistisen leikkauspolitiikan avulla, jolloin radikaali vasemmisto nousisi maa kerrallaan valtaan.

on varmaa, että kriisin loppu on vielä kaukana. Monet tehdyt pää-tökset tulevat vaikuttamaan vuosi-kymmeniä, ja niiden tarkkaa merki-tystä on vaikea ennustaa. Näyttää joka tapauksessa vahvasti siltä, että EU:n syvenevä integraatio tulee pit-kälti tapahtumaan markkinoiden ja pääoman ehdoilla.

Mutta kriiseissä on aina mahdol-lisuus radikaaleihin irtiottoihin. Ehkä todellinen vaihtoehto ja haastaja tälle kehitykselle ei tule vain kansal-lisista parlamenteista tai puoluetoi-mistoilta, vaan uusista, eurooppa-laisista vastarinnan verkostoista.

missä luuraa vasemmistolai-nen eU-politiikka?

Troikan kyydissä

AINOA meRKITTävä eU:HUN LIITTyvä vAALILUpAUS, JONKA vASemmISTOpUOLUeeT OvAT pITäNeeT, ON LAINANvAKUUKSIeN HANKKImINeN.

Jaakko Rissanen

16

järjesTöihin pääsee sisään kuka tahansa, helpos-ti ja vaivattomasti. Järjestöistä lähteminenkin on helppoa. Järjestöt ovat ihmistä varten. Vai kuinka? Kun ekaa kertaa lähtee mukaan johonkin järjes-töön, tuntuu aluksi helposti siltä, että toiminnan raamit ovat jo olemassa. Järjestö pyörii omalla voi-mallaan. Järjestöä pyörittää joku vapaamuurarien tyylinen taustapiru, nukkemestari. Rahaakin tulee aina jostain.

Totuushan on tietysti toinen. Järjestöä pyörittä-vät sen jäsenet. Järjestö on juuri niin vahva kuin jäsenensä. Järjestön takana ei ole mitään. Järjestö seisoo yksin - ja sen jäsenet seisovat yhdessä. Järjestöä ei tule ajatella kol-mannessa persoonassa ne, vaan ensimmäisessä me. Jär-jestö, se olemme me itse. Järjestö on esimerkki ihmisten vapaasta sosiaalisesta yhteenliittymästä yhteisen edun ajamiseksi. Järjestö on kuin pieni valtio, korporaatio, tai miksei jopa perhe.

Onko Järjestö hallinnollisesti anarkia, demokratia vai tyrannia? Raadollisessa mielessä se on anarkia, sil-lä kuka tahansa voi vaikuttaa sen sisällä suoraan siihen, millä säännöillä se pyörii. Sen säännöt ovat usein uudel-leenkirjoitettavissa, ex novo, vuodesta toiseen. Toisaal-ta se on demokratia, sillä se toimii edustuksellisten elin-ten (yleensä hallituksen ja vastuutehtävien) kautta, ja sen sisällä noudatetaan äänestyksiä ja enemmistöpää-täntävaltaa.

Järjestöstä voi tulla myös tyrannia, jos sen johdos-sa on henkilöitä, jotka haluavat kaapata itselleen kaiken vallan. Demokraattisesti valitut luottamushenkilöt voi-vat ylitulkita mandaattinsa. Järjestöelämässä on yllättä-vän paljon wannabe-diktaattoreita.

Harvoin järjestö kuitenkaan tulee tuhotuksi sisäl-tä päin. Yleensä se kaatuu joko ulkoisen paineen, kas-vaneen kilpailun, jäsenmäärän hiipumisen tai muuttu-neiden aikojen myötä.Järjestöllä on elinkaarensa: syn-tymänsä, kukoistuksensa ja kuolemansa. Sen elinvoimai-suus riippuu, onnettaren lisäksi, täysin sen jäsenten ak-tiivisuudesta ja tahdonvoimasta.

Ongelmaksi vapaaehtoistyössä nousee jäsenistön ylikuormittaminen ja tästä seuraava järjestöaktiivien väsyminen. Huonosti hallinnoitu järjestö tarvitsee koko ajan uutta verta pitääkseen yllä elinvoimaansa. Vanhat ja väsyneet jäsenet syljetään ulos toisesta päästä vuoden parin hyväksikäytön jälkeen. Opiskelijajärjestöissä tällai-nen toimii jotenkuten, koska opiskelijoita tulee mukaan toimintaan jatkuvasti. Fuksit - nuo sakkolihan viimeinen muoto - ovat tunnetusti ihanan hyväksikäytettäviä. Silti ylirasittaminen syö ihmisiä ja vähentää intoa osallistua yhteisön kehittämiseen.

Terve järjestö ottaa jäsenensä huomioon ja löytää balanssin jatkuvan uudistamisen ja perinteiden vaalimi-sen välissä. Hyvä, elinvoimainen järjestö luottaa omaan perustuslakiinsa, eli niihin yhteisiin periaatteisiin jotka sen vaihtuvat jäsenet voivat vuodesta toiseen hyväksyä.Yhteiset tavoitteet muodostavat järjestön selkärangan, mutta jäsenet ovat samalla myös oman ruumiinsa kirur-geja. He voivat määritellä uudelleen sen, mistä heidän selkärankansa koostuu.

Yhteiset tavoitteet syntyvät yksilöjäsen-ten anarkistisen tahdonvoiman ja demokraattisen prosessin tuloksena. Paras järjestö onkin yhdistelmä anarkiaa ja demokratiaa - eli radikaalia uudistusvoimaa ja hyväksi todettuja perinteitä ja käytänteitä. Sen kohta-lo riippuu meistä kaikista.

Vihr

eä m

ielip

ide

Anarkiaa, demokratiaa ja tyranniaa: järjestö-toiminnan arkipäivää

Kirjoittaja on HYY:n vihreiden varapuheenjohtaja

Otto Lehto

Keväällä 1997 perustettu Karl Marx-seura haluaa edistää Marxin ajatteluperin-teestä lähtevää tutkimusta ja siitä käytävää keskustelua. Seura pyrkii tarjoamaan vaihtoehtoisia näkökulmia eri tieteenalojen, etenkin taloustieteen ja filosofian, ongelmiin ja haastamaan vallitsevan uusliberaalisen konsensuksen, joka valitet-tavan usein tuottaa epäpätevää, selitysvoimaltaan heikkoa ja ideologisoitunutta tiedettä.

Seura haluaa yhdistää kaikkia niitä, jotka ovat kiinnostuneita dialektisen ajat-telutradition ongelmista sekä kriittisestä yhteiskuntatutkimuksesta. Seura ei ole puoluepoliittinen eikä edellytä jäseniltään muutakaan maailmankatsomuksellista sitoutumista. Karl Marx -seura on Tieteellisten seurojen valtuuskunnan (TSV) jäsen vuodesta 2009 alkaen.

Syksyn 2012 koittaessa seurassa on n. 160 jäsentä, joista suuri osa tutkija- ja yliopistomaailmasta. Tarkempaa tietoa seuran toiminnasta saa sen kotisivuilta www.marxseura.fi, joilta löytyvät mm. säännöt ja yhteystiedot.

Seuran jäseneksi voi liittyä lähettämällä lyhyen sähköpostiesittelyn itsestään pu-heenjohtajalle tai sihteerille (ks. www-sivuja).

Karl Marx -seura

18

1. Demokratiaa!Tällä hetkellä ylioppilaskunnan demokratia on huono vitsi. HYYn toiminnasta ja päätöksistä on tiedotettava opiskelijoille huomattavasti nykyistä paremmin. Kaikis-ta edustajiston kokouksista on lähetettävä jäsenille tie-dote. HYYn on selvitettävä mahdollisuuksia lisätä suoraa demokraattista päätöksentekoa nykyisen läpinäkymät-tömän välillisen mallin sijaan. Tärkeimmistä ylioppilas-kunnan toimintaa mullistavista asioista on aina päätet-tävä jäsenäänestyksellä.

2. Edunvalvontaa!HYYn tärkein tehtävä on valvoa opiskelijoiden etua yli-opistolla ja yhteiskunnassa. HYYn tekemä edunvalvon-ta on myös kansallisesti merkittävää, sillä Suomen yli-oppilaskuntien liiton resurssit ja pätevyys ovat rajalliset. Viime vuonna tehtiin edunvalvonnan kannalta tuhoisia päätöksiä, joiden aiheuttamat vahingot on korjattava. Edunvalvontatyöhön on annettava tarpeeksi resursse-ja ja kansainvälisistä asioista vastaavan työntekijän toi-mi on ehdottomasti palautettava.

3. Jäsenmaksua ei saa korottaa! Jäsenmaksun korottamiseen ei ole mitään syytä tässä ta-loustilanteessa. Mikäli tilanne heikkenee, talous on ta-sapainotettava ensisijaisesti vähentämällä menoja eikä korottamalla jäsenmaksua. Jäsenmaksua ei saa korottaa vain HYYn säästöpossun eli käyttörahaston kartuttami-seksi. Pitkällä tähtäimellä tavoitteena pitää olla kaikkien toimintamenojen kattaminen liiketoiminnan tuotoilla, jolloin jäsenmaksusta voidaan luopua.

4. Megafoni käyttöön! HYY on ainoa taho, joka saa yliopiston opiskelijoiden ää-nen kuuluviin yhteiskunnassa. Ylioppilaskunta ei ole eril-linen saareke, vaan aktiivinen yhteiskunnallinen vaikut-taja. Siksi HYY ei voi keskittyä vain suoraan opiskelijoita koskeviin asioihin, vaan sen on kyettävä ottamaan kan-taa laajemminkin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Yliop-pilaskunnalla on vaikutusvaltaa, jota ei saa jättää käyt-tämättä! Asioihin voi vaikuttaa vain ottamalla niihin voi-makkaasti kantaa. HYYllä pitää olla rohkeutta ottaa selvä kanta myös asioihin, joista ei vallitse opiskelijoiden kes-kuudessa täydellistä konsensusta.

5. Parempaa liiketoimintaa! HYY Yhtymä on olemassa ylioppilaskuntaa varten eikä ylioppilaskunta Yhtymää varten. Liiketoiminnan eettiset periaatteet eivät saa olla pelkkiä korulauseita mainok-sissa ja nettisivuilla, vaan ne on toteutettava käytännös-sä. HYYn ei pidä harjoittaa liiketoimintaa eettisesti kes-tämättömien yritysten kuten asekonserni Patrian kanssa. HYYn liiketoiminnan hallituspaikoilla sukupuolikiintiöt on säilytettävä. Yhtymän tuloskunto on saatava parem-maksi, jotta suurempi osa ylioppilaskunnan toimintame-noista voidaan kattaa liiketoiminnan tuotoilla.

6. Järkevää järjestöpolitiikkaa! Ylioppilaskunnan piirissä toimivat järjestöt ovat elintär-keä ja tavallisille opiskelijoille tutuin osa ylioppilaskun-taa. On tärkeää, että HYY tukee järjestöjä etenkin tajoa-malla tiloja niiden käyttöön ja tukemalla järjestötoimi-joita esimerkiksi koulutuksen avulla. Järjestöjen käytössä olevien tilojen määrä tulee säilyttää nykyisellään. HYYn on kohdeltava erilaisia järjestöjä tasapuolisesti. Suorien taloudellisten tukien on aina aidosti parannettava järjes-tön toimintamahdollisuuksia, ja järjestöjen on pyrittävä suurempaan taloudelliseen omavaraisuuteen. Suoria ta-loudellisia tukia on maltillisesti pienennettävä.

7. Tiukempi linja koulutuspolitiikkaan! HYYn on vaikutettava nykyistä voimakaammin yliopis-ton päätöksentekoon ja valtakunnalliseen koulutuspo-litiikkaan. Opetuksen laatua heikentäviin uudistuksiin ja suunnitelmiin ei pidä alistua, vaan niitä vastaan on tais-teltava ärhäkästi. Lukukausimaksukokeilut kansainväli-sille opiskelijoille pitää lopettaa heti kaikkialla Suomessa. Jäädytetty yliopistoindeksi on sulatettava välittömästi ja

riittävät resurssit yliopistoille turvattava. Korkeakoulu-jen hakujärjestelmien uudistus, joka tekee opiskelualan vaihtamisen vaikeammaksi, on peruttava.

HYYn pitää parantaa hallinnon opiskelijaedustajien yhteistyötä ja tukemista, jotta hallopedit pystyvät puo-lustamaan opiskelijoita nykyistä tehokkaammin. Yliopis-to yrittää esiintyä täysin epäpoliittisena toimijana, vaikka monet koulutuspolitiikkaa ja yliopistoa koskevat päätök-set ovat selvästi poliittisia. Niiden poliittisuus on tuotava avoimesti esiin ja asioista on käytävä keskustelua oikeilla nimillä. Yliopiston pitää rohkaista opiskelijoiden ja hen-kilökunnan yhteiskunnallista aktiivisuutta eikä pyrkiä ra-joittamaan sitä kuten nykyään. Poliittisille opiskelijajär-jestöille saatava yhtäläiset oikeudet toimia yliopistolla.

8. Perustulo! HYYn pitää asettua nykyistä voimakkaammin tukemaan riittävän korkeaa perustuloa, joka takaisi kohtuullisen toimeentulon kaikissa elämäntilanteissa. Perustulo rat-kaisisi monet nykyiseen perusturvajärjestelmään liitty-vät epäkohdat ja tekisi nykyisen puutteellisen opintotu-kijärjestelmän tarpeettomaksi.

Sairaslomakorvauksen saaminen KELAsta on tehtävä opiskelijoille nykyistä helpommaksi. Opiskelijoita ei saa pakottaa ottamaan opintolainaa kesäisin toimeentulo-tuen saamiseksi. Erityisesti perheellisten opiskelijoiden asemaa on parannettava. Lapsilisät eivät saa pienentää toimeentulotukea. HYYn pitää turvata lapsiparkin toi-minta myös tulevaisuudessa.

9. Inhimillinen metropoli! Pääkaupunkiseudun kunnat on yhdistettävä, jotta aluet-ta voidaan kehittää järkevästi nykyisen hyödyttömän kil-pailun sijaan. Helsingin onnetonta asuntotilannetta on parannettava lisäämällä kaavoitusta ja luopumalla järjet-tömistä autopaikka- ja keskipinta-alasäädöksistä. Kau-pungin on lisättävä merkittävästi omaa vuokra-asunto-tuotantoaan. Santahamina, Malmin lentokenttä ja muut hyödyttömässä käytössä olevat alueet on otettava asuin-käyttöön. Hyvinvointipalvelut on turvattava kaikille kan-salaisille ja sosiaali- ja terveyspalveluiden alibudjetointi on lopetettava.

10. Hiilineutraali Helsinki! Suomen ja Helsingin on oltava edelläkävijöitä ilmaston-muutoksen torjumisessa. Tuulivoimaa maalle ja merel-le! Pääkaupunkiseudulla on otettava tietullit viipymät-tä käyttöön ja niistä saadut rahat käytettävä julkisen lii-kenteen kehittämiseen. Lisää raideliikennettä ja pyöriä, vähemmän autoja! Julkinen liikenne on muutettava vä-hitellen maksuttomaksi. Rakentamisen energianorme-ja on kiristettävä ja rakentamisen pitää keskittyä raide-liikenteen varrelle. Suomeen ei pidä rakentaa lisää ydin-voimaloita eikä Helsingin Energian pidä osallistua niiden suunnitteluun. HYYn on muodostettava oma ydinvoima-kanta.

11. Unicafé! Jokaisen Unicafe-ravintolan on tarjottava joka päivä ai-nakin yksi täysin vegaaninen lounasvaihtoehto. Kasvis-ruoan monipuolisuutta ja ravintoarvoja on parannetta-va, ja siitä on tehtävä houkutteleva vaihtoehto muille-kin kuin kasvissyöjille. Eettiset ja ympäristökysymykset on otettava Unicafen toiminnassa tosissaan. Törkeim-mistä tehotuotannon ilmentymistä on luovuttava ko-konaan ja Unicafeissa on tarjottava vain reilun kaupan kahvia ja teetä.

12. Kulttuuria!Tällä hetkellä HYYn kulttuuritoiminta on ylhäältä päin ohjattua, eivätkä järjestetyt tapahtumat kiinnosta opis-kelijoita. Neukkumeiningistä on siirryttävä opiskelijoi-den oman kulttuuritoiminnan tukemiseen. Yhteisen ra-han syytäminen turhiin perinteisiin kuten Floran päivään on lopetettava.Vuosijuhlat on jatkossa pidettävä joka vii-des vuosi tai muutettava rennommaksi tapahtumaksi, josta olisi hupia myös opiskelijoille.

JäSeNmAKSUA eI OLe mITääN SyyTä KOROTTAA NyKyTILANTeeSSA.

JOS TALOUSTILANNe HeIKKeNee, BUdJeTTI ON TASApAINOTeTTAvA

eNSISIJAISeSTI LeIKKAAmALLA meNOJA.

edUNvALvONNAN ReSURSSIT ON TURvATTAvA JA KANSAINväLISISTä ASIOISTA vASTAAvAN TyöNTeKIJäN

TOImI pALAUTeTTAvA.

ONTTOJeN peRINTeIdeN LämmITTe-LySTä SIIRRyTTävä OpISKeLIJOIdeN

OmAN KULTTUURITOImINNAN TUKemISeeN.

Hyy vOI SAAdA OpISKeLIJOIdeN ääNeN KUULUvIIN vAIN OTTAmALLA

ASIOIHIN vOImAKKAASTI KANTAA.

ASUmISeN HINTA ON SAATAvA ALAS JA ASUNTOTUOTANTO KASvUUN. SOSIAALI-

JA TeRveySpALveLUT TURvATTAvA.

Sitoutumattoman vasemmiston vaaliohjelma 2012

LIIKeTOImINNAN eeTTISeT peRIAATTeeT eIväT SAA OLLA peLKKIä

KORULAUSeITA mAINOKSISSA JA NeTTISIvUILLA, vAAN Ne ON TOTeUTeT-

TAvA KäyTäNNöSSä.

1919

siTouTumaTon vasemmisTo eli Sit-vas on yliopistossa viihtyvä, iloisesti puolueisiin sitoutumaton kansalais-järjestö. Sitvas taistelee niin kaduil-la kuin kabineteissakin feminismin, demokratian, ekologisen vallanku-mouksen, toimeentulon sekä oikeu-denmukaisen yliopiston ja maail-man puolesta.

Yhdessä järjestämme porva-rin kiusaksi keskustelutilaisuuksia, mielenosoituksia, opintopiirejä ja kulttuuritilaisuuksia, unohtamat-ta toverillista hengausta. Liity säh-köpostilistalle ja tule mukaan toi-mintaan!

Vuosikokous 25.1.Täysinpalvellut vuoden 2011 hallitus antoi tilaa uudelle, mukana runsaasti uusia tyyppejä!

Talviseminaari Läyläisissä 10.-12.2.Uuden hallituksen ja toimijoiden initiointi järjestön sa-loihin. Paljon stormausta, hengausta, syömistä ja sauno-mista. Menossa mukana myös pahvi-Sauli!

Uusien ilta 22.3.Ruokaa, viiniä, uusia tyyppejä ja politiikkaa!

Kasviskekkerit 25.3.Sitvas mukana järjestämässä vuosittaista kasvisruokata-pahtumaa Uudella ylioppilastalolla.

Perustulolukupiiri aloittaa 26.3.Puolueiden perustulomallien tarkastelua ja perustulo-keskustelun analysointia. Mitä eroa on perustulolla ja kansalaispalkalla? Tuleeko perustulon olla kustannus-neutraali?

Avoin Kupoli 5.4.Vapaata hengausta, ilmaista ruokaa sekä lautapelien pelaamista hyvien tyyppien kanssa.Kenen joukoissa seisot? 19.4. Eksku Amos Andersonin poliittisen taiteen näytte-lyyn.

Vappumarssi 1.5.Sitvas mukana perinteisellä vappumarssilla, tällä ker-taa mukaan ehti myös lippu!

Thank you for the music 4.5.Eksku Kiasmaan.Punainen kookos: Perustulo 9.5.Sitvasin Punainen Kookos -keskustelutilaisuuksien sarja sai jatkoa, mukana keskustelussa HYYn halli-tuksen ja Vasemmisto-opiskelijoiden edustajia.

Ravintolapäivä 19.5.Lal Bandar -vegaaniravintolassamme huhkittiin hiki hatussa, vesi kielellä ja tunnelma korkealla!

Tulossa syksylläAvajaiskarnevaalitSitvas pitämässä pöytää ja esittelemässä toimintaansa yliopiston avajaisissa. Illalla jatkot Kupolissa!

Uusien ilta 18.9.Tervetuloa uusien iltaan Kupoliin! Luvassa Sitvasin esit-telyä, ruokaa ja viiniä.

Edustajistovaalien varsinaiset äänestyspäivät 6.-7.11.

Lisäksi tulossa myös perinteinen sieniretki, lukupiiri, te-atterieksku ja paljon muuta! Katso tarkemmin: sitvas.fi!

Sitvasin vuosi 2012:Mannerheim-piknik 4.6.Puolustusvoimain lippujuhlan kunniaksi pidetyllä perin-teikkäällä piknikillä nautittiin hyvästä säästä ja seuras-ta sekä kiljun ja valtiollisten symbolien tehokkaasta tu-hoamisesta.