toim

enpi

de |

2003

| si

tout

umat

on

vase

mm

isto

| o

bun

den

väns

ter |

inde

pend

ent l

eft |

vaa

linum

ero

here we go 10/15/03, 0:261

Päätoimittaja: Mikko Pylkkänen | Toimituskunta: Ilkka Hela, Elina Kervinen, Elias Krohn, Jenni Kyrönlahti, Juho Lindman, Esa Mäkinen, Ponyboy, Aija Salo, Riikka Taavetti, Jenni Uljas

Kiitämme: Jan Liesaho, Eetu KomsiUlkoasu ja taitto: Jesper Vuori, Anna Kervinen | Paino: Cosmoprint 2003

here we go 10/15/03, 0:262

Usein kuulee väitettävän, että Sitoutumaton vasemmisto on sisäisesti ris-tiriitainen nimi. Vasemmisto järjestömme nimessä tarkoittaa arvopohjaa ja ajatussuuntausta jonka perustana on aito tasa-arvo. Kaikilla on oltava oi-keus elää ihmisarvoista elämää kotitaustasta, varallisuudesta, sukupuoles-ta, rodusta tai uskonnosta riippumatta. Vasemmistolaisten arvojen ajami-nen ei ole puolueitten etuoikeus – olemme sitoutuneita arvoihimme, em-me puolueisiin.

Vasemmiston ajamista asioista yksi tärkeimmistä, ellei tärkein, on toimiva hyvinvointivaltio, joka takaa kansalaisilleen yhtäläiset oikeudet hyvään elä-mään. ”Hyvinvointivaltion ydin on maksuton ja tasokas koulutus ja tervey-denhuolto sekä riittävä sosiaaliturva. Mitätön opintotuki on osa samaa uus-liberalistista riistopolitiikkaa, kuin esimerkiksi pyrkimykset työttömyysturvan kaventamiseen”, lukee vaaliohjelmassamme. Jos on varaa alentaa veroja, niin miksei ole varaa taata perustoimeentuloa kaikille kansalaisille?

Sitvas perustettiin vuonna 1983 (vietämme siis juhlavuotta) 70-luvun jälkei-seen poliittiseen krapulaan ja vastapainoksi puolueiden broilerikoneistoil-le. Tarkoitus oli perustaa järjestö punavihreiden aatteiden ja ajatusten kas-vualustaksi. Tavoite on onnistunut hyvin. Kahdenkymmenen vuoden ajan meillä on vaikuttanut ja kasvanut toimijoita, jotka puhkuvat yhä punavihreää henkeä. Meitä ajaa eteenpäin – luomuporkkanoiden ohella – luja usko pa-remmasta maailmasta. Nykyään yrttimaatamme lannoitetaan enemmän tai vähemmän vapaamuotoisilla keskusteluilla, illanistujaisilla, aktioilla, leireillä ja ennen kaikkea tapahtumissamme hehkuvalla toverihengellä.

Työsarka vasemmistolaisella liikkeellä ei lopu kesken. Kuten järjestöjyrä Laura Tuominen usein toteaa: Maailmassa on virhe!

Jenni UljasPuheenjohtaja

jenni.uljas@helsinki.fi

MITEN VASEMMISTO VOI OLLA SITOUTUMATON?

Elokuussa Senaatintorilla järjestetty Global Balalaika Show oli vaikuttava, mutta samalla irvokas näytelmä. Mahtavat lavasteet, vip-aitiot ja sponso-reiden liehuvat liput toivat jostain syystä mieleen erään puoluekokouksen Nürnbergissä vuonna 1934.

Sponsorit! Kaupunki! Kansa!

Samaan aikaan kun nuorisotaloja lakkautetaan ja kulttuurin määrärahoja lei-kataan Helsingin kaupunki järjestää spektaakkelimaisia sirkushuveja kau-punkilaisille. Kunnia ja ylistys Roomalle.

Vapaata ja moniarvoista kulttuuria on vaikea mitata rahassa, siksi se on turbotaloudelle arvotonta. Kun kulttuuri on ahtaalla on ihminenkin ahtaal-la. Markkinadiktatuurissa kulttuuri on tuotantoväline ja kansalaiset kulutta-jia. Henkinen välimatka Senaatintorin balalaikan ja Nürnbergin lippulinnojen välillä ei lopulta ole kovin suuri.

Kulttuuri on aina ollut vasemmiston leipälajeja, samoin vallankumous. Vaa-livuonna 2003 Toimenpide tavoittelee näitä molempia.

Ajattelimme taittajan kanssa tehdä jotain ärsyttävää.Katsotaan mitä tulee.

Mikko PylkkänenPäätoimittaja

mikko.pylkkanen@helsinki.fi

»SANO EI HENKISELLE KÖYHYYDELLE»

here we go 10/15/03, 0:263

here we go 10/15/03, 0:264

Mitä helvettiä, onko se ihan pihalla?Kahvia. Ei sokeria, ei maitoa. Punaposkinen Anastasia

Laitila istahtaa oululaisen baarin penkille ja riisuu takkinsa. ”Oon esiintynyt tänään WTO-virkamiehenä, siksi tämä asu”, hän kommentoi pikkutakkiaan.

Laitilalla on edessään urakka, josta ei välttämättä pelkäl-lä sokerittomalla sumpilla selviä. Hän saa selittää yhdellä lauseella sen mitä kuuluu ja kuka käskee – mitä on politiik-ka, mikä on valtio ja miltä näyttää tulevaisuus. Aloitetaan kuitenkin siitä itsestään, aktivismista.

Aktivismi = ”Yhteiskuntavastuuta ja solidaarisuutta, kokemus siitä, että pitää pystyä vaikuttamaan asioitten suuntaan.”

23-vuotias Laitila on kokopäiväaktivisti. Arkipäivä on kir-joittamista, kokouksissa istumista, asiapapereitten lukemis-ta, sähköpostin kirjoittamista ja puhelimessa puhumista.

Työ on suureksi osaksi vapaaehtoista ja toimeentulo kii-kun kaakun. Välillä Laitila saa palkallisia kansalaisjärjestö-jen projektipestejä, välillä hän on työtön, siis tilastollisesti. Syksyllä alkavien käytännön sosiaalipolitiikan opintojen myötä alkaa opintotuen nostaminen.

Laitila kohentaa asentoaan puupenkillä ja ryhtyy kerto-maan aktivistiuransa alkupäivistä. Kaikki alkoi vuosia sit-ten Hämeenlinnassa, kun kaveri pyysi 15-vuotiasta tyttöä lähtemään mukaansa Antifan, antifasistisen liikkeen, koko-ukseen. Laitila lähti ja jäi sille tielleen. Sen jälkeen hän oli muun muassa mukana perustamassa Maan ystävien Hä-meenlinnan paikallisryhmää sekä aloittamassa uudelleen maailmankauppa Kirahvin toimintaa. ”Koin Antifassa en-simmäistä kertaa, että ihmiset ajattelivat asioista samoin kuin minä. Saatoimme vaihtaa ajatuksia. Se oli mielekäs keskustelufoorumi.”

Anastasia Laitilasta tuli vaikuttaja. Keinojen valikoima on monipuolinen, mutta perinteinen. Kirjoittaminen, mie-lenosoitusten järjestäminen ja niihin osallistuminen, opin-topiirien ja erilaisten keskustelutilaisuuksien organisointi ja ihmisten tapaaminen ovat hänelle tapoja saada sanan-sa kuuluviin. Tottelemattomuus on Laitilan mielestä peri-aatteessa ihan hyvä asia, riippuen kuitenkin siitä, mitä sillä tarkoitetaan. ”Ei lainvastainen toiminta ole välttämättä tuo-mittavaa. Kävelemmehän me punaisia päinkin. Väkivaltaa en kuitenkaan hyväksy. Haluan toimia niin, että voin esiin-tyä omalla nimelläni.”

Laitila korostaa, että tehokas asioitten ajaminen vaatii

useimmiten monia erilaisia keinoja. ”Paikkojen hajottamis-ta en katso hyvällä. Toki sillä saadaan aikaan keskustelua, mutta ei kovin myönteisistä lähtökohdista.”

Valtio = ”Keinotekoisesti rajattu alue, jonka sisällä pyritään hal-linnoimaan tietynlaisella, vallanpitäjistä riippuvalla ideologialla.”

Nykyisin Laitilan kotijärjestö on Maan ystävät.”Maan ystävät on tavallaan yhteiskunnallinen ympäris-

töjärjestö. Ympäristön ohella esiin nostetaan myös tasa-arvo- ja demokratiakysymyksiä, tarkastellaan myös syitä, jotka johtavat ympäristöongelmien syntymiseen.”

Ympäristökysymysten ohella ehtii muutakin. Tällä het-kellä Laitila pohtii ennen muuta kansainvälisen kaupan ra-kenteita. Globalisaatio, WTO ja EU:n kauppapoliittiset asiat askarruttavat. ”Se maailma ei ole helppo. Kauppa- ja talous-kysymykset edellyttävät aika paljon seuraamista ja opis-kelua”, Laitila sanoo, eikä kuulosta lainkaan vakuuttaval-ta. Puheessa nimittäin vilahtelevat tiuhaan Amsterdamin sopimukset, valkoiset kirjat, direktiivit ja yhteispäätösme-nettelyt.

Globalisaation pohtiminen sujuu, mutta entä valtio? ”Val-tio on aika hämmentävä yksikkö”, Laitila toteaa. Hän kat-soo pitkään baarin ikkunasta. Yhtäältä valtiollinen poliitti-nen toiminta on kuin shakinpeluuta. Nappuloita siirrellään paikasta toiseen ja peli vaikuttaa täysin irrationaaliselta. Toisaalta valtio on selkeä alue, jonka sisällä voi keskittyä toteuttamaan tietynlaisia tavoitteita mahdollisimman sel-keästi.

Periaatteessa Laitila kokee valtion vapautta rajoittavana. Toisaalta se on tarpeellinen. Ihmisillä on yhteisössä eläes-sään tietty vastuu yhteisistä asioista. ”En tiedä kuinka jär-jestelmä toimisi jos ei olisi valtion kaltaisia yksikköjä”, Lai-tila miettii. Hänen mielestään on myönteistä, että Suomessa kunnilla on paljon valtaa. Silloin hallinto on lähempänä ih-mistä kaikesta byrokratiasta huolimatta.”En ole oikeastaan päässyt vielä selvyyteen siitä, mitkä ovat välini valtioon”, Laitila naurahtaa.

Kansalaisyhteiskunnan ja valtion suhde on Anastasia Laitilan mielestä monimutkainen kysymys. Oikeastaan hän ei haluaisi puhua lainkaan kansalaisyhteiskunnasta, sillä hän käsittää kansalaisyhteiskunnan kaikkena muuna paitsi parlamentaarisena vaikuttamisena. Laitilan mieles-tä kansalaisyhteiskunnan käsitettä käytetään turhan usein viherpesutyyppisiin tarkoituksiin.”Monenlaisia päämääriä

ANASTASIA LAITILA SANOJEN VANKINA

NYT EI MENE HYVIN. IDEALISTIT OVAT PAHASSA PULASSA. KOKOPÄIVÄISESTI MAAILMAA PARANTAVA ANASTASIA LAITILA, KAIKKIEN AKTIVISTIEN ÄITI, EI OIKEASTAAN USKO, ETTÄMAAILMAA VOI PARANTAA

here we go 10/15/03, 0:265

6

pyritään oikeuttamaan sillä, että on muka keskusteltu kan-salaisyhteiskunnan kanssa. Sellainen puhe on tyhjää. Lop-pujen lopuksi on kuitenkin niin, että jokainen kansalaisjär-jestö edustaa vain yhtä pientä ryhmää, ihan samalla tavoin kuin yritys toimii vain tiettyjen taloudellisten intressien edistämiseksi.”

Laitilan mielestä valtiollinen toiminta ja kansalaisaktivis-mi tukevat toisiaan. Järjestötoiminnassa voidaan sanoa asi-oita suoremmin ja toimia ilman kaupantekoa. Valtiota taas tarvitaan yhteisten pelisääntöjen ylläpitämiseen. Puolueet tarvitsevat järjestöjä: ”Julkinen keskustelu on aneemista. Suomesta puuttuu sellainen kriittinen lehdistö, jonkalainen esimerkiksi Ranskassa on. Kansalaisjärjestöt ovat oikeas-taan ottaneet lehdistön roolin vallan kritisoimisessa.”

Politiikka = ”Arkipäivää ja miten siitä selviäminen järjestetään.”

”Olen aina pitänyt itseäni poliittisena henkilönä”, Laitila sa-noo ja siemaisee jo puolityhjästä kahvikupistaan. Hän on ol-lut ehdolla sekä vuoden 1999 eduskuntavaaleissa että kun-nallisvaaleissa vuonna 2000. Viime kevään eduskunta-vaalien alla häntä kosiskeltiin taas, mutta rukkaset tu-li. Puoluepolitiikka ei tuntunut oikeimmalta vaihtoehdol-ta. Laitila äänestää vihreitä ja on ollut puolueen ehdokkaa-na. Vihreät on tarjonnut vaihtoehdon ympäristöarvojen ja vasemmistolaisen ajattelun yhdistäjänä. Suvaitsevaisuus ja moniäänisyys ovat viehättäneet. ”En mä kuitenkaan sa-maistu oikeastaan mihinkään puolueeseen. Aina välillä ky-syn itseltäni, että onko ne lopulta kuitenkin aina vaan ne sa-mat pari tyyppiä, jotka todella vaikuttavat asioihin.”

Politiikka on Laitilalle pitkälti arkipäivän valintoja. Ja niitä voi tehdä parlamentaarisen järjestelmän ulkopuolella-kin: ”Edustuksellinen demokratia ei katoa, vaikka osa vai-kuttajista päättäisi toimia järjestelmän ulkopuolella.”

Hän korostaa, että valtiollinen järjestelmä asettaa tietyt lähtökohdat, joista politiikkaa tehdään. Poliitikot harvem-min kyseenalaistavat näitä normeja. Vaikuttamisen hiekka-laatikko on tarkkaan aidattu.

Laitila ei ole kuvien kumartaja. ”Ei minulla oikeastaan ole suurempia esikuvia, vaikka olisi kai helppoa sanoa, että Gandhi oli hieno ihminen.” Suomalaisista poliitikoista Anni Sinnemäki saa kuitenkin pisteitä. ”Anni on rehellinen. Se sa-noo todella ”en tiedä”, silloin kun ei tiedä. Sitä arvostan.” Suurimman arvon saavat silti kaikki ne ihmiset, joitten kanssa Laitila aktivistina päivittäin toimii.

Tulevaisuus = ”Seurausta siitä, mitä tänään tehdään.”

No niin. Monta sanaa on selitetty ja paljon puhuttu. Vielä on kysymättä tärkein. Miksi ihmeessä kaikki tämä työ?

”Perusluonteeltani taidan olla kyynikko. Koen, ettei asi-oitten suuntaa voi muuttaa”, Laitila sanoo ja kiertelee kysy-mystä. Tulevaisuus ei aktivistin mielestä näytä ruusuiselta.

Hämmennys on suuri. Ihminen, joka ei usko asioitten suunnan muuttamiseen, pyrkii siihen päivittäin. Laitilan tavoite on kuitenkin selvä. ”Haluaisin, että entistä useampi ihminen kokisi toimimisen olevan sekä mahdollista että vel-vollisuus. Haluaisin ihmisten tiedostavan paremmin mah-dollisuutensa valita ja kantavan vastuunsa näistä valinnois-ta. Siksi teen tätä työtä.”

Laitila näkee, että asioiden suunnan muuttaminen on vai-keaa ja hidasta. Uskon suurten muutosten olevan vaikeita ja pienet liikkeet eivät taas vaikuta muutoksilta. Ehkä tämä on vain se paradigmani, että kun oman työn tuloksia on vaikea nähdä, niin tuntuu siltä, etteivät asiat muutu.

Omaa tulevaisuuttaan Laitila ei osaa ennustaa. Hän saat-taa elää rauhallisessa pikkukaupungissa ja toimia paikal-lisissa liikkeissä. ”Seuraan jatkuvasti työssäni toisten tulevaisuuksia. Käsitys siitä, mitä voin tehdä oman tulevai-suuteni eteen, on jokseenkin hämärtynyt”, hän sanoo hy-myillen.

Anastasia Laitila= ”Itsepäinen hybridi.”

Kahvi on ehtinyt jäähtyä. Anastasia on puhunut viljalti ja vakuuttavasti. Vielä hän saa selittää kuka oikeastaan on Anastasia Laitila.

”Heidi Hautala keksi nimittää mua hybridiksi. Se kuvaa aika hyvin.” Hautalan kommentti syntyi tilanteessa, jossa piti löytää ympäristöjärjestöjen keskuudesta ihminen Suo-mesta YK:n kestävän kehityksen toimikunnan CSD:n koko-ukseen. Hybridimäinen politiikan ja aktivismin tunteva Lai-tila kykeni edustamaan monia tahoja samaan aikaan.

Anastasiaa kuvaa monitahoisuuden ohella itsepäisyys. ”Äiti on vaikuttanut aika paljon siihen, mitä polkuja olen lähtenyt kulkemaan. Kotona kasvatettiin myös siihen, että elämää on kunnioitettava sen kaikissa muodoissa. Itsepäi-syys puolestaan on minun muunnelmani suomalaisesta si-susta, sillä jaksaa.”

Laitila kiskoo pikkutakkiaan mustan topin päälle. Nyt alkaa todellinen toiminta, sillä WTO-virkailijan rooli ei ole tältä illalta loppuunnäytelty. Baarista Laitila kiireh-tii kohti toria ja WTO-aiheista keskustelutilaisuutta, johon hän osallistuu puhujana. Myöhemmin lauletaan ja naure-taan paikallisten järjestöjen jatkoilla. Jos ei muuten, niin ainakin tämän illan juhlissa maailma parantuu. Iloa kun ei ikinä ole liikaa.

Elina Kervinen

here we go 10/15/03, 0:266

6

Hillitön räntäsade. Seisomme eduskuntatalon portailla, edessä yli tuhat opiskelijaa huutamassa kauniita lupaile-ville kansanedustajille: ”Tekoja! Ei sanoja!”.

Viikossa järjestetty mielenosoitus opintotuen puolesta sai erilaiset ryhmät kerrankin puhaltamaan yhteen hii-leen. Poliittiset nuorisojärjestöt, poliittiset opiskelijajär-jestöt ja pääkaupunkiseudun ylioppilaskunnat sekä STTK:n nuorisovaltuusto riehaantuivat huhtikuun alussa esittä-mään vaateitaan hallitusohjelmaan.

Järjestelyt onnistuivat huolimatta tiukasta aikatau-lusta, kauheasta säästä ja kunnianhimoisesta tavoittees-ta kerätä kaikki tahot yhteen. Moni opiskelija oli elämän-sä ensimmäisessä mielenosoituksessa.

Yksi asia siis yhdistää opiskelijoita ja nuorisopoliitikko-ja läpi koko poliittisen värisuoran: opintotuki on kurjassa jamassa! Opintotuki on liian pieni mahdollistaakseen täy-sipainoisen opiskelun, asumislisä on ainakin Helsingissä lähinnä naurettava ja jos yrität parantaa elintasoasi, liial-linen työnteko estää opintotuen saannin.

Tyhmempi kuvittelisi, että yhteiskunnassa, jonka kilpai-lukyky puheissa perustuu korkeaan osaamisen tasoon, haluttaisiin antaa kunnolliset eväät opiskeluun. Vaan ei. Ennen eduskuntavaaleja opiskelijoille annettiin paljon lu-pauksia parannuksista, mutta oitis vaalien jälkeen Sailas ehdotti lainapainotteisempaa opintotukimallia.

Lainamalli vaikeuttaisi selvästi niiden opiskelijoiden ase-maa, joiden vanhemmat eivät tue taloudellisesti jälkikas-vunsa opintoja. Etenkin pienipalkkaisten tai huonosti työl-listävien alojen opiskelijat olisivat vaikeassa tilanteessa.

Toisaalta opiskelijoiden vaatimuksista löytyy isojakin ero-ja. Siinä missä oikeisto haluaisi ensisijaisesti korottaa tu-lorajoja, vasemmisto haluaisi nostaa opintotuen suuruut-ta. Muut sijoittuvat jonnekin välimaastoon.

Molemmissa kannoissa on selkeä ajatus. Tulorajojen nosto helpottaisi huomattavasti työssäkäyntiä opintojen

ohella ilman ongelmia opintotuen kanssa. Tuen nostami-nen vähentäisi tarvetta käydä töissä ja lisäisi näin mah-dollisuutta opiskeluun.

Ero selvenee vielä kun revitään auki opintotuen tar-koitus näissä ajattelumalleissa. Oikeisto näkee opintotu-en palkkana, kun taas vasemmisto sosiaalitukena. Tästä vinkkelistä katsottuna on loogista, että ensisijaiset tavoit-teet ovat erilaiset. Sosiaalituki kuuluu ensisijaisesti niille, jotka sitä eniten tarvitsevat (eli ei-työssä-käyvät opiskeli-jat) ja sillä pitää kyetä elämään.

Toinen suuri sosiaalipoliittinen kiistanaihe on asuminen. Siinä missä vasemmisto haluaa paljon halpoja soluasunto-ja, oikeisto haluaa yksiöitä. Vasemmisto näkee opiskelija-asuntotuotannon olevan sosiaalista rakentamista, jonka pyrkimyksenä on tuottaa mahdollisimman edullisia asun-toja opiskelijoille.

Kolmas, viime vuosina paljon esillä ollut mielipiteitä jakava asia ylioppilaskunnan (HYY) sosiaalipoliittisessa keskuste-lussa on ollut seksuaalivähemmistöjen puolesta lobbaami-nen. Siinä missä vasemmisto pitää seksuaalivähemmistö-jen oikeuksia tasa-arvoasiana ja ylioppilaskuntaa hyvänä vaikuttajana, oikeisto argumentoi usein, ettei asia kuulu yli-oppilaskunnan toimialueeseen opiskelijoiden etujärjestönä.

Niin, eihän yliopistolla homoja ole.

Usein väitetään, että eri ryhmiä HYY-politiikassa ei erota mikään muu kuin suhtautuminen ylioppilaskunnan kan-salaisjärjestörooliin ja sen painotuksiin. Olen eri mieltä.

Kansalaisjärjestöroolin lisäksi ryhmiä erottavat aina-kin painotuserot opiskelijoiden sosiaalipoliittisissa asiois-sa, joita on perinteisesti pidetty merkittävimpinä yhdistä-vinä tekijöinä. Ainakin poliittisilla järjestöillä poliittinen vakaumus tulee läpi ja näkyy kaikissa mielipiteissä. Luon-nollisesti.

Jenni Uljas

POLITIIKAN PAREMPI PUOLI

OPISKELIJOIDEN VAATIMUKSET EIVÄT OLE NIIN YKSIMIELISIÄ KUIN MILTÄ PÄÄLLEPÄIN NÄYTTÄÄ. NIIN SEKSUAALISTEN VÄHEMMISTÖJEN OIKEUDET KUIN OPINTOTUKIKIN AIHEUTTAVAT ERIMIELISYYKSIÄ.

here we go 10/15/03, 0:267

8

Vuonna 1999 kolmenkymmenenkahden Euroopan maan opetusministerit allekirjoittivat julistuksen, jonka avulla muodostetaan Euroopan korkeakoulualue vuoteen 2010 mennessä. Päätavoitteena on kilpailukyvyn ja liikkuvuu-den lisääminen muun muassa tutkintojen läpinäkyvyyttä parantamalla. Myöhemmin opetusministerit täsmensivät vielä kansainvälisen opiskelijajärjestön ESIBn aloitteesta, että tarkoitus ei ole kaupallistaa korkeakoulutusta tai har-monisoida koulutussisältöjä.

Bolognan prosessi määrittelee suuntaviivat, joiden puit-teissa Suomessa on otettu käyttöön kaksiportainen tut-kintorakenne: ensin suoritetaan kolme vuotta kandidaa-tin tutkintoa ja sitten kaksi vuotta maisterin tutkintoa. Tä-mä jaottelu vastaa jo nyt anglosaksisissa maissa käytössä olevaa jaottelua bachelor- ja master- tasojen tutkintoihin. Seurauksena on monissa maissa ollut se, että halutuimmat hakukohteet ja korkeatasoisimmat ohjelmat ovat nimen-omaan näitä master-tason ohjelmia. Mikäli korkeakoulu saa järjestää opetusta maisteriohjelmamuodossa, johtaa tämä käytännössä automaattisesti uuteen hakusykliin.

Suomessa tilanne on monimutkaisempi kuin vaikkapa Isossa-Britanniassa, koska ammattikorkeakoulu-uudis-tuksen jälkeen maassamme on kahdenlaisia korkeakou-luja. Briteissähän ammattikorkeakoulut olivat ensin eril-lään yliopistoista, mutta koska järjestelmä havaittiin se-kavaksi, nekin saavuttivat yliopiston aseman.

Ammattikorkeakouluissa suoritetaan Suomessa jo täl-lä hetkellä bachelor-tason tutkintoja. Ongelma on tieten-kin se, että ammattikorkeakoulututkinto ja kandidaatin-tutkinto eivät ole sisällöllisesti samankaltaisia. Tilannetta hankaloittaa paitsi ammattikorkeakoulujen välinen uu-tuudesta johtuva monenkirjavuus, niin myös duaalimal-lista johtuva tutkintojen vertailtavuuden puuttuminen. Monet Suomen yliopistoista tekevät yhteistyötä ammat-tikorkeakoulujen kanssa ja ovat myös aloittamassa omia maisteriohjelmiaan. Suomessa tämänkaltaisia ohjelmia on Helsingin lisäksi ainakin suunnitteluasteella Tampe-reella ja Jyväskylässä.

Helsingin kauppakorkeakoulu otti rohkean askeleen hy-väksyessään kokeilumielessä uuteen tieto- ja palvelutalo-uden maisteriohjelmaansa myös ammattikorkeakouluis-ta valmistuneita kaupan alan tradenomeja syksyllä 2002. Toimintatapa on samankaltainen kuin ison veden takana – ohjelmaan pyritään hyvin menneiden opintojen ja kan-didaatintyön avulla. Ohjelma on avoin bachelor-opinnot muissa maissa suorittaneille ja Suomen ammattikorkea-kouluista valmistuneille. Suomalaiset joutuivat tosin teke-mään Fullbrigh Centerin järjestämän kansainvälisen kau-pallisen alan korkeakoulukelpoisuutta mittaavan testin, à 200 dollaria. Maksuvälineenä sekki postissa Hollantiin tai mieluummin luottokortti.

Juho Lindman

TULEVAISUUDESSA YLIOPISTOTUTKINTOJAETAAN KAHTEEN OSAAN:KANDIDAATIN- JA MAISTERINTUTKINTOON.

MAISTERIOHJELMAT TULEVAT – OLETKO VALMISTUNUT?

here we go 10/15/03, 0:268

8

Kun minulta ensimmäistä kertaa kysyttiin, lähtisinkö HYY:n hallitukseen jäseneksi, epäilin vahvasti tehtävän mielekkyyttä. Työskentelin humanistisen tiedekunnan opiskelijapalveluissa ja olin oikeastaan vasta sitä kautta saanut selkeämmän kuvan HYY:n toiminnasta yliopiston sisällä. HYY:n järjestötoiminnasta olin saanut jonkinlais-ta kuvaa aine- ja tiedekuntajärjestömme kautta saadessa-ni opiskeluni ja järjestövaihteeni päälle, mutta HYY:n kes-kustoimiston väki ja vuosittain vaihtuvat hallitukset oli-vat jääneet etäisiksi.

Mielikuva HYY:n hallituksessa toimimisesta oli muo-dostunut opiskelijoiden keskuudessa kiertävistä värik-käistä kertomuksista, jotka olivat vähemmän mairit-televia tarinoita kännipäissä toikkaroinneista. Känni puolestaan oli saatu viinoilla, jotka oli maksettu maksa-millani pakollisilla jäsenmaksuilla. Tahtoisinko todellakin tuollaiseen toimintaan mukaan?

Muutaman kuukauden tarkkailun jälkeen HYY:n hallituk-seen lähteminen tuntuikin jo oikein mielekkäältä. Seurat-tuani sivusta hallituksen jäsenten työskentelyä huoma-sin, että hallituksen jäsenillä oli mahdollisuus tehdä niin paljon töitä kuin vain itsellä aikaa ja halua piisasi.

Keskustoimistolla virkamiehinä toimivat sihteerit sel-keästi kuuntelivat hallituksen jäseniä, eivätkä toimineet-kaan itsevaltaisesti hallitusta pahemmin kuulematta. Sihteerien lisäksi hallituksen jäsenet toimivat yliopiston hallintoelimissä ja työryhmissä jäseninä ja huomaamiin-sa epäkohtiin hallituksen jäsenet tarttuivat yllättävän te-hokkaasti. HYY:n mielipidettä kyseltiin ministeriöistä ja myös kaupunki otti ainakin nimellisen mielellään vastaan HYY:n ehdotuksia. Lisäksi hallitus toimi ylioppilaskunnan omaisuuden vartijana ja ohjasi yhtiökokouksena keski-suuren yrityksen, HYY-Yhtymän, toimintaa. Mahdollisuus vaikuttaa edes yhden yhtiön toimintakulttuuriin ja strate-giaan houkutti.

Kauteni ollessa puolessa välissä olen tyytyväinen ratkai-suuni lähteä HYY:n hallitukseen, vaikka ajoittain olen ol-lut kurkkua myöten täynnä ja turhautunut koko HYY:hyn. Hallituksen työskentelyyn on toki tuonut viinanhuurui-sia hetkiä erilaiset akateemiset juhlat ja lobbaustilaisuu-det, mutta huomattavasti villeinä huhuina liikkuvia pu-heita vähemmän.

Kevät oli työntäyteistä ja tunsin saavani jotakin myös aikaiseksi. HYY:n kehitysyhteistyöstä leikattiin edellisen vuoden budjettiriihessä rahaa, mutta huolellisen valmis-

OPISKELUJENI ALUSSA HELSINGIN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA, HYY, TUNTUI VARSIN KAUKAISELTA INSTITUUTIOLTA, JOLLE PITI PAKOLLA MAKSAA LIIAN ISO TUKKU RAHAA TIETÄMÄTTÄ, MITÄ RAHOILLEEN SAI VASTINEEKSI. HYY:N HALLITUKSEN JÄSENISTÄ PUHUTTIIN PYRKYRIPOLIITKON ALKUINA, JOITA EI OPISKELIJAN ARKI KOSKETTANUT.

REUNAMERKINTÖJÄ SYLTTYTEHTAALTA

Esa

Mäk

inen

here we go 10/15/03, 0:269

10

telutyön jälkeen saimme hallituksen toimintavaraukses-ta lisärahoitusta kehitysyhteistyöhön. Se oli voitto Sit-vasille, joka on kuuluttanut yhteisvastuun perään myös ylioppilaskunnan toiminnassa. Yksi suurimpia ilonaihei-tani on ollut myös nähdä sukukansatoiminnan tuovan konkreettista apua syrjityille sukukansoillemme Venä-jällä.

Toimeentulosektorilla kuohuntaa aiheutti Sailaksen pa-peri, jossa ehdotettiin opintotuen siirtämistä lainapohjai-seksi. Uljaksen Jennin kanssa saimme HYY:n lisäksi barri-kadeille muut ylioppilaskunnat, poliittiset nuorisojärjestöt ja ammattiliittojen opiskelijajärjestöjä. Onneksemme Sai-laksen paperi on tuntunut unohtuvan opintotuesta puhut-taessa, mutta syksyllä Eero Kurrin selvitystyö opintotuen kehittämiseksi tuo huolenaiheen, mutta myös mahdolli-suuden saada hallituksen ohjelmaan konkreettiset toimet opintotuen korottamiseksi. Tähän avuksemme valmistui elokuussa HYY:n toimeentuloselvitys, jota hioimme kesä-helteillä timmiin kuntoon. Syksyllä pitäisi myös lähettää SYL:lle ehdotus opintotuen uudistamiseksi. Josko vaikka kehittäisimme HYY:ssa patenttiratkaisun opiskelijoiden toimeentulo-ongelmiin?

Tasa-arvosektorilla valmistellaan HYY:n toiminnallis-ta tasa-arvosuunnitelmaa, jonka tarkoituksena on antaa HYY:lle valmiudet kestävään tasa-arvotyöhön ja työvä-lineet tasa-arvon toteuttamiseen koko ylioppilaskunnas-sa. Perheellisten opiskelijoiden asemaa helpottava lapsi-parkki on ollut pienoisessa vastatuulessa, mutta syksyllä pääsemme muuttamaan lelut ja hoitopöydät uusiin tiloi-hin Vironkadulle. Tasa-arvovastaavana hallituksessa olen tutustunut vammaisjärjestöihin, osallistunut Maailman AIDS-päivän suunnitteluun, puhunut GATS:ista ja sen tuo-mista uhista koulutusjärjestelmällemme ja kouluttanut ul-komaalaisille opiskelijoillemme tuutoreita.

Eduskuntavaalien alla HYY lähestyi kansanedustaja-ehdokkaita ja hallituksen kanssa järjestin päivätilaisuu-den Vanhalle, jossa tuotiin opiskelijoille tärkeitä kysy-myksiä esille. Ihaillen olen katsellut puheenjohtajamme tarmoa juosta tapaamisesta toiseen niin kaupungin kuin valtionkin päättäjien luokse mukanaan milloin sihteeris-tön tai hallituksen jäsen. HYY:aa kuunnellaan ja myös ar-vostetaan päättäjien taholla. Aikaa tapaamisille on tuntu-nut löytyvän yllättävän helposti kiireistenkin ihmisten kalentereista.

Syksy on vaalien aikaa. Yliopiston hallintovaalit työl-listävät ylioppilaskuntaa, jonka yhtenä velvollisuutena on saada mahdollisimman pätevät opiskelijat hallintoon ja li-säksi kouluttaa valitut opiskelijajäsenet tehtäväänsä. Sa-moin ylioppilaskunnan edustajisto vaihtuu kahden vuoden jälkeen uudeksi edustajistovaalien jälkeen. Hallituksen jä-senenä olen nähnyt, miten tärkeää on saada sellainen edustajisto, jota todella kiinnostaa ylioppilaskunnan toi-minta ja sen kehittäminen. Vaalien tulos myös ratkaisee, mitkä ryhmät istuvat seuraavina vuosina HYY:n hallituk-sessa.

HYY:ssa pystyy tahtoessaan vaikuttamaan opiskelijoiden hyvinvoinnin lisäksi laajempiinkin yhteiskunnallisiin ky-symyksiin. Yliopiston ulkopuolinen yhteiskunta on avoin kansalaiskeskustelulle ja -aloitteille. Tästä esimerkkinä on vastuulleni kuuluneiden hedelmöityshoitolakia ja eläk-keitä koskevien kannanottojen herättämä keskustelu se-kä Esa Mäkisen (Sitvas) edustajistossa läpiajama kannan-otto palestiinalaisten opiskelijoiden tilanteesta Israelissa. HYY:n hallitus on myös puolustanut voimakkaasti Lapin-lahden sairaalan säilyttämistä.

Osalle ryhmistä em. toiminta on vierasta ja sitä pide-tään turhana HYY:n resurssien hukkaamisena. Kannan-otoista saatua hyötyä on myös vähätelty. Kuitenkin mm. osa hedelmöityshoitolakia käsitellyistä kansanedustajista on jälkikäteen kertonut HYY:n kannanoton ja sen aiheut-taman äärikonservatiivien reaktion saaneen heidät uudel-leen pohtimaan mielipidettään.

Istuuko HYY:n palleilla vain CV-merkintöjä ja henkilökoh-taisia etujaan ajavia opiskelijapoliitikkoja? Joidenkin luot-tamushenkilöiden motiiveja voidaan lähestyä tuolta kan-nalta, varsinkin jos raa’an työn tekeminen ei tunnu heitä kiinnostavan. Suurin osa kohtaamistani HYY -aktiiveista on kuitenkin opiskelijoiden hyvinvoinnista ja yhteisestä hyvästä kiinnostuneita järjestöihmisiä, joiden motiivina on toimia mielenkiintoisessa työyhteisössä itselleen tär-keiden asioiden hyväksi. Mielipiteet ajettavista asioista ja niiden toteuttamisesta sitten vaihtelevat poliittisten ryh-mien ja henkilöiden välillä. Siksi on tärkeää, että punavih-reät tuulet kääntävät HYY-purtta vastaisuudessakin oike-aan suuntaan.

Jenni Kyrönlahti

here we go 10/15/03, 0:2610

10

”HYY:stä on nopeaa vauhtia tulossa punavihreiden hörhö-järjestöjen bulvaani”, lausui eräs edustajistotoverini vii-me keväänä Ylioppilaslehdessä. Vaikka olenkin pitkään ihaillut Kansallisten Ylioppilaiden sinnikkyyttä olla vää-rässä ja vähemmistönä, Anna Anttisen kommentti oli yli-oppilaskunnan biedermeier-porvariston pahin floppi tä-hän saakka.

Kenkä tuntuu puristavan siitä, että ylioppilaskunta te-kee muutakin kuin järjestää juhlia, valittaa opintotuen vä-häisyydestä ja jakaa tukea poliittisille opiskelijajärjestöille.

Sen kahden vuoden aikana kun olen ollut ylioppilaskun-nan edustajiston jäsen, HYY on ottanut kantaa niin pales-tiilaisten opiskelijoiden opiskelumahdollisuuksien turvaa-miseksi kuin parisuhdelain hyväksymisen puolestakin. Edustajiston kokouksissa on useampaankin kertaan käy-ty kiivasta periaattellista keskustelua: voiko ylioppilas-kunta ottaa kantaa muihinkin kuin suoraan opiskelijoiden asemaan liittyviin kysymyksiin.

Sitvas on aina ollut sitä mieltä, että kantaaottaminen kuuluu ylioppilaskunnan tehtäviin. Koska kaikki vaikut-taa kaikkeen, ylioppilaita ei voi keinotekoisesti rajata muun yhteiskunnan ulkopuolelle.

Ponsien elinkaari

Edustajiston asema on melko samankaltainen kuin kun-nanvaltuuston. Joka toinen vuosi ylioppilaskunnan jä-senet valitsevat 60 edustajaa, jotka käyttävät ylioppilas-kunnan korkeinta päätäntävaltaa.

Ponnet ovat olleet merkittävässä osassa omaa edusta-jantointani. Minulle on myös naljailtu aiheesta, ja sovitel-tu kapeille harteilleni ponsiautomaatin titteliä. Ponnella tarkoitetaan edustajiston esittämää vaatimusta, että yli-oppilaskunnan hallituksen pitäisi tehdä jotain. Käytännös-sä ponsiesitys on ainoa keino, jolla yksittäinen edustaja voi yrittää tehdä kannanoton koko ylioppilaskunnan nimissä.

Kun jätimme Jani Saxellin kanssa syksyllä 2002 pales-tiinalaisopiskelijoiden asemaa käsittelevän ponnen, sen muotoilu oli seuraava: ”Tämän ponnen hyväksyessään edustajisto velvoittaa HYYn hallituksen ottamaan kantaa palestiinalaisiin, erityisesti nuoriin ja opiskelijoihin koh-distuneita ihmisoikeusloukkauksia vastaan.”

Taustalla oli Israelin armeijan länsirannalla sijaitsevat Bir Zeitin yliopiston eteen rakentamat ja suunnittelemat

tiesulut. Ne olisivat tehokkaasti estäneet palestiinalais-nuoria käymästä yliopistollaan.

Tönkkö muotoilu ”tämän ponnen hyväksyessään...” joh-tuu ylioppilaskunnan säännöistä, jotka eivät anna edusta-jistolle mahdollisuutta tehdä suoria kannanottoja. Edusta-jisto hyväksyy ponnen, joka velvoittaa ylioppilaskunnan hallituksen muotoilemaan kannanoton. Hallitus käsittelee ponnen, ja joko merkitsee sen tiedoksi – hylkää – tai ryh-tyy toimiin ponnen sisällön toteuttamiseksi.

Palestiinaponnen ollessa kyseessä hallitus ryhtyi toi-miin. Kansainvälisten asioiden sihteeri Jussi Tanner muo-toili kannanoton, hallitus hyväksyi sen ja kannanotto lä-hetettiin tiedotusvälineille. Ennen ponnen hyväksymistä edustajisto keskustelee aiheesta, ja myös äänestää, jos joku vastustaa aloitetta. Palestiinaponnen kohdalla käy-tiin monituntinen, värikäs keskustelu, jossa vilahtelivat kaikki mahdolliset kliseet terrorismista syyskuun yhden-teentoista. Joku vaati myös suljettua lippuäänestystä, jon-ka tuloksena ponsi lopulta hyväksyttiin äänin 31–18.

Budjetti tärkeämpi

Edustajiston tärkein tehtävä on laatia ylioppilaskunnan vuosittainen budjetti, päivittää kahden vuoden välein omistajastrategia-asiakirja, nimittää hallitus ja ylioppilas-kunnan hierarkian ylimmät työntekijät.

Syksyisin pidettävä budjettiedari on ennen kaikkea pit-kä. Ennen kokousta budjetti käsitellään hallituksessa, ta-lousvaliokunnassa ja edustajiston valmisteluvaliokun-nassa. Koska valmisteluelimissä on jo edustajia kaikista ryhmistä, pahimmat kiistat on yleensä saatu jo selvitettyä.

HYY:n budjetti on noin kolme miljoonaa euroa. Talous on niin vahvalla pohjalla, että suuria kiistoja ei yleensä synnykään.

Edustajistoon tulee kuitenkin aina joitain muutosesi-tyksiä, joista sitten kiistellään ja äänestetään. Kuten ta-vallista, kun summat menevät yli 5 000 euron, kukaan ei käsitä niistä tuon taivaallista, ja kinastelu siirtyy pieniin summiin.

Edustajisto kumileimasimena

Edustajiston toiminnan kannalta on myös surullista, että isot asiat menevät läpi ilman keskustelua. Edaattorit anta-

PUNAVIHREÄN HÖRHÖILYN YTIMESSÄ

SITVASIN EDUSTAJISTORYHMÄN JÄSEN ESA MÄKINENKERTAILEE MITÄ YLIOPPILASKUNNAN EDUSTAJISTOSSA

ON TAPAHTUNUT KAHDEN VIIME VUODEN AIKANA.

here we go 10/15/03, 0:2611

12

vat liikaa valtaa valmisteluelimille, ja usein asiat tuodaan-kin edustajiston käsiteltäväksi sellaisessa sävyssä, ettei niitä muka voisi enää muuttaa.

Tällainen tilanne oli heti edustajistokauteni alussa, kun ylioppilaskunnalle valittiin uutta talousjohtajaa. Pieni työ-ryhmä oli päätynyt esittämään Linnea Mederiä, ja asia tuotiin edustajistolle vain vahvistettavaksi antamatta pal-joakaan sananvaltaa.

Meder valittiin, ja hän on ollut erinomainen valinta. (Edellinen lause osoittaa paitsi sisältönsä, myös sen että henkilösuhteiden vaaliminen on olennainen osa ylioppi-laskuntatoimintaa.)

Sitvasin ryhmän esittämä kritiikki kohdistui valin-nan valmistelijoiden toimintatapaan, mikä ei mielestäm-me ollut kovin demokraattinen. Edustajiston enemmis-tö oli samaa mieltä, ja se hyväksyi ponnen jonka mukaan samanlaisien valintaprosessien kohdalla pitäisi toimia pa-remmin.

Edustajiston jäsenet vaihtuvat kahden vuoden välein. Pelkään, että kun Mederille valitaan seuraajaa vuonna 2007, kaikki tämä on jo unohtunut.

Kähmintää kulisseissa

Yleensä henkilövalinnat ovat paljon enemmän edusta-jiston keskinäistä sumplimista, kähmintää ja äänestyk-siä. Kahden vuoden välein Ylioppilaslehdelle valitaan uu-si päätoimittaja, ja tapahtumassa on suuren urheilujuh-lan tuntua.

Päätoimittajien kannalta valintaprosessi on kauheaa rääkkiä. Ensin hallitus valitsee ehdokkaista kolmesta vii-teen parasta, jonka jälkeen kaikki edustajistoryhmät haas-tattelevat ehdokkaat. Lopulta pidetään valintaedari, jossa jokaisen ehdokkaan puolesta pidetään niin siirappisia pu-heita, että kandidaattien äitienkin korvat alkaisivat punot-tamaan. Lopuksi äänestetään.

Itse hallituksen valinta tapahtuu vuosittain. Edustajis-tovaalien jälkeen tai noin marraskuun puolivälissä ryh-mät neuvottelevat ja kähmivät keskenään edustajiston ulkopuolella henkilönimistä ja voimasuhteista. Asia sovi-taan tarkasti ennen kuin se tuodaan edustajistoon, ja sil-loin siitä yleensä äänestetään ilman suurempia mutinoita. Sitoutumaton vasemmisto on ollut nyt neljän vuoden ajan hallituksessa.

Opiskelijan lempijuomaa

Edustajiston virallinen toiminta rajoittuu yleensä Man-nerheim-salissa ja Vanhan ylioppilastalon musiikkisalissa pidettäviin kokouksiin. Epävirallinen toiminta on yleensä myös kelvollisen hilpeää.

Edustajat eivät saa palkkiota työstään, mutta silloin täl-löin kyllä valtiotieteilijöiden lempijuomaa, ilmaista viinaa. HYY:n vappuboolit ovat jo pitkään jatkunut traditio, jossa booli on pahaa ja sitä on liian vähän.

Enemmän viikottaista työtä vaativien paikkojen halti-joille järjestetään vielä vuosittain rapujuhlat, joissa syö-dään rapuja, juodaan Koskenkorvaa ja lauletaan snapsi-viisuja. Yleensä tilaisuudet päättyvät turmiollisesti.

Erityisen mieliinpainuva kokemus ulkoedustajistolli-sesta toiminnasta on Kansallisten Ylioppilaiden vappu-ratikka. Kansylaiset vuokraavat vuosittain raitiovaunun, jolla he ajavat ympäri Helsinkiä, juovat boolia ja palkitse-vat vuoden porvarin.

Kuvioon kuuluu mukaan lauluja, kuten ’Silmien väliin ryssää’, ’Kaikki hittihatit Töölönlahteen’ ja yllytyksen jäl-keen myös ’Horst Vessel’ saksaksi. Tiedättehän, ”Die Fah-ne hoch / Die Reihen fest geschlossen / S.A. marschiert / Mit ruhig festem Schritt”.

Sähköistä sapelinkalistelua

Värikkäimmät kiistat tapahtuvat myös edustajiston ulko-puolella. Edustajiston jäsenille on keskinäinen sähköpos-tilista, jolle ponnet ja muut esitykset yleensä lähetetään kommentoitavaksi. Koska listalla on myös kaikki vara-edustajat, mukana on hyvinkin värikästä joukkoa.

Koska keskustelu menee laajalle joukolle, se alkaa yleensä asiallisesti. Väännetään pilkkua ja argumentoi-daan perusteellisesti.

Toisaalta listalla raivoaa välillä hyvinkin kovasanainen verbaalinen sapelinkalistelu. Ulkopuolinen saattaisi kut-sua sitä jopa epäasialliseksi. Oma suosikkini on erään oi-keistolaisen varaedustajan vastaus listalla esittämääni Irakin sodan vastaiseen ponteen, jonka edustajisto myö-hemmin hyväksyi.

Kyseinen varaedustaja kirjoittaa nimensä: Norrman, Ville Norrman.

”Sitvas on tapansa mukaan täysin todellisuuden tuol-la puolen. Vaikka en varsinaisesti epäilekään etteikö va-semmistolainen edustajisto voisi mennä tekemään jotain näin typerää, toivoisin silti että edustajisto ymmärtäisi olla näin toimimatta.”

Ja loppuhuipentuma:”Buhahahah.. Puolueeton mielenosoitus toki, eihän täs-

sä poliittista agendaa ole vaan rauhaa ollaan puolustamas-sa? Irakilaisilla toki on vain niitä kuuluisia rauhanaseita, USA:n ohjukset sen sijaan levittävät sitä impperialismia.”

Esa Mäkinen

here we go 10/15/03, 0:2612

12

HYY-KIINTEISTÖTKILROY 56%

OPISKELIJAT ELI HYY:N JÄ-SENET

HYY-YHTIÖT:UNICAFE

YLIOPISTOKUSTANNUSUNI-IT

EDUSTAJISTO(PÄÄTTÄVÄ ELIN)

HALLITUS(TOIMEENPANEVA ELIN)

VALIOKUNNAT(VALMISTELEVA ROOLI)

SIHTEERISTÖPÄÄSIHTEERI

(PALKATUT TYÖNTEKIJÄT)

YLIOPPILASLEHDENKUSTANNUS OY

HYY-YHTYMÄN HALLITUS

EDUSTAJISTO

• JOKA TOINEN VUOSI VALITTAVA YLIOPPILASKUNNAN KORKEIN PÄÄTTÄVÄ ELIN

• EDUSTAJISTO KOKOONTUU NOIN KUUSI KERTAA VUODESSA

• VAALEILLA VALITAAN 60 VARSINAISTA EDUSTAJAA JA 120 VARAEDUSTAJAA

• SUURIMMAT RYHMÄT OVAT AINEJÄRJESTÖT 13:LLA JA OSAKUNNAT12:LLA PAIKALLA

• SITOUTUMATTOMALLA VASEMMISTOLLA ON6 PAIKKAA

HYY:N PÄÄTÖKSENTEKO

HYY JA EDUSTAJISTO PÄHKINÄNKUORESSA

here we go 10/15/03, 0:2613

here we go 10/15/03, 0:2614

KUUBAN MILJOONAT TOTUUDETTeksti ja kuvat: Riikka Taavetti

here we go 10/15/03, 0:2615

16TUSKIN MISTÄÄN MAASTA ON KERROTTAVISSA YHTÄ OIKEAA TOTUUTTA. KUUBAAN LÄHTIESSÄNI KUVITTELIN, ETTÄ JOKIN YHTENÄINEN

TOTUUS OLISI LÖYDETTÄVISSÄ, AINAKIN NUOREN SUOMALAISEN VASEMMISTOLAISEN TOTUUS. OLIN VÄÄRÄSSÄ.

here we go 10/15/03, 0:2616

16 Tuskin mihinkään maahan liittyy niin paljon olettamuksia ja uskomuksia, niin paljon pelkoja ja unelmia, kuin Kuu-baan. En juuri muista kylmän sodan aikaa, mutta luulen, että Kuubassa pystyin näkemään sen jäänteet – se mikä toiselle merkitsee suurinta unelmaa ja tasa-arvoa on toi-selle vapauden riistoa ja erilaisuuden kieltämistä.

Samoin itse puhuessani ja kirjoittaessani Kuubasta olen törmännyt kiinnostavaan ongelmaan: tuntuu, että omia sanoja on jatkuvasti sensuroitava ja sovitettava. Toisaalta yritän sovittaa puheeni siihen, mitä toisen oletan Kuubas-

ta ajattelevan, en aina halua viattomana matkamuistelu-na alkaneen tarinan päättyvän poliittiseen debattiin.

Kuubasta puhuessani noudatan myös merkillistä tasa-puolisuuden vaatimusta. Toisin kuin minkään muun maan kohdalla, Kuubasta on aina kerrottava samaan hengenve-toon sekä hyvä että huono asia. Näillä eri puolilla ei tar-vitse olla mitään tekemistä toistensa kanssa. Kun kertoo Kuuban ilmaisesta terveydenhuollosta, ei ole jostain syys-tä lainkaan epäloogista muistuttaa samalla Castron hallin-non keväällä toimeen panemista teloituksista.

KUVA 1: Ainakin propagandan ja aatteellisten kadunvarsimainosten tasolla Kuuban

puuttuvat resurssit on onnistuttu kääntämään pyrkimykseksi säästää luonnonvaroja.

Lähes joka kulmassa kehotetaan säästämään vettä tai sähköä. Kuubalaiset kuljetus-

muodotkin ovat varsin vaihtelevia: vanhoista jenkkiautoista Moskvitseihin ja uusiin län-

siautoihin. Toisaalta bussit, suuret rekkalavat täynnä matkustajia tai hevoskärryt eivät

nekään ole harvinainen näky. Kiinasta tilattiin Kuubaan myös miljoona polkupyörää,

kun Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen halvan itäöljyn saaminen saarelle loppui.

KUVA 2: Ennen vallankumousta suuri enemmistö kuubalaisista oli katolisia, ainakin

virallisesti. Nykyisin Kuuban yleisimmäksi uskonnoksi arvioidaan santeria, pyhimysten

tie. Se on syntynyt kristillisyyden ja afrikkalaisten orjien mukanaan tuomien heimous-

kontojen yhdistelmänä. Edelleen noin neljäkymmentä prosenttia kuubalaisista kaste-

taan katolisiksi ja valtion asenne uskontoon on muuttunut suopeammaksi. Kovin van-

hoillisuskonnollista Kuubasta ei tosin saa: esimerkiksi abortti on vapaa ja avioerot

yleisiä. Santeria-uskossa yhdistyvät katoliset pyhimykset ja afrikkalaisten pyhät hen-

get, orishat. Tarinoissa hämärtyy entisestään raja historiallisten henkilöiden ja myyttien

välillä – niin kuin raja olisi selvä eurooppalaisissa pyhimystaruissakaan. Kuubassa sa-

maan myyttiseen perinteeseen tuntuvat liittyvän myös tarinat vallankumoussankareis-

ta. Kuubalainen puhe historiasta ja nykypäivästä on kovin henkilöitynyttä, tapahtumat

kerrotaan ihmisten kohtaloiden kautta ja kriittisestikin maansa politiikkaan suhtautuvat

puhuvat usein lämpimästi Fidel Castrosta. Olisi aliarviointia sanoa, että Che Gueva-

ran palvonta saa Kuubassa uskonnollisia mittasuhteita.

KUVA 3: Kuubassa politiikka tunkee kaikkialle. On mahdotonta kirjoittaa tai puhua

Kuubasta sivuamatta jotenkin sosialismia, Castron hallintoa tai ihmisoikeuksia ja de-

mokratiaa. Jokaisella tuntui myös olevan mielipide politiikasta, eikä se juuri koskaan

ollut kritiikittömän myönteinen – ei ainakaan ulkomaalaisen kuullen. CDR:n, vallanku-

mouksenpuolustuskomitean, merkitys vaihteli kertojasta riippuen naapuriapupartiois-

ta naapurivalvontaorganisaatioon. Kun Yhdysvaltain hyökkäystä pelättiin, CDR:t saivat

aseet. Kukaan ei tosin kertonut, oliko ne jossain vaiheessa kerätty pois.

KUVA 4: Matkalla aloin miettiä, mistä puhumme kun puhumme ihmisoikeuksista.

Onko ihmisoikeuden loukkaus vain sananvapauden rajoittamista vai voisiko myös oi-

keus ruokaan olla ihmisoikeus? Kuubassa ei ainakaan minun tietojeni mukaan kukaan

kuole nälkään. Sekin on jo melkoinen saavutus yli neljäkymmentä vuotta kauppasaar-

rossa eläneelle köyhälle maalle. Keinot ruuan hankkimiseksi ovat moninaiset: sään-

nöstelykortti, torit, mustan pörssin dollarikauppa – sekä varmasti lukuisia muita keino-

ja, joista en ole edes tietoinen. Ihmiset oppivat selviytymään.

here we go 10/15/03, 0:2617

18

Väite: Jäsenenä Suomi pääsee osallistumaan päätöksentekoon

Jokunen vuosi sitten Mauno Koivisto ilmaisi ytimekkääs-ti vastustuksensa Suomen jäsenyydelle Natossa. ”Mitä me siellä teemme ja mitä me sieltä saamme? Me joutuisimme sellaisiin ratkaisuihin, joissa meillä on vielä paljon margi-naalisempi vaikutusmahdollisuus kuin EU:n sisällä.”

Natossa päätöksenteko on periaatteessa demokraattis-ta, mutta käytännössä Yhdysvaltojen painoarvo on mui-ta maita suurempi. Sen sotilasbudjetti on WTC-iskujen jälkeen kohonnut yli 400 miljardiin dollariin. Naton voi-masta suuri osa on Yhdysvaltojen voimaa, ja pelkästään se antaa Yhdysvalloille enemmän valtaa.

Naton konsensukseen perustuvalle päätöksenteolle var-jon heittää mahdollisuus käyttää sotilasliiton ulkopuolisia kanavia painostukseen. Yhdysvallat on esimerkiksi anta-nut sotilasapua Itä-Euroopan uusille jäsenmaille. Se tekee näistä maista myös herkempiä kuulemaan Yhdysvaltain toiveita. Samanlainen ilmiö oli nähtävissä myös YK:n turval-lisuusneuvostossa, kun Irakin vastaisesta sodasta sorvattiin päätöslauselmaa. Yhdysvallat painosti köyhiä Afrikan maita tuekseen antamalla ehdollisia lupauksia kehitysavusta.

Väite: Suomen puolustusmenot eivät kasva jäsenyyden myötä

Suomen armeijaa on vuosien saatossa tehty jatkuvasti Na-to-yhteensopivammaksi. Sotilasliiton vakiokalustoon kuu-luvat Hornetit, kartastoihin jo tehdyt muutokset ja tarvit-taessa yhteensopivat komentojärjestelmät tekisivät liitty-misestä melko nopeaa ja helppoa. Todennäköisesti suuria liittymävaiheen muutostöitä ei tarvittaisi, eikä kustannuk-sia tulisi. Toinen puoli on kuitenkin se, että Nato on suosi-tellut Itä-Euroopan uusille jäsenmailleen, että niiden tulisi nostaa sotilasmenonsa kahteen prosenttiin budjetista.

Tällä hetkellä Suomen armeija käyttää 1,3 prosenttia valtion budjetista. Vaadittava nousu olisi noin YK:n edel-lyttämän vuosittaisen kehitysavun luokkaa.

Väite: Naton rooli on muuttunut Neuvostoliiton hajottua

Kylmän sodan jälkeen suurvaltojen selkeä vastakkain-asettelu on poistunut. Naton on pitänyt kehitellä itselleen

uusia uhkakuvia ja syitä olemassaololleen. 90-luvun lopul-la sotilasliitolle määriteltiin uusiksi tehtäviksi hyökkäys-ten ja uhkien torjuminen, konfliktien ehkäisy ja kriisien hoito. Sotilaallisen puolen lisäksi Nato huomioi strategias-saan myös poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset ja ympäris-töön liittyvät asiat.

Kosovon pommitukset, rauhanturvaaminen Afganista-nissa ja portugalin metsäpalojen sammuttaminen ovat esi-merkkejä uudesta Natosta.

Maailmassa on tosin jo yksi järjestö, jolla on osittain sa-manlainen agenda: Yhdistyneet kansakunnat. Jos Nato ottaisi itselleen enemmän globaaleja tehtäviä, se saattaisi yhä useammin syrjäyttää YK:n. Kahden maailmanjärjes-tön keskinäisessä valtakamppailussa heikoimmassa ase-massa olevat valtiot eivät välttämättä olisi voittajia.

Väite: Kansanäänestystä sotilasliittoon liittymisestä ei tarvita

Suomen kansan enemmistö vastustaa Nato-jäsenyyttä.Naton puolestapuhujat vastustavat säännönmukaisesti kansanäänestystä. Kriititikot taas pitävät kansanäänestys-tä ainoana keinona torjua jäsenyys sotilasliitossa. Mikään laki ei vaadi kansanäänestyksen järjestämistä, ja eduskun-ta voi omalla päätöksellään liittää Suomen Natoon.

Jos kansan mielipide pysyy voimakkaan kielteisenä on yhdentekevää järjestetäänkö kansanäänestys – Natoon ei vain tällöin pitäisi demokratian nimissä liittyä.

Kansanäänestyksen vastustajat ovat sanoneet, ettei kansalle voisi antaa kaikkea sitä salaista tietoa, jonka Nato-jäsenyydestä päättäminen vaatii. Kansanedustajil-le tämä tieto voitaisiin antaa. Kyseessä on ehkä kuitenkin enemmän periaatteellinen, kansanäänestykseen itseensä liittyvä argumentti.

Väite: Natosta ei ole Suomelle lainkaan hyötyä

Suomella on yli 1 000 kilometriä maarajaa Venäjän kans-sa. Naapurimaistamme Venäjä on ainoa, jossa vallankaap-paus tai mahdollinen kriisi saattaisi laukaista sotilaallisen hyökkäyksen tai kansainvaelluksen. Tällaisessa tapauk-sessa Naton keskinäisistä turvallisuustakuista olisi Suo-melle hyötyä.

NATOILIJAN ABC

SUOMEN NATO-JÄSENYYS KOLKUTTELEE JO KANSAKUNNAN KAAPIN PÄÄLLÄ. TOIMENPIDE TARKASTELEE NATON PUOLUSTAJIEN JA VASTUSTAJIEN PERUSTELUITA.

here we go 10/15/03, 0:2618

18

Mahdollista on myös, että Natosta aidosti kehittyy vä-hemmän sotilaallinen organisaatio, jossa myös punavih-reillä arvoilla on sijansa.

Väite: EU:n yhteinen puolustus on Natoa parempi

Jokin aika sitten Ranskan entinen kulttuuriministeri Jack Lang visioi Euroopan unionille roolia maailmanval-tana. Langin mukaan Yhdysvalloille pitäisi luoda vastavoi-ma maailmassa, ja siksi EU:n pitäisi kehittää voimakas yh-teinen puolustus.

Realistit kuitenkin muistuttavat, että mahdollinen EU:n yhteinen puolustus nojaisi voimakkaasti Natoon ja sen sotilasrakenteisiin. Suuri osa EU-maista on jo Na-ton jäseniä, joten on epätodennäköistä, että ne haluaisi-vat ryhtyä luomaan kahta päällekkäistä puolustusjär-jestelmää.

Yhdysvalloilla tulee todennäköisesti aina olemaan jon-kinlainen rooli manner-Euroopan puolustuksessa. Mikäli Euroopan unioni ryhtyisi kehittämään itsenäistä, uskotta-vaa puolustusta, se merkitsisi melko varmasti sotilasme-nojen radikaalia kasvua, mahdollisesti jopa uutta varuste-lukierrettä.

Väite: Nato on tehnyt maailmalle pelkkää pahaa

Omalta osaltaan Nato on tuonut Eurooppaan sisäistä va-kautta. Yhteinen ulkoinen vihollinen on kenties taannut sen, ettei Euroopan mailla ole ollut aikaa keskinäiseen na-hinointiin. Euroopan taloudellisella integraatiolla on toki myös ollut voimakas rooli.

Kosovossa Naton pommitukset mitä ilmeisimmin lopet-tivat laajamittaisiksi kaavaillut etnisen puhdistukset.

Väite: Jäsenyys toisi ydinaseita Suomeen

Mitä luultavammin ei. Ainakin periaatteessa jäsenmailla on oikeus päättää tuodaanko sen maaperälle joukkotuho-aseita.

Vastakkaisena esimerkkinä on tosin Belgia, jossa ydin-aseita mitä ilmeisimmin on, hallituksen kielteisestä kan-nasta huolimatta.

NATOILIJAN ABCVäite: Puolueettomuudella ei ole virkaa nykymaailmassa

”Joko olet meidän puolellamme tai olet meitä vastaan”, kuuluu yksisilmäisyyden sotahuuto 2000-luvulla. Neu-vostoliiton hajoaminen on Naton puolustajien mielestä tehnyt itänaapuria varten ylläpidetystä puolueettomuus-linjasta tarpeettoman. Liittoutumattomuus ei nykytilassa ole enää paras tae Suomen turvallisuudelle, he väittävät.

Toisaalta vastustajat ovat esittäneet, että terrorismin vastaisen sodan polarisoimassa maailmassa puolueetto-muuden arvo on entistä suurempi. Konflikteissa, joissa suuret valtakeskittymät ovat osallisina, puolueettomien maiden rooli välittäjänä saattaa nousta entistä suurem-paan arvoon.

Harri Holkerin nimittäminen Kosovon väliaikaishallin-non johtoon lienee yksi osoitus siitä, että puolueettomuu-desta on hyötyä konfliktien ratkaisussa.

Väite: Turvallisuustilanne saattaa pitkällä aikavälillä huonontua

Kaikkea on vaikea ennustaa, etenkin tulevaisuutta. Jos turvallisuustilanne huononee merkittävästi esimerkiksi 30 vuoden kuluttua, on vaikea sanoa, onko sotilasliiton jä-senyydestä silloin enemmän hyötyä vai haittaa.

Jos turvallisuustilanne huononee Venäjän suhteen, jä-senyys Natossa saattaa olla perusteltu.

Jos sen sijaan rikkaan pohjoisen ja köyhän etelän vä-linen vastakkaisasettelu kärjistyy tulevaisuudessa sellai-seen pisteeseen, että se aiheuttaa sotilaallisia konflikteja, Nato-jäsenyydestä olisi Suomelle haittaa.

Väite: Sotilasliitossa Suomi pääsee kaltaiseensa seuraan

Nato-jäsenmaa Turkin humaani demokratia on tunnettu sananvapautta korostavasta ja vähemmisöjä kunnioitta-vasta asenteestaan jo vuosikymmenien takaa.

Kurdien oikeudet ovat maailmalla saaneet väistyä Tur-kin maantieteellisen aseman tärkeyden edessä.

Esa Mäkinen ja Mikko Pylkkänen

here we go 10/15/03, 0:2619

YLIOPISTOSIVISTYSTÄTulosvastuuajattelu ei sovi yliopistoon. Yliopiston keskeisimmät tehtävät ovat tutkimus, koulutus ja sivistys. Omalle erikoisalal-leen koulutettujen on osattava katsoa maailmaa myös laajemmas-ta näkökulmasta. Sivistys merkitsee ihmisen tulemista tietoiseksi itsestään ja maailmasta, jossa elää. Uusliberalistinen yliopistopo-litiikka korostaa liikaa muodollista koulutustehtävää sivistysteh-tävän kustannuksella. Tulosvastuuajattelu kapeuttaa paitsi opis-kelua, myös tutkimustoimintaa. Lyhytnäköinen, nopeisiin sovel-luksiin tähtäävä tutkimus kahlitsee luovuutta. Perustutkimus on korvaamatonta tieteen kehitykselle. Tutkimuksen tulosten tulee olla julkisia, kaikkien saatavilla ja arvioitavissa. Yliopiston rahoi-tus on turvattava julkisista varoista. Opetuksen ja tutkimuksen on oltava riippumatonta yksityisestä rahoituksesta.

ILMAISTA KOULUTUSTASuomalaisen hyvinvointivaltion yksi keskeinen periaate on jo-kaisen mahdollisuus kouluttautua itseä kiinnostavalle alalle va-rallisuudesta ja sosiaalisista lähtökohdista riippumatta. Täs-tä on pidettävä kiinni. Lukukausimaksut kaikissa muodoissaan ja opintoaikojen rajoittaminen on torjuttava jyrkästi. Myöskään opetusmateriaalit eivät saa maksaa ja kirjastosta on löydyttävä kurssikirjoja. Yksityiset yliopistot murentaisivat tasa-arvoisia koulutusmahdollisuuksia. Koulutusta ei pidä kohdella Maailman kauppajärjestön WTO:n kilpailusääntöjen alaisena markkinahyö-dykkeenä, eikä se saa sisältyä palveluiden kauppaa koskevaan so-pimukseen GATS:iin.

NIMETÖN TENTTIMINENOpiskelijoiden oikeusturvaa on parannettava tenteissä ja opinto-jen rekisteröinnissä. Nimettömään tenttimiseen on siirryttävä, ja sosiaaliturvatunnuksen sijaan on käytettävä muun muassa ikää ja sukupuolta ilmaisematonta opiskelijanumeroa.

OHJELMIEN VAPAUSYliopisto siirtyy liian hitaasti vapaisiin ohjelmistoihin, ja atk-ase-milla on vieläkin kaupalliset käyttöjärjestelmät. Vapaat ohjelmis-tot eivät ole pelkästään tekninen asia, vaan myös ideologinen va-linta. Vaadimme Linuxit työasemille Microsoftin tuotteiden sijaan.

OPISKELIJATOIMEENTULOErityisesti köyhimpien opiskelijoiden tilanne vaatii korjaamista. Korkeampi opintoraha ja riittävä, opiskelukytkennästä irroitet-tu asumistuki ovat välttämättömiä. Opintotukeen kuuluva opis-kelijoiden ateriatuki on pidettävä muuttuvien kustannusten ja nousevan aterian hinnan tahdissa. Opiskelijoille on myönnettävä toimeentulotukea samoin perustein kuin muillekin ihmisille. On väärin, että opiskelijat velvoitetaan elämään lainarahalla.

PERHEPerheelliset opiskelijat taiteilevat lastenhoidon ja opiskelun vä-lillä. Tiedekuntien ja laitosten pitää ottaa huomioon perheellis-ten opiskelijoiden tarpeet joustavasti. Yliopiston pitäisi lähteä mukaan ylioppilaskunnan lapsiparkkihankkeeseen. Lapsipark-kihanketta on jatkettava, tiedotusta lastenhoitomahdollisuudes-ta on tehostettava ja tarpeet lapsiparkin ympärivuotiseen toimin-taan on tutkittava.

TERVEYSOpiskelijoiden lisääntyneet mielenterveysongelmat johtuvat osak-si yliopiston ja työelämän tehokkuuspaineista ja jatkuvasta me-nestymiskilpailusta. Jonotusajat YTHS:n mielenterveyspalvelui-hin ovat sietämättömän pitkät, eikä pitkäkestoista terapiaa saa. Nyytin ja YTHS:n yhteistyötä pitää lisätä kuitenkaan sysäämät-tä vastuuta terapiapalveluista vapaaehtoisten harteille. Opiskeli-joiden käyntimaksuja ei saa korottaa. Hammashoidon saatavuut-ta pitää parantaa. YTHS:n yhteistyötä kuntien kanssa pitää lisätä niin, ettei opiskelijoita pallotella paikasta toiseen. Opiskelijalla pi-tää olla oikeus toimeentuloon ja asumiseen myös sairastuessaan ja riittävästi tietoa oikeuksistaan ja saatavilla olevasta avusta.

KOTIKohtuullisen asumisen ja toimeentulon yhtälö on opiskelijalle ny-kyään mahdoton. HOAS:n pitää ostaa rohkeasti vanhoja raken-nuksia opiskelija-asunnoiksi. Uusien asuntojen pitää olla kohtuu-hintaisia. HOAS:n tulee kokeilla uusissa kohteissaan ekorakenta-mista. Pääkaupunkiseudun kuntia pitää painostaa kaavoittamaan lisää tontteja uusille opiskelija-asunnoille. Kimppa-asumista tulee suosia: se on ekologista ja lisää sosiaalisuutta.

TASA-ARVO YLIOPISTOLLASUKUPUOLEN TASA-ARVOYliopiston tasa-arvoyhdyshenkilöiden verkosto on saatava toi-mimaan. Sukupuolten epätasa-arvo on todellisuutta myös aka-teemisessa maailmassa. Naiset saavat miehiä vähemmän palk-kaa jo opiskeluaikana tekemistään töistä, ja heidän on vaikeam-pi edetä urallaan kuin miesten. Miehiä suosivista käytännöistä, kuten kutsuprofessuureista, on eliminoitava niiden syrjivät piir-teet. Sukupuoliroolit rajoittavat myös miehelle hyväksyttyjä toi-minta- ja elämäntapoja. Yliopistolla ja opiskelijoiden kesken esiin-tyy myös seksuaalista häirintää. Se on vääristynyttä vallankäyt-töä, johon pitää puuttua heti. Sukupuolten väliseen tasa-arvoon kuuluu myös oikeus transsukupuoliseen identiteettiin. Kaikessa tasa-arvotoiminnassa on otettava huomioon transihmisten ase-ma, ja tasa-arvoyhdyshenkilöt on koulutettava kohtaamaan su-kupuolten moninaisuus.

SITVASIN VAALIMANIFESTI 2003

here we go 10/15/03, 0:2620

VAMMAISTEN OIKEUDETEri tavoin vammaiset opiskelijat on otettava paremmin huomioon yliopistossa sekä ylioppilaskunnan ja sen alaisten järjestöjen ti-laisuuksissa ja tiedotuksessa. Opiskelun edellytykset on turvatta-va luennoilla ja tenteissä. Verkko- ja muut palvelut tulee suunni-tella siten, että ne ovat yhtäläisesti kaikkien erityisryhmien saa-vutettavissa. Hymistely ja kannanotot eivät riitä. Vammaisille on luotava käytännön edellytykset osallistua niin bileisiin kuin bar-rikadeille nousuun.

SEKSUAALINEN MONINAISUUSMiespareille ja naispareille kuuluu yhtäläiset oikeudet nais-mies-parien kanssa, kuten oikeus adoptoida lapsia. Haluamme edistää lesbojen ja homojen sekä bi- ja trans-ihmisten näkymistä ja hy-väksymistä opiskelijoita lähellä olevissa yhteisöissä. YTHS:n hen-kilökunnan valmiutta kohdata muitakin kuin heteroseksuaalisia asiakkaita on parannettava koulutuksella.

MAAHANMUUTTAJATYliopistossakin esiintyy etnistä syrjintää ja rasismia. Maahan-muuttajaopiskelijoiden tarpeet on otettava paremmin huomioon yliopiston ja ylioppilaskunnan toiminnassa, esimerkiksi tiedotuk-sessa. Ylioppilaskunnan on otettava voimakkaasti kantaa rasis-mia ja kaikenlaista syrjintää vastaan. Ulkomaalaisten opiskelijoi-den työluvan saantia ja jäämistä Suomeen valmistumisen jälkeen on helpotettava.

SAMMA PÅ SVENSKA?HYY on kaksikielinen ylioppilaskunta. Käytännössä palvelua saa harvoin ruotsiksi. Ylioppilaskunnan ja HYY-Yhtymän pitää tarjo-ta enemmän ja korkealaatuisempaa tietoa palveluistaan ruotsik-si. Tiedekuntien on osoitettava riittävästi resursseja ruotsinkieli-seen opetukseen ja ohjaukseen.

YMPÄRISTÖPONNEKKAAMPAA YMPÄRISTÖTOIMINTAAKäytännön ympäristöasiat etenevät ylioppilaskunnassa etanan vauhdilla, vaikka ympäristöarvot näyttävät olevan meille kai-kille yhteisiä. Ratkaisu voisi olla ympäristösihteerin palkkaami-nen. Yliopiston pitää arvioida kaikkea toimintaansa ympäristö-näkökulmasta.

KAUPUNKI IHMISILLEKaupunkisuunnittelu on ympäristöpolitiikkaa, jolla on maailman-laajuisia vaikutuksia. Yksityisautoilun suosiminen pitää lopettaa. Helsinkiin on luotava kävelykeskusta ilman autotunnelia. Ensim-mäisenä askeleena kohti autotonta kaupunkia olkoon autottomat kampusalueet. Toimivat joukkoliikenneyhteydet ja kattava pyö-rätieverkosto erityisesti kampusten välillä ovat yliopiston ja yli-oppilaskunnan yhteinen etu. Ihannetulevaisuudessa joukkolii-kenne on ilmaista kaikille.

ENERGIANSÄÄSTÖÄ JA TUULIVOIMAAYmpäristömme ei kestä jatkuvaa kulutuksen kasvua. Yhteiskun-nan tulee panostaa aktiivisesti energiansäästön ja uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen. Ydinvoima on riski, jota emme halua ottaa, ja Helsingin kaupungin tulee irrottautua ydinvoi-malahankkeesta. Ylioppilaskunnan ja HYY-Yhtymän tulee lisätä ekosähkön käyttöä sekä olla energiansäästön ja ympäristöystä-vällisyyden edistämisen eturintamassa. Haluamme tuulipuiston pääkaupunkiseudulle.

ELÄINTEN VÄLINEELLISTÄMINEN LOPETETTAVAEläinten kohtelun epäkohdat ovat syntyneet ideologiasta, joka ei tunnusta eläimille minkäänlaista itseisarvoa. Geeniteknologian uudet menetelmät ovat lisänneet voimakkaasti esimerkiksi hiir-ten käyttöä tutkimuksessa. Yliopiston on sitouduttava koe-eläin-ten käytön vähentämiseen.

RUOKA ON POLIITTISTAUnicafen on tarjottava ensisijaisesti lähellä tuotettua ruokaa sekä luomu- ja Reilun kaupan tuotteita. Tehotuotannon törkeimmis-tä ilmentymistä, kuten broilerista ja viljellystä kalasta, on luo-vuttava. Yleensäkin lihan käyttöä Unicafessa on vähennettävä tinkimättä kuitenkaan opiskelijoiden valinnanmahdollisuuksis-ta. Ylikansallisten riistoyhtiöiden merkkejä ei ylioppilaskunnan ravintoloissa tarvita, eikä Unicafen tarkoitus ole toimia niiden myynninedistäjänä. Unicafen ei tule tavoitella voittoa.

YHTEISKUNTAVALTA KANSALLEElävät ja avoimet kansalaisliikkeet ovat demokratian elinehto. Edustuksellinen päätöksenteko ei yksinään riitä. Ihmisten vai-kutusmahdollisuuksia on kehitettävä esimerkiksi kansanäänes-tyksillä ja perustamalla kaupunginosavaltuustoja. Erityisesti ko-koontumis- ja sananvapaus on turvattava kaikissa olosuhteissa. Ihmisten tulee ottaa valta itselleen pääomilta ja markkinoilta, jol-loin vallankumous tapahtuu rauhanomaisesti ja ihmisten omasta tahdosta toistaiseksi jatkuvana prosessina.

HYVINVOINTITulevaisuuden ihanneyhteiskunnassa kaikilla on kylliksi hyvän elämän elämiseen ja jokainen tekee lähimmäistensä hyväksi kai-ken sen, mihin kykenee. Hyvinvointivaltion ydin on maksuton ja tasokas koulutus ja terveydenhuolto sekä riittävä sosiaaliturva. Mitätön opintotuki on osa samaa uusliberalistista riistopolitiik-kaa kuin esimerkiksi pyrkimykset työttömyysturvan kaventami-seen. On harhaanjohtavaa asettaa opiskelijoiden asiat vastakkain muiden pienituloisten etujen kanssa. Toimivassa hyvinvointival-tiossa sekä HOAS että YTHS olisivat tarpeettomia.

ALAS TALOUDEN DIKTATUURI!Globalisaatio etenee pääasiassa kapitalistisen talouden asetta-mien ehtojen mukaisesti, vaikka se on myös poliittinen, sosiaali-nen ja kulttuurinen ilmiö. Nyt sitä luonnehtii ylikansallisten yh-tiöiden ja epädemokraattisten kansainvälisten järjestöjen, kuten

here we go 10/15/03, 0:2621

WTO:n, keskuspankkien ja IMF:n, vallankäyttö ohi poliittisen pää-töksenteon. Suuren rahan ylivallan on loputtava. GATS-sopimus on torjuttava, hyvinvointi ei ole kaupan.

PAKOLAISUUSPakolaisuuden syyt juontavat usein juurensa länsimaiden talous- ja etupiiripolitiikasta. Puheet elintasopakolaisuu-desta on syytä heittää romukoppaan. Jokaisen maan vel-vollisuus on huolehtia omalta osaltaan maailman pako-laisista. Myös ihmiskaupan uhreja on kohdeltava kuten pakolaisia, ja heille on tarjottava turvapaikka. Pikakään-nytykset ja säilöönottokeskukset loukkaavat ihmisarvoa ja oikeusturvaa.

RAHAA KEHITYSYHTEISTYÖHÖNKöyhien maiden ongelmat johtuvat pitkälti maailmanta-louden epäoikeudenmukaisista rakenteista, jotka palve-levat länsimaiden taloudellisia etuja. Suomen säälittävät kehitysyhteistyömäärärahat on nostettava ainakin YK:n edellyttämään 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Köyhimpien maiden velat on annettava anteeksi. Kehitys-yhteistyömäärärahojen osuutta myös ylioppilaskunnan budjetissa on nostettava. Ylioppilaskunnan kehitysyhteis-työprojekteja on jatkettava.

RAUHAA!Turvallisuutta ei saavuteta varustautumalla, ”ennalta-ehkäisevillä” sotatoimilla tai kostoiskuilla. On toimittava aktiivisesti sellaisten sosiaalisten ja taloudellisten raken-teiden muuttamiseksi, jotka pitävät yllä eriarvoisuutta maailmassa. Sotateollisuuden ja asekaupan tukeminen on lopetettava. EU:n militarisointi ja Suomen ujuttaminen so-tilasliitto Natoon on pysäytettävä. Päämäärämme on kaik-kien armeijoiden lakkauttaminen ja maailmanrauha. Yli-oppilaskunta tehköön työtä rauhan puolesta esimerkiksi työllistämällä sivareita ja toteuttamalla kehitysyhteistyö-hankkeita.

YLIOPPILASKUNTAYLIOPPILASKUNNASTA VAIKUTTAJA!Ylioppilaskunnan pitää ottaa osaa yhteiskunnalliseen kes-kusteluun. Perisuomalaista konsensusta järkyttävät uu-det avaukset ovat aina olleet ylioppilaskunnan leipälaji. Ylioppilaskunnan tulee vaikuttaa aktiivisemmin pääkau-punkiseudun kuntien päätöksentekoon myös yhteistyöllä kansalaisjärjestöjen kanssa.

DEMOKRATIAAEdustajiston on muututtava kumileimasimesta aktiivisek-si toimijaksi. Edari voisi parhaimmillaan olla elävä keskus-telufoorumi, jossa asioista päätettäisiin avoimesti ja julki-sesti. Opiskelijan on voitava vaikuttaa ylioppilaskunnassa hyppäämättä broilerikoneistoon. Kaukaisempien kampus-ten palvelut ja opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet kai-killa kampuksilla on turvattava. Ylioppilaskunnan toimin-nasta on tehtävä läpinäkyvämpää, ja tiedotusta siitä, mitä kaikkea jäsenmaksulla saa, on lisättävä. Jäsenmaksua on

alennettava kuitenkaan vaarantamatta mitään ylioppilas-kunnan palveluista.

KULTTUURIAYlioppilaskunnan kulttuuritoiminta on piristynyt kiitettä-västi, ja perinteisetkin juhlat ovat saaneet uutta ilmettä. Ylioppilaskunnan tulisi panostaa erityisesti kokeelliseen taiteeseen, poikkitaiteellisuuteen ja mahdollisuuksien tarjoamiseen tuoreille kyvyille. Akateemisten pönötys-juhlien sijaan ylioppilaskunnan kulttuuritoiminnan pitää luoda mahdollisuuksia opiskelijoiden omille kulttuurihar-rastuksille.

PALVELUJAYlioppilaskunnan omistama HYY Yhtymä tuottaa paitsi tärkeitä opiskelijapalveluita myös ylioppilaskunnan toi-minnan perusrahoituksen. Tulevienkin opiskelijasuku-polvien toimintaedellytykset voidaan turvata ainoastaan huolellisella taloudenpidolla, samalla kuitenkin näyttä-en esimerkkiä eettisesti kestävästä liiketoiminnasta. Kai-ken yhtymän toiminnan tulee olla ylioppilaskunnan tasa-arvo- ja ympäristöperiaatteiden mukaista. Mahdollinen sijoitustoiminta ei saa vaarantaa opiskelijoille suunnattua palvelutoimintaa. Opiskelijoiden todellisia vaikutusmah-dollisuuksia yhtymän hallinnossa tulee parantaa.

YLIOPPILAAT, VALLATKAAOMAT TALONNE!Vanha ylioppilastalo on palautettava opiskelijoiden olo-huoneeksi ja kulttuuritilaksi. Yritystilaisuuksien sijaan Vanhalla tulee panostaa siihen, että opiskelijat kokisivat sen jälleen omakseen. Opiskelijahintaisen oluen, siiderin ja Reilun kaupan kahvin lisäksi myös asiakaspalvelua tu-lee kehittää. Vanha on luonteva paikka opiskelijajärjestö-jen ja ylioppilaskunnan järjestämille tapahtumille sekä muille pienimuotoisille voittoa tavoittelemattomille kult-tuuritapahtumille. Uuden ylioppilastalon on säilyttävä opiskelijoiden käytössä, vaikka kolmas ylioppilastalo ra-kennettaisiin. Järjestö- ja biletiloja ei pidä häätää Uudel-ta yritysten tieltä. Mannerheim-salin nimi on muutettava kulttuuriin ja yliopistoon kiinteämmin liittyväksi. Kol-mannen ylioppilastalon rakentamisessa on noudatettava ekologisia periaatteita. ”Uudella uudella” on huomioitava tilojen monikäyttöisyys ja liikuntavammaisten kulkumah-dollisuudet talossa.

here we go 10/15/03, 0:2622

here we go 10/15/03, 0:2623

24

Maailman kauppajärjestön WTO:n tavoitteena on sen pe-rustamisesta lähtien ollut kaupan esteiden purkaminen ja maailmankaupan asteittainen vapauttaminen. WTO aloitti toimintansa vuoden 1995 alussa Genevessä ja sen oli tar-koitus jatkaa siitä mihin Yleinen Tulli- ja Kauppasopimus GATT jäi. Järjestöön kuuluu nykyään 146 jäsenmaata.

WTO on hallitustenvälinen foorumi, mutta amerikka-laisilla ja eurooppalaisilla suuryrityksillä ja niiden etu-järjestöillä on vahva vaikutusvalta järjestössä. Keskeisiä taustavaikuttajia WTO:ssa ovat Yhdysvaltain Palveluteol-lisuuden Liitto USCSI, Euroopan Palvelutuottajien Fooru-mi ESF sekä EU:n ja Yhdysvaltain suuryhtiöiden yhteis-työjärjestö Transatlantic Business Dialogue (TABD).

WTO:ssa neuvotellaan useista kansainvälistä kauppaa va-pauttavista sopimuksista, kuten GATS (yleinen sopimus palveluiden kaupasta), TRIPS (sopimus kauppaan liitty-vistä tekijänoikeuksista), TRIMs (sopimus kauppaan liit-tyvistä investoinneista) ja Agreement on Agriculture (so-pimus maatalouden kaupasta). Näistä GATS vaikuttaa eniten jäsenmaiden mahdollisuuksiin tarjota julkisia pal-veluja kansalaisilleen.

GATS-sopimus kattaa kaiken kaupankäynnin, joka ei ensisijaisesti koske tavarakauppaa – viihdepalveluista ve-denjakeluun. Sopimus on WTO:n periaatteiden mukaisesti sitova ja jatkuva prosessi: GATS on muiden WTO-sopimus-ten tavoin ns. kehyssopimus. Tämä tarkoittaa sitä, että so-pimusta neuvotellaan jatkuvasti yhä kattavammaksi ja sitovammaksi. Tavoitteena on tietysti yhä suurempi pal-velujen kaupan vapauttamisen aste.

Julkiset palvelut kuten koulutus ja sosiaali- ja terveys-palvelut on perinteisesti ymmärretty Suomessa palvelui-na, joita valtio ja kunnat rahoittavat verorahoista ja joi-

den saatavuutta ne säätelevät taatakseen kaikille kansalaisil-le mahdollisuuden hyvinvointiin. WTO-virkamiehet ja hallitusten edusta-jat, EU:n kauppakomissaari Pascal Lamy mu-kaan lukien, vakuuttelevat jatkuvasti, että julkiset palvelut eivät kuulu GATS-sopimuksen piiriin. Vaikuttaa kuitenkin vahvasti siltä, että jäsenvaltioden mahdolli-suuksia tarjota julkisia palveluja halutaan vapaan kilpai-lun nimessä rajoittaa.

Julkiset palvelut on määritelty GATS-sopimuksessa hy-vin epämääräisesti palveluiksi ”joita ei tarjota kaupalli-sesti eikä kilpailtaessa yhden tai useamman palvelujen tarjoajan kanssa.” Tällainen määritelmä on hyvin tulkin-nanvarainen.

Sopimuksen puolustajat sanovat, että tämä sallii jä-senmaiden itse määritellä mitä palveluita ne haluavat vapauttaa. Tämä väite on kuitenkin selkeästi ristiriidas-sa WTO-virkamiesten lausuntojen kanssa. Myös GATS-sopimustekstissä sanotaan selvästi, että tavoitteena on vähitellen vapauttaa kaikki palvelut kilpailulle. GATS-so-pimuksen yhden keskeisimmän taustatoimijan Yhdys-valtain Palveluteollisuuden Liiton USCSI:n tavoitteena on ”kaupan maksimaalisen vapauttamisen saavuttamisesta kaikissa toimitusmuodoissa mahdollisimman laajalla pal-velusektorilla mitä pikimmin.” Jäikö vielä jotain epäsel-väksi?

GATS-sopimuksen asteittaisen vapauttamisen idea te-kee mahdolliseksi julkisten palveluiden jatkuvan painos-tuksen: jos tietyt julkiset palvelut eivät ole nyt vapautta-misvaatimusten listalla, mikään ei takaa etteikö niihin voitaisi puuttua myöhemmin. GATS:issa jäsenmaiden te-kemät sitoumukset jonkun palvelusektorin vapauttami-sesta ovat myös peruuttamattomia.

MAAILMA KAUPAN

MIKÄ IHMEEN WTO? ONKO GATS KISSANRUOKAA JA TRIPS RUOTSALAINEN OLUTPANIMO? ÄLÄ HÄTÄILE, TOIMENPIDE ANTAA POTKUSTARTIN MATKALLE MAAILMANKAUPAN KIEMUROIHIN.

here we go 10/15/03, 0:2624

24

GATS-sopimus ei tunnusta jä-senmaiden kansallista lainsää-

däntöä, ympäristösopimuksia, työn-tekijöiden oikeuksia eikä ihmisoikeuk-

sia. Vain kaupalliset edut merkitsevät. On täysin mahdollista, että GATS kohtelee näitä kan-

salaisten hyvinvoinnin kannalta elintärkeitä alueita kau-pan esteinä.

WTO:lla on mahdollisuus valvoa sopimustensa noudat-tamista ja asettaa pakotteita riitojenratkaisuelin DSB:n (Dispute Settlement Body) avulla. DSB valvoo, että valtiot eivät aseta kaupalle ”tarpeettomia esteitä”. Mitkä ovat tarpeettomia esteitä, se jää kulloisessakin riitatilanteessa DSB:n kauppapoliittisten asiantuntijoiden päätettäväksi.

Sillä miten palvelu on tuotettu ei ole myöskään mitään painoarvoa GATS:issa. Päinvastoin, julkinen valta ei saa esimerkiksi suosia ympäristöystävällisiä palveluja, kos-ka sekin WTO:n logiikan mukaan vääristää kilpailua. Täs-tä on jo olemassa DSB:n päätöksiä kiistoissa, joita voidaan pitää ennakkotapauksina.

Erityisen huolestuttavaa GATS-prosessissa on se, että eduskunta ei ole saanut nähtäväkseen alkuperäisiä asia-kirjoja, eikä siten ole pystynyt osallistumaan neuvotte-luiden kulkuun. Tilanne on hieman parantunut kansan-edustajien oman aktiivisuuden myötä, mutta eduskunta ei edelleenkään tiedä tarkasti mihin on sitoutumassa.

Epäonnistuneesta MAI-sopimuksesta on WTO:ssa otettu oppia. Asiakirjojen salaaminen ja päätöksente-on läpinäkymättömyys on nyt WTO:ssa talon tapa. De-mokraattisessa ja avoimessa prosessissa yksinomaan suuryritysten etuja ajavia päätöksiä olisi hyvin vaikea viedä läpi.

Mikko Pylkkänen

Ota selvää WTO:sta ja GATS:ista:

• www.globalisaatio.net/wto/index.htm• www.kaapeli.fi/kaikki_pelissa/• www.wto.org

• Susan George: Maailman kauppajärjestö kuriin• Jaana Airaksinen: Maailmankauppaa kaikille

Syyskuun 10.–14. päivä Mek-sikon Cancunissa järjestetyn WTO:n ministerikokouksen päättyminen tuloksettomana herätti ristiriitaisia tunteita.

Kaupan vapauttamista kiih-keästi ajavalle EU:n kauppako-missaari Pascal Lamylle neu-votteluiden kariutuminen oli karvas pettymys, mutta kehi-tysmaille se oli ensimmäinen suuri voitto. G21-ryhmittymäk-si voimansa yhdistäneet kehi-tysmaat kaatoivat maatalous-sopimuksen ja neuvotteluiden laajentamisen uusille alueille, koska heidän mielipiteitään ei haluttu kuunnella. Tapaus on historiallinen, sillä ensimmäistä kertaa kehitysmaat pysyivät yh-tenä rintamana Yhdysvaltain ja EU:n ankarasta painostukses-ta huolimatta.

Vaarana on tosin nyt se, että Yhdysvallat kyllästyy lo-puttomiin neuvottelukierroksiin ja alkaa toteuttaa omaa paljon agressiivisempaa kauppapo-litiikkaansa. Pitkällä aikavälillä se ei kuitenkaan ole edes Yh-dysvaltain etu.

Uusliberalistisen ideologian mukaan maailmankaupan va-pauttaminen johtaa automaat-tisesti kaikkien, myös kehitys-maiden hyvinvoinnin kasvuun. Mutta mitä vapaalla kaupalla

oikeastaan tarkoitetaan? Tasa-veroisuuteen ja avoimuuteen perustuvaa kaupankäyntiä vai suuryritysten vapautta mellas-taa mielensä mukaan? Jälkim-mäisten etua ajavat Yhdysval-tain ja EU:n poliittiset päättäjät eivät sokeassa markkinaus-kossaan tajua, että tällainen politiikka uhkaa lopulta myös markkinatalouden tasapainoa ja itsesäätelevyyttä.

WTO:n hyviä puolia ei pidä unohtaa. Monenkeskinen jär-jestelmä myös kauppapolitii-kassa on parempi kuin Yhdys-valtain ajama uuskolonialistinen järjestelmä. WTO on vain en-sin uudistettava perusteellises-ti. Järjestö tulee demokratisoi-da kansainvälisellä yhteistyöllä, jonka lähtökohtana on demo-kratian kunnioitus ja globaali yhteisvastuu. Sopimuksissa on sitouduttava noudattamaan ih-misoikeuksia ja ympäristösopi-muksia sekä jätettävä tilaa kan-salliselle päätösvallalle.

WTO:n ja suurpääoman liit-to on murrettavissa, koska nii-den valta perustuu harvain-valtaan eikä kansanvaltaan. Pessimismiin tai ”alistuneeseen realismiin” ei ole varaa eikä ai-hetta. Yhtiövaltakin kaatuu, jos riittävän moni niin tahtoo.

Mikko Pylkkänen

WTO demokratisoitava!

here we go 10/15/03, 0:2625

here we go 10/15/03, 0:2626

Ajatus Maailman sosiaalifoorumista syntyi muutama vuo-si sitten brasilialaisessa Rio Grande do Sulin osavaltiossa, joka on tullut tunnetuksi rohkeista demokratiakokeiluis-taan. Kun tutustuu osavaltion historiaan alkaa ymmärtää miksi sosiaalifoorumiliike sai alkunsa juuri sieltä. On jopa väitetty, että demokratia on Rio Grande do Sulissa pisim-mällä kuin missään muualla maailmassa.

Sosiaalifoorumiliike on alusta asti ollut etelävetoinen projekti. Se on eteläisen pallonpuoliskon huuto globaalia eriarvoisuutta vastaan. Tähän huutoon ovat vastanneet ensimmäisestä Maailman sosiaalifoorumista lähtien myös pohjoisen kansalaisjärjestöt ja monet virallisetkin toimijat.

Sosiaalifoorumeissa keskitytään rauhan, kehitysmai-den ja globaalidemokratian kysymyksiin. Sosiaalifooru-miliike on globalisaatiokriittinen, mutta se ei kuitenkaan vastusta globaalia ajattelua tai toimintaa. Tavoitteena on uusliberalismin nujertaminen ja oikeudenmukaisen globa-lisaation voitto.

Ensimmäisen kerran vuonna 2001 järjestetty Maail-man Sosiaalifoorumi on lyhyessä ajassa paisunut varsinai-seksi megatapahtumaksi, joka kerää tuhansia osanottajia eri puolilta maailmaa. Tämän vuoden keväällä kolman-teen foorumiin Porto Alegressa osallistui jo ennätykselli-set satatuhatta ihmistä.

Globalisaatiokriittisen liikkeen kärkihahmon Susan Ge-orgen mukaan sosiaalifoorumien ajatus on jotain täysin uutta ja ennen kokeilematonta.

”Tämä on globaalin kansalaisyhteiskunnan nousu. Sa-massa rintamassa ovat ammattiliitot ja ympäristöjärjes-töt, maanviljelijät, kirkot ja rauhanliike”, sanoo Suomen sosiaalifoorumissa keväällä puhunut George.

Huhtikuun 12.–13. päivä kokoontunut Suomen sosiaali-foorumi, joka järjestettiin tänä vuonna toisen kerran, on osa ympäri maailmaa järjestettäviä alueellisia tapahtu-mia. Tapahtuman toteutuminen Suomessa oli lukuisten kansalaisjärjestöjen, ay-liikkeen ja yksittäisten ihmisten yhteistyön tulos.

Foorumin teemat olivat tänä vuonna laajoja. Keskus-teluja käytiin rauhan ja sodan kysymyksistä vesikaup-paan ja hyvinvointivaltion tulevaisuuteen. Irakin tilan-teen vuoksi erityisesti sodanvastainen liike oli näkyvästi esillä.

Edellisvuoden tapaan foorumia edelsi pitkä ja vaiheri-kas valmisteluvaihe. Foorumin valmistelukokoukset pi-dettiin Suomen Elintarviketyöläisten Liiton Helsingin osaston tiloissa. Sitvas oli vuoden 2002 tapaan aktiivises-ti järjestelyissä mukana.

Tänä vuonna foorumin henki oli todella hyvä – monet seminaarit olivat tupaten täynnä ja ihmiset olivat muu-tenkin erittäin kiinnostuneita tapahtuman teeemoista. Foorumin odotetuimpia vieraita olivat Ranskan Attacin perustajiin kuuluva Susan George ja Tsetsenian tilantee-seen keskittynyt venäläinen ihmisoikeusaktivisti Anna Politkovskaja.

Avajaistilaisuudessa puhunut nepalilainen oikeustie-teen professori ja Maailman sosiaalifoorumin valmiste-luihin osallistuva Gobal Siwakoti toivotti kaikki terve-tulleiksi Intian Mumbaissa vuonna 2004 järjestettävään neljänteen Maailman sosiaalifoorumiin.

Sosiaalifoorumit ovat globaali muutosliike, joka osoittaa, että globalisaatio on paljon muutakin kuin kuvaus talou-dellisten suhteiden vapautumisesta ja kansainvälistymi-sestä. Se on myös kulttuuristen, poliittisten ja sosiaalis-ten suhteiden maailmanlaajuistumista. Sosiaalifoorumien menestys on suurenmoinen osoitus siitä, että globalisaatio ei ole vain uhkatekijä vaan myös suuri mahdollisuus.

Susan George on toiveikas: ”Uusi aika on selvästi alka-massa. Tärkeintä on, että ihmiset eivät enää usko siihen, että vaihtoehtoja ei ole.”

Mikko Pylkkänen

Susan Georgen kommentit ovat Kehitysyhteistyönpalvelukeskuksen Kepan www-sivuilta, www.kepa.fi

SOSIAALIFOORUMIT – GLOBAALIN KANSALAISYHTEISKUNNAN NOUSU

»MAAILMAN SOSIAALIFOORUMI ON KANSALAISYHTEISKUNNAN MERKITTÄVIN POLIITTINEN HANKE TÄLLÄ HETKELLÄ», SANOO KEPAN TOIMINNANJOHTAJA FOLKE SUNDMAN

Euroopan sosiaalifoorumi 200312.–15.11 Pariisissa

http://www.fse-esf.org/

Maailman sosiaalifoorumi 200416.–21.1 Mumbaissa Intiassa

http://www.wsfindia.org

Suomen sosiaalifoorumi 20043.–4.4. Helsingissä

www.prodemokratia.net/suomensosiaalifoorumi

Tee vastarinnasta globaalia!

here we go 10/15/03, 0:2627

Kalashnikov eli AK-47 rynnäkkökivääri on maailman suosituin sotilasase. Sitä on valmistettu Neuvostoliitossa ja monissa muissa maissa vuodesta 1946 lähtien lukuisina eri versioina yli 70 miljoonaa kappaletta. Asetta on käytetty laajalti lähes kaikissa sodissa, sisällissodissa ja konflikteissa viimeisen 50 vuoden aikana. Kalashnikov on tunnettu helposta saatavuudestaan ja toimintavarmuudestaan. Erityisesti sen helppokäyttöisyys on saanut kiitosta loppukäyttäjiltä.

Lapsikin osaa käyttää sitä.

Hungary 1956Vietnam war 1964–1975Guatemala civil war 1960–1996 African civil wars 1960–Cambodian redterror 1975–1979 Afghanistan 1979–1989Peking 1989Ruanda genocide 1994 Bosnia-Hertzegovina 1992–1996

And still going strong…

KALASHNIKOVWORLD CHAOS TOUR

here we go 10/15/03, 0:2628

Kirjoitan polvet särkevinä ja reisilihakset tukossa. Por-taiden laskeutuminen tekee tiukkaa. Juostuani elämä-ni toisen puolimaratonin olen mielestäni hiukan sankari. Itse on jälleen voittanut itsensä. Tankkaus onnistui. Yli-tin maaliviivan toiseksi viimeisenä naisten yleisessä sar-jassa.

Joskus muinoin en koskaan erityisemmin riemuinnut ruumiillisesta vaivannäöstä. Edelleenkin rajojeni etsin-tä päättyy yleensä hyvissä ajoin ennen tullia. Olen kui-tenkin alkanut ottaa haltuun urheilijan kieltä ja roolika-lustoa. Satunnaisia kesäkuulumisia kertoessani sujautan mielelläni sekaan pari avainsanaa: Kokeiltiin tuossa jou-siammuntaa ja melontaa, sain juuri laskuvarjolupakirjan, maraton oli pakko perua kun nivelet eivät kestä.

Liikunnan harrastaminen on nykyisin tärkeä osa iden-titeettiäni. Haluan samaistua niihin itsekurisiin ihmisiin, joiden elämässä monipuolisilla urheiluharrastuksilla on keskeinen sija. Liikunta on sitä paitsi mielestäni tärkeä yhteiskuntapoliittinen kysymys, joka akateemisissa va-semmistopiireissä sivuutetaan usein kevyesti. Päätin siis kirjoittaa liikunnasta kolumnin, jossa pohtisin tervehen-kisen liikunnan harrastamisen, itsehallinnan pyrkimyk-sen ja feministisen yhteiskunta-analyysin ristipaineita.

Viimeistään luettuani Lotta Sonnisen artikkelin Hyvin-vointi on taistelulaji (Tulva 2/2003) minua alkoi hävettää. Enkö vain yritäkin olla liikuntaintoilussani taas jotaku-ta toista parempi, vaikka itse olen todellisuudessa joutu-nut fitnesslehtien ansaan? Nykyinen minäni voisi luetel-la deitti-ilmoitukseen liudan trendikkäitä harrastuksia, mutta vetäisi samalla päälleen tiedostavien ihmisten oi-keamielisen närkästyksen ja halveksunnan pinnallisuut-tani kohtaan. Urheiluhan ei ole neutraalia endorfiinien bongailua, vaan arvoasteikolle asettuvaa ja sukupuolitet-tua. Edelleenkin, vaikka haluan profiloitua energisenä ja raittiina kuntoliikkujana lajeissa, joita voi harrastaa ku-lahtaneissa verkkareissa.

Vilpitön liikunnan harrastaja on varmasti olemassa. It-sekin olen satunnaisesti sellainen. Vasemmistofeminis-

tin näkökulmasta liikunta ja urheilu kuitenkin latautuvat merkityksillä. Poliittinen ja henkilökohtainen kieltäyty-vät luopumasta toisistaan. Mieleen nousevat tukisanoiksi ulkonäköfasismi, kaupallisuus, välineurheilu, individua-lismi ja maskuliiniset ihanteet. Yhteiskuntakritiikkiä voi esittää urheilun piiristä loputtomasti. Miksi Urheiluruu-dussa näytetään niin paljon moottoriurheilua ja miesten jalkapalloa? Miksi miesten ottelu on aina ottelu, ja naisten ottelu aina naisten ottelu? Miksi urheilupaikkojen raken-taminen saa tuhota ympäristöä? Miksi Stadion katetaan vaikka köyhät ja sairaat riutuvat leikkausjonoissa? Mik-si raha ratkaisee?

Toisaalta ideologinen ekologisen elämäntavan vaatimus asettaa omat norminsa, jotka lähestyvät omalta suun-naltaan terveysintoilua. Hyötyliikuntaa olisi jaksettava jalan ja pyörällä, lautaselle terveellisiä kotimaisia kas-viksia eksoottisten maitokahvien sijaan, harrastuksik-si joogaa ja capoeiraa löhöilyn sijaan, kehonsa parhaiten hallitseville vegaanimaraton kerran vuodessa. Asketis-min sivutuotteena rasvaton keho ja sopusuhtaiset lihak-set, joita voi esitellä barrikadeilla ilman paitaa. Kaunii-ta ihmisiä ei vasemmistopiireissäkään katsota kieroon, vaikka poliittiseen oppiin kuuluu ulkonäköihanteiden ja niitä ylläpitävien mainosten, lehtien ja tangomarkki-noiden jyrkkä kritiikki, ja vaikka deittipalstoilla vaalit-tujen ihanteiden pilkka käy puolustuspuheenvuorosta kuppilaelämälle.

Kun liikun, liikun naisena, feministinä, vasemmistolaise-na, hyvästä ruoasta ahmimiseen asti pitävänä lyhytjalkai-sena sisätyöntekijänä. Joskus tahallinen oman ruumiinsa rasitus on sen näyttämistä, että urbaani eläin pärjää esi-äitien marjamailla. Tai sitten satunnaista painia mork-kiksen kanssa. Usein siihen liittyy haltuunottoa: minäkin voin tehdä näin, juosta, pelata, lukea karttaa ja vaihtaa jarrupaloja, tissit heiluen. Jos haluan. ”Itseäni varten.” Hyviä tekosyitä on harvassa. Tämä ei toivoakseni ole pa-tologista.

Aija Saloaija@iki.fi

HIEN KATHARSIS

here we go 10/15/03, 0:2729

30

TEKNOLOGINENON POLIITTISTAErilaiset vimpeleet ovat muovanneet länsimaisen yhteis-kunnan. Emme pysty hylkäämään mukavan elämän tuo-nutta tekniikkaa, mutta voimme kysyä onko kaikki tekno-logia tarpeellista tai kuinka hyvin erilaiset ratkaisut kun-nioittavat luontoa ja ihmistä. Aiemmin työkalut tehtiin välittömiin tarpeisiin, kuten mylly jauhamaan jyvät. Teol-listumisen jälkeen tarpeet ovat kuitenkin käyneet melko epäsuoriksi. Vaarana voisi olla että tekniikasta tulee hil-jalleen välineen sijasta itseisarvo.

Yleensä samat tahot, jotka tekevät tekniikkaa ovat ar-vioimassa sen mielekkyyttä ja maalaamassa kuvia tule-vaisuuden älykodeista tai fiksuista autoista. Mahtaakohan omista luomuksista tulla liian rakkaita arvosteltavaksi? Yleensä teknisten ratkaisujen todellinen arvo pystytään mittaamaan vasta sovellusten yleistymisen jälkeen. Diplo-mi-insinöörien villit unelmat ovat saaneet jotkut ajattele-maan, että tekniikka kehittyy ihmisestä riippumatta. Aja-tus vetten päällä vaeltelevasta teknologiasta, joka määrää ihmiskunnan kohtalon, on falski. Mikään keksintö ei synny ilman tekijää, eikä tutkimusta voi tehdä ilman resursseja.

Polittisiin ongelmiin pyritään hakemaan teknistä ratkai-sua toisinaan vaikka väkisin. Maailman nälkäongelmaan pitäisi mielestäni hakea ratkaisua politiikan keinoin, läh-tien ruoan tasaisemmasta jaosta aina kauppapolitiikkaan asti. Geneettisesti muunnellut elintarvikkeet ovat ratkai-sevinaan nälkäongelman ihan kuin itsestään. Politiikassa liikutaan valta- ja omistussuhteiden riitaisalla maaperäl-lä. Poliittisesti väärä ratkaisu sotkisi kuviot, joita tietyt ta-hot ajavat. Geeniteknologiaan satsanneille suuryrityksil-le voisi käydä köpelösti, jos ne eivät saisikaan pelastajan tuottoisaa roolia.

Vaikka bioteknologian tutkimukseen ja sovelluksien ke-hitykseen sijoitetaan suuria summia rahaa, hyödyllisten keksintöjen ei välttämättä tarvitse olla kovinkaan moni-mutkaisia. Tekniikka Elämää Palvelemaan -kansalaisjär-jestö on vienyt kehitysmaihin aurinkokeittimiä. Aurinko-keitin on musta astia, johon ohjataan paljon auringonva-loa heijastavin materiaalein. Keitin toimii valitettavasti vain auringossa, mikä asettaa tiettyjä kulttuurillisia ra-joituksia. Lämpimissä maissa ruokailu ajoittuu iltaan, ja ulkona valmistettu ruoka mielletään yleensä jaettavaksi ohikulkijoiden kanssa. Vaikka keittimen käyttö toisi on-gelmia, naisten ei tarvitsisi käydä enää hakkaamassa polt-topuita ennen ruoanlaittoa.

Aurinkokeittimien kaltaiset suhteellisen halvat vimpai-met jotka eivät meille kelpaa, eivät toisinaan kelpaa kehi-tysyhteistyöprojekteillekaan. Kehitysmaihin olisi paljon mukavampaa viedä vaikkapa kunnon kalustoa, esimer-kiksi langattomia verkkoja. Samalla kehitystyöhön tarkoi-tetut rahat pysyisivät suureksi osaksi rikkaissa maissa ja muuntuisivat näppärästi vaikkapa Nokian tukemisek-si. Toisaalta pitää muistaa myös, että korkean teknologian vienti köyhiin maihin asettaa tiettyjä kulttuurillisia rajoi-tuksia. Esimerkisi jos sähköä ei ole ja väestö on lukutai-dotonta. Toki korkean teknologian tuotteet ovat jo tulleet köyhien maiden keskiluokan ulottuville ympäri maailman, mutta koulutuksen osuutta köyhien maiden kehityksessä ei saa vähätellä.

Ennen pyrittiin saamaan haltuun maata, nyt kahmitaan omaksi tietoa ja tekijänoikeuksia. Olisi tietysti jaloa jos te-kijä saisi korvauksen ja meriittiä työstänsä, mutta tuntuu, että nykyisessä ”älyllisessä omistajuudessa” on paljon haittapuolia. Tavaran omistus on sidoksissa tavaraan it-seensä, mutta esimerkiksi tutkimuksen salaus on haitaksi koko tiedeyhteisölle. Idea ei kulu siitä, että sitä käytetään, toisin kuin vaikkapa kengät.

Patenteilla pyritään takaamaan omistusoikeus keksin-töön. Patentit koskevat yleisesti sovelluksia eivätkä ide-oita, mutta patentoitavien asioiden joukkoon on ahdettu aikojen kuluessa hyvinkin erilaisia asioita ohjelmistonpät-kistä kasveihin. Tanssiliikkeitäkin on yritetty patentoida, ikiliikkujien lisäksi. Patentit ovat pääasiassa rikkaiden maiden yritysten käsissä, ja niitä käytetään usein mono-poliaseman hankkimiseen tietyllä alalla. Ennen yritykset tappelivat muiden länsimaiden sisällä tiedon omistamises-ta, mutta nyt myös kehitysmaita yritetään kupata keksin-töjen käytöstä. Kuppauksessa kärsii kapitalistien paljon mainostama perässähiihtäjän etu, jonka mukaan kehitys-maiden ei tarvitsisi enää haaskata happea samojen löytö-jen keksimiseen kuin mitä länsimaissa on jo tutkittu.

Teknologian yksioikoinen vastustaminen on kuitenkin melko hedelmätöntä. Teknologia tulisi ottaa jollain taval-la haltuun, sillä ketkä muuten määrävät kehityksen suun-nan?

Ilkka Hela

here we go 10/15/03, 0:2730

30

PILLU ON PÄÄOMASeksiin suhtaudutaan välillä kuten mihin tahansa myytä-vään ja ostettavaan hyödykkeeseen. Näin ollen myös Mar-xin analyysia tuotantovälineistä ja niiden omistussuhteis-ta voidaan varmasti käyttää prostituution tarkasteluun. Vedetään siis mutkat suoriksi, unohdetaan hetkeksi, et-tä Marxin teoriat soveltuvat heikosti jälkiteollisen yhteis-kunnan palvelutuotantoon, ja unohdetaan, että seksi ei eh-kä kuitenkaan ole aivan tavallinen tuote.

Ensimmäinen kysymys marxilaisessa analyysissä on luonnollisestikin tuotantovälineet ja niiden omistussuh-teet. Tilanteessa, jossa prostituoitu toimii parittajan alai-suudessa asia lienee selvä. Parittajalla on kontrolli tuo-tantovälineeseen, prostituoidun kehoon. Parittaja myös kerää leijonanosan tuloista, marxilaisessa retoriikassa li-säarvon. Parittajan ja prostituoidun keskinäinen suhde on kapitalistin ja työläisen välinen riistosuhde, jossa paritta-ja rikastuu prostituoidun työllä.

Prostituoidun toimiessa itsenäisesti ilman parittajan kontrollia tilanne mutkistuu huomattavasti. Tällöin tuo-tantoväline on selkeästi prostituoidun hallussa. Muuttaa-ko siis pelkkä parittajan, lisäarvon kerääjän puuttuminen prostituution klassisesta riistosta vapaaksi yksityisyrit-täjyydeksi? Mutkat suoriksi – brutaalimarxilaisuudessa näin saattaisi käydäkin. Silloin kuitenkin yliarvioidaan ih-misen itsemääräämismahdollisuuksia ja unohdetaan, että yhteiskunta ja talous vaikuttavat jokaisen ihmisen, myös prostituoitujen, valintoihin.

Seksityöhön pakottaa kuitenkin ensisijaisesti raha. On il-miselvää, miksi enemmistö Suomessa toimivista prostitu-oiduista on kotoisin Virosta tai Venäjältä. Syynä tuskin on itänaisten suurempi seksihalu tai vähäisempi feminismi. Prostituutio-ongelma johtuu elintasokuilusta maan sisäl-lä tai maiden välillä, Suomen tapauksessa luonnollisesti sijainnista maailman toiseksi suurimman elintasokuilun rikkaammalla puolella. Käsitys prostituutiosta elintaso-kuilukysymyksenä kuitenkin korostaa liiaksi rahan ja ta-louden merkitystä ihmisten elämässä. Ei nimittäin tarvi-ta kummoistakaan havaintokykyä jotta huomataan pros-tituution olevan ehkä Suomen naisvaltaisin ala.

Myös esimerkiksi virolaiset miehet ovat keskimäärin huomattavasti suomalaisia naisia köyhempiä. Miksi siis Helsingin kadut eivät täyty naapurimaiden rattopojista ja keski-ikäisistä perheenäideistä, jotka etsivät piristys-tä seksielämäänsä? Voisiko prostituutiossa kuitenkin olla

kyse nimenomaan naisen alistamisesta ja naisen ostami-sesta, täysin toisella tavalla kuin muiden palveluiden kau-passa? Prostituoidut vastustavat suureen ääneen – silloin, kun he puheenvuoron saavat – seksipalvelujen kaupan kä-sittelyä ruumiin tai naisen myymisenä. Se lienee luonnol-lista. Jokainen haluaa näyttää tekemänsä työn hyväksyt-tävänä ja siedettävänä, vaikka se ei aina olisikaan.

On epäilemättä turhaa kiistellä siitä, onko prostituoitu-jen joukossa niitä, jotka valitsisivat ammattinsa myös il-man taloudellista pakkoa ja seksistisiä asenteita. Tämä kiista hautaa alleen paljon tärkeämpiä kysymyksiä niiden naisten hyvinvoinnista, joille prostituutio on pakko – joko naiskaupan uhreina tai taloudellisen tilanteen vuoksi – se-kä siitä, miten kuva naisista miesten nautinnon välineinä vaikuttaa koko yhteiskunnan asenteisiin naisia kohtaan. On selkeää sukupuolittuneen vallan käyttöä tulla tarjoa-maan kauppakassia kantavalle kotirouvalle kahtasataa pikapanosta pusikossa. Niin sanottu ostajakin luultavasti pelästyisi, jos ehdotus otettaisiin vakavasti.

Prostituution ongelmiin tulee ja myös voidaan puuttua useilla eri tavoilla, sekä vaikuttamalla tulonjaon epäta-sa-arvoisuuteen niin kansainvälisesti kuin kansallisesti-kin että kitkemällä seksismiä kaikkialta yhteiskunnasta. Keskeistä ja vain näennäisen ristiriitaista on lisäksi tu-kea seksialalla toimivien työntekijöiden järjestäytymistä ja esimerkiksi alan sisäisten eettisten sääntöjen luomista. Eettisillä sertifikaateilla voitaisiin ohjata ne asiakkaat, jot-ka ovat huolissaan käyttämiensä palveluiden eettisyydes-tä käymään suomalaisten, aikuisten, vapaaehtoisten ja it-senäisesti toimivien prostituoitujen luona.

Pahinta, mitä prostituutio-ongelman suhteen voidaan tehdä on sen näkeminen yksinomaisesti taloudellisena kysymyksenä, asenneongelmana, kriminaali- tai ulko-maalaispolitiikan kysymyksenä tai vaikkapa sukupuolit-tuneena vallan käyttönä. Prostituutio on ongelmana mo-nisyinen ja siksi sen ratkaisemisen keinojenkin pitää olla moninaisia. Perustavampien muutosten eteen toimitta-essa on muistettava myös realismi ja haittojen vähen-täminen juuri nyt. Toki voidaan jäädä myös odottamaan kansainvälisen tulonjaon korjaantumista ja seksismin hä-viämistä maailmasta. Siihen tuskin menee kauempaa kuin Jeesuksen Toiseen Tulemiseen.

Riikka Taavetti

here we go 10/15/03, 0:2731

Yhtenä sateisena syysiltana kun olin matkalla talous-sosiologian luennolle, seisahduin sattumalta Ravintola Chevalierin edustalle. Paikka oli 80-luvulle jämähtänyt kaljakapakka jonka asiakaskunta koostui lähinnä alko-holisoituneista vasemmistotoimittajista ja riutuneista runoilijoista. Joskus saattoi nähdä joukossa myös talous-sosiologian tutkijan paasamassa tasaveromallin yliver-taisuudesta.

Karl istui kauimmaisessa nurkkapöydässä täysin sy-ventyneenä kirjoituksiinsa. Innokkaan ja työteliään ole-muksensa vuoksi hän erottui selvästi joukosta. Astuin si-sään ja suunnistin hänen luokseen. Pöydässä seisoi pari tyhjää oluttuoppia.

– Terve Karl.Karl ei nostanut katsettaan papereistaan, vaan viittoi-

li minua istumaan alas vastapäiseen tuoliin. Seurasin het-ken hiljaa hänen aherrustaan. Viimein hän laski kynänsä pöydälle ja katsoi minuun tyytyväisenä.

– Olin juuri viimeistelemässä uutta käsikirjoitustani, hän sanoi ja ojensi minulle parisataasivuisen paperini-vaskan.

– ”Kapitalistisen talousjärjestelmän kriisiytyminen 2000-luvun taitteessa”. Oletko nyt aivan varma?

– No totta helvetissä olen! Karl löi nyrkkinsä pöytään, niin että viereisessä pöydässä olutta litkivä vasemmisto-toimittaja säpsähti.

Kuten tavallista, en saanut mitään selvää hänen käsialas-taan. Joitain avainkäsitteitä onnistuin poimimaan, us-koakseni. Uusliberalismi, kvartaalitalous, markkinadik-tatuuri. Taloussosiologian luennoilla tälläisia termeja ei

tullut vastaan, koska ne eivät kuulemma avaa kansanta-louden eivätkä varsinkaan liiketalouden kannalta rele-vantteja kysymyksenasetteluja.

– Juttelin tässä eräs päivä Rummukaisen kanssa käsi-kirjoituksestani, Karl jatkoi. – Ihan fiksu kaveri, mutta ei ole oikein selvillä kansantalouden reaaliteeteista. Se pässi ei tajua historiallista materialismia!

– Miksi muuten kirjoitat täällä Chevalierissa? Yleensä-hän kirjoitat kotona.

– No, muuten vaan... Karl selitti epäröiden. Selvisi, että Karl oli vaimoa paossa.– Meillä oli eilen vähän riitaa, Karl tunnusti. -Harmillis-

ta, sillä erään ystäväni piti soittaa tänään.– Mikset hanki kännykkää?Ennenkuin olin tullut lauseeni loppuun tajusin, että olin

sohaissut ampiaspesään, mutta silloin oli jo tietysti myö-häistä. Vuorossa oli hyökkäys tuota ”kapitalistisen tuo-tantotalouden helvetillisintä tuotosta” vastaan. Aikaisem-min tämän kunnian olivat saaneet jo kevytjuustot, mutta en uskaltanut huomauttaa asiasta. Karl rauhoittui vasta kun sai uuden oluttuopin eteensä.

– Kapitalismi on kuin laho vaja, kun sitä potkaisee oveen niin koko rakennus romahtaa kasaan, Karl julisti niin kuuluvalla äänellä, että viereisen pöydän vasemmistohi-pit kääntyivät katsomaan.

– Laho talo, niinkuin Neuvostoliitto vai? Eikös tuo ole vähän mautonta, epäkorrektia etten sanoisi.

– Epäkorrektius on tavaramerkkini. Ja sitäpaitsi Hitler oli tässä asiassa periaatteellisella tasolla oikeassa, antifa-sistina tunnettu Karl selvitti jo hiukan sammaltaen.

YSTÄVÄNI KARL

here we go 10/15/03, 0:2732

En olisi millään jaksanut alkaa väittelemään Karlin kanssa fasismista ja sen yhteyksistä nykypäivään, eikä minun tarvinnutkaan, sillä tarjoilija oli viereisessä pöy-dässä. Tilasin kuivan siiderin.

– Siideriä, Karl sanoi ja katsoi minua happamasti.– Mitä vikaa oluessa on?

– En pidä oluesta.Karl tutkaili minua epäluuloisesti kuin mielisairauden

merkkejä etsien.– Juon vain ulkomaisia siidereitä.– Vai niin, Karl mutisi. Sitten hänen ilmeensä kirkastui.

– Alkoholista puheen ollen... Karl vilkuili ympärilleen ja vinkkasi tarjoilijaa tuomaan uuden tuopin.

Sisään astui astui pitkä mustaan poplariin pukeutunut kui-kelo. Aurinkolaseihin sonnustaunut mies vilkuili tämän täs-tä hermostuneesti sivuilleen samalla kun luovi kohti pöy-täämme. Hän nyökkäsi Karlille tervehdykseksi ja istuutui varovasti pöytäämme. Minua hän mulkaisi epäluuloisesti.

– Hei, sanokaa heti jos joku tuijottaa mua, mies kuiska-si nopeasti.

Epäröimme hetken, mutta nyökytimme sitten Karlin kanssa molemmat päätämme. Omituisesta käytöksestään päätellen kaveri oli maineikas T-Pete. Hän oli kuulemma vakuuttunut siitä, että Supon ja CIA:n agentit varjostavat häntä.

– Ota nyt yksi olut seuraksi, Karl ehdotti.– Ei pysty nyt. Närästää, T-Pete vastasi ja vispasi kät-

tään omituisesti vatsansa kohdalla.Muutaman sanan Karlin kanssa vaihdettuaan hän vil-

kaisi kelloaan.

– Täytyy mennä, hän sanoi ja poistui yhtä salaperäises-ti kuin oli saapunutkin.

– Ei uskoisi, että siinä menee Suomen menestyksekkäin romaanikirjailija, Karl totesi.

– Ei totisesti.

Karl tuijotti oluttuoppiaan. Hän piteli sitä kaksin käsin kuin se olisi ollut jokin arvoesine.

– Kuulehan ystäväni, olut on ainoa asia josta kiitän Ju-malaa, Karl sanoi juhlallisesti ja jo selvästi päihtyneenä.

– Eikö pitäisi ennemminkin kiittää Sinebrychoffia?– No, minä en ainakaan näe oluessa mitään antagonis-

tisia suhteita, Karl totesi rauhallisesti ja tyhjensi tuoppin-sa.

Useiden oluttuoppien ja muutamien siiderien jälkeen minusta alkoi tuntua siltä, että oli aika lähteä kotiin. Hy-västelin Karlin, joka jäi tapansa mukaan vielä yhdelle. Ulos pyrkiessäni sain väistellä kahta nyrkkiään heilutte-levaa humalaista. Eräälle vasemmistotoimittajalle ja tun-netulle kirjailijalle oli tullut kärhämää, mikä ei ollut lain-kaan epätavallista Ravintola Chevalierissa.

Raikkaaseen ulkoilmaan päästyäni vilkaisin kelloani ja totesin, että ratikat eivät enää kulkeneet. Vähän matkan päässä ravintolan seinää vasten nojasi sammuneena ei niin kovin tunnettu runoilija. Asfaltilla lojui puoliksi juo-tu jaloviinapullo. Kapitalistisen tuotantotalouden loista-vin tuotos, jos minulta kysytään.

Poimin pullon mukaani ja jatkoin Helsingin yöhön.

Ponyboy

here we go 10/15/03, 0:2733

Lehdistötiedote 27.3.2003 klo 19.00

Kumisaappaissa optioitaja Wessbergiä vastaanNeljän yliopisto-opiskelijan ryhmä vaati tämänpäiväises-sä Nokian yhtiökokouksessa uusista optiojärjestelyistä luopumista ja Yleisradion toimitusjohtajan Arne Wessber-gin erottamista Nokian hallituksesta.

Nokian hallituksen esittämää uutta optio-ohjelmaa ei ryh-män mielestä olisi tullut hyväksyä, koska optioiden jaka-minen on eettisesti kyseenalainen kannustinjärjestelmä, joka on ristiriidassa pohjoismaisen hyvinvointivaltion ar-vopohjan kanssa. ”Monet Nokian ylimmistä johtajista ovat jo saaneet optiovoittoja satojen miljoonien tai jopa miljar-dien eurojen arvosta. Tällaisia summia tuskin on mah-dollista yhden ihmiselämän aikana edes kuluttaa. Ne ei-vät myöskään mitenkään vastaa sitä sinänsä merkittävää työpanosta, jonka palkittavat henkilöt ovat Nokian hy-väksi antaneet”, valt. yo. Elias Krohn totesi puheenvuo-rossaan.

Ryhmä olisi myös halunnut, että Yleisradion pääjohtajaa Arne Wessbergiä ei olisi enää nimitetty uudelleen Nokian hallitukseen, ja hallituksen jäsenten määrä olisi näin tipu-tettu 9:stä 8:aan. Esityksen tehnyt fil. yo. Ville Ropponen ilmoitti puheenvuorossaan pitävänsä ongelmallisena sitä, että valtio-omisteisen Yleisradion johtaja on hallitustyös-kentelyn kautta sidoksissa yksityiseen yhtiöön.

Varsinkin esitys optio-oikeuksien hylkäämisestä sai yhtiö-kokouksessa laajaa kannatusta ja herätti keskustelua. Se sai tuekseen 15 719 247 ääntä, mikä oli noin 2,75 prosent-tia annetuista äänistä. Hallituksen jäsenten lukumäärän vähentäminen sai tuekseen 1 817 197 ääntä.

Humoristisena elementtinä opiskelijaryhmän tempauk-sessa olivat Nokian kumisaappaat, jotka osa opiskelijois-ta puki jalkaansa yhtiökokouksen ajaksi. Ne saivat Hart-wall Areenan ulkopuolella päivystäneen poliisipartion ky-selemään, missä aikeissa ryhmä mahtaa olla tilaisuuteen menossa.

Tiedotteen laatinut Elias Krohn

Lehdistötiedote 21.7.2003 klo 12.00

Leonid Brezhnev -rauhanpalkinto Vladimir PutinilleSitoutumaton vasemmisto -yhdistys ja Kulttuurivihkot-lehti ovat myöntäneet vuoden 2003 Leonid Brezhnev -rauhanpalkintonsa Venäjän presidentille Vladimir Pu-tinille. Nyt toisen kerran jaettava palkinto myönnetään vuosittain henkilöille, jotka ovat taitavimmin onnistu-neet yhdistämään rauhantekijänä esiintymisen ja siihen liittyvän humanistisen retoriikan sotaisaan valloituspoli-tiikkaan.

”Terrorismin vastaisen taistelun” nimissä Putin on jo vuo-sia jatkanut sotaansa Tshetshenian kansan itsenäisyys-pyrkimyksiä vastaan ilman mainittavia protesteja muun maailman taholta. Sodassa on rikottu räikeästi kansainvä-lisen oikeuden normeja ja syyllistytty muun muassa pidä-tyksiin ilman todisteita, kidutuksiin, raiskauksiin ja kiris-tyksiin. Venäjän viranomaiset ja poliittinen johto eivät ole tehneet mitään väärinkäytösten lopettamiseksi. Tshetshe-nian sota on Venäjän sisäinen asia yhtä vähän kuin Tshek-koslovakian miehitys oli Varsovan liiton sisäinen asia.

Kollegansa George W. Bushin tavoin Putin antaa ymmär-tää olevansa rauhan mies, hyvän puolella pahoja terro-risteja ja fundamentalisteja vastaan. Teot puhuvat toi-senlaista kieltä. Terrorismin vastustamisen verukkeel-la taistellaan Keski-Aasian öljyvaroista. Myös Moskovan teatterikaappauksen verinen lopettaminen viime syksy-nä on laskettava Putinin ansioksi brezhneviläis-bushilai-sen voimapolitiikan saralla. Sananvapauden rajoittami-nen, tiedonvälityksen keskittyminen, poliittisten oikeuk-sien nakertaminen ja Putinin yksinvaltaisuutta lähenevä hallitsemistapa osoittavat, että markkinaliberalismi ei ai-na kulje käsi kädessä poliittisten vapauksien kanssa.

Palkinto on saanut nimensä Neuvostoliiton entisen puo-luejohtajan Leonid Brezhnevin mukaan, joka kävi ”impe-rialismin vastaista taisteluaan” samanlaisen valloituspoli-tiikan keinoin kuin nyt ympäri maailmaa käydään ”terro-rismin vastaista taistelua”.

Putinin ”perintöprinsessoiksi” palkintolautakunta valit-si palkinnon viimevuotiset voittajat, presidentti George W. Bushin ja pääministeri Tony Blairin, jotka ovat ”terroris-min vastaisen taistelun” todelliset johtohahmot. He ovat jatkaneet viimevuotisella linjallaan ja käytännössä tukevat myös Putinia Tshetshenian sodassa. Kyse on vanhanaikai-sesta etupiirijaosta: yksille Irak, toisille Tshetshenia. Leh-distön ”suosikkipojaksi” kilpailussa valittiin Israelin pää-ministeri Ariel Sharon, joka hänkin innokkaasti esiintyy rauhan edistäjänä samalla kun surmauttaa vastustajiaan ja viattomia sivullisia miehitetyillä palestiinalaisalueilla.

Palkinnosta tiedotetaan presidentti Putinia, joka voi tulla noutamaan sen myöhemmin sovittavana ajankohtana Si-toutumattoman vasemmiston toimistosta. Palkinto on Ge-orge Orwellin romaani ”Vuonna 1984”.

Elias Krohnin tiedotteesta lyhentänyt Mikko Pylkkänen

SITVASIN KESKUSKOMITEA TIEDOTTAA

here we go 10/15/03, 0:2734

SITVASIN KESKUSKOMITEA TIEDOTTAA

here we go 10/15/03, 0:2735

36

Sitoutumattoman vasemmiston 20-vuotissynttärit satei-sena maaliskuun päivänä osuvat maailmanpoliittisesti myrskyisään aikaan. Vain kolme päivää aiemmin Yhdys-vallat on hyökännyt Irakiin. Kun juhlaillan avaava “Yliop-pilaat ja isänmaa” -paneelikeskustelu käynnistyy Uudella ylioppilastalolla, valtaosa niin paneelisteista kuin yleisös-täkin saapuu sinne suoraan sodan vastaisesta mielen-osoituksesta. Suvi-Anne Siimes esittelee marssissa kan-tamaansa banderollia: “Supporting peace movement in USA”. Hän perustelee iskulauseen valintaa sillä, että “ei”-kanta on hyvä ilmaista sanomalla jollekin toiselle asialle “kyllä”.

Nykyinen puoluejohtaja ja kansanedustaja Siimes oli yk-si keskeisistä Sitvasin toiminnan alullepanijoista 20 vuot-ta sitten. Silloiset ylioppilaskunnan vasemmistojärjestöt, opiskelijademarit ja Akateeminen sosialistiseura, eivät vastanneet hänen käsitystään vapaasta punavihreästä kansalaistoiminnasta. Erityisen tärkeää Siimekselle ja muille Sitvasin perustajille oli kaiken totalitarismin, niin reaalisosialismin kuin markkinoiden ylivallankin, vastus-taminen.

“Isänmaa merkitsi minulle tuolloin usein sotaa ja pat-riotismia. Kotimaalle ja äidinkielelle olen aina sanonut kyllä. Rakastan tämän maan kieltä ja kulttuuria”, Siimes sanoo.

Opiskelija Aija Salo harmittelee puheenvuorossaan sitä, että nuorella oikeistolla tuntuu olevan määrittelyvalta isänmaa-käsitteeseen. Hän muistuttaa, että käsitettä on mahdollista hyödyntää myös vasemmistolaisesti. Esimer-kiksi Nokiaa voi syyttää epäisänmaallisuudesta sen vaati-essa verojen alentamista ulkomaille siirtymisen uhalla.

“Tarvitaan nokkeluutta hyödyntää vanhoja symboleja uu-della tavalla. Matti Klinge ja ylioppilaslakit voitaisiin ot-taa välineeksi ylioppilasliikkeen kamppailussa markkinoi-den ylivaltaa vastaan”, pohtii kustannuspäällikkö ja vih-reän liikkeen aktiivi Tuomas Rantanen, Sitvas-veteraani 1990-luvun alusta.

Keskustelutilaisuuden paikkana on Mannerheim-sali – en-tinen Opiskelijoiden liikuntaliiton sali, joka on saanut ny-kyisen nimensä HYYn “mustan porvarikauden” aikana vuonna 1997. Aija Salon mielestä nimi on epäonnistunut ja se pitäisi vaihtaa.

“Mannerheim jos kuka osasi järjestää opiskelijoille lii-kuntaa”, kommentoi Kari Forrström yleisön joukosta.Salo ehdottaa salin uudeksi nimeksi Miina Sillanpää -salia. Joku väläyttää huumorimielessä Hertta Kuusisen nimeä. “Toisaalta saattaa kuulostaa paremmalta, jos vallankumo-us tehdään Mannerheim-salissa”, Rantanen kommentoi.

Kuuman paneelikeskustelun jälkeen iloinen joukko nykyi-siä ja entisiä sitvassareita siirtyy Alina-saliin kasvispatojen ääreen nauttimaan päivällistä sekä kuuntelemaan puheita ja onnitteluja. Järjestön perustajajäseniin lukeutuva Jar-mo Tirronen analysoi juhlapuheessaan kriittisesti nykyis-tä talouden valtaa politiikasta. Ratkaisuksi hän esittää, et-tä sitvaslaiset ryhtyisivät valtaamaan ammattiliittoja.

“Mutta silloinhan meidän pitäisi mennä töihin!” kuuluu kauhistunut huudahdus yleisön joukosta.

Saara Soikkeli, HYYn hallituksen puheenjohtajanakin toi-minut sitvassari, muistelee 1980-luvun vapaamielistä yh-teistyötä poliittisten opiskelijajärjestöjen kesken. Esimer-kiksi nykyinen Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja Tee-mu Matinpuro sai tuolloin lempinimen ”moniväri-Teemu”, koska hän toimi samanaikaisesti sekä Sitvasissa, HYY:n vihreissä että Akateemisessa sosialistiseurassa.

”Tuohon aikaan yritimme nostaa esiin ekologista näkö-kulmaa HYYn liiketoiminnassa. Nykyään ekologisen ajat-telun yhdistämisessä yritystoimintaan ei ole mitään uut-ta”, Soikkeli kuvaa aikojen muuttumista.

Lukuisien yhteistyötahojen edustajat käyvät esittämässä Sitvasille onnittelunsa 20-vuotisen taipaleen johdosta. Lah-joja annetaan vähemmän. Opiskelijademarit sentään luovut-tavat alastonkalenterin sekä sakset, joilla kuulemma pääs-tään eroon kaikista siteistä.

Teksti ja kuva: Elias Krohn

SITVAS JUHLISTI 20-VUOTISTA TAIVALTAAN

»TOISAALTA SAATTAA KUULOSTAA PAREMMALTA, JOS VALLANKUMOUS TEHDÄÄN MANNERHEIM-SALISSA»

here we go 10/15/03, 0:2736

36

here we go 10/15/03, 0:2737

38

Porträtt av en medborgaraktivist 4Anastasia Laitila är en mångsidig ung kvinna som åstad-kommer mycket. Hon motsvarar rentav idealbilden av en medborgaraktivist. Hon har hunnit syssla med ett och an-nat och är för tillfället aktiv i Jordens vänner. Globalise-ring, Världshandelsorganisationen WTO och EUs handels-politik står på agendan nu. ”Det är inte en enkel sfär. Han-dels- och ekonomifrågor förutsätter att man sätter sig in, följer med och läser på”, medger Laitila. Ett av problemen i Finland är saknaden av en kritisk press. Medborgarorga-nisationerna har på sätt och vis tagit sig an pressens roll som maktens kritiker.

Politisk kamp på Uni 7De studerandes intressen är inte så enhetliga som de på ytan ser ut att vara, skriver Jenni Uljas. Högskolepolitiska frågor delar inte folk så mycket, men många socialpolitis-ka frågor och bland annat attityden mot sexuella minorite-ter delar studentkåren i tu: vänster och höger.

Rödgrön HUS-aktivism 11Esa Mäkinen, som representerar Obunden vänster i kårdelegationen, berättar om sina erfarenheter under pågående mandatperiod. Han belyser kårstyrelsens och delegationens verksamhet med konkreta exempel. Han talar för studentkårens roll som en medborgarorgani-sation och driver med högersidans svaga oppositions-politik.

Ett strängt Nato-test 18Finlands Nato-medlemskap spekuleras alltjämt om i tid-ningsrubriker och olika debatter. Toimenpide analyse-rar centrala tvistefrågor i ett medlemskap. Bland an-nat små möjligheter till reellt inflytande, ökade försvars-utgifter samt hotet om motsättningar mellan norra och söd-ra halvkloten talar emot Nato-medlemskapet. I en kritisk granskning hittades dock även några goda aspekter i Nato.

Vad då för WTO? 24Världshandelsorganisationen WTO är relativt okänd för många. Avtal som förhandlas inom WTO påverkar var och en av oss påtagligt i en globaliserad värld. Ett av dessa av-tal är GATS, avtalet om handel i service. Problemet med WTO är det att besluten fattas nästan uteslutande på näri-ngslivets villkor. Då lämnas miljöfrågor, de anställdas rät-tigheter och mänskliga rättigheter åt sidan. Speciellt oro-väckande är att de nationella parlamenten sällan har haft originala avtalsdokument tillhands.

Ideologisk iver på årsfesten 36Obunden vänster hyllade sin tjugoåriga historia i mars. En paneldebatt som ordnades för själva festen samlade nya och gamla aktiva för att diskutera förhållandet mellan studenterna och fosterlandet. Närvarande var bland an-dra före detta Sitvas-aktivist Suvi-Anne Siimes. Efter pa-nelen fortsatte festarrangemangen i Alina-salen, publiken fick höra flera festtal och stämningen var hög.

SVENSKSPRÅKIG RESUMÉ

Obunden vänster

Obunden vänster är en rödgrön partipolitiskt obunden medborga-rorganisation grundad år 1983. Vi påverkar inom Studentkåren vid Helsingfors universitet men har även en levande kontakt till det öv-riga samhället.

Att vara vänster innebär för oss framför allt solidaritet och jämlik-het. Det påverkar våra sätt att leva, tänka och agera. Att vara obun-den innebär att man är fri från partier och åsikter som dikteras utifrån. Vi vill vara med om att bygga en jämlik och ekologiskt håll-bar värld. En äkta demokrati behöver pluralistisk kultur, globalt ans-var och värnande om naturen och omgivningen. Vi är övertygade om att en pacifistisk övertygelse, feminismer och respekt för mäns-kliga rättigheter hjälper att skapa fred och frihet i världen.

Vi debatterar, demonstrerar, festar samt ordnar studiecirklar och annat roligt. Vi tror på kraften i fri och kritisk debatt men drar oss inte heller från direkta medborgaraktioner.

Förkasta den borgerliga övertygelsen, rösta på en obunden vänstrare!

Kårvalet ordnas den 4 och 5 november 2003.

www.helsinki.fi/jarj/sitvas E-postlista:sit-vas@helsinki.fi Ordförande:jenni.uljas@helsinki.fi

here we go 10/15/03, 0:2738

38

VA

LTIO

RA

IMO

SA

ILA

S S

ON

ER

A N

ATO

WTO

ME

RK

AV

A 3

PA

AV

O L

IPP

ON

EN

JO

HN

AS

HC

RO

FT

VAPA

US

DEM

OK

RA

TIA

here we go 10/15/03, 0:2739

Sitoutumaton vasemmisto eli Sitvas on vuonna 1983 perus-tettu punavihreä, puolueisiin sitoutumaton kansalaisjärjes-tö. Toimimme Helsingin yliopis-ton ylioppilaskunnassa, mut-ta elämme tiiviissä yhteydessä myös muuhun yhteiskuntaan.

Vasemmistolaisuus on meil-le ennen kaikkea solidaarisuut-ta ja tasa-arvoa. Se vaikuttaa tapaamme elää, ajatella ja toi-mia. Sitoutumattomuus merkit-see vapautta puolueista ja ulkoa määrätyistä mielipiteistä. Ha-luamme rakentaa tasa-arvois-ta ja ekologisesti kestävää maa-ilmaa, jossa moniarvoinen kult-tuuri, globaali yhteisvastuu ja luonnon ja ympäristön vaali-minen ovat aidon demokrati-an rakennusaineita. Uskom-me, että pasifistinen maailman-katsomus, feministiset aatteet ja ihmisoikeuksien kunnioitus tuovat lopulta maailmaan rau-han ja vapauden.

Järjestämme keskustelutilai-suuksia, mielenosoituksia, opin-topiirejä ja bileitä sekä muuta mukavaa punavihreää toimin-taa. Uskomme vapaan ja kriitti-sen keskustelun voimaan, mut-ta emme kaihda suoraa kansa-laistoimintaakaan.

Hylkää porvarillinen maail-mankatsomus, äänestä sitoutu-matonta vasemmistolaista!

HYY:n vaalit järjestetään yli-opistolla 4.–5.11.2003.

WWW: www.helsinki.fi/jarj/sitvasSähköpostilista: sit-vas@helsinki.fiPuheenjohtaja: jenni.uljas@helsinki.fi

Sitoutumaton VasemmistoObunden VänsterIndependent Left

here we go 10/15/03, 0:2740