3

Henkisyys

TORSO03 2013

4

5

PÄÄTOIMITTAJA

Katri Naukkarinen

TOIMITUS

Maria Huusko

Karolina Konieczna

Hilla Kurki

Heikki Lotvonen

Samuli Saarinen

YRITYSYHTEISTYÖ JA ATK-TUKI

Heikki Lotvonen

GRAAFINEN SUUNNITTELU

Karolina Konieczna

Samuli Saarinen

FONTTI ”AAAAAAAA”

Mikko Varakas

KIRJOITTAJAT

Hye Jin Ahn

Sanna Bohm

Johannes Ekholm

Reetta Haarajoki

Ilkka Hautala

Jenna Jauhiainen

Janne Kortteinen

Pentti Määttänen

Staffan Södergård

Thomas Södergård

KUVITUKSET

Google Drive (136)

Maria Huusko ( 106,117)

Shira Igell (2,3,70,71,146,147)

Antti Kekki ( 88)

Heikki Lotvonen (40,51)

Katri Naukkarinen (29)

Erik Solin (94)

Elmeri Terho (kansi,56,63,64,72)

Noora Ylönen (30)

VALOKUVAT

Reetta Haarajoki (118,125,130,134)

Hilla Kurki (kansi,15,16,27,28,37,93)

Katri Naukkarinen (7,13,14,52,54,55,

87,142)

8

SISÄLLYS

007 PÄÄKIRJOITUS

008 TÄMÄ OTSIKKO ON HENGEKSI

MUUTTUNUTTA LIHAA

017 MAMMALIA CARNIVORA URSIDAE

SPIRITUS

031 TAIDETTAKIN SYVEMMÄLTÄ

038 RUNO

041 UNOHDETTU UNELMA

057 THE INTERNET OF THE FOREST

089 HOW TO RELAX

095 VAIHTOEHTOINEN ÄÄNIRAITA

107 YKSI TARINA MASENNUKSESTA

119 VALINTOJA HENKISYYDEN

SUPERMARKETISSA

137 HENKIMAAILMAN ASIOITA

9

PÄÄKIRJOITUSKatri

Naukkarinen

10

TÄMÄ OTSIKKO ON HENGEKSI MUUTTUNUTTA LIHAA

Johannes Ekholm

Uskon henkisyyteen, en usko henkisyy-

teen. Minusta on selvää, että univer-

sumi koostuu materiasta, eikä mis-

tään muusta. ”Jumala” on minusta

käyttökelvoton käsite. Ihme on se,

miten materia pystyy järjestäytymään

tavalla, joka tarpeeksi monimutkaisin

kytköksin luo minuun tietoisuuden,

joka voi tulla itsestään tietoiseksi.

Tietoisuus ei silti ole mitään, mikä

voisi olla olemassa ilman materiaa-

lista perustaansa. Eli kun kuolen,

hypermonimutkainen rakennelma sortuu

ja materia mistä olen koostunut palaa

alkupisteeseensä.

Ei ole ”sielua”, joka voisi kul-

kea eteenpäin (tai taaksepäin) tässä

prosessissa. Sielu on jotain, joka

syntyy kun materia ”värähtelee” (en

keksi parempaa sanaa) riittävän tihe-

ällä frekvenssillä. Se syntyy samalla

11

tavalla kuin lämpöä voi syntyä, kun

kahta puukalikkaa hieroo toisiaan

vasten. Samalla tavalla tätä lämpöä

ei voi olla ilman näitä kahta puuka-

likkaa ja hierovaa liikettä.

Tai toisaalta, jostainhan sen

liikkeen on synnyttävä. Sanotaan nyt

sitten, että tämä voima, joka erot-

taa elävän materian elottomasta, on

sittenkin jonkinlainen ”henki”. On

jotain, mikä liikkuu. Ihmisyksilön

kannalta kysymys liikeen ”alkupe-

rästä” on kuitenkin ihan vitun yhden-

tekevä. Ihmisyksilönä olen se tiet-

tynä hetkenä tietyssä paikassa

syntynyt lämpö, tai ”värähtely”, jän-

nite toisten kappaleiden vaikutus-

piirin keskellä. Jokainen piste on

keskus, keskusta ei ole. Kaikki pis-

teet voivat kytkeytyä kaikkiin toi-

siin pisteisiin. Ehkä on oikein väit-

tää, että subjektiivinen ”minuus” on

harhaa. Tai ei ehkä harhaa, tottahan

se on, tätä se on! Mutta ”tämä” nyt

vain on jotain, mikä sattuu ”olemaan

tässä”…

Syyskuisena yönä Fiskarsissa.

Istun ulkohuussissa keskellä pimeää

metsää. Pieni Ikeasta ostettu sei-

nävalaisin hohtaa keltaisena, jättää

tilan hämäräksi. Huussissa on minun

12

lisäkseni ehkä yksi hyttynen, koh-

meessa, liian väsynyt kiinnostuak-

seen verestäni. Tunnen kuinka aiem-

min päivällä syömäni salaatti ja

halloumi-juusto ovat pilkkoutuneet

ja kulkeutuneet ruoansulatuskana-

vani lävitse, muuttuneena lähes erot-

tamattomaksi massaksi, joka juuri

nyt on matkalla ulos peräsuoles-

tani. Tunnen tyhjäksi imetyn ja pas-

kaksi muuttuneen materian irrottavan

otteensa minusta (siltä se tuntuu,

tahmainen aine ”roikkuu kiinni”,

”tarrautuu” viimeiseen saakka) ja

tippuvan allani ammottavaan pimey-

teen. Käyttökelpoinen osa ympäril-

läni olleesta maailmasta on nau-

tittu, assimiloitu, otettu käyttöön.

Se on tullut osaksi minua, ylijää-

mästä voi luopua. Kehossani virtaa

elämä, värähtelevä materia, ”henki”.

Nyt paskaksi muuttunut materia on

poistunut kehostani. Olen maailmassa,

maailmasta, maailmaa. Olen hyttysen

kanssa yhtä…

”Minuus” ei ole mitään, tai kor-

keintaan jonkinlainen itsestään tie-

toiseksi tulleen materian ”sel-

viytymisstragia”, tapa kiinnittyä

maailmaan tietyllä tavalla. Joku

itsekäs piirre geeneissäni, te tie-

13

dätte, joka on ryhtynyt nokkelaksi.

Minuus ei kuitenkaan ole mitään.

Strategiana se voi korkeintaan olla

jonkinlainen oletus, investointi,

kurotus jotakin kohti… Toimimattomat

strategiat voi tarvittaessa korvata

toimivammilla. Tarvitaan vain yhä

sofistikoituneempia kytköksiä, yhä

monimutkaisempaa rakennelmaa, lisää

energiaa!

Ehkä ”henkisyys” minulle tar-

koittaa juuri maailman materiaalisen

perustan myöntämistä. Että kaikella

on ollut merkitystä, jotta ”tämä” on

voinut syntyä. ”Tämä” on jatkuvassa

liikkeessä, se virtaa, se muuttaa

muotoaan, se ”kuolee”, se ”syntyy”.

Ja minkä tahansa vähäpätöisimmän-

kin tilanteen syntyminen on vaatinut

käsittämättömiä ponnisteluja, valta-

vasti vaivaa, silmitöntä väkivaltaa,

yksinkertaisesti vitunmoisia kytkök-

siä (ja niiden purkamisia ja uudesti-

kytköksiä) kaikkien liikkeessäolevien

kappaleiden välillä.

Rakastan tätä ”tietoisuutta”,

joka voi tulla tietoiseksi itsestään,

sanallistaa tämän tietoisuuden, pur-

kaa sen kielellisiksi kappaleiksi,

tarkkailla itseään itse luomillaan

välineillä. Transsubstantiaatio.

14

Minuus on vuori ja kieli vuoren

huippu. Molemmin puolin vuorta on ei-

kielellisyyden tasanko. Vuorelta voi

laskeutua. Aina ei tarvitse puhua

tai käsittää. Olen valmis hykäämään

kaikki esittämäni väitteet parempien

ilmaantuessa.

15

16

17

18

19

MAMMALIA CARNIVORA URSIDAE SPIRITUS

Sanna Bohm

Yksi Suomen vanhimmista perin-

teistä, karhunpeijaiset, on vuosisa-

tojen myötä muuttunut yhteisöllisestä

ja luontoa kunnioittavasta rituaa-

lista metsästäjien ja elämysturistien

huvitteluksi. Karhun aseman alentumi-

nen jumalolennosta pelkäksi riistaksi

on kuvaava esimerkki isommasta muu-

toksesta. Agraarikulttuuri, kristil-

linen usko ja uusi asetekniikka ovat

muokanneet suomalaisten luontosuh-

detta radikaalisti.

20

Muinoin Suomessa vallitsi luonnon-

uskonto, josta nykyään käytetään

nimeä suomenusko. Suomenusko kehit-

tyi itsestään lukemattomien sukupol-

vien aikana ja on jälleen nostamassa

päätään, kun yhdistys nimeltä Karhun

kansa on hakenut virallista uskonnon

asemaa. Karhun kansan perustajajäse-

nen Tuula Muukan mukaan tarkoituksena

on elvyttää perinnettä, joka täällä

on ollut ennen kristinuskoa. ”Tämä on

siinä mielessä rekonstruktualistinen,

että pyritään saamaan takaisin tai

kerämään yhteen kaikki palaset, jotka

joskus ovat olleet. Tutkimme histo-

riaa niin paljon kuin siitä saa irti

tietoa. Onhan siis monesta asiasta

perinteet katkenneet, mutta yllättä-

vän paljon tietoa löytyy” Muukka ker-

too. Vaikka Karhun kansa ei korosta

uskoa ja teologiaa samalla tavoin

kuin esimerkiksi kristinusko, hake-

muksessa patentti- ja rekisterihal-

litukselle vaadittiin määrittele-

mään yhdyskunnan uskontunnustus, pyhä

kirja sekä jumalanpalveluskäytännöt.

Huolimatta siitä, että yksi suo-

menuskon keskeisimmistä hahmoista on

karhu, ei Karhun kansa itse osal-

listu peijaisiin tai pyri toteutta-

maan niitä perinteisessä muodossaan.

21

Aiemmin karhunpalvonta konkretisoitui

juuri karhun kaatoa seuranneissa juh-

lissa. Nykypeijaisilla on vain vähän

tekemistä muinaisen rituaalin kanssa:

yhteistä on vain historiasta lainattu

nimi. Nykyisin peijaisia viettävät

riistayhdistykset ja yksityiset met-

sästysporukat. Kaadetun karhun liha

jälleenmyydään usein ravintoloille,

jotka vuorostaan järjestävät teemail-

tamia peijaisten ympärille, lähinnä

turisteja varten.

Kulttuuriantropologi Matti

Sarmela on tutkinut suomenuskon syn-

tyaikojen maailmankuvaa. Sarmelan

mukaan metsästäjäkulttuurien selviy-

tymisajattelussa arkipäivän uskon

perusta oli ikuinen paluu, luon-

non uudistuminen ennalleen, kai-

ken olemassa olevan siirtyminen olo-

muodosta toiseen. Ihmisen elämä oli

sitä turvallisempaa, mitä muuttumat-

tomampana luonto heräsi uudestaan.

Tuon ajan tulevaisuususkon avainra-

kenteita oli kuolematon, alati rein-

karnoituva sielu, elämän ylläpitäjä.

Sarmela kertoo, että Suomalaisten

myyttien mukaan karhu on taivaal-

lista tai jumalallista alkuperää,

sekä edustaa metsää, luontoa ja kaik-

kia saaliseläimiä.

22

Karhunpeijaisten mallit ovat

peräisin erilaisista yhteisön siirty-

märiiteistä, hautajaisista ja häistä

sekä paikallisen yhteisön riittijuh-

lista, joille oli ominaista kollek-

tiivisuus ja symboliset näytelmät.

Suomessa rituaalinen karhunmetsästys

jakautui kolmeen pääjaksoon: karhun

kaatoon, karhunpeijaisiin eli pitoi-

hin kuolleen karhun kunniaksi ja kar-

hun palautukseen eli karhun kallon ja

luiden kuljetukseen takaisin metsään.

Karhun kaato oli yhteisön mies-

ten vastuulla. Makuupaikkaa etsivää

karhua jäljitettiin syksyllä ensim-

mäisten lumien aikoihin ja pesä eli

karhunkierros merkittiin puihin veis-

tetyillä pilkoilla. Näin merkittynä

talviuntaan nukkuva karhu oli kiertä-

jänsä omaisuutta, hänen hallussaan.

Karhun kaatoon lähdettiin kevättal-

vella. Ennen metsälle lähtöä koottiin

voimat ja puhdistauduttiin: käytiin

saunassa ja puettiin ylle puhtaat

vaatteet. Seksuaalinen kanssakäyminen

oli kielletty ja naisia tuli muuten-

kin karttaa. Karhun pesälle saatet-

tiin myös tehdä nuotio ja suorit-

taa puhdistautumismenoja hyppäämällä

tulen läpi.

Kaadon jälkeen oli varsinais-

23

ten peijaisten vuoro. Sisä-Suomen

kylissä peijaiset olivat pitojuh-

lia, joihin kyläläiset kokoontui-

vat syömään ja juomaan yhdessä.

Monipäiväisissä juhlissa karhu oli

kunniavieras, joka istui juhlapu-

vussa kunniapaikalla. Jokaisen osan-

ottajan tuli esittää sille ohjelmanu-

mero: laulu, tarina tai kasku, mitä

vain osasi. Ohjelmanumeroiden määrä

saattoi nousta kymmeniin, jopa satoi-

hin. Pohjoisten kansojen peijaisissa

karhun kunniaksi on esitetty monen-

laisia symbolisia näytelmiä. Karhulle

on jopa voitu valita morsian ja pitää

häät. Ilmeisesti tällaisiin jäljit-

telynäytelmiin viittaa myös tunnettu

piispa Isaacus Rothoviuksen maininta

vuodelta 1640, jossa miehet joi-

vat olutta karhun kallosta ja mörisi-

vät kuin karhut, uskoen näin saavansa

pyyntionnea.

Peijaisissa keittokodasta kan-

nettiin ensimmäisenä karhun pää

vadilla ja vasta sen jälkeen muu

liha. Kun pään kantaja tuli etei-

sen kynnykselle, hänen piti lau-

sua seuraavat sanat: ”Pois olkoon

pojat porstuasta, piiat pihtipuoli-

sista, hyvän tullessa tupahan, autu-

aan sisälle astuessa!” Peijaiskeitto

24

tehtiin karhun päästä ja kämme-

nistä, sillä ne olivat ruumiinosia

joihin kätkeytyi karhun voima ja

sielu. Karhun pään ja aivojen syön-

nillä on ollut erityinen rooli yhtei-

sessä uhriateriassa, samoin kuin

oluen juonnilla karhun pääkallosta.

Sarmelan mukaan uhriaterialla yhtei-

sön jäsenet jakoivat karhun lihan,

mutta myös sen voiman. Karhun hampaat

säästettiin merkkinä vahvistuneesta

yhteisöllisyydestä. Kollektiivinen

karhunsyönti vahvisti yhä uudes-

taan ja uudestaan saaliinjakonormit.

Rituaaleilla vahvistettiin pelisään-

nöt, joiden mukaan ihmisen tuli toi-

mia luonnossa.

Peijaisia seurasi karhun palau-

tus, jonka aluksi karhua kehotet-

tiin lähtemään liikkeelle ”kul-

taista kujaa ja hopeaista tietä

myöten”. Metsästäjät siis vakuut-

tivat kohdelleensa saamaansa kar-

hua kunniallisesti. Saalis tuotiin

metsään ja karhun kallo asetet-

tiin honkaan katsomaan kohti Otavaa.

Karhun kuolemassa ja ylösnousemuk-

sessa toteutui kaikkien ihmisen tap-

pamien saaliseläinten reinkarnaatio.

Karhunkallohonka merkitsi porttia,

jonka kautta karhun henki pystyi

25

astumaan maanpäälliseen luontoon ja

kuoltuaan palaamaan takaisin tuonpuo-

leiseen maailmaan.

1600-luvulla agraarikulttuu-

reihin siirryttäessä alkoi maail-

mankatsomusta hallita ihmiskeskeinen

ajattelutapa Kristillisiksi kään-

tyneissä kyläyhteisöissä ihminen

otti Jumalan avulla luonnon hallin-

taansa. Talonpojalla oli nyt jumalal-

linen oikeus raivata peltoja, kuivata

soita, laskea järviä, sulkea ihmi-

sen elinpiiriin koko luonto ja kaikki

se, mikä hyödytti ihmistä. Ihmistyön

korkeimmaksi tavoitteeksi tuli luon-

non valtaaminen ihmisen kulttuurille,

voittoisa taistelu luontoa vastaan.

Itä-Suomen kaskikulttuurin alu-

eilla uskonnollisia perusrakenteita

olivat vainajakultti ja tietäjyys.

Karhun torjunnasta huolehti tietäjä,

uusi uskonnollinen roolinhaltija,

jonka keskeisiä tehtäviä oli erot-

taa ihmisen elinpiiri villistä luon-

nosta. Kaskiviljelijät eivät vielä

pyrkineet hävittämään karhua suku-

puuttoon, vaan luomaan maagisen rajan

ihmisen ympäristön ja petoeläin-

ten luonnon välille. Tietäjän väli-

neitä olivat riitit ja loitsut, joita

käytettiin karhun voiman ja ”mielen”

26

haltuunottoon.

Länsi- ja Etelä-Suomen pelto-

viljelyalueille syntyi keskiajalla

talonpoikaisyhteiskunta, johon kato-

linen ja luterilainen kirkko juurrut-

tivat uuden uskonnollisen kulttuu-

rin. Kylässään elävä peltoviljelijä

alkoi muuttaa pysyvästi ympäristö-

ään, raivata maata, organisoida elin-

piiriään ja tulevaisuuttaan. Kylä tai

talo peltoineen oli talonpojan elämän

keskipiste, jonka ulkopuolella oli

muu maailma, erämaa, villi luonto.

Länsi- ja Etelä-Suomessa luovuttiin

myös metsälaitumien käytöstä paljon

aikaisemmin kuin Itä-Suomessa ja kar-

jaa alettiin pitää hakamailla lähellä

taloa. Muutokset heijastuivat karhun

asemaan: karhu syrjäytyi pois ihmisen

kulttuuriympäristöstä.

Safarimetsästyksen toivat

Suomeen ilmeisesti venäläinen aate-

listo ja tsaarin armeijan upseerit,

jotka 1800-luvulla alkoivat ostaa

karhunkierroksia paikallisilta asuk-

kailta etenkin Karjalasta. Sarmelan

mukaan sotilaskivääri muutti metsäs-

täjien ympäristön ja koko metsästys-

kulttuurin. Suurpetojen metsästys

muuttui rahalla ostettavaksi huviksi,

jota eliittiluokka harjoitti eri puo-

27

lilla maailmaa. Ensimmäinen maail-

mansota levitti sotilaskivääreitä

kaikkiin maailman kolkkiin, myös pai-

kallisten ihmisten ja alkuperäiskan-

sojen keskuuteen. Suurpetojen met-

sästys kansanomaistui ja toisen

maailmansodan jälkeen monia eläinla-

jeja uhkasi sukupuutto.

Eräkaudella karhu oli eläin

joka pyydettiin tai surmattiin ritu-

aalisesti. Pohjoisten metsästäjien

ekosysteemissä kulttuurisia syvä-

rakenteita oli palautuminen: ihmi-

sen ja saaliseläinten reinkarnaa-

tio, luonnon jokakeväinen uudelleen

herääminen sekä leiripiirien paluu

metsästysmaille ja kalakentille.

Metsästysriitti kertomuksineen tuki

pyyntiyhteisön normeja ja ihmisen

sukulaisuutta karhuun. Metsästyksen

rituaalistamisella karhuresurssi

otettiin uskonnolliseen kontrolliin,

estettiin metsästysanarkia ja karhu-

jen liiallinen tappaminen.

Viljelykulttuureissa karhun

asema muuttui kokonaan toisenlai-

seksi. Siitä tuli petoeläin, ihmisen

ekologinen kilpailija, joka vähitel-

len eliminoitiin pois ihmisen hal-

litsemasta luonnosta. Agraarinen

talonpoikasyhteiskunta hävitti jo

28

systemaattisesti petoeläimet ympä-

ristöstään. Kristillinen kyläyhteisö

oli organisaatiokulttuuri, joka yllä-

piti ankaraa moraalia ja kulttuurista

järjestystä. Tuon ajan dualisti-

sessa ympäristössä karhu sijoitettiin

samalle puolelle kuin paholainen,

joka kaikkialla vaani ja uhkasi kris-

tittyä ihmistä. Kristinusko hyväksyi

ihmisen herraksi luonnon hierarkiassa

ja siten salli myös vahinkoeläinten

tappamisen.

Tehokkaiden ampuma-aseiden myötä

suurenkin saaliseläimen kuolema muut-

tui mekaaniseksi suoritukseksi. Usko

tekniikkaan syrjäytti uskon siihen,

että ihminen olisi osa luontoa ja

vastuussa karhun tappamisesta luonnon

jumalille tai karhujen kantaemolle.

Metsästysteollisuus ei ole tarvinnut

tuonpuoleisia selityksiä.

29

30

33

TAIDETTAKIN SYVEMMÄLTÄ

Ilkka Hautala

Koulutusjärjestelmät alimmilta

asteilta alkaen ovat heikkoja välit-

tämään pyyteettömästi perinnettä

”hengentieteestä”, ontologiasta ja

ihmiskuvan laajentamisesta kosmisena

sekä karmallisena olentona. Platonin

ideat ja filosofiat käydään kouluissa

läpi pölyisinä kokonaisuuksina ja

uskonnon opetus kertoo meille veristä

historiaa johon vähenevissä mää-

rin kukaan haluaa itseään samaistaa.

Hengentieteiden ja näyttämötaiteen

harvinaisen yhdistelmän opiskelijana

kirjoitan muutaman sanan ”Henkisyyden

läpäisemästä taiteesta”.

34

Henkisyys ei ole länsimaisen maa-

ilmankuvan mukaan tieteelli-

sesti tutkittavissa oleva tekijä.

Rudolf Steinerin valtavan maail-

malle levinneen virikkeen kautta, ja

J.V. Snellmanin perintönä, Suomessa

on kuitenkin mahdollisuus Snellmanin

nimeä kantavassa oppilaitoksessa

tutustua holistiseen järjestelmään

korkeakoulutasolla. Koulussa, jossa

opiskelen, sanoja sielu, henki, tai

eetteri ei pelätä. Oikeastaan näiden

kautta avautuu taiteeseen aivan uusi

elävöittävä ja vastuutakin kysyvä

ulottuvuus. Kyse ei siis ole taidete-

ollisesta katsontakannasta.

Erään sanonnan mukaan olemme

henkisiä olentoja jotka ovat koke-

massa ihmisyyttä. Suuri henkinen teh-

tävämme ihmisenä on tutustua aineen

maailmaan, jonka ainoa varmasti

pysyvä luonne on pysymättömyys. Taide

on tämän tutkimuksen väline, jolla

me havainnoimme ja uudelleenluomme

maailmaa pysymättömyyden ehdoilla.

Taiteenalan ihmiset ovat optimisti-

sesti sanoen usein läpäisseet ihmi-

syyden syvempiä kerroksia. He ovat

kosketuksissa itseyteensä ja sitä

kautta olevaisuuden häilyvään luon-

teeseen. Tätä kautta syntyy inspi-

35

raatio teoksiin, tietoisesti tai

tiedostamatta.

Steiner-ideologian mukaisessa

henkisen taiteen ja tieteen suunta-

uksessa on kyse ihmisen mimeetti-

sen kyvyn kehittämisestä. Tämän kyvyn

kehittäminen on oman suhtautumistavan

jalostamista maailman ilmiöihin ja

kykyä ilmaista niiden antamia koke-

muksia. Tämä ei ole arvottamista vaan

havainnointia oman kokemuksen kautta,

josta käsin ilmiö jäljennetään uudes-

taan taiteen metodein. Tämä on tai-

teen fenomenologiaa, ilmiökeskeistä

havainnointia.

Peilatakseni hieman: Oma tai-

teenalani on lausunta ja näyttämö-

taide. Taiteelliset työvälineeni ovat

oma kehoni, suuni, keuhkoni ja muut

puheen tuoton kannalta oleelliset

osat, ja sitä tukeva henkis-sielulli-

nen organismi, minä. Materiaali jota

työstän on ilma. Suuni muotoaa keuh-

kojen kautta ilmaa, joka värähtelynä

saa aikaan kuulokokemuksen, jonka

kautta välitän tunteita, sanakoko-

naisuuksien sisälläpitämiä ideoita

ja ajatuksia. Etsin äänteiden objek-

tiivisia laatuja ja niiden tuottamia

vaikutuksia. Kun löydän jotain koh-

talaisen pysyvää, on minun helpompi

36

tuoda se puheeseeni, näyttämötaitee-

seen ja voin oman egoni eli itseyteni

kautta työstää sen muotoa haluamaani

suuntaan antaen kehoni mukailla tätä

prosessia.

Tätä kautta ilmaisu saa väriä

ja syntyy näytteleminen. Tämä on ver-

rattavissa muihinkin taiteenaloihin;

maalaustaiteeseen, valokuvaukseen tai

elokuvaan. Kyse on taiteen materiaa-

lin objektiivisesta havainnoinnista,

ulkopuolelle asettumisesta, ja anta-

misesta taideteoksen materiaalin itse

puhua puolestaan, itse taiteilijan

ollessa vain välikappale. Oli pyrit-

tävä lopputulos mikä tahansa, on sen

idean paljastuminen oleellista. On

löydettävä taiteellisen teoksen ”hen-

kinen olemus” ja tutustuttava siihen.

Taide voidaan nähdä yrityk-

senä selittää ilmiöitä ja jonkinlai-

sina porttina henkiseen kehitykseen.

Taidetta tehdessä hikoilet oman mie-

lenrauhasi ja katharsiksen edestä.

Saatat kuitenkin auttaa monia muita

heidän omalla matkallaan elämän mys-

teerissä, puhumattakaan siitä hen-

kilökohtaisesta vapautumisesta joka

maailman objektiivisesta havainnoimi-

sesta syntyy.

Jotta tässä maailmankuvassa

37

voisi operoida on hyvä tietää, että

elämme rajallisessa tietoisuudessa

jossa emme useinkaan kykene havain-

noimaan todellisuutta yliaistil-

lisesti. Ja tarkoitan yliaistil-

lisuudella sitä että ihminen on

lopulta kykeneväinen aistimaan enem-

män kuin mihin on tottunut. On tie-

dostettava että ”yleisesti hyväk-

syttyjen” aistiemme takana on suuri

todellisuus jolle on mahdollista

kehittää herkkyyttä jopa niin pal-

jon, että voidaan puhua uusista ais-

teista. Taiteellisessa työskentelyssä

on usein kyse tästä ja näiden ais-

tien herättelemisestä keinoin millä

hyvänsä.

On aivan sama sisäistääkö tämän

näkemyksen tai minkäänlaista muuta-

kaan mielen rakennelmaa. Kaikilla on

jokin uskomus maailmankaikkeudesta

ja sen luonteesta. Kyse on jokai-

sen henkilökohtaisesta ”uskonnosta”,

tai ”tiedosta”. Ja oma kokemus on

tietysti se kaikista luotettavin.

Se on lähimpänä varmaa tietoa mihin

voi päästä. Maailman objektiivi-

sen havainnoinnin myötä on mahdotonta

välttyä subjektiiviselta kokemuk-

selta, jolloin havainnoitaviin asi-

oihin syntyy henkilökohtainen suhde.

38

Tämä kokemus saattaa olla myös jotain

todella irrallista itse havainnoinnin

kohteesta.

Objektiivisessa maailmanhavain-

noinnissa ei ole kyse minkään tyyli-

suunnan oppimisesta vaan siitä kuinka

paljon kykenee itse luopumaan ”kau-

neuden” ilmaisemisen eteen. Kun oma

taiteellinen instrumentti, mimesia,

tässä mielessä on putsattu, on sii-

hen mahdollista helpommin lisätä omaa

minuuttaan ja tulkintaa. Pohja feno-

menologiseen maailmanhavainnointiin

on syntynyt.

39

40

ETTÄ YLIPÄÄNSÄ ja VAIN

SE ON OLEVA SE MIKÄ ON OLEVA

VAIKKA MITÄ NIIN SILTI

SEKÄ ETTÄ EIKÄ KUMPIKAAN

AINOA MIKÄ TAHANSA TÄYSIN

EI VIELÄ, MUTTA JO

SINULLE VASTATAAN

UNELMA TOTEUTUU

AVAUDU

LÄHDE

KOSKA

NÄIN ON

IANOANIASAINOANIAS

AAMUUANNAINAAVAAMUUANNAINAAVAAMUUANNAINAAVAAMUUANNAINAAVAA

TULI PALAA JÄÄ HÄÄ SULAA SALAA TULEE KALAA

VALAA HALAA ALAA ALLA ALLAAN ALA

LA ILLALLA ALLAAN ALLAH

AAMUUANNA MUUANNAINA AINAAVA AINAAJA

NAAVAA MUUAN AINA AVAA JA AINA VAIN

AINA JA NAAVAA MUU ANNA

NAI AAVAA NAVAN AVAA

AINAAVE AAVAINAA

AVAAINE

Janne Kortteinen

41

ETTÄ YLIPÄÄNSÄ ja VAIN

SE ON OLEVA SE MIKÄ ON OLEVA

VAIKKA MITÄ NIIN SILTI

SEKÄ ETTÄ EIKÄ KUMPIKAAN

AINOA MIKÄ TAHANSA TÄYSIN

EI VIELÄ, MUTTA JO

SINULLE VASTATAAN

UNELMA TOTEUTUU

AVAUDU

LÄHDE

KOSKA

NÄIN ON

IANOANIASAINOANIAS

AAMUUANNAINAAVAAMUUANNAINAAVAAMUUANNAINAAVAAMUUANNAINAAVAA

TULI PALAA JÄÄ HÄÄ SULAA SALAA TULEE KALAA

VALAA HALAA ALAA ALLA ALLAAN ALA

LA ILLALLA ALLAAN ALLAH

AAMUUANNA MUUANNAINA AINAAVA AINAAJA

NAAVAA MUUAN AINA AVAA JA AINA VAIN

AINA JA NAAVAA MUU ANNA

NAI AAVAA NAVAN AVAA

AINAAVE AAVAINAA

AVAAINE

42

UNOHDETTU UNELMA

Heikki Lotvonen

Teknologiat eivät synny tyhjästä.

44

Tietokoneet, Internet ja niiden ympä-

rille kietoutuvat teknologiat ovat

pitkälti 60-luvun hippien, hakke-

reiden ja happopäiden kuvittele-

mia. Heillä oli kolme suurta unel-

maa: henkilökohtainen tietokone,

Internet sekä virtuaalitodellisuus.

Ne olivat ensin ideologisia, uto-

pistisia ajatuksia paremmasta maa-

ilmasta. Tietokoneiden piti vapaut-

taa meidät palkkatyöstä. Internetin

piti demokratisoida ihmiskunta.

Virtuaalitodellisuuden piti tuoda

kokonainen paradigman muutos sekä

teknologiassa että yhteiskunnassa.

Kaksi ensimmäistä visioita toteu-

tui, vaikkakin odottamattomin seu-

rauksin. Virtuaalitodellisuuden piti

olla näistä muutoksista se suurin,

vaikuttavin ja merkityksellisin.

Vääjäämättömänä pidetty virtuaalito-

dellisuus ei vain koskaan saapunut.

Ennen kuin nyt. Laitan hankkimani

Oculus Rift -virtuaalitodellisuusla-

sit päähän ja sukellan todellisuuden

rajamaille.

Yhtäkkiä minulla ei enää ole

kehoa. Aineellisesta maailmasta jäl-

jellä on ainoastaan muisto ja jon-

kinlainen käsitys siitä, että oikea

kehoni istuu edelleen tuolilla huo-

45

neessani ja pitelee peliohjainta.

Silmät ja aivot kuitenkin kerto-

vat, että seison vuorten välissä ole-

van solan pohjalla. Säädän liikkumis-

nopeuteni sellaiseksi kuin nopeahko

kävelytahti olisi reaalitodellisuu-

dessa. Tuuli suhisee korvissani.

Aurinko on juuri laskeutumassa, ja

päätän kiivetä vuoren huipulle ihas-

telemaan sen nousua. Arvioin kii-

peämisen kestävän parikymmentä

minuuttia.

Keskitän katseeni vuoren huip-

puun ja aloitan kiipeämisen. Etsin

loivia reittejä, joita pitkin pääsi-

sin parhaiten ylös. Kiipeän, kiipeän

ja kiipeän. Katseeni on kiinnittynyt

maastoon. Kävelen ja kiipeän. Aika

hujahtaa. Päästyäni huipulle tajuan,

että se olikin vasta ensimmäinen kie-

leke ja että minulla olisi ainakin

toinen mokoma kiivettävänäni. Huomaan

myös, etten ole puoleen tuntiin kat-

sonut taakseni, ja päätän pysähtyä

hetkeksi ihastelemaan maisemia. Kun

käännyn, eteeni avautuu upea vuoris-

tonäköala, ja palaan saman tien mie-

lessäni Norjaan, jossa olin vaelta-

massa menneenä kesänä. Tunnen saman

pienuuden ja autiuden tunteen, jonka

tunsin Norjassa katsellessani ympä-

46

rilläni kohoavia vuoria. Sola, josta

aloitin kiipeämisen, näyttää pieneltä

viirulta vuorten keskellä. Koen ole-

vani suuren toiseuden äärellä, mieli

täysin tyynenä, mutta ympäröivän näyn

pysäyttämänä. Unohdun ajatuksiini

ajaksi joka tuntuu ikuisuudelta.

Jatkan kuitenkin matkaa ja saa-

vutan huipun pari tuntia myöhemmin.

Aurinko on noussut ennen pääsyäni

viimeiselle huipulle, mutta se ei

haittaa. Seison ylhäällä hetken kat-

sellen silmänkantamattomiin siintävää

vuoristomaisemaa. Nostan lasit pois

päästäni ja huomaan yhtäkkiä olevani

taas huoneessani.

Toistaiseksi protovaiheessa

oleva Oculus Rift on umpinaisten

hiihtolasien näköinen kapistus, joka

vedetään silmille. Muutaman sentin

päässä silmistä on ruutu, johon tie-

tokone luo stereokuvan pelistä tai

ohjelmasta. Kaksi linssiä kohden-

taa ruudun näkymän silmiin niin, että

virtuaalisen maailman näkee kolmi-

ulotteisena samaan tapaan kuin oike-

ankin maailman. Katse tarkentuu

äärettömyyteen, joten silmät eivät

rasitu. Kääntämällä ja kallistamalla

päätä myös katse virtuaalimaailmassa

kääntyy ja kallistuu. Näkökenttä on

47

suunnilleen yhtä laaja kuin hiihto-

lasit päässä. Massiiviset rakennel-

mat tuntuvat oikeasti massiivisilta,

kaukana olevat objektit oikeasti kau-

kaisilta ja senttien päässä olevat

objektit jopa ahdistavilta.

Virtuaalitodellisuus ajatuk-

sena sai alkunsa jo 60-luvulla, mutta

vasta vuonna 1989 Autodeskin ja VPL

Researchin virtuaalitodellisuuslait-

teet aloittivat buumin, jonka jäl-

keen siitä toitotettiin kaikkialla:

sille perustettiin yliopistoihin kou-

lutusaloja, siitä kirjoitettiin eri

medioissa ja siihen syytivät rahaa

sekä NASA, USA:n armeija että jät-

tiyritykset Applesta Nintendoon.

Virtuaalitodellisuuden oli määrä

avata portit datan kolonisaatiolle,

uusille tutkimusretkille matri-

xiin Kolumbuksen tapaan. Se herätti

uuden filosofisen pohdinnan metafy-

siikasta, ontologiasta ja represen-

taatiosta. Se oli kokonaan uusi hori-

sontti, jonka takaisesta maailmasta

kukaan ei vielä tiennyt mutta josta

unelmoitiin samaan tapaan kuin ava-

ruuden valloituksesta pari vuosikym-

mentä aikaisemmin.

Yhdeksänkymmentäluvun puoleen

väliin mennessä yksikään laite ei

48

kuitenkaan ollut pystynyt lunastamaan

lupauksia, joilla virtuaalitodelli-

suutta markkinoitiin. Laitteet oli-

vat kalliita, epämukavia, painavia ja

huonoresoluutioisia, eikä niille löy-

tynyt tarpeeksi vakuuttavia sovelluk-

sia. Kuluttajamarkkinoille ehtineiden

laitteiden näytöt tuntuivat vain met-

rien päässä olevilta television ruu-

duilta. Teknologia ei ollut valmis

vallankumoukseen. Internet yleistyi

ja vei huomion. Virtuaalitodellisuus

unohtui.

Kului parikymmentä vuotta.

Kännykät tulivat, ja niiden mukana

kehittyivät pienet ja kevyet mutta

suuriresoluutioiset näytöt sekä pie-

nilatenssiset ja tarkat hyrräkompas-

sit, akselometrit ja magnetometrit.

Massatuotannon myötä niiden valmis-

tamisesta tuli halpaa. Tietokoneet

ja ohjelmat kehittyivät. Sitten,

keväällä 2012, amerikkalainen 21-vuo-

tias virtuaalitodellisuuden har-

rastaja Palmer Luckey yhdisti nämä

teknologiat autotallissaan HMD-

prototyypiksi (head mounted display)

ja kirjoitti asiaan omistautuneelle

pienelle harrastelijafoorumille varo-

vaisen kyselyn, josko moiselle olisi

kiinnostusta heidän joukossaan.

49

Viestin näki legendaarinen pelinke-

hittäjä John Carmack (Commander Keen,

Wolfenstein 3D, Doom, Quake), ja puo-

litoista vuotta myöhemmin Oculus on

kasvanut yhden ihmisen projektista

miljoonabisnekseksi. Siitä ovat kiin-

nostuneet lähes poikkeuksetta kaikki

jotka ovat sitä kokeilleet, aina

yksittäisistä ihmisistä pelimaailman

megakorporaatioihin. Pelialan suurim-

milla messuilla E3:ssa Oculus Riftin

prototyyppi voitti parhaan laitteen

palkinnon, vaikka vastassa olivat

sekä Sonyn että Microsoftin uusimmat

konsolit.

Toistaiseksi laitteen pro-

toversiota on myyty parikymmentä-

tuhatta kappaletta lähinnä ohjel-

misto- ja pelinkehittäjille,

hakkereille ja harrastelijoille.

Kuluttajamarkkinoille Oculus lupai-

lee laitettansa ensi vuoden jouluksi.

Laitteen suosion myötä myös useat

muut yritykset ovat alkaneet kehi-

tellä omia lisälaitteita (esimer-

kiksi käsien, jalkojen ja kehon kar-

toittamista) parantamaan kokemusta.

Tällä hetkellä Riftille on julkaistu

vasta tekniikkademoja, lyhyitä kokei-

luita ja sille käännettyjä pelejä

kuten Half-Life 2 ja Minecraft. Uusia

50

demoja tulee testattavaksi lähes päi-

vittäin, mutta kestää vielä tovin

ennen kuin näemme ensimmäisen koko-

naan virtuaalitodellisuudelle kehite-

tyn pelin.

Itselleni Oculus Rift on poten-

tiaalisesti enemmän kuin pelkkä peli-

laite. Koen olevani – ja näen kokonai-

sen sukupolven olevan — teknologian

orjuuttama. Etsin jatkuvasti keinoja

tasapainottaa elämääni, ja yksi keino

löytyi teknologiasta itsestään: kii-

vetessäni vuoren rinnettä ylös pää-

sin samanlaiseen tilaan kuin esimer-

kiksi meloessani, pyöräillessäni tai

hiihtäessäni useita kymmeniä kilo-

metrejä. Nautinto ei löydy fyysisestä

suorituksesta vaan siitä meditatii-

visesta flow-tilasta, joka tulee aina

jossakin vaiheessa taivalta. Mieli

rauhoittuu ja tyhjentyy, unohtuu

ajattelemaan jotain tai ei mitään.

Ympäröivällä maailmalla, omilla tai

muiden huolilla tai asioilla ei ole

mitään merkitystä. Ainoa mihin kes-

kittyy on henkinen suoritus. Sillä

hetkellä elämässä on ainoastaan yksi

päämäärä: päästä vuoren huipulle,

seuraavalle pysähdyspaikalle, ottaa

monot pois jalasta.

Todellista ratkaisua teknologia-

51

ahdistukseemme virtuaalitodellisuus

ei anna, mutta ehkä se tuo pienen

palan todellisuutta takaisin virtu-

aaliseen elämäämme. Pystyn keskellä

kiireisintä viikkoa ja omasta huo-

neestani käsin välittömästi palaamaan

Norjan vuoristoon ja saavuttamaan

juuri sen meditatiivisen tilan, jonka

vuoksi kiertelen kesällä Suomen jokia

kajakki auton katolla. Vaikka virtu-

aalitodellisuus ei korvaakkaan oikeaa

todellisuutta, luo se sellaisia uusia

kokemuksia joista en ole osannut haa-

veillakkaan. Laittaessani lasit pää-

häni, koko huoneeni katoaa ja immer-

soidun uuteen maailmaan hetkessä. Se

on ultimaattinen tapa paeta todelli-

suutta, eräänlainen madonreikä toi-

seen ulottuvuuteen.

Pitkien Oculus Rift -sessioi-

den jälkeen todellisuus ei kuitenkaan

ole koskaan tuntunut niin hyvältä.

Virtuaalitodellisuus on kaikesta huo-

limatta kylmä ja digitaalinen. Sieltä

puuttuu oikea elämä, ja se tekee olon

hyvin yksinäiseksi. Kaikki on vain

jonkun suunnittelemaa koodia, joka ei

salli sattumaa tai spontaaniutta eikä

tunne vihaa tai rakkautta. Onkin mah-

dollista, että yrittäessämme paeta

kaikkea digitaalista tulemme vain

52

entistä eristäytyneemmiksi oikeasta

maailmasta. Olemme lisääntyvässä mää-

rin tekemisissä toistemme ja itsemme

kanssa vain pienen, valoa säteilevän

suorakulmion välityksellä. Onko tämä

se tulevaisuus josta haaveilimme?

Ehkä Oculus Rift on sittenkin omiaan

muistuttamaan meitä siitä, mitä elämä

oikeasti on. Ensi kesäksikin on suun-

nitteilla vaellusretki Lappiin

— tässä todellisuudessa.

53

54

55

Placeat tibi, Domine Satanas, obsequium servitu-tis meae; et prae-sta ut sacrificuum quod occulis tuae majestatis indi-gnus obtuli, tibi sit acceptabile, mihique et omnibus pro quibus illud obtuli.

Facebookin kirjaviikolla

käyttäjiä kannustettiin lainaamaan

lähimmän kirjan 5. lause sivulta 52.

Tässä LaVeyn kirjasta ”The Satanic

Rituals” löytynyt ote, jonka avulla

voit astua Saatanan palvelukseen.

56

57

THE INTERNET OF THE FOREST

Jenna Jauhiainen

This article is not about spirituality.

60

If anything, the subject at hand could suffer if treated merely as a part of age-old spiritual prac-tices. This article is about Ayahuasca, an en-theogenic brew traditionally used by various in-digenous tribes in the Amazon. Instead of be-ing a mere ritualistic intoxicant, I will suggest that Ayahuasca can be perceived as a technology.

Western science has researched psychedel-ics in various fields during the past hundred years. We acknowledge Albert Hoffman for synthesizing LSD-25 in 1938. Those more in the know appre-ciate the lifework of Alexander » Sasha « Shulgin, a chemist who has personally tested and document-ed the effects and chemical construction of hun-dreds of phenethylamines and tryptamines, in-cluding the famous alphabet MDMA.

Researching these substances has not been easy, and many have done so at their own person-al risk. The last time in the history when synthe-sized psychedelics were actively studied by various scientific communities without fear of prosecution was during the 1960s. Back then numerous studies were conducted by various instances, from hospi-tals to universities, from CIA to UCLA. Naturally, these substances also reached private consumers.

The sixties had millions of people from var-ious backgrounds take quick intoxicated, and often dangerous peaks into states of consciousness nov-el to our cultural sphere. Many intellectuals of the time explored the world outside the preconceived,

61

which led to new ways of thinking about such thing as equality and environmentalism.

Arguably some psychedelics such as LSD or psilocybin allow the conscious mind to process data input without the burden of what one could call preconceived notions. This is potentially ben-eficial when approaching any issue, and particu-larly helpful when treating Post-Traumatic Stress Disorder. In the right set and setting, psychedelics can help the patient reprocess his traumas without the tight network of emotional associations that would normally upset the psyche.

In the American history, the sixties rep-resents a turning point in cultural history which gained part of its momentum from conscious ex-pansion. As the decade turned to the next, so did the attitudes towards psychedelics which had been closely linked in the media to the hippie move-ment. Nixon declared War on Drugs in 1971, which made scientific research on these substanc-es a huge personal risk. The » war « continues to this day, yet there are a handful of institutions around with a special license to carry out experi-ments with psychedelics. For information on these projects, see the database of Multidisciplinary Association for Psychedelic Studies.

What has really made a considerable differ-ence in our understanding of psychedelics is an-thropology, which often works hand-in-hand with archaeology. In the past hundred or so years, an-thropology has accumulated information that

62

would seem to imply that we co-exist, and in part stem from people whose epistemological approach to life is very different from what we in the West are used to.

Before this past June I had very little idea about the big picture this information can im-ply. I also would never have thought I would come across that big picture in the beautiful island of Suomenlinna, in Helsinki where I attended a one-day event called Shamanism, Plant Intelligence and Altered States of Consciousness. The three notorious researchers present at the event all seemed to sug-gest from their varying points of view that groups of people, which we in the West have without trou-ble called primitive for centuries, are in the pos-session of a kind of natural technology that allows them communion with nature.

Luis Eduardo Luna opened the sem-inar with a talk titled Worldview Warfare in the Americans since 1492: Sacred Plants, Their Suppression and Current Revival, which placed strong criticism on Western hegemony in historical writing about the arrival of Europeans to South America. For centuries we have told a story of the arrival of sophistication amidst primitivity, some even calling it the arrival of civilization. Yet for at least a hundred years, we have accumulated scien-tific evidence that suggests that the Amazonians were, and some still are, highly cultured and tech-nological societies.

The Western idea of technology is usual-

63

ly tied to nuts and bolts, so to say, thus it often de-mands a step out of the box to comprehend a thing like engineered soil as technology. The Amazon has what is called terra preta, the black earth. It is man-made, very fertile soil made with mixing charcoal and organic materials into the otherwise relative-ly infertile Amazonian soil. These anthropogen-ic soils are found from other continents as well, yet it remains a question of interpretation whether the soil was cultured to become fertile, or whether chance played its part in turning piles of people’s rubbish into fertile lands. Luna’s fellow anthropol-ogist, Michael Heckenberger, has suggested that the Amazon used to host a network of garden cities, a network of settlements flourishing approximately between 500 AC to the 1500s.

Another technology, a more indisputable one, that has prevailed in the Amazonian cultures for thousands of years is Ayahuasca. It is a brew made out of plants found in the Amazon, and it requires hours of preparation to cook. Ayahuasca contains dimethytryptamine, a common com-pound found all around earth’s fauna and flora. Even the enzymes in the tissues of our lungs have the potential to produce DMT if need be. A sug-gested such event is death, and thus DMT has also been linked to near death experiences.

In the West DMT was first synthesized in 1931. Before getting accustomed with Ayahuasca, the only way we in the West knew how to con-sume DMT was by smoking it. When smoked, the

64

effects last only about ten minutes – in physical time, that is. Some report the perceived length of the experience can even be thousands of years.

Ayahuasca is a mixture of plants containing both DMT and active MAO inhibitor. Without a MAO inhibitor, DMT would be made inactive by the metabolism. When consumed orally, the effect of DMT is often much more intense than when smoked, and the length of the experience is count-ed in hours rather than minutes. As Ayahuasca has been used for millennia, it poses a question: how have the indigenous tribes found the right ingre-dients from a selection of 80 000 plant species to make the brew which, as we shall see, is their tool of gathering knowledge essential for their survival?

This was the question that took Jeremy Narby, one of the speakers at the seminar, down the rabbit-hole. He traveled to the Peruvian Amazon in the mid-eighties as a 25-year-old doc-toral student of anthropology from Stanford. Back then huge areas of the Amazon were being tak-en over by large corporations. In order to justi-fy the rights the indigenous tribes have for their land, Narby began to gather scientific evidence on the rational use of resources by a tribe called Ashaninca.

His main research question was how do they know what they know about plants? The only an-swer he got from the Ashanincas was that the knowledge they had came from the plants them-selves. Without talking to the spirits of the forest,

67

the Ashanincas could not access the knowledge possessed by their immediate surroundings. For them, the forest teems with conscious life.

Essential to the process of acquiring knowl-edge is the ingestion of Ayahuasca. Having never heard of the brew before, Narby assumed that its effects were being exaggerated by his hosts. The description Narby gave at the seminar about his experience with the brew was phenomenal. He had entered into another dimension and experienced things which sounded terrifyingly real. Having suffered from chronic back-pains for years, the one thing that really stuck with him was waking up the next morning without the pain. The forest had healed him. He knew Ayahuasca had to be re-searched further.

Yet, the clash between a thesis on the ra-tional use of resources and the technology of ac-quiring information on how to use those resources through what science would call » hallucinations « was, well, too risky to run on the academic trail. He wrote his doctoral thesis for Stanford without a mention of the brew.

It took Narby a bit over a decade to re-search and write his mind-bending book, The Cosmic Serpent. DNA and the Origins of Knowledge, which was published in 1999. In it, Narby describes a theory about how Ayahuasca makes it possible to access information directly embedded into the DNA. It is almost like an infor-mation superhighway accessible to the shamans.

68

The principle guiding it is pretty much the same as in the first organic man-made structure, organ-ic in the sense that it evolves without being under the control of anyone: the internet. Narby used the term » television of the forest « to describe the same. In order to get information necessary for their sur-vival, the shamans tune into the spirits of the for-est, found both within themselves and everywhere around them.

Western science has long seen cognition ca-pable of processing data input from the senses as a condition for consciousness. Another hallmark of being conscious is language, probably because the ramifications of our subjective conscious are of-ten experienced through language. We hand some animals recognition as conscious beings, while of-ten demanding a recognizable language as proof, which is probably why dolphins and whales have long been good candidates. Most of the animal kingdom has been perceived by the Western mind as mere mechanical automations devoid of con-scious awareness. Cognizant plants? Never. Yet that was what Narby was faced with.

DNA emits light, which in Narby’s analysis makes it possible for the information embedded in everything organic to travel through rays uncog-nizable by human beings. Information spreads like wildfire. There is a suggested name for this infor-mation network we are all part of: Morphogenetic Field. Rupert Sheldrake coined the term in his 1981 book A New Science of Life: The Hypothesis

69

of Morphic Resonance and continues his research with the matter to this day. From the internet one can find videos of Sheldrake’s discussions with Terence McKenna, who formulated a curious the-ory about the evolution in which the introduction of psilocybin mushrooms to the diet of our distant ancestors trigger developments that lead to the emergence of homo sapiens.

Narby paints a picture where the sha-mans of the Amazon keep up their communities by reading the scriptures embedded in all organic material around them. The continuously updating archive accessible in altered states of consciousness makes it possible to process information necessary for survival in the forest. In addition to knowledge on how to use the surrounding nature for medic-inal and nutritional purposes, the plant teach-ers can also enlighten the experiencer about social and spiritual matters.

The DNA has been practically unchange-able in its operating system throughout history. It is a stable and automatically regenerating method of storing information, that, when conscious, tends to present itself as gigantic snakes. Snakes? The following quote is from Narby’s book The Cosmic Serpent, in which this idea reaches its pinnacle:

Suddenly, I was overcome with fear and felt the urge to share these ideas with someone else. I picked up the phone and called an old friend, who is also a writer. I quickly took him through

70

the correspondences I had found during the day: the twins, the cosmic serpents, Eliade’s ladders.

Then I added:

» There is a last correlation that is slightly less clear than the others. The spirits one sees in hallucinations are three-dimensional, sound-emitting images, and they speak a language made of three-dimensional, sound-emitting im-ages. In other words, they are made of their own language, like DNA. «

There was a long silence on the other end of the line. Then my friend said,

» Yes, and like DNA they replicate themselves to relay their information. «

I jotted this down, and it was later in reviewing my notes on the relationship between the hal-lucinatory spirits made of language and DNA that I remembered the first verse of the first chapter of the Gospel according to John:

» In the beginning was the logos « - the word, the verb, the language.

In the West we have the tendency of perceiving human beings as mere byproducts of chance. The universe is totally indifferent to our exis-

71

tence. We have come from nothing and will return to nothing. What do these depressive and pessi-mistic ideas tell of our culture? For Ede Frecska, a Hungarian psychologist and psychopharmacol-ogist this kind of thinking represents an attempt to escape from transcendence. Ayahuasca and substances like it make it possible to access what Frecska calls direct-intuitive knowledge – knowl-edge embedded into everything around us.

What if we really had access to that bank of data underlying everything? What if all it took was a trip into the deep end of our minds to gain knowledge and insight on how to live in harmony with nature? The worst result of our way of per-ceiving technology is the barrier we build between our way of life and the way of life of the organic totality we are an inseparable part of.

After the event at Suomenlinna, I had a chance to talk with Luis Eduardo Luna. We had the following conversation before I had formulated a view on the epistemological side of Ayahuasca, and thus it circles around more down to earth themes.

72

73

75

You used the term worldview warfare in your talk. When we in the West think of history, we tend to focus on our technological advancement and on how our civilization has grown, while leaving out a lot of what we have destroyed during our imperialistic pursuits ( I use the term we because I consider myself European ). Is there still a worldview warfare going on in relation to psychoactive plants? If we think specifically in the field of integra-tive states of consciousness ( often known as al-tered states of consciousness ), which until recent-ly have been either demonized or pathologized, there seems to have been some positive openings. There is scientific research on various fronts. At the Department of Psychiatry and Neuroscience of John Hopkins University School of Medicine’s a group of researchers are studying behavioral and subjective effects of mood altering substances, in particular concentrating on spiritual experiences elicited through psilocybin. And I mean spiritual, not religious, with implies a defined central cos-mology or worldview.

There is the front of therapy; the possibil-ities of using psychoactive substances to treat de-pression, anxieties or post-traumatic stress disor-der ( PTSD ). And there is the front, still growing hopefully, of those studying consciousness — the workings of the mind. That is very interesting. It is science for establishing physiological correlates;

76

where do these substances go and what effect do they have with conscious perception? So, there are positive openings, which is apparent also in the rise of articles on these matters in mainstream sci-entific journals. There is positive academic interest on alternative worldviews here as well. I attended a seminar called Asian Shamans, Music, Language and Oral Poetry a year ago here in Helsinki, which hosted talks about Mongolian and Siberian shamans. There were academics talking about contemporary shamanism in Russia, and also a very interesting historical talk tracing back to the Soviet times. During that era many shamans were killed by the government, and it was made illegal to sing the songs and do rituals. It also used to be illegal here in Finland to have a shamanic drum in one’s home. Yes, and also from the late 18th century until 1958 yoking was illegal in Norway. All this is very interesting, because this kind of persecution took place here in the peripheries of Europe simultaneously and on some occasions even before reaching the Americas. Historical studies may show how these ideas originated, how

77

the moved around, and how they are still affecting today’s world. It is a curious trend. The same attitude of denial and fear also applies to many psychoactive plants and substances. It might be somehow related to the fact that many hallucinogens open up something that’s inherent in all of us — a hidden side of reality, if you will. Absolutely. These experiences are part of our bag-gage as human beings. As William James, one of the founders of modern psychology said, » No ac-count of the universe in its totality can be final which leaves these other forms of consciousness quite disregarded. « It might be that we have some kind of instinctual knowledge that these experiences have truth to them. So when they are being banned, the people doing the banning must know on some level that there is this level of truth to them. Fear most likely plays an important part. In your talk you brought up that in the Amazon the Conquistadors used to say of the natives that » these are the devils’ people « who » do the devil’s work. « In Finland we have a cultural stereotype in which people of Lapland are seen as devious; they can fool you, trick you, almost like tricksters.

78

Yes, because the trickster is the one who doesn’t let you stay ideologically in one place. He forces you to see the opposite of your stance. You probably noticed what Ede Frecska said yesterday that there are two sources of knowledge. One is » perceptual-cognitive «, which we are using now, and which our society also mainly uses. The other is direct knowledge which he calls » direct-intuitive. « Everywhere, in all cultures, there are ways to access this direct intuitive knowledge. The use of sacred plants in the Americas is just one of the ways. In North America there is the Sundance. And sauna, in a way - a strong sauna can be a very spiritual experience, as you know, if you go out in the forest with no alcohol and no makkara. It is the equivalent of the sweat lodge of North American Indians.

I have been thinking of this direct intuitive knowledge lately, because now there is a lot of sci-entific debate where scientist are coming and say-ing, » look, we don’t need God. We don’t need God at all, because everything according to our theo-ries came out of nothing. « It is perfectly defensi-ble from the point of view of physics, of course. I can agree with that — maybe it is true. We can ex-plore the outer universe with our reason and ma-chines, and it can be fantastic. I am not personally against science, I am fascinated by it. Yet, I know the inner universe is equally infinite as the outer universe is. We have billions of stars and galaxies in the universe, yet we also have billions of recep-

79

tor sites in our brain. We have another whole uni-verse within to be explored — and different cul-tures have found different ways to do just that.

Like Ede Frecska was saying, there is an interface between these two worlds. It is possi-ble that the inner universe may somehow have an effect on the outer universe. That’s what we call anomalies, synchronicities, healing… Also a lot of the creativity which we apply in this external uni-verse has its source in the ideas generated in the inner universe.

One of the interesting things that Ede said is, » look at the history of Western thought. « Pythagoras was a mystic, and Newton dedicated more time to alchemy than to physics. Descartes’ principle, I think, therefore I am, was realized in a dream… You see, a lot is generated in the inner universe. But somehow it is completely forgotten, and we put emphasis on rational thinking, which is also called left-hemispheric thought. Even though people say they are rational in their approach to life, they more often than not follow their intuitions as well - whether they are conscious of it or not. Dissociation, denial and contradicting values burden the Western minds. You used the term » psychointegrator « in relation to the sacred plants in your talk, and it was the first time I heard the word. Do you have any thoughts about the role and mechanism these plants

80

could have in relation to human psyche in the Western world, maybe even in aiding us being more whole? I can tell you something, well this is very, very in-complete but… Michael Winkelman sees this term as expressing integration of the various levels of the mind: the lower brain stem, paleo-mammalian brain and cortex. In addition to this, there is inter-hemispheric integration and integration between emotion and cognition. Sometimes people have synesthetic experiences with integration of color and sound, for instance, which is very interesting and strange.

On the other hand, the utilization of these plants facilitate family integration, social integra-tion, and finally, integration with the environment, because many of these experiences are about the situation we are with the environment. As Ede was pointing out, from the point of view of di-rect intuitive knowledge everything is intelligent. Everything is presented as spirit, as consciousness. So in that respect, we are also integrated into the spiritual aspects when we are in communion with the plants. Of course it is essential that there exists the correct set and setting for this to take place. These are very sacred experiences that are not to be banalized, which they unfortunately often are, because there is no proper outlet to do them in the correct setting. Therefore, they are just done in

81

whatever ways, in part because they are banned by the society. When looking into shamanic cultures, in broad terms, I noticed that most of them, if not all, have some kind of an initiation ritual. Why do they need an initiation as a social practice, and why don’t we have anything like that in the Western world? In order to become an adult in the West you just get drunk once and then think you are one. Also, getting drunk is not a social event which is accepted by the whole society. It is a private event that kids do by themselves. It is a great pity there are no established social initiation rituals that should mark the time when being a child is over, and one enters adulthood. In traditional societies there are many kinds of such rituals, often requiring great physical strength from the part of the initiated. It took me a while to draft an idea on the logical reasons behind initiations for the shamanic societies themselves — because, as you know, they are not done for fun. What interested me especially were the cultures where the individual initiate would go out of the social group, out into the wilderness for lengths of time with often but vague instructions on what to eat or do. What is

82

the point of solitude in the wilderness? My guess is that it is a process of aligning oneself — both physically and mentally — to the surrounding nature. By being alone in the wilderness and going through a spiritual » journey « it is possible to realize one’s place in the nature as an individual. After finding balance in between oneself and nature, the individual can return to his community and help the community to co-exist harmoniously with nature. Without going through this process groups of people would likely end up destroying their environment — pretty much in the same way we tend to do in the Western world. This is a very good idea. Most probably the ini-tiation takes place in the nature by various tech-niques — like having oneself bitten by ants or whatever. Usually it implies some sort of suffering as well. It is not a pleasure activity. That is very shamanic, because in the shamanic process the shaman has to undergo some kind of ego dissolu-tion or destroy the normal cognitive processes, the normal cognitive functioning to be able to be more holistic in his approach.

The lack of understanding of our place in the nature has lead us to be, in a sense, dumber now than thousands of years ago. Science has also alluded to this — our brains are shrinking, like the brains of domesticated animals. Perhaps we

83

have created a situation where we become dumber and dumber, and perhaps we are doomed because of it. We certainly are doomed if we don’t change course on environmental matters. Only ten per-cent of North America’s original forests remain, five percent in Europe, only 1.7 percent here in Finland. The deforestation process continues re-lentlessly in spite of the great number of publica-tions and documentaries about its negative conse-quences. This is absolutely suicidal. In the past all civilizations have come to their end because they depleted their natural resources. Now we are do-ing it collectively to the whole planet. There is no way, apparently, to stop this. The only way I can imagine is the distribution of these kinds of ideas we have been talking about. If these ideas are tak-en in by the youth, things might change. You mentioned in your talk that there is some similarities between the art as the Amazonian shamans and the Sami, like the exuberant use of bright colors and geometric details. Could this imply experiencing similar kinds of states of consciousness? It is only speculation as we don’t have any proof, but it might be related to the use of mushrooms. Some of the mushrooms that grow here in Finland have psychoactive compounds similar or even identical to those growing in other parts of the world. Another similarity between the Sami and

84

Amazonian people are the yoiks and the ikaros. The yoiks are melodies which are different for each individual. Every person has his own way of doing it, learned on his own and sung on his own. It is spontaneous. Same with the ikaros of Amazonians, who say they get their songs from the spirits. So this is another similarity in addition to the very bright iconography in the clothes and other textiles. I have heard of a belief among Siberian shamans, that if you wear animal skin or masks when entering the spirit world, you can hide your identity or protect yourself through the spirit of the animal you’re wearing. That is considered very shamanic in the Amazon as well — animal transformation, animal helping spirits and all that… What happens here in the north of Europe is exactly the same that has happened everywhere. Christianity came and simply destroyed everything. I went to Tromsø with the hope of studying shamanism, only to find out that all knowledge of it there is gone. In a way, the Laps are the Indians of Europe. And, knowing Finland, it is particularly interesting how people in this society consider Christianity as their root culture, when it is not — it is coming from outside. Religion has always had a part in the game of power. In Christianity, and especially Catholicism which is still prominent in

85

Europe and around the world, the Pope is considered a mediator between God and men. This is key in Christian metaphysics, and it means that the regular folk can never have direct access to God. We don’t have, as Ede Frecska puts it, direct-intuitive connection. It is basically shut out. Mystical experiences are seen with extreme suspicion by the ecclesiastical authorities. Also, you have to take into account that practically all shamanism in the world today is heavily influenced by Catholicism, and has been so for around 500 years. In the rituals there’s often invocations to Jesus in the beginning, but then they are dealing with the world of spirits. Don Emilio was a religious person, not a catholic though, he never went to mass. But he was still working in a Christian context. Of course you can use the terms as you want without being into the institutions. Exactly. Any opinions about global corporations such as Nestle taking steps towards patenting plants? It is a tragedy. It is part of an increasing process by which nature is being criminalized. More and more plants are being restricted or forbidden, not

86

only psychoactive plants but other plants as well. We are being impoverished biologically; we are go-ing through biological extinction, which include plant varieties that are the product of thousands of years of cultural experimentation. The varieties of food we eat are diminishing because the corpo-rations are taking over. This is done by the way of rejecting or criminalizing some plants, while pat-enting others.

I think that the only way to change this is to change the consciousness of people. I hope the people in these corporations realize what they are doing because it is not in their advantage, not in anyone’s advantage. Perhaps it is a short-term ad-vantage, okay, you will have more money for a while, but not for the future generations. I think all this is lacking perspective. The spiritual aspects are beyond temporality. It is beyond short span of the life we have. It is thinking more globally with-out forgetting other species that accompany ours in this planet. I think the only way forward is to try to change the consciousness of people. Then we can fight politically. It will be a huge fight, knowing the big corporations and having the type of an economic system that demands growth. Even if you’d have a successful company that is doing everything by the book and keeping its employees happy, it is not enough because the system requires growth.

87

Exactly. The corporations are an accumulation of power. They are nothing like national states or the kings of the past. Contemporary corporations are transnational. They have huge power as you know. What we need is less accumulation of power, more horizontality. We need to change the current social structures and have more equalitarian societies. We have technology that needs to be used properly. We need to admit our mistakes. We need to figure out how to combine the old and the new technologies. What are your hopes for the future in the scientific study of psychoactive plants? I think there are many possibilities for the future. First the legal system has to open the gates, not at once but step by step. Already we have a lot of in-formation on plants, but it doesn’t come down to the universities, it is not written into textbooks and such. It is like hidden information. Now the internet has changed a lot of things though, but still, we need to educate students and teachers. We need a new generation of teachers who have a lot wider view on things. Already this is hap-pening, I can see it in the amount of research be-ing published. A lot of young people are drawn to these matters.

My specialty for years has been Ayahuasca. The number of doctoral dissertations and master’s dissertations has grown to the point that I don’t even have time to follow up on them anymore. As

88

this has happened with Ayahuasca, it will proba-bly happen with other substances as well. My hope is that there will be more and more studies, on dif-ferent levels, like on physiological correlations with various chemicals.

Problem solving is a huge area of research, because these conscious states allow access to all kinds of information. It is natural thinking in a way. Also, the implications for therapeutic use are huge. I am not a therapist, but I work closely with psy-chiatrists like Ede. For psychology and other re-lated sciences, the possibilities are enormous, like curing addiction or PTSD.

And, on the other hand, we have the cre-ativity aspect, meaning the possibilities for artists and musicians to broaden their views with the use of plants. In the history of art, using different substances in order to explore one’s consciousness is very well documented. Artists are, at least in the Western World, similar to shamans because we don’t expect the same kind of social behavior from artists as we do from the regular folk. We expect artists to rebel, to be open and radical.

That is a very good comparison, artists and shamans — both on the fringe of society… A little bit marginalized and not socially integrated.

89

91

PREVIOUS DAYS

I fucked up too many times at the

workshop, plus my writing ain’t go

anywhere. Worse thing was this dro-

ved me crazy in both mental and phy-

sical way. Average working hour 12

is really not good. My right hand

clicked automatically to open a the-

sis file, and my brain was constantly

planning next day working process

for workshop every evening after back

home. I felt ‘stress’ (actually I

don’t know it is stress, I felt more

like floating universe with super

ugly creatures)

HOW TO RELAXHye Jin Ahn

92

THE FIRST DAY

Suddenly I had a craving for serious

relaxation moment, I knew whole my

world need it. BUT! I figured out,

at the same time, I haven’t ever for-

ced me to be relax. All my life was

either working, or shitting around.

Since I had no idea how to relax, I

Googled ‘How to relax’.

It says do exercise. WTF, I am

super tired, literally physically too

tired to move my ass. Skip.

Next one says get some warm milk

or tea. I don’t drink milk, and only

tea I have is… hmm… very old… I even

have no idea where did I get that.

(except one tea has caffeine)

And other one says think posi-

tive. Hmm.. I am too positive now. I

am tired not because I am depressed,

man.

Any option from google seems

not my story. So, I gave up to being

relax, and worked till semi-passing

out point.

THE SECOND DAY

Next day, My friend suggested me to

have hobby to have separate time than

working, because I shared my last

night story. So I decided to have

93

assembling models and painting as my

hobby. I used to do that when I was

teenager, and during BA. So after got

home, started to checking ebay. Holly

shit, the price of all the model set

I want was higher than 40e. This will

be makes me peaceful relaxing home-

less. Giving up.

THE THIRD DAY

The biggest problem of building pro-

totype was solved, then my mind chan-

ged to the big calm lake from stu-

pid floating universe feeling. Super

cool! But still I should figuring

out the life matter question, how to

relax.

My another friend told me that

I must try meditation to relaxing me,

and convinced me with shit loads of

link that explains how meditation is

good. Hmmm… After read all of them,

it really seems super good.

Hold on second, I don’t know

how to do meditation. Okay, once I

tried morning yoga, and it failed

totally, because couldn’t find place

for lab top to play ‘beginner yoga’

from Youtube, and totally catastrophe

to do yoga and watching video at the

same time. It was not fresh at all.

94

It was more like twisting me and lab

top together.

Anyway, I decided, and it

won’t change. I have to do something

because I really need meditation. So,

I prepared meditation sound clip, and

got the mediation alarm clock. How

genius!!!

THE FOURTH DAY

Just after I woke up, I started

‘meditation’. Okay, It was sleeping

with sitting. My head was already

scheduling every seconds for making

perfect prototype, and my mind was

already having coffee. Moreover,

20 min seems too long for morning

schedule.

RIGHT NOW

I still don’t know how can I relax

me. Is it even exist? Maybe I just

ought to floating space with stupid

ugly weird creatures.

95

97

VAIHTOEHTOINEN ÄÄNIRAITA

Staffan & Thomas Södergård

Pääoman kasautumisen logiikka on

läsnä kaupunkitilassa. Silmille hyp-

pivien mainosten, näyteikkunoiden

ja kieltokylttien kautta se hahmote-

taan usein visuaalisesti. Äänellä ja

musiikilla on kuitenkin läpi kapita-

lismin historian luotu niin harmoniaa

kuin riitasointuja kassojen kilinään.

98

Siirtymä teolliseen aikakauteen edel-

lytti siirtymistä uudenlaiseen ääni-

maailmaan. Hiljaisemmat elämän äänet

ja päivärytmiä tahdittavat lauleske-

lut saivat rinnalleen tehdaskoneis-

ton voimakkaat ja määräävät äänet.

Työpäivää rytmittävät laulut eivät

kumminkaan kadonneet, vaan saivat

uusia muotoja työväenlauluissa. Nämä

muun muassa autotehtailija Henry Ford

näki uhkaavana, työläisidentiteet-

tiä vahvistavana voimana. Työläiset

hiljennettiin ja työpaikoilla musii-

kista tuli harvinaista herkkua, jota

tarjottiin silloin tällöin esimer-

kiksi sinfoniaorkesterien muodossa.

1800-luvun loppupuolella tapahtui

myös toinen suuri murros äänen his-

toriassa: vihdoin sitä pystyttiin

äänittämään ja toistamaan. Tähän asti

musiikin kuuntelulla oli ollut kon-

serttimainen luonne; kun musiik-

kia esitettiin, se oli aina tilalli-

sen kokemuksen tinkimätön keskipiste.

Musiikin yhä vaivattomamman toistet-

tavuuden myötä se siirtyi enemmissä

määrin myös taustalle. Yritysjohtajat

löysivät tavan kääntää musiikin

yhteisöllisyyttä rakentavan potenti-

aalin omaksi edukseen. Musiikki työ-

paikoilla heräsi henkiin kun tehdas-

99

koneiden kolinan ja kirjoituskoneen

näpyttelyn rinnalle tuotiin Muzakin

luoma äänimaailma.

Muzak Holdings oli amerikkalai-

nen yritys, joka 1930-luvulta läh-

tien erikoistui tarjoamaan musiikki-

palveluja yritysten tarpeiden mukaan.

Muzak on funktionaalista musiikkia,

sen avulla pyritään siis saavuttamaan

tiettyjä päämääriä. Muzak-termillä

viitataan arkipuheessa yleensä genee-

riseen hissimusiikkiin, mikä kuvastaa

hyvin Muzak Holdingsin toimintaperi-

aatetta: ”To be heard, but not liste-

ned to”. Yritys palkkasi 1930-luvulta

lähtien tutkijoita, muiden muassa

psykologeja, tekemään työpaikkatut-

kimuksia, tarkoituksenaan hahmot-

taa työntekoon vaikuttavia tekijöitä.

Stimulus Progression oli Muzakin pyr-

kimys säädellä työpäivän intensiteet-

tiä, jonka tavoitteena oli nostaa

työntekijöiden tehokkuutta stimu-

loimalla heidän tunnetilojaan musii-

killa. Äänimaisemissa otettiin huo-

mioon tutkimustulokset ihmisten

vuorokautisen vireystilan ja ener-

giatason vaihteluista. Muzakin tarjo-

ama musiikki vaihteli työympäristön

mukaan, ja työpaikkojen eri tiloissa

vallitsivat omat äänimaailmansa

100

Työpaikkojen huonekasvien taakse pii-

lotetuista kaiuttimista alkoi virrata

aikaan ja paikkaan sovitettua, sti-

muloivaa musiikkia. Näin Muzak toimi

fordistisen työpaikan kapellimesta-

rina, joka synkronoi työläisten tah-

dilliset erot noudattamaan yhtenäistä

rytmiä.

1960-luvun vastakulttuurisesta

kapinasta sytykkeen saanut indivi-

dualismin korostaminen loi subjek-

tiviteetin, jonka haluja ja vaati-

muksia ei enää kyetty täyttämään

fordistisen tuotantotavan mukai-

sesti. Tuotantotavan logiikka perus-

tui standardisoituihin massahyödyk-

keisiin, yhdistettynä keynesiläisen

talouspolitiikan avulla stimuloituun

massakulutukseen, sekä kulttuuriseen

että poliittiseen yhdenmukaisuuteen.

Tämä tarkoitti myös Muzakin mukautu-

mista muuttuviin olosuhteisiin; his-

simusiikki väistyi eri alakulttuu-

reista kumpuavan musiikin tieltä.

Yritys loi erilaisiin elämäntapoihin

soveltuvia soittolistoja, jotka koos-

tuivat hittikappaleista ja nostalgi-

sista ikivihreistä. Muzakin keskei-

simmäksi tehtäväksi tuli kuluttajien

tunnetiloihin vaikuttaminen ja yksi-

löllisten ostokokemuksien luominen

101

audioarkkitehtuurin avulla. Vuonna

2011 Mood Media Corporation osti

Muzak Holdingsin 345 miljoonalla dol-

larilla. Tämä audio-, visuaalisia-,

multimedia- ja tuoksuratkaisuja yri-

tyksille tarjoava yhtiö toimii myös

Suomessa.

Ymmärtääksemme postfordistisen

aikakauden subjektivaatiota, on mei-

dän tuotava Gilles Deleuzen ja Felix

Guattarin tavoin ihmisten halut, ais-

tit ja nautinnot osaksi kapitalis-

min tutkimusta. Deleuze ja Guattari

tulkitsevat yhteiskunnan olevan yhtä

loputonta halujen ja aistivaikutel-

mien virtaa, joka syntyy niin ihmis-

tajunnan tiedostavista kuin alita-

juisista osista. Pääoman kiertokulun

toimintatapaa selitettäessä on ymmär-

rettävä, miten markkinatoimijat yrit-

tävät ja onnistuvat kanavoimaan tätä

virtausta luomalla haluja terri-

torialisoivia haltuunottokoneita.

Ostoskeskusten viihdespektaakkelit

sekä eri aisteja pommittavat ärsyk-

keet, kuten tarkkaan suunnitellut

tuoksut ja soittolistat, luovat oman-

laisensa tunnelman eri ympäristöihin,

ohjaten asiakkaat heille kohdistettu-

jen tuotteiden ja brändien pariin.

Brändäyksellä tuotteille pyri-

102

tään luomaan persoonallisia ominai-

suuksia, joihin kuluttajalla on mah-

dollisuus muodostaa henkilökohtainen

suhde. Koska kuluttajista on tullut

enenevässä määrin tietoisia heidän

kulutuskäyttäytymistään ohjaavista

visuaalista markkinointikeinoista,

musiikista ja äänibrändäyksestä on

tullut tärkeä osa yritysten markki-

nointia. Mainosmaailmassa on jo kauan

sitten havaittu musiikin tuovan tuot-

teelle erityslaatuista mieleenpai-

nuvuutta. Tätä käsitystä ovat muo-

dostaneet 1900-luvun alkupuoliskolta

lähtien niin behavoristiseen psykolo-

giaan kuin freudilaisen psykoanalyy-

siin pohjautuvat kulutustottumuksia

kartoittavat tutkimukset. Näiden tut-

kimusten mukaan ostopäätökset tehdään

pikemmin tunnepohjalta kuin rationaa-

lisen harkinnan tuloksena.

Televisiomainosten musii-

kit ja äänimaailmat saavat mainok-

set tuntumaan merkityksellisemmiltä.

Kauppakeskusten käytävillä ja liik-

keiden sisällä soiva musiikki saa

vastaavasti nämä tilat tuntumaan mer-

kittävämmiltä ja moniulotteisem-

milta. Kauppojen tarjoama elämys muo-

dostuu paitsi myytävistä tuotteista,

myös mainosmaailman rakentamista mie-

103

likuvista, jotka luovat elämänta-

pojen ja identiteettien represen-

taatioita, joihin asiakas pystyy

kaupassa konkreettisesti samaistu-

maan. Kävellessään ulos, kauppakas-

sillinen identiteettiä mukanaan, asi-

akkaan viimeinen kokemus tilasta on

sooninen. Etääntyvä musiikki ja kau-

pan kuhina ovat kuin ääniraita elo-

kuvan loppukohtauksessa, josta pää-

henkilö, kuten kuluttaja, poistuu

voittajana.

Ne halut, mieliteot ja mielleyh-

tymät, jotka hyräilevään sävyyn tois-

tuvat ihmisten mielissä, ovat tämän

päivän muzakkia. Siinä missä vanha

Muzak muistutti työntekijöitä hei-

dän tärkeydestään yhtiön toiminnalle

ja yhteiskunnallisesta vastuustaan

tuotantoketjussa, muistuttavat tämän

päivän muzakit ihmisiä kulutuksen

välttämättömyydestä. Terry Eagletonin

väite siitä, että kapitalismi tarvit-

see subjekteja, jotka ovat hillit-

tyjä työpaikalla, mutta pidättele-

mättömiä ostoskeskuksessa, kuvastaa

hyvin ajatusta ihmisen kykeneväisyy-

destä revitellä, toteuttaa itseään

sekä rakentamaan identiteettiään vain

heille siihen tarkoitukseen osoite-

tussa tilassa.

104

Muzak on muuttunut fordistisesta

työntekijää stimuloivasta massamusii-

kista kauppojen ja tuotteiden iden-

titeettiä rakentavaksi ääniraidaksi.

Musiikkimaku toimii erottautumisen

välineenä ja siten myös individuaa-

lisuuden rakentajana sekä luokkasta-

tuksen ilmentäjänä. Vastakulttuurien

kapinallisuuden pelkistyessä vain

estetiikaksi ja trendeiksi, muuttuu

niiden luonne sekä poliittisesti vaa-

rattomaksi että taloudellisesti hyö-

dynnettäväksi. Tämä mahdollistaa sen,

että kuka tahansa shoppailija voi

tuntea olevansa osa tuoretta alakult-

tuurista virtausta menemällä vaate-

kauppaan, joka on varustettu huolel-

lisesti suunnitellulla indierock- tai

minimaltechno-soittolistalla. Tästä

syystä myös Jean-François Lyotard

ja muut trendikkäät teoreetikot

1980-luvulla ylistivät perverssillä

tavalla ostoskeskusta postmodernin

moninaisuuden ilmentymänä.

Äänen vaikutusta ihmisen käyt-

täytymiseen on pohdittu työtehon kas-

vattamisen ja markkinoinnin lisäksi

myös muista lähtökohdista. William

S. Burroughs tutki äänen potentiaa-

lia yhteiskunnallisen muutoksen edis-

tämisessä vuonna 1970 julkaistussa

105

esseessään ”Electronic Revolution”,

jossa hän ehdottaa erilaisia mene-

telmiä muuntaa ääniaaltoja poliitti-

seksi aseeksi. Yksi esseen ideoista

on ääninauhurien käyttö ihmisjouk-

kojen keskuudessa. Soveltamalla cut-

up tekniikkaa ääninauhureissa, voi-

daan Burroughsin mukaan aiheuttaa

yleistä levottomuutta sämpläämällä

ennalta nauhoitettuja mellakkaääniä

sekoitettuna ääniin, jotka on nau-

hoitettu itse ihmisjoukosta. Tätä

menetelmää yritettiin soveltaa käy-

täntöön mielenosoituksessa Ronald

Reaganin Berliinin visiitin yhtey-

dessä vuonna 1984, jolloin osanotta-

jille jaettiin nauhureita ja heitä

ohjeistettiin soittamaan niillä

ennalta nauhoitettuja mellakkaää-

niä. Kohottamalla tilanteen intensi-

teettiä pyrittiin aiheuttaa yleistä

hämmennystä ja sekasortoa niin vir-

kavallan kuin mielenosoittajien kes-

kuudessa. Samankaltaisena soonisena

ilmiönä voidaan pitää mielenosoituk-

sia tahdittavia rumpuryhmiä, jotka

saavat aikaan ihmismassojen aalto-

maisen vyörymisen kaupungin katuja

pitkin, ottaen ääniaalloin haltuun

tilaa jopa yli ihmisvirran rajo-

jen. Kaupunkitilan piileviin akusti-

106

siin mahdollisuuksiin tutustuminen ja

niiden hyödyntäminen voi generoida

uudenlaisia tilallisia kerrostumia ja

elämyksiä.

Jotta omaehtoinen, pääomasta

riippumaton toiminta olisi mahdol-

lista, tarvittaisiin vaihtoehtoisia

kanavia tunteiden, halujen ja toivei-

den virtauksille. Esimerkkejä pyrki-

myksestä vallata äänitaajuuksia ja

säröttää pääoman kasautumista säestä-

vää äänimaailmaa ovat piraattiradiot,

katumusisointi, kadunvaltaukset,

soundsystemit ja free partyt. Omista

nappikuulokkeista pauhavaavien play-

listien rinnalle tarvitaan toinenkin

vaihtoehtoinen ääniraita; monipuo-

lista ja yhteistä toimintatilaa kana-

voiva psykoakustinen äänimaisema.

107

LUETTAVAA

DELEUZE, GILLES & GUATTARI, FELIX:

Anti-Oidipus: Kapitalismi ja

skitsofrenia. Tutkijaliitto, 2007.

GOODMAN, STEVE:

Sonic Warfare: Sound, Affect,

and the Ecology of Fear. The MIT

Press, 2012.

LANZA, JOSEPH:

Elevator Music: A Surreal

History of Muzak, Easy-Listening,

and Other Moodsong. University of

Michigan Press, 2004.

SUMRELL, ROBERT & VARNELIS, KAZYS:

Blue Monday: Stories of Absurd

Realities and Natural Philosophies.

Actar, 2007.

TAYLOR, TIMOTHY D.:

The Sounds of Capitalism:

Advertising, Music, and the Conquest

of Culture. University of Chicago

Press, 2012.

109

YKSI TARINA MASENNUKSESTA

Hilla Kurki

Kuudes Aisti vuonna 2012. Aurinko

paistaa, Kurt Vile laulaa lavalla.

Ihmiset ovat kauniita ja hyväntuuli-

sia. Silti päässäni humisee. En voi

ymmärtää, mitä ympärilläni tapahtuu.

Miksi ihmiset puhuvat toisilleen?

Kuuntelevat musiikkia? Pitäisikö

tämän tuntua joltain?

I don’t want to

change but I don’t

want to stay the same

I don’t want to

go but I’m running

I don’t want to

work but I don’t want

to sit around all day

frowning

I don’t want to

give up but I kinda

want to lie down, but

not sleep just rest

110

Puristan muovituoppia itku kurkussa

ja en edes ymmärrä samaistua lau-

lun sanoihin. Pian paniikki saa minut

pakenemaan kotiin, sulkemaan verhot

ja makaamaan pimeässä, pimeydessä.

En vielä tiedä sitä, mutta minulla on

keskivaikea masennus.

Paras näkemäni kuvaus masennuk-

sesta on sarjakuvataiteilija Allie

Broshin. Hän vertaa masentumista lei-

kistä ulos kasvamiseen. Lapsena eläy-

dyt ja nautit leikeistä, jopa uskot

niihin. Kasvaessasi jatkat leikkejäsi

kuten ennenkin, mutta jokin on muut-

tunut. Leikki ei enää tunnu samalta.

Siitä on tullut mekaanista tois-

toa, jonka tekemisen syytä on hankala

palauttaa mieleen. Sitä masennus on,

ainakin minulle. Mikään ei enää tunnu

miltään. Missään ei enää ole järkeä.

Järjettömyys tai tunteettomuus itses-

sään ei ole pahinta, vaan tietoi-

suus siitä, että muutos on tapahtunut

minussa. Että ennen tyhjyyden tilalla

oli tunteita.

Katastrofaalisten festareiden

jälkeen menee kuitenkin vielä viik-

koja ratkaisevaan puhelinsoittoon.

Olen jo pitkään tiennyt, ettei kaikki

ole hyvin. Ensimmäinen vuosi yliopis-

tossa ei ole vastannut odotuksiani

111

ja syytän itseäni, etten osaa arvos-

taa saamaani mahdollisuutta. Monina

aamuina saan itseni lähtövalmiiksi,

mutta en löydä mitään syytä lähteä

liikkeelle ja lopulta palaan takai-

sin sänkyyn. Keväällä vaivoin kasassa

pysynyt maailmani luhistuu täysin,

kun saan tiedon siskoni menehtymi-

sestä. Kesän olen viettänyt lähinnä

omissa oloissani ja pelkään, että

muut ihmiset pitävät minua ylimie-

lisenä. On vaikeaa tutustua uusiin

ihmisiin, kun on itselleenkin tunte-

maton. Hiljalleen asioiden yhdente-

kevyys on kuitenkin päässyt kasva-

maan siihen pisteeseen, että ajatus,

ei kuolemisesta, vaan ikäänkuin ei-

elämisestä on alkanut tuntua houkut-

televalta. Silloin pelkkä teekupin

keittäminen on ylivoimaista ja kes-

kelle kulkureittiä kaatunut pyykki-

teline jää nostamatta. Päiväkausia

astun se yli, kunnes soitan YTHS:n

päivystykseen.

Aluksi diagnoosin saaminen tun-

tuu helpottavalta. Tuntematon saa

nimen ja uhka poistuu. Pohjimmiltaan

haluan kai kuulua johonkin ja

nyt olen osa suurempaa kokonai-

suutta, en enää yksin ulkopuoli-

nen. Rationaalinen mieleni tyyntyy

112

ja saa kaipaamansa selityksen: se en

ole minä, se on sairaus joka ajatte-

lee näitä ajatuksia, joka on vaino-

harhainen. Tuntuu vapauttavalta aja-

tella masennusta kansantautina, joka

voisi iskeä ihan keneen tahansa ja

jonka pääasiallinen syy on aivokemi-

oiden epätasapainossa. On kuitenkin

petollista irrottaa masennuksen syyt

omaksi biologiseksi entiteetikseen.

Kun keskittyy vain poistamaan pahan

olon, saattaa jättää sen syntyyn vai-

kuttaneet olosuhteet huomioimatta.

Medikalisaatiolla tarkoite-

taan yleisesti lääketieteen ulottu-

mista uusille alueille. Masennuksen

kannalta medikalisaatio on merkinnyt

lääkehoidon lisääntymistä: epätoi-

vottujen tunteiden, kuten alakuloi-

suuden ja surun, tulkitsemista lääk-

keillä hoidettaviksi sairauksiksi.

Jo Wikipedia tietää kertoa, ettei-

vät SSRI-lääkkeet ole juuri lumelääk-

keitä tehokkaampia. Silti masennus-

lääkkeitä syödään jatkuvasti enemmän.

Menestyksen takana ovat osittain lää-

kefirmat sekä ylikuormittunut jul-

kinen terveydenhuolto, jolla ei

ole resursseja tarjota muutakaan.

Kuitenkin taustalla vaikuttaa myös

hankalammin hahmotettavissa olevia

113

tekijöitä, kuten Yhdysvaltojen ankara

sairausvakuutuskäytäntö. Jotta masen-

tuneet olisivat oikeutettuja sairas-

lomaan ja korvauksiin, on masennusta

lobattu voimakkaasti lääkkeillä hoi-

dettavaksi fyysiseksi sairaudeksi.

Jo ensimmäisellä kerralla kun

tapaan akuuttilääkärin, hän ojen-

taa minulle reseptin masennuslääkkei-

siin. Kieltäydyn lääkkeistä ja jatkan

kieltäytymistä ensimmäisen kuukau-

den. Seuraavat kaksi kuukautta jatkan

lääkkeistä kieltäytymistä psykiat-

rin luona. Tunnen monia, jotka syövät

tai ovat syöneet lääkkeitä masennuk-

seensa. Osalla hoito on ollut lyhyt-

aikaista ja tehokasta, jotkut taas

kertovat syöneensä lääkkeitä vuosi-

kausia. En ole erityisen lääkevastai-

nen ihminen, mutta minulle määrätyn

lääkkeen todennäköisten sivuvaikutus-

ten lista on vaikuttavan pitkä. En

ole valmis ottamaan riskiä.

Mutta jos ei halua syödä lääk-

keitä, pitää puhua. Tuntikausia.

Tatuoinneistani kysytään toistuvasti.

Ilmeisesti koska niiden tekeminen

sattuu, niiden täytyy liittyä jollain

tavoin itsensä satuttamiseen. Tai

ainakin kipuun. Vastailen liiankin

kiltisti psykiatrin mitä ihmeellisim-

114

piin kysymyksiin siitä, miksen käytä

meikkiä, miksi pukeudun usein poikien

vaatteisiin ja jopa siihen, käytänkö

rintaliivejä (tämä ilmeisesti liittyi

jollain tavoin feminismiin).

Itselleni alkaa hiljalleen

hämärtyä raja normaalin ja patologi-

sen välillä. Alan pohtia ominaisuuk-

siani oireina. On vaikeaa hahmottaa,

mitä minusta jäisi jäljelle, jos yht-

äkkiä parantuisin. Mielenterveyden

historiassa eri tavoin ajattelevia ja

olevia on ollut taipumus leimata epä-

normaaleiksi. Äärimmäiset poliittiset

mielipiteet tai valtavirrasta poik-

keava oma tahto, varsinkin naisella,

ovat voineet viedä elinikäiseen lai-

toshoitoon. Minulta löytyy molempia,

mutta en osaa nähdä niitä ongelmina.

En toivo säännöllistä päivärytmiä tai

tasaisen varmaa tunnetilaa. Parempina

päivinä jopa haaveilen menneiden

aikojen melankolisista taiteilijamyy-

teistä, joissa irrationaalinen käy-

tös nähtiin lähes hyveenä. Ahdistaa.

Miksen minäkin saisi olla vain rau-

hassa sekaisin?

Kuitenkin tunnen, että jotain

minun täytyy tehdä. Terapeutin saa

onneksi valita itse, jos siis onnis-

tuu saamaan Kelalta korvauksiin

115

oikeuttavan B-lausunnon. Itse koi-

tan minimoida liiat väärinkäsitykset

valitsemalla taideterapiaakin tar-

joavan terapeutin. Ehkä hän hyväk-

syy sen, kuinka tärkeää taiteilijaksi

pyrkivälle on säilyttää kosketus

tunteisiinsa, ei turruttaa niitä.

Jollain tasolla toivon hänen ymmär-

tävän, että minua ei haittaa olla

hullu, vain itsetuhoinen hullu. Kuten

on masennuslääkkeiden kanssa, tera-

pian vaikuttavuudesta ei kuitenkaan

ole vakuuttavia tutkimustuloksia.

Riskisijoitan siis opintolainani.

Samalla testaan kuinka monta kertaa

opettajille ja kurssitovereille menee

läpi selitys lääkärikäynnistä.

Huolimatta vastakkaisista läh-

tökohdistaan terapia ja lääki-

tys molemmat ovat kääntäneet fokuk-

sen yksilöön. Vika on aina ihmisessä

itsessään, joko hänen välittäjä-

aineissaan tai hänen lapsuudenko-

kemuksissaan. Voisi kuitenkin olla

hyödyllistä miettiä, mikä osa masen-

nuksesta on todella ihmisen sisällä,

ja mikä osa tapahtuu kulttuurin ja

yksilön rajapinnalla. Ei voi olla

sattumaa, että masennuksen menes-

tys on kasvanut käsikädessä nykyihmi-

seen kohdistuvien vaatimusten kanssa.

116

Sosiologit Mark Fisher ja Franco

”Bifo” Berardi ovat molemmat kriti-

soineet yhteiskunnallisen näkökulman

puuttumista keskustelusta ja masen-

nuksen yksilöitymistä kunkin omaksi

sisäiseksi kamppailuksi. Bifo on jopa

väittänyt, että masennuslääkkeet ovat

estäneet vallankumoksen: ilman lääk-

keillä keinotekoisesti ylläpidettä-

vää jaksamistasoa olisi välttämätöntä

uudelleenarvioida ja muuttaa yhteis-

kunnan työnjakoa. Kollektiivinen

stressitason nousu ja siitä johtuva

masennus voi siis olla kehon ja mie-

len vastarintaa, kieltäytymistä lii-

allisista vaatimuksista. Se voi olla

pakoa todellisuudesta, jonka muutta-

minen tuntuu mahdottomalta.

Sillä vaatimukset todella ovat

kovat. Osa niistä tulee ulkopuo-

lelta, yhteiskunnan ja kulttuurin

sanelemana. Meihin on sisäänraken-

nettu oletus siitä, että kuka tahansa

voi menestyä. Että lopulta kaikki on

itsestämme kiinni: elämäntilantees-

tamme, luokkataustastamme tai muista

lähtökohdistamme huolimatta. En mene-

tykseni jälkeen pukeudu surupukuun,

vaan istun jo samana keväänä HOPS-

keskustelussa kuuntelemassa, kuinka

varmasti onnistun saamaan kandiopin-

117

not aikataulussaan valmiiksi, kun-

han vain yritän. Menetys ja menes-

tys eivät helposti mahdu samaan

mieleen. Kirjassaan ”The Weariness

of the Self” Alain Ehrenberg kuvaa

masennuksen olevan sairautta nimen-

omaan vastuuntunnossa ja velvolli-

suudessa, ja jonka määräävänä piir-

teenä on epäonnistumisen tunne. Hänen

mukaansa nykyaikainen masennus on

kahden ajatuksen liitto: siinä yhdis-

tyy perinteinen käsitys siitä, että

melankolia koskettaa juuri erityis-

laatuisia yksilöitä ja moderni, tasa-

arvoisuuteen perustuva ajatus siitä,

että kuka tahansa meistä voi olla

erityislaatuinen.

Lopullinen valintani on muutos.

Haluan romahduttaa huolella rakenta-

mani elämän ja koota uuden, yksi osa

kerrallaan. Kyseenalaistaa ja uudel-

leenarvioida kaiken, opiskelusta

ihmissuhteisiin. Terapiapuhe jatkuu

yhä kaksi kertaa viikossa. On yllät-

tävän helppoa eristää sairaus, mer-

kata kalenteriin aika jolloin asiaa

käsittelen. Toisaalta on kuvaavaa,

että minulla on aikaa olla masentu-

nut vain 45 minuutin jaksoissa. Mutta

jonkinlainen rajaus on välttämätön.

Jo sen vuoksi, etten halua kuormittaa

118

niitä läheisiä, joita vielä tapaan.

Ja lopulta koittaa Kuudes Aisti

vuonna 2013. Haluaisin pystyä sano-

maan, että vuodessa kaikki olisi

paremmin. Mutta toipuminen ei ole

niin helppoa. Kuitenkin itkemisen ja

lähtemisen sijasta tällä kertaa vain

lähden. Olen yhä se, joka saapuu juh-

liin viimeisenä ja poistuu ensim-

mäisenä. Se, joka ei vastaa ystävien

puheluihin, koska tuijottaa mieluum-

min seinää. Olen käyttänyt määrät-

tömästi aikaa masennuksen ajatte-

luun, siitä lukemiseen ja puhumiseen,

ja nyt myös masennuksesta kirjoitta-

miseen. Enkä silti tiedä yhtä ainoaa

vastausta. On vaikea käsittää sai-

rautta, josta ei oikein tiedetä mitä

se on, mistä se johtuu tai miten se

voidaan parantaa.

Masennuksesta on tullut osa

minua, olemustani. Se on monesti

selitys, joskus myös syy. Mutta

vaikka siedän sitä, en aio antaa sen

jäädä ainiaaksi. Sillä masennus on

kuitenkin pohjimmiltaan syvää kär-

simystä. Jokainen tarina on omansa.

Toivottavasti jokainen niistä myös

sellainen, jolla on onnellinen loppu.

120

121

VALINTOJA HENKISYYDEN SUPERMARKETISSA

122

Näyttely. Toiminimi. Puoliksi puutu-

nut varvas.

Istumme Reetan kanssa aamukah-

villa listaamassa. Meillä on suunni-

telma. Päivän alkuun olemme varanneet

viereisen kivikaupan takahuoneesta

ajan aurakuvaukseen. Asetelma on

asiakastilanteen tarkastelun kan-

nalta herkullinen. Ohjattaisiinko

meidät luennan jälkeen suoraan kivi-

ostoksille? Kahvitauon jälkeen suun-

taisimme parin korttelin taa astetta

legendaarisempaan kivikauppaan.

Tarttuisivatko kummankin paikan hen-

kitietäjät samoihin ongelmakohtiin?

Mitä meille myytäisiin ja miten?

Jäisimmekö koukkuun?

Yritän olla listaamatta asioita,

jotka näkee minusta kauas, tai joi-

den kuvittelisin koskevan suunnilleen

ketä hyvänsä. Syksy nyt on yleisesti-

kin uusien tuulien aikaa joten karsin

listaltani aluillaan olevat projek-

tit. Jäljelle jääneet pari asiaa ovat

niin spesifejä, että maailmani hajo-

KatriNaukkarinen

123

En voi väittää, etten olisi koskaan

kajonnut mihinkään ”taikakaluun”.

Elämäntilanteissa, joissa olen ollut

stressaantunut, eksyksissä tai etsi-

nyt itseäni, olen hakenut apua joo-

garetriiteiltä, Akateemisen New Age

-kirjahyllystä, jonottanut 8,5 tun-

tia halaamaan Äiti Ammaa, tehnyt läs-

näoloharjoitusta ääninauhalta tai

puhdistanut aurojani kuivatulla

salvianipulla.

Keskellä heinäkuuta pää-

tämme pohtia henkisyyden supermar-

ket-ilmiötä ja vierailla aurakuvassa

Kalevankadulla sekä kivikaupassa

Eerikinkadulla. Olemme kuulleet tästä

mystisestä maakappaleita myyvästä

liikkeestä ja siitä, että kaupungilla

liikkuu suuri määrä kesämekkoja, joi-

den taskuun on piilotettu kyseisestä

kaupasta hankittu kivi.

Aurakuvaus-termi saa minut

ajattelemaan ystäviäni, jotka ovat

otattaneet Hengen ja Tiedon -mes-

suilla itsestään polaroid-aura-

Reetta Haarajoki

124

aisi jos joku kykenisi aistimaan ne

minusta.

Ilmoittaudumme tiskille.

Valmistaudun vastaanottamaan uusia

näkökulmia itseni ymmärtämiseen ja

henkisen tasapainon saavuttami-

seen. Pari porrasta ylempänä, kau-

pan perällä, meitä odottaa vanha

HP-läppäri ja sen vieressä musta

mötikkä johon on upotettu teräspal-

loja. Pöydällä on avoinna lehti-

artikkeli, jonka ingressin mukaan

kivet kannattaa valita asukokonai-

suuden mukaan. Istun kehotuksesta,

asetan vasemman käteni teräspal-

loille ja ihmettelen ääneen: Tulimme

aurakuvaukseen?

Kädestä luettava kuva onkin kuu-

lemma valokuvaa tarkempi. Auranlukija

on sähköpostissa maininnut olevan

alansa paras, joten jätän Polaroid-

romantisoinnin sikseen. Aurani värit

ailahtelevat puolisen minuutin ajan

poiskäännetyn HP:n näytöllä, kun-

nes luentaan otetaan yleistilannetta

kuvaava pysäytys. ”Luenta” kuvas-

taakin osuvasti sitä, mitä tapahtuu

printterin puskettua pienen, raidoit-

tuneen kuvan peruslaatuisen aanelosen

yläkulmaan.

Aurallani on mitattava leveys

125

kuvan. Polaroidissa henkilö sei-

soo sateenkaarimaisen väri-ilmiön

alla. Ensimmäinen aurakuvani on jota-

kin muuta: Asetan käteni metalliselle

lukijalle ja tulostin lykkää ulos

paperiprintin, johon aurani värit

ovat aurakuvan tulkitsijan mukaan

siirtyneet. Aurani on pääväriltään

vihreä ja chakra-pisteeni hieman sut-

tuiset väripyörylät, jollaiset ne

tulkitsijan mukaan ovat tällaisella

vielä oman henkisen tiensä alkutai-

paleella kulkijalla. Värilleni tyy-

pilliset piirteet löytyvät paperin

toiselta puolelta selitettynä hie-

man saman tyyliin kuin naistenleh-

tien horoskoopeissa. Kuvailun mukaan

leijailen herkästi ja tämä osuu-

kin kohdilleen. Saan usein kehotuk-

sia maadoittaa itseäni ja reiki-hoi-

don tehneeltä ystävältäni olen saanut

tähän konkreettisia ohjeita. Muuten

olen kuitenkin pettynyt, sillä valmis

tulkinta ei tunnu henkilökohtaiselta.

Eerikinkadun kivikaupassa haluan

kovasti uskoa mukavanoloisen kivi-

kauppiaan taikavarpuun sekä siihen,

että yksi näistä kivistä voisi aut-

taa elämäni ongelmissa. Kivikauppiaan

varpu auttaa kivenostajia siten, että

varpu värähtelee ja osoittaa osta-

126

ja korkeus. Värit tarkoittavat tie-

tyissä paikoissa tiettyjä asioita.

Printterillä on ilmeisesti ongel-

mia sinisen ja vihreän sävyissä, eikä

luennassa keskustellut värit vas-

taa näkemiäni. Elämme kuulemma lii-

kaa pään alueella. Lukija puhuu pal-

jon oman henkisen historiansa kautta

asettaen meidät pisteeseen jossa

”hänkin” oli taipaleensa alussa,

ja jään epäilemään hänen päätös-

tään pysäytyksen hetkestä. Tietenkin

jään, elänhän kuitenkin liikaa jne.

Chakrat ovat molemmilla epätasapai-

nossa, mutta sen kummempia ohjeita

niiden tasapainottamiseen ei heru.

Luentamme ei missään vaiheessa äidy

tämän henkilökohtaisemmaksi. Seuraava

kuvattava odottaa jo vuoroaan ja mei-

dät ohjataan palloilemaan kivikaupan

puolelle.

Maksu on yhä suorittamatta.

Joskohan sitä ehtisi löytää kiven?

Reetta sovittaa riipusta jonka kolme

kiveä näyttää muodostavan possun

pään. Kiinnitän huomioni ruusukvart-

sista muotoiltuun hieromasauvaan -

tirsk! Paitsi että saahan tälle nau-

rahtaa? No mutta onhan tämä nyt

hupaisaa? Ehdin hetken epäillä hen-

kistä tasoani kunnes totean riemah-

127

128

tumiseni olevan hyvä merkki. Ainakaan

en yritä.

Uusi asiakas on selvästi kovia

kokenut. Muutama kivi tarttuu mukaan

jo matkalla kuvaukseen. Hän saa luen-

tansa yhteydessä reippaan rohkai-

sun nauttia elämästään: Nyt pirautus

ystävälle ja yhdessä iltaa viet-

tämään! Jos tästä todella on apua,

hinta on verrattain pieni. Me pois-

tumme kahvittelemaan ilman kiviä.

Toisena etappinamme toimivassa

kivikaupassa on legendan mukaan ker-

rottu sydämentahdistimen omaavalle

asiakkaalle hänen olevan juurikin

sydämen toimintaa tukevan kiven tar-

peessa. Eräs ystävänikään ei ehtinyt

sen kummemmin tutustua kivivalikoi-

maan, kun asiakkaisiinsa ilmeisellä

intuitiolla suhtautuva naishenkilö

oli huikannut tiskin takaa: Näit sen

jo! Toinen taas kävi kaupassa muu-

taman kerran puolen vuoden sisään

mutta hänelle ei suostuttu myymään

sillä oikea kivi ei ollut paikalla.

Ihmettelen, kuinka olenkin onnistunut

pidättäytymään tähän asti. Nyt olemme

kuitenkin asian äärellä.

Kierrän hyllyt monesti ympäri

ennen kuin viitsin tunnustella kiviä.

Hermostuttaa. Nuo tummat kivet vai-

129

jan tarvitseman amuletin. Kauppaan

vaeltaa jatkuvasti innokkaita kävi-

jöitä, toiset kiven omistuksen alku-

taipaleella hankkimassa ensimmäis-

tään, toiset hamuamassa jo toista

kiveään tai kysymässä ohjeita esi-

neensä jatkokäytölle. Kivikauppiaan

vaikutus asiakkaisiin on lähes hyp-

noottinen. Ostajien katseet ovat toi-

veikkaita ja odottavia. Varpu värisee

yhä uudelleen ja uudelleen. Ongelmani

kivikaupassa on, että käteni tart-

tuvat kiviin, jotka ovat mustia tai

valkoisia eli niihin, joita pidän

esteettisesti kauneimpina. Epäilen

seuraanko ollenkaan todellista vais-

toani, ja lopulta minunkin on kysyt-

tävä varvulta apua.

Muutama vuosi sitten asuin

todellisessa henkisyyden supermar-

ketissa, New Yorkissa. Olin välillä

koti-ikävissäni, väsynyt, kerran

asunnotonkin. Jo joogasaliin käve-

leminen lämmitti ja toi turvaa.

Opin juomaan kookosvettä ja laula-

maan intialaisia mantroja, kuten kuka

tahansa suurkaupunkijoogi ikään. Joka

puolella oli ”henkisiä asioita” joi-

hin tarttua. Välillä tosin tuntui

huvittavalta, että parikymppinen joo-

gaohjaaja kertoi suuria elämänviisa-

130

kuttavat niin tuhnuisilta; kunpa nai-

nen ei huikkaisi sellaista elämääni.

Kerron hänelle etten aivan tiedä mitä

olen etsimässä. Ovesta paukkaa tasai-

seen tahtiin asiakkaita jotka kysy-

vät suoraan neuvoa. En halua änkeä

väliin. Hetken aikaa poukkoiltuamme

käymme hyllyjen lomassa hiljaisen

paniikkikeskustelun: perustammekohan

kivivalintamme vain niiden esteetti-

siin piirteisiin? Käteeni on ilmaan-

tunut viisi kiveä ja minusta alkaa

tuntumaan että poistun vielä paikalta

ilman yhtäkään.

Reetta on käynyt istumaan

tilan ainoaan tuoliin ja saa arviot

kahdesta löytämästään kivestä.

Metallivarpu kanavoi muualta tule-

vaa informaatiota. Nainen on tämän

informaation tulkki. Hän kertoo,

että toinen kivistä tulee auttamaan

Reettaa juuri siinä ainoassa etu-

käteen listaamassaan asiassa. Täh.

Toinen kivi, se taas on myyjän mukaan

koko kaupassa ainoa oikea minulle.

Täh! Kiveni sujahtaa paperipussiin

ennen kuin ehdin tutustua siihen.

Uteliaisuuteni vie voiton, kaivan

kiven esiin ja palaan tiskille. Mikä

tämä on, mihin se auttaa? Käytökseni

uhkaa rikkoa sulkeutumaisillaan ole-

131

uksia, ennen kuin taivuimme joogatun-

nilla alaskatsovaan koiraan. Mutta

viihdyin kuitenkin perjantai-iltai-

sin parhaiten joogatunnilla ja pidin

parhaina bileinä niitä, joissa joo-

git breikkasivat Amma-loftin latti-

alla ja joivat kuumaa alkoholitonta

omenateetä.

Kuivatun, kodin aurojen puhdis-

tukseen tarkoitetun salvianipun löy-

sin keittiöstäni, kun kämppikseni

eräänä iltana poltteli tätä hieman

saunantuoksuista suitsuketta. Aloin

käyttää salvianippua myös oman aurani

puhtaanapidossa. Kun nostin käteni

ylös ja hengitin syvään sisään ja

ulos, kämppikseni saattoi puhdistaa

sillä aurani huolellisesti, myös kai-

nalojen alta. Samankaltaisilla sal-

vianipuilla jo pohjois-amerikan inti-

aanit puhdistivat aurojaan. Minä

hankin omat kuivatut salvianippuni

valmiiksi pakattuina newyorkilaisesta

luomusupermarketista. Tai oikeastaan

hankin niitä monta ja julistin sal-

vianipun sanomaa myös ystävilleni.

Syksyn tullen alan huolestua

kivikaupasta hankitusta kivestäni.

Kivikauppiaan varpu osoitti minulle

lättänän ja mustan yksilön, joka on

kulkenut mukanani loppukesän. Laitan

132

133

kivikaupassa kanssani vierailleelle

Katrille hieman hätääntyneen viestin:

”Onko kiveni nyt vanhentunut, tarvit-

senko uuden? Onko kiveni voima tyh-

jentynyt.” Minunhan piti kuljettaa

kiveä mukanani lompakossa noin kaksi

viikkoa. Myönnän ajatelleeni muu-

tamina kiperinä hetkinä lompakossa

mukana kulkevaa kiveäni. Heinäkuu

on ollut poukkoilevaa aikaa, ja olen

kokenut kiven jotenkin lohdullisena.

Lähtiessäni syysretkelle mökille

pakkaan mukaani Eckhart Tollen teok-

sen ”Läsnäolon voima, Tie henki-

seen heräämiseen”. Se on ollut on-off

-lukupinossani jo muutaman vuo-

den. Kirjan hankin, koska ystäväl-

läni oli tapana siteerata sitä ahke-

rasti. Mökillä kaivoveden kantaminen

ja tiskaaminen ämpärissä ovat hyvää

zen-meditaatiota. Kuuntelen maakunta-

radiota ja Paula Koivuniemeä. Halkoja

pitää kantaa, koska mökki ja sauna

täytyy saada lämpimiksi. Lyhyeksi

hetkeksi en pääse internettiin ja se

saa minut huokaisemaan helpotuksesta.

Vain minä, radio, keltaiset lehdet

ja syksyinen työleiri. Illalla istun

kynttilän valossa saunassa, rauhoi-

tun. En avaa kertaakaan ”Läsnäolon

voimaa”.

134

van tilanteen tunnelman kuin kyntti-

läillallisella syttyvät kattovalot,

ja myönnyn poistumaan lisätie-

doitta, oudon lihaisan oloinen kivi

pussissani.

Istumme viereiselle teras-

sille käymään läpi päivän tapahtu-

mia. Ihastelen kiveäni. Mitähän tar-

koittaa, että se on Reetan valitsema?

Miten en nähnytkään sitä itse? Se on

nimittäin täydellinen: ensi silmäyk-

sellä suloinen ja tarkemmin katsoen

groteski. Minun olisi tarkoitus pitää

sitä tyynyn alla kolme viikkoa. Juuri

sen ajan, joka on jäljellä näyttelyni

ripustukseen.

Seuraavan kolmen viikon

aikana nukun eri osoitteissa enkä

aina muista napata kiveä mukaan.

Ei se haittaa. Asiasta ei saa-

nut ottaa stressiä, enkä aikonut-

kaan. Koin kiven merkityksen raken-

tuneen jo tilanteessa jossa sen sain.

Ikkunalaudalla kasvien seassa nököt-

tävä kivi edustaa minulle ennen kaik-

kea jakamaamme positiivista koke-

musta. Sen kautta voin myös palata

tiettyjen pohdintojen ääreen. Ja jos

kivi hohkaa muutakin hyvää niin antaa

tulla vaan.

135

Syksyn lopuksi Äiti Amman vuo-

den 2013 maailmankiertue on saapunut

Suomeen ja Vantaan Energia Areenalle.

Matkaan M-junalla Myyrmäkeen, elämäni

toisen Äiti Amman halauksen toivossa.

Saavun kuitenkin paikalle liian myö-

hään ja onnistun saamaan vain jono-

tusnumeron jonotusnumeron. Olen yksin

Vantaan Energia Areenalla, enkä jaksa

jonottaa kahvilaan, snack-baariin

tai shakti-pirtelöbaariin odottamaan

mahdollisesti vapautuvaa halausvuo-

roa. Enkä halua meditoida iltapäivää

Energia Areenan valkoisissa muovituo-

leissa. Laitan pinkin jonotuslapun

taskuun ja lähden kotiin.

Miksi olen valinnut toiset esi-

neet sellaisiksi, joista ammennan

voimaa, kun toisia esineitä karsas-

tan New Age-humpuukina? Ehkä esineet

ovat tärkeitä, koska olen itse ”löy-

tänyt” ne, tai ehkä merkitykselli-

seksi ne tekee tilanne, joissa niihin

olen törmännyt.

Kun lataan mediatiaatiokel-

lon ääntä iPhoneeni ajattelen Radio

Suomen ohjelmaa, jota kuuntelin mök-

kiradiosta. Toimittajat selostivat

yksityiskohtaisesti illan pimenevää

sinistä hetkeä. Radioon soitti muun

muassa Raija, joka kertoi ihailevansa

136

137

auringonlaskua joka ilta keittiönsä

ikkunasta. Ihailen Raijaa, ja kaik-

kia muitakin, jotka soittivat ohjel-

maan ja kertoivat tunteistaan pimene-

viä iltojaan kohtaan. He kuulostivat

hetkessä eläviltä, oman elämänsä

eckharttolleilta.

138

139

Syvähenkisyyttä on helppo pil-

kata, mutta tosiasioista siinä vain

on kysymys. Jos faktaksi määritel-

lään asia, joka todella vaikuttaa

ihmisten käyttäytymiseen, niin hen-

kimaailman asiat ovat selkeitä fak-

toja. Jos uskoo Joulupukkiin, joka

tuo lahjoja vain kilteille, niin lah-

joja haluava myös käyttäytyy kau-

niisti joulun alla. Ihka elävää aitoa

Joulupukkia ei tosin taida löytää

Korvatunturilta. Täytyy tyytyä ostos-

keskusten korvikkeisiin. Aineelliset

tosiasiat ovat olemassa hieman eri

tavalla kuin henkiset tosiasiat.

Kaikki kuvitelmat eivät ole hen-

kisiä tosiasioita. Yksilön hourailu

on usein merkityksetöntä, paitsi jos

paikalle kutsutaan valkotakkiset,

jolloin hourailun merkitys houru-

ajalle itselleen käy ilmi varsin kou-

riintuntuvasti. Yksilön houreen ja

henkisten tosiasioiden ero on kui-

HENKIMAAILMAN ASIOITA

Pentti Määttänen

140

tenkin sumea. Mitä useammat ottavat

sen tosissaan, sen varmemmin se alkaa

muuttua ihmisten käyttäytymiseen vai-

kuttavaksi tosiasiaksi. Erilaisia

henkisiä liikkeitä on liikaakin, eikä

sellaisen perustaminen edes ole vai-

keaa, etenkin jos kirjallista aineis-

toa on jo valmiina.

Jotkut kirjailijat ovat nimit-

täin tulkinneet vastaanottamansa

viestit hieman puutteellisesti. He

ovat kuvitelleet kirjoittavansa fik-

tiota, vaikka itse asiassa on kyse

enemmästä. Allekirjoittanut saa jat-

kuvasti viestejä Siriukselta. Ne

osoittavat vakuuttavasti, että hatti-

vatit eivät suinkaan ole vain satu-

olentoja. Tiedättehän nuo pitkän-

omaiset sähäkkäät olennot, jotka

puikahtavat esiin hämärän tullessa,

jos vain tunnelma on tarpeeksi säh-

köinen. Viestit todistavat aukotto-

masti, että hattivatit asuvat Utössä.

Niitä on vain hankala havaita, koska

herkkävaistoisina otuksina ne havait-

sevat lähestyjän jo kaukaa ja vetävät

äkkiä töpselin irti seinästä.

Kaikkien vastuuntuntoisten kan-

salaisten ensimmäinen velvollisuus on

varustaa heti ensi kesänä tutkimus-

retkikunta Utöseen. Sen tehtävänä on

141

saada yhteys hattivatteihin ja joh-

dattaa uskovat pelastukseen. Tätä

tarkoitusta varten perustettakoon

seurakunta, joka kokoontuu perjantai-

sin sopivassa baarissa. Alkajaisiksi

kerätään kolehti, minkä jälkeen alle-

kirjoittanut tarjoaa jokaiselle juo-

man. Tästä kaikki huomaavat heti,

että näin hyväs ja antelias persoona

on paras henkilö tutkimusretkikunnan

johtajaksi ja seurakunnan varainhoi-

tajaksi. On tosin syytä huomauttaa,

että jos kolehtihaaviin tulee kosolti

nappeja, niin tarjoilu jää aika niu-

kaksi. Loppuilta kuluukin sitten hat-

tivattien salaperäiseen maailmaan

tutustumisen ja tutkimusretken suun-

nittelun merkeissä.

Suunnitelma saattaa vaikut-

taa vähäjärkiseltä, mutta ei pidä

hätäillä johtopäätöksissä. Eräskin

antropologi tutki alkukantaisissa

olosuhteissa elänyttä afrikkalaista

heimoa, joka uskoi kaikenlaisiin maa-

hisiin ja metsänhenkiin. Tuollaiset

uskomukset tuntuvat länsimaisesta

ihmisestä järjettömiltä. Analyysin

tulos kuitenkin oli, että nuo usko-

mukset auttoivat heimoa pitämään

yhtä ja suojautumaan tehokkaammin

kaikenlaisilta viidakon vaaroilta.

142

Uskomukset edistivät näin heimon sel-

viytymistä ja olivat siis rationaali-

sia tältä kannalta katsottuna. Varsin

monet henkimaailman asiat ovat ratio-

naalisia joltakin tai jonkun kannalta

katsottuna.

Länsimainen demokratia ei itse

asiassa ole niin kovin erilainen

järjestelmä. Kerran neljässä vuo-

dessa pääsemme vaikuttamaan siihen,

kuka tuolloin pääsee puhumaan ympä-

ripyöreitä ja soluttautumaan val-

taa pitävien seuraan. Suomi on

tutkitusti maailman vähiten kor-

ruptoituneita maita, mutta se tai-

taa johtua vain käytetyistä tutkimus-

menetelmistä. Ruskeita kirjekuoria

ei juuri näy, mutta se taitaa joh-

tua vain siitä, että korruptio on

ujutettu järjestelmän rakenteisiin.

Lounaskeskusteluista ei pidetä pöy-

täkirjaa, mutta palvelus jää harvoin

ilman vastinetta. Se tulee ennemmin

tai myöhemmin, tavalla tai toisella.

Valta imaisee nopeasti poliittiset

broilerit hoiviinsa, ja meno jatkuu

entisellään tai entistä pahempana.

Usko demokratiaan on kuiten-

kin lujassa. Näin pitää ollakin. Jos

demokratia murtuu, meille käy todella

huonosti. Aivan kuten Afrikassa, nämä

143

uskomukset ovat rationaalisia siinä

mielessä, että ihmiset pysyvät rau-

hallisina, pitävät yhtä ja selviyty-

vät paremmin uhkatekijöistä, joita

globalisaatio aiheuttaa ylimpien

päättäjien tekemien virheiden suo-

siollisella myötävaikutuksella. Usko

päättäjiin on niin luja, että vir-

heistä ei tarvitse kantaa vastuuta.

Päinvastoin. Pahiten mokanneet saavat

valtakunnan korkeimman kunniamerkin

ja jättieläkkeen. Ja kaikki ovat tyy-

tyväisiä, onhan yhteiskuntarauha säi-

lynyt. Ja sitten taas neljän vuoden

kuluttua ihmiset haluavat vaikuttaa

siihen, kenelle annetaan mahdollisuus

soluttautua palvelusten ja vastapal-

velusten maailmaan, palkkiovirkojen,

edustustilien ja lihapatojen äärelle

hovimestarien ja juomanlaskijoiden

hyysättäväksi. Sitä kutsutaan jos-

kus verkostoitumiseksi. Henkimaailman

asioita tämäkin. Sosiaalisena tosi-

seikkana henkimaailma on, aivan kuten

köyhätkin, meillä aina seuranamme.

144

Juniorijäsenyys myönnetään viideksi vuodeksi (juniorijäsenmaksu 60 €/vuosi).

Jäsenetuina mm. Grafia-lehti, Graafikon tuoreet eväät -opas, tekijänoikeusneuvontaa, apurahoja, koulutusta ja alennuksia.

Täytä hakemus verkkosivuillamme www.grafia.fi.

Muista mainita koulutuskohdassa opiskelupaikkasi Aalto-yliopisto ja etukoodi ”Aalto-juniori”.

Visuaalisen viestinnän suunnittelijoiden järjestö Grafia ry

Uudenmaankatu 11 B 9, 00120 Helsinki (09) 601 942 | grafia@grafia.fi

Liity kaltaistesi joukkoon!Hae nyt juniorijäseneksi Grafiaan, niin saat liittymisetuna loppuvuoden 2013 jäsenmaksun sekä Vuoden Huiput 2012 -kirjan ilmaiseksi.

Hukassa?Jäsenenä voit osallistua MaMan ja ERTOn järjestämiin

koulutuksiin, joissa voit kehittää ammatillista osaamistasi ja joista saat hyödyllistä työelämätietoa.

Ilmainen opiskelijajäsenyys, liity jo tänään.

ad copy ad-assistentti graafinen suunnittelija medianomimediasuunnittelija multimedia designer tuotanto-ad

tutkimushaastattelija uusmediasuunnittelija kuvittaja peligraafikko peliohjelmoija tuotemuotoilija teollinen muotoilija

www.mamary.fi/jaseneksi/opiskelijajasenyysMarkkinointiviestinnän, -tutkimuksen ja digimedia-alan ammattilaiset MaMa ry. ERTOn jäsenyhdistys.

MaMa ryLuovasti liitossa

TORSO_2103_Mama.indd 1 24.10.2013 13.08

Opiskelija!

ornamo.fifinnishdesigners.fiwww.tek.fi/ornamo-tek

LIITY ORNAMOON + saat tietoa työpaikoista, apurahoista, kilpailuista, tapahtumista+ viikoittain ilmestyvän sähköisen viikkotiedotteen sähköpostiisi+ Ornamon jäsenlehden + ehdottaa, tehdä juttuja jäsenlehteemme+ ilmoittaa näyttelyistä, tapahtumista tai työn hausta+ hakea Ornamon stipendejä ja Kipinärahaa+ tunnukset kotisivujen jäsenpalveluihin, missä on sopimusmalleja, apuraha- ja

residenssikalenterit, oppaita, linkkejä ja palkkatietoutta ja paljon muuta+ oikeuden tehdä oman kahdenkymmenen kuvan portfolion finnish designers.fi-sivustolle+ Ornamon jäsentarralla alennuksia opiskelijakortilla eri liikkeissä ja museoissa + voit hakea kansainvälisiin residensseihin mm. New York, Benin ja Oaxaca+ oikeuden käyttää lakimiespalveluamme puhelimitse kerran viikossa+ osallistua Ornamon omiin tapahtumiin kuten seminaareihin, näyttelyihin,

koulutuksiin, Ornamo-aamiaisiin, Ornamon Design Joulumyyjäisiin+ mikäli täytät työssäoloehdot, voit liittyä IAET-työttömyyskassaan www.iaet.fi+ mahdollisuuden liittyä Ornamon kautta veloituksetta opiskelijajäseneksi TEKiin (Tekniikan akateemiset), jota kautta pääset TEKin edunvalvonnan ja jäsenetujen piiriin. www.tek.fi/ornamo-tek

UUTTA!

+ liittyminen helppoa, jäsenhakemuskaavake nyt netissä+ liity nyt, loppuvuoden jäsenyys 2013 veloituksetta+ Ornamolla on uudet kotisivut, uusi viikkotiedote ja uusi portfoliogalleria+ Finnishdesigners-portfolioihin saa ladattua 20 kuvaa+ vuoden 2014 alusta myös opiskelijat saavat painetun viisi kertaa vuodessa ilmestyvän Ornamon lehden

ORNAMON OPISKELIJAJÄSENMAKSU ON 50 EUROA VUODESSA

149

150