TRAUMA

Tässä numerossa

Traumapäivä XXIII

Traumahälytys eri yksiköissä

Tiimityötä ja uusia näkökulmia ETC-kurssilla

Suomen Traumahoitajayhdistys ry Kesäkuu 2016

2

3

SISÄLLYS

Traumapäivien XXIV ohjelma……………………………………………………….4

Puheenjohtajan tervehdys ............................................................................ 7

Traumapäivät XXIII ....................................................................................... 8

Traumatiimin toimintaan valmistaudutaan kahdella aikatasolla .......... 18

Traumahälytys Töölön sairaalan laboratorion verikeskuksessa ........... 22

Traumahälytys Töölön sairaalan röntgenissä ........................................... 26

Vaikeasti loukkaantunut potilas leikkaussalissa ...................................... 30

Tiimityötä ja uusia näkökulmia ETC-kurssilla………………………………...38

HALLITUS 2016

Vuorinen Sari, Puheenjohtaja

Kapanen Sami, Varapuheenjohtaja, Webmaster

Huhtaniemi Mika, Yhdistyksen sihteeri

Pätäri Jenni, Koulutussihteeri

Lahti Hanna Näytteilleasettajayhdyshenkilö

Naisniemi Kirsi, Tiedottaja

Säilä Janne, Jäsensihteeri

Tynkkynen Kirsikka, Rahastonhoitaja

Jaskari Juuso, Päätoimittaja

Sähköpostit muotoa puheenjohtaja@strhy.fi

Yhteisviesti koko hallitukselle hallitus@strhy.fi

4

Keskiviikkona 12.10.2016 luento-ohjelma järjestetään yhteistyössä Suomen Traumatologiyhdistyksen kans-

sa. Torstaina 13.10.2016 Traumahoitajayhdistyksellä on oma luento-ohjelma.

Ohjelma

Keskiviikko 12.10.2016 STY:n ja STrHY:n yhteisluennot sekä ”Kriittinen vammapotilas” -

simulaatiodemot

08:00 - 09:00 Rekisteröityminen

09:00 - 09:05 Traumapäivien avajaiset (Professori Heikki Kröger, KYS)

09:05 - 10:45 Lapset ja nuoret traumasessio I (Pj LT Mikko Haara, HYKS)

09:05 - 09:30 Lapset ja nuoret vammapotilaana ensiavussa - Anestesialääkärin näkökulma (Kirsimarja Met-

sävainio, KYS)

09:30 - 09:50 Lasten ja nuorten vammojen kuvantaminen ensiavussa (Reetta Kivisaari, HYKS)

09:50 - 10:15 Lasten ja nuorten vatsa- ja rintakehävammat ensiavussa (Janne Suominen, HYKS)

10:15 - 10:35 Lasten ja nuorten alaraajavammat ensiavussa (Topi Laaksonen, HYKS)

10:35 - 10:45 Kysymykset ja keskustelua

10:45 - 11:15 Kahvitauko ja näyttelyyn tutustuminen

11:15 - 12:30 Lapset ja nuoret traumasessio II (Pj Mikko Haara, HYKS)

11:10- 11:30 Lasten ja nuorten yläraajavammat ensiavussa (Juha- Jaakko Sinikumpu, OYS)

11:30- 11:50 Lasten ja nuorten ranka- ja lantiovammat ensiavussa (Matti Ahonen, HYKS)

11:50 - 12:10 Lapsen kaltoinkohtelu -epäily ensiavussa (Kari Vanamo, KYS)

12:30 - 12:40 Kysymykset ja keskustelua

12:40 - 13:30 Lounas ja näyttelyyn tutustuminen

13:30 - 15:30 Traumatiimi kuumassa paikassa – simulaatiodemot ja interaktiivinen foorumi [Pj:t Lauri Han-

dolin (STY), HYKS ja Sari Vuorinen (STrHY), HYKS)

13:30 – 14:15 Case 1.

14:15 – 15:00 Case 2.

15:00 - 15:30 Kahvitauko ja näyttelyyn tutustuminen

15:30 - 17:00 Case 3.

17:00 – 17:30 Loppukeskustelu ja yhteenveto

19:00 - Iltajuhla (Hotelli Scandic)

5

Torstai 13.10.2016

09:00 - 09:10 Tervetuloa (Puheenjohtaja STRHY Sari Vuorinen)

09:10 - 09:40 Ensihoidon toimintavalmius suuronnettomuustilanteessa KYS ERVA-alueella

09:40 - 10:00 KYS:n toimintavalmius monipotilastilanteessa

10:00 - 10:40 Kahvitauko ja näyttelyyn tutustuminen

10:40 - 12:00 POTILASCASE: Kriittinen monivammapotilas

12:00 - 13:00 Lounas

12:00 - 12:30 STRHY:n syyskokous

13:00 - 13:30 Tiimityö ja kommunikaatio traumahoitajan näkökulmasta

13:30-14:00 Simulaatioharjoitusten hyöty kriittisen potilaan siirrossa

14:00 - 14:30 Tarkistuslistat osana potilasturvallisuutta

14:30 - 15:00 Kahvi

15:00 - 15:45 Paneelikeskustelu: Päivystyksen tarkistuslistat – hyötyä vai haittaa? /mukana keskus-

telussa hoitajia useista päivystyksistä

15:45 - 16.00 Loppusanat

7

Puheenjohtajan tervehdys

Teen enää satunnaisia yövuoroja työpaikassani, mutta haluan niitä kuitenkin yhä tehdä, sillä niissä on

se jokin oma viehätyksensä. Katselen kun muut kiirehtivät aamulla töihinsä ja itse väsyneenä, kiireisen

yövuoron jälkeen olen matkalla kotiin, nukkumaan.

Niin kuin nyt tänäänkin.

Kotimatkalla en voi olla ajattelematta yön tapahtumia ja tarinoita, joissa olin ollut osallisena vain hetki

sitten. Eniten kuitenkin huomaan ajattelevani sitä miten tärkeää on työyhteisön hyvä yhteishenki ja se,

että jokainen tietää oman tehtävänsä kun kriittinen potilas ilmoitetaan. Mietin miten monta vuotta

olemme työpaikallani harjoitelleet simulaation avulla näitä tilanteita ja miten hienoa on huomata, että

se oppi on meissä jokaisessa.

Niin kuin huomasin sen nyt tänäänkin.

Ennen kotiin saapumista ajatukseni palaavat aamuyöllä lukemaani artikkeliin, jonka olivat kirjoittaneet

kaksi sairaanhoitajaa viimeksi pidetyltä ETC–kurssilta (European Trauma Course). Olen niin ylpeä

suomalaisten sairaanhoitajien ammattitaidosta. Ja ylpeä siitä, että Suomen traumahoitajayhdistys ry

tekee Suomen traumatologiyhdistys ry:n kanssa yhteistyötä kurssien järjestämisen kanssa sekä siitä,

että olemme saaneet jokaiselle ETC-kurssille kaksi hoitajakiintiötä.

Tällä hetkellä Suomessa on 13 ETC:n käynyttä hoitajaa. Vaikka kurssi on erittäin vaativa, tiedusteluja

seuraavaksi järjestettävistä kursseista tulee koko ajan. Strhy:n sivuille on päivittymässä enemmän tietoa

kurssista ja sinne hakemisesta. Muistithan jo merkitä kalenteriisi 12.-13.10.2016, silloin on nimittäin

Traumapäivät Kuopiossa. Ohjelmassa mm. lasten ja nuorten traumaa sekä suuren suosion

aikaisemmilta vuosilta saanut "Trauma rules" - interaktiivisia simuloituja potilastapauksia. Nähdään

Kuopiossa!

Haluan vielä toivottaa teille kaikille oikein hyvää ja aurinkoista kesää.

Sari Vuorinen

STRHY:n pj.

8

Pääosassa aivovamma Helsingin traumapäivät kiinnostivat myös uusia kävijöitä

saapumaan paikalle Kuvat ja teksti: Anu Karppi

Aivovamma on yleisin alle 45-vuotiaiden välitön kuolinsyy Suomessa.

Tällä muistutuksella Suomen Traumahoitajayhdistyksen puheenjohtaja Sari Vuori-

nen avaa Helsingin Biomedicumissa kevään 2016 traumapäivän.

Suomessa joka vuosi 15-20 tuhatta ihmistä saa jonkinasteisen aivovamman.

- Lievissä aivovammatapauksissa oireita havaitaan pitkänkin ajan kuluttua tapah-

tuneesta. Potilailla on masentuneisuutta, ärtyneisyyttä ja keskustelemisvaikeuksia.

Näiden potilaiden potilasasiakirjamerkinnät jäävät usein aika puutteellisiksi. Aivo-

vammadiagnostiikka kärsii tästä jatkossa, Vuorinen jatkaa.

Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa vuosina 2010-12 tehdyssä tutkimuk-

sessa selvisi, että hoitoon tulleista potilaista yli kolmasosalta puuttuivat merkinnät

potilaan tajunnantasosta. 46 prosentilla potilaista ei ollut merkintöjä tajuttomuu-

desta tai sen kestosta. Lisäksi kirjaukset potilaan muistikatkoksista puuttuivat 47

prosentilla.

- Tajuttomuuden, tajunnan tason ja muistiaukon merkitseminen tulisi olla rutiini,

Vuorinen muistuttaa.

Aivovamma tapauksiin liittyy enenevässä määrin vakuutusoikeudellisia kiistoja,

joista voi pitkittyessä tulla potilaalle suuret taloudelliset kustannukset. Käynnit eri

erikoisalojen hoidoissa maksavat.

- Aivovammapotilaat ovat kansantaloudellisesti merkittävä potilasryhmä.

9 Neurokirurgi Jari Siironen

Kävelevät miehet vaarassa

Dosentti, osaston ylilääkäri Jari Siironen HYKS:n neurokirurgian klinikalta aloittaa aa-

mun aivovammojen ennustamisesta.

- Erityisesti kun kyseessä on suurienerginen onnettomuus, ensimmäinen CT-kuva ei

kerro vielä kaikkea. Rutiininomaisesti kuvia tulee ottaa tasaisin väliajoin, Siironen pai-

nottaa.

HYKS:in tilastojen mukaan vaikeat aivovammatapaukset joko kuolivat hyvin nopeasti,

tai selvisivät ja saivat terveitä vastaavan elämänlaadun elämänlaatuindeksillä mitattaes-

sa.

- Eivät kaikki aivan oireettomiksi parantuneet, mutta elämänlaatu oli sama 85 kuin ter-

veillä. Asteikolla täydellinen elämänlaatu olisi 100.

Siironen nostaa Pekka Hyysalon, jolla selkeästi on vaikea aivovamma, mutta on itsekin

sanonut olevansa onnellinen ja inspiroi muita omalla olemuksellaan.

Siironen kertaa myös suurimmat aivovammoja aiheuttavat riskitekijät. Ne eivät yllättä-

en ole 20-vuoden ikä, extreme-, kamppailu- tai moottoriharrastus – vaan tiivistäen

suurin riski aivovammalle on noin 60-vuotiaalla miehellä kävellessä.

- Humala tietysti monesti selittävä tekijä, Siironen taustoittaa.

10

Hyksin neurokirurgian Päivi Tanskanen käy läpi aivovammapotilaan ABC:tä.

- Sanon heti alkuun, että aivovammapotilaan ABC on ihan sama kuin minkä tahansa potilaan, hän huo-

mauttaa

Toissijaisen vamman ehkäisy tärkeintä

Hyksin neurokirurgian Päivi Tanskanen jatkaa aivovammapotilaan A+B+C:llä.

Koko hoitoketjun ensimmäisestä kohtaamisesta viimeiseen tulee pyrkiä ehkäisemään

myöhempiä vammoja. Aivovammat ovat eteneviä ja lähes aina tilanne on seuraavana

päivänä huonompi kuin heti vamman tultua.

- Monet potilaat saattavat puhua ja käydä jopa seuraava aamuna aamiaisella, ja kuolla

vain hetkeä myöhemmin.

Aivopainemittarin käyttö herättää yleisössä kysymyksen, mutta siihen ole olemassa

mitään kansainvälistä ohjeistusta siitä, mihin se tulisi sijoittaa.

- Ihanne tietysti olisi, että voitaisiin käyttää kahta, toinen paremmalla ja toinen huo-

nommalla puolella, Tanskanen vastaa.

11

Aivokuoleman diagnoosissa onnistuttava

Teemu Luostarinen Hyksin neurokirurgias-

ta kertoo siitä, mitä tapahtuu kun aivo-

vamman hoito ei riitä. Aivokuoleman to-

teaminen on asia, jossa ei virhediagnoo-

siin ole varaa.

- Ensimmäinen haaste on mahdollinen

tunnistaminen. Sitten tulee miettiä, olisiko

potilas mahdollinen elinluovuttaja. Pie-

nemmillä paikkakunnilla ja pienemmissä

yksiköissä kynnys tähän on suurempi,

Luostarinen tietää.

Suomessa lain mukaan riittää yksi lääkäri

toteamaan aivokuolema, mutta käytäntö

on, että sen tekee kaksi lääkäriä. Laki ei

vaadi lääkäriltä erityisalan osaamista, mut-

ta riittävä asiantuntemus tulee olla.

Nykyisen lainsäädännön mukaan kaikkia,

joiden ei tiedetä elämänsä aikana vastus-

taneen elinluovutusta, voidaan pitää elin-

luovuttajina.

- Tässä yleensä toimitaan yhteystyössä

omaisten kanssa, Luostarinen lisää.

Aivokuolemadiagnoosin tekeminen on

kaksivaiheinen ja sisältää neurologisen ja

hengityksen testauksen. Tulee myös tie-

tää, miksi aivotoiminta on loppunut ja mi-

kä sen on aiheuttanut.

- Diagnoosin tekemisen jättäisin kyllä eh-

dottomasti asiansa osaavalle, hän huo-

mauttaa.

Testaamisessa voi liittyä myös haasteita.

Aivokuolleen pupillit eivät saa reagoida

valolle, mutta tämän toteaminen voi olla

hankalaa, jos silmät ovat muurautuneet

umpeen.

12

Case: Aivovammapotilas

Keikka Heinolan pohjoispuolella, nokkakolari, monipotilastilanne. Hetti Kirves oli vuo-

rossa, kun Pirkkalasta tuli pyyntö Vantaalle pelastushelikopterille, koska Tampereelta

ei päästy huonon kelin vuoksi lentämään.

- Matkalla mietimme, että mitä voimme tehdä. Onko polttoainetta niin paljon, että

voisimme ottaa potilaan kyytiin Töölöön. Toisaalta voisimme jättää potilaan myös väli-

laskulla Lahteen. Mitä jos keli huononee, emmekä pääsekään lentäen takaisin, Kirves

kertaa matkalla mietittyjä asioita.

Lopulta kyytiin lähti nainen, perheenäiti, jolla oli aivovamma.

Hetti Kirves oli vastaanottamassa puhelua Pirkkalasta, kun case aivovammapotilas alkoi. Hän

myös esittää yleisölle kysymyksen, mitä he olisivat tilanteessa tehnyt. Lähtenyt riskeistä huoli-

matta vai antanut FH30:n hoitaa omat asiansa.

13

Töölössä tapaturma-asemalla potilasta odotti vuorossa oleva sairaanhoitaja Antti

Hanhinen.

Suurienergisen kolarin takia Töölössä laukaistiin traumahälytys saman tien.

- Hyvää tässä meidän kannalta oli se, että saimme tiedon hyvissä ajoin ja meillä oli

aikaa valmistautua. Esitiedot pitivät paikkansa, Hanhinen kertaa.

Haasteena oli, että paikalla oli toinen aivovammapotilas, joka vaati leikkaushoitoa sa-

massa tilassa.

Tapaturma-asemalla potilas vietti lopulta vain tunnin verran.

- Aivovammapotilaat ovat usein nopeasti ulos tapaturma-asemalta, Hanhinen jatkaa.

Sairaanhoitaja Antti Hanhinen kertoo case aivovammapotilaan osuudesta Töölön tapaturma-

asemalla. Traumahälytys laukaistiin, neurokirurgia informoitiin ja labrasta pyydettiin neljä yk-

sikköä 0- verta.

14

Erikoistuva neurokirurgi Anniina Koski-Palkén kertoo, että ennen kallosta poistettu pala saatettiin syvä-

jäädyttää tai säilöä potilaan vatsanseudulle. Nykyään käytössä on keinoluu. Uuden palan kanssa pallon-

muoto tulee olemaan lähellä entistä, mutta esimerkiksi ohimolle usein jää alue, joka ei palaudu entisek-

seen.

Neurokirurgiaan erikoistuva lääkäri Anniina Koski-Palkén oli päivystämässä ja otta-

massa potilasta vastaan leikkaukseen.

Potilaalla oli aivoruhje ja monenlaisia verenvuotoja päässä, lisäksi suuri kallon sisäinen

paine.

- Potilaalle annettiin kouristelua vähentävää lääkettä. Annamme käytännössä kaikille,

joiden tilaa kouristeleminen voisi haitata, Koski-Palkén vastaa yleisökysymykseen.

Potilaan kallonluu avattiin aivopaineen lievittämiseksi. Tällä saatiin myös verihyytymiä

poistettua.

Potilaalle teetettiin myöhemmin korvike poistetun tilalle keinoluusta, koska se infek-

toituu himan vähemmän kuin poistetun palan palauttaminen.

15

Sairaanhoitaja Susanna Karmaluoto oli hoitamassa naista, kun hänet siirrettiin neuro-

kirurgian tehovalvontaosastolle. Ilmoitus osastolle oli saapunut samoihin aikoihin kun

tapaturma-asemalle.

Hyvin nopeasti saapumisen jälkeen osastolla lähdettiin selvittämään potilaan tajun-

nantasoa.

- Meillä HYKS:issä sairaanhoitajat tekevät tajunnantarkkailun. Kontrollikuvissa näkyi,

että toimenpide oli onnistunut, Karmaluoto sanoo.

- Rupesimme selvittelemään myös, missä lapset ovat ja olimme yhteydessä sosiaalivi-

ranomaisiin. Aviomies oli kuollut, hän jatkaa.

Potilas alkoi virkoamaan ja kaikki näytti hyvältä: hän avasi silmänsä ja noudatti ohjeita.

Noin viikon tehovalvonnan aikana vointi parantui ja hän oli hoidossa mukana.

- Pian kirjauksiin alkoi tulla kysymyksiä, että kiinnostaako häntä tämä lainkaan. Omai-

sen menetyksestä ei puhuttu, mutta kyyneleet valuivat häneltä silmistä.

Hän lähti lopulta jatkohoitoon Päijät-Hämeeseen. Tarina Helsingissä päättyi siihen,

eikä kukaan tiedä potilaan jatkosta.

16

: Biomedicumin luentosali on täynnä heti aamun ensimmäisestä luennosta saakka.

Iltapäivän ohjelmassa oli suuronnettomuusosaamista,

MET-toimintaa ja traumarekisteriä

Iltapäivällä kuullaan myös Töölön sairaalan teho-osaston anestesian erikoislääkäri Tee-

mu Kantolan kertomana MET-toiminnasta eli hätätilan tunnistamisesta ja varhaisen

puuttumisen mallista.

Juhapetteri Jääskeläinen ja Petra Haataja esittävät ylempään ammattikorkeakoulutut-

kintoon liittyvän opinnäytetyönsä aiheesta vastaavien hoitajien suuronnettomuusosaa-

minen Suomen päivystyksissä.

Satu Tirkkonen tiivistää Suomen traumarekisterin toiminnan ja käy tuloksia läpi, myös

vertaillen Saksasta saatuihin koko rekisterin tuloksiin.

Päivän päättää osastonhoitaja Sami Kapanen HYKS Akuutin Jorvin aikuisten päivystyk-

sestä siitä, miten yhdistettiin kaksi erillään ollutta toimintakulttuuria, päivystys ja ensi-

hoito, yhdeksi toimivaksi streamingiksi, joka luo nopean ja tehokkaan toimintamallin

uuteen HYKS akuuttiin.

17

Ensimmäistä kertaa traumapäivillä olevat Katariina Rautiainen ja Suvi Molkkari ovat erityksen

kiinnostuneita aivovammasta.

- Aihe on niin mielenkiintoinen, että sen takia oli pakko tulla, Porvoon päivystyksessä työsken-

televät tytöt paljastavat.

- Ajatellaan, että missä tilassa potilas saa parasta hoitoa, eikä niinkään sitä hoidon kii-

reellisyyttä tai syytä.

18

TRAUMATIIMITOIMINTAAN VALMISTAUDUTAAN

KAHDELLA AIKATASOLLA

Maiju Ranta

Sairaanhoitaja AMK, FM

HUS, Töölön sairaala, tapaturma-asema

Puukenkien kiireinen kopina kaikuu van-

han sairaalarakennuksen seinistä. Hiki lii-

maa valkoisen t-paitani selkään kiinni. Ul-

kona on 24 astetta lämmintä, täällä sisällä

lähemmäs kolmekymmentä. Työnnämme

tyhjiä paareja takaisin tapaturma-asemalle.

Humalainen potilas on jättänyt jälkeensä

myllätyt lakanat, verisiä kroonareita ja pa-

rittoman sairaalasukan. Sari pitää tippateli-

neestä kiinni ja vetää paareja vauhdikkaas-

ti eteenpäin. On vaikeaa pysyä mukana.

Sari nauraa ja kysyy, lauletaanko jotain.

Ennen kuin ehdin vastata, Sari aloittaa dra-

maattisen tangon hieman nuotin vierestä.

Minäkin nauran ja vedän henkeä ker-

tosäkeeseen. Virve-puhelimen kimeä soit-

toääni katkaisee orastavan yhteislauluhet-

kemme, ”Tapaturma-asema, sairaanhoitaja

Ranta”. Kaivan reisitaskustani ryppyisen

ennakkoilmoituslomakkeen ja avaan mus-

tekynän korkin hampaillani. Kirjoitan muo-

vista patjansuojusta vasten tulevan poti-

laan nimen ja henkilötunnuksen. Ensihoi-

tolääkäri antaa sujuvan ennakkoilmoituk-

sen juuri kaavakkeemme edellyttämässä

järjestyksessä. Työmies on jäänyt puristuk-

siin kaatuneen betonilaatan alle. Omalla

hengityksellä, hengitysäänet oikealta hie-

man heikommat, saturoi lisähapella 95%,

hetku lantio, paineet 90/49, tykyttelee 110.

Kaksi iv-yhteyttä on. Kipuun menee Fen-

tanyl. Lupaavat olla perillä 15 minuutin ku-

luttua. Suljen puhelimen. Sari katsoo kysy-

västi. Vastaan katseeseen: ”No, eiköhän

mennä taas. Traumahälytys, 10 minuuttia”

.

Traumahälytykseen ja ennen kaikkea trau-

matiimin toimintaan valmistaudutaan kah-

della eri aikatasolla, reaaliaikaisesti ja fu-

tuurissa. Reaaliaikaisella valmistautumisel-

la tarkoitan kaikkia niitä traumaprotokol-

laan kuuluvia toimintamalleja ja käytännön

toimenpiteitä, joilla valmistaudutaan otta-

maan vastaan yksittäinen tai useampi

vammapotilas. Futuuriin tähtäävä valmis-

tautuminen puolestaan on työyhteisön

sisäisten suhteiden hoitamista, hyvän työ-

ilmapiirin luomista, luottamuksen rakenta-

mista ja ylläpitämistä sekä tavoitteellisen

viestinnän harjaannuttamista.

Traumahälytyksen reaaliaikaista valmistau-

tumista helpottaa joka työvuoron alussa

tehtävä ensihoitohuoneen, tai tuttavalli-

semmin sokkihuoneen, tarkastus. Vuoro-

kohtainen ensihoitohuoneesta vastaava

sairaanhoitaja käy huoneen laitteet ja ta-

varat läpi check-listaan kirjatussa järjestyk-

sessä ja kuittaa lopuksi tarkastuksen teh-

19

dyksi. Aina tarkastusta ei ehditä tehdä, sil-

lä traumahälytys saattaa käynnistyä esi-

merkiksi vuoron vaihteessa. Sokkihuoneen

tulisi olla aina toimintavalmiina, laitteet

käytettävissä ja riittävä määrä tavaraa

omilla paikoillaan. Joskus kiiretilanteissa

vammapotilasta joudutaan kuitenkin hoi-

tamaan ympärillä vallitsevassa kaaoksessa.

Tuolloin huoneessa työskentelevien on

hyväksyttävä se tosiasia, etteivät tavarat

ole tutussa paikassa ja toimenpiteet saat-

tavat kangerrella sen vuoksi.

Vaikka traumaprotokolla sisältää käytän-

nön ohjeistuksen siitä, miten hälytykseen

valmistaudutaan, on kokemuksen mukana

tuoma hiljainen tieto kuitenkin avainase-

massa. Kokemus erilaisista monivamma-

potilaan hoitotilanteista antaa valmiuksia

ottaa huomioon mahdollisia käänteitä

voinnissa ja hoitolinjoissa. Aina voidaan

valmistautua rankimman kautta ja purkaa

sitten välineistöä pois tarpeettomana. Jos

on esimerkiksi pienikin epäilys pneu-

mothoraxista, on hyvä laittaa pleuradree-

nitarvikkeet valmiiksi. Jos taas tiimin anes-

tesiahoitaja arvioi, että potilaan vammat

vaikuttavat erityisen kivuiliailta, hän vetää

ruiskuun 10ml Fentanyyliä traumaproto-

kollan määrittelemän 2ml:n sijaan. Koke-

mus auttaa tarkastelemaan tilannetta ko-

konaisvaltaisemmin omasta henkilökoh-

taisesta työroolista käsin.

Traumatiimin tehokas ja tuloksellinen toi-

minta edellyttää tiimin jäsenten välistä

saumatonta yhteistyötä, jossa keskinäinen

vuorovaikutus on avainasemassa. Ei siis

riitä, että joukko huippuammattilaisia hoi-

taa vammapotilasta yksilösuorituksina ku-

kin omasta asemastaan ja osaamisestaan

käsin. Tiimin jäsenten on tunnettava toi-

sensa, toistensa vahvuudet ja heikkoudet

sekä yksilölliset tavat toimia ja reagoida.

Traumatiimissä toimivien on siis sitoudut-

tava hyvän työilmapiirin ylläpitämiseen ja

avoimen puhekulttuurin vaalimiseen yh-

teisön jäsenten kesken. Tiimin on ikään

kuin selviydyttävä stressitekijöistä, joita

joutuvat äkillisesti ja yllättäen kohtaa-

maan. Tätä keskinäis- ja ryhmäviestintään

painottuvaa vuorovaikutusosaamista vaa-

litaan parhaiten arkitilanteissa pitämällä

huolta oman hyvinvoinnin ja jaksamisen

lisäksi myös koko työyhteisön hyvinvoin-

nista.

Jätän sängyn aulaan ja huikkaan laitos-

huoltajalle: ”hei sori, mä joudun jättämään

tän tähän!” Sari on kiiruhtanut jo lääke-

kaapille vetämään fentanyyliä ruiskuun.

Sanon paarihuoneessa istuvalle kollegalle

ohimennessäni: ”Anna, sähän oot meidän

K-hoitaja. Traumahäly, 10 minuuttia, laita

pleuradreenikamat valmiiks”. Nappaan

traumahoitajan keltaisen liivin sokkihuo-

neen naulakosta ja sanon Sarille: ”käy pyy-

tämässä yks sairaanhoitaja verituotteisiin,

täst tulee varmaan MTP.” Ortopedipäivys-

”Traumahälytys, 10 minuuttia!”

20

täjä istuu työpisteellään ja katsoo vanhan

rouvan lonkkakuvia kämmeneensä noja-

ten. ”Antti, tuutko tekemään meidän kans-

sa sankaritekoja? Olis monivamma tulossa,

hetku lantio, systolinen alle sata ja tykytte-

lee. Mites MTP?” ”Joo, laukaistaan. Mä soi-

tan kolmospäivystäjälle”, Antti toteaa am-

matillisen innostuneesti ja kiiruhtaa hake-

maan oranssia traumajohtajaliiviä naula-

kosta. Soitan tutun hälytyskierroksen;

anestesialääkäri, labra, röntgen. Kaikille

totean puhelimessa saman:

”traumahälytys, 10 minuuttia, yksi potilas”.

Kukaan ei kysy mitään, he toteavat vain:

”kiitos, tullaan.” Labraa ja anestesialääkäriä

informoin MTP:n laukaisusta.

Mika ilmoittautuu verituotteiden hoitajaksi

ja letkuttaa Fluidon valmiiksi. Anna saa

pleuradreenisetin kasattua ja ottaa sokki-

huoneen yläkaapista lantiovyön esille. Sari

levittää intubaatiovälineet pöydälle ja ot-

taa sedaatiolääkkeet kaarimaljaan viereen-

sä. Monitori on päällä, EKG- ja saturaatio-

piuhat roikkuvat tippatelineen koukuista.

Röntgen tuo laitteensa sokkihuoneeseen,

labran kärryt kolisevat jo käytävällä. Anes-

tesialääkäri tulee huoneeseen puuskutta-

en: ”Mulla on Teho ihan täynnä, mut saan

siirrettyä sieltä osastolle tarvittaessa yh-

den. Tää on just niin kesää…” Avaan tule-

van potilaan tiedot valmiiksi koneelle ja

tilaan vammapotilailta rutiinisti otettavan

monivamma -labrapaketin. Huikkaan lab-

rahoitajalle: ”Monivammat koneella!” ”Ai

joo, laita, Maiju, toi lämpöpatjan töpseli

seinään ja anna Huggeri sieltä hyllyltä. Ja

sit muutama nesteenlämmitin valmiiks.

Muistakaa, et kaikki nesteet lämmittimen

kautta”, Sari ohjeistaa napakasti. ”Nyt hei

tsempataan lämmittämisen kanssa, se on

niin tärkee homma vuotavalla!” Mika ja

Anna rullaavat toisen sängyn pois huo-

neesta. Traumapatjalla varustettu sänky

siirretään keskelle huonetta. Röntgenhoi-

taja avaa CT-huoneen liukuoven ja sokki-

huoneeseen tulvahtaa hetkellisesti kylmää

ilmaa CT:n ilmastoinnista. Johanna tulee

huoneeseen syli täynnä Wishy-pulloja:

”Tässä teille vähän virkistystä! Juokaa, juo-

kaa ja juokaa, koska kohta te hikoilette!

Mä oon sit tuolla kävelevien puolella, et

jos tarviitte lisäapua. Siel on ihan rauhalli-

nen tilanne nyt.”

Sokkihuone näyttää valmiilta tulevaa poti-

lasta varten. Silmäilen vielä kaikki läpi,

happimaski, monitori, respiraattori, intu-

baatiopöytä, lääkkeet, Fluido, veret, lantio-

vyö, pleuradreenikamat, katetripöytä. Ja

kaikki tiimin jäsenet ovat paikalla ja liivi-

tettyinä. Mika nojaa hurisevaan Fluidoon,

Sari kääntää anestesialääkärin traumaliivin

helmaa pois kierteeltä. Anna huokaisee

syvään: ”Onneks mun loma alkaa huo-

menna.” ”Hei vedetäänks tänään Annan

loman kunniaks ihan älyttömän hyvin”,

kysyn tiimiltä hymyillen. Mika innostuu

hömppäämään: ”Joo, ollaan parhaita iki-

nä!” ”Ihan legendaarisia”, toteaa Sari. Li-

sään vettä myllyyn: ”Joo, vedetään niin hy-

vin, et tätä casea sit vielä vanhana mum-

”Ollaan parhaita ikinä!”

21

monakin kiikkustuolissa muistellaan!” ”Mä

ainakin muistelen mummona vanhainko-

dissa ja kerron siellä kaikille hoitajille tätä

juttua ja jos joku karkaa kuuntelemasta, ni

soitan soittokelloa ihan taukoamatta ja

huudan, et kuunnelkaa, ku mä oon ollu

Töölön tapaturma-asemalla töissä!”, Mika

elehtii dramaattisesti ja saa koko huoneen

repeämään nauruun. Sisäpuhelimen linja

aukeaa rätisten: ”Ambulanssi pihassa”.

Kaikki hiljenevät tahoillaan. Nyt on aika

keskittyä. Kohta hoidetaan täysillä.

22

Traumahälytys Töölön sairaalan

laboratorion verikeskuksessa ”Traumahälytys, 10 minuuttia, yksi potilas.

Laukaistaan MTP.”, kuuluu puhelimesta.

Kaksi pussia jäistä AB-Octaplas-

jääplasmaa solahtaa vesihauteeseen ja

neljä pussia O-negatiivisia punasoluja kii-

kutetaan tapaturma-asemalle. Töölön sai-

raalan laboratorion verikeskuksessa val-

mistaudutaan vakavasti loukkaantuneen

potilaan saapumiseen tapaturma-

asemalle. Kun ennakkoilmoituksen perus-

teella tietyt kriteerit täyttyvät, verituottei-

den tarve on todennäköinen ja traumajoh-

tajan käskystä voidaan laukaista massiivi

verensiirtoprotokolla (MTP= Massive

Transfusion Protocol). MTP:ssä verituottei-

ta saadaan sujuvasti jatkuvalla tahdilla ta-

pa-turma-asemalle tai leikkausosastolle.

Aloituspaketti sisältää neljä pussia O-

negatiivisia punasoluja ja kaksi pussia AB-

Octaplas-jääplasmaa. Tästä eteenpäin jat-

kopaketit valmistuvat aina 20 minuutin

välein. Toinen paketti sisältää 4 pussia pu-

nasoluja, 4 pussia AB-Octaplasia ja yhden

pussin O-positiivisia trombosyyttejä. Kol-

mannesta paketista lähtien tuotteet ovat

ryhmänmukaisia.

OctaplasLG-jääplasma ei sisällä punasoluja

tai punasolujen jäänteitä, joten RhD-

veriryhmää ei huomioida. Etikettiin on mer-

kitty vain ABO-veriryhmä.

Kuvat ja teksti

Pia Aronta

Laboratoriohoitaja

HUSLAB

23

Jos näytteenotto on ongelmallista, tärkeimmät mää-

ritykset ovat veriryhmä, sopivuuskoe ja verenkuva.

Kun laboratorio saa traumahälytyksen,

kaksi hoitajaa lähtee tapaturma-asemalle.

Laboratoriohoitajat kuuluvat moniamma-

tilliseen traumatiimiin yhdessä lääkärei-

den, sairaanhoitajien, röntgenhoitajien ja

lääkintävahtimestareiden kanssa. Trauma-

huoneessa on usein paljon väkeä potilaan

saapuessa sinne. Jokainen läsnäolija tun-

tee traumatoimintaohjeen ja tietää paik-

kansa sekä auttaa tarvittaessa muita am-

mattiryhmiä. Traumapotilaasta otetaan

monivammapotilaan tulopaketti, johon

kuuluvat veriryhmä, sopivuuskoe (X-koe),

perusverenkuva, kreatiniini, tromboplastii-

niaika, laktaatti, glukoosi, verikaasut ja eta-

noli. Tilanne traumahuoneessa on usein

hektinen ja seuraamme rauhassa missä

välissä pääsisimme ottamaan verinäytteet.

Välillä verinäytteitä tiputellaan avoteknii-

kalla jalasta yläraajavammojen ja kanyylien

vuoksi. Usein anestesialääkäri laittaa arte-

rianeulan ja saamme näytteet kätevästi

siitä. Jos näytteenotto on ongelmallista,

tärkeimmät määritykset ovat veriryhmä,

sopivuuskoe ja verenkuva.

”Nyt joku tänne verikeskukseen autta-

maan!” huutaa laboratoriohoitaja Hanna.

Kun massiivi verensiirtoprotokolla on

käynnissä, töiden painopiste siirtyy labora-

toriossa verikeskukseen. Vuorokauden

ajasta riippuen verikeskuksessa häärää

MTP:n aikana 2-3 henkilöä. Yksi henkilö

hoitaa verituotetilausten tekemisen ATK:lle

ja Veripalveluun sekä vastaa jatkuvasti soi-

vaan puhelimeen. Toinen henkilö sulattaa

Octaplasia ja käy hakemassa verituotteita

tapaturma-asemalta, jonne ne tuodaan

taksilla. Verituotteita tilataan Veripalvelus-

ta tarpeen mukaan, ja ne saadaan Töölön

sairaalaan noin 40 minuutissa. Kolmas

henkilö on kiinni sopivuuskokeiden teke-

misessä. HUSLABissa sopivuuskokeet teh-

dään jokaiselle siirrettävälle punasoluyksi-

kölle, ja usein niitä menee tällaisessa tilan-

teessa kymmenittäin. Jokaisesta veriyksi-

köstä otetaan viivakoodi tilauskaavakkeel-

le ja yksiköt identifioidaan henkilötietotar-

ralla. Punasolut ja potilaan plasma pipetoi-

daan geelikortille, jota seisotetaan lämpö-

hauteessa 15 minuuttia. Tämän jälkeen

geelikortteja sentrifugoidaan 10 minuuttia,

jonka jälkeen tulokset ovat valmiita luetta-

viksi

24

Hätäverille tehdään "ristaus" eli sopi-

vuuskoe, kun potilaan X-koenäyte on

saatu verikeskukseen

”Me otetaan kaikki veret mitä teillä on valmiina!”

Hemodynaamisesti epävakaalle potilaalle

siirretään kaikkia verituotteita jatkuvasti, ja

usein myös ryhmänmukaiset punasolut

menevät hätäverinä, koska sopivuuskokei-

den tuloksia ei ehditä saada valmiiksi. Kun

X-koe on verikeskuksessa valmiina ja

sentrifugoituna, sopivuuskokeeseen me-

nee aikaa noin 30 minuuttia. Veriryhmä

saadaan määritettyä putkimenetelmällä

muutamassa minuutissa.

Töölön sairaalan verikeskuksessa on koh-

talaisen suuri verivarasto, yhteensä noin

140 pussia punasoluja ja 240 pussia Oc-

taplasia. Trombosyyttejä on varastossa

kaksi pussia MTP-tilanteita varten. Trom-

bosyytit säilyvät luovutuksen jälkeen vain

viisi päivää, joten niitä tilataan tarpeen

mukaan.

Töölön sairaalan laboratoriossa on mah-

dollisuus ROTEM-määritykseen

(ROtaatioTromboElastoMetria), jota käyte-

tään etenkin massiivisen verenvuodon se-

kä verensiirtojen ja korvaushoitojen ohjaa-

miseksi vaikeiden traumojen yhteydessä.

Tällä tutkimuksella voidaan kuvata veren

viskoelastisia ominaisuuksia ja muutoksia,

25

joita tapahtuu veren hyytyessä. Trom-

boelastometrialla voidaan samanaikaisesti

tutkia hyytymän muodostumista, lujuutta

sekä hajoamista. Laitteen piirtämää reaali-

aikaista kuvaajaa voidaan seurata tapatur-

ma-asemalla tietokoneen näytöltä ja näh-

dä 10 minuutissa mitä verituotteita tai

hyytymishäiriötä korvaavaa lääkettä poti-

las tarvitsee.

”Lopetetaan MTP.”, ilmoitetaan tapaturma

-asemalta. Kun massiivivuoto saadaan hal-

lintaan, voidaan MTP lopettaa ja tilata ve-

rituotteita tarpeen mukaan. Vesihaude hil-

jenee hetkeksi ja verituotetilausten sekä

sopivuuskokeiden tekeminen rauhoittuu.

Vuonna 2015 MTP laukaistiin Töölön sai-

raalassa kolmisenkymmentä kertaa. Näistä

kaikki eivät välttämättä aiheuttaneet yllä

kuvattua hässäkkää ja olleet massiivivuo-

toja, mutta on parempi varautua hyvin,

kun tilanne vaikuttaa kriittiseltä.

26

Traumahälytys Töölön sairaalan röntgenissä

Heidi Olkkonen

Röntgenhoitaja

HUS-kuvantaminen

Töölön sairaala

Töölön sairaalan röntgenhoitajat saavat

traumahälytyksestä puhelun, jossa kerro-

taan kuinka pian ja kuinka monta potilasta

saapuu tapaturma-asemalle. Heti trauma-

hälytyspotilaasta kuultuaan röntgenhoita-

jat vievät ultraäänilaitteen vatsan fast-

ultraääntä varten ensihoitohuoneeseen ja

liikuteltavan natiivikuvauslaitteen ensihoi-

tohuoneen välittömään läheisyy-

teen. Hoitajat varmistavat myös, että tie-

tokonetomografialaitteen (TT) putki on

lämmin eli valmis kuvaukseen ja varjoai-

neet on valmiiksi vedettynä automaatti-

ruiskussa. Röntgenhoitaja myös hälyttää

virka-aikana paikalle radiologin, jonka

vastuulla on trauma-TT, ja päivystysaikana

päivystävän erikoistuvan radiologin.

Traumahälytykseen osallistuvien hoitajien

määrä riippuu vuorokaudenajasta. Jos hä-

lytys on virka-aikana, kaksi hoitajaa hoitaa

ultraääni- ja natiivikuvauslaitteet ja kaksi

TT-laitteen. Illalla ja yöaikaan traumahäly-

tyksiin osallistuvat kaikki paikalla olevat,

eli 2-3 röntgenhoitajaa.

Ensihoitohuoneessa röntgenhoitajat

kuuntelevat ensihoitohenkilökunnan ra-

portin ja odottavat traumajohtajan ohjei-

ta. Radiologi aloittaa FAST-tutkimuksen

( Focused Assessment with Sonography in

Trauma) tekemisen heti kun potilas on

siirretty tapaturma-aseman traumapatjal-

le. Traumajohtajan tutkittua potilaan, hän

päättää haluaako hän potilaasta ensihoi-

tohuoneessa keuhkokuvan tai lantion

röntgenkuvan, jotka kuuluvat traumapro-

tokollaan. Ennen kuvanottoa potilaan tu-

lee olla riisuttuna. Ensihoitohuoneen poti-

laat ovat sängyillä, joissa on välipohja. Tä-

mä helpottaa huomattavasti natiivikuvien

ottoa, kun potilasta ei tarvitse siirtää eikä

nostaa kuvaa varten.

Potilas siirtyy heti välttämättömien toi-

menpiteiden jälkeen TT-huoneeseen. Töö-

lössä on suora kulkuyhteys ensihoitohuo-

neesta TT-huoneeseen. TT-tutkimusten

aikana röntgenhoitajat jakavat työnsä niin,

että toinen toimii potilashoitajana ja toi-

nen työskentelee kuvauskonsolilla. Jos

mukana on kolmas hoitaja tai sihteeri, hän

hoitaa tutkimusten kirjaamisen ja muiden

potilaiden kuvausten organisoinnin ja ai-

kataulutuksen. Potilas siirretään TT:n tutki-

muspöydälle traumapatjalla. Lisäksi siirre-

tään tippapussit ja respiraattorit röntgenin

telineisiin. Kuvaukset aloitetaan kuvaamal-

la monivammapotilaasta pään TT. Ennen

kuvauksen aloitusta röntgenhoitaja huo-

lehtii, että potilas on oikealla kohdalla ku-

27

vauspöydällä ja että kaikki johdot ja tippa-

letkut, respiraattorinletkut ym. ovat niin

etteivät ne osu häiritsevästi kuvausalueelle

tai kiristy/irtoa tutkimuksen aikana.

Pään kuvauksen jälkeen kuvataan vartalon

trauma-TT. Potilaan kädet nostetaan pään

yläpuolelle säteilyannoksen minimoi-

miseksi, jos tämä on mahdollista potilaan

vammojen suhteen (solisluu- ja olkapää-

murtumat, muut yläraajojen liikerajoitteet).

Vartalon kuvauksessa kuvataan ensin kau-

lasuonet soliskuopasta orbitoiden yläpuo-

lelle arteriavaiheessa ja sen jälkeen varta-

lon alue split bolus-tekniikalla, jolloin ku-

vauksessa näkyy samanaikaisesti myöhäi-

nen arteria- sekä venavaihe. Vartalon ku-

vausta voidaan jatkaa tarvittaessa nilkkoi-

hin asti, mikäli epäillään vuotoa alaraajo-

jen alueella. Radiologi katsoo heti kuvauk-

sen jälkeen pään TT:n ja vartalon alueen

kuvista katsotaan nopeasti onko mitään

suurempia vammoja. Virtsateiden alue

katsotaan vartalon kuvista aina, koska jos

esim. munuaisissa on vammoja kuvataan

potilaasta edellä mainittujen lisäksi jälkiku-

Töölö vetää röntgenhoitajia puoleensa mielenkiintoisen potilasmateriaalin takia

28

Röntgenhoitajan tulee traumapotilasta kuvattaessa

työskennellä nopeasti, mutta huolellisesti

vat. Jälkikuvat otetaan noin 5-10 min var-

joaineruiskutuksen jälkeen. Jälkikuvilla voi-

daan selvittää mistä neste munuaisten

ympärillä johtuu, onko kyseessä hema-

tooma vai urinooma. Lisäksi rakkoruptuu-

raa epäiltäessä voidaan potilaalle tehdä TT

-kystografia. TT-kystografiassa potilaan

rakko täytetään katetrin kautta varjoaine-

keittosuolaseoksella ennen kuvausta. Kun

on varmistettu, että kuvaukset ovat riittä-

vät voidaan potilas siirtää takaisin ensihoi-

tohuoneen paarille ja kuljettaa takaisin en-

sihoitohuoneeseen. Kuvauksen suorittanut

hoitaja rekonstruoi otetuista kuvista kol-

men suunnan rekonstruktiot. Myös luises-

ta kaularangasta saadaan jälkikäsittelyllä

kuvat. Lisäksi voidaan tehdä kohdennetut

rekonstruktiot muista kiinnostuksen koh-

teista, kuten kasvoista tai lonkkamurtu-

masta.

Potilaan kunnosta riippuen muut natii-

viröntgenkuvat esim. raajojen alueelta

otetaan röntgenissä tai ensihoitohuonees-

sa.

29

Röntgenhoitajan tulee traumapotilasta ku-

vattaessa työskennellä nopeasti, mutta

huolellisesti. Erityisen tärkeää on, että tut-

kimukset ovat nopeasti saatavilla ja TT-

huoneessa lopetetaankin kaikki muu ku-

vaustoiminta välittömästi traumapotilaan

saavuttua taloon. Ajoittain traumapotilaan

kuvantaminen aiheuttaa muissa tutkimuk-

sissa viivästyksiä, jotka saattavat ruuhkaut-

taa röntgeniä vielä tunteja myöhemminkin.

Kuvaamaansa traumapotilaaseen saattaa

törmätä kontrollitutkimusten merkeissä

vielä useita kertoja seuraavien viikkojen

aikana. Välillä jää jotkut tapaukset hyvin

mieleen ja olisi kiva kuulla kuinka potilaat

ovat vammoistaan selvinneet ja kuntoutu-

neet. Haastavaa röntgenin osalta on uusien

työntekijöiden perehdyttäminen. Trauma-

tutkimuksia tulee niin satunnaisesti, että

niiden harjoittelu on hankalaa. Tämän takia

uusien työntekijöiden täytyy opetella ku-

vauksia ns. “tosi tilanteessa”, jolloin ku-

vauksen täytyisi tapahtua nopeasti ja suju-

vasti. Tämän takia hyvät ohjeet ja perehdy-

tys ovat suuressa roolissa. Lisäksi työympä-

ristö saattaa olla ajoittain haastava, kun

säätöhuoneessa on paljon ihmisiä. Puheen-

sorina huoneessa voi häiritä kuvaajan kes-

kittymistä, kun potilaalle mm. järjestetään

jatkohoitoa ja kuvien löydöksiä arvioidaan.

Ahdasta? Kaikkia kiinnostaa kuvien löydökset

30

VAIKEASTI LOUKKAANTNUT POTILAS

LEIKKAUSSALISSA

– ensivaiheen ”hurma”

Sari Pyhälä

Anestesiasairaanhoitaja

HUS, HYKS, ATeK, Töölön sairaala, OLS

Markus Sjögren

Anestesiasairaanhoitaja

Omasairaala

Parikymmentä vuotta sitten tieto niin kut-

sutusta monivammasta tuli yksikköömme

lähes yhtä usein puskaradion kautta (”kun

joku oli kuullut jotain”) kuin varta vasten

puhelimitse tapaturma-asemalta ilmoitet-

tuna. Yhtä kaikki, tieto sai aina aikaan ket-

jureaktion ja kysymysten tulvan. Sittem-

min monen eri kokeillun toimintatavan

jälkeen, Töölön sairaalassa on vastikään

otettu käyttöön ohjeistus kriittisesti vam-

mautuneen potilaan siirtämisestä leikkaus-

saliin. Ohjeistus selventää käskynjakoa ja

vastuita, vastuiden siirtoja ja siirtojen ra-

japintoja sekä on selkeä malli siitä, miten

toimitaan missäkin vaiheessa. Pidemmälle

vietynä malli voi tulevaisuudessa jopa sel-

ventää nyt vielä kunkin hoitajan omasta

tavasta riippuvaa, ja siten kirjavaakin, ra-

portointia. Kriittisesti vammautuneen po-

tilaan siirto-ohjeistusta on jo muutamassa

tilanteessa päästy käyttämään ja sen li-

säksi toimintamallia harjoitellaan sään-

nöllisesti simulaatioilla, johon osallistuu

niin lääkäreitä kuin hoitohenkilökuntaakin

sekä tapaturma-asemalta että leikkaus-

osastolta.

Tässä tekstissä kuvaamme anestesiahoi-

tajan toimintaa kriittisesti vammautuneen

potilaan saapumiseen liittyvissä valmiste-

luissa niin kuin ne ovat käytännössä ylei-

simmin tapahtuneet Töölön sairaalan or-

topedis-traumatologisella leikkausosas-

tolla (OLS). Uusi ohjeistus tuo varmasti

käytäntöihin muutoksia, mutta siirtymä

kestää aikansa.

Leikkauspuolen valmisteluita emme tässä

yhteydessä syvällisemmin käy läpi, koska

oma tietotaitomme ei siihen riitä.

31

Hoidon suunnittelu

Mitä paremmin kriittisesti vammautuneen

potilaan hoito onnistutaan etukäteen

suunnittelemaan, sitä hallitummin itse siir-

tyminen leikkausosastolle sujuu. Tapatur-

ma-asemalta saadun etukäteisinformaati-

on perusteella työvuoron koordinaattori ja

anestesiavastaava suunnittelevat leikkaus-

tiimin kokoonpanon ja vahvuuden. Suun-

nitelmaa tehtäessä arvioidaan tarvittavan

henkilökunnan määrä, paikalla olevan

henkilökunnan taidot ja kokemus. Lisäksi

henkilökunnan määrää arvioitaessa ote-

taan aina huomioon myös muiden potilai-

den hoidon turvaaminen. Tarvittaessa pai-

kalle voidaan kutsua myös varallaolija/

varallaolijat kotoa tai jos kyseessä on suur-

onnettomuus, määrätään töihin henkilö-

kuntaa katastrofiohjeiden mukaisesti.

Vaikka simulaatioharjoitusten tehtävänä

on opettaa kriittisesti vammautuneen po-

tilaan siirtoa/saapumista leikkaussaliin, on

tärkeää ottaa myös perehtyviä henkilöitä

oikeisiin tilanteisiin mukaan. Jokaiselle kä-

siparille – niin kokeneille kuin vähän koke-

mattomimmillekin – on varmasti tekemistä

ja samalla sekä tilanne että ympäristö tule-

vat tutuiksi.

Oleellisia ja etukäteen toivottuja tietoja

ovat potilaan vointiin liittyvät asiat

(esimerkiksi vammamekanismi, ilmatie,

hengitys, hemodynamiikka), vammat, kii-

reellisyys/aikataulu, toimenpidejärjestys ja

leikkausasento, jolla aloitetaan. Lisäksi se-

kä anestesia- että leikkauspuoli tarvitsee

jo ensi vaihetta varten lukuisan määrän

erilaisia tietoja (muun muassa olemassa

Kuva Turkka Miettinen

32

olevat kanyloinnit, vuodot ja niiden kor-

vaus, MTP, tarvittava instrumentaatio), että

toimenpide päästään aloittamaan viiveet-

tömästi ja turvallisesti. Sekä tapaturma-

asemalla että leikkausosastolla on nykyisin

käytössä yhteneväinen esitietolomake, jo-

ka takaa samanlaisen tiedonkeruun ja ra-

portoinnin henkilöstä riippumatta. Uuden

ohjeistuksen mukaisesti ensivaiheen ra-

portointi potilaasta tulee tapaturma-

asemalta ennen potilasta saapuvan kirur-

gin mukana leikkausosastolle.

Anestesiavalmistelut

Kun tieto saapuvasta vaikeasti vammautu-

neesta potilaasta saadaan, aloitetaan

anestesiavalmistelut välittömästi useassa

eri paikassa. Yksi hoitaja lähtee hakemaan

anestesialääkäriltä tiedon toivotuista lääk-

keistä ja mahdollisesta erityisvälineistöstä

(esimerkiksi videolaryngoskooppi) ja sa-

maan aikaan usein parikin anestesiahoita-

jaa aloittaa perusvälineistön valmistelun.

Yksikkömme vakiintunut tapa on laittaa

sekä tavalliset nesteenlämmittimet että

massiiviseen paineistettuun ja lämmitet-

tyyn nesteensiirtoon tarkoitettu laite val-

miiksi käyttökuntoon. Jos leikkaussali on

vapaana, salin lämpötila säädetään hie-

man normaalia korkeammalle potilaan

jäähtymisen ehkäisemiseksi (huom. lethal

triad). Yleensä lämpötila salissa palaute-

taan normaaliksi, kun potilas on saatu ak-

tiiviseen lämmitykseen ja viimeistään sil-

loin, kun potilaan lämpötila on saavutta-

nut toivotun tason. Yksikössämme potilas-

ta lämmitetään tarvittaessa sekä päältä

että alta lämpöpuhalluspeitoin ja lämmi-

tyspatjoin. Lämmitettäessä on kuitenkin

hyvä huomioida mahdollisen veri-

suonivamman olemassaolo. Nykyaikaisia

tehokkaita lämmityslaitteita käytettäessä

on hyvä muistaa myös hypertermian riski

ja siten aina, kun potilasta lämmitetään,

tulee myös ydinlämpöä monitoroida.

Samaan aikaan, kun iso osa resursseista

ohjautuu kriittisesti vammautuneen poti-

laan hoitoon, täytyy muistaa jo leikkaus-

osastolla olevat potilaat, hoidon laatu ja

potilasturvallisuuden takaaminen. Tieto

kriittisesti vammautuneen potilaan tule-

vasta saapumisesta saa usein aikaan myös

näkyvää liikehdintää kaikkialla ja niissä ti-

lanteissa onkin vähintään yhtä tärkeä rooli

siis myös hoitajalla, joka sillä kertaa jää

heräämöön muiden siirtyessä toiminnan

keskiöön. Heräämöön jäävän henkilökun-

nan selkeällä ulosannilla ja rauhallisella

esiintymisellä on iso merkitys, koska ulko-

puolisen silmin tilanne saattaa joskus

näyttää aavistuksen kaoottiselta.

33

Kaikissa leikkaussaleissamme on salivarus-

tukseen kuuluvana erilaisia kanylointitar-

vikkeita (kanyloinnit mieluummin pallean

yläpuolelle), infuusioautomaatit, lämpöpu-

haltimia ja –peittoja sekä lämmityspatjat.

IO-pora ja -neulat sekä steriilit lämpöpu-

halluspeitot löytyvät läheltä eikä niiden

noutaminen vie minuuttia kauempaa. Li-

säksi salien induktioissa on hyvä määrä

perusnesteitä (Ringer-tyyppinen liuos,

Na0,9%) ja glukoosiliuoksia (G5%, G10%)

sekä myös muutama Albuman® löytyy

induktiossa sijaitsevasta lääkekaapista.

Anestesian aloitusta varten varataan aina

ilman eri tietoa tavallisimmat induktiolääk-

keet. Ennen potilaan saliin saapumista on

anestesialääkäri tehnyt saamiensa esitieto-

jen perusteella arvion siitä, kestääkö poti-

las normaalin induktion ja arvionsa perus-

teella pyytää varaamaan jo anestesian al-

kuun esimerkiksi verenpainetta ja sydä-

men pumppausvoimaa tukevat infuusiot.

Lisäksi trauman aiheuttama stressireaktio

pysäyttää mahan, joten jos potilas intuboi-

daan vasta salissa täytyy aina varautua no-

peaan induktioon. Yhä edelleen usein käy-

tetään Sellickin otetta, vaikka jotkut tutki-

mukset osoittavat sen olevan jopa haitalli-

sen. Termeinä kuitenkin sekä crush-

induktio ja Sellickin ote lienee vielä hyvä

Kuva: Turkka Miettinen

34

perehdytyksessä opettaa, koska niitä edel-

leen käytetään.

Saliin voidaan myös varata jo etukäteen

potilaalle tarvittavia hyytymistekijöitä, jos

hyytymisstatus on ehditty tutkia ennen

siirtymistä tai jos se on tekeillä. Töölössä –

jos aikaa on – potilaille pyritään tekemään

tromboelastometrinen (ROTEM tutkimus

jo tapaturma-asemalla. Lisäksi traneksaa-

mihapon käyttö on lisääntynyt viime aikoi-

na sekä leikkaussalissa että traumapoti-

laan ensihoitovaiheessa. Usein varaamme

anestesiapuolelle ”nestepöydän” nesteitä,

verituotteita ja niiden tarkistamista ja kir-

jaamista varten. Pöydälle otetaan usein

myös valmiiksi yleisimmin käytettyjä näy-

teputkia.

Vuorosta vastaava anestesiahoitaja järjes-

tää monivammapotilasta hoitamaan aina

vähintään kaksi anestesiahoitajaa, käytän-

nössä kuitenkin usein enemmänkin. Tiimin

Kuva: Turkka Miettinen

35

keskinäinen työnjako sovitaan ennen poti-

laan saapumista, usein tässäkin jokainen

löytää paikkansa oman vahvuutensa mu-

kaan, ilman erillistä neuvonpitoa. Yksi tii-

min hoitajista on anestesiavastuuhoitaja,

joka ottaa päävastuun raportoinnista ja

kirjaamisesta sekä koordinoi anestesiahoi-

toa salissa. Anestesialääkäri antaa mää-

räykset ensisijaisesti anestesiavastuuhoita-

jalle, joka puolestaan jakaa tehtävät

(lääkkeet/nesteet/verituotteet/näytteet)

muille anestesiahoitajille (taulukko 1). Li-

säksi varsinkin päivystysaikaan tapahtuvis-

sa leikkauksissa osastomme laitoshuolta-

Taulukko 1. Aapola, Henriikka - Kokko, Päivi. Anestesiahoitajien toimintamalli vaikeasti vammautu-

neen potilaan hoidossa.

Salissa pyritään yksinkertaiseen ja selke-

ään, kohdennettuun kommunikaatioon.

Kuittauskulttuuria harjoitellaan jatkuvasti.

Uuden ohjeistuksen muutokset vievät var-

masti tätäkin asiaa eteenpäin ja kommuni-

kaatiota saadaan virtaviivaistettua.

36

Leikkauspuolen valmistelut

Vapaana oleva sali tai ensimmäinen va-

pautuva sali varustetaan kriittisesti vam-

mautunutta potilasta varten. Laitoshuolta-

jat petaavat leikkaustason monivammala-

kanalla ja suojaavat leikkaustason tolpan

muovilla. Saliin varataan vähintään kaksi

imulaitetta sekä tarvittava määrä diater-

mialaitteita. Usein saliin varataan

(varsinkin vatsan ja rintakehän alueen

vammoissa) myös vadinlämmitin lämpi-

miä ja kosteita keittosuolaliinoja varten ja

taitosteline vuodon arviointia varten sekä

riittävästi leikkaustaitoksia. Leikkaussa-

liemme induktioissa on lämpökaapit sekä

iv-että huuhtelunesteitä varten. Tarpeen

mukaan saliin tuodaan valmiiksi myös lä-

pivalaisulaite, säteilysuojat niin potilaalle

kuin salin henkilökunnallekin, erilaiset

leikkaustasoon kiinnitettävät erityisosat

(esimerkiksi kallovetoteline, vetopöydän

osat) ja muita tukitelineitä.

Leikkauspuolen hoitajat varaavat valmiiksi

pyydetyn instrumentaation ja tarvittavat

implantit. Sen lisäksi he sopivat keskinäi-

sestä työnjaostaan instrumentoivana ja

valvovana hoitajana sekä työnjaosta lää-

kintävahtimestarin kanssa.

Potilas saapuu saliin

Kun potilas saapuu saliin, on paikalla

usein hetkellisesti väkeä enemmän kuin

tarpeeksi olisi. Nykyisen toimintaohjeem-

me mukaisesti, tärkeimmät tiedot ovat jo

tässä vaiheessa leikkaussalissa työskente-

levän tiimin tiedossa, joten potilaan tulles-

sa niin tuojien kuin vastaanottajienkin en-

sisijainen tehtävä on säilyttää mieli maltil-

lisena, keskittyä potilaan turvalliseen siir-

tämiseen leikkaustasolle ja induktioon.

Heikentynyt perfuusio kudoksiin lisää ris-

kiä painehaavoille potilaalla, joten leik-

kausasentoon tulee kiinnittää erityisesti

huomiota akuutista tilanteesta huolimatta.

Samaan aikaan kuitenkin anestesialääkä-

rin ja –hoitajien tulee huolehtia riittävästä

hapentarjonnasta, anestesiasta, amnesias-

ta ja analgesiasta sekä nesteytyksestä ja

tankkauksesta alkavaa toimenpidettä var-

ten. Näihin leikkausta edeltäviin toimiin

käytettävä aika on suorassa suhteessa

vammaan, vamman vakavuuteen ja vam-

man aiheuttamaan vuotoon.

Potilaan hoitoa ohjaa usein EBIC-

ohjeistus, etenkin jos ei ole täysin varmas-

ti saatu poissuljettua mahdollista aivo-

vammaa. Usein kriittisesti vammautuneilla

potilailla on alkuvaiheessa käytössä TIVA-

anestesia suojaamaan aivoja. Tehohoidon

pitkittyessä myöhemmissä operaatioissa

vältetään propofolin käyttämistä ja suosi-

taan mieluummin höyrystyviä anesteette-

ja, mikäli aivojen tilanne sen sallii.

Jos potilas on saliin tullessa tajuissaan,

tulee hänet huomioida erikseen ja rauhoi-

tella häntä. Muutoin hän saattaa jo muu-

37

tenkin järkyttyneenä tapahtuneesta tuntea

itsensä hälinän keskellä varsin ulkopuo-

liseksi ja yksinäiseksi. Pienellä eleellä saat-

taa olla suurikin merkitys.

Nykyohjeistuksen mukaan varsinainen ra-

portointi suoritetaan vasta sen jälkeen,

kun potilas on saatu turvallisesti nukutet-

tua, siirrettyä leikkaustasolle ja leikkaus-

asentoon sekä kun leikkausvalmistelut

ovat käynnissä tai kenties leikkauskin jo

saatu aloitettua – tärkeimmät ensivaiheen

tiedothan potilaasta on saatu jo tapatur-

ma-asemalta etukäteen leikkausosastolle

tulleen kirurgin mukana.

Hyvä ja toivottava raportti on lyhyt, ytime-

käs, perusasioihin keskittyvä ja tärkeimmät

edeltävät tapahtumat kertova. Vielä tässä

vaiheessa raportoinnin suorittaa kukin tyy-

lillään, mutta kenties joskus lähitulevai-

suudessa raportointia ohjaa esimerkiksi

ISBAR (Introduction, Situation,

Background, Assessment, Recommendati-

on), joka on Suomessakin jo monin pai-

koin käytössä.

Ensimmäinen 30 minuuttia – huippujoukko vai joukko huippuja?

Ensihetket salissa ovat kriittistä aikaa. Poti-

laan kuljetus sairaalan läpi kestää oman

aikansa, anestesian aloitus, potilaan siirtä-

minen leikkaustasolle ja leikkausasennon

laittaminen – kaikki erikseen tai yhdessä

saattavat olla kohtalokkaita potilaalle. Täs-

tä johtuen kaikkien salissa olevien – niin

varsinaisen salitiimin, potilasta tuovan

henkilökunnan kuin satunnaisten vieraili-

joidenkin – tulisi tiedostaa tiimityön olen-

naiset osat (selkeä johtajuus, tehtäväjako,

kommunikaatio, avoimuus ja sairaalan toi-

mintamallien tietämys) ja keskittyä siihen.

Oman työn ja tekemisen itsekriittinen

tarkkailu sekä toiminnan ja haittatapahtu-

mien seuranta ovat tärkeitä osia toimin-

nan uudistamisessa ja toimintaprosessien

parantamisessa. Tosielämän tilanteiden –

onneksi – harvalukuisuudesta johtuen tä-

män kaltaisten tilanteiden simulaatiohar-

joittelun tärkeyttä ei voi olla korostamatta.

Tiimin kyky priorisoida asioita on tärkeää

potilaan onnistuneen hoidon kannalta.

Rauhallinen käytös, turhan melun, hälyn ja

sähläämisen välttäminen, omaan työhön

keskittyminen, mutta myös samalla mui-

den tekeminen huomioiminen kuuluvat

”monivammasalin” peruskäytöstapoihin.

Potilaan tilan seuranta tapahtuu ja aiem-

min mainittujen seikkojen aiheuttamat

muutokset potilaan voinnissa näkyvät

yleensä ensimmäisenä anestesiapuolella,

mutta jokaisella salissa olijalla on velvolli-

suus olla käsinä avuntarvitsijalle tilanteen

niin vaatiessa. Yhteistyön ja kommunikaa-

tion merkitystä ei voi tarpeeksi korostaa.

38

TIIMITYÖTÄ JA UUSIA NÄKÖKULMIA ETC-

KURSSILLA

Sanna Kivistö

sairaanhoitaja

Vaasan Keskussairaala Yhteispäivystys

Anniina Suvala

sairaanhoitaja

Vaasan Keskussairaala Yhteispäivystys

Kuvat: Anna Palonen

European Trauma Course eli ETC on kaksi

kertaa vuodessa järjestettävä kolmipäiväi-

nen traumapotilaan hoitoon keskittyvä

kurssi. Tänä keväänä ETC järjestettiin Vie-

rumäen urheiluopistolla 11.-13.5.2016.

Kurssi on suunnattu ensisijaisesti lääkäreil-

le, mutta myös traumapotilaiden hoitoon

osallistuvat sairaanhoitajat voivat hakea

kurssille. Kurssi edellyttää vähintään jon-

kinlaista työkokemusta traumapotilaan

hoidossa, mutta aikaisemmasta trauma-

koulutuksesta tai ATLS (Advanced Trauma

Life Support)-osaamisesta on hyötyä. Sai-

raanhoitaja voi hakea kurssille STRHY:n

puheenjohtajan kautta

(puheenjohtaja@strhy.fi), haku ensi syksyn

koulutukseen on vielä käynnissä. Lisätieto-

ja osoitteesta www.strhy.fi.

ETC on eurooppalainen standardikurssi,

joka opettaa traumapotilaan tilan ensiarvi-

oita, täsmennettyä tilanarvioita, hoitopää-

tösten tekoa, konsultointikäytäntöjä ja po-

tilaan siirtämistä tarpeellisen hoidon pii-

riin. Ennen kurssia tuli lukea englanninkie-

linen noin 140-sivuinen ETC- manuaali,

johon opetus perustui. Kahden päivän ai-

kana harjoiteltiin tiiviisti uusia asioita, päi-

vät olivat keskimäärin noin kymmenen

tunnin mittaisia sisältäen kylläkin riittävästi

kahvi- ja ruokataukoja. Opetus keskittyi

potilastapausten kautta oppimiseen, luen-

toja oli koko aikana ainoastaan kolme ja

kouluttajina kurssilla toimi 15 eri alojen

ammattilaista Suomesta ja Euroopasta.

Tapauksia käytiin läpi pienryhmissä eli

noin parikymmentä tapausta osallistujaa

kohden. Osassa harjoitteita sai toimia tii-

min jäsenenä ja osassa johtajana. Kolman-

tena päivänä oli vielä ”kenraaliharjoitus”

lopputestiin sekä itse testi, jossa arvioitiin

opittuja asioita sekä erityisesti taitoa joh-

taa traumatiimiä. Kirjallista tenttiä ei kurs-

siin sisältynyt.

Kurssin 24 hengen ryhmässä on hoitajille

varattu kaksi paikkaa, tänä keväänä kurs-

sille valittiin meidät kaksi sairaanhoitajaa

Vaasan Keskussairaalan Yhteispäivystyk-

sestä. Idea kurssille osallistumisesta saatiin

työpaikkamme apulaisosastonhoitajalta,

joka on käynyt kurssin muutamia vuosia

sitten ja kannusti meitä hakemaan. Kurssin

kustannuksista puolet maksoi työnanta-

jamme ja puolet Suomen Traumahoita-

39

jayhdistys, jonka jäsenenä tämä meille

mahdollistui. Epäröintiä aiheutti aluksi se

että kurssi on englanninkielinen sekä se

että kurssi on pääosin suunnattu lääkäreil-

le. Mietimme mitä annettavaa kurssilla oli-

si meille sairaanhoitajille ja erityisesti mi-

ten voimme ylipäänsä kurssin läpäistä.

Kurssi olikin hoitajalle erittäin antoisa ja

opettavainen. Opimme katsomaan trau-

mapotilasta hiukan eri näkökulmasta kuin

mihin olimme tottuneet. Työkokemus

akuuttihoitotyöstä oli suureksi avuksi, uut-

ta opittavaa on kurssilla todella paljon ja

aikataulu on tiukka. Suosittelemme silti

kurssia traumapotilaan hoidosta kiinnos-

tuneille ja traumapotilaiden kanssa toimi-

ville sairaanhoitajille. Vaikka kurssin viralli-

sena opetuskielenä on englanti, käytän-

nön taitoja harjoiteltiin enimmäkseen suo-

meksi ja mikäli kandidaatti koki englan-

ninkielen epävarmaksi, oli myös loppukoe

mahdollista suorittaa suomeksi. Englan-

ninkielinen materiaali oli helppolukuista ja

ymmärrettävää ja toimii hyvänä hakuteok-

sena myös kurssin jälkeen.

Alkusokista selvittyämme huomasimme

kuinka helposti englannin kieli taittui; toi-

saalta molemmilla oli kokemusta ulko-

mailla asumisesta ja työskentelystä aiem-

min mikä tietenkin helpotti kielen käyttöä.

Opetus oli hyvin ”hands on”-tyyppistä

käytännön simulaatiopohjaista oppimista.

Tietopohjana toimi työkokemuksen lisäksi

ennen kurssia luettu ETC- manuaali. Käy-

tännön simulaatio-opetuksessa harjoitel-

tiin ilmatienhallintaa, thorax- alueen vam-

mojen sekä erilaisten shokkitilojen tunnis-

tamista ja hoitoa; käytiin myös läpi erilai-

set pään, vatsan, lantion, selkärangan ja

raajojen alueen vammojen tunnistaminen

40

ja hoito kuten myös raskaana olevan ja

lapsipotilaan hoitoa. Erityisenä uutena

asiana hoitajan näkökulmasta opimme

mm. thoraxin, lantion alueen ja pään vam-

mojen kuvantamistutkimusten systemaat-

tista tulkintaa, joka oli äärimmäisen mie-

lenkiintoista. Myös pleuradreenin laitto

sian kylkeen ja i.o.-neulan pistämisen har-

joittelu nukella oli antoisaa. Käytännön

taitoja harjoiteltiin kahdesta näkökulmas-

ta, ensin tuli itse suorittaa toimenpide toi-

sen kurssilaisen ohjeistamana ja sen jäl-

keen tuli itse ohjeistaa toimenpiteen teke-

minen vaihe vaiheelta toiselle kurssilaisel-

le. Kurssimanuaalista löytyivät kuvalliset

ohjeet kaikista kurssilla harjoiteltavista tai-

doista.

Käytännön harjoituksissa korostettiin sitä,

ettei meidän kandidaatteina tarvinnut

esittää osaavamme jotain, mitä emme to-

dellisuudessakaan osanneet. Meiltä ei sai-

raanhoitajina edellytetty samoja taitoja

kuin anestesiologian erikoislääkäreiltä ja

kurssilla keskityttiinkin lähinnä tiimityön ja

tiimin johtamisen oppimiseen. Missään

vaiheessa kurssia emme tunteneet, että

meitä olisi jotenkin väheksytty sairaanhoi-

tajina. Alkuun oli melko vaikea irrottautua

totutusta roolista sairaanhoitajana ja joh-

dettavana olemisen sijasta johtaa omaa

tiimiä. Mutta kurssin edetessä aloimme

ymmärtää, että myös sairaanhoitaja voi

Missään vaiheessa kurssia emme tunteneet, että meitä olisi

jotenkin väheksytty sairaanhoitajina

41

toimia tiimin johtajana ja tärkeänä tiimin

jäsenenä. Myös traumapotilaan hoitoon

osallistuvan sairaanhoitajan tulee tunnis-

taa välittömästi henkeä uhkaavat vammat

ja hätätilanteessa osata antaa myös välttä-

mätön ensiapu.

Koulutuksessa korostettiin kommunikaa-

tiota ja systemaattisuutta traumapotilaan

hoidossa. Takataskuun jäikin tärkeimpänä

tietynlainen rutiini potilasta vastaanottaes-

sa, mm. ” five second round” sekä ”10 se-

conds for 10 minutes” tulivat käsitteenä

yöuniinkin. Traumatiimin roolijako oli

kurssilla erilainen kuin omassa työssämme

Vaasan Päivystyksessä, mutta tärkeimpänä

ohjenuorana oivalsimme johtajuuden ja

roolien selkeyden sekä tehokkaan kom-

munikaation merkityksen potilaan selviy-

tymisen kannalta. Monta kertaa käytännön

työssä on ennalta sovitut ja harjoitellut

roolit, mutta sitten kukaan ei otakaan ti-

lanteessa johtajuutta ja homma menee

sekavaksi. Tällaisiin tilanteisiin koimme

saaneemme nyt valmiuksia. Johtajan ei ai-

na tarvitse olla se joka tietää eniten, hyvä

tiimi toimii yhdessä potilaan hyväksi. Hyvä

johtaja kokoaa tiimin vahvuudet potilaan

hoitoa palvelevaksi kokonaisuudeksi, py-

syy rauhallisena, on systemaattinen ja

kommunikoi selkeästi. 10 sekunnin mietin-

tätauko hektisessä tilanteessa voi säästää

10 minuuttia sekavaa hääräämistä vailla

päämäärää. Vain harvalle tämä on luontai-

nen taito, johtajuutta pitää harjoitella.

42

www.strhy.fi