Tupakasta vieroituksen toimintamallien ja ohjauksen toteutuminen

työterveyshuollossa

Haastattelu työterveyshoitajille

Marjatta Hagelin Pro gradu –tutkielma Hoitotiede Preventiivinen hoitotiede Itä-Suomen yliopisto Maaliskuu 2014

SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ ABSTRACT

1 JOHDANTO ................................................................................................................... 1

2 TYÖIKÄISTEN TUPAKASTA VIEROITUKSEN OHJAUS

TYÖTERVEYSHUOLLOSSA .............................................................................................. 3

2.1 Tiedonhaun toteutus ............................................................................................................... 3 2.2 Elämäntavat, tupakointi ja terveys .......................................................................................... 8 2.3 Työikäisten tupakasta vieroituksen toteutus ja toimintamallit työterveyshuollossa ................ 11 2.4 Elämäntapamuutoksia tukeva ohjaus ................................................................................... 14

2.4.1 Motivoiva haastattelu ..................................................................................................... 17

2.4.2 Muutosvaihemalli ja voimavaralähtöinen ohjaus ............................................................ 18

2.4.3 Tupakasta vieroituksen tukemisessa käytettäviä menetelmiä ........................................ 19

2.5 Yhteenveto teoreettisesta taustasta ...................................................................................... 20

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET .................. 23

4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ....................................................................................... 24

4.1 Tutkimukseen osallistujat...................................................................................................... 24 4.2 Aineiston keruu ..................................................................................................................... 25 4.3 Aineiston analysointi ............................................................................................................. 26

5 TUTKIMUSTULOKSET ................................................................................................ 28

5.1 Tupakasta vieroituksen ohjaus ja ohjausmenetelmät ............................................................ 28 5.1.1 Tupakasta vieroituksen ohjaus työterveyshoitajien kuvaamana ..................................... 28

5.1.2 Työterveyshoitajien ohjaustyylit ja ohjauksen sisältö tupakasta vieroituksessa .............. 30

5.2 Tupakasta vieroituksen toteutuminen työterveyshuollossa ................................................... 33 5.2.1 Tupakoinnin lopettamisen esille ottaminen .................................................................... 33

5.2.2 Tupakasta vieroituksen toimintamallien käyttö ja toteutuminen ...................................... 34

5.3 Tupakoinnin lopettamisen tukea edistäviä tekijöitä ja kehitysehdotuksia............................... 36 5.4 Yhteenveto tutkimuksen tuloksista ........................................................................................ 38

6 POHDINTA ................................................................................................................... 39

6.1 Tutkimustulosten tarkastelua ................................................................................................ 39 6.1.1 Asiakaslähtöinen ohjaus tupakasta vieroituksessa ........................................................ 39

6.1.2 Työterveyshuolloissa mahdollisuus kattavaan työikäisten tupakasta vieroitukseen ........ 41

6.1.3 Yhteisillä toimintatavoilla jatkuvuutta ja sisältöä tupakoimattomuuteen tuettaessa ......... 42

6.2 Tutkimuksen luotettavuus ..................................................................................................... 45 6.3 Tutkimuksen eettisyys .......................................................................................................... 47 6.4 Johtopäätökset ja jatkotutkimusehdotukset .......................................................................... 48

LÄHTEET .......................................................................................................................... 50

LIITTEET Liite 1 Tutkimuksia tupakasta vieroituksesta ja elämäntapaohjauksesta Liite 2 Haastattelun teemat ja kysymykset

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO TIIVISTELMÄ

Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos Hoitotiede Preventiivinen hoitotiede

Hagelin, Marjatta Tupakasta vieroituksen toimintamallien ja ohjauksen

toteutuminen työterveyshuollossa. Haastattelu työter-veyshoitajille.

Pro gradu -tutkielma, 55 sivua ja 2 liitettä (10 sivua)

Ohjaajat: Professori, THT Anna-Maija Pietilä ja professori, LT Kari Reijula

Maaliskuu 2014

Tupakointi on merkittävä estettävissä oleva terveyshaitta. Tupakasta vieroituksen ohjaus on tärkeä osa työterveyshoitajan työtä, jossa työterveyshuoltoyksiköiden tupakasta vieroi-tuksen toimintamallit ohjaavat yhteisiin käytäntöihin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja arvioida työterveyshoitajien toteuttamaa tupakasta vieroituksen ohjausta, arvioi-da työterveysyksiköiden tupakasta vieroituksen toimintamallien käyttöä ja toteutusta sekä tuottaa tietoa tupakasta vieroituksen kehittämiseksi työterveyshuollossa.

Tutkimukseen haastateltiin teemahaastatteluin 11 työterveyshoitajaa työterveysyksiköistä, joissa on käytössä tupakasta vieroituksen toimintamalli. Tutkimusaineisto analysoitiin ai-neistolähtöisellä sisällön analyysillä.

Työterveyshoitajat keskustelivat tupakoinnista ja sen haitoista asiakkaan kanssa työter-veystarkastuksissa lähes poikkeuksetta. Sairausvastaanotolla tupakointia ei otettu pu-heeksi yhtä usein. Tupakasta vieroituksen ohjaus sisälsi tupakointia ja sen lopettamista kartoittavia kysymyksiä sekä tupakoinnin lopettamista perustelevaa ja suosittelevaa oh-jausta. Työterveyshoitajien mukaan ohjaus on motivoivaa, asiakkaan omiin päätöksiin pe-rustuvaa, herättelevää, mutta ei kuitenkaan valistavaa. Tupakasta vieroituksen toiminta-mallit toteutuivat työterveyshuolloissa eri tavoilla: pidempiaikainen tuki ei sisältynyt hoitoon tai se sisälsi puhelin-, sähköpostikontakteja tai vastaanottokäyntejä työterveyshoitajalla ja/tai – lääkärillä. Työterveysyksiköiden tupakasta vieroituksen toimintamallit eivät olleet tuttuja työterveyshoitajille. Tupakasta vieroituksen kehittämiseksi toivottiin moniammatilli-sen yhteistyön kehittämistä, yhteisiä ja yksinkertaisia toimintamalleja sekä koulutusta oh-jauksesta. Tämä tutkimus tuo esille haasteet toimintamallien juurruttamisesta arkityöhön sekä osoittaa tarpeen näyttöön perustuvan tiedon jalkauttamisesta työterveysyksiköihin.

Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää kehitettäessä tupakasta vieroituksen toimin-tatapoja työterveyshuollossa. Tuotettua tietoa voidaan myös hyödyntää terveysalan koulu-tuksessa sekä tutkimus- ja kehittämistyössä.

Asiasanat: tupakasta vieroitus, ohjaus, toimintamalli, työterveyshuolto, työterveyshoitaja

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND ABSTRACT Faculty of Health Sciences Department of Nursing Science Nursing Science Preventive Nursing Hagelin, Marjatta Occupational health nurse´s smoking cessation

counselling and delivery of smoking cessation action models in occupational health services.

The level of the thesis: Thesis, 55 pages, 2 appendices (10 pages) Supervisors: Professor, PhD Anna-Maija Pietilä and Professor, MD

Kari Reijula March 2014

Smoking is the most significant health risk that can be prevented. Smoking cessation counselling is an important part of occupational health nurse´s work and the action models of smoking cessation in occupational health care guide to co-operative practice. The pur-pose of this study was to describe and evaluate one to one counselling of smoking cessa-tion performed by occupational health nurses and to evaluate the use of the action models of smoking cessation in occupational health care. The present study consists of interviews among 11 occupational health nurses. Collected data was analysed by using content analysis. Based on the analysed data, occupational health nurses used smoking cessation counsel-ling practically always when performing health check-ups. They did not raise the question about smoking as often while carrying out sick-based appointments. Smoking cessation counselling included questions to asses smoking habits and to justify and recommend quitting smoking. According to the present occupational health nurses, smoking cessation counselling is motivating, awakening and it is based on client’s decisions. Counselling should not be edifying. There was a wide variation in the use of different action models in smoking cessation in occupational health care. In some occasions, continuous support was not included and some carried it out by using telephone contacts, e-mails and by ar-ranging appointments for physicians or nurses. Action models of smoking cessation for occupational health care were not familiar to occupational health nurses. To develop smoking cessation, the nurses suggested that action models should be standardized, sim-ple and based on multidisciplinary co-operation. More training on smoking cessation coun-selling was needed. According to the present findings, the implementation of action mod-els is challenging and the delivery of evidence-based knowledge to practice is important. The results of this study can be used in the development of action models and tools for smoking cessation in occupational health care but also in professional training of nurses as well as in research and development.

Keywords: smoking cessation, counselling, action model, occupational health nurse

1 JOHDANTO

Tupakasta vieroituksen tukeminen ja ohjaus sisältyvät työterveyshuollon terveystarkastuk-

sissa ja sairausvastaanotolla toteutettavaan terveysneuvontaan (Antti-Poika & Martimo

2010). Käypä hoito –suosituksen mukaan tupakasta vieroituksen tulisi kuulua terveyden-

huollon toimintasuunnitelmaan ja vieroituksen osaksi jokaisen tupakoivan potilaan koko-

naishoitoa (Käypä hoito –suositus 2012).

Tupakointi on yleisin estettävissä oleva kuolleisuuden aiheuttaja länsimaissa. Kaikista kuo-

lemista 14 % aiheutuu tupakan aiheuttamista sairauksista ja 50 % tupakoijista kuolee tu-

pakan aiheuttamiin sairauksiin ennenaikaisesti. (Sandström ym. 2009.) Työikäisistä mie-

histä 22 % ja naisista 15 % tupakoi päivittäin (Helakorpi ym. 2012; THL 2012). Tupakointi

aiheuttaa syöpää, hengitys- ja verenkiertoelimistön sairauksia ja vaikuttaa haitallisesti koko

elimistöön. Lisäksi tupakointi vaikuttaa haitallisesti monien sairauksien hoitoon ja parane-

miseen. (Käypä hoito -suositus 2012.) Tupakoinnista johtuvien sairauksien välittömät kus-

tannukset olivat Suomessa vuonna 2004 arviolta 246 miljoonaa euroa (Sandström ym.

2009). Työnantajille tupakoinnista aiheutuu kuluja tupakoivien työntekijöiden sairauspois-

saoloista, sairaudenhoitokustannuksista sekä tuottavuuden vähenemisestä (Berman ym.

2013).

Tupakoinnin lopettamisella on merkittävä kansanterveydellinen merkitys, johon perustuen

yhteiskunnan taholta on tehty tupakoinnin vähentämistä edistäviä toimia. Suomi on rajoit-

tanut tupakointia lainsäädännön avulla vuodesta 1976 lähtien, kuten esimerkiksi työpaikka-

tupakoinnin rajoittaminen ja ravintolatupakoinnin kieltäminen sekä mainontakielto ja vero-

tukseen liittyvät toimenpiteet. Merkittävä sitoumus on vuonna 2010 tupakkalakiin kirjattu

tavoite tupakkatuotteiden käytön loppumisesta vuoteen 2040 mennessä. Tulevaisuuden

haasteita ovat mm. parveketupakointiin ja tupakan myyntipaikkojen rajoituksiin liittyvät toi-

menpiteet. Tärkeäksi nyt ja tulevaisuudessa nähdään vaikuttavan tupakasta vieroituksen

tuen kehittäminen ja terveydenhuoltohenkilökunnan koulutus. (Heloma ym. (toim.) 2012.)

Kansainvälisellä tasolla Suomi on sitoutunut WHO:n tupakoinnin torjuntaa koskevaan pui-

tesopimukseen, joka tähtää ihmisten suojelemiseen tupakan savulta. Sopimus sisältää

esimerkiksi tupakan mainontaan, tarjontaan ja verotukseen sekä tupakkateollisuudelta

suojelemiseen ja tupakasta vieroituksen tukeen liittyviä toimia. (STM 2011.)

2

Tupakoivista miehistä 77 % ja naisista 81 % on huolissaan tupakoinnin vaikutuksista ter-

veyteen ja noin puolet myös haluaisi lopettaa tupakoinnin (Helakorpi ym. 2012; THL 2012).

Tupakoinnin lopetukseen kannustetaan kuitenkin terveydenhuollossa liian vähän: tervey-

denhuoltoa koskeneessa tutkimuksessa v. 2007 yhteensä 68 % vastaanotoilla käyneistä ei

saanut kehotusta lopettaa tupakointia (Ollila ym. 2012).

Tupakoinnin lopettaminen on yleensä vaikeaa tupakkatuotteiden sisältämän nikotiinin ai-

heuttaman riippuvuuden takia. Tupakointi aiheuttaa myös fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista

riippuvuutta. (Käypä hoito -suositus 2012.) Tupakasta vieroitukseen saatava tuki lisää

merkittävästi todennäköisyyttä onnistua tupakoinnin lopettamisessa (Cahill ym. 2008, Mil-

ler 2002). Tämän vuoksi jokaiselle potilaalle tai asiakkaalle tulisi tarjota vieroitukseen lää-

kehoitoa ja terveydenhuoltohenkilökunnan tukea ja ohjausta pitkäjänteisesti. Ohjausmene-

telmistä tupakasta vieroituksen ohjaamisessa on todettu vaikuttavaksi motivoivan haastat-

telun menetelmä, joka perustuu asiakaskeskeisyyteen sekä asiakkaan rohkaisemiseen ja

tukemiseen mahdollisissa elintapamuutoksiin liittyvissä epävarmuuden tunteissa. (Lai ym.

2010.) Työterveyshoitajien toteuttamasta tupakasta vieroituksen ohjauksesta, kuten taus-

talla olevista teorioista tai ohjaukseen käytetystä ajasta ja ohjauskäyntien määrästä on

vain vähän tietoa saatavilla.

Terveydenhuollon yksiköissä tulisi olla tupakasta vieroituksen moniammatillinen toiminta-

malli (Käypä hoito -suositus 2012, Ollila ym. 2012). Useissa työterveyshuoltoyksiköissä on

Käypä hoito -suosituksen mukainen tupakasta vieroituksen toimintamalli vieroituksen tuek-

si, mutta toimintamallin käytöstä ja toteutuksesta saatavaa käytännön tietoa on tarjolla liian

vähän.

Tämä tutkimus sisältyy sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamaan ”Tupakasta vieroituk-

sen tehostaminen työterveyshuollossa” -tutkimus- ja kehityshankkeeseen (2012–2014).

Tässä tutkimuksessa kuvataan ja arvioidaan tupakasta vieroituksen yksilöohjausta työter-

veyshoitajien toteuttamana sekä tupakasta vieroituksen toimintamallien käyttöä ja toteu-

tumista työterveyshuollossa. Tupakkatuotteita tai niitä vastaavia tuotteita ovat myös nuus-

ka tai sähkötupakka. Tässä tutkimuksessa käsitellään tupakointia ja tupakasta vieroitusta

avoterveydenhuollossa ja erityisesti työterveyshuollossa.

3

2 TYÖIKÄISTEN TUPAKASTA VIEROITUKSEN OHJAUS TYÖTERVEYSHUOLLOSSA

2.1 Tiedonhaun toteutus

Tätä tutkimusta varten toteutettu tiedonhaku kohdentuen tupakasta vieroituksen ohjauk-

seen työterveyshuollossa sisältää yhteensä 29 suomen- tai englanninkielistä tieteellistä

tutkimusta, vertaisarvioitua artikkelia ja systemaattista katsausta (Liite 1). Tiedonhaku on

toteutettu kahdessa osassa syksyllä 2011 ja keväällä 2013. Aineistoon hyväksyttiin tieto-

kannoista valittua sekä eri tiedonlähteissä viitattua aineistoa.

Tiedonhaku toteutettiin siten, että elämäntapaohjausta koskeva tiedonhaku (taulukko 1)

tehtiin syksyllä 2011 Cinahl, Cochrane, Medic, PubMed ja Josku -tietokannoista vuosilta

2001–2011. Haku koski tieteellisiä artikkeleita aikuisten avoterveydenhuollossa toteutettua

elämäntapaohjausta yhtä tai useampaa elämäntapaa ohjatessa. Hakusanoina käytettiin

counselling, health habit, health counselling, health behaviour, middle-aged ja adult –

sanoja. Hausta rajattiin pois akuuttia sairautta sairastavat, raskaana olevat tai esimerkiksi

kuntoutuslaitoksessa hoidettavien potilaiden ohjausta koskevat artikkelit.

4

Taulukko 1. Tiedonhaku koskien elämäntapaohjausta

Tietokanta Hakusanat Rajaukset Tulos Hyväksytyt

Cinahl counc* OR ”health councel*” AND ”health habit” OR ”health behavior” AND adult OR ”middle aged”

2001-2011 79 2

Cochrane counc* OR ”health counc*” AND ”health habit” OR ”health behavior”

2001-2011 25 3

Josku ohjaus

tupak*

47

67

0

1

Medic 8 0

PubMed counc* OR ”health counc*” AND ”health habit” OR ”health behavior” AND adult OR ”middle aged”

142 4

Manual 1

Syksyllä 2011 tehdystä tiedonhausta hyväksyttiin tähän kirjallisuuskatsaukseen elämänta-

paohjaukseen ja erityisesti tupakasta vieroituksen ohjaukseen liittyviä tieteellisiä artikkele-

ja. Hyväksytyistä artikkeleista on esimerkkejä taulukossa 2. Tutkimukset sisälsivät esimer-

kiksi interventiotutkimuksia sekä elämäntapaohjausta kuvaavia tutkimuksia. Artikkelit sisäl-

tävät tutkimustietoa elämäntapamuutoksia edistävistä ohjausmenetelmistä sekä tuottavat

tietoa tekijöistä, jotka tukevat elämäntapamuutoksessa.

5

Taulukko 2. Elämäntapaohjausta koskevia tieteellisiä artikkeleja

Tupakasta vieroitusta työterveyshuollossa ja avoterveydenhuollossa koskeva tiedonhaku

toteutettiin keväällä 2013 (ks. taulukko 3). Tietoa haettiin Google-, Google scholar -

hakukoneilla sekä PubMed, Cinahl, Cochrane, Josku ja Medic -tietokannoista hakusanoilla

tupakointi, smoke cessation, smoking cessation, quit smoking, smoke free, occupational

health ja occupational health nursing. Tietokannoista haettiin englanninkielisiä työterveys-

huoltoon ja työpaikoilla tapahtuvaan tupakasta vieroitukseen liittyviä tieteellisiä artikkeleja

sekä artikkeleja koskien tupakoinnin lopettamista edistäviä tekijöitä ja tupakasta vieroituk-

sen ohjauksen menetelmiä. Haut rajattiin koskemaan aikuisia ja aikarajauksena oli 10

Tekijä (t), lähde

ja maa

Tutkimuksen tarkoitus Aineis-

to/Otos

Menetelmä Päätulokset

Jallinoja P. ym.

2007. Suomi.

Miten lääkärit ja hoitajat

mieltävät ammattilaisen

ja potilaan roolin elä-

mäntapoihin yhteydessä

olevien sairauksien

hoidossa.

220 Kysely lääkä-

reille ja hoita-

jille.

Potilaiden puutteellinen tieto ei

ole este muutokselle/hoidolle.

Tiedonanto, neuvonta ja moti-

vointi lääkäreiden ja hoitajien

tärkeä tehtävä. Useilla puutteel-

liset taidot ohjauksessa.

Lai D. ym. 2010.

Määritellä motivoivan

haastattelun tehokkuut-

ta tupakoinnin lopetta-

misen edistämisessä.

14 tutki-

musta

Systemaatti-

nen katsaus.

Motivoivan haastattelun ohjaus

oli kohtuullisen mutta ei merkit-

tävän tehokasta verrattuna

lyhyeen ja normaaliin hoitoon

Pirinen L. 2007.

Suomi.

Tarkoituksena kuvata

työterveyshoitajan to-

teuttamaa terveysneu-

vontaa ja sen kehitty-

mistä painonhallinnan

ohjauksessa.

20 työter-

veyshoita-

jaa

Toimintatut-

kimus.

Tuotettiin uutta tietoa terveys-

neuvonnasta ja kehitettiin sitä.

Prochaska J.

2008. USA.

Verrattiin motivoivan

haastattelun, muutos-

vaihemalliin räätälöidyn

keskustelun ja pelkän

terveysriskien arvioinnin

eroja interventioina

elintapaohjauksessa

(aktiivisuus, ylipaino,

stressi ja tupakointi)

Eri ryh-

missä

n=464,

433 ja 503

henkilöä.

Terveysriskien

arviointi kaikil-

le, interventiot

kolmessa eri

ryhmässä ja

arvioinnit in-

tervention

jälkeen.

Motivoivan haastattelun ryh-

mään ja muutosvaihemallin

ryhmään kuuluvilla oli interven-

tion jälkeen vähemmän riski-

käyttäytymistä. Näihin ryhmiin

kuluneet jatkoivat enemmän

toteutusta liikuntaan ja stressin

hallintaan liittyvissä muutoksis-

sa kuin vertailuryhmä.

6

vuotta, paitsi Cinahl-tietokanta, jossa aikarajauksena käytettiin vuosia 2007–2013 artikke-

leiden suuren määrän takia. Hyväksytyiksi tulivat terveitä aikuisia koskevaan tupakasta

vieroitukseen liittyvät tieteelliset vertaisarvioidut artikkelit. Aineistosta rajattiin pois esimer-

kiksi syöpää tai sydänsairautta sairastavien potilaiden tupakasta vieroitukseen liittyvät ar-

tikkelit. Lisäksi kirjallisuuskatsaukseen hyväksyttiin lähdeluetteloista manuaalisesti haettuja

tai tiedonlähteissä viitattuja artikkeleja.

Taulukko 3. Tiedonhaku koskien tupakasta vieroitusta työterveyshuollossa.

Tietokanta Hakusanat Rajaukset Tulos Hyväksytyt abstraktit

Hyväksytyt

Cinahl ”occupational health” OR ”occu-pational health nurs*” AND ”smoking cessation” OR ”quit smoking” NOT ”drug abuse” NOT rehabilitation

NOT pregnancy NOT psychiatric

peer reviewed 2007- 2013 19-64- vuotiaat eng-lannin kieli

245 14 9

Cochrane smoking cessation 2003-2013 77 6

Google ”occupational health” ”smoking cessation”

aikuiset

39 1

Google Scolar

”occupational health” ”smoking cessation”

”occupational health” ”smoke free”

councelling ”smoking cessation”

2003-2013

sanat esiintyvät otsikossa

5

1

0

2

0

0

Josku tupak* 2003-2013 67 0

Medic ”smoking cessation” OR ”quit smoking” OR ”smoke free”

2003-2013 5 0

PubMed ”occupational health” OR ”occu-pational health nurs*” AND ”smoking cessation” OR ”quit smoking” OR ”smoke free”

2003-2013 aikui-set englannin kieli

128 30 9

Manual 7

7

Tupakasta vieroitusta koskevat tieteelliset artikkelit sisälsivät tutkimustietoa tupakasta vie-

roituksen ohjauksessa vaikuttavista menetelmistä sekä erilaisista tupakasta vieroitusinter-

ventioista ja niiden vaikuttavuudesta. Tutkimuksissa selvitettiin myös tupakoinnin lopetta-

misen esille ottamisen laajuutta terveydenhuollossa sekä eri ryhmien, kuten ikä- tai am-

mattiryhmien ja tupakoinnin lopettamisyritysten välistä yhteyttä. Tutkimuksissa etsittiin yh-

teyttä myös työperäisen altistumisen ja tupakoinnin lopettamishalukkuuden välillä. Esi-

merkkejä tieteellisistä artikkeleista koskien tupakasta vieroitusta on esitettynä taulukossa

4.

Taulukko 4. Tupakasta vieroitusta työterveyshuollossa koskevia tieteellisiä artikkeleja.

Tekijä (t), lähde, maa

Tarkoitus Aineisto/Otos Menetelmä Päätulokset

Cahill K. Ym. 2008.

Tunnistaa työpaikoilla toteutettuja tupakasta vieroitusinterventioita ja arvioida niiden vaikutta-vuutta.

37 tutkimusta Kirjallisuuskatsaus Vieroitusryhmät, yksi-löllinen ohjaus ja niko-tiinikorvaushoito lisäsi-vät onnistumista lopet-taa tupakointi.

Miller M & Wood L. 2002. Australia.

Tarkastella eri tupakasta vieroitus-interventioiden tehokkuutta.

Kirjallisuuskatsaus Mitä enemmän ja pi-demmän aikaa oh-jaukseen käytetään, sitä tehokkaampaa ohjaus on. Lyhytkin ohjaukseen käytetty aika saa tuloksia tupa-kasta vieroituksessa.

Ollila H. 2012. Suomi.

Tarkastella lääkärin tai terveydenhoitajan vas-taanotolla käyneiden saada kehotusta tupa-koinnin lopettamiseen.

FINRISKI-tutkimuksen tiedot vuosilta 1997 ja 2007.

Tilastollinen ana-lyysi aineistosta.

Valtaosa tupakoijista ei saa lopettamiskeho-tusta. Halukkuus, yri-tykset lopettaa tupa-kointi ja usko onnistu-miseen vaihtelevat ikä- ja koulutusryhmien välillä.

Ryckman K ym. 2006.

Tarkoituksena etsiä käyt-täytymiseen ja sosiode-mograafisiin tekijöihin liittyviä tupakoinnin lo-pettamista edistäviä tekijöitä.

Kirjallisuuskatsaus Mitä enemmän oh-jauskäyntejä ja mitä pidempi niiden kesto oli, sitä parempi onnis-tuminen tupakoinnin lopettamisessa.

Soria R ym. 2006. Espanja

Osoittaa motivoivan haastattelun menetel-män tehokkuutta verrat-tuna tiedonantoon tupa-koimattomuudesta.

200 henkilöä. Tupa-koimattomuutta sisäl-tävä tieto n= 86 ja motivoivan haastatte-lun ryhmä n=114

Satunnaistettu kontrolloitu tutki-mus

Motivoiva haastattelu on tehokkaampi kuin lyhyt ohjaus tupakoin-nin lopettamisen tues-sa.

8

2.2 Elämäntavat, tupakointi ja terveys

Yksilön elämäntavat ovat ruokailuun, liikuntaan, vapaa-ajan viettoon, nautintoaineiden

käyttöön sekä rentoutumiseen liittyviä toimintoja. Nämä elämäntavat ovat osin opittuja

mutta niihin vaikuttavat sosiaaliset, kokemukselliset ja kulttuuriset tekijät. Elämäntavoilla

on selkeä merkitys ihmisen terveyteen: ne voivat edistää terveyttä, vähentää sairastumis-

riskiä eri sairauksiin tai vaarantaa ihmisen terveyttä. (Keinänen-Kiukaanniemi & Hänninen

2005.) Monilla elämäntapoihin liittyvillä sairauksilla myös on yhteys toisiinsa, ja toisaalta

näillä sairauksilla yhteisiä riskitekijöitä sekä yhteys samoihin elämäntapoihin. Ylipainolla on

yhteys tuki- ja liikuntaelinsairauksiin, verenpaineeseen sekä diabetekseen ja näillä sai-

rauksilla on yhteys myös tupakointiin, alkoholin käyttöön ja ravintoon. (Koponen 2002.)

Elämäntavoilla on havaittu olevan yhteyttä myös työstä palautumiseen; työssäkäyvät, jotka

palautuvat huonosti työstä ovat usein tupakoivia, vähän liikkuvia ja kärsivät unihäiriöistä.

Epäterveelliset elintavat kasaantuvat samoille henkilöille ja ovat yhteydessä sosioekono-

miseen asemaan. Kolme tai useampi epäterveellistä elintapaa oli vuonna 2012 tehdyn tut-

kimuksen mukaan 33%:lla työikäisistä miehistä ja 12 %:lla naisista. (Kauppinen ym. 2013.)

Elämäntapoihin vaikuttamisen katsotaan olevan yksi tärkeimmistä sydän- ja verisuonisai-

rauksien, diabeteksen sekä pitkäaikaisten keuhkosairauksien ehkäisy- ja hoitokeinoista.

(Keinänen-Kiukaanniemi & Hänninen 2005.) Elämäntapaohjauksen kehittäminen on tärke-

ää, koska elämäntapoihin liittyvät sairaudet ovat lisääntyneet (Sosiaali- ja terveyskertomus

2010) ja käytännön ohjaustyössä saadut muutostulokset eivät ole olleet tyydyttäviä. Myös

terveydenhuollon ammattihenkilöt kokevat elämäntapaohjauksen haasteelliseksi sekä ko-

kevat tarvitsevansa sen kehittämistä. (Jallinoja ym. 2007.) Elämäntapaohjauksessa eri

elämäntapoja ohjatessa on havaittu yhteisiä muutosta tukevia tekijöitä, kuten pystyvyyden

tunteen vahvistaminen, tukeminen oman käyttäytymisen seurantaan ja siitä seuraavaan

tavoitteelliseen toimintaan (Absetz & Hankonen 2011).

Työikäisistä miehistä 22 % ja naisista 15 % tupakoi päivittäin. Tupakoivista miehistä 77 %

ja naisista 81 % on huolissaan tupakoinnin vaikutuksista terveyteen ja noin puolet myös

haluaisi lopettaa tupakoinnin (Helakorpi ym. 2012; THL 2012). Viimeisen vuoden aikana

tupakoijista keskimäärin noin 25 % on vakavasti yrittänyt lopettaa tupakoinnin ja noin 2 %

on onnistunut (Vartiainen 2005). Tupakointi aloitetaan yleensä nuorena ja nikotiiniriippu-

vuus voi syntyä jo lyhyen tupakointikokeilun jälkeen muuttuen säännölliseksi tupakoinniksi

9

(Keinänen-Kiukaanniemi & Hänninen). Näin ollen tupakoivat työikäiset ovat usein jo tupa-

kasta riippuvaisia ja säännöllisesti tupakoivia.

Tupakointi aiheuttaa fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista riippuvuutta, jota kutsutaan tupakka-

riippuvuudeksi. Henkilölle, jolla on pakonomainen tarve saada tupakkaa ja se on keskei-

nen osa hänen elämää, voidaan tupakkariippuvuus luokitella kansainvälisellä ICD 10 -

sairauksien luokituksella F17. Tupakkariippuvuuden luokitus sairaudeksi merkitsee sen

mieltämistä krooniseksi sairaudeksi, joka tulee ottaa vakavasti ja hoitaa kroonisen sairau-

den tavoin. (Heloma ym. (toim.) 2012.) Jokaisen tupakoivan kokonaishoitoon tulisikin kuu-

lua vieroituksen tuki ja yhdessä tehty suunnitelma sen toteutukseen (Käypä hoito -suositus

2012, Miller 2002, Mäntymaa 2010).

Nikotiiniriippuvuudella tarkoitetaan sen käytöstä tullutta keskushermoston rakenteellista

muutosta, jonka seurauksena tupakoinnin lopettaminen aiheuttaa fyysisiä vieroitusoireita

(Heloma ym. (toim.) 2012). Tupakkariippuvuus on monitahoinen käsite, jossa tupakan si-

sältämän nikotiinin aiheuttama riippuvuus on merkittävä tekijä tupakoinnista seuraavien

mielihyvän tunteen sekä keskittymiskyvyn paranemisen lisäksi. Tupakoiva ehdollistuu tu-

pakointiin liittyville ärsykkeille, kuten sosiaalisille tilanteille tai stressille, joka myös hanka-

loittaa tupakoinnin lopettamista. (Käypä hoito -suositus 2012.) Nikotiiniriippuvuutta voidaan

mitata testeillä, jotka toimivat apuna arvioitaessa lääke- tai nikotiinikorvaushoitoa. Testien

avulla riippuvuuden taso voi tulla konkreettisemmin esille ja testi voi toimia kannustimena

seurantakäynneillä. Testit ovat myös hyvä apu riippuvuuden seurannassa. (Heloma ym.

(toim.) 2012.)

Tupakoinnin lopettaminen aiheuttaa monille vieroitusoireita, joista yleisimpiä ovat ärtyi-

syys, kärsimättömyys ja tupakanhimo. Muita vieroitusoireita voivat olla päänsärky, keskit-

tymisvaikeudet tai unihäiriöt sekä makean- ja ruuanhimon lisääntyminen. Vieroitusoireet

ovat yksilöllisiä ja niiden kesto vaihtelee. Vieroitusoireet ovat voimakkaimmillaan 1–3 vuo-

rokauden kuluttua tupakoinnin lopettamisesta ja kestävät keskimäärin 3–4 viikkoa. Tupa-

koinnin lopettamiseen liittyy usein myös painonnousu lisääntyneen syömisen ja vähenty-

neen perusaineenvaihdunnan takia. Tupakointia lopettavaa henkilöä on tärkeää muistuttaa

tupakoinnin lopettamisen terveyshyödyistä painonnousuun verrattuna sekä kannustaa liik-

kumiseen ja terveelliseen ruokavalioon. (Käypä hoito -suositus 2012.)

Tupakasta vieroituksessa tulisi käyttää lääkehoitoa tai nikotiinikorvaushoitoa, joiden on

todettu parantavan mahdollisuutta päästä eroon tupakasta (Cahil ym. 2013). Tehokkaita

10

vieroituslääkkeitä ovat esimerkiksi varenikliini, bupropioni sekä nortriptyliini. Nikotiinikor-

vaushoitoa on saatavana laastareina, inhalaattorina ja tabletteina ja sitä käytetään lieven-

tämään vieroitusoireita tupakointia lopettaessa. (Käypä hoito -suositus 2012.) Nikotiinikor-

vaushoidon on todettu lisäävän onnistumista päästä eroon tupakasta (Stead ym. 2012).

Tupakasta vieroitusta tukee terveydenhuoltohenkilöstön antama tuki ja kannustus. Pitkään

jatkunut hoitosuhde ja ajan antaminen asiakkaalle lisää tupakasta vieroituksen onnistumis-

ta. Ohjauskäyntien määrällä sekä ohjaukseen käytetyn ajan pituudella on todettu olevan

yhteyttä onnistumiseen tupakoinnin lopettamisessa. (Lai ym. 2010, Ryckman ym. 2006.)

Terveydenhuoltohenkilöstöltä saama tuki ja lääkehoito ovat yhdessä todettu tehokkaaksi

tupakasta vieroituksessa (Stead & Lancaster 2012) ja varsinkin lääkärin antama kehotus

tupakoinnin lopettamisesta on todettu vaikuttavaksi (Stead ym. 2008). Tämän vuoksi jokai-

sen terveydenhuoltoyksikön tulisi määritellä tupakasta vieroituksen moniammatillinen toi-

mintamalli tai hoitopolku (Käypä hoito -suositus 2012, Mäntymaa 2010).

Elämäntavat ovat usein yhteydessä sosioekonomiseen asemaan. Varsinkin tupakointi on

sekä naisilla että miehillä yleisempää työntekijöillä kuin toimihenkilöillä. Eri ammateista

Suomessa tupakointi on yleisempää prosessityöntekijöillä ja kuljetusalalla sekä ravitsemis-

ja majoitustoiminta-aloilla. Työ ja terveys -haastattelututkimuksen mukaan epäterveelliset

elämäntavat ovat yleisempiä niillä työpaikoilla, joissa työntekijät kokevat, että työnantaja ei

ole kiinnostunut heidän terveydestään ja hyvinvoinnistaan. Työnantajan kiinnostus työnte-

kijöiden hyvinvointiin voi vaikuttaa myönteisesti työpaikan kulttuuriin ja ilmapiiriin terveys-

asioista. Positiivinen asenne terveyteen liittyviä tekijöitä kohtaan liittyy myös työterveysyh-

teistyön ja terveyttä edistävän toiminnan laajuuteen. (Kauppinen ym. 2013.)

Tupakointi on yleisin estettävissä oleva kuolleisuuden aiheuttaja länsimaissa. Kaikista kuo-

lemista 14 % liittyy tupakoinnin aiheuttamiin sairauksiin ja 50 % tupakoijista kuolee tupa-

koinnin aiheuttamiin sairauksiin ennenaikaisesti. (Sandström ym. 2009.) Tunnetuimmat

tupakoinnin aiheuttamat sairaudet ovat keuhkosyöpä ja keuhkoahtaumatauti (COPD). Tu-

pakointi aiheuttaa syöpää, hengitys-, sydän- sekä verenkiertoelimistön sairauksia ja vaikut-

taa haitallisesti koko elimistöön. Lisäksi tupakointi vaikuttaa haitallisesti sikiön kasvuun,

raskausaikaan ja synnytykseen sekä voi aiheuttaa hedelmättömyyttä. Tupakka vaikuttaa

myös haitallisesti monien sairauksien hoitoon ja paranemiseen. (Käypä hoito -suositus

2012, Patja ym. 2005.)

11

Tupakoinnin lopettaminen parantaa monien sairauksien ennustetta ja lopettamisen myön-

teiset vaikutukset näkyvät nopeasti. Esimerkiksi haju- ja makuaisti palautuvat muutaman

päivän kuluessa, unen laatu paranee ja koettu stressi vähenee. Keuhkojen toiminta para-

nee merkittävästi 2–3 kk:n kuluessa ja riski sepelvaltimotautiin puolittuu vuodessa. Keuh-

kosyövän riski myös pienenee, tosin hitaammin ja riippuen tupakointiajasta ja poltettujen

savukkeiden määrästä. (Käypä hoito -suositus 2012.)

2.3 Työikäisten tupakasta vieroituksen toteutus ja toimintamallit työterveyshuollossa

Tupakasta vieroituksen toteutus

Työterveyshuollon toteuttama tupakoinnin lopettamisen tuki voi olla joko työterveyshuolto-

yksikössä annettavaa yksilö- tai ryhmäohjausta tai työpaikoille järjestettävää terveyttä

edistävää toimintaa. Työpaikoilla toteutettavien toimintojen onnistuminen liittyy vertaistu-

keen, toimintaan sitoutumiseen sekä osallistumisen helppouteen kuten suoraan työajan

jälkeen tai työajalla toteutettavissa toiminnoissa. Sekä yksilöohjaus että ryhmässä toteutet-

tava tuki on todettu tehokkaaksi tueksi tupakoinnin lopettamisessa. (Cahill ym. 2008.)

Työterveyshuollossa toteutettavien terveystarkastusten yhteydessä kartoitetaan työikäis-

ten riskitekijöitä, mutta niiden pääpaino on kuitenkin työhön liittyvien riskien ja työkykyä

uhkaavien tekijöiden havaitsemisessa ja niiden tavoite on poistaa tai vähentää haitallista

altistumista työssä. Elämäntapaohjaus on osa työterveystarkastuksia, sairaanhoitokäynte-

jä ja niissä annettavaa terveysneuvontaa (Antti-Poika & Martimo 2010). Tupakasta vieroi-

tuksesta vastaa työterveyshuollossa usein työterveyshoitaja lääkärin vastatessa lääkehoi-

dosta ja toimien työparina ja asiantuntijana (Reijula ym. 2011).

Harvempi työntekijä ottaa yhteyttä työterveyshuoltoon juuri hakeakseen apua tupakoinnin

lopettamisessa, joten työterveyshuollon tärkeä tehtävä on löytää ja havaita tukea tarvitse-

vat henkilöt (Mäntymaa 2010, Ott ym. 2005). Varsinkin lääkärin antama kehotus tupakoin-

nin lopettamisesta tai asian esille ottaminen on todettu tehokkaaksi (Stead ym. 2008). Toi-

saalta esimerkiksi vuonna 2007 tehdyn tutkimuksen mukaan vain hieman yli kolmasosa

terveydenhuollon vastaanotolla lääkärillä tai terveydenhoitajalla käyneistä kertoi saaneen-

sa kehotuksen tupakoinnin lopettamisesta (Ollila ym. 2012). Tupakoinnin lopetuksen esille

ottamisesta työterveyshuollon vastaanotoilla on toistaiseksi vain vähän tietoa saatavilla.

12

Tupakoinnin esille ottaminen ja vieroituksen tuki tulisikin olla osa jokaisen potilaan koko-

naishoitoa ja jokaisessa työterveysyksikössä tulisi olla toimintamalli tupakasta vieroituksen

toteuttamiselle (Käypä hoito -suositus 2012, Mäntymaa 2010, Ollila ym. 2012).

Tupakasta vieroituksen suunnittelussa on tärkeää tietää kohderyhmän ja työpaikan erityis-

piirteitä oikeanlaisen intervention suunnittelemiseksi. Tärkeää on myös arvioida ja selvittää

tupakoijien tupakointiin liittyviä asenteita ja kohdentaa interventioita ottaen huomioon eri

ammattiryhmien erityispiirteitä. (Ott 2005.) Chinin ym. (2012) tutkimuksessa havaittiin tu-

pakoinnin lopetusta ennustavina tekijöinä korkea ikä, koulutustaso ja tulotaso sekä pie-

nempi päivässä poltettujen savukkeiden määrä (<20). Tutkimuksen mukaan tupakoinnin

lopettamista ennusti myös huoli altistumisesta työssä, jolloin altistuviin ja altistumisesta

huolissaan oleviin työntekijöihin kohdistuvat interventiot voivat edistää tupakoinnin lopetus-

ta. Paljon tupakoiviin työntekijöihin kohdennetut interventiot kuten tupakoimisen vähentä-

mistä edistävät interventiot voivat olla alku tupakoinnin lopettamiselle. (Chin ym. 2012.)

Tupakoinnin lopettamista voi ennustaa työn korkeat psykologiset vaatimukset ja vastuulli-

suus. Toisaalta työn fyysinen raskaus ja melu saattavat vähentää todennäköisyyttä onnis-

tua tupakoinnin lopettamissa. (Albertsen ym. 2004.) Tietoa yksilön, työyhteisön, työympä-

ristön tai ryhmätoiminnan tarpeista saadaan työpaikkaselvityksistä, terveystarkastuksista

kerättävän tiedon tai erilaisilla kyselyillä saatavan tiedon perusteella (Antti-Poika & Marti-

mo 2010).

Vaikuttavaa työterveyshuollon tietojen antamista, neuvontaa ja ohjausta (TANO) koske-

neen tutkimuksen mukaan tarvelähtöinen, kohdennettu ja systemaattinen terveyskasvatus

on tuloksellista. Vaikuttavassa työterveyshuollon TANO-toiminnassa korostuu asiakasor-

ganisaation johdon, työterveyshuollon ja työntekijöiden aktiivinen yhteistyö. (Palmgren ym.

2012.)

Tupakasta vieroituksen toimintamallit

Toimintamalli -käsitteen käyttö arkipäiväisissä yhteyksissä vaikeuttaa sen tarkkaa määrit-

telyä, mutta se yhdistetään usein hyvin järjestettyyn toimintaan (Pelto-Huikko ym. 2006).

Toimintamalli -käsitteellä voidaan toimintaympäristöstä riippuen tarkoittaa erilaisia toimin-

tatapoja tai tapaa miten toimintaa järjestetään. Toimintamalli voidaan liittää myös työn or-

ganisointiin tai teoreettiseen malliin jonkin asian toimintaperiaatteista, jolloin se voi sisältää

13

useita työtapoja ja toimintoja. (Pietilä ym. 2002.) Engeströmin (1987) kehittämässä toimin-

tajärjestelmän mallissa kuvataan inhimillisen toiminnan kokonaisuus siihen kuuluvine osa-

tekijöineen (ks. kuvio 1). Toimintajärjestelmän malliin sisältyy yksilö tai ryhmä, ympäristö,

jossa toiminta tapahtuu sekä toiminnan välineet, joilla tarkoitetaan esimerkiksi toimintaoh-

jeita tai työkaluja. Toimintajärjestelmä kuvaa myös säännöt ja yhteisön, jota toiminta kos-

kee. Työnjako selventää tehtävien jakautumisen ja tulos osoittaa toiminnan aikaansaan-

noksen. (Engeström 1987.) Kyseistä teoreettista mallia on käytetty esimerkiksi arvioitaes-

sa ja kuvattaessa terveyden edistämisen toimintamallien osatekijöiden vuorovaikutusta

(Pelto-Huikko ym. 2006).

Kuvio 1. Toimintajärjestelmän malli (Engeström 1987). (kuvalähde:http://avoin.org)

Työterveysyksiköissä kuvatut toimintamallit ovat ohjeita tupakasta vieroitustyön organi-

sointiin ja ohjeistavat asiakkaan hoitopolkua. Esimerkki mallista on kuvattu kuviossa 2.

Toimintamallit ohjaavat työterveyshuollon ammattihenkilöitä yhdenmukaiseen toimintaan ja

selkeyttävät tupakasta vieroituksen hoitopolkua. Mallit ohjaavat asiakkaan pidempiaikaisen

tuen piiriin sisältäen ohjauskäyntejä ja puhelinkontakteja työterveyshoitajalle sekä vieroi-

tuslääkitystä saavilla myös lääkärin vastaanottokäyntejä. Niissä on esillä myös motivoin-

tiin, vieroitusoireisiin, painonhallintaan, ravitsemukseen sekä liikuntaan liittyviä asioita (Rei-

jula ym. 2011). Useissa työterveyshuoltoyksiköissä on Käypä hoito -suosituksen mukainen

14

toimintamalli tupakasta vieroitukseen, mutta toimintamallin käytöstä, toteutuksesta ja arvi-

oinnista on varsin vähän tietoa.

Kuvio 2. Esimerkki tupakasta vieroituksen toimintamallista työterveyshuollossa. (kuvalähde Reijula ym. 2011, 1407)

2.4 Elämäntapamuutoksia tukeva ohjaus

Ohjauksen tavoitteena on käyttäytymisen, asenteiden ja tunteiden muutosten edistäminen,

päätöksenteon oppiminen, sosiaalisten suhteiden muuttaminen sekä selviytymiskyvyn ja

elämänlaadun parantaminen (Kääriäinen & Kyngäs 2005). Elämäntapamuutos on uuden

käyttäytymisen tai toimintatavan oppimista, johon liittyy myös poisoppiminen vanhasta ta-

vasta (Absetz & Hankonen 2011).

Ohjaus -käsitteellä hoitotieteessä tarkoitetaan aktiivista ja tavoitteellista toimintaa, joka on

sidoksissa ohjaajan ja ohjattavan kontekstiin, yksiköllisiin fyysisiin, psyykkisiin, sosiaalisiin

15

ja ympäristöllisiin tekijöihin. Ohjauksessa on keskeistä ohjattavan ja ohjaajan vuorovaiku-

tus, joka voi liittyä ajatteluun, tunteisiin tai kielelliseen viestintään. Keskustelussa vuorovai-

kutus rakentuu ymmärtämiselle, kohtelulle, tukemiselle ja yhteistyölle. Ohjauksessa muo-

dostuu ohjaussuhde tai yhteistyösuhde, jossa ohjaaja auttaa ja tukee ohjattavaa. (Kääriäi-

nen & Kyngäs 2005.) Vuorovaikutus edellyttää molemmilta osapuolilta kuuntelemista, jos-

sa korostuvat olennaisten asioiden kuuleminen, asioiden tarkentaminen, kysyminen sekä

tiivistäminen ja kertaaminen. Hyvä kuuntelija pystyy erottamaan kuulemastaan tärkeimmät

asiat, arvioimaan kuulemaansa sekä antamaan tarvittaessa palautettaan kuulemastaan.

(Kyngäs ym. 2007.) Elämäntapaohjauksessa tämä merkitsee, että ohjaaja tutustuu niihin

asioihin, jotka ovat potilaan elämässä tärkeitä ja joihin hän perustaa, jolloin ohjaaja toimii

ikään kuin informoijana ja reflektoijana sekä potilaan biopsykososiaalisten olojen ja hänen

käyttäytymisensä syiden tutkailijana. Tällöin ohjaaja muotoilee ja asettaa tiedon potilaan

identiteettiin, arvoihin ja kontekstiin sopien. (Walseth 2011.)

Ohjauksen alussa asetetaan yhdessä ohjattavan kanssa saavutettavissa olevat tavoitteet.

Tavoitteiden tulisi sisältää tavoitteeseen pääsyyn liittyviä konkreettisia toimia, joita asiakas

voi hallita ja joita voi mitata. (Kyngäs ym. 2007.) Esimerkiksi savukkeiden määrän vähen-

täminen on kuvatun kaltainen tavoite, jonka toteutumista asiakkaan on helppo seurata.

Tavoitteita suunniteltaessa ja seurattaessa tulisi elämäntapamuutoksissa luottaa myös

pitkän aikavälin muutoksiin (Walseth 2011).

Ohjauksen vaikuttavuutta on tutkittu yhden tai useamman elämäntavan osalta ja esimer-

kiksi painonhallinnan tukemisessa, liikunnan lisäämisessä ja tupakoinnin lopettamisen oh-

jaamisessa on löydetty samoja muutosta tukevia tekijöitä. Ohjauskeinoihin sisältyy monesti

useita tekniikoita tai taustalla vaikuttavia teorioita käyttäytymisen muuttamisesta. (Absetz &

Hankonen 2011.)

Elämäntapamuutosta edistävät motivaatio muutokseen (Curry 1990), tavoitteiden asetta-

minen (Absetz & Hankonen 2011) ja tieto sairastumisriskistä (Brunner 2009). Sairastumis-

riskistä voidaan keskustella terveydenhuollon vastaanotolla tai sen kartoittamiseksi voi-

daan käyttää erilaisia riskitestejä, kuten esimerkiksi tyypin 2 diabeteksen sairastumisen

riskitesti (Diabetes Käypä hoito -suositus), jossa henkilön oma tilanne konkretisoituu ky-

symyksiin vastatessa ja tuloksesta hoitohenkilökunnan kanssa keskustellessa.

Terveydenhuoltohenkilöstön olisi tärkeää tukea henkilön luottamusta omiin kykyihin elä-

mäntapamuutoksessa (Hankonen 2011, Scholz ym. 2009). Tämän lisäksi autonomian tu-

16

keminen (Williams ym. 2006) ja sosiaalinen tuki, kuten puolison tai lähipiirin kannustus

voivat tukea muutosta (Alahuhta ym. 2010, Hankonen 2011). Elämäntapamuutoksen py-

syvää onnistumista tukevat myös henkilön suunnitelmat uudesta toimintatavasta sekä

muutoksen ja oman toiminnan seuranta. Elämäntapamuutoksen pysymiseen liittyen olisi

epäonnistumisten varalle hyvä suunnitella toimintamalleja valmiiksi. (Hankonen 2011,

Scholz ym. 2009.)

Ohjeiden ja neuvojen antaminen on olennainen osa ohjausta ja tapa, jolla neuvoja anne-

taan vaikuttaa ohjauksen onnistumiseen. Ohjattavaa asiakasta tukevia piirteitä ovat neu-

vojen antaminen asiakkaan tarpeiden mukaan vahvistaen jo hänen aikaisempia tietoja täs-

tä aiheesta ja lisäten tietoa tarvittaessa. Ohjattavaa passivoi tiedon antaminen automaatti-

sesti, vaikka ohjattava olisi maininnut tietävänsä asiasta, jolloin hän voi kokea olonsa moi-

tituksi. Myös ohjattavan puheenvuorosta irralliset hoitajan puheenvuorot tai ohjeet voivat

passivoida ohjattavaa ja saada tunteen, että häntä ei ole kuunneltu. (Kyngäs ym. 2007.)

Elämäntapamuutoksissa ohjaajan ajatellaan olevan oppimisen mahdollistaja, jolloin oppija

on aktiivinen toimija rakentaen omakohtaisia toimintatapoja ohjaajan tukiessa ja arvioides-

sa tilannetta yhdessä ohjattavan kanssa (Turku 2007).

Jallinojan ym. (2007) mukaan moni lääkäri ja hoitaja katsovat tiedonannon olevan ydinteh-

tävä ammatissaan. He kuitenkin ajattelevat sen yksistään olevan riittämätöntä motivoinnin

ja muutoshalukkuuden tukemisen ollessa tärkeä osa ohjausta. Suurimpana esteenä oh-

jauksessa pidetään asiakkaiden haluttomuutta muutokseen. Terveydenhuollon ammattilai-

set saattavatkin kokea asiakkaat haluttomiksi, koska toivovat liian suuria tuloksia liian no-

peasti. Tilanne voi turhauttaa ammattilaisia ja vaikuttaa ohjaustilanteeseen. (Jallinoja ym.

2007.)

Työterveyshoitajien ohjausta sisältävää tutkimustietoa on lähivuosilta melko vähän. Eri

alojen hoitajien ohjauksen on todettu olevan usein asiantuntijalähtöistä sisältäen melko

vähän asiakkaan arvomaailmaa, hänen omia ajatuksiaan tai arkielämäänsä koskevia aja-

tuksia (Pirinen 2007). Raution (2004) tutkimuksessa todettiin, että työterveyshuollossa

käytetyt ohjausmenetelmät perustuivat usein totuttuun tapaan jakaa tietoa ja luennoida

eivätkä pohjautuneet tietoisesti valittuihin ja näyttöön perustuviin menetelmiin. Työter-

veyshuolloissa käytetään terveydenedistämistyössä jonkin verran behavioristisia mene-

telmiä, joissa asiakas on objektina ja asiantuntija tarjoaa hänelle omaksuttavaksi tarkoite-

17

tun tiedon. (Rautio 2004.) Behavioristista lähestymistapaa voidaankin kutsua hoitajaläh-

töiseksi terveysneuvonnaksi. (Pirinen 2007).

Palmgrenin ym. (2008) työterveyshuollon tietojen antamista, neuvontaa ja ohjausta

(TANO) koskeneen tutkimuksen mukaan työterveyslääkäreiden TANO-toiminnassa oli be-

havioristisia piirteitä työterveyshoitajien toiminnan sisällettyä keskustelua, kuuntelua ja ky-

symyksiä. Tutkimustulosten terveydellisen merkityksen esiintuominen ja asiakkaan kysy-

myksiin vastaaminen korostui työterveyshoitajien toiminnassa. Työterveyshoitajat pyrkivät

myös saamaan esille asiakkaiden mielestä merkityksellisiä asioita sekä kannustamaan ja

luomaan tulevaisuudenuskoa. Tutkimuksen mukaan työterveyshuollon TANO-toiminta ra-

kentui tilannekohtaisesti eikä kokonaisuutena toteutettavana toimintana, jota olisi suunni-

teltu. Toiminnalle ei myöskään oltu asetettu tavoitteita, sen toteuttamista ei koordinoitu

eikä vaikuttavuutta arvioitu. (Palmgren ym. 2008.)

2.4.1 Motivoiva haastattelu

Tupakasta vieroituksen ohjaamisessa on todettu vaikuttavaksi motivoivan haastattelun

menetelmä, joka perustuu asiakaskeskeisyyteen ja asiakkaan rohkaisemiseen niissä tun-

teissa, jotka liittyvät epävarmuuteen muuttaa elintapoja. Motivoiva haastattelu rohkaisee

itsensä uskomiseen elämäntapamuutoksessa ja ohjailee muutoksen suuntaan välttäen

voimakasta lähestymistä tai vastakkainasettelua asiakkaan ja ohjaajan välillä. (Lai ym.

2010, Soria ym. 2006.) Motivoiva haastattelu pohjautuu muutosvaihemalliin, joka perustuu

asiakkaan itsemääräämiselle, omille tavoitteille ja aikataululle muutosten suhteen (Le-

vensky ym. 2007). Motivoivan haastattelun menetelmää on käytetty ohjattaessa erilaisia

elämäntapamuutoksia. Alun perin menetelmä on kehitelty päihdeongelmaisten hoitoon,

mutta motivoivan haastattelun menetelmää on käytetty menestyksellisesti myös tupakan-

vieroitukseen, seksuaalisen riskikäyttäytymisen hoitoon, liikunnan, ravintotottumusten sekä

fyysisen ja psyykkisen hyvänolon parantamiseksi. (Prochaska ym. 2007.)

Motivoivaan haastatteluun tarvittavia taitoja ovat reflektiivinen kuuntelu, avoimien kysy-

mysten esittäminen, myöntäminen sekä tiivistäminen ja yhteenvedon tekeminen. Reflektii-

visessä kuuntelussa ohjaaja varmistaa kommenteillaan ymmärtäneensä asian juuri niin

kun asiakas kertoo. Toinen tärkeä reflektiivisen kuuntelun tavoite on vähentää asiakkaan

vastarintaa. Reflektiivisessä kuuntelussa ohjaaja vastaa takaisin toistamalla asiakkaan

18

kertoman repliikin, jolloin asiakkaalle tulee tunne, että ohjaaja ymmärtää hänen tunteensa

ja ajatuksensa. Avointen kysymysten esittäminen mahdollistaa asiakkaalle seikkaperäi-

semmän asiaan liittyvien syiden tai taustojen kertomisen kyllä tai ei -vastausten sijaan.

Myöntäminen keskustelussa vahvistaa potilaan itsensä mahdollisuutta tehdä muutoksia ja

tukee hänen toimintaansa tavoitteiden saavuttamiseksi. Yhteenvetoa tehdessä ohjaaja

kokoaa potilaalle keskustelun sisällön sekä esitettyjen avointen kysymysten tuomat tär-

keimmät asiat. Yhteenvedossa voidaan koota elämäntapamuutoksiin johtaneita syitä sekä

muutosvalmiuteen ja muutoksen tekemisen tärkeyteen liittyviä tekijöitä. Yhteenvedon lo-

puksi ohjaaja jättää potilaalle vielä mahdollisuuden lisätä siihen halutessaan jotakin. (Le-

vensky ym. 2007.)

2.4.2 Muutosvaihemalli ja voimavaralähtöinen ohjaus

Ohjaukseen liittyy asiakkaan motivaation tasoon sekä sairauksiin ja niihin liittyvän tiedon

tasoon perustuva ohjaus. Tunnistaessaan oikean motivaation ja tiedon tason, ohjaaja osaa

johdatella keskustelua oikeaan suuntaan ja antaa oikeanlaista ohjausta. (Nykänen 2008,

Osborn & Egede 2010.) Elämäntapaohjauksessa voidaan soveltaa muutosvaihemallia

(transteoreettinen malli), jonka vaiheet ovat esiharkinta-, harkinta-, valmistautumis-, toimin-

ta- ja ylläpitovaihe (Poskiparta 2002, Levensky ym. 2007). Kun hoitohenkilökunta ymmär-

tää muutoksen vaiheen potilaan elintapamuutoksen etenemisessä, pystyy se ymmärtä-

mään mahdolliset esteet muutoksen etenemiselle ja tukemaan muutosta oikeilla kyseiseen

vaiheeseen liittyvillä keinoilla (Poskiparta 2002).

Muutosvaihemallissa voidaan soveltaa voimavarakeskeistä ohjausta, jossa etsitään asiak-

kaan omia voimavaroja, jotka mahdollistavat ja tukevat muutoksen toteutumista. Voimava-

rakeskeisen neuvonta muodostuu Poskiparran (2002) mukaan kuuntelusta, vuoropuhelus-

ta, itsearvioinnista ja toimintamallien tunnistamisesta sekä toiminnan uudelleen suuntaa-

misesta. (Poskiparta 2002.) Ohjattavan omat voimavarat voivat liittyä hänen elinympäris-

töön, toimintatapoihin, valmiuksiin tai muihin omiin voimavaroihin. Voimavarakeskeinen

ohjaus perustuu dialogisuudelle, jossa motivoivan haastattelun keinoin etsitään potilaan

omia voimavaroja ja valmiuksia muutokseen. (Keinänen-Kiukaanniemi & Hänninen 2005,

Poskiparta 2002.)

19

Elämäntapamuutoksia edistävinä voimavaroina pidetään sosiaalista tukea muutoksessa,

sopivaa elämäntilannetta muutokselle sekä positiivista mielialaa. Sosiaalinen tuki voi olla

puolison, ystävien tai ohjaajan tukea sekä vertaistukea. Sopiva elämäntilanne voi olla työ-

aikaan nähden sopiva tilanne, kuten lomautus tai toisaalta joillakin säännöllinen työaika.

Sosiaalisen tuen puute ja elämäntilanteesta johtuvat tekijät voivat toisaalta vaikeuttaa elin-

tapamuutoksia. (Alahuhta ym. 2010.)

2.4.3 Tupakasta vieroituksen tukemisessa käytettäviä menetelmiä

Tupakasta vieroitukseen saatava tuki lisää todennäköisyyttä onnistua tupakoinnin lopetta-

misessa (Cahill ym. 2008). Käypä hoito -suosituksen mukaan voidaan käyttää kuuden K-

kirjaimen menetelmää tupakoijan lopettamishalukkuuden arvioimiseksi ja lopettamisen

kannustamiseksi. Kuuden K:n menetelmä perustuu WHO:n viiden A:n menetelmään (Ask,

Advise, Assess, Assist, Arrange), jossa taustalla on Prochaskan ja DiClementen muutos-

vaihemalli ja vaiheiden mukainen ohjaus ja tuki. Kuuden K:n menetelmä on Kysy, Keskus-

tele, Kirjaa, Kehota, Kannusta ja Kontrolloi, jossa suositellaan kysymään tupakoinnista,

keskustelemaan asiakkaan tupakoinnin lopettamisen valmiudesta ja arvioimaan nikotii-

niriippuvuuden taso sopivalla testillä. Asiakkaan tupakointitottumukset, lopettamishaluk-

kuus ja kokemukset kirjataan potilastietoihin. Keskustelun ja asiakkaan lopettamisvalmiu-

den mukaan kehotetaan lopettamaan tupakointi ja kohdistetaan keskustelu tukemaan

asiakasta. Asiakasta kannustetaan sekä lopettamisen eri vaiheissa että tupakoimattomuu-

dessa ja seurataan asiakkaan tilannetta vuorovaikutuksen muodostuessa tilanteen ja vai-

heen mukaisesti. (Käypä hoito -suositus 2012, Malucky 2010.)

Jos asiakas ei ole halukas lopettamaan tupakointia, voidaan käyttää viiden R-kirjaimen

menetelmää apuna keskustelussa. 5 R -menetelmä sisältää kohdat Relevance (tärkeys),

Risks (riskit), Rewards (hyödyt), Roadblocks (esteet) ja Repetition (toisto). Kiinnitettäessä

huomiota tärkeyteen pyritään saamaan asiakas miettimään ja kertomaan, mitä tupakointi

hänelle merkitsee, mihin hän sitä tarvitsee ja mitä tupakoimattomuus merkitsisi hänelle.

Riskejä ja hyötyjä kartoitettaessa asiakas pyritään saamaan itse kertomaan hänelle aiheu-

tuvista tupakoinnin riskeistä sekä tupakoimattomuuden hyödyistä. Keskustelussa pyritään

saamaan asiakas kertomaan mahdollisista esteistä lopettaa tupakointi ja siitä kuinka hä-

nen mielestään esteitä voitaisiin poistaa. Asiakasta ohjataan myös kertomaan tekijöitä,

20

jotka helpottaisivat tupakoinnin lopetusta. Keskusteluun on hyvä palata seuraavalla kerral-

la kerraten esille tulleita asioita, jolloin on mahdollista selventää asioita ja huomioida mah-

dollisesti lisääntynyt muutosvalmius. (Käypä hoito -suositus 2012, Malucky 2010.)

2.5 Yhteenveto teoreettisesta taustasta

Tupakasta vieroituksen ohjaus on tärkeä osa työterveyshoitajan työtä ja se on työterveys-

huollossa osa työterveystarkastuksia, sairaanhoitokäyntejä ja niissä työterveyshoitajan

toteuttamaa terveysneuvontaa (Kuvio 3). Tupakointi on yleisin estettävissä oleva kuollei-

suuden aiheuttaja, joka aiheuttaa syöpää, hengitys- ja verenkiertoelimistön sairauksia se-

kä vaikuttaa haitallisesti koko elimistöön. Lisäksi tupakointi vaikuttaa haitallisesti monien

sairauksien hoitoon ja paranemiseen. (Käypä hoito -suositus 2012.) Harvempi työntekijä

ottaa yhteyttä työterveyshuoltoon hakeakseen apua tupakoinnin lopettamisessa, joten työ-

terveyshuollon tärkeä tehtävä on löytää ja havaita tukea tarvitsevat henkilöt (Mäntymaa

2010, Ott ym. 2005). Tupakoinnin esille ottaminen ja vieroituksen tuki tulisikin olla osa jo-

kaisen tupakoivan potilaan kokonaishoitoa ja jokaisessa yksikössä tulisi olla toimintamalli

tupakasta vieroituksen toteuttamiselle (Käypä hoito –suositus 2012, Mäntymaa 2010, Ollila

ym. 2012).

Tupakasta vieroitusta tukee terveydenhuoltohenkilöstön antama tuki ja kannustus. Pitkään

jatkunut hoitosuhde ja ajan antaminen asiakkaalle lisää tupakasta vieroituksen onnistumis-

ta (Lai ym. 2010, Ryckman ym. 2006). Tupakasta vieroituksen toimintamallit ohjaavat asi-

akkaan pidempiaikaisen tuen piiriin vastaanotto-, puhelin- tai sähköpostikontaktein ja oh-

jaavat työterveyshuollon ammattihenkilöitä yhteistyöhön ja yhdenmukaiseen toimintaan

(Reijula ym. 2011).

Tupakasta vieroituksen ohjaamisessa on todettu vaikuttavaksi motivoivan haastattelun

menetelmä, joka perustuu asiakaskeskeisyyteen ja asiakkaan rohkaisemiseen niissä tun-

teissa, jotka liittyvät epävarmuuteen muuttaa elintapoja. Motivoiva haastattelu rohkaisee

itsensä uskomiseen elämäntapamuutoksessa ja ohjailee muutoksen suuntaan välttäen

voimakasta lähestymistä tai vastakkainasettelua asiakkaan ja ohjaajan välillä. (Lai ym.

2010, Soria ym. 2006.)

21

Muutosta tukevia tekijöitä elämäntapaohjauksessa ovat pystyvyyden tunteen vahvistami-

nen, tukeminen oman käyttäytymisen seurantaan ja siitä seuraavaan tavoitteelliseen toi-

mintaan (Absetz & Hankonen 2011). Elämäntapamuutosta edistävät myös motivaatio

muutokseen (Curry 1990), tavoitteiden asettaminen (Absetz & Hankonen 2011) ja tieto

sairastumisriskistä (Brunner 2009). Lisäksi autonomian tukeminen (Williams ym. 2006) ja

sosiaalinen tuki voivat tukea elämäntapamuutosta (Alahuhta ym. 2010, Hankonen 2011).

Suunniteltaessa tupakasta vieroitusta työterveyshuollossa on tärkeää tietää ja huomioida

kohderyhmän ja työpaikan erityispiirteitä oikeanlaisen intervention suunnittelemiseksi. Tär-

keää on myös arvioida ja selvittää tupakoijien tupakointiin liittyviä asenteita ja kohdentaa

interventioita ottaen huomioon eri ammattiryhmien erityispiirteitä. (Ott 2005.) Työkaluna

tupakoinnin lopettamisesta keskustelussa voidaan käyttää kuuden K:n menetelmää eli Ky-

sy, Keskustele, Kirjaa, Kehota, Kannusta ja Kontrolloi, tupakoijan lopettamishalukkuuden

arvioimiseksi ja lopettamisen kannustamiseksi. Jos asiakas ei ole halukas lopettamaan

tupakointia, voidaan käyttää viiden R:n menetelmää apuna keskustelussa. 5 R sisältää

Relevance (tärkeys), Risks (riskit), Rewards (hyödyt), Roadblocks (esteet) ja Repetition

(toisto). (Käypä hoito -suositus 2012, Malucky 2010.)

Työterveyshoitajien toteuttamaa ohjausta sisältävää tutkimustietoa on lähivuosilta melko

vähän. Hoitajien toteuttamassa ohjauksessa on havaittu hoitajalähtöistä, behavioristista

menetelmiä, joka ei korosta ohjattavan omia ajatuksia (Pirinen 2007, Rautio 2004), sekä

kysymyksiin, kuunteluun ja asiakkaille tärkeiden tekijöiden huomioimiseen perustuvaa oh-

jausta (Palmgren ym. 2008).

22

Kuvio 3. Tupakasta vieroituksen ohjaus työterveyshuollossa.

Tupakasta vieroituksen ohjaus työterveyshuollossa

Työterveyshuollon asiakaskontaktit

(terveystarkatsukset ja sairauskäynnit)

Toimintamallit moniammatilliseen

yhteistyöhön ja pitkäjänteiseen

tukeen

Muutosta tukevat ohjausmenetelmät

- 6 K:n menetelmä

- 5 R:n menetelmä

- Motivoiva

haastattelu

Muutosta edistävät tekijät

- pystyvyyden tukeminen

- tavoitteellinen toiminta

- käyttäytymisen suunnittelu

- sosiaalinen tuki

Tieto tupakan terveyshaitoista ja

tupakka-riippuvuudesta

23

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja arvioida työterveyshoitajien tupakasta vie-

roituksen ohjausta. Tarkoituksena on arvioida käytössä olevien tupakasta vieroituksen

toimintamallien toteutumista ja käyttöä sekä toimintamallien käyttöön liittyviä tupakasta

vieroituksen tukemista edistäviä ja estäviä tekijöitä. Tietoa tuotetaan myös työterveyshoita-

jien näkemyksistä tupakasta vieroituksen kehittämiseksi.

Tutkimusta ohjaavat kysymykset:

I Ohjaus ja ohjausmenetelmät

1. Kuinka työterveyshoitajat toteuttavat tupakasta vieroitusta?

2. Millaisia ovat työterveyshoitajien ohjausmenetelmät tupakasta vieroitukses-

sa?

II Toimintamallit

3. Miten tupakasta vieroituksen toimintamallit toteutuvat työterveyshuollossa?

III Tupakasta vieroituksen kehittäminen

1. Mitkä tekijät edistävät ja estävät tupakasta vieroitusta?

2. Millaisia näkemyksiä työterveyshoitajilla on tupakasta vieroituksen kehittä-

miseksi?

Tavoitteena on tuottaa tietoa tupakasta vieroituksen ohjauksen kehittämiseen sekä tupa-

kasta vieroituksen toimintamallien kehittämiseen työterveyshuollossa.

24

4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS

Tutkimus kuuluu osana sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamaan ”Tupakasta vieroituk-

sen tehostaminen työterveyshuollossa” -tutkimushankkeeseen, jonka tavoitteena on yh-

dessä asiantuntijaryhmän kanssa luoda toimiva käytäntö tupakasta vieroitukseen työter-

veyshuollossa. Hankkeeseen kuuluu kuusi eri toimialoilla toimivaa yritystä ja työterveys-

huoltoa. Tässä esitettävä tutkimus oli laadullinen tutkimus, jonka aineisto kerättiin haastat-

telemalla teemahaastatteluin eri työterveysyksiköiden työterveyshoitajia.

4.1 Tutkimukseen osallistujat

Tutkimuksessa haastateltiin 11 työterveyshoitajaa kolmesta eri työterveysyksiköstä, joilla

kaikilla on tupakasta vieroituksen toimintamalli. Tutkimuksessa oli mukana eri järjestämis-

tavoilla palveluja tarjoavia työterveyshuoltoyksiköitä, ja sekä kokonaisvaltaista, että laki-

sääteistä työterveyshuoltoa toteuttavia toimijoita.

Laadullisessa tutkimuksessa haastateltavien valinnan perusteena on tiedonantajien koke-

mus tutkittavasta ilmiöstä, heidän sidonnaisuus tutkimusympäristöön ja kyky keskustella

tutkittavasta aihealueesta (Kylmä & Juvakka 2007, Tuomi & Sarajärvi 2009). Haastatelta-

viksi rekrytoitiin työterveyshoitajan työtä tekeviä työterveyshoitajia, ei esimerkiksi esimies-

työtä tekeviä tai tupakan vieroitukseen erityisesti pätevöityneitä hoitajia. Tutkimukseen va-

littiin tavanomaista työterveyshoitajan työtä tekeviä työterveyshoitajia, koska elämäntapa-

ohjauksen katsotaan sisältyvän työterveyshoitajien tekemien terveystarkastusten ja sai-

rausvastaanoton sisältöön. Yksi haastateltavista työterveyshoitajista ohjasi tupakasta vie-

roitusryhmiä ja yksi oli ohjannut ryhmiä vuosia sitten.

Tutkimukseen osallistuvilla työterveyshoitajilla oli kokemusta työterveyshuollosta 1.5–29

vuotta ja iältään he olivat 26–56-vuotiaita. Tähän tutkimukseen osallistuneet työterveyshoi-

tajat olivat saaneet tupakasta vieroituksen ohjaukseen ja yleisesti ohjaukseen liittyvää kou-

lutusta eri tahoilta. Yksi työterveyshoitaja oli ollut Sydänliiton elintapoihin liittyvässä koulu-

tuksessa, kaksi Filha ry:n tupakasta vieroituskoulutuksessa, yksi Hengitysliitto Helin, yksi

COPD-koulutuksessa ja yksi työtoimintalähtöisen työterveyshuollon koulutuksessa. Kah-

dessa työterveyshuoltoyksikössä oli ollut lääketeollisuuden järjestämää koulutusta tupa-

koinnin lopettamiseen liittyen. Omassa työterveyshuollon yksikössä ei ollut järjestetty tu-

25

pakoinnin lopettamiseen liittyvää koulutusta tai esimerkiksi Käypä hoito -suositukseen liit-

tyvää koulutusta. Yhdelle haastatelluista työterveyshoitajista Käypä hoito -suositus oli tut-

tu. Haastatelluista työterveyshoitajista kaksi oli saanut koulutusta motivoivaan haastatte-

luun.

4.2 Aineiston keruu

Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla teemahaastatteluin työterveysyksiköiden työ-

terveyshoitajia elo–lokakuussa 2013. Teemahaastattelu on yleisesti käytetty tutkimusme-

netelmä terveystutkimuksessa ja soveltuu aiheeseen, josta on saatavilla vähän tietoa.

Haastattelussa tutkija on vuorovaikutuksessa haastateltavan kanssa, jolloin haastattelun

aikana on mahdollista suunnata tai syventää tietoa sekä selvittää vastauksiin liittyviä motii-

veja. Strukturoituun haastatteluun verrattuna teemahaastattelu mahdollistaa haastatelta-

van äänen tulevan esiin. Teemahaastatteluun valittiin kolme teemaa, joiden ympäriltä työ-

terveyshoitajia haastateltiin. Teemat olivat työterveyshoitajien tupakasta vieroituksen oh-

jaus, tupakasta vieroituksen toimintamallien toteutuminen työterveyshuollossa sekä tupa-

kasta vieroituksen kehitysehdotukset (Liite 2) (Hirsjärvi & Hurme 2004, Kylmä & Juvakka

2007). Teemojen ympärille laadittiin apukysymyksiä haastattelijalle. Apukysymysten tarkoi-

tuksena on auttaa haastattelijaa saamaan haastateltavan tietoisuudessa olevaa ja koke-

maa tietoa esille haastattelussa. (Hirsjärvi & Hurme 2004.)

Ennen tutkimushaastatteluja esihaastateltiin kahta työterveyshoitajaa ja näiden haastatte-

lujen pohjalta sekä haastateltavien kokemuksiin peilaten haastattelukysymyksiä muokattiin

(Hirsjärvi & Hurme 2004, Kylmä & Juvakka 2007). Sama tutkija haastatteli kaikki tiedonan-

tajat itse ja haastattelut tallennettiin.

Teemahaastattelut toteutettiin kunkin työterveyshoitajan omassa työhuoneessa, joka toimi

rauhallisena tilana haastattelulle. Haastattelussa pyrittiin luomaan avoin luottamuksellinen

ilmapiiri, jossa korostettiin haastateltavan asiantuntijuutta työterveyshuollon toimintaken-

tästä arvostaen haastateltavan kokemusta, mielipiteitä ja kehitysehdotuksia. (Hirsjärvi &

Hurme 2004.)

26

Tutkimusaineisto koostuu 11 haastattelusta, joiden kesto vaihteli välillä 29 minuuttia–1 tun-

ti 17 minuuttia. Haastatteluiden yhteiskesto oli 8 tuntia 1 minuuttia. Tutkija litteroi tallenne-

tun aineiston ja sen pituudeksi tuli yhteensä 109 sivua (Cambria, fonttikoko 12, riviväli 1).

4.3 Aineiston analysointi

Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysilla, joka mahdollistaa aineiston tii-

viin esittämisen (Burns & Grove 2009). Sisällön analyysin apuna käytettiin Atlas.ti -

analysointiohjelmaa. Ensin tutkija luki aineiston useaan kertaan läpi kokonaiskuvan saa-

miseksi sisällöstä sekä koodien ja koodiryhmien hahmottamiseksi. Tämän jälkeen jokainen

haastattelu käytiin yksitellen läpi koodaten ilmaisuja tutkimukselle asetetuttujen tutkimus-

kysymysten pohjalta. (Kylmä & Juvakka 2007.)

Tehtäessä sisällön analyysiä Atlas.ti -ohjelmalla koodaus ja merkkaaminen merkitsee sa-

maa kuin merkitysyksikön (meaning unit) nimeäminen, joka voi olla lause, sana tai kappa-

le, joka sisältää tutkimustehtävään vastaavia ilmaisuja (Graneheim & Lundman 2004).

Koodeista muodostettiin koodiryhmiä, jotka ovat ala- ja yläluokkia, joissa tutkija on ryhmi-

tellyt ja jaotellut tulkinnallaan koodeja yhtäläisyyksien ja erilaisuuksien mukaan (Grane-

heim & Lundman 2004, Kylmä & Juvakka 2007). Esimerkki analyysistä ryhmässä ”Kehi-

tysehdotukset tupakasta vieroitukseen työterveyshuollossa” on esitetty kuviossa 4.

27

Alkuperäisilmaus Pelkistetty ilmaus Alaluokka Luokka kehitysehdotukset

Kuvio 4. Esimerkki ryhmittelystä luokasta ”Kehitysehdotukset tupakasta vieroitukseen työ-terveyshuollossa”.

Kehitys

ehdotukset

Yhteinen toimintamalli

tupakasta vieroituksessa

Toimintamalli

”Se on se mikä pitäs olla siinä yhessä a nelkussa,

jossa on kuvattu se meidän savuttomuusmalli,

niin myös se miten se seuranta toteutuu”

Toimintamalli, käyntien sisältö

”Et jollakin tapaa et ois niinku semmosta valmista sapluunaa , vaikka oiskin niin että me ei tehdä ihan

justiinsa niin”

Moniammatillinen yhteistyö

Moniammatillisuus

”nii tätä vois rummuttaa myöski, yhteistyöstä siis todellista yhteistyötä ettei

se oo vaan sitä sanahelinää, et

moniammatillista”

Moniammatilinen yhteistyö

”sitä lääkäri hoitaja yhteistyötä vois kehittää siinäkin

suhteessa, niinku muussakin asiassa, et ne ohjais

enemmänki tänne keskustelukäynneille, et se ois niinku toivottavaa, et nythän

se on vähän niinku yhdensuuntasta”

Sisäinen koulutus

Kollega kouluttaa”Henkilö joka on käynyt koulutuksen, hän ikään

kuin päivittäisi”

Hyvien kokemusten jakaminen

”ehkä siinä olis kehitettävää et vois vaihtaa enemmän

kokemuksia myös mitä on ollu muilla, et miten on

onnistunu”

Uusien perehdytys

”Meillä on tullut valtavan paljon uusia hoitajia, et se ois hyvä, että hän niinku

avais sitä”

Henkilökuntakokouk-set

”Ja tietysti lääkärikokouksessa

kävisivät, oli se vastaava lääkäri tai kuka, et meillä on tää malli ja et hoitajia

voi hyödyntää tähän”

Ulkopuolinen koulutus

Koulutus

”mä just varmaan tarviisin jotain tähän, jotain

ohjausta ja koulutusta, et mä en oo saanu … joo kyl

mä koen et jos nyt tulisi joku koulutus…”

”kyl meillä on ollu puhetta et vois tähän motivoivaan

haastatteluun pitäs käydä lisää niin se ois oma hyvä

työkalu”

28

5 TUTKIMUSTULOKSET

Tässä tuloksia käsittelevässä osassa kuvataan ja arvioidaan työterveyshoitajien tupakasta

vieroituksen ohjausta, ohjauksen sisältöä ja työterveysyksiköiden tupakasta vieroituksen

toimintamallien toteutumista työterveyshoitajien arvioimana sekä tuodaan esille työter-

veyshuollossa toteutettavan tupakasta vieroituksen kehitysehdotuksia.

5.1 Tupakasta vieroituksen ohjaus ja ohjausmenetelmät

Ohjaus ja ohjausmenetelmät -luku sisältää työterveyshoitajien kuvaamaa tupakasta vieroi-

tuksen ohjausta ja heidän ohjauksessaan käyttämiä menetelmiä. Luku käsittelee myös

millaisia tyylejä työterveyshoitajilla on ohjauksessa sekä tupakasta vieroituksen sisältöä.

5.1.1 Tupakasta vieroituksen ohjaus työterveyshoitajien kuvaamana

Työterveyshoitajat kuvasivat itse ohjaustaan keskusteluksi, motivoimalla ohjaamiseksi,

dialogiseksi keskusteluksi sekä ei-valistavalla tyylillä ohjaamiseksi. Keskustellessaan asi-

akkaan kanssa pyrittiin saamaan asiakas puhumaan, tekemään oivalluksia ja huomioita

sekä saamaan hänet ajattelemaan tätä aihetta. Ohjauksessa oli käytössä motivoivan

haastattelun menetelmään liittyviä elementtejä kuten avoimien kysymysten tekeminen ja

reflektiivinen kuuntelu, josta asioiden summaaminen tuotiin esille. Avoimilla kysymyksillä

tiedusteltiin esimerkiksi sopivaa tupakoinnin lopettamiseen liittyvää keinoa tai tupakoinnin

merkityksellisyyttä. Yksi työterveyshoitajista nimesi käyttämäkseen ohjausmenetelmäksi

motivoivan haastattelun menetelmän. Muutosvaihemalli ei tullut esille haastatteluissa.

Kukaan haastatelluista ei maininnut ohjauksessa käytetyistä työkaluista nimeltä kuuden

K:n menetelmää (Kysy, Keskustele, Kirjaa, Kehota, Kannusta ja Kontrolloi) tupakoijan lo-

pettamishalukkuuden arvioimiseksi ja lopettamisen kannustamiseksi (Käypä hoito -

suositus 2012). Työkalun osia kuten kysymyksiä, keskustelua, kehotusta, kannustusta ja

kontrollointia käytettiin ohjauksessa, mutta kirjaamista ei mainittu.

29

Ohjausta kuvattiin myös vetoamiseksi tai omantunnon herättelyksi. Työterveyshoitajat to-

tesivat, että tupakasta keskustelu ei saa olla pelottelua, valistusta tai käskemistä, koska

tällainen tyyli ei tue muutokseen.

H4: ”Motivoiva haastattelu on tosiaan ainut, jota me paukuteltiin koulussa hy-vin ja se iskostuu asiaan kun asiaan. Ja sitte tää tämmönen dialoginen kes-kustelu, mitä nyt on et toistellaan mitä hän sano ja palataan siihen mihin sano aikasemmin …täs on kyl oppinu et se on ollu kyl mulle sillee luontane sem-monen helppo keino ja sit ku se on usein se, et haluu viimiseen asti välttää si-tä semmosta et liinat kii, en kuuntele sua ollenkaan.”

H6: ”…nii et tavallaa, et se on mentävä keskustelun kautta, vähän niinku siinä kaverina olla ja haastatella ja saada se ihminen puhumaan, et jollakin tavalla se muu tieto, et se tieto et sitä ei kannatte vaan suoltaa, niin että suollanpa kaikki nyt tässä.” H2: ”No nuorille mä oon naisille esimerkiksi, kun kysyn ethän sä polta ja sieltä tulee poltan, ihan totta, oikeesti siis hyvä ihminen, sullahan on noin ihana upea kaunis iho…että esimerkiksi nuorille naisille niinku siihen kannattaa vedota, et se rupee heti ihossa näkymään ja että kun sä noin paljon liikuntaa harrastat niin miten se? Ja niinku tavallaan sitä omaatuntoa herättelen, ja siinä kohtaa moni sanoo että oon mä miettinyt.”

Positiivista palautetta annettiin aikaisemmista tupakkalakoista, joista peilattiin onnistumi-

sen toteutumiseen liittyviä tilanteita sekä tupakoimattomuuteen tai tupakoinnin uudelleen

aloitukseen vaikuttaneita tekijöitä. Työterveyshoitajat pyrkivät tukemaan asiakkaan omaa

päätöstä tupakoinnin lopettamisessa esimerkiksi elämäntilanteeseen liittyen. Tupakoinnin

lopettamista ei suositeltu, jos siihen ei kyseisessä elämäntilanteessa riittänyt voimavaroja.

Työterveyshoitajat pitivät asiakkaan omaa motivaatiota tärkeänä muutoksen onnistumi-

sessa ja korostivat vapautta omaan päätökseen. Tupakasta vieroituksen ohjaus työter-

veyshoitajien kuvaamana on esitetty kuviossa 5.

Keskustelussa tupakoinnin lopettamisesta tuotiin erot eri ammattiryhmien välillä. Haasta-

viksi ryhmiksi nimettiin nuoret työntekijät sekä rakennusalalla työskentelevät. Rakennus-

alan työkulttuuri sekä mahdollinen ulkona työskentely ja tupakoinnin helppous koettiin

haasteeksi motivoitaessa asiakasta tupakoinnin lopettamisessa. Nuorten työntekijöiden

hyvä terveydentila ja heidän motivoiminen mahdollisesti vasta tulevaisuudessa syntyville

terveyshaitoilla koettiin haastavaksi. Vaikeaksi koettiin myös tilanteet, joissa asiakas ei

vastaa kysymyksiin, vastaa niihin vain lyhyesti tai ei lähde keskustelemaan asioista.

30

Kuvio 5. Tupakasta vieroituksen ohjaus työterveyshoitajien kuvaamana.

5.1.2 Työterveyshoitajien ohjaustyylit ja ohjauksen sisältö tupakasta vieroituksessa

Työterveyshoitajien ohjaustyyleistä oli tunnistettavissa kyselemällä herättelevää keskuste-

lua (kyselyä), perustelevaa keskustelua sekä suosittelua (Kuvio 6). Sisällöltään työter-

veyshoitajien ohjauksesta tunnistettiin tupakointiin ja siihen liittyvien tekijöiden kartoittami-

seen, tupakoinnin lopettamisen motivointiin sekä lopettajan tukemiseen liittyviä sisältöjä

(Kuvio 7).

Ei valistusta

Ei pelottelua

Ei käskemistä

Oman tunnon

herättelyä

Herättelyä

Motivointia

Vetoamista

Keskustelua

Positiivisen palautteen antaminen

Aikaisempien onnistumisten korostaminen

Rohkaiseminen

Autonomian tukeminen

Asiakkaan oman motivaation

korostaminen

31

Kuvio 6. Työterveyshoitajan käyttämät ohjaustyylit tupakasta vieroituksessa.

Työterveyshoitajien esittämät kysymykset liittyivät tupakointitavan kartoitukseen kuten sa-

vukkeiden määrään, askivuosiin, tupakointipaikkoihin ja tupakoinnin merkityksellisyyden

tiedusteluun sekä kysymykseen onko asiakas miettinyt tupakoinnin lopettamista. Asiak-

kaalta tiedusteltiin myös aikaisempia lopettamisyrityksiä, niiden kestoa, onnistumisen edel-

lytyksiä ja lopettamisen keskeytymisen syitä. Lähipiirin tai työkavereiden tupakointia sekä

oman lapsuudenkodin tupakointia kartoitettiin sekä tiedusteltiin mahdollisuutta saada tu-

kea lopettamiseen lähipiiriltä ja halukkuudesta palkita itseä onnistuneesta tupakoimatto-

muudesta.

Työterveyshoitajat kartoittivat ja arvioivat kysymyksin myös asiakkaan motivaation tasoa

sekä voimavaroja tupakoinnin lopettamiseen. Kysymykset painottuivat tupakointitavan ja

Alkuperäisilmaus

H9: ”Mä yleensä sanon et kannattaa vaikka vähitellen

alkaa vähentää…”

H10: ” ja sit mä kysyn et miten se on aatellu et se (tupakoinnin

lopettaminen) tapahtus?”

H9: ”mä puhun yleensä talouden näkökulmasta et ku aattelee ni

tupakointi on aika kallista…”

H6: ” …sit mä kysyn et paljon sulla menee rahaa”

H1: ”minkä takia sä poltat ja missä tilanteissa”?

H2: ”…että sähän tiedät tään tupakoinnin, et sittehän ei oo vaan

tervaa häkää ja nikotiinia et on monia riippuvuutta aiheuttavia

aineita…”

Esimerkki keskustelun sisällöstä

Lopettamistavasta keskustelu

Taloudellisuus

Tupakointitietojen kartoitus

Tupakan sisältämien aineiden haitallisuus, riippuvuuden

aiheuttaminen

Esimerkki ohjaustyylistä

Suosittelu

Kysely

Perustelu

Kysely

Perustelu

32

siihen liittyvien tekijöiden kartoitukseen. Kysymyksiä liittyen kokemuksiin tai tuntemuksiin

tupakoimattomuudesta tupakoinnin lopettamisen jälkeen tuli esille melko vähän.

H1: ”kysyn ihan suoraan oletko tupakoitsija, vakiokysymykset kuinka kauan olet polttanut, paljonko palaa päivässä, ja ootko yrittäny lopettaa, ja jos on on-nistuneita lopettamisia, jotain tupakkalakkoja siellä välissä niin mä yleensä kehun väliin niistä et hyvä, et sä oot onnistunu, mites nyt kiinnostaisko sua täl-lä hetkellä lopettaminen, ootsä sitä pohtinu ja sit yritän sitä kautta et ku sä oot aikasemminki onnistunu, ja sit palataan siihen et miks sä palasit siihen van-haan paheeseen…”

Työterveyshoitajat perustelivat tupakoinnin lopettamisen tärkeyttä tupakoinnin kalliilla hin-

nalla, sen yhteydellä eri sairauksiin sekä esteettisillä tekijöillä. Lisäksi perusteluina esitet-

tiin yhteyttä sydän- ja verisuonisairauksiin verenpaineen tai korkean kolesterolin yhteydes-

sä sekä flunssapotilailla vaikutuksella paranemiseen ja hengitystieoireisiin. Haitallista vai-

kutusta keuhkojen toimintaan korostettiin spirometria-tutkimuksen yhteydessä. Nuorilla

tuotiin esille haitallisuus ihoon ja negatiiviset vaikutukset liikuntaharrastusten yhteydessä.

Tupakoinnin lopettamisen tärkeyttä tuotiin esille lähipiirin altistumisen haitallisilla vaikutuk-

silla sekä tupakoivan henkilön antaman roolimallin kautta.

Työterveyshoitajat suosittelivat tupakoinnin lopettamistapaa kuten vähitellen lopettamista,

lopettamispäivän päättämistä ja suunnittelua tai kerralla tupakoinnin lopettamista. Ohjauk-

sessa suositeltiin myös tupakoinnin vieroitukseen apukeinoja kuten vieroituslääkitystä, ni-

kotiinikorvaushoitoa, liikuntaa apuna tupakoinnin lopettamisessa tai erilaisia korvaavia toi-

mintoja tupakan tilalle.

33

Kuvio 7. Työterveyshoitajan toteuttaman tupakasta vieroituksen yksilöohjauksen sisältö.

5.2 Tupakasta vieroituksen toteutuminen työterveyshuollossa

Tupakoinnin esille ottaminen työterveyshuollon vastaanotoilla ja tupakoinnin lopettajan tuki

toteutui eri tavoilla. Tutkimukseen osallistuneissa työterveysyksiköissä oli olemassa tupa-

kasta vieroitukseen liittyvä yhteinen toimintamalli, mutta se ei aina toteutunut käytännön

työssä. Oman yksikön toimintamallit eivät olleet tuttuja haastatelluille työterveyshoitajille ja

kukaan haastatelluista ei ollut osallistunut oman työyksikkönsä tupakasta vieroituksen toi-

mintamallia koskevaan koulutukseen. Haastatelluista uusimmat työntekijät eivät olleet

myöskään saaneet perehdytystä yksikkönsä toimintamalliin.

5.2.1 Tupakoinnin lopettamisen esille ottaminen

Työterveyshoitajat kysyivät tupakoinnista ja halukkuudesta lopettaa tupakointi aina ter-

veystarkastusten yhteydessä eli työhönsijoitus-, määräaikais- ja ikäryhmätarkastuksissa.

Useat ottivat tupakoinnin esille myös sairauskäynneillä erityisesti silloin kun potilaalla oli

hengitystieinfektio. Tupakointi saatettiin ottaa esille myös esimerkiksi selkäoireiden yhtey-

Tupakointiin ja motivaatioon liittyvien tekijöiden kartoitus

tupakointitottumusten kartoitus

lähipiirin tup. tottumuksista toedustelu

tupakoinnin lopettamisen harkitseminen

tupakoinnin syy, merkitys ja hyödyllisyys

aikaisemmat kokemukset savuttomuudesta

nikotiiniriippuvuuden kartoittaminen

motivaation kartoittaminen

tietämys terveysriskeistä

asiakkaan voimavarojen kartoittaminen

Tupakoinnin lopettamisen perustelu

taloudellisuus

vaikutukset terveyteen

vaikutukset muihin ihmisiin

tupakan sisältämien kemikaalien haitta

tupakoinnin yhdistäminen ulkonäköön, esteettisyyteen tai hajuun

vaikutus liikuntaharrastuksiin

Tupakoinnin lopettamisen suosittelu

lopettamisen suosittelu

lopettamistavan suosittelu

tukikeinojen suosittelu

Tuki tupakasta vieroituksessa

Lopettamistavasta keskustelu

Tavoitteista keskustelu

Onnistumisen tiedustelu

Toimintoja tupakan tilalle

Palkitseminen

Sosiallinen tuki

Vieroituslääkitys ja nikotiinikorvaushoito

MOTIVOINTI TUPAKOINNIN LOPETUKSEEN TUPAKASTA

VIEROITUKSEN

TUKI

34

dessä mutta harvemmin. Sairauskäynneillä tupakoinnin esille ottaminen ei ollut yleistä tai

systemaattista. Joidenkin haastateltujen mukaan tupakointi otettiin esille automaattisesti

kun taas toisilla tupakoinnista puhuminen ei sisältynyt käynteihin. Eräät työterveyshoitajat

toivat esille ongelmana sairausvastaanoton lyhyen keston tupakoinnin esille ottamisessa,

eräät taas pitivät mahdollisena lyhyesti kysyä tupakoinnista myös sairausvastaanotolla.

Työterveyshoitajat, joilla tupakoinnista keskusteleminen liittyi työpaikkakäyntien sisältöön,

tiedustelivat esimiesten näkemyksiä tupakoivien määrästä ja tupakoinnin yleisyydestä.

Samassa yhteydessä tiedusteltiin halukkuudesta kohdentaa työterveyshuollon tukitoimia

tupakoinnin lopettamiseen. Työpaikkakäynneillä keskusteltiin myös tupakointipaikkojen

sijainnista. Kaikilla työterveyshoitajilla tupakointiin liittyvät asiat eivät sisältyneet työpaikka-

käyntiin.

5.2.2 Tupakasta vieroituksen toimintamallien käyttö ja toteutuminen

Työterveysyksiköiden tupakasta vieroituksen toimintamallien käyttö ja toteutuminen oli

vaihtelevaa. Toimintamallien ajateltiin joko toimivan hyvin tai koettiin että ne eivät toimi

lainkaan. Jopa samassa yksikössä työskentelevien hoitajien kokemukset toimintamalleista

saattoivat vaihdella.

H4:”mä en usko et se yhteinen tapa toteutuu täällä millään lailla, mä uskon et me tehdään tosi persoonana ja oman osaamisen ja oman kiinnostuksen puit-teissa…Ei siihen oo siis niin selkeetä mallia käytössä tai ainakaan semmosta minkä mä tietäisin.”

H8: ”kyl mä luulen et aika hyvin, et meillä on aika paljon just näihin hoitoketjui-hin ja muihin et toimintamalleihin panostettu et kyl mä uskoisin et ainanki ke-nen kanssa mä toimin H10:”no ei mun mielestä meillä mitään hoitopolkuu oo, et kyl se on melkein se mitä asiakkaan kans puhutaan tässä vastaanotolla ja se saa sen reseptin”

Työterveyshoitajat toteuttivat tupakasta vieroitusta omien muovautuneiden käytänteiden

mukaan. Tupakasta vieroitus liittyi omaan innostukseen, muodostuneeseen yhteistyön ja

asiakasyritysten kanssa sovittuihin toimintamalleihin. Ne työterveyshoitajat, joiden tupa-

kasta vieroitus sisälsi asiakkaan pitkäkestoisempaa tukea, kokivat toimintamallien toteutu-

van heidän yksikössään hyvin.

35

Seuranta- ja tukikontakteja oli vaihtelevasti. Pidempiaikainen tuki oli myös vaihtelevaa:

joidenkin työterveyshoitajien toteuttama tupakasta vieroituksen tuki sisältyi automaattisesti

hoitoon ja oli pidempiaikaista sekä säännöllistä kun taas joidenkin työterveyshoitajien työ-

hön seuranta- ja tukikäynnit eivät sisältyneet. Tuki ja seuranta tapahtuivat sähköpostivies-

tein, puhelinkontaktein tai työterveyshoitajan vastaanotolla.

Työterveyshoitajien järjestämien seurantakäyntien sisällöt vaihtelivat. Työterveyshoitajilla

oli työterveysyksikössään eri seurantakäynneille materiaalipaketti suunniteltuine sisältöi-

neen, joita he räätälöidysti käyttivät asiakkaan tarpeen mukaisesti tai seuranta eteni ilman

erityisiä sisällöllisiä suunnitelmia tupakoimattomuudesta keskustellen.

H8: ”joo semmonen malli on olemassa ja sitä voi tietty soveltaa et onks nää nyt tän käynnin juttuja vai oisko nää parempia ens käynnillä, et vähä vaihtelee niit järjestyksii, mut siellä on kumminkii mitkä asiat on hyvä käydä ja …”

Tukikontakteja järjestettiin puhelimitse, sähköpostitse tai vastaanotolla yleensä niiden

asiakasyritysten asiakkaille, joiden kanssa oli meneillään savuttomuuteen liittyvä kampanja

tai erityinen savuttomuuteen liittyvä projekti. Näissä tilanteissa tukikontaktien muoto (käyn-

ti, puhelinsoitto, sähköposti), tiheys ja kesto oli yleensä suunniteltu ja kirjattu savuttomuus-

projektiin.

Muiden työterveyshuollon ammattiryhmien tupakasta vieroitukseen ohjaamat asiakkaat

olivat tämän tutkimuksen mukaan melko harvinaisia. Se että työterveyslääkäri ohjaa asi-

akkaan esimerkiksi sairauskäynnin yhteydessä tai jälkeen työterveyshoitajalle oli harvi-

naista. Joissain yksiköissä oli tapana, että eri ammattihenkilöt varaavat aikoja toistensa

vastaanotoille kuten esimerkiksi työterveyslääkäri varaa asiakkaalleen ajan työterveyshoi-

tajan vastaanotolle tupakoinnin lopettamiseen liittyen. Kaksi työterveyshoitajaa kertoi oh-

janneensa tupakasta vieroituksessa työfysioterapeutin lähettämää asiakasta.

H8: ”ei oo mikään yleinen käytäntö, mut toki saattaa, et meillä on tosi hyvät työfy-sioterapeutit, jotka esimerkiks just näitä selkävaivasia saattaa hyvinki ohjata, et ne rupee heti puhuu näistä tupakan haitoista ja sitten ne tulee”

36

5.3 Tupakoinnin lopettamisen tukea edistäviä tekijöitä ja kehitysehdotuksia

Työterveyshoitajien mukaan työterveystarkastusten järjestäminen tuki tupakasta vieroitus-

ta. Toisaalta se, että jotkut työnantajat eivät lähetä työntekijöitään työterveystarkastuksiin

tai salli työterveystarkastusten tekemistä, voi estää tupakoinnin lopettamisen tukea. Asia-

kaskontaktien jatkumattomuus nähtiin haasteena, sillä lopettajan tuki ja seuranta edistivät

työterveyshoitajien mukaan savuttomuutta. Joissakin työterveysyksiköissä asiakkaan jat-

kokontaktin siirryttyä työterveyshoitajan terveystarkastuksen jälkeen työterveyslääkärille,

varasi lääkäri jatkokäynnin suoraan takaisin hoitajalle, mutta useissa yksiköissä kontakti

katkesi tähän. Kehityskohteeksi nimettiinkin hoitajien ja lääkäreiden yhteistyö ja asiakas-

kontaktin jatkuvuus edellä mainitussa tilanteessa.

H1: ”Siinä onkin itse asiassa semmonen, taitekohta, et tossa on paljon paran-tamisen varaa. Et se seuranta tahtoo jotenkin jäädä. Must tuntuu et se on ihan yleinen ongelma työterveyshuollossa. Et se on eri asia et jos sillä yrityksellä on joku oma malli. Jonkinlainen tupakka tai savuttomuusohjelma. Ja on sovittu heidän kanssaan et tehdään tämmösiä yksilöohjauskäyntejä tai muita ja sit niihin kuuluu se seuranta. Mut se täytyy myöntää et se jää kyl huteraks. Ja sit voi olla niin et se ihminen katoaa jollain lailla lääkärille et se ei palaudukkaan enää hoitajalle.”

Kokonaisvaltaista työterveyshuoltotyötä tekevät työterveyshoitajat pitävät hyvänä mahdol-

lisuutta sopia jatkokäyntejä asiakkailleen, jos terveystarkastukseen käytettävä aika ei riit-

tänyt käsiteltäviin asioihin. Lakisääteisessä työterveyshuollossa oli myös mahdollisuus jat-

kokäyntiin terveystarkastuksen yhteydessä, mutta tätä käytettiin vähän. Näissä tilanteissa

tuli esille työnantajan negatiivinen suhtautuminen työntekijöiden jatkokäynteihin ja niiden

aiheuttamat lisäkustannukset.

Tupakasta vieroitusta edisti hyvä työterveyshuoltoyksikön resursointitilanne, jolloin seuran-

takäynnit oli mahdollista järjestää. Toisaalta ajan puutetta pidettiin ongelmana: työ koettiin

kiireiseksi pelkkien lakisääteisten työtehtävien vuoksi, jolloin seurantakäynneille ei riittäisi

resursseja. Myös henkilöstön suuri vaihtuvuus tuotiin esille resursoinnin, yhteisten toimin-

tatapojen sopimisen ja perehdytyksen kannalta. Hoitajat kuvasivat työtään tulipalojen

sammuttamisena, mutta pitivät tupakoinnin lopettamisen tukea silti tärkeänä osana omaa

työtään.

37

Tupakasta vieroituksessa esteeksi koettiin vieroituslääkityksen keskeytys tai se, että asia-

kas ei hanki itselleen suositeltua lääkettä. Tällainen tilanne saattoi tulla esille työterveys-

tarkastuksessa nostettaessa esille edellisen käynnin sisältöä ja asiakkaan saamaa suosi-

tusta tupakasta vieroituksen lääkehoitoon jo edellisessä terveystarkastuksessa, josta oli

kulunut jo useita vuosia.

Kehityskohteiksi työterveyshoitajat nimesivät moniammatillisen yhteistyön, yhteisten toi-

mintatapojen kehittämisen ja ohjauskoulutuksen. Tupakasta vieroitusta tukisi helppo ja

yksinkertainen toimintamalli, joka on yhteisesti sovittu ja käyty läpi työterveyshuoltoyksi-

kössä. Ohjauskoulutusta ehdotettiin hankittavaksi motivoivasta haastattelusta ja sisäistä

koulutusta toivottiin omista hyvistä kokemuksista tupakasta vieroituksessa. Tupakan ter-

veydellisestä merkityksestä ja tupakasta vieroituksesta ehdotettiin päivitystä, jonka voisi

antaa asiaan perehtynyt kollega. Myös uusien työntekijöiden perehdytystä tähän aihee-

seen toivottiin.

H7: ”toisaalta mä en aina tiedä et jos se henkilö on oikeesti, et joo mä haluun lopettaa ja aletaas tässä nyt sitte lopettamaa, ni et aa mitäs sitte, et oikeesti mitä sitte niinku, et silleen niinku helpottaa et jos on valmis joku pohjamalli minkä mukaan mennään vaikka yksilöllisesti mennäänki et…”

Työterveyshoitajat toivat esille tupakoinnin rajoitukset ja kiellot savuttomuutta edistävänä

tekijänä, sillä asiakkaan motivaatio lopettamiseen voi syntyä hankaluudesta mennä työ-

paikan tupakointipaikalle tai siitä että työpaikka on savuton.

Asiakkailta saatu positiivinen palaute antoi luottamusta omiin ohjaustaitoihin ja tukea tupa-

kasta vieroituksen toteuttamiseen. Työterveyshoitajien mielestä oma ja kollegoiden innos-

tus ja kiinnostus sekä tupakoinnin lopettamiseen liittyvien asioiden jatkuva ylläpito tukivat

tupakasta vieroitusta.

H5: ”joo pitää hurahtaa ja sitä minä olen itsekin sanonut että meillä työter-veyshuollossa niin kuin terveydenhuollossa, jatkuva perehdytys on hirveän tärkeä asia, eli puhutaan näistä basic asioista aina uudelleen, ja et niinku uu-delleen taas syttyy ja hurahtaa johonkin asiaan, mihin asiaan vaan”

Työterveyshoitajat kokivat hyvänä työnantajien tuen tupakoinnin lopettamisessa. Erilaiset

savuttomuuskampanjat, pyrkiminen savuttomaksi työpaikaksi, palkkiot tai bonukset ja sa-

vuttomuuden yleinen näkyvyys työpaikoilla tukivat yhteistä työtä. Työterveyshoitajat totesi-

38

vat hyvän yhteistyön yrityksen henkilöstöasioista päättävien henkilöiden kanssa olevan

tärkeää. Työnantajat voivat tukea tupakoinnin lopettamista korvaamalla osittain tai koko-

naan vieroituslääkkeitä tai nikotiinikorvaustuotteita. Tämän työterveyshoitajat kokivat tär-

keäksi tueksi varsinkin matalapalkkaisilla työntekijöillä. Toisaalta kuitenkin tupakoivien

omaa rahallista panostusta lääkitykseen pidettiin tärkeänä tupakoinnin lopettamisen moti-

vointikeinona.

5.4 Yhteenveto tutkimuksen tuloksista

Tämän tutkimuksen tulosten perusteella työterveyshoitajat toteuttivat tupakasta vieroitusta

monella eri tavalla. Työterveyshoitajien ohjaustyyleissä oli asiakasta kysymyksin osallista-

via piirteitä sekä perustelevaa ja suosittelevaa ohjausta. Ohjausta toteutettiin sekä asia-

kas- että hoitajalähtöisesti. Näyttöön perustuvia ohjausmenetelmiä kuten motivoivan haas-

tattelun menetelmää tai muutosvaihemallia käytettiin vähän tupakasta vieroituksen oh-

jauksessa. Työterveysyksiköiden tupakasta vieroituksen toimintamallit olivat melko vieraita

työterveyshoitajille ja niiden käyttö arkityössä oli vaihtelevaa. Tupakointi otettiin esille työ-

terveystarkastuksissa yleisesti, mutta sairauden hoidon yhteydessä tupakoinnista keskus-

teleminen toteutui harvemmin. Tupakoinnin lopetuksen tuki oli joko pidempiaikaiseen tu-

keen ja kannustukseen perustuvaa tai yhteen tapaamiseen liittyvää. Tärkeimmiksi kehitys-

kohteiksi työterveyshoitajat nimesivät moniammatillisen yhteistyön ja yhteisten toimintata-

pojen kehittämisen. Myös elämäntapaohjaukseen toivottiin koulutusta.

39

6 POHDINTA

6.1 Tutkimustulosten tarkastelua

Tutkimuksen tuloksissa huomio kiinnittyy työterveyshoitajien toisistaan poikkeavaan ta-

paan toteuttaa tupakasta vieroitusta, mikä näkyy eroina sekä ohjausmenetelmissä että

tupakasta vieroituksen sisällöissä. Työterveyshoitajien ohjauksessa oli havaittavissa sekä

asiakasta kysymyksin osallistavaa ohjaustyyliä että ohjaajalähtöistä suosittelevaa ja perus-

televaa ohjausta. Myös tupakasta vieroituksen toimintamallien käyttö ja toteutuminen oli

vaihtelevaa. Olemassa olevien toimintamallien vieraus ja haastateltavien kehitysehdotus

yksinkertaisesta toimintamallista osoittavat tarpeen toiminnan yhtenäistämiselle ja toimin-

tamallien jalkauttamiselle työterveysyksiköihin.

6.1.1 Asiakaslähtöinen ohjaus tupakasta vieroituksessa

Elämäntapamuutosta tukee asiakkaan kuuntelu ja hänen elämässään tärkeiden tekijöiden

esille ottaminen sekä elämäntapamuutoksen suunnittelu asiakkaan tuomien tavoitteiden,

tekijöiden tai tilanteiden mukaisesti (Kyngäs ym. 2007). Asiakkaan motivaatiota tukee

omien tärkeiksi kokemien asioiden asettaminen tavoitteiksi (Turku 2007). Asiakaslähtöinen

kuunteluun pohjautuva keskustelu, tavoitteiden asettaminen ja asiakkaan tarpeisiin poh-

jautuva tuki voivat luoda pohjan myös jatkokontakteihin ja pidempiaikaiseen tukeen.

Tupakasta vieroituksen ohjauksessa on todettu vaikuttavaksi motivoivan haastattelun me-

netelmä, jonka avulla asiakas halutaan saada puhumaan muutoksesta toisin kuin ohjaaja

perustelisi sitä hänelle. Asiakaslähtöisesti keskusteleva ohjaaja tiedustelee, miksi tupa-

koinnin lopettaminen on asiakkaan mielestä tärkeää tai mikä asiakasta motivoisi tupakoin-

nin lopettamiseen toisin kuin tilanteessa, jossa ohjaaja pyrkii kertomaan ja suosittelemaan

tupakoinnin lopettamisen tärkeyttä. (Duodecim 2008.)

Tieto ja neuvot ohjauksessa ovat tärkeitä ja tiedonantotyylillä on merkitystä, joten se kuin-

ka tietoa annetaan, vaikuttaa elämäntavan muutoksen. Tiedon ja neuvojen antamisen tuli-

si tapahtua asiakaslähtöisesti ja tarpeen mukaan. (Kyngäs ym. 2007.) Tämän tutkimuksen

tulosten mukaan työterveyshoitajien ohjaus oli osin motivoivaa sekä asiakaslähtöistä ja

osin hoitajalähtöistä ohjausta. Kysymyksiä käytettiin kattavasti tupakointitietojen ja lopet-

40

tamishalukkuuden tiedustelussa sekä aikaisemmista onnistumisista tiedusteltaessa. Ter-

veysriskeistä kerrottiin muiden terveyteen liittyvien asioiden kuten verenpaineen mittauk-

sen yhteydessä tai suoraan tiedon tarpeesta asiakkaalta aina erityisesti kysymättä. Perus-

telua tupakoinnin lopettamisen tärkeyteen tiedusteltiin asiakkaalta, mutta perusteita tuotiin

esille myös hoitajan taholta arvellen sen olevan tärkeä peruste myös asiakkaan mielestä.

Tärkeää oli myös oman pystyvyyden ja kykenemisen tukeminen, jota nostettiin esille aikai-

sempien onnistumiskokemuksien kautta.

Motivoivan haastattelun menetelmässä käytetään avoimia kysymyksiä, joissa asiakkaalle

jää tilaa omien ajatuksien tuomiselle. Kuuntelemalla näitä vastauksia voi löytää asiakasta

motivoivia tekijöitä sekä havaita vahvuuksia tai epävarmuustekijöitä tupakoinnin lopetuk-

seen liittyen. (Duodecim 2008.) Tämän tutkimuksen perusteella avoimia kysymyksiä esitet-

tiin erityisesti tupakointitietoja kartoitettaessa niiden jäädessä vähemmälle tupakoinnin ter-

veysriskeistä tai asiakkaan tavoitteista keskusteltaessa. Tietoa siitä, kuinka jo tupakoinnin

lopettaneen kokemuksia, tuntemuksia ja onnistumista tiedusteltiin tai vahvistettiin, saatiin

haastatteluissa melko vähän. Tämä voi johtua jatko- ja seurantakäyntien toteuttamisen

vähäisestä määrästä tai siitä, että keskustelu tämän tyyppisillä käynneillä etenee tilanteen

mukaan sisältöä sen enempää suunnittelematta. Avointen kysymysten esittäminen saate-

taan kokea haasteelliseksi, joten asiakasta osallistavaan, muutoksia tukevaan keskustelu-

tapaan tarvitaan harjaannusta ja koulutusta.

Tämän tutkimuksen tulokset ohjauksesta tukevat osin aikaisempia työterveyshoitajien oh-

jausta koskevia tutkimuksia, kuten Pirisen (2007) ja Raution (2005) tutkimuksia, joissa oh-

jauksessa todettiin olevan ohjaajalähtöisiä piirteitä. Tämän tutkimuksen mukaan työter-

veyshoitajat tiesivät, että ohjauksen tulisi olla motivoivaa ja asiakaslähtöistä eikä valista-

vaa tai pelottelevaa.

Haastatellut työterveyshoitajat olivat saaneet melko vähän ohjaukseen liittyvää koulutusta

ja vain yksi oli saanut peruskoulutuksessaan motivoivan haastattelun koulutusta. Varsinkin

1980 ja 1990-luvuilla peruskoulutuksen käyneiden terveydenhoitajien ohjaustyyleissä voi

olla ohjaajalähtöisen ja valistavan tyylin piirteitä, joka on ymmärrettävää ohjauksen oltua

silloin kasvattavaa ja valistavaa. Työterveysyksiköiden tupakkaan liittyvät koulutukset oli-

vat koskeneet usein vierotuslääkitystä elämäntapamuutoksia edistävän ohjauksen tai vuo-

rovaikutuskoulutuksen puuttuessa. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella asiakaslähtöi-

seen ohjaukseen tarvitaan koulutusta.

41

Tupakasta vieroitus ja tupakoinnin esille ottaminen terveydenhuollossa on perinteinen elin-

tapoihin liittyvä aihe, mutta siihen liittyvän tiedon päivitystä, kertaamista ja perehdyttämistä

kaivattiin aiheen tuoreuden ja tärkeyden ylläpitämiseksi. Työyhteisöissä on paljon tietoa ja

kokemusta hyvistä käytännöistä ja onnistumisista, joiden jakamista kaikille olisi mahdollista

hyödyntää.

Työterveyshoitajat tarvitsevat taitoa ja työkaluja erityyppisten asiakasryhmien kohtaami-

seen. Työterveyshoitajat kokivat haasteelliseksi sellaiset asiakkaat, jotka eivät lähde kes-

kusteluun mukaan tai eivät ole tottuneet keskustelemaan omista asioista. He myös nime-

sivät työntekijäryhmiä iän tai ammatin mukaan, jotka olivat vaativampia asiakkaita kuin

toiset. Ohjauskoulutus sisältäen tietoa erityyppisten asiakkaiden kohtaamiseen ja ohjaami-

seen auttaa ohjaustyössä. Lisäksi tietoa eri ammattiryhmien työperäisten altisteiden ja tu-

pakoinnin yhteydestä on tärkeää olla saatavilla.

Työterveyshuolto sisältää monia vankkaa osaamista vaativia osa-alueita, jossa tupakasta

vieroitus liittyy työntekijän terveysriskien kartoitukseen ja työikäisten terveyden edistämi-

seen. Työterveyshuolloissa tulisi pohtia, onko vieroitusosaaminen kaikkien ammattilaisten

tehtävä vai tulisiko erityisosaaminen keskittää tietyille ammattilaisille. Tässä yhteydessä

voi pohtia, kuinka uusi tieto saavuttaa ammattilaiset ja kuinka tieto jalkautetaan arkityöhön.

Tupakasta vieroitusosaamisen keskittäminen tietyille henkilöille voisi parantaa uuden tie-

don saamista vieroitusammattilaisille. Toisaalta tukea tarvitsevan tupakoinnin lopettajan

ohjautuminen vieroituksen asiantuntijalle voisi hankaloitua tai asiakkaiden saavuttaminen

vieroitustuen piiriin vähentyä. Työterveysasiakkaita on mahdollista ohjata tarvittaessa

myös julkisten tupakasta vieroituspalvelujen piiriin.

6.1.2 Työterveyshuolloissa mahdollisuus kattavaan työikäisten tupakasta vieroitukseen

Tupakasta vieroitukseen tuen tulisi sisältyä kaikkien tupakoivien hoitoon (Käypä hoito -

suositus 2012). Työterveyshuolloilla on mahdollista tavoittaa tupakoinnin lopettamista ha-

luavia työikäisiä eri ammattilaisten vastaanotoilta terveystarkastuksista, sairauskäynneiltä

sekä muista kontakteista ja ohjata tupakoinnin lopettajia tarvittavan tuen piiriin. Tämän tut-

kimuksen mukaan tupakoinnista keskusteltiin aina terveystarkastusten yhteydessä, mutta

sairauskäynneillä tupakoinnin esille ottaminen ei ollut tavallista. Osa tutkimukseen osallis-

tuneista työterveyshoitajista toi esille sairausvastaanottoajan lyhyen ajan esteenä ottaa

42

tupakointi esille. Osa puolestaan piti luontevana nostaa tupakointi esille myös lyhyellä ta-

paamisajalla.

Tupakoinnin esille ottaminen ja asian pitäminen yllä vaatii asennoitumista tupakkaan ter-

veysriskinä, jonka puheeksi ottaminen kuuluu terveydenhuollon ammattilaisten työhön.

Työterveyshuollossa on usein mahdollisuus myös sopia jatkokäynnistä, jos varattu aika ei

riitä käsiteltäville asioille. Työterveyshuolloilla olisi siten mahdollisuus puuttua enemmän

tupakointiin ja tukea tupakoinnin lopettajaa työikäisten asioidessa työterveyshuolloissa.

Muidenkin työterveyshuollon ammattihenkilöiden, kuten työpsykologin tai työfysiotera-

peutin kontakteja ja väylää ohjata tupakoinnin lopettajia tuen piiriin on mahdollista käyttää.

Eri ammattiryhmien ammattitaitoa tupakoinnin lopettajan tukemisessa kuten esimerkiksi

liikuntaneuvontaan tai elämänhallintaan liittyvissä tekijöissä on mahdollista hyödyntää tu-

pakasta vieroituksessa.

Työterveyshuollon ja asiakasyritysten yhteistyö on merkittävä tekijä tupakasta vieroituksen

toteutumisessa. Haastatteluissa tuli esille työnantajien negatiivinen suhtautuminen työter-

veystarkastuksista tai muista käynneistä aiheutuviin kustannuksiin. Työterveyshoitajilla

tulee olla valmiuksia perustella työnantajille terveyden edistämistä, tupakasta vieroituksen

tärkeyttä ja tupakoinnin lopettamisen tuen suunnittelua työpaikoilla. Asiakasyrityksen tie-

tämys ja sitoutuminen lisää yhteisten projektien onnistumista, tukee yrityksen osallistumis-

ta esimerkiksi palkintojen jakamiseen tai vieroituslääkkeiden korvaamiseen sekä auttaa

ymmärtämään työterveyshuollon toimintojen kuten esimerkiksi terveystarkastusten tärkeyt-

tä.

6.1.3 Yhteisillä toimintatavoilla jatkuvuutta ja sisältöä tupakoimattomuuteen tuettaessa

Onnistumista tupakoinnin lopettamisessa edistää lopettajan tuki ja seuranta (Käypä hoito -

suositus 2012). Tämän tutkimuksen tulosten perusteella pidempiaikaisen tuen kuuluminen

hoitoon oli vaihtelevaa. Nikotiiniriippuvuuden mieltäminen krooniseksi sairaudeksi ja tieto

tupakan aiheuttamien terveysriskien vakavuudesta auttaa ymmärtämään tupakoinnin

lopettajan tuen tärkeyden. Tieto Käypä hoito -suosituksista, ajantasainen tieto tupakkariip-

puvuudesta, sen hoidosta ja vaikuttavista menetelmistä elämäntapaohjauksessa mahdol-

listaa ajanmukaisen hoidon ja terveyden edistämisen.

43

Tämän tutkimuksen tulokset toivat esiin tupakasta vieroituksen toimintamallien vaihtelevan

käytön ja toimivuuden; jopa saman työterveysyksikön sisällä saattoi olla erilaisia tapoja

toimia. Tutkimukseen osallistuneissa työterveyshuollon yksiköissä oli luotu tupakasta vie-

roituksen toimintamallit, mutta niistä ei aina tiedetty tai niiden mukaan ei toimittu käytän-

nössä. Toimintamalleja kehitettäessä on tärkeää varmistaa niiden käytäntöön saattaminen,

toiminnan arviointi ja kehittäminen sekä toimintamallin perehdyttäminen uusille työntekijöil-

le.

Omaan työterveyshuollon yksikköön yhteisesti sovitut toimintatavat mahdollistavat mo-

niammatillisen yhteistyön toteutumisen ja ohjaavat tukemaan tupakoinnin lopettajaa pitkä-

jänteisesti. Tupakasta vieroituksessa alkusysäys tupakoinnin lopettamiseen lähtee usein

lääkärin vastaanotolta jatkuen tarvittavin tukikäynnein. Tukikäyntien haasteena voi olla

jatkuvuus siirryttäessä ammattilaiselta toiselle kuten esimerkiksi tukikontaktien jatkuessa

työterveyslääkäriltä työterveyshoitajalle. Tupakasta vieroituksessa voidaan suositella käy-

tettäväksi lääkehoitoa tai nikotiinikorvaushoitoa. Haastatteluissa tuli esille tupakasta vieroi-

tukseen käytettävän lääkityksen keskeytys tai käyttämättä jättäminen. Lääkärin vastaan-

otolla tupakoinnista puhuttaessa sisältyy käyntiin usein muitakin asioita, jolloin esimerkiksi

tupakointiin liittyvät seikat voivat jäädä taka-alalle. Lääkärin vastaanottoajat ovat usein ly-

hyempiä kuin hoitajien, jolloin aina ei ole aikaa pidempiaikaiseen ohjauskeskusteluun kii-

reellisempien asioiden vuoksi. Lääkitystä koskevasta tiedosta osa voi myös unohtua tai

asiakkaalle voi tulla mieleen uusia kysymyksiä myöhemmin. Asiakkaan ohjaaminen lääk-

keen käytössä, tieto vieroituslääkkeiden mahdollisista sivuvaikutuksista, vaikutusten kes-

tosta ja keskustelu lääkkeen käytöstä auttavat asiakasta tekemään oikeita ratkaisuja lääki-

tyksen suhteen. Asiakkaan hoitoketjun ohjautuminen automaattisesti ammattilaiselta toi-

selle antaa asiakkaalle mahdollisuuden jatkokäynteihin, -kysymyksiin ja neuvontaan.

Joidenkin haastateltujen työterveyshoitajien tupakasta vieroituksen tuki- ja jatkokäyntien-

käyntien sisältö oli suunniteltu valmiiksi. Ohjeistus sisälsi tupakoinnin lopetuksen prosessin

etenemisen mukaan laadittuja sisältöjä, joita työterveyshoitaja räätälöidysti hyödynsi tuki-

käynneillään. Tupakoinnin lopettaja tarvitsee erilaista tietoa lopetusprosessien eri vaiheis-

sa, johon lopettajan tarpeiden mukaan räätälöity lopettamisen prosessin mukaan etenevä

tietopaketti auttaa vastaanottotyössä. Työterveyshoitajan työn sisältäessä monia osa-

alueita, voi eri yksityiskohtien muistaminen olla hankalaa varsinkin, jos tupakasta vieroi-

tuksen tukea tarvitsevia asiakkaita on vastaanotolla harvoin. Työterveyshoitajien tupakasta

44

vieroitustyötä helpottaa ohjauskäyntien sisältöä, lopettamisen prosessia sekä tupakkariip-

puvuutta ja sen hoitoa sisältävä ohjausmateriaali.

Toimintamalli-käsite voidaan ymmärtää monella tavalla, kuten esimerkiksi työn organisoin-

tina ja toimintatapoina (Pietilä ym. 2002) sekä toimintajärjestelmänä (Engeström 1987).

Tämän tutkimuksen mukaan työterveyshoitajat tarvitsevat yksinkertaista mallia asiakkaan

liikkumisesta ammattilaiselta toiselle, mutta myös sisältöä tupakasta vieroituksen tukikäy-

neille. Tutkimuksessa tuli esille tarve koulutukseen, asiakaskontaktien jatkuvuuden varmis-

tamiseen, moniammatillisen yhteistyön kehittämiseen sekä toimintamallin jalkauttamiseen

arkityöhön. Nämä elementit sisältyvät Engeströmin (1987) toimintajärjestelmän mallin si-

sältämiin osa-alueisiin, kuten välineisiin, työnjakoon ja sääntöihin. Tutkimus osoittaa tar-

peen kehittää tupakasta vieroituksen toimintamalleja työn organisoinnin mallista laajem-

man toimintajärjestelmän suuntaan.

Toimintamallit terveyden edistämistyössä tukevat hyvillä käytännöillä, sisällöillä ja mene-

telmillä terveyden edistämistä sen eri osa-alueilla. Toimintamallien kehittäminen on haas-

teellista terveyden edistämisen luonteen ollessa vaikeasti toistettavissa erilaisissa toimin-

taympäristöissä. (Pelto-Huikko ym. 2006.) Työterveyshuollossa tämä voi näkyä esimerkiksi

kokonsa tai toimialansa puolesta erilaisten asiakasyritysten poikkeavista tarpeista kuten

esimerkiksi mahdollisuudesta käyttää vastaanottopalveluita tai sähköisiä palveluita. Myös

erilaiset työterveyshuollon toimintaympäristöt asettavat erilaisia tarpeita toimintamalleille

työterveysyksiköiden vaihdellessa kokonsa ja luonteensa suhteen saman toimijan eri toi-

mipisteissäkin.

Terveyden edistämisen toimintamalleja on Suomessa tutkittu järjestöjen terveyden edis-

tämisen hankkeisiin liittyneiden toimintamallien osalta. Tutkimuksessa esille tulleista kehi-

tyskohteista työterveyshuollon tupakasta vieroituksen toimintamalleihin liitettäviä näkökul-

mia ovat toimintamallien arviointi sekä niiden kytkeminen käytäntöön niin että toimintamal-

lia arjessa käyttävien ääni ja kokemukset tulevat esille. Asiakaslähtöisyys merkitsee työ-

terveyshuollossa sekä yksilöasiakkaan että työterveyshuollon yritysasiakkaan huomioimis-

ta. (Pelto-Huikko ym. 2006.)

45

6.2 Tutkimuksen luotettavuus

Laadullisen tutkimuksen luotettavuutta voidaan arvioida uskottavuuden, vahvistettavuu-

den, refleksiivisyyden ja siirrettävyyden kriteereillä (Kylmä & Juvakka 2007). Uskottavuus

tarkoittaa, että tulokset vastaavat osallistuneiden henkilöiden käsityksiä tutkittavasta ilmi-

östä. Tutkija keskusteli ja vaihtoi ajatuksia esihaastatteluun osallistuneiden työterveyshoi-

tajien sekä muiden työterveyshuollon ammattilaisten kanssa ennen tutkimushaastatteluja,

mikä vahvisti tutkijan käsitystä ilmiön sisällöstä ja kontekstista. Tutkimuksen tiedonantajat

olivat toimineet työterveyshoitajina 1,5–29 vuotta, mikä kuvaa haastateltavien työkokemus-

ta ja heidän antaman tiedon uskottavuutta. Menetelmänä teemahaastattelu antaa tilaa

haastateltavien kerronnalle. Ohjausmenetelmiä tutkiessa ohjaustilanteiden videointi olisi

myös mahdollinen tapa kerätä tietoa. Tulosten luotettavuutta arvioidessa voi pohtia ovatko

työterveyshoitajat kuvanneet ohjaustaan juuri kuin toteuttavat sitä ja ovatko he pystyneet

haastattelutilanteessa samaistumaan ja kuvaamaan ohjaustilannetta. Tutkittavien vaikea

saaminen haastateltaviksi tähän tutkimukseen on voinut vaikuttaa aineiston valikoitumi-

seen, jolloin haastateltaviksi on voinut valikoitua aihepiiristä innostuneita ja kiinnostuneita

työterveyshoitajia. Toisaalta tulosten mukaan haastateltavat toivat esiin koulutuksen ja

asian ylläpitämisen kehitysehdotuksena. Haastateltaviin sisältyi myös niitä, jotka kokivat

puutteita ohjaustaidoissaan, mikä voi osoittaa, että aineisto ei olisi valikoitunut erityisesti

tupakasta vieroituksen ohjaukseen liittyvän kiinnostuksen mukaan.

Tutkimustuloksista on keskusteltu aihetta tutkivien henkilöiden ja työterveyshuollossa

työskentelevien tai työskennelleiden henkilöiden kanssa. Niissä on todettu, että tulokset

kuvaavat hyvin työterveyshoitajien tupakasta vieroitusta työterveyshuollossa (Kylmä & Ju-

vakka 2007). Tutkija on itse työskennellyt työterveyshuollossa ja siten toiminut tutkittavan

ilmiön kanssa, jolloin hän itse voi arvioida työkokemuksensa perusteella tulosten uskotta-

vuutta. Tutkija varmisti tiedonantajien ja tutkijan yhtenäisen käsityksen tärkeimmistä käsit-

teistä kuten ohjaus ja toimintamalli kertomalla haastattelun alussa, mitä näillä käsitteillä

tässä yhteydessä tarkoitetaan (Eskola & Suoranta 2003).

Vahvistettavuus merkitsee tutkimusprosessin avoimuutta, jolloin lukija voi seurata tutki-

musprosessin kulkua tästä tutkimusraportista. Tutkimusraportissa on esitetty alkuperäisil-

maisuja, joiden pohjalta tutkija on tehnyt päätelmät. (Kylmä & Juvakka 2007.)

46

Refleksiivisyyden kriteeriin viitaten tutkija on työskennellyt aikaisemmin itse työterveyshoi-

tajana ja tuntee tupakasta vieroituksen toiminta-alueen työterveyshuollossa. Haastatteluis-

sa tutkija on huomioinut oman ammattitaustansa ja pyrkinyt asettumaan tutkijan rooliin

kuitenkin tuntien ohjauksen tilanteet työterveyshuollossa. Haastatteluissa tärkeää on tutki-

jan pitäytyminen pois ammatin toteutuksen ohjaavasta roolista kuitenkin tuntien tupakasta

vieroitustyön toiminnan ja tilanteet, jolloin tiedon saaminen haastattelussa mahdollistuu.

Siirrettävyyden kriteeri liittyy tutkimustulosten siirrettävyyteen muiden työterveyshuoltoyk-

siköiden tupakasta vieroitusohjaukseen. Tämän tutkimuksen tulokset saatiin haastattele-

malla erityyppisten työterveyshuoltoyksiköiden työterveyshoitajia ja kaikkia tuloksia ei voi

suoraan siirtää toisten toimintaympäristöjen käyttöön, koska työterveyshuoltojen toiminta

voi poiketa oleellisesti toisistaan.

Koskien työterveyshoitajien toteuttamaa ohjausta 11 työterveyshoitajan haastattelut anta-

vat suuntaa työterveyshuolloissa toteutettavasta ohjauksesta. Suurempi haastateltavien

määrä vahvistaisi tiedon luotettavuutta ja mahdollistaisi myös vastausten yhdistämisen eri

työterveyshuollon palveluntuottajien mukaan.

Tupakasta vieroituksen toimintamallien käyttöön ja toteutukseen voi liittyä työterveysyksi-

kön toiminta, johon työterveyshuollossa vaikuttaa asiakasyritysten koko, palvelusopimuk-

sen laajuus ja työterveysyksikön koko sekä se, onko palvelun tuottaja yksityinen, julkinen

vai yrityksen oma työterveyshuolto. Esimerkiksi lakisääteistä työterveyshuoltoa, johon si-

sältyy ennaltaehkäisevä työterveyshuolto, toteuttavalla työterveyshoitajalla ei ole mahdol-

lista toteuttaa tupakasta vieroituksen tukikäyntejä samalla tavalla kuin kokonaisvaltaista

työterveyshuoltoa toteuttava työterveyshoitaja. Eri työterveyshuoltoyksiköt voivat poiketa

toisistaan myös resursoinniltaan, joka voi vaikuttaa merkittävästi toimintaan. Suuri vaihtu-

vuus, henkilökunnan työkokemus kyseisessä yksikössä tai ammattilaisten määrä voivat

vaikuttaa mahdollisuuteen toteuttaa ja sopia yhteisistä toimintatavoista. Tutkimuksesta

saatavaa tietoa on mahdollista käyttää kehittäessä työterveyshuoltoyksikön toimintatapoja

kunkin omaan toimintaympäristöön soveltaen.

47

6.3 Tutkimuksen eettisyys

Tutkimus on toteutettu Tutkimuseettisen neuvottelukunnan Hyvän tieteellisen käytännön

periaatteiden mukaisesti. Tämän tutkimuksen etiikkaa tarkastellessa korostuu erityisesti

tiedon ja tulosten tallentamiseen sekä tulosten esittämiseen liittyvät tekijät. Eettisistä ky-

symyksistä nousevat myös tiedon avoimuuteen ja tutkimusten tulosten arvioimiseen liitty-

vät tekijät. (Hyvä tieteellinen käytäntö -ohje 2012.)

Tutkimukseen osallistuvilta organisaatioilta haettiin tutkimuslupaa kunkin työterveysyksi-

kön lupakäytäntöjen mukaisesti. Haastateltavien työterveysyksiköille annettiin tiedote tut-

kimuksesta ja työterveysyksikön yhteyshenkilö rekrytoi haastateltavat tutkimukseen. Tut-

kimuksen tiedonantajina toimineet työterveyshoitajat saivat tietoa tutkimuksesta heille

osoitetulla tiedotteella, jossa selvitettiin tutkimuksen kulku, tutkimuksen tarkoitus, tutkimuk-

sen hyödyt ja riskit, vapaaehtoisuus, tietosuojaan ja raportointiin liittyvät asiat. Haastatelta-

vat allekirjoittivat tietoon perustuvan suostumuksen. Tutkija ei havainnut haastattelutilan-

teessa aiheen tai tilanteen olevan erityisen arkaluonteinen tai haasteellinen.

Tutkimushaastattelun alussa käytiin läpi tutkimuksen tarkoitus, tavoite ja kulku, sekä se

että raportointi tapahtuu täysin luottamuksellisesti niin että työpaikka ja henkilöllisyys eivät

paljastu. Haastattelut tallennettiin äänitiedostoiksi, jotka merkittiin numeroimalla. Tutkija

säilytti tallennetut haastattelut ja haastateltavien nimi- ja tunnistetiedot eri paikassa. Tutki-

musraportin kirjoituksessa huomioitiin haastateltavan kielellinen ilmaisu poistamalla joita-

kin murteeseen liittyviä henkilöllisyyden mahdollisesti paljastavia ilmaisuja yleiskielelle.

Raportoinnissa kiinnitettiin huomiota myös työterveyshuollon suppean alan ja palvelun

toiminnan luonteen perusteella mahdollisesti tunnistettaviin tekijöihin.

Tutkimusraportissa on arvioitu tulosten hyödyntämiseen ja yleistettävyyteen liittyviä tekijöi-

tä peilaamalla tuloksia eri työterveyshuoltopalveluiden tuottajien erilaisiin toimintaympäris-

töihin tai sopimussisältöihin liittyviin tekijöihin.

48

6.4 Johtopäätökset ja jatkotutkimusehdotukset

Tässä tutkimuksessa kuvattiin ja arvioitiin työterveyshoitajien toteuttamaa tupakasta vieroi-

tusta sekä tupakasta vieroituksen toimintamallien toteutumista työterveyshuollossa. Tutki-

muksessa kuvattiin lisäksi työterveyshoitajien tupakasta vieroituksen kehittämiseksi esit-

tämiä tekijöitä. Tutkimuksen perusteella voidaan esittää seuraavat johtopäätökset:

1. Käypä Hoito –suosituksen mukaan tupakasta vieroituksen tulee olla osa jokaisen

potilaan hoitoa, jossa työterveyshuollolla on hyvä mahdollisuus tavoittaa työikäisiä

tupakoivia ja kannustaa heitä tupakoinnin lopettamisessa sekä tukea heitä mo-

niammatillisesti ja pitkäjänteisesti. Työterveyshuollon eri vastaanotot, kuten terveys-

tarkastukset ja sairausvastaanotot sekä eri ammattihenkilöt, kuten työterveyslääkä-

rit, työterveyshoitajat, työfysioterapeutit ja työpsykologit voivat ohjata tupakoinnin

lopettajaa tarvittavan tuen piiriin.

2. Työterveyshuollossa tulee käyttää näyttöön perustuvia elämäntapamuutosta tukevia

ohjausmenetelmiä. Työterveyshoitajille on tarpeen tarjota täydennyskoulutusta

näyttöön perustuvista menetelmistä, ohjauksen työkaluista sekä tietoa tupakkariip-

puvuudesta ja sen hoidosta.

3. Työterveyshuoltoyksiköiden tupakasta vieroituksen toimintamalleja tulee kehittää

työn organisoinnin mallista laajempaan toimintajärjestelmän suuntaan sisältäen si-

sältöön, koulutukseen, moniammatilliseen yhteistyöhön ja toimintamallin jalkautta-

miseen liittyviä tekijöitä työterveyshuoltoyksikön toiminnan ja tarpeen mukaan.

4. Työterveyshuoltoyksiköissä tulee varmistaa toimintamallien jalkauttaminen arkityö-

hön sekä sitouttaa henkilökunta toimimaan yksikköön soveltuvan toimintamallin

mukaisesti. Myös uusien työntekijöiden perehdytys toimintamallien käyttöön on tär-

keää varmistaa.

49

5. Työterveyshuollon ja asiakasyrityksen välinen yhteistyö tukee tupakasta vieroitusta.

Työterveyshoitajien tulee osata perustella tupakoinnin lopettamisen etuja ja kannus-

taa työnantajia tupakoinnin lopettamisen tukeen.

6. Moniammatillinen yhteistyö mahdollistaa eri ammattilaisten osaamisen hyödyntämi-

sen ja resurssien tehokkaan käytön. Yhteistyötä työterveyshuollossa työskentele-

vien ammattiryhmien välillä tulee selkeyttää ja tehostaa linkittämällä eri ammatti-

ryhmät tupakasta vieroituksen toteutukseen.

Tässä tutkimuksessa arvioitiin tupakasta vieroituksen ohjausta ja tupakasta vieroituksen

toimintamallien toteutumista työterveyshuollossa. Tämän tutkimuksen pohjalta voidaan

todeta, että toimintamallien jalkauttamisen kehittämiseksi tarvitaan tietoa työterveysyksi-

köiden esimiestyöstä ja tietoa yhteistyöstä eri ammattiryhmien välillä. Eri ammattiryhmien

lähiesimiestyöstä saatavaa tietoa tarvitaan toimintamallien implementoinnissa esiintyvien

haasteiden ratkaisuun. Myös tupakoinnin lopettamista tukevia tekijöitä sekä eri ammatti-

ryhmien tupakasta vieroituksen ohjausta tulisi tutkia oikeanlaisen tuen ja ohjauksen toteut-

tamiseksi. Tutkimuksen pohjalta ehdotetaan seuraavia jatkotutkimusaiheita:

Kuvata ja arvioida työterveyslääkäreiden tupakasta vieroituksen ohjausta ja sen ke-

hittämistarpeita.

Tutkia asiakkaan omia kokemuksia tupakoinnin lopettamista edistävistä tekijöistä.

Työterveyshuoltoyksikön johtamiseen liittyen yhteisten käytänteiden ja prosessien

jalkauttamista kuvaavaa ja arvioivaa tietoa.

Selvittää työterveyslääkäreiden, työfysioterapeuttien ja työpsykologien valmiuksia

tupakoinnin esille ottamisessa.

Tutkia miten asiakkaat kokevat tupakoinnin lopettamisen tuen työterveyshuollossa.

Selvittää eri ammattiryhmien moniammatillista yhteistyötä edistäviä ja estäviä teki-

jöitä eri ammattiryhmien kuvaamana.

Selvittää asiakasyritysten toiveita yhteistyöstä työterveyshuollon kanssa tupakasta

vieroituksen tuen toteuttamisessa.

50

LÄHTEET

Absetz P & Hankonen N. 2011. Elämäntapamuutoksen tukeminen terveydenhuollossa. Vaikuttavuus ja keinot. Duodecim, 127, 2265–2272.

Alahuhta M, Korkiakangas E, Kyngäs H & Laitinen J. 2009. Tyypin 2 diabeteksen korkean riskin henkilöiden hyödyt ja haitat. Hoitotiede.4, 259–268.

Alahuhta M, Ukkola T, Korkiakangas E & Jokelainen T. 2010. Elintapamuutosvaihe sekä painonhallinnan onnistumisen edellytykset ja riskitekijät tyypin 2 diabeteksen riskihenkilöil-lä. Tutkiva Hoitotyö 8 (2),4–13.

Albertsen K, Hannerz H, Borg V & Burr H. 2004. Work environment and smoking cessation over a five-year period. Scandinavian Journal of Public Health (32) 165–171

Andrade A, Coutinho S, Silva M, Mata J, Vieira P, Minderico C, Melanson K, Baptista F, Sardinha L, Teixeira P. 2010. The effect of physical activity on weight loss is mediates by eating self-regulation. Patient Education and Counseling (79), 320–326.

Antti-Poika M & Martimo K-P. 2010. Yksilöllisten riskien kartoitus ja hallinta. Teoksessa: K-P Martimo ym. (toim.). Työstä terveyttä. WS Bookwell, Porvoo, 262–276.

Berman M, Crane R Seiber E & Manur M. 2013. Estimating the cost of a smoking employ-ee. Tobacco Control 2013.

Brunner E, Rees K, Ward K, Burke M & Thorogood M. 2009. Dietary advice for reducing cardiovascular risk (Review). The Cocrane Library. Issue 1 2009

Buckworth J, Lee R & Regan. 2007 Decomposing intrinsic and extrinsic motivation for ex-ercise. Psychology of Sport and Exercise. 8, 441–461.

Burns N & Grove S. 2011. Understanding nursing research. Building an evidence based practice. Elsevier Sounders.

Cahill K, Moher M & Lancaster T. 2008. Workplace interventions for smoking cessation (Review). The Cochrane Library 2008, 4

Cahill K, Stevens S & Lancaster T. 2013. Pharmacological interventions for smoking ces-sation: an overview and network meta-analysis (Review). The Cochrane Library. Issue 5 2013.

Chin D L, Hong O, Gillen M, Bates M & Okechukwu C. 2012. Occupational factors and smoking cessation among unionized building trades workers. Workplace Health and Safe-ty. 60 (10), 445–452.

Curry S & Wagner E. 1990. Intrinsic and extrinsic motivation for smoking cessation. Jour-nal of Consulting Psychology. 58 (3), 310–316.

Diabetes. Käypä hoito –suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Sisä-tautilääkäreiden yhdistyksen ja Diabetesliiton Lääkärineuvoston asettama työryhmä. Päivi-tetty 12.9. 2013. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi50056.

51

Duodecim 2008. Verkkokurssi. Motivoiva keskustelu. Luettu 15.7. 2013. http://www.duodecim.fi/kotisivut/sivut.koti?p_sivusto=640&p_navi=70048&p_sivu=67266

Elliot D, Goldberg L, Kuehl K.S, Moe E.L, Breger R.K.R & Pickering M.A. 2007. The PHLAME (Promoting Healthy Lifestyles. Alternative Model’ Effects) Firefighter Study: Out-comes of Two Models of behavior Change. Journal of Environ Medicine 49, 204–213.

Engeström Y. 1987. Learning by expanding. An activity-theoretical approach to develop-mental research. Gummerus Oy, Jyväskylä.

Eskola J & Suoranta J 2003. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Vastapaino, Jyväskylä.

Fagri P, Blozie E, Gustavsen S & Kotejoshyer R. 2008. The Role of Tailored consultation Following Health-Risk Apraisals in Employees’ Health Behavior. Journal of Occupational and Environmental Medicine. 12, 1348–1385.

Graneheim U.H. & Lundman B. 2004. Qualitative content analysis in nursing research: concepts, procedures and measures to achieve trustworthiness. Nurse Education Today. 24, 105–112.

Halpern M, Dirani R & Schmier MA. 2007. Impacts of a Smoking Cessation Benefit Among Employed Populations. Journal of Occupational and Environmental Medicine. 49 (1) 11–21.

Helakorpi S, Holstila A-L, Virtanen S & Uutela A. 2012. Suomalaisen aikuisväestön ter-veyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 45/2012

Heloma A, Ollila H, Danielsson P, Sandström P & Vakkuri J (toim.). 2012. Kohti savutonta Suomea. Tupakoinnin ja tupakkapolitiikan muutokset. Tampereen yliopistopaino, Tampe-re. http://www.julkari.fi/handle/10024/90868. Luettu 2.7. 2013.

Hirsjärvi S & Hurme H. 2004. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Yliopistopaino, Helsinki.

Hankonen N.2011. Psychosocial processes of health behavior change in a lifestyle inter-vention: influences of gender, socioeconomic status and personality. THL:n tutkimussarja 51/2011.

Houser J. 2008. Nursing research. Reading, using and creating evidence. Jones and Bart-lett Publishers.

Husman P & Liira J. 2010. Työpaikka terveyden edistämisen areenana. Teoksessa: K-P Martimo ym. (toim.). Työstä terveyttä. WS Bookwell, Porvoo, 196–203.

Hyvä tieteellinen käytäntö –ohje. 2012. http://www.tenk.fi/fi/htk-ohje/hyva-tieteellinen-kaytanto. Luettu 10.12. 2013.

Jackson R, Asimakopoulou K, & Scammell A. 2007. Assessment of the transtheoretical model as used by dietitians in promoting physical activity in people with type 2 diabetes. Journal of Human Nutrition and Diet. 20, 27–36.

52

Jallinoja P, Absetz P, Kuronen R, Nissinen A, Talja M, Uutela A & Patja K. 2007. The di-lemma of patient responsibility for lifestyle change: Perceptions among primary care phy-sicians and nurses. Scandinavian Journal of Primary Health Care. 25, 244–249.

Kauppinen T, Mattila-Holappa P, Perkiö-Mäkelä M, Saalo A, Toikkanen J, Tuomivaara S, Uuksulainen S, Viluksela M & Virtanen S. 2013. Työ ja terveys Suomessa 2012. Seuranta-tietoa työoloista ja työhyvinvoinnista. Helsinki. Työterveyslaitos. http://www.ttl.fi/fi/verkkokirjat/tyo_ja_terveys_suomessa/Documents/Tyo_ja_Terveys_2012.pdf. Luettu 24.5. 2013.

Keinänen-Kiukaanniemi S & Hänninen J. 2005. Elintapahoito ja omahoitoon ohjaaminen. Teoksessa E. Kumpusalo ym. (toim.) Yleislääketiede (175–186). Duodecim. Karisto, Hä-meenlinna.

Koponen, P. (2002). Asiakas ja terveyspalvelut. Teoksessa A-M.Pietilä ym. (toim.), Ter-veyden edistäminen. Uudistuvat työmenetelmät. (s.78–130). WSOY, Helsinki.

Kylmä J & Juvakka T. 2007. Laadullinen terveystutkimus. Edita, Helsinki.

Kyngäs H, Kääriäinen M, Poskiparta M, Johansson, Hirvinen, Renfors. 2007. Ohjaaminen hoitotyössä. WSOY, Helsinki.

Käypä hoito –suositus 2012. Tupakkariippuvuus ja tupakasta vieroitus. Suomalaisen lää-käriseura Duodecimin ja Suomen yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Päivi-tetty 19.1. 2012. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/.../hoi40020

Kääriäinen M & Kyngäs H. 2005. Käsiteanalyysi ohjaus -käsitteestä hoitotieteessä. Hoito-tiede. 17 (5), 250–258.

Lai D, Cahill K, Qin Y, Tang J-L. 2010. Motivational interviewing for smoking cessation. Cochrane Database of Systematic Reviews 2010.

Levensky ER, Forcehimes A, O´Donohue W, Beitz K. 2007. Motivational interviewing: an evidence-based approach to counseling helps patients follow treatment recommendations. American Journal of Nursing. 107, 50–58.

Leeks K, Hopkins D, Soler R, Aten A, Chattopadhyay S. 2010. Worksite-Based Incentives and Competitions to Reduce Tobacco Use. American Journal of Preventive Medicine 38 (2S) S263–S274.

Malucky A. 2010. Brief evidence-based interventions for nurse practitioners to aid patients on smoking cessation. The Journal for Nurse Practitioners. 6(2) 126–131.

Manninen P & Räsänen K. 2005. Ehkäisevä työterveyshuolto. Teoksessa E. Kumpusalo ym (toim.) Yleislääketiede (337–347). Duodecim. Karisto, Hämeenlinna.

Miettola J. 2011. Terveyttä etsimässä: Salutogeneesin mahdollisuudet metabolisessa oi-

reyhtymässä. Itä-Suomen yliopiston julkaisuja 50.

Miller M. 2003. Effectiveness of smoking cessation interventions: review of evidence and

implications for best practice in Australian health care settings. Australian and New Zea-

land journal of public health. 27 (3) 300–309

53

Munhall P. 2007. Nursing research. A qualitative perspective. Jones and Bartlett Publish-

ers.

Mustajoki P. & Leino U. 2002. Laihdu pysyvästi. Hallitse painoasi. Gummerus, Jyväskylä.

Mäkisalo-Ropponen M. 2011. Vuorovaikutustaidot sosiaali- ja terveysalalla. Karisto, Hä-meenlinna.

Mäntymaa J. 2010. Tupakkavieroitus käytäntöön – hoitopolkuehdotus terveydenhuoltoon. Suomen Lääkärilehti 65 (4) 297–301.

Nykänen I. 2008. Sepelvaltimotaudin prevention kehitys Suomessa vuosina 1996-2005. Kuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketiede 431. Kuopion yliopisto.

Ollila H, Patja K, Broms U, Korhonen T, Haukkala A & Kaprio J. 2012. Tupakoinnin lopet-taminen Suomessa 1997–2007. Suomen Lääkärilehti. 67 (48) 3569–3576.

Osborn C.Y. & Egede L.E. 2010. Validation of an Information-Motivation-Behavioral Skills Model of Diabetes Self-Care. Patient Education and Counselling 79 (1) 49–54.

Ott C, Plach S, Hewitt J, Cashin S, Kelber S Cisler R & Weis J. 2005. Smoking-Related health Behaviors of employees and readiness to quit. American Association of Occupa-tional Health Nurses. 53 (6) 249–256.

Palmgren H, Jalonen P, Kaleva S, Leino T & Romppanen V. 2008. Tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus (TANO) työterveyshuollon työssä - tapaustutkimus TANO-toiminnasta nuorten työterveyden edistämiseksi. Työ ja ihminen Tutkimusraportti 33. Työterveyslaitos.

Palmgren, H, Jalonen P, Kaleva S & Tuomi K. 2012. Vaikuttava TANO-toiminta. Vertailu-tutkimus työterveyshuollon tietojen antamisesta, neuvonnasta ja ohjauksesta (TANO) asiakasyrityksissä. Edita Prima Oy, Helsinki.

Patja K, Iivonen K & Aatela E. 2005. Pystyt kyllä. Eroon tupakasta. Duodecim. Gummerus, Jyväskylä.

Pelto-Huikko A, Karjalainen K & Koskinen-Ollonqvist P. 2006. Terveyden edistämisen toi-mintamallit. Terveyden edistämisen hankkeissa kehitettyjen toimintamallien arviointi ja ke-hittäminen. Terveyden edistämisen keskus. Trio offset, Helsinki.

Pietilä A-M, Eirola R, & Vehviläinen-Julkunen K. 2002. Työmenetelmiä terveyttä edistä-vässä asiakastyössä. Teoksessa Pietilä A-M ym. (toim.). Terveyden edistäminen – Uudis-tuvat työmenetelmät. WSOY, Helsinki. 148–171.

Pirinen L. 2007. Työterveyshoitaja terveysneuvonta ja sen kehittyminen – esimerkkinä painonhallinta. Turun yliopiston julkaisuja. Sarja C. Scripta Lingua Fennica Edita 264. Pai-nosalama Oy, Turku.

Poskiparta M. 2002. Neuvonnan keinoin kohti terveyskäyttäytymisen muutosta. Teoksessa S.Torkkola (toim.), Terveysviestintä. (24–35). Tammi, Vammala.

Prochaska JO, Butterworth S, Redding C, Burden V, Perrin N, Leo M, Flaherty-Robb M, Prochaska JM. 2007. Initial efficacy of MI, TTM tailoring and HRI´s with multiple behaviors for employee health promotion. Preventive Medicine. 46, 226–231.

54

Rautio M. 2004. Muuttuva työelämä haastaa työterveyshuollon kehittämään menetelmiään ja osaamistaan. Työterveyshuollon menetelmien kehittäminen moniammatillisena oppi-misprosessina. Oulun yliopisto, Hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos. Diakonia-ammattikorkeakoulu. A Tutkimuksia 9. Multiprint Oy, Helsinki.

Reijula K, Ervasti O, Riikkala P, Nykänen M, Pavela M & Teirilä J. 2011. Kokemuksista mallia tupakasta vieroitukseen työterveyshuollossa. Suomen Lääkärilehti 16–17/2011.

Ryckman K, Bercaw D, Ellis M & Wolf D. 2006. What predicts a succesful smoking cessa-tion attempt? The Journal of Family Practice. 55 (9) 816–819.

Sandström P, Leppänen A & Simonen O. (toim.) 2009. Tupakasta vieroituksen organisointi ja käytännöt. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009:15. http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/-/_julkaisu/1483882

Scholz U, Nagy G, Göhner W, Luszczynska A & Kliege M. 2009. Changes in self-regulatory cognitions as predictors of changes in smoking and nutrition behavior. Psykolo-gy and Health. 5 (24) 545–561.

Smeets T, Brug J & de Vries H. 2008. Effects of tailoring health messages on physical ac-tivity. Health Education Research. 23 (3) 402–413.

Soria R, Legido A & Escolano C, Yeste A L & Montoya J. 2006. A randomized controlled trial of motivational interviewing for smoking cessation. British Journal of General Practice. 56, 768–774.

Sosiaali- ja terveyskertomus 2010. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2010:1. Ylio-pistopaino, Helsinki.

Stead LF, Bergson G, Lancaster T. 2008. Physician advice for smoking cessation. (Re-view). The Cochrane Library 2008 issue 2.

Stead LF & Lancaster T. 2009. Group behaviour therapy programmes for smoking cessa-tion (Review). The Cochrane Library 2009 issue 2.

Stead LF & Lancaster T. 2012. Combined pharmacotherapy and behavioural interventions for smoking cessation. (Review). The Cochrane Library. Issue 12, 2012.

Stead LF, Perera R, Bullen C, Mant D, Hartmann-Boyce J, Cahill K & Lancaster T. 2012. Nicotine replacement therapy for smoking cessation. (Review). The Cochrane Library. Is-sue 11, 2012.

STM 2011. Tupakkasopimus tutuksi. Tupakoinnin torjuntaa koskeva puitesopimus. (WHO FCTC) Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2011:3. http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=2765155&name=DLFE-14651.pdf Luettu 2.7. 2013. Task Force on Community Preventive cervices. 2010. Recommendations for Worksite-based interventions to improve worker´s health. American Journal of Preventive Medicine. 38 (2s) s232–236. THL 2012. Tupakkatilasto 2011. http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tilastot/aiheittain/paihteet/tupakka

55

Toft U, Kristofersson L, Aadahl M, Huth Smith L, Pisinger C. & Jorgensen T. 2006. Diet and exercise intervention in a general population – mediators of participation and adher-ence. The Inter99 study. European Journal of Public Health. 5, 455–463. Tuomilehto ym. 2001. Prevention of type 2 diabetes mellitus by change. New England Journal of Medicine. 344, 1343–1351.

Tuomi J & Sarajärvi S. 2013. Laadullinen tutkimus ja sisällön analyysi. Hansaprint Oy, Vantaa.

Tupakkariippuvuus ja tupakasta vieroitus. Käypä hoito –suositus. Suomalaisen Lääkäri-seuran Duodecimin ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Päivitet-ty 19.1. 2012. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/.../hoi40020.

Turku R. 2007. Muutosta tukemassa. Valmentava elämäntapaohjaus. Otavan kirjapaino Oy, Keuruu.

Walseth L.T, Abildsnes E & Schei E. 2011. Patients’ experiences with lifestyle counseling in general practice: A qualitative study. Scandinavian Journal of Primary Health Care. 29, 99–10.

Vartiainen E. 2005. Tupakointi. Duodecim. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=suo00018&p. Luettu 4.9. 2013.

Williams G, Mc Gregor H, Sharp D, Leverque C, Kouides R, Ruan R & Deci E. 2006. Test-ing a Self-Determination theory intervention for motivating tobacco cessation: supporting autonomy and competence in a clinical trial. Health Psychology. 1 (25) 91–101.

LIITE 1

Tupakasta vieroitusta ja elämäntapaohjausta koskevia tieteellisiä artikkeleja.

Tekijä (t), läh-

de ja maa

Tutkimuksen tarkoitus Aineisto /

otos

Menetelmä Päätulokset

Absetz P &

Hankonen N

2011.Elämänta

pamuutoksen

tukeminen ter-

veydenhuollos-

sa: vaikuttavuus

ja keinot. Duo-

decim. 127;

2265–72

Millaisia vaikutuksia

elämäntapainterventi-

oissa voidaan saavuttaa.

Millä keinoilla muutoksia

saa aikaan.

Syste-

moidut

katsauk-

set sisäl-

täen me-

ta-

analyyse-

jä

Katsaus. Ohjauksella voidaan hieman vai-

kuttaa elämäntapojen muutok-

seen. Motivoiva haastattelu on

tehokas menetelmä elämäntapa-

ohjauksessa.

Alahuhta M.

2010. Elintapa-

muutosvaihe

sekä painonhal-

linnan onnistu-

misen edelly-

tykset ja riskite-

kijät tyypin 2

diabeteksen

riskihenkilöillä.

Tutkiva Hoitotyö

8 (2) 4–13.

Suomi

Kuvata ryhmänohjauk-

seen osallistuneiden

henkilöiden arvioita elin-

tapamuutosvaiheestaan

sekä kuvata painonhal-

linnan onnistumisen

edellytyksiä ja riskiteki-

jöitä

29 henki-

löä, jotka

olivat

osallistu-

neet kuu-

den kuu-

kauden

ryhmäoh-

jaukseen

Kysely ja

videoitu ryh-

mäkeskuste-

lu.

Noin puolet olivat ylläpitovaihees-

sa omassa elintapamuutokses-

saan 1,5 vuoden kuluttua ryhmä-

ohjauksesta.

Onnistumisen edellytyksiä olivat

oman tilanteen ja toiminnan tie-

dostaminen, omaseuranta, tavoit-

teet, sosiaalinen tuki.

Riskitekijöitä onnistumiselle olivat

sitoutumattomuus, tuen puute ja

itsekurin puute.

Albertsen ym.

2004.

Work environ-

ment and smok-

ing cessation

over a five-year

period. Scandi-

navian Journal

of Public Health

(32) 165–171.

Tanska.

Mitkä tekijät työssä voi-

vat vaikuttaa tupakoinnin

lopettamiseen.

Kohortti-

tutkimus

tanskalai-

sille työ-

ikäisille

tupakoivil-

le vuosina

1990 ja

1995.

n=3570

Kysely. Melu ja fyysinen rasitus työssä

vähensivät mahdollisuutta tupa-

koinnin lopettamiseen ja vastuu ja

korkeammat henkiset vaatimuk-

set työssä lisäsivät mahdollisuut-

ta lopettaa tupakointi.

Brunner, E. ym.

2009. Dietary

advice for re-

ducing cardio-

vascular risk

(Review). The

Cochrane Li-

brary. Issue 1

Arvioida ravinto-

ohjauksen vaikutusta

pysyviin ruokavaliomuu-

toksiin sydän- ja veren-

kierto elimistön sairauk-

sien ehkäisemiseksi

terveillä aikuisilla.

38 tutki-

musta,

joissa oli

46 inter-

ventiota.

Systemaat-

tinen

katsaus.

Eniten vaikutuksia interventiolla

oli niille jotka tiesivät riskistä syö-

pään tai sydänsairauteen ja koh-

talaista muutoksia saivat aikaan

ne joilla oli riski verenpainetautiin

tai korkeaan ldl-kolesteroliin.

Ei ole tarpeeksi pitkäaikaisia tut-

2009 kimustuloksia osoitettaessa oh-

jauksen vaikutusta halvauksen,

sydänkohtauksen tai sydänsai-

rauksien vähenemiseen.

Cahill K. ym.

2008. Work-

place interven-

tions for smok-

ing cessation

(Review)

Tunnistaa työpaikoilla

toteutettuja tupakasta

vieroitusinterventioita ja

arvioida niiden vaikutta-

vuutta.

37 tutki-

musta.

Katsaus. Vieroitusryhmät, yksilöllinen oh-

jaus ja nikotiinikorvaushoito lisä-

sivät onnistumista lopettaa tupa-

kointi.

Cahill K ym.

2013. Pharma-

cological inter-

ventions for

smoking cessa-

tion: an over-

view and net-

work meta-

analysis. (Re-

view) The

Cochrane Li-

brary 2013, 5.

Tutkia tupakasta vieroi-

tukseen käytettäviä

lääkkeitä verrattuna

plaseboon.

267 tut-

kimusta.

Katsaus. Nikotiinikorvaushoito ja vieroitus-

lääkkeet parantavat mahdolli-

suuksia lopettaa tupakointi.

Chin D L. ym.

2012. Occupa-

tional factors

and smoking

cessation

among union-

ized building

trades workers.

Workplace

health and safe-

ty. 60 (10),

445–452. USA.

Tunnistaa työperäisiä ja

yksilöllisiä tekijöitä, jotka

voivat vaikuttaa tupa-

koinnin lopettamiseen.

Interven-

tioryhmä

n=1044 ja

kontrolli-

ryhmä n=

897

Kysely. Huoli työperäisestä altistumisesta

ennusti tupakoinnin lopettamista.

Vähemmän kuin 20 savuketta

päivässä polttavat lopettivat to-

dennäköisemmin tupakoinnin

kuin enemmän polttavat.

Halpern M.

2007. Impact of

a smoking ces-

sation benefit

among em-

ployed popula-

tions. Journal of

Occupational

and Environ-

mental Medi-

cine. 49 (1) 11–

21. USA.

Tuoda esiin työpaikan

tupakasta vieroituksen

terveydellisiä ja taloudel-

lisia vaikutuksia. Muoka-

ta ja päivittää aikaisem-

min kehitetty malli ter-

veys- ja talousvaikutus-

ten arviointiin.

Tutkimus-

tieto so-

vellettuna

10000

amerikka-

laisen

työnteki-

jän eri

tekijöihin

Tupakoinnin vieroituksella saa-

daan terveydenhoitoon ja työpai-

kan kuluihin liittyviä säästöjä.

Hankonen N.

2011. Psycho-

social Process

of Health Be-

haviour Change

in a Lifestyle

Intervention.

Terveyden ja

hyvinvoinnin

laitos. 52/2011.

Suomi.

Ennustiko pystyvyysko-

kemus elintapamuutosta

liikunnan ja ruokavalion

suhteen. Liittyikö muutos

sukupuoleen tai ihmis-

ryhmään. Persoonalli-

suuspiirteiden rooli laih-

tumisessa.

385 ryh-

mäinter-

ventioon

osallistu-

jaa.

Mittaukset

sekä psyko-

sosiaalisten

ja persoonal-

lisuuspiirtei-

den sekä

ruoka- ja

liikuntatottu-

musten kar-

toitus.

Pystyvyys ennusti elintapamuu-

tosta. Suunnittelu lisää muutok-

sen onnistumista. Naiset tekivät

enemmän suunnitelmia kuin mie-

het. Toimintasuuntautuneisuus on

naisilla yhteydessä laihtumiseen

ja ihmissuhdesuuntautuneet nai-

set hyötyvät lähipiirin tuesta.

Jallinoja P. ym.

2007. The di-

lemma of pa-

tient responsi-

bility for lifestyle

change: Per-

ceptions among

primary care

physicians and

nurses. Scandi-

navian Journal

of Primary

Health Care.

25, 244–249.

Suomi.

Miten lääkärit ja hoitajat

mieltävät ammattilaisen

ja potilaan roolin elä-

mäntapoihin yhteydessä

olevien sairauksien hoi-

dossa.

220 Kysely lääkä-

reille ja hoita-

jille.

Hoito lähtee potilaasta käsin,

mutta potilaitten haluttomuus

elintapamuutokseen on este hoi-

dolle.

Potilaiden puutteellinen tieto ei

ole este muutokselle/hoidolle.

Tiedonanto, neuvonta ja moti-

vointi lääkäreiden ja hoitajien

tärkeä tehtävä. Useilla puutteelli-

set taidot ohjauksessa.

Lai D. ym.

2010.

Motivational

interviewing for

smoking

cessation.

Cochrane

Database of

Systematic

Review.

Määritellä motivoivan

haastattelun tehokkuutta

tupakoinnin lopettami-

sen edistämisessä.

Verrattiin lyhyen ohjeis-

tuksen ja normaalin

tupakanvieroitushoidon

eroja motivoivan haas-

tattelun menetelmällä

annettuun ohjaukseen.

Syste-

maattinen

katsaus,

joka si-

sälsi 14

tutkimus-

ta

Systemaatti-

nen katsaus.

Motivoivan haastattelun ohjaus oli

kohtuullisen mutta ei merkittävän

tehokasta verrattuna lyhyeen ja

normaaliin hoitoon

Leeks K ym.

2010. Worksite-

based

incentives and

competitions to

reduce tobacco

use. A

systematic

review.

American

Journal of

preventive

Medicine.

Arvioida näyttöä työpai-

kalla järjestettävien kil-

pailujen ja palkintojen

tehokkuudesta tupa-

koinnin vähentämisessä.

Systemaatti-

nen katsaus.

Palkinnot ja kilpailut ovat tehok-

kaita yhdistettynä muihin inter-

ventioihin. Kilpailut yksin eivät ole

tehokkaita.

38(2s)s263–

274.

Miller M &

Wood L. 2002.

Effectiveness of

smoking cessa-

tion interven-

tions: review of

evidence and

implications for

best practice in

Australian

health care

settings.

Tarkastella eri tupakasta

vieroitus interventioiden

tehokkuutta.

Kirjallisuus-

katsaus.

Mitä enemmän ja pidemmän

aikaa ohjaukseen käytetään sitä

tehokkaampaa ohjaus on. Lyhyt-

kin ohjaukseen käytetty aika saa

tuloksia tupakasta vieroituksessa.

Nykänen I.

2008. Sepelval-

timotaudin pre-

vention kehitys

Suomessa

1996-2005.

Kuopion yliopis-

ton julkaisuja

D.Lääketiede

431. Suomi.

Rakentaa terveyskes-

kuspotilaita kuvaavat

käyttäytymistyypit Sydän

2005 – tutkimuksen

mukaan.

Luoda testi, jonka avulla

terveyskeskuslääkäri

ja/tai hoitaja pystyy tun-

nistamaan terveyskes-

kuksessa asioivan poti-

laan omaa terveydenti-

laansa koskevan hallin-

takäsityksen.

Sydän

2005

tutkimus

1234

potilasta

Veren-

painepoti-

laan hoito

terveys-

keskuk-

sessa

tutkimus

1982

potilasta

Kysely. Löydettiin kuusi käyttäytymis-

tyyppiä, jotka voivat auttaa ter-

veydenhuollon ammattilaista

tunnistamaan eri tavoin asennoi-

tuneet potilaat ja auttaa kohden-

tamaan oikeanlaista ohjausta

oikeanlaiselle ryhmälle.

Ollila H. 2012.

Tupakoinnin

lopettaminen

Suomessa

1997–2007

Tarkastella lääkärin tai

terveydenhoitajan vas-

taanotolla käyneiden

saada kehotusta tupa-

koinnin lopettamiseen.

FINRISKI

- tutki-

muksen

tiedot

vuosilta

1997 ja

2007.

Tilastollinen

analyysi

aineistosta.

Valtaosa tupakoijista ei saa lopet-

tamiskehotusta. Halukkuus, yri-

tykset lopettaa tupakointi ja usko

onnistumiseen vaihtelevat ikä- ja

koulutusryhmien välillä.

Osborn C.

2010. Validation

of an Infor-

mation-

Motivation-

Behavioural

Skills Model of

Diabetes Self

Care. Patient

Education and

Counselling.

79(1) 49–54.

USA.

Tieto-motivaatio- käyt-

täytyminen – taitomallin

käyttäminen diabetek-

sen omahoidossa.

136 hen-

kilöä.

Kyselyt. Tyypin 2 diabeteksen itsehoitoa

tukeva käyttäytyminen liittyi hy-

vään motivaatioon, sosiaaliseen

tukeen sekä riittävään tietoon

sairaudesta. Vaikuttaakseen käyt-

täytymiseen ohjaukseen tulee

liittää enemmän henkilökohtaisen

ja sosiaaliseen motivaation liitty-

viä elementtejä.

Ott C ym. 2005.

Smoking related

health behav-

iours of em-

ployees and

readiness to

quit. USA.

Kuvata kahden eri työ-

paikan tupakoijien piirtei-

tä ja heidän halukkuut-

taan osallistua tupakoin-

nin lopettamisen ohjel-

maan.

n= 110 Kysely. Yli kolmasosa oli kiinnostunut

osallistumaan tupakoinnin lopet-

tamiseen liittyvään ohjelmaan.

Tupakoijat kokivat syyllisyyttä

tupakoinnista ja tiedostivat on-

gelman.

Pirinen L. 2007.

Työterveyshoi-

tajan terveys-

neuvonta ja sen

kehittyminen.

Esimerkkinä

painonhallinta.

Suomi.

Tarkoituksena kuvata

työterveyshoitajan to-

teuttamaa terveysneu-

vontaa ja sen kehittymis-

tä painonhallinnan

ohjauksessa.

20 työter-

veyshoi-

tajaa

Toimintatut-

kimus

Tuotettiin uutta tietoa terveysneu-

vonnasta ja kehitettiin sitä.

Prochaska J.

2008. Initial

efficacy of MI,

TTM tailoring

and HRI´s with

multiple behav-

iors for employ-

ee health pro-

motion. Preven-

tive Medicine.

46 (3); 226–

231. USA.

Tarkoituksena oli verrata

motivoivan haastattelun,

muutosvaihemalliin rää-

tälöidyn keskustelun ja

pelkän terveysriskien

arvioinnin eroja interven-

tioina elintapaohjauk-

sessa (aktiivisuus ylipai-

no, stressi ja tupakointi

Terveys-

riskien

arviointi-

ryhmässä

464, mo-

tivoivan

haastatte-

lun ryh-

mässä

433 ja

muutos-

vaihemal-

liryhmäs-

sä 503

henkilöä.

Terveysris-

kien arviointi

kaikille, inter-

ventiot kol-

messa eri

ryhmässä ja

arvioinnit

intervention

jälkeen

Motivoivan haastattelun ryhmään

ja muutosvaihemallin ryhmään

kuuluvilla oli intervention jälkeen

vähemmän riskikäyttäytymistä.

Näihin ryhmiin kuluneet jatkoivat

enemmän toteutusta liikuntaan ja

stressin hallintaan liittyvissä muu-

toksissa kuin vertailuryhmä.

Motivoivan haastattelun ryhmään

kuuluneet ja muutosvaihemalli-

ryhmän kuuluneet eivät eronneet

toisistaan.

Rautio M. 2004.

Muuttuva työ-

elämä haastaa

työterveyshuol-

lon kehittämään

menetelmiään

ja osaamistaan.

Suomi.

Kohtaavatko työyhteisö-

jen sekä työntekijöiden

tarpeet ja työterveys-

huollon tarjoamat palve-

lut.

Kartoitus

43 työter-

veysyk-

sikköä,

interven-

tio 12

työter-

veysyk-

sikköä

Toimintatut-

kimus.

Toimintaa toteutettiin pääasiassa

fyysisen puolen osa-alueilla tar-

peiden ollessa psykososiaalisilla

alueilla. Ohjaus- ja vaikuttamis-

menetelmät olivat objektivoivia

eivätkä aktivoivia tai voimavaroja

tukevia.

Ryckman K ym.

2006. What

predicts a suc-

cessful smoking

cessation at-

tempt? The

Journal of Fami-

ly Practice. 55

Tarkoituksena etsiä

käyttäytymiseen ja so-

siodemograafisiin teki-

jöihin liittyviä tupakoinnin

lopettamista edistäviä

tekijöitä.

Kirjallisuus-

katsaus.

Mitä enemmän ohjauskäyntejä ja

mitä pidempi niiden kesto oli, sitä

parempi onnistuminen tupakoin-

nin lopettamisessa.

Pidättäytyminen tupakkatuotteista

kahden viikon ajan lopettamisesta

ennusti pitkää onnistumista tupa-

(9) 816–819. koinnin lopettamisessa.

Scholz U ym.

2009. Changes

in self-

regulatory cog-

nitions as pre-

dictors of

changes in

smoking and

nutrition behav-

iour. Psycholo-

gy and health. 5

(24), 545–561.

Sveitsi.

Motivaatioon ja haluk-

kuuteen liittyvien muu-

tosten vaikutus käyttäy-

tymisen muutoksessa

1. Voiko motivaatiossa

ja halukkuudessa tapah-

tuneet muutokset en-

nustaa muutosta aiko-

misessa?

2. Testata uutta lähes-

tymistapaa kahden elin-

tavan (ravinto ja tupak-

ka) suhteen.

1. N= 469

2. N= 441

Kysely. Muutos käyttäytymisessä liittyi

muutokseen toiminnan suunnitte-

lussa ja sen seuraamisessa.

Pystyvyyden lisääntyminen lisäsi

muutosta.

Soria R ym.

2006. A ran-

domized con-

trolled trial of

motivational

interviewing for

smoking cessa-

tion. British

Journal of gen-

eral Practice.

Espanja

Osoittaa motivoivan

haastattelun menetel-

män tehokkuutta verrat-

tuna tupakoimattomuutta

sisältävän tiedon annon

keinoon.

200 hen-

kilöä.

Tupakoi-

matto-

muutta

sisältävä

tieto n=

86 ja

motivoi-

van haas-

tattelun

ryhmä

n=114

Satunnaistet-

tu kontrolloitu

tutkimus.

Motivoiva haastattelu on tehok-

kaampi kuin lyhyt ohjaus tupa-

koinnin lopettamisen tuessa.

Stead LF &

Lancaster T.

2009. Group

behaviour ther-

apy pro-

grammes for

smoking cessa-

tion (Review).

The Cochrane

Library 2009, 2.

Osoittaa ryhmävieroituk-

sen vaikutuksia verrat-

tuna itsehoitomateriaalin

jakamiseen tai ei lain-

kaan hoitoa saaneisiin.

Verrata ryhmä ja yksilö-

hoitoa tupakasta vieroi-

tuksessa.

Syste-

maattinen

katsaus.

53 tutkimus-

ta.

Ryhmäinterventio on tehokkaam-

pi kuin pelkkä itsehoitomateriaa-

liin tukeutuva vieroitus. Ei löytynyt

näyttöä, että ryhmäinterventio

olisi vaikuttavampi tai kustannus-

tehokkaampi kuin yksilöohjaus.

Stead LF &

Lancaster T.

2012. Com-

bined pharma-

cotherapy and

behavioural

interventions for

smoking cessa-

tion. The

Cochrane Li-

Arvioida käyttäytymisen

tuen ja lääkityksen te-

hokkuutta tupakasta

vieroituksessa verrattu-

na kevyempään inter-

ventioon tai normaaliin

hoitoon.

41 tutki-

musta

Review Interventiot joissa on yhdistettynä

lääkehoito ja käyttäytymisen tuki

ovat tehokkaita tupakasta vieroi-

tuksessa verrattuna normaaliin

hoitoon.

brary 2012, 12.

Stead LF ym.

2012. Nicotine

replacement

therapy for

smoking cessa-

tion (Review)

The Cochrane

Library 2012,

11.

Määritellä nikotiinikor-

vaushoidon vaikutus

plaseboon verrattuna

tupakasta vieroituksen

apuna. Määritellä onko

eri nikotiinikorvausval-

misteilla eroja.

117 tut-

kimusta

Review Kaikki nikotiinikorvausvalmisteet

lisäävät onnistumista lopettaa

tupakointi.

Task Force on

Community

Preventive cer-

vices. 2010.

Recommenda-

tions for

Worksite-based

interventions to

improve work-

er´s health.

American jour-

nal of preven-

tive medicine.

38 (2s) s232–

236.

Suositukset tupakasta

vieroituksen toteutuk-

sesta perustuen vaikut-

tavuuden arvioon.

Viiden intervention vai-

kuttavuuden arviointi.

Suositeltavia tupakasta vieroituk-

seen ovat työpaikalla toteutetut

kilpailut tai palkinnot yhdistettynä

muuhun interventioon sekä savut-

tomuutta edistävä politiikka työ-

paikalla.

Walseth LT ym.

(2011). Pa-

tients’ experi-

ences with life-

style counseling

in general prac-

tice: A qualita-

tive study.

Scandinavian

Journal of Pri-

mary Health

Care. 29; 99–

103. Norja.

Selventää Haberman

kommunikaatioteorian

käytön mahdollisuutta

elintapaohjauksessa.

Selvittää aiheita, jotka

potilaat kokivat tärkeiksi

ohjauksessa.

12 henki-

löä

Nauhoitetut

vastaanottoti-

lanteet.

Haastattelut

Hoitohenkilökunnan tulee panos-

taa hyvään luottamukselliseen

suhteeseen joka on pohjana pit-

källä aikavälillä tapahtuville elin-

tapamuutoksille. Haberman

kommunikaatioteorian käyttö

keskustelussa on tuloksellista.

Potilaat pitävät tärkeänä heidän

elämäntilanteeseensa ja jokapäi-

väiseen elämään paneutumista,

ymmärtämystä heidän käyttäyty-

miselle sekä toivoivat hoivaa ja

neuvoja heidän arvoihinsa identi-

teettiin perustuen.

Williams G. ym

2006. Testing a

self-

determination

theory interven-

tion for motivat-

ing tobacco

cessation: sup-

Teoria Itsemääräämi-

sestä ja terveyskäyttäy-

tymisen muutoksen pro-

sessi tupakasta vieroi-

tuksessa.

Kysely. Autonomian tukeminen ja auto-

nomia lisäsi tupakoinnin lopetta-

mista.

porting autono-

my and compe-

tence in clinical

trial. Health

Psychology.

1(25) 91–101.

USA.

LIITE 2

HAASTATTELUN TEEMAT, KYSYMYKSET JA APUKYSYMYKSET

Haastattelun teemat ovat:

1. Tupakasta vieroituksen kuvaaminen

2. Tupakasta vieroituksen toimintamallin toteutuminen

3. Tupakasta vieroitukseen toteuttamiseen liittyvät kehitysehdotukset

Haastattelukysymykset:

1. Millainen käsitys sinulla on työsi perusteella työikäisten tupakoinnista ja halukkuu-

desta lopettaa tupakointi?

2. Missä tilanteissa keskustelet/ohjaat tupakasta vieroituksessa?

terveystarkastus ja /tai sairauskäynti, muu

3. Kerrotko mahdollisimman tarkasti kuinka ohjaat ja keskustelet asiakkaan kanssa

tupakoinnista ja sen lopettamisesta?

mistä puhutaan, käytetyn ajan pituus, oheismateriaalin käyttö

4. Miten seurantakäynti / käynnit toteutuu?

Ohjaatko itse seuranta/jatkokäynneille? Miten? seuranta-aika, tiheys, puhelin, s-

posti, vastaanottokäynti, kokemukset

5. Onko ohjauksessasi taustalla jokin malli, lähestymistapa tai ohjeistus?

esim. taustana jokin koulutus tai oppikirja?

6. Millaiseksi itse koet tupakasta kysymisen, vieroituksen esille ottamisen ja sen oh-

jauksen?

7. Miten koet motivoinnin?

8. Mitä estäviä tekijöitä mielestäsi on tupakasta vieroituksessa työterveyshuollossa?

tilanteeseen, työhösi tai asiakkaaseen liittyen, koulutus, moniammatillisuus

Mitä edistäviä tekijöitä näet asiassa?

9. Kerrotko mahdollisimman tarkasti kuinka yksikössäsi toteutetaan tupakasta vieroi-

tusta? toimintamalli, yhteisesti sovittu toimintatapa, käyttö, seurantakäynnit – kon-

taktit, moniammatillinen yhteistyö, seuranta, kuinka jatkokäynnit toteutuvat, Tu-

ki/jatkokäynnit eri ammattihenkilöiltä toiselle (lääkäri/hoitaja, fysioterapeutti)

10. Miten mielestäsi yksikkönne tupakasta vieroituksen toimintamalli toteutuu?

11. Tupakasta vieroitukseen toteuttamiseen liittyvät kehitysehdotukset

Mitä kehityskohteita näet ohjaukseen liittyen työssäsi /toimintamallin toteutumiseen

liittyen? Mikä olisi paras tapa toteuttaa tupakasta vieroitusta?

Taustatiedot

Ikä

Työskentelyaika työterveyshuollossa

Työpaikan / yksikön tupakasta vieroituksen toimintamallista saatu koulutus

Tupakasta vieroituksesta saatu koulutus

Käypä hoito suosituksen tunteminen