K EH Y

2014

32

Kehitysyhteistyöllä pyritään vähen-

tämään köyhyyttä ja luomaan tasa-arvoi-suutta. Tärkeää on ni-menomaan yhteistyö, jonka avulla jopa Suomi on huomattavasti koko-aan merkittävämpi apu.

Suomen kehityspo-litiikka on vahvasti ih-misoikeusperustaista ja sen ytimenä on ajatus maailman jokaisen ihmi-sen oikeudesta hyvään elämään: elinkelpoiseen ympäristöön, turvalli-suuteen, koulutukseen, terveyteen, toimeentu-loon sekä vaikutusmah-dollisuuksiin. Köyhyys ei ole pelkkää tulojen tai resurssien vähäisyyttä, vaan yleensä seurausta siitä, että ihmisoikeudet eivät ole toteutuneet.

Suomen valtion pää-asialliset kumppanimaat ovat Etiopia, Kenia, Mo-sambik, Nepal, Sambia, Tansania ja Vietnam. Kehitysyhteistyön yh-tenä tavoitteena on kaikkien kehitysmaiden apuriippuvuuden vä-hentäminen. Auttami-nen tarkoittaa siis kump-panimaan taloudellisen ja muun aktiivisuuden tukemista – tarkoitukse-na ei ole korvata kump-panin omia, puuttuvia tuloja. Huomio kohdiste-taan syvemmälle, kuten

väestön hyvinvointiin ja koulutukseen.

Käytännössä kehi-tysyhteistyön muotoja ovat esimerkiksi yksittäi-set hankkeet, köyhien maiden valtionbudjet-tien rahoitus, konfliktien ehkäisy sekä yhteistyö kehitysmaiden järjestö-jen, korkeakoulujen ja insituutioiden kanssa. Demokratian voimis-tumista kehitysmaissa pidetääntärkeänä, ja hallituksemme onkin li-sännyt tukea toimijoille, jotka vahvistavat demo-kratiaa.

YK valmistelee par-haillaan vuoden 2015 jälkeisiä kehitystavoit-teita, joiden pyrkimyk-senä on äärimmäisen köyhyyden poistaminen maailmasta ja kestävän kehityksen varmista-minen vuoteen 2030 mennessä.

Lisäksi Suomi on si-toutunut Eurooppa-neuvoston tekemään päätökseen, jossa jäsenmaiden tulee saavuttaa kehitysra-

hoituksessa 0,7 pro-sentin osuus brutto-kansantulosta vuoteen 2015 mennessä. Viime vuonna rahoituksem-me oli noin 0,56 pro-senttia. Ruotsi, Norja, Tanska ja Luxemburg ovat saavuttaneet 0,7 prosentin tavoitteen ja pystyneet pysymään siinä toistuvasti. 0,7 prosentin tavoite nä-kyy eräällä tavoin myös opiskelijan elämässä. Turun yliopiston yliop-pilaskunta ohjaa 0,7 prosenttia toimintatalo-utensa budjetista kehi-tysyhteistyöhön. TYYn 0,7 % -hankkeen jatku-vana kohteena on Zim-babwen Aids-orvot ry, jonka lisäksi hankkeella on määräajoin vaihtuvia

kohteita. Kehitysyhteis-työ on siis myös sinua lähellä – osa jokaisen Turun yliopiston yliop-

pilaskunnan jäsenen lukukausimaksusta käy-tetään kehitysapuun.

kysyi toimittaja minul-ta ennen viime vuoden kehitysyhteistyöviikkoa. Vastasin, että uskon, tie-tenkin. Mitä muutakaan voi? Kysymys on kuiten-kin pyörinyt viime aikoina mielessäni, kun uuden kehy-viikon suunnittelu on täysillä käynnissä.

Kulunut vuosi on ollut maailmalla synkkä. Ebola, Lähi-Idän kärjisty-nyt kriisi, Syyrian pako-

laisleirit ja monet muut surulliset tapahtumat ovat olleet otsikoissa tiu-haan. Lisäksi on sotia ja hätätiloja, joista meillä ei edes uutisoida. Euroopan sisälläkin on mennyt vai-keammaksi. Lentokoneita katoilee, ilmastonmuutos kiihtyy ja yhä uudet eläin-lajit kuolevat sukupuut-toon. Välillä on vaikea us-koa muutokseen.

Vuoden 2014 kehy-vii-kon teema on koulutus ja kehitys. Vuonna 2012, kun teemaa päätettiin, tuskin osattiin arvata, millaiseksi poliittinen tilanne ehtisi maailmalla muuttua. Han-kesuunnitelmassa pu-hutaan siitä, miten opis-kelijoita voisi kannustaa miettimään kehitysyh-

teistyön monia ongelmia ja mahdollisuuksia suh-teessa omaan alaansa.

Mutta koulutus on pal-jon laajempi ja vaikeampi kokonaisuus. 10 % maa-ilman lapsista ei pää-se koskaan kouluun. Mitä teemme niille tytöil-le, joille ei kuulu lukutaito siksi, että he ovat tyttöjä? Entä ne turhautuneet nuoret miehet, jotka tu-levaisuus on pettänyt ja joista taistelutahto on ottanut vallan? Entä ne, jotka viettävät kouluikän-sä pakolaisleireissä? Ne, jotka menevät naimisiin nuorempina kuin meillä siirrytään yläkouluun? Tai ne, joilla olisi koulu, mut-ta niin vähän rahaa, että lastenkin on käytettävä

kaikki aikansa elannon haalimiseen?

YK:n vuosituhattavoit-teiden mukaan kaikille lapsille pitäisi taata pe-ruskoulutus vuoteen 2015 mennessä. Tiedäm-me jo, että siihen ei pys-tytty.

Nyt jos koskaan on aika muistaa, mikä on koulutuksen tehtävä täälläkin: lisätä ihmisten ymmärrystä elämästä niin, että voimme omilla teoillamme, rahoillamme ja sanoillamme rakentaa maailmaa, jolla on vielä mahdollisuus muuttua. Pystyisimmekö me siihen?

jalleen hiipuu. Toisaalta puheesta on tärkeää siirtyä toimintaan. So-siaalisen median kam-panjoista innostuneina haastoimme ihmisiä kir-joittamaan paperille glo-baaleja ongelmia sekä ratkaisuja tai ainakin ratkaisuyrityksiä. Ongel-mat olivat moninaisia, ratkaisut vähintään yhtä kirjavia. Kaikissa kiteytyi kuitenkin Tarja Halosen ääneen sanoma ajatus: "Ihmistä tu-lee auttaa aina."

Kirjoittaja on vii-dennen vuoden kotimaisen kirjalli-suuden opiskelija, joka haluaa uskoa auttamisen voi-maan.

Kehitysmaa, kehitty-vä maa, kolmas maa, vähemmän kehittynyt maa. Nimityksiä avun kohdemailla on vaikka muille jakaa. Tässä ke-hitysyhteistyöliitteessä halusimme pohtia, mi-ten kehittyvät maat (vai kehitysmaat?) nähdään suomalaisessa yhteis-kunnassa. Miten niistä ja niiden asukkaista pu-humme arjessa, medias-sa, somessa, taiteessa, elämässä yleensä?

Kehitysmaat -termiä voidaan pitää vanhanai-kaisena ja loukkaavana. Köyhät maat tarvitsevat viisaan lännen tuomaa kehitystä, jossa maat itse ovat toiminnan kohteita, objekteja, sen sijaan, että näkisimme ne aktiivisina toimijoina.

Korrektimpaa olisi pu-hua kehittyvistä maista, mutta virallisissakin yh-teyksissä kehitysmaat on usein edelleen käyt-tökelpoinen termi. Ke-hittyvien maiden kunni-oitusta onkin korostettu modernissa kehitysyh-teistyössä.

Kunnioituksen ohella erityisen tärkeää on pu-hua. Termien problema-tisoinnin ohella täytyy muistaa puhua, kuun-nella ja ymmärtää. Vaik-ka Suomen talous on kriisissä ja tuntuu, että autettavia olisi omassa kotiyliopistossakin, on syytä puhua myös ke-hitysyhteistyöstä. Toi-minta syntyy puheesta ja ongelmien havaitse-misesta, ja jos puhe lak-kaa, myös toiminta hil-

Mitä ovat kehitys-yhteistyö ja 0,7 %

-hanke?

0.7 % oikeudesta hyvään elämään

| PääkiRJoitus |

maailmanmuutoshommissa”Uskotko todella, että MaailMaa voi vielä MUUttaa?",

nyt eletään monessa suh-teessa Ratkai-sevia aikoJa.

TeksTi: AnnA PihlAjAmäki

TeksTi: ROOsA VAsTAmäki

Katariina, suomen Kieli, 5.vuosi”Afrikka. Ja poliittinen keskustelu kehitysyhteistyöaiheiden ympärillä mediassa.”

robert, sosiaalitieteet, 1.vuosi”Nälkä ja kuivuus.”

Klaus, suomen Kieli, 5.vuosi”Vanhentuneet mielikuvat. Ja työ mitä tehdään nykyään, on erilaista kuin mitä tehtiin viime vuosisadan lopulla. Haasteet ovat myös osittain muuttuneet.”

2. Pääkirjoitus / maailmanmuutoshommissa

3. mitä ovat kehitysyhteistyö Ja 0,7 % -hanke? / Gallup

4. kehitysmaiden kuvaus on kaukana todellisuudesta

6. onko venäjä kehitysmaa?

8. development cooperation weeks events aim to inform and entertain

9. mitä kuuluu meksiko?

10. miten kehitysyhteistyötä suomessa tehdään ja rahoitetaan?

12. kuuntelemalla ja juttelemalla syntyvät moniääniset tarinat

15. language teechers act as a bridge into finnish society

16. ota koppi kehitysyhteistyöstä! / #Globalsolver

Päätoimittaja: Julia litokorpitoimittajat: Roosa vastamäki, anna Pihla-jamäki, Reetta minkkinen, tiina Piantadosi-Jenni leppänenPainopaikka: i-print oy, seinäjokivisuaalinen suunnittelu: Jouni kuru#Globalsolver: Jouni kuru

54

Kehitysyhteistyön periaat-teet ja tavoitteet ovat

jaloja. Kehitysavun parissa työskentelevät ihmiset näke-vät kehitysavun todellisuu-den, mutta suuri yleisö näkee pääasiassa yllä olevia stereo-typioita. Median tapa kuvata kehittyviä maita on pitkään ollut samankaltainen, satun-naisia onnellisia tarinoita ja laihoja Afrikan lapsia. Miten tähän tilanteeseen on pää-dytty ja miksi?

” Järjestöt eivät luota ra-hankeräyskampanjoissaan siihen, että länsimaat halu-aisivat auttaa muusta kuin ylemmyydentunnosta. Siksi rahaa kerätään vetoamalla tunteisiin”, Helsingin yliopis-ton kehitysmaatutkija Elina Oinas kertoo.

Oinas kutsuu säälinkuvas-toksi rahankeräyskampan-joiden isosilmäisiä lapsia ja keskellä kuivaa peltoa uuras-tavia ihmisiä. Hänestä sääliin

vetoaminen loukkaa niin kehi-tysavun kohteita, kuin myös kehitysavun antajia. Vaikka kehitysapu onkin aina epäta-sa-arvoinen yhtälö – toinen antaa ja toinen saa – länsi-maisessa ajattelumallissa ja kehitysmaista tiedottamises-sa olisi Oinaksen mukaan pal-jon parannettavaa.

kehitysavusta tiedottaminen on kaksiteRäi-nen miekka

Kehitysyhteistyön perus-teet voidaan kiteyttää ly-

hyesti kolmeen päämäärään: eettiseen velvoitteeseen, taloudellisen kehityksen ja kehittyvien maiden hyvin-voinnin lisäämiseen sekä ulkopoliittisten päämäärien toteuttamiseen. Eettisen vel-

ma harha, että suomalai-set haluaisivat vähentää kehitysapua. Tutkimukset osoittavat päinvastais-ta”, Oinas huomauttaa.

Niin, media. Media nostaa yleisön tietoisuuteen kolman-nen maailman epäkohtia, joi-hin kehitysapua suunnataan. Oinas kertoo esimerkiksi ke-väisen Helsingin Sanomien nostaman kohun tyttöjen ympärileikkauksesta. Vaikka hetkittäinen yleisön kiinnos-tus lisää kehitysapua huomi-ota herättäneisiin kohteisiin, kehitysapu on tällöin aina toi-selta kohteelta pois. Määrää-kö median kiinnostus lopulta kehitysavun määrän ja sen kohteet?

”Pienillä järjestöillä on pai-

ne suunnata kehitysapua yleisen kiinnostuksen mu-kaan. Siksi isoilla järjestöillä ja pitkäjänteisellä valtion kehi-tysavulla on tärkeä merkitys kehittyvien maiden auttami-sessa. Kehitysapua ei voida suunnitella muoti-ilmiöiden mukaan”, Oinas painottaa.

Tutkija myöntää, ettei ole vain huono asia, että jokin pinnalla oleva asia kerää pal-jon rahaa. Rahat eivät voi olla kuitenkaan kiinni medi-an kiinnostuksesta. Hän itse työskentelee Etelä-Afrikassa AIDS-hankkeen parissa. Vaik-ka yleisön kiinnostus AIDS-lääkkeiden rahoittamiseen lakkaisi, ei lääkkeitä kuiten-kaan voisi jättää ostamatta. Oinas onkin nähnyt toisaalta kehitysavun todellisuuden ja toisaalta sitä kuvaavat ste-reotypiat.

”Ihannetilassa kehittyvistä maista tiedottaminen olisi

realistisempaa ja keskittyisi hyviin asioihin, joita maissa jo entuudestaan tehdään”, Oinas kertoo.

”Kehittyvissä maissa teh-dään mahtavia juttuja omas-ta takaa. Maissa on poliittisia nuorisojärjestöjä ja vaihtoeh-toliikkeitä, joten uutisoinnin ei tarvitsisi aina olla nälkiinty-neen lapsen kuvia. Toisaalta välillä näkee juttuja, joissa holhoavasti kuvataan esi-merkiksi käsitöitä tekevien naisten piiriä mentaliteetilla ”Katsokaa, kyllä nääkin osaa, vaikka ette olisi uskonut”.

Kehittyvistä maista uutisointi antaakin kohteestaan toiseuttavan, primitiivisen kuvan. Kehittyvissä maissa ollaan myös tietoisia länsimaisen luomasta kuvasta, mutta siihen ollaan Oinaksen mukaan turtuneita. Kohteet tarvitsevat kehitysapua, joten kuvausta ei haluta eikä

uskalleta kritisoida. Jos ainoa tapa kerätä avustusta on esittää kehitysavun kohteet kliseisinä lapsirukkina, niin olkoon niin.

”Sillä totuus on, että kehi-tysapua tarvitaan maailmalla nuorissa vielä huterissa valti-oissa. Mutta toiminnan tavan ja länsimaiden ajattelumallin tulisi muuttua. Kehitysavun antamisen ei”, Oinas painot-taa.

voitteen kohdalla nykyään huomioidaan keskinäinen kunnioitus ja vastavuoroi-suus; suvereniteetti tunnus-tetaan ja kyse on yhteis-työstä holhousmentaliteetin sijaan.

Kehittyvien maiden hyvin-vointia onkin jossain määrin onnistuttu lisäämään talo-udellisella tuella. Kuitenkin jo 1990-luvulla havaittiin, ettei kehittyvien maiden ke-hitykselle kehitysapu ollut riittävää eikä välttämätön-tä. Taloudellisiin perustei-siin kytkeytyvät aina myös avunantajamaiden poliittiset perusteet, kuten missä mais-sa toimitaan, millä tavoin ja millaisella volyymilla. Tämä on asenne, joka näkyy käy-tännön kehitysyhteistyössä. Mediassa kehitysyhteistyö esitetään kuitenkin hierark-kisena suhteena, jossa ke-hitysapu esitetään parem-piosaisten velvollisuutena auttaa hädänalaisia.

media kehitysaPua tekemässä

Kehitysavusta tiedottami-nen ja uutisoiminen onkin

kaksiteräinen miekka. Aktiivi-nen kansalaisten kannatus kehitysavulle lisää tiedotus-ta, joka ennestään lisää kiin-nostuneiden määrää, mikä taas lisää poliittista painetta toimia. Toisaalta, jos kehitty-vistä maista ei olla kiinnostu-neita, tiedotusta ei juuri ole ja kehitysavun vähäisyyttä voidaan perustella yleisellä mielipiteellä ja vähäisellä kiin-nostuksella.

Tällainen maa oli esimerkik-si 1960-luvun Suomi. Oinas kertoo yleisen mielipiteen kui-tenkin muuttuneen 2000-lu-vulle tultaessa. ”On median ja oikeistopopulistien luo-

Kehitysmaiden Kuvaus on KauKanatodellisuudesta

lähTeeT: siiTOnen – siTARi:

kehiTysyhTeisTyön

PeRusTeeT jA TOTeuTus.

kuVAT:

siVu 4, AnnA PAlmén

siVu 5: Ville AsikAinen

toiminnan tavan Ja länsimaiden aJattelumallin tulisi muuttua

"Lapsen vatsa on kuin jalkapallo. Nainen kantaa päänsä päällä vesiastiaa. Kaivossa ei ole pisaraakaan vettä. Kuorma-auton lava on täynnä ihmisiä. Sairaanhoitaja mittaa lapsen käden ympärysmittaa. Tunnistatko kehittyviin maihin liittyvät stereotypiat ja lännen tavan kuvata kehittyviä maita?"

TeksTi: ReeTTA minkkinen jA juliA liTOkORPi

76

ONKO VENAJA KEHITYSMAA?

. . . . koskevan projektin, jossa kaikkien rannikkomaiden sitoutuminen projektiin on sen onnistumisen edel-lytys. Pietarin kaupungin viemäriverkoston uusimi-nen viimeisen kymmenen vuoden aikana on Halosen mukaan loistava esimerkki siitä, miten Venäjälle viety apu ja asiantuntemus aut-tavat myös Itämerta ja sitä kautta luonnollisesti myös Suomea. ”On joitain toisia sektoreita, joilla yhteistyö on hankalampaa.”

Halonen kertoo kansain-välisen politiikan ilmapiirin vaikuttavan jo nyt, ja arve-lee sen vaikuttavan jatkos-sakin Suomen ja Venäjän välisiin yhteistyöhankkei-siin negatiivisesti.”Minun mielestäni on erittäin tär-keää, että ei suljeta yhtään sellaista ovea, joka ei ole välttämätöntä.” Halonen sanoo.

Hän korostaa, että Uk-rainan kriisistä huolimatta asiantuntija-, virkamies- ja yliopistotasolla tulisi löytää keinoja ja hankkeita, joilla pitää mahdollisimman hy-vää osaamistaso yllä. Ha-lonen muistuttaa, että kan-sainvälisessä politiikassa kyse on usein jatkumosta: kun esimerkiksi EU-maat eivät lähetä asiantunti-joita kokouksiin, joissa on boikottimaiden edustajia, eivät nämä maat myös-kään välttämättä lähetä jatkossa omia edustajiaan vastaaviin kokouksiin. Syn-tyy kierre, jota on hankala hallita ja katkaista. Siksi pakotteidenkin aikana tu-lisi muistaa, että kansain-välistä yhteistyötä ei tulisi kokonaan katkaista.

”Aina kun näitä sanktioi-ta mietitään ja uskon, että näin on yritetty tehdä, niin toivon, että ne eivät ulottui-si laajemmalti kuin mitä se nimike sanoo.” Esimerkiksi hyvää hallintoa, oikeuslai-tosta ja kestävää kehitystä

koskevia yhteistyöhank-keita Venäjän kanssa tulisi Halosen mielestä edelleen jatkaa.

tasa-aRvo on

yhteistyötä

Syytä tilantee-seen, jossa Ve-näjälle viedään asiantuntija-apua

ei tarvitse etsiä kaukaa. Venäjällä vallitsi monta vuotta yhteiskuntamuoto, jossa oikeuslaitokseen tai hyvään hallintoon ei län-simaisesta näkökulmasta kiinnitetty juuri huomiota. Halonen toivookin, ettei viilenevä aikakausi maail-man politiikassa vähennä venäläisten itsensä halua kehittää edellämainittuja kohteita.

Hän vertaa tilannetta Itä- ja Länsi-Saksojen yhdisty-miseen. Vaikka Saksoilla oli vuosisatoja jatkunutta yh-teistyötä ja hyvin kehitty-nyt lainsäädäntö, on niiden yhdistämisessä ollut valta-van paljon ongelmia. Puhu-mattakaan haasteista, joita kohdataan maassa, jossa ei käytännössä katsoen ole koko 1900 -luvun aika-na ollut hallintokulttuuria, joka kiinnittäisi huomiota hyvään hallintoon, oikeus-laitoksen toimintaan ja sitä kautta kansalaisyhteis-kunnan toimintaan. Nämä kaikki ovat asioita, joita ei hetkessä rakenneta,vaan kehityksestä vastaavat useat eri sukupolvet. ”Ih-misten tulisi jaksaa olla vii-saita ja kärsivällisiä.” Halo-nen toivoo.

”Kaikessa yhteistyössä on muistettava Väinö Lin-namainen viisaus, on kat-sottava silmäinsä tasolta, ei ylhäältä alaspäin, eikä alhaalta ylöspäin.” Halonen kiteyttää. ”Ja toinen päät-tää sitten, miten itse kat-

soo. Monilla suurilla valtioil-la on vähän voimakkaampi tai kaksijakoisempi minäkä-sitys kuin mitä meillä pie-nillä valtioilla, jotka olem-me olosuhteiden pakossa historian aikana tottuneet kansainvälisempään toi-mintaan.” hän jatkaa. Suo-mi on silmien tasolta katso-misessa Halosen mielestä onnistunut toisinaan pa-remmin ja toisinaan huo-nommin. Tavalliset venäläi-set kuitenkin suhtautuvat yhteistyöhankkeisiin hä-nen mukaansa hyvin posi-tiivisesti.

venäJä ottaa

Ja antaa

Kysymykseen siitä onko Venäjä ke-hitysmaa oman ulottuvuutensa

tuo se, että myös Venäjä toimii kehitysavunantaja-maana. Venäjä on raportoi-nut antavansa kehitysapu-aa 500 miljoonaa dollaria vuodessa. Vaikka summa kuulostaa suurelta, se on Halosen mielestä tavatto-man pieni määrä Venäjän kokoon ja resursseihin suh-teutettuna.

Kehitysavussa Venä-jä kuitenkin elää Halosen mukaan eräänlaista mur-rosvaihetta. Neuvosto-liitto antoi aikoinaan val-tavasti kehitysapua, joka ilmeni myös muuten kuin rahallisesti, esimerkiksi opiskelijoiden koulutukse-na. Suurvaltapolitiikka toki näytteli omaa rooliaan Neu-vostoliiton kehitysavussa, eikä kehitysavun poliittinen aspekti ei ole poistunut ke-hitysavusta vieläkään. On toki huomioitava, ettei Ve-näjä muodosta poikkeusta sääntöön, vaan kehitysapu on poliittista toimintaa kai-killa avunantajamailla.

Venäjän ja muidenkin en-

tisten kommunistimaiden kehitysapua leimaa tietyn-lainen hapuilu: ketä voi-daan auttaa, missä voidaan auttaa ja miten, jälleen ker-ran katsoen silmäinsä ta-solta. Kehitysyhteistyö ja maailma ovat nykyään mo-nikanavaisia, on globaalia taloutta, kehitysyhteistyö-tä ja muita yhteistyöpro-jekteja. Myös Suomi hakee paikkaansa tässä muuttu-vassaa tilanteessa.

Suomalaisesta näkökul-masta katsoen Venäjä on samanaikaisesti suurvalta ja kehitysmaa. Oikeuslai-tos, hallinto, vapaa jour-nalismi, tasa-arvo, kan-salaisoikeudet eivät ole näkökulmastamme vielä riittävällä tasolla. Toisaalta Venäjän asema tietyissä kansainvälisissä elimis-sä ja kauppasuhteissa on myös kiistämätön. Otsikon kysymys ei kuitenkaan ol-lut retorinen. Onko Venäjä kehitysmaa? Kyllä on. Ja ei muuten ole.

Venäjälle viety apu ei siis mustavalkoisesti ole aina vain Venäjää hyödyttävää. Kehitysavusta ja yhteis-työprojekteista puhuttaes-sa usein unohdetaan fakta, että kehitysapu on poliit-tista toimintaa ja sisältää useita valintoja: keitä au-tetaan, missä autetaan ja miten autetaan. Avun poliittinen tausta on huo-mioitava ja ymmärrettävä, mutta se ei saa estää aut-tamasta. (Kehitys)yhteis-työhankkeissa tärkeintä on auttaa ja saada aikaan kohdemaalle positiivista kehitystä. Kuten president-ti Halonen asian viisaasti tiivisti ”Ihmistä pitää aut-taa aina.”

Kehitysavun mieli-kuvien perinteinen kohdemaa on köyhä, luonnonoloiltaan haasteellinen maa, joka yleensä sijait-see Afrikassa. Ri-kas avunantajamaa rakentaa kouluja, kaivoja ja kouluttaa opettajia. Näin ke-hitysapu ja kehitys-maat on Suomessa totuttu näkemään. Kehitysapua suun-nataan kuitenkin myös lähemmäs, esi-merkiksi Itä-Euroop-paan. Kehitysavun ohella Suomella on myös erilaisia tuki-hankkeita sekä koh-dentamatonta kehi-tysyhteistyörahaa budjetissaan, jota suunnataan tarpeen mukaan erilaisille hankkeille. Yhteis-työhankkeitaa on suunnattu ja suun-nataan vielä 2010-lu-vulla myös Venäjälle. Itänaapurimme ei vastaa perinteistä mielikuvaamme ke-hitysmaasta. Onko Venäjä kehitysmaa?

Suomi on budjetoi-nut käyttävänsä ke h i t y s y h t e i s -työhön vuonna

2014 0,55 % bruttokansan-tuotteestaan eli noin 891,8 miljoonaa euroa. Tunteita kuumentavasta 0,7 %:n ta-voitteesta ollaan kuitenkin vielä kaukana. Virallisesti Organisation for Economic Cooperation and Deve-lopmentin (ODA) mukaan Venäjä ei ole kehitysmaa. Venäjän bruttokansantu-lo on riittävän suuri pitä-mään maan poissa listalta, josta paikkansa löytävät kuitenkin esimerkiksi Kiina ja Turkki. Maailman pankin mukaan Venäjä taas lukeu-tuu edelleen kehitysmai-den suureen joukkoon.

Viralliselta listalta puut-tuminen tai sille kuulu-minen ei kuitenkaan ole edellytys sille, etteivätkö erilaiset kansalaisjärjestöt ja hankkeet tukisi Venäjää ja venäläistä yhteiskuntaa myös Suomessa. Pääosin historiallisista syistä johtu-en Venäjälle osoitettu tuki aiheuttaa suuria, yleensä negatiivisia, tunteita. Kes-kustelupalstoilla Venäjälle suunnattua apua on kriti-soitu niin sotakorvausten jatkeeksi kuin epäisän-maallisuudeksikin.

”Virallisen kategorian mu-kaan Venäjä ei ole kehitys-maa.” toteaa venäläistä yh-

teiskuntaa ja kehitysapua hyvin tunteva presidentti Tarja Halonen. Hänen mu-kaansa olisi kuitenkin hyvä pohtia, tarvittaisiinko kan-sainvälisessä yhteistyössä tarkempaa luokitusta ke-hitysmaille kuin mitä ODA-kelpoisuus määrittää.

ODA on lyhenne sanois-ta Official Development Assistance, eli ODA-maille myönnettyjä varoja voi-daan virallisesti kutsua kehitysavuksi. Kehitys-apua voidaan myöntää kehitysmaalle tai kansain-väliselle kehitysjärjestölle. Development Assistance Committee (DAC) ylläpitää listaa, jota päivitetään kol-men vuoden välein ja mikäli maan bruttokansantuolo on ylittänyt tietyn tulota-son kolmena perättäisenä vuotena ei maata enää pi-detä kehitysmaana.

”Monesti voidaan sanoa, että jotkut maat eivät täy-tä kehitysmaan kriteerejä nimenomaan ODA -kriteeri-en kautta, mutta yhteistyö-tä maiden kehittämiseksi voitaisiin tehdä.” Halonen jatkaa. ”Kansainvälises-ti ei ole itsestään selvää luokittelua kehitysmais-ta. Suomen näkökulmasta on itsestään selvää, että Venäjä ei ole ODA -kelpoi-nen kehitysmaa, mutta sen sijaan meillä on monia projekteja, joiden avulla

kehitetään venäläistä yh-teiskuntaa, joskus suoma-laistakin.”

ovet avoinna

Jatkossakin

Suomesta muual-le suunnattu apu riippuu paitsi koh-demaan tarpeis-

ta, myös Suomen omista hankkeista ja projekteista. ”Venäjälle suunnattu apu on pääasiassa asiantun-tija-apua. Jotkut asiat me osaamme paremmin kuin venäläiset. Joissain tapa-uksissa taas on kyse siitä, että jonkin asian tai projek-tin toteuttaminen, etenkin kestävän kehityksen puit-teissa, ei ole tehokasta, jos se ei ole rajojen yli toteu-tettavaa.” Halonen kertoo.

”Hyvän kansainvälisen yhteistyön ilmapiirin aikana mahdollisuudet yhteistyö-projekteihin ovat laajentu-neet koko ajan.” Halonen kommentoi venäläisten virkamiesten ja poliittisen johdon suhtautumista yh-teistyöprojekteihin. Hänel-le itselleen erityisen tär-keissä hankkeissa, kuten ilmastokysymyksissä, ve-näläiset ovat olleet erityi-sen halukkaita tekemään yhteistyötä. Esimerkkinä hän mainitsee Itämerta

TeksTi: juliA liTOkORPi

98

DE V E L O P M E N T COOPERATION WEEK is an event hosted by

the Development Cooperati-on Wing of the University of Turku Student Union as the second part of a two year project organized by Suomen ylioppilaskuntien liitto, a se-ries of activities will be held from the 13th to the 18th of October. The purpose is to have fun and rase awereness of the activities and issues..

The Development Coope-ration Wing of the University of Turku Student Union helps to fund projects in develo-ping countries and works with local NGOs to support com-munities. They also produce events and spread the infor-mation on their actions and the issues they address.

I asked Noora Hilska, the chair of the Development Cooperation Wing about the events that are happening this year during Development Cooperation Week, as well as the work being done by the Development Cooperation Wing.

“The basis for our develop-ment cooperation in Finland is that every single human has a right to lead a nice life. Has a right to have clean wa-ter and a home. […]That is the base that we want to promo-te; that we here in Finland are fortunate.”

The main Development Cooperation Wing project assists the indigenous Wi-xarika people of Mexico in defending land rights and training on the use of forest

resources. This partnership has been ongoing since 1997, and the 2014-2016 plan is to help the indigenous people in their fight for land rights against mining companies and the Mexican government, in cooperation with the local indigenous rights NGO, AJA-GI. There is also projects with AIDS orphans in Zimbabwe and teachers in Mosambique.

The events of Development Cooperation Week kick off on October 13th with a Deve-lopment Cooperation Fair, in which several organizations will be promoting their pro-jects and students can get more information about their activities.

On Tuesday, the-re will be a debate night held by the debate club as well as lectures on responsible com-munication, where speakers will emphasise the importan-ce of dialogue between busi-ness and communities.

“They will be lecturing about how corporations and firms should communicate and what is responsible and fair communication, and how to communicate [to the com-munities they effect]”.

In the evening there will be a wine tasting event, featuring fair trade wines from South Africa which will be paired with various kinds of cheeses, giving attendees a chance to experience how wine tasting is done while also learning about the variety of available fair trade wines.

One particularly interes-ting event is the Satutandem

workshop on Thurs-day. This is a unique op-portunity for cultural exchan-ge between Finnish persons and persons from other countries who will learn about cross cultural communication and come to see what they have in common, rather than differences.

“First there will be a lecture and exercises. The main point of it will be cultural encounte-ring and the means of using the cultural encountering in writing and teaching.”

Also on Thursday there will be a club party hosted by the Student Union to get the new and the old students toget-her

On Friday there will be an excursion to Helsinki to the Ministry of Foreign Affairs, where those participating will deepen their understanding of the issues surrounding de-velopment cooperation and what Finland is doing to cont-ribute to the international community.

“We will have a tour around the ministry and also an infor-mation lecture about Finnish development cooperation and also about KAVAKU, the so called "ambassador cour-se" in which all the ambassa-dors are trained.”

Other events during the week include a Pop Up res-taurant, Photo Event, and a Movie Screening. More infor-mation can be found on the webpage.

In the end, the main goal of Development Cooperation Week is for students to have

fun while raising awareness for the Development Coope-ration Wing projects and to encourage more students to become involved, whate-ver their reason might be for doing so.

"It doesn't matter what your reasons for volunteering or donating are – what matters is that you do donate or vo-l u n -

teer. We here in Finland really can afford it."

WE hErE in Fin-lanDarE ForTu-naTE

Being interviewed is noora Hilska, CHair of tHe develop-

ment Cooperation wing of tHe University of tUrkU stUdent

Union.

develoPment CooPeRation weeks events aim to

inForm anD EnTErTain

tyy.fi/en/activities/development-cooperation/development-cooperation-week

TexT: TinA PiAnTAdOsi

h ankkeen koordinointi siirtyi TYYn vastuul-le 2000-luvulla Ympäristö ja ke-

hitys ry:ltä. Alkuvuosina vuosi-na TYY oli hankkeessa mukana lahjoittajana. Käytännön työtä Suomessa tekee projektikoordi-naattori, joka hallinnoi hanketta ja hanketiedotusta. Lisäksi koor-dinaattori työstää ulkoministeri-ölle lähetettäviä raportteja yh-dessä paikallisten kumppanien kanssa, tekee talousseurantaa sekä seuraa hankkeen toiminto-ja ja niiden etenemistä.

Koordinaattori vierailee vuo-sittain Meksikossa hankeseu-rantamatkalla jonka aikana tutustutaan hankkeen työn-tekijöihin, hyödynsaajiin sekä käydään läpi sen etenemistä ja muita ajankohtaisia asioita. Hanketiedotuksesta vastaa Suomessa Meksiko -ryhmä, joka tiedottaa ylioppilaskunnan jäseniä hankkeen ajankohtai-sista asioista ja etenemisestä sekä huolehtii varainkeruusta. Meksiko-ryhmäläiset auttavat myös raportointivaiheessa ja te-kevät mahdollisia käännöstöitä. Useimmiten seurantamatkalla on mukana joku vapaaehtoinen Meksiko-ryhmästä. Vuoden 2014 alusta projektikoordinaattorina on toiminut Inkeri Halme.

Tällä hetkellä Meksikossa on toiminnassa kouluhanke wixa-rika -alkuperäiskansan parissa. “Kyseinen on koulu toisen as-teen oppilaitos, suomalaisesta näkökulmasta lukion ja ammatti-koulun sekoitus. Koulun kanssa tehtiin yhteistyötä jo edellisen hankkeen aikana, kun koulun

o p e t u s -suunnitelmaa muokattiin yhtei-sön tarpeita vastaavaksi” kertoo Halme.

 Jo edellisen hankkeen aikana koulu saavutti julkisen koulun statuksen, eli sieltä valmistu-neet opiskelijat saavat hakea jatko-opiskelupaikkaa yliopistois-ta. Julkisissa kouluissa koulutuk-sen taso on tunnustettu valtion suunnalta, kun taas valtion kouluksi pääseminen tarkoittaisi koulun toiminnan kestävyyden ja jatkuvuuden turvaamista. Täl-löin koulusta ja sen rahoitukses-ta vastaisi Meksikon valtio.

 TYYn Meksiko -hanke toteu-tetaan ulkoministeriön tuella, eli 85% rahoituksesta tulee ulkomi-nisteriöstä. TYY kerää hankkeelle omarahoitusta 15%, josta puolet koostuu vapaaehtoisten Meksi-ko -ryhmäläisten työpanokses-ta. Kaikki ulkoministeriön rahoit-tamat kehitysyhteistyöprojektit perustuvat kumppanuuteen ja Meksikossa TYYn kumppani-järjestönä toimii AJAGI, joka on työskennellyt wixarikojen paris-sa jo pitkään. Hankeen toimin-toja pyöritetään paikan päällä AJAGIN toimesta täysin

pai-kallis-t e n v o i -m i n . Meksi-k o o n

o l -laan toki

yhteydessä Suomesta viikoit-tain sähköpostin ja Skype -pu-heluiden avulla.

mahdollisuus yh-teiskunnalliseen vaikuttamiseen

wixaricat ovat alkuperäis-kansa, joiden määräksi

on arvioitu noin 20 000 - 30 000 ihmistä. Kyseessä on yksi Mek-sikon parhaiten säilyneistä al-kuperäiskansoista. Wixarikojen kulttuuri perustuu vahvasti luonnonuskonnoille ja perinteil-le. Maracamet eli eräänlaiset shamaanit seuraavat luonnon ja vuodenaikojen rytmiä, sekä vastaavat siitä, että jumalat ja esi-isät pysyvät tyytyväisinä.

Kouluhankkeessa Wixarico-jen omaa kulttuuria ja kieltä on korostettu, ja niitä siirretään eteenpäin jälkipolville. Ulkomi-nisteriön rahoittamissa kehitys-yhteistyöhankkeissa on vuosien saatossa pyritty irti perinteises-tä hyväntekeväisyydestä ja kehitytty kohti kestävämpiä yh-teistyönmuotoja.

Wixarikojen oman kulttuurin kunnioitus ja omaehtoisuus ohjaavat vahvasti TYYn kump-panijärjestö AJAGIn toimin-

taa. TYYn hankkeessa yhteis-työn punaisena lankana toimii kumppanuus suomalaisen ja meksikolaisen järjestön välillä. Kumppanuus järjestöjen välillä perustuu molemminpuoliselle avoimuudelle, luottamukselle sekä aitoon vuorovaikutukseen. Myös vaikeista ja asioista ja hankkeen haasteista keskustel-laan avoimesti. Kumppanijärjes-tö AJAGIn projektikoordinaatto-rina wixarika –kansaan kuuluva Claudio de la Rosa Valdez, joka on päävastuussa projektin etenemisestä Meksikossa. Suo-men päässä odotetaan parhail-laan puolivuotiskatsausta.

Halme korostaa, että  TYYn Meksiko –hankkeen mahdollista-man koulutuksen avulla voidaan taata wixarikoille mahdollisuus vaikuttaa itseensä ja yhteiskun-taan, jossa he elävät. Kyseessä ovat loppujen lopuksi globaalit ihmisoikeudet, sillä koulutus ta-kaa mahdollisuuden osallistua yhteiskunnallisen elämän ke-hittämiseen. Yhteisön tarpeet huomioiva ja omaa kieltä tukeva opetussuunnitelma mahdollis-tavat kulttuurin säilymisen ja ke-hittymisen myös tuleville suku-polville. Tällöin alkuperäiskansan oma kieli ja kulttuuri saavat elää jatkossakin sulautumatta valta-kulttuuriin.

  

kehitysyhteistyö-PRoJektit

PeRustuvat kumPPanuuteen

mitä kuuluu

turun yliopiston ylioppilaskunnan (tyy) meksiko -hanke on ylioppilaskunnan pitkäikäisin ja ainoa tyyn koordinoima kehitysyhteistyöhanke. hanke käynnis-tyi vuonna 1997 wixarika –kansan, asociación Jalis-ciense de apoyo a los Grupos indígenasin (aJaGi), ympäristö ja kehitys ry:n sekä tyyn yhteistyönä.

TeksTi: juliA liTOkORPi

1110

YK:n yleiskokous asetti vuonna 1970 tavoit-teen, jonka mukaan rikkaat maat sitoutui-

vat käyttämään bruttokansan-tulostaan 0,7 % kehitysapuun. Vanhojen EU-maiden tulisi saa-vuttaa 0,7 %:n tavoite vuonna 2016, EU:hun myöhemmin liit-tyneillä valtioilla tavoite on pie-nempi. Toistaiseksi tavoitteessa ovat onnistuneet maata: Ruot-si, Norja, Tanska, Luxemburg ja Iso-Britannia sekä Alankomaat vuosina 1975 -2012. Tällä hetkel-lä edellä mainitut maat, Alanko-maita lukuun ottamatta, ovat jo ylittäneet tavoitteensa, kun taas Suomen luku on vuonna 2014 noin 0,55 ja vuoden 2015 ennuste on noin 0,49 -0,5. Euro-määräisesti kehitysapuun käy-tetään noin 90 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuonna 2014.

Millaiseksi muodostuu kan-sainvälisten tavoitteiden hiomi-nen ja määritteleminen, mikäli

näin monet maat eivät noudata niille asetettua tavoitetta? Mai-den uskottavuus toki kärsii, sillä kuinka uskottavaa on neuvotella uusien vuosituhattavoitteiden jälkeisistä kestävän kehityksen tavoitteita, kun entisiäkään ei ole saavutettu? 0,7 oli lähes ai-noita rikkaille maille asetettuja tavoitteita, kun vuosituhatta-voitteista sovittiin vuonna 2000.

Suomessa kehitysavun tilan-ne ei tällä hetkellä ole kehutta-va: kehitysapu on kohde, josta hallitus on leikannut jokaisessa kehysneuvottelussa tänä vuon-na. Taloudellisella tilanteella on toki merkityksensä kehitysavun määrän laskuun, sillä myös 1990-luvun alun lamassa kehi-tysyhteistyömäärärahat laskivat radikaalisti.

Vuoden 1970 jälkeen maailma on kuitenkin kohdannut uusia kehitysapuun liittyviä haastei-ta, kuten ilmastonmuutoksen ”Erään YK:n arvion mukaan kehi-

nykyisestä kehitysyhteistyö-budjetista.

Kehitysyhteistyöhankkeita tehtäessä on tärkeää huomioi-da myös kestävän kehityksen periaatteet. Ilmastonmuutos on prosessina kehitysmaiden kannalta haasteellinen: teolli-suusmaat ovat pääasiassa ai-heuttaneet ilmastonmuutoksen ja nykyisellä kulutuksen tahdilla ilmastonmuutos vain jatkaa ar-motonta etenemistään.

Suomessa 0,7 -tavoitteesta ja kehitysyhteistyön rahoituksesta vastaa Ulkoministeriö. Rahaa jaetaan kahdenvälisiin yhteis-työhankkeisiin, monenvälisiin yhteistyöhankkeisiin, kansalais-järjestöille sekä kansainvälisille järjestöille. Osa järjestöistä saa pitkäaikaista ja jatkuvaa rahoi-tusta, jolla mahdollisestaan pi-dempien projektien jatkuvuus. Suurimpia kansalaisjärjestöjä, joille rahaa myönnetään, ovat Kirkon ulkomaanapu, Fida ja Plan.

köyhdyttävis-tä rakenteista vastaavat myös avunantaja-maat

Kehitysmaiden tukeminen ja taloudellisen tilanteen parantaminen ei ole ku-

viona mitenkään yksinkertainen, sillä kehitysmaiden taloudellinen tilanne ei parane ainoastaan tekemällä maihin investointeja. Havunen penää vahvempaa yri-tysvastuuta sekä ihmisoikeus- ja ympäristönormien kannalta tiukempia kansainvälisiä kaup-pasopimuksia, jotta kauppa ja investoinnit tukisivat paremmin kestävää kehitystä.

Useissa kehitysmaissa on pal-jon luonnonvaroja, mutta kan-sainvälisten sopimusten por-saanreikien kautta niistä saadut tulot eivät päädy kehitysmaiden hyödyksi kasvattamaan verotu-loja, vaan yritysten omaan kas-

saan. Kehitysmaista pakenee vuosittain verottamatonta pää-omaa muun muassa monikan-sallisten yritysten veronkierron ja verovälttelyn vuoksi yli 800 miljardia euroa. Summa vastaa noin yhdeksänkertaisesti kehi-tysavun kokonaismäärää.

“Ongelma on se, että rikkaat maat ovat tehneet kehitysyh-teistyötä, mutta ei ole kuiten-kaan oltu valmiita muuttamaan niitä politiikoita, jotka pitävät kehitysmaita köyhyydessä. Esi-merkiksi liittyen luonnonvaroihin, verotukseen, yritysvastuuseen, ilmastopolitiikkaan, energiapo-litiikkaan ja kauppapolitiikkaan. Ollaan toisella kädellä annettu ja toisella kädellä otettu, jolloin siitä ei voi tulla valmista. Kehi-tysyhteistyö on tärkeää, mutta se ei yksin riitä. Pitäisi puuttua köyhyyden rakenteellisiin syihin.”

vahva järjestökenttä tekee käytännön kehitys-yhteistyötä

Havusen mielestä kehitys-yhteistyön tekeminen järjestökentän kautta on

toimivaa. Järjestöillä on usein hyvä kuva ruohonjuuritason to-dellisuudesta ja ajankohtaisista ongelmista. Järjestöjen kautta on myös joskus mahdollista ta-voittaa sellaisia vähemmistöjä, joita ei välttämättä muuten ta-voitettaisi.

Suomalaiset järjestöt rahoitta-vat usein kehitysmaissa kump-panijärjestön tekemää työtä. Kumppanuus on olennaista, ei tiukka ylhäältäpäin sanelemi-nen. Sama pätee myös kansain-väliseen kehitysyhteistyöhön: kohdemaan kanssa on oltava tii-viissä vuorovaikutuksessa, jotta osataan kohdentaa apu oikein niiden omia pyrkimyksiä tukien.

tysmaat tarvitsisivat pelkästään ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen, puhtaaseen energiaan siirtymään sekä kes-tävään ruuantuotantoon ja metsänkäyttöön noin tuhannen miljardin dollarin lisäinvestoinnit vuosittain seuraavina vuosikym-meninä.”, selvittää globaalien kehityskysymysten asiantuntija-järjestö Kepan kehityspoliittinen asiantuntija Minna Havunen.

"Nykyään on oikeastaan turha puhua muusta kuin kestävästä kehi-

tyksestä.", Havunen toteaa, sillä ympäristöongelmat ja ilmaston-muutos edellyttävät, että kaiken toiminnan on oltava myös ym-päristöllisesti kestävää.

Ilmastonmuutos on pääasias-sa teollisuusmaiden aiheuttama ilmiö, mutta eniten siitä kärsivät kehitysmaat. Ilmastonmuutok-sen riskien tiedostaminen on ilmiönä myös suhteellisen uusi, sitä ei 1970 -luvulla pystytty en-nakoimaan eikä sen vaikutuksia kehitysmaihin ei osattu arvioi-da. Tällaisia ennakoimattomia seurauksia ovat esimerkiksi ää-rimmäisten sääilmiöiden kuten vaikka hirmumyrskyjen yleisty-

minen sekä vaihtelut sade-määrissä ja sadekausien ajoissa.

Tämän vuoksi esimerkiksi 0,7 -tavoitteessa ei ilmas-

tonmuutoksen haasteita huo-mioitu mitenkään, ja siksi rikkaat maat ovatkin sitoutuneet ilmas-toneuvotteluissa antamaan 0,7 -tavoitteelle uutta ja lisäistä il-mastorahoitusta. Todellisuus on kuitenkin toinen, ja esimerkiksi Suomen antama ilmastorahoi-tus ei ole lisäistä vaan otetaan

Kansalaisjärjestöjen tukemi-nen on myös osa demokratian ja hyvän hallinnon tukemista, ja kansalaisjärjestöjen aseman ja toimintatilan turvaamiseen on Havusen mukaan panostetta-va. Useissa kehitysmaissa kan-salaisjärjestöjen toiminnalla ei ole pitkää historiaa eikä riittäviä toimintaedellytyksiä. Monissa maissa kansalaisjärjestöjen toi-minnasta on tullut haasteelli-sempaa viime vuosina.

Myös TYY ja SYL vertautuvat kehitysyhteistyötoimijoina kan-salaisyhteisöihin, vaikka kehitys-yhteistyö ei ole ylioppilaskuntien sektoreista suurin eikä aktiivisin. Suomessa kansalaisjärjestöjen asema kehitysyhteistyön ken-tällä on vahva.

mitä 0,7:n lasketaan?

0,7 %:n laskeminen brut-tokansantulosta ei ole prosessina täysin yksin-

kertainen. Avunantajamaiden yhteisö OECD DAC on määrit-tänyt kehitysyhteistyön kriteerit, mutta ne ovat varsin väljät, ja on valtiokohtaista, mitä kaikkea 0,7:n lasketaan.

Usein suoranaisten tukihank-keiden ja kansalaisjärjestöjen rahoittamisen ohella summaan lasketaan mukaan velkahelpo-tuksia, kehitysmaiden opiskeli-joiden kuluja avunantajamaassa ja esimerkiksi pakolaisten vas-taanotosta aiheutuneita kuluja ensimmäiseltä vuodelta. Pa-kolaiskuluja lasketaan kehitys-yhteistyöksi myös Suomessa. Havusen mukaan näitä niin kut-suttuja avun paisuttelukuluja ei tulisi laskea kehitysyhteistyöksi, sillä kyse ei ole aidosta resurssi-en siirrosta kehitysmaahan.

Vaikka julkinen keskustelu on sävyltään vaihtelevaa, on Suomessa vuodesta toiseen kannatettu kehitysyhteistyön tekemistä. Noin 80 % suomalai-

sista pitää edelleen kehitysyh-teistyötä tärkeänä tai erittäin tärkeänä. Kehitysyhteistyöhön kohdistuvaa kritiikkiä on Havu-sen mukaan haasteellista kom-mentoida, sillä usein ei osoiteta yksittäistä ongelmallista projek-tia. On helppo kritisoida kehitys-yhteistyötä yleensä antamatta konkreettisia esimerkkejä.

Kehitysyhteistyönantaja-maiden kärkijoukko on viime vuosina pysynyt kohtuullisen muuttumattomana, mutta suo-situimmat vastaanottajamaat ovat vaihtuneet. Aseelliset konfliktit vaikuttavat myös vas-taanottajamaiden valintaan, sillä kehitysapua on suunnattu maihin, joissa on ensiksi toimittu turvallisuuspolitiikan motiivein. Esimerkkinä tällaisesta valtiosta toimii Afganistan.

Suomessa on jo pitkään pyrit-ty valtion tasolla panostamaan pitkäaikaisiin kumppanimaihin, jotta kumppanimaan tarpeet voidaan huomioida ja projektien seuranta, evaluointi ja kehittä-minen ovat helpommin toteu-tettavissa. Tällöin kehitysmai-den omat prioriteetit ja tarpeet huomioidaan pidemmällä täh-täimellä ja kehitysavusta tulee mahdollisimman vaikuttavaa.

Havusen muistuttaa, että rikkaiden maiden harjoittamat politiikat köyhdyttävät monella tapaa kehitysmaita. Jotta kehi-tysmaiden asema paranee, tuli-si teollistuneiden maiden muut-taa omaa politiikkaansa.

TeksTi: juliA liTOkORPi

miten kehitysyhteistyötä suomessa tehdään Ja Rahoitetaan?

suomi on sitoutunut vuoteen 2016 mennessä käyt-tämään 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan ke-hitysapuun. kehitysyhteistyön on katsottu sopivan myös turun yliopiston ylioppilaskunnan (tyy) ar-voihin ja tämän vuoksi edustajisto on hyväksynyt 0,7 -periaatteen myös osaksi ylioppilaskuntamme budjettia. tällä rahalla mahdollistetaan tyyn mek-siko -hanke alkuperäiskansa wixarikojen parissa sekä Zimababwen aids -orpojen tukeminen.

ilmastonmuutoksen vaikutukset kehitysapuun

lähTeeT:

VAlTiOneuVOsTOn selOnTekO kehi-

TysPOliTiikAn VAikuTTAVuudesTA jA

jOhdOnmukAisuudesTA 2014

hisTORy OF The 0.7% OdA TARGeT, dAC

jOuRnAl 2002, VOl 3 nO 4, PAGes iii-9 –

iii-11, kesäkuu 2010

hTTP://www.GlObAlis.Fi/TilAsTOT/

yk-n-VuOsiTuhATTAVOiTTeeT/8.-luOdA-

GlObAAli-kumPPAnuus-kehiTykselle

1312

työnhaku vaatii rohkeut-ta, sinnikkyyttä ja uskoa omiin kykyihin. Nuorten maahanmuuttajien ja

taideopiskelijoiden tarinoiden ja näkemysten kohdatessa loppu-tuloksena voi olla itsevarmempi minäkuva tai jopa uusi työpaik-ka.

Voimauttavan valokuvan rin-nalle on tullut muitakin taiteen-muotoja, joissa erilaiset elämän-tarinat muodostavat eheitä ja merkityksellisiä kokonaisuuksia. Mitä tapahtuu, kun lavalla kuul-laan ääni, joka kertoo, miltä tun-tuu huomata olevansa ulkopuo-linen, syrjässä kaikesta ympärillä

olevasta? Lavalla saattaa seistä näyttelijä, mutta äänessä on kokija itse. Dokumenttiteatterin tarinat kumpuavat oikeista ja henkilökohtaisista kokemuksis-ta, joita uudessa kotimaassa kohtaa.

Erilaiset taiteen tekemisen ja kokemisen muodot ovat yhdis-tävä tekijä nuorten maahan-muuttajien ja Taideakatemian taideopiskelijoiden yhteishank-keessa nimeltä Kohtaamisia – Rohkeutta maahanmuuttajien työnhakuun taiteen keinoin, jota koordinoi Turun Ammatti-korkeakoulun Taideakatemia. Hankkeen päätavoite on saa-da nuoret maahanmuuttajat rohkaistumaan työnhaussa uudessa kotimaassaan taide-lähtöisin matalan kynnyksen menetelmin.

Kohtaamisista nuorten maa-hanmuuttajien ja taideopiske-lijoiden välillä syntyi, ja tälläkin hetkellä on tekeillä animaa-tioita, dokumenttielokuvia ja

animaatio muRtaa kielimuuRin

ta i d e o p i s k e l i j o i d e n p r o j e k t e i s s a

puheenvuorossa eivät ole instituutiot tai ulkopuoliset tahot. Maahanmuuttajien kokemusmaailma avautuu teoksissa heidän omilla sanoillaan, sillä suomen tai englannin kielen taidolla, mikä heillä on. Kieli ei ole koskaan esteenä taiteen tekemisessä, koska taiteella on kyky noudattaa mitä erilaisimpia tapoja kommunikoida.

Heikki Takalan Yoko-animaa-tiossa yhteistä puhekieltä ei välttämättä tarvita silloin kun on yhteiset lelut. Animaatiossa pie-ni tyttö seikkailee eriskummallis-ten symbolien ja savuna ilmaan tupruttelevien puhekuplien uh-

makkaassa maailmassa, kunnes löytää ystävän:

”Idea elokuvaan tuli tyttäreni päiväkotimaailmasta, joka oli kä-sikirjoittamisen aikaan hyvin mo-nikulttuurinen. Kuulin kun eräs maahanmuuttajaisä kehotti lastenhoitajia puhumaan lapsel-leen suomea, jotta tämä oppisi kielen. Se sai minut miettimään millaista lapsen on astua vieraa-seen kieliympäristöön.”

Reetta Hietarannan lyhytani-maatio puolestaan sai kipinän, kun taideopiskelijat vierailivat Varissuon Yhdessä yhdistyk-sessä:

”Siellä minuun kolahtivat maa-hanmuuttajien tarinat, joissa he kertoivat kaipaavansa kotimaas-taan oikeastaan vain perhet-tään.”

Myös kotiutumisen ja oman tilan teemaa käsitellään Hietarannan animaatiossa, jonka työnimi on Sipulin kuori. Runollinen animaatio sipuleissa

dokumenttiteatteriesityksiä. Kaikissa näistä taidemuodoissa on mukana perusajatus vuo-ropuhelusta sekä autenttisen äänen ja tarinan nostamisesta kuuluviin.

taide lisää ymmäRRystä

tammikuussa 2014 alettiin Taideakatemialla kartoittaa

kaikkia niitä mahdollisuuksia, joil-la maahanmuuttajanuoret voisi-vat osoittaa omat vahvuutensa ja taitonsa työnhaussa. Kenen tahansa on tärkeä kehittää työnhakutaitojaan, mutta erityi-sesti neuvoja kaipaavat ihmiset, joille työkulttuurin lisäksi myös maan kulttuuri ja tavat ovat uusia. Kohtaamisia-hankkeen projektipäällikkö Marika Leino-nen-Vainio kuvailee kevättalven alkuaskeleita seuraavasti:

”Taideopiskelijoiden ja maa-hanmuuttajanuorten kanssa

tavattiin, tehtiin asioita ja jutel-tiin. Tarkoituksena oli tutustua, puhua taustoista ja kokemuk-sista henkilökohtaisemmin ja luovemmin, kuin miten yleisesti kerrotaan itsestä viranomaisten kanssa asioidessa.”

Tapaamisissa jaettiin omaelä-mänkerrallisia tarinoita, muisto-ja, haaveita ja ajatuksia elämäs-tä muun muassa piirtämällä. Lempeän tutustumisen kautta päästään käsiksi myös syvälli-simpiin ja joskus vaikeampiinkin aiheisiin.

Esittävien taiteiden ja moni-kulttuurisuuden läänintaiteilija-nakin toiminut Annamari Karja-lainen kävi lisäksi kertomassa nuorille tarinateatterin voi-masta. Vuonna 2012 hän oh-jasi Turun Kaupunginteatteriin Kuuden tien risteyksessä -esi-tyksen, jossa hyödynnettiin kulttuurista riippumatta erästä vanhimmista kommunikaatiota-voista – yhteisöllistä tarinanker-rontaa.

kuuntelemalla Ja Juttelemalla syntyvät moniääniset taRinat

TeksTi: jenni lePPänen

kohtaamisia–Rohkeutta maahanmuuttajien työnha-kuun taiteen keinoin -hanke (1.1.2014–30.6.2015) edistää ja rohkaisee kotoutumisvaiheessa olevien maahanmuut-tajien omatoimisuutta työnhaussa. lisätietoja: http://www.turkuamk.fi/fi/tutkimus-kehitys-ja-palvelut/tutkimus-kehittaminen-ja-innovaatiot/hae-projekteja/kohtaamisia/

hanke on turun amk:n taideakatemian koordinoima ja sitä rahoittaa sisäministeriön kotouttamisrahasto.

kohtaamisia-hankkeessa on mukana yhdessä yhdis-tys ry, varsinais-suomen te-toimiston kotouttamispal-velut, varsinais-suomen ely-keskus, triangeli-projekti, turun kristillinen opisto, kulttuuria kaikille -palvelu, koko-hanke sekä taide kotouttaa 2 -hanke.

kohtaamisia-hankkesta koostetaan menetelmäopas, joka kokoaa ohjeita ja vinkkejä maahanmuuttajien työnhakuvalmiuksia edistäviin koulutuksiin.

tilanne päällä työnhaussa -iltapäivä keskiviikkona 22.10.2014 klo 12–15 turun amk:n taideakatemian köysi-teatterissa. tilaisuudessa tutkitaan työnhakutilanteita Forum-teatterin keinoin. ilmoittautumiset ja lisätietoja 16.10. mennessä marika.leinonen@turkuamk.fi.

inFoBoksi

hei

kk

i TA

kA

lA

hei

kk

i TA

kA

lARe

eTTA

hie

TAR

An

TA

ReeTTA hieTARAnTA

1514

asuvista sisaruksista valmistuu lukuvuoden 2014–2015 aikana.

työhaastatte-lutilanteen kiR-Joittamattomat säännöt

Jokainen, joka on käynyt työhaastattelussa tietää,

miten turhauttavaa on, kun merkityksettömät asiat saavat liian paljon jalansijaa ja työn kannalta tärkeät asiat jäävät sanomatta. Marika Leinonen-Vainio neuvoo:

”Kuulumisia kyseltäessä ei ehkä ensimmäisenä kannata kertoa kaikista sukulaistensa asioista vaan pohtia, millaisia konventioita ja kommunikaatiotyylejä suomalaiseen työhaastatteluun kuuluu ja miten niihin kannattaa valmistautua.”

Syksyn 2014 aikana näihin asioihin kiinnitetään huomiota tekemällä taltioituja h a a s t a t t e l u s i m u l a a t i o i t a ,

joissa työhaastattelutilanteita pyritään ennakoimaan. Tietoa ja vinkkejä simulaatioihin on kerätty maahanmuuttajia työllistäneiltä työnantajilta, koulutus- ja uraneuvojilta sekä maahanmuuttajilta, jotka ovat olleet vastaavissa tilanteissa aikaisemmin. Projektiin on valittu Turun kristilliseltä opistolta kuusi maahanmuuttajanuorta, jotka pääsevät näyttelemään videoille.

Myös yleisö voi ottaa osaa ja kantaa työnhakutilanteisiin Forum-teatterin muodossa lokakuussa Taideakatemialla. Tilanne päällä työnhaussa -iltapäivässä 22.10. pohditaan yhdessä työnhaun mahdollisia ongelmakohtia ja onnistumismahdol l isuuksia . Forum-teatteri on eräänlainen draamallinen peli, jossa yleisö osallistuu peliin havainnoimalla, käsittelemällä, keskustelemalla ja asettumalla työnhakijoiden saappaisiin epäoikeudenmukaisissa tai hankalissa tilanteissa.

tarkoitetuilla suomen kielen tunneilla. Paramonovan kohdatessaan Pasanen tunsi, että naisia yhdistivät monet asiat, kuten luovuus sekä yhteiset kokemukset uuteen kieliympäristöön sopeutumisesta:

”Kieli määrittää tässä yhteiskunnassa niin paljon, koska se on ajattelumme väline. Uudessa kieliympäristössä ei saa kuitenkaan unohtaa, että kieli on kuitenkin vain väline itseilmaisuun. Tämä olisi keskustelun toisten osapuolten myös hyvä muistaa”, Pasanen pohtii.

Kielen oppiminen on tär-keää kotoutumisvaiheessa oleville maahanmuuttajil-le. Olo voi uudessa maassa tuntua ulkopuoliselta, koska asioita ei saa heti ilmaistua niin kuin haluaisi ja moni asia, kuten kohteliaisuus, status, valta ja sosiaalinen etäisyys, määritellään kahdenkeskisis-sä suhteissa kielen kautta. Lisäksi Suomessa työpaik-kojen kielitaitovaatimukset ovat suhteellisen korkeat eikä englannin kieli työsken-telykielenä riitä.

Paramonova tietää, ettei voi saada Suomesta koulu-tustaan ja työkokemustaan

vastaavaa työtä ennen kuin hän on suorittanut vaadit-tavat kielitestit suomen tai ruotsin kielestä. 29-vuoti-as Paramonova on väitellyt Moskovan valtionyliopistos-sa psykologian tohtoriksi kliinisestä psykologiasta ja ollut Venäjän valtiollisella klinikalla töissä jo kuutisen vuotta. Lapsen syntymän jälkeen aviomiehen saatua jatko-opiskelupaikan Turun yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta, perhe päätti muuttaa Turkuun.

Paramonovalle Turku on tullut vähitellen rakkaaksi. Lapsen kanssa kotona ole-minen uudessa maassa oli aluksi hyvin raskasta. Vä-hitellen ystäviä alkoi löytyä esimerkiksi lasten ja van-hempien yhteisestä musiik-kileikkikouluryhmästä. Arvoi-tukseksi jää auttoiko taide kotoutumisessa.

”Dokumentt ie lokuvan aikoihin arki uudessa ympäristössä alkoi tuntua todellisemmalta ja tunsin itseni onnellisemmaksi ja tyytyväisemmäksi", sanoo Paramonova.

Dokumenttielokuva työ-nimeltään ”Välissä” valmis-tuu lukukauden 2014 aikana.

Valeria Paramonova ja Eveliina Pasanen ovat

olleet ystäviä siitä lähtien kun Pasanen alkoi työstää dokumenttielokuvaansa kevättalvella 2014. Vaihtovuoden aikana

Pasanen huomasi, miten suorasti kielitaitoa pidettiin merkkinä älykkyydestä ja hän halusi tehdä dokumentin siitä miten kieli vaikuttaa identiteettiin. Pasanen vieraili useilla maahanmuuttajille

Yhteistä kieltä etsimässä

For new immigrants to Fin-land, there are significant

challenges to their adapting to a new and at times, vastly different culture, not the least of which is learning the Finnish language. Between 1990 and 2009, the number of foreign ci-tizens legally residing in Finland grew from 26,300 to 155,700. Out of the total population of 5.3 million, approximately 300,000 people in Finland, or 5 percent, claim a foreign background. This trend has been continuing and as such there are a great number of questions about how best to integrate newcomers into Finnish society.

There are a few different ap-proaches to Finnish language teaching based on the type of immigrant. The first group are students who take classes through Finnish universities, and are often exchange stu-dents with little need to learn more than basic Finnish unless they intend to stay long term and work.

There is also a group who have come for work purposes and are learning Finnish to help them integrate better into Fin-nish culture. For both of these groups, as English is often a common language, the mode of instruction is in English in the beginner stages.

However, there are also new immigrants who come as re-fugees who may not be fully literate in their native tongue, or simply do not know English, so Finnish language classes are taught in Finnish alone. For adults these classes are a cru-cial part of the integration pro-

cess.To further investigate these

different kinds of approaches to Finnish language teaching, I went to visit a language class-room in Turku to see firsthand the importance of the language teacher and language schoo-ling on the lives new immigrants.

The class that I visited was taught by Niina Kekki, and was quite similar to my own experi-ence as a foreign student lear-ning Finnish at the University of Turku. The main difference was the size of the class, which was considerably smaller, allowing the teacher to give a more indi-vidualized approach.

The students were mostly business professionals who knew English, and the class was taught mostly in Finnish with some explanations in English. These are students who come to Finland and have the advan-tage of being able to communi-cate in English with most Finns.

I spoke with Niina after the class to ask more about her ex-periences working with different groups of Finnish language lear-ners.

“The main difference is that this course is called Finnish for Beginners and is conducted in English, but when you teach refugees you can’t teach the course in English because many do not know English or have not studied it.”

“In this class [with students who know English] I start out using more English in the begin-ning and then use more Finnish as the students become more advanced, because if English is not their native tongue it can

slow the process down.”In terms of the daily life of

immigrant or refugee students, the Finnish teacher can be an integral helper for the student even after class.

“For many students the Fin-nish teacher may be the only Finnish person they know, so of course there is a lot of the teacher’s culture that they have to get across.”

Finnish language teachers are a first point of contact for immigrant students, and often help them in filling out paper-work for social workers or for employers in addition to their work in the classroom.

“As a teacher I try to help as much as I can even though I don’t get paid for that job, and if I cannot help I try to send them to someone who can.”

Additionally, there is an emphasis being placed on te-aching practical Finnish, as the difference between spoken and written language is significant, and newcomers who want to work will need the most useful language for the workplace.

“To get integrated into society and to get friends in the society it is very important that you can speak a language that other people can understand and won’t look down upon.”

It is also a common problem that students will have difficulty learning Finnish if they rely too often on English, or in the case of non-English speaking immi-grants, may know few Finnish people and don’t use Finnish enough.

“[It’s important] for students to get a chance to speak Fin-nish with Finnish people. May-be take up a hobby to become friends with Finnish people […] so that they don’t get stuck at home and never use Finnish.”

The immigrants who come to Finland for school, or as refu-gees can face considerable dif-ficulties in finding work, but also in simply being understood in their daily lives.

“I haven’t had many students complain about [not being un-derstood] but then again stu-dents are really motivated and they usually just push through [these problems].”

In spite of these challenges in learning Finnish, a combination of highly motivated students and dedicated teachers is the key for new immigrants beco-ming successful in life and work in Finland.

sOuRCes:

hTTP://www.miGRATiOnPOliCy.

ORG/ARTiCle/FinlAnds-bA-

lAnCinG-ACT-lAbOR-mARkeT-

humAniTARiAn-RelieF-And-

immiGRAnT-inTeGRATiOn

TexT: TinA PiAnTAdOsi

lanGuaGe teeCheRs aCt as a BRidGe into Finnish soCiety

Vasemmalla Eveliina Pasanen ja Mischa Paramonova äitinsä ValeriaParamonovan sylissä Turun kaupunginkirjastolla.

hei

kk

i TA

kA

lA

16

tyyn meksiko -ryhmämeksiko -ryhmä koostuu vapaaehtoisista kehi-tysyhteistyöstä kiinnostuneista, jotka keräävät varoja ja auttavat projektin koordinoinnissa wixarika-yhteisön kouluhankkeesessa.lisätietoja: hankekoordinaattori inkeri halme – inkeri.m.halme@gmail.com

tyyn kehitysyhteistyösiipityyn siivet ovat vapaaehtoisryhmiä, joiden toi-mintaan voi osallistua kuka tahansa. siivet luo-vat elävää ja aktiivista opiskelijakulttuuria ja niiden kautta on helppo tulla mukaan tyyn toim-intaan. kehitysyhteistyösiipi toteuttaa ja kehit-tää tyyn kehitysyhteistyöhankkeita.lisätiedot: ilona häsänen - tyy-kehy@utu.fi

Zimbabwen aids -orvothttp://www.zim-orvot.org/

kohtaamisia -hankekohtaamisia – Rohkeutta maahanmuuttajien työnhakuun taiteen keinoin vahvistaa kotou-tumisvaiheessa olevien työttömien maahan-muuttajien oman osaamisen tunnistamista sekä antaa heille itsevarmuutta työnhakuun.lisätietoja: http://www.turkuamk.fi/fi/tut-kimus-kehitys-ja-palvelut/tutkimus-kehit-taminen-ja-innovaatiot/hae-projekteja/kohtaamisia/

viestintä- jaglobaalikasvatushankekehitysyhteistyösiipi tekee lukiovierailu-ja turun alueen lukioihin. tarkoituksena on herättää lukiolaisia ajattelemaan globaale-ja kysymyksiä ja kertoa kehitysyhteistyö-toiminnasta. keväisin rekrytoidaan kehi-tysyhteistyöliitteen päätoimittaja ja muut toimittajat. lisätiedot: ilona häsänen - tyy-kehy@utu.fi

Reilu korkeakouluhanke / ympäristösiipityy on osaltaan mukana vaikuttamassa sii-hen, että turun yliopisto alkaa tavoitella Reilu korkeakoulu -arvonimeä. hanketta var-ten kootaan ympäristösiiven alla toimivaa kannatusryhmää.lisätiedot: Julia litokorpi - juallit@utu.fi

kehitysyhteistyöviikkosuomen ylioppilaskuntien liitto ja yliop-pilaskunnat järjestävät syksyisin kehitysyh-teistyöviikon. ohjelmasta ja tapahtumista vastaavat kehyitysyhteistyöviikon koordi-naattori ja vapaaehtoisista koottu työryh-mä. lisätiedot: Roosa vastamäki - roovas@utu.fi

syl / kenkkukenkku on kehitysyhteistyöasiainneuvotte-lukunta, jossa on jäseninä suomen eri yliop-pilaskuntien edustajia. tyyn hallitus esittää uusia kenkku-jäseniä huhti-toukokuussa

ota koppi kehitysyhteistyöstä!

kiinnostuitko liitteessä esitellyistä projekteista tai hankkeista?

#GloBalsolveR#GloBalsolveR is a project by Jouni kuru in an attempt to creat a database of global probles and their solutions in to the social media, to fill your feed with solutions, instead of only an over-pour of bad news and negativity. it is an attempt to fin the sore spots in the wolrd and the biggest solutions to these problems, first by creating a wave of material into the social medias and sec-ondly analysing this host of ideas, analyses of problems and their solutions.

to partisipate in the global brainstorm

1) think of the most dire problems you see in this world of ours and a solution you would think might help in this. write these down to a piece of paper.

2) take a pic with it and Post it in your media of choice. include the hashtag #GloBalsolveR as well as the words you have written to make them available to the statistics.

3) share and get your friends to pitch in their ideas. your friends all over the world!