TYÖTTÖMIEN KOKEMUKSIA TERVEYTTÄ EDISTÄVISTÄ HYVINVOINTIPALVELUISTA

Katja Pursio Pro gradu -tutkielma Hoitotiede Preventiivinen hoitotiede Itä-Suomen yliopisto Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos Toukokuu 2016

 

SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO …………………………………………………………………………………..…. 1 2 TYÖTTÖMILLE SUUNNATUT TERVEYTTÄ EDISTÄVÄT INTERVENTIOT …….…….... 4 2.1 Tiedonhaun kuvaus …………………………………………………………………………..… 4 2.2 Työttömien hyvinvointi …………………………………………………………………….….. 6 2.2.1 Hyvinvoinnin määritelmä ………………………………………………………….……. 6 2.2.2 Työttömyyden ja hyvinvoinnin yhteys ……………………………………….…………. 7 2.3 Työttömien terveysinterventiot ………………………………………………….……………... 8 2.3.1 Työttömille suunnatut terveysinterventiot ja niiden sisältö ………….………………….. 8 2.3.2 Terveysinterventioiden tarpeellisuus ……………………………………………………13 2.3.3 Terveysinterventioiden tavoitteet ja interventioiden käyttö ……………………………. 14 2.3.4 Terveysinterventioiden haasteet ja toteutumisen esteet ………………..………………. 15 2.4 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista ……………….………………………………………. 17 3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ……………… 20 4 TUTKIMUSMENETELMÄ ……………………………………………………………………. 21 4.1 Tutkimukseen osallistujat ………….………………………………………………………….. 21 4.2 Aineiston keruu ……………………………………………………………………………….. 22 4.3 Aineiston analysointi ………………….………………………………………………………. 23 5 TULOKSET ……………………...……………………………………………………………... 24 5.1 Osallistujien taustatiedot ……………………………………………………………………… 24 5.2 Työttömien hyvinvointia edistävän tuen tarpeet ……………………………………………… 25 5.3 Hyvinvointipalvelujen yhteys työttömien hyvinvoinnin kokemiselle ………………………… 29 5.4 Palveluissa esiintyvät työttömien terveyden edistämiseen ja ylläpitoon liittyvät motivaatiota lisäävät tekijät ………………………………………………………….………………………….. 34 5.5 Palveluissa esiintyvät työttömien terveyden edistämiseen ja ylläpitoon liittyvät motivaatiota heikentävät tekijät …………………………………………………………………………….…… 37 5.6 Terveyttä edistävien hyvinvointipalvelujen kehittäminen …………………………….………. 41 5.7 Yhteenveto keskeisimmistä tuloksista ………………………………………………………… 44 6 POHDINTA ……………………...……………………………………………………………... 46 6.1 Tutkimustulosten tarkastelu ………...………………………………………………………… 46 6.2 Tutkimuksen luotettavuus …………………………………………………………………….. 53 6.3 Tutkimuksen eettisyys ………………………………………………………………………… 55 6.4 Johtopäätökset ja jatkotutkimusehdotukset …………………………………………………… 57 LÄHTEET ………………………………………………………………………………………… 59 LIITTEET Liite 1 Liitetaulukko 1. Tutkimuksia työttömien hyvinvointiin ja terveysinterventioihin liittyen Liite 2 Teemahaastattelurunko Liite 3 Tiedote tutkimuksesta haastatteluun osallistuneille työttömille

 

Liite 4 Tietoon perustuva suostumuslomake haastatteluun osallistuneille työttömille Liite 5 Liitetaulukko 2. Esimerkki sisällönanalyysin etenemisestä TAULUKOT Taulukko 1 Hakusanat ja tiedonhaun rajaukset tietokannoittain. Taulukko 2 Työttömien terveysinterventiot. Taulukko 3 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista. Taulukko 4 Osallistujien taustatiedot (N = 16). Taulukko 5 Terveyttä edistävien hyvinvointipalvelujen kehittäminen. KUVIOT Kuvio 1 Aineiston haku tietokannoista valintakriteereineen. Kuvio 2 Työttömien hyvinvointia edistävän tuen tarpeet. Kuvio 3 Hyvinvointipalvelujen yhteys työttömien hyvinvoinnin kokemiselle. Kuvio 4 Palveluissa esiintyvät työttömien terveyden edistämiseen ja ylläpitoon liittyvät motivaatiota lisäävät tekijät. Kuvio 5 Palveluissa esiintyvät työttömien terveyden edistämiseen ja ylläpitoon liittyvät motivaatiota heikentävät tekijät.

 

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO TIIVISTELMÄ Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos Hoitotiede Preventiivinen hoitotiede Pursio, Katja Työttömien kokemuksia terveyttä edistävistä hyvinvointipalveluista Pro gradu -tutkielma, 63 sivua, 5 liitettä (9 sivua) Tutkielman ohjaajat: Dosentti, TtT Päivi Kankkunen Dosentti, TtT Terhi Saaranen LL Joonas Joensuu Toukokuu 2016 ________________________________________________________________________________ Suomessa on noin 248 000 työtöntä. Vaikka väestö voi keskimäärin paremmin kuin aikaisemmin, elämänlaadussa, hyvinvoinnissa ja terveydessä yhteiskunta on jakautunut hyvä- ja huono-osaisiin. Työttömyys voi vähentää hyvinvointia, mikä näkyy fyysisen ja psyykkisen terveyden vajeina, taloudellisena ahdinkona, näköalattomuutena ja sosiaalisten kontaktien vähyytenä. Terveysriskien aikainen toteaminen on tärkeää terveyden ja hyvän elämän näkökulmasta. Työttömiin kohdistuvat terveysinterventiot tavoittelevat väestön pysymiseen työkykyisenä ja työvoiman saatavuuteen sekä tavoitteelliseen kansanterveyden parantamiseen ja osallisuuden lisäämiseen sekä terveyden tasa-arvoon. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millaista tukea ja terveyttä edistäviä hyvinvointipalveluja työttömät kokevat tarvitsevansa ja kuinka palvelut vastaavat heidän kokemukseensa hyvinvoinnin ylläpitämisestä ja edistämisestä. Lisäksi tarkoituksena oli kuvata, kuinka palveluita voidaan kehittää. Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Aineisto kerättiin haastattelemalla työttömiä (n = 16) Porvoossa joulukuun 2015 ja helmikuun 2016 välisenä aikana. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tulosten mukaan työttömät tarvitsevat tukea fyysisen ja psyykkisen terveytensä parantamiseen, elämänhallinnan vahvistamiseen ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen. Terveyttä edistävillä hyvinvointipalveluilla on pystytty vastaamaan työttömien fyysisen terveyden edistämiseen, elämänhallinnan ja säännöllisen elämänrytmin löytymiseen, sosiaalisen hyvinvoinnin vahvistumiseen ja huomioinnin kautta mielihyvän ja merkityksellisyyden kokemiseen. Työttömien motivaatiota osallistua terveysinterventioihin lisäsivät kannustava ja tukeva henkilökunta, ryhmän hyvä ilmapiiri, sosiaaliset kontaktit, itselle sopivan mielekkään tekemisen löytyminen ja tarpeellisuuden kokemus sekä itseen kohdistuva ja omista tarpeista lähtevä huomion saanti. Motivaatiota heikentäviä tekijöitä olivat palvelujen kohdistumattomuus omaan tarpeeseen tai palveluiden vaikea saavuttaminen, yhteisymmärryksen puute henkilökunnan kanssa, informaation puute tai interventioryhmän negatiivinen ilmapiiri ja ryhmän jäsenten vaihteleva sitoutuneisuus hyvinvoinnin edistämisessä. Palveluiden kehittämiseksi työttömät toivoivat avointa kohtaamispaikkaa, missä olisi mahdollisuus toimintakykyä ylläpitävään aktiviteettiin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen henkilökunnan tukemana, yhteistyön kehittämistä eri palvelun tarjoajien välillä ja tiedottamisen parantamista, taloudellista helpotusta ja mahdollisuutta päästä tutustumaan erilaisiin paikkoihin sekä perheen mukaanottoa palveluihin. Avainsanat: työtön, työttömyys, terveyden edistäminen, hyvinvointipalvelu

 

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND ABSTRACT Faculty of Health Sciences Department of Nursing Science Nursing Science Preventive Nursing Pursio, Katja Unemployed people’s experiences of health promotion interventions in wellbeing services Thesis, 63 pages, 5 appendices (9 pages) Supervisors: Docent, PhD Päivi Kankkunen Docent, PhD Terhi Saaranen MD Joonas Joensuu May 2016 ________________________________________________________________________________ There are about 248 000 unemployed people in Finland. Though the population´s general wellbeing is enhanced, the polarisation of the society is increased concerning quality of life, wellbeing and health. Unemployment may decrease wellbeing, which occurs in deficiency of physical and psychic health, economical distress, hopelessness and lack of social contacts. Early stage diagnostics of health risks is important from health´s point of view as well as for good life. The primary goal of health interventions targeted on unemployed people is to maintain population´s ability to work and availability of working resources. Purpose of interventions is to enhance national health as well as to increase health equality. The purpose of this thesis was to study unemployed people’ s experiences towards need of support and health promotion in wellbeing services. The purpose was to study how these services meet their expectations of maintain and increase wellbeing and also to describe how these services could be developed. Qualitative research data were collected, by interviewing unemployed people (n=16) in Porvoo between December 2015 and February 2016. The data were analysed by inductive content analysis. The results show that unemployed people need support to improve their physical and psychic health, strengthen control of life and encourage social wellbeing. Health promotion in wellbeing services has succeeded to meet unemployed people’s need to improvement of physical health, regular rhythm of life, social wellbeing and experiences to feel pleasure and meaningfulness. The most important factors increasing the motivation to participate in the health interventions among unemployed were supportive personnel, good group atmosphere, social contacts, meaningful activities, feeling of necessity on one self and positive attention. Demotivating subjects were mismatched services on person´s needs as well as availability of services, poor understanding with the personnel, lack of information, negative atmosphere in intervention group and alternating commitment to improve wellbeing. Based on the results, unemployed people hoped for a place to meet with each other, where they would be able to interact socially and have functional capacity improving activities supported by personnel. Other important factors were improved co-operation between service providers and better information, economical comfort, possibilities to get acquainted new environment and to involve family in services. Keywords: unemployed people, unemployment, health promotion, wellbeing

 

1 JOHDANTO Suomessa oli vuoden 2016 helmikuussa 248 000 työtöntä (työttömyysaste 9,4 %). Vaikka luku on

20 000 vähemmän kuin vuosi sitten (Tilastokeskus 2016), yhteiskunnassa yleisesti vallitseva

taloudellinen epävakaus tuo suurelle osalle työvoimasta epävarmuutta ja uhkakuvia tulevaisuuden

suhteen. Työttömyys aiheuttaa yksilöllisten stressitekijöiden lisäksi väestön polarisoitumista,

yhteiskunnallisia lieveilmiöitä ja yleinen hyvinvoinnin määrä vähenee. Työttömyyden myötä

köyhyys ja riski elintapojen rapistumiselle kasvavat. Terveyseroja aiheuttavien elintapojen taustalla

vaikuttavat kulttuuriset, taloudelliset ja psykososiaaliset tekijät, jotka tulisi huomioida pyrittäessä

kaventamaan näitä eroja (Martelin ym. 2014).

Sosiaali- ja terveydenhuollolla on tärkeä tehtävä terveyden ja hyvinvoinnin ylläpidossa ja

edistämisessä, mutta yhtä lailla median ja politiikan rooli positiivisten tulevaisuuden näkymien

luomisessa ja esille nostamisessa on keskeistä (Tay & Kuykendall 2013). Parasta

hyvinvointipolitiikkaa on työ ja siitä maksettava säännöllinen palkka (Vaarama ym. 2014) ja siksi

on tärkeää selvittää, kuinka yksilöiden toimintavalmiudet eli mahdollisuudet saavuttaa hyvinvointia

eroavat työttömien ja työssä kävijöiden välillä (Saikku ym. 2014). Hyvinvointivaltion kehittämisen

taustalla vaikuttavat ideologiset valinnat ja sosiaali- ja terveydenhuollossa käynnissä oleva

palvelujen rakenneuudistus vaikuttavat keskeisesti väestön terveyden ylläpitoon ja hyvinvoinnin

kokemiseen myös tulevaisuudessa (Rotko ym. 2011).

Terveyden edistämisen näkökulmasta terveys syntyy, vahvistuu ja heikentyy arjen olosuhteiden,

vuorovaikutuksen, valintojen ja elintapojen tuloksena (Korhonen & Leino 2010). Työttömillä

suurin heikon elämänlaadun riski liittyy rahojen riittämättömyyteen, missä riski työllisiin verrattuna

on kolminkertainen. Psyykkisellä ja sosiaalisella ulottuvuudella riski heikkoon elämänlaatuun on

kaksinkertainen ja fyysisellä ulottuvuudella (terveys, tarmo ja toimintakyky) lähes kaksinkertainen

työllisiin verrattuna. (Vaarama ym. 2014.) Työllisyys ja työttömyys erottelevat siis työikäiset

selvästi hyvinvoinnin perusteella. Työttömyyden yhteys huono-osaisuuteen tunnetaan melko hyvin,

mutta silti työttömien ja työllisten hyvinvoinnin vertailu on merkityksellistä hyvinvointierojen

kaventamiseksi. Useiden hyvinvoinnin indikaattoreiden mukaan työttömien koettu hyvinvointi ei

ole viime vuosina parantunut. (Saikku ym. 2014.)

Työttömyyden ja terveyden väliseen yhteyteen vaikuttavat monet tekijät, kuten ikä, sukupuoli,

taloudelliset vaikeudet, terveyskäyttäytyminen, työttömyyden kesto ja henkilökohtaiset

  2  

ominaisuudet. Työttömät voivat sekä henkisesti että fyysisesti huonommin kuin työssäkäyvät ja

näyttöä on sekä kausaalisen yhteyden (työttömyys lisää huonoa terveyttä) että

terveysvalikoitumisen (huono terveys lisää työttömyyttä) puolesta. Naiset jäävät työelämän

ulkopuolelle miehiä helpommin terveysongelmien vuoksi ja nuorilla työttömyys on vakava

syrjäytymisen riskitekijä. (Heponiemi ym. 2008.) Työttömyyden pitkittyessä hyvinvoinnin vajeet

kasautuvat (THL 2015a) ja lisäävät työttömien haastetta löytää omat positiiviset voimavarat arjen

merkityksellisyyden näkemiseen.

Terveydenhuoltolaki (1326/2010) velvoittaa edistämään ja ylläpitämään väestön terveyttä ja

hyvinvointia. Perustuslaki (731/1999) puolestaan määrittelee, että jokaisella on oikeus

henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. Tästä syystä julkisen vallan puuttuminen

myöskään terveyskäyttäytymiseen ja terveydelle epäedullisiin olosuhteisiin ei aina ole

yksinkertainen asia ja vaatii eettistä pohdintaa. On kuitenkin eri asia rajoittaa, kuin

johdonmukaisesti pyrkiä levittämään oikeaa tietoa terveydelle epäedullisista riskeistä ja tavoista.

(Koskinen 2008, Lehto 2008.) Valinta jää loppujen lopuksi asiakkaalle. Perustuslaki suojaa

kansalaisten perusoikeuksia, mutta se myös velvoittaa julkisen vallan huolehtimaan kansalaisten

hyvinvoinnista ja kun tiedetään, että monet sairaudet ovat elintapasairauksia, voidaan miettiä, onko

julkinen valta hoitanut tehtävänsä kunnialla (Lehto 2008).

Suurten väestöryhmien huono terveys heikentää koko väestön keskimääräistä terveyden tasoa ja

näin ollen työvoiman ja palveluiden riittävyys vaarantuu. Terveysongelmat voivat heijastua myös

sosiaalisena syrjäytymisenä. (Koskinen 2008, Lehto 2008.) Elintapaerot koulutusryhmien välillä

ovat edelleen vallitsevia ja erot ovat useimpien elintapojen osalta epäedullisia alimpaan

koulutusryhmään kuuluville (Helldan ym. 2013, Martelin ym. 2014) etenkin työikäisellä väestöllä

(Prättälä ym. 2007). Työttömille suunnattujen interventioiden tavoitteena on kehittää heidän

henkilökohtaisia taitojaan ja selviytymiskeinojaan (Heponiemi ym. 2008) ja näin ollen tukea jo

olemassa olevia voimavaroja lisäten samalla osallisuutta. Hiilamon (2014) mukaan työttömyys ei

ole vain palkan puuttumista, vaan suurelta osalta osallisuuden menettämistä. Taloudellinen ahdinko

ja epävarmuus lisäävät järjestäytymisen vaikeutta, mikä näkyy osattomuutena ja sosiaalisten

kontaktien vähyytenä, ajankäytön jäsentymättömyytenä sekä työelämätaitojen ja toimintakyvyn

heikkoutena (Hiilamo 2014). Terveysvalmennuksella ja elintapaohjauksella pyritään puuttumaan

varhaisessa vaiheessa riskitekijöihin ja ehkäisemään pitkäaikaissairauksien ilmaantumista tai

etenemistä. Työttömiin kohdistuvat terveysinterventiot perustuvat siihen, että väestö pysyy

työkykyisenä ja työvoiman saatavuus on taattu, mutta myös tavoitteelliseen kansanterveyden

  3  

parantamiseen ja osallisuuden lisäämiseen sekä terveyden tasa-arvoon. Se miten tämä käytännössä

onnistuu, vaatii epäkohtien korjaamista kohdennetusti ruohonjuuritasolla. Modernissa ja

tietoteknisessä maailmassa tarvitaan ehdottomasti myös aitoja kohtaamisia.

Työttömien terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on viime vuosina ollut esillä suomalaisessa

yhteiskuntapoliittisessa keskustelussa. Terveyserojen kaventamiseksi löytyy poliittista

mielenkiintoa, mikä näkyy jo useammassa hallitusohjelmassa, mutta ohjelmien ongelmana on usein

ollut kokonaisuuden hajanaisuus ja koordinaation sekä toimeenpanoresurssien puute (Martelin ym.

2014). Terveyserojen kaventamiseen tarvitaan yhteistyötä ja puheiden lisäksi konkreettisia tekoja.

Tämä tarkoittaa väistämättä myös taloudellista sijoittamista ryhmään, joiden osallisuus terveyden

edistämisessä jää helposti vähäiseksi. Heikon elämänlaadun suurimmat riskitekijät ovat

nimenomaan työkyvyttömyys, työttömyys ja tuloköyhyys (Vaarama ym. 2014).

Työttömyyden ja heikon terveyden yhteydestä löytyy runsaasti sekä kansallisia että kansainvälisiä

tutkimuksia, mutta terveysinterventioiden vaikuttavuudesta on vähän tutkimustuloksia. Tällä

hetkellä interventiotutkimusten ongelmana Suomessa on se, että tieteellinen näyttö on heikkoa ja

meillä on erilaisia selvityksiä ja kartoituksia, joissa on tutkimusmenetelmällisiä heikkouksia.

Vaikuttavuuden testaus on näin ollen riittämätöntä. (Heponiemi ym. 2008.) Hyvinvoinnin eri

ulottuvuuksia kuvataan ja mitataan useilla indikaattoreilla (muun muassa aineelliset elinolot,

työelämä, terveys, koulutus, sosiaalinen vuorovaikutus, turvallisuus, tasa-arvo ja tyytyväisyys

elämään) (Findikaattori 2015). Tässä tutkimuksessa hyvinvoinnin ulottuvuuksia kartoitettiin

haastattelemalla työttömiä ja kuvaamalla heidän esille nostamiaan subjektiivisia kokemuksia.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millaista tukea ja terveyttä edistäviä hyvinvointipalveluja

työttömät kokevat tarvitsevansa ja kuinka palvelut vastaavat heidän kokemukseensa hyvinvoinnin

ylläpitämisestä ja edistämisestä. Lisäksi tarkoituksena oli kuvata, kuinka palveluita voidaan

kehittää.

  4  

2 TYÖTTÖMILLE SUUNNATUT TERVEYTTÄ EDISTÄVÄT INTERVENTIOT

Luvussa 2 käsitellään tämän tutkimuksen kannalta keskeisiä käsitteitä hyvinvointi ja

terveysinterventio. Aluksi kuvataan tiedonhaun prosessi ja aiheesta löytyviä tieteellisiä julkaisuja,

minkä jälkeen esitetään aikaisemmista tutkimuksista nousseita tuloksia ja pohdintoja tämän

tutkimuksen lähtökohdiksi. Lopuksi keskeisimmät asiat kootaan yhteenvedoksi.

2.1 Tiedonhaun kuvaus

Tiedonhaku työttömien terveysinterventioista tehtiin Cinahl-, Medic-, PubMed-, Scopus-,

PsycINFO- ja SocINDEX-tietokannoista. Tietokantahaut työttömien terveysinterventioiden suhteen

suoritettiin helmikuun 2015 aikana ja toistettiin joulukuussa 2015 sekä huhtikuussa 2016.

Työttömien hyvinvointia koskeva tiedonhaku tehtiin joulukuussa 2015 ja toistettiin huhtikuussa

2016. Hakusanat tietokannoittain on esitetty taulukossa 1. Tiedonhaku rajattiin Medicissä suomen-,

ruotsin ja englanninkielisiin artikkeleihin ja muissa tietokannoissa englanninkielisiin artikkeleihin.

Muita rajaavia tekijöitä olivat aikarajaus (vuodet 2010 – 2015/2016), vertaisarvioidut tieteelliset tai

alkuperäistutkimukset, Medicissä myös väitöskirjat, ja PubMed:ssa rajaus kohdistettiin kliinisiin

tutkimuksiin ja katsauksiin. Tärkeä sisäänottokriteeri oli otsikossa esiintynyt työttömyys-, tai siihen

viittaava sana yhdistettynä terveysinterventioon, terveyden edistämiseen tai hyvinvointiin.

Edellä mainituilla rajauksilla tiedonhaun tuloksena löytyi 556 artikkelia. Ensimmäisessä vaiheessa

käytiin läpi otsikot huomioiden sisäänottokriteerit, jolloin abstraktin tarkastelua varten valikoitui 94

artikkelia. Päällekkäisyyksien poistamisen jälkeen (n = 22) abstrakteja jäi lopulta tarkasteltavaksi

72. Abstraktien sisällön perusteella seuraavaan vaiheeseen koko tekstin tarkastelua varten valikoitui

54 artikkelia. Koko tekstin perusteella hyväksyttiin 23 artikkelia. Lisäksi manuaalisena hakuna

mukaan otettiin kaksi artikkelia, joten tutkimuksen lähtökohdiksi valikoitui 25 artikkelia (kuvio 1,

liite 1). Hyvinvoinnin yleisessä määritelmässä on käytetty myös muuta lähdeaineistoa.

Keskeinen painoarvo tausta-aineiston kokoamiselle oli aikaisempien tutkimusten sisällöllisellä

valinnalla, mikä tarkoitti aineiston valinnan jatkuvaa ja vastavuoroista peilaamista oman tutkielman

tutkimuskysymyksiin (Kangasniemi ym. 2013). Hakukriteerien lisäksi tutkimusartikkeleita

luettaessa arvioitiin julkaisun arvostettavuus tiedeyhteisöissä, tutkimuksen otoksen ja menetelmän

sopivuus, raportin auki kirjoittaminen ja tutkimuksen etenemisen seuraamisen mahdollisuus sekä

tutkijan oma kriittinen tulkinta tutkimuksensa luotettavuudesta ja eettisyydestä.

  5  

Taulukko 1. Hakusanat ja tiedonhaun rajaukset tietokannoittain.

Tietokanta

Hakusanat Rajaukset Tulokset

Cinahl Haku 1: unemploy* OR jobless AND ”health promotion” OR ”health interv*”

Peer reviewed 2010 – 2015/2016 Reseach article English

40

Scopus Haku 1: unemploy* AND well being AND ”health promotion” OR ”health interv*” Haku 2: unemploy* AND “health promotion” OR “health interv*”

Peer reviewed 2010 – 2015/2016 Article English

20 183

Medic Haku 1: Työtön työttöm* AND hyvinvoin* OR ”terveyden edist*” terveysinterv* Haku 2: Unemploy* AND “well being” OR health*

2010 – 2015/2016 Väitöskirja Alkuperäistutkimus suomi, englanti, ruotsi

9 34

PubMed Haku 1: ”health promotion” OR ”health interv*” AND unemploy* OR jobless

Clinical trial tai Review 2010 – 2016 English Tittle/abstract

37

SocINDEX Haku 1: unemploy* OR jobless AND health AND particip* OR empower* OR ”quality of life” OR ”well being”  

Peer reviewed 2010-2015/2016 Article English

191

PsycINFO Haku 1: unemploy* OR jobless AND ”health promotion” OR ”health interv” AND ”well being” OR ”quality of life” Haku 2: unemploy* OR jobless AND ”health promotion” OR ”health interv” AND particip* OR empower*

Peer reviewed 2010-2015/2016 Journal article English

12 30

Yhteensä 556

Valituissa artikkeleissa tutkimukset on toteutettu Saksassa, Isossa-Britanniassa, Suomessa,

Yhdysvalloissa, Australiassa, Ruotsissa, Islannissa, Hollannissa, Irlannissa ja Israelissa.

Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen on koonnut singaporelainen tutkijaryhmä. Tutkimukset ovat

yhteiskuntatieteiden, lääketieteen, kansanterveystieteen ja psykologian alalta. Yhtään

hoitotieteellistä tutkimusta ei löytynyt.    

  6  

       

Kuvio 1. Aineiston haku tietokannoista valintakriteereineen.

2.2 Työttömien hyvinvointi

2.2.1 Hyvinvoinnin määritelmä

WHO:n määritelmän mukaan hyvinvointi on osa laajaa terveyden käsitettä. Terveys muodostuu

fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin osatekijöistä eikä ainoastaan sairauden

puuttumisesta. Psykososiaalinen hyvinvointi sisältää yksilön ymmärryksen omista vahvuuksistaan,

kyvyn käsitellä ja selviytyä stressaavista tilanteista, kyvyn tehdä tuotteliaasti työtä ja olla osallisena

yhteisössä, missä elää. (WHO 2014.) Psyykkinen hyvinvointi tarkoittaa tunteisiin perustuvaa

hyvinvointia (onnellisuus, tyytyväisyys elämään, rauha), psykologista hyvinvointia (itsensä

hyväksyntä, optimismi, toiveikkuus, elämän tarkoitus) ja sosiaalista hyvinvointia (sosiaalinen

• Artikkelin laadun arviointi (otoksen ja menetelmän sopivuus, raportointi, tutkijan oma kriittinen tulkinta tutkimuksen luotettavuudesta)

• Koko teksti saatavilla

Abstraktin perusteella valitut 54 Cinahl 7 Scopus 21 Medic 2 PubMed 5 SocINDEX 16 PsycINFO 3

• Päällekkäisten artikkeleiden pois jättäminen

• Abstrakti vahvistaa sisäänottokriteerien täyttymisen

Otsikon perusteella valitut 94 Cinahl 10 Scopus 33 Medic 7 PubMed 10 SocINDEX 23 PsycINFO 11

• Sisäänottokriteerinä otsikossa esiintynyt työttömyys-, tai siihen viittaava sana yhdistettynä terveysinterventioon, terveyden edistämiseen tai hyvinvointiin.

Hakusanoilla 556 Cinahl 40 Scopus 203 Medic 43 PubMed 37 SocINDEX191 PsycINFO 42

Koko tekstin perusteella 23 • Cinahl 5 • Scopus 7 • Medic 2 • PubMed 1 • SocINDEX 8 • PsycINFO 0

ja manuaalisena hakuna 2

Yhteensä 25 artikkelia  

  7  

hyväksyntä, oman arvon tunne yhteisön jäsenenä, osallisuus) (CDC 2014). Hyvinvointi on sitä, että

elämä sujuu positiivisten tunteiden ja toimintojen vahvistamana ja ihminen kokee olevansa terve ja

onnellinen (Gudmundsdottir 2013, Tay & Kuykendall 2013).

Hyvinvoinnin osatekijät voidaan jakaa myös kolmeen ulottuvuuteen, joita ovat terveys,

materiaalinen hyvinvointi sekä koettu hyvinvointi ja elämänlaatu. Koettua hyvinvointia mitataan

elämänlaadulla, johon vaikuttavat terveys ja materiaalinen hyvinvointi, yksilön odotukset hyvästä

elämästä, ihmissuhteet, omanarvontunne ja mielekäs tekeminen. Koettua hyvinvointia tarkastellaan

usein sosiaalisten suhteiden, itsensä toteuttamisen, onnellisuuden ja sosiaalisen pääoman kautta.

Yksilöllisen hyvinvoinnin lisäksi hyvinvointi -käsitettä voidaan määritellä myös yhteisötasolla.

Yhteisötason hyvinvoinnin ulottuvuuksia ovat esimerkiksi elinolot, koulutus ja työllisyys sekä

toimeentulo. Väestöryhmien väliset erot kaikilla hyvinvoinnin ulottuvuuksilla ovat suuret. (THL

2015b.) Tay ja Kuykendall (2013) kuvaavat systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessaan

subjektiivista hyvinvointia perinnöllisten ja persoonallisten tekijöiden muodostamaksi

kokonaisuudeksi, johon vaikuttavat ympäristötekijät ja elämäntapahtumat. Elämäntapahtumista

esimerkiksi avioliitto, lapsen syntymä, läheisen menetys, taloudellinen epävarmuus, toimintakyvyn

heikkeneminen ja työttömyys ovat vahvasti hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Psykologista

hyvinvointia parantavilla interventioilla (kuten positiivisten asioiden nimeäminen, meditaatio,

rentoutusharjoitukset, kiitollisuusharjoitukset ja mindfulness) on tutkimusten mukaan positiivisia

vaikutuksia hyvinvointiin, mutta kuten ei onnellisuuskaan ole pysyvä olotila, eivät myöskään

interventioiden vaikutukset ole ikuisia. Hyvinvoinnin saavuttamisen kannalta keskeistä on, että

yksilöllä on halu ja keinot pyrkiä tyytyväisyyteen ja onnellisuuteen. (Tay & Kuykendall 2013.)

2.2.2 Työttömyyden ja hyvinvoinnin yhteys

Tässä tutkimuksessa on keskeistä ymmärtää, kuinka työttömyys voi vaikuttaa hyvinvointiin.

Työttömyys ja sen myötä taloudellinen epävarmuus ja rahojen riittämättömyys ovat merkittäviä

stressitekijöitä ja uhkia fyysiselle ja psyykkiselle terveydelle ja hyvinvoinnille (Gagin & Shinan-

Altman 2012, Gudmundsdottir 2013, Tay & Kuykendall 2013, Lassus ym. 2015, Sage 2015)

aiheuttaen lisäksi yksilölle avuttomuutta, pelkoa, häpeää (Gagin & Shinan-Altman 2012, Lassus

ym. 2015) ja ahdistusta kontrollin menettämisestä (Gagin & Shinan-Altman 2012). Häpeä ja

epäonnistumisen tunne kohdistuu etenkin miehillä myös rooliin aviomiehenä ja isänä. Pettymys

puolestaan kohdistuu vahvasti itseen, työnantajaan, yhteiskuntaan sekä entisiin työkavereihin ja

ystäviin, jotka mahdollisesti työttömyyden myötä vähentävät yhteydenpitoa. (Lassus ym. 2015.)

  8  

Tutkimusten mukaan työttömät ovat työssäkävijöihin verrattuna onnettomampia ja

tyytymättömämpiä elämään (Tay & Kuykendall 2013).

Työttömien hyvinvointia vähentävät epäilyt, jotka kohdistuvat omaan riittävyyteen, omiin taitoihin,

kykyihin ja aikaisempiin valintoihin. Työttömyys voi herättää kateutta työssä kävijöitä kohtaan

aiheuttaen samalla itsesääliä. Työttömäksi jäätyään yksilö pyrkii selittämään ja järkeistämään

tilannettaan itselleen ja työttömäksi jäänti, etenkin pitkän työsuhteen jälkeen, aiheuttaa muun

muassa oman identiteetin kyseenalaistamista, epävarmuutta, ulkopuoliseksi jäämistä, itsesyytöksiä,

ylpeyden menetystä ja elämän tarkoituksen hämärtymistä. (Lassus ym. 2015.) Tay ja Kuykendall

(2013) tuovat esille meta-analyysissaan, että työttömyydellä on vaikutusta myös työssäkävijöiden

hyvinvointiin, koska korkea työttömyysaste aiheuttaa heissä syyllisyyden tunteita, epävarmuutta

työn jatkuvuudesta ja samalla lisääntynyttä työn määrää.

Koetun hyvinvoinnin esteenä työttömillä voi olla näköalattomuus, mikä vaikeuttaa suunnitelmien

tekemistä ja päivistä selviytymistä positiivisella asenteella. Eristäytyminen omiin oloihin voi johtua

työttömyyden aiheuttamasta materiaalisesta vaikeudesta ja negatiivisista tunteista, joita työttömyys

yksilössä herättää. (Lassus ym. 2015.) Sosiaalisten kontaktien vähäisyys johtaa helposti

yksinäisyyteen ja masennukseen (Lassus ym. 2015, Sage 2015). Sosioekonominen huono-osaisuus

voi kasautua esimerkiksi perhetaustan kautta ja vaikuttaa jo nuorena psyykkiseen ja sosiaaliseen

hyvinvointiin ja sen myötä vaikeuttaa opiskeluja ja työelämään siirtymistä (Ahola ym. 2014).

2.3 Työttömien terveysinterventiot

2.3.1 Työttömille suunnatut terveysinterventiot ja niiden sisältö

Kansainvälisissä artikkeleissa työttömille suunnatuista terveyttä ja hyvinvointia edistävistä sekä

ylläpitävistä palveluista käytetään käsitettä terveysinterventio (health intervention).

Taustakirjallisuuden perusteella työttömille suunnatut terveysinterventiot voidaan jakaa kuuteen

pääluokkaan, joita ovat yhdessäolo (Fildes ym. 2010, Scanlan ym. 2011, Romppainen ym. 2012,

Gudmundsdottir 2013, Kreuzfeld ym. 2013, Carroll ym. 2014, Maguire ym. 2014, Davison ym.

2015, Sage 2015), koulutus (Fildes ym. 2010, Kerätär & Karjalainen 2010, Freyer-Adam ym.

2011, Schuring ym. 2011, Romppainen ym. 2012, Sigurddsson ym. 2012, Gabrys ym. 2013,

Gudmundsdottir 2013, Knox ym. 2013, Kreutzfeld ym. 2013, Brussig ym. 2014, Davison ym. 2015,

Sage 2015), kädentaidot (Fildes ym. 2010, Kerätär & Karjalainen 2010, Scanlan ym. 2011,

  9  

Sigurddsson ym. 2012, Davison ym. 2015), ravitsemus (Freyer-Adam ym. 2011, Gabrys ym. 2013,

Kreutzfeld ym. 2013, Brussig ym. 2014, Davison ym. 2015, Limm ym. 2015), liikunta (Gabrys

ym. 2013, Kreuzfeld ym. 2013, Brussig ym. 2014, Carroll ym. 2014, Limm ym. 2015) ja

psyykkinen voimaantuminen (Kerätär & Karjalainen 2010, Schuring ym. 2011, Kreuzfeld ym.

2013, Brussig ym. 2014, Carroll ym. 2014, Maguire ym. 2014, Michniewicz ym. 2014, Vastamäki

ym. 2014, Limm ym. 2015). Kirjallisuuteen pohjautuvat terveysinterventiot on esitetty taulukossa 2.

Yhdessäolo

Työttömille järjestetään kotona olon vastapainoksi yhteisiä tiloja, joissa he voivat viettää aikaa

(Fildes ym. 2010, Carroll ym. 2014), saavat tukea säännölliseen päivärytmiin (Sage 2015) ja

mielekkääseen tekemiseen (Fildes ym. 2010, Scanlan ym. 2011, Gudmundsdottir 2013, Davison

ym. 2015). Itselle merkityksellinen tekeminen ylläpitää psyykkistä terveyttä ja on tärkeää varsinkin

miehille. Esimerkiksi Fildes ym. (2010) kuvaa Miesten Tallin toimintaa, missä kiinnostavana

tekemisenä nähtiin sosiaalinen kanssakäyminen samanhenkisten vertaisten kanssa ja erilaiset

kädentaidot, joita voitiin opettaa ryhmässä muille osallistujille. Ilman mielekästä tekemistä

työttömät kokevat terveytensä huonommaksi kuin ne työttömät, joiden ajankäyttö päivittäin on

aktiivista (Scanlan ym. 2011). Tutkimusten mukaan osallistumalla ryhmiin, ja niiden sosiaalisen

vaikutuksen ansiosta, masentuneisuus työttömien keskuudessa vähenee (Kreuzfeld ym. 2013) sekä

yleinen mieliala muuttuu iloisemmaksi (Gudmundsdottir 2013, Carroll ym. 2014). Uusien ihmisten

tapaaminen on hyvinvointiin positiivisesti vaikuttava tekijä (Sage 2015). Tay ja Kuykendall (2013)

esittävät tutkimustuloksia, joiden mukaan sosiaalisilla vuorovaikutustilanteilla ja niiden myötä

saaduilla kokemuksilla on suurempi merkitys hyvinvoinnille kuin materiaalisella omaisuudella.

Etenkin nuorille on tärkeää kokoontua vertaistensa kanssa ja he tarvitsevat lisäksi tukea ja seurantaa

terveydenhuollon henkilökunnalta. Arjesta selviytyminen päivä kerrallaan on monelle keskeisin

elämänhallinnan kysymys ja ulkoapäin määritelty terveysinterventio ei heitä välttämättä tavoita

(Davison ym. 2015.), minkä takia ryhmän toiminta täytyy aina lähteä ryhmän omista tarpeista ja

kiinnostuksesta (Fildes ym. 2010, Carroll ym. 2014, Limm ym. 2015, Sage 2015).

Terveydenhuollon henkilökunnalta odotetaan ohjauksen lisäksi motivointia ja kannustusta sekä

elämänhallinnan seurantaa (Romppainen ym. 2012, Kreuzfeld ym. 2013).

  10  

Koulutus

Työttömille järjestetään työnhakuun, työkykyyn, terveydellisiin tekijöihin ja kuntoutukseen

liittyviä moniammatillisia infotilaisuuksia (Schuring ym. 2011, Brussig ym. 2014, Sage 2015) sekä

erilaisten terveyttä ylläpitävien teemojen ympärille rakennettuja luentoja (Romppainen ym. 2012,

Kreutzfeld ym. 2013, Davison ym. 2015, Limm ym. 2015). Ohjausta annetaan työhaastatteluihin ja

yleisiin sosiaalisiin ja vuorovaikutustaitoihin (Sigurdsson ym. 2012, Maguire ym. 2014, Sage 2015)

sekä tarjotaan velkaneuvontaa ja tukea taloustilanteen hallintaan (Gudmundsdottir 2013).

Kertaluontoisten luentojen lisäksi järjestetään pitkäkestoisempaa koulutusta, kuten

tutkimusartikkeleissa esimerkkinä mainittuja hitsauskursseja ja kielikursseja (Fildes ym. 2010), atk-

kursseja (Sigurddsson ym. 2012) ja osallisuutta ja sosiaalisuutta ylläpitäviä koulutuksia (Scanlan

ym. 2010, Sage 2015).

Elintapoihin liittyvissä ”tietoiskuissa” vältetään syyllistävää tai arvostelevaa sävyä (Davison ym.

2015) ja pyritään saamaan työttömiä ottamaan itse enemmän vastuuta terveydestään ja

hyvinvoinnistaan (Romppainen ym. 2012, Limm ym. 2015). Nuorille työnhakijoille on tärkeää

kohdistaa etenkin päihdevalistusta (Freyer-Adam ym. 2011, Ahola ym. 2014) ja kannustaa

jatkamaan opintoja (Ahola ym. 2014). Henkilökohtaista ohjausta ja terveysneuvontaa (Romppainen

ym. 2012, Gabrys ym. 2013, Kreutzfeld 2013, Carroll ym. 2014, Brussig ym. 2014) on usein

muunlaisen terveysintervention lisänä.

Kädentaidot

Kädentaitoja vaativia interventioita on järjestetty esimerkiksi mosaiikkitöiden (Fildes ym. 2010) ja

ruoan valmistuksen (Davison ym. 2015) muodoissa. Työnkaltaisia toimintoja sisältäviä ryhmien

järjestäminen koettiin työttömien miesten keskuudessa hyvin tärkeäksi (Scanlan ym. 2011) ja

erilaisia työkokeiluja ja tehostettua työllistymistä edistävää toimintaa järjestetään

työllistymisohjelmilla (Sage 2015) ja Suomessa työvoiman palvelukeskuksissa (Kerätär ym. 2010).

Mielenterveydellisistä häiriöistä kärsivien nuorten kohdalla työllistymistä edistävät toimenpiteet

tulisi aloittaa kuntouttavana toimintana muun hoidon ohella mahdollisimman varhaisessa vaiheessa,

että työkyky säilyisi tai palautuisi (Ahola ym. 2014). Päihderiippuvaisilla työskentelytaidot voivat

olla huonot, eivätkä vastaa tämän päivän vaatimuksia työmarkkinoilla. Perinteisten työtaitojen

harjoitteleminen työaikojen ja sääntöjen noudattamisesta alkaen on tärkeää. (Sigurdsson ym. 2012.)

  11  

Ravitsemus

Työttömille on järjestetty painonhallintaan (Kreutzfeld ym. 2013) ja oikeanlaisen ruokavalion

löytämiseen liittyviä terveysinterventioita (Gabrys ym. 2013, Kreutzfeld ym. 2013, Brussig ym.

2014, Davison ym. 2015, Limm ym. 2015). Epäterveellisen ruoan helppo ja halpa saatavuus

johtavat työttömien keskuudessa yksipuoliseen ja ravinnollisesti köyhään ruokavalioon. Nuorten

työttömien keskuudessa tärkeää on kiinnittää huomiota ruoanlaittotaitojen parantamiseen, koska ne

yleisesti ottaen ovat heikot. (Davison ym. 2015.) Vanhemmilla työttömillä on oleellista kiinnittää

huomiota monipuoliseen ja ravitsevaan ruokavalioon (Freyer-Adam ym. 2011).

Liikunta

Liikuntaan liittyvät interventiot ovat keskeisiä terveyttä edistäviä palveluja työttömille. Fyysinen

kunto voidaan osoittaa tarkoilla objektiivisilla mittauksilla ja kunto-ohjelma on mahdollista

räätälöidä sen mukaisesti (Gabrys ym. 2013, Kreuzfeld ym. 2013). Lisäksi pyritään interventioiden

kautta yhdessä löytämään jokaiselle sopiva liikuntamuoto (Limm ym. 2015). Artikkeleissa esitettyjä

liikuntainterventioita ovat esimerkiksi kävelykampanjat, ohjattu jumppa, lihaskuntoharjoittelu

(Gabrys ym. 2013, Kreuzfeld ym. 2013, Brussig ym. 2014, Carroll ym. 2014), aerobiset

joukkuelajit ja pallopelit, uinti sekä keilaus (Brussig ym. 2014). Motivaation lisäämiseksi on

asetettu saavutettavissa oleva tavoite, kuten viiden kilometrin lenkki kävellen tai juosten (Carroll

ym. 2014) tai mahdollisuus jatkaa intervention jälkeen kuntosaliharjoittelua ilmaiseksi määrätyn

ajan (Kreuzfeld ym. 2013). Venyttely ja rentouttava liikunta, kuten pilates ja jooga ovat

lihaskunnan harjoittamisen lisäksi elämänhallintaa ja stressin sietokykyä parantavia

terveysinterventioita (Brussig ym. 2014).

Psyykkinen voimaantuminen

Stressin sietokykyä parannetaan työnhaussa ja arjessa selviämisessä erilaisten psyykkisten

valmennusten (Kreuzfeld ym. 2013, Brussig ym. 2014, Maguire ym. 2014, Limm ym. 2015),

yhteisten keskustelujen ja huumorin (Carroll ym. 2014) avulla sekä mielenterveydellisten tekijöiden

tunnistamisella (Kerätär & Karjalainen 2010). Miehillä on todettu työttömyyden aiheuttavan

sukupuoleen liittyvän minäkuvan, oman roolin ja miehisyyden tunteen heikkenemistä työttömäksi

jouduttuaan naisia enemmän ja psyykkinen hyvinvointi vaatii koherenssin tunteen vahvistamista ja

ulkopuolista tukea (Michniewicz ym. 2014, Lassus ym. 2015). Koherenssin tunteen vahvistamisella

  12  

autetaan työttömiä näkemään omat mahdollisuudet oman terveytensä ja hyvinvointinsa vaikuttajana

ja uskomaan omiin kykyihin olla osallisena yhteiskunnassa. Interventioiden avulla pyritään

antamaan työttömille uusia näkökulmia ymmärtää ja käsitellä oma työttömyyteen liittyvä

elämäntilanne ja sen merkitys. (Vastamäki ym. 2014.) Tunteiden ilmaisu vaihtelee suuresti eri

ihmisten välillä ja hyvinvointia lisäävien interventioiden kautta pyritään antamaan keinoja ilmaista

erilaisia tunnetiloja ja kanavoida esimerkiksi elämäntilanteen aiheuttamaa ahdistusta ja

levottomuutta (Tay & Kuykendall 2013).

Taulukko 2. Työttömien terveysinterventiot.

Interventio

Sisältö Lähde

Yhdessäolo Vapaamuotoinen ryhmätoiminta Arjen jakaminen, sosiaalisuus Päivärytmi Vertaistuki, henkilökunnan tuki

Fildes ym. 2010, Scanlan ym. 2011, Gudmundsdottir 2013, Kreuzfeld ym. 2013, Tay ja Kuykendall 2013, Carroll ym. 2014, Davison ym. 2015, Sage 2015

Koulutus ”Tietoiskut” (kertaluontoiset luennot) Luennot Tehtävät ja harjoitukset Elämänhallintaryhmät

Fildes ym. 2010, Scanlan ym. 2010, Freyer-Adam ym. 2011, Schuring ym. 2011, Romppainen ym. 2012, Sigurdsson ym. 2012, Gabrys ym. 2013, Gudmundsdottir 2013, Kreutzfeld ym. 2013, Ahola ym. 2014, Brussig ym. 2014, Maguire ym. 2014, Davison ym. 2015, Limm ym. 2015, Sage 2015

Kädentaidot Työnkaltainen toiminta Käsityöt

Fildes ym. 2010, Kerätär ym. 2010, Scanlan ym. 2011, Sigurdsson ym. 2012, Ahola ym. 2014, Davison ym. 2015, Sage 2015

Ravitsemus Ruoka- ja painonhallintaryhmät Freyer-Adam ym. 2011, Gabrys ym. 2013, Kreutzfeld ym. 2013, Brussig ym. 2014, Davison ym. 2015, Limm ym. 2015

Liikunta Fyysiset harjoitteet Gabrys ym. 2013, Kreuzfeld ym. 2013, Brussig ym. 2014, Carroll ym. 2014, Limm ym. 2015

Psyykkinen voimaantuminen

Rentoutus Stressin hallinta Tunnetilojen kanavointi Positiivisten voimavarojen tunnistaminen

Kerätär & Karjalainen 2010, Kreuzfeld ym. 2013, Tay & Kuykendall 2013, Brussig ym. 2014, Carroll ym. 2014, Maguire ym. 2014, Michniewicz ym. 2014, Vastamäki ym. 2014, Lassus ym. 2015, Limm ym. 2015

  13  

2.3.2 Terveysinterventioiden tarpeellisuus

Työttömillä on runsaasti terveydellisiä ongelmia, kuten ylipainoa (Freyer-Adam ym. 2011),

mielenterveysongelmia (Fildes ym. 2010, Kerätär & Karjalainen 2010, Åhs ym. 2012, Tay &

Kuykendall 2013, Ahola ym. 2014), pitkäaikaissairauksia (Åhs ym. 2012), kroonisia kipuja

(Kreuzfeld ym. 2013) ja terveyteen epäedullisesti vaikuttavia elintapoja, kuten runsas päihteiden

käyttö (Freyer-Adam ym. 2011, Ahola ym. 2014), tupakointi, epäterveellinen ravinto ja vähäinen

liikunta (Freyer-Adam ym. 2011) ja siitä seuraava huono kunto (Gabrys ym. 2013). Sukupuolella,

iällä ja työttömyyden kestolla on merkittävä yhteys yli kolmen terveyden riskitekijän yhtä aikaiseen

esiintymiseen. Pitkäaikaistyöttömät 25 – 39 -vuotiaat miehet ovat elintapojensa ja terveydellisten

riskitekijöiden suhteen heikoimmassa asemassa. (Freyer-Adam ym. 2011.) Kerättären ja Karjalaisen

(2010) mukaan työttömillä on runsaasti työllistymiskykyä heikentäviä sairauksia, joiden

tunnistaminen ja hoitaminen ei ole optimaalisella tasolla. Mitä kauemmin henkilö on esimerkiksi

mielenterveydellisten häiriöiden vuoksi poissa työelämästä, sitä vaikeampaa työhön paluu on

(Ahola ym. 2014).

Sosioekonomisella asemalla on enemmän merkitystä naisille kuin miehille psyykkisen terveyden

kokemisessa (Scanlan ym. 2011, Cooper ym. 2015). Cooper ym. (2015) mukaan kolme

sosioekonomista määräävää tekijää terveydelle ovat työ, tulot ja koulutus. Työttömien heikko

minäkuva ja alhainen koherenssin tunne (Fildes ym. 2010, Michniewicz ym. 2014, Vastamäki ym.

2014) ovat yksi lähtökohta terveysinterventioiden tarpeellisuudelle.

Suurella osalla työnhakijoista on terveyden riskitekijöitä ja työvoiman palvelukeskuksista tulee

ohjata asiakkaita interventioiden pariin (Freyer-Adam ym. 2011). Huomioitavaa on, että kaikkein

vaikeimmin työllistyvät eivät hakeudu edes työvoimapalveluiden piiriin, missä yhtenä asiakkuuden

kriteerinä on motivoituneisuus työelämää kohtaan (Kerätär & Karjalainen 2010).

Terveysinterventiot tulee olla mahdollisia kaikille työttömille riippumatta terveydentilasta tai

työttömyyden kestosta (Freyer-Adam ym. 2011). Työttömät hakeutuvat omatoimisesti

terveyspalveluiden piiriin harvemmin kuin työssä käyvät, vaikka heillä olisi enemmän syitä (Åhs

ym. 2012).

  14  

2.3.3 Terveysinterventioiden tavoitteet ja interventioiden käyttö

Terveysinterventioiden tavoitteena on saada työttömät palvelujen piiriin ja huomioida heidän

terveydentilansa ja hyvinvointinsa mahdollisimman varhaisessa työttömyyden vaiheessa (Åhs ym.

2012). Interventioiden suunnittelun lähtökohtana on, että niiden toteutus on matalankynnyksen

toimintaa (Kreuzfeld ym. 2013), joustavaa ja ryhmän tarpeista lähtevää (Fildes ym. 2010, Carroll

ym. 2014, Limm ym. 2015, Sage 2015). Yksilö- ja ryhmämuotoisia interventioita tulisi tilanteen

mukaan sekoittaa, jotta niiden vaikutukset yksilön terveyteen ja hyvinvointiin olisivat optimaaliset

(Limm ym. 2015). Terveysinterventioiden sisältö tulee rajata tarkasti ja keskittyä muutamaan

oleelliseen asiaan, ettei tiedon tulva muodostu sekoittavaksi tai ahdistavaksi tekijäksi (Carroll ym.

2014).

Interventioiden onnistumisen kannalta oleellista on positiivisen ryhmädynamiikan ja turvallisen

ilmapiirin saavuttaminen. Ryhmissä siedetään erilaisuutta, kunhan keskeinen yhdistävä tekijä

löytyy, kuten työttömyys ja vaikea taloudellinen tilanne. (Carroll ym. 2014.) Interventioihin

osallistumisen tulee perustua vapaaehtoisuuteen (Kreuzfeld ym. 2013, Brussig ym. 2014, Davison

ym. 2015) ja kaikille mahdollistetaan osallistuminen esimerkiksi vain katsomalla (Carroll ym.

2014).

Tutkimusten mukaan omat valinnat vaikuttavat vahvasti hyvinvointiin ja terveyttä edistävien

interventioiden tavoitteena on tukea positiivisia käyttäytymisen muotoja ja elintapoja hyvinvoinnin

parantamiseksi (Tay & Kuykendall 2013). Interventioille voidaan asettaa konkreettisia tavoitteita

lisäämään motivaatiota, kuten liikuntaohjelman päätteeksi suoriutuminen ennalta määritetyistä

liikuntasuorituksesta (esimerkiksi viiden kilometrin lenkki kävellen tai juosten) (Carroll ym. 2014).

Jotkut interventiot, kuten liikuntapainotteiset ryhmät, vaativat osallistujien fyysisen kunnon

testaamista ja lääkärin tarkistusta ennen aloitusta, että osallistuminen interventioon on turvallista

(Gabrys ym. 2013, Kreuzfeld ym. 2013).

Terveysinterventioiden avulla on saatu hyviä tuloksia muun muassa fyysisen kunnon kohenemisen

(Schuring ym. 2011, Carroll ym. 2014), painon pudotuksen, elintapoihin liittyvän käyttäytymisen

(Carroll ym. 2014) sekä rasvaprosentin ja verenpainetason alenemisen (Kreuzfeld ym. 2013)

suhteen. Näyttöä on myös kroonisten kipujen vähenemisestä (Schuring ym. 2011, Kreuzfeld ym.

2013), osallisuuden lisääntymisestä (Schuring ym. 2011, Fildes ym. 2010, Carroll ym. 2014) sekä

mielialan parantumisesta (Fildes ym. 2010, Kreuzfeld ym. 2013, Carroll ym. 2014). Limm ym.

  15  

(2015) toteaa tutkimuksessaan, että terveysinterventioiden positiivinen vaikutus ahdistukseen ja

masennukseen oli merkittävintä miehillä ja vanhemmilla interventioihin osallistujilla. Työttömien

läheiset huomasivat positiivisia vaikutuksia terveysinterventioiden vaikutuksista ja palaute lisäsi

työttömien itsetuntoa ja onnistumisen kokemusta (Fildes ym. 2010, Carroll ym. 2014).

Vaikuttamalla interventioiden kautta työttömien terveyteen heidän työllistymismahdollisuutensa

parantuvat (Schuring ym. 2011, Sigurdsson ym. 2012, Åhs ym. 2012) ja he saavat lisää

motivaatiota ja uskoa omiin mahdollisuuksiinsa työn etsimisessä ja työmarkkinoilla (Kreuzfeld ym.

2013, Brussig ym. 2014).

2.3.4 Terveysinterventioiden haasteet ja toteutumisen esteet

Usein työttömien tavoittaminen on vaikeaa ja heidän ongelmansa ovat moninaiset (esimerkiksi

puuttuva päivärytmi, köyhyys, alhainen koulutus, epäterveelliset elintavat) (Gabrys ym. 2013).

Työttömät kokevat, että heillä on paljon sairauksia tai muita terveyden epäkohtia, joihin he eivät ole

saaneet apua. Tämä on etenkin nuorten, ulkomaalaistaustaisten, naimattomien ja sellaisten

työttömien subjektiivinen kokemus, joilla on pieni sosiaalinen verkosto, mielialaongelmia tai

taloudellisia vaikeuksia. (Åhs ym. 2012.) Työttömien terveysongelmat, varsinkin

mielenterveydelliset tekijät ovat monelta osin tunnistamattomat terveydenhuollossa ja työttömät

ovat itse haluttomia hakemaan apua tai epätietoisia siitä, kenen puoleen kääntyä tämänkaltaisissa

asioissa (Kerätär & Karjalainen 2010, Åhs ym. 2012, Kreuzfeld ym. 2013).

Mielenterveyssyistä työkyvyttömillä nuorilla on usein taustalla vaikeita elinoloja lapsuudessa, kuten

vanhempien avioero, vanhempien päihde- tai mielenterveysongelmat, koulukiusaaminen,

kaltoinkohtelu tai oppimisvaikeudet (Ahola ym. 2014). Asiakkaiden sairaudet ovat suurelta osalta

sellaisia, joiden oireet passivoivat ja aiheuttavat vetäytymistä sosiaalisista kontakteista. Tällaisia

oireita ovat esimerkiksi kiinnostuksen puute, toivottomuus, ahdistus (Kerätär & Karjalainen 2010)

ja erilaiset pelot (Kerätär & Karjalainen 2010, Gabrys ym. 2013). Etenkin huumeiden käyttäjillä on

runsaasti ongelmia vuorovaikutustaitojen ja yhteistyökyvyn kanssa (Sigurdsson ym. 2012).

Motivaation puute toistuvien epäonnistuneiden työllistymisyritysten kautta heijastuu terveyteen

(Kreuzfeld ym. 2013) ja pettymykset saavat työttömät näkemään itsensä uhrina ja epäilemään myös

terveyspalveluiden tarkoitusperiä ja sitä kautta suhtautumaan terveysinterventioihin varauksella

(Romppainen ym. 2012). Terveysinterventiota toteutettaessa on Tay ja Kuykendall:n (2013)

katsausartikkelin mukaan tarkasti mietittävä osallistujien persoonalliset, sosiaaliset ja kulttuurilliset

tekijät, jotta kohderyhmä ja intervention sisältö toteutustapoineen kohtaavat.

  16  

Alhainen koherenssin tunne toimii välittävänä tekijänä heikentyneeseen työkykyyn ja psyykkiseen

ahdinkoon. Heikko koherenssin tunne ja psyykkinen ahdinko pitkittävät työttömyyttä. (Vastamäki

ym. 2014.) Työvoimatoimistot tai työvoiman palvelukeskukset kohtaavat jatkuvasti työttömiä,

mutta henkilökunnan taidot tunnistaa terveysriskejä ovat puutteelliset (Kerätär & Karjalainen 2010,

Åhs ym. 2012, Brussig ym. 2014). Vanhempien työttömien keskuudessa huono fyysinen terveys

estää hakeutumasta interventioihin (Brussig ym. 2014).

Työttömien miesten joukossa on tunnistettavissa vaikeasti tavoitettavien miesten ryhmä. Joillekin

miehille ryhmiin osallistuminen ja niissä avoimesti keskusteleminen terveyteen liittyvistä asioista

on uhka miehisyydelle. (Carroll ym. 2014.) Työttömäksi jouduttuaan miehet kokevat enemmän

tarpeettomuuden tunnetta (Fildes ym. 2010) ja identiteettinsä menettämistä (Michniewics ym.

2014). Kaupunkilaistyöttömät jättävät helposti ryhmiin osallistumisen väliin, jos he tuntevat

ryhmästä ennestään jonkun, kun taas maaseudulla ryhmiin hakeudutaan herkemmin, jos siellä on

joku tuttu mukana (Carroll ym. 2014). Päihteiden käyttö ja hallitsematon elämäntilanne ovat

merkittävä este interventioihin osallistumiselle (Sigurdsson ym. 2012, Davison ym. 2015).

Sitoutuminen interventioihin ja elämäntapamuutokseen pidemmällä aikavälillä on monille

työttömille vaikeaa (Kreuzfeld ym. 2013) ja leimaantumisen pelko voi olla esteenä

terveysinterventioihin osallistumiselle (Romppainen ym. 2012).

Epätasa-arvoinen terveyspalveluiden käyttö estää työttömiä myöskin työllistymisessä (Åhs ym.

2012). Työllistymistä ei voi saavuttaa taloudellisilla elvytystoimilla, jos työkykyä ei ylläpidetä ja

hoideta. Pitkäaikaistyöttömien työ- ja toimintakykyä ei voi tarkastella ainoastaan terveyden

lääketieteellisistä lähtökohdista, vaan on arvioitava myös heidän kykyään selviytyä heihin

kohdistuvista odotuksista. (Kerätär & Karjalainen 2010.) Lisäksi tarvitaan päihdehoitoa ja -

kuntoutusta (Sigurdsson ym. 2012). Taloudelliset ongelmat estävät työttömien osallisuutta ja

panostamista omaan terveyteensä ja hyvinvointiinsa, minkä takia terveysinterventioiden tulee olla

ilmaisia (Sigurdsson ym. 2012, Cooper ym. 2015).

Knox ym. (2013) mukaan terveyttä ylläpitävät liikuntasuositukset ovat varsinkin vähemmän

koulutetuille ja työmarkkinoiden ulkopuolella oleville (työttömät, eläkeläiset, opiskelijat) miehille

epäselvät. Terveyttä edistävät kampanjat ovat epäonnistuneet tiedottamisessa ja suositukset eivät

tavoita heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevia. (Knox ym. 2013.) Työttömille

suunnattujen terveysinterventioiden vaikuttavuudessa on nähtävissä, että tuloksia saadaan lyhyen

seurantajakson jälkeen, mutta pitkän aikavälin seurannassa osallistujien määrä vähenee ja tulokset

  17  

jäävät alun tuloksiin nähden heikommiksi (Kreutzfeld ym. 2013). Terveysinterventioiden

vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden osoittaminen pitkällä aikavälillä on vähäistä ja vaarantaa

interventioiden jatkumisen (Limm ym. 2015).

2.4 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista

Työttömyys ja sen myötä taloudellinen epävarmuus ja rahojen riittämättömyys ovat merkittäviä

stressitekijöitä ja uhkia fyysiselle ja psyykkiselle terveydelle ja hyvinvoinnille (Gagin & Shinan-

Altman 2012, Gudmundsdottir 2013, Tay & Kuykendall 2013, Lassus ym. 2015, Sage 2015).

Psyykkisen hyvinvoinnin vajeet näkyvät avuttomuuden, pelon ja häpeän tunteina (Gagin & Shinan-

Altman 2012, Lassus ym. 2015), ahdistuksena kontrollin menettämisestä (Gagin & Shinan-Altman

2012), pettymyksen kohdistamisena itseen ja muihin, epävarmuutena, riittämättömyyden tunteina ja

elämän merkityksellisyyden kadottamisena (Lassus ym. 2015). Näköalattomuus vaikeuttaa

suunnitelmien tekemistä ja positiivisen asenteen ylläpitoa (Lassus ym. 2015). Sosiaalisten

kontaktien vähyys lisää eristäytymisen, yksinäisyyden ja masentuneisuuden riskiä (Lassus ym.

2015, Sage 2015).

Työttömille suunnatut terveysinterventiot tulisi lähteä asiakkaiden omista tarpeista. Työttömille

suunnattuja terveysinterventioita ovat järjestetty esimerkiksi yhdessäolon (Fildes ym. 2010, Scanlan

ym. 2011, Romppainen ym. 2012, Gudmundsdottir 2013,Kreuzfeld ym. 2013, Carroll ym. 2014,

Davison ym. 2015, Sage 2015), koulutuksen (Fildes ym. 2010, Kerätär & Karjalainen 2010, Freyer-

Adam ym. 2011, Schuring ym. 2011, Romppainen ym. 2012, Sigurddsson ym. 2012, Gabrys ym.

2013, Gudmundsdottir 2013, Knox ym. 2013, Kreutzfeld ym. 2013, Brussig ym. 2014, Maguire ym.

2014, Davison ym. 2015, Sage 2015), kädentaitojen (Fildes ym. 2010, Kerätär & Karjalainen 2010,

Scanlan ym. 2011, Sigurddsson ym. 2012, Davison ym. 2015), ravitsemuksen (Freyer-Adam ym.

2011, Gabrys ym. 2013, Kreutzfeld ym. 2013, Brussig ym. 2014, Davison ym. 2015, Limm ym.

2015), liikunnan (Gabrys ym. 2013, Kreuzfeld ym. 2013, Brussig ym. 2014, Carroll ym. 2014,

Limm ym. 2015) ja psyykkisen voimaantumisen (Kerätär & Karjalainen 2010, Schuring ym. 2011,

Kreuzfeld ym. 2013, Brussig ym. 2014, Carroll ym. 2014, Maguire ym. 2014, Michniewicz ym.

2014, Vastamäki ym. 2014, Limm ym. 2015) muodoissa.

Työttömillä on runsaasti terveydellisiä ongelmia (Fildes ym. 2010, Kerätär & Karjalainen 2010,

Freyer-Adam ym. 2011, Åhs ym. 2012, Gabrys ym. 2013, Kreuzfeld ym. 2013, Tay & Kuykendall

2013, Ahola ym. 2014, Cooper ym. 2015) ja epäterveellisiä elintapoja (Freyer-Adam ym. 2011,

  18  

Sigurdsson ym. 2012, Ahola ym. 2014, Davison ym. 2015) sekä monia työllistymiskykyä

heikentäviä sairauksia, joita terveydenhuollossa ei tunnisteta (Kerätär & Karjalainen 2010, Åhs ym.

2012). Heikko minäkuva ja alhainen koherenssin tunne (Fildes ym. 2010, Michniewicz ym. 2014,

Vastamäki ym. 2014) vahvistavat käsitystä terveysinterventioiden tarpeellisuudesta.

Terveysinterventioiden tavoitteena on toimia preventiivisesti (Åhs ym. 2012), ylläpitää ja edistää

hyvää elämänlaatua (Fildes ym. 2010, Schuring ym. 2011, Kreuzfeld ym. 2013, Tay & Kuykendall

2013, Carroll ym. 2014, Limm ym. 2015) ja työkykyä (Schuring ym. 2011, Sigurdsson ym. 2012,

Åhs ym. 2012, Kreuzfeld ym. 2013, Brussig ym. 2014). Terveysinterventioiden käyttö perustuu

vapaaehtoisuuteen (Kreuzfeld ym. 2013, Brussig ym. 2014, Davison ym. 2015) ja interventiot

järjestetään asiakaslähtöisyyteen (Fildes ym. 2010, Carroll ym. 2014, Limm ym. 2015, Sage 2015)

perustuvana matalan kynnyksen toimintana (Kreuzfeld ym. 2013).

Terveysinterventioiden toteutumisen ja vaikuttavuuden haasteina ovat asiakkaiden

moniongelmaisuus (Åhs ym. 2012, Gabrys ym. 2013, Ahola ym. 2014), sairaudet, jossa on

passiovoivia oireita (Kerätär & Karjalainen 2010, Gabrys ym. 2013, Ahola 2014), heikko

koherenssin tunne ja psyykkinen ahdinko (Kreuzfeld ym. 2013, Vastamäki ym. 2014) sekä usein

mukana tulevat päihteet (Freyer-Adam ym. 2011, Sigurdsson ym. 2012, Ahola ym. 2014, Davison

ym. 2015) ja hallitsematon elämäntilanne (Sigurdsson ym. 2012, Davison ym. 2015). Yhteenveto

tutkimuksen lähtökohdista on esitetty taulukossa 3.

  19  

Taulukko 3. Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista.

Työttömyyden heikentävä yhteys hyvinvointiin

• Taloudellisen epävarmuuden aiheuttama stressi

• Psyykkisen hyvinvoinnin vajeet (mm. avuttomuus, pelko, häpeä, ahdistus, pettymys, riittämättömyys)

• Toivottomuus ja tulevaisuuden näköalattomuus

• Sosiaalisten kontaktien vähyys, yksinäisyys

Terveysinterventioiden tarpeellisuus

• Runsaasti terveydellisiä ongelmia ja epäterveellisiä elintapoja

• Monia työllistymiskykyä heikentäviä sairauksia, jotka ovat vajaasti hoidettuja

• Heikko minäkuva ja alhainen koherenssin tunne

Terveysinterventioiden tavoitteet ja interventioiden käyttö

• Preventiivinen toiminta • Työkyvyn ja hyvän elämänlaadun

ylläpito • Vapaaehtoisuuteen ja

asiakaslähtöisyyteen perustuvaa matalan kynnyksen toimintaa

Terveysinterventioiden haasteita ja toteutumisen esteitä

• Moniongelmaisuus • Sairaudet, joissa passivoivia oireita • Päihteet ja hallitsematon elämäntilanne

Terveysinterventioita

• Yhdessäolo • Koulutus • Kädentaidot • Ravitsemus • Liikunta • Psyykkinen voimaantuminen

 

  20  

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää millaista tukea ja terveyttä edistäviä hyvinvointipalveluja

työttömät kokevat tarvitsevansa ja kuinka palvelut vastaavat heidän kokemukseensa hyvinvoinnin

ylläpitämisestä ja edistämisestä. Lisäksi tarkoituksena on kuvata, kuinka palveluita voidaan

kehittää. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa työttömien terveyttä ja hyvinvointia edistävien

palveluiden kehittämiseksi terveydenhuollossa.

Tutkimuskysymykset ovat:

1. Millaista terveyttä edistävää hyvinvoinnin tukea työttömät kokevat tarvitsevansa?

2. Millainen yhteys työttömille järjestetyillä terveyttä edistävillä hyvinvointipalveluilla on

heidän hyvinvointinsa kokemiselle?

3. Mitkä asiat palveluissa lisäävät työttömien omaa motivaatiota terveyden ja hyvinvoinnin

ylläpidossa ja edistämisessä?

4. Mitkä asiat palveluissa heikentävät työttömien motivaatiota ylläpitää ja edistää omaa

terveyttä ja hyvinvointia?

5. Millä tavalla terveyttä edistäviä hyvinvointipalveluita tulisi kehittää, että ne vastaisivat

työttömien kokemiin tuen tarpeisiin?

  21  

4 TUTKIMUSMENETELMÄ

Tutkimuksen lähestymistapa oli kvalitatiivinen, koska sillä pyrittiin kuvaamaan todellisen elämän

moninaisuutta ja ymmärtämään työttömien hyvinvoinnin tukemiseen liittyviä tekijöitä (Patton 2002,

Hirsjärvi ym. 2007). Tutkimuksella haluttiin kuvata työttömien kokemuksia, tulkintoja ja

näkemyksiä (Patton 2002, Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2010) omasta hyvinvoinnistaan ja

tuen tarpeestaan. Tutkimuskysymyksiin etsittiin vastauksia siitä todellisuudesta, missä työtön elää

(Burns & Grove 2001) ja missä hän toimii oman elämänsä asiantuntijana (Patton 2002).

Kvalitatiivisen lähestymistavan valintaa puoltaa myös se, että työttömien terveysinterventiot ovat

Suomessa vähän tutkittu ja laadullisin keinoin pyrittiin tuottamaan tietoa työttömien subjektiivisista

kokemuksista. Käsitteellistämisen avulla on mahdollista muodostaa yhteinen tapa puhua työttömien

hyvinvoinnin ylläpidosta ja edistämisestä (Eriksson ym. 2012).

4.1 Tutkimukseen osallistujat

Aineisto kerättiin Porvoossa, jossa oli joulukuussa 2015 työttömiä työnhakijoita 2812 henkilöä ja

heidän osuutensa työvoimasta oli 11.4 %. Pitkäaikaistyöttömiä eli yli vuoden työttömänä olleita oli

987 henkilöä ja vammaisia tai pitkäaikaissairaita 221 henkilöä. (Elinkeino-, liikenne- ja

ympäristökeskus 2015.) Työttömien hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja edistämiseksi on sosiaali- ja

terveydenhuollon työntekijöiden avuksi laadittu Hyvän Olon palvelukartta, johon on koottu

liikunta-, kulttuuri- ja muita hyvinvointia edistäviä palveluja. Hyvän Olon palvelukartan avulla

työntekijät voivat suunnitella yhdessä asiakkaiden kanssa yksilölliset hyvinvointia ylläpitävät ja

edistävät palvelut. Porvoossa jaettiin syksyllä 2015 kokeiluna 100 Mind & Body -korttia työttömille

asiakkaille esimerkiksi terveystarkastusten, työvoiman palvelupisteessä (TYP) ja sosiaalitoimistossa

asioinnin yhteydessä. Kortit mahdollistavat hakeutumisen maksullisiin liikunta- ja

kulttuuripalveluihin 200 euron arvosta. (Porvoo 2015.)

Tutkimusta varten haastateltiin 16 työtöntä, jotka olivat saaneet Porvoon kaupungilta Mind & Body

-kortin. Haastateltujen tavoittaminen tapahtui sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteyshenkilöiden (4)

avulla. Yhteyshenkilöt kysyivät osalta Mind & Body -kortin saaneista lupaa antaa heidän

puhelinnumeronsa tutkimuksen tekijälle haastattelun järjestämiseksi. Yhteensä 18 henkilöä antoi

tähän suostumuksensa. Tutkimuksen tekijä soitti tämän jälkeen suullisen haastatteluluvan antaneille

ja kertoi tarkemmin tutkimuksesta sekä sopi haastatteluajankohdan. Haastattelujen ulkopuolelle jäi

kaksi henkilöä, joista toisen puhelinnumero ei ollut toistuvien yhteydenottojen aikana käytössä ja

  22  

toinen perui osallistumisensa juuri ennen haastattelua, eikä halunnut sopia uutta haastatteluaikaa.

Haastateltujen määrään vaikutti laadulliselle tutkimukselle tyypillisesti aineiston saturoituminen eli

tiedonantajien tuottama tieto alkoi toistua ja 16 haastattelua riitti tuottamaan informaatiorikasta

aineistoa sekä mahdollisti tutkimusilmiön ymmärtämisen (Burns & Grove 2001, Patton 2002, Kvale

& Brinkmann 2009, Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2010).

Tutkimuksessa käytettiin tarkoituksenmukaista otantaa, mikä tarkoittaa, että valintaperusteena oli

haastateltavan työttömyys, myönnetty Mind & Body -kortti ja osallistuminen johonkin kaupungin

järjestämään terveyttä edistävään hyvinvointipalveluun. Lisäksi edellytettiin täysi-ikäisyyttä ja

riittävää suomenkielen taitoa. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2010, Burns & Grove 2001.)

4.2 Aineiston keruu

Tiedonkeruumenetelmänä tutkimuksessa oli haastattelu, koska työtön haluttiin nähdä

tutkimustilanteen subjektina ja hänelle haluttiin antaa mahdollisuus tuoda esille itseään koskevia

asioita vapaasti. Tutkimusaiheesta oli mahdollisuus tuottaa vastauksia monitahoisesti ja moniin

suuntiin ja haastattelutilanteessa pystyttiin tarvittaessa selventämään ja syventämään saatavia

vastauksia. (Hirsjärvi ym. 2007.) Aineisto kerättiin teemahaastattelulla, mikä mahdollisti sen, että

osallistuja pystyi painottamaan tärkeinä pitämiään asioita ja haastattelussa voitiin edetä hänen

ehdoillaan, etukäteen suunnitellusta teemarungosta (liite 2) poikkeavassa järjestyksessä (Patton

2002, Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2010, Eskola & Vastamäki 2015).

Haastattelut toteutettiin osallistujan kanssa yhdessä sovituissa paikoissa, joita olivat Gammelbackan

Hyvinvointikeskus, työvoiman palvelukeskus (TYP) ja kirjasto. Haastattelupaikan valinnassa

huomioitiin osallistujan toiveet ja valittiin sellainen paikka, missä osallistuja tunsi olonsa

mukavaksi ja haastattelutilanteesta muodostui rauhallinen vuorovaikutustilanne. (Munhall 2001,

Eskola & Vastamäki 2015). Ennen haastattelua käytiin suullisesti ja kirjallisesti läpi haastattelun

tarkoitus ja haastateltavan tietoon perustuva suostumus osallistua tutkimukseen sekä myös

mahdollisuus keskeyttää haastattelu niin halutessaan (liite 3, liite 4). Haastatteluista 15 nauhoitettiin

osallistujan luvalla ja yhdestä haastattelusta tehtiin muistiinpanot tiedonantajan kieltäytyessä

nauhoituksesta. Nauhoituksen ulkopuolelle jääneestä haastattelusta tehtiin muistiinpanot

haastattelun aikana ja täydennettiin välittömästi haastattelun jälkeen. Nauhoituksen tarkoituksena

oli, että osallistujan todelliset sanat ja sanoma pystyttiin kuulemaan ja tulkitsemaan oikein ja

huomio pysyi keskustelussa ja vuorovaikutuksessa koko haastattelun ajan (Patton 2002).

  23  

Haastattelujen pituus vaihteli 12 minuutin ja 86 minuutin väliltä. Haastattelujen keston keskiarvo oli

31.15 minuuttia. Haastattelumateriaalia kertyi 7 tuntia 48 minuuttia ja tämän lisäksi nauhoittamaton

haastattelu kesti 31 minuuttia. Yhteensä teemoihin liittyvää haastattelua kertyi 8 tuntia 18

minuuttia. Yksi osallistujista lähetti myöhemmin tekstiviestillä lisäyksen ja tarkennuksen omaan

haastatteluunsa ja tämä lisättiin sellaisenaan auki kirjoitetun haastattelun perään.

4.3 Aineiston analysointi

Nauhoitukset litteroitiin sanatarkasti ja auki kirjoitettua aineistoa kertyi 108 sivua (Times New

Roman, Fontti 12, riviväli 1). Nauhoittamattoman haastattelun muistiinpanoista aineistoa tuli 2

sivua ja sivut sisälsivät runsaasti ranskalaisia viivoja, nuolia ja lyhenteitä. Auki kirjoitetut tekstit

luettiin useita kertoja ja merkityksellisiä sisältöjä korostettiin jo lukiessa myöhempää analysointia

varten (Elo & Kyngäs 2007).

Aineiston analysointi toteutettiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Laadullinen sisällönanalyysi on

hoitotieteessä yleisesti käytetty analysointimenetelmä ja tässä tutkielmassa sen käyttö oli

perusteltua, koska kerätty aineisto pohjautui osallistujien henkilökohtaisiin, osittain sensitiivisiin

kokemuksiin (Elo & Kyngäs 2007). Auki kirjoitetut haastattelut luokiteltiin teemojen mukaisesti,

minkä jälkeen niistä etsittiin sanoja tai asioita teoreettisen merkityksen perusteella (Kankkunen &

Vehviläinen-Julkunen 2010, Elo & Kyngäs 2007, Graneheim & Lundman 2003, Burns & Grove

2001, Kyngäs ym. 2001). Analyysiyksiköt nousivat haastatteluista siten, että koko ajan pidettiin

mielessä tutkimuskysymykset ja analyysiyksiköiksi valikoitui lausumat, jotka liittyivät

haastatteluteemoihin (Elo & Kyngäs 2007). Aineiston analysointi eteni pelkistämisen, ryhmittelyn

ja abstrahoinnin mukaisesti (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2010). Abstrahoinnissa edettiin

alkuperäisistä ilmauksista teoreettisiin käsitteisiin ja abstrahointia jatkettiin yhdistelemällä ryhmistä

muodostuneita kategorioita niin kauan kuin se aineiston kannalta oli mielekästä (liite 5).

Sisällönanalyysissä pyrittiin etenemään empiirisestä aineistosta kohti käsitteellisempää näkemystä.

(Elo & Kyngäs 2007, Tuomi & Sarajärvi 2009.)

  24  

5 TULOKSET

Tulososiossa kuvataan aluksi osallistujien taustatiedot. Sen jälkeen esitetään työttömien

hyvinvointia edistävän tuen tarve, terveyttä edistävien hyvinvointipalvelujen yhteys työttömien

hyvinvoinnin kokemiselle, palveluissa esiintyvät työttömien terveyden edistämiseen ja

ylläpitämiseen kannustavat ja motivaatiota lisäävät tekijät sekä palveluissa esiintyvät työttömien

terveyden edistämiseen ja ylläpitoon liittyvät motivaatiota heikentävät tekijät. Lopuksi esitetään

osallistujien ajatuksia hyvinvointipalvelujen kehittämiseksi.

5.1 Osallistujien taustatiedot

Kaikki haastatellut työttömät asuivat Porvoon taajama-alueella. Osallistujien joukosta miehiä oli

yhdeksän ja naisia seitsemän. Ikä vaihteli vuosien 26 – 63 välillä ja keski-ikä oli 50.6 vuotta.

Siviilisäädyltään kahdeksan henkilöä oli naimattomia, kaksi naimisissa, neljä eronnut, yksi leski ja

yhden osallistujan siviilisääty ei käynyt ilmi. Alaikäisiä lapsia asui samassa taloudessa kuudella

osallistujalla ja lasten lukumäärä vaihteli yhden ja neljän välillä. Koulutuksekseen seitsemän

osallistujaa ilmoitti peruskoulun, kuusi ilmoitti toisen asteen koulutuksen ja kolme

korkeakoulututkinnon. Tiedonantajat edustivat palvelu- ja myyntityöntekijöitä, asiantuntijoita,

rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijöitä sekä muita työntekijöitä (siivooja). Kuusi osallistujaa

ei ilmoittanut mitään ammattia. Työttömyyden kesto vaihteli yhden vuoden ja reilun 20 vuoden

välillä, yleisin työttömyyden kesto oli 10 vuotta. Pitkäaikaistyöttömiä eli yli vuoden työttömänä

olleita olivat kaikki 16 osallistujaa. (Taulukko 4)

  25  

Taulukko 4. Osallistujien taustatiedot (N = 16).

Taustatiedot n keskiarvo

Sukupuoli

Mies

Nainen

9

7

Siviilisääty

Naimaton

Naimisissa

Eronnut

Leski

Ei tiedossa

8

2

4

1

1

Koulutus

Peruskoulu

Toisen asteen koulutus

Korkeakoulu

7

6

3

Ammatti

Palvelu- ja myyntityöntekijä

Asiantuntija

Rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijä

Muu työntekijä

Ei tiedossa

4

3

2

1

6

Työttömyyden kesto

1-5 vuotta

6-10 vuotta

> 10 vuotta

Ei tiedossa

4

6

5

1

Ikä 50.6

5.2 Työttömien hyvinvointia edistävän tuen tarpeet

Lähes kaikilla osallistujilla korostuivat vaikea taloudellinen tilanne ja rahojen riittämättömyys

koettiin asiaksi, mihin tarvittiin ulkopuolista tukea. Terveyttä edistävän tuen ja

hyvinvointipalvelujen tarve kohdistui fyysiseen terveyteen, psyykkiseen terveyteen,

elämänhallintaan ja sosiaaliseen hyvinvointiin (Kuvio 2).

  26  

Kuvio 2. Työttömien hyvinvointia edistävän tuen tarpeet.

Fyysisessä terveydessä tukea toivottiin huonoon fyysiseen kuntoon ja rajoittuneeseen

toimintakykyyn. Osallistujat kuvasivat huonon fyysisen kunnon aiheuttavan kipuja, voimattomuutta

suoriutua arkisista askareista ja väsymistä päivittäin. Lihasvoiman puute ja huono kunto tulivat

osalle yllätyksenä työttömäksi jäätyään, kun aikaa oli enemmän fyysiseen toimintaan ja

liikkumiseen.

”Mä oon aika loppu. Et tota noin, kaikki mitä mä teen vaatii hirveetä ponnistuksia. Nouse nyt ylös siitä sohvalta. Tyhjennä nyt se saakutin tiskikone. Et se on vähän tommosta.” ”Vaikka koen, että mä oon niinku liikkunu, liikkuva luonteeltani, niin kuitenkin huomasin, kun tuli enemmän aikaa, niin pysty tekemään niinku paljon enemmän ulkona pihatöitä. Tai tämmöstä. Huomaa vaan, että mä en ookaan niin hyvässä kunnossa, kuin mä oon kuvitellu. Lihasvoimaa vois niinku….kannattais kehittää.”

Toimintakyvyn rajoitteet estivät liikkumista ja työllistymistä. Tukea kaivattiin kuntoutuksen

muodossa. Osallistujat kokivat, että heillä oli terveysvajeita, joihin he eivät olleet saaneet apua,

kuten kipuja ja unettomuutta. Epätasapainossa oleva tai hoitamaton perussairaus oli huonon

fyysisen terveyden taustalla ja ylläpiti myös huonoa toimintakykyä. Perussairauden hoitoon

kaivattiin seurantaa ja sitä kautta ohjausta ja tukea.

FYYSINEN TERVEYS - Huono fyysinen kunto

- Toimintakyvyn rajoitteet - Terveysvaje, johon ei ole saanut apua

- Hoitamaton perussairaus

PSYYKKINEN TERVEYS - Taloudellisen stressin aiheuttama oireilu

- Huono psyykkinen terveys - Mielenkiinnon puute

ELÄMÄNHALLINTA - Elämänhallinnan ongelmat

- Toivottomuus - Mielekkään tekemisen puute

- Oman elämäntilanteen hyväksyminen

SOSIAALINEN HYVINVOINTI - Yksinäisyys

-Yhdessäolon tarve - Heikentynyt oman arvon tunne

TYÖTTÖMIEN HYVINVOINTIA EDISTÄVÄN TUEN TARPEET    

  27  

”No, nythän mä just käyn tuolla psykolla ja lääkärillä oon yrittäny käydä, mut sieltä ei saa sitä apua, mitä mä haen. Siihen mä oon tosi vihainen. Ne vaan työntää niitä masennuslääkkeitä ja mä en haluu niitä ottaa. Se, että mua v…ttaa ei tarkoita, että mä olisin masentunut… Pitää nyt kipuihin ja unettomuuteen löytyy jotain muutakin lääkkeitä.” ”Mä tiedän. Munhan pitäis mennä… jo viime vuonna ois pitänyt mennä, kun mulla on toi diabetes. Mut mä en oo vaan jaksanut. Mä en oo vaan saanut aikaseks mitään. Pakkohan se on nyt mennä seuraavan kerran, kun tarvii insuliinii, niin pakko mennä. Mä tunnen sen… joo, mulla on ollut…niin mullahan oli ihan sekasin. Koko insuliinisysteemi. Mut siihen tota, siin kun itte sit alko funtsii, mitä laitto suuhun niin mä sain… Nyt se on taas vähän herpaantunut. Mut mä oon kyl ajatellu sitä niin, et se saa nyt olla. Mut kyl mä saan sen siihen tulokseen, ennenku mä lähen lääkäriin.”

Psyykkiseen terveyteen toivottiin vahvistusta tai parannusta ulkopuolisen tuen avulla.

Taloudellisen stressin aiheuttama oireilu ilmeni sekä fyysisenä että psyykkisenä oireiluna. Rahojen

riittämättömyys johti itsehillinnän menettämiseen ja mielialan laskuun. Ongelmien kasaantuessa

oltiin herkempiä masentumaan ja sairastelemaan, mikä näkyi huonona psyykkisenä terveytenä.

Keskusteluapu koettiin hyvin tärkeäksi. Mielenkiinnon puute vaikeutti selviytymistä päivästä

toiseen ja näkyi apaattisuutena ja ilon puutteena. Laiskuus ja saamattomuus olivat yleistä.

Psyykkisen terveyden vahvistaminen koettiin tärkeäksi, että olisi voimia edistää omaa fyysistä

hyvinvointia.

”Että tällasta mun elämä on ollut. Välillä rankkaa ja välillä hyvää. Nyt menee hyvin. Siinä mielessä se on niinku… Ja sit kun on se tukiverkosto siinä niinku. Jos mä niinku tarviin jotain, niin mä voin soittaa vaikka klinikalle. Tai sitte soskulle. Jutella niitä näitä. Et onneks… onneks on. Niinku näitä henkilöitä, joiden kanssa pystyy puhuu.”

”Ei jaksais niinku nousta. Ja pakko nousta ja… ei mitään niinku semmosta inspiraatiota. Kyl se siitä kohta taas, ku kevät etenee.”

Ulkopuolista tukea koettiin tarvittavan elämänhallintaan. Elämänhallinnan ongelmat näyttäytyivät

liiallisena päihteiden käyttönä ja kadonneena elämänrytminä. Vuorokausirytmiä sekoitti

nukkuminen päivällä, mikä johtui unettomuudesta yöllä, kovista säryistä tai tekemisen puutteesta.

Elämää kuvattiin toisaalta päämäärättömänä hortoiluna, jolloin oli vaikea saada otetta omasta

hyvinvoinnista ja toisaalta urana, mikä tarkoitti sitä, että kaikki päivät olivat samanlaisia ja koettiin,

että mitään ei tapahdu. Toivottomuus esti vaihtoehtojen näkemisen. Näköalattomuus ja

turhautuminen tulevaisuuden suhteen aiheuttivat negatiivisia tunteita, joista oli vaikea päästä irti.

Mielekästä tekemistä toivottiin järjestettävän ulkopuolisena hyvinvointipalveluna, koska itse oli

vaikea keksiä päiville sisältöä. Osallistujat toivoivat pääsevänsä tekemään jotain käsillään ja

  28  

jakamaan omaa osaamistaan esimerkiksi muille ryhmän jäsenille. Halua oppia uutta oli, mutta

tekemisen tuli kuitenkin olla luontaista itselle, että siitä pystyisi nauttimaan ja se lisäisi

hyvinvointia.

”Onhan se oma syy, jos sä nukut päivällä. Mut ku ei oikein oo muuta tekemistä.” ”Jos nyt rehellisiä ollaan, niin kuin mun ymmärtääkseni on tarkoitus olla, niin semmonen turhautuminen ajoittain ja sen johdosta niinku ajoittain semmonen liiallinen alkoholinkäyttö. Joka niinku vie enemmän alas. Ja se näköalattomuus. Eteenpäin… Välillä mä kaipaisin niinku ihan uusia tuulia.”

”Mut kyl se on niinku ihan hyvä… ihan hyvä niinku… pääsee pois kotoa välillä. Sit ku tää yks ulkomaalainen, niin se ei oo ikinä laittanut kalakeittoo, nii munhan sit piti opettaa sen laittaa kalakeittoo. Siinä se oli mukana laittamassa ja mä ny kerroin, mitä sen piti tehdä ja se teki ja… Mä olin vaan neuvomassa.”

Tukea tarvitaan myös työttömyyden myötä muuttuneen uuden elämäntilanteen hyväksymisessä ja

siitä johtuvien hyvinvointia heikentävien negatiivisten tunteiden, kuten häpeän ja syyllisyyden

tunteiden käsittelyssä. Työttömyyttä kuvattiin asiaksi, josta ei mielellään puhuttu ja uuden työn

saaminen katsottiin itsetunnon säilymisen kannalta tärkeäksi tavoitteeksi.

”No… kyl tää nyt aika perisuomalainen tilanne on, et kaikki ei tiedä. Tuolla harrastuspuolella. Eihän näistä tehdä numeroa. Enkä minäkään oo tehnyt. Sitte numeroa enkä… et moni luulee, että duunia tehdään, jopa tällä paikkakunnallakin. Joillekin oon sanonut, et nyt on vähän huonosti duunia. Mut ni se…se on semmosta valkoista valhetta.”

Sosiaalisen hyvinvoinnin tukea pidettiin tärkeänä, koska yksinäisyys heikensi hyvinvointia, ja

yhteisöllisyyttä ja yhdessäoloa kohtaan koettiin tarvetta. Ystäviä tai puolisoa kaivattiin

keskusteluseuraksi, harrastuksiin ja ajanviettoon sekä jakamaan elämää. Vertaistuki ja yhdessäolo

lisäsivät hyvinvointia. Terveys- ja sosiaalipalveluilta kaivattiin henkilökuntaa, jotka ovat

tavoitettavissa ja läsnä yksinäisyyden vallitessa.

”Että vaikka keskustelua. Tai ihan mitä vaan, että ois jotain. Vois puhua. Kun ei oo oikein, mulla oli ennen ja me puhuttiin, kun meidän lapset oli pieniä. Mut sit se loppu siihen, että… Ei enää ookaan sitten.”

”On se mielenterveydellisestikin aika raskasta. Ja se yksinäisyys tekee niinku ihmiselle, monellekin tepposia. Sitte tulee aina mietittyä sitä, että miks mä oon tässä vaan… näin. Et ei oo niinku ketään muitakaan.” ”Et just se sellanen läheisyyden tarve ja semmonen niinku ryhmäjuttu, että pitäs olla niinku enemmän ihmisiä ja ja… Koska sillo kuuluu jotenki siihen. Yhtenäiseks tulee semmonen…”

  29  

Perheen mukaanotto tuen piiriin oli keskeistä. Esimerkiksi lapsen kanssa vietetyn ajan tukeminen ja

erilaisen tekemisen mahdollistaminen perheenä nähtiin terveyttä edistäväksi toiminnaksi.

Työttömyyden aiheuttama stressi toi haastetta parisuhteelle ja siihen koettiin tarvittavan tukea.

Heikentynyt oman arvon tunne kaipasi vahvistusta. Osallistujat kokivat olevansa yhteiskunnassa

tarpeettomia, eriarvoisia ja heillä oli huonommuuden tunnetta. Itsetunnolle toivottiin vahvistusta ja

hyväksytyksi tulemisen tunne koettiin hyvinvointia edistäväksi tekijäksi. Eriarvoisuuden kokeminen

turhautti ja johti haluun luovuttaa.

”Niissä peleissä kyllä hurahtaa joskus aikaa. Ihan huomaamatta, mut sitte tietysti tulee… siinä ohessa tulee kyllä ajateltua, että tääkö se mun elämä vaan on? Tässäkö mä vaan pelaan nytte? Ja eiks mulla oo niinku mitään tarpeellista niinku semmosta… hyötyä? Tai mikä on mun arvo niinku? Silleen ja sitte, ku ite on kuitenki sellane toiminnallinen ihminen joskus. Ollut. Ni tuntee jotenkin turhautuneeks. Et ei tää nyt oo ihan sitä, mitä pitäs olla.”

5.3 Hyvinvointipalvelujen yhteys työttömien hyvinvoinnin kokemiselle

Kaikilla osallistujilla oli kokemuksia sosiaali- ja terveyspalveluista. Suuri osa osallistujista oli

käynyt työttömille tarkoitetussa terveystarkastuksessa tai säännöllisessä vuositarkastuksessa

terveyskeskuksessa. Terveystarkastuksesta oli ohjattu lääkärille, psykologille, fysioterapiaan tai

kuntoutukseen tarpeen mukaan. Sosiaali- ja perhepalveluista osallistujat olivat käyttäneet

aikuissosiaalityön palveluja, päihdepalveluja, lastensuojelua ja työllisyyspalveluja. Monella oli

kokemusta kuntouttavasta työtoiminnasta työpajoilla (ProPaja, Puuverstas, Taitopaja, Työpartio).

Sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi osallistujilla oli kokemuksia TE -keskuksen kursseista ja

opintoseteleistä, kaupungin tarjoamista liikuntapaikoista (esimerkiksi urheiluhalli), joita työttömien

oli mahdollista käyttää ilmaiseksi tai alennetulla hinnalla, seurakunnan järjestämistä palveluista

(EU:n ruoka-apu, ruokailumahdollisuus seurakunnalla työttömille tarkoitetulla alennetulla hinnalla,

kerhotoiminta). Kirjastoa pidettiin myös keskeisenä hyvinvointipalveluna.

Tutkimukseen osallistujien valintakriteerinä oli kaupungilta myönnetty Mind & Body -kortti, jolla

oli mahdollista hakeutua 200 euron edestä maksullisiin liikunta- ja kulttuuripalveluihin. Mind &

Body -kortteja osallistujat olivat saaneet työttömien terveystarkastusten ja aikuissosiaalityön

palvelujen yhteydessä tai asioidessaan työvoiman palvelukeskuksessa. Mind & Body -korttia oli

käytetty elokuvateatteriin (n = 7), uimahalliin (n = 4), kuntosaleihin (n = 3) ja taidenäyttelyyn (n =

  30  

1). Kolme henkilöä ei ollut käyttänyt korttia, koska ei ollut vielä ehtinyt, ei osannut käyttää korttia

tai ei ollut löytänyt mitään kiinnostavaa kohdetta.

Hyvinvointipalvelujen yhteys työttömien hyvinvoinnin kokemiselle on esitetty kuviossa 3.

Hyvinvointipalveluihin osallistumisella työttömät olivat saaneet tukea fyysisen terveyden

edistämiseen, elämänhallinnan ja säännöllisen elämänrytmin löytymiseen, sosiaalisen

hyvinvoinnin vahvistumiseen ja huomioinnin tuottaman mielihyvän ja merkityksellisyyden

tunteen lisääntymiseen.

Kuvio 3. Hyvinvointipalvelujen yhteys työttömien hyvinvoinnin kokemiselle.

Fyysistä terveyttä edisti terveystarkastusten tuoma informaatio terveydentilasta. Tietoisuus omasta

terveydentilasta vaikutti hyvinvoinnin kokemiseen ja sitä pidettiin edellytyksenä fyysisen terveyden

edistämiselle. Osallistujien mielestä oli huojentavaa kuulla, jos fyysinen terveys oli kunnossa tai

perussairaudet hoitotasolla. Terveystarkastuksissa esiin tulleet fyysisen terveyden tai kunnon

heikkoudet tulivat toisinaan yllätyksenä. Ilmaiseen työttömille suunnattuun terveystarkastukseen

FYYSISEN TERVEYDEN EDISTÄMINEN

- Tietoisuus omasta terveydentilasta - Apua terveysvajeisiin

- Tuki ja motivointi perussairauksien hoidossa - Ruokavalion monipuolistuminen

- Liikunnan lisääminen

ELÄMÄNHALLINNAN JA

SÄÄNNÖLLISEN ELÄMÄNRYTMIN LÖYTYMINEN

- Mielenterveyden vahvistuminen - Voimaantuminen

- Toiminnan kautta elämään sisältöä ja säännöllisyyttä

SOSIAALISEN HYVINVOINNIN VAHVISTUMINEN

- Yksinäisyyden helpottaminen - Sosiaalisen verkoston laajeneminen - Toimintaympäristön laajeneminen ja

monipuolistuminen

HUOMIOINNIN TUOTTAMAN MIELIHYVÄN JA

MERKITYKSELLISYYDEN TUNTEEN LISÄÄNTYMINEN

- Kannustavat tukimuodot - Turhautumisen väheneminen käsillä

tekemisen avulla - Tarpeellisuuden tunteen vahvistuminen

HYVINVOINTIPALVELUJEN YHTEYS TYÖTTÖMIEN HYVINVOINNIN KOKEMISELLE

  31  

pääsy koettiin kannustavana mahdollisuutena. Terveystarkastuksen kautta oli mahdollista saada

apua terveysvajeisiin ja lähete eteenpäin. Erityisosaamisen ja kuntoutuksen avulla toimintakyky

parantui, mikä lisäsi fyysistä hyvinvointia. Lääkityksen tarkistaminen ja asianmukaiset muutokset

annostelussa kohensivat oloa. Kontrollikäyntejä terveydenhuollon piirissä pidettiin tärkeinä ja

motivoivina, koska omat tiedot ja voimat omahoidossa ja itsehoidossa olivat rajalliset.

Hyvinvoinnin kokemiselle oli keskeistä saada tukea ja motivointiapua perussairauksien hoitoon.

”Kävin mä työttömien terveystarkastuksessa. Kato, kun mä oon tossa pajalla kahtena päivänä viikossa. Niin tota, sinne tuli se sairaanhoitaja ja mää ajattelin, et ilman muuta mä meen sinne. Ja tota noin, menin ja en mä nyt oikein muista siitä mitään. Miten se meni… asia sitte. Niin, no mulla oli tää… joo, kyl mä sain sellasta apua ihan. Mulla on oikea silmä vaivannut neljä viis vuotta ja nyt mulle tuli tän terveystarkastuksen kautta sit tavallaan… se asia lähti sit todella liikkeelle. Ja nyt mulla on aika Silmäklinikalle. Mä oon neljä – viis vuotta kärsiny siitä.”    

Seurakunnan järjestämät säännölliset ruokailut edulliseen hintaan mahdollistivat monipuolisen

ruokavalion ja lisäsivät fyysistä terveyttä. Mind & Body -kortti kannusti uimiseen ja

kuntosaliharjoitteluun, mikä lisäsi liikunnan määrää ja ylläpiti fyysistä kuntoa.

”Mä luulen… mä luulen, et se kyl pehmentää. Toi uiminen. Kato, mä aina ensin puol tuntii oon löylyssä. Siinäkin yks syy, miks mä menen. Saan siellä lämpöö. Ja sit se uiminen vielä. Mitä mä nyt teen siellä niin… aina nyt jotain ainakin. Ja mä meen kävellen sinne. Kyllä siinä tulee… kuntoo.”

Terveyttä edistävistä hyvinvointipalveluista osallistujat saivat tukea elämänhallintaan ja

säännölliseen elämänrytmiin. Eri interventioissa käydyillä keskusteluilla oli mielenterveyttä

vahvistava vaikutus. Oikeanlaisen kontaktin löytäminen koettiin tärkeäksi ja hyvinvoinnin

rakentamisen perusteeksi. Hyvinvointia edisti se, että työttömiä kuunneltiin ja heidän asiansa

otettiin vakavasti. Keskustelut terveyden- ja sosiaalihuollon ammattihenkilöiden kanssa olivat

voimaannuttavia ja auttoivat jaksamiseen. Keskustelujen avulla pystyttiin helpommin käsittelemään

huolia ja elämänhallintaan liittyviä asioita. Keskustelujen suhteen tärkeänä pidettiin sitä, että ne

olivat luottamuksellisia ja perustuivat vapaaehtoisuuteen.

”Mulle tulee aina parempi olo, kun mä pidän sitä tavallaan sitä ovea auki itselleni. Ja siitä tulee jotenki niinku parempi olo ja sit kun tietysti ystävystyy, kun pidemmän aikaa näkee, niin tota… sellanen voimaantunut olo. Sen jälkeen. Et vaan kun saa itsensä sinne. Joo. Että… se, mikä oli siinä se kynnys korkea aluks niin, kun nimi oli jo A-klinikka. Mä aattelin, et ei, mä en nyt enää välitä mistään, mustahan tässä on kysymys.”

  32  

”Soskussa mulla on hyvät välit niinku… ei niinku tartte mitään… joka kerta, kun mä käyn sen säännöllisen kuukauden, mitä mä nyt käyn, niin siinä on se tunti. Mikä niillä on se aika. Mut se venähtää vähän yli sen tunnin, mut… jutellaan ja jutellaan ja se kirjoittaa siinä koneessa, mitä se kirjoittaa ja… Aina mä saan avun sieltä. Että siinä mielessä mul menee niinku hyvin.” ”Ekaks mä kävin lääkärillä ja sit mä kävin työttömien terveystarkastuksessa. Se oli ihan kiva. Se kuunteli. Se oli aivan ihana ihminen. Se oli tosi hyvä ja se jakso kuunnella. Sille kyllä plussapisteet ja papukaijamerkki. Kyllähän se lateli ne asiat, mitä mä oon tienny jo monta vuotta.”

Kuntouttava työtoiminta toi elämään sisältöä ja säännöllisyyttä, mikä lisäsi hyvinvointia.

Osallistuessa työpajojen toimintaan ajatukset ohjautuivat pois esimerkiksi päihteiden käytöstä ja

arki täyttyi muunlaisesta ajanvietteestä. Ilman säännöllistä interventiota oli vaarana, että uni –

valverytmi ei seuraa vuorokaudenaikoja ja päivät koetaan merkityksettöminä. Kuntouttavassa

työtoiminnassa ohjaajien rooli oli suuri saaden ryhmä innostumaan yhteisestä tekemisestä.

Hyvinvointia lisäsi se, että ryhmän mukana pääsi tutustumaan erilaisiin virikkeisiin ja tekemisen

vaihtoehtoihin. Mind & Body -kortilla aloitettu liikuntaharrastus rytmitti elämää ja

liikuntaohjauksen avulla oli mahdollista kokeilla itselle sopivia harjoitusmuotoja.

”Koska mä olin kolme niinku kertaa viikossa. Että se on… pääsi niinku pois. Ei tarvinnu miettii yhtään mitään, niinku… viinan läträämistä. Kun se on se nollatoleranssi. Ei tarttennu miettii niinku viinan läträämistä pätkääkään.”

”Mä käyn kolme kertaa viikossa. Enempää ei saa olla. Pääsee pois kotoa. Pääsee ainakin pois. Vois tietysti olla jotain muutakin. Sit ei taas meinaa jaksaa. Mä oon ollu koko ikäni niin.”

Terveyttä edistävät hyvinvointipalvelut auttoivat sosiaalisen hyvinvoinnin vahvistumiseen.

Kuntouttavan työtoiminnan mukana pääsi osaksi ryhmää eikä tarvinnut olla yksin. Kuntouttavassa

työtoiminnassa pääsi tutustumaan ihmisiin ja sai juttuseuraa. Yksinäisyyden helpottamisen lisäksi

sosiaalinen verkosto laajeni ja yhdessäololla oli piristävä vaikutus. Yhteenkuuluvuuden tunne

vahvisti mielenterveyttä, lisäsi osallisuutta ja tutusta yhteisöstä sai turvaa.

”Mä olin varmaan monta vuotta kotona ilman, että mä menin, mut sit mä ajattelin, et pakko mennä. Sit mä aloin niinku yks päivä ja sillai… viikossa. Ni kyllähän se auttoi. Ja nythän mä oon kolme kertaa viikossa.”

”Kyllä mää viihdyn yksinäänkin, et oon sillä tavalla sinut itteni kans. Mut kyllähän se aina mielekkäämpää on… ois, jos ois niinku joku puhekaveri siinä ja joku, jonka kanssa niinku tekin… Et tota kyl se on aina niinku kivempaa sillo, ku siellä on muita. Ruokailukin on kivempaa, jos siellä on muita. Et jos yksinki syö, ni välil tulee semmone, että… et se ei niinku maistukaan se ruoka sitte niin.”  

  33  

Kolmannen sektorin tapahtumissa, retkissä ja ryhmätoiminnassa korostui yhteisöllisyys, mitä

pidettiin tärkeänä tekijänä yhdenvertaisuuden kokemisessa. Järjestettyjen hyvinvointipalvelujen ja

tapahtumien kautta toimintaympäristö laajeni ja monipuolistui, mikä toi uutta perspektiiviä oman

hyvinvoinnin tarkasteluun. Sen lisäksi, että toimintaympäristön laajentuminen toi mukanaan

sosiaalisia kontakteja, myös sosiaalisten kontaktien avulla osallistujat saivat rohkeutta laajentaa

toimintaympäristöään, mitä pidettiin positiivisena asiana psyykkisessä hyvinvoinnissa.

Terveyttä edistäviin hyvinvointipalveluihin osallistuessa tiedonantajat kokivat huomioinnin

tuottavan mielihyvää ja merkityksellisyyden tunnetta. Tukimuotoja pidettiin kannustavina ja

henkilökuntaa ammattitaitoisena ja sitoutuneena. Kaupungin apua ja aktiviteettejä pidettiin hyvinä

ja tärkeinä apukeinoina hyvinvoinnin ylläpidossa. Palveluista tuli hyvä mieli. Mind & Body -kortti

toi taloudellisen mahdollisuuden panostaa omaan hyvinvointiin. Sosiaali- ja terveyspalveluiden,

motivoivien keskustelujen ja Mind & Body -kortin myötä oma vastuunotto omasta terveydestä ja

hyvinvoinnista lisääntyi. Ilmaiset tai työttömille tarkoitetut erikoishintaiset tapahtumat ja aktiviteetit

helpottivat taloudellista stressiä.

Hyödyllisyyden ja merkityksellisyyden tunne lisääntyi kuntouttavassa työtoiminnassa, missä oli

mahdollisuus tehdä käsillä ja jakaa omaa osaamista esimerkiksi nuoremmille tai muista

kulttuureista tuleville. Tekemisen tuli olla itselle mielekästä, että se toi tyydytystä ja kannusti

jatkamaan toimintaa. Käsillä tekeminen vähensi turhautumista ja sitä pidettiin tärkeänä

energianpurkuväylänä. Oma tarpeellisuuden tunne vahvistui yhteisen toiminnan kautta ja omaa

mielihyvää lisäsi se, että sai olla luova tai avuksi muille.

”Helsingissä esimerkiks ni ne saa maksimissaan olla puol vuotta. Tuolla ensikodissa. Kolmesta kuukaudesta puoleen vuoteen. Ja mulla oli niinku, et kuhan pystyn olee kotona sit selvin päin. Ni mä sain olla niin kauan, et mulla oli tosi varma olo.”

”Mullehan riittää se, et mä käyn maanantaina laittaa ruokaa. Itte saan päättää. Mä teen viikonloppuna sen reseptin, mulla on se yks budjetti, mikä mulla pitää olla. Ja sitä ei saa ylittää.”

  34  

5.4 Palveluissa esiintyvät työttömien terveyden edistämiseen ja ylläpitoon liittyvät motivaatiota

lisäävät tekijät

Osallistujat nostivat esille terveyttä edistäviin palveluihin osallistumisessa motivaatiota lisääviksi

tekijöiksi kannustavan ja tukevan henkilökunnan, hyvän ilmapiirin ja sosiaaliset kontaktit,

itselle sopivan mielekkään tekemisen ja tarpeellisuuden kokemuksen sekä taloudellisen edun.

Motivaatiota lisäävät tekijät on esitetty kuviossa 4.

Kuvio 4. Palveluissa esiintyvät työttömien terveyden edistämiseen ja ylläpitoon liittyvät

motivaatiota lisäävät tekijät.

Tutkimukseen osallistujia oli innostanut ja palveluihin osallistumismotivaatiota lisännyt

kannustava ja tukeva henkilökunta, joka oli osoittanut kiinnostusta ja ymmärrystä työttömiä

kohtaan. Hyvä ja pysyvä hoitosuhde terveydenhuollon ammattilaisten kanssa oli edistänyt

hyvinvointia. Osallistujat kokivat, että heidän kohtaamansa henkilökunnan edustajat välittivät

KANNUSTAVA JA TUKEVA HENKILÖKUNTA

- Välittävä henkilökunta - Ammattitaitoinen henkilökunta

HYVÄ ILMAPIIRI JA SOSIAALISET KONTAKTIT

- Avoin ilmapiiri - Hyväksyvä yhteisö

- Tutut sosiaaliset kontaktit - Uudet sosiaaliset kontaktit

ITSELLE SOPIVA MIELEKÄS TEKEMINEN JA TARPEELLISUUDEN KOKEMUS

- Käsillä tekeminen - Mahdollisuus luovuuteen ja itsensä

toteuttamiseen tekemisen kautta - Arjen helpotus ohjatulla toiminnalla

- Tarpeellisuuden kokemus - Itseen kohdistuva ja omista tarpeista lähtevä

henkilökohtainen huomiointi

TALOUDELLINEN ETU - Hinnan alennukset

- Konkreettinen hyödyke - Mind & Body -kortti

MOTIVAATIOTA LISÄÄVÄT TEKIJÄT

  35  

työttömien hyvinvoinnista ja pyrkivät auttamaan heitä haasteellisissa elämäntilanteissa.

Henkilökunta koettiin ammattitaitoiseksi ja suurelta osalta ammattiinsa sitoutuneiksi, jotka pystyivät

innostamaan työttömiä osallistumaan erilaisiin aktiviteetteihin ja kiinnostumaan oman hyvinvoinnin

ylläpidosta.

”Terveydenhoitaja oli kumminki tosi ystävällinen ja sellanen tukeva siinä hommassa. Et ikään kuin vähän niinku perin pohjin käytiin sitä tilannetta läpi. Sen sijaan, et se olis ollu sellanen nopee 15 minuutin juttu, jos sä käyt normaalisti niinku hoitajalla tai jossain. Se autto kuitenkin… ikään kuin joku keskusteli perin pohjin. Kumminki, kyllä mä koin siitä oli apua.”    

Hyvä ilmapiiri ja sosiaaliset kontaktit lisäsivät osallistujien motivaatiota hakeutua uudestaan

hyvinvointipalveluiden pariin. Ryhmissä oli avoin ilmapiiri ja vertaistuki auttoi jaksamaan arjessa.

Intervention myötä syntyneestä ryhmästä muodostui hyväksyvä yhteisö työttömälle ja sinne oli

helppo mennä omana itsenään. Huumori ja juttuseura piristivät. Tutut sosiaaliset kontaktit

säännöllisesti toistuvassa interventiossa toivat turvaa ja loivat läheisyyden tunnetta. Tutun porukan

lisäksi myös uusiin ihmisiin tutustuminen ja uudet sosiaaliset kontaktit lisäsivät hyvinvointia ja

kannustivat osallistumaan interventioihin. Sosiaaliset kontaktit olivat tärkeä kannustava ja

motivaatiota lisäävä tekijä etenkin kuntouttavassa työtoiminnassa ja seurakunnan järjestämissä

tilaisuuksissa (ruokailut, saunaillat ja kerhotoiminta).

”Se on kuitenkin tää, arki katkeaa ja… sit meillä on kuitenkin vanha tuttu porukka, joka siellä… Sosiaalisen kanssakäymisen takia vähä. Se on se pointti.”    

”No siellä on se hyvä porukka. Vaikka siellä on näitä ulkomaalaisii ja… Mutta se ilmapiiri on hyvä. Ainakin mun mielestä. Mä en tiedä sit, mitä muut ajattelee. Mut kyl se on niinku hyvä, ihan hyvä niinku, pääsee pois kotoa välillä. Että... mä en jää niinku tuppisuuna. Ja sitte ku ne tykkää, ku mulla se suuvärkki vähän käy välillä. Ja huumorilla pärjää. Näin se on.”

Tärkeä motivaatiota lisäävä tekijä oli itselle sopivan mielekkään tekemisen löytäminen ja

tarpeellisuuden kokeminen. Käsillä tekeminen edisti hyvinvoinnin tunnetta sekä fyysisesti että

psyykkisesti. Osallistujat kokivat kuntouttavan työtoiminnan tyydyttävän tarvetta tehdä käsillä ja

saada aikaan jotakin näkyvää. Motivoivana tekijänä pidettiin myös mahdollisuutta toimia luovasti

ja ilmaista itseään tekemisen kautta. Osallistujat korostivat oman vaikutusmahdollisuuden tärkeyttä.

Jos aikatauluihin, tekemiseen laatuun ja ryhmäkokoon pystyi itse vaikuttamaan, osallistuminen oli

kannustavampaa ja innostavampaa. Osa osallistujista koki ohjatun toiminnan tuovan arkeen

helpotusta. Säännöllisesti toistuva interventio ja valmiiden vaihtoehtojen tarjoaminen toivat

  36  

elämään mielekkyyttä. Säännöllisesti järjestetty toiminta motivoi lähtemään kotoa ja lisäsi

osallisuutta. Motivoivaa oli jakaa omaa osaamistaan ja kokea tarpeellisuuden tunnetta yhteisössä.

”Sit mä oon ruvennut tekemään siellä, ensin mä kunnostelin omia, omiani mä oon vaan tehny siellä. Että tuota omia huonekaluja ja kaiken näköstä. Teen hyllyy ja tämmöstä. Kavereillekin ja. Sit mä tein välillä vähän taidetta siellä ja tällasta näin. Löysin uuden piirteen itsestäni. Joo. Ei, kyl mä viihdyn siellä ihan okei. Aina mä joka kerta, kun sopimus on menosssa umpeen mietin, et jatkanko mä tätä, mut mitä helvettiä mä muuta teen.” ”No onhan se… mun mielestä se on se kokonaisuus. Työ… no mitä ne nyt on.. työkavereita. Ja sit se tekeminen siellä, mitä siellä nyt on. Välillä siellä on kyllä raskasta, mutta tota… Mulla ei selkä oo mitään parhaassa kunnossa. Ja polvi, kun se on leikattu. Se ei oo vieläkään kunnossa… Joo, se on kyl se kokonaisuus.”

Motivaatiota lisäsi osallistujien mielestä itseen kohdistuva ja omista tarpeista lähtevä

henkilökohtainen huomiointi. Ryhmätoiminnan lisäksi oli mahdollista saada henkilökohtaista

ohjausta ja tukea hyvinvointiin liittyvissä asioissa terveydenhuollon ja sosiaalitoimen

ammattilaisilta. Terveystarkastuksessa kartoitettiin kokonaisvaltaisesti työttömän terveyttä ja

hyvinvointia ja ohjausta sai monipuolisesta ruokavaliosta, liikuntavaihtoehdoista ja

elämänhallintaan liittyvistä tukipalveluista. Mind & Body -kortilla järjestetty kuntosaliharjoittelu oli

mahdollista aloittaa henkilökohtaisella ohjauksella, mikä kannusti ja innosti aktiiviseen

harjoitteluun. Työttömien huomiointi kaupungin puolelta ilahdutti ja motivoi ottamaan vastuuta

omasta hyvinvoinnista.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa asiointi lisäsi hyvinvointia ja luottamusta silloin, kun työttömiin

suhtauduttiin vakavasti ja tasavertaisesti. Aktiivinen kuuntelu, vaihtoehtojen ja avun tarjoaminen

motivoi hakeutumaan palveluihin. Osallistujien mielestä hyvinvoinnin edistämisen kannalta oli

tärkeää, että sosiaali- ja terveydenhuollossa otettiin tarvittaessa vastuu työttömän huolehtimisesta

silloin, kun hänen omat voimavaransa olivat riittämättömät elämänhallinnassa.

”No onhan se, että tarjotaan tätä, näitä palveluja. Että saa sitä henkilökohtaista… kymmenen ohjattua tuntia, niissäkään mä en oo vielä ollut. Tai siinä ekassa tapaamisessa oon. Ja sit on toi kortti kans. Tosi mukava, ihan niinku jo eleenä. Johan se niinku kannustaa. Entisestään.”

”Ja sit mä puhuin asian, ni ne soitti klinikalle ja sit mä menin sinne heti keskustelee. Siitä se alko sitte.”

  37  

Hyvinvointipalveluihin osallistuttiin mielellään, jos niistä oli taloudellista etua tai hyötyä.

Työttömille tarkoitettuja hinnan alennuksia esimerkiksi kaupungin järjestämistä liikuntapalveluista

ja seurakunnan ruokailutilaisuuksista hyödynnettiin ja ne motivoivat osallistumaan palveluihin

toistuvasti. Osallistuminen erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin oli todennäköisempää, jos niistä oli

mahdollista saada jokin konkreettinen hyödyke. Kaupungilta myönnetty Mind & Body -kortti

kannusti ylläpitämään ja edistämään omaa hyvinvointia, koska ilman sitä osallistuminen

maksullisiin aktiviteetteihin olisi ollut taloudellisesti vaikeaa tai mahdotonta. Mind & Body -kortin

saldo (200 €) oli osallistujien mielestä merkittävä ja sitä pidettiin sekä ilahduttavana että

motivoivana huomionosoituksena.

”Onhan se kortti ihan eri juttu, kun eihän mulla mitään rahaa työttömänä muutenkaan jää.” ”Mä luulen, että monella muullakin, mitä oon huomannut on sama, et aina tarvii jotain tiettyä. Et sieltä saa aina jonku… minkään fyysisen esineen tai sit se ruoka tai kahvi. Kahvikin on ihan mukava.” ”Mä olin hirveen tyytyväinen ja onnellinen. Mä en meinannut… se oli niinku lottovoitto (Mind & Body- kortti). Mä aattelin, et onks tää totta? Et tällasta voi niinku olla, että. Mä en heti niinku uskonu sitä. Mä en kyllä heti saanu sitä pelaamaan, ku siinä oli vähän alkukankeuksia, mut kuitenkii ni mä olin ihan tyytyväinen.”

5.5 Palveluissa esiintyvät työttömien terveyden edistämiseen ja ylläpitoon liittyvät motivaatiota

heikentävät tekijät

Osallistumismotivaatiota hyvinvointia edistäviin palveluihin heikensi se, että palvelut eivät

vastanneet omaa tarvetta tai ne olivat vaikeasti saavutettavissa, puutteellinen yhteisymmärrys

henkilökunnan kanssa, informaatio palveluista ei tavoittanut sekä ryhmässä esiintynyt

hyvinvointia heikentävä negatiivinen ilmapiiri ja sitoutuneisuuden vaihtelu ryhmän jäsenten

välillä. Palveluissa esiintyneet motivaatiota heikentävät tekijät on kuvattu kuviossa 5.

Osallistujat kuvasivat motivaatiota heikentäväksi tekijäksi sen, että palvelut eivät vastanneet

omaa tarvetta hyvinvoinnin ylläpidossa ja edistämisessä tai palvelut olivat vaikeasti

saavutettavissa. Osa työttömistä koki, että palvelut eivät vastanneet omia odotuksia.

Terveysvalistuksen ja elämäntapaohjauksen suhteen koettiin, että ohjaus ei tavoittanut työttömän

ensisijaista tarvetta tai se jäi epäselväksi. Yleisluonteinen ohjaus ei kohdannut työttömän

yksilöllistä avunsaannin ja ohjauksen tarvetta tai se oli vaikea suhteuttaa omaan tilanteeseen.

Osallistujat mainitsivat, että terveydenhuollossa apua tarjottiin heidän mielestään epäoleellisiin

  38  

asioihin ja itselle tärkeä terveysvaje jäi huomioimatta, mikä vähensi motivaatiota hakeutua palvelun

piiriin uudestaan. Palveluihin pääsy koettiin toisinaan vaikeaksi. Kuntoutukseen oli vaikea päästä

ilman omaa taloudellista satsausta ja näin ollen palveluiden saatavuus vaikeutui tai oli mahdotonta.

Osa palveluista oli kaukana ja niihin pääsy oli vaikeaa, jos ei ollut bussikorttia.

Palveluvalikoimasta ei löytynyt kaikille osallistujille sopivaa palvelua. Motivaatiota edistää omaa

hyvinvointia heikensi se, että Mind & Body -kortilla mahdollistetut maksulliset palvelut eivät olleet

itselle mieluisia tai erilaiset vaihtoehdot olivat jääneet itselle epäselviksi. Erilaiset koulutukset

nähtiin hyödyttöminä, eikä niillä ollut työllistymistä lisäävää vaikutusta, mistä syystä ne koettiin

turhauttavina.

”Et sit mä kävin muutaman kerran siinä fysikaalisella että… ja kyllähän se autto tosiaan, et sit se kaikista pahin särky lähti. Lähti niinku silleen, et jos mulla olis vara käyä siellä just sanotaan nyt no se ois varmaan kerran kahessa viikossa vähintään. Ainakin nyt alkuun. Koska mä oon niin tukossa. Et sitte jos tietäis, et jos sen sais auki, sillon pystys oleemaan töissä ja jos pääsis töihin ni sillo ois taas rahaa maksaa se.”  ”Sillon, kun mä sain tän diabeteksen, tai ne totes ni, sillonhan mä jouduin menemään tällaseen… ruokaterapeutille. Niin. Ni hän sanoi, että kaikkea voi syödä. Mä ajattelin, et okei. Sit sen jälkeen, varmaan pari kolme vuotta ja menin uudelleen, ni mä en saanu niinku selville niitä annoksia. Miten paljon niinku jotakin voi syyä. Ja mua enimmäkseen kiinnostaa se. Ne annokset. Kyllä mä tiiän, et salaatit ja nää kaikki juurekset ja vihannekset voi syödä. Mut sitte niitä muita. Et sehän on väärin, jos sanotaan, et kaikkea voi syödä kohtuudella. Mikä on kohtuus semmoselle, joka ei ikinä oo niinku syöny mitään muuta ku makkaraa ja ranskanleipää ja tämmöstä.”

Yhteisymmärryksen puute henkilökunnan kanssa heikensi motivaatiota osallistua

interventioihin. Jos henkilökemiat eivät toimineet, henkilökunnan kanssa oli vaikea tulla toimeen ja

kiinnostus interventiota kohtaan väheni. Yhteisymmärrystä heikensi se, jos vuorovaikutus ei ollut

tasavertaista. Osallistujat kokivat, että toisinaan heihin suhtauduttiin vähätellen eikä heidän

puheitaan otettu vakavasti. Asioidessaan sosiaali- ja terveydenhuollossa työttömät joutuivat

puolustelemaan itseään ja pitämään huolta omista oikeuksistaan. Toisinaan palveluille asetetut

tavoitteet eivät kohdanneet henkilökunnan ja osallistujien välillä.

”Sehän jatko täällä jonkin aikaa, mut se ei tullu toimeen kans tän toisen ohjaajan kans, mistä nyt ei moni muukaan tykkää. Ja tota, se oli yks syy, miks mä lähin, koska se oli semmonen, jonka kans ei hirveesti tullu sit… ”

  39  

”Ei ne ota mua tosissaan siellä. Vähän niinku ajattelee, et menee… mee kotiin vaan rauhottumaan ja ota Buranaa tai jotain tommosta. Jotenki musta tuntuu. Ja sit kerran mä kävin lääkärin puheilla. Mä sain kiertoteitä tietää, et se oli kirjoittanu, et mä asun Koivulassa. Vaikka mä en asu. Se oli hävytön lääkäri... Oon kyllä välttänyt lähtemästä hänen luo. Kun minä en asu missään Koivulassa. Sillä on minun mielestä leima. Olen huomannut sen. Mähän olen vaan ihminen siinä missä muutkin. Vaikka olen työtön.”

Kuvio 6 Palveluissa esiintyvät työttömien terveyden edistämiseen ja ylläpitoon liittyvät motivaatiota heikentävät tekijät.

Osallistujien mielestä motivaatiota heikensi se, että informaatio palveluista ei tavoittanut heitä.

Kaikki osallistujat olivat saaneet kaupungilta Mind & Body -kortin, mutta monet olivat sitä itse

pyytäneet kuultuaan asiasta toisilta työttömiltä. Koska he olivat itse korttia pyytäneet, eikä sitä

heille oltu tarjottu, osallistujat kokivat, että informaatiota ei jaeta tasavertaista kaikille. Kortin

suhteen informaatio koettiin myös harhaanjohtavaksi, kun sen käyttömahdollisuudet eivät olleet

luvatunlaiset. Tämä aiheutti pettymystä ja vähensi motivaatiota edistää hyvinvointia kortin avulla.

Informaatio jäi puuttumaan heikon eri palvelutarjoajien välisen yhteistyön takia. Yhteistyön puute

esimerkiksi TE -palveluiden ja terveydenhuollon kanssa ei ollut optimaalista ja siitä syystä tieto

PALVELUT EIVÄT VASTAA OMAA TARVETTA TAI NE OVAT VAIKEASTI

SAAVUTETTAVISSA - Palvelut eivät vastaa omia odotuksia

-Palveluihin pääsy vaikeaa - Palveluvalikoimasta ei löydy sopivaa

palvelua

PUUTTEELLINEN YHTEISYMMÄRRYS HENKILÖKUNNAN KANSSA

- Henkilökemiat eivät toimi - Palvelulle asetetut tavoitteet eivät kohtaa

INFORMAATIO PALVELUISTA EI TAVOITA

- Informaatiota ei jaeta tasavertaisesti - Informaatio on harhaanjohtavaa - Informaation puute heikon eri

palvelutarjoajien välisen yhteistyön takia

RYHMÄSSÄ HYVINVOINTIA HEIKENTÄVÄ ILMAPIIRI JA

SITOUTUNEISUUDEN VAIHTELU RYHMÄN JÄSENTEN VÄLILLÄ - Ryhmässä negatiivinen ilmapiiri

- Muiden osallistujien sitoutumattomuus

MOTIVAATIOTA HEIKENTÄVÄT TEKIJÄT

  40  

työttömille suunnatuista terveyttä edistävistä palveluista jäi puuttumaan. Yhteistyön heikkoudet

näkyivät lisäksi siinä, että tieto työttömän asioista ei liikkunut eri palveluntarjoajien välillä ja

kokonaiskuva jäi pirstaleiseksi, mikä koettiin turhauttavaksi.

”Se tuli juorujen kautta. Mikä on taas tosi ärsyttävää sekin. Sellanen pitäs kyllä ihan ilmotella ihmisille, että on mahollisuus. Mutta onneks Porvoo on niin pieni paikka, et kun yks saa, niin…” ”No kun mä luulin ensin, et se kortti käy niinku… Kun mä sain sellasen käsityksen, et se kortti kävis niinku, jos oisin menny jonneki syömään. Mut sehän ei niinku päde siihen. Et siin mielessä se kortti oli ihan periaatteessa turha mulle. Pikkasen pettymys. Koska mä olin suunnitellut, kun mä sain sen käsityksen, että se käy niinku jonnekin ravintolaan, et jos meet syömään, niin maksat sillä kortilla. Ni siks mä latasin sen ja sit se ei käynykään.” ”Joo, mutta tätä (työttömien terveystarkastus) minä en ollut niinku, vaikka luen… keskimäärästä paremmin. Mukamas. Mutta en tiennyt, en. Sen suhteen tiedottaminen… Sitä ei tullut esiin ja mä olin niinku hyödyntänyt TE -palveluja ja tämmösiä, ei. Se ois ehkä ollu… TE keskittyy enemmän siihen työnhakuun ja saantiin. Mutta miks pitäs olla niinku eri instanssit.”

Ryhmissä vallitseva hyvinvointia heikentävä negatiivinen ilmapiiri ja sitoutuneisuus

hyvinvoinnin edistämiseen vaihteli ryhmän jäsenten välillä, mikä heikensi omaa motivaatiota

interventioon osallistumisessa. Osallistujat kokivat, että negatiivinen ilmapiiri heikensi omaa

kiinnostusta osallistua yhteiseen toimintaan. Valitus ryhmän sisällä oli raskasta kuunneltavaa ja

kuormitti entisestään omaa jaksamista. Työttömyys yhdistävänä tekijänä koettiin masentavaksi.

Muiden interventioon osallistujien sitoutumattomuus vaikutti negatiivisesti motivaatioon. Henkilöt,

jotka eivät olleet itse valmiita epäterveellisten elämäntapojensa muuttamiseen tai sitoutuneita oman

ja ryhmän yhteisen hyvinvoinnin edistämiseen, koettiin omia pyrkimyksiä häiritseviksi.

”Mä en oikein noista ryhmistä hirveesti… Kun mä oon vähän sellanen yksinäinen. Erakko. Mä viihdyn paremmin niin päin. Jos on jossain ryhmissä, mua alkaa vaan potuttaa ne niiden tekemiset. Se ei käy mun laatuun.” ”Mun mielestä se on niin huono yhteinen nimittäjä, työttömyys. Mieluummin kaikkea muuta. Ei, siinä ei oo mitään yhdistävää tekijää. Se on lähinnä masentavaa.” ”Sit pitäs mun mielestä olla joku sellanen, et sä niinku sitoudut myös siihen, ku sä oot siellä. Siihen päihteettömyyteen... Sit sinne saatetaan laittaa sellasii, millä ei oo mitään mielenkiintookaan ees. Se on… mun… mua ärsyttää sellaset, ketkä menee ihan tieten tahtoen hoitoon jos ne ei ees yritä. Koska ne vie sit paikan sellaselta, kuka sit haluis sen ja tarviis sen. Et siin mielessä pitäs niinku olla tosi tarkka sit, et onks ihmisellä ees sitä mielenkiintoo olla… ennen ku laitetaan hoitoon. Koska sit sellane, kuka tosissaan haluis ja näin, ni ei pääse. Sit se voi se mielenkiinto lähtee kuule aika äkkii.”

  41  

5.6 Hyvinvointipalvelujen kehittäminen

Osallistujat kokivat haasteelliseksi miettiä kehittämiskohteita terveyttä edistäville

hyvinvointipalveluille. Osa tutkimukseen osallistuneista piti omien toiveidensa esittämistä turhana,

koska omilla mielipiteillä ei ollut merkitystä kaupungin taloustilanteen takia tai he eivät olleet itse

valmiita osallistumaan yhteiseen toimintaan. Osallistujat toivoivat terveyttä edistävien

hyvinvointipalveluiden kehittämisessä huomiota kiinnitettävän seuraaviin asioihin: Järjestettäisi

kohtaamispaikka, missä olisi mahdollisuus erilaiseen toimintakykyä ylläpitävään

aktiviteettiin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen henkilökunnan tukemana, mahdollisuus saada

taloudellista helpotusta ja päästä tutustumaan erilaisiin paikkoihin, yhteistyön kehittäminen

eri toimijoiden kesken ja palveluista tiedottaminen asiakaslähtöisesti sekä perheen

mukaanotto palveluihin. Osallistujien kehittämisajatukset on koottu taulukkoon 5.

Suuri osa osallistujista toivoi, että kaupunki järjestäisi kohtaamispaikan, missä olisi mahdollisuus

erilaiseen toimintakykyä ylläpitävään aktiviteettiin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen

henkilökunnan tukemana. Muutama osallistujista oli aikaisempina vuosina ollut mukana

kuntouttavassa ryhmätoiminnassa, mutta ryhmän toiminta oli lakkautettu tai muutettu sisällöltään

suppeammaksi. Osallistujat toivoivat yhdessä tekemistä. Osallistujat kaipasivat päiväkeskusta,

missä olisi monipuolista kuntouttavaa toimintaa, kuten ruoan laittoa, siivousta, askartelua,

käsitöiden tekoa, rentoutusta ja yhdessä liikkumista sekä pelailua. Ryhmien sisällä toivottiin

järjestettävän erikseen tilaisuuksia tai ajanvietettä miehillä ja naisille. Kodin ulkopuolella järjestetty

normaalia elämää tukeva toiminta toisi osallistujien mielestä tukea arkeen.

”Ois kyllä hyvä olla sellasia ryhmiä. Naisilleki tommonen niinku esimerkiks semmonen joku saunailta, uimailta joku tämmönen niinku. Kaikkis tällaset. Yhdessä niinku. Ja ihan vaikka joskus tommonen illanistujainen. Semmonen, missä vaan naiset kokoontus. Ja sitte toinen vois olla, missä vaan miehet. Niinku kumpaakin. Koska ei miehiä kannata syrjään laittaa. Niilläkin on omat jutut.”

Työttömille järjestetyssä kohtaamispaikassa toimintakyvyn ylläpito pysyisi säännöllisenä.

Toimintakyvyn ylläpitämiseen kuului osallistujien mielestä fyysisestä kunnosta huolehtiminen ja

sen ylläpitoon sekä parantamiseen tarvittaisiin ryhmän ja henkilökunnan tukea. Muutama osallistuja

mainitsi, että kunnosta ja työkyvystä huolehtimiseen voisi jopa velvoittaa, koska oma-aloitteisuus

saattoi olla joillekin työttömille vaikeaa. Porvoon hyviä liikuntamahdollisuuksia ja ulkoilureittejä

pitäisi hyödyntää enemmän. Kunto- ja kävelytesteillä olisi osallistujien mielestä mahdollista lisätä

työttömien tietoisuutta omasta fyysisen kunnon tilasta ja herättää motivaatiota sen parantamiseen.

  42  

Osallistujat toivoivat avointa kohtaamispaikkaa, mikä tarjoaisi mahdollisuuden sosiaaliseen

kanssakäymiseen myös ilman tekemisen velvoitetta. Kansalaisopiston seniori-ihmisille tarkoitetun

”ikis-tuvan” kaltainen toiminta nousi haastatteluissa esille. Sosiaalista kanssakäymistä pidettiin

tärkeänä, koska sitä kautta sai vertaistukea ja mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin.

Sosiaalisuuden ja tutustumisen kautta olisi mahdollista vähentää ihmisten välisiä ennakkoluuloja ja

väärinymmärryksiä. Yksinäisyys oli yksi merkittävä hyvinvointia heikentävä tekijä ja juttuseuraa

kaivattiin.

 ”Et jotain kivaa tehä yhessä niinkö. Ei aina tarvii tehä mitään, ihan sellanen keskustelupiirikin ois ihan, että missä… missä niinku ihmiset kokoontus, erilaiset ihmiset ja ois mielipiteitä jostakin asiasta. Ne ois semmosia kivoja juttuja”

Osallistujat pitivät tärkeänä sitä, että ryhmätoiminta ja kokoontumispaikan toiminta-ajatus

pohjautuisi matalan kynnyksen toimintaan, koska kynnys osallistua interventioihin koettiin

vaikeaksi, vaikka niitä kohtaan olikin kiinnostusta.

”Jaa-a. En mä… Tää on niin vaikea sanoa. Kaikkeahan sitä haluis, niinku just näitä, joskus jotain jumppaa tai… ryhmän kanssa. Silleen et uskaltais lähtee, kun en mäkään, mä kun oon vähän silleeen arka. En uskalla mennä kenenkään joukkoon.”    ”Kumminki pitäs olla semmonen, et se niinku on tosi matalankynnyksen juttu. Et just niinku paljon oon miettiny sillai näitä niinku jos lähtis johonki pajalle tai tämmöseen. Mut sekin ois sit taas ainakin niinku itelle… tuntu tosi korkeelta kynnykseltä. Nekin. Et se pitäs olla joku tämmönen niinku tosi helposti lähestyttävä juttu.”  

Henkilökunnan läsnäolo, ohjaus ja tuki olivat keskeisiä asioita kehittämisajatuksissa.

Henkilökunnalta toivottiin pysyvyyttä, koska se auttoi myös omaa sitoutuneisuutta ylläpitää ja

edistää hyvinvointia. Osallistujat kaipasivat interventioihin selkeitä sääntöjä ja rajoja, koska aina

oma elämänhallinta ei ollut vahvaa ja alttius elämäntapamuutoksessa lipsumiseen oli olemassa.

Henkilökunnalta toivottiin konkreettista apua asioiden hoitamisessa tai niissä opastamista.

Hyvinvointipalvelujen kehittämiseksi osallistujat ehdottivat mahdollisuutta saada taloudellista

helpotusta ja päästä tutustumaan erilaisiin paikkoihin. Työttömille määritellyt alennetut hinnat

erilaisissa paikoissa ja tapahtumissa olivat merkittävä tekijä heidän osallisuudelleen ja

hyvinvoinnilleen ja hinnan alennuksia toivottiin lisättävän uusiin kohteisiin. Osallistujat nostivat

esille, että työttömille kohdennetut erityishinnat voisivat kuulua myös yksityisten toimijoiden ja

  43  

yritysten palveluihin. Kaikki osallistujat eivät kaivanneet täysin ilmaisia palveluita, vaan esitettiin

myös kannustimia, joilla voisi edistää työttömien omaa vastuuta hyvinvoinnin ylläpidosta. Hyvänä

esimerkkinä pidettiin Liiku -passia, mihin merkkejä keräämällä oli mahdollista saada etua, ja

samanlaisia interventiota voisi osallistujien mielestä olla enemmän. Kodin ulkopuolista ruokailua

pidettiin tärkeänä hyvinvointia lisäävänä tekijänä. Seurakunnan järjestämiä ruokailuja osallistujat

pitivät työttömien talous- ja elämäntilanteeseen sopivana interventiona ja vastaavanlaista toimintaa

toivottiin enemmän.

Moni osallistujista kaipasi retkiä ja tutustumiskäyntejä uusiin paikkoihin tai kaupungin

ulkopuolisiin kohteisiin. Pienikin maisemanvaihdos ja elinpiirin laajentaminen nähtiin hyvinvointia

lisäävänä tekijänä.

”No vaikka joskus pääsis syömään. Joka päivä samaa rataa, laitat ruokaa ja tiskaat.” ”Joku pikku reissu ois… jonneki. Minä tykkään aina käyä jossain. Turha toivo kai se on.”

Yhteistyön kehittäminen eri toimijoiden kesken ja palveluista tiedottaminen asiakaslähtöisesti

nousi esille kehittämiskohteena. Osallistujat kokivat, että yhteistyötä eri toimijoiden kesken tulisi

parantaa. Yhteistyö TE -toimiston ja sosiaali- ja terveydenhuollon välillä ei osallistujien mielestä

toiminut asiakaslähtöisesti eikä tarpeeksi sujuvasti. Palveluja toivottiin saatavan samasta paikasta

kokonaisvaltaisesti, koska asiointi usean työntekijän kanssa eri paikoissa oli turhauttavaa ja voimia

vievää. Huomiota toivottiin kiinnitettävän siihen, että kaikille työttömille sosiaali- ja

terveydenhuollon palvelut eivät olleet tuttuja, mutta heidän hyvinvointinsa ja toimintakykynsä

kannalta he voisivat niistä hyötyä. Palveluista tulisi tiedottaa selkeästi. Asiakaslähtöisellä

tiedottamisella tarkoitettiin sitä, että sekä suullista että kirjallista informointia palveluista

tarvittaisiin, koska kaikkien oma-aloitteisuus ei riitä monipuolisen tiedon etsimiseen, mitä

kaupungin verkkosivuilla on työttömien palveluista saatavilla. Asiakaslähtöistä tiedottamista oli

osallistujien mielestä myös säännöllinen palveluista muistuttelu esimerkiksi terveystarkastukseen

menosta tai interventioon osallistumisesta.

”No melkein sitä saumatonta yhteistyötä työntekijöitten kanssa. Ja ettei se oo sellasta, et

soitetaan numerosta toiseen ja ei saa ihmisii kiinni ja… se on tosi rasittavaa. Se nyt kyl

myös kuluttaa voimii. Kun saat soittaa koko Porvoon läpi, et sä saat jonku työntekijän

  44  

kiinni. Jos saat. Tai sit jätät soittopyynnön, mihin ei edes noteerata. Niihin ei tuu niinku

minkään näköstä vastausta. Sekin ärsyttää tosi paljon.”  

 

Hyvinvointipalveluiden kehittämiseksi osallistujat nostivat esille perheiden mukaanoton

palveluihin. Koko perheen yhteinen tekeminen ja yhdessäolo lisäisivät terveyttä ja hyvinvointia.

Työttömien vapaa-aikaa voisi hyödyntää tukemalla liikunta-aktiivisuutta ja yhteistä harrastusta

lapsen kanssa. Etenkin Mind & Body -kortin toivottaisi hyödyntävän koko perhettä ja

mahdollistavan mielekästä tekemistä yhdessä perheen kanssa. Osallistujat kehittäisivät palveluja

myös niin, että puoliso otettaisi huomioon ja parisuhdetta vahvistettaisi ulkopuolisen tuen avulla.

Taulukko 5. Terveyttä edistävien hyvinvointipalvelujen kehittäminen

Kohtaamispaikka, missä olisi mahdollisuus erilaiseen toimintakykyä ylläpitävään aktiviteettiin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen henkilökunnan tukemana

• Yhdessä tekeminen • Tukea arkeen • Toimintakyvyn ylläpito • Sosiaalinen kanssakäyminen • Matalan kynnyksen toimintaa • Henkilökunnan läsnäolo, ohjaus ja tuki

Mahdollisuus saada taloudellista helpotusta ja päästä tutustumaan erilaisiin paikkoihin

• Alennetut hinnat • Mahdollisuus saada etuja • Kodin ulkopuolinen ruokailu • Retket ja tutustumiskäynnit

Yhteistyön kehittäminen eri toimijoiden kesken ja palveluista tiedottaminen asiakaslähtöisesti

• Yhteistyö eri toimijoiden kesken • Selkeä tiedotus palveluista • Säännöllinen palveluista muistuttelu

Perheen mukaanotto palveluihin • Yhteinen harrastus lapsen kanssa

• Parisuhteen vahvistaminen

5.7 Yhteenveto keskeisimmistä tuloksista

Työttömät kokevat tarvitsevansa tukea fyysisen ja psyykkisen terveyden parantamiseen,

elämänhallinnan vahvistamiseen sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen. Tutkimukseen

osallistumisen edellytyksenä oli johonkin kaupungin järjestämään terveysinterventioon

osallistuminen, joten kaikilla osallistujilla oli kokemusta terveyttä edistävistä

hyvinvointipalveluista. Terveysinterventioiden avulla työttömät olivat saaneet tukea fyysisen

  45  

terveyden edistämiseen, elämänhallinnan ja säännöllisen elämän rytmin löytymiseen, sosiaalisen

hyvinvoinnin vahvistamiseen sekä mielihyvän ja merkityksellisyyden kokemiseen kaupungin

tarjoaman huomion avulla.

Terveysinterventioihin osallistumiseen innostivat ja omaa motivaatiota lisäsivät kannustava ja

tukeva henkilökunta, interventioryhmässä vallitseva hyvä ilmapiiri ja sosiaaliset kontaktit, itselle

sopivan mielekkään tekemisen löytyminen ja tarpeellisuuden kokemus sekä taloudellinen etu.

Osallistumismotivaatiota heikensivät palveluiden ja oman tuen tarpeen kohtaamattomuus tai vaikea

saavutettavuus, yhteisymmärryksen puute henkilökunnan kanssa, informaation kulun heikkoudet

sekä interventioryhmässä vallitseva hyvinvointia heikentävä negatiivinen ilmapiiri ja vaihteleva

sitoutuneisuus ryhmän jäsenten välillä.

Työttömät nostivat terveyttä edistävien hyvinvointipalvelujen kehittämiskohteeksi matalan

kynnyksen toiminnan parantamisen. He toivoivat paikkaa, missä olisi mahdollisuus erilaiseen

toimintakykyä ylläpitävään aktiviteettiin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen henkilökunnan tukemana.

Työttömät pitivät tärkeänä yhteistyön kehittämistä eri toimijoiden kesken ja palveluista

tiedottamista asiakaslähtöisesti. Taloudellisen helpotuksen saaminen ja tutustumismahdollisuudet

erilaisiin paikkoihin auttoivat oman hyvinvoinnin ylläpidossa ja edistämisessä ja näitä asioita

toivottiin kehitettävän monipuolisemmaksi. Työttömille suunnattujen hyvinvointipalvelujen

kehittämisessä tärkeää olisi tukea työttömien perhesiteitä ja ottaa koko perhe mukaan palveluihin.

  46  

6 POHDINTA

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millaista tukea ja terveyttä edistäviä

hyvinvointipalveluja työttömät kokevat tarvitsevansa ja kuinka palvelut vastaavat heidän

tarpeisiinsa. Tutkimuksen tavoitteena oli saada työttömien ääntä kuuluviin ja tuottaa tietoa

työttömien terveyttä edistävien palveluiden kehittämiseksi terveydenhuollossa. Luvussa 6

tarkastellaan keskeisimpiä tutkimustuloksia suhteessa aikaisempaan tutkimustietoon. Luvussa

pohditaan myös tutkimuksen luotettavuutta ja eettisyyttä sekä lopuksi esitetään johtopäätökset ja

tutkimuksen tulosten perusteella syntyneet jatkotutkimusehdotukset.

6.1 Tutkimustulosten tarkastelu

Tämän tutkimuksen tulokset ovat monelta osin samankaltaisia kuin aikaisemmat työttömien

terveysinterventioita koskevat tutkimustulokset. Hyvinvoinnin vajeet näyttäytyivät heikentyneen

fyysisen ja psyykkisen terveyden, vähäisten sosiaalisten kontaktien, elämänhallinnan vaikeuksien ja

heikentyneen oman arvon tunteen kautta. Tässä tutkimuksessa esille nousseet hyvinvoinnin tuen

tarpeet ja terveyttä edistävien interventioiden tavoitteet sekä interventioiden toteutumisen haasteet

vahvistavat aikaisempia tutkimustuloksia. Tutkimuksella saatiin uutta tietoa porvoolaisten

työttömien odotuksista terveyttä edistävien hyvinvointipalveluiden suhteen ja subjektiivisia

kokemuksia palvelujen mielekkyydestä ja vaikuttavuudesta.

Tutkimukseen osallistuneet työttömät korostivat taloudellista vaikeutta ja sen negatiivista vaikutusta

hyvinvointiin, mikä näkyi sekä fyysisenä että psyykkisenä oireiluna. Aikaisemmat tutkimukset ovat

myös raportoineet, että taloudellinen epävarmuus ja rahojen riittämättömyys ovat merkittäviä

stressitekijöitä fyysiselle ja psyykkiselle terveydelle ja hyvinvoinnille (Gagin & Shinan-Altman

2012, Gudmundsdottir 2013, Tay & Kuykendall 2013, Lassus ym. 2015, Sage 2015). Tutkimukseen

osallistuneet työttömät kokivat, että taloudellinen stressi näyttäytyi eniten mielialan laskuna,

itsehillinnän menettämisenä ja masentumisena. Psyykkisen terveyden vahvistaminen nähtiin

tärkeimpänä tuen tarpeen kohteena, koska psyykkinen huonovointisuus oli este osallisuudelle ja

muulle hyvinvoinnin edistämiselle. Heikko psyykkinen hyvinvointi ilmeni ilon ja mielenkiinnon

puutteena, apaattisuutena sekä saamattomuutena.

Huolimatta taloudellisesta niukkuudesta moni tutkimukseen osallistunut työtön koki kuitenkin

yleisesti ottaen voivansa hyvin ja piti elämäänsä hyvänä. Tay ja Kuykendall (2013) totesivat meta-

  47  

analyysissään, että raha ei aina tuo korkeinta hyvinvointia. Kirjallisuudessa on esitetty tuloksia siitä,

että vauraammat ihmiset herkemmin vertailevat itseään muihin ja heihin kohdistuvat odotukset

kasvavat menestyksen myötä. Perustarpeiden ollessa tyydytettyjä tarve ja halu saavuttaa lisää

kasvaa, mikä voi johtaa jatkuvaan tyytymättömyyteen hyvinvoinnin kokemisessa. Myös

päinvastaisia tuloksia on esitetty ja näyttöä on, että työssäkävijöihin verrattuna työttömät ovat

onnettomampia ja tyytymättömiä elämään. (Tay & Kuykendall 2013.) Sage (2015) mainitsee, että

työttömät, joilla on matalampi koulutus tai heikompi pätevyys työmarkkinoilla kokevat kuitenkin

usein olevansa tyytyväisiä elämäänsä.

Osallistujat kokivat, että heillä oli terveysvajeita, joihin he eivät olleet saaneet apua. Huono terveys

tai hoitamaton perussairaus ylläpiti huonoa toimintakykyä. Osallistujat arvioivat, että terveys oli

huono, koska heidän terveysongelmaansa ei tunnistettu terveydenhuollossa tai oma mielenkiinto

itsehoitoon oli alhainen. Tämä tulos on mainittu myös aikaisemmassa kirjallisuudessa. Työttömillä

on runsaasti vajaasti hoidettuja työllistymiskykyä heikentäviä sairauksia, joista suuri osa koskee

mielenterveyttä (Kerätär & Karjalainen 2010, Åhs ym. 2012) ja lisäksi taloudelliset ongelmat ja

sosiaalisen verkoston puuttuminen vaikuttavat terveyspalveluihin hakeutumiseen vähentävästi

työttömien keskuudessa, mikä aiheuttaa sen, että piilevät pitkäaikaissairaudet pääsevät etenemään ja

mielenterveysongelmat syvenevät (Åhs ym. 2012). Työttömien keskuudessa tikittää terveyspommi,

jonka sivuuttaminen on eettisesti, inhimillisesti ja taloudellisesti väärin yhteiskuntaa ja sen

kansalaisia kohtaan. Työttömyyden pitkittyessä sekä subjektiivinen kokemus omasta terveydestä

että mitattu terveydentila heikkenee ja pitkäaikaistyöttömät tarvitsevat enemmän sosiaali- ja

terveyspalveluja sekä tukea elämänhallinnassa (Freyer-Adam 2011).

Työttömyyden vaikutus itsetunnolle näkyi vähäisesti tässä tutkimuksessa. Aikaisemmissa

tutkimuksissa on esitetty, että työttömyys aiheuttaa yksilölle avuttomuutta, pelkoa ja häpeää (Gagin

& Shinan-Altman 2012, Lassus ym. 2015) ja ahdistusta kontrollin menettämisestä (Gagin &

Shinan-Altman 2012). Tässä tutkimuksessa tuli esille se, että osallistujien itsetunto kaipasi

vahvistusta, millä lähinnä tarkoitettiin sitä, että he tuntisivat olevansa hyväksyttyjä yhteiskunnassa

myös työttöminä. Osallistujat kokivat nyt olevansa eriarvoisia ja hyödyttömiä yhteiskunnassa

työttömyytensä takia. Pieni osa osallistujista oli huolissaan tulevaisuudesta työttömyyden takia tai

mainitsivat häpeän, minkä työttömyys heissä aiheutti. Kirjallisuudessa on esitetty työttömyyden

aiheuttavan myös oman identiteetin kyseenalaistamista, epävarmuutta, ulkopuoliseksi jäämistä,

itsesyytöksiä, ylpeyden menetystä, omien taitojen epäilyä, omien valintojen epäilyä ja elämän

tarkoituksen hämärtymistä. (Lassus ym. 2015.)

  48  

Heikon itsetunnon sijaan tässä tutkimuksessa korostuivat elämänhallinnan vaikeudet ja oman arvon

tunteen heikkeneminen työttömyyden myötä. Osa koki, että elämän rytmi oli kadoksissa. Päihteet ja

otteen herpaantuminen terveellisestä elämästä veivät hyvinvointia alaspäin, mutta voimia ei aina

ollut tilanteen muuttamiseksi. Vaikeassa elämäntilanteessa ja epäterveellisten elintapojen

ympäröimänä työttömät eivät aina kykene tai jaksa tavoitella korkeimpia elämän nautintoja, vaan

tyytyvät käsillä oleviin, helposti saavutettavissa olevan mielihyvän tavoittelemiseen (Saastamoinen

ym. 2000). Toisaalta myös päivien samanlaisuus ja pitkäveteisyys tekivät elämästä merkityksetöntä

ja turhauttavaa. Näköalattomuus toi negatiivisia tunteita, joista oli vaikea omin voimin päästä irti.

Näköalattomuus heikentää hyvinvointia, koska se vaikeuttaa suunnitelmien tekemistä ja

positiivisuuden ylläpitoa päivittäisessä elämässä (Lassus ym. 2015). Työttömyydellä ei ole

vaikutusta siihen, mitä ihmiset elämältään toivovat ja millaisia tavoitteita he elämälleen haluavat

asettaa. Työttömillä on kuitenkin vähemmän elämälle asetettujen tavoitteiden saavuttamista, koska

työttömyyden myötä ponnistelut tavoitteita kohtaan hiipuvat. (Paul ym. 2016.)

Vain pieni osa tähän tutkimukseen osallistuneista koki olevansa yksinäisiä. Yhdessä olon tarve ja

sosiaaliset kontaktit muiden ihmisten kanssa nähtiin tärkeiksi ja ne koettiin vahvasti hyvinvointia

lisääviksi tekijöiksi. Kaikki osallistujat olivat osallistuneet johonkin kaupungin järjestämään

hyvinvointia edistävään interventioon ja sitä kautta heillä oli ollut säännöllistä sosiaalista

kanssakäymistä. Osallistujat kertoivat kuitenkin tietävänsä paljon työttömiä, jotka olivat yksinäisiä.

Yksinäisyyden kokemus on työttömillä selkeästi yleisempää kuin työllisillä ja työttömänä yksilön

mahdollisuudet sosiaaliseen kanssakäymiseen ja psykososiaaliseen tukeen ovat heikommat kuin

työssä kävijöillä (Saikku ym. 2014). Yksinäisyys johtuu sosiaalisten kontaktien puutteesta, mitä

työttömyys tuo tullessaan, mutta toisaalta eristäytyminen omiin oloihin ja syrjäytyminen voi olla

seurausta työttömyyden aiheuttamasta häpeän tunteesta ja materiaalisesta vaikeudesta (Lassus ym.

2015). Psyykkisestä sairaudesta johtuvat passivoivat oireet vaikeuttavat tai estävät hakeutumista

hyvinvointia edistävien palvelujen piiriin (Kerätär & Karjalainen 2010, Åhs ym. 2012) ja

sosiaalisiin tilanteisiin.

Osallistujat kuvasivat tässä tutkimuksessa, että palvelujen avulla he olivat saaneet apua fyysisen

terveyden edistämiseen, elämänhallintaan ja säännölliseen elämänrytmiin, sosiaalisen hyvinvoinnin

vahvistamiseen ja mielihyvän ja merkityksellisyyden kokemiseen. Kuitenkin osa koki, että palvelut

olivat heikentyneet aikaisempaan verrattuna ja muun muassa kuntouttava toiminta oli sisällöltään

nykyisin suppeaa. Käsillä tekeminen oli suurimmalle osalle tutkimukseen osallistuneista mielekästä

ja ennen kaikkea se vähensi turhautumista. Tarpeellisuuden kokemus nousi vahvasti esille

  49  

hyvinvoinnin perusasiana. Interventioiden suunnittelussa ja toteutuksessa on tärkeää huomioida

asiakkaiden tarpeet ja järjestää toiminta niin, että se koetaan merkityksellisenä ja mielekkäänä

(Scanlan ym. 2011). Laajojen ja abstraktien poliittisten linjausten sijaan tulisi tarkasti määritellä

rajatulle kohderyhmälle tarkoitettuja tavoitteellisia terveysinterventioita, jotta tulokset olisivat

vaikuttavia. On hyväksyttävä se, että olemassa olevat rajoitukset resursseissa ja keinoissa estävät

täydellisyyden saavuttamisen. Jotain voidaan tehdä, mutta ei kaikkea. (Miller 2012.)

Syrjäytyminen on yhteiskunnallisesti kallis taloudellinen epäkohta, puhumattakaan inhimillisestä

haitasta yksilölle. Hiilamo (2014) on kritisoinut osallistavan sosiaaliturvan moraalista julistamista ja

olemattomien työmarkkinapolkujen mainostamista yhteiskunnallisessa keskustelussa. Osallistavalla

sosiaaliturvalla hän tarkoittaa työttömien omasta todellisuudesta nousevaa toimintaa, jossa

työttömät voisivat osallistua esimerkiksi kahdesta neljään tuntiin Työ- ja elinkeino-keskusten (TE -

keskus) ja Työvoimapalveluiden (TYP) määrittelemään toimintaan, vapaaehtoistoimintaan,

harrastuksiin, ruokapiireihin, talousneuvontaan, lähimmäisenavun tai itsenäisen työskentelyn ja

opiskelun suuntaan. (Hiilamo 2014.) Tässä tutkimuksessa osallistamisen ja osallisuuden merkitys

näyttäytyi positiivisessa valossa. Tutkimukseen osallistuneet työttömät kokivat osallisuuden ja

sosiaalisen kanssakäymisen hyvinvointia edistäväksi tekijäksi ja myös asioiksi, joihin tarvittiin

ulkopuolista tukea. Sosiaalisen hyvinvointiin kuului keskeisesti oman arvon tunteen vahvistaminen.

Tulosten mukaan osallisuuden toivottiin olevan ennen kaikkea vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja

ilman ulkopuolelta asetettuja paineita. Sagen (2015) tutkimuksen mukaan näyttöä on kuitenkin

myös siitä, että esimerkiksi työllistymisohjelmaan osallistuminen ei lisännyt sosiaalista pääomaa.

Osallistujat nostivat haastatteluissa esille toimintakyvyn yhteyden sekä terveyteen ja hyvinvointiin

että työllistymismahdollisuuksiin. Monet kokivat olevansa tällä hetkellä työkyvyttömiä esimerkiksi

kipujen tai psyykkisen jaksamattomuuden vuoksi. He kuitenkin pitivät toimintakyvyn ja sitä kautta

työkyvyn parantumista mahdollisena ja tavoiteltavana asiana terveyttä edistävien palvelujen avulla.

Muutama osallistujista pohti sitä, että työn saanti tällä hetkellä voisi olla riski terveydelle, joka ei

ollut riittävä säännölliselle työn kuormitukselle. Siitä syystä työtä ei myöskään aktiivisesti haettu.

Sosiaalista toimintakykyä ylläpitävä kuntouttava työtoiminta koettiin riittäväksi aktiviteetiksi. Moni

kuntouttavaan työtoimintaan osallistuneista koki, että toiminta kolmena päivänä viikossa, neljä

tuntia kerrallaan, oli määrällisesti optimaalinen omalle jaksamiselle. Vastaavanlaisia tuloksia

esitettiin Schuring ym. (2011) tutkimuksessa, missä raportoitiin toimintakyvyn ylläpidon

parantavan terveyttä ja lisäävän työllistymistä, mutta yhtä lailla tutkimuksessa nostettiin tärkeäksi

asiaksi vaikutuksen toinen suunta eli työllistymisen kautta paremman terveyden saavuttaminen.

  50  

Tämä suunta ei korostunut tässä tutkimuksessa, vaan nimenomaan säännöllistä työtä pidettiin

riskitekijänä tämän hetkiselle ja työttömyyden aikana saavutetulle toimintakyvylle. Näiden

henkilöiden työllistymistä ei voida auttaa koulutus- tai työllistymistukikeinoin, ennen kuin heidän

toimintakykynsä on riittävällä tasolla ja heidän sairautensa on tunnistettu ja hoidettu tarpeeksi

hyvin. Valitettavasti on raportoitu, että pelkällä kuntouttavalla työtoiminnalla on melko vähäinen

vaikutus työelämään siirtymisen toteutumisessa. Kuntouttavan työtoiminnan jälkeen asiakkaat

palaavat työttömiksi työnhakijoiksi tai jatkavat uudella jaksolla kuntouttavassa työtoiminnassa.

(Karjalainen & Karjalainen 2010.) Hyvinvoinnin kokemiselle kuntouttavan työtoiminnan merkitys

on kuitenkin olennainen.

Terveystarkastusten tuottama tieto omasta terveydentilasta pääsääntöisesti lisäsi hyvinvointia joko

vähentämällä huolia ja luuloja, kun kuuli olevansa fyysisesti terve tai tuoden apua terveysvajeisiin.

Terveystarkastusta pidettiin merkityksellisenä hyvinvointia lisäävänä palveluna. Muutama

osallistujista oli pettynyt siihen, että heidän kokemukseensa avun tarpeesta ei vastattu tai näkemys

hoidosta ei ollut yhteinen henkilökunnan kanssa. Tämä heikensi subjektiivista hyvinvoinnin

tunnetta ja näin ollen tuen tarve ja palvelu eivät kohdanneet. Moni osallistujista, joilla oli

hoitosuhde terveyskeskukseen koki, että he olisivat tarvinneet enemmän tukea perussairauden

omahoidossa ja itsehoidossa. Vaikka heillä itsellään olikin mielenkiintoa omaa terveyttään kohtaan,

ei heillä ollut voimia huolehtia itsestään hoito-ohjeiden mukaisesti. Työttömillä ei aina ole

myöskään tietoa, mistä he saisivat apua tiettyyn terveydelliseen ongelmaan, eivätkä he hakeudu

yhtä oma-aloitteisesti terveyspalvelujen piiriin kuin muut työikäiset (Åhs ym. 2012).

Leimaantumisen pelko nousi tässä tutkimuksessa esille motivaatiota heikentävänä tekijänä.

Leimaantumisen pelko voi olla jopa este interventioon osallistumiselle (Romppainen ym. 2012).

Osallistujat nostivat hyvinvointia edistävänä ja palveluissa motivaatiota lisäävänä tekijänä

kannustavan ja tukevan henkilökunnan. Lähes kaikki osallistujista mainitsivat, että heidän

käyttämässään interventiossa henkilökunta oli suuri taustatekijä oman motivaation ylläpidossa.

Henkilökunnan kiinnostunut ja välittävä suhtautuminen paransi hyvinvoinnin tunnetta. Osallistujat

kokivat, että henkilökunta mahdollisti ohjauksellaan työttömien oman kiinnostuksen heräämisen

hyvinvointia kohtaan ja erilaisten mielekkäitten vaihtoehtojen löytämisen täyttämään työttömyyden

aiheuttamaa tyhjiötä. Työttömien hyvinvointiongelmien moninaisuus näyttäytyy muun muassa

puuttuvana päivärytminä, taloudellisina vaikeuksina, alhaisena koulutuksena, epäterveellisinä

elintapoina (Gabrys ym. 2013) ja sairauksina, joihin kuuluu passivoivia oireita (Kerätär &

Karjalainen 2010). Työttömien tavoittaminen on haasteellista (Gabrys ym. 2013, Carroll ym. 2014)

  51  

ja hallitsematon elämäntilanne vaikeuttaa interventioihin osallistumista (Sigurdsson ym. 2012,

Davison ym. 2015). Henkilökunnan kannustava ja välittävä rooli nämä tutkimustulokset

huomioiden vaatii erityistä osaamista sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilta työttömien

terveysinterventioiden toteutuksessa. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan henkilökunnalla oli

keskeinen rooli myöskin motivaatiota heikentävänä tekijänä. Muutama osallistujista oli kokenut

henkilökunnan edustajan suhtautuvan työttömiin eriarvoisesti ja välinpitämättömästi. Tällaisissa

tilanteissa interventioon osallistuminen tai hoitosuhde päättyi ja sai aikaan yleistä luottamuspulaa

terveys- ja sosiaalipalveluja kohtaan. Avun hakeminen terveyden ja toimintakyvyn vajeeseen on

työttömän oma keino edesauttaa työllistymisen mahdollisuutta (Åhs ym. 2012.) ja siitä syystä heitä

tulisi siihen rohkaista.

Käyttämissään terveyttä edistävissä hyvinvointipalveluissa osallistujat pitivät motivaatiota lisäävänä

tekijänä taloudellista etua. Käytännössä tämä tarkoitti ilmaisia palveluja tai työttömille kohdistettuja

alennettuja hintoja. Kaupungilta saatu Mind & Body -kortti kannusti edistämään omaa hyvinvointia

erityisesti siitä syystä, että sen taloudellinen hyöty oli suuri. Tutkimustuloksissa kävi ilmi myös se,

että pienikin konkreettinen hyödyke lisäsi mielenkiintoa interventiota kohtaan. Taloudellinen etu

kannustavana tekijänä tunnetaan myös aikaisemmista tutkimuksista. Terveysinterventiossa palkkiot

eivät voi olla kuin välillisesti taloudellisia, esimerkiksi mahdollisuus osallistua ilmaiseksi tai

alennetulla hinnalla hyvinvointiin liittyviin palveluihin. Aikaisempien tutkimusten mukaan

konkreettisesti asetetut tavoitteet terveysvaikutuksen suhteen olivat hyviä motivaatiota lisääviä

tekijöitä. (Kreuzfeld ym. 2013, Brussig ym. 2014, Davison ym. 2015.) Tässä tutkimuksessa

tavoitteiden asettaminen tai niiden motivoiva vaikutus ei tullut esille.

Työttömyytensä takia työttömät jäävät monien työ- tai opiskelupaikoissa hyvinvointia edistävien

tekijöiden ulkopuolelle. Tällaisia ovat esimerkiksi työ- ja opiskelijaterveydenhuolto, liikuntaedut,

virkistyspäivät, lomat ja joukkoruokailumahdollisuus. Haastatteluissa osallistujat toivoivat

palveluja kehitettävän niin, että työttömillä olisi mahdollisuus ruokailla kodin ulkopuolella.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on tehty kehittämistyötä joukkoruokailun hyväksi, missä

tarkoituksena on ollut edistää ruokapalvelujen saatavuutta, houkuttelevuutta ja ruoan

ravitsemuslaadun paranemista (Rotko ym. 2011). Joukkoruokailun piiriin kuuluvat päiväkodit,

koulut, työpaikat, varuskunnat, sairaalat ja muut laitokset, mutta työttömät ovat järjestetyn

henkilöstöruokailun ulkopuolella. Ruokapalvelun valmistama ruoka on monelle päivän ainoa

lämmin ruoka ja sen merkitys terveyden ylläpidossa on suuri. Työttömillä ruokavalion laatu

vaihtelee henkilön tiedoista, ruoanvalmistustaidoista ja elämäntilanteesta riippuen. Sen lisäksi, että

  52  

ruoan ravitsemuksellisella laadulla on kansanterveydellisiä vaikutuksia, on joukkoruokailulla

vaikutusta myös psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. (STM 2010.)

Yksi keskeisimmistä tutkimustuloksista oli tarpeellisuuden kokemus ja se korostui useammalla

osallistujalla hyvinvointiin vaikuttavana tekijänä. Tarpeellisuuden kokemuksella tarkoitettiin sitä,

että henkilö tunsi olevansa yhteiskunnassa hyödyllinen ja pystyi omalla tekemisellään vaikuttamaan

oman lähipiirinsä ja yhteisönsä hyvinvointiin. Moni koki, että heillä oli taitoja, jotka tulisi ottaa

käyttöön ja siirtää myös toisille yhteisön jäsenille. Halu jakaa omaa osaamista oli vahva. Tulosten

kautta heräsi ajatus, että voisiko sellaisia interventioita olla enemmän, missä työttömät toimisivat

vertaistukena heille, joiden elämänhallinta eri osa-alueilla on heikompaa.

Terveysinterventioryhmissä paremman koherenssin omaavat ihmiset voivat näyttäytyä esimerkkinä

ja motivoida myös niitä työttömiä, joille arjesta selviytyminen on haasteellisempaa. Vaikka

henkilökohtaiset terveyden ja hyvinvoinnin kokemukset olisivatkin erilaiset, kansainvälisten

tutkimusten mukaan ryhmädynamiikan kannalta oleellista interventioryhmissä oli keskeisen

yhdistävän tekijän, kuten työttömyyden tai vaikean taloudellisen tilanteen, löytyminen (Fildes ym.

2010, Carroll ym. 2014, Cooper ym. 2015.) Ryhmissä siedetään helpommin myös erilaisuutta,

kunhan tämä keskeinen yhdistävä tekijä löytyy (Carroll ym. 2014). Tämän tutkimuksen tulosten

perusteella voidaan sanoa, että ryhmän ilmapiiri ja sitoutuneisuus ovat olennaisia tekijöitä

hyvinvoinnin edistämisessä ja pyrkimyksissä elämäntapamuutokseen. Sosiaaliset kontaktit ryhmän

sisällä olivat sekä motivaatiota lisääviä että heikentäviä tekijöitä, riippuen siitä, mikä ryhmän

jäsenten sitoutuneisuus ja oma mielenkiinto palvelua kohtaan oli. Tukea tarvittiin henkilökunnan

lisäksi myös toisilta ryhmän jäseniltä. Toisaalta esille nousi myös se, että työttömyys yhdistävänä

tekijänä toimi joillekin henkilöille masentavana asiana ja sellaista ryhmätoimintaa haluttiin välttää.

Yhteistyön kehittäminen eri toimijoiden kesken ja selkeämpi, asiakaslähtöinen tiedottaminen

nousivat tässä tutkimuksessa kehityskohteiksi. Tulosten mukaan työttömät tarvitsevat säännöllisesti

yksilöllisten tarpeittensa mukaisesti muistuttelua palveluihin hakeutumisesta. Terveysinterventiot

ovat tarkoitettu kaikille työttömille, riippumatta työttömyyden kestosta. Kohdistamalla

interventioita aktiivisesti työttömiin työttömyyden ensi hetkistä alkaen (Åhs ym. 2012), voitaisiin

mahdollisesti saada hyvinvoinnin ja terveyden kannalta parempia tuloksia. Tämä tulisi näkyä

poliittisessa päätöksenteossa enemmän tekoina kuin puheena (Cooper ym. 2015).

Elämäntapamuutos voidaan ajatella tapahtuvan vaiheittain, kuten esimerkiksi transteoreettisessa

muutosvaihemallissa on esitetty. Mallin ensimmäisessä, esiharkintavaiheessa, omaa muutostarvetta

ei aina edes tiedosteta. Elämäntapamuutos on mahdollista saavuttaa viiden vaiheen kautta

  53  

(Prochaska ym. 2006) ja näin ollen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnalta tarvitaan

aktiivista roolia työttömien hyvinvoinnin edistämisessä. Mallin jokainen vaihe (esiharkintavaihe,

harkintavaihe, valmistautumisvaihe, toimintavaihe ja ylläpitovaihe, sisältäen mahdolliset

repsahdukset) vaativat yksilöllistä tukea ja ohjausta henkilökunnalta. Lindbergin ja Suhosen (2012)

tutkimuksessa hoitajat kokivat eettiseksi ongelmaksi, kun kaikkia luvattuja palveluja ei pystytä aina

toteuttamaan. Monet terveyttä edistävät palvelut jäävät ideoinnin tasolle ja kuihtuvat kaikessa

hiljaisuudessaan, kun resurssit eivät riitä pitkäjänteiseen promootioon ja pilotoinnin kautta

toiminnan kehittämiseen ja juurruttamiseen.

6.2 Tutkimuksen luotettavuus

Tutkimuksen luotettavuutta lisäsi tarkka tutkimusprosessin kuvaus. Tutkimustuloksia raportoitaessa

on huomioitu tutkimuksen ja tulosten uskottavuus kuvaamalla tutkimustulokset selkeästi. Suoria

lainauksia on käytetty havainnollistamaan ja tukemaan ymmärrystä siitä, kuinka analyysi on tehty ja

kuinka tuloksiin on päädytty. Tulosten uskottavuutta vahvistaa se, että tutkimusprosessiin on

käytetty riittävästi aikaa ja tutkimuksen tekijä on perehtynyt tutkimusilmiöön riittävän syvällisesti

ymmärtääkseen työttömien hyvinvointiin vaikuttavia taustatekijöitä. (Kylmä & Juvakka 2007.)

Tutkimusraportissa on kuvattu huolellisesti taustat, konteksti, osallistujien valinta ja aineistonkeruu

sekä tarkka aineiston analysointi, mikä lisää tutkimuksen siirrettävyyttä. (Kankkunen &

Vehviläinen & Julkunen 2010, Eskola & Vastamäki 2015.)

Haastatteluja varten muodostettiin aiheesta teemat ja riittävästi apukysymyksiä, jotta

tutkimuskysymyksiin saatiin vastauksia (Burns & Grove 2001, Kvale & Brinkmann 2009, Eskola &

Vastamäki 2015). Aineistonkeruuta ja haastatteluun vaadittavia taitoja pohdittiin etukäteen ohjaajan

kanssa. Ensimmäisessä haastattelussa tutkimuksen tekijän kokemattomuus haastattelijana saattoi

vaikuttaa haastattelun jäämiseen pinnalliseksi. Ensimmäisessä haastattelussa hiljaisia hetkiä ei

päässyt syntymään, vaan haastattelu eteni tutkimuksen tekijän johdolla seuraavaan teemaan heti

tauon ilmaannuttua. Tämä mahdollisesti esti tiedonantajan syvällisemmän pohdinnan ja

lisäinformaation antamisen. Haastatteluissa myös hiljaisuus on tärkeää, koska silloin sekä tutkittava

että tutkija reflektoi (Munhall 2001, Ronkainen ym. 2011). Esihaastattelu olisi parantanut

valmistautumista aineistonkeruuseen ja lisännyt luotettavuutta (Eskola & Vastamäki 2015). Teemat

ja apukysymykset osoittautuivat selkeiksi ja helposti ymmärrettäviksi. Ainoastaan hyvinvointi

aluksi ymmärrettiin fyysisen terveyden synonyymiksi, mutta käsitteen laajuus tuli esille jokaisessa

haastattelussa myöhemmin.

  54  

Osallistujien kanssa syntyi hyvä ja avoin vuorovaikutustilanne, mikä lisäsi tutkimuksen

luotettavuutta. Tiedonantajat kertoivat monisanaisesti ja elävästi ajatuksistaan ja kokemuksistaan,

vaikka Hirsjärvi ym. (2007) mainitsevat, että muun muassa sairauksista, alkoholin kulutuksesta ja

taloudellisista vaikeuksista usein haastatteluissa vaietaan. Tutkimuksen tekijä analysoi jatkuvasti

omaa toimintaansa ja reflektoi itseänsä kenttäpäiväkirjan avulla. Reflektiivisyys edellytti sitä, että

omat lähtökohdat tutkimuksen toteuttajana olivat tiedostettuja ja jatkuvan arvioinnin kohteena

(Kylmä & Juvakka 2007). Tutkimuksen luotettavuutta lisäsi se, että omat ennakko-olettamukset

tutkittavasta ilmiöstä ja taidot tutkimuksen toteutuksessa olivat jatkuvasti kriittisen tarkastelun

kohteena (Patton 2002, Kvale & Brinkmann 2009, Kankkunen & Vehviläinen & Julkunen 2010) ja

huomiota kiinnitettiin siihen, että omat kokemukset eivät sekoittuneet osallistujien kokemuksiin

(Munhall 2001). Päiväkirjamerkinnät perustuivat haastattelutilanteessa tehtyihin havaintoihin ja

haastattelun herättämiin tunteisiin. Päiväkirjamerkintöjen avulla kontekstin ymmärtäminen syveni

(Patton 2002) ja tulosten raportoinnissa pystyttiin hyödyntämään muistiinpanoja

haastattelutilanteista ja analyyttisista päätelmistä. Luotettavuutta lisää se, että tulosten

vahvistettavuus on mahdollista tarkan tutkimusprosessin kuvauksen perusteella, vaikka erilaiset

tulkinnat ovatkin mahdollisia. (Kylmä & Juvakka 2007.)

Haastattelut nauhoitettiin osallistujien luvalla yhtä lukuun ottamatta, mikä mahdollisti luotettavan

aineiston analysointia varten. Osallistujien omakohtaiset kokemukset varmistivat oikeanlaisen

tiedon saannin (Kvale & Brinkmann 2009). Tiedonantajien määrän riittävyys arvioitiin tutkimuksen

tarkoituksen perusteella. Otoskoossa huomioitiin se, että yhtäläisyyksistä huolimatta, työttömät ovat

hyvin heterogeeninen ryhmä ja erilaisia kokemuksia ja näkemyksiä oli mahdollista saada.

(Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2010.) Tiedonantajia saatiin eri yhteyshenkilöiden kautta,

mikä lisäsi mahdollisuutta tavoittaa työttömiä eri foorumeista ja se paransi aineiston luotettavuutta.

Toisaalta tutkimuksen tekijällä ei ole tietoa, millä perusteella työttömille on Porvoossa jaettu Mind

& Body -kortteja, ja millä perusteella yhteyshenkilöt valitsivat tiedonantajia tästä joukosta.

Luotettavuuden kannalta on oleellista pitää mielessä myös se, että tutkimukseen osallistuvien

persoonalliset tekijät ja voimavarat vaikuttavat halukkuuteen osallistua haastatteluun ja siksi täysin

heterogeenista aineistoa ei voida saada. Selkeällä tutkimuksen aiheella, haastateltavien

valintakriteerinä olleella terveysinterventioon osallistumisella ja tutkimuskysymysten tarkalla

rajaamisella saavutettiin aineiston saturaatio (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2010).

Tutkimukseen käytettävissä ollut aika ja resurssit vaikuttivat myös haastattelujen määrään ja

saturaatiopisteen saavutettua aineistonkeruu lopetettiin, jotta aineiston analysointi voitiin tehdä

luotettavalla tavalla (Kvale & Brinkmann 2009).

  55  

Haastattelupaikat työvoiman palvelukeskuksessa (TYP) ja Gammelbackan Hyvinvointikeskuksessa

olivat rauhallisia ja sopivia paikkoja haastatteluille. Osa haastatteluista tehtiin kirjastossa, mikä

osoittautui yllättävän vilkkaaksi paikaksi ja häiritsi tutkimuksen tekijän keskittymistä haastatteluun.

Huomioiden hyvin henkilökohtaiset hyvinvointia koskevat kysymykset osallistujille tarjottiin

mahdollisuutta pitää taukoa, mikäli kirjaston muita asiakkaita oli lähellä, mutta tutkimukseen

osallistuneet henkilöt eivät kokeneet muita ihmisiä häiritseviksi tai kertomaansa arkaluontoiseksi.

Vaikka tiedonantajat vastasivat heille esitettyihin kysymyksiin, luotettavuutta heikensi se, että

tutkimuksen tekijän ajoittaiset keskittymisvaikeudet ulkopuolisten ihmisten ollessa lähellä estivät

täydentävien kysymysten tekemisen (Kvale & Brinkmann 2009).

Jokainen vaihe tutkimuksen teossa avasi uusia ovia ja mahdollisesti myös sulki jotain ulkopuolelle.

Uusien johtolankojen seuraaminen eteni aineiston ohjaamana. Tämä vapaus voi aiheuttaa ristiriitaa

tieteellisessä, täsmällisessä tarkastelussa. Laadullisen tutkimuksen näkökulmasta tällaista aineiston

ohjaavuutta pidettiin perusteltuna ja luotettavana, koska tällöin tulokset eivät nousseet suoraan

tutkijan esiymmärryksen perusteella luoduista tutkimuskysymyksistä. (Munhall 2001.) Tässä

tutkimuksessa analysoinnissa huomioitiin tiedonantajien kokemuksista nousevat oleelliset asiat.

Suoria lainauksia käytettiin korostamaan yksilöllisen kokemuksen merkitystä ja auttamaan lukijaa

seuraamaan tuloksina esitettyjen tulkintojen muodostumista, mikä on aina tutkijasta riippuvaa

(Patton 2002). Suorien lainausten yhteyteen ei liitetty osallistujien taustatietoja anonymiteetin

turvaamiseksi.

Erityistä tarkkuutta ja huomiota kiinnitettiin siihen, että tulokset esitettiin siinä kontekstissa, missä

ne aineistossa esiintyi (Patton 2002). Yksittäisiä lauseita ei irrotettu ja yhdistelty sellaisen teeman

alle, mihin ne haastattelutilanteessa eivät kuuluneet. Tulokset eivät ole yleistettävissä pienen ja

heterogeenisen tutkimusjoukon vuoksi, mutta ne vahvistavat aikaisempia tutkimustuloksia

työttömien hyvinvoinnista ja tuen tarpeesta.

6.3 Tutkimuksen eettisyys

Tutkimukselle haettiin Porvoon kaupungin sosiaali- ja terveystoimen johtoryhmältä tutkimuslupa.

Tutkimusprosessissa noudatettiin hyvää tieteellistä käytäntöä, huomioiden muun muassa

toimintatapojen rehellisyys, huolellisuus ja avoimuus, eettisesti kestävät tiedonhankintamenetelmät

ja tieteelliselle tiedolle asetettujen vaatimusten mukainen tutkimuksen suunnittelu, toteutus ja

raportointi (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2012). Tutkimuksen tiedonantajien tavoittamiseksi

  56  

pyydettiin Mind & Body -kortin saaneilta lupa jakaa puhelinnumero tutkimuksen tekijälle. Tämän

luvan pyysi kaupungin työntekijä, joka oli jo asiakassuhteessa työttömän kanssa. Haastattelujen

sopimiseksi nimi- ja henkilötietoja ei pyydetty. Tutkimuksen kaikissa vaiheissa huomioitiin

työttömät osallistujat osana haavoittuvaa ryhmää.

Tutkimukseen osallistuville annettiin etukäteen riittävä selvitys tutkimuksen tarkoituksesta,

luonteesta, menetelmistä ja osallistujien oikeuksista (liite 3). Selvitys annettiin siten, että

tutkimukseen osallistuva pystyi päättämään suostumuksestaan tietoisena tutkimukseen liittyvistä

seikoista, suostumus perustui vapaaehtoisuuteen ja tutkimukseen osallistujalla oli oikeus peruuttaa

suostumuksensa milloin tahansa ilman, että siitä aiheutui hänelle seurauksia. Tutkimukseen

osallistujia tiedotettiin siitä, että mikäli hän keskeyttää tutkimuksen tai peruuttaa suostumuksen,

hänestä siihen mennessä kerättyjä tietoja oli mahdollista käyttää osana tutkimusaineistoa.

(Tutkimuslaki 488/1999 6 §.)

Tutkimuksen tekijää sitoo salassapitovelvollisuus, mikä tarkoittaa sitä, että tutkimuksen aikana ja

tutkimusaineistoa kerättäessä toisen henkilön luottamuksellisia tietoja, tietoja toisen henkilön

ominaisuuksista, terveydentilasta, henkilökohtaisista oloista tai taloudellisesta asemasta ei ilmaista

sivullisille (Tutkimuslaki 488/1999 23 §). Tutkimusaineisto säilytettiin tutkimusprosessin ajan

lukitussa paikassa ja tietokoneella salasanalla suojattuna. Tutkimusraportti laadittiin niin, että

yksittäisiä tutkimukseen osallistuneita henkilöitä ei ole mahdollista tunnistaa.

Haastatteluissa keskityttiin aineiston keräämiseen, ei tutkimukseen osallistujien muuttamiseen,

mikä huomioitiin neutraalina osallistujien kohtaamisena (Patton 2002). Haastatteluissa vältettiin

tutkijan omien mielipiteiden ilmaisuja ja pidettiin keskustelu tutkimuskysymysten kannalta tarkkaan

harkittujen teemojen mukaisena. Eettisyyttä lisäsi se, että vaikka osallistujilla oli monenlaisia

elämäntarinoita kerrottavanaan, tutkijan oma uteliaisuus tutkimuskysymysten ulkopuolisista asioista

ei saanut valtaa ja haastattelujen sisältö oli tutkimuksen kannalta perusteltua (Patton 2002, Kvale &

Brinkmann 2009). Haastattelutilanteissa tarkkailtiin tiedonantajien verbaalisia ja non-verbaalisia

ilmaisuja ja reagoitiin herkästi merkkeihin (lyhyet tai kieltävät vastaukset, katsekontaktin välttely,

motorinen levottomuus), mistä saattoi tulkita, että osallistuja ei halunnut vastata tai jatkaa aiheen

parissa (Patton 2002). Tiedonantajien vapaaehtoisuutta osallistua tutkimukseen kunnioitettiin koko

tutkimusprosessin ajan.

  57  

6.4 Johtopäätökset ja jatkotutkimusehdotukset

Tämä tutkimus on tuottanut tietoa työttömien kokemista tuen tarpeista hyvinvoinnin ylläpidossa ja

edistämisessä sekä tietoa siitä, kuinka terveyttä edistävät hyvinvointipalvelut vastaavat heidän

tarpeisiinsa. Tuotetun tiedon avulla on mahdollista kehittää terveyttä ja hyvinvointia edistäviä

palveluja asiakaslähtöisesti terveydenhuollossa. Tutkimuksen tulosten perusteella esitetään

seuraavat johtopäätökset:

1. Työttömät tarvitsevat tukea fyysisen ja psyykkisen terveyden ylläpitoon, elämänhallinnan

vahvistamiseen sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen. Keskeinen tuen tarve on

psyykkisen hyvinvoinnin vahvistamisessa, koska psyykkinen huonovointisuus on esteenä

osallisuudelle ja mielenkiinnon ylläpidolle omaa hyvinvointia kohtaan.

2. Työttömillä on terveysvajeita, joihin he eivät ole saaneet apua ja siitä syystä heidän

toimintakykynsä on huono. Työllistyminen ei ole mahdollista ennen kuin terveys- ja

toimintakyvyn heikkoudet ovat tunnistettu ja niihin on vastattu. Työttömyyden pitkittyessä

subjektiivinen kokemus omasta hyvinvoinnista huononee ja pitkäaikaistyöttömät tarvitsevat

enemmän sosiaali- ja terveyspalveluita sekä tukea elämänhallintaan.

3. Työttömät kokevat olevansa yhteiskunnassa eriarvoisia ja hyödyttömiä ja heidän oman

arvon tunteensa kaipaa vahvistusta mielekkäiden interventioiden avulla.

Terveysinterventioissa paremman koherenssin omaavat ihmiset voisivat toimia

vertaistukena henkilöille, joiden elämänhallinta ja arjesta selviytyminen on

haasteellisempaa.

4. Työttömille suunnatuissa interventioissa tärkeää on huomioida osallistumisen helppous ja

vapaaehtoisuus. Interventioiden suunnittelussa ja toteutuksessa tulee huomioida

kohderyhmän tarpeet ja toiminnan täytyy olla joustavaa. Kokonaisvaltaiset interventiot,

joihin on sisällytetty toimintakykyä ylläpitävää aktiviteettia ja sosiaalista kanssakäymistä

parantavat työttömien hyvinvointia. Taloudellinen etu ja erilaiset kannustimet lisäävät

osallistumisinnokkuutta.

5. Henkilökunnan rooli hyvinvointipalveluissa on keskeinen asia työttömien motivaatiota

lisäävänä ja heikentävänä tekijänä. Terveysinterventioon osallistuvat työttömät tarvitsevat

  58  

kannustavaa ja tukevaa henkilökuntaa, jotka kohtaavat työttömät tasa-arvoisesti ja osoittavat

aitoa kiinnostusta heidän vaihtelevia elämäntilanteitaan kohtaan.

Tämän tutkimuksen analyysin ja tulosten perusteella jatkotutkimusehdotuksiksi nousivat:

1. Työttömien sitoutumista terveysinterventioihin sekä oman hyvinvointinsa ja terveytensä

vastuulliseksi edistäjäksi tulisi tutkia syvällisemmin.

2. Työttömien terveysinterventioihin osallistumisen esteitä tai innostuksen hiipumisen taustalla

vaikuttavia syitä tulisi tutkia laajalla otoksella.

3. Terveysinterventioiden vaikuttavuutta työttömien toimintakyvyn ja terveyden muutoksissa

pitäisi tutkia pitkällä aikavälillä ja satunnaistetuilla koeasetelmilla.

  59  

LÄHTEET Ahola K, Joensuu M, Mattila-Holappa P, Tuisku K, Vahtera J & Virtanen M. 2014. Mielenterveyssyistä työkyvyttömien nuorten aikuisten tausta. Suomen Lääkärilehti 50 – 52 vsk 69, 3441 – 3448. Brussig M, Dragano N & Mumken S. 2014. Health promotion for unemployed jobseekers: New developments in Germany. Health Policy 114 (2 – 3), 192 – 199. Burns N & Grove S.K. 2001. The practice of nursing research. Conduct, critique & utilization. W.B. Saunders Company. 4. painos. Philadelphia. Carroll P, Kirwan L & Lambe B. 2014. Engaging ’hard to reach’ men in community based health promotions. International Journal of Health Promotion & Education 52 (3), 120 – 130.

CDC 2014. Centers for disease control and prevention. Mental Health. http://www.cdc.gov/mentalhealth/basics.htm. Luettu 24.10.2015

Cooper D, McCausland W D & Theodossiou I. 2015. Is unemployment and low income harmful to health? Evidence from Britain. Review of Social Economy 73 (1), 34 – 60. Davison J, Share M, Hennessy M & Knox BS. 2015. Caught in a ’spiral’. Barriers to healthy eating anddietary health promotion needs from the perspective of unemployed young people and their service providers. Appetite 85 (1), 146 – 154. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. 2015. Joulukuun työllisyyskatsaus 12/2015. http://www.elykeskus.fi/documents/10191/7383509/Uudenmaan_ELY_Tyollisyyskatsaus_+Joulukuu_+2015.pdf/e27f502b-f39c-4b6e-ac6d-952d8934e39a. Luettu 13.2.2016 Elo S & Kyngäs H. 2007. The qualitative content analysis process. Journal of Advanced Nursing 62 (1), 107 – 115. Eriksson K & Isola A & Kyngäs H & Leino-Kilpi H & Lindström UÅ & Paavilainen E & Pietilä A-M & Salanterä S & Vehviläinen-Julkunen K & Åstedt-Kurki P. 2012. Hoitotiede. 4. Painos. WSOY pro Oy, Helsinki, 81 – 82. Eskola J & Vastamäki J. 2015. Teemahaastattelu: Opit ja opetukset. Teoksessa Valli R & Aaltola J. (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. PS-kustannus. 4. painos. Bookwell Oy, Juva, 27 – 44. Fildes D, Cass Y, Wallner F & Owen A. 2010. Shedding light on men: The building healthy men project. Journal of Men’s Health 7 (3), 233 – 240. Findikaattori. 2015. Hyvinvointi. http://findikaattori.fi/fi/hyvinvointi. (Luettu 24.10.2015) Freyer-Adam J, Gaertner B, Tobschall S & John U. 2011. Health risk factors and self-rated health among job-seekers. BMC Public Health 11:659, 1 – 10. Gabrys L, Michallik L, Thiel C, Vogt L & Banzer W. 2013. Effects of a structured physical-activity counseling and referral scheme in long-term unemployed individuals: A pilot accelerometer study. Behavioral Medicine 39 (2), 44 – 50.

  60  

Gagin R & Shina-Altman S. 2012. Is work beneficial to good health? Social Work in Health Care 51 (4), 296 – 311. Graneheim U H & Lundman B. 2004. Quality content analysis in nursing research: concepts, procedures and measures to achieve trustworthiness. Nurse Education Today 24, 1005 – 1012. Gudmundsdottir D G. 2013. The Impact of Economic Crisis on Happiness. Social Indicators Research 110, 1083 – 1101. Helldan A, Helakorpi S, Virtanen S & Uutela A. 2013. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys. Raportti 21/2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Heponiemi T, Wahlström M, Elovainio M, Sinervo T, Aalto A-M & Keskimäki I. 2008. Katsaus työttömyyden ja terveyden välisiin yhteyksiin. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. 14/2008. Hiilamo H. 2014. Voisiko osallistava sosiaaliturva lisätä osallisuutta? Yhteiskuntapolitiikka 79 (1), 82 – 86. Hirsjärvi S, Remes P & Sajavaara P. 2007. Tutki ja kirjoita. Kustannusosakeyhtiö Tammi. 13. painos. Helsinki. Kangasniemi M, Utriainen K, Ahonen S-M, Pietilä A-M, Jääskeläinen P & Liikanen E. 2013. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus: eteneminen tutkimuskysymyksestä jäsennettyyn tietoon. Hoitotiede 25 (4), 291 – 301. Kankkunen P & Vehviläinen-Julkunen K. 2010. Tutkimus hoitotieteessä. 1 – 2. painos. WSOY pro Oy, Helsinki. Karjalainen J & Karjalainen V. 2010. Kuntouttava työtoiminta – aktiivista sosiaalipolitiikkaa vai työllisyyspolitiikkaa? Empiirinen tutkimus pääkaupunkiseudulta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportti 38/2010. Kerätär R & Karjalainen V. 2010 Pitkäaikaistyöttömillä on runsaasti hoitamattomia mielenterveyshäiriöitä. Suomen Lääkärilehti 45, vsk 65, 3683-3690. Knox E C L, Esliger D W, Biddle S J H, Sherar L B. 2013. Lack of knowledge of physical activity guidelines: can physical activity promotion campaigns do better? BMJ Open 3, 1 – 6. Korhonen I & Leino T. 2010. Nuadu-foorumi II, Työikäisten työkyvyn ja terveyden edistäminen – ratkaisuja ja keinoja. Loppuraportti. Koskinen S. 2008. Terveyden eriarvoisuus ja terveyden edistämisen keinot. Terveyden edistämisen eettiset haasteet. ETENE-julkaisuja 19. Kreuzfeld S, Preuss M, Weippert M & Stoll R. 2013. Health effects and acceptance of a physical activity program for older long-term unemployed workers. International Archives of Occupational and Environmental Health 86 (1), 99 – 105. Kvale S & Brinkmann S. 2009. Interviews. Learning the craft of qualitative research interviewing. 2. painos. Sage Publications.

  61  

Kylmä J & Juvakka T. 2007. Laadullinen terveystutkimus. 1 – 2. Painos. Edita Prima Oy, Helsinki. Kyngäs H, Elo S, Pölkki M, Kääriäinen M & Kanste O. 2011. Sisällönanalyysi suomalaisessa hoitotieteellisessä tutkimuksessa. Hoitotiede 23 (2), 138 – 148. Lassus L A P, Lopez S, Roscigno V. J. 2015. Aging workers and the experience of job loss. Research in the Social Stratification and Mobility 41, 81 – 91. Lehto M. 2008. Ehkäisevä terveydenhuolto ja etiikka. Terveyden edistämisen eettiset haasteet. ETENE-julkaisuja 19. Limm H, Heinmüller M, Gündel H, Liel K, Seeger K, Salman R & Angerer P. 2015. Effects of health promotion program based on a train-the-trainer approach on quality of life and mental health of long-term unemployed persons. BioMed Research International, 1 – 10. Lindberg E & Suhonen R. 2012. Hoitajien kohtaamat eettiset ongelmat suonensisäisten huumeidenkäyttäjien terveysneuvontapisteessä. Hoitotiede 24(1), 50 – 61. Maguire N, Hughes V C, Bell L, Bogosian A & Hepworth. 2014. An evaluation of the choices for well-being project. Psychology, Health & Medicine 19(3), 303 – 315. Martelin T, Murto J, Pentala O & Linnanmäki E. 2014. Terveys, terveyserot ja niiden kehitys. Teoksessa Vaarama, Karvonen S, Kestilä L, Moisio P & Muuri (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino. Tampere, 62 – 79. Michniewicz K, Vandello J A & Bosson J K. 2014. Men’s (mis)perceptions of the gender threatening consequences of unemployment. Sex Roles 70 (3/4), 88 – 97. Miller T. 2012. Looking for better health in all the wrong places: The road to ”equality” hits a dead end. Journal of Law, Medicine and Ethics 40(1), 33 – 44. Munhall P L. 2001. Nursing research: A qualitative perspective. 3. painos. World Headquarters. Jones and Bartlett Publishers, 123 – 184. Patton M Q. 2002. Qualitative research & evaluation methods. 3. painos. Sage Publications. Paul K, Vastamäki J & Moser K. 2016. Frustration of Life Goals Mediates the Negative Effect of Unemployment on Subjective Well-Being. Journal of Happiness Studies 17 (2), 447 – 462. Perustuslaki 731/1999. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731. Luettu 28.2.2016 Porvoo. 2015. Hyvinvointia, kulttuuria ja liikuntaa sosiaali- ja perhepalveluiden asiakkaille. http://www.porvoo.fi/fi/palvelut/perhe-_ja_sosiaalipalvelut/liiku-toiminta. Luettu 13.10.2015. Prochaska J, Norcross J & Diclemente C. 2006. Changing for good – A revolutionary six-stage program for overcoming bad habits and moving your life positively rorward. First Collins Paperback edition. Collins Living, New York. Prättälä R, Koskinen S, Martelin T, Lahelma E, Sihto M & Palosuo H. 2007. Terveyserot ja niiden kaventamisen haaste. Teoksessa Palosuo H, Koskinen S, Lahelma E, Prättälä R, Martelin T, Ostamo A, Keskimäki I, Sihto M, Talala K, Hyvönen E & Linnanmäki E. Terveyden eriarvoisuus

  62  

Suomessa. Sosioekonomisten terveyserojen muutokset 1980 – 2005. Sosiaali- ja terveysministeriö. Yliopistopaino, Helsinki, 15 – 23. Romppainen K, Saloniemi A, Jähi R & Virtanen P. 2012. My health and theirs: Clients constructing meanings for a health service programme for unemployed people. Sociology of Health and Illness 34 (6), 809 – 825. Ronkainen S & Pehkonen L & Lindblom-Ylänne S & Paavilainen E. 2011. Tutkimuksen voimasanat. 1. Painos. WSOY pro Oy, Helsinki, 98 – 99. Rotko T, Aho T, Mustonen N & Linnanmäki E. 2011. Kapeneeko kuilu? Tilannekatsaus terveyserojen kaventamiseen Suomessa 2007 – 2010. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 8/2011. Yliopistopaino Oy, Helsinki. Saastamoinen K, Sajama S & Järvenpää. 2000. John Stuart Mill Utilitarismi. Gaudeamus. Helsinki. Sage D. 2015. Do active labour market policies promote the well-being, health and social capital of the unemployed? Evidence from the UK. Social Indicators Research 124, 319 – 337. Saikku P, Kestilä L & Karvonen S. 2014. Työttömien ja työllisten koettu hyvinvointi toimintavalmiuksien viitekehyksessä. Teoksessa Vaarama, Karvonen S, Kestilä L, Moisio P & Muuri (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino. Tampere, 118 – 143. Scanlan J N, Bundy A C & Matthews L R. 2011. Health and meaningfulness of time use for unemployed individuals: associations with involvement in education. Leisure Studies 30 (1), 21 – 31. Schuring M, Mackenbach J, Voorham T & Burdorf A. 2011. The effect of re-employment on perceived health. Journal Epidemial Community Health 65, 639 – 644. Sigurdsson S & Ring B. 2012. Barriers to employment among unemployed drug users: Age predicts severity. American Journal of Drug & Alcohol Abuse 38 (6), 580 – 587. STM. 2010. Joukkoruokailun kehittäminen Suomessa. Joukkoruokailun seuranta- ja kehittämistyöryhmän toimenpidesuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2010:11. Tay L & Kuykendall L. 2013. Promoting happiness: The malleability of individual and societal subjective wellbeing. International Journal of Psychology 48 (3), 159 – 176. Terveydenhuoltolaki 3012/2010. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326. Luettu 28.2.2016

THL 2015a. Työttömyys. https://www.thl.fi/fi/web/hyvinvointipolitiikka/elinolot-ja-hyvinvointi/tyottomyys Luettu 4.11.2015

THL 2015b. Hyvinvointi. https://www.thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/hyvinvointi. Luettu 24.10.2015

  63  

Tilastokeskus. 2016. Helmikuun työttömyysaste 9,4 prosenttia. http://www.stat.fi/til/tyti/2016/02/tyti_2016_02_2016-03-22_tie_001_fi.html Tuomi J & Sarajärvi A. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki, 108 – 113. Tutkimuseettinen neuvottelukunta. 2012. Hyvä tieteellinen käytäntö. http://www.tenk.fi/fi/htk-ohje/hyva-tieteellinen-kaytanto Luettu 27.3.2015 Tutkimuslaki 488/1999. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990488. Luettu 28.2.2016. Vaarama M, Mukkila S & Hannikainen-Ingman K. 2014. Suomalaisten elämänlaatu nuoruudesta vanhuuteen. Teoksessa Vaarama, Karvonen S, Kestilä L, Moisio P & Muuri (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino. Tampere, 20 – 39. Vastamäki J, Wolff H-G, Paul K I & Moser K. 2014. Sense of coherence mediates the effects of low work ability on mental distress during unemployment. Journal of Workplace Behavioral Health 29 (4), 317 – 332.

WHO. 2014. Mental health. http://www.who.int/features/factfiles/mental_health/en/. Luettu 24.10.2015

Åhs A, Burell G & Westerling R. 2012. Care or not care – That is the question: Predictors of healthcare utilisation in relation to employment status. Behavioral Medicine 19 (1), 29 – 38.

Liite  1  (1/5)  

Liitetaulukko 1. Tutkimuksia työttömien terveysinterventioista.

Tekijä (t), lähde ja maa

Tutkimuksen tarkoitus

Aineisto ja menetelmä Päätulokset

Ahola K, Joensuu M, Mattila-Holappa P, Tuisku K, Vahtera J & Virtanen M. 2014. Mielenterveyssyistä työkyvyttömien nuorten aikuisten tausta. Suomi.

Tutkimuksen tavoitteena on kuvata mielenterveyden vuoksi määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä olleiden nuorten aikuisten demografista taustaa, sairauden piirteitä ja sairauteen saatua hoitoa.

n = 1163 Rekisteritutkimus

Yleisimmin kuntoutustukea oli myönnetty masennuksen, skitsofrenian tai muun psykoosin, manian tai kaksisuuntaisen mielialahäiriön tai muun mielenterveyshäiriön perusteella. Yli puolilla (62 %) heistä sairaus oli kestänyt yli kaksi vuotta. Nuorista 31 % oli vailla ammatillista koulutusta. Kuntoutustukea haettaessa 37 % oli työssä, 20 % opiskeli ja 37 % oli työttömänä. Vaikeita lapsuuden elinolosuhteita oli 47 %:lla tutkimusjoukosta ja kouluaikaista oireilua 47 %:lla. Psyykenlääkehoitoa oli saanut 98 % .

Brussig M, Dragano N & Mumken S. 2014. Health promotion for unemployed jobseekers: New developments in Germany. Saksa.

Tutkimuksessa kuvataan ja analysoidaan, kuinka uudet terveyden edistämisohjelmat integroituvat työllistämispolitiikkaan

n = 48 Yksilö- ja ryhmähaastattelut Asiakirjojen ja vuosiraporttien analysointi

Terveyden edistämisen ohjelmat osana työllistämistä ovat mahdollisia, mutta ne vaativat yhteistyötä sosiaaliturvasta vastaavien tahojen kanssa, työttömien vapaaehtoisuuteen perustuvaa osallistumista ohjelmiin ja työvoimatoimistojen henkilökunnan lisäkouluttamista.

Carroll P, Kirwan L & Lambe B. 2014. Engaging hard to reach men in community based health promotions. Irlanti.

Tutkimuksella kuvataan tekijöitä, jotka auttavat tukemaan vaikeasti tavoiteltavien miesten osallistumista oman hyvinvointinsa ylläpitoon tai sen parantamiseen.

Ohjelmaan osallistui 50 miestä Haastattelut n= 6 (miehet) n = 3 (järjestäjät) Havainnointi Yksilöhaastattelut

Vaikeasti tavoiteltavat miehet hyötyvät järjestelmällisesti toteutetusta ohjelmasta, jossa on huomioitu yksilölliset lähtökohdat ja tarpeet. Turvallinen ympäristö ja salliva ryhmädynamiikka ovat lähtökohtia positiivisille tuloksille. Ryhmän sisällä siedetään erilaisuutta ja kunnioitetaan toisia, jos ryhmän sisältä löytyy vähintään yksi keskeinen yhdistävä tekijä, kuten työttömyys.

Cooper D, McCausland W D & Theodossiou I. Is unemployment and low income harmful to health? Evidence from Britain. Iso-Britannia.

Tutkimuksella osoitetaan, kuinka työttömyys ja tulot vaikuttavat työttömien kokemaan terveyden säilymiseen.

n = 10000 Kyselytutkimus British Household Panel Survey (BHPS)

Työttömyys ja sosioekonominen asema vaikuttivat heikentävästi terveyden kokemiseen verrattuna samanikäisiin työssäkävijöihin. Kolme keskeisintä sosioekonomiseen asemaan vaikuttavaa tekijää olivat asema työmarkkinoilla, tulot ja koulutus.

Davison J, Share M, Hennessy M & Stewart Knox B. 2015. Caught in a spiral. Barries to healthy eating and dietary health promotion needs from the perspective of unemployed young people and their service providers. Iso-Britannia.

Tutkimus kuvaa, minkälaiset tekijät määräävät nuorten työttömien ruokailutottumukset ja ruokavalion ja minkälaisia terveelliseen ravintoon liittyviä interventioita tarvitaan. Tutkimuksessa nostetaan esille, kuinka nuoria työttömiä voidaan tukea heidän ruokailuun ja ravintoon liittyvässä käyttäytymisessä ja luodaan tulosten pohjalta teoreettinen malli.

Nuorten työttömien palveluja tuottava henkilökunta n = 7 Nuoret työttömät n = 14 Haastattelu

Nuorten työttömien ruokailutottumukset ovat huonot ja niitä ylläpitävät välinpitämätön terveyskäyttäytyminen, päihteet, tiedon ja ruoanvalmistustaidon puute, epäterveellisen ruoan helppo ja halpa saatavuus sekä vaivannäön vältteleminen. Arjesta selviytyminen ja muut ongelmat ovat suuremmassa roolissa nuorten työttömien elämässä kuin terveellinen ravinto. Nuoret toivovat terveelliseen ravintoon liittyviltä interventioilta enemmän käytännön harjoittelua, osallistavaa suunnittelua jatoimintaa sekä syyllistämätöntä neuvontaa.

Fildes D, Cass Y, Wallner F & Owen A. 2010. Shedding light on men: the Building Healthy Men Project. Australia.

Tutkimus kuvaa miesten terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä vaikutuksia heidän osallistuessaan miesten hyvinvoinnin rakentamiseen tarkoitettuun Miesten Talli-toimintaan.

Miehet n = 9 Puolistrukturoidut yksilöhaastattelut, Sukulaisten haastattelut ja järjestäjien päiväkirjamerkinnät

Osallistumalla Miesten Talli-toimintaan miesten itseluottamus, elämän tarkoituksellisuus ja itsetunto nousivat. Miesten sosiaalinen verkosto myös laajeni ja he omaksuivat uusia taitoja.

Liite  1  (2/5)  

Freyer-Adam J, Gaertner B, Tobschall S & John U. 2011. Health risk factors and self-rated health among job-seekers. Saksa.

Tutkimuksessa määritellään terveydelle haitallisten riskitekijöiden osuus työttömien keskuudessa ja määriteltyjen riskitekijöiden yhteys subjektiiviseen terveyden kokemiseen.

n = 7906 Kyselytutkimus Trial Of Proactive Alcohol interventions among job-seekers (TOPAS)

Kaikkien riskitekijöiden osuus työttömien keskuudessa oli suuri ja 52.4 prosentilla tutkittavista oli riskitekijöitä kolme tai enemmän. Miehillä ja pitkäaikaistyöttömillä riskitekijöiden osuus oli suurin. Työttömät, joilla oli eniten riskikäyttäytymistä terveytensä suhteen, kokivat oman terveyden tilansa huonoksi.

Gabrys L, Michallik L, Thiel C, Vogt L & Banzer W. 2013. Effects of Structured Physical-Activity Counseling and Referral Scheme in Long-term Unemployed Individuals: A Pilot Accelerometer Study. Saksa.

Tutkimus on osa laajempaa terveyttä edistävää ohjelmaa ja sen tarkoituksena on selvittää pitkäaikaistyöttömien fyysistä aktiivisuutta ja liikuntalähetteiden hyödyntämistä. Lisäksi tutkimus kuvaa muutoksia terveydessä interventioon osallistuttua.

n = 58 Kyselytutkimus Accelerometer-mittaus

Pitkäaikaistyöttömien itseraportoitu terveydentila ja liikunta-aktiivisuus poikkesi työssäkävijöiden subjektiivisesta terveyden kokemuksesta ja aktiivisuudesta huomattavasti. Ohjattu liikuntainterventio paransi pitkäaikaistyöttömien liikuntakäyttäytymistä ja työttömien 29 prosentin liikunta-aktiivisuus intervention alussa oli noussut 47 prosenttiin intervention pilotoinnin päättyessä.

Gagin R & Shinan-Altman S. Is Work Beneficial to Good Health? Israel.

Tutkimuksen tarkoituksena on tunnistaa ja tarkastella sairaalapotilaiden persoonallisten, toiminnallisten ja ammatillisten tekijöiden yhteyttä ja tutkia kuinka heidän taloudellinen asemansa vaikuttaa terveyteen.

n = 143 Kyselytutkimus

Siviilisäädyllä, omalla tai puolison työttömyydellä ja työllisyyden epävarmuudella oli merkittävä vaikutus taloudelliseen tilanteeseen. Taloudellisella asemalla oli vaikutusta potilaiden terveyteen ja hyvinvointiin.

Gudmundsdottir D G. 2013. The Impact of Economic Crisis on Happiness. Islanti.

Tutkimuksen tarkoitus on kuvata Islannin talous- ja pankkikriisin aiheuttaman taloudellisen epävakauden ja lisääntyneen työttömyyden vaikutuksia kansalaisten onnellisuuteen. Lisäksi tutkimus selvittää, mikä väestön ryhmä on haavoittuvin muutoksille onnellisuuden kokemisessa.

n = 5918 (2007) n = 4092 (2009) Survey-tutkimus vuosina 2007 ja 2009

Tulot ja työttömyys eivät itsessään vähentäneet onnellisuuden tunnetta, mutta rahojen riittämättömyys ja taloudelliset vaikeudet sen sijaan vähensivät merkittävästi onnellisuutta. Ihmiset, jotka Islannin pankkikriisin jälkeen kokivat taloudellisia vaikeuksia, olivat haavoittuvin ryhmä mitattaessa onnellisuuden vähenemistä.

Kerätär R & Karjalainen V. 2010 Pitkäaikaistyöttömillä on runsaasti hoitamattomia mielenterveyshäiriöitä. Suomi.

Tutkimuksessa kuvaillaan pitkäaikaistyöttömien työkyvyn arviointia, joka perustuu toimintakyvyn arviointiin. Tutkimuksessa esitetään, minkälaisia toiminta- ja työkykyä heikentäviä sairauksia sekä hoidon ja kuntoutuksen tarpeita vaikeasti työllistyvillä on.

n = 225 Kuvaileva tapaustutkimus

Työvoimapalvelukeskuksista ohjautui 15 % asiakkaista kuntoutuslääkäreille. Tutkituilla todettiin runsaasti vajaasti hoidettuja työllistymiskykyä heikentäviä sairauksia. 65 % toimintakykyä heikentävistä sairauksista koski mielenterveyttä. Tutkituista 2 % todettiin työkykyisiksi ilman hoidon tai kuntoutuksen tarvetta.

Knox E C L, Esliger D W, Biddle S J H, Sherar L B. 2013. Lack of knowledge of physical activity guidelines: can physical activity promotion campaigns do better? Iso-Britannia.

Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa liikuntasuositusten tietoisuutta eri väestöryhmissä (etninen tausta, siviilisääty, ikä, koulutus ja työasema) vuosina 2007 ja 2013

n = 2860 (2007) n = 1797 (2013) Survey-tutkimus vuosina 2007 ja 2013

Liikuntasuositusten tietoisuudessa oli eroja siviilisäädyn, sukupuolen, iän, koulutuksen ja työaseman mukaan molempina tutkimusvuosina. Vähemmän koulutetut miehet, jotka olivat työmarkkinoiden ulkopuolella (työttömät, opiskelijat ja eläkeläiset) ja iäkkäät aikuiset tunsivat liikuntasuositukset heikoiten. Keskimäärin vuonna 2013 suositusten sisältö oli paremmin tiedossa kuin vuonna 2007, mutta yleisesti ottaen suositusten tietoisuus oli heikkoa molempina vuosina.

Liite  1  (3/5)  

Kreuzfeld S, Preuss M, Weippert M & Stoll R. 2013. Health effects and acceptance of physical activity program for older long-term unemployed workers. Saksa.

Työttömille tarjottiin heidän omat lähtökohtansa mahdollisimman hyvin huomioiden liikuntapalveluja ja tutkittiin, kuinka työttömiä interventiolla pystyttiin tavoittamaan ja kuinka liikunta-aktiivisuuden lisääminen vaikutti heidän terveyteensä objektiivisesti ja subjektiivisesti mitattuna.

n = 119, joista viimeiseen eli kolmanteen mittaukseen ja kyselyyn osallistui 59. Fyysiset mittaukset Kyselytutkimus

Matalankynnyksen terveyspalvelut lisäsivät sekä objektiivisesti mitattua terveydentilaa että subjektiivisesti koettua terveyttä. Positiivisia tuloksia saatiin muun muassa rasvaprosentin vähenemisessä, energian kulutuksen kasvamisessa, sydän ja verisuonisairauksien riskitekijöiden alentamisessa (esimerkiksi verenpaine), kroonisten selkäkipujen alentamisessa ja psyykkisen hyvinvoinnin lisäämisessä.

Lassus L A P, Lopez S, Roscigno V. J. 2015. Aging workers and the experience of job loss. Yhdysvallat.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää työttömien, joilla on takana pitkä työura, kokemuksia mahdollisuuksista löytää uudelleen työtä ja kuvata millä tavalla he kokevat asemansa nuorempiin työttömiin verrattuna. Tutkimuksella kuvataan myös työttömiksi jääneiden käsityksiä oikeidenmukaisuudesta ja vaikutuksista psyykkiselle hyvinvoinnille.

n = 52 Teemahaastattelu

Työttömät, joilla oli takanaan pitkä työura kokivat, että he eivät olleet samanarvoisessa asemassa nuorempiin työnhakijoihin verrattuna. Heidän mielestään työnantajat suosivat nuorempia hakijoita ja asettivat koulutuksen määrän kokemuksen edelle. Lisäksi he kokivat, että modernit työnhakuprosessit olivat nuoremmille työnhakijoille helpompia. Iäkkäät työttömät kokivat työttömyyden heikentävän merkittävästi heidän psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Hyvinvoinnin heikkeneminen näkyi luottamuksen menettämisenä, identiteetin muutoksina, eristäytymisenä ja masennuksena.

Limm H, Heinmüller M, Gündel H, Liel K, Seeger K, Salman R & Angerer P. 2015. Effects of Health Promotion Program Based on a Train-the-Trainer Approach on Quality of Life nd Mental Health of Long-Term Unemployed Persons. Saksa.

Tutkimuksen tarkoituksena on arvioida pitkäaikaistyöttömille suunnatun terveysvalmennuksen sekä liikunta ja ravitsemusohjausta sisältävän terveysintervention vaikuttavuutta osallistujan elämänlaatuun ja psyykkiseen hyvinvointiin.

n = 179 interventioryhmä n = 108 kontrolliryhmä Kvasi-kokeellinen tutkimus Kyselytutkimus

Kolmen kuukauden seurantajaksolla interventioryhmään osallistuneiden työttömien ahdistuneisuus ja masennus väheni merkittävästi. Terveysohjelmalla oli myös positiivisia vaikutuksia pitkäaikaistyöttömien mielenterveydelle, sosiaaliselle kanssakäymiselle ja työmarkkinoille integroitumiselle.

Maguire N, Hughes V C, Bell L, Bogosian A & Hepworth. 2014. An evaluation of the choices for well-being project. Iso-Britannia.

Tutkimuksen tarkoituksena on arvioida kolmannen sektorin järjestämää työttömille tarkoitetun intervention vaikuttavuutta, jossa yhdistetään kognitiivista terapiaa ja työtaitojen sekä työnhakutaitojen harjoittelua. Interventio on tarkoitettu työttömille, joilla on ongelmia psyykkisessä terveydessä.

Tutkimukseen kutsuttiin 109 osallistujaa, joista 47 pysyi mukana viimeiseen vaiheeseen asti. Heistä 32 oli mukana seurannassa. Kyselytutkimus

Käytyään läpi viiden viikon mittaisen ohjelman, jossa kognitiivisen terapian yhteydessä ylläpidettiin ja edistettiin ammatillisia taitoja sekä harjoiteltiin työnhakutaitoja, osallistujien psyykkinen hyvinvointi koheni. Lisäksi osallistujat kokivat itsetuntonsa paremmaksi ja uskoivat itseensä työn haussa. Heillä esiintyi myös negatiivisia ajatuksia vähemmän kuin aikaisemmin.

Michniewicz K & Vandello J. 2014. Men’s (Mis)Perceptions of the Gender Threatening Counsequences of Unemployment. Yhdysvallat.

Tutkimuksessa vertaillaan miesten ja naisten uskomuksia siitä, kuinka muut ihmiset arvioivat heitä jouduttuaan työttömiksi. Tutkimuksessa kuvataan työttömien miesten miehisyyden kokemusta.

n = 810 Kvasi-kokeellinen tutkimus Knowledge Networks Web Panel (KNWP)

Miehet raportoivat naisiin verrattuna huonompaa sukupuoleen liittyvää itsearvostusta työttömäksi jouduttuaan ja arvioivat toisten ihmisten suhtautuvan heihin miehinä epäonnistuneeksi.

Romppainen K, Saloniemi A, Jähi R & Virtanen P. 2012. My health and theirs:

Tutkimus kuvaa, kuinka työttömät kokivat terveystarkastusten hyödyllisyyden ja mitkä

n = 28 Puolistrukturoitu haastattelu

Tuloksina esitetään kolme vahvasti tulkitsevaa lähtökohtaa ja keskusteluun vaikuttavaa näkökulmaa, jotka vaikuttavat työttömien terveystarkastuksiin ja –

Liite  1  (4/5)  

clients constructing meanings for a health service programme for unemployed people. Suomi.

asiat saivat kiinnostumaan ja osallistumaan interventioihin. Tutkimuksessa kuvataan myös työttömien erilaisia rooleja terveyspalveluiden käyttäjinä.

palveluihin osallistumiseen Lisäksi työttömien rooli asiakkaina jaotellaan kuudeksi erilaiseksi asiakastyypiksi: velvollisuudentuntoinen kansalainen, kapinallinen, sosiaalisesti vastuullinen kansalainen, omanlaatuinen persona, itsenäinen toimija ja laskelmoiva kansalainen.

Sage D. 2015. Do Active Labour Market Policies Promote the Well-Being, Health and Social Capital of the Unemployed? Evidence from the UK. Iso-Britannia.

Tutkimuksella esitetään näyttöä työhön paluun mahdollisuutta parantavan työllistymisohjelman hyödyistä työttömien hyvinvoinnille, terveydelle ja sosiaaliselle pääomalle.

n = 102 888 – 186 442 (mittarista riippuen) Pitkittäistutkimus 10 mittaria British Household Panel Survey (BHPS) ja Understanding Society (USoc)

Työhön paluun mahdollisuutta edesauttavaan työllistymisohjelmaan osallistuneiden työttömien hyvinvoinnin osoitettiin paranevan, mutta terveyteen ja sosiaaliseen pääomaan sillä ei ollut vaikutusta.

Scanlan J N, Bundy A C & Matthews L R. 2011. Health and meaningfulness of time use for unemployed individuals: associations with involvement in education. Australia.

Tutkimuksessa vertaillaan kahden ryhmän välillä terveyden ja merkityksellisen ajankäytön yhteyttä työttömien keskuudessa. Toisen ryhmän jäsenet osallistuvat koulutukseen ja toisessa ryhmässä järjestettyä päiväohjelmaa ei ollut.

n = 228 Kyselytutkimus Päiväkirjojen analysointi

Koulutukseen osallistuneet työttömät raportoivat terveytensä paremmaksi ja ajankäyttönsä merkityksellisemmäksi kuin ilman päiväohjelmaa olleet työttömät. Merkityksellisen tekemisen kokemuksella oli merkittävä yhteys psyykkiselle hyvinvoinnille.

Schuring M, Mackenbach J, Voorham T & Burdorf A. 2011. The effect of re-employment on perceived health. Alankomaat.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää uudelleen työllistymisen vaikutukset terveyden eri ulottuvuuksille lyhyen työssäolojakson jälkeen.

n = 1829 (kysely 1) n = 965 (kysely 2) Kaksi kyselytutkimusta, ensimmäinen heti työllistymisen jälkeen ja toinen 6 kuukautta työllistymisen jälkeen

Lähtökohtaisesti huonomman terveyden omaavat palasivat epätodennäköisesti työmarkkinoille. Kaikilla terveyden ulottuvuuksilla oli vaikutusta työhön paluuseen. Työhön palanneiden yleinen terveys, fyysinen kunto, sosiaaliset toiminnot, elintoiminnot ja psyykkinen terveys paranivat seurantajaksolla. Lisäksi erilaiset kivut vähenivät ja psyykkiset, fyysiset ja sosiaaliset rajoitukset helpottivat.

Sigurddsson S O & Ring B. 2012. Barries to Employment among Unemplloyed Drug Users. Age Predicts Severity. Yhdysvallat.

Tutkimuksessa esitetään terapeuttisen työkokeilun perusteella havaitut olemassa olevat ja mahdolliset ihmissuhdetaitoihin ja tietoteknisiin taitoihin liittyvät esteet työllistymiselle päihteiden väärinkäyttäjien keskuudessa.

n = 77 (ihmissuhdetaidot) n = 29 (tietotekniset taidot) Strukturoitu havainnointi ATK-testi

Päihteiden väärinkäyttäjien keskuudessa havaittiin runsaasti heikkouksia ihmissuhdetaidoissa (kuten epäammattimainen käytös työkokeilun järjestäjiä kohtaan ja riitaantuminen muiden osallistujien kanssa) ja keskimääräistä huonommat tietotekniset taidot muihin työnhakijoihin verrattuna. Vanhemmilla osallistujilla oli eniten esteitä työllistymiselle ihmissuhde- ja atk-taitojen perusteella.

Tay L & Kuykendall L. 2013. Promoting happiness: The malleability of individual and societal subjective wellbeing. Singapore.

Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on kuvata kuinka subjektiivisen hyvinvoinnin muodostumisen eri ulottuvuuksia. Meta-analyysillä kuvataan myös sitä, kuinka subjektiivista hyvinvointia voidaan parantaa ja minkälaisia interventioita siihen on käytetty.

Systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Taloudelliset tekijät ja yhteiskunnallinen vauraus vaikuttavat merkittävästi subjektiiviseen hyvinvointiin. Lisäksi persoonallisilla tekijöillä, perintötekijöillä, omilla valinnoilla, elämäntapahtumilla ja ympäristötekijöillä on merkitystä. Vahvasti koettuun hyvinvointiin vaikuttavat merkitykselliset elämäntapahtumat, kuten avioliitto, läheisen menetys, toimintakyvyn heikkeneminen ja työttömyys. Hyvinvointia lisäävillä interventioilla voidaan vaikuttaa hyvinvoinnin lisäämiseen, kun huomioidaan huolellisesti interventioiden kohderyhmä, kulttuuri, interventioiden monipuolisuus ja ajoitus.

Liite  1  (5/5)  

               

Vastamäki J, Wolff H-G, Paul K I & Moser K. 2014. Sense of Coherence Mediates the Effects of Low Work Abiliity on Mental Distress During Unemployment. Suomi.

Tutkimuksella selvitetään työttömien työkyvyn ja mielenterveyden yhteyttä ja sitä, kuinka heikentynyt psyykkinen työkyky voidaan selittää koherenssin tunteen vaihteluilla.

n = 98 Kyselytutkimus

Huono psyykkinen työkyky ennusti heikentynyttä koherenssin tunnetta ja psyykkistä ahdinkoa. Heikentyneen työkyvyn ja psyykkisen ahdingon välistä yhteyttä selittää koherenssin tunne, joka toimii välillisenä vaikuttajana suhteessa myös muihin vastoinkäymisiin kuten työpaikkaväkivaltaan ja taloudelliseen ahdinkoon.

Åhs A, Burell G & Westerling R. 2012. Care or Not Care – that is the Question: Predictors of Healthcare Utilisation in Relation to Employment Status. Ruotsi.

Tutkimus tarkastelee terveydenhuollon palvelujen käyttöä ja niihin vaikuttavia tekijöitä työssä kävijöiden ja työttömien keskuudessa

n = 1211 Kyselytutkimus

Työttömät käyttivät vähemmän terveyspalveluja työssä kävijöihin verrattuna. Työttömät hakeutuivat terveyspalvelujen piiriin vasta, kun tarve oli todella suuri ja preventiivinen terveyspalvelujen käyttö oli heikkoa. Työttömillä oli paljon tyydyttämättömiä hoidon tarpeita, joihin vaikuttivat esimerkiksi psyykkiset tekijät sekä huono sosiaalinen ja taloudellinen tilanne.

 

Teemahaastattelurunko  

1. Hyvinvoinnin määritelmä

- ”Koetko voivasi hyvin?”

- ”Mitkä asiat elämässäsi koet edistävän hyvinvointia?”

- ”Mitkä asiat ovat elämäsi voimavaroja tällä hetkellä?”

- ”Mitkä asiat elämässäsi vähentävät hyvinvointia?”

- ”Miten koet voivasi itse vaikuttaa omaan hyvinvointiisi?”

2. Hyvinvointia edistävä tuen tarve

- ”Millaista tukea koet tarvitsevan voidaksesi paremmin?”

- ”Mikä elämäsi osa-alue kaipaa eniten tukea voidaksesi paremmin?”

- ”Mistä saat tarvittaessa tukea hyvinvointisi ylläpitämiseen ja edistämiseen?”

3. Työttömille järjestettyjen hyvinvointipalvelujen yhteys hyvinvoinnin kokemukseen

- ”Millaisia terveyttä edistäviä hyvinvointipalveluja käytät?”

- ”Millä tavalla koet saavasi palveluista tukea hyvinvointisi kokemiselle?”

o yhdessäolo

o koulutus

o kädentaidot

o ravitsemus

o liikunta

o psyykkinen voimaantuminen

- ”Mitkä asiat palveluissa lisäävät hyvinvointiasi?”

- ”Mitkä asiat palveluissa lisäävät omaa motivaatiotasi terveyden ja hyvinvoinnin

ylläpitämisessä ja edistämisessä?” ”Mikä innostaa?”

- ”Mitkä asiat palveluissa vähentävät motivaatiotasi ylläpitää omaa terveyttä ja

hyvinvointiasi?” ”Lannistavia tekijöitä?”

4. Hyvinvointipalvelujen kehittäminen

- ”Kuinka parantaisit käyttämiäsi terveyttä edistäviä palveluita?”

- ”Millaisia palveluja toivoisit lisää?”

Liite 2

 

-

Työttömien kokemuksia terveyttä edistävistä hyvinvointipalveluista Katja Pursio Tiedote tutkimukseen osallistujille Hyvä haastatteluun osallistuja Opiskelen Itä-Suomen yliopistossa Terveystieteiden tiedekunnassa hoitotiedettä ja teen pro gradu –tutkielmaa aiheesta ”Työttömien kokemuksia terveyttä edistävistä hyvinvointipalveluista”. Terveyttä edistävät hyvinvointipalvelut pyrkivät siihen, että väestö pysyy työkykyisenä ja työvoiman saatavuus on taattu, mutta myös tavoitteelliseen hyvinvoinnin ja kansanterveyden parantamiseen, osallisuuden lisäämiseen sekä terveyden tasa-arvoon. Tutkimustani varten haastattelen 15 – 20 työtöntä terveys- ja sosiaalipalvelujen asiakasta Porvoossa. Haastatteluilla pyrin saamaan kokemuksiin perustuvaa tietoa ja jokaisella haastateltavalla on mahdollisuus painottaa itselleen tärkeitä asioita. Pyydän Sinua osallistumaan tutkimukseeni ja jakamaan arvokkaita kokemuksiasi ja näkemyksiäsi terveyttä edistävistä hyvinvointipalveluista Porvoossa. Haastattelu ovat täysin vapaaehtoinen, kertaluontoinen ja luottamuksellinen. Halutessasi voit keskeyttää osallistumisesi tutkimukseen missä tahansa vaiheessa ilman perusteluja ja seuraamuksia. Keskeyttäessäsi osallistumisen tutkimukseen Sinusta siihen mennessä kerättyä tietoa voidaan käyttää osana tutkimusaineistoa. Luotettavan aineiston saamiseksi haastattelut nauhoitetaan ja tallenteet hävitetään puhtaaksikirjoituksen jälkeen. Kaikki aineisto säilytetään siten, että sivullisilla ei ole mahdollisuutta päästä niihin käsiksi. Kuvatakseni tutkimukseen osallistujia yleisellä tasolla pyydän Sinua täyttämään myös taustatietolomakkeen. Henkilötietoja ei kerätä ja valmiista tutkimusraportista Sinua ei pystytä tunnistamaan. Tutkimuksen arvioitu valmistumisaika on 06/16 ja valmis pro gradu -tutkielma julkaistaan Itä-Suomen yliopiston Hoitotieteen laitoksen verkkosivuilla. Tulokset raportoidaan mahdollisesti artikkelina kotimaisessa tai kansainvälisessä tieteellisessä tai ammatillisessa lehdessä. Annan mielelläni lisätietoa tutkimuksesta Etukäteen kiittäen, Katja Pursio, TtM -opiskelija Itä-Suomen yliopisto, Hoitotieteen laitos Puh. xxx s-postiosoite Pro gradu -tutkielman ohjaajat: Päivi Kankkunen, TtT Terhi Saaranen, TtT Joonas Joensuu, LL Yliopistonlehtori, dosentti Yliopistonlehtori, dosentti LT -opiskelija Itä-Suomen yliopisto Itä-Suomen yliopisto Helsingin yliopisto Hoitotieteen laitos Hoitotieteen laitos Kansanterveystieteen laitos

Liite 3

 

Tietoon perustuva suostumus Olen saanut riittävästi tietoa terveystieteiden maisteriopiskelija Katja Pursion pro gradu -tutkielmasta, joka koskee ”Työttömien kokemuksia terveyttä edistävistä hyvinvointipalveluista”. Ymmärrän, että osallistuminen haastatteluihin on vapaaehtoista ja voin keskeyttää osallistumiseni tutkimukseen missä vaiheessa tahansa ilman perusteluja ja seuraamuksia. Olen tietoinen siitä, että mikäli keskeytän tutkimuksen tai peruutan suostumuksen, minusta keskeyttämiseen ja suostumuksen peruuttamiseen mennessä kerättyjä tietoja voidaan käyttää osana tutkimusaineistoa. Olen tietoinen, että haastattelut nauhoitetaan ja tallenteet tuhotaan puhtaaksikirjoittamisen jälkeen. Ymmärrän, että henkilötietojani ei kerätä ja valmiista raportista yksittäisiä tutkimukseen osallistujia ei voida tunnistaa. Tämä tietoon perustuva suostumuslomake säilytetään lukitussa tilassa asianmukaisesti ja hävitetään tutkimuksen valmistuttua (arvio 06/16). Halutessani minulle toimitetaan tästä paperista kopio. Haastatteluun osallistujan allekirjoitus Porvoossa ___/___ 201__ Tutkimuksen toteuttajan allekirjoitus TtM-opiskelija Katja Pursio Porvoossa ___/___ 201__

Liite 4

 

Liitetaulukko 2. Palveluissa esiintyvät terveyden edistämiseen ja ylläpitoon liittyvät motivaatiota heikentävät tekijät Pelkistetty ilmaus Alakategoria Yläkategoria Pääkategoria

Palvelut ovat kaukana, esimerkiksi Gammelbackassa, minne ei pääse ilman bussikorttia. Korttiin ei ole varaa, jos sitä ei saa kaupungilta.

Palvelut kaukana Palveluihin pääsy vaikeaa Palvelut eivät vastaa omaa tarvetta tai ne ovat vaikeasti saavutettavissa

Maksulliset hoidot auttaisivat toimintakyvyn paranemiseen, mutta niihin ei ole varaa. Ja kun ei pääse hoitoihin, ei ole toimintakykyä, eikä työtä, eikä rahaa. Oravanpyörä.

Ei varaa maksullisiin hyvinvointipalveluihin

M & B- kortilla ei pääse sellaisiin palveluihin, mitkä olisi itselle mieluisia. Fitness-salit eivät houkuttele tavallisia, iäkkäämpiä ihmisiä.

Palveluvalikoimassa ei ole itselle sopivaa vaihtoehtoa

Ei löydy sopivaa palvelua

Ohjaus esimerkiksi ruokavalion suhteen epäselvää. Ei saanut tietoa siitä asiasta, mistä olisi halunnut ja tarvinnut.

Ohjaus ei vastaa asiakkaan tarvetta

Ohjaus ei vastaa tarvetta

Ei aio mennä uudestaan, koska ei saanut vastauksia ja apua siihen mitä halusi.

Ei saa apua siihen, mitä hakee

Ei saa apua siihen, mitä hakee

Ne asiat, mihin olisi toivonut apua (kuten silmät) ja mistä itse puhui, jäivät hoitamatta ja apu saamatta.

Ei saa apua siihen, mitä hakee

Omasta mielestä epäoleellisiin asioihin puututtiin.

Epäoleellisiin asioihin puututtiin.

M & B- kortti puolitiehen hoidettu, kuten yleensä kaikki kaupungin järjestämät palvelut.

M & B- kortti puolitiehen hoidettu

Palvelusta ei ole tarkoituksenmukaista hyötyä

Koulutukset ovat turhaa, työllistävät vain henkilökuntaa, ei osallistujia. Samaa ”lätinää”, mikä ei johda mihinkään.

Koulutukset eivät johda mihinkään

 

Liite 5