UNELMA

UNELMA - Ajatuksia Johtamiskorkeakoulun tulevaisuudesta

UNELMATykkää Unelmasta Facebookissa!

Tykkäämällä olet mukana kehittämässä Johtamiskorkeakoulua aidosti

poikkitieteeliseksi opetuksen ja tutkimuksen huippuyksiköksi.

Lisäksi saat suoraan seinällesi tiedot koulutusuudistu sen uusimmista käänteistä

ja pääset kommentoimalla vaikuttamaan sen etenemiseen.

1. Tieteiden välisellä yhteistyöllä voidaan välttää päällekkäisyyksiä ja löytää uutta tietoa. Opiskeli-

joiden ollessa sitoutuneita yhteisen korkeakoulun kehittämiseen on mahdollista saada kaikkien

osaaminen hyödynnettyä.

2. Työpaikoilla on tulevaisuudessa yhä monipuolisemmin eri alojen osaajia. Johtamisosaamisen pitää

pysyä tässä kehityksessä mukana.

3. Aidosti poikkitieteisen JKK:n kautta Tampereen yliopisto voi ottaa rohkean ja tarpeellisen askelen

profiloitumisessa. Kunkin yliopiston kannattaa löytää omat vahvuutensa.

4. Monitieteisyyden pitää olla aitoa ja luonteva osa tutkintoa.

5. Yliopistojen rahoituksessa laadulla on tulevaisuudessa yhä suurempi merkitys. Laatuyksiköt tun-

nustetaan ja niillä on mahdollisuus kehittää toimintaansa yhä paremmaksi.

Suomen ylioppilaskuntien liiton linjauksia

2

UNELMA

Sisällysluettelo

3

4 Jouni Markkanen / Pääkirjoitus

5 Antti Johansson

6 Tommi Rasila

7 Ted Apter

8 Heikki Soininen

10 Mika Vertainen

11 Jarkko Louhelainen

12 Miika Tomi

14 Ossi Luoma

16 Niko Koivuniemi

17 Antti Afflekt

18 Päivi Myllykangas

20 Iida Jaakkola

22 Jarkko Forsberg

24 Anna Mustonen

26 Tuomo Isokivijärvi

27 Sonja Soininen

28 Eero Laitila

29 Mika Leppälä

30 Jaakko Pihlaja

31 Antti Johansson

Sisällysluettelo

Unelma -lehti on 21 kirjoittajalta koottu näkemys Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulusta,

sen haasteista ja mahdollisuuksista. Yhteinen unelmointi Johtamiskorkeakoulun tulevaisuudesta

jatkuu Facebookissa, Unelma-fanisivulla. Tehdään yhteisestä yksiköstämme juuri sellainen, kuin

sen haluamme olevan.

Toimitus | Päätoimittaja Jouni Markkanen jouni.markkanen@uta.fi 040-5429514 | Taitto Lauri Lamminpää |

Kannen kuva Jari Talja | Kuvitus Anna Mustonen & Jari Talja | Painos 350 kpl |

Sodankäynnin taktii-kat opettavat meitä valitsemaan taiste-lun, jonka käymme.

Tämä tarkoittaa mahdollisuut-ta valita areena, kenttä, jolla taistelu käydään. Valitsemalla areenaksi paikan tai alueen, jossa itse olet hyvä ja vastus-tajasi heikko, voitat aina.

Yliopistokentässä kilpailua käydään muun muassa resurs-seista, huippuluennoitsijoista, opiskelijoista ja arvostukses-ta. Opetus- ja kulttuuriministe-riö vaatii yliopistoilta profiloi-tumista ja omaan osaamiseen keskittymistä.

Yliopistouudistus on tarpeen ja Tampereen yliopiston Joh-tamiskorkeakoulu on askel hyvään suuntaan. Johtamis-korkeakoulun pitää vain vali-ta taistelunsa, jonka se käy. Kauppatieteissä olemme kes-kitasoa, politiikan tutkimuk-sessa olemme hyviä, hallinto-tieteissä olemme merkittäviä. Yhdessä me olemme uniikke-ja. Tällä kilpailuareenalla me voitamme.

Kilpailuareenan valitsemisek-si ei riitä pelkkä rakenteelli-nen muutos. Vasta muutos sisällöissä asemoi Johtamis-

korkeakoulun areenalle, jossa olemme Suomen parhaita ja maailman huippua. Uudessa Johtamiskorkeakoulussa tut-kintojen tulee aidosti koskea yksikön kansallista vahvuutta – julkisen ja yksityisen sekto-rin rajapintaa. Jokaisen tutkin-non tulee sisältää molempia näkökulmia.

Muutos tekee kipeää. Vanhat tottumukset, järjestelmät ja oppiaineet tuntuvat tutuilta ja turvallisilta. Uusi järjestelmä tarkoittaa oppimista, uudis-tamista ja kehittymistä. Tämä koetaan usein epävarmuu-tena. Pitkällä aikavälillä van-han jatkaminen luo kuitenkin enemmän epävarmuutta kuin uusi. Mikäli yksikkö ei osoita uudistumista, profiloitumista ja kansallista kontribuutiota, ministeriö sulkee rahahanan-sa. Tällöin työpaikat, opetus ja tutkimus ovat suuremmassa vaarassa kuin uudistumalla.

Uudistus koskee kaikkia. Tampereen yliopiston linjan mukaan opiskelijoiden si-säänotto pienenee. Uuden fokuksen myötä yliopiston henkilökunta joutuu uusiin tilanteisiin ja ehkä itsekin takaisin koulunpenkille. Muutos on kuitenkin mah-

dollisuus kehittyä, mahdol-lisuus parantaa opetuksen laatua ja mahdollisuus nous-ta tutkimuksen ja opetuksen huippuyksiköksi. Mahdolli-suuksien hyödyntäminen vaa-tii nopeita, rohkeita ja isoja as-kelia. Ilman rohkeaa muutosta käymme häviämistaistelua.

Otetaan faktat faktoina ja tehdään päätöksen niiden pohjalta. Edetään päämää-rätietoisesti kohti harkittua tavoitetta. Tilanteen muuttu-essa harkitaan asioita toisen kerran, valitaan uusi suunta ja tehdään tavoitteista totta. Unelman kirjoittajat ovat val-miita muutokseen ja taistelu-kentän valitsemiseen. Oletko sinä?

Unelmasta totta!

4

UNELMAJo

un

i M

arkk

ane

nP

äätoim

ittaja

Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulu kuuluu maailmalla arvostetuimpiin julkisen ja yk-sityisen sektorin johtamista painottaviin, monialaiseen tutkimukseen ja opetukseen keskitty-neistä yliopistoyksiköistä.

Vuonna 2020 Johtamiskorkeakoulu on Suomen johtamiskoulutuksen ja tutkimuksen keskus ja kan-sainvälisten verkostojen suomalainen solmukohta. Koulutuksen, tutkimuksen ja erilaisten palvelui-den kombinaatiot tarjoavat opiskelijoille, henkilökunnalle, tutkijoille ja yhteistyökumppaneille ainut-laatuisia uusia ja innovatiivisia yhdistelmiä.

Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulu toimii kansainvälisesti ja kunnianhimoisesti.Se palvelee Suomen kehitystä tietoon ja osaamiseen perustuvana hyvinvointiyhteiskuntana tuottamalla korkea-laatuista ja vaikuttavaa organisaatioiden johtamisen tutkimusta ja opetusta sekä yksityisen että julki-sen sektorin käyttöön.

Johtamiskorkeakoulu on laaja-alainen oppimisympäristö, joka mahdllistaa erikoistumisen useisiin tulevaisuuden kannalta tärkeisiin johtamisen erityisteemoihin, tavoitteena oppimisen oivallukset, tutkittu tieto ja soveltava osaaminen. Johtamiskorkeakoulussa on mahdollista erikoistua yksityisen ja julkisen sektorin erityiskysymyksiin sekä niiden leikkauspinnoilla syntyviin uusiin toimintamahdolli-suuksiin, palvelutarpeisiin ja organisoitumisen muotoihin erityisesti johtamisen näkökulmasta.

Johtamiskorkeakoulu yhdistää ainutlaatuisella tavalla julkisen ja yksityisen sektorin johtamisen tut-kimuksen ja opetuksen kokoamalla yhteen Tampereen yliopiston voimavarat hallintotieteiden, kaup-patieteiden sekä politiikan tutkimus- ja opetusalalla. Se toteuttaa luovalla ja rikastavalla tavalla pub-lic-private partnership -ajattelua tutkimuksessaan, opetuksessaan sekä myös omassa hallinnossaan. Yksikön vaikuttavuus perustuu korkealaatuiseen tutkimustyöhön ja koulutukseen, läheiseen vuoro-vaikutukseen kansallisen ja globaalin yhteiskunnan kanssa sekä osaamisen vientiin Suomen rajojen ulkopuolelle.

Tampereen johtamiskorkeakoulu tarjoaa tutkintoja kolmella koulutusalueella kandidaatistatohtoriin: hallintotiede, kauppatiede ja politiikan tutkimus. Nykyiset laadukkaat tutkinnot säilyvät, ja pyritään yhä korkeampaan kansalliseen ja kansainväliseen tasoon. Tämän lisäksi yksikkö osallistuu yh-teiskunnalliseen kehittämistoimintaan uusilla innovatiivisilla avauksilla näiden kolmen alueen välisillä rajapinnoilla.

Visiota, missiota ja strategiaa

5

UNELMA An

tti Joh

ansso

nO

pis

keli

ja

T ampereen Yliopisto edeltäjineen on va-jaan sadan vuoden olemassaolonsa ai-

kana kehittynyt jatkuvasti. Alun perin nimellä Kansalais-korkeakoulu vuonna 1925 perustettu instituutio ehti toimia vain viisi vuotta, kun nimi vaihdettiin muotoon Yh-teiskunnallinen korkeakoulu. Viisikymmentä vuotta sitten koulu muutti Tampereelle. Pian tämän jälkeen otettiin jälleen suuria askeleita: pe-rustettiin humanistinen ja taloudellis-hallinnollinen tie-dekunta vuosina 1964 ja 1965,

otettiin nimeksi Tampereen Yliopisto vuonna 1966 ja lo-pulta yksityinen yliopisto val-tiollistettiin 1974.

Koko olemassaolonsa ajan TaY on ollut monitieteellinen ja tämä näkyy nykypäivänä yhä selvemmin: lääketiede, draama ja kunnallispolitiikka sopivat Tampereella saman katon alle. Toisaalta sekä hal-linnollinen että kaupallinen – alunperin osuustoiminnal-linen – tutkinto ovat olleet mukana alusta asti. Perinteet niin yksityisen kuin julkisenkin sektorin johtamiseen ovat si-ten vahvat.

Nykyinen Johtamiskorkea-koulu on perustettu osaltaan hyödyntämään näitä perintei-tä ja lisäämään ”ristipölytys-tä”. Tämän päivän maailmas-sa laajapohjaista ajattelua tarvitaan: globaali talous asettaa yritykset kilpailemaan koko maailman kokoiselle kentälle, ja samaan aikaan hy-vinvointivaltion ylläpitäminen asettaa julkisen sektorin ai-van uudenlaisten haasteiden eteen. Haasteita Suomessa on riittänyt, tartutaan siis täl-läkin kertaa härkää sarvista. Vai onko meillä vaihtoehtoja?

Perinteistä huolimatta emme näin katso taaksepäin vaan eteenpäin. On hyvin tiedossa että tieteen- ja toimialojen ris-tipölytys synnyttää innovaati-oita ja uusia toimintatapoja. Tämän ajattelun tiennäyttä-jänä toimii maassamme nyt kolmen opinahjon yhteenliit-tymä pääkaupunkiseudulla. Myös Tampereen yliopistolla tulee entistä voimakkaammin hakea tieteenalojen välistä yhteistyötä ja ulottaa tunto-sarvet aina Hervantaan asti, kuten esimerkiksi lääketie-teellisessä tekniikassa jo teh-däänkin. Johtamiskorkeakou-lulta on nimensä mukaisesti lupa odottaa edistyksellistä ajattelua.

Maailma kehittyy ja yliopiston pitää kehittyä sen kärjessä.

Ristipölytys luo innovaatioita ja uusia toimintatapoja

6

UNELMATo

mm

i R

asil

aTo

imitu

sjoh

taja / Tamp

ere

en

kaup

pakam

ari

Yksi Akavan kolmes-ta arvosta on asian-tunteva edelläkävi-jyys. Sillä viitataan

siihen, että Akava on työelä-män johtava asiantuntija ja aloitteellinen uudistaja, jon-ka näkemykset johtavat yh-teiskunnallisiin muutoksiin. Asiantuntevuudella mielle-tään osaamisen, koulutuk-sen ja sivistyksen arvosta-mista. Kyseiset aihiot ovat tärkeitä kansallisen kilpai-lukyvyn rakennuspalikoita.

Väitän, että samoja element-tejä löytyy myös vuonna 2011 perustetusta Tampereen yli-opiston Johtamiskorkeakou-lusta (JKK). Tuomalla eri tie-teenaloja yhteen yksikköön, luodaan useita uudenlaisen oppimisen mahdollisuuksia niin metodologisen kuin teo-reettisen opettamisen nä-kökulmasta. Samalla syntyy tutkimuksellista potentiaalia – monet tärkeät kysymyksen-asetteluthan sijoittuvat eri alojen rajapinnoille.

Akavan hallitusohjelmata-voitteiden mukaan Suomen menestys nojaa vahvasti kor-keaan osaamiseen ja innovaa-tioihin. Korkean osaamisen eräänä keskeisenä tavoittee-na on, että Suomen korkea-koululaitoksen kehittämisessä tavoitteeksi otetaan maail-

m a n -luokkaa oleva koulutus.

Mikäli JKK:ssa panostetaan etenkin opetukseen, voidaan luoda lisäarvoa Suomen osaa-miselle hyödyntämällä poik-kitieteellisyyden tarjoamia mahdollisuuksia. Muutoinkin uusien työpaikkojen ja kasvun synnyttämiseksi on mielestä-ni tärkeää, että suomalaiset korkeakoulut profiloituvat ai-kaisempaa enemmän. JKK on tässä suhteessa mallikelpoi-nen pelinavaus muillekin kor-keakouluille.

Panostaminen osaamiseen kannattaa. Sitä tarvitaan jat-kossa enenevässä määrin, jotta voidaan vastata yhteis-kunnan huoltosuhteen muu-toksen, rakenteellisen val-tiontalouden alijäämän sekä työllistymisen kasvattamisen

haasteisiin. Akavan mieles-tä korkeakoulujen on paitsi panostettava toimintansa laatuun ja sen kehittämi-seen, myös toteutettava kaikessa toiminnassaan uu-dessa yliopistolaissa niille säädettyä tehtävää elinikäi-sen oppimisen edistämisessä. Yliopistojen on esimerkiksi yhdistettävä täydennyskou-lutustarjontaansa strategisiin osaamisalueisiinsa. JKK:n ai-kuiskoulutustarjonta on siis olennaisessa asemassa, kun laajemmalti puntaroidaan pa-nostusta osaamiseen.

Akavan opiskelijavaltuuskun-nan eli AOVAn työelämäoh-jelman 2010-11 eräs tavoite on, että korkeakoulutuksen rakenteen ja koulutusmäärien tulee vastata työmarkkinoi-den tarpeisiin. JKK:n ollessa uudenlainen osaamiskeskitty-mä, pitää huolehtia valmistu-neiden laadullisesta työllisty-misestä sekä sen seurannasta. Lisäksi ylipäätään on tärkeää, että kukin opiskelija saavuttaa riittävän tieteenalaperustai-sen erityisosaamisen pärjätäk-seen työelämässä.

Onnea ja menestystä asian-tuntevan edelläkävijyyden luomisessa!

Asiantuntevaedelläkävijyys

Ted

Ap

ter

7

UNELMAP

J /

Aka

van

op

iske

lija

valt

uu

sku

nta

Yliopistojen k o u l u t u k -s e l l i n e n t e h t ä v ä

on määritelty sekä vanhassa että uudessa yliopistolaissa kauniin yksinkertaisesti; yli-opistojen tehtävä on tarjota valtakunnan ylintä opetusta ja kasvattaa opiskelijoita. Ar-kikielelle muunnettuna tämä voitaneen kirjata, että yliopis-ton tavoitteena on kouluttaa mahdollisimman hyviä mais-tereita työelämän tarpeisiin ja tutkimusta harjoittamaan.

Työelämä odottaa valmistu-vilta maistereilta paitsi moni-puolisia tiedollisia valmiuksia myös esimerkiksi kykyä tehdä päätöksiä, valmiutta kantaa henkilökohtaisesti vastuuta, kykyä keskittyä olennaiseen, tiedonhallintataitoja, ennak-

koluulottomuutta, uteliai-suutta, korkeaa työmoraalia sekä yhteistyötaitoja. Toimin-taympäristöjen kansainvälis-tyminen korostaa entisestään myös käytännön kielitaidon merkitystä. Kielitaidon, jota ei opita kirjoista luokkahuo-neissa, vaan vain puhumalla ja keskustelemalla.

Viimeaikainen retoriikka nopeasta valmistumisesta on huolestuttavaa. On kä-sittämätön kuvitelma, että

hyvin nopeasti valmistuva opiskelija olisi valmistuttuaan oman alansa mestari ja valmis koulutustaan vastaaviin vaati-viin työtehtäviin. Itse asiassa, mitä nopeammin opiskelija valmistuu, sitä vähemmän hän ehtii kartuttamaan opiskeluai-kanaan muita kuin tiedollisia valmiuksiaan. Nämä muut val-miudet ovat työelämässä aina yhteensä tärkeämmät kuin tutkintoon kuuluvat tiedot ja kurssisisällöt. Kerron täs-tä seuraavaksi omakohtaisen esimerkin. Suoritin aikoinaan maisterin tutkintoon kuuluvat kurssit kahdessa ja puolessa vuodessa ja aloittaessani gra-duni kirjoittamista hain juuri 22 vuotta täyttäneenä töitä. Eräässä paikassa minulle to-dettiin, että minulla on vielä liian vähän partaa naamassa. Ymmärsin jälkeenpäin, että

he olivat aivan oikeassa. Ei yk-sittäistä työnantajaa kiinnos-ta, onko opiskelija käyttänyt opintoihinsa vuoden enem-män kuin joku toinen, osaa-minen, kokemus ja olemus ratkaisevat. Minäkin jatkoin opiskelujani kaikessa rauhas-sa, tein siinä ohessa vähän töitä parissa järjestössä, hoi-din luottamustehtäviä ja noin puolitoista vuotta tuon opet-tavaisen työnhaun jälkeen hain ja sain koulutustani vas-taavan työpaikan.

Tutkimustoiminnan suhteen yliopistoyhteisön tehtävä on paitsi tuottaa niin myös tehdä tunnetuksi tutkimuksella han-kittua tietoa. Uusi tieto, jota ei tuoda julki on yhtä hyödytön kuin kassakaappiin unohdettu seteli. Molemmat tuottavat mielihyvää vain omistajalleen ja kummankin arvo laskee ajan myötä. Yleisesti tiedetään, että Tampereen yliopistolla tehdään paljon tutkimusta, mutta tietoja kaikista tutki-muksista ei löydy tällä hetkel-lä mistään tietokannasta. Tälle asialle on ehdottomasti tehtä-vä jotakin yliopiston ja siellä tehtävän tutkimuksen mai-neen ja rahoitusedellytysten parantamiseksi. Esimerkiksi yliopiston www-sivujen etusi-vulla puolen minuutin välein vaihtuva viite tuoreeseen tut-

Yliopisto, työelämä ja ensimmäisen askeleen vaikeus

8

Alu

mn

iUNELMA

He

ikki

So

inin

en

kimukseen, voisi olla yksi pieni edistysaskel tiedon ja tutki-musten popularisoimiseksi.

Viestini työelämän puolelta Tampereen yliopistolle ja sen yksiköille on seuraava: ”Avat-kaa ovenne, tulkaa keskuste-lemaan kanssamme, niin etsi-tään yhdessä kaikkia osapuolia nyt ja tulevaisuudessa hyödyt-täviä yhteistyön muotoja.” Minä ja muut työelämässä jo vaikuttavat alumnit olisimme innoissamme, jos meitä jos-kus pyydettäisiin yliopistolle pitämään luento omalta asian-tuntija-alueeltamme. Samoin opiskelijat hyötyisivät, kun teoriaan yhdistyisi enemmän käytäntöä. Tähän seikkaan opiskelijat ovat vaatineet pa-rannusta jo vuosia. Lisäksi pro gradu -toimeksiantojen saami-nen helpottuisi työelämäyhte-yksien laajentumisen myötä. Esimerkiksi oma työnantajani haluaisi palkata tänä vuonna vähintään viisikymmentä lop-putyöntekijää. Potentiaalia

on, hyödyntäkäämme sitä yh-dessä.

Aloittaessani opintoni vuon-na 2003 julkisuudessa pu-huttiin paljon elinikäisestä oppimisesta. Yliopistoja kaa-vailtiin elinikäisen oppimisen moottoreiksi. Tällä saralla on tapahtunut valitettavan vä-hän huolimatta siitä, että yli-opistolaissa on määrätty yli-opistojen tehtäväksi edistää elinikäistä oppimista. Yliopis-tokoneisto elinikäisen oppimi-sen kehittämistä ja edistämis-tä varten on olemassa, mutta tästä koneistosta puuttuu yhä liike. Edelleen yliopistolain mukaan yliopistojen opetus on lähtökohtaisesti julkista. En kuitenkaan muista nähnee-ni yliopiston nettisivuilla suu-relle yleisölle suunnattua mai-nosta, että luentoja voi tulla kuuntelemaan kuka vain niin halutessaan. Tehdään Tampe-reen yliopistosta tällä saralla esimerkki. Mikä estää meitä kokeilemasta uusia ajatusmal-leja ja toimintamuotoja? Ei mi-kään muu, kuin me itse ja pint-tyneet käsityksemme.

Suurin este toiminnan muut-tamiselle on valmiin perinteen puute. Me kaikki törmäämme tähän muutoshaluttomuu-teen omalla kohdallamme jat-kuvasti. Vastarinta on aivan normaalia. Mutta silloin kun muutoshaluttomuudesta tai muutosvastarinnasta tulee organisaation järkkymätön ominaisuus, ollaan jo kaukana hyväksyttävän määrän tuolla puolen.

Tampereen yliopiston hallin-toelimissä viettämieni vuosien aikana olen nähnyt lukematto-mia muutoshankkeita, aloittei-ta, suunnitelmia, strategioita sekä mietintöjä, joille kaikille on ollut ominaista kehittämi-sen into, hyvä tahto, tehokas täytäntöönpanon aloitus ja sen jälkeen - ei mitään.

Johtamiskorkeakoulu on as-kel oikeaan suuntaan. Toivot-tavasti henkilökunnan siilou-tuminen, eli keskittyminen lyhytnäköisesti vain ikiomiin työtehtäviin, ei haittaa uuden luomista. Kun buddhalais-munkki käveli vuosia sitten Tii-betin halki Intiaan, häneltä ky-syttiin häkeltyneinä, kuinka se oli mahdollista. Hän vastasi: ”Otin ensimmäisen askeleen, sitten toisen ja kolmannen”. Meillä on tästä päämäärätie-toisuudesta paljon opittavaa niin Johtamiskorkeakoulussa kuin koko Tampereen yliopis-tossa.

“Minä ja muut työelämässä jo vai-kuttavat alumnit olisimme innois-samme, jos meitä joskus pyydettäi-siin yliopistolle pitämään luento omalta asiantunti-ja-alueeltamme.”

He

ikki So

inin

en

9

UNELMA

10

UNELMAM

ika

Ve

rtai

ne

nO

piske

lija

Vuonna 2010 taitettiin peistä siitä, minkä suunnan Suomen kolmanneksi vanhin

ainejärjestö ottaa yliopisto-uudistuksessamme. Taustalla uhitteli yli 80-vuotinen histo-ria Yhteiskunnallisen kansa-laiskorkeakoulun ensimmäi-sestä oppilaskunnasta, mikä tarkoittaa varsin kunnioitet-tavaa ikää mille tahansa orga-nisaatiolle. Perinteet ovatkin hieno asia ja ne usein ovat hy-västä syystä nähty jatkamisen arvoisena.

Tosin välillä pitäisi muistaa, että moni kehitysaskel olisi jäänyt ottamatta mikäli perin-teet ja ajan kultaamat muistot muodostuisivat itseisarvoksi varsinaisen toiminnan tarkoi-tuksen kustannuksella. En

muuten uskalla edes ar-vailla niiden askelien lu-kumäärää, mitä olemme jättäneet taantumuksen ja kyräilyn vuoksi otta-matta.

Vanha käyttäytymis-malli, jonka mukaan asiat on mukavampi ampua pikkusieluisesti alas kuin yrittää raken-tavasti luoda uutta, ei häviä minnekään niin kauan kuin ihminen vain saa asiasta päät-tää. Mutta pois tämä meistä!

Suomen paikka yhä nopeam-min muuttuvassa maailmassa vaatii, että viimeistään nyt ymmärretään uudistumisen tärkeys. Koulutuspolitiikasta ja -organisaatioista puhuttaes-sa, olisi hölmöläisten hommaa jäädä uskomaan menneiden vuosikymmenien toimintamal-lien olevan parhaiten tulevai-suuden tarpeita vastaavia.

Yliopistouudistuksen hyväk-symisessä koeteltiin ainejär-jestömme hallituksen hermoja ja yhteistyökykyä, mutta selvi-simme siitä kunnialla. Me opis-

kelijat olemmekin hyvä esimerkki kompromissi-en löytämisestä ja vaikeuksien voittamisesta. Ihmisinä opis-kelijat ovat tunne-elämältään ja henkiseltä asenteeltaan yhtä jääräpäisiä tai yhteistyö-haluisia siinä missä vanhem-matkin tieteenharjoittajat.

Toivon, että vanhemmat tie-teenharjoittajat ymmärtä-vät ja muistavat tämän asian inspiroituessaan opiskelijoi-den työstä paremman Johta-miskorkeakoulun puolesta.

Kunnanjohtajaopiskelijat menneisyyden vankina

“Suomen paikka yhä nopeammin muut-tuvassa maailmassa vaatii, että viimeis-tään nyt ymmärre-tään uudistumisen tärkeys.”

JKK:n tavoitetila yliopistouudistuksessa

Jarkko Lo

uh

elain

en

11

UNELMAO

pis

keli

ja

Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulun muodostuminen lähti

liikkeelle yliopiston kokonais-valtaisen uudistamisproses-sin myötä. Muutoksella py-rittiin vastaamaan yliopiston muuttuneeseen asemaan yhteiskunnassa, yliopisto-jen rahoitusmallissa ja glo-balisoituvassa maailmassa. Yliopistojen välisen kilpailun lisääntyessä koko ajan van-hoilla, kestämättömillä ja jäy-killä rakenteilla ei ollut mitään edellytyksiä minkään uuden luomiselle. Oltiin lukkiutunei-ta vanhaan ajatteluun, ja ra-kennettu linnoja ja muureja ”sen oman juttunsa” ympä-rille. Tästä oli päästävä pois, ja muutos haki uutta potkua opetukselle ja tutkimukselle, sekä kansallista ja kansainvä-listä merkityksen kasvua Tam-pereen yliopistossa.

Muutosta mietittiin ja toteu-tettiin välillä melko nopealla aikataululla, ja erilaisia yhteis-työmahdollisuuksia hahmo-teltiin. Johtamiskorkeakoulun muodostamisvaiheessa pää-dyttiin lopulta ainutlaatuiseen kolmikanta-asetelmaan: yhdis-tettiin hallintotieteet, kauppa-tieteet sekä politiikkatieteet yhden yksikön alle. Tällaista yhdistelmää ei löydä mistään muualta Suomen yliopistoken-tästä. Tämä on ainutlaatuinen yhdistelmä kaiken todella uu-den ja mullistavan luomiselle.

Johtamiskorkeakoulun eri-tyistehtävänä on tarjota sel-lainen oppimis- ja tutkimus-

ympäristö, joka mahdollistaa yhteiskuntien ja talouksien muutoksen ymmärtämisen kaupan, talouden, politiikan ja hallinnon muodostamana kokonaisuutena. Johtamis-korkeakoululle on ominaista yhteiskunnallisen kehityksen analyysi johtamisen, organi-saatioiden, järjestelmien ja politiikan näkökulmista.

Johtamiskorkeakoulun kah-tena päätavoitteena on ottaa kansallinen johtoasema hal-linnon, politiikan ja liike-elä-män johtajien ja asiantunti-joiden kouluttajana ja nousta kansainvälisesti merkittävien tutkimuskeskittymien jouk-koon.

Pohja on todella potentiaali-nen todellisen huippuyksikön luomiselle ja nyt muutos tu-lee toteuttaa oikein loppuun asti. Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulu tulee jättämään varjoonsa kaikkien muiden yliopistojen yritykset uudistua, ja harppaa melkoi-sen askeleen eteenpäin yli-opistoinstituution kansallises-sa, ja tulevaisuudessa myös kansainvälisessä kehityskaa-ressa.

Opiskelijalle tämä tulee nä-kymään ainutlaatuisena mah-dollisuutena avartaa omaa ajattelumaailmaa ja saada oppeja eri asioihin uusista näkökulmista. Mitä kukin itse preferoi ja haluaakin, uudistus luo mahdollisuu-den toteuttaa itseään en-tistä laajemmin. Kuinka

hienoa onkaan, kun opiskel-lessani yrityksen hallintoa voin käydä kursseja, joissa opiskellaan poliittista hallin-toa ja vallankäyttöä. Politiikka ja talous eivät muutenkaan ole erottamattomia asioita, vaan kulkevat kaikkialla käsi kädessä.

Johtamiskorkeakoulun on tar-koitus nousta ensin huippuyk-siköksi Tampereen yliopiston sisällä ja sen jälkeen kansalli-sella tasolla. Jotta tähän pääs-tään, niin kaiken tulee lähteä siitä, että opetus on selvästi edelläkäyvää ja laadukasta, ja sellaista josta muut yksiköt voivat ottaa mallia. Meidän pitää luoda aidosti uutta, ja tunnistaa oma yhteinen osaa-misemme. Jotta tämä on mah-dollista, niin vanhat ja huonot käytännöt pitää hylätä, ja ot-taa avoimemmin esille JKK:n koko potentiaalin suomat mahdollisuudet. Meillä on tu-levaisuus käsissämme – muo-toillaan se siten, että voimme olla ylpeitä teoistamme.

O len seurannut mielenkiinnolla si-vusta Tampereen yliopiston uutta

organisaatiouudistusta. Se tuntuu herättävän suuria tun-teita, kuten sisäisten rajojen uudelleenmäärittelemisellä on ilmeisesti tapana. Vaaleissa valittuna luottamushenkilönä olen uudistamassa niin Tam-pereen erikoissairaanhoitoa kuin seurakuntiakin. Molem-missa on omat haasteensa ja vaikeutensa – draamalta ei voi sielläkään välttyä. Yliopiston hallituksen jäsen, professori Risto Harisalo totesi kahden-keskisessä keskustelussa, että asiantuntijaorganisaatioiden uudelleenorganisointi on eri-tyisen hankalaa, sillä työnte-kijät kokevat organisaatio-rakenteen tukevan heidän työtään, ennemmin kuin he järjestelmää.

Seuraavassa kirjoituksessa haluan tarjota muutaman nä-kökulman, ajatuksen ja vision, jotka kumpuavat kokemuksii-ni työntekijänä ja opiskelijana viidessä maassa. Muutos on lopulta tässä epävarmuuden maailmassa varsin pysyvä olo-tila, jota ei ole syytä pelätä. Pyrin välttämään syyttelyä, tunteilua ja loukkaantumista – noita kolmea organisaatio-

muutoksen varminta ystävää ja esitänkin kolme ehdotusta ja näkökulmaa Tampe-reen yliopiston uudel-le johtamiskorkeakou-lulle. Tarkastelen näitä kuitenkin ensikädessä politiikan tutkimuksen näkökulmasta, sillä se on itselleni luonnollisin tarkastelutapa. Esitän, että johtamiskorkeakou-lun tulisi luoda koulutus-ohjelmissaan tiivis yhte-ys teorian ja käytännön välille, pyrkiä aitoon kansain-välisyyteen ja vaatia itselleen sille kuuluva paikka yhteiskun-nallisen keskustelun ytimenä. Nämä kolme elementtiä tois-tuvat poikkeuksetta maailman arvostetuimpien yliopistojen profiileissa. Johtamiskorkea-koululla on kaikki edellytykset nousta rohkeaksi tienviitoitta-jaksi pohjoismaisessa, euroop-palaisessa ja globaalissa kor-keakoulumaailmassa – mikäli se niin haluaa.

Diplomaatteja ja virkamiehiä

Kansainvälisen politiikan yli-opistonlehtori ja ulkoministe-riön entinen erikoistutkija His-ki Haukkala toteaa Aikalaisen haastattelussa (4.3.2011) ty-lysti, että yliopiston ja politii-

kan maailmat eivät

kohtaa.”Suurin osa yliopisto-jen tuottamasta tiedosta on väärässä paikassa, vääränlais-ta, väärään aikaan tai se on väärässä muodossa, tai kaikkia näistä, ollakseen mitenkään välittömäksi hyödyksi päätök-senteossa tai politiikan valmis-telussa.” Haukkala toteaa. Sa-man kysymyksen voi varmasti esittää niin talous- kuin hallin-totieteissäkin. Onko kiireisellä virkamiehellä, yritysjohtajalla tai hallintojohtajalla aikaa tai halua paneutua alan tieteelli-seen tutkimukseen vaikka hän olisi opiskeluaikanaan tähän sosiaalistutettukin?Yliopiston ei tule hylätä tie-teellisyyttään, mutta saattaisi olla viisasta pyrkiä vaikutta-maan käytännön ja teorian vaikeaan välimaastoon ja sii-

Ajatuksia, visioita ja ehdotuk-sia – kohti uutta Johtamis-korkeakoulua

12

Op

iskelija

UNELMAM

iika

To

mi

Miika To

mi

13

UNELMA

hen suureen osaan opiskelijoi-ta, jotka päätyvät politiikan, talouden ja hallinnon käytän-nöntoteuttajiksi. Tämä ei ole utopiaa, vaan todellisuutta mm. Ranskan ja Venäjän ar-vostetuimmissa kansainvälis-ten suhteiden yliopistoissa. L’Institut d’études politiques de Paris (Sciences Po Paris) ja Moscow State Institute of International Relations (MGI-MO) kouluttavat valtaosan maan johtavista diplomaateis-ta ja virkamiehistä. Maailman-pankin ja Euroopan keskus-pankin johtajat ja Euroopan ulkosuhdehallinnon johtava diplomaatti ovat opiskelleet ensimmäisessä yliopistossa. Manner-Euroopan arvoste-tuimmassa yhteiskuntatieteel-lisessä korkeakoulussa teoria ja käytäntö kohtaavat. Kurs-seilla luennoivat professorien lisäksi entiset ulko- ja Euroop-pa-ministerit, ministeriöiden virkamiehet ja kansalaisjär-jestöjen toimijat. Voisimmeko mekin hyödyntää kansainväli-sesti tunnustettua talousosaa-mistamme, rauhanvälitystä ja organisointikykyämme myös luento-opetuksessa?

Aidosti kansainvälinen

Johtamiskorkeakoulun tulisi olla aidosti kansainvälinen. Ta-voitteeksi tulisi asettaa, että merkittävä osa kaikista opis-kelijoista saapuisi Suomen ulkopuolelta. ETA-maiden ulkopuolisislta on mahdollis-ta kerätä lukukausimaksuja, mikä voisi osaltaan parantaa opetuksen resursseja. Näin on mm. Harvardissa (n. 40

%) ja LSE:ssa (65 %). Kansain-välistyvässä maailmassa eri-laisten alueellisten näkökul-mien ottaminen huomioon opetuksessa ja kullanarvois-ten kontaktien tarjoaminen opiskelijoille ovat tavoitte-lemisen arvoisia päämääriä. Kaikki koulutusohjelmat tulisi voida suorittaa suomeksi ja/tai englanniksi, sekä vuoden pituinen yliopistovaihto tai harjoittelu tulisi olla pakolli-nen kaikille esimerkiksi kol-mannen vuoden opiskelijoille. Jos koko joukko tietyn opinto-

ohjelman opiskelijoista lähtisi vuodeksi partneriyliopistoihin opiskelemaan, vastaanottaisi Tampereen yliopisto vastaa-vasti ulkomaalaisia opiske-lijoita heidän tilalleen. Näin yliopisto saisi kaipaamansa kansainvälisyyttä ja volyymia vaihtoyhteyksien järjestelemi-seen. Ranskalainen ystäväni Sciences Po:sta vaikutti varsin tyytyväiseltä vaihtovuoteensa Harvardissa. Ehkä Tampereel-takin voitaisiin lähteä Bosto-niin joku päivä?

Yhteiskunnallisen keskustelun ytimeen

Tampereen yliopiston tulisi myös lunastaa paikkansa yh-teiskunnallisen keskustelun

keskuksena. Mikä olisikaan sopivampi taho toteuttamaan tätä visiota kuin uusi uljas JKK? Pariisissa yliopistollani kuuntelin mm. YK:n entinen pääsihteeri Boutros Boutros-Ghalin, Nobelin taloustieteen palkinnon saajan Amartya Se-nin ja neljän EU-maan ulkomi-nisterin opiskelijoille pitämiä esitelmiä. Pariisi on luonnol-lisesti jonkinlaisessa etulyön-tiasemassa Tampereeseen verrattuna maantieteellisen sijaintinsa suhteen, mutta sel-keän tavoitteen se varmasti tarjoaa. Arvostetut yliopistot ovat ranskalaisessa ja anglo-amerikkalaisessa kulttuurissa yhteiskunnallisen keskuste-lun keskipisteitä. Tärkeimmät valtakunnalliset vaaliväittelyt pyritään käymään kameroiden edessä juuri opiskelijoiden keskellä. Vieraiden valtioiden valtiopäämiehet käyvät mie-lellään kameroiden seurates-sa juuri yliopistoissa. Miksi näin ei voisi olla meilläkin? Onko tässä ehkä osittainen syy teorioiden toteuttajien ja kehittäjien välisen kuilun ole-massaoloon? Politiikkaa, ta-lous- ja hallintotiedettä on ym-märrettävä käytännössä, jotta sitä voi tutkia tai oppia! Eikö jokaisen akateemikon unelma ole kehittää maailmaa toimi-vammaksi, tehokkaammaksi ja oikeudenmukaisemmaksi? Ehkä näiden vierailujen aika-na käytännöntekijöille voisi esitellä niitä kuuluisia tieteel-lisiä tutkimuksia, joista olisi hyötyä myös heidän omassa työssään.

“Muutos on lopulta tässä epävarmuu-den maailmassa varsin pysyvä oloti-la, jota ei ole syytä pelätä.”

T ampereen yliopis-tosta on historiansa aikana useita kerto-ja pyritty muutok-

sen kautta luomaan entistä parempi paikka opiskella ja tutkia. Erityisesti kauppatie-teiden piirissä muutoksia on monesti suunniteltu, mutta toteutus ei ole kunnolla onnis-tunut. Uudistuksiin pyrittäes-sä ovat ideat ja suunnitelmat usein olleet edistyksellisiä ja ainutlaatuisia. Ne ovat olleet myös toimivia ja järkeviä – aina toteutusvaiheeseen asti. Parhaissa tapauksissa on joita-kin askelia suunniteltua mää-ränpäätä kohti otettu, mutta muutaman askeleen jälkeen on yleensä kompastuttu tai jä-mähdetty paikoilleen. Tälläkin kertaa ensimmäiset suunnitel-

mat ovat näyttäneet lupaavil-ta, ja tässä vaiheessa uudistus-ta kaikki on vielä mahdollista. Toteutuksen onnistuminen on kuitenkin jo nyt alkanut näyt-tää uhatulta.

Miksei uudistus onnistu?

Vaikka uudistusta on yritet-ty tehdä useita kertoja, ei se ole ikinä onnistunut saavutta-maan sille asetettuja tavoittei-ta. Tälläkin kerralla uhkaa käy-dä samoin. Miksi uudistusta sitten on niin vaikeata toteut-

taa? Eikö organisaatiossa, joka opettaa Suomen korkeimmal-la tasolla juuri hallintoa, joh-tamista ja organisaatioiden rakentumista, pitäisi tämän-kaltaisen uudistamisen olla luonnollista? Eikö juuri Johta-miskorkeakoulussa pitäisi olla parhaita tällaisten asioiden osaajia?

Suurin ongelma uudistumi-sessa ovat ihmisten asenteet, yhteistyökyvyttömyys ja kom-munikaatio-ongelmat. Näistä ja muista tekijöistä kumpu-avaa muutosvastarintaa on vaikeata ylittää. Myös johta-misessa ja päätöksenteossa on yleisesti alistuttu komp-romisseihin siten, että kaik-kia on pyritty miellyttämään. Lopputulos ei ole varsinaisesti tyydyttänyt ketään. Johtamis-korkeakoulussa jos jossain

täytyisi johtamisen olla huip-puluokkaa.

Keskeisiä ongelmia

Yhteistyön toimimattomuus ja ongelmat johtamisessa

Yliopistoyhteisön muodos-tavat yhdessä niin opiskelijat kuin henkilökuntakin. Yhtei-sön taas kuuluisi olla yhte-näinen. Yksikkömme on tällä hetkellä kaikkea muuta kuin yhtenäinen, ja niin ovat sen edeltäjätkin olleet. Yhteistyös-sä näyttää olevan ongelmia niin henkilöiden, oppiaineiden kuin yksiköidenkin välillä.

Hyvä esimerkki yhteistyön ongelmista on vapaa sivuaine-oikeus. Tällä hetkellä tiettyjen kauppatieteellisten aineiden kursseille ei edes toista pää-ainetta opiskelevalla kauppa-tieteilijällä ole käytännössä mitään asiaa. Yhtenäisyyttä ei ole nimeksikään edes kauppa-tieteellisten aineiden sisällä. Pääaineiden välillä on havait-tavissa selkeätä kykenemät-tömyyttä yhteistoimintaan, vaikka tällainen ei missään nimessä ole kenenkään edun mukaista. Miten meistä opis-kelijoista voi kehittyä jous-tavia moniosaajia, jos meitä opettavat tahot eivät kykene minkäänlaiseen joustavuu-teen eivätkä yhteistoimin-

Ei kai vain taas – Miksei todellinen muutos

yksikössämme ikinä onnistu?

14

Op

iskelija

UNELMAO

ssi

Luo

ma

Ossi Lu

om

a

15

UNELMA

taan, emmekä me myöskään kykene monipuolisesti opiske-lemaan haluamiamme asioita?

Usein esimerkiksi sivuai-neopiskelijoiden syrjimisen syyksi on tarjottu rahoitusmal-lin ongelmia. Rahoitusmallin, mutta myös asenteiden, on muututtava. On ymmärrettä-vä, että yhdessä toimiessam-me myös hyöty tulee lopulta meille kaikille. Yhteistyöllä voimme onnistua. Tärkeintä on unohtaa menneet ja kaataa raja-aidat niin ihmisten, oppi-aineiden kuin tieteenalojenkin välillä.

Opetuksen aliarvostus

Opetuksen ja tarjolla olevi-en kurssien määrä on viime vuosina monissa oppiaineissa vähentynyt hälyttävästi. Ope-tuksen järjestäminen on myös monissa aineissa lähes yksin-omaan muutaman henkilön varassa. Opettamiseen ei yli-opistolla kannusteta, aseteta tavoitteita eikä siitä palkita. Aikaisempana kilpaurheilijana tiedän, että ilman tavoitteita ei tule ikinä pääsemään mi-hinkään. Tämä pätee suoraan myös yliopisto-organisaati-oon. Kaikelle toiminnalle ja toimijoille on asetettava riit-tävän kunnianhimoisia tavoit-teita, jotta kehitystä todella tapahtuu.

Yksikön profiili ja elinkeinoelä-mä

Oman identiteetin ja brändin muodostamisessa on kautta aikain ollut ongelmia, eikä sii-nä vieläkään tunnuta päässeen riittävän pitkälle. Yksikkömme kaikilla tieteenaloilla on monia vahvuusalueita ja erikoisuuk-sia, joita edelleen kehittämäl-lä tällaisia asioita voitaisiin pa-rantaa. Meillä on oppiaineita, joita ei muualla opeteta, ainut-laatuista osaamista tietyiltä osa-alueilta sekä mahdollisuu-det yhteistyön kehittämiseen eri tieteenalojen välillä. Uusi Johtamiskorkeakoulu tarjo-aa tieteenaloja yhdistämällä mahdollisuudet täysin ainut-laatuisen brändin luomiseen.

Profiilia, identiteettiä ja brän-diä kehittäessä on uskalletta-

va olla rohkea. Toiminnassa on turhaa yrittää pitää kaikkia aikaisemmin mukana olleita elementtejä vain siksi, että ne ovat aina ennenkin olleet mukana. Myös työelämäläh-töisyyttä ja yhteistyötä elin-keinoelämän kanssa olisi syytä kehittää kaikilla osa-alueilla.

Yhdessä voimme onnistua

Muutosta todella tarvitaan, jotta pysymme mukana ke-hityksessä. Jotta tämä voi toteutua, on kulttuurin muu-tuttava. Vuorovaikutuksen on toimittava joka suuntaan, ja tekemisen halun on löydyttä-vä. Näin voimme päästä yhtei-seen tavoitteeseen, ja luoda ainutlaatuisen Johtamiskorke-akoulun!

Istun entisen taloustietei-den laitoksen palaverissa, jossa mietitään suuntaviivo-

ja uudelle johtamiskorkeakou-lulle. Täällä tehdään yhdessä uuden ajan yliopistoyksikköä, suunnannäyttäjää muulle maa-ilmalle, vähintään muulle Suo-melle.

Kalmankalsean loisteputkien heittämän valon lisäksi jokin muukin kokouksessa tuntuu elähtäneeltä. Rajalliset resurs-sit, pitäisi selvittää tarkemmin, tätä on mietitty jo aikaisemmin. Nämä useammin kuin kerran toistuvat lausahdukset värit-tävät koko keskustelun yhtä dynaamiseksi kuin seitsemän vuotta jääkaapissa seisonut puolitäysi maitopurkki. Piimää-hän siitä tulee.

Samalla kun Tampereen yliopis-ton Johtamiskorkeakoulu on vihdoin totta ja yksikköä vään-netään uuteen uskoon, on huo-lestuttavaa nähdä, että paljon toitotetun osallistavan out of the box –ajattelun sijaan uudis-tuksessa mennään tällä hetkel-lä enemmän knocking box –lin-jalla: JKK tuntuu olevan valmis astumaan entisten laitosten eteen teurastettavaksi ilman taistelua.

Mitä tällä taistelulla sitten tar-koitan? Itse luen pääaineenani laskentatoimea ja sivuainee-

na kansainvälistä politiikkaa. Erikoinen yhdistelmä, joku mahtaa ajatella. Mikäs tuol-laisesta hanttapulista oikein valmistuu, supistaan. Ja toden totta, onhan tässä yliopistossa järkevämpää lukea laskislaisena sivuaineina vero-oikeutta ja yri-tysjuridiikkaa. Erityisen fiksua olisi panostaa tilintarkastuksen kursseille ja rykäistä HTM-tut-kinto gradun kylkiäisenä. Täten olisi pienen tytön tai pojan ruu-suinen tulevaisuus turvattuna. Mutta mitä jos opiskelijan kiin-nostus onkin jossain muualla?

Meillä on ainutlaatuinen mah-dollisuus käsissämme, kun en-tinen politiikan tutkimuksen laitos tuli täysiveriseksi osaksi entistä kauppa- ja hallintotie-teellistä tiedekuntaa. Malleja vastaavanlaisesta rakenteesta on useita, sattumalta mainitak-seni brittien LSE:n ja Ranskan Sciences Po:n. Toki näillä huip-puyliopistoilla on aivan toisen-laiset resurssit käytettävänään, mutta mikä estäisi meitäkin ku-rottelemasta taivaita.

Millainen taktiikka tällä taiste-lulla tulisi olla? Tutkitaan kun-nolla maailmalla jo tällä mallilla toimivia yliopistoja ja yksiköitä ja ammennetaan niistä parhaat palat meille (toki resurssit huo-mioiden, kaikille teille kuiva-päille). Kysellään työelämältä millaisia tauluja he haluaisivat

meistä opiskelijoista maalattavan.

Kuunnellaan muitakin kuin ny-kyisiä professoreita kun kyse on uusien opintokokonaisuuk-sien luomisesta. Yksikölle kaa-vailtu moduulirakenne mahdol-listaa niin paljon, että olisi sääli heittää nämä mahdollisuudet menemään vain siksi, että joku työnnetään pois mukavuusalu-eeltaan.

Ja kun kaikki keinot on käytet-ty, taistelu hävitty, roikumme lihakoukuissa nyljettävänä ja meille opiskelijoille tuputetaan opintosuuntia ja oppiaineita, jotka eivät meitä kiinnosta, voimme roikkua koukuissa hy-myissä suin: yritimme ainakin. Otetaan siis riski, mennään teu-raaksi taistellen. Ei siksi, että se olisi järkevää vaan siksi, että se on ainoa mahdollisuus saada muutos aikaan.

Otetaan riski, mennään teuraaksi taistellen

Nik

o K

oiv

un

iem

i

16

UNELMAO

piske

lija

An

tti Affle

kt

17

UNELMAO

pis

keli

ja

Johtamiskorkeakoulu on nyt saatu hallinnol-lisesti pystyyn, mutta mitä uutta se korkea-

koulukentälle oikeasti tuo?

Kilpailtaessa opiskelijoista emme koskaan tule pärjää-mään teknillistaloudellisille yliopistoille, jos katsotaan puhtaasti perinteiseen yritys-maailmaan haluavia opiskeli-joita. Meidän vahvuudet ovat yksityisen ja julkisen rajapin-nassa tapahtuvassa vuoro-vaikutuksessa niin hallinnon kuin liiketoiminnan saralla. Perinteinen rationaaliseen ja asiantuntijuuteen perustu-

va toimintamalli ei toimikaan enää, kun päätöksentekoon sekoitetaan politiikkaa. Täl-lä hetkellä yksi suurimmista haasteista julkisen ja yksityi-sen sektorin yhteistyössä on saada osapuolet ymmärtä-mään toistensa toimintaa. Meillä on mahdollisuus saada eri puolilla pöytää olevat päät-täjät ymmärtämään toisiaan jo opiskeluvaiheen aikana ja täs-sä on se kilpailuetu mitä muilla yliopistoilla ei ole. Johtamis-korkeakoulussa on mahdollis-ta yhdistää hallinnon, politii-kan ja talouden osaaminen ja näin tuottaa uudenlaista osaa-mista julkiselle ja yksityiselle sektorille.

Ilman todelliseen uuteen osaamiseen pyrkivää ope-tusta ja tutkimusta Johta-miskorkeakoulu jää hallin-nolliseksi rakenteeksi ja ei tuo mitään uutta osaa-mista. Pelkät hallinnolli-set uudistukset ovat yhtä raikkaita ja tuoreita, kuin ylioppilaan hengitys Wa-pun jälkeen. Koko JKK perheeltä vaaditaan roh-keutta, eikä enää voida

kaivautua omiin bunkkerei-hin vastustamaan kaikkea uutta. On parempi kulkea askel muutoksen edellä, kuin roikkua ehdoin tahdoin siinä ”paremmassa” menneessä. Mikäli Johtamiskorkeakoulus-ta halutaan tehdä oman alan-sa huippu, edes Suomessa, on jokaisen uskaltauduttava lähtemään oman laitoksen-sa kahvipöytäseurueen ulko-puolelle. Tässä vaiheessa kai-vataan ennakkoluulottomia uusia ideoita, miten eri ihmi-set saadaan kohtaamaan. Toi-vottavasti hulluillekin ideoille uskalletaan kannustamisen lisäksi myös antaa resursseja. Aallossa mentiin omalla junal-la Shanghain maailmannäytte-lyyn, mitäs me keksittäisiin?

Akateemisen hallinnon puuhastelua vai oikeasti jotain uutta?

alouden maailma käy läpi perusteellis-ta muutosta. Johtamisen ja strategian mallit, joilla yritämme tulevaisuutta hahmottaa, ovat oman aikakauten-

sa tuotteita. Katsomme muutosta lähes poik-keuksetta menneen maailman käsitteiden läpi. Yritystoiminnan murroksessa organisaatiot ja arvon tuottamisen tavat muuttuvat. Hierarkki-set ”ylhäältä alaspäin” organisaatiot eivät pal-vele uusien toimintatapojen syntymistä. Muu-tos näkyy yritystoiminnan lisäksi väistämättä myös oppimisessa, opetuksessa ja oppilaitok-sissa.

Joka toinen yli kymmenen henkeä työllistävä yritys innovoi, mutta innovaatiot syntyvät har-voin yhden toimijan ideoimina. Yritykset suo-sivat innovaatiotoiminnassaan yleensä maan-tieteellisesti lähellä sijaitsevia kumppaneita: toisia yrityksiä, yrittäjiä, tutkijoita ja rahoitta-jia. Niitä tarvitaan riittävä määrä, jotta laaja-alainen innovaatiotoiminta onnistuu. On kyse sitten teknisistä-, palvelu- tai liiketoimintainno-

vaatioista, ne edellyttävät yhdessä oppimista, tiedon jakamista ja läpinäkyvyyttä.

Yritysten kasvu ja kansainvälistyminen edel-lyttävät entistä tiiviimpää osallistumista ver-kostoihin. Globalisaation myötä kansainväliset verkostot yhdistyvät alueilla. Tulevaisuudessa työ tehdään entistä enemmän erilaisissa yh-teisöissä ja projekteissa, jotka vaihtuvat sään-nönmukaisesti. Osaamisen johtamisessa ovat tiedon ohella vähintäänkin yhtä merkittäviä osaamisen kehittäminen ja jakaminen mm. vuorovaikutustaidot sekä palvelu- ja verkosto-osaaminen. Jotta voimme välittää tätä osaa-mista, on meidän itse oltava tekemässä asioita vuorovaikutteisesti ja rajoja ylittäen. Toiminta-tavan muutokseen johtaa viimeistään opiskeli-joiden muuttuminen.

Heillä on jo nyt sellaisia valmiuksia, jotka edel-lyttävät opetuksen painopisteen siirtämistä tiedon jakamisesta opetusmenetelmiin ja oppi-miseen sekä vahvaan poikkitieteelliseen osaa-miseen.

Johtamiskorkeakouluko?

18

UNELMAP

äivi

Myl

lyka

ng

asK

TT

/ Alu

ep

äällikkö / E

K P

irkanm

aa

T

Päivi M

yllykang

as

19

UNELMA

Pirkanmaan yliopisto- ja korkeakoulutoimijat ovat merkittävä osa alueen innovaatiojär-jestelmää. Tiedepohjaisella innovaatiotoi-minnalla on päämääränä synnyttää alueelle vaikuttavia osaamisen keskittymiä. Tällä toi-minnalla on hyvät mahdollisuudet kehittyä Pirkanmaalla, sillä pirkanmaalaiset yri-tykset hakevat kumppanuussuhdetta korkeakouluihin ja ovat edelleen, kai-ken murroksen ja globalisaation kes-kellä, erityisen kiinnostuneita lähialu-eensa oppilaitosten mahdollisuudesta tarjota sopivaa koulutusta ja tutkimus-ta.

Kilpailukykyä tukevat uudet näkökul-mat ja epätavallisetkin lähestymistavat yritysten ja yliopistojen yhteistyön ke-hittämisessä ovat tervetulleita. Kan-sainvälisessä liiketoiminnassa yritykset tarvitsevat osaamista, johon yksittäi-sen oppiaineen, koulutusohjelman tai edes korkeakoulun resurssit ja osaa-minen eivät riitä. Pirkanmaa on niin kokonsa kuin osaamisensakin puolesta sopiva alue kehittämään innovatiivisia, rajat ylittäviä malleja yliopistojen sisäl-lä, yliopistojen välillä kuin suhteessa yksityiseen ja julkiseen sektoriin. Tam-pereen yliopistoon suunniteltu Joh-tamiskorkeakoulu lunastaa lupauksia tässä suhteessa.

Motivaationa yhteistyön syntymiselle on sen tarjoama mahdollisuus saavuttaa etuja, joita ei voi yksinään saavuttaa. Kumppanuu-den edellytys on asiakkaan tarpeiden tunnis-

taminen, osaamisen kehittäminen yhdessä ja luottamus. Yliopistojen tulisi vastata tä-hän tarpeeseen, antaa avaimet ja osaavaa taustatukea, jotta tulevaisuuden osaaminen varmistetaan. Yhdessä oppiminen ja verkos-toituminen ovat kilpailukeinoja, joilla voi

erottautua muista, käyttää resursseja tehok-kaasti ja lisätä osaamista. Hienointa on se, että tehdäksemme asiat paremmin ja uudella tavalla, voimme tehdä ne yhdessä!

“Innovaatiot edellyttävät yhdessä oppimista,tiedon jakamista jaläpinäkyvyyttä.”

I slannissa tulivuori purkautui peittäen tai-vaan tuhkalla, ja monen suurin huolenai-he oli, peruuntuuko suunniteltu lomamat-ka, business-lennoista puhumattakaan.

Libyassa libyalaiset päättivät, ettei Gaddafin edustama demokratia ollut enää sitä edustuk-sellista demokratiaa, jota he halusivat. Demo-kratiaa ja ihmisoikeuksia enemmän länsimaa-laisia tuntui kuitenkin kiinnostavan se, kuinka paljon öljyn hinta nousisi, ja millainen vaikutus tällä olisi maailmantaloudelle. Japanissa maa järisi, Suomessa uutisoitiin siitä, miten japani-laisten autojen toimitukset saattavat viivästyä jopa 3 kuukautta.

Islannissa ja Japanissa luonto aiheutti muu-toksen vallitsevaan tilanteeseen, Libyassa muutos lähti ihmisistä. Kaikille tapauksille yh-teistä on kuitenkin se, että ne paitsi vaikutti-vat poliittiseen ja taloudelliseen tilanteeseen, myös pakottivat sekä politiikan että talouden reagoimaan tilanteeseen jollakin tavalla. Vai-kutukset eivät ulottuneet eikä reagointitarve jäänyt vain yhden valtion sisälle, vaan niitä jou-duttiin ja joudutaan edelleen pohtimaan myös kansainvälisellä tasolla, niin valtionhallinnossa, yrityksissä kuin kolmannella sektorillakin. Täs-sä yhteistyö, tiedonkulku ja vuorovaikutus eri toimijoiden välillä on keskeistä.

Yhteistyö, tiedonkulku ja vuorovaikutus ovat olennaisia myös koulutettaessa maailmaa ym-märtäviä maailman muuttajia. Nykymaailmas-sa politiikan ja talouden toisiinsa linkittymisen ymmärtäminen on siinä määrin tärkeää, että

laput silmillä ”oman alan” putkeen tuijottami-sen soisi olevan lopullisesti ohitse. Kansainvä-listä politiikkaa ja markkinointia pääaineinani opiskelevana olen monesti saanut kuulla kom-mentteja yhdistelmäni omituisuudesta. Mieles-täni siinä ei ole mitään kummallista, sillä kärjis-tetysti ilmaistuna kummankin pohjalla on sama tavoite, muiden ihmisten saaminen vakuuttu-neiksi siitä, että heidänkin kannattaisi ajatella samoin kuin sinä. Kielteisessä mielessä moista on joskus myös manipuloinniksi kutsuttu.

Nyt kun politiikka ja kauppatieteet Johtamis-korkeakoulun myötä ovat samassa yksikössä toivon, että entistä useampi uskaltautuisi va-litsemaan vastaavankaltaisia kummallisia ai-

Kokonaisuudet haltuun

20

UNELMAIi

da

Jaak

kola

Op

iskelija

neyhdistelmiä, joko itseohjautuvasti tai tutkin-to-ohjelmien lempeästi tällaiseen toimintaan ohjatessa. Julkishallinnossa ja poliitikkoina on liian paljon päätöksentekijöitä, joille kurssi jos toinenkin kansantaloutta olisi voinut hahmot-taa edes jonkinlaisen kuvan siitä, millaisia vai-kutuksia erilaisilla rahoituspäätöksillä voi olla. Samoin kauppatieteilijöille tekisi hyvää tutus-tua kaupankäynnin muodoista kenties vanhim-paan, jota myös politiikaksi kutsutaan.

Totuus nimittäin on se, että nykymaailma tar-vitsee ihmisiä, jotka osaavat hahmottaa riittä-vän suuria kokonaisuuksia. Yhdistellä asioita toisiinsa, ymmärtää kausaalisuhteita, ja silti tarvittaessa etsiä yksityiskohtaistakin tietoa. Kolmannen sektorin vaikutusvallan vahvistu-minen, sosiaalinen media, ihmisten tietoisuu-den lisääntyminen ja monet muut tekijät ovat johtaneet tilanteeseen, jossa myös yritykset joutuvat politikoimaan entistä enemmän, ja

kiinnittämään huomiota yhteiskuntavastuu-seen. Muun muassa eräs nimeltä mainitsema-ton öljy-yhtiö on viime aikoina saanut osakseen syytteitä toiminnastaan, joka eräiden tahojen mukaan tuhoaa orankien asuinympäristön. Kuluvana vuonna kyseinen yritys on rankattu maailman vastuullisimpien yritysten joukkoon, mikä ei ole onnistunut vain markkinoinnin lain-alaisuuksia ymmärtämällä.

Markkinoinnin ja talouden ymmärtämisen merkitys on ymmärretty myös Ulkoasiainmi-nisteriössä. Sinnekin kaivataan maailmaa ym-märtäviä maailman muuttajia edistämään Suo-mi-kuvaa maailmalla. Iso osa näistä maailman ymmärtäjistä on, yllätys, diplomi-insinöörejä, mikä teekkareiden kanssa jokseenkin pitkään seurustelleen nuoren naisen mielestä on vähin-täänkin huolestuttavaa.

Iida Jaakko

la

21

UNELMA

Tarinankerronta on jälleen noussut ar-voon arvaamatto-

maan. Hyviä tarinankertojia ihaillaan, he menestyvät niin yrityselämässä kuin politii-kassa ja heidän kertomansa tarinat jäävät elämään. Tari-nankertojat saavat asiansa pe-rille, vaikka puhtailla faktoilla mitattuina heidän kykynsä eivät siihen riittäisi. Myös yri-tykset, jotka ovat osanneet kiteyttää olemassaolonsa tar-koituksen, tarinansa, pärjää-vät globaaleilla markkinoilla. Monesti nämä yritykset eivät suinkaan ole teknologioiltaan tai strategioiltaan maailman parhaita, mutta ne pärjäävät markkinoiden kvantitatiivisiin laskelmiin perustuvia arvioita paremmin. Yleensä tällaisia yrityksiä johtaa erinomainen

tarinankertoja, joka saa joukkonsa mukaan teke-mään huipputuloksia ja ylittämään itsensä kerta toisensa jälkeen – tarinan voimalla.

Lyhyen tarinan tai meta-foran tarkoituksena on kertoa yhteisön keskeiset viestit nopeasti, mielenkiin-toisella ja muistiin painuval-la tavalla. Kun yhteisöviesti kerrotaan tarinamuodossa ja käytetään esimerkiksi ylei-sesti tunnettuja symboleita, avataan entistä leveämpi

väylä kuulijan mieleen. Tarina herättää mielenkiinnon ja mo-ninkertaistaa muistettavuu-den, tarina tavoittaa tunteet

ja arvot, tarina erottaa yhtei-sön muista toimijoista. Mitä suuremmassa mittakaavassa tarinaa tarkastellaan, sen tar-kempi fokus siinä täytyy olla. Jos vaan huudetaan väkijouk-koon, ei kukaan tosiasiassa kuule. Jos taas valikoidaan sopiva ryhmä kiinnostuneita kuulijoita, saa heiltä satapro-senttisen keskittymisen. Mi-käli tarina miellyttää tai jopa häikäisee heidät, kertovat he sitä varmasti myös eteenpäin.

Tampereella on jälleen me-nossa suuri yliopistouudistus. Uudistuksia on ollut ennenkin ja muistan omilta opiskelu-ajoiltani, kuinka Tampereen yliopiston Kauppakorkeakou-

Johtamiskorkeakoulu on hieno tarina

Forrest Gump on pienistä tarinoista koostuva elokuva, mutta myös ravintolaketju (Bubba&Gump), jossa elokuvan aloittama tarina jatkuu.

22

Alu

mn

iUNELMA

Jark

ko F

ors

be

rg

lua pystytettiin kovalla tohi-nalla. Tosiasia lienee kuitenkin se, ettei aiemmista uudistuk-sista ole jäänyt montaa tari-naa kerrottavaksi. Nykyisen muutoksen keihäänkärki on Johtamiskorkeakoulu, jossa yhdistyy uudella tavalla kaup-pa- ja hallintotieteet sekä politiikan tutkimus. Yksiköllä on mahtava potentiaali, muu-tosprosessi on lähtenyt hyvin liikkeelle, ja pyrkimys aitoon poikkitiellisyyteen on ilmei-nen.

Eräs Tampereen Johtamis-korkeakoulun synnyn hieno nyanssi on poikkitieteellisyys. Esimerkiksi tätä yksityiskoh-taa voitaisiin tarkastella tari-nan näkökulmasta ja pohtia, mikä symboloisi parhaiten poikkitiellisyyttä. Jokin esine, kuva tai kenties tietty muoto? Johtamiskorkeakoulun poik-kitieteellisyys kumpuaa Tam-pereen yliopiston perinnöstä, jossa poikkitieteellisyyttä on aina pidetty suuressa arvossa ja johon opiskelijoita on kan-nustettu. Uudessa yksikössä poikkitieteellisyys konkre-tisoituu monipuolisina kou-lutusohjelmina. Nämä taas heijastavat JKK:n näkemystä tulevaisuuden johtamistar-peista ja -osaamisesta. Ennen pitkää monta aivan uudenlais-ta tarinaa ja tarinankertojaa saa alkunsa.

Tällä hetkellä Tampereen yliopistosta valmistuu te-

hokkaasti monien eri alojen maistereista. Osa heistä on luonnostaan niin hyviä tari-nankertojia, että he pärjäävät työmarkkinoilla niin Suomessa kuin rajojen ulkopuolella. Heil-lä ei kuitenkaan ole yhtenäistä tarinaa kerrottavanaan, vaan jokainen kertoo omaa tari-naansa omien vahvuuksiensa kautta. Yhteistä tarinaa ei ole, koska he eivät ehkä kokeneet olleensa minkään tarinan osa opiskeluaikana tai sitä tarinaa ei heille osattu kiteyttää.

Minusta olisi hienoa joskus tulevaisuudessa törmätä työnhakijaan, joka CV:ssään kertoisi tarinaa Tampereen Johtamiskorkeakoulusta. Yl-peyttä tihkuen hän korostaisi opinahjostaan saamia mo-nipuolisia eväitä, joilla aikoi

valloittaa maailman tulevina vuosina. Kun menestymisen elementit ovat kunnossa, kaik-ki puhaltavat yhteen hiileen ja tarinalla on karismaattinen kertoja, syntyy tarina kuin itsestään. Johtamiskorkea-koulun johto luo selkärangan tarinalle, mutta sitä kannat-televat lihakset luo ihminen, joka uskoo tämän tarinan kan-tavan häntä ja hänenlaisiaan eteenpäin. Tällöin Johtamis-korkeakoulu on hieno tarina!

Jarkko Fo

rsbe

rg

23

UNELMA

IKEA myy menestyksekkäästi käytännöllisyyden ja hillityt värit yhdistävää ruotsalaista sisustussuunnittelua.

A loitin opiskelut vi-ime syksynä kan-santaloust ieteen parissa ja ajan ku-

luessa olen tutustunut kym-meniin kauppatieteilijöihin ja vain yhteen hallintotieteiden opiskelijaan. Tilanteeni ei ole suinkaan ainutlaatuinen. Viet-ämme mieluiten aikaamme sellaisten ihmisten kanssa, joilla kuvittelemme olevan sa-mankaltainen ajattelutapa ja arvot. Nyt opiskelijoitamme ohjataan liikaa haalareiden värin mukaan, joka johtaa lokeroitumiseen jo opiskeluai-kana. Työmarkkinoilla erottu-minen tehdään vaikeaksi, kos-ka samanlaisia putkitutkintoja tuotetaan joka puolella Suo-mea. Mitä jos täällä tehtäisiin asiat eri tavalla ja opiskelijat yhdistettäisiin aivan uudella tavalla?

Aalto-yliopistossa uudistuk-sia pyritään viemään voimalla läpi, mutta aaltolaiset pohti-vat vieläkin sopivaa paikkaa kampukselleen. Tampereen yliopisto on herännyt hienosti tarpeeseen uudistua ja mon-essa asiassa olemme edellä

toisia Suomen korkeakouluja – meillä on iso, toimiva yliopis-to keskustan kupeessa, missä kulutamme samoja käytäviä yli tiedekuntien rajojen. Meillä on kaikki mahdollisuudet taist-ella lokeroitumista vastaan kouluttamalla tulevaisuuden monialaosaajia, joille riittää kysyntää muuttuvassa maai-lmassa. Johtamiskorkeakou-lulla on mahdollisuus tarjota vastauksia useisiin yhteiskun-nan haasteisiin.

Kestävyysvaje on yhteiskun-tamme yksi suurimmista lähi-tulevaisuuden uhkaskenaario-ista. Suomi syö enemmän kuin tuottaa, mutta uudenlaisten ongelmien edessä on aika hah-motella uudelaisia ratkaisu-ja. Yksi keino olisi panostaa opiskelijoihin niin, että erot-tuisimme niin kansallisilla kuin kansainvälisilläkin markkinoil-la eduksemme. Laaja-alainen tietämys tuo mukanaan myös luovuutta. Suomen yrityskult-tuurin kehittäminen tarvitsee ideoita ja tukea sekä julkisel-ta, että yksityiseltä sektorilta. Julkisen sektorin painiessa pal-jon parjatun tehottomuuden

kans-sa neuvoja voisi löytyä

yksityiseltä sektorilta. Hyvän innovaation pohjalla on aina kyky nähdä ja ajatella laajem-min kuin toiset. Kestävän ke-hityksen kannalta yhteiskun-tamme tarvitsee kansalaisia, jotka kykenevät itsenäiseen ajatteluun ja kokonaisuuksien hallintaan.

Tampereen yliopistosta on noussut suuria nimiä Suomen politiikkaan ja voisi hyvin ku-vitella jatkossakin olevan näin. Politiikka on politiikkaa, mutta siltikin kyseisessä am-matissa olisi hyvä tietää, mi-ten yhteiskunta ja talous to-imii. Mitä, jos meillä jatkossa olisikin poliitikkoja, joilla poli-ittisen osaamisen lisäksi olisi myös lähtökohtia tietää laaja-alaisesti, mistä puhuvat?

Yhteiskunta osana Johtamiskorkeakoulua

24

UNELMAA

nn

a M

ust

on

en

Op

iskelija

An

na M

usto

ne

n

25

UNELMA

Suosikkiesimerkkini monial-aisen osaamisen mahdollisu-uksista on mies, joka hahmot-teli hämmentävän tarkoin yksityiskohdin muun muassa lentokoneen paperille lähes 500 vuotta ennen kuin ensim-mäiset vekottimet varsinaisesti keksittiin. Leonardo da Vincin harmoninen osaaminen niin luonnontieteellis-matemaat-tisten aineiden kuin taiteiden-kin saralta, on perusta hänen elämäntyölleen. Da Vinci ero-aa muista neroista erityisesti hänen monialaisuutensa takia. Tällä tiedemiehellä, keksijällä ja taiteilijalla oli terve suhtau-tuminen tieteisiin toisiaan täy-dentävinä kokonaisuuksina.

Olisi epärealistista väittää, että meillä kaikilla on mahdol-lisuus nousta Da Vincin tasolle. Olisi myös epärealistista väit-tää, että kansantaloustieteessä tutuksi tulleet täydelliset markkinat ikinä toteutuisivat. Tähtääminen ilman maalia on kuitenkin vaikeaa. Meidän on johtamiskorkeakoulussa yh-dessä asetettava tavoitteet korkealle ja kehitettävä sitä samalla ennakkoluulottomalla asenteella kuin firenzeläin-

en moniosaaja kehitti useita tieteenaloja. Hän loi pohjan kehitykselle, jonka vaikutukset

näkyvät vielä tänäkin päivänä – nyt on meidän vuoromme.

“Laaja-alainen t ietämys tuo mukanaan myös luovuutta”

Ma r r a s k u i s e n a iltana 2010 ko-koontui noin 15 hengen joukko

aktiivisia ainejärjestötoimijoi-ta Tampereen yliopiston lähei-syydessä. Kokoontuminen oli JKY:n eli Johtamiskorkeakou-lun ylioppilaiden järjestämä kokouksen tapainen tilaisuus, jossa käytiin läpi ajankohtaisia aiheita yliopistolla vallitsevan uudistuksen tilaan ja vähän muuhunkin liittyen. Tällä 15 hengen itseohjautuvalla, asioi-hin tarttuvalla ja etujensa huo-lehtimisesta kiinnostuneella joukolla oli paljon ideoita ja suuria odotuksia Johtamiskor-keakoulun suhteen. Samaises-sa marraskuisessa kokoukses-sa päätettiin myös järjestää JKK:n ”starttitilaisuus”, johon myös Johtamiskorkeakoulun henkilökunta oli kutsuttu.

Tilaisuudesta kaavailtiin hy-vää alkua symboloivaa ja yh-teishenkeä kasvattavaa ko-koontumista tiedekuntarajat rikkoen. Tavoitteena oli myös hämmentää perinteisiä tie-deyhteisörooleja saattamalla tilaisuudessa yhteen niin yli-

opiston hallintoelinten edus-tajia, professoreja, tutkijoita, ylioppilaskunnan väkeä kuin opiskelijoitakin. Tilaisuuteen oli opiskelijoiden voimin saatu haalittua kiven kova puhuja-kaarti kertomaan tervehdyk-sensä uuden yksikön väelle. Puhujat kertoivat tervehdyk-siänsä, ihmiset vaihtoivat kuulumisiaan, hörppivät la-seistaan ja nauttivat cocktail-pöydän antimista. Ilmassa leijui hyvä yhteinen uuden luomisen henki. Järjestäjien korviin kantautui tilaisuudesta vain myönteistä palautetta ja ainakin opiskelijoiden mieleen jäi optimistinen mielikuva uu-desta, erilaisesta ja kilpailuky-kyisestä Johtamiskorkeakou-lusta.

Nyt juhlista on kulunut reilu kuukausi ja tuntuu kuin tuo tekemisen meininki, joka 15.2. järjestetyssä tilaisuudessa oli ilmassa olisi hävinnyt kuin tuh-ka tuuleen. Uudistusmisvauhti on hiipunut, opiskelijoiden ja henkilökunnan välinen yhteis-työ on rapistunut ja muutos-vastaisuus tuntuu pesiytyneen toimijoiden mieliin. Samalla

k o k o uudistumisen ajatus, yh-

teinen visio, on hävinnyt mie-listä.On aika palauttaa tuo visio sille kuuluvalle paikalle. Visio, jossa Johtamiskorkeakoulu yhdistäisi kolme eri yksikköä yhdeksi kokonaisuudeksi, jos-sa nykyrakenteet ja pääaineet korvataan uusilla poikkitie-teellisillä kokonaisuuksilla.Päämäärätietoisella yhteis-työlllä voimme toteuttaa tuon unelman. Tehdään muutos. Tehdään se hyvin ja tehdään se yhdessä.

Sittenkin vain “kupla”?

Tuo

mo

Iso

kivi

järv

i

26

UNELMAO

piske

lija

“Uudistusmisvauhti on hiipunut ja muutosvastaisuus tuntuu pesiytyneen toimijoiden mieliin.”

So

nja S

oin

ine

n

27

UNELMAO

pis

keli

ja

Jo h t a m i s k o r k e a k o u -lun tarkoituksena on erikoistua ja rakentaa vahvoja maisteriohjel-

mia siten, että yksiköstämme valmistuneet olisivat alansa huippuja ja varmasti kysytty-jä työmarkkinoilla. Johtamis-korkeakoulullamme on siis erinomainen tavoite, jonka todella toivon toteutuvan.

Tiedämme, minne haluamme. Olen varma, että tavoite on mahdollista saavuttaa, mutta tämän hetken suunnitelmat ovat kaukana siitä.

Ensimmäiset vedokset tule-vien ohjelmien on julkaistu ja aitoa muutosta on havaittavis-sa vain muutaman ohjelman

kohdalla. Eräs muuttumatto-mista ohjelmista on yritysju-ridiikka, jonka sisältö pysyy käytännössä samana kuin ennenkin, vaikka vastaavan sisältöisiä opintoja tarjotaan viidessä muussa yliopistos-sa Suomessa. Ongelma olisi vähäinen, jos yritysjuridiikan koulutusohjelma valmistaisi osaavia ja erikoistuneita am-mattilaisia, joille työelämässä riittäisi kysyntää. Nykyinen maisteriohjelmamme ei tar-joa minkäänlaista vahvaa eri-koisosaamista, jolla pärjätä, vaan erikoistuminen on täysin opiskelijan sivuainevalinto-jen varassa. Yksinkertaisesti sanottuna puhutaan maiste-reista, jotka osaavat vähän kaikkea, mutta eivät ole hyviä oikein missään. He eivät pär-jää osaamisessaan juristeille, mutta heidän osaamisensa ei kuitenkaan ole syvyydessään muiden kauppatieteiden mais-tereiden tasolla. Onko tämä sitä haluamaamme erikois-tumista? Kun lähtökohta on tämä, niin ei ole ihme, että op-piaineen oma henkilökuntakin neuvoo uusia opiskelijoita va-litsemaan jonkun todella vah-van, lähes pääaineen laajuisen sivuaineen, jotta he pärjäisivät työnhaussa.

Johtamiskorkeakoulun tuli-si keskittyä aineisiin, joissa on oikeasti mahdollisuuksia nousta erityislaatuisiksi ja ra-kentaa näiden aineiden ympä-

rille maisteriohjelmat. Meillä on jo valmiiksi oppiaineita, jotka todella ovat alansa huip-pua. Yritysjuridiikka on erin-omainen aine tukemaan usei-ta tulevista maisteriohjelmista ja syventämään niistä valmis-tuvien osaamista, mutta mais-teriohjelmaksi asti en näe sil-le edellytyksiä. Perusteiden opiskeleminen yritysjuridiikas-

ta on ehdottomasti tarpeen jokaiselle opiskelijalle, mutta kokonaan oman maisterioh-jelman rakentaminen ilman minkäänlaista erikoistumista on hyödytöntä. Tällä saamme aikaan vain keskinkertaista osaamista.

Tämä on osoitus siitä, mitä uu-distus todellisuudessa on. Uu-distuksen oli tarkoitus saada aikaan ihmeitä pöhöttyneelle yliopistollemme, mutta pää-dyimmekin vain paketoimaan vanhat tutkinnot uusiin pape-reihin. Professorikunta painaa jarrua minkä ehtii, henkilö-kunta ei suostu muuttamaan toimintatapojaan ja vanhat kurssitkin vain nimetään uu-destaan moduulien alle. Missä on aito muutos?

Yritysjuridiikka -keskinkertaista osaamista ja väliinputoajia

“ E r i k o i s t u m i n e n on täysin opiskeli-jan sivuainevalinto-jen varassa.”

Kun pääsin sisään Tam-pereen yliopistoon lu-kemaan markkinointia

vuonna 2007, en olisi voinut olla ylpeämpi. Paikka oli tuol-loin aloituspaikkoihin verrat-tuna maan toiseksi kilpailluin, ja minä olin tässä harvassa valiojoukossa. Koulumenes-tykselläni olisin voinut mennä sisään lähes mihin tahansa Suomen kauppakorkeakou-luista, mutta valitsin Tampe-reen. Täällä minun ja muiden ainutlaatuisten yksilöiden ky-vyt puhkeaisivat kukkaansa maan huippuyksikön sisällä.

Kun aloitin opiskelut vuonna 2009, olin edelleen samas-sa uskossa. Ennakkoluulot kuitenkin karisivat opintoje-ni edetessä: useat tentit ja kurssit olivat opiskelijoiden keskuudessa yleisiä vitsejä, ja ulkopaikkakuntalaisetkaan ei-vät tuntuneet pitävän Tampe-retta kovin korkeassa arvossa. ”Ai sielläkin on kauppis?” ja ”Tampereella tehdään Suomen halvimmat KTM:t” ovat mo-lemmat lausahduksia, joihin tamperelainen törmää verkos-toituessaan maan kylteriyhtei-sön sisällä. Katkeruus kasvoi pikku hiljaa sisälläni, oliko mi-nua kustu silmään?

Nyt meillä on kuitenkin Joh-tamiskorkeakoulu. Aidosti erikoistumisen mahdollistava, ainutlaatuisia koulutusuria avaava erikoisyksikkö maam-me viitekehyksessä. Nimen läpisaaminen uudistuksessa

oli jo oma prosessinsa, mut-ta se ajettiin kunnialla läpi, ja tällä hetkellä Tampereen yliopisto seuraa aikaansa kaupallis-hallinnollisen alan alati kovenevassa kilpailus-sa. Vielä.

Nimi ei kuitenkaan tee ketään vielä hullua hurskaammaksi. Edellisestä nimenvaihdokses-ta taloudellis-hallinnollisesta kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunnaksi on kulunut vas-ta 8 vuotta, ja silti kauppatie-teet tuntuvat yliopistolla teke-vän hidasta kuolemaa muiden porskuttaessa ohi kaikilla rin-tamilla hakijoiden määrää lu-kuunottamatta.

Koulutusohjelmien radikaali uudistaminen on silti herät-tänyt yliopiston sisällä voi-makasta vastarintaa, ja välillä tuntuukin, että aito muutos-halukkuus rajoittuu monen päättäjätahon osalta ”pie-neen pintaremonttiin”. Pinta-remontti on kuitenkin pelkkää tekohengitystä tilanteessa, jossa Aalto-yliopisto ja TTY kahmivat rahat ja Jyväskylä, Lappeenranta ja Vaasa kerää-vät pisteet kansallisissa taso-vertailuissa.

Titteleistä ja työsuhde-eduis-ta kiinnipitäminen on valitet-tavan lyhytnäköistä toimintaa silloin, kun koko yksikön ole-massaolo on vaarassa. Uusi nimi saattaa pitää meidät hen-gissä niin pitkään, että itse eh-din valmistua ja opettajani elä-

k ö i -tyä. Nyt on kuitenkin

kyse paljon isommista asiois-ta. ”Ei se synny, ei se synnyt-tämättä synny. Ei synny syn-nyttämättä”, todetaan Paavo Haavikon Rauta-aika –teok-sessa kyseisestä metallista. Sama pätee myös yliopistouu-distukseen. Ei se uudistu itses-tään, ei uudistu ellemme ole valmiita toden teolla kyseen-alaistamaan vanhoja toiminta-malleja. Johtamiskorkeakoulu nimenä on vain ulkokuori, kei-sarin uudet vaatteet. Emme-hän halua että koko muu Suo-mi näkee meidät alastomina?

Vielä en kadu sitä, että valitsin aikanani Tampereen. Haluan myös kävellä täältä ulos pää pystyssä. Uusissa, komeissa vaatteissa, jotka nähdään aina ulkomailla asti.

Keisarin uudet vaatteet

28

UNELMAE

ero

Lai

tila

Op

iskelija

Ohjelman tausta

Julkisten palvelujen tuottamiseen ja joh-tamiseen liittyviä uu-distamispyrkimyksiä

kutsutaan yleisesti termillä New Public Management (NPM), uusi julkisjohtaminen. Se tarkoittaa julkisen sektorin hallinnon kehittämistä, jossa pyritään poistamaan liiallista byrokratiaa, tehottomuutta ja julkisten varojen harkitse-matonta käyttöä. Tehokkuus, sisäinen yrittäjyys ja tulosvas-tuu ovat korostuneet uuden julkisjohtamisen aikakaudella.

Muutoksiin pyritään aset-tamalla tavoitteita ja niihin liittyviä mittareita ja arvi-ointikeinoja. NPM palvelee kansalaisia ja veronmaksajia, koska se korostaa poliittisen ohjauksen roolia ja pyrkii hil-litsemään julkisten palvelujen kustannuksia. NPM painottaa asiakaslähtöisyyttä, palvelu-jen saatavuutta, tuotosten laatua, kilpailuttamista, mo-nipuolisia tapoja tuottaa ja hankkia julkisia palveluja sekä erilaisia sopimuksiin perustu-via käytäntöjä. Tilaaja ja tuot-taja erotetaan toisistaan.

Sisältö

Palvelutoiminnan tuotosten laatua voidaan arvioida tulok-sellisuuden avulla. Tuloksel-lisuus jaetaan usein kolmeen

osaan: taloudellisuus, tuot-tavuus ja vaikuttavuus. Vai-kuttavuus tarkastelee ennen kaikkea sitä, ovatko palvelut olleet laadukkaita ja tehdyt asiat oikeita, ja sen arviointi on haasteellisinta.

Taustalla on vastinetta vero-rahoille –ajattelun voimistu-minen. Julkisen toimijan tulee kyetä osoittamaan, että toi-minta on ollut tuloksellista ja verorahoille saadaan vastinet-ta. NPM:ssä yksityissektorilta tuotuja johtamiskäytäntöjä on siirretty julkiselle sektorille. Muutoksiin liittyvä vastuuvel-vollisuus- ja läpinäkyvyysvaati-mus saatetaan monesti tulkita organisaatioiden sisällä val-vonnaksi ja kontrolliksi, vaikka perimmäisenä tarkoituksena on varmistua siitä, että toi-minta on tuloksellista.

Tärkeitä osa-alueita

Maisteriohjelman keskei-nen sisältö koostuu julkisen

sektorin ja julkisomisteisten osakeyhtiöiden muutosjoh-tamisen, talousjohtamisen, suunnittelun, toimeenpanon, aihealueen lainsäädännön, vieraiden kielten sekä arvi-oinnin ja tarkastuksen koulu-tuksesta. Opetuksessa tulee huomioida myös organisaa-tiotyyppejä, joita syntyy yri-tyssektorin ja julkisen sektorin välimaastoon. Samalla opis-kelijan tulee oppia tarkaste-lemaan julkista sektoria elin-keinoelämän ja yrittäjyyden näkökulmasta.

Työllistyminen

Ohjelmasta työllistyy esi-merkiksi asiantuntija- ja joh-totehtäviin taloushallinnon, rahoituksen, laskentatoimen, tarkastuksen ja arvioinnin sekä tutkimus- ja kehittämis-toiminnan tehtäviin julkisen ja yksityisen sektorin organisaa-tioissa sekä kotimaassa että kansainvälisesti.

Konkreettinen vaihtoehto: New Public Management –maisteriohjelma

29

UNELMA Mika Le

pp

äläO

pis

keli

ja

Perustelut

• Ohjelma on Tampereen yliopiston strategian mukainen.

• Koulutukselle ja tietämykselle on kasvavaa kysyntää sekä

kotimaisilla että kansainvälisillä työmarkkinoilla.

• Maisteriohjelma on aidosti poikkitieteellinen

• Aihealue on globaalisti, kansallisesti ja alueellisesti tärkeä.

Op

iskelija

Jaak

ko P

ihla

ja

30

UNELMA

E letään vuotta 2020 ja Johtamiskorkeakou-lu valmistautuu viet-tämään 10-vuotissyn-

tymäpäiviään, joita juhlitaan tyylikkäästi yliopiston kupees-sa Tampereen Keskusareenan juhlasalissa. Syytä juhlaan onkin, sillä kymmenessä vuo-dessa Tampereella on saatu aikaan pieni ihme. Hallinto-tieteet, kauppatieteet ja poli-tiikan tutkimus on yhdistetty kansainvälisesti arvostetuksi poikkitieteelliseksi kokonai-suudeksi, joka palvelee raken-nemuutoksen kourissa olevaa Suomen julkista sektoria ja vaikuttaa yhteiskunnassa koti-maassa ja ulkomailla.

10-vuotisjuhlan puheissa ko-rostuu yksi teema: Johtamis-korkeakoulun rohkeus etsiä ja löytää oma erityisosaami-sensa. Puheenvuoroissa muis-tellaan yksikön historiaa ja nostetaan esiin erityisesti yli-opiston henkilökunnan osoit-tama poikkeuksellinen avara-katseisuus ja näkemys heidän hypätessä uusiin rakenteisiin ja luopuessa vanhoista tutuis-ta päivärutiineistaan. Korkea-arvoiset puhujat nostavat Tampereen yliopiston Johta-miskorkeakoulun uudistumis-kyvyssään esimerkiksi kaikille julkisen hallinnon yksiköille.

Laadukkaan julkisen ja yk-sityisen sektorin rajapinnan tutkimuksen lisäksi puheissa

kiitetään myös kansainvälistä mainetta niittävää ainutlaa-tuista konfliktien ratkaisuun keskittynyttä tutkimusta, joka on poikinut 10 vuoden aikana jo useita konfliktien ammatti-laisia. Muutamassa vuodessa Tampereen yliopiston Johta-miskorkeakoulu on saavutta-nut arvostetun aseman poh-joismaisen rauhanvälityksen edelläkävijänä – aivan kuten Suomen maabrändivaltuus-kunta oli samoihin aikoihin Johtamiskorkeakoulun perus-tamisen yhteydessä vuonna 2010 linjannut.

Juhlassa muistetaan myös nii-tä, jotka saivat aikaan tarvitta-van murroksen, jotta oikeita poikkitieteellisiä kokonaisuuk-sia pystyttiin synnyttämään. Hyvä yhteistyö innokkaiden opiskelijoiden ja rohkean yli-opiston henkilökunnan sekä julkisen ja yksityisen sektorin huippuammattilaisten välillä on ollut Johtamiskorkeakou-lun menestyksen salaisuus. Opiskelijoiden ja työelämän edustajien ottaminen mukaan päätöksenteon jokaiseen vai-heeseen ei alkupe-loista huolimatta ole vaikeuttanut päätöksentekoa, päinvastoin. Laa-jemman näkemyk-sen avulla työryh-mien fokus pysyi parhaan mahdolli-sen lopputuloksen

saavuttamisessa vanhoihin rakenteisiin takertumisen si-jaan.

Muiden suomalaisten yliopis-tojen edustajat kehuvat kil-paa puheenvuoroissaan Joh-tamiskorkeakoulun henkeä. Erityistä Tampereella on pu-heenvuorojen mukaan se, että Johtamiskorkeakoulun yliop-pilaat JKY on luonut 10 vuoden aikana yhteishengen tulevien yksityisen ja julkisen sektorin huippuosaajien välille ja saa-nut samalla vakiinnutettua mutkattoman keskusteluyhte-yden yksikön henkilökunnan suuntaan. Näiden saavutusten ansioista Tampereelta val-mistuneet muodostavat työ-elämässä tarvittuja linkkejä yksityisen ja julkisen sektorin rajapintaan ja ymmärtävät sii-nä toimimisen erityispiirteitä. 10-vuotisjuhla huipentuukin seisaaltaan laulettuun yksikön yhteislauluun ”Yhteiskunnan puolesta”. Koko juhlaväki on aidosti innostunutta: Johta-miskorkeakoulu on ollut suuri menestys.

Johtamiskorkeakoulu vuonna 2020

An

tti Joh

ansso

n

31

UNELMAO

pis

keli

ja

Opiskelijavalinta kandidaattiohjelmaan

Opiskelijat valitaan kolmeen eri kandidaattiohjelmaan. Pääsy kandidaattiohjelmaan takaa opis-kelijalle myös maisteriopinto-oikeuden. Valintakokeen ja arvosanojen painotuksia voi olla enem-män kuin kolme, eli yhteen kandidaattiohjelmaan voi olla useampia sisääntuloväyliä eri painotuk-silla.

Kandidaattiohjelma

Moduulit muodostavat kandidaattiopinnot. Jokaisella opiskelijalla on osallistumisoikeus kaik-kiin yksikön moduuleihin. Alkuperäisestä kandidaattiohjelman valinnasta huolimatta opiskelija voi hakea mihin tahansa kandidaattiseminaariin. Muista yksiköistä ja yliopistoista tulevia sivuai-neopiskelijoita varten räätälöidään erilliset moduulikokonaisuudet, joten omien osaamisperus-teisten moduuliemme vaativuustasoa voidaan nostaa. Kandidaattiseminaarin resursointia noste-taan ja lopputöiden onnistunut ohjaaminen palkitaan.Opiskelijavalinta maisteriopintoihin

Kandidaattiohjelmien opiskelijat voivat vapaasti hakea mihin tahansa maisteriopintoihin. Auto-maattinen oikeus yhteen maisteriopinto-ohjelmaan, määrittyy kandidaattiseminaarin mukaan. Maisteriopintoihin otetaan myös muista yliopistoista valmistuneita tai valmistumassa olevia kan-didaatteja.

Maisteriopinnot

Maisteriopinnot eivät pääsääntöisesti ole yhden tai kahden professorin vetämiä pienen erityis-alan putkia. Maisteriopinto-ohjelmien sisäänotto on pääsääntöisesti 25-65 opiskelijaa ja niistä valmistuu joko yhden tai useamman alan maistereita. Opiskelija painottaa opintojaan maisteri-opinto-ohjelman sisällä haluamaansa erityisalaan ja hakeutuu tämän erityisalan professorin pro gradu -seminaariin. Pro gradu -tutkielmien valmistumisaikoja lyhennetään ja niiden ohjaaja pal-kitaan.

Opiskelijat täydentävät oman ohjelmansa pakollisia opintoja muilla moduuleilla henkilökohtai-sen opintosuunnitelmansa mukaisesti, mikä mahdollistaa yksilökohtaiset osaamiskokonaisuu-det. Opintojen täydentäminen yli oman ohjelman ja yliopiston rajojen tehdään teknisesti helpok-si, mikä nopeuttaa opiskelijoiden valmistumisaikoja.

Siirtyminen työelämään tai jatko-opiskeluun

Johtamiskorkeakoulun kandidaatit ja maisterit ovat haluttuja työmarkkinoilla. Moduulit sisältä-vät paljon työelämäpainotteisia osuuksia, joissa opiskelija tottuu tulevaisuuden haasteisiin. Työ-markkinat ymmärretään laajoina kokonaisuuksina, joissa osaamis- ja sopeutumistarpeet vaihte-levat. Johtamiskorkeakoulun oma tohtorikoulu on yksi halutuimmista paikoista jatkaa opintoja, mutta myös opiskelijan hakemista muihin huippuyliopistoihin tuetaan.

Opiskelu ja opettaminen Johtamiskorkeakoulussa vuonna 2012

10

“Tehdään muutos!”

“Johtamiskorkeakoulu on vihdoin totta”

“Nyt on meidän vuoromme”