Uskonto, uskonnottomuus ja katsomuksellinen kyvykkyys – yhteisöllinen ja yksilöllinen taso

Eero SalmenkiviOpettajankoulutuslaitos

Uskonnollisen ja uskonnottoman kysymyksenasettelun tasoja

Epistemologinen eli tieto-opillinen Ontologinen: kysymys siitä, mitä on olemassa Yhteisöllinen taso (keskeinen käsite pyhyys) Yksilöllinen taso (keskeinen käsite spiritualiteetti)

Kaksi ensimmäistä käsitelty ppt:llä

Eurooppalainen uskonnoton aateperintö

Uskonto ja yhteisö

Pyhyys ja yhteisölliskulttuurinen taso E. Durkheim: Uskontoelämän alkeismuodot (1912):

Pyhä = yhteisöä itseään edustava perustava symboli

ja kaiken symbolismin ja yhteisöllisyyden perusta →

uskonto on yhteisöllistä Pyhän ja profaanin ero, pyhä rajakäsitteenä

V. Anttonen: Ihmisen ja maan rajat. Pyhä

kulttuurisena kategoriana. (1996) Pyhän ja saastaisen suhde: Smith, Robertson W.

(Lectures on the Religion of the Semites, 1889),

tabun käsitteen laajeneminen

Arppe, T. Pyhäin jäännökset (1992), Pyhä ja kirottu

(2000); Agamben, G. Homo Sacer (1995)

Pyhyyden käsitteen monimielisyys

Ongelman muodostaa pyhyyden käsitteen venyminen: toisaalta uskonnollisesti ajattelevat esittävät, että

kaikille jokin on pyhää toisaalta pyhyys on selvästi uskonnollinen käsite

Esitetään (piilevästi), että joko kaikki oikeasti (tietämättäänkin) ovat uskonnollisia

(homo religiosus -teesi) kaikkien pitäisi olla uskonnollisia

Tämä on perustuslain ja kansainvälisten uskonnonvapaus

asiakirjojen vastainen kanta.

Uskonto ja yhteisö 2:Lukion OPS-perusteet 2003, Ev.-lut. uskonto

1. Uskonnon luonne ja merkitys (UE1)

Tavoitteet

Kurssin tavoitteena on, että opiskelija

tietää, millainen ilmiö uskonto on, ja tuntee Raamatun

ominaislaadun pyhän kirjallisuuden edustajana

ymmärtää uskonnon yleismaailmallisen luonteen, uskonnoissa

ilmenevät kysymyksenasettelut ja uskonnon nivoutumisen

kulttuuriin ja yhteiskuntaan

saa aineksia ja käsitteellisiä välineitä oman

maailmankatsomuksensa jäsentämiseen

tuntee Raamatun vaikutuksen länsimaisessa kulttuurissa ja

Raamatun tutkimuksen osana uskonnon tutkimusta

oppii pyhyyden ymmärtämisen avulla kunnioittamaan ihmisiä,

joilla on erilainen vakaumus.

Uskonto ja yksilö

Spiritualiteetti Yksilöllinen lähestymistapa, jolla yritetään välttää

edellisten ongelmat Englannin opetussuunnitelmien yksi ulottuvuus uskonnolliset kokemukset, herkkyys ym.

Uskonto yksityisasiana

Uskonto yksityisasiana kuuluu protestanttiseen kristinuskoon (ja sekulaariin humanismiin):

Tuomas Nevanlinna: ”Jumalan poissaolo julkiselta näyttämöltä läntisissä demokratioissa on nimenomaan protestanttisen Jumalan tapa olla siinä läsnä. … Eikö muslimi tai hindu, joka pitäisi uskontoa vapaaehtoisena, yksilöllisenä valintanaan ja rajaisi uskontonsa pelkästään privaattiin, olisi siis oikeastaan protestantti? Eikö perustava erimielisyys koske juuri tämän jaon mahdollisuutta tai mielekkyyttä?”

Toisaalta Suvivirsi-päätöksessään (5.8.2013) EK:n apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja muistuttaa, että:

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on oikeuden uskonnonvapauteen turvaavaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklaa koskevassa oikeuskäytännössään muun muassa katsonut, että vapaus tunnustaa tai olla tunnustamatta uskoa sisältää myös oikeuden olla joutumatta tilanteisiin, joissa henkilöä vaaditaan paljastamaan uskonsa tai joissa hänen on toimittava jollain sellaisella tavalla, josta voidaan tehdä päätelmiä hänen vakaumuksestaan (esim.Sinan Isik v. Turkki –tuomio) … .

EIT:n päätökset

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on joitain vuosia

sitten tehnyt päätöksiä, joilla voi olla merkittävä vaikutus

suomalaisen koulun uskonnollisiin käytäntöihin.

Päätöksissä linjataan ihmisoikeuksiin kuuluvaksi, että

"vapaus tunnustaa tai olla tunnustamatta uskoa sisältää

myös oikeuden olla joutumatta tilanteisiin, joissa

vaaditaan paljastamaan uskonsa tai joissa hänen on

toimittava jollain sellaisella tavalla, josta voidaan tehdä

päätelmiä hänen vakaumuksestaan" (Alexandridis

vastaan Kreikka 2008, Isik vastaan Turkki 2010, Grzelak

vastaan Puola 2010).

EIT:n päätökset (jatkoa)

Ensimmäisessä tapauksessa Kreikan valtio ei saanut

vaatia ihmistä paljastamaan valan pohjatietona, antaako

hän 'virkavalan' uskonnollisena vai uskonnottomana, kun

henkilö pyrki toimimaan tuomioistuimessa asianajajana.

Toisessa tapauksessa Turkin valtio ei saanut pitää

mitään tietoa siitä, kuuluuko henkilö johonkin

uskonnolliseen ryhmään vai onko kuulumatta mihinkään.

Kolmannessa tapauksessa Puolan valtio ei saanut

koulutodistuksessa välillisestikään paljastaa sitä tietoa,

että tämä ei ole osallistunut uskonnonopetukseen. (Viime mainitusta asiasta on keskusteltu myös

Suomessa.)

Spiritualiteetti ja uskonnon opetus

Opetuksen tavoitteeksi uskonnollinen kompetenssi

(kyvykkyys) monipuolinen tieto uskonnoista uskontojen lukutaito uskonnollinen herkkyys

Suomalainen oman uskonnon opetus lähellä tätä

(ainakin ev.-lut:ssa). Ongelmia:

1. Muiden uskontojen kannalta: uskonto yksityisasiana

2. Uskonnottomalta kannalta: spiritualiteetti liudentaa

ontologisen ja kulttuuris-yhteisöllisen tason, mutta

sisältää helposti tietyn uskonto-myönteisen

piilonäkemyksen niistä.

Uskonnottomuus ja yksilö

Voi olla rekisterin tila (väestörekisteri), vakaumus,

uskonnollisen kokemuksen (hallusinaatioiden?) puutetta tai

jopa välinpitämättömyyttä Uskonnottomuus puutteena on hyväksyttävä ja sivistynyt

vaihtoehto! Entä välinpitämättömyytenä? Huom: Suomalaisissa katsomusaineissa ja oppilaan

katsomuksellisessa kehityksessä 1. persoonan näkökulma Koskeeko tämä enää uskontotietoa (tai muuta yhteistä

katsomusainetta)?

Uskonnollisuus, Suomi ja koulu

Uskonnonvapaus juridinen ja moraalinen →

uskonnottomuus on hyväksyttävä suhtautumistapa kouluopetus ei voi tähdätä uskonnollisuuden

lisäämiseen Muita ulottuvuuksia, joita koulun ei tule lisätä:

sukupuolisuus kilpailullisuus

→Eri ulottuvuuksien kyvykkyyden lisääntyminen ei voi

olla oman suuntautumisen muuttamista vaan sen

syvempää ymmärtämistä ja hyväksymistä

Katsomuksellinen kyvykkyys

Ymmärtää oman katsomuksensa sitoumuksineen ja jännitteineen identiteetin rakentaminen pohdinnan herättäminen itsekritiikki

Tuntee muita ajattelutapoja katsomuksellinen yleissivistys moninaisuuden hyväksyminen →

Suvaitsevaisuus Ei uskonnolle (lähtökohtaisesti) ominainen asenne Suvaitsevaisuuden 2-jakoisuus: oma kanta + muiden kantojen

hyväksyttävyys (vrt. demokratia: oma mielipide oikea, mutta

myös enemmistön (omasta poikkeavakin) mielipide oikea).

Uskonnoton kyvykkyys (laaja

yleissivistys, herkkyys uskon-

nottomille kokemuksille/uskon-

nollisten kokemusten kritiikille)

Uskonnollinen kyvykkyys

(laaja yleissivistys, herkkyys

uskonnollisille kokemuksille)

Oppimaton oppilas

Oppimístavoitteetsaavuttanut oppilas

Ulottuvuus, jossa uskonnollisuus ja uskonnottomuus kohtaavat

Käytännössä laajan yleissivistyksen ja suvaitsevaisuuden lisäksi:

Uskonnon opetuksessa ymmärretään, kunnioitetaan ja opetetaan sekulaarin humanismin ydinajatuksia, esim:

Gliffordin uskomisen etiikka Ihmisyyden rajallisuuden ja epävarmuuden sieto Amsterdamin julistus (sek. humanismin eettisyys) Uskonnollisen elämänpiirin vähäinen rooli (!?) Tämä ei toteudu (ei ehkä edes ET:ssä!)

ET:n opetuksessa ymmärretään, kunnioitetaan ja opetetaan uskonnollisuuden ydinajatuksia, esim:

Uskonnollisen elämän piirin merkityksellisyys ja tärkeys Jamesin Glifford-kritiikki, evidentialismin vaihtoehdot

(vaikeaa alakoulussa!!) Uskon antama toivo, turva, merkitys ja yhteisöllisyys Tämä tullee olemaan ET:ssä uusi korostus 2015 OPSeissa.