SYNNYTYSPELKOKOKEMUSTEN KUVAUKSET ......Sosiaalisen median kautta oma yksilöllinen kokemus on het-kessä miljoonien ihmisten saatavilla ympäri maailmaa ja mahdollisuus vaikuttaa

SYNNYTYSPELKOKOKEMUSTEN KUVAUKSET SOSIAALISESSA MEDIASSA

Mari Pynnönen

Pro gradu -tutkielma

Hoitotiede

Terveystieteiden opettajankoulutus

Itä-Suomen yliopisto

Terveystieteiden tiedekunta

Hoitotieteen laitos

Toukokuu 2019

SISÄLTÖ

TIIVISTELMÄ

ABSTRACT

1 JOHDANTO ............................................................................................................................ 1 2 SYNNYTYSPELKOKESKUSTELUT SOSIAALISESSA MEDIASSA .............................. 3

2.1 Synnytyspelon määrittelyä ............................................................................................... 4

2.1.1 Synnytyspelon yleisyys ............................................................................................. 4 2.1.2 Synnytyspelon syyt ................................................................................................... 5 2.1.3 Synnytyspelon seuraukset ......................................................................................... 6

2.1.4 Synnytyspelon hoito .................................................................................................. 7 2.2 Sosiaalinen media ............................................................................................................. 9 2.3 Yhteenveto synnytyspelkotutkimuksen lähtökohdista sosiaalisen median kontekstissa 10

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET .................................... 11

4 TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO ...................................................................... 12 4.1 Menetelmällinen lähtökohta ........................................................................................... 12 4.2 Aineiston keruu .............................................................................................................. 12 4.3 Aineiston analyysi .......................................................................................................... 13

5 TUTKIMUSTULOKSET ...................................................................................................... 16 5.1 Kuvatut synnytyspelon syyt sosiaalisessa mediassa ...................................................... 16

5.1.1 Aikaisempi synnytys ............................................................................................... 16

5.1.2 Sosiaaliset tekijät ..................................................................................................... 18

5.1.3 Terveyteen liittyvät tekijät ...................................................................................... 19 5.2 Kuvatut synnytyspelon seuraukset sosiaalisessa mediassa ............................................ 20

5.2.1 Katkeruuden kokemus ............................................................................................. 21

5.2.2 Vaikutukset synnytystapahtumaan .......................................................................... 22 5.2.3 Terveyteen liittyvät seuraukset ................................................................................ 23

5.2.4 Vaikutukset perhesuunnitteluun .............................................................................. 24 5.2.5 Sosiaaliset suhteet ................................................................................................... 25

5.3 Synnytyspelon hoitokokemukset sosiaalisessa mediassa ............................................... 26

5.3.1 Terveydenhuollon toiminta ..................................................................................... 26

5.3.2 Synnyttäjän itsehoito ............................................................................................... 28 5.3.3 Muu tuki .................................................................................................................. 29

5.4 Terveydenhuoltohenkilöstöön kohdistuvat keskustelut ................................................. 30 5.4.1 Terveydenhuoltohenkilöstön ammattitaito .............................................................. 30

5.4.2 Potilaan kohtaaminen .............................................................................................. 31 5.5 Yhteenveto tutkimustuloksista ....................................................................................... 34

6 POHDINTA .......................................................................................................................... 37

6.1 Tutkimuksen tulosten tarkastelua ................................................................................... 37 6.1.1 Synnytyspelkokokemukset sosiaalisessa mediassa ................................................. 37 6.1.2 Kokemukset synnytyspelon hoidosta ...................................................................... 40 6.1.3 Kokemukset ja odotukset terveydenhuoltohenkilöstöstä sosiaalisessa mediassa ... 42

6.2 Tutkimuksen luotettavuus .............................................................................................. 44

6.3 Tutkimuksen eettisyys ja tietosuoja ............................................................................... 46

6.4 Johtopäätökset ja suositukset ......................................................................................... 48

6.5 Jatkotutkimusaiheet ........................................................................................................ 49 LÄHTEET ................................................................................................................................ 51

LIITTEET

LIITE 1. Tiedonhakutaulukko

LIITE 2. Synnytyspelkotutkimukset

LIITE 3. Esimerkki sisällön analyysistä

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO TIIVISTELMÄ

Terveystieteiden tiedekunta

Hoitotieteen laitos

Hoitotiede

Terveystieteiden opettajankoulutus

Pynnönen, Mari Synnytyspelkokokemusten kuvaukset sosiaalisessa mediassa

Pro gradu -tutkielma, 57 sivua, 3 liitettä (21 sivua)

Tutkielman ohjaajat: Professori, THT Katri Vehviläinen-Julkunen ja

Dosentti, TtT Päivi Kankkunen

Toukokuu 2019

Synnytys on merkittävä tapahtuma naisen elämässä ja lähes jokaisella on raskausaikana synny-

tykseen liittyvää jännitystä. Synnytyspelko on suhteetonta, elämää haittaavaa pelkoa, joka estää

normaalin synnytykseen valmistautumisen. Synnytyspelkoa on tutkittu paljon kansainvälisesti

muissa tutkimusympäristöissä, mutta sosiaalisen median vapaasti tuotetusta tekstistä sitä ei ole

aikaisemmin tutkittu. Tämän tutkimuksena tarkoitus oli selvittää, miten synnytyspelon syitä,

seurauksia ja saatua hoitoa kuvaillaan suomalaisen sosiaalisen median synnytyspelkokeskuste-

luissa. Sosiaalisen median tutkimus on ajankohtaista, koska se on mullistanut ihmisten tavan

saada ja jakaa tietoa tällä vuosituhannella. Tutkimuksen tavoitteena oli antaa uusi näkökulma

synnytyspelkoon ilmiönä sekä uutta tietoa sosiaalisen median käytöstä tutkimuksessa. Lisäksi

tavoitteena oli tuottaa tietoa synnytyspelkoon ja sen hoitoon liittyvien odotusten tunnista-

miseksi ja hoitotyön kehittämisen tueksi. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2016 kuudelta

suomalaiselta keskustelupalstalta, 2011-2015 aloitetuista keskusteluista (85 keskustelua, 897

kommenttia). Aineisto analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla, käyttäen rajoitta-

matonta analyysikehikkoa.

Tulosten mukaan synnytyspelon syitä olivat synnytystapahtumaan, sosiaalisiin tekijöihin ja ter-

veyteen liittyvät asiat. Aikaisemmalla huonolla synnytyskokemuksella ja äidin puutteellisella

hallinnantunteella sekä läheisten, vertaisten ja terveydenhuollon henkilöstön negatiivisilla mie-

lipiteillä todettiin olevan synnytyspelkoa lisäävä vaikutus. Synnytyspelko aiheutti katkeruutta

ja vaikutti haitallisesti synnytyskokemukseen, sosiaalisiin suhteisiin sekä perhesuunnitteluun.

Suurimpana yksittäisenä seurauksena pidettiin synnytyksen päätymistä sektioon. Synnytyspe-

lon hoito jakautui itsehoitoon, terveydenhuollon tarjoamaan hoitoon ja sosiaaliseen tukeen. Ter-

veydenhuollossa apua saatiin eniten synnytyspelkopoliklinikoilta ja neuvolasta. Terveyden-

huollon henkilöstön ammattitaito ja potilaan kohtaaminen koettiin merkittävinä tekijöinä syn-

nytyspelkokokemuksessa. Ammatillisuudessa koettiin olevan puutteita ja synnyttäjät kokivat

tulleensa kohdelluiksi huonosti. Synnyttäjät kokivat mahdollisuutensa osallistua synnytyksen

suunnitteluun ja kulkuun huonoiksi. He kokivat, että sektiopäätöstä joutuu odottamaan liian

kauan.

Terveydenhuoltohenkilöstön vaikutuksesta synnytyspelon kokemukseen tarvitaan lisätutki-

musta sekä synnyttäjien että henkilöstön näkökulmasta. Lisätutkimusta tarvitaan myös synny-

tyspelon tunnistamisesta ja hoitamisesta neuvolassa. Synnytyspelon kokemusta sosiaalisessa

mediassa tulisi tutkia myös kansainvälisesti, jotta saadaan selville, onko synnytyspelon koke-

mus sosiaalisessa mediassa samankaltainen eri maissa.

Asiasanat: synnytyspelko, sosiaalinen media, terveydenhuollon henkilöstö, neuvola, pelkopo-

liklinikka, sektio

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND ABSTRACT

Faculty of Health Sciences

Department of Nursing Sciences

Nursing Science

Nurse Teacher Education

Pynnönen, Mari Descriptions of Childbirth Fear Experiences in Social Media

Master’s thesis, 57 pages, 3 appendices (21 pages)

Supervisors: Professor, PhD Katri Vehviläinen-Julkunen

Docent, PhD Päivi Kankkunen

May 2019

Childbirth is a major event in a woman's life, and almost everyone experiences childbirth-re-

lated tension during pregnancy. Fear of childbirth is a disproportionate and disturbing fear that

prevents normal childbirth preparation. Fear of childbirth has been studied internationally in

other research environments, but it has not been studied previously in freely-written social me-

dia texts. The aim of this study is to learn how the causes, consequences, and treatment of

childbirth fear are described in childbirth fear discussions in Finnish social media. This research

is topical because social media has revolutionized the way people acquire and share infor-

mation. This study seeks to provide a new perspective on childbirth fear as a phenomenon and

new information on social media usage in research. In addition, the aim was to provide new

information to identify expectations associated with childbirth fear and its treatment, and to

support the development of nursing. Research material was collected in spring 2016 from six

Finnish discussion boards, with discussions spanning from 2011 to 2015 (85 discussions, 897

comments). The material was analyzed via deductive content analysis and unconstrained matrix

of analysis.

The results showed that issues related to childbirth, social factors, and health caused childbirth

fear. Prior difficult childbirth experience and the mother’s poor feeling of control, as well as

negative opinions of close acquaintances, peers and healthcare personnel, have been found to

increase childbirth fear. Childbirth fear caused bitterness and adversely affected childbirth ex-

perience, social relationships, and family planning. The biggest single consequence of child-

birth fear was considered to be a caesarian section. Treatment for childbirth was divided into

self-care, healthcare, and social support. In healthcare, the greatest help was obtained from

childbirth fear clinics and maternity clinics. The professionalism of healthcare personnel and

the patient's encounter were significant factors in the childbirth fear experience. Women felt

lack of professionalism and mistreatment among healthcare personnel. Similarly, women felt a

lack of opportunities to participate in the design and progression of labor. Women felt they had

to wait too long for the doctors to decide whether or not a caesarian section would be performed

More research is needed regarding the impact of healthcare personnel on the experience of

childbirth fear from the perspective of the women and personnel. Further research is also re-

quired to identify and treat childbirth fear in the maternity clinic. The experience of childbirth

fear in social media should also be studied internationally to determine if it varies in other

countries.

Keywords: fear of childbirth, social media, healthcare personnel, maternity clinic, childbirth

fear clinic, caesarian section.

1 JOHDANTO

Synnytys on merkittävä tapahtuma naisen elämässä ja lähes jokaisella raskausaikaan ja synny-

tykseen liittyy jännitystä. Synnytyspelko on suhteetonta, arkielämää vaikeuttavaa pelkoa, joka

estää normaalin synnytykseen valmistautumisen. (Saisto 2000, Klemetti & Hakulinen-Viitanen

2013.) Synnytyspelosta kärsii, lähteestä riippuen, noin 10 prosentista yli 70 prosenttiin kaikista

raskaana olevista naisista. Vaikeasta synnytyspelosta kärsiviä on noin 5-20% naisista. (Saisto

2000, Hildingsson ym. 2011, Nilsson ym. 2012, Haapio ym. 2013, Räisänen ym. 2014.)

Suomessa syntyi 47 577 lasta vuonna 2018 (Tilastokeskus 2019). Synnytyksistä valtaosa

(99,7%) hoidetaan sairaalassa (Vuori & Gissler 2014a). Sairaalasynnytys on myös turvallisuus-

syistä suositeltava vaihtoehto synnytyspaikaksi (Klemetti & Hakulinen-Viitanen 2013). Suo-

messa perinataalikuolleisuus onkin yksi maailman alhaisimpia, 3,5 lasta tuhatta syntynyttä

kohti (Vuori & Gissler 2014a). Synnytyspaikan valintaan vaikuttavat tavallisesti synnyttäjän

toiveet ja paikan etäisyys sekä ohjeistus mahdollisten riskisynnytysten hoitamisesta (Klemetti

& Hakulinen-Viitanen 2013). Sosiaali- ja terveysministeriön asettamien päivystysvalmiuden

kriteerien vuoksi osa synnytyssairaaloista on suljettu ja matkat synnytyssairaalaan ovat piden-

tyneet. Kriteerien taustalla on potilasturvallisuus, mikä varmistetaan sillä, että kaikissa synny-

tyksiä hoitavissa yksiköissä on mahdollisuus hätäkeisarileikkaukseen. (STM 2010.)

Kaikista synnytyksistä noin 16% hoidetaan keisarileikkauksella ja ensisynnyttäjillä vastaava

osuus on noin 20% (Vuori & Gissler 2014a, Vuori & Gissler 2014b). Keisarileikkauksista 38%

on elektiivisiä eli ennalta suunniteltuja (Vuori & Gissler 2014b). Synnytyspelko on syynä kei-

sarileikkaukseen noin yhdessä prosentissa synnytyksistä ja se on yksi tavallisimpia syitä keisa-

rileikkaukselle (Rouhe ym. 2007). Keisarileikkauksesta toipuminen vie alatiesynnytystä kau-

emmin ja siihen liittyy suurempi komplikaatioiden riski. Keisarileikkaus ei myöskään hoida

synnytyspelkoa. Synnytystavan valinnan tekee synnytyksiin erikoistunut lääkäri yhdessä syn-

nyttäjän kanssa. Lain mukaan asiakkaalla on oikeus osallistua omaa hoitoaan koskevaan pää-

töksentekoon ja mahdollisuus kieltäytyä hoidosta (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 1992),

ketään ei siis voida painostaa alatiesynnytykseen tai keisarileikkaukseen (Klemetti & Hakuli-

nen-Viitanen 2013). Keisarileikkaukseen tulisi synnytyspelon vuoksi päätyä kuitenkin vasta,

kun sitä on yritetty ensin hoitaa muilla keinoin raskauden aikana (Rouhe ym. 2007).

2

Synnytyspelkoa, sen syitä ja vaikutusta on tutkittu runsaasti kansainvälisesti (esim. Lukasse

ym. 2014, Toohill ym. 2014, Stoll ym. 2015), pohjoismaissa (esim. Salomonsson 2013, Hil-

dingsson ym. 2014, Larsson ym. 2015) sekä myös Suomessa (esim. Saisto 2000, Haapio ym.

2013, Räisänen ym. 2014). Synnytyspelon syiksi mainitaan esimerkiksi aikaisempi huono syn-

nytyskokemus, kipu, tiedon puute ja muiden negatiiviset kertomukset (Saisto 2000, Haapio ym.

2013, Aksoy ym. 2014, Fennwick ym. 2015a). Synnytyspelon on todettu vaikuttavan muun

muassa synnytystapaan, raskauden kulkuun ja vanhempi-lapsisuhteeseen (Nilsson ym. 2012,

Rouhe ym. 2013, Larsson ym. 2015, Sydsjö ym. 2015). Sosiaalisen median tarkastelu on ajan-

kohtaista, koska se on mullistanut ihmisten tavan saada ja jakaa tietoa tämän vuosituhannen

aikana (Gagnon & Sabus 2015). Sosiaalisen median kautta oma yksilöllinen kokemus on het-

kessä miljoonien ihmisten saatavilla ympäri maailmaa ja mahdollisuus vaikuttaa oman koke-

muksen kautta toisiin vertaisiin on suuri. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää, miten syn-

nytyspelon syitä, seurauksia ja saatua hoitoa kuvaillaan suomalaisen sosiaalisen median synny-

tyspelkokeskusteluissa.

3

2 SYNNYTYSPELKOKESKUSTELUT SOSIAALISESSA MEDIASSA

Synnytyspelkoa on tutkittu laajasti synnyttäjien näkökulmasta erilaisin rekisteri- ja kyselytut-

kimuksin (esim. Räisänen ym. 2013, Sydsjö ym. 2013, Hildingsson 2014, Handelzalts ym.

2015, Larsson ym. 2015). Tässä luvussa tarkastellaan synnytyspelkoa ilmiönä aikaisemman

kirjallisuuden ja tutkimuksen kautta. Tutkimuksen lähtökohtiin haettiin alkuperäistutkimuksia

sekä kirjallisuuskatsauksia, joissa oli tutkittu synnytyspelkoa synnyttäjän tai hoitohenkilöstön

näkökulmasta. Luvussa käsitellään myös sosiaalista mediaa tutkimusympäristönä.

Tutkimuksen kirjallisuuskatsaus muodostettiin tekemällä tiedonhaku sähköisiin tietokantoihin

sekä manuaalisena hakuna (liite 1). Kirjallisuushaku tehtiin synnytyspelkokäsitteen sekä siihen

liittyvien tekijöiden määrittelemiseksi. Hakulausekkeina PubMed, Cinahl, Scopus ja PsycINFO

-tietokannoissa käytettiin fear* AND childbirth* ja suomalaisessa Medic-tietokannassa käytet-

tiin hakulauseketta synnytys* AND pelko*. Ensimmäisessä haussa kaikissa tietokannoissa käy-

tettiin aikarajauksena vuosia 2010-2015. Haku rajattiin englannin ja suomenkielisiin artikke-

leihin ja artikkelien tuli olla tieteellisiä, vertaisarvioituja artikkeleita tai kirjallisuuskatsauksia.

Hakutuloksena saatiin tässä vaiheessa 644 artikkelia.

Tutkimukseen otettiin synnytyspelon esiintymistä, syitä, seurauksia ja hoitoa koskevat artikke-

lit. Otsikoiden perusteella tehdyn karsinnan (191 artikkelia) jälkeen aikarajausta tarkennettiin

vielä vuosiin 2013-2015. Tiivistelmien lukemisen ja päällekkäisten hakutulosten poistamisen

jälkeen artikkeleita oli 46, joista koko tekstin lukemisen jälkeen tutkimukseen otettiin mukaan

39 artikkelia. Manuaalinen haku tehtiin valittujen artikkeleiden lähdeluetteloiden perusteella

sekä selaamalla läpi kotimaisten hoitotieteellisten lehtien vuosikertoja. Manuaalisen haun jäl-

keen mukaan valittiin vielä kolme artikkelia.

Tutkimukseen valituista artikkeleista (liite 2) yksitoista oli tehty Ruotsissa, kuusi Australiassa

ja viisi Suomessa. Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Iranissa artikkeleita oli tehty kolme, Turkissa

ja Norjassa kaksi, Kiinassa, Israelissa, Kroatiassa, Venäjällä ja Italiassa yksi. Lisäksi kaksi ar-

tikkeleista oli tehty monikansallisina (Belgia, Norja, Tanska, Ruotsi, Islanti ja Viro). Kvantita-

tiivisia tutkimuksia oli 35, kvalitatiivisia viisi ja kahdessa tutkimuksessa oli käytetty sekä mää-

rällisiä että laadullisia menetelmiä. Mukana ei ollut yhtään kirjallisuuskatsausta. Lisäksi tutki-

muksessa käytettiin muuta aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja artikkeleja.

4

2.1 Synnytyspelon määrittelyä

Synnytyspelko on yleistynyt ongelma (Haapio ym. 2013). Synnytyspelkoa on määritelty mo-

nella tavalla ja määritelmissä on jonkin verran eroja. Yleisesti synnytyspelko määritellään ah-

distuneisuushäiriöksi tai fobiaksi, joka aiheuttaa elämää vaikeuttavia fyysisiä tai psyykkisiä oi-

reita. (Räisänen ym. 2014.) Jokainen nainen määrittelee synnytyspelon omalla tavallaan (Räi-

sänen ym. 2014) ja siksi synnytyspelon mittaaminen on vaikeaa (Saisto 2000). Synnytyspelon

määrittelyssä on nähtävissä myös jonkin verran kulttuurisia eroja (Matinnia ym. 2015). Synny-

tyspelko on melko yleinen psykologinen ongelma raskauden aikana myös naisilla, joiden ras-

kauteen ei liity muita erityisiä ongelmia (Matinnia ym. 2015). Se voidaan määritellä myös

yleiseksi ahdistuneisuushäiriöksi tai pelkotilaksi (Räisänen ym. 2014). Synnytyspelko on epä-

realistinen pelko (Saisto 2000), joka haittaa naisen jokapäiväistä elämää (Räisänen ym. 2014).

Tässä tutkimuksessa synnytyspelon määritelmänä käytetään sosiaalisen median keskusteluun

osallistuvan henkilön omaa kokemusta synnytyspelosta, riippumatta siitä, onko henkilöllä diag-

nosoitu synnytyspelko tai onko häntä mahdollisesti hoidettu synnytyspelon vuoksi.

Synnytyspelkoa esiintyy yleensä raskauden aikana, ensisynnyttäjillä jo alkuraskaudessa (Nils-

son ym. 2012, Haapio ym. 2013), huolena ja voimakkaana pelkona (Hildingsson ym. 2011) ja

se voi aiheuttaa stressioireita (Nilsson ym. 2012), painajaisia, fyysisiä oireita sekä keskittymis-

vaikeuksia työssä ja kotona (Räisänen ym. 2014). Synnytyspelko aiheuttaa haittaa raskaana

olevalle naiselle sekä aiheuttaa mahdollisia komplikaatioita raskauteen ja synnytykseen (Saisto

2000, Haapio ym. 2013). Synnytyspelkoon liittyy usein raskaaksi tulemisen pelko sekä toive

keisarileikkauksesta synnytystapana. Synnytyspelko on usein keisarileikkaukseen johtava diag-

noosi. (Hildingsson ym. 2011, Nilsson ym. 2012, Räisänen ym. 2014.)

2.1.1 Synnytyspelon yleisyys

Hildingssonin ym. (2011) mukaan Pohjoismaissa keskimäärin 20%:lla raskaana olevista nai-

sista on synnytyspelkokokemuksia ja 5-10% kokee vakavaa synnytyspelkoa (Saisto 2000, Hil-

dingsson ym. 2011, Nilsson ym. 2012). Eri tutkimuksissa luvut vaihtelevat. Kansainvälisestikin

vaihtelua on melko paljon, mikä selittynee ainakin osittain määritelmien moninaisuudella ja

kulttuurisilla eroilla. (Hildingsson ym. 2011.)

5

Ensi- ja uudelleen synnyttäjien välillä ei ole selvää eroa synnytyspelon yleisyydessä (Saisto

2000, Räisänen ym. 2014). Alkuraskaudessa ensisynnyttäjillä synnyttämiseen liittyvät pelot

ovat uudelleensynnyttäjiä yleisempiä, jolloin ensisynnyttäjistä jopa 87% kokee pelkoa synny-

tystä kohtaan (Haapio ym. 2013). Yleisimmin synnytyspelkoa koetaan ensimmäisen synnytyk-

sen tai keisarileikkauksen jälkeen (Räisänen ym. 2014).

2.1.2 Synnytyspelon syyt

Aikaisemmat huonot synnytyskokemukset ovat suurin tekijä synnytyspelon muodostumisessa

(Saisto 2000, Hildingsson ym. 2011, Nilsson ym. 2012, Størksen ym. 2013). Aikaisempi kei-

sarileikkaus, erityisesti kiireelliseen keisarileikkaukseen päätynyt alatiesynnytys, on myös

suuri synnytyspelon osatekijä (Saisto 2000, Rouhe ym. 2007, Hildingsson ym. 2011, Nilsson

ym. 2012). Huonosti hoidettu kivunlievitys aikaisemmassa synnytyksessä on tavallisimmin

syynä keisarileikkauspyyntöön seuraavassa raskaudessa (Saisto 2000). Tieto mahdollisesta ki-

vuttomasta synnytyksestä lisäsi toivetta alatiesynnytyksestä. Lähes puolet synnyttäjistä oli tie-

tämättömiä kivuttoman synnytyksen mahdollisuudesta. (Aksoy ym. 2014.)

Yksittäisistä synnytykseen liittyvistä asioista pelkoa aiheuttavat kipu, välilihan leikkaaminen

tai repeäminen, avuttomuus, omien voimien ja itsehallinnan menettämisen pelko, tunne omasta

huonoudesta synnyttäjänä ja siitä johtuva lapsen vaurioituminen, lapsen sairaus, pitkittynyt syn-

nytys, mahdolliset toimenpiteet sekä huono kohtelua tai yhteistyökyvyttömyys hoitohenkilö-

kunnan taholta (Saisto 2000, Melender 2002, Haapio ym. 2013, Faisal ym. 2014). Vaikka kei-

sarileikkausta toivotaan usein, on keisarileikkauksen mahdollisuus myös itsessään pelkoa ai-

heuttava tekijä (Haapio ym. 2013, Stoll ym. 2015). Myös oman kehon tai mielenterveyden vau-

rioitumisen pelko sekä huoli seksuaalielämän muuttumisesta ovat synnytyspelon syitä (Saisto

2000, Hildingsson 2014, Stoll ym. 2014).

Odotukset ja kokemukset synnytyksestä eivät välttämättä vastaa toisiaan (Hildingsson ym.

2011). Pelkoa ruokkivat kielteinen mieliala ja vertaisten kertomukset huonoista synnytyskoke-

muksista voivat kaksinkertaistaa pelon muodostumisen riskin. Erityisesti ensisynnyttäjä on

muiden antaman tiedon varassa. Aikaisempien tutkimusten perusteella varsinkin omalta äidiltä

ja mediasta sekä terveydenhuollon ammattilaisilta saatu pelottava tieto tai oman koulutuksen

tuoma tieto saattavat aiheuttaa pelkoa. Kielteisiä kertomuksia kuulleilla on enemmän kovaa

6

synnytyspelkoa kuin positiivisesti synnytykseen suhtautuvilla. (Saisto 2000, Melender 2002,

Haapio ym. 2013, D’Crutz & Lee 2014.)

Tieto sosioekonomisten tekijöiden ja iän yhteydestä synnytyspelkoon on ristiriitaista. Nilssonin

ym. (2012), Matinnian ym. (2015), Jokić-Begićin ym. (2014) ja Rydingin ym. (2015) mukaan

koulutustaso, ikä tai taloudellinen tilanne eivät ole yhteydessä synnytyspelon kokemiseen. Haa-

pion ym. (2013), Räisäsen ym. (2014) sekä Rouheen ym. (2007) tutkimuksissa sosioekonomi-

silla tekijöillä puolestaan on vaikutusta. Koulutus ja ikä näyttävät näiden tutkimusten mukaan

lisäävän voimakkaan synnytyspelon kokemuksia (Haapio ym. 2013, Rouhe ym. 2007, Elvander

ym. 2013, Räisänen ym. 2014). Alaikäiset tai nuoret synnyttäjät kokevat useammin synnytys-

pelkoa kuin vanhemmat synnyttäjät (Anderson & Gill 2014, Gao ym. 2015). Korkeampi kou-

lutus vähensi synnytyspelkoa (Salomonsson ym. 2013a, Gao ym. 2015).

Synnytyspelon kokemiseen vaikuttavat lisäksi ainakin jonkin verran sosiaalisen tuen puute,

tyytymättömyys parisuhteeseen tai sen puute, epävarmuus omasta vanhemmuudesta, aikai-

sempi keisarileikkaus, keskenmeno tai hedelmöityshoidot, aikaisemmat väkivallan kokemuk-

set, mielenterveysongelmat sekä raskauteen liittyvät komplikaatiot (Saisto 2000, Räisänen ym.

2014, Fenwick ym. 2015a, Handelzalts ym. 2015, Pazzagli ym. 2015). Synnyttäneisyyden mer-

kityksestä saatu tieto synnytyspelon kokemiseen on ristiriitaista. Ternströmin ym. (2015) ja

Toohillin ym. (2014b) mukaan ensisynnyttäjät kokivat enemmin synnytyspelkoa kuin uudel-

leen synnyttäjät. Räisäsen ym. (2014) mukaan uudelleensynnyttäjillä oli pelkoa ensisynnyttäjiä

useammin. Osassa tutkimuksista todettiin, ettei synnyttäneisyydellä ole merkitystä synnytys-

pelkoon raskauden aikana (Hildingsson ym. 2011, Nilsson ym. 2012, Lukasse ym. 2014).

2.1.3 Synnytyspelon seuraukset

Synnytyspelolla on monia välittömiä sekä pitkäaikaisia seurauksia. Synnytyspelko voi vaikut-

taa synnytystapaan ja synnytyspelosta kärsivät naiset päätyvätkin helpommin keisarileikkauk-

seen tai instrumenttiavusteiseen synnytykseen, kuin naiset jotka eivät kärsi synnytyspelosta,

myös kiireellisen keisarileikkauksen riski on suuri (Hildingsson ym. 2011, Dehghani ym. 2013,

D’Cruz & Lee 2014, Stoll ym. 2015). Synnytyspelko oli suurin syy keisarileikkaustoiveelle

(Størksen ym. 2013) ja keisarileikkausta toivovista jopa kaksi kolmasosaa kärsi synnytyspe-

losta (Salomonsson ym. 2013a). Mitä vakavampaa synnytyspelko oli, sitä enemmän keisari-

7

leikkausta toivottiin (Hildinsson ym. 2011, Haapio ym. 2013, Stoll & Hall 2013b). Synnytys-

pelosta kärsivistä viidennes piti keisarileikkausta parempana vaihtoehtona kuin alatiesynny-

tystä (Saisto 2000). Kuitenkin keisarileikkaukseen liittyy aina riskejä sekä äidille että lapselle.

Äidin kuolleisuusriski kaksinkertaistuu ja sairastuvuusriski kymmenkertaistuu verrattuna nor-

maaliin alatiesynnytykseen. Lisäksi vastasyntyneen sopeutuminen kohdun ulkopuoliseen elä-

mään käynnistyy hitaammin. (Saisto 2000.)

Synnytyspelko voi vaikuttaa haitallisesti raskauden ja synnytyksen normaaliin etenemiseen

(Sydsjö ym. 2013). Raskauden aikana kohtalaiset tai kovat synnytyspelot aiheuttavat stressioi-

reita (Haapio ym. 2013) ja haittaavat raskaudesta nauttimista. Naiset, jotka eivät pääse eroon

synnytyspelosta kokevat synnytyksensä pidemmäksi ja kivuliaammaksi, kuin naiset, joilla pel-

koa ei ole tai jotka ovat parantuneet. Pelkoa kokevat myös käyttävät enemmin epiduraalipuu-

dutusta kivun lievittämiseen kuin ne, joka eivät kärsi synnytyspelosta. (Stoll ym. 2014.) Voi-

makas synnytyspelko voi toisaalta käynnistää synnytyksen ennenaikaisesti (Sydsjö ym. 2013),

toisaalta taas vakavasta synnytyspelosta kärsivillä synnytys käynnistettiin useammin kuin syn-

nytystä pelkäämättömillä (Sydsjö ym. 2015).

Pelon aiheuttamalla negatiivisella synnytyskokemuksella voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia. Se

voi vaikuttaa negatiivisesti vanhempi-lapsisuhteeseen ja parisuhteeseen, aiheuttaa ongelmia

imetykseen, johtaa posttraumaattiseen stressiin ja uuden raskauden välttelyyn (Rouhe ym.

2007, Nilsson ym. 2012, Sydsjö ym. 2013) ja johtaa jopa synnytyksen jälkeiseen masennukseen

(Rouhe ym. 2007, Räisänen ym. 2013, Pazzagli ym. 2015). Synnytyspelko voi hoitamattomana

aiheuttaa pelkoa myös seuraavassa raskaudessa ja synnytyspelkoa kokeneet päätyivät myös to-

dennäköisemmin toivomaan seuraavassakin raskaudessa keisarileikkausta. Pelko vaikuttaa

myös perhesuunnitteluun eivätkä pelkoa kokeneet halua lisää lapsia. (Hildingsson ym. 2011.)

2.1.4 Synnytyspelon hoito

Keskeistä synnytyspelon ennaltaehkäisyssä on synnytyskivun hallinta, tuomitsematon hoito ja

henkinen tuki. Myös synnytyksen jälkeinen seuranta on merkityksellistä. (Anderson & Gill

2014.) Tunne oman kehon ja synnytyksen hallinnasta sekä tieto synnytyksen etenemisestä ovat

tärkeitä (Hildingsson ym. 2011). Lievää tai kohtalaista pelkoa voidaan hoitaa ennaltaeh-

käisevästi, mutta voimakas pelko voi vaatia psykoterapiatasoista hoitoa (Haapio ym. 2013).

Synnytyspelkoon liittyy usein häpeää ja pelosta puhuminen voi olla vaikeaa. Kuunteleminen ja

8

asiallisen tiedon jakaminen sekä tarvittaessa erityishoitoon ohjaaminen on tärkeää. Kuuntelija

voi olla terveydenhuollon ammattilainen tai vertainen. (Saisto 2000, Salomonsson ym. 2013b,

Stoll & Hall 2013b.)

Synnytyspelon hoito on tehokasta ja sitä tulee tarjota riittävän varhain (Saisto 2000, Rouhe ym.

2007). Etukäteen tehty arviointi ja ohjaus sekä synnytyksen etukäteissuunnittelu ovat tärkeitä

pelon hallinnassa (Saisto 2000, Anderson & Gill 2014). Synnyttäjien tulisi saada tietoa ala-

tiesynnytyksestä ja keisarileikkauksesta ja niiden mahdollisista haitoista sekä kivunlievityk-

sestä (Dehghani ym. 2013) myös synnytyksen näkeminen etukäteen vähensi suurimmalla osalla

synnytyspelkoa (Stoll & Hall 2013a). Asianmukaista hoitoa saaneista suuri osa keisarileik-

kausta pyytäneistä on päätynyt alatiesynnytykseen (Saisto 2000, Fenwick ym. 2015b). Hoidon

tarkoitus ei ole vain vähentää keisarileikkauksia vaan myös vaikuttaa merkittävästi äitien ja

perheiden hyvinvointiin raskausaikana ja sen jälkeen (Rouhe ym. 2007).

Hoidolla voidaan vaikuttaa myös mahdolliseen seuraavaan raskauteen (Rouhe ym. 2007). Ter-

veydenhuollon henkilöstön mielipiteellä ja käyttäytymisellä sekä synnyttäjän luottamuksella on

keskeinen rooli raskauden aikaisen synnytyspelon vähentämisessä (Anderson & Gill 2014, Fai-

sal ym. 2014, Matinnia ym. 2015). Hoitoa saaneet naiset ovat tyytyväisempiä synnytyskoke-

mukseensa ja todennäköisemmin valitsevat mahdollisessa seuraavassa raskaudessa alatiesyn-

nytyksen. Hoitamaton synnytyspelko johtaa pitkittyneeseen negatiiviseen synnytyskokemuk-

seen. Synnytystavasta riippumatta hoitoa saaneilla synnytyskokemus on positiivinen. (Hil-

dingsson ym. 2011.)

Suomessa synnytyspelko hoidetaan suosituksen mukaan ensisijaisesti neuvolassa tai kolman-

nella sektorilla. Neuvolassa synnytyspelko otetaan puheeksi viimeistään keskiraskaudessa ja

mahdollinen masennus pyritään tunnistamaan varhaisessa vaiheessa raskauden aikana. Neuvo-

lan tarjoaman tuen lisäksi voidaan käyttää psykiatrista konsultaatiota sekä vertaistukea. (Kle-

metti & Hakulinen-Viitanen 2013.) Synnytyssairaaloissa toimii synnytyspelkopoliklinikoita,

jonne neuvola tekee tarvittaessa lähetteen. Lähete tehdään, kun neuvolan antama tuki ei riitä ja

aikaisemmin jos synnyttäjällä on taustalla aikaisempi traumaattinen synnytys, psyykkinen sai-

raus, keisarileikkaustoive tai raskaus on ei-toivottu. Synnytyspelkopoliklinikalla synnyttäjä

keskustelee kätilön kanssa ja synnytys suunnitellaan mahdollisimman tarkasti etukäteen ja syn-

nyttäjän toiveet kirjataan ylös. Myös uusintakäynnit pelkopoliklinikalla ovat mahdollisia. (Ai-

tasalo 2013, Klemetti & Hakulinen-Viitanen 2013, HUS 2015.)

9

Naisella tulisi olla valinnan vapaus synnytystavasta päätettäessä (Stoll & Hall 2013b). Jos kei-

sarileikkaus on tarpeen ja päätöksen siitä tekevät synnytyssairaalan lääkäri ja asiakas yhdessä

raskauden loppuvaiheessa (Rouhe ym. 2007, Klemetti & Hakulinen-Viitanen 2013). Keisari-

leikkaukseen suhtautuminen on kaksijakoista. Osa äideistä haluaa keisarileikkauksen synnytys-

pelosta johtuen, osalla (36%) pelko kohdistuu itse leikkaukseen (Haapio ym. 2013). Keisari-

leikkaus ei hoida synnytyspelkoa (Klemetti & Hakulinen-Viitanen 2013).

2.2 Sosiaalinen media

Sosiaalinen media määritellään tarkoittamaan Internetin sovelluksia, joiden sisältöä käyttäjät

itse luovat, jakavat ja muokkaavat vuorovaikutteisesti (Kaplan & Haenlein 2010, Ba & Wang

2013, Gagnon & Sabus 2015). Sosiaalisen median käyttö muokkaa tapaa kommunikoida

(Scruth ym. 2015). 2000-luvulla muutos ihmisten tiedon etsimisessä ja jakamisessa on ollut

huomattava ja erityisesti sosiaalisen median suosio on kasvanut merkittävästi tänä aikana. So-

siaalisesta mediasta on tullut Internetin tärkeä osa. (Antheunis ym. 2013, Longsdon ym. 2014,

Koteyko ym. 2015.) Sosiaalisen median kautta tieto tavoittaa laajan yleisön nopeasti (Scruth

ym. 2015). Sosiaalisen median käytetyimpiä sovelluksia ovat sosiaalisen verkostoitumisen

mahdollistavat sovellukset kuten Facebook ja LinkedIn (Gagnon & Sabus 2015, Scruth ym.

2015). Muita sosiaalisen median sovelluksia ovat esimerkiksi chatit, keskustelupalstat, wikit ja

blogit (Ba & Wang 2013, Liao ym. 2013). Sosiaalisen verkostoitumisen sovelluksissa tarkoitus

on luoda identiteetti ja muodostaa pysyvämpiä suhteita, chatit perustuvat reaaliaikaiseen kes-

kusteluun ja blogit tai wikit on tarkoitettu lähinnä tiedon jakamiseen (Jansen ym. 2011, Kim

ym. 2011). Keskustelupalstoilla voidaan tuoda esiin ja vaihtaa ajatuksia kiinnostavista aiheista,

mutta keskustelu ei ole reaaliaikaista (Liao ym. 2013).

Sosiaalisen median kautta vuorovaikutuksessa olevien yksilöiden joukkoa kutsutaan virtuaa-

liseksi yhteisöksi. Yhteisöä yhdistää jonkin asteinen kiinnostus samaa aihepiiriä kohtaan ei-

vätkä sitä rajoita maantieteelliset rajat. (Porter 2004, Chiu ym. 2006, Liao ym. 2013.) Virtuaa-

lisesta yhteisöstä haetaan ja jaetaan terveyteen liittyvää tietoa ja vertaistukea sekä kysytään

vahvistusta omille ajatuksille muilta samassa tilanteessa olevilta (Antheunis ym. 2013). Internet

ja sosiaalinen media ovat osittain jopa korvaamassa terveydenhuollon ammattilaiset terveyteen

liittyvän tiedon lähteenä. Ihmiset myös luottavat yhteisöistä saamaansa terveyteen liittyvään

tietoon ja muodostavat terveyteen liittyviä päätöksiä ainakin osittain sen pohjalta. (George ym.

10

2013, Longsdon ym. 2014, Gagnon & Sabus 2015.) Merkittävä syy sosiaalisen median suosi-

olle terveysasioissa on mahdollisuus anonymiteettiin, mikä poistaa häpeän ja nolostumisen tun-

teiden mahdollisuuden (Longsdon ym. 2014).

Sosiaalisen median laajeneminen ulottuu myös terveydenhuollon alalle (Ba & Wang 2013) esi-

merkiksi Virtuaalisairaala 2.0 -hanke Suomessa, joka kehittää erikoissairaanhoidon asiakasläh-

töisiä digitaalisia palveluita (Virtuaalisairaala 2.0 2019). Sosiaalisen median yhteyttä tervey-

teen ja terveydenhuoltoon on tutkittu lähinnä ammatillisesta näkökulmasta tai erillisten terveys-

tai hyvinvointisovellusten kautta, joissa tiedon tuottajina toimivat ammattilaiset. Tutkimusta on

kohdennettu vähemmän ei-ammatilliseen terveyteen liittyvään viestintään sosiaalisessa medi-

assa. (Liao ym. 2013.)

2.3 Yhteenveto synnytyspelkotutkimuksen lähtökohdista sosiaalisen median kontekstissa

Synnytyspelkoa on aikaisemmin tutkittu pääasiassa rekisteritutkimuksella (Rouhe ym. 2007,

Räisänen ym. 2014) ja tekemällä erilaisia kyselyitä tai haastatteluja raskaana oleville tai syn-

nyttäneille naisille (Melender 2002, Hildingsson ym. 2011, Nilsson ym. 2012, Haapio ym.

2013, Matinnia ym. 2015, Ryding ym. 2015). Synnytyspelkokokemuksia ei ole tutkittu sosiaa-

lisen median vapaasti tuotetusta kokemusperäisestä tekstistä. Sosiaalisesta mediasta saatuun

tietoon luotetaan ja siellä voidaan ilmaista anonyymisti omia ajatuksia ilman häpeän tai nolos-

tumisen tunnetta (Longsdon ym. 2014), jolloin on mahdollisuus saada uutta tietoa synnytyspel-

kokokemuksista. Muilta kuullut kielteiset synnytyskokemukset lisäävät pelon muodostumisen

riskiä sekä voimistavat jo olemassa olevaa synnytyspelkoa (Saisto 2000, Haapio ym. 2013,

D’Cruz & Lee 2014, Faisal ym. 2014). Sosiaalinen tuki on tärkeää synnytyspelon hoidossa

samoin kuin vertaisilta saatu tuki (Saisto 2000, Klemetti & Hakulinen-Viitanen 2013, Räisänen

ym. 2014). Sosiaalisen median avulla ihmisillä on mahdollisuus hakea vertaisilta tukea ja mie-

lipiteitä samassa tilanteessa olevilta (Antheunis ym. 2013).

11

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET

Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää, miten synnytyspelon syitä, seurauksia ja saatua hoi-

toa kuvaillaan suomalaisen sosiaalisen median synnytyspelkokeskusteluissa. Tutkimuksen tu-

losten ja johtopäätösten avulla voidaan vertailla, eroaako sosiaalisen median luoma kuva syn-

nytyspelon kokemisesta aikaisemmin muissa konteksteissa tehtyjen tutkimusten tuloksista.

Tutkimuksen tavoitteena on antaa uusi näkökulma synnytyspelkoon ilmiönä sekä uutta tietoa

sosiaalisen median käytöstä tutkimuksessa. Lisäksi tavoitteena on tuottaa tietoa synnytyspel-

koon ja sen hoitoon liittyvien odotusten tunnistamiseksi ja hoitotyön kehittämisen tueksi. Hoi-

totyön menetelmiä voidaan tarkastella tutkimuksen tulosten valossa ja kohdentaa synnytyspe-

lon hoitoon liittyvää ohjausta ja neuvontaa vastaamaan paremmin synnyttäjien tarpeita kliini-

sessä hoitotyössä.

Tutkimuskysymykset:

1. Millaisia synnytyspelkokokemuksia sosiaalisen median keskusteluissa esiintyy?

2. Millaisia odotuksia terveydenhuoltohenkilöstöön kohdistuu sosiaalisen median keskus-

teluissa?

3. Miten synnytyspelkoa on sosiaalisen median keskusteluiden mukaan hoidettu?

4. Millaisena synnytyspelon hoito on sosiaalisen median keskusteluiden mukaan koettu?

12

4 TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO

4.1 Menetelmällinen lähtökohta

Tähän tutkimukseen valittiin kvalitatiivinen lähestymistapa, koska tutkimuksessa haluttiin ku-

vata ja ymmärtää tutkittavien subjektiivisia kokemuksia synnytyspelosta heille luontaisessa

ympäristössä (Kylmä ym. 2003, Aira & Seppä 2010). Valittu tutkimusympäristö puolsi laadul-

lista tutkimusmenetelmää, sillä laadullisen tutkimuksen avulla voidaan luoda uusi näkökulma

jo aikaisemmin tutkittuun ilmiöön (Kylmä ym. 2003). Synnytyspelkoa ei ole aikaisemmin tut-

kittu sosiaalisen median kontekstissa. Tämän tutkimuksen lähtökohtana oli ymmärtää synny-

tyspelkokokemuksia sosiaalisen median kontekstissa, aiemman synnytyspelkoa koskevan tut-

kimustiedon pohjalta. Tämän vuoksi lähestymistavaksi valittiin deduktiivinen lähestymistapa,

joka soveltuu hyvin tilanteeseen, jossa aiempia kategorioita, malleja tai konsepteja testataan

uudessa kontekstissa (Catanzaro 1988, Marshall & Rossman 1995, Elo & Kyngäs 2008). Syn-

nytyspeloista ei kirjallisuudessa ole kattavaa teoreettista mallia, vaan aihetta on tutkittu eri nä-

kökulmista eri tutkimuksissa, joiden tulokset toimivat tässä lähtökohtana. Toisaalta, koska tut-

kimuksessa haluttiin tuoda esiin myös mahdolliset uudet synnytyspelkoa selittävät tekijät, käy-

tettiin tutkimuksessa myös induktiivista sisällön analyysia (Elo ja Kyngäs 2008). Elo ja Kyngäs

(2008) kuvaavat analyysiprosessia sekä induktiivisesta että deduktiivisesta lähtökohdasta,

mutta tuovat esiin myös näiden yhdistelmän, jossa analyysi alkaa deduktiivisella otteella, mutta

jatkuu aineiston ryhmittelyn osalta induktiivisen prosessin mukaan.

Tutkimuksessa sekä tutkimuskohteena että tutkijana on ihminen, jolloin tutkimus on osa feno-

menologis-hermeneuttista tutkimusperinnettä. Tällöin tutkimuksessa merkityksellisiä ovat ih-

misen kokemus, merkitys ja yhteisöllisyys. (Tuomi & Sarajärvi 2018.) Tässä tutkimuksessa

tuotettiin kuvailevaa tietoa siitä, minkä tekijöiden sosiaalisen median keskustelijat kokivat vai-

kuttavan synnytyspelkoon ja synnytyspelon hoitoon. Kokemusten kuvailu kuuluu fenomenolo-

giseen tutkimusperinteeseen. Fenomenologisessa tutkimuksessa tutkimuksen kohteena ovat in-

himilliset kokemukset ja merkitykset. Ihmisten asioille antamat merkitykset ovat yhteisön,

menneisyyden ja ympäristön muovaamia ja ne yhdistävät tutkimuksen kohteita. (Tuomi & Sa-

rajärvi 2018, Aira & Seppä 2010.)

4.2 Aineiston keruu

13

Tämän tutkimuksen aineistona käytettiin sosiaalisessa mediassa olevia synnytyspelkoon liitty-

viä keskusteluja. Tutkimuksen otos oli harkinnanvarainen valittujen keskustelupalstojen osalta.

Keskusteluja kerättiin kuudelta suomalaiselta keskustelupalstalta, joilla keskusteltiin synnytys-

pelosta. Keskustelupalstoja ei haluttu nimetä keskustelijoiden anonymiteetin turvaamiseksi.

Kahdella palstoista keskusteluketjuja ja kommentteja oli vähän (kts. taulukko 1). Keskustelu-

palstat valittiin Googleen tehdyn haun osumien perusteella. Googlesta keskusteluja haettiin sa-

noilla ”synnytyspelko” ja ”kokemus/kokemuksia”. Tutkimukseen otettiin valituilta keskustelu-

palstoilta kaikki synnytyspelkoa koskevat, suomenkieliset keskustelut, jotka oli aloitettu vuo-

sina 2011-2015. Kommentoinnit otettiin mukaan siihen päivään saakka, jolloin aineiston keräys

suoritettiin.

Taulukko 1. Keskusteluiden jakautuminen keskustelupalstoittain

Keskustelupalsta Keskusteluja Kommentteja

Keskustelupalsta 1 1 5






Yht. 85 897

Tutkimusaineisto kerättiin 17.-30.3.2016. Aineistoksi valittiin keskusteluja, joiden tutkimus-

käyttöä ei oltu kielletty ja ne käsittelivät synnytyspelkoa. Keskustelut olivat suomenkielisiä.

Keskusteluketjuja oli yhteensä 85. Keskusteluketjuissa kommenttien määrä vaihteli yhdestä

103:een. Tutkimuksessa käytiin läpi yhteensä 897 keskustelukommenttia. Keskustelukom-

menttien pituudet vaihtelivat muutamasta lauseesta pitkiin tilanteen kuvauksiin.

4.3 Aineiston analyysi

Analyysissä apuna käytettiin NVIVO 11 -tietokoneohjelmaa, jonne keskustelut poimittiin ana-

lyysiä varten. Aineiston analysointi aloitettiin käyttäen deduktiivista sisällön analyysiä. Sisäl-

lön analyysiä käytettiin tässä tutkimuksessa, koska haluttiin tarkastella synnytyspelon ilmene-

mistä kielellisessä kommunikaatiossa valmiiksi kirjoitetusta materiaalista. (Metsämuuronen

2009, Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013.) Teorialähtöinen analyysi valittiin, sillä

vaikka synnytyspelkoa ilmiönä on tutkittu runsaasti, oli valittu konteksti (sosiaalinen media)

14

uusi. Teorialähtöisessä analyysissa aineiston analyysia ohjaa aiemman aiheesta saadun tiedon

perusteella luotu kehikko, mikä mahdollistaa aikaisemman teorian testaamisen uudessa kon-

tekstissa (Pope ym. 2000, Aira & Seppä 2010). Deduktiivisessa sisällön analyysissä käytetään

joko strukturoitua kehikkoa tai rajoittamatonta kehikkoa (Kyngäs & Vanhanen 1999). Struktu-

roitua kehikkoa käytettäessä, aineistosta analyysiin valitaan ainoastaan kehikkoon sopivat tai

siihen sopimattomat näkökulmat. Kun käytetään rajoittamatonta kehikkoa, erilaisia kategori-

oita luodaan matriisin rajoissa induktiivisen sisällön analyysin periaatteita noudattaen (Elo &

Kyngäs, 2008.) Tässä tutkimuksessa käytettiin rajoittamatonta analyysikehikkoa, sillä tutki-

muksessa haluttiin ymmärtää synnytyspelkokokemuksia sosiaalisen median kontekstissa ja

nostaa aineistosta esiin mahdollisia uusia teemoja (kts. kuvio 1).

Kuvio 1. Sisällönanalyysin vaiheet.

Tutkimusprosessissa analyysikehikko luotiin ensin. Tämän jälkeen aineisto luokiteltiin katego-

rioihin (Kyngäs & Vanhanen 1999). Analyysikehikossa oli kolme aikaisemman tutkimustiedon

perusteella muodostettu pääkategoriaa: synnytyspelon syyt, synnytyspelon seuraukset ja syn-

nytyspelon hoito. Neljäs pääkategoria oli hoitohenkilöstöön kohdistuvat odotukset. Pääkatego-

riat oli jaettu aikaisemman tutkimustiedon perusteella yläkategorioihin (kts. kuvio 2).

Kuvio 2. Analyysikehikko.

15

Aineisto luettiin ensin läpi kokonaiskuvan muodostamiseksi. Seuraavilla lukukerroilla (2-5) ai-

neisto koodattiin ja luokiteltiin teoreettisen viitekehyksen mukaisiin pääkategorioihin. Tässä

tutkimuksessa teoreettisen viitekehyksen muodostamat pääkategoriat olivat synnytyspelon

syyt, seuraukset ja hoito. Lisäksi huomioitiin mahdolliset aineistossa ilmenevät uudet näkökul-

mat (Bradley ym. 2007, Metsämuuronen 2009, Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, Mi-

les ym. 2014). Tässä tutkimuksessa haluttiin oma pääkategoria henkilöstöön kohdistuville odo-

tuksille.

Analyysia jatkettiin seuraavassa vaiheessa luokittelemalla pääkategorioiden sisällöt suppeam-

piin yläkategorioihin (kts. kuvio 2). Yläkategorioihin luokiteltu materiaali analysoitiin etsien

tekstistä pelkistettyjä, pienempiä, sisältöä kuvaavia lausumia (Tuomi & Sarajärvi 2018). Lau-

sumat yhdistettiin teemoittain alakategorioiksi (liite 3). Alakategorioiden avulla luodaan ku-

vaukset yläkategorioiden sisällöistä (Marshall & Rossman 1995). Luokittelun lopputulok-

sena saatiin selville, mistä osatekijöistä kokemus synnytyspelon syistä, seurauksista ja hoidosta

muodostuu sosiaalisen median keskusteluissa. Lisäksi saatiin selville, mihin keskustelijoiden

hoitohenkilöstölle kohdistuvat odotukset liittyvät. Aineiston analysoinnin jälkeen tulokset ra-

portoitiin kirjallisesti kategorioittain esimerkkien avulla.

16

5 TUTKIMUSTULOKSET

5.1 Kuvatut synnytyspelon syyt sosiaalisessa mediassa

Sosiaalisessa mediassa keskustelijat ilmaisivat synnytyspelon syiksi aikaisempaan synnytyk-

seen, sosiaalisiin tekijöihin, terveyteen sekä ympäristöön liittyviä asioita (kts. kuvio 3).

Kuvio 3. Synnytyspelon syyt.

5.1.1 Aikaisempi synnytys

Kokemukset aikaisemmasta synnytyksestä liittyivät huonoon synnytyskokemukseen, kompli-

kaatioihin aikaisemmassa synnytyksessä ja vaikeaan raskausaikaan. Keskustelijat kuvasivat ai-

kaisemman synnytykseen olleen huono kokemus ja sen vuoksi pelkäsivät tulevaa synnytystä.

Odotukset tulevaa synnytystä kohtaan olivat negatiiviset ja tulevankin synnytyksen odotettiin

olevan huono kokemus.

”Odotan myös kolmatta, sektioaika on noin viikon päästä. Kaksi edellistä päättyi kii-

reelliseen sektioon ja kumpikaan ei mennyt oppikirjan mukaan … Olisi niin helppoa,

jos olisi kristallipallo, josta voisi katsoa, miten tämä kolmas menee, mutta kun ei ole.”

”En ole vielä raskaana, mutta tulevaisuutta ajatellen, kun toinen lapsi on kuitenkin haa-

veissa joskus, niin en tiedä miten pitäisi suhtautua synnytykseen. Haluaisin ehdotto-

masti kokea vielä ihanan ja normaalin alatiesynnytyksen, ilman ongelmia. Kuitenkin

tätä edellistä muistellen, olen tullut kyllä siihen tulokseen, ettei mitään kannata suunni-

tella tai toivoa, kun ei koskaan tiedä miten se synnytys menee. Pelko siitä, että toisenkin

kerran kävisi näin, tai edes lähellekään näin kuten esikoisen kanssa, pelottaa kyllä ai-

van sairaasti.”

17

Aikaisemmasta synnytyksestä oli jäänyt pelko tapahtumien toistumisesta. Aikaisemmassa

raskaudessa ollut synnytyspelko mainittiin myös yhtenä huonon synnytyskokemuksen osateki-

jänä.

”Sain esikoiseni kuusi vuotta sitten … Pelkäsin synnytystä hirveästi ja kävin pelkopo-

lilla … Pelkään, että tämäkin raskaus menee itkemiseen ja pelkäämiseen.”

Aikaisemmassa synnytyksessä esiintyneet komplikaatiot olivat suurin aikaisempaan synny-

tykseen liittyvän pelon aiheuttaja. Suurin yksittäinen tekijä aikaisempien synnytysten aiheutta-

man pelon osalta olivat ongelmat synnytyksen etenemisessä; synnytyksen käynnistäminen, su-

pistusten loppuminen tai pitkä avautumis- ja/tai ponnistusvaihe.

”…synnytys kesti kolmetoista tuntia. Sain epiduraalin, jonka vuoksi supistukset loppui-

vat.”

”Synnytys ei käynnistynyt omineen, vaan minut passitettiin käynnistykseen… minulla

oli käyrien mukaan kovat supistukset, mutta paikat eivät auenneet.”

Lääketieteellinen puuttuminen synnytyksen kulkuun teki synnytyskokemuksesta pelottavan.

Aikaisemmassa synnytyksessä suunnittelematon sektio synnytystapana tai sektion epäonnistu-

minen sekä imukuppiavusteinen synnytys aiheuttivat keskustelijoissa pelkoa.

”Se oli kyllä jotain tosi hirveätä, se imukupilla riuhtominen.”

”…lopulta ilman kivunlievitystä imukupilla ulos.”

”…sektio epäonnistui ja kohtuni repesi…”

”…kiireellinen sektio tehtiin ja siinäkin oli sitten minun kohdallani mutkia matkassa…

Sektion jälkeen, kun pääsin kotiin, en ehtinyt olla siellä kuin viisi päivää, kun alkoi

massiivinen vuoto ja selvisi, että kohtuun oli jäänyt vielä kalvoja…”

Aikaisemmassa synnytyksessä äitiin tai lapseen kohdistuneet terveysuhat koettiin myös pelkoa

aiheuttavina. Äidin osalta pahat repeämät ja synnytyksen jälkeinen kohtutulehdus mainittiin

keskusteluissa. Lapsen osalta tehostettuun hoitoon joutuminen syntymän jälkeen tai voinnin

heikkeneminen synnytyksen aikana mainittiin. Yksittäiset maininnat pelon syynä keskuste-

luissa saivat myös keskenmeno ja kohtukuolema.

”Sen tuloksena sain tosi pahat repeämät ja vauva vietiin heti synnyttyään elvytykseen.”

18

”Tuli kolmannen asteen repeämät, eli siis sulkijalihas repesi myös ja aika paljon muu-

takin.”

”Sain kohtutulehduksen ja vauva joutui tehostettuun hoitoon.”

Lisäksi pelkoa aiheuttivat koetut vaikeudet aikaisemmissa raskauksissa.

5.1.2 Sosiaaliset tekijät

Sosiaalisina tekijöinä keskusteluissa nousivat esiin äidin aikaisempaan elämään liittyvät asiat,

hallinnan tunne, huono kohtelu, muilta kuullut kokemukset ja tuki. Muilta kuultujen kokemus-

ten merkitys oli suuri ja se oli mainittu muita sosiaalisia tekijöitä useammin synnytyspelon

syynä. Muilta oli kuultu tai luettu sosiaalisesta mediasta kokemuksia sekä synnytykseen, että

synnytystapaan ja -sairaalaan liittyen.

”Minulle jäi näitä keskusteluja luettuani hirveän negatiivinen kuva synnytyksestä ja

kaikesta siihen liittyvästä. Pelkkää pelottelua ja kauhukuvia.”

”…monet ovat kertoneet, että raskausaika on helvettiä…”

”…on tullut luettua juttuja, joissa ensimmäinen synnytys on mennyt pieleen ja toinen

onkin lähtenyt noudattamaan samaa kaavaa…”

”Sairaalani on kuuluisa ikävistä synnytyksistä.”

Synnyttäjään liittyvinä tekijöinä keskusteluissa mainittiin äidin aikaisempaan elämään liitty-

vinä asioina aikaisemman elämän traumaattiset tapahtumat sekä pelko lääkäriä kohtaan.

Myös pelko hallinnan menettämisestä synnytyksessä tai epätietoisuus omista mahdollisuuk-

sista synnytykseen vaikuttamisessa, tuotiin esiin.

”Lapsuudessani on myös ikäviä tapahtumia, joiden takia jo pelkästään saisin varmasti

missä tahansa muualla sektiopäätöksen.”

”Ehkäisynä on kierukka, joka sekin piti laittaa esilääkityksessä, koska pelkään myös

gynekologilla käyntiä… kärsin myös erittäin kovasta hammaslääkäripelosta…”

”Pelkään sitä synnytystä niin kovasti ja nimenomaan sitä kipua ja sitä, etten pysty sitä

tilannetta täysin hallitsemaan.”

19

Keskustelijoiden kokema huono kohtelu synnytyksen aikana oli pelkoa lisäävä tekijä. Keskus-

teluissa nousi esiin hoitohenkilöstön huonoksi koettu kohtelu.

”Lääkäri sitten vaan sanoi, että saliin vaan, ei täällä ketään aleta paapomaan, hän

menee nukkumaan.”

5.1.3 Terveyteen liittyvät tekijät

Terveyteen liittyvät tekijät jakautuivat keskusteluissa sekä synnyttäjän että syntyvän lapsen ter-

veyteen vaikuttaviin tekijöihin. Myös raskauden aikaiset komplikaatiot koettiin synnytyspel-

koon vaikuttavina asioina. Yksittäisenä terveyteen liittyvänä suurena pelon aiheuttajana oli

kipu. Lapsen osalta eniten pelättiin vauvan kuolemaa, lisäksi tälle mahdollisesti rajusta synny-

tyksestä koituvia haittoja. Myös synnyttäjän kuolemaa pidettiin mahdollisena.

”Pelottaa selviänkö edes hengissä. Heikottaa muutenkin… Pelottaa kaikki mahdolli-

nen. Kaikki komplikaatiot… todettu eteisistukka, joten sekin pelottaa…”

”Lapsi runnottiin ja vedettiin väkisin maailmaan ja oli lapsi sen näköinenkin.”

”Viiteen päivään ei tiennyt, selviääkö vauva hengissä vai ei.”

”Onhan sektion jälkeen hirmuinen riski saada esimerkiksi veritulppa, johon voi meneh-

tyä…”

Pelkoa aiheuttivat mahdolliset synnyttäjän kehon fyysiset muutokset. Keskustelijat pelkäsivät

repeämiä, lihomista ja raskausarpien muodostumista. Oma keho haluttiin pitää kauniina. Ras-

kauden ja synnytyksen aikaiset fyysiset oireet kuten supistukset, pahoinvointi ja kunnon heik-

keneminen mainittiin sekä oireena nykyisessä raskaudessa että ennakko-odotuksena tulevassa

raskaudessa tai raskauden edetessä. Myös oman kehon pieni koko herätti huolta keskusteli-

joissa. Raskauteen liittymättömät mutta sen kulkuun tai synnytystapaan vaikuttavat terveyson-

gelmat olivat myös syynä synnytyspelkoon.

”…lihot paljon, tulee raskausarvet ja ne eivät lähde ilman kirurgin veistä… on pahoin-

vointia ja voimakkaita supistuksia.”

”Olen myös hirveän itsekriittinen ulkonäköni suhteen, en haluaisi, että odotusaika

muuttaisi ulkonäköäni, haluaisin olla kaunis äiti.”

”…olin osastolla taistelemassa supistuksia vastaan koko kevään…”

20

”Minusta tuntuu, että kuntoni on täysin romahtanut ja nyt pelottaa, miten selviän syn-

nytyksestä.”

”Halusin sektion, koska lantioni on pieni. Pelkäsin synnytyksen menevän pieleen…”

Oman psyykkisen jaksamisen koettiin olevan koetuksella väsymyksen, stressin ja paniikki-

kohtausten vuoksi. Aikaisemmat mielenterveyden ongelmat pahensivat synnytyspelon koke-

musta. Omalla asenteella uskottiin olevan mahdollista vaikuttaa synnytyspelon voimakkuuteen.

”…sairastuin masennukseen, minkä podin salaa… Pelkään, että tämäkin raskaus aika

menee itkemiseen ja pelkäämiseen.”

”Itsekin sairastuin masennukseen synnytyksen jälkeen ja jo heti synnytystä seuraavina

päivinä koin pahoja paniikkikohtauksia ja ahdistusta. Kun sitten neljä vuotta myöhem-

min odotin toista lastani, oli pelkoni synnytystä kohtaan todella paha.”

”…mietin sitä stressin ja paniikkikohtausten määrää, kun joutuu siellä gynekologilla

sitten ramppaamaan sen raskauden aikana…”

Kipu oli keskusteluissa paljon esille tullut yksittäinen pelon syy. Keskustelijat pelkäsivät syn-

nytyskipua, supistuksiin liittyvää kipua ja synnytyksen jälkeistä kipua. Myös mahdollisen sek-

tion jälkeistä kipua pelättiin. Osalla keskustelijoista pelko synnytyskipua kohtaan liittyi muu-

hun kipuherkkyyteen.

”…synnytys sattuu paljon, on pahoinvointia ja voimakkaita supistuksia. Minulla on

myös todella paha synnytyspelko, sen kivun takia.”

”Pelkään sitä synnytystä niin kovasti ja nimenomaan sitä kipua…”

”…olin kaksi päivää vuoteessa ja tosi kipeä. Liikkuminen teki tosi kipeää monta päi-

vää…”

5.2 Kuvatut synnytyspelon seuraukset sosiaalisessa mediassa

Synnytyspelon sosiaalisessa mediassa mainitut seuraukset liittyivät katkeruuteen, synnytysta-

pahtumaan, terveysvaikutuksiin, perhesuunnitteluun ja sosiaalisiin suhteisiin (kts. kuvio 4).

21

Kuvio 4. Synnytyspelon seuraukset.

5.2.1 Katkeruuden kokemus

Keskustelijat tunsivat katkeruutta sukupuolten välisistä eroista. Naisen kohtalona pidettiin

synnyttämään joutumista ja miehille oltiin kateellisia. Keskustelijoista yksi koki myös katke-

ruutta siitä, mitä syntynyt lapsi oli hänelle tehnyt.

”Toisinaan vihaan tätä naisen kohtaloa … Olen kateellinen miehelleni, joka saa lapsen

ilman ruumiinosien repimistä, ilman tuskaa.”

”Olin shokissa ja järkyttynyt siitä, mitä lapsi teki minulle.”

Suurin osa katkeruutta synnytyspelon seurauksena tuntevista koki sen kohdistuvan onnen tun-

teeseen. Synnytyspelon koettiin vievän ilon ja nautinnon raskausajasta sekä synnytyksen jäl-

keisen onnen tunteen.

”Nyt vähän harmittaa, että koko yhdeksän kuukautta meni peläten. Olisi pitänyt enem-

män osata nauttia raskaudesta…”

”Minä en tähän päivään mennessä ole oikein osannut nauttia tästä raskaudesta ja syn-

nytys kummittelee mielessä päivittäin.”

”…silloin pelko otti niin pahasti vallan, että vei ilon raskaudesta…”

”Rakastan kyllä, mutta en vain saanut koskaan sitä onnentunnetta, minkä useimmat

vissiin synnytyksen jälkeen saavat.”

22

5.2.2 Vaikutukset synnytystapahtumaan

Synnytyspelon keskustelijat kokivat vaikuttavan sekä synnytystapaan että synnytyksen kul-

kuun. Synnytyspelon suurimpana yksittäisenä seurauksena mainittiin keskusteluissa päätymi-

nen sektioon synnytystapana. Keskustelijat joko halusivat sektion tulevassa synnytyksessä tai

sektio oli jo ollut heillä synnytystapana synnytyspelon vuoksi.

”Minulle siis kaikista mieltä rauhoittavin tieto olisi, että voisin saada mahdollisesti

suunnitellun sektion.”

”Tällä hetkellä toiveena olisi saada sektio synnytyspelon vuoksi.”

”Jos toisen kerran noin pitkälle raskaus etenee, niin sektiolla syntyy sekin lapsi.”

”Minulla syntyi esikoinen alateitse ja vaikka synnytys periaatteessa meni ihan ok, niin

seuraava syntyi sektiolla…”

”Pelkäsin synnytyksen menevän pieleen, ja koin sektion olevan stressittömämpi ja tur-

vallisempi tapa sekä minulle että vauvalleni.”

Muutama keskustelija oli päättänyt olla hankkimatta lapsia tai tehdä raskauden keskeytyksen,

mikäli sektiota ei luvata tehdä. Mahdollisuus hakeutua sektioon tarvittaessa ulkomaille mainit-

tiin kerran.

Keskusteluissa käsiteltiin myös synnytystapahtumaan liittyvät synnytyspelosta johtuvat on-

gelmat. Synnytyspelon uskottiin lisäävän kipua synnytystilanteessa. Synnytyksen etenemisen

uskottiin myös hidastavan ja jopa pysäyttävän synnytyksen etenemisen tai aiheuttavan muita

komplikaatioita synnytyksessä. Äidin pelon uskottiin vaikuttavan kehon rentoutumiseen ja hen-

gitykseen haitallisesti.

”Sen ei olisi tarvinnut tuntua niin ikävältä ja kipeältä kuin se nyt oli. Pelkohan lisää

kipua ihan reilusti.”

”…synnytyspelkoisille tulee komplikaatioita ja päädytään leikkaukseen muita helpom-

min, eli synnytys ei pelon takia edisty normaalisti.”

”Tuo pelon vaikuttaminen synnytykseen ainakin vaikuttaa niin, ettei pysty rentoutu-

maan, mikä sitten haittaa tai hidastaa synnytyksen etenemistä.”

”…epäilen siis, että pelkoni aiheutti sen sektiouhan. Jos äiti ei hengitä kunnolla, niin

vauvan voi olla vaikea saada happea.”

23

Keskusteluissa mainittiin myös synnytyspelosta johtuvan synnytyskomplikaation voivan joh-

taa kiireelliseen sektioon.

5.2.3 Terveyteen liittyvät seuraukset

Keskustelijat kokivat synnytyspelon vaikuttavan synnyttäjän fyysiseen ja psyykkiseen tervey-

teen. Yksi keskustelija mainitsi myös synnytyspelon haitallisuuden sikiölle. Fyysisinä oireina

mainittiin vatsakipu, pahoinvointi ja tärinä sekä erilaiset elintoiminnot kuten muutokset veren-

paineessa, hengityksessä, ja sykkeessä.

”Ajatuskin synnytyksestä saa sydämeni hakkaamaan miljoonaa ja tunnen sen kurkussa

asti, minua huimaa, päässä pyörii, en voi hengittää…käteni vapisevat, minua puistattaa

ja oksettaa…”

Synnytyspelko aiheutti keskustelijoiden mukaan myös itkuisuutta ja unihäiriöitä. Uniongel-

mat olivat yleisin fyysinen seuraus synnytyspelosta. Oireena oli yleisimmin unettomuus, minkä

lisäksi keskustelijat kertoivat näkevänsä synnytykseen liittyviä painajaisunia.

”Se pelko oli jotain niin hirveää, että jopa valvoin öitä peläten synnytystä.”

”Ja rehellisesti tekisi mieli pillahtaa itkuun ja sanoa, että pelottaa ihan helvetisti! Se

takia en saa nukuttua öisin, kun en voi lakata ajattelemasta sitä! Tai kun vihdoin nu-

kahdan, näen painajaisia, että minut pakotetaan ponnistamaan.”

” Näen painajaisia synnytyksestä ja herään aamulla hikisenä.”

Keskustelijat kuvasivat synnytyspelon seurauksena kokemiaan mielenterveyteen liittyviä asi-

oita sekavina tunteina ja pelkona mielenterveyden menettämisestä. Keskustelijat kokivat myös

kovaa stressiä raskausaikana. Mielenterveysongelmista mainittiin ahdistuneisuus, paniikkikoh-

taukset ja masennus. Osalla keskustelijoista synnytyspelko on aiheuttanut pelkoa mielentervey-

den menettämisestä ja osalla johtanut todettuun mielenterveysongelmaan.

”Ja pelkään, että tässä menee vielä mielenterveys, kun joudun koko ajan jännittämään

ja stressaamaan…”

”…pelkään, että suhteeni lapseen todella häiriintyisi tai saisin jonkun lapsivuodepsy-

koosin.”

”Mutta nyt olen pelkkä hermoraunio ja tavattoman väsynyt henkisesti.”

24

”Kaikesta tästä jäi vakavat pelkotilat. En uskaltanut, enkä vieläkään hakea apua lää-

käristä enää, sairastuin masennukseen…”

5.2.4 Vaikutukset perhesuunnitteluun

Synnytyspelko vaikutti keskustelijoiden perhesuunnitteluun. Lapsen hankkimista saatettiin ly-

kätä tai oli tehty päätös, ettei lapsia haluta enempää. Keskustelijat, jotka ilmaisivat, etteivät

synnytyspelon seurauksena halua lisää lapsia olivat sekä ensi- että uudelleensynnyttäjiä. Osa

mainitsi, ettei halua enää sektiota, eikä sen vuoksi halua enempää lapsia, osa taas koki synny-

tyksen jälkeen, ettei enää halua synnyttää.

”Mulla on viimeisimmästä (ja viimeisestä) synnytyksestä yli kaksi vuotta ja edelleenkin

koko tapahtuma painaa mieltä.”

”Päätin oikeastaan hyvin pian synnytyksen jälkeen, että tätä herkkua riitti nyt loppuiäk-

seni.”

”…tein jo leikkauspöydällä päätöksen siitä, että tämä saisi olla viimeinen kerta.”

”Nyt harkitsen sterilisaatiota, että en enää ikinä joutuisi uuteen sektioon.”

Lapsen hankkimista lykättiin useammin, kun perheessä oli jo aikaisempi lapsi. Myös en-

sisynnyttäjät kertoivat siirtäneensä ensimmäisen lapsen hankintaa, koska pelkäsivät synnytystä.

Yhdellä keskustelijalla päätös lapsen hankkimisesta oli johtanut pelkoon siitä, milloin raskaus

alkaa. Keskustelijoilla oli mielestään muut edellytykset lapsen hankinnalle kunnossa.

”Toista lasta olen halunnut, mutta en kestä ajatusta, että joutuisin taas synnyttä-

mään…”

”…haluaisimme puolisoni kanssa toisen lapsen, mutta koska edellisestä synnytyksestä

jäi niin paha maku suuhun, että olen miettinyt, uskallanko enää…”

”Pitkän harkinnan, neljän vuoden jahkaamisen jälkeen, itseni tsemppauksen ja lukemi-

sen jälkeen vihdoin uskaltauduin jättämään pillerit pois…”

Keskustelijat olivat päätyneet lapsettomiksi osin siksi, että olivat lykänneet lapsen hankintaa

niin pitkään, ettei se enää ollut ajankohtaista. Osalla synnytyspelko oli johtanut päätökseen

siitä, ettei aio koskaan hankkia lapsia. Myös lapsen hankkimista adoption kautta pidettiin mah-

dollisena.

25

”Todella haluaisin lapsen mutta tällä hetkellä pelkkä ajatus siitä, että joutuisin synnyt-

tämään alateitse estää edes yrittämästä hankkiutua raskaaksi.”

”Olen kohta neljäkymmentä ja minulla ei ole lapsia. Syy: järjetön synnytyspelko.”

”En siis ole itse synnyttänyt enkä halua ikinä synnyttääkään. Jos vauvakuume tulisi,

niin pitäisi mennä naimisiin ja adoptoida lapsi.”

Keskustelijat kertoivat päätyneensä raskauden keskeytykseen tai harkitsemaan sitä synnytys-

pelon vuoksi. Yhdellä keskustelijalla oli aikeena tehdä raskaudenkeskeytys, mikäli hänelle ei

luvata sektion mahdollisuutta. Eräs keskustelija oli tyytyväinen myös raskauden keskeytymi-

seen, koska silloin hänen ei tarvinnut ajatella synnytystä.

”…tein yli kolmekymmentä vuotiaana yhden abortinkin synnytyspelon takia…”

”Mutta siis jotkut ihmiset väittävät, että ovat tehneet abortin pelon takia … tiedän mo-

nia pelkosektion saaneita ja heistä ainakin pari on neuvolassa kertonut tekevänsä abor-

tin, jos eivät saa sektiota.”

5.2.5 Sosiaaliset suhteet

Synnytyspelko vaikutti keskustelijoiden mukaan sosiaalisten suhteiden osalta parisuhteeseen

sekä äiti-lapsi -suhteeseen. Parisuhteessa puoliso joutui ottamaan vastaan synnytyspelosta kär-

sivän kokemukset ja lohduttamaan tätä.

”Hän joutuu näkemään, kun herään itkien ja joutuu kuuntelemaan uudelleen ja uudel-

leen, kuinka en vain pysty siihen … Mieheni yrittää tietenkin lohduttaa, mutta ei tiedä,

mitä käyn läpi pääni sisällä.”

Äidin ja lapsen välisen kiintymyssuhteen muodostuminen vei keskustelijoiden mukaan pit-

kään. Keskustelijat kertoivat kokeneensa lapsen syyllisenä huonoon kokemukseen, eivätkä he

tunteneet lämpimiä ajatuksia lastaan kohtaan tai halunneet sitoutua tähän. Myös kokemukset

huonommuudesta äitinä nousivat keskusteluissa esiin.

”Jopa se, että sain lapseni syliini, ei tuntunut miltään, sillä kokemus oli elämäni kama-

lin.”

”…minulta se vei kaksi vuotta, että tosissani kykenin sanomaan rakastavani lastani ja

tekemään kaikkeni hänen eteensä.”

”Tämän takia ajatukseni lasta kohtaan eivät olleet mitenkään lämpimät … olisin tahto-

nut huutaa, että viekää se pois!”

26

”Jokainen, jolle olen vähänkin maininnut, että ottaisin mieluummin keisarileikkauksen,

alkaa heti sättiä … tunnen itseni epäonnistujaksi, monet leimaisivat minut huonoksi äi-

diksi.”

5.3 Synnytyspelon hoitokokemukset sosiaalisessa mediassa

Synnytyspelon hoito keskusteluissa jakautui terveydenhuollon toimijoiden antamaan hoitoon

sekä omahoitoon ja muilta yksityishenkilöiltä saatuun tukeen (kts. kuvio 5). Osa hoitotoimista

kohdistui raskausaikaan ja osa synnytyksen jälkeiseen aikaan.

Kuvio 5. Synnytyspelon hoito

5.3.1 Terveydenhuollon toiminta

Keskustelijat kertoivat saaneensa hoitoa tai apua synnytyspelkoon useilta eri terveydenhuollon

tahoilta. Terveydenhuollosta saatu apu oli keskusteluissa yleisimmin mainittu hoitotapa. Ylei-

simmin keskustelijat kertoivat käyneensä sairaaloiden pelkopoliklinikoilla. Myös neuvolasta

oli saatu usein apua tai tukea synnytyspelkoon. Pelkopoliklinikalla käynneistä koettiin olevan

sekä hyötyä että haittaa. Osa toivoi pääsevänsä pelkopoliklinikalle juttelemaan jo raskautta

suunnitellessaan. Pelkopoliklinikan ohella oma synnytyssairaala koettiin paikkana, jossa syn-

nytyspelkoon sai apua.

27

”Puhuin peloistani neuvolassa ja pääsin pelkopolille tähän kyseiseen sairaalaan. Siellä

kirjattiin kaikki tarkasti ylös ja oltiin tosi mukavia minulle … synnytys sujui todella hy-

vin … Olin pelännyt synnytystä seuraavia mielialoja, mutta täysin turhaan. Tällä kertaa

olin ylionnellinen!”

”Olen kuullut kaikki mahdolliset kauhukokemukset, ja vaikka menisin pelkopolille niin

ei heidän sanomisensa mitään auta!”

”Pelkopolilla käymisestä ei minun kohdallani ollut hyötyä, päinvastoin, koin olevani

jopa ahdistuneempi.”

”…jos plussaa tulee, niin pelkopolille täytyy päästä…”

”Pelkopolille yritin kahdeksan vuotta sitten. En päässyt, koska en ollut raskaana.”

Neuvola oli toiseksi yleisesti keskusteluissa mainittu paikka, josta äidit olivat saaneet apua

synnytyspelkoon. Neuvola koettiin paikkana, jossa synnytyspelko oli helppo ottaa puheeksi, ja

josta ohjattiin tarvittaessa muualle hoitoon. Osa keskustelijoista koki neuvolasta saadun avun

olevan riittävää tai itselle sopivampaa kuin muualta tarjottu hoito, osa taas piti neuvolaa kyke-

nemättömänä hoitamaan synnytyspelkoa.

”Oletko neuvolassa puhunut näistä peloista … sieltä kautta voisi päästä pelkopolille…”

”Minä olen käynyt pelkopolilla kerran… mutta toistaiseksi juttelen mieluummin pelos-

tani neuvolassa.”

”Ja suosittelen kyllä avaamaan suusi siellä neuvolassa. Kyllä minäkin pelkäsin, miten

neuvolassa suhtaudutaan, kun täti oli tosiaan sellainen vanhemman puoleinen ja melko

tiukan oloinen. Yllätyin positiivisesti, miten hyvin kuitenkin ymmärsi pelkoni…”

”…huolistani aion puhua neuvolalääkärin kanssa, jonka oletan voivan ohjata minut

eteenpäin, jos tarvetta on, koska neuvolan terveydenhoitaja ei ole huoliini osannut sa-

noa juuta eikä jaata, vaikka olen useasti asian esiin ottanut.”

Apua synnytyspelkoon saatiin myös mielenterveyshoitajien kanssa keskusteluista, psykiatrilta

ja psykologilta. Äidit saivat apua ahdistukseen ja synnytyspelkoon lääkkeistä sekä terapioista.

Erityisesti näihin hoitoihin päätyivät ne keskustelijat, joilla oli ollut mielenterveysongelmia jo

ennen raskautta. Myös hypnoosia oli käytetty synnytyspelon hoitoon.

”Pelkoja on kaikenlaisia… sujuuko kaikki hyvin, mitä jos… jne. huomenna menen psy-

kologille purkamaan tuntoja, se auttaa.”

”Niin ja minulla on lääkitys koko ajan päällä tuskaisuuden vuoksi.”

28

”Lapsen saaminen on niin valtava asia, että ei ihme, että meillä, joilla taipumus paniik-

kioireiluun on, tulevat niistä kärsineeksi tässä elämäntilanteessa. Lääkkeitä asiaan on

olemassa, eikä ole mikään synti hakea niistä apua…”

”…tuohon synnytyspelkoon vielä. Itse kärsin myös siitä, mutta olen käyttänyt apuna

hypnoosia sekä sairaalan pelkopolia…”

Keskustelijat kokivat saavansa apua terveydenhuollon ammattilaisten kanssa käymistä keskus-

teluista niin julkisen terveydenhuollon puolella kuin yksityisillä toimijoilla. Lisäksi kolmannen

sektorin palvelut, ryhmät ja doula-toiminta, mainittiin keskusteluissa. Kätilön pitämä synnytys-

valmennus koettiin raskauden aikana synnytyspelkoa lievittävänä asiana.

”Joillakin paikkakunnilla järjestetään esimerkiksi Aktiivinen synnytys Ry:n synnytys-

teemailtoja, joista saattaa olla hyötyä. Myös yksityinen (joka tapauksessa kätilön pi-

tämä) synnytysvalmennus on yleensä parempaa kuin neuvolaterveydenhoitajien. Tämän

lisäksi on mahdollista valmistautua juttelemaan doulan kanssa tai, jopa ottamalla doula

tueksi synnytykseen.”

Synnytyksen jälkeistä synnytyskeskustelua synnytyksen hoitaneen kätilön tai lääkärin kanssa

pidettiin synnytyspelkoa lievittävänä.

5.3.2 Synnyttäjän itsehoito

Synnyttäjään itseensä liittyvät synnytyspelkoa helpottavat asiat olivat hyvä synnytyskokemus,

tunne oman kehon hallinnasta, tieto ja aika. Aikaisemmin synnytystä pelänneellä äidillä hyvä

synnytyskokemus toimi korjaavana kokemuksena ja osa keskustelijoista totesi raskauden ede-

tessä kyllästyneensä pelkäämään, myös hormonien vaikutusta pidettiin mahdollisena pelon

poistavana tekijänä.

”Synnytys sujui todella hyvin ja minua hoitanut henkilökunta olivat todella mukavia.

Synnytystä ei voinut edes verrata ensimmäiseen… Seuraava synnytys menikin jo rutii-

nilla.”

”…vaikka se onkin ikuinen klisee, niin aika tekee tehtävänsä. Odottamiseen vain kyl-

lästyy ja tahtoo nähdä vauvan ja silloin pelko väistyy.”

Tunne oman kehon hallinnasta vähensi synnyttäjien pelkoja. Oman kehon hallintaa oli harjoi-

tettu joogan, hengitys- ja rentoutumisharjoitusten avulla sekä omien ajatusmallien tietoisella

työstämisellä.

29

”Olen opetellut rauhoittamaan itseäni joogan avulla (hengitysharjoitukset) ja saan

myös tiukan paikan tullen lohtua eräästä mantrasta, jota lausun mielessäni muutaman

kerran rauhallisen hengityksen tahtiin.”

”Itse uskon myös siihen omien ajatusmallien tiedostamiseen ja tietoiseen muuttamiseen,

joka on kyllä vaikeaa, ja vie aikaa, mutta siitä saa aidosti pitkäaikaisen avun.”

Keskustelijat pitivät tiedon saantia synnytyspelkoa lievittävänä tekijänä. Oma aktiivisuus tie-

don hankkimisessa ja tiedon oikeellisuus olivat tärkeitä tekijöitä tiedon hoitavan vaikutuksen

osalta. Tietoa hankittiin kehon toiminnasta raskauden ja synnytyksen aikana sekä kivunlievi-

tysmenetelmistä.

”Luin myös paljon tietoa synnytyksestä (mm. siitä miten lantio antaa periksi jne.), jotta

aihe ei olisi niin tuntematon itselleni ja otin selvää kivunlievityksestä.”

”Älä lue kauhutarinoita tai hae Googlesta kuvia pahimmista mahdollisista tilanteista

vaan tutustu aiheeseen ja puhu asiasta sellaisen henkilön kanssa, joka ei yritä pelo-

tella.”

5.3.3 Muu tuki

Synnytyspelkoiset kokivat saavansa apua synnytyspelkoon keskustelemalla pelostaan ja syn-

nytyksestä puolison, ystävien, äidin tai muiden läheistensä kanssa. Vertaistukea pidettiin myös

hyvänä tuen muotona. Keskustelun toivottiin kuitenkin olevan asiallista ja ei pelottelevaa. Muu-

tama keskustelija mainitsi vertaiskeskustelujen osalta internetistä saatavan väärän tai pelottavan

tiedon voivan myös pahentaa synnytyspelkoa.

”Minun synnytyspelkooni auttoi se, että kävimme mieheni kanssa läpi kaiken mikä pe-

lotti, mitä en halunnut ja mitä halusin.”

”Mutta aivan varmasti aktiivisella ajatustyöllä, kumppanin, ystävien ehkä tarvittaessa

ammattiauttajien tuella, nuokin pelot ja ajatukset pystyy paremmin hyväksymään osaksi

elämää.”

”…mikään paikka internetissä ei ole turvallinen, eikä ainakaan kysyä neuvoa. Vertais-

tukea kyllä voi löytää.”

30

5.4 Terveydenhuoltohenkilöstöön kohdistuvat keskustelut

Sosiaalisen median keskusteluissa terveydenhuoltohenkilöstön ammattitaitoon ja potilaan koh-

taamiseen liittyviä tekijöitä (kts. kuvio 6).

Kuvio 6. Terveydenhuoltohenkilöstöön kohdistuvat kommentit

5.4.1 Terveydenhuoltohenkilöstön ammattitaito

Ammattitaidon osalta keskustelijat puhuivat eniten hoitohenkilöstön ammatillisuuteen liitty-

vistä tekijöistä. Osa keskustelijoista koki synnytystä hoitaneet kätilöt sekä raskauden aikana

neuvolan terveydenhoitajan osaavan asiansa silloinkin, kun raskaudessa tai synnytyksessä oli

vaikeuksia. Kätilöiden kokemusta arvostettiin ja sen uskottiin helpottavan synnytyksen suju-

mista.

”…kätilö huomasi, että hymisen ja irvistän maskin takana. Hän kysyi, haluanko epidu-

raalin ja varmaan kymmenen minuutin kuluttua oli anestesialääkäri laittamassa sitä.”

”Sairaaloissa ammatti-ihmiset osaavat hommansa.”

Lähes puolet hoitohenkilöstön toimintaa kommentoineista oli tyytymättömiä henkilöstön am-

matillisuuteen tai ammattitaitoon. Keskustelijoiden kokemusten mukaan lääkärin kielitaito,

kätilöiden ja terveydenhoitajien ammattitaito, kiire ja ammattilaisten näkemyserot hoitolinjasta

saivat aikaan huonon kokemuksen.

31

”Henkilökunta, joka sinua on hoitanut, on ollut todella epäammattimaista…”

”En ymmärrä, että jos työskennellään, niin eikö juuri synnytysosastolla kuuluisi olla

asiantunteva, suvaitseva ja ennen kaikkea ammattitaitoinen.”

”…ensimmäisellä neuvolalääkärikäynnillä en asiaa saanut hoidettua, koska ulkomaa-

laistaustainen lääkäri ei oikein ymmärtänyt minua ja huoliani…”

”Neuvolalta on mielestäni vastuutonta tuollaiset arviot… minä kyllä ihmettelinkin tä-

män neuvolatädin touhuja ja mitä puhui. Useat asiat olivat minulle totaalinen yllätys,

vaikka kolmas lapsi siis nyt kyseessä.”

”Mitään valittamista synnytystä hoitaneista kätilöistä ei varsinaisesti ole, hienosti teki-

vät työnsä siihen nähden, että ongelmia tuli, mutta ei vaan mene minun järkeen tuo, että

eivät voineet sektiota tehdä.”

”Lopuksi saliin pyydettiin lisää kätilöitä, paikalla niitä sitten oli viisi vai kuusi. Muistan

heidän puhuneen, että pakko on leikata, mutta lääkäri ei suostunut.”

Keskustelijat kokivat epäluottamusta hoitohenkilöstöä kohtaan. Osalla epäluottamus kohdis-

tui tiettyyn sairaalaan. Heillä oli ennakkoluuloja omaa synnytyssairaalaansa kohtaan ja he ker-

toivat kuulleensa negatiivisia kokemuksia synnytyssairaalastaan. Osa toivoi mahdollisuutta va-

lita synnytyssairaala sen mukaan, mistä on kuullut positiivisia kokemuksia.

”… sairaalani on kuuluisa ikävistä synnytyksistä…”

”Päätin mennä synnyttämään eri sairaalaan, mistä olen kuullut hyvää.”

Keskusteluissa nousi esiin myös kätilöiden mahdollisesti tekemät virheet ja niistä aiheutuneet

ongelmat synnytyksessä. Tässä keskustelunaiheessa keskustelijat viittasivat tilastoihin, eivät

niinkään omiin kokemuksiin.

”Kätilöt onnistuvat tilastojen mukaan sössimään nuo alatiesynnytykset hienosti.”

5.4.2 Potilaan kohtaaminen

Keskustelijat kokivat saaneensa huonoa kohtelua hoitohenkilöstön taholta. Kohtelu saattoi

olla synnyttäjän vähättelyä, kannustuksen puutetta, tiedon saannin puutetta, asioiden vääriste-

lyä tai suoranaista haukkumista. Muutama keskustelija myös mainitsi tulleensa kohdelluksi

huonosti ikänsä vuoksi.

”Iän takia minua ei kukaan ottanut vakavasti, sain sietää lääkäreiltä ihan suoranaista

haukkumista ja pään aukomista…”

32

”…minunkaan kohtelu ei ollut mitenkään hyvää, olin tuolloin kaksikymmentäviisivuo-

tias, hoitajat ’vittuilevat’ vieressä, vaikka minulla on kuollut vauva mahassa…Nyt kol-

mekymmentävuotiaana, kun olen raskaana, kohtelu on tosiaan erilaista… kävin pelko-

polilla, minusta se ei ole hävettävää, mutta hoitajan mielestä on näin vanhan käydä

pelkopolilla…”

”Kukaan ei rohkaissut, kysynyt kuinka jaksan. Minulle tiuskittiin, kun en jaksanut sei-

soa omilla jaloillani. Kätilöt olivat töykeitä. Ponnistusvaiheessa en jaksanut pidättää

vauvaa, josta sain moitteita myös.”

Keskustelijat kertoivat jääneensä ilman tietoa synnytyksen aikaisista tapahtumista tai päätök-

sistä sekä siitä mikä niihin johti. Asioita oli jätetty kertomatta eikä kysymyksiin oltu vastattu.

Tiedon saannin ongelmat koskivat sekä synnytystä että syntynyttä lasta. Osalla keskusteli-

joista synnytyksen jälkeinen keskustelu ja tiedon saanti oli lieventänyt pelkoa, osa taas koki

tiedon synnytyksen riskeistä lisäävän pelkoa entisestään. Keskustelijat kokivat myös saaneensa

hoitohenkilöstöltä väärää tietoa.

”Kukaan ei suostunut kertomaan, mitä tapahtui, miksi ja mitä vauvalle kolme tuntia

kestäneen virvoittelun aikana tehtiin.”

”Itse muistan, kun yritin kysyä, että onko vauvalla kaikki hyvin, kun kukaan ei edes sitä

kertonut ja veri valui sängyltä lattialle… Yritin kysyä ommellessa, että repesinkö pa-

hasti mutta tähän en vastausta saanut. Myöhemmin papereista luin, että kolmannen as-

teen repeämät…”

”Eppari leikattiin minulta kysymättä tai minulle kertomatta, mistä olen katkera vielä-

kin… jos minulle olisi kerrottu, olisin varmasti löytänyt ne voimat nopeampaan ponnis-

tamiseen …”

”…pelkopolikäynnin jälkeen olin itsekin entistä ahdistuneempi, koska pelkäsin myös

sektiota kätilön kerrottua hyvin räikeästi sektion riskeistä.”

”Kätilö tuli juttelemaan synnytyksestä seuraavana päivänä. Ja selitti synnytyksen kul-

kua, ja sitä, miksi tehtiin niin kuin tehtiin… En oikein muista siitä keskustelusta mitään.

Synnytyksen jälkeen olin niin pihalla, että ajattelin kaiken menneen vallan loistavasti…

Ihmettelin sitä, miksi se kätilö puhui jostain masennuksista yms.”

Keskustelijat kokivat, että heidän pelkojaan ei otettu vakavasti. He olisivat toivoneet voivansa

vaikuttaa synnytyksen kulkuun sekä raskauden aikaisen seurannan määrään. Keskustelijat,

jotka kokivat tulleensa vakavasti otetuiksi, olivat tyytyväisempiä saamaansa hoitoon. Keskus-

telijoiden mukaan myös heidän pelkojaan oli vähätelty sekä neuvolassa, pelkopolilla että syn-

nytyssairaalassa. Myös synnytyksen jälkeen oli vähätelty vaivoja sekä kykyä hoitaa lasta.

33

”Toivon, että neuvola olisi joka päivä. Kerta viikossa ei riitä.”

”Äitiyspolille soittaminen ei tule kuuloon, koska olen aikuinen nainen ja minut nauret-

taisiin sieltä pihalle. Se olisi noloa.”

”…kun kysyin, mahtuuko lapsi syntymään (olen pienikokoinen) niin sanottiin vaan, että

kautta aikojen ne on ulos tulleet.”

”En suostuisi asioimaan sellaisen hoitohenkilökuntaan kuuluvan kanssa, joka alkaa

vain painaa päälle tai vähättelemään.”

”Pelkään yli kaiken sitä, että vastassa on joku todella töykeä kätilö tai lääkäri, jotka

viittaavat kintaalla minun yrityksilleni selittää, miten kovin pelkään…”

Keskusteluista mainittiin myös tietojen vääristely. Tapahtumat oli kirjattu eri tavoin kuin ne

keskustelijan kertoman mukaan menivät. Keskustelijat myös mainitsivat epäilyn, ettei kaikkea

kirjata ylös, jotta synnytystilastot saadaan näyttämään suosiollisilta alatiesynnytykselle.

”Ensimmäisen imetysyrityksen jälkeen sanottiin, ettei tuosta tule mitään ja tuotiin lääk-

keet, että maidon tulo loppuu (papereissa luki, että olisin itse niitä pyytänyt) lapsi itki

ja oksenteli.”

”Usein ne jätetään myös kirjaamatta synnytysvaurioihin, että saadaan tilastot pidettyä

siistinä ja alatiesynnytykset näyttämään turvallisemmalta.”

Turvallisuuden tunne ja ystävällinen kohtelu, sekä kannustus olivat keskustelijoiden mie-

lestä tärkeitä synnytyspelon lievittämisessä ja hyvän synnytyskokemuksen muodostumisessa.

Keskustelijat kuvasivat saaneensa kannustusta neuvolan terveydenhoitajalta, kätilöltä tai lääkä-

riltä. Osa koki, että kannustaminen ei kuitenkaan ollut aitoa.

”…vähintään yksi ihminen piti koko ajan kädestä, jne. Olo oli hyvin turvallinen…”

”Synnytys sujui hyvin ja minua hoitanut henkilökunta oli todella mukavaa.”

”Synnyttämään en suostu, en vain pysty enää, en vaikka kuinka mukava ja vakuuttava

ihminen pelkopolilla olisi.”

”Ensimmäinen käynti siellä ei auttanut yhtään vaan pahensi ahdistusta, kätilö yritti

vain kannustaa tyyliin ’hyvinhän tämä sinun edellinenkin synnytys on näiden paperei-

den mukaan mennyt’ ja ’nyt vain itse huolehdit, ettei tule liikaa kiloja niin synnytys

sujuu paremmin’.”

”…oma terveydenhoitaja auttaa sektiopäätöksen saamisessa sen, minkä pystyy…”

34

Sektiota haluavat synnyttäjät kokivat painostusta ja pelottelua hoitohenkilöstöltä ja kokivat,

että lupa sektion saamiseen oli vaikea saada. He kokivat, että sektion riskeillä peloteltiin ja niitä

korostettiin liikaa. Myös sektioluvan odottaminen raskauden loppuvaiheeseen pelotti monia

keskustelijoita.

”Varaudu siihen, että pelkopolilla sektion riskejä tuodaan todella suuresti esille, jopa

pelotellaan, ja alatiesynnytystä pidetään oikeana tapana.”

”…liikaa minun mielestäni korosti sektion riskejä ja puolsi alatiesynnytystä. Miksi pe-

lotella jo pelkäävää odottajaa, jopa liioitelluilla sektioriskeillä ja toipumisen vaikeu-

della?”

”Sektiopäätöstä joutuu odottelemaan, mutta yritän luottaa siihen, kun tuo kätilö va-

kuutti, että tulen sen päätöksen saamaan.”

”Eihän niistä käynneistä ole mitään hyötyä, jos ne ajoitetaan ihan loppuraskauteen ja

silloinkin vielä joutuu panikoimaan. Mitä sitten, jos sitä leikkausta ei myönnetä vielä

silloin 36-37 viikoillakaan?”

”En tiedä koska se annetaan ja saanko silloinkaan päätöstä, tuskin. En ymmärrä miksi

pitää kiusata näin?”

5.5 Yhteenveto tutkimustuloksista

Tutkimuksessa analysoitiin 897 sosiaalisen median keskustelukommenttia synnytyspelosta.

Keskustelijat kokivat synnytyspelon syiksi aikaisempaan synnytykseen, sosiaalisiin tekijöihin,

terveyteen sekä ympäristöön liittyviä asioita. Aikaisempaan synnytykseen liittyvät kokemukset

liittyivät huonoon synnytyskokemukseen, komplikaatioihin aikaisemmassa synnytyksessä tai

raskaudessa sekä vaikeaan raskausaikaan. Komplikaatiot aikaisemmassa synnytyksessä, erityi-

sesti ongelmat synnytyksen etenemisessä, olivat suurin pelkoa aiheuttavaksi koettu tekijä. Lää-

ketieteellisenpuuttumisen synnytyksen kulkuun ja synnytyksen päätyminen sektioon koettiin

myös lisäävän pelkoa tulevassa synnytyksessä. Sosiaalisista tekijöistä synnytyspelkoa lisäsivät

äidin omaan elämään liittyvät asiat sekä muiden mielipiteet. Keskusteluissa käsiteltiin äidin

hallinnan tunnetta ja aikaisemman elämän traumaattisia tapahtumia. Myös huono kohtelu oli

keskusteluissa yhtenä pelkoa aiheuttavana tekijänä. Terveyteen liittyvät synnytyspelon syyt liit-

tyivät sekä äidin että syntyvän lapsen terveyteen. Äidin osalta suurin yksittäinen pelon aiheut-

35

taja oli kipu, minkä lisäksi pelättiin kehon fyysisiä muutoksia. Lapsen osalta keskustelijat pel-

käsivät eniten tämän kuolemaa tai synnytyksestä koituvia haittoja. Ympäristöön liittyvistä te-

kijöistä pelkoa aiheuttavana mainittiin vain pitkä matka sairaalaan.

Synnytyspelon seuraukset liittyivät keskusteluissa katkeruuden kokemukseen, synnytystapah-

tumaan, terveysvaikutuksiin, perhesuunnitteluun ja sosiaalisiin suhteisiin. Synnytyspelon koet-

tiin vaikuttavan sekä synnytystapaan että synnytyksen kulkuun. Keskustelijoiden mielestä syn-

nytyspelon suurin yksittäinen seuraus oli päätyminen sektioon synnytystapana, mutta pelon us-

kottiin voivan hankaloittaan myös synnytyksen etenemistä. Keskustelijat kokivat synnytyspe-

lon aiheuttaneen sekä psyykkisiä että fyysisiä oireita. Keskustelijat kertoivat synnytyspelon vai-

kuttaneen perhesuunnitteluun siten, että he olivat siirtäneet lapsen hankintaa tai jääneet lapset-

tomiksi joko tästä syystä tai omasta halustaan. Keskustelijat olivat päätyneet myös raskauden-

keskeytykseen synnytyspelon vuoksi. Synnytyspelon koettiin vaikuttaneen haitallisesti äiti-

lapsi-suhteeseen sekä parisuhteeseen.

Synnytyspelon hoito jakautui keskusteluissa terveydenhuollon tarjoamaan hoitoon, itsehoitoon

ja muilta yksityishenkilöiltä saatuun tukeen. Terveydenhuollon osalta mainittiin sekä julkisen

että yksityisen sektorin toimijoita ja lisäksi kolmannen sektorin tarjoamia palveluita. Hoitotoi-

mista osa ajoittui raskausaikaan ja osa synnytyksen jälkeiseen aikaan. Yleisimmin apua oli

saatu pelkopoliklinikoilta, jonne osa keskustelijoista toivoi olevan mahdollista päästä jo ras-

kauden suunnitteluvaiheessa. Neuvolat mainittiin toiseksi yleisimmin paikaksi, josta oli saatu

keskusteluapua synnytyspelkoon. Apua synnytyspelkoon oli saatu myös psykiatrisesta hoi-

dosta, terapioista ja lääkehoidosta. Itsehoitona koettiin tunne oman kehon hallinnasta, riittävän

tiedon saaminen sekä ajan kuluminen. Läheisten tarjoama tuki ja keskusteluapu koettiin lievit-

tävän synnytyspelkoa. Vertaistukea pidettiin myös hyvänä tuen muotona, joskin siihen koettiin

liittyvän myös mahdollisesti väärän ja pelottavan tiedon saaminen.

Sosiaalisen median keskusteluissa käsiteltiin terveydenhuoltohenkilöstön ammattitaitoon ja po-

tilaan kohtaamiseen liittyviä asioita. Osa keskustelijoista koki voivansa luottaa terveydenhuol-

tohenkilöstön ammattitaitoon, mutta lähes puolet keskustelijoista koki hoitohenkilöstön am-

mattitaidossa ja ammatillisuudessa olevan puutteita. Keskustelijat kertoivat kokeneensa huonoa

kohtelua hoitohenkilöstön taholta. Kohtelun kerrottiin olevan vähättelyä, kannustuksen puu-

tetta tai haukkumista. Keskustelijat kokivat myös, etteivät saaneet hoitohenkilöstöltä riittävästi

hoitoaan koskevaa asianmukaista tietoa ja, että tietoja vääristeltiin. Sektiota halunneet kokivat

36

tulleensa painostetuiksi ja pelotelluiksi päätöksensä vuoksi. Heidän kokemuksensa oli myös,

että sektiopäätöstä joutui odottamaan liian pitkään eikä raskaudesta voinut sen vuoksi nauttia

synnytystä pelkäämättä.

37

6 POHDINTA

6.1 Tutkimuksen tulosten tarkastelua

6.1.1 Synnytyspelkokokemukset sosiaalisessa mediassa

Sosiaalisessa mediassa keskustelijat kokivat synnytyspelon syiden liittyvän aikaisempaan syn-

nytykseen, terveyteen, sosiaalisiin suhteisiin ja ympäristöön liittyviin tekijöihin. Huono koke-

mus aikaisemmassa synnytyksessä oli merkittävin synnytyspelon syy uudelleen synnyttäjillä,

mikä tuli esiin myös useissa aikaisemmissa tutkimuksissa (Nilsson ym. 2012, Størksen ym,

2013 & 2015, Lukasse ym, 2014, Fenwick ym 2015a, Larsson ym. 2015, Lopukhova & Kahsha-

pova 2015, Ryding ym. 2015). Muilta osin synnyttäneisyyden vaikutus synnytyspelon esiinty-

miseen oli tutkimuksissa ristiriitaista. Osa tutkimuksista havaitsi eroa ensi- ja uudelleen syn-

nyttäjien synnytyspelon yleisyydessä (Nilsson ym. 2012, Jokić-Begić ym. 2014, Lukasse ym.

2014, Lopukhova &Kahshapova 2015) ja osassa tutkimuksista eroa ei havaittu (Hildingsson

ym. 2011, Räisänen ym. 2014, Toohill ym. 2014b, Ternström ym. 2015), mutta synnytyspelon

syyt erosivat jonkin verran ensi- ja uudelleen synnyttäjillä (Räisänen ym. 2014, Fenwick ym.

2015a, Toohill ym. 2015). Erityisesti komplikaatiot aikaisemmassa synnytyksessä aiheuttivat

synnytyspelkoa tai ne koettiin syynä huonoon synnytyskokemukseen. Aikaisemmissa tutki-

muksissa komplikaatiot edellisessä/edellisissä synnytyksessä mainittiin synnytyspelon aiheut-

tajina (Rouhe ym. 2007, Tan ym. 2013) ja Størksen ym. (2013) totesi komplikaatioiden synny-

tyksessä voivan johtaa negatiiviseen synnytyskokemukseen, mutta ei välttämättä varsinaisesti

synnytyspelkoon. Tässä tutkimuksessa, aikaisemmassa synnytyksessä ilmenneet komplikaatiot

olivat usein syynä huonoon synnytyskokemukseen, minkä myös mainittiin olevan syy synny-

tyspelkoon.

Lääketieteellinen puuttuminen synnytyksen kulkuun tai suunnittelematon sektio synnytysta-

pana sekä sektion epäonnistuminen aikaisemmassa raskaudessa lisäsivät keskustelijoiden syn-

nytyspelkoa. Myös aikaisemmissa tutkimuksissa mainittiin operatiivinen synnytys tai suunnit-

telematon sektio synnytyspelon syynä (Nilsson ym. 2012, Räisänen ym. 2014, Larsson ym.

2015, Ryding ym. 2015, Stoll ym. 2015, Toohill ym. 2015). Keskusteluissa myös aikaisempaan

raskauteen liittyvät vaikeudet aiheuttivat pelkoa, mikä ilmeni myös Haapion ym. (2013) tutki-

muksesta. Synnytyspelkoa kokevista keskustelijoista suuri osa toivoi synnytystavaksi sektiota

tai mahdollisuutta valita synnytystapansa. Synnytyspelkoa kokevista naisista jopa yli puolet

38

toivoi sektiota (Dehghani ym 2013) ja kaikista keisarileikkausta toivoneista jopa kaksi kolmesta

kärsi synnytyspelosta (Salomonsson ym. 2013a). Synnytyspelosta kärsivillä synnytys myös

päätyy useammin kiireelliseen sektioon tai siihen joudutaan puuttumaan lääketieteellisesti

(Rouhe ym. 2013, Stoll & Hall 2013b, Sydsjö ym. 2013, Handelzalts ym. 2015, Ryding ym.

2015). Keskustelijat myös uskoivat synnytyspelon lisäävän kipua ja komplikaatioita synnytyk-

sessä. Aktiivinen synnytysaika oli pidempi pelosta kärsivillä (Sydsjö ym. 2013) ja heillä syn-

nytys käynnistettiin useammin kuin synnyttäjillä, jotka eivät kokeneet synnytyspelkoa, mutta

synnytyksen vauhdittamisessa, vauvan voinnissa tai raskauden kestossa ei ollut eroa (Sydsjö

ym. 2015).

Äidin terveyteen liittyvät uhat koettiin synnytyspelkoa aiheuttavina tekijöinä, mikä tuli esiin

myös useissa aikaisemmissa tutkimuksissa (mm. Haapio ym. 2013, Faisal ym. 2014, Stoll ym.

2014, Fenwick ym. 2015a). Synnytyksen uskottiin myös olevan vaarallinen sekä äidille että

lapselle (Faisal ym 2014, Gao ym. 2015), mikä tuli esiin myös keskustelijoiden kommenteissa.

Välilihan repeäminen ja siitä seuraavat ongelmat olivat aikaisemmissa tutkimuksissa merkit-

tävä synnytyspelkoa aiheuttavana tekijänä (Haapio ym. 2013, Faisal ym. 2014, Fenwick ym.

2015a). Stoll ym. (2014) mukaan seksuaalielämän muutokset ja kehon ulkoiset muutokset pe-

lottivat synnyttäjiä. Tässä tutkimuksessa välilihan repeäminen tai leikkaaminen oli suurin ter-

veyteen liitetty pelon syy ja se liitettiin myös seksuaaliseen kyvykkyyteen synnytyksen jälkeen.

Raskausarpien ja painon muutosten uskottiin myös vaikuttavan sekä minäkuvaan että parisuh-

teeseen. Stollin ym. (2014) mukaan huoli fyysisistä muutoksista saattoi olla syy keisarileik-

kaustoiveeseen. Myös tässä tutkimuksessa keskustelijoiden kommentit vahvistivat osittain tätä

näkemystä.

Keskustelijoiden aikaisempaan elämään liittyvät vaikeudet ja oman elämän hallinnan menettä-

misen pelko lisäsi synnytyspelkoa. Hyvällä luottamuksella omaan kehoon ja kykyihin oli syn-

nytyspelkoa lievittävä vaikutus (Stoll & Hall 2013b). Keskustelijoista erityisesti ne, joilla oli

taustalla mielenterveyden ongelmia, pelkäsivät oman psyykkisen jaksamisensa rajallisuutta. El-

vander ym. (2013), Räisänen ym. (2014), Salomonsson ym. (2013a) ja Jokić-Begić ym. (2014)

totesivat tutkimuksissaan raskautta edeltäneillä mielenterveysongelmilla olleen yhteyttä synny-

tyspelon kehittymiseen ja Størksenin ym. (2013) sekä Toohillin ym. (2015) tutkimuksissa ras-

kauden aikaiset mielenterveysongelmat vaikuttivat synnytyspelkoa lisäävästi. Synnytyspelon

uskottiin aiheuttavan tai olleen syynä masennukseen, ahdistuneisuuteen ja paniikkikohtauksiin.

Synnytyspelon on todettu aiheuttavan synnytyksen jälkeistä masennusta (Räisänen ym. 2013,

39

Pazzagli ym. 2015). Räisäsen ym. (2013) mukaan synnytyspelko kolminkertaistaa aikaisemmin

terveen naisen synnytyksenjälkeisen masennuksen riskin ja aikaisemmin masennusta sairasta-

neilla riski jopa viisinkertaistuu.

Kipu koettiin suurimpana yksitäisenä pelon syynä keskusteluissa. Kipu oli myös aikaisemmissa

tutkimuksissa merkittävä pelon syy (Haapio ym. 2013, Faisal ym. 2014, Jocić-Begić ym. 2014,

Fenwick ym. 2015a, Lopukhova & Kahshapova 2015). Keskustelijat olettivat kivun olevan ko-

vaa joko synnytyksen aikana tai sen jälkeen. Ensisynnyttäjillä oli oletus kovasta kivusta, muilta

kuultujen kertomusten perusteella ja uudelleen synnyttäjät pelkäsivät aikaisemman kivuliaan

kokemuksen perusteella. Jocić-Begić ym. (2014) totesivat synnytyspelon olevan voimakasta

sekä ensi- että uudelleensynnyttäjillä silloin, kun heillä oli odotuksena kova kipu synnytyk-

sessä. Fenwickin ym. (2015a) tutkimuksessa kipu nousi selvemmin esille synnytyspelon syynä

ensisynnyttäjillä, joilla ei ollut omakohtaista kokemusta synnytyskivusta tai sen hoidosta. Ki-

vunlievityksessä synnytyspelkoa kokevien ja kokemattomien välillä on vain pieni ero (Sydsjö

ym. 2015). Keisarileikkausta saatettiin toivoa synnytystavaksi, koska sen koettiin olevan kivu-

ton (Hildingsson 2014). Keskustelijoista osa koki tai odotti synnytyskivun olevan vähäisempää

keisarileikkauksessa, mutta toipumisen olevan kivuliaampaa kuin alatiesynnytyksen jälkeen.

Sosiaalisten tekijöiden on aikaisemmin useissa tutkimuksissa todettu vaikuttavan synnytyspel-

koon (mm. Elvander ym. 2013, D’Cruz & Lee 2014, Faisal ym. 2014, Fenwick ym. 2015a, Gao

ym. 2015, Pazzagli ym. 2015). Keskustelijoilla muilta kuultujen kokemusten merkitys oli suuri.

Suuri osa mainituista kokemuksista oli kuultu tai luettu sosiaalisesta mediasta tai tuttavilta. Me-

dian vaikutus tuli esiin myös mm. D’Cruz & Leen (2014) ja Faisalin ym. (2014) tutkimuksissa.

Median vaikutus koettiin pääosin negatiivisena. Vaikka tiedon lisääminen pääsääntöisesti vä-

hensi synnytyspelkoa (Stoll & Hall 2013a, Aksoy ym. 2014, Fenwick ym. 2015a), saattoi me-

diasta saatu tieto lisätä synnytyspelkoa (Stoll & Hall 2013a, Stoll ym. 2014). Puolison tuki

koettiin tärkeänä, mikä todettiin myös Gaon ym. (2015) tutkimuksessa. Keskustelijat kokivat

synnytyspelon vaikuttavan parisuhteeseen negatiivisesti, kun kumppani joutui ottamaan vas-

taan synnyttäjän kokemukset ja tarjoamaan lohdutusta. Jos synnytyskokemus oli traumaattinen,

se vaikutti parisuhteeseen (Nilsson ym. 2012), varsinaisesti synnytyspelon vaikutusta parisuh-

teeseen tutkimuksissa ei kuitenkaan mainittu. Äiti-lapsi-suhteen muodostuminen koettiin vai-

keaksi tai se saattoi olla hidasta. Merkittävä vaikutus synnytyspelolla oli perhesuunnitteluun.

Lasten hankkimista tai uutta raskautta lykättiin tai lapsia ei haluttu lainkaan. Lasten hankkimi-

sen lykkääminen oli tavallisempaa, kun perheessä oli jo lapsi. Ensisynnyttäjistä osa oli päätynyt

40

vapaaehtoiseen lapsettomuuteen synnytyspelon vuoksi. Synnytyspelon vaikutusta lasten luku-

määrään ja uuden raskauden välttelyyn ei suoraan ole tutkimuksissa mainittu, mutta sekä Syd-

sjö ym (2013), Tan ym. (2013) että Nilsson ym. (2012) toteavat traumaattisella synnytyskoke-

muksella aikaisemmassa synnytyksessä olleen vaikutusta niihin.

6.1.2 Kokemukset synnytyspelon hoidosta

Keskusteluissa yleisimmin mainittu apu synnytyspelkoon oli terveydenhuollon eri toimijoilta

saatu tuki. Pääsääntöisesti apua oli saatu synnytyssairaaloiden pelkopoliklinikoilta tai neuvo-

lasta. Pelkopoliklinikoilta saatu apu koettiin enimmäkseen hyväksi, mutta osa koki sen lisän-

neen pelkoa ja ahdistusta. Aikaisemmissa tutkimuksissa terveydenhuollon tarjoama tuki, riip-

pumatta sen muodosta, vähensi synnytyspelkoa ja toivetta keisarileikkauksesta ja lisäsi ala-

tiesynnytyksiä ja äidin kokemaa itsevarmuutta (Rouhe ym. 2013, Toohill ym. 2014a, Fenwick

ym. 2015b). Toisaalta Larssonin ym. (2015) tutkimuksessa havaittiin neuvontaa saaneiden pää-

tyneen useammin keisarileikkaukseen ja kokeneen pelkoa edelleen neuvonnan jälkeen. Neu-

vontaan hakeutumisen syy oli suurimmalla osalla kuitenkin synnytyspelko (Larsson ym. 2015),

joten tulos ei vertaudu hyvin synnytystä pelkäämättömiin. Suomessa jopa kolme neljästä syn-

nytyspelon vuoksi äitiyspoliklinikalla käyneestä äidistä päätyi alatiesynnytykseen (Rouhe ym.

2007). Synnytyspelon hoidossa keskeistä on kivun hallinta, henkinen tuki ja tuomitsematon

hoito (Anderson & Gill 2014) eikä synnyttäjää saa jättää yksin pelon kanssa vaan hänelle tulee

tarjota riittävää tukea (Rouhe ym. 2007).

Tavallisimmin apua oli saatu synnytyssairaalan poliklinikoilta, mutta myös neuvolan tuki ko-

ettiin monesti tärkeäksi ja itselle sopivaksi. Neuvolan terveydenhoitajan ja lääkärin tietojen ja

taitojen koettiin kuitenkin olevan osin riittämättömiä synnytyspelon hoitoon. Aikaisemmissa

tutkimuksissa tuki (neuvonta, psykoedukaatio, internet-terapia tms.) oli muun kuin neuvolan

antamaa (Rouhe ym. 2013, Sydsjö ym. 2014, Toohill ym. 2014a, Fenwick ym. 2015b, Niemi-

nen ym. 2015, Sydsjö ym. 2015). Neuvolajärjestelmää siinä muodossa kuin se Suomessa jär-

jestetään, ei ole muualla, joten myöskään sen antamaa tukea ei voida täysin verrata kansainvä-

lisiin tutkimuksiin. Suosituksen mukaan neuvola on ensisijainen paikka synnytyspelon tunnis-

tamiseen ja hoitoon, ja sen tehtävä on ohjata synnyttäjä erikoissairaanhoitoon riittävän ajoissa,

jos neuvolan antama tuki ei ole riittävää (Klemetti & Hakulinen-Viitanen 2013). Mielenter-

41

veyshoitajien, psykologien ja psykiatrien apuun turvautuivat lähinnä ne, joilla oli jo ennen ras-

kautta ollut mielenterveyden ongelmia. Lääkehoidosta kerrottiin harvoin ja se oli tavallisesti jo

olemassa oleva lääkitys, jota ei oltu määrätty varsinaisesti synnytyspelon aiheuttamiin oireisiin.

Keskustelijat kokivat synnytyksen jälkeisen keskustelun synnytystä hoitaneen kätilön tai lää-

kärin kanssa hyödylliseksi ja sen nähtiin pääosin lievittävän pelkoa. Myöhemmässä vaiheessa

käytyjä keskusteluja kommenteissa ei mainittu, vaikka Larssonin ym. (2015) mukaan synny-

tyspelko oli yleistä vielä vuoden kuluttua synnytyksestä. Synnytyksen jälkeinen seuranta on

tärkeää (Anderson & Gill 2014) ja synnytyspelkoon hoitoa saaneet kokivat synnytyskokemuk-

sen olleen parempi ja he toivoivat seuraavaksi synnytystavaksi useammin alatiesynnytystä ylei-

semmin kuin hoito saamattomat (Rouhe ym. 2013, Hildingsson ym. 2011, Fenwick ym. 2015a,

Nieminen ym. 2015). Keskusteluissa hyvä synnytyskokemus koettiin synnytyspelkoa korjaa-

vana kokemuksena. Synnytyspelon hyvä hoito ja alatiesynnytys suojasivat Toohillin ym.

(2014b) mukaan uudelleensynnyttäjiä parhaiten synnytyspelolta. Osa koki kuitenkin synnytys-

pelkoa saamastaan neuvonnasta huolimatta (Larsson ym. 2015). Tukea saaneet olivat valmiita

suosittelemaan tukea ystävilleen (Sydsjö ym. 2015). Keskustelijat kannustivat vertaisiaan pu-

humaan peloistaan neuvolassa ja hakeutumaan pelkopoliklinikalle, vaikka osa heistä kokikin,

ettei ollut itse saanut niistä apua omaan synnytyspelkoonsa. Synnytyspelon hoidon tulisi olla

pitkäjänteistä ja osa keskustelijoista koki, että peloista olisi pitänyt päästä keskustelemaan jo

perhesuunnitteluvaiheessa, pelkopoliklinikoiden ollessa tarkoitettu vain raskaana oleville.

Keskustelijat toivat esiin tiedon pelkoa lievittävän vaikutuksen. Synnyttäjien olisi tärkeää saada

tietoa ja opetusta kivun lievittämisestä ja eri synnytystapojen eduista ja riskeistä (Dehghani ym.

2013). Oma aktiivisuus tiedon hankinnassa sekä tiedon oikeellisuus olivat keskeisiä tekijöitä

tiedon hoitavassa vaikutuksessa. Tietoa hankittiin läheisiltä, vertaisilta, terveydenhuollon am-

mattilaisilta ja mediasta. Oman äidin positiiviset kokemukset olivat merkittävimpiä synnytys-

pelon lievittämisessä (Stoll & Hall 2013b) ja kirjoista sekä terveydenhuollon ammattilaisilta

tietonsa saaneilla pelko oli vähäisempää (Stoll ym. 2015). Tiedon laadulla oli merkitystä, koet-

tiinko tieto helpottavana vai pelkoa lisäävänä. Erityisesti vertaisten mediassa jakama tieto ko-

ettiin pelottavana. Myös Stoll & Hall (2013a) havaitsivat tutkimuksessaan mediasta saadun tie-

don jopa lisäävän synnytyspelkoa. Tietoa hankittiin kehon toiminnasta raskauden ja synnytyk-

sen aikana sekä kivunlievitysmenetelmistä synnytyksen aikana, jotta oman kehon ja tilanteen

hallinta olisi mahdollista synnytyksen aikana. Riittävästi tietoa saaneet synnyttäjät olivat aktii-

42

visempia ja realistisempia oman synnytyksensä suhteen ja heidän oli helpompi kohdentaa aja-

tukset tulevaan lapseen (Nieminen ym. 2015). Heillä oli parempi tunne oman kehon hallinnasta

synnytyksen aikana (Hildingssonin ym. 2011, Salomonsson ym. 2013b). Vaikka tunne oman

synnytyksen hallinnasta koettiin tärkeänä, Salomonsson ym. (2013b) havaitsivat tutkimukses-

saan, että synnyttäjää saattoi helpottaa tieto siitä, että kontrollin saattoi antaa jollekulle toiselle

henkilölle. Keskustelijat kokivat saavansa apua synnytyspelkoon myös keskustelemalla siitä

puolison, ystävien, läheisten tai terveydenhuollon henkilöstön kanssa. Synnyttäjän äidin mer-

kitys ei keskusteluissa tullut erityisesti esille. Vertaistuen koettiin olevan usein epäasiallista ja

pelottavaa vaikka osa keskustelijoista koki sen auttavan itseään.

6.1.3 Kokemukset ja odotukset terveydenhuoltohenkilöstöstä sosiaalisessa mediassa

Synnytyspelosta kärsivien kokemuksia terveydenhuollon henkilöstöstä on tutkittu hyvin vähän,

vaikka Anderson ja Gill (2014) toteavat että hoitajien rooli on keskeinen synnytyspelon vähen-

tämisessä. Sosiaalisen median keskusteluissa henkilöstöä käsiteltiin melko paljon ja lähes puo-

let hoitohenkilöstöä kommentoineista oli tyytymättömiä hoitohenkilöstön toimintaan. Keskus-

teluissa puututtiin terveydenhuollon henkilöstön ammattitaitoon sekä potilaan kohtaamiseen

liittyviin asioihin. Henkilöstön antama ohjaus ja toiminta synnytyksen aikana (Anderson & Gill

2014) ja synnyttäjän suhde hoitohenkilöstöön (Nilsson ym. 2012) olivat merkittäviä tekijöitä

synnytyskokemuksessa. Vuoden päästä synnytyksestä edelleen pelkoa kokevilla osallisuuden

tunne oli puutteellinen ja he kokivat saamansa hoidon epätyydyttäväksi (Hildingsson ym.

2011).

Terveydenhoitajien ja kätilöiden ammattitaidosta oltiin erimielisiä. Osan mielestä nämä osasi-

vat hoitaa ammattitaitoisesti tilanteen silloinkin, kun jotain meni pieleen, osa taas piti hoitohen-

kilökunnan ammattitaitoa riittämättömänä. Henkilökunnan pätevyyden ja käytöksen on todettu

vaikuttavan synnytyspelon esiintymiseen (Matinnia ym. 2015). Lääkäreihin kohdistettiin eniten

kielitaitoon liittyvää kritiikkiä. Keskustelijat uskoivat, että lääkärille pääsy varhaisessa vai-

heessa raskautta nopeuttaisi sektiopäätöksen saamista ja kätilöiden kanssa käydyt keskustelut

nähtiin jopa turhina. Synnytyspelkoa kokevat halusivat useammin lääkärin osallistuvan synny-

tyksen hoitoon (D’Cruz & Lee 2014). Terveydenhuollon ammattilaisten uskottiin tekevän par-

haansa kiireestä huolimatta. Synnytyspelosta kärsiviä häiritsi henkilöstön erimielisyys hoito-

linjoista ja niistä kiistely potilaan ollessa paikalla. Kiireen tuominen esille potilaskontaktissa

sekä ammatillisten näkemyserojen käsittely aiheuttivat potilaissa epävarmuutta synnytyksen

43

hyvästä hoidosta. Osalla keskustelijoista epäluottamus hoitohenkilöstöä kohtaan perustui omiin

kokemuksiin ja osalla muilta kuultuihin asioihin. Synnytyssairaalaa kohtaan koettu ennakko-

luulo perustui tavallisesti muilta kuultuun ja yksittäiseen työntekijään liittyvät ongelmat omiin

kokemuksiin. Myös kätilöiden tekemistä virheistä keskusteltiin, mutta keskustelut perustuivat

enimmäkseen tilastoihin, eivät kokemuksiin.

Potilaan kohtaamiseen liittyvät haasteet olivat aineistossa merkittävästi esillä. Ongelmia oli tie-

don saannissa ja potilaan kohtelussa. Synnyttäjät eivät saaneet tietoa raskauden ja synnytyksen

aikana tapahtuneista asioista, tiedot olivat puutteellisia tai niitä ei kerrottu lainkaan. Myös Fai-

salin ym. (2014) tutkimuksessa naiset ilmaisivat, etteivät saaneet vastauksia kysymyksiinsä am-

mattilaisilta raskauden aikana vaan joutuivat turvautumaan maallikoiden kokemusperäiseen tie-

toon. Osa myös koki, ettei syntyneen lapsen voinnista kerrottu riittävästi. Synnyttäjillä on kui-

tenkin lakiin perustuen oikeus saada tietoa hoidostaan ja osallistua omaan hoitoonsa liittyvään

päätöksentekoon (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 1992). Keskustelijat olivat kokeneet

vähättelyä, kannustuksen puutetta ja haukkumista hoitohenkilöstön taholta. Lukassen ym.

(2014) mukaan Pohjoismaissa synnytyspelon syynä on jopa merkittävästi synnyttäjien, tervey-

denhuoltohenkilöstön taholta, kokema kaltoinkohtelu. Synnyttäjän pelkojen ja huolien ottami-

nen vakavasti auttoi parantamaan synnytyskokemusta, mutta usein synnyttäjien huolta ei oltu

otettu vakavasti eikä heidän toiveitaan otettu huomioon. Synnyttäjän kokemissa tapahtumissa

ja niiden kirjaamisessa oli huomattu eroa ja osa tapahtumista oli epäilty jätetyn kirjaamatta

kokonaan. Turvallisuuden tunne ja asiallinen kohtelu sekä kannustus lievittivät synnytyspelkoa

ja auttoivat hyvän synnytyskokemuksen muodostumisessa. Vaikka kannustusta oli saatu, sen

aitoutta epäiltiin. Salomonssonin ym. (2013b) mukaan kannustamista ja kuuntelemista pidettiin

tärkeinä synnytyksestä selviämisessä.

Sektiota toivovat kokivat painostusta alatiesynnytykseen hoitohenkilöstön taholta. Terveyden-

huollon ammattilaisen näkemyksellä sekä synnyttäjän luottamuksella synnytysosaston toimin-

taan oli vaikutusta keisarileikkaustoiveeseen (Faisal ym. 2014). Naisen vapautta valita synny-

tystapa pidettiin tärkeänä, mutta pelon ollessa lievää synnyttäjät toivoivat, ettei keisarileikkauk-

seen päädyttäisi (Stoll & Hall 2013b, Hildingsson 2014). Synnyttämiseen liittyvät pelot olivat

yleisiä jo alkuraskaudessa (Haapio ym. 2013), mutta luvan saaminen sektioon koettiin vaikeana

ja sitä joutui keskustelijoiden mielestä odottamaan liian kauan. Suosituksen mukaan sektiopää-

tös tehdään loppuraskaudessa (Klemetti & Hakulinen-Viitanen 2013). Vaikka naisella on oi-

44

keus tehdä hoitoaan koskevia päätöksiä (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 1992), tulisi sek-

tiopäätös tehdä vasta, kun synnytyspelkoa on ensin yritetty hoitaa muilla keinoilla (Rouhe ym.

2007), sillä sektio ei hoida synnytyspelkoa.

6.2 Tutkimuksen luotettavuus

Tutkimuksen luotettavuutta pyrittiin arvioimaan koko tutkimusprosessin ajan, sillä tutkimuksen

luotettavuus on riippuvainen kaikista tutkimuksen vaiheista. Tutkittava ilmiö, teoreettiset läh-

tökohdat, aineiston hankinta ja analyysi muodostavat arvioitavan kokonaisuuden (Graneheim

& Lundman 2004, Metsämuuronen 2009). Tutkimuksen luotettavuuden arviointiin käytettiin

kvalitatiivisen tutkimuksen luotettavuuden arviointikriteerejä, jotka ovat uskottavuus, vahvis-

tettavuus, refleksiivisyys ja siirrettävyys (Kylma & Juvakka 2007, Polit & Beck 2014).

Synnytyspelkoa ilmiönä on tutkittu runsaasti ja teoreettisen viitekehyksen avulla siitä pyrittiin

muodostamaan mahdollisimman kattava kuva. Teoreettisen tiedon hakuprosessi on pyritty ku-

vaamaan tarkasti, jotta se voidaan tarvittaessa toistaa samanlaisena. Tietoa haettiin aiheen kan-

nalta tärkeimmistä sähköisistä tietokannoista ja haku rajattiin tieteelliset kriteerit täyttäviin ar-

tikkeleihin. Teoreettinen viitekehys sisälsi sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia tutkimuksia,

joiden tulokset olivat suurelta osin samansuuntaiset, mikä lisää viitekehyksen luotettavuutta.

Hakulausekkeita muotoiltaessa pyrittiin huomioimaan erilaiset englanninkieliset ilmaisut syn-

nytyspelolle (esim. fear of childbirth, chilbirth related fear), jotta tutkimuksia saataisiin mukaan

mahdollisimman kattavasti. On kuitenkin mahdollista, että joitain sopivia tutkimuksia on jäänyt

teoreettisen viitekehyksen ulkopuolelle. Synnytyspelkoa ei ole aikaisemmin tutkittu sosiaalisen

median kontekstissa, joten sosiaalisen median määritelmä ja sen käyttö terveydenhuollon osa-

alueella pyrittiin kuvaamaan aiheen kirjallisuuden avulla. Ilman sosiaalisen median kuvausta

tämän tutkimuksen tulosten tarkastelu ei olisi mahdollista.

Sosiaalinen media antoi tutkimusympäristönä mahdollisuuden tutkia jo aikaisemmin muodos-

tettua teoriaa ja empiirisen tutkimuksen tuloksia uudesta näkökulmasta (Jürgens 2012, Lom-

borg 2012). Tutkimusaineisto kerättiin sosiaalisessa mediassa valmiiksi tuotetusta tekstisisäl-

löstä, mikä mahdollisti retrospektiivisen aineiston saannin ilman muistista tai osallistumisha-

lukkuudesta aiheutuvaa vinoumaa (Bouman ym. 2012). Toisaalta, ei ole tietoa siitä, millaiset

henkilöt kirjoittavat kommentteja keskustelupalstoille. Sosiaalisesta mediasta suuri aineisto oli

mahdollista saada nopeasti ja kustannustehokkaasti (Bouman ym. 2012, Giglietto ym. 2012,

45

Kananen 2014, Otieno & Matoke 2014, Khatri ym. 2015, Kosinski ym. 2015) ja sillä tavoitettiin

laaja, heterogeeninen joukko, mikä helpotti tulosten yleistettävyyttä (Otieno & Matoke 2014).

Sosiaalisesta mediasta kerätyn aineiston haasteena oli tiedonantajien tunnistamattomuus, jol-

loin varmuutta kommentoijien identiteetistä ei voitu saada. Toisaalta kommentointi anonyy-

misti vapaassa ympäristössä paransi tulosten luotettavuutta (Jürgens 2012, Kananen 2014,

Lomborg 2012) ja esimerkiksi negatiivisia asioita saatettiin ilmaista vapaammin. Tiedonanta-

jien online käyttäytymisen ulkopuolista elämää tai mielipiteitä ei voitu tietää eikä tarkentavien

kysymysten esittäminen ollut mahdollista (Jürgens 2012). Aineistolle määritettiin aikaraja, jona

aikana se oli internetiin tuotettu, jotta aineiston määrä pysyi mahdollisena analysoida tutkimuk-

sen laajuuden huomioiden (Jürgens 2012).

Tutkijan kyky tiedostaa omien lähtökohtiensa vaikutus tutkimukseen on yksi tutkimuksen luo-

tettavuuden arviointiin käytetty kriteeri (Kylmä ym. 2003, Kylmä & Juvakka 2007). Tutkimus-

aiheen tuntemuksen riskinä on omien ennakkokäsitysten vaikuttaminen aineiston analyysiin

(Aira & Seppä 2010, Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013). Tätä tutkimusta tehdessäni

pyrin huomioimaan aikaisemman kokemukseni lasta odottavien perheiden kanssa työskente-

lystä ja minulle mahdollisesti muodostuneet ennakkokäsitykset tutkittavasta ilmiöstä. Neuvo-

latyössä olleena terveydenhoitajana synnytyspelosta kärsivän potilaan hoitopolku oli minulle

tuttu ja minulla oli omakohtaista kokemusta synnytyspelon hoidosta. Tunnen sosiaalisen me-

dian perustoiminta-ajatuksen ja osallistun sosiaalisen median sisällön tuottamisen ja käyttämi-

seen. Tutkimuksessa mukana olleisiin keskusteluihin en kuitenkaan ole koskaan osallistunut

keskustelijana.

Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällön analyysiä. Menetelmä valittiin menetelmä-

kirjallisuuteen perehtymisen jälkeen. Analyysi aloitettiin deduktiivista sisällön analyysiä käyt-

täen ja sitä jatkettiin induktiivisen sisällön analyysin periaatteita noudattaen. Sisällön analyysin

vaiheet on kuvattu (kuvio 1) ja ne on havainnollistettu esimerkkitaulukon avulla (liite 3). Koko

aineisto on käyty huolellisesti läpi ja se on jaettu teoreettisen viitekehyksen mukaisiin katego-

rioihin. Myös mahdolliset kategorioihin kuulumattomat seikat huomioitiin.

Tutkimuksen raportoinnissa käytettiin suoria lainauksia parantamaan tutkimuksen luotetta-

vuutta. Niiden avulla lukijan on helpompi seurata analyysin etenemistä. Lainausten tarkoitus

on myös lisätä kuvauksen elävyyttä. (Graneheim & Lundham 2004, Elo & Kyngäs 2008.)

Vaikka sitaattien sopivasta määrästä on olemassa eriäviä mielipiteitä (Elo & Kyngäs 2008),

46

päädyttiin tässä tutkimuksessa käyttämään runsaasti sitaatteja, sillä keskustelijoiden omat ko-

kemukset ja keskustelun vivahteet haluttiin pitää esillä. Raportoinnissa pyrittiin säilyttämään

myös keskustelijoiden sisällölliset painotukset asioiden välillä siten, että laajemmin keskuste-

luissa esillä olleet asiat ovat laajasti esillä myös raportissa. Tutkimuskonteksti sekä aineiston

valintaprosessi kuvattiin tarkasti ja elävästi. Raportoinnissa pyrittiin koko tutkimusprosessin

tarkkaan kuvaamiseen, mikä mahdollistaa tutkimuksen luotettavuuden ja toistettavuuden (Gra-

neheim & Lundman 2004, Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, Miles ym. 2014). Inter-

netistä poistuu tietoa jatkuvasti, mikä saattaa vaikeuttaa tutkimuksen toistamisen sellaisenaan

(Jürgens 2012). Jatkotutkimuksen osalta se, että internetiin tuotetaan jatkuvasti uutta sisältöä,

mahdollistaa pitkittäistutkimuksen tekemisen (Bouman ym. 2012).

Aineiston analysoinnin havainnollistamiseen käytettiin taulukointia, jolla voidaan osoittaa ai-

neiston ja analyysin yhteys (Elo & Kyngäs 2008). Tulokset peilattiin teoreettiseen viitekehyk-

seen ja vaikka jokainen tutkija tekee tulkintoja omista lähtökohdistaan, voidaan samansuuntai-

sia tutkimustuloksia pitää silti luotettavuutta lisäävänä tekijänä (Elo & Kyngäs 2008), vaikka

kvalitatiivisen tutkimuksen tuloksia ei voidakaan sellaisenaan yleistää (Aira & Seppä 2010).

6.3 Tutkimuksen eettisyys ja tietosuoja

Tutkimusprosessin kaikissa vaiheissa noudatettiin hyvää tieteellistä käytäntöä. Tutkimus toteu-

tettiin rehellisesti ja huolellisesti, tarkasti työvaiheet ja tulokset raportoiden, jotta niihin on mah-

dollista palata myöhemmin. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2012.) Tässä tutkimuksessa

huomioitiin tutkimusaiheen eettiseen oikeutukseen, tutkimusmenetelmien valintaan ja tutki-

muksen arkaluontoisuuteen. Erityisesti tutkittavan ryhmän haavoittuvuuteen (Laki lääketieteel-

lisestä tutkimuksesta 1999) ja sosiaalisen median tutkimuskäyttöön liittyviin eettisiin haastei-

siin (Markham ym. 2012, Henderson ym. 2013, Otieno & Matoke 2014) kiinnitettiin huomiota.

Eettisten näkökulmien arviointi oli haastavaa tässä tutkimuksessa, koska aineistona käytettiin

sosiaalisen median sisältöjä. Sosiaalisen median tutkimuskäytön eettisten näkökulmien arvioin-

tiin liittyvä tieto on melko vähäistä ja käytännöt eri tieteenaloilla sekalaisia (Markham ym.

2012, Henderson ym. 2013, Otieno & Matoke 2014). Sosiaalisen median tutkimuksessa eettis-

ten kysymysten tarkastelu on tästä syystä erityisen tärkeää.

47

Tutkimusaiheen eettisyyttä tukee se, ettei synnytyspelkoa ole aikaisemmin tutkittu sosiaalisen

median kontekstissa ja tutkimuksella saatiin uutta tietoa potilaiden kokemuksista hyödynnettä-

väksi käytännön hoitotyössä (Kylmä ym. 2003, Tuomi & Sarajärvi 2018). Tämän tutkimuksen

hyöty kohdistuu terveydenhuollon toiminnan asiakaslähtöisyyden parantamiseen. Vaikka ai-

neisto oli kerätty menneisyyden kokemusten pohjalta, sen hyöty kohdistuu tuleviin synnytys-

pelon hoitoketjun käyttäjiin, mitä voidaan pitää yhtenä aiheen eettisyyden perusteena (Kank-

kunen & Vehviläinen-Julkunen 2013).

Tutkittaessa sosiaaliseen mediaan valmiiksi tuotettua sisältöä, ei sisällön tuottajilla (keskuste-

lijat) ollut tietoa osallistumisesta tutkimukseen eikä heiltä näin ollen voitu pyytää suostumusta

tutkimukseen osallistumisesta. Keskustelijat olivat kirjoittaneet kokemuksensa tietoisesti julki-

selle keskustelupalstalle, jossa se oli vapaasti kaikkien nähtävillä ja hyväksyneet sivuston käyt-

töehdot eli sen voitiin olettaa olevan julkista tietoa (Otieno & Matoke 2014, Kosinski ym. 2015,

Tietosuojalaki 2018). Siitä, millä tarkkuudella keskustelijat ovat tutustuneet keskustelupalsto-

jen käyttöehtoihin, ei tutkijalla ollut tietoa. Tässä tutkimuksessa valitut keskustelupalstat olivat

vapaasti kaikkien luettavissa eikä niille tarvinnut kirjautua. Sosiaalisen median käyttäjien tuot-

tama sisältö voi olla julkista, mutta alustan ylläpitäjällä saattaa silti olla tekijänoikeus alustan

sisältöön (Salokannel 2014). Sosiaalisesta mediasta valittiin tähän tutkimukseen keskustelu-

palstat, joissa käyttöehdot eivät kieltäneet sisällön tutkimuskäyttöä, joten erillisiä lupia sivus-

tojen ylläpitäjiltä ei pyydetty. Osa keskustelupalstoista oli kieltänyt suorien lainauksien käytön,

mikä osittain kavensi autenttisten kommenttien käyttöä raportoinnissa.

Tutkimusta tehtiin sensitiivisellä alueella. Raskaana olevat ja imettävät äidit, joita osa keskus-

telijoista oli, kuuluvat lain mukaan haavoittuvaan ryhmään (Laki lääketieteellisestä tutkimuk-

sesta 1999). Synnytyspelkoa tutkittaessa tietoa synnytyspelosta ja sen hoidosta raskauden ai-

kana tai synnytyksen jälkeen ei kuitenkaan voida muilla keinoin saada. Tässä tutkimuksessa ei

myöskään oltu suoraan tekemisissä tiedonantajien kanssa, vaan tutkittiin julkisia keskustelu-

kommentteja. Vaikka tutkimusaineistona oli sosiaaliseen mediaan julkisesti tuotettua materi-

aali, varmistettiin keskustelijoiden tunnistamattomuus tutkimuksen jokaisessa vaiheessa (Tut-

kimuseettinen neuvottelukunta 2009). Tutkija ei ollut suorassa kontaktissa tutkittavien kanssa

eikä voinut tunnistaa keskustelujen yksilöitä, koska keskusteluihin osallistujat käyttivät nimi-

merkkejä. Nimimerkkien vuoksi ei voitu myöskään varmistaa, ettei yksittäinen henkilö olisi

kommentoinut keskusteluja usealla nimimerkillä tai usealla keskustelupalstalla.

48

Tutkimusaineisto säilytettiin tietokoneella, salasanalla suojattuna ja sitä on käsitellyt vain tut-

kimuksen tekijä (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, GDPR 2016, Tietosuojalaki

2018). Materiaali oli poimittu sellaisena kuin se keskustelupalstoille oli kirjoitettu ja keskuste-

lijoita ei missään vaiheessa yksilöity eikä heidän henkilöllisyytensä ollut tutkijan tiedossa. Tut-

kimukseen valittiin suomenkielisiä keskusteluja, jotta voitiin varmistaa puhekielellä kirjoitet-

tujen keskustelujen mahdollisimman oikeellinen tulkinta. Tulosten raportointivaiheessa nimi-

merkkejä ei käytetty ja suorat lainaukset keskusteluista muutettiin yleiskielelle, jolloin keskus-

telijaa ei voida tunnistaa. Lainauksien yhteydessä ei mainittu myöskään keskustelun lähdettä

tai ajankohtaa. Myös keskusteluista tunnistettavat paikat poistettiin lainauksista. Raportissa ei

mainittu myöskään valittuja keskustelupalstoja, koska niiden julkaiseminen mahdollistaisi yk-

sittäisten kommenttien löytämisen annettujen kriteerien avulla.

Tutkimusta tehtäessä on noudatettu hyvää tieteellistä käytäntöä ja hoitotieteellistä tutkimusta

koskevia eettisiä ohjeita. Tutkijalla ei ollut sitoumuksia synnytyspelkoa hoitaviin tahoihin tai

keskustelupalstoihin, joilta aineisto kerättiin. Tutkimuksen toteuttamiseen ei ole saatu rahoi-

tusta ulkopuolisilta tahoilta. Tutkimusraportti on tehty huolellisesti ja rehellisesti. Teoreetti-

sessa viitekehyksessä viitattiin asianmukaisesti alkuperäisiin lähteisiin. (Tutkimuseettinen neu-

vottelukunta 2012.)

6.4 Johtopäätökset ja suositukset

Tässä tutkimuksessa tutkittiin, miten synnytyspelkoa kuvataan sosiaalisen media keskuste-

luissa. Tuotetun tiedon avulla voidaan saada uusi näkökulma synnytyspelkokokemukseen. Tu-

losten avulla voidaan kehittää hoitotyön toimintatapaa asiakaslähtöisesti. Tutkimustiedon

avulla hoitotyön menetelmiä voidaan tarkastella ja kehittää sekä hoitoon liittyvää ohjausta ja

neuvontaa kohdistaa vastaamaan paremmin synnyttäjien tarpeita. Synnytyspelkokokemukset

sosiaalisen median keskusteluissa ovat tutkimuksen perusteella pääosin samansuuntaisia kuin

aikaisemmasta tutkimustiedosta saadut tulokset. Terveydenhuoltohenkilöstön vaikutus synny-

tyspelkoon esiintyy tuloksissa kuitenkin merkittävämmin kuin aikaisemmassa tutkimustie-

dossa. Tämän tutkimuksen perusteella esitetään seuraavat johtopäätökset ja suositukset:

1) Lasten hankintaa lykätään synnytyspelosta johtuen. Synnytyspelkoiset kokevat tär-

keänä päästä keskustelemaan pelostaan terveydenhuollon ammattilaisen kanssa jo per-

hesuunnitteluvaiheessa.

49

Suositus: Synnytyspelkoisille tulee järjestää tarvittaessa mahdollisuus pelkopoliklinik-

kakäyntiin perhesuunnittelun yhteydessä.

2) Synnytyspelkoiset kokevat osallisuutensa huonoksi synnytyksen suunnitteluun ja syn-

nytyksen kulkuun liittyvissä asioissa.

Suositus: Synnytyksen suunnittelu tulee tehdä tiiviimmässä yhteistyössä synnyttäjän

kanssa. Käyntejä synnytyspelkopoliklinikalla tulee olla useampia ja riittävän aikaisessa

vaiheessa.

3) Synnyttäjät kokivat saavansa liian vähän tietoa omaan synnytykseensä liittyen.

Suositus: Synnytyskeskustelu käydään jokaisen synnyttäjän kanssa ennen sairaalasta

poistumista.

4) Tiedon saaminen vähentää yleisesti synnytyspelkoa, mutta synnyttäjät kokevat sosiaa-

lisesta mediasta saadun vertaistuen olevan usein negatiivista ja pelottavaa, mikä lisäsi

synnytyspelon kokemusta.

Suositus: Sosiaaliseen mediaan pitää luoda ammattilaisten ylläpitämiä, matalan kyn-

nyksen keskustelufoorumeita. Tämä mahdollistaa sen, että synnyttäjillä on mahdolli-

suus saada vertaistuen lisäksi oikeaa objektiivista tietoa synnytykseen liittyen.

6.5 Jatkotutkimusaiheet

Tutkimusprosessin aikana havaittiin tarpeellisia jatkotutkimusaiheita. Kirjallisuudessa ei ole

riittävästi käsitelty esimerkiksi synnytyspelon hoitoa suomalaisessa neuvolatoiminnassa eikä

terveydenhuollon henkilöstön osuutta synnytyspelon kokemisessa. Lisäksi sosiaalisen median

tutkimusta hoitotieteessä on vielä melko vähän.

1) Neuvola on ensisijainen paikka, jossa synnytyspelko pitäisi tunnistaa ja sen hoito aloit-

taa. Suomalaiselle neuvolajärjestelmälle ei ole kansainvälisesti vastaavaa järjestelmää,

joten synnytyspelkotutkimusten tuloksia ei voida suoraan yleistää koskemaan neuvolan

toimintaa. Tästä syystä neuvolan osallisuutta synnytyspelon hoidossa tulisi tutkia lisää

50

omassa tutkimuskokonaisuudessaan. Sekä synnyttäjien että neuvolan työntekijöiden nä-

kökulmia tulee selvittää osaamisen ja lisäkoulutustarpeiden kartoittamiseksi.

2) Terveydenhuollon henkilöstön merkitys synnytyspelon hoidossa on suuri. Jatkotutki-

muksessa tulisi selvittää tarkemmin, mitkä osatekijät siinä vaikuttavat synnytyspelko-

kokemuksen syntyyn ja synnytyspelon onnistuneeseen hoitoon. Sekä synnyttäjien että

hoitohenkilöstön eri ammattiryhmien näkökulmat ja niiden erot tulee selvittää.

3) Tämän tutkimuksen aineistona on käytetty vain suomalaisia keskustelupalstoja. Ai-

heen laajemman ymmärryksen lisäämiseksi tulee tehdä kansainvälistä sosiaalisen me-

dian tutkimusta aiheesta. Tutkimuksella voidaan selvittää, onko synnytyspelon koke-

mus sosiaalisessa mediassa samankaltainen eri maissa. Aihetta voidaan tutkia sosiaali-

sen verkostoanalyysin tai automatisoidun sisällön analyysin menetelmin.

51

LÄHTEET

Aira M & Seppä K. 2010. Laadullinen ja määrällinen tutkimus lääketieteessä. Suomen

Lääkärilehti 65(9), 805-810.

Aitasalo M. 2013. Synnytyspelkoon puhumalla apua. Väestöliitto. https://www.per-

heaikaa.fi/jutut/lapsi-tulossa/synnytys/synnytyspelkoon-puhumalla-apua/ Luettu 31.10.2015.

Aksoy M, Aksoy AN, Dostbil A, Celik MG & Ince I. 2014. The relationship between fear of

childbirth and women’s knowledge about painless childbirth. Obstetrics and Gynecology In-

ternational 2014 http://dx.doi.org/10.1155/2014/274303. PDF. Luettu 14.10.2016.

Anderson CA & Gill M. 2014. Childbirth related fears and psychological birth trauma in

younger and older age adolescents. Applied Nursing Research 27, 242-248.

Antheunis M, Tates K & Nieboer T. 2013. Patients’ use of social media in health care: Mo-

tives, barriers and expectations. Patient Education and Counseling 92, 426-431.

Ba S & Wang L. 2013. Digital health communities: The effect of their motivation mecha-

nisms. Decision Support Systems 55, 941-947.

Bradley E, Curry L & Devers K. 2007. Qualitative data analysis for health services research:

Developing taxonomy, themes and theory. Health Services Research 42(4), 1758-1772.

Bouman M, Drossaert C & Pieterse M. 2012. Mark my words: The design of an innovative

methodology to detect and analyze interpersonal health conversations in web and social me-

dia. Journal of Technology in Human Services 30(3-4), 312-326.

Catanzaro M. 1988. Using qualitative analytical techniques. Teoksessa Woods P & Catanzaro

M. (toim.) Nursing research; Theory and practice. C.V. Mosby Company, New York, 437-

456.

Chiu CM, Hsu MH & Wang E. 2006. Understanding knowledge sharing in virtual communi-

ties: an integration of social capital and social cognitive theories. Decision Support Systems

42, 1872-1888.

D’Cruz L & Lee C. 2014. Childbirth expectations: An Australian study of young childless

women. Journal of Reproductive and Infant Psychology 32(2), 196-208.

Dehghani M, Sharpe L & Khatibi A. 2013. Catastrophizing mediates the relationship between

fear of pain and preference for elective caesarean section. European Journal of Pain 18, 582-

589.

Elo S & Kyngäs H. 2008. The qualitative content analysis process. Journal of Advanced

Nursing 62(1), 107-115.

52

Elvander C, Cnattingius S & Kjerulff K. 2013. Birth experience in women with low, interme-

diate or high levels of fear. Findings from the Firs Baby Study. BIRTH Issues in Perinatal

Care 40(4), 289-296.

EU:n yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) 679/2016.

Faisal I, Matinnia N, Hejar AR & Khodakarami Z. 2014. Why do primigravidae request cae-

sarean section in a normal pregnancy? A qualitative study in Iran. Midwifery 30, 227-233.

Fenwick J, Toohill J, Creedy DK, Smith J & Gamble J. 2015a. Sources, responces and moder-

ators of childbirth fear in Australian women: A qualitative investigation. Midwifery 31, 239-

246.

Fenwick J, Toohill J, Gamble J, Creedy DK, Buist A, Turkstra E, Sneddon A, Scuffham PA

& Ryding E. 2015b. Effects of a midwife psycho-education intervention to reduce childbirth

fear on women’s birth outcomes and postpartum psychological wellbeing. Pregnancy and

Childbirth 15(248), 1-8.

Gagnon K & Sabus C. 2015. Professionalism in a digital age: Opportunities and considera-

tions for using social media in health care. Physical Therapy 95(3), 406-414.

Gao L, Liu XJ, Fu BL & Xie W. 2015. Predictors of childbirth fear among pregnant Chinese

women: A cross-sectional questionnaire survey. Midwifery 31, 865-870.

George D, Rovniak L & Kraschnewski J. 2013. Dangers and opportunities for social media in

medicine. Clinical Obstetrics and Gynecology 56(3), 453-462.

Giglietto F, Rossi L & Bennato D. 2012. The open laboratory: Limits and possibilities of us-

ing Facebook, Twitter and YouTube as a research data source. Journal of Technology in Hu-

man Services 30(3-4), 145-159.

Granaheim U & Lundman B. 2004. Qualitative content analysis in nursing research: concepts,

procedures and measures to achieve trustworthiness. Nurse Education Today 24, 105-112.

Haapio S, Kaunonen M, Arffman M & Åstedt-Kurki P. 2013. Ensisynnyttäjien synnytyspelot

raskauden alkuvaiheessa. Hoitotiede 25(3), 160-170.

Handelzalts J, Becker G, Ahren M-P, Lurie S, Raz N, Tamir Z & Sadan O. 2015. Personality,

fear of childbirth and birth outcomes in nulliparous women. Archives of Gynecology and

Obstetrics 291(5), 1055-1062.

Henderson M, Johnson N & Auld G. 2013. Silences of ethical practice: Dilemmas for resear-

chers using social media. Educational Research and Evaluation 19(6), 546-560.

Hildingsson I, Nilsson C, Karlström A & Lundgren I. 2011. A longitudinal survey of child-

birth-related fear and associated factors. Journal of Obstetric, Gynecologic & Neonatal Nurs-

ing 40(5), 532-543.

53

Hildingsson I. 2014. Swedish couples’ attitudes towards birth, childbirth fear and birth prefer-

ences and relation to mode of birth – A longitudinal cohort study. Sexual & Reproductive

Healthcare 5(2), 75-80.

HUS. Synnytyspelkopoliklinikka. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS.

http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaalat/hyvinkaan-sairaala/synnytys/synnytyspelkopoliklin-

ikka/Sivut/default.aspx. Luettu 31.10.2015.

Jansen B, Sobel K & Cook G. 2011. Classifying ecommerce information sharing behavior by

youths on social networking sites. Journal of Information Science 37(2), 120136.

Jokić-Begić N, Žigić L & Radoš SN. 2014. Anxiety and anxiety sensitivity as predictors of

fear of childbirth: different patterns for nulliparous and parous women. Journal of Psychoso-

matic Obstetrics & Gynecology 35(1), 22-28.

Jürgens P. 2012. Communities of communication: Making sense of the “social” in social me-

dia. Journal of Technology in Human Services. 30(3-4), 186-203.

Kananen J. 2014. Netnografia – Verkkoympäristöjen tutkiminen opinnäytetyönä. Jyväskylän

ammattikorkeakoulun julkaisuja 182. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Jyväskylä.

Kankkunen P & Vehviläinen-Julkunen K. 2013. Tutkimus hoitotieteessä. 3. painos. Sanoma

Pro Oy, Helsinki.

Kaplan AM & Haenlein M. 2010. Users of the world, unite! The challenges and opportunities

of social media. Business Horizons 53(1), 59-68.

Khatri C, Chapman S, Glasbey J, Kelly M, Nepogodiev D, Bhangu A & Fitzgerald J. 2015.

Social media and internet driven study recruitment: Evaluating a new model for promoting

collaborator engagement and participation. PLOS ONE 10(3). http://jour-

nals.plos.org/plosone/article/asset?id=10.1371/journal.pone.0118899.PDF. Luettu 2.10.2016.

Kim Y, Sohn D & Choi S. 2011. Cultural difference in motivations for using social network

sites: a comparative study of American and Korean collage students. Computers in Human

Behavior 27(1), 365-371.

Klemetti R & Hakulinen-Viitanen T. 2013. (toim.) Äitiysneuvolaopas – Suosituksia äitiysneu-

volatoimintaan. THL. Opas 29. THL, Helsinki.

Kosinski M, Matz S, Gosling S, Popov V & Stillwell D. 2015. Facebook as a research tool for

the social sciences. Opportunities, challenges, ethical considerations and practical guidelines.

American Psychologist 70(6), 543-556.

Koteyko N, Hunt D & Gunter B. 2015. Expectations in the field of the Internet and health: an

analysis of claims about social networking sites in clinical literature. Sociology of Health &

Illness 37(3), 468-484.

Kylmä J & Juvakka T. 2007. Laadullinen terveystutkimus. Edita, Helsinki.

54

Kylmä J, Vehviläinen-Julkunen K & Lähdevirta J. 2003. Laadullinen terveystutkimus – mitä,

miten ja miksi? Duodecim 119(7), 609-615.

Kyngäs H & Vanhanen L. 1999. Sisällön analyysi. Hoitotiede 11(1), 3-12.

Laki lääketieteellisestä tutkimuksesta 488/1999.

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992.

Larsson B, Karlström A, Rubertsson C & Hildingsson I. 2015. The effects of counseling on

fear of childbirth. Acta Obstetrics et Gynecologica Scandinavica 49(6), 629-636.

Liao C, To PL & Hsu FC. 2013. Exploring knowledge sharing in virtual communities. Online

Information Review 37(6), 891-909.

Lomborg S. 2012. Researching communicative practice: Web archiving in qualitative social

media research. Journal of Technology in Human Services 30(3-4), 219-231.

Longsdon M, Bennet G, Crutzen R, Martin LA, Eckert D, Robertson A, Myers J, Tomasulo

R, Gregg J, Barone M, Lynch T & Flamini L. 2014. Preferred health resources and use of so-

cial media to obtain health and depression information by adolescent mothers. Journal of

Child and Adolescent Psychiatric Nursing 27, 163-168.

Lopukhova O & Kashshapova E. 2015. Fear of chilbirth in pregnant women: External and in-

ternal factors. Psychology in Russia: State of the Art 8(4), 114-125.

Lukasse M, Schei B & Ryding EL. 2014. Prevalence and associated factors of fear of child-

birth in six European countries. Sexual & Reproductive Healthcare 5(3), 99-106.

Markham A, Buchanan E & AoIR Ethics Working Committee. 2012. Ethical decisionmaking

and internet research: Recommendations from the AoIR Ethics Working Committee. Version

2.0. final draft: Association of internet researchers. http://aoir.org/reports/ethics2.pdf. Luettu

6.10.2016.

Marshall C & Rossman G.B. 1995. Designing qualitative research. Sage Publications, Lontoo.

Matinnia N, Faisal I, Juni M, Herjar A, Moeini B & Osman Z. 2015. Fears related to preg-

nancy and childbirth among primigravidae who requested caesarean versus vaginal delivery

in Iran. Maternal and Child Health Journal 19(5), 1121-1130.

Melender H-L. 2002. Feelings of fear and security associated with pregnancy and childbirth:

experiences reported before and after childbirth. Turun yliopiston julkaisuja osa 501. Turku.

Metsämuuronen J. 2009. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. 4. laitos. Interna-

tional Methelp, Helsinki.

Miles M, Huberman A & Saldaña J. 2014. Quolitative data analysis: A methods sourcebook.

3. painos. SAGE Publications, Inc., Las Angeles.

55

Nieminen K, Malmquist A, Wijma B, Ryding E-L, Andersson G & Wijma K. 2015. Nullipa-

rous pregnant women’s narratives of imminent childbirth before and after internet-based cog-

nitive behavioural therapy for severe fear of childbirth: a qualitative study. BJOG: An Interna-

tional Journal of Obstetrics and Gynaecology 122(9), 1259-1265.

Nilsson C, Lundgren I, Karlström A & Hildingsson I. 2012. Self reported fear of childbirth

and its association with women’s birth experience and mode of delivery: A longitudinal popu-

lation-based study. Women and Birth 25(3), 114-121.

Otieno D & Matoke V. 2014. Social media as tool for conducting academic research. Interna-

tional Journal of Advanced Research in Computer Science and Software Engineering 4(1),

962-967.

Pazzagli C, Laghezza L, Capurso M, Sommella C, Lelli F & Mazzeschi C. 2015. Antecedents

and consequences of fear of childbirth in nulliparous and parous women. Infant Mental Health

Journal 36(1), 62-74.

Polit DF & Beck C. 2014. Essentials of nursing research: Apphraising evidence for nursing

practice. 8. painos. Lippincott Williams & Wilkins, Philadelphia.

Pope C, Ziebland S & Mays N. 2000. Qualitative research in health care: Analysing dqualita-

tive data. BMJ 320(8), 114-116.

Porter C. 2004. A Typology of virtual communities: A multi-disciplinary foundation for fu-

ture researsch. Journal of Computer-Mediated Communication 10(1), article 3. http://onlineli-

brary.wiley.com/doi/10.1111/j.1083-6101.2004.tb00228.x/full. Luettu 13.7.2015.

Rouhe H, Halmesmäki E & Saisto T. 2007. Synnytyspelon vuoksi tehdyt keisarileikkaukset

vuosina 1999-2005. Duodecim 123, 2481-2486.

Rouhe H, Salmela-Aro K, Toivanen R, Tokola M, Halmesmäki E & Saisto T. 2013. Obstetric

outcome after intervention for severe fear of childbirth in nulliparous women – randomized

trial. BJOG: An International Journal of Obstetrics and Gynaecology 120(1), 75-84.

Ryding E, Lukasse M, Van Parys AS, Wangel AM, Karro H, Kristjansdottir H, Schroll AM,

Schei B & Bidens Group. 2015. Fear of childbirth and risk of cesarean delivery: A cohort

study in six European countries. Birth Issues in Perinatal Care 42(1), 48-55.

Räisänen S, Lehto SM, Nielsen HS, Gissler M, Kramer MR & Heinonen S. 2013. Fear of

childbirth predicts postpartum depression: a population-based analysis of 511 422 singleton

births in Finland. BMJ Open 3(11), 1-7.

Räisänen S, Lehto SM, Nielsen HS, Gissler M, Kramer MR & Heinonen S. 2014. Fear of

childbirth in nulliparous and multiparous women: a population-based analysis of all singleton

births in Finland in 1997-2010. BJOG: An International Journal of Obstetrics and Gynaeco-

logy 121(8), 965-970.

Saisto T. 2000. Synnytyspelot ja niiden hoitaminen. Duodecim 116, 1483-1488.

56

Salokannel M. 2014. Uuden tiedon kaivaminen ja tekijänoikeus. Kansalliskirjasto 2/2014.

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/97783/Kansalliskirjastolehti_2_2014.pdf?se-

quence=2. Luettu 5.10.2016.

Salomonsson B, Gullberg MT, Alehagen S & Wijma K. 2013a. Self-efficacy beliefs and fear

of childbirth in nulliparous women. Journal of Psychosomatic Obstetrics & Gtnecology 34(3),

116-121.

Salomonsson B, Berterö K & Alehagen S. 2013b. Self-efficacy in pregnant women with se-

vere fear of childbirth. Journal of Obstetric, Gynecologic and Neonatal Nursing 42(2), 191-

202.

Scruth E, Pugh D, Adams C & Foss-Durant A. 2015. Electronic and social media: The legal

and ethical issues for healthcare. Clinical Nurse Specialist 29(1), 8-11.

STM. 2010. Yhtenäiset päivystyshoidon perusteet. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä

2010:4. http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/-/_julkaisu/1486181. Luettu 12.5.2015.

Stoll K, Edmonds JK & Hall W. 2015. Fear of childbirth and preference for caesarean deli-

very among young American women before childbirth: A survey study. BIRTH 42(3), 270-

276.

Stoll K, Hall W, Janssen P & Carty E. 2014. Why are young Canadians afraid of childbirth?

A survey study of childbirth fear and birth preferences among Canadian university students.

Midwifery 30(2), 220-226.

Stoll K & Hall W. 2013a. Vicarious birth experiences and childbirth fear: Does it matter how

young Canadian women learn about birth? The Journal of Perinatal Education 22(4), 226-233.

Stoll K & Hall W. 2013b. Attitudes and preferences of young women with low and high fear

of childbirth. Qualitative Health Research 23(11), 1495-1505.

Størksen HT, Garthus-Niegel S, Vangen S & Eberhard-Gran M. 2013. The impact of previous

birth experiences on maternal fear of childbirth. Acta Obstetricia et Gynecologica Scandi-

navica 92(3), 318-324.

Størksen HT,Garthus-Niegel S, Adams SS, Vangen S & Eberhard-Gran M. 2015. Fear of

childbirth and elective caesarean section: a population-based study. BMC Pregnancy and

Childbirth 15(1), 1-10.

Sydsjö G, Angerbjörn L, Palmquist S, Bladh M & Sydsjö A. 2013. Secondary fear of child-

birth prolongs the time to subsequent delivery. Acta Obstetricia et Gynecologica Scandinavica

92(2), 210-2014.

Sydsjö G, Bladh M, Lilliecreutz C, Persson A-M, Vyöni H & Josefsson A. 2014. Obstetric

outcomes for nulliparous wome who received routine individualized treatment for severe fear

of childbirth – a retrospective case control study. BMC Pregnancy and Childbirth 14(1), 1-7.

57

Sydsjö G, Blomberg M, Palmquist S, Angerbjörn L, Bladh M & Josefsson A. 2015. Effects of

continous midwifery labour support foe women with severe fear of childbirth. BMC

Pregnancy and Childbirth 15(1), 1-5.

Tan P, Evsen MS, Soydinҫ HE, Sak ME, Özler A, Turgut A, Bez Y & Gül T. 2013. Increased

psychological trauma and decreased desire to have children after a complicated pregnancy.

Journal of Turkish German Gynecology Association 14(1), 11-14.

Ternström E, Hildingsson I, Haines H & Rubertsson C. 2015. Higher prevalence of childbirth

related fear in foreign born pregnant women – Findings from a community sample in Sweden.

Midwifery 31(4), 445-450.

Tietosuojalaki 1050/2018.

Tilastokeskus. 2019. Suomen virallinen tilasto: Syntyneet 2019. Helsinki.

http://www.stat.fi/til/synt/2018/synt_2018_2019-04-26_tie_001_fi.html. Luettu 1.5.2019.

Toohill J, Fenwick J, Gamble J, Creedy DK, Buist A, Turkstra E & Ryding E-L. 2014a. A

randomized controlled trial af a psycho-education intervention by midwives in reducing child-

birth fear in pregnant women. BIRTH 41(4), 384-394.

Toohill J, Fenwick J, Gamble J & Creedy DK. 2014b. Prevalence of childbirth fear in an

Australian sample of pregnant women. BMC Pregnancy and Childbirth 14(1), 1-10.

Toohill J, Creedy DK, Gamble J & Fenwick J. 2015. A cross-sectional study to determine uti-

lity of childbirth fear screening in maternity practice – An Australian perspective. Women and

Birth 28(4), 310-316.

Tuomi J & Sarajärvi A. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällön analyysi. 6. laitos. Tammi,

Helsinki.

Tutkimuseettinen neuvottelukunta. 2009. Humanistisen, yhteiskuntatieteellisen ja käyttäyty-

mistieteellisen tutkimuksen eettiset periaatteet ja ehdotus eettisen ennakkoarvioinnin järjestä-

miseksi. http://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/eettisetperiaatteet.pdf. Luettu 5.10.2016.

Tutkimuseettinen neuvottelukunta. 2012. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen

käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje, Helsinki.

Virtuaalisairaala 2.0. 2019. http://www.virtuaalisairaala2.fi/fi/etusivu. Luettu 1.5.2019.

Vuori E & Gissler M. 2014a. (toim.) Perinataalitilasto – synnyttäjät, synnytykset ja vastasyn-

tyneet 2013. THL. Tilastoraportti 23/2014. THL, Helsinki.

Vuori E & Gissler M. 2014b. (toim.) Synnytykset ja synnytystoimenpiteet sairaaloittain 2012-

2013. THL. Tilastoraportti 30/2014.THL, Helsinki.

Liite 1. Tiedonhakutaulukko

TIETO-

KANTA

HAKUSANAT RAJAUS TULOKSIA OTSIKON

PERUSTEELLA

TIIVISTELMÄN

PERUSTEELLA

PÄÄLLEKKÄI-

SYYKSIEN

POISTON

JÄLKEEN

KOKO

TEKSTIN

LUKEMISEN

JÄLKEEN

Medic synnytys* AND

pelko*

2010-

2015 11 5

2013-

2015 1 1

PubMed fear* AND child-

birth*

english, full text 2010-

2015 97 23

2013-

2015 10 10

Cinahl fear* AND child-

birth*

english, re-

search article,

peer review

2010-

2015 119 36

2013-

2015 13 10

PsycINFO fear* AND child-

birth*

english, peer re-

view

2010-

2015 100 35

2013-

2015 14 8

Scopus fear* AND child-

birth*

english/ finish,

article or review

2010-

2015 317 92

2013-

2015 39 17

Manuaalin

haku

3

YHTEENSÄ 644 191 77 49

42

Liite 2. Synnytyspelkotutkimukset (1/17)

Tekijä(t), vuosi

ja maa

Tutkimuksen tarkoitus Aineisto / otos Menetelmä Päätulokset

Aksoy ym.

(2014), Turkki

Tutkimuksen tarkoitus oli selvit-

tää synnytyspelon yhteyttä nais-

ten tietämykseen kivuttomasta

synnytyksestä.

900 uudelleensynnyttäjää, joilla

oli aikaisempi positiivinen syn-

nytyskokemus ja kyselyhetkellä

normaali raskaus. Synnyttäjät

vastasivat kyselylomakkeeseen

viimeisen raskauskuukauden ai-

kana synnytyksensuunnittelu-

käynnin yhteydessä.

Kvantitatiivinen tutkimus,

tilastolliset analyysimene-

telmät

Kivuttomasta synnytyksestä tietävillä esiintyi vä-

hemmin ja lievempää synnytyspelkoa kuin kivut-

tomasta synnytyksestä tietämättömillä. Kaikilla

synnyttäjillä tieto kivuttomasta synnytyksestä li-

säsi toivetta alatiesynnytykseen. Suurella osalla

(n. 42%) synnyttäjistä ei ollut tietoa kivuttomasta

synnytyksestä. Synnyttäjien yleisin kivuttoman

synnytyksen tiedonlähde olivat ystävät.

Anderson & Gill

(2014), USA

Tutkimuksen tarkoituksena oli

selvittää synnytyspelon ja psy-

kologisen synnytystrauman

esiintymistä alaikäisillä synnyt-

täjillä.

201 nuorta naista (13-19 vuoti-

aita), joiden synnytyksestä oli

kulunut korkeintaan 72 tuntia.

Synnyttäjät vastasivat kyselyyn

sairaalassa ollessaan.

Kvantitatiivinen poikit-

taistutkimus.

Suurin osa (yli 75%) alaikäisistä synnyttäjistä ko-

kee synnytyspelkoa. Kolmasosa koki synnytyk-

sen ”kauheaksi” tai traumaattiseksi. Etukäteen

tehty arviointi, saatu ohjaus ja hoitajan toiminta

synnytyksen aikana olivat merkittäviä tekijöitä

nuorten synnytyskokemuksessa. Keskeisimmät

tekijät olivat kivun hallinta, tuomitsematon hoito

ja henkinen tuki. Synnytyksen jälkeinen seuranta

oli tärkeää (uudet raskaudet, perhesuunnittelu).

Alaikäiset eivät aina ole kypsiä saamaan lapsia,

hoitajilla on keskeinen rooli raskauden ja synny-

tyksen aikana ja synnytyspelon vähentämisessä.

D’Cruz & Lee

(2014), Australia


selvittää nuorten synnyttämättö-

mien naisten ennakko-odotuksia

ja käsityksiä tulevasta synnytyk-

sestä.

334 naimatonta, lapsetonta 18-

25-vuotiasta Australialaista

naista, joilla oli aikomus saada

lapsia tulevaisuudessa. Naiset

vastasivat kyselyyn verkossa.

Triangulaatio, pääosin

kvantitatiiviset analyysi-

menetelmät. Avoimet ky-

symykset analysoitu kva-

litatiivisella sisällön ana-

lyysillä.

Suurin osa naisista toivoi lääkärijohtoista ala-

tiesynnytystä. Keisarileikkausta toivovilla oli

enemmin synnytyspelkoa, masennusta ja ahdistu-

neisuutta sekä huonompi itsetuntemus. Kätilön

hoitaman synnytyksen haluavilla oli vähemmin

synnytyspelkoa ja ahdistuneisuutta sekä parempi

itsetuntemus. Nuorilla lapsettomilla naisilla,

jotka eivät suunnittele raskautta lähiaikoina, on

ennakko-odotuksia ja käsityksiä synnytyksestä

sekä synnytykseen liittyvää pelkoa. Naisten odo-

tuksiin ja käsityksiin vaikuttavat sosiaaliset teki-

jät (muiden kokemukset, erityisesti oma äiti ja

median luoma kuva) ja aikaisemmat muut koke-

mukset terveydenhuollon henkilökunnan kanssa.


Dehghani ym.

(2013), Iran


selvittää kivun pelkäämisen ja

kivun katastrofoinnin vaikutusta

keisarileikkaustoiveeseen.

300 raskaana olevaa naista,

jotka olivat tutkimuksen aikaan

raskausviikoilla 4-36. Tutkitta-

vista puolet oli yksityissairaalan

ja puolet yleisen sairaalan asiak-

kaita. Tutkittavat rekrytoitiin

normaalin raskaudenseuranta-

käynnin yhteydessä ja he täytti-

vät viiden kysymyslomakkeen

kokonaisuuden.


taistutkimus.

Naisista yli puolet (58%) toivoi keisarileikkausta.

Keisarileikkausta toivovat olivat useammin yksi-

tyislääkärin asiakkaina ja heillä oli takanaan ai-

kaisempi keisarileikkaus. Lisäksi heillä oli enem-

min synnytyspelkoa ja pelkoa kivusta sekä sen

katastrofointia kuin alatiesynnytystä toivovilla.

Synnytyspelko ja kivun pelko ovat kumpikin it-

senäisiä tekijöitä keisarileikkausta toivottaessa.

Naisten tulisi saada opetusta alatiesynnytyksen ja

keisarileikkauksen eduista ja haitoista sekä tietoa

kivun lievityksestä alatiesynnytyksessä.

Elvander ym.

(2013), USA


arvioida synnytyspelon ja synny-

tystavan vaikutusta synnytysko-

kemukseen kuukausi synnytyk-

sen jälkeen.

3 006 ensisynnyttäjää, jotka oli-

vat iältään 18-35 vuotiaita. Nais-

ten raskauden viimeinen kol-

mannes osui vuosille 2009-

2011. (Osa suurempaa First

Baby Study -tutkimusta.) Naiset

vastasivat puhelinhaastatteluun

loppuraskauden aikana (rv30-

42) ja uudelleen kuukausi syn-

nytyksen jälkeen.

Kvantitatiivinen tutkimus. Negatiiviseen synnytyskokemukseen vaikuttivat

sekä synnytyspelko että synnytystapa. Paras syn-

nytyskokemus oli naisilla, joiden synnytyspelko

oli vähäistä ja synnytystapa oli normaali ala-

tiesynnytys. Kovaa synnytyspelkoa kokeneet ja

suunnittelemattomalla keisarileikkauksella tai

instrumenttiavusteisella alatiesynnytyksellä syn-

nyttäneet muodostivat huonoimman synnytysko-

kemuksen viidenneksen. Naisilla, joilla synnytys-

pelko oli vähäistä tai sitä ei ollut myöskään syn-

nytystapa ei vaikuttanut synnytyskokemukseen.

Synnytyspelkoa oli vähemmin niillä naisilla,

joilla oli parempi sosiaalinen tuki, korkeampi

koulutustaso, suunniteltu raskaus ja he olivat use-

ammin naimisissa ja vanhempia. Nuorimmilla

naisilla oli useimmin sosiaalisia ja psykologisia

ongelmia, jotka saattoivat vaikuttaa synnytyk-

seen liittyviin odotuksiin ja kokemuksiin.

Faisal ym. (2014),

Iran


selvittää miksi Iranilaiset naiset

haluavat keisarileikkauksen en-

simmäisessä raskaudessaan, il-

man lääketieteellistä syytä.

14 ensisynnyttäjää, jotka oli va-

littu neljältä terveysasemalta.

Naiset olivat raskauden viimei-

sellä kolmanneksella ja halusi-

vat synnyttää keisarileikkauk-

sella. Tutkija haastatteli naiset

Kvalitatiivinen tutkimus,

puolistrukturoidut haastat-

telut. Analyysi sisällön

analyysillä.

Keisarileikkaustoiveeseen vaikuttivat synnytys-

pelko, komplikaatiot alatiesynnytyksessä, tervey-

denhuollon ammattilaisen mielipide sekä luotta-

mus tai epäluottamus synnytysosaston henkilö-

kuntaan. Synnytyspelon osalta pelättiin eniten ki-

pua. Pelko äidin tai lapsen loukkaantumisesta


yksitellen käyttäen puolistruktu-

roitua kysymyslomaketta. Haas-

tattelut kestivät 40-90 minuuttia.

alatiesynnytyksessä oli suuri. Naiset kokivat, ett-

eivät saaneet haluamiaan vastauksia ammattilai-

silta raskauden aikaisten käyntien aikana vaan

heidän tietonsa perustuivat läheisten omiin koke-

muksiin ja heiltä kuultuihin tarinoihin. Myös me-

dia vaikutti käsityksiin synnytyksestä.

Fenwick ym.

(2015a), Australia

Tutkimuksen tarkoitus oli kuvata

vakavaa synnytyspelkoa koke-

vien naisten synnytyspelon syitä,

ilmenemistä ja siihen vaikuttavia

tekijöitä.

43 vakavasta synnytyspelosta

kärsivää naista. Naiset osallistui-

vat puhelinhaastatteluun. (Haas-

tattelut tehtiin suuremman tutki-

muskokonaisuuden yhteydessä.)

Kvalitatiivinen tutkimus.

Nauhoitettuihin puhelin-

haastatteluihin tehtiin si-

sällönanalyysi.

Naisten synnytyspelkoon liittyy pelon ärsyke,

vastaus ja välittäjä. Itseluottamuksen puute, tun-

temattoman pelko, muiden negatiivisten kerto-

musten sisäistäminen, välilihan repeäminen ja

kipu pelottivat ensisynnyttäjiä. Uudelleensynnyt-

täjillä omat aikaisemmat huonot kokemukset ja

aiempien tunteiden selvittämättä jääminen vai-

kuttivat odotuksiin tulevassa synnytyksessä. Tie-

donsaannin ja tuen puute, kontrollin menettämi-

nen tunne ja syrjäyttäminen päätöksenteosta oli-

vat sekä ensi- että uudelleensynnyttäjillä synny-

tyspelon osatekijöitä. Osa naisista ei halunnut

suunnitella synnytystä etukäteen, koska he koki-

vat ajatuksen synnytyksestä ahdistavaksi (kielto).

Fenwick ym.

(2015b), Australia


selvittää kätilön antaman raskau-

den aikaisen psykoedukaation

vaikutusta mielenterveyteen 6

viikkoa synnytyksen jälkeen,

keisarileikkausten vähentämi-

seen ja alatiesynnytystoiveeseen

tulevissa raskauksissa.


kärsivää naista (interventio

n=91, kontrolli n=93). Naiset

vastasivat kyselyihin tutkimuk-

sen alussa, raskausviikolla 36 ja

kuusi viikkoa synnytyksen jäl-

keen. Interventioryhmä osallis-

tui psykoedukaatio sessioon ras-

kausviikoilla 24 ja 34.

Kvantitatiivinen interven-

tio tutkimus.

Interventioryhmässä keisarileikkauksia tehtiin

vähemmän kuin kontrolliryhmässä. Erityisesti

hätäkeisarileikkausten määrä oli pienempi. Kuusi

viikkoa synnytyksen jälkeen interventioryhmässä

olleet toivoivat seuraavassa raskaudessa synny-

tystavaksi keisarileikkausta harvemmin kuin

kontrolliryhmäläiset. Masennuksen oireissa ei

ryhmien välillä ollut eroa synnytyksen jälkeen.

Interventioryhmässä olleilla oli vähemmin ta-

kaumia ja he kokivat saaneensa enemmin irti oh-

jelehtisestä kuin kontrolliryhmässä olleet.

Gao ym. (2015),

Kiina


määrittää synnytyspelkoa ja sen

tekijöitä raskaana olevilla nai-

silla Kiinassa.

353 raskauden viimeisellä kol-

manneksella olevaa naista, jotka

olivat yli 18 vuotiaita. Raskau-

dessa ei vakavia komplikaatioita


taistutkimus.

Naisten yleisin pelon aihe oli lapsen vaurioitumi-

nen synnytyksessä ja päätyminen keisarileik-

kaukseen. Vähiten pelättiin painajaisten näke-

mistä synnytyksestä ja sairaalaympäristöä. Nuo-

rilla naisilla pelko oli yleisempää. Puolison tuki


tai aikaisempaa keisarileik-

kausta. Naiset täyttivät kyselylo-

makkeet normaalin raskauden-

seurantakäynnin yhteydessä.

vähensi pelkoa. Keskenmenon kokeneilla pelko

oli voimakkaampaa. Korkeamman koulutuksen

katsottiin vaikuttavan alentavasti synnytyspel-

koon. Naiset kokivat omat kykynsä synnytyk-

sessä hyviksi. Mitä kovempi ahdistuneisuus ja

huolestuneisuus oli, sitä kovempi oli myös syn-

nytyspelko.

Haapio ym.

(2013), Suomi

Tutkimuksen tarkoitus oli kuvata

synnytyspelkoja sekä niiden

muodostumista ja seurauksia en-

sisynnyttäjien alkuraskaudessa.

Ensisynnyttäjä-äitejä (n=659),

jotka vastasivat kyselylomak-

keeseen äitiyspoliklinikalla en-

simmäisen ultraäänitutkimuksen

yhteydessä.



telmät.

Synnyttämiseen liittyvät pelot olivat yleisiä jo al-

kuraskaudessa. Eniten pelättiin synnytyskipua,

välilihan repeämistä tai leikkaamista sekä synny-

tyksen pituutta. Pelkoa aiheutti myös lapsen tai

äidin hyvinvointiin liittyvät asiat (lapsen vamma

tai kuolema, raskausajan ongelmat) sekä keisari-

leikkaus. Äidin kielteinen mieliala ja kuullut

kielteiset kertomukset voimistivat pelkoa. Kol-

mannes vastaajista oli saanut pelottavaa tietoa

terveydenhuollon ammattilaisilta tai oman am-

mattinsa kautta. Kohtalaiset tai kovat synnytys-

pelot aiheuttivat stressioireilua ja vaikuttivat jo-

kapäiväiseen elämään. Kovaa pelkoa kokevat toi-

voivat useammin keisarileikkausta.

Handelzalts ym.

(2015), Israel


tunnistaa psykologisia ja persoo-

nallisuustekijöitä, jotka vaikutta-

vat synnytyspelkoon. Selvittää

synnytyspelon vaikutusta synny-

tyksen kulkuun. Muodostaa

malli psykologisten ja lääketie-

teellisten synnytyksen tuloksen

osatekijöistä ja synnytyksen jäl-

keisen synnytyspelon yhtey-

destä.

101 ensisynnyttäjää (terveitä,

yksöisraskaus), jotka valittiin sa-

tunnaisesti kaikkien vuonna

2011 raskaana olleiden joukosta

yhdellä terveysasemalla. Naiset

täyttivät kyselylomakkeita ras-

kauden aikana ja synnytyksen

jälkeen. Lisäksi joitain tietoja

kerättiin tilastoista/asiakirjoista.



telmät.

Synnytyspelko sekä ennen että jälkeen synnytyk-

sen oli yhteydessä neuroottisuuteen ja ahdistunei-

suusherkkyyteen. Synnytyspelko ennen synny-

tystä johti useammin istrumenttiavusteiseen syn-

nytykseen tai hätäkeisarileikkaukseen. Synnytys-

tapa ja synnytyksen toisen vaiheen kesto vaikutti-

vat synnytyksen jälkeiseen synnytyspelkoon.

Synnytystä edeltävä synnytyspelko, ahdistunei-

suusherkkyys, synnytystapa ja -kokemus olivat

voimakkaimmat synnytyksen jälkeisen synnytys-

pelon ennustavat tekijät.

Hildinsson ym.

(2011), Ruotsi


tarkastella synnytyspelon esiin-

tymistä alkaen keskiraskaudesta

ja päättyen vuosi synnytyksen

697 naista, jotka vastasivat ku-

kin neljään kyselylomakkeeseen

Kvantitatiivinen alueelli-

nen pitkittäistutkimus

Synnytyspelon esiintyminen lisääntyi ajan kulu-

essa. Ensi- ja uudelleensynnyttäjien välillä ei ha-

vaittu eroa synnytyspelon esiintymisessä raskau-


jälkeen ja tunnistaa pelosta para-

nemiseen liittyviä tekijöitä.

raskauden puolivälissä, loppu-

raskaudessa, kaksi kuukautta ja

vuosi synnytyksen jälkeen.

den aikana, raskauden jälkeen ensisynnyttäjät ko-

kivat pelkoa enemmin kuin uudelleensynnyttäjät.

Synnytyspelosta parantuneilla raportoitiin ras-

kauden jälkeisissä kyselyissä parempia synnytys-

kokemuksia ja oman kehon hallinnan tunnetta

synnytyksen aikana. He pitivät alatiesynnytystä

toivottavampana myös mahdollisissa seuraavissa

raskauksissa. Synnytyspelosta kärsivät saivat to-

dennäköisemmin ohjausta synnytyspelkoon liit-

tyen sekä päätyivät keisarileikkaukseen synny-

tystapana kuin pelkoa kokemattomat. Vuosi syn-

nytyksen jälkeen pelosta kärsivät kokivat oman

osallisuutensa puutteellisiksi ja saamansa hoidon

epätyydyttäväksi synnytyksen aikana.

Hildingsson

(2014), Ruotsi


vertailla pariskuntien henkilö-

kohtaisia ja yleisiä asenteita syn-

nytykseen liittyen. Lisäksi tar-

koituksena oli selvittää asentei-

den, synnytystoiveiden ja synny-

tyspelon yhteyttä synnytysta-

paan.

1074 pariskuntaa valikoitui kai-

kista vuosien 2007-2008 ras-

kausviikon 17-19 rutiini ultraää-

nitutkimuksessa käyneistä kol-

messa eri sairaalassa. Aineisto

kerättiin kahdella kyselylomak-

keella, joista ensimmäinen an-

nettiin em. tutkimuksen yhey-

dessä ja toinen kaksi kuukautta

synnytyksen jälkeen. Molem-

pien osapuolten tuli täyttää omat

lomakkeensa. (Osa suurempaa

tutkimuskokonaisuutta.)

Kvantitatiivinen, alueelli-

nen pitkittäistutkimus.

Naiset toivoivat synnytyksen olevan turvallinen

ja stressaamattomin lapselle He toivoivat säilyt-

tävänsä kontrollin tunteen synnytyksen aikana ja

synnytyksen aiheuttavan mahdollisimman vähän

haittaa tulevalle seksielämälle ja olevan mahdol-

lisimman luonnollinen. Puolisoille tärkeintä oli

synnytyksen turvallisuus ja stressaamattomuus

naiselle. Synnytyksen toivottiin myös olevan ki-

vuton ja palautumisen haluttiin olevan nopea.

Naiset, joilla oli toive keisarileikkauksesta tai

synnytyspelkoa, joka on heille vähiten stres-

saava, kivuton ja, jonka ajankohta tiedetään. He

kokivat myös, että naisen tulee saada itse päättää

keisarileikkauksesta. Lisäksi synnytyspelkoisilla

oli voimakas kontrollin säilyttämisen tarve syn-

nytyksessä. Kun molemmat vanhemmat toivoivat

alatiesynnytystä eikä kumpikaan kärsinyt synny-

tyspelosta, todennäköisyys normaaliin alatiesyn-

nytykseen oli suurin. Suunniteltuun keisarileik-

kaukseen päätyivät todennäköisimmin ne paris-

kunnat, joissa molemmat tai äiti kärsi synnytys-

pelosta.


Jokić-Begić ym.

(2014), Kroatia


selvittää sosioekonomisten teki-

jöiden, odotetun kivun ja ahdis-

tuneisuuden vaikutusta synny-

tyspelkoon ensi- ja uudelleen-

synnyttäjillä.

106 ensisynnyttäjää ja 94 uudel-

leensynnyttäjää (yht. 200), jotka

olivat raskauden viimeisellä kol-

manneksella. He osallistuivat

tutkimukseen normaalin raskau-

den seurantakäynnin yhteydessä

gynekologisella klinikalla. He

täyttivät sarjan kysymyslomak-

keita. (Osa suurempaa tutkimus-

kokonaisuutta.)



telmät.

Synnytyspelkoa koki 14.7% ensisynnyttäjistä ja

7,3% uudelleensynnyttäjistä. Synnytyspelko oli

siis yleisempää ensisynnyttäjillä. Sosioekonomi-

set tekijät eivät vaikuttaneet synnytyspelkoon

kummassakaan ryhmässä. Molemmilla ryhmillä

synnytyspelko oli voimakkaampaa, jos odotuk-

sena oli kova kipu synnytyksessä. Synnytyspelon

ja yleisen ahdistuneisuuden välillä oli yhteys

sekä ensi- että uudelleensynnyttäjillä. Ahdistu-

neisuusherkkyyden fyysinen ja henkinen ulottu-

vuus korreloivat synnytyspelon kanssa. Ensisyn-

nyttäjillä synnytyspelko oli voimakkainta, jos he

olettivat synnytyskivun olevan kovaa, heillä oli

yleisesti ahdistuneisuutta tai fyysisiin asioihin

liittyvää ahdistuneisuusherkkyyttä. Uudelleen-

synnyttäjillä pelko oli voimakkainta, jos heillä oli

oletus kovasta synnytyskivusta tai fyysinen ah-

distuneisuusherkkyys oli voimakasta.

Larsson ym.

(2015), Ruotsi


selvittää naisten kokemuksia

olemassa olevien neuvonta oh-

jelmista ja niiden vaikutuksista

synnytyspelkoon ajan kuluessa.

936 naista, jotka oli rekrytoitu

rutiini ultratutkimuksen yhtey-

dessä vuonna 2007. Naiset vas-

tasivat kyselylomakkeisiin tutki-

muksen yhteydessä, rv32-34,

2kk ja 1vuosi synnytyksen jäl-

keen. Naisista 70 oli osallistunut

ohjaukseen synnytyspelon

vuoksi. (Osa suurempaa tutki-

muskokonaisuutta.)

Kvantitatiivinen, alueelli-

nen pitkittäistutkimus.

Synnytyspelkoa raskauden aikana esiintyi mo-

lemmissa ryhmissä, mutta se oli voimakkaampaa

neuvontaa saaneilla. Neuvontaa saaneilla toive

keisarileikkauksesta oli kymmenkertainen verrat-

tuna neuvontaa saamattomiin. Synnyttäneillä,

jotka saivat neuvontaa, oli taustallaan hätäkeisa-

rileikkaus tai huono synnytyskokemus yleisem-

min kuin neuvontaa saamattomilla. Neuvontaa

saaneiden ryhmässä synnytys hoidettiin useam-

min suunnitellulla keisarileikkauksella. Neuvon-

taa saaneilla naisilla oli synnytyspelkoa edelleen

vuosi synnytyksen jälkeen, eivätkä he halunneet

lisää lapsia. Vaikka naiset olivat tyytyväisiä saa-

maansa neuvontaa, heillä oli edelleen synnytys-

pelkoa vuosi synnytyksen jälkeen. Neuvontaa

saivat myös naiset, joilla ei ollut synnytyspelkoa

ja neuvonnan ulkopuolelle jäi kovaa synnytyspel-

koa kokevia naisia.


Lopukhova &

Kahshapova

(2015), Venäjä


selvittää mitkä sisäiset tai ulkoi-

set tekijät aiheuttavat synnytys-

pelkoa.

76 eri raskauden vaiheissa ole-

vaa naista yhdellä äitiysvastaan-

otolla. Naiset vastasivat kysely-

lomakkeeseen.

Kvantitatiivinen tutkimus

(tilastolliset analyysit),

avoimiin kysymyksiin si-

sällön analyysi, minkä jäl-

keen tilastollinen analyysi.

Naisista 32 koki keskitasoa kovempaa synnytys-

pelkoa. Ulkoiset tekijät (sosioekonomiset tekijät,

synnyttäneisyys, raskauden kesto) tai muut pelot

(ahdistuneisuus) eivät vaikuttaneet synnytyspe-

lon esiintymiseen. Naistenmainitsemien synny-

tyspelon syiden järjestys oli 1) pelko lapsen hen-

gestä tai terveydestä, 2) fyysinen kipu, 3) pelko

oman hengen tai terveyden puolesta, 4) koke-

muksen puute, 5) muiden negatiiviset kokemuk-

set ja 6) omat aikaisemmat huonot kokemukset.

Asiat joihin ei ole kokemusta vaikuttavat enem-

min kuin omat kokemukset.

Lukasse ym.

(2014), Belgia, Is-

lanti, Tanska,

Ruotsi, Norja,

Viro


selvittää vakavan synnytyspelon

yleisyyttä, sisältöä ja tekijöitä

kuudessa Euroopan maassa.

6870 raskaana olevaa naista

kuudesta maasta (Belgia 828, Is-

lanti 585, Tanska 1252, Viro

896, Norja 2351 ja Ruotsi 958).

Naiset täyttivät ja palauttivat ky-

selylomakkeen maasta riippuen

joko raskaudenseurantakäynnin

yhteydessä tai postitse.


taistutkimus.

Kaikista tutkituista 11% koki vakavaa synnytys-

pelkoa, ensi- ja uudelleensynnyttäjien välillä ei

ollut merkittävää eroa. Maiden välillä oli merkit-

täviä eroja vakavan synnytyspelon yleisyydessä

(Belgia 4,5%, Viro 15,6% ensisynnyttäjillä, ja Is-

lanti 7,6%, Ruotsi 15,2% uudelleensynnyttäjillä),

mutta kun muut tekijät, kuten ikä, koulutus ja

raskauden kesto huomioitiin, vain belgialaisten

ensisynnyttäjien kokema vakava synnytyspelko

oli merkittävästi vähäisempää kuin muilla. Syn-

nytyspelko on kansainvälinen ilmiö mutta sen

syissä on maakohtaisia eroja. Pohjoismaissa ter-

veydenhuollon henkilökunnan taholta koettu kal-

toinkohtelu oli syynä synnytyspelkoon, mikä ei

näkynyt Virossa tai Belgiassa (kaikista 19.7%).

Aikaisempi huono synnytyskokemus vaikutti

synnytyspelkoon muissa maissa paitsi Belgiassa.

Belgiassa synnytystä johtaa useimmiten lääkäri,

muissa maissa kätilö.

Matinnia ym.

(2015), Iran


selvittää synnytyspelkoon liitty-

viä tekijöitä ja niiden eroja en-

sisynnyttäjillä, jotka toivoivat

342 ensisynnyttäjää, jotka oli

valittu satunnaisesti neljältä ter-

veysasemalta rutiini tarkastusten

yhteydessä. Osallistujat vastasi-



telmät. Käytetty kysymys-

Raskauden suunnitelmallisuus ja synnytystapa

vaikuttivat synnytyspelon esiintymiseen, muilla

sosioekonomisilla tekijöillä ei ollut merkitystä.

Synnytyspelkoon vaikuttavia tekijöitä olivat syn-


keisarileikkausta ja ensisynnyttä-

jillä, jotka toivoivat alatiesynny-

tystä.

vat 30 kohtaiseen kysymyslo-

makkeeseen raskausviikoilla 13-

15.

lomake oli muokattu suo-

malaisesta synnytyspelko-

mittarista (Saisto 2011).

nytykseen liittyvät tekijät, lapsen henki ja ter-

veys, henkilökunnan pätevyys ja käyttäytyminen,

synnyttäjän kyvyt ja toiminta, vanhemmuus ja

perhe-elämä ja yleinen pelko synnytystä kohtaan.

Keisarileikkausta toivoivat useammin vanhem-

mat, koulutetummat ja työssä olevat äidit. Keisa-

rileikkausta toivoneilla esiintyi selvästi enemmin

synnytyspelkoa kuin heillä, jotka toivoivat ala-

tiesynnytystä.

Nieminen ym.

(2015), Ruotsi


kuvata internetpohjaisen terapian

vaikutusta synnytykseen liitty-

viin odotuksiin vakavasta synny-

tyspelosta kärsivillä ensisynnyt-

täjillä.


kärsivää ensisynnyttäjää, jotka

vastasivat puolistrukturoituihin

avoimiin kysymyksiin ennen

kahdeksan viikon internet-tera-

piaa ja sen jälkeen.


teema-analyysi

Internet-terapia muutti naisten käsityksiä synny-

tyksestä realistisemmiksi. He olivat itsevarmem-

pia ja heillä oli aktiivisempia selviytymiskeinoa

synnytyksestä selviytymiseen. He kokivat puoli-

sojen roolin aktiivisemmaksi synnytyksessä ja

suhtautuminen henkilöstöön oli myönteisempää,

molempien tuki koettiin riittävämmäksi. Naiset

tiedostivat ja huomioivat enemmin tulevaa lasta

koko synnytystä ajatellessaan.

Nilsson ym.

(2012), Ruotsi


selvittää synnytyspelon yhteyttä

synnytyskokemukseen ja synny-

tystapaan raskauden aikana ja

vuosi synnytyksen jälkeen.

Osa suurempaa tutkimuskoko-

naisuutta, jossa osallistujat rek-

rytoitiin keskiraskauden ultraää-

nikäynnin yhteydessä. He vasta-

sivat neljään kyselyyn (keskiras-

kaudessa, loppuraskaudessa

sekä kaksi kuukautta ja vuosi

synnytyksen jälkeen). Tutki-

muksessa käytettiin osaa saa-

duista vastauksista (n=763)

Kvantitatiivinen alueelli-

nen pitkittäistutkimus

Sosioekonomisilla tekijöillä ei ollut merkitystä

synnytyspelon kokemiseen. Synnyttäneisyydellä

ei ollut vaikutusta synnytyspelkoon raskauden ai-

kana mutta synnytyksen jälkeen ensisynnyttäjät

kokivat enemmin pelkoa kuin uudelleensynnyttä-

jät. Aikaisempi huono synnytyskokemus tai hätä-

sektio liittyivät merkittävästi raskauden aikaisen

synnytyspelon kokemiseen. Huonolla synnytys-

kokemuksella oli suurin vaikutus raskauden ai-

kaiseen sekä synnytyksen jälkeisen pelon koke-

miseen. Huonolla tai traumaattisella synnytysko-

kemuksella on pitkäaikaisia vaikutuksia van-

hempi-lapsisuhteen muodostumiseen, parisuhtee-

seen imetysongelmiin, post-traumaattiseen stres-

siin sekä uuden raskauden välttelyyn. Synnytys-

kokemukseen vaikuttivat tuki, kontrollin tunne,

kipu ja suhde hoitohenkilöstöön.


Pazzagli ym.

(2015), Italia


selvittää eri tekijöiden merki-

tystä synnytyspelossa ennen syn-

nytystä ja arvioida ja vertailla

synnytyspelon vaikutusta synny-

tyksen jälkeiseen sopeutumiseen

ensi- ja uudelleensynnyttäjillä.

Ensimmäisessä vaiheessa

(n=158) 85 ensi- ja 73 uudel-

leensynnyttäjää, toisessa vai-

heessa (n=60) 30 ensi- ja 30 uu-

delleensynnyttäjää. Naiset rek-

rytoitiin sairaalan synnytyskurs-

silta. Naiset täyttivät 1. vaiheen

kysymyslomakkeet rv32:lla ja 2.

vaiheen kysymyslomakkeet 3kk

synnytyksen jälkeen sairaalan

synnytysosastolla.



telmät.

Ensi- ja uudelleensynnyttäjien välillä havaittiin

eroja persoonallisten ja ihmissuhdetekijöiden vai-

kutuksessa synnytyspelkoon. Raskausaikana voi-

makas ahdistuneisuus, heikko kahden välinen so-

peutuminen ja epävarmuus sitoutumissuhteessa

puolisoon olivat synnytyspelon riskitekijöitä.

Myös voimakas huolenpidon hakuisuus osana si-

toutuneisuussuhteen ongelmaa, oli riskitekijä.

Synnytyspelko aiheutti synnytyksenjälkeistä ma-

sennusta ja ongelmia vanhemmuudessa / äitiy-

teen sopeutumisessa ensisynnyttäjillä.

Rouhe ym.

(2007), Suomi


vertailla synnytyspelon vuoksi

tehtyjen keisarileikkausten mää-

rää HYKS:n yksiköissä sekä ver-

rata niitä muun Suomen sekä

maailman tilanteeseen.

Aineisto kerättiin retrospektiivi-

sesti sairaaloiden käynti- ja syn-

nytystilastoista ja potilasasiakir-

joista.

HYKS 13 575 syntynyttä/vuosi

(muut yhteensä 20 007 synty-

nyttä/vuosi)

Kvantitatiivinen tilastotut-

kimus

Synnytyspelon vuoksi tehtyjen keisarileikkausten

osuus kaikista keisarileikkauksista vaihtelee suu-

resti. Synnytyspelon vuoksi äitiyspoliklinikalla

käyneistä 75% päätyy alatiesynnytykseen. Aiem-

mat ongelmalliset synnytykset vaikuttavat synny-

tyspelon syntyyn. Keisarileikkaukseen ei tulisi

päätyä ilman lääketieteellistä syytä mutta äitiä ei

saa jättää pelon kanssa yksin vaan hänelle tulee

tarjota riittävästi tukea.

Rouhe ym.

(2013), Suomi


selvittää ryhmäterapian vaiku-

tusta synnytystapaan synnytys-

pelosta kärsivillä ensisynnyttä-

jillä.

371 synnytyspelosta kärsivää

ensisynnyttäjää, jotka jaettiin in-

terventio- (n=131) ja kontrolli-

ryhmiin (n=240). Osallistujat

rekrytoitiin 12-13rv:lla ultratut-

kimuksen yhteydessä. Kaikki

(myös puolisot) täyttivät kolme

kyselyä (keski- ja loppuraskaus

sekä 3kk synnytyksen jälkeen).

Interventioryhmä osallistui 7

ryhmäterapiakertaan ja kontrol-

liryhmälle normaali raskauden-

seuranta.

Satunnaistettu, kontrol-

loitu interventiotutkimus,


telmät.

Ryhmäterapialla voidaan vaikuttaa synnytysta-

paan ja synnytyskokemukseen vakavasta synny-

tyspelosta kärsivillä ensisynnyttäjillä. Ryhmien

välillä oli selvä ero synnytystavan valinnassa. In-

terventioryhmässä toive alatiesynnytyksestä sekä

alatiesynnytysten määrä oli kontrolliryhmää suu-

rempi. Myös äidin toiveesta tehtyjen keisarileik-

kausten määrä oli interventioryhmässä pienempi.

Lisäksi hätäkeisarileikkauksiin päädyttiin useam-

min kontrolliryhmässä. Interventioryhmässä ol-

leilla synnytyskokemus oli parempi kuin muilla.

Ryding ym.

(2015), Ruotsi,


arvioida synnytyspelon riskiä ja

sen yhteyttä suunniteltuun tai

6 422 raskaana olevaa naista,

kuudesta Euroopan maasta, vas-

Kvantitatiivinen, pitkittäi-

nen joukkotutkimus

Ensisynnyttäjistä vaikeaa synnytyspelkoa koke-

vat synnyttivät todennäköisemmin suunnitellusti

keisarileikkauksella. Myös uudelleensynnyttäjillä


Norja, Tanska, Is-

lanti, Viro, Belgia

kiireelliseen keisarileikkauksen

ensi- ja uudelleensynnyttäjillä.

tasi synnytykseen liittyviä odo-

tuksia mittaavaan kyselyyn maa-

liskuun 2008 ja elokuun 2010

välisenä aikana.

synnytyspelko lisäsi suunnitellun sektion riskiä.

Synnytyspelkoa lisääviä tekijöitä olivat nuori ikä,

alhaisempi koulutus, tupakointi, masennus, kei-

sarileikkaustoive. Uudelleensynnyttäjillä synny-

tyspelkoa kokevista suurimmalla osalla oli taus-

talla aikaisempi (kiireellinen) keisarileikkaus ja

negatiivinen synnytyskokemus. Positiivisten odo-

tusten puute oli yhteydessä sekä suunniteltuihin

että kiireellisiin keisarileikkauksiin.

Räisänen ym.

(2013), Suomi


selvittää millaiset raskauden ja

synnytyksen aikaiset tekijät liit-

tyvät synnytyksenjälkeiseen ma-

sennukseen erityisesti naisilla,

joilla ei ollut masennustaustaa.

Kaikki yksöisraskaudet Suo-

messa vuosina 2002-2010

(n=511 422). Tiedot saatiin kol-

mesta suomalaisesta rekisteristä.

Retrospektiivinen rekiste-

ritutkimus, tilastolliset

analyysimenetelmät.

Kaikista (yhden lapsen) synnyttäneistä 0,3% sai-

rastuu lääkärin diagnosoimaan synnytyksenjäl-

keiseen masennukseen. Suurin tekijä synnytyk-

sen jälkeiseen masennukseen on aikaisemmin

sairastettu masennus tai masennusoireet ennen

raskautta tai sen aikana (2/3). Aikaisemmin ma-

sennusta sairastamattomilla suurin riskitekijä on

lääkärin toteama synnytyspelko. Synnytyspelko

kolminkertaistaa aikaisemmin oireettoman naisen

riskin sairastua synnytyksenjälkeiseen masen-

nukseen. Aikaisemmin masennusta sairastaneilla

riski viisinkertaistuu.

Räisänen ym.

(2014), Suomi


tunnistaa synnytyspelon riskite-

kijöitä ICD-luokituksen mukai-

sesti huomioiden synnyttänei-

syyden sekä sosioekonomiset te-

kijät. Lisäksi tarkoituksena oli

tutkia synnytyspelon ja synny-

tyksen lopputuloksen yhteyttä

(pelko-synnytystapa-lopputulos).

Tilastotiedot suomalaisesta syn-

nytysrekisteristä kaikista

yksöisraskauksista/synnytyksistä

vuosilta 1997-2010

(N=788 317).

Kvantitatiivinen tilastotut-

kimus.

Ensisynnyttäjillä suurimmat syyt synnytyspel-

koon olivat masennus, korkea ikä, korkea tai

määrittelemätön sosioekonominen asema. Uudel-

leensynnyttäjillä suurimmat synnytyspelon riski-

tekijät olivat masennus, aikaisempi keisarileik-

kaus, korkea tai määrittelemätön sosioekonomi-

nen asema. Molemmilla ryhmillä synnytyspelko

lisäsi keisarileikkausten määrää. Uudelleensyn-

nyttäjillä oli synnytyspelkoa useammin kuin en-

sisynnyttäjillä ja synnytyspelko oli yleisintä yh-

den synnytyksen/keisarileikkauksen jälkeen.

Salomonsson ym.

(2013A), Ruotsi


selvittää miten minä pystyvyys

(esim. odotus lopputuloksesta ja

423 ensisynnyttäjää, joilla oli

raskausviikkoja 25-26 ja, jotka

olivat vähintään 18 vuotiaita.


taistutkimus.

Naisella, jotka kärsivät vakavasta synnytyspe-

losta oli muita matalampi koulutustaso ja he oli-

vat hakeneet useammin apua mielenterveyson-

gelmiin ennen raskautta. Tehokkuusodotus oli


tehokkuudesta) vaikuttaa synny-

tyspelkoon. Lisäksi selvitettiin

miten tehokkuus odotus ja syn-

nytyspelko liittyy sosioekonomi-

siin tekijöihin, mielenterveyson-

gelmiin ja keisarileikkaustoivee-

seen.

Ultratutkimuksessa (rv18-20) si-

kiö oli todettu normaaliksi.

Naisten tiedot saatiin ultraääni-

klinikoilta. Naiset täyttivät kyse-

lylomakkeen kotonaan ja postit-

tivat sen tutkijoille.

pienin puolella naisista, jotka kärsivät vakavasta

synnytyspelosta. Tehokkuusodotuksen ollessa

pieni myös odotus lopputuloksesta oli huono ja

naiset hakivat apua mielenterveysongelmiin use-

ammin. Kaikista tutkituista 5% toivoi keisarileik-

kausta. Keisarileikkausta toivovista 2/3 kärsi va-

kavasta synnytyspelosta. Synnytyspelko oli suu-

rempi selittävä tekijä keisarileikkaustoiveelle

kuin huono tehokkuusodotus. Odotus lopputulok-

sesta ei selittänyt synnytyspelkoa.

Salomonsson ym.

(2013B), Ruotsi


yhdistää ja testata minä pysty-

vyyden käsitettä suhteessa tule-

vaan synnytykseen liittyviin

odotuksiin vakavasta synnytys-

pelosta kärsivillä naisilla.

17 ensisynnyttäjää, jotka olivat

raskausviikoilla 32-38. Naiset

olivat iältään 19-38 vuotiaita ja

he kärsivät vakavasta synnytys-

pelosta. Naiset valikoituivat tut-

kimukseen aikaisempaan suu-

rempaan tutkimukseen (Salo-

monsson ym.2013A) osallistu-

neiden joukosta. Naisille tehtiin

puolistrukturoitu teemahaastat-

telu.


deduktiivinen ja induktii-

vinen sisällön analyysi.

Tutkimuksessa tunnistettiin 6 luokkaa (keskitty-

minen, tuki, kontrolli, toiminta/rentoutuminen, it-

sensä rohkaisu, hengittäminen) ja viisi alaluok-

kaa (ohjaus, kehon hallinta, ammattilaisten hal-

linta, luottamus, kohtalousko), jotka kuvasivat

minä pystyvyyttä synnytyksessä. Vakavasta syn-

nytyspelosta kärsivillä naisilla korostuivat ylei-

sesti ottaen oma kyky suoriutua toiminnoista,

muiden henkilöiden tarve selviytymisessä, naisen

kehon pystyvyys ja kohtalousko. Naisilla oli

epäilyksiä synnytyksessä tarvittavista toimin-

noista suoriutumisesta ja niiden vaikutuksista

synnytyksen lopputulokseen, mikä johti usein

toiveeseen keisarileikkauksesta. Hoitohenkilös-

tön sekä mahdollisen kumppanin merkitys koet-

tiin suurena synnytyksestä selviytymisessä. Tär-

keinä pidettiin kuuntelemista ja kannustamista

sekä ohjeiden antamista, varsinaisesti tilanteessa

toimimista ei tuotu esiin. Ajatus kontrollin anta-

misesta jollekulle muulle koettiin auttavan sel-

viämään synnytyksestä. Naisen kehon koettiin

selviytyvän synnyttämisestä. Kehon koettiin toi-

mivan tarkoituksen mukaisesti, jos pystyttiin ot-

tamaan kehon viestit vastaan. Kohtalouskon mu-


kaisesti naiset ajattelivat pystyvänsä synnytyk-

seen koska muutkin olivat pystyneet ja niin oli

tarkoitus tapahtua.

Stoll & Hall

(2013a), Kanada


selvittää synnytyksen näkemisen

(oikean tai mediassa), tiedon ja

eri tietolähteiden vaikutusta syn-

nytyspelkoon.

1894 Kanadalaista naispuolista

yliopisto-opiskelijaa, jotka kär-

sivät synnytyspelosta. Naiset

olivat synnyttämättömiä, mutta

halusivat saada lapsen tulevai-

suudessa. Naiset vastasivat on-

line kyselyyn osana suurempaa

kyselytutkimusta.



telmät.

Synnytyksen näkeminen oli useimmille positiivi-

nen kokemus ja se vähensi synnytyspelkoa. Posi-

tiivisin vaikutus oli kotisynnytyksen näkemisellä

ja negatiivisin heillä, jotka näkivät synnytyksen

mediassa. Synnytyksen näkeminen mediassa ai-

heutti pelkoa ja ahdistuneisuutta. Naiset, jotka

kokivat synnytykseen liittyvät tietonsa hyviksi,

tunsivat vähemmin synnytyspelkoa kuin tietonsa

heikoiksi kokevat. Tietoa naiset saivat eniten per-

heiltään ja ystäviltään. Synnytyksen näkeminen

ja tiedon saaminen vähensivät synnytyspelkoa

paitsi silloin, kun tieto oli peräisin mediasta.

Stoll &Hall

(2013b), Kanada


selvittää nuorten, synnytyspe-

losta kärsivien, Kanadalaisten

naisten asenteita ja toiveita mah-

dolliseen synnytykseen ja synny-

tystapaan liittyen.

461 Kanadalaista naispuolista

yliopisto-opiskelijaa, jotka kär-

sivät synnytyspelosta. Naiset

olivat synnyttämättömiä, mutta

halusivat saada lapsen tulevai-

suudessa. Naiset vastasivat suu-

remman kyselytutkimuksen

osana olleisiin avoimiin kysy-

myksiin.


induktiivinen sisällön ana-

lyysi.

Voimakkaasta synnytyspelosta kärsivät olivat

nuorempia kuin lievemmästä pelosta kärsivät ei-

vätkä olleet parisuhteessa. Lievästä synnytyspe-

losta kärsivillä oli parempi luottamus omaan ke-

hon hallintaansa ja selviämiseensä synnytyksestä.

Heillä oli suurempi halu selviytyä synnytyksestä

luonnollisesti ja he pitivät kipua luonnollisena

osana synnytystapahtumaa. Kovempaa synnytys-

pelkoa kokevat pitävät oman kehon muuttumisen

ja vahingoittumisen riskiä suurena ja pelkäsivät

kontrollin menettämistä. Muiden, erityisesti

oman äidin, positiiviset kokemukset ja kertomuk-

set synnytyksestä vahvistavat lievää pelkoa koke-

vien uskoa synnytyksestä selviytymiseen, kun

taas kovaa pelkoa kokevat saavat peloilleen vah-

vistusta läheisten huonosti menneistä synnytyk-

sistä. Lievää pelkoa kokevat ovat haluttomampia

ottamaan vastaan lääketieteellisiä menetelmiä

synnytyksen apukeinoina. Kovaa pelkoa kokevat

haluavat useammin kaiken mahdollisen avun


synnytyksessä ja ovat myös valmiimpia suunni-

teltuun keisarileikkaukseen. Molemmissa ryh-

missä korostettiin naisten valinnan vapautta syn-

nytystavasta päätettäessä, lievää pelkoa kokevat

toivoivat kuitenkin lääkäreitä välttämään ei lää-

ketieteellisin perustein tehtyjä keisarileikkauksia

aina kun mahdollista.

Stoll ym. (2014),

Kanada


selvittää Kanadalaisten yli-

opisto-opiskelijoiden raskauteen

ja synnytykseen sekä synnytys-

tapaan ja -pelkoon liittyviä asen-

teita.

3680 Kanadalaista yliopisto-

opiskelijaa (991 miestä, 2676

naista, 13 ei kerro sukupuolta),

joilla ei ollut lapsia mutta he ha-

lusivat lapsen tulevaisuudessa.

Opiskelijat vastasivat online ky-

selyyn.



telmät.

Naiset pelkäsivät synnytystä miehiä enemmän ja

olivat erityisesti enemmin huolissaan fyysisistä

muutoksista. Kulttuuritausta vaikutti keisarileik-

kaustoiveeseen, aasialaiset toivoivat muita enem-

min keisarileikkausta. Synnytystä pelkäävät toi-

voivat muita useammin epiduraalipuudutusta

sekä keisarileikkausta. Kolmasosa ei pelännyt

keisarileikkausta vaan piti sitä kivuttomampana

ja turvallisena vaihtoehtona synnytykselle.

20%:n mielestä keisarileikkaus lisäsi naisen mah-

dollisuutta hallita oman synnytyksen kulkua.

Huoli fyysisistä muutoksista ja seksuaalielämän

muuttumisesta olivat yhteydessä synnytyspel-

koon ja keisarileikkaustoiveeseen. Medialla ha-

vaittiin olevan negatiivinen vaikutus synnytys-

pelkoon. Pelkästään mediasta tietonsa saaneilla

toive keisarileikkauksesta oli kaksinkertainen nii-

hin verrattuna, jotka olivat saaneet tietoa (myös)

muista lähteistä.

Stoll ym. (2015),

USA


arvioida synnytyspelkoisten ja

keisarileikkausta haluavien nais-

ten määrää sekä tunnistaa synny-

tyspelon ja keisarileikkaustoi-

veen selittäviä tekijöitä nuorilla

amerikkalaisilla synnyttämättö-

millä naisilla.

752 pohjois-amerikkalaista, yli-

opistossa opiskelevaa naista.

Naiset olivat synnyttämättömiä

ja iältään 18-24 vuotiaita. Naiset

vastasivat kyselyyn internetissä.



telmät.

Yli puolet vastanneista oli huolissaan fyysisistä

muutoksista synnytyksen jälkeen ja 1/3 koki jon-

kinasteista synnytyspelkoa. Keisarileikkausta toi-

voi 14% vastanneista.

Keisarileikkausta selittäviä tekijöitä olivat synny-

tyspelko, huoli fyysisistä muutoksista, kohonnut

käsitys riskeistä ja perheessä (suvussa) esiinty-

neet keisarileikkaukset. Synnytyspelkoisilla to-


dennäköisyys toivoa keisarileikkausta oli nelin-

kertainen verrattuna pelkäämättömiin tai vain vä-

hän pelkääviin.

Synnytyspelkoa selittävät tekijät olivat huoli fyy-

sisistä muutoksista, positiivinen näkemys lääke-

tieteellisesti avustettuihin synnytyksiin (keisari-

leikkaus) ja kohonnut käsitys synnytyksen ris-

keistä. Naisilla, jotka olivat saaneet synnytykseen

liittyvät tietonsa televisiosta, elokuvista tai seksu-

aali- ja lisääntymisterveyden oppitunneilta, esiin-

tyi muita enemmin synnytyspelkoa. Pelko oli vä-

häisempää tietonsa kirjoista tai terveydenhuollon

ammattilaisilta saaneilla.

Størksen ym.

(2013), Norja


arvioida synnytyspelon ja aikai-

semman synnytyskokemuksen

välistä yhteyttä.

1357 norjalaista uudelleensyn-

nyttäjää, joiden aikaisempi syn-

nytystapa ei ollut suunniteltu

keisarileikkaus. Naiset rekrytoi-

tiin ultraäänitutkimuskäynnillä

raskausviikolla 17. Naiset täytti-

vät kaksi kyselylomaketta, en-

simmäisen rv 17 ja toisen rv 32.



telmät.

Aikaisempi negatiivinen synnytyskokemus oli

yhteydessä synnytyspelkoon uuden raskauden ai-

kana. Komplikaatiot aikaisemmassa synnytyk-

sessä johtivat useammin negatiiviseen kokemuk-

seen synnytyksestä mutta eivät välttämättä syn-

nytyspelkoon. Suurimmalla osalla aikaisemmassa

synnytyksessä komplikaatioita saaneilla synny-

tyskokemus oli positiivinen. Mielenterveysongel-

mat (ahdistuneisuus ja masennus) raskauden ai-

kana johtivat suurimmalla todennäköisyydellä

synnytyspelkoon.

Størksen ym.

(2015), Norja


selvittää synnytyspelkoon liitty-

viä demografisia ja psykososiaa-

lisia tekijöitä sekä selvittää syn-

nytyspelon yhteyttä keisarileik-

kaustoiveeseen ja toteutuneisiin

suunniteltuihin keisarileikkauk-

siin.

1789 norjalaista ensi- ja uudel-

leensynnyttäjää. Naiset rekry-

toitiin ultraäänitutkimuskäyn-

nillä raskausviikolla 17. Naiset

täyttivät kolme kyselylomaketta,

ensimmäisen rv 17, toisen rv 32

ja kolmannen 8 viikkoa synny-

tyksen jälkeen.



telmät.

Aikaisempi huono synnytyskokemus, mielenter-

veysongelmat ja sosiaalisen tuen puute olivat

useimmiten taustatekijöinä synnytyspelon muo-

dostumisessa. Myös ensisynnyttäjillä ja korkeasti

koulutetuilla synnytyspelko oli yleisempää. Syn-

nytyspelko oli suurin syy keisarileikkaustoiveelle

mutta 87% synnytyspelkoisista synnytti kuiten-

kin ilman suunniteltua keisarileikkausta. Suunni-

teltujen keisarileikkausten suorittamisen suurin

syy oli jokin lääketieteellinen tekijä tai aikai-

sempi huono synnytyskokemus.


Sydsjö ym.

(2013), Ruotsi


selvittää eroja synnytysten väli-

sissä ajoissa ja synnytyksen lop-

putuloksessa sekundaarisesta

synnytyspelosta kärsivien ja ver-

tailuryhmän välillä.

356 sekundaarisesta synnytyspe-

losta kärsivää naista ja 364 ver-

tailuryhmän naista. Naisten ras-

kaus ja synnytystiedot kerättiin

terveystietorekisteristä.



telmät takautuvista rekis-

teritiedoista.

Aikaisemman traumaattisen synnytyksen jälkeen

sekundaarisesta synnytyspelosta kärsivillä nai-

silla synnytysten välinen aika oli vertailuryhmää

pidempi ja he synnyttivät 5.2 kertaa useammin

keisarileikkauksella. Sekä suunniteltuja että hätä-

keisarileikkauksia oli enemmin sekundaarisesta

synnytyspelosta kärsivillä kuin vertailuryhmään

kuuluvilla. Heillä myös aktiivisen synnytyksen

kesto oli pidempi kuin vertailuryhmässä.

Sydsjö ym.

(2014), Ruotsi


selvittää vakavaan synnytyspel-

koon hoitoa saaneiden ensisyn-

nyttäjien synnytystapaa verrat-

tuna terveiden ensisynnyttäjien

synnytyksiin. Lisäksi haluttiin

selvittää, onko hoitokerroilla yh-

teyttä valittuun synnytystapaan.

608 ensisynnyttäjää, joilla oli

diagnosoitu ja hoidettu vakavaa

synnytyspelkoa. Vertailuryh-

mässä oli 431 tervettä ensisyn-

nyttäjää. Synnytykset olivat ta-

pahtuneet vuosina 2001-2007.



telmät takautuvista rekis-

teritiedoista.

Vakavasta synnytyspelosta kärsivät synnyttivät

vertailuryhmää useammin keisarileikkauksella.

Suurin osa synnytti kuitenkin normaalisti ala-

teitse. Synnytyspelosta kärsivät ensisynnyttäjät

olivat ylemmissä työtehtävissä ja useammin yli-

painoisia kuin vertailuryhmän synnyttäjät. Suun-

niteltuun keisarileikkaukseen päätyneet olivat ol-

leet muita useammin sairaalahoidossa raskausai-

kana. Synnytyspelkojen vuoksi saatujen hoito-

kertojen määrällä ei havaittu yhteyttä toteutunee-

seen synnytystapaan.

Sydjö ym. (2015),

Ruotsi


selvittää, miten erityiskoulutetun

kätilön jatkuva tuki synnytyk-

sessä vaikutti synnytyksen lop-

putulokseen ja synnytyskoke-

mukseen naisilla, jotka kärsivät

vakavasta synnytyspelosta.


kärsivää naista, jotka saivat jat-

kuvaa tukea koko synnytyksen

ajan erityisen koulutuksen saa-

neelta kätilöltä. Kontrolliryh-

mässä oli 28 synnyttäjää, joiden

synnytys hoidettiin normaalin

tavan mukaisesti.

Interventiopilottitutkimus,


telmät.

Vakavasta synnytyspelosta kärsivillä synnytys

käynnistettiin kontrolliryhmää useammin, mutta

esimerkiksi raskauden kestossa, synnytyksen

vauhdittamisessa tai vauvan Apgar-pisteissä ei

ollut eroa. Synnytyksen kestossa ei havaittu eroa

ensisynnyttäjillä. Uudelleensynnyttäjien synny-

tyksen kesto oli pidempi kontrolliryhmässä. Ki-

vunlievityksessä tai hätäkeisarileikkausten ylei-

syydessä oli vain vähän eroa. Ahdistusta kokivat

yleisemmin vakavaa synnytyspelkoa kokevat.

Molempien ryhmien synnytyskokemus oli sa-

mankaltainen. Tukea saaneista kaikki suosittelisi-

vat tukea ystävilleen.

Tan ym. (2013),

Turkki


selvittää aikaisemman kompli-

40 komplisoitunutta ras-

kautta/synnytystä aikaisemmin



telmät.

Synnytys laski toivetta lapsien lukumäärästä mo-

lemmissa ryhmissä, kuitenkin enemmän naisilla,

joiden edellinen synnytys oli komplisoitunut.


soituneen raskauden/synnytyk-

sen vaikutuksia toiveeseen uu-

desta raskaudesta/lasten luku-

määrästä, ahdistuneisuuteen/ma-

sennukseen sekä post-traumaatti-

seen stressiin.

kokenutta naista sekä kontrolli-

ryhmässä 41 komplikaatioitta

aiemmin synnyttänyttä naista.

Naiset olivat 18-35 vuotiaita ja

synnyttäneet edellisen lapsen 6-

24kk aikaisemmin. Naiset kut-

suttiin klinikalle täyttämään ky-

selylomakkeet.

Suurin ero ryhmien välillä oli pelko uudesta ras-

kaudesta. Komplisoituneen synnytyksen koke-

neista 85% pelkäsi uutta raskautta. Ahdistunei-

suuden ja masennuksen välillä ryhmillä ei ollut

eroja. Post-traumaattisen stressin uudelleen koke-

minen ja välttely oli yleisempää komplikaatioita

kokeneilla.

Ternström ym.

(2015), Ruotsi


selvittää synnytyspelon esiinty-

mistä alkuraskaudessa ruotsissa

syntyneillä ja ruotsissa asuvilla

muualla syntyneillä naisilla sekä

kuvata synnytyspelkoon liittyviä

tekijöitä.

606 naista (472 ruotsissa synty-

nyttä ja 134 muualla syntynyttä

naista) täytti kyselylomakkeen

rutiini ultratutkimuksen yhtey-

dessä rv:lla 17-20.



telmät.

Kaikista vastanneista synnytyspelkoa koki 22%.

Muualla kuin Ruotsissa syntyneillä naisilla syn-

nytyspelkoa oli yli kaksin kertaisesti verrattuna

syntyperäisiin ruotsalaisiin. Sillä ei ollut merki-

tystä täyttivätkö muualla syntyneet kyselyn ruot-

siksi vai jollain muulla kielellä. Ensisynnyttäjillä

oli enemmin synnytyspelkoa kuin uudelleensyn-

nyttäjillä. Muualla syntyneillä ensisynnyttäjillä

oli suurin synnytyspelon todennäköisyys.

Toohill ym.

(2014A), Austra-

lia


testata kätilön antaman psy-

koedukatiivisen valmennuksen

vaikutusta naisten kokemaan

synnytyspelkoon.

339 naista (interventio n=170,

kontrolli n=169), jotka kärsivät

synnytyspelosta. He vastasivat

kyselyihin rv 24 ja rv 36. Inter-

ventioryhmä osallistui puheli-

men välityksellä psykoedukatii-

viseen valmennukseen rv:lla 24

ja 34. Kontrolliryhmä kävi nor-

maaleilla raskauden seuranta-

käynneillä.

Kvantitatiivinen interven-

tiotutkimus, tilastolliset

analyysimenetelmät.

Puhelin valmennukseen osallistuneiden synny-

tyspelko väheni merkittävästi tarkkailujakson ai-

kana. Myös heidän minäpystyvyytensä parani

merkittävästi. Positiivisia tuloksia saatiin myös

päätöksenteon helpottamisessa ja masennuksen

oireiden vähenemisessä (ei tilastollisesti merkit-

sevää).

Toohill ym.

(2014B), Australia


määrittää synnytyspelon eri taso-

jen esiintymistä raskaana ole-

villa naisilla sekä tunnistaa de-

mografisia ja raskauteen liittyviä

tekijöitä, jotka vaikuttavat syn-

nytyspelkoon.

1410 naista, jotka olivat raskau-

den toisella kolmanneksella ja

iältään vähintään 16 vuotiaita.

Naiset vastasivat kysymyslo-

makkeisiin.



telmät.

Vastaajista 98% vastasi pelkokyselyyn. 74% nai-

sista koki vain vähäistä tai lievää synnytyspel-

koa. Voimakasta tai vakavaa synnytyspelkoa

koki 23.6% naisista. Taustatekijöistä synnytyspe-

lon kanssa yhteydessä oli ainoastaan työ. Palkka-

työssä olevat kokivat muita enemmin pelkoa. En-

sisynnyttäjät kokivat synnytyspelkoa uudelleen-


synnyttäjiä enemmän. Uudelleensynnyttäjillä ai-

kaisempi alatiesynnytys suojasi parhaiten synny-

tyspelolta seuraavissa raskauksissa.

Toohill ym.

(2015), Australia


selvittää demografisten, psyko-

sosiaalisten ja raskauteen liitty-

vien tekijöiden vaikutusta syn-

nytystapaan synnytyspelon eri

tasoilla sekä selvittää seurannan

hyötyjä naisilla, jotkä kärsivät

vakavasta synnytyspelosta.

1386 naista, jotka olivat raskau-

den toisella kolmanneksella ja

iältään vähintään 16 vuotiaita.

Naiset vastasivat kysymyslo-

makkeisiin.



telmät.

Demografiset tekijät eivät vaikuttaneet synnytys-

pelon voimakkuuteen. Masennuksen oireet, pää-

töksenteon vaikeudet ja kyvyttömyys ennustivat

vakavaa synnytyspelkoa. Ensisynnyttäjillä oli uu-

delleensynnyttäjiä suurempi riski vakavaan syn-

nytyspelkoon. Uudelleensynnyttäjillä vakavaa

synnytyspelkoa selittäviä tekijöitä olivat aikai-

sempi operatiivinen synnytys ja kumppanilta saa-

dun tuen puute.

Liite 3. Esimerkki sisällönanalyysistä (1/3)

Lainaus Pelkistetty ilmaus Alakategoria Yläkategoria Pääkategoria

”Olin pelännyt synnytystä seuraavia mielialoja, mutta täysin tur-

haan. Tällä kertaa olin yli onnellinen! Seuraava synnytys meni-

kin jo sitten rutiinilla.”

Onnen tunne

Seuraava synnytys

Hyvä synnytyskokemus Omahoito Synnytyspelon

hoito

”Olen opetellut rauhoittamaan itseäni joogan avulla (hengitys-

harjoitukset) ja saan myös tiukan paikan tullen lohtua eräästä

mantrasta, jota lausun mielessäni muutaman kerran rauhallisen

hengityksen tahtiin.”

Tietoinen rauhoittumi-

nen

Rauhallinen hengitys

Oman kehon hallinta

”Hormonit tainneet tehdä tehtävänsä sillä pelko pysynyt

melko hyvin hallinnassa koko raskauden ja odotan tulevaa koi-

tosta jopa mielenkiinnolla”

” …vaikka se onkin ikuinen klisee niin aika tekee tehtävänsä..

Odottamiseen vaan kyllästyy ja tahtoo nähdä vauvan ja silloin

pelko väistyy”

”Mutta silloin kun odotin ensimmäistä, niin silloin pelkäsin hir-

veästi ihan viimeisille viikoille asti, kunnes tuskaannuin siihen

raskaana oloon ja aloin odottamaan, että synnytys lähtisi

käyntiin.”

Raskaushormonien vai-

kutus

Odottamiseen kuluva

aika

Raskauden eteneminen

Aika

”Luin myös paljon tietoa synnytyksestä (mm. siitä miten lantio

antaa periksi jne.) jotta aihe ei olisi niin tuntematon itselleni ja

otin selvää kivunlievityksistä.”

Oma tieto synnytyksestä

Oma tieto kivunlievityk-

sestä

Tieto

”Minun synnytyspelkooni auttoi se, että kävimme mieheni

kanssa läpi kaiken mikä pelotti, mitä en halunnut ja mitä halu-

sin. Yksi vino sana tai vähättely kätilöltä ja mies laittaa hänet

vaihtoon. Kun tiesin ettei mieheni ylitse ajeta niin tiesin että hän

pitää minun puoliani ja hyvin meni! Ja pidä huoli että henkilö-

kuntakin tietää toiveesi!”

”Monet isät eivät myönnä olevansa paskajäykkänä joutuessaan

olemaan synnyttävän naisen ainoa tukihenkilö, mutta synnytysti-

lanteessa tuella ja rohkaisulla on todella ratkaiseva merki-

tys.”

Puolison kanssa keskus-

telu

Puoliso pitää puolia

Puolison tuki synnytysti-

lanteessa

Puolison tuki Sosiaalinen tuki

”…jokaisen täytyy tajuta se ettei mikään paikka netissä ole ns.

turvallinen. Eikä ainakaan kysyä neuvoja. Vertaistukea kyllä

voi löytää. Pakkohan ei ole netissä olla jos ei osaa/voi/pysty suo-

dattamaan.”

Internet tietolähteenä

Vertaistukea saatavilla

Saman kokemuksen ja-

kaminen

Vertaistuki


”ihanaa, että ihmiset, jotka ovat joskus olleet samassa tilan-

teessa, tulevat ja kertovat kokemuksistaan ja miten tästä ah-

distuksesta pystyy selviämään. Joskus se ahdistus voi meinaan

olla jopa niin kovaa, että äiti päättää tehdä raskaudenkeskeytyk-

sen.”

"Synnytyspelosta keskusteleminen auttaa varmasti! Silloin

myöskin otetaan huomioon pelkosi seuraavassa synnytyksessä."

Keskustelu auttaa Keskustelu

”Olen 32v ja odotan toista lastani. Esikoinen syntyi jo v 2006.sil-

loin oli myös pahoja pelkotiloja mm. Vauvan terveydestä jne.

Kävin psykiatrilla ja pelkopolilla. Kaikki meni hyvin.”

Käynti synnytyspelko-

poliklinikalla

Käynti psykiatrilla

Pelkopoli

Psykiatri

Julk

inen

tervey

den

hu

olto

Terveydenhuolto

”Raskaudenkeskeytys voi joskus olla tulevalle äidille oikea pää-

tös, eikä siitä päätöksestä saisi ketään tuomita, mutta ensin kan-

nattaa ottaa yhteyttä vaikka neuvolaan ja oman kunnan mie-

lenterveystyöntekijään , joskus voi pelkkä puhuminenkin hel-

pottaa oloa. Itse olen varannut ajan mielenterveyshoitajalle ja

olen menossa sinne.”

Yhteys neuvolaan

Aika varattu mielenter-

veyshoitajalle

Psykiatrinen hoitaja

Neuvola

”Pelkään kuolemaa ja olen tehnyt mm. jäähyväiskirjeet val-

miiksi. Se jollain tavalla lohduttaa. Samoin olen jutellut asiasta

neuvolassa ja synnytyssairaalassa. Olisi niin helppoa, jos olisi

se kristallipallo, josta voisi katsoa, miten tämä kolmas menee,

mutta kun ei ole. Joten pitää vain odottaa ja elää tätä hetkeä..”

Juttelu neuvolassa

Juttelu synnytyssairaa-

lassa

Synnytyssairaala

Toivoisin kovasti keskustelua aiheesta. Neuvolan psykologille

on viikkojen jono ja jos mietin keskeytystä, minulla ei ole niin

paljon aikaa. Miten tämän valtavan ahdistuksen saa loppumaan?

Keskeytykselläkö?

Neuvolan psykologi Psykologi

Synnytystä seuraavana päivänä synnytystä hoitanut kätilö tuli

tarjoamaan

keskustelumahdollisuutta, sekä kertomaan synnytyksen ku-

lusta. Minkä lisäksi leikannut lääkäri tuli kertomaan leikkauk-

sen kulusta.

Synnytyksen jälkeinen

keskustelu kätilön

kanssa

Keskustelu leikkauk-

sesta lääkärin kanssa

Kynnytyskeskustelu

”Joskus ahdistaa, joskus pelottaa, joskus siitä selviää omin voi-

min, joskus ei. Ahdistuksen aiheet eivät odotusajan jälkeen lopu,

vaan niitä tulee aina uusia, koska lapsen kasvaessa saa olla huo-

lissaan taas uusista asioista, sen voin luvata. MUTTA aivan var-

Ammattilaisen antama

tuki

Terveydenhuollon am-

mattilainen


masti aktiivisella ajatustyöllä, kumppanin, ystävien ehkä tarvitta-

essa ammattiauttajien tuella, nuokin pelot ja ajatukset pystyy

paremmin hyväksymään osaksi elämäänsä.”

”Joillakin paikkakunnilla järjestetään esim. Aktiivinen Syn-

nytys Ry:n synnytysteemailtoja, joista saattaa olla hyötyä.

Myös yksityinen (joka tapuksessa kätilön pitämä) synnytys-

valmennus on yleensä parempaa kuin neuvolaterkkareiden. Tä-

män lisäksi synnytykseen on mahdollista valmistautua juttele-

malla doulan kanssa tai jopa ottamalla doula tueksi synny-

tykseen.” ”Tsemppiä kaikille ikävän synnytyksen kokeneille! Ja

uutta lasta miettiville.. Innostukaa synnytysasioista. Se on kai-

kille naisille kuuluvaa tietoa ei vain pelkästään alan ammattilai-

sille.”

Järjestön teemaillat

Yksityinen synnytysval-

mennus

Doula apuna synnytyk-

seen valmistautumisessa

ja synnytyksessä

Synnytysvalmennus

Kolmas sektori

Ko

lmas sek

tori

”ps. tuohon synnytyspelkoon vielä. Itse kärsin myös siitä, mutta

olen käyttänyt apuna hypnoosia sekä sairaalan pelkopolia…”

”Apua kivun hallintaan ja sen käsittelemiseen etukäteen löy-

tyy eri tahoilta, älä siitä huoli. Itse olen päättänyt selvitä synny-

tyksestä ja kestää kivun näkemällä sen positiivisena asiana. Ka-

totaan mikä se todellisuus sitten on kun sen hetki tulee ;) ”

Hypnoosi

Sairaalan pelkopolikli-

nikka

Usean tahon yhteistyö

Hypnoosi Yk

sityissek

tori

”Juu, tarkoitinkin pelkopolikäyntiä raskausaikana. Yksityiselle

puolelle kyllä pääsee terapiaan tällaisenkin asian kanssa.”

Yksityinen terapia Terapia

”Koska keskeytys ei ollut vaihtoehto, kävin heti alkuraskau-

desta yksityislääkärillä selvittämässä suunnitellun sektion

mahdollisuuksia.”

Hoito yksityislääkärin

kautta

Yksityislääkäri

Documents

SYNNYTYSPELKOKOKEMUSTEN KUVAUKSET ......Sosiaalisen median kautta oma yksilöllinen kokemus on het-kessä miljoonien ihmisten saatavilla ympäri maailmaa ja mahdollisuus vaikuttaa