Varnitsa 1/2012

Joensuun historianopiskelijoiden ainejärjestölehtiVarnitsa 1/2012 ISSN 1236-3995

Julkaisija ja kustantaja: Varnitsa ry.Päätoimittaja: Leonid YakovlevToimitussihteeri: Sebastian LindstenKirjoittajat: Susanna Elenius, Jussi-Pekka Hiltunen, Lauri Hyvönen, Jonna Härkin,Antti Härkönen, Karhukopla, Noora Kumpulainen, Valtteri Kärkkäinen, laitos, Anni Lampinen, Tommi Leirilaakso, Lauri Lehikoinen, Atte Lehmusoksa, Juha Lehtinen,Ester Libba, Sebastian Lindsten, Heli Lohtander, Elmo Nuutinen, Eetu-Pekka Parkkinen, Katri Perho, Toni Pohjatalo, Miika Raudaskoski, Santtu SinkkonenPostiosoite: Itä-Suomen yliopisto, Historian laitos, PL 111, 80100 JOENSUUS-posti: [email protected] tai [email protected]: 80 kpl

2

3 Pääkirjoitus4 Puheenjohtajalta5 Kuumemittari6 Kuuluisaksi juoruilla7 Nationalismi - rikoksista suurin?8 Ko(m)posti10 Polkupyörävaras12 PKO-Monopolimafia14 Pako vaihtoon16 Ammattilais(?)rikollisuus18 Haamujahti Joensuussa20 Suomen rikosmysteerit24 Urheilun rikokset26 Varnitsan selvittämättömät rikokset31 Riistokahvi32 V-viestit33 Paska lista: Paskimmat rikokset34 Sarjakuvat

Rikollisuus. Laittomuus. Lakien tai yleis-ten normien rikkominen. Toiset ovat olleet sanamukaisesti kosketuksissa

virkavaltaan palloilukentällä, toiset lain pitkä koura tavoittaa viikkojen päästä ylinopeussa-kon muodossa. Onpahan varnitsalaisia nähty Poliisi-TV:ssäkin. Miltei kaikki meistä ovat lakia kuitenkin rikkoneet jo pelkästään lataamalla musiikkia Internetistä tai polku-pyöräilemällä valoitta pimeällä. Pimeä työ sekä ylimääräisen lihapullan piilottaminen kastikkeen alle Amican lounasjonossa ovat myös yleisiä rikkomuksia.

Entäs sitten se yhteiskunnan varojen ja ten-taattoreiden ajan tuhlaaminen, kun ilmoit-tauduttuun tenttiin ei saavutakaan!? Yleensä viimeksimainittuun on viitattu kintaalla, mutta entäpäs sitten kun laitos toteuttaakin uhkauk-sensa ja järjestää kirjatenttejä vain joka toinen kuukausi? Plagioinnista tieteellisessä kirjoitte-lussa seuraa automaattisesti opinto-oikeuden evääminen. Sanktioilla on tapana vähentää pa-hantekoa. Behaviorismia parhaimmillaan.

Puhtaita pulmusia on vaikea löytää. Tunnen vain yhden henkilön, joka ei käytä periaatteesta YLE Areenan palveluita, koska ei televisiotto-mana maksa lupamaksua. Hatunnosto. Joillekin valtiovallan huijaaminen tuenhaku-kikkailulla on kunnia-asia. Toiset taas kavaltavat miljoonittain tuohta ja nukkuvat rauhassa. Ei hatunnostoa.

Tilaisuus tekee varkaan, ja kyynisimmät sano-vat ettet ole varas ennen kuin jäät kiinni. Tyh-myydestäkin kuulemma sakotetaan, mutta eipä tuo ole vielä näkynyt kukkarossani. Kansanvii-sauksia riittää niteiksi ja turinoiksi, koska rikol-lisuus on aina ollut läsnä ihmiskunnan tykönä.

Laittomuuksista pääsee helpoiten eroon aloit-tamalla itsestään: palauta lainaamasi kynä, noudata nopeusrajoituksia. Kai myös muistatte, että on rangaistavaa poistua onnettomuuspai-kalta? Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven. Onneksi pahat ajatukset tai pikkuilkeyttä ei lu-etella rikoksiksi. Sillä silloin olisi putkassa ah-dasta ja kaduilla tilaa.

3

Leonid Yakovlev, epäiltynä osallisuudesta itärajan alkoholitransfereihin

ThePuheenjohtaja

Hei vaan kaikille ja hyvää vuotta 2012. Joulu ja uusi vuosi ovat jääneet taakse jo kauan sitten ja Varnitsan kevätkin on starttaamassa oikein tosis-saan. Uusi hallituskin on jo asettunut aloilleen ja suunnitellut perinteisten tapahtumien lisäksi myös hieman uutta kevään ja kesän odottamisen iloksi. Tämän minun kirjoitushetken ja sinun lukuhet-kesi väliin osuu jo monta tapahtumaa. Tietovisa pidettiinviikkosittenjaainejärjestönfiksuimmatvalopäät (keitäköhän lienevät?) ovat taas selvillä.

Liikuntailtapäivää vietettiin myös männä viikolla ja varnitsalaiset soturit taistelivat tossupallossa urheasti ainejärjestönsä kunniansa puolesta. Olin mukana, mutta tässä vaiheessa ei ole aavistusta-kaan miten meni. Varmasti hyvin, jos kaikki ovat edelleen elävien kirjoissa. Varnitsan oma urhei-luseura VPS pelasi myös yliopiston sählyliigan puolivälierässä metsätieteilijöitä vastaan. Vaikka tuloksesta on kirjoitushetkellä vaikea sanoa, niin yksi asia on jo nyt varmaa. Yleisö kannusti jouk-kuetta hienosti ja muutenkin peleissä oli vuoden mittaan mukavasti väkeä. Jännää tämä imperfek-tillä ja futuurilla leikittely, varsinkin kun suomen kielessä ei futuuria ole...

ASIAAN! Maaliskuun alussa vuosikurssit otta-vat tutusti mittaa toisistaan sählyn merkeissä. Pystyvätkö opiskelijat uhkaamaan laitosta, joka on harjoitellut koko vuoden yhtenäisesti vain ja ainoastaan mestaruuden puolustus mielessä? Talvipäivät muuttuvat tänä keväänä talvisotapäi-viksi, kun varnitsalaiset kaivavat sotakirveet esiin ikiroudasta värikuulasodan merkeissä. Toki perinteistä mäenlasku mahdollisuutta ei ole unohdettu vaan sodan ohella voi edelleen nauttia talvisista ulkoiluriemuista – vaikka koko perheen voimin. Lavatanssit pidetään 14.4. ja viime vuoden menestyskinkerit tulevat tänä vuonna vähintään samalla voimalla vetämään ihmiset tanssin pyörteisiin. Pikkulinnut laulavat myös, että Varnitsan oma yhtye Dirty Gentlemen julkaisee tanssiaisissa omaa tuotantoansa. Näitä tanhuja ei todellakaan kannata jättää välistä!

Kevään päättävät perinteiseen tyyliin kevätpäivät ja vappubooli, joiden myötä siirrytään kesälaitu-mille. Mutta kesään on vielä matkaa ja kuka nyt haluaisikaan jättää tätä kevättä välistä? Itse en ainakaan mistään hinnasta. Oikein hyvää kevättä kaikille varnitsalaisille!

Toni “Don Corleonen vesa” Pohjatalo, epäiltynä sopupelistä tietovisassa

4

Koska tämän lehden teemana on Alibi, joka on Nikke Knattertonin roistojen kantakuppila, myös tämä Saksan ikioma McGyver/Chuck Norris ai-koo kommentoida lehdessä lueteltuja rikoksia. Vaikkeivat nämä varmasti olekaan yhtä suu-rimittaisia kuin Knattertonin muistelemat nos-talgiset rikokset, aikoo hän tarjota suomalaisille wannabe-etsiville joitain hyödyllisiä neuvoja.

Nniin...

Njaa...

5

4) Varnitsan sisäsiittoisuus. Syksyllä ehti jo hiipiä pelko pu-seroon että hieno perinne kat-keaa, mutta kevään avautumiset rauhoittivat mielen: k a i k k i ovat olleet kaikkien kanssa.

1) Rahavirrat. Varnitsan hallitus seuraa

valtion hallituksen esimerkkiä: olisi

tarkoitus säästää 3 miljardia euroa kau-

sien 2013-2016 mennessä. “Tarkkojen

säästösummien löytyminen tänään on

kuitenkin mahdotonta”, sanoivat yh-

teen ääneen rahastonhoitaja Tikkanen

(3 vsk) ja vvm. Jutta Urpilainen (SDP).

2) Lehden painomäärät. YO-kunnan tu-

lostuskiintiö ylitettiin parilla tuhannel-

la sinulla ja maksettiin mätkyjäkin. Nyt

joko painetaan 30 kappaleen painoksia

täynnä asiaa, tai sitten 100 kappaleen

täynnä mainoksia. Valinta on teidän.

3) Turku! Grönholm tuli Turusta, Kalervo lähtee vaihdossa. Lehden teeman hengessä muistelemme lämpimästi entistä rahasto-hoitajaa, joka myös päätyi Åboon.

2) Lippujen hinnat. Bussilippu maksaa enemmän kuin koskaan ja jääkiekon MM-kisoihin ei ole opiskelijalla ole mitään asiaa. On-neksi BePopin 8€ ei tunnu mis-sään. Amican ilmaiset lounasli-put eivät sen sijaan kelpaa!

1) Varnitsan kaappiluurangot: Fäbärigate, paskakalsareiden omistaja, Pursiksen polttaja.Pietarin matkan kuvatkin uhataan paljastaa. Mitä muuta vuosi 2012 tuo tullessaan?

4) Vaalit. Vastakkainasettelun

aika loppui kampanjoiden myötä

- Kuuden vuoden kuuliaisuus on

paska ihan kaikkien mielestä

puoluekantaan katsomattakin.

ii laskuhumala: iinousujohdanne:

:n kuumemittari

3) Kunnat:

Kuntauudistuksen

myötä kuntien määrä laskee

250:llä. N

äin voidaan puolustu

-

stakin vähentää kun enää on 70

kuntaa mitä

puolustaa.

”

”

L o p p u j e n

lopuksi me

o l e m m e

sosiaalisia

laumaeläi-

miä, jotka

tykkäävät

n o k k a n s a

työntämi-

sestä tois-

ten asioihin.

Käsittäisin juoruilun pikemminkin tie-tojen siirrosta toiselle ihmiselle, eikä siinä minusta ole mitään pahaa, mi-käli juoruilijan alkuperäinen tarkoitus ei tähtää loukkaamiseen. Korostan, mielipahan tuottaminen juoruilulla on silkkaa ilkeyttä ja kantautuu lähes aina juoruiltavan korviin, eikä sitä pidä sekoittaa tavalliseen, arkipäiväi-seen keskusteluun.

Todellisuutta myös on, etteivät ko-vinkaan monet ihmiset ole kiinnostu-neita juuri sinusta, vaikka, rakas lu-kija, oletkin sangen mielenkiintoinen ihminen. Uskon, että tämä seikka on tehnyt juoruilusta peikon useimmille: monet kuvittelevat, minäkin toisinaan, että lähes jokainen tuntemamme ih-minen puhuu meistä pahaa selkäm-me takana ja saa hyvät naurut ker-toessaan mokailuistamme. Ehkä siksi juoruilemme itsekin, kuin vastaiskuk-si. Totuus on kuitenkin toinen. Vaikka jokaisella meistä on varmasti sellaisia ihmisiä, jotka ajattelevat meitä hy-vinkin usein, kovinkaan moni ei viitsi vaivautua lotkauttamaan korvaansa takiamme. Turhamaisuus saa meidät uskomaan olevamme tärkeämpiä pu-heenaiheita kuin olemmekaan.

Juoruilusta emme pääse eroon kos-kaan, se on fakta, ja sen kanssa täy-tyy oppia elämään. Juoruilkaa siis vaan jos teitä oikeasti se kiinnostaa, sillä ”teette musta vaan kuuluisan”.

Anni Lampinen, vanha laumaeläin

(Kirjoittaja on epäiltynä salassapito-velvollisuuden rikkomisesta)

Kävellessäni ihmisryhmien ohi satun toisinaan poimimaan se-kalaisia keskustelunpätkiä. Tyy-

pillisemmin kuulemani pätkät kohdis-tuvat sellaiseen henkilöön, joka ei ole juuri sillä hetkellä paikalla. ”Hei kuu-litsä mitä Pena teki viikonloppuna …” ”No joo, mut hei arvaa mitä Mari sit sano myöhemmin…”. Tämä ihastutta-va ilmiö, jota juoruiluksi nimitetään, on iskostunut meihin syvemmin kuin uskommekaan. Ja kyllä, se koskettaa meistä jokaista.

Aion nyt sanoa jotain, minkä suurin osa ihmisistä haluaa kaikkein kova-äänisimmin kieltää: me kaikki juorui-lemme, enemmän tai vähemmän. En tällä huomiolla pyri esittämään teko-pyhää taikka moralisoimaan ketään, vaan pidän tätä totuudenmukaisena toteamuksena. Useat tutkimustulok-set osoittavat, että juoruilu ja muista ihmisistä puhuminen ovat meille luon-nollisia keinoja päästä jyvälle toisis-tamme. Loppujen lopuksi me olemme vain sosiaalisia laumaeläimiä, jotka tykkäävät nokkansa työntämisestä toisten asioihin. Minkä muun syyn ta-kia 7päivää muka olisi yksi Suomen ostetuimmista roskalehdistä?

Jäin pohtimaan, onko juoruilu välttä-mättä paha juttu. Jos on kerran luon-nollista olla kiinnostunut muista ihmi-sistä, niin miksi useimmat kovaan ää-neen tuomitsevat juoruilun, väittäen samalla etteivät itse sitä koskaan har-rasta? Minusta meidän tulisi olla re-hellisiä ihmisille ominaiselle luonteen-laadulle, ja hyväksyä se, että muiden asiat tuppaavat kiinnostamaan enem-män kuin oma, ”tylsä” elämämme.

”Juoruilkaa vaan, teette musta kuuluisan”

6

7

Aave kummittelee Euroopassa – nationalismin aave. Kaikki Uuden Euroopan mahdit ovat liittoutuneet pyhään ajojahtiin tätä aavetta vastaan: EU:n komis-saarit, EKP ja valtioiden päämiehet. Unkaria vastaan harkitaan pakotteita, Kreikka aiotaan panna ruo-tuun keinolla jos toisella, Skotlantia maanitellaan pysymään osana Britanniaa, Belgia uhkaa jälleen hajota kahdeksi valtioksi, Saksan ja Ranskan sanail-ussa on jo kuultavissa ikäviä kaikuja. Tanska tiivistää rajojensa valvontaa ja Suomen pelätään muuttuvan umpimielisten Impivaaraksi. Venäjän kansallis-mielinen uho pelottaa muitakin kuin naapurivaltioita.

Kun kommunismi ja neuvostojärjestelmä romahti-vat 20 vuotta sitten, moni intellektuelli luuli, amer-ikkalainen valtiotieteilijä Francis Fukuyama heidän mukanaan, että historia, jota värittivät suurten ideologioiden väliset kamppailut, olisi lopussa. 1900-luku oli ollut imperiumien, kansakuntien, yhteiskuntaluokkien ja talousjärjestelmien jatkuvaa sotaa ja kamppailua hegemoniasta. Kylmän sodan päättymisen myötä suurten vastakkainasettelujen aika piti olla ohi ja globaalin liberaalin markkina-talouden sekä monikulttuurisen kukoistuksen piti korvata “ahdas ja tunkkainen” kansallisuusaate.

1990-luvun alussa menneisyydestä näytti tulleen radikaalisti toinen; siitä haluttiin irroittautua. Kan-sakunnan ja luokan kertomukset menettivät uskot-tavuuteensa. Myös tulevaisuus oli kokenut ro-mahduksen; näköpiirissä ei ollut suuria aatteita ja ideoita, jotka olisivat saaneet ihmiset orientoimaan elämäänsä. Ranskalaisen historioitsijan Pierre No-ran mukaan mennyt ja tuleva eivät toimineet 1980-luvun lopulla enää koordinaatteina, vaan “tässä ja nyt” -hetki koetiin ainoaksi todellisuuden ulot-tuvuudeksi. Ihmisten ja yhteisöjen identiteetit näyt-tivät olevan fragmentaarisia ja elastisia ja raken-tuneet pikemminkin sen ympärille, mitä me emme enää kokeneet olevamme. Menneisyyteen katsottiin nykyhetken ahtaasta perspektiivistä; alkuperällä ja jatkuvuudella ei pitänyt olla enää suurta merkitystä.

Mutta kaikki ei mennyt kuitenkaan ihan näin. Jugo-slavian sodat, Kosovon kriisi, Kaukasuksen kärhämät sekä muut kulttuurien törmäykset palauttivat jo 1990-luvun kuluessa historian taas raiteilleen ja sekä post-kommunistisen että liberaalin Euroopan rintamailta alkoi kuulua tuttuja kaikuja; kadonnutta kansakuntaa luotiin monissa maissa uudelleen historiapolitiikan, kasvatuksen, median ja ulkopolitiikan, jopa sodan ja kansanmurhan keinoin. Joissakin maissa neu-

vostovallasta vapautuminen jopa edellytti kansakunnan määrittelyä ja elvyttämistä; Baltian maat esimerkkinä.

Hollantilainen nationalismin tutkija Chris Lorenz totesi vuonna 2010, että länsimainen kulttuuri on taas jou-tumassa vastatusten kummittelevan menneisyyten-sä kanssa. Sitä on esimerkiksi toisen maailmanso-dan jatkuminen niin puheissa ja suhteissa (Venäjän ja sen länsinaapureiden väliset historiakiistat) kuin teoissakin (Balkanin sodat ja kansanmurhat). Monet tutkijat ovat todenneet, että yhteiskunnallinen epävarmuus ja kansainväliset kriisit aktivoivat ihmis-ten historiatajun ja saavat heidät etsimään omaa kertomustaan. Ihmiset ja ryhmät, kokonaiset val-tiotkin tarvitsevat jonkin kertomuksen siitä, keitä he ovat, mistä he ovat tulleet ja mihin he ovat menossa. Se on yksi historian yhteiskunnallisista ja kulttuuri-sista merkityksistä, ns. eksistentiaalinen merkitys.

Vaikka kansakuntien suuret kertomukset ovat 1900-ja 2000-lukujen vaihteessa jääneet monissa länsimais-sa taka-alalle, ei ihmisten tarve löytää merkityksiä menneestä ole kadonnut mihinkään, jopa päinvas-toin. Sukututkimus, kulttuuriperinnön vaaliminen, retrotyylit ja aikalarppaus elämäntapana, keräilyhar-rastukset, nostalgia lapsuutta tai nuoruutta kohtaan sekä pienyhteisöjen, kuten perheiden, kylien, kansal-aisjärjestöjen tai harrastusporukoiden historiat ovat nousseet korvaamaan kansakunnan ja kansallisvaltion epäilyttäväksi leimattua ja joskus vaaralliseksikin to-dettua yhteisöllisyyttä. Näyttää siltä, että muistitren-din myötä jotkut eurooppalaiset on vallannut ajatus, että mitään ei saa enää unohtaa. Historioita myös kaupallistetaan ja tuotteistetaan entistä enemmän.

Nykyeurooppalaista pienet kertomukset ja historian subjektiivisuus kiinnostavat, mutta myös kansakun-tien kertomukset ovat tehneet paluun erityisesti populaarihistoriassa ja kouluopetuksessa ympäri Eu-rooppaa. EU:n pyrkimykset luoda superkansallis-valtio ja sille oma historia ovat saaneet vastareak-tioita etenkin Keski-Euroopassa. Menneisyys ei näytä jättävän meitä rauhaan, mutta sen ei pitäisi olla odottamatonta 2010-luvunkaan Euroopassa.

Pertti Grönholm

ISYn Historia- ja maantieteen laitoksen lehtori,Turun yliopiston yleisen historian dosentti

Nationalismin aave kummittelee taas

omien arvojensa mukaan paremman yhteiskun-nan puolesta. Löytyypä oma puolue mistä tahansa sateenkaaren väristä, tärkeintä on vaikuttaa. Vaali-vuoden päättävät syksyllä kuntavaalit, joissa äänest-etään oman kotikunnan vallankäyttäjiä. Toivottavasti jokainen varnitsalainen löytää itselleen hyvän eh-dokkaan, tai asettuu vaikka sitten itse ehdolle. En-nen syksyä jokainen voi olla vaikuttamassa oman lähiyhteisön, ainejärjestön ja ylioppilaskunnan tu-levaisuuteen. Jos (lue: kun) jokin asia tässä ”sivistysy-liopistossa” mättää, niin ei sitä kannata jäädä märeh-timään opiskelijaboxin nurkkaan Noljakankaarelle. Sitä varten on Varnitsan hallitus ja varnitsalaiset edustajat yo-kunnan ja yliopiston päätöksenteolla. Nyi kampuksella hihasta, tule Metrian kahvioon ur-puttamaan tai lähetä sähköpostia. Ideoita, kehityse-hdotuksia ja urputuksenaiheita ei koskaan ole liikaa.

Miika ”Le changement, c’est maintenant” Raudaskoski

P.S. Juttua kirjoitettaessa on käytetty huumoria. P.P.S. Onnea Turku! Teitte hienon valinnan!

Jos joku ei vielä tiedä, niin muutama viikko sitten käytiin Suomessa presidentinvaalit. Toisella kier-roksella Sauli ”Sex-Bomb” Niinistö voitti lopulta Pekka ”Kakkonen on ykkönen” Haaviston melko selkein lukemin. 2000-luvun julkisessa käymälässä eli Facebookissa vaalit jakoivat varnitsalaisia eri leireihin. Haaviston kannattajat liputtivat estotta oman kak-kosensa puolesta, Väyryseen luottaneet pettyivät vaalitulokseen ja julkidemari joutui etsimään itsell-een uuden poliittisen kodin. Mutta mihin katosivat Sex-Bomb Niinistön kannattajat? Viime syksyn sit-seissä moni (lue: pelottavan moni) tunnustautui julkisesti enemmän tai vähemmän rohkaisuryyppyä ottaneena Kokoomuksen kannattajaksi. Presidentin-vaalien aikana muistan vain yhden keskustelun, jos-sa joku opiskelijatovereista tunnustautui avoimesti äänestävänsä Niinistöä. Oliko ympäristön paine liian kova ja nämä Varnitsan vähemmistöläiset joutuivat pakenemaan maan alle? Kävikö heille kuten Kakkos-Pekan kannattajille maalaisbarbarian ydinalueilla Ilomantsissa? Vallitseeko Varnitsassa poliittisen pain-ostuksen kulttuuri? Ei suinkaan. Nämä niinistöläiset kyllä tulivat ulos kaapista vaalien jälkeen lehden kun-nianarvoisan PT:n, toveri Yakovlevin ovelan juonen ansiosta. Näennäisesti anonyymi gallup vaalien tu-loksen oikeellisuudesta paljastaa nämä Varnitsan ni-inistöläiset, jotka ovat kuunnelleet vaali-illasta alkaen uutta hittibiisiä ”Kuuden vuoden kuuliaisuus”. Jos Var-nitsa olisi epädemokraattinen yhteisö, jossa ihmisillä ei ole oikeutta mielipiteeseen kirjaisin nämä henkilöt tämän jutun loppuun mustalle listalle. Siitä Varnit-san Aseellinen Siipi voisi sitten ottaa omansa.

Mutta. Varnitsa on demokraattinen yhteisö, eikä minulla ole valtuuksia minkäänlaisten listojen tekemiseen, päinvastoin olisin varmasti Kaappari-Kiiskisen kanssa teloituslistalla ensimmäisenä. Sen sijaan haastan jokaisen varnitsalaisen vaikuttamaan

8

Sopon ko(m)posti

9

MAINOS MAINOS

MAINOSMAINOS

Nehän ovat kuin kaksi marjaa!

Epäil

ty lau

laja J

ustin

Biebe

r,syy

tettyn

ä ihm

isten

kidutu

ksesta

Epäilty Matias Saastamoinen,

syytettynä kulttuurihistorian (3o

p) huo

nosta o

ppimisesta

Seuraava tarina on tosi. Haastateltu hen-kilö kertoo omakohtaisen tarinan joutumis-estaan rikoksen uhriksi. Suojellaksemme hänen turvallisuutta, emme mainitse tässä hänen nimeään. Haastatellun henkilön ker-tomus on kirjoitettu kursiivilla.

Tässä voin puhua omakohtaisesta koke-muksesta kun pyörä varastetaan. Se oli se nätti loppukevään ilt-apäivä, kun lähdin eloku-vateatterilta pyörällä kotia kohti. S o p i v -asti siinä kävelykadun ja torin kohdalla hajosi pyörästäni ketju. Kello oli jo viisi illalla, joten tuskinpa Pyöräkellarin pyöräkorjaamo olisi auki. Ei sillä pyörällä ajaakaan voinut joten ajattelin, että vien sen sinne eteen odottamaan huomista ja pistin pyörän sinne lukkoon. Kotia piti mennä sitten bussilla. Hajonneen ketjun olin ottanut tal-teen, että ei jäisi lojumaan sinne maahan. Entäs kuinkas sitten kävikään?

Seuraavana päivänä tulin keskustaan hajonnut ketju mukanani, että nyt sen voisi korjata . Menin sinne pyöräkellarin eteen ja kas mitä huomaan-kaan? Pyöräni on tipotiessään! Menin kysymään korjaajalta, että oliko hän nähnyt pyörääni, mut-ta hänen sanojen mukaan liikkeen edessä ollut punaista pyörääni, mutta ehkä huligaanit olivat siirtäneet sen muualle lähialueelle. No ei sitä kyllä mistään löytänyt ja eihän sillä voinut edes ajaakaan kun ketju puuttui kokonaan. Aikani ko-luttuani totesin, että kyllä sen on nyt vorot vi-eneet ja marssin tekemään rikosilmoitusta.

Vastassa oli mukava poliisisetä joka otti talteen kaikki tiedot, millainen pyörä, mikä merkki ja mistä viety. Asian päätteeksi poliisi totesi, että tokkopa sitä löytyy kun Joensuussa varastetaan paljon pyöriä, jotka sitten hajotetaan osiin ja kootaan toisten pyörän osien kanssa uudeksi ja myydään Itärajan takana. Jonkun pakun kyytiin se pyöräni sitten meni…

Kyseinen tarina ei taatusti ole ainutlaatuinen ja kertoo hyvin itärajamme rikollisten tason. Ilmeisesti nimittäin pyörävarkauksien takana on Venäjänmafia, jolle tällainen toiminta on isoabisnestä. Emme onnistuneet löytämään tarkkaa tietoa pyörävarkauksien määrästä viime vuon-na, mutta poliisin tietojen mukaan varkauksien määrä yleisesti on noussut Joensuussa, joten voinemme olettaa myös pyörien varastamisien määrän nousseen.

Tiivistetysti rakkaan itänaapurimme mafiantoiminnan voi tiivistää seuraavasti: Varastetaan mukaan ilmaiseksi pyörä, viedään se jonnekin loukkoon, jossa toisten pyöränosien kanssa siitä tehdään uusi versio. Sitten näitä pyöriä voidaan hyvillä mielin laittaa myyntiin niin Venäjän kuin Suomenkin puolella. Ihmiset ostavat tyytyväis-esti tuotteita tietämättä mitään niiden todellis-esta alkuperästä.

Kenen pyörällä sinä itse mahdatkaan ajaa?

Rikostoimittajat Ester Libba ja Santtu Sinkkonen

Pyöriä katoaa lakkaamatta. Toisaalta paha-maineiset audimiehet lisääntyvät jatkuvasti. Johtopäätös: Autotalo Luukkonen (nimi muu-tettu) varastaa yhdessä itämafian kans-sa polkupyöriä tehdäkseen taajamista au-toystävällisempiä.

10

11

Opiskelu on opiskelua

Tutkimus on työtä

usot sie?

Jos usot, niin muista

ITTE

Itä-Suomen tIeteentekIjät

Itte ry

-PIRU KIRISTÄÄ OPISKELIJOITA!

Rakkaan Joensuumme ollessa yliopistokaupun-ki, ovat kadut viikonloppuisin, ja hitot! vi-ikollakin, täynnä potentiaalisia alkoholinkäyt-täjiä. Uskokaa tai älkää, muitakin kuin varnitsalaisia! Tämä ravintolayrittämisen kann-alta ihanteellinen tilanne ei ole kuitenkaan taan-nut Joensuussa opiskelijalle edullista hintatasoa.

Joensuun ikioma ravintolamafia on Pohjois-Kar-jalan osuuskauppa . Osuuskaupan tehtävänähän on liiketoimintaa harjoittamalla tuottaa palvelu-ja ja etuja jäsenilleen ja näin edistää jäsentensä taloudellista hyvinvointia . Meidän taloudellin-en hyvinvointimme ei todellakaan ole kasvanut S-korttia käyttämällä. Mutta: yritysmaailma on julma, siellä raha on laki ja kaikki muu sivuutet-tavissa. Jotta PKO-mafian taustat tulisivat kaikille selväksi, on hyvä määritellä monopoli: ”Monop-oli on tilanne, jossa markkinoilla on vain yksi tietyn palvelun tai tuotteen tarjoaja. Monopolille ominaista on siten kilpailun puuttuminen ja usein tästä johtuva epäluonnollisen korkea hintataso” Tätä laitonta määritelmää PKO-mafia ei siis täytä, mutta tilanne niinkin pienessä kaupungissa kuin

Joensuussa on lohduton. K i l p a i l i -joiden men-e s tyminen PKO-mafian rinnalla on lähes mah-d o t o n t a . Rakas rav-in to layr i t -t ä j ä m m e omistaa Jo-ensuun al-ueella peräti lähes parisen k y m m e n t ä a n n i s k e -luravintolaa tai kahvilaa.

Hintataso näissä trendikkäissä luksus paikoissa on tietenkin todella opiskelijaystävällinen! Onhan PKO-mafia nuorison hyvinvointia ajatteleva osuuskauppa.

Menitpä mihin tahansa PKO-mafian ravintolaan, alle viidellä eurolla et saa mitään. Niin, paitsi ti-etenkin vesipullon edulliseen hintaan 2,50–3,50 euroa. Opiskelijan yhteenlaskettu kuukausittain-en nettotulo on noin 469 euroa. Ryypätessäsi 200 eurolla kuukaudessa PKO-mafian piikkiin, se on noin 42 prosenttia koko kuukausitulostasi. (Tämä ei toki ole vaikeaa katsoessa PKO-mafian yleistä hintatasoa) Kulauttaessasi tämän summan joka kuukausi kurkusta alas, saat peräti 36 euroa il-maista rahaa vuodessa! PKO-mafia riistää, peräti kavaltaa joensuulaisten opiskelijoiden pienet tu-lot. Joissakin Euroopan kaupungeissa toimivat oikeat mafiat kiristävät ns. suojelurahaa yrityk-siltä, ja vastapalvelukseksi yritykset saavat har-joittaa liiketoimintaansa rauhassa. Tämä toiminta on täysin rinnastettavissa PKO-mafian toimintaan Pohjois-Karjalan alueella, paitsi että kiristettävänä ovat opiskelijat – maksa, niin saat bilettää ja kuun-nella paskaa musiikkia muka uniikeilla clubeilla.

12

Mutta rakkaat opiskelijatoverit , hätä ei ole tämän näköinen! Sankarillisesti omassa tiedotteessaan 4.7.2011 Pohjois-Karjalan Osuuskauppa ilmoitti pelastavansa Joensuun nuorisoravintoloiden ti-lanteen. Edesmenneen edullisen Tivolin tilalle perustettaisiin nyt huikeaakin huikeampi Club Joensuu. Tämä uniikiksikin siteerattu (PKO-mafian mielestä tietenkin) ravintola aloitti toimint-ansa syksyllä 2011 ja PKO-mafian puheiden mukaan oikein suosittu paikka. Toki, vaihtoehtoisia paikkojahan riittää todella paljon. Hintojen tiedotettiin olevan opiskelija- ja nuorisoystävällisiä – JA PASKAT! Mutta, toki joillakin porvareilla han sitä ra-haa on, mutta muista: asioidessasi PKO-mafian ravintoloissa, älä käytä verkka-reita, jollet ole menossa Takataskuun! Järkevintä on pitää haalarit ja paksu lompakko aina mukana! Niiden avulla pääset minne vain!

Jonna & Suski, kirjoittajia epäillään Keskon agenteiksi

Lehden toimitus pyrkii tietenkin edistämään PKO-mafian toimintaa käyttämällä mahdollisimman paljon kilpailijoiden palveluita.

PKO (joka tunnetaan myös nimellä Pirate King Online) hallitsee Joensuuta. Johtopäätös: Yritä tästä nyt sitten repiä huumoria.

13

Herään aamulla (Joen)suussani ulosteenmaku. Päätäni kivistää. Eilisen viinin, tupakan ja moraa-lifilosofiankuluttaminenoli taas tehnyt tehtävänsä.Ryömin huoneestani olohuoneeseen ja näen vieh-keän blondin istuvan sohvallamme osoittaen mustaa asettaan minua kohti. Kontrasti on voimakas, jopa freudilainen, mutta se ei saa minua herpaantumaan. Kieltäydyn siis tänäkin aamuna pelaamasta änäriä kämppikseni Angel-eyes Leirilaakson kanssa ja sys-ään hänen tarjoamansa peliohjaimen syrjään.

Matkani jatkuu keittiöön, jossa muut kämppikseni ovat vaipuneet niin käsin kosketeltavaan horrokseen että sitä voisi ampua suoraan sen nivustaipeeseen magnumilla. Pelastajaa nämäkin piruparat kaipaa-vat, mutta pelastaja on minusta kaukana. Nuudelit ovat aina liian ylhäällä ruokakaapissa. Sitten valun pikkuhiljaa einekset käsissäni huoneeseeni läpi Ken-kälaakson, Viinipullomaan sekä Kaljatölkkimäen yrit-täenollakompastumatta.Tänäänminullaontreffit.Treffit How I Met Your Motherin, suolamakkaran,ruisleivän, nuudelin ja karkkipussin kanssa. Nämä seuralaiseni eivät paljoa puhu, mutta niiden läsnäo-lo mahassani ovat elintärkeitä. Paitsi legendaarinen Barney Stinson. Pysy aina mahani ulkopuolella.

Olen juuri haukkaamassa leipääni kun sisään huoneeseeni tulee ilman koputtamatta eräs tuttuakin tutumpi henkilö. Tämän kyseisen herran kanssa olen asioinut monta monituista kertaa. Hän on niin per-hanan jääräpäinen, että tuottaa joka kerta vaikeutta saada hänet hiljenemään. Päinvastoin, hänen argu-menttinsa tuntuvat paranevan päivä päivältä, eikä edes korvien sulkeminen auta niiltä pakoon. Siinä piilee se paskamaisuus kun joutuu asioimaan oman itsensä kanssa. Eikö tämä ole jo nähty juttu? hän kysyy taas kerran, ja siihen eivät hänen kysymyk-sensä tälläkään kertaa lopu. Etkö sinä kaipaa uusia haasteita? Eikö olisi aika makkispekkistä nähdä uusia ihmisiä, kulttuureja ja opetella uutta kieltä? Toisin sanoen, eikö olisi aika vetää kännit jossain muualla. Lupaan harkita jutun vastaanottamista. Keikka olisi aika pitkäkestoinen, eikä siitä saa oikein palkkaa-kaan (riippuu kylläkin vaihto-ohjelmasta) kuin koke-muksen muodossa. Ohjaan itseni ulos, mutta kun suljen oven, niin siinä minä, hän, kukalie edelleen on huoneessani. Sinnikkyyteni tekee itseeni vaiku-tuksen. Tätä hommaa en olisi aikaisemmin ottanut missään muodossa. Alan tulla selvästi vanhaksi ja tunteelliseksi.

14

PakoEetu-Pekka Parkkinen

Matkakohteekseni valitsen Espanjan, koska leikit-telen ajatuksella vetäytyä eläkepäivien viettoon Espanjaan omaan villaani istuen kuistilla viiniä juo-den ja naisien perään huudellen. Valitsen Valencian matkakohteekseni ja lakitieteen opinnot. Hikikar-palot kihahtavat otsalleni, koska sinne otetaan vain kaksi hakijaa. Mitä jos ne pykälienhalaajat ovatkin yli-innokkaita menemään ulkomaille? Yrittämättä ei kainalokarvojaankaan opi ajelemaan, joten tästä pelosta huolimatta laitan paperit vetämään erasmus-vaihto-ohjelmaan. Kuu-kauden kuluttua minut hyväksytään ainoana hakijana. Mitä tästä opimme lapsoset? Ainakin sen, että mitä ikinä ajeletkaan, huuhtele se ensin hyvin. Ja sitten alkaakin paperisota. Ai täl-lainenkin paperi pitäisi lähettää? Mistä perhanasta minä tiedän, mitä kursseja haluan siellä suorittaa? Tämä aika ulkomaan hakemusten kanssa on yhtä toiminnan, byrokratian, nykyisten opintojen ja vaih-to-opintojen yhteistä suloista tanssia, jossa yhtä herkästi voi viedä tai tulla viedyksi. Vaihtohakemus-ten vääntäminen voi toimia pienenä pahana sutena, joka häiritsee muita nykyisiä opintoporsaitasi. Mut-ta kuten muistatte sarjakuvista, pieni paha susi on aina ollut nössö.

Lähetän paperit. Odotan. Menetän hermoni. Odot-an. Tilaan ystävät ja konjakin. Tasapainotan her-moni. Odotan. Ja sitten vastaus tuleekin. Valencian Yliopisto toivottaa minut tervetulleeksi. Pakolliset järjestelyt. Tilaan ystävät ja boolin. Hyvästelyt. Ja kappas, tässä sitä ollaankin ulkomailla.

Löydän itseni asumasta yhdessä neljän naisen kans-sa. Sehän passaa, ja vuokraemäntä ei hyvinä päivinään tunnu flippaavanniin pahasti, mitä nyt alussa tuntuu keksivän mitä ou-doimpia valituksen aiheita. Ja yhtä bi-letystähän elämä täällä olisi, jos vain

jaksaisi bilettää. Suositukseni onkin, että laitat vaihtohakemukset vetämään viimeistään silloin kun krapulat alkavat tuntua pahemmilta kuin ennen. Minunkaltaiselleni vanhukselle jää siis väkevien vi-inojen maisteleminen, uusiin ihmisiin tutustumin-en ja uuden kielen oppiminen. Ja siinä riittääkin tekemistä. Jos haluat bilettää aivosi puhki, tule Es-

panjaan sillä täällä sitä osataan tehdä. Ai entä se opiskelu? No kukapa nyt opintojaan unohtaisi tällaisen ikuisen kevään/kesän maassa??? Opetuksen taso ja kurssit saattavat erota hyvin paljon toisistaan. Yhdellä kurssilla opettaja diggaa sinusta, aivan toisella kurssilla opettaja vittuilee sinulle päin kasvoja. Kasvattavaa.

Vaihtokokemus on ihmeellisten syy- ja seuraussuhteiden Kellogs Rice Krispies. Ne pok-sahtelevat äänekkäämmin ja huomattavammin kuin kotimaassa, jotka vaikuttavat enemmän ni-iltä alemuroilta, joiden rinkulat muistuttavat sinua jokapäiväisestä oravanpyörästäsi. Ainakin näin alus-sa. Kyllä sitä pikkuhiljaa oppii arvostamaan Suomen-kin oloja täällä ulkomailla. Suositeltavaa siis olisi, että aloitat käymään dialogia itsesi kanssa vaihtoon lähdöstä ennen kuin on liian myöhäistä. Ystäväsi ja perheesi Suomessa harvoin häviävät minnekään, vaikka itse häviätkin taivaan tuuliin hassuksi het-keksi. Ja tarinoita ja unohtumattomia hetkiä tuntuu vaihdossa piisaavan. Aina Espanjan poliisin suoritta-masta strip-searchista innovatiivisiin keskusteluihin.

Ja jatkoa seuraa.

15

Valencian Yliopisto toivottaa minut ter-vetulleeksi. Pakol-l iset järjestelyt. Tilaan ystävät ja boolin. Hyvästelyt. Ja kappas, tässä sitä ollaankin ulkomailla.

RIKOS JA RÖTÖS

Rikollisuus. Tuo harvojen ja valittujen taitama taiteenlaji kuuluu epäilemättä maailman van-himpien ammattien listalle. Myös suomalaiseen lintukotoon tämä ilmiö on aikojen saatossa kulkeutunut. Todennäköisesti jopa niin kauan aikaa sitten, että sen luulisi jo hioituneen huip-puunsa. Lähes jokaisen viikonlopun jälkeen iltapulu kuitenkin todistaa tämän uskomuksen vääräksi.

Yksi tyypillinen rikostapaus on Teppo Rantakylästä, jolla kuukauden lähestyessä loppuaan on matti kukkarossa. Nerokkaana miehenä ja deliriumin partaalla Teppo kuitenkin kehittää suun-nitelman, joka ainakin harhailevan ajatuksen tasolla on pettämätön. Hyvin usein tällaiset su-unnitelmat päättyvät kuitenkin vain otsikoihin. Tummentunutta banaania ryöstöaseena käyt-tänyt ja rikkinäiset sukkahousut päässä hortoileva Teppo korjattiin poliisin toimesta talteen 200m päässä lähikaupalta. Ryöstösaaliiksi saatu sixpack ykkösolutta ja puoliksi raaputettu luontoarpa palautettiin kauppiaalle.

Uusien taktiikoiden aika

Elämme aikaa, jossa innovaatioita peräänkuulutetaan lähes jokaiselta ihmisryhmältä. Mik-seivät nämä pikkurosvot yritä mitään uutta, kun me muut olemme asian tiimoilta päivittäisen painostuksen kohteena? Välillä joku kuitenkin yllättää positiivisesti. Ilahduin suuresti, kun luin uutisen laitapuolen kulkijasta, jonka vartijat olivat yllättäneet supermarketin sovitusko-pista juomassa kaljaa. Tässä on vanha lähestymistapa selkeästi todettu huonoksi ja vaihdettu taktiikkaan, jossa ei tarvita sukkahousuja, selvitään vähemmän vakavilla syytteillä ja saadaan vielä pari keskiketterää palkinnoksi.

Epätoivoiset ryöstöyritykset ja rattijuopot ovat viikonlopun satoa, mutta niin kovin usein ovat myös henkirikokset. Suomalaiset ovat siitä jännittävää kansaa, että viinaa jaksetaan lähteä hakemaan Virosta asti, mutta kun pitäisi tappaa, niin harvemmin lähdetään merta edemmäs kalaan. Useimmilla meistä tulee kahden juodun Viron tuliaisen jälkeen uni silmään, mutta joka viikonloppu löytyy myös ihmisiä, joilla tekee mieli puukkohippasille. Tällöin niin kovin usein maalitauluksi valikoidaan se lähinnä oleva henkilö, yleensä puoliso tai kaveri.

16

Entäs polliisi sitten?

Suomalainen poliisilaitos voisi ylpeillä sillä, että henkirikokset harvemmin jäävät selvittämättä. Ihmekös tuo, kun suurimassa osassa tapauksia tekijä tiedetään jo ennen paikalle menoa. Tällöin poliisin vaikeimmaksi tehtäväksi jääkin oikeastaan paperitöiden teko tapahtuneesta. Nerokkaam-pia henkirikoksia tehtailemalla nämä verta himoitsevat ihmisperseet voisivat edes olla jollain tav-alla hyödyksi, kun tapausten selvittämiseen tarvittaisiin jo tutkimustasolla enemmän resursseja.

Kun Suomessa tehtävät rikokset ovat pääasiallisesti yllämainittujen esim-erkkien kaltaisi, en ymmärrä lehdistön nillitystä järjestäytyneestä rikol-lisuudesta. Sehän on vain hyvä asia, että touhu muuttuu ammattimaiseksi ja myötähäpeää aiheuttavia tapauksia tehtailevat amatöörit jäävät vähem-mälle. Rikollinen ei ole kuin humanisti, jonka voi jättää opintielle ilman opastusta ja valvontaa seitsemäksi vuodeksi ja silti saada hyviä tuloksia. Rikoksen polku on paljon kivisempi ja sillä selviäminen vaatii ehdot-tomasti opastusta edistyneimmiltä. Asian merkitys on huomattu esim-erkiksi hevosurheilua harrastavassa alakulttuurissa, jossa jo nuorella iällä potentiaalisille yksilöille määrätään kehitysavuksi oma Personal Rainer.

Jos rikollista toimintaa on siis aivan pakko harrastaa, kaipaisin siihen su-unnitelmallisuutta, ammattimaisempaa toteutusta ja vähemmän sivullisia uhreja. Tyylikkäitä rikoksia kun on maailmanhistoria täynnä, esimerkkinä vaikkapa seuraava tapaus vuodelta 2005 Brasiliasta.

Paikallinen karhukopla oli kyllästynyt siihen, kuinka amatöörimäiset virkaveljet mustasivat alan mainetta ja päättivät hoitaa homman tyylikkäämmin. Ryöstettävän pankin vierestä vuokrattiin huoneisto, josta ei suinkaan tehty aseet paukkuen epätoivoista ryöstäyri-tystä, vaan kaivettiin rauhassa lähes 80 metrin tunneli pankkiholviin, josta viikonlopun hiljaisuudessa käytiin korjaamassa 50 miljoonan euron edestä paikallista valuuttaa parempaan talteen. Vaikka kehitysmaiden poliisi on tunnetusti tehokas, jäi suurin osa saaliista ja karhukoplasta teille tietymät-tömille. Rikos ei kannata, sanoi huono rosvo.

Valtteri Kärkkäinen

Nikke Knatterton ihmettelee, mihin katosi rikollisten mielikuvitus. Ei enää vaivauduta rakentelemaan kalliita ja epäkäytännöllisiä laitteita poliisien harhauttamisek-si. Tämä johtuu ilmeisesti vartiointitekniikan kehityk-sestä, joka on luonut rikollisille yhä uusia haasteita. JOHTOPÄÄTÖS: Rikollisille maksettava taiteilija-apuraha saattaisi parantaa suomalaisen rikoselämän luovuutta.

17

Kirjoittajaa syytetään toistuvasta artikkeleiden palautuspäivien ylittämisestä

18

Kylmänä lauantai talvi-iltana 4.02.2012 astelin sisään Ravintola Pala-veriin. Siellä kohtasin reportteri Sebastianin,

joka perinteisesti pelasi pajatsoa olut kädessään. Tiesimme

kuitenkin molemmat että tämä lauantai sujuisi kaikkea muuta kuin perinteisen oluen ja biliksen pa-rissa. Olimme jälleen päättänyt lähteä kentälle teke-meen uraa uurtavaa journalismia. Tänä yönä yrittäi-simme selvittää Joensuun yön henkimaailman salat.

Punaisten muistomerkki

- tarkka sijainti metsän kes-kellä Siikaisissa.

Aatteen miehinä ( ainakin toinen meistä) otimme suunnaksi Suomen sisäl-lissodan punaisten muis-tomerkin. Olimme kuulleet huhua mystisistä äänistä jotka kertovat sodan kauhut muistokiven kuuntelijalle. Salaisuus paljastuisi jos lait-taisimme korvamme muis-tolaattaa vasten. Siis kuin kunnon proleritiaatti aikoin-aan poljimme polkupyörillä Siikaisen metsän siimek-seen. Pakkanen paukkui ja matka oli haasteellinen. Sa-maistuimme myös työväen-luokkaan yhä enemmän kun tiesimme porvarihal-lituksemme viettävän elii-tin juhlaa lämmitetyssä mökissä. Me olimme läht-eneet töihin. Monien har-haretkien ja käännösten jälkeen löysimme oikean kinttupolun jota pitkin rämmimme muistomerkin kupeeseen. Kuten sisällissodan korpisoturit ylit-imme kuohuvan joen ja hanget korkeat nietokset.

Muistomerkillä vallitsi syvä hiljaisuus ja kalman vihreä valon kajastus. Alue oli ympäröity paksulla ruosteisella

rautaketjulla, jotka muistut-tivat meitä punaisten vankien kahleista. Seitsemän jylhää kivipylvästä heitti murheel-lisen varjon kylmään hankeen. Muistolaatta seisoi pylväiden vieressä odottavan näköisenä.

Painoimme korvamme kylmää kiveä vasten odottaen kuule-vamme tuskan valituksia ja so-dan raastavia ääniä. Painostava hiljaisuus kuitenkin vallitsi ja kivi pysyi hiljaisena. Tapahtumasta pettyneenä reportteri Sebastian päätti vastata luon-non kutsuun ja poistui takavasemmalle jättäen toveri

toimittajansa yksin kivikehän keskelle. Henget ilmestuivät välittömästi paikalle! Puiden lomasta alkai kuulua aavemaista pauketta joka rikkoi metsän hiljaisuuden. Yhteys oli selvä. Tajuttuamme hen-kien vastaavan vain yhden ihmisen läs-näoloon toistimme saman skenaarion vastavuoroisesti. Henget puhuivat myös reportteri Sebastianille. Päätimme pois-tua paikalta nopeasti paukkeen kiihtyessä. Palattuamme tielle asiat ottivat yllättävän käänteen. Kaikki katuvalot sammuivat het-keksi. Tämä oli selvä merkki siitä että henkien kärsivällisyys oli lopussa. Lähdimme kumit sauhuen kohti seuraavaa päämääräämme.

Who you gonna call???

Ghostbusters!

Kummitteleva kesäteatteri

Olimme saaneet kolleegaltamme vi-hjeen, että Pursiseuran takana olisi palannut talo, josta oli löytynyt palaneita ruumiita. Tämän tiedon perusteella su-untasimme kohti kyseistä paikkaa. Eksy-imme kuitenkin metsän siimekseen, josta löysimme vanhan ja ränsistyneen kes-äteatterin. Lähestyessämme tätä aave-

maista rykelmää pystyimme tuntemaan, että kaikki ei ollut kohdallaan. Yö oli pimeä eikä täälläkään li-ikkunut sieluakaan. Outoja pieniä röttelöitä tutkies-samme tunsimme niskavillojen nousevan pystyyn ja outo kylmyys valtasi meidät. Reportteri Lehmusoksa päätti uhmata kohtaloaan ja päätyi avaamaan erään suljetun oven. Ovi oli erittäin tiukassa ja vaati huo-

19mattavia fyysisiä ponnistuksia aukaisemiseksi. Hetken pun-nerrettuaan Atte sai kuin sai-kin oven avattua ja sen takaa löytyi aavemainen tila. Emme tuolloin tajunneet minkälaisen Pandoran lippaan olimme avan-neet. Vaikka tönö oli sisältä tyhjä, pystyimme tuntemaan kolmannen henkilön läsnäo-lon. Suljimme oven tiukasti, jotta se jokin pysyisi sisällä eikä palaisi vainoamaan Joensuuta. Rauhoit-taaksemme hermojamme päätimme pistää sa-vuiksi. Mutta juuri sillä hetkellä koimme retkemme dramaattisimman kokemuksen: Suljettu ovi rävähti auki silmiemme edessä sellaisella voimalla, että se oli pudota saranoiltaan! Savukkeemme lensivät il-maan ja kauhun huudot täyttivät aution kesäteat-terin. Emme katsoneet taaksemme juostessamme pitkin pimeää metsää. Pystyimme tuntemaan jonkin olevan kintereillämme mutta lukioiden on-neksi emme olleet lukinneet pyöriämme ja pysty-imme jälleen kumit vinkuen poistua paikalta jättäen sen jonkin vaeltamaan kesäteatterin ympäristöön.

Luterilainen hautausmaa

Ekskursiomme viimeiseksi kohteeksi olimme valin-neet Joensuun kuuluisimman kummituksen. Urbaa-nilegenda kertoi että hautausmaalla vaelteli öiseen aikaan nuoren naisen hahmo, joka pyysi tupakkaa paikalta sattuneilta ihmisiltä. Etsiessään nikotiini-tuotteita henkilöt käänsivät katseensa hetkeksi muualle, ja kun katse palautui tyttöön he huo-masivat tuijottavansa tyhjyyteen. Tyttö oli hävinnyt kuin tuuleen viemänä. Tarina kertoo että kysein-en tyttö olisi kuollut traagisessa mopo-onnetto-muudessa vuosia takaperin, mutta jokin pidätteli nuoren naisen henkeä vielä osana tätä maailmaa.Saavuttuamme hautuumaalle huomasimme kaikkien porttien olevan tiukasti säpissä. Painittuamme hetken journalistin etiikan ja oman kunnianhimomme kanssa

Yö oli ollut kaikkea muuta kuin normaali. Mitä olivat nuo mystiset tapahtumat mitä todistimme ? Vilkkuvat valot, aukeilevat ovet ja muut olivat jättäneet meihin jälkensä kun kertasimme asioita Jokelan kabinetissa. Matkallamme olimme nähneet aina saman jäniksen, joka oli osoittanut meille tietä kummitteleviin paik-koihin, sattumaako? Jalat kipeinä ja kylmyydestä väristen hörpimme oluitamme ja mietimme naamat valkoisina niitä kauhuja, mitä olimme kohdanneet. Oliko tämä matka vaivansa arvoinen? Arvon lukijat, oli!

Reportterit Arre ja Bastu

(KIrJoITTaJIa ePäIllääN hauTarauhaN rIKKomISeSTa.)

Kuten kaikki tietävät, Nikke Kankkerton pelasti englan-tilaisen lordi Spleenin linnan aaveturismin. Nikke on myös opetellut ulkoa kaikki Suomessa ja Saksassa tapahtuneet henkirikokset ja salaperäiset onnet-tomuudet. Myös Joensuun aaveista hän tietää kai-ken, onpa myös tavannut monia henkilökohtaisesti. JOHTOPÄÄTÖS: Aaveita ei ole olemassa, v***n ääliöt.

päätimme olla rikkomatta hau-tausmaan rauhaa. Jäimme siis vaanimaan hautuumaan porteille silmä kovana ja aistit valppaana.

Kahta termariteekuppia ja muu-tamaa savuketta myöhemmin totesimme että emme ilmi-selvästi polttaneet kummituk-selle mieluista savuke merkkiä.

Päätimme siis laittaa pillit pussiin ja suunnata kohti Wanhaa Jokelaa toipuaksemme illan kokemuksista.

Pyöräilessämme pois loimme viimeisen silmäyk-sen hautuumaan suuntaan. Keskellä pimeytti le-patti yhden kynttilän pieni liekki. Kyseinen liek-ki ei palanut kun olimme saapuneet porteille ja mikään ei ollut liikkunut hautausmaalla tarkkailles-samme sitä. Lumipeite oli myös täysin koskematon.

Saimme myöhemmin tietää että kyseisen tytön hauta oli itseasiassa avattu ja siunattu uudel-leen lukuisista yliluonnollisista havainoista johtuen. Vika ei siis ollut savukemerkeissämme. Tyttö oli vi-imeinkin saavuttanut rauhan. Ehkä hän yritti viestit-tää tätä meille rauhallisesti lepattavalla kynttilällä.

20

IsojokI vuonna 1953

Kyllikki Saari oli palaamassa kotiin hartausti-laisuudesta ystävänsä Maiju Yli-Hietalan kanssa 17.5.1953. Tytöt saapuivat meijerin tienhaaraan n. klo 22.00, josta Kyllikki Saari jatkoi kotiin-sa, jonne oli matkaa noin kuusi kilometriä Ma-iju Yli-Hietalan yösijan tarjoiluista huolimatta.

Ajettuaan muutaman kilometrin Kyllikki ohitti mat-kallaan TVH:n työntekijän. Tämän jälkeen Kyllikki Saaresta ei ole olemassa mitään varmaa silmin-näkijähavaintoa. Tyttö löytyi puolen vuoden päästä monien etsintöjen jälkeen suohautaan kätkettynä. Kyllikki Saaren murhasta syntyi kaikessa kauheudes-saan Helsingin olympialaisiin verrattava kansanjuhla ja hänen hautajaisiinsa osallistui 25 000 ihmistä.

Murhaajaa ei sen sijaan koskaan saatu kiinni. Polii-si kuulusteli aikanaan käytännössä koko Isojoen pitäjän. Myöhemmin laskettiin, että viranomaisilla oli ollut tarkastuksen alla yli sata tutkintalinjaa. Syyl-liseksi oli todettu milloin Isojoen pappi ja erään murhaa tutkineen komisarion poika. Papin liikkeet tutkittiin

murhailtana todella tarkkaan ja hänen todettiin oleskelleen kilometrien päässä Isojoelta. Itseasiassa hänen liikkeistään 17.5 jäi selvittämättä vain 20 minuuttia, mutta tuo aika ei voi-nut mitenkään riittää murhaamiseen ja hautaan kätkemiseen.

Jopa Saaren isää ja suohaudan löytänyttä Ilmari Hietaojaa epäiltiin. Heti tutkimusten alussa Saaren katoamiseen ja murhaan liitettiin kermanvärinen Ford-merkkinen auto, jonka väitettiin liikkuneen murhailtana Saaren katoamispai-kan läheisyydessä. Vaasalaisen rikoskomisario Axel Skog-manin mukaan autolinja oli alusta asti pelkkää humpuukia eikä kukaan ollut todellisuudessa nähnytkään mitään autoa murhailtana. Lähes kaikki autonomistajat joutuivat kuitenkin kuulusteluihin ja heitä epäiltiin kyläläisten keskuudessa täysin aiheettomasti. Eräs epäillyistä oli saksalaissyntyinen hans assman, joka oli omien puheidensa perusteella liikkeellä Pohjanmaalla murhan aikoihin ja ajanut vahingossa Kyl-likki Saaren päälle hämärällä tieosuudella. Hans Assman on myöhemmin todettu patologiseksi valehtelijaksi, joka liitetty lähes jokaiseen Suomessa tapahtuneeseen henkirikokseen.

Poliisin työtä haittasi murhaajan lähes puolen vuoden etumat-ka ja erityisesti rikospaikan sotkeminen. ruumiin äärelle saapui tuhansia töllistelijöitä ja hautapaikalle saapui myös murhaaja sotkemaan ja peittelemään jälkiään. Poli-isi oli jälkikäteen todennut, että suohauta kaivettiin auki sa-malla lapiolla, jolla Kyllikki Saari oli alunperin hautaan peit-elty. Sekavassa tapauksessa pystyttiin ainoastaan toteamaan, että hänet oli todennäköisesti raiskattu ja tapettu sen jälkeen lyömällä jonkinlaisella rautaesineellä päähän. Poliisi ei pystynyt kuitenkaan käynnistämään kunnollisia tut-kimuksia, koska sillä ei ollut tarkkoja tietoja tapahtumassa.

Silloin kun ei ole murhaa, ei ole syyllistäkään. Poliisi ei kyennyt löytämään tekijää. Mutta..!

vaIennut kylä

Kyllikki Saaren murha otettiin uudelleen tutkintaan 1970-luvulla, kun Isojoen poliisina työskennellyt Pentti Kankaan-pää kävi läpi koko laajan tutkintamateriaalin. Konstaapeli tuli samaan hämmästyttävään lopputulokseen Kyllikki Saaren murhaajasta kuin hänen kollegansakin 1950-lu-vulla. ainoa asia mikä pisti Kankaanpään silmään, oli poliisin haluttomuus kuulustella isojokelaisia. Tut-

Todennäköisin suomalainen murha on tehty kaveriporukassa viikonloppuna yksityisasunnos-sa pilleri- ja viinahumalassa. Tällaiset tapaukset päätyvät parin rivin uutisoinneiksi joko Ali-biin tai Seiskaan. Uutiskynnys ylittyy silloin, kun henkirikoksen uhriksi joutuu vain 17-vuotias uskovainen tyttö vailla minkäänlaista hämärää taustaa. Tällaiset tapaukset päästävät huhumyllyn val-loilleen ja jäytävät yhteisöä. Tässä artikkelissa käsitellään kolmea tunnetuinta suomalaista murhaa.

Suomalaisen murhan sisäpiirissä

Kyllikki Saari löydettiin surmattunasuohaudasta lokakuussa 1953. Oliko syyllinen sittenkin poliisin tiedossa?

21kinnan tarkoitus oli ikäänkuin väkipakolla saada syyllinen löytymään jostain muualta kuin Isojo-elta. Asiaa vahvisti myös se seikka, että isojokelaiset eivät halunneet kertoa epäilyksistään viranomaisille.

mutta kaikesta huolimatta Pentti Kankaanpää onnis-tui selvittämään Kyllikki Saaren murhaajan henkilöl-lisyyden! Hän oli isojokelainen ojankaivaja L ja hänen lankomiehensä, joka auttoi ruumiin peittelyssä ja virano-maisten harhauttamisessa. Kankaanpää oli tutkimusmateri-aalin avulla sovitellut yhteen eri vaihtoehtoja ja keskustellut asiasta korkeimpien poliisiviranomaisten kanssa. Palaset tuntuivat loksahtaneen kohdalleen. Murhaajasta laadittiin myöhemmin profiili, joka sopi täydellisesti ojankaivaja L:n henkilökuvaan. hän oli sodassa hermonsa menettän-yt seksuaalirikollinen, jonka tiedettiin tirkistelleen saunovia naisia ja ahdistelleen pitäjän nuoria naisia.

Ojankaivaja tuli lopulta tunnontuskiin kahden viikon kuu-lusteun jälkeen ja oli tunnustanut teon moneen kertaan. L joutui lopulta mielisairaalaan, jossa pyysi komisario Axel Skogmanin paikalle tunnustaakseen tekonsa. Ojankaivaja meni kuitenkin Skogmanin saapuessa niin sekaisin, että lääkäri kielsi hänen kuulustelunsa. l sai kohtauksen lähes aina, kun Kyllikki Saaren murha otettiin puheeksi.

Apurina toiminut L:n sukulaismies oli kylmähermoinen jälkien peittäjä, joka oli auttanut ruumiin hautaamisessa ja Kyllikki Saaren tavaroiden kätkemisessä. Lankomies tunsi murhapaikan ympäristön niin hyvin, että tavaroiden kät-kemisessä ei ollut ongelmia. Hauta oli niin hyvin kaivettu, että sitä ei olisi mitenkään voinut erottaa maastosta. lisäk-si apurina toiminut lankomies julisti Kyllikki Saaren suohaudalla, ettei murhaan syyllistynyt saanut olla isojokelainen. Hän oli myös sotkenut tutkimuksia levit-täen täysin perättömiä huhuja Kyllikki Saaren katoamis-esta. Lopullisia todisteita ei kuitenkaan ehditty koskaan saamaan. Kankaanpään tutkimusten aikana 1970-luvulla molemmat tekijät olivat jo kuolleet.

tulIlahden murhamysteerI

Jyväskyläläiset eine Nyyssönen ja riitta Pakkanen katosivat pyöräretkellään heinäkuun lop-pupuolella vuonna 1959. Useiden viikkojen etsintöjen jälkeen heidän ruumiinsa löytyivät suohaudasta Heinäveden Tulilahden leirintäal-ueelta. Hauta muistutti Kyllikki Saaren synkkää leposijaa Isojoella vuonna 1953. Hauta on matala alle metrin levyinen ja melkein kolme metriä pitkä suohauta, jossa Eine Nyyssönen ja Riitta Pakkanen makasivat päällek-

käin. Tekijä oli joutunut sullomaan molemmat ruumiit hautaan potkimalla, jolloin toisen uhrin niska oli katken-nut. Etsijöiden silmien eteen avautui lohduton näkymä.

Suohaudan löytyminen aiheutti samanlaisen huhumyl-lyn kuin kuusi vuotta aikaisemmin Isojoella. huhuttiin, että murhaaja tai murhaajat olivat paikkakuntalaisia. Suohauta oli osattu kaivaa sellaiseen paikkaan, jota kukaan ulkopuolinen ei olisi voinut mitenkään löytää. lisäksi tyttöjen tavarat ja vaatteet oli huolellisesti kätketty eri paikkoihin. Polkupyörät löytyivät monien naarausten ja sukellusten jälkeen Tulilahden syvimmästä kohdasta. Tämä antoi viitteitä siitä, että tekijä tunsi järven.

Kyläläiset syyttivät murhaajaksi milloin ketäkin. Es-imerkiksi haudankaivaja Ferdinand Koikkalainen jou-tui täysin aiheetta kyläläisten hampaisiin, koska tyttöjen suohauta sijaitsi hänen kalamajansa vieressä. Hänellä oli kaiken lisäksi vedenpitävä alibi murhaillaksi. Koik-kalainen oli ahkera työmies ja viiden lapsen isä, mutta se ei kelvannut jutunnälkäisille kyläläisille. riitti, että kolkon näköinen haudankaivaja asui murhapaikan vieressä ja oli sen verran hömelö, ettei osannut pitää suutaan kiinni murhista puhuttaessa. Hän oli yrittänyt itseasiassa auttaa poliisia kertomalla, että hänen venettään oli käytetty polkupyörien upottamiseen. Ferdinand Koik-kalainen nimettiin Tulilahden murhaajaksi vielä 1980-luvulla kyläläisten keskuudessa. Onneton haudankaivaja joi lopulta itsensä hengiltä aiheettomien syytösten takia.

murhaajaa eI koskaan tavoItettu

Aivan aluksi poliisi epäili tekijöiksi paikkakuntalaisia, koska kukaan ulkopuolinen ei olisi voinut suorittaa kätkemisiä niin huolellisesti. Lukuisia paikkakuntalai-sia kuulusteltiin, mutta tutkijat eivät pystyneet osoitta-maan ketään syylliseksi kaksoismurhaan. Kävi niin kuin Isojoella. Tie nousi pystyyn joka kerta, kun poliisi

ajatteli tehneensä läpimurron tutkimuksissa. Lisäksi poliisin työtä vaikeutti heinäveteläisten vaikeneminen. Kukaan ei halun-nut kertoa viranomaisille mitään, koska pelkäsi leimautumista muiden kyläläisten silmissä. Muu-tamat kyläläiset antoivat myös perättömiä lausuntoja poliisille.

Murhaajaa auttoi myös se, että murhapaikalle saapui satoja uteli-aita töllistelemään ja sotkemaan murhapaikkaa. Kekseliäimmät

alkoivat järjestää maksusta opaskierroksia ulkopaikkakun-talaisille ja toiset alkoivat myydä hernekeittoa ja mak-

Jyväskyläläiset neitoset Eine Nyyssönen ja Riitta Pakkanen surmattiin heidän ollessaan pyöräretkellä heinäkuussa 1959. Syyllistä ei ole koskaan tavoitettu

22karaa nälkäisille turisteille, jotka halusivat nähdä kuu-luisaksi tulleen verityön tapahtumapaikan. Viranomaiset pääsivät murhaajan kintereille lähes kuukausi murhien jälkeen, joten jäljet eivät olleet kovin tuoreita. on usko-matonta miten poliisit saattoivat pystyä päättelemään missä murhaaja oli raahannut naisten ruumiita suo-haudan reunalle. Lehtiuutisissa kerrottiin jäljistä, joista pystyttiin päättelemään missä murhaaja oli vaaninut uhrejaan. Olivatko jäljet oikeasti murhaajan jättämiä?

Poliisin tutkimus alkoi lopulta junnata paikoillaan. Tut-kimuksiin osallistuivat Heinäveden poliisin lisäksi Mik-kelin läänin rikospoliisi ja Keskusrikospoliisi. Kaikki tekivät omaa tutkimustaan ja lopulta Heinäveden poliisi syrjäytettiin tutkimuksista. Viranomaiset lähestulkoon kilpailivat siitä kuka onnistuu selvittämään murha ensimmäisenä. Tutkimustuloksia ei vaihdettu lainkaan. Eikä niitä loppujen lopuksi paljon ollutkaan.

Poliisin haaviin jäi pikkurikollisena tunnettu runar hol-mström.

hänen päällensä syljettIIn

Tulilahden leirintäalueella oli havaittu murhailtana uhrien lisäksi kaksi heinäveteläistä nuorukaista, nimettömänä py-sytellyt kihlapari ja tuntematon mopedimies, joka oli tark-kaillut rantaan leiriytyneitä tyttöjä ja heidän seuraansa liittyneitä nuorukaisia leirintäalueen parkkipaikalla.

Ja hänet löydettiin. Mutta hänen syyllisyyttään tai syyt-tömyyttään ei ole tähän päivään mennessä pystytty todis-tamaan! mies oli väkivaltaisena murtovarkaana pidet-ty runar holmström, jonka seksuaalielämä tiedettiin vääristyneeksi. Häntä pidettiin petomaisena metsänelät-tinä, jonka sairasta huvia oli nuorten naisten tirkistely ja kyttääminen. Holmström liikkui yöaikaan reissuillaan ja hänen tiedettiin kantavan usein asetta mukanaan. Hä-net pantiin syytteeseen kahdesta murhasta ja ryöstöstä.

Runar Holmströmin oikeudenkäynnin alkaessa Hei-nävedellä kesällä 1960 käräjäpaikalla vallitsi mark-kinatunnelma. Väkijoukko huuteli Holmströ-mille tappouhkauksia ja hänen päällensä syljettiin.

Oikeudenkäynnin aikana syytetty käyttäytyi asiallisesti ja jämptisti. Runar Holmström vastasi kaikkiin kysymyksiin hiljaisella ja rauhallisella äänellä. Hän suostui siihen, että oikeutta voidaan käydä suomen kielellä, vaikka Runarin äidinkieli oli ruotsi. Holmström oli pidätettäessä tehnyt niin kovaa vastarintaa, että erään vaasalaisen konstaapelin paita oli revennyt. Syytetty kuitenkin ilmoitti maksa-vansa revenneen paidan saman tien omista rahoistaan ja konstaapeli oli tyytyväinen. Runar suuttui ainoastaan silloin, kun hänen Arne-veljensä nimi mainittiin. Lap-

sellisena tunnettu Arne oli todistanut vanhempaa veljeään vastaan ja tämä sai vihan nousemaan syytetyn silmiin.

Mutta naurunaihettakin löytyi. Valokuvassa voi havaita runar holmströmin naureskelevan avoimesti todista-jille, joista kukaan ei pystynyt tunnistamaan häntä Tu-lilahden mopedimieheksi! Kuulusteltaessa Holmström kielsi kaiken. Hän ei omien sanojensa mukaan ollut koskaan käynyt Heinävedellä eikä omistanut edes sinistä mopedia. Syyttäjän toiminta oli ala-arvoista. hän toi oikeuteen todistajan, joka kertoi nähneensä unta runar holm-strömistä. unessa holmström oli tappanut eine Nyys-sösen ja riitta Pakkasen! ei ihme, että holmströmiä nauratti oikeudenkäynnin aikana. Tutkimusten aikana oli selvinnyt, että suohaudan oli kaivanut vasenkätinen henkilö ja Runar Holmström oli oikeakätinen. Syyttäjän mielestä syytetty oli siis vaihtanut yht’äkkiä kätisyyttään!

Runar Holmströmiä ei koskaan tuomittu syylliseksi Tu-lilahden kaksoismurhaan, koska hän teki itsemurhan sellissään toukokuussa 1961. hän jätti jälkeensä viestin, jonka mukaan hän ei ole syyllinen Tulilah-den murhiin. Holmström ilmoitti viestissään tekev-änsä itsemurhan, koska muutakaan mahdollisuutta ei ollut. Hän tiesi tulevansa tuomituksi joka tapauksessa.

rikostoimittaja enska Kallio pääsi keskustelemaan kahden kesken runar holmströmin kanssa hän-en oikeudenkäyntinsä aikana heinävedellä. Kallio kysyi Holmströmiltä, oliko hän surmannut Eine Nyys-sösen ja Riitta Pakkasen Tulilahdella heinäkuussa 1959. Sekatyömies Runar Holmström oli katsonut toimitta-jaa suoraan silmiin ja vastannut rauhallisella äänellä:

“heidän murhansa ei paina minun tuntoani!”murhaajaa etsItään yhä

Poliisi etsii tänäkin päivänä Tulilahden kaksoismurhaajaa.

Kuuluisa kuva esittää Tulilahden murhista syytettyä Runar Holm-strömiä oikeudenkäynnin aikana Heinävedellä vuonna 1960. Toisessa kuvassa hän hymyilee todistajille, jotka eivät kykeneet tunnistamaan häntä “Tulilahden mopedimieheksi”.

23Tosiasiat ja huhupuheet sotkeutuvat toisiinsa niin pa-hasti, että todellista tapahtumainkulkua on vaikea enää selvittää. Edes DNA-lausunnot eivät kykene auttamaan rikostutkijoita. Tutkijakunta on jakaantunut niihin, jotka kannattavat Runar Holmströmin syyllisyyttä ja niihin, jotka uskovat ruotsinkielisen Holmströmin olevan syytön. Kolmannen osapuolen mukaan tekijä oli paikkakunta-lainen ja holmström saattoi olla paikalla silminäkijänä!

olIko murhaaja sIttenkIn paIkkakuntalaIsIa?

Runar Holmströmin puolustusasianajaja Holger Ström-bergin mukaan näyttö olisi riittänyt erään lähistöllä oleskelleen paikallisen miesporukan kiinniottamiseen ja syyttämiseen. Sen sijaan viranomaiset olivat keskit-tyneet Strömbergin päämiehen jahtaamiseen aino-astaan hänen rikostaustansa vuoksi. Paikkakuntal-aisten miesten syyttäminen Tulilahden kaksoismurhasta ei ole kaukaa haettua puolustusasianajajan haihattelua.

Muutakin paikkakuntalaisten kannalta raskauttavaa to-distusaineistoa on tullut esiin. Tulilahden leirintäal-ueelta löydettiin kivikeko, jota oli käytetty tirkiste-lypaikkana. Kasan takaa oli ollut helppo katsella uimarannalla riisuutuvia ja alastomia naisia. Kah-den kauniin nuoren naisen saapuminen leirintäal-ueelle oli muutenkin jo tuossa vaiheessa kaikkien kyläläisten tiedossa. Holmström tuo tiirailija ei voi-nut olla, sillä hänhän oli tarkkaillut naisia näkyvästi leirintäalueen parkkipaikalta. Miten Holmström olisi muutenkaan voinut tietää koko kivikeon olemassaolosta?

Bodomjärven murha kesällä 1960

Kesäkuussa 1960 lähtivät Seppo Boisman ja Nils Gustafs-son yhdessä Tuulikki Mäen ja Irmeli Björklundin kanssa telttaretkelle luonnonkauniin Bodomjärven rannalle. Aa-muyöllä neljän aikoihin murhaaja iski nuorten telttaan ja tappoi Boismanin, Mäen ja Björklundin osoittaen erityistä raakuutta. Kovan iskun päähänsä saanut Nils Gustafsson löydettiin makaamasta tapettujen toveriensa päältä sun-nuntaiaamuna kello 11 aikoihin. Murha vavisutti koko seu-tua ja Suomi seurasi murhatutkimuksia kauhun vallassa.

Bodomjärven kolmoismurha on yksi kummallisim-mista tapauksista Suomen rikoshistoriassa. Murhail-lan tapahtumista ei vieläkään ole saatu täyttä selvyyt-tä. Itseasiassa retkeläisten tekemisistä ei ole kello 1.00–9.00 välisenä aikana mitään kunnollista tietoa. Surman ajankohtaakaan ei osata tarkasti määritellä. Vielä 2000-luvulla on esitetty arvailuja siitä, liittyikö retkeläisten seuraan keskiyöllä joku ulkopuolinen.

Rikospaikka tutkittiin huonosti. Poliisi ei ehtinyt edes otta-maan valokuvaa teltasta ja ruumiista sen sisällä. riko-spaikalla sai vapaasti kuljeskella. Siviilit pääsivät jopa

kulkemaan ruumiiden välistä am-bulanssimiesten siirtäessä heitä autoonsa. Hyökkäyksestä heng-issä selvinnyt Nils Gustafsson ei muistanut koko tapauksesta mitään eikä pystynyt näin ollen auttamaan poliisia millään tavalla. Gustafsson ei ole pystynyt antamaan pitävää lausuntoa edes murhaa edeltävistä tapahtumista. Tämä on outoa sillä Nils Gustafs-son oli toipunut vammoistaan hämmästyttävän nopeasti.

Poliisi pidätti Nils Gustafssonin vuonna 2004 ystävien-sä murhasta. Hänet vapautettiin myöhemmin oikeuden päätöksellä, koska hänen syyllisyyttään ei voitu näyttää to-teen. Aikaisemmin oltiin siinä käsityksessä, että murhaaja olisi tappanut uhrinsa puukolla. Tämä ei pidä paikkaansa. Molemmat tytöt olivat saaneet surmansa päähän kohdis-tuneesta iskusta. Sen jälkeen molempia uhreja oli “ylipuu-kotettu” lukuisia kertoja. Oikeudenkäynnin aikana oli tullut esille, että Nils Gustafsson oli suhtautunut mustasukkai-sesti Björklundin miesjuttuihin. olisiko humalainen ja mustasukkainen Nils Gustafsson voinut hyökätä tover-iensa kimppuun helluntaiyönä säilyttääkseen kasvonsa. Aamun pikkutunteina hän olisi käsittänyt tekonsa hirvey-den ja alkanut peitellä jälkiään. Silminnäkijä lausun-tojen perusteella telttaa olisi siirrelty ja ruumiiden paikkaa muutettu. Oliko Gustafsson peittelyjen takana?

Sitä emme saa välttämättä koskaan tietää, koska Gustafs-son vaikenee. Miehen ei tarvitse tietenkään todistaa kenellekään mitään, koska oikeus antoi hänelle va-pauttavan tuomion. Tutkinta jatkuu silti edelleen...

Koska murha ei vanhene koskaan!

Olen esitellyt artikkelissani kolme suomalaista henkiriko-sta. Olisin voinut kertoa monista muista rikoksista. Val-itsin aiheeksi Kyllikki Saaren, Tulilahden ja Bodomjärven, koska ne ovat tapauksista “kuuluisimpia”. Kertomukses-sani on mukana paljon omia huomioitani, mutta löytäköön lukija ne omin avuin tekstin seasta.

Jutussani olen kuitenkin lähtenyt siitä, että näiden veri-töiden uhrien elämä päättyi aivan liian aikaisin ja julmalla tavalla! Heitä jäi suremaan lukuisa joukko perheenjäseniä, sukulaisia ja ystäviä.

levätkää rauhassa!

lauri lehikoinen

Onko tässä Bodomjärven pelot-tava kolmoismurhaaja? Epäillystä laadittiin hypnoosikokeen tulok-sena yllättävän tarkat tuntomerkit.

24

Yksi esimerkki on NHL:stä vuodelta 2004, kun Todd Bertuzzi hyökkäsi Steve Mooren selkään, ja kaatoi tämän kasvot edellä jäähän, niin että hän sai useita vammoja päähänsä. Moore ei pystynyt jatkamaan uraansa tämän jälkeen. Bertuzzi sen sijaan, vaikka saikin reilun vuoden pelikieltoa, pelaa edelleen. Nor-maaleissa yhteiskuntaoloissa vastaavasta tilanteesta olisi joutunut vuosikausiksi vankilaan. Toki löytyy myös tilanteita, joissa on rikoksen näkökulmasta pahasti ylireagoitu. Esimerkki löytyy, yllätys yllätys, Suomesta, kun Ryan VandenBussce ja Pasi Nie-likäinen tappelivat aivan normaalisti ottelun aikana. Tai jos sitä läpsyttelyä nyt tappeluksi voi kutsua. Poliisi aloitti asiasta ilman kenenkään aloitetta esitut-kinnan ja molempia epäiltiin pahoinpitelystä. Syyt-teitä asiasta ei kuitenkaan onneksi koskaan nostettu.

Keskeisimpiä urheilurikoksiin liittyviä asioita on dop-ing. Ja valitettavasti edelleen ollaan siinä tilanteessa ettädopinginkäyttöonurheilijaltafiksuatoimintaa.Siis jos omatunto ja moraali sallivat sen. Kiinnijäämis-en riski on pieni ja rahasummat, joita sen avulla voi nykyään saavuttaa, ovat tavalliselle pulliaiselle pelk-kää haavekuvaa. Dopingia käytetään myös urheilijan kehitysvaiheessa. Nuoren ollessa parhaassa kehit-tymisiässä, 14-20 ikävuosien aikana, häneen pumpa-taan kasvuhormoneja ja steroideja, jotta lihasmassa kasvaisi entistä nopeammin. Vaikka koko uransa olisi käyttänyt kiellettyjä aineita ja tunnustaisi uransa jäl-keen dopingin-käytön, ei hän menetä juuri mitään.

Maine ja mitalit katoaa, mutta saavutetut palkinto-rahat on lähes mahdotonta periä vuosien jälkeen takaisin. Lisäksi ihmiset muistavat aina heidät voitta-jana, vaikka he uransa jälkeen tunnustaisivat vilpin. Mika Myllylä, Marion Jones ja C.J. Hunter ovat kaikki mielissä suurina voittajina. Pahintahan tilanne on myöhemmin voittajaksi julistetuille. Kuka muistaa kuka voitti olympiakultaa, kun Marion Jones hylättiin? Aivan, ei kukaan. Jokainen voi kuvitella kun Ilkka Kanerva tulisi oven taakse ja antaisi Siwan muo-vikassista kultaisen olympiamitalin, jonka voitit silloin seitsemän vuotta sitten. Tuntuisiko siinä vaiheessa olympiavoittajalta? Voiton tuoma kunnia, rahat, ilo ja siitä nauttiminen on viety pois. Mitali on kuitenkin vain pala metallia, mutta se symboloi ja muistuttaa aina voiton hetkestä ja sen ainutkertaisuudesta. Nyt sillä ei ole mitään merkitystä. Ja se jos mikä on rikos.

Tunnetuin “rikos” lienee Diego Maradonan kädellä tekemä maali jalkapallon MM-kisoissa 1986. Siis mies tekee maalin kädellään ja se on ihmisten mielestä hienoimpia hetkiä jalkapallohistoriassa! Olisiko esim. Michael Schumacherinkin kan-nattanut 1997 Suzukassa sanoa, sen jälkeen kun oli yrittänyt työntää Jacques Villeneuven ulos radalta, että ”Jumala käänsi rattiani”? Kaikki olisivat varmaan olleet hirveän ymmärtäväisiä sen jälkeen.

Toni PohjataloP.S. Terveisiä €urooppa-liigaan

Mihin unohtui suurin kaikista rikoksista, se kuinka Juha Mieto mukamas hävisi sadas-

osasekunnilla Thomas Wassbergille? Tämä tu-los kaiken lisäksi nosti Ruotsin Lake Placidin kisojen mitalitilastossa Suomea paremmaksi.

Johtopäätös: Voitelu onnistui hyvin.

Urheilukentät ovat niitä viimeisiä paikkoja yhteiskunnassa, jossa rikoksia voi tehdä ilman pelkoa yhteiskunnallisista seuraamuksista. Toisen jalan voi katkaista, kallon murtaa tai muuten vaan piestä sairaalakuntoon. Toki pitää huomioida, että suurin osa tilanteista on vahinkoja ja joskus jopa täysin ilman kontaktia, mutta myös tahallisia vahingoittamistilanteita on paljon.

URHEILUN RIKOKSET

25

HAITÄYDEN PALVELUN KUSTANTAMO

Kustannusosakeyhtiö HAI on vuonna 2010 perustettu täyden palvelun kustannusyhtiö. Olemme erikoistuneet historiaan, kulttuuriin, tieteeseen ja taiteeseen sekä kaunokirjallisuuteen liittyvien painotuotteiden kustantamiseen. Tarjoamme kauttamme kaikki kirjan tekoon liittyvät palvelut:

- tilaustyöt - toimitustyöt - käännökset - taittotyöt - painotyöt - myynnin ja markkinoinnin

Ota yhteyttä ja kerro, millaisia kustannuspalveluja Sinä tarvitset.

KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ HAITulliportinkatu 1, Puutarhurin talo

80130 Joensuuinfo@kustannushai.�www.kustannushai.�







Kustannusosakeyhtiö HAI on vuonna 2010 perustettu täyden palvelun kustannusyhtiö. Olemme erikoistuneet historiaan, kulttuuriin, tieteeseen ja taisteeseen sekä kaunokirjallisuuteen liittyvien painotuotteiden kustantami-seen. Tarjoamme kauttamme kaikki kirjan tekoon liittyvät palvelut.

- tilaustyöt- toimitustyöt- käännökset- taittotyöt- painotyöt- myynnin ja markkinoinnin



80130 [email protected]

MAINOS MAINOS MAINOSMA

INO

S

MA

INO

S

MA

INO

SM

AIN

OS

MA

INO

S

MA

INO

S













Nehän ovat kuin kaksi marjaa!Vito Scalletta,

mafioso Mafia II -tietokonepelistä

Henri Koponen, lain pitkää kouraa Yhdysvaltoihin pakeneva ausku

26

OLIKO TEKIJÄLLÄ KERMANVÄRINENSAKSALAISVALMISTEINEN AUTO?

Kaikki alkoi eräänä kauniina päivänä Joensuussa, tuossa uinuvassa itäsuomalaisessa pikkukaupungis-sa. Kaupungin vähämerkityksellisen yliopiston vielä vähämerkityksellisempien historianopiskelijoiden oli joka kevät tapana kerääntyä yhteen ja juhlia kev-ätpäiviä. Juhlilla ei koskaan ole ollut sen suurem-paa syytä vaan nämä juopot olivat vain keksineet nimen ”kevätpäivät” jotta voisivat perustella hillit-tömän ja heidät lopulta katuojaan vievän ryyppäämisen.

Vuoden 2008 kevätpäivät ovat jääneet jokaisen paikallaolijan mieleen, sikäli mikäli muisti vielä pelaa kaiken sen ryyppäämisen jäljiltä. Päivä oli kulunut kuten aina ennenkin kevätpäivillä. Päivän mittaan nämä lasolmäen miehet ja naiset olivat kiskoneet viinaa pitkin Joensuun kaunista ja iki-vanhaa keskustaa ja kuin ihmeen kaupalla suurin osa heistä oli lopulta päätynyt Pursiseuralle. Pursiseura oli ennenkin toiminut näiden yhteiskun-nan hylkijöiden pesäpaikkana ja siellä oli vuosien saatossa sattunut monia saastaisia ja groteskeja näytöksiä. Toimin itse tuona aikana arvovaltaisen Varnistan hallituksen kulttuuri- ja liikuntavastaa-vana. Olin siis aitiopaikalla seuraamassa tätä ma-kaaberia näytelmää. Jo ensimmäisten henkilöiden saapuessa Pursiseuralle, kävi selväksi, että ilta ei

tulisi päättymään onnellisesti. Ensimmäiset oksen-nukset siivottiin lattialta pian klo. 18 jälkeen. Tästä eteenpäin ilta oli jatkuvaa alamäkeä kun yhä enem-män juoppoja kerääntyi näihin syntisiin karkeloihin.

Sitten se iski, kuin puukko pimeästä, kuin pesäpallo-maila nurkan takaa, kuin ykkösellä alas vedetty Jor-ma-pullo. Vessan lattia lainehti vettä kun hallituksen jäsenet saapuivat rikospaikalle. Ennen niin kaunis posliinipuhelin oli haljennut, eikä mitään tehtävis-sä. Epätoivo, suru, paniikki ja epäusko olivat kaik-

kien kasvoilla. Tästäkin huolimatta syyllisen etsinnät aloitettiin välittömästi. Kuka

oli ollut vastuussa tästä kaameasta teosta? Kuka olisi ollut riittävän kylmäverinen kyetäkseen täl-laisiin julmuuksiin?

Jotkut sanovat, että Pursiseu-ralla oli tuona iltana nähty ker-

manvärinen saksalaisvalmisteinen henkilöauto joka olisi kaartanut

kartanon pihasta juuri traagisten tap-ahtumien jälkeen. Kysyin asiasta Joensuun

poliisipäälliköltä ylikomissaario Raivo Viinapäältä. Hän kiisti teorian kermanvärisestä autosta mutta myönsi tietävänsä kuka oikeasti ampui presidentti Kennedyn. Miksi poliisi vaikenee? Onko tapauksen takana todella kansainvälinen salaliitto? Haastattele-mani asiantuntija, joka on konsultoinut myös maail-mankuuluja JimD – ja 4D – dokumentteja on kans-sani samaa mieltä siitä, että kaiken takana saattavat olla muinaiset avaruusoliot.

Ainejärjestö Varnitsan historiaan mahtuu tapauksia, jotka ovat jättäneet pysyvän jäljen yhteisön kollektiivitajuntaan. Tässä raportissa pyritään valottamaan näiden tapausten taustoja, sekä tuomaan esille arvailuja mahdollisista tekijöistä. Tähän saakka tutkijat ovat vaienneet, mutta nyt Alibi-Varnitsan rikostoimitta-jat Hiltunen, Hyvönen ja Lehtinen saivat haastattelun nimettömänä pysyttelevältä taholta. Pelko vallitsee yhä ihmisten mielissä, sillä tekijä on todennäköises-ti elossa ja näin ollen kaikkien asioista jotakin tietävien henki voi olla uhattuna.

27

Olen tämän vuosia kestäneen selvitystyön aikana kerännyt uusia johtolankoja, joiden perusteella olen pystynyt rajaamaan epäiltyjen listan seuraaviin nimiin: Paavo Junttila, Matias Vainio ja Lauri Lehikoinen.

Saanen selventää yllättäviltä vaikuttavia päätelm-iäni. Paavo Junttila tunnetaan alan piireissä harmit-tomana lapinmiehenä. Tämä voi kuitenkin olla vain hämäystä ja hövelin ulkokuoren alla saattaa sitten-kin olla piilossa kylmä ja laskelmoiva vessanpöntön-murskaaja. Monet voivat ihmetellä, kuinka Matias Vainio on päätynyt listalle. Eihän hän edes ollut vielä tuolloin yliopistossa. Älkää antako tämän merkityksettömän yksityiskohdan har-hauttaa itseänne. Matias on savolainen ja tästä johtuen kiero kuin mikä. Entäpä Lauri Lehikoinen, tuo Noljakan päivänsä-teeksikin tituleerattu herrasmies. Kuinka hän olisi oinut olla tämän tragedian ta-kana? Täytyy muistaa, että ”Laasti” oli samaan aikaan Varnitsan rahastonhoitaja. Vanhan

varnitsalaisen tavan mukaan rahas-tonhoitajahan pyrkii nyysimään

rahaa. On siis täysin mah-dollista, että Lehikoinen

on tässä nähnyt mah-dollisuuden kavaltaa Varnitsan kassan ja lähteä Turku-un. Jokin kuiten-kin meni ilmeisesti

pieleen koska hän jäi Joensuuhun.

Loppujen lopuksi tämä ”keissi” on edelleen täysin auki. Syyllinen tai syylliset kulkevat vapaalla jalal-la ja eittämättä suunnittelevat uusia rikoksia. Mikä ajaa ihmisen näin säälimättömiin ja käsittämättömi-in tekoihin?

Tämän järkyttävän tapauksen jälkeen syyllinen tai syylliset pitivät taukoa kaksi vuotta, kunnes iskivät jälleen Hasaniemen huvilalla joulukuussa 2010. Tämä tapaus tunnetaan yleisesti varnitsalaisten kes-kuudessa nimellä:

PASKABOKSEREIDEN ARVOITUS

Varnitsan kautta aikain suurimpiin – ja eittämättä kuvottavimpiin – mysteereihin kuuluu legendaarinen bokserilöytö vuo-den 2010 pikkujouluissa. On yleisesti tiedossa oleva tosiasia, että historian opiskelijat eivät aina käyttäydy kaikkien ohjesääntöjen mukaisesti, toisin sanoen

siististi, toisia kunnioittavasti tai sivistyneesti. Ti-etynlainen rötväys jopa kuuluu erottamattomana osana varnitsalaiseen kulttuuriin. Kuitenkin näky, joka kohtasi siivousryhmää kyseisten pikkujoulujen pikkutunteina, oli jopa tähän seurakuntaan aivan omaa luokkaansa.

Kerrotaanpa tarina kokonaan, kaikessa karmeudes-saan. Pikkujoulut 2010 pidettiin tutuksi tulleeseen tapaan Pursiseuran huvilalla Joensuun Hasanie-messä. Tunnelma oli katossa, ihmisillä hyvä mieli ja Joulupukkikin vieraili vauhdikkaan juhlakansan pak-eilla. Moni kadotti muistinsa, mutta vaikka siivous-

Kuin kaksi marjaa? Identtiset kaksoset?Siamilaiset kaksoset? Velipuolet!?

Loppujen lopuksi tämä ”keissi” on edelleen täysin auki. Syyllinen tai syylliset kulkevat vapaalla jalalla

28partio - jonka itse muodostin Rykän kanssa - olikin aamun tunteina euforisessa olotilassa (johtuen vod-kasta, coca-colasta ja yleisestä onnellisuudesta), emme ikinä tule unohtamaan hetkeä, jolloin siirry-imme siivoamaan wc-tiloja.

Rykä oli kaukaa viisas, ja kehotti roskista tyhjentävän partnerinsa (allekirjoit-taneen) käyttämään muovipussia kätensä suojana. Onneksi näin tuli myös tehtyä, sillä roskissäkin pohjalta paljastui pahimman lu-okan bioase – loppuun käytetyt miesten bokserit. Mustat Black Horse-merkkiset alushousut, jotka oli komeasti koristeltu melko nestemäisessä muodos-sa tulleella – anteeksi karkea kielikuvani – ripulipaskalla. Siivouskaksikon reaktiot oli-vat seuraavien sekuntien aikana näkemisen arvoiset. Järkytys, kauhu ja iljetys lienevät sopivim-mat sanat kuvaamaan duon tunteita. Voitte itse kokeilla, miltä tuntuu pidellä kädessä toisen valmiiksi sontimia kalsareita. Ei se kivaa ole. Nenäkään ei tykkää.

Kyseinen roskakori sijaitsi n. 40 centtimetrin päässä wc-pöntöstä. On täysi mysteeri, miksi kyseinen tuotos (suomeksi sontaläjä) ei ollut löytänyt tietään sii-hen osoitteeseen, jonne se oli tarkoitettu, vaan boksere-iden perukoille. Pikkujouluissa käyneet toki tietävät, että ves-sajonojen pituus voi joskus saada sietämättömät mitta-suhteet. Näin saattoi nyt käy-dä aivan kirjaimellisesti. Ken-ties löysät olivat valahtaneet lahkeeseen jonotusvaihees-sa, jonka jälkeen housujen omistaja päätti jatkaa juhliaan kommandona ja hävittää to-distusaineiston.

Pöksyt oli kuitenkin piilotettu aivan roskiksen pohjalle, eli joko vahinko oli käynyt jo alkuillasta, tai sitten kaveri näki todellakin vaivaa taideteoksensa kätkemiseen. Ehkä joku halusi tällä tavalla myös kertoa mielipiteensä kemujen laadusta. Tähän voisi

todeta, että olisi sen voinut tulla suoraankin sanomaan. Lause “onpa paskat juhlat”

ei olisi järkyttänyt mieliämme likikään siinä määrin kuin tämä vaihtoeh-

toinen tapa.

Ahkerasta tiedustelusta huoli-matta ei syyllistä seuraavien viikkojen aikana löytynyt. Ku-kaan ei luonnollisestikaan tunnustanut, eikä kenenkään havaittu liikkuvan yön aikana ilman alushousuja. Näin pas-ka vitsi ei kuitenkaan vanhene

koskaan, ja Varnitsan uutterat rikostutkijat ovat jatkaneet johto-

lankojen parissa työskentelyä näi-hin päiviin saakka – eikä työ lopu,

ennen kuin syyllinen on saatu selville.

PÄÄEPÄILLYT OVAT:

1) Joulupukki. Hän kävi kylässä, jakoi lahjat ja hävisi nopeasti paikalta. Käväisikö hän kenties wc-tiloissa ennen poistumistaan? Ei tunnu toden-

näköiseltä. Onko joku muka joskus kuullut Joulupukin tai jonkun muun taruhahmon omistavan ruoansulatuksen? Eiväthän muumitkaan käy ikinä vessassa.

2) Elmo. Moni muistaa näistä pikkujouluista ennen kaik-kea sen, kun Elmo oksensi sukilleen juuri vessan edessä, jossa häntä hoivattiin lähes tunnin ajan. Kyseiset sukat heitettiin myös samaan roska-koriin, josta myös bokserit löy-tyivät. Elmon puolesta puhuu, että allekirjoittanut oli jälkiä

Joku on ollut tuhma

PASKAKALSARIT

29

Vessanpöntön särkijä teki raa’an rikok-sen ja katosi sen jälkeen jäljettömiin. Johtopäätös: Syyllinen on Hans Assman. Mitä tulee paskaboksereihin, syyllinen on ilmiselvä: Elmo, paitsi että on kie-ro savolainen, myös käyttää oman tun-nustuksensa mukaan alushousuja.

siivoamassa, ja pistän pääni pantiksi, että housut Elmolla olivat koko ajan jalassa. Todennäköisyys Elmon syyllisyydelle on häviävän pieni. Ei niin pi-eni ja iloinen savolaisuk-ko voisi mitään näin pa-haa tehdä.

3) Rykä. Niinpä. Mistä hän osasi varoittaa minua juuri kun olin siirtymässä kyseisen roskiksen pariin, että laitahan poika mu-ovipussi käteen? Joko hän aavisti, että pohjalla muhii yllätys, tai sitten tie-si enemmän kuin koskaan on myöntänyt...

4) Joku muu, humalainen (miespuolinen) his-torian opiskelija. Tästä osastosta se syyllinen todennäköisimmin löytyy. Syyttävä sormi osoittaa tuona iltana kaikkein räävittömimmin ja humalaisim-min käyttäytyneisiin herroihin, mutta toisaalta joku siveämminkin esiintynyt on asialla voinut olla.

Joku on joskus koittanut vaivihkaa kysellä mitä näille boksereille tuon illan jälkeen tapahtui. Kysymys on verhottu silkan uteliaisuuden muotoon, mutta ehkä taustalla onkin ollut omistajan halu saada perseenlämmittimensä takaisin? Paras vihje saatiin kuitenkin kaksi viikkoa sitten, kun tut-

kintaosastollemme kerrottiin kuulohavainto huvilan pihalta, noin yökahdelta kuultuna. Tummiin puke-utunut, tummatukkainen varnitsalainen oli lausun-nut selvästi ärtyneenä: “Ei tuolla sisällä saa edes paskoa rauhassa.”

Ehkä joku lukijoistamme tuntee nyt piston sy-dämessään ja syytä onkin, sillä jäljillä ollaan, ja lopullinen ratkaisu tut-kinnassa koittaa hetkenä minä hyvänsä... Bok-serit on piiloitettu salais-een paikkaan, ja jonain päivänä ne vielä löytävät tiensä omistajansa

jalkoihin. Hammurabin laki on tässä kaupungissa vielä voimissaan.

Lisää johtolankoja molempien mysteerien osalta voi lähettää lehden toimitukseen. Kiinni-jääntiin johtaneista vihjeistä maksetaan palkkio ylimääräisen vappubooliannok-sen muodossa.

JP ”Foliohattu” HiltunenLauri ”Ravi-Lauri” HyvönenJuha ”Pitkä-Jussi” Lehtinen

P.S. Rikospoliisi ei täysin usko krjoittajien kertomuksiin, vaan epäilee heitä yhtä lailla osallisuudesta molempiin rikoksiin.

Voitte itse kokeil-la, miltä tuntuu pidellä kädessä toisen valmiiksi sontimia kalsarei-ta. Ei se kivaa ole. Nenäkään ei tykkää

Yksi epäillyistä ehti jo kärsiä tuomion Kilmainhamin vankilassa Dublinissa

Tulevia tapahtumiaPohjois-Karjalan Historiallisen Yhdistyksen vuosikokous pidetään kes-kiviikkona 28.3.2012 yliopiston Metria-talon salissa M101 heti FL Riikka Myllyksen esitelmän jälkeen. Yhdistys tarjoaa kahvit.Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat ja yhdistyksen sääntöjen muuttaminen._________________Kevään 2012 Studia generalia -luentosarjan teemana on ‘200 vuotta Vanhan Suomen palauttamisesta Suomeen’. Ohjelman päättää jäsenistön pyynnöstä tehtävä kävelykierros Joensuun kaupungintalossa ja sen ympäristössä.Keskiviikko 21.3.2012 klo 18.00, Metria-talon sali M101, Yliopistokatu 7: dosentti Jyrki Paaskoski esitelmöi aiheesta Suomi 1812 – Suurvaltapolitiikan heijastuksia Suomen suurruhtinaskuntaan.Keskiviikko 28.3.2012 klo 18.00, Metria-talon sali M101,Yliopistokatu 7: FL Riikka Myllys esitelmöi aiheesta Talonpoikai-slevottomuudet Vanhassa Suomessa 1800-luvulla.Keskiviikko 11.4.2012 klo 18.00, Joensuun maakunta-arkisto, Ylio-pistokatu 6: arkistoneuvos Jarno Linnolahti esitelmöi aiheesta Autonomian ajan lähteet Joensuun maakunta-arkistossa. Esitelmän jälkeen on tutus-tumiskierros arkistoon.Keskiviikko 16.5.2012 klo 18.00, Joensuun kaupungintalo (kokoontu-minen Teatteriravintolan aulassa), Rantakatu 20: FM Pekka Kupiainen ja yliopistolehtori Jussi Semi kertovat kävelykierroksen aikana Joensuun kaupungintalosta ja sen ympäristöstä.

MAINOS MAINOS MAINOS MAINOS MAINOSMAINOS MAINOS MAINOS MAINOS MAINOS

Pohjois-Karjalan Historiallinen Yhdistys

30

Tommi VS Amica - Kahvia Prkl!

Vuosi vaihtui ja pienessä aamukohmelossa, mahdollisesti myös juhassa, kävelin yliopistolle. Tot-tuneesti käteni ja vartaloni huusivat kahvia. Valuin hitaasti Metrian kahvilan jonossa ja kassalle päästyäni maailmani mureni.

”-Euro viis senttiä, kiitos!” sanoi myyjätär. Kaivoin kiltisti mahdollisimman suuren setelin johon opiskelijalla on varaa. Pääsin pöytääni ja tajusin: 1,05 euroa, ei se ole mikään oikea hinta. Kyseinen hinta on vain ja ainoastaan asiakkaan kiusaamista. Ei kukaan kanna mukanaan vii-sisenttisiä, hinnankorotus euroon olisi vielä ollut allekirjoittaneen sietokyvyn rajoilla. Lähdin kuitenkin tutkimaan, onko 15 sentin hinnankorotus edes perusteltua.

Raakakahvin hinta on tosiaan noussut korkeimmalle tasolleen lähes puoleen vuosisataan, ko-ska suurissa kahvintuottaja maissa on huonot satonäkymät ja kahvin kulutus on lisääntynyt. Kyseinen sato kuitenkin korjataan vasta huhtikuun tienoilla, joten tarkkaa satomäärää ei silti tiedetä. Syyllisenä hinnannousuun ovat keinottelijat, sillä kahvi on öljyn jälkeen toiseksi vaih-detuin raaka-aine. Itse viljelijälle ei jää käteen yhtään sen enempää, kuin ennenkään.

Vuonna 2011 puolen kilon kahvipaketti kallistui noin euron. Jos oletamme vielä, että myyjän palkka, logistiikkakustannukset ja veden hinta olisivat nousseet vuoden vaihteessa, saan pikai-sen umpimähkään tehdyn laskutoimituksen jälkeen, että yhden kahvikupin hinnaksi normaalilla myynnillä ja vanhalla katteella tulisi 97 senttiä. Kysynkin, minne katoaa tämä 8 senttiä, joista viisi senttiä on puhdasta opiskelijoiden kiusausta.

Ja koska Ylioppilaskuntaa ei taaskaan kiinnosta opiskelijoitten etujen puolustus riistokapitalismia vastaan, ehdotan yleisvaltaista mielenosoitusta Amicaa vastaan. Mielenosoitus tullaan lopetta-maan vasta, kun kahvikupin hinta on tasan euro ja Amica myy myös sota-ajan korvikekahvia nostalgiapäissään riehuville köyhille historian opiskelijoille.

T: Tommi Leirilaakso - Metsäpellon Robin Hood

P.S. Lahen keskustassa kahvipaketti maksoi 9. helmikuuta Plussa-kortilla alle neljä euroa paketti, joten HAISTA V***U KOPIOK… eiku Amica.

(Kirjoittajaa epäillään Lahden Litmasen patsaan turmelemisesta)

Pakko uskoA, surkean töihinot-tajan pihisevä sumppi eli pikkanen kahvi on kallista vaikka pakkaus olisikin hintava. Johtopäätös:Amicalla on ns. monopoliasema.

31

32

Politiikka pois Varnitsasta!

V-viestit

Vaalikone HAISTA V***U!

Haetaan hyvää golfaajaa Pohjois-Koreaan johtohommiin-Kim Jong-oK?-

Veispuukin uudistukset uhkaavat vuodattaa toimituksen keskusteluketjun herkut kaikkien nähtäväksi ennen varsinaista painoa! Eikö mikään ole enää pyhää?-assange-

Milläs me nyt juhlistamme uutta vuotta, kun raketimme takavarikoitiin Kotkan satamassa? -VaS (Varnitsan aseettomat Siivettömät)-

haista v***u vr-t: en oiska halunnu tenttii-

Onko se niin vaikeaa olla kulkematta toisten ihmis-ten tiellä? Ja onko aivan pakko pysähtyä ja tukkia toisen ihmisen kulkutie? Seisotaan suu auki ja tui-jotetaan kuin mykkä v****a, kun nälkäinen ihmin-en haluaa ainoastaan päästä Carelialle syömään...

En osaa elää, kun presidentin puolisoei olekaan mies vaan nainen.-Nimim. maan tavan vastaista!-

Lopettakaa se valitus leikkauksistaja lakkautuksista. Liberalismi onihan oolrait juttu!-T. Jyrki K. ruiskukkapellosta-

Kirjastolla sais olla enemmän kauniita naisia,sujuis tuo gradun teko paremmin.-T. Prostituutiotutkija Nyyssönen-lindqvust-

Varnitsa -lehden toimituskunta onnittelee Vuoden Tuutoria Miikaa, gradunsa palauttanutta Elisaa (laudatur), sekä vastakihlautuneita Kallea ja Siniä! Onnea kaikille tasapuolisesti!

Kalervo Väänänen lähtee Turun yliopiston reh-toriksi. V-lehti onnittelee turkulaisia loistavasta valinnasta.-P.S. ei tule ikävä!-

Tuliks mun juttu perille?-T: Tehkää joku jotain tulostuskiintiölle ja tolle spostille-

Miksihän kosmetologit ei harjoittele koomapotilailla, niitä ei luulis haittaavan jos vähän tunaroi?-Doctor house-

Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampukselle ollaan perustamassa ensi lukuvuodelle rotuopin professuuria. Rotuopillisen tiedekunnan johta-jana toimii 1.8.2012 lukien Herr Doktor Jürgen von Königstiger.-Varnitsan aseellinen Siipi VaS kiittää-

ISY(Y):n motto Uljaan kannessa?“Tunarointi sallittu”

Mehän päihdymme lehtemme painoillassa vaikka väkisin, prkl! Omat juomat ja sähkö-tupakat mukaan!-Vertaki vois käyä luovuttamas-

Mantsalaisilla outo tapa viettää vuosi-juhliaan joka vuosi. Ja aina Metrialla. Ja aina keskivikkoisin.

Oletko aina halunnut nähdä Suomen pelaavan jääkiekkoa Ranskaa vastaan kotikisoissa? Jätä syömättä 70 Amican lounasta, ja himoittu pääsy piippuhyllypaikoille on sinun!-ISO keskisormi-

Paska lista- PASKIMMAT RIKOKSET -

Niin kauan kuin on ollut lakeja, on ollut myös rikoksia. Tällä kertaa aiheena siis rikokset jotka eivät menneet aivan putkeen, tai jotka olisi voinut jättää tekemättä muustakin syystä kuin laittomuutensa vuoksi.

Epäonninen kirkon-mies menetti henken-sä köyliöläisen talon-pojan Lalli Karvosen ja tämän eukon parisuh-deongelmien vuoksi.

Jyväskyläläinen (selittää varsin paljon) mäkihyp-pääjä ja naisenhakkaaja Matti on oma lukunsa suomalaisessa rikoshistoriassa. Kuka tahansa tavallinen pulliainen olisi saanut jo vuosia sitten taparikollisen maineen, mutta Matti on kansan ja nähtävästi myös oikeuslaitoksen silmissä edelleen se sama pojankoltiainen kuin 80-luvun lopulla. Jos miehen tilillä on kolme puukotusta ja lukematon määrä pa-hoinpitelyjä, niin pitäisi häkin heilahtaa jo vähän herkem-min, loppuisi tämä paska.

DDR:n Turvallisuusminis-terinä ja samaten Sta-sin päällikkönä vuodet 1957-89 toiminut Miel-

ke syyllistyi lahjontaan ja kiristykseen varmistaakseen

lempijoukkueensa Dynamo Berliinin pärjäämisen DDR-Ober-

liigassa. Epäurheilijamaisen toim-innan aiheuttaman pahan karman vuoksi Mielke joutui tekemisiin oikeuden kanssa Saksojen yhdistyttyä: Kaksi nuorena kom-munistina v.1931 tehtyä poliisinmurhaa toivat vankilatuomion. Paskempi säkä joutua vas-tuuseen 60 vuotta aiemmin Weimarin Sak-

sassa tehdystä rikoksesta, alkuperäiset tutkin-tapöytäkirjatkin olivat säilyneet sota-aikojen yli.

Autovero on vain tilapäinen ja poistetaan heti kun valtion taloustilanne paranee. Näin siis vuonna 1958, varsin pitkä taantuma ollut kun tuo vero on edelleen voimassa. Lisäksi kannetaan myös ajoneuvoveroa, eli kun olet ensin ostanut Euroopan raskaimmin verotetun auton, joudut vielä maksamaan joka vuosi siitä että saat ajaa sillä, reilu peli. Polttoainekin on niin kepeästi verotettua, sen hinnasta vain 60% menee valtiolle. Paska rikos josta ei koskaan joudu kukaan tilille.

Piispa Henrikin surmaMatti Nykänen vs. Mervi/Muut

Erich MielkeSuomen autoverotus

Henrik vieraili Lallin talossa palvelijan sekä hevosen kanssa ja pyysi seurueelleen ruokatar-peita, niitä hän saikin ja korvasi paikalla olleen emännän vaivat ruhti-

naallisesti. Lallin saavuttua kotiin vaimo kuitenkin molemminpuolisen kyräilyn ja kiusanteon vuoksi pimitti rahat itselleen ja puhui muunnel-tua totuutta. Lalli ryntäsi murhatyöhön ja lopputarinan me tunnemmekin.

Elmo NuutiNEN(Epäiltynä vaikka

mistä. Lue lisää s.26)

33

34

35

Laittomuuksia ja asioidenajajia jo vuodesta 1970

RY

Documents

Varnitsa 1/2012