2/20112/2011

Joensuun historianopiskelijoiden ainejärjestölehtiVarnitsa 1/2011 ISSN 1236-3995

Julkaisija ja kustantaja: Varnitsa ry.Päätoimittaja: Tommi LeirilaaksoToimitussihteeri: Miika RaudaskoskiKirjoittajat: Markku Heinonen, Valtteri Kärkkäinen, Anne Dahl, Emma Åkerman, Jenni Kuronen, Leonid Yakovlev, Toni Pohjatalo, JP Hovi, Soili Lammi, Anni Lampinen, Laasti, Atte Lehmusoksa, Juha Lehtinen, Sebastian Lindsten, Miika Raudaskoski.Postiosoite: Historia, Joensuun yliopisto, PL 111, 80100 JOENSUUS-posti: tommi.leirilaakso@joensuu.fiPainos: 80 kpl

Sisällys:34567891012151618202224 25262830323435

PääkirjoitusPuheenjohtajaltaVarnitsan kuumemittariKopo-sopoltaHOL-vastaavaltaMyllyn paras päiväkirjaMinä vs. MinäKisaennakko: Varnitsan Jukolan viestiinSählyliiga-raporttiKolumni: Sohvaperunan tunnustuksiaEOS-politiikkaa(ko)?Missä vitussa myö ollaa?UrputusnurkkaUrheilun silminMiedon ja Rädyn sienireissuKiakkokeliumiVappu-MEVarnitsan sählyturnaus 2011Tenttimisen 10 käskyäIltakoulu vol IIPaskalistaV-viestit

Must on tullu, urheiluhullu

Puhuttaessa urheilusta, nousee itselleni heti mieleen ne lukuisat vammat, joita elämän aikana eteen on sat-tunut. Vammoilla, joista osa on ollut varsin koomi-sia, täyttäisi tämän lehden joka sivun. Joten ei niistä sen enempää. Sanotaan vaikka niin, että niitä on ollut. Pienen ikäni olen sekä urheillut, että seurannut urhei-lua intohimoisesti. Lähellä sydäntä on aina ollut kaikki joukkueurheilu. Se fiilis, jonka hyvä joukkuehenki antaa, on hinnatonta. Parhaana esimerkkinä olen saanut kokea joukkuehengen merkityksen jokunen kesä sitten seur-akuntien Suomenmestaruus futiksessa. Emme todel-lakaan olleet turnauksen paras joukkue taidollisesti, mutta me puhalsimme yhteen hiileen ja pidimme haus-kaa kentällä ja sen ulkopuolella. Kannustimme toinen toisiamme, emmekä syytelleet epäonnistumisista. Lop-ulta voitimme mestaruuden pilkuilla. Itse toki seurasin finaalia tyylikkäästi keppien kanssa katsomosta väli-erässä tulleen myöhästyneen taklauksen ansiosta, joka

mursi pohjeluuni. Uskoimme itseemme ja toisiimme. Tullessani Joensuuhun opiskelemaan oli Varnitsan urheilutoiminta ensimmäinen kosketuspinta van-hempiin kanssaopiskelijoihin. Olen äärimmäisen ujo ihminen (usko tai älä), mutta urheillessa tuntee kuu-luvansa joukkoon. Kannustusta ja tukea tuli. Vaikka Varnitsa toimii muuallakin kuin urheiluareenoilla, voi ainejärjestöämme nimittää mielestäni joukkueeksi, jossa on hyvä joukkuehenki. Varnitsasta on tullut minulle kuin perhe. Perhe, joka tukee ja kannustaa. Kevät alkaa olla lopuillaan ja kesä kolkuttelee jo ovea (tosin peruspessimistinä uskon, että juhannuksena tu-lee vielä lunta). Kevääseen on mahtunut paljon. On ollut tenttejä, luentoja, bileitä, tapahtumia ja edunval-vontaa. Henkilökohtaisesti minulle kevät oli raskas. Opiskelustressin lisäksi jouduin saattamaan läheisen ihmisen viimeiselle matkalleen ja kävin (käyn) läpi

oman onnettomuuteni jälkistressiä. Elämä kuitenkin jatkuu vastoinkäymisistä huolimatta ja siitä iso kiitos teille, jotka olette tukeneet. Vapusta aion ottaa kaiken irti ja antaa stressin helpottaa. Päätin myös, että tänä vuonna yritän vihdoin ja viimein päästä maistamaan Varnit-san vappuboolia. Kilistellään yhdessä Ilosaa-ressa kuluneelle keväälle ja tulevaisuudelle. Hyvää Vappua, kevättä ja kesää toivottaa Tommi Leirilaakso

ps. Tässä lehessä ei tuu olemaa runoja, katel-laa syksyllä uuestaa!!!

On taas aika yhden vuoden kovimmista urheilusuorituksista, joka kestää päivästä kahteen ellei viikkoon.Vappu on nimittäin täällä taas! Palataan kuitenkin vielä kuluneeseen kevääseen. Kevät on ollut hyvin tapahtumarikas. On ollut sählyturnausta, tietovisaa, kevätpäiviä ja lavatansseja. Erityiset kiitokset lavatanssitiimille! Fuksitkin saivat haalarinsa ja niitä jaeteltiin ensimmäisissä Noljakka-bileissä. Matka keskustaan sieltä oli kirjaimellisesti jäätävä. Väkeä tapahtumissa on ollut kiitettävästi, joten jatketaan ensi syksynä taas samaan malliin ellei

paremminkin.

Puheenjohtajakauden ensimmäinen puolikas on ollut positiivinen yllätys. Hengissä ollaan eikä suurempaa hajoamista ole ollut ilmassa. Hallituksen kanssa työ on sujunnut ja on ollut kivaa viettää heidän kanssaa aikaa. Suuri kiitos! Suunnitelmat ensi syksyn uusien fuksien päänmenoksi on myös kehitelty. Kylläpä se aika menee nopeasti! Muuten kevät on ollut kiireinen opiskelujen osalta, mikä on ilmennyt suurena motivaation puutteena. Mutta eikös näin käy välillä kaikille? Onneksi Varnitsassa on opetettu

rentoutumisen jalotaito.

Tapahtumaa on siis ollut, mutta eivät ne tähän vielä jää. Juuri kun vapusta on selvitty, otetaan pesäpallovälineet mukaan ja suunnataan Varnitsan omaan itä-länsi otteluun. Tämä siis 4.5. Ottelun jälkeen, kun voittaja on selvillä, on tarpeellista huolehtia nestetasapainosta. Tätä on hyvä hoitaa iki-ihanassa Tivolissa. Tanssilattialla voi verrytellä lihaksiaan hyvässä seurassa. Kesällä voidaan sitten televisiosta yrittää pongailla Varnitsan joukkueen edesottamuksia Jukolan

viestissä. Mikseipä jopa paikan päälläkin.

Olipas oikea kiitospuhe ja infopläjäys! Viimeisiä siis viedään ennen kuin varnitsalaiset hajaantuvat eri puolelle Suomea viettämään kesää. Vietetään hauska vappu boolia

siemaillen! :)

Jenni KuronenKlara vappen alla!

:n kuumemittari

NOUSUSSA:

LASKUSSA:

1) SÄTEILY

Säteily, Laasti hymyilee kilpaa

Fukushiman kanssa

1) VAALITKuka saatana jaksaa tota vaalipro-pagandaa? Kaikki hokevat: “Jos et ole puolellamme, olet meitä vas-taan!” Onneksi tämän numeron ilmestymiseen mennessä kukaan ei

muista näistä vaaleista mitään eikä kukaan edes tiedä pääministerin nimeä!

2) TEEMU SELÄNNE

Monta presidenttiä - yksi

kuningas. Pisteitä, tappeluita,

pisteitä. One more season!

3) LAURI TÄHKÄ

Vihdoin loppui se

elonkerjuu!

2) SUOMI-FUTISTamU, Singapore-Sling, RoPS’n’Roll,

AC Oulu, Juudas Litmanen, Mixu Paatelainen...

3) TALOUSPortugalin talous, Suomen talous,

Kreikan talous, oma talous, TamUn

talous, RoPSin talous, Varnitsan talous

(ainakin kohta)...

KOPO-SOPON TERVEISETKuunnianarvoistat Varnitsalaiset. Tarkoituksenani on jälleen käyttää Varnitsan lehdestä sivu so-siaali- ja koulutuspoliittisiin asioihin. Mitä yliopistolle kuu-luu? Päätöksiä tehdään edelleen opiskelijoita kuuntelematta, kie-likeskuksen kanssa on ongelmia (enemmän kuin tarpeeksi) sekä in-formaatio kulkee pätkittäin, hitaasti ja väärään suuntaan. Ei siis mitään uutta. Onneksi Varnitsa huolehtii henkisestä tasapainostamme kevään synkkien, sateisien päivien keskellä. Mikäli luette tätä juttua sii-nä toivossa, että saattaisitte saada selville jotakin, mitä on tapah-tunut yliopiston sosiaali- ja koulutuspoliittiikassa kevään ai-kana, voitte jatkaa lukemista varnitsan lehden seuraavasta si-

vulta. Jutun tarkoitus ei ole olla raportti keväästä. Kuten moni, joka on liittynyt Varnistan sähköpostilistalle ja vieläpä lukee sitä, on huomannut, että informoin kaiken tarpeellisen ja vähemmän tarpeellisen siellä. Liittykää siis sähköpostilistalle. Ehkä on kuitenkin tarpeellista nos-taa esille muutama huomionarvoinen seikka alkuvuodelta:

Opintotukisysteemi on uusiutumassa 1.8.2011. Tuleva uudistus ei tule ole-maan opiskelijaystävällinen millään tasolla, mutta otamme sen ilmei-sesti mukisematta vastaa siinä toivossa, että saamme opintotuen ideksiin seuraavan eduskuntakauden alussa. Tätä varten on järjestet-ty kampanja, joka toimii samalla pohjalla kuin kampanja, jolla opis-kelijat saivat korotuksen tukiinsa viime eduskuntakaudella. Viimeiset kuulumiset minun osal-tani tippuvat sähköpostilistalle huhtikuun puolella. Toivottavasti olette saannet kaiken tarvitsemanne informaation sosiaalipoliittisis-ta ja koulutuspoliittisista asioita. Kiitän ja kuittaan tämän kevään osal-ta. Ensi syksynä palailen asiaan. Hyvää kesää kaikille!

-kopo-sopo Emma Åkerman

Sää oli perinteinen HOL:in kevätseminaarisää – vie-raiden saapuessa sataa vettä ja seminaaripäivänä paistaa aurinko. Perinteisen sään tarjosi tänä keväänä

myös Joensuu.

Historian opiskelijoiden liiton kevätseminaarin aikaisempaa ”rennompana” teemana oli nyt histo-rioitsijat työelämässä. Mitä syntyy, kun yhdistää valkolakin ja historian opiskelijoiden liiton, tai en-nemminkin historian opinnot? Syntyykö suuri kysy-mysmerkki, vai jotain muuta? Tätä seminaarin mai-nos yritti selvittää. Päivä käsitteli, mitä todellisuus on ollut, kun historian alalta valmistuneet pohtivat asi-aa. Tulevaisuus näytti meille valoisalta. Ainakin näin

kaikki seminaariin osallistuvat huomasivat.Seminaaripuhujina olivat muun muassa toimitta-ja, yliopisto lehtori, kaupallinen tutkija, graafisen ja media-alan osaajia, arkistoalanammattilainen, kir-jastoalantyöntekijä sekä järjestösektorintyöntekijä. Alojen kirjo oli monen mielestä sopivan monipuoli-nen. Näin opiskelijoille jäi mieleen, että tältä alalta on mahdollisuus päästä vaikka minne! Omat valin-nat oli vain tehtävä oikein ja oman asenteen tuli olla kunnossa. Muutama oivalsi, ettei kukaan hakisi kotoa työpaikalle, tai se tapahtuisi ainakin hyvin harvoille.

Työn eteen oli tehtävä työtä! (oho..???!)

Kevätseminaarin yhtenä päätehtävä oli kuitenkin muodostaa uusi Historian opiskelijoiden liiton halli-tus. Joensuu vapautui vihdoin puheenjohtaja vastuus-taan, kun valtikka siirtyi Tampereelle. Uutena liiton puheenjohtajana nuijaa heiluttaa nyt Maiju Hämä-läinen. Tavoitteena HOL:in hallituksella on tänä vuonna muun muassa perustaa kiertävä blogi, jossa voi lukea historian opiskelijoiden arjesta eripuolel-la Suomea, hallituksen johtosäännön laatiminen ja HOL:in materiaalin arkistoiminen sekä siitä tehtävän opinnäytetyön tukeminen rahallisesti. Blogialustaa ollaan parhaillaan tekemässä Turussa ja arkistointi-

työryhmä aloittaa toimintaansa Helsingissä.

Paistaa se aurinko risukasaankin, kuten sanonta kuu-luu. Aktiivisella asenteella ja hyvillä verkostoilla on töitä tarjolla niitä etsiville. Ennen kaikkea verkostois-

sa ja yhteistyössä on voimaa. En voi sanoa kuin, että kannattaa osallistua seminaareihin, käydä nettisivuil-la ja ottaa hyöty irti vaikkapa HOL-tarrasta! Siispä

syksyllä Turkuseen syysseminaariin!

HOL:in kevätseminaari järjestettiin tänä keväänä 12. maaliskuuta Joensuussa. Itse seminaari pidettiin Metrialla ja jatkot Skarpissa. Jotta pysyisit edelleen HOL’lilla, käy tutkimassa liittomme nettisivut www.hol.fi. Sivut ovat uudistettu Joensuun puheenjohtaja-kauden aikana. Siinä on yksi erinomainen syy lisää käydä kurkkaamassa ne! (sivuilta löydät mm. Hol-

tarralla saatavat edut!)-järjestövastaavanne Anne Dahl

PYSY HOLLILLA!

MYLLYN PARAS PÄIVÄKIRJAMitä urheiluun ja liikuntaan tulee, tulee ensim-mäisenä mieleeni ala-aste ja kolmas luokka. Koulujen väliset tai luokkien väliset turnauk-set olivat niitä, joissa piti aina voittaa. Häviä-jä kuuli kuittailuja seuraaviin kilpailuihin asti. Palatakseni kuitenkin alkuperäiseen tarinaan.

Oli aurinkoinen päivä ja juuri tällainen ottelu. La-jina oli jalkapallo ja pallo oli kulmalipulla. Vastus-taja antoi kulman ja pallo lensi maalille. Takana-ni oli sittemmin mainetta toisessa lajissa niittänyt maajoukkueurheilija, joten päätin, että en anna pallon tulla hänen jalkaansa. Niinpä pistin oman jalkani väliin, mutta niin kuin arvata saattaa, pal-lo kimposi jalastani suoraan oman maalin ylä-kulmaan. Kukaan meidän joukkueesta ei edes huomannut tätä, mutta minä huomasin ja tiesin.

Tämä tieto on vainonnut elämääni siitä asti. Voinkin kysyä, että miksi. Miksi me muistam-me epäonnistumiset? Pelkäämmekö liikaa epä-onnistuvamme? Opimmeko virheistämme?

Toinen vastaavanlainen epäonnistuminen muis-tuu mieleeni juurikin samalta luokalta. Meillä oli yökoulua ja siellä sählypeli tyttöjen ja poikien vä-lillä. Olin maalivahtina ja koko ottelussa minua kohti tuli yksi laukaus. Tuon yhden laukauksen muistan, koska sitä en saanut kiinni. Onneksi kaverini pelasti pallon maaliviivalta. Mutta minä muistan ensimmäisenä sen, etten saanut pal-loa kiinni. Tuon jälkeen en ole maalilla ollutkaan.

Kyllähän omaan urheiluhistoriaani mahtuu myös niitä vähemmän traumaattisia tapah-tumia. Ala-asteella kilpailtiin liikuntatunneilla hiihdossa luokan kesken maailmancup pisteis-tä. Se oli hyvä motivaattori minulle. Tulin toi-seksi ja se oli voitettu hopea. Suunnistettaes-sa menimme kaverin kotiin koko liikuntatunnin ajaksi, koska rastit olivat jo kaikki käyty läpi hyvissä ajoin ja koodipankki oli täydellinen.

Hymyissä suin olen traumoista huolimatta liik-kunut. Liikunnan jälkeen olo on usein väsynyt, mutta se tunne, että olet tehnyt jotain on korvaa-matonta. Olen aina haaveillut maratonin juok-susta. 42 kilometriä taistelua itseään vastaan. Tällä kunnolla ei vielä juosta mihinkään, mut-ta haluaisin tuntea sen tunteen, kun olen tullut maaliin rättiväsyneenä ja totean, että tein sen.

Minua ei estä mikään aloittamasta unelmani to-teuttamista, mutta trauma siitä omasta maalista sanoo minun epäonnistuvani. Samoin kuin sa-noo se pallo, jota en saanut kiinni. Ehkä jonain päivänä vielä näytän maailmalle, että minusta oli voittamaan itseni ja epäonnistumisen pelko.

Myllyn Paras

Minä vs. Minä

No moi Soili! Pyysit itsepäisyyttäsi saada haastattelun teemaksi autoilun. Miksi?

Olen pitkään halunnut Varnitsa-lehdeltä enemmän lifestyle-tyylisiä juttuja pierunhajuisten alapääjuttujen sijaan. Lisäksi haluan näyttää, ettei autoilu ole miesten yksinomistuksessa.

Mikä siinä autoilussa on sitten niin hienoa?Onhan se hienoa olla maailman paras kuski. Se

tunne, kun ohittaa jonkun huonommin ajavan, eli samalla myös huonomman ihmisen, on vaan niin hieno. Minut ohittavat ihmiset ovat puolestaan hyvin häiriintyneitä yksilöitä ja huonoja ihmisiä. Autoilussa on vallan tunnetta!

Olen kuullut huhuja, että autosi ei kuitenkaan ole omasi. Miten vastaat väitteisiin?

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin autohan on isäni. Voihan sitä aina miettiä, että onko se reilua kun minä ajan autolla ja 60-vuotias isäni ajaa yli 20 kilometriä päivisin työmatkoja polkupyörällä. Mutta maailmahan ei ole tunnetusti reilu paikka.

Mitenkäs on ajonopeutesi laita?Ylinopeussakkoja en ole ikinä saanut,

huomautuksia senkin edestä. Ajotyylini on enemmänkin räväkkä ja kurvaileva kuin kaasutteleva. Voitte vaikka kysyä Jussi-Pekka Hiltuselta, joka melkein paskoi housuunsa kyydissäni.

Mutta eikö aika käy pitkäksi yksin ajellessa Joensuun ja Kuopion välillä.

Ei, koska olen kehitellyt erän erilaisia pelejä. Yksi niistä on leikkiä kuollutta kamerapylväiden

kohdalla. Siinä on Kissalan pojille vähän ihmettelemistä! Toisinaan taas pelaan ohituspeliä, jolloin ohitettavista autoista saa pisteistä, ja jos ohittaa monta autoa kerralla, saa combo-pisteitä. Nykyisin pelailen vähemmän, sillä huomasin sen aiheuttavan vaaratilanteita.

Vaaratilanteista puheen ollen, kuinkas monessa kolarissa olet ollut.

Kolmessa, mutta vain 66,6% oli omaa syytä. Tai en tiedä, onko oikea luku neljä kolaria, sillä peruutin kerran isäni autolla äidin autoon. Onneksi kaikilla oli kasko. Kerran menetin lukiossa matikan taulupisteet, kun joku nainen ajoi minun auton perään. Se harmitti, siis ne taulupisteet, isihän maksoi kulut.

Kuulostat todella hyvältä kuskilta, sinulla taitaa olla paljon kimppakyytiläisiä?

Hahah, niistä onkin hauskoja kokemuksia. Kerran purnasin yhdelle muijalle minun ärsyttävästä pianoa soittavasta naapurista. Kävi ilmi, että hän oli kyseinen pianisti. Kerran sitten yks toinen muija suuttui eräälle uskonnonopettaja opiskelijalle, kun tämä ei kuulunut kirkkoon, eikä sitten puhunut koko matkan aikana mitään.

Mutta lopuksi, mikä siinä Kuopiossa sitten on niin hienoa, että siellä pitää rampata joka viikonloppu?

Rakkaat ihmiset, kaunis kaupunki ja upea luonto. Kuopiossa parasta ovat mielenkiintoiset ihmiset, joihin törmätessään et tiedä oletko Suomessa vai Uudessa-Seelannissa. Terveisiä vaan kaikille kalakukoille!

Minä vs. Minä

No moi Soili! Pyysit itsepäisyyttäsi saada haastattelun teemaksi autoilun. Miksi?

Olen pitkään halunnut Varnitsa-lehdeltä enemmän lifestyle-tyylisiä juttuja pierunhajuisten alapääjuttujen sijaan. Lisäksi haluan näyttää, ettei autoilu ole miesten yksinomistuksessa.

Mikä siinä autoilussa on sitten niin hienoa?Onhan se hienoa olla maailman paras kuski. Se

tunne, kun ohittaa jonkun huonommin ajavan, eli samalla myös huonomman ihmisen, on vaan niin hieno. Minut ohittavat ihmiset ovat puolestaan hyvin häiriintyneitä yksilöitä ja huonoja ihmisiä. Autoilussa on vallan tunnetta!

Olen kuullut huhuja, että autosi ei kuitenkaan ole omasi. Miten vastaat väitteisiin?

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin autohan on isäni. Voihan sitä aina miettiä, että onko se reilua kun minä ajan autolla ja 60-vuotias isäni ajaa yli 20 kilometriä päivisin työmatkoja polkupyörällä. Mutta maailmahan ei ole tunnetusti reilu paikka.

Mitenkäs on ajonopeutesi laita?Ylinopeussakkoja en ole ikinä saanut,

huomautuksia senkin edestä. Ajotyylini on enemmänkin räväkkä ja kurvaileva kuin kaasutteleva. Voitte vaikka kysyä Jussi-Pekka Hiltuselta, joka melkein paskoi housuunsa kyydissäni.

Mutta eikö aika käy pitkäksi yksin ajellessa Joensuun ja Kuopion välillä.

Ei, koska olen kehitellyt erän erilaisia pelejä. Yksi niistä on leikkiä kuollutta kamerapylväiden

kohdalla. Siinä on Kissalan pojille vähän ihmettelemistä! Toisinaan taas pelaan ohituspeliä, jolloin ohitettavista autoista saa pisteistä, ja jos ohittaa monta autoa kerralla, saa combo-pisteitä. Nykyisin pelailen vähemmän, sillä huomasin sen aiheuttavan vaaratilanteita.

Vaaratilanteista puheen ollen, kuinkas monessa kolarissa olet ollut.

Kolmessa, mutta vain 66,6% oli omaa syytä. Tai en tiedä, onko oikea luku neljä kolaria, sillä peruutin kerran isäni autolla äidin autoon. Onneksi kaikilla oli kasko. Kerran menetin lukiossa matikan taulupisteet, kun joku nainen ajoi minun auton perään. Se harmitti, siis ne taulupisteet, isihän maksoi kulut.

Kuulostat todella hyvältä kuskilta, sinulla taitaa olla paljon kimppakyytiläisiä?

Hahah, niistä onkin hauskoja kokemuksia. Kerran purnasin yhdelle muijalle minun ärsyttävästä pianoa soittavasta naapurista. Kävi ilmi, että hän oli kyseinen pianisti. Kerran sitten yks toinen muija suuttui eräälle uskonnonopettaja opiskelijalle, kun tämä ei kuulunut kirkkoon, eikä sitten puhunut koko matkan aikana mitään.

Mutta lopuksi, mikä siinä Kuopiossa sitten on niin hienoa, että siellä pitää rampata joka viikonloppu?

Rakkaat ihmiset, kaunis kaupunki ja upea luonto. Kuopiossa parasta ovat mielenkiintoiset ihmiset, joihin törmätessään et tiedä oletko Suomessa vai Uudessa-Seelannissa. Terveisiä vaan kaikille kalakukoille!

Kisaennakko: Varnitsa Jukolan viestiinHistoriOITSIJOILLE orjallisesti aloitamme tarinamme Jukolan viestin historiasta. Ensimmäinen miesten välinen jalo kesäyön mittelö käytiin vuonna 1949, suorana jatkona toiselle maailmansodalle. Nimensä ja kantavan teemansa Jukolalle on antanut Aleksis Kiven Seitsemän Veljestä. Kyseessä on suunnistusviesti, joka juodaan läpi kesäisen suviyön; Seitsemän Veljeksen armoton koetus, joka vertautuu ainoastaan Jouko Turkan 12-osaisen Seitsemän Veljeksen yhtäjaksoiseen läpikatsomiseen. Siihen ei nimittäin pysty kukaan. Tämän vuoden Jukola on nimeltään Salpa-Jukola, nimitys juontaa juurensa kisapaikkakunta Vironlahden poikki kulkevasta massiivisesta puolustuslinjasta. Kyseinen Salpalinja oli niin vahva, ettei sitä vastaan kannattanut edes hyökätä. Sama ei varsinaisesti koske Varnitsan joukkuetta.

Varnitsan pääasiassa vanhan kaartin juopoista koostuva rykmentti on päättänyt ylittää itsensä ja tehdä jotain merkittävää viimeisellä mahdollisella hetkellä ennen kuin iltarusko kultaa opiskeluvuodet. Iso V ei koskaan ole osallistunut kyseiseen viestiin eikä tietoomme ole tullut muutakaan historian ainejärjestöä, joka kyseiseen haasteeseen olisi tarttunut. Vaatimattomasti sanoen teemme siis historiaa. Olemme treenanneet kovaa, monet hyvät miehet ovat saaneet olutkyynärpään ja eksyneet rastien välille. Seitsemän veljestä on kuitenkin koossa. Viikko ennen juhannusta, 18.- 19.6., miehemme kirmaavat saloille.

Lukkari-Makkurin koulussa

Koska suunnistus on lajina lähes jokaiselle humanistille uppo-outo harrastus, on joukkuetta täytynyt kouluttaa lähes yötä-päivää. Oppi ei aina ole mennyt perille ja vaikeinta onkin ollut kompassin käytön ymmärtäminen ja se, ettei karttaa saa repiä suikaleiksi heti kun sen saa käsiinsä. Myös viestin kulku on ollut pakko opetella ja se onkin perin yksinkertainen eli humanistille liian monimutkainen. Viestissä juostaan seitsemän (7) osuutta. Osuudet ovat eripituisia ja luonteeltaan erilaisia: kolme ensimmäistä osuutta rynnitään käytännössä yön pimeydessä. Pituutta on tässä vaiheessa hieman yli kymmenen kilometriä

per osuus. Loput neljä vetoa vedetään aamun sarastuksessa. Näistä kaksi on lyhyttä ja kaksi pitkää (emme puhu oluista emmekä miesten varustuksesta). Legendaarisin osuus on kolmas, lisänimeltään ”pitkä yö”, jokaisen itseään yöjuoksijana pitävän märkä uni.

Tälle osuudelle on ollut vaikeaa löytää juoksijaa, mikä on sinänsä yllättävää, sillä suurin osa joukkueen jäsenistä on tavattu joskus hyvinkin pitkässä yössä. Kuten kaikissa viesteissä, Jukolassakin edellisen miehen saapuessa kaikkensa antaneena, lähtee seuraava vereksenä matkaan.

Strategia - tragediamme

”Tunne vihollisesi” sanoi jo Sun Tzu aikoinaan. Me emme siis puhu vastustajista, me puhumme vihollisista. Me lähdemme Virolahdelle, itärajan tuntumaan, hakemaan sankarikuolemaa, koska uutta talvisotaa ei ole näköpiirissä. Sotasuunnitelmamme pohjautuu Rommelin toimintaan El-Alameinin taistelussa sekä Suomen armeijan taktiseen pakenemiseen Kannakselta vuonna 1944. Eli juoksemme, juoksemme niin perkeleesti ja toivomme parasta. Yleensä sodassa ei saa jättää ketään jälkeen, mutta onneksi se on tässä taistossa enemmän kuin suotavaa. Suunnistustaidolla ei ole niin suurta lukua. Sen sijaan olosuhteisiin nähden olisi jopa suotavaa että kukaan ei potkisi manageri Rysä-Keräsen viinapulloja nurin.

Kultaa emme halua, hopeaksi emme halua tulla, olkaamme siis rehdisti varnitsalaisia. Meille on turha

Kompassin käytön opettelun tuskaa

tulla mitään antamaan, eikä meiltä voi mitään pyytääkään. Kuten jo aikaisemmin todettua, me haluamme vain historiaan ja komeat muistokirjoitukset. ”Sydänkohtaus tai kuolema” olkoon mottomme.

PS – keskimäärin joka vuosi Jukolassa kuolee joku.

Paluumatkalla joukkue aikoo vierailla Miehikkälän kuuluisassa Salpalinja-museossa, jossa joukkue ei todellakaan ole selvin päin. Tavoitteena on yksiselitteisesti; ”Ai että kun pääsen laattaamaan sinne Sotkaan!”

Mutta nyt, päältämme vaatteet aina paitaan asti!

Palataksemme takaisin asiaan, siirrymme jälkipeleihin. Kun veljeksen taival on vihdoin ohi, pääsee hän saunan lauteille huuruinen oluttölkki karvaisessa kämmenessään. Jos alkuperäisteoksessa sauna paloikin veljellisen painin seurauksena, emme mekään voi tavoitella mitään vähempää.

Jo ennen saunan lauteita on joukkueen jokaista rehtiä suomalaista miestä metsässä ja sen ulkopuolella vaanimassa mallasrastin kutsu. Huoltaja Keränen on lupautunut päivystämään kyseisessä turmion pesässä koko viestin ajan. Ennustamme jo nyt, että huoltaja Pitkä-Jussi Lehtisen turbiini hyytyy tuolle kyseiselle pesälle. Toivomme jo nyt, että Pitkä-Yö Leppäsen turbiini ei hyydy tuolle pesälle ennen miehen osuuden alkua.Jutusta vastuun kantavat ja kunnianloukkaussyytteistä vastaavat:Juovus-JP Hovi sekä Markku-Makkuri Heinonen

Historiallinen Varnitsan ensimmäinen Jukola-joukkue on seuraava, Seitsemää Veljestä mukaillen:

Aapo: Puppe-Puupa Puustinen•Tuomas: Wanha Parta-Green•Lauri: Pitkä-Yö Leppänen (nimi ei johdu •

siitä, että mies juoksisi pitkän yön)Timo: Turpeis-Kalle •Simeoni: Juovus-JP•Eero: Kesäyön musta ravuri, Hyvös-Lassi•Juhani: Se joka makkurissa osaa suunnistaa-•

Heinonen

Huoltojoukot:

Rysä-Keränen (juomat)•Pitkä-Jussi Lehtinen (jutut)•Venlojen Venla, M.Koponen (general •

manager)

Varnitsan seitsikon taistosta on tulossa matkakertomus kun retkemme on vihdoin ohi. Stay tuned for more news!

Sählyliiga-raporttiKOVAA REENIÄ!

Tajuntaa laajentava säbäliiga-raportti

Havahduin todellisuuteen, kun huomasin piteleväni kädessä aikanaan intistä varastamaani pistoolia. Päiväkausia jatkunut metanolin nauttiminen ei ollut vienyt aivan kokonaan näköäni, mutta vainoharhat iskivät päälle pahemman kerran. Polttoaine tuppasi oksettamaan ja silmissä näkyi erilaisia omituisia kuvioita. Pimeät ukot yrittivät käydä kimppuun jokaisen nurkan takaa.

Tuttu ääni komensi: ”Laita nyt se ase jo pois!”Tajusin karjuvani: ”Saat luvan yrittää ottaa tän pyssyn pois väkivaltaisesta ja mielisairaasta kädestäni!”

Yliopiston säbäliigakausi 2010–2011 oli päättynyt tappioon heti puolivälierissä. Praxis murjoi VPS:n lähes toimintakyvyttömäksi numeroin 6-1. En suostunut tulemaan ottelun jälkeen ulos pukukopista, koska pelkäsin kaikkia. Kaikkein eniten itseäni, sillä sehän oli pelkkää painajaista. Kaikki meni aivan vituiksi. Vai menikö?

Havahduin, kun Varnitsa-lehden nuori päätoimittaja Tommi J. Leirilaakso kumartui olkani yli ja käski rauhoittumaan. Sisätiloissa ammuskelun sijaan minun piti ryhtyä muistelemaan kulunutta kautta ja

otteluita varten harjoittelua. Sehän passasi, vaikka sormet heittivät sen tuhannen solmua ja silmät vispasivat pitkin seiniä tehden kirjoittamisen vaikeaksi.

Mutta kyllä sitä tekstiä sitten syntyi!

Miten säbäliigan otteluihin sitten valmistaudutaan?

Treenamalla tietysti eli reenaamalla.Ja millaista reeniä sitten tarvitaan?

Kovaa reeniä!

Jokaisen vähänkin itseään kunnioittavan varnitsalaisen säbäilijän pitää reenata vähintään joka päivä sählyä, nyrkkeilyä, salia ja juoksua. Mitään narukäsiä ei kentälle oteta, se on aivan varma. Salille mentäessä isketään rekkapainot nilkkoihin ja alotetaan säkkitreenit. Kolme kertaa viikossa pitää voimailla ja

juosta ainakin viisikymmentä metriä selvin päin.

V-lehden päätoimittaja (oikealla) pyytää Laastia kirjoittamaan

säbäliigasta kausiraportin.

Kuvassa Varnitsan Laasti reenaa. Kovaa

Kuvassa Laasti pieleen menneen nesteytyksen jälkeen. Ilmankos tuli Epsilonilta turpaan!

Kovan reenaamisen ohella pitää muistaa myös taktinen puoli, sillä sähly on erittäin taktinen peli, jossa jokaisen viisikon pitää tietää tarkalleen paikkansa säbämatolla. Oleellisinta säbässä on tietenkin se kuuluisa ”kolmella ukolla” avaaminen eli alakolmio. Toinen tärkeä taktinen seikka on pallottomien pelaajien oikein ajoitettu liike. Paikalleen jähmettynyt pelaaja on yhtä kuin käyttökelvoton pelaaja. Itärintamallakin pysähtynyt panssarivaunu oli tuhottu panssarivaunu!

Oikeanlaisen ja säännöllisen 7-9 kertaa viikossa tapahtuvan reenaamisen lisäksi pitää muistaa oikeanlainen nesteytys. Nestettä nauttiessa pitää muistaa, ettei nesteytys mene aivan yli tai jää liian vähäiseksi. Nestetankkausta ei myöskään saa jättää aivan viimetinkaan. Maanantain matsia varten pitää aloittaa jo perjantaina eikä vasta maanantaiaamuna.

Onnistuneen reenaamisen ansiosta VPS:n joukkueessa oli havaittavissa selkeää kehitystä tulevaisuutta ajatellen. Joukkuehenki oli todella hyvä heti ensimmäisissä harjoituksissa. En olisi nauttinut tippaakaan pelaamisesta tällä kaudella ilman VPS:n joukkuetta. Kausi ei ole ollut pelkkää peliä, vaan se

on ollut samalla tutustumista toisiin varnitsalaisiin. Joka vuosi pelaajia on tullut lisää ja VPS on ollut ja tulee olemaan liigan intohimoisin ja kovaäänisin joukkue.

Mutta edelleen niitä naisia kaivattaisiin mukaan touhuun!

Kirjottaja:Lauri ”Laasti” Lehikoinen

Kuvassa VPS:n pelaajistoa jokaviikkoisessa taktiikka- ja strategiapalaverissa Varnitsan toimistolla. Etualalla Kalle Turpeinen. Lampun takana Jussi-Pekka Hiltunen. Taka-alalla istuvat joukkueen rookiet Juha-Matti Ryynänen ja Teemu Vuorenpää.

Kauden ottelut:VPS-Ostiensis 2-2(T), VPS-Praxis 2-4 (L), VPS-Metsis 0-5 (L), VPS-Legio 3-2 (W)VPS-MPV 6-2 (W), VPS-HP 1-1 (T), VPS-Epsilon 1-2 (L), VPS-RDC 0-7 (L). VPS-Pelinaiset 9-0Puolivälierä: Praxis-VPS 6-1 (L), VPS putosi jatkosta ja Praxis eteni finaaliin, jossa hävisi RDC:lle numeroin 6-5.

JOU

KK

UEK

UVA

: VPS:n säbäliigajoukkue 2010-2011

Kuvassa vasem

malta oikealle (ylärivi) Tom

mi Leirilaakso (valm

entaja), Teemu

Vuorenpää, Toni Pohjatalo, Jussi-Pekka H

iltunen, Leonid Yakovlev, Heikki Juntunen,

Ville V

innurva, Sami V

iinikainen alarivi: Kalle Turpeinen (kapteeni), Juha-M

atti Ryynänen, Iivari K

ylmäoja, K

arri Kolehm

ainen, Matias Vainio edessä: Sam

i Leppänen ja Lauri Lehikoinen (m

aalivahti tai ainakin sillä on molarin kam

at päällä) K

uvasta puuttuu väkeä.

Kari Lehtonen

NHL-tason maalivahtiiivari KyLmäoja

Yliopiston Sählyliiga -tason laituri

Mutta nehän ovat kuinKaKsi marjaa!

JOU

KK

UEK

UVA

: VPS:n säbäliigajoukkue 2010-2011

Kuvassa vasem

malta oikealle (ylärivi) Tom

mi Leirilaakso (valm

entaja), Teemu

Vuorenpää, Toni Pohjatalo, Jussi-Pekka H

iltunen, Leonid Yakovlev, Heikki Juntunen,

Ville V

innurva, Sami V

iinikainen alarivi: Kalle Turpeinen (kapteeni), Juha-M

atti Ryynänen, Iivari K

ylmäoja, K

arri Kolehm

ainen, Matias Vainio edessä: Sam

i Leppänen ja Lauri Lehikoinen (m

aalivahti tai ainakin sillä on molarin kam

at päällä) K

uvasta puuttuu väkeä.

Kari Lehtonen

NHL-tason maalivahtiiivari KyLmäoja

Yliopiston Sählyliiga -tason laituri

Mutta nehän ovat kuinKaKsi marjaa!

Kevään saapuessa törmää mitä to-dennäköisimmin erääseen tuttuun ilmiöön, liikuntavillitykseen. Heti, kun aurinko alkaa paistaa yhtään enemmän, lumet alkavat sulaa ja kuralätäköt ilmestyvät, useat ihmi-set saavat totaalisen energiapiikin ja aloittavat lenkkeilyn, pyöräi-lyn ja ulkoilun yleensä. Televisios-sa aletaan mainostaa kumppareita ja kurapukuja, ja sosiaalisen me-dian kautta jokaiselle kaverille il-moitetaan, kuinka ihanaa oli käydä juoksemassa kymmenen kilomet-rin lenkki seitsemältä aamulla tai-vaallisessa säässä. Allekirjoittanut taas mieluummin viettää tuon ajan höyhensaarilla, herää yhdeltätoista juomaan aamukahvia ja siirtyy sen jälkeen lukemaan facebookista mui-den sankaroinnista kevätsäässä. Myönnän täydestä sydämestäni ole-vani äärimmäisen laiska ja muka-vuudenhaluinen ihminen. Jos saisin valita ja se olisi mahdollista, en te-kisi mitään ylimääräistä tai rasitta-valta tuntuvaa toimintaa. Kaikkein parhainta olisi, jos kaiken voisi saa-da mahdollisimman vähällä vaivalla. Lähes kaiken muun aktiviteetin pa-rissa, muun muassa opiskelun kan-nalta, lepsu elämänasenteeni on toistaiseksi toiminut ihan kiitettä-västi, mutta liikunnan suhteen mi-nun on ollut pakko todeta laiskuu-den heikkoudet. Totuushan on se, ettei unelmakrop-paa voi mitenkään saada kotona is-tumalla ja sipsejä syömällä. Täytyisi uhrata ainakin pari tuntia päivässä liikunnalle ja ulkoilulle, ja ennen kaikkea siitä pitäisi vielä nauttia. Henkilökohtaisesti en tiedä mitään

inhottavampaa, kun lenkinjälkeisen olotilan, jolloin joka paikka on kuras-sa, housut ovat polviin asti märät ja aluspaita on niin hikinen, että se lii-mautuu kroppaan muistuttaen märkä-pukua. Jos riittävä venyttely unohtuu, seuraavana päivänä joka paikkaan sär-kee niin penteleesti että päivä on jo aamusta pilalla. Lisäksi useimmiten iskee vielä huono omatunto siitä, että teinkö minä nyt tarpeeksi tai kulutinko riittävästi kaloreita ja todetaan, että sama rääkki on uusittava myöhemmin viikolla. AARGH! En missään tapauksessa väitä, etteikö liikunta olisi parhaimmillaan rentout-tavaa ja nautittavaa puuhaa, tiedän sen vanhan kilpauimarin kokemuksella. Mutta juuri niiden vuoksi myös tiedän, mitä se on pahimmillaan: treenaami-nen jatkuu ja jatkuu, tuloksia täytyy saada aikaan mutta silti ei koskaan tunnu mikään riittävän, vaikka yrittäi-si niin paljon kun pienestä ruumiistaan vain voi. Sellaisen rääkin vuoksi nau-tin nykyisin eniten kävelylenkistä hil-jaisella lenkkipolulla, tai sukeltelusta puolityhjässä uima-altaassa, jolloin saa rentoutua omien ajatusten paris-sa eivätkä minkäänlaiset turhat pai-neet pakota yrittämään enemmän tai nopeammin. Ja kun ensimmäiset ke-vään sadekelit alkavat, en tasan tark-kaan lähde ulos lenkille vaan jään ko-tiin rentoutumaan lempikirjan pariin, maistellen (linjojani ajatellen, tieten-kin) pienen pussin sipsejä.

Jokaisen laiskamadon puolestapuhuja,

Anni Lampinen

SOHVAPERUNAN TUNNUSTUKSIA

”

”

Totuus-han on se, ettei u n e l -m a k -roppaa voi mi-tenkään saavut-taa ko-tona is-tumalla ja sipse-ja syö-mäl lä .

Apupaketti EUn velkamaille? Ihan sama!Tulisiko presidentin valtaoikeuksia kaventaa? EVVK!

Lisätäänkö yksityisten osuutta peruspalveluissa? Yks hailee!Tarvitaanko Suomeen lisää ydinvoimaa? Mua. Ei. KIINNOSTA.

Kuulostaako tutulta? Eduskuntavaalikevät on tulossa, mutta mahdotto-man suuri osa kansasta jättää tänäkin vuonna käyttämättä äänioikeuttaan. Syitä on monia: turhautuminen politiikkoihin tai ylein-en laiskuus. Jotkut taas eivät jaksa setvitä itsell-een mielekästä vaihtoehtoa tuhansien kasvojen joukosta.

vastaamaan ympäripyöreästi, vaan on valittava tarjotuista selkeistä vaihtoehdoista. Onneksi mo-net muut uutispalvelimet turvautuivat valmiisiin sapluunatesteihin.

L o p u l -takin Kauppalehden, Maikkarin, Ilt-

aläpysköiden sun muiden kalastus- ja autoi-lulehtienkin teettämistä kyselyistä paljastuvat meille ne henkilöt, joiden vastaukset olivat kaik-kein lähimpänä kultaista keskitietä. Eivät suoral-ta kädeltä vastusta, muttei toisaalta olleet täysin solidaarisiakaan.

Kärkikolmikko näyttää tältä:

1) Minna Varis (kok.) - 92,4% - Kauppalehti2) Osmo Kokko (ps.) - 89,3% - Iltalehti3) Katja Asikainen (kesk.) - 86,7% - SAK

EOS

Varnitsa -lehti päätti näin eduskuntavaalikev-äänä tehdä suuren palveluksen kaikille nukkuville äänestäjille. Mitä jos valtiopäiville pystyisi valitsemaan ehdokkaan, joka edustaisi täydellisesti politiikasta kiinnostumatonta kansanosaa - omaamalla linjan, jossa kaikki olisi yhdentekevää?

Internetin moninaiset vaalikoneet tekevät hommasta naurettavan helppoa: klikataan aina ”EOS”- tai ”ei ollen-kaan tärkeä”- vaihtoehtoja ja sijoitetaan omat mielipidepallukat tai -ruksit aina tasan tarkkaan asteikon keskelle, koskipa kysymys mitä tah-ansa. Alueellisesti syyni rajataan Pohjois-Karja-laan.

Siispä suoritetaan muutama sarja mekaani-sia, usein toistuvia hiirenklikkauksia. Hesarin ja YLEn vaalikoneet ovat valitettavasti tehty ajatuksella: yhteenkään kysymykseen ei pysty

X

-politiikkaa(ko?)Leonid “Karpo” Yakovlev

Hyvän maun rajoilla tasapainoileva journalistinalku vaivautui vielä lähettämään kaikille (perussuom-alaisten Kokko ei reagoinut sähköpostiin) ”kärki”ehdokkaille sähköpostit, joissa kovisteli perust-eluja näiden ympäripyöreälle linjalle ja kysyi välillä jopa suoraankin: Oletteko mistään mitään mieltä?Ensin kovistellaan ISYssä yhteikuntatieteitä opiskelevaa 21- vuotiasta Katja Asikaista.

Sait SAKn vaalikoneesta suurimman os-umatarkkuuden, kun vastasin jokaiseen kysymykseen “EOS”. Miltä näin ollen tun-tuu olla “vähiten mieltä oleva” ehdokas?

“Muistelen että kun tammikuun lopulla SAK:n vaalikonetta täyt-telin oli se yksi ensimmäisiä vaa-likoneita joihin vastasin. Ehkä vas-taukseni olisivat nyt erilaiset kun tietoa ja oppia on ehtinyt vaalityössä karttua lisää”, perustelee Katja.

Etenkin Työllisyys- sekä Työmarkkinat- osioiden vastauksesi ovat hyvin maltillisia, etkä ole kommentoinut yhtään kohtaa sen tarkemmin. Ovatko kyseiset aihealueet siis sinulle vieraita?

“Enpä käy kieltämään, työelämäasiat ovat minulle ehkä hitusen vieraita. Oma työkoke-mukseni rajoittuu kesätöihin”, tunnustaa urhea ensikertalainen.

Seuraavaksi hiillostusvuoroon tulee 53-vuotias sairaanhoitaja Minna Varis.

“Mainitsemaanne vaalikonetta täytin ensimmäis-inä ja monia varoituksen sanoja kuunneltuani olin sitten liiankin varovainen vastauksissani”,

kuuluu sama sapluuna.

M a i k k a r i n talouspolitiik-kaa koskev-assa osuudessa vastauksenne m a r g i n a a l i t ovat hyvin pi-eniä suhteessa E O S - k o h t a a n . Ympäristö- ja en-ergia -osuudessa erot ovat lähes ole-mattomat. Kaup-palehden kyselyssä marginaalit olivat välillä mitättömiä

- ja nimenom- aan talousaiheissa. Uskallatteko tunnustaa, ettei raha-asiat kuulu vahvimpaan osaamiseenne?

“Uskallan tunnustaa, että talouspainotteiset kys-ymykset ovat minulle vaikeita vastata termistön-sä takia (työskentelen terveydenhoitosektorilla, en pankissa), mutta paljon olen jo oppinut ja varmasti tulen oppimaan”, vakuuttelee ehdokas V.

P.S. Satiirisen verkkojulkaisun Lehden vaalikoneesta saatiin varsinainen jättipotti EOS-ehdokkaita:

“Missä vitussa myö ollaa?”

Hetkeä aikaisemmin Delhin lentokentältä otetun taksin lipuessa hiljalleen pitkin aamuöistä basaaria, jonka reunoilla ihmiset, koirat, lehmät sekä paskan haju lepäsivät vierekkäin, toverini esittämä kysymys tuntui kieltämättä aiheelliselta. Onneksi kysymystä

ei tarvinnut pallotella pitkään, sillä taksikuski ilmoittaa meidän saapuneen m a j a p a i k k a a m m e .

Tavarat huoneeseen ja lentokonetarjoilun

turvottama pää tyynyä etäisesti muistuttavaan myttyyn. Lisähavainnot

tästä hämmentävästä ympäristöstä ja sen asukkaista saisivat

odottaa aamuun.

Aamupäivällä kadulle astellessa Delhiksi kutsutussa maailmanlopun muurahaispesässä on

täysi kuhina päällä. Ihmiset sinkoilevat ympäriinsä kadulla mitä monimuotoisimmilla tavoilla. Neljä ihmistä yhdessä skootterissa ei tunnu olevan sen kummempi näky kuin tavallinen kaduntallaajakaan. Joka puolelta kuuluva Simpsoneista tuttu aksentti sekoittuu hindupoppiin, kepin iskuista uliseviin koiriin ja metropolin möykkään. Tässä ympäristössä tehdashallissa kesän viettänyt, auringonvaloa pakoillut ja huuli pyöreänä kaiken keskellä seisoskeleva savolainen herättää vääjäämättä huomiota. Ahdistukseen ei kuitenkaan ole syytä, sillä nämä vieraan kulttuurin edustajat vaikuttavat vieraanvaraisilta. ”Hello my friend!” –huudot kajahtelevat useista suunnista ja kaikki haluavat esitellä omaa tai tuttavansa kauppaa, jossa on tarjolla special price only for you my friend. Mausteet, rätit tai taksikuskin serkun kaverin ylläpitämä keramiikkapaja

ei kuitenkaan tällä hetkellä kiinnosta. Yli 15 miljoonan asukkaan kansoittaman kaupungin pörinä on tällä hetkellä liikaa. Onneksi tarjolla on myös menolippuja pois tästä lähes neljässäkymmenessä celsiusasteessa rypevästä hornankattilasta.

Joitakin tunteja myöhemmin ensimmäiset Gandhin kuvalla varustetut paperilappuset on vaihdettu bussilippuun vuoriston viileyteen ja edessä on epämääräisen pituinen matka ajoneuvolla, jossa yhdistyvät linja-auto ja joulukuusen valot. Iso ajoneuvo kuitenkin luo turvallisuuden tunnetta muuten niin kaoottiselta vaikuttavassa liikennekulttuurissa. Liikennesääntöjä ei juuri vaikuta olevan, vaan nopeus, röyhkeys ja töötin mielipuolinen hakkaaminen ovat oikeaoppisia turvavälejä ja väistämissääntöjä kovempaa valuuttaa. Väistät jos pelottaa. Vaikka mopot, riksat ja autot ovat uhmanneet kuolemaa jo parin tunnin ajan, ei kaupunki näytä loppuvan. Välillä ikkunoista avautuva näkymä muistuttaa rikkaita länsimaalaisia kaupunkeja pilvenpiirtäjineen ja ostoskeskuksineen. Toiselle puolelle katsoessa taas voi tarkkailla, kuinka riisin keittäminen onnistuu katu-ojassa. Kontrasteja, kontrasteja.

Matka Parvatin laaksoon on pitkä ja mutkainen. Onneksi paikallinen väestö ja Sylvester Stallonen tähdittämä Bollywood –leffa vituttavat ja viihdyttävät.

Nais prais for juu.

Näillä ihmisillä on paljon kysyttävää. Mistä tulet? Minne menet? Miksi olet täällä? Paljonko tienaat? Missä vanhempasi ja vaimosi on? Miksi ei ole vaimoa? Miksi vanhempasi päästivät sinut tänne? Eivätkö he välitä sinusta? Hylkäsitkö heidät? Mitä isäsi tekee työkseen? Kerron jääkarhuista sekä ikuisen kylmyyden ja pimeyden maasta, jossa vain lämpöinen liemi pitää ihmiset hengissä. Tarinat tulkataan hämmentyneiden paikallisten puolesta hindiksi englantia osaamattomille ja tunnelma on puolin ja toisin huvittunut. Lopulta elokuvat ja matkustajat hiljenevät. Ulkona on säkkipimeää, eikä seuraavaa neljää kuukautta ole suunniteltu juurikaan näkökenttää pidemmälle.

Aamulla koiranunesta havahtuminen tapahtuu muutaman penkkirivin päästä kuuluvaan ”awww fock this!” –huutoon. Ensi kosketus intialaisten matkapahoinvointiin on tapahtunut, eivätkä takapenkillä istuvat brittitoverukset ole tästä iloisia. Bussin takaosa lainehtii eilisestä currysta. Oksentelevat intialaiset siirtyvät bussin etuosaan jättäen eritteensä muhimaan aamuauringon lämpöön. Alkaa siis olla aika hypätä kyydistä.

Metropolin hektisyys on vaihtunut vehreään vuorien ympäröimään laaksomaisemaan. Asutus on rakennettu vuoren rinteille ja alhaalla virtaavan joen reunoille. Vuohet tallustavat verkkaisesti ja villinä ympärillä kasvavat yrtit tuoksuvat houkuttelevasti, eikä suurkaupungin katkusta ole tietoakaan. Majapaikka löytyy rinteiltä intialaisen perheen luota. Teetä keitetään ja laaksoon avautuvaa maisemaa ja sen elämää ihaillaan. Hetken ajaksi syntyy jo mielikuva siitä, että nyt aletaan olla kaukana kotoa ja länsimaisista mukavuuksista. Illuusio kuitenkin raukeaa, kun perheen poika esittelee taloa ja huonettaan, jota koristaa Playstation 3 ja uusin PES. Nörtit on nörttejä, mihin sitten meneekin.

Päivät rullaavat leppoisasti ja ensimmäisen puukko tyynyn alla nukutun yön jälkeen olo on oikein levollinen. Eräs aamupäivä lähdemme alas kylään

katsastamaan sieltä löytyviä kuumien lähteiden kylpylöitä. Kahden vitivalkoisen kaveruksen astellessa kylänmiesten ja pyhiinvaeltajien täyttämään kylpylään, olo on todennäköisesti kuin ensimmäisellä savoon saapuneella afrikaanilla. Katsekontakteilta puolin ja toisin on vaikea välttyä. Valitettavasti emme onnistuneet rikkomaan tabuja tai aiheuttamaan muutenkaan pahennusta, joten nestemäisessä saunassa lilluminen sujui mukavasti. Peseytyessä joku paikallinen jopa haluaa lainata kaverini saippuaa. Mieleeni tulee vanha loru aapisesta, mutta päädyn vain hymähtelemään asialle itsekseni.

Parin vuoristossa vietetyn viikon jälkeen uusi kulttuuri alkaa tuntua tutummalta ja turvallisemmalta. Akut hyvin ladattuina onkin aika alkaa suunnitella matkan jatkamista. Seuraavaksi kohteeksi päätetään valita Rajasthanin aavikkoinen osavaltio Länsi-Intiassa. Siellä nimittäin olisi kameleita. Ja muslimeita.

Intia näyttää pieneltä, kun karttaa pienentää tarpeeksi.

Valtteri Kärkkäinen

UrputusnurkkaOpiskele ja tee työtä!

Mutta turha anella armoa...Kun luet tätä juttua, on maassamme todennäköisesti uusi hallitus, joka vaalilupauksista päätelleen päättää sitoa opintotuen indeksiin. Tai sitten olet vain Var-nitsan boolin humallutta-ma. Oleellista on kuitenkin se, että meitä opiskelijoita kannustetaan varsinkin rak-kaan (ex)-opetusministeri Henna Virkkusen ja hänen k o k o o m u s l a i s -ten ”ystävien” ta-holta työntekoon opintojemme ohessa ja niiden rahoittamiseksi.

Myös eräs nimeltämainit-sematon Joensuun porvari-nuorten edustaja ajaa tällais-ta ratkaisua kiivaasti omassa blogissaan. Eihän siinä mi-tään, jos niitä töitä saa ja jos opinnot joustavat. Yleisessä keskustelussa yliopisto esiin-

tyy juuri paikkana, jossa esimerkiksi AMK:hon ver-rattuna on laajemmat vapaudet myös työntekoon. Näin varmasti on aineissa, joissa järjestetään vain vähän luentoja tai joissa luennoitsijoiden mukaan luentopäiväkirjakurssin voi hyvin suorittaa etäopis-keluna. Historian opettajaopiskelijoiden keskuudessa kiertävät huhut kertovat, että kasvatustieteiden puo-lella tällainen joustavuus on täysin tuntematon käsite.

Äkkiarvaamatta minulle tuli mahdolli-suus ottaa huhuista selvää omakohtaisesti.Eräänä maaliskuisena tiistai-iltana, juuri kun olin rupeamassa katsomaan televisiota teekupponen vie-

relläni, sain soiton erään lähialueen koulun rehto-rilta, joka tarjosi minulle sijaisuutta keskiviikosta perjantaihin. Tarjous oli ensimmäinen laatuaan ja vieläpä historia-yhteiskuntaoppi-uskonto –linjal-laan passeli minulle. Katsoin kalenteria, että onhan siellä pari kurssia, mutta eiköhän nuo järjesty ja hy-väksyin tarjouksen. Tämän jälkeen lähetin kyseisten kurssien opettajille viestiä, että tuli tällainen tilanne enkä pääse tulemaan. Onnellisen tietämättömänä tulevaisuudesta lähdin keskiviikkona sijaistamaan. Päivä sujui mukavasti, ja kaikenlisäksi olin saanut jalkani sen kuuluisan oven väliin. Illalla taivas puto-si niskaani. Kasvatustieteiden opintoihin kuuluvan erityispedagogiikan kurssin opettajalta oli tullut säh-köpostiviesti, jonka mukaan hän ei missään olosuh-teissa jousta työpoissaolojen vuoksi. Minulla ei siis ollut asiaa kurssille, joka kuului pedagogisten kandi-daatinopintoihin. Tämän yhden sijaisuuden vuoksi, minulta jää pedagogisten kandiopintojen suorittami-nen ensi vuoteen. Omassa tilanteessani se ei vaikuta tutkinnon sulkemiseen, koska minulla on ”reservissä” perusopinnot psykologiasta, mutta yleisesti tällainen joustamattomuus ei kyllä kerro kaunista kieltä yli-opisto-opintojen ja työelämän yhteensovittamisesta.

Surullisinta tässä kohdassa on, että historian, puhevies-tinnän ja englannin kurssien kanssa ongelmia ei ollut, mutta juuri kasvatustieteiden kohdalla kolahti. Lisäksi olisin voinut valehtelemalla olevani sairas välttää tä-män putoamisen ja saada jonkin korvaavan tehtävän. Ymmärtäisin joustamattomuuden, jos olisin tehnyt siivous- tai kassatöitä, mutta kun olin ihan niissä oman alan oikeissa töissä. Eikö korvaavana tehtävänä olisi voinut antaa jotakin, joka olisi liittynyt sijaisuuteen?

Valmistukaa nopeammin, teh-kää töitä pidempään ja hankki-kaa lapsia!

Päätin ottaa selvää, onko tämä jokin kasvatustietei-den osaston yleinen linja. Ainedidaktisilla kursseil-la, jotka järjestää soveltavan kasvatustieteen osasto, poissaoloissa ollaan tiukkana, mutta usein niitä voi korvata muutaman liuskan kirjoitustehtävällä. Siksi kohdistinkin kyselyni juuri kasvatustieteiden osaston johtajalle, aikuiskasvatustieteen professori Jyri Man-niselle. Hän totesi, että kyseessä on oppiaineiden eikä osaston linjaus, joten jatkoin kyselyäni edelleen erityispedagogiikan vastuuprofessori Leena Holopai-selle ja opinto-ohjauksen vastuuprofessori Marjatta Vanhalakka-Ruoholle. Professori Holopaisen mu-kaan erityispedagogiikan puolella on yhteisesti sovit-tu, että tietyillä kursseilla edellytetään 90% läsnäolo-velvoitetta, joka kyseisen kurssin kohdalla olisi edel-lyttänyt kaikilla kerroilla olemista. Sairastapauksissa joustetaan Holopaisen mukaan paremmin, kuin hu-hut esimerkiksi luokan-opettajasivuaineopiskeli-joiden keskuudesta ker-tovat. Hän tyrmää myös huhut, joiden mukaan toiset opettajat olisivat joustavampia kuin toiset:

Professori Vanhalakka-Ruohon mukaan ohjauk-sen puolella sovelletaan samaa 90% läsnäolovelvoi-tetta kursseilla kuin erityispedassa niiden kurssien osalta, kun läsnäoloa edellytetään. Vanhalakka-Ruohon mukaan myöskään pidempi sijaisuus ei ole hyväksyttävä syy poissaoloon: ”Esimerkiksi si-jaisuuden hoitoa ei ole pidetty hyväksyttävänä pi-demmän poissaolon syynä. Olemme huomanneet, että meillä on kehitettävää mm. sairauksista johtuvien

poissaolojen korvaavuuskäytäntöjen kehittämiseksi.” Ymmärrän hyvin, että jos sijaisuus menee jonkin kurssin kanssa päällekkäin, eikä yhdellekään ker-ralle pääse paikalle, niin sellaista kurssia ei tieten-kään voi suorittaa. Yhden kerran poissaoloissa täysi joustamattomuus nimenomaan oman alan työteh-tävien hoitamisen vuoksi ei oikein avudu minulle. Meille on opintojen erivaiheissa korostettu nimen-omaan sitä, kuinka tärkeää meidän on saada jalka sinne oven väliin. Kuitenkaan joustoa ei aina löydy juuri niiltä ”professiokursseilta”. Jotenkin päällim-mäiseksi tunteeksi jää, että teoria voittaa käytännön 1-0. Ja ehkäpä tällaisista kokemuksista voi hakea syitä siihen, miksi liian monet opettajat eivät omaa omassa työssään minkäänlaista joustavuuden taitoa?

Sorron yöstä nousua koitti kaikkien työtäteke-vien sankari ja Lenin-mitalilla palkittu, toveri

Miika Raudaskoski

P.S. Kiittäessäni arvon pro-fessoreja vastauksistaan

kyselin heiltä lisäkommenttia edellä olleisiin mel-ko ympäripyöreisiin lausuntoihin. Olisin halunnut tietää, eikö kasvatustieteissä sijaisuus eroa millään tavoin esimerkiksi kaupan kassalla työskentelystä, sitä työtä yhtään vähättelemättä. Valitettavasti he eivät kuitenkaan koskaan vastanneet jatkokysymyk-siin. Jokainen tehkööt siitä omat johtopäätökset.

”Sairaustapauksissa pyrimme luottamaan opiskelijan ilmoitukseen ilman sai-rauslomatodistuksen näyttämistä. Kyse ei siis ainakaan meillä ole yksittäisen opettajan linjauksesta vaan yleisestä juuri nimenomaan sen vuoksi, että tuol-lainen yhteisesti sovittu periaate asettaa opiskelijat tasavertaiseen asemaan.”-Professori Leena Holopainen

Keväällä 2010 kevään kovimmat kiekkokau-pungit Suomessa olivat Turku ja Joensuu. Kultaa tuli ja niin kannattajat kuin asiaa yh-dentekevänä pitävät saivat hyvän syyn ryy-pätä tavallista rankemmin. Nyt, vain vuotta myöhemmin, menestys on kaikonnut molem-milta paikkakunnilta. Jokipojat välttivät kar-sinnat niukimmalla mahdollisella tavalla ja TPS vältti niukasti jäämisen liigajumboksi.

Katsojamäärät ovat molemmilla joukkueil-la puolittuneet vuoden takaisesta. Ihmisiä ei kiinnosta menestymättömän joukkueen seuraaminen saati kannattaminen. Suomen kansaa on kutsuttu urheiluhulluksi kansaksi. PASKANMARJAT! Suomi on menestyshullua kansaa. Urheilu on suomalaista kiinnosta-nut vain silloin kun voitetaan. Jo vuosisadan alussa kansalaisten silmät kiiluivat kestä-vyysjuoksijoiden ja painijoiden aikaan saa-massa mitalisateessa. Tavallista kadunmies-tä kiinnosti vain menestyksen suuruus.

Sama menestyshulluus elää ja voi hyvin tänä päivänäkin. Kaksi tuhatta joensuulaista ja viisi tuhatta turkulaista kadotti yhtäkkiä kiinnostuksen oman kaupungin seuraan, kun voittoja ei enää tullutkaan. Sama pätee kai-kissa suomalaisissa urheilulajeissa; menes-tys kiinnostaa, ei itse laji tai urheilu sinänsä. Kaikki vain haluavat kuulua voittajiin ja ta-putella mestaria olalle – niin kauan kun hän mestari on. Muissa maissa urheilu arvoste-taan paljon enemmän eikä omia urheilijoita

hylätä mistään hin-nasta. Kanadassa jääkiekkojoukku-eet vetävät katso-mot täyteen, vaikka joukkue ottaisi turpaan jokaisessa matsissa. Englannissa jalkapallokatsomot pullistelevat joka viikonloppu, oli sarjatilanne tai lippujen hinnat mitä hyvänsä. Omaa seuraa ja omia urheilijoita kannustetaan niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin, toisin kuin Suomessa on koskaan tehty. Innostus syntyy ja kuolee menestyksen mukana.

Onko sitten reilua verrata Suomea Kanadaan tai Englantiin? Ei, mutta tämä antaa kuiten-kin jo selvää suuntaa suomalaisten suhtau-tumisesta. Eikä esimerkkiä tarvitse hakea sen kauempaa kuin Ruotsista, missä urheilua kiinnostaa ihmisiä paljon enemmän toisin kuin pelkkää mitalitaulukkoa tuijottelevia suomalaisia. Hyvä esimerkki on lista suoma-laisten mielestä kiinnostavimmista urheilu-lajeista. Listan kärjessä on mm. taitoluistelu ja lumilautailu, mitkä eivät kymmenen vuot-ta sitten kiinnostaneet ketään. Silloin taito-luistelussa oli suomella vain ” se yks ryssä, joka aina kaatuu” (Alisa Drei) ja lumilautai-lua pidettiin ongelmanuorten hengenvaaral-lisena ajan tappamisena. Vaan kappas, kun muutama mitali tuli niin suomalaiset ottivat lajit heti omikseen.

URHEILUN SILMIN

SUOMALAISEN URHEILU-HULLUUDEN MYYTTI

Samaan aikaan 2000-luvun alun menestys-laji yhdistetty, jossa on toinen heikko vuosi menossa, on unohdettu täysin ja koko laji uh-kaa kuihtua Suomessa. Tosin, on Suomessa-kin yksi joukkue, jonka kannatusmääriin ei menestys vaikuta ja se on miesten jääkiekko-maajoukkue.

Oli joukkueen taso tai pelin tärkeys mikä tahansa, niin ihmisiä kiinnostaa aina. Kuu-dentoista vuoden takaista voittoa kelaillaan VHS-nauhurissa edelleen edes takaisin ja joka kevät kaikki 5 miljoonaa ihmistä odotta-vat kauppatorilla shampanjapullot lumihan-gessa kultajuhlien alkamista. Mutta vaikka kultaa ei tulisi, ei kiinnostus laannu. Minkä

takia samanlaista omistautumista ei ole muissa tapauksissa, vaan mukana ollaan silloin kun menee hy-vin?

Onneksi Suomessa kuitenkin on todellisiakin urheilunystäviä, jotka kannustavat omia vii-meiseen asti eivätkä hylkää ja ihmisiä, joil-le urheilu itsessään on tärkeää menestyksen sijaan. Ilman heitä ei olisi mitään. Valitetta-vasti suurin osa suomalaisista ”urheiluhul-luista” on niitä, joille ainoastaan olympia-

mitalit merkitsevät. Ja jos niitä ei tule, tehdään heti pesäeroa omiin urheilijoihin eikä haluta olla mis-sään tekemisissä epäonnistujien kanssa. Mediassa varsinkin mita-lien merkitystä korostetaan jatku-vasti. Olivat kisat mitkä tahansa, niiden läpi keskustellaan aina vain Suomen mitalitavoitteesta. Hyvä-nä esimerkkinä toimii vasta päät-tyneet ampumahiihdon MM-kisat, jotka menivät Suomelta erinomai-

sesti sillä olihan Suomi mitalitau-lukon neljäs maa jättäen taakseen Ruotsin ja Venäjän. Todellisuudessa

menestys oli täysin yhden urheilijan varassa ja muuten ampumahiihdon taso Suomessa on edelleen aivan luokatonta muihin maihin verrattuna. Mutta hei, ketä kiinnostaa kun ol-laan neljänneksi parhaita ja tulevaisuudessa tulee varppina enemmän mitaleja. Ei muu-ta kun työryhmä kasaan ja Suomi ykköseksi 2015 -projekti päälle.

Suomalaisen urheilun ytimessäVarnitsan liikuntavastaava

Toni Pohjatalo

Suomen urheiluhistorian traumaattisimman tapah-tuman takana oli eittämättä ruotsalaisten salaliitto. (Toim.huom.)

”Todellisuudessa menestys oli täysin yhden urheilijan va-rassa ja muuten ampumahiihdon taso Suomessa on edel-leen aivan luokatonta muihin maihin verrattuna.”

Juha Mieto ja Seppo Räty ovat hienoja miehiä. Molem-mat ovat myös legendaar is ia häviäjiä. Muuta yhteistä heillä ei välttämättä olekaan. Mut-ta koska epä-

määräinen päätoimittajamme välttämät-tä halusi minun käsittelevän heitä (toim.huom ei piä paikkaasa), tajusin, että heillä on muutakin yhteistä. Mieleeni tuli ainakin se, ettei kumpikaan heistä ole joutunut paparazzien kuvaamaksi ber-liiniläisessä homobaarissa pelkkiin mak-karapaketteihin pukeutuneena. Lisäksi molemmat ovat Varnitsan bileissä myyn-nissä kalliimmalla kuin Juha Lehtinen.

Mieto ja Räty tapasivat ensikerran, kun Juha Mieto ratsasti Niiralan raja-asemalle perulaisella kääpiövirtahepo Jolandalla. Molemmat jonottovat Suomen puolella ra-jaa, paitsi Räty, joka oli siellä töissä. He totesivat, että Tohmajärvi on paras paik-ka ikinä ja että jos Tohmis olisi naisen nimi, he harrastaisivat sen kanssa sek-siä. Siis sen nimen, ei sen naisen. Sep-po silitti Juhan virtahepoa, joka önähteli.

Ollessaan Niiralassa - joka muuten onTohmajärven kolmanneksi paskin kylä Kemien ja Peijonniemen jälkeen - Räty ja Mieto pohtivat harmonikan merkitystä

MIEDON JA RÄDYN SIENIREISSUvalmennus-metodei l le . E r i t y i s e s t i Räty muiste-taan rehtinä valmentajana ja belsebuu-bina. Molem-mat miehet t u n n e t a a n t ie tee l l i sen valmennuk-sen vihollisina, ja he ovat suositelleet nuorille urheilijoille rehellisiä maalaishom-mia kuten paskanmättöä ja sodomiaa.

Monet ovat spekuloineet sitä, olisiko Mie-to voittanut kultaa 1980 ilman mahtavaa partaansa, johon eräät tutkijat ovat liittä-neet fallossymboliikkaa. Itse pidän kysy-mystä irrelevanttina. Mielestäni olennaista on kysyä, millaisista lampaista teräsvillaa keritään. Entä lypsetäänkö Red Bullia hä-ristä? Toisaalta Mieto olisi voinut venyt-tää partaansa eteenpäin maaliviivalla.

Ehdotankin, että tulevassa uusintaot-telussa Wassbergia vastaan Mieto si-joittaisi partansa sisään rautalankake-hikon, joka lisäisi hänen eteistä ulottu-vuuttaan puolisen metriä. Jotkut keret-tiläiset ovat huomautelleet, että myös Wassbergillä oli parta, mutta todellisuu-dessa tuon svedun niin sanottu parta oli vain hänen lemmikkimajavansa Rudolf.

Varnitsan virallinen tohmajärveläinen

Antti ”Tohmis” Härkönen

Siihen aikaan antoi pääsihteeri Hruštšov käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kekko-sen ollessa Suomen käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluet-

teloon, kukin omaan kaupunkiinsa.

Niin myös Juhani lähti Tesomalta, ja meni verollepanoa varten Hakametsään, Tampereen kaupunkiin Kissanmaalle, sillä hän kuului Jutilan sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä olles-saan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet kaukaloon, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

Sillä seudulla oli kiakkoniiloja yöllä ulkona vartioimassa olutlaumaansa. Yht’äkkiä heidän edessään seisoi Kalen enkeli, ja Kalen kirkkaus ympäröi hei-dät. Pelko valtasi kiakkoniilot, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Hakamet-sässä syntynyt vapahtaja. Hän on Juti-herra. Tämä on merkkinä teille: te löydät-te lapsen, joka makaa kapaloituna kaukalossa.” Ja samalla hetkellä oli enkelin

ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Kalea sanoen:

”Kummolan on kunnia jääkiekkoliitossa, maan päällä rauha ihmisillä, joi-ta hän rakastaa.”

Kun enkelit olivat menneet takaisin jääkiekkoliittoon, kiakkoniilot sanoi-vat toisilleen: ”Ny Hakamettään! Siellä me näemme sen, mitä on tapah-

tunut, sen, minkä Kale meille ilmoitti.” He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Juhanin ja lapsen, joka makasi kaukalossa. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat kiakkoniilojen sanat, oli-vat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja

tutkisteli sitä.

Kiakkoniilot palasivat kiittäen ja ylistäen Kummolaa siitä, mitä olivat kuulleet

ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.

Kiakkokeliumin teidän riemunne ratoksi oli muistiinmerkinnyt

keliumisti Juha Tamperelainen

Parhaillaan meneillään olevien, järjestyksessään 75. miesten jääkiekon maailmanmestaruuskilpailujen innoittamana tarjoamme teille, arvoisat Vappu–Varnitsan lukijat,

maailmanhistorian ensimmäisen (ja todennäköisesti viimeisen)

KIAKKOKELIUMIN

Vappu-ME

KIITOS VAPPU 2011!

Piti kirjoittaa vapputreenistä. Paskat minä mistään treenistä kirjoitan. Siis minäkö tyytyisin pelkkään harjoitteluun? Ei jumalauta, sehän olisi sama kuin sotilas ilman sotaa, pullo ilman viinaa ja päätoimittaja T.J.L Laakso ilman hiuksia. Minä siirryn suoraan asiaan! Kirjoitan vapun viettämisen maailmanennätysyrityksestä 2011. Aiheen pöllin yhdestä äskettäin lukemastani kirjasta. Kirjoitan tarinan jossakin futuurissa olevassa preesensissä, koska Aristoteleen Runousopissa käsketään tekemään niin. Vai olikohan se kuitenkin Ratto mistä tuon opin? No kuitenkin, tästä lähtee.

1.4.2011Astelen tummaakin tummempi puku päällä, ylioppilaslakki kutrien peittoni ja kilo serpentiiniä kaulalla Ravintola Pikku-Mikkoon ja tilaan rehvakkaasti kuusi jekkubatterya ilman batterya. Kantapeikot katselevat lievästi sanoen ihmetellen. Ilmoitan olevani tekemässä vapunviettämisen maailmanennätystä ja että ennätysyritys alkaa nyt. Kolmea tuntia myöhemmin minut ohjataan ystävällisesti kadulle. Sammun Pielisjoen jäälle ja saan flunssan.

2.4.2011Tarvitsen korjaavaa. Kuusi kaljaa uppoaa kuin Estonia 1994. Ei riitä, pakko saada lisää. Kävelen anniskeluravintola Jokelaan ja käyn matkalla ostamassa lisää serpentiiniä. Entiset menivät jostain syystä rikki jo ensimmäisenä päivänä. Mietin että en ehkä tule selviämään vappuun asti. Mutta jatkan silti, jatkan perkele. Näitä tilanteita varten elän.

7.4.2011Maksaan koskee. Puku on täytynyt vaihtaa kaksi kertaa. Serpentiiniin on mennyt 50 euroa, viinaan kymmenkertainen summa. Tämä tuntuu hirveältä. Pakko tilata kossuvissy ilman vissyä.

10.4.2011Olen kadottanut itseni.

11.4.2011Olen kadottanut lompakkoni.

12.4.2011Olen kadottanut ylioppilaslakkini.

14.4.2011Löysin ylioppilaslakkini. En viitsi sanoa mistä. Jotka tykkäävät päätellä voivat harrastaa kyseistä aktiviteettia näistä sanoista; Jokela ja kusiputka. Jumitun kyseiseen anniskeluravintolaan. Juon Cuba Libreä ilman Cubaa. Seurassani on isomman puoleisen ahterin omistava herrasmies. Hänen mielestään maailmanennätysyritykseni on tietyllä tavalla iljettävän fasistinen. Hän sanoo olevansa ammatiltaan didaktikko. Ryyppään seuraavat kaksi päivää miettien mikä vittu on didaktikko.

20.4.2011Enää kymmenen päivää maaliin ja boolimaljaan. Olen ollut perse auki viimeiset kahdeksan päivää, en ymmärrä mistä olen saanut rahaa. Sitten herään rikkaan lesken luota ja ymmärrän. Mutta, ennätysyritys tarvitsee uhrauksia. Ilosaari tulee vielä lakoamaan edessäni!

25.4.2011Ei enää kauaa, kohta se on ohi. Toinen silmäni ei näe mitään. Se saattaa johtua siitä että olin tätä edeltävät neljä päivää pontikkakekkereissä kahden työttömän kulttuuriantropologin kanssa. Sellaiset miehet eivät osaa puhdasta viinaa keittää. Näköni palaa vähitellen. Alan miettiä miksi helvetissä ryyppään kahdettakymmenettä viidettä päivää putkeen. Kestää kaksi päivää ja vie kolmekymmentäkaksi Gin&Tonicia ilman tonicia ennen kuin muistan vastauksen.

29.4.2011Luulen jo voittaneeni ja menen Ilosaareen taksilla. Jätkät hakevat minut pois kuusi tuntia turhaan odotettuani. Vappuaatto onkin vasta huomenna. Juon suruuni absinttia ilman sinttia.

30.4.2011NYT! Nyt se on täällä! Aloitan aamuni kello yhdeksältä anniskeluravintola Pikku-Mikosta. Ympyrä sulkeutuu. Ylioppilaslakkini on keltainen. Serpentiinit roikkuvat housuista. Muistelen hetken koska olen syönyt viimeksi mutta päätän sitten kuitenkin tilata juhlan kunniaksi jallukolan ilman kolaa. Puolilta päivin kävelen Ilosaareen jostain varastamani litran vesimitta kädessä. Parkkeeraan sen kanssa boolimaljan ääreen ja vaadin äänekkäästi porukkaa haastamaan maailmanennätysmiehen. Moni tarttuu haasteeseen. Kahden tunnin päästä päällä on täydellinen Gomorra. Tirehtööri Puikko sammuu puuhun. Pastori Hiltunen boolimaljaan. Päätoimittaja Leirilaakso saa naista. Ja minä vain hymyilen, hymyilen ja annan viinan nousta päähän. HETKINEN! PERKELE! SE EI NOUSE ENÄÄ! TÄLTÄ TUNTUU IMPOTENTISTA PAINONNOSTAJASTA! Lopetan juttuni sanoihin; älkää treenatko vappua varten. Sammuminen ja hölmöily on kivaa.

- Lehtomäen lelupoika, JP Hovi

Tähti se on himmeempikin tähti

Varnitsan perinteinen sählyturnaus järjes-tettiin tänä vuonna 26.2. Länsikadun kou-lulla. Turnaukseen osallistui kaikki seitse-män joukkuetta taistelemaan sählyher-ruudesta (jopa 5. vsk!). Kaikki janosivat itselleen himoittua voittopokaalia, joka on viimeiset kolme vuotta toiminut 4. vuosi-kurssin kirjapidikkeenä. Kroppaa uuvutta-vien ja hermoja raastavien pelien jälkeen

mestaruus oli ratken-nut: laitos jyräsi ty-lysti muut joukkueet t i e l t ä ä n ja mars-si voittoon!

La i t o k sen voitto yl-lätti muut joukkueet täysin. Tut-kija Jouni K u m p u -lainen ko-rosti, ettei

voitto suinkaan ollut hyvää tuuria, vaan kovan harjoittelun tulos. ”Ollaan henki-lökunnan kanssa treenattu pitkin vuot-ta kerran viikkoon”. Laitoksen riveistä löytyi myös omaa naisedustusta, min-kä Kumpulainen sanoi olleen kovan lah-

jonnan tulosta. Lahjontasummaa kysyt-täessä Kumpulainen kiittää haastatte-lusta ja säntää vaihtopenkiltä kentälle.

Tasapistein lai-toksen kanssa hopealle jäi 2. vuosikurssi. Vaikka mes-taruus olikin tavoitteena, pelaaja Kar-ri Kolehmai-nen kiitte-li vuolaasti joukkueensa pe l ies i tystä ja yhteishen-keä. Olen-naisinta oli muiden vuosikurssien päihittäminen ja Kolehmainen kritisoikin voimakkaasti lai-toksen harjoittamaa värväyspolitiikkaa. Lopuksi hän haukkui UEF:in ja Vartiaisen.

Pronssia tänä vuonna nappasivat fuksit. Mitalisija tyydytti ainakin joukkueen pori-laispuolustajaa Juha-Matti Ryynästä, jonka mukaan joukkueen menestyksen takana olivat naispelaajien rautaiset peliesitykset. ”Täytyy nyt sanoa, että naiset meillä pe-lasivat kuin miehet ja miehet taasen kuin naiset.” Ryynäsen mukaan yksi ratkaiseva tekijä oli myös valmennustiimin saapumi-

Varnitsan sählyturnaus 2011

Toni Pohjatalo & Jaana Tikkanen

Mies fuksien menestyksen takna, manageri Atte “Mourin-

ho” Lehmusoksa

Juha “Der Bomber” Pohjonen oli yksi laitoksen voiton

takuumiehistä. Tässä hän tuu-lettaa maalia murskavoitossa

3.vsk:sta.

nen paikalle, jonka myötä joukkueen pe-liote muuttui selvästi ryhdikkäämmäksi.

Kovalla uholla turnaukseen lähtenyt 4. vuosikurssi joutui pettymään. Pelaaja Leo-nid Yakolevin mielestä jokainen voittoput-ki katkeaa joskus, eikä taustalla suinkaan ollut kylläisyydentunne edellisiltä mesta-ruusvuosilta. Syitä pudotukseen hän ha-kikin louk-k a a n t u -misista ja p e l a a j a -vajeesta. ” P a s k i n t u r n a u s , missä olen ikinä ol-lut!”, Yako-lev tiivisti.

Vuosien tauon jälkeen myös 5. vuosikurssi sai joukku-een sählykentälle. Joukkueen jäsen Juha Lehtinen olikin kaikin puolin tyytyväinen joukkueen esitykseen: ”Viides sija on mielestäni hyvää jatketta meidän syksyn futsal-turnauksen suoritukselle”. Yllät-tävänä Lehtinen piti niin laitoksen voit-toa kuin 4. vuosikurssin mahalaskua.

3. vuosikurssi onnistui yllättäen välttä-mään jumbosijan. Kunniakkaan 6.sijan joukkueelleen varmisti maaliseppo Elmo Nuutinen, minkä kunniaksi joukkueto-veri Miika Raudaskoski ehdotti turnaus-päivää Pyhän Elmon päiväksi. Aluksi joukkueella oli kuitenkin ongelmia osan pelaajien myöhästyessä ensimmäi-

Hegemonia-kamppailussa 2. vsk löi turnauksen jum- bosijan välttäneen 3. vsk:n.

sen pelin alusta. ”Tämä ei ollut yllättä-vää”, kaksikko kommentoi tapahtunutta.

Jumbosijalle jäi poikkeuksellisesti N-vuosi-kurssi, joka on tottunut aikaisemmin me-nestymään. Joukkueen naispelaajat Annii-na Hämäläinen ja Tiina Väisänen sanoivat, että sähly on aina ollut joukkueelle heikko laji ja varsinkin nyt alku oli kankea. Jumbo-

palkinnol-lekin paik-ka tuntui löytyvän, eikä se ole-kaan täy-sin vieras joukkueen jäseni l le .

Lahjomattomat maalivahdit oli-vat jälleen elintärkeässä roolissa

turnauksen onnistumisessa.

Tenttimisen 10 käskyäKesä tulee, ja sen myötä työttömän historianopiskelijan ainut taloudellinen turva loma-ajaksi: kirjaten-tein kasattu oikeus kesäopintotukeen. Koska mahdollisia tenttipäiviä on niinkin ruhtinaallisesti kuin kaksi (2) koko kesän aikana, tämä edellyttää infernaalisen tenttikirjapaketin läpikäymistä tulevana in-tiaanikesänä. Mutta ei huolta, Varnitsa -lehti listasi Kirjatenttien Kymmenen Käskyä, joita noudattamal-la joudut uhraamaan pussikaljoitteluajastasi vain murto-osan varsinaiseen opiskeluun! Tämä dekalo-gi on jaoteltu kahteen eri osioon: viisi ensimmäistä käskyä käsittelee tenttiin valmistautumista ja jäl-kimmäiset viisi itse tentin suorittamista. Lue ja opi, jottei sinun tarvitsisi lukea niin paljon oppiaksesi!

Kirjatenttien Kymmenen Käskyä

1. Tunne tentaattorisi

Tämä on tenttiin valmistautumisen ehdottomasti tärkein osa-alue! Selvitä tentaattorisi poliittinen tausta, kiinnostuksen kohteet, tutkimushistoria ja mielipiteet. Jotkut tentaattorit edellyttävät että vastaus pitää mahtua yhdelle sivulle, jotkut odottavat vähintään kolme sivua per essee. On sanomattakin selvää, että hippi-taustaiselle tentaattorille ei kannata hehkuttaa uusliberalismin hienouksista, taikka Osmo Kiiskiselle taistolaisen kirjallisuuden arvokkaasta merkityksestä tiedeyhteisölle.

2. Tunne Marx ja Foucault

Et tule löytämään ihmis- tai yhteiskuntatieteistä sellaista alaa, joiden tieteenfilosofiaan näiden heppujen ajatukset eivät olisi vaikuttaneet. Tuhlaa muutama tuokio vapaa-ajastasi näiden pappojen keskeisimpien käsitteiden opetteluun, ja pystyt soveltamaan näitä tietoja tulevaisuudessa lähes kaikkiin kysymyksiin. Myös feministisen lähestymistavan sisäistäminen on suositeltavaa.

3. Tunne tentin historia

Tentaattorit ovat laiskoja. Heillä on tapana pyöritellä vuodesta toiseen samoja tenttikysymyksiä. Varaudu vastaamaan vanhoihin kysymyksiin, jotka löytyvät Varnitsan nettisivuilta (huom.: uusia tenttikysymyksiä kaivataan, lähetä siis kipin kapin

jokaisen tentin jälkeen kysymykset Varnitsalle).

Lisäksi, utele vanhemmilta opiskelijoilta mitä aikaisempina vuosina on kysytty tenteissä (tämä tiedonhankintamuoto sopii myös Käskyyn 1.). Samalla hoituu myös sosiaalinen verkostoituminen, kun perinteisen ”käytsä usein täällä” latteuden sijaan voit heittää ”ootsä käynyt Kinnusen mitä historia on -kurssin”, josta seuraa takuuvarma, useamman lauseen keskustelu!

4. Älä vaivaudu lukemaan koko kirjaa

Suosi jenkkikirjoja tai artikkelikokoelmia, jos voit valita tentittävät teokset. Näistä löytyy useimmiten yhteenveto jokaisen luvun perästä, ja parhaimmassa tapauksessa selviät tentistä kunnialla läpi vain näiden sivujen selaamisella!

Jos tenttikirjasta ei löydy noita kultaakin kalliimpia yhteenvetoja, voit vaihtoehtoisesti lukea jokaisesta

alaluvusta vain ensimmäisen ja viimeisen kappaleen, joihin on useimmiten

tiivistetty koko luvun sisältö. Jos viimeinen kappale ei aukea, voit ehkä vasta sitten harkita koko alaluvun vilkaisemista.

5. Ilmoittaudu useaan tenttiin

Usein eri oppiaineissa saattaa ilmentyä päällekkäisyyksiä, ja pariinkin eri opintojaksoon saattaa osua samoja tenttikirjoja, taikka eri opintojaksot voivat käsitellä samaa aihealuetta. Ilmoittautumalla useaan tenttiin säästät kallista

lukuaikaa, sekä olet tilastollisesti vahvemmilla, koska samasta kirjasta on useampi kysymys. Älä kuitenkaan ilmoittaudu useaan tenttiin samalle tentaattorille. He eivät kuulemma tykkää, jos jättää kerralla paljon tyhjiä vastauskuoria.

6. Kritisoi tenttikirjaa

Tämä edellyttää Käskyn 1. perinpohjaista sisäistämistä. Jos et osaa vastata kysymykseen, voit kritisoida että asia esitettiin liian ylimalkaisesti / epäjohdonmukaisesti / moniselitteisesti / tms. tenttikirjassa. Tämä saattaa toimia, jos tiedät tenttijän ja kirjan kirjoittajan edustavan eri ajatusmaailmaa. Jos tenttijä sattuu olemaan tenttikirjan kirjoittaja, tätä lähestymistapaa ei suositella (no shit!).

7. Kritisoi tenttikysymystä

Myös tämä edellyttää ensimmäisen Käskyn perinpohjaista noudattamista. Tiettyjen tentaattorien kysymyksiä ei vain yksinkertaisesti kannata kritisoida, jos haluat päästä läpi tulevaisuudessakin hänen tenttejään. Jos et tiedä vastausta, voit yrittää perustellusti urputtaa, miksi kysymys on huono. Osoita kuitenkin vastauksessa että olet omaksunut kirjan keskeisimmän sisällön. Käskyä 7. käytetään useimmiten tilanteissa, joissa satojen sivujen kirjapaketista kysytään muutamalla virkkeellä esitelty käsite.

8. Osoita että olet lukenut kirjan

Jos et tiedä vastausta: kiertele, kaartele ja selosta joku esimerkki jonka muistat kirjasta. Puhu paskaa, mutta vain mikä sopii kirjan käsittelemiin teemoihin. Jos kirjoitat kaiken minkä muistat aiheesta lapsena nähdystä ”Olipa kerran ihmisestä” alkaen, tentaattori haistaa tietämättömyytesi, josta seuraa mitä todennäköisimmin hylsy.

9. Heitä vitsi

Ketuttaisiko sinua lukea sata samanlaista esseevastausta? Niin tentaattoriakin! Jos et osaa vastata hyväksyttävästi kysymykseen, mausta vastausta aiheeseen sopivalla vitsillä. Näin ainakin erottaudut joukosta, ja jos vitsi on hyvä, tentaattori saattaa päästää sinut säälistä läpi.

10. Suorita kirjatentti esseenä

Opit enemmän, deadline on joustava, asiat jäävät paremmin päähän ja pääset soveltamaan uutta tietoa. Kirjatentit ovat hanurista.

(Käskyjen inspiraation lähteenä toimi V-lehti 4/2001 ja laatijan reilun kuuden vuoden kirjatenttihelvetti.)

Heli Huhtamaa

ILTAKOULUvol ii

Ilmojen lämmetessä ja kevään tuoksun tulvahdellessa ilmoille sulavista lumipenkoista on taas jälleen mukava päästä pihalle ratkiriemukkaisiin ulkoiluharrastuksiin. Mutta mikäpä maistuisi paremmin voitetun

pelin tai tiukkojen treenien jälkeen kuin pari huurteista tai makeaa? Iltakoulu esittelee jälleen muutaman matalan majan, jossa urheilu-henkiset opiskelijat voivat lasien ääressä

kertoilla tarinoita nostetuista painoista ja kierrepotkuista veskarin taakse nolla-kulmasta.

Jet Set

- Opiskelija-ale 2,80e/bisse ja 3,60e/siideri- Aito sport-baari, lätkäpaitoja enemmän kuin laki sallii- Palvelu aivan perseestä, asiakasta ei kuunnella- Asiakaskunta yleisesti van- hempaa sukupolvea- Isohko terassi kesäisin, miellyt- tää savukoitsijoita myös talvisin- Varnitsa-plussa. Fukseja bon- gattu täällä klo 18.30 järkyttävä ränni päällä.

Saatanan saatana. On se ihme, että asia-kas ei saa kunnollista palvelua edes kerran urheilu-baarissa. Se on ihan sama onko työvuoro vaihtumassa tai ei, tiskin taka-na oleva henkilö on PALVELUALALLA! prkele. Täynnä ruutuja oleva baari, jossa voit muiden urheilu-fanaatikko kavereidesi kanssa katsoa lätkää tai muuta outo ajan-vietettä, kuten fudista. Halpaa kaljaa, hyvä valikoima mutta työntekijöiden laatuun kan-nattaisi omistajan panostaa. Suositellaan urheiluhulluille, mikäs sen parempaa kuin iso screeni tai monta ja perkeleesti juotavaa.

Bar Play

- Trendikäs sporttibaari- S-ryhmän dominoima ja se näkyy hinnassa- Halvin juoma pieni olut 3,93e- Kehuttua naposteltavaa ( ranskalaiset)- Kaksikerroksinen- Huikeat pelimahdollisuudet

Tänne ei kannata tulla dokaamaan vaan enemmän-kin viihtymään hetkeksi pelien merkeissä. Juomien hintataso nimittäin tekee suuren loven opiskelijan lompakkoon ja sieluun. Vastapainona tosin yläk-errasta löytyvät seurapelit. Lätkästiiga villitsi krii-tikot aivan täysin. Hemaisevat tytöt nähtiin myös intoutuvan Mario-cartin pariin. Tänne yhdelle.

Palaveri

- opiskelija-ale: bisse ja siideri 4e, afterwork ma-pe klo 16-20 bisse & siideri 2,50- 2 bilispöytää, tosin kolikoilla toimivia- 2 kerroksinen- Samassa rakennuksessa toimii myös hotelli- alakerrassa mahtava olutvalikoima, mah- dollisuus päästä olutneuvokseksi jos nautit noin 50 eri olutta 3kk sisään- Jukeboxi ja katoava luonnonvara röökiauto maatti- erittäin suosittu opiskelijoiden keskuudessa- Juomasuositus: Kriitikoiden erikoinen (litran sangria tuopista tarjoiltuna)- Tietovisa perjantaisin, karaoke lauantaisin- Omistaja varnitsalainen

Palaveri on se paikka, jonka uudet opiskelijat hyvin yleisesti kohtaavat ensimmäisenä joensuuhun tul-lessaan. Kymmenet, jopa sadat opiskelijat pitävät paikan pystyssä ryyppäämällä täällä ympäri viikon. Täällä yleensä törmäät takuuvarmasti historian opiskelijoihin perjantaisin tai lauantaisin. Ehdot-tomasti Joensuun eliittiä. Paltsussa viihtyy aina!

Gloria

- ei opiskelija-alea- afterwork-alennuksia ma-pe klo 16-19 kalja, siideri, viini 2,50 per tsibale- hyvinkin suosittu viikonloppuisin- ilmainen narikka!- normi bisse 4,50- oma erillinen tanssi ”salonki”- Vessassa odottamaton kynnys

Tännehän jouduttiin jopa jonottamaan. Tun-nelma oli ruotsinlaivamainen ja ikäjakauma sen mukainen. Kallista oli mutta tässä vaiheessa kriitikot ovat niin soosissa että ihan sama! Glo-riaan sopii isommallakin porukalla istumaan.

Pikku Mikko

- Opiskelijoille ikuinen happy hour! Bisse 3,30 Siideri 3,60. - Normaali ihmisille arkisin ma-pe klo 15-20- Jukeboxi täynnä metallia- Enemmän vanhempaa väkeä kuin nuorisoa, nuorisoa kylläkin myös bongattu joskus sankoin joukoin- Erittäin tiivis tunnelmainen räkälä- Helppo kävellä ohi ellei tunne sijaintia.

Pikku Mikko on ehdottomasti Joensuun mustin baari. Täydellinen taukopaikka ennen keskustan vilinää. Tänne kannattaa jos olet ollut pitempäänkin viihteel-lä. Rankan bailauksen tuottamat mustat silmäpussit sopeutuvat ympäristöön, kuin vaaniva leijona savanniin.

Public Corner

- S-etukortilla satunnaisia etuja- hinta vanha tuttu ässän paikoista. OPISKELIJA ITKEE KYYNELIÄ!!!- tunnelmaltaansielutonfiinijuot tola- ainoa hyvä asia että auki klo 3.00- Stand up esityksiä silloin tällöin

Tylsä ja kallis paikka torin kupeessa. Samasta ovesta käynti be pop yökerhoon. Keskustan tarjotessa muita sielukkaam-pia ja tunnelmallisia baareja kivenheiton päässä, miksi tahtoisit eksyä tänne?

Toim huom. Corner on myös urheilubaari, PT katsonut siellä golfia keskellä yötä!

Urheiluhullun kansan asiallaAtte Lehmusoksa ja Sebastian Lindsten

Paska listamaailman Paskimmat selitykset

Saksa on paska maaSuomi ei Stuttgartin vuoden 1993 yleisur-heilun mm-kisoissa mita-leilla juhlinut. Seppo Räty tiivistikin koko kansan sekä kisajoukkueen tun-nelmat lauseeseen, jon-ka tuntevat niin Lapin sodan veteraanit, kuin urheilusta piittaamattomat maallikotkin.

Tämä on meidän mestaruutemmeSuomalaisen lammaskansan nöy-ryydestä kilpaurheilun kunnianken-tillä antaa taidonnäytteensä Jukka Koivu. Turkulainen legenda villiin-tyi täysin keväällä 2011 TPS:n var-mistettua ensi kauden sarjapaikkan-

sa jääkiekon sm-liigassa yhden pisteen erolla LahDen Pelicansiin kauden viimeisessä runkosarjaottelussa voittomaalirangaistuskuljetuskilpailun päätteeksi.

Talonmies Nyrönen Martti Vainio kirmasi hopeamitalille Los Angelesin vuoden 1984 olympialaisten 10 000:lla metrillä. Mitali olisi nostanut Suo-men saldon kisoissa kolmeentoista mitaliin, mutta Vainion huolimaton talonmies oli va-hingossa antanut B-vitamiiniruiskeen sijasta Vainiolle stereoidipiikin ja tulos mitätöitiin.

En syttynyt MM-finaalilleVaikka ennen Berliinin vuoden 2009 yleisurehei-lun MM-kilpailujaa Tee-mu Wirkkalan keihäs lensi Joensuussa yli 87 metriä, MM-finaalissa mies ei kuitenkaan syttynyt, miten ikinä se sit-

ten onkaan mahdollista. Omien sanojen mukaan mies oli pehmeä, eikä alle 80 metrin kaarella tarvinnut palkintokorokkeelta heilutella edes vittuillakseen.

Kirsin huono hieronta Jotta selittely ei jäisi ainoastaan miesten harteil-le, annamme myös Kirsi Valastin selittää karsiutu-mistaan vuoden 2004 Ateenan kesäolympialaisten naisten 5000 metrin finaalista. Vaikka alkuerä oli kuin Kirsil-le tehty ja vauhti pysyi alkuun hyvänä, koitui epäpätevä hie-roja kuitenkin kohtalokkaaksi. ”- Minua hieronut henki-lö ei ilmeisesti kuunnellut, mitä minä sanoin. Pyysin ottamaan varovasti, ettei hieronta vie voimia, kun minulla sattuu olemaan vielä poikkeuksellisen pitkät ja herkät lihakset.”

Tahallaan hävittiinNeljännen vuosikurssin virallinen selitys ke-vään sählyturnauksen huonoon menestykseen.

Jännän äärellä Valtteri Kärkkäinen

Haista vittu UEF!

Missä ne Varnitsan viimevuo-tiset kuitit ovat? Miten pystyn tekemään tilinpäätöksen ja peit-tämään kavallukseni?nimim. Entinen rahastonhoitaja

MIKSEI YLI OPISTOSSA OLE YHTÄÄN SOTA HISTORIAA!? LAITOS ON TÄYNNÄ EPÄ ISÄM MAALLISIA KOMMU NISTEJÄ!!!

-nimim. Para Bellum

Miksei yliopistossa opeteta oikeinkirjoitusta? Sotahistoria on turha opettaa kun historianopiskelijat eivät osaa lukea saati sitten kirjoittaa.

-nimim. Yltiöisänmaallinen poroporvari-Miksei yliopistossa opeteta? Kurssit käydään kirjatentteinä tai sitten pirun keksimässä mood-lessa. Ainoat luennot pitää epäpätevästi laitok-sen ulkopuolinen henkilö tai sitten ne pidetään vieraalla kielellä.

nimim. Minin

Voisivatko nämä kampuksen tietokonelu-okat säilyä paikallaan edes puoli vuotta!?!? Ja jos kerran kaikki datorit ollaan keskit-tämässä yhteen paikkaan Aurooraan, niin olisi kohtuullista toivoa että ne toimisivat ja tulostinkin olisi yhteistyöhaluinen.

“Helmitauluja ikävä”

Kasvatustieteen teoria käytäntöä tärkeämpää? Yksi sijaisuuspoissaolo estää kurssin suorittamisen! WTF?

kerubin alakerta on perseestä!

Joensuulaisopiskelijoilla kaipuu menneeseen, ainakin Kasari-bileiden tuotosta päätellen. nimim. Kekkosen aikaan oli kaikki paremmin!

Miten saa’aa nainen säteilemää vappuna? -Tilaa sille Japanista Fuku-simaa.

Kalastaja japaniksi: Seko siko Sii Masi ja hänen ydinteknikkoveljensä Seko siko Voimalasi

Mihin kasaribiletuotot ovat hävinneet?- nimim. Maan Tapa

Vaadin aidon sotahistorian kurssin! T: Varnitsan aseellisen siiven kannattaja

Varnitsa ry.

URHEILUA jo vuodesta 1970