Veteraaneille palveluita kotiin (sivut 6-7) 2_2011.pdf · Teknikkokapteeni evp Matti Kulmala (oik.) vastaanotti Ilmator-juntamuseolle Talvisodan aikaiset Länsi-Kannaksen Marjapel-lonmäen

N:o 2/2011 n Tarkastettu levikki 68 225 n Huhtikuun 20. päivänä 2011

Veteraaneille palveluita kotiin (sivut 6-7)

A i t o ra u t a s o r m u s vuodelta 1940 on monelle tuttu sota-ajoilta. Sodanaikaisia aitoja rautasormuk-sia myydään keväällä veteraanien hyväksi (s. 4).

Teknikkokapteeni evp Matti Kulmala (oik.) vastaanotti Ilmator-juntamuseolle Talvisodan aikaiset Länsi-Kannaksen Marjapel-lonmäen taistelujen sotapäiväkirjat, alueen kartan ja komento-korsussa olleen Suomen pienoislipun 98-vuotiaalta talvisodan veteraanilta Olavi Lintulalta ja Heikki Talvelalta (vas.).

Suomen Sotaveteraaniliiton päämäärien hyväksi tehdystä työstä palkitut Katajanokan Kasinolla 11. maaliskuuta (s. 3).

Seutukunnallisia kirkkopäiviä sivu 5

Miksi perinnetyötä 2020-luvullakin? sivu 8

Haastattelussa Eeri Hyrkkö sivut 10–11

45. Sotaveteraani-viikon tapahtumat sivut 12, 15

50-vuotiaita yhdistyksiä Kemi, Raahe ja ympäristö, Sahalahti sivut 15, 16, 19

Veteraanitoimintaa Aurinkorannikolla sivu 17

Metsäveljet taistelivat loppuun asti sivut 22–23

Viron 93. itsenäisyyspäivä sivu 25

Jatkosota-artikkelisarja jatkuu sivut 26–30

Lapuan liike – Mäntsälän kapina sivut 32–33

2 /11 h u h t i k u u n 20. pä i vä n ä 2011 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n2

Helsingissä 20. huhtikuuta 2011

Sotiemme 1939-1945 ja niiden veteraani-en perinnetyö on ajankohtainen kansalli-nen tehtävä. Helsingin yliopiston juhlas-sa 23.4.2003 neljä veteraanijärjestöämme esittivät tahtonsa siirtää sotakauden perin-netyö kokonaisuudessaan perustettavalle Tammenlehvän Perinneliitto ry:lle. Pian päätöksen jälkeen käynnistettiin laajalla kokoonpanolla perinnesisällön valmiste-lutyö.

Perinnetyön virallinen siirto toteutet-tiin Torniossa Kansallisen veteraanipäivän juhlassa 27.4.2005. Tehtävän luovuttajina olivat neljä veteraanijärjestöä ja vastaanot-tajina Suomen tasavallan hallitus, puolus-tusvoimat, molemmat kansankirkot, Suo-men Kuntaliitto, Tammenlehvän Perinne-liitto ja kaksi suomalaista nuorta, tyttö ja poika. Vastaanottajatahojen korkeimmat johdot sitoutuivat allekirjoituksillaan pe-rinnetyön toteuttamiseen yhdessä hyväk-sytyn toteutusohjelman mukaisesti.

Perinnetyö käynnistettiin vapaaehtoi-sissa asiantuntijaryhmissä. Ne ovat koh-distaneet työnsä mm. arkistointiin, mu-seokokoelmiin, muistomerkkeihin, opetusmateriaalin valmisteluun, veteraa-nihaastatteluihin, äänitallenteiden pelas-tamiseen, sodanajan sukupolvihistorian kirjoittamiseen, kotirintaman kriiseihin, naisten osuuteen aikakauden selviytymi-sessä sekä sodan lasten eri ryhmien kohta-loihin. Työn rahoitus on perustunut valtio-neuvoston vaatimattomaan vuosittaiseen tukeen sekä eri rahastojen ja säätiöiden kertaluonteisiin avustuksiin. Monet tehtä-vät vaativat lisäresursointia.

Nykyisellä epävarmalla ja satunnaisella rahoituspohjalla vuonna 2005 allekirjoitet-tua perinnetyön siirtosopimusta ei pystytä toteuttamaan. Perinnetyön valmistelutyö-ryhmän puheenjohtajana, siirtymäasiakir-jan kirjoittajana ja hallituksen puheenjoh-tajana joudunkin kysymään, miten kanne-taan kansallisesti arvokkaan perinnetyön toteuttamisen vastuu vaiheessa, jossa ny-kyinen resursointi ei riitä? Aikovatko pe-rinnetyön luovuttaneet veteraanijärjestöt voimavarojensa puitteissa osallistua talou-delliseen tukeen sotakauden kunniakkaan ja suuren uhrin tallentamiseen ja viestittä-miseen tuleville sukupolville?

Toiseksi on vakavasti kysyttävä, mikä on perinnetyön juhlallisesti vastaanotta-

Sotiemme veteraanien perinnetyö tarvitsee tukijansa

neiden kansallisten tahojen vastuunkanto perinnetyön juuri vaativimmassa vaihees-sa? Turvasivathan veteraanimme valtiolli-sen olemassaolomme ja itsenäisyytemme. Kunniakkaan selviytymisen aikakauden huolellinen tallentaminen ja arvojen vies-tittäminen on osa suomalaista olemusta ja sitkeyden ydintä, joka on arvokas viesti myös kansainvälisessä yhteistyössä. Tässä eduskunta ja valtioneuvosto eivät voi väis-tää kiitollisuuttaan ja veteraaniemme pe-rinteen säilyttämisen tahtoa.

Puolustusvoimien näkökulmasta sodan aikakauden historia on keskeinen sisältö maan vapauden turvaamisessa ja kansal-lisessa puolustustahdossa. Kansankirkoil-la oli suuri merkitys sotilaiden ja kotirinta-man äärimmäisen koettelemuksen aikana. Lohdun sanoman ylläpito kuuluu kaikkiin yhteiskuntavaiheisiin. Kunnilla ja kansa-laisjärjestöillä on kokoava merkitys kansa-laisten palvelutuotannon ja yhteisöllisyy-den ylläpidosta kaikissa oloissa. Arvot ja ratkaisut sodan aikana ovat käyttökelpoi-sia myös rauhanajan kriiseistä selviytymi-sessä. Veteraanijärjestöillä ja perinnetyön vastaanottaneilla organisaatioilla on vas-tuu Tammenlehvän Perinneliiton ja yhteis-työorganisaatioiden kautta luoda sotakau-temme aineistoista ja kokemuksista perin-netulevaisuutta, jonka jokaisen sukupolven nuoret vastaanottavat, sisäistävät ja käyttä-vät kunkin sukupolven isänmaan vapau-den ja menestymisen hyväksi.

Tammenlehvän Perinneliitolla, sen jä-senjärjestöillä ja sotiemme vapaaehtoisen perinnetyön vaalijoilla on suuri halu to-teuttaa huolella kunniakasta tehtäväänsä sota-aikamme veteraanien ja kotirintaman vastuunkantajien osoittaman tahtotilan mukaisesti. Käytännön työ vaatii kuitenkin kaikkien tahojen vastuunkantoa ja toimin-nan välttämätöntä resursointia. Toivon, että perinnetyön luovuttajat ja vastaanotta-jat osoittavat aktiivista tukeaan Tammen-lehvän Perinneliitolle omissa organisaati-oissaan ja sen rinnalla neuvotteluissa vält-tämättömästä rahoituksesta eduskunnan ja tasavallan hallituksen kanssa.

Eino Siuruainen tammenlehvän perinneliitto ry:n

puheenjohtaja, Ft, emer. maaherra

Tätä kirjoitettaessa eduskuntavaa-likampanja käy kiivaimmillaan. Lehden ilmestyttyä vaalit ovat ta-kana, pääministerikandidaatti sel-villä ja hallitusneuvottelut ovat al-kaneet.

Sotiemme veteraanien asia ei enää nouse otsikoihin. Mones-ti tuntuu siltä, että sitä ei kaikissa piireissä halutakaan. Osa kansalai-sista katsoo, että veteraanien asiat ovat kunnossa. Usein kuulee sanot-tavan: eihän niitä enää paljoa ole. Melkoista tietovajetta veteraaniasi-oista myös esiintyy.

Vaikeita tilanteita löytyy. Vete-raanien lapset hoitavat usein van-hempiensa asioita. Yhteydenotois-ta voi aistia tuskan, mikä heillä on. Kuvitelma on ollut, että sotiemme veteraanit saisivat yhteiskunnalta erilaista tukea ja apua silloin, kun he sitä loppuvuosinaan tarvitsisi-vat. Totuus on toisenlainen.

Sotiemme veteraaneja oli vuo-den vaihteessa 51 832. He ovat eri-tyisryhmä vanhusväestöstä. Yli 90 %:lla yli 85-vuotiaista miehistä on rintamasotilastunnus ja lähes 20 %:lla samanikäisistä naisista on rintamapalvelutunnus. Sotiemme veteraanit muodostavat vielä pit-kään kärjen suomalaisten ikäpyra-midissa.

Veteraanien itsensä jäädessä pois

Veteraanien toiveet hallitusohjelmaan

järjestöjen tehtävistä vääjäämättä kuva veteraanijärjestön toiminnas-ta muuttuu. Tilalle ovat tulleet vi-reät kannattajat, jotka veteraanien luomassa hengessä ovat tukemas-sa veteraaneja, heidän puolisoitaan ja leskiään. Toiminnan kannalta tämä on ollut välttämätöntä.

Veteraanijärjestöt esittivät jo runsas kaksi vuotta sitten vuoteen 2015 ulottuvan veteraanipoliitti-sen ohjelman laatimista. Ohjelman laatiminen on edennyt verkkaises-ti ja hallituskauden lopulla jäätiin-kin odottamaan uuden hallituksen linjauksia. Järjestöjen toiveena on-kin saada hallitusohjelmaan selkeä maininta sotiemme veteraanien asioiden pitämisestä esillä erityi-sesti seuraavan vaalikauden aika-na.

Veteraanijärjestöjen toiveet ovat hyvin maltillisia. Kaikkien ve-teraanien tulisi saada tarvettaan vastaavaa kuntoutusta. Eniten tu-kea tarvitseville tulee saada koto-na selviytymistä parantavia palve-luita. Pienimmillä eläkkeillä elävät ja eniten tukea tarvitsevat hyötyvät veteraanilisän nostamisesta. Vete-raanien tulisi terveydellisin perus-tein päästä intervallihoitoon sairas- ja veljeskodeissa.

Markku Seppä

Kaatuneiden Muistosäätiön pitkäaikainen asiamies va-ranotaari Marjo Hautala

jäi eläkkeelle 1.1.2011. Marjo hoi-taa kuitenkin jatkossakin Viimsin

kuntoutusmatkojen järjestelyt ja on mukana matkoilla. Näin eläkkeel-le siirtyminen tapahtuu pehmeästi. Kaatuneiden Muistosäätiö kiittää Marjoa hänen tekemästään ansiok-kaasta työstä Muistosäätiön ja sen yhteistyökumppaneiden ja niiden jäsenten hyväksi.

Kaatuneiden Muistosäätiön uutena asiamiehenä on aloittanut varatuomari Helena Hakomäki. Hänen edellinen työpaikkansa oli puolustusministeriö. Hän on aloittanut aikoinaan työuransa silloisen Tapaturmaviraston no-taarina tehtävänään sotainvalidi-en korvausasioiden esittely.

Ahti Sirkiä kaatuneiden Muistosäätiö hallituksen puheenjohtaja

Kaatuneiden Muistosäätiölle uusi asiamies

Kaatuneiden Muistosäätiön uu-si asiamies, varatuomari Helena Hakomäki.

Käy katsomassa Sotaveteraaniliitoninternet-sivut ja verkkokauppa.

www.sotaveteraaniliitto.fi

32 /11 h u h t i k u u n 20. pä i vä n ä 2011 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n

Sotaveteraanien kultaiset ansioristit myönnettiin seuraaville: Jorma Alanne, Lahti Helena Haapasalo, Savonlinna Otto Halmetoja, Haapavesi Reino Harju, Helsinki Frans Heikkilä, Haapajärvi Aimo Heinaro, Tuusula Yrjö Hämäläinen, Lahti Jorma Iso-Berg, Marttila Martti Joki-Korpela, Kannus Paavo Kauppila, Raahe Erkki Keski-Hirvelä, Kurikka Kalle Koivisto, Rautalampi Elo Koivumäki, Jämijärvi Göran Koroleff, Maarianhamina Väinö Lahti, Jämsänkoski Kaija Laitinen, Lahti Mauno Leppäkallio, Jyväskylä Olavi Lintula, Järvenpää Anna-Kreetta Loukola, Espoo Erkki Malmi, Alahärmä Heljä Mankki, Imatra Paavo Mattila, Somero Leevi Mikkola, Posio Unto Murtovaara, Kuusamo Jaime Mäcklin, Mänttä Otto Mäkinen, Tampere Toivo Nikander, Espoo Eero Nikkola, Kouvola Esko Ojala, Alastaro Toivo Peltomäki, Pori Paavo Pensamo, Naantali Heino Rajaniemi, Alavieska Martti Repo, Savonlinna Yrjö Rimpinen, Harjavalta Väinö Roponen, Kuopio Eino Ruohonen, Mietoinen Aarre Saloranta, Vilppula Lauri Sangi, Liminka Väinö Siirasto, Lappeenranta Olavi Sorvari, Alajärvi Pekka Suominen, Alastaro Veikko Suominen, Velkua Esko Särkinen, Kuorevesi Martti Tapio, Haaparanta Tuomo Tiililä, Pälkäne Kauko Toikka, Vehkalahti Taisto Tuominen, Tampere Osmo Vaara, Korpilahti Heimo Vaittinen, Valkeakoski Matti Valkama, Kiikoinen Uuno Vedenoja, Raahe Siiri Veikkola Rolh Wiljander, Nacka, Ruotsi

Sotaveteraanien kultainen an-sioristi voidaan myöntää tun-nustuksena liiton tarkoituspe-rien hyväksi tehdystä erittäin merkittävästä ja pitkään jatku-neesta työstä.

Sotaveteraaniliitto palkitsi

Sotaveteraaniliiton ansiomitali myönnettiin seuraaville: Elli Aaltonen, Mikkeli Päivi Aholaita-Mäenpää, Tampere Jukka Alanko, Salo Jorma Ala-Sankila, Kouvola Markus Anaja, Porvoo Tom Eriksson, Naantali Sari Haavisto, Turku Ilkka Hankkila, Kotka Ari Harjula, Tallinna Rolf Hertler, Malmö Timo Hesso, Tampere Eve Hietamies, Helsinki Laila Hirvisaari, Tuusula Timo Hämäläinen, Järvenpää Markku Ivanoff, Tikkakoski Ilmar Jõgi, Tallinna Sirkka Kannas, Haapaniemi Eino Ketola, Vihti Aarno Koho, Kerava Heikki Koivisto, Kemi Markku Koli, Helsinki Matti J. Korhonen, Skarpnäck Markku Korpela, Kemi Paavo Korteniemi, Pello Ilkka Koskinen, Hollola Hannu Koskinen, Lahti Kaarlo Koskiniemi, Lapua Arja Lassila, Uusikaupunki Aki Lautamo, Kemijärvi Lea Sauna-Aho, Jyväskylä Göran Lindgren, Espoo Tapani Linna, Oulu Reima Lundberg, Hämeenlinna Aki Mankkinen, Hamina Ismo Mikkonen, Savonlinna Ritva Muhola, Sievi Terho Mustonen, Tampere Seppo Myllyniemi, Hämeen-linna Raimo Mäki-Korvela, Kannus Raimo Niemelä, Nurmijärvi Reijo Ojanen, Keuruu

Antti Olsen, Kotka Mika Pekkonen, Laukaa Marja Pohjola, Helsinki Ilmo Pulkamo, Rovaniemi Juha Puustinen, Tampere Juha Rehula, Hollola Heikki Rintanen, Lapua Arto Räty, Helsinki Petteri Seppänen, Puolanka Jarmo Sipilä, Lestijärvi Arja Syrjänen, Kouvola Juhani Tilli, Reisjärvi Maire Toivonen, Kyrö Mika Vehviläinen, Helsinki Jukka Viinanen, Lahti Kari Vilamo, Helsinki

Sotaveteraaniliiton hallitus myönsi kokouksessaan 26. tammikuuta 53 Sotaveteraanien kultaista ansioristiä ja 60 Sotaveteraaniliiton ansiomitalia. Liiton huomion-osoitukset jaettiin 11. maaliskuuta Katajanokan Kasi-nolla järjestetyssä tilaisuudessa.

Kirjailija Eve Hietamies on saanut ansiomitalin. Häntä onnitte-lee Anni Grundström.

Vuorineuvos Jukka Viinasta (oik.) onnittelee hallituksen pu-heenjohtaja Finn-Göran Wennström.

Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula kiitti ansiomitalin saaneiden puolesta.

Sosiaali- ja terveyspalvelun toimikuntaPuheenjohtaja Erkki Hokkanen,Aarno ForsiusMatti HelinPirkko KarjalainenPirkko KuorehjärviJuha LaikariTapani TölliAnni Grundström, sihteeri

Sotaveteraani – Krigsveteranen -lehden toimitusneuvostoPuheenjohtaja Finn-Göran WennströmAnni GrundströmAntti HenttonenRaija HinkkalaOlavi KarttunenGöran LindgrenPertti NieminenMarkku SeppäAarno StrömmerEeva TammiJyrki VesikansaMarja Riukka, sihteeri

Sotaveteraaniliiton hallitus nime-si kokouksessaan 24.2.2011 pu-heenjohtajan ja jäsenet neuvotte-lukuntaan 2011-2012. Puheenjoh-tajana jatkaa vuorineuvos Jukka Viinanen. Uusiksi jäseniksi va-littiin Ilkka Brotherus, Sakari Honkamaa, Pentti Kuronen, Pia Mikkonen, Mika Mäkeläinen ja Jukka Paarma.

Neuvottelukunnan kokoonpano 2011-2012Jukka Viinanen, puheenjohtajaIlkka AsparaHannes BernerIlkka BrotherusMika HannulaHannele Helkama-RågårdSakari HonkamaaPentti KuronenIrmeli LembergOhto ManninenPia MikkonenMika MäkeläinenJukka PaarmaPekka PaateroErkki PuumalainenAnneli TainaYrjö Tuokko

Sotaveteraaniliiton toimikunnat:

Neuvottelukunta

Seppo Virta, Laukaa Taru Vähätalo, Tampere Matti Värri, Vantaa

Sotaveteraaniliiton ansiomita-li voidaan myöntää Sotavete-raanityön päämäärien hyväksi kauan ja ansiokkaasti tai muu-toin merkittävästi toimineel-le henkilölle, joka ei ole sotave-teraani, sekä sotaveteraanille, joka on sanotuin tavoin toimi-nut muussa yhteydessä kuin lii-ton tahi sen jäsen- tai tukiyh-teisön antamissa luottamus- tai muissa tehtävissä.

Veteraani,

muista hakea

kuntoutukseen.

2 /11 h u h t i k u u n 20. pä i vä n ä 20114

SANA

Onnittelemme

Eero Särssi 90 vuottaKanta-Hämeen Sotave-teraanipiiri ry:n kunnia-puheenjohtaja Eero Särs-si syntyi Hämeenlinnassa 24.4.1921, jossa vietti myös nuoruusvuotensa. Eero Särssi on Hämeenlinnan Lyseon kasvatteja ja myös hänen ensimmäinen työ-paikkansa oli Hämeenlin-nassa Kirjapainotalo Karis-tolla vuoden 1939 kevääs-tä noin kahdeksan vuotta. Tuosta ajasta Eero Särs-si joutui kuitenkin viettä-mään rintamalla 3 vuotta 8 kuukautta ja 12 päivää. Hä-nen joukko-osastonsa oli KTR 3:n 5.Divisioona.

Karistolla tehdystä työs-tä Eero Särssi muistelee, miten vaikeaa oli latoa ky-rillisillä kirjaimilla lento-lehtisiä käsin kirjoitetuis-ta konsepteista. Ladontatyö helpottui suuresti, kun Suo-mussalmella saatiin sota-saaliiksi kirjoituskone, jos-sa oli kyrilliset kirjaimet ja Karistolle toimitettiin sel-

najan Sotaveteraanit ry:ssä ja Kanta-Hämeen Sotave-teraanipiiri ry:ssä, joihin kumpaankin hänet on kut-suttu kunniapuheenjohta-jaksi. Aikanaan Eero Särssi kuului myös Suomen Sota-veteraaniliiton hallitukseen Merkkipäiväänsä päivän-sankari juhlii 29.4. Hä-meenlinnassa ystävien ja sukulaisten seurassa.

Pertti von Hertzen

Pohjois-Savon Sotavete-raanipiirin puheenjohtaja Olavi Karttunen täyttää 80 vuotta 7.5.2011.

Hänellä on takanaan pit-kä ura opettajana Pohjois-Karjalassa ja Kuopiossa. Eläkkeelle hän jäi vuonna 1991 Kuopion kaupungin Saarijärven koulun rehto-rina. Jo pitkään sitä ennen

Olavi Karttunen 80 vuottahän oli aktiivisesti mukana opettajain ammattiyhdis-tystoiminnassa sekä Kuopi-ossa että valtakunnallisesti.

Olavi Karttunen on ol-lut arvostettu vaikuttaja Kuopion kunnalliselämäs-sä, kaupunginvaltuustossa ja -hallituksessa sekä usei-den lautakuntien jäsene-nä ja puheenjohtajana. Hä-nen maakunnallisista luot-tamustoimistaan voidaan mainita Savon Säätiön val-tuuskunnan ja hallituksen jäsenyys.

Reserviupseeritoimin-tansa jatkoksi hän eläke-vuosinaan paneutui koko tarmollaan sotaveteraani-työhön. Pohjois-Savon So-taveteraanipiirin puheen-johtajana hän on ollut vuodesta 2003 ja Sotavete-raaniliiton hallituksen jäse-

nenä 2005 - 2008. Sotavete-raani -lehden toimituskun-nassa hän on ollut vuodesta 2003.

Olavi Karttunen on ollut vastuunkantajana mones-sa suuressa tapahtumassa. Niitä ovat ennen muuta ol-leet valtakunnalliset sotave-teraanien laulujuhlat Kuo-piossa vuonna 2000 ja Sota-veteraaniliiton liittopäivät vuonna 2010.

Asevelvollisuutensa Ola-vi Karttunen suoritti Kar-jalan Jääkäripataljoonassa, sotilasarvoltaan hän on re-servin luutnantti. Harras-tuksista tärkeimmät ovat kirjallisuus, varsinkin sota-kirjallisuus, teatteri sekä lii-kunta.

Mauno Ikäheimonen

”Herra, suo minun rauhallisin mielin kohdata kaikki, mitä päi-

vä tuo tullessaan. Suo minun va-rauksetta antautua sinun tahtoosi. Opasta ja tue minua kaikessa, päi-vän jokaisena hetkenä. Ohjaa minun tahtoani ja opeta minua ru-koilemaan, uskomaan, toivomaan, antamaan anteeksi ja rakastamaan. Aamen.” – lauseita Optinan isien rukouksesta sielunrauhaksi

Kirkon perinteeseen kuuluu voimakkaasti muistaminen:

muistelemme niin Raamatun ta-pahtumia kuin Kirkon historian tapahtumiakin. Päähuomio on tie-tysti aina Jumalan pelastushistori-an tapahtumilla. Näistä erityisesti pääsiäisen sanoma ylösnousemuk-sesta on keskeinen. Apostolit sai-vat kaiken ristiinnaulitsemisen jäl-keisen hämmennyksen ja pelon jäl-keen kuulla Vapahtajan nousseen kuolleista.

Tyypillistä kirkon muistamisel-le on myös se, että nämä muis-

teltavat juhla-aiheet eivät ole vain historian muistamista, vaan niiden merkitys avautuu myös meidän ai-kaamme. Kukin juhla on muistu-tus sen liittymiskohdasta omaan elämämme – kokemukseemme py-hästä. Pääsisäisen ylösnousemus-sanoman Kirkko on asettanut niin keskeiselle sijalle, että sitä muis-tellaan läpi vuoden jokaisena sun-nuntaipäivänä.

Muistamisesta

Muistaminen elää kirkon pe-rinteessä myös esirukousten

muodossa. Ylösnousseessa Kristuk-sessa esirukous yhdistää eri puolil-la asuvia – jopa eri aikoina eläneitä. Arkikielessä voi kuulla sanottavan, että ’ei voi kuin rukoilla jokin asian tai jonkun ihmisen puolesta’. Ruko-us saatetaan siis mieltää viimeisek-si avuksi. Arjen elämässä meidän usein tulee huolehtia monenlaisis-ta asioista jokapäiväisen elämän su-juvuuden varmistamiseksi. Ja tässä tarvitaan usein muiden apua. Ko-rostan kuitenkin, että kaiken in-himillisen ja teknisen avun ohella esirukouksilla on merkitystä muu-toinkin kuin viimeisenä apuna.

Muistamisessa on myös inhi-millinen ulottuvuus: muista-

essamme historiamme ymmärräm-me paremmin nykyaikaa. Sotavete-raanien kokemusten tunteminen ja jakaminen ovat muistamista, jolla rakennamme yhteiskuntarauhaa ja hyvinvointia. Meidät on myös kut-suttu toimimaan veteraanien arjen helpottajina: se on hengellistä toi-mintaa, jossa voimme toimia Ju-malan käsinä, jalkoina ja silminä. Ylösnousemuksen juhliminen on myös Jumalan huolenpidon muis-tamista ja siitä voimaantuneina ru-kousten kantamista niin elävien kuin edesmenneitten puolesta.

Markku Salminen kirkkoherra

keät konseptit. Painetut len-tolehtiset pudotettiin vihol-lisen puolelle ja Eero Särssi harmittelee vieläkin, kun ei tullut säästettyä niistä yh-tään kappaletta.

Eero Särssi siirtyi vuon-na 1947 Jyväskylään Työn Voiman Kirjapainoon ja vuoden 1954 alusta hänet valittiin Kirjateollisuus Asi-oimisto Oy:n palvelukseen vastuualueena offset rotaa-tiokoneiden markkinointi. Tehtävä edellytti paljon työ-tä ulkomailla ja niinpä Eero Särssille tuli varsin tutuksi niin Eurooppa kuin Ame-rikan manner. Eero Särs-si siirtyi eläkkeelle vuonna 1983.

Eero Särssin tärkeim-mäksi harrastukseksi muo-dostui vapaaehtoistyö So-taveteraanijärjestössä. Hän on toiminut monet vuodet aktiivisesti Sotaveteraani-en asioiden hoitajana. Hän toimi aikanaan puheenjoh-tajana Hämeenlinnan-Va-

Veteraani, muista hakea kuntoutukseen.

Sotavuosina suomalaiset vaih-toivat yli 300 000 kultasor-musta ja tuhansia muita kul-

taisia arvoesineitä rautaisiin maa- ja ilmapuolustussormuksiin, jotta kullalla saataisiin se, mitä Suomi tarvitsi puolustaakseen itseään. Osa rautasormuksista jäi sotien ai-kana vaihtamatta. Vuonna 2006 Sotiemme Veteraanit -varainhan-kinta myi aitoja rautasormuksia. Tällöin sormuksia jäi myymättä erä, joka myydään nyt sotiemme veteraanien hyväksi.

Sormuksen hinta on 100 euroa.

Aitoja rautasormuksia veteraanien hyväksi

Sormusten myyntituotto käytetään pienituloisimpien sotiemme vete-raanien arjen tarpeisiin niin, että he voisivat asua omissa kodeissaan mahdollisimman pitkään.

Rautasormusten ohella myy-dään keväällä hopeisia Sotiemme Veteraanit – merkkejä ja – riipuk-sia, jotka ovat oivia lahjoja kevät-kesän juhlijoille. Tuotteita voi tilata Sotiemme Veteraanien verkkokau-pasta www.veteraanit.fi tai puheli-mitse numerosta (09) 678 430.

Sari Salpakari


Kanta-Hämeen seutukunnallinen kirkkopäivä maanantaina 9.5. Hämeenlinnassaklo 10.00 juhlajumalanpalvelus, hämeenlinnan kirkko

klo 12.00 juhlalounas hämeenlinna, Aulanko

klo 13.30 päiväjuhla hämeenlinna, Aulanko

Pohjois-Savon veteraanien kirkkopyhä sunnuntaina 15.5. Pielavedelläklo 10.00 Messu pielaveden kirkossa

klo 11.30 kunniakäynti sanakariristillä ja seppeleiden lasku

klo 12.00 Ruokailu

klo 13.30 päiväjuhla pielaveden kirkossa

ilmoittautuminen yhdistyksittäin 29.4. mennessä pohjois-Savon Sotaveteraanipiiriin, [email protected].

Keski-Suomen seutukunnallinen kirkkopyhä sunnuntaina15.5. Suolahdellatilaisuus alkaa jumalanpalveluksella kirkossa klo 10.00. päiväjuhla pidetään Suolahden seurakunta-keskuksessa.

Jämsänjokilaakson seutukunnallinen kirkkopäivä sunnuntaina 15.5. JämsänkoskellaJumalanpalvelus klo 10.00 Jämsänkosken kirkossa

Ruokailu

päiväjuhla

Hengellinen päivä TukholmassaSotainvalidien ja Sotaveteraanien yhteinen hengel-linen päivä tukholman Suomalaisessa kirkossa kaa-tuneitten muistopäivän yhteydessä lauantaina 15.5. päivä alkaa klo 11.00 jumalanpalveluksella ja jatkuu soppalounaalla, jonka jälkeen on ohjelmaa.

Keski-Pohjanmaan seutukunnallinen kirkkopyhä sunnuntaina 22.5. Vetelissäklo 10.00 Jumalanpalvelus vetelin kirkossa, saarnaa lääninrovasti heikki niemelä

kunniakäynti sankarihaudoilla

klo 11.45 Ruokailu koulukeskuksessa

klo 13.00 päiväjuhla liikuntakeskuksessa, juhlapuhe rovasti väinö Salokorpi

ilmoittautumiset 2.5. mennessä: Anna-Liisa Salo, puh. (06) 831 2356, 0400 493 505, [email protected] tai Seppo Yli-norppa, puh. 0500 854 999, [email protected].

Södra Finlands Krigsveteran-distrikts regionala kyrkodag i Sibbo söndagen den 29.5.uppvaktning vi hjältegravarna invid St. Sigfrids gamla gråstenskyrka kl. 11.15.

högmässa i Sibbo kyrka kl. 12.00.

Måltid i Wessmanssalen , kungsvägens skola ca kl 13.30 - 15.00

Sotiemme veteraanien kirkkopäivä Helatorstaina 2.6. Joutjärven kirkossaklo 10.00 Jumalanpalvelus, jonka jälkeen ruokailu.

klo 13.00 päiväjuhla, juhlapuhujana valtioneuvos Riitta uosukainen

varusmiessoittokunta

Linja- autot 2,3, ja 11 keskustasta

päijät-hämäläiset veteraanipiirijärjestöt

tervetuloa!

Kymenlaaksolaisten sotiemme veteraanien kirkkopäivä torstaina 9.6. Hamina, Marian kirkko, eteläinen alueklo 10.00 Avajaisjuhla, Marian kirkko

klo 10.30 Messu Marian kirkko

klo 12.00 kahvit Simeon-sali

Sotiemme Veteraanien Pohjois-Karjalan alueen kirkkopäivä lauantaina 11.6. HeinävedelläMessu heinäveden ev.lut. kirkossa klo 11.00, jonka jälkeen on ruokailu ja päiväjuhla.

kenttäpiispa hannu niskanen saarnaa.

päiväjuhlan juhlapuhujana on Lintulan luostarin nunna kristo Duli.

Kymenlaaksolaisten sotiemme veteraanien kirkkopäivä torstaina 9.6. Sippolan kirkko, pohjoinen alueklo 10.00 Messu Sippolan kirkko, saarna piispa Seppo häkkinen

klo 11.00 Ruokailu seurakuntakeskuksessa

klo 13.00 päiväjuhla Sippolan kirkossa, seppelpartion lähettäminen

Lapin veteraanien kirkkopäivä keskiviikkona 15.6. Alatornion kirkossa”Uusi sydän, uusi henki”

klo 10.00 tulokahvi

klo 11.00 viikkomessu kirkossa, lääninrovasti Ari Juntunen

seppelpartion lähettäminen

klo 12.30 Ruokailu

klo 13.45 Juhla kirkossa

klo 15.00 Lähtökahvi

ilmoittautuminen osastoittain 4.6. mennessä Raimo kittilä, kirkkotie 13, 95400 tornio, puh. 0400 212 109.

info: luottamuspapit ilmo pulkamo puh. 040 535 2285 ja paavo korteniemi puh.0500 992 960.

Satakunnan seutukunnallinen kirkkopäivä keskiviikkona 15.6. Laviassaklo 10.00–11.30 Messu, Lavian kirkko, kirkkoherra Anna-kaisa hautala

Seppeleenlasku Sankarihaudalla

klo 12.00–13.00 Lounas, Suomelan koulu

klo 13.00– päiväjuhla, Suomelan koulu, juhlapuhe teol.tri Ossi haaramäki

Lähtökahvit

ilmoittautumiset yhdistyksittäin 31.5. mennessä Satakunnan Sotaveteraanipiiriin: [email protected].

Sotiemme veteraanien Pirkanmaan seutukunnallinen kirkkopäivä keskiviikkona 10.8. Pälkäneellä Aitoon Honkalassaklo 11.00 Sanajumalanpalvelus

klo 12.00 Ruokailu (maksuton)

klo 14.00 päiväjuhla

Ennakkoilmoittautumiset ehdottomasti kesäkuun loppuun mennessä osoitteella:

Sotainvalidien veljesliiton pirkka-hämeen piiri ry, Otavalankatu 12 B 4, 33100 tampere,

sähköposti: [email protected].

tiedustelut: Sotainvalidipiiritoimisto, puh (03) 222 6631 tai (03) 222 6641 ( ei 11.7.-5.8.2011 välisenä aikana).

pyydämme kunkin kunnan/entisen kunnan veteraa-nijärjestöiltä yhteisen ilmoituksen jonka perusteella tulemme lähettämään yhteyshenkilölle tarvittavan määrän ohjelmia ja ruokakuponkeja.

tervetuloa !

Kauhajoen seutukunnallinen kirkkopäivä keskiviikkona 25.5.klo 11.00 Messu, kauhajoen kirkko

Seppeleiden lasku

Ruokailu, kauhajoen seurakuntakeskus

klo 13.30 päiväjuhla, kauhajoen seurakuntakeskus, juhlapuhe rovasti Eino perälä

tervetuloa

kauhajoen Seurakunta ja alueen veteraanijärjestöt

Vasa Krigsveterandistrikt- Vaasan Sotaveteraanipiiri rf kyrkodag 29.09. kl. 13.00 i trefalldighetskyrkan i VasaBiskop emeritus Gustav Björkstrand predikar

kranspatrull till hjältegravarna

Matservering i restaurang Silveria

väLkOMMEn!

Kirkkopäivä 29.09. klo 13.00 Vaasan kirkossaEmeritus piispa Gustav Björkstrand saarnaa

Seppelpartio Sankarihaudoille

Ruokatarjoilu ravintola Silveriassa

tERvEtuLOA!


Hyvät käytännöt – Ilomantsin kunnan malli veteraanipalvelujen järjestämisessä

Ilomantsi sijaitsee itäises-sä Suomessa aivan valta-kunnanrajan läheisyydes-

sä. Ilomantsissa löytyy use-ampi sotaveteraanille tuttu tai tiettävästi sodanaikainen tais-telupaikka sekä talvi- että jat-kosodan ajalta. Ilomantsi on pinta-alaltaan aika laaja, 3172 neliökilometriä ja asukkaita on hiukan alle 6000. Asukkaista yli 65-vuotiaita on 28,3 % vä-estöstä.

Ilomantsissa veteraanipal-velut järjestetään moniamma-tillisena yhteistyönä. Sanom-me mielellämme, että ilomant-silaista meidän palvelujemme järjestämisessä on kotikun-toutus, veteraanikuntoutuksen järjestäminen vastaanottotoi-minnan kautta, omaishoidon tukihenkilökorvaus, yksityi-sen ja julkisen sektorin kesken tehtävä yhteistyö sekä veteraa-nijärjestöjen kanssa tehtävä yh-teistyö.

Uusia käytäntöjä kuntoutukseenVeteraanipalveluissa kunnan kotihoito on keskeisessä ase-massa. Kotihoidon kautta jär-jestetään kotihoito ja erilaiset tukipalvelut kotona pärjäämi-sen tukemiseksi. Monen ikäih-misen, veteraaninkin, ensim-mäinen tukipalvelu on kodin siivouksen järjestäminen. Jär-jestämme veteraanisiivouk-sen kunnan kotihoidon kaut-ta. Olemme saanee määräai-kaisia työntekijöitä kotihoitoon tätä toimintaa varten. Olemme ottaneet ilolla vastaan tulleen uudistuksen, joka mahdollis-taa kotiin annettavan kuntou-tuspalvelun myös ns. sosiaali-sena kuntoutuksena. Olemme-kin alkaneet toteuttaa sitä mm. meidän kotikuntouttajan kaut-ta muistisairaille kotona asu-ville veteraaneille. Kotikun-touttajan mennessä kotiin saa esim. omaishoitaja hetken itsel-leen ja kuntoutuja pääsee mm. ulkoilemaan.

Kotikuntouttaja on meillä kunnan puolesta ollut jo reilut 10 vuotta. Toiminta on koet-tu erittäin hyväksi ja tarpeel-liseksi. Kotikuntouttaja antaa kodeissa lähetteellistä kuntou-tusta, tekee ja toimittaa apuvä-lineitä sekä auttaa tarpeellisissa kodin muutostöissä. Aikaisem-min kotikuntouttaja teki enem-

Onni Ikonen sai ulkoiluseuraa kotikuntouttaja Salla Sissosesta. Kuva: Sh Päivi Laatikainen

män veteraanikuntoutusta, mutta nykyään veteraanikun-toutusta tekevät kodeissa pää-asiassa ilomantsilaiset yksityi-set fysioterapia-yritykset. Tämä muutos on lisännyt veteraanien valinnanvapautta kuntoutuk-sen suhteen. Veteraanien kun-toutuksen painopiste onkin siirtynyt laitoskuntoutukses-ta avokuntoutukseen; päivä- ja kotikuntoutukseen.

Veteraanikuntoutuksen käy-tännön asiat hoidetaan Ilo-mantsissa lääkärin vastaanot-tojen kautta. Toimintaa hoitaa terveyskeskuksen terveyskes-kusavustaja. Veteraanikuntou-tukseen on jatkuva haku. Vete-raanit ottavat yhteyttä terveys-keskusavustajaan ja saavat sitä kautta tarvittavat veteraani-kuntoutuspäätökset. Veteraani-kuntoutusta hakevan ei tar-vitse käydä erikseen lääkärin vastaanotolla joka kerta. Täl-lä muutoksella on pyritty sii-hen, että olisi mahdollisimman helppo asioida ja kaikki toimin-ta tapahtuisi ns. yhden luukun periaatteella. Toiminta on koet-tu erittäin toimivaksi malliksi.

Yhteistyötä ja tukihenkilöitäOmaishoidon tuessa meillä on ollut käytössä ns. tukihenkilö-korvaus. Tukihenkilökorvaus on suuruudeltaan puolet alim-masta omaishoidon tuesta ja tarkoitettu lähinnä taajama-alueen ulkopuolella asuville ja heidän avustamiseensa. Tuki-henkilökorvauksen voi saada läheinen tai naapuri, joka aut-taa ikäihmistä selviytymään omassa kodissaan (mm. asioin-ti, puunkanto), mutta varsinai-sen omaishoidon tuen kriteerit eivät vielä täyty.

Tärkeä linkki veteraanipal-velujen onnistumisessa on ollut veteraanijärjestöjen kanssa teh-tävä tiivis yhteistyö. Ilomantsi-laiset veteraanijärjestöt tekevät yhteistyötä keskenään ja kun-nan kanssa. Ilomantsissa on saatu veteraanijärjestöihin pal-jon kannattajajäseniä ja näin järjestöjen toiminnan jatkumi-nen on mahdollistunut. Yhteis-työtä tehdään mm. oman vete-raaniasiain neuvottelukunnan kautta, avustetaan toiminnas-sa, tiedotetaan asioista ja tapah-tumista.

Kunta tarjoaa veteraaneille ilmaisen uinnin kerran viikos-sa kunnan uimahallissa sekä on tarjonnut vuoden 2011 alus-ta alkaen ilmaisen ns. kimppa-kyydin kirkonkylän taajaman alueella (noin 10 km säteellä keskustasta). Kimppakyyti on ovelta ovelle maanantaista per-jantaihin klo 8-16 välillä ajet-tava esteetön taksikyyti. Tämä helpottaa monen veteraanin asiointia ja sosiaalisen kanssa-käymisen toteutumista. Tästä kimppakyydistä pääsevät naut-timaan myös taajaman ulko-puolella asuvat veteraanit tul-lessaan asioimaan kirkonky-lälle.

Juhlat ovat osa meidän jo-kaisen arkea, myös veteraani-en. Kansallisen veteraanipäi-vän juhlan järjestää kunnan perusturvaosasto ja itsenäi-syyspäivän juhlan kunnan si-vistysosasto. Juhlien järjestä-misessä ovat hyvänä yhteistyö-kumppania olleet koululaiset.

Teksti: Hannele Komu, Sh, ttM, hoito- ja

hoivatyönjohtaja, ilomantsin kunta, puh. 040 104 3220,

[email protected].

Kansallisen veteraani-päivän valtakunnallista pääjuhlaa vietetään Tu-

russa 27.4. teemalla ”Viesti kul-kee – vetovastuu vaihtuu”. Täl-lä sanomalla järjestäjät haluavat korostaa veteraanien jälkipolvil-le jättämän viestin edelleen kul-jettamisen tärkeyttä, veteraani-en avustamisen ajankohtaisuut-ta ja perinnöstä huolehtimista. Veteraanien perinnön sanoma on ajaton, nyt on nuorempien aika huolehtia sen säilymisestä.

Juhlan ohjelmaa kuljettaa Varsinais-Suomen Sotaveteraa-nipiirin toiminnanjohtaja Osmo Suominen. Juhlapuheen pitä-jä on nousiaislainen jatkosodan Tali-Ihantalan ratkaisutaistelu-jen veteraani Eeri Hyrkkö ja ti-laisuudessa kuullaan myös nuo-ren puheenvuoro, jonka pitää lu-kiolainen Janne Valve.

Kansallisen veteraanipäivän

Kansallisen veteraani-päivän pääjuhla Turussa

pääjuhla oheistapahtumineen sekä edellisenä iltana järjestet-tävä aseveli-ilta pidetään Turun Messu- ja Kongressikeskukses-sa. Aseveli-ilta on koottu tee-man ”Laivasto sodassa” ympä-rille. Iltaa vietetään 26.4. klo 18.00-21.00.

Veteraanipäivän tapahtu-mat alkavat keskiviikkona 27.4. klo 10.00 lipunnostolla ja har-taustilaisuudella. Ruokailun jälkeen on vuorossa pääjuhla, joka alkaa klo 13.00.

Veteraanipäivän pääjuhlaan odotetaan noin 3000 sotiemme veteraania ja lottaa sekä kaatu-neitten omaisia ja sotaorpoja.

Turun juhlan järjestelytoi-mikuntaa johtaa lippueamiraa-li Bo Österlund.

Tapahtumaa koskevat tie-dot ovat internetissä osoittees-sa www.kansallinenveteraani-paiva.fi.

• Ostamme metsätiloja

• Liitämme metsätiloja yhteismetsään osuuksia vastaan

• Myymme puutavaraa, keloa, polttopuuta, maa-aineksia

• Vuokraamme rantatontteja ja eräkämppiä

Kitkantie 21, 93600 Kuusamo • puh. 040 750 0026• www.kuusamonyhteismetsa.fi


Täysi takuueläke on 1.3.2011 alkaen 687,74 e/kk. Sen voit saada

vain silloin, kun sinulla ei ole lainkaan muita eläkkeitä. Ta-kuueläkettä voi hakea joko suullisesti tai kirjallisesti. Ha-kija voi soittaa Kelaan nume-roon 020 692 202 tai toimittaa hakemuslomakkeen Kelaan tai käydä Kelan toimistossa tai yh-teispalvelupisteessä. Hakemus-lomakkeita saa Kelan internet-sivuilta tai toimistoista.

Valtakirja avuksi Kela-asiointiinJos itsellä on vaikeuksia hoitaa Kela-asioitaan, voi hän valtuut-taa toisen henkilön asioimaan puolestaan. Yleinen valtuutus Kelan etuusasioiden hoitamis-ta varten on VAL 2 tai Yksilöity valtakirja VAL 3 asioiden hoi-tamista varten.

VAL 3 -lomake on rajattu valtakirja, joka antaa valtuute-

Takuueläkkeen hakeminen

tulle oikeuden hoitaa tiettyjä asioita. Tällä lomakkeella esi-merkiksi veteraani, jolla on oi-keus takuueläkkeeseen, voi val-tuuttaa toisen henkilön hake-maan takuueläkettä puolestaan.

VAL 2 -lomake antaa laa-jemmat valtuudet, esimerkik-si iäkkäät vanhemmat voivat valtuuttaa lapsensa hoitamaan heidän kaikki Kela-asiansa.

Kumpikaan valtakirja ei oi-keuta muuttamaan edunsaajan maksuosoitetta ilman valtakir-jassa olevaa erillistä mainintaa. Valtakirjan haltijalla ei myös-kään ole oikeutta saada muita salassa pidettäviä tietoja kuin ne, jotka ovat tarpeen asioiden hoitamiseksi.

Poikkeukselliseti esim. pu-helinpalvelussa voi antaa toisel-le henkilölle valtuutuksen hoi-taa asiaansa myös suullisesti. Kela tarkistaa tällöin sekä val-tuutetun että valtuuttajan hen-kilöllisyyden.

Valtion tämän vuo-den talousarviossa on uutena tukimuotona

otettu käyttöön rintamavete-raaneille kotiin vietävät avopal-velut. Valtiokonttori on anta-nut oman ohjeensa asian käy-tännön toteutuksesta 7.3.2011. Avopalvelujen toteutuksen voi kunnissa aloittaa aprillipäivä-nä eli 1.4.2011. Tämä on hyvä ja tarpeellinen laajennus siihen palvelujen kirjoon, joilla tue-taan veteraaniväestöön kuulu-vien kotona selviytymistä mah-dollisimman pitkään. Vastaa-vanlaisia avopalveluja ovat jo tähän mennessä voineet saada vähintään 20 prosenttiset so-tainvalidit.

Kunnallisiin avopalveluihin oikeutetun rintamaveteraanin tulee olla Suomessa asuva, vuo-sien 1939-1945 sotiin osallis-tunut rintamasotilastunnuk-sen, rintamapalvelutunnuksen tai rintamatunnuksen omaava rintamaveteraani.

Määrärahaa voidaan käyttää sosiaalihuoltolain mukaisen kotipalvelun antamiseen sen tarpeessa oleville veteraaneille. Tällöin puhutaan ensisijaisesti ateria-, siivous-, pyykki- ja kul-jetuspalveluista. Esim. halko-

Rintamaveteraaneille kotiin vietävät kunnalliset avopalvelut

jen hakkuu voi myös tulla ky-symykseen ja muut vastaavan-laiset avustavat kotipalvelut.

Päätöksen avopalvelujen an-tamisesta tekee kunnan vas-tuullinen viranomainen. Mi-nisteri Risikko on omalta osal-taan korostanut kovasti sitä, että kunnissa katsotaan vah-vasti tarveharkinnan perus-teella se, minkälaisia palvelu-ja kullekin veteraanille tulisi tuottaa – voimassa olevien sää-dösten puitteissa ja määrära-hojen rajoissa. Osassa kuntia on kunnan itsensä rahoittamaa palvelua veteraaneille. Kaikis-sa kunnissa on valtion rahoit-tamana veteraanikuntoutusta ja nyt uutena mahdollisuute-na kotiin vietäviä avopalveluja. Ministerin sanoja lainatakseni ”tarjottimella” on erilaisia pal-veluja, joista kunnan vastuu-henkilöt sitten keräävät kulle-kin veteraanille sopivan yhdis-telmän. Veteraanin ei tarvitse tietää, mistä lähteestä rahoitus tulee, hänen tulee saada niitä palveluja - mahdollisuuksien mukaan -, mihin hän on oikeu-tettu. Tämä kaikki vaatii toki kunnissa paljon työtä, erilai-sia resursseja ja yhteistoimin-taa eri viranomaisten kesken.

Tähän ministeri ns. maakunta-kierroksellaan kovasti kuiten-kin kuntien edustajia kannusti.

Rintamaveteraaneille kotiin vietävien kunnallisten avopal-velujen osalta tämä vuosi on kokeiluvuosi. Valtiokontto-ri kerää kunnista tietoa siitä, minkälaisiin palveluihin mää-rärahaa on kunnissa käytetty ja millä tavoin uusi järjestelmä on toiminut. Määrärahaa on käy-tettävissä kaiken kaikkiaan 2,3 miljoonaa euroa. Se on jaettu kuntiin kunnassa asuvien, yli-määräistä rintamalisää saavien veteraanien lukumäärän suh-teessa. Määräraha itsessään ei ole suuri, ottaen huomioon rin-tamaveteraanien lukumäärän, mutta se on hyvä avaus uusi-en palvelujen käyttöönotolle. Ja ennen kaikkea hyvä lisä jo ole-massa oleville palveluille. Ky-seessä on siis palveluvalikon laajennus.

Tärkeää on, että kaikkia mahdollisia eri vaihtoehtoja käytetään tehokkaasti – rinta-maveteraanien parhaaksi.

Marja-Liisa Taipale, Linjanjohtaja

valtiokonttori / vahingonkorvauspalvelut

Valtion vuoden 2011 ta-lousarviossa on varat-tu 2,3 miljoonaa eu-

roa veteraaneille tarkoitettuun kotiin vietäviin kunnallisiin avopalveluihin. Määräraha on jaettu kunnille 1.4.2011 kun-nassa asuvien, ylimääräistä rin-tamalisää saavien veteraani-en lukumäärän suhteessa. Sen käyttö ei kuitenkaan ole sidottu ylimääräistä rintamalisää saa-ville, vaan sen käyttöön sovel-letaan sosiaalihuoltolain mu-kaista tarveharkintaa kuiten-kin niin, että veteraanin tuloja ei tarvitse selvittää, vaan palve-lun tarve ratkaisee. Sotainvali-deille, joiden sotilasvammalain mukainen työkyvyttömyysaste on vähintään 10 prosenttia, ei voida antaa tämän määrärahan perusteella rintamaveteraaneil-le tarkoitettuja kunnallisia pal-veluja.

Kuntien työntekijöillä suuri vastuuYlimääräistä rintamalisää saa-vien määrä oli vuoden vaihees-sa 26 460 veteraania ja määrä-raha on 86,92 euroa /veteraani. Kunnassa asuvien veteraani-en kokonaismäärä on huomat-tavasti suurempi kuin ylimää-räistä rintamalisää saavien määrä ja tämä tietysti pienen-tää määrärahaa huomattavasti veteraania kohden.

Miten määrärahojen käyt-tö organisoidaan kunnissa, on monella taholla epäselvä. Puutteellinen käytön ohjeis-tus vaikeuttaa työn suunnit-telua kunnissa. Veteraanien odotukset saattavat olla kor-kealla; odotetaan kotipalve-luja, apuvälineitä jopa terve-ydenhuollon palveluita ym. Kuntien työntekijät joutuvat nyt sen valinnan eteen; mitä ja kenelle avun ja tuen tar-

peessa olevalle voidaan tä-män määrärahan kautta tu-kea myöntää, kaikille siitä ei riitä.

Mutta kuten vanha sanan-lasku sanoo; ”lisänä se on rikka rokassa”. Liitto pitää tavoitteenaan sitä, että mää-rärahaa nostetaan tuntuvas-ti veteraanien tarvitsemien tukipalveluiden varmistami-seksi.

Monessa kunnassa on kun-tapalvelut kohdallaan. Silloin on varmasti helpompi koo-ta myös näitä pieniä, mutta välttämättömiä lisäpalveluja tämän kunnille tulleen mää-rärahan avulla.

Kunnat joutuvat tekemään selvityksen määrärahan käy-töstä samoin kuin kuntou-tusmäärärahasta Valtiokont-torille vuoden 2012 keväällä.

Anni Grundström

Kuntoutuksen rinnalle kunnallisia kotipalveluja

Liiton korjausneuvonta-verkostossa on nykyi-sin 15 korjausneuvo-

jaa, jotka toimivat eri puolilla Suomea. Neuvojat auttavat re-monttitarpeiden kartoittami-sessa, suunnittelussa, avustus-ten hakemisessa ja tarvittaessa myös muutostyöt tekevän ura-koitsijan etsimisessä. Korjaus-neuvonta on maksutonta, mut-ta remontin asiakas maksaa itse. Mahdolliset avustukset kattavat osan kustannuksista. – Korjausneuvonta on vah-vasti verkostoitunut mui-den vanhusten parissa työs-kentelevien tahojen kanssa. Sotainvalidien ja veteraanien asuntoja on kunnostettu vuo-desta 1991 lähtien korjausneu-vonnan avulla noin 20 000. Hankkeiden yhteenlaskettu arvo nousee yli 160 miljoonan euron. Vuositasolla remontti-suunnitelmia tehdään reilun 10 miljoonan euron edestä.

– Korjausneuvontaan tulee yhteydenottoja noin 18 000 vuosittain ja neuvontakäyn-tejä tehdään runsaat 2 500 vuodessa. Remontit koskevat eniten pesutilojen muutos- ja korjaustöitä sekä liikkumis-ta helpottavien tukikahvo-jen asentamista, kertoi Tapio Karhu pitämässään puheen-vuorossa.

Korjausneuvontatoiminta on auttanut tuhansia vete-raaneja asumaan omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Vanhustyön keskusliiton korjausneuvontatoi-minta vietti 20-vuotisjuhlaa 15.3. Toiminnasta julkaistiin historiikki Helsingissä pidetyn juhlaseminaarin yhtey-dessä.

Asuntojen korjaus-neuvontaa 20 vuotta

Korjausneuvoja Tapio Karhu.


Tammenlehvän Perinne-liitto on yhdessä Suo-men Sotaveteraanilii-

ton kanssa käynnistänyt viime sotiemme veteraanien perin-netyötä koskevan tulevaisuus-suunnittelun. Taustalla on suuri muutos, jota on kuvat-tu sanomalla, että me olemme 2020- luvulle tultaessa siirty-mässä veteraaniaikakaudesta perinneaikakauteen. Veteraani-en rivit hiipuvat, on tullut aika miettiä, miksi ja miten meidän nuorempien tulisi kantaa vas-tuumme vaalittavaksemme us-kotusta ainutkertaisesta ja ar-vokkaasta perinteestä.

Keskeisiä kysymyksiä tässä suunnittelutyössä ovat, miten ja millä voimin perinnetyötä kentällä tulevina vuosina teh-dään. Tähän liittyy myös ajatus nykyisten sotaveteraanipiirien ja -yhdistysten muuntautumi-sesta Perinneliiton alueellisen perinnetyö tekijöiksi.

Veteraanien viesti jälkipolvilleTulevaisuudesta keskustelta-essa kuulee usein kysyttävän, miksi perinnetyötä on vielä veteraanien jälkeenkin tehtä-vä? Vastauksia on monia, jois-ta vähäisin ei ole veteraanien oma tahto. Huhtikuussa 2003 valtakunnalliset veteraanijär-jestöt, Sotainvalidien Veljesliit-to, Suomen Sotaveteraaniliitto, Rintamaveteraaniliitto ja Rin-tamanaisten Liitto perustivat Tammenlehvän Perinneliiton halutessaan varmistaa, että so-dat kokeneen sukupolven koke-mukset ja tarinat säilyvät jälki-polvien tietoisuudessa pitkälle tulevaisuuteen.

Perinneliiton perustamis-

Miksi sotiemme veteraanien perinnetyötä tehdään 2020- luvullakin?

asiakirjassa veteraanien viesti jälkipolville on kiteytetty nel-jään toteamukseen: 1) Sotiem-me veteraanien teot ja saavutuk-set sodan ja rauhan aikana ovat arvokas osa Suomen historiaa. 2) Veteraanien sanoma tulevil-le sukupolville on, että pienikin kansa voi puolustaa menestyk-sellisesti itsenäisyyttään ja va-pauttaan. 3) Sotiemme aikainen sukupolvi luotti kansojen välis-ten ristiriitojen ratkaisemiseen neuvottelemalla. Se joutui kui-tenkin asein puolustamaan kan-samme olemassaoloa äärimmäi-sen uhan edessä. 4) Veteraanien teot itsenäisyyden ja kansanval-taisen järjestelmämme säilyttä-miseksi ovat vapaan ja vauraan Suomen perusta.

Tähän veteraanien sano-maan sisältyy vahva kansal-linen arvoperinne, joka vielä 2020- luvulla ja sen jälkeen-kin ansaitsee tulla jatkuvasti toistetuksi.

Veteraanien kädenjälki nä-kyy myös käytännön perinne-työssä. Tästä ovat osoituksena eri puolilla maata olevat lukui-sat muistomerkit ja perinne-tilat, joiden aikaansaamiseksi veteraanit ovat osoittaneet esi-merkillistä aloitteellisuutta. Sa-moin on historiikkeihin ja ma-trikkeleihin koottu tuhansia tarinoita kansakunnan yhtei-sistä ponnisteluista jälkipolvi-en luettavaksi.

Tämän aineellisen, käsin kosketeltavan, silmin nähtä-vän ja korvin kuultavan perin-teen säilyminen on sekin tur-vatta. Sillä on myös tulevaisuu-dessa oltava hoitajansa ja esillä pitäjänsä. Muuten on olemassa vaara, että monet aikaa, vaivaa ja rahaa vaatineet hankkeet,

joita pääkaupunkiseudultakin löytyy, ovat lopulta olleet tur-hia.

Historiasta tulevaisuuden käyttövoimaaPari vuotta sitten tehty laa-ja kansallinen tutkimus osoit-taa, että suomalaisten käsityk-set omasta historiastamme ovat viime vuosikymmenien kulu-essa muuttuneet ja tulevat luul-tavasti uusien ikäpovien myö-tä edelleen muuttumaan. Tämä muutos heijastuu myös viime sodistamme ja niihin osallistu-neesta sukupolvesta käytävään keskusteluun. Historiatietoi-suus on tullut aiempaa moni-ulotteisemmaksi.

Talvisodan sankaruus ja jäl-leenrakentamisen uhraukset ovat tutkimuksen mukaan saa-neet rinnalleen karumman-kin kuvan menneisyydestäm-me traumoineen ja ahdistuk-sineen. Silti tutkijat toteavat, että yhteiset käsitykset mennei-

syydestä ovat myös tarpeellista käyttövoimaa silloin, kun esite-tään tulevaisuuden tavoitteita. Siksi historialla ja siihen liitty-villä käsityksillä on heidän mu-kaansa merkitystä.

Tällaista harkittua tulevai-suuden käyttövoimaa voimme löytää sanoista, jotka veteraa-nien lausumina on kirjoitettu kansallisena veteraanipäivänä vuonna 2005 allekirjoitettuun Perinneliiton perinneadressiin: ” Veteraanien perintö on kerto-mus uhrautuvaisuudesta, sitkey-destä, lähimmäisen huomioon-ottamisesta, velvollisuudentun-nosta ja tulevaisuudenuskosta.” Tällaisten nykypäivän yhteis-kunnalle yhä vieraammiksi käy-vien yhteisöllisyyttä korostavi-en perustekijöiden säilymistä ja vahvistumista meidän tulisi kai-kin keinoin edistää.

Veteraaneja ei jätetäOn luonnollista, että veteraani-en hyvinvoinnista ja toimeen-

Pertti Suominen on toiminut Tammenlehvän Perinneliiton toimin-nanjohtajana vuodesta 2005.

tulosta on pidettävä huolta niin pitkään kuin tukea tarvitaan. Samaan aikaan on kuitenkin katseet suunnattava myös pe-rinnetulevaisuuteen. On aloi-tettava sellainen valmistelutyö, mitä perinnetyön onnistunut hoitaminen tulevina vuosi-kymmeninä eri puolilla maata vaatii.

Lähtökohdat perinnetyön tekemiselle ja tulevaisuuden pohtimiselle ovat tänä päi-vänä erittäin hyvät, ehkä pa-remmat kuin koskaan ennen. Veteraaneja, heidän työtään ja heidän jättämäänsä perin-töä arvostetaan laajasti koko suomalaisessa yhteiskunnas-sa. Tämän myönteisen asen-teen säilyminen on turvattava. Osaltaan me kaikki voimme vaikuttaa siihen osoittamalla, että veteraanien yhteinen taival jatkuu perinnetyön tekijöiden-kin kautta.

Pertti Suominen

Lotta Svärd säätiö ja Suo-men Lottaperinneliit-to järjestivät kolme vai-

kuttavaa tilaisuutta järjestön 90-vuotisjuhlavuoden kunni-aksi.

Turussa ja Tampereella jär-jestetyt tilaisuudet olivat perin-teisiä juhlia puheineen, mut-ta Helsingissä 23. maaliskuuta järjestetty poikkesi edellisistä. Kansallisoopperan näyttämöl-lä nähtiin Lotan tarina -mu-siikkinäytelmä. Tarinan juo-ni alkoi 1910-luvulta ja päättyi lottajärjestön lakkauttamiseen 1944.

Fanni Luukkosta esitti Riit-ta Uosukainen ja Mannerhei-min roolissa oli Timo Närhin-salo. Käsikirjoituksesta vas-

Lotta Svärdin 90-vuotisjuhlat

Kansallisoopperan lämpiössä ennen juhlaa tapasivat professori Eeva Tapio ja valtioneuvos Riitta Uosukainen.

Vaikuttava musiikkinäytelmä kansallisoopperassa on päättynyt.

tasivat Susanna Koski, Irja Rättö ja Anna-Maria Wilsk-man. Ohjaajana oli Elina Yli-suvanto.

Tasavallan Presidentti Tarja Halonen kunnioitti läsnäolol-laan juhlaa.


Veteraaniperinteen vaalija -kilpi kuudelle

Seinäjoen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Raimo Ristilä (vas.), kaupunginjohtaja Jorma Rasinmäki ja museotoimen-johtaja Susanna Tyrväinen ottivat vastaan Suojeluskunta- ja Lotta Svärd-museolle 10.3. luovutetun veteraaniperinteen vaalija-kilven. Kuva: Heikki Hakanen/Sanomalehti Ilkka.

Perinneliiton puheenjohtaja Eino Siuruainen luovutti kil-ven Kuhmon Talvisotamuseolle Talvisodan päättymispäivä-nä 13.3. Sen ottivat vastaan museonhoitaja Hilkka Tampio (kesk.) ja Kuhmon kaupunginjohtaja Eila Valtanen. Kuva: Jenni Leinonen.

Perinneliiton varapuheenjohtaja Matti Niemi luovutti 15.3. järjestetyssä tilaisuu-dessa Syvärannan Lottamuseolle myönne-tyn veteraaniperinteen vaalija-kilven Lotta Svärd Säätiön edustajalle Marja Hämäläi-selle. Kuva: Anni Solja.

Tammenlehvän Perin-neliiton myöntämi-en Veteraaniperinteen

vaalija-kilpien luovuttaminen sotiemme veteraanien perin-

netyötä tekeville kohteille jat-kuu. Liiton hallituksen tekemi-en päätösten mukaan kilvet on maaliskuun aikana käyty luo-vuttamassa Suojeluskunta- ja

Lotta Svärd- museolle Seinä-joella, Talvisotamuseolle Kuh-mossa ja Syvärannan Lotta-museolle Tuusulassa. Kilvet on päätetty myöntää myös Ilma-

torjuntamuseolle, Suomen Ty-kistömuseolle ja Raatteen Por-tille. Nämä kilvet luovutetaan kevään ja kesän aikana. Perin-neliiton tarkoituksena on edel-

leen laajentaa kilven saajien joukkoa eri puolilla maata.

Messussa emerita kirk-koherra Anja Hän-nisen saarnapuheen

sisältö liittyi talvisodan muis-toon yhdistettynä päivän evan-keliumin sanomaan kärsimyk-sestä ja luopumisesta. Saarnan alussa Hänninen esitti osuvan kysymyksen, mitä yhteistä ja mitä eroa voisi olla Talvisodan

Talvisodan muistoa kunnioitettiin KeravallaTalvisodan päättymisen 71-vuotismuistopäivänä VETRES Keski-Uusimaa järjesti kymmenennen kerran kirkkoti-laisuuden. Järjestelyvuorossa oli Keravan seurakunta. Järvenpään ja Tuusulan seurakunta tukivat muistotilai-suutta järjestämällä veteraaneille linja-autokuljetukset. Messun jälkeiseen ohjelmalliseen kahvitilaisuuteen Keravan seurakuntakeskuksessa osallistui noin 200 henkilöä.

Raatteen tiellä ja päivän evan-keliumin Ristin tiellä?

On ollut suunnitelmat, mitä pitää tehdä ja miten toimia. Molemmilla teillä on oltu kas-votusten elämän ja kuoleman edessä. On kohdattu ahdistus-ta, luopumista, kuolemaa ja voittojakin. Monen sankarivai-najan haudalla on kyselty elä-män tarkoitusta, Jumalan tah-toa ja suunnitelmaa. Kuinka paljosta onkaan pitänyt luopua vapaan isänmaan puolesta.

Muistopäivän ainutkertai-nen tapahtuma oli Uudenmaan Sotaveteraanipiirin puheen-johtajan ja VETRES Keski-Uusimaan hallituksen jäsenen Heikki Talvelan puheenvuo-ro ja lahjoitus Ilmatorjuntamu-seolle. Talvela selvitti jatkoso-dassa 6.12.1941 kaatuneen Pek-

ka-veljensä talvisodan aikaista toimintaa KTR 4:n 1. Patterin patteriupseerina ja tämän tal-visodassa täyttämiä kahta sini-kantista sotapäiväkirjavihkoa, jotka ovat lähinnä ampuma-pöytäkirjoja, mutta sisältävät myös kaksi taistelukertomus-ta päiviltä 22.1. ja 8.3. Yksik-kö taisteli 16. helmikuuta 1940 asti Länsi-Kannaksella Mar-japellonmäen lohkolla. Tal-vela luovutti nämä tulipalos-sa 10.2.2010 vahingoittuneet mutta puhtaaksi kirjoittaman-sa sotapäiväkirjat ja Marjapel-lonmäen taistelualueen kartan sekä komentokorsussa olleen Suomen pienoislipun Ilmator-juntamuseolle talvisodan vete-raanin Olavi Lintulan kanssa.

Juhlapuheessaan VETRES Keski-Uusimaan puheenjoh-taja Antti Simola toi esiin tal-visodan yksityiskohtia kuten Kannaksella vihollisen 104 pat-terin tykistöylivoiman puolus-tajan 16 patteria vastaan, joilla oli ammustarvikkeitakin aivan liian vähän. Simola toi juhla-puheessaan esiin myös Aimo-isänsä, reservin vänrikin tais-

VETRES Keski-Uusimaan halli-tuksen jäsen Frans Krogell toi veteraanipuheenvuorossaan esiin talvisodan tapahtumia.

Keravan reserviupseerien Ville Sariola toi muistotilaisuuteen nuorten tervehdyksen kertoen Sariolan suvun toiminnasta SK-järjestössä ja Lotta Svärdissä sekä heidän osallistumisistaan sotiimme.

VETRES Keski-Uusimaa on Järvenpään, Keravan ja Tuusulan alueelle 8. joulukuuta 1999 perustettu rekisteröimätön veteraani- ja reservi-järjestöjen yhteistoimintaorganisaatio. Sen valtuuskuntaan kuuluu 38 sidosryhmää, Itä-Uudenmaan Aluetoimisto, 3 kuntaa, 3 seurakuntaa, 3 veteraanitoimi ja -neuvottelukuntaa, 8 veteraanijärjestöä, 4 maan-puolustusjärjestöjen piirijärjestöä, 15 maanpuolustusjärjestöä ja 1 sotilaskotiyhdistys.

telua Summassa Pekkalan tu-kikohdan päällikkönä, jossa hän haavoittui vakavasti 11.2. Simola nosti esiin myös talvi- ja jatkosodan opetukset kan-sakunnallemme ja siinä maan-puolustuksen merkityksen uu-sien sotien välttämiseksi. Tänä päivänä se merkitsee edelleen yleisen asevelvollisuuden säi-lyttämistä osana Suomen tur-vallisuusratkaisua.

VETRES Keski-Uusimaan hengellisen toimikunnan pu-heenjohtaja Seppo Väätäinen tiivisti muistotilaisuuden pää-tössanoissaan:

Olemme tässä päivässä pa-lanneet ajassa taaksepäin. Kan-sakunta, joka muistaa mennei-syytensä, osaa elää ja ajatella myös tulevaisuutta. Se ei muista vain sotaa, vaan mitä on rauha ja sen tuleminen. Se oli talvisodan miesten ja naisten toivo. Sitä en-nen oli yhdessä kestettävä. Täs-

sä on silloisten nuorten miesten ja naisten toivo ja tämän päivän veteraanien usko ja viesti.”

Teksti ja kuvat: Veikko Karhumäki

• Ympäristöystävälliset• Kestävät yli 200 pesukertaa • Mukavat • Huomaamatt omat

• Varmuusalusasut • Vuodesuojat• Uimahousut• Irtosuojat

APU VIRTSANKARKAILUUN

www.divisa.fi • [email protected] Maahantuonti ja myynti

MediSet-tuotteet

Jälleenmyyjiä ympäri Suomea

www.divisa.fi

• Varmuusalusasut• Vuodesuojat• Uimahousut• Irtosuojat

• Ympäristöystävälliset• Kestävät yli 200 pesukertaa• Mukavat• Huomaamattomat

APU VIRTSAN-KARKAILUUN

MediSet-tuotteet

Jälleenmyyjiä ympäri Suomea

www.divisa.fi

• Varmuusalusasut• Vuodesuojat• Uimahousut• Irtosuojat

• Ympäristöystävälliset• Kestävät yli 200 pesukertaa• Mukavat• Huomaamattomat

APU VIRTSAN-KARKAILUUN

MediSet-tuotteet


Eeri Hyrkkö syntyi Hyr-kön sukutilalla Nousiai-sissa 30.11.1922. Tultu-

aan kotitilansa isännäksi vuon-na 1946 oli hän järjestyksessä sukutilan 20:s isäntä. Käytyään kuusivuotisen kansakoulun ke-hottivat niin Eerin vanhemmat kuin opettajakin häntä jatka-maan oppikoulussa, mutta poi-ka halusi tehdä maatilan töitä. Valmistautuessaan vastaanot-tamaan tilan isännyyttä, hän kävi Vakka-Suomen maamies-koulun ja hankki laajasti yleis-tietoa monin eri tavoin.

Sota-aika ja sodanjälkeinen kiire siirsivät perheen perusta-misen aina vuoteen 1949. Vai-mo Leena Tasanen löytyi lähes naapurista. Perheeseen syntyi

poika ja tyttö. Nyt lastenlapsia on kaksi, mutta vaimo Leena on jo edesmennyt.

Sotaan oli varauduttava Maaseudulla yleisesti vallin-neen tavan mukaisesti Eeri Hyrkkö liittyi suojeluskunta-poikiin vuonna 1936 ja siitä kolmen vuoden kuluttua varsi-naiseen suojeluskuntaan. Talvi-sota syttyi juuri samana päivä-nä, jolloin Eeri täytti 17 vuotta.

Nuoresta iästä johtuen hän ei vielä talvisotaan joutunut, mutta suojeluskuntalaisena eri-laisiin vartiointitehtäviin kyllä-kin. Erityisesti nuoren miehen mieleen jäi vartiointivuoro Tu-russa, öljysataman pommituk-sen aikana.

Olin helmikuun 16. päivä 1940 vartiossa Pansion öljy-satamassa. Illalla oli satamaan tullut polttoainelastissa ollut rahtilaiva, jonka lastina ollut bensiini oli lastattu 200 litran peltitynnyreihin. Illan ja yön kuluessa lasti oli saatu puret-tua junaan ja laiva oli lähtenyt jo takaisin paluumatkalle, mut-ta juna seisoi edelleen satamas-sa. Silloin paikalle jyristi vihol-lisen pommituslaivue ja pom-mitus alkoi.

Koska satamassa ei ollut mi-tään näkö- tai turvasuojaa, hyppäsin tyhjien tynnyreiden väliin. Pommien räjähtely ja sirpaleiden synnyttämä meteli oli huumaava. Mutta siellä tyn-nyreiden välissä selvisin kuin ihmeen kautta, Eeri muistelee. Junan kaksi viimeistä vaunua syttyivät palopommista pala-maan, mutta varsinaiselta polt-toaineräjähdykseltä vältyttiin.

Pahimpaan pakkasaikaanViikko ennen jatkosodan syt-tymistä oli Eeri Hyrkön tehtä-vänä jakaa lähialueen asevel-vollisille palvelukseenastumis-määräyksiä. Mutta jo kolmen kuukauden kuluttua siitä sai hän itsekin sellaisen. Hänen oli ilmoittauduttava 18.9.1941 Kokemäellä sijaitsevaan jouk-koyksikköön. Alokaskausi jäi vain viiden vuorokauden mit-taiseksi, kun aliupseerikoulu-tus jo alkoi. Aliupseerikoulun kesto oli yksi kuukausi, jonka jälkeen hän korpraalina toimi kouluttajana samassa paikassa.

Lähtö rintamalle oli aistitta-vissa tammikuun alussa 1942, kun meille jaettiin saksalai-set kypärät, tshekkiläiset kaa-sunaamarit ja argentiinalaiset rautaisannokset, Eeri muis-telee. Osalla pojista oli suoje-luskuntapuku, toisilla armei-jan asu, mutta eräillä edelleen

musta siviilipomppa, joka nyt vaihdettiin englantilaiseen univormuun. Kysymyksessä oli siis varsin kirjava sotilasosasto.

Varsinainen lähtöpäivä so-tatoimialueelle oli 13.1.1942 ja ilmoittautuminen Karhumäes-sä JR 35:ssä. Matka härkävau-nussa tehtynä kesti neljä vuo-rokautta. Koko alkuvuosi oli tuolloin erittäin kylmää, ylei-sesti 40 asteen pakkasia usei-ta viikkoja, kireimmillään – 48 astetta. Varsinaiseen rintama-linjaan eivät nuoret sotilaat heti joutuneet, mutta saapumiskuu-kauden lopulla kylläkin.

Rintamalinjamme sijaitsivat Maaselän kannaksen keskivai-heilla, josta maaliskuun puo-livälissä saimme siirron Ää-nisjärven pohjoispäähän Po-ventsan lohkolle, joka olikin asemasodan vaikeimpia. Vih-doin juhannuksena 1943 yk-sikkömme pääsi lepovuoroon

Suojeluskuntapojasta hallintomiesvaikuttajaksi

Sotaveteraani Eeri Hyrkkö asuu yksin rivitaloasunnossaan Nousi-aisten keskustassa. Täällä kunnalliset palvelut ovat lähellä.

Ihantalan muistomerkin paljastusjuhla 7.6.1992. Sankarihauta sijaitsi vain 50 metriä rintamalinjan edessä. Kukkalaitteen patsaalle laskivat JR35:ssä palvelleet sotaveteraanit.

Eeri Hyrkkö liittyi jo kouluikäisenä suojeluskuntapoikiin. Jatkosodassa hän taisteli ryhmänjohtajana ja joukkueen varajohtajana Maaselän kannaksella ja Ihantalassa. Sodan jälkeen hän toimi vuosikymmeniä sekä maakun-nallisissa että valtakunnallisissa hallintomiestehtävissä.

Saako olla monipuolista

pankkipalvelua?

Saako olla kattavaa kiinteistönvälitys

palvelua?

Saako olla asiantuntevaa

omaisuuden hoitopalvelua?

Saako olla ammatti taitoista

vakuutuspalvelua?

Näkee jokaisessa asiakkaassaan ihmisen.Tervetuloa!

Meiltä saat saman katon alta kaikki tarvitsemasi pankki-, omaisuudenhoito-, vakuutus - ja kiinteistönvälityspalvelut.

AKTIA SUOMESTA, HAUSKA TUTUSTUA!


sekä myöhemmin myös sotave-teraanityöhön. Hyrkön hallin-tomiesura alkoi 24-vuotiaana Nousiaisten kunnanvaltuutet-tuna. Ura eteni maakunnalli-selle ja valtakunnalliselle tasol-le ja lopuksi maanviljelysneu-voksena yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi, joka ura jatkui vielä 2000-luvullakin.

Toiminta maakunnallisissa osuuskunnissa nosti Eeri Hyr-kön mukaan myös Pellervo-Seuran hallintoon, sen valtuus-kuntaan ja puheenjohtajistoon. Samalla hän joutui ratkomaan seuran jäsenosuuskuntien kes-kinäisiä kiistakysymyksiä. Pa-himmat niistä koskivat teu-raskarja- ja maataloustarvike-kauppaa, jotka pahimmillaan saattoivat myös Pellervo-Seu-ran sisäisiin vaikeuksiin. Mo-lemmat kiistakysymykset jäivät sovittamatta ja päätyivät osit-taiseen liiketoimintojen eroon tai niiden jakautumiseen.

Samankaltaista kädenvään-töä tapahtui myös maakunta-liitoissa sekä henkilökysymys-ten osalta myös poliittisessa toiminnassa. Eeri Hyrkkö oli näissäkin kysymyksissä keskei-sessä asemassa. Hän oli poliit-tinen taustavaikuttaja ministe-ri- ja virkamiespaikkoja täytet-täessä.

Eeri Hyrkön tärkeimmät luottamustoimet:

Nousiaisten kunnanvaltuus-ton puheenjohtaja 1970–1984 ja Maakuntaliiton hallituk-sen puheenjohtaja 1972–1988, Osuuspankin keskusliiton hal-lintoneuvosto jäsen 1965–1990, Osuusteurastamo LSO:n hal-litus puheenjohtaja 1962–1990

ja TLK:n hallintoneuvosto pu-heenjohtaja 1982–1988, Sota-veteraanipiirin huolto- ja tuki-yhdistyksen hallituksen jäsen 1982–, Varsinais-Suomen pii-rin hallituksen jäsen 1996- ja puheenjohtaja 2002-2009.

Huomio SotaveteraanitoimintaanKun Nousiaisten sotaveteraa-niyhdistys perustettiin 1965, liittyi myös Eeri Hyrkkö välit-tömästi yhdistyksen jäsenek-si. Tuolloin hänellä oli jo niin paljon maakunnallisia ja valta-kunnallisia hallintotehtäviä, et-tei hänellä ollut enää aikaa ot-taa vastaan uusia tehtäviä.

Vuosien mittaan aikaa hal-lintotehtävistä vapautui ja niin Hyrkkö tuli tiiviimmin mu-kaan sotaveteraanitoimintaan. Hän on nykyisin Nousiaisten sotaveteraaniyhdistyksen ja Varsinais-Suomen sotaveteraa-nipiirin sekä Varsinais-Suomen sotaveteraanien huolto- ja tuki-yhdistyksen varapuheenjohtaja.

Arvioidessaan Sotaveteraa-niliiton toimintaa ja sen saa-vuttamia tuloksia sotavete-raanien edunvalvojana ei Eeri Hyrkkö ole kaikilta osin tyyty-väinen.

Veteraanien arvostus on kyl-läkin noussut, mutta taloudel-liset edut eivät ole seuranneet edes sotainvalidien taloudelli-sen aseman kehitystä. Iän kart-tumisen myötä ovat tarpeet kuitenkin samat ”ohiammu-tuilla” kuin aikanaan lievem-min haavoittuneilla.

Sotaveteraaneille on luvattu kuntoutukseen pääsyä kerran vuodessa, mutta varojen puut-

Alikersantti Hyrkkö suomalaisen korsun edessä Maaselässä vap-puna 1944.

ja oli lähes puoli vuotta linnoi-tustöissä rintamalinjan takana.

Joulukuussa 1943 otim-me asemat vastaan Maaseläs-sä, lähellä Seesjärveä. Kävim-me puolustussotaa tällä mel-ko helpolla lohkolla aina siihen asti, kunnes kävi käsky lähteä Karjalan kannakselle. Maase-lästä marssimme kahdeksas-sa päivässä 240 km:n matkan Suojärvelle, jossa ennen junaan nousua pataljoonan komenta-ja kutsui joukot koolle ja kertoi meidän pian joutuvan todella koviin taisteluihin ja jos niis-tä kunnialla selviämme, niin jokaiselle sotilaalle on luvassa maata, Eeri Hyrkkö muistaa. Mistä hän tällaiset valtuudet oli saanut, sitä emme tietäneet.

Ihantalaan saavuimme kesä-heinäkuun vaihteessa, eli juuri samaan aikaan kun rintama-linja vedettiin Talista Ihantalan tasalle. Linjamme olivat kir-konmäellä, jossa onnistuimme asemamme myös säilyttämään. Sieltä komppaniamme siirret-tiin Vakkilan kylän lohkolle, jossa poteroissa vietimme ke-sän 1944 aina aselepoon asti.

Haavoittumattomana käy-ty yli kolmen vuoden sotaret-ki alikersantti Hyrkön osalta päättyi 16.11.1944 kotiuttami-seen.

Yhteiskunnalliset asiat kiinnostivatSaatuaan Hyrkön sukutilan isännyyden vuonna 1946 heit-täytyi Eeri Hyrkkö mukaan yhteiskunnalliseen toimin-taan, ensin kunnallispolitiik-kaan, pian myös osuustoimin-taan ja maatalousjärjestöihin

teesta johtuen tämä ei ole voi-nut käytännössä toteutua. Työ-tä on varmasti tehty, mutta tu-loksien saavuttaminen näyttää toivottomalta, Eeri Hyrkkö to-teaa. Toivon liitolta tiukempaa ja määrätietoisempaa otetta niin valtio- kuin kuntapäättä-jien suuntaan. Sotaveteraaneil-la pitää olla inhimillinen hoito-, kuntoutus- ja taloudellinen tur-va viimeisten vuosien aikana.

Ansioistaan maanpuolustus- ja yhteiskunnallisista tehtävis-

tä Eeri Hyrkölle on myönnetty 3 lk:n Vapaudenristi, Suomen Valkoisen Ruusun I lk:n Rita-rimerkki, sekä Pellervo-Seu-ran, Osuuspankkijärjestön, Maataloustuottajain Keskus-liiton, Maatalousseurojen Kes-kusliiton, Suomen Maalaiskun-tien liiton, Suomen Keskustan ja Suomen Sotaveteraaniliiton korkeimmat ansiomerkit.

Matti Värri

Puhdistusliike R. Jokimäki Ky

Voikkaa

Suomen Säiliönpääty OyYlöjärvi

Oy Herrfors AbPietarsaari


Fyysisen kunnon palvelut ovat yhdessäolon tapahtu-mia; boccia, lentopallo, ohjat-tu kuntovoimistelu, ohjattu kuntosaliliikunta sekä ilmai-set uimahallipalvelut.

Henkisen vireyden ja vir-kistyksen palvelut ovat Vete-raanipajan ohjelmat, kerhoil-tapäivät ja Rantapirtin kesä-tapahtumat. Veteraanipajan ohjelmapäiviä on viikoittain kaksi. Ohjelmana kuullaan runoja, naisjaoston kvartetin laulua, kaksi miestrioa vas-taa ohjelmasta kaksi kertaa kuukaudessa, sota-ajan laulu-ja lauletaan kerran kuukau-dessa, samoin menneiden ai-kojen lauluja kolmen hanuris-tin säestämänä ja veteraanien henkilökohtaiset muistelot täydentävät ohjelmaa. Kerhoil-tapäivissä musiikkiohjelman lisäksi kuullaan vierailijoiden ajankohtaisia alustuksia.

Hengelliset palvelut ovat Veteraanipajalla kerran kuu-kaudessa laulettavat hengellis-ten laulujen tunti sekä hartaus-hetki ja virsilaulutunti. Joulu-kuun hartaushetki pidetään Salon kirkossa. Yhdistyksen joulujuhlat, veteraanikinkerit ja muut isommat tapahtumat pidetään Salon seurakuntata-lossa.

Veteraanien kotiavustaja-toiminta on tärkeä osa-alue. Parhaimmillaan oli kotikäyn-tien piirissä lähes 120 veteraa-nitaloutta kolmen avustajan asiakkaina. Viime vuonna näi-tä oli 77 kahden veteraaniavus-tajan palvelukohteina, joissa käytiin lähes tuhannen kertaa. Palkka ym. kulut olivat 40 000 €, josta veteraanitalouksilta pe-rittiin omavastuuna 10 000 €.

Tukijaoston kommandojou-kot auttavat tarvittaessa pie-nimuotoisessa remonttityössä.

Tärkeä tehtävä on ystäväpalve-lu.

Matkat, retket, teatterit ja vierailut. Niitä järjestettiin vii-me vuonna yhteensä 27 kertaa.

Avustuksia yhdistyksen ve-teraanijäsen, hänen puolison-sa tai leskensä, joka saa yli-määräistä rintamalisää ja/tai kansaneläkettä, on mahdollis-ta saada esim. silmälasien han-kintaan, sairauskuluihin, ham-mashoidon omavastuuseen ja muihin terveyttä edistäviin hankintoihin.

Jalkahoitoja tai vaihtoeh-toisesti hierontoja saa veteraa-ni, hänen puolisonsa tai lesken-sä vuoden aikana yhteensä 120 eurolla. Lisäksi jokainen jäsen täyttäessään 90 vuotta ja sen jälkeen vuosittain saa merkki-päivänään onnitteluadressin mukana jalkahoidon lahjakor-tin.

Varsinais-Suomen sotave-teraanien joululehti viedään henkilökohtaisesti jokaiselle ve-teraanijäsenperheelle ja samalla toivotetaan Hyvää Joulua. Jo-kainen veteraaniperhe saa myös Sotaveteraani-lehden. Lehti tu-lee myös tukijäsenperheisiin.

Veteraanilaulajat kokoon-tuivat viime vuoden aikana 70 kertaa harjoituksiin tai esiinty-misiin.

Perinteen keruuYhdistyksellä on kotisivut In-ternetissä. Tiedot yhdistyksestä täydentyvät veteraanien muis-teloilla, joita siellä on yli tuhat sivua.

Yhdistys käyttää vuosita-solla varoja 110 000 €. Tämän vuoden rahavirrat muodostu-vat seuraavista tuloista:• Sotaveteraanipiirin, Salon

kaupungin, yritysten ja seu-rakunnan tuet noin 35 %

• veteraanikeräys noin 10 %

• veteraanien kotipalvelun omavastuu noin 8 %

• lahjoitukset noin 2 % • tukijaoston markkina-,

myyjäis- ym. toiminnan tuotto noin 25 % Loput noin 20 % katetaan

yhdistyksen ja naisjaoston tase-varoista.

Nykytasoinen varojen käyt-tö riittää vuoteen 2016, jolloin ne on kaikki käytetty. Yhdis-tyksen hallitus on määritellyt

Salon Seudun Sotaveteraaneilla mallikelpoista toimintaanykymuotoisen toiminnan jatkumisen samaan aikaan. Vuosi on silloin myös yhdis-tyksen 50-vuotisjuhlavuosi.

Tällä hetkellä yhdistyksen toiminnassa on aktiivisesti mukana noin 30 veteraania, puolisoa ja leskeä, hallitus- ja johtokuntatehtävissä sekä Veteraanipajan päivystäjinä. Hallituksessa on 11 jäsentä, joista 8 on veteraania. Nais-jaoston johtokunnassa on 13 jäsentä, joista 11 veteraanien puolisoita tai leskiä. Päätös-valta on veteraaniväellä.

Tukijäsenet, veteraanien tyttöjä ja poikia ovat lähes sa-dan naisen ja miehen joukol-la aktiivisina toimijoina, joilla jokaisella on organisaatiossa oma vastuualueensa. Tukijä-senet hoitavat yhdistyksen ja sen naisjaoston operatiiviset toiminnot. Hallitus ja johto-kunta päättävät kokouksis-saan yhdistyksen ja naisjaos-ton toiminnoista ja valvovat niiden toteuttamista.

Veteraanijäsenet saavat Veteraanipajalta ja sitä kautta yhdistykseltä ja sen naisjaostolta fyysisen kunnon palvelut, henkisen virkistyksen ja vireyden palvelut, hengelliset palvelut, kotiavustajatoiminnan, kaupun-gin vanhuspalvelujen tietoiskut, matkat ja retket sekä avustukset, hoidot ja perinteen keruun ja taltioinnin.

Pääjuhla aloitettiin Sil-lanpään Marssilaululla. Satakunnan Soittokun-

ta säesti johtajanaan musiikki-majuri Riku Huhtasalo. Juhlan avaussanat lausui Suomen So-taveteraaniliiton puheenjohtaja Aarno Strömmer. Hän kertoi Talvisodan päättymispäivään sijoitetulla sotaveteraaniviikol-la haluttavan kiinnittää yhteis-kunnan huomio sotaveteraani-en tarpeisiin ja toiveisiin. Tällä hetkellä vaikutetaan hallitus-ohjelmaan. Sotaveteraanivii-kolla levitetään nuoremmille sanomaa maasta, jota kannat-taa puolustaa.

45. sotaveteraaniviikkoa juhlitaan näyttävästi, vaikka 50. juhlavuosi on lähellä, koska silloin jo puolet näistä veteraa-neista on poissa, totesi Ström-mer. Salon yhdistys on puheen-

johtaja Strömmerin mukaan esimerkkinä muulle Suomelle – täällä on vedetty kampanjoita nuorempien voimien mukaan saamiseksi ja Salon seudun

Kolmoisjuhla Salossa

Kolmoisjuhlaan osallistui 450 henkilöä.

Salon Seudun Sotaveteraanit ry:n 45-vuotisjuhla ja yh-distyksen naisjaoston 40-vuotisjuhla pidettiin 5.3. Salos-sa. Samassa tilaisuudessa avattiin 45. valtakunnallinen sotaveteraaniviikko.

Juhlavieraita ja onnittelijoita alkoi saapua ennen puol-tapäivää. Leppoisissa tunnelmissa 450 hengen juhlaväki ruokaili ja siirtyi lukion juhlasaliin.

kahdeksan entisen kunnan alu-eella toimii yksi yhdistys. Siinä on haastetta muille.

Soittokunnan esittämän Juhlamarssin jälkeen Salon seurakunnan kirkkoherra Jou-ko Pukari piti hartaushetken ja lähetti seppelepartion sankari-haudoille.

Heikki Salomaa lausui runon Minä aikana ihminen kaunein on, jonka jälkeen Lounais-Suo-men aluehallintoviraston yli-

johtaja Rauno Saari toi valtion aluehallinnon kunnioittavat on-nittelut juhliville yhdistyksille. Juhlapuheessaan ylijohtaja Saa-ri korosti veteraanisukupolven vanhuushuollon turvaamisen kuuluvan valtiolle ja jokaiselle veteraanille ja muillekin ikäih-misille tulee viestittää että, teis-tä huolehditaan kaikissa oloissa. Juhlapuheen jälkeen Satakun-nan Soittokunta soitti sikermän Muistoja sotavuosilta.

Sotaveteraaniyhdistys veteraanin asiallaSalon Seudun Sotaveteraanien puheenjohtaja Voitto Laine kä-sitteli monipuolisesti yhdistyk-sen tarkoitusta ja toimintaa. Sa-lon Seudun Sotaveteraanit ry on perustettu Salossa 4. päivä maa-liskuuta 1966. Salolaiset veteraa-nit perustivat yhdistyksen valta-kunnallisen esimerkin mukai-sesti valvomaan ja huolehtimaan ikääntyvän jäsenistön eduista.


operatiivinen toiminta siirtyi naisja tukijaostojen vastuulle ja veteraaniväki hoiti voimien-sa mukaan Veteraanipajan päi-vystykset ja yhdistyksen edus-tamisen.

Vuonna 2007 Veteraanipa-ja saatiin uusiin tiloihin, jol-loin myös toteutettiin organi-soituminen siten, että kaikille halukkaille löytyi tehtäviä joko pajapäivystäjinä, -emäntinä tai -toimistopalvelijoina. Pajatoi-mijat vastaavat yhtenä päivänä kuukaudessa tiimeinä Veteraa-nipajan toiminnoista kuuden henkilön voimin. Tänä päivä-nä kuukaudessa oman korten-sa kekoon kantaa noin 100 toi-mijaa, joista veteraaneja, puoli-soita tai leskiä on 30 % ja loput tukijäseniä. Veteraanipaja on Salon Seudun Sotaveteraanien toiminnan ydin ja veteraanien toinen koti.

Monia huomionosoituksiaJuhlassa luovutettiin Suomen Valkoisen Ruusun I luokan Ri-tarimerkki apulaisprofesso-ri Ilmari Koppiselle. Suomen Sotaveteraaniliiton ansiomita-lin sai kauppias Tom Eriksson, Sotaveteraanien ansioristin saivat: Marjatta Bang, Ritva Mäki, Rauni Rauhalinna, Vil-jo Toro, Tuomo Vilen ja Kau-ko Vuokko. Salon Seudun So-taveteraanien pöytästandaarin sai Merja ja Tuomo Hirvonen.

Tällaisissa tunnustuksis-sa on aina mukana myös isän-maan asia ja se laittaa sanatto-maksi, kiitti Ilmari Koppinen kaikkien mitalin saaneiden puolesta.

Tervehdyksiä esittivät ko-mentaja Kari Mäkinen, Nais-järjestön puheenjohtaja Pirkko Kuorehjärvi, Sotaveteraanipii-rin puheenjohtaja Tuukka Al-

sänen lauloivat neljä isänmaal-lista laulua.

Päätössanat esitti yhdistyk-sen naisjaoston puheenjohtaja Pirkko Rintala.

Pertti Vuorio

Kunnia- ja ansiomerkkien jakoa hoitelemassa (vas.) Varsinais-Suo-men Sotaveteraanipiirin toiminnanjohtaja Osmo Suominen, Sota-veteraaniliiton hallituksen puheenjohtaja Finn-Göran Wennström, liiton puheenjohtaja Aarno Strömmer, kunniamerkillä palkittu Il-mari Koppinen ja Salon Seudun Sotaveteraanien puheenjohtaja Voitto Laine.

Vuoteen 1992 asti veteraani-en asioita hoidettiin Salon Seu-dun Sotaveteraaneissa puheen-johtajan ja sihteerin kotoa. Siitä lähtien on ollut oma toimis-to, joka tunnetaan Veteraani-pajana. Samaan aikaan luotiin yhdistykselle strategia, jonka mukaan veteraanien varoja ei kiinnitetä omiin kiinteistöi-hin, vaan kaikki liikenevät va-rat kohdistetaan suoraan vete-raaneille yhdistyksen sääntöjen mukaisiin palveluihin. Vete-raanipajassa hoidettiin veteraa-nien käytännön asioita ja kai-kille kävijöillä oli mahdollisuus nauttia naisjaoston kahvitarjoi-lusta veteraaniväen seurassa. Veteraanipajan toimistoa hoiti-vat alkuun veteraanit. Vuonna 1998 perustettiin yhdistykselle tukijaosto, jonka ensimmäisinä tehtävinä oli toimistopalvelujen organisointi talkootyöperiaat-teella. Vuosien aikana kaikki

honen, Salon kaupunginhalli-tuksen puheenjohtaja Juhani Nummentalo ja Salon seura-kunnan kirkkoherra Jouko Pu-kari.

Salon Seudun Veteraanilau-lajat säestäjänään Sanna Räisä-nen ja johtajanaan Martti Räi-

Kuusiluoto Oy | Kivipuronpolku 104380 TUUSULA | [email protected]

Maahantuonti, myynti ja vuokraus:

Hinnat sis. alv 23%. Toimitus

maksu 120,-

S H O P R I D E R®

Kattava mallivalikoimamme osoitteessa: www.apuajoneuvo.fi

SOITA JA TILAA ESITTELY!

040 1244 282

Upea sähköpyörätuoli, joka on suunniteltu vaativaan käyttöön. Ajomatka yhdellä akun latauksella 20 km. Matkanopeus 5 km/h

Jokapäiväiseen asiointiin suunniteltu tyylikäs apukulkuneuvo. Ajomatka yhdellä akun latauk-sella 29 km. Matkanopeus 15 km/h

889SL 2600,-

778S 2600,-

UL8W36 2100,-

KORVAAMATON APU LIIKKUMISEEN!Tyylikäs SHOPRIDER® mallisto antaa mahdollisuuden itse-näiseen ja turvalliseen liikkumiseen

Turvallinen ja vakaa ajettava vaihtelevassakin maastossa. Ajomatka yhdellä akun lata-uksella 35 km. Matkanopeus 12 km/h

Ompelukonemyynti V. Isokääntä Oy

Antinkankaantie 30, 92130 Raahe, puh. 08-220 032

www.isokaanta.com


Kemin Sotaveteraanit on Lapin vanhin veteraa-niyhdistys, koko maas-

sakin vanhimpia niistä, joita voit pitää Suomen Sotaveteraa-niliiton varsinaisina perusyh-distyksinä - siis joiden nimessä esiintyy sekä sotaveteraani että huolto. Ensimmäinen oli syk-syllä 1960 syntysanansa saanut Suomussalmen Sotaveteraani-en huoltoyhdistys.

Kemin Sotaveteraanien Huoltoyhdistys ry:n perusta-mispäivämäärä on 11. kesäkuu-ta 1961. Varmasti paikallinen tarve oli puolitoista vuosikym-mentä sodan päättymisen jäl-keen aito, jopa paineitakin oli.

Eivät yhdistykset silti pul-pahdelleet esiin spontaanisti. Aktiivista valtakunnallista yh-teydenpitoa on ollut viimeis-tään Suomussalmen lähtö-laukauksen jälkeen. Tämä on pääteltävissä Kemin yhdistyk-sen perustamista valmistel-leen kokouksen (11.5.) pöytä-kirjasta. Sen mukaan ”evl evp T. Sorri selosti Sotaveteraanien Huoltoyhdistysten perustamis-ta ohjaavan elimen lähettämi-en kirjelmien sisältöä samoin kuin Kemin SpE:n myönteistä suhtautumista asiaan”.

Valmistelevia kokouksia oli kaksi, ja varmaan taustalla-kin toimittiin. Ja niin varsinai-nen perustava kokous kävi juo-hevasti, Säännöt hyväksyttiin ”huoltoyhdistysten perusta-mista ohjaavan elimen lähettä-

mien mallisääntöjen” pohjalta pienin muutoksin. Perustajajä-seniä oli 26.

Laaja jäsenpohjaValmisteluoperaatiota vetänyt Jaakko Jokisaari, arvostettu so-sialidemokraattinen kunnallis-poliitikko, kaupunginvaltuus-ton puheenjohtaja, valittiin yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Hallitukseen tuli neljätoista muuta jäsentä, jotka edustivat monipuolisesti veteraanikuntaa - niin siviili- kuin sotilastaustaltaan. Ylem-mät upseerit luonnollisestikin Kemistä puuttuivat - sihteerik-si valittu Sorri oli everstiluut-nantti. Hallituksenkin jäsen-ten pääpaino oli aliupseereissa ja miehistössä.

Perustajajäsenissä mielen-kiintoisin nimi on epäilemät-tä eläkkeelle jäänyt maaherra, Pohjolan Sanomien toimitus-johtaja ja entinen monikym-menvuotinen päätoimittaja Uuno Hannula, jo edellisenkin sodan veteraani - kuten myös jääkärit E Leskio ja W Lind-berg. Hannula tuli myös johto-kuntaan.

Ensimmäisenä vuonna yh-distykseen hyväksyttiin 134 jäsentä. Prosessiteollisuuden kaupungissa lienee luonnollis-ta, että jäsenistön perusta oli alemmassa toimihenkilöstös-sä. Ammattinimikkeistä selvä ykkönen oli työnjohtaja, mutta runsaasti oli myös ammattityö-

miehiä. Joukossa oli myös en-simmäinen nainen, toimiston-hoitaja Laila Paananen.

Lipposen vuosikymmenet Jaakko Jokisaari jätti jo puo-len vuoden päästä puheenjoh-tajan tehtävät - ilmeisesti syynä sairastuminen. Ohjat otti nyt vastaan Mauri Lipponen, jos-ta yhdistys sai harvinaisen ai-kaansaavan vetäjän. Arvioon velvoittaa jo lähes kolme vuosi-kymmentä kestänyt ura, mut-ta myös tapa. Lipposen vuosina Kemin Sotaveteraanit eli aktii-visinta aikaansa, kukkeimpia vuosiaan.

Vuonna 1989 Lipponen luo-vutti puheenjohtajan nuijan Jaakko Ojaselle, jota seurasi vuonna 1995 Risto Viljas, Vil-jasta vuonna 2003 Paavo Kön-gäs. Näin yhdistys on ”pärjän-nyt” puoli vuosisataa käytän-nössä neljällä vetäjällä.

Luonnollisesti yhdistys ru-pesi rakentamaan toiminta-muotojaan, ehkä vähän ha-puillenkin, mutta kuitenkin kestävää perustaa juurruttaen. Alkuvaiheessa se vaati sisäisen koheesion, yhteenkuuluvaisuu-den tunteen rakentamista. Pe-rusta oli toki vahva: ”veljeä ei jätetä” päti yhä.

Ja niin kuin kaikissa muissa-kin yhdistyksissä tämä tarkoitti arkista, vaivalloista työtä kerä-yksineen, jne - mutta myös vä-litöntä talkooapua vaikkapa ve-

teraanikaverin talo-, mökki-, ym. työmaalla.

Yhdistystä piti markkinoi-da myös ulospäin, mikä sa-malla palveli omaa jäsenkun-taa. Vaikka Kemissä oli tie-tenkin vankka potentiaalinen jäsenpohja, niin toisaalta tus-kin paras mahdollinen maa-perä veteraanityölle. 60-luvun poliittisessa ja kulttuurisessa il-mapiirissä Kemissä lienee ollut eniten niitä rintamamiehiä, joi-den korva ei kallistunut min-käänlaiseen veteraanityöhön.

Bingolla talous uusiin lukemiinUsko omaan asiaan oli kuiten-kin vahva ja eteenpäin mentiin. 60-luvun näkyvin, ylipäätään-kin vaativin ponnistus oli ve-teraanitalon rakennuttaminen. Matkassa li monta mutkaa, mutta elokuussa 1968 pääsi 20 tyytyväistä veteraaniperhettä omaan kotiin As.Oy. RM-Ete-lärantaan.

70-luku alkoi aivan uuden-laisin nuotein Kemin Sotave-teraaniyhdistyksen historiassa: taloutta ruvettiin turvaamaan liiketoiminnalla - bingon pe-rustamisella. Veteraanibingos-ta tulikin yhdistyksen tärkeä tulolähde. Se nosti yhdistyk-sen talouden uudelle tasolle, ja vaikka ”kultakaivos”-vaihetta ei kestänyt kuin kymmenkun-ta vuotta, sen vaikutus tuntuu vieläkin ainakin omana toi-mistohuoneistona.

Pesämuna kerättiin bingolla 50-vuotias Kemin yhdistys yhä aktiivinen toimija

Bingoon osattiin lähteä bin-goinnostuksen nousuvaihees-sa, saatiin nauttia korkeasuh-danteen aikaa ja - mikä tär-keintä - osattiin luopua ajoissa ja onnistuneella tavoilla. Eten-kin alku oli häkellyttävän hyvä. Niinpä pelihallikiinteistö us-kallettiin ostaa omaksi. Par-haimmillaan Kemin yhdistys pystyi tukemaan taloudellisesti myös Lapin piiriä.

Olennaista kuitenkin oli, että jäsenistöä kyettiin tuke-maan noina vuosina niin, että sillä oli jo merkitystä. Tämä nä-kyi toki myös jäsenmäärän no-peana kasvuna. Huipussaan se oli 742:ssa vuonna 1977, mistä alkoi vähitellen vääjäämätön vähentyminen - lopulta 210:een vuonna 2010.

Rivit harvenevat, askel lyheneeYlipäätään Kemissä lienee elet-ty vastaava kehityskaari kuin muissakin yhdistyksissä. Käy-tännön toiminnassa on tärkeä rooli yhteisellä henkisellä vir-kistäytymisellä. Kuukausiko-koontumiset ja retket - oman veteraanijärjestön tilaisuuksin, mutta myös muilla perusteilla valittuihin kohteisiin - ovat ol-leet tärkeitä. Toki niihinkin pä-tee se totuus, joka tiivistyi vuo-sisadan vaihteessa toimintaker-tomukseen: ”Rivit harvenevat, toiminnot käyvät vaikeammik-si ja ”ikä tekee tehtävänsä, silti on kuntoiltu ja retkeilty”.

Naisjaosto perustettiin 1968. Se ei koskaan liittynyt varsinai-seksi jäseneksi valtakunnalliseen naisjärjestöön, mutta ei tämä ole vähentänyt innostusta osallis-tua Sisarpäiville. Välillä naiset ovat jo pohtineet, kannattaako erillistä jaostoa pitää yllä, mutta ovat ainakin toistaiseksi pääty-neet siihen, että tukitehtävä hoi-tuu parhaiten nykyisellään.

Tärkeä yhteistyökumppa-ni on ollut Kemissäkin seura-kunta, joka on luvannut olla veteraanin rinnalla loppuun saakka. Eikä moitittavaa ole kaupunginkaan asenteissa - virallisen hallinnon toimien osalta ei liene ollut koskaan.

Kohti viimeistä iltahuutoaan kulkeva kemiläinen sotavete-raani voikin kokea olevansa koko paikallisyhteisönsä kun-niavanhus, joka tuntee erityis-tä iloa nuorison arvostuksesta.

Pentti Jussila

C

M

Y

CM

MY

CY

CMY

K

METSO_BRANDPR_CMYK_pc.pdf 21.5.2008 10:21:28

040-181 4351, www.noptel.fi


Kemin sotaveteraaneja onnittelemassa ylitorniolaiset Antero ja Anneli Kronqvist. Tervehdyksiä ottivat vastaan Lapin sotaveteraa-nipiirin puheenjohtaja Pekka J Heikkilä, Kemin sotaveteraanien puheenjohtaja Paavo Köngäs ja Pirkko-Liisa Kukka.

Kemin Sotaveteraanit olivat saaneet kun-nian järjestää 45. so-

taveteraaniviikon päätösjuh-lan. Kemissä juhlittiinkin perusteellisesti - myös isän-täyhdistyksen taivalta 50-vuo-tispaalulle, Lapin Sotavete-raanipiirin 45- toimintaa, ja veteraaniviikon perinteen mu-kaisesti muistettiin Talvisodan päättymistä 71 vuotta sitten. Kemin yhdistyksen 50-vuo-tisjuhlalla ja Talvisodan muis-tolla onkin vahva yhtymäkoh-ta: niin kuin Lapin piirin pu-heenjohtaja Pekka J Heikkilä tervehdyssanoissaan muistut-ti, Suomussalmen ja Raatteen tien legendaarinen JR 27 perus-tettiin Kemissä ja samat mie-het perustivat 50 vuotta sitten, 11. kesäkuuta 1961 Kemin So-taveteraaniyhdistyksen, mis-

Pohjoisen veteraaneilla kolmoisjuhla Kemissätä veteraanityö Lapissa alkoi. Sotaveteraaniliiton puheen-johtaja Aarno Strömmer tote-si veteraanien, viimeistenkin, olevan jo pitkällä ehtoovuosis-saan. Silti järjestö on yhä vir-keästi asialleen omistautuvan kansalaisyhteisön maineessa.

- Kannattajajäsenten mää-rän kasvu on ollut ilahdutta-va, ulkoiset tukijamme - kär-jessä valtiovalta puolustusvoi-mineen, kunnat, seurakunnat ja lukuisat järjestöt, yksityi-siä kansalaisia ja kansan kart-tuisaa kättä unohtamatta - ovat rientäneet apuun. Siitä olemme syvästi kiitollisia, Strömmer sanoi ja iloitsi myös yhteen pu-haltamisen hengestä kaikkien veteraanijärjestöjen kesken.

Hieno kulttuuriohjelmaJuhlapuhuja, P-S:n sotilaslää-

nin komentaja, prikaatikenraa-li Jukka Haaksiala kiitteli puo-lustusvoimien saaneen väestön vahvan tuen, alueellisesti vah-vimman Pohjois- ja Itä-Suo-messa. Haaksiala ei löytänyt perusteluja ehdotukselle vali-koivaan asevelvollisuuteen tai jopa ammattiarmeijaan siirty-miselle.

- Valikoiva asevelvolli-suus on kaukana tasa-arvoi-sesta järjestelmästä. Se myös johtaisi ennen pitkää ammat-tiarmeijaan, mihin meillä ei ole varaa, Haaksiala totesi. Syystä puheenjohtaja Ström-mer kiitteli kolmoisjuhlan jär-jestelyjä. Pääjuhlan kulttuu-riohjelma oli korkeatasoinen. Esiintyjinä olivat oopperalau-laja, naapuri Tervolan kasvat-ti Ari Alamikkotervo, Sotilas-soittokunta johtajanaan Juha

Sotaveteraaniliiton jäsen-rekisterin uudistamis-hanke otti askeleen eteen-

päin 19.3.2011, kun ensimmäi-set sotaveteraaniyhdistysten jäsenrekisterin hoitajat saivat koulutuksensa Petäjävedellä Keski-Suomessa. Kouluttajana toimi Keski-Suomen Sotavete-raanipiirin toiminnanjohtaja Timo Hakala.

Jäsenrekisterin muutosten tekeminen mahdollisimman lähellä jäsentä vähentää postia, sähköpostiviestejä ja puhelui-

ta. Se parantaa rekisterin ajan-tasaisuutta ja sitä kautta luotet-tavuutta. Aiemmin saattoi jä-senen muutosta aiheutuneesta osoitteenmuutoksen kirjautu-misesta jäsenrekisteriin kulua huomattavasti aikaa. Samoin jäsenen poistamisen viivästy-minen saattoi aiheuttaa kiusal-lisen tilanteen, jolloin Sotave-teraani-lehti tai muuta jäsen-postia meni poisnukkuneelle. Uudistunut jäsenrekisteri an-taa uusia työkaluja myös toi-minnan seuraamiseen.

Jäsenrekisterin muutosoikeudet yhdistyksille

Petäjäveden yläasteen/lukion atk-luokka tarjosi hyvät olosuhteet keskisuomalaisten koulutukselle, kuten koulutettavien ilmeestä-kin näkyy.

Tammikuussa järjeste-tyn piirien toiminnanjohta-jien neuvottelupäivien tulok-sena päädyttiin ratkaisuun, jossa muutosoikeuksien saa-minen edellyttää koulutusta rekisterin käyttöön. Sotavete-raaniliitto tukee piirien alueel-la toimeenpantavia 3–5 tunnin opetustilaisuuksia maksamal-la kouluttajan kulut ja tarvitta-essa esimerkiksi atk-luokkien tilavuokria. Osallistujilta vaa-ditaan vain peruskäyttötaitoja tietokoneen ja internetin osal-ta. Jatkossa valittaessa yhdis-tyksissä rekisteristä vastaavia henkilöitä kannattaa kiinnittää tähänkin huomiota.

Ensimmäisen koulutustilai-suuden palautekeskustelussa todettiin koulutus tarpeellisek-si. Uuden ohjelman käyttöön-ottoon ei riitä pelkkä käyttä-jätunnusten jakelu. Käytet-ty opetusmateriaali todettiin riittäväksi. Terveisinä Helsin-kiin kouluttaja sai vietäväkseen muutamia kehittämisehdotuk-sia.

Tiensuu, ”oma” kuoro Pohjan Mieslaulajat Eila Toikan joh-dolla. Paavo Partanen, yhdis-tyksen hallituksen jäsen, lausui Yrjö Jylhän Hyvästi Kirvesmäki. Juhlakokonaisuuteen kuului

myös juhlajumalanpalvelus Ke-min kirkossa, Seppeleen lasku sankarihaudalle, tervehdysten vastaanotto sekä juhlatarjoilu.

Pentti Jussila

VETERAANIKUNTOUTUSTA VETERAANIKUNTOUTUSTA VETERAANIKUNTOUTUSTA VETERAANIKUNTOUTUSTA

LÄMMÖLLÄ JA LÄMMÖLLÄ JA LÄMMÖLLÄ JA LÄMMÖLLÄ JA

KUNNIOITUKSELLA!KUNNIOITUKSELLA!KUNNIOITUKSELLA!KUNNIOITUKSELLA!

Vetrea Terveys Oy Iisalmi—Joensuu – Kuopio

Puh. 020 775 1360

Heille, jotka antoivat Heille, jotka antoivat Heille, jotka antoivat Heille, jotka antoivat

meille itsenäisen maan!meille itsenäisen maan!meille itsenäisen maan!meille itsenäisen maan!


28. toukokuuta 1961 kokoontui joukko Raahen, Pattijoen, Sii-kajoen, Revonlahden, Vihan-nin, Merijärven, Pyhäjoen ja Saloisten sotaveteraaneja Raa-

Raahen ja Ympäristön Sotaveteraanit 50 vuotta

hen Kauppaklubille. Tässä ko-kouksessa perustettiin Raahen ja Ympäristön Sotaveteraanien Huoltoyhdistys ry. Perustajista on vielä elossa Ernest Näsänen.

Hän oli tuolloin 37-vuotias, nyt 88. Sihteerinä aloittanut Ossi-an Swanljung kuoli 15.3.2011. Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Uno Oesch. Muiksi johtokunnan jä-seniksi valittiin Väinö Arvo, Ernest Näsänen, Seppo Saar-ni Raahesta, Erkki Auvinen Paavolasta, Esko Eeronheimo, Lauri Harmaala Vihannista, Pauli Hartikka Revonlahdes-ta, Heikki Heikkilä Saloisis-ta, Heikki Penttilä Siikajoel-ta, August Viitanen Pattijoel-ta, Matti Viitanen Pyhäjoelta ja Vilho Yppärilä Merijärveltä.

Asuntoja tarvittiinAsuntotuotannon aikaansaa-miseksi perustettiin Raahen Seudun Rintamamiesten Asun-toyhdistys. Ensimmäisenä pu-heenjohtajana oli Jaakko Hassi. Pian tämän jälkeen Huoltoyh-distyksestä erosivat Pyhäjoen, Merijärven, Vihannin ja Paa-volan sotaveteraanit perustaak-seen omat paikallisyhdistykset. Raahen yhdistyksen nimeksi tuli Raahen Sotaveteraanit ry ja vuonna 1995 nimeksi tuli otsi-kossa mainittu.

Asuntoyhdistyksen toimesta rakennettiin veteraaneille en-siksi asuintalo 24 perheelle ja sitten vielä 1967 40 sotaveteraa-niperhettä sai kodin.

Vahvaa vaikuttamistaAlkuvaiheessa työ kohdistui ennen muuta veljesavun teh-täviin ja jäsenmäärä nousi no-peasti. Yhdistyksen jäsenmää-rä oli suurimmillaan vuosina 1984-1985, jolloin se oli yli 500 miestä ja 260 naista yhteensä 760 jäsentä. Tähän aikaan yh-distys osallistui myös voimak-kain kannanotoin piiri- ja val-takunnan tason edunvalvon-taan. Tästä esimerkkinä olkoon vuonna 1978 Suomen Sotavete-raaniliitolle tehty kokonaisesi-tys veteraanien oikeutetuista vaatimuksista. Siinä esityksessä käsiteltiin eläkeikää, eläkkee-seen oikeuttavaa palvelusaikaa, rintamasotilaseläkkeen, yli-määräisen sotaeläkkeen perus-teiden tarkistamista, veteraa-nien kuntoutusta, veteraanien terveyden ja sairaanhoidon jär-jestämistä ja niin edelleen.

Samoin tehtiin esityksiä Pohjois-Pohjanmaan Sotavete-raanipiirille monien asioiden toimenpiteeseen ryhtymiseksi. Seurakunnille tehtiin esitykset ilmaisen hautapaikan saami-seksi ja seurakunnan piti laskea havuseppele sinivalkoisin nau-

hoin. Esitetyt asiat ovat toteu-tuneet vuosien myötä.

Vuodesta 1966 lähtien pu-heenjohtajina olleet Vilho Puustinen 1966-1967, Vilho Kepponen 1968-1977, Yrjö Si-pola 1978-1982, Jaakko Hassi 1983-1985, Osmo Tamminen 1986-1988 ja Teppo Hyväri-nen 1989-1996 ja Unto Suoma-lainen vuodesta 1997 edelleen. Sihteerinä toimii nyt Reino Näsi. 1991 perustettiin naisja-osto ja jäseniä parhaimmillaan oli 300. Naisjaoston pitkäaikai-nen puheenjohtaja perustami-sesta asti oli Anja Rissanen ja hänen jälkeensä puheenjohta-jina olivat Kerttu Kaarela ja Maija Korkia-aho. Naisjaos-to lopetti toimintansa vetäjien puutteesta viime vuonna, jol-loin naiset siirtyivät pääjärjes-töön.

Jäsenmäärä on hiljalleen las-kenut. Yhdistykseen kuului vuoden 2010 lopussa 272 jäsen-tä, joista veteraanitunnukselli-sia miehiä 59 ja naisia 46, puo-lisoita ja leskiä 95 ja kannattaja-jäseniä 72.

Tukitoimintaa jäsenten hyväksi Viime vuodet ovat olleet vielä työntäyteisiä ja virikkeellisiä. On tehty retkiä kotimaahan ja Venäjälle useita. Jatkuvana yh-dessäolona on järjestetty kahvi-tilaisuuksia kahden viikon vä-lein, jolloin veteraanit tapaavat toisiaan. Kahvitilaisuudet ovat jäsenistön keskuudessa suosit-tuja.

Näissä tilaisuuksissa on kut-suttuja vieraita ja aina tilaisuu-den hengellinen puoli on huo-mioitu.

Yhdistys on päätöksillään muistanut jäsenten merkki-päivät adressilla. Samoin pois-nukkuneiden veteraaniveljien ja -sisarten siunaustilaisuuk-sissa ollaan mukana. Vähä-

Yhdistys teki kesäretken Vienan Karjalaan vuonna 2004. Kuvassa ryhmäläiset Solovetskin luostarin edessä.

Yhdistyksen juhlassa 2009 muistettiin pitkään yhdistyksen ja nais-jaoston hyväksi toimineita.

varaisia veteraaneja on pyrit-ty muistamaan pienillä avus-tuksilla varojen puitteissa. On mm. avustettu siivouksen jär-jestämisessä, annettu hieron-taan ja jalkahoitoon avustusta sekä jouluna muistettu joulu-avustuksena. Viime vuosina on pyritty muutoinkin tukemaan ikääntyneitä veteraaniveljiä ja -sisaria.

Yhdistyksen osuus isän-maallisten juhlien järjestämi-sessä on ollut ratkaiseva. Raa-hen Seurakunta on kanttorin johdolla joka itsenäisyyspäi-vän aattona järjestänyt veteraa-neille ja muulle yleisölle juhla-van kirkkokonsertin Raahen kirkossa. Vakiintunut tapa on Merikadun koululla kutsua ve-teraanit itsenäisyyspäivän juh-laan, jossa veteraani käyttää puheenvuoron. Yhteistoiminta Raahen muiden veteraaniyh-distysten kanssa on saumaton-ta. Raahen kaupungin ja Raa-hen seurakunnan apu on ollut merkittävä.

Yhteiset juhlat50-vuotista taipaletta juhlit-tiin 12.3. juhlavasti yhdessä So-tainvalidien Raahen Osaston ja Raahen Seudun Rintamave-teraanien kanssa Talvisodan päättymisen muistoksi.

Juhlassa oli Raahe-salin täy-teinen yleisö kuuntelemassa emeritus maaherra Eino Siu-ruaisen juhlapuhetta sekä Suo-men veteraaniliittojen terveh-dyksen tuonutta Juhani Saa-ren puhetta. Musiikista vastasi Pohjan Sotilassoittokunta yh-dessä Raahen seurakunnan lapsikuoron ja Raahen Reservi-läiskuoron kanssa.

Yhdistyksemme tarkoitus on jatkaa toimintaa tässä laa-juudessa seuraavat viisi vuotta.

Teksti: Unto Suomalainen Kuvat: Reijo Paakki


Ter vehdyssa noissa a n Raahen ja Ympäristön Sotaveteraaniyhdistyk-

sen puheenjohtaja Unto Suo-malainen totesi, että sotiem-

jan toiselle puolelle. Menneet vuodet ovat olleet yhdistyksil-lä työntäyteisiä ja kaikki työ on kohdistunut Raahen ja ympä-ristön veteraanien parhaaksi.

Veteraaniliittojen tervehdyk-sen tuonut Juhani Saari piti yh-distysten yhteistä juhlaa järke-vänä ja hienona ratkaisuna ja suositteli sovellettavaksi muual-lekin, kun sotiemme veteraani-en keski-ikäkin on jo 88 vuotta. Puheessaan Saari painotti, että varmistettaisiin veteraaneille kotona selviytymistä parantavi-en palveluiden saanti sekä vuo-sittaista kuntoutusta laitoksissa ja lähikuntoutuspaikassa. Vete-raanilisä tulisi korottaa 50 eu-rosta 200 euroon kuukaudessa, kommentoi Saari.

Arvokkaan tilaisuuden juh-lapuheessa maaherra Eino Siu-ruainen muistutti veteraanien perinnetyön jatkumisen tärke-yttä rivien harventuessa. Par-haillaan valmistaudutaan ai-kaan, jolloin veteraanien las-tenkin sukupolvi on siirtynyt tuonilmaisiin, Siuruainen to-tesi.

Juhlivat yhdistykset saivat runsaasti onnittelutervehdyk-siä ja ruoka ja kahvi maistui vieraille.

Teksti: Unto Suomalainen Kuva: Reijo Paakki

Veteraanit juhlivat yhdessä Raahessa

Emeritus maaherra Eino Siuruainen toi Tammenlehvän Perinne-liiton tervehdyksen yhdistyksille. Onnitteluja vastaanottamassa (oik.) Sotainvalidien osaston puheenjohtaja Toivo Räsänen, Sota-veteraanien puheenjohtaja Unto Suomalainen ja Rintamaveteraa-nien puheenjohtaja Mikko Mattila.

Eino Siuruainen muistutti veteraanien peräänantama-tonta taistelutahtoa viime sodissa ja veteraanien perin-netyön tärkeyttä jo nyt.

Talvisodan päättymisen 71-vuotismuistojuhlan aatto-na kokoontui yhteiseen juhlaan Raahe-saliin kolmen ve-teraaniyhdistyksen väkeä. Sotainvalidien Raahen osasto juhli 70-vuotista, Raahen ja Ympäristön Sotaveteraanit ry 50-vuotista ja Raahen Seudun Rintamaveteraanit ry 45 vuoden toimintaa.

nut ja jatkossa tullaan keskit-tymään enemmän nuorempiin ikäluokkiin kilven laattaan kai-verretun vetoomuksen mukai-sesti: Himmetä ei muistot kos-kaan saa.

Rannikon suurin mieskuo-ro, Örisevät, esittivät johtajansa Jyrki Harikosken tilaisuuteen valitsemina Sillanpään marssi-

Veteraanitoimintaa AurinkorannikollaVeteraanitoiminnan aloittamisesta Espanjan Aurin-korannikolla tulee tänä vuonna kuluneeksi 20 vuotta. Suomela on ollut koko ajan veteraanien kokoontumis-paikkana loka-, marras-, tammi- ja helmikuun viimeisenä perjantaina. Veteraanien kokoontumisissa on ollut esitelmiä ja filmimateriaalia sodistamme ja nykyiseen maanpuolustukseen liittyvästä toiminnasta. Maalis-huhtikuussa on vietetty kansallista veteraanipäivää vuodesta 1992 lähtien.

laulun, Veteraanin iltahuudon ja Juuret Suomessa.

Suomelan puheenjohtaja Maija Pulkkinen luovutti Vesa Tuomiselle Sotaveteraaniliiton myöntämän levykkeen liiton työtä tukevasta toiminnasta.

Teksti: Vesa Tuominen Kuva: Paavo Kivelä

Veteraanijuhlan yleisöä seuraamassa ohjelmaa.

me veteraanit, rintamalotat ja kotirintaman naiset ovat nyt Raahessa kuten koko maassa elämänsä illassa ja suurin osa veteraaneista on jo siirtynyt ra-

Suomelan tiloissa vietet-tiin Veteraanijuhla 13.3. salintäyteisen yleisön ja

reilun kymmenen tammenleh-väveteraanin läsnä ollessa. Mo-net juhlaan osallistuneista oli-vat noudattaneet kutsun ohjet-ta pukeutumisesta ja panneet kunniamerkit rintaan.

Tervetulotoivotuksen yhtey-dessä veteraanien koollekutsuja Vesa Tuominen muistutti päi-vämäärän 13.3. olevan Suomen itsenäisyydenajan yksi merkit-tävimmistä, sillä tuona päivä-nä 1940 päättyi Talvisota. Sota vaati suuren miesmenetyksen ja alueluovutukset, mutta it-

senäisyytemme säilyi. Noiden 105 koettelemusten päivän kes-tämisestä kiitos kuuluu vete-raaneillemme.

Tänä vuonna juhlapuhu-jana oli suurlähettiläs Mark-ku Keinänen, joka puhees-saan käsitteli tutkimustuloksia suhtautumisestamme puolus-tusvoimiin. 18-25-vuotiaista nuoristamme vain 27 prosent-tia kannattaa nykyisenkaltais-ta vapaaehtoista asepalvelus-ta. Tällaisesta tuloksesta olisi kenraali Adolf Ehrnrooth var-masti pitänyt pienen ojentavan puhuttelun, kuten suurlähetti-läs puheessaan esitti. Samoin

hän muistutti sinisestä divisi-oonasta, joka osallistui Lenin-gradin piiritykseen. Espan-jalaisia vapaaehtoisia taisteli itärintamalla vuosina 1941-44 yhteensä 47 000. Heistä kaatui 5 000.

Seurakunnan tervehdyksen tilaisuuteen toi rannikon talvi-pappi Raimo Rantala. Terveh-dyksessään hän käsitteli sodis-sa olleiden muuttunutta suh-tautumista omiin lapsiinsa ja asuinympäristöönsä.

Suomelassa työpaikkahar-joittelijana toimiva Katriina Vesalainen soitti pianolla suo-malaisen kansansävelmän ja Kaija Tyyskä esitti runon.

Veteraanitoiminnan kah-desta vuosikymmenestä muis-tuttamaan paljastettiin Ve-teraanikilpi. Vesa Tuominen muistutti, että Suomela on ai-noa rannikolla toimiva yhdis-tys, joka on ottanut veteraanit toimintapiirikseen. Vuosien varrella toiminta on muuttu-

Laatutuotteitaja hyvää palvelua

www.rudus.fi

Rudus OyVaihde 020 447 711


Yhteisen tarinan taustaKahteen kertaan joutuivat sa-halahtelaiset miehet kokoon-tumaan Kontulan suojelus-kunta- ja lottatalolle lähteäk-seen sotaan isänmaan puolesta. Talvisota käytiin JR16:n komp-panianpäällikkö Martti Siu-kosaaren ja rykmentinkomen-taja everstiluutnantti Aaro Pajarin johdolla Tolvajärvel-lä, Ristisalmella, Ägläjärvellä ja lopuksi Aittojoella. Jatko-sota taisteltiin JR27:ssa edel-

leen luutnantti Martti Siuko-saaren komppaniassa rykmen-tinkomentaja everstiluutnantti Lauri Haanterän alaisuudessa. Aaro Pajari komensi 18.divisi-oonaa kenraalimajurina. Tie kulki Rautjärveltä Rajajoelle, Suursaareen ja Tytärsaareen ja päättyi Tali-Ihantalaan. Saha-lahtelaisia noiden teiden varsil-le jäi 67.

Veteraaniyhdistyksen perustaminenVaikeiden sodanjälkeisten vuo-sien mentyä tultiin 1960-luvun alkuun. Ulkopoliittisen ilmas-ton hieman liennyttyä katsot-tiin ajan tulleen yhteisen ve-teraaniyhteisön perustamisel-le. Helmikuun alussa 1961 sai 17 sahalahtelaista henkilökoh-taisen – julkista kutsua ei vie-lä tohdittu julkipanna – kutsun saapua 15.2. Lahdenkulman koululle perustamaan paikal-lista sotaveteraaniyhteisöä. Kokoonkutsujana oli keljolai-nen maanviljelijä Uuno Seppä-lä. Perustavaa kokousta johti opettaja Kalle Salakka.

Perustavan kokouksen 17 veteraaniveljestä on elossa enää yksi, toisaalla tässä leh-dessä haastateltu Toivo Vaitti-nen. Hän elää edelleen hyvää 101-vuotiaan elämää Sahalah-della ja oli yhdistyksen 50-vuo-tisjuhlassa ensimmäisenä vas-taanottamassa yhdistyksen tuoretta historiikkia.

Alussa oli HuoltoyhdistysVeteraaniyhteisöjen perusta-minen oli ”ilmassa” laajem-minkin. Uuno Seppälä oli vast’ikään ollut läsnä tampere-laisten kokouksessa, jossa pe-rustettiin Tampereen Sotave-teraanien Huoltoyhdistys ry. Niinpä sitten Lahdenkulmal-lakin perustettiin Sahalahden Sotaveteraanien Huoltoyhdis-tys ry. Sen ensimmäiseksi pu-heenjohtajaksi valittiin luonte-vasti Uuno Seppälä.

Yhdistyksen tarkoituksena oli ”vaikeuksiin joutuneiden sotaveteraanien taloudellisen aseman tukeminen ja erään-lainen henkinen yhteydenpito veteraaniveljien kesken” kuten Kalle Salakka asian ilmaisi.

Sahalahden yhdistyksen pe-rustaminen tapahtui Pirkan-maalla toisena heti Tampereen jälkeen ja koko maassakin yh-deksäntenä.

Sahalahtelaisten järjestöri-peyttä osoittaa myös liittymi-nen 1964 Sotaveteraaniliittoon viikko liiton perustamisen jäl-keen. Pirkanmaan Sotavete-raanipiiriin liityttiin samoin heti piirin tultua perustetuk-si 1965. Haluttiin olla tapah-tumien suhteen ajan hermol-la niin valtakunnan kuin maa-kunnankin tasolla.

Rahan lähteet ja kohteetKuten tavallista, taloudellises-ti Huoltoyhdistys lähti pienestä liikkeelle. Itse kerätyin varoin. Heti ensimmäisessä kokouk-sessa 1961 päätettiin käynnis-tää varojen keruu. Myöhem-min kerättiin viljaa, saatiin Sahalahden kokoinen osa val-takunnallisista keräyksistä, myytiin tarroja, merkkejä, leh-tiä, kirjoja jne. Myytiin ilmoi-tuksia Sotaveteraani-lehteen ja Pirkanmaan Sotaveteraanien Jouluun.

Sahalahdella kun oltiin, vai-kea ei liene arvata, että Saa-rioinen Oy on kautta vuosi-en ollut merkittävä taustavoi-ma veteraanityölle isompien ja pienempien lahjoitusten muo-dossa. Samoin tietysti kunta, seurakunta, Sahalahden Sääs-töpankki ja muut paikalliset yritykset ja yhteisöt.

Sahalahden Lions-klubi pe-rustettiin 1970. Heti yksivuo-tiaana se antoi ensimmäisen

Sahalahden Sotaveteraanit järjestötyön eturintamassaavustuksensa veteraaneille ja oli siitä alkaen jatkuvasti tu-hansien markkojen ja eurojen panoksella mukana veteraani-työssä.

Varat käytettiin tarvitsevi-en veteraaniveljien tukemiseen. Toimeentulo, sosiaalinen huol-to, asuminen ja kuntoutus. Sii-nä ne. Jouluksi annettiin lahja-paketteja, ostettiin tarvittaessa lehmä veteraaniveljelle, poltto-puita, lääkkeitä jne. Tukemi-sen kirjo on moninainen. Vel-jeshenki ja kuntoutus kuiten-kin keskiössä.

Osallistuttiin myös Pälkä-neelle suunnitellun Luikalan lomaleirin perustamiseen. Ke-sästä 1968 alue oli veteraanien vilkkaassa käytössä. V. 1980 lomaleiri jouduttiin myymään, mutta siitä osakkaille tullut ja-ko-osuus tuotti hyvän koron, joka taas käytettiin veteraa-niemme elämän tukemiseen.

NaisjaostoVeteraaniveljien puolisot oli-vat alusta saakka monin ta-voin toimessa mukana. Niin-pä naisjaoston perustamisesta ensi kertoja puhuttiin jo 60-lu-vulla mutta päivänvalon jaos

näki vasta 1987, jolloin jaoston puheenjohtajaksi valittiin Hel-ga Korkeila. Koeteltuun tapaan naisjaosto huolehti sittemmin veteraaniyhdistyksen tapahtu-mien huollosta. Kahvituksista ja muonituksista pilkkikisois-sa, pikkujouluissa, rantasau-nan kesätapahtumissa ja muis-sa tilaisuuksissa. Naisjaosto osallistui myös keräyksiin

Veljeä ja aatetta ei jätetäAktiivinen yhdistys jättää jäl-kensä ympäristöön. Veljeä pää-tettiin auttaa, kun 1980-luvun puolivälissä muistettiin, että veteraaniveli Heikki Toiviolla ei ole sähköä kotonaan Taipa-leen kylässä. Eikä koko kyläs-säkään.

Lionsien Punainen Sulka antoi pesämunan, kunta avus-ti, kauppa- ja teollisuusminis-teriö avusti. Pystyyn saatiin satoja sähkötolppia, johtoa ki-lometreittäin, muuntaja. Jou-lulahjaksi 1986 saivat 75-vuo-tias Heikki ja vaimonsa Helvi sähköt. Tällä aloitteellisuudel-la veteraaniyhdistys osallistui koko kunnan kehittämiseen, sillä tämä tarina päätti samal-la viimeisen sähköttömän aika-

Sahalahden Sotaveteraanit ry:n puheenjohtajat

Uuno Seppälä 1961-1970 Eino Laine 1970-1979 Hannu Laurila 1979-1986, 1987-1998 Paavo Perkiö 1986-1987 Touko Koivisto 1998-2000 Torsti Heikkilä 2000-

sihteerit

Lauri Ranta 1961-1962 Väinö Haukkanen 1962-1974 Olavi Läykki 1974-1994 Timo Salonen 1994-

Isona episodina on mainittavana vuoden 1979 johtajuuskriisi kun puheenjohtaja Eino Laine ja varapuheenjohtaja Lauri Ranta saivat surmansa liikenneonnetto-muudessa. Sihteeri Olavi Läykin johdolla kutsuttiin koolle hallitus, joka valitsi varapuheenjohtajaksi Urho Syväsen ja hänen johdollaan edelleen kutsuttiin koolle ylimää-räinen yleiskokous.

Sahalahden Sotaveteraanit ry:n naisjaoston puheenjohtajat

Helga Korkeila 1987-1999 Ilta-Lahja Sovijärvi 1999-2009 Leena Heikkilä 2009-

sihteerit

Annikki Viljakka 1987-1992 Eira Laurila 1992-1997, 2002-2004 Ilta-Lahja Sovijärvi 1997-1999 Seija Hietanen 1999-2002 Lempi Haavisto 2004- Kiven paljastustilaisuus 12.10.1986. Pj. Paavo Perkiö puhuu, kunniavartio Tuure Pietilä (lippalakki),

Eino Nummela (hattu).

Miehissä sahalahtelaiset veteraanit asensivat muistokiven Kontu-lan seinustalle.

Tältä paikalta Kontulasta lähtivät sahalahtelaiset isänmaata puo-lustamaan.


Sahalahden sotaveteraa-niyhdistys juhli komeas-ti 50-vuotista taivaltaan

kirpeänä pakkaspäivänä 20. helmikuuta. Kotikylän kirkos-

Sahalahden sotaveteraanit juhlivat 50-vuotiasta yhdistystäsa toimitetun jumalanpalve-luksen jälkeen laskettiin sep-peleet sankarihautausmaalle ja siirryttiin viettämään var-sinaista juhlaa entiseen suoje-

luskunnan taloon Kontulaan. Väkeä oli paljon, juhlakäytössä olevan Kontulan sali oli liki ää-riään myöten täynnä.

Sotaveteraaniyhdistyksen

Yksitoista veteraanijäsentä kokoontui yhteiskuvaan Sahalahden sotaveteraaniyhdistyksen 50-vuo-tisjuhlan päätteeksi. Kuvassa vasemmalta: Eero Hietanen, Aarne Nieminen, Niilo Hakulinen, Lyyli Keskinen, Matti Toukonen, Anni Kiviranta, Risto Laaksonen, Olli Lehto, Keijo Rapatti, Toivo Vaittinen ja Lauri Arra.

Toivo on hyvässä kun-nossa. Puolisonsa kuo-leman jälkeen hän on

yhdeksän vuotta asunut yksin kotonaan Myttäälän kartanos-sa Sahalahdella. Hänen jalkan-sa ja ajatuksensa liikkuvat edel-leen ”kuin nuorella pojalla”. Hänellä on erinomainen muis-ti ja päivittäin hän seuraa edel-leen päivän lehdet ja television uutislähetykset.

Kotihoito käy säännöllises-ti häntä katsomassa, veteraa-

Superveteraani

Toivo Vaittinen Sahalahden 50-vuotisjuhlassa.

Yhtä jalkaa ovat kulkeneet ja kulkevat edelleen Sahalah-den Sotaveteraanit ry:n ja 101-vuotiaan Toivo Vaittisen vuodet. Peruspositiivinen Toivo on yhdistyksen ainoa elossa oleva alusta saakka mukana ollut jäsen. Tapasin Toivon ja hänen poikansa Tapion Sahalahden Sotavete-raaniyhdistyksen 50-vuotisjuhlassa helmikuussa 2011.

niruoka tulee päivittäin kotiin. Vaikka yksin kotona ollaankin, niin hyvin on mennyt. Myt-täälästä Sahalahden kirkolle Toivo lähtee enää vain juhli-mismielessä. Liikkuminen on nykyään hankalampaa, kun hän viisi vuotta sitten luopui ajokortista.

Toivo Vaittinen syntyi ja vietti lapsuutensa Suomen Suu-riruhtinaskunnassa Karjalan kannaksella Kivennavan pitä-jässä Vehmaisten kylässä. Ki-

vennavalta hän puolisonsa kanssa asettui ensin Pälkäneel-le Myttäälän kartanoon ja sieltä 1947 omaan taloon Sahalahdel-le. Elämäntyönsä hän on teh-nyt maanviljelijänä, metsätöis-sä ja kirvesmiehenä. Hän on mm. rakentanut parikymmentä viljankuivurirakennusta. Ne-lisen vuotta sitten hän ”karka-si” yksin moottorisahan kanssa metsään verestämään vanhoja ja raivaamaan isoja tuulen kaa-tamia runkoja. Ja raivasi myös.

Toivon sotatie alkoi Talvi-sodasta 4. Rajakomppaniasta ja jatkui Joutselkään, jossa koet-tiin mm. Mainilan laukaukset. Jatkosodan Toivo palveli vies-timiehenä Päämajassa. Silloin tuli käytyä aina Kiestingissä

asti. Ansioistaan sodassa Toivo sai Summan ristin ja Päämajan ristin.

Sahalahden Veteraaniyhdis-tys on aina ollut Toivolle tärkeä paikka. Siellä olevilla miehil-lä oli yhteiset sotakokemukset. Haluttiin pitää yhtä, huolehtia veljistä ja viedä eteenpäin ve-teraanien asiaa. Yhdistyksen uunituoreen historiikin ensim-mäinen kappale luovutettiin juhlassa Toivolle.

Kaiken kaikkiaan siitä Toi-vo on iloinen, että tänä päivänä veteraaneja arvostetaan. Maa-ilma on paljon parempi nyt.

Kaikkea hyvää ja lisää ter-veitä vuosia Toivolle.

Teksti ja kuva: Timo Tulosmaa

puheenjohtaja Torsti Heikkilä muistutti avaussanoissaan, että vasta Neuvostoliiton hajoami-nen 1991 käynnisti veteraanien kunnianpalautuksena tunne-tun aikakauden.

- Surullista tässä on se, että suuri osa veteraaneista oli jo saanut kutsun saapua viimei-seen iltahuutoon ennen kun-nianpalautusta, Heikkilä totesi.

Pääpuhujana toiminut ken-raaliluutnantti evp. Heikki Lyytinen antoi veteraaneille tunnustusta periaatteen ”ka-veria ei jätetä” toteuttamisesta käytännössä. Moni sotiimme 1939-45 osallistunut on niis-tä ajoista asti joutunut kanta-maan psyykkistä tai fyysistä vammaa. Veteraaniveljien apu ja tuki ovat edelleen tärkeitä.

- Veteraanitoiminnan ydin on veljien ja siskojen autta-misessa. Annetaan apua niil-le, jotka sitä tarvitsevat, pai-notti Suomen Sotaveteraanilii-

ton hallituksen puheenjohtaja Finn-Göran Wennström.

Juhlan yhteydessä julkistet-tiin fil. tri Olavi Hovin laatima yhdistyksen historiikki Puoli vuosisataa veteraanityötä.

Sahalahden Sotaveteraani-en Huoltoyhdistys perustettiin 15.2.1961 Uuno Seppälän aloit-teesta Lahdenkulman koululla. Se oli järjestyksessään toinen ja Suomen yhdeksäs. Sahalahden Sotaveteraanit ry:ksi yhdistys muutettiin 1986. Alusta saakka aktiivisesti mukana olleet nai-set perustivat Naisjaoston 1987. Tänä päivänä yhdistyksessä on enää 20 varsinaista veteraani-jäsentä. Ennen Torsti Heikki-lää puheenjohtajina ovat toimi-neet Uuno Seppälä, Eino Laine, Hannu Laurila, Paavo Perkiö ja Touko Koivisto.

Jouni Valkeeniemi

kauden Sahalahdella. Veljeä ei jätetä. Eikä kotiseutua.

Samoihin aikoihin sijoittui toinenkin veteraaniprojekti. Kontulan talon pihalla paljas-tettiin lokakuussa 1986 muis-tokivi, jonka laatta kertoo, että ”Tältä paikalta, Kontulan pi-halta, lähtivät sahalahtelaiset miehet isänmaataan puolusta-maan. Talvisotaan 13.10.1939. Jatkosotaan 18.6.1941. Saha-lahden Sotaveteraanit 1986.”

Vuonna 2002 paljastettiin Kontulassa seinälaatta, jon-ka aikaansaamisessa veteraa-nit olivat mukana siinäkin.

”Tässä talossa ovat toimineet Sahalahden suojeluskunta- ja Lotta Svärd-osastot vuosina 1926-1944. Sahalahden Sota-veteraanit, Sahalahti-seura.”

Asioita syntyy, kun taustal-la on kantava aate. Sankari-haudoille on hankittu sähkö-kynttilät, Kontulan keittiötä on remontoitu, on osallistuttu Sotaveteraaniliiton ja Suomen Ladun Yhdessä kävellen- ta-pahtumaan. Vuonna 2004 jul-kaistiin Lauri Arran ja yhdis-tyksen sihteerin Timo Salosen kahdeksan vuotta kestäneen työn tuloksena matrikkeli ”Sa-

halahden sankarivainajat 1939-1945”. Lopulliseen painokun-toon aineiston kokosi Seppo Rinne.

Perinteet kantavatVanhojen juhla- ja muistopäivi-en rinnalle on syntynyt useita-kin uudemman ajan perinteiksi muodostuneita tapahtumia.

Kun 2010 talvisodasta tuli kuluneeksi 70 vuotta, järjesti-vät Sahalahden ja Kangasalan veteraaniyhdistykset muiste-luiltojen sarjan, joissa muistel-tiin talvisodan syttymisen tun-nelmia. Yksi tilaisuuksista pi-

dettiin Sahalahden Kontulassa, kaksi muuta Kangasalan puo-lella. Tilaisuuksien kohokohta oli kun juuri 100 vuotta täyttä-nyt Toivo Vaittinen kertoi talvi-sodan ensimmäisistä päivistä.

Pentorinteen vanhainkodis-sa on 90-luvun lopulta sään-nöllisesti käyty tervehtimässä talon veteraaniasukkeja, jou-lu on opittu ottamaan vastaan Aitoon Koulutuskeskukselta ti-latulla joululounaalla Sahalah-den seurakuntatalolla. Kuh-malahden ja Luopioisten vete-raanien yhteisiä pikkujouluja pidetään edelleen, kumman-

kin vuorollaan ollessa järjeste-lyvuorossa.

Sahalahden itsenäisyysjuh-laperinne oli vaarassa päättyä kunnan liittyessä Kangasalaan vuonna 2005. Paikalliset yh-teisöt – mm. Sotaveteraanit – löivät hynttyyt yhteen ja oman paikkakunnan perinne säilyi.

Teksti: Timo Tulosmaa, Torsti Heikkilä ja Timo Salonen

Kuvat: Timo Salonen

Lähde: Olavi hovi: puoli vuosi-sataa veteraanityötä. Sahalahden Sotaveteraanit ry 1961-2011. kan-gasala


Saint-Gobain Glass Finland Oyliiketoimintayksikkö Sekurit

Ihode

Hinta 50 € + postikulut. Tilaukset: [email protected] tai (05) 354 7067

RESERVILÄISURHEILULIITTOON JÄSENYHDISTYSTENSÄ

LIIKUNTA- JA URHEILUJÄRJESTÖ

RESUL – LIIKKUU JA LIIKUTTAA

www.resul.fi

Aliupseeriliitto ry tervehtii sotiemme veteraaneja

www.aliupseeriliitto.fi

Suomen Sotaveteraaniliittoatervehtien

RESERVILÄISLIITTODöbelninkatu 2, 00260 HELSINKI, puh. (09) 4056 2040

Reserviupseeriliitto Wed Apr 09 13:56:35 2008 Page 1

��

��

��

��

� � ��

��

Kuntoutumaan tai lomalle PääskynpesäänIlomantsinjärven rannalle

❖ Veteraanikuntoutuksen ykköspaikka Laitos-, päivä- ja avokuntoutusta kaikkiin toimintakykyluokkiin kuuluville sotiemme veteraaneille!

❖ Edullinen kuntoutujan puolisopaketti 70 €/hlö/vrk täysihoidolla (min 3vrk)

❖ Kukkarolle kevyet ryhmähinnat alk. 56 € /hlö/vrk aamiasmajoituksella

Lisätiedot ja varaukset:puh. 0400 356 [email protected] www.paaskynpesa.fi


Pohjanmaan Kiinteistötekniikka Oy

Alavieska

Kuljetusliike Hyötykuorma Oy

Alavieska

Pakkalan LiikenneAlavus

Sisustus-Taloteam OyAura

Elmontage AbEkenäs

puh.0400-702 158

K&K Mustoset AyEnonkoski

TMG Consulting OyEspoo

Vesijohtoliike J. Laitinen OyEspoo

Scannotec OyEspoo

Puhdistus Helmi OyEspoo

JiiriCo OyEspoo

A. Seppälä Total Quality OyEspoo

www.astq.fi

Carmeik OyEspoo

Hyvää kevättä! Jatorak OyEspoo

Insinööritoimisto Konstru OyEspoo

Cumasa OyEspoo

Nut For You OyEspoo

Ollasgård Håkan NyströmEspoo

Esse Elektro Karft AbEsse

Euran Pintakäsittely Oy

Hämeen Kuivaustekniikka Oy

Forssa

A&A Kaivuu OyForssa

Kotkanpesä 2000 OyFörby, Särkisalo

www.kp-ravintolat.fi

T:mi Kari KronqvistHaapajärvi

HK-AsennusHalikko

L&T Recoil OyHamina

Haminan Vesijohtoliike Penttilä Oy

Hamina

Jokiniemen Leipä OyHamina

Rakennuspalvelu Juntunen Ky

Hankasalmi

Hankasalmen Ässä-Eriste Ky

Hankasalmi

Hangon Liikenne-Friman Matkat

Hanko

Putki-Hare R. HapponenHeinävesi

Mondo Fresco KyHelsinki

Kuljetusliike V. Mönkkönen Oy

Helsinki

RTH OyHelsinki

Brando OyHelsinki

Räjäytyskonsultit OyHelsinki

Trans-Huolto/Servicom Finland OyHelsinki

Oy Konwell AbHelsinki

RYM OyHelsinki

Haagan Kiinteistötoimisto Oy

Helsinki

Arkkitehdit Mustonen OyHelsinki

Centos Central Logistics OyHamina

Cash Back FinlandHelsinki


Metsäveljet liittyvät Vi-ron miehittämisen jälkeiseen vuoteen

1940-1941. Tällöin virolaiset ju-listettiin neuvostokansalaisiksi ja voimaan tuli Neuvosto-venä-jän rikoslaki. Viron tasavallan olemassaolo katsottiin rikolli-seksi kapinaksi neuvostovaltaa vastaan ja siitä syytettynä pidä-tettiin vuoden aikana yli 60 000 ihmistä - poliiseja, upseereja, suojeluskunnan jäseniä, opetta-jia, lääkäreitä, pappeja, kultuu-ri-ihmisia, valtion virkamiehia ym. Heistä tapettiin tai kuoli vankileireillä noin 95%. Kaik-ki hallituksen ja parlamentin jäsenet läpi vuosien pidätettiin ja murhattiin. Kolmestasadasta korkeimmasta upseeristä selvisi vain parikymmentä.

Kyyditys SiperiaanKaiken kukkuraksi kyyditettin yöllä 14.6.1941 karjavaunuissa 10 205 ihmistä Siperiaan, joista 80 % oli naisia ja lapsia. Heistä 1000 oli alle neljävuotiaita, joi-den suorittamat neuvostovas-taiset rikokset olivat varmaan-kin erittäin vakavat. Miehet erotettiin perheistään. Naiset ja lapset viettiin Siperian kol-hooseihin, jossa 60% kuoli en-simmäisen vuoden aikana näl-kään, kylmään ja sairauksiin.

Miehet suljettiin keskitysleirei-hin. Heistä selvisi elävinä vajaat 10%. Kaavailtua isompaa kyy-ditystä eivät venäläiset ehtineet sodan alettua enää toteuttaa.

Kyyditys oli virolaisille vii-meinen pisara kärsimysten pi-kariin. Virossa alkoi ns ke-säsota. Vaikka puolustusvoimi-en ja suojeluskunnan varusteet ja aseistus oli viety ja yksityi-siltä oli kerätty aseet pois, läh-ti metsäveljiksi tuhansia mie-hiä, jotka puuttellisesta aseis-tuksesta huolimatta taistelivat ryssien miehitysvaltaa vastaan. Aseita ja putkikranaatteja val-mistettiin itsekin. Lisää aseita hankittiin hyökäämällä puna-armejaa, miliisiä ja NKVD:ta (KGB:n edeltäjä) vastaan.

Muutamassa päivässä muut-tuivat metsät paikoin runsasvä-kisemmiksi kuin kylät – sinne mentiin perheineen. Arkisto-tietojen mukaan toimii kesällä 1941 Virossa 380 metsäveliryh-mää, joihin kuului 10-15 000 taistelijaa. Heidän tukijoiden-sa määrä oli vieläkin suurempi.

Tämä oli kansansota, jos-sa Viron kansa kaatoi venä-läisten valheet vapaaehtoisesta liitymisestä Neuvostoliittoon ja näytti vankan tahdon py-syä itsenäisenä valtiona. Tämä pyyhkäisi myös sen häpeän,

jota kansa tunsi, kun president-ti Päts alistui Stalinin uhkauk-siin. Aktiivinen vastarinta ja taistelut kestivät kolme ja puoli kuukautta. Kun Saksan joukot etenivät Viroon, oli eteläinen Viro jo vapautettu, pohjoisessa käytiin taisteluja, joihin osallis-tui myös Suomessa virolaisista koottu Erna ryhmä.

Saksalaiset otettiin riemui-ten vastaan kuin vapahtajat, mutta valitettavasti he eivät va-pautta tuoneet, vaikka julisti-vat virolaiset arjalaiseksi kan-saksi. Suuri joukko virolaisia liittyi Saksan armeijaan taistel-lakseen yhteistä vihollista vas-taan. Kaikki eivät kuitenkaan suostuneet taistelemaan Sak-san rinnalla ja noin 3500 mies-tä siirtyi 1943 Suomeen liit-tyäkseen Suomen armeijaan. Kuten he itse sanoivat - taistel-lakseen Suomen vapauden ja Viron kunnian puolesta.

Sotaonni kääntyi ja syyskuus-sa 1944 päätti Saksan armeija jättää Viron. Virolaiset joukot eivät pärjänneet ilman raskasta kalustoa puna-armeijalle ja 22.9. valloittivat venäläiset Tallinnan. Kremlin väitteet, jonka mukaan Tallinna vapautettiin saksalai-sista fašisteista ei ole totta - Tal-linna vapautettiin laillisesta val-tionvallasta. Tuhannet virolaiset, jotka taistelivat Saksan joukois-sa eivät lähteneet mukaan, vaan siirtyivät metsiin. Heidän jou-kossaan oli myös Suomesta pa-lanneita Suomen-poikia.

Metsäveljet Toukokuussa 1945 loppui toi-nen maailmansota. Koko maa-

ilma juhli, mutta ei venäläisten miehittämä Viro. Meidän kär-simyksemme ja sotamme jatkui vielä vuosikymmeniä. Metsä-veljet toimivat koko Viron maa-perällä. Räjäytettiin junia, jär-jestettiin väijytyksiä jne. Jonkin aikaa oli kokonaisissa kunnis-sa valta vielä virolaisilla ja Vi-ron lippu liehui. Öisin hallitsi-vat metsänveljet isoja alueita ja miehitysvallan edustajat sekä heidän kätyrinsä piiloutuivat tai liikkuivat vain aseistettujen saattajien suojeluksessa. Kaikki hävityspataljoonien, NKVD:n ja miliisien veriset tihutyöt kostet-tiin. Käytiin veristä sotaa silmä silmästä ja hammas hampaasta.

Metsäveljillä ei ollut yhteis-tä johtoa eikä suunnittelua. Oli isoja porukkoita, mutta keski-määrin ryhmien vahvuus oli 5-10 jäsentä. Aseistus oli kui-tenkin huomattavasti moni-puolisempi ja parempi kuin ennen sotaa. Ei pystytty usko-maan, että länsivaltiot olisivat suostuneet kommunismi-im-periumin laajentumiseen ja de-mokratian hävittämiseen puo-lessa Europassa. Toivottiin, että Viron itsenäisyys palautetaan lännen avulla – yllyttihän Eng-lannin ja USA:n radioasemat metsäveljiä jatkuvasti aseelli-seen vastarintaan. Mutta min-käänlaista apua ei tullut. Tuli vain lisää NKVD:n ja puna-ar-meijan joukkoja ja venäläisten ylivoima kasvoi.

Toinen kyyditys25.3.1949 järjesti Moskova uu-den kyydityksen. Ilmeisesti pe-läten suurempaa vastarintaa

järjestettiin Baltiassa saman-aikaisesti isot sotaväen harjoi-tukset. Tällä kertaa vietiin yh-dessä yössä kodeistaan 21 000 ihmistä – luokkavihollisten, nationalistien, bandiittien, ku-lakkien, porvarillisen älymys-tön ym perheet, pikkuvauvois-ta vanhuksiin. Nuorin luokka-vihollinen oli 3 päivän ikäinen ja vanhin bandiitti 95-vuotias. Kyyditetyistä noin viisi tuhatta sijoitettiin Semiplatinskin ato-mipommikoe alueelle, ihmis-koekaniineiksi. Kyyditettyjen koteihin muutti Venäjältä lisää vapauttajia.

Käynnissä oleva kansan-murha ei länsivaltoja häirin-nyt. Vaikka näin mittavaa ope-raatiota ei pystytty salamaan, niin YK arkistoissa ei ole sii-tä yhtään mainintaa. Kun 1941 kuljetettiin ihmisiä juna-ase-mille pienillä venäläisillä kuor-ma-autoilla nyt oli kyyditsijöil-lä käytössään amerikkalaisilta lend-lease -apuna saadut mai-niot Studebackerit.

Kyydittämällä vastarinta-liikkeen jäsenien perheitä, su-kulaisia, ystäviä ja mahdolli-sia avustajia yrittivät venäläiset murtaa aktiivin vastarinnan selkärankaa, mutta aluksi se vaikutti päinvastoin. Viha mi-ehittäjiä kohtaan ja vastarin-ta vain yltyi. Pitkällä tähtäim-ellä oli kuitenkin kyydityksel-lä suuri vaikutus vastarinnan murtamisessa.

Törkeä painostus ja pelko oli tehnyt työnsä ja vuoden lopus-sa oli noin 90% tilanomistajis-ta vapaaehtoisesti luovuttanut omaisuutensa ja liittynyt kol-hooseihin. Niille, jotka kiel-täytyivät liittymästä kolhoo-seihin määrättiin verot, jotka ylittivät vuosiansiot huikeasti. Melkein 3000 isäntää-emän-tää pidätettiin verovelkojen ta-kia. Kyyditettyjen lisäksi pidä-tettiin vuosina 1945-54 noin 30 000 ihmistä, jotka eivät ol-leet myötämielisiä uudelle val-lalle. Kaiken tämän seurauk-sena vähenivät mahdollisuudet auttaa metsäveljiä ja ruokkia ja piilotella heitä. Nälkä ja pelko omaistensa kohtalosta pakotti useita metsäveljiä ulos metsistä.

Metsäveljiä 30 000Metsäveljien kokonaisluvuk-si on arvioitu 30 000 miestä. Melkein sama luku, jolle kät-kettiin aseita Suomessa. Kaik-ki eivät tietenkin osallistuneet aktiiviin vastarintaan. Paljon oli sellaisia, jotka piiloittelivat

Metsäveljet taistelivat loppuun asti Virossa

Etelä-Virossa Pilistveren puistossa paljastettiin 2004 muistokivi metsäveljille, työvelvollisille, Suomen-pojille ja Viron vapaustaistelijoille.

Virossa käytiin vielä 1978 viimeistä toisen maailmanso-dan taistelua ja vuonna 1980 kuoli viimeinen antautu-maton sotilas. Tämä tapahtui kun Moskovassa pidettiin olympiakisat ja Tallinnassa purjehdusregatta. Sota oli jo kauan ollut vain historiaa. Ketkä olivat nämä taistelijat? He olivat virolaisia vapaustaistelijoita, vastarintaliikkeen jäseniä, sissejä eli metsäveljiä (metsavennad), kuten virolaiset heitä kutsuivat.


metsissä peläten rankaisutoi-mepiteitä, mutta luku on kui-tenkin kaksi kertaa suurempi kuin oli ollut Viron puolustus-voimien rauhan ajan vahvuus.

Vuoden 1949 loppuun men-nessä oli kaatunut ja pidätet-ty noin 10 000 metsänveljeä, 7000 oli antautunut. Taiste-luissa kuolleiden venäjäisten NKVD:n hävityspataljooni-en joukkojen ja kommunisti-en lukumäärä oli jonkin verran pienempi. NKVD:n rankaisu-joukot vangitsivat metsäveljien omaisia ja kiduttivat heitä yrit-täen saada heiltä tietoja. Epäih-millisesti kidutettiin myös na-pattuja metsäveljiä. Heidän kunniasääntönsä vaativat ki-dutuksen kestämistä ainakin kolme päivää, jotta kaverit eh-tisivät vaihtaa oleskelu- ja pii-lopaikkoja. Vuodesta 1950 ot-tii NKVD uuden, Viroon lä-hetetyn johtajan Moskalenkon toimesta käyttöön uudet me-netelmät – soluttautumisen, myrkyttämisen ja salamurhat.

Puhuttaessa metsäveljis-tä, täytyy muistaa, että heidän vertaisensa sankarit ovat myös kaikki ne kymmenet tuhannet tavalliset ihmiset, jotka piilot-telivat heitä, hankkivat heille informaatiota, varustivat hei-tä ruualla, väärensivät heille henkilötodistuksia ym doku-mentteja ja auttoivat heitä kai-killa mahdollisilla keinoilla. Il-man heitä ei olisi senkaltainen vastarinta ollut mahdollista. Kiinnijäätyään oli heidän koh-talonsa, riippumatta sukupuo-lesta tai iästä, täsmälleen samaa kuin metsäveljillä – heitä odot-tivat raa’at ja epäinhimilliset kidutukset, vankileirien kau-hut ja teloitukset. Se oli epäile-mättä koko kansan sotaa.

Vuosina 1945-1953 tarjot-tiin metsäveljille neljä kertaa armahdusta. Se oli valheellis-ta, sillä jo muutaman kuukau-

den kuluttua valtaosa antautu-neista vangittiin. Vasta Stalinin kuoleman jälkeen 1955 järjes-tettiin armahdus, joka piti. Vii-meinen iso metsäveljien ryhmä tuhottiin taistelussa 1954 Etelä-Virossa, mutta yksinäiset met-säveljet jatkoivat taisteluja vie-lä vuosia. Vaikka toivo lännen avusta ja suora aseellinen vas-tarinta hiipui, vastarinta ei lop-punut. Se muutti vain muotoja.

Nuorten vastarintaaMyös koululaisten maanalais-ten järjestöjen toiminta oli ak-tiivista - levitettiin lentolehti-siä, kerättiin aseita, räjäytet-tiin miehitettäjien pystyttämiä monumentteja, nostettiin kiel-lettyä Viron lippua julkisiin paikoihiin ym. Nuorten vasta-rintaliike oli aktiivi 50-luvun loppuun asti. KGB:n tietojen mukaan toimii Virossa ainakin 30 nuorten vastarintajärjestöä. Viimeinen mittava oikeuden-käynti heitä vastaan järjestet-tiin 1962. Mutta tilanne ei rau-hoittunut. Vielä vuonna 1980 järjestettiin Tallinnassa iso neuvostovastainen mellakka, mihin osallistui tuhansia kou-lulaisia ja ylioppilaita.

On väitetty, että Hruštšovin aikana järjestelmä pehmentyi, mutta se oli vain pintapuolista. Muistammehan hyvin Unka-rin ja Tšekkoslovakkian veri-set tapahtumat. Neuvostoliiton romahtamiseen asti vangit-tiin Virossa vapaustaistelijoi-ta ja vainottiin toisinajatelijoi-ta. Vaikka suuri osa ihmisistä antoi toivottomassa tilanteessa perään ja yritti sopeutua olo-suhteisiin, niin vastarinta ja toivo eivät koskaan sammu-neet. Metsäveljet taistelivat lop-puun asti.

Viimeinen metsäveli28.9.1978 kaatui Etelä-Viros-sa KGB:n ratsiassa yksi vii- Metsäveljien kunnostettu oleskelupaikka metsässä.

Suomen-pojista moni jäi myös metsäveljiksi. Edgar Sinisalu (oik.) oli metsäveljenä 1944-1951, jolloin jäi kiinni. Edgarin oikealla puo-lella Suomen-pojan puoliso Lidia Ahas sekä Suomen-poika Eduard Miller. Kuva Peeter Langovits.

meisimmistä, iäkäs metsäve-li August Sabbe (69). Uhasta piittaamatta olivat sukulaiset, ystävät ja paikalliset asukkaat auttaneet ja piiloitelleet häntä vuosikymmeniä. Tähän asti ei ole selvää, upottiko hän itsen-sä Vöhandun jokeen, kun ase meni tukkoon, tai upottivatko miliisit hänet. Tiedetään vain, että vedestä tuli ulos kaksi mi-liisiä ja Sabbe jäi sinne. Ei tie-detä myöskään miten KGB on-nistui löytämään hänet. Au-gust Sabbe on haudattu Tarton Raadin hautausmaalle. Hänen pistoolinsa on näytteillä Vōron kaupungin museossa.

Vuonna 1980 löydettiin Län-si-Virosta viimeinen vapaana miehenä kuollut metsäveli Os-kar Lillenurm. Miehityksen alusta oli kulunut 40 vuotta.

Vaikka Venäjä yritti, ei se kyennyt puolessa vuosisadassa murtamaan virolaisten halua olla vapaa ja itsenäinen. Yli-voimansa ansiosta vihollinen voitti taistelutantereella, mut-ta hävisi moraalisesti ja hen-

kisesti. Virolaisten vapaustais-telusta vaiettiin, sen olemusta yritettiin mustata leimaamalla se banditismiksi, metsäveljiä ja heidän tukijoitaan vainottiin, heitä yritettiin hävittää fyy-sisesti sekä henkisesti, mutta loppujen lopuksi romahti suu-ri ja voittamaton Neuvostoliitto itse. Valitettavasti Venäjä ei ole vielä oppinut historiastaan mi-

tään eikä heidän levittämänsä valheet ole muuttuneet, mutta emmeköhän tiedä, että lopuksi voittaa aina totuus.

Henn Põlluaas

Kirjoittaja on Suomen Sotave-teraanien Viron Yhdistyksen ja Suomen-poikien Perinneyhdis-tyksen johdokunnan jäsen.

Oy Business Services AbVaasa

www.alco.fi LVI-Inset OyVantaa

Plan-Ark OyVaasa

Insinööritoimisto Hesplan Oy

Vaasa

Pohjanmaan Rakennuspalvelu PRP Oy

Vaasa

Porausliike Ryth OyTuusula

Rakennus Mika Varjonen Oy

Uusikaupunki

Wapice OyVaasa


Yöllä 25.3.1949 heräsivät tuhannet virolaisper-heet, kun NKVD ja ve-

näläiset sotilaat tunkeutuivat heidän koteihinsa, käskivat pa-kata ja tönivät itkevät lapset ja heidän vanhempansa kuorma-autoihin. Kun operaatio ”Pri-boi” (Hyökyaalto) loppui, oli karjavaunuissa Virosta Siperi-aan kyyditetty yli 21 000 ihmis-tä.

Osa kyydityslistoissa olevis-ta pelastautui, sillä alituises-sa pidätysten pelossa yövyttiin usein jossain muualla. Epäilyk-siä oli herättänyt myös venä-läisjoukkojen lisääntyminen. Jotta saatiin määrätty luku täy-tetyksi, otettiin umpimähkään toisia kuin nimetyt henkilöt. Ihmismetsästys oli niin me-nestyksellinen, että Moskovaan raportoitiin – suunnitelma to-teutettiin 105,13 prosenttisesti! Pelastautuneet napattiin myö-hemmin.

Kun aikaisemmissa kyy-dityksissä (1941 ja 1945) vie-tiin pääosin kansan eliittiä, nyt kyyditettiin kaikkia, joi-

Kymmenettuhannet kynttilät syttyivät Virossa

den epäiltiin olevan kosketuk-sissa vastarintaliikkeen kans-sa - perheet, ystävät, tuttavat ym. Pääosin he olivat naisia ja lapsia. Ihmiset eivät ymmärtä-neet, miksi yksi tai toinen oli viety. NKVD käytti sitä hyväk-si levittäen huhuja, että syynä olivat virolaisten katala luon-ne ja kantelut. Kansanmurhan lisäksi yritettiin murskata vi-rolaisten kansallinen yhtenäi-syys, ystävys- ja perheensiteet.

Kyyditysten uhrien muistoksi sytytetään kymmeniätuhansia kynt-tilöitä. Kuvassa kynttilöitä Tallinnan Vapaudenaukiolla 25.3.2011.

Totuus on, että listoja oli koottu jo useiden vuosien ajan tutkien arkistoja ja käyttäen hyväksi NKVD:n operatiivista tietoa.

Samanaikaisesti järjestet-tiin kyyditykset myös Latvias-sa ja Liettuassa. Yhteensä vie-tiin noin 100 000 ihmistä. Tu-hannet heistä kuolivat kylmään ja nälkään, sairauksiin tai te-loitettiin. Pian kyydityksen jäl-keen napattiin nekin vähäiset lapset, jotka olivat vielä elossa vuonna 1941 kyyditetyistä ja jotka oli sodan loputtua pääs-tetty tai olivat paenneet takai-sin Viroon. Heidätkin lähetet-tiin Siperiaan.

Venäjä ei ole tekojaan katu-nut. Virolaiset eivät unohda ta-pahtunutta koskaan. Koulu-laisten ja ylioppilaiden järjestö-jen aloitteesta sytytetään joka vuosi kyyditysten uhrien muis-toksi 25.3. klo 18.00 Tallinnan Vapaudenaukiolle ja Tarton raatihuoneen torille kymme-niätuhansia kynttilöitä. Se on henkeäsalpaava näkymä.

Henn Põlluaas

jaksi. Se merkitsi antautumista järjestötyölle, jossa tunteja ei lasketa ja tekemistä oli luvassa jokaiselle viikonpäivälle. Työ on ollut antoisaa ja rikastut-taa eläkemiehen elämää, toteaa Martti Koskela.

Rivit harvenevat kovaa vauhtia, mutta avun tarve toi-saalta kasvaa. Kun työhön on päässyt sisälle, sen on kokenut entistä tärkeämmäksi. Tunne siitä, että on voinut auttaa ja olla muuten hyödyksi, palkit-see ja tuo onnenhetkiä, joita me kaikki tarvitsemme. Lievä työ-

Martti Koskela omistautui eläkepäivillään veteraanityöhön

Kuka?

Martti Koskela

Asuu: Rovaniemellä

Syntynyt: Kemissä 4.3.1941

Työura: Kemissä pankkikonttorin hoitajana, Kemi Oy:n pääkirjan-pitäjänä ja Rovaniemellä Kumi-Heleniuksen talousjohtajana.

Lapin Sotaveteraanipiirin toiminnanjohtajana vuodesta 2005.

Perheessä: vaimo ja kaksi aikuista tytärtä, viisi lastenlasta.

Harrastaa: Lions-toimintaa, liikuntaa, erityisesti lentopalloa, mökkeilyä ja kalastusta ympäri vuoden.

Lapin Sotaveteraanipiirin toiminnanjohtaja Martti Koskela täytti 70 vuotta

4. maaliskuuta 2011. Juhlat pi-dettiin hiljaa perhepiirissä.

Kun edelleen viriili mies jäi päätoimestaan eläkkeelle kym-menkunta vuotta sitten, hän havaitsi kolmen vuoden jäl-keen, että monet harrastuk-set eivät täyttäneetkään päiviä. Virtaa jäi vielä varastoon.

Kun tehtävä sopivasti avau-tui ja veteraanityö oli entuudes-taan tuttua, hakeuduin sotave-teraanipiirin toiminnanjohta-

stressi pitää lisäksi mielen vir-keänä, jatkaa Koskela.

Järjestötoiminnan luon-ne veteraanikentässä muuttuu ja perinnetyö saa yhä suurem-man osuuden. Myös tukihen-kilöitä tarvitaan pyörittämään niin järjestöjä kuin kenttätyötä. Periaate on kuitenkin se, että veteraaneja tuetaan niin kau-an, kuin yksikin on keskuudes-samme.

Kalevi Autio


Malmin hautausmaal-la laskivat seppeleen Viron suurlähettiläs

Mart Tarmak sotilasasiamies Peeter Länsin kanssa. Suo-men-poikien perinneyhdistyk-sen kukkalaitteen laskivat Sep-po Lahtela ja Reijo Tanskanen. Muistopuheen hautamuisto-merkillä piti entinen Merivoi-mien komentaja vara-amiraali Hans Holmström.

Vuosikokousesitelmän ai-heesta Sota suomalaisten päät-täjien muistelmissa piti filosofi-an tohtori Lasse Lehtinen.

Kokouksen aluksi luovutet-tiin Seppo Lahtelalle viime it-senäisyyspäivänä myönnetty Suomen Valkoisen Ruusun I lk ritarimerkki. Hallitukseen va-

Viron 93. itsenäisyyspäivää vietettiin iloisissa merkeissäViron 93. itsenäisyyspäivänä 24. helmikuuta Suomen-poikien perinneyhdistyksen edustajat laskivat kukkalaiteen Viron vapaussodassa taistelleiden suoma-laisvapaaehtoisten muistomerkille Helsingin vanhankir-kon puistossa. Tunnin kuluttua oli kunniakäynti Malmin hautausmaalla. Vuosikokoukseen perinneyhdistys kokoontui Kuljetuskuution tiloissa.

26. helmikuuta Suomen-pojat ja Viron Vapaustaisteli-jat järjestivät Tallinnassa kirkkopyhän ja sen jälkeen oli perinteinen juhla.

littiin uutena jäsenenä Sampo Martiskainen. Muutoin se jat-kaa entisellä kokoonpanollaan. Vuosikokouksen puheenjohta-jana toimi Jaakko Valve.

Juhla Tallinnassa Perinteistä Suomen-poikien ja Viron vapaustaistelijoiden Tal-linnan yhdistyksen kirkkopy-hää vietettiin Kaarlin kirkossa. Jumalanpalveluksen toimitti-vat liturgeina piispa Einar Soo-ne sekä emerituskirkkoherra Ivar-Jaak Salumäe. Saarnan piti pastori Einar Laigna. Mu-siikista vastasi professori Ur-mas Vulp ja urkutaiteilija Ma-rika Kahar säesti jumalanpal-veluksen lauluosuuksia.

Piispa Soone luki vuoden 2010

aikana viimeiseen iltahuutoon kutsuttujen 35 Suomen-pojan ja 26 Vapaustaistelijoiden Tallin-nan yhdistyksen jäsenten nimet.

Uno Järvela toivotti juhla-vieraat tervetulleiksi. Perin-teisiin kuuluu, että ohjelmaan siirrytään laulamalla Viron kansallislaulu Mu isamaa.

Tervehdyksensä esittivät valtiovallan edustajana Suo-men Viron suurlähettiläs Alek-si Härkönen, Suomen Viro-yhdistysten liiton Nyyrikki Kurkivuori, yhteiskunnalli-nen vaikuttaja Henn Põlluaas ja Suomen Sotaveteraaniliiton Finn-Göran Wennström.

Juhlapuheen pitäjäksi olivat Suomen-pojat kutsuneet Har-do Aasmäen. Puhuja lausui ilonsa siitä, että Viro on sekä EU:n että NATO:n jäsen ja toi-votti suomalaiset lämpimästi tervetulleiksi jälkimmäiseen. Moni suomalaisvieraista kat-sahti toisiinsa, sillä ratkaisun avaimet ovat yksinomaan mei-dän suomalaisten käsissä.

PalkitsemisiaFinn-Göran Wennström, Juha-

ni Pesonen ja Markku Seppä luovuttivat Sotaveteraaniliiton myöntämät ansiomitalit seu-raaville: Ilkka Hankkila, Ari Harjula, Ilmar Jõgi ja Kari Vi-lamo. Sotaveteraanien ansio-ristin saivat: Evald Mäepalu ja Lembitu Varblane.

Virallisten palkitsemisten jälkeen viisi Suomen-poikien kunniajäsentä, Erkki Heikki-nen, Peter Küttner, Juha-Matti Martikainen, Jukka Simola ja Ilmari Aho muistivat Suomen-poikien hyväksi vuosia työs-kennellyttä ja arvokasta tietoa jälkipolville tallettanutta yh-distyksen aikaisempaa puheen-johtajaa Raul Kuutmaa. Hä-nelle ojennettiin suomalainen sotilaskypärä. Hän vakuutti olevansa sitä valmis myös käyt-tämään, jos tarve vaatii.

Korkeatasoinen konserttiohjelmaVirallisen osuuden jälkeen saimme jälleen nauttia kor-keatasoisesta konserttiohjel-masta, josta tänä vuonna vas-tasivat Kosen musiikkikoulun virolaistyttöjen polkkayhtye ”Pillipiigad” sekä tanssiyhtye ”Sõprus”. Esiintyjistä pulppu-si elämänilo saaden yleisönkin hyvälle tuulelle.

Tilaisuus päättyi perintei-seen loppulauluun Teid me ter-vitame kodumaa metsad. Ker-tosäkeen sanat ovat Suomek-si: Me vapaat Pohjolan pojat ja rohkeat taistelijat, me va-paan kotimaan luojat ja pojat urheim mat.

Nyyrikki KurkivuoriMuistopuheen Malmin hautamuistomerkillä piti entinen Merivoimien komentaja vara-amiraali Hans Holmström.

Sotaveteraaniliiton ansiomitalinsaajat (vas.) Ilkka Hankkila, Ari Harjula, Kari Vilamo ja Ilmar Jõgi

Suomen-poikien kunniajäsenet (oik.) Ilmari Aho, Jukka Simola, Erkki Heikkinen, Juha-Matti Martikainen ja Peter Küttner muisti-vat Suomen-poikien hyväksi vuosia työskennellyttä yhdistyksen aikaisempaa puheenjohtajaa Raul Kuutmaa (vas.).

KUN TARVITSET APUA kotitöihin, ulkoiluun tai muihin arjen askareisiin

OTA YHTEYTTÄ

KOTIPALVELU LEILA SUIKKANEN050 461 1713

Palvelemme Imatran talousalueella


Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

Jatkosodan alkaessa 25.6.1941 ”urhoollinen Suomen kansa” tais-teli puna-armeijaa vastaan Saksan rinnalla. Ulkopoliittinen lähtökohta tähän oli ollut huono Molotov-Ribbentrop-sopimuksen ja Saksan talvisodanaikaisen menettelyn takia. Historialliset lähteet kertovat yksiselitteisesti vaikutusvaltaisten suomalaisten Saksan kohtaan tuntemasta epäluottamuksesta. Suomen ja Saksan sotilaskontak-teilla oli paremmat edellytykset toipumiseen.

aseita, mikä sitten toteutuikin syyskuus-ta 1940 lähtien Suomen kautta Pohjois-Norjasta (ja takaisin) alkaneen lomalais-liikenteen suojassa. Kauttakulusta teh-ty sopimus antoi sittemmin edellytykset Saksa armeijan levittäytymiseen Pohjois-Suomeen kesäkuussa 1941.

Lokakuussa 1940 Saksan Norjan-armeijan komentaja kysyi sotilasasia-miestietä Suomen pääesikunnalta tieto-ja Suomen puolustusvalmiudesta ja eri-tyisesti Pohjois-Suomen maastosta ja sotilaallisista laitteista. Vt. presidentti Ryti, ylipäällikkö Mannerheim, puolus-tusministeri Walden ja yleisesikuntapääl-likkö Heinrichs tulivat siihen tulokseen, että vastaukset voitaisiin antaa, koska ne eivät kovinkaan paljon heikentäisi Suo-men puolustuskykyä, vaikka ne saksa-laisten kautta joutuisivatkin venäläisille. Riski päätettiin ottaa. Saksan sotilasasia-mies antoi Heinrichsille kuvan, että Sak-san ei vastustaisi ruotsalaisten tuloa Suo-men puolustuksen avuksi. Niinpä kaut-takulkuneuvotteluissa jo mukana ollut kenraalimajuri Talvela lähetettiin vastaa-maan valtakunnanmarsalkka Göringin lentäjätoverin everstiluutnantti Veltjen-sin elokuiseen vierailuun.

Talvelan tehtävä oli viedä Saksan soti-lasjohdolle Mannerheimin terveiset, joil-la tämä pyrki saamaan Saksan suostu-muksen Ruotsin ja Suomen valtioliitolle. Suomen turvaisi varmuudella järjestely, jossa Saksa puolustaisi Petsamoa ja mah-dollisesti Ahvenanmaata ja jossa Ruot-si puolustaisi Suomen vyötäröä Sallan – Lieksan välillä. Tällöin Suomen armeija aseistukseltaan vahvistettuna voisi tor-jua venäläisten hyökkäykset Etelä-Suo-men alueella. Talvelan puheenvuoros-ta ilmeni, että suomalaiset olivat sisäis-täneet saksalaisten kannan, että Saksa ei voisi suursodan takia uhrata ajatuksi-aan Suomeen, joten Ruotsin tuki olisi nyt taattava, kun siihen näytti olevan mah-dollisuuksia. Eri kontakteissa saksalai-set toistivat kantaa, ettei Saksa voisi teh-dä mitään Suomen auttamiseksi, jos Neu-vostoliitto nyt hyökkäisi.

Göringin luo Talvelalle pääsi vasta 18.12., kun Saksan idänretken Barbaros-san perussuunnitelma oli valmistunut. Göringin vastauspuheenvuorosta suoma-laiset saivat ensimmäisen kerran kuulla ”pätevästä lähteestä”, että ”Suomi oli jä-tetty Neuvostoliiton armoille”. Hitler tor-jui Ruotsin-Suomen valtioliiton kategori-sesti 19.12. Sotilassuhteiden kannalta rat-kaisevin oli kuitenkin Talvelan Halderilta Suomen yleisesikunnalle saama kysymys liikekannallepano- ja keskittämisvalmiu-desta kaakon suuntaan. Se viittasi vahvas-ti Saksan hyökkäykseen itään.

Kenraali Heinrichs vie vastauksenHalderin kysymykseen Suomen yleis-esikunnan päällikkö Heinrichs vastasi

Saksalaisaseveljeyden synty

Erich Buschenha-gen

Suursodan kehitys Euroopassa oli johtanut Suomen entistä suurem-paan eristymiseen länsimaisista de-

mokratioista, kun Saksa otti 1940 mie-hitykseensä myös Tanskan ja Norjan. Saksan Ranskan-sotaretken jälkeen odo-tettiin sen nousevan maihin myös Eng-lantiin. Tässä tilanteessa Neuvostoliiton vaikutusvallan kasvua oli Suomessa vai-kea rajoittaa.

Paine johti kesästä 1940 lähtien suo-malaiset tunnustelemaan Saksan takuu-ta, ja tunnustelut jatkuivat kesään 1940 asti, koska takuuta ei saatu erilaisista lu-pauksista huolimatta. Niinpä Suomi teki pienissä asioissa jatkuvasti pieniä ratkai-suja Saksan hyväksi.

Sotilaspuolella saksalais-suomalais-ten suhteiden elvyttäminen oli helpom-paa. Yksityisissä tapaamisissa eräät sak-salaisupseerit pian talvisodan päätyttyä ilmaisivat sympatiansa Suomelle ja puo-lustelivat Saksan sodan kestäessä osoitta-maa viileyttä. OKH:n yleisesikuntapääl-likkö Franz Halder lähetti huhtikuussa 1940 isäntänään vuonna 1939 toimineel-le Eljas Erkolle Suomen taistelua ihailevat terveiset ja kehotti suomalaisia vahvista-maan puolustuslaitosta kaikin tavoin.

Kenraali Talvela tuo kysymyksenSaksan Ranskan-sotaretken aikana ke-säkuussa 1940 puna-armeija eteni Balti-an maihin, ja tätä seurasi näiden maiden liittäminen Neuvostoliittoon. Elokuun alussa levisi huhuja, että Neuvostoliitto oli keskittämässä joukkoja luoteissuun-taan, minkä tulkittiin merkitsevän Bal-tian kaltaista ratkaisua Suomenkin osal-le. Nyt Saksa päätti toimittaa Suomeen

Huhtikuu

3.-8.4. Luonetjärvellä alkaa ensimmäinen 16 kaukopartiomiehelle järjestetty laskuvarjohyppykurssi.

16.4. pääesikunnan sanomalehtitoimiston päällikkö kalle Lehmus matkustaa Berliiniin kolmannen valtakunnan propagandaministeriöön.

18.4 Saksan teollisuuden suurnäyttely avataan helsingin Messuhallissa.21.4. Suomalaisen SS-vapaaehtoisjoukon värväys alkaa helsingissä.30.4. Suomen eduskunta hyväksyy ns. valtalain, joka säätelee talouselämää

poikkeusoloissa. valtalain taustalla on jatkuvasti paheneva tavarapula.

Toukokuu

4.5. Suomen ja Ruotsin välinen maaottelumarssi alkaa.17.5. kesälapsivaliokunta perustetaan järjestämään suomalaislasten siirtoa

loman ajaksi Ruotsiin.20.5. Suomeen saapunut saksalainen lähettiläs karl Schnurre ehdottaa presi-

dentti Rytille sotilasneuvottelujen käymistä. 24.5. ilmavoimat suorittaa karjalan kannaksen lentokuvauslennon: lennot

jatkuvat 25.5. ja 11.6.25.5. Maaottelumarssi Ruotsia vastaan päättyy Suomen voittoon.25.5. karjalaisten suurkokouksessa 228 valtuutettua kokoontuu käsittelemään

siirtoväen asioiden hoitoa ilmaisten huolestumisensa karjalaisten elineh-doista.

25.-26.5. kenraaliluutnantti heinrichsin johtama suomalainen sotilasval-tuuskunta neuvottelee Salzburgissa kenraalieversti Jodlin johtamien saksalaisten ja Berliinissä kenraalieversti halderin johtamien saksalaisten kanssa sotatoimien koordinoinnista mahdollisen neuvostoliiton-sodan varalta.

26.5. tasavallan presidentti myöntää pyynnöstä eron Suomen Moskovan lähettiläälle J.k.paasikivelle.

30.5. Stalin antaa paasikivelle tämän jäähyväiskäynnillä ”lahjana” lupauksen toimittaa Suomeen välittömästi 20.000 tonnia viljaa, joten neuvostoliiton kanssa sovitusta viljakiintiöstä jää vain puolet saamatta.

Kesäkuu

1.6. J.k.paasikivi valittaa Ruotsin Moskovan lähettiläälle, että hänen varoitta-via sanojaan ei ole haluttu kuulla.

3.6. 20 raivausleiriä aloittaa toimintansa eri puolilla maata raivatakseen maata karjalaisen siirtoväen uudistiloja varten. Mukaan on tulossa tuhat ruotsalaista vapaaehtoista.

3.-6.6. Saksan ja Suomen sotilasjohdot neuvottelevat helsingissä. Saksan puo-lelta neuvotteluja johtaa Saksan norjan-armeijan esikuntapäällikkö Erich Buschenhagen ja Suomen puolelta Mannerheimin esikuntapäällikkö ken-raali Erik heinrichs. neuvotteluissa sovitaan sotilaallisesta yhteistyöstä yksityiskohtaisesti maa- ja ilmavoimien osalta.

4.6. kaukopartio-osasto Osasto vehniäisen partio lähtee rajan yli kannakselle. kolmimiehinen ”hopeapartio” noutaa uudeltakirkolta kätkön erään par-tiomiehen kotitalon alta.

6.6. kielissä neuvotellaan Saksan ja Suomen laivastoyhteistyöstä. kommodori Svante Sundman johtaa Suomen valtuuskuntaa.

6.6. pääesikunta määrää perustettavaksi yhdeksän propagandakomppaniaa. 7.6. Saksalaisia joukkojenkuljetusaluksia saapuu pohjanlahden satamiin ja

turkuun.9.6. presidentti Risto Ryti informoi koko Suomen hallitusta poliittisen tilan-

teen kehityksestä. hallituksen ydinjoukko oli tehnyt ratkaisunsa jo touko-kesäkuun vaihteessa. Ryti ja pääministeri Rangell informoivat myös eduskuntaryhmiä. puolustusministeri antoi käskyn liikekannallepanon ensimmäisen vaiheen aloittamisesta.

9.6. ilmavoimilta kielletään Malmin lentokentän käyttö. kenttä varataan sak-salaisten käyttöön.

13.6. Reserviupseerien ja aktiiviupseerien arvot ja arvomerkit yhtenäistetään.13.6. Otavan kirjallisuuspalkinto annetaan runoilija Yrjö Jylhälle tunnustuksena

hänen huomattavasta kirjailijantyöstään ja kiirastuli-kokoelman ilmesty-misessä.

14.6. presidentti Ryti ja hallituksen sotakabinetti päättivät liikekannallepanon aloittamisesta, mutta toistaiseksi vain pohjois-Suomen joukkoihin kutsu-tut saivat käskyn 15.6.

14.6. Englanti asettaa Suomen kauppasaartoon katkaisemalla petsamon liikenteen ja myöhemmin (30.7.) englantilaiset pommittavat petsamon satamaa.


Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

Saksan ja Suomen sotilasneuvottelut 1940 - 1941

19.8.-12.9. Kauttakulkusopimus saksalaisten ”lomalaiskuljetuksiin” Norjaan.23.10. Kenraalieversti Falkenhorstin (AOK Norwegen) kysymykset Pohjois-Suo-men strategisista tiedoista.16.12. Kenraalieversti Halderin (OKH) kysymys Suomen yleisesikunnalle.30.1.1941 Kenraaliluutnantti Heinrichsin vastaus Halderille18.2.-3.3. Eversti Buschenhagenin (AOK Norwegen) tutustumismatka Pohjois-Suomeen20.5. Kauppaneuvottelija Schnurre kutsuu upseeridelegaation koordinaationeu-votteluihin24.-28.5.Suomalainen delegaatio Saksassa - suomalaisilla ei valtuuksia - keskusteluja yksityiskohdista3.-5.6. Saksalainen delegaatio Helsingissä - yhteisymmärrys, päätökset ehdollisia; suomalaiset eivät aloita sotaa. - suomalaisten liikekannallepanon alku sovitaan, taisteluvalmius 28.6. - III AK tullaan alistamaan saksalaisille Lapissa - Suomi varautuu sitovaan hyökkäykseen Laatokan ohitse - Suomi miehittää Ahvenanmaan ja saartaa Hangon tukikohdan - Saksan ilmavoimat saavat lentokenttiä, tuhoavat Suomenlahden eteläpuolen kentät sekä sulkevat Stalinin kanavan ja Nevan6.6. Laivastoneuvottelut Kielissä9.6. Suomi varmentaa lkp-aikataulun (10.6. suojajoukot, 16.6. liikekannallepa-no).15.6. Saksalainen yhdysesikunta aloittaa toimintansa14.6. Buschenhagen – Keitel: Suomen toivoma takuu rauha-vaihtoehdon varalle.15.6. Saksalainen tieto, että Sallan operaatio alkaisi 1.7. ja Laatokan operaatio 28.6.17.6. Suomen Ylimääräisten Harjoitusten käsky

30.1.1941 käydessään Berliinissä esitel-möimässä talvisodasta. Taustaksi kysy-mykselle Halder selitti, että Saksan ja Ve-näjän suhteiden muuttuminen sodaksi oli otettava huomi oon. ”Tämä mahdol-lisuus koskee tietenkin hyvin läheisesti Suomenkin kohtaloa. Tu letteko laisin-kaan ja siinä tapauksessa mil lä edelly-tyksillä ja ehdoilla osallistumaan on po-liittisten johtojen kesken aikanaan selvi-tettävä kysymys.” Hän katsoi kuitenkin ”asi alliseksi että sotilasjohtajat ajoissa ja ainakin omissa aivoissa valmis tautuvat tällaisen tilanteen varalta”.

Vastauksessaan Heinrichs selitti, että mikäli saksalaisia ja ruotsalaisia joukko-ja osallistuisi sotatoimiin Pohjois-Suo-messa, suomalaiset voisivat ryhtyä ope-raatioihin itärajalla, ensin rajalta Laato-kan rantaan ja sitten olosuhteiden ollessa edulliset jatkaa Laatokan itäpuolta Au-nuksen suuntaan. Hän ehdotti taas, että Saksa miehittäisi Ahvenanmaan ja tuki-si sieltä käsin ilmavoimilla puna-armei-jan Hangon-tukikohdan valtausta, joka oli Suomen kannalta ensisijainen ope-raatio. Ahvenanmaasta Suomi saisi te-kosyyn liikekannallepanoon, joka siis suuntautuisi siis Saksaa vastaan. Suo-melle oli tärkeää, että liikekannallepa-nolla saataisiin joukot rajalle ajoissa. Suurvalta näet pystyy aloittamaan so-dan ilman näkyvää liikekannallepanoa, kun taas Suomen kaltaisen maan puo-lustamisen edellytys oli, että liikekan-

nallepano suoritettaisiin riittävän ajois-sa ennen sodan syttymistä. Tämä oli syksyllä 1939 onnistunut ylimääräisten harjoitusten muodossa. - Halder kehotti olemaan laskematta Ruotsin varaan.

Saksan Norjan-armeijan esikunta-päällikkö Erich Buschenhagen saapui helmikuussa Helsinkiin ja sieltä Poh-jois-Suomeen, ja tällöin konkretisoitui-vat monet asiat, jotka olivat ilmenneet jo lokakuussa Suomelle esitetyissä ky-symyksissä. Keskusteluissa mukana ol-lut sotilasasiamies Rössing huokaili, et-tei ollut yksinkertaista puhua tällaisista asioista ”mahdollisuuksina, tutkielmina ja pohdintoina” tarjoamatta mitään asi-oiden todennäköisyydestä.

Tämän jälkeen Pohjois-Suomessa kävi useita saksalaisupseereita tutus-tumassa maastoon ja huoltomahdolli-suuksiin. Tietoja vaihdettiin, mutta esi-merkiksi Suomessa maaliskuun lopulla käynyt Saksan idäntiedustelun päällik-kö, eversti Eberhard Kinzel, selitti, et-tei Neuvostoliiton-sota syttyisi kesällä 1941. Sotilastiedustelujen puna-armei-jaa koskenut tietojenvaihto oli elpynyt jo syyskuussa 1940, kun amiraali Ca-naris ja eversti Melander tapasivat Köö-penhaminassa.

Saksan ulkoministeriönsä kautta aloitettu keskustelu suomalaisten vär-väämisestä Waffen-SS:n riveihin ei kuulunut sotilassuhteiden piiriin. Sii-hen suostuminen oli yritys sitoa Saksa

takaamaan Suomen itsenäisyyttä. Suo-men sotilasjohdon mielestä Saksaan lähtijät olisi pitänyt sijoittaa jääkäriliik-keen jatkona Saksan armeijaan Wehr-machtiin omaksi suomalaisjoukoksi. Itse asiassa asevelvollisia ei olisi lain-kaan haluttu päästää maasta, kun sota oli jo näköpiirissä.

KoordinaationeuvottelutYleisesikuntatasolla keskusteluihin päästiin vasta toukokuun lopulla, kun Saksan sodanjohto katsoi sen tarpeel-liseksi. Saksaan kutsuttiin suomalainen valtuuskunta suunnittelemaan sotatoi-mien koordinointia Neuvostoliiton-so-dan varalta. Asian esitti 20.5. presidentti Rytille erikoislähettiläs Karl Schnurre, ja Mannerheim lähetti Saksaan Hein-richsin johtaman delegaation.

Barbarossa-operaatioon salaamiseen kuului harhautus, että Saksa muka oli esittänyt Neuvostoliitolle suuria vaati-muksia ja että näiden neuvottelujen yh-teydessä Suomikin voisi saada asemansa turvatuksi. Neuvottelujen onnistumi-nen, mm. Saksan viljansaannin turvaa-minen, poistaisi myös sodan vaaran. Suomen ns. sisäpiiri, ulkopoliittinen johtoryhmä, kokosikin nopeasti Suo-men toivomukset - mm. vuoden 1939 rajan palauttamisen - kyseisiin neuvot-teluihin.

Sotilasneuvottelut alkoivat 25.5. Salz-burgissa OKW:n johtoesikunnan pääl-likön Alfred Jodlin johdolla ja jatkuivat 26.5. Berliinissä OKH:ssa kenraalievers-ti Halderin johdolla. Suunnitelma tar-kentui Helsingissä 3.-5.6. käydyissä kes-kusteluissa, joihin saksalaiset lähettivät eversti Kinzelin, joka edusti OKH:ta, ja eversti Buschenhagenin, joka edus-ti Saksan Norjan-armeijaa ja OKW:ta. Helsingissäkin Suomen armeijaa edus-ti ensi si jassa kenraali Heinrichs, mut-ta hänen apunaan oli erityiskysymyk-sissä muitakin upseereja, mm. lkp-asi-oissa pääma joitusmestari Aksel,Airo, huolto-osaston päällikkö Harald Roos ja operatiivisen osaston päällikkö K. A. Tapola. Merisotaa oli ennakoimassa Berliinissä 26.5. ja Kielissä 6.6. kontra-amiraali Svante Sundman.

Keskustelut 25.5. avannut sotamar-salkka Keitel selitti, että ”saksalaisilla on tapana valmistautua ajoissa ja perus-teellisesti” ja että kaiken varalta oli val-mistauduttava, jotta voitaisiin hetken tullen toimia nopeasti. ”Mitään ei ole päätetty, eikä kysymys, josta nyt on neu-voteltava, ole akuutti.” Heinrichs totesi, ettei hänellä ollut valtuuk sia määritellä kantaa tähän suunnitelmaan, ”ei soti-laallisesti eikä poliittisesti”, mutta lisäsi, että ”jo se tosiasia että olimme täällä yh-teisen neuvottelu pöydän ääressä osoit-taa mitenkä sotilasjohtomme suhtautuu kysymykseen yhteistoiminnasta”.

Salzburgissa puhetta johtanut Jodl toivoi, että suomalaiset tukisivat sak-salaisten toimintaa Pohjois-Suomessa Petsamon pataljoonalla ja yhdellä di-visioonalla. Sen sijaan hän katsoi, ettei talvisodassa kärsineen Suomen pitäisi ryhtyä hyökkäysoperaatioihin, ennen kuin saksalaisten eteneminen johtai-si niihin automaattisesti. Hankoa oli-si aluksi tyydyttävä vain saartamaan, mutta hän lupasi esittää Ahvenanmaan miehitysasian uudelleen esimiehilleen. Berliinissä Halder esitti suomalaisil-le aktiivisempaa roolia puhumalla ope-raatiosta Laatokan jommallakummalla puolella.

Helsingissä saksalai set ilmoittivat OKW:sta saamansa ohjeen mukaisesti, että Ahvenanmaa ja Hanko oli suoma-laisten hoidettava. Asiasta oli tehty uusi ylemmän tason päätös. Saksalaiset lu-pasivat osallistua Hangon taisteluihin yhdellä Ruotsin kautta kuljetettavalla divisioonalla ja irrottaa suomalaisten operaatioon Pohjois-Suomesta panssa-reitaan ja siellä olleen suomalaisen ar-meijakunnan (V eli sodan ajan III AK).

Liikekannallepano - liian aikaisin vai liian myöhäänNeuvottelut sujuivat sopuisasti mutta suomalaisten ongelma oli se, että he eivät tienneet, oliko tulossa sota vai hankkisi-ko Saksa tavoitteensa neuvotteluin Neu-vostoliiton kanssa. Liikekannallepanos-ta voisi olla seurauksena Neuvostoliiton välitön hyökkäys Suomeen, mikä olisi kohtalokasta, jos Saksa ja Neuvostoliit-

Heinrichs ja Tapola operaatioasioissa


Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

miehittäminen antaisi Suomelle aiheen armeijansa liikekannallepanoon niin, ettei sen voisi katsoa kohdistuvan Neu-vostoliittoon. Tästä voinemme päätel-lä, ettei Heinrichs, joka varmasti edusti Suomea johtavan pienen piirin ajatuk-sia, enää uskonut mahdollisuuksiimme pysytellä sodan ulkopuolella.

Heinrichsin vierailun aikana Suo-melle viimeistään selvisi, että Saksa suunnitteli hyökkäystä Neuvostoliit-toon ja että osa operaatiosta suuntau-tuisi Baltian maiden kautta kohti Le-ningradia ja Pohjois-Suomen kautta Kantalahteen. Tästä vierailusta tiivis-tyi suomalaisten ja saksalaisten soti-lasviranomaisten informaatioyhteistyö. Kaikki tapahtui kuitenkin hyvin ylei-sellä tasolla. Barbarossa-suunnitelman yksityiskohdat alkoivat selvitä suoma-laisille vasta toukokuussa 1941.

Tätä ennen Suomi teki kuitenkin maaliskuussa 1941 salaisen, selkeäs-ti Saksalle suotuisan päätöksen salli-essaan vapaaehtoisten rekrytoinnin Saksan riveihin. Toukokuussa värvät-ty 1200 miehen vapaaehtoisjoukko lii-tettiin vastoin suomalaisten päättäjien tahtoa kansallissosialistien oman ar-meijan, Waffen-SS:n eikä siis Saksan varsinaisen armeijan, Wehrmachtin ri-veihin. Saksan puolella alettiin nyt olla varsin vahvasti.

Neuvostoliitto havahtuiSaksan vaikutusvallan kasvusta huo-lestuneena Neuvostoliitto lähestyi Suo-mea keväällä 1941 aikaisempaa ystä-vällisemmin elkein. Se lienee huoman-nut, että painostustoimet olivat olleet omiaan lisäämään neuvostovastaisuut-ta Suomessa. Suomesta ei kuitenkaan enää löytynyt vastakaikua Neuvostolii-ton yllättäen ehdottamille uusille neu-votteluille Suomen ja Ruotsin puolus-tusliitosta, joita Iso-Britanniakin yritti käynnistää heikentääkseen Saksan poh-joista rintamaa. Neuvostoliiton yrityk-set elvyttää pitkään pysähdyksissä ol-lutta kauppaamme eivät myöskään aut-taneet. Suomi ei ollut enää ostettavissa edes kipeästi kaipaamillaan viljatoimi-tuksilla, joista viimeiset tulivat aivan sodan kynnyksellä.

Saataisiinko talvisodan menetykset nyt takaisin ”korkojen kanssa”?

Tällaisessa tilanteessa oli luonnol-lista, että Suomessa alkoivat viritä vah-vat toiveet saada Saksan tuella hyvi-tystä Moskovan rauhan kirveleviin menetyksiin.1930-luvun Suur-Suomi ajatuksetkin saivat joidenkin mielissä ilmaa siipiensä alle, kun tihkui tietoja Saksan hyökkäyksen tavoitteista lähi-alueillamme.

Suomen tie jatkosotaan (osa 2)Kerran viel! Valtioliittoa Ruotsin kanssa lämmitelläänElokuun 1940 lopulla Ruotsissa virisi vielä kerran ajatus Ruotsin ja Suomen valtioliiton mahdollisuudesta tavoittee-na sillä tavoin taata rauha alueillam-me. Neuvotteluja käytiin, ja miehite-tyn Norjankin mukaantulo oli kuvassa. Edellytyksenä olisi ollut, että Suomi oli-si tyytynyt Moskovan rauhan rajoihin-sa. Näin olisi rauhoitettu Neuvostoliitto. Meillä olisi tähän varmaan suostuttu-kin edellyttäen, että sekä Neuvostoliit-to että Saksa olisivat liiton hyväksyneet. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan mo-lemmat katsoivat liiton olevan intres-siensä vastainen. Niinpä liittoajatus oli joulukuussa 1940 haudattava.

Operaatio Barbarossan valmistelut ja Suomi Aluksi epävirallisia kanavia myöten, sittemmin virallisemminkin, Saksa ju-listi ”levittäneensä sateenvarjonsa Suo-men ylle”. Suomi saisi nyt ”nukkua yön-sä rauhassa”. Varsinaisia muodollisia ta-kuita ei kuitenkaan tullut. Saksan selkeä ulostulo oli kuitenkin tervetullut, sillä Neuvostoliiton painostus lisääntyi vuo-den loppua kohden. Painostuksen kärki suuntautui nyt Petsamon nikkeliin.

Saksa valmisteli Operaatio Barba-rossaksi nimeämäänsä idän sotaret-keä huolellisesti salattuna. Suomi pääsi kuitenkin vähitellen mukaan, kun sak-salaiset tarvitsivat erityisesti Norjassa olevien joukkojensa tehtävään, Petsa-mon miehittämiseen liittyvää tieduste-lutietoa. Suomalaisille saksalaiset selit-tivät, että näiden joukkojen tehtävä tu-lisi ajankohtaiseksi, jos Neuvostoliitto hyökkäisi Suomeen. Saksa oli ymmär-rettävästi myös kiinnostunut Suomen omista puolustusedellytyksistä. Loka-kuussa 1940 näitä tietoja päätettiin an-taa Saksalle, jonka suopea suhtautu-minen maatamme kohtaan oli nyt tär-keätä. Suomen puolelta yhdyshenkilönä toimi kenraalimajuri Paavo Talvela.

Tammi-helmikuun vaihteessa 1941 Berliinissä vierailleelle kenraaliluut-nantti Heinrichsille kerrottiin, että Sak-san ja Neuvostoliiton sodan mahdolli-suus oli otettava huomioon ja että soti-lasjohtajien oli vähin äänin varauduttava siihen. Heinrichs puolestaan esitti, että sotatilanteessa Neuvostoliitto saattaisi hyökätä Suomeen riistääkseen Saksal-ta mahdollisuuden käyttää sen alueita hyökkäykseen Neuvostoliittoon. Tällai-sia uhkauksiahan Neuvostoliitto oli jo 1930-luvulla esittänyt. Heinrichs meni neuvotteluissa oma-aloitteisesti niin pit-källe, että hän suositteli Saksalle Ahve-nanmaan miehittämistä. Ahvenanmaan

to olisivat solmineet uuden sopimuksen. Saksalaiset, jotka itsekin olivat epävar-moja sodan syttymisestä, kannustivat suomalaisia aktiivisuuteen. Buschenha-gen selitti 3.6. Heinrichsille, että ”valta-kunta joka - vastoin todennäköisyyttä - olisi suostuvainen näihin [Saksan muka Neuvostoliitolle esittämiin] vaatimuk-siin ei ole enää pelättävissä.”

Suojajouk kojen palvelukseen kutsu-mispäiväksi määritettiin 10. 6., ja Ahve-nanmaan ja Hangon suuntaan tarvitta-vien joukkojen sekä sodan ajan III AK:n liikekannallepano oli aloitettava heti rautatiekaluston va pauduttua saksalais-ten kauttakuljetuksista. Pääjoukkojen lkp:n kaavailtiin alkavan 16.6., riip puen kuitenkin tilanteen kehityksestä.

Mannerheim piti kiinni neuvonpito-jen epävirallisuudesta. Kun Heinrichs yritti esitellä Buschenhagenin laatiman asiakirjan Helsingin keskustelujen tu-loksesta Mannerheimille, tämä sanoi: ”Sitä asiakirjaa minä en ota käteeni.” Il-man muuta Helsingin keskustelujen tu-losten toteuttamiseen ei ryhdytty, vaan niiden toimeen panosta tehtiin päätök-set yksi kerrallaan tilanteen kehityk-sen mu kaan. Mannerheim ja Heinrichs kävivät 6. 6. esittämässä Rytille ”suun-nitelmiaan eräiden joukko-osastojen kutsumisesta yleisharjoituk siin”. Ryti ilmoitti 9. 6. valtioneuvostolle, että so-tilasjohto oli kiristyneen tilanteen takia kutsu nut ylimääräisiin harjoituksiin joitakin joukko-osastoja ja valmistelee harjoitusten laajenta mista.

OKW:sta Buschen hagen 7. 6. sähköt-ti Hein richsille, että määritellyistä liike-kannallepanoajoista voitiin pitää kiinni. Heinrichs ei kuitenkaan ollut tyytyväi-nen yleisen liike kannallepanon aloitta-miseen jo 16.6. Kun kerran sodan syt-tymisestä ei vielä ollut varmuutta, sisä-poliittisistakin syistä oli vaikeaa aloittaa noin aikaisin ja siirtämistä puolsi myös kylvötöiden keskeneräisyys.

Tilanne näytti kesäkuun puolivä-lin lähestyessä kiristyvän, ja 14.6. neu-voteltiin presidentin luona uusista toi-menpiteistä. Mannerheim, pääministeri Rangell, puolustusministeri Walden, ul-koministeri Witting ja Heinrichs olivat selostamassa ylimääräisten harjoitusten edistymistä. Nyt oli harkittava, uskal-lettaisiinko joukkojen kutsumista vie-

lä lykätä. Mannerheim piti välttämät-töminä varovaisuustoimenpiteitä ”mah-dollisimman suuressa mittakaavassa” eivätkä muut esittäneet vastaväit teitä. Asevelvollisuuslain täytäntöönpanoase-tus antoi puolustusministeriölle oikeu-den määrätä varovaisuustoimen piteistä, kuten YH:n muodossa toteutettavasta liikekannallepanosta.

Yhtä kaikki YH:n aloittamista viivy-tettiin edelleen, kun neuvostolainen uu-tistoimisto TASS kumosi huhut Saksan ja Neuvostoliiton neuvotteluista ja kun suomalaisille ilmeisesti Pohjois-Suo-men yhteyksien kautta selvisi, että sak-salaisten aikatauluissa oli merkitty suo-malaisten operaatio alkamaan ennen saksalaisten Petsamon suuntaan mer-kittyä hyökkäystä. Olivatko saksalaiset jättämässä Suomelle vastuun sodan syt-tymisestä?

Suomalaisten epäröinnin takia sota-marsalkka Keitel antoi 15.6. Buschen-hagenille valtuudet - hieman arvoituk-sellisesti - ilmoittaa, että suomalaisten asettamat ennakkoedellytykset tulisi-vat täyttymään. Sitä ei sanottu sodanko vai rauhan tilanteessa. Buschenhagenil-le Heinrichs oli 14. 6. kuvannut Saksaan toukokuun lopussa lähetettyjen poliit-tisten toivomusten merkitys tä: ”Suomi ei aseta ehtoja sodan vaan rauhan varal-le.” Muutamaa päivää aiemmin Göring oli ilmoittanut Hitlerille, että Saksan ilmavoimat ehtisivät Välimeren taiste-luista Barbarossa-operaatioon. Lopul-linen tieto, että toimittaisiin sotavaih-toehdon mukaan, lähti saksalaisille joukoille 21.6. Suomen liikekannallepa-nokäsky annettiin 17.6.

Koordinaatiosuunnitelma tuli ole-maan suuntaa-antava suomalaisten so-tatoimille vuoden 1941 kesäkaudella. To-sin saksalainen yhdyskenraali Erfurth joutui päämajassa kannustamaan suo-malaisia voimakkaampaan painopis-teen luomiseen ”Laatokan operaatios-sa”. Toisaalta Mannerheim saattoi viita-ta siihen, että saksalaiset eivät puolestaan täyttäneet suunnitelman perustana ollei-ta tavoitteitaan. Sitovaksi Mannerheim ei kuitenkaan sotilaskeskustelujen tulosta katsonut, vaan ratkaisevissa käänteissä hän hankki presidentin kannanoton.

Ohto Manninen

Heinrichs jakaa kunnia-merkkejä saksalaisille


Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

Maan virallinen johtokin antoi asi-antuntijaryhmälle tehtävän laatia histo-riallinen, kansatieteellinen, kasvitieteel-linen ja maantieteellinen selvitys siitä, mitkä alueet itärajamme tuolta puolen voitaisiin liittää Suomeen. Sotilaatkin otettiin mukaan selvitystyöhön. Näin valmistuikin sitten heidän toimestaan viisi rajavaihtoehtoa, jotka eri perus-teilla ja edellytyksillä olisivat Suomel-le strategisesti edullisia. Vähimmäista-voitteemme oli kuitenkin vuoden 1939 rajojen palauttaminen. Voisimme tosin suostua joihinkin Leningradin turval-lisuuden kannalta merkittäviin myön-nytyksiin Kannaksella, jos vastapainok-si saisimme alueita Itä-Karjalasta. Tu-levan, myös Suomea koskevan sodan varaan ei näissä suunnitelmissa lasket-tu. Ainakin virallisesti annettiin ym-märtää, että uskottiin asioiden vielä ole-van hoidettavissa neuvotteluteitse.

Suomi tosissaan mukaan suunnitteluunVarsinaiset koordinaationeuvottelut Saksan ja Suomen sodanjohdon välil-lä käynnisti ”mahdollisen Neuvostolii-ton taholta puhkeavan konfliktin va-ralta” Suomeen lähetetty ministeri Karl Schnurre toukokuun 1941 puolenvä-lin jälkeen. Schnurren esityksestä Suo-mi suostui lähettämään Saksaan ken-raaliluutnantti Heinrichsin johtaman yleisesikuntavaltuuskunnan. Neuvot-teluja käytiin Salzburgissa 25.5. ja Ber-liinin lähellä sijaitsevassa Zossenissa 26.5.1941. Saksalaisten näissä neuvotte-luissa määrittelemät tavoitteet Neuvos-toliittoon suuntautuvalle hyökkäykselle ja heidän kaavailemansa suomalaisten joukkojen osuus yllättivät laajuudellaan suomalaiset neuvottelijat. Valtuuksien puutteessa suomalaiset eivät kyenneet määrittelemään Suomen kantaa Sak-san esityksiin. Kun tilanne ei tyydyttä-nyt saksalaisia isäntiä, Heinrichs lupasi vastauksen Saksan esityksiin Helsingis-sä 3.6. käytävissä jatkoneuvotteluissa.

Suomessa oli talvisodan jälkeen to-tuttu ajattelemaan, että joutuisimme kohtaamaan suursodan laajentumises-ta johtuvat paineet yksin. Siksi Saksan esitys tuntui helpottavan asemaamme. Asiaan liittyi kuitenkin suuria kysy-mysmerkkejä:

Voiko Suomi luottaa Saksaan, jonka kyyninen suhtautuminen tilanteeseem-me talvisodassa oli tuoreessa muistissa?

Voisiko taisteluvalmiutemme lisää-minen ja saksalaisten joukkojen lisään-tyminen alueellamme provosoida Neu-vostoliiton ottamaan aloitteen käsiinsä ja hyökkäämään alueellemme?

Voisiko Saksan esitysten torjuminen

johtaa meidät sotaan sekä Neuvostoliit-toa että Saksaa vastaan?

Näistä epäilyksistä huolimatta neu-votteluja saksalaisten kanssa päätettiin jatkaa myönteisessä hengessä. Päätös tästä syntyi jälleen jo totutussa pienes-sä piirissä koko hallitusta ja eduskuntaa informoimatta. Sotilaalliset yksityis-kohdat jätettiin sotamarsalkka Man-nerheimille.

Tavoitteena oli, että tulevan liike-kannallepanomme syyksi esitettäisiin Saksan toimenpiteet, ei Neuvostoliiton uhka. Suomalaiset joukot eivät saisi ylit-tää rajojamme ennen kuin Neuvostoliit-to olisi sen tehnyt. Saksalaisetkaan eivät saisi aloittaa sotatoimiaan Suomen alu-eelta ennen Neuvostoliiton hyökkäystä. Ulkoministeri Witting sai tehtäväkseen ilmoittaa Saksan Suomen suurlähetti-läälle, von Blücherille, että ”käymme so-taa vain, jos kimppuumme hyökätään”.

Suomen Berliinin suurlähettiläs Ki-vimäki esitti Saksan ulkoministeriössä 31.5.1941 seuraavat Suomen toivomuk-set:

Saksan takuu Suomen itsenäisyydel-le ja lupaus, että vain Neuvostoliiton hyökkäys Suomeen olisi Saksalle syy so-taan Suomen suunnalla.

Suomen elintarviketuonnin varmis-taminen.

”Vanhojen” vuoden 1939 rajojemme palauttaminen tai mikäli Saksa katsoi-si, että Neuvostoliiton talvisodan edel-lä esittämä turvallisuusvyöhyke Karja-lan kannaksella tulisi hyväksyä, rajo-jen korjaaminen siten, että Suomi saisi aluekorvauksia muualta. Ahvenanmaa-ta koskevat rajoitukset – demilitarisoin-ti – olisi kumottava ja Suomenlahden saarista ainakin Suursaari palautettava Suomelle, tarpeen vaatiessa demilitari-soituna.

Neuvostoliiton Petsamon nikkelikai-voksiin kohdistuvien vaatimusten tor-juminen.

Jäämeren kalastuksen osalta Neuvos-toliiton olisi rajoituttava noudattamaan yleisesti käytössä ollutta kolmen meri-peninkulman aluevesirajaa ja toimitet-tava Suomelle kymmenen troolaria kor-vaukseksi talvisodan aikana Petsamos-sa tuhoutuneesta kalastusvälineistöstä.

Tämä Kivimäen esittämä toivomus-lista, kuten huomaamme, perustui edel-leen siihen täysin epärealistiseen kä-sitykseen, että Saksa olisi ryhtymässä hoitamaan Neuvostoliiton suhteitaan jonkinlaisilla neuvotteluilla ja että se

olisi asemassa, jossa se voisi saada Neu-vostoliiton suostumaan melkein mi-hin vain. Hämmästyksekseen Kivimäki joutui toteamaan, ettei Saksan ulkomi-nisteriössä osattu sanoa mitään Saksan ja Neuvostoliiton neuvotteluista.

Sotilaiden kesken asiat etenivät huo-mattavasti suoraviivaisemmin ja realis-tisemmalla pohjalla koordinaationeu-vottelujen jatkuessa 3.- 6.6.1941 Hel-singissä ja Kielissä. Pienessä piirissä sovitun mukaisesti Mannerheim myö-täili saksalaisten esittämiä ehdotuksia ja lisäsi niihin omiaan. Saksalaiset tyy-tyivät suomalaisten positiiviseen suh-tautumiseen eivätkä pitäneet merkityk-sellisinä Suomen esittämiä varauksia poliittisesta ratkaisusta. Sotilaallisis-sa kysymyksissä saavutettiin yhteisym-märrys asioista, jotka selkeästi veivät meidät kohti sotaa. Suomesta oli käy-tännössä tulossa saksalaisten sotilastu-kikohta tulevassa sodassa Neuvostoliit-toa vastaan.

Neuvotteluissa sovittiin saksalais-ten joukkojen, sotalaivojen ja lentoko-neiden saapumisesta Suomeen, eräiden lentokenttiemme antamisesta saksalais-ten käyttöön, suomalaisen Siilasvuon III Armeijakunnan alistamisesta Sak-

Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran masinoima mielenosoitus Hakaniemen torilla. Vasemmalla halkopi-noja, jotka sytytettiin tuleen. Tästä mielenosoittajat saivat nimen ”pinonpolttajat”.


Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

san Norjan -armeijalle 15.6.1941 läh-tien, Norjan-armeijan ja Suomen pää-majan johtamien joukkojen välirajas-ta, Suomen liikekannallepanosta sekä operatiivisten tehtävien pääpiirteisestä jaosta Suomen ja Saksan kesken. Suo-malaisille neuvottelijoille tuli varmasti selväksi se, että Saksa jossain vaiheessa tulisi hyökkäämään Norjasta Neuvos-toliittoon Suomen alueen kautta. Neu-vottelujen aikana suomalaiset joutuivat useissa kohdissa tyytymään siihen, ettei heidän esittämiään näkökohtia pidetty toteuttamiskelpoisina. Ahvenanmaa oli mm. miehitettävä itse, joten se liikekan-nallepanon veruke jäi saamatta.

Suomi mobilisoiSuomi toteutti armeijansa yleisen liike-kannallepanon 18.6.1941. Oikeastaan ei ollut kyseessä liikekannallepano, koska joukot oli vain ”lomautettu” talvisodan päätyttyä. Palvelukseen kutsuttiin kaik-kiaan 615.000 miestä eli ennätykselliset yli 15 % koko väestöstämme. Näistä var-sinaisia taistelujoukkoja oli kuitenkin vain noin 480.000. Ajankohdan mää-räsivät useat käytännön tekijät. Mobi-lisaatio tuli voida perustella sisäpoliit-tisesti vetoamalla maailmantilanteessa tapahtuneilla muutoksilla, ja ulkopoliit-tisesti tuli varoa provosoimasta itänaa-puria liian aikaisin, elintarvikehuollon kannalta tärkeät kevätkylvöt piti saa-da hoidetuksi ennen miesten kutsumis-ta sotatöihin ja saksalaisten joukkojen keskityskuljetusten 8.-15.6.1941 sitoma suomalainen rautatiekalusto piti saada omaan käyttöön.

Viimeiseen asti ehkä kuitenkin toi-vottiin Saksan peruvan sota-aikomuk-sensa ja takaavan muuten Suomen itse-näisyyden. Oltiin kuitenkin selkeästi ja pääosin innostuneina valmistautumas-sa myös sotaan, jonka toivottiin sak-salaisten salamasotamallin mukaisesti muodostuvan lyhyeksi. Puhuttiin kesä-sodasta. Sadonkorjuuksi ehdittäisiin ta-kaisin …

Sota tuleeSuomen tulevaa aseveljeyttä Saksan kanssa ennakoiden sota syttyi alueel-lamme Hankoniemellä jo 22.6. eli sa-mana päivänä kuin Saksan Operaa-tio Barbarossa. Silloin saksalaiset ko-neet pommittivat Hangon satamaa. Osa pommituslennoista oli suunnattu Le-ningradiin. Seuraavana päivänä kohtee-na oli Täcktomin lentokenttä Hangon vuokra-alueella. Koneet lähtivät Itä-Preussista mutta käyttivät suomalaisia lentokenttiä polttoainetäydennyksiin.

Suomen merivoimat osallistuivat alusta alkaen saksalaisten rinnalla Suo-menlahden miinoittamiseen. Neuvos-toliitto aloitti vastatoimet välittömäs-ti pommittaen suomalaisia sota-aluksia huolimatta siitä, että Neuvostoliiton so-danjohto oli nimenomaisesti kieltänyt aloittamasta sotatoimia Suomea vas-

taan ilman eri käskyä! Vielä 22.6. Suo-mi ilmoitti olevansa puolueeton Saksan ja Neuvostoliiton sodassa. Neuvosto-liittokin vakuutti puolueettomuuttaan Suomen suuntaan. Se ilmoitti kuitenkin ryhtyvänsä kostotoimiin, mikäli Suo-mi omalta alueeltaan sallisi saksalais-ten sotatoimet Neuvostoliittoa vastaan. 24.6. Neuvostoliiton Helsingin suurlä-hetystö evakuoitiin Tukholmaan. Vas-ta 25.6.1941 Suomi totesi virallisesti ole-vansa jälleen sodassa Neuvostoliiton kanssa jouduttuaan Neuvostoliiton il-mahyökkäysten kohteeksi, kun sen ko-neet olivat tuhoisin seurauksin pom-mittaneet lukuisia kohteita Suomen alu-eella. Eduskunta hyväksyi hallituksen selonteon asiasta lähes yksimielisesti.

Operaatio Barbarossan käynnistyt-tyä aamuyöllä 22.6.1941 Hitler piti kello 6 radiopuheensa, jossa hän totesi saksa-laisten sotilaiden taistelevan Jäämeren rannalla ”liitossa (im Bunde) suoma-laisten tovereidensa kanssa.” Tämä oli tietenkin suomalaisten kannalta kiusal-lista, sillä meillä oli haluttu viimeiseen asti säilyttää kuva puolueettomuudesta. Niinpä tuo Hitlerin puheen kohta tuli sensuurin ohjeiden mukaan kääntää sa-noilla ”kylki kyljessä”.

Hitlerin puhe ja runsaiden saksalais-ten joukkojen läsnäolo Suomen alueel-la olivat tietenkin selkeä viesti Neuvos-toliitolle, joka piti alusta alkaen Suo-mea Saksan liittolaisena. Joukkojemme asetelma Moskovan rauhan rajoilla oli aluksi selkeästi puolustuksellinen. Ne pysyttelivät omalla maaperällämme passiivisina, ja niillä oli vain lupa vas-tata tuleen. Vasta 28.8.1941 rintamajou-kot saivat luvan ulottaa tiedustelunsa Moskovan rauhan rajan taakse ja ryh-tyä valmistelemaan hyökkäystä.

JälkiviisasteluaTutkijoiden, harrastelijoiden, poliitik-kojen ja ns. yleisen mielipiteenkin kes-kuudessa on käyty vuosien mittaan aal-toilevaa keskustelua siitä, olisiko Suomi mahdollisesti voinut välttyä joutumasta toisen maailmansodan pyörteisiin. Jä-tämme tässä talvisodan syttymistä kos-kevan spekuloinnin syrjään ja keski-tymme jatkosotaan. Sotaan joutumis-tamme kuvattiin pitkään eräänlaisena ajautumisena. Kuin ajopuu Suomi vähi-tellen joutui kurssille, joka sen itse voi-matta merkittävästi vaikuttaa tapahtu-mien kulkuun lopulta merkitsi sotaa. Tämän ajopuuteorian sopivaksi jatkeek-si on esitetty, että kävimme jatkosodassa Saksan rinnalla omaa sotaamme omilla tavoitteillamme liittoutumatta pahan natsi-Saksan kanssa. Nämä historian selitykset ovat olleet osa sotien jälkeis-ten vuosien yritystä ymmärtää tapahtu-nutta, jopa osa identiteettiämme ja kan-sallista selviytymisstrategiaamme sota-vuosien traumoista.

Mutta historiaamme ei ole selvästi-kään vielä kirjoitettu valmiiksi. Viime

Suomi on jäämässä yksin.

vuosina tapahtumien kulku on alettu nähdä toisessa valossa. Niinpä moni-en tutkijoidemme mukaan jatkosotaan lähdettiin aivan tietoisesti ja omin pää-töksin. Vaihtoehtojakin olisi muka ol-lut. Niitä vain pidettiin silloisessa tilan-teessa niin huonoina, ettei niiden va-raan uskallettu heittäytyä. Suomi oli monien, erityisesti nuorempien tutkijoi-den mielestä jatkosodassa selkeästi Sak-san liittolainen, vaikka virallista valtio-sopimusta ei todistettavasti ollutkaan.

Koko jatkosotamme olisi ollut käy-tännössä mahdoton ilman voimakkaan Saksan monella tavoin toteutunutta tu-kea. Kansainvälisen katsannon mukaan Suomi oli Saksan ”löyhä liittolainen” ja ”kanssasotija” kuten Italia, Unkari ja Romaniakin, joiden kanssa Saksalla ei myöskään ollut liittosopimusta. Suo-men kohtalo oli kuitenkin näitä muita liittolaisia onnellisempi. Ainoana Sak-san rinnalla taistelleena maana sitä ei sodan päättyessä miehitetty.

Ehkä näiden historian tulkintojen ääripäiden väliltä löytyy uskottavin se-litys. Emme me nyt aivan ajopuuna so-taan menneet. Kyllä taustalla oli sarja selkeitä päätöksiä, joita tehtäessä lop-putulos ei tietenkään voinut olla näky-vissä mutta jotka koko ajan kavensivat vaihtoehtojen määrää. Loppujen lopuk-si oltiin tilanteessa, jossa kädessä ei ollut kuin yksi toivoa herättävä ”kortti”. Voi-makkaan Saksan rinnalla ja pääosin ha-lukkaastikin lähdimme hakemaan hy-vitystä talvisodan menetyksille, mah-dollisesti jopa ”korkojen kanssa”.

Neuvostoliitto oli myös omalla epä-onnistuneella välirauhan ajan politii-kallaan aktiivisesti ajanut Suomea koh-ti tätä tilannetta. Virallinen Suomi oli

vielä keväällä 1941 valmis hyväksy-mään Moskovan rauhan rajat pienin ”viilauksin” lopullisiksi, jos vain itse-näisyytemme taattaisiin. Yleinen mie-lipide ei ehkä olisi tällaista lopputulos-ta ollut valmis niin vain hyväksymään, kun Saksa, joka oli ottanut Suomen ”sii-piensä suojaan”, vielä näytti täysin voit-tamattomalta sotakoneelta. Pommitta-malla raskaasti Suomen kohteita ilman sodanjulistusta Neuvostoliitto antoi lo-pullisen syyn todeta, että Suomi oli jäl-leen sodassa Neuvostoliiton kanssa. ”Kolmikymmenvuotinen sota” jatkui.

Eräänlaiseksi loppukaneetiksi täl-laiselle katsaukselle soveltuu ye evers-tiluutnantti Martti V. Terän, Sam-po Ahdon erääksi sotaa edeltävän ajan älykkäimmiksi upseereiksemme luon-nehtiman havainnoitsijan kirjoittama teksti.

Arvostelu, joka tuomitsee vuosia tai vuosikymmeniä aikaisemmin toimi-neita johtajia, heidän tilanteen arvos-telujaan ja niihin liittyviä ratkaisujaan myöhempien aikojen tapahtumien kehi-tyksen perusteella, on kohtuutonta, epä-inhimillistä ja historian tutkimuksen näkökannalta täysin diletanttimaista.

Göran Lindgren

Lähteitä:Ahto, Sampo: Maailmansodat sulavat yh-deksi kokonaisuudeksi, vapaussoturi 3/2010Jatkosodan historia osa 1, Sotatieteen Lai-tos, sotahistorian toimisto, WSOY, porvoo 1988Jokisipilä, Markku: Aseveljiä vai liittolaisia, SkS, 2004Jonas, Michael: kolmannen valtakunnan lä-hettiläs, Wipert von Blücher ja Suomi, Ajatus


Vuosaaren Betonilattiat OyHelsinki

Lönnberg Painot OyHelsinki

Huoneistosaneeraukset Sakurit Oy

www.sakurit.fi

TRG-Rakennus OyHelsinki

Lektar-YhtymäHelsinki

Bitpress Oy AbHelsinki

Sähköinsinööritoimisto Poweron Oy

Helsinki

Colly Company Oy AbHelsinki

Ilmastointityöt RamiairHelsinki

puh. 040-544 8345

Konetehdas K&K OyHelsinki

Kiinteistöpalvelu NorppaHelsinki

www.khnorppa.fi

Net Logistic JVM OyHelsinki

E-H -eristys OyHelsinki

RGB OyHelsinki

Lihatukku Heikin Liha OyHelsinki

Paristopalvelu Stockmannilla

Larabe OyHelsinki

Espoon Puhdistustuote OyHelsinki

Insinööritoimisto Pohjatekniikka Oy

Helsinki

Tuloskiinteistöt Oy LKVHelsinki

Joleta Floors OyHelsinki

Arkkitehtitoimisto Arknova Oy

Helsinki

SecCode KyHelsinki

Productum OyHelsinki

Hyvää Kevättä!

KauppapuutarhaliittoHelsinki

Mantilan Kuljetus OyHelsinki

LHH Consulting Oy Ab LtdHelsinki

Rail Partners OyHelsinki

Paintek Pihlajamäki OyHelsinki

K-EXTRA HERKKULAUTTAHelsinki, Lauttasaari

Huittisten JP-Rakennuspelti Oy

Huittinen

Kiljavan Lääketutkimus Oy

Hyvinkää

Kaartomuovi OyHyvinkää

Vihertaso OyHyvinkää

Kuljetusliike R. Koljonen Oy

Hyvinkää

Triplan OyHämeenlinna

Paletti OyHämeenlinna

Linnamäki Steel OyHämennlinna

Immuno Diagnostic OyHämeenlinna

Anki-matotKorkealaatuisia räsymattoja tuvasta parketille

Fabianinkatu 400130 HELSINKIPuh. (09) 653 575ark. 10-17, la 11-14

www.muutostuuli.fiSmiler

Kiinteistöautomaatio OyHelsinki

Modio OyHelsinki


Taustaa…Vaikka maamme poliittinen tilanne näytti itsenäistymis-sodan jälkeen päällisin puolin rauhalliselta, sillä työselkka-uksia ei ollut maassamme niin laajalti, kuin esimerkiksi muis-sa Pohjoismaissa, pinnan alla kuitenkin kyti. Kommunis-tien halu vallankumoukseen nosti esiin myös äärioikeiston. Asenteita jyrkensivät kommuu-nistien toiminta sekä toisaal-ta työnantajien varsin kova-otteinen lakonmurtamistapa. Sisäpoliittinen tilanteemme aktivoitui sekä oikealla että va-semmalla, viimeksi mainitul-la erityisesti ammattiyhdistys-liikkeessä 1920-luvun lopulla suurissa lakoissa. Niiden taus-tana oli demarien ja kommu-nistien solmima ”linnarauha”.

Vuonna 1927 metallimiehet lakkoilivat Turussa Crichton-Vulcanin telakalla. Lakko kesti seitsemän kuukautta, sillä lak-kolaiset saivat rahallista avus-tusta muiden muassa Neuvos-toliitosta. Seuraavana vuonna alkanut satamalakko kesti pe-räti 10 kuukautta ja oli 1920-lu-vun suurin ja laajin lakko. Lak-kolaiset saivat tässäkin työtais-telussa ulkomaista avustusta, mutta joutuivat antamaan pe-riksi työnantajien lakonmurta-jille, Vientirauha-nimiselle yh-tymälle eli ”Pihkalan kaartille”. Suuret ja laajat lakot kuitenkin sotkivat demarien ja kommu-nistien välit niin, että demarit jättivät ammattiyhdistysliik-keen (SAJ) ja perustivat oman liikkeen (SAK). SAJ kommu-nistisena järjestönä kiellettiin samana vuonna.

Lapuan liike syntyy ... Kun hallitus ei kyennyt tukah-duttamaan kommunistien lii-kehdintää, porvarien ärtymys kohdistui hallituksen politiik-kaa vastaan. Mainitut laajat työtaistelut, Kominternin ju-listama ”punainen päivä” elo-kuussa 1929, yleislakkojulistus samana vuonna saivat aikaan kiehuntaa oikealla. Äärioikeis-to halusi kaataa koko eduskun-tavaltaisen demokratiamme, ”rämettyneen parlamentaris-min”. Syntyi Lapuan liike. Sen jäseniä olivat etupäässä kokoo-muksen mutta myös maalais-liiton kannattajia, mutta väkeä oli muistakin porvarillisista puolueista. Myös maan sivisty-neistöä ja virkamiehiä esiintyi lapualaisten joukossa. Liikettä rahoittivat - ainakin taustalla -

Lapuan liike - Mäntsälän kapina suomalaiset työnantajapiirit.

Aikaisemmin koetut levot-tomuudet työmailla aiheuttivat maamme yhdistyslain muut-tamisen. Muutoksen mukaan voitiin estää uuden yhdistyk-sen perustaminen lakkaute-tun tilalle. Jo tätä ennen vuo-den 1929 marraskuun lopul-la järjestivät kommunistiset nuoret oman tilaisuutensa La-pualla keskellä suojeluskunta-liikkeen ja Vientirauhan kes-kuspaikkoja. Muuta ei tarvit-tu, kun oikeistolaiset repivät punaiset paidat kommunistien päältä ja jonkin verran pahoin pitelivätkin näitä. Lapualai-set pitivät hiukka myöhemmin oman kokouksensa, jonka tee-mana oli kaikenlaisen kommu-nistisen toiminnan lakkautta-minen maassamme. Lapualais-ten lähetystö kävi Helsingissä presidentti Relanderin että pääministeri Kallion pakeil-la esityksineen. Lähetystö piti kommunismia suorastaan yh-teiskunnallisena vaarana. On todettava, ettei Suomen armei-ja osallistunut mihinkään suo-ranaiseen toimintaan, mutta il-meisen hiljaisesti se hyväksyi toiminnan ainakin tiettyyn ra-jaan saakka. Mutta lapualaiset jatkoivat; perustettiin Suomen Lukko -niminen kommunis-minvastainen taistelujärjestö.

Lapuan liike aloittaa suoran toiminnan…Aamuyöllä 28. maaliskuuta 1930 tuhottiin Vaasassa kir-japaino, joka painoi kommu-nistien ”Työn ääntä” ja ”Työ-väenlehteä”. Syyllisiä ei saatu vastuuseen, koska tekijöiksi il-moittautui peräti 72 henkilöä. Kesäkuun alussa Vaasassa ha-kattiin kirjapainon faktori sekä asianajaja. Maan hallitusta vaa-dittiin eroamaan ja oikeistoleh-distö alkoi vaatia kovia ottei-ta kommunisteja vastaan, kes-kusta- ja vasemmistolehdistö moittivat hallitusta kyvyttö-myydestä rauhottaa tilannetta. Paikallinen maaherra vapau-tettiin ja hänen tilalleen nimi-tettiin eversti Erik Heinrichs. Hallituksen oli taivuttava, ja se antoikin eräille maaherroil-le valtuudet estää kommunis-tilehtien julkaisemisen. Kui-tenkin hallituksen tasapainoi-lu lapualaisten ja vasemmiston välillä aiheutti hallituksen eron heinäkuussa. Uuden hallituk-sen muodosti P. E. Svinhuf-vud. Mutta sekään ei tyydyttä-nyt lapualaisia; nämä aloittivat

kyyditykset sieppaamalla kaksi kommunistikansanedustajaa. Tässä tapauksessa lapualaisten oli peräännyttävä.

Heinäkuun alussa lapualai-set järjestivät Helsingissä 12 000 miehen voimin talonpoi-kaismarssin, jonka vastaanot-tivat Relander, Mannerheim, hallitus ja sotaväen ylin johto.

Muilutuksia tapahtui kesän kuluessa runsaat sata. Yleen-sä ne suoritettiin itärajalle ja kyyditetyt pakotettiin itärajan taakse. Ainakin kolme murhaa tehtiin poliittisista syistä tuo-na kesänä. Kyyditykset, verite-ot ja pahoinpitelyt alkoivatkin vähentää lapualaisten kanna-tusta koko maassa, varsinkin kun presidentti K. J. Ståhlberg vaimoineen muilutettiin Joen-suuhun asti. On selvitetty, että presidentin muilutus tapahtui yleisesikunnan päällikön, ken-raalimajuri K. M. Walleniuk-sen käskystä. Hallitus pidät-ti Walleniuksen ja everstiluut-nantti E. Kuusaaren tapauksen johdosta.

Poliittinen tilanne maas-sa osoitti tilanteen rauhoittu-mista talven 1930/1931 tullessa. Presidentinvaalissa helmikuus-sa 1931 tuli valituksi P. E. Svin-hufvud äärimmäisen niukal-la enemmistöllä. Maaliskuussa nimitettiin J. E. Sunilan halli-tus. Maassa alkoi levitä huhu, että itsenäisyyspäiväksi 1931 suunniteltiin vallankaappaus-ta. Vaikka suojeluskunnissa sekä armeijassa oli lapuanliik-keen kannattajia, organisaatiot olivat kuitenkin varuillaan ja se sai aikaan vallankaappausyri-tyksen lykkääntymisen.

Kapinanpoikanen Mäntsälässä... Maaliskuussa1932 alkoi taas tapahtua: Lapuan liike oli al-kanut kehittyä yhä selvem-min suomalaiseksi fasismiksi ja kansallissosialismiksi. Keväällä 1931 Lapuan liike oli rekisteröi-ty ja sen pääsihteeriksi nimetty kenraalimajuri Wallenius. Kun liike tilanteen rauhoittuessa uhkasi lamaantua, oli jälleen ryhdyttävä ”toimintaan”.

Maaliskuu 1932 kokeili ar-meijan lojaalisuutta poliitti-selle johdolle niin kutsutun Mäntsälän kapinan yhteydes-sä, jolloin aseistettu miesjouk-ko esti vasemmistolaisen toh-tori M. Erichin puhetilaisuu-den. Maaherra, kenraalimajuri B. Jalander, joka oli antanut lu-van tilaisuudelle, määräsi po-

liisin suojelemaan tilaisuutta. Mäntsäläläiset pyysivät puhe-tilaisuuden kieltämistä, koska odotettiin levottomuuksia. Oh-kolan työväentalon ympärille oli kerääntynyt liki 400 lapu-alaista Mäntsälästä ja muualta maasta. Kun puhetilaisuutta ei kielletty vaatimuksista huoli-matta, aloitettiin ”pelotusam-munta”. Nyt nimismies lopet-ti tilaisuuden, ja lapualaiset ve-täytyivät suojeluskuntatalolle. Nyt saapui alueelle myös Lapu-an liikkeen johto, V. Kosola ja Wallenius. Presidentille lähe-tettiin kirje Hämeenlinnasta, ja siinä vaadittiin hallituksen eroa. Mutta Svinhufvud pysyi jyrkkänä hallituksen takana.

Karkauspäivänä 1932 nos-tettiin Mäntsälässä kapinalip-pu salkoon, kun Mäntsälän miehet alkoivat vaatia yhä ko-vemmassa äänilajissa hallituk-sen eroa ja kommunismin tu-hoamista maassa. Huhuttiin, että Mäntsälään oli tulossa tu-hansia miehiä sekä tykistöä. Hallitus turvautui nyt tasaval-lan suojelulakiin, kun saatiin kuulla, että Mäntsälään oli eri puolilta maata kokoontumassa satoja miehiä. Oltiin myös tie-tävinään. että Riihimäen va-ruskunta olisi liittynyt kapinal-lisiin. Tietoja seurasi peruutuk-sia, ja kaikkiaan Mäntsälään kokoontui ehkä 500 miestä. Raskaita aseita ei pyynnöistä ja lupauksista huolimatta Mänt-sälään saatu, sillä esimerkiksi Porvoon suojeluskunta kieltäy-tyi antamasta tykkejään Mänt-sälään.

Svinhufvud oli hallituksen esityksistä huolimatta haluton asettamaan sotaväkeä kapinal-lisia vastaan, sillä hän odot-ti sotilasjohdon kannanottoja. Ongelmia ilmaantui pian, kun eversti J. Lundquist ilmoitti Riihimäeltä, ettei hän voi läh-teä Mäntsälää vastaan monien kieltäytymisien vuoksi, ja kos-ka punaiset agentit liikehtivät varusmiesten joukossa, eikä hän uskaltanut jakaa kovia pa-noksia varusmiehille. Saattaa olla, että presidentti halusi toi-millaan välttää mahdollista ve-renvuodatusta.

Presidentti kutsui luok-seen sotaväen ja suojeluskunti-en edustajat. Kokouksessa esi-merkiksi uhattiin eroilla, mut-ta presidentti palautti miehet ja mielet järjestykseen vaati-malla ehdotonta tottelevai-suutta muun muassa siten, et-tei yhtään aseistettua miestä

saa päästää Mäntsälästä Hel-sinkiin. Kapinallisia nousivat vastustamaan myös poliitti-nen oikeisto sekä rahamiespii-rit, jotka kieltäytyivät antamas-ta suojeluskunnille avustuksia.. Kuitenkin kokoomuksen edus-kuntaryhmän enemmistö aset-tui kapinallisten taakse vaati-malla hallituksen eroa. Kak-si kokoomusministeriä jättikin paikkansa hallituksessa. Sisä-ministeriksi tuli kenraalimaju-ri K.L. Oesch, ja hänen vastuul-leen pantiin järjestyksen ja tur-vallisuuden ylläpito ja armeija pantiin vastuuseen kapinan kukistamisesta.

Presidentti ottaa johdon…Svinhufvud piti maaliskuun alussa tunnetun radiopuheen-sa, jossa hän käski suojeluskun-talaisia palaamaan heti kotei-hinsa. Tosin puheen pitäjäksi oli suunniteltu suojeluskuntain ylipäällikköä kenraalimajuri L. Malmbergiä, mutta hän kiel-täytyi kunniasta. Eräitä armei-jan joukkoja siirrettiin varmis-tamaan Helsinkiin johtaneita maan- ja rautateitä, hyökkäys-vaunukomppania vartioi Hel-singin rautatieasemaa ja Tuu-sulasta siirrettiin haupitsipatte-ri Helsinkiin.

Kun Lapuan liikkeen johto ryhtyi kovempiin otteisiin hal-lituksen eroamiseksi ja kom-munistien kiihotustyön lopet-tamiseksi, presidentti ryhtyi soveltamaan tasavallan suoje-lulakia käytäntöön kohotta-malla armeijan valmiutta Ete-lä-Suomen varuskunnissa sekä määräsi kapinan johtajat heti vangittaviksi. Tarkoituksena oli muun Suomen rauhallisuu-den varmistaminen, ja Mänt-sälä sai nyt odottaa. KTR 3 ei uskaltanut poistua uhkailujen vuoksi kasarmeistaan, vaan Riihimäellä järjestyksestä huo-lehti paikallinen suojeluskun-ta. Muualla Suomessa rengas-ta Mäntsälän ympärillä kiris-tettiin sulkemalla kaikki sinne johtaneet tiet. Nyt oltiin val-miit eliminoimaan itse kapina-keskus.

Mainittu presidentin puhe, joka oli tarkoitettu nimen-omaan suojeluskuntalaisille, tehosi liki kaikkiin suojelus-kuntiin, jotka luopuivatkin ai-keista lähteä Mäntsälään. Kapi-nan johto oli pakotettu antau-tumisneuvotteluihin: lähetetyt armeijan edustajat suostutte-livat kapinajohdon antautu-


maan, mikä tapahtuikin aa-mulla 6. maaliskuuta. Miehet jättivät Mäntsälän ja esimer-kiksi Hämeenlinnassa riisut-tiin rauhallisesti aseista mies-joukko, joka oli nousemassa ju-naan. Kapinan johtajat Kosola, Sario, Wallenius, Somersalo ja Susitaival lupasivat kunniasa-nallaan saapua Helsingin polii-silaitokselle seuraavana aamu-na kello 10.00.

Kun kapina päättyi…Kumma kyllä, tuon ajan sano-malehdistössä armeijan osuu-teen kapinan kukistamisessa ei kovinkaan paljon puututtu, vaan kunnian on saanut Tasa-vallan presidentti. On kuiten-kin sanottava, että sotaväen päällikön kenraali A. Sihvon tuki hänelle oli jopa ratkaise-vaa. Hän ajoi armeijan johdos-sa läpi tahtonsa, vaikka armei-jan korkeimmassa johdossa oli upseereita, jotka ymmärsi-vät lapualaisia. Niinpä armeija säästyi siltä kritiikiltä ja niiltä puhdistuksilta, jotka kohdis-tuivat suojeluskuntajärjestöön, joka sekin selvisi aika vähällä: johtajia vangittiin ja miehistö sai palata koteihinsa. Oikeus-käsittelyssä Turun hovioike-udessa 30 henkilöä kaikkiaan noin sadasta syytetystä sai tuo-mion. Johtajista Kosola ja Wal-lenius saivat ehdollisen tuomi-on. Lapualaiset eivät koskaan antaneet sotaväen päällikölle kenraali Sihvolle anteeksi hä-nen osuuttaan kapinan kukis-tamisessa, mutta toisaalta po-liittinen vasemmistomme alkoi luottaa sotaväkeen. Se luotta-mus koettiin näkyvällä tavalla talvisodassa 1939-1940.

Anssi Vuorenmaa

Lähteitä: valtioneuvoston his-toriatoimikunta toim: valtioneu-voston historia 1917-1966 1. osa, valtioneuvoston kirjapaino 1978, veikko huttunen: kansakunnan historia 6. osa, täysivaltainen kan-sakunta, Otava 1968, Otavan iso focus tietosanakirja, Otava 1970 ja Eino Jutikkala-kauko pirinen; Suo-men historia, Weilin & Göös 1966.

Suomen Juutalaiset Sota-veteraanit kuuluvat ryh-mäjäsenenä Helsingin So-

taveteraaniyhdistykseen ja sitä kautta jäsenyhdistyksenä Sota-veteraaniliittoon. Kun Juutalai-set Sotaveteraanit -yhdistys pe-rustettiin vuonna 1979, liittyi sen jäseneksi yli 150 Suomessa syntynyttä juutalaistaustaista sotaveteraania. Siitä ajasta on jäsenmäärä luonnollisen pois-tuman seurauksena painunut 21:teen.

Juutalaisten sotaveteraanien muiston ja perinteiden turvaa-miseksi on yhdistys perusta-nut Juutalaisten Sotaveteraani-en Perinnekillan. Sen jäseniksi on kutsuttu juutalaistaustaisia nuorehkoja henkilöitä ja näin perinteiden vaalinta on saatu turvatuksi vuosikymmeniksi eteenpäin.

Yhdistyksen puheenjohtaja-na on 20 vuoden ajan toiminut Aron Livson. Yhdistyksensä jä-seniä Livson luonnehtii hyvin isänmaallisiksi, tunnollisiksi ja lainkuuliaisiksi kansalaisik-si. Ainoa valtaväestöstä erotta-va tekijä on heidän oma uskon-tonsa.

Livson Sortavalan miehiäAron Livson syntyi Sortava-lassa 1916 lakkimestarin per-heeseen. Hänen isänsä oli

syntynyt Pietarissa ja saanut lakinvalmistuksen ammatti-koulutuksen. Sortavalassa toi-minut Kuusisen valmisvaate-liike kutsui hänet vuonna 1904 töihin ja vuonna 1916 hän pe-rusti jo oman lakkitehtaan Sor-tavalaan. Sortavalasta perhe muutti Viipuriin 1918.

Aron kävi Viipurissa keski-koulun ja työskenteli sen jäl-keen isänsä omistamassa lakki-tehtaassa ja myymälässä.

Vuosina 1937–1938 Aron Livson suoritti asevelvollisuu-tensa Karjalan kaartissa ja va-pautui palveluksesta korpraa-lina. Talvisodassa hän yleni alikersantiksi ja kersantiksi, jatkosodassa ylikersantiksi ja vääpeliksi.

Rintamakavereista minul-le jäi erittäin hyvät muistot. Talvisodassa miehet oli koot-tu Kannakselle Viipurin alu-eelta ja jatkosotaan JR45:n Vie-nankarjalaan Kymenlaaksosta, Aron muistelee.

Erityisesti Aron Livsonin mieleen on jäänyt peräänty-misvaihe Kannaksella, jossa lä-hes kaikki viholliselle jäävät ta-lot poltettiin.

- Erään talon pöydälle oli jäänyt pieni virsikirja ja pieni tekokoira. Panin ne molemmat vasempaan rintataskuuni. Vä-hän myöhemmin sain viholli-sen ampumasta kranaatista sir-paleosuman, joka pysähtyi tuo-hon mainittuun virsikirjaan. Uskon virsikirjan pelastaneen minut kuolemalta, Aron muis-telee. Virsikirja on jossain vai-heessa kadonnut, mutta päänsä menettänyt koira on edelleen tallella.

- Vammojakin sodasta jäi. Krh-komppaniassa palvellee-na jättivät voimakkaat räjähdy-säänet pysyvän vamman kuu-looni ja toisen vamman aihe-utti polveeni osunut sirpale. Koko sodan jälkeisen ajan olen joutunut toista jalkaani vähän ontumaan, Aron sanoo.

Elämä jatkuiSodan päätyttyä oli Aronil-la edessä perheen perustami-nen vuonna 1945. Avioliitosta syntyivät pojat Dennis ja Arien sekä tytär Margalit. Avioliitto kuitenkin hajosi. Uusi puoliso Margaretha löytyi 1971.

Vuonna 1945 Drisin Kappa-tehdas Helsingissä, siirtyi Aro-nin omistukseen. Tehdas val-misti korkealaatuisia naisten päällysvaatteita. Vuonna 1955 tehdas siirtyi Arabian kaupun-ginosaan, jossa sen toiminta jatkui vuoteen 1966.

1956 Aron perusti Kiinteis-tötoimisto A. Livsonin, jonka päätoimialaksi muotoutui hil-jalleen kiinteistövälitys ja myö-hemmin kiinteistöisännöinti. Aron Livsonin toimesta raken-nettiin muun muassa kolme teollisuuskiinteistöä.

Aron Livson on pitkään toi-minut Kiinteistövälittäjien lii-tossa ja on vuodesta 1994 läh-tien ollut liiton kunniapuheen-johtajana. Kiinteistöneuvoksen arvo hänelle myönnettiin 1966.

Harrastukset veivät mukaanVeneily, golf ja kalastus hal-litsevat edelleen perheen va-paa-aikaa. Veneily suuntautuu Suomenlahdelle ja Itämerelle. Myös golf on temmannut mu-kaansa. Se on rauhoittava, jän-nittävä ja mielihyvää tuottava peli.

Oman viehätyksensä tuot-taa myös virvelöinti. Siinä kil-voittelua perheen suurimmas-ta kalasta johtaa tällä hetkellä Margaretha 12,2 kilon hauella, mutta aivan kintereillä seuraa Aron 11,8 kilon kalallaan.

Aron Livson 95 vuoden ikäänKiinteistöneuvos Aron Liv-son täyttää 95 vuotta 25.5.2011. Hän on toiminut 20 vuotta yh-distyksen puheenjohtajana ja jatkaa tehtävässään edelleen.

Matti Värri

Juutalaisilla Sotaveteraaneilla Perinnekilta

Aron Livson nuorena kersant-tina 1942.

Aron on säilyttänyt perheensä lakkitehtaan valmistaman hienon silinterihatun.

Hertz Autovuokraamo.Sotaväen sopimustoimittaja.

Tiedustelut ja varaukset:Hertz Varauspalvelu � 0200 11 22 33


Metallityö Vainio OyIisalmi

Maanrakennus E. Tervaoja Oy

Ikaalinen

Pohjanmaan Sähköpalvelu Oy60800 Ilmajoki, puh.06-4246 640 61400 Ylistaro, puh.06-4740 407

Kenkkilät OyIlmajoki

Imatran Kone OyImatra

Maalauslikke E. Heiskanen OyImatra

www.e-heiskanen.fi

Jaana-Transport OyImatra

Inkoo Shipping Oy AbInkoo

Kuljetus Risto Putkinen OyJoensuu

Isännöitsijätoimisto Pekka Kuparinen Oy

Joensuu

Konekorjaamo Riikonen OyJoensuu

Pohjois-Karjalan Sähkö OyJoensuu

Joensuun Teollisuusmaalaamo Oy

Joensuu

LVI-Insinööritoimisto Akel Oy

Joensuu

Siivouspalvelu P. Nousiainen Oy

Ylämylly

Keski-Suomen Rakennus ja Raudoitus Oy

Jyväskylä

T:mi Kari JauhiainenJyväskylä

MCT-Tech OyJyväskylä

Jussi Louko OyJyväskylä

Erka OyJärvenpää

Yup KyJärvenpää

Asennuspalvelu Sorje OyKaarina

Y&H Louhinta KyKaarina

Metallikoneistamo E. Moilanen Ky

Kajaani

Koneistamo Alm OyKajaani Hyvää Kevättä!

Solarkaihdin KyKalajoki

Maanrakennus ja Kuljetus Pauli Lehtinen Tampere Oy

Kangasala

Ourex OyKangasala

LV-Keinoset OyKangasala

Lämpöä Läheltä

Kuhmalahden Bioenergia OyKangasala

-lämmöntoimitus sopimukset, -haketusta, -hakkeen myyntiä

LVI-Insinööritoimisto Haikarainen Oy

Kangasniemi

LVI-Suunnittelut ja KVV-IV Työnjohtopalvelut

wwwparhitec.fi

Finn-Savotta OyKarstula

Rakennusinsinööritoimisto JM-Rakenne Oy

Kauhajoki

Suomen Vibrakone OyKerava

Tilitoimisto Ordent OyKerava

Euroraivaus OyKerava

www.ercoma.fiKurikkatie 14, 90440 Kempele

Puh. 08-882 8300

Luotettavaa rakennuspalvelua Uudellamaalla vuodesta 1972erikoisalana teollisuus-, liike- ja julkinen rakentaminen

Sementtitehtaankatu 2, 04260 KERAVA puh. (09) 2747 260 Fax (09) 2747 2690

Insinööritoimisto Seppo Kortelahti Ky

Kangasala, Kuhmalahti

Nikko OyJakkula

Hyvää kevättä!


MK Isotalo KyKiukainen

Maalausurakointi M. Ojamo Oy

Klaukkala

Rekkalaskenta OyKokkola

Kokkolan Pikahitsaus OyKokkola

Sähköasennus Jouko Kujala Oy

Koski

Oy West-Orient Cargo Handling Ltd

Kotka

AD Autokorjaamo Kimmo Hynninen Ky

Kotka

Insinööritoimisto H. Eskelinen Oy

Kotka

Lattiatyö ja Remontti J. Forsell

Kouvola

Rakennuspalvelu Pekka Valkeapää Ky

Jaala

Kymen RKM-Palvelu OyKouvola

Viitanen Kai ja Ari OyJaala

PVK-Kaivu OyElimäki

MP-Huolto J. LiukuKristiinankaupunki

LH-Sprinkler KyKruunupyy

Rakennuspalvelu Heikki Hiltunen Ky

-sillanrakennustyöt-, Kuopio

www.leppavirrankierreporras.fi

Kiinteistö-Kys OyKuopio

Betola OyKuopio

Maanrakennuspalvelu Mikko Lyytinen Oy

Kuopio

Koneurakointi Ari Soininen Ky

Kuopio

Kuljetusliike Tiainen&kumpp.

Kuopio

Apuvälinetuotanto Proave Oy

Kurikka

Kyrön HuoltoasennusKyrö

Rakennusurakointi J. Häkkinen Oy

Kyröskoski

Kantohake OyKärsämäki

Haaviston Sora OyKöyliö

Riihelän Huolto OyLahti

Skandinaviska Träimport Oy Ab

Lahti

Kuljetusliike P. Helenius Oy

Lahti

Lai-Teräs Mäkinen KyLaihia

www.laiteras.fi

Lametal OyLapinlahti

Koneyhtymä Veljekset Lakkala

Joutseno

Northwest Tyres OyLappeenranta

Etelä-Karjalan Jätehuolto Oy

Lappeenranta

Kaakon Kahviautomaatti OyLappeenranta

Kattasora OyLaukaa

Putkiliike P. Nuora OyLempäälä

www.golfsarfvik.fi

Metsäkoneurakointi Veljekset Eronen Ky

Kiihtelysvaara

Osmo Polojärvi Oy-Teollisuussähkö ja Automaatio

-Kiiminki

Oy Dahlberg&Co AbKirkkonummi

Linja-autoliikenne Helander ja K:nit Oy

Kestilä Puh.(08)812 2325, 0400-890 753 ja 040-5861 567

Maansiirto ja Raivaus K. Räsänen Oy

Kerimäki

2 /11 D E n 20 A p R i L 201136

Traditionsarbetet gällande våra krig 1939 – 1945 och krigens vete-raner är en aktuell nationell upp-gift. Den 23.4.2003 hölls i Helsing-fors universitet en fest, där våra fyra veteranorganisationer fram-förde sin vilja att överlåta krigsperi-odens traditionsarbete i dess helhet till Traditionsförbundet Eklövet. Strax efter beslutet påbörjades på bred front förberedelsearbetet med traditionsinnehållet.

Det officiella överlämnandet av traditionsarbetet förverkligades i Torneå på Nationella veterandags-festen den 27.4.2005. Överlåtar-na var fyra veteranorganisationer och mottagarna var Republiken Finlands regering, försvarsmak-ten, våra båda folkkyrkor, Finlands kommunförbund, Traditionsför-bundet Eklövet och två finländska ungdomar, en pojke och en flicka. Mottagarsamfundens högsta led-ning förband sig med sina under-skrifter att förverkliga traditionsar-betet i enlighet med det gemensamt godkända förverkligandeprogram-met.

Traditionsarbetet påbörjades i frivilliga sakkunniggrupper. De har inriktat sitt arbete bl.a. på ar-kiv, museisamlingar, minnesmär-ken, tillverkning av undervisnings-material, intervjuer av veteraner, bevarande av ljudband, författande av den krigstida generationens his-toria, hemmafrontens kriser, kvin-nornas andel i att landet klarade sig samt krigsbarnens olika öden. Fi-nansieringen av arbetet har skett genom statsrådets årliga anspråks-lösa bidrag och engångsdonatio-ner av fonder och stiftelser. Många uppgifter kräver tilläggsresurser.

Det år 2005 undertecknade över-låtelseavtalet kommer inte att kun-na förverkligas med nuvarande osäkra och tillfälliga finansiering som grund. I egenskap av ordfö-rande för traditionsarbetets be-redningsarbetsgrupp, författare av överlåtelsehandlingen och styrel-seordförande måste jag fråga, hur skall man bära ansvaret för för-verkligandet det nationellt värde-fulla traditionsarbetet i ett skede, då nuvarande tilldelade resurser inte räcker till. Ämnar veteranor-ganisationerna, som avstått från traditionsarbetet, inom ramen för sina resurser delta med ekono-miskt stöd för att bevara och till kommande släkten överföra krigs-tidens ärofulla och med stora offer skapade traditioner?

För det andra bör man allvarli-gen fråga, vilket ansvar bär de na-tionella samfund, som högtidligen mottog traditionsarbetet nu, när

det just är i sitt mest krävande ske-de? Veteranerna värnade ju vår stat-liga suveränitet och vår självstän-dighet. Ett noggrant tillvaratagande och vidarebefordrande av värdena från den ärorika tidsepok, då lan-det räddades, är en del av det finska väsendet och seghetens kärna, vil-ket är en värdefull signal även i det internationella samarbetet. Här-vid kan inte riksdagen och statsrå-det undandra sig sin tacksamhet, ej heller våra veteraners vilja att beva-ra sina traditioner.

Ur försvarsmaktens synvinkel är krigstidens historia det centrala innehållet i bevarandet av landets frihet och den nationella försvars-viljan. Våra folkkyrkor hade stor betydelse för soldaterna och hem-mafronten under de yttersta pröv-ningarnas tid. Upprätthållande av tröstens budskap tillhör alla sam-hällsskeden. Kommuner och med-borgarorganisationer har en sam-lande betydelse för upprätthållande av serviceproduktion och samfund-skollegialitet under alla förhållan-den. Krigstida värden och avgöran-den är dugliga också då fredstida kriser skall klaras av. Veteranorga-nisationerna och de organisationer, som mottog traditionsarbetet, har ansvar genom Traditionsförbundet Eklovet och samarbetsorganisatio-nerna att skapa traditionsframtid av vårt krigstida material och våra er-farenheter. Denna traditionsfram-tid skall ungdomarna i varje gene-ration ta emot, identifiera sig med den och använda den för fosterlan-dets frihet och framgång för varje släktled.

Traditionsförbundet Eklövet, dess medlemsorganisationer och de frivilliga bevararna av traditionerna från våra krig har stor vilja att med omsorg förverkliga sitt hedersupp-drag i enlighet med av krigstidens veteraners och hemmafrontens an-svarsbärares omvittnade önskan.

Det praktiska arbetet fordrar dock av alla berörda parter ansvars-tagande och beviljande av de nöd-vändiga resurserna för verksamhe-ten. Jag uttalar förhoppningen att både överlåtarna och mottagarna av traditionsarbetet visar aktivt stöd åt Traditionsförbundet Eklövet i sina egna organisationer och därtill i förhandlingarna med riksdagen och republikens regering om nöd-vändig finansiering

Eino Siuruainen Ordförande för traditionsförbundet

Eklövet rf FD, emeritus landshövding Översättning

holger Strandberg

Då detta skrives är riksdagsvalkampanjen i full gång. Då tidningen utkommer är va-let förbi, ststsministerkandidaten är klar och regeringsförhandlingarna har börjat. Krigsveteranernas ärenden når inte läng-re upp i tidningsrubrikerna. Ofta känns det som man inte skulle vilja det heller i alla grupperingar. En del av landets med-borgare anser att veteranernas situation är i sin ordning. Ofta hör man sägas: de är ju inte så många nu mera. Men det finns också en betydande brist i kunskapen om veteranernas situation. Ja det finns svåra situationer. Veteranernas barn sköter ofta sina föräldrars ärenden. Med erfarenhet av våra kontakter kan vi förnimma den ångest de upplever. De har föreställt sig att krigsveteranerna skulle få olika slags stöd och hjälp av samhället då när de behöver det under de sista levnadsåren. Men verk-ligheten är en annan.

Det fanns vid årsskiftet 51 832 vetera-ner från våra krig. De bildar en special-grupp inom den äldre delen av landets be-folkning. Över 90 % av över 85-åriga män har fronttecken och nästan 20 % av mot-svarande grupp kvinnor har fronttjänst-tecken. Veteranerna från våra krig kom-mer ännu länge att utgöra toppen av fin-ländarnas ålderspyramid.

Då veteranerna själva inte längre är med i organisationens arbetsuppgifter,

förändras bilden av veteranorganisationen oundvikligen. I stället har vi fått livakti-ga stödande personer, som stöder vetera-nerna, deras hustrur och änkor i den anda veteranerna har skapat. Ur verksamhetens synpunkt har detta varit en nödvändighet.

Veteranorganisationerna gjorde förslag redan för två år sedan om att uppgöra ett veteranpolitiskt program för tiden fram till år 2015. Uppgörandet av programmet har framskridit långsamt och under slutet av regeringsperioden stannade man upp för att invänta den nya regeringens linjedrag-ningar. Våra organisationers önskemål är att få in i regeringsprogrammet tydliga ut-talanden att veteranärendena särskilt skall tas till behandling under valperioden.

Veteranorganisationernas önskemål är mycket moderata. Alla veteraner bör få rehabilitering enligt sina individuella be-hov. De som behöver mest stöd, bör få för-bättrad service, så att de kan reda sig i sina hem. De som lever på de minsta pensio-nerna och de som behöver mest stöd, bör få del av ett förhöjt veterantillägg. Vetera-nerna bör på hälsovårdsmässiga grunder få intervallvård på sjuk- och brödrahemmen.

Markku Seppä Översättning

holger Strandberg

Våra krigsveteraners traditionsarbete behöver stöd

Veteranernas önskemål beträffande regeringsprogrammet

I statsbudgeten för år 2011 har reserve-rats 2,3 miljoner euro avsedda att an-vändas hemma hos veteranerna i form

av kommunala öppenservicetjänster. An-slaget är fördelat till kommunerna i rela-tion till antalet veteraner med extra front-tillägg i respektive kommun. Använd-ningen av anslaget är dock inte knutet att användas endast för dem, som erhål-ler extra fronttillägg, utan tillämpas i so-cialvårdslagen nämnda behovsprövning, dock så att veteranens inkomster inte be-höver redovisas; behovet av service är av-görande. Krigsinvalider med minst 10 %:s invaliditet kan inte få kommunal service från detta anslag.

Kommunernas funktionärer har stort ansvarExtra fronttillägg erhöll vid senaste års-skifte 26 460 veteraner och anslaget är då 86,92 euro/veteran. Antalet veteraner i en kommun är betydligt större än antalet, som erhåller extra front-tillägg. Detta be-tyder ju, att anslaget per veteran blir be-tydligt mindre.

Det är på många håll ännu osäkert huru användningen av detta anslag skall orga-niseras i kommunerna. Bristen på direk-tiv för praxis försvårar planeringen i kom-

munerna. Veteranernas förväntningar kan vara höga; man förväntar sig hemservi-ce, hjälpmedel, ja t.o.m. hälsovårdstjäns-ter m.m. Kommunernas funktionärer rå-kar nu i en valsituation: åt vilken hjälp- och stödbehövande veteran kan detta anslag användas och i vilken form? Åt alla räcker det inte.

Man måste nog konstatera, att ”det är som en droppe i havet.” Förbundet anser att målsättningen måste vara, att anslaget kännbart bör höjas för tillförsäkrandet av behövliga stödtjänster åt veteranerna.

I mången kommun är den kommuna-la servicen i sin ordning. I sådana fall är det säkert lättare att med detta nya anslag komplettera med dessa små, men nog så be-hövliga tilläggstjänster.

Kommunerna måste på våren 2012 till Statskontoret redovisa för användningen av detta anslag på samma sätt som för an-vändningen av anslagen för rehabilitering.

Anni Grundström Översättning

holger Strandberg

Kommunal hemservice vid sidan av rehabiliteringen

372 /11 D E n 20 A p R i L 2011

I statens budget för inneva-rande år har som ny stöd-form för frontveteranerna

intagits öppna servicetjänster i veteranernas hem. Statskon-toret har den 7.3.2011 givit sina egna direktiv för att för-verkliga denna nya stödform. Denna öppna serviceform kan kommunerna börja tilläm-pa på april-dagen, d.v.s. den 1 april 2011. Utvidgningen av de mångfacetterade servicefor-marna på detta sätt är bra och behövlig för att stöda vetera-nerna att reda sig hemma så länge som möjligt. Hittills har krigsinvalider med minst 20 %:s invaliditet kunnat få mot-svarande öppen service.

Till kommunal öppen servi-

Full garantipension är fr.o.m. 1.3.2011 687,74 euro/månad. Sådan pen-

sion kan du få, om du inte har några andra pensioner. Man kan söka om garantipensi-on muntligen eller skriftligen. Sökanden kan ringa till Fol-kpensionsanstalten FPA, tel. 020 692 202 eller sända ansök-ningshandlingen till Folkpen-sionsanstalten eller personligen besöka FPA:s service-ställe.

Ansökningsblanketter får man från internet eller från FPA-byråerna.

Fullmakt som hjälp på FPA-byrånDen, som själv har svårigheter att sköta sina FPA-ärenden, kan befullmäktiga en annan person att sköta hans/hennes ären-den. VAL 2-blanketten är en generell fullmaktsblankett för FPA-ärenden och VAL 3-blan-

Ansökan om garantipensionketten för preciserat ärende.

Med VAL 3-blanketten ger man en begränsad fullmakt, som ger fullmaktsinnehavaren rätt att sköta vissa bestämda ärenden. Med användande av denna blankett kan veteranen, som har rätt till garantipensi-on, t.ex. befullmäktiga annan person att ansöka om garanti-pension på hans/hennes väg-nar.

Med VAL 2-blanketten ger

man vidare fullmakter; t.ex. kan åldrande föräldrar befull-mäktiga sina barn att handha alla deras FPA-ärenden.

Ingendera fullmakten ger rätt att ändra förmånstagarens betalningsadress, om inte dä-rom särskilt har nämnts i full-makten. Fullmaktsinnehava-ren har heller inte rätt att få andra sekretessförklarade upp-gifter än de, som är nödvändiga för skötseln av ärendet ifråga.

I undantagsfall kan muntli-gen, t.ex. i telefontjänst, åt an-nan person ges fullmakt att sköta något visst ärende. I så-dant fall kontrolleras såväl den befullmäktigades som full-maktsgivarens identitet.

Anni Grundström Översättning

holger Strandberg

Kommunal öppen service hem till frontveteranernace berättigad frontveteran bör vara bosatt i Finland och del-tagit i krigen 1939 – 1945 och erhållit fronttjänsttecken eller fronttecken.

Anslaget kan användas en-ligt lagen om socialvård för hemtjänster åt veteraner, som är i behov av sådana. Till dessa räknas i första hand måltids-, städnings-, klädtvätt- och transporttjänster. Även kan ifrågakomma t.ex. vedhugg-ning och andra motsvarande tjänster.

Besluten om beviljande av öppenservice-tjänster göres av kommunens sektoransvariga myndighet. Minister Risikko har för egen del kraftigt under-strukit att i kommunerna bör

man noga behovspröva vilken slags service den enskilda vete-ranen skall få inom ramen för gällande bestämmelser och fö-refintliga anslag. I en del kom-muner finansierar kommunen själv service åt veteranerna. I alla kommuner ordnas med statliga medel veteranrehabili-tering och nu som ny möjlighet öppen service i hemmet. För att låna ministerns ord: ”på brick-an” finns nu olika slags servi-ce; kommunens ansvarsper-son sammanställer en lämplig kombination för varje enskild veteran. Veteranen behöver inte själv veta från vilken källa finansieringen kommer, han/hon bör få den service – enligt tillbudsstående möjligheter –

som han/hon är berättigad till. Allt detta fordrar naturligtvis mycket arbete, olika slag av re-surser och samarbete mellan olika myndigheter. Härtill in-spirerade ministern kommu-nernas representanter under sin sk kommunrunda.

Detta år är ett provår för denna kommunala öppna hem-service. Statskontoret samlar uppgifter från kommunerna om, till hurudan service an-slaget använts och hur det nya systemet fungerat. Det bevil-jade anslaget utgör 2,3 miljo-ner euro. Det har fördelats till kommunerna i relation till an-talet veteraner i resp. kommun, vilka erhåller extra fronttillägg. Anslaget är i och för sig inte

stort med hänsyn till det tota-la antalet frontveteraner, men det utgör en god öppning för ibruktagande av nya service-former. Och framför allt är det ett gott tillägg till redan före-fintlig service. Fråga är alltså om en utvidgning av serviceut-budet.

Viktigt är att alla tillgängli-ga alternativ används effektivt – till frontveteranernas bästa.

Marja-Liisa Taipale, Linjedirektör

Statskontoret/Service-enheten för skadeersättningar

Översättning holger Strandberg

WWW.MEKA.EU


Vaasan kaupungin ikä-keskus toteutti Vuori-kodissa vapaaehtois-

työn ohjaaja Tuija Kiviojan johdolla 10.3. tilaisuuden Ylisu-kupolvisia kohtaamisia, jonne oli kutsuttu Onkilahden kou-lun 6 luokan oppilaita, sotave-teraaneja ja sota-ajan kokeneita ihmisiä. Kaikkiaan paikalla oli 105 henkilöä.

Alustuspuheenvuoron piti Tapani Tikkala.

- Kuulun myös sukupolveen, jonka vanhemmat, isät ja äi-dit ovat kokeneet sodan ja lä-hes kaikkien isät olivat osallis-tuneet taisteluihin rintamalla. Vaikka he eivät yleensä puhu-neet sodasta perheen keskuu-dessa, oli sota monella tavalla läsnä. Sodissa koetut henkiset ja fyysiset vammat seurasivat arjessa ja valvottivat öisin. Mil-loin kaksi veteraania tapasi toi-sensa, puhe kääntyi nopeasti sotaan.

Isoisäni osallistui 17-vuoti-aana vapaaehtoisena vapaus-sotaan. Varusmiespalveluksen suoritettuaan hän lähti Au-nuksen retkelle 1919 ja vuosi-kymmeniä myöhemmin talvi- ja jatkosotaan. Jatkosodan al-kaessa 1941 hän oli 40-vuotias kahdeksan lapsen isä. Hän haa-

voittui sodan alkupäivinä Kaa-lamon asemalla käteensä.

Mummo kirjoitti hänelle 11.8.1941 sotasairaalaan:

Rakkaat terveiset taas tääl-tä kotoa tämän pienen pake-tin joukos, täytyy lähettää mitä sattuu olla ittellä. Kävin kaupas mutta en saanu mitää, ei edes tupakkilootaa…

Muista jotta et lähre ennen pois sairaalasta ennenkö oot terves, jotta ei tarvitte kotona alkaa sairastamaan.

Sairaalasta kotiutetut saivat yleensä toipumislomaa ja pala-sivat sen jälkeen takaisin rinta-malle. Mummo pelkäsi paapan joutuvan takaisin sotaan, jos-sa oli mahdollisuus haavoittua uudelleen ja pahimmassa tapa-uksessa kuolla.

Mummon pelko oli turha, sillä paapan sotavamma oli niin vakava, että sotasairaalas-ta päästyään hänet vapautettiin kokonaan sotapalveluksesta.

Lapsen arjessa hänen sota-vammansa näkyi mm. tikan-heitossa, jossa hänellä oli oma persoonallinen heittotyylinsä. Hän ei voinut pitää tikkaa ruh-joutuneiden peukalon ja etu-sormen välissä vaan heitti sen kämmeneltään. Eräänä jouluna joulupukillakin sattui olemaan

samanlainen vamma kädes-sään ja silloin usko joulupuk-kiin koki vakavan kolauksen.

Sotaveteraanit muistelivatRintamalotta Tuulikki Spoof ja sotaveteraani Veikko Kurkiala muistelivat sota-aikaa ja omia kokemuksiaan sodasta. Tuulik-ki kertoi olleensa talvisodan ai-kana 13-vuotiaana Vaasan so-tasairaalassa. Sotasairaala oli nuorelle tytölle äärimmäisen rankka kokemus, mutta kerto-mukseen sisältyi myös toivoa eli rakkaustarina molempiin jalkoihin ja toiseen käteensä haavoittuneen potilaan ja so-tasairaalan hoitajattaren välil-lä. Tuulikin koti sai pommituk-sessa osuman ja äidin huolella keittämä hernekeitto lasinpa-lat mausteikseen. Jatkosodas-sa Tuulikki oli komennuksel-la Karjalan kannaksella, josta muistui mieleen monta mielen-kiintoista tapahtumaa, mm. vikuri muonahevonen ja vi-hollisen lentokoneen hyökkä-ys kanttiiniin. Vaikka lentoko-neen konekiväärisuihku tikkasi huoneen lattian reikiä täyteen, ehti valpas sotilas kiskaista Tuulikin sivuun viime hetkellä.

Veikko Kurkiala muiste-

li talvisotaa hämäläisessä pap-pilassa, josta isä ja veli olivat rintamalla. Pappilaan saapui evakkoja ja ruokapöydän ym-pärillä oli peräti 17 ruokaili-jaa. Äiti joutui viemään sodan aikana 40 kuolinviestiä kaatu-neiden omaisten kotiin. Yksi uhreista oli 18-vuotias naa-puri, jonka ruumista säilytet-tiin pappilan autotallissa en-nen hautajaisia. Veikko sai teh-täväkseen maalata autotallin ovet mustiksi. Ystävän kalvak-ka ruumis sai miettimään so-dan kovaa todellisuutta. Jatko-sodan sytyttyä Veikko palveli aluksi suojeluskuntapoikana il-matorjunnassa ja myöhemmin asevelvollisena 1944 krh:n tu-

Vaasan Rintama- ja So-taveteraanit laskivat talvisodan päättymi-

sen 71.-vuosipäivänä seppeleen jäätien muistomerkille. Sota-veteraani Tapani Grönholmin alullepanema ja kuvanveistäjä Pekka Jylhän veistämä jäätien muistomerkki, Kultainen vas-taanottava käsi, paljastettiin Tiklaspuistossa 13.3.2000.

Seppeleen laskemisen jäl-

Ylisukupolvisia kohtaamisia

lenjohtajana. Veikko ei haavoit-tunut, mutta paluu tyhjään ko-tiin on jäänyt mieleen.

Esitysten päätyttyä koululai-set esittivät Tuulikille ja Veikol-le kysymyksiä. Tilaisuudessa esiintyivät myös Vaasan korsu-kuoro dir.cant. Reino Peltohar-jun johdolla sekä Onkilahden koulun oppilaat. Tapani Tikka-la esitteli tilaisuuden päätteek-si keräämiään sota-ajan puhde-töitä.

Tilaisuus onnistui Kaler-vo Hämäläisen Veteraanin il-tahuudon hengessä: Kertokaa, lasten lapsille lauluin, himmetä ei muistot koskaan saa.

Tapani Tikkala

Vaasan ja Uumajan välinen jäätiekeen nautittiin veteraanikahvio Ruffessa kahvit ja sotaveteraani Ivar Granskogin leipomaa kak-kua. Tapani Tikkala luki aluksi otteita 13.3. ja 14.3.1940 ilmes-tyneistä Vaasa -sanomalehdis-tä. Rauno Grönbacka piti esi-telmän aiheesta Jäätie.

Vaasan ja Uumajan väli-nen jäätie oli avoinna 17.2. - 18.3.1940. Uumajan Holm-sundista kulki jäätietä pitkin

Raippaluotoon kaikkiaan 828 kuorma-autoa, 20 henkilöautoa ja 997 henkilöä. Kuorma-autot toivat puolustusvoimille eri-laisia varusteita yhteensä 1441 tonnia ja bensiiniä 95 660 lit-raa. Lisäksi kuorma-autot kul-jettivat mm. ikkunalaseja ja elintarvikkeita. Paluukuljetuk-sina Suomesta vietiin Uuma-jaan selluloosaa ja paperia yh-teensä 1121 tonnia.

Jäätie vaati myös uhrauksia. Yksi ruotsalainen autonkul-jettaja hukkui ja useita autoja vajosi jään läpi. Jäätien ansios-ta Norjan satamista toimitet-tu materiaali oli suomalaisten käytössä useita päiviä nopeam-min kuin rautateitse Haapa-rannan ja Tornion kautta toi-mitettuna. Rautatiekuljetukset ruuhkautuivat Haaparannassa, jossa lastit jouduttiin purka-maan ruotsalaisista junista ja lastaamaan uudelleen suoma-laisiin rautateiden eri raidele-veyksien vuoksi.

Teksti ja kuva: Tapani Tikkala

Rintamalotta Tuulikki Spoof ja sotaveteraani Veikko Kurkiala ker-toivat sota-ajan kokemuksistaan koululaisille Vuorikodissa 10.3. (Kuva: Tapani Tikkala)

Kurt Damén (vas.), Sauli Lassila ja Ivar Granskog laskivat 13.3. Tik-laspuistossa Vaasan Rintama- ja Sotaveteraanit ry:n seppeleen Jäätien muistomerkille.

Suomen Rauhanturvaaja-liiton Faitterit puhallin-orkesteri ja Jyväskylän

Sotaveteraanikuoro täydennet-tynä Jämsän Veteraanilaulajilla järjestivät Jyväskylän keskus-seurakuntatalolla lauantaina 2.4.2011 yhteiskonsertin so-tiemme veteraaneille ja suurel-le yleisölle. Faitterit soittokunta on todennäköisesti ainut rau-hanturvatehtävissä palvellei-den sotilaiden harrastajasoitto-

Konsertti sotiemme veteraaneille

Puhallinorkesteri ja laulajat konserttiin virittäytyneenä.

kunta koko maailmassa. Soitta-jat asuvat eri puolilla Suomea, joten harjoitusmahdollisuuksia on vähän. Kuulijoita oli n. 200 veteraania saattajineen. Osal-listujamäärää verotti huomat-tavasti samaan aikaan ollut Jy-väskylän talkootiimin vetäjän Juhani Martinin siunaustilai-suus.

Teksti: Kari Korhonen Kuva: J-P Suutarinen


Päivä aloitettiin juhla-valla lipunnostolla sekä kenttähartaudella, jon-

ka toimitti Iin kirkkoherra Ta-pani Ruotsalainen. Perintei-sestä hiihtokilpailusta oli nyt päätetty luopua. Liikuntasuo-rituksena satalukuinen jouk-ko veteraaniväkeä lähti yhtei-selle kävelylenkille. Koulun op-pilaiden ja Iin sotaveteraanien naistoimikunnan talkoolaisten avustamana ruokatarjoilu sujui koulun ruokalassa joustavasti. Aikaa jäi siten sopivasti vaih-taa kuulumisia veteraaniveljien ja -sisarten sekä tukijäsenten ja nuoremman väen kanssa.

Iin sotaveteraaniyhdistyk-sen puheenjohtaja Matti Tur-tinen saattoi hyvillä mielin toi-vottaa juhlasalin täyttäneen yleisön tervetulleeksi konsert-tiin. Musiikkiohjelman aloitti Ojakylän alakoulun oppilaiden kuoro opettajansa Suvi Kale-van johtamana. Perinteisen Va-pauden viestikapulan luovutti-vat veteraaniveljet Leevi Räihä ja Mauno Veijola ja sen vas-taanottivat lukiolaiset Maaria Aalto ja Aleksi Piltonen.

Puheenjohtaja Aarno Ström-mer toi tilaisuuteen sotaveteraa-nipiirin tervehdyksen. Puolus-tusvoimien tervehdyksen lausui everstiluutnantti Raimo Sevón. Kunnanjohtaja Markku Kehus esitti Iin kunnan ja kirkkoherra Tapani Ruotsalainen Iin seura-kunnan tervehdyksen.

Virkistyspäivä IissäIin sotaveteraanit järjestivät yhteistyössä Iin kunnan ja seurakunnan sekä Pohjois-Suomen sotilasläänin kanssa Pohjois-Pohjanmaan sotaveteraanipiirin tämänvuotisen virkistyspäivän. Perinteisesti tapahtumaan kytkeytyi Ou-lun Sotaveteraanikuoron ja Pohjan Sotilassoittokunnan koululaiskonsertti josta muodostui myös arvokas veteraa-ni- ja maanpuolustusjuhla. Samalla toteutui monin tavoin veteraanien ja nuorempien sukupolvien kohtaaminen.

Pääosasta musiikkiohjel-maa vastasivat Oulun Sotave-teraanikuoro johtajanaan Simo Säilänne sekä musiikkikap-teeni Jaakko Nurilan johtama Pohjan Sotilassoittokunta. Nu-

Pohjois-Pohjanmaan sotaveteraanien perinteiseen virkistyspäi-vään Iihin kokoontui lähes 300 osallistujaa eri puolilta maakuntaa. Liikuntasuorituksena oli yhteinen kävelylenkki.

Koululaiskonserttiin ja maanpuolustusjuhlaan Iin Valtarin koulul-la osallistui juhlasalin täydeltä veteraaniväkeä ja nuorempien su-kupolvien edustajia.

rila johti myös soittokunnan ja kuoron yhteisesitykset. Oman musiikkiohjelmansa esitti Iin Laulupelimannien musiikki-ryhmä. Lausuntaa esitti Sei-ja Aho. Tilaisuudessa jaettiin myös joukko huomionosoi-tuksia veteraaniväen kiitok-sena monille yhteistyökump-paneilleen. Päätteeksi yleisö yhtyi laulamaan kuoron ja soit-tokunnan kanssa Sillanpään marssilaulun.

Pekka Koivisto

Kymenlaakson Sotave-teraanipiirin perintei-set talvipäivät keräsivät

Utin Jääkärirykmentin hoiviin 14.3. lähes 200 veteraaniyh-distysten jäsentä kilpailemaan luontopolulla ja tikanheitossa sekä tapaamaan toisiaan. Piirin puheenjohtaja Arto Mikkonen kaavaili avaussanoissaan päi-vien järjestelyihin veteraani-en ikääntymisestä aiheutuvia muutoksia. Toiminnanjohtaja

Toivo Hartikainen vastasi

Talvipäivän viettoa Kymenlaaksossa

Tässä tiirataan tarkkaan, onko kuvassa oleva kukka 1) suopursu, 2) kanerva vai 3) peurankello.

varusmiesten avustuksella päi-vän järjestelyistä ja jääkäriryk-mentin ruokailukeskus ruo-kailusta ja kahvituksesta. Kou-volan yhdistys voitti päivän päälajin, luontopolun joukkue-kilpailun. Naisten sarjan voit-taja Raili Tanska Inkeroinen-Anjala -yhdistyksestä ruksasi ainoana kilpailijana korttiinsa oikeat vastaukset.

Teksti ja kuva: Erkki Vitikainen

Polvijärveltä, Pyhäselästä, Kontiolahdelta ja Joen-suusta suuntautui 27 hen-

gen virkistysmatka maaliskuus-sa Kajaaniin. Mukana oli sotave-teraaneja puolisoineen ja leskiä.

Tarjolla oli kaikkea, mitä virkistysmatkalta voi odottaa: saunomista, uimista, kuntotes-tejä, hierontaa, tanssiaiset, hy-vää ruokaa ja kirkkomatka.

Kulttuurihistoriaan tutus-tuttiin paikoissa, joissa olivat eläneet kuuluisat runoilijat ja kirjailijat, kuten Elias Lönnrot, Aleksis Kivi ja Eino Leino.

Kajaanissa on ollut asukkai-ta jo kivikaudella. Kajaanin lin-

Pohjoiskarjalaiset Kainuussa

na on rakennettu 1600-luvul-la. Se on nyt raunioina, mutta raunioita vaalitaan ja pidetään arvokkaina muistomerkkeinä.

Raunioita ja muuria muis-tuttavia lumi- ja jääveistoksia oli runsaasti Kajaanin kaupun-kikuvassa. Viikko päättyi yh-teisiin iltamiin, jossa sana oli vapaa ja ohjelmaa riitti.

Tuula Toivanen Polvijärveltä ylennettiin parivartiomajuriksi. Se on Pohjoiskarjalaisten leik-kimielinen perinne, jossa huo-mioidaan erityistä avuliaisuut-ta kaverille osoittanut henkilö.

Irja Räty

Virkistytään vedessä!

Berner OyHelsinki


Kouvolan kansalaisopis-to, Kouvolan kaupun-ginmuseo, Helsingin

yliopisto ja Koulutus- ja kehit-tämiskeskus Palmenia järjesti-vät 12 rautatieaiheista seminaa-ria. Viimeisen, tammikuussa järjestetyn aiheena oli Sota-ajan junamatkat. Ohjelmas-sa opettaja Ritva Sorvali kertoi teatterivierailuista Kouvolassa ja jatkosodan aikana rintamil-la. Matkat tehtiin junalla. Do-sentti Ilkka T Seppinen luennoi Sota-ajan rautatiepommituk-sista. Mielenkiintoiset esityk-set.

KirjoituskilpailuPamelia, yhdessä kansalais-opiston kanssa, järjesti talvella 2010 kirjoituskilpailun aihees-ta Junalla sotaan ja sotaa pa-

koon. Kilpailuun tuli 70 kirjoi-tusta, joista 21 koottiin kirjaksi. Kirjassa on ruohonjuuritason muistelmia sota-ajan juna-matkoista. Sotilaat kertovat lo-ma-matkoistaan, äidit evakko-junan kulusta ja sotalapsiksi Ruotsiin tai Tanskaan matkus-taneet lapset juna – laiva - juna matkoistaan. Tai paluusta ko-ti-Karjalaan välirauhan aika-na. Kerronta on aitoa, muistel-mat tosia, eivät fiktiota, parasta mahdollista historiankirjoitus-ta. On liikuttavaa lukea kol-mevuotiaan pikkutytön muis-telmaa evakkojunasta. Hän joutui täpötäydessä vaunussa istumaan tuntemattoman soti-laan syliin, muualla ei ollut ti-laa. Tytön mielenkiintoa herät-tivät asetakin napit siten, että hän muistaa tapahtuman yli

Sota-ajan junamatkat70 vuotta myöhemmin. Kirjan on toimittanut Palmenian Heli Mäki

Perinne siirtyyIlahduttavaa on todeta perin-teen siirtyvän. Osoituksena sii-tä on tarina Kiskot valtakuntien välissä. (Kolmas palkinto). Ta-rina kertoo Tornion ratapihalla tapahtuneesta junien lastauk-sesta, jossa saksalaisten huol-tokuljetukset siirrettiin ruotsa-laisista vaunuista suomalaisiin. Siirron tekivät naiset, nuoret ja vanhat ukot. Työnjohto oli sak-salainen. Muistelman on kir-joittanut Eemeli Hepoköngäs haastattelemalla työssä ollutta isoäitiään.

Roope Nieminen

Rintamanaisten puheen-johtaja Kaarina Peltola avasi kokouksen, johon

osallistui 41 henkilöä. Kokouk-sen puheenjohtajaksi valittiin

Helvi Hyrynkangas Oulusta ja sihteereiksi Soili Myllys ja Lee-na Lehtinen.

Kokouksessa kuultiin ja hy-väksyttiin liiton toimintakerto-mus vuodelta 2010, joka oli lii-ton juhlavuosi. Rintamanaisten Liitto vietti lokakuussa toimin-tansa 30-vuotisjuhlaa yhdes-sä Helsingin Rintamanaisten viettämän toimintansa 40-vuo-tisjuhlan kanssa. Juhlavieraita oli n. 300.

Vuosikokouksessa kuultiin ja hyväksyttiin tuloslaskelma ja tase sekä tilintarkastajien lau-sunto, vahvistettiin tilinpäätös sekä myönnettiin vastuuvapa-us vastuuvelvollisille vuodelta 2010 ja hyväksyttiin toiminta-suunnitelma vuodelle 2011. Tu-levassa toiminnassa on tärkeää

Rintamanaisten toiminta jatkuu

Rintamanaisten puheenjohta-jaksi vuosiksi 2011-2012 valit-tiin nykyinen puheenjohtaja Kaarina Peltola.

Rintamanaisten jäsenistön li-sääntyvistä tarpeista huolehti-minen, yhdistysten lopettami-seen liittyvien asioitten opas-taminen, perinnetyö sekä eri tahoilta avustusten anominen sekä hedelmällinen yhteistoi-minta eri järjestöjen kanssa.

Vaikka jäsenten keski-ikä lä-hentelee jo yhdeksääkymmen-tä, toivoo jäsenistö toimin-nan jatkuvan. Liittoon kuuluu 21 yhdistystä. Jäseniä on 2700. Purkautuneiden yhdistysten jäsenistöstä 50 % on liittynyt Liittoon henkilöjäseninä, jotka jatkavat liiton hallinnoimina paikallisina kerhoina.

Kaija Seikkula

Juhlaa vietettiin Huittis-ten seurakuntakeskukses-sa ja sen olivat järjestäneet

huittislaiset miehet, jotka toi-mivat erilaisissa tehtävissä lii-ke-elämässä ja yhdistyksissä. Heille kaikille veteraanien hy-vinvointi on tärkeää. Huittisten seurakuntakeskus täyttyi lähes viimeistä sijaa myöten paikal-lisista veteraanien läheisistä ja ystävistä, toki paikalla oli myös veteraaneja.

Ruoan ja tarjoilut hoitivat edellä mainitut miehet, jotka olivat huolella valmistautuneet myös heille tärkeään tilaisuu-teen. Juhlan koko tuotto käyte-

Elämän leipä –juhlaatään veteraanien hyväksi heille tarjottavan jouluaterian muo-dossa. Rovasti Keijo Plit toivot-ti yleisön tervetulleeksi aterial-le ja Pentti Virtanen siunasi ruoan satakuntalaiseen tapaan. Juhlassa esiintyivät myös Ky-länmiehet esittäen opettaja Harri Laurilan johdolla mm. sota-ajan lauluja. Parhaillaan vietettävästä paastonajasta ker-toi apteekkari Kalle Hiekka. Juhlan organsisaattoreina toi-mivat rovasti Keijo Plit ja lehto-ri Altti Valtonen.

Teksti ja kuva: Paavo Punkari

Rovasti Keijo Plit antaa viime ohjeet Huittisten miehille tarjoilun alkaessa.

Pirkanmaan Avo-Asunnot Oy

www.avoasunnot.fi

Vanhustyön Keskusliitto Ry

Helsinkiwww.vtkl.fi


– Taulu on jälkipolville vies-ti ehtymättömästä isänmaan-rakkaudesta, taistelutahdosta ja yhteishengestä. Taulu haas-taa meitä ja tulevia sukupolvia pohtimaan omia arvojamme ja mitä isämme ovat tehneet, jot-ta tänä päivänä voimme olla ja elää vapaassa, itsenäises-sä maassa totesi sotilaspastori Kari Mannermaa siunatessaan taulua.

– Tulee muistaa, että vas-tustaminen ei johda läheskään samaan tulokseen kuin teke-

minen jonkin puolesta. Sana ”puolesta” kertoo, että tekemi-sessä ovat arvot mukana. Siksi me pärjäsimme.

Puolustusvoimat täyttävät tehtävänsä tulevaisuudessakinPuolustusvoimien tervehdyk-sessä maavoimien materiaali-laitoksen johtaja, kenraalima-juri Raimo Jyväsjärvi osoit-ti kunnioituksensa taulun graniittipinnassa elämään jää-ville ylöjärveläisille ja heidän

omaisilleen sekä koko veteraa-nisukupolvelle. Hän tarkasteli myös tämän päivän puolustus-voimien kehityslinjausten taus-tatekijöitä. Keskeinen tekijä on väestörakenteen ja väestömää-rän muutos, toinen on maavoi-mien käytössä olevan materi-aalin vanheneminen ja kolmas puolustusmateriaalin hankin-nan kallistuminen ja budjetin ostovoiman heikkeneminen.

– Henkilöstön määrä, mate-riaali ja koulutus pidetään kui-tenkin tasapainossa ja sellaisel-la tasolla, että kansalaiset voi-vat tulevaisuudessakin luottaa puolustusvoimien kykyyn täyt-tää tehtävänsä, totesi kenraali-majuri Jyväsjärvi.

Nimien etsiminen oli suurtyöYlöjärven Sotaveteraanien kunniapuheenjohtaja Aarre Palin kiitti Ylöjärven kaupun-kia ja seurakuntaa nyt paljaste-tun taulun mahdollistamisesta.

– Näiden kahden takuumie-hen edustajat, kaupunginjoh-taja Pentti Sivunen ja kirkko-herra Risto Takkinen ovat vai-kuttaneet merkittävästi tämän kunnianosoituksen toteutta-miseksi.

– Hankkeen hyväksi työtä tehneistä Palin mainitsi myös ylöjärveläisen sukututkija Tor-björn Nikuksen, joka teki val-tavan vapaaehtoistyön näiden 181 kaatuneen nimien selvittä-miseksi. Nikus palkittiin So-taveteraaniliiton standaarilla, jota luovuttaessaan liiton hal-lituksen puheenjohtaja Finn-Göran Wennström totesi stan-daarin olevan vaatimaton palk-kio tästä mittavasta työstä.

Pro Patria-taulu jokaiseen kuntaanYlöjärven taulun keskeisiin puuhamiehiin kuuluva paikal-lisen Sotaveteraaniyhdistyksen puheenjohtaja Mikko Selin to-teaa, että Pro Patria-taulu on upea kunnianosoitus niille, jot-ka mahdollistivat tämän päi-vän Suomen.

– Taulun toteuttaminen ei ole yksinkertaista mutta täs-

tä huolimatta tulisi asettaa ta-voitteeksi taulun hankkiminen jokaiseen kuntaan, jossa sitä ei vielä ole.

– Pro Patria-taulu on par-haimmillaan sitä perinnettä, joka vie viestiä sukupolvelta toiselle. Se muistuttaa siitä ää-rimmilleen viedystä uhrautu-vaisuudesta, hengen ja tahdon voimasta, joka maatamme kan-toi sotien aikana ja sen jälkei-sinä vuosikymmeninä, sanoo Selin.

Tämän ja monien muiden taulujen toteuttajat ovat kiitok-sensa ansainneet.

Teksti: Timo Tulosmaa Kuva: Sirkka Ojala

Kiveen hakatut nimet

Sotilaspastori Kari Mannermaa siunaa paljastetun Pro Patria-taulun tukenaan kirkkoherra Risto Tak-kinen ja kenraalimajuri Raimo Jyväsjärvi. Taulun ääressä Ylöjärven Sotaveteraanien kunniapuheen-johtaja Aarre Palin.

Ylöjärven seurakuntakeskuksessa sai paikkansa Pro Patria-taulu, johon on hakattu 181 ylöjärveläisen sodis-samme kaatuneen nimet. Mustasta graniitista valmis-tettu taulu paljastettiin juhlallisesti 12.3. arvovaltaisen yleisön läsnäollessa.

Ylöjärven Pro Patria-muistotaulun siunaussanat, sotilaspastori Kari MannermaaSiunatkoon kolmiyhteinen Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki, tämän muistokiven, jotta se kaiverrettuine ni-mineen pitäisi sodissa kaa-tuneiden muiston elävänä sekä muistuttaisi jokaista sen äärelle pysähtyvää niis-tä arvoista, jotka olivat py-hiä nuoren isänmaamme va-pautta puolustaneelle suku-polvelle. Aamen.

KP-ServicePartner Oy

ISÄNNÖINTI • HUOLTO • SIIVOUS JA KORJAUSPALVELUT

Juvankatu 10, 33710 Tamperewww.kaukajarviok.fi

Turenki

Kallantie 11, puh (017) 364 2211, avoinna ark. 8-17, la 10-14.

Täyden palvelun autoliike.

JR7-PERINNETOIMIKUNTA JÄRJESTÄÄ 2.D:N (JR7, JR49, ErP 12, KTR 15 + muut) veteraaneille,heidän omaisilleen, jälkipolville ja muille Suomen lähihistoriasta kiinnostuneille

SOTAHISTORIALLISEN MATKAN KANNAKSELLE 21.-22.5.2011Viipuri, Siiranmäki, Äyräpää, Vuosalmi, Tali-Ihantala (Portinhoikka, Ihantala)

Lähtö ja paluu Helsinki - Kouvola - Lappeenranta

Matkanvetäjänä toimii sotahistorian asiantuntija evl. evp. Aimo Kiukas.

Majoitus, puolihoito, kuljetus, tilannekartat, seikkaperäiset taistelukuvaukset 275 €/hlö.

Ilmoittautuminen 3.5. mennessä, Ja-Pi-Matkat, 05-355 9365 tai sähköpostitse [email protected]ätietoja tarvittaessa JR7-Perinnetoimikunta, Juha Koivisto, 050 363 8118, [email protected].

TERVETULOA!

JR7-PERINNETOIMIKUNTA JÄRJESTÄÄ 2.D:N (JR7, JR49, ErP 12, KTR 15 + muut) veteraaneille, heidän omaisilleen, jälkipolville ja muille Suomen lähihistoriasta kiinnostuneille


Lähtö ja paluu Helsinki - Kouvola - LappeenrantaMatkanvetäjänä toimii sotahistorian asiantuntija evl. evp. Aimo Kiukas.

Majoitus, puolihoito, kuljetus, tilannekartat, seikkaperäiset taistelukuvaukset 275 €/hlö.Ilmoittautuminen 3.5. mennessä, Ja-Pi-Matkat, 05-355 9365 tai sähköpostitse [email protected].

Lisätietoja tarvittaessa JR7-Perinnetoimikunta, Juha Koivisto, 050 363 8118, [email protected]!

JR7-PERINNETOIMIKUNTA JÄRJESTÄÄ 2.D:N (JR7, JR49, ErP 12, KTR 15 + muut) veteraaneille,heidän omaisilleen, jälkipolville ja muille Suomen lähihistoriasta kiinnostuneille


Lähtö ja paluu Helsinki - Kouvola - Lappeenranta

Matkanvetäjänä toimii sotahistorian asiantuntija evl. evp. Aimo Kiukas.

Majoitus, puolihoito, kuljetus, tilannekartat, seikkaperäiset taistelukuvaukset 275 €/hlö.

Ilmoittautuminen 3.5. mennessä, Ja-Pi-Matkat, 05-355 9365 tai sähköpostitse [email protected]ätietoja tarvittaessa JR7-Perinnetoimikunta, Juha Koivisto, 050 363 8118, [email protected].

TERVETULOA!


Suomen Sotaveteraanilii-ton Ruotsin piirin kevät-risteily Helsinkiin toteu-

tettiin 29.-31.3. Mukana oli 33 sotaveteraania, lottaa ja kanna-tusjäsentä. Matkan järjestäjinä toimivat Marketta Kivisaari, Jouni Knuuttila ja Kirsti Pe-kari. Menomatkan illallisen aikana luovutettiin Matti J. Korhoselle Suomen Sotavete-raaniliiton ansiomitali pitkäai-kaisesta työstä veteraanien hy-väksi.

Helsinkiin saavuttuamme siirryimme Hietaniemen san-karihaudalle, jossa Marsalkan haudalle laskivat sinivalkoisen havuseppeleen piirin varapu-heenjohtaja Heikki Lirberg ja puheenjohtaja Jouni Knuutti-la.

Tilaisuuden jälkeen siir-ryimme Katajanokalle sijait-sevaan Ulkoministöriön tsaa-rivallan aikaiseen Merikasar-miin, jossa meidät otti vastaan lähetystöneuvos Eila Parppei

ja tarkastaja Helena Lappalai-nen. Tilojen esittelyn jälkeen nautimme valtiosihteeri Pertti Torstilan tarjoaman lounaan.

Alivaltiosihteeri Peter Sten-lund piti esitelmän Suomen ti-lanteesta ulkomailla.

Kotimatkalla laivassa ko-mentajakapteeni Hannu Ran-tala esitelmöi Suomen puolus-tusvoimien taisteluvalmiudes-ta.

Harry Permanto, Gotlanti

Virkistystä lahden toiselta puolelta

Kevätretkeläisiä ryhmäkuvassa

Ruotsin Sotaveteraanipiirin puheenjohtaja Jouni Knuuttila ja toi-mistosihteeri Kirsti Pekari luovuttivat ruotsinsuomalaiselle opet-tajalle Matti J. Korhoselle (oik.) Suomen Sotaveteraaniliiton an-siomitalin. Matti J. Korhosen isä ja vanhempi veli olivat sotaveteraaneja. Tunnen nöyryyttä ja ylpeyttä mitalista, sanoi Matti J. Korhonen.

Leivonmäen Sotaveteraa-nit saavuttivat 45 vuo-den iän ja sitä juhlistet-

tiin Kangasniemen mieslaula-jien konsertilla. Ohjelma sisälsi sota-ajan iskelmiä ja marsseja. Tilaisuuden tuotto luovutettiin Leivonmäen Sotaveteraaniyh-distykselle.

Yhdistyksen puheenjohta-ja Heimo Kiuru on tyytyväi-nen nuorten suhtautumiseen veteraaneihin. Myös erilaiseen tukityöhön on saatavissa nuo-rempia apuun. Yhdistyksessä on tunnuksen omaavia jäseniä 17, joista naisia 5 ja lisäksi 17

kannattajajäsentä. Yhdistys ko-koontuu säännöllisesti kahvit-telukerhon merkeissä Leivon-mäen seurakuntatalolla.

Leivonmäen Sotaveteraani-en perustava kokous pidettiin 27.1.1966. Ensimmäiseksi pu-heenjohtajaksi valittiin Veikko Hytönen. Puheenjohtajina ovat toimineet Vilho Hokkanen, Alli-Julia Tolvanen ja Heimo Kiuru.

Keski-Suomen Sotaveteraa-nipiirin tervehdyksen juhlassa esitti toiminnanjohtaja Timo Hakala.

Leivonmäen Sotaveteraanit 45 vuotta

Leivonmäen 45-vuotisjuhlassa esiintyivät Kangasniemen mies-laulajat.

Tampereen Sotaveteraa-nien Huoltoyhdistys ha-luaa 50-juhlavuonnaan

osoittaa kiitollisuutta ja huomi-ota sellaisille yhdistyksen ulko-puolisille henkilöille, jotka ovat työskennelleet sotaveteraanien hyväksi tavanomaista toimen-kuvaansa aktiivisemmin.

Liikuntakeskus GOGo:n johto- ja muu henkilökun-ta ovat osoittaneet jo 20 vuo-den ajan arvostustaan sota-veteraaneja kohtaan tekemällä pyyteetöntä työtä korvauksetta heidän hyväkseen. Merkittävää

on myös se, että toiminta on al-oitettu aikanaan heidän aloit-teestaan.

Huomionosoituksen koh-teena oli myös Tampereen kau-pungin liikuntatoimi, joka on suunnitellut, järjestänyt ja oh-jannut erityisryhmien, tässä ta-pauksessa sotaveteraanien, lii-kuntatoimia jo yli 20 vuoden ajan.

Sotaveteraaniliiton ansiomi-talin saivat Päivi Aholaita-Mä-enpää, liikuntakeskuksen toi-mitusjohtaja

Taru Vähätalo, liikuntakes-

Tampereella muistettiin tukijoita

Huomionosoituksen saajia ja ”liikutettavia” yhteiskuvassa.

kuksen johtaja. Sotaveteraa-niliiton hopeisen ansiomerkin saajat ovat

Anne Lahtinen, Tampereen kaupungin erityisryhmien lii-kunnan johtava liikunnanoh-jaaja, Tarja Leppälä, liikunta-keskuksen liikunnanohjaaja, Heli Luoto, liikuntakeskuksen liikunnanohjaaja

Hilkka Riihivuori, Tampe-reen kaupungin liikunnanoh-jaaja ja Maria Tuupola, liikun-takeskuksen liikunnanohjaaja.

Teksti ja kuva: Esko Pihl

www.niemisenvalimo.fi

Merstolantie 529200 Harjavalta

Puh. 010 403 4600Fax. 010 403 4666


Tuloksena turvallisuuswww.oricopa.fi

Pintapekat OyLempäälä Hyvää kevättä! Softex Oy

Littoinen

P. Packalen OyLohja

AJS Sähkö ja Automaatio OyLohja

Koneurakointi Malinen OyMerimasku

Metsäkonetyö Reinikainen Oy

Mikkeli

Etelä-Savon Laskenta ja Konsultointi Ky

Mikkeli

J-Metsä OyMikkeli

Autokorikorjaamo P. Silosaari

Mikkeli

PM-Palosaneeraus OyMikkeli

Escarmat OyMustasaari

Bygg och Remont G. Snickars

Mustasaari

LVI-Työ Iso-Kouvola OyMynämäki

EML-Yhtiöt OyMäntsälä

T:mi Ari TurkulainenMäntsälä

P.Dahlin Oy-eristysliike-

Naantali

JK Power OyNaantali

Octomeca OyNaantali

Päijänne Sähkö OyNastola

Holo Solutions Oy LtdNastola

Naficon Liitin OyNauvo

AJT-MetalliNokia

NokiPirkka OyNokia

Laattatyö Wikman OyNokia

Lafora Oy AbNummela

Se-Ro-Ka OyNummela

Valtimon Sähkötyö OyNurmes

Hinaus&Kuljetus R. Oksman Oy

Nurmijärvi

E-P KarppinenNurmijärvi

Orimattilan Tasaeriste Oy

Kuosan Betoni OyOrimattila

Ruskon Metalli ja Kuljetus Oy

Oulu

Hyvää kevättä!Tilitoimisto Maila Vallström Oy

Oulu www.tilitvallstrom.fi

Oulun Kone ja Terä OyOulu

Felox Finland OyOulu

Hämeen Moreenijaloste OyPuh.0400-844 707

Padasjoki

Leppämäen Rakennuspalvelu

Paimio

Palokan Kuljetus ja Kiinteistö Oy

Palokka

Ska-Plan Oy AbParainen

Pargas Elementhus Ab Paraisten Elementtitalo Oy

Parainen

www.mouldin.fiToivotamme kaikille hyvää kesää!

, Noormarkku

Asianajotoimisto Puukko & Tuppurainen Oy

Porrassalmenkatu 19 B, 50100 Mikkeli,Puh.(015) 760 0990


Pesupalvelu Hans Langh Oy

Piikkiö

Kairanmaan Kaivuu OyPiippola

TET Consulting KyPori

Chematur Ecoplanning OyPori

ML-Control OyPori

Tiilimäen Romuliike OyPori

KAP-Asennus OyPorvoo

Huoltopalvelu J. Holmberg Oy

Porvoo

Lindgren CE Oy AbPorvoo

AP Wood OyPunkaharju

Puuppolan Puu OyPuuppola

Rakennus ja Saneeraus S. Halme Ky

Pyhtää

Pyhäjoen Rakennus OyPyhäjoki

Koneyhtymä Makkonen Alpo ja Aaro

Pyhäntä

Moskiitto KyPyhäntä

N3M Power OyRaasepori

Habilux OyRaisio

SCC Installation Ltd OyRauma

Komtek OyRiihimäki

Kuljetus Ventola OyRiihimäki

Mökkihuolto MerikiviRiihimäki

Tilintarkastus Metsäterä OyRiihimäki

Roin Tili-ja Veropalvelut KyRovaniemi

Kaivinkonepalvelu Lehto OyRovaniemi

Rakennustoimisto Lahtinen Ky

Salo

Pensi Rescue OySastamala

Marko Koponen KySavitaipale

Rakennustyöt Lassi Uotinen Oy

Savonlinna

Maalausliike Jari HintzellSavonlinna

Seinäjoen Kaatopaikkakoneet Oy

Seinäjoki

Pameto OySeinäjoki

SEMKO OYSeinäjoki

Sovial KySeinäjoki

MR-Steel OySeinäjoki

Siilin Putkipojat OySiilinjärvi

yli 70 vuotta palvelua

Perniön Hakelämpö OyPerniö

ESP Ilmastointi ja Saneeraus Oy

Pertteli

Sirico Electronics OyPietarsaari

Virtasen MaalitehdasTyökuja 5, 21600 Parainen

puh. 02-454 4500

Kuljetusliike Trans-Mantila Ky

Parkano

MootteroParkano

Technip Offshore Finland OyPori


Transjack KySiivikkala

Tuontiautojen kuljetukset Euroopasta, Puh. 0400-636 522LSS Long Special Service Ltd

SipooJukan Maalaus Oy

Sipoo

Someron Talkkari OySomero

Ympäristöhuolto Sovi OySonkajärvi, Vieremä

Konehuolto P. Orenius Oy

Suolahti

Betoninkuljetus M. Pohjolainen Ky

Suonenjoki

Säkylän MetsätyöSäkylä

Noormarkun Murske OySöörmarkku

Tekni Rakentamispalvelut Oy

Tampere

Sukkamestarit OyTampere

Honkoliini Professional OyTampere

Ata Gears OyTampere

Kassatieto OyTampere

Maxstar OyTampere

TI-RemontitTampere

TK Tili ja Laskenta OyTampere

Cliinex-monipuolista siivouspalvelua Tampereen alueella

puh.010 666 3210, www.cliinex.fi

Matti Tamsi OyTeuva

Kaivinkonetyöt Pauli Hautamäki

Teuva

VS-Harja OyToijala

Nikka KyTornio

Kolmeks OyTurenki

Puutyö ja Saneeraus Järvenoja Oy

Turenki

V-S Talopalvelut KyTurku

Rakennuspalvelu Rale OyTurku

Turun Varakonepalvelu OyTurku

Hibox SystemsTurku

Konepaja Laaksonen OyTurku

PerkinElmer Finland OyTurku

Turun Kenttärakentajat OyTurku

Putkityö Mänkärlä OyTurku

Trans Aarnio OyTurku

Insinööritoimisto Arcus OyTurku

A-Service OyTurku, Rauma, Tampere, Oulu ja Espoo

Mittarihuolto Ojala M OyTurku

CitykaivuuTurku

Vertie KyTurku

Konehuolto Hirvonen OyTuusniemi

Louhintaurakointi Noopila Oy

Tuusula

Juhakari Maalaus OyTuusula

Yrityspalvelu Kreditte KyTuusula

Viinikankatu 49 A,33800 Tampere Puh.03 - 380 5300

e-mail:[email protected], www.tevella.fi

Metallisorvaamo Sunila KyTampere

Micros-Fidelio Finland OyTurku


�� Kont iolaht i .Lähtö: 10:00Maali: 11:20

Tulospalvelu: KontU 1/2Tulostettu 31.03.2011

12:02:04

kaikki

Kilpailun j ohtaja Esa Haapala kaikki 2,7 km

��Sija nro Nim i Piir i Aika Ero

�� 1 2 LAURILA Hanna Kanta-hämeen Sotaveteraanipiir 00:12:28,10 00:00,002 1 IIRISLAMMI Pirjo Helsingin Seudun Sotaveteraani 00:14:18,00 01:49,90

�� 1 5 HANKILANOJA Unto Etelä-pohjanmaan Sotaveteraani 00:08:58,00 00:00,002 9 LUUKKONEN Erkki Etelä-karjalan Sotaveteraanipi 00:09:02,50 00:04,503 7 KINNUNEN Kyösti Suur-savon Sotaveteraanipiiri 00:10:13,10 01:15,104 8 KOKKI Viljo Pohjois-karjalan Sotaveteraani 00:13:49,90 04:51,905 6 KERKELÄ Paavo Keski-suomen Sotaveteraanipiir 00:14:53,50 05:55,50

Ei lähtenyt DNS 10 STRANDMAN Teuvo Pohjois-karjalan Sotaveteraani

�� 1 14 HEISKANEN Pentti Pohjois-savon Sotaveteraanipii 00:08:14,30 00:00,002 13 OUTILA Juhani Lapin Sotaveteraanipiiri 00:08:32,00 00:17,703 16 TIRKKONEN Olli Pohjois-savon Sotaveteraanipii 00:08:48,10 00:33,804 15 PELKONEN Sakari Pohjois-pohjanmaan Sotaveteraa 00:09:28,10 01:13,805 11 PELLI Heikki Varsinais-suomen Sotaveteraani 00:10:48,50 02:34,20

�� 1 19 RONKAINEN Veikko Pohjois-savon Sotaveteraanipii 00:08:19,70 00:00,002 18 KEINÄNEN Ilpo Pohjois-savon Sotaveteraanipii 00:09:54,30 01:34,603 20 PARTANEN Esko Pohjois-savon Sotaveteraanipii 00:10:27,30 02:07,60

�� 1 24 KESKITALO Valma Lapin Sotaveteraanipiiri 00:13:55,20 00:00,002 22 NIEMINEN Irja Keski-suomen Sotaveteraanipiir 00:14:40,70 00:45,503 3 KAARIA Laura Varsinais-suomen Sotaveteraani 00:17:05,20 03:10,004 23 TIENSUU Rauni Kanta-hämeen Sotaveteraanipiir 00:18:27,80 04:32,60

�� 1 30 HILTUNEN Katri Lapin Sotaveteraanipiiri 00:13:59,80 00:00,002 27 LAITILA Paula Helsingin Seudun Sotaveteraani 00:14:55,80 00:56,003 26 NIEMELÄ Leena Kanta-hämeen Sotaveteraanipiir 00:15:40,90 01:41,104 29 HALVARI Laina Keski-suomen Sotaveteraanipiir 00:16:11,10 02:11,305 28 KUKKO Elvi Keski-suomen Sotaveteraanipiir 00:18:39,80 04:40,00

�� 1 32 VILMINKO Laura Pohjois-pohjanmaan Sotaveteraa 00:17:00,70 00:00,002 33 RANTIO Hilkka Helsingin Seudun Sotaveteraani 00:17:47,90 00:47,203 34 VEIKKOLA Siiri Pohjois-pohjanmaan Sotaveteraa 00:19:53,50 02:52,80

�� 1 36 LÄTTI Erkki Kanta-hämeen Sotaveteraanipiir 00:10:44,80 00:00,002 38 NÄRÄKKÄ Vilho Kanta-hämeen Sotaveteraanipiir 00:11:25,10 00:40,303 37 KURKINEN Eero Lapin Sotaveteraanipiiri 00:13:44,90 03:00,10

�� 1 48 MUSTONEN Tauno Kanta-hämeen Sotaveteraanipiir 00:12:05,00 00:00,002 47 JOKINEN Aarno Varsinais-suomen Sotaveteraani 00:12:29,20 00:24,203 44 RISSANEN Martti Helsingin Seudun Sotaveteraani 00:15:47,90 03:42,904 42 VÄÄNÄNEN Kalle Lahden Sotaveteraanipiiri 00:17:31,80 05:26,80

�� Kont iolaht i .Lähtö: 10:00Maali: 11:20

Tulospalvelu: KontU 2/2Tulostettu 31.03.2011

12:02:04

Ei lähtenyt DNS 40 TIKKANEN Mauno Kanta-hämeen Sotaveteraanipiir DNS 41 JOKINEN Simo Varsinais-suomen Sotaveteraani DNS 43 PIRINEN Eino Helsingin Seudun Sotaveteraani DNS 45 RONKAINEN Reino Keski-suomen Sotaveteraanipiir DNS 46 KUNNAS Väinö Pohjois-karjalan Sotaveteraani

�� 1 56 PIETILÄINEN Heino Keski-suomen Sotaveteraanipiir 00:10:28,40 00:00,002 50 JÄMSÄ Mauno Keski-pohjanmaan Sotaveteraani 00:10:55,70 00:27,303 72 POUKKA Paavo Helsingin Seudun Sotaveteraani 00:10:57,60 00:29,204 53 RYYNÄNEN Viljo Helsingin Seudun Sotaveteraani 00:11:35,40 01:07,005 57 LINTUNEN Aulis Helsingin Seudun Sotaveteraani 00:11:37,90 01:09,506 55 RYYTTY Eino Etelä-karjalan Sotaveteraanipi 00:11:47,30 01:18,907 58 LINNA Heimo Keski-pohjanmaan Sotaveteraani 00:11:50,00 01:21,608 51 MARTTINEN Jaakko Keski-suomen Sotaveteraanipiir 00:13:15,70 02:47,309 52 SAURAMÄKI Martti Etelä-pohjanmaan Sotaveteraani 00:13:15,80 02:47,40

10 54 HUOVINEN Paavo Pohjois-pohjanmaan Sotaveteraa 00:13:34,60 03:06,2011 59 KALLIO Antti Keski-suomen Sotaveteraanipiir 00:18:44,10 08:15,70

�� 1 62 KNAAPI Jouko Varsinais-suomen Sotaveteraani 00:12:21,60 00:00,002 63 HOKKANEN Taavi Keski-suomen Sotaveteraanipiir 00:13:03,80 00:42,203 66 PERANDER Reino Keski-pohjanmaan Sotaveteraani 00:13:10,30 00:48,704 64 KAURANEN Kaino Kanta-hämeen Sotaveteraanipiir 00:13:52,20 01:30,605 61 MAKKONEN Eero Pohjois-karjalan Sotaveteraani 00:15:01,60 02:40,006 65 SOANJÄRVI Aarne Keski-suomen Sotaveteraanipiir 00:15:48,30 03:26,70

�� 1 68 LINDHOLM Otto Lapin Sotaveteraanipiiri 00:12:30,60 00:00,002 69 RANTIO Väinö Helsingin Seudun Sotaveteraani 00:12:36,60 00:06,003 75 HEISKANEN Uuno Pohjois-savon Sotaveteraanipii 00:12:48,30 00:17,704 73 LIIMATAINEN Taito Keski-suomen Sotaveteraanipiir 00:14:30,50 01:59,905 74 VIRKKI Aimo Helsingin Seudun Sotaveteraani 00:15:31,70 03:01,106 71 VESAKIVI Aarre Pohjois-karjalan Sotaveteraani 00:22:53,00 10:22,407 70 PELTTARI Paavo Varsinais-suomen Sotaveteraani 00:33:21,00 20:50,40

�� 1 78 VEDENOJA Uuno Pohjois-pohjanmaan Sotaveteraa 00:14:11,60 00:00,002 77 VANNINEN Väinö Pohjois-savon Sotaveteraanipii 00:16:07,80 01:56,20

�� 1 86 IIVO Armas Lapin Sotaveteraanipiiri 00:13:43,30 00:00,002 84 MIKKOLA Aarne Etelä-karjalan Sotaveteraanipi 00:15:49,70 02:06,403 81 KIVIVUORI Arvi Helsingin Seudun Sotaveteraani 00:18:58,40 05:15,104 82 HAKANPÄÄ Tauno Lapin Sotaveteraanipiiri 00:21:27,20 07:43,90 Ei lähtenyt

DNS 80 LAUKKANEN Teuvo Pohjois-savon Sotaveteraanipii DNS 83 HEISKANEN Otto Pohjois-savon Sotaveteraanipii DNS 85 HAAVISTO Helge Helsingin Seudun Sotaveteraani

Sotaveteraaniliiton SM-hiihdot järjestettiin 31. kerran Kontiolahdella. Kaikkiaan 53 veteraania ja 20 kannattajajäsentä oli ilmoittautunut kisaan. Puolustusvoimat, Kontio-lahden Urheilijat sekä Pohjois-Karjalan Sotaveteraanipiiri onnistuivat luomaan kisoille erittäin onnistuneet puitteet. Ampumahiihtostadion kylpi auringossa ja 2,7 kilometrin latu oli hyvässä kunnossa. Osanottajien määrä ja hyvä henki osoittivat vielä sen, että hiihdetään sitä vielä vuonna 2012. Onnittelut kaikille osallistuneille ja kiitokset järjes-täjille.

Kiertopalkinto palasi voittajaksi selvinneen Kanta-Hämeen joukkueen mukana Hämeenlinnaan.

Voittajien on helppo hymyillä. Sarjassa miehet 19-20, kultaa Armas Ilvo, hopeaa Aarne Mikkola ja pronssia Arvi Kivivuori. Hiihtäjä nallen saivat muistoksi kaikki veteraanihiihtäjät.

Sotaveteraanien SM-mestaruudet ratkottiin Kontiolahdella

Oy K. Juslin AbVantaa

Kuljetus Leo Koivulahti Oy

Vantaa

Vantaan Luonnonkivi Oy

Vantaa

Rema TipTop OyVantaa

Hyvää Kevättä!


Huhtikuun ristikko

KILPAILUKUTSU

kymenlaakson sotaveteraanipiiri ry järjestää suomen sotaveteraa-niliiton lentopallomestaruuskilpailut kouvolassa 25.5.

Paikka: Mansikka-ahon urheiluhalli, Mansikka-ahontie 1, 45200 Kouvola

Osanotto: Turnauksessa ratkaistaan liiton mestaruus. Ilmoittautumiset tulee tehdä viimeistään 20.4. menneessä osoitteella kymenlaakson sotaveteraanipiiri ry, Hallituskatu 7 B, PL 252, 45101 kouvola.

sarjat: Mestaruussarja

Maksu: 100 €/joukkue suoritettava Kymenlaakson Sotaveteraanipiirin tilille, KSOP 575001-269258 ilmoittautumisen yhteydessä.

ohjeet: Kilpailuohjeet lähetetään joukkueille ilmoittautumisen päätyttyä.

Maijoitus: Kukin joukkue varaa itse mahdollisen majoituksen. Majoitusvaraukset suoraan esim. hotelli Vaakuna 020 123 4651, hotelli Cumulus (05) 789 911.

Muut palvelut: Kilpailupaikalla on kahvio ja ruokailumahdollisuus.

Lisätietoja: Kymenlaakson Sotaveteraanipiiri ry, toiminnanjohtaja Toivo Hartikainen puh 0400 655 283 tai( 05) 375 3383.

Säännöt: Kilpailuihin saavat osallistua yhdistysten varsinaiset jäsenet ja joukkueessa saa pelata kaksi 1936 tai aikaisemmin syntynyttä kannatusjä-sentä, ei veteraania, jotka ovat olleet vähintään kaksi vuotta liiton jäsenenä. Huom! Hyvityspisteet. Joukkueiden tulee lähettää pelaajien nimet ilmoittau-tumisen yhteydessä tarkistuksia varten. Turnaus pelataan, mikäli määräaikaan mennessä on ilmoittautunut vähintään neljä joukkuetta. Turnauksessa noudatetaan liiton hallituksen joulukuussa 2010 hyväksymiä sääntöjä.

kilpailuterveisin kymenlaakson sotaveteraanipiiri ry

Virkistä muistiasi1. Nokkela vetehen vieri vikke-läistä vuottamaan?2. Syli seinää, sata ikkunaa. Mikä se on?3. Kaksi nälkäistä toisiaan nar-railevat?4. Tyynellä seisoo, tuulella kä-velee. Mikä se on?5. Huutaa, häätää, puuta kaa-taa, käsittä konttia kantaa, la-piotta lakaisee, pilviin menee. Mikä se on?6. Sama äiti on saanut kak-si poikaa samana päivänä, sa-maan aikaan ja samana vuon-na, mutta he eivät ole kaksosia. Miten se on mahdollista?

Oikeat vastaukset sivulla 55

SanakilpaLehdessä 1/2011 kilpailusanana oli ”Veteraani”. Hyväk-syttyjä sanoja löytyi 71 kpl, jotka ovat alla olevassa luet-telossa:

Aari, aate, aave, aine, aita, anti, areena, arenti, arina, atari, ateria, atrain, avain, (13)Eine, erite, etaani, etana, (4)Nata, nato, neva, niva, (4)Raani, raate, raati, raavin, raina, raita, ranta, rata, ratina, ravi, ravit, reti, riena, rinta, rita, ritva, (16)Taive, tarina, tarve, taverna, tavi, teeri, tenava, tere, terva, terve, tiara, tiera, tina, traani, treeni (15)Vaari, vaate, vana, vaneri, vara, varat, vari, varte, vati, vene, veranta, veri, vieri, vire, viri, virna, virne, virta, vita (19)

Kaikkien osallistujien kesken arvottiin kolme hopeis-ta kirjanmerkkiä. Palkinnon saavat: Topi Ahola, Kuo-pio, Eira Haahdenniemi, Kaarina ja Tuulikki Myllylahti, Kemi. Seuraava kilpailusanamme on RATSUMIES. Lä-hettäkää vastauksenne perjantaihin 20.5. mennessä kir-jeessä tai postikortilla: PL 600, 00521 HELSNKI, faksil-la numeroon (09) 6126 2020 tai sähköpostilla osoitteeseen [email protected]. Vastaukseen kirjoite-taan lähettäjän nimi ja osoite, kirjekuoreen lisäksi ”Sa-nakilpa”. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kolme silkkisolmiota.


KirjatHEIMO KUKKONEN: VILJO VYYRYLÄINEN - punaorpo - Marskin ritari - luotta-musmiesPoliittisen historian julkai-suja 35 (Turun yliopisto)Turku 2009, ISBN 978-951-29-3970-1

Sota- ja poliittiset henkilöhis-toriat, joita on verrattain run-saasti julkaistu, ovat historioi-ta henkilöistä vallan huipulta. Sitä vastoin keskitason johtajis-ta tai vaikuttajista on vähem-män ilmestynyt tutkimuksia. Sen vuoksi on tervehdittävä tyy-dytyksellä elämäkertaa Manner-heim-ristin ritarista nro 181 Vil-jo Vyyryläisestä, joka menetti isänsä varhain. Perheen eläessä lievästi ilmaistuna ankeissa olo-suhteissa, aina monien vaiheit-ten jälkeen kuuluisaksi sotasan-kariksi ja arvostetuksi kunnal-lis- ja järjestövaikuttajaksi.

Viljo Vyyryläinen syntyi 29.4.1917 Johanneksen pitäjässä. Perhe asui Johanneksen Vaah-tolan kylässä Vyyryläisen tor-

passa. Lähinaapurit Lehikoiset ja Rasehornit olivat samanlaisia torppareita.

Ritarin isä oli Arvid Vyyry-läinen, aktiivinen ja ammattitai-toinen muurari, joka osallistui myös paikallisella tasolla yhteis-kunnallisiin rientoihin.

Vuosi 1918 oli ankara myös johannekselaisille väestön ja-kautuessa punaisiin ja valkoi-siin. Vaikka Vyyryläiset eivät osallistuneet ase kädessä pu-naisten riveissä taisteluihin, oli Arvid Vyyryläinen punaisten ruoanhankintaorganisaatiossa mukana. Seuraus: teloitus ko-titalon navetan takana lasten kuullessa laukausten äänet.

Perhe oli vaikeuksissa, kun-nes pojat kasvoivat työikäisiksi. Viljo Vyyryläisestä tuli muura-ri, joka ajoittain teki työtä myös satamassa. Urheilu- ja musiikki-harrastukset saivat sijansa.

RT-2 sai alokkaakseen Vyy-ryläisen 2.10.1938 ja varusmies-aika päättyi käytännössä Talvi-sotaan, jolloin Vyyryläinen tais-teli RT-2:n riveissä Koivistolla ja

Viipurinlahdella.18.7.1940 koitti siviili Varsi-

nais-Suomessa Turussa. Uusi sota, Jatkosota alkoi

25.6.2941 ja lkp koski Vyyryläis-täkin kesäkuussa aluksi 1.RP:ssa Hangossa myöhemmin tutuis-sa maisemissa 8. RPr:ssa Län-si Kannaksella 1941-43. Tämän jälkeen hän palveli RT-2:ssa ja RTR 22:ssa. Viimeiseen vaihee-seen Teikarilla sisältyivät ne teot, jotka toivat hänelle Mhr 2:n 21.12.1944. Tuolloin upsee-rien kaaduttua tai haavoitut-tua otti korpraali Vyyryläinen kaksi joukkuetta johtoonsa ja vastaiskulla vakautti tilanteen. Myöhemmin hän neuvokkaas-ti organisoi haavoittuneitten kuljetuksen Teikarin saarelta mantereelle poistuen saarelta ui-den viimeisenä.

Sodat olivat ohi ja siviili odot-ti. Kannakselaisista oli tullut varsinaissuomalaisia. Alkoi uusi elämä Kaarinassa, jonka yhteis-kunnalliseen elämään hän osal-listui mm. kunnanvaltuustoon jäsenenä ja eri lautakuntien jä-

senenä kuolemaansa saakka. Ei hän tietenkään unohtanut muu-rarin ammattia. Töitä riitti.

Paljonhan tästä miehestä oli-si kerrottavaa. Elämäkerta ei ole vain sotavuosien kokemuk-sia. Kirja antaa myös antoisan ja monipuolisen kuvan Johannek-sesta. Ei Vyyryläinen ystäviään unohtanut, vaan toimi Johan-nes-seuran hallituksessa vuosi-kaudet.

Myös hänen yhteiskunnalli-nen toimintansa Kaarinassa sa-moin kuin Mannerheim-ristin säätiön johtotehtävissä huomioi-daan. Inhimillisesti katsoen hä-nen varhainen poismenonsa on valitettavaa 24.7.1976.

Useimmat Euroopan ja Ame-rikan maat ovat kokeneet sisäl-lissodan vitsauksen esim. USA 1861-65, Venäjä 1917-22, Espan-ja 1936-39, Kreikka, Saksa jne. Näissä sodissa syyllistyttiin sel-viin sotarikoksiin mm. teloitta-malla vastustajia ilman oikeu-denkäyntiä vannoen kostoa. Meilläkin olivat punaiset ja val-koiset syyllistyneet veritekoihin,

joita ei voi puolustella. Liikaa ajateltiin tunteella.

Vielä Talvisodan ollessa ovel-la arveltiin ns. työläisrykment-tien loikkaavan toiselle. Toisin kävi, esim. helsinkiläisestä JR 11:sta (Ässä) loikkasi vihollisen puolelle kolme (3) soturia.

Miten tämä oli mahdollista, siis hävinneitten pojat taistelivat maahantunkeutujaa vastaan? Suomi oli tehnyt mittavaa työtä kaikkien kansalaistensa hyväk-si ja tulos näkyi. Ei Suomi ollut vuonna 1939 valkoinen ja pu-nainen Suomi, vaan - sinivalkoi-nen Suomi.

Heimo Kukkonen on tehnyt perusteellisen tutkimuksen ja elämäkerran Mannerheim-ris-tin ritari, ylikersantti, muurari ja herastuomari Viljo Vyyryläi-sestä.

Kiitos hänelle siitä !

Kirjaa voi tilata Turun yli-opistolta puh. (02) 333 6662 Mika Nikkarala.

Tapio Skog

Samuli Erävesi (toim. Aarno Kleemola): Raja-miehenä ja talvisodan sissinä. Saarijärvi 2010. Sivuja 208, kuvia, karttoja, miehistöluettelo, Eräveden sotilaspassin kertomaa urasta ja lähteet. ISBN 978-952-92-8316-6.

Samuli Erävesi (ent. Erliri) oli rajamies. Ura alkoi 17-vuotiaa-na Lapin rajavartiostossa. Hän ei ollut suorittanut asevelvolli-suuttaan aikaisemmin, vaan liit-tyi rajamiesten joukkoon vapaa-ehtoisena kesällä 1929.

Kuvatessaan palvelukseen as-tumistaan nuorena siloposki-sena poikasena hän tekee sen kuivakkaalla huumorilla. Tuli mieleen oma palvelukseen as-tumiseni - olin toki jo 22-vuo-tias - JP 3:een Haminassa 1956. Minäkin sain liian suuret saap-paat ja asetakin, ja silloin elettiin sentään 1950-lukua. Uskon Erä-veden muisteluun siinäkin, että ensimmäinen yö kasarmilla oli oma kokemuksensa. Kun nämä alkuvalmistelut olivat ohi onnel-lisesti, nuori rajajääkäri aloitti ”ammatinharjoittamisen” raja-vartioston esikunnan lähettinä.

Ensimmäinen kohtaaminen komentajan, everstiluutnantti Oiva Willamon kanssa oli pojal-

le kokemus. Willamo oli pelät-ty komentaja, ei vain tavallisten sotilaiden, vaan myös alaistensa upseereiden keskuudessa. Eräve-si kirjoittaa, että ”hän oli tyran-ni luonne, simputtaja sanan var-sinaisessa merkityksessä”. Moni hänen alaisensa sai potkut vä-häisestäkin tonttuilusta, var-sinkin alkoholin vaikutuksessa. Willamo käytti myös usein kol-lektiivirangaistuksia, se oli so-taväessä noihin aikoihin varsin yleistä. Willamo näyttää suosi-neen santsimarsseja kurin yllä-pitämiseksi.

Tulihan sitten Erävedenkin vuoro suorittaa asevelvollisuu-tensa. Ura jatkui aliupseerikurs-sin suorittamisena Onttolassa, se oli todellinen rääkkikoulu pitkine marsseineen, rankkoi-ne harjoituksineen ja kehnoi-ne ruokineen. Ne kaikki yhdes-sä tekivät nuorista miehistä luu-rangonkaltaisia, mutta sitkeitä. Hän kävi myös Taistelukoulun alipäällystökurssin Viipurin Markovillassa. Kurssin jälkeen hänen palveluspaikkojaan olivat Salla ja Kuusamo. Myöhemmin hän erosi palveluksesta ja toimi Oulun suojeluskuntapiirin pal-veluksessa Kuusamon alueella. Tehtävän lopetti 30.11.1939 sytty-nyt talvisota, ja hänet määrättiin vänrikki Kauko Pessin johtaman

Tiedusteluosasto 6:n (TO 6) vara-johtajaksi Kuusamoon.

Nimensä mukaan TO 6:n en-simmäisenä tiedustelutehtävänä oli selvittää rajan takana, oliko siellä havaittavissa hyökkäysval-misteluja. Yritys paljastui ja tie-dustelu jäi kesken. Paluumatka kehnossa säässä oli ylirasitta-va, Eräveden 21 sissistä seitse-män sairastui ja loput 14 lähtivät jo seuraavana päivänä paluusta Suomussalmelle, missä oli vaka-va kriisi taisteluissa itsenäisyys-päivänämme.

Taistelut alkoivatkin heti Sis-siosasto Pessin osana. Jo 15. jou-luukuuta osasto tuhosi Kian-nanniemellä puna-armeijan am-muskolonnan. Tiedustelu tuli kuitenkin päätehtäväksi. Joutui-pa osasto hakemaan erään per-heen venäläisten miehittämästä rajakylästä, ja kova oli sekin reis-su. Osasto käväisi matkoillaan Neuvostoliiton puolellakin, Lon-kan kylässä. Erävesi kertoo myös venäläisten hirmuteoista esimer-kiksi haavoittuneen suomalaisen sotilaan seivästämisestä pisti-millä. Toki tappajat tapettiin.

TO 7:n johtaja luutnantti Sas-sali kaatui helmikuun alussa 1940. Erävesi - kersantti - mää-rättiin osaston johtoon. Sassalin miehet hakivat luutnantin ruu-miin omalle puolelle. Tormu-

an taistelussa tammikuun alussa oli lähellä everstiluutnantti Susi-taipaaleen koko esikunnan tuho neuvostoliittolaisten yllätykses-sä. TO 7 toimikin nimenomaan Ryhmä Susitaipaleen alaisena suomalaisten vasemmalla sivus-talla Juntusrannan suunnalla. Monilla tiedustelumatkoilla TO 7 sai korvaamattomia tietoja. Eri-koisen paljon taisteltiin tukikohta ”Pumpusta”. Sen eteen kaatuneet 50 kaatunutta nostettiin pystyyn kasvot kohti Neuvostoliittoa ”vi-holliselle opiksi ja varoitukseksi”.

Sodan viimeiset viikot olivat Erävedellekin piinaa; väsymys alkoi vaivata, halu lomalle kas-vaa ja närää alkoi ilmetä osas-ton miesten keskuudessa. Juu-ri ennen Moskovan rauhan sol-mimista Erävesi vihdoin pääsi odottamalleen lomalle. Puna-ar-meijan viimeinen sotatoimi oli Kuusamon pommitus 13.3.1940 aamulla. Sen jälkeen oli kaikki rauhallista. Sota oli päättynyt.

Rajakersantti Erävesi komen-nettiin ansaitun loman päätyt-tyä ensin joukko-osastoon ra-jan pintaan ja kesällä 1940 Hy-rynsalmelle koulutuskeskuksen ruoanpitokurssin johtajaksi. Olihan sissi siihen koulutettu pitkillä partiomatkoilla.

Tämä teos on pitkälti henkilö-kohtaista muistelua. Tätä täyden-

tävät monet sitaatit Susitaipaleen teoksesta ”Ryhmä Susi talviso-dassa”. Sitaatit liittävät kerron-nan laajempiin puitteisiin, Ryh-män taisteluihin. Lukija on siis selvillä, mitä alueella tapahtui.

Rajamiehenä ja sissinä on asi-oita koristelematonta kerrontaa, karua sotaa erämaissa. Tappa-minen ja kuoleminen kuuluvat aina sodan kuvaan. Ne ovat niin jokapäiväisiä, että tässäkin kir-jassa niistä kerrotaan kuin mistä tahansa jokapäiväisestä tapah-tumasta. Erävesi tuli hyvin toi-meen miestensä kanssa, olihan hän itsekin kotoisin pohjoises-ta, sieltä mistä miehetkin. Nämä olivat hyvin koulutettuja ja sit-keitä, vähällä toimeentulevia Lapin miehiä. Eräveden esimies, kapteeni Tauno Salske (Er.P 16:n komentaja) antoi sodan jälkeen TO 7:lle kauniin tunnustuksen ”ellei Erävettä ja hänen osasto-aan Saarijoki-linjalla olisi ollut, ei minun rintamani olisi hetke-äkään kestänyt”. Tottahan se oli.

Kirjaa voi tilata: Aarno Klee-mola, 040 779 6596, [email protected], hinta 25 € + postikulut.

Anssi Vuorenmaa

rajamiehen rauhaa ja sotaa


Pyhäselän Sotaveteraanit ry 1970-2010, 40-vuotis-juhlajulkaisu. ISBN 978-952-5934-01-4

Pyhäselän alue kuului aluksi ny-kyisen vuonna 1959 perustetun Joensuun Sotaveteraanien toi-mialueeseen. 1960-luvulla so-taveteraaniyhdistysten ottaessa huoltotyön mukaan toimintaan-sa Joensuun ympäristön kuntiin alettiin perustaa omia sotavete-raaniyhdistyksiä.

Pohjois-Karjalan Sotaveteraa-nipiirin toiminnanjohtaja Seija Karttunen on koonnut Pyhäse-län Sotaveteraaniyhdistyksen neljästä vuosikymmenestä kun-non paketin, josta jälkipolvet löytävät monia sotaveteraanien toiminnasta kiinnostavia asioita.

Yhdistys yhdessä Rintamave-teraaniosaston kanssa on ollut ra-kennuttamassa 16 perheen rivita-loa. Paikallisen vaikuttamisen tu-loksena veteraanit saivat ilmaisen hammashoidon vuonna 1992.

Yhdistys on julkaisun mu-kaan ollut asioita eteenpäin suunnitteleva. Jo vuonna 1971 kiinnitettiin huomioita kannat-tajajäsenten saamiseen mukaan. Viime aikoina esillä ovat olleet sosiaali- ja terveydenhuollon yh-teyshenkilön saaminen palvele-maan jäsenkuntaa ja tulevan pe-rinnetoiminnan suunnittelu.

Pohjois-Pohjanmaan Sota-veteraanipiiri 2006-2010. ISBN 978-952-92-8727-7

Pohjois-Pohjanmaan Sotavete-raanipiirin vuosikymmenien

toiminnasta on julkaistu useita julkaisuja. Nyt ilmestynyt jul-kaisu kattaa viiden viimeisen vuoden ajan. Siihen on koottu piirin keskeisimmät tapahtu-mat, juhlat, huomionosoitukset, virkistystoiminta, hengellinen toiminta, naistoimikunta, piirin lehti, yhteistyö muiden järjestö-jen kanssa sekä katsaus tulevien vuosien näköaloihin. Kunkin jä-senyhdistyksen toiminnasta esi-tetty tiivistelmä antaa hyvän ku-van toiminnasta. Julkaisu on ko-konaan värillinen.

Puoli vuosisataa veteraani-työtä. Sahalahden Sotave-teraanit ry 1961-2011.

Olavi Hovi on koonnut kattavan historiikin yhdistyksen toimin-nasta. Kirjassa on tuotu esiin myös 1960-luvulla vallinnut po-liittinen ilmapiiri. Yhdistystä perustettaessa ja myöhemmin 1970-luvulla jouduttiin pohti-maan miten menetellä. Ohje-nuoraksi tuli varovaisuus.

Varojen hankkimiseen on Sahalahdella panostettu mer-kittävästi. Valtakunnallisiin hankkeisiin on lähdetty innol-la mukaan ja niissä on saavu-tettu hyviä tuloksia. Keräyksil-lä ja lahjoituksilla saatuja varoja on sitten käytetty sotaveteraani-en tukemiseen. Yksi merkittävä avustuskohde oli kun vuonna 1986 silloin 75-vuotias sotavete-raani sai sähköt taloonsa.

Yhdistys on hoitanut yhte-yksiä tukijoihin. Alkuvuodesta 2006 sotaveteraanit saivat mak-suttoman ruokailun kouluilla ja

Suomen Sotahistoriallinen Seu-ra ry on vuosikokouksessaan 23.3. julkistanut edellisvuosi-en tapaan - nyt jo seitsemännen kerran - Paras sotahistoriallinen pro gradu -kilpailun tulokset. Tällä toimintamuodollaan seura haluaa toimintaperiaatteidensa mukaisesti tukea ja edistää yli-opistotasoista sotahistoriallista tutkimusta Suomessa.

Viime vuonna valmistuneis-ta ja seuralle lähetetyistä tutkiel-mista arvioitiin parhaaksi Noo-ra Wilms-Narvolan pro gradu “Ryssän heilat ja pikku-iivanat” Sanomalehti- ja muistitietotut-kimus suhtautumisesta neuvos-

toliittolaisten sotavankien kanssa seurustelleisiin naisiin ja heidän lapsiinsa. Tutkielma on tehty Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Maisteri Wilms-Karvola palkittiin 2.500 euron suuruisella stipendillä.

Toisella sijalla ja 2.000 euron suuruisella stipendillä palkittiin Mikko Mäkinen tutkielmastaan “Meidän taistomme käydään rau-han puolesta” Irakin kriisi ja so-danuhka Ranskan parlamentin debateissa vuosina 2002-03. Pro gradu on tehty Jyväskylän yliopis-ton humanistisessa tiedekunnassa.

Kolmannella palkinnolla ja

Paras sotahistoriallinen pro gradu -kilpailun voitto Joensuuhun

Jäsenyhdistysten juhlajulkaisuja ilmestyyvanhainkodissa. Jo vuonna 1974 sotaveteraanit saivat ilmaisen terveystarkastuksen.

Kirja päättyy sotaveteraaneil-le tärkeimpään kiteytykseen: Vapaa isänmaa – itsenäinen kansa – isiemme usko. Peruspi-larit, jolla maamme on raken-nettu. Toivomme, ettei viestim-me himmene!

Kemin Sotaveteraanit 50 vuotta. ISBN 978-952-92-8673-7

Kemin Sotaveteraanien histori-an kirjoittanut Pentti Jussila on aikaansaanut ansiokkaan histo-rian yhdistyksen toimista. Hän on pyrkinyt enemmän kuvaa-maan kuin luetteloimaan. Kir-jasta on saatu luontevasti etene-vä kokonaisuus.

Yhdistyksen toiminnassa tu-levat esiin alkuaikojen toimet asuntojen rakennuttamisessa, kuntoutuksen ja virkistystoi-minnan hoitaminen. Erityisesti pitää mainita yhdistyksen tasa-arvoinen toiminta. Jo ensimmäi-senä vuonna otettiin varsinai-seksi jäseneksi rintamalla toimi-nut nainen.

Yhdistyksen yksi varainhan-kintamuoto on ollut bingo, jos-ta osattiin myös luopua ajoissa.

Kirjassa käsitellään myös yh-distyksen lopettamista. Miten to-teutetaan ajatusta Veteraania ei jätetä sen jälkeen kun veteraanit eivät itse ole mukana hallinnos-sa jää kuitenkin ilman vastausta. Keskustelussa sekin lienee ollut.

Markku Seppä

750 euron suuruisilla stipendeil-lä palkittiin Thomas Jokinen ja Antti Saarelainen. Jokisen Tu-run yliopiston Politiikan tutki-muksen laitoksella tehdyn tut-kielman nimi on Kenen Kosovo? Albaaniseparatismin vaiheet ja vaikutus Kosovon itsenäisty-miskehitykseen vuosina 1945-2008. Antti Saarelaisen pro gra-du on puolestaan tehty Helsin-gin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja sen nimi on Suomalainen sotilasidentiteetti yhteiskunnan muutoksessa toi-sen maailmansodan jälkeen.

Esko Vuorisjärvi

Pekan ApuOpotantie 11, 81720 Lieksa, puh.0500-579 307

-monialayritys-

KÄRCHER OY


Sotahistoriallisia museoita, paikkoja ja matkojaSUOMEN JÄÄKÄRIMUSEO KAUHAVAN KORTESJÄRVELLÄMuseossa kerrotaan jääkäriliikeen syntyvaiheista, toiminnasta ja sen merkityksestä Suomen itsenäisyydelle. Vaihtuvia näytelyitä, museokauppa.

Museo avoinna 15.6. – 15.8. ti-su klo:11-17, muuten sopimuksestaPääsymaksu aikuiset 2,50 e, lapset 1,50 ePuhelin 06 2412 9841, 040-148 4420Email [email protected] www.kauhava.fi

KAUHAJOEN VETERAANIEN PERINNETALO

on kauhajokisesta maanpuolustushistoriasta

kertova sotamuseo.

Avoinna: Sunnuntai ja

kesälauantaisin klo 12.00-15.00

Muina aikoina ryhmille sopimuksen mukaan.

Knuuttilantie 4

Tiedustelut - Varaukset

Mauno Lehtinen, 040 565 0519

Antti Isoniemi, puh. 040 187 3446

Mikko Rotola-Pukkila, puh. (06) 230 1045

Rajakenraalin majaParppeinvaara, Ilomantsi

Raja, Raappana, Rukajärvi – uudistunut näyttely

Monipuolinen näyttely rajakenraali Raappanan persoonasta ja Rukapirtin historiasta. Yhtenä näyttelyn uutuutena

multivisio, joka sisältää alkuperäistä tk-filmimateriaalia Erkki Raappanan komentopaikalta Rukajärveltä.

Avoinna 1.6.–31.8.2011Ryhmävaraukset puh. 013-881 248

* Bussi ja junamatkat* Viisumit Venäjälle* Hotellipaketit* Tilausajot

Bussi-laiva Laatokalle, Ääniselle-Petroskoi 17-22.7.2011 alk.650 € ja Bussi Pietariin viikoittain 4 pv alk.159 €

Aninkaistenkatu 12, 20100 TURKU Puh. (02) 2504 655

+358 400 332 001, fax (02) 2504 775

www.nevatours.fi [email protected]

Tilaa esite - Asian-tuntijan

matkassaPyydä ryhmällesi tarjous! Lisää teemamatkoja www. lomalinja.fi

Palve

lumak

su 1

4 e

/vara

us.

p. 010 289 8100 Puhelut 8,21 snt/puh + 17,04 snt/min.

Jatkosodan syttymisestä 70 vuotta 2.-5.6. 495 € Sortavala, Läskelä, Tolvajärvi, Loimola, Suojärvi, Hyrsylä, Jessoila, Prääsä, Aunus, Tuulos, Pitkäranta.Asiantuntijaoppaat evl Ilmari Hakala ja Leena Hakala.

Karjalan Kannas 1.-3.7. 368 € Salpalinja, Kiviniemi, Kelja, Terenttilä, Sakkola,Äyräpää, Summa, Tali, Ihantala.Asiantuntijaopas evl Jorma Inkinen.

Kuolan ja Kalotin ruskaloisto10.-16.9. 798 € Tampere, Kuusamo, Salla, Kantalahti, Murmansk, Petsamo, Nikkeli, Nuorgam, Inari, Ivalo, Sodankylä, Rovaniemi, Kajaani, Helsinki.Asiantuntijaopas Teuvo Saharinen.

Sotahistoriaa ja kulttuuria Karjalan kannaksella 28.7.-31.7. 468 € Ihantala, Viipuri, Hatakka, Äyräpää, Sakkola,Siiranmäki, Levashovo, Terijoki, Raivola, Summa.Asiantuntijaopas evl Juha Myyryläinen.

Kulttuuria ja sotahistoriaa RanskassaNormandian maihinnousu10.-14.10. 1278 € Parisi, Calais, Caen, Saint –Lô.

Kuurinmaan kulttuuria ja jääkäreiden jäljillä Baltiassa 9.-12.6. ja 8.-11.9. 398 € Asiantuntijaopas Juha Myyryläinen.

HANGON RINTAMAMUSEO HANGÖ FRONTMUSEUM

• Kylmä sota - Det kalla kriget 1947-1994• Uponneet sotalaivat Suomen lahdessa

• Sänkta krigsfartyg i Finska viken

• Naisten sota - Kvinnornas krig 1939 -1945

YhteystiedotMuseo 019-244 3068 • Toimisto 019-231 301 • Ryhmätilaukset 041-480 1237

Museo: Lappohja • Tsto: Esikunnankatu 10, 10300 KarjaaAukiolot: 19.5.–5.9. joka päivä klo 11.30 – 18.30Syyskuun loppuun lauantaisin ja sunnuntaisin.

Muut ajat tilauksen mukaisesti.


Sotahistoriallisia museoita, paikkoja ja matkoja

JaPi – Matkat Oy Karjalan Kannas 14.-16.6., 22.-24.7., 5.-7.8. 329 €Aunus-Maaselkä 28.-31.7. 439 €Tuntemattoman sotilaan sotatie JR8 22.-25.8. 429 €Jääkäreiden jäljillä 26.-29.5. 450 €Valamo-Konevitsa 8-10.7. 369 €Muurmansk 5.-10.7. 595 €

Hintaan sis. kuljetus, majoitus, viisumi, puolihoito ja oppaan palvelut.

( viisumi hintoihin tulossa korotus )

Myös kotiseutu ja kaupunkimatkat. Varaa matka ryhmällesi, räätälöimme sen teidän

toiveiden mukaan

www.japi-matkat.fi e-mail: [email protected]/fax : 05 3559 365

SÄKYLÄN TALVI- JA JATKOSOTAMUSEO Kiertotie 2, 27800 Säkylä Avoinna koko vuoden ti-pe 10-17 ja kesällä 15.6. - 15.8. la 10-14 ja su 12-16.Puh. 0400 955 598 Sähköposti: [email protected]

www.sakylantalvijajatkomuseo.fi

HUITTISTEN MUSEOPresidentti RISTO RYTI Kuvanveistäjä LAURI LEPPÄSEN veistoksiaPaikallishistoriaa18.5.-31.8. ARJEN POTRETTEJA

Kirkkotie 4, Huittinen , p. 02-5604319www.huittinen.fi/museoAvoinna: la-su 12-16, 1.6.-15.8. myös ti-pe 12-17Ryhmille myös sopimuksen mukaanSotiemme veteraaneille vapaa sisäänpääsy

Näyttelymme ovat uudistuneet ja museomme on kasvanut! Tutustu Porkkalan ainutlaatuiseen vuokrakauteen 1944-1956. Kuljetukset pienryhmille sekä kahvitusta tilattavissa.

Tilaa aika ajoissa: 040-541 8526 sekä [email protected] www.degerby.fi

RajamuseoNiskapietiläntie 32

Immola

55910 Imatra

puh. 071 872 9515

HÄMEESSÄ ON VOIMAA JA PAROLASSA PANSSAREITA!

Hattulantie 334, 13720 Parola, P. 040 568 1186

Avoinna: 1.5.-30.9. ma-su klo 10-18, juhannusaaton suljettu

Perhepäivä ja sotilasajoneuvojen

kokoontumisajotLa 2.7.klo 10-16

Korsulauluillat 26.5. ja 18.8. klo 18.30

www.panssarimuseo.fi

PANSSARIMUSEOSince 1961

la 18.6. Panssarimuseo 50 vvapaa pääsy panssarimuseolle

Joensuun Bunkkerimuseo

Avoinna 2011:28.6. – 7.8., ti–su klo 10–16

Pääsymaksut: 3/2 €

Virrantaus 7, Marjala, Joensuu

Veteraanien laadukasta kuntoutus- ja virkistystoimintaaammattitaidolla ja sydämellä.Majoitustarjous veteraaneille ja puolisoille 54 € / hlö / 2hh / vrk,1 hh-lisä 26 € / vrk sis. puolihoito, aamu- ja iltasauna uinteineen sekä vapaa-ajan ohjelma. Tarjous ei ole voimassa 1.7.-27.7.2011.

Sotahistoriallinen näyttely "Viimeisellä linjalla"talvi- ja jatkosodan vaiheista. Ulkoalueella on nähtävänä raskastatykistökalustoa ja entisöityä Salpalinjaa. Sisätiloissa on esillä mm. pula-ajankäyttöesineistöä, sotilasvarusteita, aseita ja kunniamerkkejä.

Veneenniementie 64 58200 KERIMÄKI 015 - 769 900, www.herttua.fi


HAUTAUS- JA KUKKAPALVELUJA SOTAVETERAANEILLE

PUDASJÄRVI

LAPPEENRANTA

ALAN PALVELUA LAPPEENRANNASSA YLI 80 VUOTTA

Kauppakatu 53, Lappeenrantapuh. 453 0568 – 453 0772, fax 453 0566

KRONOBY

LIPERI

MUSTASAARI

HautaustoimistoBegravningsbyrå Fant

Irenentie 8, 65610 Mustasaaripuh. 06-322 2744 ja 050-313 8142

päivystys 24 hCarina Lähdesmäki ja Marina Östman

www.begravningsbyrafant.fi

OULU

PudasjärvenHautaustoimisto ja Kukka Ky

Torikeskus, 93100 PUDASJÄRVIpuh. 08-821 122, 0400-330 058

Hautaus - ja Kukkapalvelu Pesonen Oy

Keskustie 2, 83100 LiperiPuh. 013-651 193 ja 0400-376 333

Kirkollinen HautaustoimistoIkäheimo Ky

Isokatu 11, 90100 Oulupuh. 08-311 3354

ROVANIEMI

Tikkurilan Hautaustoimisto Oy

Unikkotie 5, 01300 Vantaapuh. 09-8362 5220

VANTAA

TAMPERE

Valikoimassamme mm. Suomi-arkku sekä Sotaveteraani-,Sotainvalidi-, Tammenlehvä- ja Lotta Svärd -uurnat.

Veteraanialennus.

TUOMIOKIRKONKATU 20, TAMPEREPUH. 03-212 4107 (24h)

HAUSJÄRVI

SALO

Salon Hautaustoimisto Oy Saustila

Helsingintie 9, 24100 SaloPuh. 02-731 2562

Hautauspalvelua jo neljännessä polvessa

MÄNTSÄLÄ

MÄNTTÄ

Kukkatalo & Hautaustoimisto Helmililja

Meijerintie 2, 04600 MäntsäläPuh. 020 759 7700

Kukkahaus ja Hautaus OyHikiäntie 40, 12210 Hausjärvi kk

Puh. 019-768 131

Begravningsbyrå StrandvallKronoby

Tel. 0400-862 261040-723 7518

Kukka-ja Hautaustoimisto Keinonen Ky

Länsitorikatu 13, 35800 Mänttä Puh. 03-474 7840

Palvelemme myös OrivedelläKeskustie 29, Puh. 0400-753 819

Tapio KeinonenLAUKAA

Hautauspalvelua Laukaassa vuodesta 1932

Kukka- ja HautauspalveluVEHVILÄINEN

Laukaantie 10, Laukaa, puh. (014) 831 [email protected]

Savonlinnan Hautaustoimisto KyKirkkokatu 15, 57100 Savonlinna

Puh. 015-515 556 www.savonlinnanhautaustoimisto.fi

SAVONLINNA

Sotahistoriallisia museoita, paikkoja ja matkoja

Porkkalan vuokrakausi ja Neuvostoliiton sotilastukikohta 1944-1956Näyttely avoinna kesälauantaisin klo 11-15 (ei juhannuksena), muulloin sopimuksen mukaan. Huom! Ei esteetön.Lisätiedot ja ryhmävaraukset: 040-1269333 Ragvaldsin museoalue Överbyntie 14002400 Kirkkonummiwww.kirkkonummi.fi/Ragvalds


APTEEKKIPALVELUA SOTAVETERAANEILLE

Jyväskylä

Korpilahti

Korpilahden Apteekki41800 Korpilahtipuh. 014-821 775

www.korpilahdenapteekki.fi

Ristiina

Ristiinan ApteekkiBrahentie 16, 52300 Ristiina

Puh. 015-740 7700

Suomenniemen sivuapteekkiPuh. 015-666 470

Turku

Pyhän Henrikin ApteekkiKalevantie 41, 20520 Turku

Puh. 02-275 2150

Espoo

Leppävaaran Uusi ApteekkiSello Leppävaara, 02601 Espoo

puh. 09-849 2550

Rautjärvi

Hamina

Kortesjärvi

Kortesjärven ApteekkiJääkärintie 53, 62420 Kortesjärvi

Puh. 06-488 0300

Kuopio

Kuopion ToriapteekkiHaapaniemenkatu 24-26, 70110 Kuopio

Puh. 017-287 6601

Tampere

Lielahden ApteekkiPossijärvenkatu 2, 33400 Tampere

Puh. 03-347 3800

Pudasjärvi

Pudasjärven ApteekkiKauppatie 1, 93100 Pudasjärvi

Puh. 08-821 185

Viitasaaren ApteekkiPostikuja 1, 44500 Viitasaari

puh. 014-577 4700

Tornio

Viitasaari

Tervola

tervolanapteekki.fi

Hyvinkää

Ivalo

Porvoo

Hyvinkään 1.ApteekkiKauppalankatu 3, 05800 Hyvinkää

Puh. 019-451 701

Tornion 1.ApteekkiSatamakatu 3 A, 95400 Tornio

Puh. 016-480 014

Haminan KeskusapteekkiSatamakatu 9, 49400 Hamina, Puh. 05-344 0172

Palvelemme myös Myllykoskella:

Myllykosken Apteekki

Puh. 05-365 6100

Ivalon ApteekkiYhdystie 14, 99801 Ivalo

Puh. 016-661 029

Apteekki KevätkumpuSammontie 1, 06150 Porvoo

Puh. 019-661 5600

Rovaniemi

Rovaniemen 1.ApteekkiRovakatu 27, 96200 Rovaniemi

Puh. 010 320 3620

Jyväs ApteekkiKyllön Terveysasema40620 Jyväskylä, Puh. 014-334 2600

Voionmaan apteekkiPuh. 014-211 305

Hovi ApteekkiKauppakatu 35, 40100 Jyväskylä

Puh. 014-337 1350

Kangasniemi

Kangasniemen ApteekkiOtto Mannisentie 12, 51200 Kangasniemi

Puh. 015-431 631

Kerava

Keravan KeskusapteekkiKauppakaari 4, 04200 Kerava

Puh. 09-274 7930

Lappeenranta

Lauritsalan ApteekkiKauppakäytävä 6, 53300 Lappeenranta

Puh. 05-412 1570

Kaukaan sivuapteekkiStandertskjöldinkatu 1

Puh. 05-451 3218

Lappeenrannan Uusi Apteekki

Lappeenranta , Taipalsaari , Voisalmi

Lapväärtti

Puh. 06-222 1110 Fax 06-222 1599 Lapväärtintie 729 64300 Lapväärtti

Parainen

Paraisten ApteekkiRantatie 24, 21600 Parainen

Puh. 02-454 4018

puh. (05) 489 340 www.asemanseudunapteekki.fi

Riihimäki

Aurinko ApteekkiVoimalankatu 2, 11130 Riihimäki

Puh.019 - 536 3600

Ruokolahti

Ruokolahden ApteekkiLiisanpolku 2, 56100 Ruokolahti

Puh. 05-434 1019

Vihdin 1.ApteekkiHelsingintie 26 a, 03400 VihtI

Puh. 09-224 7220

Vihti


Kokoonnutaan ILVES-DIVISIOONAN VETERAANIT, Ilves-Divi-sioonan, 5.Divisioonan perinnepäivä ja 70-vuotispäi-vä Parolannummella perjantaina 17.6.

Päivälleen 70 vuotta sitten perustettiin 5.Divisioo-na. On juhlan aika.

Kokoonnumme kello 9.30 vaimon tai seuralaisen kanssa tulokahville Parolannummen Sotilaskoti 1:een. Klo 10.30 juhlahartaus Kappelissa ja seppelepartioi-den lähettäminen.

TAUKOPerinnejuhla alkaa Kappelissa klo 11.15. Juhlapu-

hujana prikaatikenraali Olli Heiskanen.Juhlan päätteeksi klo 13.00 alkaen lounas varus-

kunnan ruokalassa.Tarkempia tietoja tapahtumasta antaa perinnetoi-

mikunnan puheenjohtaja FM Esko Paakkala puh (03) 612 1011 tai 050 347 9260.

Ilmoittautumisia perinnepäivään ottavat vastaan Sisko ja Kaino Kauranen puh (03) 687 8272. Ilmoit-tautumiset 1.6. mennessä. Kunniamerkit. Tervetuloa avec !

Ilves-Divisioonan perinnetoimikunta.Esko Paakkala Eino LehtovirtaHirvilammentie 85 Veistäjäntie 4 C 613130 Hämeenlinna 14200 [email protected] [email protected]

* * * * *

Jatkosodan 2. Divisioonan JR7, JR 28, JR49, KTR15, ErP12 ja muut erillisyksikköjen veteraanit, lotat, lesket ja jälkipolvet kutsutaan elämäntovereineen ja saattajineen seuraaviin tilaisuuksiin:

1. 2.Div:n 70-vuotismuistotapaamiseen Mikkelissä 12.6.

Klo 10.00 muistojumalanpalvelus, messu Mikke-lin maaseurakunnan kirkossa, saarnaa opetusneu-vos Pentti Tapio. Kunniakäynti sankarihaudoilla. Klo 11.45 Keittolounas ja kahvit seurakuntatalossa. Klo 13.00 Ratsuväen Perinnesoittokunnan kirkkokon-sertti. Klo 14.30 Tutustuminen Jv-museon näyttelyyn: ”Karjalan armeija hyökkää”. Veteraaneilla kunnia-merkit. Majoittuminen Hotelli Vaakunaan. Klo 18.00 päivällinen ja aseveli-ilta Hotelli Vaakunassa.

13.6. aamiainen ja tutustuminen Mannerheimin salonkivaunuun Mikkelin asemalla ja bussikulje-tus hotellista Porrassalmi-päivän tapahtumiin. En-nakkoilmoittautumiset majoitukseen ja päivälliselle 30.5. mennessä os. Sokos Hotelli Vaakuna, puh. (015) 20 201, e-mail: [email protected], va-

raustunnus: BJAL 110611. Yhteishinta 70 €/henkilö 2 hengen huoneessa. 2. Porrassalmi-päivä Mikkelissä 13.6.

Klo 11.00 Kunniakäynti Porrassalmen taistelun muistomerkillä. Kyyhkylässä kenraali Adolf Ehrn-roothin tunnustuspalkintojen jako, Porrassalmi IV juhlakirjan julkistaminen, klo 13.00 upseerikerholla, vanhalla kasarmialueella keittolounas, palkitsemiset, klo 14.15 esitelmä ”2.D:n liikekannallepano 1941”, klo 15.00 Savon sotilasperinneyhdistys Porrassalmen vuosikokous. 3. Asevelitapaaminen Helsingissä 5.9.

Klo 10.30 Bussikuljetus Postitalon edestä (Marskin patsaan puolelta) Hietaniemeen. Klo 11.00 Kunnia-käynti Marsalkka Mannerheimin ja jv-kenraali Adolf Ehrnroothin haudoilla sekä sankariristillä. Klo 12.00 Paluukuljetus Ostrobotnian ravintolaan, Töölönkatu 3, II kerros. Klo 12.30 Lounastilaisuus, alkutervehdys, vainajien muisto, lounas (kala- tai kasvisvaihtoehto myös saatavana – toive esitettävä pankkisiirron vies-tiosassa), esitelmä, kuvavälähdyksiä vuosien varrelta, Porrassalmi-info, vapaa sana.

Ilmoittautuminen ja osallistumismaksu 27 euroa/henkilö NORDEA-pankkiin, tilille: JR7:n Veteraanit 133630-103371, viimeistään 21.8. mennessä. Makset-taessa käytettävä viitenumero on 5555. Hotellimajoi-tusta tarvitsevien on itse huolehdittava majoitusvara-uksesta.

Edellä mainittuja tilaisuuksia koskevat tiedustelut: Simo Salminen puh. 040 302 1951, Jukka

Kinnunen 040 748 0785, Juha Koivisto 050 363 8118 tai Juhani Hämäläinen 0500 252 798.

Pyydämme nuorta polvea avustamaan kuljetuksis-sa ja tulemaan mukaan eri tilaisuuksiin.

JR 7:n perinnetoimikunta

* * * * *Punamustarykmentin (JR 4) aseveljet ja perinteen vaalijat

Perinneyhdistys järjestää kesäretken lauantaina 11.6. Tampereelle.

Kokoonnumme Tampereella Särkänniemen portil-la, Laiturikatu 13, klo 11.00. Retkemme aluksi tutus-tumme oppaan johdolla Sara Hildenin taidemuseoon. Klo 12.00 nautimme lounaan ravintola Näsinneulassa. Lounaan jälkeen meitä odottaa linja-auto ja opas, joka esittelee meille Tampereen parhaat palat 3-4 tunnin aikana. Käyntikohteina ovat ehdolla Tuomiokirkko, Emil Aaltosen museo ja Työväen museoverstas Fin-laysonin alueella. Iltapäiväkahvit nautimme sopivassa paikassa. Ne, jotka haluavat yöpyä ja ehkä kokoontua pienemmällä joukolla viettämään iltaa yhdessä, varaa-vat itse huoneen Sokos Hotel Ilveksestä, Hatanpään-valtatie 1, puh. 020 1234 631.

Osallistumismaksu 20 € sisältää kiertoajelun, pää-symaksut kohteisiin, oppaat, lounaan ja iltapäiväkah-vin.

Maksu viimeistään 26.5. mennessä Punamustaryk-mentin Perinneyhdistyksen tilille 800012-01259562. Merkitse ehdottomasti viite 1601.

Ilmoittautumiset ja tiedustelut 20.5. mennessä sih-teeri Irja Lohjamalle, puh. 050 565 0682 tai (05) 354 3712.

Aseveljet ja perinteen vaalijat, tervetuloa yhteisel-le kesäretkelle! Mukaan voi ottaa vaimon, ystävän ja nuorempaa polvea.

Punamustarykmentin Perinneyhdistys ry

* * * * *

JR1n ja JR2:n Veteraanien veljestapaaminen sekä Perinnekillan ja –toimikunnan vuosikokous ja –katsaus lauantaina 11.6.2011 Maasotakoululla Lap-peenrannassa

Kutsumme tapaamiseen ja kokouksiin kaikkia ryk-menteissämme palvelleita aseveljiä, lottia, sotilaskoti-sisaria sekä heidän omaisiaan ja seuralaisiaan.

Ohjelma: Maasotakoulu, Leirikenttä, Lavolankatu 1, klo

08.30 ilmoittautuminen ja kahvi, 09.30 JR1:n kokous, Vöyrinsali, 09.30 JR2:n katsaus, Tali-Ihantala –sali. Kokousten jälkeen kunniakäynnit muistomerkeillä ja juhlalounas. Klo 12.00 alkaen siirtyminen linja-au-toilla Rakuunamäelle, jossa klo 13.00 – 15.00 kaikille avoimet kenttähartaus, jonka pitää piispa Seppo Häk-kinen ja päiväjuhla, jossa kuullaan mm. Marsalkka Mannerheimin päiväkäsky. Juhlapuhujana professori Laila Hietamies. Kalusto- ja jääkärinäyttely. Päiväjuh-la toteutetaan yhdessä Kaakkois-Suomen Rajamieskil-lan Veteraanien kanssa.

Kuljetukset: Lahti – Kouvola –suunnan linja-auto-tarve ratkaistaan ilmoittautumisen yhteydessä. Lap-peenrannan rautatieasemalle on meno-paluukuljetus Maasotakoululta. Tilaisuuteen on ilmoittauduttava ruokailujen ja varuskunnan kulkulupien takia.

Tumma puku, kunnia- ja ansiomerkit.Ilmoittautuminen 25.05.2011 mennessä, JR1:

[email protected], puh. 040 153 8973, JR2: [email protected] puh. 0400 559604.

JR1:n Perinnekillan ja JR2:n Perinnetoimikunnan puolestaLämpimästi Tervetuloa!

Hyvää Kevättä!Maalausliike Wallenius Ky

Vantaa

Vantaan Kone ja Laite Ky

Vantaa

Oy Sav-Inter LtdVantaa

Elementtiasennusliike H. Tourunen Oy

Vantaa

J-PV KuljetusVarkaus

Solid Infra OyVarkaus

Vihdin Konetyö OyVihti


Julkaisijasuomen sotaveteraaniliitto ry–Finlands krigsveteranförbund rf

suomen aikakauslehtien liiton jäsen

Päätoimittaja Markku seppä

toimituskellosilta 4 C00520 Helsinkipuh. päätoimittaja (09) 6126 2012sähköposti [email protected] [email protected] faksi (09) 6126 2020 internet www.sotaveteraaniliitto.fi

osoitteen muutokset sotaveteraaniliiton jäsenet ilmoittavat osoitteen muutoksista omaan yhdistykseensä tai liittoon riina Lillforsille, PL 60000521 Helsinkipuh. (09) 6126 2015sähköposti [email protected]

Lehden tilaukset ja hinnatsotaveteraaniliittoon kuulumattomat voivat tilata sotaveteraani-lehden liiton toimistosta puh. (09) 6126 2015 /riina Lillfors. Lehden vuosikerran hinta on 15 euroa. irtonumero maksaa 4 euroa.

toimitusneuvostoPuheenjohtaja Finn-göran Wennströmsaramäentie 37 a 200670 Helsinkipuh. 040 593 0521sähköposti [email protected]äsenet: anni grundström, antti Henttonen, olavi karttunen,Pirkko kuorehjärvi, göran Lindgren, Pertti nieminen,Markku seppä, aarno strömmer, eeva tammi, Jyrki vesikansa,sihteeri Marja riukka

toimitus ei voi vastata pyytämättä lähetetystä aineistosta.

ilmestyminen 20111/11: 23. helmikuuta • 2/11: 20. huhtikuuta 3/11: 15. kesäkuuta • 4/11: 14. syyskuuta 5/11: 26. lokakuuta • 6/11: 14. joulukuuta

ilmoitushinnat1,60 euroa/pmm. väri- ja määräpaikkailmoituksista sovitaan erikseen.

Lehti CD-levynäsotaveteraani-lehden pääsisältö on kuunneltavissa CD-levynä (ns. Daisy-äänite), jonka vuosikerran hinta on liiton jäsenille 8,50 euroa ja muille 17 euroa. näkövammaisten keskusliitto lainaa kuunteluun tarkoitettuja Daisy-soittimia. CD-levyjä voi tilata sotaveteraaniliiton myyntitoimistosta PL 600, 00521 Helsinki, puh. (09) 6126 2015, sähköposti [email protected]

ilmoitusmyyntiMedia-ammattilainen adspace oyMikkolantie 2000640 Helsinkipuh. (09) 877 6136, 040 735 7531faksi (09) 726 1306 Isto Valkeapää puh. 040 735 7571

TaittoTaittotalo PrintOneMekaanikonkatu 700880 Helsinkipuh. 050 320 8972sähköposti [email protected]

Painopaikkasuomen Lehtiyhtymä oy, tuusula 2011issn 0782-8543

Ristikon ratkaisuHaetaan yhteyttä Virkistä muistiasi oikeat vastaukset1. Onki2. Verkko3. Onkija ja kala4. Tuuliviiri5. Tuuli.6. Pojat ovat kolmosista kaksi.

Löytyykö auttajaa?Sotilasvammalain mukaista korvausta hakeva Kalervo Turunen (s. 6.4.1920) etsii lääkärinlau-sunnon tueksi silminnäkijää/todistajaa seuraaval-le: Olin JR 7. Krh:n viestiryhmän johtajana Lahden-pohjan sataman tuntumassa arviolta 20.8.1941 ja jouduin tykistökeskitykseen kahden toverini kans-sa. Viereen tullut ammus hajotti ryhmän. Tajuihin tultuani ja puhdistettuani joka puolelle iskeytyneen maa-aineksen alkoi näkö palautua. Molemmat ryh-män viestimiehet menehtyivät, tykistön tulenjohtaja valitteli vatsaansa. Minulla ei ole muistikuvaa siitä, miten miehet kuljetettiin edelleen. Kokoontumis-paikalla joku huomasi sirpaleen repineen rintatas-kuni pois. Syystä tai toisesta en silloin hakeutunut JSP:lle. Olisin kiitollinen, jos vielä löytyisi henkilö, joka voisi minua tässä asiassa auttaa. Kalervo Turu-nen, Savilahdenkatu 18 G 19, 50100 Mikkeli, puh. (015) 366 970.

Olen kuvassa toinen mies oikealta.

* * * * *Muistaako kukaan 14./JR 2 kapteeni Terho Penti-käisen kaatumispaikkaa Sammatuksessa 24.6.1944.? Eräs paikallisasukas muistaa, että suomalaiskaptee-nin ruumis oli suomalaisten vetäytymisen jälkeen ojassa tien vierellä. Mahdollisen etsinnän kannalta saattaisi veteraanitieto olla todella tärkeä. Mahdol-liset tiedot pyydän lähettämään Ismo Mikkoselle, osoite Kirkkokatu 9 C 22, 57100 Savonlinna. Sähkö-postiosoite: [email protected]

Raimet OyVirrat

SVS Supervise Service OyVoikkaa

Mobus KyVääksy

Petri Hietamäki KyYlihärmä

E. T. Listat OyYlivieska

Ylläs-Äijän Majat KyYlläsjärvi

Pajatyö Keskinen OyYlöjärvi

Oy Varax-Products OyÄhtävä

Powernet OyÄänekoski


✂

tiLaUskorttiSuomen Sotaveteraaniliitto PL 600 00521 HELSINKI

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

nimi (tekstaten):

................................................................

Lähiosoite:

................................................................

Postinumero ja -toimipaikka:

................................................................ 2/11

Sotaveteraaniliiton myyntitoimisto palvelee

täytä ja postita oheinen tilauskuponki tai tilaa puhelimitse

25 veteraanivyöLaadukas kotimainen kääntövyö, nahkaa väri musta/viininpunainen. Soljessa liiton tunnus.Hinta 23 euroa

Liitto välittää veteraanivyötilaukset toimittajalle, joka myös laskuttaa tilauksen.

Liiton tunnuksin varustetut solmiot15 Tummansininen, raidalliseen kuosiin kudottu malli.16 Tummansininen solmio, jossa tunnuk-sen ylä- ja alapuolella punai nen, sininen ja harmaa vinoraita. Hinta 15 euroaSaatavana myös ku-minauhakiinnityksellä.

kÄYntiosoite: kellosilta 4 C, itä-Pasila. raitiovaunu 7 B kulkee kellosillan pysäkille.

6 suomen lippu Hinta 25 euroa

33 kaulaliinaLaadukas, vuorillinen kaulaliina. Hinta 23 euroa

4 Liiton standaari Hinta 30 euroa

Liitto välittää solmiotilaukset toimittajalle, joka myös laskuttaa tilauksen.

Liitto välittää kaulaliina ja keppien tilaukset toimittajalle, joka myös laskuttaa tilauksen.

9 tammenlehvä- hautakivimerkkiKorkeus 90 mmHinta 20 euroa.

8 Liiton virallinen hautakivimerkkiHalkaisija 60 mm. Myös uurnamerkkinä.Hinta12 euroa

5 Isännänviiri Kotipihalle tai mökille. Sinivalkoisen viirin pituus neljä tai viisi metriä. Hinnat 55 ja 65 euroa.

29 kävelykeppiJääpiikillä ja rannelenkillä va-rustettu kävelykeppi. Sotavete-raanien käsityönä valmistama. Tilatessasi ilmoita pituutesi.Hinta 55 euroa

12 Uusi juhla-DvDSotaveteraani- ja perinnekuorot Helsingin Jäähallissa 14.3.2010.Arvokas uusi DVD Talvisodan muisto-juhlasta.Hinta 25 euroa

43 sama kaiku on askelten -CDKymmenen sotaveteraani-kuoron ja Haminassa sotaveteraanien konsertissa taltioiduista äänitteistä on koottu 38 laulua sisältävä tupla-CD. Uusi painos Hinta 20 euroa

31 Yrjö Jylhä: kiirastuliRunokokoelmaTalvisodan runoutta vuodelta 1941. Kuvitettu.Hinta 25 euroa.

26 kynttilänjalkaKultakeskuksen perinteinen malli vuodelta 1918. Korkeus 77 mm. Varustettu liiton tunnuksella. Hopeaa.Hinta 125 euroaLiitto välittää kynttilänjalkati-laukset toimittajalle, joka myös laskuttaa tilauksen.

Käy talossa tai soita Helenalle puh. (09) 6126 2014. Toimisto on avoinna ma–pe klo 8.30–16.00Sähköposti: [email protected]

Verkkokauppa palvelee osoitteessa: www.sotaveteraaniliitto.fi

2 JäsenmerkkiMyös kannattajajäsenille. 10 euroa.

1 sotaveteraani mitali Myös kannattajajäsenille. Hinta 15 euroa.

Uusi uurnamerkkiKorkeus 30 mmHinta 20 euroa

Documents

Veteraaneille palveluita kotiin (sivut 6-7) 2_2011.pdf · Teknikkokapteeni evp Matti Kulmala (oik.) vastaanotti Ilmator-juntamuseolle Talvisodan aikaiset Länsi-Kannaksen Marjapel-lonmäen