Perjantai 18. joulukuuta 2009 Pyhäjärveläisyyden vaalija – Karjalan puolustaja N:o 12 54. vuosikerta

Minne menee Kirkon Ulkomaanapu?

Joulu on taas, joulu on taas...

Kun laitoit roposesi ko-lehtiin Kirkon Ulkomaan-avun tukemiseksi, ajattelitehkä, minnekähän eurotpäätyivät. Menivätkö sin-ne, missä avun tarve onsuurin, ja mitä saatiin ai-kaan. Niihin pohdintoihinetsii työkseen vastauksiaMari Paajanen, Vpl. Py-häjärven Yläjärven Paa-jasten sukua.

- Kirkoissa kerätyt ko-lehdit Ulkomaanavulle,seurakuntien budjetit, ul-koministeriö ja EU ovatmuiden muassa kukin kir-kon kansainvälistä diako-niaa toteuttavan KirkonUlkomaanavun rahoittajia.Työssäni selvitän, mitenapu tavoittaa kaukaisissamaissa katastrofien uhreik-si joutuneita.

- Myös näin joulun allaKirkon Ulkomaanavunverkkokaupasta hankitutToisenlaiset Lahjat ovat”rikkana rokassa” kartut-tamassa mm. tätä katast-rofiapua.

JATKUU sivuilla 8-9

Mouhijärvellä Karjala-seuraa johdetaan MattiHassin ”sorvaamalla”puheenjohtajan nuijalla.

Huittisten Karjala-Seuran pienet tytöt tanhusivat Niina Naatulan johdollaseuran pikkujouluissa. PIKKUJOULUISTA lisää sivut 6-7.

Tampereen Pyhäjärvi-kerhon joulujuhlaa tunnel-maa toivat mm. Pyhäjärven Laulurastaat.

Kauvatsan pienet karjalaiset leikkivät Elina Pruu-kin johdolla. Kuvassa lapset: Aino Sippola, jonkaisoäiti oli Jaamassa syntynyt Sylvi Sippola o.s.Tomperi, Susanna ja Johanna Vuori, joiden isoisäon Lahnavalkamassa syntynyt Pertti Koiranen jaVuoren tyttöjen välissä on Arttu Pruuki. Artunisoäiti on Lahnavalkamassa Aira Pruuki o.s Itäsalo.

Rauhallista joulua ja Onnellista uutta vuottakaikille jäsenillemme, ystävillemme ja

yhteistyökumppaneillemme!

Kuluneesta vuodesta kiittäenVpl. Pyhäjärvi-seura ry

Kiitos kuluneesta vuodesta pyhäjärveläiset,ystävät ja yhteistyökumppanit.

Rauhallista Joulua ja Onnellista Vuotta 2010!

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö ja Vpl. Pyhäjärvi -lehti

Myanmarin suistoalueella on heikosti teitä. Paikasta toiseen siirrytään yleensäveneellä tai mopon kyydissä, kuten Mari Paajanen tässä.

Perjantai 18. joulukuuta 2009VPL.PYHÄJÄRVI2

18. joulukuuta 2009

Tänä vuonna tuli 70vuotta talvisodan sytty-misestä. Itsenäisyyspäi-vänä syttyivät lukuisatkynttilät sankarivainaji-en haudoille. Niin myöspyhäjärveläisten sanka-rivainajien muistomer-keille.

On paljon puhuttu tal-visodan hengestä. Puna-armeija kävi propagan-dassaan muka sotaa val-kosuomalaisia kapinalli-sia vastaan, oikea Suo-men hallitushan heidänmielestään istui Terijo-ella. Torjuessaan Neu-vostoliiton valloitusai-keet Suomi oikeastaankävi toista vapaussotaa.Tällä kertaa vuoden 1918punaiset ja valkoiset tais-telivat samalla puolellaja se yhtenäisyys oli to-della luja. Kaveria ei jä-tetä. Tässä mielessäpuhe talvisodan henges-tä on totta. Tämän yhte-näisyyden hengen supisuomalaiseen tapaan ku-vaa Väinö Linna erin-omaisesti teoksessaanTuntematon Sotilas.

Kenraali Ehrnrooth to-tesi joukoissaan taistel-leista karjalaismiehistä:”Kun suomalainen miesomassa maakunnassaan,omassa syntymäpitäjäs-sään, jopa omalla piha-maallaan ase kädessäänpuolustaa kotiaan ja sitäympäröiviä elämänarvo-ja, niin siinä on enem-män kuin tosi kysymyk-sessä”.

SankarivainajienmuistomerkkiPyhäjärvelläAntti Musakka Pyhäjär-ven Lomarannasta kävi tä-män vuoden itsenäisyyspäi-vänä sytyttämässä kyntti-län kotiseutunsa mullassalepäävien Pyhäjärveläistensankarivainajien muisto-merkille.

Matti Ahvosen suunnit-telema Sankarivainajienmuistomerkki paljastettiin12. heinäkuuta 1994. San-karihauta-alue rajattiin val-koisella aidalla. Säätiöm-me lisäksi, monet yksityi-set ja Suomen Opetusmi-nisteriö osallistuivat muis-tomerkin kustannuksiin.

5. heinäkuuta 2003 pal-jastettiin muistomerkin ta-kaosaan kiinnitetty nimi-taulu, jossa on kaikkien Py-häjärvelle haudattujen san-karivainajien nimet. Nimi-taulun kaiverruksineen jatalkoolaisten matkat kus-tansi Irja ja Einari Jäppisenlahjoittama rahasto. IrjaJäppisen veli Antero Pärs-sinen vastasi nimikilven val-mistumisesta ja hän var-misti, että kaikki nimettulevat nimitauluun oikeinkirjoitettuna.

PaljastustilaisuudessaOpetusministeriötä edustiosastopäällikkö Kari Pou-tanen.

”Ikuisesti olkoon kunnioitettuheidän muistonsa”

Äiti Karjala patsaan paljastustilaisuudesta syyskuussa 1993. Kuva: Reino Äikiä.

Äiti Karjala -monumenttiLappeenrannassa

Orvokki Vanhanen,Lappeenrannan Pyhäjärvi-kerhon sihteeri on jo mo-nena jouluna vienyt kyntti-lät Äiti Karjala- monu-mentille Pyhäjärven nimi-en kohdalle. Nyt tämänvuoden kynttilät Orvokkivei itsenäisyyspäivänä ÄitiKarjala-patsaalle ja tämänlisäksi kynttilät myös Lap-peenrannan sankarihauta-usmaalle, jossa on viidenpyhäjärveläisen sankarihau-ta.

Äiti Karjala-monument-ti paljastettiin Lappeenran-nassa 19.9.1993. Monu-mentin muodostavat ku-vanveistäjä Kauko Räsäsenveistämä metrin korkuisel-la jalustalla seisova neljä-metrinen Äiti Karjala- pat-sas ja sitä kolmelta suun-nalta ympäröivä 70 metriäpitkä graniittimuuri. Patsasesittää kaatunutta poikaan-sa surun murtamana muttasilti ylväänä kantavaa äitiä.Veistoksesta löytää yhty-mäkohtia vanhoihin Pieta´-ja Lemminkäisen äiti-aiheisiin. Muuriin on kai-verrettu luovutetun Etelä-ja Keski-Karjalan sankari-hautoihin haudattujen taikadonneina siunattujen5500 sankarivainajien ni-met. Pyhäjärven pitäjänkohdalla on 112 nimeä. Py-häjärven nimien keruun yh-teyshenkilö aikoinaan olirovasti Kaarle Viika. Pyhä-järven sankarivainajia olinimittäin haudattu sodanaikana myös muihin luovu-tetun alueen hautoihin.

Muurin otsikkoelemen-tissä ovat mm. sanat:

IKUISESTI KUNNI-OITETTU OLKOONHEIDÄN MUISTONSA.

SALME RINTALA

Venäjää oppimaanAdolf Ivar Arwidsson lausui aikanaan kuuluisantoteamuksen: ”Ruotsalaisia emme enää ole, venäläi-siksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia.”Arwidsson lausui tämän ajatuksensa tilanteessa,jolloin Suomen asema Venäjän suuriruhtinaskunnanosana oli vasta muotoutumassa. Siinä pyrittiintorjumaan uhkakuva, joka oli todellinen myös Arwids-sonin aikaa paljon myöhemmin.

Meille karjalaisille Arvidssonin lausuma on varmaan-kin ollut tavallista läheisempi. Sen sisältämä tunnela-taus on vuosikymmenten saatossa vaihdellut sekäsävyltään että voimaltaan. Nykyisin voisimme pitääsitä enemmän terveen isänmaallisuuden ilmauksenailman toisiin kansoihin kohdistuvaa torjuntaa.

Vain tasapainoisesta kansallisesta itsetunnosta voikasvaa uhkakuvien sijasta myönteinen kiinnostusnaapureihimme, jotka ovat ratkaisevalla tavallavaikuttaneet maamme historiaan. Yksi parhaistavaikkakin työläimmistä tavoista tutustua toisiinkansoihin on niiden kielen oppiminen. Ruotsinkielellä on niin olennainen osa Suomen historiassa janykyajassa, että meillä ei ole mitään syytä heikentääruotsin kielen asemaa koulujemme opetussuunnitel-missa.

Sotien jälkeen suomalaisten kiinnostus vieraisiinkieliin on keskittynyt englannin kieleen. Kiinnostustaon virittänyt ennen muuta amerikkalaisen nuorisokult-tuurin vetovoima. Sen ohessa suomalaiset ovatpäässeet myös muilla alueilla kosketuksiin englanninkielen myötä leviävän muun kulttuurin kanssa.Englannin kielen ylivoimaan liittyy kuitenkin myön-teisten piirteiden lisäksi myös kielteisiä. Valitettavinseuraus on muiden maailmankielten opiskelunkaventuminen.

Suomen tavoitellessa itsenäisen kansakunnanasemaa Venäjän suuriruhtinaskuntana oli monensuomalaismielisen koululaisen mielestä kunniasaada venäjän kielestä huono arvosana. Samatoistui puoli vuosisataa myöhemmin Saksan Demo-kraattisessa Tasavallassa, jonka koulujen ”pakkove-näjää” torjuttiin opiskelemalla sitä mahdollisimmanlaiskasti. Sotien jälkeen meilläkin oli ainakin muuta-missa kouluissa venäjä pakollisena pitkänä kielenä.Tässäkin tapauksessa pakollisuudesta voi ollamontaa mieltä, mutta sen myönteisenä puolenavoidaan nähdä, että meillä oli vuosien päästävenäjäntaitoisia henkilöitä, joita maassamme ei ilmanheitä olisi ollut.

Nyt tarvittaisiin Suomessa ja muuallakin Euroopassaaivan uutta myönteistä liikkeellelähtöä Venäjän kielenopiskelemisessa. Se vaatii suurta asennemuutosta.Pitää osata erottaa toisistaan se paha, mitä Venäjä jaerityisesti Neuvostoliitto on saanut aikaan muillekansoille ja se hyvä, mitä venäjän kielellä syntynee-seen kulttuuriin sisältyy. Parhaita esimerkkejä tästäon television YLE Teema-kanavalla viime aikoinalähetetyt venäläiset sarjat Venäjän eturivin kirjailijoi-den saavutuksista (Dostojevski, Bulgakov, Turgenjev,Gogol). Jos vielä osaisimme lukea näitä alkukielellä,myönteinen vaikutelma voisi moninkertaistua.

Meillä karjalaisilla voi olla vielä enemmän kuin muillasuomalaisilla varauksia venäjän kielen opiskelunvahvistamiseksi. Ei pitäisi olla. Kuinka upeaa olisi,jos meillä olisi matkoilla entiselle kotiseudullemmehyvin venäjää taitavia heimolaisiamme. Koko maataajatellen on päivänselvää, että ilman nykyistäparempaa ja laajempaa venäjänkielen taitoa eivätmaittemme kulttuuriset ja kaupalliset suhteet pääsekehittymään toivottavalla tavalla.

JUHANI FORSBERGSäätiön hallituksenvarapuheenjohtaja

Erillinen Pataljoona 6:n (ErP6)Asevelijuhla ja Keljan taistelujen 70-vuotismuistotilaisuuspidetään Lempäälän Ehtookodossa su 27.12.2009Jumalanpalvelus Lempäälän kirkossa klo 10Kirkkokahvit Ehtookodossa (Katepalintie 9) klo 12-13Juhla alkaa klo 13, ohjelmassa tervehdyksiä, musiikkia,runonlausuntaa, juhlapuhe valtiot. tri, eversti IlkkaPuukka. Talvisotaan ja Keljaan liittyvä valokuvanäyttely.Ruokailu klo 14.30. Ohjelma 25 euroa,sis. kahvit ja aterian seisovasta pöydästä.Tiedustelut ja ilmoittautumiset 20.12. mennessä:Hannu Turkkinen p. 040 581 4398,hannu.turkkinen@kotiportti.fiTilaisuus avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille –tervetuloa! Tumma puku, kunniamerkitJärjestää Erillinen Pataljoona 6:n Perinneyhdistys

Sankarihauta Pyhäjärvellä.

Perjantai 18. joulukuuta 2009 VPL.PYHÄJÄRVI 3

Aikaa talvisodan alkamises-ta tuli marraskuun 30 päi-vänä kuluneeksi jo 70 vuot-ta. Talvisodan veteraanienrivit ovat jo kovasti har-ventuneet. Huittisissa hei-tä on vielä elossa 11. Ainoakarjalaiset taustat omaavaon Taipaleen taistelija ArvoIjäs. Hän on syntynyt Vpl.Pyhäjärvellä 27.5.1915.Arvo viettää rauhaisia elä-kepäiviään vielä suhteelli-sen hyväkuntoisena van-hustentalo Kaarirannassa.

Talvisotaan Arvo Ijäsosallistui Taipaleessa. Suu-rin osa Pyhäjärven miehis-tä oli jo asevelvollisuudenaikana saanut koulutuksen-sa rannikkotykistöön. Niin-pä Arvokin oli saanut YH:naikana komennuksenKaarnajoen patterille RT-3riveihin. Kaarnajoki oliLaatokan linnakkeista ai-noa, joka ei sijainnut Laa-

Neljä joulua rintamallaTaipaleen ja Syvärin taistelija Arvo Ijäs

tokan rannassa tai saares-sa. Se oli sijoitettu siis ”si-sämaahan” eikä nimikäänollut omiaan kertomaan sentarkkaa sijaintia.

Linnake oli perustettu1930-luvun puolivälissä.Patterilla oli neljä kuudentuuman Canet-tykkiä sijoi-tettuna neliön muotoon.Talvisodan alussa patteri saivielä viiden tykin, jokaolikin varsin järeää teko(105 K/36 Bofors).

Arvo Ijäs on muistellutkokemuksiaan varusmiehe-nä ja talvisodassa mm. Ola-vi Väliahon kirjassa ”Laa-tokan linnakkeet talvisodantaisteluissa” seuraavasti:

Suoritin asevelvollisuu-teni RT 3:ssa, palvelinVahtiniemen, Konevit-san Eteläpatterilla jaPohjoispatterilla 1936-37.Sain palvelukseen astu-

mismääräyksen 10.9.-39.Meidän kuljetettiin Sor-tanlahdesta Kaarnajoenpatterille Sakkolaan. Kuntalvisota syttyi, me tyh-jensimme ammuskella-rin ammuksista ja sijoi-timme ne metsään. Nytpääsimme asumaan ka-semattiin. Minun tehtä-väkseni muodostui toi-mia ammusjohtajan alai-sena. I jaoksen johtaja-na toimi vänrikki AarnoVarheenmaa ja jaokseenkuului 1. ja 2. tykki. IIjaoksen johtajana toimivänrikki Paavo Järveläi-nen ja tähän jaokseenkuuluivat 3. ja 4 tykki.Saimme uuden tykin (105K/36 Bofors), tästä tulilinnakkeen 5. tykki ja ty-kin johtajaksi määrättiinalikersantti Reino Fors-berg. Hän oli myöskinPyhäjärven poikia.

Kaarnajoen patteri olivalmiina ampumaan etu-käteen tarkoin kohdistet-tuja maaleja kohden. Talvi-sodan ensimmäisinä päivi-nä patteri ampui Metsäpir-tin alueelle edenneitä vi-hollisia saadenkin tuntuvaatappiota aikaan. Tappioitaaiheutui myöskin venäläi-selle kalustolle, sillä mm.Metsäpirtin Palkealan hau-tausmaan maastoon sijoit-tunut useita tykkipattereitakäsittävä osasto sai lukuisiaosumia. Venäläiset lento-koneet yrittivät paikallistaaKaarnajoen patteria siinäkuitenkaan onnistumatta.Toki joitakin satunnaisiaammuksia löysi tiensäKaarnajoellekin. Viidenensimmäisen sodan päivänaikana Kaarnajoki oli am-punut jo yli 1000 ammusta.Sen sijaan toinen, Järisevänpatteri; paikallistettiin josodan alkuvaiheessa ja tämäpatteri olikin sitten ehkätalvisodan eniten pommi-tettu alue. Kaarnajoen pat-teri osallistui myöskin Kel-jan taisteluihin.

Nuorempi polvi pystyytalvisodan ja jatkosodantaisteluita seuraamaan mo-nien kirjojen, karttojen jahistorioiden välityksin.Vaikka useimmat sodassamukana olleet veteraaniteivät kovin mielellään ker-ro noista ankarista sodanpäivistä olemme kuitenkinpäässeet heitä haastattele-maan. Talvisodan vete-raaneja ei enää ole Huitti-sissa keskuudessamme ko-vin monta. Huittisten mie-het osallistuivat talvisotaanlähinnä toisella kovia ko-neella Summan lohkolla.Eri pitäjien menetyksiä ei

suoranaisesti voida verratatoisiinsa. Eri aselajit ja jouk-ko-osastot joutuivat eri ta-voin osallistumaan sotaan.Tykistössä palvelleet voi-vat tuliasemissaan useinkinsuojautua paremmin kuinmonesti avoimen taivaanalla taistelevat jalkaväkijou-kot. Huittisissa kotipaik-kansa omaavia sankari-vainajia talvisodassa oli 95,Keikyässä 17, Kokemäellä44, Punkalaitumella 76,Vampulassa 30, Köyliössä10 ja Kauvatsalla 18. Luo-vutetun alueen pitäjistä san-karivainajina menehtyi: Vpl.Pyhäjärvi 14, Sakkola 53,Räisälä 69 ja Kaukola 48.

JatkosodassaSyvärilleJatkosodassa Arvo Ijäs pal-veli edelleen tykistössä. Sor-tavalan kautta hyökättiineteenpäin. Vanha raja yli-tettiin Salmissa ja matkajatkui varsin nopeasti kohtiSyväriä.

Tykkiosasto käsitti paitsiraskaat tykit myöskin run-saasti hevosia ja varsinaistamiehistöä. Niinpä Syvärin

ylitys pienehköillä lautoillaei tapahtunut aivan hetkes-sä. Joukot etenivät Syvärinkaupungin kohdalla useitakilometrejä vielä eteenpäin.Sitten alkoi asemasotavai-he, jota kesti lähes kolmevuotta. Lyhyitä lomia lu-kuun ottamatta Syvärinmaastossa oltiin kesät jatalvet ja kolme joulua tulimyöskin vietettyä siellä.Aikanaan sitten joukot ve-täytyivät Syväriltä Petros-koihin ja sieltä käsin Sorta-valan kautta uudelle raja-linjalle. Arvo muistelee aja-neensa hevosella tuon kokopitkän matkan ja matkakesti useita päiviä.

Jatkosodan aikana kaatuimonia tuttuja poikia. Syvä-rillä oltaessa kiiri tieto mm.entisen naapurin pojanEino Olkinuoran kaatumi-sesta. Peräytymisvaiheenaikana kaatui naapurin poi-ka Martti Eeva.

Sodan muistot ovat vuo-sikymmenien jälkeenkinelävästi Arvon muistissa.

REINO ÄIKIÄ

Kaarnajoen tykkipatteri.

Arvo Ijäs.

Arvo Ijäs äärimmäisenä vasemmalla Syvärin tykkiasemassa.

Perjantai 18. joulukuuta 2009VPL.PYHÄJÄRVI

Kirkonsanoma4

Kirkonsanoma

Meillä on tapana sytyttäävalo ikkunalla riippuvaanjoulutähteen ensimmäise-nä adventtina. Se tähti onHerrnhutista, itäisestä Sak-san osasta. Siinä on 25pyramidimaista sakaraajoka ilmansuuntaan.

Alun perin tähden suun-nitteli eräs matematiikanopettaja geometrian ope-tusta varten. Ensi kertaa seloisti 110-sakaraisena 1800-luvun alussa 50-vuotisjuh-lan kunniaksi herrnhutilai-sen veljesseurakunnan poi-kakoulun pihalla. Sitä val-mistetaan osittain vam-maisten työpajassa ja siitäsaatuja varoja käytetään lä-hetystyöhön. Tuo tähti lois-taa joulukuun pimeinä tun-teina ja tuo mieliin paitsihyviä muistoja myös jou-lun sanoman.

Joulutähti

Joulun profetia Jesajankirjasta sanoo: ”Kansa, jokapimeydessä vaeltaa, näkeesuuren valon.” Vapahtajansyntymä merkitsi ihmisillelohdutusta ja se antoi toi-von.

Viime aikoina on eri yh-teyksissä puhuttu siitä, mikäsaa aikaan onnellisen elä-män. Monien taloudellis-ten ja henkilösuhteisiin liit-tyvien huolien paineessaihmiset kaipaavat helpotus-ta taakkaansa. Viisaita neu-

voja voidaan kyllä jakaa,mutta ihmismielen syvim-piä kysymyksiä ja pelkojaeivät parhaimmatkaan oh-jeet tavoita.

Ihmiskunta on etsinyt jaetsii elämänsä perustaa jajohtotähteä. Jo kirkkoisäAugustinus lausui viisau-den: ”Sydämemme on le-voton, kunnes se löytää le-von Jumalassa.” Sitä var-ten on meille annettu Raa-matun ilmoitus. Siitä pu-huu joulun sanoma: ”Niil-le, jotka asuvat kuolemanvarjon maassa, loistaa kirk-kaus.”

Jumalan lohdutus kohtaameidät Vapahtajassamme.Jumala tulee meitä niin lä-helle, että hän puhuu meil-le pienen lapsen riemastut-tavassa ja liikuttavassa ole-muksessa.

Joulun turvallinen ilma-piiri syntyy enkeleistä ja pai-menista nuoren perheenesikoisen ympärillä ja täh-destä, joka loistaa kertoenJumalan kirkkaudesta.Tämä näkymä siirtää si-simpään sanoman Jumalanläsnäolosta elämän moni-en haasteiden keskellä. Ke-nelläkään ei ole heti valmii-ta vastauksia, mutta polunpää voi löytyä. Valoa alkaanäkyä edessäpäin. Jumalavoi tehdä suurempia asioi-ta kuin osaamme ajatella-kaan.

Herrnhutin tähti, jossaon monta sakaraa, loistaakaikkiin suuntiin. Se ker-too, että joulun julistus kuu-luu kaikille. Lupaus suu-resta valosta tarkoittaa jo-kaisen elämää.

SILJA FORSBERGRakkaamme

Tenho AsserViitalas. 24.6.1922 Pyhäjärvi Vpl.k. 16.9.2009 Pori

IkävöidenSinikkaAino-Liisa ja IikkaIlona, Anneli ja OtsoKaisu-sisarmuut sukulaiset ja ystävät

Poissa on tuskat, ohi arki ja työ.Vain lempeät mainingit rantaan lyö.- Isän kotiin matkaaja palaa.

Siunaus toimitettu läheisten läsnä ollessa.Lämmin kiitos osanotosta.

Maanviljelijä Asser Viita-la kuoli Porissa 87 vuodeniässä 16.9.2009.

Asser Viitala oli Liisa jaKaarlo Viitalan pesueennuorimmainen. Hän syntyikotona Konnitsan kylänÄijönniemessä juhannus-päivänä v. 1922. Lapsuu-den maisemissa Asser kas-voi sisarustensa kanssa va-paudesta nauttien, samoilimetsiä ja kalasti innokkaastikirkasvetisen Kiimajärvensekä Hassinlammen ran-noilla.

Evakkoonlähtö talviso-dan jaloista painui lähte-mättömästi nuoren miehenmieleen. Monesti joulun ai-kaan hän muisteli, mitenjoutui aatonaattoiltana v.1939 viemään pimeässäevakuointisanoman ÄijönMartille Niinikorpeen.Jouluaattona Asser lähtievakkojunalla perheen leh-

Rakkaamme

Edith Luukkanen*18.3.1920 Vpl. Pyhäjärvi+19.11.2009 Helsinki

Siionin tytär kerran saasauvansa maahan laskeakun saapuu vieraat taivaastanoutamaan häntä kotia.

Kiittäen ja kaivatensisarusten lapset perheineenmuut sukulaiset ja ystävätuskonsisaret ja -veljet

Siunattu Munkkivuoren kirkossa 4.12.2009ja Etin arkku on laskettu Savonlinnan hautausmaalle.

Kiitämme osanotosta.

Etti Luukkanen syntyi18.3.1920 Vpl PyhäjärvelläKonnitsan kylässä Marita-lon Heikki ja Varpu Luuk-kasen perheeseen. Hän oli13 lapsesta toiseksi nuorin.

Etti kuoli 19.11.2009Helsingissä Laakson sairaa-lassa. Hänet siunattiin Kar-jalan hiekalla, jonka olim-me yhdessä tuoneet Laato-kan rannalta, Pyhäjärveltä.Etin siunasi 4.12.2009Munkkivuoren kirkossa

Asser Viitala(1922-2009)

mien kanssa kohti Isoaky-röä. Evakkomatkalaiset ei-vät kaikessa tohinassa jou-lua muistaneet, kunnes yöl-lä joku havahtui, että onjouluaatto. Härkävaunussalaulettiin sitten yhdessä”Enkeli taivaan”.

Vaasan konepajalla As-ser aloitti veturinkuljettaja-kurssin, joka keskeytyi jat-kosodan alussa käskyn käy-dessä rintamalle. Hän haa-voittui kranaatinsirpaleista19-vuotiaana Syvärillä vainmuutaman kuukauden rin-tamallaolon jälkeen. Para-neminen Vaasan sotilassai-raalassa kesti yli vuoden jatoinen jalka jäi rammaksi.21-vuotiaana sotainvalidi-na Asser lähti vuodeksiRuotsiin opiskelemaan hio-jantaitoja Tukholmassa jaGöteborgissa. Puhuttuaruotsin kieltä hän oppi vuo-dessa niin hyvin, että toimivielä 1990-luvulla tulkkinaRuotsin matkoilla.

Perheen evakkotaival kul-ki Isostakyröstä Taipalsaa-ren kautta kotiin Konnit-saan. Jatkosodan jälkeen

mentiin ensin Laukaaseenja sieltä Tyrvään kautta Po-riin, missä Asser jatkoi van-hempiensa jälkeen maan-viljelystä perheen maatilal-la. Käsistään kätevänä mie-henä hän valmisti itse suu-ren osan traktorin työka-luista ja innovoi erilaisiateknisiä laitteita helpotta-maan karjatilan työvaihei-ta. Hän toimi myös kylä-seppänä valmistaen ja kor-jaillen naapureillekin työ-kaluja.

Viljelyä Asser jatkoi in-nokkaasti aina vuoteen2002, jolloin hän 80-vuoti-aana alkoi seurailla luon-nonkulkua yhä enemmänkeinutuolista tuvan ikku-nan äärestä. Vapaa-aika-naan hän oli intohimoinenlukija koko ikänsä. Asseroli elämänmyönteinen, seu-rallinen ja innokas keskus-telija. Heikompiosaisia lä-himmäisiä hän auttoi ky-kynsä mukaan.

Pyhäjärvelle ja Konnit-saan Asser teki vaimonsakanssa useita matkoja 1990-luvulla rajan auettua. Myös

jälkikasvu vietiin kotipaik-kaa katsomaan, uimaan Kii-majärvessä ja kävelemääntuttua koulureittiä kylätietäpitkin. Asser kirjoitti useitamuistelmapätkiä lapsuudenkylästä tehtyyn kaksiosai-seen kyläkirjaan, jonka nimion Kotikylämme Konnit-sa.

Kaipaamaan jäivät vaimoSinikka ja tytär perheineenPorissa sekä sisar KaisuSeppä Valkeakoskella.

AINO-LIISAAHONEN

tytär

EdithLuukkasenmuistolle

pastori Matti Hyry ja pai-kalla oli suuri joukko suku-laisia ja ystäviä. Tunnelmamuistotilaisuudessa olipoikkeuksellisen lämmin jaharras. Etin nuoret kantto-riopiskelijaystävät toteutti-vat Etin toiveen laulamalla“Laps olen köyhän kauniinKarjalan”. Vaikka Etti-tätioli päässyt eläkkeelle jo yli32 vuotta sitten, paikallaoli monta entistä työtove-ria, jotka lämpimin sanoin,kortein ja kirjein muisteli-vat Ettiä.

Siunausta seuraavana päi-vänä Etin arkku laskettiinäitinsä viereen Savonlinnanhautausmaahan. Mummo-ni Varpu Luukkanen,omaa sukua Pärssinen,kuoli vuonna 1944 evakko-matkalla ja hänet haudat-tiin Savonlinnaan.

Mui s to t i l a i suudessamuistelin Etti-tätiä seuraa-vin sanoin:

”Etti-täti sai elää pitkänja tapahtumarikkaan elä-män. Hän oli karjalaisenvilkas, sanavalmis ja nopea

kaikissa töissään ja liikkeis-sään. Sodan syttyessä nuo-rena tyttönä hän lähti leh-mien kanssa Karjalasta.Hän oli kotiapulaisena pro-fessori ja säveltäjä-kuoron-johtaja Heikki Klemetil-lä. Rouva Armi Klemetinsuosituksesta hän kävi las-tenhoitajakoulun ja oli yli30 vuotta Helsingissä Las-tenklinikalla lastenhoitaja-na.

Itse perheettömänä hänkävi auttamassa sukulais-tensa perheissä aina kunapua tarvittiin: milloin hei-näpellolla, milloin kauranniitossa tai järjestämässä jaleipomassa rippi- sekä yli-oppilasjuhlia. Hänet kut-suttiin myös rauhoittele-maan suvun yöitkuisia pik-kuvauvoja. Etti laittoi le-vottoman vauvan napak-kaan kapaloon, tutin suu-hun ja niin yörauha laskeu-tui kotiimme. Hän myösvalvoi usean sisarensa javeljensä kuolivuoteiden vie-rellä.

Etti-tädillä oli taito luo-

da ympärilleen rauhoitta-va, turvallinen ja usein sa-dunomainenkin ilmapiiri.Senpä vuoksi hän olikinkaikkien lasten, kissojen jakoirien - jopa varsojenkinsuosikkitäti, jonka tuloaodotettiin ja jonka saapu-minen oli juhlahetki.

Etti-tädin kanssa oli myöshauskaa. Hän kertoi itse,että silloin kun hän mat-kusteli ulkomailla, hänelläei ollut milloinkaan vaike-uksia saada huonetoveria.Kaikki Etin tunteneet tie-sivät, että hän oli helppo javaivaton matkakumppani.Hän ei hermostunut, josjokin asia meni toisin kuinoli alunperin suunniteltu.Hän sanoi aina: ”Ei hait-taa!”. Lisäksi hän osasi nau-raa arkielämän sattumuk-sille ja kömmähdyksille -itselleenkin. Hän ei jäänytmurehtimaan tai hauto-maan ikäviä asioita, vaikkaniitähän meidän kaikkienosalle väistämättä tulee.Etillä oli luja usko siihen,että kyllä elämässä kaikki

järjestyy.Kaipuu kotiin Karjalaan

oli Etin mielessä aina. Itsesain nähdä kahdesti koti-karjalan Etti-tädin kanssa.Saimme yhdessä kokea, ettäalkukesän Karjalassa onaurinkoista ja lämmintä,käet kukkuvat ja satakieletlaulavat läpi yön.

Etti-tädillä oli pistämä-tön ja tarkka tyylitaju. Hänosasi yhdistellä värejä. Tai-de, taulut ja vanhat tavarat,”aarteet”, kuten hän itseniitä kutsui, olivat hänelletärkeitä. PukeutuessaanEtti-täti oli niitä, ”jotkaerottuvat seinäpaperista”.Hän osasi nähdä kauneuttasiellä, missä valtaosa ei sitänäe eikä ymmärrä.

Lainatakseni kirjailijaEeva-Liisa Joenpeltoa:Etti-täti oli niitä ihmisiä,”joilla on sellainen asema,että vaikka hän ei olisikaanollut paikalla, hän oli siltiläsnä”.

EIJA HEINIMÄKIo.s LUUKKANEN

Tuomas Luukkasen tytär

Rakas poikani ja veljemme

Matti Tapio SIMOLA s. 27.5.1964 k. 15.11.2009

Syvästi kaivatenäiti

sisarukset Marja, Arja,Antti ja Sirkku perheineenmuut sukulaiset ja ystävät

Tuonen lehto, öinen lehtosiell’ on hieno hietakehtosinnepä lapseni saatan.

äiti

Vaikka mä lapsi olinsyksyn vaan

ja istuja pitkän illan,sain soittaa mä kielillä

kukkivan maanja maalata auringon sillan.

Siunaus toimitettu.Lämmin kiitos osanotosta.

Vpl. Pyhäjärvi-juhlat

KAUVATSALLA17.-18.7. 2010

Perjantai 18. joulukuuta 2009 VPL.PYHÄJÄRVI 5

Merkkipäiviä Nuijan varresta

Tänä vuonna tulee kulu-neeksi 70 vuotta siitä kuntalvisota alkoi ja karjalaisetjoutuivat lähtemään kodeis-taan. Alkoi yli viisi vuottakestänyt poikkeusaika, jokaon lähtemättömästi jäänyttuon ajan kokeneiden hen-kilöiden mieliin. Suomalai-set selvisivät noista hirvit-tävistä koettelemuksienvuosista, eikä maatammekoskaan miehitetty. Itsenäi-syytemme säilyi äärimmäi-sin ponnistuksin, josta kii-tos ja kunnia niille veteraa-nisukupolville, jotka olivatsilloin vastuun kantajina.

Joulun ajanmietteitä

Harjavallan sankarihau-dan Vartiosotilas.

Harjavallan Karjalaisten pystyttämä muistokivi:”Kultaiset langat kulkevat taivaasta maahan”.Suomi jäi, vapaus säilyi,kaunis Karjala katosi. Al-koi rauhan, sopeutumisen,rakentamisen ja kehityksenaika, joka on jatkunut näi-hin päiviin asti.

Nykyisin maamme kuu-luu hyvinvointi valtioidenjoukkoon. Meillä on paljonhyvää. Kansainvälisissä ver-tailuissa on nykyinen kou-lutusjärjestelmämme todet-tu maailman huippuluok-kaan kuuluvaksi. Kaikillahalukkailla on mahdollisuusopiskella kykyjensä mu-kaan. Meillä on tietoa jataitoa vaikka muille jakaa.Aineellisesti meillä on lä-hes kaikkea yllin kyllin.Tasa-arvo kulttuurimmeherättää ihmetystä maail-malla. Toisaalta kaikenlai-nen eripura ja riitely yleis-tyvät jopa eduskuntaa myö-ten. Tuntuu joskus siltä,että se kuuluu nykyiseenaikaan. Ei ole aikaa rau-hoittua, koska pitää ollaentistä tehokkaampi. Tämäjohtaa helposti henkiseenpahoinvointiin ja yleiseenrauhattomuuteen, jonkamerkit ovat jo selvästi ha-vaittavissa. Kansalaistenfyysisen kunnon heikkene-minen huolestuttaa asian-tuntijoita. Voisimmeko op-

pia edellisien sukupolvienkokemuksista? Onko meil-lä halua ja henkistä lujuuttatarttua näihin epäkohtiin?

Me suomalaiset olemmevoineet viettää rauhanajanjouluja jo kauan. Valmis-taudumme Joulun 2009viettoon. Ulkona on lunta,pakkasta ja pimeätä, jotenjoulun ulkoiset tunnusmer-kit täyttyvät.

Haluan kiittää kaikkialehtemme avustajia, yhteis-työkumppaneita ja lukijoi-ta sekä toivottaa Hyvää Jou-lua 2009 ja Onnea vuodel-le 2010. Olkoon rauhamaassa ja ihmisillä hyvä tah-to!

YRJÖ S.KAASALAINEN

Vpl.Pyhäjärvi-Säätiönhallituksen puheenjohtaja

Helka Raakel Valkamao.s. Kukko syntyi24.08.1929 Pyhäjärven Tii-tualla. Äiti oli Hilma o.s.Äikäs s.1904 ja isä HeikkiKukko s.1902.

Raakel menetti vanhem-pansa hyvin varhain, äitikuoli lapsivuoteeseen jaisän ampui kotitalon vintil-le piiloutunut desantti Tii-tualla kesällä v. 1941 Hei-kin ollessa kylän puhdis-tuspartion päällikkönä.

Talvisodan evakkojunaanRaakel pakkasi koulurep-puun kolmen päivän eväätollen junassa kipinämikko-na. Kiskot veivät Alavudenkautta Virroille, jossa hänasui Kukon mamman jamuun suvun kanssa. Ko-tiin palattiin ja jatkosodanlopussa Raakel toimi Tiitu-

RaakelValkama 80vuotta

alla ahkerana ”juoksutyttö-nä” auttaen mm. muoni-tuksessa suomalaisia soti-laita sekä venäläisiä vanke-

ja muiden jo lähdettyä evak-koon. Hän ajoi myös evak-kolehmiä Pyhäjärveltä Sa-vonlinnaan jalkaisin mui-den mukana kesällä 1944.Matka oli raskas nuorelletytölle, joka menetti nytkotinsa jo toisen kerran.

Hänelle on myönnettyveteraanitunnus toimistasotatoimialueella.

Raakel muutti monienmutkien jälkeen OrivedeltäMouhijärvelle 1946 asuensetänsä Lauri Kukon kans-sa pappilassa.

Hän oli Mouhijärvelläkaupassa työssä päivisin jahoiti ohessa lehmiä. 1952avattiin uusi kauppaliikeLaviaan, jonne Raakel siir-tyi työhön.

Laviasta löytyi puolisoOlavi Valkama, he muut-tivat Tampereelle ja Mika-poika syntyi. Raakel oliliike-elämän palveluksessaTampereella 80-luvulle astijääden eläkkeelle. Suurisuru oli, kun hän jäi les-keksi v. 1983 Olavin sairas-tuttua vakavasti.

Kaiken keskellä tärkeäharrastus on ollut puutar-hamökki, jossa hän hoitaayhä lukuisat kukkaset, mar-jat ja omenapuut.

Hyvä kunto ja iloinenmieli on hankittu puutar-han parissa ja pyöräillensekä aktiivisesti osallistuenmoniin juhliin ja tapahtu-miin vuosittain. Lukuisatovat ne arpaliput, jotka hänon myynyt Pyhäjärvijuh-lissa kesäisin.

Mieluista on ollut myösmatkustelu, kaamosaikaanKanarialla ja käynnit Ka-nadassa sukulaisten luona.Mikan perhe, Lotta-vaimoja heidän kaksi vilkasta poi-kaa, Viktor ja Vincent,ovat pitäneet mummonvirkeänä.

Raakel vietti syntymäpäi-viä poikansa perheen luo-na Kirkkonummella me-ren tuntumassa, pienet po-jat olivat leiponeet mum-molle täytekakun, joka syö-tiin kokonaan yhdessä.

PAULA ÄIKÄS

MerkkipäiviäBenjamin Johannes Kai-

nulainen Vpl. PyhäjärvenHaapaniemestä vietti 85-vuotispäiviään 26.11.2009Valkeakoskella läheisten jalaajan ystäväpiirin läsnäol-lessa.

Sydämellinen kiitos suu-remmoisesta muistamises-ta! - BK

MerkkipäiviäTampereen Seudun VplPyhäjärvikerhon puheen-johtaja Laila Innanen, o.s.Inkinen täytti 70 vuotta8.11.2009. Hän on synty-nyt Pyhäjärven LohijoellaAnselmi Inkisen ja Tyy-ne o.s. Ukkosen tyttärenä.

Syntymäpäiviään hänvietti kaukana kotoa kesänlämmössä, mutta 18.11.kerhon tarinatuokiossanautittiin Lailan tarjoamatsyntymäpäiväkahvit.

Talvisodan evakkoonlähtöä Pyhäjärven Lohijo-elta Laila ei luonnollisesti-kaan muista, mutta tunteesuurta kotiseuturakkautta jaon toiminut lukuisten mat-kojen vetäjänä Pyhäjärvel-

le. Lailalla on myös laulunja runonlausunnan lahja jahän onkin rikastuttanutmonia tilaisuuksia esiinty-misellään. Isä oli Pyhäjär-vellä kalastaja ja asettui jat-kamaan ammattiaan Sai-maan rannalle, jossa Laila-kin yhä viettää kesiään. Ker-ho toivottaa puheenjohta-jalleen paljon hyviä vuosia.- PK

Vihittyjä Valmistuneita

Sirpa ja Teijo Miko-la vihitty Huittisten kirkos-sa 26.09.2009. Morsiamenvanhemmat Yrjö ja MerjaInkinen. Yrjön vanhem-mat ovat Pauli InkinenNoitermaa ja Aune Inki-nen o.s Viskari Porsaan-mäki.

Helsingin yliopistosta val-mistui filosofian maisterik-si 10.11.2009 Ville TapioOllikainen.

Vanhemmat Vilho Olli-kainen, Varpaisjärvi, ja IrjaOllikainen o.s. Halonen,Vpl Pyhäjärvi, Saapru.

Isovanhemmat JuhoHalonen, Vpl Pyhäjärvi,Saapru ja Helvi Haloneno.s. Pitkänen, Sakkola.

Reetta Uusihakala onvalmistunut valtiotieteidenmaisteriksi Helsingin yli-opistosta kesäkuussa 2009.Reetta Uusihakala on Kaa-rina Uusihakalan, o.s.Kukko, lapsenlapsi.

Laura Gering on suorit-tanut indogermaanistenkielten maisterin tutkinnonBerliinissä Humbold yli-opistossa. Tieteellisen tut-kimustyön hän teki aihees-ta ”Vanhan armenian kie-len avioliittosanastoa”.

Indogermaanisten kiel-ten lisäksi hän hallitseemyös niin harvinaista ja vai-keaa kieltä kuin suomea.Hän kävi 3-vuotiaasta asti17 vuotta opiskelemassasuomen kieltä ja kulttuuriakoulutyönsä ohella SuomenOpetusministeriön tuke-massa Mannheimin kieli-koulussa ja sai pitää Suo-men kansalaisuuden, kos-ka näytti toteen oleskel-leensa Suomessa mummo-lan lain määräämän ajan elihänellä on siteet Suomeen.

Vpl. Pyhäjärvellä ja Sak-

kolassa hän kävi ihailemas-sa maisemia ja katsomassavielä paikallaan olevatmummon ja äijän kotitalot.

Lauran isovanhemmatovat Hassinmäeltä Anna jaOnni Kaasalainen, jotkasaivat siirtotilan KiikoistenNevanperältä.

KERRO PERHEUUTISET Pyhäjärvi-lehdessä. Julkaisemme joka numerossa tietoja perhetapahtumista,kuten merkkipäivistä, poisnukkuneista, vihityistä ja valmistuneista. Lähetä tiedot toimitukseen, kerro

sukujuuret ja laita mukaan myös valokuva. Muistathan kysyä asianosaisilta luvan tietojen julkaisuun, kiitos!

Turun Vpl. Pyhäjärvi ker-ho kokoontui lauantaina21.11.2009 Insinööritoi-misto Tuomo Hinkkasentoimiston tiloihin viettä-mään joulujuhlaansa. Ker-ho on aloittanut toimin-tansa 11.11.1983 ja toimi-nut siitä lähtien pyhäjärve-läisyydestä kiinnostuneidenyhdyssiteenä Turun kau-pungissa.

Elsa Kaasalainen esit-teli kerhon toimintaa, jo-hon on osallistuttu aikai-semmin hyvinkin runsas-lukuisesti ja ansiokkaasti –mm. kahdet Vpl. Pyhäjärvi-juhlatkin on järjestetty, jaensi vuoden juhliin valmis-taudutaan.

Yhteensattumista huoli-matta paikalla oli lähes 20henkilöä. Tilaisuuden isän-tänä toiminut TuomoHinkkanen toivotti mei-dät tervetulleeksi. Järjestel-lessään maittavaa puuro- jakahvitarjoilua hän samallakertoi insinööritoimiston-sa 30 vuoden toiminnanvaiheista.

Lauantai-illasta huolimat-ta Tuomon poika Joonasja hänen tyttöystävänsä

Turun seudun pyhäjärveläiset kokoontuivat joulujuhlaansa

Pikkujoulutunnelmissa vasemmalta Elsa Kaasalai-nen, Terttu Bylina, Helvi Wilkko ja Tuomo Hink-kanen kuuntelevat Yrjö S. Kaasalaisen tuomia Sää-tiön terveisiä juhlaväelle. Kuva: Mauri Hauhia.

Eeva piipahtivat meitä pi-kaisesti tervehtimässä.

Turun Karjala-Seuranpuheenjohtaja Terttu By-lina kertoi seuransa tule-vasta toiminnasta ja lähes-tyvästä merkkivuodesta.Seura on Suomen vanhim-pia karjalaseuroja, joka täyt-tää ensi vuonna 70 vuotta,ja sen tilaisuuksiin ovatkaikki tervetulleita.

Tämän jälkeen oli esitte-lyjen vuoro, jokaisen vuo-rollaan esitellessä itsensä,sukujuurensa ja elämänta-rinansa. Yhteenvetona to-dettakoon, että lähes kaik-kien työkiireet olivat jovaihtuneet eläkeläisten mie-luisiin harrastuksiin.

Yrjö S. Kaasalainen toitilaisuuteen säätiön tervei-set ja ajankohtaiset kuulu-

miset tuoreen Pyhäjärvi-lehtinipun kera.

Joulupuuro oli juuri ka-tettu nautittavaksi, kun kou-luneuvos Jaakko Lavastesaapui parahiksi paikalle pi-tämään puuropuheen. Hy-viä olivat kummatkin, niinpuhe kuin puurokin! Joulutovat erilaisia, mutta toisaal-

ta samanlaisia kuten AnttiKinnasen kertomuksessa;Joulu 1940.

Seuraavaksi Helvi Wilk-ko lausui Kaarlo Sarkiankoskettavan runon, Lap-suuden Joulu. Välillä lau-loimme yhdessä tuttuja jou-lulauluja. Lämmin sää jalumen puute esti tällä ker-

ralla joulupukin saapumi-sen, mutta pakettilähetysoli iloksemme tullut peril-le.

Mieluisa yhdessäolo päät-tyi hyvän joulun toivotuk-siin ja odotuksiin. Kiitos,että sain olla mukana.

YRJÖ S.

Pikkujouluviikonvaihde jaensimmäinen adventtisun-nuntai oli säätilaltaan kaik-kea muuta kuin jouluinen,mutta joulutunnelmia viri-teltiin silti Tampereen Vpl.Pyhäjärvi-kerhon joulujuh-lassa 29.11.

Jouluiset pakinat, runotja laulut kuuluivat ohjel-maan, ja maittava perintei-nen jouluateria. Eikä käy-nyt arpajaispöytääkäänmoittiminen; arvottaviapaketteja oli valtava määrä,ja joitain onni suosi use-ammankin kerran. Ja josvoittoarpa ei osunut koh-dalle, niin paketti löytyi jo-kaiselle joulupukin pussis-ta.

Joulunajan muistelujenohella tilaisuudessa oli esillä70 vuoden takainen talvi-sodan alku ja sitä seuran-neet tapahtumat.

Tamperelaisten Pyhäjär-vi-kerhon puheenjohtajaLaila Innanen muistutti,että vaikka sota ajoi karja-laiset kotikonnuiltaan, oliheillä sittemmin voimia su-lautua ja sopeutua kanta-väestön joukkoon. Lailaitse oli sylivauva ensim-mäisen evakkoonlähdönhetkellä, mutta saanut kuul-la tapahtumista äidiltään:vauvakin selvisi matkassapaukkupakkasten keskellä.

Juhlassa olikin aika on-nitella Lailaa marraskuisen70-vuotispäivän johdosta!Mm. monia Karjalanmat-koja vetänyt Laila Innanen

Joulu joutui TampereenkinPyhäjärvi-kerhon keskelle

iloitsi siitä, että matkoillelöytyy edelleen ensikerta-laisia ja uusia sukupolvia,jotka ovat juuristaan kiin-nostuneita.

Pyhäjärvi-Säätiön terveh-dyksen ja kuulumiset juh-laan toi hallituksen puheen-johtaja Yrjö S. Kaasalai-nen. Hän puolestaan muis-teli oman armeija-aikansajoulua vuonna 1965 Paro-lannummen autokomp-paniassa. Hän toimi auton-kuljettajana, kun vääpelikomensi joulukuusen ha-kuun, kaksi pioneeria olimatkassa maastokuorma-auton lavalla. Vääpelin käs-kystä kaadettiin komea tuk-kipuu, josta otettiin mu-kaan vain kolmimetrinenlatva. Kun sen kävyt koris-teltiin hopeamaalilla, ja lai-tettiin kynttilät, niin varus-kuntaankin saatiin jouluntunnelmaa.

Kun Yrjö sitten uuden-vuoden maissa pääsi kotiinlomalle, oli äidiltä tullutitku; ihan kuin isä olisi tul-lut sodasta.

– Elämäntilanteista joh-tuen ihmisillä on niin mo-nenlaisia jouluja. Valmis-tautumista, läheisten muis-tamista, poisnukkuneidenmuistamista, kirkot täytty-vät sanankuulijoista. Toi-vottavasti joulun perinteetsiirtyvät tulevillekin suku-polville.

Joulutunnelmia luotasimyös Pirjo Kiialan esittä-

mä F. E. Sillanpään van-ha joulupakina. Uudempiatuulahduksia joulusauno-miseen kertoi tarina, mitenmoninaisesti eri horos-kooppimerkit suhtautuvatsaunomiseen. Härkä tun-tui olevan sinnikkäin löy-lyttelijä…

Laila Innasen runo-osuu-dessa kuultiin Yrjö Jylhääja Oiva Paloheimoa. Py-häjärven Laulurastaat esit-tivät karjalaisia ja jouluisiakappaleita, ja johdattelivatväkeä myös yhteislauluihinEino Lammisen säestä-essä haitarillaan.

Tilaisuuden juontamises-ta huolehti Pentti Päivä-läinen.

Väkeä pikkujouluihinsaapui nelisenkymmentähenkeä.

Tampereen Vpl. Pyhä-järvi-kerho sai kiitosta ak-tiivisuudestaan: kokouksiapidetään nykyisin joka kuu-kauden kolmas keskiviikkoTampereen Karjalaseurankokoustiloissa, osoitteessaKoulukatu 12.

Vuoden 2010 aloittaakeskiviikon 20.1. tapaami-nen, johon kutsutaan kak-kukahveille vuoden aikanapyöreitä vuosia täyttäneetkerholaiset.

MARJORISTILÄ-TOIKKA

Pikkujoulun tärkeä tekijä on joulumakujen täyttämä pöytä.

Matti Hassi (s. 1940) ja Jouko Karmala (s. 1935) muistelivat vanhoja kotikontu-jaan Pyhäjärvellä, ja joitain muistikuvia oli tallessa myös sota-ajoilta.

Perjantai 18. joulukuuta 2009VPL.PYHÄJÄRVI6

Kauvatsan Karjalaiset pitivät perinteisen pikkujoulunsa Kauvatsan Osuuspankinkerhohuoneella marraskuun viimeisenä viikonloppuna. Yhteensattumien vuoksi vä-keä oli viimevuotista juhlaa vähemmän. Kuitenkin karjalaishenkisiä paikalle oli tullutnoin kaksikymmentä henkilöä. Mikä yllättävää, niin alle kaksikymmentävuotiaitapaikalla olleista oli noin puolet. Ohjelma oli perinteinen joulupuuro, joka olipuheenjohtaja Tuomo Hinkkasen tekemää. Rovasti Tauno Wikström kertoijoulusanomasta ja Hannu Pruuki laulatti tuttuja joululauluja. Pikkujoulu tunnelmaatoi myös Korvatunturin isännän eli joulupukin vierailu. Kahvit joimme Osuuspankinlahjoittamien torttujen kera.

Tuomo Hinkkanen ja Aira Pruuki kertoivat olleensa kilttejä joulupukintullessa paikalle.

Kauvatsan Karjalaiset hyvin kiltteinä

Aloitetaan tuoreimmilla ter-veisillä. Vpl. Pyhäjärvijuh-lat 2008 Mouhijärvellä he-rättivät uinuvan karjalaseu-ran unesta.Entisestä kolmi-jäsenisestä MouhijärvenKarjalaiset ry:stä on muo-dostunut 35 jäsenen Mou-hijärven Karjala Seura ry.uusine sääntöineen ja jä-senmäärä kasvaa hiljalleen.

Kiitos siitä että seura eitäysin hiipunut, kuuluu seu-ran pitkäaikaiselle puheen-johtajalle Eino Puraselleja Viljo Kukolle, jotka ovatnyt seuramme kunniajäse-niä, Jouko Äikäs oli kol-mas seuraa pystyssä pitä-nyt jäsen.

Jäsenemme ovat, kutenitse sanomme, joko aitojatai naituja. Pyrimme saa-maan jäseniksi myös mui-ta, eli Karjalasta ja karjalai-suudesta kiinnostuneita.

Matti Hassi luovuttiseuralle puheenjohtajan vi-sakoivuisen nuijan. TimoKukon lahjoittamasta vi-sakoivusta Matti kätevänäkäsistään oli loihtinut esiinsen kauneuden, kiitos vieläMatille. Olemme sopineet,että emme järjestä liikaatapahtumia tai tapaamisia,jotta innostus ei laantuisi.

Vietimme juuri puuro-juhlaa ja paikalla oli lähes30 jäsentä vaihtamassa kuu-lumisia ja haastelemassa.Puuro oli hyvää, vielä kii-

Hilkka Lehtosen (Puputti) ja Matti Hassin laskemien kukkien nauhaan olikirjoitettu. ”Lepäätte kotiseudun mullassa mutta kuitenkin vieraalla maalla”

Jouluisia terveisiäMouhijärveltä,nykyisestäSastamalasta!

tos emännällemme, Mar-ja-Leenalle.

Teimme kuluneena kesä-nä Pyhäjärvi-juhlien talkoo-laisten kanssa neljän päi-vän matkan kotiseudulle.Mukana oli monta ensiker-talaista, joten matkaohjel-ma oli varsin tiivis ja jokai-selle jotakin tyyliin. Ensim-mäisenä päivänä ehdimmekäymään taistelupaikoilla jayön vietimme Kiviniemes-sä samoissa hotellihuoneis-sa kuin ensivisiitillä vuon-na 1990. Toisen päivän vie-timme Käkisalmessa jaKonevitsan luostarisaarel-la Musakan Antin opas-tamana.

Varasimme mukaammesini-valkoiset kukat lasket-taviksi sankarihaudalle. Pie-nimuotoinen muistotilai-suus jonka sankarihaudallavietimme, oli varsin läm-minhenkinen ja vaikuttava,olihan se monen matkalai-sen läheisen tai tuttavanviimeinen leposija.

Muistelimme sankari-vainajia ja menneitä suku-polvia sekä heidän uhriaanja työtään sekä aherrustaanmeidänkin eteemme.

Päivän päätteeksi nautim-me Antin saunan löylyistäja Pyhäjärven laineista.

Kolmas päivä oli varattuTiitualle ja Musakanlahteensekä muihin kotikyliin, mat-

kaa tehtiin linja-autolla jaAntti käytti kotona pienem-piä ryhmiä. Osa matkasimyös kompassi suunnassa.Kaikkia toiveita ei pystyttytoteuttamaan, koska ajoit-tain runsas sade vaikeuttihieman liikkumista (emmeolleet varautuneet sateeseenkoska Karjalassa paistaaaina aurinko). Ilta sujui to-tutusti Antin vieraana sau-noen ja syöden, taisipa jokuehtiä laittaa ”jalalla koreas-tikin”.

Kotiinlähtö koittaa ainaja jätimme haikeat jäähy-väiset kotiseudullemme,mutta palaamme jälleen!

Saimme hyvän läpikeik-kauksen Karjalasta, paljonjäi näkemättä. Matkalla he-räsi ajatus talvisesta Karja-lasta, ehkä talvinen käynti”kotona” toteutuukin.

Oivia oppaita ja asioiden

muistajia matkalla olivatIrja Siirtonen (Puputti)ja Matti Hassi, meillä Leh-tosen Keijon kanssa olipaimenpojan rooli. Irja oliylivoimainen tietokilpailunvoittaja, mieleenpainuvinmurresanoista lienee ”pet-täjäiset”.

Päällimmäiseksi matkas-ta jäi se hyvä henki ja yh-teenkuuluvaisuuden tunne,joka oli alkanut jo kesällä2008. Tuolloin kiire hioimeistä joukkueen, nytotimme rennommin ja tu-tustuimme toisiimme. Seu-ramme jäsenet tulevat eri-puolilta Suomea, kaukaisinSaksasta ja Mouhijärvi onmeille kaikille yhdistävä te-kijä.

Talvisodan syttymisestätuli kuluneeksi 70 vuotta jakyseessä tuolloin oli Suo-

men itsenäisyys, vaikkaKarjala menetettiin, itse-näisyys säilytettiin.

”Kotona” käydessä miet-tii usein kahta asiaa, min-kälainen Karjala olisi nyt,jos olisimme saaneet tätärauhassa rakentaa ja mitä-hän se tälläkin tekee?

Kirjoitin viime vuonnaMouhijärven Joululehteenjutun, josta lainaan seuraa-van lauseen. ”Me elimmelähes 50 vuoden ajan pää-semättä käymään kotona,aina joku kuitenkin salaakävi, kuin varas, … koto-naan”.

Rauhaisaa Joulua ja On-nellista Uutta Vuotta 2010

Toivottelee

KARI ÄIKÄSMouhijärvenKarjala Seura ryPuheenjohtaja

Huittisten ja Vampulan Karjala-Seurojen yhteistäpikkujoulujuhlaa vietettiin Huittisten Osuuspankil-la, jonne oli kokoontunut lähes viisikymmentäkarjalaista ystävineen.

Juhlan tervehdyssanat lausui Huittisten Karjala-Seuran puheenjohtaja Markku Evala, jonka jäl-keen pienet Karjala-Seuran tytöt tanhusivat NiinaNaatulan johdolla säestäjänään Ilkka Naatula. Mu-siikkia esittivät Saana Naskali huilulla ja EssiNaskali pianolla.

Huittisten seurakunnan uusi kappalainen AnneliSalenius toi juhlaan seurakunnan tervehdyksen.

Paavo Punkari kertoi Huittisten sotilaspoikienmatkasta Muurmanskiin ja Petsamoon. Sotilaspoi-kien matkalla oli mukana myös neljä Karjalanpoikaa. Menomatkalla sotilaspojat kävivät Raatteentiellä ja Venäjän puolella Kiestingissä, joissa mo-lemmissa suomalaiset kävivät ankaria taisteluja vi-hollisen kanssa.

Joulujuhlassa nautittiin hyvä joulupuuro ja hyvätjoulukahvit, myös pukki lahjoineen vieraili.

Joulujuhlan päätössanat esitti Heikki Kiiski päät-täen puheensa kauniisti esittämäänsä ”Evakon lau-luun”.

PAAVO PUNKARI

Karjalaisillailoinen pikkujouluHuittisissa

Vaakunapaitoja, do-kumentt ie lokuvaaMuistojen järvi jaseuran historiikkia onedelleen saatavana. Han-ki edullisesti joululah-jaksi esim. perhepiiriä taisukua yhdistävä Vpl.Pyhäjärven vaakunapai-ta!.Tilaukset:Kaarina Pärssinen040-519 3036,kaarinaparssinen@gmail.com taiKaisa-Liisa Korhonen050-590 5433,kaisaliisa.korhonen@kolumbus.fi.Aidon värisellä Vpl. Py-häjärven vaakunan ku-valla ja tekstillä PYHÄ-JÄRVI VPL varustettua,erittäin hyvälaatuista T-paitaa löytyy joko val-koisena tai helmenhar-maana, koot S, M, L,XL, XXL ja XXXL, hin-ta 12 eur/kpl, jos tilaat10 kpl saat ne yhteishin-taan 100 eur. Doku-menttielokuva Muisto-jen järvi vuosilta 1939-44 Pyhäjärvellä, saata-vana DVD-versio ja VplPyhäjärvi-seuran 50-vuotishistoriikki, kum-mankin hinta 20 eur/kpl. Postitettavien lähe-tyksien laskuun lisätääntuotteen postituskulut. Vpl. Pyhäjärvi-seura

ry

Toivotammesukulaisille ja tuttavilleRAUHAN JOULUA ja

MENESTYSTÄVUODELLE 2010!Kiitos merkkipäivän

muistamisesta.RAAKEL VALKAMA jaMIKAEL perheineen

Hyvää joulua jaonnellista

uutta vuottakaikille sukulaisille

sekä tuttaville!Kyllikki ja

Mauri Skaffari

Toivotan kaikillesukulaisille, ystäville

ja tuttavilleHyvää Joulua ja

Onnellista Uutta VuottaLilja Salonen

Pyhäjärvi-tuotteitasaatavana

* Tilaukset säätiönasiamies Pirjo Kiiala

puh. 044-2815047pirjo.kiiala@luukku.com

Perjantai 18. joulukuuta 2009 VPL.PYHÄJÄRVI 7

Humanitaarisen avun koor-dinaattori Mari Paajanenkertoo työkentästään:

- Selvitystyö on vastuul-lista ja tarkkaa, koska ra-hoittajista esim. Suomen ul-koministeriö ja Euroopanunioni vaativat perusteelli-set selvitykset siitä, mitäon saatu aikaa, vastaa MariPaajanen tavoittaessani hä-net Skypen näköpuhelullajoulun alla tämänhetkiseltäasemapaikaltaan Bangko-gista Thaimaasta. Siinä sitäistumme kumpikin työpöy-tämme ja tietokoneemmeääressä ja haastelemme kas-votusten kuin tavattaisiinkahvilassa kulman takana.

- Samaa työtä teen myösollessani Suomessa. Muttapaikan päälle esim. Myan-mariin (entiseen Burmaan),päästyään, näkee konkreet-tisesti, onko rahoittamis-samme kohteissa edistytty,onko elämä pääsemässä rai-teilleen, asuntoja ja koulu-ja noussut. Onko voitupalata valtavien tuhojen jäl-keen kiinni elämään sellai-sena, mitä se oli ennenkevään 2008 Myanmariakohdannutta luonnonkata-strofia.

Mari syntyi v. 1969 An-neli ja Viljo (Ville) Paaja-sen kolmityttärisen per-heen jäseneksi. Viljon, s.1939, juuret ovat vahvastiVpl. Pyhäjärven Yläjärvel-lä, jossa asuneiden Jalmarija Tyyne Paajasen poikahän on. Isänsä vahvan kar-jalaistaustan vuoksi Mari-kin kasvoi karjalaiseen pe-rinteeseen kiinni lapsuu-dessaan, vaikka Lounais-Hämeessä asuikin. Kan-sainvälisyyttä hän koki jolapsena, kun ammattikou-lunopettajana Forssassaelämäntyönsä tehnyt Vil-le-isä palveli vuoden YK:njoukoissa Siinailla. Sielläperhe vietti yhdessä mm.joulua Marin ollessa 9-vuo-tias. Tänä vuonna Ville jaAnneli viettävät joulunsa

Humanitaarisen avun koordinaattori Mari PaajanenMissä apua tarvitaan - nyt Myanmarissa

monen edellisen vuodentapaan Fuengirolassa, jos-sa he terveydellisistä syistäasuvat talvisin. Mari vuo-rostaan piipahtaa asema-paikkansa 30 asteen hel-teestä pariksi viikoksi Suo-meen tavatakseen nyt jou-lun aikaan sisaruksensa.Työ Bangkokissa jatkuukuitenkin jo ennen uuttavuotta ja jakso kestää huh-tikuun puoliväliin asti.

KasainnvälinentyökenttäMari Paajanen opiskeli yli-oppilaaksi Forssassa pääs-tyään Venäjällä Kiovassa,missä siihen aikaan opiske-lijoita oli n. sataa eri kan-sallisuutta. Hän valmistuimyöhemmin Jyväskylän yli-opistossa yhteiskuntatietei-den maisteriksi.

Venäjänkielen vahva tai-taja sai helposti töitä 1990-luvulla, kun venäjänkaup-pa kukoisti. Noina Venäjä-vuosina hän tarttui myösvapaaehtoistyöhön. Senalku oli, kun Kiovassa,Marin organisoimana apu-na, venäläiset opiskeluto-verit perheineen saivat niinvaate- kuin muustakinavustustoiminnasta osansa.

Mukaan tulivat 90-luvunalusssa myös Karjala, Py-häjärvi ja Konevitsa, joissahän kävi useita kertoja Ko-nevitsan luostarin jälleen-rakennustoiminnassa aktii-visen isänsä kanssa. Villenkuvaukset tyttäriensä ja ser-kustensa lukuisista yhtei-sistä käynneistä ja avunviemisestä Yläjärvelle su-vun kotikonnuille olivat,näin muistan, hellyttäviä.Karjalan avautumisen in-nostamana venäjän kielentaidot 90-luvun alkupuo-lella ylioppilaskirjoituksiinosallistumista myöten ai-kuislukiossa hankkinut Vil-le alkoi pärjätä ilman Ma-rin tulkkiapua ja on jatka-nut työtä Konevitsassa vii-me vuosiin asti ollen useita

vuosia myös Konevitsa ry:nhallituksessa.

- Nyt kun olen nähnytniin paljon avun tarvettatyöskenneltyäni Karjalaakauempana mm. Zimbab-wessa, Irakissa, Tšetšenias-sa, Liberiassa ja parina vii-me vuonna luonnonkata-strofien runtelemassaMyanmarissa, Karjalankannaksen tilanne ja avuntarpeet siellä näyttävät mie-lessäni erilaisilta kuin miltätuntui 90-luvun alkupuo-lella, Mari pohtii näkökul-man muuttumista .

Marin tie humanitaarisiinauttamistöihin avautui vä-hitellen, kun työ venäjän-kaupan hiipuessa loppui 90-

luvun lopussa. Hän hakeu-tui 7 vuotta sitten Pelasta-kaa Lapset ry:n henkilös-töreservikurssille, jossa val-mennettiin mm. humani-taariseen työhön. Heti kurs-sin jälkeen seurasi työru-peama Irakin Basrassa hu-manitaarisessa avustustyös-sä. Aivan ensimmäinen ru-peama kehitysyhteistyötäoli jo tosin ollut Zimbab-wessa v. 1994. Irakissahän työskenteli v. 2003 Pe-lastakaa Lapset ry:n palve-luksessa ja koki sinä aikanamm. täpärän pelastumisenrunsaasti ihmisiä surman-neesta pommi-iskusta. Kir-kon Ulkomaanavun palve-luksessa hän aloitti v. 2004,jolloin ensimmäinen työ-kohde oli Tšetšeniassa. Pit-kä kokemus Venäjästä tulihyvään käyttöön.

Ulkomaanavun työssäMari Paajasen tehtävänä onkohdemaissa valvoa, ettäapu päätyy niille ihmisille,joille se on tarkoitettu javarat käytetään mahdolli-simman kustannustehok-kaasti. Hän on sitoutunuttoimimaan osan ajastaankentällä ulkomailla ja osanUlkomaanavun Suomentoimistossa.

Ihmisten tarpeetetusijallaSilloin tällöin käy niin, ettäitsenäisenä järjestönä toi-mivan Ulkomaanavuntyöntekijät kuten Mari Paa-janenkin, sekoitetaan us-konnollista lähetystyötä te-keviin. Hän kertoo saavan-sa tavan takaa Suomessa-kin selittää, ettei ole lähe-tystyöntekijä, ei pappi, eikä

tee mitään kirkollisia toi-mituksia saati käännytys-työtä.

Kirkon Ulkomaanaputoimii yli 30 maassa, siellä,missä hätä on suurin. Seon suurin Suomen kehitys-yhteistyöjärjestöistä ja toi-seksi suurin humanitaari-sen avun järjestö. Asema-paikallaan Bangkokissa hänon lähellä paitsi Myanma-ria myös Ulkomaanavunmuita kohteita kuten Indo-nesiaa, Sri lankaa, Bangla-deshia ja Intiaa, missä koh-teena on erityisesti tsuna-min jälleenrakennustyö,sekä yleensäkin tehtävä-kenttää Kaakkois- ja Etelä-Aasiassa.

Työtä tehdään kaikkeinköyhimpien ihmisten kans-sa uskontoon, etniseentaustaan tai poliittiseen va-kaumukseen katsomatta.Ulkomaanapu on ulkomi-nisteriön kumppanuusjär-jestö ja osa kirkkojen kan-sainvälistä avustusverkos-toa.

Kauhea tsunami jatuntematon NargisMyanmarissaMarraskuussa Mari Paaja-nen matkusti kolmen vii-kon ajan Ulkomaanavunkohteissa Myanmarin joki-suistoissa ja viidakoissa.Tiettömillä taipaleilla liiku-taan milloin veneellä, mil-loin mopolla. Kovaa maatasuistoalueella on niukastieikä kulkukelpoisia teitä si-ten kaikkialla ole.

Kun hirmumyrsky Nar-gis iski v. 2008 toukokuun2. ja 3. päivän välisenä yönäMyanmariin, sen nostatta-

ma tulva pirstoi 2,4 miljoo-nan ihmisen elämän. Kaik-kiaan yli 450.000 kotia tu-houtui ja 140.000 ihmistäsai surmansa. YK:n arvionmukaan nyt puolentoistavuoden jälkeen yli miljoo-na ihmistä asuu pressunalla edelleen.

Tapaninpäivänä 2004 In-tian valtamerellä tapahtu-neen maanjäristyksen aihe-uttaman tsunamin seu-rauksena kuoli 200.000.Kun täällä Suomessakinvähitellen havahduttiin ta-juamaan tsunamituhojenkauheus, tiedotusvälineidenhuomio asiaan vai valtaisatmittasuhteet. Suomalaisia jamuita raportoijia riitti eri-tyisesti Thaimaan lomakoh-teisiin. Osittain juuri siksi,että turisteja, myös suoma-laisia menehtyi. Sen sijaanMyanmaria kohdanneestaluonnonkatastrofista onpuhuttu tsunamiin verrat-tuna hyvin vähän. Kysekun ei ollut länsimaistenihmisten suosimasta mat-kailukohteesta.

Ensimmäiselle matkal-leen Myanmariin siellä tou-kokuussa 2008 sattuneenluonnonkatastrofin jälkeen,Mari Paajanen lähti jo ju-hannuksena 2008 ja olikenttätyössä siellä silloinkolme kuukautta. Hän onkäynyt siellä jo kaikkiaanneljä kertaa ja menee alu-eelle taas tammikuulla. Alu-eella on organisoitu kaik-kensa menettäneille niinruokaa ja vedenpuhdistus-tabletteja kuin kalastusve-neitäkin ja verkkoja, jottaihmiset pääsisivät jälleenkiinni elinkeinoonsa. Tä-

Mari Paajanen matkalla Myanmarin suistoalueen kylään, missä vieraat toivotetaan lämpimästi tervetul-leiksi.

Väliaikaisesti hirmumyrskyn jälkeen kyhätyissä lastentarhoissa ei yleensä olemitään muuta kuin seinät ja katto. Lapset päiväunilla Labuttassa.

Perjantai 18. joulukuuta 2009VPL.PYHÄJÄRVI8

Olen täällä Afganistanissarauhanturvaajana osanamonikansallista ISAF-orga-nisaatiota, jossa suomalai-sia on tällä hetkellä reilusata.

Suomalaiset joukot toi-mivat yhdessä ruotsalaisenpääjoukon kanssa ja tuki-kohtanamme on Masar-eSharifissa sijaitseva CampNorthern Lights (CNL).Ruotsalaisia alueella toimiiviitisensataa.

Päällimmäisinä tehtävi-nämme on tukea paikallisiaturvallisuusjoukkoja, kutenarmeijaa (ANA, AfghanNational Army) ja poliisia(ANP, Afghan NationalPolice).

Toinen päätehtävistäm-me on auttaa paikallishal-lintoa viemään läpi erinäi-siä kehitysprojekteja, joillaparannetaan kylien elinolo-ja. Tällaisia ovat esimerkik-si kaivojen ja teiden paran-taminen. Molemmat näistätehtävistä kulkevat käsi kä-dessä ja harmiksemme use-alla alueella turvallisuusti-lanne on vielä niin heikko,että kehitysprojekteille eivielä ole sijaa.

Tulin toimialueelle uu-

denvuodenpäivänä 2008,jolloin aloitin työskentelynesikunnassa G3-toimistonalaisessa TOC:ssa (TacticalOperations Centre). Työs-kentelin tilannepäivystäjienalaisuudessa avustajana jatyönkuvani oli pitkälti päi-vittäistä raportointia päi-vän tilanteesta ja tapahtu-mista ylös alueemme esi-kuntaan. Nyt kuitenkin elo-kuun puolivälissä toimis-tohommat vaihtuivat japääsin pitkän odotuksenjälkeen kentälle tarkkailija-ryhmään.

Toimin MOT-ryhmän(Mobile ObservationTeam) yhteyshenkilönä jatehtäviini kuuluu maasto-automme kuljettaminen jasuojaaminen.

Sijoituspaikkanamme onturvatalo Sar-e Pol:in kau-pungissa, joka on noin kah-densadan kilometrin pääs-sä CNL:n pääleiristä. On-neksi tuo matka on hyvä-kuntoista asfalttitietä, jo-ten ajoaika jää tunteihin,eikä päiviin, kuten normaa-listi alueellamme liikkumi-nen.

Turvatalolta käsin suori-tamme päivittäiset partiom-me ja pääleirissä käymmevain harvakseltaan huolta-massa ajoneuvojamme jamuuta kalustoa. Vastuualu-eemme tiestö on heikko-kuntoista kivikkoa ja kui-vuneita joenpohjia. Päivätkuluvat suunnilleen käve-lyvauhtia körötellessä, vaik-ka parhaimmillaan päästääntaajamanopeuksiinkin.

Heikko teiden kunto jareittien vähyys luo haastei-ta päivittäiseen partiointiin,jotka kuitenkin päättyvätonnellisesti takaisin turva-talolle. Heikkojen teidenvuoksi vinssaus ja tien pa-rantaminen lapioilla on jo

hän mennessä on jo raken-nettu monia kouluja sekäasuntoja ja käymälöitä. Jarakentaminen jatkuu.

Enemmän apua Kaak-kois- ja Etelä-Aasiaan

Paljon nähneeltä ja koke-neelta Mari Paajaselta tuleevastaus kakistelematta, kunkysyn, mihin Kirkon Ulko-maanavun ja muiden hu-manitaaristen avustus- jakehitysapujärjestöjenkin tu-lisi painottaa työtään.

- Kyllä ainakin KirkonUlkomaanavun työ on hy-vin Afrikka-painotteista.Toivoisin enemmän satsa-usta tänne Kaakkois- jaEtelä-Aasiaan, jotka ovatmuita herkempiä katastro-fialueita.

Harva nelikymppinen onsaanut nykyaikana nähdä jakokea niin konkreettisellatavalla humanitaarisen työntarvetta kuin Mari Paaja-nen. Juuret Karjalassa jasieltäkö peräisin ne ovat,ne samanlaiset, evakkomat-kat kokeneiden geeneihintarttuneet sitkeys, määrä-tietoisuus ja lujatahtoisuus,joita ominaisuuksia MariPaajasen pitkään lähemmintunteneet pitävät hänenvaltteinaan? Maailmankan-salaisuus ja vastuunottami-nen jo geeniperinnössä? Sii-täkö tässä on kysymys?

KAARINAPÄRSSINEN

Etelä- Shanilaisen lastentarhan lapsia uuden raken-nuksensa terassilla. Kuvat: Mari Paajanen.

Myanmarilaisia naisia Pohjois-Shanin alueen ky-lässä.

Kirkon Ulkomaanapuwww. kirkonulkomaanapu.fi

Luotsikatu 1 A, 00160 HelsinkiAsiakaspalvelu:

(09) 1802 583 (09) 1802 583 (klo 9-16),asiakaspalvelu(at)kirkonulkomaanapu.fi

Nyt ajankohtainen on netin kautta lähetettävä Toi-senlainen Lahja. Se on eettinen ja ekologinen lahja,jolla ilahdutat ystävääsi ja autat samalla kehitysmaidenihmisiä. Voit lahjoittaa ystäväsi puolesta esimerkiksivuohen, koulupuvun, 6 kanaa, kuokan ja siemeniä taipuuntaimia, jouluaterian tai puhdasta vettä…

Puolitoista vuotta hirmumyrskyn jälkeen miljoonaihmistä asuu edelleen muovipressun alla Myanma-rissa, kuva Labuttasta.

Rauhanturvaajan terveiset

ehtinyt tulla tutuksi ja var-sinkin ryhmämme ensim-mäisessä autossa joutuuharmillisen usein turvau-tumaan vetoapuun, kun tieyllättäen sortuu alta. Vas-tuualueellamme on suuriakorkeuseroja ja vuoristo-maisema kohoaa näyttävä-nä jo muutaman kilomet-rin päässä turvatalosta.Korkeuskäyrä kohoaa par-haimmillaan reilusti yli kah-dentuhannen metrin.

MOT-ryhmämme toimiiyhdessä paikallisviranomais-ten kanssa turvallisuusti-lanteen kohentamiseksi jatämän vuoksi yhteispartiotAfganistanin armeijan, po-liisin ja eri turvallisuusyksi-köiden kanssa ovat yleisiä.

Yhteispartiot ruotsalais-ten ja amerikkalaisten kans-sa tuovat myös vaihteluapäiviimme.

Kiristynyt turvallisuusti-lanne Afganistanissa on ha-vaittavissa hyvin myösomalla vastuualueellammeja tiedustelutietoa talebani-en ja rikollisten liikkeistäalueellamme saadaan jokapäivä. Alueemme vaaralli-suudesta kertoo myös se,että useat eri yksiköt ovatkäyneet tulitaisteluita alu-eellamme, joten jokainenpartio suunnitellaan huo-lella ja riskit otetaan huo-mioon.

Ryhmämme partioi vai-keakulkuista ja noin8000km2 kokoista aluetta,joten partiomme ovat useinpäivien mittaisia. Vertailu-na voidaan sanoa, että kokoKosovon pinta-ala on noin

11000km2, joten alueem-me on kohtuullisen laaja.Pisin operaatio on kestä-nyt 8 päivää, jolloin ruoka,vesi ja polttoaine on jou-duttu kuljettamaan paikal-le helikoptereilla.

Lämpiminä aikoina yö-vymme taivasalla tähtienloisteessa, mutta kylmem-pinä aikoina turvaudum-me puolijoukkuetelttaan jakamiinan lämpöön. Kor-keasta vuoristosta johtuenon hyvin todennäköistä,että pääsemme kokemaanvielä myös lumisten vuori-en haasteet.

Ryhmämme harjoitteleemiltei päivittäin uhkatilan-teiden kohtaamista janiissä toimimista, joten val-miustila on hyvä. Jokainenryhmämme jäsen on am-mattitaitoinen ja hyvin kou-lutettu, jonka vuoksi aina-kin omasta mielestäni voinpartioida alueellamme luot-tavaisin mielin. Kuitenkinkaiken varalta tarkkailija-ryhmissä on aina sairaan-hoitaja, joka pystyy hoita-maan kriittisemmätkinvammat heti kenttäolosuh-teissa.

Omassa ryhmässämmeensihoidon rooli korostuu,koska etäisyydet apujouk-koihin ovat pitkät, eivätkähelikopteritkaan pääse jo-kaiseen solaan.

Myös varusteemme ovatpuolustusvoimien par-haimpia ja turvallisuuteenon panostettu reilusti. Jo-kaisella rauhanturvaajallaon henkilökohtaiset suoja-liivit ja kattava ensiapulauk-ku heti saatavilla varuste-

liiveissä. Ajoneuvomme onpanssaroitu kestämään tu-litusta ja yhteydenpito tu-kikohtaan on varmistettuusealla erilaisella radiolla japuhelimella, joten hätäsa-noma saadaan lähetettyävälittömästi.

Oma palvelusaikani onjo reilusti yli puolivälin,mutta minusta tuntuu,että missioni on vasta alka-nut MOT-ryhmään siirty-misen jälkeen. Jokainenpäivä on erilainen ja mie-lenkiintoista partiointiavaihtelevassa maastossa onmukava tehdä.

Tilanne vaihtelee vastuu-alueellamme päivittäin, eikäkoskaan voi varmaksi tie-tää mitä seuraavana päivä-nä tapahtuu. Jokapäiväinenrutiinitapaaminen saattaavaihtua päiviä kestäväksi ri-kollisjahdiksi silmän räpä-yksessä, joten kaikkeen onoltava valmiina. Siksi ryh-mällä on mukanaan useanpäivän varusteet jokaisellapartiolla.

Vaikkei työmme jäl-keä välttämättä heti huo-maa, toivon että saammeautettua Afganistania taaspiirun verran parempaansuuntaan, samalla tehdenmaailmasta ja ennen kaik-kea omasta koto-Suomes-tamme turvallisemman pai-kan elää ja asua.

Terveisinkersantti ARI

Kirjoittaja onEsko Pohjolaisen

tyttären poika

Afganistanista

Perjantai 18. joulukuuta 2009 VPL.PYHÄJÄRVI 9

Perjantai 18. joulukuuta 2009VPL.PYHÄJÄRVI10

Akateemikko Mika Wal-tari kuului aikanaan Suo-men tuotteliaimpiin kirjai-lijoihin – kymmeniä romaa-neja, niistä Sinuhe egyptiläi-nen kansainvälisesti tunne-tuin, pari tusinaa näytel-mää, 36 hänen teksteihinsäperustuvaa elokuvaa – Ko-misario Palmut sun muut,lisäksi runoteoksia ja tieto-teoksia suorastaan hengäs-tyttävän suuri määrä.

Viime vuosi 2008 oliMika Waltarin juhlavuosi –hänen syntymästään tulikuluneeksi sata vuotta. Mi-kan suku oli isän puoleltalähtöisin Hämeestä, Hattu-lasta; äidin suku Pornais-ten Laukkoskelta. Mika itseoli paljasjalkainen helsinki-läinen, mutta hänellä olikytköksiä myös Kannak-selle ja Etelä-Karjalaan. Joi-takin 1930-luvun alkuvuo-sien kesiä hän vietti Terijo-ella, sitten Samaan kana-van Sulosaaresta vuokraa-massaan kesähuvilassa vuo-desta 1935 alkaen. ”Se onmaailman suloisin paikka,niin kuin nimestäkin kuu-luu”, kirjoitti Waltari tal-vella 1939.

Sulosaaresta käsin Wal-tari kävi moottoriveneelläViipurissa ostoksilla –omaksi ihmeekseen hän olioppinut käyttämään veneenmoottoria. Mikahan oli tun-netusti hyvin epäkäytännöl-linen – autoakaan hän eikoskaan opetellut ajamaan.

Elokuun alussa 1939Mika Waltari osti Sulosaa-ren huvilan omakseen. Sa-man kuun viimeisenä päi-vänä Waltarit laittoivat hu-vilan talvikuntoon, jättivätsinne astiat ja vuodevaat-teet. Moskovan rauha 1940tiesi paikan menettämistäja jäämistä uuden rajan vää-rälle puolen. Kesällä 1941perääntyvät viholliset polt-tivat huvilan – jäljelle jäivätvain mustuneet rauniot. JaMoskovan pakkorauhasyyskuussa 1944 sinetöimenetyksen lopullisesti.”Maailman suloisin paik-ka” oli menetetty.

Mika Waltarin vuonna1946 kirjoittamassa näytel-mässä Omena putoaa onmuistumia tästä kirveleväs-tä menetyksestä: perämies-Jaskalla on näytelmässä ol-lut huvila luovutetulla alu-eella ja sinne muka kätket-ty sodan aikana kulta-aar-re. Kun näytelmästä tehtiinvuonna 1952 elokuvasovi-tus, huvilan paikka oli siir-retty jonnekin ulkosaaris-toon.

Eräässä Mika Waltarinelokuvaa varten tekemässäalkuperäiskäsikirjoituksessaon pääosassa karjalainenorpotyttö – kyseessä onelokuva Pikku Ilona ja hänenkaritsansa, joka filmattiinkesällä 1956. Alkuperäisenkäsikirjoituksen Waltari tekitilaustyönä jo vuonna 1941– SF:n pääjohtaja T.J.Särkkä oli nähnyt SuomenKuvalehdessä henkivakuu-tusyhtiö Suomen ilmoituk-sen, missä pieni tyttö istui

Kohtaamisia Mika Waltarin kanssa

sylissään valkoinen karitsa(”pienet kädet suojelevinakietoutuneet karitsan ym-pärille”). SF-Uutisten1941:6 mukaan Särkkä an-toi Waltarin tehtäväksi elo-kuvakäsikirjoituksen laati-misen tämän valokuvanpohjalta. Ja lehti jatkaa:

”Sattui niin, että MikaWaltarin oli lähdettävä pit-kähkölle linja-automatkal-le, tapaamaan parantolassaolevaa veljeään. Varhaissyk-syn alakuloisten, kuulaidenmaisemien lipuessa hänenkatseensa ohitse pienen ty-tön ja karitsaisen kuva al-koi elää hänen mielikuvi-tuksessaan. ”Pikku Ilona”valloitti runoilijansa rynnä-köllä. Vuoden 1940 suuretkansalliset tapahtumat kas-voivat tyttösen kohtalontaustaksi.

Waltari kertoi, ettei mi-kään aihe ole häntä vallan-nut sellaisella yllätyshyök-käyksellä kuin tämä kah-den henkilön silmään ja sy-dämeen niin välittömästivedonnut kuva…

Kanssamatkustajat katse-livat varmaankin ihmetel-len kirjailijaa, joka lakkaa-matta tuijotti ohikiitäviinmaisemiin koettaen hillitäiloaan ja liikutustaan aiheentulviessa hänen mieleensä.Niin syntyi ”suomalainenfilmisatu aikuisille ja lapsil-le”, ”liikuttava tarina pie-nen karjalaistytön vaiheista”välirauhan” vuotena tyn-kä-Suomessa”.

Elokuvan kuvaustyötaloitettiin myöhäsyksyllä1941, nimiosassa Suomi-sen perheen Pipsana tun-netuksi tullut Maire Su-vanto. Muihin pääroolei-hin kiinnitettiin HugoHytönen, Siiri Angerkos-ki ja Sirkka Sipilä sekätalvisodassa toisen kätensämenettänyt Alf Salin. En-sin oli Särkän määrä ohjataelokuva, sen jälkeen OrvoSaarikiven. Alun tapahtu-mia ehdittiinkin jo kuvata:kohtaus jossa lumipukui-nen sotilas pelastaa Ilonankaritsoineen palavasta ta-losta, sekä Ilonan tulo Hel-singin rautatieasemalle.”Nykyisen [poikkeus] tilan-teen vuoksi” kuvaukset kui-tenkin talvella 1942 kes-keytettiin ”toistaiseksi” –todellisuudessa ja itse asi-assa neljäntoista seuraavanvuoden ajaksi. Tuotanto-suunnitelmassa hanke roik-kui kuitenkin edelleen mu-kana aina vuoden 1943 al-kupuolelle saakka.

Käsikirjoitus kaivettiinuudelleen esiin kesällä1955, jolloin Särkän huo-mio oli kiinnittynyt ”Savonsatutytöksi” kutsuttiin 9-vuotiaaseen Riitta Hämä-läiseen. Syksyn 1955 koe-kuvausten innoittamanaSärkkä aikoi jälleen itse oh-jata elokuvan, mutta siirsisitten tehtävän JormaNortimolle. Nortimomuokkasi käsikirjoitustamieleisekseen – mm. talvi-

sota vaihtui nyt jatkoso-daksi. Elokuvan kuvausryh-mään 1956 kuului studio-apulaisena 23-vuotias val-tiotieteen ylioppilas KariUusitalo. Kaikki elokuvanhienot kamera-ajot ovatminun käsialaani ja niistäolen edelleenkin ylpeä!

Mika Waltari oli ollut kir-jallinen ihastukseni lukio-vuosista saakka – tykästyinhänen tuotantoonsa joskusaivan 1950-luvun alussa.Mikael Karvajalka taisi ollaensimmäinen teos, jonkaWaltarilta talvella 1949 luin;muut seurasivat sitten pe-rässä.

Pian ryhdyin myös ke-räämään Mika Waltarintuotantoa omaan kirjahyl-lyyni, keräilijä kun olenluonteeltani. Alkuunpääsyoli helppoa – WSOY:mnkirjavarastosta löytyi tuol-loin mm. Dshinnistanin prins-sin ensimmäistä painosta,edelleen teoksia Aiotko kir-jailijaksi, Appelsiininsiemen,Siellä missä miehiä tehdään,Yksinäisen miehen juna jne.Porilaisen Vuorelaisen kir-jakaupan kautta tilasinnämä ensimmäiset teoksetMika Waltari -kokoelmaa-ni. Ja mikäli oikein muis-tan, näiden varastoteostenhinnat eivät olleet seuran-neet edes inflaatiokehitys-tä.

Sattuman johdatusta kaivarmaan oli, että syksyllä

1953 osui kanssani samaanaikaan RUK:hon, vieläpäsamaan komppaniaan, kir-jastoneuvos E.J. EllilänJorma-poika. Kun hän saikuulla Waltari-harrastuk-sestani, sain tultuani syk-syllä 1954 Helsinkiin opis-kelemaan ennen pitkää hä-nen välittämänään ostaakirjastoneuvokselta kokojoukon Waltari-harvinai-suuksia, vieläpä todellaedulliseen hintaan – niidenjoukossa mm. Yö yli Euroo-pan, Suomalainen lauantaieh-too ja Riimikronikka joulu-kirjoista, jälkimmäistä vie-läpä kaksi kappaletta!

Kun toisen niistä annoinhuutokaupattavaksi Vam-malan vanhojen kirjojenpäivillä kesällä 1994, uusiostaja maksoi siitä 5900markkaa eli siis suunnil-leen tuhat euroa! Tämä en-nätys särkyi kesällä 2008,kun eräs keräilijä, rovastiAri Suutarla, maksoi Suo-malaisesta lauantaiehtoostaperäti 1900 euroa eli noin15 400 mummonmarkkaa.Myyjä en ollut minä – omaSuomalainen lauantaiehtoonion edelleenkin kirjahyllys-säni.

Talvella 1961 siirryin vii-purilaissyntyisen elokuva-tuottaja Veikko Laihasenpalvelukseen, ja kun sittenvuonna 1962 teimme Suo-men Säästöpankkiliiton ti-laamana lyhytelokuvasarjaaSuomen Akatemian jäse-

nistä, halusin ehdottomas-ti ottaa omalle vastuulleniMika Waltarin. Tapasin hä-net ensimmäisen kerrantoukokuussa 1962, kunSäästöpankkiliiton johtajaLauri Siltala, elokuvantuottaja Veikko Laihanenja minä kävimme tapaa-massa Waltaria Laukkos-kella ja sopimassa alusta-vasti aikataulusta. Käsikir-joituksen laadin erityisellähuolella ja myös jonkinas-teisena Mika Waltarin tuo-tannon asiantuntijana. Wal-tari hyväksyi tekstin sellai-senaan, sillä pienellä lisäyk-sellä, että kirjoitti itse ku-vajaon ja repliikit jaksoon,joka kertoi perheen kesäi-sestä kahvinjuontihetkestäLaukkosken huvilan piha-maalla. Se oli tiettävästi vii-meinen kerta, kun Waltariyleensä elokuvakäsikirjoi-tuksia teki. Jaksoa vartenhän myös oli kirjoittanutpienen runon, joka sittenvuonna 1967 ilmestyi pai-nettuna Pöytälaatikko-ko-koelmassa:

Pääskyset korkealla /ja hauki sillan alla /myös kissat ahkerat /ihan kuorossa laulavat: /Miten kaunis päivä on

tänään. /Sama riemu myyrissä, hii-

rissä /ja sammakot loikkivat pii-

rissä, /röhkäisee metsäsika, /mutta runon teki isoisä /Mika

Mika Waltaria kuvataan heinäkuussa 1962 Laukkoskella. Kameran takana luottokuvaajani Reijo Hassinen; Waltarin ja Kari Uusitalonvälissä kuvausapulainen Risto Mäkinen.

Perjantai 18. joulukuuta 2009 VPL.PYHÄJÄRVI 11

Yksi kaunis kesäinen päi-vä noissa Laukkosken ku-vauksissa vierähti melkotarkkaan, kameran takanaluottokuvaajani ReijoHassinen. Kuvasimmekirjailijaa myös hänen ylä-kerran työhuoneessaan kir-joituskoneensa ääressä.Mika oli kiltti ja kärsivälli-nen eikä esittänyt missäänkohtaa eriävää mielipidet-tään. Luonnollisestikin kir-jailijaa puhutellessani tei-tittelin häntä. Laukkoskenpihapiiriä esitellessään Mikavei meidät myös alas huvi-lan saunarantaan Mustion-joen varteen. Hieman kau-empana vinottain vastaran-nalla oli Mikan mukaan ky-län eukkojen pyykkilaituri.”Minä en kuitenkaan käytäuimahousuja”, Mika selitti.”Minulla on vähän huononäkö enkä oikein hyvin ero-ta heitä. Minä ajattelen, ett-eivät hekään sitten näe mi-nua niin kovin tarkasti…”

Laukkosken jälkeen ku-vauksia oli määrä jatkaaHelsingissä pari viikkoamyöhemmin, mm. Mikankotona Tunturikadulla jahänen lapsuutensa maise-missa Tehtaankadun var-rella. Sovittuna ajankohta-na soitin Mikan ovikelloa –tarkoitus oli ottaa ulkoku-vat ensin, sää kun oli kau-nis, ja niin muu kuvausryh-mä odotti autossa. Mikatuli avaamaan ja pyysi mi-nua sisälle. Hän oli tullutmaalta kaupunkiin edellise-nä iltana ja omien sanojen-sa mukaan joutunut huo-noille teille. ”Emmekö voi-si sinutella, niin tuntuisihelpommalta”, hän ehdot-ti minulle, eikä minulla tie-tenkään ollut mitään sitävastaan.

Kuvaukset sujuivat sinä-kin päivänä mallikkaasti –Mikalla oli mukanaan pienitaskumatti, josta hän ainavälillä siemaili vahvistusai-netta. ”Sovitaan, että tämäon lääkettä”, hän sanoi.Kun kuvausten päätteeksiehdotin, että saisin nimi-kirjoituksen kaikkiin hal-lussani oleviin Mikan teok-siin, myös tulevan appiuk-koni vuonna 1944 Fenniantoimitusjohtajana kustanta-maan Unohduksen pyörre -teokseen, jonka Mika olikirjoittanut Leo Arnen sa-lanimellä, Mika lempeästitorjui ajatuksen, mutta an-toi sen sijaan minulle lah-jaksi todellisen harvinaisuu-den, vuonna 1937 WSOY:npienoisromaanikilpailuunosallistuneen, mutta siinäyhteydessä julkaisemattajääneen – Mika Waltari kunolisi voittanut myös sekäensimmäisen että myös toi-sen palkinnon – Ei kos-kaan huomispäivää -teoksenE.J. Ellilän aikoinaan kir-jaksi sidotuttaman korjaus-vedoskappaleen, varustet-tuna omistuskirjoituksella:Kari Uusitaloa sydämelli-sesti kiittäen kaikesta hy-västä yhteistyöstä, ymmär-tämyksestä ja ystävyydestä,aina lämpimästi Sinulle hy-vää toivottaen, Mika Wal-tari.

Kirjailijasta Tunturika-dun työpöydän ääressä ot-

tamani valokuvan suuren-nokseen jälkikäteen myöspyysin ja sain omistuskir-joituksen: Kari Uusitalolle,lämpimästi kiittäen harvi-naisesta ymmärtämyksestä-si onnistuneen filmikuva-uksen luomisessa, sydämel-lisin tervein ystäväsi Mika.

Elokuvan valmistuttua senäytettiin ennakolta lehdis-tölle. Mika oli myös itsepaikalla, vaatimattomana jaitsestään numeroa tekemät-tä. Olen edelleen sitä miel-tä, että tuota elokuvaa mi-nun ei tarvitse tänäänkäänhävetä. Yhteistyö Mikankanssa sujui täysin ilmansoraääniä tai ongelmia.Ehkä osasyynä luottamuk-sellisen suhteemme synty-miseen johtui sukunimes-täni sekä siitä, että asuinHyvinkäällä. Kuvauksiaaloittaessamme Mika ky-syikin, olinko kenties su-kua ratamestari Kalle Uu-sitalolle, miehelle jonkaluona hän nuorukaisenavietti useita 1920-luvun ke-siään Hyvinkäällä ja jotahän myöhemmin kuvailisanoilla ”miellyttävä, ystä-vällinen mies, rehti myötä-kasvattaja”. Sukua KalleUusitalolle en tiettävästi ol-lut, mutta ehkä kauttaninuo Hyvinkään nostalgisetkesät palautuivat kultahoh-teisina kirjailijan mieleen.

Viimeisen kerran tapasinMika Waltarin Suomi-Fil-min pääjohtaja Risto Or-kon 70-vuotispäivillä syys-kuussa 1969. Esittelin vai-moni Mikalle, ja muistaak-seni kerroin vaimoni isänaikoinaan olleen tuon Unoh-duksen pyörre -teoksen kus-tantaja. Ja kun Mika Walta-ri -seura vuonna 2000 pe-rustettiin, olin läsnä perus-tavassa kokouksessa ja tu-lin jopa valituksi seuran en-simmäiseen hallitukseen.Lähdin puuhaan mielellänija ilman, että olisin itseänisiihen tyrkyttänyt. Katsoinolevani sen velkaa Mikalleja hänen muistolleen. Jayhdistyksen kuudenneksikunniajäseneksi minut kut-suttiin viime keväänä.

Tuoreimpana tietonavoin tässä yhteydessä ker-toa, että WSOY on juuriäskettäin hyväksynyt kus-tannusohjelmaansa teok-sen, jonka työnimenä –ehkä lopullisenakin nime-nä – on Valkokankaan Val-kokankaan Waltarina. Mi-nun ja Sakari Toiviaisenkirjoittama, runsaasti kuvi-tettu teos käy läpi eloku-vat, jotka tavalla tai toisellaperustuvat Mika Waltarinkynänjälkiin. Lahjakirjako-koinen teos ilmestyy syk-syllä 2010 tai keväällä 2011.

KARI UUSITALO

Teksti perustuuVpl. Pyhäjärvi-seura

ry:n syyskokouksessa7.11.2009 pidettyyn

esitelmään

Tänä syksynä ilmestyiOtavan kustantamana VesaKarosen ja Panu Rajalankirja ”Yrjö Jylhä – talviso-dan runoilija.” Ainakaanmeille vähän varttuneem-mille nuorille ei juuri tar-vitse erikseen selvittää, mis-tä on kyse, kun teoksennimen näkee. Varmaanuseimmat muistavat 50- ja60-lukujen koulutunneillavähän rahisevilta äänilevyil-tä kuunnellut ”Kiirastulen”runot Yrjö Jyrinkoskenpateettisina tulkintoina.Eikä taatusti ketään jätäkylmäksi nyt talvisodan 70-vuotissyksynä ja Joulun lä-hestyessä Pyhä yö -runontiivis tunnelma: ”Oli muu-an Jooseppi kirvesmies,hän siellä missä me muut-kin…”

Kun avasin appeni lah-joittaman kirjan papereis-taan syntymäpäivänäni, niinaavistin jo, mitä teoksestalöytyy. Kirjallisuudentutki-ja, tohtori Panu Rajala onperehtynyt Jylhän varhais-runouteen ja runoilijan vii-meisiin vaiheisiin, kirjalli-suuskriitikko ja sotahisto-rian asiantuntija Vesa Ka-ronen puolestaan Jylhäntoimintaan talvi- ja jatko-sodassa. Sitä kautta on löy-tynyt myös tieto upseerienmajoituksesta Vpl Pyhäjär-ven Enkkuan kylään, jostaTaipaleenjoen taistelupai-koille oli matkaa n. 25 km.

Luutnantti ja komppani-an päällikkö Yrjö Jylhä olijuuri ennen talvisodan al-kua yhdessä joukkueenjoh-tajansa, vänrikki MaunoPohjolan kanssa majoitet-tuna Kopperoisten talos-sa Enkkuassa. Tuolloin ei

Yrjö Jylhä isovanhempieni luonaPyhäjärven Enkkuassa

siviiliväestöä vielä oltu eva-kuoitu pois. Kopperoiset,eli Maria (1901-1970) jaMatti (1894-1975), olivatisovanhempani, jotka soti-en jälkeen muuttivat nimen-sä Pirkkamaaksi ja aset-tuivat asumaan Huittisiin.

Mauno Pohjola on ker-tonut Jylhän pitäneen kar-jalaisista ruuista, varsinkinpatakaalista, jota mummo-ni oli heille toisinaan laitta-nut. Muistan itsekin mum-mon kertoneen, että kunupseerit olivat pyytäneet,että laittaisiko emäntä heil-le oikein karjalaisen ruoan,niin ”no mie sit laito senminkä niist ruokatarpeistko sillo ol ni tehhä saatto.”Kotiruoka oli maittanut, sil-lä Jylhä ei ollut sotaväen

kenttäkeittiön ruokiin eri-tyisemmin ihastunut. Kop-peroisten 5-vuotias Leo-poika oli ollut kovasti Jyl-hän mieleen ja saanut syö-däkin upseerien kanssa,vaikka emäntä siitä oli yrit-tänyt kiellellä. Leo oli kol-me vuotta sitten edesmen-neen isäni Väinön nuo-rempi veli, joka kuoli jo v.1941 Alavudella. Isäni pal-veli talvisodan Pyhäjärvensuojeluskunnassa ja jatko-sodassa rintamalla.

Mummoni kertoi käy-neensä sotien jälkeen ta-paamassa Yrjö Jylhää Hel-singissä. Runoilijaa vaivasi-vat jo tuolloin sairaudet,eikä Kiirastulen kaltaisiasuurteoksia enää yrityksis-tä huolimatta syntynyt.

Maineikkaan Tulenkantajat-ryhmän jäsen, runoilija,suomentaja, nyrkkeilijä jaupseeri, poistui elämästä v.1956.

Lopuksi lainaan eräänkohdan uutuuskirjasta, sil-lä se kuvaa paitsi Jylhäämyös tavallaan karjalaisia.Jyri Schreckin mukaan”Hän ei ihannoi sotaa, hänkatsoo sodan yli tulevai-suuteen, elämään, parem-paan aikaan. Varjon altaon pyrittävä valoon, us-kottava ihmisyyteen, siinäYrjö Jylhän runouden lo-pullinen suunta, vastaan-sanomaton tänään ja tästäeteenpäin.”

JUHA PIRKKAMAAJokioinen

Maria ja Matti Pirkkamaa Huittisissa 1960-luvulla.

Suvannon seudun sukututkimuspiiri on perustanut vapaaehtoistyöryhmän, joka ryhtyy selvittämään tapahtumiaaikavälillä 1917 – 1920. Tuolta ajalta – erityisesti vuodelta 1918 – on laadittu runsaasti kirjallista tuotantoa.Suvannon alueen pitäjähistoriat eivät kaikilta osin valaise asiaa riittävästi. Tapahtumia on valotettu niukasti, tainiistä ei ole mainittu sanaakaan. Tämä on luonnollista, koska silloin kun pitäjähistoriat on kirjoitettu, kaikkiarkistot eivät olleet järjestetyt ja avautuneet tutkijoille. Aihe oli lisäksi arkaluontoinen ja vaiettu.

Tänään aiheesta on tuotu julki paljon yleistietoa, mutta paikallinen tieto tuon ajan tapahtumista, niidenmerkitys sukututkimuksiin ja väestön yleisiin elinolosuhteisiin Suvannon alueelta on jäänyt ohueksi. Selvitettyäm-me lähemmin aihepiiriä olemme todenneet, että yleiskirjallisuudessa - jopa Suomen sotasurmat 1914 – 1922projektissa - on ristiriitaista, puutteellista ja osin suodatettua tietoa. Yksityiskohtaisesti on kuvattu ainoastaaneräitä taistelutapahtumia. Esim. Raudun, Kiviniemen ja Noitermaan vankileireistä paikallishistoriat vaikenevat.

Työryhmän tavoitteena on tosiasioihin ja dokumentoituihin tietoihin perustuen* kokonaiskuvan aikaansaaminen; mitä tapahtui, milloin ja miten tuo aika vaikutti ihmisten elämiseen,* paikallishistoriatietojen täsmentäminen pitäjä-, koulupiiri- ja kyläkirjallisuutta varten,* täydentävien tietojen aikaansaaminen sukututkimuksiin sekä* objektiivinen ja avoin käsittely, mitä oikeasti on tapahtunut.

Tietojen hankinta merkitsee kirjallisuusselvityksen ohella tutkimustyötä eri arkistoissa; kansallisarkistossa,sota-arkistossa ja Mikkelin maakunta-arkistossa. Päästäkseen käsiksi todellisiin tietoihin, työtyhmän onperehdyttävä arkistojen alkuperäismateriaaliin mm. kirkonkirjoihin.

Tavoitteeksi on asetettu tehdä selvitystyö vuoden 2010 aikana. Tähän työhön tarvitaan täydentävinä kirjallisinatietoina ihmisten muistitietoa, kertomuksia ja kuva-aineistoa ko. ajan tapahtumista. Työryhmä vastaanottaapienetkin tiedon muruset, joilla voidaan rakentaa kokonaisuutta.

Selvitystyön tuloksilla täydennetään virallisia sotasurmaprojektin tietoja ja ne esitetään yhteenvetona mm.pitäjälehdissä ja Suvannon seudun sukututkijoiden internetsivuilla ottaen huomioon sukututkijoita sitovatkäytännesäännöt.

Työryhmän jäsenet vastuualueineen ovat seuraavat: Ilmi Pesonen, Metsäpirtti; Osmo Tuokko, Sakkola;Pekka Intke ja Eeva Malkamäki, Rautu ja Pentti Warvas, Vuoksela. Pyhäjärven osalta tietoja vastaanottaaallekirjoittanut.

KAUKO HINKKANEN, Pudasrinne 4 A 13 01600 VANTAAkauko.hinkkanen@elisanet.fi

Sotasurmat 1917-1920

12 Perjantai 18. joulukuuta 2009VPL.PYHÄJÄRVI

Reino Äikiä on LC Laut-takylän jäsenenä osallistu-nut yhdessä Antti Niemi-sen, Kalevi Vatjan, AnttiSepän ja Uuno Kulma-lan kanssa Huittisten ky-listä ja koulupiireistä kerto-van kuvateoksen aikaansaa-miseen.

Edellisenä vuonna ilmes-tyi saman työryhmän toi-mesta Huittisten keskusta-ajamaa Lauttakylää esitte-levä teos. Kirjojen synty-misen taustalla on kerho-neuvoja Junno Välimaanarvokkaan, 7000 diakuvaakäsittävän kuva-arkistontaltioiminen. Parhaita otok-sia kuvista on nyt valittutähän uuteen kirjaan. Li-säksi jokaisesta koulupiiris-tä on lyhyt selostus.

Junnu Välimaan on itseaktiivisesti osallistunut kir-jatoimikunnan kokouksiin.Junnon aloittaessa työnsä1940-luvun lopulla Huitti-sissa toimi 19 eri koulupii-riä antaen opetusta eriko-koisille luokille. Kylien vä-kimäärä oli lisääntynyt var-sin tuntuvasti karjalaisensiirtoväen asuttamisen ai-koihin, sillä Huittisiin ko-tiutui lähes 2000 uutta asu-kasta. Tämä oli omiaan tuo-maan väriä paitsi kylien elä-mään myös uusien koulu-jen rakentamiseen, entis-ten laajentamiseen ja opet-tajien lukumääräiseen lisää-miseen.

Koulukuljetuksista ei vie-lä silloin osattu edes unek-sia. Koulumatkat taitettiinpyörällä tai talvisin hiihtä-en. Tiheä kouluverkosto oli

Elämää Huittisten kylissä ja koulupiireissä

Monet sodan jälkeen rakennetut karjalaistalot ovat edelleen peltonä-kymiä kaunistamassa. Tässä kuvassa Edla ja Eino Pakarisen taloVesiniityllä kevättulvan ahdistelemana.

Raijalan koulun oppilaita opettaja T. J. Mattilan ja Sirkka Suurkarinjohdolla maastoretkellä.

kuitenkin omiaan lyhentä-mään koulumatkoja kansa-kouluasetuksen vaatimiinenintään viiden kilometrinrajoihin.

.Tällä hetkellä Huittisten

kaupungissa on ainoastaanneljä ala-astetta: Lauttaky-lä, Sampu, Suttila ja Sallila,viimeksi mainitun toimies-sa entisen Vampulan kun-nan alueella. Peruskoulunyläasteen koulu toimii yh-dessä pisteessä Pellonpuis-ton peruskouluna.

Puhuttaessa Huittistenkouluopetuksen varhaisim-mista vaiheista on syytä to-deta Huittisten olleen yksieturivin pitäjistä. 1800-lu-vun lopun vuosikymmeni-en jahkailujen ja arvailujenjälkeen koulutyö lähti vauh-dilla käyntiin monissa pitä-jän kylissä. Tämän kirjaneri koulupiirien esittelystäilmenee useimpien koulu-jen perustamisajankohta jakoulun myöhemmät vai-heet aina kylän koulun lo-pettamiseen saakka.

Monen kylän kohdallakoulu ja sen ympäristömuodostivat luonnollisenkokoontumispaikan myös-kin moniin kokoontumi-siin ja vapaa-ajan harras-tuksiin. Monesti, vaikkakoulu loppuikin kylästä, toi-minta tutun kouluraken-nuksen ympärillä jatkui.

Vuosien saatossa ja aivanerityisesti karjalaisväestönsijoituttua pitäjään koulu-piirien rajat muuttuivat vä-

estöpohjan mukaisesti.Koulupiirejä yhdistettiin jakoulut saivat kokonaan uu-sia nimiä mm. Suttilassa jaHuhtamossa.

Sivukulmien koulujensuurin lopettamisajankoh-ta sattui 1970-luvun alku-puolelle. Eräiden koulujenlopettamisesta käytiin hy-vinkin tiukkaa kädenvään-töä. Kirjan työryhmä ei olehalunnut puuttua näihinkiistoihin, vaan kuvailee ku-takin koulua ja sen ympä-rille muodostunutta koulu-piiriä kyläyhteisöä ja senihmisiä sekä toimintaa esi-tellen.

Ainutlaatuiseksi kirjan si-sällön tekee se, että kerho-neuvoja Välimaa on siis tal-lentanut kirjan sivuille huit-tislaisten kylien ja koulujensekä niissä toimineiden ih-misten, niin lasten kuin ai-kuisten elämää, yli kuudenvuosikymmenen aikana.Samasta kirjasta löytyy si-ten isovanhempien, van-hempien kuin lastenkin elä-mää samoilla pihoilla ja ku-jilla.

LC Lauttakylän kustan-tamaa Huittisten kylät- Jun-non koulukirja on saatavis-sa on saatavissa HuittistenKirjakaupasta ja mm. Rei-no Äikiältä 40 euron hin-taan. Kirjassa on yli 400värivalokuvaa ja sivumää-räkin on yli 200 sivua.

Tilauksen voi tehdä puh.040-769 5775 tai sähkö-posti reino.aikia@netti.fijolloin kirjan hintaan lisä-tään postikulut.

Suomen Ulkoministeriö jasen Eurooppa-tiedotus ti-lasi Markku Heikkilältäteoksen Kiotosta Kööpenha-minaan EU, Suomi ja Ilmas-tonmuutos. 141-sivuinen teosjulkistettiin 26.11. 2009Helsingissä. Tiedotustilai-suudessa olivat mukanamm. ulkoministeriön Eu-rooppatiedotuksen päällik-kö Marja Aspelund ja ym-päristöministeri PaulaLehtomäki.

Yhteiskuntatieteidenmaisteri Markku Heikkiläon syntynyt Nokialla 1961.Hän on työskennellyt Ou-lussa ilmestyvässä Kaleva -lehdessä vuodesta 1986 toi-mittajana, poliittisena toi-mittajana ja poliittisen toi-mituksen päällikkönä. Ny-kyisin hän on lehden pää-kirjoitustoimittaja.

Hän on julkaissut aiem-min kolme tietokirjaa jasaanut valtion tiedonjulkis-tamispalkinnon. Vuonna2006 häneltä ilmestyi Laa-tokan kevät, jota ehdotet-tiin Vuoden Karjala-kir-jaksi. Heikkilä oli perusta-massa Barentsin alueen toi-mittajafoorumia BarentsPress Internationalia jatoiminut sen puheenjohta-

Markku Heikkilän matkassa Kiotosta Kööpenhaminaan

jana sekä hallituksen jäse-nenä.

Heikkilä on seurannutpaikan päällä useita YK:nilmastoon, ympäristöön jakehitykseen liittyviä huip-pukokouksia. Lisäksi hänkirjoittaa Suomen politii-kasta ja yhteiskunnastaPohjoismaiden neuvostonja ministerineuvoston verk-kojulkaisuun AnalysNor-den.

Markku Heikkilän äitiAnna-Liisa Heikkilä o.s.Pulakka on PyhäjärvenNoitermaasta.

KiotostaKööpenhaminaanHeikkilän teos ei kerro il-

mastomuutoksesta itses-tään. Siitä kertovaa tietoaon jo saatavilla paljon muu-tenkin.

Tämä on kertomus siitä,miten Kööpenhaminan ko-kousta odottavaan syksyynon päädytty: YK:n ilmas-toneuvotteluista, Eu-roopan unionista ja Suo-mesta – nämä liittyvät erit-täin tiiviisti yhteen. Tiiviim-min kuin yleensä ymmär-retään.

Äkkiä ajateltuna maapal-lon lämpötilan nousun py-säyttämine