Hyvinvointi ja toimintakyky, Psykomotoriikan erikoistumisopinnot

Kehittämistyö 28.11.2008

Merja Sulku

Viilipurkeilla vikkeläksi, kävyillä ketteräksi

Kokemuksia ja ideoita psykomotoriikan hyödyntämiseen

päiväkodissa

Metropolia Ammattikorkeakoulu Hyvinvointi ja toimintakyky

Koulutusohjelma

Erikoistumisopinnot

Suuntautumisvaihtoehto

Psykomotoriikka toimintakyvyn tukena

Tekijä/Tekijät

Merja Sulku

Työn nimi

Viilipurkeilla vikkeläksi, kävyillä ketteräksi Kokemuksia psykomotorisen liikunnan mahdollisuuksista

päiväkodissa

Työn laji

Kehittämistyö

Aika

28.11.2008

Sivumäärä

27+16

TIIVISTELMÄ

Kehittämistyöni tarkoituksena on tuoda psykomotoriikkaa ja siihen liittyvää ajatusmaailmaa tutuksi

Hirsimäen päiväkodissa. Näin lasten liikuntaa on mahdollista tarkastella psykomotorisesta

näkökulmasta. Toisena tavoitteenani on monipuolistaa ja rikastaa päiväkodissa käytettäviä

liikuntavälineitä psykomotorisella materiaalilla ja - välineillä.

Teorioina ovat Cornellin soljuvan oppimisen menetelmä eli flow learning sekä Piaget:n ajatukset

lapsesta ja havainnoinnista. Cornellin oppimisen menetelmä elää päiväkodissamme arkisissa tilanteissa

luontoretkillä sekä työskentelyssä ulkosalla. Piaget:n havainto- ja kehityspsykologiset ajatukset ovat

muokanneet näkemystä lapsesta. Piaget häivyttää perinteiset rajat fyysisen ja psyykkisen toiminnan

väliltä. Myös psykomotoriikassa ihminen nähdään kehon ja mielen kokonaisuutena.

Toimintaympäristönä työssäni on luonto sekä perinteiset sisätilat. Olen kuvannut kokemuksia sekä

ulkona toteutettavista ideoista että sisällä toimimisesta. Päiväkodin kasvattajat ovat kertoneet

ajatuksiaan ja toiveitaan lasten liikunnan suhteen.

Toteutin psykomotorisen tuokion jokaisen päiväkotimme viiden ryhmän kanssa. Omalle 3-5-

vuotiaidenryhmälle pidin psykomotorista liikuntaa kahden kuukauden ajan kerran viikossa. Kokeilin

erilaisia ideoita ja materiaaleja. Puolet päiväkotimme kasvattajista oli seuraamassa psykomotorista

tuokiota ja havainnoimassa omia lapsiaan. Kokosin arjen välineeksi psykomotorisen "kapsäkin", joka

sisältää materiaaleja ja ideakortit psykomotoriseen toimintaan kaikkien käyttöön. Yhteinen liikuntailta

on tulossa joulun jälkeen.

Avainsanat

psykomotoriikka, leikki, luonto, materiaalikokemus, kehokokemus, sosiaalinen kokemus

SISÄLLYS

JOHDANTO 2 1 TAVOITTEET JA TARKOITUS 3 2 LUONTO OPPIMISYMPÄRISTÖNÄ HIRSIMÄEN PÄIVÄKODISSA 4

2.1 Cornellin soljuvan oppimisen menetelmä eli miten koet flow:n arkipäivänä Hirsimäen metsässä 4 2.3 Piaget pitävänä kasvatuspohjana 6

3 LEIKIN MERKITYS LAPSELLE PSYKOMOTORISESTA NÄKÖKULMASTA 7 3.1 Lapsena leiki ja kiiku, eihän ne töppöset vanhana liiku 8 3.2 Leikki sosiaalisena kokemuksena - miten me yhdessä onnistumme 10 3.3 Leikki kehokokemuksena - oma keho on minuuden koti 11 3.4 Leikki materiaalikokemuksena - kipot, kävyt ja ketterät kintut 14

4 KOKEMUKSIA JA KUVAUKSIA PSYKOMOTORISISTA TUOKIOISTA SISÄLLÄ JA ULKONA 2 – 6 -VUOTIAIDEN LASTEN KANSSA 15

4.1 Kivitaskut värejä etsimässä 16 4.2 Kasvattajien ajatuksia lasten liikkumisesta 22 4.3 Ideoita psykomotorisiin tuokioihin liite1 24

5 POHDINTAA 24 6 LÄHTEET 28

1

Taikatakin arkipuhe ihmiseksi kasvamisesta Kun kasvaa ihmiseksi täytyy kokeilla, onko peltisiivet kalalokeilla, ja minkälaisin siivin lentää valtameren suola ja onko muovivaahtoa sen hurjan härän kuola. Täytyy koetella, koskea ja katsella ja haistella, täytyy multaan painaa poskea ja vettä maistella. Silloin tietää millaisessa maailmassa täytyy asua. Mutta kaikkea ei ehdi nähdä, paljon ohi vilahtaa ja joka hetki syntyy jotain joka muuttaa maailmaa. Ilpo Tiihonen

2

JOHDANTO

Jokainen lapsi on aikansa lapsi. Ympäristö, perhe, perheen arvomaailma, hoitopaikan

arvot ja odotukset muokkaavat lasta. Myös vanhempien ja kasvattajien käsitykset ja

näkemykset lapsuudesta ja lapsesta ovat läsnä joka päivä lapsen arjessa. Lapsuus on

ainutkertainen vaihe ihmisen elämässä. Siitä ei tule uusintaa. Vanhemmille pikkulapsi

vaihe on ohikiitävä ja kasvattava ajanjakso. Lapsi elää ja kokee elämää kokonaisvaltai-

sesti ja täysillä. Lapset eivät säästele voimiaan tai intoaan missään vaiheessa.

Lapsen ja aikuisen vuorovaikutussuhde on kaiken oppimisen kasvualusta. Lämmin

tunnesuhde lapseen parantaa kaikkea oppimista. Lapsi voi rennon luottavaisesti myös

epäonnistua ja kokeilla uusia asioita. Jokainen lähtee uusien kokemusten tielle omista

lähtökohdistaan. Me aikuiset voimme olla siinä auttajina ja eteenpäin rohkaisijoina.

Lapsi tarvitsee ennen kaikkea hyväksyntää. Lapsi on aktiivinen liikkuja ja toimija. Hän

havainnoi ja kokeilee, leikkii kokemuksiaan ja pelkojaan. Aikuisen tehtävä on auttaa

leikkien ja liikkumisen onnistumisessa. ( Hirsimäen päiväkodin varhaiskasvatussuunni-

telma 2005).

Tässä työssä kuvaan psykomotorisia tuokioita eri-ikäisten lasten kanssa. Niistä näkyvät

lasten kokemukset sekä aikuisten havainnot. Aikuisista käytän kasvattaja-nimitystä

koulutuksesta riippumatta. Teoreettisessa taustassa on otettu huomioon toiminta-

ajatuksessa oleva luonto- ja ympäristöpainotus, joka on olennainen osa päiväkotiarke-

amme. Cornellin soljuvan oppimisen metodi on luonnossa tapahtuvien pistetyöskente-

lyjen, -pajojen ja metsäretkien toiminnan runkona päiväkodissamme. Piagetin ajatukset

lapsesta, lapsen ajattelun sekä havaintojen kehityksestä ovat pohjana varhaiskasva-

tussuunnitelmassamme, kuten myös Vygotskin ajatukset lähikehityksen vyöhykkeestä.

Sen minkä lapsi tänään osaa tehdä yhteistyössä, sen hän osaa huomenna tehdä itse-

näisesti (Vygotski 1982, 185). Haluan tuoda esiin materiaalivalinnoilla erilaisia mahdol-

lisuuksia liikkua ja leikkiä. Ideakortit ja materiaalikassi ovat tarkoitettu koko päiväkodin

käyttöön antamaan vaihtelua ja uutta ajatusta arkityöhön.

3

Nämä ajatukset mielessä lapsesta lähdin toteuttamaan kehittämistyötäni Psykomoto-

riikka toimintakyvyn tukena - Hirsimäen päiväkodissa Hämeenlinnassa. Työskentelen

3-5-vuotiaiden Kivitaskujen ryhmässä kahden lähihoitajan kanssa. Tällä hetkellä lapsia

on 19, joinakin päivinä 22 perhepäivähoidon lasten tullessa varahoitoon päiväkotiin.

Ryhmässä ei ole erityistä tukea tarvitsevia lapsia virallisesti. Kuitenkin psykomotoriikas-

ta on hyötyä aran, hiljaisen lapsen kanssa, helposti ärtyvän lapsen kanssa, leikkitaitoja

opettelevan kanssa, osallistumattoman lapsen kanssa. Vuonna 2001 avatussa päivä-

kodissamme on hyvät ja monipuoliset liikuntavälineet sekä liikuntatilat. Käytössä on

liikuntasali ja luistelu- ja hiekkakenttä lähistöllä sekä vaihtelevamaastoiset metsät päi-

väkodin ympärillä. Myös mm. käytävätilat ovat lasten liikkumis- ja rakentelutarkoituksis-

sa ahkerassa käytössä.

Luonto, leikki, liikunta ja luovuus ovat toiminta-ajatuksemme perusta. Psykomotorinen

toiminta sopii kuvaamaan ja yhdistämään näitä meille tärkeitä asioita. Psykomotorii-

kassa lähdetään siitä, että jokainen yksilö on tärkeä ja hän toimii omista lähtökohdis-

taan lähtien. ” Lapsi havainnoi voidakseen liikkua ja liikkuu voidakseen havainnoida.”

Liikunnassa voidaan käyttää monenlaisia luonnosta löytyviä esineitä tai arkimateriaale-

ja. Arkimateriaaleilla tarkoitetaan tässä yhteydessä esimerkiksi viilipurkkeja, korkkeja,

käpyjä, pesusieniä.

Psykomotoriikassa ihminen nähdään kokonaisuutena. Keho ja mieli ovat yhteydessä.

Liikunnan avulla edistetään ja tuetaan kokonaisvaltaisesti yksilön fyysismotorista, so-

sioemotionaalista ja kognitiivista kehitystä. Psykomotorinen kasvatus lähtee siitä, että

monipuoliset liikunta- ja havaintokokemukset luovat perustan hyvälle persoonallisuu-

den kehitykselle (Zimmer 2002, 149). Pietilän (2000) mukaan psykomotoriikka perustuu

ryhmän auttavaan vaikutukseen. Kun ryhmän jäsenten välinen kiinteys kasvaa, leikki

kehittyy lisää. Leikki on olennainen osa psykomotoriikkaa.

1 TAVOITTEET JA TARKOITUS

” Tie omaan itseensä ja silta toiseen ihmiseen”

Kehittämistyöni ensimmäisenä tavoitteena on tuoda psykomotoriikkaa ja siihen liittyvää

ajatusmaailmaa tutuksi päiväkotimme henkilökunnalle ja antaa näin mahdollisuus

tarkastella lasten liikuntaa psykomotorisesta näkökulmasta. Toisena tavoitteena on

monipuolistaa ja rikastaa päiväkodissa käytettäviä liikuntavälineitä ja materiaaleja.

4

2 LUONTO OPPIMISYMPÄRISTÖNÄ HIRSIMÄEN PÄIVÄKODISSA

” Tää on meidän maja, siinä on monta huonetta”

2.1 Cornellin soljuvan oppimisen menetelmä eli miten koet flow:n arkipäivänä Hir-

simäen metsässä

Joseph Cornell on kehittänyt luontoherkkyyden kehittymiseen Flow Learning eli solju-

van oppimisen menetelmän (Puumalainen 2005, 6-9). Luontoretkillä ja ylipäätään luon-

nossa toimiessamme Hirsimäen päiväkodissa toteutamme tätä Cornellin kuvaamaa

prosessia. Hän kuvaa sitä näin: Ensiksi lapsen kiinnostus herätetään esimerkiksi luon-

toleikin avulla. Lapset leikkivät yhdessä, mikä lisää ryhmän yhteenkuuluvaisuuden tun-

netta. Usein käytetään hippaleikkejä tai vastaavia. Seuraavaksi rauhoitutaan ja keskity-

tään esimerkiksi tutkimaan puiden runkojen erilaisuutta, värejä ja karkeutta. Suunna-

taan tarkkaavaisuus tehtävään, tunnustellaan, haistellaan, katsellaan. Käytetään kaik-

kia aisteja. Kaikenlaiset aistiharjoitukset sopivat tähän. Sitten lapsi havainnoi esimer-

kiksi, miten koivun runko eroaa männyn rungosta, miksi haavasta kuuluu erilainen ha-

vina kuin koivusta.

5

Sen jälkeen lapsi miettii, pohtii, päättelee, keskustelee kavereiden kanssa. Puita piirre-

tään ja väritetään, laitetaan painoon lehtiä ja vertaillaan, otetaan kuvia puista. Lasten

kokemukseen liitetään matemaattisia tai kielellisiä aineksia. Esimerkiksi ovatko neula-

set parillisia vai parittomia, mikä lehti on suurin, pienin, millä kirjaimella kuusi alkaa.

Keksitkö, mitkä muut puut alkavat k-kirjaimella.

2.2 Luonto- ja ympäristökasvatusta toteuttamassa

Luontokokemukset ovat kokonaisvaltaisia ja elämyksellisiä. Sosiaalinen kokeminen eli

lasten yhdessä tekeminen on tärkeää aivan kuin psykomotoriikassa. Lapset oppivat

toinen toisiltaan ja leikkien he toteuttavat ideoitaan. Luontokokemuksiin liittyy kaikkien

aistien käyttäminen ja eheyttävä oppiminen. Lapsen oppimisessa on tärkeää, että asiat

ovat elämyksellisiä kokonaisuuksia. Niistä rakentuu kokonaisvaltainen kuva asioista ja

ilmiöistä.

Luonto tarjoaa yhden monipuolisen ja elämyksellisen psykomotorisen toimintaympäris-

tön lapselle. Nykypäivän tavara- ja ärsyketulvan sijaan lapselle on puhdistavaa raken-

taa leikkejä ja havainnoida ympäristöä metsässä, pellolla, polulla, päiväkodin aidan

takana. Parasta on, jos lapsilla on oma metsäpaikka, jossa voi seurata vuodenaikojen

vaihtelun mukanaan tuomia muutoksia ja rakentaa pysyviä majoja ja leikkejä.

Kestävän kehityksen periaatteet otetaan huomioon monessa päiväkodissa, niin myös

Hirsimäen päiväkodissa. Toimintaa pyritään kehittämään ympäristönäkökohdat huomi-

oon ottaen. Otetaan huomioon oman toiminnan vaikutukset luontoon ja yritetään vä-

hentää haitallisia ympäristövaikutuksia. Tällöin mietitään esimerkiksi leluhankintoja ja

kierrätysmateriaalien käyttöä toiminnassa. Henkilökunta sitoutuu kehittämään ympäris-

töä säästäviä toimintatapoja ja tekemään valintoja työssään ympäristövastuullisesti

(Hirsimäen päiväkodin ja koulun ympäristökasvatuksen suunnitelma 2008).

Ympäristöasiat on sisällytetty varhaiskasvatussuunnitelmaan sekä esiopetussuunnitel-

maan. Kasvattaja sitoutuvat opettamaan lapsille esimerkiksi maitopurkkien kierrätystä

tai jätteiden lajittelemista päiväkodissa. Jokainen ryhmä miettii, mitä ympäristötekoja

juuri meidän ryhmä voisi tehdä. Oman Kivitaskujen ryhmän kohdalle se merkitsee esi-

merkiksi ekologisia liikuntavälineitä ja -materiaalia. Kierrätysmateriaaleilla voi hyvin

tehdä monenlaisia psykomotorisia harjoituksia ja saada aikaan mukavia leikkejä. Luon-

nosta löytyvillä kepeillä ja kävyillä voi luontokokemuksen lisäksi elävöittää liikuntahet-

keä. Myös lukukäsitettä ja lukujonotaitoja voidaan opetella samalla.

6

Päiväkodissamme toimii 14 lapsen luonto- ja seikkailuryhmä Metsänhaltiat. Lapset ovat

esikouluikäisiä ja viettävät aamupäivät metsäpaikallaan. Siellä on myös kota, jonne

koko ryhmä mahtuu tarvittaessa ruokailemaan tai tekemään pikku ryhmissä ompelu-

hommia tms.. Tärkeää esiopetuksessa on myönteisen minäkuvan luominen lapselle

oppijana; kun harjoittelen, opin. Vaativissa olosuhteissa liikkumisessa korostuu lapsen

rooli ryhmän jäsenenä. Ohjeita on jaksettava kuunnella ja aikuisten on voitava luottaa,

että lapsi niitä myös noudattaa, kun ollaan pilkkiretkellä tai ötökkäjahdissa. Esiopetus

painottuu arkitaitoihin ja omista tavaroista huolehtimiseen, Vastuullisuuden opettami-

nen näkyy esimerkiksi siinä, että luontoa ei vahingoiteta. Lapset tuntevat jokamiehen-

oikeudet. Luonnossa liikkuminen ja leikkiminen ovat tälle ryhmälle jokapäiväistä kar-

keamotorista ja hienomotorista harjoitusta. Lapset käyttävät leikeissään ja oppimises-

saan luonnosta löytyvää materiaalia. Heidän rikas mielikuvituksensa löytää kaiken tar-

vitsemansa luonnosta, kun me aikuiset uskallamme luottaa siihen.

Liikkumalla ja leikkimällä luonnossa tuetaan lapsen luontaista halua toimia ja tehdä

havaintoja ympäristöstä. Kokemusten ja elämysten kautta lapsi oppii myös itsestään

yhdessä toisten lasten kanssa. Sitä, mitä lapsi oppii rakastamaan varhaisina vuosi-

naan, hän ei halua tuhota myöhemminkään. Luonnon suojeleminen ja kunnioittaminen

sekä luonnon ainutkertaisuuden ymmärtäminen ovat olennaisia asioita. Aikuisen oma

malli ja asenne ovat tärkeänä esimerkkinä lapsille.

Psykomotoriikan kannalta metsä on mainio toimintaympäristö. Kaikille aisteille on koet-

tavaa. Metsässä lapsi ei suorita harjoitetta, vaan liikkuu eläytyen ja vapaasti. Perusliik-

keiden ja tasapainon harjoitusta tulee runsaasti epätasaisessa maastossa. Havainnoin-

ti terävöityy. Lapsen kaikki aistit ovat käytössä ja metsässä leikkiminen on elämyksellis-

tä ja luovaa.

2.3 Piaget pitävänä kasvatuspohjana

Piaget kehitys- ja havaintopsykologiset ajatukset ovat kasvatusajattelumme pohjana

Hirsimäessäkin, vaikka emme niitä aina tiedostaisikaan. Piagetin (1988) mukaan lapsi

muodostaa oppimisprosessissa havaintojensa perusteella toiminta – ja tietokokonai-

suuksia. Lapsi sopeutuu ympäristöönsä ja jäsentää kokemuksiaan, joissa havainto on

peruslähtökohta. Jokaisella lapsella on hänelle ominainen tapa reagoida ympäristöön-

sä. Jokaisen kehitys on yksilöllistä, vaikka se sisältää tiettyjä lainalaisuuksia ja tietyn-

laista järjestystä. Piagetin mukaan lapsi sulauttaa uusia kokemuksiaan entisiin oppi-

misprosesseihin. Hän joutuu ratkaisemaan uusia ongelmia, sopeutumaan uuteen tie-

toon. Vähitellen hänelle kehittyy oma sisäistynyt käsitys maailmasta, jolloin hän kyke-

7

nee ilmentämään maailmaa muistin, kielen ja mielikuvituksen avulla. Ajattelun prosessit

ja oppiminen tapahtuu parhaiten vertaisvuorovaikutuksessa. Kun lapsi hallitsee kehon-

sa, hän voi keskittää energiansa ajatteluun. Näin Piaget häivyttää perinteiset rajat fyy-

sisen ja psyykkisen toiminnan väliltä (Kokljuschkin 1997, 9).

Lapsi kerää havaintoja ja kokee esimerkiksi luonnon hyvin kokonaisvaltaisesti. Toisaal-

ta havainnoista ja kokemuksista tulee tietoa, joka auttaa lasta suhteuttamaan omia

tavoitteitaan realistisesti. Kehokokemuksen kautta lapsi esimerkiksi oppii tietämään,

minkälaisen keikkuvan laudan päällä hän pystyy tasapainoilemaan tai miten korkealta

kiveltä hän voi hypätä satuttamatta itseään. On tärkeää, että lapsi voi kokeilla rajojaan.

Kun hänellä on kokemusta ja havaintoja, vähitellen oma toiminta muuttuu realistiseksi.

Usein me aikuiset estämme lasta vahinkojen pelossa (Zimmer 2002, 55).

Havainto on perusta ihmisen kokonaisvaltaiselle kehitykselle. Havainnot voivat olla

visuaalisia näköaistin kautta, auditiivisia kuuloaistin kautta, taktiilisia kosketusaistin

kautta tulevia, haju - tai makuaistimuksia sekä kinesteettis- vestibulaarisia, jolloin mu-

kana on liike. Eri aistikanavien kautta tuleva tieto ja aistimukset rekisteröityvät ja ovat

aina suhteessa ympäristöön ja lapseen itseensä. Lapsen kyky yhdistellä aistikokemuk-

sia on edellytys kaikelle oppimiselle. (Zimmer 2002, 55).

3 LEIKIN MERKITYS LAPSELLE PSYKOMOTORISESTA NÄKÖKULMASTA

” Joo ,joo, mä yritän!”

8

3.1 Lapsena leiki ja kiiku, eihän ne töppöset vanhana liiku

” Emme lopeta leikkimistä sen johdosta, että vanhenemme

- vanhenemme, koska lopetamme leikkimisen.” Herbert Spencer

Leikki heijastelee lapsen ympäröivää maailmaa ja aikakautta, jossa hän elää. Jos lapsi

ei leiki, siihen on jokin syy. Lapsi on terve, kun se leikkii -väite pitää yhä paikkansa.

Joskus lapsen on vaikea päästä ryhmään, hän ei oikein osaa mennä toisten joukkoon.

Hän voi myös tuntea itsensä kömpelöksi (Ayres 1984). Kokemukset siitä, että jään vii-

meiseksi tai joudun ensimmäisenä pelistä pois, vaikuttaa leikkimisintoon ja itsetuntoon.

Leikissä on aina jotakin tutkimatonta (Kalliala 1999). Aikuisen on mahdoton päästä

täysin lapsen leikkiin sisälle, mikä on toiselle lapselle mahdollista. Leikki sisältää jotakin

salattua. Helenius (1992) kuvailee leikkiä toiminnaksi jossa lapsen olemassa olevat

voimavarat tulevat käyttöön. Samalla lapsi kehittää voimavarojaan ja löytää uusia. Ris-

tiriidat ja niiden ratkaisut ovat leikkien suola, sillä lapsi leikkii kohtaamiaan ilmiöitä (Hin-

tikka, M - Helenius, A – Vähänen, L. 2004).

Leikissä lapsella on selkeä rooli ja lapsi osaa tehdä mitä vain. Leikki syntyy ristiriidasta

toiveiden ja rajoittuneiden toimintamahdollisuuksien välillä. Lapsi ottaa mielikuvituksen

käyttöönsä. Leikkiminen on itsessään palkitsevaa. Motiivi leikkiä on sisäistä, toteaa

leikkitutkija Hännikäinen (1992). Oppiminen piilee leikin prosessissa, mikä on tärkeäm-

pi kuin lopputulos. Lapsi ei leiki oppiakseen, mutta oppii leikkiessään. Jos lapsen halu-

taan oppivan jotakin leikissä, se ei ole enää omaehtoista leikkiä. Aikuinen on tällöin

määritellyt leikille tavoitteen, joka on opetuksellinen.

Mikä on aikuisen rooli leikin alkuun saattajana? Jos leikki ei käynnisty, aikuista tarvi-

taan tukemaan. Usein erityistä tukea tarvitsevien ryhmässä lasten erilaiset pulmat vai-

keuttavat leikin käynnistymistä. Kalliala on (2004) kuvannut taitavaa aikuista sanoilla:

sensitiivisyys, autonomia ja aktivointi. Taitava aikuinen tuntee ryhmänsä ja osaa valita

oikeat leikit, jotta kaikki pääsevät mukaan. Onnistunut ohjaaminen antaa haastetta jo-

kaiselle lapselle. Aikuinen on herkkä aistimaan, milloin apua tarvitaan. Liika puuttumi-

nen särkee leikin lumon. Taitava ohjaaja tietää, milloin pitää puuttua, mutta antaa lap-

sille itsemääräämisoikeutta. Hän osaa luoda luottamuksen ja innostuksen ilmapiirin ja

on ennen kaikkea itse läsnä ohjaustilanteessa. (Pietilä, M. 2000). Rento ja luottamuk-

sellinen ilmapiiri on kaiken perusta. Lapsilla voi olla ikäviä kokemuksia tai hän voi jän-

9

nittää uutta tilannetta. Vapautuminen rohkaisee heittäytymään leikin lumoihin ja edistää

kaikenlaista oppimista. Leikki virittää lapsen ja ylläpitää motivaatiota.

Psykomotoriikka perustuu Pietilän (2000, 100) mukaan ryhmän auttavaan vaikutuk-

seen. Pietilä toteaa lisäksi, kun ryhmän jäsenten välinen kiinteys kasvaa, leikki myös

kehittyy lisää. Sen voi nähdä arkitilanteissa. Syntyy uusia leikkiviä ryhmiä, keskinäinen

vuorovaikutus lisääntyy ja lapset hyväksyvät toisensa paremmin. Lapset antavat leikin

viedä, eivätkä kiinnitä huomiota taitoihinsa. Pietilä kirjoittaa artikkelissaan: ” Kun lasta

ei tarvitse houkutella harjaannuttamaan puutteellisia taitojaan tai valmiuksiaan, syntyy

motivaatiopohja oppimiselle.”

Koljonen (2005, 75) toteaa, että havainto, liike ja liikunta ovat jatkuvassa vuorovaiku-

tuksessa ihmisen ja ympäristön välillä. Kaikki osa-alueet vaikuttavat toisiinsa ja ovat

vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Kun vaikutetaan yhteen osa-alueeseen, vaikutus

näkyy useammalla osa-alueella. Leikkiä ja psykomotorista liikuntaa on mahdotonta

käsitellä ilman toisiaan. Ne limittyvät yhteen lapsen toiminnassa. Lapsella on aina tun-

ne mukana tekemisessään. Arkimateriaalit tuovat siihen oman mausteensa.

Renate Zimmer (2002,15) on eritellyt liikkumisen osatekijöitä lapsen kehityksessä. Hän

korostaa aivan kuin Cornellkin sitä, että lapsi puuhaa yhdessä toisten lasten kanssa.

Kun hän sopii asioista, antaa periksi ja vie oman tahtonsa lävitse, hän samalla oppii

arvokkaista asioita itsestään ja toisista lapsista. Samalla hän oppii tuntemaan omaa

kehoaan. Lapsi myös ilmaisee ja purkaa tunteitaan liikkuessaan. Hän tuntee iloa, uu-

pumista ja energisyyttä liikkuessaan.

Gallahue & Ozmun (1998, 4) toteavat motorisesta kehityksestä, että sitä ei voi käsitellä

lokeroittain. Ihminen pitää nähdä kokonaisuutena. (luentomuistiinpanot 2008). Motori-

nen kehitys on jatkuvia muutoksia motorisessa käytöksessä ja se kestää koko eliniän.

Aivotutkija Veijo Virsu on todennut, että 50 % oppimiskyvystä kehittyy neljän ensim-

mäisen vuoden aikana. Näinä vuosina muodostuu aivojen tärkeimpiä hermoyhteyksiä,

joiden ympärille myöhempi oppiminen rakentuu (Kokljuschkin 1997,12). Liikkumalla

myös aivot voivat hyvin.

Motorisen kehityksen luennoilla Marja Kannelsuo 28.2.2008 totesi, että kehitys ei ole

lineaarista, siksi sitä ei voi ennustaa. Keskivertoihmistä ei ole. Jokaisella ihmisellä on

oma kehityksellinen aikataulunsa. Perinnöllisyys ja ympäristö vaikuttavat motoriseen

kehitykseemme, jolloin tiukka ikäluokitus ei sovi. Yksilöiden välinen vaihtelu ja yksilöi-

den sisäinen vaihtelu ovat peruskäsitteitä, joille kehitystä tukeva kasvatus perustuu.

10

3.2 Leikki sosiaalisena kokemuksena - miten me yhdessä onnistumme

” Soitellaan, vastaatko sä?

Sosiaalinen kokemus liittyy vuorovaikutukseen ja kommunikointiin toisten kanssa. Opi-

taan yhteisiä sääntöjä ja noudatetaan niitä, kun pelataan ja leikitään yhdessä. Kaiken-

laiset yhteistoiminnalliset leikit ja pelit vahvistavat sosiaalisia taitoja ja sosiaalista ko-

kemista. Psykomotoriikan perusperiaatteiden mukaan pelit ja leikit ovat sellaisia, että

kaikki voivat osallistua eikä kukaan joudu pelistä pois (Koljonen 2005, 8).

Ihminen kehittyy vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Sosiaalisten taitojen op-

piminen ja kehittyminen jatkuu läpi koko elämän. Oman perheen vaikutus on varhaisin

ja tärkein sosiaalisten taitojen oppimisen kannalta. Yhteiselämässä toisten kanssa lapsi

oppii ilmaisemaan tunteitaan ja mielipiteitään, saamaan tahtonsa läpi ja neuvottele-

maan, hyväksymään ja hylkäämään. Sosiaalisten käyttäytymismuotojen kehityksessä

3-6-vuoden ikä on yksi tärkeistä vaiheista. Monet tuona aikana opitut taidot kulkevat

mukana koko elämän. Tällöin luodaan myös pohja sosiaalisten käyttäytymismuotojen

omaksumiselle, mikä vaikuttaa siihen, miten lapsi kasvaa sosiaaliseen ympäristöönsä

(Zimmer 2002, 26).

Zimmer 2002 kuvaa kirjassaan sosiaalisen toiminnan perusvalmiuksia. Lapsella on

herkkyyttä havaita toisten ihmisten tunteita ja tarpeita. Sääntöjen ymmärtäminen kehit-

tyy pikkuhiljaa. Hän myös haluaa leikkiä toisten lasten kanssa, olla yhteistyössä ja pyy-

11

tää apua toisilta. Hänen ei aina tarvitse olla huomion keskipisteenä ja hän oppii käsitte-

lemään epäonnistumisia. Lapsi myös osoittaa tunteitaan ja juttelee niistä.

Zimmerin mainitsemat sosiaalisen toiminnan perusvalmiudet ovat melko vaativia tämän

ikäisille lapsille. Vielä 3-4-vuotiaana lapsi on hyvin itsekeskeinen. Hän ei pysty asettu-

maan toisen asemaan. Piaget (1975) puhui egosentrisyydestä. Pikku hiljaa lapsi oppii

toisten ja omista tunteistaan. Arkitilanteissa aikuisen hyväksyvä, ohjaava ote on tärkeä.

Ristiriidat, väittelyt ja erimielisyydet ovat tärkeitä lasten sosiaalisten taitojen kehittymi-

sessä. Erityisesti se, miten aikuinen malttaa antaa lasten itse oivaltaa ja opettaa sovit-

telemaan ristiriitatilanteita. Alakynnessä olijaa on rohkaistava pitämään puoliaan ja tu-

listuvaa lasta ohjattava selviämään tilanteesta ilman fyysistä aggressiota.

Reijo A. Kauppila määrittelee, että sosiaaliset taidot ovat opittua hyväksyttävää käyttäy-

tymistä, joilla on yhteys muihin ihmisiin. Vuorovaikutustaitoihin kuuluu mm. toisen kuun-

teleminen, vastavuoroisuus ja taito huomata ja tulkita sosiaalisia tilanteita. Christina

Salmivalli kuvailee sosiaalisia taitoja mm. suhteessa kavereihin, suhteessa itseen sekä

tehtäväsuuntautuneisuudella. Ryhmätilanteissa tämä ilmenee esimerkiksi, miten lapsi

tarjoaa apua toiselle, osallistuuko keskusteluun ja kuunteleeko ohjeita sekä kykeneekö

seuraamaan niitä. Myös tietynlainen jämäkkyys ja itsensä puolustaminen kuuluu sosi-

aalisiin taitoihin.

Sosiaaliset taidot ovat yhteydessä kielen oppimiseen ja valmiuksiin kommunikoida tois-

ten kanssa. Lapset kehittyvät hyvin yksilöllisesti ja omassa aikataulussaan näiden asi-

oiden suhteen. Pienillä lapsilla vuorovaikutukselliset asia ovat keskeisiä. Tällaisia ovat

Reijo A. Kauppilan (2005, 125) mukaan mm. hymyileminen, tervehtiminen, toisten aut-

taminen, liittyminen leikkeihin, tunteiden ilmaiseminen. (liite)

3.3 Leikki kehokokemuksena - oma keho on minuuden koti

Ihmisen ensimmäinen kieli on kehon kieli ja sanaton kommunikaatio. Sen avulla lapsi

saa kokemuksen rakastettuna olemisesta ja turvallisuudesta. Tämä sanaton kieli ei

katoa minnekään, kun lapsi kasvaa ja kehittyy vaan sen päälle rakentuu verbaalinen

kieli. (Svennevig 2005). Pelko, suru ja ilo ovat suuria tunteita, joihin myös keho reagoi

voimakkaasti. Ihmisen tunnetila näkyy ulospäin olemuksessa ja kehon asennossa.

Kehokokemus liittyy oman kehon, oman minän tuntemukseen ja kokemiseen. Sano-

taanhan, että keho on minuuden koti. Minän rakentumiseen vaikuttavat merkittävästi

ensimmäisien vuosien fyysiset kokemukset. Keho on ympäristön ja minän välinen yh-

12

dysside, joka toimii välittäjänä ”sisäisen” ja ”ulkoisen” välillä. (Zimmer 2002, 21-23).

Kehokokemukset ovat aina yhteydessä aisteihin. Ne edellyttävät kinesteettis-

vestibulaarista, visuaalista, taktiilista ja auditiivista havaintoa. Keholla ilmaistaan myös

tunteita, tarpeita ja elämyksiä. (Koljonen 2005, 82). Myös toiveet ja mielikuvat itsestä,

tunteet vaikuttavat ja muokkaavat samalla itsetuntoa.

Realistinen käsitys omista taidoista tai voimista fyysisesti auttaa lasta rakentamaan

realistista ja myönteistä minäkuvaa. Havaintomotorinen harjaannuttaminen on yksi tär-

keä asia psykomotoriikassa. Vähitellen lapselle tulee käsitys kehon osista ja kehon

asennoista. Fyysisten tilojen kuten väsymyksen ja uupumisen kokeminen liittyy keho-

kokemukseen. Jännityksen ja rentouden tunteminen opitaan harjoittelemalla ja koke-

malla. (Zimmer 2002, 125).

Arkielämän ärsykkeet ovat monta kertaa yksipuolisia. Elämme äänien ja melun keskel-

lä. Myös erilaisia kuvia on ympärillämme paljon, kun taas kehoa lähellä olevia aisti-

muksia voi tulla vähän. Sensorinen integraatio eli omasta kehosta ja ympäristöstä tule-

vien aistimusten jäsentäminen tarkoituksenmukaisella tavalla, on tärkeä oppimisen

edellytys. (Koljonen 2005, 83). Tarkoituksenmukaisuudella tarkoitetaan tässä sitä, että

keho ja kaikki aistit toimivat hyvin yhdessä. Lapsi pystyy käyttämään ympäristöstä ja

itsestään saatua tietoa oppimiseen ja kokemiseen.

Jos lapsi on taktiilisesti yliherkkä eli hän sietää huonosti kevyttä kosketusta, uusien

ihmisten läheisyys tai kosketus voi olla ahdistavaa. Taktiilinen yliherkkyys johtuu tunto-

aistin erottelukyvyn vaikeudesta. Hiusten kampaaminen tai pukeutuminen voi tuottaa

vaikeuksia. Tällainen lapsi on usein levoton ja puolustautuu, hän voi olla aggressiivi-

nenkin, koska pelkää joutuvansa vaikeaan tilanteeseen.

Näiden lasten psykomotorista hetkeä suunnitellessa kannattaa kokeilla liikkuessa suur-

ta voimaa, laajoja ihokosketuksia vaativia tehtäviä. Työntäminen, liukuminen tai liu`utus

pitkin lattiaa ovat hyviä harjoitteita. (Laasonen 2005, 133). Esimerkiksi lapset ensin

vetävät aikuista lattiaa pitkin, sitten aikuinen lapsia tai lapset pareittain. Myös kierimiset

lattialla yksin tai parin kanssa ovat hyviä harjoitteita. Voimankäyttöä hallitusti voi harjoi-

tella nassikkapainin avulla. Myös vartalon jännittäminen olemalla konttausasennossa ja

kaveri yrittää horjuttaa tasapainoa työntämällä vartalollaan, antaa kokemuksia voiman-

käytöstä. ”Porkkanat irti penkistä” -harjoitus on hauska: lapset makaavat käsi kädessä

lattialla selällään. Aikuinen vetää lapsia yksitellen irti jaloista. (luentomuistiinpanot

2008)

13

Painopeiton käyttö tai painavat riisipussit tuntuvat usein mukavilta aistiyliherkistä tai

levottomista lapsista rentoutuksessa. Maalarintelalla ”maalaaminen” antaa tarpeeksi

reilun kosketuksen. Myös mattoon tai lakanaan kietominen antaa kokonaisvaltaisen

ihoaistimuksen. Lapsi kääriytyy isoon lakanaan pehmeällä patjalla ja aikuinen kieräyt-

tää vauhdilla paketin auki. Parhaat vauhdit alamäkeen saa, jos patja on kaltevalla pin-

nalla.

Entä jos lapsi ei halua osallistua lainkaan psykomotoriseen tuokioon? Lapsen olisi an-

nettava osallistua psykomotorisiin harjoituksiin omilla ehdoillaan, hänen tuntemuksia

kunnioittaen. Liikunnallisella taitavuudella ja itsetunnolla näyttää olevan yhteys (Zimmer

2002, 24). Yritetään houkutella hänet mukaan hauskoilla tehtävillä pikku hiljaa, koska

jatkuva poisjääminen yhteisistä tekemisistä kasvattaa kuilua edelleen sekä sosiaalisesti

että taidollisesti. Ryhmän ja kavereiden merkitys on suuri lapsen motivointitekijä. ” Ra-

kenna yhdessä kaverin kanssa meille temppurata, mitä tarvitset siihen? ” tai ” Sinua

tarvitaan tässä autoleikissä liikennevalojen käyttäjänä ” voi joskus toimia. Myös helpot

ja tosi yksinkertaiset tehtävät voivat toimia jäänsulattajina, esimerkiksi formula-

autoleikki, jossa rataa ajetaan maalisilla renkailla isolle paperille. Tai hienomotorinen

harjoitus, jossa erilaisia pikkuesineitä otetaan ja annetaan jogurttipurkilla vieressä istu-

jalle. Esineet kulkevat yksitellen ryhmän läpi. Niissä onnistuu ja huomio ei ole yksittäi-

sessä lapsessa. Lapsi ei itse myöskään ehdi jännittää, koska hänen on keskityttävä

mekaaniseen ja sinänsä yksinkertaiseen tekemiseen. ( Koljonen, luentomuistiinpanot).

Lapsen tulisi olla toiminnan subjekti ja kokea itse vaikuttavansa tilanteisiin. Toisaalta

käytännössä kaikki tiedämme lapsia, joiden minäkuva syystä tai toisesta on negatiivi-

sesti värittynyt, pelkkä yrittäminen on vaikeaa. Kaikki toiminta, missä huomio on keskit-

tynyt vaikkapa huiviin tai hapsuhansikkaisiin, antaa lapselle vapauden päästä liikkeen

vietäväksi. Hän ei huomaa omaa mahdollista kömpelyyttään tai hitauttaan.

14

3.4 Leikki materiaalikokemuksena - kipot, kävyt ja ketterät kintut

” Mä loikkaan yli, ei saa osua yhtään. Punaisia purkkeja on kyllä enemmän,

joko voidaan kerätä?

” Tää on paperikone, sitä massaa tulee tänne alas”

Materiaalikokemus syntyy tilan ja ympäristön havaitsemisesta ja ympäristöön sopeu-

tumisesta. Myös erilaiset, yllätykselliset välineet ja niihin tutustuminen liikkeen avulla

15

ovat osa materiaalikokemusta. Erilaiset materiaalit ja välineet aktivoivat havaintojärjes-

telmää, jolloin ne tuottavat yksilöllisiä aistikokemuksia. (Zimmer 2002).

Lapsi tutkii kiveä kädessään. Hän näkee sen muodon ja värin (visuaalinen havainto),

tuntee kädessään sen viileyden (taktiilinen havainto), hän voi tuntea kinesteettisesti

kiven painon, sen hajun ja maunkin sekä akustisen havainnon, kun lapsi heittää sen.

Liikekokemus syntyy, kun lapsi vierittää, heittää tai pudottaa kävyn. (Koljonen 2005,

83).

Lapsi käyttää luovasti eri materiaaleja. Hän keksii uusia käyttötapoja liikkua paperilau-

tasen ja korkin kanssa. Lapsi sopeutuu niihin välineisiin, joiden kanssa hän liikkuu. Hän

joutuu yhdistämään eri aistihavaintoja. Materiaali tulee valita etukäteen ryhmän tarpei-

den mukaan. Luovuus ja itseohjautuvuus ovat tärkeitä ottaa huomioon. Erilaiset mate-

riaalit tuovat lapsille erilaisia ongelmia: miten minun pitäisi liikkua, että saan ilmapallon

pysymään sanomalehtitötterössä tai kuinka minun tulisi liikkua parini kanssa, jotta pallo

pysyy yhteisellä huivilla. (Koljonen, luentomuistiinpanot 2008).

Zimmer (2002, 15) puhuu lapsen kyvystä oppia tuntemaan ympäristönsä, myös esi-

neellisen ympäristön. Lapsen kokemus eri materiaaleista syntyy, kun hän oppii käsitte-

lemään erilaisia tavaroita ja materiaaleja sekä niiden ominaisuuksia tarkoituksenmukai-

sesti. Hän myös sopeuttaa omaa liikkumistaan ja toimintaansa yleensä ympäristöönsä.

4 KOKEMUKSIA JA KUVAUKSIA PSYKOMOTORISISTA TUOKIOISTA SI-

SÄLLÄ JA ULKONA 2 – 6 -VUOTIAIDEN LASTEN KANSSA

”Liikun hiljaa runkojen lomassa,

en lakkaa ihmettelemästä

miten valtava on oravan hyppy.”

Risto Rasa

16

Lapsi on koko ajan vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Havaitsemme oppiak-

semme ja opimme havaitaksemme eli havaintotoiminnot ovat perusta ihmisen koko-

naisvaltaiselle kehitykselle. Vuorovaikutus ympäristön ja yksilön välillä on olennaista,

jotta ihminen saa tietoa. Tiedon avulla hän pystyy ratkaisemaan ongelmia tai saavut-

tamaan omia tavoitteitaan. Tiedon hankkimiseksi on oltava aktiivinen ja toimittava eli

oltava tiiviisti vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. (Gibson 1992, 787-794). Ekolo-

ginen havaintoteoria on prosesseja, joissa sopivat asiat ovat ympäristössä itsessään

mahdollisuuksina ja valmiina otettaviksi käyttöön. (Sinkkonen 2002, nettijulkaisu).

4.1 Kivitaskut värejä etsimässä

Syksyllä aiheena oli 3-5-vuotiaiden ryhmässämme värit. Aloimme tehdä omaa värikir-

jaa. Kierrekantiseen vihkoon keräisimme eri värejä ensin luonnosta. Sen jälkeen et-

simme lehdistä leikkaamalla samoja värejä ja lopuksi maalaamme kirjan sivuja. Väri-

laulu ”kenellä on päällä jotain punaista.” virittää tunnelmaan. Matkalla näimme oravan

ja mietimme sen väriä. Kun pääsimme metsään, leikimme Oravat liikkeellä leikin. Läh-

detään liikkeelle yhtä aikaa. Merkistä jähmetytään tasapainoilevaksi patsaaksi. Saa

astua kaikkiin niihin paikkoihin, jotka ovat maanpinnan yläpuolella, esim. juurakot, kan-

not, kivet. Sitten leikimme ” karanneet madot” - leikkiä. Villalangan pätkiä on ripoteltu

maastoon. Lapset etsivät ne omaan pesäänsä. Metsässä jaamme värilaatat jokaiselle,

joissa on eri värejä, sävyjä ja voimakkuuksia. Lapset etsivät ja tuovat värejä ison kan-

kaan päälle, mahdollisimman samaa väriä kuin mallissa. Mietimme lempivärejä, läm-

pimiä värejä, mitä värejä emme löytäneet, miksi, mitkä värit vielä puuttuvat kirjasta.

17

Otamme löydetyt värit mukaan kirjaan ja kontaktimuovin alle laitettavaksi. Eväiden

syönnin jälkeen leikimme draamaleikin syksyinen aamu.

Leikin kulku: lapset etsivät metsästä jotakin kylmää, pehmeää, terävää, pyöreää, kos-

teaa. Kerättyjä asioita käytetään tarinan tehosteina. Tarina alkaa:

Eräänä aamuna heräsin omassa sängyssäni. Kun olin lähdössä päiväkotiin ja menin

ulos, arvasin mitä oli tapahtunut. Syksy oli tullut! huomasin sen siitä, että kaikki, mihin

koskin, oli ihan kylmää. Nurmikolle oli pudonnut paljon kuivia lehtiä. Kahlasin niiden

seassa ja ne olivat ihanan pehmeitä. Minun teki mieleni kokeilla niitä kädellänikin, mut-

ta kun työnsin käteni lehtien sekaan, niin AU! Tunsin jotakin terävää. Vedin äkkiä käteni

pois. Onneksi ei tullut haavaa. Mikähän se mahtoi olla? Kun kävelin eteenpäin, huoma-

sin, että pensaissa oli paljon marjoja. Poimin muutaman käteeni ja ne tuntuivat muka-

van pyöreiltä. Olin jo melkein päiväkodilla, mutta minulla alkoi olla kiire. Oikaisin pen-

saikon läpi, ja oksat osuivat naamaani. Ne olivat ihan märkiä ja minulle tuli tosi syksyi-

nen olo. ( Luontokoulu Ilves, tehtäväpankki )

Lopuksi kokeilemme paksun puunrungon päällä istumista niin, että nojaamme taakse-

päin ja laitamme pään kaverin vatsan päälle. Se ei onnistunut, mutta maassa mättäällä

saimme railakkaan rennot naurut pää toisen mahan päällä.

” Kun tätä rapsuttaa, lähtee tollasta pehmeetä, ruskeeta”

Kolme- neljävuotiaiden Kivitaskujen psykomotorinen tuokio, 10 lasta

Sopii toteutettavaksi ulkona.

18

Aluksi leikimme Peikkojumppaa, laulaen tai kuunnellen musiikkia kasetilta. (Sopanen).

Teemme laulun sanojen mukaan, nostetaan kädet ylös, ravistellaan sormia, nostetaan

polvia ylös, hypitään, taivutetaan vartaloa sivulle ja maahan, pyllistetään, tanssitaan.

Seuraavaksi leikimme Tunnelihippaa (tee vartalostasi tunneli, kaveri voi pelastaa sinut

menemällä siitä läpi). Sitten vuorossa on Peikon pesä leikki, lapsilla on omat pesät,

peikko suojelee aarteitaan keskellä leikkitilaa olevassa kehässä. Aarteet ovat erikokoi-

sia palloja, käpyjä tai kiviä. Lapset käyvät kontaten tai juoksemalla nappaamassa aar-

teita peikolta. Peikko yrittää napata lapset kiinni, jolloin kiinnijäänyt tekee itsestään

tunnelin. Hänet voi pelastaa menemällä tunnelista, jolloin voi jatkaa peliä. Seuraavaksi

leikimme Krokotiili leikkiä, jossa lapset kulkevat ainoastaan maahan piirrettyjä viivoja

tai salin lattiassa olevia viivoja pitkin. Yritetään välttää krokotiilin kitaan (käsistä teh-

dään isot louskuttelevat leuat) joutumista suuntaa vaihtamalla. Jos krokotiili saa kiinni,

kiinni jääneestä tulee myös krokotiili, joka tekee käsistään isot leuat, joita louskuttelee.

Lopuksi hidastetaan vauhtia Kuinka monta on takanasi leikillä. Yksi lapsi on silmät si-

dottuna aikuisen edessä, muut puolikaaressa kauempana. Aikuinen näyttää, kuka saa

tulla mahdollisimman hiljaa ensimmäisen lapsen taakse jne. Silmät sidottuna olevan

tulisi kuulon perusteella päätellä, kuinka monta lasta hänen taakseen on tullut. Ulkona

tehtävä on haastavampi kuin sisällä. Loppurentoutus tehdään maalaamalla teloilla,

asettamalla painopusseja vartalolle tms. Metsässä voimme jutella, katsella pilviä, tai

kuunnella luonnon ääniä.

” Nyt mä pääsin tänne ylös!”

19

Kokemuksia ja kommentteja tästä tuokiosta.

Alkulämmittelynä käytetty peikkojumppa on tämän ryhmän tämän hetken lempilaulu.

Kaikki ovat innolla mukana. Erityisesti pyllistys on ratkiriemukasta! Hipat ovat suosittu-

ja. Tunnelihippaa harjoitellaan seuraavaa leikkiä varten. Tässä huomaa, miten hyvin

myös 3-vuotiaat osaavat tehdä vartalostaan tunnelin eri tavoin. Kahden kuukauden

harjoittelu on tuottanut tulosta. Ohjeen kuuntelussa lapset ovat kehittyneet. Peikon aar-

teet leikkiä on leikitty monta kertaa. Ensimmäisillä kerroilla ohjeita ei jaksettu kuunnella,

koska aarteet olivat niin houkuttelevia. Leikki on jännittävä! Yksi tytöistä ei uskaltanut

tulla hakemaan aarteita, koska pelkäsi, että peikko saa kiinni. Kun peikko itki aartei-

taan, ryhmässä uusi pikkutyttö toi peikolle aarteensa, ettei peikon tulisi paha mieli. Vai-

keinta on ottaa vain yksi aarre kerrallaan ja pelastaa toisia. Useimmat keräävät itsel-

leen aarteita toisista välittämättä, vaikka he odottavat tunnelina pelastajaa. Eli ryhmän

kavereiden huomioiminen on vaikeaa.

Krokotiilileikki vaatii malttia ja karkeamotorisia taitoja. Viivalla olisi pysyttävä, vaikka

krokotiilin leuat louskuttavat jo ihan lähellä. Myös oman toiminnan suunnittelua: mille

viivalle ja mihin suuntaan kannattaa mennä, jotta minua ei saada kiinni. Tämä on liian

vaikea leikki näin pienille lapsille tai vaatii palon toistokertoja. Arvaa montako on ta-

kanasi, on yksinkertainen, mutta mieleinen leikki. Keskittyminen kuuntelemaan ja malt-

taminen ovat leikissä tärkeitä. Rauhallinen leikki jännittävien leikkien päätteeksi on hy-

vä lopetusleikki ennen rentoutumista.

Rentoutuminen on osalle lapsista todella opeteltava asia. Ei ole ollenkaan helppoa

odottaa maalausvuoroa rauhassa. Musiikki auttaa rauhoittumisessa, samoin painopus-

sit, jotka osa lapsista koki tosi mieleisiksi. Joku totesi, että voisi nukahtaa tähän.

” Tähän vois vaikka nukahtaa

20

Esikouluikäisten psykomotoriset tuokiot

Metsänhaltiat 12 lasta, lastentarhanopettaja, opiskelija

Naavaparrat 13 lasta, lastentarhanopettaja, lähihoitaja

Aloitamme Punaiset omenat—vihreät omenat leikillä, jossa vanukaspurkit on ylössuin

lattialla sikin sokin. Jaetaan lapset kahteen joukkueeseen, toiset haluavat, että puutar-

ha täyttyy punaisista omenista, toinen joukkue, että vihreistä omenista. Tehtävänä on

kääntää purkit mahdollisimman nopeasti toisin päin. Jos kaikki omat purkit ovat alas-

suin, lapset kääntävät naapurijoukkueen purkkeja ylössuin. Seuraavaksi leikimme Pyö-

räilijät hippaa. Lapset pyöräilevät. Huligaani tulee ja puhkaisee renkaan(= valutaan

hitaasti veltoksi lattialle). Onneksi taitava mekaanikko on sattumalta liikkeellä. Hän kor-

jaa renkaan nopeasti ja pumppaa renkaan täyteen (= noustaan hitaasti ylös ja jatke-

taan matkaa).

Sitten on vuorossa Kuinka monta kehonosaa leikki. Numerokortit tai pistekortit voivat

olla mukana. Laita yhteen kolme nenää, viisi polvea, kaksi peppua, yhdeksän sormea

jne. Tämän jälkeen Peikon aarteet leikki, katso selostus edeltä. Maanjäristys leikissä

lapset muodostavat kolmen hengen ryhmät. Kaksi lasta tekee talon laittamalla kädet

vastakkain yhteen seisten, asukas menee lasten väliin käsien alle. Leikin johtaja huu-

taa: talo, talontekijät vaihtavat paikkaa ja etsivät eri parit, asukas jää paikoilleen. Leikin

johtaja huutaa: asukas, asukkaat vaihtavat paikkaa. Maanjäristys: kaikki vaihtavat

paikkaa. Krokotiilileikin kulun voit katsoa edeltä. Lopuksi rentoutus, jossa lapset ovat

vatsallaan patjalla, taustalla soivat luonnonäänet, maalaus maalarintelalla.

Molemmissa ryhmissä lapset olivat innoissaan mukana leikeissä. Aikaa oli sen verran

vähän, että leikkien moneen kertaan leikkiminen ei ollut mahdollista. Ajatuksena oli

antaa ideoita leikeistä lapsille ja aikuisille. Toistot juuri näyttäisivät sen, miten harjoitus

ja tehtävien tuttuus vaikuttaa niiden toteuttamiseen. Ensimmäisellä kerralla opetellaan

leikkejä ja totutaan saamaan vieraalta aikuiselta ohjeita. Voi olla myös vaikeaa kuun-

nella eri tavalla annettuja ohjeita kuin mihin on tottunut. Omaa ohjeen antamistani voin

myös selkeyttää. Porukka oli vauhdikasta ja muutamat singahtelivat salin toiselle puo-

lelle ennen kuin kuuntelivat ohjeen loppuun.

Pyöräilijät leikistä lapset pitivät kovasti. Sitä olisi haluttu leikkiä uudelleen niin, että lap-

set ovat mekaanikkoja ja huligaaneja. Tässäkin leikissä harjoitus tekee siitä vasta hy-

vän. Oikea rentous (=kumin puhkaiseminen) ja uudelleen voimien palautuminen, jänni-

21

tys (= nousu lattialta hitaasti ylös) vaatii harjoittelua. Sen jälkeen voi antaa mennä, jol-

loin leikki palvelee myös arkoja ja varovaisia lapsia.

Kehonosat ovat esikoululaisilla hyvin hallinnassa. Lukumääriä vielä mietittiin ja ratkais-

tiin. Kaveria autettiin mukavasti. Ryhmän muodostaminen ohjeen perusteella ei ollut

helppoa. Tuntuu, että usein samat lapset olivat eksyneinä etsimässä ryhmäänsä. Tämä

on hyvä harjoitus opetella ryhmään menemistä ja roolin ottamista. Maanjäristysleikissä

oli sama tilanne. Selvästi joillakin lapsilla oli vaikeutta mennä ryhmään ja ottaa paik-

kansa siellä. Hetken kuluttua piti ottaa taas uusi rooli. Minun ohjaajana olisi pitänyt

käyttää tilaa paremmin, jolloin lapset olisivat joutuneet siirtymään ja etsimään paik-

kaansa kauempaa.

Rentoutusajan tulisi olla pidempi. Miten ollaan, kun ollaan rentoina, on vaikeaa monelle

lapselle. Päivät ovat touhua täynnä, kaikki aistit käytössä. Pysähtyminen ja omien tun-

temusten kuuntelu on terveellistä välillä. Lapset pitivät maalarin teloilla rullaamisesta.

Ihokosketus jakaantuu laajalle ja sopiva painon tunne ei ole kutittavaa ja ärsyttävää

herkistäkään lapsista. Parhaimpina leikkeinä lapset pitivät polkupyöräilijät leikkiä, pei-

kon aarteita ja kuinka monta on takanasi leikkiä. Se on rauhallinen, vain kuuloaistiin

perustuva leikki, joka kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta kiehtova. Yksi lapsi

toivoi aiemmin leikittyä kuninkaan nakkien (=korkit) kuljettelua kallisarvoisilla kultalau-

tasilla (=kertakäyttölautaset).

” Nyt sukelletaan!”

22

Tuohitossujen psykomotorinen tuokio

9 lasta 1-3-vuotiaita, lto, päivähoitaja, opiskelija

Pienimpien tuokion aiheena olivat värit. Aloitimme sillä, että olin levittänyt punaisia,

sinisiä ja vihreitä vanukaspurkkeja alassuin salin lattialle. Musiikin soidessa lasten piti

loikkia purkkien yli ja mutkitella pitkin salia. Sen jälkeen keräisimme sienet parempaan

talteen. Tämän jälkeen leikimme Vauvojen laulun ajasta Kierien ja pyörien – leikin. Sen

jälkeen leikimme X-hipan, jossa piti jähmettyä. Aikuinen pelasti heittämällä pienen pal-

lon jalkojen välistä. Ahkera ja reipas postipoika tarvitsi rivakoita kirjeen kantajia. Marjoja

poimittiin ja kuljetettiin seuraavaksi. Vanteet olivat kotipesä. Pesusienet ja erikokoiset

pallot olivat marjoja. Kun triangeli soi, aurinko paistoi ja lapset saivat viedä marjoja yksi

kerrallaan kotipesäänsä. Kun sadekeppi rapisi pisaroita, piti juosta kiireesti kotiin. Lo-

puksi etsittiin kehonosia ennen rentoutumista.

Pienet olivat innoissaan erivärisistä purkeista ja alkoivat heti kerätä niitä. Kukaan ei

halunnut hyppiä tai juosta purkkien seassa. Eli pieni lapsi haluaa koskea ja kokeilla

kaikilla aisteilla. Kerääminen oli lapsista kivointa. Kierien ja pyörien – leikki oli tuttu,

siinä olivat kaikki mukana. Samoin postipoika ja marjanpoiminta onnistuivat hyvin. Suu-

rin osa lapsista kuunteli, milloin tulee sade, milloin aurinko paistaa. Vajaa puolitoista

vuotias tyttö oli erityisen tarkasti mukana mitä milloinkin tehtiin. Loppurentoutuksessa

lapset maalattiin maalarin teloilla. Osa rentoutui hyvin.

4.2 Kasvattajien ajatuksia lasten liikkumisesta

Liikunta on yksi toiminta-ajatuksemme kulmakivistä. Riittävään ja runsaaseen lasten

liikkumiseen on kiinnitetty huomiota päiväkotimme perustamisesta asti. Meillä on lähi-

hoitajia, jotka ovat erikoistuneet lasten liikuntaan jo koulutuksessaan. Henkilökunta on

osallistunut Nuoren Suomen ym. liikuntakoulutuksiin sekä olemme olleet joka vuosi

Varpaat Vauhtiin ohjelmassa mukana. Sisätiloissa käytävät ovat ahkerassa liikunta- ja

rakentelukäytössä. Päiväkodin lähellä on luistelukenttä, hiekkakenttä sekä ministadion,

jossa voi pelata mm. koripalloa ja jalkapalloa. Hiihtoladut lähtevät läheltä päiväkotia.

Alkusyksystä ja leutoina talvina käymme n. kerran kuukaudessa jäähallilla luistelemas-

sa. Jokaisella ryhmällä on viikoittain sisäliikuntavuoro salissa. Kaikki ryhmät käyvät

metsäretkillä vähintään joka viikko. Luonto - ja seikkailuryhmä Metsänhaltioiden kota

on koko päiväkodin käytössä, silloin kun he ovat muualla retkellä.

23

Yksi mahdollisuus työssäni on ollut kasvattajien osallistuminen psykomotorisiin ryhmä-

tilanteisiin. Heitä on ollut mukana, kun olen pitänyt omalle ryhmälleni psykomotorisia

harjoituksia. Olen ohjannut jokaista päiväkotimme viittä ryhmää, jolloin oma aikuinen on

ollut mukana tai voinut havainnoida lastensa liikkumista. Halusin päiväkotimme kasva-

tushenkilökunnan ajatukset päiväkotiliikunnasta esiin selvästi, joten kysyin kaksi kysy-

mystä. Tarkoituksena oli syventää yhteyttä työelämän kanssa sekä löytää konkreetti-

sesti ne kohdat, joissa psykomotorisen ajattelun tuominen konkreettiselle tasolle hyö-

dyttäisi koko työyhteisöä. Jaoin 12 kyselyä, vastauksia sain 9. Kysyin mitä asioita toivot

ryhmäsi lasten oppivan päiväkotiliikunnassa. Toiseksi kysyin mitkä asiat koet pulmalli-

siksi liikuntatilanteissa.

Kasvattajien ajatuksia ja toiveita

Eniten päiväkodin aikuiset toivoivat lasten kokevan liikunnan riemua ja iloa. Yhtä tärke-

ää oli sosiaalisten taitojen oppiminen liikunnan kautta. ” Me yhdessä ”- vahvistaa lap-

sen ryhmään kuulumista ja antaa rohkeutta uskoa omiin kykyihin ja näin vaikuttaa itse-

tuntoon. Leikki koettiin myös tärkeänä. Perusliikuntataidot sekä ketteryys ja keskittymi-

nen olivat vastaajien mielestä tärkeitä. Kehonhallinnan nosti kolme vastaajaa esille.

Erilaiset pelit ja leikit antavat mahdollisuuden oppia yhdessä kaverin kanssa sääntöjä.

Liikunnan avulla voi oppia sietämään pettymyksiä paremmin. Kukaan vastaajista ei

korostanut kilpailua tai lajikoulutusta pienten lasten liikunnassa.

Asioita, joita kasvattajat kokivat pulmallisina

Eritasoinen ryhmä koettiin haastavana. Lasten ikäero voi olla kolme vuotta tavallisessa

ryhmässä Myös ryhmätilanteet, joissa lapset ovat levottomia. Haastavaksi kuvattiin

liikuntahetken ohjaamista raivoavan tai täysin passiivisen, osallistumasta kieltäytyneen

lapsen kanssa. Aikuiset olivat näissä tilanteissa yksin. Lapset saattoivat tulla eri aikaan

liikuntahetkeen, jolloin muun ryhmän jo aloittama tekeminen häiriintyi tai piti aloittaa

kokonaan alusta. Iso sali lisäsi levotonta juoksua ympäri salia. Ryhmän koko liikunta-

hetkellä oli joissakin tapauksissa liian suuri.

Henkilökunta toivoi helppoa ja mukavaa, uutta materiaalia liikuntaan, jotta liikunnan

suunnittelu helpottuisi. Koulutusta toivottiin myös. Taitoja mittaavista tehtäväsarjoista ja

testeistä oli puutetta. Niitä tarvittaisiin erityisesti eritasoisiin ryhmiin auttamaan työnteki-

jöitä suunnittelemaan liikuntahetkiä lapset yksilöllisesti huomioon ottaen. Päiväkodissa

nimenomaan haluttaisiin tehdä enemmän, koska erityistyöntekijöitä (fysioterapeutti,

toimintaterapeutti) ei ole helposti saatavilla.

24

” Tää on niinku formula, saa tosi kovat vauhdit!

4.3 Ideoita psykomotorisiin tuokioihin

Tähän olen koonnut ideoita psykomotorisiin tuokioihin, jotka ovat liitteinä (Liite 1).

5 POHDINTAA

Päiväkodissa lapsi on ensimmäistä kertaa oman itsensä varassa ilman perheen fyysis-

tä ja psyykkistä tukea. Hänen on selvittävä monenlaisista tilanteista päivän mittaan

”yksin”. Ei ole samantekevää, miten lapsi nähdään päiväkodissa, minkälaisin silmin

häntä katsotaan. Lapsi, jonka kaverit tai aikuiset luokittelevat taitamattomaksi ja köm-

pelöksi, jolta ei edes odoteta onnistumista, tuntee myös itse olevansa heikko. Hän ei

halua osallistua tai vetäytyy pois hankalina kokemistaan tilanteista. Syntyy noidankehä,

jolloin lapsi joka eniten tarvitsisi harjoitusta liikkumiseensa, ei sitä saa. Erot ikätoverei-

hin sen sijaan kasvavat ja ryhmään liittyminen on entistä vaikeampaa. Zimmer (2002)

on esittänyt, että liikunnallisella taitavuudella ja hyvällä itsetunnolla näyttäisi olevan

yhteys. Oma osaaminen ja pätevyys on itsetunnon perusta.

Jos minäkuva on ehtinyt muodostua negatiiviseksi, lapsi luovuttaa helposti liikuntatilan-

teissa ja suhtautuu epäonnistumisiin yliherkästi. Varhaislapsuudessa omaksutut asen-

teet ovat vaikeimmin muutettavissa (Zimmer 2002, 25). Tämän takia aikuisten vastuu

25

varhaiskasvatuksessa on suuri. Lapsen on oltava varma, että aikuinen luottaa minun

kykyihini ja hyväksyy minut. Lapsia ei voi vertailla keskenään, sillä jokaisella on oma

kehitysvauhtinsa ja tahtinsa. Perheen merkitys on ensisijainen. Hyväksyvä ja kannus-

tava asenne liikuntaa kohtaan oman esimerkin kanssa on lapselle hyvä kasvualusta.

Toinen äärimmäisyys ”ylistämällä alistettu” lapsi nähdään vain suoritusten kautta, jol-

loin minäkuvasta tulee epärealistinen.

Jotkut lapset tarvitsevat toimintaterapiaa tai fysioterapiaa ja pienemmän ryhmän oppi-

akseen perusliikuntataitoja. Päiväkodin tehtävä on ohjata nämä lapset varhaisessa

vaiheessa saamaan lisäharjoitusta. Silti päiväkodissa voidaan tehdä paljon. Asioita

voidaan leikinomaisesti tuoda esiin jokapäiväisissä arkitilanteissa. Meillähän on aikaa

tehdä monia hyödyllisiä ja hauskoja asioita. Päiväkodissa ei suoriteta vaan eletään ja

opitaan siinä sivussa yhdessä toisten kanssa.

Juuri kömpelön lapsen tulisi saada osallistua liikuntahetkiin. Hän ei saisi olla se, joka

joutuu pesäpallossa ensimmäiseksi pois, koska ei osu palloon. Voidaan käyttää pak-

sumpaa mailaa ja isompaa palloa ja pelata muunneltua pesäpalloa, josta tehtäväosas-

sa onkin esimerkki. Kasvattajalla on oltava kyky nähdä miten lapsi saisi onnistumisen

kokemuksia ja muuntaa tehtäviä niin, että lapsi saa onnistumisen kokemuksia.

Kasvattajien toiveena päiväkodissamme oli saada uusia ideoita liikuntatuokioihin sekä

materiaalivinkkejä. Psykomotorinen toiminta pitää sisällään monenlaista liikuntaa mm.

hikiliikuntaa, hienomotorisia taitoja vaativia tehtäviä, karkeamotorisia leikkejä, itsesää-

telyä harjoittavia tehtäviä. Monipuoliset välineet vievät ylimääräisen huomion fyysisestä

tekemisestä, jolloin lapsi voi antautua liikkeen vietäväksi. Esimerkiksi käsineet, joissa

on silkkinauhoja sormenpäissä tai roolivaatteet, voivat antaa lapselle musiikkiliikuntaan

uutta rohkeutta tanssia.

Psykomotoriikkakoulutuksessa pohdittiin inkluusion käsitettä, jossa jokainen yksilö

nähdään tasavertaisena yhteiskunnan ja ryhmän jäsenenä. Eritasoisista lapsiryhmistä

ei oikeastaan voida puhua vaan erilaisista lähtökohdista lähtevistä lapsista. Erityistä

tukea tarvitsevat lapset ovat useimmiten tavallisen ryhmän jäseniä. Tukea tarvitseva

lapsi on normaali lapsi. Hän haastaa kasvattajat etsimään juuri hänelle sopivat keinot

oppia ja saada positiivisia kokemuksia liikkumisesta.

Tämän työn edetessä olen tullut siihen tulokseen, että parhaita leikkejä ovat tarpeiksi

yksinkertaiset. Ylipäätään lapset tarvitsevat paljon toistoja, ennen kuin leikin hyöty tulee

esille ja he pääsevät leikin maailmaan kunnolla. Usein aikuinen ajattelee, että lapset

26

kyllästyvät ja vaihtaa uudet leikit, ennen kuin lapset ovat ehtineet kunnolla oppia edelli-

set. Pieni satu tai tarina virittää esimerkiksi temppuradan rakentamiseen. Myöskään

kaikki leikit ja pelit eivät ole psykomotorisia. Se tuli selväksi, kun mietin tehtävien tavoit-

teita.

Psykomotorinen toiminta käsitteenä on niin moniulotteinen, ettei sitä ole helppo yhdellä

lauseella määritellä. Koulutuksen aluksi toivoin, että käsite olisi helposti ja yksiselittei-

sesti avattu. Nyt tiedän, että minun oli käytävä itse nämä harjoitukset ja prosessit läpi.

Minun piti harjoitusten ja teorian kautta itse löytää psykomotorinen toiminta. Haastetta

siihen tutustumiseen riittää edelleenkin. Erityisesti Saksassa psykomotoriikkaa käyte-

tään yleisesti ikääntyneiden kanssa. Keholla on suuri vaikutus psyykeen myös ikä-

ihmisillä. Oli mielenkiintoista nähdä video dementoituneista, jotka jumppasivat henka-

reilla, pomputtelivat palloja kauhoilla ja tekivät huivipiiriä.

Tavoitteitani olivat tuoda psykomotoriikkaa tutuksi päiväkodissamme sekä rikastaa ja

monipuolistaa liikuntavälinevalikoimaa. Mielestäni pääsin hyvään alkuun, josta on hyvä

jatkaa. Puolet kasvattajista oli mukana havainnoimassa lapsiaan psykomotorisella tuo-

kiolla. Toivon, että materiaalikapsäkki ja siihen liittyvät ideakortit tulevat kaikkien käyt-

töön päiväkodissamme. Psykomotoriikasta aion pitää ideaillan joulun jälkeen, jolloin

voimme yhdessä kokeilla eri materiaaleja ja leikkejä. Seuraavana kehittämiskohteena

voisi olla pihaleikkien elvyttäminen ja materiaalien kokoaminen ulkoleikkejä varten. Ne

voisivat osin olla samoja kuin sisälle kerätyt tavarat, mutta myös sellaisia, joista lapsi

voi itse rakentaa mieleisensä radan ulos. Tuulikello puun oksalle, jota voisi heitellä kä-

vyillä tai estejuoksurata hiekalla täytetyistä mehukanistereista ja kepeistä, olisivat

hauskoja pihalla.

Myös muuta osaamista pitäisi enemmän jakaa toisille päiväkodin sisällä. Luontoryh-

mässä se toimii yhteisinä pajoina, joihin ryhmät ovat vuorollaan osallistuneet. Musiikis-

sa löytyisi myös jaettavaa muskari tyyppisinä juttuina tai rytmipajoina. Koko päiväkodin

taideviikot tai ilmaisua ipanoille - tapahtumat olisivat virkistäviä. Niissä yhdistettäisiin

psykomotoriikka, musiikki, kuvallinen ilmaisu, teatteri. Vanhempien ja päiväkodin väli-

seen yhteistyöhön ja kasvatuskumppanuuteen voisi virittää psykomotorista liikuntaa.

Näin voitaisiin tuoda esille, että liikkumisen ei aina tarvitse olla suorittamista, mittaamis-

ta ja senttejä. Psykomotoriikka ei vaadi ”osaamista” eikä ”näyttämistä”, kuten Maija

Koljonen on todennut. Kynnys on matala aikuisellekin, jotka usein arastelevat lapsia

enemmän yhteisissä tilanteissa.

27

Suuri Seikkailija

Suuret sudet ulvovat

myrsky kaataa puita.

On metsä täynnä vaaroja

ja nälkäisiä suita,

vaan minä poika vaellan

enkä pelkää mittään.

kuljen leuka pystyssä

niin etelään kuin ittään.

Tulkoon vastahani vaikka

dinosaurus jätti.

Minä sanon sille, että

onpa hymys nätti.

Enkä juokse karkuun

enkä ala parkuun.

Ei täällä olla heikkoja

en pelkää edes peikkoja.

Sari Kanala

28

6 LÄHTEET

Alahuhta, E. 1990. Leikin ja puhun, liikun ja luen. Otava. Ayres, A. 1984. Kun lapsi ei opi leikkimään. Otava. Hintikka, M. – Helenius, A. – Vähänen, L. 2004. Leikistä totta. Honkonen, L. & Karvonen, P. 1995. Halataan puuta. Luonto- ja liikuntaleikkejä. Tam-mer-paino Oy. Horelli, L. 1992. Lapset ympäristön tutkijoina. MLL. Kalliala, M. 1999. Enkeliprinsessa ja itsari liukumäessä. Gaudeamus. Karvonen, P.2000. Hyppää pois! Lapsen motoriikan arviointi ja kehittäminen. Tammi. Karvonen, P., Siren-Tiusanen, H. & Vuorinen, R. 2003. Varhaisvuosien liikunta. Gum-merus. Kauppila, R.A.2005. Vuorovaikutus ja sosiaaliset taidot. PS-kustannus. Koivunen, H., Koivunen, V., Tanninen, P., Taskinen, K., Leinonen, S. 2004. Jäniksen selässä. Repullinen luontoleikkejä. WSOY. Kokljuschkin, M. 2000. Seikkailuun! Varhaiskasvatuksen seikkailukirja. Tammi Kokljuskchkin, M. 1997. Esiopetusta liikunnan keinoin. Kirjayhtymä. Koljonen, M. 2000. ”USKALLAN JA OSAANKIN”. Psykomotorinen harjaannuttaminen itsetunnon ja motoriikan tukemisessa, kun lapsilla on oppimisvaikeuksia. LIKES. Kurttio, T. (toim.). 1994. Tuulinen polku. Muistiinpanoja ympäristökasvatuskokeilusta. Ympäristöministeriö. Lamponen, P. – Pulli, E. 2001. Vau mitkä välineet! Uusia leikkejä tutuilla liikuntavälineil-lä. Tammi. Latva, T., Taipale, S, Uosukainen, L.K, Sorsa, N. 2000. MOPA. Motoriikka paremmak-si. Luokassa toteutettavia motorisia harjoituksia. Haukkarannan koulu. Pietilä, M. 2000. Leikki psykomotorisessa ryhmäkuntoutuksessa. PS-kustannus. Puumalainen, R. 2005. Tutkimusten jäljillä. LUMA- toimintaa esi- ja alkuopetukseen. Tammi. Pulli, E. 2004. Lumella ja jäällä, leikkien joka säällä. Vammalan kirjapaino. Pulli, E. 2007. Temppuja taaperoille. Liikuntaleikkejä 1-3-vuotiaille. Tammi. Pyylampi, L., Kanala S. 2003. Suuret Seillkailijat. ER kustannus. Rasa,R.1979. Kulkurivarpunen. Runoja. Otava.

29

Rintala, P – Ahonen, T - Cantell, M - Nissinen, A. (toim.) 2005. Liiku ja opi. PS-kustannus. Salmivalli, C. 2005. Kaverien kanssa. Vertaissuhteet ja sosiaalinen kehitys. PS-kustannus. Sinkkonen, J. 2006. Elämäni poikana. WSOY. Svennevig, H. 2005. Kehon mieli. Kehotuntemuksesta itsetuntemukseen. Werner Sö-derström. Taipale-Oiva, S. 2008. HIPPA, LITTA, NAATTA. Hippaleikki havaintomotorisena koke-muksena. Haukkarannan koulu. Tiihonen, I. 1977. Antero Vipuliini ja Taikatakki. Gummerus. Viholainen, H. Tallaako lapsi kielensä päälle? Suvussa esiintyvien lukemisvaikeuksien yhteys motoriseen ja kielelliseen kehitykseen. Vytgotski, L.S 1982. Ajattelu ja kieli. Weilin&Göös Zimmer, R.2002. Liikuntakasvatuksen käsikirja. LK-KIRJAT. Internet - julkaisut Nuori Suomi, kierrätysmateriaali liikunnassa, luettu 5.9.2008 Sinkkonen 2002, luettu 18.9.2008 Suomen Psykomotoriikkayhdistys r.y:n esite Parikka-Nihti, M. Selostus pedagogisen tukihenkilön työstä Luontokoulu Ilveksessä. moniste, luettu 30.7.2008. Luontokoulu Ilves Hämeenlinna, tehtäväpankki. dvd:t Sherborne Veronica SDM menetelmä OPIN JA ONNISTUN! Psykomotorinen harjaannuttaminen lasten liikuntakerhossa 2005, Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia. Suomen Psykomotoriikkayhdistys. Hupsis! Sensomotorinen rata lapsen kielenkehityksen tukena 2004. Haukkarannan koulu. musiikki Sopanen S. 1999. Lystileikki. Otava.

30

LIITTEET

LUONTO- JA ULKOLEIKKEJÄ LIITE 1

Useat näistä ideoista on hyväksi havaittuja leikkejä metsäretkiltä tai luontoryhmästä.

Uusia ideoita olen kerännyt psykomotoriikkakoulutuksen harjoituksista sekä kirjoista.

METSÄPALOHIPPA

huivit n. puolelle leikkijöistä

tavoitteina: yhteistoiminnallisuus, havainnot

Puolet leikkijöistä on kipinöitä, puolet palomiehiä. Palomiehillä on huivit käsissään. Pa-

lomiehet ottavat kiinni kipinöitä ja sammuttavat ne tukahduttamalla eli laittamalla huivin

pään päälle. Kipinät sammuvat menemällä hitaasti kyykkyyn. Kun kaikki kipinät on

sammutettu, vaihdetaan tehtäviä. Tarpeen vaatiessa vähennetään palomiesten mää-

rää.

ENKELIHIPPA

leikitään lumihangessa

tavoitteina: kehon äärirajojen kokeminen, taktiilinen kokemus

Kiinnijäänyt heittäytyy lumihankeen selälleen ja tekee enkelin. Pelastetaan piirtämällä

kädellä enkelin ääriviivat.

KAATUMISHIPPA

leikitään suksilla

tavoitteina: karkeamotorinen harjoitus

Leikitään ilman sauvoja lumessa. Hipan kosketuksesta kaadutaan ja noustaan ylös.

Sen jälkeen on taas vapaa.

JÄÄPUIKKOHIPPA

leikitään luistimilla

tavoitteina: yhteistyö, oman toiminnan säätely

Hippa jäädyttää kiinnisaadun paikoilleen jääpuikoksi. Valitaan pari kevätaurinkoa, jotka

sulattavat jääpuikot pyöräyttämällä niitä varovasti hartioista vauhtia antaen kolme ker-

taa ympäri. Pyöritettävä pyrkii seisomaan tasaisesti luistimien keskiterällä, ettei kaadu.

KYYKKYLIUKUHIPPA

31

leikitään luistimilla

tavoitteina: tasapaino, karkeamotoriset taidot

Leikkijä on turvassa, kun liukuu kyykkyasennossa sormilla jäätä koskettaen. Jos pysäh-

tyy tai pyllähtää, jää kiinni.

PYLLÄHDYSHIPPA

leikitään luistimilla

tavoitteina: reaktiot, kaatumisen harjoittelu

Hippaa pakenevat luistelijat ovat turvassa, kun kaatua pyllähtävät juuri ennen kuin hip-

pa saa kiinni.

LEHTIDIAT

tarvitaan muovisia diakehyksiä

tavoitteina: visuaalinen kokeminen, havainnot

Valitse luonnosta kaunein, mielenkiintoisin tai erikoisin lehti, mitä löydät. Laita se ke-

hyksen väliin. Lapset tekevät piirin. Diaesitys alkaa! Anna dia oikealla puolella olevalle

kaverille ja ihaile valoa vasten. Aikuinen huolehtii vaihtorytmistä.

TAIDENÄYTTELY METSÄSSÄ

tarvitaan valkoisia pahvikehyksiä tai tehdään kehys luonnosta löytyvistä oksista

tavoitteina: visuaalinen ja esteettinen kokeminen

Etsi kaunein paikka ja kehystä se. Kierretään taidenäyttely, taiteilijat itse kertovat

KEVÄÄN ORAVAT LIIKKEELLÄ

jutellaan ketteristä oravista jotka liikkuvat puusta puuhun ja tekevät tarvittaessa

nopean pysähdyksen paikoilleen. Keväisin ne ovat iloisia vikkeliä.

tavoitteina: havainnot, staattinen liike, kehonhallinta

Ollaan oravia. Lähdetään liikkeelle yhtä aikaa, merkistä pysähdytään tasapainoilevaksi

patsaaksi. Saat astua maastossa kaikkiin niihin paikkoihin jotka ovat maanpinnan ylä-

puolella. Esim. juurakot, kannot ja kivet. liikutaan hypellen.

KEVÄTRAVINTOLAN RUOKALISTA

Metsänhaltijan lautanen

tavoitteina: visuaalinen kokeminen, hienomotoriikka

Kerätään kertakäyttölautaselle pareittain herkullinen annos elollisen luonnon materiaa-

leista.

Peikkojen juhlakeitto

tavoitteina: ks.edellä

32

Kerätään samalla tavalla pareittain elottoman luonnon materiaaleja kertakäyttölautasel-

le, esim. multaa, kiviä, hiekkaa. Kumpi maistuisi paremmalta, esitellään herkut toisille.

TUTUSTUMISLEIKKI

tavoitteina: oman paikan ottaminen ryhmässä, mielikuvitus, kielellinen tietoisuus

Sanotaan oma nimi ja keksitään jokin liike sen lisäksi. Kaverit tervehtivät: ”Hei Pekka”

ja tekevät liikkeen tai sanotaan oma nimi ja jokin asia mistä pidetään. Olen Pekka ja

pidän jalkapallosta tai sanotaan oma nimi ja luontojuttu tai eläin sen lisäksi. Olen Pekka

Palokärki. Kaverit tervehtivät.

SOVELLETTU PESÄPALLO

tavoitteina: heittäminen, visuaalinen havainto, yhteistoiminta, silmän ja käden yhteistyö

Välineet: iso pehmomaila, pesäpalloa isompi pallo, matala tukeva jakkara tai laatikko

Pelin kulku: kaksi joukkuetta (sisä ja ulko). Ulkojoukkueesta yksi pelaaja seisoo jakka-

ralla keskellä pelikenttää. Muut sijoittuvat vapaasti kentälle. Pallon kiinni saadessaan

pelaaja heittää sen keskellä seisovalle ”polttajalle”, joka huutaa ”seis”. Juoksijan on

silloin pysähdyttävä ja hän voi jatkaa matkaa sitten, kun seuraava lyöjä lyö pallon ken-

tälle. Polttaja heittää pallon syöttäjälle. Kolme lyöntiä, jos viimeinenkään ei osu, pääsee

pelaaja ensimmäiselle merkille (kaikki pääsevät juoksemaan). Piste tulee, kun pelaaja

on palannut kotipesään.

KIERRÄTYSLEIKKI

tavoitteina: kierrätysidean oppiminen, luokittelun ymmärtäminen

Jutellaan lasten kanssa kierrätyksestä eli millä tavalla jätteet saadaan taas hyötykäyt-

töön. Harjoitellaan, sillä vasta sen jälkeen tämä leikki onnistuu.

Sovitaan roskisten paikat, esim. koivun luona on biojäte, lipputangon luona sekajäte.

Aluksi roskiksia on vain vähän. Leikin vetäjä huutaa roskia esim. banaaninkuori, maito-

tölkki, karkkipaperi. Leikkijät juoksevat oikeaan roskikseen. Kun lapset valitsevat eri

roskiksia, jutellaan miksi tekivät juuri sen valinnan. Leikkipisteinä kannattaa olla myös

kierrätyskeskus ja kirpputori jne. Lapset voivat olla myös erilaisia tavaroita tai roskia ja

päättää mihin kuuluvat.

PUUN ETSINTÄ

tavoitteina: visuaalinen havainnointi, luokittelu, ryhmätyötaidot

Ryhmä jaetaan pareihin. Pari ottaa jostakin puusta lehden ja antaa sen parilleen. Parin

tehtävänä on etsiä puu, joka on samaa lajia. Ehkä myös tunnistaa puu. Tämän jälkeen

vaihdetaan osia.

33

PUURUNO TAI PUUTARINA

tavoitteina: visuaaliset havainnot, ryhmätyötaidot, keskustelutaidot, mielikuvitus

Leikkijät jaetaan ryhmiin. Yksi kirjoitustaitoinen ryhmää kohti. Lapset valitsevat puun,

jota tutkivat. Jokainen lapsi tutkii eri kohtaa puusta, runkoa, oksia, lehtiä. Lapset kerto-

vat minkälaiselta puu näyttää, tuntuu, tuoksuu jne. Tarkoitus on saada adjektiiveja ru-

noa varten tai puiden tarinaa, joista voidaan arvuutella mistä puusta tarina kertoo.

TUULENSUOJA

tavoitteina: reaktionopeus

Leikitään metsässä. Lapset etsivät tuulensuojapaikan ja merkitsevät sen istuinalustal-

laan. Yksi on ilman tuulensuojapaikkaa ja huutaa ”TUULENSUOJA” ! Kaikki vaihtavat

paikkaa ja huutaja yrittää päästä johonkin vapaaseen paikkaan. Siitä, joka jää ilman

paikkaa, tulee seuraava huutaja.

ONKO JÄNIS KOTONA?

tavoitteina: mielikuvitus, sanavarasto, käsitteet

Tutustutaan metsän eläimiin, jänis, kettu, orava jne. Lapset seisovat piirissä. Yksi lap-

sista juoksee kehän ympäri, koputtaa jonkun selkään ja kysyy, onko jänis kotona. Jos

vastaus on kyllä, kysyjä ja vastaaja juoksevat vastakkaisiin suuntiin kehän ympäri ja

yrittävät ehtiä vapaaseen paikkaan. Jos vastaus on ei, pitää vastaajan keksiä mitä jänis

on tekemässä. Hetken kuluttua vaihdetaan eläintä tai kysyjä saa määrätä, mikä eläin

on kyseessä.

LUONTOHIPPA

Leikitään ulkona.

tavoitteina: sanavarasto, mielikuvitus

Leikin aluksi valitaan jokin luontoon liittyvä aihealue, esim. puut, kukat kalat, linnut,

eläimet, sienet. Leikkijä on turvassa, kun hän hipan lähestyessä ehtii mennä kyykkyyn

ja sanoa aihealueeseen kuuluvan sanan.

KÄPYHIPPA

Leikitään ulkona.

tavoitteina: karkeamotoriset taidot, tasapaino

Valitaan tasainen ja pieni leikkialue. Hippa potkaisee käpyä ja yrittää osua sillä muita

leikkijöitä. Muut saavat liikkua silloin, kun käpy on potkaistu. kun käpy on hipan hallus-

sa, leikkijät hyppivät yhdellä jalalla paikallaan. Hippa huutaa seis, kun käpy on hänen

hallussaan.

34

LUONTOSOKKO

tavoitteina: luottamuksen kokeminen, taktiilinen kokeminen, avaruudellinen hahmotta-

minen

Lapset ovat pareittain, toisella lapsella silmät ovat peitetyt. Kaveri taluttaa parinsa tur-

vallisesti jonkun puun luo, jota sokko tunnustelee ja yrittää painaa mieleensä. Palataan

lähtöpaikkaan ja sokkona ollut yrittää löytää oman puunsa tai sokkoa kuljetetaan mo-

nen puun luo ja hänen pitää tunnistaa niistä ”oma ” puunsa.

KÄPYJONOT, KEPPIJONOT

tavoitteina: arviointi, visuaalinen hahmottaminen

Keppejä tai käpyjä saa ottaa yksi kerrallaan maasta. Kuinka pitkä jono pystytään teke-

mään yhdessä.

TUNNUSTELE JA ETSI

tavoitteina: aistimusten erottelu, kosketusaistin harjoittaminen

Pari antaa toiselle selän takana jotakin luonnosta löytyvää, esim. sammalta. Kaveri

lähtee etsimään samanlaista tuntoaistia käyttäen.

HÄRVELI

tavoitteina: tasapaino, lukumäärät, kehonhallinta

Leikitään metsässä. Ryhmä lapsia tekee yhdessä ohjeen mukaan: Härvelillä 7 jalkaa

maassa, 3 kättä pään päällä jne. kun leikki tulee tutuksi, lapsi voi ohjata leikkiä ja ”muo-

toilla” härveliä.

NUKKUVA SUSI

tavoitteina: jännitys, rohkeus, reaktionopeus, kehonhahmotus

Leikitään ulkona. Aikuinen on susi, joka nukkuu pesässään sikeästi. Pennut ovat 5-10

metrin päässä viivan takana ja hiipivät suden ohi vastakkaisen viivan taakse. Yllättäen

susi saattaa herätä ja napata pennun pesäänsä harjoittelemaan susitaitoja. Kun kaikki

lapset on saatu kiinni, jumpataan yhdessä susijumppa: esim. hännän nosto eli jalka

nousee takana, susiloikka eli pitkä hypähdys, sudenulvonta eli kädet isoksi kuonoksi ja

ulvotaan kuuta.

KOMMERVENKKAA LORU

Kommervenkkaa vemmerkonkkaa hyttynä myttynä toistan.

tavoitteina: kehorytmi, keskittyminen, ilmaisu, kehonhahmotus

Yritetään saada lorun rytmi jalkoihin. Voidaan leikkiä metsässä, lumessa, sisällä.

35

1. Liikutaan lorun sykkeessä yksin lorua sanoen. Lorussa on seitsemän iskua, kahdek-

sas on tauko. Tauon kohdalla kätellään kohdalle osuvaa kaveria ohjaajan ohjeen mu-

kaisesti, iloisesti, surullisesti, väsyneesti, vihaisesti.

2. Otetaan pari, kuljetaan lorun sykkeessä. Tauon kohdalla laitetaan ohjaajan pyytämät

kehonosat yhteen, esim. kyynärpäät, polvet, nenät, peput jne.

MAANJÄRISTYSLEIKKI

tavoitteina: avaruudellinen hahmotus, tilankäyttö, reaktionopeus, keskittyminen

Lapset muodostavat kolmen hengen ryhmän. Kaksi lasta muodostavat talon kohotta-

malla kädet yhteen parin kanssa. Asukas käy seisomaan talon sisälle. Leikinjohtajan

komennot: ASUKAS! Asukas vaihtaa paikkaa. TALO! Lapset muodostavat uuden parin

kanssa talon eri asukkaan suojaksi. Asukkaat eivät liiku. MAANJÄRISTYS! Kaikki vaih-

tavat paikkaa ja tehtäviä. Leikinjohtaja yrittää löytää itselleen paikan, jolloin huutaja

vaihtuu.

PORKKANAT IRTI PENKISTÄ

tavoitteina: ryhmän yhteishenki, jännitys-rentous, laajat kehonaistimukset

Lapset makaavat selällään lattialla käsi kädessä. Aikuinen yrittää vetää yksitellen lap-

sen jaloista irti kavereiden käsistä. Lapset vedetään jaloista pitkäksi jonoksi lötköttele-

mään lattialle, pää edellisen lapsen vatsan päälle. Tämän jälkeen leikitään hah-hah-

hauskaa –leikki.

HAH-HAH-HAUSKAA

Leikkijät ovat lattialla selällään pää edellisen vatsan päällä. Ensimmäinen aloittaa sa-

nomalla hah, seuraava hah-hah jne yhden hahan aina enemmän. Se jonka vuoro on

sanoa hah, ei saisi nauraa.

LIIKKUU, EI LIIKU

tavoitteina: uuden roolin ottaminen, tilanteen hallinta, reaktioherkkyys

Ryhmänhallintaleikki. Ryhmä kävelee tilassa, jos leikin johtaja on paikallaan. Jos leikin

johtaja kävelee, muu ryhmä on paikallaan. Voidaan luoda yhteisiä äänimaailmoja.

KEHONOSAHIPPA

tavoitteina: kehonosien nimeäminen, kehonhahmotus

Pelastetaan koskettamalla selällä selkää, polvella polvea, nenällä nenää. Pelastaja voi

itse päättää, millä kehonosalla pelastaa. Pelastaja sanoo kehonosan ääneen. Voidaan

myös sopia, että kaikki pelastavat samalla kehonosalla.

36

KUMMITUSHIPPA

tavoitteina: karkeamotoriikka, ilmaisu

Kummituksella voi olla lakana merkkinä harteilla. Kiinnijäänyt jää paikoilleen seiso-

maan, liihottelee käsillään ja huhuilee kuin kummitus: huhuu…… Hänet pelastetaan

asettumalla hänen eteensä ja tekemällä peilinä kummitteluliikkeitä ja huhuiluja vaikka-

pa viisi kertaa.

NOITAHIPPA

tavoitteina: ilmaisu, roolinotto, tilankäyttö

tarvitaan: kiltti ja ilkeä noita, jumppakeppi luudaksi, virpomisoksa

Valitaan kaksi noitaa, joista toinen on ilkeä ja toinen kiltti. Ilkeä noita ajaa takaa pikku

pupuja jumppakepistä tehdyllä luudalla ratsastaen. Kiltillä noidalla on virpomisoksa

kädessä. Kiinnijäänyt pupu jää kyyhöttämään paikalleen peloissaan. kiltti noita pelastaa

pupun virpomalla esim. ” virvon varvon, pakoon pääset ”

variaatio: kaikki leikkijät ovat noitia, jokaisella luuta. kiinniottajiksi valitaan haluttu mää-

rä noitia. Kiinni jääneeltä noidalta katoaa taikavoima, hän jää lattialle makaamaan. Hä-

net voi pelastaa vetämällä luudan avulla Kyöpelinvuorelle (sovittu alue), jossa taika-

voimat palaavat.

POROHIPPA

Muodostetaan poropareja. Yksi pari on tonttupari, jolla on välissään hyppynaru. Sillä he

yrittävät saartamalla – ei heittämällä – lassota karanneita poroja. Kiinnijääneestä paris-

ta tulee uusi tonttupari.

PORTTIHIPPA

Juostaan käsi kädessä pareittain. Yksi pareista on hippapari. Kiinnijäänyt pari asettuu

vastakkain ja muodostaa käsillään portin. Pari pelastetaan kulkemalla käsien ali portis-

ta.

variaatio: muodostetaan portti eri tavoilla esim. istuen jalat ylhäällä jalkapohjat vastak-

kain, kyljittäin käsi toisen olkapäällä, konttausasennossa jne.

ROBOTTIHIPPA (vaativa, mutta hauska leikki)

Hippa määrää kiinnijääneelle robotille jonkin liikkeen. Liikettä pitää jatkaa robottimai-

sesti (=jännitys) siihen saakka kunnes joku tulee pelastamaan. Robotti pelastetaan

tekemällä sen kanssa samaa liikettä 5-10 kertaa.

Avaruusolento pysäyttää robotteja koskettamalla heitä johonkin kohtaan. Mekaanikko

korjaa robotin etsimällä juuri sen kohdan, johon avaruusolio kosketti.

37

PYÖRÄILYHIPPA

tavoitteina: jännitys, rentous, avaruudellinen hahmotuskyky

Lapset pyöräilevät kaikessa rauhassa. Huligaani (pikku ilkiö) tulee ja puhkaisee pyö-

rän renkaat, jolloin kiinnisaatu valuu hitaasti maahan rennoksi. Mutta onneksi mekaa-

nikko huomaa tilanteen. Hän tulee pumppaamaan ilmaa tyhjiin renkaisiin, jolloin nous-

taan hitaasti takaisin ylös ja jatketaan leikkiä.

KEHON RAJOJEN KOKEMINEN

tavoitteina: kehon ulottuvuuksien havainnointi, yhteistyö, kehonhahmotus, rentous,

arviointi, vertailu

Keho rajataan erilaisilla materiaaleilla. narulla, viinipullon korkeilla, hernepusseilla, nys-

tyräpalloilla häntäpalloilla. Rajattu nousee ylös ja tutkii kuvaansa. Erikokoinen lapsi

yrittää mennä rajojen sisäpuolelle, mitä tapahtuu…

RYHMÄ PITUUSJÄRJESTYKSEEN

tavoitteina: yhteistoiminta, päättely, havainnointi

Pari lapsista laittaa muut pituusjärjestykseen. Ryhmä asettuu istumaan. Vieläkö järjes-

tys pitää paikkansa?

PUHELU KAVERILLE

tavoitteina: me yhdessä, keskittyminen, vastavuoroisuus

Jokaisella lapsella on hyppynaru. Istutaan piirissä lattialla. Otetaan puhelu kaverille

heittämällä narun toinen pää hänelle. ”Soitetaan.” Otetaan puheluja vastaan, jolloin

naruja voi olla kädessä kaksi tai kolmekin. Lopuksi lasten välille muodostuu verkosto,

jolla voidaan vaikkapa pomputella palloa.

KUINKA MONTA KEHONOSAA

tavoitteina: lukumäärät, yhteistyö

Muodostetaan ryhmiä ohjeen mukaan: kolme peukkua, viisi peppua, kolme jalkaa, kuu-

si olkapäätä jne

LIMA JA KEIJUT-HIPPA

tavoitteina: ilmaisu, kehokokemus

Hippa on lima ja liikkuu polvet aivan tönkkösuorina ja örisee. Keijut liikkuvat polvet yh-

dessä, heiluttavat siipiään ja sirkuttavat suloisesti ” hyi limaa, hyi limaa”. Kun lima saa

kiinni, keiju muuttuu limaksi.

38

TAHMEAT POPCORNIT

tavoitteina: ilmaisu liikkeellä, sietää kaveria lähellä, yhteisyyden kokeminen

Leikkijät pomppivat, loikkivat ja hyppelevät ympäriinsä. Jokainen on tahmea popcorni,

joka pomppii kattilassa ja yrittää lähestyä toisia samanlaisia. Kun lapset koskettavat

toisiaan, ne takertuvat toisiinsa. Ne jatkavat kuitenkin pomppimista yhdessä toisiinsa

takertuneena. Peli loppuu, kun koko porukka on yhtenä pomppivana kimpaleena.

AALLOT

tavoitteina:

Leikkijät ovat piirissä. Leikin aloittaja tekee jonkin liikkeen. Hänen vasemmalla puolella

oleva lapsi tekee saman liikkeen. Liike liikkuu eteenpäin ja tulee leikinaloittajalle joka

laittaa liikkeelle uuden leikin.

SIENET JA KUKAT

tavoitteina: yhteistyö, hienomotoriikan kehittäminen, havaintomotoriset taidot

Välineinä viilipurkit. Kaksi joukkuetta, joista toiset haluaisivat että metsä kasvaisi aino-

astaan kauniita kukkia, toiset taas maukkaita sieniä. Salin lattialle on ripoteltu yhtä

monta ”kukkaa” ja ”sientä”. Lapset kääntävät yksitellen mahdollisimman nopeasti kuk-

kia sieniksi ja toinen joukkue sieniä kukiksi. Lopuksi katsotaan muuttuiko metsä sieni-

metsäksi vai kukkametsäksi.

variaatio: wc-paperirullia ja syviä kertakäyttölautasia

lapset maalaavat rullan ja lautasen ulkopuolen samanvärisiksi. Sienten jalat levitetään

pystyyn pitkin salia. Lasten tehtävänä on löytää oikean värinen lakki sienelle.

variaatio: punaiset ja siniset vanukaspurkit. Mustikka vai puolukkametsä?

VIESTI

tavoitteet: yhteistoiminta, voimankäytön hallinta

Kaksi joukkuetta, kertakäyttölautaset, palloja, laatikko. Joukkue kulkee käsi kädessä.

Tarkoituksena on yhdessä kuljettaa pallot yksi kerrallaan lautasen avulla laatikkoon.

Jokainen on kuljettaja vuorollaan. Jos pallo putoaa kesken kaiken, palataan lähtöpai-

kalle.

VÄRIT TAI NUMEROT

tavoitteet: lukukäsite, keskittyminen

Kertakäyttölautasen pohjassa on väri tai luku (1-4). Neljä joukkuetta. Jokainen joukkue

kerää omaa lukua tai väriä, jotka vie pesäänsä (vanne). Joukkueen jäsenet käyvät yksi-

tellen etsimässä omaa väriään tai lukuaan. Jos lautasessa ei ole omaa etsittävää, se

käännetään takaisin piiloon.

39

PAHVILAUTASET JA PINGISPALLOT

tavoitteet: silmä-käsiyhteistyö, voimankäyttö

Kuljeta pingispalloa lautasella eri nopeuksilla, eri liikkumistavoilla, eri tasoissa. Vaihda

vastaantulevan kaverin kanssa. Pomputa palloa lautasta mailana käyttäen lattiaan,

seinään, oikealla kädellä, vasemmalla kädellä. Pelaa parin kanssa.

ILMAPALLOT

tavoitteet: kontakti, yhteistoiminta, oman toiminnan säätely

Yritä pitää ilmapallo ilmassa koskettamalla sitä eri kehon osilla. Pidä pallo ilmassa wc-

paperirullalla tai sanomalehtitötteröllä. Vaihda vastaantulevan kanssa: ”Mitä jäätelöä

haluat?”

Kaikkien pallot yhdessä: kosketa punaista palloa vasemmalla kädellä, sinistä oikealla

jne. Pidä pallo ilmassa kärpäslätkällä. Pelaa parin kanssa.

VÄRITORNIT TAI VÄRILINNAT PESUSIENILLÄ

tavoitteet: tarkat havainnot, muisti, hienomotoriset taidot

Tarvitaan erivärisiä pesusieniä, joista rakennetaan torneja tai linnoja. Esim. parityönä:

tee samanlainen

Sieniä voidaan käyttää myös alkujumpassa. Sienet on levitelty pitkin salia sikin sokin.

Juostaan niitten yli, etsitään kapeita reittejä, joista päästään puikkelehtimaan kosket-

tamatta sieniä.

Lopuksi sienet kerätään väri kerrallaan.

REIPAS JA HUOLELLINEN POSTIPOIKA

tavoitteet: lukukäsite, värien opettelu, oman toiminnan säätely

Saliin on laitettu erivärisiä pahvilaatikoita, joissa on aukko kannessa. Keskellä salia on

laatikoiden värisiä kortteja. Kortit pitää viedä laatikoihin kävellen, epämääräisen muo-

toiset juosten (= pikakirjeet). Ota neljä eriväristä kirjettä ja aloita.

KERROSHAMPURILAINEN

Tavoitteina: jännitys-rentous, ohjeen kuuntelu ja muistaminen, toisen kosketuksen sie-

täminen

Leikkijät liikkuvat vapaasti salissa. Leikinjohtajan ohjeet: RANSKALAISET – lattialle

makaamaan tikkusuoraksi. COCA COLA –seistään paikallaan heilutellen käsiä ylhäällä

ja sihistään kuin hiilihappo. HAMPURILAINEN – lattialle makaamaan kaksi päällekkäin.

KERROSHAMPURILAINEN – kolme päällekkäin lattialla. Ohjeen jälkeen tehdään pyy-

detty toiminta, muuten jatketaan vapaata liikkumista.

40

MARJANPOIMINTALEIKKI

tavoitteina: kuulonerottelu, reaktionopeus, keskittyminen

Kaikilla leikkijöillä on kotipesät, vanne tms. Lapset seisovat kotipesissään ja kuulles-

saan triangelin äänen (=auringon paiste) he lähtevät keräämään metsästä marjoja. Niin

kauan kuin aurinko paistaa, marjoja voi kerätä. Kapulat tai tamburiinin äänen kuulles-

saan (= sade) lapset juoksevat nopeasti kotiin.

AUTOPESULA

tavoitteina: rentoutus, laajat ihokosketukset

Leikkien lopuksi lapset konttaavat autonpesupaikalle, jossa heidät pestään pehmeillä

maalarin teloilla putipuhtaiksi.

41

LIITE 2

Sosiaaliset taidot Reijo A. Kauppilan mukaan

hymyileminen ja nauraminen

tervehtiminen ja silmiin katsominen

toisten auttaminen

muu toisen huomioon ottaminen

liittyminen leikkeihin

ilmaisutaidot

jakaminen ja yhteistyö

auktoriteetin hyväksyminen. Tottelee järkeviä pyyntöjä.

ristiriitatilanteesta selviäminen

positiivisten asenteiden osoittaminen

tunteiden ilmaiseminen

ryhmään sopeutuminen ja ryhmässä toimiminen

(Kauppila 2005, 13)

LIITE 3

Kysely päiväkodin henkilökunnalle

Mitä asioita toivot ryhmäsi lasten oppivan?

liikunnan riemua, iloa, leikkiä 111111

liikunnasta elämäntapa joiltain osin

ketteryyttä11

karkeamotorisia taitoja1

keskittymistä 1

pelisääntöjä 1111

vuoron odottamista

perusliikuntataidot1111

sosiaaliset taidot, me yhdessä 11111111

kehonhallinta11

hahmottaminen

reaktionopeus

ryhmässä toimimista1111

rohkeutta

kielelliset, matemaattiset taidot esiopetuksessa, pienemmilläkin 11

42

ei lajikoulutusta, ei kilpailua1 1

liikunnan voi viedä kotiinkin, lapsi motivoi vanhempia liikkumaan

pettymyksen sietokyvyn lisääntyminen

erilaiset leikit pelit111

Mitkä asiat koet pulmallisiksi?

jos lapsia saapuu eri aikaan liikuntahetkelle

hyvin eritasoinen ryhmä, sen huomioiminen 1111

ohjaustilanteissa yksin ollessa kiukkukohtauksen ohittaminen niin että toiset lapset

eivät kärsi

ryhmätilanteet, lapset levottomia, iso sali11

toivotaan motorisia tehtäviä/ testejä, jolloin saisi paremmin selville, mitä kannattaisi

tehdä, miten edetä, koko ryhmälle tasoerot huomioiden

ryhmän koko11

sisäliikuntatilojen puute

liikunnan suunnittelu, tarpeiksi helppoa ja kivaa tekemistä11

lasten keskinäinen kilpailu

erityisopetuksen tarve

vaaratilanteet

liikuntakoulutusta ja -materiaalia lisää

LIITE 4

SELVIYTYMISKAPSÄKKI PÄIVÄKODIN VÄELLE PSYKOMOTORISIIN HETKIIN

eli laukullinen leluja liikuntaan

kertakäyttölautasia

korkkeja

eri värisiä pesusieniä

ilmapalloja

pingispalloja

naruja

kissanpalloja (kulkunen sisällä)

herne- ja painopusseja

sanomalehtiä

viili- ja vanukaspurkkeja

huiveja, kankaita

43

kärpäslätkiä

pyykkipoikia

puukapulat, pyöreä ja kulmikas

LIITE 5

VINKKEJÄ OHJAAJALLE eli pistä peliin pahana päivänä

ystävällinen, luottamusta ja turvallisuutta herättävä ilmapiiri

jokainen hyväksytään heikkouksineen ja vahvuuksineen

vahvistetaan lapsen tietoisuutta vahvuuksistaan

autetaan hyväksymään heikkouksiaan ja luottamaan itseensä

itsetunnon tukeminen olennaista

lapsi on subjekti, aikuinen luo tilanteita ja auttaa

älä hätiköi auttamisessa

”auta minua tekemään se itse” (Montessori)

palautteen merkitys, yksilöi, mistä kehut: ”uskalsit kokeilla hyppyä puun rungolta”

ketään ei suljeta toiminnasta pois

eriytä, vaihtoehtoisia tehtäviä, jotta kaikki voivat osallistua

käytä pikku tarinoita elävöittämään tehtävää

ei kilpailla yksilöinä, toimitaan joukkueina

yhteistoiminnallisia harjoituksia, miten ME yhdessä onnistumme

ketään ei pakoteta osallistumaan

seuraa ryhmää, älä häiriötä

harjoitteet muuttuvat lasten ideoiden mukana

ohjaaja on itse mukana toiminnassa