Viljat, öljykasvit, herne, erikoiskasvit

84

85

Ohra on tärkein rehuviljamme. Se on myös teollisuu-

den merkittävä raaka-aine, jota käytetään maltaan

tuotantoon, tärkkelystuotantoon ja etanolituotan-

toon. Tulevaisuudessa etanolituotannon rooli kasvaa

entisestään, kun bioetanolin valmistaminen alkaa

Suomessakin toden teolla. Käyttötarkoituksesta

riippumatta ohranviljelyn merkittävin tavoite on

tuottaa runsas, puhdas ja suurijyväinen sato.

Ohran viljely eri käyttötarkoituksiin vaatii viljelytekniikan erilaistamista. Myös lajikevalinta on tärkeää, sillä kaksi- ja monitahoiset ohrat eroavat viljelyominaisuuksiltaan ja vaatimuksiltaan toisistaan. Yksittäisten lajikkeiden taudin- ja laonkestävyys sekä jyväkoko ovat erilaisia. Lajikkeiden ominaisuuksiin on hyvä tutustua jo viljelysuunnittelun yhteydessä. Ohran juuristo on melko suppea, minkä vuoksi se kärsii muita viljoja helpommin happamuudesta, märkyydestä sekä kuivuudesta. Siksi ohra on muita viljoja vaativampi kasvupaikan suhteen. Tämän takia ohran lannoitukseen kannattaa paneutua huolella. Viljavuustutkimus antaa hyvän pohjan fosfori-, kalium- ja hivenlannoitukselle sekä kalkitukselle.

RehuohraEläimille ei kannata tuottaa huonolaatuista rehua omalla pellolla. Myös rehuteollisuudessa käytettävän ohran laadulla on suuri merkitys. Kaikki ohralajikkeet sopivat rehuohraksi, mutta erityisenä valintakriteerinä voi pitää satoa ja jyväkokoa eli suurta hehtolitranpainoa. Suuressa jyvässä on enemmän sekä valkuaista että tärkkelystä, vaikka ne ovatkin toisiaan syrjäyttäviä (valkuaispitoisuuden noustessa tärkkelyspitoisuus alenee).

VILJA

TOhran KasvuohjelmaLaadullisista tavoitteista tärkein ominaisuus rehuohralle on korkea hehtolitranpaino, koska se vaikuttaa eniten ohran rehuarvoon. Hehtolitranpainon noustessa ravinto-aineiden sulavuus lisääntyy ja siten rehuarvo paranee. Laatuun ja satoon vaikuttavat ratkaisevasti lannoituksen lisäksi kasvukauden aikaiset toimenpiteet eli tautien, laon ja tuhoeläinten torjunta. Rikkakasvitorjunnan tulisi olla rutiinitoimenpide, sillä rikkasiemenet viljan joukossa huonontavat selvästi rehun maittavuutta.

MallasohraMallasohran laadussa korostuvat perusasioiden lisäksi itävyys ja valkuaispitoisuuden hallinta. Näihin vaikutetaan osittain jo lajikevalinnalla, mihin mallastamot antavat omat suosituksensa sopimusta tehdessä. Pääasiassa mallas-ohraksi kelpaavat vain hyväksytyt lajikkeet, jotka mallasta-mot valitsevat viljely- ja mallastuskokeiden perusteella. Mallasohran kylvötiheydeksi suositellaan 600 kpl/neliö, jotta kasvusto olisi pääversovaltaista, eikä sivuversoja muodostuisi myöhään. Sivuversojen pienet jyvät heikentä-vät herkästi mallasohran laatua. Tärkein mallasohran viljelyssä huomioitava tekijä on valkuaispitoisuuden hallinta, johon vaikutetaan typpilannoituksen optimoinnilla. Mallasohran typpilan-noitustarve vaihtelee huomattavasti, ja hyvään loppu-tulokseen pääsemiseksi tarvitaan yleisten suositusten tarkentamista. Tässä auttaa eniten omien lohkojen kasvuolosuhteiden tunteminen ja viljelyhistorian hyödyntä-minen eli lohkokohtainen kirjanpito. Lisäksi mallasohran viljelyssä kannattaa välttää multavia maita, koska niistä voi vapautua runsaasti typpeä kasvukauden aikana. Lohkon aikaisempien viljasatojen ja FarmitNetWisun Kasvuohjelman typpilannoitussuosituksen avulla voi arvioida lohkon mallasohran satotason ja sille tarvittavan typpilannoituksen tarkasti. Näin lohkon sadontuottokyky saadaan käyttöön ja varmistetaan mallaslaatuinen sato.

86

TärkkelysohraTärkkelysohraa viljeltäessä sadon hinnoitteluun vaikuttavat tärkkelyspitoisuus ja hehtolitranpaino. Tärkkelysohran tuotannossa teollisuus tekee sopimuksia ensisijaisesti suositelluista lajikkeista, jotka on todettu hyviksi tärkkelys-prosessin kannalta. Valikoimassa on sekä kaksi- että

monitahoisia lajikkeita. Ohran jyvän tärkkelyspitoisuus alenee, kun valkuaispitoisuus nousee yli 12 %:n. Tämän vuoksi typpilannoitus tulisi mitoittaa satotason mukaan. Tarkennuksen voi tehdä esimerkiksi FarmitNetWisun Kasvuohjelman typpilannoitussuosituksen avulla. Suositel-tava kylvötiheys tärkkelysohralle on 500 kpl/neliö.

Ympäristötuen sallima korkein typpilannoitus ohralle

Etelä- ja Keski-Suomi Pohjois-Suomi

Satotaso, kg/ha

Savi- ja hiesumaat

Karkeat kivennäismaat

Eloperäiset maat

Savi- ja hiesumaat

Karkeat kivennäismaat

Eloperäiset maat

4000 100 90 60 90 80 60

4500 110 100 70 100 90 70

5000 120 110 80 110 100 80

5500 130 120 90 120 110 90 Tarkista kasville sallitut lannoitusmäärät lohkokohtaisesti ympäristötuen ehdoista. Tärkkelys- ja etenkin mallasohralle Kasvuohjelma suosittelee alempaa typpilannoitusta.

87VILJA

T

Kasvuohjelman mukaiset typpilannoitussuositukset, Etelä- ja Keski-Suomi

Savi- ja hiesumaat

Mallasohra Tärkkelysohra Rehuohra Ympäristötuen

Satotaso, kg/ha Valkuaispit. 10,5 % Valkuaispit. 11,5 % Valkuaispit. 12,5 % maksimi

4000 70 80 100 100

4500 80 90 110 110

5000 90 100 120 120

5500 100 110 130 130

Karkeat kivennäismaat

Mallasohra Tärkkelysohra Rehuohra Ympäristötuen

Satotaso, kg/ha Valkuaispit. 10,5 % Valkuaispit. 11,5 % Valkuaispit. 12,5 % maksimi

4000 70 80 90 90

4500 80 90 100 100

5000 90 100 110 110

5500 100 110 120 120

Ohran koetuloksia

Ohran valkuainen eri typpitasoilla Ohran sadot eri typpitasoilla

0,0

2,0

4,0

6,0

8,0

10,0

12,0

14,0

Kg typpeä/ha

Raak

aval

kuai

nen

%

40 80 120 1600

1000

2000

3000

4000

5000

6000

7000

Kg typpeä/ha

Sato

kg/

ha

40 80 120 160

Lähde: Kemira GrowHow, Kotkaniemen tutkimusasema

4670

13,0

65,9

12,8

69,8

12,6

70,76350

7170

0

1000

2000

3000

4000

5000

6000

7000

8000

63

64

65

66

67

68

69

70

71

72

Ei kasvin-suojelua

Ratio 2 tbl/ha +Moddus 0,2 l/ha

Ratio 2 tbl/ha +Acanto Prima 0,5 kg/ha +

Moddus 0,2 l/ha

Hlp

Hlp

Prot %Sato kg/ha

Sato

kg/

ha

88

Kasvitautien ja laontorjunta Kunnari-ohralla Ohran laatutavoitteetMallasohra:• Itävyys yli 95 %• Valkuaispitoisuus alle 11,5 %• Lajite I + II yli 90 %, lajite IV alle 1 %

Rehuohra:• Hehtolitranpaino yli 66 kg

Tärkkelys- ja etanoliohra:• Hehtolitranpaino yli 66 kg• Tärkkelyspitoisuus yli 60 %

Entsyymiohra:• Hehtolitranpaino yli 66 kg • Beta-amylaasipitoisuus yli 150 dp

Kasvuohjelma-tiloilla testataan käytännössä Kasvuohjelman toimivuutta. Kasvitautien ja laon torjunta paransi Kunnarin satoa ja laatua selvästi v. 2006 Kiuruvedellä.

89VILJA

T

Ohranlentonoki

Ohranverkkolaikku Ohranverkkolaikku

Ohranviirutauti

Ohranrengaslaikku

Ohran tauteja

Viljahärmä

90

Kevätvehnän Kasvuohjelma

Vehnälle on kysyntää sekä leipäviljana että rehukäy-

tössä. Viime vuosina pulaa on ollut erityisesti

korkean valkuaispitoisuuden myllyvehnästä.

Lajikevalinnalla ja viljelytekniikkaa tarkentamalla

voikin panostaa nimenomaan tiettyyn käyttö-

tarkoitukseen viljeltävän vehnän tuotantoon.

Vehnälle on kysyntää myös maailmanmarkkinoilla,

joten sitä kannattaa viljellä edelleen.

Yleiset viljelyedellytyksetKun kevätvehnää viljellään myllyteollisuuden tarpeisiin, erityishuomio on kiinnitettävä riittävän valkuaistason saavuttamiseen. Kasvukausi vaikuttaa osaltaan valkuais-tasoihin, mutta myös viljelytekniikalla on mahdollista nostaa valkuaispitoisuutta.Ympäristötuen ehdot luovat raamit typpilannoitukselle, mutta niiden avulla on mah-dollista tuottaa hyvä sato, kun muista kasvutekijöistä huolehditaan.

91VILJA

TVehnä on hyväkuntoisten lohkojen kasvi, ja silloin pellon ojituksen ja kalkituksen on oltava kunnossa. Näin luodaan pohja laajan juuriston kehittymiselle sekä ravinteiden tehokkaalle hyväksikäytölle. Kun vielä vältetään maan tarpeetonta muokkausta ja tiivistämistä, luodaan edelly­tykset multavuuden lisääntymiselle vuosien mittaan. Juuri maan luontaiset typpivarat varmistavat korkeat valkuaispitoisuudet satoisinakin vuosina. Korkeaa valkuaispitoisuutta tavoiteltaessa kannattaa viljelyyn valita lajikkeita, joilla siihen on perinnöllinen kyky. Rehuvehnäksi ja tärkkelysteollisuuteen tarkoitetun vehnän valkuainen voi olla alempi, jolloin lajikevalinnassa tärkeitä ominaisuuksia ovat satoisuus ja korkea tärkkelyspitoisuus. Kevätvehnä pensoo Suomessa ohraa heikommin ja tästä syystä vehnä kannattaa kylvää muita viljoja tiheämmäksi. Tavoitetiheys on 700 orasta neliölle. Vehnän lannoitus on suunniteltava ja tehtävä lohkon sadontuottokyvyn mukaan. Kasvukauden alussa vehnä käyttää typpeä jyväsadon tuottamiseen. Jyväsadon valkuaispitoisuus kehittyy vasta heinäkuussa, kun satotaso on määräytynyt. Jos kevään typpi on tässä vaiheessa jo käytetty, jää valkuaispitoisuus alhaiseksi. Vehnän lannoitteessa pitää olla myös rikkiä. Rikki mahdollistaa tehokkaan typen hyväksikäytön.

Lisätyppilannoitusta on tarpeen antaa kasvukaudella tähkän tultua näkyviin, kun:• kasvusto on arvioitua rehevämpi• kasvukauden alku on ollut sateinen (yli 100 mm)• kevätlannoitus on ollut aiottua alhaisempi• lajike on myöhäinen ja satoisa• pellossa on paljon vanhaa olkea • pelto on suorakylvetty, jolloin maa on kylmempi• lohko on yleensä poutiva, mutta se kasvaa kyseisenä kasvukautena hyvin

Esimerkki typpilannoituksen jakamiseksi kevätvehnällä:Kevätlannoitus 120 kg/ha + lisälannoitus kasvukaudella 10–30 kg/ha

Farmitin Laatusadon malli ja KEG­lehtivihreäkortit auttavat typpilannoituksen tarkentamisessa.

Vehnän kasvinsuojeluVehnän siemen pitää aina peitata siemenlevintäisten tautien torjumiseksi. Kestorikkakasvien torjunta on tarpeen tehdä jo syksyllä, sillä esimerkiksi juolavehnä leviää tehokkaasti vehnäkasvustossa, jonka varjostavuus on heikko. Kasvukaudella juolavehnää voidaan torjua vehnäkasvustosta Monitorilla. Huolellinen rikkakasvi­torjunta varmistaa laadukkaan sadon ja helpon korjuun myös kosteina syksyinä. Kasvitautien torjunta on syytä tehdä huolellisesti tarpeen mukaan. Jos vehnä on kylvetty kevytmuokattuun maahan tai suorakylvönä, voi tautitorjunta olla tarpeen jo rikkakasviruiskutuksen yhteydessä. Vehnän tähkän suojaaminen kasvitaudeilta on tärkeää, joten viimeinen ruiskutus tulee ajoittaa juuri ennen kukintaa. Tarkkuutta kevätvehnän tautitorjuntaan saa käyttämällä Farmitin Kasvitautiennustetta torjuntatarpeen ja ajoituksen määrittelyyn. Rehevissä kasvustoissa vehnän laontorjunta voidaan hoitaa tautitorjunnan yhteydessä (T1–T2) ja erittäin rehevissä kasvuissa se voidaan tehdä jaettuna. Tuholaisten ilmaantumista vehnäpelloille tulee seurata kukintaan asti.

Myllyvehnän laatutavoitteet:• Sakoluku yli 180 • Valkuaispitoisuus yli 13,0 % • Hehtolitranpaino yli 78 kg

92

Ympäristötuen sallima korkein typpilannoitus kevätvehnälle

Etelä- ja Keski-Suomi Pohjois-Suomi

Satotaso, kg/ha

Savi- ja hiesumaat

Karkeat kivennäismaat

Eloperäiset maat

Savi- ja hiesumaat

Karkeat kivennäismaat

Eloperäiset maat

4000 120 110 70 100 90 70

4500 130 120 80 110 100 80

5000 140 130 90 120 110 90

5500 150 140 100 130 120 100 Tarkista kasville sallitut lannoitusmäärät lohkokohtaisesti ympäristötuen ehdoista.

Typpilannoituksen jakaminen kevätvehnällä

Kevätvehnän koetuloksia

Kylvölannoitus, kg N/ha

Lisätyppi, kg N/ha

Lannoite Sato, kg/ha Sato suhde-lukuna

Valkuais-% Hlp, kg Tsp, g

105 0 - 5750 100 10,8 78,2 36,9

140 0 - 6290 109 11,3 78,7 37,5

105 35 Suomen-salpietari

6390 111 11,8 79,5 38,3

Typpilannoituksen jakaminen voi olla kannattavaa kevätvehnällä, kun odotetaan hyvää satoa (yli 5000 kg/ha). Alemmilla sato- ja typpilannoitustasoilla typen jakaminen ei kevätviljoilla kannata, sillä jyvien lukumäärä määräytyy alemman typpitason mukaan ennen lisälannoituksen antamista.

93VILJA

TTyppilannoituksen vaikutus kevätvehnien valkuaiseen

Lannoituksen vaikutus kevätvehnän satoon ja valkuaispitoisuuteen

0

2

4

6

Valk

uain

en, %

8

10

12

14

16

18

Picolo TrappeEposKruunu

160 kg typpeä/ha130 kg typpeä/ha100 kg typpeä/ha

Lähde: Kotkaniemen tutkimusasema 2006

Riittävä typpilannoitus varmistaa vehnän valkuaispitoisuuden. 150 kg typpeä/ha on ympäristötuen mukaisen lannoituksen maksimimäärä.

2700

9,9

12,0 13,0

0

1000

2000

3000

4000

5000

6000

0,0

2,0

4,0

6,0

8,0

10,0

12,0

14,0

16,0

40 kg N/ha 80 kg N/ha

13,9

120 kg N/ha 160 kg N/ha

Valk %

Valk %

Sato kg/ha

40504850 4950

Sato

kg/

ha

Lähde: Kotkaniemen tutkimusasema 2006

94

1. Lohkon valinta• viljely kohdistetaan lohkoille, joiden multavuus on vähintään multava tai mielellään parempi• vanhat juurikasmaat ovat hyviä, sillä ne ovat voimaperäisesti viljeltyjä ja hyvässä kunnossa• karjanlantaa saaneet lohkot, joilta typpi vapautuu sopivan myöhään • lohkovalintaa voi tarkentaa mittaamalla heinäkuussa lohkolta aukkopaikasta Typpilaukun avulla liukoisen typen määrä

2. Esikasvi• nurmirikko, herne ja apilakesanto ovat hyviä esikasveja

3. Lajike• valitaan perinnöllisesti korkeaa valkuaista tuottavat lajikkeet

4. Satotaso• lohkon typpilannoituksessa on huomioitava lohkon aiempien vuosien satotaso ja sadon valkuaispitoisuus• suunnitellaan typpilannoitus Kasvuohjelman typpi- lannoitussuosituksen avulla sadon käyttötarkoituksen mukaan, huomioidaan haluttu valkuainen

Vehnän valkuaiseen voidaan vaikuttaa

95VILJA

T

Vehnän lehtilaikku (DTR)Vehnänhärmä

Vehnän tauteja

5. Typen jakaminen• korkeaa valkuaista varmistetaan jakamalla typpilannoitus useampaan osaan• keväällä kylvön yhteydessä 110–120 kg/ha, loppuosa KEG-lehtivihreäkorttien suosituksen mukaan (korkein sallittu typpimäärä on 150 kg/ha, jos satotavoite on 5500 kg/ha)• jos maassa on kosteutta, lisälannoitukseen kannattaa käyttää rikkipitoista Suomensalpietaria• kuivina kasvukausina on tehokkaampaa käyttää Typpiliuosta. Suuremmat Typpiliuosmäärät kannattaa antaa letkusuuttimilla maahan

6. Typen ajoitus• lisätyppi annetaan tähkälletulovaiheessa

7. Kasvinsuojelu• kasvitautien torjunta lisää satoa, lisätyppilannoituksessa pitää huomioida suuremman sadon tarvitsema typpi

8. Muokkaustapa• kevennetysti muokatusta maasta vapautuu vähemmän typpeä, mikä lisää typpilannoitustarvetta keväällä

9. Typen mittaus kasvukaudella• uudet ohjeet myllyvehnälle ja rehuvehnälle • KEG-lehtivihreäkorteilla mitattuna tavoitearvo on 9

Vehnän tähkä ja lehti-laikku (septoria)

96

Syysvehnän ja ruisvehnän KasvuohjelmaSyysvehnä ja ruisvehnä ovat erittäin satoisia

syysviljoja. Ne soveltuvat hyvin viljatilan

kasvinvuorotukseen tasaamaan työhuippuja

ja parantamaan maan rakennetta.

Yleiset viljelyedellytyksetSyysvehnän viljelyssä on erityistä huomiota kiinnitettävä riittävän valkuaistason saavuttamiseen. Onnistuessaan syysvehnän hehtaarisato voi nousta jopa yli 8000 kilon ja tällöin ympäristötuen typpirajat saattavat vaikeuttaa riittävään valkuaistasoon pääsemistä. Kasvukausi vaikuttaa osaltaan valkuaistasoihin, mutta myös viljelytekniikalla on mahdollista nostaa valkuaispitoisuutta.

Lisätyppilannoitusta on tarpeen antaa tähkän tultua näkyviin, kun:• kasvusto on arvioitua rehevämpi• kasvukauden alku on ollut sateinen (yli 100 mm)• kevätlannoitus on ollut aiottua alhaisempi• lajike on myöhäinen ja satoisa• pellossa on paljon vanhaa olkea • pelto on suorakylvetty, jolloin maa on kylmempi• lohko on yleensä poutiva, mutta kyseisenä kasvukautena se kasvaa hyvin

Esimerkkejä typpilannoituksen jakamiseksi:• huippusadolle: 100 + 30 + 20 kg/ha • kun kasvusto on keväällä heikko: 80 + 40 kg/ha• kun kasvusto on keväällä hyvä: 60 + 80 + 10 kg/ha

Farmitin Laatusadon malli ja KEG-lehtivihreäkortit auttavat typpilannoituksen tarkentamisessa.

SyysvehnäSyysvehnä tasoittaa kylvö- ja korjuusesonkeja viljatilalla sekä parantaa maan rakennetta. Lajikkeiden välillä on suuria kasvuaikaeroja, mikä auttaa korjuukauden suunnit-telussa. Aikaiset lajikkeet tuleentuvat jo ennen kevätviljoja, mutta satoisimmat korjataan vasta elokuun loppupuolella. Syysvehnän kylvö voidaan aloittaa elokuun lopulla ja jatkaa syyskuun 20. päivän tienoille asti. Lämpiminä syksyinä kylvöä kannattaa viivyttää syyskuulle, jotta vältytään kahukärpäsen ja viirukaskaan vioituksilta. Syysvehnän

97VILJA

Ttavoitetiheys on 500 orasta neliölle, mutta syyskuun kylvöille siemenmäärää kannattaa lisätä 10 %/viikko. Syksyn typpilannoitusmäärä on 20–30 kg/ha. Fosfori-, kalium- ja hivenlannoitus tehdään viljavuustutkimuksen perusteella. Kevään lannoitus kannattaa tehdä heti, kun pellon pinta kantaa, jotta kasvu käynnistyy kevätkosteiden aikana. Satoisien lajikkeiden kevätlannoitus tulee jakaa useampaan osaan, jotta valkuaista saadaan riittävästi. Kasvukauden lannoitteena käytetään typpi- ja rikkipitoisia tuotteita kuten Suomensalpietaria. Jos tarvitaan myös fosforia, kaliumia tai hiveniä, voidaan valita Y-lannoite tai Tilan oma Y -lannoite.

RuisvehnäRuisvehnä on satoisa syysvilja, joka sopii rehuksi ja olisi haluttu raaka-aine myös etanoliteollisuudelle. Sen ongel-mana ovat kuitenkin heikohko talvenkestävyys ja tähkä-idännän herkkyys. Talvehtiessaan hyvin ruisvehnä antaa kohtuullisellakin panostuksella jopa 8000 kilon satoja. Ruisvehnä onkin satoisa rehuvilja esimerkiksi sikatiloille. Se soveltuu mm. lihasikojen rehuseokseen, jossa se voi korvata noin puolet ohrasta. Jos käyttömäärä on suurempi kuin 50 %, täytyy kiinnittää erityistä huomiota valkuaistäydennyksen laatuun.

Ruisvehnän kylvö voidaan aloittaa elokuun lopulla ja jatkaa syyskuun 20. päivän tienoille asti. Tavoitetiheys on 500 orasta neliölle. Syksyn typpilannoitusmäärä on 20–30 kg hehtaarille. Fosfori-, kalium- ja hivenlannoitus tehdään viljavuustutkimuksen perusteella. Kevään typpilannoitus kannattaa tehdä heti, kun pellon pinta kantaa, jotta kasvu käynnistyy kevätkosteiden aikana. Ruisvehnää viljellään kuten syysvehnää, ja myös sen kasvinsuojelu on saman-lainen kuin vehnällä. Kasvustot ovat yleensä melko terveitä ja pysyvät hyvin pystyssä.

Syysvehnän ja ruisvehnän kasvinsuojeluSyysvehnän siemen pitää aina peitata siemenlevintäisten tautien, kuten lumihomeen torjumiseksi. Kestorikkakasvien torjunta on tarpeen tehdä jo syksyllä, sillä esimerkiksi juolavehnä leviää nopeasti vehnäkasvustossa, jonka varjostavuus on heikko. Huolellinen rikkakasvitorjunta varmistaa laadukkaan sadon ja helpon korjuun myös kosteina syksyinä. Kasvitautien torjunta on syytä tehdä huolellisesti tarpeen mukaan. Lumihomeen torjunta syksyllä on tarpeen hyvän lopputuloksen varmistamiseksi. Jos vehnä on kylvetty kevytmuokattuun maahan tai suorakylvönä,

Ympäristötuen sallima korkein typpilannoitus syys- ja ruisvehnälle

Etelä- ja Keski-Suomi

Satotaso, kg/ha

Savi- ja hiesumaat

Karkeat kivennäismaat

Eloperäiset maat

Syysvehnä, ruisvehnä ja spelttivehnä syksyllä 30 30 20

Syysvehnä, ruisvehnä ja spelttivehnä keväällä 4000 120 110 50

4500 130 120 60

5000 140 130 70

5500 150 140 80

Tarkista kasville sallitut lannoitusmäärät lohkokohtaisesti ympäristötuen ehdoista.

98

voi tautitorjunta olla tarpeen jo keväällä rikkakasviruisku-tuksen yhteydessä. Vehnän tähkän suojaaminen kasvi-taudeilta on tärkeää, joten viimeinen ruiskutus tulee ajoittaa juuri ennen kukintaa. Tarkkuutta vehnän tauti-torjuntaan saa käyttämällä Farmitin Kasvitautiennustetta torjuntatarpeen ja ajoituksen määrittelyyn. Rehevissä kasvustoissa vehnän laontorjunta voidaan hoitaa tauti-torjunnan yhteydessä (T1–T2) ja erittäin rehevissä kasvuissa se voidaan tehdä jaettuna. Tuholaisten ilmaantumista vehnäpelloille tulee seurata kukintaan asti.

Myllyvehnän laatutavoitteet:• Sakoluku yli 180 • Valkuaispitoisuus yli 13,0 % • Hehtolitranpaino yli 78 kg

Vehnän tauteja

Lumihome

99

0

1000

2000

3000

Sato

kg/

ha

4000

5000

6000

Gunbo SW Magnifik TarsoOlivinUrho

Lumihomeen torjunta SadonlisäKäsittelemätön

VILJA

T

Lumihomeen torjunta syysvehnällä

Lähde: Kotkaniemen tutkimusasema 2006

Syysvehnän koetuloksia

Kuivana keväänä typen kertalannoitus toimi hyvin

0

2

4

6

Valk

uain

en, %

8

10

12

14

16

160 kg N/ha130 kg N/ha100 kg N/ha

KosacUrho TryggveOlivin

Lähde: Kotkaniemen tutkimusasema 2006

100

Syysrukiin Kasvuohjelma

Syysruis tuo vaihtelua tilan viljelykiertoon.

Rukiin kysyntä ylittää selvästi kotimaisen tarjonnan,

joten markkinoiden kannalta ruista kannattaa

viljellä. Hyvän satotason saamiseksi rukiin viljelyyn

kannattaa panostaa Kasvuohjelman mukaisesti.

SyysruisSuorakylvö mahdollistaa rukiin kylvön aikaisin korjattavien kevätviljojen jälkeen. Muita mahdollisuuksia ovat kesannot ja nurmirikot. Rukiin viljelyyn tulee panostaa, jotta satotaso nousisi keskiarvoa korkeammaksi. Ruis viihtyy parhaiten viettävillä kevyillä kivennäismailla. Rukiin orastiheydeksi suositellaan 400 kpl neliölle, eli siementä käytetään 130–180 kg/ha. Ruis on ristisiittoinen kasvi ja siksi sen siemenen laatuun kannattaa kiinnittää huomiota. Ruis kannattaa kylvää heti elokuun puolenvälin jälkeen,

sillä se pensoo jo syksyllä. Syksyn typpilannoitusmäärä on 20–30 kg hehtaarille, kuten muillakin syysviljoilla. Fosfori-, kalium- ja hivenlannoitus tehdään viljavuustutki-muksen perusteella. Hivenlannoituksella voidaan edistää rukiin heilimöintiä ja siten torjua torajyvää. Rukiin satotasoa voi nostaa huolellisen kasvinsuojelun avulla. Kahukärpänen vioittaa ruista herkästi, jos vuoro-kauden keskilämpötila on yli 10 astetta. Talvituhosienten torjunta on aina tarpeen myöhään syksyllä. Rikkakasvi-torjunta tehdään keväällä, kun kasvu on lähtenyt käyntiin eikä ruis vielä peitä rikkakasveja. Korrensäätö kannattaa tehdä kahdessa erässä. Ensimmäinen laontorjunta tehdään rikkakasviruiskutuksen yhteydessä ja toinen tarpeen mukaan ennen tähkälletuloa yhdessä tautitorjunnan kanssa. Rukiin lehtilaikkutaudit kannattaa torjua, sillä rukiinruskearuoste, rengaslaikku ja härmä alentavat rukiin satoa.

101VILJA

T

Ympäristötuen sallima typpilannoitus syysrukiille

Etelä- ja Keski-Suomi Pohjois-Suomi

Satotaso, kg/ha

Savi- ja hiesumaat

Karkeat kivennäis-

maat

Eloperäiset maat

Savi- ja hiesumaat

Karkeat kivennäis-

maat

Eloperäiset maat

Syysruis syksyllä

30 30 20 30 30 20

Syysruis keväällä

3000 100 90 40 60 60 40

3500 110 100 50 70 70 50

4000 120 110 60 80 80 60

4500 140 120 70 90 90 70

Tarkista kasville sallitut lannoitusmäärät lohkokohtaisesti ympäristötuen ehdoista.

Rukiin laatutavoitteet:• Sakoluku yli 120• Hehtolitranpaino yli 71 kg

Rukiin tautitorjunta

0

1000

2000

3000

4000

5000

6000

7000

8000

Amilo Kaskelott (hybridi)

Sato

, kg/

ha

KäsittelemätönLumihomeen torjunta + tautien torjunta + kasvunsääde

Lähde: Kotkaniemen tutkimusasema

Rukiin koetuloksia

102

Kauran Kasvuohjelma

Vaikka kaura kestääkin muita viljoja paremmin maan

happamuutta, hyväkuntoinen maa antaa silti

parhaan sadon ja laadun. Vesitalouden tulee siis olla

kunnossa, maan pH:n oikealla tasolla ja maassa

riittävästi hivenravinteita. Hivenistä erityisen tärkeä

on mangaani, koska kaura on viljoista arin mangaa-

nin puutokselle.

Viljeltiinpä kauraa rehuksi tai elintarvikekäyttöön, ehdoton tavoite on suurijyväinen kaura. Suurimokauran vaatimus on vähintään 58 kilon hehtolitranpaino eikä rehuksikaan käytettynä tavoitetta kannata asettaa alemmas, sillä kuorista tulee vain kuitua. Satoon ja jyväkokoon vaikuttaa viljeltävä lajike. Lisäksi tautien ja tuhoeläinten torjunnalla

varmistetaan lehtien terveys ja siten hyvä yhteyttämiskyky, mikä lisää kasvien ravinteiden saantia ja hyväksikäyttöä esimerkiksi jyvän muodostumisessa. Rehukäyttöön viljeltäessä on tärkeää myös korrensääteen käyttö tarpeen mukaan. Rikkakasvitorjunnan tulee kuulua rutiinitoimenpiteisiin, sillä rikkasiemenistä ei kerry rehuyksiköitä ruokinnassa. Ne huonontavat rehun maittavuutta ja heikentävät viljan kasvua viemällä kasvutilaa ja ravinteita. Jos kauraa viljellään elintarvikekäyttöön, myytävässä sadossa ei saa olla rikkasiemeniä. Elintarvikekauran viljelyssä kivennäismaat tuottavat painavajyväisen sadon. Lohkon ravinnepitoisuudet tulisi tietää tarkkaan ja lannoitus mitoittaa satotavoitteen mukaan. Erityisesti typpilannoituksessa kannattaa huomioida satotavoite ja maan multavuus.

103VILJA

TKauraa voidaan käyttää kaikkien kotieläinten ruokinnassa. Se soveltuu hyvin myös seoksiin muiden viljalajien kanssa, erityisesti jos tavoitteena on korjata vilja murskeviljaksi. Kauraa voi käyttää myös kotoisen valkuaisrehun tuotan-nossa esimerkiksi herneen tukikasvina.

Elintarvikekauran laatutavoitteet:• Hehtolitranpaino yli 58 kg• Surkastuneita jyviä alle 10 %• Vihreitä jyviä alle 1 %• Vieraita viljalajeja alle 1 % • Toksiini (DON) alle 1750 mikrogrammaa/kg

Rehukauran laatutavoitteet:• Hehtolitranpaino yli 56 kg

Vientikauran laatutavoitteet:• Hehtolitranpaino yli 56 kg• Vieraita viljalajeja alle 1 %• Valkoinen kuori

Ympäristötuen sallima korkein typpilannoitus kauralle

Etelä- ja Keski-Suomi Pohjois-Suomi

Satotaso, kg/ha

Savi- ja hiesumaat

Karkeat kivennäis-

maat

Eloperäiset maat

Savi- ja hiesumaat

Karkeat kivennäis-

maat

Eloperäiset maat

4000 100 90 60 90 80 60

4500 110 100 70 100 90 70

5000 120 110 80 110 100 80

5500 130 120 90 120 110 90

Tarkista kasville sallitut lannoitusmäärät lohkokohtaisesti ympäristötuen ehdoista.

104

Viljan ravinnepuutokset

Typpi (N) Fosfori (P) Kalium (K) Magnesium (Mg)

Puutosoire Kasvusto on kauttaaltaan vaalea tai kellertävä. Vanhat lehdet kellastuvat ensin. Kasvi on kitukasvuinen ja versojen lukumäärä jää pieneksi.

Kasvin ja juurten kehitys on hidasta ja heikkoa. Lehtien muodostuminen ja kukinta myöhästyvät. Kasvusto on himmeä ja tummanvihreä tai sinipunertava. Oraan kasvutapa usein jäykkä ja hento.

Puute ilmenee ensin vanhoissa lehdissä. Lehdet ruskettuvat kärjestä ja reunoista alkaen ja voivat jopa kuivua. Väriltään lehdet ovat vaaleampia tai sinertävän vihreitä. Versot ovat matalakasvuisia. Juurten kehitys on heikkoa.

Puute ilmenee ensin vanhoissa lehdissä, jotka kalvettuvat reunoiltaan ja lehtisuonten välistä. Tämä näkyy ns. helminauhakirjontana, jolloin lehtivihreä kertyy tummanvihreiksi nauhoiksi lehden sisälle.

Vaikutus satoon ja laatuun

Vaikuttaa ravinteista eniten sadon määrään. Kasvi tuleentuu normaalia aikaisemmin. Sadon määrä ja valkuaispitoisuus jäävät alhaisiksi.

Alentaa jyvien määrää ja pienentää jyväkokoa. Sato jää alhaiseksi ja tuleentuminen myöhästyy. Heikentää perimän siirtymistä uudelle kasvi-sukupolvelle.

Tähkiä muodostuu vähän ja jyvät kehittyvät heikosti, sato alenee. Talvenkestävyys heik-kenee. Kasvustot ovat alttiimpia härmälle ja lakoriski kasvaa.

Viljojen tuleentuminen voi myöhästyä. Alentaa satoa. Jyvän normaali kehitys voi häiriintyä ja sadon laatu kärsiä.

Rikki (S) Kupari (Cu) Mangaani (Mn)

Puutosoire Oireet muistuttavat typen puutosta, mutta näkyvät ensin nuorissa kasvinosissa. Kasvusto on vaaleanvihreä ja lehtisuonet saattavat olla kalvettuneita.

Lehtien kärjet kellastuvat ja kiertyvät, viljan väri vaalea. Jyvien muodostus heikkenee, kasvin ja lehtien kasvu hidastuu. Ohra ja kaura ovat herkimpiä puutteelle, oireet ilmenevät usein pensomisvaiheessa (keltakärkitauti).

Puute näkyy ensin nuorissa lehdissä. Lehti-suonien välit kellastuvat ja voivat katketa keskeltä. Lehtiin ilmestyy ruskeita tai harmah-tavia laikkuja. Kauralla harmaalaikkutauti.

Vaikutus satoon ja laatuun

Jyvien kypsyminen voi myöhästyä ja valkuais-pitoisuus jäädä normaalia matalammaksi. Selkeä puute alentaa satoa.

Alentaa satoa, heikentää jyvien muodostusta ja itävyyttä. Lakoriski kasvaa.

Vähentää yhteyttävää pinta-alaa ja alentaa satoa.

105

Typpi (N) Fosfori (P) Kalium (K) Magnesium (Mg)

Puutosoire Kasvusto on kauttaaltaan vaalea tai kellertävä. Vanhat lehdet kellastuvat ensin. Kasvi on kitukasvuinen ja versojen lukumäärä jää pieneksi.

Kasvin ja juurten kehitys on hidasta ja heikkoa. Lehtien muodostuminen ja kukinta myöhästyvät. Kasvusto on himmeä ja tummanvihreä tai sinipunertava. Oraan kasvutapa usein jäykkä ja hento.

Puute ilmenee ensin vanhoissa lehdissä. Lehdet ruskettuvat kärjestä ja reunoista alkaen ja voivat jopa kuivua. Väriltään lehdet ovat vaaleampia tai sinertävän vihreitä. Versot ovat matalakasvuisia. Juurten kehitys on heikkoa.

Puute ilmenee ensin vanhoissa lehdissä, jotka kalvettuvat reunoiltaan ja lehtisuonten välistä. Tämä näkyy ns. helminauhakirjontana, jolloin lehtivihreä kertyy tummanvihreiksi nauhoiksi lehden sisälle.

Vaikutus satoon ja laatuun

Vaikuttaa ravinteista eniten sadon määrään. Kasvi tuleentuu normaalia aikaisemmin. Sadon määrä ja valkuaispitoisuus jäävät alhaisiksi.

Alentaa jyvien määrää ja pienentää jyväkokoa. Sato jää alhaiseksi ja tuleentuminen myöhästyy. Heikentää perimän siirtymistä uudelle kasvi-sukupolvelle.

Tähkiä muodostuu vähän ja jyvät kehittyvät heikosti, sato alenee. Talvenkestävyys heik-kenee. Kasvustot ovat alttiimpia härmälle ja lakoriski kasvaa.

Viljojen tuleentuminen voi myöhästyä. Alentaa satoa. Jyvän normaali kehitys voi häiriintyä ja sadon laatu kärsiä.

Rikki (S) Kupari (Cu) Mangaani (Mn)

Puutosoire Oireet muistuttavat typen puutosta, mutta näkyvät ensin nuorissa kasvinosissa. Kasvusto on vaaleanvihreä ja lehtisuonet saattavat olla kalvettuneita.

Lehtien kärjet kellastuvat ja kiertyvät, viljan väri vaalea. Jyvien muodostus heikkenee, kasvin ja lehtien kasvu hidastuu. Ohra ja kaura ovat herkimpiä puutteelle, oireet ilmenevät usein pensomisvaiheessa (keltakärkitauti).

Puute näkyy ensin nuorissa lehdissä. Lehti-suonien välit kellastuvat ja voivat katketa keskeltä. Lehtiin ilmestyy ruskeita tai harmah-tavia laikkuja. Kauralla harmaalaikkutauti.

Vaikutus satoon ja laatuun

Jyvien kypsyminen voi myöhästyä ja valkuais-pitoisuus jäädä normaalia matalammaksi. Selkeä puute alentaa satoa.

Alentaa satoa, heikentää jyvien muodostusta ja itävyyttä. Lakoriski kasvaa.

Vähentää yhteyttävää pinta-alaa ja alentaa satoa.

VILJA

T

106

Murskeviljan viljely ja käyttö

Murskeviljaksi soveltuvat kaikki rehuviljat, erityisesti

ohra ja kaura, sekä viljojen seoskasvustot.

Murskeviljaa voidaan käyttää kaikkien kotieläinten

ruokinnassa. Soveltuvuuden lisäksi murskesäilönnän

etuja ovat varmempi korjuu, satopotentiaalin

hyödyntäminen myöhäisilläkin lajikkeilla ja edulli-

suus verrattuna kuivaukseen. Tuoreena korjattava

kasvusto antaa myös mahdollisuuden joihinkin

viljelyteknisiin muutoksiin, joten säilöntätapa

voidaan huomioida jo viljelysuunnittelun yhteydessä.

Valitse satoisa lajikeKuivattavaa viljaa aikaisempi puinti-aika mahdollistaa sato-ominaisuuksiltaan hyvien, myöhäisten lajikkeiden käytön, koska tuleentumisvaiheen saavuttaminen ei ole yhtä kriittistä kuin kuivattavaksi korjattavalla viljalla.

Myös seoskasvustot sopivatKoska murskesäilöttävä vilja puidaan aikaisin, eri lajien väliset vähäiset tuleentumiserot eivät haittaa kasvuston korjuuta. Kylvämällä sekaisin eri viljalajeja voidaan pellosta saada enemmän energiaa ja eri viljojen ruokinnallisia ominaisuuksia pystytään täydentämään. Esimerkiksi vehnän käyttö kauran kanssa lisää seoksen energia-arvoa ja sulavuutta. Myös valkuaisen saantia voidaan lisätä mm. kauran ja herneen seoskasvustolla.

Huolehdi pellon peruskunnostaKoska sato-odotukset voi asettaa korkeaksi, kannattaa lohkojen peruskuntoon (vesitalous, pH, ravinnetila) kiinnittää erityistä huomiota. Myös typpilannoitusta voi satotason mukaan tarvittaessa lisätä. Siemenmäärän suurentaminen normaalista ei yleensä vaikuta satotasoon, vaan voi lisätä lakoutumisriskiä. Siemenen määrää ei siis kannata lisätä muilla kuin poudanaroilla peltolohkoilla.

107VILJA

TTorju rikkakasvit, taudit ja lakoontuminenKasvitautien torjunnalla saadaan yleensä kiistaton laatu- ja sadonlisä viljalla. Tautitorjuntaa kannattaakin käyttää, jotta koko sadontuottopotentiaali tulisi hyödynnettyä. Myös rikkakasvitorjunta täytyy muistaa, sillä rikkakasvit vievät viljalta ravinteita ja kasvutilaa. Rikkasiemenistä ei myöskään kerry rehuyksiköitä ja ne leviävät kulkeutuessaan ruuansulatuksen läpi lannan mukana edelleen uusille kasvupaikoille ja huonontavat rehun maittavuutta. Lakoontuminen kannattaa myös estää kasvunsääteiden käytöllä varsinkin, jos käytetään karjanlantaa tai normaalia runsaampaa typpilannoitusta.

PuintiKeltatuleentuneessa kasvustossa, kun kosteus on 30–40 %, jyvät ovat täystuleentuneeseen kasvustoon verrattuna pehmeitä. Tämän vuoksi puimurin säätöihin kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti, jos rehu käyte-tään yksimahaisten ruokintaan. Puintiväli ja kelanopeus tulisi mitoittaa siten, että jyvät irtoavat rikkoontumatta: jyvien murskaantuminen puimurissa voi lisätä kohlin- ja seulastotappioita sekä viljan roskaisuutta. Lisäämällä sängen pituutta, pitämällä seulasto auki ja “tuuli isolla” puintia saadaan tehostettua.

Murskeviljan säilöntäMurskesäilöntä perustuu rehuviljan maitohappokäymiseen. Puhtaan maitohappokäymisen edellytys on, että viljan pH alennetaan säilöntäaineella noin neljään ja ilman pääsy rehumassaan estetään. Murskesäilöntä vastaa nurmirehun säilöntää, eli perusperiaatteina ovat hapettomuus ja happamuus. Murskesäilöttävän viljan kosteuden tulisi olla noin 30–45 %. Jos vilja on selvästi tätä kuivempaa, on rehumas-saan lisättävä vettä heti litistämisen jälkeen. Viljan kosteus on sopiva, kun rehumassa pysyy hetken pallona sitä käsin puristettaessa. Oikea säilöntäkosteus kannattaa kuitenkin

varmistaa mieluummin puimalla riittävän aikaisin kuin vettä lisäämällä. Murskesäilöntään tarvitaan murskemylly, jolla vilja litistetään. Murskemyllyssä säilöntäaine ja mahdollisesti tarvittava vesi annostellaan myllyn pohjaruuville. Näin säilöntäaine sekoittuu tasaisesti rehumassaan. AIV-liuoksen (AIV Ässä, AIV 2 Plus tai muut) käyttömäärä murskesäilön-nässä on 3–5 l/rehutonni. Vaihtoehtoisesti säilöntäaineen lisäykseen voidaan käyttää pumppuhapotinta.

VarastointiMurskevilja varastoidaan säilörehusiiloon, muoviaumaan tai muovituubiin. Jos vilja varastoidaan laakasiilossa, siilon on oltava noin 4 metriä leveä, jotta rehu voidaan tiivistää traktorilla. Toisaalta liian leveä siilo lisää pilaantumisriskiä syöttövaiheessa. Jos tiivistystä ei tehdä traktorilla, vilja on painotettava (300 kg/m2). Ilmatiiviyden varmistamiseksi siilot on hyvä sisustaa ja peittää muovikalvolla.

RuokintaMurskevilja sopii märehtijöiden, sikojen ja siipikarjan ruokintaan. Se on valmista syötettäväksi noin 3 viikon kuluttua säilönnästä. Eläimet totutetaan murskeviljaan vähitellen 1–2 viikon aikana. On muistettava, että murske-säilötyn viljan E-vitamiinipitoisuus on alhainen ja vitamiini-lisä saattaa olla tarpeen.

Kuivempikin vilja (15–25 %) voidaan säilöä murskattuna, mutta silloin on erittäin tärkeää käyttää säilöntäaineena propionihappoa ja annostella sitä riittävästi, koska kuivassa rehussa ei saavuteta pH:n alenemista normaalil-la maitohappokäymisellä. Kun käytetään propionihappoa, rehumassa voidaan varastoida joko muovin päälle lattialle tai muovituubiin.

108

109VILJA

TKokoviljasäilörehun viljely ja käyttöKokoviljasäilörehu on lähinnä nautakarjatilojen

viljankorjuumuoto. Kokoviljaksi voidaan korjata

joko nurmen suojavilja tai normaali viljakasvusto.

Raaka-aineeksi soveltuvat kaikki viljat ruista lukuun

ottamatta. Kokoviljasäilörehu soveltuu hyvin

nautojen ruokintaan. Ohran rehuarvo on nautojen

ruokinnassa muita viljoja parempi paremman

sulavuuden vuoksi.

Kokoviljasäilörehuksi korjattavan viljan viljelytoimenpiteet eivät juurikaan eroa normaalista rehuviljan viljelystä. Yksi kiistaton etu on se, että korjuu tapahtuu kuivattavaa viljaa aikaisemmin, taikinatuleentumisasteella. Tämän vuoksi pellon satopotentiaalia voidaan lisätä käyttämällä satoisia ja myöhäisiäkin lajikkeita. Hyvän sadon saanti ja lisäsato-potentiaalin hyödyntäminen tosin edellyttää, että pellon peruskunto on hyvä, eli vesitalous, ravinnetila ja pH ovat kunnossa. Lannoituksessa karjanlantaa voidaan hyödyntää normaalia enemmän. Paras satotulos saadaan kuitenkin käyttämällä lannan ja kivennäislannoitteen yhdistelmää siten, että osa typestä tulee lannoitteesta. Karjanlannan hyvä levitysaika on kylvön jälkeen oraille esimerkiksi letkulevittimellä, jolloin pellon tiivistymisriskiä voidaan välttää. Kylvö tehdään normaaleilla kylvömenetelmillä ja siemenmäärillä, ellei kyseessä ole nurmen suojavilja. Rikkakasvit ja taudit tulee myös torjua normaalisti. Jotta korjuutappioilta vältyttäisiin, kannattaa kasvunsääteiden käyttöä harkita varsinkin, jos typpilannoitus on suurehko ja kasvusto rehevää. Kasvinsuojeluaineiden ja kasvun-sääteiden käytössä tulee kuitenkin huomioida mahdolliset varoajat eli käsittelystä korjuuseen jäävä aika.

Korjuu tehdään nimittäin taikinatuleentumisasteella, ohralla 4–5 viikkoa ja vehnällä 6–7 viikkoa tähkälle tulosta. Jos kasvusto korjataan myöhemmin, jyvien variseminen lisää satotappioita ja vähentää rehuarvoa. Korjuussa voidaan käyttää tavanomaisia nurmisäilö-rehun korjuuseen tarkoitettuja koneketjuja. Sadon määrän ja laadun kannalta suositeltavin korjuukonevaihtoehto on suoraan niittävät koneet. Jos kasvusto niitetään ennen korjuuta, niittomurskaimen käyttöä kannattaa välttää.

Nurmen suojavilja kokoviljasäilörehuksi Nurmen perustamisessa käytettävä suojavilja soveltuu hyvin kokoviljasäilörehuksi. Suojaviljan käyttö estää maan kuivumista kylvön jälkeen ja antaa nurmelle paremmat kasvuun lähdön edellytykset. Se myös suojaa kasvustoa rikkakasveilta. Parhaiten suojaviljana menestyy ohra. Viljakasvuston korjaaminen niittämällä puinnin asemesta lisää jonkin verran paitsi ensimmäisen vuoden myös seuraavan nurmivuoden satoa, koska häiritsevää kasvijätettä on pellossa vähemmän. Kun suojavilja korjataan kokoviljasäilörehuksi, myöhäi-nenkään lajike ei haittaa nurmen kehitystä, sillä korjuu tehdään selvästi aikaisemmin. Myöhäisemmillä lajikkeilla saavutetaan usein suurempi sato. Suositeltavaa on käyttää sertifioitua siementä tai peitata siemen. Suojaviljaksi kylvettävän viljan kylvötiheys on normaalia pienempi, noin 350 kpl/m2 (150 kg/ha). Tasaisen orastumisen saavuttamiseksi on suositeltavaa jyrätä pelto ennen tai jälkeen kylvön.

110

Muu viljan ja oljen säilöntäKokojyväsäilöntäPropionihapposäilöntäKokojyväsäilöntä perustuu säilöntäaineen kykyyn estää homeiden ja haitallisten bakteerien kasvu suhteellisen kuivissa oloissa puidussa jyvämassassa. Kosteissa olosuh-teissa säilöntäaineen käyttömäärä nousee helposti korkeaksi, jolloin menetelmän taloudellinen kannattavuus heikkenee. Parhaiten säilöntäaineeksi soveltuu propioni-happo, joka lisätään käsittelemättömään jyvämassaan puinnin yhteydessä tai siiloon tai muuhun varastopaikkaan laitettaessa.

SäilöntäJyväsäilöttävä vilja puidaan mahdollisimman kuivana. Jos vilja on kosteaa tai säilöntäaika pitkä, säilöntä-kustannukset lisääntyvät. Propionix Plussan annostelu määräytyy säilöttävän viljan kosteuden mukaan. Jokaista yli menevää prosenttiyksikköä kohti annostusta lisätään 0,5–0,6 l/rehutonni. Jos viljan kosteus on esimerkiksi 21 %, Propionix Plussan käyttö-määrä on 8,6 l/rehutonni. Lisää annostelua, mikäli vilja on hehtolitrapainoltaan kevyttä tai sisältää vihreitä jyviä.

Propionix Plussan käyttömäärä

Viljan kosteus-% Propionix Plus, l/t

15 5,3

20 8,0

25 10,6

30 13,2

35 15,8

40 18,5

Hyvän säilöntätuloksen varmistamiseksi ja homehtumisen estämiseksi on erityisen tärkeää, että säilöntäaine levittyy tasaisesti koko säilöttävään viljaerään. Tasaisen annostelun voi varmistaa käyttämällä esim. hapotinlaitetta, joka suihkuttaa säilöntäaineen riittävän pitkän (mielellään yli 6 m) ruuvikuljettimen syöttöpäähän. Jos vilja alkaa lämmetä säilönnän aikana, säilöntä-ainekäsittely on uusittava. Käsitelty vilja voidaan varastoida siiloon, laariin tai muovin päälle lattialle. Viljaa ei tarvitse painottaa. Päällysmuovin tehtävänä on lähinnä suojata viljaa likaantumiselta.

RuokintaJyväsäilötty vilja sopii märehtijöiden, sikojen ja siipikarjan ruokintaan. Jyväsäilöttyä viljaa voidaan käyttää heti säilönnän jälkeen. Ennen ruokintaa kokonaiset jyvät on jauhettava tai murskattava. Tuotantovaikutukseltaan propionihapolla säilötty vilja on kuivatun viljan veroista. Märehtijöillä propionihapon käyttö lisää viljan energia-arvoa.

Ilmatiivis säilöntäKokonaiset jyvät voi säilöä myös ilmatiiviisti joko siiloon tai muovituubiin. Ilman säilöntäainetta pilaantumisriski on kuitenkin säilöntäaineen käyttöön verrattuna suurempi. Ilmatiivis säilöntä perustuu viljan normaaliin hajoamistoi-mintaan, joka kuluttaa hapen pois ja tuottaa samalla hiilidioksidia. Hiilidioksidi edistää säilymistä. Ilmatiiviissä säilönnässä viljan tulisi olla kosteudeltaan vähintään 20 %, jotta hiilidioksidin tuotanto olisi riittävää. Säilyvyyden varmistamiseksi hiilidioksidia voidaan lisätä, jos käytössä on ilmatiivis siilo.

111VILJA

T

Oljen ureasäilöntäOlki on käyttökelpoista rehua etenkin lihakarjatiloilla sellaisenaan tai sekoitettuna aperehun joukkoon. Ureasäilönnän perustana on Ureasta muodostuva ammoniakki, joka estää homeiden kasvua.

Säilöntäliuoksen valmistus ja annostelu40 kg Ureaa sekoitetaan 60 litraan vettä (mielellään haaleaan veteen, johon Urea liukenee paremmin kuin kylmään). Tästä määrästä syntyy noin 90 litraa Urea-

liuosta. Liuosta lisätään paalausvaiheessa suuttimien kautta oljen sekaan 40 litraa oljen kuiva-ainetonnia kohti (kosteaa olkea 1200–1500 kg, riippuen oljen kosteudesta).

Oljen käsittely ja ruokintaOljet pitää paalata ja muovittaa heti, muuten ammoniakiksi hajoava Urea haihtuu pois. Paalien annetaan muhia noin neljä viikkoa ja paali tuuletetaan ulkoilmassa tai ladossa ennen tarjoamista eläimille.

112

Öljykasvien Kasvuohjelma

Öljykasvien siemenen kysyntä markkinoilla on

kasvamassa nopeasti. Viljelyalaa on mahdollista

lisätä vielä selvästi, sillä öljylle on käyttöä sekä

elintarvikkeena että bioenergiana. Tilan pinta-alasta

voi korkeintaan neljännes olla vuosittain öljy-

kasveilla, joiksi lasketaan rypsin ja rapsin kevät-

ja syysmuodot sekä Camelina. Viljelykierto-

vaatimuksesta on hyvä pitää kiinni, etteivät

möhöjuuri ja pahkahome yleistyisi pelloilla.

Öljykasvit ovat erinomaisia esikasveja viljoille. Ne hillitsevät viljojen tautipainetta, ja rypsin paalujuuri rei´ittää maata tehokkaasti. Öljykasvien jälkeen suorakylvö onnistuu hyvin. Juolavehnä ja hukkakaura voidaan torjua jo kasvukaudella. Rypsi ja rapsi tasaavat myös syksyn työhuippuja ja varastotilan tarvetta.

113VILJA

TYleiset viljelyedellytyksetÖljykasvien viljely onnistuu lähes kaikilla maalajeilla. Viljelyä tulee kuitenkin välttää herkästi kuorettuvilla, tiivistyneillä tai rikkakasvien vaivaamilla lohkoilla. Myöskään poudan-aroilta mailta ei öljykasveista saada kunnon satoja. Runsas-multaisilla mailla öljykasvit kasvavat pitkiksi ja reheviksi, mikä lisää laon ja pahkahomeen riskiä. Pellon pH:n tulisi olla vähintään tyydyttävällä tasolla, kuten ravinteidenkin. Öljykasvien oikea kylvösyvyys on 2–3 cm. Näin matalaan kylvösyvyyteen päästään, kun kevätmuokkaus tehdään matalaan tai pelto jyrätään ennen kylvöä. Rikkakasvien siemenet alentavat öljykasvien tilityshintaa ja siksi rikka-kasvitorjunta on tarpeen. Öljykasvien lannoitus poikkeaa hieman viljojen lannoi-tuksesta. Öljykasvit tarvitsevat selvästi enemmän booria ja rikkiä kuin viljat, joten näiden ravinteiden saannista tulee huolehtia jo kevätlannoituksessa. Pellon hiven Y:n ravinne-sisältö soveltuu erityisen hyvin öljykasvien viljelyyn, mutta myös Tilan oma Y -sarjasta löytyy eri fosforiluokkiin ja hiventarpeisiin räätälöityjä tuotteita. Öljykasveille voidaan antaa lisätyppeä ja hiventäydennystä lehtilannoituksena ruusukevaiheessa. Rikkilannoitus tulee tehdä aina sulfaatti-muodossa olevalla rikillä, kuten ammonium- tai kalium-sulfaattina tai Suomensalpietarina. Rikkakasvien torjunta on erittäin tärkeää öljykasveilla. Rikkasiemenet alentavat sadon laatua ja vaikeuttavat korjuuta merkittävästi. Onnistunut torjunta perustuu säännölliseen vuosittaiseen rikkakasvitorjuntaan kaikilta lohkoilta. Näin peltoon ei kerry rikkasiemenpankkia, joka haittaisi viljelyä. Ennen kylvöä käytettävät maavaikut-teiset kasvinsuojeluaineet varmistavat viljelyn onnistumisen. Tuholaisten torjuntaan pitää varautua keväästä lähtien. Kylminä keväinä kirpat voivat vioittaa öljykasveja, ja viimeistään ruusukevaiheessa on seurattava säännöllisesti kuoriaisten ilmaantumista kasvustoon. Ruiskutukset kannattaa tehdä aina kun kynnysarvot ylittyvät. Pahkahomeriski on suurimmillaan sateisina kesinä lohkoilla, joilla on viljelty säännöllisesti öljykasveja.

KevätrypsiKevätrypsin viljely onnistuu viljelyvyöhykkeillä I–III. Rypsin kasvuaika on 102–104 päivää, joten se tuleentuu samoihin aikoihin kuin kevätvehnät. Maan lämpötilan pitäisi olla + 6 °C, kun rypsi kylvetään. Tämä varmistaa nopean taimettumisen ja kilpailukyvyn rikkakasveja vastaan. Viileinä keväinä, jolloin rypsi kehittyy hitaasti, on kirppoja tarkkailtava ja torjuttava tarpeen mukaan. Rypsin suositeltava siemenmäärä on 6–10 kiloa hehtaarille. Kylvötiheystavoite on 250–300 kpl/neliö. Koetulosten mukaan suotuisissa kylvöoloissa ja hyvillä lohkoilla voi käyttää pienempää siemenmäärää. Liian tiheä kasvusto jää hinteläksi ja lakoutuu herkästi. Kostea kasvusto saastuu myös herkemmin pahkahomeeseen. Alhaiset siemenmäärät kuitenkin lisäävät epäonnistumisen riskiä, jos kasvuolosuhteet taimettuessa muuttuvat huonoiksi. Tällöin on myös kiinnitettävä erityistä huomiota rikkakasvi- ja tuholaistorjuntaan. Harvaa rypsikasvustoa ei kannata rikkoa herkästi, sillä 100–150 tainta neliöllä voi antaa vielä kohtuullisen sadon. Rypsistä on saatavilla myös iSeed-kuorrutettua siementä. Ravinteiden lisäys siemeneen parantaa kasvinravinteiden ottoa ja nopeuttaa kehitystä. Rypsin korjuun voi aloittaa, kun siemenkosteus on 20 %. Puintivalmis kasvusto on harmaanruskea ja halkaistu siemen on sisältä keltainen. Rypsi ei ole herkkä varisemaan, joten korjuuta ei kannata hätäillä. Korjattu sato on kuivattava välittömästi puinnin jälkeen 8 %:n kosteuteen.

KevätrapsiKevätrapsista on tullut markkinoille aikaisempia lajikkeita, joten sen viljely onnistuu entistä laajemmalla alueella. Rapsista on saatavilla myös iSeed-käsiteltyä siementä. Rapsi on rypsiä jonkin verran satoisampana kasvina kiinnostava vaihtoehto myös biodiesel-tuotantoon. Rapsi on hyvä kylvää keväällä ensimmäiseksi. Sen kylvön voi aloittaa, kun maan lämpötila on +3 °C. Aikainen kylvö onkin tarpeen, koska kasvuaika on noin 10 päivää rypsiä pidempi.

114

Kylvötiheystavoite on 200 kpl/neliö ja kylvösiemenmääräksi suositellaan 6–12 kg/ha suuremman siemenkoon takia. Koska rapsin sato on suurempi kuin rypsin, tulee se huomioida myös lannoituksessa: esimerkiksi typpeä tarvitaan 10–20 kiloa enemmän ja rikkiä 8 kiloa enemmän. Muuten kevätrapsia viljellään kuten kevätrypsiäkin. Rapsi karisee hieman rypsiä helpommin, joten korjuun ajoituksessa kannattaa olla huolellinen.

SyysöljykasvitSatotason nostamiseksi syysrypsi olisi kiinnostava vaihto-ehto. Talvehtiminen on kuitenkin osoittautunut toistaiseksi epävarmaksi. Syysrypsi kylvetään heinäkuussa, jotta se ehtii kehittää vahvan juuren talvehtiakseen. Siemenmäärä on 4–5 kg/ha eli 100 tainta neliölle (harjakylvössä ja kylvön myöhästyessä 6–8 kg/ha). Parhaiten syysrypsi selviää lohkoilla, joilla lumipeite säilyy pitkään ja suojelee kasvia kevään kylmiltä. Hyvin talvehtinut kasvusto kehittyy nopeasti eivätkä tuholaisetkaan ennätä sen kimppuun. Sato on valmis korjattavaksi jo heinäkuussa. Syyslannoitus tehdään kuten syysviljoille, 30 kiloa typpeä hehtaarille, ja kevätlannoitus kuten rapsille.

Ympäristötuen sallima korkein typpilannoitus öljykasveille

Etelä- ja Keski-Suomi

Satotaso, kg/ha Savi- ja hiesumaat Karkeat kivennäismaat

Eloperäiset maat

Syysrypsi ja syysrapsi syksyllä 30 30 20

Syysrypsi, syysrapsi, kevätrypsi, kevätrapsi ja ruistankio keväällä

1750 110 100 60

2000 120 110 70

2250 130 120 80

2500 140 130 90

Tarkista kasville sallitut lannoitusmäärät lohkokohtaisesti ympäristötuen ehdoista.

Rikin puutos rypsillä

115

Boorilannoitus lisää satoa, kun maassa on puutetta boorista. Annettu boorin määrä ja sijoituspaikka vaikuttavat sato­vasteeseen. Rypsi on saanut kokeessa typpeä 100 kg/ha.Rypsin boorilannoituskoe Kotkaniemi 2005, boori välttävä.

VILJA

TTyppitason vaikutus satoon Kasvuohjelma-tiloilla

0

500

1000

1500

2000

2500

3000

0 80 100 110 140130

1230

Typpilannoitus, kg/ha

Sato

kg/

ha

1720

2120

2470 2420 2520

18802020 1990

2170 2160

47511002150240100500

700

900

1100

1300

1500

1700

1900

2100

2300

1.

1. = Kevätviljan Y3 2. = Tilan Oma Y3. = Kevätviljan Y3 + Soluboori 10 kg/ha4. = Kevätviljan Y3 + Booriravinne 133 kg/ha, hajalevitys5. = Kevätviljan Y3 + Booriravinne 50 kg/ha, starttilannoitus

2. 3. 4. 5.Sato kg/ha

Sato

kg/

haBooria g/ha

Lähde: Kemira GrowHow´n maatilakokeet v. 1990–1999

Boorilannoituksen vaikutus rypsin satotasoon

MöhöjuuriPahkahome

Öljykasvien tautejaLähde: Kotkaniemen tutkimusasema

116

Öljykasvien ravinnepuutokset

Typpi (N) Fosfori (P) Kalium (K) Kalsium (Ca) Magnesium (Mg)

Puutosoire Lehdet ovat aluksi vaalean-vihreitä, myöhemmin kellanpunaisia ja varisevat varhain. Kasvu on heikkoa.

Vanhemmat lehdet muuttuvat sinipunaisiksi ja voivat varista. Kasvu on kituvaa.

Lehdet ovat kurttuisia ja alaspäin kääntyneitä. Vanhempien lehtien reunat ruskettuvat ja lehdet voivat varista.

Nuorten lehtien reunat taipuvat ja lehdet voivat kuihtua.

Vanhemmat lehdet ovat vihreän-kirjavia ja voivat punertua.

Vaikutus satoon ja laatuun

Kasvi tuleentuu normaalia aikaisemmin. Sadon määrä ja valkuaispitoisuus jäävät alhaiseksi.

Siemensato jää alhaiseksi. Myöhäinen tuleentuminen. Heikentää perimän siirtymistä uudelle kasvisu-kupolvelle.

Varsi on heikko ja herkkä lakoutumaan. Sato alenee.

Viljojen tuleentuminen voi myöhästyä. Alentaa satoa.

Rikki (S) Boori (B) Mangaani (Mn) Sinkki (Zn) Rauta (Fe)

Puutosoire Lehdissä vaaleanharmaa tai keltainen marmorointi. Puute näkyy ensin nuorissa lehdissä. Kukat ovat kalpeita ja kasvit kitu-kasvuisia.

Kasvupisteet tuhoutuvat. Varret saattavat vioittua ja niissä voi esiintyä halkeamia. Kukkien kehitys estyy, tuleentuminen on epätasaista. Juuret kehittyvät heikosti.

Puute näkyy ensin nuorissa lehdissä. Lehdissä on vaaleankeltaisia laikkuja ja ne voivat vaalentua kokonaan. Kasvin kehitys on heikkoa.

Kasvu häiriintyy, ankarassa puutteessa sato alenee.

Oireet näkyvät ensin nuorissa kasvinosissa, jotka jäävät vaaleiksi, vain lehtisuonet ovat vihreitä.

Vaikutus satoon ja laatuun

Tuleentuminen voi myö-hästyä. Sato voi jäädä määrältään alhaiseksi.

Lidut kehittyvät ja täyttyvät huonosti. Alentaa satoa.

Puute häiritsee yhteyttä-mistä ja voi siten vaikuttaa sadon määrään ja laatuun.

Ankara puute huonontaa satoa ja laatua.

117VILJA

T

Typpi (N) Fosfori (P) Kalium (K) Kalsium (Ca) Magnesium (Mg)

Puutosoire Lehdet ovat aluksi vaalean-vihreitä, myöhemmin kellanpunaisia ja varisevat varhain. Kasvu on heikkoa.

Vanhemmat lehdet muuttuvat sinipunaisiksi ja voivat varista. Kasvu on kituvaa.

Lehdet ovat kurttuisia ja alaspäin kääntyneitä. Vanhempien lehtien reunat ruskettuvat ja lehdet voivat varista.

Nuorten lehtien reunat taipuvat ja lehdet voivat kuihtua.

Vanhemmat lehdet ovat vihreän-kirjavia ja voivat punertua.

Vaikutus satoon ja laatuun

Kasvi tuleentuu normaalia aikaisemmin. Sadon määrä ja valkuaispitoisuus jäävät alhaiseksi.

Siemensato jää alhaiseksi. Myöhäinen tuleentuminen. Heikentää perimän siirtymistä uudelle kasvisu-kupolvelle.

Varsi on heikko ja herkkä lakoutumaan. Sato alenee.

Viljojen tuleentuminen voi myöhästyä. Alentaa satoa.

Rikki (S) Boori (B) Mangaani (Mn) Sinkki (Zn) Rauta (Fe)

Puutosoire Lehdissä vaaleanharmaa tai keltainen marmorointi. Puute näkyy ensin nuorissa lehdissä. Kukat ovat kalpeita ja kasvit kitu-kasvuisia.

Kasvupisteet tuhoutuvat. Varret saattavat vioittua ja niissä voi esiintyä halkeamia. Kukkien kehitys estyy, tuleentuminen on epätasaista. Juuret kehittyvät heikosti.

Puute näkyy ensin nuorissa lehdissä. Lehdissä on vaaleankeltaisia laikkuja ja ne voivat vaalentua kokonaan. Kasvin kehitys on heikkoa.

Kasvu häiriintyy, ankarassa puutteessa sato alenee.

Oireet näkyvät ensin nuorissa kasvinosissa, jotka jäävät vaaleiksi, vain lehtisuonet ovat vihreitä.

Vaikutus satoon ja laatuun

Tuleentuminen voi myö-hästyä. Sato voi jäädä määrältään alhaiseksi.

Lidut kehittyvät ja täyttyvät huonosti. Alentaa satoa.

Puute häiritsee yhteyttä-mistä ja voi siten vaikuttaa sadon määrään ja laatuun.

Ankara puute huonontaa satoa ja laatua.

Hivenravinteiden puutosoireita öljykasveilla

Lehdet kellastuneet

OIREET VANHOISSA LEHDISSÄ ENSIN

Lehdet eivät kellastuneet

OIREET NUORISSA LEHDISSÄ ENSIN

• Kellastumista lehtisuonten välissä

• Lehtien reunoissa punaista ja kuollutta solukkoa

• Vaaleankeltaisia laikkuja

• Kuolleita laikkuja lehdissä

• Kasvin kehitys/kasvu on jälkeenjäänyttä

• Vaaleanharmaa/ keltainen marmorointi

• Ei kuolleita laikkuja

• Kääpiökasvuisuus

• Kalpeat kukat

Magnesiumin puute Mangaanin puute Rikin puute

VARSI KATKEAA

• Heikko kukinta

• Heikentynyt palkojen muodos- tuminen ja täyttyminen

• ”Ruttoisia lehtiä”

• Tuleentuu epätasaisesti

Boorin puute

VARSI EI KATKEA

• Kalpeita, ”löysiä” lehtiä

• Vähemmän lehtimassaa, pitkiä, ohuita lehtiä

Molybdeenin puute

118

119VILJA

TKuivaherneen Kasvuohjelma

Rehuvalkuaisen omavaraisuus on Suomessa – kuten

muuallakin EU:ssa – alhainen, vain noin 30 %.

Kotimainen herne on hyvä valkuaisrehu kotieläimille.

Se sisältää noin 22 % proteiinia, joten herneestä saa

rehuihin laadukkaan kotoisen valkuaistäydennyksen.

Herne vaatii hyvärakenteisen ja hyvin ojitetun maan. Tehokas symbioottinen typensidonta herneen juurissa edellyttää ilmavuuden lisäksi riittävän korkeaa maan pH:ta. Herneelle soveltuvat parhaiten ilmavat, hyvärakenteiset hietasavet ja hienot hiedat.

Herne tarvitsee starttityppeä 30–50 kg maan multavuuden mukaan. Kohtuullinen typpilannoitus on paikallaan, sillä maa on alkukesästä kylmää ja juurinystyräbakteerien toiminta on tällöin liian hidasta tyydyttämään herneen typentarvetta. Fosforin tarve on 0–50 kg/ha ympäristötuen ehdot huomioiden. Kaliumin tarve on 0–90 kg. Karjanlanta on annettava jo esikasville; herneelle sitä ei enää saa käyttää. Herne voidaan kylvää aikaisin, sillä se ei ole hallanarka. Suorakylvö on herneelle riski. Herneen kasvuaika vaihtelee 100 päivän molemmin puolin.

120

Normaali herneen kylvösyvyys on 5 cm, mutta kylvää voi maan kosteudesta riippuen 3–7 cm:iin. Herneen kylvösiemenmäärä on 255–450 kg/ha. Kylvön jälkeen hernemaa on jyrättävä. Jyräyksen tarkoituksena on siementen itämisen varmistaminen ja maan pinnan tasoittaminen puinnin helpottamiseksi. Jyrä hajoittaa suurimmat multakokkareet ja painaa pienet irtokivet maahan. Jyräys on tehtävä ennen herneiden taimettumis-ta, ei kuitenkaan aivan taimien pintaantulovaiheessa. Herne on hyvä esikasvi viljoille, koska viljat voivat käyttää hyväkseen herneen ilmasta sitomaa ja kasvinjätteis-sä maahan jäänyttä typpeä. Herneen jälkeen typpilannoi-tusta voi vähentää noin 25–30 kg/ha. Herneen maata lannoittava vaikutus riippuu sen kasvusta. Herne parantaa myös maan mururakennetta. Lohkon hiventilanne kannattaa selvittää viljavuusanalyy-sillä ja mahdolliset hivenpuutteet korjata kylvölannoituksen yhteydessä Pellon hiven Y:llä tai Tilan oma Y:llä. Akuuttiin puutteeseen voi ruiskuttaa Solubooria tai Mangaanisulfaat-tia herneen ollessa 10–15 cm korkeaa. Hernekääriäisen torjunnan ajoitus ja tarve arvioidaan feromonipyydysten avulla. Ohjeellinen torjunnan kynnysar-vo ruokaherneen tuotannossa on 50–100 kääriäistä/pyydys. Tällaisen hernekääriäisen esiintymishuipun jälkeen voidaan torjunta-ajankohdan arvioida olevan 8–12 vrk:n kuluttua. Oikea ruiskutusajankohta on heti, kun toukat ovat kuoriutuneet munista, mutta eivät ole vielä ehtineet kaivautua palkoihin. Hernekirvat saattavat vaivata lämpiminä kesinä palkojen muodostumisvaiheessa. Jos tässä vaiheessa löytyy 5 kirvaa latvaa kohden, on torjunta tarpeen, mikäli kirvojen luontaisia vihollisia ei esiinny riittävästi. Laikkutauteja, jotka

Ympäristötuen sallima korkein typpilannoitus Etelä- ja Keski-Suomessa

Herne, härkäpapu ja lupiini Savi- ja hiesumaat Karkeat kivennäismaat Eloperäiset maat

Typpeä kg/ha 45 45 30

Tarkasta kasville sallitut lannoitusmäärät lohkokohtaisesti ympäristötuen ehdoista.

vioittavat palon ulkonäköä kosteissa oloissa voi torjua peittauksella ja viljelykierrolla. Kuivan herneen puinti aloitetaan heti, kun palot ja varret ovat riittävän kuivia kulkeakseen puimurin koneis-tossa sitä tukkimatta. Siementen sopiva puintikosteus on 20–25 %. Alle 20-prosenttiset siemenet rikkoutuvat helposti. Herne tulee kuivata hitaasti. Kylmäilmakuivaus on suositeltavaa. Liian nopea kuivaus rikkoo herneen kuoren. Herne kuivataan vähintään 16 prosentin kosteuteen.

Herne rehunaSuomalaisissa kokeissa on saatu hyviä tuloksia herneen soveltuvuudesta sikojen vilja-soijaruokintaan. Kotimaisten hernelajikkeiden ei ole todettu sisältävän haitallisessa määrin skatolia, joten lajikkeen valinnan voi tehdä viljelyominaisuuksien mukaan. Ruokinnan suunnittelussa kannattaa huomioida herneen valkuaispitoisuus, joka saattaa jonkin verran vaihdella lajikkeen mukaan. Herneen maittavuus on hyvä, eikä sillä ole havaittu olevan epäedullisia vaikutuksia lihan laatuun. Herneen osuus ruokinnassa voi sioilla olla 20–35 %, eli sillä voi korvata esimerkiksi noin puolet soijarouheen valkuaisesta. Jos herneen osuus on yli 25 %, kannattaa aminohappo-täydennykseen kiinnittää huomiota etenkin metioniinin ja tryptofaanin osalta. Herneen on todettu soveltuvan myös siipikarjan rehuksi sekä muniville kanoille että broilereille. Broilereilla jopa 45 % soijasta on korvattu herneellä ilman kasvutulosten heikkenemistä. Munivilla kanoilla on kokeiltu 30 % korvaustasoa ilman munintatuloksen heikkenemistä. Kuten sioillakin, herneen käyttö edellyttää kuitenkin aminohappotäydennystä (lysiini, metioniini ja treoniini).

121VILJA

TErikoiskasveista vaihtoehtoja viljallePerinteisten viljojen rinnalle on viime vuosina tullut

kiinnostavia vaihtoehtokasveja, joilla saadaan

kaivattua viljelykiertoa pelloille. Tilatuen käyttöön-

otto saattoi osaltaan viljelykasvit tasa-arvoiseen

asemaan. Erityisesti kasvava kiinnostus bioenergiaan

muuttaa kasvivalikoimaa tulevina vuosina.

Biodieseliä omaan käyttöönViljelijä voi tuottaa öljykasveista biodieseliä oman tilansa käyttöön. Puristettu öljy sopii kuivuriin, ja rouheen voi syöttää omalle karjalle tai polttaa hakkeen joukossa. Tukikäytännöistä tarkemmat ohjeet saa kunnan maaseu-tuelinkeinoviranomaiselta. Öljykasvien viljely energiaksi ei poikkea paljoakaan elintarviketuotannosta. Sen sijaan se tuo tilalle hyvän esikasvin, mikäli öljykasveja ei muuten viljellä tilalla. Kesantoa kannattaa siten kierrättää normaaleilla lohkoilla ja ottaa esikasvihyöty irti. Juolavehnän voi torjua kasvus-tosta syksyllä ennen puintia ja varmistaa samalla myös myöhäisten lajikkeiden alhaisen puintikosteuden. Viljelyyn soveltuvat kaikki myynnissä olevat rypsi- ja rapsilajikkeet. Energiantuotannossa voi satoisampaa rapsia pitää Etelä-Suomessa etusijalla. Lannoitus tehdään normaalin viljelyn tapaan, jolloin typpeä käytetään 110 kiloa hehtaarille. Kotieläintiloilla energiantuotanto velvoitekesannolla tuo lisää levitysalaa karjanlannalle. Rikkakasvien torjuntaa ei kannata tyystin unohtaa, vaikka bioenergiatuotannossa rikkasiemenet voivat tulla myös hyötykäyttöön. Tuholaiset kannattaa torjua tarvittaessa myös bioenergialohkoilta.

RuokohelpiRuokohelven viljelyala on lisääntynyt nopeasti ja sopimuk-set keskittyvät sitä käyttävien lämpölaitosten läheisyyteen. Ruokohelpi soveltuu parhaiten multa- ja turvemaille. Se viihtyy myös hieta- ja hiesumailla, mutta huonommin savimailla. Ruokohelpikasvusto on perustettava erittäin huolellisesti, sillä viljelyaika on pitkä ja alun laiminlyönnit vievät helposti kannattavuuden koko viljelystä. Tasaisen kasvuston saamiseksi turvesuot on kalkittava ja juolavehnä on hävitettävä ennen kylvöä. Ruokohelpi on poudanarka taimivaiheessa. Myös kasvin alkukehitys on hidas, mikä lisää rikkakasvien määrää ja kasvuston aukkoisuutta. Pellon pinta on tasoitettava esimerkiksi jyräämällä. Rikkakasvit torjutaan, kun ruokohelpi on 2–4-lehtiasteella. Kasvustoa ei saa niittää ensimmäisenä vuonna, sillä niitto laskee seuraavan vuoden satoa. Sato korjataan keväällä kuloheinänä ennen kuin uusi kasvu on 15 cm pitkää. Hyvin perustetusta ruokohelpi-kasvustosta saadaan satoa kymmenen vuoden ajan.

ÖljypellavaÖljypellava on hyvä lisä viljatilan viljelykiertoon. Kasvu-paikan tulisi olla aukea, poutimaton hieta- tai savimaa. Kasvupaikan pH:n tulisi olla mielellään tyydyttävä tai parempi. Yleisimmin viljeltyjen lajikkeiden kasvuaika on hieman kevätvehniä pitempi. Satoa pellavasta saadaan 1500–2000 kg/ha. Pellavan esikasviksi ei suositella rypsiä, hernettä eikä pellavaa. Sopiva viljelykierto on 3–7 vuotta. Öljypellava kylvetään ensimmäiseksi keväällä 2–4 cm:n syvyyteen, kosteaan maahan. Pelto kannattaa muokata matalaan ja jyrätä, jolloin kosteutta säästyy mahdollisim-man paljon. Kylvötiheys on 800–1000 itävää siementä neliölle. Siementä käytetään 70–90 kg/ha. Monivuotiset rikkakasvit on syytä hävittää ennen pellavan viljelyn aloittamista, sillä pellava on huono kilpailija pitkän

122

taimettumisvaiheen takia. Rikkakasvit hävitetään pellavan ollessa 5–10 cm:n pituista. Taimipoltetta torjutaan peittauksella ja kirppoja voidaan joutua torjumaan ruiskuttamalla. Öljypellava voidaan puida, kun sylkky helisee ja siemenet ovat ruskeita. Pellavaa ei saa varastoida puinti-kosteudessa yli 4 tuntia, sillä nopeasti lisääntyvät homeet pilaavat laadun. Pellava kuivataan 7 %:n kosteuteen.

Camelina-ruistankioCamelina on RavintoRaision viljelyttämä öljykasvi. Sen arvokkaita rasvahappoja, kuten omega 3 -rasvahappoa, käytetään terveysvaikutteisiin elintarvikkeisiin. Camelinaa viljellään kuten rypsiä ja sen kasvuaika on 95–100 päivää. Parhaiten viljelyyn soveltuvat hieta- ja hietamultamaat sekä savimaat, sen sijaan erittäin runsasmultaisia maita tulee välttää. Camelinalle suositellaan maahan mullattavien rikkakasviaineiden käyttöä aina kun mahdollista. Camelina on erinomainen esikasvi ja se on huomioitava viljelykierrossa kuten rypsi.

Kylvösiemenmääränä käytetään 8 kg/ha. Matala muokkaus ja kylvö kosteaan maahan varmistavat taimettumisen. Maan fosforiluvun on oltava vähintään välttävä tai parempi; myös starttifosforista on havaittu olevan hyötyä. Typpitaso on 60–110 kg/ha maan multavuudesta riippuen. Rikkakasvit voidaan torjua kuten rypsillä. Suomessa Camelinalla ei ole esiintynyt merkittävästi tauteja, myös-kään kirppoja ei ole tarvinnut torjua. Sato on puitavissa, kun siemenen kosteus on alle 20 %. Sato kuivataan nopeasti 7–8 %:n kosteuteen, eikä se saa lämmetä kärryissä. Camelina ei varise herkästi. Satoa saadaan 1200 kg/ha, parhaimmillaan jopa 2000 kg/ha.

KuminaKumina sopii hyvin viljatilalle parantamaan maan rakennet-ta. Kuminaa viljellään sen siementen sisältämien haihtuvien öljyjen vuoksi. Parhaat kuminasadot on saatu kivennäis-mailla. Talvituhoja ei yleensä ole, jos vesi ei jää seisomaan painanteisiin. Kasvupaikan pH:n pitäisi olla yli 6,3. Maan booritilan on oltava hyvä, sillä boori vaikuttaa siemenen muodostukseen. Kuminan viljely onnistuu Oulun korkeu-delle asti. Kylvösyvyys on 1–3 cm ja riviväli 12,5 cm. Muokkauksen tulee olla tasainen ja hienojakoinen. Jos kuminaa viljellään kaksivuotisena, riittää siemenmääräksi 5–10 kg/ha. Normaalisti kylvetään 15–25 kg/ha ja kasvustosta otetaan 2–4 satoa. Kestorikkakasvit on torjuttava ennen kylvöä, myös kylvövuonna siemenrikkakasvien torjunta on tärkeää. Kuminan pahin tuholainen on kuminakoi. Kuminan tuleentuminen on epätasaista ja siemenet varisevat herkästi. Keskisato on yleensä hieman alle 1000 kg/ha, huippusadot ovat 2000 kg/ha. Rehuviljan seassa kuminoista ei ole haittaa, mutta ennen leipäviljan, mallasohran tai rypsin käsittelyä koneet on syytä puhdistaa huolellisesti. Kumina pitäisi kuivata mahdollisimman pian, ettei sadon laatu kärsisi. Kumina kuivataan 10–11 %:n kosteu-teen. Paras varastopaikka on tiivis kannellinen siilo.

123VILJA

T

Ympäristötuen sallima korkein typpilannoitus erikoiskasveille

Etelä- ja Keski-Suomi Pohjois-Suomi

Savi- ja hiesumaat

Karkeat kivennäis-

maat

Eloperäiset maat

Savi- ja hiesumaat

Karkeat kivennäis-

maat

Eloperäiset maat

Rypsi ja rapsi, Camelina-ruistankio

110 100 60 - - -

Ruokohelpi, perustamisvuosi

60 60 40 60 50 40

Ruokohelpi, satovuosi 90 80 60 80 80 60

Pellavat, maissi, öljyhamppu, auringonkukka

90 80 50 70 70 50

Kumina 90 80 50 - - -

Yllä olevat typpimäärät voi ylittää rypsillä ja rapsilla, jos tilan satotaso on tavanomaista korkeampi. Katso tarkemmin ympäristötuen ehdoista.

Ympäristötuen sallima korkein fosforilannoitus erikoiskasveille

Huono Huononlainen Välttävä Tyydyttävä Hyvä Korkea Arveluttavan korkea

Rypsi ja rapsi, öljypellava, Camelina-ruistankio

32 24 20 12 8 - -

Ruokohelpi, perustamisvuosi

50 40 30 20 10 - -

Ruokohelpi, satovuosi

30 20 15 10 5 - -

Kumina 32 24 20 12 8 - -

Yllä olevat fosforimäärät voi ylittää rypsillä ja rapsilla, jos tilan satotaso on tavanomaista korkeampi. Katso tarkemmin ympäristötuen ehdoista.