Yksityisten teiden kunnossapito - Väylävirasto4.3.6 Jääteiden kunnossapito 28 4.4 Muu hoito 30 4.4.1 Liittymien hoito 30 4.4.2 Tiehen kuuluvien laitteiden hoito 32 4.5 Tien kunnostus

1

Yksityisten teiden kunnossapito

TIEHALLINTOTie- ja liikenneolojen suunnittelu

Helsinki 1999

2

1. painosISBN 951-726-508-5TIEL 2230053

Kalevan kirjapainoOulu 1999

Verkkojulkaisu pdf (www.tiehallinto.fi/yksityistiet)

TielaitosOpastinsilta 12 APL 3300521 HELSINKI

3

Tiepiirit

SÄÄDÖSPERUSTA KORVAA/ MUUTTAAYksTieL 109 § 2 mom Yksityiset tiet, Osa III, Kunnossapito-ohjeet, TVH 722506

KOHDISTUVUUSTiekunnat, kunnat ja Tielaitos

VOIMASSAToistaiseksi

ASIASANATYksityiset tiet, kunnossapito

YKSITYISTEN TEIDEN KUNNOSSAPITO

Ohjeessa käsitellään yksityisten teiden kunnossapitoa ja se on tarkoitettu ensi-sijaisesti tiekunnille ja kunnille sekä kunnossapitotöitä tekeville yrittäjille. Varsi-naisen kunnossapidon lisäksi ohjeessa käsitellään lyhyesti myös kunnossapi-don suunnittelua sekä tiekunnan toimivaltaa ja vastuuta.

Valtion avustusta saavien yksityisten teiden kunnossapidon avustamisessa Tie-laitos pyrkii noudattamaan tässä ohjeessa esitettyjen työmenetelmien ja mate-riaalimäärien edellyttämää kustannustasoa.

Suomessa on valtionavustukseen oikeutettuja yksityisiä teitä noin 60 000 km javain kunnanavustusta saavia yksityisiä teitä noin 26 000 km. Nämä tiet palvele-vat ensisijaisesti sekä maaseudun asutuksen, että maa- ja metsätalouden lii-kennettä. Säännöllisellä, asiantuntevalla ja oikea-aikaisella hoidolla varmiste-taan tieverkon kunnon säilyminen ja saavutetaan huomattavia säästöjä sekätyö- että materiaalimäärissä.

Johtaja Aulis Nironen

Apulaisjohtaja Eeva LinkamaTie- ja liikenneolojen suunnittelu

LISÄTIETOJA Jukka LyytinenTiehallinto/Keski-Suomen tiepiiripuh. 0204 22 5725

Tielaitos MUU OHJAUSTiehallinto

6.4.1999 613/98/20/KH/7

ASIARYHMÄ12

4Tiedoksi: Liikenneministeriö

Suomen KuntaliittoJohtajistoKeskushallinnon yksikötOhjausryhmäTyöryhmäTielaitoksen kirjasto (2)Tiepiirien kirjasto (2)

5

ALKUSANAT

Yksityisten teiden kunnossapito -ohje on laadittu Tielaitoksen keskushallin-nossa. Työtä ohjasi työryhmä, johon kuuluivat

Yli-insinööri Matti Teräsvirta Tiehallinto/ Hos, puheenjohtajaDipl.ins. Pertti Paukkonen Tiehallinto/ HosDipl.ins. Olli Penttinen Tiehallinto/ HosTarkastaja Veikko Tarkkio Tiehallinto/ HosInsinööri Timo Heikkilä Lapin tiepiiriRak.mest. Pentti Karhu Hämeen tiepiiri

Työryhmän asiantuntijoina ovat olleet varatuomari Markku Fagerlund Suo-men Kuntaliitosta ja ylitarkastaja Seppo Kaasinen Tielaitoksesta (oikeudelli-set kysymykset), toimitusjohtaja Jaakko Rahja Suomen Tieyhdistyksestä, in-sinööri Olli Miettinen Mikkelin maalaiskunnasta ja työpäällikkö Kauko Huttu-nen Rovaniemen maalaiskunnasta. Konsulttina toimi Suunnittelukolmio Oy.

Ohjeluonnoksesta pyydettiin lausunnot Suomen Kuntaliitolta, kaikilta tiepii-reiltä sekä Laitilan, Lapuan, Juvan ja Pudasjärven kunnilta.

Helsingissä huhtikuussa 1999

Tie- ja liikenneolojen suunnittelu

6

SISÄLTÖ

1 YLEISTÄ 71.1 Ohjeen soveltuvuus 71.2 Kunnossapito ja sen tavoitteet 71.3 Kunnossapitovastuu 7

2 KUNNOSSAPITOON VAIKUTTAVAT TEKIJÄT 92.1 Liikenne ja sääolosuhteet 92.2 Tien rakenne 9

2.2.1 Kelirikko 9

3 KUNNOSSAPIDON SUUNNITTELU 113.1 Työnsuunnittelu 113.2 Kunnossapitoluokitus ja määrästandardit 123.3 Kunnossapidon rahoitus 133.4 Laadun arviointi 14

4 KUNNOSSAPITOTYÖT 174.1 Kunnossapitotyöt ja niiden ajoitus 174.2 Kesähoito 18

4.2.1 Höyläys 184.2.2 Lanaus 194.2.3 Pölynsidonta 204.2.4 Päällysteiden ja pintausten hoito 214.2.5 Vesakontorjunta (raivaus) 224.2.6 Niitto 23

4.3 Talvihoito 234.3.1 Aurausviitoitus 234.3.2 Lumen poisto 244.3.3 Talvihöyläys 264.3.4 Liukkauden torjunta 264.3.5 Ojien ja rumpujen talvikunnossapito 274.3.6 Jääteiden kunnossapito 28

4.4 Muu hoito 304.4.1 Liittymien hoito 304.4.2 Tiehen kuuluvien laitteiden hoito 32

4.5 Tien kunnostus 334.5.1 Sorastus 334.5.2 Ojien kunnostus 354.5.3 Rumpujen kunnostus 364.5.4 Muu kunnostus 37

4.6 Siltojen kunnossapito 394.6.1 Siltojen tarkastukset ja hoito 394.6.2 Siltojen kunnostus 39

LIITTEET

6 Yksityisten teiden kunnossapitoYksityisten teiden kunnossapito

7

1 YLEISTÄ

1.1 Ohjeen soveltuvuus

Kunnossapito-ohje on tarkoitettu yksityisten tei-den kunnossapidon suunnitteluun, toteutukseenja valvontaan. Ohje koskee yksityistielain (358/62)perusteella valtion ja/tai kunnanavustusta saaviayksityisiä teitä. Tällaisia ovat lähinnä pysyvän asu-tuksen pääsytiet ja tiet, joilla on paikkakunnallahuomattava liikenteellinen merkitys. Ohjetta voi-daan soveltaa myös muihin yksityisiin teihin.

1.2 Kunnossapito ja sen tavoitteet

Yksityistielain mukaan Tien kunnossapidoksi kat-sotaan toimenpiteet, jotka ovat tarpeen tien py-syttämiseksi sen tarkoitusta vastaavassa kun-nossa, niihin luettuina tien aukipitäminen talvel-la ja puhtaanapito.

Yleistavoitteena yksityisten teiden kunnossapidos-sa voidaan pitää lakiin kirjoitettua periaatetta: Tieon pidettävä sellaisessa kunnossa, kuin sen tar-koitus ja siitä tuleva hyöty edellyttävät ottamallakuitenkin huomioon, ettei kunnossapidosta ai-heudu tieosakkaalle kohtuuttomia kustannuksia.

Jos joku tai jotkut tieosakkaat vaativat tiekun-nan päätöksestä poiketen koko tielle tai osalletietä korkeampaa kunnossapidon tasoa kuin tientarkoitus edellyttää, on kyseisten tieosakkaidenmaksettava siitä aiheutuvat lisäkustannukset.

1.3 Kunnossapitovastuu

Vastuu tien1 kunnossapidosta kuuluu tienpitäjäl-le. Yksityisellä tiellä tienpitäjänä toimii joko tiekun-ta, jos se on perustettu, tai tieosakkaat yhdessä.

Tiekunnalla tai tieosakkailla on kuitenkin toimival-taa vain tiealueella.

Kuva 1: Tiekunnan vastuualue (harmaa).

Tiealue

Tietä varten rajattua aluetta sanotaan tiealueek-si, ja sen leveys määrätään tie- tai maanmittaus-toimituksessa. Tien kunnossapito- tai parantamis-toimenpiteet saavat ulottua vain em. toimitukses-sa määritetylle tiealueelle, ellei maanomistajankanssa ole muusta sovittu. Tarvittaessa myös tie-lautakunta voi antaa luvan pieniin toimenpiteisiin(esim. raivaus) tiealueen ulkopuolelle.

Tiealue on yleensä tiloille määrätty rasite, jota eiole merkitty maastoon. Tarvittaessa tiealueen le-veys voidaan selvittää maanmittaustoimistosta.Tiealuetta voidaan, jos se on tien käytön kannaltavälttämätöntä, laajentaa tietoimituksella.

Kuva 2: Tiealue ja tien osat.

1 YLEISTÄ

1 Yksityistielain mukaan Tiehen kuuluu tierata, sekäsen säilymistä ja käyttämistä varten pysyvästi tarvit-tavat alueet, rakenteet ja laitteet, kuten piennar, luis-ka, pengermä, oja, sivuuttamis- ja kääntymispaikka,tiehen liittyvä tienpitoa varten tarvittava varastoimis-paikka, silta, rumpu, lautta laitureineen, kaide ja tie-merkki sen mukaan kuin kussakin tapauksessa onkatsottava tarpeelliseksi.


Yleinen tie

Näkemä

Yksityinen tie(tiekunta)

Muu yksityinen tie

8

Korvausvastuu

Yksityisen tien pitäjä voi joutua korvaamaan ajo-neuvoille tms. sattuneita vahinkoja esimerkiksi, joshuolimattoman kunnossapidon vuoksi– tiellä on pahoja maakiviä– tielle jää lanauksen, höyläyksen tai sorastuk-

sen jälkeen isoja irtokiviä– tiellä on sortumia tai rummuissa ja silloissa on

vaurioita ja tiekunta ei aseta varoitusmerkkejäeikä ryhdy toimenpiteisiin vaurioiden korjaami-seksi

– talvella tie on aurattu liian leveäksi, ts. niin pal-jon tien reunan yli, että ajoneuvo suistuu tieltä

– sillan kantavuus on heikompi kuin mitä liiken-nemerkki osoittaa.

Tienpitäjän on tarvittaessa, esimerkiksi tarkastus-/ kunnossapitopäiväkirjan avulla, voitava osoittaa,että tien kunnossapidossa on noudatettu huolelli-suutta ja tie on ollut asianmukaisessa kunnossa –havaitut puutteet on korjattu viivyttelemättä ja tar-vittaessa on asetettu varoitusmerkit. Mm. kelirikonaiheuttamat vauriot on merkittävä välittömästi(esim. kuusenhavuilla) ja korjattava viivyttelemät-tä. Talvisin jääteiden pidossa on noudatettava eri-tyistä varovaisuutta jään kantavuuden ja mahdol-listen railojen suhteen. Mahdolliset korvauksia kos-kevat riita-asiat ratkaistaan paikallisessa käräjä-oikeudessa.

Yksityisten teiden kunnossapito1 YLEISTÄ

9

2 KUNNOSSAPITOON VAIKUTTAVAT TEKIJÄT

2.1 Liikenne ja sääolosuhteet

Liikenteen määrä ja laatu sekä sääolosuhteet vai-kuttavat merkittävästi tien kunnossapitotarpee-seen. Niiden vaikutusta voidaan kunnossapidontyönsuunnittelussa arvioida kunnossapitoluokituk-sen ja määrästandardien avulla. Kunnossapitoluo-kitus kuvaa lähinnä tien liikennemäärää, joka vai-kuttaa tien kulumiseen ja tavoitteena olevaan laa-tutasoon. On kuitenkin huomattava, että raskas lii-kenne rasittaa tien rakennetta moninkertaisestihenkilöautoliikennettä enemmän. Määrästandar-dit kuvaavat sää- ja liikenneolosuhteiden yhteis-vaikutuksesta syntyvää keskimääräistä kunnossa-pitotarvetta.

Sää ja sen muutokset vaikuttavat monien kunnos-sapitotöiden tarpeeseen ja ajoitukseen. Tärkeim-mät säätekijät ja niihin liittyvät kunnossapitotarpeeton esitetty seuraavassa taulukossa.

Taulukko 1: Säätekijöiden vaikutus kunnossa-pitoon.

2.2 Tien rakenne

Kunnossapidon määrään ja laatuun vaikuttaamyös se, millainen tien rakenne on. Suurin osamaamme yksityisistä teistä on vähitellen liikenne-tarpeen mukaan syntyneitä ns. rakentamattomiateitä. Niissä ei ole maapohjan kantavuuden vaih-teluita tasaavia rakennekerroksia ja niiden kuiva-tus on usein puutteellinen, joten ne ovat usein voi-makkaasti routivia ja kelirikkoisia. Rakentamatto-mat tiet ovat monesti myös mutkaisia ja mäkisiä,

mikä vaikuttaa mm. kunnossapitomenetelmienvalintaan.

Tien rakenteelle asetettavana minimivaatimukse-na voidaan pitää sitä, että välttämätön liikenne, jotaon tilanteen mukaan mm. työmatkaliikenne, mai-donkeräily ja koululaiskuljetukset sekä aina häly-tysajoneuvojen pääsy, voidaan turvata kaikissaolosuhteissa.

Kuva 3: Periaatekuva rakennetun ja rakenta-mattoman tien poikkileikkauksesta.

2.2.1 Kelirikko

Kelirikolla tarkoitetaan tien kantavuuden heikke-nemistä roudan sulaessa tai pitkäaikaisten satei-den seurauksena. Kelirikko aiheutuu yleensä sii-tä, kun maan routaantuessa (jäätyessä) hienoai-nespitoiseen maahan imeytyy niin paljon vettä, ettämaan tilavuus kasvaa (syntyy routanousuja). Rou-dan sulaessa maassa on ylimääräistä vettä, jokaheikentää tien kantavuutta. Sulamisen alkuvai-heessa rakentamattoman tien pintakerroksissaoleva vesi ei pääse poistumaan tien reunoissa jasyvemmällä olevan roudan vuoksi. Seurauksenaon kelirikko (pintakelirikko), joka aiheuttaa välitöntähaittaa liikenteelle. Tien pinnan kuivuttua roudan

Aur

aus

Talv

ihöy

läys

Liuk

kaud

en to

rjunt

a

Kin

ostin

työt

Rum

puje

n au

kais

u

Kes

ähöy

läys

/Lan

aus

Pöl

ynsi

dont

a

Ojie

n ku

nnos

sapi

to

Yksityisten teiden kunnossapito2 KUNNOSSAPITOON VAIKUTTAVAT TEKIJÄT

SäätekijäLumisademäärä X XTuulisuus X X XKovat pakkaset X XSuojasäät X X XSuhteellinen kosteus X XVesisademäärä X X XPitkät poutakaudet X X

Tarv

ittav

a ty

ö

KulutuskerrosHienoainespitoinen murske tai päällyste

Kantava/jakava kerrosmurske

Kantava kerrosmurske

Jakava kerrosmurske (tai sora)

Suodatinkerroshiekka

PohjanmaaPohjanmaa

Sora/ murske

Pohjanmaa

RAKENNETTU TIE

RAKENTAMATON TIE

10

sulaminen jatkuu syvemmältä, jolloin raskas liiken-ne saattaa edelleen vaurioittaa tietä (runkokelirik-ko).

Normaalisti kevätkelirikko alkaa huhti — touko-kuussa ja kestää roudan syvyyden sekä maape-rä- ja sääolosuhteiden mukaan jopa heinäkuun al-kupuolelle. Heikosti kantavilla teillä, joiden kuiva-tus on puutteellinen, kelirikkoa saattaa esiintyämyös pitkäaikaisten sateiden yhteydessä; lähinnäsyksyllä, kun haihtuminen on vähäistä.

Kelirikkoisten teiden liikenteen rajoittaminen

Kelirikkoisten teiden liikennettä rajoittamalla pyri-tään estämään niiden liiallinen vaurioituminen niin,että välttämätön liikenne voidaan turvata eikä tienkunnostustarve kohtuuttomasti lisäänny.

Yksityistielain mukaan tien kunnon seuraaminenja mahdollisten rajoitusten määrääminen kuuluvattien hoitokunnalle tai toimitsijamiehelle. Näidentehtävänä on:– Kieltää toistaiseksi tai määräajaksi tiellä tai sen

osalla, joka roudan sulamisen tai sateen vuok-si taikka muusta sellaisesta syystä on raken-teeltaan heikentynyt, tien kuntoa vaarantavakäyttö tai rajoittaa sitä.

– Antaa tarvittaessa määräämillään ehdoilla lupatien tilapäiseen käyttämiseen tai muuhun eri-tyiseen tilapäiseen kuljetukseen, joka saattaavaurioittaa tietä.

Kokemuksen perusteella tien ongelmakohdat ontarkastettava riittävän usein, jopa päivittäin. Tar-

vittaessa liikennettä varoitetaan varoitusmerkeintai, jos kelirikko kehittyy niin, että tien vaurioitumi-nen on odotettavissa, liikennettä ryhdytään rajoit-tamaan. Rajoitusta voidaan kelirikkokauden kulu-essa tarkastusten perusteella lieventää. Erityisestikiinnitetään huomiota siihen, ettei liikennerajoitustapidetä voimassa tarpeettomasti. Raskasta liiken-nettä on kuitenkin syytä välttää vielä pintakeliri-kon päättymisen jälkeenkin, jotta tien runko ei vau-rioituisi syvemmällä edelleen jatkuvan kelirikonvuoksi.

Tien käyttöä rajoittava kielto on yksityistielain mu-kaan annettava tiedoksi tien varrelle asetetussaselvästi näkyvässä kieltotaulussa tai ilmoittamal-la kielto todisteellisesti sille, jota vastaan se halu-taan saattaa voimaan. Tilapäisten liikennemerk-kien (esim. painorajoitus) asettamiseen tiekunnanei tarvitse hankkia viranomaisten lupaa tai suos-tumusta. Tiekuntien tulisi kuitenkin hyvissä ajointiedottaa mahdollisista rajoituksista kuljetuksistavastaaville, jotta raskaat kuljetukset voidaan ajoit-taa kelirikkokauden ulkopuolelle.

Kuva 4: Esimerkkejä kelirikkoteillä käytettävistävaroitus- ja rajoitusmerkeistä.

2 KUNNOSSAPITOON VAIKUTTAVAT TEKIJÄTYksityisten teiden kunnossapito

113 KUNNOSSAPIDON SUUNNITTELU

3 KUNNOSSAPIDON SUUNNITTELU

Yksityisillä teillä kunnossapidon tavoitteena onsaavuttaa sellainen kuntotaso, että se turvaa tienliikennöitävyyden kaikissa ennalta arvattavissaolosuhteissa. Kunnossapidosta ei kuitenkaan saaaiheutua tieosakkaille kohtuuttomia kustannuksia.

Tiekuntien tulisi ennakkoon pohtia tavoitteena pi-dettävää laatutasoa sekä liikenteen että kustan-nusten näkökulmasta. Keskeisiä asioita ovatyleensä välittömästi tien liikennöintiin vaikuttavattekijät, eli tien pintakunto – höyläys, lanaus ja tal-vella ennen muuta lumen ja polanteen poisto. Vä-hintään yhtä tärkeää on kuitenkin pohtia kunnos-sapidon taloudellisuutta pitkällä aikavälillä, ts. tienrakenteen ylläpitoa – tien kuivatusta ja käytettävi-en materiaalien laatua – sillä se vaikuttaa muidenkunnossapitotöiden määrään ja mm. tien kelirik-koisuuteen.

3.1 Työnsuunnittelu

Kunnossapidon työnsuunnittelulla pyritään enna-koimaan tarvittavat työ- ja materiaalimäärät sekäsuunnittelemaan töiden tekeminen ja materiaali-en käyttö niin, että tavoitteena oleva laatutaso saa-vutetaan mahdollisimman edullisesti.

Seuraavana vuonna tehtävät työt suunnitellaantalousarviota laadittaessa. Suunnittelu perustuusekä kokemukseen että teiden kunnossapitoluo-kitukseen ja määrästandardeihin. Kun työnsuun-nittelu tehdään huolella, on tieyksiköiden hinta hy-vissä ajoin osakkaiden tiedossa. Työsuunnitelmanperusteella tehtävä talousarvio käsitellään ja hy-väksytään tiekunnan kokouksessa (liite 2). Talous-arvio voidaan tehdä esimerkiksi liitteenä 1 olevanmallin mukaisesti.

Työnsuunnittelussa tulisi kiinnittää huomiota mmseuraavassa lueteltuihin, tavallisiin tiessä oleviinpuutteisiin, jotka lisäävät kunnossapitotarvetta taivaarantavat liikennettä.

Kesähoito– Sivukaltevuus on liian pieni, jolloin vesi lammi-

koituu ajoradalle ja tien kulutuskerrokseen tu-lee helposti kuoppia.

– Kulutuskerros on liian ohut, jolloin kuopat ulot-tuvat kulutuskerrosta syvemmälle ja uusiutuvat

nopeasti höyläyksen jälkeen.– Ojat ovat tukkeutuneet, jolloin kuivatus ei toimi

ja tien kantavuus heikkenee.– Reunapalteet estävät veden virtauksen pois ajo-

radalta, jolloin tien pinta pehmenee ja lammi-koiden vuoksi kulutuskerrokseen tulee helpostikuoppia.

– Kaarrekallistus on liian pieni, jolloin sora/ murs-ke ”vaeltaa” tien reunaan.

– Tie on painunut ja levinnyt niin, että sitä on vai-kea tasata ja kunnossapito on epätaloudellista.

– Pengerluiska on liian jyrkkä, jolloin reuna voipettää ja tieltä suistumisen riski kasvaa.

– Leikkausluiska on liian jyrkkä, jolloin luiskastavaluvat maa-ainekset tukkivat ojan.

– Vesakkoa ei ole raivattu liittymissä ja kaarteis-sa tien näkemäalueelta (huom. tiealueen ulko-puolelle tarvitaan maanomistajan lupa).

Talvihoito

– Rummut ovat jäätymisalttiita, mistä aiheutuusulattamiskustannuksia ja mahdollisesti tulva-vaurioita.

Töiden ajoituksessa ja materiaalien hankinnassaon usein edullista tehdä yhteistyötä muiden tiekun-tien, kunnan ja mahdollisesti tienpidossa tarvitta-vaa kalustoa omistavan yrittäjän kanssa. Näin voi-daan usein vähentää koneiden (esim. höylän) siir-tokustannuksia, hankkia parempia materiaaleja(esim. murskeita) ja säästää materiaalien hinnas-sa (esim. suola). Työnsuunnittelussa tulee myösottaa huomioon työturvallisuusnäkökohdat kunnos-sapitotöitä tehtäessä.

Kunnossapitokaluston hankinta ja käyttö

Erikoiskalustoa vaativien töiden osalta voi töidenkoordinaattorina toimia tiekuntien yhteinen ”toimi-henkilö”, kunta tai joskus myös kalustoa omistavaurakoitsija. Tiekuntien tai tieosakkaiden omalla ka-lustolla tehtävät työt eivät vaadi samalla tavoinkoordinointia, mutta niistäkin on sovittava, kuka mi-täkin töitä tekee. Vastuiden määrittely parantaatyön laatua, helpottaa kustannusten hallintaa ja li-sää vastuuta yhteiskäytössä olevasta kunnossa-pitokalustosta. Palveluita ostettaessa työstä onsyytä tehdä sopimus, jossa määritellään työn si-


12

sältö, laatutaso ym. työn tekemiseen vaikuttavatseikat. Sopimuksissa voidaan käyttää esimerkiksiTielaitoksen urakkasopimuslomaketta.

Maa-ainesten hankinta

Jos tiekunta hankkii itse sorastuksessa käytettä-vän materiaalin, sen tulee huolehtia, että sora taimurske täyttää kulutuskerrosmateriaalille asetetutlaatuvaatimukset (kuva 46 s. 34). Lisäksi, jos so-rastuksessa tai vaurioiden korjaamisessa tarvitta-va materiaali hankitaan suoraan maastosta (ei ki-viainesten toimittajalta), on huolehdittava, että so-ran tai hiekan ottamiseen on maa-aineslain edel-lyttämä lupa. (Lupaa ei tarvita, jos aineksia ote-taan omaa kotitarvekäyttöä varten, esimerkiksi ns.omalle tielle.)

Milloin on epäselvyyttä maa-ainesten ottamisenluvanvaraisuudesta, on asiassa syytä kääntyä kun-nan maa-ainesasioita hoitavan viranomaisen puo-leen.

3.2 Kunnossapitoluokitus ja määrästan-dardit

Kunnossapitoluokitus

Valtionavustusjärjestelmässä yksityiset tiet jaetaanniiden liikenteelliseen merkitykseen mukaan nel-jään kunnossapitoluokkaan. Luokitusta käytetäänkunnossapitotarpeen arvioimiseen sekä teiden ta-voitteellisen laatutason määrittämiseen ja arvioi-miseen.

Kunnossapitoluokan määrittelyssä otetaan huo-mioon kaikki tien vaikutusalueen liikennettä tuot-tavat tekijät, joita ovat pysyvä asutus, loma-asu-tus, maa- ja metsätalous sekä erityistoiminnot. Li-säksi otetaan huomioon tien tieverkollinen asema,jonka vuoksi tiellä voi olla linjaliikennettä tai läpi-kulkuliikennettä. Em. tekijät pisteytetään liitteen 4mukaisesti ja kunnossapitoluokka määritetään ko-konaispistemäärän perusteella.

Yksityinen tie voi jakautua liikenteellisesti ja kun-nossapidoltaan erilaisiin osiin. Tie voi myös muo-dostua vaikutusalueeltaan selvästi erillisistä osis-ta. Tällaisissa tapauksissa kullekin tieosalle las-ketaan kunnossapitoluokka erikseen.

Kunnat voivat omassa avustusjärjestelmässäänpoiketa edellä kuvatusta luokituksesta harkintan-sa mukaan.

Määrästandardit

Määrästandardit (liite 6) ovat kunnossapidon kes-kimääräisiä työ- tai materiaalimääriä ja niissä onotettu huomioon tien liikenteellinen merkitys (kun-nossapitoluokka) sekä sääolosuhteiden vaikutuskunnossapitoon. Sääolosuhteiden huomioon ot-tamiseksi maa on jaettu kolmeen kunnossapito-alueeseen siten, että kunkin alueen sisällä olosuh-teet ovat keskimäärin samanlaiset (kuva 5).

Määrästandardit perustuvat yksityisillä teillä teh-tyyn seurantatutkimukseen ja niiden mukaisilla työ-ja materiaalimäärillä saavutetaan kussakin kun-nossapitoluokassa keskimäärin riittävä tien kun-totaso. Tiekunnat voivat, vuosittaista talousarvio-ta ja tien kunnossapidon työmääriä suunnitelles-saan, käyttää suunnittelun pohjana liitteenä ole-vaa vuosikustannusarviokaavaketta sekä määrä-standardeja.

Kuva 5: Kunnossapitoalueet

3 KUNNOSSAPIDON SUUNNITTELUYksityisten teiden kunnossapito

13

3.3 Kunnossapidon rahoitus

Yksityisten teiden kunnossapito rahoitetaan sekätieosakkaiden omana rahoituksena että valtioltaja/tai kunnilta saatavilla avustuksilla.

Valtio voi avustaa yksityisten teiden kunnossapi-toa ja parantamista yksityistielaissa ja -ase-tuksessa määritellyllä tavalla. Avustusta annetaanvaltion talousarvioon varatun määrärahan rajois-sa.

Kunnat voivat avustaa yksityisten teiden tienpitoaoman harkintansa mukaan. Ne voivat myös päät-tää teiden rakentamisen, parantamisen tai kun-nossapidon ottamisesta kokonaan tai osaksi kun-nan suoritettavaksi.

Tieosakkaiden oma rahoitus koostuu omasta työs-tä ja/tai tieosakkailta kerättävistä tiemaksuista. Li-säksi tiekunnat voivat periä kuljetusmaksuja tientilapäisestä käytöstä. Järjestäytyneillä teillä tiemak-suista päätetään tiekunnan kokouksessa ja ne jae-taan osakkaille tiekunnan määräämien tieyksiköi-den mukaan (yksiköiden jakamisessa tieosakkail-le voidaan käyttää apuna maanmittauslaitoksenohjetta tienpidon osittelusta). Järjestäytymättömilläteillä työt ja mahdollisesti kerättävät tiemaksut jae-taan tieosakkaiden keskinäisen sopimuksen mu-kaan.


14

3.4 Laadun arviointi

Kunnossapidon tarkoituksena on pitää tie liiken-nettä tyydyttävässä kunnossa. Valtion- ja/tai kun-nanavustusta saavilla teillä tietyn laatutason yllä-pitäminen voi olla myös avustuksen ehtona.

Laatua seurataan maastotarkastuksin ja sillä var-mistetaan, että avustukset on käytetty oikein ja tiepysyy liikennettä tyydyttävässä kunnossa. Laadunarvioinnilla ja sitä hyväksikäyttävällä kunnossapi-

don ohjauksella pyritään myös siihen, että liiken-teellisesti samanlaiset tiet olisivat koko maassamyös laadullisesti samantasoisia.

Laadun arviointia ja seuraamista helpottamaansekä yhtenäistämään on laadittu laaduntarkastus-lomake (liite 5). Lisäksi seuraavassa on esitettykuvin liitteessä 5 olevia pisteytysperusteita käyt-täen arvioituja laadun eri osatekijöitä.

Kuva 6: Materiaalin laatuKulutuskerrosmateriaalia on hyvää, arvo-sana 3 (arvosanat 3–0).

Kuva 8: Materiaalin määräKulutuskerrosmateriaalia on riittävästi,arvosana 3 (arvosanat 3–0.

Kuva 7: Materiaalin laatuKulutuskerrosmateriaali on liian tasa-rakeista, arvosana 0 (arvosanat 3–0).

Kuva 9: Materiaalin määräKulutuskerrosmateriaalia on liian vähän,arvosana 0 (arvosanat 3–0).


15

Kuva 10: SivukaltevuudetPoikkileikkausmuoto on hyvä, arvosana1 (arvosanat 1 tai 0).

Kuva 12: Raiteet, kuopat, irto- ja maakivetTiessä on liikennettä ja kunnossapitoahaittaavia kuoppia, arvosana 1 (arvo-sanat 2 –0).

Kuva 14: Kuivatus, sivuojatOjat ovat hyvässä kunnossa, arvosana3 (arvosanat 3–0).

Kuva 11: ReunapalteetReunapalteet haittaavat tien kuivatus-ta, arvosana 0 (arvosanat 1 tai 0).

Kuva 13: Raiteet, kuopat, irto- ja maakivetTiessä on pahoja painaumia, arvosana-0 (arvosanat 2–0).

Kuva 15: Kuivatus, sivuojatOjat ovat huonossa kunnossa, arvosa-na 0 (arvosanat 3–0).


16

Kuva 16: Kuivatus, rummutRumpu on välttävässä kunnossa(liettynyt), arvosana 1 (arvosanat 2–0).

Kuva 18: Pientareet ja vierialueetNäkemäalue kaarteessa on raivattuhyvin, arvosana 3 (arvosanat 3–0).

Kuva 20: Irtolumi ja kinoksetIrtolumi aiheuttaa henkilöautolla ajetta-essa huomattavia vaikeuksia, arvosana1 (arvosanat 4–0).

Kuva 17: Liittymien näkemäalueetLiittymässä on huono näkemä, arvosa-na 0 (arvosanat 2–0).

Kuva 19: Irtolumi ja kinoksetTiellä ei ole irtolunta, arvosana 4(arvosanat 4–0).

Kuva 21: Raiteet, polanne ja liukkausRaiteet vaikeuttavat ajamista huomat-tavasti, arvosana 0 (arvosanat 1 tai 0).


174 KUNNOSSAPITOTYÖT

4 KUNNOSSAPITOTYÖT

4.1 Kunnossapitotyöt ja niiden ajoitus

Teiden kunnossapidossa puhutaan yleensä päivit-täisen liikenteen turvaamiseksi ja liikenteen suju-vuuden takaamiseksi tehtävistä hoitotöistä sekätien kunnon ylläpitämiseksi ja palauttamiseksi teh-tävistä kunnostustöistä. Hoito ryhmitellään töidenluonteen mukaan edelleen kesähoitoon, talvihoi-

toon ja muuhun hoitoon. Rakenteiden parantami-nen (mm. rakennekerrosten tekeminen tai siltojenuusiminen ja kantavuuden lisääminen) kuuluvat tientekemiseen.

Tavallisimmin toistuvat kunnossapitotyöt ja niidenlikimääräinen ajoitus on esitetty kuvassa 22.


Kuva 22: Tavallisimmin toistuvat kunnossapitotyöt ja niiden likimääräinen ajoitus.

............... ................................

...........................

................................

................................

.............................................

.............................................

...............................................

Kevät Kesä Syksy TalviKesähoito

Höyläys (4.2.1)

Lanaus (4.2.2)

Pölynsidonta (4.2.3)

Päällysteiden ja pintausten hoito (4.2.4)

Vesakontorjunta (raivaus) (4.2.5)

Niitto (4.2.6)

Talvihoito

Aurausviitoitus (4.3.1)

Lumen poisto (4.3.2)

Talvihöyläys (4.3.3)

Liukkauden torjunta (4.3.4)

Ojien ja rumpujen talvikunnossapito (4.3.5)

Jääteiden kunnossapito (4.3.6)

Muu hoito

Liittymien hoito (4.4.1)

Tiehen kuuluvien laitteiden hoito (4.4.2)

Tien kunnostus

Sorastus (4.5.1)

Ojien kunnostus (4.5.2)

Rumpujen kunnostus (4.5.3)

Muu kunnostus (4.5.4)

Siltojen kunnossapito

Siltojen tarkastukset ja hoito (4.6.1)

Siltojen kunnostus (4.6.2)

18

4.2 Kesähoito

4.2.1 Höyläys

Höyläyksen tarkoituksena on– tasoittaa ajorata– muotoilla sivukaltevuus sellaiseksi, että se par-

haiten vastaa liikenteen vaatimuksia ja että vesivaluu sivuojiin

– palauttaa ajoradan laitaan siirtynyt irtonainenkiviaines takaisin ajoradalle

– sekoittaa kulutuskerros ja kiviaines, sidemaaym. aineet kulutuskerrokseen

– poistaa reunapalteet.

Liikenteen vaikutuksesta osa kulutuskerrosmate-riaalista siirtyy tien reunoihin ja sivuojiin. Ojiin- jareunapalteisiin siirtynyttä materiaalia voidaan jos-sain määrin käyttää hyväksi siirtämällä se höylä-yksen yhteydessä takaisin ajoradalle. Materiaalinlaatuun tulee kuitenkin kiinnittää erityistä huomio-ta, sillä yksityisillä teillä ojista ja reunapalteista saa-tava materiaali on usein sellaista ettei sitä voidasuhteuttaa tarvittavan lisämateriaalin kanssa, jalopputulos on huono. Suositeltavaa onkin poistaareunapalteet ojituksen kunnostamisen yhteydes-sä.

Kuva 23: Reunapalteet tulisi poistaa.

Höyläyksen ja lanauksen tarve tulisi harkita yhtäaikaa, sillä olosuhteiden ja kaluston saatavuudenmukaan niitä voidaan osittain korvata toisillaan.Varsinkin rakentamattomilla teillä, joilla on runsaas-ti tien pintaan ulottuvia maakiviä tai joilla ei ole riit-tävää kulutuskerrosta, höyläys on usein järkevääkorvata lanauksella. Myös ajoradan kapeus voiasettaa esteen tiehöylän käytölle. Höyläyksen etu-na on kuitenkin se, jos kulutuskerrosta on riittä-västi, että se poistaa kuopat pysyvämmin ja ta-

4 KUNNOSSAPITOTYÖT

sauksen ohella tienpinta voidaan samalla muotoillaoikeaksi.

Ajoradan kunnossapidossa on höyläyksen merki-tys keskeinen. Hyvin tehty höyläys yhdessä pö-lynsidonnan kanssa vähentää ajoradan muun kun-nossapidon tarvetta.

Työn ajoitus

Tie höylätään tarpeen mukaan– keväällä roudan sulamisen jälkeen– sorastuksen yhteydessä– syksyllä ennen tien pinnan jäätymistä.

Tarkkaa höyläysajankohtaa ei voida ennakoltamäärittää, vaan on varauduttava siihen, että höyläsaadaan nopeasti liikkeelle silloin, kun tien pintaon kostea. Mikäli tie joudutaan höyläämään pou-tajakson aikana, on kulutuskerros kasteltava.

Työn tekeminen

Sorakulutuskerroksen höyläykseen sopii parhai-ten keskiraskas tiehöylä, jonka painoluokka on 10–13 tonnia. Kevyeen höyläykseen (korvaamaan la-nausta) ja soran tasaamiseen sorastuksen yhtey-dessä voidaan käyttää myös maataloustraktoriinkiinnitettävää hydraulisesti säädettävää höylää.

Kuva 24: Höyläys käynnissä.

Koska yksityinen tie höylätään yleensä harvoin,tehdään se suhteellisen raskaasti. Kulutuskerrosleikataan kuoppien pohjaa myöten (varottava se-koittamasta kerroksia), jolloin tasoitushöyläykseenliittyy myös kulutuskerroksen muokkaus. Joshöyläyssyvyys ei ulotu kuoppien pohjan tasalle,kuopat muodostuvat samoille kohdille nopeasti


194 KUNNOSSAPITOTYÖT

uudelleen. Tasoitus-/ muokkaushöyläyksessähöylässä tulee olla karheenlevitin, jolloin yksi edes-takainen höyläys riittää.

Kuva 25: Leikkaussyvyyden merkitys kuoppienpoistossa.

Ajoradan muotoiluhöyläyksen tarkoituksena on lä-hinnä sivukaltevuuden muotoilu ja tien reunaansiirtyneen kiviaineksen palauttaminen ajoradalle.Yksityiset tiet ovat tavallisesti niin kapeita, ettäkaksi edestakaista höyläystä riittää. Ensimmäinenhöyläys on raskashöyläys, jonka avulla tien pintaleikataan oikeaan sivukaltevuuteen (5 %) ja irto-nainen kiviaines siirretään reunasta ajoradalle.Toinen höyläys on kevyt tasoitushöyläys, jonkaavulla levitetään tien keskellä oleva karhe ja siir-retään tiestä mahdollisesti nousseet kivet pois ajo-radalta. Liikennettä haittaavat kivet poistetaan ajo-radalta heti. Jos kiviä nousee runsaasti, tarvitaanaputyöntekijä, joka kerää kivet pois.

Kuva 26: Ajoradan muotoiluhöyläyksen työ-vaiheet.

Mikäli höyläyksessä ei ole mukana aputyönteki-jää, on tie heti höyläyksen jälkeen tarkastettava jaajoradalta on poistettava mahdollisesti sille jääneetylisuuret kivet. Myös tiestä nousseiden kivien kuo-pat on täytettävä. Tarkastuksen jälkeen poistetaanmahdolliset tietyöstä varoittavat liikennemerkit.

4.2.2 Lanaus

Lanauksen tarkoituksena on– tasoittaa tien pinnan pienet epätasaisuudet ja

kuopat– sekoittaa tien kulutuskerroksen materiaaleja– nopeuttaa tien pinnan kuivumista kelirikkoaika-

na.Lanaus pienentää tien sivukaltevuutta eikä pystypoistamaan kuoppaisuutta. Sen vuoksi tie tulisi-kin lanauksen ohella myös höylätä vähintään jokatoinen vuosi.

Työn ajoitus

Tie tulisi lanata– keväällä roudan sulamisen jälkeen tien pinnan

kuivumisen nopeuttamiseksi– sorastuksen yhteydessä– syksyllä juuri ennen tien pinnan jäätymistä– muulloin tarpeen mukaan.

Lanaus olisi tehtävä silloin, kun tien pinta on kos-tea, ei kuitenkaan rankkasateella. Kastelukustan-nusten vuoksi ei yksityisiä teitä yleensä lanata pou-tajakson aikana.

Työn tekeminen

Tien pinnan tasoittamiseen ja kulutuskerroksensekoittamiseen sopii parhaiten moniteräinen, yksi-tai kaksiakselinen lana, jonka terien korkeutta voi-daan säätää ajon aikana.

Säätö tehdään joko vetokoneena olevan traktorinhydrauliikan avulla tai mekaanisesti, jolloin lana-ukseen tarvitaan yleensä kaksi henkilöä. Vetoko-neeksi sopii keskikokoinen tai raskas maatalous-traktori.

Joskus lanaukseen käytetään myös traktorin nos-tolaitteisiin kiinnitettyä perälevyä. Menetelmä so-pii kuitenkin vain kevyeen, tien pinnassa olevanirtoaineksen tasaukseen, eikä sillä voida kokonaankorvata lanausta.


Liian pieni leikkaus-syvyys, jää reikäaihio

Kuoppa alkaa syntyäpian uudestaan

Leikkaussyvyys

5 % 5 %

20

Ennen lanausta on tarkistettava lanan terien oi-kea säätö. Laahusterän (ns. kiviharavan) asentoonon kiinnitettävä erityistä huomiota. Sen tulee levit-tää kulutuskerrossora tasaisesti koko tien levey-delle; se ei saa työntää soraa luiskalle tai palteek-si tien reunaan. Ennen lanausta on myös tarkas-tettava, että liikenteen varoituslaitteet ovat lana-uskalustossa kunnossa.

Lanauksen aikana on jatkuvasti tarkkailtava lanansiirtämän materiaalin määrää, sillä yksityisten tei-den tasaus on usein niin pienipiirteistä, että lanavaatii lähes jatkuvaa korkeussäätöä. Lanan nos-tamat liikennettä vaarantavat kivet on poistettavaheti ajoradalta.

Kuva 27: Lanan nostamat kivet tulee poistaa tiel-tä heti lanauksen jälkeen.

Kelirikkoaikana tien pinta lanataan kevyesti niin,että kulutuskerros sekoittuu, kuohkeutuu ja kuivuunopeasti. Tasoitus- ja sekoituslanauksessa leikka-ussyvyyden määrää usein lanan paino ja vetoko-neen vetoteho.

Kuva 28: Lanaus käynnissä.

Lanausnopeus on sovitettava sellaiseksi, että la-nausjäljestä tulee mahdollisimman tasainen. Ku-lutuskerroksen paksuuden, materiaalin laadun,tien tasauksen ja maakivien määrän mukaan la-nausnopeus on 3–10 km/h.

Jotta lanauksen laatu olisi hyvä, tulee kiinnittääerityistä huomiota lanaajan ammattitaitoon ja la-nan kuntoon.

4.2.3 Pölynsidonta

Pölynsidonnan tarkoituksena on- vähentää pölystä asutukselle ja ympäristölle

aiheutuvia haittoja- vähentää sideaineksen poistumista kulutusker-

roksesta- parantaa liikenneturvallisuutta ja liikkumisolo-

suhteita varsinkin teillä, joilla on runsaasti ja-lankulkua ja polkupyöräliikennettä.

Pölynsidonta perustuu siinä käytettävän aineenkykyyn sitoa tien pintaan kosteutta sekä ilmastaettä tiestä.

Pölynsidonnassa käytetään yleisimmin tiesuolaa(kalsiumkloridia, CaCl2). Myös muita aineita voi-daan käyttää, jos ne ovat hinnaltaan vertailukel-poisia. Pelkän veden käyttö ei juurikaan kannata,koska sen vaikutusaika on lyhyt.

Tiesuolaa käytetään aurinkoisilla ja pölylle aroillaalueilla vuosittain keskimäärin 0,5 - 0,7 tonnia/km.Suolauksessa kannattaa kuitenkin kiinnittää huo-miota tieolosuhteisiin, sillä varjoisilla tieosuuksillatiesuolan käyttö voidaan puolittaa.

Pölynsidonta-aineita käytetään vilkkaimmilla teil-lä yleensä koko tieosuudella. Muilla teillä riittää,kun pölynsidontaa käytetään tiheän asutuksenkohdalla, sekä siellä, missä pölystä on haittaa ja-lankulkijoille ja pyöräilijöille tai tien varren puutar-hoille tai muulle kasvillisuudelle.

Työn ajoitus

Oikea ajankohta peruspölynsidonnalle on kevääl-lä, kun tie on vielä kostea. Yleensä paras tulossaadaan, kun suola sekoitetaan tien pintakerrok-seen höyläyksen tai lanauksen yhteydessä. Ko-kemuksen mukaan se on tässä yhteydessä myöshalvinta. Jos pölynsidonta tehdään myöhemmintien jo kuivuttua, on suositeltavaa kastella tie.

4 KUNNOSSAPITOTYÖTYksityisten teiden kunnossapito

21

Jos myöhemmin kesän aikana tarvitaan lisäpölyn-sidontaa, se on hyvä tehdä kosteaan tien pintaanesimerkiksi sateen jälkeen.

Työn tekeminen

Pölynsidonnassa käytettävä suola levitetään yleen-sä rakeisena. Kesällä tehtävässä täydennyssuo-lauksessa voidaan käyttää myös liuosta. Rakei-nen suola levitetään traktorin tai kuorma-auton pe-rään kiinnitettävällä sirottelulaitteella. Levitys on-nistuu myös lannoitteenlevittimellä tai kylvökoneel-la. Liuossuola valmistetaan sekoittamalla 50–200kg tiesuolaa tuhanteen litraan vettä ja se levite-tään tyhjennyslaitteella varustetusta säiliöstäyleensä kuorma-autolla. Liuoksen levittämiseensopivaa kalustoa on Tielaitoksella ja yleensä myöskunnilla.

Kuva 29: Kalsiumkloridin levitystä kuorma-autosta.

4.2.4 Päällysteiden ja pintausten hoito

Jäljempänä käsitellään vain öljysorapäällysteiden(Ös, nykyisin PAB) ja sorapintausten (Sop =sora-tien pintaan bitumiöljyllä, -liuoksella tai -emulsiol-la sidottu ohut murskekerros) hoitoa. Asfalttipääl-lysteet ovat yksityisillä teillä harvinaisia, eikä nii-den hoitoa tässä yhteydessä käsitellä.

Päällysteiden ja pintausten hoidon tarkoituksenaon– korjata kulutuskerrokseen syntyneet päällyste-

vauriot, joita ovat: halkeamat, avonaisuus, rei-ät, epätasaisuudet ja roudan aiheuttamat vau-riot

– pitää ajorata puhtaana– pitää ajoratamerkinnät kunnossa.

Päällyste- ja pintausvaurioiden korjaustarve sekäajoratamaalausten tarve määritetään maastotar-kastuksissa.

Työmenetelmät

Öljysorapäällysteiden korjausmenetelmiä ovatpaikkaus, päällysteen karhinta ja massan lisäys.Pintaukset korjataan paikkauksena tai uudelleenpintauksena.

Ajorata puhdistetaan harjaamalla.

Päällyste- ja pintausvaurioiden korjaus, ajoradanpuhdistus sekä ajoratamerkintöjen maalaus tulisisuunnitella ja toteuttaa keskitetysti tiekuntien, alanyksityisen yrittäjän tai kunnan toimesta. Hoitotyöttulisi suunnitella niin, että kaluston siirtokustannuk-set ovat mahdollisimman pienet.

Työn ajoitus

Öljysorapäällysteen ja sorapintauksen korjaukseton edullisinta tehdä kuivan ja lämpimän sään ai-kana. Öljysorapaikkauksia voidaan kuitenkin teh-dä myös kylmällä ja kostealla säällä, sillä öljysoraon helposti muokattavaa.

Ajorata harjataan keväällä sen jälkeen, kun jää jalumi ovat sulaneet ajoradalta.

Ajoratamaalaukset tehdään kesällä kuivan säänaikana.

Työn tekeminen

Öljysorapäällysteen korjaus

Öljysorapaikkausta käytetään päällysteessä ole-vien reikien, purkautumien ja halkeamien korjauk-siin. Paikkaus tehdään yleensä käsityönä. Paikat-tava reikä muotoillaan pystyreunaiseksi ja täyte-tään paikkausmassalla. Massa tiivistetään käsijun-talla tai ajamalla kuorma-autolla 4–6 kertaa pai-kan yli.

Karhinta tarkoittaa vaurioituneen öljysorapinnanrepimistä, tasoittamista ja tiivistämistä niin, ettälopputulokseksi saadaan tasainen päällyste. Kar-hintaa käytetään silloin, kun paikkaus ei vaurioi-den määrän vuoksi enää kannata. Karhinnan yh-teydessä tehdään yleensä myös massan lisäys.Karhinta ja massanlisäys voidaan tehdä ajoradan


22

levyisenä tai vain esim. raiteiden kohdalle. Pääl-lyste revitään ja tasoitetaan tiehöylään kiinnitetyllärepijällä. Massan lisäykseen ja levitykseen käyte-tään kuorma-auton perään kiinnitettyä laahainta elikelkkaa. Tiivistys tehdään yleensä kumipyörä- taivalssijyrällä.

Sorapintauksen korjaus

Sorapintaukseen tulleet reiät voidaan korjata öljy-soralla, bitumiöljyllä tai bitumiemulsiolla ja sepelil-lä. Viimeksi mainittu paikkaus tehdään siten, ettäkuoppaan levitetään emulsiota ja sepeliä (murs-ketta) vuoron perään kahtena kerroksena. Sora-pintauksen paikkauksessa on suositeltavinta käyt-tää öljysoraa.

Sorapintaus joudutaan tien kantavuuden, liikenteenmäärän ja laadun sekä kulumisen mukaan teke-mään uudestaan 5–10 vuoden välein. Vanhassapintauksessa olevat reiät on paikattava huolellisestiennen uuden pintauksen tekemistä.

Ajoradan puhtaanapito

Harjauksessa käytettyjä koneita ovat traktoriin kiin-nitettävät, siirtävät tai keräävät harjakoneet, sekäitsekulkevat, keräävät lakaisukoneet. Mikäli harja-uksesta syntyvä pöly haittaa liikennettä tai ympä-ristöä, on ajorata ennen harjausta kasteltava.

Ajoratamerkinnät

Ajoratamerkinnät maalataan kuivalle päällysteel-le. Ennen maalausta on alusta tarvittaessa harjat-tava. Maalattaessa tulisi alustan, ilman ja maalinlämpötila olla yli 5°C.

4.2.5 Vesakontorjunta (raivaus)

Vesakontorjunnan tarkoituksena on poistaa ve-sakko– tien näkemäalueilta (kaarteet ja liittymät)– sivuojista ja etenkin niistä kohdista, joissa ve-

sakko haittaa veden virtausta– kohdista, joissa vesakko rumentaa maisemaa– kohdista, joissa vesakko aiheuttaa lumen kinos-

tumista tielle.

Raivaustarve arvioidaan maastotarkastuksissa.

Raivausta suunniteltaessa on muistettava, että tie-kunta voi poistaa liikenneturvallisuutta tai tienpi-toa haittaavat puut ja pensaat vain yksityisen tientiealueelta. Tiealueen ulkopuolelta liikenneturval-lisuutta vaarantavia puita, pensaita tai oksia voi-daan poistaa vain maanomistajan luvalla tai tie-lautakunnan päätöksellä. On myös huomattava,että tiealueelta poistettava puusto kuuluu tiekun-nalle ja tiealueen ulkopuolelta poistettava puustokuuluu maanomistajalle.

Jos tiealueesta on epäselvyyttä tai vesakkoa ontarve raivata tiealueen ulkopuolelta, on ennen työnaloittamista aina syytä ottaa yhteyttä maanomis-tajaan ja varmistaa tiealue sekä pyrkiä sopimaantiealueen ulkopuolella tehtävistä töistä.

Ellei maanomistaja anna lupaa liikenneturvallisuut-ta haittaavien puiden, pensaiden tai oksien pois-tamiseen, asia käsitellään tielautakunnan toimituk-sessa, ja tielautakunta voi antaa luvan tarvittavaantoimenpiteeseen tiealueen ulkopuolelle. Tontilla jarakennuspaikalla olevien tai puutarhassa kasva-vien tai erityiseen hoitoon muutoin otettujen pui-den ja pensaiden poistamiseen tielautakunta voiantaa oikeuden vain erittäin painavista syistä.

Kuva 30: Vesakonraivaus on laiminlyöty.

Vesakontorjunta suositellaan tehtäväksi mekaani-sesti. Jos työhön käytetään kemiallisia torjunta-ai-neita, työssä tulee ottaa huomioon niiden käytös-tä annetut ohjeet ja määräykset.

Työn ajoitus

Mekaaninen vesakontorjunta on edullisinta tehdäkesällä, kun lehdet ovat kasvaneet täysikokoisik-


23

si. Tällöin katkaistuissa kasveissa on uusien ver-sojen syntyminen hidasta. Syksyllä vesominen onkaikkein epäedullisinta, koska juuriston runsaanravintovaraston vuoksi kasvit versovat keväällävoimakkaasti.

Työn tekeminen

Mekaaninen vesakontorjunta tehdään vesurilla,raivaussahalla, vankkarakenteisella niittokoneel-la tai hydraulisesti liikuteltavalla vesakkoleikkuril-la. Jos raivaus tehdään niittokoneella, on ennenniittoa poistettava paksurunkoiset vesat ja puun-rungot vesurilla tai raivaussahalla. Jotta ympäris-tö säilyisi siistinä, katkaistut vesat kuljetetaan poistai kerätään kasoihin ja myöhemmin haketetaantai poltetaan. Mekaanista vesakontorjuntaa voi-daan täydentää kemiallisella kantokäsittelyllä, jol-loin raivauskierto pitenee.

Kuva 31: Vesakonraivausta vesakkoleikkurilla.

4.2.6 Niitto

Heinä sekä pienet vesat ja puun taimet poistetaan– tien näkemäalueilta (kaarteet ja liittymät) silloin,

kun ne ovat näkemäesteinä– pientareilta ja luiskista tien koko osuudelta– alueilta, joissa tie liittyy hoidettuun ympäristöön.

Niittotarve määritetään maastotarkastuksissa.

Työn ajoitus

Yleensä riittää yksi niitto kesän aikana, ja se ajoi-tetaan heinä – elokuuhun.

Työn tekeminen

Niittämiseen käytetään traktoriin kiinnitettyä taval-lista maatalousniittokonetta tai hydraulista vesak-koleikkuria Viikateniitto rajoitetaan jyrkkiin luiskiinja ahtaisiin alueisiin, joihin koneella ei päästä.

Tienvarsia ei yleensä haravoida niiton jälkeen,vaan niitetty heinä jätetään paikoilleen.

Kuva 32: Niitto siistii tieympäristöä ja vähentäätalvella lumen kinostumista tielle.

4.3 Talvihoito

4.3.1 Aurausviitoitus

Aurausviitoituksella osoitetaan tien leveys niin, etteiaurattaessa synny liikennettä vaarantavia ns. yli-aurauksia eivätkä tien reunassa mahdollisesti ole-vat esteet aiheuta vaaraa auraustyölle. Aurausvii-tat asetetaan kaikille aurattaville teille.

Työn ajoitus

Aurausviitat pystytetään syksyllä sen jälkeen, kuntie on lanattu tai höylätty talvikuntoon, kuitenkinennen maan jäätymistä.

Työn tekeminen

Yksityisillä teillä on edullisinta käyttää puuviittoja.Viittojen sopiva pituus on yleensä 1,5–2,0 metriä.

Viitat asetetaan 0,1 metriä luiskan taitteen ulko-puolelle ja kallistetaan hieman ulospäin. Viitoitet-taessa on varmistettava, ettei viitoituksen sisäpuo-


24

lelle jää aurauskalustoa vahingoittavia kiviä taimuita esteitä. Jos viitta katkeaa tai häviää, sen ti-lalle asetetaan uusi viitta. Aurausviittojen välimat-ka voi olla mutkaisella tiellä 40–50 metriä ja suo-rilla teillä 70–80 metriä. Lisäksi viitoilla merkitäänkohtaamispaikat (viitta jokaiseen kulmaan), liitty-mät, lyhyet rummut, tien kaventumat ja muut eri-tyiskohteet.

Viitat voidaan pystyttää joko henkilötyönä, joka onyksityisillä teillä tavallisinta, tai viitoituslaitteella.

Keväällä, kun viitat ovat käyneet tarpeettomiksi,ne on jo maisemasyistäkin syytä poistaa.

4.3.2 Lumen poisto

Auraus

Auraustarpeeseen vaikuttavat sääolosuhteet sekätien maantieteellinen sijainti, kinostumisalttius jaliikenne. Lumenpoiston tiheys riippuu säästä sekäsiitä, kuinka paljon tiellä sallitaan lunta. Yksityisilleteille ei ole määritetty aurausta koskevia laatuvaa-timuksia ja tietkin ovat hyvin erilaisia, joten lopulli-sen aurauskäytännön määritteleminen jää tiekun-nan tehtäväksi. Vertailun vuoksi voidaan todeta,että yleisillä teillä sallitaan lumisateen aikana alim-massa talvihoitoluokassa (kunnossapitoluokka III)irtolunta 10 cm ja sohjoa 5 cm.

Tiekunnan on edullista pyrkiä sovittamaan tiensälaajempaan aurausreitistöön. Lumen auraukses-ta kannattaa pyytää tarjous tai sopia hinnasta jaaurauksen laadusta mahdollisen yrittäjän kanssa.

Työn ajoitus

Yksityinen tie aurataan– pääsääntöisesti lumisateen tai pyryn jälkeen– lumisateen tai -pyryn aikana tien liikenteellisen

merkityksen mukaan.

Vähäliikenteiset tiet (kunnossapitoluokat 3 ja 4)aurataan lumisateen tai -pyryn aikana vain, jos lii-kenne niillä muutoin estyisi.

Vähäisen lumisateen tai -pyryn jälkeen yksityinentie aurataan sen mukaan, mikä tien liikenteellinenmerkitys on ja millaista säätä on odotettavissa.

Työn tekeminen

Ennen aurausta on varmistettava, että muuta lii-kennettä varoittavat laitteet (vilkkuvalot yms.) ovatasianmukaisessa kunnossa.

Aurattaessa kuljettajien on otettava huomioonmuut tiellä liikkuvat, varottava tien rakenteita jalaitteita (liikennemerkit yms.) ja sovittava auraus-nopeus tilanteen mukaan niin, että vahinkojen to-dennäköisyys on vähäinen. On myös varottava au-raamasta tien reunan yli; tie aurataan 0,15–0,20metrin etäisyydelle aurausviitasta. Sulaan maahansataneen lumen aurauksessa tulee noudattaa eri-tyistä varovaisuutta. Yleensä on suositeltavaa an-taa ensilumen polantua ajoradan pintaan, jolloinaurausturvallisuus paranee ja toisaalta vältetääntien pintamurskeen joutuminen sivuojiin.

Lumisateen tai pyryn aikana tie aurataan kerta-aurauksena siten, että aurausnopeus voidaan pi-tää mahdollisimman suurena. Kohtaamispaikat jamuut levitykset aurataan tarkemmin vasta lumentulon loputtua.

Aurauksessa käytettävää kalustoa ovat kuorma-autolla tai traktorilla työnnettävä lumiaura tai trak-tori ja lumilinko. Kuorma-autoon tai traktoriin voi-daan kiinnittää myös alusterä, jonka käyttö paran-taa aurauksen laatua ja vähentää höyläystarvetta.

Autoauraus sopii parhaiten korkealuokkaisille yk-sityisille teille, jolloin aurausnopeus pystytään pi-tämään suhteellisen suurena ja lumi saadaan sin-koamaan riittävän kauas tiestä niin, etteivät au-rausvallit kasva liian korkeiksi.

Kuva 33: Auraus on yleensä tehokkain työmene-telmä lumenpoistoon.


25

Aurauksessa käytetään tavallisimmin vinoauraa,joka heittää kaiken lumen samaan suuntaan, jajossain määrin kärkiauraa, joka heittää lunta mo-lemmille puolille.

Linkous sopii hyvin kapeiden, mutkaisten, lyhyi-den ja runsaslumisilla seuduilla kinostumisalttiidenteiden lumenpoistoon. 3,5–4,5 metriä leveiden tei-den puhdistukseen riittää yksi edestakainen lin-kous. Kohtaamispaikkoja joudutaan linkoamaanuseampia kertoja.

Kuva 34: Linkous sopii myös kapeiden ja mut-kaisten teiden lumenpoistoon.

Molempiin suuntiin ajettava avoin linko on teho-kas työkone myös kinosten aukaisuun. Hyväkun-toisella raskaalla lingolla pystytään jossain mää-rin leikkaamaan myös jäätymätöntä polannetta.Linkous on kustannuksiltaan selvästi kalliimpaakuin autoauraus.

Aurausvallien madaltaminen

Runsaslumisina talvina aurausvallit voivat kasvaaniin korkeiksi, että auraustyö vaikeutuu. Vallit lisää-vät ja nopeuttavat myös lumen kinostumista tielle.Aurausvallit voidaan madaltaa esim. tiehöylällä.

Liittymissä tulee huolehtia siitä, etteivät aurausvallitvaaranna liikenneturvallisuutta. Lumen korkeussaa näkemäalueilla olla enintään noin metrin tienpintaa ylempänä, jolloin näkemät myös henkilö-autosta ovat riittävät.

Keväällä aurausvallista ja reunapolanteesta sula-va vesi pahentaa pintakelirikkoa ja voi aiheuttaaliukkautta. Haittaa voidaan vähentää tekemällä

luiskan yläosaan sohjo-oja. Tähänkin tarkoitukseensopivin työkone on tiehöylä.

Lumen poiskuljetus

Lumen kuormaus ja kuljetus lumenkaatopaikoilletulee yleensä kysymykseen vain taajamissa. Lun-ta voidaan joutua siirtämään pois myös silloilta jaliittymistä sekä täyteen kinostuneista leikkauksis-ta ja näkemäalueilta.

Lunta saa kuljettaa vain sitä varten järjestetyillelumenkaatopaikoille, jotka saa tietää kunnanviras-toista, tai, jos lumenkaatopaikat ovat kohtuuttomankaukana, maanomistajan luvalla muualle.

Kinostimet

Kinostimien käyttö on lumen poistoon käytettävi-en koneiden ja laitteiden kehittyessä huomattavastivähentynyt. Niitä voidaan kuitenkin käyttää aukeillaja tuulelle alttiilla paikoilla, joilla auraustarve olisiilman kinostimia normaalia suurempi.

Kinostimet voivat olla joko kiinteitä tai talven ajak-si pystytettäviä. Kiinteitä kinostimia käytetään pai-koissa, joissa ne eivät kesän aikana tuota haittaatai ole maisemaan sopimattomia.

Kiinteinä kinostimina käytetään puuaitoja. Talvenajaksi pystytettäviä kinostimia ovat puiset aitale-vyt sekä muovi- tai paperikinostimet. Muovi- japaperikinostimet poistetaan keväällä maastosta.Pylväät voidaan kuitenkin joskus jättää kesän ajak-si maastoon.

Puiset aitalevyt ovat kestäviä, mutta hankalia kä-sitellä ja varastoida. Niiden käyttö on myös kal-liimpaa kuin muovi- ja paperikinostimien. Muovi-ja paperikinostimet ovat kevyitä ja nopeita asen-taa. Ne ovat kuitenkin herkempiä rikkoutumaankuin puiset kinostimet. Kestävyyttä parantaa kais-tojen huolellinen kiinnittäminen pylväisiin ja riittä-vä pylvästiheys.

Kinostimen laudoitettu tai nauhoilla peitetty pinta-ala on 40–50 % koko pinta-alasta. Kinostimet pys-tytetään tiestä etäisyydelle, joka on 15–20 kertaaaidan korkeus.


26

4.3.3 Talvihöyläys

Talvihöyläyksellä ohennetaan tai poistetaan tiellekertynyttä lumija jääpolannetta. Toimenpide pa-rantaa liikenneturvallisuutta ja ajomukavuutta, kunvaaralliset urat ja muut epätasaisuudet poistuvat.Keväällä se myös vähentää hankalia sohjokelejäja lyhentää kelirikkoa, kun tie sulaa ja kuivuu no-peammin.

Talvikauden keskimääräiset höyläysmäärät vaih-televat tien liikennemäärän ja olosuhteiden mu-kaan nollasta kolmeen kertaan vuodessa.

Kuva 35: Talvihöyläys parantaa tien liikennöitä-vyyttä.

Työn ajoitus

Talvihöyläyksen ajankohta määräytyy tien liiken-neturvallisuuden ja sääolosuhteiden mukaan. Jospolanteen raideurat ovat niin syviä, että tien liiken-neturvallisuus alenee, on polanne tasattavahöyläämällä. Polannetta ei yleensä kannata höy-lätä suojasäällä, sillä uusi pinta syöpyy nopeastija höyläyksellä saavutettu hyöty menetetään. Ke-väällä sään lämmettyä polanne poistetaan, etteitie sohjoontuisi.

Työn tekeminen

Kovan polanteen tasaukseen käytetään tiehöylääja pehmeän lumipolanteen tasaukseen kuorma-auton alusterää. Myös erilaiset polanteen jyrsimet(lana, linko) sekä alusterällä varustettu traktori so-veltuvat etenkin lumipolanteen tasaukseen.

Tasauksessa käytetään hammasteriä tai tappite-riä. Näitä terätyyppejä käytettäessä polanteen pin-

ta muodostuu uurteiseksi ja karheaksi, mikä pa-rantaa pyörien pitoa.

Tie höylätään yhdellä edestakaisella höyläyksel-lä. Höylän työleveys (3,0 - 3,8 m) riittää myös koh-taamispaikkojen höyläämiseen peruuttamatta.Höylättäessä on tarkkailtava, ettei höyläyskaisto-jen rajakohtaan jää liikennettä vaarantavaa har-jannetta tai tasoeroa. Hammasterää käytettäessätasaus on tehtävä liikenteen ajolinjan mukaisesti,koska syntyvät urat ohjaavat ajoneuvoja.

4.3.4 Liukkauden torjunta

Liukkautta torjutaan joko mekaanisesti (hiekoitus)tai kemiallisesti (suolaus). Hiekoitus on polantei-silla teillä pääasiallinen liukkaudentorjuntakeino.Yksityisiä teitä hiekoitetaan yleensä raskaan liiken-teen kulun turvaamiseksi. Hiekkaa levitetäänyleensä ns. pistehiekoituksena mäkiin, mutkiin jaliittymiin paitsi ns. pääkallokeleillä, jolloin hiekoi-tetaan koko tie. Hiekoituksen tarve vaihtelee vuo-sittain ja teittäin sään, tieolosuhteiden sekä liiken-teen mukaan huomattavasti; osaa yksityisistä teis-tä ei hiekoiteta koskaan. Hiekkaa tarvitaan noin0,5 m3/km/kerta.

Kuva 36: Joskus tien toinen reuna voidaan jättäähiekoittamatta hiihtäjiä ja kelkkailijoitavarten.

Liukkaudentorjuntaan voidaan käyttää seulottualuonnonhiekkaa, jonka raekoko on 0–8…10 mm.Myös lajiteltu sepeli, jonka raekoko on esim. 2–10mm tulee kysymykseen. Pääkallokeleillä, kun hie-nommat ainekset huuhtoutuvat sateen vuoksi pois,saattaa murske tai muu karkearakenteinen mate-riaali olla ainoa toimiva liukkaudentorjuntakeino.


27

Työn tekeminen

Paras työn laatu saadaan, jos käytettävissä onnykyaikaisilla levityslaitteilla varustettu kalusto.Tela- tai lautaslevittimillä varustetun hiekoitusau-ton työnopeus on 30 - 40 km/h. Hiekan levittämi-seen soveltuvat myös rivilannoitin tai kylvökone.Kapeat tiet hiekoitetaan vain keskelle.

Kuva 37: Hiekoitukseen, kuten myös suolan le-vittämiseen, voidaan käyttää myös ta-vallisia maatalouskoneita.

Yksityisillä teillä pistemäiset kohteet, yksittäisetmäet ja liittymät, hiekoitetaan yleensä lapiotyönä.Toistuvasti hiekoitettavan kohteen läheisyyteenvoidaan tehdä laatikko, jossa hiekka pysyy kuiva-na ja sitä on tarvittaessa kohteen vieressä käytet-täväksi. Hiekan jäätymistä voidaan estää sekoit-tamalla hiekan sekaan suolaa tai käyttämällä se-pelilajikkeita.

4.3.5 Ojien ja rumpujen talvikunnossapito

Lumen ja jään tukkimien ojien aukaisu

Lumen tai jään tukkima oja aukaistaan, jos sula-misvesi muutoin virtaisi tien yli tai tietä pitkin.

Ojia joudutaan avaamaan kinostumisalttiissa tien-kohdissa ja kohdissa, joissa ojan pituuskaltevuuson hyvin pieni. Sivukaltevassa maastossa tiellepäin virtaava vesi voi aiheuttaa ojiin paannejäätä,minkä vuoksi ne joudutaan avaamaan. Paanne-jään syntymistä voidaan ehkäistä esimerkiksi kat-kaisemalla veden tulo ojaan niskaojalla.

Lasku- ja sivuojat voidaan avata kaivinkoneella taihöylällä. Lyhyet lumipatoumat on kuitenkin useinedullisinta avata lapiotyönä.

Rumpujen aukaisu

Tehokkain tapa jäätyneen rummun aukaisemiseksion sulattaa jäähän reikä höyryllä. Virtaava vesisyövyttää reikää suuremmaksi ja avaa lopulta kokorummun. Sulatukseen tarvitaan erityinen höyryn-kehitin.

Jäätymisalttiita ovat rummut, joissa virtaama onhyvin pieni tai virtaaman vaihtelu talven aikanasuuri. Mikäli virtaama vaihtelee, jään päälle tuleeajoittain vettä, joka jäätyy siihen kerroksittain. Pie-nen virtaaman aikana jään alla oleva aukko pie-nenee ja voi tukkeitua kokonaan. Myös rummunpieni peitesyvyys sekä pieni aukko lisäävät rum-mun jäätymisalttiutta.

Rumpujen jäätymistä voidaan jossain määrin eh-käistä peittämällä rummun päät havuilla, jolloin neyhdessä päälle satavan lumen kanssa toimivatlämmöneristeenä. Tällaisen rummun merkitsemi-nen helpottaa rummun seurantaa ja löytymistä.

Vähävetisissä rummuissa jäätymisongelmaa voi-daan vähentää myös patoamalla oja tai puro en-nen pakkasia rummun alapuolelta niin, että jääty-misvaiheessa vesi on korkealla. Pato avataan, kunrumpuun ja ojaan on jäätynyt riittävän vahva kan-si. Tällöin jään alle jää aukko eikä virtaaman vaih-telu vähitellen tuki rumpua kokonaan.

Kuva 38: Rummun avaaminen on pari päiväämyöhässä.

Jäätymisalttiin rummun avaamiseen voidaan va-rautua esimerkiksi siten, että syksyllä rummun si-


28

sään asetetaan päistään suljettu muovi- tai rauta-putki. Muoviputki taivutetaan rummun päistä vä-hintään metri ylös, jotta putken päät eivät jäisi jäänsisään. Rumpu avataan täyttämällä putki kuumal-la vedellä, jolloin se irtoaa jäästä ja voidaan vetääpois. Virtaava vesi syövyttää reikää suuremmak-si. Jos putki otetaan pois kovien pakkasten aika-na, rumpu voi tukkeutua uudelleen.

4.3.6 Jääteiden kunnossapito

Yksityisen tien tiekunta vastaa jäätien kunnossa-pidosta, jos se on osa yksityistä tietä. Jääteidenmäärä on hyvin pieni, mutta niillä on tärkeä merki-tys saaristoalueiden liikenneyhteyksille. Seuraa-vassa on esitetty keskeisimpiä kohtia jääteidenkunnossapidosta. Perusteellisemmin asiaa on kä-sitelty Tielaitoksen ohjeessa ”Teiden talvihoito II”.

Jäätien paikka

Jäätie pyritään sijoittamaan sellaiseen paikkaan,jossa jääsilta on kestävin. Paikkaa valittaessa onselvitettävä virtauspaikat, jään paksuus ja laatu,railot ja laivaväylät sekä mahdolliset jäälletulopai-kat.

Yli kaksi kilometriä pitkät jäätiet tehdään yleensäyksiajorataisina, jolloin niiden leveys on 6 - 7 met-riä. Merenselällä ajoratoja tehdään kuitenkin kuor-mituksen tasaamiseksi ja aukipidon helpottamisek-si aina kaksi.

Virtaavissa paikoissa ja siellä, missä veden kor-keuden vaihtelut tai lumen sulaminen aiheuttavatusein veden nousua jäälle, jäätiet pyritään pitä-mään lumesta vapaina vähintään 45 metrin levey-deltä. Kumpaakin ajosuuntaa varten tehdään omaajorata, joiden välimatkan tulee olla vähintään 30metriä. Ajoradan leveys on vähintään 5 metriä.

Jos jäätie ei ole virtaavassa paikassa, tehdäänkaksi erillistä 40 metrin etäisyydellä toisistaan ole-vaa ajorataa, joiden leveys on vähintään 5 metriä.

Jääteiden kantavuus

Jääteiltä vaadittava kantavuus määräytyy tien lii-kenteellisen merkityksen ja raskaan liikenteen kier-tomahdollisuuksien perusteella. Henkilöautolla voi-daan liikennöidä, kun jään tehollinen paksuus on20 cm (ks taulukko 2). Jäätietä ei saa avata liiken-

teelle ennen kuin jään tehollinen paksuus täyttääsille tulevan liikenteen vaatimukset.

Taulukko 2: Jäällä sallitut suurimmat ajoneuvo-,akseli- ja telipainot.

Jään tehollinen paksuus lasketaan seuraavasti:– Teräsjää:

tehollinen paksuus = jään paksuus

– Teräsjää + siihen kiinni jäätynyt tumma kohva-jää (=lumeen sekoittunut ja jäätynyt vesi):tehollinen paksuus = teräsjään paksuus + puo-let kohvajään paksuudesta. Kohvajään paksuu-desta voidaan kuitenkin ottaa huomioon enin-tään teräsjään paksuus.

– Teräsjää + siihen kiinni jäätynyt vaaleakohvajää (luminen kohvajää):tehollinen paksuus = teräsjään paksuus

– Teräsjää + siitä irti oleva kohvajäätehollinen paksuus = teräsjään paksuus

Jään paksuuden mittaaminen

Jään paksuus mitataan vesistöjen jäätyessä ai-nakin kerran viikossa ja, kun jää alkaa sulaa, esi-merkiksi joka kolmas päivä. Mittauksista pidetäänpöytäkirjaa. Mittausreikien väli on 25–50 metriä.Paikoissa, joissa jään paksuusvaihtelut ovat suu-ret, mittausreikiä voi olla tiheämmässäkin.

Jäätien vahvistaminen

Jäätietä vahvistetaan vesittämällä ja jäädyttämäl-lä. Kirkasta ja lumetonta alle 15 cm:n paksuista

Jään Suurin sallittu Suurin sallittu Suurin sallittutehollinen ajon.paino akselipaino telipainopaksuus perävaunu

mukaan luettunacm t t t

15 hevonen + reki — —20 2,0 1,5 —25 3,0 2,0 —30 4,5 3,0 3,040 7,0 5,0 5,050 12,0 7,0 8,060 17,0 9,0 11,070 23,0 11,0 15,080 31,0 14,0 20,090 39,0 17,0 26,0

100 48,0 20,0 32,0


29

jäätä ei kuitenkaan kannata vesittää, koska se hi-dastaa jäätymistä jään alapinnassa. Lumettomal-le li 15 cm:n paksuiselle jäälle pumpataan kerral-laan 2–5 cm:n vesikerros.

Jos jäällä on lunta se tulisi poistaa, sillä jo parinsentin lumikerros hidastaa jäätymistä ratkaisevasti.Jään ollessa ohutta (ei kanna työkoneita) lumihävitetään reiittämällä jää, jolloin lumi kostuu, taimahdollisesti tiivistämällä lumi esim. moottorikel-kalla. Lumen poistaminen auralla tai lumilingollavoidaan aloittaa vasta, kun jään tehollinen pak-suus on yli 25 cm (ks. taulukko 2)

Kuormituksen ja nopeuden rajoittaminen

Jäätietä ei saa avata liikenteelle, ennen kuin jääntehollinen paksuus on riittävän laajalla alueellavähintään 20–25 cm.

Kun jäätien suurin sallittu ajoneuvoja akselipai-no osoitetaan liikennemerkein, ei normaalisti olesyytä ylittää taulukossa 2 olevaa 60 cm:n paksui-selle teräsjäälle sallittua kuormitusta. Yksiajora-taisten pitkien jääteiden kuormitusta rajoitetaansiten, että suurimmaksi sallituksi ajoneuvopainoksiotetaan puolet taulukon 2 arvoista.

Liikkuva ajoneuvo voi aiheuttaa jäähän aaltoliik-keen ja heikentää jään lujuutta. Tästä syystä ajo-nopeus jäällä rajoitetaan 30–50 km:ksi tunnissa.Rajoitus voidaan asettaa koskemaan vain kuor-ma- ja linja-autoja.

Halkeamat, railot ja laivaväylät

Useimmat jääteillä sattuneet onnettomuudet joh-tuvat halkeamista tai railoista. Halkeamat korja-taan jäädyttämällä ne erikseen tai vesittämällä jajäädyttämällä jäätie koko leveydeltään. Railot, joi-ta ei voida jäädyttää, ylitetään railosiltojen avulla.Kun laivaväylä risteää jäätietä, käytetään laiva-väylän ylittämiseen railolossia.

Railon tai väylän etäisyys rannasta sekä railolos-sin liikennöimisajat ilmoitetaan jäätien päässä lii-kennemerkein. Muita liikennemerkein ilmoitetta-via asioita ovat kohtaamispaikat, ajonopeus, ajo-neuvojen pienin sallittu keskinäinen etäisyys, los-sin kantavuus ja pysäköintipaikka sekä varsinai-nen lossipaikka. Lossipaikka merkitään myös lai-valiikennettä varten käyttämällä suuria tauluja, jois-


sa valkoisella pohjalla on musta teksti ”VÄHEN-TÄKÄÄ VAUHTIA, RAILOLOSSI”. Lisäksi käyte-tään vihreää valoa näyttäviä lyhtyjä.

Kuva 39: Jäätien kunnossapitoa.

30

4.4 Muu hoito

4.4.1 Liittymien hoito

Näkemäalueet

Liittymissä vaadittavien näkemäalueiden määrit-tely ja mitoitus on esitetty kuvassa 41. Kuvassaolevien taulukoiden poikkeuksellisia arvoja voidaankäyttää kohtuuttomien haittojen tai kustannustenvälttämiseksi.

Kun yksityinen tie liittyy yleiseen tiehen, vaaditta-vat näkemät on yleensä määritelty liittymäluvas-sa. Jos määrittelyä ei ole, voidaan soveltaa kuvan40 normaaliarvoja tai pyytää alueen määrittely Tie-laitokselta.

Yksityisten teiden keskinäisissä liittymissä käyte-tään näkemäalueiden määrittelyssä päätien mitoi-tusnopeutena tien käyttönopeutta, yleensä 50–60km/h. Tontti-/ pihateiden liittymissä voidaan yleen-sä käyttää taulukoiden poikkeuksellisia arvoja.

Rautateiden tasoristeyksissä näkemien kunnossa-pitovastuut on määritelty tiekunnan ja radanpitä-jän tasoristeystä koskevassa sopimuksessa. Josnäkemävaatimuksiin tulee muutoksia, niistä vas-taa normaalisti muutosten aiheuttaja. Näkemävaa-timukset ovat kuvan 40 mukaiset.

Näkemäalueiden hoito

Näkemäalueet on hoidettava niin, että sivutieltätuleva voi 1,1 metrin korkeudelta tien pinnasta –suurinpiirtein auton ikkunatasolta – nähdä riittävänkauas päätien suuntaan, ja varmistua siitä, ettätulo päätielle on turvallista. Näkemäalueella voi ollayksittäisiä puita, pylväitä tai muita kapeita esteitä.

Näkemäalueiden hoito kuuluu liittyvän tien pitäjäl-le, ts. tiekunnalle tai tieosakkaille, kun yksityinentie liittyy yleiseen tiehen, ja kiinteistön omistajalle,kun tontti- tai pihatie liittyy yksityiseen tiehen. Alu-eiden hoitoon liittyvistä oikeuksista ks. kohta ”4.2.5Vesakontorjunta”

Kun tiekunta ryhtyy parantamaan yksityisen tienliittymisnäkemiä yleiseen tiehen, tulee sen ennentyön aloittamista ottaa yhteyttä Tielaitokseen japyytää ohjeet yleisen tien tiealueella tehtäviin toi-menpiteisiin.

Jos luonnonesteitä joudutaan poistamaan tiealu-een ulkopuolelta, on arvopuista tms. mahdollisestisuoritettava korvaus maanomistajalle.

Liittymärummut

Kun yksityinen tie liittyy yleiseen tiehen, liittymä-rummun kunnossapidosta vastaa yksityisen tienpitäjä (tiekunta). Vastaavasti, kun tonttitie tai toi-nen yksityinen tie liittyy tiekunnan tiehen, liittymä-rummun kunnossapidosta vastaa tontin omistajatai toisen yksityisen tien osakkaat. Tontti- tms. liit-tymien osalta tiekunnan tulee kuitenkin valvoa, ettäliittymärumpujen kunnossapito on asianmukaista.

Liittymien muu hoito

Yleisen tien aurauksessa tai höyläyksessä yksi-tyisten teiden liittymiin syntyvien lumi- tai jääpal-teiden poistaminen kuuluu yksityisen tien pitäjäl-le. Vastaavasti tontti- tms. liittymissä yksityisen tienaurauksen tai höyläyksen yhteydessä syntyvienpalteiden poistaminen kuuluu liittyvien teiden osak-kaille.

Höyläyspalteiden syntymistä voidaan estää käyt-tämällä sellaista tiehöylää, jossa on liittymien koh-dalla alas painettava ns. lumistoppari.

Liittymiin kasautuvia lumivalleja madalletaan, josne rajoittavat tarvittavia näkemiä. Sopiva työkoneon traktori, jossa on etukuormaaja.

Tiekunnan vastuulle kuuluu myös liittymän pääl-lystetyn osan puhtaanapito niin, ettei yksityiseltätieltä kulkeudu irtokiviä yleiselle tielle.

Kuva 40: Tiekunnan tulee poistaa irtokivet pääl-lystetyltä liittymäalueelta.



Kuva 41: Näkemien määrittäminen liittymässä ja rautatien tasoristeyksessä.

32

4.4.2 Tiehen kuuluvien laitteiden hoito

Tässä kohdassa esitetyistä hoitotöistä ei ole laa-dittu standardeja. Työmäärät ja kustannukset ar-vioidaan maastotarkastusten sekä aikaisemmiltavuosilta saadun kokemuksen perusteella.

Liikennemerkit

Liikennemerkkien käyttö ja pystytys

Tieliikennelain (TLL 267/81) ja -asetuksen (182/82) mukaan myös yksityisillä teillä, ns. omia teitälukuunottamatta, on liikenteen ohjauksessa käy-tettävä tieliikenneasetuksen mukaisia liikenne-merkkejä ja ajoratamerkintöjä sekä sulkulaitteita.Liikenneministeriön päätöksessä, joka koskee lii-kenteen ohjauslaitteita (LPL 203/82), on annettutarkempia määräyksiä merkkien mitoituksesta jasijoituksesta. Kyseisen päätöksen mukaan liiken-teen ohjauksessa saa käyttää vain sellaisia merk-kejä, laitteita ja tiemerkintöjä, jotka täyttävät Tie-laitoksen asettamat väriä, rakennetta ja mitoitustakoskevat vaatimukset. Muita kuin lain ja asetuk-sen mukaisia merkkejä ei saa käyttää. Liikenne-merkkien käytössä sovelletaan Tielaitoksen ohjettaYleisohjeet liikennemerkkien käytöstä.

Kuva 42: Epävirallisia liikennemerkkejä ei saakäyttää.

Liikenteen ohjauslaitteen asettaa yksityisen tientienpitäjä eli yleensä tiekunta saatuaan siihen kun-nan suostumuksen. Poliisi ja tiepiiri antavat lau-suntoja merkkien tarpeellisuudesta ja ohjeita merk-kien sijoituksesta. Yleisen tien tiealueelle sijoitet-tavien tienviittojen ja merkkien lupaviranomaise-na on paikallinen tiepiiri. Jos yksityisen tien liitty-

mä yleiseen tiehen varustetaan väistämisvelvolli-suutta tai pakollista pysähtymistä osoittavalla lii-kennemerkillä, kuuluu merkin pystyttäminen ja uu-siminen kuitenkin yleisen tien tienpitäjälle.

Tietyötä tai kelirikkorajoitusta osoittavien merkki-en pystytykseen ei tarvitse hankkia viranomaisenlupaa tai suostumusta. Kelirikkorajoitusta osoitta-vien liikennemerkkien pystytys on tärkeää, koskarajoituksien avulla voidaan säästää tien kunnos-tuskustannuksia. Merkit tulee poistaa heti, kun lii-kenteen rajoittaminen ei enää ole tarpeen.

Kuva 43: Yksityisen tien viitta.

Jos valtionavustusta saavan tien sillalle tarvitaanpainorajoitus, on tiekunnan pyydettävä tiepiiriltäkirjallinen asiantuntijalausunto. Vaikka painorajoi-tus tämän lausunnon perusteella asetetaankin, onvastuu sillan kantavuudesta ja kunnosta kuitenkinaina tiekunnalla.

Valtionavustusta saavilla yksityisillä teillä olevienlauttojen (lossien, lossialusten, railolossien) kun-toa valvovat merenkulkuhallituksen valtuuttamatkatsastajat. Lauttojen kantavuutta osoittavienmerkkien asettamiseen tulee hankkia katsastajanlausunto.

Liikennemerkin sijoittamisessa ja pystytyksessä onotettava huomioon seuraavat asiat:– liikennemerkki tulee sijoittaa tieliikennelain ja

-asetuksen mukaisesti– liikennemerkin tulee olla helposti havaittavissa– liikennemerkki sijoitetaan tien reunasta 0,5–1,5

metrin etäisyyteen (kuva 44)– liikennemerkki on pystytettävä niin, että se kes-

tää tuulen, lumen ja roudan rasitukset.


33

Kuva 44: Liikennemerkin sijoittaminen yksityiselletielle.

Liikennemerkkien puhdistus ja korjaus

Liikennemerkit puhdistetaan, jos lumi, jää, pöly taimuu lika, haittaa niiden luettavuutta tai heikentääpintamateriaalin heijastavuutta.

Liikennemerkkien korjaustöitä ovat– merkkien uusiminen ja oikaisu– pylväiden uusintamaalaus tai vaihtaminen– merkkien taustojen uusintamaalaus– heijastinkalvojen pienet korjaukset– merkkien kiinnityksen korjaus.

Vanhojen puupylväiden korjauksessa tulisi harki-ta niiden vaihtamista kuumasinkittyyn teräsput-keen, jota uusissa liikennemerkeissä olisi syytäkäyttää aina.

Jos liikennemerkki joudutaan poistamaan korjauk-sen vuoksi, asetetaan työn ajaksi paikalle väliai-kainen liikennemerkki.

Kaiteet ja reunapaalut

Kaiteiden ja reunapaalujen kunto tarkistetaan vuo-sittain ja ne puhdistetaan, korjataan tai uusitaantarpeen mukaan.

Teräskaiteet puhdistetaan yleensä vain taajama-alueilla. Työ tehdään koneellisesti autoon tai trak-toriin kiinnitetyllä pesulaitteella tai käsityönä har-jalla ja vedellä. Puukaiteet tulisi puhdistaa kevääl-lä heti aurausvallien sulamisen jälkeen, koskakaiteiden päälle kerääntynyt hiekka sitoo kosteut-ta ja edistää siten kaiteiden lahoamista. Työ teh-dään yleensä käsityönä harjalla.

Kaiteiden päässä ja rumpujen kohdalla olevien reu-napaalujen osalta on huolehdittava, että heijastin-levyt ovat kunnossa ja puhtaat.

Liikennevahingoissa, aurauksessa tai muutoin rik-koutuneet kaiteet ja reunapaalut korjataan tai uu-sitaan mahdollisimman pian. Työstä huolehtiminenkuuluu tienpitäjälle ja työ tehdään vahingonaihe-uttajan kustannuksella.

Postilaatikot

Posti- ja jättöpostilaatikoiden sijoittamisessa yksi-tyisten teiden varsille noudatetaan Suomen PostiOy:n antamia ohjeita.

4.5 Tien kunnostus

4.5.1 Sorastus

Sorastuksella korvataan kulutuskerroksesta läh-tenyt materiaali, joka on hävinnyt pölynä ilmaan,kulkeutunut ojiin tai painunut tien runkoon.

Sorastukseen käytettävä materiaali

Sorastukseen käytetään kalliomursketta, murske-soraa, luonnonsoraa tai moreenimursketta. Murs-kesoran ja moreenimurskeen laatuvaatimukset il-menevät kuvasta 46.

Jos sorastukseen käytetään luonnonsoraa, se jou-dutaan seulomaan. Laadullisesti luonnonsora eivastaa murskattuja materiaaleja, sillä se ei yleen-sä täytä sorakulutuskerrokselle asetettuja rakei-suusvaatimuksia eikä siksi sitoudu tien pintaan kiin-teäksi kerrokseksi. Luonnonsoran käyttö voi kui-tenkin olla kustannussyistä perusteltua ja sen si-toutumista voidaan parantaa sekoittamalla siihenhienojakoista sidemaata. Kalliomurskeen käyttösorastusmateriaalina on yleistynyt. Sen etuna onrikkoutunut kiviaines, joka tiivistyy hyvin kiinteäksija kantavaksi kulutuskerrokseksi.

Sorastukseen käytettävän materiaalin maksimiraekoko on yleensä 16–20 mm ja vähäliikenteisil-läkin teillä enintään 32 mm. Hienoainespitoisuu-den (raekoko ≤ 0,074 mm) tulisi olla noin 10 % taihieman enemmän.


34

Työn ajoitus

Varsinainen sorastus tehdään syksyllä tai kevääl-lä ja vilkkailla teillä sitä voidaan täydentää kesänaikana.

Yksityisten teiden heikon kantavuuden vuoksi pää-osa teistä sorastetaan syksyllä, jolloin tien pintaon kostea ja murske tai sora tarttuu hyvin kulutus-kerrokseen.

Rakennetut, kantavuudeltaan hyvät tiet, suositel-laan sorastettavaksi keväällä, jolloin mahdollinensuolaus voidaan kytkeä yhteen sorastukseen liit-tyvän höyläyksen tai lanauksen kanssa. Kevätso-rastus on tehtävä tien nopean kuivumisen vuoksiyleensä 1–2 viikon aikana ja ajoitus painottuu tou-kokuulle.

Varsinaisessa sorastuksessa käytetään n. 90%vuosittain tarvittavasta soramäärästä.

Keväällä tai syksyllä, riippuen varsinaisen soras-tuksen ajankohdasta, lisätään soraa sellaisiin tienkohtiin, jotka ovat pintakelirikon vuoksi pehmen-neet ja siten haittaavat liikennettä.

Täydennyssorastus kesällä tehdään tarvittaessasellaisiin kohtiin, joissa kuluminen on ollut normaa-

lia suurempaa (mäet ja kantavuudeltaan heikotkohdat).

Työn tekeminen

Ennen sorastusta tien pinta höylätään oikeaanmuotoon (sivukaltevuudet 5 % ja reunapalteetpois). Sora levitetään tielle yleensä suoraan kuor-ma-auton tai traktorin lavalta.

Kun tie on sorastettu, tarkastetaan tien pinnan ta-saisuus ja kaltevuudet sekä poistetaan työstä va-roittavat liikennemerkit. Tarpeen mukaan työ vii-meistellään lanalla tai tiehöylällä.

Kuva 45: Soran levitystä kuorma-autosta.


Kuva 46: Sorakulutuskerrokseen käytettävän kalliomurskeen, murskesoran ja moreenimurskeen rakei-suusohjealueet.

35

4.5.2 Ojien kunnostus

Sivuojien kunnostuksen tarkoituksena on– pitää ojat tien kuivatustarpeen mukaisessa kun-

nossa– poistaa ojien tukkeumat– parantaa sivuojien pituuskaltevuutta– varmistaa veden pääsy pois sivuojista (lasku-

ojat)

Sivuojat tukkeutuvat helposti. Tukkeutumista ai-heuttavat mm.– ojiin kulkeutunut kiviaines– liettyminen– kasvillisuus– luiskien sortuminen– roudan nostamat maakivet.

Ojien kunnostuskierron pituuteen vaikuttavat mm.pohjamaan laatu ja kaltevuusolosuhteet. Keski-määräinen ojituskierto on yleensä 10 - 15, jopa 20vuotta.

Ojien kunnostusta suunniteltaessa tulee pyrkiä jär-keviin kokonaisuuksiin esimerkiksi yhteistyössälähellä olevien muiden tiekuntien kanssa. Kunnos-tettavien ojien määrä todetaan maastotarkastuk-sessa (sekä sivuojat että laskuojat) ja kustannuk-set arvioidaan aikaisemmilta vuosilta saatujen kus-tannustietojen tai joltakin urakoitsijalta pyydettä-vän alustavan kustannusarvion perusteella.

Sivuojien kunnostus on tyypillistä kesäkunnossa-pitoa. Jos maaperä kuitenkin on niin pehmeää,ettei se kanna kaivukalustoa, kaivetaan oja maanjäätyneenä ollessa.

Työn tekeminen

Ojat voidaan kunnostaa– kaivinkoneella, jossa on luiskakauha tai muo-

tokauha– traktorikaivurilla, jossa on muotokauha– joskus oja-auralla varustetulla tiehöylällä

Työmenetelmän valintaan vaikuttavat mm. maa-perä, ojan tyyppi ja mitat, kaivettavat massat sekätieosakkaiden käytössä mahdollisesti oleva kalus-to. Tavallisimmin ojat kunnostetaan kaivinkoneel-la, jossa on luiskakauha. Muotokauhalla varustet-tu traktorikaivuri tai kaivinkone sopii laskuojien,niskaojien sekä soiden kohdalla olevien sivuojien(ei luiskaojia) kunnostamiseen. Tiehöylällä voidaan

kunnostaa sora ja hiekkamailla olevia matalia luis-kaojia. Pienet patoumat, varsinkin paikoissa, joi-hin koneilla on vaikea päästä, voi joskus olla edul-lisinta avata lapiotyönä.

Kuva 47: Muotokauha ei yleensä sovi sivuojienkunnostamiseen, tiehen ei tule pintakui-vatuksen kannalta oikeaa muotoa.

Kaivettavat massat kuljetetaan pois tai levitetäänojan taakse. Massojen levittämiseen tiealueen ul-kopuolelle kuten myös laskuojien kaivamiseen tar-vitaan maanomistajan lupa. Sivuojia kunnostetta-essa tulee huolehtia siitä, ettei luiskia tehdä liianjyrkiksi. Sisäluiskan kaltevuudeksi suositellaan 1 :2 tai loivempi.

Kun ojat on kunnostettu, poistetaan työstä varoit-tavat liikennemerkit. Työ tarkastetaan esim. sateenjälkeen, jolloin mahdolliset vesipussit tulevat ilmi.

Kuva 48: Kaivumassat pitää levittää sivuojantaakse tai kuljettaa pois.


36

4.5.3 Rumpujen kunnostus

Rumpujen kunnostustöitä ovat– liettyneiden rumpujen puhdistus– huonosti toimivien rumpujen korjaus– rikkoutuneiden rumpujen uusiminen.

Rumpujen kunnostustarve arvioidaan maastotar-kastuksessa ja tiekunnalla olevan asiantuntemuk-sen perusteella. Näin selvitetään seuraavat asiat:– mitkä rummut tarvitsevat kunnostusta– mikä on rumpujen rakenne ja putkityyppi– liettyvätkö tai jäätyvätkö rummut– liikkuvatko rummut roudan vaikutuksesta– onko routa nostanut rumpuja pysyvästi

Hankittujen tietojen perusteella voidaan päätellä,kelpaako vanha rumpu sellaisenaan tai korjattunavai rakennetaanko uusi. Vanhaa rumpua voidaankäyttää edelleen, vaikka se ei täyttäisikään uusi-en teiden rummuille asetettuja vaatimuksia, josrumpu muuten toimii tarkoitetulla tavalla. Toimen-piteitä kuitenkin tarvitaan, jos rumpu haittaa tielläkulkevaa liikennettä, toimii kuivatuksen kannaltapuutteellisesti, on rikkoutunut tai jos on ilmeistä,että se rikkoutuu pian. Uutta rumpua rakennetta-essa saadaan muovi- tai teräsputkella yleensä hal-vempi ja toimivampi ratkaisu kuin betoniputkella.

Jos puron tai ison laskuojan rumpua uusittaessaaiotaan käyttää pienempää rumpua, on ympäris-tökeskukselta pyydettävä rummun aukkoa koske-va lausunto. Toisaalta, jos puron uomaa aiotaankunnostuksen yhteydessä muuttaa, on ympäris-tökeskukselta varmistettava, tarvitaanko toimen-piteeseen vesioikeuden lupa.

Rummut pyritään kunnostamaan kesällä kuivim-paan aikaan.

Työn tekeminen

Isot rummut uusitaan tai korjataan erillisen suun-nitelman mukaan. Pienten rumpujen uusimisessaja korjaamisessa voidaan soveltaa seuraavassaesitettäviä yleisperiaatteita. Tarkemmat ohjeet löy-tyvät yksityisten teiden rakentamisohjeiden koh-dasta 4.2. Työssä voidaan soveltaa myös yleistenteiden työselityksiä.

Rumpumateriaaleina voidaan käyttää– Muoviputkia. Rumpuputkiksi soveltuvat PEH-

muovista valmistetut massiivi- tai monikerros-

putket, jotka täyttävät vähintään putkiluokkienM4 tai T4 vaatimukset. L-luokan putket ovat niinpehmeitä, ettei niitä pitäisi käyttää tierakenteis-sa. Muoviputkia on saatavana 6 - 12 m pitkinäsalkoina. Putkien päät voivat olla valmiiksi muo-toiltuja tai ne voidaan leikata haluttuun muotoonmyös asennuksen jälkeen.

– Kierresaumattuja teräsputkia. Putkien tuleeolla alumiinisinkittyä tai sinkittyä terästä, jolloinne kestävät maaperän syövyttävää vaikutusta.Putket toimitetaan yleensä määrämittaisina janiiden päät voivat olla valmiiksi viistettyjä. Päätvoidaan leikata haluttuun kaltevuuteen myösasennuksen jälkeen.

– Betoniputkia. Putkien huullospituuden tulisiolla vähintään 80 mm, sillä. lyhythuulloksistenputkien saumat voivat aueta, jolloin niiden kun-nossapito on vaikeampaa. Tiivisteettömien put-kien saumat on peitettävä muovilla tai kuitukan-kaalla niin, ettei hiekka pääse valumaan rum-puun.

Rumpuputkien minimihalkaisija on päätierummuis-sa yleensä 400 mm ja liittymärummuissa 300 mm(400 mm, jos rummun pituus on yli 8 m). Pienem-piäkin kokoja voidaan käyttää, jos rummun valu-ma-alue on hyvin pieni. Toisaalta suurempien rum-pujen käyttäminen vähentää niiden jäätymisriskiä.

Kuva 49: Rummun uusiminen.

Kunnossapitonäkökohtien sekä rumpupituudenperusteella liittymärummun sopiva paikka on yleen-sä liittymäkaaren etäisyydellä päätiestä. Liikenne-turvallisuussyistä rummun tulee kuitenkin olla vä-hintään kaksi metriä sivuojalinjan ulkopuolelle.


37

Kuva 50: Liittymärummun sijoittaminen.

Rummun pituuskaltevuuden tulisi liettymis- ja jää-tymisvaaran vähentämiseksi olla vähintään 1 %(1 cm metrille). Liettymisvaaraa vähennetäänmyös rummun yläpäähän tehtävällä lietealtaallaja riittävällä laskuojan vietolla.

Pienten rumpujen (Ø ≤ 600 mm) kaivannot, erityi-sesti rakentamattomilla teillä, täytetään yleensäkaivumassoilla. Tällöin routaheitot jäävät suhteel-lisen pieniksi eikä siirtymärakenteita tarvita. Beto-niputkien ympärystäyttö on kuitenkin syytä tehdäsoralla, jotta routiva maa ei avaisi putken sauma-kohtia eikä rikkoisi saumojen suojana olevaa muo-via tai kuitukangasta.

Kuva 51: Pienten rumpujen perustaminen.


Rummun kunnostustyöstä varoitetaan liikennemer-kein ja työn ajaksi liikenne ohjataan kiertotielle. Jossopivaa kiertotietä ei ole, pyritään toinen puoli ajo-radasta pitämään liikenteen käytössä.

Kun rumpu on kunnostettu, kuljetetaan rakennus-jätteet pois, työkohde siistitään ja tarpeettomat lii-kennemerkit poistetaan.

4.5.4 Muu kunnostus

Muuhun kunnostukseen kuuluvien töiden tarkoi-tuksena on saattaa kuluneet tai vaurioituneet tienrakenteet ja laitteet ennalleen. Tällaisia töitä ovat– maakivien poisto– luonnonilmiöiden aiheuttamien vaurioiden kor-

jaus (esim. tulvavauriot).– routavaurioiden ehkäiseminen

Näistä kunnostustöistä ei ole laadittu standarde-ja. Materiaali- ja työmäärät arvioidaan vuosittainmaastotarkastusten ja aikaisemmin tehtyjen töidenperusteella. Kustannukset otetaan huomioon ker-tamenona kunkin vuoden kustannusarviossa.

Maakivien poisto

Maakiviä joudutaan poistamaan sekä ajoradastaettä sivuojista. Maakivien nousun aiheuttaa yleen-sä routa. Sivuojien maakivet tulevat esiin myös oji-en kunnostustöiden yhteydessä.

Maakivet poistetaan joko kaivamalla, jolloin kivihaudataan tien sivuun tai kuljetetaan pois, tai rä-jäyttämällä.

Ensin mainittu tapa soveltuu hyvin pienehköjenmaakivien poistamiseen ja tiekuntien tehtäväksi.Suurten kivien räjäytystyöhön sen sijaan tarvitaanerikoiskalustoa ja räjähdysaineiden käyttöön pe-rehtynyttä henkilöä.

Kun maakivi poistetaan tierakenteesta, kuoppa täy-tetään ympäröivää tierakennetta vastaavilla maa-aineksilla. Näin vältetään routimisesta aiheutuvienkuoppien/ kohoumien syntyminen.

Rumpu

≥ 2 m

Jäätymisaltis rumpu,ohijuoksutusputki(Ø = 150–200 m)

Täyttö kaivumas-soilla (kivet ≥ 50 mm)

Jäätymisaltis rumpu,ohijuoksutusputki(Ø = 150–200 m)

Täyttö kaivumas-soilla (kivet ≥ 50 mm)

Päällysrakenne

Päällysrakenne

Ympärystäyttösoralla

Murske-/sora-arina

Betoniputket

Muovi- ja teräsputket

38

Tulvavaurioiden korjaaminen

Lumen sulamisvesien tai runsaiden sateiden aihe-uttamat tulvat voivat syövyttää tierunkoon syviä uriatai huuhtoa sen kokonaan pois.

Pienet tulvavauriot korjataan käsinpaikkauksena.Tällöin veden syövyttämät urat ja kuopat täytetäänmurskesoralla tai soralla ja tasataan lapiolla tai la-nalla, jos vaurioita on laajemmalla alueella.

Kun on kysymys suurista tulvavaurioista, voi nii-den korjaaminen edellyttää vauriokohdan uudel-leen rakentamista. Tällöin korjaustyö tehdään tienrakentamisesta annettujen ohjeiden mukaan.

Kuva 52: Kevättulva on katkaissut tien.

Vaurioita korjattaessa on korjattava myös vaurioi-den aiheuttajat, kuten tukkeutuneet rummut, sivu-ojat ja laskuojat.

Pienehköjen kelirikkovaurioiden korjaaminen

Sorateillä pienehköjen routa-/ kelirikkovaurioidenkorjaamiseen käytetään murskesoraa, moreeni-mursketta tai luonnonsoraa. Pienissä vauriokohdis-sa materiaali levitetään lapiolla traktorin tai kuor-ma-auton lavalta ja tasataan esimerkiksi rautaha-ravalla. Jos vauriokohdat ovat laajoja, levitetäänmateriaali autolla tai traktorilla ja tasataan lanallatai tiehöylällä.

Päällystettyjen teiden routavauriot korjataan yleen-sä käsityönä öljysoralla. Jos päällyste on rikkoutu-nut, korjausmenetelmä on sama kuin öljysorapaik-kauksissa (ks. kohta 4.2.4). Routaheittoja ei tasa-ta, ellei se ole aivan välttämätöntä, sillä roudansulamisen jälkeen tien pinta tasoittuu ja ylimääräi-

nen öljysoramassa joudutaan poistamaan. Sora-pintausteillä routavauriot korjataan öljysoralla taisorapintaukseen käytetyllä emulsiolla ja murskeella(ks. kohta 4.2.4).

Tarpeen mukaan kelirikkovaurioista on varoitetta-va tiellä liikkujia liikennemerkein.

Kuva 53: Pahat routavauriot on korjattava mah-dollisimman pian.

Routavaurioiden ehkäiseminen

Routavaurioiden ehkäisemisessä pitää ensisijai-sesti huolehtia tien kuivatuksesta. Vaurioiden kor-jaamisessa voidaan kiviainesten ohella käyttäämyös suodatinkankaita tai geovahvistemattoja. Neestävät routivan maa-aineksen sekoittumisen tienpäällysrakenteeseen, jolloin tien kantavuus säilyyeikä routapuhkeamia enää synny. Kangasta asen-nettaessa sen päällä ei saa liikkua kangasta rikko-via työkoneita tai autoja, ennen kuin kiviainekses-ta tehty rakennekerros on tehty. Suodatinkankaantai geovahvistematon käyttäminen on suositelta-vaa erityisesti rakentamattomien teiden kantavuuttaparannettaessa.

Kuva 54: Suodatinkankaan tai geovahvistematonkäyttäminen tien vahvistamiseen.


Kulutuskerros

Uusi rakenneMurske 200–250 mm(esim # 0–55 mm)

Vanha, routiva rakenne Suodatinkangas

39

4.6 Siltojen kunnossapito

4.6.1 Siltojen tarkastukset ja hoito

Tarkastukset

Siltojen tarkastuksella pyritään havaitsemaan sil-toihin tulleet vauriot hyvissä ajoin niin, että kun-nossapito- ja korjaustyöt voidaan ajoittaa sekä lii-kenneturvallisuuden että taloudellisuuden kannal-ta parhaimmalla tavalla ja suurempien vahinkojensyntyminen voidaan estää.

Valtion ja kunnan avustamilla teillä sillat tarkaste-taan avustusten käyttöön liittyvän valvonnan yhte-ydessä. Lisäksi tiekunnan on itse tarkkailtava sil-toja jatkuvasti niin, ettei mitään yllättäviä vaurioitapääse syntymään, sillä tiekunta on viime kädessävastuussa siltojen kunnosta.

Sillan tarkastuksessa kiinnitetään ensisijainen huo-mio liikenneturvallisuutta vaarantaviin vaurioihin.Lisäksi tulisi kiinnittää huomiota mm. seuraaviinteknisiin yksityiskohtiin:– ajoradan kulutuskerroksen vaurioihin ja puh-

tauteen– vedenjohtolaitteiden toimintaan ja puhtauteen– laakereiden kuntoon ja toimintaan– tukien liikkeisiin– betonirakenteiden mahdollisiin syöpymiin ja hal-

keamiin– teräsbetonisilloissa kosteuden tunkeutumiseen

sillan kannen läpi, mikä on merkkinä eristyksenvaurioista

– kiviholvien, kiviverhousten ja reunakivien sau-maukseen ja kivien siirtymiseen

– puusillan rakenteiden vaurioihin ja pulttien kiin-nitykseen

– keilojen, etuluiskien, penkereiden, perustustenja muiden siltapaikan rakenteiden vaurioihin jasiisteyteen

– liikennemerkkien, valaistuslaitteiden ja muidenerikoisrakenteiden vaurioihin.

Pienehköt viat ja puutteet poistetaan mahdollisuuk-sien mukaan heti. Pahempien vikojen syyt tuleeaina selvittää ennen korjauksia niin, että samallakun vaurio korjataan, poistetaan myös sen aiheut-taja. Näin voidaan estää vaurion nopea uusiutu-minen. Jos silta on niin huonossa kunnossa, etteihoitotoimenpiteiden katsota auttavan, on silta kun-nostettava tai perusparannettava.

Hoito

Sillan puhtaanapidolla ehkäistään ennalta sellai-set vauriot, joita rakenteiden päälle jäävä tai niihintunkeutuva vesi sekä erilaiset epäpuhtaudet saa-vat aikaan. Lisäksi on tärkeää, että sillan eri osatvoivat liikkua suunnitellulla tavalla. Myös sillan ym-päristö on pidettävä siistinä ja maisemallisen ar-von mukaisessa viimeistellyssä kunnossa.

Sillat on tärkeää puhdistaa heti keväällä, kun lumija jää ovat sulaneet sillan kannelta. Puhdistus kos-kee lähinnä hiekan poistamista sillan kannelta jajoskus myös laakeritasoilta niin, ettei laakereidentoiminta esty. Myös laakereiden rasvauksesta onhuolehdittava.

Pienten siltojen kansilta hiekka poistetaan harjaaja lapiota käyttäen. Jos sorateillä on teräsbetonikan-tisia siltoja ja jos pölynsidontaan käytetään kal-siumkloridia, tulisi siltojen kannet pestä huolellisestiainakin pari kertaa vuodessa, sillä kalsiumkloridisyövyttää betonia. Toivottavaa olisi, että tie voitai-siin lisäksi päällystää n. 50 metrin matkalta sillanmolemmin puolin.

Muita siltojen hoitoon liittyviä tehtäviä ovat veden-johtolaitteiden puhdistus ja moitteettomasta toimin-nasta huolehtiminen sekä teräskaiteiden ja palkki-en pienet paikkamaalaukset.

4.6.2 Siltojen kunnostus

Siltojen kunnostukseen kuuluvat mm. kaiteidenkorjaukset ja uusimiset, teräsrakenteiden maalaussekä korjaustyöt, joiden avulla estetään sillan kun-non heikkeneminen. Suuremmat korjaustyöt kat-sotaan rakenteen parantamistöiksi. Siltojen kun-nostuksen avulla varmistetaan että– siltarakenteissa ja niihin liittyvissä penkereissä

ei ole sortumisvaaraa– liikenneturvallisuuteen vaikuttavat laitteet ovat

kunnossa– rakenteiden yleiskunto ja kantavuus säilyvät

suunnilleen ennallaan.

Suurehkojen kunnostustöiden toteutus on suunni-teltava ennakkoon ja tarvittaessa hankittava asi-antuntijan laatimat korjaussuunnitelmat. Teräsra-kenteiden ja betonirakenteiden kunnostustyöt ovatyleensä sen verran hankalia tehdä, että työ har-voin soveltuu tehtäväksi tiekuntien omana työnä.



Sen sijaan puurakenteiden kunnostustyöt on mah-dollista tehdä myös tiekunnan omana työnä.

Pienten puusiltojen peruskorjausta suunniteltaes-sa on usein syytä harkita sillan korvaamista rum-mulla tai putkisillalla. Rummun tai putkisillan au-kosta ja perustamistasosta on tällöin pyydettävälausunto ympäristökeskukselta. Ympäristökeskusantaa lausunnossaan tiedon myös siitä, tarvitaan-ko toimenpiteeseen vesioikeuden lupa.

Siltojen kunnostustöille ei ole määrästandardeja.Materiaali- ja työmäärät arvioidaan tapauskohtai-sesti aiemmin tehtyjen töiden perusteella. Kustan-nukset otetaan huomioon kertamenona kunkinvuoden kustannusarviossa.

Töiden ajoitus

Yleensä kunnostustyöt tulisi tehdä mahdollisim-man pian sen jälkeen, kun vaurio on havaittu. Näinvoidaan yleensä välttää myöhemmät laajat korja-ustoimenpiteet. Maalaustöitä saa tehdä vain ke-säaikaan, mutta esim. puusillan kannen kulutus-lankutus voidaan uusia myös talvella.

Töiden tekeminen

Eri siltatyyppien ja erilaisten siltalaitteiden kunnos-tuksesta on laadittu Tielaitoksessa tarkempia oh-jeita.

Puurakenteiden korjaukset

Siltarakenteisiin käytettävän puutavaran tulee pää-sääntöisesti olla painekyllästettyä mäntypuuta.Lujuusluokan on oltava kantavassa rakenteissavähintään T 30. Tiiviyttä vaativiin rakenteisiin, ku-ten sillan kanteen, käytettävän puutavaran kosteu-den tulee olla asennusvaiheessa kosteusluokan 2mukaista eli ulkokuivaa.Sillan kannen tekoon asti puutavara on pidettäväsateelta suojattuna vähintään peitteen alla. Kuivaasuolakyllästettyä puuta voidaan pintakäsitellä maa-leilla, lakoilla ja puunsuoja-aineilla aivan kuten ta-vallista suojaamatonta puuta. Kyllästetyn puutava-ran yhteydessä suositellaan käytettäväksi kuuma-sinkittyjä pultteja ja muita teräsosia.

Mikäli joudutaan uusimaan sellainen puusillan kan-silankutus, jossa ei ole käytetty syrjälankutusta,tulisi se korjauksen yhteydessä muuttaa syrjälan-kutetuksi tai käyttää liimapuisia kansielementtejä.

Kansilankutuksessa vierekkäisten lankkujen jat-kokset porrastetaan vähintään 0,6 m:n päähän toi-sistaan ja naulataan alkuperäisen naulausohjeenmukaisesti. Liimapuisia kansielementtejä saa nos-taa vain kunnollisia nostovöitä käyttäen. Element-tien saumaukseen käytetään kimmoista sauma-massaa tai esipuristett ua saumanauhaa. Siliko-nipohjaiset saumamassat ovat yleensä hyväksyt-taviä.

Ennen sillan kannen uusimista on selvitettävä,onko sillan leveyttä tarpeen lisätä ja samalla pe-rusparantaa silta. Kannen uusimisen yhteydessävoidaan harkinnan mukaan lisätä tai vaihtaa pi-tuuskannattajia. Korjaustyötä suunniteltaessa ontarkistettava myös puisten poikkikannattajien kun-to eli se, kestävätkö poikkikannattajat seuraavankansilankutuksen iän vai pitääkö ne uusia.

Vilkasliikenteisten teiden puusillat voidaan pääl-lystää. Päällysteen kestävyys riippuu lähinnä kan-sirakenteen jäykkyydestä. Puusiltojen kannella voi-daan ajourien kohdalla käyttää myös teräslevyjä.Jos sillan kulutuslankutus on kulunut loppuun jajos silta tullaan lähiaikoina rakentamaan uudelleen,saattaa kunnossapitokustannusten säästämisek-si tulla kysymykseen myös raidelankutus. Tällöinliikenne sillalla rajoitetaan yksikaistaiseksi mie-luummin puomeja käyttäen. Liikenneturvallisuudenvarmistamiseksi asennetaan tarpeelliset liikenne-merkit.

Kuva 55: Silta on kunnostuksen tarpeessa.


43

Documents

Yksityisten teiden kunnossapito - Väylävirasto4.3.6 Jääteiden kunnossapito 28 4.4 Muu hoito 30 4.4.1 Liittymien hoito 30 4.4.2 Tiehen kuuluvien laitteiden hoito 32 4.5 Tien kunnostus