2.2. Mannerliikunnot ja geologinen aikataulu

Tässä käsittelemämme asiat tulevat esille myös biologian kakkoskurssilla

evolutiikkaa opiskellessamme.

Geologinen aikataulu esiintyy kirjassamme sivulla 266 - 267. Aikataulu on

tärkeä työkalu jokaiselle biologille. Kurssin hyväksyttävä suorittaminen

edellyttää, että osaat aikataulun ulkoa. Urakka ei ole vaikea, vaikka äkkiä

ajatellen varmasti siltä tuntuukin.

Esittelen seuraavassa muistitekniikkoja, joiden avulla aikataulun oppimista ei

ole kohtuuttoman vaikeata välttää. Pidä tekniikat mielessäsi myös muissa

napakkaa ulkoa osaamista edellyttävissä tilanteissa.

Maailmankausissa esiintyy kolme erillistä suuruusluokkaa. Suurimmasta

pienimpään nämä ovat eoni, periodi ja epookki (englanniksi eon, period ja

epoch). Eoneja on neljä: proterotsooinen, paleotsooinen, mesotsooinen ja

kenotsooinen. Periodeja on kaksitoista: prekambri, kambri, ordoviki, siluuri,

devoni, kivihiili, permi, trias, jura, liitu, tertiääri, kvartääri. Epookkeja on

seitsemän: paleoseeni, eoseeni, oligoseeni, mioseeni, plioseeni, pleistoseeni,

holoseeni. Kaikissa edellisissä esitysjärjestys oli vanhimmasta nuorimpaan.

Itse aikataulu vuosilukuineen (kausien alkamisajankohdat miljoonina vuosina)

näyttää seuraavalta:

kvartääri 3 pleisto-, holoseenikausi

(10 000 vs.)

kenotsooinen (tertiääri-

kvartääri) tertiääri 65

paleo-, eo-, oligo-, mio-,

plio-

liitu 130

jura 180

mesotsooinen(trias-liitu) trias 230

permi 280

kivihiili 345

devoni 405

siluuri 430

ordoviki 500

paleotsooinen (kambri-

permi) kambri 600

proterotsooinen

(prekambri) prekambri 5000

Kausien pänttääminen

Aloitamme urakan pänttäämällä keskimmäisen sarakkeen kaudet

järjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan. Aluksi sinun kannattaa ihan vain

maistella niiden nimiä lukemalla ääneen kyseistä litaniaa. Tee se esim.

kaksikymmentä kertaa peräkkäin. Tämän pohjustamisen avulla saat kausien

nimet passiiviseen sanavarastoosi.

Seuraavaksi kaudet kannattaa ryhmitellä pienemmiksi osaryhmiksi omille

riveilleen esim. alla olevalla tavalla. Kutakin riviä varten kannattaa sitten

keksiä oma muistisääntönsä. Yhdet muistisääntöesimerkit näet seuraavassa..

prekambri, kambri (Pekanpähkinä toimii kahden ekan kauden

mieleenpalauttajana vrt. prekampähkinä.)

ordoviki, siluuri (Kausien ensimmäisistä tavuista syntyy sana orsi, mikä viittaa

siihen, että tekisi mieli heti oitis tappaa itsensä menemällä hirteen eli orteen.)

devoni, kivihiili, permi (Olemme kolmannella rivillä, sanojen kolmas kirjain on

v ja viimeisen sanan kolme ekaa kirjainta ovat per. Nämä kaudet viittaavat

siis perinteisiin suomalaisiin voimasanoihin ja muistisäännössä toistuu

numero kolme.)

trias, jura, liitu (Rivi on muinaisenglantia. Nykymuotoon kirjoitettuna se

näyttäisi seuraavalta: "Try us you ra teacher". Rivin sanat siis tarkoittavat,

että koettele meitä sinä Ra:n eli egyptiläisten auringonjumalan kaltainen

liituihminen eli opettaja. Suomeksi tämän voisi kiteyttää pyyntöön: "Pidä ope

pistot pliis!")

tertiääri, kvartääri (Edellisessä kohdassa pyydettyjen pistareiden arvosanat:

terssi on kolme sävelaskelta ja kvartti neljä sävelaskelta. Eipä siis kovin

hyvin pyyhkinyt.)

Vuosilukujen pänttääminen

Jo edellisistä muistisäännöistäni näkyy, että niitä keksiessä on paikallaan

tavoitella mitä syvintä järkevyyttä. Mitä paremmin tässä onnistut sitä

varmemmin muistisääntösi herättävät tunteita ja sitä helpompaa niiden

muistaminen on. Seuraavassa kertoilen muistisäännöt, joiden avulla saatat

oppia taulukon sisältämät vuosiluvut.

600 Kaikki alkaa seksistä (sex on ruotsiksi kuusi)

500 Mennään takaperin 6,5...

430 ... 4,3...

405 ... Peugeot 405:een. Näin saimme siis kuitattua nuo kaikki alkupään

vuosimiljoonat.

345 Tullaan Peugeotista etuperin 3,4,5 ulos (sisäänhän mentiin 5,4,3)

280 Kaks kasinolla (2, 8, 0) ovat pelaamassa uhkapelejä, kuten jatkosta

ilmenee, sillä he...

230 häviävät kasista puolet: 8/2 = 3 eli kasista on tipahtanut pois

vasemmanpuoleinen puolikas.

180 Sama toistuu satasta pienemmin panoksin,

130 jolloin taas hävitään kasista puolet.

65 Kaikki alkaa taas alusta eli mennään takaperin 6, 5, (4) , 3 kohti

pököttiä. Nelonen tosin on niin huono numero, että sitähän ei kukaan halua.

3 Viimeisenä on siis kolmonen.

Jos alkaa tuntua siltä, että et ymmärrä kaikkiin muistisääntöihini sisältyvää

syvää viisautta, niin pyydä tarkennuksia keskustelupalstallamme tai suoraan

minulta meiliteitse.

Geologiseen aikatauluun liittyviä kivoja pikku yksityiskohtia

Geologinen aikataulu tarjoaa mukavan rungon, jonka avulla on mahdollista

vähällä vaivalla pitää mielessä melkoinen joukko kiinnostavia pikkuasioita.

Mannerliikunnot ja poimutuskaudet ovat näistä yksi esimerkki. Niihin liittyvät

asiat olen koonnut kuvasarjaan, jonka näet tässä tiedostossa alimmaisena..

Maailmanhistoriaan kuuluu viisi suurta sukupuuttoaaltoa. Ne tapahtuivat

seuraavien maailmankausien päätteeksi: Orde, Petri ja Lii (ordoviki, devoni,

permi, trias ja liitu). Muistamista helpottaa, jos leikit, että Orde, Petri ja Lii ovat

vähän niin kuin suomalais-vietnamilainen tutkijaryhmä: Orvokki (miehekäs

nainen, lempinimeltään Orde), Petri (suomalainen miesjäsen) ja Lii

(tutkijaryhmän vietnamilaisvahvistus).

Pleistoseenikausi on epookeista kuuluisin siksi, että se on sama kuin

viimeisin jääkausi. Pleistoseeni alkoi n. 3 miljoonaa vuotta sitten ja päättyi

vasta n. 10 000 vuotta sitten. Pleistoseenin loppuvaiheissa meillä

Suomessakin liikkui mammutteja ja muita jääkausiajan suurnisäkkäitä.

Suomen pinnanmuodot ovat pleistoseenikautisen jäätikön muovaamia.

Haastava muistamistehtävä on vielä se, mitkä periodit kuuluvat mihinkin

eoniin. Tämä asia on helppoa muistaa niin sanotun 1, 2, 3 ja loput -

muistisäännön avulla. Etene seuraavien vaiheiden mukaan.

Aloita vanhimmasta periodista. Se yksin on ainoa periodi, joka kuuluu

proterotsooiseen eoniin.

Siirry sen jälkeen kahteen nuorimpaan periodiin. Ne yhdessä muodostavat

kenotsooisen eonin.

Kolme seuraavaksi nuorinta periodia muodostavat yhdessä mesotsooisen

eonin.

Kaikki loput jäljelle jäävät periodit, mitä ikinä ne sitten ovatkin (näitä sinun ei

siis tarvitse aktiivisesti muistaa), muodostavat yhdessä paleotsooisen eonin.

Mannerliikunnot eri ajanjaksojen aikana

Seuraavassa esittelen vielä mallin, jonka turvin on mahdollista muodostaa

mielikuvia siitä, miltä kotiplaneettamme ”armahat äidinkasvot” ovat kunkin

geologisen aikakauden kuluessa näyttäneet.

Prekambri (alkaen 5000 mvs)

Ensimmäiset mantereisia (siis alityöntövyöhykkeissä

syntyneitä) kivilajeja sisältävät mikromantereet

muodostuvat ja alkavat törmäillä toisiinsa. Maapallon

vanhimman poimutuskauden tuloksena Suomeen

kohoavat Karelidien ja Svekofennidien vuorijonot.

2000 – 1000 mvs.

Eteläisten mikromantereiden törmäysten tuloksena

syntyy ensimmäinen jättiläismanner nimeltä 1.

Gondwana. Siihen kuuluvat nykyisiä Afrikkaa, Etelä-

Amerikkaa, Etelämannerta, Australiaa ja Intiaa

vastaavat manneralueet.

Lähellä päiväntasaajaa seilaa lukuisia pienempiä

mantereita mm.

2. Laurentia (Pohjois-Amerikan kantamuoto).3. Baltica

(Euroopan kantamuoto), 4. Siperia, 5. Kaakkois-Aasia

(suurin piirtein sama kuin Kiina) ja

Kambri (alkaen 600 mvs)

Keskikokoiset mantereet alkavat parittain liikkua

toisiaan kohti, toisaalta Laurentia ja Baltica, toisaalta

Siperia ja Kiina.

Muistisäännöksi sopii ”Koo niin kuin Kambri ja

kissantassu”.

2 3 4

5

1

Ordoviki (alkaen 500 mvs)

Siluuri (alkaen 430 mvs)

Laurentian ja Baltican törmäys synnyttää Appalakkien

pohjoisosan sekä Norjan ja Brittein saarten vuoristot: ns.

Kaledonidit syntyvät. Kaakkois-Aasian ja Siperian

laatan törmäyspintaan kohoaa myös vuoristoja.

Vuoristot on kuvaan merkitty katkoviivoilla.

Muistisäännöksi sopii ”sil niin kuin Siluuri ja silmät”

(mantereet sijaitsevat naamataulu-maisesti).

POIMUTUSKAUDET. MITÄ, MISSÄ, MILLOIN, MIKSI?

Devoni (alkaen 405 mvs)

Pohjoisen pallonpuoliskon keskikokoiset mantereet

alkavat liikkua toisiaan kohti.

Kivihiili (alkaen 345 mvs)

Pohjoisen pallonpuoliskon keskikokoiset mantereet

törmäävät toisiinsa muodostaen pohjoisen

suurmantereen Lauraasian (6). Baltican ja Siperian

törmäyskohtaan kohoaa Ural-vuoristo. Lauraasia ja

Gondwana alkavat liikkua toisiaan kohti. Mannerten

välissä sijaitsee Tethys-meri.

6

Permi (alkaen 280 mvs)

Lauraasian ja Gondwanan törmäyksen tuloksena

muodostuu maailmanhistorian laajin suurmanner

Pangaia. Törmäysvyöhykkeeseen muodostuu pitkä itä-

länsi-suuntainen vuoriketju. Euroopassa tähän

muodostuu nykyisin Alppien pohjoispuolella olevia

mataliksi kuluneita ns. keski-ikäisiä vuoristoja: Harz,

Vogeesit, Böömerwald, Thuringerwald, Erzgebirge,

Sudeetit, Ardennit, Schwartzwald ja Ranskan

keskivuoristot. Kaikki edellä mainitut ovat uudelleen

kohonneet lohkoliikuntoina Alppien poimuttumisen

aikoihin.

Läntisen Afrikan ja Pohjois-Amerikan törmäyskohtaan

kohoavat Appalakkien eteläosat. Ural jatkaa nousuaan

Siperian ja Baltican rajalla.

Muistisäännöksi sopii ”Pee niin kuin Permi, Pangaia ja

pannukakku”.

Trias (alkaen 230 mvs)

Triaksen loppupuolella Pangaia alkaa hajota uudelleen

Pohjoiseen ja eteläiseen osaan. Tethys-meri syntyy

uudelleen.

Jura (alkaen 180 mvs)

Triaksen loppupuolella Pangaia alkaa hajota uudelleen

Pohjoiseksi Lauraasiaksi ja eteläiseksi Gondwanaksi .

Tethys-meri syntyy uudelleen.

Muistisäännöksi sopii ”Pangaian keskelle syntyi ura

kaudella, jonka nimi on Jura”.

Tertiääri (alkaen 65 mvs)

Maapallo alkaa saada nykyiset kasvonsa.

Tethys II kapenee umpeutuen lopulta kokonaan Intian

törmätessä Aasiaan ja Afrikan törmätessä Euraasian

mantereeseen. Tuloksena syntyvät Pyreneet, Alpit,

Apenniinit, Dinaariset vuoret, Karpaatit, Pontiset vuoret,

Atlas ja Aasian etelä- ja keskiosien vuoristot aina Uuden

Guinean saariin saakka.

Etelä- Amerikan ja Pohjois-Amerikan litosfäärilaatat

liikkuvat kohti länttä auraten samalla länsirannikolleen

koko joukon Tyynenmeren saaria ja merenpohjan

sedimenttejä. Syntyvästä alityöntövyöhyk-keestä tulee

vulkaanisesti aktiivinen. Näistä aineksista muodostuvat

Andit ja Kalliovuoret.

Kvartääri (alk. 3 mvs)

Geologisesti niin lyhyt jakso, että lisättävää edelliseen

kohtaan ei ole.

Liitu (alkaen 130 mvs)

Atlantin valtameri alkaa muodostua ensin Gondwana-

mantereen, myöhemmin myös Lauraasian hajotessa itäiseen

ja läntiseen osaan.

Lauraasiasta syntyvät Pohjois-Amerikka ja Euraasia.

Gondwana pirstoutuu nykyisiksi Afrikan, E-Amerikan, E-

mantereen ja Australian mantereiksi sekä Intiaksi.

Intia +

Australia

Euraasia

Etelä-

Manner

Pohjois-

Amerikka

Poimutuskaudet vielä erikseen lähitarkastelussa Maapallon geologisessa historiassa on ajanjaksoja, jolloin mantereiden yhteentörmäyksiä on tapahtunut tavallista enemmän. Tällaisia jaksoja kutsutaan poimutuskausiksi. Kambrikaudesta nykypäivään tunnetaan kolme poimutuskautta.

1. Kaledonidinen poimutus Tämä tapahtui siluurikaudella kambrikautisen ”kissantassumaailman” muuttuessa ”silmä-silmä-suu –maailmaksi”. Kaledonidisen poimutuksen tuloksena syntyneitä vuoristoja kutsutaan kaledonidisiksi vuoristoiksi. Näistä käytetään myös nimitystä vanhat poimuvuoristot. Kuuluisimpia vanhoja poimuvuoristoja ovat Pohjois-Amerikan Appalakit, Pohjois-Afrikassa sijaitseva Atlas-vuoristo sekä Norjassa ja Brittein saarten pohjoisosissa sijaitsevat Kaledonidit. Norjan vuoristoa kutsutaan myös Skandeiksi.

Mannerten sijainti

kambri- ja

ordovikikauden aikana

Siluurikautinen mannerten

sijainti, vuorten

poimuttumisalueet on

merkitty katkoviivoilla.

2. Herkyyninen eli variskilainen poimutus Tämä poimutuskausi huipentui varsinaisesti permikaudella, mutta alkoi jo devoni- ja kivihiilikauden aikana. Siluurikautisen maailman silmät menivät kieroon muodostaen pohjoisen suurmantereen nimeltä Lauraasia (devoni-kivihiili). Törmäyskohtaan muodostui Euroopan ja Aasian rajavuoristona tunnettu Ural. Lopulta permikaudella pohjoinen ja eteläinen suurmanner törmäsivät toisiinsa. Tällöin muodostui pitkä itä-länsi-suuntainen vuorijono Nykyisten Alppien pohjoispuolelle ulottuen Iso-Britanniasta Saksan, Puolan ja Tsekinmaan kautta Mustanmeren pohjoispuolelle ja Keski-Aasiaan asti. Kuuluisimpia näistä vuorstoista ovat Penniinit, Harz, Vogeesit, Sudeetit, Erzgebirge, Böhmerwald ja Thuringerwald. Variskilaisen poimutuksen aikana syntyneitä vuoristoja kutsutaan keski-ikäisiksi poimuvuoristoiksi (kuva alla).

3. Alppilainen eli alpiininen poimutus

Tämä poimutuskausi alkoi tertiäärikaudella ja jatkuu yhä edelleen. Eteläinen suurmanner hajosi vasta jura- ja liitukauden aikana. Hajoamisen tuloksena syntyivät Afrikka, Etelä-Amerikka, Etelämanner, Intia ja Australia. Tämän jälkeen Afrikka, Intia ja Australia ajautuivat pohjoiseen ja törmäsivät Eur-Aasiaan. Törmäysvyöhykkeeseen kohosivat Alpit, Balkanin vuoristo, Kaukasus, Pontiset vuoret (Turkissa), Zagrosvuoret (Iranissa), Himalaja ja

Siluurikautinen

mannerten sijainti

Devoni-kivihiilikautinen

mannerten sijainti, vuorten

(Ural-vuoriston)

poimuttumisalue on merkitty

katkoviivoilla.

Permikautinen mannerten sijainti,

poimuttumisalueet on merkitty

katkoviivalla.

Indonesian saaristo (vedenalainen vuoriketju) ym. Samoihin aikoihin muodostui Pohjois- ja Etelä-Amerikan länsirannikolle alityöntövyöhyke, jonka kohdalle kohosivat Kalliovuoret, Pohjois-Amerikan kordillierit eli rannikkovuoret ja Andit. Kaikista näistä vuoristoista käytetään myös nimitystä nuoret poimuvuoristot. Tämän ajanjakson mannerliikkeistä en ole piirtänyt kaavakuvaa.