Johnson kivioja ktpv_2014

MAAILMA MUUTTUU, OMA KERTOMUS ELÄÄ – JOHNSON & KIVIOJA

Maailma muuttuu, oma

kertomus elää

Kokemuksia autobiografisesta

opettajatutkimuksesta

Esko Johnson & Liisa Kivioja

Kasvatustieteen päivät,

Oulu 20-21.11.2014

ESITYKSEMME SISÄLTÖ

- Keitä olemme tutkijoina ja opettajina

- Väitöstutkimustemme (Johnson 2011, Kivioja 2014) lyhytesittely

- Mitä on omaelämänkerrallinen tutkimusote suhteessakerronnalliseen tutkimukseen

- Oma muutoskertomuksemme (Johnson 2011, Kivioja2014)

- Miten on mahdollista argumentoida kertovan tutkijantulkinta paikkansa pitäväksi omaelämänkerrallisessatutkimuksessa?

- Riittääkö kertomuksen todentuntuisuusomaelämäkerrallisen tutkimuksen laadun kriteeriksi?

- Koonti (yhteenveto)

MAAILMA MUUTTUU, OMA KERTOMUS ELÄÄ – JOHNSON & KIVIOJA 1

MITÄ ON OMAELÄMÄKERRALLINENTUTKIMUS ELI AUTOBIOGRAFIA - Itseymmärrystä, tapa tulkita itseä; jäljestäpäin kerrottu kertomus

-Tarjoaa mahdollisuuden tulkita elettyä elämää; -antaa merkityksen itselle, tapahtumille ja teoille (Bruner 1990; 2004)

- Elämän kuvaaminen on mahdollista ainoastaan kerrottuna

- Omaelämäkerta ei ole kuitenkaan yksi yhteen sama kuin itse elämä -kerrottu tarina valikoi, oikoo ja tekee aasinsiltoja-voi rönsyillä, pirstoutua tai kokonaan pysähtyä (elämä on monimutkaisempi kuin siitä jälkeenpäin tulkittu kertomus)

- tarina ei ole lähtökohtaisesti pysyvä vaan tulkittuu yhä uudelleen.

- Kertoja voi tuottaa reflektoidun konstruktin, jonka prosessoinnissa kertomisen haasteita on tiedostettu ja ratkaistu


OMAELÄMÄKERRALLISUUS TUTKIMUKSISSAMME

Esko: noin kymmenen vuoden tarkastelujakso

- tutkin ammattikorkeakoulun kielenopettajana

kokemiani työn haasteita ja ammatillista kasvuani

noin 10 vuoden aikana

Liisa: yli 30 vuoden tarkastelujakso

- tutkin suhdettani luokanopettajan uudistuneisiin

opetussuunnitelmiin ammatillisen kasvun

näkökulmasta yli 30-vuotisen työurani ajalta


MITEN KOIMME MUUTOKSENOMAELÄMÄKERRALLISESSA TUTKIMUKSESSAMME?


Opetuksen kehittäminen (haasteet)

Ammatillinen oppiminen ja kasvu

Muutos

MITEN KOIN MUUTOKSEN? (ESKO)”Avoimuutta, nöyryyttä ja sinnikkyyttä on opettajaksi tuleminen,

ei hattutemppuja vaan pienten asioiden avautumista suurten

läpi, suurten näkemistä pienten kautta, tarinasta tuttu

karvalakki kallellaan päässä. Muutosmaiseman säätila, siinä jo

on kertomisen päätila.” Johnson (2011, 1)

”Opettajatutkijana olen itsessäni tunnistanut (…) kehittämisen

aukkoja ja nöyryyden puutetta, ajattelun keskeneräisyyttä ja

asioiden epäjatkuvuudesta tai suunnittelemattomuudesta

johtuvaa etsiskelyä. Mutta on hyvä, jos tämän hapuilun ja

hakemisen voin tulkita tutkivan opettajan oppimiseksi tämän

käsitteen laajimmassa merkityksessä.” Johnson (2005)


TUTKIJANÄKÖKULMANI OPETTAJUUTEEN (ESKO)

- Kohdeilmiö: kielenopettajan ammatillinen oppiminen ja kasvu itse koettuna ja kerrottuna

- Tutkimustehtävä: opettajan oppimisen ja kasvun tapahtumisen autobiografinen kuvaaminen

- Aineisto: tutkivan opettajan havainnot, päiväkirjamerkin-nät, dokumentit, kollegojen, opiskelijoiden ja työelämän edustajien kanssa käymäni keskustelut/ haastattelut (nämä kaikki uudelleen luettuina)

- Aineiston analyysi ja tulkinta: soveltaen Clandinin & Connelly (2000) narrative inquiry –lähestymistapaa


MITEN KOIN MUUTOKSEN TYÖYMPÄRISTÖS-SÄNI? (ESKO)


- Korthagenin (2004) holistinen teoriamalli opettajuuden kehityksestä

MINÄKÖ PROSESSISSA,- MITEN KOIN MUUTOKSEN? (LIISA)• ”En ole ollut valmis luokanopettaja, vaan olen ollut

jatkuvassa ammatillisen kasvun prosessissa.” (Kivioja 2014, 194)

• Lähtökohtaoletukseni: Muutosta itsessä on vaikea havaita.

• Tiedon ja taidon lisääntyessä jokin itsessä on toisin kuin aikaisemmin.• toiminta automatisoitui, valikoitui, kriittistyi

• tiedostavuuden laajentuminen, eri tavalla ymmärtäminen

• Ajattelun rationaalistuminen, hyvä / huono asia

• Muutos on jatkuva prosessi.

OPETTAJUUDEN TUTKIJANÄKÖKULMANI (LIISA)

• Opettajuus rakentuu koko työuran ajan.• Opettajuus?

Opettajuus prosessina:Luokanopettajaksi tuleminen- itsen löytämisen ja itsetuntemuksen kasvuprosessi- oppiminen, kokonaisvaltainen prosessi, jossa ilmentyy käyttäytymisen muutos

• Suhde opetussuunnitelmaan on riippuvainen opettajuuteni, ammatillisen kehityksen tasosta.- valmius vastata ulkoapäin tulleisiin haasteisiin- omien toimintojeni vaikuttavuuden havainnointi uudistui- oikeuteni? velvollisuuteni?

• Asioiden moniulotteisuus, -tasoisuus ja -puolisuus

MITEN KOEN MUUTOKSEN TYÖYMPÄRISTÖSSÄNI? (LIISA)• Yhteiskunnallinen tilanne luo edellytykset työympäristön muutokselle ja opettajalle- koulun kehittäminen (eettisyys, aktiivisuus)-> Tulevaisuuteen suuntautuva toiminta luo opettajalle autonomisuutta

• Fyysisen ympäristön rajoitukset ja myönteiset vaikutukset opettajuuteeni, sen tiedostaminen• Yhteistyön merkitys (sosiaalinen työympäristö)- Henkilökunnan vaihtuvuus, uudet kollegat / itsessäni tapahtuvat ja tapahtuneet muutokset• Haasteellisuuden lisääntyminen (psyykkinen työympäristö)

� Kuka olenkaan opetussuunnitelman tulkitsijana ja toteuttajana?- Huom! Ops sinänsä ei tue opettajan identiteettityötä, mutta käytän sitä työni kehittämiseen.

TODENTUNTU ESKOLLA

- Me elämme, ajattelemme, toimimme ja opimme kerronnan kautta joten narratiivinen tutkimus ei voi olla vain metodi minulle

- Miten löydän itselläni tämän: ‘capacity to turn around on the past and alter the present in its light’ (Bruner 1990: 109).

- En voinut analysoida, tematisoida ja tulkita “työelämän dataani” perinteisellä tavalla kuten ennen olin tehnyt � samalla jouduin pohtimaan tutkimukseni totuuden ja validiteetin väittämiä

- Jouduin työstämään refleksiivisesti yhä uudelleen itseäni tutkijana, tutkivana opettajana ja opettajana (vrt. wakefullness, Clandinin & Connelly 2000)


TODENTUNTU LIISALLA• Todentuntuisuutta edistää tarinoiden sijoittaminen ajallisesti jatkuvana paikalliseen ja historialliseen kontekstiin. (Clandinin ja Connelly 2000, 184-185)

Kytkin mikrotason tarinat yleisiin ilmiöihin ja kehitykseen.- ”Tällöin tarinoissa paikalliset ja historialliset kontekstit on otettava uudelleen tuotettuina, tulkittuina, eikä olemassa olevina faktoina.” (mm. Clandinin & Murphy 2009, 598-599)

• Todentuntu / uskottavuus-> ”Uskottavuutta lisäävät muun muassa autenttiset tekstikatkelmat.” (Kivioja 2014, 200-201)• esimerkit s. 77, 89, 177-178

MITEN ON MAHDOLLISTA ARGUMENTOIDA KERTOVANTUTKIJAN TULKINTA PAIKKANSA PITÄVÄKSIOMAELÄMÄKERRALLISESSA TUTKIMUKSESSA?


RIITTÄÄKÖ KERTOMUKSEN TODENTUNTUISUUSOMAELÄMÄKERRALLISEN TUTKIMUKSENLAADUN KRITEERIKSI? (1)

- Ei riitä sellaisenaan, mutta todentuntuun (subjektiivisesti ja intersubjektiivisesti ymmärrettynä) on tukeuduttava yhtenä lähtökohtana -elämäkerta/kertomus jäljittelee (imitoi) elämää, - tutkimusta tehdessä ei todellisuutta voi hajottaa ”dataksi” eikä kirjoitettaessa voi noudattaa perinteistä IMRD-tapaa (vrt. Bruner 2004, Ricouer 2005; Clandinin & Connelly 2000)

- Inhimillisen kokemuksen tarkasteluun pääsee vain kertomuksen kautta (Ricouer 2005), kokemusta ei mitata, pirstota ja kursita kokoon elämäkerrallisessa tutkimuksessa -Kertomus ei siis ole pelkästään ”aineistoa”


RIITTÄÄKÖ KERTOMUKSEN TODENTUNTUISUUSOMAELÄMÄNKERRALLISEN TUTKIMUKSENLAADUN KRITEERIKSI? (2)

- Tutkija kokee vääjäämättä epävarmuutta, asettuu kohtaamaan reduktionistisen ja formalistisen paradigman ja narratiivisen tutkimuksen rajankäynnin (Clandinin & Connelly 2000; myös Heikkinen 2002), esim. kausaaliset selitykset oppimisesta ja kasvusta osoittautuvat mahdottomiksi

- Yksi ratkaisu olisi, että tutkija päätyisi riitauttamaan todentunnun kerronnallisen tutkimuksen keskeisenä elementtinä, mikäli hän ei

voisi sitoutua narratiivisuuteen ja hermeneutiikkaan


ESKOLLA LIISALLA

TEMPORAALISUUS ”Uuden” opettajuuden aikajänne; tietämisen tutkiminen; metafora-analyysi

USKOTTAVUUSTodentuntuisuusKontekstiin sijoittaminenAutenttiset aineistositaatit

REFLEKSIIVISYYDEN

TAVOITTELU

Esioletukseni; tieto- ja totuuskäsitysten pohdinta; narratiivi-suus, kieli, kulttuuri; metafora-analyysi

REFLEKSIIVISYYDEN

TAVOITTELU

Kun pyrin tiedostamaan tutkijan roolin.Perustelin, mitä voin väittää tutkimusilmiöstä ennen tulkintaa

DIALEKTISUUDEN

TAVOITTELU

Sosiaalinen todellisuus rakentuu ihmisten vuorovaikutuksessa ja dialogissa; polyfonia esitetyissä tarinoissa

OMA ÄÄNI JA

DIALOGISUUS

Reflektiot Autenttisuuden tavoitteluMuiden toimijoiden asemaTasapaino opettajan ääni / tutkijan ääni

TOIMIVUUDEN

TAVOITTELU

Vaikutus, vuorovaikutus – kertomuksentoiminnan kautta

JATKUVUUSOpettajan elämänkerta tarinoissaTutkijaidentiteetin kehittyminen tutkimus-prosessissa

EETTISTEN KYSYM.

KÄSITTELY

Tutkijan ja toimijoiden asema; ”hereillä olo” EETTISYYS

Tutkijan eettinen asenne aineiston suhteen jamuiden tutkimuksessa esiintyvien kannalta

HAVAHDUTTAVUUS Ilmaisu, havainnollisuus, raportin tapa kertoa

RIITTÄÄKÖ KERTOMUKSEN TODENTUNTUISUUSOMAELÄMÄKERRALLISEN TUTKIMUKSENLAADUN KRITEERIKSI? (4)- Validoinnin periaatteet paikantuvat ja tarkentuvat

tutkimusprosessissa, ovat vuorovaikutuksessa

keskenään � Esim havahduttavuuden periaate: tutkija-kirjoittajana olin (Esko) kiinni vanhoissa, autobiografian kannalta epätarkoituksenmukaisissa retorisissa käytänteissä (fakta- ja käsitelähtöisyydessä, luettelomaisessa raportin rakenneratkaisussa), en tiennyt miten purkaa näitä omassa tutkimustyössäni

� Rohkeasti kirjoitettu, vakiintuneita retoriikkakäytänteitä kyseenalaistava raportointitapa voi olla vahvempi dialektisuuuden, refleksiivisyyden ja havahduttavuuden näkökulmasta


RIITTÄÄKÖ KERTOMUKSEN TODENTUNTUISUUS OMAELÄMÄKERRALLISEN TUTKIMUKSEN LAADUN KRITEERIKSI? (5)

Todentuntu (verisimilitude)

TODENTUNTU MINULLE

(autobiografia)

DIALOGI

Uskottavuus

- tunne totuudesta

- puhuttelevuus

- todellisuus simulaationa

- vakuuttavuus

TODENTUNTU LUKIJALLE

• yleisemmälle tasolle

RIITTÄÄKÖ KERTOMUKSEN TODENTUNTUISUUS OMAELÄMÄKERRALLISEN TUTKIMUKSEN LAADUN KRITEERIKSI? (6)”Ajan kultaamat muistot vaikuttavat hyvin haasteellisilta, kun pyrin tulkitsijana sijoittumaan suhteeseen oman kynän kautta syntyneeseen tutkimusaineistooni.” (Kivioja 2014, 56)

”Opettajan alkuvuosien epävarmuuteni ja merkittävästi myös opettamisen intoni näyttävät johtaneen siihen, että tuntisuunnitelmat olivat yksityiskohtaisia, tarkkoja ja jäsenneltyjä muistiinpanoja.” (Kivioja 2014, 73)

”Välillä hammasta purren sain uudistettua oppimisympäristön yhteistyössä työparini kanssa sitkeällä, tavoitteellisella toiminnalla kohti sen aikaista nykyaikaisempaa oppimisympäristöä.” (Kivioja 2014, 86)

”En halua toimia opetussuunnitelman toteuttajana yhteiskunnan eräänlaisena pelinappulana, ikään kuin välineenä.” (Kivioja 2014, 180)

”Opettaja on keskeinen muutosilmiöiden tuntija ja tulkitsija.” (Kivioja 2014, 211)

LOPUKSI- Elämäkerrallinen ja muu kerronnallinen tutkimus on paljon muutakin kuin pelkkää ”tarinan kertomista” tai ”tarinoiden keräämistä ja esittelyä” (vrt. Meriläinen & Syrjälä 2002)

- Tutkijan oltava tietoinen vallastaan ja valintojensa vaikutuksesta

- Autobiografia tulee avuksi silloin kun tutkiva opettaja ei löydä itseään valtanarratiiveista eli perinteisistä (opettajan) elämänkulun malleista

- Haluamme innostaa tutkivia opettajia ja muita toimijoita liittymään elämäkerrallisen tutkimustavan piiriin!


LÄHTEET Bruner, J. 2004. Life as Narrative. Social Resaerch 71, 691-710.

Bruner, J. 1991. The Narrative Construction of Reality. Critical Inquiry 18, 1-21.

Bruner, J. 1990. Acts of Meaning. Cambridge, MA: Harvard University Press.

Bruner, J. 1986. Actual Minds, Possible Worlds. Cambridge, MA: Harvard University Press.

Clandinin, D. J. & Connelly, F. M. 2000. Narrative Inquiry. Experience and Story in QualitativeResearch. San Francisco, CA: Jossey-Bass.

Clandinin, D. J. & Murphy, M. S. 2009. Comments on Coulter and Smith: Relational OntologicalCommitments in Narrative Research. Educational Researcher 38 (8), 598-602.

Heikkinen, H.L.T. 2002. Whatever is Narrative Research? Teoksessa Huttunen, R. Heikkinen, H. & Syrjälä, L. (toim.) Narrative Research. Voices of Teachers and Philosophers. Jyväskylä: SoPhi, 13-28.

Heikkinen, H.L.T. & Syrjälä, L. 2006. Tutkimuksen arviointi. Teoksessa H.L.T Heikkinen, E. Rovio & L. Syrjälä (toim.) Toiminnasta tietoon. Toimintatutkimuksen menetelmät ja lähe-tysmistavat. Helsinki: Kansanvalistusseura, 144–162.

Johnson, E. 2011. Kielenopettajaksi tuleminen ammattikorkeakoulun muutosmaisemassa A: Tutkimusraportteja - Forskningsrapporter. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu.

Johnson, E. 2005. Virrat, salmet ja sillat – kielenopettajan ammatillista kasvua. Teoksessa I. Luoto & I. Leppisaari (toim.) Kasvamassa verkko-opettajuuteen. Jyväskylän yliopiston Chydenius-Instituutti – Kokkolan yliopistokeskus ja Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu, 113–125.

Kivioja, L. 2014. Opetussuunnitelman opettelijasta pohtivaksi osaajaksi. Omaelämäkerrallinen opetussuunnitelmatarina. Kasvatustieteen väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. Kokkolan yliopistokeskus Chydenius.

Korthagen, F. 2004. In search of essence of a good teacher: towards a more holistic approach in teacher education. Teaching and Teacher Education 20, 77–97.

Meriläinen, H. & Syrjälä, L. 2002. Autobiographical Writing as Self-Construction. Teoksessa Huttunen, R. Heikkinen, H. & Syrjälä, L. (toim.) Narrative Research. Voices of Teachers and Philosophers. Jyväskylä: SoPhi, 157-172.

Ricoeur, P. 2005. Mimesis, viittaus ja uudelleenhahmottuminen. Suomennos J. Tontti. Teoksessa J. Tontti (toim.) Tulkinnasta toiseen. Esseitä hermeneutiikasta. Tampere: Vastapaino, 164–174.

Ricoeur, P. 1981. Hermeneutics and the human sciences. Toimittanut ja kääntänyt J. Thompson. Cambridge: Cambridge University Press.

MAAILMA MUUTTUU, OMA KERTOMUS ELÄÄ – JOHNSON & KIVIOJA