SUOMALAISTA KANSANMUSIIKKIA

Laulettua ja soitettua musiikkiperinnettä

Kun laulukirjoja tai äänitteitä ei vielä ollut,

laulut opittiin siten, että taitavat laulajat

esittivät ja muut opettelivat kappaleet

kuulemansa perusteella. Laulut opittiin siis

suullisena perimätietona. Tuohon aikaan

säestettiin laulamalla myös tansseja ja

piirileikkejä, jos paikalla ei ollut

soittotaitoisia. Laulujen sanoituksia

saatettiin ostaa myös markkinoilta. Näitä

kappaleita sanottiin arkkiveisuiksi, koska

sanoitus oli painettu paperiarkille.

LAULETTU KANSANMUSIIKKI

Kansanlauluja ovat sellaiset laulut, joiden säveltäjää ja sanoittajaa ei tiedetä.

Yksinkertaiset kansanlaulut ovat lyhyitä säkeistölauluja, joiden sanoitukset käsittelevät

arkielämää. Myös luonto ja tietenkin rakkaus ovat usein laulujen aiheina.

Kalevalainen laulu

Vanhin tunnettu laulumusiikin muoto Suomessa on

kalevalainen laulu. Kansalliseepokseemme Kalevalaan

Elias Lönnrot kokosi valtavan määrän suomalaisia

runosävelmiä. Tämän vuoksi Kalevalaa voidaan kutsua

laulukirjaksi, koska siinä olevat runot on alun perin

tarkoitettu laulettaviksi, vaikka kirjassa ei olekaan

nuotteja. Nuotteja ei kuitenkaan tarvittu, koska

runonlaulajat osasivat sävelmiä, joilla runoja voitiin

laulaa.

Mieleni minun tekevi, aivoni

ajattelevi,

lähteäni laulamahan, saa'ani

sanelemahan,

sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä

laulamahan.

Sanat suussani sulavat, puhe'et

putoelevat,

kielelleni kerkiävät, hampahilleni

hajoovat.

- Kalevala, ensimmäisen runon alku

Runoja laulettaessa laulaja valitsee mieleisensä sävelmän ja halutessaan muuntelee sitä

laulun aikana. Runosävelmiä oli erilaisia ja niiden melodia muodostui yleensä viidestä

peräkkäisestä sävelestä. Osa melodioista oli duurissa ja osa mollissa. Usein laulaja saattoi

keksiä myös sanoituksia laulun aikana. Runolaulut ovat usein vuorolauluja. Kuuntelijat eli

kuoro toistavat esilaulajan säkeen sanat vastaussäkeellä.

Erikoista suomalaisissa runosävelmissä on niiden viisi-iskuinen rytmi (tahtiosoitus 5/4).

Hyvä esimerkki tästä on perinteinen Väinämöisestä kertova säe:

Va-ka van-ha Väi-nä-möi-nen. Va-ka van-ha Väi-nä-möi-nen.

Esilaulaja: Kuoro:

Muut kansanlaulut

Lähes kaikkien kansojen työntekoon liittyy erilaiset

laulut ja rallatukset. Laulua ja rallatuksia vielä

alkeellisimpia sävelmiä ovat erilaiset ihmisille, eläimille

ja henkiolennoille huudellut melodiset huhuilut ja

huudot. Näitä ovat esimerkiksi karjan kutsuhuudot.

Myös uskonnollisiin menoihin tai loitsintaan voi liittyä

rytmikästä luentaa tai puhetta eli resitointia. Kotimaisia

kansanlauluja ovat myös valitusrunot eli itkuvirret ja

monet hengelliset sävelmät.

SOITETTU KANSANMUSIIKKI

Soitettua kansanmusiikkia voidaan jaotella käytettyjen soittimien perusteella

muinaissuomalaiseen, paimenmusiikkiin, pelimannimusiikkiin ja uuteen

kansanmusiikkiin.

Muinaissuomalainen musiikki

Jo varhaisessa vaiheessa

kalevalaisia runolauluja haluttiin

tukea soittamalla. Soittimeksi

kehittyi viisikielinen kantele, jossa

ei tarvinnut olla enempää kieliä,

kun runojen melodioissakaan ei

ollut enempää säveliä. Kanteletta

käytettiin siis aluksi

melodiasoittimena, jolla näppäiltiin

samaa melodiaa mitä laulettiinkin.

Kun kansanmusiikki kehittyi ja melodiat muuttuivat

monimutkaisemmiksi, lisättiin kanteleeseen kieliä ja

soitin kasvoi kokoa. 10-kielisellä kanteleella pystyi

soittamaan jo uudempia sävelmiä, puhumattakaan

monikymmenkielisestä konserttikanteleesta. Myös

soittotapa kehittyi. Soitettiin moniäänisiä melodioita

ja säestettiin kappaleita sointuja rämpyttämällä.

Nykyisin on myös sähkökanteleita, joilla voi soittaa

jopa bändin kanssa.

Suomalaiseen kansanmusiikkiin liittyy myös

jouhikko. Se on viuluntapainen polvien välissä

pidettävä ja jousella soitettava 2-4 kielinen soitin.

Yhtä tai kahta kieltä sormitetaan ja muut kielet

soivat samaan aikaan taustalla, jolloin soittaja voi

ikään kuin säestää ja soittaa melodiaa samaan

aikaan.

Paimenmusiikki

Kanneltakin vanhempia soittimia ovat erilaiset

paimensoittimet, kuten esimerkiksi tuohitorvet ja

pajupillit sekä sarvet. Paimensoittimiin kuuluvat myös

yksinkertaiset rytmisoittimet, kuten nykyisen triangelin

vanhempi versio pimpparauta ja rytmimunan edeltäjä,

tuohesta tehty rapapalli. Paimensoittimia yhdistää se,

että ne valmistettiin luonnon materiaaleista ja usein

keskellä luontoa esimerkiksi paimenessa ollessa, josta

niiden nimityskin johtuu.

rapapalli

pajupilli

Akseli Gallen-Kallelan maalauksessa Paanajärven paimenpoika (1892)

soitetaan tuohitorvea.

Pelimannimusiikki

Kansanmusiikkia on soitettu aina niillä soittimilla mitä on

ollut saatavilla. Kun soittimet kehittyivät muuttui myös

kansanmusiikki monimutkaisemmaksi. Viulut, kontrabassot,

klarinetit, harmooni, harmonikka eli haitari sekä huuli- ja

munniharppu ovat olleet suosittuja pelimannimusiikin

parissa. Pelimannimusiikin parissa on kehittynyt erilaisia

kansantanssin muotoja, joita ovat esimerkiksi polska, sottiisi,

jenkka ja valssi.

munniharppu

huuliharppuja

klarinetti

haitari

harmooni

Uusi kansanmusiikki

Kansanmusiikki ei välttämättä tarkoita sitä, että

se olisi vanhaa. Jatkuvasti syntyy uutta

musiikkia, joka on saanut vaikutteita joko

suoraan tai välillisesti vanhasta kansanmusiikki

perinteestä.

Ensimmäisiä kansanmusiikin uudistajia oli

1970-luvulla perustettu Piirpauke-yhtye, joka

yhdisti suomalaista perinnemusiikkia jazziin ja

muiden maiden kansanmusiikkiin ja sai näin

kansainvälistä mainetta ns. maailmanmusiikin

uudistajana. 1980-luvulla perustettu Värttinä-

kokoonpano puolestaan uudisti kotimaista

laulettua kansanmusiikkia. Myös viime vuosina

on syntynyt lukuisia perinnemusiikkia

uudistavia nuorten soittajien kokoonpanoja.

Värttinä on kasvanut suosionsa myötä laulutriosta

isoksi kokoonpanoksi.

Musiikilliset vaikutteet ovat siirtyneet

kansanmusiikista myös poppiin ja rockiin. Lauri Tähkä

ja Elonkerjuu –yhtyeen (nykyisin pelkkä Elonkerjuu)

musiikissa kaikuu pelimannimusiikin sävelet.

Amorphis on puolestaan kotimainen metallibändi,

jonka teksteissä ja sävelkuluissa on kuultavissa

muinaissuomalaisen musiikin vaikutteet.

Esa Holopainen on Amorphisin kitaristi ja

säveltäjä.Viulu ja akustinen kitara luovat perinnemusiikkimaisen soundin Lauri Tähkä ja Elonkerjuu –yhtyeeseen.