Talous ja Yhteiskunta 2/2005

&2/2005

T a l o u sY h t e i s k u n t a

Talousennuste2005 -2006

Heikki TaimioPääkirjoitus ..................................................................................... 1

Talousennuste 2005–2006Vauhdittunut vienti ylläpitää talouskasvua ...................................... 2

Mia LattaTyötätekevät köyhät EU:ssa .............................................................. 12

Ilpo AirioSaako yhdellä palkalla riittävän turvan köyhyyttä vastaan? ............ 18

Ilpo SuoniemiYleiskuva köyhyyden kehityksestä Suomessa vuosina 1990–2002 . 23

Merja KauhanenTyötätekevät köyhät Suomessa ......................................................... 30

Irmeli PenttiläTyötätekevät köyhät ja tulonsiirrot ................................................... 35

Heikki Hiilamo ja Mikko KauttoTyötä toimeentulotuella .................................................................... 42

Reija LiljaKolumni: Työssä, koulutettu ja köyhä – HETKINEN? ................... 48

Suhdanteet yhdellä silmäyksellä ...................................................... 51

33. vuosikerta4 numeroa vuodessa

Julkaisija:Palkansaajien tutkimuslaitosPitkänsillanranta 3 A (6. krs)00530 HelsinkiP. 09–2535 7330Fax: 09–2535 7332www.labour.fi

Toimitus:Päätoimittaja Jukka PekkarinenToimittaja Heikki TaimioP. 09–2535 [email protected]

Taitto ja tilaukset:Irmeli HonkaP. 09–2535 [email protected]

Toimitusneuvosto:Sari Aalto-MatturiUlla AittaPeter J. BoldtLea HaikalaTuomas HarpfPekka ImmeliEsa MäistiSeppo NevalainenJari Vettenranta

Tilaushinnat:Vuosikerta 20,00 €Irtonumero 6,50 €

Painopaikka:Jaarli Oy

Valokuvaus:Maarit Kytöharju

Kansi:Graafikko Markku Böök

Kannen kuva:Aimo Hyvärinen

ISSN 1236–7206

&2/2005

T a l o u sY h t e i s k u n t a

Talousennuste2005 -2006

2 2005

Tämän teemanumeron artikkelit täy-dentävät viime numeron kuvausta tu-lonjaon muutoksesta Suomessa. 1990-luvun alun laman jälkeisenä vahvananousukautena eivät ainoastaan rikkaatrikastuneet vaan myös entistä useam-mat putosivat köyhyysrajan alapuolel-le.

Köyhyysasteen nousu koko väestöntai työtätekevien keskuudessa ei ollutyhtä voimakasta kuin työttömillä ja työ-markkinoiden ulkopuolella olleilla.Erityisen merkillepantavaa on se, ettänäin kävi heidän saamiensa tulonsiir-tojen ja maksamiensa välittömien ve-rojen jälkeen. Siis tulonsiirtojen leik-kaukset lisäsivät köyhyyttä selvästi ei-vätkät veronkevennykset kumonneettätä vaikutusta.

Viimeaikaiset veronkevennykset uh-kaavat kuitenkin jäädä ohimeneväksiilmiöksi. Väestön ikääntymisen tuomateläke- ja hoivamenopaineet pakotta-vat leikkaamaan muita julkisia menojaja/tai kiristämään verotusta. Erilaisetsäästöt sekä kunnallisveron ja sotu-maksujen korotukset ovat jo merkke-jä tästä. Köyhille tämä ei tiedä hyvää.

Köyhien kapinaa ei kuitenkaan nytole näköpiirissä. Köyhtymistä on ta-pahtunut suhteessa keskituloisiin, mut-ta protestiliikettä tuskin viriäisi ilmantuntuvaa absoluuttista köyhtymistä,elintason selvää putoamista.

Samaan aikaan henkilöiden välisentulonjaon ja köyhyyden muutoksenkanssa funktionaalinen tulonjakokääntyi jyrkästi pääomatulojen hyväk-si ja työtulojen tappioksi. Työttömyy-den nykyisellä korkealla tasolla se saat-taa olla paikallaan, mutta ainakin his-toriallisen kokemuksen perusteellavoidaan odottaa, että ennen pitkääpalkkatulojen osuus koko kakusta läh-tee selvään nousuun.

Tästäpä syntyisikin mielenkiintoinenyhtälö: kasvavat vanhusmenot, nouse-vat työtulot ja laskevat voitot. Pitkälläaikavälillä yhtälöön näyttäisi löytyvänmuitakin ratkaisuja kuin leikkaukset javerojen ja sotumaksujen korotukset.Esimerkiksi työllisyysasteen tai työntuottavuuden nousu vähentäisi absoluut-tista köyhyyttä joskaan ei yhtä varmastisuhteellista köyhyyttä – siihen tarvittai-siin myös tasaisempaa tulonjakoa.�

Köyhienkapinaaei näy

Heikki Taimio

LISÄLUKEMISTA

� Kehittyneissä maissa esiintyvänköyhyyden johtavana tutkijana voi-daan pitää Oxfordin yliopiston pro-fessoria Tony Atkinsonia, jonka ko-tisivulta www.nuff.ox.ac.uk/econo-mics/people/atkinson.htm löytyylaaja julkaisuluettelo ja julkaisemat-tomien kirjoitusten joukosta mm.hänen viime marraskuunsa Helsin-gissä pitämänsä 1. Kela-luento.Suomessa köyhyyttä tutkitaan mo-nella taholla, laajimmin Stakesissa(www.stakes.fi/hyvinvointi/hyry/index.html) ja Turun yliopiston so-siaalipolitiikan laitoksella (www.soc.utu.fi/sospol).� OECD julkaisee köyhyyteen liit-tyvistä kysymyksistä tietokantoja jatutkimuksia. Sivuilta www.oecd.org– Browse by Topic – Social Issueslöytyy aiheesta myös kansainvälinenlinkkiluettelo (Social Policy RelatedSites). Euroopan neuvostossa(www.coe.int/T/E/Social_ cohesi-on) ja komissiossa (http://europa.eu.int/comm/employment_social/index_fi.html) köyhyyteen kiinnite-tään huomiota lähinnä käsitteen ”so-siaalinen osallisuus” alla. Luxem-bourg Income Study-projekti(www.lisproject.org) analysoi mm.köyhyyttä eri maissa (ks. Publica-tions) ja kerää tilastoaineistoja, jot-ka usein eivät kuitenkaan ulotu ko-vin lähelle nykyhetkeä. Matalapalk-kaisen työn tutkimusverkosto Lo-WER (www.uva-aias.net/lower.asp) käsittelee myös työtätekevienköyhyyttä.� On hyvä muistaa, että ihmistenhyvinvoinnissa on kyse paljon laa-jemmasta kokonaisuudesta kuin mi-tä käsitetään matalapalkkaisuudel-la, köyhyydellä tai sosiaalisella osal-lisuudella. Euroopan elinolojen ke-hittämissäätiö (www.eurofound.ie/living/living.htm) tarjoaa tällaisenlaajemman näkökulman. Maailman-pankin World Development Repor-tin (http://www-wds.worldbank.org) indikaattorit kuvastavat hyvin-vointia laajemmin, ja se tarjoaamyös globaalimman näkökulmanköyhyyteen (www1.worldbank.org/sp).

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s2

Tuotannon kasvuvauhti nopeutui vii-me vuoden jälkipuoliskolla niin, ettäSuomen kokonaistuotanto kasvoi kokovuonna 3,7 prosenttia, eli 0,4 prosent-tiyksikköä enemmän kuin mitä Palkan-saajien tutkimuslaitos oli elokuussaennustanut. Varsinkin viennin loppu-vuoden kasvu oli yllättävän ripeää.Tänä sekä ensi vuonna vienti ja senpiiriin kuuluvan teollisuuden tuotanto

kasvaa edelleen nopeasti. Myös yksi-tyiset investoinnit tukevat talouskasvua.Maailmantalouden kasvu on edelleennopeaa mutta hidastuu jatkossa vähi-tellen. Ensi vuonna Euroopan talous-kasvun nopeutuminen kuitenkin kom-pensoi muualla tapahtuvan kasvun hi-dastumisen vaikutukset ulkomaan-kauppaamme. Maltillisen tuloratkaisunja aiempaa pienempien veronkeven-

Vauhdittunutvienti ylläpitäätalouskavua

PalkansaajientutkimuslaitosMerja KauhanenEero LehtoIlpo SuoniemiHeikki Taimio

Ennuste on julkaistu 22.3.2005

Palkansaajien tutkimuslaitos ennustaa Suomen

melko voimakkaan talouskasvun jatkuvan

viennin ja myös investointien ansiosta. Koko-

naistuotanto lisääntyy tänä vuonna 3,6 ja ensi

vuonnakin 3,3 prosenttia.

Talousennuste 2005–2006

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s 3

nysten vuoksi kotitalouksien käytettä-vissä olevat tulot lisääntyvät jonkin ver-ran hitaammin kuin edellisvuosina,mikä osaltaan hidastaa yksityisen ku-lutuksen kasvua tänä ja ensi vuonna.Veroalennukset rajoittavat osaltaanmahdollisuuksia lisätä julkisia menoja.Huolimatta kulutuksen kasvun hidas-tumisesta kokonaistuotanto kasvaatänä vuonna 3,6 prosenttia ja ensivuonnakin 3,3 prosenttia. Tämän vuo-den osalta kokonaistuotantoennus-teemme on sama kuin viime elokuus-sa.

Euroalueen kasvu nopeutuuensi vuonna

Euroalueen kokonaistuotanto kasvoiviime vuonna 2 prosenttia. Viime vuo-den loppua kohden viennin veto alkoihiipua ja vastaavasti tuonti ja kotimai-sen kysyntä alkoivat voimistua. Koti-maisen kysynnän vetoapu jäi kuiten-kin verraten vaatimattomaksi. USA:nja Aasian talouskasvun hidastuminensekä euron vahvistunut dollarikurssihidastavat euroalueen viennin kasvuamyös tänä ja ensi vuonna. Tämän vas-

tapainoksi yksityiset investoinnit kui-tenkin vauhdittuvat ja vuoden loppuakohti myös yksityinen kulutus piristyy.Euroalueen kokonaistuotanto kasvaatänä vuonna 1,9 prosenttia viime vuo-desta. Kasvun selvä nopeutuminen ensivuonna 2,5 prosenttiin aiheutuu pää-osin yksityisen kulutuksen lisääntymi-sestä.

Euroalueen sisällä eri maiden kehi-tys on ollut kaksijakoista. Kun pientenmaiden ja Ranskankin talouskasvu on

saanut apua myös kotimaisesta kysyn-nästä, niin Saksan kasvu on nojautu-nut yksin vientiin. Saksassa asiantun-tijoiden käsitykset hitaan kasvun syis-tä ja kasvua tukevan politiikan sisäl-löstä ovat alkaneet erilaistua. Yhäenemmän kiinnitetään huomiota sii-hen, että yksinomainen huoli kustan-nustasosta, joka on jopa alentanut teol-lisuuden yksikkökustannuksia toisinkuin muualla Euroopassa, on toisaaltaheikentänyt kotitalouksien ostovoimaaja sitä kautta rajoittanut työllisyyden li-sääntymiseen perustuvan talouskasvunmahdollisuuksia. Talouspolitiikastakäyty kiistely on samalla heikentänytkotitalouksien luottamusta. Tämä onlamauttanut kotimarkkinoiden kysyn-tää. Hintakilpailukyvyn vahvistamiseenperustuvan politiikan ongelmia vain li-sää se, että vientimenestys, joka kas-vattaa Saksan USA:n kaupan ylijää-mää, pyrkii nostamaan euron arvoadollareissa ja sitä kautta mitätöimäänkustannusten alentamisen kilpailuky-kyvaikutusta.

Euroalueen ulkopuoliset EU-maat,joihin kuuluvat EU:n uusien jäsenmai-den ohella Iso-Britannia, Ruotsi jaTanska, kasvavat euroaluetta huo-mattavasti nopeammin. Suomen kan-nalta on merkityksellistä, että Ruot-sin talouskasvu pysyy verraten nopea-na, 3 prosentin vuosivauhdin tuntu-massa.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen ennusteryhmään kuuluvat Eero Lehto, Merja Kauhanen, IlpoSuoniemi ja Heikki Taimio.

Lähde BEA, IMF, OECD, Palkansaajien tutkimuslaitos.

Kokonaistuotannon määrän kasvu (%) 2004 2005e 2006e

Yhdysvallat 4,4 3,7 3,3Euro–12 2,0 1,9 2,5 Saksa 1,7 1,4 2,1 Ranska 2,4 2,4 2,8 Italia 1,3 1,2 2,1EU25 2,3 2,1 2,6 Ruotsi 3,7 3,2 3,0 Iso-Britannia 3,1 2,5 2,6Japani 4,2 1,5 2,0Venäjä 7,1 6,5 6,0Kiina 9,5 8,5 7,5

Taulukko 1.Kansainvälinen talous.


Yksityisen kulutuksen hiipu-minen jarruttaa USA:n kas-vua

USA:n kokonaistuotanto kasvoi viimevuonna 4,4, prosenttia edellisvuodes-ta. Tänä vuonna kasvu hidastuu 3,7prosenttiin. Hidastumisen saa aikaanyksityisen ja julkisen kulutuksen hiipu-minen. Yksityisten investointien voima-kas kasvu ei riitä kumoamaan tätä vai-kutusta. Dollarin heikentyminen suh-teessa euroon on myös lisännyt USA:nkilpailukykyä suhteessa Eurooppaan.Mutta dollarin eurokurssin tähänasti-nen heikentyminen ei riitä kaventa-maan USA:n kauppataseen alijäämää,koska lähes koko Aasia seuraa dolla-ria. Kotitalouksien heikentynyt rahoi-tusasema yhdessä nousevien korkojenkanssa vaimentavat yksityistä kulutus-ta myös ensi vuonna. Talouskasvu hi-dastuu 3,3 prosenttiin. Talouskasvunhidastunee kuitenkin hallitusti. Para-neva työllisyys ylläpitää kuluttajaluot-tamuksen kohtuullisena eikä piintyväulkomaankaupan ja julkisen taloudenvaje johda pitkien korkojen niin jyrk-kään nousuun, että se halvaannuttaisitalouskasvun.

Japanin kasvu edelleen hidas-ta

Japanin kokonaistuotanto kasvoi ri-peästi vielä viime vuoden ensimmäi-sellä neljänneksellä. Tämän jälkeenkasvu tyrehtyi ja kokonaistuotanto jopasupistui viime vuoden kolmena jälkim-mäisenä vuosineljänneksenä. Koko vii-me vuoden kasvu jäänee 3 prosent-tiin. Tämän vuoden kasvunäkymätovat aiempaa heikommat. Vaikka vien-nin kasvu nopeutuu, ei heikohko ku-luttajaluottamus viittaa siihen, että yk-sityinen kulutus piristyisi merkittäväs-ti. Japanin kokonaistuotanto kasvaatänä vuonna 1,5 prosenttia ja ensivuonna kasvu nopeutuu 2 prosenttiin.

Korkea öljyn hinta ylläpitääkasvun edellytyksiä Venäjällä

Venäjän kokonaistuotanto kasvoimaan tilastokeskuksen alustavan tie-don mukaan 7,1 prosenttia 2004. Öl-jyn kallistuminen paisutti Venäjän vien-nin arvon 34 prosentin kasvuun. Sa-malla tuontikin kasvoi ripeästi, noin 26prosenttia viime vuodesta. Tuonnin

arvo jäi kuitenkin vain 52 prosenttiinviennin arvosta. Vahva ulkomaan-kauppa on myös vahvistanut julkistataloutta ja sen mahdollisuuksia tukeainvestointeja infrastruktuuriin ja julki-siin palveluihin. Korkeana pysyvä öl-jyn hinta pitää yllä edellytyksiä talous-kasvun jatkumiselle nopeana ja sille,että valtio myös toteuttaa suunnitel-mansa vahvistaa infrastruktuuria mit-tavalla investointiohjelmalla. PT ennus-taa, että Venäjän talous kasvaa tänävuonna 6,5 prosenttia ja ensi vuonna0,5 prosenttiyksikköä vähemmän.

Kiinan investointiaste alenee

Kiinan kokonaistuotanto kasvoi viimevuonna 9,5 prosenttia edellisvuodes-ta. Yksityisten investointien 26 prosen-tin kasvu nosti investointien osuudenkokonaistuotannosta jo lähelle 45 pro-senttia. Investointiaste on noussutkinlähes yhtäjaksoisesti vuodesta 1990lähtien kotitalouksien kulutuksen kan-santulo-osuuden kustannuksella. Vi-ranomaispäätöksin ja korkoa nosta-malla investointien kasvuvauhtia hidas-tetaan merkittävästi jo tämän vuodenaikana. Investointien hidastuessa ko-konaistuotannon kasvu alenee 8,5 pro-senttiin tänä vuonna ja 7,5 prosenttiinensi vuonna.

Korkeasta investointiasteesta huoli-matta Kiina on onnistunut pitämäänkauppataseensa lievästi ylijäämäisenä.Tämä kielii poikkeuksellisen vahvastahintakilpailukyvystä. Kiinan valuuttaapidetäänkin yleisesti, arviointitavastariippuen, 10–30 prosenttia aliarvostet-tuna. Käytännössä Kiinan valuutta,renminbi, on ollut sidottuna dollariinjo vuodesta 1994 lähtien hyvin kape-an vaihteluvälin puitteissa. Näyttää sil-tä, että Kiinan talouskasvun aggressii-visin vaihe, jolle on ominaista korkeainvestointiaste ja ulkomaankaupan hin-takilpailukyvyn pitäminen vahvana, onlähestymässä loppuaan. Koron nostoteivät juuri rajoita yksityisen ja julkisenkulutuksen kasvua. Mutta yksityisenkulutuksen kasvu ei riitä kumoamaaninvestointien odotettavissa olevan hi-

Kuvio 1.Euroalueen taloudellinen kehitys.

Lähde: Eurostat, Palkansaajien tutkimuslaitos.


Globaalitalous ja uusien maidenkilpailukyky

Länsi-Euroopassa on kasvavassa mää-rin kiinnitetty huomiota työvoimakus-tannusten hillintään, jotta alue pystyisivastaamaan globaalin kilpailun haastee-seen. Länsimaiden korkean kustannus-tason vuoksi teollisia työpaikkoja siir-tyy jatkuvasti matalan kustannustasonalueille. Oheinen tarkastelu osoittaa,että matalapalkkamaiden yksikkötyö-kustannukset ovat kuitenkin lähenty-mässä länsimaista kustannustasoa jaettä tämä kehityssuuntaa johtuu palk-katason nopeahkosta noususta mata-lan palkkatason maissa.

Nimelliset työvoimakustannukset ovatnousseet vanhoissa EU-maissa, Japa-nissa, Etelä-Koreassa ja USA:ssa huo-mattavasti hitaammin kuin EU:n uu-sissa jäsenmaissa, Venäjällä tai Kiinas-sa. Saksassa ja Japanissa työvoimakus-tannukset ovat polkeneet paikallaan.Hintakilpailukykyä ilmaisevien suhteel-listen yksikkötyökustannusten kehitysmääräytyy myös tuottavuuden muu-toksen ja valuuttakurssien perusteella.Pelkästään nimellisten työvoimakustan-nusten viimeaikaisen kehityksen perus-teella näyttää yhtä kaikki siltä, että no-peasti kehittyvien matalien työvoima-kustannusten maiden ja korkeiden työ-voimakustannusten maiden välinen erohintakilpailukyvyssä olisi kaventumas-sa.

EU:n uusissa jäsenmaissa työn tuot-tavuus kohosi viime vuonna 3–6 pro-senttia. Vain Puola paransi hintakilpai-lukykyään vanhoihin EU-maihin näh-den. Muualla uusissa EU-maissa suh-teelliset yksikkötyökustannukset nou-sivat huomattavasti nopeammin kuinvanhoissa EU-maissa. Sillä perusteel-la, että työn tuottavuus nousi Venäjällänoin 8 prosenttia viime vuonna, nousi-vat yksikkötyökustannukset siellä huo-mattavasti enemmän kuin Länsi-Eu-roopassa tai Pohjois-Amerikassa. Ilmei-sesti tämä sama kehitys on vallalla myös

muualla EU:hun vielä toistaiseksi kuu-lumattomassa Itä-Euroopassa.

Mitään valuuttakurssin heikkenemi-sestä koituvaa kilpailukykyetua eivätEU:n uudet jäsenmaat ole viime aikoi-na saaneet suhteessa euromaihin. Esi-merkiksi Puolan, Tsekin, Slovakian jaUnkarin valuutat jopa vahvistuivat suh-teessa euroon viime vuonna. EU:n uu-det jäsenmaat suuntautuvat myös Eu-roopan rahaliiton jäsenyyteen. Viro,Liettua ja Slovenia ovat jo liittyneetERMII -järjestelmään, ja niiden odo-tetaan ottavan euron käyttöön jo vuo-den 2007 alussa. Muut maat liittyvätrahaliittoon myöhemmin.

Kiinan teollisuustuotanto kasvoi viimevuonna noin 17 prosenttia. Koska teol-lisuuden työllisyys Kiinassa vähentyi,kohosi työn tuottavuus tätäkin enem-män, noin 20–25 prosenttia. Tämä viit-taa yhdessä aliarvostettuna pysyneenrenminbin kurssin kanssa siihen, ettäKiina olisi vain lisännyt hintakilpailuky-kyään suhteessa länsimaihin. Kiinanniin kuin myös muiden nopeassa raken-nemuutoksessa olevien maiden kohdallaon muistettava, että tuottavuuden no-pea koko kansantalouden mitassa ta-pahtunut nousu johtuu pääosin raken-nemuutoksesta, jossa entistä valtiojoh-toista teollisuutta lopetetaan tai siirre-tään uuteen omistukseen ja tilalle tuleekokonaan uutta yritystoimintaa. Niinpäon ilmeistä, että länsimaisessa omistuk-sessa olevien ja muiden modernien tuo-tantoyksiköiden tuottavuus ei Kiinassa-kaan kehity oleellisesti nopeammin kuinlänsimaissa. Toki paikallisen infrastruk-tuurin, siihen kuuluvan logistiikan, jatoisaalta työvoiman laadun ja kokemuk-sen parantuminen voi johtaa länsimaitatuntuvasti nopeampaakin tuottavuudennousuun. Mutta kun työvoimakustan-nukset nousevat selvästi yli 10 prosen-tin vuosivauhtia, on ilmeistä, että länsi-maiselle tuotannolle vaihtoehtoisen pai-kallisen tuotannon yksikkötyökustan-nukset nousevat Kiinassakin länsimais-ta vauhtia nopeammin.

Työntekijän keskimääräisen nimellispal-kan muutos vuonna 2004.

Maa Muutosprosenttiedellisestä vuodesta

EU1

Iso-Britannia 3,4Euroalue 1,9Saksa 0,9Suomi 3,7Viro 8,6Latvia 11,1Liettua 5,9Puola 1,3Tsekki 10,4Slovakia 4,3Unkari 8,3

Muu OECD2

USA 4,1Japani –0,3Etelä-Korea 2,6

Venäjä3 22,9Kiina, kaupungit keskimäärin4 14,5Kiina, kaupunkien yksityiset4 9,2

1 EU-maiden luku kuvaa työvoima-kustannusindeksin vuosimuutostavuoden 2004 3. neljänneksellä. Läh-de: Eurostat.2 Työntekijän keskipalkan muutostayrityssektorissa. Lähde: OECD Eco-nomic Outlook 2004/2.3 Keskimääräisen nimellispalkan muu-tos. Lähde: Federal State Statistics ser-vice.4 Lähde: National Bureau of Statis-tics of China.

Venäjä, Kiina ja itse asiassa koko muuAasia ovat toisaalta vahvistaneet hinta-kilpailukykyään suhteessa euroaluee-seen sitä kautta, että niiden valuutat ovatolleet sidoksissa dollariin. On kuitenkinodotettavissa, etteivät valuuttakurssi-muutokset enää merkittävästi vahvistanäiden kilpailukykyä tulevina vuosina.

dastumisen vaikutusta kokonaistuotan-non kasvuun.

Korkoero USA:n ja Euroo-pan välillä suurenee

USA:n keskuspankki on asettanut it-selleen epävirallisen tavoitteen, jonka

mukaan pohjainflaation pitäisi pysyä1,5–1,75 prosentin vaihteluvälillä. Pai-nopisteen siirtyminen inflaation hillin-tään, keskuspankin verraten optimis-tinen arvio talousnäkymistä sekä sel-vät viittaukset siihen, että korkoa nos-tetaan myös jatkossa, merkitsevät sitä,että keskuspankki jatkaa koronnos-toja. Ohjauskorko nostettiin tammi-

kuussa 2,5 prosenttiin ja on ilmeistä,että jo vuoden lopulla se on 4 pro-sentissa.

Euroalueen kuluttajahinnat olivat öl-jyn hinnan nousun vaikutuksesta vii-me vuoden lopussa 2,4 prosenttia kor-keammat kuin vuotta aiemmin. Tam-mikuussa kuluttajahintainflaatio hidas-tui kuitenkin 1,9 prosenttiin. Helmi-


kuussa inflaatio on taas hieman nopeu-tunut energian uudelleen kallistumisenseurauksena. Inflaatiovauhti on kuiten-kin sovittautumassa EKP:n 2 prosen-tin tavoitetasoon, kun öljyn tynnyrihin-takin alenee vuoden lopulla takaisinalle 50 dollarin.

EKP:n analyysin mukaan hitaahkotalouskasvu ja siihen liittyvä maltilli-nen palkkojen nousu pitävät inflaati-on siedettävän hitaana eikä taloudes-sa ole sellaisia öljyn hinnasta riippu-mattomia hintoja nostavia tekijöitä,jotka lähikuukausina vaarantaisivat ra-hapolitiikan edellyttämän hintavakau-den. Vuoden jälkipuoliskolla nopeu-tuva talouskasvukin on hallittua eikäsinänsä vaaranna hintavakauden ta-voitteen toteutumista. Palkansaajientutkimuslaitoksen korkoennuste pe-rustuukin näkemykseen, jonka mu-kaan EKP lykkää koronnostoa verra-ten pitkään. Vasta aivan vuoden lo-pulla se nostaa koron 0,25 prosent-tiyksikköä. Ensi vuonna korkoa nos-tetaan jo reippaammin. Vuosikeskiar-

vona se kohoaa 0,6 prosenttiyksikköäedellisvuodesta.

USA:n ja Euroopan välisen korko-jen eron suureneminen vähentää osal-taan USA:n vaihtotaseen vajeen ai-

kaansaamaa euron dollarikurssin vah-vistumistendenssiä.

Euro on kallistunut suhteessa dolla-riin runsaat 8 prosenttia viimeisen vuo-den aikana. Samalla merkittävimmätAasian valuutat – Kiinan renminbi jaJapanin jeni – ovat seuranneet dolla-rin kurssia. Hillitäkseen talouden yli-kuumenemista Kiina väljentää jatkos-sa valuuttansa sidosta dollariin. Se voiantaa renminbin liikkua entistä suu-remman vaihteluvälin puitteissa. Va-luuttakurssipolitiikkaa tarkistetaan tä-hän suuntaan todennäköisesti jo ensivuonna.

Tämän jälkeen myös muiden Itä-Aasian maiden valuutat irrottautuvatdollarista. Japanin keskuspankilleavautuu mahdollisuus löysentää va-luuttainterventioilla aikaansaatua jeninsidosta dollariin. Osaltaan tämä ke-hitys heikentää dollarin arvoa suhtees-sa Aasian maiden valuuttoihin ja vah-vistaa myös USA:n edellytyksiä ka-ventaa ulkomaankauppansa alijäämääsuhteessa näihin maihin. Euron vah-vistumispaine suhteessa dollariin voihelpottua, kun Aasian maiden valuut-tojen arvo kohoaa. Euron mahdolli-nen vahvistuminen suhteessa dollariinei liioin enää heikentäisi euroalueenhintakilpailukykyä yhtä suurella pai-nolla kuin ennen.

Kuvio 2.Suomen vienti maaryhmittäin ja maittain vuosina 1994 ja 2005.

Lähde: Tullihallitus.

Taulukko 2.Kysynnän ja tarjonnan tase.

2004 2004 2005e 2006eMrd. € Määrän prosenttimuutos

Bruttokansantuote ................................. 149,7 3,7 3,6 3,3Tuonti .................................................... 47,2 4,8 4,0 3,4Kokonaistarjonta ............................... 196,9 3,9 3,7 3,3

Vienti ..................................................... 55,6 3,5 5,0 5,3Kulutus .................................................. 111,0 2,9 2,6 2,4 – Yksityinen kulutus ........................... 77,4 3,2 2,8 2,6 – Julkinen kulutus ............................... 33,5 2,1 2,0 1,8Investoinnit ............................................ 27,9 4,6 4,7 3,7 – Yksityiset investoinnit ....................... 23,6 5,7 5,5 4,5 – Julkiset investoinnit .......................... 4,3 –1,1 0,0 –0,9Varastojen muutos(ml. tilastollinen ero) ............................. 2,5 0,6 0,1 –0,2Kokonaiskysyntä ............................... 196,9 3,9 3,7 3,3

Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos.


Teollisuuden päätoimialojenvienti vetää

Suomen viennin määrä kasvoi viimevuonna 3,5 prosenttia edellisvuodes-ta. Tavaravienti kasvoi erityisesti eu-roalueen ulkopuolelle Venäjälle ja Kii-naan. Viime vuosikymmenen aikanajuuri Kiinan ja Venäjän merkitys Suo-men viennin kohteena on korostunutlähinnä euroalueen kustannuksella.

Ruotsista on tullut Suomen tärkeinvientikumppani, kun vienti Saksaan onsupistunut. Viime vuonna vienti EU-alueelle pysyi keskimäärin lähes ennal-laan, mutta alkoi elpyä voimakkaastivuoden loppua kohden. Kasvua näi-hin maihin vauhditti erityisesti elekt-roniikkateollisuuden menestys.

Kaiken kaikkiaan Suomen vienninnäkymät ovat tällä hetkellä valoisat,vaikka vahvistunut euro rajoittaakinSuomen vientimahdollisuuksia. Tämänvuoden vienti kasvaa merkittävästi vii-me vuoden keskiarvoon nähden, vaik-ka vuoden sisäinen kasvu jää verratenhitaaksi. Kaikkien teknologiateollisuu-den päätoimialojen, metsäteollisuudenja kemian teollisuuden vienti on kas-vussa. Tänä vuonna laivanrakennuspaisuttaa varastoja ja laivatoimitustenvähäinen määrä hidastaa vientiä, javastaavasti ensi vuonna laivatoimituk-set kasvattavat vientiä tuntuvasti. Vientikasvaa tänä vuonna edelleen nopeim-min Euroopan ulkopuolelle, mutta ensivuonna euromaiden vientikysynnänvoimistumisen merkitys korostuu. Pal-kansaajien tutkimuslaitos ennustaa,että tavaroiden ja palveluiden vienninmäärä kasvaa tänä vuonna 5 prosent-tia ja ensi vuonna 5,3 prosenttia.

Tuonti kasvoi jyrkästi viime vuodenlopulla, minkä vaikutuksesta tavaroidenja palveluiden tuonnin volyymin kasvuylsi jopa 6 prosenttiin viime vuonna. Onilmeistä, että osa tästä mittavasta tuon-nista täytti varastoja, jotka niin ikäänkasvoivat ennustettua enemmän viimevuonna. Tänä vuonna tuonnin määräkasvaa 4 prosenttia ja kasvua ylläpitä-vät vienti ja edelleen verraten nopeastikasvavat investoinnit. Ensi vuonna tuon-ti kasvaa 3,4 prosenttiin.

Vaihtosuhde heikkenee edel-leen, mutta kauppataseen yli-jäämä kasvaa

Öljyn ja muiden raaka-aineiden kohon-nut hintataso nostaa tavaratuonnin hin-toja tänä vuonna. Vaikka öljyn tynnyri-hinta putoaa vuoden lopulla selvästi alle50 dollarin, ovat koko tuonnin hinnattänä vuonna keskimäärin 2,6 prosent-tia viime vuoden tason yläpuolella. Vaih-tosuhde heikkenee tänä vuonna, koskatavaroiden ja palveluiden vientihinnatnousevat vain 1,3 prosenttia edellisvuo-desta. Metsäteollisuustuotteiden ja me-tallijalosteiden vientihinnat nousevat,mutta elektroniikkateollisuuden vienti-hintojen lasku hidastaa viime vuosientapaan vientihintojen nousua. Ensivuonna vaihtosuhde heikkenee enää vainvähän, kun maailmantalouden kasvunhidastuminen alkaa jarruttaa raaka-ai-neiden hintojen nousua.

Viennin suhteellisen nopean kasvunansiosta kauppataseen ylijäämä kasvaatänä vuonna runsaalla 0,5 miljardillaeurolla ja ensi vuonna jo 1,5 miljardil-la eurolla, kun tuonnin kasvu hidas-tuu suhteessa viennin kasvuun. Vaih-totaseen ylijäämä kehittyy suurin piir-tein saman mallin mukaan, koska tuo-

tannontekijöiden korvausten taseenalijäämässä ei tapahdu suuria muutok-sia.

Suuret hankkeet nostavatinvestointiastetta

Investoinnit kääntyivät viime vuonnakasvuun parin vuoden supistumisenjälkeen. Investointien kasvua vauhdit-ti vilkkaan asuinrakentaminen ja maa-ja vesirakentamisen ohella myös kone-ja laiteinvestointien selvä piristyminen.Kaikkiaan investoinnit kasvoivat 4,6prosenttia ja investointiaste kohoasi 19prosenttiin. Investointiaste pysyi kui-tenkin edelleen alhaisella tasolla. Eni-ten kasvoivat kone- ja laiteinvestoinnit(9,5 %) sekä asuinrakennusinvestoin-nit (8 %).

Vaikka asuinrakentaminen tänä vuon-na jatkuu vilkkaana, hidastuu kasvukuitenkin edellisestä vuodesta. Useatsuuret rakennushankkeet kuten Vuo-saaren satamahanke ja Olkiluodon uu-den ydinvoimalan rakentaminen vauh-dittavat muuta talonrakentamista.Kone- ja laiteinvestointien kasvu jat-kuu kuluvana vuonna muun muassatehdasteollisuuden investointihankkei-

Kuvio 3.Yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi.

Lähde: EKP, Tilastokeskus.


den sekä ydinvoimalahankkeen ansi-osta. Investoinnit kasvavat tänä vuon-na kaikkiaan 4,7 prosentilla. Ensi vuon-na investointien ennakoidaan kasvavan3,7 prosenttia.

Ostovoima kasvaa tasaisestija turvaa kulutuksen kasvunjatkumisen

Ennustejaksolla tulopoliittinen koko-naisratkaisu määrää ansiotasokehityk-sen päälinjan. Tästä syystä palkansaaji-en ostovoiman kehitys on vakaata jahelposti ennakoitavaa. Tänä vuonnaennustamme ansiotason nousevan 3,5prosenttia ja vuonna 2006 vastaavasti2,6 prosenttia. Tästä liukumilla ja palk-kaperinnöllä on tänä vuonna yli pro-

senttiyksikön osuus. Ensivuonna palkankorostustenvaikutus pienenee, muttaveronkevennyksillä tuetaanvastaavasti palkansaajienostovoiman kehitystä. Pal-kansaajien veroaste laskeetuolloin 0,7 prosenttiyksik-köä. Arviomme mukaantyöllisten palkansaajien os-tovoima kasvaa molempi-na vuosina 2 prosenttia.Palkansaajaa kohden tehty-jen työtuntien lisääntyessäpalkkasumma kasvaa an-siokehitystä nopeammin.

Vuonna 2004 kotitalo-uksien tulokehitys jatkuiripeänä. Nimellisesti käy-tettävissä olevat tulot kas-voivat 5,5 ja reaalisesti 4,5prosenttia. Omaisuustulo-jen, erityisesti osinkotulo-jen, nopeaan kasvuun vai-kutti varautuminen pää-oma- ja yhteisöverouudis-tukseen. Viime vuodensuotuisa tulokehitys ei nä-kynyt koko mitassaan ku-lutuksen kasvuna, vaanosa siitä kanavoitui asun-tomarkkinoille. Myössäästämisaste kohosi tila-päisesti.

Ennustejakson aikana kotitalouksi-en reaalitulojen odotetaan kasvavantasaisesti mutta jonkin verran viimevuonna hitaammin. Osingonmaksu-halukkuuden vähentyessä ennustam-me omaisuustulojen hieman supistu-van vuonna 2005. Kotitalouksien kor-komenot kääntyvät selvään nousuun.Tämä heijastaa lähinnä lainakannannopeana jatkunutta kasvua, sillä kor-kotaso ei enää laske eikä enää osal-taan alenna korkomenoja.

Tulokehitys antaa mahdollisuudenyksityisen kulutuksen määrän vakaa-seen, yli 2,5 prosentin kasvuun. En-nusteemme on jonkin verran korke-ampi kuin kulutuksen kasvun pitkänaikavälin keskiarvo. Kulutuksen kas-vua tukee vakaa talouskehitys ja vah-va kuluttajien luottamus. Kulutuksen

rakenteen osalta merkittävää on au-tokaupan tasaantuminen, kun pahim-mat kulutuspaineet saatiin purettua jo2003. Tästä syystä kestokulutustava-roiden hankinnat kasvavat paria vii-me vuotta hitaammin ja hankinnatsuuntautuvat aiempaa enemmän ko-dinkoneisiin ja huonekaluihin. Lisäk-si ennustamme, että palveluiden ky-syntä kasvaa ennustejaksolla nopeam-min kuin yksityinen kysyntä keskimää-rin. Viime vuonna nähty säästämis-asteen nousu jää tilapäiseksi, silläomaisuustuloja käytetään kulutukseenviimevuotista enemmän.

Inflaatiovauhti jää euroaluet-ta matalammaksi

Viime vuonna kuluttajahintainflaatio jäipoikkeuksellisen alhaiseksi, 0,2 pro-senttiin. Pääsyynä oli alkoholiverojenalennus. Tästä syystä eri kuluttajaryh-mien ostovoima ja käsitykset inflaatio-vauhdista kehittyivät epäyhtenäisesti.Veronalennuksen vaikutus poistuumaaliskuussa, ja vuositasolla mitattu in-flaatio nopeutuu vastaavasti. Vaikkaraakaöljyn hinta on nyt poikkeukselli-sen korkealla ja voi hetken aikaa jopanoustakin, ennustamme että kulutta-jahinnat nousevat vain prosentilla vuon-na 2005. Mitään uusia olennaisia hin-tapaineita ei ole näkyvissä. Suomessainflaatio jääkin selvästi hitaammaksikuin muulla euroalueella. Näin on ol-lut jo parin vuoden ajan

Ensi vuonna inflaatio on vuositasolla1,3 prosenttia, eikä inflaatiovauhdinennakoida muuttuvan loppuvuoden2005 jälkeen. Näin inflaatioero muu-hun euroalueeseen jonkin verran ka-ventuu, mutta Suomen inflaatio jääedelleen matalammalle tasolle.

Työllisyys kasvussa

Talouskasvun elpyminen käänsi työlli-syyden odotetusti kasvuun viime vuo-den jälkimmäisellä puoliskolla. Viimevuonna työllisiä oli keskimäärin samanverran kuin vuonna 2003, mutta pal-

Ennustepäällikkö Eero Lehto painottaa sitä, että tehdytlinjaukset työmarkkinatuen uudistamisesta ja matala-palkkaisen työn tukemisesta eivät tule kohentamaan työl-lisyyttä merkittävästi, eikä julkinen talous enää kestä suu-ria veronalennuksia. Toimenpiteitä kannattaisi keskittääenemmän sellaisiin työttömiin, joiden työttömyyden kes-to on ollut lyhyt.


kansaajien määrä kasvoi kolmella tu-hannella. Työllisyys heikkeni edelleeneniten tehdasteollisuudessa, jossa olikeskimäärin 10 000 työllistä vähem-män kuin vuonna 2003. Vastapainok-si työllisten määrä kasvoi kotimaisenkysynnän ansiosta hyvin julkisissa jamuissa palveluissa sekä vähittäiskau-passa. Työllisyysaste, 67,2 %, oli pro-senttiyksikön kymmenyksen alhaisem-pi kuin vuonna 2003. Talouskasvunpiristyminen näkyi työllisten määräävoimakkaammin tehtyjen työtuntien japalkansaajien työtuntien kääntymise-nä yli yhden prosentin kasvuun.

Hyvän talouskasvun myötä työvoi-man kysyntä jatkaa kuluvana vuonnaviime vuoden lopulla alkanutta kas-vuaan. Aikaisempien vuosien tapaantyövoiman kysynnän kasvu on pää-asiassa palvelusektorin varassa. Mer-kittävintä työllisten määrän kasvu onjulkisissa ja muissa palveluissa sekäkiinteistö- ja liike-elämän palveluissa,joista jälkimmäisessä näkyy teollisuus-tuotannon kasvun hyvä kehitys. Myösrakentamisessa työllisyys kääntyy kas-vuun erityisesti uuden ydinvoimalanrakennushankkeen vauhdittamana.Rakentamisen työllisten määrän en-

nustamista hankaloittaa se, että ulko-mainen vuokratyövoima ei välttämättätulee näkyviin tilastokeskuksen työ-voimatutkimuksen luvuissa. Työllisyyskasvaa yhteensä 20 000 henkilöllä tänävuonna ja ensi vuonna 17 000 henki-löllä.

Työvoiman tarjonta myötäilee var-sin läheisesti työvoiman kysynnän ke-hitystä. Työvoiman kysynnän käänty-essä kasvuun viime vuoden jälkimmäi-sellä puoliskolla myös työvoiman tar-jonta kääntyi voimakkaaseen nousuun.Loppuvuoden kehityksestä johtuentyövoiman määrän supistuminen jäikoko vuoden osalta lopulta kuuteentuhanteen. Eniten väheni nuorten työ-voimaan osallistuminen. Tänä vuonnatyövoiman tarjonta jatkaa kasvuaan 0,6prosentilla. Työvoimaosuus kohoaa66,1 prosenttiin. Ensi vuonna työvoi-maosuuden ennakoidaan nousevan66,3 prosenttiin.

Vaikka työllisten määrä ei viime vuon-na kasvanutkaan edellisvuodesta, vähe-ni työttömien määrä kuudella tuhan-nella ja työttömyysaste aleni 8,8 pro-senttiin. Syynä oli se, että vuoden 2004ensimmäisen vuosipuoliskon heikkotyöllisyyskehitys supisti työvoimaankuuluvien määrää. Ikäryhmistä ainoas-taan parhaassa työiässä olevien työttö-myysaste nousi hieman. Tänä vuonnatyöttömien määrä alenee työllisyydenparanemisen myötä edelleen hieman jatyöttömyysaste laskee 8,6 prosenttiin.Ensi vuonna työttömyysasteen ennakoi-daan supistuvan 8,3 prosenttiin.

Kuvio 4.Suomen tuotanto ja työllisyys.

Lähde: Tilastokeskus.

Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos.

Kuvio 5.Julkisyhteisöjen rahoitusylijäämä (% BKT:sta) vuosina 1985–2006.


Talouskasvun hidastuminen ja työl-lisyyden paranemisen pysähtyminen2000-luvun alkuvuosina ovat hidas-taneet myös pitkäaikaistyöttömienmäärän alenemista. Viime vuoteensaakka pitkäaikaistyöttömien eli ylivuoden yhtäjaksoisesti työttömänäolleiden määrä on kuitenkin jatkuvastivähentynyt. Viime vuonna pitkäaikais-työttömyys sen sijaan nousi aavistuk-sen vuodesta 2003. Päättyneiden yh-täjaksoisten työttömyysjaksojen kes-kimääräinen kesto pysyi samalla ta-solla kuin vuonna 2003 eli 16 viikos-sa. Työttömyysjakson kesto oli sitäpidempi mitä vanhemmasta työttömi-en ryhmästä oli kysymys. Meneilläänolevien työttömyysjaksojen keskimää-räinen kesto aleni viikolla 47 viikosta46 viikkoon.

Valtiontalous alijäämäiseksi

Valtiontalouden rahoitusylijäämä pie-neni viime vuonna odotettua vähem-män, vain 235 miljoonaa euroa lähin-nä tuloveron tuoton ja osinkotulojenhyvän kasvun sekä kulutusmenojenkasvun hidastumisen ansiosta. Valtion-talous jäi lievästi ylijäämäiseksi. Sensijaan kuntien rahoitusalijäämä paisuiyli 500 miljoonalla eurolla. Veronke-vennysten takia kunnallisveron kerty-mä kasvoi vain 0,7 prosenttia, kuntoisaalta kuntien kulutusmenot lisään-tyivät peräti 6,4 prosenttia. Kun työ-eläkelaitosten ja muiden sosiaaliturva-rahastojen rahoitusylijäämä pysyi edel-lisvuoden tasolla, supistui koko julkis-yhteisöjen rahoitusylijäämä (EMU-yli-jäämä) selvästi, ja sen suhde brutto-kansantuotteeseen aleni 2,5:sta 1,9:eenprosenttiin. EU-maista vain Virossa

julkisyhteisöjen ylijäämä oli tätä suu-rempi. Julkisyhteisöjen yhteenlasketunvelan (EMU-velan) suhde bruttokan-santuotteeseen aleni 0,2 prosenttiyk-sikköä.

Kuluvana vuonna valtiontalous pai-nuu noin 1,2 miljardia euroa alijäämäi-seksi. Valtiotalouden heikkeneminenjohtuu lähinnä tuloveron kevennyksis-tä. Ansiotulojen verotusta on keven-netty inflaatiotarkistuksella ja muutta-malla veroasteikkoa. Pääomatulo- jayhteisöverojen tuottoa heikentää vuo-den alussa toteutettu verouudistus javaltion yhteisövero-osuuden alentami-nen kuntien hyväksi. Myös varallisuus-veroa on uudistettu ja sen tuotto su-pistuu. Yhteensä valtion tuloja varal-lisuusveron tuotto supistuu noin 150miljoonaa euroa. Valtiontaloutta hei-kentää myös alkoholiveron tuoton jaosinkotulojen supistuminen. Samanai-kaisesti valtionosuudet kunnille kasva-vat noin 7 prosenttia. Tämä parantaakuntataloutta samoin kuin keskimää-räisen kunnallisveroprosentin koho-aminen 0,18 prosenttiyksiköllä. Toi-saalta kuntien kulutusmenojen voima-kas kasvu jatkuu mm. kansallisen ter-veysohjelman velvoitteiden johdostaniin, että niiden rahoitusalijäämä kas-vaa hieman. Työeläkelaitosten ja mui-den sosiaaliturvarahastojen ylijäämäkasvaa tänä vuonna runsaat 200 mil-joonaa euroa, kun eräitä maksupro-sentteja korotetaan hiukan. Koko jul-kisyhteisöjen rahoitusylijäämä suhtees-sa bruttokansantuotteeseen supistuuyhdellä prosenttiyksiköllä. Valtion peri-mien verojen tuoton supistuminen joh-taa veroasteen alenemiseen 0,9 pro-senttiyksiköllä.

Vuonna 2006 valtiontalouden rahoi-tusalijäämä kasvaa runsaaseen kahteenmiljardiin euroon. Yhteisöveron tuo-ton selvästä kasvusta huolimatta tulo-ja varallisuusveron tuotto supistuu run-saalla prosentilla, kun varallisuusveropoistuu kokonaan ja ansiotulojen ve-ronkevennykset kohdistetaan ainoas-taan valtion veroihin. Valtionosuuksi-en ja sosiaaliturvarahastoille siirrettä-vien varojen vahva kasvu jatkuu. Kun-tien rahoitusalijäämä supistuu runsaalla

Lähde: Suomen Pankki, Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos.

2004 2005e 2006e

Työttömyysaste (%) ........................................... 8,8 8,6 8,3Työttömät (1 000) ............................................. 229 223 216Työlliset (1 000) ................................................ 2 365 2 385 2 402Työllisyysaste (%) .............................................. 67,2 67,7 68,1

Inflaatio, kuluttajahintaindeksi (%) .................... 0,2 1,0 1,3Ansiotaso, ansiotasoindeksi (%) ......................... 3,4 3,5 2,6

Kotitalouksien käytettävissä olevat reaalitulot (%) 4,5 2,7 2,4

Vaihtotaseen ylijäämä (mrd. €) .......................... 6,3 6,6 7,8Kauppataseen ylijäämä (mrd. €) ........................ 10,8 11,4 12,9

Valtiontalouden rahoitusylijäämämrd. € . ........................................................... 0,2 –1,2 –2,4% bkt:sta ........................................................ 0,1 –0,8 –1,4

Julkisyhteisöjen rahoitusylijäämämrd. € . ........................................................... 2,8 1,5 1,1% bkt:sta ........................................................ 1,9 0,9 0,7

Velkaantumisaste (Emu-velka)% bkt:sta ........................................................ 45,1 44,7 44,1

Veroaste, % ........................................................ 44,1 43,2 42,8

Lyhyet korot (3 kk:n euribor) ............................. 2,1 2,2 2,8Pitkät korot (valtion obligaatiot, 10 v.) ................ 4,1 3,9 4,8

Taulukko 3.Ennusteen keskeisiä lukuja.


300 miljoonalla eurolla, kun niidenverotulot kasvavat voimakkaasti. En-nusteessa on arvioitu kunnallisverotuk-sen kiristyvän edelleen 0,2 prosentti-yksiköllä ja kiinteistöveroprosentin ylä-rajan noston lisäävän kiinteistöverontuottoa. Työeläkelaitosten ja muidensosiaaliturvarahastojen maksutulojenennakoidaan kasvavan 4,5 prosenttia.Työeläkelaitosten ja muiden sosiaali-turvarahastojen ylijäämä kasvaakin sel-västi ja yhdessä kuntien parantuvan ra-hoitustilanteen kanssa lähes pysäyttääEMU-ylijäämän laskun. EMU-velkasuhteessa bruttokansantuotteeseen su-pistuu 0,6 prosenttiyksiköllä ja vero-aste alenee hiukan.

Työttömyyden rakenne aiheut-taa yhä ongelmia

Myönteinen suhdannekehitys on pa-rantamassa työllisyyttä, mutta työttö-myys on edelleen korkealla tasolla jasiksi työllisyyttä edistävät toimet ovatedelleen tarpeellisia. Viime aikoinatyöttömyys on laajentunut erityisestiteknisissä ammateissa sekä yritystentaloushallinnon piirissä työskentelevi-en keskuudessa.

Hallituksen pitkäaikaistyöttömiinkohdistuva toimenpide on työmark-kinatuen uudistus. Siinä työmarkki-natuki muuttuu vastikkeelliseksi 500päivää työmarkkinatukea (työttö-myyspäivärahan enimmäisajan jälkeentyömarkkinatukea yli 180 päivää) saa-neille. Uudistukseen sisältyy aktivoin-titakuu eli työttömille järjestettävä ak-tiivikausi, jonka aikana palveluja jatyövoimapoliittisia toimenpiteitä lisä-tään. Tavoitteena on kohottaa aktii-vitoimia erittäin pitkään työttömänäolleiden kohdalla. Muutoksen arvioi-daan lisäävän aktivoinnin piirissä ole-vien määrän tämän ryhmän osaltakeskimäärin 20 000 henkilön tasolta30 000 henkilöön eli 20 prosentin ak-tivointiasteesta 30 prosentin aktivoin-tiasteeseen. Kustannukset tasataankuntien ja valtion kesken. Uudistus ontarkoitus toteuttaa koko kuntatalou-den osalta kustannusneutraalisti.

Ohjelman edellyttämät toimet onnähtävä viimeisenä keinona työllistäähenkilö, joka on ollut pitkään työttö-mänä. Kaiken kaikkiaan työttömienaktivointi saa kuitenkin aikaan paljonparempia tuloksia, kun se kohdistuuhenkilöihin, joiden työttömyyden kes-to on verraten lyhyt.

Työttömyys on edelleen selvästi suu-rempaa heikosti koulutettujen kes-kuudessa. Tämän ryhmän työvoimankysynnän parantamiseksi tarvitaan li-sätoimia. Työllisyyttä voidaan edistäämuuttamalla verotuksen rakennetta.Tuolloin voitaisiin keventää tulovero-tusta tai alentaa valikoivasti työnan-tajamaksuja matalien palkkojen osal-ta ilman, että verokertymät oleellisestisupistuvat. Myönteinen työllisyysvai-kutus olisi myös palveluiden arvonli-säveron alennuksilla. Hallitus koh-dentaneekin 150–200 miljoonaa eu-roa vuoden 2006 alusta työvoimankysynnän vahvistamiseksi matalapalk-kaisessa kokoaikaisessa työssä. Ma-talapalkkatuen toteuttaminen esimer-kiksi alentamalla ensimmäisessä mak-suluokassa olevien työnantajien kan-saneläkevakuutusmaksua lisäisi jonkinverran työvaltaisten alojen työllisyyt-tä, mutta ei niin paljoa, että se antaisiaiheen tarkistaa oheista työllisyysen-nustetta.

Finanssipolitiikka on ollutelvyttävää

Valtiontalouteen syntyy yli miljardineuron alijäämä tänä vuonna. Ensivuonna alijäämä kasvaa. Vuosien2005–2006 keveä finanssipolitiikka li-sää taloudellista aktiviteettia kasvatta-malla kotitalouksien ostovoimaa ja vah-vistamalla kuntataloutta. Sama kehi-tys oli vallalla jo viime vuonna. Nyt onkuitenkin nähtävissä, että verotulojenmenetykset rajoittavat tulevina vuosi-na julkisten menojen kasvua ja vaikut-tavat sitä kautta negatiivisesti kokonais-työllisyyteen.

Kuntatalous on joutumassa raken-teelliseen epätasapainoon. Vaikka kun-tien tulot ovat kehittyneet suhteellisen

hyvin, niiden menot ovat kasvaneetyleensä vielä nopeammin ja samallaennakoitua enemmän. Kuntataloudenvakauttamiseksi olisi peruspalvelujär-jestelmän kokonaissuunnittelua sekävaltion ja kuntien välistä neuvottelu-menetelmää tehostettava. Tämä edel-lyttää sektoriministeriöissä tehtävienperuspalvelujen kehittämissuunnitelmi-en, valtionosuuksien sekä kuntien tu-lojen sovittamista tiiviisti yhteen perus-palveluvelvoitteista aiheutuvien meno-jen sekä palvelujärjestelmän tuottavuus-kehityksen kanssa.

Kaiken kaikkiaan julkinen talous eienää kestä merkittäviä veronalennuk-sia. Veropohjan säilyttäminen on vält-tämätöntä, jotta vältyttäisiin siltä, ettäesimerkiksi kuntatalouden rahoituson-gelmia ratkaistaisiin ajamalla alas me-noja ja karsimalla rajusti työllisyyttä.�


Euroopan unionin Lissabonin strate-gia painottaa sosiaalista integraatiota,jonka on tarkoitus toteutua laadukkai-den työpaikkojen ja parantuneen sosi-aaliturvan kautta. Tässä yhtälössä työ-markkinoilta syrjäytyminen nähdäänusein pääasiallisena syynä köyhyyteentai vähävaraisuuteen. Viime aikoina onkuitenkin herätty laajemmalti huomaa-maan, että on myös joukko ihmisiä,jotka ovat köyhiä vaikka ovatkin töis-sä. Nizzan kokouksessaan joulukuus-sa 2000 Eurooppa-neuvosto nosti köy-hyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen eri-tyisohjelmassaan esille erityisesti työ-tätekevien köyhien aseman.

EU:n päätöksentekoelimissä työtäte-kevät köyhät voidaan nähdä eräänlai-sena ’riskiryhmänä’: he ovat sekä työ-voima- että sosiaalipoliittinen ongelma.Tosiasia kuitenkin on, ettei työtäteke-

vistä köyhistä ole paljoakaan tietoa saa-tavilla EU:n mittakaavassa. Tätä taus-taa vasten tutkijakollegani Ramón PeñaCasas Belgiasta ja minä saimme vuon-na 2003 tehtäväksemme kirjoittaa ra-portin ”Working Poor in the Europe-an Union” (Peña Casas ja Latta 2004).Raportin tilaaja oli Dublinissa sijaitse-va Euroopan työ- ja elinolojen kehit-tämissäätiö1, ja meidän ensisijainen teh-tävämme oli tehdä kartoitus kirjalli-suudesta, joka käsittelee työtätekeviäköyhiä EU:n rajojen sisällä, sekä hah-mottaa tällaisen köyhyyden yleisyys.

Mia LattaTutkijaGöteborgin [email protected]

Työtätekevätköyhät EU:ssaKuinka suuri osa EU-maiden työtä-

tekevistä on köyhiä ja mikä tekee heistä

sellaisia?

1 Raporttia voi tilata osoitteestawww.eurofound.ie/publications/publications.htm.


Työtätekevien köyhien määrit-teleminen ei ole helppoa

Kirjallisuudessa työtätekevät köyhätmääritellään kirjavasti, riippuen lähin-nä siitä, miten köyhyys ja työelämäänosallistuminen on määritelty. Perspek-tiivistä riippuen työtätekeviä köyhiävoidaan tarkastella joko työntekijöinä,jotka ovat köyhiä, tai köyhinä, jotkatekevät töitä. Ensiksi mainitussa tapa-uksessa pääpaino on yksilön eli työn-tekijän tilanteessa, esimerkiksi hänenalhaisessa palkassaan ja muissa henki-lökohtaisissa taustatekijöissään kutenkoulutuksessa. Usein juuri matalapalk-kaisuus onkin yhdistetty työtätekevienköyhyyteen lähes synonyymin lailla.Jälkimmäisessä tapauksessa tarkaste-lukulmaa laajennetaan käsittämäänköyhyyteen vaikuttavat laajemmat yh-teydet, erityisesti kotitalouden erityis-piirteet. Tästä ’kaksinaisuudesta’ joh-tuen tarkastelimme raportissamme työ-tätekevien köyhyyttä sekä yksilön ettäkotitalouden perspektiivistä.

Työtätekeviä köyhiä ei ole aivan yk-sinkertaista määritellä myöskään tilas-tollisesti. Tutkimuksessamme käytimme

viimeisintä European CommunityHousehold Panelin (ECHP)2 julkaistuaaineistoa vuodelta 1999. Aineiston pe-rusteella on mahdollista määrittää yksi-löiden yleisin aktiiviteettistatus (MostFrequent Activity Status, MFAS) vuo-den sisällä. Tämä tapahtuu kuukausit-tain kerättävän aineiston avulla. Mate-riaalin avulla pystyimme näkemään,kuinka monet yksilöt olivat olleet töissätai aktiivisesti hakeneet töitä vähintään6 kuukautta vuodesta silti jääden köy-hyysrajan alapuolelle (ns. aktiiviset köy-hät). Tämän laajan ryhmän alaryhmänmuodostivat puolestaan ne, jotka oli-vat olleet vuoden aikana pääsääntöisesti(yli 6 kk) töissä (työtätekevät köyhät).Aineiston avulla pystyimme myös erot-telemaan köyhät palkkatyöläiset ja köy-hät yksityisyrittäjät sekä tutkimaan köy-hiä työttömiä3, vaikkakaan viimeksimainittu ryhmä ei ollut tutkimuksem-

me keskiössä. Sovelsimme tutkimuk-sessamme relatiivista köyhyysmittaa elikotitalouden tulojen köyhyyden rajana60 prosenttia ekvivalentin kotitalous-kohtaisen tulon mediaanista.4

Seitsemän prosenttia EU:ntyössäkäyvistä on köyhiä

Käyttämämme köyhyysmitan avullalaskimme, että vuonna 1999 seitsemänprosenttia EU:n työssäkäyvistä kansa-laisista oli köyhiä. Tämä vastasi noin10,9 miljoonaa ihmistä. Jos mukaanlaskettiin myös työnhakijat, luku nou-si kymmeneen prosenttiin, joka vasta-si 17,2 miljoonaa ihmistä. Näistä ’ak-tiivisista köyhistä’ (työntekijät ja aktii-visesti työtä hakevat) 63,5 prosenttiaoli nimenomaan työtätekeviä köyhiä.Toisin sanoen kaksi kolmesta aktiivi-sesta köyhästä oli tehnyt töitä ainakinkuusi kuukautta viimeisen vuoden ai-kana jääden silti köyhyysrajan alapuo-lelle. Joissakin maissa jopa yhdeksänkymmenestä aktiivisesta köyhästä olinimenomaan työtätekeviä köyhiä eliihmisiä, jotka olivat olleet yli 6 kuu-kautta töissä viimeisen vuoden aika-na. Näin oli esimerkiksi Tanskassa,Hollannissa, Itävallassa, Luxemburgis-sa ja Portugalissa. Suomessa vastaavaluku oli hieman alle 62 prosenttia jaRuotsissa 77 prosenttia.

Palkkatyöntekijöistä kuusi prosenttiaoli köyhiä, ja heidän köyhyytensä olikeskimääräistä yleisempää Etelä-Eu-roopassa mutta myös Ranskassa, Lu-xemburgissa ja Isossa-Britanniassa (7–10 %). Keskimääräistä vähäisempää seoli Pohjoismaissa, Itävallassa, Belgias-sa ja Irlannissa (3–4 %).

Mia Latta on toiminut aiemmin viisi vuotta tutkimusjohtajana Euroopan työ- ja elinolojentutkimussäätiöllä. Hän työstää parhaillaan sosiologian alaan kuuluvaa väitöskirjaa syrjäyty-neiden kotitalouksien tulolähteistä ja tukiverkostoista Ruotsissa vuosina 1994–2002.

2 Tämä EU-maiden kotitalouksien seu-ranta-aineisto perustuu laajoihin kysely-tutkimuksiin. Aineiston on julkaissut Eu-rostat (2003a).

3 ’Aktiivisesti töitä hakeneet’ ei nimik-keenä ole kenties paras mahdollinen. Työt-tömien ja ’aktiivisesti työtä hakevien’ ero ei

ole toki siinä, että työttömät eivät olisi ak-tiivisesti hakeneet töitä, vaan siinä, ettätyöttömät olivat olleet koko edellisen vuo-den työttöminä, kun ’aktiivisesti työtä ha-keneet’ taas olivat olleet joitakin jaksojatöissä (ajanjaksojen jäädessä yhteenlasket-tuina kuitenkin alle 6 kuukauteen).

4 Ekvivalentti kotitalouskohtainen tulosaadaan kulutusyksikkömuunnoksella,jossa kotitalouden ensimmäinen jäsen saapainon yksi, muiden aikuisten paino on0,7 ja lasten paino 0,5.


Yksityisyrittäjien tilanne oli huonompikaikissa EU-maissa Saksaa lukuunottamatta.5 EU:n tasolla yksityisyrit-täjistä enemmän kuin joka kymmenes(14 %) oli köyhiä vuonna 1999. Tä-mäntyyppisen köyhyyden jakautumi-nen maiden kesken on yllättävämpää.Esimerkiksi Ruotsissa 24 prosenttiayksityisyrittäjistä oli köyhyysrajan ala-puolella, ja luvut olivat korkeita ver-rattuna palkkatyöntekijöihin myös Itä-vallassa (kuvio 1).

Työtätekevien köyhien talou-det

Talouden tasolla tärkein tekijä köyhyy-den välttämisessä on kotitalouksien ’työn-teon intensiteetti’ (’work richness’).Mitä konkreettisemmin taloudet ovatkiinnittyneitä työelämään, sitä epäto-dennäköisempää on, että ne ajautuvatköyhyysrajan alle. Käytännössä tämätarkoittaa sitä, että kahden palkan ta-

lous on melko epätodennäköisesti köy-hyysrajan alapuolella, tosin sekin onmahdollista (taulukko 1).

Käytännössä tämä ’kahden palkankotitalouden’ malli johtaa siihen, ettäjatkossa siitä poikkea-vien kotitalouksien onyhä epätodennäköisem-pää ansaita tarpeeksipysyäkseen köyhyysra-jan yläpuolella missäänEU-maassa. Näyttääsiltä, että tulevaisuudes-sa(kin) molempienpuolisoiden on tarvitta-van tulotason saavutta-miseksi yksinkertaises-ti pakko olla töissä, jatämä puolestaan korostaa palkkojentärkeyttä kotitalouden kokonaistulois-sa.

Köyhät kotitaloudet ovat tunnetustiriippuvaisempia tulonsiirroista kuinmuut taloudet. Eurostatin (2000) tut-kimus osoitti, että vuonna 1994 95prosentilla työtätekevästä ei-köyhästäväestöstä (palkkatyöntekijät ja yksityis-yrittäjät) ansiotulot muodostivat pää-osan tuloista, kun taas työttömillä köy-

hillä pääosan tuloista (55 %) muodos-tivat työttömyyskorvaukset. 82 pro-senttia työtätekevistä köyhistä sai suu-rimman osan tuloistaan ansiotyöstä jää-den silti köyhyysrajan alapuolelle6.Tämä puolestaan osoittaa, että työs-säolo itsessään ei ole tae riittävästä toi-meentulosta. Esimerkiksi joka toinenranskalainen työssäkäyvä köyhä onköyhä siitä huolimatta että on olluttöissä koko edellisen vuoden (12 kk)(Lagarenne ja Legendre 2000; Breuil-Genier et al. 2001).

Työtätekevien köyhyydendynamiikka

Kuinka pysyvää on työtätekevien köy-hyys? Voidaan esimerkiksi arvuutella,että juuri vastavalmistuneet nuoretsaattavat työuransa alussa olla hetkel-lisesti köyhiä, mutta että tämäntyyp-pinen köyhyys on yleensä ohimeneväänuorten vakiinnuttaessa paikkansa työ-elämässä, ja se on siksi pidemmälläaikavälillä vähemmän vakavaa. Valitet-tavasti tietoa työssäkäyvien köyhien pit-kän aikavälin köyhyysprojektioista eiole saatavilla EU-tasolla. Yleisen köy-

hyystutkimuksen valos-sa voidaan sanoa, ettäEU:n sisällä on huo-mattavan suuri määräpitkän aikavälin köyhiä.Esimerkiksi Eurostatin(2003b) tutkimus osoit-ti, että vuonna 1999 kes-kimäärin 9 prosenttiaEU:n väestöstä oli elä-nyt köyhyysrajan ala-puolella vähintään kol-me viime vuotta yhteen

menoon. Tämä vastasi 30 miljoonaaihmistä. EU-tason tutkimusten puut-tuessa on kuitenkin mahdotonta sanoa,kuinka moni näistä köyhistä oli työtä-tekeviä köyhiä.

Maalyhenteet: BE = Belgia, DK = Tanska, DE = Saksa, EL = Kreikka, ES = Espanja, FR= Ranska, IR = Irlanti, IT = Italia, LU = Luxemburg, NL = Alankomaat, AT = Itävalta,PO = Portugali, FI = Suomi, SE = Ruotsi ja UK = Iso-Britannia.Lähde: Eurostat (2003a).

Kuvio 1.Köyhyysrajan alle jääneet EU15-maissa vuonna 1999.

5 Tilastollisesti Saksassa palkkatyönteki-jöiden ja yksityisyrittäjien köyhyys oli yhtäyleistä 5 prosentin merkitsevyystasolla.

Kotitalouksienköyhyyden välttä-miseksi näyttääolevan yhä tär-keämpää, ettämolemmat puolisotkäyvät töissä.

6 Eurostatin tutkimuksessa käytettiinaktiviteettistatuksen määrittämiseen käsi-tettä ‘current activity status’, joka ei olesuoraan verrannollinen meidän raportis-samme käytettyyn MFAS:aan.


Ranskassa tehty kansallinen tutkimuson kuitenkin antanut viitteitä siitä, ettämyös työtätekevien köyhyys näyttääusein olevan kroonista. Breuil-Genieret al. (2001) vertaili ECHP:n Rans-kan otannan neljää ensimmäistä aal-toa (1994–1997). Tutkimuksen koh-teena oli aktiivisten köyhien populaa-tio, ja se osoitti, että suurimmalla osallatutkituista aktiviteettiluokitus ei ollutmuuttunut neljän vuoden aikana. Kaksikolmesta aktiivisesta köyhästä oli vieläneljän vuoden jälkeenkin köyhiä. Tämäpiti paikkansa työttömien osalta (66 %)mutta myös – ja eritoten – pysyvästityössäkäyvien osalta (75 %). Toisin sa-noen kolme neljästä työssäkäyvästäköyhästä oli köyhiä vielä neljän vuo-den kuluttuakin. Kokonaisuudessaannämä pysyvästi köyhät työssäkävijätmuodostivat melkein kolmanneksen(29 %) koko aktiivisten köyhien po-pulaatiosta.

Voidaanko matalapalkkai-suudella selittää työtätekevi-en köyhyys?

Riippuen mittaustavasta matalapalkkai-suuden yleisyys EU:ssa vaihtelee 12,6ja 15,8 prosentin välillä7 (Peña-Casas

2002). On kuitenkin epäselvää, kuin-ka usein juuri matalapalkkaisuus joh-taa työtätekevien köyhyyteen. Aihettaei ole tutkittu laajemmin EU:n tasolla,ja ne tutkimukset, jotka löytyvät, tun-tuvat lähinnä painottavan kotitaloudenrakenteen korostunutta roolia tässäyhtälössä. Työssäkäyvän yksinhuolta-jan talous tai talous, joka on riippuvai-nen yhdestä palkasta, on useamminköyhä (Nolan 2000; OECD 1998).Esimerkiksi Strengmann-Kuhn (2002)on todennut, että vain noin joka nel-jännen työtätekevän köyhän köyhyy-den syy on nimenomaan matalapalk-kaisuudessa (taulukko 2).

On kuitenkin myös olemassa tutki-muksia, jotka yhdistävät matalapalk-kaisuuden ja köyhyyden konkreetti-semmin toisiinsa. Marlier (2000) onEurostatin tuottamassa tutkimuksessaselvästi osoittanut, että matalapalkkai-set ovat useammin köyhiä kuin ver-taisryhmät – tulos, joka sinänsä tuskinon kovin yllättävä. Marlierin mukaanEU:n8 kaikista työntekijöistä noin 8prosenttia oli köyhiä vuonna 1995, ja

15 prosenttia kaikista työntekijöistä olimatalapalkkaisia. Työtätekevien köy-hien osuus matalapalkkaisista työnte-kijöistä oli 20 prosenttia ja matalapalk-kaisten työntekijöiden osuus työtäte-kevistä köyhistä 37 prosenttia. Toisinsanoen EU:ssa joka kolmas työtätekeväköyhä oli matalapalkkainen. Maidenvälillä oli tosin melko suuria eroja; esi-merkiksi Isossa-Britanniassa matala-palkkaisten osuus työtätekevistä köy-histä oli niinkin korkea kuin 44 pro-senttia, ja Kreikassa luku oli jopa 52prosenttia. Tutkimuksen ainoana poh-joismaana Tanska jäi kauas kärjestä,tosin Tanskassakin joka viides (21 %)työtätekevä köyhä oli matalapalkkai-nen.

Työn laadulla on väliä

Matalapalkkaisuus lisää siis selvästi ris-kiä kuulua (tai ajautua) työtätekevienköyhien joukkoon. Näin ollen tietytmatalapalkkaisuuteen liittyvät tunnus-merkit voidaan yhdistää – tosin tietyinvarauksin – myös työtätekeviin köy-hiin. Esimerkiksi koulutustason mer-kitys kaikenlaisen köyhyyden välttämi-sessä on olennainen, ja tämä päteemyös työtätekevien köyhyyteen.

Taulukko 2.Työntekijöiden köyhyyden syitä 14 EU-maassa vuonna 1996 (% työtätekevistä köyhistä).

DE UK DK NL AT EL FR FI LU IT IR ES PO BE EU14

Kotitalous 57,5 58,9 62,4 67,9 71,9 79.3 80,4 83,5 85,0 87,7 89,1 89,2 90,4 93,7 73,3Matalapalkkaisuus 42,5 41,1 37,6 32,1 28,1 20,7 19,6 16,5 15,0 12,3 10,9 10,8 9,6 6,3 26,7

Lähde: Strengmann-Kuhn (2002).

EU 12 BE DK DE EL ES FR IR IT AU PO FI UK

Ei palkkaa 51 50 25 56 41 52 55 63 45 45 49 28 49Yksi palkka 22 9 6 23 23 18 26 9 26 14 23 5 21Kaksi tai useampia palkkoja 5 2 3 3 12 6 5 3 4 6 13 3 7

Taulukko 1.Köyhyysriski 12 EU-maassa suhteessa ansionsaajien lukumäärään kotitaloudessa v. 1998.

Lähde: European Commission (2002).

7 OECD:n ja ECHP:n luvut eivät ole erilaskentatavoista johtuen suoraan verran-nollisia keskenään.

8 Marlierin aineisto oli vuodelta 1995.Suomi ja Ruotsi eivät kuuluneet otokseen.


Matalapalkkaisuuteen yhdistyvät kiin-teästi tietenkin myös työn luonteeseenja laatuun liittyvät tekijät kuten työtun-nit (naisten pääosin tekemä osa-aika-työ on usein matalapalkkatyötä – jopasuhteutettuna työtunteihin) ja työsuh-teen laatu (epätyypilliset työsuhteet li-säävät riskiä ajautua matalapalkkaisuu-teen - ainakin pidemmällä aikavälillä).Euroopan komission (European Com-mission 2004) raportti osoittaa selvästi,että juuri osa-aikaisuus ja epätyypilli-set työsuhteet vaikuttavat selvästi työ-tätekevien köyhyyteen. EU:n tasollajoka kymmenes osa-aikatyöntekijä taiepätyypillisessä työsuhteessa oleva onköyhä, kun taas vakituisessa työsuh-teessa olevien vastaava luku on ’vain’4 prosenttia ja täyspitkää työpäiväätekevien 5 prosenttia. Suomessa vas-taavat luvut olivat osa-aikaisilla 18 %,epätyypillisessä työssä olevilla 8 % javakituisessa työsuhteessa olevilla taitäyspitkää työpäivää tekevillä 3 pro-senttia. Osa-aikatyöntekijöiden talou-det olivat siis Suomessa todennäköi-semmin köyhiä kuin EU:ssa keskimää-rin9.

Raporttimme tulosten valossa yksi-tyisyrittäjyys on karua ja taloudellisestiriskialtista puuhaa. Kaikissa EU-mais-sa Saksaa lukuun ottamatta yksityis-yrittäjien riski ajautua köyhyysrajan ala-puolelle oli korkeampi kuin muuntyössäkäyvän väestön. Tämä saattaaosittain johtua siitä, että kaikki yksi-tyisyrittäjyys ei ole vapaaehtoista vaanpikemminkin pakon sanelemaa. Mo-nessa maassa suuri osa yksityisyrittä-jistä on alemmin koulutettuja (esimer-kiksi Portugalissa, Espanjassa ja Krei-kassa 70 % yksityisyrittäjistä), ja var-sinkin maahanmuuttajien suhteellinenosuus heistä on suuri (Le Blansch etal. 1999).

Työtätekevien köyhyyden kas-vot: köyhä, köyhempi, maa-hanmuuttaja?

Matalapalkkaisten ja työtätekevienköyhien ryhmillä on myös eroja. Esi-merkiksi sukupuolen suhteen tuloksetolivat yllättäviä. EU:n tasolla naistentodennäköisyys kuulua työtätekevienköyhien ryhmään ei ollut suurempikuin miesten. 6 prosenttia palkkatyössäkäyvistä naisista kuului työtätekevienköyhien ryhmään, ja miesten vastaavaluku oli myös 6. Maakohtainen tar-kastelu kuitenkin osoitti, että yhdek-sässä maassa viidestätoista naiset oli-vat yliedustettuina palkkatyötä tekevi-en köyhien ryhmässä; tosin erot eivätolleet missään maassa kovin huomat-tavia. Suurin sukupuoliero työtäteke-vien köyhien suhteen löytyi Kreikasta:siellä 7 % palkkatyötä tekevistä mie-histä oli köyhiä, ja naisten vastaava pro-sentti oli 12. Suomessa vastaavat lu-vut olivat miehille 3 prosenttia ja nai-sille 4, mutta löytyi myös maita, joissaprosentit olivat toisin päin: Italiassa jokakymmenes palkkatyötä tekevä mies oliköyhä, mutta sama luku naisille oli’vain’ 5 prosenttia, ja Irlannissa 5 pro-

senttia palkkatyötä tekevistä miehistäja 3 prosenttia naisista oli köyhiä. MyösRanskassa ja Espanjassa palkkatyötätekevien miesten talouksien köyhyys oliyleisempää kuin naisten.

Miten voidaan selittää nämä yllättä-vät sukupuolierot – tai ehkä pikem-min niiden puute? Työmarkkinoidenulkopuolellahan naisten köyhyys onyleisempää kuin miesten. Varsinkin elä-keläisten köyhyys on naisvaltaista kai-kissa EU-maissa, mikä johtuu ainakinosittain siitä, että naisten työura on edel-leenkin katkonaisempi kuin miesten.Pienehköt sukupuolierot työtätekevi-en köyhien osalta selittynevät ainakinosittain sillä, että monessa yllämaini-tussa maassa naisten työssäkäynti onedelleenkin vähäisempää kuin miesten,ja tällöin yksipalkkaisten ’riskitalouk-sien’ osuus on suurempi. Näissä yksi-palkkaisissa talouksissa palkka tuleemitä todennäköisimmin nimenomaanmieheltä. Lisäksi on muistettava, ettäkäytettäessä kotitalouden tuloja köy-hyyden mittarina naisten köyhyys jäätodennäköisesti myös osittain piiloon,sillä talouksien sisäinen tulonja val-lanjako johtaa usein siihen, että naisil-la on rajoitetummin vaikutusvaltaa

9 Osa-aikaisuus on määritelty alle 30tunnin viikoittaiseksi työajaksi. Komissionraportin luvut eivät ole suoraan verrannol-lisia meidän raporttimme lukuihin, koskavertailuvuodet eivät ole samat. Lisäksi ko-mission raportissa käytetään työllistymisenmittana 7 kuukauden työjaksoa per vuosi,kun meidän raportissamme vastaava ajan-jakso on 6 kuukautta.

Mia Latta korostaa, ettei työtätekevien köyhyyttä voida selittää yksinomaan matalapalk-kaisuudella ja että myös työtätekevien köyhien köyhyys näyttää usein olevan kroonista.


perheen rahatalouteen kuin miehillä(Rake ja Daly 2002; Björnberg 2003;Halleröd 1997).

Kenellä sitten on suurempi riski ajau-tua työtätekeväksi köyhäksi? Tietoanimenomaan työtätekevien köyhienominaisuuksista on saatavissa EU-ta-solla aika niukasti. Kuten sanottukouluttautuminen on paras suoja köy-hyyttä vastaan, ja tämä pätee myöstyötätekevien köyhyyttä tarkasteltaes-sa. Varsinkin vähän koulutetut nuoretovat riskialtis ryhmä, mutta on myösryhmiä, jotka ovat riskialttiita osittainkoulutustasosta huolimatta, näistä esi-merkkinä maahanmuuttajat. Juurimaahanmuuttajat ajautuvat usein kou-lutustaan alempiin töihin ja ovat pro-sentuaalisesti yliedustettuina työtäteke-vien köyhien ryhmässä.

Euroopan komission (European Com-mission 2004) mukaan työntekijän ikä– sekä nuoruus että toisaalta vanhuus– on myös riskitekijä. Esimerkiksi Suo-messa oli nuorista (16–24 vuotiaista) työtäteke-viä köyhiä 15 prosent-tia verrattuna 5 prosent-tin 25–54 vuotiaista ja 7prosenttiin yli 55-vuoti-aista. Vastaavat luvutEU-tasolla olivat vastaa-vasti 10, 7 ja 9 prosent-tia. Toisaalta oli maita,joissa nuorten köyhyys oli vielä yleisem-pää, esimerkiksi Hollannissa yksi vii-destä (20 %) nuoresta työntekijästä oliköyhä. Oli kuitenkin myös maita, jois-sa nimenomaan iäkkäämmät työnteki-jät olivat köyhiä. Esimerkiksi Kreikassaja Portugalissa ikääntyvien työntekijöi-den korkea köyhyysaste (21 % kum-massakin) saattaa hyvin antaa viitteitäsiitä, että nyky-Euroopassa on ryhmäikääntyviä työntekijöitä, joilla ei kertakaikkiaan ole varaa vetäytyä työelämäs-tä.

Lopuksi

Tutkimuksemme tärkein tulos lieneese, että onnistuimme paikantamaanryhmän, jota voidaan kutsua työtäte-

keviksi köyhiksi. Vähäinen tulos ei lie-ne sekään, että näitä köyhiä oli peräti7 prosenttia koko EU15:n työtäteke-västä väestöstä. Kun vielä huomioidaanse, että kaikkein marginalisoituneim-mat työntekijät todennäköisesti kasvat-taisivat tätä ryhmää huomattavasti (esi-merkiksi käynevät ne, jotka työsken-televät ilman työlupaa tai pimeästi jajoista ei siksi ole tietoa virallisissa tilas-toissa), ei kyse ole mistään vähäpätöi-sestä ihmisryhmästä tai ohimenevästäilmiöstä. Lisäksi se, että tästä ryhmäs-tä ei ole juurikaan saatavilla taustatie-toa tai tutkimustuloksia, viittaa siihen,että olemme paikallistaneet ryhmän,jota voidaan kutsua väliinputoajiksi.

Jatkon kannalta on tärkeää, ettäsaamme lisää tietoa ja löydämme kei-noja analysoida tätä ryhmää tarkem-min. EU:n tasolla tähän lieneekin tu-lossa parannusta, sillä uusi EU-SILChyvinvointitutkimus (joka seuraaECHP:ta) keskittyy nimenomaan mar-

ginalisoitumisen pa-rempaan hahmottami-seen. Painopiste on an-siotuloissa ja työmark-kinoilla, vaikkakin tie-toa saadaan myös nii-den ulkopuolelta. Esi-merkiksi työtätekevienköyhyyden dynamiik-kaa on mahdollista tut-

kia tämän tietokannan avulla laajem-min10.

Poliittisesti työtätekevien köyhien ryh-män löytyminen on arkaluontoisempiasia. Tutkimuksestamme käy ilmi, ettäesimerkiksi monien maiden harjoitta-ma työn tekemisen kannattavuuteentähtäävä politiikka ei näytä yksin tuo-van ratkaisua työtätekevien köyhienproblematiikkaan. On tietysti tärkeäätunnustaa, että työn laadulla on mer-kitystä ja että esimerkiksi pätkätyöt li-säävät osaltaan työtätekevien köyhyyt-tä, mutta tarvitaan myös ongelman ko-konaisvaltaisempaa hahmottamista. Pi-

kemminkin tuntuu siltä, että nyky-Euroopassa marginalisoituneiden ryh-mä muodostaa eräänlaisen ’harmaanvyöhykkeen’. Tähän vyöhykkeeseenkuuluu sekä työmarkkinoilla aktiivisiaettä työmarkkinoiden ulkopuolella ole-via, ja se muodostuu pääsääntöisestialemmin koulutetuista, maahanmuut-tajista, nuorista ja ikääntyvistä. Tämänryhmän yläpuolella on eräänlainen la-sikatto, jota ei helposti läpäistä, ja suu-rimmalle osalle ryhmään kuuluvistaunelmat laadukkaammasta ja parem-min maksetusta työstä jäävät toteutu-matta. Tästä muotoutuu eräänlainenhyvinvointivaltion koetinkivi, sillä ryh-män olemassaolo todistaa paitsi integ-raation puutteesta kaikissa EU-maissamyös sosiaali- ja työvoimapolitiikanporsaanrei’istä useissa niistä.�

KIRJALLISUUS

Björnberg, U. & Kollind, A.-K. (2003),Att leva själv tillsammans, Malmö: LiberEkonomi.

Breuil-Genier, P. et al. (2001), Profilssur le marché du travail etcaractéristiques familiales des actifspauvres, Economie et Statistique N°349–350.

European Commission (2002), SocialSituation in the European Union 2002,Luxembourg: Office for Official Publica-tions of the European Communities.

European Commission (2004), JointReport on Social Inclusion 2003 –Statistical Annex.

Eurostat (2000), Income, poverty andsocial exclusion, European SocialStatistics, Luxembourg: Office forOfficial Publications of the EuropeanCommunities.

Eurostat (2003a), New Chronosdatabase, Eurostat.

Eurostat (2003b), Poverty and socialexclusion in the EU after Laeken. Part 1.Statistics in focus n° 9/2003. Anne-Catherine Guio and Ian Dennis.Luxembourg.

Halleröd, B. (1997), Lika hushåll, olikaekonomi; ekonomiska problem blandsamboende män och kvinnor. Familj,makt och jämställhet, Stockholm: SOU1997: 138.

Lagarenne, C. & de Legendre, N.(2000), The working poor in France:personal and family factors (original in

Suurin riski joutuatyötätekeväksiköyhäksi on vähänkoulutetuilla jamaahanmuuttajilla.

10 Ensimmäiset tutkimustulokset EU-SILC:stä saadaan 2006 keväällä. Osallis-tuminen EU-SILC:iin on pakollista kai-kille EU-maille.


French), Economie et Statistique No.335(5).

Le Blansch, K. et al. (1999), Growthand Patterns of Self-Employment in theEU Member States: Brussels: EuropeanParliament.

Marlier, E. & Ponthieux, S. (2000),Low-wage employees in EU countries,Eurostat, Statistics in focus, Populationand social conditions, 2000:11.Luxembourg, Office for Official Publica-tions of the European Communities.

Nolan, B. & Marx, I. (2000), Low Payand Household Poverty, teoksessaGregory, M. & Salverda, W. & Bazen, S.(Eds.), Labour Market Inequalities:Problems and Policies in an InternationalPerspective, Oxford: Oxford UniversityPress.

OECD (1998), Employment Outlook,Paris: OECD.

Peña Casas, R. (2002), Indicators ofQuality of Employment in the EU, Reportto the European Foundation for theImprovement of Working and LivingConditions, Dublin.

Peña Casas, R. & Latta, M. (2004),Working Poor in the European Union,Dublin: European Foundation for theImprovement of Living and WorkingConditions.

Rake, K. & Daly, M. (2002), Gender,Household and Individual Income inFrance, Germany, Italy, the Nether-lands, Sweden, the USA and the UK,Syracuse and New York: MaxwellSchool of Citizenship and Public AffairsSyracuse University.

Strengmann-Kuhn, W. (2002),Working Poor in Europe : A Partial BasicIncome for Workers? Basic IncomeEuropean Network 9th InternationalCongress, Geneva, University ofFrankfurt.

Ilpo AirioTutkijaTurun [email protected]

Saako yhdelläpalkalla riittävänturvan köyhyyttävastaan?1

Euroopassa on siirrytty laajalti ns. mies-

elättäjämallista molempien puolisoiden

työssä käyntiin. Onko tästä tullut

köyhyyden välttämiseksi yhä tärkeämpää?

Työn tekemisen mallit ovat EU-mais-sa kokeneet melkoisen muodonmuu-toksen vuosikymmenten aikana. Toi-sen maailmansodan jälkeisinä vuosinavallitsi pitkään täystyöllisyys. Täystyöl-lisyyskonsepti tosin rajoittui käsittä-mään vain ns. mieselättäjämallin, jos-

1 Kiitän kommenteista professori Veli-Matti Ritakalliota, yliassistentti SusanKuivalaista ja tutkija Mikko Niemelää.


sa mies kävi töissä ja nainen hoiti ko-tia. Miehen palkka ei ollut varsinaises-ti henkilökohtainen vaan ns. perhe-palkka. Valtiolla, työnantajilla ja työn-tekijöillä oli konsensus, että palkalla pitielättää koko perhe, mikä näkyi pal-kan suuruudessa. Tämä periaate olivoimassa erityisesti Keski-Euroopassa.(Esping-Andersen 1996, 75.)

Mieselättäjämallista on tullut yhä har-vinaisempi, sillä naisten työssä käyntion lisääntynyt kaikkialla. Sen seurauk-sena molempien puolisoiden työssäkäymisestä on tullut hyvin yleistä(OECD 2001, 135). Nykyään täystyöl-lisyydellä tarkoitetaan tilannetta, jossakaikki työikäiset ja -kykyiset henkilötovat töissä. Julkiset hoivapalvelut ovatmahdollistaneet naisten työhön menon,ja samalla ne ovat luoneet naistyöpaik-koja erityisesti Pohjoismaissa. Nykyäänkaikissa EU-maissa julkisen ja yksityi-sen hoivavastuun tasapaino on uudel-leen muokkauksen kohteena. Miehetja naiset edellyttävät – ja heiltä edelly-tetään – osallistumista palkkatyöhön(Lewis 1992).

Myös työmarkkinoiden muutoksel-la, joka näkyy työelämän epävakaistu-misena (määräaikaisuus, osa-aikaisuusja työttömyys), sen joustoina ja palk-

2004, 3). Yhdysvalloissa työssä käyvi-en köyhyys on ollut vuosikymmeniähuomion kohteena ja sitä on tutkittupaljon (esim. Bane ja Ellwood 1991;Klein ja Rones 1989). Työtä tekevienköyhyyden vähäisyyttä Euroopassa onselitetty erilaisilla työmarkkinastrategi-oilla (esim. Krugman 1994). Yhdys-valloissa työmarkkinoiden joustoja onharjoitettu melko vapaasti, mikä onmahdollistanut sen, että työttömyys onpysynyt matalalla tasolla ja matalantuottavuuden työpaikkoja on ollut tar-jolla. Vastaavasti Euroopassa 1970-lu-vun öljykriisien jälkeen työttömyys li-sääntyi suhdanteiden heikentymisenseurauksena. Korkea työttömyys onollut 1980-luvun alusta lähtien moni-en EU-maiden ongelma. Viime vuosi-kymmenen alun laman jälkeen suur-työttömyys tuli tutuksi myös Pohjois-maissa. Köyhä työikäinen väestö on-kin Euroopassa koostunut pääosintyöttömistä.

Euroopan unionissa työtä tekevienköyhyys on noteerattu erääksi merkit-tävimmistä uhkakuvista sosiaaliselleinkluusiolle (Council of the EuropeanUnion 2004). Kysymys, onko yhden

ansaitsijan malli riittäväturva köyhyyttä vas-taan, on olennainen osakeskustelussa työssäkäyvien köyhyydestä.Työsuhteiden määräai-kaistuminen ja työaiko-jen sekä palkkojen jous-taminen ovat murenta-neet pohjaa yhden an-saitsijan mallilta. Pitkis-tä kokopäiväisistä työ-

suhteista saman työnantajan palveluk-sessa on tullut harvinaisempia. Työ-markkinoista on tullut epävarmempia,ja ehkä sen takia pariskuntien molem-pien puolisoiden työssä käynnissä onkyse näiden epävarmuuksien mini-moimisesta.

On mahdollista, että sotien jälkeisil-tä vuosilta on jäänyt väärä kuva siitä,kuinka kotitalous voi tulla toimeenyhdelläkin palkalla. Kahden ansaitsijanmallista on voinut tulla uusi työssäkäynnin normi, jolloin esimerkiksi elin-

Ilpo Airio tekee väitöskirjaa työssä käyvien köyhyydestä kansainvälisesti vertailevasta näkökul-masta.

kahajonnan lisääntymisenä, on ollutoma merkityksensä kahden ansaitsijanmallin yleistymiselle. Nykyään paris-kunnilla ei välttämättä ole varaa eläävain toisen palkan varassa, vaan mo-lempien osallistuminen työmarkkinoil-le saattaa olla kotitalou-den toimeentulon kan-nalta välttämätöntä.

Artikkelissa tarkastel-laan tätä kysymystä tut-kimalla EU15-maissatapahtunutta kehitystävuosina 1996–2001.Riittääkö yksi palkkaturvaamaan köyhyydel-tä vai tarvitaanko mo-lempien osallistumista?Vertailtavina ovat kotitaloudet, joissamolemmat ovat töissä ja ainakin toi-nen kokopäiväisesti sekä kotitaloudet,joissa vain toinen on töissä kokopäi-väisesti.

Uhkaako köyhyys työssä käy-viä?

Käsite ”työtä tekevä köyhä” on viimevuosina tullut esiin eurooppalaisessakeskustelussa (Peña Casas ja Latta

Elinkustannukset japalkat ovat saatta-neet sopeutuasiihen, että molem-mat puolisot käyvättöissä.


kustannukset ja palkkaus ovat sopeu-tuneet siihen, että molemmat puolisotkäyvät töissä. Näin yhden ansaitsijankotitalouksien köyhyysriski tulisi kas-vamaan. Ja jos kotitalous jää köyhyys-rajan alapuolelle siitä huolimatta, ettäjoku sen jäsenistä käy töissä, niin voim-me puhua tällaisen kotitalouden koh-dalla työtätekevien köyhien ongelmas-ta.

Aineisto ja metodologisetrajaukset

Tutkimuksen aineistona käytetään Eu-ropean Community Household Panel-aineistoa (ECHP). Se on EuroopanUnionin maiden yhteinen elinolotutki-mus, joka sisältää vertailukelpoista ai-neistoa noin 60 000 kotitaloudesta ja130 000 henkilöstä EU15-maista.2

Tämän artikkelin köyhyysmittarinakäytetään suhteellista tulometodia,joka on yleisin kansainvälisissä köy-hyysvertailuissa käytetty mittari. Suh-teellisen tulometodin kohdalla köyhiksiluokittuvat ne kotitaloudet, joiden käy-tettävissä olevat tulot jäävät alle mää-ritellyn köyhyysrajan. Tässä tutkimuk-sessa käytetään Eurostatin (2003a)suosittelemaa käytäntöä, jossa köy-hyysraja on 60 prosenttia väestön käy-tettävissä olevista mediaanituloista jakotitalouden ekvivalenssiskaalana käy-tetään niin sanottua modifioituaOECD:n skaalaa3 (Atkinson et al.2002, 98–101).

Työssä käynnin kriteereinä käytetäänEurostatin määritelmän mukaisestisitä, että henkilön tulee tehdä vähin-tään 15 työtuntia viikossa ja sitä, ettäpääasiallisen itse arvioidun aktivitee-tin tutkimusta edeltävänä vuonna pi-tää olla ”töissä” (Marlier ja Ponthi-eux 2000; Peña Casas ja Latta 2004,7). Kokopäivätyön tekemisen kritee-rinä on vähintään 30 työtuntia viikos-sa.

Tutkimusaineisto on rajattu siten, ettäanalyyseissa on mukana vain ne kah-den aikuisen kotitaloudet, joissa vähin-tään toinen on kokopäiväisesti töissä.Kaikki yhden aikuisen kotitaloudet jane pariskunnat, joissa ei ole kokopäi-vätyön tekijöitä, on rajattu pois. Tämäon syytä huomioida tuloksia tulkitta-essa.4 Puhuttaessa kaikista kotitalouk-sista tai kokonaisköyhyysasteesta tar-koitetaan rajattua tutkimusjoukkoaeikä koko väestöä.

Köyhyys yhden ja kahdenansaitsijan kotitalouksissa

Ensimmäiseksi tarkastellaan yleiskuvaatuloköyhyydestä yhden ja kahden an-saitsijan kotitalouksissa. Kahden ansait-sijan malli5 vaikuttaa olevan selvästi pa-rempi turva köyhyyttä vastaan. Vuon-na 1996 EU15-maissa keskimääräinenköyhyysaste oli noin 4 prosenttia koti-talouksissa, joissa molemmat olivattöissä. Vuonna 2001 köyhyysaste nousi4,5 prosenttiin. Yhden ansaitsijan ko-titalouksissa köyhyys oli hieman alle 17prosenttia molempina tarkasteluajan-kohtina, toisin sanoen joka kuudes yh-den ansaitsijan kotitalous oli köyhä.Maakohtainen varianssi köyhyysastei-den välillä oli tosin hyvin suuri.

Vaikka niin yhden kuin kahden an-saitsijan kotitalouksissa köyhyysasteetolivat EU15-maissa lisääntyneet, ko-konaisköyhyysaste oli hieman laskenut(10,8 prosentista 10,5 prosenttiin).

2 ECHP on paneeliaineisto, eli samathenkilöt ja kotitaloudet ovat mukana jo-kaisessa tutkimusaallossa. Aineiston keruualoitettiin vuonna 1994. Mukana olivattuolloin kaikki silloiset 12 jäsenmaata. Itä-valta tuli mukaan vuonna 1995, Suomivuonna 1996 ja Ruotsi vuonna 1997. Ai-neiston keruu lopetettiin vuonna 2001.Lopullisessa aineistossa on kahdeksan tut-kimusaaltoa (Eurostat 2003b). Ks. tar-kemmin esim. Härkönen (2004).

3 Modifioidussa OECD:n skaalassa koti-talouden ensimmäinen aikuinen saa pai-non 1 ja sen kaikki muut jäsenet kukinpainon 0,5 paitsi alle 14-vuotiaat lapset,joille annetaan paino 0,3. Tätä skaalaakäytetään laskettaessa ekvivalenttia koti-talouskohtaista tuloa.

4 Tässä lehdessä julkaistavassa Mia Lat-tan artikkelissa tarkastellaan kaikkia koti-talouksia, ml. yksin asuvia, minkä vuoksisen luvut poikkeavat tässä artikkelissa esi-tetyistä.

5 Toinen puolisoista on töissä kokopäi-väisesti ja toinen joko kokopäiväisesti taiosa-aikaisesti.

Taulukko 1.Työssä käyvien pariskuntien köyhyysasteet (%) EU15-maissa vuosina 1996 ja2001.

Tuloköyhyys 1996 Tuloköyhyys 2001

Molemmat Vain toinen Yhteensä Molemmat Vain toinen Yhteensätöissä töissä töissä töissä

Saksa 1,4 10,7 6,6 2 8,1 5,2Tanska 1,5 5,2 2,5 0,5 10,9 2,8Hollanti 4,1 10,5 8 4,3 12,6 8,4Belgia 3 11,6 6,9 1 6,9 3,1Luxemburg 2,2 12,4 10,2 6,9 18,1 14Ranska 1,3 18,6 9 3,1 18,2 9,6Iso-Britannia 2,8 9,8 5,9 2,7 8,1 4,9Irlanti 1,7 9 6,6 0,6 11,9 7,3Italia 3 27,5 18,3 4,6 28,1 18,3Kreikka 4,5 22,8 17,7 3,9 20,5 14,5Espanja 5,8 16,2 13,4 6,5 17 13,7Portugali 10,2 22,6 15,9 11,6 24,6 16,5Itävalta 5,1 17,3 10,7 4,1 11,6 7,5Suomi 2,3 2,6 2,4 2,1 4,8 3,1Ruotsi1 3,1 5 3,5 2,9 9,9 4,4EU 3,9 16,5 10,8 4,5 16,8 10,5

1 Ruotsin kohdalla tarkasteluajankohdat olivat vuodet 1997 ja 2001.

Lähde: ECHP.


Tähän selitys löytyy työssä käymisessätapahtuneesta muutoksesta. Vuonna1996 45 prosentissa tarkasteltavistakotitalouksista molemmat puolisot oli-vat töissä. Vuonna 2001 näiden koti-talouksien osuus oli 51 prosenttia. Yhäuseampi kotitalous kuului matalanköyhyysriskin kahden ansaitsijan mal-liin, jolloin huolimatta siitä, että köy-hyysriski oli kasvanut sekä yhden ettäkahden ansaitsijan kotitalouksissa, ko-konaisköyhyys oli laskenut. Jos vuon-na 2001 kahden ansaitsijan kotitalo-uksia olisi ollut edelleen suhteellisestiyhtä paljon kuin vuonna 1996 (45 %),niin kokonaisköyhyysaste olisi ollut11,5 prosenttia.

Kuviossa 1 EU15-maat on ryhmitel-ty Gösta Esping-Andersenin (1990)hyvinvointivaltiotypologiaa mukaillen.Esping-Andersen erotti kolme ryhmää,sosiaalidemokraattisen (Suomi, Ruotsija Tanska), konservatiivisen (Saksa,Hollanti, Belgia, Luxemburg, Ranskaja Itävalta) ja liberalistisen (Iso-Britan-nia ja Irlanti). Jotkut tutkijat (esim.Leibfried 1993, Ferrera 1996) ovat

esittäneet Etelä-Euroopan maidenerottamista omaksi ryhmäkseen. Nel-jänneksi ryhmäksi onkin koottu Ete-

lä-Eurooppa (Italia, Kreikka, Espanjaja Portugali). Kaikissa ryhmissä kah-den ansaitsijan malli oli yleistynyt. Sitävastoin kahden ansaitsijan kotitalouk-sien köyhyys oli laskenut sosiaalidemo-kraattisessa ja liberalistisessa ryhmäs-sä, kun taas konservatiivisissa ja Ete-lä-Euroopan maissa näiden köyhyys olilisääntynyt.

On vaikea sanoa, missä määrin kah-den ansaitsijan kotitalouksien määränkasvu johtuu kulttuurisesta ja yhteis-kunnallisesta muutoksesta, jonka seu-rauksena naisten työssä käynnin estei-tä – olivatpa ne sitten asenteellisia taikäytännöllisiä – on purettu. Kyse voiolla myös jossain määrin työmarkki-noiden muutoksien myötä lisääntynei-den riskien minimoimisesta. Jälkim-mäistä voidaan tarkastella tutkimalla,miten kotitaloudet tulevat toimeen, jostuloihin lasketaan mukaan vain niinsanotut tuotannontekijätulot (palkka-ja yrittäjätulot sekä erilaiset pääoma-tulot).

Taulukossa 2 on esitetty köyhyysas-teet yhden ja kahden ansaitsijan koti-talouksissa sekä näiden kotitalouksienkokonaisköyhyysaste vuosina 1996 ja2001, kun vain tuotannontekijätulot on

Ilpo Airion mielestä pelkkä yhden henkilön palkka ei ole kovin hyvä turva köyhyyttä vas-taan EU-maiden pariskuntien kohdalla.

Kuvio 1.Kahden ansaitsijan kotitalouksien suhteellisen osuuden ja köyhyyden muutosvuodesta 1996 vuoteen 2001.

SD = sosiaalidemokraattiset maat KO = konservatiiviset maatLI = liberalistiset maat EE = Etelä-Euroopan maatEU = kaikki EU15-maat

Lähde: ECHP.


huomioitu. Yleiskuva EU15-maista onsama kuin kaikki tulot huomioon otet-taessa: köyhyysriski oli lisääntynyt mo-lemmilla ryhmillä, mutta koska kah-den ansaitsijan kotitalouksia oli vuon-na 2001 suhteellisesti enemmän kuin1996, niin kokonaisköyhyys oli laske-nut. Yhden ansaitsijan kotitalouksienkohdalla pelkät palkkatulot eivät olleetkovin hyvä turva köyhyydeltä. Sen si-jaan kahden ansaitsijan kotitaloudetolivat jo ennen sosiaalisia tulonsiirtoja(eläkkeet, työttömyyskorvaukset, asu-mistuki ym.) melko hyvin turvassa köy-hyydeltä.

Sosiaalisten tulonsiirtojen merkityskotitalouksien tulonmuodostuksessakäy hyvin ilmi yhden ansaitsijan koti-talouksissa. Näiden kotitalouksien köy-hyysaste oli noin 28 prosenttia. Huo-mionarvoista on Suomen ja Ruotsinhyvin korkeat köyhyysasteet ennentulonsiirtoja. Vuonna 2001 noin jokatoinen yhden ansaitsijan kotitalous olisiollut köyhä Suomessa ja Ruotsissa, joskotitalouksien ainoa tulonlähde olisi

ollut työssä käyvän palkkatulot. Sosi-aaliset tulonsiirrot nostivat hyvin suu-ren osan kotitalouksista köyhyysrajanyläpuolelle. Suomessa yhden ansaitsi-jan kotitalouksien köyhyysaste oli käy-tettävissä olevilla tuloilla noin 5 pro-senttia ja Ruotsissa noin 10 prosent-tia. Yhden henkilön palkka ei todella-kaan vaikuta olevan mitoitettu turvaa-maan sellaisenaan toimeentuloa kovinsuurelle kotitaloudelle.

Keskustelu

Vaikka tässä tarkasteltu ajanjakso onsuhteellisen lyhyt, niin silti tuloksetosoittavat, että yhdellä palkalla onEU15-maissa melko vaikea tulla toi-meen. Suomessa yhden ansaitsijan ko-titaloudet tulevat melko hyvin toimeen,mutta yleisesti EU15-maissa noin jokakuudes yhden ansaitsijan kotitalous onköyhä. Kahden ansaitsijan kotitalouk-sista köyhiä on runsaat 4 prosenttia.Kotitalouden toimeentulo on selvästi

turvatumpi, jos molemmat ovat töis-sä.

Muutos yhden ansaitsijan mallistamolempien puolisoiden työssä käyn-tiin antaa aihetta moniin keskustelui-hin. Perhepoliittisesti ajateltuna muu-tos ei esimerkiksi tue lasten kotihoi-toa, vaan lasten hoito tulisi järjestääniin, että molemmat vanhemmat pys-tyvät tekemään töitä. Tällä voi ollavaikutuksensa syntyvyyteen, jos koti-taloudet joutuvat tekemään valinnantyössä käynnin (ja toimeentulon tur-vaamisen) ja perheen perustamisenvälillä.

Kansantaloudellisesta näkökulmastahuolestuttavaa on, että samalla kuntoimeentulo vaatisi pariskuntien koh-dalla molempien työssä käyntiä, niinmonissa maissa työllisyysaste on kui-tenkin hyvin matala. Tämä ”alaspäinmenevä spiraali” voidaan pysäyttääjoko nostamalla työllisyysastetta tai li-säämällä palkkojen ostovoimaa. Ennenkaikkea olisi syytä pohtia, kuinka hy-väksyttävää on, että noin joka kym-menes EU15-maiden pariskunnista,joissa ainakin toinen on töissä koko-päiväisesti, eivät tule toimeen käytet-tävissä olevilla tuloillaan.�

KIRJALLISUUS

Atkinson, T. & Cantillon, B. & Marlier,E. & Nolan, B. (2002), Social Indicators:The EU and Social Inclusion, Oxford:Oxford University Press.

Bane, M.J. & Ellwood, D.T. (1991), IsAmerican Business Working for thePoor? Harvard Business Review,September-October 1991, 58–66.

Council of the European Union(2004), Joint Report by the Commissionand the Council on Social Inclusion,h t t p : / / e u r o p a . e u . i n t / c o m m /employment_social/soc-prot/soc-incl/final_joint_inclusion_report_2003_en.pdf

Esping-Andersen, G. (1990), TheThree Worlds of Welfare Capitalism,London: Polity Press.

Esping-Andersen, G. (1996), WelfareStates without Work: the Impasse ofLabour Shedding and Familialism inContinental European Social Policy,teoksessa Esping-Andersen, G. (Ed.),Welfare States in Transition. National

Taulukko 2.Työssä käyvien pariskuntien köyhyysasteet (%) EU15-maissa vuosina 1996 ja2001, vain tuotannontekijätulot huomioitu.

Tuloköyhyys 1996 Tuloköyhyys 2001

MolemmatVain toinen Yhteensä Molemmat Vain toinen Yhteensätöissä töissä töissä töissä

Saksa 3,7 20,4 13,1 5,3 22,9 14,7Tanska 5,2 25,7 10,9 1,7 22 6,2Hollanti 6,2 20,3 14,8 6,7 22,3 14,4Belgia 4,6 30,6 16,2 3,9 21,4 10,2Luxemburg 11,4 25,6 22,6 17,9 29,9 25,5Ranska 4,8 41,4 21 5,8 36,6 19Iso-Britannia 3,6 16,1 9,1 4,6 17,5 10Irlanti 2,2 16,6 11,8 1,3 21,2 13Italia 3,3 32,3 21,4 5,4 33,6 21,9Kreikka 6,1 28,3 22,1 5,5 25,9 18,6Espanja 7,9 23,4 19,2 9 21,3 17,3Portugali 12,9 32 21,6 15,3 38,3 24Itävalta 12,8 34,6 22,8 9,8 31,9 20Suomi 6,3 40,5 19,8 5,3 48,4 20,7Ruotsi1 10 44 17,7 10,4 47,2 18,7EU 6,9 27,6 18,3 7,7 28,4 17,8

1 Ruotsin kohdalla tarkasteluajankohdat ovat vuodet 1997 ja 2001.

Lähde: ECHP


Adaptations in Global Economies,London: Sage.

Eurostat (2003a), European SocialStatistics – Income, Poverty and SocialExclusion: 2nd Report – Data 1994–1997 (PDF), Luxembourg : Office forOfficial Publications of the EuropeanCommunities.

Eurostat (2003b), ECHP UDBManual. European Community House-hold Panel Longitudinal Users’ DataBase. Waves 1 to 8, Survey Years 1994–2001. DOC. PAN 168/2003–12.Luxembourg: Eurostat

Ferrera, M. (1996), The ’SouthernModel’ of Welfare in Social Europe, Jour-nal of European Social Policy, 6, 17–37.

Härkönen, J. (2003), EuropeanCommunity Household Panel – ECHP.Lyhyt esittely. Turun yliopiston Sosiaali-politiikan laitoksen julkaisuja C:9/2003.

Klein, B.W. & Rones, P.L. (1989), AProfile of the Working Poor, MonthlyLabor Review, October, 3–13.

Krugman, P. (1994), Past and Prospec-tive Causes of High Unemployment.Economic Review, Federal Reserve Bankof Kansas City, 79: 4. 23–43.

Leibfried, S. (1993), Towards a Euro-pean Welfare State? On IntegratingPoverty Regimes into the EuropeanCommunity, teoksessa Jones, C. (Ed.),New Perspectives on the Welfare Statein Europe, London: Routledge.

Lewis, J. (1992), Gender and theDevelopment of Welfare Regimes,Journal of European Social Policy, 2,159–173.

Marlier, E. & Ponthieux, S. (2000),Low-wage Employees in EU Countries,Eurostat Statistics in Focus, Populationand Social Conditions, Theme 3–11/2000.

OECD (2001), Economic Outlook2001, Paris: OECD.


Liki kaikissa yhteiskunnissa köyhyy-den vähentämistavoite yhdistää laajatkansalaispiirit. Köyhyyden torjuminenedellyttää ilmiöalueen ymmärtämistä,sen kuvaamista ja niiden mittareidenvalintaa, joiden perusteella köyhyys jaköyhät tunnistetaan. Vaikka tavoite

Ilpo SuoniemiTutkimuskoordinaattoriPalkansaajien [email protected]

YleiskuvaköyhyydenkehityksestäSuomessa vuosina1990–20021

Artikkelissa tarkastellaan erilaisia köyhyys-

mittareita, joista useimmat osoittavat

köyhyyden Suomessa lisääntyneen 1990-

luvun alun laman jälkeen.

1 Kiitän Marja Riihelää ja Risto Sullströ-miä tämän artikkelin empiiristen laskel-mien teosta. Apu oli korvaamaton silläkriittisellä hetkellä, jolloin oma laskenta-järjestelmäni oli käyttökelvoton.


köyhyyden vähentämisestä on yhtei-nen, niin jo kysymys, miten köyhyyttäon mitattava, jakaa mielipiteitä. Tavan-omaisesti köyhyys määritellään asetta-malla minimivaatimustaso niille koti-talouden käytössä oleville resursseille,esimerkiksi tuloille, joilla perustarpeetsaadaan tyydytettyä. Tämä minimita-so määrää köyhyysrajan, ja ne, joidenresurssit eivät yllä köyhyysrajaan, mää-ritellään köyhiksi.

Vaikka edellä kuvattu köyhyysrajanmäärittelyperiaate on suoraviivainen,on köyhyyden mittaus osoittautunutvaikeaksi eikä siinä ole yhteisesti so-vittuja vakiokäytäntöjä. Se, mitä pe-rustarpeisiin liitetään, vaihtelee eri ai-koina ja eri alueilla, riippuen paitsi ta-louden kehitysasteesta myös yhteisönsosiaalisista normeista ja arvoista. Köy-hyysraja voidaan asettaa subjektiivisesti,absoluuttisena tai suhteellisena. Kiis-taa aiheuttaa jo kysymys siitä, olisikoköyhyys nähtävä absoluuttisena vaisuhteellisena. Esimerkkinä tästä onAmartya Senin (1983, 1985) ja PeterTownsendin (1985) käymä kipakkakeskustelu.

Absoluuttinen näkökulma tuntuumonista tärkeämmältä ja perustavaltatavalta arvioida köyhyyttä. Rawls(1971) näkee erityisen tärkeänä taatakaikille sellaisten primäärihyödykkei-den saanti, jotka takaavat perustarpei-den tyydyttämisen. Absoluuttisesta nä-kökulmasta korostuu myös tarve vai-kuttaa suoraan ihmisen kykyihin jamahdollisuuksiin olla toimiva ja pää-töksiin kykenevä yksilö. Huomionkohteena ovat olosuhteet ja toimintatyömarkkinoilla, koulutuksessa, sosi-aalisessa elämässä ja kansalaisena.Tämä Senin ”capability”-lähestymista-pa tarjoaa keinon yhdistää absoluutti-nen ja relatiivinen näkökulma.

Liiallisen yksinkertaistuksen uhallakinSen (1992) kiteytti köyhyyden abso-luuttiseksi käsitteeksi kykyjen ja val-miuksien tasolla, mutta toisaalta köy-hyys ilmenee usein suhteellisena tar-kasteltaessa hyödykkeiden saantia jamahdollisuuksia niiden käyttöön. Suh-teellinen deprivaatio taloudellistenmahdollisuuksien tai käytettävissä ole-

Ilpo Suoniemi toimii julkisen talouden tutkimuskoordinaat-torina Palkansaajien tutkimuslaitoksessa ja on viimeaikaisissatutkimuksissaan keskittynyt tulonjakoon ja hyvinvointipalve-luihin.

vien tulojen suhteen voijohtaa absoluuttiseendeprivaatioon toiminta-kykyisyyden ja -valmiuk-sien tasolla. ”Maassa,joka on suhteellisesti rik-kaampi, tarvitaan vas-taavasti enemmän tulojasellaisten hyödykkeidenhankkimiseksi, jotkamahdollistavat yhteis-kunnallisesti saman ta-soisen sosiaalisen toimin-non. Tällainen toimintoon esimerkiksi ‘julkisuu-dessa esiintyminen ilmanhäpeän tunnetta´”. Vas-taavat näkökohdat so-veltuvat myös toimintoon‘osallistuminen yhteisönarkielämään´ (Sen 1992).

Yhdysvalloissa käytettyvirallinen köyhyysrajamäärätään absoluutti-selta perustalta. MyösMaailmanpankki arvioikoko maailman köyhyyt-tä yhteistä absoluuttistarajaa käyttäen. OECD:naloittama ja Länsi- jaPohjois-Euroopan omak-suma käytäntö perustuupuolestaan suhteelliseenköyhyysrajaan, jossa rajamääritellään osuutenakeskimääräisestä tulotasosta. Tässäartikkelissa käytettävä köyhyysrajamääritellään suhteellisena: puolet me-diaanitulosta.

Vaikka köyhyysrajan asettamisperiaateon kiinnitetty, liittyy köyhyyden mää-räämiseen useita hankalia lisäkysymyk-siä, jotka vaativat käytännön ratkaisu-ja. Miten eri kokoisia ja rakenteeltaaneroavia kotitalouksia verrataan? Per-heen koon, lasten lukumäärän ja viite-henkilön iän vaikutus voi hyvin olla eri-lainen köyhyysrajan alapuolella kuinmediaaniperheen elintasoa määrättäes-sä. Eri perheiden tulot muunnetaan yh-teismitallisiksi Suomessa yleisesti käy-tetyn ns. OECD:n vanhan ekvivalens-siskaalan avulla. Näin säilytetään ver-tailtavuus muihin tutkimuksiin. Tässä

kotitalouden ensimmäinen aikuinen saapainon yksi ja seuraavat aikuiset pai-non 0,7. Kunkin lapsen paino on 0,5.Näin tyyppiperheen, jossa on kaksi ai-kuista ja kaksi lasta, saaman 27 000 eu-ron tulon oletetaan takaavan kotitalou-den kaikille neljälle jäsenelle saman elin-tason kuin yksinäisen saama 10 000euron tulo.

Riihelä ym. (2004) tarkastelevat köy-hyyden kehitystä perusteellisesti sovel-taen useita vaihtoehtoisia, järkevästiasetettuja köyhyysrajoja ja ekvivalens-siskaaloja. Kvalitatiivisesti arvioidenkuva köyhyyden kehityksestä säilyy,vaikka esimerkiksi köyhien lukumää-rä tai köyhien väestökoostumus luon-nollisesti muuttuvat, kun köyhyysra-jaa vaihdellaan.


Köyhyysmitoista

Edelleenkin on useita eri mahdolli-suuksia arvioida köyhyyttä ja mitatasen laajuutta. Yleisimmässä käytössä onpäälukumitta (H),

H = (1/n) Σ 1(yi < z), (1)

jossa yksinkertaisesti lasketaan niidenhenkilöiden osuus koko väestöstä n,joiden (ekvivalenssiskaalalla painotetut)käytettävissä olevat tulot (yi) jäävätköyhyysrajan (z) alapuolelle.2 Tämänmittarin ongelmana on, ettei sillä, mi-ten kauaksi köyhän tulot köyhyysra-jasta jäävät, näytä olevan merkitystä.Politiikan ohjenuorana kriteeri onluonnollisesti riittämätön. Tästä syys-tä mittarin laaja suosio on ällistyttävää(Sen 1976). Tosin Atkinson (1998) onpuoltanut päälukumittaa: jos minimi-tulo on ihmisille kuuluva perusoikeus,niin mittari kertoo suoraan niiden lu-kumäärän, joilta tämä oikeus jää to-teutumatta.

Vaihtoehtona päälukumitalle, jotakuitenkin tilastoidaan vähemmän laa-jalti, on köyhyyskuilu (HI)

HI = (1/n) Σ1(yi < z)(z - yi)/z (2)

Tämä mittari yhdistää köyhien väes-töosuuden H ja keskimääräisen köy-hyyskuilun I (= (z - yi)/z = tulojensuhteellinen etäisyys köyhyysrajasta)suuruuden. Näin mitan perusteellavoidaan karkeasti arvioida köyhyydenpoistamisesta aiheutuvia kustannuksiasuhteessa köyhyysrajan suuruuteen.3

Näin sillä on selvää käytännön merki-tystä. Tälläkin mittarilla on Senin osoit-tama puute, ettei se mitenkään ota

huomioon köyhyyden erilaisuutta.Yhden euron merkitys on köyhyydenpoistamista arvioitaessa täsmälleen yhtäsuuri riippumatta siitä, annetaanko sekaikkein köyhimmälle vai juuri ja juu-ri köyhyysrajan alapuolelle jäävälle.

Senin esittämä vaihtoehto ottaa huo-mioon köyhyyden syvyyden. Siinä köy-hyyttä painotetaan köyhien välisin tu-lovertailuin. Senin köyhyysindeksikäyttää köyhien tuloista laskettua Gini-kerrointa. Tälle vaihtoehtoinen on Fos-terin, Greerin ja Thorbecken (1984)esittämä luokka FGT-indeksejä, joissatulonjako otetaan huomioon painotta-en köyhyyskuilua sen suuruuden pe-rusteella. Suosittu erikoistapaus perus-tuu köyhien tuloista laskettuun vari-aatiokertoimeen

P2 = H(I2 + (1-I) 2 C2 ) (3)

jossa I on kuten yllä ja C on köyhientuloista laskettu variaatiokerroin.4

Valitettavasti nämä köyhyysindeksiteivät ole saavuttaneet tilastoviran-omaisten keskuudessa yhtä laajaa suo-siota kuin niiden suorat tuloeroja ku-vaavat vastineet, joista yksi esimerkkion Gini-kerroin. Vaihtoehdoilla (1) ja(2) on selviä puutteita, ja niiden etunaon lähinnä laskennan helppous.

Mittareilla (1), (2) ja (3) on kuiten-kin yhteinen ominaisuus, josta on sel-vää etua köyhyyden ke-hitystä tarkasteltaessa.Köyhyysmitat voidaanhajottaa additiivisesti eriväestöryhmien suhteen.Siis jos köyhyyttä tar-kastellaan erillisissä vä-estöryhmissä i, i =1,…,n, ja köyhyysmi-tan arvo ryhmässä i on Pi ja ryhmänväestöosuus on si , niin koko väestönköyhyysmitan P arvo saadaan paino-tettuna keskiarvona

P = Σ si Pi, (4).

Tarkasteluissa havaintoyksikköinäovat yksilöt. Niinpä esimerkiksi pää-lukumittarimme kertoo, kuinka mon-ta prosenttia väestöstä kuuluu sellai-seen kotitalouteen, joka on köyhä.Tässä artikkelissa köyhiä ovat ne, joi-den kulutusyksikköä kohti laskettutulotaso alittaa köyhyysrajan, joka on50 prosenttia vastaavasta mediaanihen-kilön tulotasosta.

Köyhyyden kehitys vuosina1990–2002

Seuraavassa keskitytään yleiskuvaanköyhyyden kehityksestä sekä siihen,miten köyhyyden rakenne on muut-tunut tarkasteltaessa sosioekonomisenaseman mukaan määriteltyjä väestö-ryhmiä. Kuviossa 1 on esitetty 1990-luvun kehitys käyttäen köyhyysmitta-reina päälukumittaa H, köyhyyskuiluaHI ja FGT-mittaria P2. Lisäksi kuvi-ossa on ylimpänä käyränä (asteikkooikealla) esitetty yhden henkilön reaa-linen köyhyysraja, joka on laskettuvuoden 2002 rahassa. Laskelmat pe-rustuvat tilastokeskuksen tulonjaon ot-osaineistoihin.

Kotitalouksien tulokehitys oli 1990-luvulla epäyhtenäistä (ks. esimerkiksiSuoniemi 2002). Laman aikana vuo-sina 1990–1994 kotitalouksien tulot

laskivat voimakkaasti.Tämä näkyy suoraanköyhyysrajan kehityk-sessä, joka noudattaamediaanikotitaloudentulokehitystä. Tuolloinmyös suhteellinen köy-hyys lieventyi kaikillamittareilla arvioituna.

Työttömyyden lisääntyessä ja palkka-tulojen supistuessa tulonsiirrot saivatentistä suuremman roolin tulonmuo-dostuksessa. Tulonsiirroilla turvattiintyöttömien elintaso, ja näin pienitulois-ten ja työttömien tulot alenivat vähem-män kuin mitä taloudessa keskimää-rin.

Laman jälkeen, kansantalouden kään-nyttyä nopeaan kasvuun, suhteellinenköyhyys alkoi lisääntyä. Vaikka tuol-

2 1(yi < z) on laskurifunktio, joka saaarvon 1, kun sulkeissa ilmoitettu ehto täyt-tyy, ja muuten arvon 0.

3 Ekvivalenssiskaalan, jolla kotitaloudentulot jaetaan, käyttö mutkistaa arvioita,mutta jos kaikissa kotitalouksissa olisi vainyksi henkilö, niin yhden prosentin köyhyys-kuilu vuonna 2002, jolloin köyhyysraja oli7 700 euroa, vastasi 77 euroa. Tämänsuuruinen keskimääräinen tulonsiirto tar-vittaisiin nostamaan köyhät täsmälleenköyhyysrajalle.

4 Variaatiokerroin saadaan jakamalla kes-kihajonta keskiarvolla.

Suhteellinen köy-hyys väheni lamanaikana mutta li-sääntyi sen jälkeen.


loin myös työllisyyden kehitys oli suo-tuisaa, eivät kaikki päässeet nauttimaankasvun hedelmistä. Köyhyys yleistyisuhteellisen tasaista vauhtia niin, ettäpäälukumittarilla arvioituna köyhienväestöosuus oli 2000-luvun alussa kak-sinkertainen vuoteen 1990 verrattuna.Vuonna 2002 noin 260 000 henkilöäkuului kotitalouksiin, jotka näin mää-ritellään köyhiksi, kun vastaava lukuoli 128 000 vuonna 1990. Köyhyys-kuilun (HI) ja FGT-mittarin (P2) ke-hitys seurasi suhteellisen hyvin päälu-kumitan (H) kehitystä.

Sosioekonomisen aseman vai-kutus köyhyyteen

Tarkastellaan seuraavaksi työmarkki-na- ja ammattiaseman perusteella mää-riteltyjä väestöryhmiä ja miten köyhyy-den rakenne muuttui. Väestöryhmäton määritelty kotitalouden viitehenki-lön eli sen eniten ansaitsevan jäsenensosioekonomisen aseman perusteella.Erotellaan kahdeksan eri ryhmää: yrit-täjät, ylemmät toimihenkilöt, alemmattoimihenkilöt, työntekijät, opiskelijat,eläkeläiset, työttömät ja jäännösryhmämuut.

Köyhyysmittarien kehitys voidaan de-komponoida väestöryhmien suhteen.Näin köyhyyden kehitystä voidaan tar-kastella sekä ryhmän sisäisen kehityk-sen perusteella että sen perusteella,miten väestöryhmän koko muuttui.Esimerkiksi pääluvun perusteella arvi-oitu köyhyys voi muuttua näiden kah-den vaikutuskanavan kautta seuraavas-ti. Ensinnäkin köyhyys väestössä li-sääntyy, jos sellaisen ryhmän väestö-osuus kasvaa, jossa köyhyys on keski-määräistä yleisempää. Toisaalta köy-hyys lisääntyy ryhmän köyhyysriskinnousun myötä, vaikka ryhmän kokosäilyy ennallaan. Taulukossa 1 on esi-tetty ryhmien väestöosuudet kolmivuo-tisjaksoittain. Väestöryhmän kokonais-vaikutus köyhyyden kehitykseen saa-daan yhdistämällä taulukkojen 1 ja 2vastinparit.

Suomessa merkittävä muutos olityöttömyyden nopea kasvu 1990-lu-vun alun laman aikana. Vaikka työttö-mien (tässä yli 6 kuukautta vuodenaikana työttöminä olleet) määrä alen-tuikin 1990-luvun loppupuoliskon ri-peän talouskasvun aikana, on se edel-leenkin selvästi korkeammalla tasollakuin vuonna 1990. Väestön ikäänty-essä on eläkeläisten väestöosuus kas-

vanut. Myös opiskelijoiden väestö-osuus on kasvanut, ja toisaalta yrittäji-en määrä on maatalousyrittäjien osal-ta jonkin verran alentunut.

Taulukossa 2 on esitetty näiden ryh-mien köyhyysriskin kehitys. Ylempientoimihenkilöiden köyhyysriski on mi-nimaalinen, eikä se ole tarkasteluvuo-sina muuttunut. Vaikka myös alempi-en toimihenkilöiden ja työntekijöidenköyhyysriski on suhteellisen matala, onse kuitenkin kohonnut tarkastelujak-son aikana. Työtätekevien köyhyys einäyttäydy näiden lukujen valossa eri-tyisen polttavana ongelmana, muttatyössäkäynti yhdistyy matalaan tulota-soon selvästi useammin kuin 1990-lu-vun alussa.

Työttömien köyhyysriski on noussuttuntuvasti. Nopean talouskasvun aika-na työttömien tulot jäivät selvästi jäl-keen muiden tulokehityksestä. Yhtäältäansiosidonnaisen työttömyysturvanehtoja tiukennettiin, ja toisaalta vähim-mäisetuuksien nimellinen taso kehittyihitaasti. Samalla yhä useampi pitkäai-kaistyötön putosi ansiosidonnaiseltatyöttömyysturvalta peruspäivärahalletai työmarkkinatuelle. Vaikka talous-kasvu 2000-luvulla hidastui, kehitys-suunta jatkui niin, että työttömien köy-hyysriski läheni jo 30 prosenttia vuon-na 2002. Työttömien köyhyysriskinkasvu onkin selvästi tärkein köyhyy-den yleistymistä selittävä tekijä (tau-lukko 2).

Eläkeläisten köyhyysriski on sitä vas-toin selvästi alentunut. Merkittävänäsyynä tähän on työeläkejärjestelmänkypsyminen. Tämän seurauksena yhäuseampi eläkeläinen nauttii ansiosidon-naisesta eläketurvasta, joka takaa so-siaaliturvan vähimmäistasoa selvästiparemman toimeentulon (Suoniemi2002). Talouslaman aikana eläkeläis-ten suhteellinen asema jopa parani,koska eläkkeiden taso oli sidottu ai-empaan, lamaa edeltävään tasoon jatyöikäisten tulot samaan aikaan piene-nivät. Tästä syystä eläkeläisten köy-hyysriski oli vuonna 1993 silmiinpis-tävän matala.

Opiskelijoiden köyhyysriski on kor-kea. Opiskelijoiden tulot muuttuvat

Kuvio 1.Suhteellisen köyhyyden kehitys Suomessa, 1990–2002.

Lähde: Tilastokeskus, tulonjaon otosaineistot.


usein merkittävästi pian valmistumisenjälkeen. Tästä syystä heidän lähinnätilapäisinä koettuja toimeentulo-ongel-miaan ei yleensä pidetä niin tärkeinäkuin muiden ryhmien. Osa opiskeli-joiden köyhyydestä selittyy myös sillä,ettei tulonjakoaineistossa ole opiskeli-joiden vanhemmiltaan saamia tulonsiir-toja tai muuta taloudellista apua. Ot-tamatta tarkemmin kantaa opiskelijoi-den toimeentulo-ongelmien merkityk-seen voidaan todeta, että vaikka opis-kelijoiden väestöosuus on jonkin ver-ran noussut, ei sillä kuitenkaan ole ol-lut ratkaisevaa merkitystä köyhyydenyleistymisessä.

Sama pätee yrittäjien köyhyysriskinnousuun, joka heijastaa osin tämänryhmän tulojen suurta vaihtelua. Näi-tä merkittävämpää on pitkäaikaistyöt-tömien kohonnut köyhyysriski ja suh-

Tämä voidaan tulkita niin, että työs-säkäyvillä toimeentulo-ongelmat jäävätsuhteellisen lieviksi. Vaikka heidän tu-lonsa jäisivät alle köyhyysrajan, niinköyhyyskuilu ja samalla köyhien väli-set tuloerot jäävät pieniksi. Työttömi-en tilanne on sitä vastoin vakavampi,ja osalle heistä köyhyysraja jää suhteel-lisen kauas. Yrittäjien ja opiskelijoidentulot vaihtelevat varsin paljon. Tämäheijastuu ryhmien sisäiseen tulonja-koon ja näkyy myös köyhyyden syvyyt-tä arvioitaessa (taulukko 3).

Muita näkökulmia

Lapsuus, lasten hankkiminen ja van-huus ovat elinvaiheita, jolloin toimeen-tulo-ongelmat ja köyhyysriski ovat suu-rimmillaan. Lisäksi työkyvyn menetysja työttömyys johtavat usein ainakintilapäisiin toimeentulo-ongelmiin. Toi-miva tulonsiirtojärjestelmä turvaa ih-misten toimeentulon ja lieventää köy-hyysriskiä. Julkisten tulonsiirtojenBKT-osuudella ja köyhyyden yleisyy-dellä onkin havaittu selvä käänteinenyhteys Euroopan unionin maissa (At-kinson 2000). Vaikka suhteellinen köy-hyys on lisääntynyt, on köyhyys Suo-messa samoin kuin muissa Pohjois-maissa edelleen vähäisempää kuinmuissa EU- tai OECD-maissa (Atkin-son 1998). Myös lapsiköyhyys on ol-lut harvinaisempaa (Bradbury ja Jäntti2001). Pitkäaikaistyöttömyys on ny-kyisin merkittävin köyhyysriskin läh-

de, ja työttömyyttä vä-hentämällä voidaan sa-malla vaikuttaa köy-hyyteen.

Suomessa köyhyydenluonne on muuttunutlaman jälkeen. Ritakal-lion (2001) mukaanköyhyys esiintyy aiem-paa useammin pysyvä-nä ongelmana, kun se

aiemmin oli tilapäistä ja liittyi ohime-neviin vaiheisiin. Köyhyyden kesto onpidentynyt. Siis myös näin arvioitunaköyhyys on syventynyt. Alussa mainit-tiin lyhyesti myös omiin subjektiivisiin

Päälukumitta (%)Vuosi

Sosioekonominen asema 1990 1993 1996 1999 2002

Yrittäjät 6,44 7,91 6,12 6,87 10,780Yl. toimihenkilöt 0,24 0 0,496 0,064 0,324Al. toimihenkilöt 0,48 0,593 0,697 0,725 1,15Työntekijät 1,121 0,456 0,525 0,739 1,994Opiskelijat 37,349 27,411 30,484 38,017 43,16Eläkeläiset 2,473 0,372 1,114 1,573 1,248Työttömät 17,703 9,068 10,493 18,926 28,993Muut 25,54 11,646 17,55 23,442 46,541

Taulukko 2.Köyhyysriski eri väestöryhmissä.


Väestöosuudet (%)Vuosi

Sosioekonominen asema 1990 1993 1996 1999 2002

Yrittäjät 13,13 11,403 10,846 10,456 10,709Yl. toimihenkilöt 16,194 14,955 15,755 17,803 18,839Al. toimihenkilöt 19,446 19,861 19,067 19,075 18,981Työntekijät 30,124 22,26 23,068 23,527 22,69Opiskelijat 1,235 1,916 2,35 2,365 2,621Eläkeläiset 18,38 19,809 20,877 20,348 20,673Työttömät 0,625 8,019 6,84 5,106 4,332Muut 0,864 1,778 1,197 1,321 1,155

Taulukko 1.Ryhmien väestöosuudet kotitalousaineistossa.


teellisen suuri väestöosuus 1990-luvunalkuun verrattuna. He ovat nykyisinyleensä oikeutettuja vain työttömyys-turvan vähimmäistasoon, joka ei ainatäytä edes toimeentulotuen normeja.Tästä syystä pitkäaikais-työttömät ovat useinmyös toimeentulotuenasiakkaita (Ritakallio2001).

Taulukossa 3 esitetäänFGT-mittarin P2 kehi-tys. Koska ryhmäkoh-tainen kehitys noudattaapääosin köyhyysriskinkehitystä, kiinnitetäänhuomio siihen, mitä eroja näissä on.Työssä käyvien (toimihenkilöryhmienja työntekijöiden) köyhyys näyttää ole-van jonkin verran lievempää kuin mitäköyhyysriskin perusteella pääteltäisiin.

”Työttömien köy-hyysriskin kasvu onselvästi tärkeinköyhyyden yleisty-mistä selittävätekijä.”


arvioihin perustuva köyhyysmittaus.Menetelmään liittyy luonnollisesti on-gelmia, sillä eri kyselytekniikat, kysy-mysten esitystavat ja lomakkeen suun-nitteluerot voivat aiheuttaa liiallista mit-tausherkkyyttä ja vääristymiä. Toisaaltaei ole myöskään syytä ylenkatsoa tie-toa siitä, miten ihmiset itse kokevatoman asemansa muuttuneen. Suomes-sa myös subjektiivisesti koettu talou-dellinen ahdinko on noussut laman jäl-keen (Ritakallio 2001).

Tulojen tarkastelu ei ole välttämättäriittävää köyhyyttä arvioitaessa. Vaikkatulot kertovat, mitä taloudellisia resurs-seja on kotitalouden käytössä, voi pel-kästään lyhyen ajanjakson, esimerkiksiyhden vuoden tuloihin perustuva köy-hyys liioitella tilapäisen tulonmenetyk-sen merkitystä. Kulutus antaa käyttö-kelpoisen ja vaihtoehtoisen mittauspe-rustan. Teoreettisin perustein kulutuk-sen käyttöä voi joissakin tilanteissa pi-tää jopa suositeltavampana. Kulutus voipaljastaa mahdollisuuden ylläpitää koh-tuullista elintasoa, vaikka kotitalous onkokenut äkillisiä mutta tilapäiseksi ko-ettuja tulonmenetyksiä. Näin voidaanvälttää tilapäisen tulovaihtelun aiheut-tama ”väärin luokittelu”. Lisäksi kulu-tustiedon avulla voidaan huomio kiin-nittää myös kulutusrakenteeseen ja sitäkautta yksilön mahdollisuuksiin toimiatyömarkkinoilla, koulutuksessa ja sosi-aalisessa elämässä ilman yksityiskohtais-ta tietoa elinoloista.

Myös kulutusmittareilla on puutteen-sa, eikä kulutuksesta ole yleensä saa-

tavilla edes niin pitkäkestoista tietoakuin tuloista. Riihelä ym. (2004) tar-kastelevat ansiokkaassa tutkimukses-saan sekä tuloihin että kulutukseenperustuvaa köyhyyttä ja vertaavat näinsaatuja tuloksia. Valitettavasti aineisto-perusta ei nykyisin anna mahdollisuuttaliittää julkisista, pääosin maksuttomis-ta hyvinvointipalveluista saatavaa etuaköyhyyden arviointiin. Asiakasmaksu-jen yleistymisellä on ollut merkitystäerityisesti pienituloisten toimeentulonkannalta. Asiakasmaksujen ja palvelui-den käytön laajuuden huomioiminen

voi hyvinkin muuttaa sitä kuvaa, jokasaadaan pelkkien tulo- tai kulutustie-tojen perusteella.

Perustellusti voidaan painottaa, etteiköyhyys ole pelkästään pienituloisuut-ta, vaan myös varallisuusasemalla ontärkeä merkitys. Varallisuus ei ole pelk-kä tulonlähde, vaan varallisuus antaataloudellista turvaa ja varmemman poh-jan tulevaisuuden suunnitelmille. Omis-taminen takaa palveluvirran asunnos-ta, kulkuvälineistä ja muista kestoku-lutushyödykkeistä, ja velkaantuminenpuolestaan vähentää taloudellista liik-kumavaraa ja lisää toimeentuloon liit-tyvää riskiä. Varallisuuden merkityskorostuu sekä tulonsiirtojärjestelmiäkarsittaessa että tuloriskien kasvaes-sa.

Koska varallisuus jakautuu väestössähuomattavasti epätasaisemmin kuintulot ja merkittävä osa väestöstä onkäytännössä ilman varallisuutta, niinpelkästään tuloihin perustuva tarkas-telu voi johtaa myös suhteellisen köy-hyyden aliarvioimiseen. Lisäksi köy-hyyden rakenne muuttuu. On luonte-vaa odottaa, että varallisuuden huomi-oon ottaminen vähentää jonkin verranarviota vanhusten köyhyysriskistä. Va-

Taulukko 3.FGT-mittarilla arvioitu köyhyys eri väestöryhmissä.

FGT-mittaSosioekonominen asema 1990 1993 1996 1999 2002

Yrittäjät 0,863836 1,221529 0,731663 0,979307 1,387665Yl. toimihenkilöt 0,004 0 0,016 0,001 0,001Al. toimihenkilöt 0,014 0,028 0,011 0,01 0,025Työntekijät 0,039 0,001 0,018 0,02 0,059Opiskelijat 3,452 3,866 3,093 4,058 3,605Eläkeläiset 0,141 0,002 0,272 0,104 0,078Työttömät 1,623 0,506 0,212 0,899 1,435Muut 2,127 1,774 1,064 1,01 3,064


Ilpo Suoniemen mielestä pitkäaikaistyöttömät ovat uhanalaisin ryhmä köyhyyttä arvioita-essa. Toimenpiteet, jotka auttavat heidän työllistymistään ja/tai turvaavat heidän toi-meentulonsa, ovat avainasemassa köyhyyttä torjuttaessa.


rallisuuden tarkastelu voi paljastaa ryh-miä, jotka ovat erityisen alttiita vaka-ville köyhyysongelmille. Tänä vuonnakerättävä varallisuustutkimuksen ai-neisto antaa siis arvokasta lisätietoa.�

KIRJALLISUUS

Atkinson, A. B. (1998), Poverty inEurope, Oxford: Blackwell.

Atkinson, A. B. (2000), A EuropeanSocial Agenda: Poverty Benchmarkingand Social Transfers, CAE WorkingPaper, June 2000.

Bradbury, B. & Jäntti, M. (2001), ChildPoverty Across Twenty-five Countries,teoksessa, Bradbury, B. & Jenkins, S. &Micklewright, J. (Eds.), The Dynamicsof Child Poverty in IndustrialisedCountries, Cambridge: CambridgeUniversity Press 62–91.

Foster, J. & Greer, J. & Thorbecke, E.(1984), A Class of DecomposablePoverty Measures, Econometrica, 52,761–766.

Jäntti, M. & Ritakallio, V-M. (2000),Income Poverty in Finland 1971–95,teoksessa Gustafsson, B. & Pedersen, P(Eds.), Poverty and Low Income in theNordic Countries, Aldershot: AshgatePublishing, 63–100.

Rawls, J. (1971), A Theory of Justice,Oxford: Clarendon Press.

Riihelä, M. & Sullström, R. & Tuomala,M. (2004), On Recent Trends inEconomic Poverty in Finland, teoksessaPuuronen, V. (Ed.), New Challenges forthe Welfare Society, Joensuun yliopisto,Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja No.142, 40–60.

Ritakallio, V-M. (2001), Multi-dimensional Poverty in the Aftermath ofthe Recession: Finland in 1995 and2000, teoksessa Kalela, J. & Kiander, J.& Kivikuru, U. & Loikkanen H.A. &Simpura, J. (Eds.) Down from theHeavens, Up from the Ashes, TheFinnish Economic Crisis of the 1990’sin the Light of Economic and SocialResearch, VATT-julkaisuja 27:6, 411–432.

Sen, A. (1976), Poverty: An OrdinalApproach to Measurement, Econo-metrica, 44, 211–231.

Sen, A. (1983), Poor, RelativelySpeaking, Oxford Economic Papers, 35,153–169.

Sen, A. (1985), A SociologicalApproach to the Measurement ofPoverty: A Reply to Professor Peter

Townsend, Oxford Economic Papers, 37,669–676.

Sen, A. (1992), InequalityReexamined, Oxford: Clarendon Press.

Suoniemi, I. (2002), Kotitalouksientulot ja tulonjako 1990-luvulla, teoksessaSauramo, P. (toim.), Kriisistä nousuun –miten kävi kansalaisille? Helsinki: Edita,98–131.

Townsend, P. (1985), A SociologicalApproach to the Measurement of Poverty– a Rejoinder to Professor Amartya Sen,Oxford Economic Papers, 37, 659–668.


Kansainvälisesti katsottuna Suomi ontasaisen tulonjaon maa, jossa köyhyyson vähäistä. Tuloerot alkoivat kasvaaSuomessakin 1990-luvun puolivälinjälkeen (Riihelä ym. 2001). Samallatulonjaon muutokset alkoivat näkyämyös suhteellisen köyhyysasteen ko-hoamisena. Laman myötä korkeaksikohonnut työttömyys nosti meillä köy-hyyden ja syrjäytymisen teemat yhteis-

kunnallisen keskustelun ja yhteiskun-tapolitiikan tärkeäksi alueeksi (Talous-neuvosto 2001).

Köyhyys on kiistatta selvästi suurem-paa työttömien (ja erityisesti pitkäai-kaistyöttömien) sekä työvoiman ulko-puolella olevien keskuudessa. Mutta1990-luvun loppua kohti köyhyys kos-ketti enenevässä määrin myös työtä-tekeviä niin Suomessa kuin muissakin

Merja Kauhaselta on tulossa tutkimus työssäkäynnin ja talou-dellisen syrjäytymisen dynamiikasta, johon oheinen artikkeliperustuu.

Merja KauhanenErikoistutkijaPalkansaajien [email protected]

TyötätekevätköyhätSuomessaTyötätekevien köyhyys on Suomessa

kansainvälisesti vertaillen melko vähäistä,

mutta useiden eri tekijöiden vaikutuksesta

se lisääntyi 1990-luvun laman jälkeen.


EU-maissa. Yleensä työssäkäyväksiköyhäksi määritellään henkilö, jokaasuu köyhyysrajan alittavassa kotita-loudessa, jossa vähintään yksi henkilöon työssä (Atkinson et al. 2002). Tämäryhmä on erikoislaatuinen siinä mie-lessä, että vaikka kotitalouden kontaktityöelämään on säilynyt, se pysyy köy-hyysrajan alapuolella.

EU-maiden köyhyyden ja syrjäytymi-sen vastaisissa kansallisissa toiminta-suunnitelmissa on määritelty joitakintoistuvia riskejä ja esteitä, joiden vuoksitietyt yksilöt ja ryhmät ovat erityisenalttiita köyhyydelle ja syrjäytymiselle.Vaikka riskien suuruus vaihteleekinmerkittävästi eri jäsenmaissa, niidenmerkityksestä vallitsee melko yhden-mukainen käsitys. Eräänä tärkeimmis-tä riskitekijöistä pidetään jatkuvaa riip-puvuutta pienistä/riittämättömistä tu-loista sekä työkokemuksen puuttumis-ta tai ‘heikkolaatuista’ työtä. Työpaik-kojen heikkolaatuisuuteen yhdistyyusein työn epävarmuus ja huono palk-kaus: “Työssäkäynti on selvästi tehok-kain keino välttyä köyhyydeltä ja sosi-aaliselta syrjäytymiseltä. Kuitenkin sekäpysyminen epävarmassa, huonosti pal-katussa, heikkolaatuisessa ja usein osa-aikaisessa työssä, että siitä pois jäämi-nen voivat aiheuttaa pysyvää köyhyyt-tä, heikentää sosiaalisia ja kulttuurisiasuhteita ja jättää tulevan eläkkeen liianpieneksi”. (Euroopan unionin neuvosto2001, 21).

Työtätekevien köyhyys kään-tyi lievään nousuun 1990-lu-vun lopulla

Köyhyydestä ja sen dynamiikasta onjo varsin paljon tietoa Suomessa.1 Sensijaan vähemmän tietoa on työtäteke-vistä köyhistä ja tämän ryhmän dyna-miikasta. Onkin mielenkiintoista kat-soa, miten laajaa työtätekevien köy-hyys Suomessa on, ketkä ovat työtä-tekeviä köyhiä ja mitkä tekijät vaikut-tavat tämän ryhmän köyhyyden taus-

talla. Se, ketkä ylipäänsä määrittyvätkuuluviksi köyhiin ja työllisyyskytkök-sen kautta työtätekeviin köyhiin, riip-puu tietysti paljon valitusta mittausta-vasta (esim. tuloköyhyys, kulutusmah-dollisuudet, toimeentulotuen saanti,subjektiivinen kokemus) ja asetetuistaköyhyysrajoista. Eurooppalaisissa köy-hyysanalyyseissa on ollut varsin yleistäkäyttää suhteellista tuloihin perustuvaaköyhyyskäsitettä siten, että köyhyys onmääritelty suhteessa koko väestön kes-kimääräiseen tulotasoon. Tässä työtä-tekevät köyhät määritellään henkilöik-si, joiden ekvivalentti kulutusyksikkö-kohtainen käytettävissä oleva tulo2 jääalle 60 prosenttia mediaanituloista javähintään yksi saman kotitalouden hen-

kilö on työssä3. Valittu 60 prosentinraja on tässä sama kuin Eurostatin vi-rallinen köyhyysraja. Viitehenkilö voisiis itse olla paitsi työllinen myös työ-tön tai työmarkkinoiden ulkopuolella.

Työtätekevien suhteellista tuloköy-hyyttä tarkastellaan käyttämällä tilas-tokeskuksen työssäkäyntitilaston poh-jalle luotua ns. työvoimapoliittistenohjelmien vaikuttavuusaineistoa. Ai-neisto on muodostettu ottamalla noinkahdeksan prosentin satunnaisotos 12–75-vuotiaasta väestöstä vuonna 1997.Sitä kautta aineiston kooksi on saatu350 000 henkilöä, joiden tiedot onyhdistetty vuosilta 1987–2000 useastaeri rekisteristä. Tarkasteluajanjakso onrajattu vuosiin 1993–2000, koska ai-

1 Ks. esimerkiksi Ilpo Suoniemen artik-kelia tässä lehdessä. Lähde: Kirjoittajan laskelmat tilastokeskuksen vaikuttavuusaineistosta.

Kuvio 1.Työtätekevien köyhien osuus työikäisestä väestöstä, %.

2 Ekvivalenttitulo on tulokäsite, jolla py-ritään saamaan erikokoisten ja rakenteel-taan erilaisten kotitalouksien tulot vertai-lukelpoisiksi keskenään ottamalla huomi-oon erot kotitalouksien kulutustarpeessa.Tässä tutkimuksessa kulutusyksikkölukulasketaan käyttäen OECD:n skaalaa, jos-sa kotitalouden ensimmäinen aikuinen saapainon yksi, seuraavat aikuiset kukin pai-non 0,7 ja alle 18-vuotiaat lapset kukinpainon 0,5. OECDskaala = 1 + 0,7*(ai-kuisten lukumäärä – 1) + 0,5*(alle 18-vuotiaiden lasten lukumäärä). Kotitalou-den käytettävissä olevat tulot saadaan las-

kemalla yhteen samaan kotitalouteenkuuluvien henkilöiden saamat palkka- jayrittäjätulot, omaisuustulot sekä kotitalou-den saamat tulonsiirrot ja vähentämällänäistä maksetut tulonsiirrot eli verot ja so-siaaliturvamaksut.

3 Yleisesti määritelmään on liitetty myösaktiivisuusehto siten, että henkilö on ollutvähintään kuusi kuukautta työmarkkinoil-la joko työtä tehden tai etsien aktiivisesti työtä(ks. Peña-Casas ja Latta 2004), mutta työ-tätekeväksi köyhäksi määrittelyyn on riittä-nyt myös ainoastaan aktiivisuus ilman työ-tunti- tai työkuukausirajoja.


empien vuosien tiedot otoshenkilön japuolison eri tuloista ovat puutteelliseteikä aineistoa oltu tämän tutkimuksentekoaikana vielä päivitetty pitemmäl-le.

Vaikuttavuusaineistosta laskettuna 60prosentin köyhyysrajaa käyttäen työ-tätekeviksi köyhiksi määrittyi noin 15000 ihmistä eli hieman yli viisi prosent-tia aineiston työikäisestä väestöstä4

vuonna 2000. Eurooppalaisittain ver-rattuna työtätekevien köyhyys Suo-messa on keskimääräistä vähäisempää(Eurostat 2000). Kaikista työikäisistäköyhistä työtätekevät köyhät muodos-tavat reilun kolmanneksen. Samoinkuin kaikkien köyhien kohdalla myöstyötätekevien köyhien määrä ja osuuskääntyi hienoiseen nousuun 1990-lu-vun viimeisinä vuosina (kuvio 1). Tu-los kertoo siitä, että tuloerot jakaumanala- ja keskiosassa olevien välillä muut-tuivat kyseisellä ajanjaksolla siten, ettäjakauman keskiosassa olevien käytet-tävissä olevat tulot kasvoivat voimak-kaammin. Köyhyyden kasvu ei siis vält-tämättä kerro siitä, että työtätekevienköyhien ryhmän absoluuttinen toi-meentulo olisi heikentynyt.

Työtätekevien köyhyydenyksilö- ja kotitalouskohtaisettaustatekijät

Työtätekevien köyhyyden ja köyhyys-riskien taustalla on useita toisiinsa yh-teydessä olevia tekijöitä kuten yksilö-ja kotitalouskohtaiset sekä kollektiivi-set tekijät. Pelkästään joihinkin näistätekijöistä keskittyminen antaisi vailli-naisen kuvan siitä, mistä työtätekevi-en köyhyydessä on kysymys. Työtäte-kevien köyhyyttä tarkasteltaessa onluonnollista kiinnittää näiden tekijöidenjoukossa erityishuomiota siihen, mitävaikutusta työmarkkinatekijöillä on ol-lut työtätekevien köyhyyden kehityk-seen.

Yksilökohtaisista tekijöistä mm. su-kupuolella, iällä ja koulutustasolla onmerkitystä (taulukko 1). Suomessatyötätekeviin köyhiin kuuluu enemmännaisia kuin miehiä. Naisilla myös riskiolla työtätekevä köyhä on suurempikuin miehillä. Tulos on mielenkiintoi-nen, sillä useimmissa EU-maissa työ-tätekevillä miehillä köyhyysriski on suu-rempi kuin naisilla (Peña Casas ja Lat-ta 2004). Tulos voi olla yhteydessä sii-hen, että Suomessa naiset tekevät mie-hiä enemmän sekä matalapalkkatöitäettä epätyypillisiä työsuhteita.

Suurin köyhyysriski paikantuu viite-henkilön iän mukaan katsottuna nuo-riin, joiden ryhmässätyötätekeviin kuuluumyös opintojen ohessatyössä käyviä opiskelijoi-ta, millä voi olla merki-tystä köyhyysriskin suu-ruudelle. Tässä ikäryh-mässä esiintyy myösmuita ikäryhmiä enem-män epätyypillisiä työsuhteita. Suurim-mat työtätekevien köyhien ryhmät kes-kittyvät kuitenkin 35–54-vuotiaisiin.Kotitalouden viitehenkilön koulutuk-sen mukaan katsottuna työtätekevienköyhien osuus samoin kuin köyhyys-riskikin on hieman yllättäen suurin kes-kiasteen koulutuksen suorittaneidenryhmässä eikä perusasteen koulutuk-sen suorittaneilla. Tämä johtuu siitä,että perusasteen koulutuksen suorit-taneiden työvoimaan osallistuminen onselvästi vähäisempää (45,4 %) ja työl-lisyysaste alhaisempi (38,6 %) kuinkeskiasteen koulutuksen suorittaneilla(75,2 % ja 67,4 %). Odotettu tulossen sijaan on se, että korkea-asteenkoulutetuilla riski olla työtätekevä köy-hä on selvästi pienintä näistä ryhmis-tä.

Samoin kuin yleinen köyhyys mää-ritellään työtätekevien köyhyyskin vii-tehenkilön kotitalouden käytettävissäolevien tulojen kautta. Sitä kautta yk-silökohtaisten tekijöiden ohella myöskotitalouskohtaiset tekijät vaikuttavatköyhyyden taustalla. Tulosten mukaankotitalouskohtaiset tekijät kuten ko-titalouden koko, lasten lukumäärä,

kotitalouden työssäkäyvien jäsentenmäärä, työnteon intensiteetti ja koti-talouden tulot ovat erittäin tärkeitä te-kijöitä myös työssäkäyvien köyhyydenkannalta. Aiemmissa tutkimuksissa onhavaittu, että useamman perheenjä-senen työssäkäynti vähentää tuloköy-hyyden riskiä (Föster 1994; Jenkins2000; OECD 2001). Myös vaikutta-vuusaineistolla saatujen tulosten mu-kaan useampi työllinen kotitaloudes-sa suojaa paremmin köyhyydeltä ja yh-den ansaitsijan kotitalouksissa köy-hyysriski nousee huomattavasti var-sinkin, jos perheessä on lapsia. Suu-rin köyhyysriski paikantuu työtäteke-

viin yksinhuoltajiin,joilla se on yli viisin-kertainen verrattunalapsettomiin pareihin.Lasten lukumäärälläon selvä vaikutus myöstyötätekevien kotita-louksien tuloköyhyy-teen. Kolmi- tai use-

ampilapsisten perheiden köyhyysris-ki on selvästi suurempaa kuin niissäperheissä, joissa on vähemmän lap-sia.

Huomionarvoista on, että työtäte-kevien köyhyysriski kehittyi eri koti-taloustyyppien ryhmissä eri tavoinvuosina 1993–2000. Työssäkäyvistäkotitalouksista tuloköyhyys kasvoi voi-makkaasti 1990-luvun loppua kohdenerityisesti yksinhuoltajilla ja sellaisissakotitalouksissa, joissa toinen puolisois-ta oli työllinen ja toinen työtön. Muis-ta ryhmistä poiketen kahden ansait-sijan kotitalouksissa (joissa molem-mat puolisot olivat töissä) köyhyys-riski ei kasvanut lainkaan (Kauhanen2005).

Työtätekevien köyhyysriski on eittä-mättä yhteydessä myös kotitaloudentyönteon intensiteettiin eli tehtyjen työ-kuukausien määrään, mutta ongelma-na näyttäisi olevan se, että hyväkääntyössäkäynti ei suojaa kaikkia työtäte-keviä köyhyydeltä. Työssäkäyvissä köy-hissä on myös niitä, jotka ovat vakaastikiinnittäytyneitä työmarkkinoille mut-ta ovat siitä huolimatta köyhiä (Kau-hanen 2005).

”Suurin köyhyysris-ki paikantuu työtä-tekeviin yksinhuol-tajiin.”

4 Lukumäärä on laskettu perheiden pe-rusteella. Laskussa ovat mukana vain nehenkilöt, joille käytettävissä olevat tulotvoitiin laskea.


Matalapalkkaisuus ja epätyy-pilliset työsuhteet

Kuten aiemmin todettiin, työtätekevienköyhyyden yhteydessä erityishuomionansaitsevat työmarkkinoihin liittyvät te-kijät. Yhtenä tärkeänä työtätekevien köy-hyyden syynä on pidetty matalapalkka-työn yleistymistä sekä kasvavaa polari-saatiota vähäistä koulutustasoa vaativi-en töiden ja korkean koulutustason työ-paikkojen välillä. Nykyään jo joka seit-semäs eurooppalainen työntekijä kuu-luu matalapalkkaisten ryhmään. Aiem-man tutkimuksen mukaan matalapalk-kaisten köyhyysriski on suurempi, muttakuitenkaan kaikki matalatuloiset eivätlukeudu köyhiin. Tämä voi johtua esi-merkiksi siitä, että matalatuloinen elääkotitaloudessa, jossa on muita toimeen-tulon lähteitä kuten muiden perheen-jäsenten tulot (EIRO 2002).

Perinteisesti Suomi on ollut pientenpalkkaerojen maa, ja matalapalkka-työn osuus täällä on aiempien maaver-tailujen mukaan EU-maiden alhaisim-pia (Salverda et al. 2001), vaikka kä-sitykset matalapalkkatyön laajuudestaovat myös herkkiä käytetyille määri-telmille. Suomen keskitetty sopimus-järjestelmä ja alakohtaiset minimipal-kat vaikuttivat siihen, etteivät palkka-erot merkittävästi kasvaneet 1990-lu-vulla. Myös vaikuttavuusaineistolla saa-tujen tulosten mukaan ei voida vetääsuoraa yhtäläisyysmerkkiä työtäteke-vien köyhyyden ja matalapalkkatyönvälille. Matalapalkkatyötä tekevillä köy-hyysriski on selvästi suurempaa kuinkorkeampipalkkaisilla5, mutta samoinkuin muidenkin EU-maiden kohdalla(Marlier et al. 2000) voidaan havaita,että vain osa matalapalkkaisista kuu-luu työtätekeviin köyhiin. Tarkastelu-vuodesta riippuen köyhien osuus ma-talapalkkaisista palkansaajista vaihteli13–21 prosentin välillä siten, että osuuskasvoi vuotta 2000 kohti.

Toisena työssäkäyvien köyhyydenkasvuun vaikuttavana työmarkkinate-kijänä on pidetty työmarkkinoidenjoustavoittamispyrkimysten myötä li-sääntyneitä epätyypillisiä työsuhteita,jotka ovat saattaneet lisätä tulonjaonepätasaisuutta. Monia köyhiä kotita-louksia luonnehtiikin paremmin se,että ne ovat kiinnittäytyneitä työmark-kinoille matalapalkkaisen tai epätyypil-lisen työn kautta kuin se, että ne ovatpysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolel-la (OECD 2001).

Suomessa epätyypillisiä työsuhteitatekevien palkansaajien määrä kasvoiselvästi 1990-luvun aikana, mikä osal-taan lisäsi työmarkkinoiden eriytymis-kehitystä. Vaikuttavuusaineistolla saa-tujen tulosten mukaan työmarkkina-tekijöistä työsuhteiden laatuun liittyvättekijät kuten työsuhteen epätyypillisyys(osa-aikaisuus, lyhyet työsuhteet) lisää-vät köyhyysriskiä verrattuna pitkässä

työsuhteessa työskentelyyn (ks. Kau-hanen 2005). Osa-aikaisten köyhyys-riski näyttäisi olevan suurempi kuinlyhyissä työsuhteissa työskentelevillä.Tulos on sopusoinnussa Airion ja Nie-melän (2004) kyselyaineistolla saami-en tulosten kanssa, joiden mukaan työ-suhteen osa-aikaisuus ja määräaikai-suus lisäävät palkkatyössä olevien köy-hyysriskiä. Toisaalta osa-aikaisuudentai pätkätöiden vaikutus köyhyyteenriippuu siitä, millainen rooli näitä te-kevillä on kotitaloudessa. Aiemmistatutkimuksista (esim. Aalto 1996; Ai-rio ja Niemelä 2004) on saatu tulok-sia, joiden mukaan nimenomaan epä-vakaiden työmarkkina-asemien kasau-tuminen samaan perheeseen nostaaköyhyysriskiä. Epätyypillisten työsuh-teiden kasvava merkitys suomalaisillatyömarkkinoilla on siis voinut osaltaanolla vaikuttamassa siihen, että työtäte-kevien köyhyys hieman lisääntyi 1990-luvun loppua kohden.

Yrittäjyys, verotus ja tulon-siirrot

Työtätekevien köyhyysriski vaihteleemyös sen mukaan, onko kyse palkan-saajasta vai yrittäjästä. Yrittäjillä riskion selvästi suurempi kuin palkansaa-jilla, mutta huomionarvoista on se, ettätoisin kuin palkansaajilla yrittäjillä ris-ki ei kuitenkaan kasvanut 1990-luvul-la. Yrittäjien köyhyyttä on selitettymyös sillä, että osaltaan se voi johtuaylivelkaantumisen aiheuttamasta yri-tystoiminnan loppumisesta ja osaltaanpuutteellisista tulotiedoista (Talousneu-vosto 2001).

Verotuksella ja tulonsiirroilla on tär-keä vaikutus tulonjakoon ja siihen,kuinka hyvinvointi jakautuu yhteiskun-nassa (Riihelä ja Sullström 2004). Poh-joismaisissa hyvinvointivaltioissa koti-talouden saamien tulonsiirtojen muu-toksilla voi olla oleellinen vaikutus ko-titalouden köyhyyteen tuloon ja sieltäpoistumiseen. Myös vaikuttavuusaineis-totarkastelu vahvistaa tulonsiirtojenmerkityksen huomioimisen tärkeyden,kun tarkastellaan suhteellisen tuloköy-

Taulukko 1.Työtätekevät köyhät vuonna 2000,eri ryhmien osuudet työtätekevistäköyhistä kotitalouden viitehenkilönominaisuuksien ja kotitaloustyypinmukaan katsottuna, %.

Köyhyys- Osuusriski, % työtätekevistä

köyhistä, %

Sukupuoli:Nainen 8,1 54,9Mies 6,9 45,1

yht. 100 %Ikä:18–24 12,7 17,525–34 5,7 19,035–44 6,3 25,745–54 5,6 25,455–60 3,7 7,4 Yli 60 1,1 4,3

yht. 100 %Koulutusaste:Perusaste 5,0 33,2Keskiaste 6,9 51,6Korkea-aste 2,9 15,2

yht. 100 %Kotitaloustyyppi:Yksin asuva 4,0 19,7Lapseton pari 2,3 14,3Pari, lapsia 7,8 53,9Yksinhuoltaja 12,4 12,1

yht. 100 %

5 Matalapalkkaisiksi on määritelty ne,joiden kuukausiansiot ovat alle kaksi kol-masosaa palkansaajien mediaanikuukau-siansioista.


hyyden kehitystä niin työtätekevienkuin muiden ryhmien osalta. Tämä tuliesiin mm. tarkasteltaessa työtätekevi-en lapsiperheiden köyhyyttä ja sen ke-hitystä 1990-luvun loppupuolella. Tu-loköyhyys lisääntyi 1990-luvun loppuakohti eniten 4+-lapsiperheissä, jonkataustalla yhtenä syynä saattoi olla, että1990-luvulla toteutetut lapsilisien ja ko-tihoidon tuen leikkaukset kohdentui-vat Suomessa sitä voimakkaammin,mitä suuremmasta perheestä oli kyseeli juuri 4+ lapsiperheisiin (Honkanenym. 2000).

Työllisyyden parantaminentehoaa köyhyyteen

Suomessa työtätekevien köyhyys onedelleen kansainvälisesti verrattuna vä-häistä eikä muodosta samanlaista on-gelmaa kuin esimerkiksi anglosaksisis-sa maissa. Kun verrataan työtätekevi-en keskimääräisiä köyhyysriskejä, ovatne selvästi pienemmät kuin esimerkik-si työttömien kohdalla. Pitkäaikaisen tu-loköyhyyden riskit ovat työtätekevienryhmässä keskimäärin pienemmät,mutta myös työtätekevissä köyhissä onniitä, jotka ovat jääneet köyhyydenloukkuun. Yksilön kannalta oleellisem-paa on nimenomaan se, kuinka pitkäänköyhyys jatkuu, ja jos köyhyydestäpäästään pois, joudutaanko sinne pa-lamaan uudestaan6. Vaikka lyhytaikai-nen köyhyys voi vaikuttaa monin ta-voin haitallisesti kotitalouksien elämään,niin pitkittyneessä köyhyydessä ongel-mat kasautuvat (esim. Penttilä ym.2003). Tämä pitää paikkaansa myöstyötätekevien köyhien kohdalla.

Köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisis-sa toimenpiteissä Suomessa tehok-kaimpana keinona on korostettu työl-lisyyttä ja työnteon lisäämistä. Työn syr-jään pääseminen on erittäin tärkeää,mutta näyttäisi siltä, että kaikki tila-päinen matalapalkkatyö ei välttämättä

riitä köyhyydestä poistumiseen. Myöstyön laadulla on merkitystä samoinkuin sillä, minkälaiset mahdollisuudetse tarjoaa uralla etenemiseen. Oleel-lista on myös ottaa huomioon työvoi-man kysyntätilanne. Saamieni tulostenmukaan talouskasvun alueellisesti epä-tasaisella jakautumisella on merkitystätyötätekevien köyhien mahdollisuuk-siin poistua köyhyydestä työntekoa li-säämällä. Köyhien eri ryhmistä voisiajatella, että juuri työtätekevien köy-hien mahdollisuudet päästä köyhyydes-tä pois työpanoksen määrää lisäämäl-lä voisivat olla suuremmat kuin muillaköyhien ryhmillä, koska kontakti työ-markkinoihin on jo valmiiksi olemas-sa.�

KIRJALLISUUS

Aalto, T. (1996), Epävakaiden työ-markkina-asemien kasautuminen sa-maan parisuhteeseen, teoksessa Kan-gas, O. & Ritakallio, V.-M. (toim.), Kukaon köyhä? Köyhyys 1990-luvun puo-livälin Suomessa, Stakes Tutkimuksia 65.

Atkinson, A. & Cantillon, B. & Marlier,E. & Nolan, B. (2002), Social Indicators:The EU and the Social Inclusion,Oxford: Oxford University Press.

Airio, I. & Niemelä, M. (2004), Turvaa-ko työ köyhyydeltä? Janus, 12, 64–79.

EIRO (2002), Low-Wage Workers andthe ’Working Poor’, European IndustrialRelations Observatory On-line, http://www.eiro.eurofound.eu.int/2002/08/study/tn0208101s.html.

Euroopan unionin neuvosto (2001),Yhteinen raportti sosiaalisesta osallisuu-desta, Osa I: Euroopan unioni, 15223/01.h t t p : / / e u r o p a . e u . i n t / c o m m /employment_social/social_inclusion/docs/15223_part1_fi.pdf

Eurostat (2000), New Cronos, aika-sarjatietokanta. www.tilastokeskus.fi/tup/datashop/newcronos.html

Föster, M. (1994), Family Poverty andthe Labour Market, LIS Working PaperNo.114, Luxembourg: LuxembourgIncome Study.

6 Työtätekevien köyhien köyhyyden dy-namiikasta ja köyhyydestä poistumiseenvaikuttavista tekijöistä ks. tarkemmin Kau-hanen (2005).

Merja Kauhasen mielestä työn syrjään pääseminen on erittäin tärkeää, mutta näyttäisisiltä, että kaikki tilapäinen matalapalkkatyö ei välttämättä riitä köyhyydestä poistumiseen.Myös työn laadulla on merkitystä samoin kuin sillä, minkälaiset mahdollisuudet se tarjoaauralla etenemiseen.


Honkanen, R. & Saarnio, R. & Sil-lanpää, M. (2000), 1990-luvulla lapsi-perheisiin kohdistuneiden leikkaustenarviointia, Muistio Lapsilisätyöryhmälle22.11.2000. http://www.pcuf.fi/~mjs/tark90.

Jenkins, S. (2000), Modelling House-hold Income Dynamics, Journal of Popu-lation Economics, 13, 529–567.

Kauhanen, M. (2005), Työssäkäynninja taloudellisen syrjäytymisen dynamiik-ka, käsikirjoitus.

Marlier, E. & Ponthieux, S. (2000),Low-wage Employees in EU Countries,Statistics in Focus: Population and SocialConditions, Eurostat.

OECD (2001), OECD EmploymentOutlook 2001, When Money is Tight:Poverty Dynamics in OECD Countries,Paris: OECD.


Penttilä, I. & Kangas, O. & Nordberg,L. & Ritakallio, V.-M. (2003), Suoma-lainen köyhyys 1990-luvun lopulla –väliaikaista vai pysyvää?, Sosiaali- jaterveysministeriön julkaisuja 2003:7.

Riihelä, M. & Sullström. R. (2004), Vä-littömien verojen ja tulonsiirtojen vai-kutus tulonsaajajärjestyksen ja tuloero-jen muutoksiin Suomessa, VATT-keskus-telualoitteita 345.

Riihelä, M. & Sullström, R. & Tuomala,M. (2001), On Economic Poverty inFinland in the 1990s, VATT-keskustelu-aloitteita 264.

Salverda, W. & Nolan, B. & Maitre, B.& Mühlau, P. (2001), Benchmarking,Low-Wage and High-Wage Employmentin Europe and the USA. LoWER(European Low-Wage EmploymentResearch Network) Report.

Talousneuvosto (2001), Työmarkki-noilta syrjäytymien, tulonjako ja köyhyys,Työryhmäraportti, Valtioneuvostonkanslian julkaisusarja 2001/13.

Irmeli Penttilä[email protected]

Työtätekevätköyhät jatulonsiirrot1

Vuosituloilla mitattuna Suomessa olisi noin

2,5 kertaa enemmän köyhiä, jos köyhyyttä

ei lainkaan torjuttaisi tulonsiirroilla.

1 Tässä artikkelissa tulonsiirrot-termi tar-koittaa sekä saatuja tulonsiirtoja eli sosi-aaliturvaetuisuuksia että maksettuja tu-lonsiirtoja eli välittömiä veroja.

On yleinen ajattelutapa, että työntekoon paras lääke köyhyyttä vastaan. Ole-tetaan, että työstä saatava palkkatulotakaa riittävän toimeentulon työtäte-kevän perheelle. Aikaisemmin tämäajattelutapa on ainakin suomalaisessayhteiskunnassa ollut perusteltu.


Irmeli Penttilä työskentelee Tilastokeskuksen Elinolot-yksikös-sä. Hän vastasi Suomen ECHP-aineiston tiedonkeruusta ja ra-portoi nyt tämän tutkimuksen tuloksia.

1994 lähtien. Suomi liit-tyi mukaan vuonna 1996.Viimeisin tiedonkeruu-vuosi oli 2001.

Tutkimusasetelma vas-taa sekä poikkileikkaus-että pitkittäistutkimuksentarpeita elinolojen muu-tosten seurannassa. Alku-peräiseen otoskotitalou-teen kuuluneita henkilöi-tä seurattiin koko tutki-musjakson ajan. Tutki-muksessa haastateltiinkaikki otoskotitalouksien16 vuotta täyttäneet jä-senet. Haastattelun anta-minen ei useimmissamaissa ollut lakisääteistä,ja osa henkilöistä saattoiluopua osallistumisestaankesken seurantajakson.Toisaalta mukaan tuli uu-sia henkilöitä demografis-ten muutosten seurauk-sena. Henkilöiden kotita-louksiin syntyneet lapsettai otoshenkilöiden kans-sa yhteiseen talouteenmuuttaneet kuuluivatkohdejoukkoon.

Suomen otokseen kuu-luneet henkilöt saattoivatenimmillään olla mukanatutkimuksessa kuusi vuotta, mikämahdollisti elämäntapahtumien seu-rannan koko tämän jakson ajan. Suo-men netto-otoksen suuruus oli alussahieman yli 4 100 kotitaloutta, joissahaastateltiin noin 8 200 aikuista. Seu-rantajakson aikana kotitalouksien mää-rä väheni noin 1 000:lla ja haastatel-tujen aikuisten määrä noin 2 500:lla.Kotitalouksien vastausosuudet vaihte-livat 72,5:n ja 93,9:n prosentin välil-lä.

ECHP on tutkimusmenetelmiltäänharmonisoitu ja toteutustavoiltaanmahdollisimman samankaltainen kai-kissa mukana olevissa maissa. Tämätarkoittaa yhtenäistettyjä tiedonkeruu-ja painotusmenetelmiä, kysymyslo-makkeita, kysymyksenasetteluja ja tie-donkäsittelyprosesseja. Tämän niin

kutsutun input-harmonisoidun tutki-muksen tavoitteena oli saada mahdol-lisimman vertailukelpoisia tuloksia kai-kista osallistujamaista. Aineiston laa-dusta ja harmonisoinnin onnistumisestaon ilmestynyt useita tutkimuksia (Eh-ling/Rendtel et al. 2004; Pyy-Marti-kainen et al. 2004; Eurostat 2000a ja2000b).

Suomessa on käytettävissä hyvälaa-tuisia hallinnollisia rekisteriaineistojatulotiedoista, jotka voitiin yhdistäähaastattelutietoihin. Rekisteriaineisto-jen käyttö ylipäätään on lisääntymässäuseissa maissa, sillä valmiiksi kerättyjätietoja hyödyntämällä vältytään pääl-lekkäiseltä tiedonkeruulta. Tässä artik-kelissa käytetään Suomen aineistojapoikkileikkausasetelmana vuosilta1996–2001. Aineistoon liittyvästä kä-

Viime vuosina on yhä useammintyönteon köyhyyttä estävä vaikutus kui-tenkin kyseenalaistettu. Monesti palk-kataso on tietyillä aloilla tai tietyissätöissä niin matala, ettei se ylitä köy-hyysrajaa. Näin on erityisesti Yhdys-valloissa, jossa on syntynyt käsite ”työ-tätekevä köyhä”, kun työtätekevienköyhien väestöosuus on ollut kasvus-sa. Tuoreimpien tietojen mukaan Yh-dysvaltain työtätekevistä perheistä yksineljästä voidaan luokitella köyhäksi(Waldron et al. 2004).

Tässä artikkelissa selvitetään saatu-jen tulonsiirtojen merkitystä työtäteke-ville köyhille. Onko Suomessa mah-dollista niiden avulla estää ansiotyötätekevien kotitalouksien köyhyys? Mo-nilla mailla Suomi mukaan lukien onerilaisia sosiaalipoliittisia keinoja vähen-tää köyhyyttä. Hyvin toimivilla työ-markkinoilla ja niille valmentavallakoulutusjärjestelmällä on tärkeä rooliköyhyyden ennaltaehkäisijänä. Josnämä järjestelmät eivät riitä köyhyy-den estämiseen, voidaan toimeentulo-eroja tasata verotuksen ja sosiaalitur-van avulla.

Seuraavassa verrataan suomalaistenköyhien työtätekevien kotitalouksiensaamia tulonsiirtoja työtätekevien kes-kimääräisiin tulonsiirtoihin sekä mui-den köyhien saamiin etuisuuksiin. Saa-tujen tulonsiirtojen vaikuttavuus näkyyparhaiten niin, että katsotaan kotita-louksien käytettävissä olevia tuloja en-nen saatuja tulonsiirtoja ja sitten nii-den jälkeen. Erotuksesta nähdään,minkä verran eri ryhmien köyhyyttäon voitu alentaa.

Tutkimusaineisto

Tässä artikkelissa analyysin perustanaon käytetty Eurooppalaista elinolotut-kimusta, alkuperäiseltä nimeltään Eu-ropean Community Household Panel(ECHP). Se on elinolot laajasti katta-va haastattelututkimus, jota EU-mai-den tilastokeskus Eurostat koordinoi.Tietosisältö kuvaa varsin laajasti hen-kilöiden ja kotitalouksien elinoloja Eu-roopan unionin jäsenmaissa vuodesta


2 Eurostat on käyttänyt tätä määritel-mää ECHP-aineiston analyyseissa.

3 Kotitalouden ensimmäinen aikuinensaa painon 1, toinen ja useampi aikuinentai nuori painon 0,5 ja alle 14-vuotiaatlapset kukin painon 0,3. Esimerkiksi kah-den aikuisen ja kolmen lapsen muodosta-ma kulutusyksikköluku on tämän mukaan2,4, eli yhden hengen kotitalouteen ver-rattuna kahden aikuisen ja kolmen lapsenkotitalouden tulotarve on 2,4-kertainensaman hyvinvoinnin saavuttamiseksi.

Köyhät työtätekevätkotitaloudet saivattulonsiirtoja vä-hemmän kuin työ-tätekevät kotitalou-det keskimäärin.

sikirjasta saa lisätietoja aineiston käy-töstä (Eurostat 2003).

Määritelmät

Erilaisia työtätekevän köyhän määri-telmiä on koottu esimerkiksi julkaisuunPeña Casas ja Latta (2004, 7). Tässäartikkelissa työtätekeväksi luetaan hen-kilö, joka oli ollut pääasiassa työllinentutkimusvuotta edeltävänä vuonna eliollut ansiotyössä joko palkansaajana taiyrittäjänä vähintään kuuden kuukau-den ajan.2 Alle 15 tuntia viikossa työtätekevät eivät kuulu määritelmän pii-riin. Tämä määritelmä sulkee pois hy-vin vähäisiä työtuloja saavat ja myösne, joilla on jokin muu päätoiminta kuinansiotyö. Määritelmä jättää samoinhuomiotta työmarkkinoiden käytettä-vissä olevat työtä etsivät henkilöt. Tä-män mittaustavan haittana kuitenkinon, että kokopäivätyössä olleita ei voi-da erottaa osa-aikaista työtä tekevistä.Työpanos voi siten vaihdella 15 viik-kotunnista ylöspäin.

Jäljempänä olevissa taulukoissa jakuvioissa työtätekevä kotitalous onmääritelty niin, että siihen kuului vä-hintään yksi ansiotyötä tekevä muttaei työttömiä. Tässä työtätekevä taloushaluttiin rajata sellaiseksi, että siihenei kuulunut ketään vastentahtoisestityötä vailla olevaa. Edelleen kotitalouson määritelty työttömäksi, jos yksikinsen jäsenistä oli pääasiassa työtön. Jostyössäoloa ja työttömyyttä oli yhtä pal-jon, ohittaa taloudellinen aktiivisuuspassiivisuuden; henkilö on työtäteke-vä kotitalouden jäsen. Jos kotitalou-dessa ei ollut ketään pääasiassa työssätai työttömänä, luokiteltiin kotitalousryhmään muut (ei taloudellisesti aktii-viset). Näitä olivat esimerkiksi eläke-läiset ja opiskelijat.

Köyhyyttä tarkastellaan seuraavassamonetaarisena käsitteenä. Köyhyys-analyyseissa käytetään yleisimmin suh-teellista köyhyyskäsitettä, eli köyhyysmääritellään suhteessa koko väestön

keskimääräiseen tulotasoon. Suhteel-lisen köyhyyden mittaamista vartentäytyy ensin määritellä haluttu köy-hyysraja eli se ekvivalenttitulo, jonkaalittavat henkilöt luokittuvat köyhiksi.Köyhyysraja on suhteellinen sillä ta-voin, että keskitulon noustessa köy-hyysraja nousee ja vastaavasti keskitu-lon laskiessa köyhyysraja laskee.

Köyhiksi määritellään tässä artikke-lissa henkilöt, joiden ekvivalentti käy-tettävissä oleva tulo kotitalouden jäsen-tä kohti oli pienempi kuin mediaani-tulosta laskettu köyhyysraja. Ekviva-lentin tulon laskemisessa on käytettyOECD:n modifioitua kulutusyksikkö-skaalaa, joka ottaa huomioon kotita-louksien koon vaihtelut.3 Henkilöpai-non perustana on kohteena olevan ta-loudellisen yksikön kulutustarve. Setaas voi vaihdella kotitalouden koostu-muksen tai henkilöideniän mukaan. OECD:nskaalaustavat sisältävätmelko karkeita oletuk-sia henkilöiden kulutus-tarpeesta esimerkiksiiän ja elämänvaiheenmukaan. On myös ke-hitetty iän ja elinvaiheenparemmin huomioon-ottavia mittareita, mut-ta niiden käyttö tuloja köyhyystutki-muksessa on ollut melko vähäistä. (Ri-takallio 2001)

Kansainvälisissä vertailuissa on ylei-nen tapa laskea köyhyysraja mediaa-nitulosta. Mediaanitulo tarkoittaa ja-kauman keskimmäisen havainnon ar-voa, kun kaikki havainnot on järjes-tetty suuruusjärjestykseen. Köyhiä ovatne, joiden ekvivalenttitulo on vähem-män kuin 60 prosenttia mediaaniar-vosta. Tätä mittaustapaa sovelletaan

tässäkin artikkelissa. Tulotiedot onmuunnettu vastaamaan vuoden 2000hintatasoa.

Köyhyysraja voidaan laskea myöstulojen keskiarvon pohjalta. Poikkea-vat havainnot, esimerkiksi poikkeuk-sellisen suuret tulot, nostavat silloinkeskiarvoa. Käyttämällä mediaania väl-tytään siltä, että tulojen ääriarvot pää-sevät vaikuttamaan vääristävästi köy-hyysrajaan ja sitä kautta köyhyysastee-seen.

Oletuksena on, että köyhyysrajan ala-puolelle jäävien tuloilla kotitalous ei voihankkia hyväksyttävää, yhteiskunnas-sa yleisesti vallitsevaa elintasoa. Köy-hien määrä kasvaa tai vähenee sen mu-kaan, mikä prosenttiosuus mediaani-tulosta on valittu köyhyysrajaksi. Mit-tarissa on vain kaksi luokkaa, köyhätja ei-köyhät. OECD:n modifioitua

skaalaa käytetään ylei-sesti tilastoinnissa esi-merkiksi Tilastokes-kuksessa ja Eurostatis-sa.

On kehitetty useitatoisistaan poikkeaviaköyhyyden mittaus- japainotustapoja. Kukinniistä on omalla taval-laan perusteltavissa ja

johtaa tuloihin sovellettuna toisistaanpoikkeaviin köyhyyslukuihin (ks. esim.Kallio 2004; Lindqvist 2003; Ritakal-lio 2002).

Jos Suomen tilannetta verrataanmuihin EU-maihin, on otettava huo-mioon maiden väliset hintatasoerot.Suomen ostovoima oli OECD:n jaEurostatin laskelmien mukaan vielä1990-luvun loppupuolella lähellä EU:nkeskitasoa, mutta suomalaisten koti-talouksien tulotaso jäi jonkin verran allemediaanitulotason silloisissa jäsenmais-sa. Vain Etelä-Euroopan maat ja Ir-lanti jäivät Suomen jälkeen. On kui-tenkin huomattava, että julkisten pal-velujen huomioon ottaminen saattaisivaikuttaa suomalaisten palkansaajiensuhteelliseen asemaan ostovoimaver-tailussa.

Seuraavat tulovertailut perustuvatkoko kotitalouden saamiin brutto-


Kuvio 1a.Työtätekevien kotitalouksien saamat tulonsiirrot kotitaloutta kohti keskimäärinvuosina 1996–2001, €.

Lähde: ECHP, Tilastokeskus.

Kuvio 1b.Työtätekevien kotitalouksien saamat tulonsiirrot kulutusyksikköä kohti keski-määrin vuosina 1996–2001, €.


määräisiin tuloihin, tuloveroihin sekätulonsiirtoihin, jotka ovat tietoaineis-tossa niin ikään bruttona.4 Viiteaikaon tutkimusvuotta edeltävä kalente-rivuosi. Kotitalous oletetaan yhdeksitulojenkäyttöyksiköksi, jonka kaikki-en jäsenten ansio- ja omaisuustulotsekä saadut etuudet määrittelevät sii-nä elävien yksilöiden taloudellisen ase-man.

Köyhyyslaskelmien pohjana olevatulokäsite noudattaa tässä YK:n hyväk-symää tulokehikkoa, jota eri maat jataloudellisen yhteistyön järjestöt sovel-tavat tilastoinnissaan. Tämä takaa tu-lokehityksen ja tulonmuodostuksenhyvän vertailtavuuden eri maiden jaalueiden välillä. ECHP-tutkimuksenkäyttämä tulokäsite poikkeaa Suomenkansallisesta tulonjakotutkimuksen kä-sitteistöstä kahdella tavalla. ECHP:nsisältämät tulot ovat puhtaasti rahatu-loa eli ne eivät sisällä laskennallisia tu-loeriä, esimerkiksi asuntotuloa, jokaperustuu arvioon henkilön tai kotita-louden saamasta etuudesta omistus-asunnossa asumisesta. Myös kotitalo-uksien saamat myyntivoitot jäävät tu-lokäsitteen ulkopuolelle.

Työtätekevien kotitalouksiensaamat tulonsiirrot ja köyhyys

Kotitalouksien saamat keskimääräisettulonsiirrot vähenivät vuodesta 1996lähtien (kuvio 1a). Näin tapahtui myöstyötätekevien kotitalouksille. Vielävuonna 1996 työtätekevä kotitalous saikeskimäärin 5 600 euroa tulonsiirto-ja mutta vuonna 2001 enää alle 5 000euroa. Köyhän työtätekevän kotitalou-den saamat tulonsiirrot olivat keskimää-räistä pienemmät, joskaan ei koko jak-son ajan vähenevät. Se sai vuonna 1996keskimäärin 4 500 euroa ja jakson vii-

meisenä vuonna alle 4 300 euroa.Vuonna 2001 kaikkien työtätekevienbruttotuloista oli saatuja tulonsiirtojakymmenisen prosenttia, kun työtäte-kevien köyhien tuloista niitä oli kol-mannes.

Kun tarkastellaan bruttotulojen jasaatujen tulonsiirtojen suhdetta, olivat

työtätekevien kotitalouksien tulot kas-vaneet 7-kertaisista 9-kertaisiksi tulon-siirtoihin verrattua tarkastelujaksonaikana. Samanaikaisesti köyhien työ-tätekevien kotitalouksien tulot suhtees-sa tulonsiirtoihin olivat kasvaneet noin2,5-kertaisista kolminkertaisiksi. Tulo-verotuksen huomioon ottaminen vai-

4 Pääosasta saatuja tulonsiirtoja makse-taan veroa, mutta niitä ei ole tässä huomi-oitu nettomääräisinä, vaan kaikkia mak-settuja tuloveroja tarkastellaan omana ko-konaisuutenaan. Suurimmat verovapaattuet ovat lapsilisät sekä asumis- ja toimeen-tulotuet.


Irmeli Penttilä pitää tärkeänä, että julkisten palvelujen käyt-tö voidaan tulevaisuudessa arvottaa osaksi kansalaisten saa-mia etuuksia. Kun tähän päästään meillä ja muualla, saa-daan entistä vertailukelpoisempaa tietoa rahassa mitattavas-ta hyvinvoinnin tasosta päätöksenteon pohjaksi.

Kuvio 2a.Köyhien kotitalouksien saamat tulonsiirrot keskimäärin bruttotuloista työ-markkina-aseman mukaan vuosina 1996–2001, %.


mentaisi luonnollisesti tämän suhteenkasvua.

Kun tulonsiirtojen tarkastelua vielätäsmennetään ottamalla huomioonkotitalouden koko, ei köyhän työtä-tekevän kotitalouden tilanne ainakaanparane (kuvio 1b). On luontevaa aja-tella, että köyhä työtätekevä kotita-lous pienten ansiotulojensa vuoksi oli-si saanut täydentäviä tulonsiirtoja vä-hintään keskimääräisen kotitaloudenverran. Näin ei kuitenkaan käynyt.Köyhimpien kotitalouksien saamat tu-lonsiirrot kulutusyksikköä kohti jäi-vät pääosin alle 90 prosenttiin kaik-kien työtätekevien talouksien keski-määrin saamista tulonsiirroista kokotarkastelujakson aikana. Tämä johtuisiitä, että useat saaduista tulonsiirrois-ta ovat tulosidonnaisia: pienituloinen

saa niitä vähemmän kuinsuurituloinen. Tällaisiaovat esimerkiksi sairaus- jaäitiyspäivärahat.

Tuloverotus tasoitti pieni-tuloisten työtätekevien jamuiden työtätekevien ko-titalouksien suhteellista ase-maa. Köyhät työtätekevättaloudet maksoivat verojatuloistaan keskimäärin16,5 prosenttia, kun tämäprosentti oli kaikille työtä-tekeville talouksille 30,9vuonna 1996. Tarkastelu-jakson lopussa vastaavatprosentit olivat 18,9 ja30,6. Köyhien työtätekevi-en kotitalouksien keski-määräinen tuloverotus siiskiristyi jonkin verran. Köy-hien työssäkäyvien kotita-louksien käytettävissä ole-vat keskimääräiset rahatu-lot kasvoivat tarkastelujak-son aikana hieman yli 3prosenttia, kun ne kaikillatyössäkäyvillä kasvoivat 14prosenttia.

Kotitalouden työmarkkina-asema, tulonsiirrot ja köyhyys

Suomessa tulonsiirtojen osuus pieni-tuloisten kotitalouksien kaikista brut-totuloista on ollut korkeaa tasoa mui-hin EU-maihin verrattuna (Eurostat2002). Köyhän työtätekevän taloudenkuten kaikkien muidenkin köyhien ta-louksien tuloista tulonsiirrot muodos-tivat kuitenkin yhä pienenevän osan(kuvio 2a). Tulonsiirtojen taso oli kai-killa köyhien ryhmillä silti säilynyt suun-nilleen samana, kun verrattiin tarkas-telujakson ensimmäistä ja viimeistävuotta (kuvio 2b). Tulonsiirtojen osuu-den pieneneminen johtui kaikissa ryh-missä kokonaistulojen hienoisesta kas-vusta (kuvio 2c).

Saatujen tulonsiirtojenmerkitys

Kuinka paljon kansalaisten saamattulonsiirrot auttavat vähentämään köy-hyyttä? Tähän kysymykseen on saatuvastauksia Eurostatin (2005) julkaise-mista rakenneindikaattoreista jäsen-maiden ja koko EU:n tasolla. Näidensuuntaviivojen mukaisesti on käsillä


Kuvio 2c.Köyhien kotitalouksien keskimääräiset bruttotulot työmarkkina-asemanmukaan vuosina 1996–2001, €.


Kuvio 2b.Köyhien kotitalouksien saamat tulonsiirrot keskimäärin bruttona työmarkki-na-aseman mukaan vuosina 1996–2001, €.


olevassa artikkelissa laskettu köyhyysennen saatuja tulonsiirtoja ja niidenjälkeen. Tällä tavoin lasketuista köy-hyysasteista voidaan päätellä tulonsiir-tojen merkitys köyhyyden taltuttujana.Voidaan ensinnäkin nähdä, kuinkapaljon köyhyyttä olisi, jos kotitaloudeteivät olisi saaneet lainkaan tulonsiir-

toja. Laskelmissa eläkkeet ryhmiteltiinansiotulojen kaltaisiksi. Toiseksi näh-dään, kuinka paljon meillä tosiasiassaoli köyhyyttä.

Köyhyys työmarkkina-aseman mu-kaan on ensin laskettu käytettävissäolevasta rahatulosta ennen saatuja tu-lonsiirtoja (taulukko 1a) ja sitten saa-

tujen tulonsiirtojen jälkeen (taulukko1b).

Suomen köyhyysasteet ovat olleet vii-me vuosina kasvussa (esim. Tulonja-kotilasto 2002). Vielä vuonna 1996köyhiä oli 8 prosenttia väestöstä, mikänoudatti pohjoismaista matalaa tasoa.Vuosituhannen vaihteessa se nousi 11prosenttiin ja on pysynyt edelleen tällätasolla.

Jos suomalaiset eivät saisi tulonsiir-toja, eläisi yli neljäsosa väestöstä köy-hyydessä, kun eläketulot luokiteltiinlaskelmissa ansiotulojen kaltaisiksi.Karkeasti voidaan sanoa, että suoma-laisten köyhyys aleni saatujen tulonsiir-tojen ansiosta kolmella viidesosallavuonna 2001.

Jos tarkastellaan erikseen työtäteke-vien, työttömien ja ei taloudellisestiaktiivisten kotitalouksia, on kaikkiennäiden ryhmien köyhyysasteita voituselvästi pudottaa saaduilla tulonsiirroil-la. Taloudellisesti ei-aktiivisten ryhmäs-sä väheneminen on tosin muita lievem-pää. Tähän ryhmään kuului esimer-kiksi pieniä eläketuloja saavia, mitkätulot laskettiin jo ansiotuloksi ennensaatuja tulonsiirtoja. Siihen kuuluimyös paljon opiskelijoita, joiden mah-dolliset opintovelat eivät ole tuloa.Pienten tulojensa vuoksi eläkeläis- jaopiskelijatalouksiin kuuluvista puolet oliköyhiä jo ennen tulonsiirtojen saamis-ta vuonna 2001. Näiden ryhmien nos-taminen yli köyhyysrajan opintoraho-jen tai muiden tukien avulla on ken-ties vaikeampaa kuin taloudellisestiaktiivisten talouksien, minkä vuoksiheidän köyhyytensä ei pudonnut saa-tujen tulonsiirtojen jälkeen yhtä paljonkuin muiden. Opiskelijatalouksien pie-nituloisuusongelmat sitä paitsi useim-miten ratkeavat valmistumisen ja työ-paikan saannin myötä.

Työssäkäyvienkin talouksiin kuuluvis-ta 17 sadasta olisi köyhiä, jos tulon-siirtoja ei huomioitaisi. Saatujen tulon-siirtojen ansioista enää 6 sadasta oliköyhä. Tulonsiirtojen köyhyyttä vähen-tävä vaikutus oli kuitenkin suurempaatarkastelujakson ensimmäisenä vuote-na 1996. Tuolloin vielä saadut tulon-siirrot nostivat kolme neljästä työtäte-


Taulukko 1b.Henkilöiden köyhyysasteet saatujen tulonsiirtojen jälkeen, %.

1996 1997 1998 1999 2000 2001

Työllisten talous 4 4 4 6 5 6Työtön talous 13 13 13 18 24 18Ei taloudellisesti aktiivisia 16 17 24 24 26 30Koko Suomi 8 8 9 11 11 11EU (15 maata) 16 16 15 15 15 15Euro-alue (12 maata) 16 16 15 15 15 15


1996 1997 1998 1999 2000 2001

Työllisten talous 17 17 17 17 17 17Työtön talous 66 69 61 62 65 67Ei taloudellisesti aktiivisia 45 46 48 49 51 52Koko Suomi 31 31 29 28 28 28EU (15 maata) 25 25 24 24 23 24Euro-alue (12 maata) 24 24 23 22 22 22

Taulukko 1a.Henkilöiden köyhyysasteet ennen saatuja tulonsiirtoja, %.


Improvement of Living and WorkingConditions.

Pyy-Martikainen, M. & Sisto, J. &Reijo, M. (2004), The ECHP Study inFinland. Quality Report, Tilastokeskus,Elinolot 2004:1.

Ritakallio, V.-M. (2001), Tilastointi-käytännön muutos muuttaa kuvaa eu-rooppalaisesta köyhyydestä, Hyvinvoin-tikatsaus 4/2001, Tilastokeskus.

Ritakallio, V.-M. (2002), Trends ofPoverty and Income Inequality in Cross-National Comparison, European Journalof Social Security, 4, 151–177.

Tilastokeskus (2004), Tulonjakotilasto2002, Tulot ja kulutus 2004:14.

Waldron, T. & Roberts, B. & Reamer,A. (2004), Working Hard, Falling Short.America’s Working Families and thePursuit of Economic Security, WorkingPoor Families Project, A National Report.www.aecf.org/publications/data/working_hard_new.pdf

kevään talouteen kuuluvasta yli köy-hyysrajan, mutta enää kaksi kolmestajakson lopussa vuonna 2001. Tulon-siirrot eivät enää vähentäneet muiden-kaan ryhmien köyhyyttä vuonna 2001yhtä paljon kuin jakson alussa.

Rahaa köyhyyden poistamiseen olisitässä käytetyn köyhyyslaskelman mu-kaan vuonna 2001 tarvittu keskimää-rin 2 200 euroa jokaista köyhää koti-taloutta kohti. Summa on suurentu-nut noin 400 euroa vuodesta 1996.�

KIRJALLISUUS

Ehling, M. & Rendtel, U. et al. (2004),Harmonisation of Panel Surveys andData Quality. The Change from InputHarmonisation in National Samples ofthe European Community HouseholdPanel – Implications on Data Quality,Wiesbaden: Statistisches Bundesamt.

Eurostat (2000a), European SocialStatistics. Income, Poverty and Social

Exclusion, Luxembourg: EuropeanCommunities.

Eurostat (2000b), ECHP Data Quality– Second Report. DOC.PAN 108/99Revised, February 2000, Luxembourg:Eurostat.

Eurostat (2002), European SocialStatistics. Income, Poverty and SocialExclusion, 2nd report. Luxembourg:European Communities.

Eurostat (2003), ECHP UDB Manual.European Community Household PanelLongitudinal Users’ Database. DOC.PAN 168/2003–12, Dec. 2003, Luxem-bourg: Eurostat.

Eurostat (2005), Structural Indicators.Update of the Statistical Annex (1) to the2005 Report from the Commission to theSpring European Council. http://e u r o p a . e u . i n t / c o m m / e u r o s t a t /structuralindicators

Kallio, M. (2004), Mitä köyhyys on?Köyhyyden kulttuurisista jäsennyksistäsubjektiivisiin merkityksiin, Tilastokes-kus, Katsauksia 2004/2.

Lindqvist, M. (2003), Monenlaisia köy-hyysasteita, Hyvinvointikatsaus 1/2003.Tilastokeskus.

Peña Casas, R. & Latta, M. (2004),Working Poor in the European Union,Dublin: European Foundation for the


Toimeentulotuki on Suomessa kutenuseimmissa muissakin OECD-mais-sa viimesijainen turvaverkko. Toi-meentulotukijärjestelmille yhteinenpiirre on se, että ne korvaavat mo-nenlaisista riskeistä aiheutuvaa tulo-jen menetystä silloin, kun muuta tur-vaa ei ole saatavilla. Kyse on siis vii-mesijaisesta avustuksesta, joka ei olesidoksissa työhistoriaan tai maksuihin.(Eardley et al. 1996a, 1996b; Goughet al. 1997).

Työttömyysongelma on johtanut sii-hen, että toimeentulotuesta on tullutyhä useamman pitkäaikaistyöttömäntoimeentulolähde. Toimeentulotukijär-

jestelmien tavoitteiksi on nostettu asi-akkaiden “aktivointi” sen sijaan, ettämaksettaisiin vain “passiivisia” etuuk-sia. Aktivointi voidaan määritellä sel-laisiksi toimiksi, joiden tarkoituksenaon lisätä tuen saajien omatoimisuuttaja vähentää sosiaaliturvariippuvuutta(Hvinden et al. 2001). Tavoitteiksi ontullut aikaisempaa selvemmin tulolouk-kujen poistaminen sekä rahallistenkannustimien ja aktiivisten toimenpi-teiden kehittäminen.

Taloudellista hyötyä korostava kan-nustaminen voi tapahtua ainakin seu-raavilla tavoilla (esim. Kuivalainen1999):

Heikki HiilamoJohtajaDiakonian ja yhteiskuntatyönyksikköKirkkohallituksen toiminnallinenosastoSuomen evankelis-luterilainen [email protected]

Mikko KauttoTutkimuspäällikkö[email protected]

Työtätoimeen-tulotuellaSuomessa on yritetty kannustaa toimeentulotuensaajia työhön jättämällä 100 euron kuukausittaisettyötulot huomioimatta toimeentulotuen määrässä.Tulokset ovat jääneet perin vaatimattomiksi.


– työtuloja jätetään ottamatta huo-mioon toimeentulotukea myönnettä-essä

– tuen myöntämisessä otetaan huo-mioon työstä aiheutuvia kustannuksia,

– myönnetään jonkinlainen lisätuki(bonus) tuen saajalle hänen työllisty-essään tai osallistuessaan aktivointitoi-menpiteisiin

Tässä artikkelissa arvioimme ensiksimainitun kannustustavan, tulojen huo-mioimatta jättämisen (tai ns. etuoikeu-tetun tulon) tuloksellisuutta toimeen-tulotuen saajien työssäkäynnin lisäämi-seksi. Suomessa toteutettiin vähällehuomiolle jäänyt toimeentulotuen etu-oikeutetun tulon kokeilu vuosien 2002ja 2005 välisenä aikana. Arvioimmetämän lakikokeilun tuloksellisuutta re-kisteriaineiston valossa.1 Kysymme, li-säsikö taloudellisten kannustimien pa-rantaminen toimeentulotuen saajientyöntekoa. Tulostemme perusteellaSuomessa toteutetun lakikokeilun vai-kutukset olivat oletetun suuntaisiamutta volyymiltään perin vaatimatto-mia. Artikkelimme lopuksi pohdimmesyitä tähän.

Toimiiko työn tarjontaanvaikuttaminen?

Kannustavuusajattelun oppihistorialli-nen perusta on taloustieteen työn tar-jonnan teoriassa. Työn etsiminen, vas-taanottaminen tai sen määrän lisäämi-nen on yhteydessä työtuloihin, sosiaali-turvaan sekä vapaa-ai-kaan, jonka henkilö ar-vottaa siitä saadun hyö-dyn suhteen. Mitä pie-nempi on työstä saata-va hyöty suhteessa työt-tömänä saatuun hyö-tyyn tulojen ja vapaa-ajan muodossa, sitä pie-nemmät kannusteettyöttömällä on siirtyätyöelämään tai työlliselläon lisätä työpanostaan.

Toimeentulotukiasi-akkaiden työllistymistäon selitetty kahdellakilpailevalla teorialla (esim. Walker jaShaw 1998; Dahl ja Lorentzen 2003a,2003b; Garcia ja Kazepov 2002; Gus-tafsson et al. 2002). Passivoitumisteo-rian mukaan toimeentulotuen saami-nen muuttaa käyttäytymistä eli johtaatarmokkuuden, työmotivaation, kyky-

jen ja moraalin rappioon. Tuen saajatjättäytyvät sen varaan eivätkä yritäkäänsaada töitä. Valikoitumisteorian mu-kaan työkykyisimmät asiakkaat pois-tuvat nopeammin toimeentulotuen saa-jien joukosta ja jäljelle jää niitä, joillaon enemmän ongelmia ja vähemmänkvalifikaatioita. Tämän teorian mu-kaan toimeentulotuen pitkäaikaisasiak-kaat eivät ole pitkäaikaisasiakkaita sik-si, että tuen saaminen estäisi heidäntyöllistymistään, vaan siksi, että heilläoli jo ennen toimeentulotukiasiakkuut-ta heikommat työllistymismahdollisuu-det kuin muilla tuen saajilla.

Olemassa oleva tutkimus toimeentu-lotuella olemisesta ja siltä poistumisestapuhuu pikemminkin valikoitumisteo-rian puolesta (Bane ja Ellwood 1994;O’Boyle 1998; Leisering ja Walker199; Walker ja Shaw 1998; Dahl jaLorentzen 2003a, 2003b; Saraceno2002). Kannustimien roolia toimeen-tulotuessa on jonkin verran arvioitu,mutta nimenomaisesti tuloharkinnanväljentämisen vaikutuksia ei kovin hy-vin ole pystytty tutkimaan. Ylipäätäänempiirinen tutkimus siirtymisestä toi-meentulotuelta työhön on ollut kovinvähäistä. Harvassa maassa on aineis-toja, joilla voisi seurata toimeentulo-

tukea saaneiden siirty-mistä työhön.

Toimeentulotuki-lain muutosSuomessa

Työttömyys lisääntyiSuomessa taloudellisenlaman seurauksena rä-jähdysmäisesti 1990-lu-vun alussa. Työttömyys-aste on laskenut hitaas-ti siitä lähtien. Yksi seu-raus tästä dramaattises-

ta muutoksesta oli, että köyhyyden ra-kenne muuttui 1990-luvulla. Monetpitkään työttöminä olleet täydentävätriittämätöntä työttömyysturvaa toi-meentulotuella (Kautto 2004).

Työttömyyden vähentäminen ja so-siaalisen syrjäytymisen ehkäisy ovat nyt

Heikki Hiilamo ja Mikko Kautto korostavat, että vähäisetkin työtulot tarjoavat enem-män mahdollisuuksia tulojen kasvattamiselle ja toimeentulotuen tarpeen poistamisellekuin tilanne, jossa työtuloja ei ole lainkaan.

1 Koko alkuperäinen tutkimus löytyy jul-kaisuista Hiilamo ym. (2004) ja Karjalai-nen ym. (2003).

Toimeentulotuki einäyttäisi passivoi-van sen pitkäai-kaisasiakkaita,vaan heillä työllis-tyminen olisi jomuutenkin vaike-ampaa kuin muillatuen saajilla.


keskeisiä sosiaalipoliittisia tavoitteita.Edistääkseen toimeentulotuella elävi-en työssäkäyntiä eduskunta päätti vuo-den 2001 lopussa muuttaa toimeen-tulotuesta annettua lakia väliaikaisestisiten, että vähintään 20 % hakijatalou-den ansiotuloista muodostetaan ns.etuoikeutetuksi tuloksi eli sitä ei otetahuomioon tukea myönnettäessä. Etu-oikeutetun tulon enimmäismäärä on100 €/kk. Tämä laki oli voimassa1.4.2002–31.3.2005.

Uudistuksen tarkoituksena oli paran-taa toimeentulotukea saavien kotitalo-uksien kannustimia vastaanottaa työ-tä. Ennen uudistusta jokainen ansaittukäteen jäävä euro periaatteessa vähensitoimeentulotukea samansuuruisesti.Uudistuksen jälkeen pienten lisätulo-jen hankinta oli määrä tulla toimeen-tulotukea saaville kotitalouksille talo-udellisesti kannattavammaksi.

Lähtökohtana oli, että tämän seu-rauksena työttömät, ilman ansiotulojaolevat toimeentulotuen saajat työllis-tyvät helpommin osapäiväisesti taimuuten vähäisessä määrin avoimilletyömarkkinoille. Tällöin he siirtyvättoimeentulotuen etuoikeutetun tulonpiiriin. Pidemmällä aikavälillä on edel-leen mahdollista, että toimeentulotu-en etuoikeutetun tulon saaja työllistyyavoimille työmarkkinoille. Tällöin toi-meentulotuen tarve poistuisi. Etuoikeu-tetun tulon kokeilulain kohderyhmäänkuuluvat nimenomaan ne tuen saajat,joilla ei ole mahdollisuuksia työllistyäkokoaikaisesti. Jo lakia valmisteltaes-sa ajateltiin, ettei se koske kuin mar-ginaalista joukkoa toimeentulotuensaajista (lakiesityksen perusteluihin si-sältyneen arvion mukaan 7 prosenttiatuensaajista).

Kannustinvaikutuksen arvioi-minen työtulojen saanninkehityksellä

Työmarkkinakäyttäytymisen muutok-sia tarkastellaan tässä kotitaloustasollatulonlähteissä tapahtuneina muutoksi-na.2 Kyse on siitä, kuuluuko toimeen-tulotuen saajan tulopakettiin työtulojavai ei. Puhumme jatkossa täsmällisyy-den vuoksi toimeentulotuen asiakkai-den työtulojen saamisesta eikä työssä-käynnistä, vaikka asiallisesti kyse on sa-masta ilmiöstä.

Tarkastelut perustuvat toimeentulo-tukea saavien kotitalouksien asiakas-rekisterien seurantaan ennen lakiko-keilua ja sen jälkeen. Analyysia vartenmuodostetaan kahden eri ajankohdanperusteella paneeliaineistoja, joissa tar-kastellaan toimeentulo-tukiasiakkaiden työtu-lojen saantia seurannanlähtö- ja lopputilantees-sa.

Kotitaloudet jaetaanneljään eri luokkaansen perusteella, onkoniillä lähtötilanteessa jalopputilanteessa työtu-loja (ansio- tai yrittä-jätuloja). Luokkiin sijoitutaan toi-meentulotuen tarpeen muutoksen pe-rusteella (taulukko 1). Ensimmäisenkategorian muodostavat ne kotitalo-udet, joilla ei ole työtuloja kumpana-kaan tarkasteluhetkenä. Toiseen ka-tegoriaan kuuluvat ne kotitaloudet,joilla on työtuloja lähtötilanteessa

mutta ei lopputilanteessa. Kolmanteenkategoriaan kuuluvat ne, joilla ei oletyötuloja lähtötilanteessa mutta lop-putilanteessa on. Neljännen katego-rian muodostavat ne kotitaloudet, joil-la on työtuloja molempina aikoina.

Työssäkäynnin kehityksen näkökul-masta kiinnostavimpia ryhmiä ovat nekotitaloudet, jotka ovat alkaneet saa-da työtuloja tai jotka ovat menettäneetne. Ensimmäisessä tapauksessa työs-säkäynti on lisääntynyt ja jälkimmäi-sessä tapauksessa vähentynyt. Tässäyhteydessä on syytä korostaa, etteikummassakaan kategoriassa työssä-käynti ole vielä johtanut toimeentulo-tuen tarpeen lakkaamiseen. Toisin sa-noen kysymys on koko ajan tapauk-sista, joissa kotitaloudet ovat saaneetniin pieniä tuloja, etteivät ne ole vielänostaneet kotitalouksia toimeentulotu-kinormin yläpuolelle.

Työtulojen saanti Stakesintoimeentulotukitilastossa

Tarkastelemme aluksi Stakesin toi-meentulotukitilaston avulla toimeentu-lotukea saaneiden kotitalouksien työ-tuloja ennen huhtikuussa 2002 voi-

maantullutta lakiuudis-tusta eli aikavälillä mar-raskuu 2000 – marras-kuu 2001. Vertailemal-la toimeentulotuen asi-akkaiden työtulojensaantia eri ajankohtienvälillä voidaan arvioida,miten kokeilulaki onvaikuttanut työmarkki-nakäyttäytymiseen. Ole-

tuksen mukaan toimeentulotukiasiak-kaiden työtulojen saamisen pitäisi li-sääntyä huhtikuusta 2002 alkaen.

Käytössä on kaksi paneeliaineistoa,jotka muodostettiin Stakesin toimeen-tulotukitilaston avulla. Ensimmäises-sä aineistossa mukana ovat vain nekotitaloudet, jotka saivat toimeentu-lotukea marraskuussa 2000 ja mar-raskuussa 2001. Toiseen aineistoonkuuluvat marraskuussa 2001 ja 2002toimeentulotukea saaneet. On tär-

2 Tutkimuksen toteuttamisesta, aineis-toista ja niiden sudenkuopista sekä tulos-ten tulkintaan liittyvistä varaumista ks.Hiilamo ym. (2004).

Taulukko 1.Tulosiirtymät ja toimeentulotuen tarve.

Tulonlähde Tulonlähde lopputilanteessalähtötilanteessa Ansio- ja yrittäjätulot Muut tulolähteet

Ansio- tai yrittäjätulo Pieni tarve säilyi Tarve lisääntyyMuut tulonlähteet Tarve väheni Suurempi tarve säilyi

Edistääkö pientenansiotulojen huo-mioimatta jättämi-nen toimeentulo-tuen saajien työllis-tymistä?


keää huomata, että kahden perättäi-sen vuoden perusteella luodussa ai-neistossa on mukana vain toimeentu-lotuen pitkäaikaisasiakkaita. Tässäjoukossa on monia niitä, joiden voitulkita kuuluvan työttömien “kovaanytimeen”. Toisaalta tämä on juuri seryhmä, jonka toivotaan vähentävänriippuvuuttaan toimeentulotuestapienten lisätulojen hankkimisella.3

Sekä marraskuussa 2000 että marras-kuussa 2001 toimeentulotukea saa-neista kotitalouksista oli 89,3 prosent-tia ilman ansio- tai yrittäjätuloja sekälähtö- että lopputilanteessa. Työtulojasai molempina ajankohtina kaksi pro-senttia asiakkaista. Työtuloja alkoi saa-da 2,7 prosenttia. Työtulot menettimarraskuun 2000 ja 2001 välillä 4,2prosenttia asiakkaista.

Työtuloja saaneet toimeentulotuenpitkäaikaisasiakkaat menettivät melkousein tulonsa ja jäivät kokonaan toi-meentulotuen varaan. Tulos osoittaa,että tulojen lisääntymistä ei juuri ta-pahtunut ainakaan ennen kokeilulakia.Hyvin harvat kotitaloudet onnistuivatkiinnittymään työmarkkinoille siten,että ne kykenivät säilyttämään työtu-lonsa.

Huhtikuussa 2002 astui voimaan etu-oikeutetun tulon kokeilulaki, joka pa-ransi toimeentulotuen asiakkaidentyössäkäynnin kannustimia. Mikäli

kokeilulaki on lisännyt toimeentulotu-kiasiakkaiden työssäkäyntiä vuoden2002 aikana, pitäisi edellä esitettyihinlukuihin verrattuna

a) ilman työtuloja olevien osuudensupistua,

b) työtulot säilyttäneiden osuuden li-sääntyä,

c) työtulot menettäneiden osuudenpienentyä ja

d) työtuloja hankkineiden osuudenkasvaa.

Aineistomme osoittaa, että marras-kuussa 2002 oli yhteensä 67 920 koti-taloutta, jotka olivat saaneet toimeen-tulotukea myös edellisen vuoden mar-raskuussa (taulukko 2). Pitkäaikaisasi-akkaiden määrä nousi siis jonkin ver-ran. Aikaisempaan verrattuna työtulotvuoden aikana säilyttäneiden osuus li-sääntyi ja työtulot menettäneiden osuuspieneni. Nämä muutokset olivat siishypoteesien mukaisia. Samaan aikaantyötuloja hankkineiden osuus kuiten-kin supistui. Ilman työtuloja olevienosuus kasvoi mutta ei tilastollisestimerkitsevällä tavalla.4

Muutokset toimeentulotukiasiakkai-den työtulojen saamisessa vähenivät.Marraskuun 2000 ja 2001 välillä työ-tuloja hankki tai menetti 8,7 prosent-tia asiakkaista. Vuotta myöhemminvastaava osuus oli enää 7,5 prosent-tia. Työtuloja lopputilanteessa saavientoimeentulotuen asiakkaiden osuus

nousi kuitenkin 2001–2002 6,5 pro-sentista 6,8 prosenttiin.

Työtulojen saanti kuudenkaupungin aineistossa

Edellä kuvatut Stakesin aineistoon pe-rustuvat paneelit voitiin muodostaa ai-noastaan vuoden aikana ainakin kah-desti toimeentulotukea saaneista koti-talouksista. Kyse on siis pitkäaikaisasi-akkaista, jotka eivät välttämättä rea-goi yhtä voimakkaasti kannustimissatapahtuneisiin muutoksiin kuin toi-meentulotuen lyhytaikaisemmat asiak-kaat. Lisäksi kokeilulaki tuli voimaankesken jälkimmäisen tarkasteluvuo-den.

Tästä syystä tutkimme etuoikeutetuntulon kokeilulain vaikutuksia myöskuuden suuren kaupungin toimeentu-lotukirekistereistä suoritettujen poimin-tojen avulla. Tämän aineiston avulla onmahdollista tarkastella myös niitä, jot-ka eivät ole toimeentulotuen pitkäai-kaisasiakkaita. Tarkastelemme seuraa-vassa kolmea eri paneeliaineistoa, jamuodostamme niistä kaksi vertailuase-telmaa. Ensimmäiseen aineistoon poi-mittiin marraskuussa 2001 ja juuriennen lakimuutosta eli maaliskuussa2002 tukea saaneet kotitaloudet. Toi-sen aineiston muodostavat ne kotita-loudet, jotka saivat toimeentulotukeamarraskuussa 2001 ja huhtikuussa2002, jolloin kokeilulaki tuli voimaan.Kolmannessa aineistossa leikkauskoh-tina käytettiin ajankohtia, jolloin ko-

3 Toimeentulotuen tilapäisasiakkaidenjoukkoon lukeutuu niitä, jotka ovat jomukana työmarkkinoilla tai joilla on hy-vät mahdollisuudet työllistyä niin, että toi-meentulotuen tarve poistuu kokonaan.

4 Luottamusväli on laskettu 95 prosen-tin tasolla tarkastelemalla prosenttimuu-tosten luottamusvälejä.

* Tilastointikäytäntö muuttui: kahden tärkeimmän tulonlähteen sijasta siirryttiin merkitsemään kaikki tulonlähteet.

Taulukko2.Tulonsiirtymät Stakesin toimeentulorekisterissä.

Marras2000–2001* Marras2001*–2002 Muutos Vaikutus Luottamusvälitn % n % suhteessa 1. jakso 2. jakso

hypoteesiin

Toimeentulotuen saajia 66446 67920

Ei työtuloja 59363 89,3 % 60868 89,6 % 0,3 % 89,1 % 89,6 % 89,4 % 89,8 %Työtulot säilyneet 1320 2,0 % 1933 2,8 % 0,9 % + 1,9 % 2,1 % 2,7 % 3,0 %Työtulot poistuneet 2774 4,2 % 2467 3,6 % -0,5 % + 4,0 % 4,3 % 3,5 % 3,8 %Työtulot alkaneet 2989 4,5 % 2652 3,9 % -0,6 % - 4,3 % 4,7 % 3,8 % 4,1 %

66446 100,0 % 67920 100,0 %


keilulaki oli jo voimassa eli huhtikuu-ta 2002 ja marraskuuta 2002. Ensim-mäisessä vertailussa mukana on maa-liskuussa 2002 päättynyt ja huhtikuus-sa 2002 alkanut seuranta. Tämän jäl-keen verrataan huhtikuussa 2002 päät-tynyttä ja alkanutta seurantaa.

Yleisellä tasolla kuuden kunnan ai-neiston tulokset vastaavat melko hy-vin koko maan tuloksia, vaikka poi-mintaväli on lyhyempi. Ilman työtulo-ja oli kaikissa aineistoissa lähes 90 pro-senttia tuen saajista. Toisin sanoenmyös lyhyemmän aikaa toimeentulo-tukea saavat ovat melko kaukana työ-markkinoista.

Ensimmäisessä vertailussa kaksi tilas-tollisesti merkitsevää muutosta olivattyötuloja hankkineiden osuuden kas-vu ja työtulot säilyttäneiden osuudenpienentyminen (taulukko 3). Työtulo-ja hankkineiden osuus kohosi 2,7 pro-sentista neljään prosenttiin mutta työ-tulot säilyttäneiden osuus laski 4,4 pro-senttiyksiköstä 3,5 prosenttiyksikköön.

Jälkimmäisessä vertailussa ainoa ti-lastollisesti merkitsevä muutos oli ole-tuksen mukainen. Työtulojen alkami-nen lisääntyi 2,8 prosentista neljäänprosenttiin. Tulos oli myös siinä mie-

lessä oletuksenmukainen, että jäl-kimmäisessä ver-tailuasetelmassakokeilulain vaiku-tus tuli tasaisem-man poimintavälinansiosta selvem-min näkyviin.

Lopuksi:kannustimettoimeentulo-tuessa

Kokeilun arvioin-titutkimuksen lop-puraportissa (Hii-lamo ym. 2004)totesimme, ettäetuoikeutetun tu-lon kokeilu oli toi-meentulotukiasi-akkaiden näkökulmasta voittopuoli-sesti positiivinen asia: kokeilu lisäsikohtuullisuutta (työnteosta sai talou-dellista hyötyä, joskin vähän), oikeu-denmukaista kohtelua (lakikokeilu yh-tenäisti erilaiset kuntakohtaiset käy-

tännöt) ja kannustavuutta (mitä suu-remmat lisäansiot, sen suurempi kä-teen jäävä tulo). Kuntien sosiaalityöl-le kokeilu toi uuden välineen (sosiaa-lityöntekijä pystyi osoittamaan, ettätyön vastaanottamisesta on hyötyä),

Heikki Hiilamo työskentelee kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön joh-tajana kirkkohallituksessa. Aikaisemmin hän tutki toimeentulotukeaStakesissa. Hänen väitöskirjansa käsitteli perhepolitiikkaa Suomessa jaRuotsissa 1990-luvulla.

Taulukko 3.Tulosiirtymät kuuden kunnan toimeentulorekisterissä.

Marras2001–Maali2002 Huhti-Marras2002 Vaikutus Luottamusvälitn % n % suhteessa 1. jakso 2. jakso

hypoteesiin


Ei työtuloja 7923 88,7 % 7040 88,3 -0,4 % 88,0 % 89,3 % 87,6 % 89,0 %Työtulot säilyneet 396 4,4 % 278 3,5 % -0,9 % - 4,0 % 4,9 % 3,1 % 3,9 %Työtulot poistuneet 373 4,2 % 340 4,3 % 0,1 % 3,8 % 4,6 % 3,8 % 4,7 %Työtulot alkaneet 245 2,7 % 315 4,0 % 1,2 % + 2,4 % 3,1 % 3,5 % 4,4 %

8937 100,0 % 7973 100,0 %

Marras2001–Huhti2002 Huhti-Marras2002n % n %


Ei työtuloja 7623 88,7 % 7040 % 88,3 % -0,4 % 88,0 % 89,4 % 87,6 % 89,0 %Työtulot säilyneet 323 3,8 % 278 3,5 % -0,3 % 3,4 % 4,2 % 3,1 % 3,9 %Työtulot poistuneet 410 4,8 % 340 4,3 % -0,5 % 4,3 % 5,2 % 3,8 % 4,7 %Työtulot alkaneet 240 2,8 % 315 4,0 % 1,2 % + 2,4 % 3,1 % 3,5 % 4,4 %

8596 100,0 % 7973 100,0 %


toisaalta työ laskennallistui asiakas-työn kustannuksella, ja joissain pai-koissa Suomea harkinta saattoi kiris-tyä (aiemmin joissakin kunnissa olisaatettu huomioida työtuloja lakiko-keilun ohjeistusta enemmän).

Tulokset työtulojen saannin kehityk-sestä eivät ole aivan yksiselitteisiä. Ylei-nen linja näyttää olevan kuitenkin se,että toimeentulotuen saajien työtulo-jen hankkiminen on jossain määrin li-sääntynyt lakikokeilun ansiosta. Mo-lemmat aineistot antavat samansuun-taisen tuloksen. Työssäkäynnin lisään-tyminen oli kuitenkin selvästi vähäi-sempää kuin kokeilulain perusteluissaoli oletettu, ja liikettä oli myös toiseensuuntaan.

Pelkästään aineistoon nojautuen onvaikea selittää, mistä tämä johtui. Ar-velemme kuitenkin keskeisen vaikut-tavan tekijän olleen sen, ettei Suomessaollut tuensaajille sopivia työpaikkoja,toisin sanoen pulma oli työn kysynnäs-sä. Toinen arvaus on se, että kannus-tinhyöty oli lakikokeilussa viritetty kus-tannusten pelossa liian pieneksi. Esi-merkkiperhelaskelmat näyttävät, ettätaloudellinen hyöty on ollut vähäinen.Kolmas mahdollinen selitys on tutki-

muksessa tehtyjenhaastattelujen pe-rusteella se, että li-säansioiden hank-kiminen aiheuttaamonissa tapauk-sissa lisätyötä, epä-varmuutta ja tulo-jen epäsäännölli-syyttä myös muis-ta ensisijaisista läh-teistä – ennenmuuta työttömyy-den ja asumiskulu-jen perusteella –tukia saaville toi-meentulotukiasi-akkaille. Tulos voiselittyä myös sillä,ettei kokeilulakivälttämättä tuo-nutkaan uutta ti-lannetta, koska joaikaisemmin oli eri

kunnissa de facto vähäisiä tuloja jätet-ty ottamatta huomioon. (ks. Hiilamoym. 2004.)

Joka tapauksessa tulokset kyseen-alaistavat ajatusta siitä, että vähäisilläkannustimien muutoksilla voidaanolennaisesti lisätä toimeentulotukiasi-akkaiden työssäkäyntiä. Tältä osin tu-lokset ovat yhdenmukaisia aikaisem-pien tutkimusten kanssa (esim. Fors-sén ja Hakovirta 1998; Pedersen jaSmith 2001).

Viimesijaista yhteiskunnallista tukeasaavien kannustimien parantamises-sa tasapainoillaan erilaisten sosiaali-poliittisten ideologioiden välisessämaastossa. Pienetkin työtulot takaa-vat sen, että toimeentulotuen saajillaon jonkinlainen yhteys työmarkkinoi-hin, eikä kotitalous ole yhtä riippu-vainen toimeentulotuesta kuin sellai-nen kotitalous, jolla ei ole lainkaantyötuloja. Voidaan olettaa, että vä-häistenkin työtulojen saaminen tar-joaa enemmän mahdollisuuksia tulo-jen kasvattamiselle ja toimeentulotu-en tarpeen poistamiselle kuin tilan-ne, jossa työtuloja ei ole lainkaan.Näin taisi arvioida eduskuntakin, sil-lä lakikokeilua päätettiin joulukuussa

2004 jatkaa vielä kahdella vuodellavuoden 2006 loppuun asti. Samallaeduskunta päätti korottaa etuoikeu-tetun tulon ylärajaa 100 eurosta 150euroon, mutta etuoikeutetun tulonosuutta (20%) ei muutettu. Tutki-muksemme perusteella suurten käyt-täytymismuutosten aikaansaaminenvaatisi suurempia kannustimia.�

KIRJALLISUUS

Bane, M.J. & Ellwood, D.T. (1994),Welfare Realities. From rhetoric toreform, Cambridge, MA: HarvardUniversity Press.

Dahl, E. & Lorentzen, T. (2003a),Dynamics of Social Assistance: theNorwegian experience in ComparativePerspective, International Journal ofSocial Welfare, 12, 289–301.

Dahl, E. & Lorentzen, T. (2003b),Explaining Exit to Work Among SocialAssistance Recipients in Norway: Hete-rogeneity or Time Dependency, Euro-pean Sociological Review, 19, 519–536.

Eardley, T. & Bradshaw, J. & Ditch J.& Whiteford, P. (1996a), SocialAssistance in OECD Countries: VolumeI. Synthesis Reports. DSS Report No.46, OECD, Social Policy Research Unit:University of York.

Eardley, T. & Bradshaw, J. & Ditch, J.& Whiteford, P. (1996b), SocialAssistance in OECD Countries: VolumeII. Country Reports. DSS Report No. 47,OECD, Social Policy Research Unit:University of York.

Forssén K. & Hakovirta M. (1998),Work Incentives in Single ParentFamilies, Turun yliopisto, Sosiaalipolitii-kan laitos, Series B/15.

Garcia, M. & Kazepov, J. (2002), WhySome People Are More Likely to be onSocial Assistance than Others, teoksessaSaraceno, C. (Ed.), Social AssistanceDynamics in Europe. National and LocalPoverty Regimes, Bristol: Polity Press,127–172.

Gough, I. & Bradshaw, J. & Ditch, J. &Eardley, T. & Whiteford, P. (1997),Social Assistance in OECD Countries,Journal of European Social Policy, 7, 17–43.

Gustafsson, B. & Müller, R. & Negri,M. & Voges, W. (2002), Paths through(and out of) Social Assistance, teoksessaSaraceno, C. (Ed.) Social AssistanceDynamics in Europe. National and LocalPoverty Regimes, Bristol: Polity Press,173–234.

Mikko Kautto on Stakesin hyvinvoinnin tutkimusryhmän tutkimus-päällikkö. Viime vuonna hän työskenteli valtioneuvoston kansliassa tu-levaisuusselonteon projektipäällikkönä. Kautto on muun muassa tut-kinut pohjoismaista hyvinvointimallia vertailevasta näkökulmasta.


Hvinden, B. & Heikkilä, M. & Kankare,I. (2001), Towards Activation? TheChanging Relationship Between SocialProtection and Employment in WesternEurope , teoksessa Kautto, M. & Fritzell,J. & Hvinden, B. & Kvist, J. & Uusitalo,H. (2001), Nordic Welfare States in theEuropean Context, London: Routledge,168–197.

Hiilamo, H. & Karjalainen, J. & Kautto,M. & Parpo, A. (2004), Tavoitteenakannustavampi toimeentulotuki. Tutki-mus toimeentulotuen lakimuutoksista,Stakes Tutkimuksia 139.

Karjalainen, J. & Raivio, H. & Hiilamo,H. (2003), Harkinta toimeentulotuessa.Toimeentulotuen muutosten arvioinninväliraportti, Stakes Aiheita 19/2993.

Kautto, M. (2004), Sosiaaliturvaltatyöhön: suomalaisen hyvinvointivaltionreformi, Yhteiskuntapolitiikka, 69, 17–30.

Kuivalainen, S. (1999), Toimeentulo-tuki Tanskassa, Ruotsissa ja Suomessa.Vertaileva tutkimus kolmen Pohjoismaanvähimmäisturvajärjestelmistä Britannianja Hollannin järjestelmien valossa, Hel-sinki: Suomen kuntaliitto.

Leisering, L. & Walker R. (Eds.)(1988), The Dynamics of ModernSociety, Bristol: Polity Press.

O’Boyle, E. (1998), Transit into andout of poverty, International Journal ofSocial Economics, 25, 1411–1424.

Pedersen J.P. & Smith A. (2001),Unemployment Traps: Do FinancialDisincentives Matter? Aarhus School ofBusiness, Working Paper 01–01.

Saraceno, C. (Ed.) (2002), SocialAssistance Dynamics in Europe. Nationaland Local Poverty Regimes, Bristol: PolityPress.

Walker, R. & Shaw, A. (1998),Escaping from Social Assistance in GreatBritain, teoksessa Leiserin, L. & Walker,R. (Eds.), The Dynamics of ModernSociety. Poverty, Policy and Welfare.Bristol: Polity Press, 243–261.

Kun muutama vuosi sitten luin toi-mittaja Barbara Ehrenreichin kirjan’Nälkäpalkalla’, jossa hän kertoi ame-rikkalaisten työtätekevien köyhienelämästä omien kokemustensa poh-jalta, ajattelin: ”Tämä on nyt sitäAmerikkaa. Meillä asiat ovat toisin.Suomalainen köyhyys keskittyy tyy-pillisesti sellaisiin ajanjaksoihin, jol-

Reija LiljaTutkimusjohtajaPalkansaajien [email protected]

Työssä,koulutettuja köyhä –HETKINEN?Suomessa työtätekevien köyhien määrä on

viime vuosina ollut kasvussa, ja enemmistö

heistä on varsin hyvin koulutettuja. Mistä

tämä kertoo?

KOLUMNI


loin ei tehdä töitä. Köyhyys ei oletyössäkäyvien ongelma eikä Suomes-ta löydy työtätekevien köyhien ar-meijaa.”

Tässä lehdessä ilmestyvästä MerjaKauhasen artikkelista kuitenkin ilme-nee, että Suomessa on arviolta 15 000kotitaloutta, jotka ovat köyhiä siitä huo-limatta, että ainakin yksi perheen ai-kuisista on työssä. Työtätekevien köy-hien kotitalouksien aikuisilla näyttäisikaiken lisäksi olevan kohtuullisen kor-kea koulutus. Vuonna 2000 runsaallapuolella oli vähintään keskiasteen kou-lutus ja 15 prosentilla korkea-asteenkoulutus.

Huomattava osa suomalaisista ei siistyössäkäynnin ja hyvän koulutuksen-sakaan avulla saa nostettua perheensätoimeentuloa köyhyysrajan yläpuolel-le. Lisäksi työtätekevien köyhien ko-titalouksien määrä on viime vuosinaollut kasvussa. Jokin tässä ei nyt täs-mää. Sitä on tottunut ajattelemaan,että koulutukseen kannattaa inves-toida ja että työssäkäynti torjuu köy-hyyttä. Mikä voi siis olla syynä, kunison joukon kohdalla näin ei käy-kään?

Työmarkkinat amerikkalais-tuvat?

Euroopan unionin neuvosto pitää työn-tekoa selvästi tehokkaimpana keinonavälttyä köyhyydeltä. Toisaalta neuvos-to toteaa, että pysyminen epävarmas-sa, huonosti palkatussa ja heikkolaa-tuisessa työssä voi aiheuttaa pysyvääköyhyyttä. Barbara Ehrenreichin esi-merkki Yhdysvalloista kuvaa juuri näitäheikkolaatuisten töiden markkinoita,jotka eivät ole luonte-vasti istuneet eurooppa-laiseen kulttuuriin. Työ-tätekevät köyhät kotita-loudet eivät nekään oi-kein sovi täkäläiseenajattelumalliin, muttakuvaako niiden kasva-va osuus sitä, että työ-markkinamme tulevat tässä suhteessaamerikkalaistumaan? Pelkään, ettävaara tähän on olemassa.

Tätä pelkoa lisäsi puolikorvalla kuun-telemani Jorma Ollilan kritiikki, etteiEuroopan unioni eivätkä sen jäsenval-tiot ole tosissaan tehneet työtä työttö-myyden torjumiseksi eivätkä ole ym-

märtäneet EU:n työmarkkinoiden uu-distumistarpeita. En päässyt tarkem-min kuulemaan, mitä konkreettisianeuvoja Ollila Euroopan päättäjille täs-sä suhteessa antoi, mutta hänen lau-suntonsa sai minut kyllä huolestumaan.Tosin ehkä eri syystä kuin mihin Ollilakritiikillään viittasi.

Euroopassa työmarkkinoiden uudis-tusten keskeisenä tavoitteena 1990-luvulla oli työmarkkinoiden säätelynpurkaminen. Niin Suomessa kuinmuuallakin korostettiin työmarkkinoi-den rakenteellisten uudistusten tarvet-ta. Muun muassa tuloloukkuja puret-tiin erilaisilla pienituloisten veroja so-siaaliturvauudistuksilla, ja edellytyksiämatalan tuottavuuden työpaikkojensyntymiselle pyrittiin parantamaan.Kasvaneet työmarkkinoiden joustotovat sittemmin ilmenneet pätkätöidenja osa-aikatöiden lisääntymisenä, mikäosaltaan on vaikuttanut työssäkäyvienköyhyyden kasvuun. Monia työtäteke-viä köyhiä kotitalouksia luonnehtiikinse, että ne ovat kiinnittyneitä työmark-kinoille matalapalkkaisen tai epätyypil-lisen työn kautta.

Työelämän laadun kehittämi-nen vaaravyöhykkeessä

Euroopan komissio on 2000-luvunalussa muuttanut äänenpainojaan jakorostanut kestävän työllisyyden kas-vun edellyttävän, että työpaikkojen

määrällisen kasvun li-säksi erityistä huomio-ta tulisi kiinnittää työ-suhteiden laatuun. Toi-menpiteitä, jotka nosta-vat joko työn määrää taisen laatua, ei pitäisi näh-dä vastakkaisina vaih-toehtoina. Molemmat

vaihtoehdot lisäävät työllisyyttä, ensim-mäinen lyhyellä ja toinen pidemmällätähtäimellä.

Tarkoittaako Jorma Ollilan kritiikkiehkä nyt sitä, että globalisaation myö-tä saamme sanoa hyvästit tavoitteillekehittää työsuhteiden laatua, koskakansainvälisten yritysten pyrkimys voi-

Reija Lilja on ollut mukana erikoistutkija Merja Kauhasen hankkeessa, jossa on selvitettytyötätekevien köyhien asemaa Suomessa

Kansainvälistynyttoimintaympäristölisää suojaverkko-jen tarvetta.


ton maksimointiin ajaa työelämän pit-kän tähtäimen laatutavoitteiden ohi?Eräs havainto tästä on jo se, että tut-kimuksen mukaan lisääntyneellä kan-sainvälisellä kilpailulla on taipumus es-tää yrityksiä sitoutumasta henkilöstönmerkittäviin pitkän aikavälin koulutus-hankkeisiin. Lisäksi tehokkuuden ha-keminen väkeä vähentämällä rajoittaamyös työpaikkansa säilyttäneiden mah-dollisuuksia osallistua koulutukseen.

Ajatellessani kansainvälisten yritystentyöpaikkojen sijoittumista Eurooppaanmieleeni tulee vääjäämättä lause ’pit-källä tähtäimellä olemme kaikki kuol-leita’. Tällaisessa maailmassa keskei-senä ongelmana ei ehkä olekaan se,että yksittäisillä työntekijöillä työsuh-teet ovat epävarmoja, vaan se, että yri-tysten toiminta Euroopassa ja sitä kaut-ta työpaikat – työsuhteiden laadustariippumatta – ovat entistä epävarmem-malla pohjalla. Yksittäisen ihmisen kan-nalta rakennemuutoksiin liittyvä ’luo-va tuho’ voi koitua kohtalokkaaksi,vaikka pidemmällä aikavälillä kansan-taloudet niistä toipuvatkin. On tärke-ää, että yhteiskunta luo suojamekanis-meja, jotka vähentävät yksittäisen kan-salaisen taloudellisia riskejä tällaisissaprosesseissa, joihin hänellä ei ole mi-tään sananvaltaa. Muutosturvaa tarvi-taan monessa eri muodossa.

Yksittäisen työntekijänneuvotteluasema heikko

Työmarkkinoiden tilaa on totuttu ar-vioimaan erilaisilla mittareilla, joistatyöttömyys on yksi ilmeisimmistä. Yk-sittäiset mittarit eivät kuitenkaan annakoko kuvaa siitä, mitä kaikkea työelä-mässä on tapahtumassa. En voi ollaajattelematta, antaako työtätekevienköyhien suureneva joukko ensimmäi-sen varoituksen tulevista, vaikeammistaajoista. Voivatko eurooppalaiset työ-markkinat yritysten kansainvälistymi-sen seurauksena olla lähestymässä ame-rikkalaisia siinä, että yhä suuremmallaosalla työntekijöistä on heikko neuvot-teluvoima ja sitä kautta heikommattyöehdot?

Tätä taustaa vasten näyttää hyvin ly-hytnäköiseltä, että Suomessa monetnuoret ovat päättäneet olla liittymättäoman alansa ammattiliittoon. Yksittäi-sen työntekijän neuvotteluvoima onkovin heiveröinen, kun hän murrosti-lanteissa yrittää neuvotella suuren työn-antajan kanssa työehdoista ja työpai-kan säilyttämisestä. Globaalissa talou-dessa yhteisten neuvottelumekanismi-en ja turvaverkkojen tarve kasvaa. Toi-vottavasti työikäiset suomalaiset ym-märtävät, että näitä mekanismeja eikannata olla heikentämässä omallakäyttäytymisellään. Työtätekevien köy-hien joukko on jo nykyiselläänkin liiansuuri.�

51

Suhdanteet yhdellä silmäyksellä

Suomen kokonaistuotannon kuukausikuvaaja1995:01–2005:01


Työttömyysaste Suomessa1995:01–2005:02


Korot1997:01–2005:03

Lähde: Suomen Pankki.Lähde: Eurostat, Tilastokeskus.

Inflaatio Suomessa ja euroalueella1997:01–2004:12

Suhdannetilanne Suomessa barometrien mukaan1995:01–2005:03

Lähde: Teollisuus ja Työnantajat, Tilastokeskus.

Kansainvälisiä suhdanneindikaattoreita1995:01–2005:01

Lähde: Conference Board, Euroopan komissio.


Tilauskortti lähetetään osoitteeseen:Palkansaajien tutkimuslaitos / Tilaukset tai faxilla numeroon:Pitkänsillanranta 3 A, 00530 Helsinki 09–2535 7332

Tilaus 2005Tilaan Talous & Yhteiskunta -lehden vuosikerran hintaan 20,00 €

Tilaukseni on vuositilaus kestotilaus

Toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka

Laskutusosoite, jos eri kuin toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka

Puhelinnumero Telefax Sähköpostiosoite

Nimi

Nimi

Uusi toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka

Uusi laskutusosoite, jos eri kuin toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka

Osoitteenmuutos lähetetään osoitteeseen:Palkansaajien tutkimuslaitos tai faxilla numeroon:Pitkänsillanranta 3 A, 00530 Helsinki 09–2535 7332

Puhelinnumero Telefax Sähköpostiosoite

Oso i t t e e nmuu t o s

P a l k a n s a a j i e n t u t k i m u s l a i t o k s e n j u l k a i s u t

T a l o u s & Y h t e i s k u n t a- l e h t iTalous & Yhteiskunta -lehteä julkaisee Palkansaajientutkimuslaitos neljä kertaa vuodessa. Lehden tavoit-teena on välittää tutkimustietoa, valottaa ajankohtai-sen kehityksen taustoja sekä herättää keskusteluakansantaloudellisista ja yhteiskunnallisista kysymyk-sistä. Vuosina 1972–1993 lehti ilmestyi nimellä TTTKatsaus.Lehden toimitus p. 09-2535 7349.

Tilaukset p. 09-2535 7338.

Tu t k i m u k s i aTutkimuksia-sarjassa ilmestyvät valmiiden tutkimus-ten laajat ja perusteelliset loppuraportit. Valmistuvis-ta tutkimuksista lähetetään lehdistötiedotteet, joidenvälityksellä tutkimustuloksia esitellään tiedotusvälineilleja suurelle yleisölle. Hinta 13,50 €.

Tilaukset: p. 09-2535 7338.

Ty ö p a p e r e i t aTyöpapereita-sarjassa esitellään meneillään olevientutkimushankkeiden väliraportteja sekä kansain-väliselle tutkijakunnalle suunnattuja keskustelualoitteita.Työpaperit julkaistaan kokonaisuudessaan verkossalaitoksen kotisivuilla.

WWW.LABOUR.FI

Palkansaajien tutkimuslaitoksen kotisivuilla onajankohtaista tietoa laitoksen henkilökunnasta,tutkimuksista, talousennusteista ja seminaareista.Siellä julkaistaan myös Talous & Yhteiskunta-lehden pääkirjoitukset ja sisällysluettelot, laitoksenlehdistötiedotteet sekä kuukausittain vaihtuviakolumneja. Lisäksi laitoksen tutkijat kommentoivatkotisivuilla ajankohtaista talouskehitystä. Laajataloustietopaketti sisältää aikasarjoja lukuina jakuvioina mm. tuotannosta, työmarkkinoista, inflaati-osta, ulkomaankaupasta, koroista ja julkisestataloudesta.

R a p o r t t e j aRaportteja-sarjassa ilmestyy erilaisia laajemmalleyleisölle tarkoitettuja kirjoja ja selvityksiä.

Tilaukset: p. 09-2535 7338.

Pitkänsillanranta 3A, 6.krs 00530 Helsinki Finland

p. 09-2535 7330 (Tel. +358-9-2535 7330)fax 09-2535 7332 (Fax +358-9-2535 7332)www.labour.fi

Palkansaajien tutkimuslaitos harjoittaakansantaloudellista tutkimusta, seuraataloudellista kehitystä ja laatii sitä koskeviaennusteita. Laitos on perustettu vuonna1971 Työväen taloudellisen tutkimuslai-toksen nimellä ja on toiminut nykyisellänimellä vuodesta 1993 lähtien. Tutkimuk-sen pääalueita ovat työmarkkinat, julkinentalous, makrotalous ja talouspolitiikka.Palkansaajien tutkimuslaitosta ylläpitääkannatusyhdistys, johon kuuluvat kaikkiSuomen ammatilliset keskusjärjestöt,SAK, STTK ja AKAVA sekä suurin osanäiden jäsenliitoista.

M

Vuosikerta20,00 €Irtonumero 6,50 €

ISSN 1236-7206

Government & Nonprofit

Talous ja Yhteiskunta 2/2005