Talous ja Yhteiskunta 2/2004

&2/2004

T a l o u s

GlobalisaatioEuro

VenäjäTyötulojen

osuusAsunto-

markkinat

Talousennuste 2004-2005

Y h t e i s k u n t a

2 2004

&2/2004

T a l o u s

GlobalisaatioEuro

VenäjäTyötulojen

osuusAsunto-

markkinat

Talousennuste 2004-2005

Y h t e i s k u n t a

Heikki TaimioPääkirjoitus .......................................................................... 1

Talousennuste 2004–2005Kulutus pitää yllä kasvua ja työllisyyttä ............................... 2

Eero LehtoVahva euro ja talouskasvu ................................................... 10

Olli RehnSuomalainen työ ja tuotanto maailmantaloudenmurroksessa ......................................................................... 16

Pekka SutelaVenäjä: pieni mutta kukoistava talous ................................. 22

Tomi KyyräTyötulojen osuuden pieneneminen Suomen tehdasteollisuu-dessa: mitä mikroaineisto kertoo? ....................................... 28

Jukka JalavaVuosisata suomalaista talouskasvua: sähkön ja ICT:nrooli ..................................................................................... 34

Kari TakalaOvatko asunnot ylihinnoiteltuja? ........................................ 40

Heikki Taimio“Globalisaatio käy nyt puolustustaistelua” – SuomenAkatemian pääjohtaja Raimo Väyrysen haastattelu ............. 48

Suhdanteet yhdellä silmäyksellä ........................................... 55

32. vuosikerta4 numeroa vuodessa

Julkaisija:Palkansaajien tutkimuslaitosPitkänsillanranta 3 A (6. krs)00530 HelsinkiP. 09–2535 7330Fax: 09–2535 7332www.labour.fi

Toimitus:Päätoimittaja Jukka PekkarinenToimittaja Heikki TaimioP. 09–2535 [email protected]

Taitto ja tilaukset:Irmeli HonkaP. 09–2535 [email protected]

Toimitusneuvosto:Sari Aalto-MatturiUlla AittaPeter J. BoldtLea HaikalaTuomas HarpfPekka ImmeliEsa MäistiSeppo NevalainenJari Vettenranta

Tilaushinnat:Vuosikerta 20,00 €Irtonumero 6,50 €

Painopaikka:Jaarli Oy

Valokuvaus:Maarit Kytöharju

Kansi:Graafikko Markku Böök

Kannen kuva:Martti Larme

ISSN 1975–181X

AJANKOHTAISTA

Heikki Taimio

Sotienjälkeinen Bretton Woods-va-luuttajärjestelmä perustui kiinteisiin va-luuttakursseihin suhteessa Yhdysvaltaindollariin, joka oli sidottu kultaan.1950- ja 1960-luvuilla Yhdysvaltojenmaksutasealijäämien kautta maailmallevirtasi dollareita, jotka kasvattivat kes-kuspankkien valuuttavarantoja. Koli-kon kääntöpuolena Eurooppa ja Japanisaivat maksutaseylijäämiensä kauttarahoitusta talouskasvulleen, jolla nelähestyivät Yhdysvaltain elintasoa.

Jos Yhdysvallat olisi kiristänyt talo-uspolitiikkaansa maksutasealijäämiensäsulkemiseksi, olisi muiden maiden va-luuttavarantojen kasvu tyrehtynyt jatalouskasvu kärsinyt. Toisaalta jatku-essaan maksutasealijäämät olisivatpaisuttaneet maailman dollarivarannotyli niiden katteena olevien Yhdysval-tain kultavarantojen arvon, jolloin luot-tamus dollarin vaihdettavuuteen kul-taan olisi haihtunut. Tämä taloustie-teilijä Robert Triffinin mukaan nimet-ty dilemma johti 1970-luvun alussa jär-jestelmän romahdukseen: dollari de-valvoitiin ja sen vaihdettavuus kultaan

lopetettiin. Päävaluutat alkoivat kellua,ja maailmantalous muuttui epäva-kaammaksi.

Nykyään miltei kaikki Aasian maatovat sitoneet valuuttakurssinsa dolla-riin, jota virtaa valtavia määriä niidenkeskuspankkien valuuttavarantoihinmaksutaseylijäämien ja valuuttamark-kinainterventioiden kautta. Aasianmaiden kasvu- ja lähestymisstrategia-na on ylläpitää aliarvostetulla valuut-takurssilla hyvää kilpailukykyä ja mak-sutaseylijäämää. Yhdysvaltain saman-aikainen velkaantuminen ei uhkaa senmatalaa korkotasoa, koska Aasian halukasata dollarivarantoja on ehtymätön.

Dollaria ei tällä kertaa ole sidottukultaan. Triffinin dilemman päivitys onkuitenkin ilmeinen: Yhdysvallat voisitaas kiristää talouspolitiikkaansa, taiAasia voisi menettää luottamuksensaylivelkaantuneen maan valuuttaan. Jostätä saadaan odottaa Bretton Wood-sin tapaan vuosikaudet, niin tasapai-nottomuudet saavuttavat suunnattomatmittasuhteet. Tässä saattaa olla maail-mantalouden yksi megatrendi.�

Triffinindilemmanpäivitys

� Kansainvälisen työjärjestön ILO:nasettama globalisaation sosiaalisenulottuvuuden maailmankomissio,jonka puheenjohtajina toimivat pre-sidentti Tarja Halonen ja Tansani-an presidentti Benjamin Mkapa, jul-kisti viime helmikuussa raporttin-sa, jonka suomenkielinen tiivistel-mä ja epävirallinen käännös ”Oi-keudenmukainen globalisaatio:mahdollisuuksia kaikille” löytyvättasavallan presidentin sivuiltawww.tpk.fi (”Tiedotteet ja uutiset”10.3.2004). Komission englannin-kieliset kotisivut www.ilo.org/pub-lic/english/wcsdg sisältävät lisäma-teriaalia.� Valtioneuvoston kanslian tam-mikuussa 2004 käynnistämästä”Suomi maailmantaloudessa”-selvi-tyshankkeesta tiedotetaan sivuillaw w w . v n k . f i / v n / l i s t o n /vnk.lsp?r=72483&k=fi . Globali-saation eri puolia Suomen kannaltaon selvitetty laajassa professori Rai-mo Väyrysen johtamassa tutkimus-projektissa jo v. 1997–99 – ks.w w w . s i t r a . f i / A l a s i v u s t o /index.asp?DirID=543 – Julkaisut.Sitralla on käynnissä useita aihee-seen liittyviä hankkeita – ks.www.sitra.fi/index.asp?DirID=8 .VATTilta on ilmestynyt v. 2003Reino Hjerppen toimittama ”Julki-nen talous globalisoituvassa maail-mantaloudessa” (VATT-julkaisuja36, www.vatt.fi) .� Globalisaatiota suppeampaa ky-symystä Suomen kilpailukyvystäovat selvittäneet VM raportissaan”Suomen kilpailukyky ja sen kehit-tämistarve” (www.vm.fi/tiedostot/pdf/fi/7367.pdf) ja KTM rapor-tissaan ”Competitiveness and Busi-ness Environment in Finland – AnInternational Benchmarking”(http://ktm.elinar.fi/ktm_jur –”Uudet julkaisut”) . Työministeri-öltä on tulossa selonteko globalisaa-tion vaikutuksista työelämään, jauseilla työmarkkinajärjestöillä onglobalisaatioon ja kilpailukykyyn liit-tyviä hankkeita.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s2

Viime vuonna Suomen talous kehittyiverraten suotuisasti. Kokonaistuotan-to kasvoi noin 2 prosenttia, kun kasvujäi koko euroalueella vain 0,3 prosent-tiin. Kuluttajien luottamus oli muihinEU-maihin verrattuna poikkeuksellisenvahva. Se myös vaikutti yksityiseen ku-lutukseen, joka kasvoi meillä 3,6 pro-senttia edellisvuodesta ja oli talouskas-vun moottori. Viennin selvät vaikeu-det kuitenkin pitivät talouskasvun suh-teellisen hitaana, ja tämä näkyi työlli-syydessä. Vaikka työllisyys kohenikinjulkisissa palveluissa ja yksityisestä ku-lutuksesta riippuvassa tuotannossa, se

heikkeni vientiteollisuudessa ja sitä tu-kevassa palvelutuotannossa.

Suomen talouskasvun painopiste py-syy tänäkin vuonna yksityisessä kulu-tuksessa. Myös viennin kasvu nopeu-tuu, mutta suhteellisen verkkaisesti.Osasyy tähän on euron vahvistuminen,joka on yhtäältä hidastanut päämark-kina-alueemme, EU-maiden talouksi-en elpymistä, ja on toisaalta heikentä-nyt suoraan vientimme hintakilpailu-kykyä. Tästä huolimatta kokonaistuo-tanto kasvaa tänä vuonna 3 prosent-tia. Ensi vuonna kasvu nopeutuu, vaik-ka yksityisen kulutuksen kasvu jo ta-

Kulutus pitääyllä kasvua ja

työllisyyttäPalkansaajientutkimuslaitosEnnusteryhmä

Ennuste on julkaisu 18.3.2004

Suomen talouskasvu

nopeutuu, ja sen

painopiste pysyy

viimevuotiseen

tapaan yksityisessä

kulutuksessa. Ensi

vuonna kulutus

tasaantuu samalla kun

vienti ja investoinnit

vauhdittavat talous-

kasvua.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen ennusteryhmään kuuluvat Merja Kauhanen, Eero Leh-to, Heikki Taimio ja Ilpo Suoniemi.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s 3

saantuu. Vuonna 2005 suurten raken-nusprojektien vauhdittamat investoin-nit ja vienti, joka tuolloin vetää jo pa-remmin myös Eurooppaan, nopeutta-vat taloudellista kasvua. Noususuhdan-teen ansiosta työllisyys kohenee koh-tuullisesti.

Euroopan elpyminen vastaalkamassa

Euroalueen taloudellinen kasvu hidas-tui viime vuonna edellisvuodesta. Ko-konaistuotannon lisäys jäi 0,3 prosent-tiin. Koko EU-alueella kasvu ylsi 0,6prosenttiin. Yksityinen kulutus kasvoinoin prosentin ja yksityiset investoin-nit supistuivat jonkin verran. Julkinenkulutus tuki selvästi kasvua, ja ulko-maankaupan vaikutus jäi lievästi ne-gatiiviseksi.

Ottaen huomioon alueen kotitalouk-sien suhteellisen vahvan rahoitusase-man, kohtuullisen tulonmuodostuksensekä matalan reaalikorkotason edelly-tykset euroalueen kasvun nopeutumi-selle ovat olemassa. Euroalueen enna-koivien osoittimien mukaan talouskas-vu onkin vahvistumassa. Niin teollisuut-ta, rakentamista, vähittäiskauppaa,kuluttajien luottamusta kuin yksityisiäpalveluitakin koskevien indeksien jou-lu-helmikuun keskiarvot olivat edeltä-vän kolmen kuukauden jakson keski-arvon yläpuolella. Kuitenkin vain yk-sityisten palveluiden indikaattori olinoussut selvästi. Muut osoittimet oli-vat nousseet vain vähän, mikä viittaasiihen, että alueen talouskasvu nopeu-tuu varsin verkkaasti. Kaikkiaan voi-daan sanoa, että euroalueen elpymi-nen on ollut hitaampaa kuin mitä vii-me elokuussa odotimme.

Erityisen huolestuttavaa on kulutta-jien heikkona pysynyt luottamus ja ra-kentamisen laimeus matalasta reaali-korosta huolimatta. Kuluttajaluotta-musta on heikentänyt suhteellisen kor-kea työttömyys ja siitä aiheutuva epä-varmuus. Alueen työttömyysaste onpysynyt koko viime vuoden noin 8,8prosentissa. On ilmeistä, että myösyksityiset investoinnit lähtevät liikkeelle

vasta sen jälkeen, kun taloudellinenaktiviteetti on elpynyt selvästi.

Yhtenä syynä toteutuneeseen kehi-tykseen voidaan pitää euron dollariar-von odottamatonta ja suhdannetilan-teeseen huonosti sopivaa vahvistumis-ta. Euron arvo on tällä hetkellä (16.3.)1,23 dollaria. Huolimatta siitä, ettäeuro on heikentynyt viime päivinä, seon yhä noin 13 prosenttia vahvempikuin vuosi sitten ja jopa 40 prosenttiavahvempi kuin kaksi vuotta sitten. Euro(tai sitä vastaava ecu-korin arvo) ei olepoikkeuksellisen vahva suhteessa dol-lariin (kuvio 1). Se on kuitenkin poik-keuksellista, että euro vahvistuu suh-teessa dollariin huolimatta siitä, ettäUSA:n talouden kasvuvauhti on johuomattavan pitkään ylittänyt selvästieuroalueen kasvuvauhdin. Yleensäkorjaava ja talouskehitystä tasoittavavaluuttaliike on syntynyt jo verrattainpian sen jälkeen, kun kasvuerot ovaterkaantuneet. Viimeaikaista kehitystä,joka on hidastanut euroalueen talous-kehitystä, selittääkin pitkälti kolmenblokin – Aasian, euroalueen ja USA:n– rahapolitiikkojen erilaisuus. Aasianmaat ja USA panevat reaalitalouden jakasvun vahvistamiselle (lyhyellä aika-välillä) suuremman painon kuin Eu-roopan keskuspankki.

Suhdannenäkymät ovat Euroopankinosalta kuitenkin pääosin myönteisiä.Sekä USA:n että Aasian suhteellinenvahva kasvu heijastuu myös Euroop-paan euron vahvuudesta huolimatta.Tämä yhdessä matalan reaalikoron jaalueen sisäistä ostovoimaa tukevaneuron vahvistumisen kanssa on piris-tämässä yksityistä kulutusta, joka kas-vaa jo tänä vuonna noin 2 prosenttia.Yksityisten investointien elpymistä saa-daan kuitenkin vielä odottaa. Julkisentalouden vaikutus talouskasvuun lieneeneutraali. Ulkomaankaupan vaikutustalouskasvuun on lievästi negatiivinen.Euron vahvistumisen vuoksi vienti kas-vaa tuontia jonkin verran hitaammin.

Uusi ennusteemme euroalueelle ot-taa huomioon viime vuoden lopun hi-taahkon kasvun. Tämän vuoden sisäi-sen kokonaistuotannon kasvun odo-tetaan kiihtyvän noin kahteen prosent-tiin vuositasolla. Vuosikeskiarvoihinperustuva kasvuvauhti jää kuitenkin1,6 prosenttiin. Ensi vuonna kasvuvauhdittuu selvästi. Kuluttajan luotta-muksen vahvistumisen myötä yksityi-nen kulutus kasvaa 2,4 prosenttia.Matalien korkojen ja yritysten paran-tuneen tulevaisuususkon vaikutukses-ta yksityiset investoinnit kasvavat 3prosenttia edellisvuodesta.

Kuvio 1. Euron arvo dollareissa ja talouden kasvuvauhti 1991–2004.

Lähde: OECD, Suomen Pankki.


Euroalueen kuluttajahintainflaatio onvakiintunut 2 prosentin tuntumaan eikäEKP näe, että inflaatio olisi lyhyellä ai-kavälillä uhkaamassa sen inflaatiotavoi-tetta: lähellä 2 prosenttia mutta senalapuolella. Parantuneiden suhdanne-näkymien vakuuttamana ja tyytyväise-nä euron vahvuuden muodostamaaninflaatiojarruun EKP ei kuitenkaan näetarvetta alentaa korkoa. Runsasta lik-viditeettiä raha-aggregaatin M3 kehi-tyksen perusteella pidetään lisäksi ris-kinä, joka voi johtaa inflaation nopeu-tumiseen. Mitään koron nostoa ei tä-män vuoden aikana ole kuitenkaanodotettavissa. Sen sijaan on ilmeistä,että yleisen suhdannetilanteen paran-tuessa korkoa tarkistetaan ensi vuon-na ylöspäin.

USA:n talouskasvu vahvaa –talouden epätasapainot edel-leen uhkana

USA:n talouskasvua ylläpitivät viimevuonna lähes kaikki huoltotaseen ky-syntäerät. Ulkomaankaupan vaikutusoli toisella neljänneksellä tosin selvästinegatiivinen, mutta vuoden jälkipuo-liskolla sekin tuki talouden kasvua.Yksityisen kulutuksen tasaisen nopeakasvu on tukenut kasvua koko ajan.Julkisen kulutuksen ja siinä sotilasme-nojen vaikutus oli erityisen voimakas

viime vuoden toisella neljänneksellä.Vilkas asuntorakentaminen on tuke-nut kasvua koko ajan, ja viime vuo-den jälkipuoliskolla myös muut yksi-tyiset investoinnit lähtivät liikkeelle.

Tänä vuonna julkinen talous ei enäätue talouskasvua. Yksityisten investoin-tien vaikutus kasvuun sen sijaan voi-mistuu, vaikka asuntoinvestointien tah-ti on laantumassa. Työllisyys paraneejonkin verran. Tähän liittyen työttö-myysaste laskee vuoden loppuun men-nessä runsaaseen 5 prosenttiin. Työlli-syystilanteen paraneminen pitää osal-taan yllä kuluttajien luottamusta. Yk-sityisen kulutuksen kasvu jäänee kui-tenkin noin 3 prosenttiin. Sen kasvuarajoittavat kotitalouksien jo varsin ras-kas velkaantuneisuus samoin kuin ly-hyiden ja pitkien korkojen hienoinennousu. Ulkomaankaupan vaikutus kas-vuun jäänee vähäiseksi. Vaikka Yhdys-valtain hintakilpailukyky Eurooppaannähden on parantunut, Aasian kaupanvaje on vain kasvamassa, eikä USA:nulkomaankaupan vaje ole kaikkiaanjuuri supistumassa. USA:n tämän vuo-den talouskasvuksi ennustamme 4,1prosenttia. Tästä luvusta kasvuperin-nön osuus on lähes yksi prosenttiyk-sikkö, sillä vuoden sisäinen kasvu jäänoin 3 prosenttiin.

Ensi vuonna USA:n kasvu hidastuu3,5 prosenttiin. Kasvua ylläpitävät yhäyksityiset investoinnit ja yksityinen ku-

lutus. Yksityisen kulutuksen vetoaputosin heikkenee, kun kotitalouksienvelkaantuminen ja pitkien korkojennousu hillitsevät sen kasvua. Velkaan-tunut julkinen talouskaan ei enää tar-joa vetoapua samoin kuin ei ulkomaan-kauppakaan, sillä USA:n viennin hin-takilpailukyky Aasiaan nähden on yhäedelleen heikko.

Reaalikoron tasolla mitaten USA:nkeskuspankin rahapolitiikka on ollutselvästi ekspansiivisempaa kuin EKP:nrahapolitiikka. Vaikka USA:n talous-kasvu on ollut viime vuoden kolman-nesta neljänneksestä lähtien verratennopeata – ylittänyt kolmen prosentinrajan – ei keskuspankki (Fed) ole vie-lä ennen kesää nostamassa korkoa.Fed odottaa, että työllisyys paraneeselvästi, mikä tarjoaisi sille otollisen ti-laisuuden nostaa korkoa sekä hillitäkuumentuneita asuntomarkkinoita jaliiallista kotitalouksien velkaantumistailman, että reaalitalouden kasvu pysäh-tyisi. Fedin kevyt rahapolitiikka sisäl-tää omat riskinsä. Ei ole poissuljettu,että pitkittämällä koron nostoa keskus-pankki luo edellytyksiä markkinakor-jaukselle, jonka yhteydessä pitkät ko-rot nousevat, varallisuusesineiden hin-nat romahtavat ja reaalitalous vaipuuuuteen taantumaan.

Venäjä jo Suomen kolman-neksi suurimmaksi vientikoh-teeksi

Lähes koko Aasian ja nyttemmin myösVenäjän taloudet kasvavat vauhdilla.Kiinan kokonaistuotanto kasvaa tänävuonna 9 prosenttia eikä kasvun tahtijuuri laannu lähivuosina. Myös Japa-nin talous on vihdoin elpymässä. No-peasti kasvavien lähimarkkinoidenavustamana sen oma kasvu yltää tänäja ensi vuonna noin kolmen prosentinluokkaan. Huolimatta Aasian markki-noiden nopeasta kasvusta Suomenvienti ei ole saanut kunnon jalansijaasiellä. Sen sijaan Suomen vienti onhyötymässä Venäjän nopeutuvasta kas-vusta, joka on tänä ja ensi vuonna noin7 prosenttia.

Kansainvälinen talous.

Kokonaistuotannon määrän kasvu (%) 2003 2004e 2005e

Yhdysvallat .................................................. 3,1 4,1 3,5Euro–12 ...................................................... 0,3 1,6 2,4 Saksa ........................................................ –0,1 1,5 2,4 Ranska ...................................................... 0,1 1,7 2,5 Italia .......................................................... 0,5 1,0 1,6EU15 ........................................................... 0,6 1,7 2,4 Ruotsi ........................................................ 1,5 2,2 2,5 Iso-Britannia ............................................. 1,9 2,0 2,3Japani ........................................................... 2,7 3,0 3,5Venäjä .......................................................... 7,3 7,5 7,0Kiina ............................................................ 9,1 9,0 7,5

Lähde: BEA, OECD, IMF, Palkansaajien tutkimuslaitos.


Vienti vauhdittaa kasvuavasta ensi vuonna

Suomen tavaroiden ja palvelustenviennin kasvu jäi viime vuonna 1,3prosenttiin. Yllättävää oli, että viimevuoden viimeisellä neljänneksellä vientijopa supistui, vaikka vientimarkkinam-me olivat selvässä kasvussa. Tämäkoskee erityisesti vientiä EU-maihin,jonka nimellinen arvo supistui kokovuonna 4 prosenttia. Huomionarvois-ta on se, että Suomen vienti EU-mai-hin supistui selvästi viime vuoden lop-pua kohden, vaikka samaan aikaan ta-louskasvu alkoi elpyä näissä maissa.Vientimenestystämme on rajoittanuteuron vahvistuminen ja se, että voi-mistuva kysyntä kansainvälisillä mark-kinoilla on kohdistunut sellaisiin tuot-teisiin kuten autoihin, joiden tuotantoon Suomessa verraten vähäistä. No-kia-konsernin kohdalla taas ovat kas-vaneet nopeimmin ne alueelliset mark-kinat, joiden kysyntä tyydytetään Suo-men ulkopuolella sijaitsevien yksiköi-den tuotannolla.

Tämä vuonna tavaroiden ja palvelus-ten vienti piristyy ja kasvaa 2,8 pro-senttia. Viennin kasvua rajoittaa edel-leen vahvistunut euro. On odotetta-vissa, että koko metalliteollisuuden ja

metsäteollisuuden vienti kasvaa jo ylikolme prosenttia. Muu tavaravienti japalvelujen vienti sen sijaan jää tämänalle. Ensi vuonna euron vahvistumisenvientiä hidastava vaikutus ei ole enääyhtä tuntuvaa. Vienti kasvaa 4,5 pro-senttia kuluvasta vuodesta, kun myösEuroopan nopeutunut talouskasvu tar-joaa hyvän pohjan vientimme laajen-tumiselle.

Raaka-aineiden, sähkövirran ja moot-toriajoneuvojen tuonti oli viime vuon-na runsasta. Tavaroiden ja palvelustentuonnin kasvu jäi kuitenkin vajaaseenprosenttiin, kun palvelutuonti supistuija kone- ja laiteinvestoinnit supistuivattuntuvasti. Investointiasteen nousu,viennin piristyminen, vahvana pysyväkulutus ja vahvistunut euro lisäävättuontia tänä ja ensi vuonna. Tänä vuon-na koko tuonnin volyymi kasvaa noinkolme prosenttia ja ensi vuonna noin 4prosenttia.

Kansainvälisen talouden vahvistumi-nen on nostamassa myös metsäteolli-suutemme maailmanmarkkinahintoja.Pohjois-Amerikassa hintoja on jo nos-tettu, ja sama suuntaus on leviämässäEurooppaan. Teknologiateollisuudes-sa perusmetallin sekä kone- ja laite-teollisuuden vientihintojen kehitys onvakaata. Elektroniikkateollisuuden hin-

taeroosio hellittää, kun esimerkiksimatkapuhelimissa uusien ja entistäkalliimpien mallien vientiosuus on nou-semassa. Tämän vuoden aikana vien-tihinnat nousevat. Mutta koska niidenura oli viime vuonna laskeva, kokoviennin hintataso on vuosikeskiarvonatänä vuonna suuriin piirtein samallatasolla kuin viime vuonna. Ensi vuon-na vientihintojen odotetaan nousevankeskimäärin 1,5 prosenttia.

Tuontihintoihin vaikuttavat raaka-ai-neiden maailmanmarkkinahinnat ovatolleet nousussa kansainvälisen talous-kasvun voimistuessa. Toisaalta euronvahvistuminen suhteessa dollariin onaikaansaanut tuontihintoihin laskupai-neita. Koska merkittävä osa (runsaskolmannes) Suomen tuonnista tuleeeuroalueelta ja EU-alueeltakin tulee ylipuolet, ei euron dollarihinnan kallis-tuminen kaikilta osin vaikuta tuonti-hintaan. Kaiken kaikkiaan tuontihin-tojen odotetaan nousevan jonkin ver-ran, tosin vain 0,5 prosenttia. Hinto-jen nousu perustuu pitkälti tämän vuo-den sisäiseen kehitykseen. Ensi vuon-na tuontihinnat nousevat jo 1,5 pro-senttia.

Vaihtosuhde heikkenee tänä vuonnaenää 0,5 prosenttia, ja ensi vuonna sepysyy ennallaan. Kauppa- ja vaihtota-se pysyvät tänä vuonna lähes viimevuoden tasolla. Ensi vuonna molem-pien taseiden ylijäämät taas kasvavat.Kauppatase on tuolloin 13 miljardiaeuroa (8 prosenttia tuotannon arvos-ta) ja vaihtotase on 8,8 miljardia eu-roa (5,6 prosenttia tuotannon arvos-ta).

Suuret hankkeet nostavatinvestointiastetta ja tukevatrakennusalan työllisyyttä

Investoinnit jatkoivat viime vuonnasupistumistaan. Kaikkiaan investoinnitsupistuivat 2,5 prosenttia ja investoin-tiaste laski prosenttiyksiköllä 18 pro-senttiin. Eniten vähenivät muun talon-rakentamisen investoinnit sekä kone-ja laiteinvestoinnit. Kone- ja laiteinves-toinneissa näkyi erityisesti tehdasteol-

Kysynnän ja tarjonnan tase.

2003 2003 2004e 2005eMrd. euroa Määrän prosenttimuutos

Bruttokansantuote ................... 143,4 1,9 3,0 3,4Tuonti ...................................... 43,0 0,9 3,0 3,9Kokonaistarjonta .................. 186,4 1,6 3,0 3,5

Vienti ....................................... 53,1 1,3 2,8 4,5Kulutus .................................... 106,6 2,7 3,3 2,4 – Yksityinen kulutus ............. 74,9 3,6 3,7 2,5 – Julkinen kulutus ................. 31,7 0,7 2,3 2,0Investoinnit .............................. 25,8 –2,3 3,5 5,5 – Yksityiset investoinnit ......... 21,6 –3,8 3,1 5,7 – Julkiset investoinnit ............ 4,3 6,5 5,5 4,6Varastojen muutos(ml. tilastollinen ero) ............... 0,9 0,1 –0,2 0,0Kokonaiskysyntä .................. 186,4 1,6 3,0 3,5

Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos.


lisuuden investointien vaimeus. Sensijaan alhainen korkotaso ja kuluttaji-en luottamuksen pysyminen hyvänänäkyivät asuntojen kysynnän jatkumi-sena hyvänä. Asuinrakennusinvestoin-nit kasvoivatkin lähes kahdeksan pro-senttia viime vuonna.

Tänä vuonna investoinnit kääntyvätkasvuun. Asuinrakentaminen jatkuuvilkkaana ja myös kone- ja laiteinves-toinnit alkavat elpyä, vaikkakin teol-lisuuden investointiaste pysyy edelleenennätyksellisen alhaisella tasolla. Tänäja ensi vuonna useat suuret rakennus-hankkeet kuten esimerkiksi Vuosaa-ren satamahanke, Fortumin Porvoonöljynjalostamon uuden laitoksen ra-kentaminen ja Olkiluodon uudenydinvoimalan rakentaminen vauhdit-tavat maa- ja vesirakentamista jamuuta talonrakentamista. Kaikenkaikkiaan investoinnit kasvavat tänävuonna 3,5 prosentilla. Ensi vuonnainvestointien kasvu voimistuu yli vii-teen prosenttiin.

Hintojen nousu pysähtyy jaostovoima lisääntyy

Viime vuonna yksityinen kulutus kas-voi 3,6 prosenttia, joka oli jonkin ver-ran enemmän kuin arvioimme viimeelokuussa. Kotitalouksien kulutuksennopea kasvu oli seurausta suotuisastaostovoiman kehityksestä, sillä kotita-louksien käytettävissä olevat reaalitu-lot kasvoivat noin 4,1 prosenttia.

Kotitalouksien ostovoiman kasvunopeutuu yhä tänä vuonna. Kehitysjohtuu osin tilapäisistä tekijöistä, jotkaajoittuvat kuluvalle vuodelle. Tärkeinnäistä on inflaatiovauhdin hidastumi-nen, joka näkyy jopa hintatason las-kuna. Pelkkä alkoholijuomien valmis-teverojen alennus laski maaliskuunalussa kuluttajahintoja liki yhdellä pro-sentilla. Myös matala korkotaso hidas-taa inflaatiota. Koska myös tuonninkautta välittyvät inflaatiopaineet ovatvähäiset euron vahvan kurssin johdos-ta, jää tämän vuoden keskimääräineninflaatio poikkeuksellisen hitaaksi, vain0,3 prosenttiin.

Ensi vuonna kertaluonteinen alkoho-liverojen alennus ei enää juurikaan näyvuosikeskiarvossa ja inflaatio näennäi-sesti nopeutuu jääden kuitenkin alle 2prosentin.

Tänä vuonna valtion tuloverotauluk-kojen alennukset ja verojen ansiotulo-ja tulonhankkimisvähennysten koro-tukset vähentävät kotitalouksien mak-samia veroja noin 800 miljoonaa eu-roa. Pelkästään nämä veroalennuksetlisäävät kotitalouksien käytettävissäolevia tuloja noin prosenttiyksiköllä.

Palkkasumma kasvaa suhteellisen ta-saisesti. Tulopoliittinen kokonaisratkai-su määrää vielä tänä vuonna ansiota-sokehityksen päälinjat. Arvioimme, ettäpalkansaajien keskimääräinen ansiotasonousee kuluvana vuonna 3,3 prosent-tia, josta liukumilla on noin yhden pro-senttiyksikön osuus. Tehtyjen työtun-tien lisääntyessä palkkasumma kasvaatämä vuonna jonkin verran edellisvuo-tista nopeammin, 3,7 prosenttia.

Omaisuustulojen ennustetaan tänävuonna kasvavan nopeammin kuin täs-sä suhdannevaiheessa on tapana. Osin-koverotukseen vuonna 2005 voimaan-tulevat muutokset lisäävät kuluvanavuonna erityisesti perheyritysten osin-gonmaksuhalukkuutta. Omaisuustulo-jen voimakas, liki miljardin euron kasvu

ei näy vastaavana kotitalouksien kulu-tuksen kasvuna. Sitä vastoin se lisäätilapäisesti säästämistä, kun varallisuut-ta siirretään muuhun muotoon.

Kulutuksen nopea kasvujatkuu

Kaikkiaan kotitalouksien käytettävissäolevat tulot kasvavat tänä vuonna ni-mellisesti noin 6 prosenttia. Vaikkasäästäminen lisääntyykin poikkeuksel-lisen paljon, antaa suotuisa tulokehi-tys tilaa myös kulutuksen kasvulle. Kunotetaan huomioon hidas inflaatiovauh-ti, kasvaa yksityinen kulutus reaalises-ti jopa 3,7 prosenttia.

Kulutuksen kasvua vauhdittavat edel-leen ripeänä jatkuvat kestokulutushyö-dykkeiden hankinnat. Odotammemyös palveluiden ja puolikestävien hyö-dykkeiden kysynnän kasvua. Suotuisatulokehitys, kuluttajien luottamus jamatalat korot ylläpitävät paitsi kulu-tuksen kasvua niin myös asuntokaup-paa. Pääkaupunkiseudulla asuntojenhintojen nousu voi jatkua. Kotitalouk-sien velkaantuminen lisääntyy, muttamatala korkotaso pitää lainanhoitome-not vielä toistaiseksi siedettävällä tasol-la. Kotitalouksien velkaantuminen ei

Kuvio 2. Pääomatulojen osuus kansantulosta 1975–2005.



ilmene kulutuksen kasvua hillitsevänätekijänä vielä tämän ennustejakson ai-kana.

Ensi vuoden palkka- ja vero-ratkaisun sisältö avoin

Palkansaajien ostovoiman kehitys voi-daan ensi vuonna turvata useilla vero-ja palkkaratkaisujen yhdistelmillä. Ta-louskasvun nopeutumisen vuoksi ku-lutuskysyntää ylläpitävä ostovoimankehitys on mahdollista ilman tuntuviaveronalennuksiakin. Koska ensi vuot-ta koskevien tuloveroratkaisujen sisäl-tö on toistaiseksi tuntematon, emmeole ennusteessa olettaneet muita ve-ronkevennyksiä kuin normaalit tulo-veroasteikon inflaatiokorjaukset. Ole-tamme, että palkansaajien keskimää-räinen ansiotaso kohoaa ensi vuonna3,8 prosenttia, jolloin kotitalouksien os-tovoima kasvaa ilman veronkevennyk-siä noin 1,5 prosenttia. Lopullinen lukuriippuu luonnollisesti veroratkaisujen japalkkaneuvottelujen yksityiskohdista.

Yksityisen kulutuksen määrän ennus-tamme kasvavan ensi vuonna 2,5 pro-senttia. Kulutuksen kasvu säilyy koh-tuullisen ripeänä, sillä kuluvan vuodenpoikkeuksellisen hyvä ostovoiman ke-hitys ei näy kokonaan saman vuodenkulutuksessa, vaan osa siitä siirtyy ensivuodeksi. Poikkeuksellisen nopea kes-tokulutushyödykkeiden ja erityisestiautojen kaupan kasvu tosin tasaantuu,kun suurimmat kulutuspaineet on joaiemmin purettu.

Työllisyys kääntyy nousuun

Pitkään jatkunut tuotannon vaimeus,erityisesti vientivetoisessa teollisuudes-sa, käänsi työllisyyden viime vuonnalaskuun. Eniten työllisyys heikentyiteollisuudessa, jossa oli viime vuonnakeskimäärin 22 000 työllistä vähem-män kuin vuonna 2002. Vastapainok-si työllisyys kasvoi edelleen kotimaisenkysynnän ansiosta palvelusektorilla.Kunnissa työllisten määrä kasvoi noin9 000:lla. Palvelusektorille syntyneet

työpaikat eivät kuitenkaan riittäneetkompensoimaan työpaikkojen hävik-kiä teollisuudessa, ja työllisten määräväheni viime vuonna 7 000:lla. Työlli-syysaste 67,3 % oli 0,4 prosenttiyk-sikköä alhaisempi kuin vuonna 2002.Naisilla työllisyyden heikkeneminen oliviime vuonna suurempaa kuin miehil-lä, mutta miehillä lasku alkoi jo vuon-na 2002.

Talouskasvun nopeutumisen myötämyös työvoiman kysyntä alkaa tänävuonna jälleen kasvaa. Teollisuudessatyöllisten määrän ennakoidaan vielävähenevän, mutta loppuvuodesta siel-läkin tapahtuu jo käänne parempaanpäin. Edellisvuoden tapaan kotimainenkysyntä ylläpitää työllisyyden kasvua.Merkittävintä työllisten määrän kasvuon kiinteistö- ja liike-elämän palveluis-sa sekä julkisissa ja muissa palveluissa.Myös rakentaminen työllistää enem-män väkeä tänä vuonna, mikä näkyymiesten työllisyydessä. Työllisyys kas-vaa tänä vuonna yhteensä 9 000:lla jaensi vuonna 19 000:lla.

Työvoiman tarjonta jousti viimevuonna suhdannetilanteeseen nähdenvarsin voimakkaasti. Työvoiman mää-rä väheni 10 000:lla ja työvoimaankuuluvien osuus työikäisistä väheni66,6 prosentista 66,2 prosenttiin.

Eniten väheni nuorten työvoimaanosallistuminen, mutta väkeä siirtyi työ-voiman ulkopuolelle myös parhaassatyöiässä olevien keskuudesta. Suku-puolen mukaan katsottuna naistenosallistuminen laski miehiä enemmänsekä 15–24-vuotiaiden että 25–54-vuotiaiden ryhmässä, mikä heijastelinaisten työllisyyden voimakkaampaaheikkenemistä. Tänä vuonna talous-kasvun piristyminen näkyy myös työ-voiman tarjonnan kääntymisenä 0,2prosentin kasvuun. Ensi vuonna kas-vun ennakoidaan nousevan 0,5 pro-senttiin.

Työllisyyden lasku ei yllättäen näkynytlainkaan avoimen työttömyyden nousu-na. Samanaikaisesti työllisyyden alene-misen kanssa myös työttömien määräaleni 2 000:lla keskimäärin 235 000henkilöön. Työttömyysaste laski 9,1prosentista 9,0 prosenttiin. Syynä olise, että heikko työvoiman kysyntäsai osan työtä haluavista luopumaantyönhausta. Ikäryhmistä vain alle 25-vuotiaiden työttömyysaste nousi.

Pitkäaikaistyöttömien eli yli vuodenyhtäjaksoisesti työttömänä olleidenmäärä aleni viime vuonna yli 5 000:llanoin 72 000:een. Laskuvauhti oli edel-leen suurempi kuin kaikkien työttömi-en työnhakijoiden kohdalla. Päättynei-

Kuvio 3. Työvoiman tarjonta ja työllisyys 1985–2005.



den yhtäjaksoisten työttömyysjaksojenkeskimääräinen kesto laski viime vuon-na 16 viikkoon edellisvuoden 17 vii-kosta. Myös meneillään olevien työt-tömyysjaksojen keskimääräinen kestolyheni viime vuonna kolmella viikolla47 viikkoon.

Työvoimapoliittisten toimenpiteidenkasvu vaimensi osaltaan työttömyydenkasvua viime vuonna. Toimenpiteissäoli viime vuonna keskimäärin 87 000henkeä eli 7 500 enemmän kuin edel-lisvuonna. Eniten kasvoi työvoimakou-lutuksessa olevien ja työmarkkinatu-ella sijoitettujen määrä.

Tänä vuonna työttömien määrä ale-nee edelleen hieman ja työttömyysas-te laskee 8,9 prosenttiin. Ensi vuonnatyöttömyyden ennakoidaan supistuvan8,7 prosenttiin.

Valtiontalous alijää-mäiseksi ilman uu-siakin veronkeven-nyksiä

Valtiontalouden rahoitusyli-jäämä supistui viime vuon-na voimakkaasti, lähes 1,7miljardilla eurolla 362 mil-joonaan euroon. Ylijäämänodottamattoman suuri pie-neneminen aiheutui lähinnävaltion investointimenojenrivakasta kasvusta ja viimekesänä tehdyistä ansiotulo-verotuksen kevennyksistäsekä niihin liittyneistä kun-tien valtionosuuksien koro-tuksista. Valtion kulutusme-nojen määrä pysyi lähesedellisvuoden tasolla. Myöskuntien rahoitusvaje kasvoiselvästi, noin 500 miljoonallaeurolla 770 miljoonaan eu-roon. Rahoitusvajetta kas-vattivat ennakoitua suurem-mat investoinnit. Kuntienkulutusmenojen volyymikasvoi vain prosentin. Kunmyös työeläkelaitosten jamuiden sosiaaliturvarahas-tojen ylijäämä supistui 750

miljoonalla eurolla, pieneni julkisyhtei-söjen yhteenlaskettu ylijäämä (EMU-yli-jäämä) peräti 2,9 miljardilla eurolla.EMU-ylijäämän suhde bruttokansan-tuotteeseen kutistui 4,3 prosentista 2,1prosenttiin. Julkisyhteisöjen yhteenlas-ketun velan (EMU-velan) suhde brut-tokansantuotteeseen nousikin selvästi jaensimmäisen kerran 1990-luvun alunlaman jälkeen. Tästä huolimatta Suo-men ylijäämä- ja velkasuhteet olivat vieläkaukana vakaus- ja kasvusopimuksenrajoista, kun samanaikaisesti useat eu-romaat ylittivät ne.

Kuluvana vuonna valtiontalouden tilaheikkenee edelleen selvästi ja päätyynoin puoli miljardia euroa alijäämäiseksi.Ennusteessamme on arvioitu alkoholi-veron tuoton supistuvan noin 300 mil-joonalla eurolla, ja lisäksi verokertymiäsupistaa viimekesäisen ansiotulovero-tuksen kevennyksen ulottuminen nytkoko vuodelle. Menopuolella kuntienvaltionosuudet kasvavat tuntuvasti. Val-tion kulutusmenot kasvavat puolestaanreaalisesti noin 3,5 prosenttia. Kunta-talouden heikkeneminen jää tänä vuon-na lieväksi. Toteutetun ansiotulovero-tuksen lievennyksen vaikutuksesta kun-nallisveron tuotto kasvaa vain vähän,mutta valtio kompensoi verotulon me-netyksiä lisäämällä valtionosuuksia.

Kuvio 4. Julkinen talous.


Kuluvan vuoden alusta Palkansaajien tutkimuslaitoksenennustepäälliköksi siirtynyt Eero Lehto korostaa, etteinoususuhdanteessa tulisi toteuttaa veroratkaisuja, jotkapaisuttavat julkisen talouden alijäämiä. Verotuksen ra-kennetta voidaan silti muuttaa työllisyyttä edistävällä ta-valla.


Kuntien kulutusmenot kasvavat koh-tuullisesti, runsaan 1,5 prosenttia.EMU-ylijäämä tulee olemaan enää 1,2prosenttia kokonaistuotannon arvosta,ja EMU-velka suhteessa kokonaistuo-tannon arvoon kasvaa edelleen.

Ensi vuonna valtiontalouden alijäämäsyvenee edelleen hieman, vaikka tähänarvioon ei sisälly uusia alennuksia an-siotulojen verotukseen tai sotumaksui-hin. Ansiotuloverojen inflaatiotarkistus,vuoden 2005 alusta toteutettava elä-keuudistus sekä yhteisö- ja pääoma-tuloverotuksen muutokset on otettuhuomioon ennusteessamme samoinkuin kuntien valtionosuuksien tarkis-tukset sikäli kuin näistä on tehty vä-hintäänkin periaatepäätökset. Yhteisö-veroprosentin alentamisen vaikutuksetyhteisöverokertymään kumoutuvat yri-tysten parantuvilla tuloksilla. Osinko-jen tulo veronalaisiksi lisää pääomatu-

loveron tuottoa samalla kun valtionsaamat osinkotulot supistuvat. Kunti-en valtionosuuksien kasvu hidastuumutta pysyy edelleen tuntuvana. Kun-tien alijäämä alkaa ensi vuonna supis-tua, kun kunnallisverojen kertymä vir-koaa selvästi. Eläkeuudistuksen ei ole-teta merkittävästi hidastavan eläkeme-nojen kasvua vielä ensi vuonna. Julki-set kulutusmenot kasvavat noin 2 pro-senttia. Koko julkisen sektorin rahoi-tusasema heikkenee edelleen hieman,mutta pysyy ylijäämäisenä. Julkinenvelka suhteessa kokonaistuotannon ar-voon myös nousee.

Helppoja ratkaisuja työllisyy-den parantamiseksi ei ole

Myönteinen suhdannekehitys parantaatyöllisyyttä kohtuullisesti muttei lähi-

mainkaan sitä tahtia, että hallituksentavoite 100 000 uudesta työllisestätoteutuisi vuoden 2007 maaliskuuhunmennessä. Koska työttömyys ei olealenemassa riittävästi, ovat työllisyyttäedistävät toimet edelleen tarpeellisia.

Jo päätettyjen veronalennusten ky-syntävaikutukset toteutuvat pitkältitänä vuonna. Toimenpiteiden voidaanuskoa kohentavan työllisyyttä, sillä ve-ronalennukset on voitu rahoittaa pie-nentämällä valtion ylijäämää ilman, ettäjulkista sosiaali- ja eläkevakuutusta taijulkisia kulutusmenoja olisi täytynytkarsia. Itse asiassa hallitusohjelmanmukaiset vähintään 1,12 miljardin eu-ron veronalennukset on jo toteutettu2003–2004. Mutta tämä oli vähim-mäistavoite ja uusia alennuksia voidaantoteuttaa, jos ne katsotaan tarpeellisik-si.

Uusista toimenpiteistä päätettäessäon syytä ottaa huomioon, että suhdan-teet parantuvat tuntuvasti tänä ja ensivuonna. Tässä suhdannetilanteessa fi-nanssipolitiikan lisäelvytys, joka suu-rentaisi julkista alijäämää, ei olisi vii-sasta. Onhan järkevää vahvistaa tasei-ta hyvinä aikoina, kun tulevina vuosi-na joudutaan mitä ilmeisimmin koh-taamaan ikäviäkin yllätyksiä, ja kuntoisaalta tiedetään, että vastaisuudessajo eläkemenojen rahoittaminen tuleerasittaman julkista menotaloutta.

Työllisyysongelman ratkaisemiseksi eiole tarjolla sellaisia veronalennuksia,joiden voi kuvitella kattavan syntynytrahoitusvaje kiihtyneen talouskasvunavulla ilman, että supistettaisiin jossainvaiheessa julkisia menoja. Jos rahoi-tusvajeen poistamiseksi taas karsitaansosiaalietuja ja julkisia palveluita, työl-lisyysvaikutukset ovat vähintäänkinepäselviä. Vaikka verojen alennus li-sää ostovoimaa ja myös palkansaajanveronjälkeisiä tuloja alentaen palkka-vaatimuksia, niin vastapainoksi tällejulkinen työllisyys vähenee. Palkansaa-jien voidaan kuvitella vaativan myöskompensaatiota menetetyistä sosiaali-eduista ja julkisista palveluista. Näinollen sekä kysyntävaikutusten ettäpalkkatasovaikutusten osalta veron-alennusten nettovaikutus työllisyyteen

Ennusteen keskeisiä lukuja.

2003 2004e 2005e

Työttömyysaste (%) .................................. 9,0 8,9 8,7Työttömät (1 000) .................................... 235 232 227Työlliset (1 000) ....................................... 2 365 2 374 2 393Työllisyysaste (%) ..................................... 67,3 67,4 67,8

Inflaatio, kuluttajahintaindeksi (%) ........... 0,9 0,3 1,7Ansiotaso, ansiotasoindeksi (%) ................ 3,9 3,3 3,8

Kotitalouksien käytettävissä olevatreaalitulot (%) .......................................... 4,1 5,4 1,5

Vaihtotaseen ylijäämä (mrd. euroa) .......... 7,9 7,9 8,8Kauppataseen ylijäämä (mrd. euroa) ........ 11,9 12,0 13,0

Valtiontalouden rahoitusylijäämä mrd. euroa ............................................. 0,4 –0,5 –0,8 % bkt:sta ................................................ 0,3 –0,3 –0,5Julkisyhteisöjen rahoitusylijäämä mrd. euroa ............................................. 3,0 1,8 1,4 % bkt:sta ................................................ 2,1 1,2 0,9Velkaantumisaste (Emu-velka) % bkt:sta ................................................ 45,3 47,1 48,7

Veroaste, % ............................................... 44,7 43,8 43,5

Lyhyet korot (3 kk:n euribor) .................... 2,3 2,2 2,5Pitkät korot (valtion obligaatiot, 10 v.) ....... 4,1 4,2 4,7

Lähde: Suomen Pankki, Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos.


voi jäädä vähäiseksi. Vastaavasti toimienvaikutukset hyvinvointiin muilta osinvoivat olla laajoja, eivätkä välttämättäpositiivisia.

Työllisyyttä voidaan sen sijaan edis-tää muuttamalla verotuksen rakennet-ta. Työnantajamaksuja voitaisiin alen-taa valikoivasti matalien palkkojen osal-ta. Palveluiden arvonlisäveroa voitai-siin myös mahdollisuuksien mukaanvalikoivasti alentaa. Eri muotoisen tu-kityöllistämisen vaatimaa työllistämis-tukea ja työvoimakoulutusta voidaanmyös laajentaa ja tehostaa. Jos kyseon merkittävistä verojen tai maksujenalennuksista, syntyvä tuloalijäämä tu-lisi kattaa nostamalla sellaisia veroja taimaksuja, joiden vaikutus työvoimakus-tannuksiin ja työllistymisen on vähäi-nen. Tämä voisi tarkoittaa esimerkik-si ympäristöverojen, kuten polttoaine-veron, tai kiinteistöveron nostoa taisitä, että asuntolainojen korkojen vä-hennyskelpoisuus poistettaisiin asteit-tain verotuksessa.�

Euron viimeaikainen vahvuus sekä alu-een kansainvälisesti katsoen hidas kas-vuvauhti ja siihen liittyvä hapuileva el-pyminen vaikuttaa oudolta yhdistel-mältä. Heikosti kasvavan talouden va-luuttakurssinhan luulisi pikemminkinheikkenevän. Useita kysymyksiä syn-tyy. Onko euro voinut vahvistua pelk-kien markkinareaktioiden seuraukse-na? Eikö viimeaikainen valuuttakurs-sikehitys lisää epävakautta? Onko muumaailma ”pelannut Euroopan pus-

Eero LehtoEnnustepäällikköPalkansaajien tutkimuslaitos

Vahva euro jatalouskasvuVahvistunut euro on nakertanut euroalueen

hintakilpailukykyä aikana, jolloin sen

talouskasvu on muutenkin jäänyt heikoksi.

Tästä hankalasta tilanteesta on monia

mahdollisia ulospääsyteitä.


siin”? Selviääkö Euroopan keskus-pankki (EKP) tukalasta tilanteesta pai-nottamalla yhä talouden hintavakaut-ta?

Euroalueen talouden on odotettukasvavan vuodesta 2002 lähtien mer-kittävästi hitaampaa vauhtia kuinUSA:n ja useimpien Aasian maidentalouksien. Näin on myös käynyt. Eu-roalueen talous kasvoi viime vuodenkolmannella ja neljännellä neljännek-sellä 0,4 ja 0,3 prosenttia edellisestäneljänneksestä. Vuositasolle korotettu-na talouskasvu ylsi reilun prosentinvauhtiin. Samaan aikaan monet Aasi-an maat kuten Kiina ja Intia kasvoivat8–9 prosenttia ja muut pitemmälle te-ollistuneet Aasian maat, Japani mukaanlukien, jo 3 prosentin tai sitä nopeam-paa vauhtia. USA:n kokonaistuotantoon kasvanut jo viime vuoden toisestavuosineljänneksestä lähtien yli 3 pro-sentin vauhtia.

Kesän 2003 lopulla alkoi ilmaantuaselviä merkkejä myös EU-maiden jaeuroalueen talouksien elpymisestä.Tätä oli saatu odottaakin. Euro oli to-sin vahvistunut dollariin verrattuna hei-näkuuhun 2003 mennessä noin 15prosenttia viimeisen vuoden aikana,

mutta tätä pidettiin normaalina korja-usliikkeenä. Sittemmin euron dollari-arvo nousi edelleen, vaikka euroalu-een talouskasvun elpyminen oli yhävain odotusten varassa. Euro vahvis-tui heinäkuusta 2003 vuoden loppuunmennessä vielä 8 prosenttia lisää. Vii-

me aikoina euron dollarikurssi on py-sytellyt samalla tasolla (1,21–1,23 dol-laria), jolla se oli jo viime vuoden lo-pussa. Tuoreimmat ennakoivat indi-kaattorit viestivät, että Euroopan kas-vu ei olisikaan enää tämän vuoden al-kupuolella nopeutunut siitä, mitä se oliloppuvuodesta. Odotuksia kuluvanvuoden noin kahden prosentin talous-kasvusta on korjattu jonkin verran alas-päin.

Ostovoimapariteetti ja valuut-takurssin määräytyminen

Ostovoimapariteettiteorian mukaankelluva valuuttakurssi pyrkii asettumaantasolle, jolla eri alueiden kotimaiset hin-tatasot ilmaistuna jommankummanmaan valuutoissa olisivat samat. Jos esi-merkiksi maan A hintataso nousee suh-teessa maahan B ja valuuttakurssi eimuutu, kannattaa välittäjien (tukku-kauppiaiden) ostaa hyödykkeitä maas-sa B ja myydä niitä maahan A. Edelläkuvattu hyödykekauppa voimistaamaan B valuutan kysyntää ja vastaavastilisää maan A valuutan tarjontaa, minkäseurauksena maan B valuutta vahvis-tuu (revalvoituu) suhteessa maan A va-

Eero Lehto siirtyi Palkansaajien tutkimuslaitoksen ennustepäälliköksi kuluvan vuoden alus-ta. Ennusteryhmässä hänen vastuualueinaan ovat mm kansainvälinen talous ja rahoitus-markkinat.

Kuvio 1. Euron arvo dollareissa 1990:01–2004:01.

(Ecu-kurssi 1990–1998)

Lähde: Suomen Pankki.


luuttaan. Kääntäen ilmaistuna maan Avaluutta heikkenee (devalvoituu) suh-teessa maan B valuuttaan. Näin alueenB hinnat ilmaistuna maan A valuutoissakallistuvat. Vastaavanlainen sopeuttavavaikutus on sillä, että maan B inflaatiokiihtyy ja maan A inflaatio hidastuu, josvaluuttakurssi on kiinteä. Muutoksethyödykkeiden hinnoissa tapahtuvat kui-tenkin paljon verkkaisemmin kuin va-luuttakurssin muutokset.

Ostovoimapariteettiteoria määrittääkuitenkin vain teoreettisen tasapainon,jolle valuuttakurssin voidaan odottaaasettuvan. Tuolloin valuuttakurssi muut-tuisi lähinnä alueiden välisen inflaatio-eron mukaan. Monien muiden, koti-maisesta hintatasosta riippumattomien-kin tekijöiden vaikutuk-sesta valuuttakurssit kui-tenkin käytännössäpoikkeavat ostovoima-pariteetin mukaisestatasosta. Esimerkiksi tie-tyn valuutta-alueen in-flaatiosta riippumatonmaariski ja siinä tapah-tuvat muutokset voivatheijastua alueen valuu-tan ulkoiseen arvoon. Maariskin koho-tessa sijoitukset kohdistuvat enemmänulkomaille, maan valuutan kysyntä heik-kenee ja se devalvoituu.

Valuuttakurssi voi myös reagoida tie-tyn valuutta-alueen (inflaatioeroistariippumattomaan) vientikilpailukyvynmuutokseen. Vientimenetys lisää va-luutan kysyntää ja pyrkii vahvistamaansen arvoa. Samasta syystä vientitulojalisäävä ulkomaankaupan vaihtosuhteen(vienti- ja tuontihintojen välisen suh-teen) vahvistuminen pyrkii myös nos-tamaan valuutan arvoa.

Valuutan kysynnän voimistumisen jasiihen liittyvän valuutan vahvistumisentaustalla voivat olla myös reaali-inves-tointien kohonneet tuotto-odotukset,jotka houkuttelevat pääomavirtoja jalisäävät siten kyseisen valuutan kysyn-tää. Tämä jälkimmäinen linkki selit-tää, miksi valuutta on usein vahvistu-nut, kun alueen talouskasvu on nopeu-tunut muiden alueiden kasvuun ver-rattuna.

Onko ostovoimapariteetin mukainen tasapaino toteu-tunut?

Entä miten euron dollarikurssi on ke-hittynyt viime aikoina? Onko ostovoi-mapariteetti toteutunut? Viime aikoi-na USA:n kotimainen hintataso muun-nettuna euroiksi vallitsevalla valuutta-kurssilla on ollut matalampi kuin eu-roalueella (OECD 2004). Voidaanmyös sanoa, että USA:n reaalinen va-luuttakurssi, joka kuvaa euroalueen jaUSA:n kotimaisten hintatasojen suh-detta kerrottuna euron dollarikurssil-la, on ollut yli yhden osoituksenaUSA:n vahvasta hintakilpailukyvystä.1

Tasapainon saavuttamiseksi dollarinpitäisi vahvistua euroonnähden suurin piirteintasolle 1,11 dollaria,kun se on ollut tämänvuoden aikana yli1,20:n.

Kelluva valuuttakurs-si pyrkii korjaamaanmyös ulkoista epätasa-painoa ilmaistunakauppataseen yli- tai

alijääminä. Esimerkiksi kauppataseenalijäämään voi liittyä valuuttakurssindevalvoituminen, joka parantaa kilpai-lukykyä ja siten lisää vientiä ja vähen-tää tuontia, mikä tasapainottaa kaup-patasetta. Voitaisiin olettaa, että tämäntendenssi ei joudu ristiriitaan sen ten-denssin kanssa, joka tasoittaa samaanvaluuttaan muunnetut kotimaiset hin-tatasot. Syynä tähän on se, että jos ko-timainen hintataso nousee esimerkiksipanoshintojen kuten palkkojen koho-tessa, niin tämän voidaan olettaa hei-jastuvan myös vientielinkeinojen yksik-kökustannuksiin ja vientikilpailuky-kyyn. Nämä molemmat vaikutuksetvaativat, että valuuttakurssin on hei-

kennyttävä tasapainon palautumisek-si.

USA:n krooninen kauppataseen ali-jäämä Euroopan kanssa ja sen ulko-maankaupan alati kasvava alijäämäsuhteessa Aasiaan kuitenkin osoittaa,ettei kotimaisten hintatasojen suhdet-ta mittaava reaalinen valuuttakurssi olepätevä ulkomaankaupan hintakilpailu-kyvyn mittari. Monien laskelmienmukaan USA:n kauppa- ja vaihtota-seiden alijäämien sulaminen edellyttäisidollarin merkittävää heikkenemistäsuhteessa sen tärkeimpien kauppa-kumppanien valuuttoihin, myös eu-roon nähden. Tämä ristiriita USA:nvahvan ”kotimaisen” hintakilpailuky-vyn ja heikon vientimenestyksen välil-lä johtuu osin kotimaisen kysynnän,erityisesti velkarahoitteisen kulutuksenliian nopeasta kasvusta oloissa, joissaheikentynyt työllisyystilanne on kuiten-kin hillinnyt palkkojen nousua ja ra-joittanut kotimaista inflaatiota. Toiseksisiihen on voinut vaikuttaa kotimark-kinasektoreiden matala kustannustasosuhteessa enemmän ammattitaitoavaativien vientielinkeinojen kansainvä-lisesti katsoen liian korkeaan kustan-nustasoon.

Euro vahvistunut poikkeuk-sellisissa oloissa

Ajankohtaisissa kommenteissa euronkurssista on tähdennetty, että euronnykyinen taso ei ole mitenkään poik-keuksellinen korkea historian valossa.Tämä havainto pitää paikkansa. Oli-han euron (tai ecu-korin) arvo dolla-reissa viimeksi v. 1996 yli nykyisentason (kuvio 1), puhumattakaan senvahvuudesta aivan 1970- ja 1980-lu-kujen taitteessa. Ottaen huomioon,että valuuttakurssit ovat reagoineetmyös talouksien kasvuvauhtien eroi-hin, viimeaikainen kehitys ei kuiten-kaan ole tavanomaista. Euron vahvis-tumista vuosina 1995 ja 1996 edelsialueen tuotannon kasvun selvä nopeu-tuminen. Samaan aikaan USA:n ta-louskasvu oli hidastumassa. Tuolloinenvaluuttakurssin korjaus oli omiaan ta-

1 Jos merkitsemme P = USA:n hintata-so, P* = euroalueen hintataso ja E = eu-ron dollarikurssi = USD/EUR, niin USA:nreaalinen valuuttakurssi = R = EP*/P oneräs mahdollinen USA:n hintakilpailuky-vyn mittari. Jos esimerkiksi R > 1, niinamerikkalaiset hyödykkeet ovat halvempiakuin euroalueella tuotetut hyödykkeet.

USA:n ja euroalu-een hintatasojenvertailun perusteel-la euron pitäisiheikentyä nykyta-soltaan…


soittamaan Euroopan kasvun nopeu-tumista ja toisaalta USA:n kasvun hi-dastumista.

Entä mitä näyttää euron määräyty-misen dilemma, kun seurataan USA:nja euroalueen suurimman maan, Sak-san talouskehitystä?Näyttää siltä, että Sak-san nopeahkon kasvunvaiheeseen vuosina1988–1991 liittyi myössen markan vahvistumi-nen suhteessa dollariin.Sittemmin vuosina1994–2000, kun ta-louskasvu oli USA:ssajatkuvasti useita pro-senttiyksikköjä no-peampaa kuin Saksassa, dollari vah-vistui. Tähän nähden viime vuosienkehitys vaikuttaa yllätykselliseltä. Ku-ten kuviosta 2 nähdään, Saksan talous-kasvu ja sitä koskevat odotukset ovatjääneet pahasti jälkeen USA:n todelli-sesta kasvusta ja kasvuodotuksista,mutta euro vain vahvistuu.

Euron nykyinen vahvuus selittyy pit-kälti USA:n talouden epätasapainoil-la. Julkinen alijäämä on tänä vuonna

Rahapolitiikalla vastuu

Globaali rahapolitiikka onkin vaikut-tanut keskeisesti siihen, että euro onvahvistunut nopeammin kasvavien va-luutta-alueiden valuuttoihin nähden.USA:n reaalikorkotaso on ollut viimeaikoina noin prosenttiyksikön mata-lampi kuin Euroopassa, mikä osoittaaUSA:n keskuspankin (The FederalReserve System eli Fed) rahapolitiikanolleen huomattavasti ekspansiivisem-paa kuin EKP:n rahapolitiikan. Tämäyhdessä USA:n vientielinkeinojen hei-kon kilpailukyvyn kanssa on heiken-tänyt dollaria muihin valuuttoihin näh-den.

USA:n talouden tasapainon kannal-ta dollarin heikkeneminen on tervetul-lutta. Pyrkiihän se vahvistamaan vien-tiä tuonnin kustannuksella. Vielä se,että euro vahvistuisi suhteessa USA:ndollariin, ei ole huolestuttavaa myös-kään Euroopan kannalta. EU-maidenja euroalueen ulkomaankauppa USA:nkanssa on edelleen vahvasti ylijäämäis-tä.

Euroopan kannalta on kuitenkin huo-lestuttavaa, että Aasian maat – Japanija Kiina etunenässä – ovat kytkeneetvaluuttansa arvon dollariin joko hal-linnollisesti tai valuuttamarkkinainter-ventioin. Näiden ekspansiivisten ja hin-takilpailukyvyltään varsin vahvojen ta-louksien valuuttojen devalvoituminenei heikennä euromaiden tuotannonkilpailukykyä vain Aasiassa ja Euroo-passa vaan myös kolmansilla markki-noilla. Osaltaan tämä on jo hidastanuteuroalueen elpymistä. Venäjän ruplasen sijaan on pysynyt vakaana suhteessaeuroon. Nimellisesti se on vahvistunut,mutta kun otetaan huomioon Venäjännopeahko inflaatio, ruplan reaaliarvoon pysynyt viimeksi kuluneen vuodenaikana suhteellisen vakaana euroonnähden ja heikentynyt merkittävästisuhteessa dollariin.

USA:n euroaluetta huomattavastiekspansiivisemman finanssipolitiikanolisi pitänyt kuitenkin (oppikirjamallinmukaan) vahvistaa dollaria. Budjetti-alijäämä aikaansaisi vajauksen kotimai-seen nettosäästämiseen, ja vajeen ra-

…mutta ulko-maankaupan epä-tasapainot edellyt-tävät päinvastoindollarin heikenty-mistä.

arviolta 4,5 prosenttia ja vaihtotaseenvaje 5 prosenttia suhteessa kokonais-tuotantoon. Jos euron kurssimuutossuhteutetaan alueiden ulkomaankau-pan ja tuotannontekijäkorvausten ta-seiden vahvuuteen, nykyinen tilanne

näyttää samalta kuinvuosina 1988–1991(kuvio 3). TuolloinSaksan vaihtotaseenylijäämä ja USA:n ali-jäämä pyrki vahvista-maan Saksan mark-kaa, niin kuin se nytvahvistaa euroa. Näi-den ajanjaksojen sa-mankaltaisuus on kui-tenkin vain näennäistä.

Kun vuosina 1988–1991 Saksan vaih-totaseen ylijäämä selittyi viennin vah-vasta vedosta, niin viime vuosina seon ollut heijastusta lähinnä investoin-tien lamasta ja muutoinkin heikostakotimaisen kysynnästä. Kun vuosina1988–1991 Saksan markan vahvistu-minen tasoitti suhdanteita, niin euronnykyinen vahvuus johtaa päinvastai-seen tulokseen: se heikentää jo en-nestään vaimeata kasvua.

Kuvio 2. Saksan markan (euron 1999 lähtien) arvo dollareissa ja taloudenkasvuvauhti.

Lähde: OECD.


hoittaminen edellyttäisi kotimaisenkorkotason nousua, jotta ulkomaisetsijoittajat taas suostuisivat rahoittamaanalijäämää. Samalla dollarin kysyntäkasvaisi ja se vahvistuisi.

Vielä toistaiseksi USA:n markkina-korot eivät kuitenkaan ole reagoineetjulkisen vajeen paisumiseen. Näin eimyöskään markkinaehtoista dollariavahvistavaa vaikutusta ole syntynyt.Osaltaan pitkien korkojen nousupai-neita ovat hillinneet Aasian keskuspan-kit, jotka dollaria tukiessaan ovat ol-leet valmiita sijoittamaan USA:n val-tion papereihin huonommillakin eh-doilla. Toisaalta USA:n julkinen vajeon syventänyt sitä epävarmuutta, jokakoskee maan mahdollisuuksia selviy-tyä julkisen talouden ja vaihtotaseenkaksoisvajeesta. Tämä epävarmuus onaikaansaanut riskin, joka hillitsee yk-sityisiä sijoituksia dollariin ja pyrkii hei-kentämään sitä.

Euroalueen kannalta dollarin deval-voituminen osuu huonoon ajankoh-taan. Työllisyystilanne on edelleen heik-ko, ja talouskasvu on vasta elpymäs-sä. Euron vahvistuminen toki hidastaainflaatiota ja kasvattaa näin kotitalo-

uksien ostovoimaa. Mutta nettovaiku-tukseltaan se kuitenkin hidastaa talous-kasvua. Viennin vaikeutuminen heijas-tuu helposti myös kotimaan sektorei-hin ja sitä kautta jo ennestään heik-koon kuluttajaluottamukseen.

EKP passiivisena

Euroalueen kuluttajahintainflaatio onvakiintunut kahden prosentin tuntu-maan. EKP ei näe, että inflaatio olisilyhyellä aikavälillä uhkaamassa sen in-flaatiotavoitetta: lähellä kahta prosent-tia, mutta sen alapuolella. Hitaan kas-vun sekä ennen kaikkea matalan in-flaation ja alentuneiden inflaatio-odo-tusten vuoksi EKP tuskin tulee nosta-maan korkoa tänä vuonna. Mutta toi-saalta vakuuttuneena siitä, että kohen-tuva kansainvälisen talous tukee riittä-västi myös euroalueen kasvua ja tyy-tyväisenä siihen, että euron vahvistu-minen on alentanut tuontihintoja ja si-ten heikentänyt inflaatiopaineita, EKPei tule välttämättä myöskään alenta-maan korkoa. Raha-aggregaatin M3kehityksen perusteella se pitää lisäksi

runsasta likviditeettiä riskinä, joka voijohtaa inflaation nopeutumiseen. Myöslyhyen ja pitkän aikavälin inflaatio-odo-tukset ovat pysyneet alle kahdessa pro-sentissa (European Central Bank2004).

Rahapolitiikan päätöksiä perustele-vassa selonteossa EKP korostaa inflaa-tioon vaikuttamisen merkitystä. Onhuomionarvoista, ettei EKP ole julki-suudessa juuri käsitellyt rahapolitiikanglobaalin koordinaation merkitystä.Kuitenkin ongelmia on aikaansaanutnimenomaan se, että niin Fed kuinAasiankin keskuspankit painottavatraha- ja valuuttapoliittisissa päätöksis-sään talouskasvua enemmän kuin EKP.Aivan viime päivinä (24.3.) myösEKP:n uusi pääjohtaja Jean-ClaudeTrichet on ilmaissut olevansa huolis-saan euroalueen riittämättömästä ku-lutuskysynnästä. Tämä ei vielä tarkoi-ta sitä, että Trichet haluaisi vaikuttaaeuron arvoon rahapolitiikalla. Alueentalouskasvun ja työllisyysongelman rat-kaisuksi tarjotaan muun muassa raken-nereformia, jolla lisättäisiin työmark-kinajoustoja. EKP:n tulisi kuitenkinkiinnittää enemmän huomiota rahapo-litiikkojen koordinoimattomuuteen.Pitäisi analysoida vakavasti, edellyttää-kö todellisen ja potentiaalisen talous-kasvun välinen kuilu rahapolitiikan in-terventiota, ja sallivatko vallitsevat in-flaatio-odotukset ja –paineet sen (ks.Svensson 2004). On ilmeistä, ettäkoron lasku parantaisi tilannetta. Huo-limatta rahan määrän (M3) kasvustajuuri mikään ei viittaa siihen, että in-flaation nopeutuminen uhkaisi talou-den tasapainoa.

Fed pelaa uhkapeliä?

USA:n keskuspankki on pitänyt kor-kotason matalana. Sen keskeinen oh-jauskorko (federal funds rate)2 alen-nettiin vuoden 2001 alun 6,50 prosen-tista asteittain aina 1,00 prosenttiin asti,

2 Federal funds rate Fedin keskeinen oh-jauskorko, keskuspankin säätelemä pank-kien välinen yliyön korko.

Kuvio 3. Saksan markan (euron 1999 lähtien) arvo dollareissa ja vaihto-taseen vaje.

Lähde: OECD.


joka on ollut voimassa 25.6.2003 al-kaen. Huolimatta matalasta korkota-sosta ja nopeutuneesta talouskasvustaUSA:n kuluttajahintainflaatio on pysy-nyt hitaana. Helmikuussa 2004 koko-naisindeksi oli noussut 1,7 % vuottaaiemmasta tasosta, mutta joulu-helmi-kuussa se oli noussut 3,7 % vuosita-solla. Yksityisen kulutuksen hintain-deksi oli taas vuoden 2003 viimeiselläneljänneksellä vain 1,1 % edellisvuo-tista korkeampi.

Matala korkotaso on ollut yksi edel-lytys yritysten investointien käynnisty-miselle. Mutta se ontehnyt mahdolliseksimyös asuntoluototuk-sen nopean paisumi-nen. Asuntorakentami-nen on ollut yksi USA:nkasvun moottoreita.Asuntoluotoilla on myösrahoitettu merkittäväs-sä määrin yksityistä ku-lutusta. Tähän kehityk-seen on liittynyt myös varallisuusesi-neiden hintojen jyrkkä nousu, joka si-sältää merkittäviä riskejä. Uhkana on,että varallisuusesineiden hinnat ovatampuneet yli ja että jo maltillinen pit-kien korkojen nousu alentaisi osakkei-den ja asuntojen hintatasoa, mikä hei-kentäisi velkaantuneiden kotitalouksi-en rahoitusasemaa entisestäänkin.Asuntoluotottajien riskit kasvaisivat jaluottohanat menisivät kiinni, minkäseurauksena asuntoluottojen käyttökulutukseen estyisi.

USA:n keskuspankki on kuitenkintoiveikas ja uskoo, että tilanne lauke-aa työllisyyden kohenemisen myötä.Työllisten määrän pitäisi nousta tänävuonna lähes 320 000:lla kuukaudes-sa, jotta hallituksen tavoite 3,8 miljoo-nasta uudesta työpaikasta toteutuisi.On uskottavaa, että Fed odottaa työl-lisyyden paranevan tuntuvasti ja nos-taa korkoaan vasta sen jälkeen. Muus-sa tapauksessa koron nousu olisi lä-hinnä reaktio jonkinasteiseen kriisiin,esimerkiksi kiinteistö- ja asuntokaup-pojen liialliseen luototukseen, mikä voipahimmassa tapauksessa järkyttääkoko rahoitusjärjestelmän vakautta.

Rahapolitiikkaa koordinoita-va

Nykyinen rahapolitiikan koordinoimat-tomuus on johtamassa epätasapaino-jen korostumiseen. Sitomalla valuut-tansa dollariin Aasian maat ovat var-mistuneet siitä, etteivät niiden valuu-tat heikkene toisiinsa eikä USA:hannähden. Tältä osin on taattu edelly-tykset investointiasteen pitämiselle kor-keana ja vientivetoisen kasvun jatku-miselle. Ostamalla dollareita näidenmaiden keskuspankit myös pitävät dol-

larin keinotekoisen vah-vana ja siirtävät USA:nvaihtotaseongelman rat-kaisemisen edellyttä-mää dollarin heikenty-mistä ainakin niiden va-luuttoihin nähden. Oli-siko Euroopan kannal-ta sitten eduksi, jos dol-lari heikkenisi edelleen?Mikä on ulospääsytie

tästä Euroopalle hankalasta tilantees-ta?

Tilanne voi helpottua siten, että eurokuitenkin heikkenee valuuttamarkki-noilla. Tähän voi liittyä se, että jotkutAasian maat hellittävät, eivätkä enääpidä kiinni dollarikytkennästä yhtämäärätietoisesti kuin lähimenneisyy-dessä. Tästä on ollut merkkejä jo vii-me viikkoina, kun Japanin jenin onannettu vahvistua selvästi sekä dolla-riin että euroon nähdän.

Osittain tilanne voisi ratketa myös it-sestään Aasian maiden ”sisäisen reval-vaation” kautta. Tällöin nopeimminkasvavien maiden kuten Kiinan talousylikuumenisi sen valuutan vallitsevalladollarikurssilla. Tämä näkyisi inflaati-on nopeutumisena ja nimellispalkko-jen nousuna. Tässä tilanteessa Kiinasaattaisi myös revalvoida valuuttansapalauttaakseen tasapainon kotimaan si-säisessä taloudessa. Aasian ulkoinen tai”sisäinen” revalvaatio lisäisi kansainvä-lisen talouden vakautta.

EKP:n koronlasku puolestaan auttaisiEurooppaa, jonka kasvu on vielä tois-taiseksi hapuilevaa. Rahapolitiikan ke-vennys aikaansaisi paineita euron heik-

kenemiseksi ja – ilman siihen liittyväävaluutan heikkenemistäkin – tämä toi-mi tukisi alueen kotimaista kysyntää.USA:n tilannetta se ei kuitenkaan aut-taisi.

Varmin tae USA:n vaihtotaseen su-pistamiseksi olisi Fedin koronnosto.Tämä hillitsisi kotimaista kysyntää, jatoimenpide vastaisi myös euroalueentarpeita, koska se pyrkisi vahvistamaandollaria. Myös USA:n finanssipolitiikankiristäminen, joka lisäisi USA:n talo-utta kohtaan tunnettua luottamusta,olisi yhtä lailla toivottua. Se hillitsisiUSA:n kotimaista kysyntää ja supis-taisi sen tuontia. Samalla se palauttaisiulkomaisten sijoittajien luottamustaUSA:n valtion obligaatioihin ja tekisihelpommaksi sen vaihtotaseen alijää-män rahoittamisen. On ilmeistä, ettätervehdyttäviä toimia saadaan odottaa.Ottaen huomioon taloudellinen tilan-ne ja odotukset työllisyyden parantu-misesta on kuitenkin todennäköistä,että Fed nostaa korkoa jo kesällä taialkusyksystä, sen sijaan että se siirtäisikoronnoston presidentinvaalien jälkei-seen aikaan.�

KIRJALLISUUS

European Central Bank (2004),Monthly Bulletin 02/2004,

OECD (2004), Main Economic Indi-cators 2004/2, Paris: OECD.

Svensson, L.E.O. (2004), The EuroAppreciation and ECB Monetary Policy,Briefing Paper for the Committee onEconomic and Monetary Affairs(ECON) of the European Parliament forthe quarterly dialogue with the Presi-dent of the European Central Bank.

EKP:n olisi pohdit-tava vakavasti,voisiko se tukeaeuroalueen talous-kasvua alentamallakorkoa.


Suomalaisen työn ja tuotannon pär-jäämisen kannalta parhaillaan käynnis-sä oleva maailmantalouden murros onmittava haaste. On arvioitu, että Suo-messa menetetään vuosina 2002–2004yhteensä noin 50 000 teollista työpaik-kaa. Pelkästään vuonna 2003 teollisuu-dessa oli 22 000 työllistä vähemmänkuin edellisenä vuonna. Toistaiseksikotimaisen kysynnän ja veronkeven-

nysten vahvistama palvelutuotanto onpitänyt kasvua yllä ja estänyt työttö-myyden merkittävän kohoamisen,vaikka maailmantalouden hidas elpy-minen on heijastunut vientiteollisuu-den työllisyyskehitykseen. Työllistenmäärä väheni viime vuonna yhteensä7 000:lla ja työllisyysaste putosi 0,4 pro-senttiyksikköä 67,3 prosenttiin. Työ-voimatutkimuksen mukaan kahden

Olli RehnPääministerin talouspoliittinenneuvonantajaValtioneuvoston kanslia

Suomalainentyö ja tuotantomaailmantaloudenmurroksessa

Globalisaation uudessa

vaiheessa kysytään,

pysyykö tuotanto ja työ

Suomessa. Artikkeli

pohtii asiasta

käynnistetyn

selvitystyön taustoja.

Olli Rehn toimii valtioneuvoston kanslian “Suomi maailmantaloudessa”-selvityksenohjausryhmän puheenjohtajana.


vuoden jaksolla helmikuusta 2002 hel-mikuuhun 2004 työllisten kokonais-määrä väheni 28 000:lla.

Työpaikkojen vähenemisen jatkumi-nen merkitsisi Vanhasen hallituksentyöllisyystavoitteen etääntymistä hori-sonttiin. Hallitus on asettanut tavoit-teeksi 100 000 uuden työpaikan syn-tymisen vuoteen 2007 mennessä. Ta-voitteen saavuttaminen on välttämä-töntä hyvinvointivaltion rahoituspoh-jan turvaamiseksi tulevaisuudessa.Tämä edellyttää hallitusohjelman mu-kaisesti elvyttävää ja rakenteita uudis-tavaa talouspolitiikkaa, joka tukee kas-vua, investointeja, yrittäjyyttä ja työnkannustavuutta.

Valtioneuvoston kanslia onkin käyn-nistänyt pääministerin aloitteesta ”Suo-mi maailmantaloudessa”-selvityksen,jonka tavoitteena on arvioida, mitensuomalainen työ ja tuotanto voivat me-nestyä maailmantalouden murrokses-sa (kuvio 1). Hanke koostuu kahdes-ta toisiaan tukevasta osasta: ensinnä-kin politiikkasuosituksiin tähtäävästäselvityksestä ja toiseksi työmarkkina-järjestöjen elinkeino- ja yhteiskuntapo-liittisesta vuoropuhelusta. Hankkeen

tueksi on koottu kaksi ohjausryhmää,joissa on edustus valtionhallinnosta,tutkimuslaitoksista, elinkeinoelämästäja työmarkkinajärjestöistä.

Globalisaation uusi vaihe

Joku voi kysyä, mihin tarvitaan uuttaselvitystä Suomen pärjäämisestä maa-ilmantalouden murroksessa. Onhantalouden globalisaatio ollut todellisuuttajo vuosikymmenien ajan. Eräät tutki-jat ovat jopa sitä mieltä, että maailman-talous oli kansainvälistyneempi ensim-mäisen maailmansodan aattona, lähes100 vuotta sitten. Vastaisin, että eläm-me parhaillaan globalisaation uutta vai-hetta, jota leimaa sekä määrällinen ettälaadullinen muutos aikaisempaan ver-rattuna. Tämä aiheuttaa tarpeen kan-sallisen talousstrategiamme uudelleen-arviointiin.

Määrällinen muutos on seurausta sii-tä, että neljä jättivaltiota eli Kiina, In-tia, Brasilia ja Venäjä ovat viimeisen kah-den vuosikymmenen aikana liittyneettäysillä osaksi avoimeen vaihdantaanperustuvaa maailmantaloutta. Näissä

maissa on yhteensä yli 2,5 miljardia ih-mistä, mikä jo sellaisenaan riittää hei-luttelemaan maailmantalouden man-nerlaattoja. Itä-Aasiasta on viime vuo-sikymmenien kuluessa tullut maailmanteollinen työpaja, jonka osuus maail-man teollisuustuotannosta on noussutlähes 35 prosenttiin, kun taas Euroo-pan osuus on pudonnut 13 prosent-tiin vuonna 2000 (kuvio 2). Samallasuorien sijoitusten määrä on monin-kertaistunut. Suorien sijoitusten virtakasvoi viisinkertaiseksi vuosina 1990–2000, joskin se supistui lähes puolellavuosina 2000–2002. Suorien sijoitus-ten yhteenlaskettu, kumulatiivinen va-ranto viisinkertaistui 1990-luvun alus-ta 2000-luvun alkuun siirryttäessä.

Laadullista muutosta kuvaa se, ettäkyse ei ole enää vain teollisen tuotan-non, vaan yhä useammin myös tuote-kehityksen, ohjelmistojen kehittämisenja palvelutuotannon siirtymisestä ke-hittyviin maihin. Kiinasta on tullutmaailman teollinen työpaja. VastaavastiIntia on vahva yrityspalvelujen ja oh-jelmistotuotannon saralla.

Käynnissä olevasta murroksesta käy-tetään usein nimitystä Kiina-ilmiö. Sii-

Kuvio 1. Valtioneuvoston kanslian selvitys “Suomi maailmantaloudessa”.

Toimialakohtaiset selvitykset

Työmarkkinajärjestöjen toimialakohtainen vuoropuheluglobalisaation haasteista elinkeino- ym. politiikassa

VNK:n globalisaatioselvityksenohjausryhmä aloittaa työnsä

Selvitystyökäynnistyy

SeminaariVäliarvio

selvitystyöstäSelvistys valmistuu

Erillisselvityksetkäynnistyvät

Erillisselvityksetvalmistuvat

Tammikuu Maaliskuu Toukokuu Heinäkuu Syyskuu Marraskuu Helmikuu Huhtikuu Kesäkuu Elokuu Lokakuu Joulukuu


täkin on kyse, mutta käsite Kiina-ilmiöantaa yksipuolisen kuvan meneillään ole-vasta kehityksestä. Tarkemmin katso-en kyse on juuri edellä kuvatuista mää-rällisistä ja laadullisista muutoksista.

Eräät kommentaattorit ovat kyseen-alaistaneet Kiinan talousihmeen jatku-

vuuden. On toki paikallaan kysyä, voi-ko Kiinan ja muiden kehittyvien talo-uksien kasvu jatkua pitkään nykyisellä9–10 prosentin vauhdilla. Ei varmaanikuisesti. Kiina kärsii talouden ylikuu-menemisesta, joka ilmenee mm. kiin-teistörakentamisessa. Suurin riski liit-

tyy mitä ilmeisimmin pankkijärjestel-mään, joka kärsii luottotappioista ja onjo vaatinut keskuspankin tukea.

Riskeistä huolimatta on silti ilmeistä,että Kiinan nopea kasvu jatkuu aina-kin seuraavien 5–10 vuoden aikajän-teellä. Tähän oletukseen on useita pe-rusteita. Ensinnäkin nopeaa kasvua tar-vitaan uusien työpaikkojen ripeäksi syn-nyttämiseksi tehottomista valtionyhti-öistä työttömiksi jääville kiinalaisille,mikä on ehto puolueen ja hallituksenvallan legitimiteetille. Toiseksi Kiinanjäsenyys Maailman kauppajärjestöWTO:ssa on vahvistanut Kiinan ase-mia maailmanmarkkinoilla ja investoin-tikohteena. Kolmanneksi Kiinalla onsatojen miljoonien ihmisten työvoima-reservi, joka pitää kustannuksia ja in-flaatiota kurissa. Kasvua vahvistaa se-kin, että yrittämisen edellytyksiä pa-rannetaan, kun omistusoikeus vast-ikään kirjattiin maan perustuslakiin.Myös työntekijöiden tuottavuuden pa-raneminen tukee kasvua.

Pienet osaamistaloudet hyöty-vät globalisaatiosta

Globalisaatio kohtelee eri tavoin eri-kokoisia ja eri kehitysvaiheessa olevia

Kuvio 3. Kiinan nousu maailman teolliseksi työpajaksi.

• Globalisaatio pakottaa yritykset etsimään alhaisten kustannustentuotantomaita

• Valtiot pakotettuja nostamaan osaamisen tasoa pysyäkseen kilpailu-kykyisinä suhteessa alhaisten kustannusten uusiiin haastajiin

• Korkealla kehitysasteikossa olevat maat keskittyvät yhä suurempaa lisä-arvoa tuottavaan työhön pystyäkseen ylläpitämään talouskasvua – paino-piste korkean tason osaajissa

• Teknologian yhä suuremman liikkuvuuden johdosta investointienhoukutteleminen on yhä haasteellisempaa

Lähde: Royal Philips Electronics.

1950 19701980 2003

Japani

Asian “Tiikerit”

Meksiko

ASEAN

Kiina rannikkoKiina sisämaa

??

Nopeimmin kasvavan teolli-suustuotannon maat ja maa-ryhmät

USA:n jälleenrakennusapu /reindustrialisaatio

Kuvio 2. Maailman teollisuustuotannon jakauma 1750–2000.

Itä-Aasia = Kiina, Japani, IntiaPohjois-Amerikka = Yhdysvallat, KanadaEurooppa = Saksa, Iso-Britannia, Ranska, Italia, Espanja, Ruotsi, Belgia, Sveitsi

Lähde: ETLA.


maita. Usein väitetään, että globalisaa-tio sinänsä olisi syynä kehitysmaidenköyhyyteen ja kurjuuteen. Tämä väiteei saa tukea empiirisistä havainnoista.Kiinassa ja Intiassa sadat miljoonat ih-miset ovat nousseet köyhyydestä kes-kiluokkaan pitkälti juuri sen ansiosta,että nämä maat ovat osallistuneet avoi-meen vaihdantaan perustuvaan maail-mantalouteen. Vastaavasti Saharan ete-läpuolisen Afrikan maat ovat eri syistäjättäytyneet syrjään maailmantaloudes-ta.

Köyhyyden poistamiseen tarvitaantalouden kasvua, johon taas tarvitaankauppaa ja investointeja. Onko vähi-ten kehittyneiden maiden köyhyys näinollen seurausta liiallisesta vai pikem-minkin liian vähäisestä globalisaatios-

ta? Globalisaation piik-kiin pannaan usein sel-laisiakin ongelmia, jot-ka ovat seurausta esi-merkiksi teknologisestakehityksestä tai vääräs-tä kansallisesta politii-kasta.

Suomi on ollut talou-den globalisaation suu-ria voittajia. Yleensäkinpienet ja osaamiseennojaavat avoimet talo-udet hyötyvät enitenvapaakaupan laajene-misesta. Suomen teol-lisen nousun ensim-mäinen vaihe 1860-lu-vulta lähtien, samoinkuin sotien jälkeinentalousihmeemme, olipitkälti seurausta osal-listumisesta maailman-kaupan vapautumiseenja myöhemmin Euroo-pan yhdentymiskehi-tykseen. Etenkin tek-nologiateollisuudennousu on ollut hyvinpitkälle kiinni taloudenglobalisaation tarjoa-mista mahdollisuuksis-ta.

Toisaalta Suomi onesimerkki myös siitä,

miten maailmantaloudentai yhteiskuntajärjestel-mien muutokset voivatheilutella pientä talouttakuin koskivenettä taijopa ajopuuta. Kymme-nen vuoden takainenlama seurasi sekä glo-baaleista muutoksistaettä oman talouspolitiik-kamme virheistä. Lamanpitkä varjo muistuttaa sii-tä, miten tärkeää pienenvaltion on ennakoivastisopeutua toimintaympä-ristön muutoksiin.

Pian 1990-luvun lamaniskettyä Suomi kykeni rakentamaanuuden kansallisen strategian, joka no-

jasi vientivetoiseen kasvuun, osaami-sen vahvistamiseen ja EU-jäsenyyteen.Siihen päästiin vasta kriisin jälkeen. Tä-nään elämme globalisaation uuden vai-heen seurauksena vastaavaa murros-ta, johon on parempi löytää menes-tyksen eväitä ennen kuin on housutkintuissa. Kun jouduin pääministerinavustajana kokemaan lähituntumalta1990-luvun laman syvimmät syöveritja myöhästyneen kurssinkorjauksen,voin sanoa vain yhden asian: Ei kos-kaan enää.

Politiikan ja talouden muut-tunut suhde

Globalisaation seurauksena politiikanja talouden välinen suhde on muuttu-nut. 100 vuotta sitten demokratian lä-pimurto vahvisti valtion roolia mark-kinoiden ohjauksessa. Kansanvaltaisenpolitiikan suuri saavutus viime vuosi-sadalla oli markkinatalouden inhimil-listäminen, ihmiskasvoinen kapitalismi.Tästä syntyi markkinatalouden ja hy-vinvointivaltion yhteiselo – ei ehkä rak-kaudesta, ei toisaalta pelkästä pakos-takaan, vaan paremminkin järkiavio-liittona.

Tässä järkiavioliitossa puolisoiden ta-savertaisuus alkoi muuttua 1980-luvunkuluessa. Informaatioteknologian lä-pimurto ja pitkälti sen vauhdittama

pääomaliikkeiden va-pauttaminen ja suoriensijoitusten nopea kasvusekä suuryritysten glo-baalit yritysstrategiatheikensivät yksittäisenkansallisvaltion varaannojaavan politiikkamal-lin kykyä ohjata yhteis-kunnan ja talouden ke-hitystä.

Tästä alkoi eräänlai-nen kadonneen valtionmetsästys. Osin tähänhaasteeseen on pyrittyja pystytty vastaamaanEuroopan unionin tasol-

la yhdistämällä kansallisvaltioiden po-liittiset voimavarat. Menestystarinois-

Vaikka EU:n roolitaloudessa on kes-keinen, kilpailuky-kyä ja työllisyyttäparantavat ratkai-sut tehdään viimekädessä kunkinmaan sisällä eikäkoko unionin tasol-la.

Olli Rehn korostaa, että Suomi on vahva osaamistalous, jokakuitenkin kärsii yrittäjyysvajeesta ja korkeasta työttömyydestä.Yhteiskunnallisessa uudistumiskyvyssä olemme eurooppalaistakeskitasoa.


ta suurin on yhteisvaluutta euro, vaik-ka sen viimeaikainen kurssikehitys on-kin heikentänyt eurooppalaisen teolli-suuden hintakilpailukykyä. Unioninrooli on keskeinen myös kansainväli-sen kaupan ja sisämarkkinoiden kehi-tyksen kannalta.

Silti yhä selvemmäksi on käynyt, ettäponnistelut Euroopan tasolla eivät yk-sinään riitä takaamaan EU:n jäsenval-tioiden menestystä. Viime kädessä eu-rooppalaisen työn ja tuotannon kilpai-lukyvyn ja siten työllisyyden kannaltakeskeiset ratkaisut tehdään jäsenmais-sa.

Vaikka globalisaation yhteydessäusein puhutaan kansallisvaltioiden roo-lin heikentymisestä, niin monilta osinse edellyttää kansallisvaltiolta vahvaa,joskin muuttuvaa, roolia. Markkina-talouden ja kansallisvaltion järkiavio-liitto saa siis uuden luonteen. Perintei-set konstit 1970-luvun hengessä, ku-ten sektorikohtainen teollisuuspolitiik-ka tai julkisen sektorin kasvattaminen,eivät enää pure. Sen sijaan tarvitaanosaamisperustaamme vahvistavaa elin-keinopolitiikkaa, kasvua ja yrittäjyyttätukevaa veropolitiikkaa sekä työn te-kemistä ja teettämistä parhaiten edis-

tävää palkanmuodostusta ja sosiaalitur-vaa.

Avoimessa maailmantaloudessa toi-mintaympäristön merkitys kasvaa. Ko-vassa kilpailussa eletään pienten mar-ginaalien aikaa. Investointipäätöksiätehdessään yritys tutkii tarkkaan, mis-sä sen on pitkällä tähtäyksellä mielek-käintä toimia. Ratkaisuun vaikuttaa sekämarkkinoiden läheisyys että yrityksentuotannolliseen toimintaympäristöönvaikuttavat tekijät. Yritykset pystyvätsuhteellisen pienin kustannuksen siirtä-mään toimintojaan maasta toiseen, josyhden maan toimintaympäristö ei oleniille mieluinen. Tätä muutosta kuvaase, että suomalaisten teollisuusyritystenpalveluksessa oli vuonna 2003 ulkomail-la jo lähes 250 000 työntekijää eli noinkolmannes niiden koko työvoimasta(kuvio 4.). Määrä on viisinkertaistunutviimeisen kahden vuosikymmenen ku-luessa. Vaikka syy ei ole yksin tässä, onSuomi viime vuosina kärsinyt merkit-tävästä investointivajeesta.

Yritysten sijaintipaikkapäätöksiin ei-vät vaikuta ainoastaan yritysten koh-telu, vaan myös työntekijöitä koske-vat kysymykset ovat hyvin olennaisia.Menestyksellisellä talous-, koulutus- ja

sosiaalipolitiikalla voidaan olennaisestivaikuttaa yritysten toimintaympäris-töön ja sitä myötä hyvinvointivaltionmenestykseen.

Kansallisvaltiot joutuvat siis kilpaile-maan yhä enemmän yritysten ja nii-den toimintojen sijoittumisesta alueel-leen. Niiden on vakuutettava kump-paneilleen tässä järkiavioliitossa, ettäsuhdetta kannattaa jatkaa.

Hyvä esimerkki tästä ovat Itävallanja Japanin äskettäin aloittamat inves-tointikampanjat. Itävalta mainostaa it-seään 25 prosentin yritysverokannal-la. Japanin mainoksessa pääministeriJunichiro Koizumi puolestaan kehot-taa yrityksiä investoimaan maahansa,koska “Japanissa on maailman osaa-vin työvoima”.

Tutkimuskohteena toimialat,työmarkkinat ja aluetaloudet

”Suomi maailmantaloudessa”-hank-keessa pureudutaan Suomen kilpailu-kyvyn ja työllisyyden edellytyksiin eril-lisselvitysten avulla.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos toteut-taa selvityksen aiheesta “Suomen talou-den toimialojen ja klusterien kilpailuky-ky”. Siinä arvioidaan, miten yritysten si-jaintipäätöksiin ja kansainvälistymiseenvaikuttavat tekijät ovat muuttuneet tek-nologisen kehityksen ja talouden glo-balisaation seurauksena. Samoin tutki-taan sitä, miten Suomen eri toimialojenkilpailuetu on muuttunut maailmanta-loudessa. Osana selvitystä tehdään tut-kimus sekä suomalaisten että ulkomais-ten yritysjohtajien näkemyksistä Suo-mesta investointikohteena.

Palkansaajien tutkimuslaitos toteut-taa erillisselvityksen aiheesta “Maail-mantalouden murros Suomen työ-markkinoiden kannalta”. Se lähtee siitätosiasiasta, että tärkeä keino houku-tella yrityksiä pysymään Suomessa taijopa siirtymään Suomeen ovat osaa-vat työntekijät. Globalisaation uusi vai-he muuttaa yritysten osaamisvaati-muksia sekä perinteistä ajattelutapaasiitä, miten, milloin ja missä työtä teh-dään. Hyötyjinä ovat korkean osaami-

Kuvio 4. Suomalaisten teollisuusyritysten henkilöstö Suomessa ja ulkomailla1975–2003.

Lähteet: Suomen Pankki, ETLA.


sen maat ja alueet, häviäjinä taas hei-komman osaamisen maat ja alueet.Tässä selvityksessä olennaisia kysy-myksiä ovat mm. se, miten voidaanparantaa työn tuottavuutta ja kilpailu-kykyä, miten saada Suomeen lisää kor-kean tason osaajia, tutkijoita, opiske-lijoita ja työntekijöitä sekä miten suo-malaista palkkaus- ja sopimusjärjestel-mää on kehitettävä.

Toinen keskeinen osa Suomi maail-mantaloudessa-hanketta on työmarkki-najärjestöjen toimialakohtainen vuoro-puhelu. Sen ohjausryhmänä toimii pal-kansaajien ja työnantajien etujärjestöjenjohtajista koostuvat työmarkkinakuusik-ko. Pyrkimyksenä on, että eri klusteri-en osalta arvioidaan, miten yhteisin toi-menpitein voidaan luoda Suomeen li-sää kasvuyrityksiä ja siten työpaikkoja.Esimerkiksi Teknologiateollisuuden,Metalliliiton ja Valtion teknillisen tutki-muslaitoksen TRIO-hanke pyrkii luo-maan teknologiateollisuuteen kymme-

niä uusia kasvuyrityksiä järjestelmätoi-mittajien tasolla. Samanlaisia hankkeitapyritään vauhdittamaan nyt käynnisty-neellä vuoropuhelulla. Vuoropuhelussa-kin on kyse uusia ideoita ja yhteistä nä-kemystä synnyttävästä prosessista, eivalmiiksi katetusta lopputuloksesta.

Osaamisen, yrittämisen jatyön tekemisen yhteiskunta

Suomen työllisyyden ja kilpailukyvynhaasteet ovat hyvin samanlaiset kuinmuullakin Euroopan unionilla. Viimeaikoina Hollannin entisen pääministe-rin Wim Kokin vetämän asiantuntija-ryhmän työllisyysraportti Jobs, Jobs,Jobs – Creating more employment inEurope on saanut viime aikoina pal-jon huomiota EU:ssa, ansaitusti. Koktavoittelee sosiaalisen markkinatalou-den uudistamista, eurooppalaisen mal-lin modernisaatiota (kuvio 5).

Toivon, että kaikki suomalaiset jamiksei muutkin eurooppalaiset päät-täjät perehtyisivät huolella Kokin ra-porttiin ja sen johtopäätöksiin. Sillä onpaljon annettavaa myös suomalaisellekeskustelulle. On syytä analysoidatarkkaan Kokin ryhmän Suomelle te-kemiä suosituksia. Ryhmä katsoi, ettämeidän tulisi muun muassa keventääpalkan sivukuluja varsinkin matala-palkkaisissa työtehtävissä, uudistaavero- ja etuusjärjestelmiä työllistä-misloukkujen poistamiseksi, parantaaaktiivisen työvoimapolitiikan kattavuut-ta ja tehokkuutta sekä monipuolistaaelinkeinorakennettamme ja tasapainot-taa aluekehitystä.

Ruotsi ja Suomi menestyvät näissävertailuissa hyvin silloin, kun mitataanosaamis- ja tietotalouden menestystä.Sen sijaan yhteiskunnallisessa muutos-valmiudessa ja uudistumiskyvyssäolemme olleet korkeintaan eurooppa-laista keskitasoa.

Kuvio 5. Wim Kokin työllisyysraportin keskeiset suositukset.

T & K +innovaatiot

Työmarkkina-joustot + turva

YrittäjyysSopeutuminenja muutoksen

hallinta

Henkisenpääoman tasonnostaminen

Kustannusten javastuiden jako

Investoinnithenkiseenpääomaan

–Elinikäinenoppiminen Elinikäisen

oppimisenedistäminen

Muutoksiinkannustaminen

Uudistuksettoimeen:

työllisyydenhallinta

EU-instrumenttienhyödyntäminen

Toimeenpano

Aktiivinen työ-voimapolitiikka

Naisettyömarkkinoilla

Työntekokannattavaksi

Vähemmistöt jamaahanmuuttajat

Ikääntymis-strategiat

Töihin!

Työ todelliseksivaihtoehdoksi


Alustavan tiedon mukaan Venäjänbruttokansantuote kasvoi 7,3 prosent-tia vuonna 2003. Tämä asettaa Venä-jän jälleen, jo viidennen kerran peräk-käin, maailman nopeimmin kasvavienmaiden joukkoon yhdessä Kiinan jaIntian kanssa. Mikään näistä maista eiole ns. hyvin toimiva kansantalous,

Pekka Sutela1

PäällikköSiirtymätalouksien tutkimuslaitosBOFITSuomen Pankki

Venäjä:pieni muttakukoistava talous

Venäjän talouden erinomainen kehitys luo

Suomen viennille markkinoita, jotka pitää

osata hyödyntää. Artikkelissa eritellään

kuitenkin myös kehityksen monenlaisia

uhkakuvia.

1 Esitetyt näkemykset ovat kirjoittajanomia eivätkä edusta Suomen Pankin kan-taa.

Maamme ydinongelma voidaan ki-teyttää seuraavasti: Suomi on vahvaosaamis- ja tietotalous, joka kuitenkinkärsii yrittäjyysvajeesta ja korkeastatyöttömyydestä. Näin ollen selvityksenyhteydessä on arvioitava, miten paran-namme suomalaista osaamista vahvis-tamalla tutkimus- ja teknologiarahoi-tukseen ja koulutukseen suunnattujaresursseja – ja käyttämällä ne entistäparemmin. Sen rinnalla on kyettäväparantamaan yrittämisen edellytyksiäsekä työn tekemisen ja teettämisenkannattavuutta myös matalammantuottavuuden aloilla.

Selvitystyössä olemme päätyneet nos-tamaan esiin muun muassa seuraavatkysymykset: Miten elinkeinopolitiikanpainopisteitä on muutettava osaamis-talouden vahvistamiseksi? Miten pys-tymme kannustamaan yhä useampiayrityksiä investoimaan Suomessa jaSuomeen? Miten kykenemme houkut-telemaan korkean tason osaajia, tut-kijoita, opiskelijoita ja työntekijöitäSuomeen? Mihin käytännön toimiintulisi ryhtyä Suomen ja Aasian nouse-vien talouksien yhteistyön lisäämisek-si? Miten pystymme parhaiten turvaa-maan korkean työllisyyden ja ostovoi-man uudistamalla palkanmuodostustaja sopimusjärjestelmää?

Maailmantalouden murros ja Aasianteollinen nousu luovat Suomelle paitsihaasteita myös uusia mahdollisuuksia.Niiden tunnistaminen on keskeinen osaselvitystä. On pyrittävä tukemaan sel-laista kehitystä, jonka avulla globali-saation uudesta vaiheesta voivat hyö-tyä sekä suomalaiset että kehittyvienmaiden kansalaiset. Suurten kehitys-maiden teollinen nousu on vahvista-nut niiden kasvua ja vähentänyt köy-hyyttä, mikä on myönteistä. Vaaran-tamatta tätä kehitystä meidän on vah-vistettava suomalaisen työn ja tuotan-non menestystekijöitä.

Yhteisymmärrys on ollut Suomelleiso voimavara. Silti sen sisältöä on ar-vioitava uudelleen, jotta pärjäämme jat-kossa. Tähän tähdätään nyt käynnis-tyneillä selvityksillä ja vuoropuhelulla.Liike on tässäkin pyrkimyksessä vähin-tään yhtä tärkeä kuin päämäärä.�


jossa olisi korkea tuottavuus ja elinta-so. Talouksien kokovertailut kertovattästä. Vallitsevilla valuuttakursseillamitaten Venäjän talous on suunnilleensamaa kokoa Alankomaiden kanssa,Kiinakin vain Italian veroinen. Tämäon syytä muistaa. Mutta on myösmuistettava, että kasvu mitataan edel-listä vuotta vasten. Kasvun olemassa-olo ei kerro, että talous toimisi hyvin.Se kertoo, että talous toimii tänä vuon-na paremmin kuin viime vuonna. Kai-killa kolmella keskeisellä kehittyvällätaloudella on suuret ongelmansa, jot-ka tulevat vielä aiheuttamaan suuria,ehkä kasvun pysäyttäviäkin vaikeuk-sia.

Suuret ongelmat eivät kuitenkaanvälttämättä estä myös Intiaa ja Venä-jää toistamasta Kiinan esimerkkiä, nou-sua suurimpien kansantalouksien(mutta siis ei korkeimman elintasonmaiden) joukkoon, kun kasvu jatkuuja valuutat vahvistuvat. Kehittyvien ta-louksien valuutat ovat yleisesti aliarvos-tettuja, ja niiden vahvistuminen on ajan

mittaan väistämätöntä. Tällä on sa-manvertainen merkitys kuin taloudenkasvulla, kun verrataan kansantalouk-sien kokoa ulkomaanvaluutassa, eu-roissa tai dollareissa.2

Venäjä on Suomelle valtti-kortti…

Suomella on kädessään pieni muttahyödynnettävä valttikortti. Me käym-me EU-maista suhteellisesti enitenkauppaa niin Kiinankuin Venäjänkin kans-sa. Ydin-Euroopan suu-rille maille odotetaanyleisesti reippaamman-puoleista kasvua vain,jos ne pystyvät uudista-maan toimintatapojaanja hyödyntämään täysi-mittaisesti yhdentymi-sen etuja. Tarve pinnis-tellä teknisen kehityk-sen eturivissä ilman suurta mahdolli-suutta perässähiihtäjän etujen nautti-miseen yhdessä vanhentuvan ja supis-tuvankin väestön kanssa painaa niidenkasvumahdollisuuksia. Vaikka Saksayksistään onkin taloudelliselta kooltaankaksinkertainen kaikkiin muihin Itä-

meren piirin maihin verrattuna – mu-kaan laskien myös Venäjä – ja se to-dennäköisesti rikastuu edelleen, onkasvavia markkinoita etsittävä sieltä,missä talouskasvu on nopeinta.

Ero kansakuntien rikkauden ja nii-den markkinoiden kasvun – puhumat-takaan molempien takana olevien se-littäjien – välillä unohdetaan aivan lii-an usein. Esimerkiksi Venäjän suhteenvoi tehdä yksinkertaisen ajatuskokeen.Taloustutkijat arvioivat pitkän aikavä-lin kasvumahdollisuuksia yleisimminkolmen keskeisen muuttujan pohjal-ta: investoinnit tuotannolliseen pää-omaan, henkisen pääoman taso ja tu-lotason etäisyys rikkaimmista maista.Viimeksi mainittu, ehkä vähiten ilmei-nen muuttuja, kertoo perässähiihtä-jän edun olemassaolosta, mahdollisuu-desta hyötyä tuomalla ulkomailta pa-rasta tekniikkaa, tieto-taitoa ja toimin-tatapoja. Ajanmukaisen ajattelun mu-kaan pitäisi lisäksi, ja ehkä ennenkaikkea, korostaa institutionaalistakehitystä. Se on kuitenkin hankalastimitattavissa, ja yleisesti tyydytäänkäyttämään vaihtoehtoisia oletuksiainvestointiasteesta. Voihan ajatella,että ne kertoisivat epäsuorasti liike-toimintaympäristöstä.

Varsin yksimielisesti eri laskelmatväittävät, että parin seuraavan vuosi-kymmenen aikana Venäjän potentiaa-linen kasvuvauhti olisi 5–6 prosenttia

vuodessa.3 Vastaavaluku euroalueelle ase-tetaan yleisesti noinkahteen prosenttiin.Ajan myötä Venäjänpotentiaalinen kasvu-vauhti laskisi, kun vä-estö alkaa vanhentua jasupistua samaan ta-paan kuin nyt EU-alu-eella. Venäjällä väestönvähentyminen voi kui-

tenkin olla rajun nopeaa, ellei kan-santerveyttä saada selvästi nykyistäparemmalle tolalle. Jotkut ennusteet– sekä venäläiset että ulkomaalaiset –

Pekka Sutela on pitkän linjan Venäjän tutkija.

Vaikka Venäjäntalous on verratenpieni, se tarjoaanopeasti kasvaviamarkkinoita, toisinkuin esimerkiksiSaksa.

3 Lyhyen katsauksen esittää Sutela(2003).

2 Tämänkertaisen keskustelun kansan-talouksien kokojen muuttumisesta sysäsiliikkeelle Goldman Sachs (2003). On kui-tenkin muistettava, että taloustieteilijöidenkyvyllä ennustaa pitkän ajan kasvua onansaitusti huono maine.


kuvaavat ennennäkemättömän nope-aa väestön supistumista. Sellaisenmahdollisen tulevaisuuden edessä va-rovainen ajatus kavahtaa.

Myös Venäjän energiapainotteinentuotantorakenne, ainakin toistaiseksivaatimaton kyky tekniseen kehitykseenja keskeisen tuotannon keskittynytomistus – joka toisaalta heijastuu pi-entuotannon vähäisyytenä – painavatkasvumahdollisuuksia alaspäin. Laajallelevinnyt käsitys näyttää olevan, että va-rovaisesti arvioiden Venäjän talous voisikasvaa keskimäärin 3–4 prosenttia vuo-dessa. Näin sen kasvu jäisi laskelmal-lista potentiaaliaan alhaisemmaksi. Pre-sidentti Putinin tavoitteeksi asettamakansantulon kaksinkertaistaminenkymmenessä vuodessa edellyttäisi 7,2prosentin vuosikasvua. Harva, edes vi-rallisten ja puolivirallisten ennustajienjoukosta, näyttää uskovan sen toteu-tumiseen. Toisaalta kannattaa muistaa,että Venäjä on toistuvasti yllättänyttarkkailijansa.

... eikä ainoastaan vahvantalouskasvunsa ansiosta...

Suomalaisen viejän kannalta Venäjäntalouden ruplamääräistä kasvua tär-keämmäksi voikin tulla ruplan reaali-nen vahvistuminen4. Rupla on jo vah-vistunut vuoden 1998 kriisiä edeltäneel-le tasolle, mutta viime vuosien kasvunmyötä tuottavuus on noussut niin, ettäreaalinen aliarvostus on edelleen tosi-asia. Kun Venäjän vaihtotaseen ylijää-mä on tilastojen mukaan säilynyt val-taisana, talouspolitiikka on joutunut ta-sapainottelemaan inflaation kurissa pi-

tämisen ja valuuttakurssin liian nope-an vahvistumisen hillinnän välillä. Täs-sä näytetään onnistutun varsin hyvin.Ajan myötä kurssi joka tapauksessavahvistuu väistämättä, ja sen myötäkasvaa suomalaisenkin viejän kannal-ta tärkein talouden koko, sen ostovoi-ma.

On myös ilmeistä, että kasvun javaurastumisen myötä ulkomaistentuotteiden osuus tavaroiden ja palve-luiden käytössä kasvaa. Suomalaises-ta näkökulmasta on edelleen oleellis-ta, että meitä lähellä oleva Pietari-Mos-kovan kasvuakseli todennäköisestikasvaa jatkossakin muuta maata no-peammin. Kun nämä tekijät lasketaanyhteen, saadaan tulokseksi, että suo-malaisen viennin kannalta keskeisetVenäjän markkinat kasvavat montakertaa talouden odotettua kasvuvauh-tia nopeammin.

Suomen suurin yksittäinen vientimaaoli vuonna 2003 Saksa. Sen osuus ko-konaisviennistä oli 11,8 prosenttia.Venäjä kuuluu kauppakumppaneidenkakkosryhmään yhdessä Ruotsin, Bri-tannian ja USA:n kanssa. Sen osuusviennistä oli 7,5 prosenttia. On hyvinmahdollista, että Venäjän markkinoi-den nopea kasvu vie maan muutamas-sa vuodessa Suomen suurimmaksivientikohteeksi. Itse asi-assa, ellei niin käy, voi-daan syyttää vain mei-tä.

Venäjän vuoden 2003kasvu oli selvästi nope-ampi kuin juuri kukaanennusti. Ennusteet oli-vat 4–5 prosentin luok-kaa. Ero ennusteiden jatoteutuman välillä johtuu ennen muu-ta viitisen dollaria oletettua korkeam-masta öljyn hinnasta. Myös öljyn, sa-moin kuin metallien tuotanto kasvoiodotettua nopeammin. Venäjän yksi-tyistetyn öljyteollisuuden kyky kään-tää tuotanto nopeaan nousuun muut-taa maailmantalouden painopistettäsen keskeisimmän hyödykkeen osal-ta. Se, kuinka kestävällä pohjalla tuo-tannon nousu on, on kuitenkin kiis-tanalaista.

Yhden tulkinnan mukaan venäläisetöljy-yritykset ovat nyt, kasvatettuaantähän asti tuotantoaan olemassa ollei-den lähteiden käyttöä tehostamalla,valmiita uusien kenttien valtaamiseen.Toisen näkemyksen mukaan niillä eiole siihen sen enempää halua kuin mah-dollisuuttakaan, vaan on keskityttyryöstöviljelyyn oman markkina-arvonlisäämiseksi. Niin tai näin, uusia reser-vejä etsivät kansainväliset öljyjätit ovatVenäjällä liikkeellä tosissaan.

Niin tärkeä kuin öljy yhdessä mui-den luonnonvarojen kanssa onkin,Venäjä ei ole pelkkä öljyvaltio. Kokoenergiasektori on – sen määrittelyn laa-juudesta riippuen – noin viidennes Ve-näjän kokonaistuotannosta. Vuonna2003 tämä viidennes kuitenkin tuotti55 prosenttia vientituloista, noin puo-let teollisista investoinneista ja 40 pro-senttia budjettituloista. Energian tuo-tannon ja vientihintojen kasvuvaikutuskoko kansantalouteen tulee siis paitsisuoraan myös tuotantopanosten ky-synnän, investointien ja budjettitulojenkautta.

Osa energiatuloista kanavoituu muil-le tuotannonaloille talouden monia-lakorporatistisen omistusrakenteen(ns. oligarkkien) vuoksi. Energiaan taimuihin raaka-aineisiin perustuvat oli-

garkkiryhmät ovat use-assa tapauksessa käyt-täneet viime vuosienhuimaa kassavirtaansalaajentumalla myös täy-sin irrallisille toimialoil-le, esimerkiksi maatalo-uteen ja rakennustoi-mintaan. Kuva siitä, mil-laisia rahavirtoja tällais-

ten ryhmittymien sisällä tapahtuu niinmaan sisällä kuin rajojen ylikin, onparhaassakin tapauksessa – silloin kunkyse on läntisissä pörsseissä noteera-tuista yrityksistä – sumea. Kun vielämuistetaan, että kasvavat vientitulotovat toisaalta nostamassa reaalista va-luuttakurssia, kokonaiskuvaa öljynhinnan vaikutuksesta on hankalaa saa-da. Mutta se on suuri, eikä ole vaka-via todisteita siitä, että se olisi supis-tunut.

4 Valuutan reaalisella vahvistumisella vii-tataan maan reaalisen valuuttakurssin re-valvoitumiseen eli sen hinta- tai kustan-nuskilpailukyvyn heikkenemiseen. Näinkäy, jos maan (nimellinen) valuuttakurssirevalvoituu ja/tai sen hinta- tai kustan-nustason nousu on nopeampaa kuin ver-tailumaissa. Vastaavasti valuutan reaali-nen aliarvostus merkitsee sitä, että maanhinta- tai kustannuskilpailukyky on jota-kin pitemmän aikavälin tasapainotasoaanparempi.

Suomi saa syyttäävain itseään, elleiVenäjä nouse sentärkeimmäksivientimaaksi.


...mutta Venäjän normaaliuson muistettava...

Venäjä on useissa suhteissa ”normaalimaa”, samantapainen kuin muutkinalemman keskitason tulojen raaka-ai-netuottajat. Kysyä, milloin Venäjästätulee samanlainen kuinTanska tai Uusi Seelan-ti, merkitsee maalitaulunohittamista. Venäjä onmyös liiketoimintaym-päristönä normaali maa.Sitä ei pitäisi liian useinverrata epänormaaleihinmaihin, vaikka se eurooppalainen maaonkin.

Suuri ero on siinä, että Venäjä onperinyt suurvaltamenneisyyden. Tähänperimään kuuluu tulevaa kasvua edis-täviä tekijöitä. Yksi on keskimääräistäparemmin koulutettu väestö, vaikkakoulutustaso ja tutkimus- ja kehitys-kyky saattaakin olla selvästi rapautu-massa. Siihen kuuluu teollinen perus-ta, joka oli aikanaan vankka mutta jon-ka siviilipuolen ydin – kuljetusväline-teollisuus – kohtaa kuitenkin mahdol-lisen WTO-jäsenyyden myötä varsinongelmallisen tulevaisuuden. Perimään

kuuluu myös ”Siperian kirous”, sel-lainen tuotannon ja asutuksen sijoitte-lu, joka ei ole nykyisissä olosuhteissasen enempää taloudellisesti kuin yh-teiskunnallisestikaan järkevä.5 Niinkummalliselta kuin edes asian harkin-ta tuntuukin, ei ole itsestään selvää,

erottavatko Venäjää pel-kästä öljyvaltiosta enem-män kielteiset kuinmyönteiset tekijät.

Uhka öljyvaltioksitaantumisesta on todel-linen ja tiedostettu. Vi-ranomaiset tietävät hy-

vin tarpeen monipuolistaa tuotanto-rakennetta: tämä oli muun muassapresidentti Putinin vuoden 2003 val-takunnan tila -puheen keskeinen si-sältö. Se, kuinka tavoite saavutettai-siin, on vaikeampi kysymys. Yksi lukukertoo paljon. Suomessa käytetääntutkimukseen ja tuotekehittelyyn noin3,5 prosenttia bruttokansantuottees-ta. Kun yksityiset yritykset rahoitta-vat siitä ylivoimaisesti suurimmanosan, tutkimus tähtää pääosaltaan ta-

loudellisesti hyödynnettäviin tuloksiin.Venäjällä t&k-menojen osuus on noinprosentti bruttokansantuotteesta. Ra-hoitus tulee lähes pelkästään valtiol-ta. Suuri osa menoista toisin sanoenmenee Neuvostoliitolta perityn talo-udellisesti luksustutkimukseksi katsot-tavan toiminnan jäljellä olevien osienylläpitämiseen. Vaikka Venäjä voikinhyötyä perässähiihtäjän edusta, saat-tavat yritysten nykyiset t&k-menotolla liian vähäisiä edes nykyaikaisentekniikan omaksumista varten. Mo-nesti nihkeä suhtautuminen suoriinulkomaisiin investointeihin korostaaongelmaa.

Jos pyrkii ennakoimaan Venäjän ta-louden monipuolistumista, helpoim-min seurattava indikaattori on yksin-kertainen: uudet, kansainvälisesti kil-pailukykyiset teolliset tai palveluidenvientituotteet. Toistaiseksi niitä ei olejuurikaan nähty.6

Epäilystä ei liene, että myös venä-läistyyppinen yksityistäminen on lisän-nyt yritysten tehokkuutta. Silti yritys-ten kannalta voi lyhyellä aikavälillä ollahyödyllisempää kehittää suhdepää-omaa päättäjiin ja virkamiehiin kuinsijoittaa voimavaroja tuotannolliseenpääomaan. Tästä kärsii eritoten uusiiyrittäjyys, pieni ja keskisuuri tuotan-to. Sen määrää koskevat tilastot ei-vät voi olla kovin luotettavia, muttaniiden mukaan pk-yritysten määräsuhteessa väestöpohjaan on vain mur-to-osa siitä, mikä on tavanmukainenEU-alueella ja myös uusissa jäsen-maissa. Mikä pahempaa, tilastoitumäärä ei ole vuosiin juurikaan muut-tunut. Tämä kehityksen veturi on Ve-näjällä kovin heikko.

Venäläisten pienyritysten keskuudes-sa tehtyjen kyselyjen mukaan liiketoi-mintaympäristö parani vuosina 2001–

5 Ks. Hill ja Gaddy (2003).

Venäjä ei olepelkkä öljyvaltio,mutta se saattaataantua sellaiseksi.

6 Mieleen tuleva esimerkki ovat Suomes-sa myytävät murtomaasukset. Noin puo-let tehdään Venäjällä, osa lopuista Ukrai-nassa. Kyse on kustannusmuutosten takialähinnä Virosta siirretyistä koneista, joillaei ole juuri mitään tekemistä venäläisentuotannollisen kyvyn kanssa.

Luonnonvarat ajatellaan Venäjän rikkaudeksi, mutta ne voivat koitua myös kiroukseksi,Pekka Sutela muistuttaa.


2002.7 Suurimmiksi ongelmiksi koe-taan makrotaloudellinen epävarmuusja (kuten muissakin maissa) korkeaverotus. Vastoin yleistä käsitystä lah-jonta ja eritoten järjestäytynyt rikolli-suus eivät ole venäläisille yrityksille eri-tyisiä huolen aiheita. Suomalaisten yri-tysten käsitys toiminnasta Venäjällä onusein toinen. Jos käsitysten erilaisuusmerkitsee, että venäläiset yritykset ovatentistä enemmän tottuneet toimimaanhuonossa ympäristössä, käsillä on suuriongelma. Toisaalta voi olla, että suo-malaiset liian usein asettavat Venäjälleepärealistisia vaatimuksia.

...silti kasvu jatkuu...

Ennusteet vuoden 2004 kokonaistuo-tannon kasvuksi ovat noin 5,5 prosent-tia. Paljon toki riippuu öljyn hinnasta,mutta niin kauan kuin Kiinan ja Intiannopea kasvu jatkuu, se ei romahda.On aina turvallista ennustaa, että pi-demmällä ajalla hinta laskee ainakinjonkin verran. Yhdessä näinä vuosinaalkavan väestön huoltosuhteen heik-kenemisen kanssa se saa aikaan Venä-jän kasvun hidastumisen. Mutta niinkuin edellä korostettiin, kasvun jatku-misessa ei ole pelkäs-tään kysymys öljyn hin-nasta.

Tämä tarkoittaa, ettäkun v. 2003 kasvu –sattumoisin, ehkä – olitäsmälleen presidenttiPutinin ”kokonaistuo-tannon kaksinkertaista-minen 10 vuodessa”-tavoitteen mukainen,tavoite jää lähivuosina kauemmaksi.Tästä ei kuitenkaan seuraisi poliittisialegitimiteettiongelmia niin kauan kuinuskottavaa poliittista vaihtoehtoa ny-kyiselle hallinolle ja sen peruslinjalle eiole.

Tämä on lohdullinen, jopa optimis-tinen päätelmä, ainakin kaikkien nii-den kannalta, jotka painottavat vakaut-

ta ja ennakoitavuutta enemmän kuinihmisoikeuksia, sananvapautta ja luo-vuutta. Mutta mitkä ovat taloudellisenkehityksen lyhyen ajan riskit? Poissul-kien täysin ennakoimattomat tapahtu-mat, niistä päällimmäinen näyttäisi ole-van mahdollinen kyvyttömyys hallitapääoman vahvana jatkuvaa sisääntu-loa. On myös mahdollista, vaikka siitäei ole merkkejä, että taloudellisen tar-koituksenmukaisuuden alistaminenpoliittisille tavoitteille, josta esimerkkinäon ollut Yukos-jupakka, leviäisi, eri-tyisesti alueille. Se, kuinka poliittinenvalta kohtelee yritystoimintaa valtakun-nantasolla, on julkisuuteen tuleva asia.Näin ei ole alueilla, joissa pääosa ta-loudellista toimintaa kuitenkin tapah-tuu. Mutta kaiken kaikkiaan lyhyenaikavälin kehitys näyttää jokseenkinturvatulta.

...ja vaikka vasemmistopopu-lismikaan ei näytä suureltavaaralta...

Yksi Venäjän onnista viimeisen kym-menen vuoden aikana on ollut, etteivasemmistopopulismin vaihtoehtoa olepoliittisesti vakavassa mitassa ollut. Juu-

ri sehän on keskeisestisyypää eräiden suurtenkehitysmaiden, kutenArgentiinan, taloudelli-seen romahdukseen vii-me vuosikymmeninä.Vuosien 2003–2004vaalisyklin kiintoisiapiirteitä on, että nyt sel-lainen oli ensi kerranselvästi tarjolla, Syn-

nyinmaa-puolueen (Rodina) ja SergeiGlazievin esittämänä.

Sergei Jurjevitsh Glaziev oli aikanaanNeuvostoliiton nuorin taloustieteentohtori. Jo 30-vuotiaana hänet otettiinmukaan Gaidarin uudistushallitukseen.Hän toimi aluksi vara-ulkomaankaup-paministerinä ja sitten useiden kuukau-sien ajan ulkomaankauppaministerinä,kun Pjotr Aven siirtyi pankkitoimin-taan ja tuli erääksi Venäjän vauraim-mista miehistä. Glaziev erosi tai ero-

tettiin hallituksesta, kun hän asettuiparlamentin puolelle syksyn 1993Moskovan väkivaltaisuuksissa, ja vaatiJeltsinin viraltapanoa. Sen jälkeen Gla-ziev on vaellellut ympäri Venäjän va-semmistolaista kartaa etsien perustaavaltavirran haastamiselle. Hän oli ai-kansa liitossa kenraali Lebedin kans-sa, sitten kommunistien mukana. Vä-lirikko näiden kanssa kypsyi, kun hänvaati puoluetta osaksi laajaa kansallis-patrioottista liittoa, ja tuli torjutuksi.Rodina, joka vei joulukuun 2003 vaa-leissa kolmanneksen kommunistienkannatuksesta, on yleisen arvion mu-kaan Kremlin luomus. Se, että se ha-josi presidentinvaalikampanjassa, oliodotettavissa.

Vaikka Sergei Glazievista ei koskaantulisi vakavaa poliittista vaihtoehtoa,hän tarjoaa Venäjälle vasemmistopo-pulistisen vaihtoehdon talouspolitii-kassa samaan tapaan kuin presiden-tin talouspoliittinen neuvonantaja An-drei Nikolajevitsh Illarionov tarjoaa oi-keistopopulistisen vaihtoehdon. Gla-zievin ehdotusten luettelo on tuttu:budjetin koon kasvattaminen, koh-tuullisen budjettialijäämän hyväksymi-nen, luonnonvarojen, infrastruktuu-rin ja muutoin strategisiksi katsottu-jen yritysten pitäminen valtion omis-tuksessa, teollisen perustan (joka tässätarkoittaa lähinnä perittyä sotateolli-suutta) ylläpitäminen, myös verohel-potuksilla, tukiaisilla, investointi- javientiluotoilla, ylimalkaan kotimaisentuotannon suojeleminen, vain tark-kaan harkittu WTO-jäsenyys, sekä yli-malkaan lisää rahaa köyhille - ja kai-ken tämän rahoittaminen luonnonva-rasektoria verottamalla. Venäjällä va-semmistopopulistisen ohjelman kovinlaaja poliittinen suosio näyttää kuiten-kin epätodennäköiseltä.

...silti pitkän aikavälin haas-teet ovat tavattomat…

Jos Venäjän taloudellinen kasvu jää tu-levina vuosina vaatimattomaksi, kutensaattaa käydä, voimavarat eivät riitäkaikkien niiden toimintojen suojelemi-

Pystyykö Venäjätunnustamaanvoimavarojensarajallisuuden jaohjaamaan neoikein?

7 Ks. www.cefir.ru.


seen ja kehittämiseen, jotka voivat hy-vin perustein väittää jääneensä laimin-lyödyksi viime vuosikymmeninä. Nii-hin kuuluvat, kuten moneen kertaanon toistettu, muun muassa vanhentu-va pääomakanta, rapautuva infrastruk-tuuri, ainakin osin heikkenevä koulu-tus, rajusti – ja monelta osin oikeute-tusti – supistunut tutkimus, eräissä suh-teissa uhkaavasti heikentynyt kansan-terveys, tavattoman määrän aikapom-meja sisältävä ympäristö ja toiminta-kyvyttömyyden partaalle joutunut so-talaitos – luetteloa voisi pidentää.

Taloudellisesti kysymys on, toimiikovenäläinen järjestelmä tavalla, joka oh-jaa voimavarat edes suunnilleen sinne,missä niitä kipeimmin tarvitaan kan-sakunnan hyvinvoinnin turvaamiseksi.Poliittisesti on kysyttävä, pystyykö Ve-näjä tunnustamaan, että sen suurval-tamahdin palauttamiseen tähtäävät ta-voitteet eivät kerta kaikkiaan ole so-pusoinnussa olemassa olevien ja toden-näköisesti tulossa olevien voimavaro-jen kanssa.

...ja poliittinen kehitysvahvistaa niitä

Venäjällä ei ole menossa demokrati-an vahvistaminen vaan autoritaarisenvaltion kehittäminen. Kyse ei kuiten-kaan ole paluusta vanhaan, vaan pro-sessi, joka kohtaa monta rajoitetta.Venäjä, samoin kuin sen johto, halu-aa tulla hyväksytyksi kansainvälisenyhteisön arvostettuna osana. Yhteis-kunnalliset eliitit haluavat samaa. Siksion tärkeää, että valtakunnassa pide-tään vaaleja, vaikka niissä ei tasaver-taisuus toteutuisikaan. Siksi on myösoleellista, että oikeudenkäyttö toteu-tuu oikeusistuinten kautta, eikä tie-dotusvälineiden valvonta saa olla täy-dellinen. Poliittinen järjestelmä, jokayhdistää autoritaarisen tavoitteen de-mokratian muotojen kanssa, on kui-tenkin rakenteellisesti epävakaa. Setoimii vain johtajan kiistattoman ar-vovallan varassa.

On myös ilmeistä, että pitkällä aika-välillä ja perusteiltaan pyrkimykset au-

toritaarisen valtion rakentamiseen janormaalimman markkinatalouden ke-hittämiseen ovat ristiriidassa. Näin onvarsinkin, kun halutaan välttää sortu-minen öljyvaltioksi ja kehittää moni-ulotteinen, kilpailukykyinen ja oikeu-denmukainen talous. Sen syntyminenedellyttää tilaa aloitteellisuudelle, luo-vuudelle ja avoimuudelle.�

KIRJALLISUUS

Goldman Sachs (2003), Growing withthe BRICs.

Hill, F. & Gaddy, C. (2003), The Sibe-rian Curse, Washington, D.C.: Broo-kings Institution.

Sutela, P. (2003), The Russian MarketEconomy, Helsinki: Kikimora Publica-tions.


Funktionaalinen tulonjako kuvaa tuo-tannossa syntyvän arvonlisäyksen ja-kautumista työ- ja pääomatulojen kes-ken. Yrityksen arvonlisäyksestä osapäätyy palkkojen muodossa työnteki-jöille korvauksena heidän työpanok-sestaan. Osa jää yritykselle käytettä-

väksi investointeihin tai jaettavaksiomistajille. Funktionaalinen tulonja-ko on ymmärrettävästi työmarkkina-järjestöjen kiinnostuksen kohteena, jamuutokset siinä toimivat yhtenä oh-jenuorana palkkavaateita muodostet-taessa.

Työtulojen osuudenpieneneminen Suomentehdasteollisuudessa:mitä mikroaineisto kertoo?Tomi KyyräEkonomistiValtion taloudellinentutkimuskeskus1

Työn ja pääoman välisen tulonjaon

kääntyminen jälkimmäisen hyväksi

teollisuudessa ja koko kansan-

taloudessa on ollut hätkähdyttävä

1990-luvun alun lamavuosien

jälkeen. Tämä ei kuitenkaan ole

merkinnyt, että yksittäisillä

teollisuustoimipaikoilla työtulojen

osuudet olisivat keskimäärin

supistuneet.Tomi Kyyrä laati laajan funktionaalista tulonjakoa käsitte-levän raportin Tulopoliittiselle selvitystoimikunnalle vuon-na 2002. Artikkeli kertoo tähän liittyneiden jatkotutkimus-ten tuloksista.


Suomessa työ- ja pääomatulojen vä-linen ”kakunjako” pysyi varsin vakaa-na pitkän aikaa aina 1980-luvun lo-pulle asti (kuvio 1). 1990-luvun alku-vuosina työtulojen osuus ensin kasvoiennätysmäiseksi mutta supistui sittennopeasti tasolle, jolle vertailukohtaapitää hakea aina 1950-luvulta asti(Sauramo 1999).2 Lamavuosia seuran-nut, usean vuoden pituinen nopeantalouskasvun vaihe ei tilannetta kor-jannut. Työtulojen osuus on edelleenreilusti pitkän aikavälin keskimääräi-sen tasonsa alapuolella, mikä on he-rättänyt keskustelua tapahtuneen ke-hityksen taustoista.3

Funktionaalisen tulonjaon muuttumi-en pääomatulojen hyväksi ei ole pel-kästään suomalainen ilmiö, vaan vas-taavanlainen muutos on ollut nähtä-vissä useimmissa OECD-maissa (Kyyrä2002). Muiden pohjoismaiden kehityson noudatellut pitkälti Suomen koke-muksia: työtulojen osuus supistui1980-luvun vakaan kauden jälkeenvasta 1990-luvulla. Myös useimmissaManner-Euroopan EU-maissa työtu-lojen osuus on laskenut mutta tasai-semmin parin viime vuosikymmenenaikana. Poikkeuksia ovat Yhdysvallatja Iso-Britannia, joissa funktionaalinentulonjako on säilynyt varsin vakaanajo pitkän aikaa.

Funktionaalisen tulonjaon muutokset1990-luvun Suomessa olivat kansain-välisesti ottaen erittäin voimakkaita. Toi-

saalta kansantaloutemme on ollut mel-koisessa murroksessa muutenkin. Teol-lisuusmaiden syvin lama, sitä seuran-nut kaksijakoinen toipumisvaihe ja tek-nologiasektorin huima nousu ovat jät-täneet jälkensä talouden rakenteisiin.Suomi on myös voimakkaasti kansain-välistynyt ja integroitunut entistä tiiviim-min globaaleille rahoitus- ja hyödyke-markkinoille. Taloudellisen toimintaym-päristön muutokset ovat näkyneet yri-tyskentän rakennemuutoksena, jonkamyötä heikompia tuotantolaitoksia jatyöpaikkoja on karsiutunut ja uusia, tä-män päivän haasteita paremmin vastaa-via on syntynyt. Rakennemuutokseneräs seuraus on ollut funktionaalisen tu-lonjaon kehityksen eriytyminen aggre-gaatti- ja yritystasolla. Koska kansan-talouden ja toimialojen aggregaattilu-vut kätkevät alleen yritys- ja toimipaik-kakentän tapahtumat, niin erityisesti1990-luvun tapahtumien ymmärtämi-seksi on syytä kurkistaa myös aggre-gaattilukujen taakse.

Mikroaineisto kertoo makro-kehityksen taustat

Kuvion 1 käyrä perustuu tyypilliseenaggregaattisarjaan. Aggregaattisarja

tiivistää tiedot tuhansista mikroaineis-ton havaintoyksiköistä (yrityksistä, toi-mipaikoista, kotitalouksista tai henki-löistä) yhteen summa- tai keskiarvo-lukuun. Tunnusluvun arvoja yli ajanvertailemalla saadaan yleiskuva kehi-tyksen suunnasta. Aggregaattisarjat si-sältävät kuitenkin vain murto-osantaustalla olevien mikroaineistojen tie-tosisällöstä. Siksi niiden perusteella eiuseinkaan voida luotettavasti jäljittäätaloudellisia syy-seuraussuhteita, vaantähän tarkoitukseen tarvitaan mikro-aineistoja. Toimipaikka- ja yritystasonmikroaineistot tuovat lisävalaistustamyös funktionaalisen tulonjaon muu-tosten taustoihin.

Pohdimme seuraavaksi funktionaalis-ta tulonjakoa toimipaikoilla (”mikrota-so”) ja toimialalla (”makrotaso”) sekänäiden tasojen välistä yhteyttä. Yhtähyvin voisimme tarkastella yrityksiä toi-mipaikkojen sijaan. Vastaavasti makro-tasona voisi olla joko sektori, kutenteollisuus, tai koko kansantalous. Työ-tulojen osuus mikrotasolla vastaa toi-mipaikan palkkasumman osuutta nimel-lishintaisesta arvonlisäyksestä. Työtulo-jen osuus toimialalla saadaan, kun jae-taan toimialan kaikkien toimipaikkojenpalkkasumma toimipaikkojen yhteen-lasketulla arvonlisäyksellä. Funktionaa-

Kuvio 1. Työtulojen osuus kansantulosta, %.

Lähde: Kansantalouden tilinpito.

1 Artikkeli pohjautuu pitkälti Kyyrän jaMalirannan (2004) englanninkieliseenkatsaukseen. Mika Malirannan kommen-tit ovat olleet avuksi artikkelin kirjoittami-sessa. Arto Kokkinen toimitti ystävällisestiKansantalouden tilinpidon tuoreimmatluvut.

2 Työtuloilla viitataan palkansaajakorva-uksiin, jotka sisältävät työntekijöille mak-settujen palkkojen ja palkkioiden lisäksityönantajan maksamat sosiaaliturvamak-sut, joilla viime kädessä rahoitetaan työn-tekijöiden toimeentuloa ajanjaksoina, jol-loin varsinaista palkkatuloa ei kerry.

3 Aihetta ovat käsitelleen mm. Holm jaRomppanen (1999), Sauramo (1999,2000, 2003), Antila (2001), Savela(2001), Kavonius (2001a, 2001b), Ri-patti ja Vilmunen (2001), Maliranta(2001, 2003) ja Kyyrä (2002).


linen tulonjako toimialalla riippuu tu-lonjaosta yksittäisillä toimipaikoilla janiiden välisistä markkinaosuuksista.Markkinaosuudella viita-taan toimipaikan osuu-teen koko toimialan ar-vonlisäyksestä.

Tulonjako toimialallamuuttuu, jos tulonjakoyksittäisillä toimipaikoillamuuttuu, toimipaikko-jen väliset markkina-osuudet muuttuvat taito imipa ikka joukkomuuttuu uusien ja pois-tuvien toimipaikkojenmyötä. Siksi tulonjaonmuutos toimialalla on tarkoituksenmu-kaista jakaa kahteen osaan: muutok-seen, joka aiheutuu toimipaikkojen si-säisen tulonjaon muuttumisesta, jamuutokseen, joka aiheutuu toimipaik-kajoukon rakenteellisista muutoksis-ta. Näistä jälkimmäinen voidaan edel-leen jakaa osiin, jotka kuvastavat toi-mipaikkojen syntymien ja kuolemienvaikutusta sekä markkinaosuuksienmuutosten vaikutusta.

Oleellista on huomata, että funktio-naalinen tulonjako voi kehittyä eri lail-la mikro- ja makrotasoilla. Toisin sa-noen tulonjako toimialalla voi muut-tua, vaikkei se muuttuisi yhdelläkääntoimialan toimipaikalla. Jos toimipai-kat, joissa työtulojen osuus on keski-määräistä pienempi, kasvattavat mark-kinaosuuksiaan, laskee työtulojenosuus toimialalla, vaikkei tulonjakomuuttuisi yhdelläkään yksittäisellä toi-mipaikalla. Vastaavasti työtulojen osuustoimialalla pyrkii supistumaan, jos lo-petettavissa toimipaikoissa työtulojenosuudet ovat keskimääräistä kor-keammat tai jos uusissa toimipaikois-sa työtulojen osuudet ovat keskimää-räistä alhaisemmat.

Tilastokeskuksen julkaisemien aggre-gaattisarjojen avulla havaitaan muutok-set funktionaalisessa tulonjaossa toimi-alatasolla ja kansantaloudessa. Tämä eikuitenkaan vielä kerro, miten tulonja-ko on muuttunut toimipaikoilla ja yri-tyksissä. Mikroaineiston avulla voidaansuoraan havaita tulonjaon muutokset

yksittäisillä toimipaikoilla, toimipaikka-joukon muutokset ja muutokset toimi-paikkojen välisissä markkinaosuuksis-

sa. Muutokset toimipaik-kojen ja yritysten sisäises-sä tulonjaossa heijastele-vat yritysten kannatta-vuuden muutoksia. Kos-ka työllisyyspäätöksettehdään yrityksissä, ontulonjako yritystasollaparempi lähtökohta kuintulonjako toimialatasollaesimerkiksi palkankoro-tusten työllisyysvaikutus-ten arvioinnille. Siksi pää-telmien perustaminen

pelkästään toimialan lukuihin voi ollaharhaanjohtavaa.

Toimintaympäristön muutok-set ovat vauhdittaneet mikro-tason rakennemuutosta

Edellä korostettiin, että yritys- ja toi-mipaikkatason rakennemuutokset voi-vat olla funktionaalisen tulonjaon ag-gregaattimuutosten keskeisiä voimia.Parin viime vuosikymmenen tapahtu-mien voidaan olettaa vauhdittaneen ta-louden rakenteiden uusiutumista. Poik-keuksellisen syvä lama on eräs 1990-luvun keskeinen selitystekijä. Lama-vuosia edelsi yrityssektorin voimakasvelkaantuminen. Suhdanteiden romah-dettua yritysten velkaongelmia vaikeut-tivat korkeat korot, jotka olivat seura-usta markan kiinteän kurssin puolus-tusyrityksistä. Markan devalvointi jasitä seurannut kellutus puolestaan nos-tivat valuuttaluottojen markkamäärä-isiä arvoja. Siksi kustannusten rajullekarsinnalle ei ollut vaihtoehtoja. Kon-kurssiaallon ja elinkelpoisten yritystensaneeraustoimien myötä kannattamat-tomat, heikon tuottavuuden työpaikathävisivät.

Markan voimakas devalvoituminenvuosina 1991–1993 korjasi vientisek-torin ongelmat. Kilpailukyky nousihetkessä huipputasolle, vienti alkoi ve-tää ja kokonaistuotantokin kääntyi vah-valle kasvu-uralle 1994. Talouskasvu

rakentui kuitenkin pitkään pelkän vien-tisektorin varaan. Viennin kasvaessahurjaa vauhtia sen rakenne myösmuuttui oleellisesti. Sähköteknisenteollisuuden viennin volyymi moninker-taistui 1990-luvun aikana, mikä selit-tääkin ison osan koko vientisektorinkasvuluvuista. Talouden romahdus,suurtyöttömyys ja kaksijakoinen toipu-misjakso olivat avainasemassa 1990-luvun tuloratkaisuissa. Vuoden 1994liittokierroksen jälkeen solmittuja kes-kitettyjä tuloratkaisuja voidaan pitäävarsin maltillisina. Keskitetyt tulorat-kaisut aikana, jolloin talouskasvu vaih-teli voimakkaasti toimialojen välillä, voi-mistivat rakennemuutosta.

Kaupan esteiden purkaminen lieneeosaltaan kiihdyttänyt yrityskentän ra-kennemuutosta. Se on avannut ulko-maisia markkinoita suomalaistuotteil-le, mikä on tarjonnut uusia menesty-misen mahdollisuuksia tehokkaille jainnovatiivisille yrityksille. Toisaaltasama kehitys on lisääntyneen kilpailunmyötä vaikeuttanut heikkojen ja tehot-tomien suomalaisyritysten tilannetta.

Rahoitusmarkkinoiden sääntelyn pur-kaminen, rajojen avautuminen ja ve-rouudistukset ovat lisänneet pääoma-virtoja Suomen ja muiden maiden vä-lillä. Lamavuosien jälkeen alkoi sijoi-tuksia virrata suomalaisyrityksiin. Ul-komaalaisomistuksen kasvu ja pank-kikriisi ovat merkinneet murrosta yri-tysten omistusrakenteissa. Perinteinen,liikepankkivetoinen ristiinomistuskult-tuuri on jäänyt historiaan. Suuryrityk-set ovat keskittäneet voimavarojaankarsimalla ja ulkoistamalla ydinaluei-densa ulkopuolisia toimintoja. Fuusi-oilla on haettu vahvempaa asemaa glo-baaleilla markkinoilla. Uudessa ympä-ristössä sijoittajien tuottovaatimuksetmääräytyvät kansainvälisesti, ja yritys-johdon vaaditaan kantavan entistäenemmän huolta osakekurssista jaosingonmaksukyvystä. Kansainvälistensijoittajien asettamat entistä kovemmattulosvaateet ovat näkyneet tiukentu-neena henkilöstöpolitiikkana: voitolli-set yritykset ovat entistä valmiimpia mit-taviin henkilövähennyksiin. Nämä toi-met ovat lisänneet paineita pitää työ-

Funktionaalinentulonjako on kehit-tynyt eri laillakansantalouden jakoko teollisuudentasolla kuin yritys-ja toimipaikkata-solla.


tulojen osuus yritystasolla aiempaa al-haisempana.

Funktionaalisen tulonjaonkehitys mikrolukujen valossa

Kuviossa 2 on tarkasteltu funktionaa-lista tulonjakoa tehdasteollisuudessavuosina 1975–2001.4 Paksu käyrä ker-too työtulojen osuuden kokonaismuu-toksen suhteessa vuoteen 1975. Tämämuutos on hajotettu neljään osaan. Il-mestymis- ja poistumisvaikutukset ku-vaavat uusien ja poistuvien toimipaik-kojen vaikutusta työtulojen osuuteentehdasteollisuuden tasolla. Osuussiirty-mävaikutus kuvaa toimipaikkojen vä-listen markkinaosuuksien muutostenvaikutusta. Yhdessä nämä kolme teki-jää kuvaavat toimipaikkatason raken-nemuutoksen vaikutusta. Toimipaikka-vaikutus kuvaa sitä, miten funktiona-alisen tulonjaon muutokset yksittäisillätoimipaikoilla ovat vaikuttaneet kokoteollisuuden lukuihin. Kuviossa esitetytluvut ovat kumulatiivisia vaikutuksiavuodesta 1975, ja ne on laskettu teolli-suustilaston toimipaikka-aineistosta.Toimialarakenteen muutoksen vaikutuson eliminoitu laskelmista.5

Kuviosta 2 nähdään, että työtulojenosuus teollisuudessa on supistunut va-jaat 10 prosenttiyksikköä havaintope-riodin aikana. Työtulojen osuus teolli-suudessa näyttäisi kääntyneen laskevalleuralle jo 1980-luvun alussa eli kysees-sä ei ollut pelkkä lamailmiö. Tämäpoikkeaa funktionaalisen tulonjaontrendistä koko kansantaloudessa (ks.kuvio 1). Kuviosta 2 käy selvästi ilmi,että poistumis- ja osuussiirtymävaiku-tukset ovat painaneet työtulojen osuut-

Osuussiirtymä- ja lopettamisvaiku-tukset liittyvät usein läheisesti toisiin-sa. Taloudellisiin vaikeuksiin joutunuttatoimipaikkaa ei lopeteta välittömästi,vaan lopettamisprosessi vie tyypillises-ti useamman vuoden. Alkuvuosina täl-lainen toimipaikka, jonka tuotantoaajetaan pikkuhiljaa alas, pyrkii paina-maan osuussiirtymävaikutusta negatii-viseksi. Vasta viimeisenä elinvuotenaan

se näkyy lopettamisvai-kutuksen osana.

Toimipaikkavaikutuson tyypillisesti ollut var-sin vakaa eli yksittäisilläteollisuustoimipaikoillatyötulojen osuus on py-synyt keskimäärin va-kiona. 1990-luvun alkumuodostaa selkeänpoikkeuksen. Vuosina1990–1991 toimipaik-kavaikutus oli vahvastipositiivinen ja seuraavi-na kahtena vuonna sel-keästi negatiivinen.Taustalla oli tuotannon jatyöllisyyden muutosten

välinen viive lama-aikana. Ensivaihees-sa tuotanto supistui voimakkaasti nos-taen työtulojen osuutta. Tuotannon ro-

ta alaspäin. Negatiivisesta poistumis-vaikutuksesta voidaan päätellä, että työ-tulojen osuudet ovat olleet keskimää-räistä korkeampia toimipaikoissa, joi-den toiminta on lopetettu. Tämä onaika odotettua, koska korkea työtulo-jen osuus merkitsee heikkoa kannat-tavuutta.

Osuussiirtymävaikutus on poikkeuk-sellisen voimakas ja on siten päävas-tuussa työtulojen supis-tumisesta. Toisin sanoentoimipaikat, joissa työtu-lojen osuudet ovat kes-kimääräistä alhaisem-mat, ovat kasvattaneetmarkkinaosuuksiaanmuiden kustannuksella.Vuonna 1991 osuussiir-tymäkomponentti olipoikkeuksellisen negatii-vinen. Tavallista kannat-tavammat ja pääomaval-taisemmat yritykset – eline, joissa työtulojenosuus oli keskimääräistäalhaisempi – selvisivät la-mavuosista vähemminvaurioin eivätkä joutuneet leikkaamaantuotantoaan ja työllisyyttään yhtä pal-jon kuin heikommat kilpailijansa.

4 Tämän artikkelin tarkastelut on rajat-tu teollisuuteen. Kyyrä (2002) sekä Kyyräja Maliranta (2004) analysoivat myösmuita yksityisiä sektoreita yritysaineistonavulla.

5 Kaikki vaikutukset on laskettu erikseenteollisuuden 2-numerotason alatoimialoil-le. Teollisuuden luvut on saatu laskemallaalatoimialojen luvut yhteen painottamal-la alatoimialoja niiden nimellishintaisillaarvonlisäysosuuksilla.

Teollisuudessatyötulojen osuus onpienentynyt, koskasieltä on poistunuttoimipaikkoja,joilla tämä osuusoli korkea, ja kos-ka tällaiset toimi-paikat ovat menet-täneet markkina-osuuksiaan.

Kuvio 2. Mikrokomponenttien kumulatiiviset vaikutukset työtulojen osuu-teen teollisuudessa, 1975–2001.

Lähde: Laskelmat toimipaikka-aineistosta.


mahtamista seurasivat irtisanomiset pie-nellä viiveellä, mikä painoi työtulojenosuutta alaspäin seuraavassa vaiheessa.Toimipaikkojen sisäisen tulonjaon voi-makkaat vaihtelut selittävätkin työtulo-jen aggregaattiosuudessa nähtävän pii-kin vuoden 1991 paikkeilla.

Kuten edellä jo todettiin, toimialara-kenteen muutoksen vaikutus on elimi-noitu kuvion 2 luvuista. 1990-luvunaikana teollisuuden toimialarakennemuuttui selvästi. Erityisesti sähkötek-nisen teollisuuden painoarvo kasvoivoimakkaasti. Vuonna 1990 alle kym-menesosa teollisuuden arvonlisäyksestätuli sähköteknisestä teollisuudesta,mutta vuoteen 2000 mennessä senosuus oli noussut jo neljäsosaan. Hui-ma tuottavuuskehitys painoi samaanaikaan työtulojen osuutta alas sähkö-teknisessä teollisuudessa. Nämä ha-vainnot herättävät kysymyksen, missämäärin sähköteknisen teollisuuden ke-hitys heiluttaa kuvion 2 lukuja. Vas-taus on: ei kovin paljoa. Jos sähkötek-ninen teollisuus suljetaan tarkastelujenulkopuolelle, eivät yllä esitetyt päätel-mät juurikaan muutu.

Voidaan edelleen osoittaa, ettei toi-mialarakenteen muutos yleisemmin-kään ole kovin paljoa vaikuttanut funk-

Tomi Kyyrä korostaa työtulojen osuuden erilaista kehitystä eri tasoilla: 1990-luvulla kan-santalouden ja koko teollisuuden tasolla osuus aleni selvästi, teollisuusyrityksissä osuudetlaskivat hieman, ja teollisuuden toimipaikoilla ne pysyivät keskimäärin ennallaan.

tionaalisen tulonjaon kehitykseen teol-lisuudessa. Tämä nähtäisiin, jos kuviota2 verrattaisiin vastaavaan kuvioon, jos-sa toimialarakenteen muutosta ei oleeliminoitu (ks. Kyyrä ja Maliranta2004). Toimialarakenteen muutos pai-noi työtulojen osuutta hieman alaspäin1990-luvulla, joten funktionaalinen

tulonjako muuttui todellisuudessa vä-hän jyrkemmin pääomatulojen hyväksikuin kuvio 2 antaa ymmärtää. Valta-osa työtulojen osuuden supistumises-ta oli kuitenkin seurausta tapahtumis-ta yksittäisten toimialojen sisällä.

Kuviot 3 ja 4 esittävät työtulojen osuu-den muutoksen kumulatiiviset mikro-komponentit vuodesta 1990 eteenpäin.Kuviossa 3 on yritysaineistosta laske-tut ja kuviossa 4 toimipaikka-aineis-tosta lasketut termit.6 Kuvioita vertaa-malla havaitaan joitakin selkeitä ero-avaisuuksia. Ensinnäkin kumulatiivinenyritysvaikutus (joka vastaa toimipaik-kavaikutusta) oli negatiivinen vuoden1998 kohdalla, kun kumulatiivinentoimipaikkavaikutus oli likimain nollasamana ajankohtana. Toiseksi osuus-siirtymävaikutuksen merkitys oli hie-man pienempi yritysaineistosta lasket-tuna. Nämä erot voisivat selittyä sillä,että 1990-luvun toimipaikkatason ra-kennemuutoksesta merkittävä osa ta-pahtui monitoimipaikkaisten yritystensisällä. Tällaiset yritykset tehostivattoimintaansa keskittämällä resursse-

Kuvio 3. Mikrokomponenttien kumulatiiviset vaikutukset työtulojen osuu-teen teollisuudessa, 1990–1998.

Lähde: Laskelmat yritysaineistosta.

6 Yritysaineisto perustuu Tilastokeskuk-sen tilinpäätöstilastoon, jota on täydennet-ty verottajan elinkeinoverorekisterin tiedoin.


jaan tehokkaammille ja kannattavam-mille toimipaikoilleen, joissa työtulo-jen osuus oli alhaisempi kuin muillasaman yrityksen toimipaikoilla. Näidentoimien seurauksena työtulojen osuusyrityksessä saattoi laskea ilman, että niinolisi käynyt sen toimipaikoilla.

Kolmas selkeä eroavaisuus liittyy il-mestymisvaikutukseen, joka yritysai-neistossa oli positiivinen vuodesta toi-seen sillä seurauksella, että sen kumu-latiivinen vaikutus oli varsin merkittä-vä. Työtulojen osuus oli siis tavallistakorkeampi uusissa yrityksissä. Tämäviittaa heikkoon kannattavuuteen yri-tyksen ensimmäisenä elinvuonna, mikätuntuukin aika luonnolliselta. Toimi-paikka-aineistossa ilmestymisvaikutuk-sella ei ollut olennaista merkitystä.Tässä yhteydessä täytyy muistaa, ettäuusia toimipaikkoja perustavat myösvanhat yritykset. Erot ilmestymisvai-kutuksen roolissa kahden aineistonvälillä viittaavat siihen, että vanhojenyritysten perustamissa toimipaikoissatyötulojen osuudet olivat keskimääräis-tä alhaisemmat. Tämä kompensoi uu-sien yritysten perustamien toimipaik-kojen korkeiden työtulojen osuuksienvaikusta siinä määrin, että ilmestymis-vaikutus kuviossa 4 on lähellä nollaa.

tehtyihin pohdintoihin on syytä suh-tautua pienellä varauksella. Mikroai-neistojen analysointi on välttämätöntyökalu, jos makrokehityksen taustallaolevia syitä halutaan luotettavastikartoittaa.�

KIRJALLISUUS

Antila, J. (2001), Tupoja raskaan me-tallin ehdoilla? Talous & Yhteiskunta 4/2001, 19–23.

Holm, P. & Romppanen, A. (1999),Vuosien 1995 ja 1997 tulopoliittistensopimusten työllisyysvaikutuksista,VATT-keskustelualoitteita 202.

Kavonius, I. (2001a), Palkat ja voitotkansantulossa, Hyvinvointikatsaus 1/2001, 57–60.

Kavonius, I. (2001b), Palkkojen osuuskansantulosta toimialoittain ja euroop-palaisittain, Hyvinvointikatsaus 3/2001,42–46.

Kyyrä, T. (2002), Funktionaalinen tu-lonjako Suomessa, VATT-tutkimuksia 87.

Kyyrä, T. & Maliranta, M. (2004), TheDeclining Labour Share: Lessons fromFinnish Micro-Data, julkaisematon kä-sikirjoitus.

Maliranta, M. (2001), Funktionaalisentulonjaon muutos toimipaikkatasolla,Kansantaloudellinen aikakauskirja, 3/2001, 399–407.

Maliranta, M. (2003), Micro LevelDynamics of Productivity Growth – AnEmpirical Analysis of the Great Leap inFinnish Manufacturing Productivity in1975–2000, Helsingin kauppakorkea-koulu A–227.

Ripatti, A. & Vilmunen, J. (2001),Declining Labour Share – Evidence of aChange in the Underlying ProductivityTechnology? Suomen Pankin keskuste-lualoitteita 10/2001.

Sauramo, P. (1999), Tulonjako työn japääoman välillä – missä mennään? Ta-lous & Yhteiskunta 4/1999, 19–22.

Sauramo, P. (2000), Funktionaalisentulonjaon kehitys eri toimialoilla, Talous& Yhteiskunta 3/2000, 26–32.

Sauramo, P. (2003), Funktionaalinentulonjako Suomessa: ollaanko tasapai-nossa? Palkansaajien tutkimuslaitos,Työpapereita 192.

Savela, O. (2001), Palkkojen osuuskansantulosta romahtanut, Hyvinvointi-katsaus 1/2001, 53–56.

Keskeiset opetukset

1990-luvulla funktionaalinen tulonja-ko muuttui yrityksissä ja toimipaikoil-la selvästi maltillisemmin kuin kokoteollisuuden tasolla. Toimipaikoilla työ-tulojen osuudet pysyttelivät keskimää-rin ennallaan, ja yrityksissä ne olivatjonkin verran laskeneet. Työtulojenosuuden supistuminen koko teollisuu-den tasolla oli suurelta osin seuraustayritys- ja toimipaikkatason rakenne-muutoksesta, joka tapahtui pitkälti toi-mialojen sisällä. Toimialarakenteenmuutoksella ei ollut suurta merkitys-tä. Voimakkaan rakennemuutoksentaustalla lienevät olleet mullistuksetyritysten taloudellisessa toimintaympä-ristössä.

Mikrotason rakennemuutoksenmerkityksen korostuminen osaltaanhavainnollistaa toimialatason ja kan-santalouden tason palkka-ajattelunongelmallisuutta. Funktionaalisen tu-lonjaon muutoksesta aggregaattita-solla ei voida suoraan päätellä, ettätulonjako yksittäisillä toimipaikoilla jayrityksissä – joissa työllisyyspäätöksettehdään – olisi muuttunut samassamäärin. Siksi toimialojen ja kansan-talouden aggregaattilukujen pohjalta

Kuvio 4. Mikrokoponenttien kumulatiiviset vaikutukset työtulojenosuuteen teollisuudessa, 1990–2001.

Lähde: Laskelmat toimipaikka-aineistosta.


Suomi, köyhä ja harvaan asuttu maaEuroopan pohjoisreunalla, oli vuoteen1700 mennessä saavuttanut maailmankeskimääräisen bruttokansantuotteenasukasta kohden. Kaksi vuosisataamyöhemmin Suomi oli ylittänyt maa-ilman keskiarvon 30 prosentilla muttayltänyt vain runsaaseen puoleen Län-si-Euroopan tasosta (Maddison 2003).

1900-luvulla tapahtui jotakin, jokamahdollisti sen, että takapajuinen Suo-mi kuroi kiinni kehittyneiden maidenetumatkaa ja jopa saavutti vuosisadanloppuun mennessä Länsi-Euroopan

Jukka JalavaYliaktuaariTilastokeskus

Vuosisatasuomalaistatalouskasvua:sähkön ja ICT:n roolit1

Sähköistymisellä oli

aikoinaan huomattava

vaikutus Suomen

talouskasvuun.

Ovatko tieto- ja

viestintäteknologian

viimeaikainen kehitys

ja vaikutukset

verrattavissa siihen?

Jukka Jalava vastaa Tilastokeskuksessa makrotuottavuuslaskelmista.

1 Esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajanomia eivätkä välttämättä vastaa Tilasto-keskuksen kantaa.


(taulukko 1). Vuonna 2001 SuomenBKT per capita oli lähes kolme neljäs-osaa Yhdysvaltain tasosta. Groninge-nin yliopiston tutkijoiden tulosten mu-kaan suurin syy eroon löytyy Suomentyöllisten keskimääräisistä työtunneis-ta, mutta myös työn tuottavuuden tasoja työllisten osuus väestöstä oli Suo-messa Yhdysvaltoja alhaisempi.2

Hjerppe (1988) on ansiokkaasti ku-vannut Suomen talouskasvun ja raken-nemuutoksen tunnusmerkit. Kuviosta1 nähdään, kuinka myöhään teollistu-minen alkoi Suomessa ja kuinka pal-velut pitkään lisäsivät osuuttaan suo-raan alkutuotannon kustannuksella ja-lostuksen pienentyessä vasta vuoden1974 huipun jälkeen. Tämä oli vas-toin kehitystä monissa muissa kehitty-neissä maissa, joissa talouden paino-piste siirtyi alkutuotannosta jalostuk-seen teollistumisen myötä ja jalostuk-sesta palveluihin jälkiteollisen vaiheenmyötä. Vuonna 2001 Suomessa oli-kin alkutuotannon ja jalostuksen osuustaloudesta (36 prosenttia) edelleenhuomattavasti suurempi kuin EU:ssaja Yhdysvalloissa (30 ja 24 prosenttia).Suomen tehdasteollisuuden tuottavuusoli kuitenkin tuolloin maailman huip-puluokkaa (Maliranta 2003).

Mikä on talouskasvun moot-tori?

Mistä Suomen kasvuihme johtui?Pohjola (2002) määrittelee talouskas-vun moottoriksi teknologian eli tie-don siitä, miten tuotetaan tavaroita japalveluita tehokkaammin. Hän mai-nitsee tieto- ja viestintäteknologian (in-

2 Vuonna 2001 Suomessa oli työllisiäväestöstä 45,6 prosenttia ja Yhdysvalloissa48 prosenttia, eli suhdeluku oli 0,949(=0,456/0,48). Suomen työn tuottavuu-den taso oli 90,3 prosenttia Yhdysvallois-ta, ja Suomessa tehtiin 85,8 prosenttiaYhdysvaltain työllisten keskimääräisistätunneista työllistä kohden. BKT per capitaSuomessa suhteessa Yhdysvaltoihin oli siis0,735 (=0,949x0,903x0,858). Lähde:Groningen Growth and DevelopmentCentre and The Conference Board (2004).

3 Vuoden 1990 kv. Gheary-Khamis-dol-lareina. Gheary-Khamis-menetelmässälasketaan maan kulutusmäärällä paino-tettu keskiarvo BKT:n hinnasta jaettunamaan BKT:n ostovoimapariteetilla. Osto-voimapariteetti lasketaan jakamalla maanBKT kansallisissa hinnoissa BKT:n kan-sainvälisellä keskihinnalla. Ks. tarkemminVarjonen (1988).

Kuvio 1. Alkutuotannon, jalostuksen ja palvelujen osuudet BKT:sta ph,1900–2001.

Lähde: Hjerppe (1988) ja Tilastokeskus.

formation and communicationtechnology, ICT) teknologisten val-lankumousten nykyilmentymänä.Tuottavuustutkimuksessa jaetaan uu-den teknologian käyttöönoton tuot-tavuusvaikutukset kolmeen vaihee-seen. Ensimmäisessä vaiheessa tuot-tavuus paranee merkittävästi uutta

Taulukko 1. BKT per capita3, Yhdysvallat 2001=100.

1900 1913 1920 1938 1950 1960 1973 1990 1995 2001

Alankomaat 12 14 15 19 21 30 47 62 66 78Australia 14 18 17 21 27 31 46 61 67 78Belgia 13 15 14 17 20 25 44 62 65 75Espanja 6 7 8 6 8 11 27 43 46 56Iso-Britannia 16 18 16 22 25 31 43 59 63 72Italia 6 9 9 12 13 21 38 58 62 68Itävalta 10 12 9 13 13 23 40 60 64 72Kanada 10 16 14 16 26 31 50 68 69 80Norja 7 9 10 16 20 26 40 66 77 88Portugali 5 4 4 6 7 11 25 39 42 51Ranska 10 12 12 16 19 27 47 65 66 75Ruotsi 9 11 10 17 24 31 48 63 63 74Saksa 11 13 10 18 14 28 43 57 61 67Suomi 6 8 7 13 15 22 40 60 57 73Sveitsi 14 15 15 23 32 45 65 77 73 80Tanska 11 14 14 21 25 32 50 66 74 83Yhdysvallat 15 19 20 22 34 41 60 83 88 100

Lähde: Maddison (2003).


teknologiaa tuottavilla toimialoillanopean teknisen kehityksen johdos-ta. Seuraavaksi uutta teknologiaakäyttävät toimialat parantavat tuotta-vuuttaan sitä mukaan, kun ne kor-vaavat vanhaa pääomakantaa uudel-la. Lopuksi uutta teknologiaa käyttä-villä toimialoilla seuraa kokonaistuot-tavuuden kohoaminen niiden ottaes-sa käyttöön uusia toimintamalleja sekäparantaessa uutta teknologiaa jatku-villa tuote- ja prosessi-innovaatioilla.

Mikä on keksintöjen luonne? Ovat-ko ne luonteeltaan asteittaisia ja ku-mulatiivisia? Jones (2001) esittää, ettätiedon kumuloituminen johtaa hyödyl-liseen kierteeseen. Tiedon lisääntyes-sä pystytään elättämään yhä enemmänihmisiä, jotka vuorostaan kasvattavattietopääomakantaa, mikä lähes väistä-mättä johtaa teolliseen vallankumouk-seen.4 Mokyr (1990) on päinvastaistamieltä. Hänen mielestään makroinno-vaatiot aloittavat uuden teknologisenlajin tai paradigman. Niitä seuraa ry-päs mikrokeksintöjä, kun niitä paran-netaan. Makrokeksinnöt ovat näetaluksi usein alkeellisia. Taloustieteessämakroinnovaatioille yleisemmin käy-tetty termi on yleisteknologia (generalpurpose technology, GPT).

Tässä artikkelissa tarkastelen kahdenteknologisen vallankumouksen elimakroinnovaation – sähkön ja tieto-ja viestintäteknologian – roolia Suo-men 1900-luvun kasvussa. Voimmekäyttää uusklassista kasvutilinpitoaanalyysivälineenä. Siinä työpanoksenmäärän, pääomapanoksen määrän ja(laajasti ymmärretyn) teknologian elikokonaistuottavuuden kasvukontri-buutiot (vaikutusosuudet bruttokan-

santuotteen kasvussa) ovat yhteensäyhtä kuin BKT:n vuotuinen kasvupro-sentti.5 Vuosina 1900–2001 Suomenbruttokansantuote perushintaan (jos-ta on poistettu asuntojen omistuksenja vuokrauksen vaikutus) kasvoi kes-kimäärin 3,1 prosenttia vuodessa vuo-den 2000 kiintein hinnoin. Bruttokan-santuotteen määrä kaksinkertaistui hie-man yli 20 vuoden välein ja oli vuonna2001 yli 20-kertainen verrattuna vuo-teen 1900. Tästä kasvusta 0,9 prosent-tiyksikköä tuli pääomakannan kasvus-ta, 0,3 prosenttiyksikköä työpanoksenkasvusta ja 1,8 prosenttiyksikköä ko-konaistuottavuudesta eli laajasti ym-märretystä teknisestä edistyksestä.

Sähkö

Ennen ensimmäistä maailmansotaatalouskasvumme oli keskimäärin 2,7prosenttia vuodessa. Kasvutilinpitolas-kelma osoittaa, että kasvu oli tuolloinhyvin ekstensiivistä, koska pääomapa-noksen ja työn yhteenlaskettu kontri-buutio oli 70 prosenttia ja residuaalineli kokonaistuottavuuden 30 prosent-tia (taulukko 2). Sähköistyminen oli1900-luvun alussa edistynyt Suomes-sa hitaasti niin, että sähkövalaistus olilevinnyt ensin, ja vuoteen 1915 men-nessä olikin joka kaupungissa vähin-tään yksi sähkölaitos. Käyttövoimansähköistyminen oli hitaampaa. Saho-

4 Jones (2001) huomioi myös tekijänoi-keuksien kehittymisen tärkeyden kannus-timina potentiaalisille keksijöille ja/tai in-novaattoreille, jotka saavat suuremmanhyödyn, mikäli heidän tekijänoikeutensaovat suojatut.

5 Aiheesta enemmän ks. Jalava ja Pohjo-la (2003). Kasvukontribuutioita ei pidäsekoittaa BKT-osuuksiin. Esimerkiksi säh-köntuotannon kasvukontribuutio brutto-kansantuotteeseen on aivan eri asia kuinsen osuus BKT:n tasosta.

Taulukko 2. Sähkön vaikutus Suomen BKT:een (pl. asunnot) vuosina 1900–1913 ja 1920–1938.

1900–1913 1920–1938

BKT perushintaan (pl. asunnot)1 2,7 4,9

Kontribuutiot2 Pääoma 1,2 1,5Sähkö-, kaasu- ja vesihuollon pääoma 0,2 0,6Sähköiset pääomatavarat 0,3 0,6Tehdyt työtunnit 0,6 1,1Kokonaistuottavuus 0,9 2,3

1prosenttia 2prosenttiyksikköä

Lähteet: Omat laskelmat, aineisto: Hjerppe, Hjerppe, Mannermaa, Niitamo ja Siltari (1976),Hjerppe (1988), Myllyntaus (1991), Tiainen (1994) ja Tilastokeskus.

Taulukko 3. Kokonaistuottavuuden keskikasvu toimialoittain, 1900–1913ja 1920–1938.

1900–1913 1920–1938 1920–1938% % miinus

1900–1913%-yksikköä

Alkutuotanto 0,1 2,5 2,4Mineraalien kaivu 0,7 4,8 4,2Tehdasteollisuus 1,6 3,9 2,3Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto 11,4 8,3 -3,1Rakentaminen 0,7 2,8 2,1Kauppa -0,2 2,9 3,1Kuljetus ja tietoliikenne 0,4 2,7 2,2Rahoitus ja vakuutus 3,2 -0,9 -4,0Palvelut 1,3 2,7 1,4

Lähde: Omat laskelmat, aineisto: Tiainen (1994).


jen käyttövoimasta oli sähköistä 9 pro-senttia vuonna 1910 ja 36 prosenttiavuonna 1920. Paperiteollisuudessa oli20 prosenttia käyttövoimasta sähköis-tetty vuonna 1910 ja vuonna 1920 jo38 prosenttia. Metalliteollisuuden käyt-tövoiman sähköistäminen eteni ripeäm-min. Vuoteen 1913 mennessä 47 pro-senttia siitä oli sähköistettyä ja vuonna1920 peräti 75 prosenttia.

Sähkön käytön eli sähkötoimialanpääoman ja sähköisten pääomatavaroi-den kontribuutio talouskasvuun vuo-sina 1900–1913 oli 0,5 prosenttiyk-sikköä, siis vajaa viidennes koko 2,7%:n talouskasvusta. Tässä vaiheessatarjontapuolella sähköteknisen teolli-suuden ja sähkön tuotannon BKT-osuus oli vielä alle puoli prosenttia.

Toiseen maailmansotaan mennessätapahtui sähköisen käyttövoiman dif-fuusio Suomen teollisuudessa. Vuon-

Jukka Jalavan mukaan tieto- ja viestintäteknologian käy-tön kasvuvaikutukset ovat vielä suhteessa pienempiä kuinsähkön käytön kasvuvaikutukset 1920- ja 1930-luvuilla.

na 1938 koko teollisuudenkäyttövoimasta oli jo 87prosenttia sähköistetty.Sotien välisenä aikana laa-jennettiin myös huomatta-vasti sähkön jakeluverkkoa(Myllyntaus 1991). Vuosi-na 1920–1938 sähkötek-nisen teollisuuden ja säh-kön tuotannon toimialojenBKT-osuus oli noussut ylikahteen prosenttiin ja säh-kötoimialan pääoman jasähköisten pääomatavaroi-den kontribuutio talous-kasvuun oli noussut 1,2prosenttiyksikköön, kunBKT:n koko kasvu oli kes-kimäärin 4,9 % vuodessa.Lisäksi tapahtui huomiotaherättävä nopeutuminenkokonaistuottavuudessa.Kokonaistuottavuudenkasvu oli aluksi ripeintäuutta teknologiaa tuotta-valla toimialalla eli sähkö-toimialalla. Kun sähköndiffuusio käyttövoimana oliviety loppuun, oli havait-tavissa iso kokonaistuotta-vuuden kasvuvauhdin no-peutuminen kaikilla muil-

la toimialoilla paitsi sähköntuotannos-sa itsessään sekä rahoitus- ja vakuu-tustoimialalla kuten taulukosta 3 nä-kyy.

ICT

ICT:n diffuusio oli tehdasteollisuudessakolmivaiheinen. Aluksi tieto- ja vies-tintäteknologiaa käytettiin 1960- ja1970-luvulla hallinnollisiin tarkoituk-siin. Seuraavaksi ICT:tä käytettiin tuo-tantovälineissä 1970- ja 1980-luvuilla,ja lopuksi osaan tuotetuista tavaroistasisältyi ICT:tä. Vuoteen 2001 mennessäICT oli levinnyt laajalle tehdasteollisuu-dessa, kansantalouden kaikista yrityk-sistä 96 prosenttia käytti tietokoneita,ja 69 prosentissa yrityksistä meni vä-hintään neljännes henkilöstön työajas-ta tietokoneiden käyttämiseen.

ICT:tä tuottavien toimialojen (eli säh-köteknisen teollisuuden, teleliikenteenja tietojenkäsittelypalvelujen) osuusBKT:sta (pl. asunnot) oli 4 % vuosina1975–1990 ja 9,4 % vuosina 1995–2002. ICT:n käytön vaikutus markki-natuotannon kasvuun näkyy taulukosta4. ICT-pääoman kontribuutio nousi0,2 prosenttiyksiköstä 0,8 prosenttiyk-sikköön, ja kokonaistuottavuuden kas-vukin kiihtyi.

Taulukosta 5 nähtävät ICT:n käy-tön toimialoittaiset kokonaistuotta-vuusvaikutukset näyttävät ensisilmä-yksellä vähemmän selkeiltä kuin olisähkön tapauksessa. Etenkin tehdas-teollisuudessa on enemmän alatoimi-aloja, joilla tuottavuuden kasvu las-kee, kuin alatoimialoja joilla kasvu no-peutuu. Nopein kokonaistuottavuu-

Taulukko 4. ICT:n kontribuutio Suomen markkinatuotannon (pl. asunnot)talouskasvuun vuosina 1975–2001.*

1975–1990 1990–1995 1995–2001*

Bruttoarvonlisäys1 3,2 -0,7 5,5

Kontribuutiot2 ICT-pääoma 0,2 0,3 0,8Muu pääoma 0,8 -0,7 -0,1Tehdyt työtunnit -0,4 -2,9 1,1Työpanoksen laatu (koulutus)0,2 0,2 0,2Kokonaistuottavuus 2,2 2,3 3,7

1prosenttia 2prosenttiyksikköä *ennakkoarvio

Lähteet: Jalava ja Pohjola (2002) ja Jalava (2003).


den kasvu on ICT:tä tuottavilla toi-mialoilla, teleliikenteessä ja sähkötek-nisessä tuotannossa. Myös rahoitus-ja vakuutustoimiala parantaa tuotta-vuuden kasvuaan.

Investoinnit

Jotta uutta teknologiaa voitaisiin ottaakäyttöön, on investoitava koneisiin,laitteisiin, infrastruktuuriin jne. Ennentoista maailmansotaa Suomen inves-tointiaste eli käypähintaisen kiinteänpääoman bruttomuodostuksen suhdemarkkinahintaiseen bruttokansantuot-teeseen oli varsin maltillinen (tauluk-ko 6). Kaikkien tuotettujen tavaroidenja palvelujen arvosta vain 12–14 pro-senttia käytettiin tulevan tuotantoka-pasiteetin laajentamiseen. Mikäli asuin-rakennusinvestointeja ei huomioida, jäiinvestointiaste 9–11 prosenttiin.

Toisen maailmansodan jälkeen Suo-messa ryhdyttiin noudattamaan pää-omafundamentalismia. Investointiastenousikin aivan eri kymmenluvulle, kuntehtiin huomattavia investointeja var-sinkin jalostukseen kuuluvilla toimi-aloilla. Korkean investointiasteen vii-meiset vuodet olivat 1985–1990. Täl-

löin peräti 27 prosenttia BKT:sta menipääomakannan kasvattamiseen.

1990-luvulla Suomi alkoi panosta-maan tutkimus- ja kehittämismenoi-hin (t&k) enemmän kuin teollistuneetmaat keskimäärin. T&k-intensiteettieli tutkimus- ja kehittämismenojensuhde bruttokansantuotteeseen nousilähes kolmeen prosenttiin vuosina1995–2001 keskimäärin. Myös muutaineettomat investoinnit (joista tär-keimmät ovat tietokoneohjelmistoin-vestoinnit) kasvattivat suhteellistaosuuttaan. Aineelliset investoinnit kui-

tenkin laskivat ennätysalhaisiksi 1990-luvun laman jälkeen. Tämä oli uuttamaassa, joka oli tunnollisesti noudat-tanut kekkoslaista korkean investoin-tiasteen kasvupolitiikkaa lähes kokosodan jälkeisen ajan.

Taulukon 6 laajassa investointiastees-sa on perinteisen kiinteän pääomanbruttomuodostuksen lisäksi huomioi-tu t&k-menot, joita ei vielä lasketa kan-santalouden tilinpidossa investoinneik-si. Tämä on todennäköisesti muuttu-massa, sillä OECD:n alainen ns. Can-berra 2-työryhmä ehdottaa t&k-me-nojen pääomittamista kansantaloudentilinpidossa. Kaikkein laajimmillaan tu-lisi investointiasteessa myös huomioi-da koulutusinvestoinnit. Kansantalou-den tilinpidon mukaan julkisyhteisöjenns. tehtävittäiset koulutukseen mene-vät kulutusmenot ja kiinteän pääomanbruttomuodostus yhteensä olivat suh-teessa bruttokansantuotteeseen vuosi-na 1995–2001 keskimäärin 5,6 pro-senttia.

Lopuksi

Sähkön ja ICT:n vaikutukset Suomentalouskasvuun ovat olleet merkittävät.Ensinnäkin tuottavuuden kasvu on no-peutunut näitä teknologioita tuottavil-la toimialoilla. Toiseksi sähkön jaICT:n käyttö pääomatavaroina on nii-den syrjäyttäessä vanhaa pääomakan-taa kontribuoinut talouskasvuun, ja

Taulukko 6. Investointiasteet keskimäärin Suomessa 1900–1913, 1920–1938, 1985–1990 ja 1995–2001.

1900–1913 1920–1938 1985–1990 1995–2001

Investointiaste1 12,1 14,0 27,1 18,9Laaja investointiaste1 28,8 21,8josta2

t&k-intensiteetti 1,7 2,9 aineettomat investoinnit 1,1 1,6 aineelliset investoinnit 12,1 14,0 25,9 17,3 siitä asuinrakennukset 2,7 3,0 6,8 4,6

1prosenttia 2prosenttiyksikköä

Lähde: Hjerppe (1988) ja Tilastokeskus.

Taulukko 5. Kokonaistuottavuuden keskikasvu toimialoittain markki-natuotannossa, 1975–2002.*

1975–1990 1990–1995 1995–2002*1995–2002*% % % miinus

1975–1990%-yksikköä

Alkutuotanto (pl. kalastus) 0,1 0,4 3,0 2,8Mineraalien kaivu 7,9 7,1 0,0 -7,9Tehdasteollisuus 3,3 4,2 4,6 1,2Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto 1,2 3,4 2,7 1,4Rakentaminen 1,1 -1,4 0,1 -1,0Kauppa 2,0 -1,1 3,7 1,7Kuljetus ja tietoliikenne 2,1 3,2 4,5 2,4Rahoitus ja vakuutus 2,9 -1,3 7,0 4,1Kiinteistö- ja liike-elämän palvelut -0,3 0,2 1,0 1,3Muut palvelut 0,4 -2,0 1,1 0,8

*ennakkoarvio

Lähde: Tilastokeskus (2004).


kolmanneksi näiden teknologioidendiffuusion myötä on tapahtunut koko-naistuottavuuden kasvuvauhdin ripe-ytymistä.

ICT:n tuotannossa Suomi on ollutmenestyksekkäämpi kuin aikoinaansähkön tuotannossa. Tosin näyttää sil-tä, että toisen ja kolmannen vaikutuk-sen osalta ICT ei vielä täysin yllä säh-kön saavutuksiin. Lisäksi investoinnitovat muuttuneet yhä painottomam-paan suuntaan, kun tutkimus- ja ke-hittämismenot ja muut aineettomatinvestoinnit ovat kasvattaneet osuut-taan aineellisten investointien kustan-nuksella. Suuri kysymys kuitenkin kuu-luu: Eikö 2000-luvun Suomen talous-kasvun turvaamiseksi enää tarvita yhtäpaljon aineellisia investointeja kuin tar-vittiin toisen maailmansodan jälkeisestäjälleenrakentamisen ajasta aina 1990-luvun laman kynnykselle?�

KIRJALLISUUS

Groningen Growth and DevelopmentCentre and The Conference Board(2004), Total Economy Database,February 2004, www.ggdc.net .

Hjerppe, R. (1988), Suomen talous1860–1985, kasvu ja rakennemuutos,Helsinki: Suomen Pankin Kasvututki-muksia XIII.

Hjerppe, R. & Hjerppe, R. & Manner-maa, K. & Niitamo, O. E. & Siltari, K.(1976), Suomen teollisuus ja teollinenkäsityö 1900–1965, Helsinki: SuomenPankin Kasvututkimuksia VII.

Jalava, J. (2003), “Den nya ekonomin iFinland: produktion och användning avIKT”, Ekonomiska Samfundets Tid-skrift, 56: 1, 17–24.

Jalava, J. & Pohjola, M. (2002), “Eco-nomic Growth in the New Economy:Evidence from Advanced Economies”,Information Economics and Policy, 14,189–210.

Jalava, J. & Pohjola, M. (2003), “Tieto-ja viestintäteknologian kvantifiointi –haasteita tilastoinnille ja tutkimukselle”,Kansantaloudellinen aikakauskirja, 99,255–265.

Jones, C. I. (2001), ”Was an IndustrialRevolution Inevitable? Economic GrowthOver the Very Long Run”, Advances inMacroeconomics, Vol. 1, Issue 2, 1–43.

Maddison, A. (2003), The WorldEconomy: Historical Statistics, Paris:OECD.

Maliranta, M. (2003), Micro LevelDynamics of Productivity Growth. AnEmpirical Analysis of the Great Leap inFinnish Manufacturing Productivity in1975–2000, Helsinki: ETLA A 38.

Mokyr, J. (1990), The Lever of Riches:Technological Creativity and EconomicProgress, New York and Oxford: Ox-ford University Press.

Myllyntaus, T. (1991), ElectrifyingFinland: The Transfer of a New Techno-logy into a Late Industrialising Country,London: Macmillan & ETLA.

Pohjola, M. (2002), The New Economyin Growth and Development, OxfordReview of Economic Policy, 18, 380–396.

Tiainen, P. (1994), Taloudellisen kas-vun tekijät Suomessa. Työvoiman, pää-oman ja kokonaistuottavuuden osuusvuosina 1900–90, Helsinki: Helsinginyliopisto.

Tilastokeskus (2004), Tuottavuuskat-saus 2003.

Varjonen, S. (1988), KansainvälinenBKT- ja hintavertailu, Tutkimuksia 150,Tilastokeskus.


Asuntomarkkinoiden kysyntä- ja tar-jontatilanne on helpoiten havaittavis-sa vanhojen asuntojen hintakehityk-sestä, sillä myös asuntomarkkinoillahintojen tehtävänä on tasapainottaakysyntä ja tarjonta keskenään. Asun-non hinta on toki ostajan ja myyjänvapaasti sopima, mutta olisi harhaan-johtavaa ajatella, että tämä havaittuasuntojen hintataso aina vastaisi pit-kän aikavälin ns. perustekijöiden,kuten rakennuskustannusten, mää-räämää hintatasoa.

Parin viimeisen vuosikymmenen ai-kana asuntohinnat ovat vaihdelleetSuomessa useita kymmeniä prosent-teja, minkä jo sellaisenaan pitäisi he-

rättää asunnonostajat ajattelemaankulloisenkin hintatason kestävyyttä.Asunnot ovat erittäin kestäviä hyödyk-keitä, mutta niiden tuotantokustan-nuksissa ei ole tapahtunut sellaisiamuutoksia, että ne selittäisivät viime-aikaista asuntojen voimakasta hinnan-nousua. Asuntojen vuokrat eivätmyöskään ole nousseet mitenkään eri-tyisen nopeasti, mikä viittaisi asumis-palvelujen odotettuun arvonnousuun.Asuntomarkkinoilla kysyntäpaine tosinnäkyy yleensä samaan aikaan sekä

Kari TakalaNeuvonantajaSuomen Pankki

Ovatkoasunnotylihinnoiteltuja?1

Asuntojen hinnat ovat viime vuosina

nousseet reippaasti. Mistä tämä

kehitys on johtunut ja mihin se voi

johtaa?

Kari Takala toimii rahahuollon neuvonantajana SuomenPankissa.

1 Esitetyt näkemykset ovat kirjoittajanomia eivätkä välttämättä edusta SuomenPankin kantaa.


uusissa vuokrasopimuksissa että omis-tusasuntojen hinnoissa, koska eri asu-mismuodot ovat toistensa korvikkei-ta. Asuntomarkkinoilla kysynnän vaih-telun taustalla ovat usein olleet rahoi-tukseen liittyvät taustatekijät.

Seuraavassa yritetään arvioida vii-meaikaista asuntohintakehitystä suh-teessa arvioon pitkän aikavälin tasa-painohintatasosta. Yksittäisen asun-non ostajan ja varsinkin ensiasunnon-ostajan kannalta tilanne on hankala,sillä asuntomarkkinoille tulon ajoitusmäärää ratkaisevasti jopa henkilönelinkaarivarallisuutta, muodostaahanasuntovarallisuus noin 2/3 kotitalo-uksien kokonaisvarallisuudesta. Asun-tomarkkinoille tulevan olisi hyvä tie-tää jotain vallitsevasta markkinatilan-teesta. Asunnot eivät ole kuitenkaanmuotitavaroita, ja niiden hinnat eivätpidemmällä aikavälillä voi määräytyämielivaltaisesti, vaan niiden kehitysriippuu lähinnä asuntojen rakennus-kustannuksista ja tonttimaan hinnas-ta.2 Asuntojen pitkän kestoiän takialyhyen aikavälin hintatasolla ei aina olepaljoakaan tekemistä rakennuskus-tannusten, tonttihintojen ja rakennus-yritysten voittomarginaalin määrää-män hintatason kanssa.

Suomen asuntomarkkinoilla on vii-meiset 5–6 vuotta ollut melko yhtä-jaksoinen liikakysyntätilanne, joka onnäkynyt asuntojen reaalihintojen reip-paana nousuna erityisesti kasvukeskuk-

sissa (kuvio 1). Liikakysyntä on ollutselvästi voimakkainta pääkaupunkiseu-dulla. Oheinen taulukko 1 kertoo hin-tojen nousun vuoden 1998 alusta, jol-loin lamavuosien 1992–1995 alilyöntioli jo kiritty kiinni. Taulukosta nähdään,

että asuntohintojen nousuvauhti onollut lähes kaksinkertaista myös ansio-tason nousuun verrattuna.

Asuntomarkkinoilla on parin viimevuosikymmenen aikana esiintynyt pit-käkestoisia kysynnän vaihteluita, jois-

2 Rakentamisen kustannuksia kuvaavarakennuskustannusindeksi mittaa ammat-timaisen talonrakentamisen ja muuttu-mattoman rakennushankkeen kustannus-kehitystä (Tilastokeskus 2001). Raken-nuskustannukset sisältävät mm. rakennus-materiaalien ja muiden tarvikkeiden kus-tannukset, joiden osuus kokonaiskustan-nuksista on noin puolet. Työkustannus-ten osuus rakennuskustannuksista onnoin 30 %. Varsinaisten rakennuskustan-nusten lisäksi rakennuskustannusindeksisisältää myös eräitä rakennuttajan kustan-nuksia, kuten suunnittelukustannukset.Tontin osuus asunnon kokonaiskustan-nuksista on Suomessa keskimäärin noin15 prosenttia mutta keskusta-alueilla jopasuurempi kuin varsinaiset rakennuskus-tannukset.

Taulukko 1. Asunto- ja eräiden muiden hintojen kumulatiivinen nousuvuosina 1998–2003, %.

• Asuntohinnat (koko maa) 42,8• Asuntohinnat (Helsinki, kaksiot) 58,8• Asuntohinnat (pääkaupunkiseutu) 57,4• Asuntohinnat (muu Suomi) 35,5

• Kuluttajahinnat 10,6• Rakennuskustannukset 11,8• Asuinrakennusinvestointien hinnat 23,7• Ansiotaso 24,7• Asuntorakentamisen urakkahinnat3 22,2• Tontit 63,3• Vuokrat (aravatalot) 17,2• Vuokrat (vapaarahoitteiset) 25,4

3 Rakennuskustannusindeksin ja urakka-hintaindeksien osoittamat erot kustannus-kehityksessä johtuvat yritystoiminnan kat-teiden muutoksista, sillä rakennuskustan-nusindeksi kuvaa rakentamisen peruspanos-ten hintojen keskimääräistä kehitystä. Josyritystoiminnan voiton osuus rakennuksenhinnassa pysyy vakioisena, niin rakennus-kustannusindeksi soveltuu myös rakennus-ten hintakehityksen seurantaan. Korkea-

suhdanteen aikana rakennuskustannusin-deksi kuvaa yleensä huonommin rakennus-ten hintakehitystä. Valitettavasti urakka-hinnoista ei ole saatavilla kovin pitkiä aika-sarjoja, mutta vuosina 1990– 2003 raken-nuskustannukset ovat nousseet yhteensä 20prosenttia. Asuntorakentamisen urakkahin-taindeksi oli lamavuosien urakkahintojenlaskun seurauksena vielä 2003 lopulla vuo-den 1990 indeksitasoa alempana.

Kuvio 1. Asuntohinnat suhteessa kuluttajahintoihin ja rakennuskus-tannuksiin.

Lähde: Tilastokeskus.


ta suurin osa on liittynyt rahoituksenehtojen muutoksiin. Ne ovat toimineetlaukaisevina tekijöitä patoutuneidenkysyntäpaineiden toteutumiselle. Myösomistusasumisen verotuella on aiem-min ollut merkitystä asuntomarkkinoi-den kehityksen kannalta (ks. Takala1989).

Edellinen voimakas asuntojen hinto-jen nousu 1980-luvun lopulla liittyiensisijaisesti ulkomaisen rahoituksentulvaan Suomeen. Keskeinen havain-to tuolloisilta asuntomarkkinoilta onse, että rahoituksen saatavuuden pa-raneminen toi omistusasuntomarkki-noille runsaasti sellaisia kotitalouksia,joilla aiemmin luotonsäännöstelyn ai-kaan ei ollut mahdollisuutta hankkiaomistusasuntoa. Suomen Pankki poistiluotonsäännöstelyn eräänä osana 25prosentin etukäteissäästövaatimuksenasuntoluotoilta vuoden 1987 syksylläja antoi säästövaatimuksen pankkienpäätettäväksi.

Asuntojen kallistumisen taus-tatekijöitä

Käynnissä olevan asuntojen hintojennousun taustalla on sekä reaalitalou-dellisia että rahoituksellisia tekijöitä.Reaalisista tekijöistä merkittävin onollut muuttoliike kasvukeskuksiin. Etu-päässä nuoria on muuttanut työpaik-kojen perässä pääkaupunkiseudun li-säksi ja muihin kasvukeskuksiin, joi-hin on syntynyt uusia elektroniikan jatietotekniikan työpaikkoja ja sen seu-rauksena myös kaupan ja muiden pal-velujen työpaikkoja (kuvio 2). Suo-messa kaupungistumisaste on jäänytlänsimaita ja muita pohjoismaita alhai-semmaksi elinkeinopolitiikan ja maa-taloustukien seurauksena, joita vasta1990-luvun laman jälkeen on päästypurkamaan.4

Keskeisin viime vuosina asuntojenkysyntää kasvattanut tekijä on kuiten-kin ollut alhainen korkotaso.5 Asunto-luotojen reaalikorot ovat olleet 2–3prosentissa viimeiset viisi vuotta, ja ni-melliskorot ovat painuneet jo alle 4prosentin. Tämä näkyy varsin selvästi

4 Rakennemuutoksen suuruutta kuvaamm. se, että maa- ja metsätalouden työlli-syys on viimeisen 14 vuoden aikana vähen-tynyt noin 100 000 henkilöllä. Vuoden1990 alussa työllisten määrä maa-, metsä-,kala- ja riistataloudessa oli yli 220 000henkeä, vuoden 2003 lopussa alle120 000. Vaikka osa em. työllisistä on siir-tynyt työvoiman ulkopuolelle ja jäänyt ko-tipaikkakunnalleen, niin vuotuisen asun-

totuotannon ollessa noin 30 000 asuntoatämänsuuruisen väestön siirtyminen maa-seudulta kaupunkiin tarkoittaisi käytännös-sä kolmen vuoden asuntotuotantoa.

5 Pankkiyhdistyksen kyselyn mukaanmaksettu korko ja koron vakaus ovat tär-keimmät asuntoluoton ottamiseen vaikut-tavia tekijät. Noin ∫ kotitalouksista on sitämieltä, että em. korkotekijöillä on paljonmerkitystä luotonoton kannalta.

Kuvio 2. Asuntohinnat ja nettomuutto kasvukeskuksiin.



Kuvio 3. Rahalaitosten asuntoluotot kotitalouksille ja uusien asuntoluotto-jen korko, %.


esimerkiksi uusien asuntoluottokorko-jen ja pankkien myöntämien asunto-luottojen nettonostojen käänteisestäriippuvuudesta (kuvio 3). Alentunutkorkotaso on muuttanut omistusasu-misen suhteellisesti vieläkin edullisem-maksi asumismuodoksi, lukuun otta-matta asuntojen hinnannousun nosta-maa hankinta-arvoa.

Korkojen laskua on edesauttanut ra-haliittoon liittyminen, mutta on myössyytä havaita, että asuntoluottokilpai-lu on kiristynyt, pankkien myöntämi-en asuntoluottojen korkomarginaali onsupistunut (kuvio 4) ja asuntorahoi-tuksen saatavuus on keventynyt mui-den investointikohteiden puuttuessa.Asuntoluottojen korkomarginaalin ka-ventuminen on laskenut omistusasun-non rahoituskustannuksia osin pysy-västi, mutta kysynnän kautta etu onsiirtynyt pitkälti hintoihin.

Kaiken tämän lisäksi asuntoluotto-jen pituudet ovat kasvaneet vuosikym-menessä lähes 10 vuodella, mikä ontaas mahdollistanut entistä suurem-pien asuntoluottojen myöntämisen.Uusien asuntoluottojen keskimääräi-nen maturiteetti lähentelee jo 20 vuot-

ta, mikä vastaa yleiseurooppalaistatasoa.

Neliöhintojen kallistuminen on hei-jastunut jo myös asuntojen ensisijai-sen rahoituslähteen muutoksiin. En-siasunnon ostajien osuus on väistynytasuntojen vaihtajien ja mm. perintö-jen avulla rahoitettavien osuuden kas-vaessa. Pääkaupunkiseudulle työhöntulevat ovat lisäksi joutuneet hankki-maan asuntoja yhä kauempaa työpai-koistaan kehyskunnista, koska asun-tojen korkeat hinnat ja tarjonnan ra-jallisuus ovat tehneet sen mahdotto-maksi lähempää työpaikkaa. Kaavoi-tetun tonttimaan puute ja pääkaupun-kiseudulla myös kuntien väestöpoli-tiikka on ohjannut kysyntää kehyskun-tiin.

Kuluttajien usko oman talouden pa-ranemiseen on myös pysynyt hyvänäja jopa vielä vahvistunut aina viime vuo-den lopulle. Tulojen kasvu ollut viimevuodet kohtuullisen ripeää, veronke-vennyksiä on odoteltu ja usko korko-tason alhaisuuteen ja pysyvyyteen onollut vankkaa, mikä on ylläpitänytasuntojen ostoaikeita. Suomessa asu-misväljyys on jäänyt jälkeen muista poh-

joismaista, jota nyt tulotason nousunmyötä korjataan.

Näiden taustatekijöiden seurauksenapankkien myöntämien asuntoluottojenkasvuvauhti on pysytellyt 10–15 %:ssavuoden 1998 puolivälistä lähtien. Vahvaluottojen kasvu ei ole purkautunut täy-simääräisenä asuntohintoihin, koskaluottojen pituudet ovat kasvaneet jamyös ostettu asumisväljyys on kasva-nut.6

Asuntohintojen nousun taittu-minen

Mitä ilmeisimmin em. asuntojen ky-syntää nostavissa taustatekijöissä ta-pahtuu maltillistumista lähivuosina.Muuttoliike on jo hidastunut viime vuo-sina teollisuuden vientikysynnän hiipu-essa, mikä näkyy viipeellä myös kau-pan ja muiden palvelusten kasvussa.

Työttömyysuhka saattaa vihdoin al-kaa hillitä asuntokysyntää, sillä vaikkatalouskasvu kiihtyisi lähivuosina kol-men prosentin vauhtiin, se ei riitä pa-rantamaan työllisyyttä kovin nopeasti.Työttömyys on tuloriskeistä vaarallisinmyös asunnon ostajille. Pidemmäntyöttömyysjakson jälkeen edes korko-menoista ei pystytä suoriutumaan pu-humattakaan kuoletuksista, jolloinasunto saatetaan joutua myymään. Täl-laisessa tilanteessa asuntojen hintojenlasku on varsinaista myrkkyä, ja jäljel-le jäänyt asuntoluotto voi jäädä suu-remmaksi kuin asunnosta saatu myyn-titulo.

Asuntojen korkea hintataso on nos-tanut asuntoluottojen keskisummia,velkaantumista ja kuoletusten kasvunkautta velanhoitomenoja, joiden osuustulonkäytöstä on noussut historiallisesti1990-luvun alun tasolle. SuomenPankkiyhdistyksen (2003) selvitystenmukaan asuntoluottoja oli vuoden2003 lopulla vain 28 prosentilla koti-

Kuvio 4. Kotitalousluottojen korkomarginaali talletuskorkoon, %.


6 Pankkien kotitalouksille myöntämienasuntoluottojen kasvuvauhti on myös ol-lut suurempi kuin valtion myöntämienasuntoluottojen kasvuvauhti, joka viimevuosina on hidastunut lähelle nollaa.


talouksista, kun taas edellisen asunto-hintahuipun aikaan vuonna 1990 asun-toluottoa oli jopa 37 prosentilla koti-talouksista. Kun kotitalouksien vel-kaantumisaste alkaa jo lähestyä 1990-luvun alun tilannetta, niin asuntoluo-ton keskikoko on kasvanut jo erittäinsuureksi niitä ottaneilla. Tyypillisetasuntoluottomäärät ovat 3–4 viimeksikuluneen vuoden aikana nopeasti kas-vaneet, ja viidenneksellä kotitalouksistaasuntoluoton suuruus on yli 60 000euroa. Näillä lainamäärillä 3–4 pro-senttiyksikön koronnousu merkitseeusean tuhannen euron vuotuista kor-kovähennyksen jälkeistä korkomeno-jen nousua.

Velkaantumisen ja velanhoitomenojenkasvu lopettavat lopulta jatkuvan asun-toluottojen kysynnän kasvun ja senmyötä myös asuntohintojen nousukier-teen. Kotitalouksien velkaantuminensuhteessa vuotuisiin käyttötuloihin onnoussut jo lähelle 1990-luvun alun lu-kemia. Asuntoluottoa on nyt kuitenkinharvemmilla, joten velka- ja hintahui-pun pitäisi olla hieman alempana. Toi-saalta kotitalouksien velanhoitomenotovat jo nyt alhaisella korkotasolla nous-seet edellisen huipun tasolle suhteessa

käytettävissä oleviin tuloihin, ja jos kor-komenot kääntyvät korkojen nousunmyötä kasvuun, niin pian mennään joedellistä huipusta selvästi yli (kuvio 5).

Asuntohintojen nousu taittuu laskuunviimeistään siinä vaiheessa, kun nykyi-

nen poikkeuksellisen alhainen korko-taso nousee selvästi. Muut makrota-loudelliset edellytykset hintojen laskulle,kuten velkaantuneisuuden nousu, ve-lanhoitomenojen suuri meno-osuus,pörssihintakuplan puhkeaminen sekäkasvanut työttömyysuhka, alkavatkinjo olla valmiina (vrt. Borio ja McGuire2004). Toistaiseksi nousun taittumises-ta ei ole selviä merkkejä eikä lasku ta-pahdu ilmeisesti muutenkaan nopeas-ti. Taloudellinen perustelu hintojen las-kulle on kuitenkin selkeä. Asunnonmarkkinahinnan tulee heijastaa asun-non tulevaisuudessa tarjoamien asun-topalvelujen (ts. vuokrien) diskontat-tua nykyarvoa, jolloin pysyvä korko-jen nousu alentaa tulevien asumispal-velujen nykyarvoa.7 Korko-odotukset

7 Tässä mielessä asunnon eli esim. asun-to-osakkeen hinta vastaa yritysosakkeenhintaa, joka on yritysten tulevaisuudessaosakkeelle maksettavan osinkovirran dis-kontattu nykyarvo. Omassa käytössä ole-van omistusasunnon tuottama pääoma-tulo vastaa suunnilleen asunnosta saata-vaa nettovuokratuloa (bruttovuokra - yh-tiövastike), vaikka se ei rahamääräisenärealisoidu eikä ole myöskään verotettavaapääomatuloa.

Kuvio 5. Kotitalouksien velanhoitomenot suhteessa käyttötuloihin.

– velanhoitomenoissa kuoletukset sisältävät luottojen konvertoinnin

Kari Takala arvioi, että asunnot ovat tällä hetkellä suunnilleen neljänneksen verran yli-hinnoiteltuja suhteessa niiden pitkän aikavälin tasapainohintatasoon varsinkin pääkau-punkiseudulla, mutta mitään nopeaa hintatason vakautumista ei näytä olevan tapahtu-massa.


ovat jo kääntyneet loivaan nousuun,koska talouskasvun odotetaan kiihty-vän myös euroalueella. Vaikka onkinluultavaa, että ennen rahaliittoa koet-tuja korkeita korkotasoja ei tulla lähi-tulevaisuudessa näkemään, niin jonkinkokoinen korkojen nousu on ennenpitkää odotettavissa.

On syytä huomauttaa vielä siitä, ettätällä kertaa asuntohintojen voimakasnousu ei ole ollut pelkästään suoma-lainen ilmiö, vaan halpojen eurokor-kojen ruokkima asuntohintojen nou-su on ollut selvästi reippaampaa mm.Alankomaissa, Irlannissa, Espanjassa,Portugalissa, Kreikassa sekä myös eu-roalueen ulkopuolisissa Ruotsissa jaEnglannissa. Eri maissa taustatekijöi-den konstellaatio asuntomarkkinoillaon erilainen, mutta näyttää selvästi sil-tä, että vaihtuvakorkoisissa maissaasuntohintojen vaihtelu ja reagointi al-haiseen korkoon on ollut voimak-kaampaa. Hintojen vaihtelu on jäänytselvästi pienemmäksi kiinteiden kor-kojen ja pitkäaikaisen asuntorahoituk-sen maissa kuten Saksassa, Italiassa,Ranskassa ja Tanskassa (vrt. Debelle,2004 ja Tsatsaronis ja Zhu, 2004).

Pitkän ja lyhyen aikavälintasapainon erittely

Asunnonostajat ja -myyjät kohtaavatmarkkinoilla lyhyen aikavälin tasapai-non, joka on ensisijaisesti kysynnänmääräämä. Asuntojen tarjonta on muu-tamankin vuoden aikavälillä melkojoustamatonta ts. kiinteää, sillä vuo-tuinen asuntoinvestointien määrä mer-kitsee vain 1–2 % koko asuntokannas-ta. Tämä tarkoittaa käytännössä myössitä, että vanhojen asuntojen kysyntämäärää myös uusien rakennettavienasuntojen hintatason lyhyellä aikavä-lillä. Asuntoinvestointien eli uusienasuntojen rakentamisen on havaittuselvästi reagoivan vanhojen asuntojenhinnan ja rakennuskustannusten suh-teeseen, koska vanhoista asunnoistasaatu hintataso toimii indikaattorinamyös uusista asunnoista saatavallemyyntihinnalle.8

Asuntomarkkinoilla on mahdollistaerotella lyhyen ja pitkän aikavälin ky-syntä-tarjonta-tasapaino. Käytännös-sä asuntomarkkinoilla toimivat osa-puolet pystyvät havaitsemaan ainoas-taan lyhyen aikavälin tasapainon elivallitsevan asuntojen hintatason, teh-dyt asuntokaupat, nimellisen ja reaa-lisen korkotason sekä muita erilaisiaasumiseen liittyviä indikaattoreita,kuten kuluttajien asunnonostoaiko-mukset ja korko-odotukset, asunto-luottokorkojen korkovähennysetuu-det jne. Asuntomarkkinoilla toimivi-en on sen sijaan vaikeaa arvioida pit-kän aikavälin hintatasoa, jota kohdenhinnat kuitenkin ennen pitkää sopeu-tuvat. On kuitenkin luontevaa ajatel-la, että tuottajahinnoilla eli asuinra-kennusten rakennuskustannuksilla onjotain tekemistä pitkän aikavälin ta-sapainon kanssa. Asunnot tarvitsevattontin, joten tarvitaan myös tietoatonttien hintakehityk-sestä. Tontin osuusasunnon ja tontin muo-dostaman ns. yhdiste-tyn hyödykkeen koko-naiskustannuksista onnoin 15 prosenttia,mutta karkeasti arvioi-den koko maan tasollausein pelkkä rakennus-kustannusten seurantariittää tasapainohinta-arvioiden tekoon.Tonttien hinnanvaihtelu on kuitenkinyleensä nousu- ja laskusuhdanteissaollut selvästi suurempaa kuin asunto-hintojen vaihtelu.9

Rakennuskustannusten lisäksi täytyyottaa huomioon rakennusyritystenvoittomarginaali, joka kylläkin nostaaasunnon kokonaishintaa, mutta jos kil-pailu asuntorakentamisessa toimii, niinvoittomarginaali on pitemmällä aika-välillä vakioinen osuus asunnon koko-naishinnasta. Rakennusyritysten voit-

tomarginaalin vaihtelu on nähtävissäasuinrakennusten investointien deflaat-torin ja rakennuskustannusten kasvu-vauhdin erotuksesta.10

Rahoituksellisten taustatekijöiden ti-lapäisen vaikutuksen voidaan odottaapoistuvan jossain vaiheessa asunto-markkinoilta, vaikkakin lyhyellä aika-välillä ne voivat olla ratkaisevassa ase-massa kysyntätilanteen ja siten myösasuntojen hintatason määräämisessä.Ne eivät muuta sitä tosiasiaa, että asun-tojen rakennuskustannukset tai muuttarjontatekijät eivät ole juurikaanmuuttuneet.

Pitkän ajan asuntohintatasa-painon olemassaolosta

Edellä on yritetty argumentoida senpuolesta, että asuntomarkkinoilla onolemassa pitkän aikavälin tasapaino.

Luonteva käytännölli-nen selitys tälle on jo se,että asuntokantaa voi-daan uusintaa vain tont-tihintojen ja rakennus-kustannusten nousunmukaisesti.

Kaupungin ydinkes-kustassa omistusasunto-jen hinnat voivat nous-ta kaupunkirakenteentiivistymisen myötä, jol-loin rajoitetusta tontti-

tarjonnasta johtuen osa arvonnousus-ta kapitalisoituu tonttihintoihin. Omavaikutuksensa saattaa olla myös työ-matkavähennysten kaventamisella,joka sekin on kapitalisoitunut keskus-ta-alueiden asuntohintoihin. Riittävänsuurilla alueilla, joissa asumisen sijain-nille löytyy aina korvikkeita, asunto-hintojen tulee kuitenkin sopeutua ensisijassa rakennuskustannusten määrit-tämälle kasvu-uralle. Rakennuskustan-nukset ovat pitkällä aikavälillä kehitty-neet myös hyvin samankaltaisesti ylei-

8 Tätä ns. Tobin Q-teoriaa on testattumyös suomalaisilla asuntomarkkinoilla. Ks.esim. Takala ja Tuomala (1990) ja vrt.Barot (2004).

9 Ks. Koev ja Suoperä (2001, 15).

Karkeasti ottaenpelkkä rakennus-kustannusten kehi-tys riittää arvioita-essa asuntojenpitkän aikavälintasapainohinnanmuutoksia.

10 Uusimmat perusvuoden 2000 asun-tojen hintaindeksit ovat myös laatukorjat-tuja, joten asuntojen varustetason muu-tos ei aikaansaa harhaa hintaindeksiin.


sen inflaatiovauhdin kanssa, mikä taasjohtuu siitä, että rakentamisessa tuot-tavuuden kasvu on ollut samaa suu-ruusluokkaa kuin yleinen tuottavuudenkasvu, jolla myös muut kulutushyö-dykkeet tuotetaan. Jos rakentamises-sa tuottavuuden kasvu jäisi yleisestätuottavuuskehitystä, niin asunnot voi-sivat kallistua suhteessa muihin kulu-tushyödykkeisiin ja päinvastoin jos

tuottavuus olisi nopeampaa, niin asun-tojen reaalihinnat voisivat pitkällä ai-kavälillä halventua.11

Asunnot ovat ensisijaisesti kulutus-hyödykkeitä, jotka hankitaan asumis-palvelujen takia eikä sijoituskohteiksi.Kuvion 1 perusteella rakennuskustan-nukset eivät pitkällä aikavälillä juuripoikkea kuluttajahintojen kehitykses-tä. Tämän vuoksi mitään inflaatiotaylittävää arvonnousua ei koko maantasolla asuntohintoihin pitäisi jäädä,joten pelkästään reaalista arvonnousuaajatellen asuntoa ei kannata hankkiapitkäaikaiseksi sijoitukseksi. Hyväninflaatiosuojan omistusasunto kuiten-kin tarjoaa, jos esimerkiksi luottamuseuroalueen rahapolitiikkaan romahtai-si.

Pitkällä aikavälillä asuminen ei oleSuomessa suhteellisesti kallistunutmuuhun kulutukseen nähden, vaikkaasuntojen varustetason paraneminenon hieman muuttanut asuntojen laa-tua hyödykkeinä.12 Pitkän aikavälinkumulatiivinen hinnannousu asunto-hinnoissa, rakennuskustannuksissa jayleisissä kuluttajahinnoissa todistaa sa-maa, ja em. hintaindeksien keskimää-räiset kasvuvauhdit eivät poikkea toi-sistaan tilastollisesti merkitsevästi. Tälläperusteella asuntohintojen reaalisenkuluttajahinnoilla deflatoidun kehityk-sen tarkastelu on järkevää pitkän ai-kavälin tasapainon kannalta.

Asuntojen hintoja verrataan kuiten-kin usein kotitalouksien käytettävissäoleviin ns. käyttötuloihin, ja tällä suh-teella on perusteltu asuntojen hintojennousua. Käytettävissä oleviin tuloihinvertailu on asuntohintojen kohdallakuitenkin monestakin syystä ongelmal-lista. Ensinnäkin käyttötulojen summaon arvosuure, joka sisältää väestön jatyöllisten määrän kasvun tuottamantehtyjen työtuntien pitkän aikavälinkasvun. Tämän vuoksi olisi järkeväm-pää verrata asuntojen neliöhintoja an-siotasoindeksiin, joka kertoo tehdynsäännöllisen työtunnin palkkakehityk-sen. Rakennuskustannuksista vajaa

Kuvio 6. Asuntohinnat suhteessa ansiotasoindeksiin.


Kuvio 7. Asuntohinnat ja rakennuskustannukset.


12 Tarkastelut asuntohintojen sekä ku-luttajahintojen että rakennuskustannus-ten pitkän ajan riippuvuudesta (ns. yh-teisintegroituvuus) todistavat samaa asi-aa (ks. Barot ja Takala, 1998).

11 Elintarvikkeiden suhteellinen halven-tuminen muuhun kulutukseen nähdenjohtuu juuri samasta syystä eli siitä, ettäelintarviketuotannossa tuottavuuden kas-vu on ollut yleistä tuottavuuden kasvuanopeampaa


kolmannes on työkustannuksia, jotenrakentaminen ei ole niin työintensiivistätoimintaa, että vertailu tulokehitykseenolisi muutenkaan erityisen hyödyllistä.Lähinnä vertailu tulotasoon kertooasuntojen ostokyvyn lyhyellä aikavälil-lä. Myös pankeissa velanhoitomenojaverrataan asunnon ostopäätöksen kes-tävyyden takia käyttötuloihin. Pitkälläaikavälillä asuntohintojen suhteutusansiotasoindeksiin osoittaa kuitenkinasuntohintojen reaalisen halpenemisenansiotasoindeksiin nähden (kuvio 6).Reaalista ansiotasonousua onkin käy-tetty asumisväljyyden hankkimiseen jaasuntovarallisuuden kasvattamiseen elitulotason noustessa on ostettu lisää ti-laa ja myös asumisen varustetaso onparantunut.13

Johtopäätöksiä

Edellä on yritetty selvittää asuntohin-tojen pitkään jatkuneen voimakkaannousun syitä ja perustella , että ne ovatnousseet selkeästi pitkän aikavälin ta-sapainohintojen yläpuolelle.14 Asunto-jen hintataso on jo mm. vuosia ylittä-nyt rakennuskustannusten tai yleisenhintatason avulla arvioidun pitkän ajantasapainohintatason (kuvio 7). Ylihin-

13 Asumisen meno-osuus tulonkäytöstäpysyi 1990-luvun alun nousua lukuunottamatta melko vakaasti 20 %:n tuntu-massa, ts. asumisen tulojousto on ollut lä-hellä ykköstä. Vasta 2000-luvun alussaasumisen meno-osuus on noussut lähelle30 %:a. Reaalitulojen kasvulla on kuiten-kin pystytty ostamaan lisää asuntopinta-alaa.

14 Asuntohintojen ja kuluttaja- tai ra-kennuskustannusten hintojen välistä pit-kän aikavälin riippuvuutta voidaan selvit-tää teknisesti ns. yhteisintegroituvuustek-niikoiden avulla. Kuviossa 7 on yritetty esit-tää sama perusajatus indeksoimalla asun-toja rakennuskustannukset sopivasti lä-helle estimoitua tasapainotasoa. Kunasuntomarkkinat ovat olleet lähellä tasa-painoa, niin asuntohinnat ja rakennus-kustannukset (ja kuluttajahinnat) ovatnousseet likimain samaa tahtia, kuten1980-luvun puolivälissä ja 1970-luvunalussa.

noittelun suuruus näyttäisi rakennus-kustannusten ja kuluttajahintojen pe-rusteella arvioituna olevan neljännek-sen suuruusluokkaa varsinkin pääkau-punkiseudulla. Toisaalta mikään ei vielätällä hetkellä vahvasti viittaa siihen, ettäliikakysyntä olisi nopeasti purkautu-massa markkinoilta tai kääntymässäliikatarjonnaksi, joten kovin nopeastihintojen vakautuminen ei näytä tapah-tuvan. Todennäköisyys sille, että asun-tohintojen tasapainottuminen tapahtuuasuntohintojen laskun myötä on pi-demmän päälle suuri, jos Euroopankeskuspankin alle kahden prosentininflaatiotavoitteeseen luotetaan.

Erityisesti pääkaupunkiseudullamuuttoliike on ollut selvä reaalinen syyliikakysyntään, mutta myös muut tar-jonnan jäykkyydet, kuten tonttipula,kaavoituksen hitaus ja kuntien väes-tön kasvulle asettamat rajoitukset ovatylläpitäneet asuntomarkkinoiden liika-kysyntätilannetta. Useimpien asunto-markkinoilla toimivien osapuolten (os-tajat, myyjät, välittäjät, rakentajat) kan-nalta asuntohintojen kehittyminen ta-saisemmin yleisen inflaatiovauhdin jarakennuskustannusten tahtiin olisi toi-vottavampi tilanne kuin niiden tarpeet-toman voimakas syklisyys. Tällöinasunnon myynti- tai ostoajankohtaa eitarvitsisi erikseen miettiä sijoitusmie-lessä, asuntokauppa kävisi tasaisestieikä se riippuisi niin voimakkaasti hin-taodotuksista. Asuntohintojen laskujohtaa yleensä aina asuntokaupan sel-vään laskuun, joka ei ole myöskäänkiinteistövälittäjien työmahdollisuuksi-en kannalta hyvä tilanne.15�

15 Tämän vuoksi kiinteistövälittäjät eivätmyöskään ennakoi hintojen laskua. Niinikään asunnonmyyjät eivät mielellään rea-lisoi asuntojaan nimellisellä tappiolla, vaanmieluummin odottelevat inflaation etene-mistä, vaikka asuntopääoma saattaisi tuot-taa paremmin muissa kohteissa.

KIRJALLISUUS

Barot B. (2004): Empirical Studies inConsumption, House prices and the Ac-curacy of the European Growth and In-flation Forecasts, Uppsala University,Economic Studies 77, Department ofEconomics.

Barot B. & Takala K. (1998): HousePrices and Inflation: A CointegrationAnalysis of Finland and Sweden, Bankof Finland Discussion Papers 12/1998.

Borio, C. & McGuire, P. (2004), TwinPeaks in Equity and Housing Prices?,BIS Quarterly Review, March 2004.

Debelle, G. (2004), Household Debtand the Macroeconomy, BIS QuarterlyReview, March 2004.

Koev, E. & Suoperä, A. (2001), Oma-kotitalojen ja omakotitalotonttien hinta-indeksit 1985=100, Tilastokeskus, Me-netelmämuistio.

Suomen Pankkiyhdistys (2003), Sääs-täminen ja luotonkäyttö, Huhtikuu 2003ja Marraskuu 2003., Suomen Pankkiyh-distys.

Takala, K. (1989), Asuminen, vero-etuudet ja verotus, Taloudellinen suun-nittelukeskus, Selvitys 29/1989.

Takala, K. & Tuomala M. (1990), Hou-sing Investment in Finland, Finnish Eco-nomic Papers, 3, 41–53.

Tilastokeskus (2001), Rakennuskus-tannusindeksi 2000=100, Käyttäjänkäsikirja No. 42.

Tsatsaronis, K. & Zhu, H. (2004),What Drives Housing Price Dynamics:Cross-Country Evidence, BIS Quarter-ly Review, March 2004.


Omien tutkimustesi kaksi viimeai-kaista aihepiiriä ovat olleet globali-saatio ja maailmanpolitiikka. Olettoiminut vierailevana tutkijana Yh-dysvalloissa moneen otteeseen. Josaloitamme maailmanpolitiikasta,niin ensimmäisenä tulee mieleen pre-sidentti George W. Bushin tuoma muu-tos Yhdysvaltain, maailman ainoansupervallan ulkopolitiikkaan, ja eri-tyisesti Irakin sota.

“Juuri Irakin sota on hyvä esimerkkisiitä, että voiko sitä edes tutkia mil-

lään perinteisillä menetelmillä. Kutenon hyvin nähty viime aikoina, tuntuvaosa sotaan liittyvästä tiedosta on pa-hasti saastunutta ja suorastaan tarkoi-tuksella vääristeltyä. Itse asiassa me-dia on tutkijan paras ystävä tämäntyyp-pisissä kysymyksissä, koska eihän oi-keastaan ole olemassa mitään suorialähteitä. Ei tutkija voi mennä havain-noimaan Valkoiseen taloon – no, ehkäjotenkuten Irakiin, mutta väkisinhäntässä on median kautta välittyvää tie-toa käytettävä, ja se tieto on suurelta

Heikki TaimioVanhempi tutkijaPalkansaajien tutkimuslaitos

Haastattelu on tehty 18.2.2004

”Globalisaatiokäy nyt puolustustaistelua”– Suomen Akatemian pääjohtaja Raimo Väyrysen haastattelu

Yhdysvaltain voimapolitiikka ja globalisaatio

ovat vastatuulessa, mutta mihin ne ovat

menossa? Miten Suomi voi selviytyä

globalisoituneessa maailmassa?


osin värittynyttä. Nyt ovat käyneet il-meisiksi ne tiedotusvälineiden toimin-nan rajoitteet, jotka Yhdysvallat asettihyökkäysvaiheessa – ”embedded jour-nalism” niin kuin sanottiin – ja kyllä-hän ne tuottivat erittäin tarkoitusha-kuista ja väritettyä tietoa.

Jos tutkijalla ei ole informaatioetu-matkaa, niin sitten täytyy ajatella, onkosellaisia malleja tai käsitteitä, joidenavulla tätä sotaa voi ymmärtää. Tämäkeskustelu takautuu usein hyvin pit-källe Yhdysvaltojen rooliin. Noita im-periumikirjoja on minullakin tuossapari arvioitavina, ja niitä tulee nyt tuu-tin täydeltä. Irakin sota on haluttu näh-dä Yhdysvaltain imperiaalisena sotaret-kenä, myös yksipuolisena politiikkanaja yksinapaisen maailmanjärjestyksenheijastumana. Kyllähän siinä osatotuustietysti on.”

Irakissa ei siis ollut kyse yksin eikäedes ensisijaisesti ennaltaehkäisevästäiskusta joukkotuhoaseilla uhkaavaamaata kohtaan.

“Olen alusta lähtien sanonut, että mie-lestäni se oli ennen kaikkea ideologi-nen sota. Totta kai siinä öljykin oli yh-tenä ulottuvuutena. Joukkotuhoaseis-ta ja terrorismista yritettiin tehdä pitä-vä sodan syy, mutta nehän ovat mo-

lemmat murtuneet omaan mahdotto-muuteensa. Ideologisella sodalla tar-koitan yksinkertaisesti sitä, että Yhdys-valloissa oli ainakin näkyvästi vaikut-tamassa hyvin yksiselitteinen kuva sii-tä, kuinka maailma on järjestettävä: metiedämme ne kriteerit, me tiedämmeketkä ovat syylliset – ”pahan akseli” –ja ne on pantava järjestykseen. KunSaddam Husseinia ei oikeastaan ha-luttu kukistaa 1990-luvun alussa, niinnyt se oli sitten tehtävä. Joukkotuho-aseet ja muut kysymyk-set tulivat siinä tavallaanlisäkuorrutuksena.

Nyt alkaa näkyä se,että ideologiset sotaret-ket eivät olekaan ihanniin helppoja kuin täl-laisessa yksinkertaista-vassa maailmankuvassaajatellaan. Jos mietitäänYhdysvaltojen kansainvälistä asemaa jasen sotilaallisia ja jopa taloudellisiakinindikaattoreita, niin kyllähän se on kiis-taton voima. On kai aika selvää, ettäjos katsotaan perinteisillä voimapoliit-tisilla termeillä, niin ei Yhdysvalloille olenousemassa haastajaa – Kiinaa, Venä-jää, Japania tai edes niiden liittoa, jokapystyisi muuttamaan voimatasapainoa.Mutta minusta näyttää paljon ilmeisem-

mältä, että tämä Yhdysvalloissa nytmeneillään ollut imperiaalinen hankepikemminkin johtaa sisäiseen pirstou-tumiseen, epäjohdonmukaiseen poli-tiikkaan, rakennetun maailmankuvanja todellisuuden ristiriitoihin.

Jo isä-Bushin julistus uudesta maail-manjärjestyksestä v. 1991 sisälsi aina-kin imperiaalisen ajattelun alkeet, ol-koonkin että entisenä YK-lähettiläänähän uskoi silloin enemmän monenkes-kiseen yhteistyöhön ja YK:hon. Itseasiassa nyt voi jopa kysyä, onko uus-konservatiivien imperiaalista projektia,jota ruvettiin toteuttamaan Bush nuo-remman tultua valtaan, enää täydessämitassa olemassakaan. Vastaukseni onei. Irakin sota on kyllä osoittanut sen,että ideologiset ristiretket voivat nyky-maailmassa helposti pirstoutua ja kään-tyä jopa itseään vastaan.”

Yhdysvallathan näkee näitä ”roisto-valtioita” muuallakin kuin Lähi-Idässä. Onko tässä jokin erityinenprojekti Lähi-Idän suhteen? On pu-huttu, että tämä oli vain ensimmäi-nen askel ja että seuraavaksi tuleeSyyria. Pyritään – niin kuin kauniis-ti sanotaan – demokratisoimaan ara-bimaat.

“Bushin suuri ajatus oli, että Irakiinviedään selkärepussa tai tankkien ka-toilla demokratia, ja että siitä se leviää

väistämättömän veto-voimansa takia muuhunLähi-itään. No, siihenuskoi harva ulkopuoli-nen tarkkailija, joka vä-hänkään tuntee arabi-maailmaa. Nähdäksenion ollut aika lailla sel-vää alun pitäenkin, ettäIrak – olkoonkin että

tätä ”pahan akselia” mainostettiin liit-tovaltion tila-puheessa toissa vuonna– oli kuitenkin tapaus sinänsä.

Jos ajatellaan nykytilannetta, niinPohjois-Koreaan ei voida hyökätä.Tulokset ovat niin ennakoimattomia,ettei sitä riskiä kukaan ota, vaan yrite-tään monenkeskisin neuvotteluin saa-da Pohjois-Korean ydinase pois päivil-tä. Libya on antanut jo periksi. Iran

Professori Raimo Väyrynen siirtyi 1.3.2004 Helsingin yliopiston Tutkijakollegiuminjohdosta Suomen Akatemian pääjohtajaksi.

Ideologiset ristiret-ket voivat nyky-maailmassa kään-tyä jopa itseäänvastaan.


on ainakin tilapäisesti myöntynyt aikapaljon EU:n välityksen takia. Yhdys-vallat kieltäytyy purkamasta pakotetoi-mia, mutta kyllä minun on vaikea näh-dä, että se lähtisi Iranin vuorille soti-maan. Syyriasta ei tykätä, mutta onvaikea nähdä, mikä olisi riittävä casusbelli eli että voitaisiin kehittää riittäväsodan syy.

Sitä paitsi Bushillahan on nyt vain yksiainoa asia mielessään, ja se on uudel-leenvalinta. Amerikkalaisessa medias-sa on esitetty kommentti, että no niin,ennen marraskuun vaaleja luodaan täl-lainen pieni sopiva sota, joka nostaataas kannatuksen ylöspäin. Minä enoikein jaksa uskoa siihen. Kuten Ira-kistakin nähdään koko prosessi on en-nakoimaton, ja siinä on aika kovat si-säpoliittiset vaaratekijät.”

Yhdysvaltain presidentinvaa-lien tulosta on vaikea ennus-taa

Tunnet Yhdysvaltain poliittista elä-mää hyvin. Maailmantaloudelle ja-politiikalle ei todellakaan ole yh-dentekevää, kuka sitä maata johtaa.Miten arvioisit opposition ja sen eh-dokkaan mahdollisuuksia ensi mar-raskuun presidentinvaalissa? Mikänousee vaalien avainkysymykseksi?

“Niin kauan kun Irakissa on 140 000amerikkalaista sotilasta, ei sitä voi vaa-likamppailussa täysin välttää. Mutta nytkun John Kerrystä tulee demokraat-tien ehdokas, niin se vie republikaa-neilta myös aseita, koska Kerry oliVietnamissa 11 kuukautta ihan tositaisteluissa ja myöskin äänesti senaa-tissa Irakin sodan puolesta. Tässä mie-lessä punnukset ovat ehkä jollakin ta-voin tasan ulkopolitiikan osalta. Bush-in operaattoreilla on kuitenkin 170 mil-joonan dollarin vaalibudjetti, ja televi-siokanavat tulevat olemaan täynnä re-publikaanien aika kovaa propagandaa.Varmaan kaivetaan paitsi kaikki Ker-ryn äänestykset senaatissa myös jokuvähänkin kompromettoiva tekijä.

Likainen kampanja siitä tulee, ja ra-haa palaa. Yksi syy siihen on, että Gal-

lupin julkistamien tulosten mukaanpoliittinen kenttä Yhdysvalloissa onerittäin polarisoitunut. 45 % on jo nytilmoittanut äänestävänsä demokraat-teja ja 45 % republikaaneja. Siis kes-kusta ja liikkuvat äänestäjät ovat ku-tistuneet 10 %:iin. Republikaanien pii-rissä oikeisto ja mukaan lukien kristil-linen oikeisto on saanut entistä kovem-man jalansijan, kun taas demokraat-tien puolella inhotaan Bushia. Päällim-mäinen tavoite on ”ABB” eli ”Anybo-dy But Bush”. Tilanne on kyllä sillätavalla erittäin jännittynyt, että tällais-ta polarisaatiota ei ole ennen ollut.

Jos nyt Irak pysyy kohtuullisen va-kaana, ja jos talous rupeaa tuottamaanjotenkin työpaikkoja, niin kyllä Bush-illa on ihan täydet mahdollisuudet uu-delleenvalintaan. Tämä riippuu minunmielestäni siitä, että kun Bush joutuukampanjan aikana todellisiin paineisiin,joissa skriptin mukaanei voi aina mennä, niinminkälaisia sammakoi-ta häneltä saattaa sittenpäästä. Pystyykö hänpitämään presidentiaa-lisen mielikuvan yllä vii-meisten kahden kuu-kauden aikana? Onminusta täysin mahdol-lista, että tapahtuu tie-tynlainen luottamuksenkuluminen, joka on joalkanut Bushin kohdal-la. Totta kai se saa sit-ten elo-syyskuun vaihteessa New Yor-kissa pidettävän puoluekokouksen vai-kutuksesta jonkun piikin. Useimmatviime vaalit kuitenkin osoittavat sen,että viimeisen kuukauden aikana voitapahtua hyvin suuria muutoksia. Mi-nusta tulevaisuus on auki enkä pidäBushia millään tavalla varmana voitta-jana.”

Jos menemme sitten talouspolitiik-kaan, joka ilmeisesti on avainase-massa tässä temppuvalikoimassa,niin on kai pidetty itsestään selvänä,että Bush harjoittaisi uusliberalistis-ta talouspolitiikkaa, johon kuuluvatmittavat veroalennukset suurituloisil-

le. Mutta onko se ollut ihan sitä?Menojen lisäykset ja budjettivajeenpaisuminen hirvittävät jo joitakinhänen tukijoitaankin, mutta ilmeises-ti Bushin hallinnossa ajatellaan, et-tei se ole sellainen asia joka nouseevaaleissa esille, koska se on kuiten-kin hyvin pitkän aikavälin juttu. Sensijaan uusien työpaikkojen syntymis-tä on saatu odottaa pitkään, mikävarmaan hermostuttaa. Onko Bush-in talouspolitiikka kärsimässä haak-sirikon myös tavallisen amerikkalai-sen kokemusmaailmassa?

“Eihän äänestäjä katso mitäänmakrotaloudellisia tilastoja vaan sitä,onko minun elämäni nyt paremmassakunnossa kuin neljä vuotta sitten jamiltä se näyttää muutama vuosi eteen-päin. Demokraatit ovat jo nyt alkaneetajaa tv-mainoksissa sanontaa, että tämäpresidentti on menettänyt enemmän

työpaikkoja kuin yksi-kään toinen presidenttiHerbert Hooverin jäl-keen. Työttömyyshän eiole kovin korkealla ta-solla, 5,6 % tällä hetkel-lä, mutta piilotyöttö-myyttä on paljon enem-män kuin Euroopassa.”

Demokraatit tulevatilman muuta käyttä-mään tätä välitöntä ta-loustilannetta hyväk-seen, mutta pureekose? Reformimarginaalit

on kai puristettu jo taloudesta pois.Minun on vaikea kuvitella, että enääpystyttäisiin ajamaan uutta veronalen-nusta. Budjettivajeen suhde bruttokan-santuotteeseen on 4–5 %, riippuenvähän miten lasketaan, ja enemmän-kin, jos otetaan huomioon se, että elä-ke- ja sosiaaliturvarahastoja on syöty.Se on jo sillä tasolla, että konservatii-visia bisnesihmisiäkin alkaa jo hirvit-tää, mihin tämä meno vie. Yksinker-taisesti nyt esitetty liittovaltion budjettikasvattaa vajetta edelleenkin. Bush to-tesi tammikuussa liittovaltiopuhees-saan, että viiden vuoden sisällä bud-jettivaje puolitetaan nykyisestään. Ei-hän siihen kukaan usko. Se on sellais-

Vetoamalla itseaiheuttamaansaliittovaltion syväänbudjettivajeeseenBush voi ryhtyäsupistamaan julki-sia menoja ja val-tion roolia talou-dessa.


ta mitä isä-Bush kutsui voodoo-talou-deksi, joka ei kerta kaikkiaan voi toi-mia.

Tietysti politiikka on uusliberaaliajuuri noiden isojen veroalennusten ta-kia. Voidaan sanoa, että noin syvänbudjettivajeen ajaminen on myös yh-den sortin uusliberalismia, koska tä-hän välttämättömyyteen vedoten voi-daan valtiota ja julkisia menoja ryhtyäsupistamaan. Kyllähän valtio on tämänbushilaisen ajattelun vihollinen. Ajamal-la valtio konkurssiin on hyvä tapa lyö-dä tätä perivihollista.”

Kiina-ilmiö puhuttaa

Protektionismi on Yhdysvalloissamyös ollut nousussa mm. sen takia,että siellä nähdään työpaikkojen siir-tyvän halpatyömaihin, ja sen takiatyöllisyys ei kasva. Tämä on sellai-nen kasvua ilman työpaikkoja-ilmiö,jollaista ei ole ennen nähty.

“Se onkin ollut keskusteluissa aikapaljon esillä, sekä Kiina- että Intia-il-miöt, ja sillä tavoin se omaa ehkä mer-kitystäkin, että se ei iske vain tuotan-nossa oleviin työntekijöihin, jotka ovatkumminkin enemmän demokraattienkannalla, vaan se alkaa myös vaikut-taa keskiluokan asiantuntijakerrokseen.Koko maan työvoiman mitassa ne ovatkuitenkin pieniä juttuja. Nehän saavatniin kuin meilläkin symbolisesti paljonisomman merkityksen. Aivan kuin esi-merkiksi Salcompin tuotannon siirtä-minen Kiinaan olisi ollut suurin teolli-suuspoliittinen ratkaisu mitä Suomes-sa on tehty viime vuosina. Mutta neovat sensitiivisiä kysymyksiä, ja sentakia ne nousevat esiin.”

Globalisaatio on viime aikoina ki-teytetty Kiina-ilmiöksi. Onko tässäollut kyseessä vain median luomahype vai onko Kiinan ja Intian nou-sun takia globalisaatio nyt siirtynytjohonkin uudenlaiseen vaiheeseen?

“Minusta itse asiassa puhuminen glo-balisaatiosta yksikössä on harhaanjoh-tavaa ja yksinkertaistaa asioita liikaa.Eräässä mielessähän globalisaatio al-

koi televisiosta ja Vietnamin sodan vas-taisesta oppositiosta. Se oli ensimmäi-nen todella globaalinen liike.

Mutta jos ajatellaan taloutta, niin mi-nusta voi pikemminkin sanoa, että glo-balisaatio käy puolustustaistelua tällähetkellä. Esimerkiksi suorien investoin-tien kokonaismäärä maailmassa saa-vutti huippunsa v.2000, ja ne ovat UN-CTADin tilastojen mu-kaan sen jälkeen noinpuolittuneet. Tämä tie-tysti johtuu aika pitkäl-le globaalista taantu-masta ja Aasian talous-kriisin pitkäaikaisseura-uksista. Ja jos ajatellaanDohan kierrosta ja koko WTO:n kaup-paneuvottelukierrosta, niin eihän siinäole ymmärtääkseni nähtävissä mitäänolennaista edistystä Cancunin epäon-nistumisen jälkeen. Puhumattakaansitten 1990-luvun pyrkimyksistä luo-da yhtenäiset investointisäännöt maa-ilmalle. Eli jos ajatellaan tällaisina maa-ilmantalouden virtoina ja neuvottelu-prosesseina, niin minusta on vaikea sa-noa, että globalisaatio marssii joten-kin rytmikkäästi eteenpäin. Päinvastointässä yritetään nyt pelastaa niitä tulok-sia, joita 1990-luvulla tuli.

Mutta toisaalta eikö ole myös niin,että yhä selvemmin sijoitukset kohdis-tuvat tiettyihin kasvukeskuksiin, joissakasvuodote on erityisen suuri, esimer-kiksi Kiinaan ja Intiaan niiden väestö-potentiaalin ja nopean talouskasvunansiosta? Tämä nähdäkseni merkitseesitä, että tietysti globalisaatio jatkuu,ja se alkaa saada yhä enemmän kas-voja, siis näitä Kiina- ja Intia-ilmiöitä.Kääntöpuolena on se, ettei esimerkik-si Afrikkaan tahdo riittää pääomaa jakehitysapurahat oikeastaan laskevat.Tuottavia investointejahan sinne ei juurilainkaan mene. Afrikan osuus maail-man suorista investoinneista taitaa olla1,5 %.

Kyllä tämä tietynlainen puolustustais-telu ja globalisaation valikoiva luonne– kun se on markkinailmiö, jolla ei olesosiaalista ja poliittista omaatuntoa –ja siihen liittyvä maailman jatkuva ja-

kautuminen tuntuvat minusta keskei-siltä ilmiöiltä. Enkä halua sanoa, ettei-kö puheille Kiina- ja Intia-ilmiöistä oleolemassa perusteensa, mutta kyllä sit-ten pitäisi katsoa maailmantaloudenkehityksen tasapainoisuutta laajem-mastakin näkökulmasta, mukaan lu-kien kehitysrahoitus, joka ei ole vain

kehitysapua, vaan seliittyy myös velkojenanteeksiantoon, yksityi-seen pääomaan ja kau-pan ehtoihin. Jos ajatel-laan tätä suomalaistakinglobalisaatioselontekoa,jota nyt Valtioneuvostonkansliassa tehdään, niinminusta siinä olisi pai-

kallaan pitää tämä laajempi näkökul-ma myös mukana.”

Tuotannon siirtymistä on tapahtunutteollisuudessa, nimenomaan proses-siteollisuudessa ja toisaalta ehkä jos-sain määrin Internetin helpottama-na myös joissakin teknisissä asian-tuntija- ja muissa palveluissa. Siinäon ehkä se sauma, jossa globalisaa-tio voi edetä edelleenkin, ja ehkämyös niin, että alkaa tulla myös tiet-tyjen maiden omaa tuotantoa, jokaei vaadi enää suoria sijoituksia ul-komailta vaan se lähtee niistä itses-tään. Tosin on vaikea kuvitella mi-tään kiinalaista tai intialaista suur-yritystä tällä hetkellä, jolla olisi maa-ilmanmarkkinoilla keskeinen taihyvä asema. Joku Samsung Etelä-Ko-reasta on kuitenkin hyvä esimerkki,että jossakin vaiheessa tulee tällaisiamenestyviä suuryrityksiä.

“Niin, kyllä kai yksi olennainen teki-jä sekä Kiinan että Intian kohdalla onniiden kotimarkkinoiden koko. Vau-raus kasvaa. Kiinalla on 9 %:n kasvu-vauhti, ja vaikka sanotaan että niissätilastoissa on ilmaa ja että todellinenluku olisi 6–7 %, niin joka tapaukses-sa koko maailmantalouden kasvusta v.1996–2001 tuli ihan absoluuttisina lu-kuina melkein puolet Kiinasta. Tässämielessä kun kasvu pitkään jatkuu, niinKiinan koko alkaa vaikuttaa. Kun In-tiakin on päässyt nyt irti pitkään vai-

”On vaikea sanoa,että globalisaatiomarssii jotenkinrytmikkäästi eteen-päin.”


kuttaneesta ”hindu-kasvuvauhdistaan”eli sieltä 3–4 %:sta ehkä tuonne 6–7%:iin, niin se on selvää, että tällaisessamassassa, jossa on melkein 2,5 mil-jardia ihmistä yhteensä, tällaiset kehi-tysluvut alkavat saada kasautuvan ke-hityksen aikaan.

Siinä on kaksi olennaista puolta. Yksion se, merkitseekö se köyhyyden vä-henemistä, ja tässähän Kiina on on-nistunut kohtuullisesti, vaikka jotkinsen sisäalueet ovat edelleenkin huonos-sa kunnossa. Mutta jos katsotaanYK:n kehitysohjelman UNDP:n ra-portteja, niin kyllä Etelä-Aasian köy-hyys on se iso asia. Toi-nen asia on sitten se,että Intiassa on vanhateknisen ja liiketalous-tieteellisen koulutuksenperinne, joka on kehi-tysmaaksi vahva. Ja nyt-hän Kiina sijoittaa in-sinöörikoulutukseenyhä enemmän resursse-ja. Minusta on aika sel-vää, että ihan normaalin kehityksenmukaan Kiina ei tule olemaan pelkäs-tään halpaa kappaletavaraa tuottavamaa, vaan siitä tulee myös kehityspuo-lella vahva.”

Pitkällä aikavälillä se varmaan luomyöskin uuden tilanteen maailman-politiikkaan. Itse asiassa jo nyt on sel-lainen taloudellinen tilanne, että Kii-na ja monet muut Itä-Aasian maat jaerityisesti niiden keskuspankit rahoit-tavat Yhdysvaltain vaihtotaseen va-jetta, ja ne pitävät valuuttakurssinsakiinteinä suhteessa dollariin säilyt-tääkseen kilpailuetunsa. Miten tämälyhyemmällä aikavälillä vaikuttaanäiden maiden välisiin suhteisiin?Minkälaisia konflikteja tästä sittenkehkeytyy?“Yhdysvallat on käyttänyt aika kovaa

painostusta Kiinan valuutan juanin elirenminbin vaihtokurssin suhteen. Kat-sotaan, että Kiinan pitäisi revalvoidaaika reippaasti. Ja onhan Yhdysvaltainkauppataseen vaje Kiinan kanssa lä-hemmäs 100 miljardia dollaria. Kiinanvienti Yhdysvaltoihin on noin 130 mrd

dollaria ja tuonti Yhdysvalloista Kiinaannoin 30 mrd dollaria.

Valuuttakurssi on aika pitkälle ulko-poliittinen kysymys. Tämänhetkinenarvio kai on, että Kiina tuskin päästäävaluuttaansa kellumaan, mutta jonkin-laista hallittua revalvaatiota tulee – esi-merkiksi 5 % tänä vuonna, 5 % ensivuonna, tai sitomalla se valuuttakoriin,jolloin se ei ole pelkästään dollaristakiinni. Tällaista jonkinlaista vastaantu-loa Kiinan puolelta ilmeisesti tapahtuu,jotta liiat rasitteet Kiinan ja Yhdysval-tojen suhteista poistuisivat. Mutta ame-rikkalaisten mielestä se ei taas riitä yh-

tään mihinkään, vaanpitäisi tehdä jopa 35–40%:n revalvaatio.

EU:ssa kovasti valite-taan sitä, että euronvahvistuminen vie vien-titeollisuudelta jalat alta.En ole erityinen valuut-ta-asiantuntija, muttakyllähän aika yleinenkäsitys on, että tällainen

1,20 on oikeastaan aika oikea vaihto-kurssi, ja eihän euro ole vahvistunutnäin voimakkaasti kuin dollariin ver-rattuna. Tietysti se, että Japani kokoajan ostamalla dollaria pitää jeniä suh-teellisen halpana, on myös poliittinenratkaisu. Tämä valuuttakurssipolitiik-ka on eräänlaista reaalista voimapoli-tiikkaa, mutta ei tämä kriisi ole sen-kaltainen kuin Plazan sopimuksen ai-kaan v. 1985, että ryhdyttäisiin yhteis-toimin saamaan aikaan kurssimuutok-sia. Tämän kanssa pitää vain elää.”

EU:n laajeneminen Keski- ja Itä-Eu-roopan entisiin sosialistimaihin eiglobaalilta kannalta taida olla ko-vin merkittävä tapaus. Jonkun ver-ran sinne tietysti siirtyy tuotantoa…

“…ja tietysti tuo työvoiman siirtymi-nen on viime aikoina ollut esillä. EU:ssaon haluttu pidentää siirtymäaikoja jamuuta tällaista, mutta minun käsityk-seni on se, että laajeneminen on kui-tenkin enemmän mahdollisuus kuinongelma. Työpaikat siirtyvät joka ta-pauksessa. On pitkän aikavälin strate-gioita, joista jokainen tietysti puhuu –

satsauksia koulutukseen ja tutkimuk-seen, ja tuottavuudesta täytyy pitäähuolta, ja tehdään maltillisia palkka-sopimuksia. Jokainen meistä tämän li-tanian tietää suunnilleen, mutta näidentäytyy tapahtua tavallaan eri konteks-tissa kuin konkreettiset firmatasonpäätökset. Totta kai ne ovat yhteydes-sä keskenään, mutta ei hallituksilla olesellaisia keinoja, joilla se voi näiden yri-tysten sijoitustoiminnan ja työpaikko-jen siirtymisen lopettaa. Tässä mieles-sä me elämme säännöiltään globaalis-sa taloudessa, ja jollei näitä uusia jä-senmaita olisi, niin hyvin mahdollisestine työpaikat menisivät jonnekin muu-alle. Voisi jopa sanoa, että eikö se oleparempi, että ne ovat tuossa naapu-rissa, jos ne ovat sinne mennäkseen,koska se kuitenkin vähän vakauttaaniiden taloutta ja sillä tavalla vähän Eu-rooppaakin sekä poliittisessa että sosi-aalisessa mielessä. Ehkä se myös vä-hentää työvoiman liikkuvuustarvetta,kun luodaan työpaikkoja myöskin tä-hän lähialueille.”

Tutkimus- ja kehitystyö eiratkaise työllisyysongelmaa

Miten pieni Suomi sitten tässä glo-balisaatiossa selviytyy? Kaiketi osaa-miseen panostamalla, sehän on semantra…

“Tämä on se mantra juuri, ja kyllä-hän se on tosiasiakin. On ihan selvää,että jollei meillä olisi tätä tutkimus- jakehitystoimintaa, koulutusta ja yleen-säkin tätä laatuun satsaamista, niin tottakai me olisimme huomattavasti huo-nommassa asemassa. Mutta ajatus sii-tä, että pistämällä rahaa tieteeseen jateknologiaan me ratkaisemme työt-tömyysongelman, on minusta kyllä lii-an yltiöpäinen. Onhan aika selvää, ettätutkimus- ja kehitystyö ja sitä kauttainnovaatiot eivät tule työpaikkoja kau-heasti luomaan. Sitä kautta saadaanpidettyä tietoa maassa mukaan lukienNokian tutkimus- ja kehitystyö. Sekäsittää lähes kolmasosan meidän kai-kista tutkimus- ja kehitysmenoistam-me. Sillä on omat työllisyys- ja ker-

Globalisoituneessamaailmassa halli-tuksilla ei ole kei-noja estää yritystenja työpaikkojensiirtymistä.


rannaisvaikutuksensa, mutta eiväthänne teollisia työpaikkoja luo olennaisesti.Itse asiassahan tilanne on se, että tut-kimus- ja kehitystyön tavoitteena onlisätä tuottavuutta ja sitä kautta kilpai-lukykyä. Tuottavuushan merkitsee sitä,että tuotetaan enemmän vähemmälläjoko työntekijää tai tuntia kohti. Eli joihan tästä yksinkertaisesta syystä täl-lainen työllisyysstrategian rakentami-nen teknologian varaan ei minusta oleriittävä ajatus.

Työn hinnalla ei voi kilpailla ja harvasitä haluaakaan. Tietysti palvelualoillasiitä puhutaan, Ja siellä ollaan sittenkyllä veropolitiikan ja tietysti myösjoustavuuden ja työn hinnan kanssa te-kemisissä. Minulla on sellainen käsi-tys, kun on olleet nämä Arvelan, Sai-laksen ja muiden mietinnöt, niin kysy-mys ei ole vain siitä, mitä veroja alen-netaan, vaan kuinka nopeasti. Jos ha-lutaan hallituksen työllisyystavoitteet

saavuttaa, niin mistä netyöpaikat voivat muualtatulla kuin palvelualoilta?”

Toisaalta on esitetty kan-toja, ettei veronkevennys-paineita olisi niin paljon,ja että pitäisi julkisia pal-veluja parantaa sen si-jaan. Siis julkisen sekto-rin pitäisi kuitenkin laa-jentua eikä supistua pi-temmän päälle.

“Minusta on kyllä vaikeanähdä, että julkinen sektorivoisi tästä ainakaan kas-vaa.”

Kansainvälisen verokil-pailun takia?

“Suomihan on EU:n mi-tassa ihan kohtuullisessakeskiasemassa. Ei täälläolla himoverottajia mutteiveroteta myöskään niinkuin Viro. Eli emme meihan sillä tavalla verotuk-sella kilpaile. Mutta seosoittaa myös sitä, että mei-dän poliittisten päättäjiem-me keinovalikoima on aika

vähissä. Kun ollaan yhteisvaluutassa jaEU hoitaa kauppapolitiikan, niin mel-kein tämä veropolitiikka on juuri niitäharvoja, joissa voidaan toimia. Talou-dellinen keinovalikoimahan on tuntu-vasti supistunut tämän integraation jaglobalisaation myötä. Jos nyt kuiten-kin noudatetaan kasvu- ja vakausso-pimustakin toistaiseksi,niin ei silläkään puolellaole liikkumavaraa – no,meillähän on niin vah-vasti ylijäämäinen julki-nen talous, joka on tie-tysti yksi resurssi.

Yhdyn myöskin JukkaPekkarisen taannoiseenHelsingin Sanomien artikkeliin siitä,että minkä takia ei investoida. Kun kui-tenkin on ylimääräistä rahaa maassa,niin se on ihan hyvin asetettu kysymys.Tällainen investointilinjahan tuottaatyöpaikkoja. Tutkimus- ja kehitystoi-

minta on kuitenkin vain väline tuotan-nolle, joka luodaan investoinneilla, ko-timaasta tai ulkomaisilta tulevilla. Tätäolen lähinnä halunnut varoittaa, ettäkun hoetaan sitä teknologia- tai tutki-musmantraa, niin se ei voi olla työlli-syyden alkusyy. Se on väline tehdä eri-laista ja toivottavasti myöskin parem-paa tavaraa.”

Suomen Akatemia on perus-tutkimuksen päärahoittaja

Minkälaista linjaa aiot Akatemianjohdossa vetää? Muuttuuko mikäänsuunta? Olet jo ottanut kantaa, ettäulkomaisten tutkijoiden tuloa maa-han pitäisi helpottaa.

“He ovat vain 1,6 % meidän kokotutkimustyövoimastamme, ja sehän onselvästi esimerkiksi EU:n keskiarvon ala-puolella. Meillehän itse asiassa tuleeEU:sta erittäin vähän ulkomaisia tutki-joita. Heitä tulee Kiinasta ja Pohjois-Amerikasta tuonne biotekniikkaan jaict-puolelle. Kyllähän meidän täysipai-noinen osallistumisemme tähän euroop-palaiseen tutkimusalueeseen ja EU:n si-säiseen tutkijaliikenteeseen – mukaanlukien myös EU:n tutkijoiden tuomi-nen tänne – on minusta ihan välttämä-töntä. Ei niinkään että meillä olisi työ-voimapula tutkimuspuolella vaan pi-kemminkin uskon siihen, että tutkimus-ympäristön kansainvälistyminen edes 4%:iin kaikista tutkijoista luo uusia ide-oita. Se tuo monipuolisuutta ja ehkäpurkaa pikkuisen meidän järjestelmäm-

me tietynlaista jähmeyt-tä. Näkisin sen paitsi täl-laisesta asiantuntemuk-sen näkökulmasta myösvähän kulttuurinkin nä-kökulmasta hyväksi.

Akatemiassa minulla eiole mitään vallankumo-uksellisia suunnitelmia.

Akatemia on kaikesta päätellen olluthyvin hoidettu organisaatio, ja sehän onrahanjako-organisaatio. Rahaa jaetaanpääasiassa yliopistoille. Se on perustut-kimuksen päärahoittaja, budjetti 217miljoonaa euroa vuodessa.”

Raimo Väyrynen toivoo Suomeen erikoistuneempia tutki-musyksiköitä sekä lisää ulkomaisia tutkijoita.

Työpaikkojen onsynnyttävä palvelu-aloille, ja siinätarvitaan veropoli-tiikkaa.


Onkohan tässä ulkomaisten tutkijoi-den vähäisyydessä kysymys hiemansamoista tekijöistä kuin investointien-kin alhaisuudessa? Globalisoituvas-sa maailmassa Suomelta puuttuu jo-takin millä houkutella. Kilpailuky-kymittareilla olemme maailman kär-jessä, mutta hämmästyttää, mikseitapahdu enemmän.

“En halua nostaa esiin sellaisia asioi-ta kuin että on kylmää ja vaikea kieli,mutta nähdäkseni meillä on mahdolli-suus houkutella tänne ulkomaisia tut-kijoita, jos meillä on sellaisia osaamis-keskittymiä, jotka ovat kansainvälisestinäkyviä.”

Suurempia tutkimusyksiköitä?“No, sitäkin, ja ehkä myös erikoistu-

neempia. Ei se nyt ole ihan sattuma,että Nokialla on eniten ulkomaisia tut-kijoita. Sillä on kansainvälisesti johtavaja näkyvä tutkimuslaitos. Kyllähän meil-lä vähitellen alkaa sellainenkin ajattelunousta esiin, että esimerkiksi Lappeen-rannan teknillisen yliopiston ja teollisuu-den ympärille pyritään luomaan puu-alan tieto-taitoklusteria. Vastaavia pyr-kimyksiä on tietysti muuallakin. KokoViikki ja Meilahti sekä Turku bioteknii-kan puolella on toinen esimerkki. Yk-sinkertaisesti pitää olla riittävän vahvaosaamiskeskus, jotta ulkomailla sanot-taisiin, että ahaa, Villmanstrandissa ontämän alan johtavaa tietoa. Silloin al-kaa myöskin tulla asiantuntijoita.”

Siis tämä on maakuntayliopistojenoikea suunta, että niiden tulee muo-dostaa todella vahvoja osaamiskes-kittymiä jollekin alalle.

“Kyllä, se on minusta ainoa tie Suo-messa kerta kaikkiaan. Jos halutaanpuhua aluepolitiikasta, niin ei siinä olemitään muuta etenemisen mahdolli-suutta kuin se, että tosiaankin lyödäänpaikallista sekä yliopiston että käytän-nön tietoa yhteen ja mietitään, mitä mepystymme tekemään.

Mutta toisaalta investoinnit eivät olehelppoja. Kyllä tämä biotekniikan esi-merkki näyttää, että vaikka pannaanpaljon rahaa niin kuin Akatemia ja Te-kes ovat panneet biotekniikkaan, niin

ei se välttämättä tuota toimivaa teolli-suutta. Nämä ovat pitkän aikavälin il-miöitä. Kun ryhdytään tutkimaan jo-takin, niin on laskettava 10–15 vuottaennen kuin sillä alkaa olla todella teol-lista merkitystä – jos koskaan.”

Suurin piirtein kaikki arviot lähtevätsiitä, että bioteknologia kuitenkin tä-män it-buumin jälkeen on se seuraa-va. Tässä ollaan vielä melko aikai-sessa vaiheessa. On kai aika laillasattumaa sitten, nouseeko sieltä jokulääketeollisuuden haara tai joku muumerkittäväksi Suomessa.

“Mutta on myös niin, että kansalli-nen biotekniikka-arviointi on osoitta-nut sen onnistuneen todella harvassamaassa. Irlanti ja Yhdysvallat on mai-nittu maina, joissa ne investoinnit ovattodellakin ryhtyneet tuottamaan. Mut-ta kun ne ovat pitkän aikavälin inves-tointeja, on tietysti vaikea sanoa. Kyl-lähän me olemme jo tilanteessa, jossasanotaan, ettei biotekniikkaan enääkannata pistää. Suomi on liian pienimaa tuottamaan mitään merkittävääbioteknistä innovaatiota. Nyt pitää pan-na nanoon, koska se on se seuraava.Tässä mielessä tämä kädenvääntö onihan luonnollista, ja Akatemianhan onvain pidettävä pää kylmänä ja uskot-tava itseensä.

Akatemia poikkeaa Tekesistä, Sitrastaja muista siinä mielessä, että valtaosarahoista jaetaan hakemusten perusteel-la ja nimenomaan perustutkimukseensillä tavalla, että se tapahtuu tutkijoi-den ja tutkijaryhmien omista esityksistä.Ei siellä pääjohtaja istu pöydän ääres-sä ja sano, että pantaisiinko tuohonpari miljoonaa ja paljonko tuolle an-netaan. Päinvastoin se on hyvin bot-tom up-järjestelmä, joka perustuu ver-taisarviointiin. Viime kädessä se onminusta ainoa oikea järjestelmä. Us-kon, että aktiiviset tutkijat ja tutkija-ryhmät tietävät oman alansa etenemis-suunnat paremmin kuin yksikään tie-debyrokraatti. Kyllähän tietysti Akate-mian budjetissa on allokoitu tietyt ra-hat neljälle tieteelliselle toimikunnalle,mutta itse tutkimuksen sisältö tuleetutkijahuoneista ja laboratorioista.”

Kuten vanha saksanopettajani tapasisanoa, niin tässä lopussa vielä pitääkysyä: ”Haben Sie noch etwas amHerzchen?”

“Korulauseet pois, mutta jos Suo-mea ajatellaan, niin kyllä me elämmeihan selvästi murrosaikoja. Onhan sehelppo sanoa, että kaikki ajat ovatmurrosaikoja tavallaan, mutta kun meolemme nyt jättäneet suljetun talou-den taakse eikä siihen ei ole paluuta,ja kun me olemme taloudessa, jossapääomien ja sijoitusten tuotto vaihte-lee ja pääomat liikkuvat aika lailla va-paasti, niin kuitenkin meidän pitääajatella yhteiskunnan ja taloudellisia-kin kysymyksiä kansakunnan kysy-myksinä, joissa on jo ensimmäinen täl-lainen yhteensopimattomuus – toimi-taan avoimilla markkinoilla ja kan-sainvälisestä näkökulmasta. Me olem-me jo kritikoineet tätä, koska meolemme sen verran ehkä nationalis-teja, ja minusta se on ihan perusteltutapa. Minusta on vaikea kuvitella hy-vinvointijärjestelmää ilman poliittistakehystä, jossa se toimisi. Tässä mie-lessä valtio ja hyvinvointiyhteiskuntakuuluvat yhteen.

Kun tämä jännite on olemassa, jakun markkinat muuttuvat koko ajan,ja kun yhteiskunnan ja tietysti poli-tiikan on sopeuduttava siihen, niinmissä ovat ne sopeutumisen rajat?Missä ovat ne kipupisteet? Missä ovatne hyvinvointivaltion tai -yhteiskun-nan rajat? Eihän se voi olla mikäänkiinteä ilmiö, että niin ja niin montaprosenttia sairaaloihin ja niin edel-leen. Sehän muuttuu koko ajan.Mutta missä ovat hyväksyttävät ra-jat? Minkälaisia keinoja ollaan val-miita käyttämään – keinoja, joita onentistä vähemmän? Mikä on sittentutkimus- ja kehitystyön osuus täs-sä? Näihin kysymyksiin tuskin kel-lään on kovin lopullisia vastauksia,mutta kyllä me olemme tämän vuo-sikymmenen näiden asioiden kanssakoko ajan tekemisissä. Koko ajan metulemme tekemään kompromisseja,koska mitään lopullisia ja idealistisiaratkaisuja ei kerta kaikkiaan ole ole-massa.”�


Suhdanteet yhdellä silmäyksellä

Korot 1997:01–2004:03

Työttömyysaste Suomessa 1995:01–2004:02Suomen kokonaistuotannon kuukausikuvaaja1995:01–2004:01

Suhdannetilanne Suomessa barometrien mukaan1995:01–2004:03

Lähde: Suomen Pankki.Lähde: Eurostat, Tilastokeskus.

Lähde: Tilastokeskus.Lähde: Tilastokeskus.

Lähde: Teollisuus ja Työnantajat, Tilastokeskus.

Kansainvälisiä suhdanneindikaattoreita1995:01–2004:03

Lähde: Conference Board, Euroopan komissio.

Inflaatio Suomessa ja euroalueella1997:01–2004:02


Tilaus 2004

Osoitteenmuutos

Tilauskortti lähetetään osoitteeseen:Palkansaajien tutkimuslaitos / Tilaukset tai faxilla numeroon:Pitkänsillanranta 3 A, 00530 Helsinki 09–2535 7332

Tilaan Talous & Yhteiskunta -lehden vuosikerran hintaan 20,00 €

Tilaukseni on vuositilaus kestotilaus

Toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka

Laskutusosoite, jos eri kuin toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka

Puhelinnumero Telefax Sähköpostiosoite

Nimi

Nimi

Uusi toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka

Uusi laskutusosoite, jos eri kuin toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka

Osoitteenmuutos lähetetään osoitteeseen:Palkansaajien tutkimuslaitos tai faxilla numeroon:Pitkänsillanranta 3 A, 00530 Helsinki 09–2535 7332

Puhelinnumero Telefax Sähköpostiosoite

P a l k a n s a a j i e n t u t k i m u s l a i t o k s e nj u l k a i s u t

T a l o u s & Y h t e i s k u n t a- l e h t iTalous & Yhteiskunta -lehteä julkaisee Palkansaajientutkimuslaitos neljä kertaa vuodessa. Lehden tavoit-teena on välittää tutkimustietoa, valottaa ajankohtai-sen kehityksen taustoja sekä herättää keskusteluakansantaloudellisista ja yhteiskunnallisista kysymyk-sistä. Vuosina 1972–1993 lehti ilmestyi nimellä TTTKatsaus.Lehden toimitus p. 09-2535 7349.

Tilaukset p. 09-2535 7338.

Tu t k i m u k s i aTutkimuksia-sarjassa ilmestyvät valmiiden tutkimus-ten laajat ja perusteelliset loppuraportit. Valmistuvis-ta tutkimuksista lähetetään lehdistötiedotteet, joidenvälityksellä tutkimustuloksia esitellään tiedotusvälineilleja suurelle yleisölle. Hinta 13,50 €.

Tilaukset: p. 09-2535 7338.

Ty ö p a p e r e i t aTyöpapereita-sarjassa esitellään meneillään olevientutkimushankkeiden väliraportteja sekä kansain-väliselle tutkijakunnalle suunnattuja keskustelualoitteita.Työpaperit julkaistaan kokonaisuudessaan myösverkossa laitoksen kotisivuilla.

Tilaukset: p. 09-2535 7338.

WWW.LABOUR.FI

Palkansaajien tutkimuslaitoksen kotisivuilla onajankohtaista tietoa laitoksen henkilökunnasta,tutkimuksista, talousennusteista ja seminaareista.Siellä julkaistaan myös Talous & Yhteiskunta-lehden pääkirjoitukset ja sisällysluettelot, laitoksenlehdistötiedotteet sekä kuukausittain vaihtuviakolumneja. Lisäksi laitoksen tutkijat kommentoivatkotisivuilla ajankohtaista talouskehitystä. Laajataloustietopaketti sisältää aikasarjoja lukuina jakuvioina mm. tuotannosta, työmarkkinoista, inflaati-osta, ulkomaankaupasta, koroista ja julkisestataloudesta.

Pitkänsillanranta 3A, 6.krs 00530 Helsinki Finland

p. 09-2535 7330 (Tel. +358-9-2535 7330)fax 09-2535 7332 (Fax +358-9-2535 7332)www.labour.fi

Palkansaajien tutkimuslaitos harjoittaakansantaloudellista tutkimusta, seuraataloudellista kehitystä ja laatii sitä koskeviaennusteita. Laitos on perustettu vuonna1971 Työväen taloudellisen tutkimuslai-toksen nimellä ja on toiminut nykyisellänimellä vuodesta 1993 lähtien. Tutkimuk-sen pääalueita ovat työmarkkinat, julkinentalous, makrotalous ja talouspolitiikka.Palkansaajien tutkimuslaitosta ylläpitääkannatusyhdistys, johon kuuluvat kaikkiSuomen ammatilliset keskusjärjestöt,SAK, STTK ja AKAVA sekä suurin osanäiden jäsenliitoista.

M

Vuosikerta20,00 €Irtonumero 6,50 €

ISSN 1236-7206

Government & Nonprofit

Talous ja Yhteiskunta 2/2004