SAK:n aloitteet harmaan talouden torjumiseksi

SAK:n aloitteet harmaan talouden torjumiseksi

Marraskuu 2010

5·2010

Marraskuu 2010

Lisätiedot: Erkki Laukkanen [email protected] puhelin 020 774 0164

Tilaukset: SAK puhelin 020 774 000

SAK:n aloitteet harmaan talouden torjumiseksi 1

SAK:n aloitteet harmaan talouden torjumiseksi Sisältö

JOHDANTO ................................................................................................. 3

KOTIMAINEN JA ULKOMAINEN YRITYSTOIMINTA ON SAATETTAVA TASAVERTAISEEN ASEMAAN .................................................................. 5

Suomessa tilapäisesti toimivia ulkomaisia yrityksiä ja niiden työntekijöitä koskevat säännökset .................................................................................... 5

Ulkomaisia yrityksiä koskevien säännösten toimivuus käytännössä ............ 7

Suomalaisten ja ulkomaisten ja yritysten saattaminen tasavertaiseen kilpailuasemaan ........................................................................................... 8

TILAAJAN VASTUU ON SAATAVA TODELLISEKSI .................................. 8

TARVITAAN VAHVEMPIA KEINOJA TYÖVOIMAN VÄÄRINKÄYTTÖÄ VASTAAN .................................................................................................. 10

PÄÄOMATULOJEN VEROVALVONTA ON SAATAVA SAMALLE TASOLLE MUIDEN TULOJEN VEROVALVONNAN KANSSA.................. 11

LUETTELO LAINSÄÄDÄNTÖÖN TARVITTAVISTA MUUTOKSISTA ...... 13

Kotimaisen ja ulkomaisen yritystoiminnan saattaminen tasavertaiseen asemaan .................................................................................................... 13

Tilaajan vastuun saattaminen todelliseksi .................................................. 15

Työntekijöihin kohdistuvien väärinkäytösten ehkäiseminen ....................... 16

Pääomatulojen verovalvonnan tehostaminen ............................................ 16

Seuraamusjärjestelmän kehittäminen ........................................................ 17

VIRANOMAISTOIMINNAN RESURSSOINTI JA KEHITTÄMINEN ............ 17

LIITE: KÄSITTEITÄ JA MÄÄRITELMIÄ ..................................................... 19

2 SAK:n aloitteet harmaan talouden torjumiseksi


JOHDANTO

SAK on huolestuneena seurannut tietoja harmaan talouden ja sen ai-heuttamien lieveilmiöiden lisääntymisestä. Kysymys ei ole pelkästään verojen ja maksujen menetyksistä vaan harmaan talouden aiheutta-mista negatiivisista vaikutuksista elinkeinoelämän tasapuoliseen kil-pailuun, työntekijöiden asemaan, yleiseen veromoraaliin ja koko vero-järjestelmän uskottavuuteen. Tässä esiteltävät aloitteet harmaan ta-louden torjumiseksi perustuvat yhteistyöhön alan tutkijoiden sekä SAK:n ja sen liittojen asiantuntijoiden välillä.

Harmaasta taloudesta on tullut vakava yhteiskunnallinen ongelma Vuoden 2010 kesäkuussa valmistuneen, eduskunnan tarkastusvalio-kunnan tilaaman tutkimuksen mukaan Suomen harmaan talouden ko-konaismäärä vuonna 2008 oli 10–14 miljardia euroa. Laskennallisesti tämä vastaisi 5,5–7,5 prosenttia vuoden 2008 bruttokansantuotteesta. Harmaaseen talouteen usein liittyvä työvoiman väärinkäyttö alipalk-kauksineen ja muine työehtojen laiminlyönteineen vähentää verojen ja sosiaalivakuutusmaksujen kertymää, loukkaa työntekijöiden oikeuksia ja antaa epäoikeudenmukaista kilpailuetua väärinkäyttöön syyllistyvil-le työnantajille. Tutkimuksen yhteydessä suoritettuihin kyselyihin vastanneista talon-rakennusta sekä majoitus- ja ravitsemisalaa edustavista yrityksistä yli puolet ja kuljetusalan yrityksistä lähes puolet arvioi alansa harmaan talouden lisääntyneen ainakin jonkin verran viimeksi kuluneiden vii-den vuoden aikana. Viranomaisille lähetettyyn kyselyyn vastanneista yli kolme neljäsosaa oli sitä mieltä, että harmaa talous on viime vuosi-na kasvanut jonkin verran tai selvästi. Harmaan talouden kilpailua vääristävää vaikutusta piti merkittävänä tai erittäin merkittävänä 53 prosenttia majoitus- ja ravitsemisalan yri-tyksistä, 37 prosenttia rakennusalan yrityksistä ja 31 prosenttia kulje-tusyrityksistä. Rakennus- ja kuljetusyrityksistä lähes 70 prosenttia ja majoitus- ja ravitsemisalan yrityksistä lähes 90 prosenttia piti kilpailua vääristävää vaikutusta vähintään kohtalaisena.

Harmaa talous vaarantaa hyvinvointiyhteiskunnan ja julkisten palveluiden rahoituksen Edellä mainitun tutkimuksen mukaan harmaa talous aiheuttaa Suo-messa vuosittain 4,5–5,5 miljardin euron veromenetykset sekä sato-jen miljoonien eurojen vajauksen sosiaalivakuutusmaksujen kerty-mään. Tähän ei yhteiskunnalla ole varaa varsinkaan kiristyvän valtion-talouden aikakaudella. Ilman selkeitä ja päämäärätietoisia toimenpitei-tä verojen ja maksujen menetykset ovat voimakkaasti kasvamassa yhteiskunnallisen ja kansainvälisen kehityksen seurauksena.


Kysymys on yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta ja yhteiskuntamoraalista SAK ei hyväksy sitä, että työntekijät ja rehelliset yrittäjät joutuvat vai-keutuvassa taloustilanteessa kustantamaan yhteiskunnan palvelut harmaassa taloudessa toimivien puolesta. Pääomatulojen verovalvon-taan jätetyt aukkokohdat ovat helposti yhteiskunnan suurituloisimpien hyödynnettävissä ja korostavat pääomatulojen etuoikeutettua asemaa palkka-, eläke- ja yrittäjätuloihin verrattuna. Ongelman tiedostamiseksi tarvitaan toimia, muun muassa kampanjoita ja tietoiskuja.

Kotimaisten ja ulkomaisten yritysten pitäisi kilpailla Suomessa samoilla ehdoilla Suomessa ilman kiinteää toimipaikkaa toimiville ulkomaisille yrityksille ei ole lainsäädännössä asetettu samoja velvoitteita kuin suomalaisille, eivätkä viranomaiset pysty käytännössä edes valvomaan ulkomaisille yrityksille asetettujen velvoitteiden noudattamista. Valtaosassa tapa-uksista Suomessa ilman kiinteää toimipaikkaa toimivat ulkomaiset yri-tykset ja niiden työntekijät eivät maksa veroja Suomeen eikä yritysten työntekijöille makseta työehtosopimusten mukaisia palkkoja. SAK:n jäsenliittoihin on kantautunut tietoja suomalaisyrityksistä, jotka ovat ilmoittaneet lopettavansa, koska ne eivät pysty kilpailemaan näiden 20–25 prosenttia halvempia urakkahintoja tarjoavien ulkomaisten yri-tysten kanssa.

Työntekijöitä tulee kohdella tasavertaisesti kansallisuudesta riippumatta Suomessa toimivien ulkomaisten yritysten työntekijät ovat erittäin usein alipalkattuja, eikä heille kerry palkasta edes sosiaaliturvaa koti-maassaan silloin, kun työnantajayritys jättää palkan ilmoittamatta tai ilmoittaa sen todellista pienempänä. Tämä heijastuu myös suomalais-ten palkansaajien asemaan, koska halvemmilla palkkakustannuksilla kilpaileva ulkomainen yritys pystyy syrjäyttämään suomalaiset kilpaili-jansa tai pakottaa myös ne siirtymään harmaan talouden puolelle.

Harmaasta taloudesta hyötyvien pitäisi myös kantaa vastuuta Harmaan talouden yrityksiä hyväksikäyttävät toimeksiantajat on tällä hetkellä vapautettu sekä rikosoikeudellisesta vastuusta että verovas-tuusta, vaikka ne saavat suoran hyödyn käyttämiensä aliurakoitsijoi-den ja alihankkijoiden halvemmista hinnoista. Muutaman vuoden voi-massa ollut laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuo-lista työvoimaa käytettäessä (ns. tilaajavastuulaki) ei ole riittävän te-hokas kovan luokan harmaan talouden torjunnassa. Sen perusteella tilaajille määrättävät laiminlyöntimaksut ovat mitättömän alhaisia ver-rattuna veroja ja maksuja laiminlyövien ja alipalkattua työvoimaa käyt-tävien urakoitsijoiden halvoista hinnoista saavaan hyötyyn. Laissa


vaaditut selvitykset laiminlyöneelle tilaajalle on asetettava todellinen vastuu käyttämiensä urakoitsijoiden velvoitteiden laiminlyönneistä. Ti-laajavastuulakia on muutenkin tarkistettava sen soveltamisessa ha-vaittujen aukkokohtien tukkimiseksi.

Suomen pitäisi kantaa vastuunsa kansainvälisestä yhteistyöstä veroja muun rikollisuuden torjunnassa Se, että suomalaiset osakkeet ja joukkovelkakirjalainat voidaan rekis-teröidä nimettömänä, tekee Suomesta veroparatiisivaltion, joka ei pysty täyttämään velvoitteitaan kansainvälisessä viranomaisyhteis-työssä. Suomesta maksetaan vuosittain useita miljardeja euroja osin-ko- ja korkotuloja nimettömille ulkomaisille sijoittajille, joiden kotivalti-oiden viranomaisille ei mene mitään tietoja näistä sijoituksista eikä niiden tuotoista.

Yhteiskunnalla on oikeus odottaa tehokasta viranomaistoimintaa harmaan talouden torjumiseksi Riittävien viranomaisresurssienvarmistaminen tulee nähdä yhteiskun-nan sijoituksena, joka palautuu monin verroin takaisin verotuloina, elinkeinoelämän kilpailuedellytysten tervehtymisenä ja parantuneena oikeusturvana. Viranomaistoiminnan pitäisi olla vaikuttavaa ja voima-varojen käytön tehokasta. Tämä edellyttää riittäviä toimivaltuuksia, te-hokasta viranomaisyhteistyötä ja pelkkään näennäisvalvontaan johta-vien säännösten korjaamista.

KOTIMAINEN JA ULKOMAINEN YRITYSTOIMINTA ON SAATETTAVA TASAVERTAISEEN ASEMAAN

Suomessa tilapäisesti toimivia ulkomaisia yrityksiä ja niiden työntekijöitä koskevat säännökset EU:n perusoikeudet takaavat yritysten sijoittautumisvapauden ja pal-veluiden vapaan liikkuvuuden unionin alueella. Lähetetyistä työnteki-jöistä annettu laki määrittelee tilapäisesti Suomessa ulkomaisen työn-antajan palveluksessa työskentelevien työntekijöiden tai tänne suo-malaiselle toimeksiantajalle vuokrattuihin työntekijöihin sovellettavat vähimmäistyöehdot ja työolot. Lain mukaan heihin on sovellettava Suomen työaikalakia, vuosilomalakia ja työsopimuslakia sekä yleissi-tovien työehtosopimusten mukaisia työehtoja. Lähetetty työntekijä voi olla joko tilapäisesti täällä esimerkiksi aliura-kointia harjoittavan ulkomaisen yrityksen palveluksessa tai suoraan suomalaiselle toimeksiantajalle vuokrattu. Jos lähetetyn työntekijän työnantajalla ei ole liikepaikkaa Suomessa, hänellä on oltava Suo-


messa edustaja, jolla on kelpoisuus toimia lähettävän yrityksen puo-lesta tuomioistuimessa sekä vastaanottaa tämän puolesta haasteita ja muita viranomaisasiakirjoja. Ulkomaisten yritysten ja ulkomaalaisten työntekijöiden verotus Suo-messa määräytyy Suomen sisäisen lainsäädännön ja Suomen teke-mien verosopimusten mukaan. Kansainvälisessä verotuksessa pää-sääntönä on se, että palkkatuloa verotetaan siinä maassa, missä työ tehdään. Poikkeuksen tästä muodostaa verosopimuksissa oleva ns. mekaanikkosääntö, jonka mukaan työskentelyvaltiosta saatu palkka-tulo verotetaan vain työntekijän asuinvaltiossa silloin, kun työ tehdään työntekijän asuinvaltiossa olevan työnantajan lukuun, palkka ei rasita työnantajan työntekijävaltiossa olevan kiinteän toimipaikan tulosta ja palkansaaja oleskelee työntekovaltiossa yhteensä enintään 183 päi-vää vuoden aikana. Mekaanikkosäännöstä on useissa verosopimuk-sissa vuokrattuja työntekijöitä koskeva poikkeus, joka mahdollistaa heidän verotuksensa työskentelyvaltiossa oleskelun alusta lähtien. Pääsääntöisesti ulkomaisen yrityksen verottaminen Suomessa riippuu siitä, syntyykö yritykselle Suomeen kiinteä toimipaikka. Rakennus-, kokoonpano- tai asennustoiminnassa kiinteä toimipaikka syntyy sil-loin, kun toiminnan kesto ylittää verosopimuksessa säädetyn aikara-jan. Useimmissa Suomen solmimissa verosopimuksissa aikaraja on 12 kuukautta. Verosopimuksessa on voitu määritellä myös tätä lyhy-empi tai pidempi aika, mm. Baltian maiden kanssa solmituissa vero-sopimuksissa aikaraja on kuusi kuukautta. Ulkomaalainen palkansaaja on Suomessa rajoitetusti verovelvollinen, jos hän oleskelee täällä enintään kuusi kuukautta. Rajoitetusti vero-velvollista voidaan verottaa vain Suomesta saadusta tulosta. Tämä edellyttää palkkatulon osalta sitä, että työ, tehtävä tai palvelus on yk-sinomaan tai pääasiallisesti suoritettu Suomessa täällä olevan työn- tai toimeksiantajan lukuun. Täällä olevaksi työnantajaksi katsotaan ul-komainen työnantaja, jolla on Suomessa kiinteä toimipaikka. Jos ul-komaisella työnantajalla ei ole täällä kiinteää toimipaikkaa, hänen pal-veluksessaan oleva työntekijä tulee Suomessa verovelvolliseksi vasta kuuden kuukauden oleskelun täytyttyä. Vuoden 2007 alussa voimaan tulleella lainmuutoksella Suomen vero-tusoikeutta laajennettiin koskemaan ulkomaisen työnantajan Suo-meen vuokraamia työntekijöitä työskentelyn alusta lähtien, silloin kun verosopimuksessa on vuokratyöntekijöiden verotuksen mahdollistava määräys. Tällainen on mm. Baltian maiden ja Pohjoismaiden kanssa tehdyissä verosopimuksissa. Puolan osalta vuokratyöntekijöitä koske-va sopimusmuutos tulee voimaan vuoden 2011 alusta. Ulkomainen työnantaja on velvollinen ottamaan Suomessa työskente-levälle työntekijälleen eläkevakuutuksen lukuun ottamatta tilanteita, joissa toisesta EU:n jäsenvaltiosta tai ETA-maasta oleva työntekijä osoittaa olevansa kotivaltionsa sosiaaliturvan piirissä esittämällä ns. A1-todistus (entinen E101-lomake). Myöskään Suomeen tilapäisesti lähetetyille EU:n ulkopuolisesta maasta tuleville työntekijöille ei tarvit-se ottaa työeläkevakuutusta, jos voidaan osoittaa, että työntekijä on eläkevakuutettu lähtömaassa.


Ulkomaisella työnantajalla on Suomessa ennakonpidätys- ja lähdeve-rovelvollisuus verovelvollisten työntekijöidensä palkoista vain silloin, kun sillä on täällä kiinteä toimipaikka tai palkat muutoin maksetaan Suomessa. Muissa tapauksissa työntekijän on itse haettava ennakko-veroa verotoimistosta. Ulkomaisen työnantajan on kuitenkin annettava verohallinnolle vuosi-ilmoitus Suomessa verovelvollisille palkansaajille maksamistaan palkoista. Lisäksi vuokratyöntekijöiden työnantajan on ilmoitettava Suomessa työskentelyn aloittavat vuokratyöntekijät.

Ulkomaisia yrityksiä koskevien säännösten toimivuus käytännössä Edellä mainitun tarkastusvaliokunnan teettämän tutkimuksen mukaan Suomessa työskenteli vuonna 2009 pelkästään rakennusalalla lamas-ta huolimatta ainakin 25 000 ulkomaista työntekijää. Vain pieni osa heistä oli suoraan suomalaisten työnantajien palveluksessa, eli suurin osa oli lähetettyjä työntekijöitä. Kaikkien toimialojen lähetetyistä työn-tekijöistä enintään 2 000–3 000:n palkkatiedot tulivat verohallinnon tietoon, ja ennakkoveroja itse hakeneita oli vuonna 2009 vain 82. Suomessa toimii erityisesti rakennus-, metalli- ja siivousalojen aliura-kointi- ja alihankintatehtävissä jatkuvasti satoja ulkomaisia yrityksiä, joilla ei ole ainakaan muodollisesti Suomessa kiinteää toimipaikkaa ja jotka eivät siten maksa veroja Suomeen eivätkä peri niitä myöskään työntekijöiltään. Nämä yritykset työllistävät täällä vuodesta toiseen kymmeniä tuhansia palkansaajia, joiden tulot käytännössä jäävät Suomen verotuksen ulkopuolelle. Kilpailutilanne on kohtuuton samoilla aloilla toimiville suomalaisyrityk-sille, varsinkin kun ulkomaisten yritysten maksamat palkat jäävät usein suomalaisten työehtosopimusten mukaisia palkkoja selvästi al-haisemmiksi. Suomen viranomaisilla ei ole juurikaan keinoja valvoa ulkomaisten yritysten eikä niiden palveluksessa olevien työntekijöiden toiminta- ja oleskeluaikoja Suomessa selvittääkseen kiinteän toimipai-kan ja verovelvollisuuden syntymisedellytykset. Kiinteän toimipaikan syntyminen rakennus-, kokoonpano- ja asennustoiminnassa on help-po estää ottamalla käyttöön esimerkiksi kuuden kuukauden välein uu-si yritys ja tuomalla se jatkamaan töitä. Vuokrattujen työntekijöiden verotuksen mahdollistaneet, vuonna 2007 voimaan tulleet lainmuutokset ja niihin liittyvät ulkomaisen työnantajan ja vuokratyön käyttäjän ilmoitusvelvollisuudet eivät näytä toteutuneen kovinkaan tehokkaasti. Ei ole toteutunut myöskään ajatus siitä, että Suomessa verovelvollisten vuokratyöntekijöiden ennakkoperintä voi-taisiin hoitaa työntekijöiden itsensä hakemilla ennakkoveroilla. Vuokratyöntekijöihin kohdistuvien lainsäädäntömuutosten vaikutusta on ilmeisesti merkittävästi vähentänyt se, että vuokratyötä on erityi-sesti rakennusalalla ryhdytty korvaamaan ainakin muodollisesti itse-näisellä aliurakoinnilla, jota edellä mainitut säännökset eivät koske. Esimerkiksi rakennusalalla aliurakkasopimuksen muotoon kirjatut toi-meksiannot ovat usein lähellä työvoiman vuokrausta tai täyttävät työ-sopimuksen tunnusmerkistön.


Suomalaisten ja ulkomaisten ja yritysten saattaminen tasavertaiseen kilpailuasemaan Verotusta ja työnantajavelvoitteita koskevien säännösten tulisi olla ta-savertaisia, selkeitä ja helppoja sekä noudattaa että valvoa. Suomen verotusoikeutta ei ole tarkoituksenmukaista eikä kansainvälisen vero-tuksen periaatteiden mukaista laajentaa täällä vain tilapäisissä asian-tuntija- tai asennustehtävissä ulkomaisen työnantajansa lukuun toimi-viin rajoitetusti verovelvollisiin palkansaajiin. Sitä vastoin Suomen oman verolainsäädännön ja verosopimusten tarkoituksena ei voi olla sellaisen tilanteen salliminen, jossa maassa toimii pysyväisluonteises-ti kymmeniä tuhansia veroja maksamattomia työntekijöitä ja sadoittain yrityksiä, joiden työnantajavelvoitteet ovat olennaisesti alhaisempia kuin samoilla aloilla kilpailevien suomalaisten yritysten. Suomessa aliurakoita tarjoavat ulkomaiset yritykset tulee saada palk-kakustannuksiltaan samalle viivalle suomalaisten yritysten kanssa. Osittain kysymys on tuloverolaissa ja verosopimuksissa olevan työ-voiman vuokrauskäsitteen tulkinnasta. Ilman mitään lainsäädäntö-muutoksiakin olisi periaatteessa mahdollista tulkita työvoiman vuok-raustilanteiksi sellaiset aliurakointitilanteet, joissa kysymys on lähinnä työpanoksesta ilman merkittävää pääoman sijoitusta. Verovalvonnan kannalta on kuitenkin hankalaa selvittää todelliset olosuhteet ja yli-päätään arvioida tapauksia jälkikäteen. Selkeämpään ratkaisuun päästään muuttamalla verosopimuksiin ra-kennus-, kokoonpano- tai asennustoiminnan kiinteän toimipaikan syn-tymiseen edellytettävä aika selvästi nykyistä lyhyemmäksi, esimerkik-si kahdeksi kuukaudeksi. Kiinteä toimipaikka toisi näillä aloilla toimivil-le yrityksille samat työnantaja- ja ilmoitusvelvollisuudet kuin suomalai-sillekin yrityksille. Verotusoikeuden laajennus rakennus-, kokoonpano- ja asennustoimintaan kohdistuisi juuri niihin aloihin, joilla ulkomainen yritystoimintaa aiheuttaa eniten kilpailuhäiriöitä.

Lisäksi on luotava valvontamekanismit, joilla Suomen verotusoikeu-den syntymisen edellytyksiä voidaan todella kontrolloida sekä varmis-tettava verojen kertyminen lähdeveron perimisvelvollisuudella sekä edustajan ja toimeksiantajan verovastuulla.

TILAAJAN VASTUU ON SAATAVA TODELLISEKSI

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan teettämän tutkimuksen yhteydessä viranomaisten edustajille suoritetussa kyselyssä enemmistö vastaajis-ta piti tilaajavastuulakia tärkeimpänä viimeaikaisista harmaan talou-den torjumiseksi tehdyistä lainsäädäntömuutoksista. Samalla enem-mistö oli kuitenkin sitä mieltä, ettei sen käyttöönotto ole juurikaan vä-hentänyt harmaata taloutta. Vastauksissa esitettiin lukuisia ehdotuksia tilaajavastuulain tehostamiseksi.


Nykyinen tilaajavastuulaki on osoittautunut heikkotehoiseksi monessa suhteessa: 1. Tilaajavastuulain edellyttämät selvitykset jätetään usein hankki-

matta. Vuonna 2009 työsuojeluhallinnon tilaajavastuutarkastajat tekivät 789 tilaajavastuutarkastusta eri puolilla Suomea. Tarkas-tuksista 60 prosentissa havaittiin puutteita tilaajan selvitysvelvolli-suuden noudattamisessa. Selvitysvelvollisuuden laiminlyönnistä määrättävät maksut ovat niin pieniä veroja ja maksuja laiminlyövi-en ja alipalkattua työvoimaa käyttävien urakoitsijoiden halvoista hinnoista saatavaan hyötyyn verrattuna, ettei niillä ole riittävää ennalta ehkäisevää vaikutusta. Vuosina 2007–2009 laiminlyönti-maksuja määrättiin 225 yritykselle yhteensä noin 1,2 miljoonan euron arvosta, eli keskimääräinen laiminlyöntimaksu oli 4 000–5 000 euroa yritystä kohden.

2. Tilaajavastuulain antama mahdollisuus luopua eräissä tapauksis-

sa selvitysten hankkimisesta mahdollistaa väärinkäytöksiä. Tämä koskee erityisesti tilanteita, joissa vedotaan siihen, että sopijaosa-puolen toiminta on vakiintunut tai että tilaajan ja sopimusosapuo-len sopimussuhdetta voidaan pitää vakiintuneena. Nämä seikat rajaavat nykyisin suuren osan sopimussuhteista lain soveltamisen ulkopuolelle.

3. Tilaajavastuulain edellyttämät selvitykset eivät riittävällä tavalla

varmista sitä, että aliurakoitsija täyttää omat velvoitteensa. Lakia on helppo kiertää käyttämällä joko kotimaahan tai ulkomaille vas-taperustettuja yhtiöitä, joilla ei luonnollisestikaan ole aikaisempia laiminlyöntejä. Viranomaisyhteistyön kehittämisprojektissa syys-kuussa 2010 valmistuneesta selvityksestä käy ilmi, että joka toi-nen Suomessa vuonna 2009 perustetusta 12 000 osakeyhtiöstä perustettiin muodossa tai toisessa jatkamaan vanhan yrityksen toimintaa. Esimerkiksi rakennusalalla perustetuista uusista yhtiöis-tä joka neljännen edeltäjällä oli verovelkoja.

Uuden yhtiön perustaminen on helppoa myös ulkomaille. Esimer-kiksi Viron kaupparekisteriin voi perustaa netin avulla osakeyhtiön käymättä lainkaan Virossa. Monesta valtiosta on vaikea saada ti-laajavastuulain edellyttämiä tietoja ulkomaisista yhtiöistä. Selvitys työhön sovellettavasta työehtosopimuksesta tai keskeisis-tä työehdoista perustuu vain sopijaosapuolen ilmoitukseen eikä sillä tarvitse olla mitään tekemistä reaalimaailman kanssa.

Nykyisen tilaajavastuulain mukaan tilaaja voi saada laiminlyöntimak-sun jätettyään pyytämättä jonkin selvityksen, vaikka aliurakoitsija hoi-taisi asiansa täysin kunniallisesti. Toisaalta jos selvitykset on hankittu, tilaaja tai pääurakoitsija ei vastaa mistään, vaikka aliurakoitsija laimin-löisi kaikki velvoitteensa. Jos tilaajavastuulain avulla todella halutaan torjua kasvavaa harmaata taloutta, se edellyttää seuraavia toimenpiteitä: 1. Säädetään tilaaja tai urakoitsija yhteisvastuulliseksi alemman por-

taan laiminlyönneistä


- jos laissa vaadittujen selvitysten hankkiminen on laiminlyöty tai - olosuhteista on muutoin pääteltävissä, ettei aliurakoitsija tule

täyttämään velvollisuuksiaan (esimerkiksi urakkahinta, jolla ei voida peittää työehtosopimusten mukaisia palkkoja).

Tilaajan tulee vastata siitä, että laissa vaaditut selvitykset hanki-taan koko alihankintaketjussa.

2. Poistetaan mahdollisuus luopua selvitysten vaatimisesta sopi-

muskumppanin toiminnan vakiintumisen tai sopimussuhteen va-kiintuneisuuden perusteella. Itsenäistä työnsuorittajaa koskeva selvitysvelvollisuus laajennetaan koskemaan muitakin aloja kuin rakennusalaa.

Selvitysten hankkiminen on joka tapauksessa jatkossa huomatta-

vasti nykyistä helpompaa, kun selvitysvelvollisuuden edellyttämät tiedot kootaan julkiseen rekisteriin.

3. Selvitettäviin asioihin lisätään veroja ja eläkevakuutusmaksuja

koskevien veroja maksuvelkatietojen lisäksi tieto siitä, paljonko näitä maksuja on todellisuudessa maksettu. Lisäksi on annettava selvitys lakisääteisten tapaturmavakuuttamisen ottamisesta ja ta-paturmavakuutusmaksujen maksamisesta tai selvitys siitä, että maksusuunnitelma on tehty.

Uusien ja ulkomaille rekisteröityjen yritysten osalta edellä mainitut

selvitykset vaaditaan uudestaan kolmen kuukauden kuluttua työn aloittamisesta. Järjestelmän toimivuus edellyttää sitä, että aikai-semmin mainitut ulkomaisten yritysten verovelvollisuutta, ilmoitus-velvollisuutta ja verovastuuta koskevat esitykset on toteutettu.

Selvitettäviin asioihin tulee lisätä kohta, jonka mukaan tilaajan tu-lee sopimusta tehdessään arvioida esimerkiksi hinnan perusteella, aikooko sopimuskumppani noudattaa lakisääteisiä velvoitteitaan.

Jos edellä esitetyt keinot eivät osoittaudu riittäviksi, Suomessa tulisi selvittää mahdollisuus ottaa käyttöön Hollannissa käytössä olevan ketjuvastuu tai Ruotsissa ehdotettu urakkavähennysjärjestelmä.

TARVITAAN VAHVEMPIA KEINOJA TYÖVOIMAN VÄÄRINKÄYTTÖÄ VASTAAN

Erityisesti Suomessa työskentelevät ulkomaiset palkansaajat ovat lä-hes systemaattisesti palkkasyrjinnän kohteena huolimatta siitä, että heille on maksettava yleissitovien työehtosopimusten sekä työaika- ja vuosilomalain edellyttämää palkkaa. Työntekijät itse saattavat tyytyä tähän tilanteeseen, koska heidän Suomessa saamansa palkka on usein joka tapauksessa lähtömaan palkkatasoa suurempi. Taustalla on myös se, että työntekijät ovat riippuvaisia työnantajastaan tai välit-täjästään eivätkä halua riitauttaa saataviaan. Pahimmissa tapauksissa


palkkasaataviaan vaatineisiin työntekijöihin on kohdistettu suoranaisia uhkauksia. Rikoslakiin lisättiin vuonna 2004 säännös kiskonnantapaisesta työsyr-jinnästä. Kiskonnantapaisessa työsyrjinnässä käytetään tietoisesti hy-väksi esimerkiksi ulkomaalaisen työntekijän tietämättömyydestä joh-tuvaa heikompaa asemaa. Rangaistus kiskonnantapaisesta työsyrjin-tärikoksesta on sakko tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Säännöstä kiskonnantapaisessa työsyrjinnästä on sovellettu tuomiois-tuimissa suhteellisen harvoin, ja teosta tuomitut rangaistukset ovat ol-leet lieviä. Viranomaisyhteistyön kehittämisprojektin elokuussa 2010 tekemän selvityksen mukaan kiskonnantapaisia työsyrjintätapauksia on tullut poliisin tietoon vuosina 2004–2009 yhteensä 89 kappaletta, ja niitä on käsitelty tuomioistuimissa vuosina 2005–2009 yhteensä 18 jutussa. Neljä kertaa syytteet on hylätty, 12 jutussa on päädytty sak-korangaistukseen, ja kaksi kertaa on päädytty ehdolliseen vankeus-rangaistukseen. Säännöksellä ei mitä ilmeisimmin ole ollut odotettua työsyrjintää ehkäisevää vaikutusta. Alipalkkauksessa on usein kysymys haavoittuvassa asemassa olevan työntekijän hyväksikäyttämisestä. Myös pakkotyön tunnusmerkistö saattaa täyttyä. Tämän vuoksi kiskonnantapaisen työsyrjinnän ja ih-miskaupan tunnusmerkistöjä on tarkasteltava uudestaan ja tarvittaes-sa joko ryhdyttävä lainsäädäntötoimiin tai ryhdyttävä rankaisemaan törkeimpiä tekoja ihmiskauppana. Valtion tuottavuusohjelma on vähentänyt työsuojeluviranomaisten mahdollisuuksia tehdä työpaikkatarkastuksia. Sen vuoksi erityisesti ulkomaisten työntekijöiden vähimmäistyöehtojen toteutumista voidaan valvoa tehokkaasti vain lisäämällä liittojen valtuuksia työehtovalvon-nassa. Suomalaiselle valtakunnalliselle työntekijäjärjestölle on säädet-tävä oikeus ajaa kannetta tuomioistuimessa asianomaisen työntekijän puolesta myös ilman tämän nimenomaista valtuutusta.

PÄÄOMATULOJEN VEROVALVONTA ON SAATAVA SAMALLE TASOLLE MUIDEN TULOJEN VEROVALVONNAN KANSSA

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan teettämän tutkimuksen mukaan enintään joka kahdeksas luonnollisten henkilöiden kansainvälisestä sijoitustoiminnasta saama euro ilmoitetaan verottajalle, eli harmaan talouden osuus on lähes 90 %. Kansainväliseen sijoitustoimintaan liit-tyvän harmaan talouden määrä oli vuonna 2008 vähintään 700 mil-joonaa euroa. Laskennallinen veromenetys näistä ilmoittamattomista tuloista oli vuonna 2008 noin 195 miljoonaa euroa. Lisäksi Suomen valtio kärsii vuodessa 300–600 miljoonan euron veromenetykset tun-temattomille ulkomaisille saajille maksetuista osingoista. Verojen välttämisen helppous ja veromenetykset aiheutuvat osaksi si-joitustoiminnan kansainvälistymisestä ja siitä johtuvasta valvonnan


vaikeudesta. Kansainväliseen sijoitustoimintaan liittyvä harmaa talous on kuitenkin osittain sisäsyntyistä siinä mielessä, että Suomen lain-säädännössä on haluttu ylläpitää ja edistää osakkeiden, joukkovelka-kirjalainojen sekä sijoitusrahastojen rahasto-osuuksien hallintarekiste-röinnin nimettömyyttä. Omistuksen nimettömyys, joka teoriassa kos-kee vain ulkomaalaisia, mahdollistaa käytännössä myös suomalaisille esimerkiksi suomalaisista arvopapereista saatujen luovutusvoittojen jättämisen verotuksen ulkopuolelle, koska luovutusvoittojen saajaa ei identifioida. Sallimalla omistuksen nimettömyyden Suomi toimii käytännössä eräänlaisena veroparatiisivaltiona, joka tarjoaa muiden maiden kansa-laisille mahdollisuuden kiertää oman maansa verotusta. Veronkierto estää Suomea toimimasta kansainvälisessä viranomaisyhteistyössä tuloja koskevien tietojen luovuttajana. Suomen hallintarekisterijärjes-telmän tarjoaman anonymiteetin muille valtioille aiheuttamia verome-netyksiä ei voida pitää vähäisinä. Suuruusluokkaa osoittaa pelkästään miljardin euron vuotuisten korkotulojen katoaminen verosopimusmai-den välisen tietojenvaihdon ulkopuolelle. Kansainväliseen sijoitustoimintaan liittyvien verojen välttämisen help-pous vääristää entisestään tulonjakoa yhteiskunnassa. Käytännössä järjestelmää voivat hyödyntää nimenomaan suursijoittajat, joilla on riit-tävästi pääomia ja asiantuntemusta tai varoja ostaa asiantuntemusta verojen välttämiseksi. Omistuksen nimettömyys mahdollistaa myös sisäpiiritiedon väärinkäytön ulkomaisten bulvaanien välityksellä. Kansainväliseen sijoitustoimintaan liittyvät veromenetykset ovat jo nyt valtiontaloudellisesti merkittäviä. Odotettavissa oleva pääomatulojen veroprosentin korotus lisää houkutusta järjestää arvopaperien omistus tai kierrättää niistä saatu tulo ulkomaisten välikäsien kautta. Verojen korotuksen vaikutus verotuottoon saattaa helposti vesittyä, jollei val-tiovalta ryhdy toimenpiteisiin järjestelmän aukkojen tukkimiseksi. Hallintarekisteröityjen arvopapereiden omistuksen saattaminen viran-omaisten tietoon rajoittaisi mahdollisuuksia omistuksen nimettömyy-den suojissa tapahtuvaan verorikollisuuteen ja rahanpesuun. Lisäksi se antaisi Suomelle mahdollisuuden muuttaa kansainvälisessä tieto-jenvaihdossa rooliaan veroparatiisivaltiosta aktiiviseksi osapuoleksi. SAK kannattaa budjettilakeihin jo sisältyvää hallituksen esitystä luot-tolaitoksiin kohdistuvien verohallinnon suorittamien vertailutietotar-kastusten mahdollistamiseksi. Vertailutietotarkastus tarkoittaa sitä, et-tä tarkastaja voi mennä pankkiin muutoinkin kuin pankin oman vero-tarkastuksen vuoksi ja kerätä sieltä tietoja suorituksista, esimerkiksi rahansiirroista Liechtensteiniin tai sieltä Suomeen. Viranomaisten toimintaedellytysten parantamiseksi on mahdollistettava myös rahan-pesun valvontaa varten saatujen tietojen käyttö verovalvonnassa. Pörssissä toimivilta etävälittäjiltä pitää vaatia Ruotsin mallin mukai-sesti toimiluvan edellytyksenä sitoumus siitä, että ne toimittavat suo-malaisia asiakkaita koskevat tiedot verohallinnolle. On poistettava vuoden 2005 lainmuutoksessa hyväksytty, rajoitetusti verovelvollisille maksettuihin osinkoihin sovellettu menettely, jossa


osingonsaajan yksilöintitietojen puuttuessa voidaan periä 15 prosentin suuruinen lähdevero. Sen sijaan on siirryttävä käytäntöön, jossa lain-mukaisesta lähdeveroprosentista poikkeaminen edellyttää osingon-saajan yksilöintiä. Vuonna 2005 käyttöönotettu menettely on entises-tään heikentänyt verovalvonnan ja kansainvälisen yhteistyön mahdol-lisuuksia, eikä se ole myöskään teknisesti osoittautunut toimivaksi. Suomen on tarkasteltava kriittisesti myös verosopimusten osinkoja koskevia 0-verotilanteita ja ryhdyttävä tarvittaessa toimenpiteisiin nii-den poistamiseksi. Verohallinnon tulee panostaa nykyistä huomattavasti enemmän kan-sainvälisen sijoitustoiminnan valvomiseen siihen liittyvien suurten ve-rointressien vuoksi. Ulkomaille maksettuihin osinkoihin ja korkoihin sekä arvopaperivälittäjiltä saatuihin vuosi-ilmoituksiin liittyvien satojen miljoonien eurojen suuruisten rahavirtojen valvontaan ei riitä nykyinen muutaman ihmisen osa-aikainen tai väliaikainen työpanos. Näiden asioiden tarkastaminen ja niihin liittyvien verorikosten paljastaminen edellyttää pitkälle kehitettyä ammattitaitoa ja asiantuntemusta, koska vastassa on koko finanssialan massiivinen tuotekehittely- ja vero-suunnittelukapasiteetti. Ruotsissa verohallintoon on äskettäin perustettu finanssialaan sekä pankki- ja vakuutustoimintaan erikoistunut yli 80 henkilön yksikkö. Vastaava kansainvälisen sijoitustoiminnan verovalvontaan erikoistu-nut yksikkö on tarpeellinen myös Suomessa. Edellytyksenä yksikön vaikuttavuudelle on toimiva viranomaisyhteistyö ja tietojen vaihto-oikeus.

LUETTELO LAINSÄÄDÄNTÖÖN TARVITTAVISTA MUUTOKSISTA

Kotimaisen ja ulkomaisen yritystoiminnan saattaminen ta-savertaiseen asemaan

1. Lyhennetään aikaa, jota edellytetään erityisesti ulkomaisen

rakennus-, kokoonpano- tai asennustyötä suorittavan ulko-maisen yrityksen kiinteän toimipaikan syntymiseksi. Neuvo-tellaan verosopimuksissa oleva kiinteän toimipaikan syntymiseen edellytettävä aika selvästi nykyistä lyhyemmäksi, esimerkiksi kah-deksi kuukaudeksi.

2. Säädetään rakennus- ja muilla vastaavilla aliurakointia käyt-

tävillä aloilla toimiville yrityksille velvollisuus ilmoittaa vero-hallinnolle käyttämänsä aliurakoitsijat ja palkansaajat sekä niille maksetut suoritukset neljännesvuosittain. Ilmoitukset mahdollistavat verohallinnolle ristikontrollin urakkaketjun eri por-taissa toimivien yritysten ilmoitusten välillä ja antavat mahdolli-suuden puuttua laiminlyönteihin huomattavasti nykyistä nopeam-min. Lisäksi ilmoitukset antavat verohallinnolle mahdollisuuden


seurata ulkomaisten yritysten ja niiden työntekijöiden toiminta- ja työskentelyaikoja Suomessa.

3. Saatetaan Suomessa toimivien ulkomaisten yritysten ilmoi-

tusvelvollisuudet veroviranomaisille suomalaisten yritysten velvollisuuksia vastaaviksi. Suomessa ilman kiinteää toimipaik-kaa toimivien yritysten tulee antaa vuosi-ilmoitukset sekä neljän-nesvuosi-ilmoitukset maksamistaan palkoista ja käyttämistään ali-urakoitsijoista samalla tavoin kuin suomalaistenkin yritysten.

4. Säädetään lähetettyjen työntekijöiden ulkomaisen työnanta-

jan täällä olevalle edustajalle ja toimeksiantajalle yhteisvas-tuu lähetetyn työntekijän Suomeen maksettavista veroista. Niillä yrityksillä, joille syntyy Suomeen kiinteä toimipaikka, on vel-vollisuus periä lähdevero tai toimittaa ennakonpidätys Suomessa tehdystä työstä maksamistaan palkoista.

5. Lisätään rakennustyömailla käytettävään kuvalliseen tunnis-

teeseen numero, jonka avulla viranomaiset voivat tarkistaa ulkomaisten työntekijöiden verotusaseman. Selvitetään mah-dollisuutta säätää työsuojeluviranomaiselle oikeus määrätä tunnisteen laiminlyönnistä ja muista vastaavista valvontavel-voitteiden laiminlyönnistä laiminlyöntimaksu. Nykyisin tunnis-teen käytön laiminlyöntiä pidetään työsuojelurikkomuksena. Polii-si- ja syyttäjäviranomaiset ovat kuitenkin usein pitäneet tällaisia laiminlyöntejä niin vähäisinä, ettei niistä ole nostettu syytteitä. Mahdollisuus hallinnolliseen sanktioon tehostaisi tunnisteiden käyttöä, jossa on havaittu paljon laiminlyöntejä. Vastaava sanktio voisi kohdistua esimerkiksi lähetettyjen työntekijöiden ulkomaisen edustajan asettamista koskevaan laiminlyöntiin.

6. Säädetään tyyppihyväksyttyjen kassakoneiden käyttövelvol-lisuus ravintola-alalla ja muilla paljon käteissuorituksia asi-akkailta vastaanottavilla aloilla. Niiden avulla voidaan merkittä-västi vähentää kirjanpidon ohi tapahtuvaa myyntiä. Sertifioidussa kassajärjestelmässä on niin sanottu fiskaalimuisti, joka rekisteröi kokonaismyynnin. Tähän myyntilukemaan yrittäjä ei pääse käsik-si, joten verottaja voi vaikkapa kolmen vuoden päästä tarkistaa, täsmäävätkö viranomaisille ilmoitetut ja muistiin tallentuneet myyntiluvut. Ruotsissa vastaava kassakoneiden käyttövelvollisuus on ollut voimassa vuoden 2010 alusta. On myös selvitettävä myy-dyn tuotteen hankintaerän näkymistä kuitissa, jolloin esimerkiksi ulkomailta verottomana tuodun alkoholin myynti vaikeutuu.

7. Saatetaan kaupparekisteritiedot julkisiksi laajentamalla yri-tystietojärjestelmän (www.ytj.fi) tarjoamia tietoja. Yritystietojär-jestelmän kautta markkinoilla toimivilla osapuolilla tulisi olla mah-dollisuus ilman lisäkustannuksia ja joustavasti saada tiedot vähin-tään toisen osapuolen vastuuhenkilöistä ja tilinpäätöstiedoista. Näiden tietojen julkisuus on nykytilassaan näennäistä ja siten hait-taa eri osapuolten mahdollisuuksia arvioida toisen osapuolen yh-teiskunnallista vastuullisuutta ja kykyä vastata velvoitteistaan.


8. Kehitetään kilpailulainsäädäntöä niin, että se sallii pienten kuljetusliikkeiden tarjousyhteistyön. Tieliikenteen tavarakulje-tusalan keskeinen ongelma on ollut kotimaisen kuljetuskysynnän keskittyminen harvoihin teollisuuden suurasiakkaisiin, joihin näh-den pienillä kuljetusliikkeillä on ollut suhteellisen heikko neuvotte-luasema. Neuvottelutilanteen epäsymmetrisyys ja ankara kilpailu-tilanne on johtanut usein kestämättömän alas painettuihin kulje-tustaksoihin, jotka puolestaan pakottavat pienet kuljetusyritykset säästämään työvoimakustannuksissa myös laittomin keinoin.

9. Julkisen sektorin palveluhankinnoissa on nykyistä katta-

vammin otettava käyttöön lakiin jo nykyisin sisältyvät sosiaa-liset kriteerit, joilla voidaan turvata se, että kilpailua ei käydä työntekijöiden työsuhteen ehdoilla. Julkisen sektorin yhtiöittä-mis-, ulkoistamis-, ja yksityistämistilanteissa tulee turvata henki-löstön palvelussuhteen ehdot.

Tilaajan vastuun saattaminen todelliseksi

10. Poistetaan tilaajavastuulaista mahdollisuus luopua selvitys-ten vaatimisesta toiminnan vakiintumisen tai sopimussuh-teen vakiintuneisuuden perusteella. Nämä seikat rajaavat ny-kyisin suuren osan sopimussuhteista lain ulkopuolelle.

11. Itsenäistä työnsuorittajaa koskeva selvitysvelvollisuus laa-

jennetaan koskemaan muitakin aloja kuin rakennusalaa. Sen edellyttämät tiedot tulee saada julkisesta rekisteristä.

12. Tilaajan selvitettäviin asioihin lisätään veroja ja eläkevakuu-

tusmaksuja koskevien veroja maksuvelkatietojen lisäksi tie-to siitä, paljonko näitä maksuja on tosiasiassa maksettu sekä selvitys lakisääteisten tapaturmavakuuttamisen ottamisesta ja tapaturmavakuutusmaksujen maksamisesta tai selvitys sii-tä, että maksusuunnitelma on tehty. Nykyiset verovelkoja ja eläkevakuutusmaksuvelkoja koskevat todistukset eivät kerro sitä, onko yrityksellä ylipäätään ollut aikaisemmin toimintaa. Tapatur-mavakuutusten laiminlyönti on yleistä erityisesti ulkomaisten yri-tysten kohdalla.

13. Uusien ja ulkomaille rekisteröityjen yritysten osalta tilaaja-

vastuulain edellyttämät selvitykset vaaditaan uudestaan kol-men kuukauden kuluttua työn aloittamisesta. Järjestelmän toimivuus edellyttää sitä, että aikaisemmin mainitut ulkomaisten yritysten verovelvollisuutta, ilmoitusvelvollisuutta ja verovastuuta koskevat esitykset on toteutettu.

14. Tilaajan tulee sopimusta tehdessään arvioida, aikooko sopi-

muskumppani noudattaa lakisääteisiä velvoitteitaan. Erityises-ti työvaltaisissa urakoissa tilaaja pystyy varsin hyvin arvioimaan sen, kattaako tarjottu hinta työehtosopimusten mukaiset palkat ve-roineen ja sosiaalikustannuksineen.

15. Säädetään tilaaja tai urakoitsija yhteisvastuullisiksi alemman

portaan palkkojen, verojen ja sosiaalivakuutusmaksujen lai-


minlyönneistä, jos laissa vaadittujen selvitysten hankkiminen on laiminlyöty tai olosuhteista on muutoin pääteltävissä, ettei aliurakoitsija tule täyttämään velvollisuuksiaan (esimerkiksi urakkahinta, jolla ei voida peittää työehtosopimusten mukaisia palkkoja). Tilaajan tulee vastata siitä, että selvitykset hankitaan jo-ka portaassa. Myös laiminlyöntimaksuja on korotettava.

16. Säädetään EU:n laajuinen tilaajan vastuu. Tehokas tilaajan

vastuu edellyttää ratkaisuja myös EU-tasolla. Hyvän pohjan työlle antaa EU-parlamentin 26.3.2009 hyväksymä päätöslauselma, jos-sa edellytettiin EU-lainsäädäntöä palkkoja koskevan tilaajan vas-tuun osalta. Verojen ja sosiaaliturvamaksujen osalta päätöslau-selma jäi viranomaisyhteistyötä koskevaksi.

Työntekijöihin kohdistuvien väärinkäytösten ehkäiseminen

17. Suomalaiselle valtakunnalliselle työntekijäjärjestölle sääde-tään oikeus ajaa kannetta tuomioistuimessa asianomaisen työntekijän puolesta myös ilman tämän nimenomaista valtuu-tusta. Järjestöjen kanneoikeudella olisi merkittävä ennalta ehkäi-sevä vaikutus erityisesti ulkomaalaisiin työntekijöihin kohdistuvis-sa palkkasyrjintätapauksissa.

18. Tarkastellaan kiskonnantapaisen työsyrjinnän ja ihmiskau-

pan tunnusmerkistöjä, ja tarvittaessa joko muutetaan lain-säädäntöä tai rangaistaan törkeimpiä tekoja ihmiskauppana. Oikeuskäytännössä kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä tuomitut rangaistukset ovat olleet lähes pelkästään sakkoja, vaikka useissa tapauksissa kyse on haavoittuvassa asemassa olevista työnteki-jöistä ja pakkotyöstä. Tahallinen ja selvä, muusta kuin maksuky-vyttömyydestä johtuva alipalkan maksaminen tulee saattaa rikos-oikeudellisen vastuun piiriin. Lainsäädännön tai oikeuskäytännön muuttaminen ilmaisisi toiminnan paheksuttavuutta ja vastaisi pa-remmin kansainvälisten sopimusten velvoitteita.

Pääomatulojen verovalvonnan tehostaminen

19. Varmistetaan verohallinnon tietojensaantioikeus hallintare-kisteröityjen arvopapereiden omistajista. Nykyinen arvopape-riomistuksen salaamismahdollisuus tarjoaa mittavan veronkierto-mahdollisuuden sekä suomalaisille että ulkomaisille sijoittajille ja estää Suomea täyttämästä velvoitteitaan kansainvälisessä tieto-jenvaihdossa. Vaikka hallintarekisteristä ei sinänsä luovuttaisi-kaan, ei ole mitään syytä pitää omistajatietoja salassa veroviran-omaisilta.

20. Mahdollistetaan rahanpesun valvontaa varten saatujen tieto-

jen käyttöoikeus myös verovalvonnassa. Keskusrikospoliisin rahanpesun selvitysyksikköön tulee merkittävä määrä ilmoituksia epäilyttävistä liiketoimista, jotka voivat liittyä esimerkiksi pimeiden palkkojen maksuun tai kansainväliseen sijoitustoimintaan liitty-


vään veronkiertoon. Yhteiskunnalla ei pitäisi olla varaa siihen, että tämä tieto jätetään hyödyntämättä. Esimerkiksi Ruotsissa rahan-pesun valvonnasta vastaava Finanspolisen toimittaa saamistaan raporteista verohallinnolle ne tiedot, joista se arvelee olevan hyö-tyä viranomaisille.

21. Luovutaan osingoista perittävään lähdeveroon vuoden 2005

lainmuutoksella säädetystä yksinkertaistetusta menettelystä ja siirrytään käytäntöön, jossa lain edellyttämästä lähdevero-prosentista poikkeaminen edellyttää osingonsaajan yksilöin-tiä. Verohallituksen tekemän laajan selvityksen mukaan nykyinen osinkojen lähdeverokäytäntö aiheuttaa Suomen valtiolle 300–600 miljoonan euron veromenetykset vuodessa.

22. Vaaditaan pörssissä toimivilta etävälittäjiltä toimiluvan edel-

lytyksenä sitoumus siitä, että ne toimittavat suomalaisia kau-pankävijöitä koskevat tiedot verohallinnolle. Vastaava menet-tely on käytössä Ruotsissa. Suomalaisten yksityishenkilöiden etä-välittäjien välityksellä käymästä arvopaperikaupasta jää eduskun-nan tarkastusvaliokunnan teettämän tutkimuksen mukaan useiden satojen miljoonien arvosta luovutusvoittoja verovalvonnan ulko-puolelle.

Seuraamusjärjestelmän kehittäminen 23. Korotetaan törkeistä veroja muista talousrikoksista määrät-

tävien rangaistusten enimmäismäärä neljästä vuodesta kuu-teen vuoteen. Nykyistä rangaistusasteikkoa ja siitä seuraavaa rangaistuskäytäntöä voidaan pitää kansainvälisesti katsoen varsin lievänä, eikä sillä ole riittävää ennalta ehkäisevää vaikutusta.

24. Selvitetään, voitaisiinko pimeitä palkkoja saaneiden työnteki-

jöiden kohdalla ottaa käyttöön nykyistä täysimittaista rikos-prosessia kevyempi menettely, esimerkiksi rangaistusmää-räysmenettely. Erityisesti laajoissa harmaan talouden jutuissa työntekijät jäävät käytännössä usein ilman mitään rikosoikeudelli-sia seuraamuksia, koska poliisi ja syyttäjäviranomaiset joutuvat keskittymään toimintaa pyörittäneisiin päätekijöihin saadakseen jutut ylipäätään kohtuullisessa ajassa läpi tuomioistuimissa.

25. Nopeutetaan talousrikosten käsittelyprosessia erityisesti ho-

vioikeusvaiheessa. Talousrikoksissa prosessin kesto rikoksen tekohetkestä lainvoimaiseen tuomioon on nykyisin 6,5 vuotta, mi-kä on kaikkien osapuolten kannalta kohtuuttoman pitkä aika.

VIRANOMAISTOIMINNAN RESURSSOINTI JA KEHITTÄMINEN

Valtiovallan on huolehdittava siitä, että veroja työsuojeluviranomaisil-la on riittävät voimavarat uskottavan ja tehokkaan valvonnan sekä sii-


hen liittyvän ilmituloriskin aikaansaamiseksi. Esitutkinta- ja syyttäjävi-ranomaisten määrää on lisättävä. Näin varmistetaan, että ilmitulleet tapaukset saadaan vietyä lainvoimaiseen päätökseen tehokkaasti ja kohtuullisessa ajassa. On myös huolehdittava oikeuslaitoksen kyvystä käsitellä entistä monimutkaisemmiksi muuttuvia talousrikosjuttuja. Tarvitaan riittävästi työntekijöitä ja koulutusta sekä tarvittaessa mah-dollisuus erikoistua harmaaseen talouteen. Riittävä ja osaava henkilökunta ei ole menoerä vaan yhteiskunnan si-joitus, johon panostaminen palautuu moninkertaisesti takaisin verotu-loina, elinkeinoelämän kilpailuedellytysten tervehtymisenä ja parantu-neena oikeusturvana. Monet vaikeasti hallittavissa olevat harmaan talouden ilmiöt edellyttä-vät erikoistumista ja nykyistä tehokkaampaa viranomaisyhteistyötä. SAK kannattaa hallituksen esitystä viranomaisyhteistyön kehittämis-projektin toimintaa jatkamaan perustettavasta Harmaan talouden sel-vitysyksiköstä. Uudistuksen yhteydessä tulee huolehtia siitä, että myös työsuojelu- ja ulkomaalaisvalvontaa suorittavilla viranomaisilla on mahdollisuus käyttää yksikön palveluja. Kuljetusalalla yleisiä harmaan talouden muotoja ovat mm. pimeiden kuljetuspalvelujen myynti yksityiseen liikenteeseen rekisteröidyillä au-toilla ja ulkomaisten liikennöitsijöiden laiton toiminta Suomen kulje-tusmarkkinoilla. Viimeksi mainittuun saattaa liittyä myös Suomen ul-komaankauppaan kohdistuvia väärinkäytöksiä. Liikkuvaan poliisiin tu-lee perustaa raskaan liikenteen valvontaan erikoistunut yksikkö, jonka on oltava yhteistyössä työsuojelu-, veroja tulliviranomaisten kanssa. Kansainvälisen sijoitustoiminnan verovalvontaan on Suomessa pa-nostettu varsin vähän sekä lainsäädännössä että viranomaistoimin-nassa. Verohallintoon tulee muodostaa erityinen kansainväliseen ve-rovalvontaan keskittynyt yksikkö, jossa on riittävä ammattitaitoinen ja asiantunteva henkilöstö. Kansainvälinen viranomaisyhteistyö on kes-keisessä asemassa rajat ylittävien työntekijöiden, palveluiden, tava-roiden ja pääomien verovalvonnassa. Tavoitteena tulisi olla, että Suomen solmimat verosopimukset antavat riittävät mahdollisuudet myös ns. joukkotietojen vaihtoon ja viranomaisten väliseen ana-lyysiyhteistyöhön harmaan talouden paljastamiseksi.


LIITE: KÄSITTEITÄ JA MÄÄRITELMIÄ

Lähetetty työntekijä1 Lähetetyllä työntekijällä tarkoitetaan työntekijää, joka työskentelee ta-vallisesti muussa valtiossa kuin Suomessa ja jonka toiseen valtioon sijoittautunut, työnantajana toimiva yritys työsuhteen kestäessä lähet-tää rajoitetuksi ajaksi työhön Suomeen tarjotessaan valtioiden rajat ylittäviä palveluja, kun 1) työntekijä lähetetään yrityksen johdolla ja lukuun tehtävään työhön työnantajan ja Suomessa toimivan palvelujen vastaanottajan välillä tehdyn sopimuksen nojalla, 2) työntekijä lähetetään työhön samaan yritysryhmään kuuluvaan toi-mipaikkaan tai yritykseen, tai 3) työntekijä lähetetään työhön toisen yrityksen käyttöön, ja työnanta-ja on tilapäistä työvoimaa välittävä tai työvoiman vuokrausta harjoitta-va yritys. Työvoiman vuokraus verosopimuksissa2 Sopimusvaltiossa asuvaa työntekijää pidetään vuokrattuna, milloin jo-ku (vuokranantaja) asettaa hänet käytettäväksi työn tekemistä varten toisen henkilön (toimeksiantajan) toisessa sopimusvaltiossa olevassa liiketoiminnassa, edellyttäen, että toimeksiantaja asuu tässä toisessa valtiossa tai että hänellä on siellä kiinteä toimipaikka ja että vuok-ranantaja ei vastaa työn tuloksesta eikä kanna siihen liittyvää riskiä. Ratkaistaessa kysymystä, onko työntekijää pidettävä vuokrattuna, on tehtävä kokonaisarviointi, jossa erityisesti otetaan huomioon: a) kuuluuko työn yleinen johto ja ohjaus toimeksiantajalle, b) tehdäänkö työ työpaikalla, joka on toimeksiantajan määräämisval-lan alainen ja josta hän vastaa, c) lasketaanko vuokranantajalle suoritettava hyvitys käytetyn ajan mukaan tai muun, hyvityksen ja työntekijän saaman palkan välisen yhteyden perusteella, d) asettaako toimeksiantaja suurimman osan työvälineistä ja tarvik-keista käytettäväksi, ja e) jos vuokranantaja ei yksipuolisesti määrää työntekijöiden lukumää-rää ja niiden soveliaisuutta. Tilaajavastuulain edellyttämät selvitykset3 Ennen kuin tilaaja tekee sopimuksen vuokratun työntekijän käytöstä tai alihankintasopimukseen perustuvasta työstä, tilaajan on pyydettä-vä sopimuspuolelta ja tämän on annettava tilaajalle: 1) selvitys siitä, onko yritys merkitty ennakkoperintälain (1118/1996) mukaiseen ennakkoperintärekisteriin ja työnantajarekisteriin

1 Laki lähetetyistä työntekijöistä 1 § (1146/1999) 2 Esimerkkinä Viron kanssa solmittu verosopimus (96/1993) 3 Laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä 5 §


sekä arvonlisäverolain (1501/1993) mukaiseen arvonlisävelvollisten rekisteriin; 2) kaupparekisteriote; 3) todistus verojen maksamisesta tai verovelkatodistus taikka selvitys siitä, että verovelkaa koskeva maksusuunnitelma on tehty; 4) todistukset eläkevakuutusten ottamisesta ja eläkevakuutusmaksu-jen suorittamisesta tai selvitys siitä, että erääntyneitä eläkevakuutus-maksuja koskeva maksusopimus on tehty; sekä 5) selvitys työhön sovellettavasta työehtosopimuksesta tai keskeisistä työehdoista. Jos vuokratun työntekijän työnantajana tai alihankintasopimuksen so-pimuspuolena toimii ulkomainen yritys, yrityksen on toimitettava 1 momentissa tarkoitetut vastaavat tiedot yrityksen sijoittautumismaan lainsäädännön mukaisella rekisteriotteella tai vastaavalla todistuksella tai muulla yleisesti hyväksytyllä tavalla. Tilaaja voi myös itse hankkia 1 momentin 1 ja 2 kohdassa ja 2 mo-mentissa tarkoitetut tiedot. Tilaajalla on oikeus hyväksyä muu kuin vi-ranomaisen antama selvitys 1 tai 2 momentissa tarkoitetuksi selvityk-seksi tai todistukseksi, jos sen on antanut yleisesti luotettavana pidet-ty muu arvioija tai tietojen ylläpitäjä. Mahdollisuus luopua tilaajavastuulain nojalla pyydettävistä selvi-tyksistä4 Tilaajan ei tarvitse pyytää 1, 2 ja 5 momentissa tarkoitettuja selvityk-siä ja todistuksia, jos hänellä on perusteltu syy luottaa sopimuspuolen täyttävän lakisääteiset velvoitteensa sillä perusteella, että: 1) sopimuspuoli on valtio, kunta, kuntayhtymä, Ahvenanmaan maa-kunta, Ahvenanmaan maakunnan kunta tai kuntayhtymä, seurakunta, seurakuntayhtymä, Kansaneläkelaitos tai Suomen Pankki, osakeyh-tiölaissa (624/2006) tarkoitettu julkinen osakeyhtiö, valtion liikelaitos tai sen kokonaan omistama yhtiö, kunnan tai kuntayhtymän kokonaan omistama yksityisoikeudellinen yhteisö tai yhtiö taikka vastaava ulko-mainen yhteisö tai yritys; 2) sopimuspuolen toiminta on vakiintunutta; 3) tilaajan ja sopimuspuolen sopimussuhdetta voidaan pitää vakiintu-neena aikaisempien sopimussuhteiden johdosta; taikka 4) luottamukseen on 1–3 kohdassa säädettyyn rinnastettava syy.

4 Laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä 5 §

News & Politics

SAK:n aloitteet harmaan talouden torjumiseksi