Upload
thl
View
180
Download
0
Embed Size (px)
DESCRIPTION
Palvelujen sosiaalioikeudelliset ja teoreettiset lähtökohdat, 15.5.2014, Tieteiden talo, Helsinki
Citation preview
Oikeus terveyspalveluihin Yrjö Mattila Kela –halli 15.5.2014
OIKEUS SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUIHIN I
Kunnille vastuu terveydenhuollosta jo 1800 –luvulta lähtien
• Suomi on 1800 – luvulta lähtien toteuttanut verorahoitteista, paikalliseen järjestämistapaan perustuvaa terveydenhuollon järjestelmää
• Palvelun järjestäjänä on ollut pienin mahdollinen yksikkö, kunta.
• Järjestelmä alkoi vuonna 1869, jolloin keisarillisessa julistuksessa määrättiin kunnat huolehtimaan kansalaistensa terveydenhuollosta.
• Kunnat olivat saaneet itsehallinnon vain muutama vuosi aiemmin ja ne saivat heti alussa merkittävän ja vastuullisen tehtävän, joka muissa maissa oli annettu kuntaa paljon suuremmille yksiköille.
• Aiemmin päävastuu terveydenhuollosta oli Suomessakin ollut valtiolla.
Terveydenhuollon taso oli matala ennen II maailmansotaa
• Kuntien verotulot olivat vähäiset ja terveydenhuoltojärjestelmän toteuttaminen Suomessa tulisi etenemään hyvin hitaasti.
• Sotien, taloudellisen niukkuuden ja osin myös puuttuvan tahdon vuoksi terveydenhuolto kehittyi epäyhtenäisesti aina 1960 – luvulle saakka.
• Agraariressa Suomessa terveydenhuoltoon suhtauduttiin epäluuloisesti,
• Sen pelättiin aiheuttavan kustannuksia
• Kunnanlääkärin virkoja perustettiin nihkeästi
• Kuntien päättäjät eivät olleet vakuuttuneita terveyspalvelujen tarpeellisuudesta.
• Valtio seurasi passiivisena heikkoa kehitystä,
Sairausvakuutusesitys hylättiin, sairaaloita puuttui
• Vakuutetuilta kerättävään rahoituspohjaan perustuva sairausvakuutusjärjestelmäesitys hylättiin eduskunnassa 1920 – luvulla.
• Maaseutua edustavat puolueet eivät voineet hyväksyä järjestelmää, joka olisi alkuvaiheessa koskenut vain palkkatyöntekijöitä, jotka olisivat myös maksaneet sairausvakuutusmaksun.
• • Kustannuksia pelättiin työantajapuolella
• Toisen maailmansodan jälkeen valtio käynnisti keskussairaaloiden
rakentamisen. Kunnat eivät olleet pystyneet sairaaloita • . • Keskussairaaloidenkin rakennustyö sujui melko hitaasti
• Vasta 1970 – luvun lopulla keskussairaalaverkosto oli valmiiksi
rakennettu (viimeisenä Päijät-Hämeen keskussairaala 1978). •
Pekka Kuusi muutti paradigman
• Kansainvälisissä tilastoissa Suomen terveydenhuollon tason jälkeenjääneisyys alkoi näkyä selvänä 1950 –luvun lopulla.
• Tällöin havahduttiin toteamaan, että suomalaisten terveyspalvelut olivat jäljessä eurooppalaisessa vertailussa
• Jotain oli tehtävä. • Muuttuneeseen paradigmaan vaikutti merkittävästi Pekka Kuusen
kirjan "60 – luvun sosiaalipolitiikka" nostattama keskustelu. • Kirjassaan Kuusi toi esiin sen tosiasian, että suomalaiset olivat
maailman sairain kansa tilastojen mukaan. • Harvalukuinen kunnanlääkärijärjestelmä ei ollut enää pitkään aikaan
vastannut kansalaisten tarpeita, sairaaloita oli vähän ja hoidon laatu oli heikkoa
• Tämä näkyi suomalaisten sairaus- ja kuolleisuustilastoissa, jotka poikkesivat negatiivisesti muiden Länsi-Euroopan maiden luvuista.
• Oli välttämättä parannettava kansalaisten terveysturvaa. Kustannusten minimointi ei voinut olla enää ainoa arvo terveydenhuoltoa toteutettaessa
Sairausvakuutusjärjestelmä tuli vajaana
• Vuonna 1964 Suomeen saatiin sairausvakuutusjärjestelmä yhtenä
viimeisimpänä maana maailmassa.
• Pitkä odotus oli kuitenkin vaatinut veronsa. ,
• Suomessa sairausvakuutus korvaa vain osan peritystä lääkärin- ja
tutkimuksen ja hoidon palkkiosta viranomaisten vahvistaman
korvaustaksan mukaan.
• Palvelujen hinnoittelu on säilynyt vapaana toisin kuin muissa
sairausvakuutusmaissa.
• Kustannusvastuuta siirtyy asiakkaalle.
• Sairaala- ja muu laitoshoito jäi sairausvakuutuksen ulkopuolelle
valtion ja kuntien verovaroilla ylläpidettäväksi
• Sairausvakuutus korvaa vain avohoitoa (yksityiset lääkärinkäynnit,
tutkimus ja hoito, matkat, lääkkeet).
Kansanterveysjärjelmä 1972
• Vuonna 1972 hyväksyttiin kansanterveyslaki ja terveyskeskusverkon
rakentaminen alkoi Pohjois-Suomesta lähtien, verkosto tuli valmiiksi 1980 -luvulla
• Rahoituksessa sairausvakuutus<> kansanterveys oli alussa vuorovaikutusta järjestelmien välillä
• Sairausvakuutusrahastosta korvattiin terveyskeskusten lääkäripalveluja, mutta 1980 –luvun alussa rahoituksellinen yhteys katkaistiin
• Kaksi terveyspalvelu- ja rahoitusjärjestelmää alkoi toimia rinnakkain ilman keskeistä koordinaatiota, rahoituksen monikanavaisuus alkoi
• Erikoissairaanhoito eriytyi perusterveydenhuollosta vuonna 1989: Suomi jaettiin 20 sairaanhoitopiiriin (kuntayhtymiä). Kunnat maksavat asukkaidensa hoidon laskun mukaan.
Työterveyshuolto ”kolmanneksi poluksi”
• 1970 – luvun lopulla tuli vielä kolmas palvelumuoto, työikäisille tarkoitettu työterveyshuolto, voimaan lakiin perustuvana järjestelmänä.
• Työterveyshuolto oli alkanut kehittyä "kolmanneksi poluksi” vuonna 1970 –luvun alussa, kun työmarkkinajärjestöt ns. UKK – sopimuksessa sopivat järjestelmästä.
• Taustalla ILO:n sopimukset • Rahoitus sovittiin jakautuvaksi puoliksi
sairausvakuutusrahaston ja puoliksi työnantajien kesken.
• Palvelut käyttäjille maksuttomia
Lama muutti maksuttomuusihannetta
• Kansanterveysjärjestelmä perustui ajatteluun, että "bisnekselle" ei voinut olla sijaa
• Tavoitteena palvelujen maksuttomuus, esimerkkejä monista Euroopan maista
• Maksuttomuudesta kuitenkin luovuttiin 1990 – luvun laman yhteydessä.
• Sairausvakuutusta ei otettu julkisten maksujen korvaajaksi
• Kahden järjestelmän eriytyminen
• Rahoituksen monikanavaisuus jatkui
Vuoden 1993 valtionosuusuudistus lopetti valtion ohjauksen
• Kunnille annettiin suuri vapaus paikallisen terveydenhuollon järjestämiseen, valtiolla vain informaatio-ohjaus
• 1970 – ja 1980 – luvulla valtio ohjasi terveydenhuollon toteuttamista valtakunnallisilla suunnitelmilla. Suunnitelmat muuttuivat suosituksiksi, informaatio-ohjaus
• Terveydenhuoltoon tarkoitetut valtionavut vapautettiin käyttötarkoituksesta
• Lääkintöhallitus yli 150 vuotta toimineena keskusvirastona lakkautettiin, ei enää keskitettyä terveydenhuollon ohjausta, kunnallinen itsehallinto päättää
• Potilaslakiin 3 §: ”Kunnallisia terveyspalveluja annetaan voimavarojen puitteissa",
• Voimavarat = kunnan talousarvioon varattu määräraha
• Vuoden 1993 potilaslaissa todetaan potilaalla olevan oikeus saada
hyvää hoitoa. Laki kuitenkin "soft law" – tyyppinen
1990 –luvulla ongelmat kasvoivat
• Suomen terveydenhuollon laatu ja määrä heikentyi 1990 –
luvulla.
• Hoitojonot pitenivät. Potilaat sai panna hoitojonoon
epämääräiseksi ajaksi
• Terveydenhuollon laatu ja määrä tuli entistä enemmän
riippuvaiseksi siitä, miten potilaan kotikunta suhtautui
terveydenhuollon toteuttamiseen.
• Terveydenhuolto ”politisoitui”
• Paljon kanteluita eduskunnan oikeusasiamiehelle
• Säästöt näkyivät myös kv-tilastoissa
• Suomen terveydenhuollon menot olivat 1990 – luvulla
pienemmät suhteessa bruttokansantuotteeseen kuin muissa
Pohjoismaissa.
2000 –luvulla kansalaisten tarvetta saada riittävää ja laadukasta hoitoa on yritetty parantaa
• 2000 –luvulla epäkohdat terveyspalveluissa kärjistyivät niin että valtion oli pakko aktivoitua.
• Vuonna 2000 voimaan tullut uusi perustuslaki sisälsi sosiaalisia oikeuksia myös kansalaisille (19 §)
• Suomen kansalaisella on perustuslaillinen oikeus saada hyvää ja riittävää terveydenhuoltoa
• Valtion vastuulla on se, että perustuslain tavoitteet toteutuvat. • Lainsäädännöllisesti tuli lisää tarpeita täsmentää kuntien
velvoitteita terveyspalvelujen järjestämisessä
• Tämän seurauksena sosiaali- ja terveysministeriö sai läpi ajatuksen hoitotakuuaikojen kirjaamisesta lainsäädäntöön vuonna 2005
Perusoikeusuudistus juridisoi terveydenhuoltoa
• Perusoikeusuudistuksen jälkeen katsottiin, että
terveyspalveluissa syntyi kuntalaisen ja kunnan välillä oikeus-
suhde
• Erimielisyys mahdollista käsitellä erimielisyystilanteessa
hallintoriita-asiana (hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus).
• Hallintoriitamenettely soveltui tavaksi, jolla potilaat voivat
saada oikeusturvaa hoitoa tarvitessaan.
• Peruslähtökohta kuitenkin: Lääkäri päättää potilaan hoidosta
eikä päätöksestä ole valitusoikeutta
• KHO 1997:92: Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän johtajaylilääkärin päätös, jolla
oli hylätty henkilön hakemus saada maksusitoumus yliopistollisessa
sairaalassa tehtäviin tutkimuksiin, oli pätevä.
13
Oikeudenkäyntejä terveydenhuollosta
• Hoitoonsa tyytymättömät potilaat alkoivat viedä sairaanhoitoon
liittyviä erimielisyyksiä hallintoriita-asiana hallinto-oikeuksien
käsiteltäväksi.
• Vuosien 1995–2003 välillä oli vireillä useita oikeudenkäyntejä,
joissa selvitettiin, onko ja millä ehdoilla potilaalla oikeus saada
julkisen terveydenhuollon palveluja ei-kiireellisissä
tapauksissa.
• Yleensä niissä kuntalainen oli hakenut julkista terveyspalvelua,
mutta oli joutunut kohtuuttoman pitkään hoitojonoon.
• Erimielisyyksiä myös apuvälineistä, hammashuollosta jne.
14
Millaisia päätöksiä ?
• Vuosien 1995–2003 välillä oikeus joutui miettimään kunnan
järjestämisvelvollisuuden laajuutta ja siihen liittyen potilaan
oikeutta saada julkisen terveydenhuollon palveluja.
• Joissakin tapauksissa, kuten lapsen oikeus saada hampaiden
oikomishoitoa, pääsy sydämen ohitusleikkaukseen ja oikeus
eräisiin lääkinnälliseen kuntoutukseen liittyviin apuvälineisiin,
KHO katsoi, ettei kunnan järjestämisvelvollisuutta ollut
riittävästi toteutettu.
• Oikeus jopa velvoitti asianomaista kuntaa maksamaan hoidon
kustannukset, kun potilas on hoidon epäämisen jälkeen
joutunut turvautumaan kalliimpaan yksityiseen hoitoon
• Kuitenkin: Annetuista päätöksistä oli kuitenkin hyvin vaikeata
vetää yleisiä johtopäätöksiä kunnan järjestämisvelvollisuuden
rajoista. Kullakin tapauksella oli omat erityispiirteensä.
15
Marita Liljeströmin näkemyksiä (DL 2003)
• KHO:n tuomari ja entinen sosiaali- ja terveysministeriön
virkamies Marita Liljeström:
• Terveyspalvelujen saatavuuteen liittyviä monitahoisia ongelmia
ei voida ratkaista siten, että tuomioistuimet juristivoimin
muutoksenhakuviiveellä oikeudellisin perustein jakavat
sairaanhoitopalveluja tai ohjaavat potilaita eri hoitopaikkoihin.
• Kuitenkin: Hallintotuomioistuimilla on tärkeä rooli kuntien
järjestämisvelvollisuuden oikeudellisten reunaehtojen
selvittäjänä.
• Kuntien tulee ottaa huomioon velvollisuutensa edistää
terveydenhuoltoa koskevan perusoikeuden toteutumista (PL
22 §).
16
Eduskunnan oikeusasiamiehellä ollut tärkeä rooli kansalaisten oikeudessa terveydenhuoltoon
• Eduskunnan oikeusasiamies on kanteluita ratkaistessaan joutunut
usein ottamaan kantaa julkisen terveydenhoidon
saatavuuskysymyksiin sekä ennen vuoden 2000 perustuslaki, mutta
ennen kaikkea sen jälkeen
• Ratkaisuissaan oikeusasiamies on korostanut
perusoikeusnäkökulmaa. Oikeusasiamies on voinut perustaa
päätöksensä suoraan perustuslakiin:
• Esim Dnro 251/4/08: Oikeus perustuslain 19 §:3 momentissa turvattuihin
riittäviin terveyspalveluihin ei toteutunut (koski lasten psykoterapiapalvelujen
järjestämistä)
• Oikeus saada riittäviä terveyspalveluja on perustuslaillinen oikeus
• Pitkät jonotusajat eivät täytä riittävän terveyspalvelun edellytystä
• Hoitotakuuaikojen saaminen lakiin on osin eduskunnan
oikeusasiamiehen toiminnan tulosta. EOA:n langettavat ratkaisut
osoittivat, että perusoikeudet eivät toteutuneet terveydenhuollossa
• Ongelma: Järjestelmä perustuu viranomaisvalvontaan ja potilaiden
tekemiin kanteluihin, EOA:lla edelleen töitä! 17
Oikeusasiamies II
• Hoitotakuun toteutumisen jälkeen vuosina 2005 – 2014 oikeusasiamies on
edelleen joutunut ottamaan kantaa terveydenhuollon oikeuskysymyksiin mm.
seuraavissa asioissa:
• Lähetteen saamiseen terveyskeskuksesta erikoissairaanhoitoon (Dnro
598/4/10)
• Psykiatriseen hoitoon pääsystä (Dnro 3106/4/10)
• Varattoman potilaan oikeuteen päästä hammashoitoon (Dnro 323/4/10)
• Hammashoitoon pääsystä, hammashoidon järjestämisestä ja hoidon
porrastuksesta, pitkästä jonotuksesta hoitoon ja hoitotakuuaikojen
toteutumisesta, hoitoon pääsyn ajankohdan ilmoittamisesta,
nuorisopsykiatriasta (Dnro 3160/4/10, 2160/4/03, 2784/4/06, 1362/4/06,
76/4/06, 1202/4/07, 1363/4/06, 3227/4/07, 3847/4/07, 2976/4/08, 3772/4/08,
3356/4/09, 3407/4/09, 1851/4/09, 774/4/09, Puutteellisista
potilasasiakirjamerkinnöistä (Dnro 953/4/12, 295/4/09, 1127/4/08,
3964/4/09, 1110/4/09 Perusterveydenhuollon palvelujen saatavuudesta
Dnro 3908/4/06, Oikeudesta hyvään hoitoon Dnro 3493/07, 2634/4/11,
644/4/09, 2392/4/10 18
Valtioneuvoston asetus 25.11.2004/1019 Resurssit eivät ratkaisevia, tunnetaanko?
19
• Hoidon tarpeen arvioinnissa selvitetään yhteydenoton syy, sairauden
oireet ja niiden vaikeusaste sekä kiireellisyys yhteydenottajan
kertomien esitietojen tai lähetteen perusteella.
• Hoidon aloittamisesta päätettäessä tulee ottaa huomioon potilaan
terveydentila, toimintakyky ja sairaus sekä niiden ennakoitavissa
oleva kehitys.
• Jos kunta tai kuntayhtymä ei voi itse antaa tarvittavaa hoitoa
kansanterveyslaissa tai erikoissairaanhoitolaissa (1062/1989)
säädetyissä enimmäisajoissa, sen on viivytyksettä ja
enimmäisaikojen puitteissa järjestettävä potilaalle mahdollisuus
saada kyseessä oleva hoito muilta palveluntuottajilta
yhteistoiminnassa toisen kunnan tai kuntayhtymän kanssa tai
hankkimalla sopimukseen perustuen hoito muilta
palveluntuottajilta.
• Terveydenhuollon toimintayksikön tulee julkaista tiedot jonotusajoista
puolivuosittain. Miksi silti ongelmia terveyskeskukseen pääsyssä?
Hoitotakuussa potilaille ei tullut itsenäistä oikeutta toimia
• Hoitotakuujärjestelmässä ei annettu potilaille oikeutta
hakeutua hoitoon muualle, jos ei saa sitä määräajassa.
• Ruotsissa potilaat voivat hoitotakuuajan ylityttyä hakeutua
hoitoon muualle ja hoidosta vastaava kunta maksaa potilaalle
tästä aiheutuneet ylimääräiset kustannukset.
• Meillä mahdollisuus kannella EOA:lle tai
valvontaviranomaisille
• Valvontaviranomaiset (Valvira ja aluehallintoviranomaiset)
voivat asettaa uhkasakon kunnalle tai sairaanhoitopiirille,
Käytännössä yhtään sakkoa ei ole langetettu .
• Valviran ja aluehallintoviranomaisten resurssit ovat rajalliset
Saksa, Hollanti, Tshekki ym: Rahoitus ja valvonta toimivat
yhdessä: puutteellinen tai tasoltaan heikko hoito jätetään
rahoittamatta. Saman voisivat tehdä tulevat SOTE –alueet
Terveydenhuollossa toteutetaan perusoikeuksia
Oikaisukeinot jälkikäteisiä
• Terveydenhuoltoon ei sovelleta normaaleja oikeusturvakeinoja eikä
tehdä valituskelpoisia päätöksiä.
• Oikeusturvakeinot jälkikäteisiä: Jälkikäteinen ”tuomio” ei korjaa jo
tapahtunutta virhettä. Terveydenhuollossa tämä voi olla kohtalokasta
• Suomessa ei "second opinion" järjestelmää, jossa potilas voisi
halutessaan saada toisen lääkärin arvion hoidon tarpeesta
• Voisiko SOTE –uudistuksessa luoda nopeita ja tehokkaita keinoja
erityisesti silloin kun on kysymys hoidon tarpeen arvioinnista tai
lähetteen saamisesta erikoissairaanhoitoon?
• "Second opinion" –järjestelmä Suomeenkin? Nopeatempoinen
oikaisulautakunta SOTE –alueille?
Terveydenhuoltolaki
• Toukokuussa 2011 voimaan tullut
terveydenhuoltolaki täsmensi olennaisesti
hoitotakuuaikoja ja kuntien terveydenhuollon
järjestämisvelvollisuutta
• Tämänkään lain rikkomisesta ei ole sanktioita.
• Kunnat ovat pitäneet lakia vain ohjeellisena ja lain
toteutus on vielä kesken
• Potilaalla vain jälkikäteisiä oikeusturvakeinoja, jos
kunta ei anna hänelle terveydenhuoltolaissa
säädettyjä palveluja.
• Laki on nyt enemmänkin ”suositus”, mutta…..
• Antaa erinomaisen pohjan SOTE –alueille
järjestää terveydenhuollon palvelut.
Uudistuksia 1.1.2014
• Vuoden 2014 alusta lähtien valinnan vapaus hoitopaikasta:
(Terveydenhuoltolain 48 §) Henkilö voi valita
perusterveydenhuollostaan vastaavan terveyskeskuksen ja
terveyskeskuksen terveysaseman. Valinnasta on tehtävä kirjallinen
ilmoitus. Henkilö voi myös valita hoidon antavan kunnallisen
erikoissairaanhoidon toimintayksikön. Valinta on tehtävä
yhteisymmärryksessä lähetteen antavan lääkärin tai hammaslääkärin
kanssa.
• Potilasdirektiivi tuli voimaan: Mahdollisuus mennä hakemaan hoitoa
toisesta EU –maasta, Kelassa yhteyskeskus, jossa neuvotaan:
http://www.kela.fi/sairaanhoito-ulkomailla_hoitoon-hakeutuminen-
ulkomaille
• Kokemukset vielä vähäisiä
• Laatuvertailua Suomen terveydenhuollon yksiköistä ei ole
saatavissa (Vrt. esim. Hollanti, jossa asiakkaat voivat netistä
saada hoitoyksiköiden laatutietoja)
Ongelmia edelleen v. 2014 , vaikka hoitotakuu
• 2000 –luvulla terveyserot eri tulonsaajaryhmien välillä ovat
kasvaneet.
• Kaikkein vähätuloisimpien kansalaisten elinajanodote ei ole noussut
lainkaan 1990 – alun jälkeen.
• Muilla tulonsaajaryhmillä elinajan odote on tasaisesti kasvanut.
• Syynä saattaa olla se, että valistuneet potilaat osaavat vaatia
itselleen kunnollista hoitoa. Syrjäytyneet ja hiljaiset kansalaiset
voidaan ohittaa resurssien ollessa rajalliset
• Erityisesti sairaaloissa on tavallista, että potilas tapaa joka käynnillä
eri lääkärin
• Kukaan ei vastaa potilaan hoidon etenemisestä, ellei potilas pidä
itsestään ääntä.
• SOTE –alueilla tulee olemaan valtava haaste kaventaa terveyseroja
järjestäessään terveyspalvelut alueellaan. Myös ”maan hiljaisten” ja
vähätuloisten on saatava hyvää ja riittävää hoitoa. Perusoikeudet
viimeinkin käytäntöön!
Sairausvakuutus toinen polku
• Kansalaiset käyttävät julkisen terveydenhuollon rinnalla paljon yksityisiä
terveyspalveluja.
• Esimerkiksi vuonna 2009 oli Suomessa yhteensä noin yhdeksän miljoonaa
terveyskeskuskäyntiä, lähes neljä miljoonaa yksityislääkärikäyntiä sekä kolme miljoonaa
työterveyshuollon sairaanhoitokäyntiä.
• Noin 80 prosenttia sairausvakuutuksesta korvatuista lääkäripalveluista on
erikoislääkärikäyntejä. Lisäksi paljon tutkimusta ja hoitoa (radiologia, laboratoriot,
fysioterapiaa, hammashuoltoa jne.)
• Mikäli sairaanhoitokorvaukset lopetettaisiin, kansalaisten mahdollisuus valintaan
yksityisen ja julkisen palvelun välillä supistuu ja julkisen terveydenhuollon kustannukset
nousevat?
•
• SOTE –uudistuksessa kannattaisi monikanavaisuuden lopettamisen sijasta tarkastella,
millaisia mahdollisuuksia yksityisellä ja julkisella sektorilla on toimia aidosti toisiaan
tukien.
• Ns. Lehdon toimikunta (Sairaanhoitovakuutustoimikunnan mietintö, komiteanmietintö
1993:29) antoi tähän pohdintaan hyviä malleja, mutta jäi ”hyllylle”.
Lääkärissäkäyntien jakauma 1995-2008
Lääkärissäkäynnit 1995 - 2008 ( * = v. 2008 arvio)
0
2 000 000
4 000 000
6 000 000
8 000 000
10 000 000
12 000 000
1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008
Terveyskeskukset
Yksityissektori
Työterveysh.,terveystark.*
Työterveysh.,sairaanhoito*
Yksityiset sairauskuluvakuutukset
Sairauskuluvakuutusten lukumäärä 2002-2006
0
100 000
200 000
300 000
400 000
500 000
600 000
700 000
Lapset
Aikuiset
Työnantajat
Lapset 372 671 381 289 384 997 374 879 365 926
Aikuiset 179 262 192 728 205 883 206 495 205 063
Työnantajat 21 639 26 272 29 402 30 167 30 288
2002 2003 2004 2005 2006
Työterveyshuolto merkittävä ”kolmas polku”
• Työterveyshuoltojärjestelmä on osoittautunut tarpeelliseksi työssä
käyvien työkyvyn ylläpitäjänä.
• 1990- ja 2000-luvulla työterveyshuolto on muuttunut keskitetyksi ja
kontrolloiduksi palvelumuodoksi, jossa toimintaa ja sen
vaikuttavuutta seurataan jatkuvasti
• Korvauksen saaminen työterveyshuollon järjestämisestä edellyttää
laadukkuutta
• 1990 – luvun alussa toteutettiin korvausjärjestelmän uudistaminen
• Otettiin käyttöön ”hyvä työterveyshuoltokäytäntö” korvauksen
saamisen edellytyksenä.
• Vuoden 2011 alussa palvelun laatuvaatimuksia edelleen kiristettiin
• Korvauksen saamisen edellytykseksi asetettiin työkyvyn
ylläpitämisen suunnitelman laatiminen, työurien pidentäminen.
• Vuodesta 2012 lähtien päivärahan maksaminen yli 90 päivän
sairaslomissa edellyttää työterveyshuollon lausuntoa
• SOTE –uudistuksessa tulisi tarkkaa miettiä työterveyshuollon
asemaa ja merkitystä uudessa konseptissa
Monikanavainen/yksikanavainen rahoitus
• Monikanavainen rahoitus ei välttämättä ole syynä terveydenhuollon
ongelmiin, osaoptimointi erittäin vähäistä
• Suurempi syy voi olla palvelujen pirstaleisuus, koordinaation ja
kontrollin puute sekä terveyspalveluiden epätasainen laatu.
• Jos rahoituksen monikanavaisuus lopetetaan SOTE –uudistuksen
alussa voi tulla huomattavia ongelmia:
• Moni on ollut valmis maksamaan erikoislääkärin palkkion pääosin
itse. Onko enää valmis jos sairausvakuutuksesta ei enää mitään
korvausta? Onko julkisella sektorilla mahdollisuus ottaa vastaan
neljä miljoonaa uutta käyntiä, joista 80 % erikoislääkäripalveluja?
• Räjähtääkö yksityisten sairausvakuutusten määrä?
• Entä onko julkisella sektorilla valmius ottaa lisäksi kaksi miljoonaa
työterveyshuollon asiakasta?
0
2
4
6
8
10
1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000
Source: The Social Insurance Institution of Finland (Kela), Stakes Charts / Kela 26.5.2006 KM
Privately provided
health services
Expenditure on
publicly provided
health services
Total expenditure on
health services
%
14.2 Total expenditure on health services in Finland and
expenditure on publicly and privately provided services, as a
share of GDP, 1960–2004
Development XVI, Total expenditure of HC as a share of GDP
Sote –uudistus 1.1.2017 antaa mahdollisuuden…
• Perusoikeuksien toteuttamiseen terveydenhuollossa
tasapuolisesti koko maassa, irtautuminen
”resurssiajattelusta”
• Kansalaisten oikeusturvan parantamiseen (”second
opinion”, nopeatempoinen oikaisulautakunta
kuhunkin viiteen SOTE –alueeseen
• Terveydenhuollon rahoituksen täydelliseen
uudistamiseen (ajan myötä) Alusta lähtien
valtionosuudet suoraan Sote –alueille?
• Laadun valvontaan: Ei kustannusten korvausta
terveyspalvelusta, jos perusoikeus hyvään ja
riittävään terveydenhuoltoon ei ole toteutunut)