View
338
Download
5
Category
Preview:
DESCRIPTION
Esitelmä "Prekarisaatio ja sen poliittinen analyysi 2010-luvulla"-seminaarissa 23.11.2013.
Citation preview
Juhana Venäläinen juhana.venalainen@gmail.com
Prekarisaatio ja sen pol i itt inen analyysi 2010-‐luvul la / Hels inki , 22.11.2013
¡ Prekarisaation mittaamisen ja todistamisen politiikat: Missä mielessä ja määrin prekarisaatio on tai ei ole sellainen sosiaalinen ilmiö, jonka evidenssinä voidaan käyttää (tai vaatia käytettäväksi) työmarkkinatilastojen kaltaisella yleistystasolla ja käsitteellistämisen perinteellä toimivia aineistoja?
¡ Julkisen prekarisaatiopuheen analyysi: Mikä on tilastollisen todistelun merkitys on siinä keskustelussa, jossa prekarisaation käsitettä on yritetty tuoda tieteellisen ja populaarin julkisuuden kentille?
¡ Tilastojen performatiivinen poliittinen käyttö: Mikä on tilastopuheen merkitys niissä kritiikeissä, joissa koko keskustelu yritetään osoittaa väärin kohdistetuksi, harhaiseksi tai muuten tarpeettomaksi?
”Joitakin vanhoja myyttejä on kumottu tarkemmalla tutkimuksella. Jos esimerkiksi nyt on osoitettu, ettei työsuhteiden kestossa ja pysyvyydessä ole tapahtunut mitään suuria muutoksia, niin mistä on johtunut kaikki mekkala paskaduuneista ja prekariaatista?” – Heikki Taimio, Talous & yhteiskunta 1/2010, pääkirjoitus
1. Mekkala prekariaatista?
2. Prekarisaatio työmarkkinoiden muutosta
koskevana väitteenä?
3. ”Myyttien kumoaminen tutkimuksella”
(kokemus vs. tilasto)?
¡ Aineisto: prekarisaatio-‐, prekariaatti-‐ ja prekaarisuuskeskustelut kolmessa julkisuustyypissä (*) v. 2004–
§ Eliittijulkisuus (HS:n digiarkisto): 75 osumaa
§ Akateeminen julkisuus (ARTO-‐ ja Fennica-‐tietokannat + Google Scholar): 136 osumaa
§ Populaarijulkisuus (Google): 761 osumaa
(* Julkisuuden typologioista ks. Nieminen 2000, 189–190)
2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 (*)
Google ("Populaarijulkisuus") 4 29 77 34 65 75 96 106 132 143
Arto+Fennica+Google Scholar ("Akateeminen julkisuus") 1 2 16 11 15 29 14 17 24 7
HS ("Eliittijulkisuus") 1 18 27 5 8 10 4 2 0 0
0
20
40
60
80
100
120
140
160
Google ("Populaarijulkisuus") Arto+Fennica+Google Scholar ("Akateeminen julkisuus") HS ("Eliittijulkisuus")
”prekariaatti”, ”prekaarisuus”, ”prekarisaatio”, ”prekariaatti” (YSA)
¡ Väite ”mekkalasta” ylimitoitettu?
§ Keskustelun absoluuttinen määrä tutkituilla areenoilla erittäin pieni
§ Prekariaattia kuvattiin mm. toimittajien suosimaksi ”muoti-‐ilmiöksi” jo silloin, kun käytännössä kukaan ei vielä siitä kirjoittanut
§ Keskustelua paheksuva metakeskustelu silmiinpistävän yleistä
¡ Jatkokysymyksiä:
§ Miksi prekarisaatiokeskustelu muuttui epäkiinnostavaksi Helsingin Sanomissa vuoden 2009 jälkeen?
§ Kertooko akateemisen julkisuuden huippuvuosi 2009 jostain, vai onko se vain satunnainen poikkeus ja/tai mittausvirhe?
§ Kuinka paljon prekarisaatiokeskustelu on laajentunut opinnäytetöiden muodossa?
"Prekariaatti on yhteiskunnallisen tuotannon muutosta koskevan keskustelun viimeisimpiä uudissanoja. Se on leviämässä nopeasti, mutta se on myös vaarassa tylsistyä. Näin ennen kaikkea siksi, että käsite suomennetaan helposti vain pätkätyöläisyydeksi.” – Jukka Peltokoski (2005): ”Kaikkien maiden prekaarit…”
¡ Prekarisaatiomääritelmien ”ei vain – vaan myös” -‐rakenne
§ ”Prekarisaatio käsitetään usein palkkatyön ja palkkatulon epäjatkuvuudeksi tai epävarmuudeksi. Sanalla on kuitenkin paljon ‘pätkätöitä’ tai ‘epätyypillisiä työsuhteita’ laajempi ja syvempi sisältö: se viittaa elämää säätelevien ja sille vakautta sekä suunnitelmallisuutta antavien instituutioiden kriisiin.” (Jokinen ym. 2011)
¡ Toimii keskustelun neutralisoimisen välineenä
¡ Suppea (erityinen) prekarisaatio § Kapitalismin jälkiteollisen ja joustavan vaiheen lietsoma tuotannon globaali uudelleenjärjestely ja sen vaikutukset työmarkkinoilla ja etenkin yksilöiden työurakehityksessä
¡ Laaja (yleinen) prekarisaatio § Elämän yleinen epävakaus, instituutioiden kriisi, kokemuksen rakenteiden uudelleenjärjestely
¡ Laaja ja suppea prekarisaatioteesi: epistemologisesti yhteismitattomat? § Ovatko suppean teesin kuvaamat ilmiöt (pätkätyöt ym.) prekarisaation ydin vai vain sen indikaattoreita?
§ Laajemman teesin kuvaamia tendenssejä vaikeaa vahvistaa empiirisellä tasolla, ”yleisesti”
¡ Silti laaja ja suppea teesi tarvitsevat toisiaan
¡ Koska suppea teesi on helpompi operationalisoida, konventionaalinen sosiologia ”joutuu” palauttamaan kysymyksen prekarisaatiosta siihen
¡ Kaksi tietä reduktivismiin:
§ 2005–2006: nuorisokulttuurinen tulkinta, moraalipaniikki, pätkätyö-‐ ja syrjäytymispuhe
§ Nyt: työnsosiologinen konteksti ▪ Prekarisaatiokeskustelussa esitetyt näkemykset ”raflaavia” (Pyöriä & Ojala 2012)
¡ Tilasto konservatiivisena työkaluna (statikos ~ ”tasapainossa pitävä” -‐> statiikka)
¡ Tilastointi valtatekniikkana (-‐> modernin sosiaalitieteen synty väestön tilastoinnin ja kurissapitämisen tieteenä 1700-‐luvulla)
¡ Sisäsyntyinen pyrkimys ”isoon kuvaan”, yleistyksiin, säännönmukaisuuksiin, poikkeuksen häivyttämiseen (-‐> kysymys ”merkittävyydestä”) -‐> tuottaa vahvan totuusvaikutuksen ja objektiivisuuden tunnun
¡ Pyöriä & Ojala (2012): prekarisaation indikaattorit § Ylikoulutus § Toteutunut työmarkkinariski § Työsuhteen epätyypillisyys § Työmarkkinariskin pelko § Huonot työllistymismahdollisuudet
¡ → Työmarkkinoiden trendit ”eivät heijasta ylenpalttista epävarmuuden aikaa” § ”Pysyvyyttä työmarkkinoilla on jotakuinkin saman verran kuin
1980-‐luvulla.”
¡ Miksi prekarisaation kuvaama muutos ei ”näy”? § A. Muutosta ei todella ole tapahtunut (eikä tapahdu)
§ B. Muutos ei näy ”vielä” (ajatus heikoista signaaleista)
§ C. Vanhentunut tai muuten riittämätön tutkimusvälineistö/-‐käsitteistö
§ D. Väite muutoksen sisällöstä ymmärretty tai operationalisoitu väärin
¡ Tilastojen poliittinen performatiivisuus
§ miten tilastolliseen päättelyyn vetoamalla oikeutetaan jokin tulkinta maailmasta ja samalla vahvistetaan tähän tulkintaan liittyvät implisiittiset poliittiset johtopäätökset
§ ei vain se, kuinka tilastoja luodaan tai tulkintaan, vaan myös se, kuka tilastollisen faktan esittää, minkälaisesta kontekstissa, ja minkälainen totuusvaikutus tällä performanssilla halutaan ja voidaan saavuttaa
0
2
4
6
8
10
12
14
16
18
20
1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012
Määräaikainen työ yhteensä, osuus palkansaajista, % Osa-‐aikatyö yhteensä, osuus palkansaajista, %
83
84
85
86
87
88
89
90
1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012
Kokoaikatyö yhteensä, osuus palkansaajista, %
¡ Vrt. prekarisaation tunnusmerkit Paskaduunista barrikadille -‐kirjassa (2009) § pätkätyöläisyys § pirstaleinen yrittäjämäinen työ § kokemus hyvinvointivaltion kriisistä, vieraantuneisuus
ammatillisesta järjestäytymisest § kouluttautumiseen liittyneiden elämänlaatua koskeneiden
odotusten romahtaminen § ristiriita oman yritteliäisyyden ja elämän jatkuvan niukkuuden ja
turhauttavuuden välillä
¡ Osa mittareista vaikeasti kvantifioitavissa
¡ Kokemus § Ei vain subjektiivinen, mielivaltainen vaan myös jaettu, yhdessä
tuotettu ja ylläpidetty § Tietyt kokemuksen rakenteet (structures of feeling, Williams 1977)
mahdollisia ja ominaisia tietylle ajalle
¡ Kokemuksen rakenteiden kiinteä mutta ei-‐kausaalinen yhteys tuotantorakenteisiin § Georg Simmel (1903): kärsimättömyys ja ailahtelevaisuus modernin
rahatalouden ja kaupunkielämän lietsomana mentaliteettityyppinä § Paolo Virno (2006): kyynisyys ja opportunismi jälkiteollisen
kapitalismin leimallisina tunnesävyinä
¡ Kokemuksen todistusvoima periaatteessa kiistaton § Ongelma: miten saada tietoa kokemuksesta ja miten puhua/kirjoittaa siitä?
§ → Homologinen päättely (rakenneyhtäläisyydet) § Kokemusta ei kuitenkaan voi ”selittää” ▪ Tuotannon muutoksen teorian ja kokemuksen rakenteiden muutoksen teorian välinen kuilu ▪ Kokemuksen teorian ja kokemuksen kokemuksen välinen kuilu
§ Steven Shaviro: Post-‐Cinematic Affect (2010) ▪ ”…kuinka elokuva-‐ ja videoteokset antavat äänen […] eräänlaiselle
ympärillä vellovalle tunnulle, joka ei kiinnity mihinkään erityiseen kohteeseen…” (s. 2)
▪ Kulttuurituotteet sekä oireellisina että tuottavina ▪ 1. Tarjoavat tiivistettyjä viitteitä monimutkaisista yhteiskunnallisista prosesseista
▪ 2. Osallistuvat itse näiden prosessien tuottamiseen
§ Lauren Berlant: Cruel Optimism (2011) ▪ ”…kuinka singulaariset asiat tulevat yleiseksi ja paikantuvat ihmisten
elämäntarinoissa tai jaetussa paikallisessa historiassa…” (s. 12) ▪ Esteettinen ja muodollinen kuvaus affektiivisesta kokemuksesta tarjoaa
evidenssin historiallisista prosesseista (s. 16)
¡ Prekarisaatiokeskustelun vitsaus on pätkätyö(meta)puhe, jota uusinnetaan jatkuvasti kaikissa esityksissä
¡ Laajan ja suppean prekarisaation epistemologisen yhteismitattomuuden teesi on silti ongelmallinen
¡ Tarvitaan operationalisointeja, mutta parempia operationalisointeja
¡ Miten prekaarisuuden kokemuksen voisi ”todistaa” tai ”osoittaa”?
¡ Berlant, Lauren (2011) Cruel Optimism. Duke University Press, Durham [N.C.]. ¡ Jokinen, Eeva, Könönen, Jukka, Venäläinen, Juhana & Vähämäki, Jussi (toim.) (2011)
Yrittäkää edes! Prekarisaatio Pohjois-‐Karjalassa. Tutkijaliitto, Helsinki. ¡ Nieminen, Hannu (2000) Julkisuuden kohtalo myöhäismodernissa: globalisaatio vai
pirstoutuminen? Teoksessa Anu Koivunen, Susanna Paasonen & Mari Pajala (toim.): Populaarin lumo – mediat ja arki. Turku: Turun yliopisto, s. 186–211.
¡ Peltokoski, Jukka (2005) Kaikkien maiden prekaarit... Megafoni. http://megafoni.kulma.net/index.php?art=251.
¡ Shaviro, Steven (2010) Post-‐Cinematic Affect. zero books, Winchester, UK & Washington, USA.
¡ Simmel, Georg (2005) Suurkaupunki. Teoksessa Suurkaupunki ja moderni elämä. Kirjoituksia vuosilta 1895–1917. Toimittanut Arto Noro. Helsinki: Gaudeamus. [Die Grossstädte und Geistesleben, 1903]
¡ Taimio, Heikki (2010) Pääkirjoitus. Talous ja yhteiskunta 1/2010, s. 3. ¡ Williams, Raymond (1977) Marxism and Literature. Oxford University Press, Oxford. ¡ Virno, Paolo (2006) Väen kielioppi: ehdotus analyysiksi nykypäivän elämänmuodoista.
Tutkijaliitto, Helsinki.
Recommended