View
219
Download
1
Category
Preview:
DESCRIPTION
Â
Citation preview
Impulsseja Marraskuu 2015
Timo Harjuniemi
Ordoliberalismi, euro
ja eurokriisi
• Hintavakautta priorisoivaa rahapolitiikkaa, sääntöpoh-
jaista ja kurinalaista finanssipolitiikkaa sekä kilpailullis-
ten edellytysten luomista talouteen korostavalla ordo-
liberaalilla perinteellä on poikkeuksellisen vaikutusval-
tainen rooli saksalaisessa talousajattelun perinteessä.
• Ordoliberalismilla on ollut myös silmiinpistävä vaiku-
tus eurojärjestelmän perusrakenteisiin. Euroopan kas-
vu- ja vakaussopimus päätettiin 1980-luvun lopulla ja
1990-luvun alussa rakentaa finanssipolitiikan sääntö-
jen varaan, eikä euroalueelle luotu yhteistä budjettia
ja laajempaa talouspolitiikan koordinaatiota.
• Myös eurokriisin hoidon voi katsoa olevan saksalaisen
talouspoliittisen perinnön ja ordoliberalismin läpitun-
kemaa. Eurokriisi on eurooppalaisessa julkisessa kes-
kustelussa tulkittu kriisimaiden löyhän julkisen talou-
denpidon ja heikon kilpailukyvyn kriisiksi eikä eurokrii-
siä ole osattu ymmärtää euroalueen rakenteellisten
valuvikojen kautta.
HARJUNIEMI| ORDOLIBERALISMI, EURO JA EUROKRIISI
2
Johdanto
Viimeistään vuonna 2010 globaalista finanssikriisistä Euroopan talouden velkakriisiksi
ja eurokriisiksi muuttunut talousahdinko on herättänyt vilkasta keskustelua sekä krii-
sin aikaisesta talouspolitiikasta että Euroopan talous- ja rahaliiton EMU:n rakenteista.
Moni huomattava taloustieteilijä1 on arvostellut julkisuudessa ankarasti niin sanotun
”troikan” eli Euroopan komission, Euroopan keskuspankin (EKP) ja Kansainvälisen
valuuttarahaston IMF:n kriisinhoitopolitiikkaa.
Troikan politiikka on perustunut maksuvaikeuksiin ajautuneiden kriisimaiden lainoit-
tamiseen. Näiden apupakettien ehdoiksi on pantu julkisen sektorin menoleikkaukset
ja talouksien niin sanotut rakenneuudistukset, joilla tarkoitetaan usein muun muassa
työmarkkinasääntelyn purkua.
Kriisi on herättänyt vilkasta keskustelua euroalueen tulevaisuudesta. Kriisissä on käy-
nyt selväksi, että nykymuotoinen rahaliitto on savisella pohjalla.2 Jäsenvaltiot ovat
luopuneet merkittävistä talouspoliittisista instrumenteista – kansallisista valuutoista
ja keskuspankeista –, eikä tilalle ole rakennettu esimerkiksi euroalueen sisäistä työt-
tömyysvakuutusjärjestelmää tai euroalueen yhteistä budjettia, joilla suhdannevaihte-
luita ja eritahtista talouskehitystä voitaisiin tasata.
Keskustelua rahaliiton tulevaisuudesta on käyty niin Suomessa kuin Euroopassa laa-
jemmin. Talouspolitiikan perinteinen voimatekijä valtiovarainministeriö (VM) on jul-
kaissut arvioitaan EMU:n kehittämisen tarpeesta.3 EU-tasolla puolestaan julkaistiin
hiljan niin sanottu viiden presidentin raportti, jossa hahmotellaan euroalueen integ-
raation merkittävää syventämistä.4
Kriisin pitkittyessä on lisäksi käynyt ilmeiseksi, että Saksan rooli kriisin keskeisenä
pelaajana on elimellinen. Euroalueen suurimpana kansantaloutena ja eurokriisin suu-
rimpana velkojamaana Saksalla on ratkaiseva rooli kriisipolitiikan ajurina.5
Kriisin keskellä Saksa on liputtanut voimakkaasti kriisimaiden menoleikkausten, työ-
markkinoiden rakenneuudistusten ja talouspoliittista liikkumavaraa kaventavien yh-
teiseurooppalaisten sääntöjen vahvistamisen puolesta.
Samalla Saksa on kritisoinut voimakkaasti muun muassa Euroopan keskuspankin
määrällisen keventämisen (Quantitative easing) ohjelmaa, jolla keskuspankki on pyr-
kinyt elvyttämään euroalueen taloutta.6 Vaikka Saksa on myös joutunut taipumaan
kompromisseihin kriisinhoidon aikana – kuten esimerkiksi EKP:n päätös aloittaa mää-
rällisen keventämisen ohjelma kertoo –, on maa pystynyt määrittämään eurokriisin-
hoidon suuret linjat julkisen talouden vyönkiristyksistä ylikansallisen budjettikontrol-
lin kiristämiseen.
Saksa on toiminut näin siitäkin huolimatta, että useat näkyvät ekonomistit ja poliiti-
kot ovat huomauttaneet, että erityisesti keskellä talouden taantumaa tehtävät julki-
sen talouden menoleikkaukset kuristavat taloutta entisestään. Velkataakat kasvavat
ja niiden hoitaminen vaikeutuu, kun talouskasvua ei ole.
1 Esim. Krugman, 2013; Wren-Lewis, 2015.
2 EMU:n toimivuudesta esitetyt huolet eivät tietenkään ole millään muotoa uusia. Taloustieteilijät ovat
herättäneet keskustelua rahaliiton ongelmista pitkin integraatioprosessia (esim. Bayoumi & Eicheng-
reen, 1992; Godley, 1992). 3 Ks. Valtiovarainministeriö 2015.
4 Ks. Euroopan komissio, 2015.
5 Esim. Hennessy, 2013; Krampf 2014.
6 ks. Randow & Black 2015.
WWW.SORSAFOUNDATION.FI
3
Samanlaisella penseydellä saksalainen poliittinen eliitti on suhtautunut kritiikkiin,
jossa Saksan mittavat vaihtotaseen ylijäämät on nähty merkittäväksi syyksi euroalu-
een taloudelliseen epätasapainoon.7
Brigitte Young esittää, että saksalaisen poliittisen eliitin reagointia kriisiin voi selittää
saksalaisen talousajattelun historian kautta. Hän nostaa esille ordoliberalismin perin-
teen. Ordoliberalismin syntysijaksi paikallistetaan 1930-luvun Saksa ja Weimarin ta-
savallan taloudellinen ja poliittinen kuohunta.8
Ordoliberaalilla talousajattelulla - jonka ytimessä ovat itsenäinen keskuspankki, luot-
tamus sääntöperusteiseen finanssipolitiikkaan ja vahva valtio kilpailullisten markki-
noiden takaajana - on liki myyttinen asema saksalaisessa historiankirjoituksessa.9
Kertomus Saksan toisen maailmansodan jälkeisestä talousihmeestä (Wirtschaftwun-
der) ja Saksan markkinatalousmallista nimenomaan ordoliberaalina menestystarinana
elää vahvana saksalaisessa julkisessa keskustelussa.10
Eurokriisi on nostanut ordoliberalismin eurooppalaisen tieteellisen ja populaarin kes-
kustelun agendalle.11
Ordoliberalismin perintöä tarkastelemalla on pyritty ymmärtä-
mään Saksan tiukkoja kantoja tilanteessa, jossa euroalueen ja Euroopan talouden
elvytystä julkisin investoinnein voisi pitää perinteisten talousoppien mukaisena suh-
dannepolitiikkana.
Moni tutkija on löytänyt troikan politiikkakuurista – menoleikkauksista, talouskuri-
sääntöjen vahvistamisesta ja rakenneuudistuksista – ordoliberaaleja piirteitä.12
Ordo-
liberalismi on noussut esille myös EMU:n rakenneongelmista keskusteltaessa: Tutki-
jat ovat jäljittäneet talous- ja rahaliiton rakenteet ordoliberaaleihin periaatteisiin,
kuten EKP:n rajoitettuun rooliin ja talouspolitikan tilaa rajoittaviin budjettisääntöi-
hin.13
Yhdysvallat on toipunut globaalista taantumasta huomattavasti Eurooppaa
paremmin, mikä on osin laskettu juuri joustavimpien talouspolitiikan instituutioiden
ansioksi.
Tässä kirjoituksessa tarkastelen ordoliberalismin roolia Euroopan talouskriisissä ja -
politiikassa. Käyn läpi ordoliberalismin historiaa ja sen peruspiirteitä ja pohdin sitä,
millä tavoin nykyinen Euroopan talous- ja rahaliitto noudattelee ordoliberaaleja peri-
aatteita. Entä miten kriisissä valittu politiikka on mukaillut ordoliberaaleja oppeja?
Tarkoituksena ei ole yksioikoisesti esittää, että Saksan tai euroalueen päätöksenteko
olisi suoraan juonnettavissa ordoliberaaleihin teorioihin tai ajattelijoihin. Poliittisiin
päätöksiin vaikuttavat muutkin tekijät kuin ideologiset lähtökohdat – muun muassa
poliittisten voimasuhteiden ja koalitioiden suoma liikkumatila, talouspolitiikan kulloi-
setkin institutionaaliset puitteet samoin kuin äänestäjäkuntien luomat paineet ja
julkiset odotukset. Politiikka koostuu usein sotkuisista kompromisseista
Eurokriisin kaltaisissa kysymyksissä asioita monimutkaistaa vielä se, että yhteen on
soviteltava erilaisia kansallisia näkökulmia ja intressejä.
Talouspoliittisten ideologioiden ja ajatusten merkitystä ei kuitenkaan tule ylenkatsoa.
Peter Hall on osoittanut, miten Ranskan ja Saksan väliset ideologiset erot ovat näky-
neet eurokriisin hoidossa, kun Ranskan talouspoliittinen traditio on huomattavasti
7 Ks. Torry & Talley 2013.
8 Young 2014.
9 Ks. Young, 2014; Berghahn & Young 2013.
10 Ks. Hien, 2013; Legrain, 2015.
11 Esim. The Economist 2015; Münchau 2014.
12 Esim. Biebricher 2014.
13 Blyth 2013.
HARJUNIEMI| ORDOLIBERALISMI, EURO JA EUROKRIISI
4
saksalaista keynesiläisempi.14
Voi ajatella, että valtioilla on omat vakiintuneet talous-
poliittiset traditionsa tai mallinsa, jotka näkyvät tehdyssä talouspolitiikassa ja sen
oikeuttamisessa.15
Lisäksi on otettava huomioon talouspolitiikan ja julkisuuden rooli. Poliitikkojen voi
olla vaikea harjoittaa esimerkiksi keynesiläistä suhdannepolitiikkaa maassa, jonka
julkisessa keskustelussa korostetaan esimerkiksi menoleikkausten hyveellisyyttä tai
verrataan kansantaloutta kotitalouteen. Näin talouspoliittiset ideologiat ja myytit
sekä niihin vetoaminen toimivat usein politiikan julkisen oikeuttamisen välineinä:
Esimerkiksi Saksan liittokansleri Angela Merkel puhuu mielellään kansantalouksista
kotitalouksien kaltaisina yksikköinä, joiden toimintaa sääntelevät samat lainalaisuu-
det kuin kotitalouksia.16
Kuten keynesiläisten talouspoliittisten ideoiden levinneisyyttä eri puolilla maailmaa
tutkinut Peter Hall kirjoitti jo yli 20 vuotta sitten, ideoiden ylenkatsominen poliittisen
talouden tutkimuksessa merkitsisi samalla merkittävän vaikuttimen ohittamista.17
Hall korostaa, että nimenomaan ideat – jotka sitten konkretisoituvat tehtävässä talo-
uspolitiikassa – tarjoavat poliittisille päättäjille reitin navigoida kriisien keskellä.
Ordoliberalismin juuret
Ordoliberalismi on saksalainen innovaatio. Sen juuret ovat 1930-luvulla ja Weimarin
tasavallan poliittisessa ja taloudellisessa kuohunnassa. Ordoliberalismin – tai saksa-
laisen uusliberalismin – synty tavataan paikantaa Freiburgin yliopistoon, ja ajatus-
suunnan kantahahmoiksi nimetään usein ekonomisti Walter Eucken (1891–1950)
sekä juristit Franz Böhm (1895–1977) ja Hans Grossmann-Doerth (1894–1944).18
Freiburgin ordoliberaaleille Weimarin tasavallan kriisi oli seurasta siitä, että omia
etujaan ajavat taloudelliset ja poliittiset eturyhmät ovat valjastaneet valtion käyt-
töönsä. Valtiosta oli tullut eturyhmien käsikassara. Kansallissosialistien valtaannousu
ja totalitaarinen hallintokoneisto olivat ordoliberaaleille viime kädessä varoittavia
esimerkkejä liian aktiivisen talouspolitiikan vaaroista.19
Ainut terve tie olisi vapaan
taloudellisen kilpailun palauttaminen yhteiskuntajärjestyksen ytimeen.20
Toisin kuin klassisille liberaaleille, ordoliberaaleille vahva valtio ei ollut vapaan kilpai-
lun este tai jotain, josta tulisi hankkiutua eroon. Ordoliberaaleille vahva, intressiryh-
mistä riippumaton valtio oli päinvastoin toimivien markkinoiden ehdoton edellytys.21
Vahva valtio on immuuni eturyhmien vaatimuksille ja pystyy tarvittaessa murtamaan
epäterveitä valtakeskittymiä. Valtiota tarvitaan järjestämään yhteiskuntien kilpailulli-
suuden sääntöperusteinen ja juridinen kehikko ja valvomaan sitä valppaasti. Samalla
valtion tulee kuitenkin tarkasti pidättäytyä puuttumasta varsinaiseen taloudelliseen
toimintaan ja sen lopputuloksiin.
14
Hall 2012. 15
Ks. esim. Pekkarinen 1989. 16
Ks. Kollewe 2012. 17
Hall, 1989, 361. 18
Ks. Vanberg, 2011, 1. 19
Ks. Foucault, 2008, 114–115. 20
Hien, 2013, 350–351. 21
Biebricher 2014, 4.
WWW.SORSAFOUNDATION.FI
5
Tästä periaatteesta kumpuavat myös ordoliberaalit talouspoliittiset22
suositukset.
Freiburgin ordoliberaaleille talouspolitiikka oli ensi sijassa talouden instituutioihin ja
rakenteisiin puuttumista. Talouspolitiikka voi pyrkiä vaikuttamaan talouden lopputu-
loksiin epäsuorasti – kehittämällä ja parantamalla ”pelin sääntöjä” pidättäytyen kui-
tenkin visusti puuttumasta itse taloudelliseen prosessiin esimerkiksi valtiollisten vä-
liintulojen kautta.23
Ordoliberalismi hylkää jaottelun markkinoiden ja valtion välillä ja katsoo, että vain
vahva valtio pystyy luomaan olosuhteet kilpailulliselle talousjärjestykselle.24
Kilpailul-
lisissa markkinoissa ei näin ollen ole mitään ”luonnollista”, vaan markkinat ja kilpailu
on luotava tietoisilla päätöksillä. Vahva valtio luo kilpailun edellytykset ja markkinoi-
den järjestyksen, ordnungin, ordon.
Yksi ordoliberalismin kantaisistä, Walter Eucken, uskoi muiden muassa John Maynard
Keynesin tavoin, että ilman vahvaa kehikkoa toimivat taloudelliset voimat eivät johda
ihmisten maksimaaliseen hyvinvointiin, vaan lähinnä hyvinvoinnin kasautumiseen
yhteiskuntien vahvimmille. Rajoittamaton laissez-faire johtaa monopoleihin, karteil-
leihin ja oligopoleihin, mikä uhkaa paitsi kilpailua ja vapautta, mutta myös taloudellis-
ten resurssien tehokasta jakautumista.25
Erona on toki se, että toisin kuin Keynes,
Eucken ei nähnyt kapitalismin perusongelman olevan kysynnän vaan kilpailun puute.
Ordoliberalismi Saksassa
Michel Foucault’n mukaan ordoliberalismilla oli merkittävä rooli toisen maailmanso-
dan jälkeisen Saksan valtiojärjestyksen rakentamisessa.26
Fasismin valtakausi näyttäy-
tyi nimenomaan talouspoliittisesti aktiivisen valtion epäonnistumisena – valtiokoneis-
tosta oli tullut kansallissosialistisen puolueen jatke.
Ordoliberalismi tarjosi mahdollisuuden rakentaa teknokraattinen valtio, joka huoleh-
tisi siitä, että luisu totalitarismiin ei toistuisi. Lisäksi kyseisen valtion oikeutus raken-
tuisi sen ylle, että valtio olisi vapaan taloudellisen kilpailun ja vallan hajauttamisen
takaajana.
Keskeiseksi osaksi Saksan toisen maailmansodan jälkeisessä taloudellisessa ja poliitti-
sessa järjestelmässä nousikin talouspoliittisen vallan ja hallinnoinnin hajauttaminen.27
Rahapolitiikka sälytettiin poliittisesta ohjauksesta irrotetun keskuspankin kontolle, ja
sen ainoaksi tehtäväksi määrättiin hintavakauden ylläpito.
Finanssipolitiikka jäi hallituksen vastuulle, ja ohjenuoraksi tuli tasapainoisessa budje-
tissa pysyminen. Työmarkkinajärjestöjen rooliksi jäi kilpailukykyä tukevan, maltillisen
palkkapolitiikan harjoittaminen.28
Ordoliberaalissa finanssipolitiikassa korostuu sään-
tövetoisuus: Finanssipolitiikan mahdollisuuksia pyritään rajoittamaan velkajarrujen
kaltaisilla säännöillä, ja aktiivista finanssipolitiikkaa taantumien selättämiseksi karte-
taan.
22
On syytä mainita, että ordoliberalismi ei ole pelkkää talouspolitiikkaa, vaan laajemminkin sosiaali- ja
yhteiskuntapolitiikkaa. Tässä kirjoituksessa keskitytään kuitenkin ordoliberalismin talouspoliittiseen
puoleen. Ordoliberalismista laajemmassa yhteiskuntapoliittisessa mielessä, ks. esim. Karsten, 1985. 23
Vanberg, 2011, 7. 24
Young, 2014, 280. 25
Karsten, 1985, 172. 26
Foucault 2008. 27
Maes, 2004, 25. 28
Holappa 2014, 166–167.
HARJUNIEMI| ORDOLIBERALISMI, EURO JA EUROKRIISI
6
Ordoliberaalien ajatusten sanotaan muodostaneen Saksan toisen maailmansodan
jälkeisen ”sosiaalisen markkinatalouden” ytimen.29
Saksan menestys toisen maail-
mansodan linkitetään usein ordoliberaalin doktriinin noudattamiseen, vaikka tosiasi-
assa Saksan toisen maailmansodan jälkeinen talouspolitiikka on ollut varsin prag-
maattista ja monisyistä. Saksalaisten poliitikkojen keskuudessa ordoliberaaleja dokt-
riineja kuitenkin romantisoidaan, ja saksalaiset poliittiset eliitit tarjoavat mielellään
ordoliberalismia ratkaisuksi Euroopan kriisimaille.30
Ordoliberaaleilla näkemyksillä talouspolitiikan järjestämisestä oli yhtä kaikki merkit-
tävä asema toisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa. Sodanjälkeisen Saksan en-
simmäinen talousministeri Ludwig Erhard, taloustieteiden professori itsekin, oli ordo-
liberaalin talouspolitiikan vakaa kannattaja. Ordoliberalismilla oli suuri vaikutus nii-
hin reformeihin, joilla Saksan talouspoliittiset instituutiot ja markkinatalouden perus-
ta rakennettiin toisen maailmansodan jälkeen.31
Ordoliberalismilla saksalaisen menetyksen luomismyyttinä on tukeva jalansija niin
saksalaisessa julkisessa keskustelussa kuin poliitikkojen ja useiden talouden asiantun-
tijoiden mielissä.32
Vaikka ordoliberalismi ei ole enää vuosikymmeniin edustanut sak-
salaista taloustieteellistä valtavirtaa, elää ordoliberaali perinne vahvana.33
Kiinnostus ordoliberalismia kohtaan on kasvanut. Vielä 2000-luvun puolivälissä hei-
kosta talouskasvusta ja korkeasta työttömyydestä kärsineen Saksan työmarkkinare-
formit on markkinoitu ordoliberaalina menestystarinana.34
Saksaa pidetään joustavi-
en työmarkkinoiden mallimaana, ja eurokriisin runtelemien maiden on toivottu otta-
van oppia Saksan reformeista, joilla on heikennetty työttömyysturvaa ja laajennettu
matalapalkkasektoria. Saksasta on siis kriisin ansiosta tullut eräänlainen talouspoliit-
tinen esikuva kriisimaille.
Toiseksi ordoliberalismin traditio on noussut esille eurokriisin ja sen hoidon myötä.
Moni tutkija on löytänyt kriisinhoidosta vahvasti ordoliberaaleja piirteitä: Kriisimai-
den hätälainoitus on sidottu talouden rakenneuudistuksiin, markkinoiden avaami-
seen ja tiukkaan finanssipolitiikkaan. Samalla EU:n ja euromaiden tasolla on lisätty
jäsenmaiden finanssipolitiikan valvontaa ja kavennettu näin talouspolitiikan liikkuma-
tilaa entisestään.35
Kolmanneksi ordoliberaalin tradition tarkastelu on ajankohtaista EMU:n niin sanot-
tuihin valuvikoihin liittyvän keskustelun ansiosta. Eurokriisin myötä talous- ja rahalii-
ton rakenteelliset ongelmat ovat käyneet ilmeiseksi. Euron jäsenvaltiot luopuivat
omista valuutoistaan ja viimekätisenä lainaajana toimivasta kansallisesta keskuspan-
kistaan liittyäkseen talous- ja rahaliittoon, josta puuttuvat muun muassa instrumentit
euroalueen epätasapainoisen talouskehityksen hallintaan tai euromaiden välisten yli-
ja alijäämien erojen tasoittamiseen.36
EMU:n rakenteelliset ongelmat ovat talous- ja rahaliiton arkkitehtuurista käytyjen
kamppailujen tulos.37
Rahaliiton muotoon ovat erityisen syvästi vaikuttaneet talous-
poliittiset ja ideologiset erot Saksan ja Ranskan välillä. Tarkastelen seuraavasti sitä,
29
Esim. Vanberg 2011,1 30
Hien, 2013. 31
Maes, 2004, 25. 32
Ks. Berghahn & Young, 2013, 775. 33
Ks. Dullien & Guerót 2012. 34
Hien, 2013, 355. 35
Biebricher, 2014. 36
EMU:n valuvioista laajalti esim. Holappa 2014. 37
Holappa 2014.
WWW.SORSAFOUNDATION.FI
7
minkä vuoksi EMU-järjestelmästä synnytettiin nykyisen kaltainen ja miksi Saksan
ordoliberaali talouspoliittinen perintö elää vahvana EMU-järjestelmässä
Ordoliberalismi ja euro
Talous- ja rahaliiton perustaminen nousi Euroopassa poliittiselle agendalle jo 1960-
luvun lopulla.
Talous- ja rahaliittoon johtaneen prosessin takaa voi paikantaa kaksi tekijää: Ensinnä-
kin Bretton Woods -järjestelmän kestävyyttä alettiin tosissaan epäillä 1960-luvun
lopulla, ja toisaalta Saksa näki Euroopan talous- ja rahapoliittisen integraation syven-
tämisen tilaisuutena kiinnittyä läntisten maiden koalitioon.38
Neuvotteluasetelmat olivat alusta lähtien mutkikkaat, kun vastakkain olivat eritoten
saksalainen ja ranskalainen näkemys talouspolitiikan suunnasta sekä talouspolitiikan
instrumenttien luonteesta ja rakenteesta. Ranskan toisen maailmansodan jälkeinen
talouskehitys ja -kasvu olivat perustuneet keynesiläiseen, valtion aktiivista roolia
korostaneeseen talouspolitiikkaan. Ranska katsoi, että integraation tavoitteena oli
luoda järjestely, joka myös globaalin kilpailun oloissa tarjoaisi mahdollisuudet aktiivi-
seen finanssipolitiikkaan ja samalla valuutan vakauden turvaamiseen. Vahvan vienti-
maan Saksan integraatiohalut olivat pikemminkin ulko- kuin talouspoliittisia. Lisäksi
Saksaa huoletti se, että talous- ja rahaliitossa se joutuisi mahdollisesti rahoittamaan
Euroopan alijäämämaita.
Euroopan raha- ja valuuttaintegraatio törmäilikin 1950-, 1960- ja 1970-luvuilla eriä-
viin näkemyksiin ja toiveisiin integraation luonteesta.
1980-luvulle tultaessa ajat EMU-sopimuksen rakentamiseksi olivat kuitenkin entistä
otollisemmat. Länsi-Saksan johdossa olivat integraatioon suopeasti suhtautuvat liit-
tokansleri Helmut Kohl ja ulkoministeri Hans-Dietrich Genscher. Samaan aikaan Rans-
kan talouspoliittinen ajattelu siirtyi keynesiläisyydestä lähemmäs aikansa talouspoliit-
tista valtavirtaa eli monetarismia ja entistä tiukempaa finanssipolitiikkaa.
Saksan vahvat talouspoliittiset instituutiot, kuten keskuspankki Bundesbank, olivat
suhtautuneet alusta lähtien kriittisesti integraation syventämiseen. Näin ollen Saksa
ajoi hyvin tiukkaa linjaa niin sanotussa Delors’n komiteassa, jonka linjausten ylle ra-
kentuivat EMU-sopimus ja lopulta vuonna 1992 allekirjoitettu Maastrichtin sopi-
mus.39
Lopulta Ranska taipuikin Saksan vaatimuksiin liki täydellisesti, ja EMU-rakenteesta tuli
tiukkojen saksalaisvaatimusten mukainen: Euroopan keskuspankki (EKP) irrotettiin
kaikesta poliittisesta ohjauksesta, ja keskuspankin ainoaksi tavoitteeksi asetettiin
hintavakauden ylläpito. Samalla keskuspankilta kiellettiin jäsenvaltioiden suora ra-
hoittaminen. Jäsenvaltioiden vuotuiset budjettialijäämät saisivat olla enintään kolme
prosenttia bruttokansantuotteesta. Julkista velkaa puolestaan saisi puolestaan olla
enintään 60 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Holapan mukaan tiukkojen kriteerien tavoitteena oli varmistaa Saksan vientivetoisen
mallin jatkuvuus euro-olosuhteissa.40
Kaikkien euromaiden on kuitenkin liki mahdo-
tonta perustaa talouskasvuaan yksinomaan viennin ja vaihtotaseiden ylijäämien va-
38
Holappa, 2014, 168–169. 39
Holappa 2014. 40
Holappa 2014.
HARJUNIEMI| ORDOLIBERALISMI, EURO JA EUROKRIISI
8
raan, ja vaihtotaseiden kehityksestä tulisi väistämättä epäsymmetristä. EMU-
järjestelmään ei kuitenkaan rakennettu mekanismeja, joilla puuttua valtioiden velka-
kestävyyteen tai yli- ja alijäämien epäsymmetrioihin.
Saksalaiset eliitit saatiin EMU:n kannalle siirtämällä saksalainen talouspolitiikan malli
EMU:n instituutioiden sydämeen: Talous- ja rahaliiton liittymiskriteereihin ja myö-
hemmin EMU:n vakaus- ja kasvusopimukseen (Stability and Growth Pack, SGP).41
Howarth ja Rommerskirchen esittävät, että saksalaiset, jotka suhtautuivat hyvin
skeptisesti Saksan markasta ja itsenäisestä rahapolitiikasta luopumiseen, saatiin tai-
vuteltua EMU:n kannalle vakuuttamalla, että yhteinen valuutta ja rahapolitiikka toisi-
vat euroalueelle saksalaisen ”vakauden kulttuurin” eli matalan inflaation ja tiukan
rahapolitiikan.42
Moni tutkija on esittänyt huomion EMU:n perusrakenteiden ordoliberaalista luon-
teesta. Esimerkiksi Mark Blyth on muistuttanut tästä: Euroopan keskuspankki operoi
kapealla hintavakausmandaatilla, ja jäsenvaltioiden velkaantumista pyritään säänte-
lemään finanssipolitiikan sääntöperusteisuudella.43
Vuonna 1997 sovitulla vakaus- ja kasvusopimuksella (SGP) haluttiin puolestaan var-
mistaa kurinalaisen finanssipolitiikan jatkuvuus myös euron oloissa. Sopimuksen ta-
kana vaikutti eritoten vuonna 1992 julkaistu, Saksan hallituksen taloudellisten neu-
vonantajien laatima raportti.44
Bulmerin mukaan vakaus- ja kasvusopimuksessa oli
kyse saksalaisen talouspolitiikan mallin pulttaamisesta EU-tason talouspolitiikan kes-
kiöön.
Eurokriisin pitkittyessä EU:n ja EMU-alueen taloushallintoa on tiivistetty ja vakaus- ja
kasvusopimusta vahvistettu.45
Vuonna 2013 voimaan tuli niin sanottu six pack- ja
vuonna 2014 two pack -lainsäädäntö, joilla vahvistettiin sopimuksen olemassa olevaa
kehikkoa ja Euroopan komission asemaa jäsenmaiden budjettien sekä talous- ja yh-
teiskuntapolitiikan tarkkailussa. Lisäksi vuonna 2012 hyväksyttiin lisäksi niin sanottu
Fiscal Compact -lainsäädäntö46
, jonka myötä euroalueen jäsenvaltiot sitoutuvat kir-
jaamaan tasapainoisen budjetin tavoitteen kansalliseen lainsäädäntöön.
Thomas Biebricher väittää provokatiivisesti, että Euroopan talouskriisin ja sen hoidon
ansiosta saamme todistaa Euroopan ”ordoliberalisaatiota”.47
Eurokriisi on vahvista-
nut Saksan asemaa Euroopassa niin taloudellisesti kuin poliittisesti. Euroopan suu-
rimpana kansantaloutena ja kriisimaiden merkittävimpänä velkojana Saksa on ollut
määräävässä asemassa, kun Eurooppa on luovinut keskellä kroonista talouskriisiä.
Saksan asemaa on samalla vahvistanut Euroopan integraation perinteisen valtatan-
demin eli Saksan ja Ranskan heikkous, kun Ranskan talous- ja työllisyystilanne on
kehittynyt Saksaa heikommin.
Biebricher viittaa niihin institutionaalisiin uudistuksiin, joita kriisin hoidon varrella on
tehty. Ensinnäkin hän viittaa ylempänä esiteltyyn Euroopan finanssipolitiikan sään-
nöstön vahvistamiseen. Toisaalta eurooppalainen talouspolitiikka epäpolitisoituu,
kun talouspolitiikan ytimeen nousevat teknokraattiset instituutiot ja poliittisten vaih-
toehtojen toteuttaminen euroalueella käy entistä vaikeammaksi, ellei jopa mahdot-
tomaksi. Kreikan Syriza-puolueen taipuminen maan lainoittajien tahtoon toimii tässä
41
Bulmer 2014. Ks. http://eur-lex.europa.eu/legal-
content/EN/TXT/?qid=1412156825485&uri=URISERV:l25021. 42
Howarth ja Rommerskirchen 2013. 43
Blyth 2013. 44
Bulmer, 2014, 1247. 45
ks. http://ec.europa.eu/economy_finance/economic_governance/sgp/index_en.htm. 46
ks. http://ec.europa.eu/economy_finance/economic_governance/timeline/index_en.htm. 47
Biebricher 2013.
WWW.SORSAFOUNDATION.FI
9
hyvänä esimerkkinä: Kun Euroopan keskuspankki oli lopettaa maan pankkijärjestel-
män rahoittamisen, ei Kreikan hallituksella – joka oli sitoutunut pysymään eurossa –
ollut muuta vaihtoehtoa kuin sitoutua uuteen tukipakettiin ja troikan ehtoihin.
Ordoliberalismin näkökulmasta on lisäksi mielenkiintoista pohtia EMU-alueen tule-
vaisuutta kartoittavan ”viiden presidentin” raportin ehdotusta euroalueen kansallisis-
ta ”kilpailukykyviranomaisista”, jotka arvioisivat muun muassa sitä, noudatteleeko
jäsenmaan palkkakehitys tuottavuuden kehitystä.48
Eurooppa ja ordoliberaali hegemonia?
Olen yllä yrittänyt selvittää saksalaisen ordoliberalismin vaikutusta saksalaiseen ja
laajemminkin eurooppalaiseen talouspolitiikkaan. Olen esittänyt, että eurokriisi ja
sen hoito on jälleen nostanut saksalaisen ordoliberalismin eurooppalaisen talouspoli-
tiikan ja -keskustelun ytimeen.
Esitän, että niin sanottuun Euroopan ”ordoliberalisaatioon” vaikuttaa ainakin neljä
elementtiä.
Ensinnäkin Euroopan talous- ja rahaliiton rakenteissa on ordoliberaaleja piirteitä.
Euroopan keskuspankin pääasiallinen tehtävä on kapeasti inflaation torjunta, ja fi-
nanssipolitiikassa eurooppalainen säännöstö pyrkii jäsenmaiden velkaantumisen
jarruttamiseen ja budjettialijäämien ehkäisyyn. Kriisin Euroopan taloussäännöstöä on
vahvistettu ja kiristetty. Euroopan komissiolle on myös suotu uusia keinoa valvoa
jäsenmaiden talouspolitiikkaa ja puuttua siihen.49
Toiseksi Euroopan talouskriisi on nostanut Saksan hallitsevaksi ja – joidenkin arvioi-
den mukaan – miltei hegemoniseksi toimijaksi Euroopassa. Euroopan suurimpana
kansantaloutena ja velkojamaana Saksan asema eurooppalaisessa päätöksenteossa
on vahvistunut. Saksan asemaa on korostanut entisestään se, että Saksan perinteisen
integraatiokumppanin Ranskan asema on heikentynyt. Saksasta on tullut eurooppa-
laisen talouspolitiikan voimakkain tekijä.
Kolmanneksi ordoliberalismi tuntuisi sopivan hyvin vallitseviin talouspoliittisiin aja-
tuksiin ja käsitykseen muun muassa valtion toivotusta roolista talouspolitiikasta. Key-
nesiläisyyden kriisi 1970-luvulla teki läntisissä maissa tilaa monetaristiselle talousajat-
telulle: Rahapolitiikan korostumiselle finanssipolitiikan kustannuksella. Tämän ideo-
logisen käänteen on sanottu näkyneen myös EMU-järjestelmän suunnittelussa, jossa
aktiivisen finanssipolitiikan rooli sysättiin syrjään.
Keynesiläisen kysynnänsääntelypolitiikan tappio muutti käsitystä valtion roolista ta-
louspoliittisena toimijana. Jos keynesiläisyyden kultakaudella – toisen maailmanso-
dan jälkeisinä vuosikymmeniä – valtio miellettiin aktiiviseksi toimijaksi, jolla on aktii-
visella kysynnänsääntelyllä ja investointipolitiikalla mahdollisuus ylläpitää esimerkiksi
täystyöllisyyttä, on ajatus valtion roolista sittemmin muuttunut.
Muiden muassa Bob Jessop on dokumentoinut, miten valtion tehtäväksi on tullut
kapeammin kansainvälisen kilpailukyvyn tavoittelu ja työmarkkinauudistusten toteut-
taminen.50
Teknokraattinen ordoliberalismi istuu hyvin kilpailuvaltioajatteluun, jossa
48
Euroopan komissio, 2015, 7–8. 49
EU:n finanssipolitiikan säännöistä laajalti, esim. Kajaste ja Henriksson 2013. 50
Jessop 2002.
HARJUNIEMI| ORDOLIBERALISMI, EURO JA EUROKRIISI
10
valtio ymmärretään pikemminkin kilpailukyvyn kehittäjäksi kuin aktiiviseksi talouspo-
liittiseksi toimijaksi.
Wolfgang Streeck näkee eurooppalaisen ordoliberalismin osana kehitystä, jossa eu-
rooppalainen kapitalismi epäpolitisoituu ja teknokratisoituu.51
Streeck liittää euroop-
palaisten instituutioiden vahvistumisen osaksi kehitystä, jossa talouspoliittinen pää-
töksenteko siirtyy kansalliselta tasolta ylikansallisten instituutioiden, kuten parlamen-
taarisen kontrollin ulkopuolella olevan Euroopan keskuspankin, kontolle.
Neljänneksi ordoliberaalit periaatteet tuntuvat sopivan hyvin Eurooppaan mantereen
poliittisen umpisolmun vuoksi. Eurokriisin velkojamaiden hallituspuolueet ovat olleet
hyvin haluttomia esittelemään äänestäjäkunnilleen muita ratkaisua eurokriisiin kuin
vaatimuksia kriisimaiden vyönkiristyksistä. Ordoliberaaleista periaatteista poikkeavil-
la ratkaisuilla on siis nyky-Euroopassa heikosti poliittista kannatusta. Eurooppaa me-
nee eteenpäin jonkinlaisella ordoliberaalilla automaattiohjauksella.
Vai paljon melua tyhjästä?
Olen ylempänä yrittänyt tulkita Euroopan talous- ja rahaliiton historiaa ja kehitystä
samoin kuin eurokriisin politiikkaa saksalaisen ordoliberalismin tradition valossa.
Olen väittänyt, että ordoliberalismi on huomattavassa roolissa paitsi Euroopan talo-
uspoliittisessa arkkitehtuurissa myös kriisinhoitopolitiikassa.
Kuva ei tietenkään ole näin yksinkertainen, eikä euroa tai eurooppalaista talouspoli-
tiikkaa voi johtaa suoraviivaisesti ordoliberaalista traditiosta. Politiikka on usein se-
koitus erilaisia ideologioita, voimasuhteita, käytännön kompromisseja sekä käytän-
nön rajoituksista kumpuavia ratkaisuja. Paitsi, että Saksa on ollut eurokriisin hoidon
dominantti peluri, on se myös joutunut taipumaan ratkaisuihin, joita se on kiivaasti
vastustanut.
On esitetty myös perusteltuja väitteitä, joiden mukaan EMU:n alkuperäinen finanssi-
poliittinen sääntökehikko ei ollut niin tiukka kuin tiukimmissa saksalaisvaatimuksissa
esitettiin.52
On lisäksi huomattava, että Saksa oli ensimmäisiä euromaita, jotka rikkoi-
vat vakaus- ja kasvusopimuksen velkaantumisrajoja. Toisaalta eurokriisin aikana
säännöstöä on kehitetty entistä sitovampaan suuntaan ja komissiolle on annettu
uusia työkaluja valvoa jäsenmaiden budjettipolitiikkaa. Näin voi siis arvioida ordolibe-
ralismin vahvistuneen talouskriisin myötä, kun talouspoliittiseen säännöstöön on
saatu kiristyksiä.
Se, että EMU-rakenteet tai eurokriisin hoito eivät edusta puhdasta, ristiriidoista puh-
distettua ordoliberaalia järjestystä, ei kuitenkaan mielestäni vähennä ordoliberaalin
tradition vaikutusta eurooppalaiseen talouspolitiikkaan. Ideologiat esiintyvät yhteis-
kunnissa ja politiikassa vain harvoin puhtaina, sillä politiikka on jo määritelmällisesti
ristiriitaista ja erilaisten ideologioiden yhteen sovittamista ja niiden välistä kamppai-
lua. Tätä ajatusta tukee esimerkiksi Nicolas Jabkon tulkinta Angela Merkelin toimin-
nasta keskellä eurokriisiä.53
Jabkon mukaan esimerkiksi tukipakettien tarjoaminen
kriisimaille on ollut kaikkea muuta kuin ordoliberaalia ja merkinnyt käytännön politii-
kan irrottamista ordoliberaaleista ideoista.
51
Streeck 2015. 52
Segers & Van Esch 2007. 53
Jabko 2013.
WWW.SORSAFOUNDATION.FI
11
Väitän kuitenkin, että ordoliberaalin tradition ja EMU:n historian synnytystuskien
perkuu auttaa ymmärtämään paitsi euron viallisia rakenteita myös Euroopassa har-
joitetun talouspolitiikan taustoja. Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen myös euromaat
– Saksa mukaan lukien – elvyttivät kansantalouksiaan aktiivisella finanssipolitikalla.
Elvytyslinjasta kuitenkin luovuttiin pian, ja Eurooppa siirtyi kiristävän finanssipolitii-
kan tielle. Kun vyönkiristyksistä ja ”rakenneuudistuksista” on tullut eurooppalaisen
talouspolitiikan status quo, vaikuttaisivat ordoliberaalit periaatteet saavuttaneen
hegemonisen aseman eurooppalaisten eliittien tavassa hahmottaa Euroopan tilan-
netta ja talouspolitiikan toivottavaa suuntaa.
Ordoliberalismin tulevaisuus Euroopassa
Ordoliberaalin tradition vaikutuksen tarkastelu voi auttaa meitä ymmärtämään
EMU:n rakenneongelmia ja keskellä kriisiä harjoitettua politiikkaa. Näin on siksi, että
ordoliberaalit periaatteet on – kuten ylempänä on argumentoitu - pultattu tukevasti
Euroopan talouspoliittiseen perustaan. Kriisi on vahvistanut Saksan asemaa euroop-
palaisen talouspoliittisen päätöksenteon keskiössä, ja saksalaisten poliittisten eliittien
keskuudessa ordoliberaalit ajatukset nauttivat edelleen laajaa suosiota.54
Lisäksi eu-
rokriisin hoito on noudattanut monin paikoin ordoliberaalia talouspolitiikan doktrii-
nia, mistä kertoo muun muassa euroalueen talouskurisääntöjen vahvistaminen. Or-
doliberaalit periaatteet istuvat myös vallitseviin käsityksiin valtion roolista talouspoli-
tiikassa: Ordoliberaali valtio ei ole aktiivinen talouspoliittinen toimija, joka tavoittelisi
esimerkiksi täystyöllisyyttä julkisin investoinnein, vaan pikemminkin muita maita
vastaan kamppaileva kilpailukyky-yksikkö.
Ordoliberaalit opit näyttävät tarjoavan myös eurooppalaiselle poliittisille eliitille ta-
van hahmottaa Euroopan taloushuolia. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald
Tusk viittasi taannoisessa Financial Timesin haastattelussaan ordoliberaaleihin ajatte-
lijoihin ja kertoi olevansa huolissaan siitä, että eurooppalainen radikaalivasemmisto
elättelee toiveita vaihtoehtoisesta eurooppalaisesta talouspolitiikasta.55
Niin ikään esimerkiksi Suomen valtiovarainministeri Alexander Stubb – lääkkeitä
Suomen talouskurimukseen listatessaan – asettui hyvin ordoliberalille linjalle koros-
taen rakenneuudistusten ja sääntöperusteisen finanssipolitiikan merkitystä.56
Kenties
ordoliberalismi tarjoaa mantereen poliittiselle eliitille yhteisen kieliopin ja tavan
hahmottaa Euroopan ja sen jäsenmaiden taloutta: Ordoliberaalin kehikon läpi tarkas-
teltuna Euroopan taloushuolet näyttäytyvät vain teknokraattisina, hallinnollisina
haasteina, eivät niinkään syvästi politisoituneina, ideologisina kysymyksinä.
Euroopassa ordoliberalismi näyttää siis voivan monella tapaa varsin paksusti – siitäkin
huolimatta, että Euroopassa tehty talouspolitiikka ei noudattelekaan ordoliberaalia
ideologia puhtaasti, vaan on ristiriitaista ja eri suuntiin vetävää, kuten politiikka
usein.
54
Esim. Stark 2008; Weidman, 2014. 55
Spiegel 2015. 56
Stubb 2015.
HARJUNIEMI| ORDOLIBERALISMI, EURO JA EUROKRIISI
12
Lähteet
Bayoumi, Tamin & Eichengreen, Barry 1992. Shocking Aspects of European Monetary
Unification. NBER Working Paper No. 3949. http://www.nber.org/papers/w3949.
Biebricher, Thomas 2014. The return of ordoliberalism in Europe – Notes on a re-
search agenda. I-lex 21. http://www.i-lex.it/articles/volume9/issue21/biebricher.pdf.
Berghahn, Volker & Young, Brigitte 2013. Werner Bonefeld's ‘Freedom and the
Strong State: On German Ordoliberalism' and the Continuing Importance of the Ideas
of Ordoliberalism to Understand Germany's (Contested) Role in Resolving the Euro-
zone Crisis. New Political Economy 18 (5): 768-778.
Bulmer, Simon 2014. Germany and the Eurozone Crisis: Between Hegemony and
Domestic Politics. West European Politics 37 (6): 1244–1263.
Blyth, Mark 2013. Austerity: The History of a Dangerous Idea. New York: Oxford Uni-
versity Press.
Dullien, Sebastian & Guérot, Ulrike 2012. The Long Shadow of Ordoliberalism: Ger-
many’s Approach to the Euro Crisis. European Council of Foreign Relations Policy
Brief, February 2012.
Euroopan komissio 2015. Completing Europe’s Economic and Monetary Union.
http://ec.europa.eu/priorities/economic-monetary-union/docs/5-presidents-
report_en.pdf [viitattu 7.10.2015].
Foucault, Michel 2008. The Birth of Biopolitics: Lectures at the Collège de France
1978–1979. New York: Picador.
Godley, Wynne 1992. Maastricht and All That. London Review of Books 14 (19).
http://www.lrb.co.uk/v14/n19/wynne-godley/maastricht-and-all-that.
Hall, Peter 1989. Conclusion: The Politics of Keynesian ideas. Teoksessa Hall, Peter
(toim.) The Political Power of Economic Ideas: Keynesianism across nations. Prince-
ton: Princeton University Press.
Hall, Peter 2012. The Economics and Politics of the Euro Crisis. German Politics 21 (4):
355–371.
Hennessy, Alexandra 2013. “Informal Governance and the Eurozone Crisis.” Journal
of Contemporary European Studies 21 (3): 430–447.
Hien, Josef 2013. The Ordoliberalism That Never Was. Contemporary Political Theory
12 (4): 338-375.
Holappa, Lauri 2014. EMU, kamppailu talouspolitikan välineistä ja euron tulevaisuus.
Teoksessa Mykkänen, Juri & Paakkunainen, Kari (toim.) Johdatus Euroopan unionin
politiikkaan. Politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksen julkaisuja 2014:16. Helsingin
yliopisto.
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/135785/Euroopan_unionin_politiik
ka.pdf?sequence=4.
WWW.SORSAFOUNDATION.FI
13
Howart, David & Rommerskirchen, Charlotte 2013. A Panacea for all Times? The
German Stability Culture as Strategic Political Resource. West European Politics 36
(4): 750-770.
Jabko, Nicolas 2013. Re-problematizing neoliberalism. Contemporary Political Theory
12 (4): 359–364.
Jessop, Bob 2002. The future of the capitalist state. Polity Press, Cambridge.
Kajaste, Ilkka & Henriksson, Marketta 2013. Finanssipolitiikan säännöt, EU ja Suomi.
Kansantaloustieteellinen aikakauskirja 109 (4): 467–483.
Karsten, G Siegried 1985. Eucken’s Social Market Economy and Its Test in Post-War
Germany. American Journal of Economics and Sociology 44 (2): 169–183.
Kollewe, Julia 2012. Angela Merkel’s austerity postergirl, the thrifty Swabian house-
wife. The Guardian, 17.9.2012.
http://www.theguardian.com/world/2012/sep/17/angela-merkel-austerity-swabian-
housewives [viitattu 7.10.2015].
Krampf, Arie. 2014. “From the Maastricht Treaty to Post-crisis EMU: The ECB and
Germany as Drivers of Change.” Journal of Contemporary European Studies 22 (3):
303-317
Krugman, Paul 2013: Cockroaches at the European Commission.
http://krugman.blogs.nytimes.com/2013/03/04/cockroaches-at-the-european-
commission/?_r=0 [viitattu 7.10.2015].
Legrain, Philippe 2015. The Last Thing the Eurozone Needs Is an Ever Closer Union.
Foreign Policy, 31.7.2015. http://foreignpolicy.com/2015/07/31/france-plan-
eurozone-integration-is-a-bad-idea/
Maes, Ivo 2004. On the Origins of the Franco-German EMU Controversies. European
Journal of Law and Economics 17: 21–39.
Münchau, Wolfgang 2014. The wacky economics of Germany’s Parallel Universe.
Financial Times, 16.11.2014. http://www.ft.com/intl/cms/s/0/e257ed96-6b2c-11e4-
be68-00144feabdc0.html#axzz3ntJ8NFlk [viitattu 7.10.2015.]
Pekkarinen, Jukka 1989. Keynesianism and the Scandinavian Models of Economic
Policy. Teoksessa Hall, Peter A. (toim.) The Political Power of Economic Ideas. Prince-
ton University Press: Princeton.
Randow, Jana & Black, Jeff 2015. German official at ECB Led Opposition to Draghi’s
QE. Bloomberg.com, 22.1.2015. http://www.bloomberg.com/news/articles/2015-01-
22/german-ecb-officials-said-to-have-showed-most-opposition-to-qe-i58efgzt [viitat-
tu 7.10.2015.]
Segers, Mathie & Van Esch, Femke 2007. Behind the Veil of Budgetary Discipline: The
Political Logic of the Budgetary Rules in EMU and the SGP. JCMS 45 (5): 1089–1109.
Spiegel, Peter 2015. Donald Tusk interview: the annotated transcript. The Financial
Times, 16,7.2015. http://blogs.ft.com/brusselsblog/2015/07/16/donald-tusk-
interview-the-annotated-transcript/.
HARJUNIEMI| ORDOLIBERALISMI, EURO JA EUROKRIISI
14
Stark, Jürgen 2008. Monetary, fiscal and financial stability in Europe. Puhe Euroopan
keskuspankissa 18.11.2008.
https://www.ecb.europa.eu/press/key/date/2008/html/sp081118_1.en.html.
Streeck, Wolfgang 2015. Heller, Schmitt and the Euro. European Law Journal 21 (3);
361–370.
Stubb, Alexander 2015. Avoin keskustelu euron tulevaisuudesta tarpeen. Puhe suur-
lähettiläskokouksessa 24.8.2015. http://vm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/ministeri-
stubb-suurlahettilaskokouksessa.
Torry, Harriet & Talley Ian 2013. Berlin Dismisses U.S. Criticism of Economy. The Wall
Street Journal, 31.10.2013.
http://www.wsj.com/articles/SB10001424052702304073204579169454159735052.
The Economist 2015. Of Rules and Order. The Economist, 9.5.2015.
http://www.economist.com/news/europe/21650565-german-ordoliberalism-has-
had-big-influence-policy-during-euro-crisis-rules-and-order [viitattu 7.10.2015.].
Valtiovarainministeriö 2015. Arvio Euroopan talous- ja rahaliiton kehittämistarpeista.
Valtiovarainministeriön julkaisuja 37a/2015.
http://vm.fi/documents/10623/1083563/Arvio+Euroopan+talous-
+ja+rahaliiton+kehitt%C3%A4mistarpeista/204d2935-c65b-4ec2-ba1c-2f5ee1da2123
[viitattu 7.10.2015].
Vanberg, J Viktor 2011. The Freiburg School: Walter Eucken and Ordoliberalism. Frei-
burg Discussionpapers on Constitutional Economics 4/11.
Weidmann, Jens 2014. Of dentists and economists - the importance of a consistent
economic policy framework. Puhe Karlsruhessa 11.2.2014.
http://www.bis.org/review/r140217c.htm.
Wren-Lewis, Simon 2015: Eurozone fiscal policy – still not getting it.
http://mainlymacro.blogspot.fi/2015/03/eurozone-fiscal-policy-still-not.html [viitattu
7.10.2015].
Young, Brigitte 2014. German Ordoliberalism as an Agenda Setter for the Euro Crisis:
Myth Trumps Reality. Journal of Contemporary European Studies 22 (3): 276-287.
WWW.SORSAFOUNDATION.FI
15
Kirjoittaja
Timo Harjuniemi on jatko-opiskelija Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tie-
dekunnan sosiaalitieteiden laitoksella. Hän kirjoittaa viestinnän oppiaineen
väitöskirjaa talouspoliittisista ideologioista eurokriisin mediajulkisuudessa.
Kalevi Sorsa -säätiö on sosiaalidemokraattinen ajatushautomo, jo-
ka ylläpitää yhteiskunnallista, tasa-arvoa ja demokratiaa edistävää
keskustelua.
www.sorsafoundation.fi
Recommended