Upload
others
View
4
Download
0
Embed Size (px)
Citation preview
Opas hoitotyön opiskelijoille ja ammattilaisille –
keskenmenopotilaan tuki ja koh-taaminen
Jasmi Lindroos Jenna Toivola
2018 Laurea
Laurea-ammattikorkeakoulu
Opas hoitotyön opiskelijoille ja ammattilai-sille – keskenmenopotilaan tuki ja kohtaami-nen
Jasmi Lindroos Jenna Toivola
Terveydenhoitaja AMK
Opinnäytetyö
Marraskuu, 2018
Laurea-ammattikorkeakoulu Hoitotyön koulutusohjelmaTerveydenhoitaja AMK Terveydenhoitaja (AMK)
Tiivistelmä
Jasmi Lindroos & Jenna Toivola
Opas hoitotyön opiskelijoille ja ammattilaisille – keskenmenopotilaan tuki ja kohtaaminen
Vuosi 2018 Sivumäärä 36
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tuottaa opas hoitotyön opiskelijoille ja ammattilaisille keskenmenopotilaan kohtaamisesta ja tukemisesta osana hoitotyötä. Tavoitteenamme oli li-sätä hoitotyön opiskelijoiden ja ammattilaisten tietoa keskenmenopotilaan kohtaamisesta ja tuen antamisesta sekä kykyä kohdata ja tukea keskenmenopotilasta. Tavoitteenamme oli myös tehdä selkeä ja helppolukuinen opas sekä opinnäytetyön tekijöiden ammatillinen kasvu prosessin aikana. Yhteistyökumppaninamme toimivat Lapsettomien yhdistys Simpukka Ry sekä Laurea-ammattikorkeakoulu.
Opinnäytetyö on toiminnallinen opinnäytetyö ja se sisältää kaksi osiota, opinnäytetyön rapor-tin ja oppaan. Opinnäytetyön raportin teoreettisessa viitekehyksessä käydään läpi mikä on kriisi, mikä sen voi aiheuttaa ja sen hoitoa, vuorovaikutusta hoitotyössä, keskenmenoa ja sen kliinistä hoitoa sekä keskenmenopotilaan tukea ja tuen tarvetta. Opas perustuu opinnäyte-työn teoreettiseen osuuteen niin, että oppaassa käydään läpi selkeästi keskenmenoa, sen hoi-topolkua, kohtaamista ja erilaisia tuen mahdollisuuksia.
Opas arvioitiin strukturoidun palautelomakkeen avulla, joka sisälsi 8 väittämää ja kaksi avointa kysymystä. Palaute kerättiin Laurea-ammattikorkeakoulun terveydenhoitajaopiskeli-jaryhmältä. Palaute oli pääosin positiivista ja suurin osa vastaajista koki oppaan hyödylliseksi, sai siitä uutta tietoa ja ajatteli sen helpottavan tulevaisuudessa keskenmenopotilaan tuke-mista ja kohtaamista. Saadun palautteen perusteella oppaaseen tehtiin myös muutoksia teke-mällä siihen jana hoitopolusta ja muuttamalla sen ulkoasua selkeämmäksi. Opasta voisi hyö-dyntää terveydenhoitajaopiskelijoiden neuvolahoitotyön opinnoissa sekä antamalla sitä aina-kin jaettavaksi neuvoloihin työntekijöille. Tulevaisuudessa oppaasta voisi myös tehdä koke-musperäisemmän ammattilaisten ja asiakkaiden kokemuksilla, sekä tekemällä oppaan rinnalle asiakkaille sopivan lyhemmän version.
Asiasanat: Kohtaaminen, tuki, keskenmenopotilas, opas
Laurea University of Applied Sciences Nursing and health care Public Health Nursing
Abstract
Jasmi Lindroos & Jenna Toivola
A guide for nursing students and health care professionals – supporting and encountering pa-tients after a miscarriage
Year 2018 Pages 36
The purpose of this thesis was to produce a guide for nursing students and health care profes-sionals about encountering and supporting patients after a miscarriage as a part of nursing. The goal was to increase nursing students’ and health care professionals’ knowledge about encountering and supporting patients after a miscarriage as well as to improve the ability of nursing students and health care professionals to encounter patients after a miscarriage. The goal was also to make a clear and easy to read guide as well as the professional growth of the authors of the thesis during the process. The cooperation partners were The Infertility Asso-ciation Simpukka ry and Laurea University of Applied Sciences.
The theoretical framework of the thesis discusses crisis and the factors causing it and its treatment, interaction in nursing, miscarriage and its clinical treatment as well as supporting patients after a miscarriage and the need for support. The guide is based on the theoretical part of the thesis so that the guide goes through clearly miscarriage, its clinical pathway, en-counter and different kinds of support methods.
The guide was evaluated with a structured questionnaire which contained 8 statements and two open-ended questions. The feedback was collected from the public health nursing stu-dents from Laurea University of Applied Sciences. The feedback was mostly positive and most of the respondents found the guide useful, received new information from it and thought it would facilitate supporting and encountering patients after a miscarriage in the future. Based on the feedback received, changes were made to the guide by drawing up a line of the care path and changing the guide’s layout for it to become clearer. This guide could be used in maternity and child health studies by public health nursing students and by giving it at least to maternity and child health clinics to be distributed to employees. In the future, the guide could also be made more experience-based with the experiences of professionals and clients, and by making a more concise guide for clients.
Keywords: Encountering, supporting, patient after a miscarriage, guide
Sisällys
1 Johdanto ................................................................................................... 6
2 Keskenmenopotilas ja keskenmenopotilaan hoitopolku ........................................... 6
2.1 Keskenmenon syyt ja oireet ................................................................... 6
2.2 Keskenmenopotilaan hoitopolku ............................................................. 9
2.3 Monialainen yhteistyö keskenmenopotilaan hoidossa .................................. 11
3 Kriisin hoitokäytänteet ja vuorovaikutus hoitotyössä ............................................ 13
3.1 Kriisin hoito .................................................................................... 13
3.2 Vuorovaikutus hoitotyössä ................................................................... 14
4 Keskenmenopotilaan tuki ja tuen tarpeet ......................................................... 15
4.1 Keskenmenopotilaan tuen eri muodot .................................................... 15
4.2 Keskenmenopotilaan tukeminen uudessa raskaudessa ................................. 18
4.3 Keskenmenopotilaan tukemisen haasteet ................................................ 20
4.4 Keskenmenopotilaan tuen tarve............................................................ 21
5 Opinnäytetyön tarkoitus ja tavoitteet .............................................................. 22
6 Opinnäytetyöprosessi .................................................................................. 22
6.1 Toiminnallinen opinnäytetyö ............................................................... 22
6.2 Työelämäkumppani ja kohderyhmä ........................................................ 24
6.3 Oppaan suunnittelu ja toteutus ............................................................ 25
6.4 Oppaan arviointi .............................................................................. 27
6.5 Palautteen pohjalta tehdyt muutokset ................................................... 32
7 Pohdinta .................................................................................................. 32
7.1 Johtopäätökset ................................................................................ 32
7.2 Eettisyys ........................................................................................ 33
7.3 Luotettavuus ................................................................................... 34
7.4 Oppaan hyödyntäminen tulevaisuudessa ja kehittämisideat .......................... 35
7.5 Ammatillinen kasvu ........................................................................... 35
Lähteet ........................................................................................................ 37
Kuviot .......................................................................................................... 44
Taulukot ....................................................................................................... 44
Liitteet ......................................................................................................... 45
1 Johdanto
Keskenmeno on yleisin raskauteen liittyvä ongelma kaikissa länsimaissa, mutta silti sen hoi-
dosta löytyy melko vähän näyttöön perustuvaa tutkimustietoa (Kaavinta keskenmenon jälkeen
usein turha 2001). Opinnäytetyömme on toiminnallinen opinnäytetyö, jonka toiminnallinen
osuus on opas hoitotyön opiskelijoille ja ammattilaisille keskenmenopotilaan tuesta ja kohtaa-
misesta, koska koimme, että kyseisestä aiheesta tarvittaisiin lisää tietoa niin, että se olisi
helposti luettavassa, tiiviissä paketissa. Koimme, että keskenmenosta ei puhuta tarpeeksi esi-
merkiksi terveydenhoitajaopiskelijoiden opintojen aikana sen yleisyydestä huolimatta ja op-
paan muodossa se olisi helppo tuoda mukaan opintoihin.
Keskenmenopotilaat jäävät myös usein ilman psykososiaalista tukea akuuttihoidon jälkeen
(Meriläinen 2009). Halusimme oppaamme avulla parantaa keskenmenopotilaiden saamaa tu-
kea ja helpottaa ammattilaisten työtä heidän kohtaamisessaan. Oppaan avulla voisi helposti
hahmottaa, minkälaista tukea asiakkaalle voisi tarjota tai mihin sitä voisi ohjata hakemaan.
Opinnäytetyössämme ja oppaassamme keskitymme naisen tukemiseen ja kohtaamiseen kes-
kenmenon jälkeen, sillä halusimme rajata kohdetta niin, ettei se olisi liian laaja. Tämän li-
säksi olemme rajanneet tutkimuksen koskemaan spontaaneja raskauden keskeytymisiä. Op-
paamme sisältö perustuu opinnäytetyömme teoreettiseen viitekehykseen.
Opinnäytetyömme olemme tehneet yhdessä Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n kanssa. Li-
säksi haimme tutkimuslupaa Laurea-ammattikorkeakoululta kerätä palautetta yhdeltä Lau-
rean ryhmältä terveydenhoitajaopiskelijoilta. Palaute kerättiin tekemällämme palautelomak-
keella yhden oppitunnin aikana. Lisäksi saimme palautetta muutamilta ammattilaisilta. Pa-
lautteen pohjalta teimme oppaaseen parannuksia ja samalla saimme tärkeää tietoa oppaan
hyödyllisyydestä.
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tuottaa opas hoitotyön opiskelijoille ja ammattilaisille
keskenmenopotilaan kohtaamisesta ja tukemisesta osana hoitotyötä. Tavoitteenamme oli li-
sätä hoitotyön opiskelijoiden ja ammattilaisten tietoa keskenmenopotilaan kohtaamisesta ja
tuen antamisesta sekä kykyä kohdata ja tukea keskenmenopotilasta. Tavoitteenamme oli
myös tehdä selkeä ja helppolukuinen opas sekä opinnäytetyön tekijöiden ammatillinen kasvu
prosessin aikana.
2 Keskenmenopotilas ja keskenmenopotilaan hoitopolku
2.1 Keskenmenon syyt ja oireet
Keskenmeno on raskauden keskeytyminen, joka tapahtuu ennen 22. raskausviikon päättymistä
tai sikiön paino on alle 500 grammaa. Keskenmenoista 80% tapahtuu ennen kolmattatoista ras-
7
kausviikkoa. (Ihme & Rainto 2015, 141.) Keskenmenoon päättyy 10-15% todetuista raskauk-
sista, joten se on hyvin yleistä (Botha & Ryttyläinen-Korhonen 2016). Joidenkin lähteiden mu-
kaan jopa yli 30% raskauksista päättyisi keskenmenoon, mutta on mahdoton tietää tarkkaa lu-
kumäärää, sillä suurin osa keskeytyy alkuraskauden aikana ja vuoto tulkitaan helposti myöhäs-
tyneiksi kuukautisiksi (Paananen, Pietiläinen, Raussi-Lehto & Äimälä 2017).
Eniten keskenmenoja tapahtuukin ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana ennen 13. ras-
kausviikkoa. Näitä kutsutaan alkuraskauden keskenmenoiksi. Puhutan myöhäisvaiheen kesken-
menosta, kun keskenmeno tapahtuu 13.-22. raskausviikolla. (Botha & Ryttyläinen-Korhonen
2016.) Silloin keskenmeno voi alkaa jopa lapsiveden menolla (Keskenmenon oireet ja hoito
2018). Kun taas raskaus keskeytyy viikon 22 jälkeen, on kyseessä kohtukuolema, joka tapah-
tuu noin 0,5% raskausviikon 22 ylittäneistä. Suurin osa kohtukuolemista tapahtuu lähellä las-
kettua aikaa tai yliaikaisissa raskauksissa. (Flykt 2018.) Erittäin varhaisiksi keskenmenoiksi
kutsutaan keskenmenoja, joissa hedelmöittynyt munasolu on kiinnittynyt kohtuun muodostaen
istukkasolukkoa sen verran, että raskaustesti näyttää positiivista. Tätä kutsutaan myös bioke-
mialliseksi raskaudeksi ja arviolta jopa puolet hedelmöityksistä päättyy näin. (Tiitinen 2017.)
Keskenmenoista 60% on sikiöperäisiä. Tällöin keskenmenon taustalla voi olla kromosomivika,
epämuodostuma tai napanuoran ja istukan kehityshäiriö. Keskenmeno voi johtua myös nai-
sesta tai miehestä. Naisesta johtuva keskenmeno voi aiheutua kohdun rakennepoikkeavuuk-
sista, hormonaalisista häiriöistä, infektioista, kroonisista sairauksista, tupakoinnista, alkoho-
lista, ylipainosta sekä altistumisesta säteilylle tai muille myrkyllisille aineille. Myös sairauk-
sien, kuten diabetes, kilpirauhasen toimintahäiriö ja keliakia, huono hoitotasapaino ja ikä li-
säävät keskenmenoriskiä. (Ihme & Rainto 2015, 141.) Stressilläkin on suuri vaikutus keskenme-
noihin. Lääkärit painottavat, että lääketieteellisen syyn selvittäminen voi olla avuksi kesken-
menon hyväksymiseen ja raskauden uudelleen yrittämiseen. (Jensen 2016.)
Alle 19-vuotiaan naisen keskenmenon riski on kaksinkertainen verrattuna 19-35 vuotiaisiin.
Tämä johtuu siitä, että kohtu ei ole vielä kehittynyt tarpeeksi, mikä voi johtaa keskenmenoon
ja ennenaikaiseen synnytykseen. Raskausmyrkytysten ja infektioiden todennäköisyys on myös
hieman suurempi nuorilla raskaana olevilla ja nuorten naisten lapsilla on hieman todennäköi-
semmin kromosomihäiriöitä. (Antikainen 2004.) 20-29-vuotiailla riski keskenmenoon on 7-15%
ja yli 40-vuotiailla 21-46%. Myös naisen iän lisääntyminen lisää kromosomipoikkeavuuksien
esiintymistä, sillä alle 35-vuotiailla naisilla riski on 35% ja yli 40-vuotailla 60%. (Tapanainen &
Ylikorkala 2011, 377.) Miehillä riskiä kasvattavia tekijöitä voivat olla alkoholin käyttö tai lyijy-
altistus, koska ne vaikuttavat siittiöiden kehitykseen (Ihme & Rainto 2015, 141).
8
Taulukko 1: Keskenmenotyypit (Botha & Ryttyläinen-Korhonen 2016, 55)
Keskenmenotyyppejä on useita, katso Taulukko 1. Uhkaavassa keskenmenossa raskauden nor-
maali jatkuminen on vielä mahdollista (Botha & Ryttyläinen-Korhonen 2016, 55). Kyseessä on
uhkaava keskenmeno silloin, kun vuoto on niukkaa ja kohdun suu on kiinni. Vuodon lisäksi
esiintyy alavatsakipua, supistuksia ja ristiselkäkipua. Vuodon runsaus ja kaikututkimuksen tu-
los vaikuttavat raskauden ennusteeseen ja keskenmenon todennäköisyyteen. (Tapanainen &
Ylikorkala 2011, 378.) Käynnissä olevassa keskenmenossa keskenmeno on jo käynnistynyt, eikä
sitä lääketieteellisesti voida enää estää (Keskenmenon hoito 2018). Täydellisessä keskenme-
nossa kohtu tyhjenee kokonaan. Keskenmeno on epätäydellinen, kun kohtuonteloon on jäänyt
raskausmateriaalia. (Ihme & Rainto 2015, 142.)
Keskenmenon toistuessa vähintään kolme kertaa kutsutaan sitä toistuvaksi keskenmenoksi.
Tämä tapahtuu joka kymmenennelle keskenmenon kokeneelle. Jos kaikki naisen raskaudet
päättyvät keskenmenoon kutsutaan sitä primaarisesti toistuvaksi keskenmenoksi ja jos kes-
kenmenot tulevat yhden tai useamman raskauden jälkeen kutsutaan sitä sekundaarisesti tois-
tuvaksi keskenmenoksi. (Tapanainen & Ylikorkala 2011, 378.) Maailman terveysjärjestö
WHO:n mukaan, olisi suotavaa odottaa puoli vuotta ennen kuin yrittää uutta raskautta kes-
kenmenon jälkeen. Kuitenkin on tehty laaja skotlantilaistutkimus, jonka mukaan voi vähin ris-
kein saada onnistuneen raskauden aikaiseksi pian uuden yrityksen jälkeen. (Vierula 2010.)
Toistuvien keskenmenojen syytä on suositeltavaa tutkia, jos perhe sitä myös itse toivoo. Tut-
kimuksilla yritetään selvittää mahdolliset keskenmenojen syyt ja uuden raskauden mahdolli-
suus. Merkittävin tutkimusmenetelmä on kohdun rakenteen tutkiminen kaikututkimuksella eli
gynekologinen kaikututkimus. Voidaan täydentävästi tehdä hysteroskopia eli kohtuontelon tä-
hystys, jos voi olla mahdollisuus kohtuontelossa olevan poikkeavuutta. Erinäiset hoitamatto-
mat sairaudet ovat merkittävä syy keskenmenoihin. (Tiitinen 2017.)
Keskeytyneestä keskenmenosta puhutaan, kun kohdusta löytyy sykkeetön alkio ja tuulimuna-
raskaudesta, kun hedelmöittynyt munasolu ei aloita kehittymistään alkioksi, mutta sikiökalvot
ja istukka kehittyvät (Hurskainen & Rajecki 2016). Kohtuun tapahtuneessa keskenmenossa si-
kiö on menehtynyt kohtuun ilman, että keskenmeno on alkanut (Keskenmenon hoito 2018).
Keskenmenotyypit
abortus spontaneus = keskemeno
abortus imminens = keskenmenon uhka
abortus incipiens = käynnissä oleva keskenmeno
abortus completus = kohtu tyhjenee täydellisesti
abortus incompletus = kohtu tyhjenee epätäydellisesti
abortus habitualis = kolme tai useampi keskenmeno
ovum abortivum = ei alkiota, tuulimunaraskaus
abortus inhibitus = kohtuun tapahtunut tai keskeytynyt
abortus febirilis = keskenmeno kohdun kuumeisella infektiolla
9
Joskus keskenmenoon liittyy kohdun infektio tai tulehdus, joka voi olla myös yksittäisen kes-
kenmenon aiheuttaja (Tulppala & Ylikorkala 1997).
Keskenmeno oireilee mahdollisesti lisääntyvällä verenvuodolla, jonka seassa voi näkyä ras-
kauskudosta tai sikiöpussi. Oireita voivat olla myös raskausoireet, hiipuvat raskausoireet tai
aaltoileva kipu. (Botha & Ryttyläinen-Korhonen 2016, 55.) Keskenmeno voi olla myös oiree-
ton, jolloin se saatetaan todeta normaalin raskausultraäänen yhteydessä (Keskenmenon oireet
ja hoito 2018). Silloin keskenmeno voi tulla täytenä yllätyksenä ja järkyttää naista, joka on
mennyt ultraääneen siinä uskossa, että kaikki on hyvin.
2.2 Keskenmenopotilaan hoitopolku
Luomalla alueelliset hoitopolut keskenmenopotilaille, osataan ohjata asiakas asianmukaiseen
hoitoon muistaen riittävä henkinen tuki. Esimerkiksi jos alkuraskauden spontaanin keskenme-
non alussa on vuotoa ja kipua, mutta tämän jälkeen ne rauhoittuvat ja loppuvat, ei ole tar-
vetta lähetteelle gynekologian poliklinikalle. Jos taas keskenmeno tapahtuu viikon 12 jälkeen
tai vuoto ensin loppuu ja lyhyessä ajassa alkaa uudelleen alavatsakipujen tai kuumeen kanssa
tai naisella on erittäin runsasta verenvuotoa tai kovia alavatsakipuja, on lähete annettava.
Lähete annetaan myös silloin, jos raskaustesti näyttää positiivista ja on jatkuvaa verenvuotoa
tai erittäin kovat alavatsakivut. (Hakulinen-Viitanen & Klemetti 2013, 237.)
Keskenmenopotilaan ensihoito aloitetaan heti ja se sisältää vitaalielintoimintojen, sokin oirei-
den ja vuodon määrän ja laadun seurantaa (Ihme & Rainto 2015, 141). Vuodosta seurataan sen
määrää ja tyyppiä, esimerkiksi onko vuodossa hyytymiä tai kudoskappaleita (Botha & Ryttyläi-
nen-Korhonen 2016, 55). Jos vuoto on runsasta, mitataan verenpaine, pulssi ja hemoglobiini
(Tiitinen 2017). Hoitoon kuuluu myös nestehoito nestetasapainon parantamiseksi. Ensihoidon
jälkeen määritetään veriryhmä, Rh-tekijä ja vasta-aineet. (Ihme & Rainto 2015, 141.) Kesken-
menon tai kohdun ulkoisen raskauden yhteydessä Rh-negatiivislle naiselle pistetää Anti-D-im-
munoglobuliini, koska tilanteeseen liittyy verenvuodon riski. Sikiön veriryhmää ei tarvitse tie-
tää. (RhD-negatiivisten äitien suojaus anti-D-immunoglobuliinilla 2013.) Se pistetään Rh-im-
munisaation estämiseksi uudessa raskaudessa. Anti D-immunoglobuliini on yleensä hyvin sie-
detty ja se pistetään raskauden mennessä kesken, kun raskausviikkoja on kahdeksan tai enem-
män. (Hakulinen-Viitanen & Klemetti 2013, 236.) Rh-immunisaatio tapahtuu jos istukan kautta
vuotaa sikiön punasoluja äidin verenkiertoon laukaisten sikiön punasoluja vastaan vasta-aine-
tuotannon. Sen aiheuttavat äidin ja sikiön yhteen sopimattomat veriryhmätekijät. (Halmes-
mäki, Ulander & Ämmälä 2004.)
Naiselta tutkitaan infektionäytteet, koska joskus keskenmenoon liittyy tai sen aiheuttaa in-
fektio. Jos oireet, kuten kuume ja vuodon haju, viittaavat tulehdukseen selvitetään myös tu-
lehdusarvo ja tarvittaessa otetaan kohdunkaulan tulehdusnäytteet jotta voidaan aloittaa tu-
10
lehduksen vaatima hoito. (Tiitinen 2017.) Naisilta otetaan yleensä myös virtsanäyte ja teh-
dään gynekologian perustutkimus ja ultraäänitutkimus. Ultraäänellä pyritään varmistamaan,
onko kyseessä keskenmeno vai kohdunulkoinen raskaus. (Ihme & Rainto 2015, 141.) Ultraääni
ei kuitenkaan aina näytä kohdunulkoista raskautta, mutta veren hCG-pitoisuutta seuraamalla
voidaan erottaa keskenmeno kohdunulkoisesta raskaudesta (Child & Impey 2012, 119). HCG-
pitoisuus ei kuitenkaan kerro asiaa yksiselitteisesti, sillä sen pitoisuus vaihtelee yksilöiden vä-
lillä (Heikinheimo & Niinimäki 2011).
Keskenmenon oireet ovat myös hyvin samanlaiset rypäleraskauden oireiden kanssa. Näiden
erotusdiagnostiikassa käytetään myös seerumin hCG-pitoisuuden seurantaa ja kaikututki-
musta, jossa näkyy rypäleraskauden tapauksessa rakkulainen istukkakudos, joka on täyttänyt
kohtuontelon. (Tapanainen & Ylikorkala 2011, 383.) Hoidossa tärkeää on naisen yleisvoinnin ja
kivun seuranta. Kivun seurannassa on tärkeää tietää sen alkamisajankohta, sijainti ja tyyppi.
Hyvä kivunhoito on tärkeä osa keskenmenopotilaan hoitoa. (Botha & Ryttyläinen-Korhonen
2016, 55-56.) Keskenmenon tutkiminen ja hoito saattaa siis olla monivaiheinen ja raskas pro-
sessi, joka voi itsessään jo uuvuttaa potilaan.
Keskenmenotyyppejä on useita ja niiden erotusdiagnostiikassa on tärkeää esitiedot, kliiniset
tutkimukset ja kaikututkimukset. Tärkeää on erityisesti tietää vuodon määrä ja laatu ja kivun
voimakkuus ja sijainti. (Heikinheimo & Niinimäki 2011.) Kuitenkin keskenmenon mekanismia
enemmän hoidon valintaan vaikuttaa vuodon spontaani alku ja määrä ja naisen toiveet. Nai-
sen toiveiden huomioon ottaminen on tärkeässä osassa hoidon valinnassa, mutta myös aikai-
semmat sairaudet ja hoidot sekä yleisoireet vaikuttavat. (Hurskainen & Rajecki 2016.)
Kun keskenmeno on epätäydellinen, voidaan naista hoitaa seurannalla, poistamalla raskaus-
materiaali kohtuontelon kaavinnalla tai kohdun supistelua lisäävällä lääkityksellä (Ihme &
Rainto 2015, 142). Pelkällä seurannalla hoito lisää suunnittelemattoman kaavinnan riskiä,
mutta vähentää infektioriskiä. Lääkehoito koetaan yleensä luonnollisemmaksi ja sen voi tehdä
kotona, mutta se aiheuttaa usein myös kipua ja runsasta ja pitkittynyttä vuotoa. (Heikinheimo
& Niinimäki 2011.) Hyötynä on kuitenkin edullisuus. Lääkehoidossa käytetään misoprostolia
suun tai peräsuolen kautta, kielen alle tai vaginaalisesti. Niiden välillä ei tutkimusten mukaan
ole hoidon toteutumisen kannalta suuria eroja, mutta suun kautta tai kielen alle annettuna
lääkeaineesta on seurannut eniten sivuvaikutuksia, kuten tärinä, ripuli ja kuume. Vaginaalista
lääkettä ei kuitenkaan suositella, jos vuoto on runsasta, sillä tabletit voivat poistua vuodon
mukana. Lääkehoito ei 3-15%:ssa tapauksissa onnistu, jolloin on joko uusittava lääkehoito tai
käytettävät kirurgista hoitoa. Tällöin prosessi myös pitkittyy. (Hurskainen & Rajecki 2016.)
Kirurginen hoito eli kaavinta tehdään puudutuksessa tai yleisanestesiassa, jolloin se sisältää
anestesian riskit. Komplikaatioita voivat olla kohdunsuun repeäminen, kohdun puhkeaminen
ja verenvuoto, mutta ne ovat harvinaisia. Tämän lisäksi kaavinta on nopea ja uusintakaavinta
11
tarvitaan vain 5% tapauksissa. (Heikinheimo & Niinimäki 2011.) Toistuvat kaavinnat saattavat
kuitenkin lisätä kohdunsisäisiä kiinnikkeitä ja arpikudosta, joka voi lisätä istukan kiinnittymis-
häiriöitä (Keskenmenon oireet ja hoito 2018). On siis tärkeää käydä läpi eri vaihtoehdot ja
löytää yhteisymmärrys hoidon valinnassa. Mahdollisuus vaikuttaa keskenmenon hoitotapaan
lisää keskenmenon kokeneen tyytyväisyyttä (Hakulinen-Viitanen & Klemetti 2013, 236).
Sairauslomaa nainen saa vointinsa mukaan. Tämän lisäksi kannustetaan välttämään voima-
kasta rasitusta ja yhdyntää, kunnes verenvuotoa ei enää esiinny. (Ihme & Rainto 2015, 142.)
Jälkitarkastuksessa tarkistetaan toipumisen eteneminen ja kohdun tyhjentyminen, mutta on-
nistuneen hoidon todentaa parhaiten hyvä vointi ja kahden kuukauden jälkeen kotioloissa
tehty negatiivinen raskaustesti. (Heikinheimo & Niinimäki 2011.)
Itsessään ensijärkytyksen ja itkun ymmärtäminen on tärkeää potilaan henkisen tuen vuoksi,
mutta myös siksi että se helpottaa esimerkiksi sisätutkimusta tai ultraäänitutkimuksen teke-
mistä. Tällaisessa tilanteessa voi olla järkevää antaa toipua ensijärkytyksestä keskeyttämällä
tutkimus ja jatkaa vasta, kun tilanne on rauhoittunut. Hoitajille ja lääkäreille tutut rutiinitoi-
menpiteet voivat olla potilaalle loppuelämäksi mieleenjääviä kokemuksia. (Järvi 2007, 40.)
Monien keskenmenopotilaiden kokemuksien perusteella on tärkeää, että potilaan omia koke-
muksia ei vähäteltäisi. Hoitohenkilökunnalta odotetaan empaattista kohtaamista, mutta myös
suoraa puhetta ja että ei kierreltäisi asioista ja vain lohduteltaisi, että kaikki on hyvin. On hy-
vin raskasta potilaalle lähteä kotiin, jos tutkimuksissa tai omissa tuntemuksissa on selvinnyt
jotain poikkeavaa. On syytä lähettää nainen jatkotutkimuksiin jos jotain poikkeavaa ilmenee,
jotta ongelmatilanteet saataisiin selvitettyä. (Lähteenmäki 2005, 131-134.) Olennaista on se,
että keskenmenon kokenut saa tarpeelliset kliiniset tiedot keskenmenosta hoidon aikana (Cor-
coran, Meaney, O’Donoghue & Spillane 2017).
2.3 Monialainen yhteistyö keskenmenopotilaan hoidossa
Keskenmenopotilas tarvitsee somaattisen hoidon lisäksi psyykkistä tukea. Sosiaali- ja terveys-
alalla moniammatillinen yhteistyö on tärkeää, kun potilaan ongelmat ovat monelta eri alu-
eelta ja yhden osaamisalueen osaaminen ei riitä (Isoherranen 2012). On myös vaikeaa vain yh-
den osaamisalueen avulla arvioida ihmisen psyykeä (Lehtonen 2011). Moniammatillisuuden on
kerrottu myös auttavan ammattilaisia potilaan kohtaamisessa heidän yksilöllisissä elämänti-
lanteissaan (Apponen, Vanhala & Vuolanto 2015). Tuen saanti auttaa uuden raskauden suun-
nittelussa, sekä keskenmenosta selviämiseen. Apua voi hakea omasta terveyskeskuksesta, seu-
rakunnasta tai kriisiavusta (Keskenmenon jälkeen 2018.) Keskenmenopotilaan ja hänen per-
heensä on mahdollista saada keskusteluapua kriisityöntekijöiltä, kuten sairaalapastorilta, psy-
kiatriselta sairaanhoitajalta, psykologilta sekä neuvolasta (Tietoa keskenmenosta 2018).
12
Sairaalassa on mahdollista saada keskusteluapua sairaalapapilta. Sairaalapappi keskittyy poti-
laan kuuntelemiseen tai fyysisesti lohduttamaan, kuten kädestä pitäminen. Potilaat kaipaavat
kriisin kohdatessa keskusteluapua ja sairaalapappi voi sitä antaa enemmän kuin hoitajat kii-
reen vuoksi. Potilaan itse ei tarvitse olla hengellisesti vakautunut. (Pörsti 2015.) Jos potilas
kokee kuitenkin sairaalapapin liian hengellisenä voi keskusteluapuna toimia psykiatrinen sai-
raanhoitaja. Hoitaja ja potilas tapaavat muutaman kerran ja käyvät läpi potilaan voimavaroja
sekä keskitytään tukevaan keskustelutapaan. Pyrkimyksenä on ratkaista ongelmia ja löytää
selviytymiskeinoja. Psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa keskusteluun ei tarvitse olla mielen-
terveysongelmaa. Psykiatriselle sairaanhoitajalle hakeutuminen riippuu kunnasta. Toisissa
kunnissa voi itse ottaa yhteyttä jos on tunne avun tai keskustelun tarpeesta ja toisissa kun-
nissa taas psykiatriselle sairaanhoitajalle pääsee terveyskeskuslääkärin lähetteellä tai sairaan-
hoitajan arvion perusteella. (Psykiatriset sairaanhoitajat 2018; Sairaanhoitajan (mielenter-
veys- ja päihdetyö) vastaanotto terveysasemalla 2018.)
Traumaattisen tapahtuman kuten keskenmenon aiheuttamaa stressireaktiota voidaan hoitaa
myös kriisi- ja traumapsykoterapian avulla. Terapiassa voidaan käsitellä trauman tapahtuma-
kokonaisuutta ja reaktioita, jotka siihen liittyvät. (Kriisi- ja traumapsykoterapia 2018.) Tera-
piassa oleellista on alussa luoda asiakkaalle turvallisuuden tunne, jonka jälkeen voidaan kes-
kustella traumaattisesta tapahtumasta. Lopuksi saadaan käyttöön asiakkaan omat selviytymis-
keinot ja voimavarat. Terapian kesto riippuu terapian tyypistä, jonka valintaan vaikuttaa
traumatisoivan tapahtuman kesto ja vakavuus. (Post-traumaterapia 2018.)
Neuvola on keskeinen tuenlähde perheelle. Neuvolassa yhteistyössä toimivat terveydenhoi-
taja, lääkäri sekä neuvolapsykologi. Neuvolan saadessa tiedon lapsen kuolemasta, tulisi ter-
veydenhoitajan ottaa yhteys perheeseen mahdollisimman pian ja pahoitella menetystä. Yh-
teydenotto koetaan tärkeäksi ja on merkittävää, jos on mahdollista tarjota yhteydenotossa
aikaa neuvolaan, jotta voidaan tarjota keskusteluapua. Perheellä voi olla kysymyksiä kesken-
menoon liittyen. Neuvolasta voidaan joissain tilanteissa tarjota kotikäyntiä, koska perheet ja
lapset neuvolassa voivat tuottaa tuskaa keskenmenon kohdanneelle perheelle. (Lapsensa me-
nettäneen perheen tukeminen neuvolassa 2016.)
Uusi raskaus voi olla pelottava ajatus. Neuvolasta voidaan tällöin ohjata mm. neuvolapsykolo-
gille, perheneuvolan työntekijöille tai synnytyspelkoon erikoistuneille työntekijöille, jotta
keskusteluun saadaan moniammatillisen työryhmän tuki. Myös seurakunnat ja Suomen mielen-
terveysseura tarjoaa apua. Neuvolassa on tilanteen mukaan hyvä mainita myös Kelan etuuk-
sista, kuten äitiys- ja isyysrahasta lapsen kuoltua. (Lapsensa menettäneen perheen tukeminen
neuvolassa 2016.) Pikkulapsipsykiatrinen työryhmä eli vauvatiimi voi tarjota apua jos uudessa
13
raskaudessa äiti kokee ahdistusta tai masennusta tai häntä huolestuttavat vaikeudet aiem-
massa raskaudessa, kuten keskenmeno. Hoitoon pääsee lääkärin lähetteellä ja työryhmään
kuuluu sairaanhoitajat, psykologi ja lääkäri. (Pikkulapsipsykiatrinen työryhmä 2018.)
Keskenmenoneuvolaan voi hakeutua, jos haluaa yksityiseltä puolelta lisäneuvontaa ja psyyk-
kistä tukea. Keskenmenoneuvolasta saa psyykkisen tuen lisäksi psykoterapeuttista hoitoa,
joka suunnitellaan yhdessä potilaan kanssa. (Keskenmenoneuvola 2018.)
3 Kriisin hoitokäytänteet ja vuorovaikutus hoitotyössä
3.1 Kriisin hoito
Kriisi on jokin kärjistynyt tai vaarallinen tilanne, käännekohta tai murros elämässä (Kriisi
2018). Kriisi voi olla jotakin uutta ja vaikeasti käsiteltävää, kuten suuri menetys. Kriisi hei-
kentää perusturvallisuuden tunnetta ja luo avuttomuuden tunteen. Kriisin oireita on monen-
laisia, kuten ahdistus, masentuneisuus, unettomuus, ärtyneisyys ja fyysinen kipu. Kriisit voi-
daan jakaa kehitys- ja elämäntilannekriiseihin ja traumaattisiin kriiseihin. Kehitys- ja elämäti-
lannekriisit ovat normaaliin elämänkulkuun liittyviä kriisejä, kun taas traumaattiset kriisit liit-
tyvät yleensä epänormaaliin tapahtumaan aiheuttaen suuren tunnejärkytyksen. (Kriisit kuulu-
vat elämään 2018) Ihmisten kyky käsitellä kriisejä on erilainen ja siksi myös jotkut tarvitsevat
enemmän toipumiseensa apua ja aikaa (Kriisistä selviytymiseen 2018).
Traumaperäisen kriisin vaiheet yleisesti jaotellaan shokki-, reaktio-, käsittely-, sekä uudel-
leen suuntautumisen vaiheeseen. Shokkivaihe on yksilöllinen, mutta yleistä on asian kieltämi-
nen, tunteiden sulkeminen, lamaantunut olotila, sekä raivokas itku ja huutaminen. Henkilö
tarvitsee välitöntä tukea ja turvaa. Shokkivaiheen jälkeen tulee reaktiovaihe, jolloin henkilö
alkaa ymmärtämän vähitellen kriisitapahtumaa. Vaiheeseen liittyviä tuntemuksia ovat pelko,
ahdistus, unettomuus, ruokahaluttomuus, syytökset itseä ja muita kohtaan sekä pahoinvointi,
vapina ja muut fyysiset oireet. Henkilön tuntemuksia on tärkeä kuulla ja käydä läpi tilanne
rauhassa uudelleen. Käsittelyvaiheessa aletaan hahmottamaan kriisitapahtumaa ja varsinai-
nen surutyö alkaa. Henkilö miettii paljon omaa identiteettiään ja uskomuksiaan. Tähän voi
liittyä muisti- ja keskittymisvaikeuksia, ärtyneisyyttä sekä sosiaaliset suhteet saattavat kärsiä.
Uudelleen suuntautumisen vaiheessa henkilö alkaa elämään tapahtuneen kanssa ja voi löytää
uusia voimavaroja, vaikka kriisi edelleenkin koskettaa. (Shokista uuteen alkuun 2018.)
Usein ihmiset selviävät kriiseistä ilman ammattiapua, esimerkiksi läheisten avulla. Ammat-
tiapu voi kuitenkin lopettaa turtumuksen ja aloittaa henkilön itsenäisen ajatteluprosessin.
(Laukkanen 2018.) Traumaperäisen tapahtuman jälkeen on kuitenkin vain vähän stressihäi-
riötä ehkäiseviä laadukkaita hoitokeinoja. Hoito määrittyy yksilökohtaisesti kriisin kohdatessa
ja tärkeintä on psykososiaalinen tuki. Trauman alkuselvittelyyn tulee varata aikaa tarpeeksi,
jotta se saadaan käsiteltyä kunnolla. Alkuhoitoon kuuluu myös asianmukainen somaattinen
14
hoito ja kuntoutus. Merkityksellistä on antaa mahdollisuus turvaan huolehtimalla fyysisistä ja
psyykkisistä tarpeista, kuitenkaan olematta liian tunkeileva surun kohdanneen henkilön
kanssa. Ammattilaisena tulee tarjota käytännöllisiä neuvoja ja antaa sellaista tietoa, mikä pe-
rustuu ammattilaisen näkemyksiin ja on käytännöllistä juuri kriisin kohdanneen henkilön koh-
dalla. Perheen kokonaisvaltainen kontakti toisiinsa ja jokaisen huomioiminen on ehdotonta.
Rauhoittaminen ja läsnäolo, sekä käytännön apu on akuutin kriisin kohdanneen henkilön koh-
dalla ehdotonta hoidon ja tuen suhteen. (Traumaperäinen stressihäiriö 2017.)
Kriisin jälkeen annettu psyykkinen tuki on terveydenhuoltohenkilöstön vastuulla sekä psyko-
sosiaalinen tuki ja palvelut sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstöllä. Ne henkilöt,
joiden on todettu kärsivän kovista stressioireista, saavat ohjauksen työterveyshuollon tai ter-
veyskeskuksen hoitoon, sekä mahdollisuuden kriisiryhmän piiriin. Heille tehdään yleislääkärin
tutkimus ja voidaan tarpeen mukaan aloittaa kriisiterapeuttinen keskusteluhoito. (Traumape-
räinen stressihäiriö 2017.) Kriisistä selviytymisessä auttaa, jos pystyy näkemään myöhemmin
kriisissä jotain positiivista ja ajattelemaan sen oppimiskokemuksen. Selviytymisessä voivat
auttaa myös arjen rutiinit, työssä käyminen, jokapäiväiset arjen toiminnot. Sosiaalista tukea
voivat antaa kriiseissä läheisten lisäksi vertaistukiryhmät. (Laukkanen 2018.)
3.2 Vuorovaikutus hoitotyössä
On paljon merkitystä, kuinka hoitaja suhtautuu itseensä töissä. Oma mieli ja käyttäytyminen
heijastuvat työyhteisöön sekä potilaaseen. (Haho 2014.) Potilaan kohtaaminen vaatii tilanne-
tajua ja hoitajan onkin pystyttävä muuttamaan omaa toimintaansa tilanteen mukaan. Jokai-
sella ihmisellä on kuitenkin oma tapansa olla vuorovaikutuksessa ja vuorovaikutuksessa tulisi-
kin hyödyntää oman persoonan vahvuuksia. (SuPerin eettinen työryhmä 2018.)
Potilaan ja hoitajan vuorovaikutus alkaa jo kohtaamisesta. Myönteisen kohtaamisen tekijöitä
ovat potilaan kokeminen itsensä tervetulleeksi ja hyväksytyksi ja hoitajan aitous ja keskitty-
minen. Näin syntyy luottamus ja turvallinen ilmapiiri. (Mattila 2001.) Iso osa kohtaamista on
läsnäolo. Läsnäolo on yhteyden olemassaoloa. Esimerkkejä yhteydestä ovat kosketus, ilmeet,
eleet, hoitaminen, huolehtiminen, sanat ja puhe. Keskeistä on pysähtyminen, kuunteleminen
ja keskusteleminen. (Haho 2014.) Kohtaamisessa tärkeää on potilaan kunnioittaminen ja hy-
väksyminen sekä toimiminen potilaan edun mukaisesti. Jokainen kohtaaminen on ainutlaatui-
nen. (SuPerin eettinen työryhmä 2018.) Eettinen herkkyys eli kyky tunnistaa ihmisen tunteita
ja merkityksiä, joita he asioille ja ilmiöille antavat on myös osa kohtaamista (Asiakkaan eetti-
nen kohtaaminen 2013). On osattava kertoa asiat potilaalle ymmärrettävästi (Kollanen 2008).
Turvallisuutta tukee hoitajan aloitteellisuus selittää tapahtumia ja valmius lisätä potilaan tie-
toa. Hoitajan herkkyydellä arvioida potilaan kykyä käsitellä ja vastaanottaa tietoa ja havain-
noida potilaan tarpeita, on suuri merkitys vuorovaikutuksessa. On myös tärkeää, että potilas
15
hyväksyy hoitajan ammattihenkilönä. (Mattila 2001.) Turvallinen ilmapiiri vaikuttaa positiivi-
sesti hoidon ja hoivan tuloksiin (SuPerin eettinen työryhmä 2018). Vuorovaikutus perustuu
myös siihen, että potilas kokee tulleensa ymmärretyksi ja saa oikeanlaista tietoa omasta hoi-
dostaan (Mikkola 2006).
Sanat ovat vuorovaikutuksen keskeisiä tekijöitä. On merkittävää, kuinka hoitaja puhuttelee
potilasta. ’’Sinä, se, te’’, tai nimellä kutsuminen vaikuttaa millainen potilassuhde luodaan.
Puheen tyyli, nopeus ja eleet hoitohenkilökunnassa määrittelee potilaan ensireaktion. Hoita-
jana on tärkeä tiedostaa miksi ja kenelle hoitotyötä tehdään, jotta työn merkityksellisyys
muistettaisiin ja voitaisiin luoda syviä potilaskontakteja. (Haho 2014.)
Vuorovaikutus ei ole ainoastaan puhetta (Kollanen 2008). Hyvän vuorovaikutuksen kannalta
olisi tärkeää, että hoitajan nonverbaalinen viestintä olisi yhdenmukaista verbaalisen viestin-
nän kanssa, sillä potilaat kiinnittävät sanojen lisäksi huomiota hoitajan katseeseen, ilmeisiin,
eleisiin ja läsnäoloon. Potilas voi kokea lyhyessäkin kontaktissa tulleensa kuulluksi ja hyväksy-
tyksi jos nonverbaalinen viestintä tukee verbaalista viestintää. (Mattila 2001.) Vuorovaikutuk-
seen liittyvät myös koskettaminen, ilmeet ja eleet. Jokainen potilas on erilainen ja jokainen
yksilöllinen kohtaaminen on merkityksellinen. Tämän takia on merkittävää luoda jo ennestään
hyvä suhde potilaaseen, jotta osataan kriisin tullessa kohdata potilas mahdollisimman luonte-
vasti. Vaikeisiin vuorovaikutustilanteisiin tarvittaisiin lisäkoulutusta. (Kollanen 2008.)
Hoitohenkilökunnan vuorovaikutustaitoja harjoitellaan opiskeluaikoina, mutta kuitenkin sosi-
aaliset taidot opitaan varhaislapsuudesta saakka. Henkilön oma kokemus ja persoona vaikut-
tavat millaiset vuorovaikutustaidot hänellä ovat. Taidot eivät siis synny pelkästään ammatilli-
sen kokemuksen kautta. (Kollanen 2008.) Vuorovaikutustaidot kehittyvät kohtaamalla erilaisia
ihmisiä ja elämäntilanteita (SuPerin eettinen työryhmä 2018). Vuorovaikutustaidot ovat yksi
tärkeimmistä asioista hoitohenkilökunnan ominaisuuksissa. Ne ovat keskiössä varsinkin silloin,
kun potilas on pelokas ja kriisin keskellä. (Kollanen 2008.) Vuorovaikutuksen laadulla on yh-
teys myös asiakastyytyväisyyteen ja hyvä vuorovaikutus voi vaikuttaa positiivisesti myös toi-
minnan tuloksiin (SuPerin eettinen työryhmä 2018).
4 Keskenmenopotilaan tuki ja tuen tarpeet
4.1 Keskenmenopotilaan tuen eri muodot
Tuki on sitä, että jokin antaa turvaa, pitää yllä, auttaa tai kannustaa jotakin tai jotakuta
(Tuki 2018). Tukea voi olla erilaista, katso Taulukko, ja riippuu ihmisestä, minkälainen tuki
hänelle sopii ja minkä hän kokee auttavan. Joku voi kokea koskettelun ahdistavana, kun toi-
sen oloa se helpottaa. Myöskin jotkut puhuvat ongelmistaan mieluummin, kuin toiset.
16
Erilaisia tuen muotoja Esimerkit
Fyysinen tuki Kädestä pitäminen, halaus
Hengellinen tuki Hautaaminen, kynttilä
Emotionaalinen tuki Läsnäolo, kuunteleminen
Tiedollinen tuki Informaation antaminen
Vuorovaikutuksellinen tuki Tunteiden käsittely vuorovaikutuksessa
Toiminnallinen tuki Tarkempi seuranta uudessa raskaudessa
Sosiaalinen tuki Vertaistuki, perheen tuki
Taulukko 2: Tuen muodot
Tuki voidaan myös mieltää yhdeksi vuorovaikutussuhteen ominaisuudeksi. Tuella on suuri mer-
kitys ylläpidettäessä vuorovaikutussuhteita ja samalla vuorovaikutussuhteen laatu vaikuttaa
tukeen liittyviin odotuksiin. (Mikkola 2006.)
Potilaan ohjaaminen ja tukeminen on yksi tärkeimmistä asioista hoitotyössä. Nykyään potilaat
ovat yhä enemmän tietoisempia heidän erilaisista oikeuksistaan ja he tietävät enemmän sai-
rauksista teknologian kehittymisen myötä. Hoitohenkilökunnan koulutuksessa tulee huomioida
hyvä potilasohjaus, koska hoitoajat lyhentyvät ja laadusta tulee kuitenkin huolehtia. Potilas-
ohjauksessa itse potilas on asioiden pääratkaisija, mutta hoitohenkilökunnan tulee antaa ter-
veyteen liittyviä voimavaraisia, sekä tietoon perustuvia suositeltuja ratkaisuja. Potilasohjaus
perustuu potilaan tarpeista, taustatekijöistä, kuten iästä, motivaatiosta ja arvoista sekä hoi-
tohenkilökunnan tutkitusta tietoperustasta. Hoitohenkilökunnan on tärkeä tukea potilasta
omassa hoidossaan aktiivisuuteen ja luoda tavoitteita sen suhteen. (Lipponen 2014.)
Onnistuneella ohjauksella vaikutetaan potilaiden ja heidän omaistensa jaksamiseen ja tervey-
teen sekä kansantalouteen edistävästi. Ammattilaisten on tärkeää tunnistaa ohjaustilanteissa,
että mistä tekijöistä on kysymys ja mitä voidaan tehdä. Kuitenkin potilaalla voi olla omia eri-
laisia terveyskokemuksia, sekä aikaisempi kokemus hoidosta, joka voi vaikuttaa hyvään poti-
lasohjaukseen epäsuotuisalla tavalla. Ohjaus kuitenkin lähtee aina potilaasta itsestään. (Kää-
riäinen & Kyngäs 2014.) Potilasohjauksessa on tärkeää, että potilas ymmärtää oman sairau-
tensa, sen hoidosta ja mahdollisista ratkaisuista. Tukemisen ja ohjauksen tulee olla selkeää
niin, että hoito toteutuisi toivotulla tavalla ja potilas olisi aktiivinen oman hoitopolkunsa suh-
teen. Jotta potilasohjaus toteutuisi laadukkaasti, edellyttää se hoitohenkilökunnan riittävää
määrää, potilaslähtöisyyttä, vuorovaikutteisuutta sekä tilojen ja materiaalien mahdollisuutta.
Hoitohenkilökunnan monipuolisiin ohjausmenetelmiin tulisi kuulua suullinen ja kirjallinen oh-
jaus, yksilöohjaus ja ryhmäohjaus sekä demonstraatio ja audiovisuaalinen ohjaus. (Lipponen
2014.)
17
Emotionaalisen tuen kannalta on tärkeää, että hoitaja kykenee osallistumaan ja samaistu-
maan potilaan kokemiin tunteisiin. Emotionaalinen tuki kulkee yhdessä potilaan selviytymisen
tukemisen kanssa. Selviytyminen kuvaa sitä, miten sopeutuu ja kestää elämän vastoinkäymisiä
ja ratkaisee vastaan tulevat ongelmat. Vuorovaikutuksella voidaan tukea selviytymisessä arvi-
oimalla tunteita uudelleen. Tärkeää on hyödyntää potilaan omia selviytymiskeinoja ja auttaa
näiden keinojen löytämisessä. Selviytymisen tukemisen lisäksi tärkeää on jaksamisen tukemi-
nen, jossa merkittävää on positiivisten asioiden löytäminen ja kannustaminen. (Mikkola 2006.)
Kosketus on kontaktia, jolla voi olla symbolinen tai konkreettinen merkitys. Se voi olla sana-
tonta viestintää ja onkin yksi nonverbaalisen vuorovaikutuksen muodoista. Lohduttamista,
ymmärrystä ja välittämistä voi ilmaista kosketuksen avulla ja sen avulla voidaan myös luoda
turvallisuuden tunnetta. (Jakonen 2004.) Läsnäolo ja ymmärrys korostuvat hoitohenkilökun-
nan ja perheen suhteessa. Pelkoa ja ahdistusta yritetään läpikäydä tukemalla ja keskustele-
malla sekä läpikäymällä mahdollisia keskenmenoon johtaneita syitä. (Ihme & Rainto 2015,
142.)
On tärkeää, että keskenmenon kohdannut perhe tietää miksi asia tapahtui ja mitä seuraavaksi
tapahtuu ja että keskenmeno ei johdu mistään mitä he olisivat tehneet tai jättäneet teke-
mättä ja sitä ei olisi voitu estää. Keskenmenopotilaan tulee saada psykososiaalista tuke sai-
raalahoidon aikana sekä sen jälkeen. Surutyön läpikäyminen voi viedä pitkän ajan. (Järvi
2007; Seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistäminen 2006.) Suremiselle onkin annettava ai-
kaa ja tilaa ja tukea tulisi antaa, vaikka nainen olisikin ymmärtänyt, että sikiöllä ei ollut edel-
lytyksiä kehittymiseen ja keskenmeno oli väistämätön (Paananen, Pietiläinen, Raussi-Lehto &
Äimälä 2017).
Potilassuhteissa hoitohenkilökunnan on hyvä tiedostaa, että heidän ei tulisi ottaa paineita
kohtaamisessa siinä suhteessa, että potilaan ongelmat tulisi ratkaista, vaan tärkeintä on itse
tukeminen. Ammattilaisen tulisi antaa keskusteluapua, selvennystä ja uusia näkökulmia tilan-
teeseen. (Ylikorkala & Tapanainen 2011, 385.) Tukemisessa on olennaista myös menetyksen
näyttäminen todelliseksi, esimerkiksi kuolleen lapsen näkeminen jos se on mahdollista (Itko-
nen 2017).
Hyvä keino voi olla myös ohjata keskenmenon kokenut ja hänen mahdollinen kumppaninsa
vertaistukiryhmiin, joissa voi keskustella saman kokeneiden kanssa. (Botha & Ryttyläinen-Kor-
honen 2016, 56.) Vertaistuki saman kokeneiden kesken on merkittävää ajatusten ja eri syiden
purkamiseksi. Niiden, jotka eivät ole kokeneet keskenmenoa voi olla vaikea asettua tukijan
asemaan, koska aihe on niin herkkä. Ei ole kuitenkaan oikeaa tai väärää tapaa kohdata kes-
kenmenon kohdanneita perheitä. (Lähteenmäki 2005, 37-38.) Ympäristöllä voi olla myös vai-
keuksia ymmärtää menetystä, koska ympäristölle vauva ei ollut vielä samalla lailla todellinen,
kuin perheelle. Tämä voi lisätä surua ja eristää ystävistä ja muista ihmisistä. (Flykt 2018.)
18
Erään tutkimuksen mukaan, vaikka naiset saivat tietää keskenmenosta eri tavoin, kokivat he
kaikki yhtä tärkeäksi sen, että raskausajan kestosta riippumatta heidän menetyksensä tunnus-
tettiin erityisesti hoitohenkilökunnan, mutta myös ympäristön puolesta (Corcoran, Meaney,
O’Donoghue & Spillane 2017). Pariskunta voi myös kokea, ettei heillä ole oikeutta surra, ku-
ten täysiaikaisen lapsen menettäneillä (Järvi 2007, 39). Tukiverkolla on kuitenkin tärkeä rooli
tukemisessa (Flykt 2018). Kumppanilta saatu tuki on tässä kohdassa hyvin tärkeää, koska usein
nainen kokee olevansa epäonnistuja. Keskenmenon kokenut nainen syyttää hyvin herkästi it-
seään tapahtuneesta ja kokee, että oma keho on pettänyt itsensä. Parisuhteen vankka pohja
luo tärkeän selviytymiskeinon keskenmenon kokeneelle. (Lähteenmäki 2005, 37-38.) Koke-
muksena keskenmeno voi olla kumppanille yhtä raskas, kuin raskaana olevalle (Keskenmeno
2018). Keskeistä onkin pariskunnan toisilleen antamansa tuki, sillä keskenmeno on yleensä
perheelle traumakokemus, jota saattaa seurata pitkä suruprosessi. Kumppanilla voi olla kui-
tenkin erilainen tapa surra, jota toisen voi olla vaikea ymmärtää. Lapsen menetys saattaa li-
sätä parisuhdeongelmia ja jopa johtaa eroon. Olisikin toivottavaa, että keskenmenon jälkeen
järjestettäisiin neuvolakäynti, johon molemmat vanhemmat tulisivat, jotta voidaan tukea pa-
riskuntaa huolehtimaan parisuhteestaan järkytyksestä huolimatta. (Flykt 2018.) Äitiysneuvo-
lan tehtävä on myös tukea parisuhdetta ja vahvistaa voimavaroja (Äitiysneuvolatoiminta
2018).
Kuollut sikiö, joka on yli 22-viikkoinen tai yli 500 grammaa painava, haudataan aina. Kuitenkin
12-21-viikkoinen sikiö voi olla jo vanhemmilleen tärkeä ja hautaaminen koetaan myös tärke-
äksi. Vanhemmat voivat itse haudata tai sairaala tuhkata sikiön. Tuhkan loppusijoituspaikka ei
ole kuitenkaan vielä vakiintunut Suomessa. (Väisänen 2000.) Surun jakaminen hautajaisissa tai
hautakivelle hiljentyminen voivat auttaa suruprosessin käsittelyssä. Sururituaaleja voivat olla
kynttilöiden sytyttäminen. (Järvi 2007, 45-46.) Rituaalit, kuten päiväkirjan pito, runojen ja
laulujen kirjoittaminen, on koettu tärkeiksi menetyksen kokemisessa (Corcoran, Meaney,
O’Donoghue & Spillane 2017). Sen lisäksi, että kyse on rituaaleista, voidaan nämä nähdä hen-
gellisen tuen muotoina.
4.2 Keskenmenopotilaan tukeminen uudessa raskaudessa
On saatu hyviä tuloksia siitä, että keskenmenon kokenut saa keskustella yksityiskohtaisesti ta-
pahtumasta ja saa tietoa tulevista raskauksista ja mahdollisuuksista (Seksuaali ja-lisääntymis-
terveyden edistäminen 2006). Uudesta raskaudesta sekä sen ennusteesta on hyvä puhua ja an-
taa informaatiota (Ihme & Rainto 2015, 142). Riski uusiin keskenmenoihin ei lisäänny yhden
keskenmenon jälkeen ja kahden keskenmenon jälkeen raskaus on normaali 80%:lla (Paananen,
Pietiläinen, Raussi-Lehto & Äimälä 2017). Kaikki nämä tiedot on tärkeää saada hoitohenkilö-
kunnalta, sillä ne merkitsevät paljon ja uskotaan helpommin, kuin lähipiiriltä kuultuna (Järvi
2007, 41). Vanhempien olisi hyvä saada lääketieteellisen tiedon lisäksi tietoa normaalista ja
traumaattisesta surusta. Mahdollisuuksien mukaan olisi hyvä tarjota keskenmenon jälkeen
19
neuvolakäyntiä, jossa molemmat vanhemmat olisivat mukana. Neuvolasta olisi myös hyvä kar-
toittaa perheen lähiverkostoa ja minkälaista ammattilaistukea perhe voisi tarvita. (Flykt
2018)
Keskenmenon jälkeen uusi raskaus tuntuu yleensä pelottavalta ja ahdistavalta ja siihen liittyy
usein pelko keskenmenon toistumisesta (Aunio-Ahmavuo 2008). Uusi raskaus voi viedä ajatuk-
sia ja toimintaa pois menetetystä lapsesta ja tuoda toivoa tulevasta (Aho & Kunnari 2018).
Kuitenkin keskenmenon jälkeen uudessa raskaudessa on tärkeää saada erityistä tukea (Aho,
Kaunonen & Kivistö-Rahnasto 2017). Lapsen menetyksen vaikutuksien vanhempien hyvinvoin-
tiin, perhedynamiikkaan, parisuhteeseen ja sosiaalisiin suhteisiin tiedetään olevan negatiivisia
ja pitkäkestoisia. Onkin tärkeää selvittää millaista tukea perhe kaipaa uuteen raskauteen.
(Aho & Kunnari 2018.)
Tutkimuksen mukaan äidit toivovat saavansa ammattilaisilta uuteen raskauteen lapsen kuole-
man jälkeen emotionaalista, vuorovaikutuksellista, toiminnallista ja tiedollista tukea. Emotio-
naalisessa tuessa tulisi näkyä aiemmin kuolleen lapsen huomioiminen, kiinnostus raskauteen
ja äidin hyvinvointiin sekä äidin toiveiden ja menettämisen pelon ymmärtäminen ja todesta
ottaminen. Menetetyn lapsen huomioimisessa olennaista on huomioida lapsi perheenjäsenenä.
Erityisesti kaivattiin ystävällistä ja kannustavaa suhtautumista. Peräkkäisten raskauksien kuor-
mittavuuteen kaivattiin ymmärrystä neuvolan ja äitiyspoliklinikan työntekijöiltä. (Aho & Kun-
nari 2018.)
Vuorovaikutuksellinen tuki kuvaa äitien toivetta keskusteluavusta ja erityisesti tukea mielen-
terveyden ammattilaisilta kuten psykiatrinen sairaanhoitaja, psykologi, kriisipsykologi, psyki-
atri, traumaterapia tai vauvatiimi. Tärkeää olisi rohkeampi puheeksi ottaminen ja kuolleesta
lapsesta keskusteleminen. (Aho & Kunnari 2018.) Jos raskaana olevalla on raskauteen ja syn-
nytykseen liittyviä pelkoja, on hyvä ottaa ne puheeksi. Keskustelulle kannattaa varata aikaa
niin, että vanhemmat saavat mahdollisuuden läpikäydä ajatuksiaan ammattilaisen kanssa.
Myös uuteen raskauteen liittyen voi naisen ohjata esimerkiksi neuvolapsykologin, perheneuvo-
lan työntekijän tai synnytyspelkoon erikoistuneen työntekijän luo. (Lapsensa menettäneen
perheen tukeminen neuvolassa 2016). Henkinen tuki ja hyvä seuranta ovat tärkeä osa kesken-
menon jälkeisen raskauden hoitoa. Alkuraskaudessa tehdyt kaikututkimukset voivat aiheuttaa
myös psykologista tukivaikutusta pienentäen keskenmenon riskiä jos esimerkiksi informaatio
auttaa raskaana olevaa nukkumaan paremmin. (Tiitinen 2017) On todettu, että äidin henki-
sellä hyvinvoinnilla on tärkeä merkitys syntyvälle lapselle (Aho & Kunnari 2018).
Toiminnallisena tukena äidit toivoivat uuden raskauden yksilöllistä seurantaa, hoitosuhteen
pysyvyyttä ja jatkuvuutta samojen ammattilaisten kanssa, äitiyshuollossa tiiviimpää voinnin
seurantaa, synnytyssairaalassa useampia seurantakäyntejä, äitiyspoliklinikalla kriittisen vai-
20
heen seurantaa sekä käytännön toimintatavoista tietoa. Toiveina olivat myös pidemmät vas-
taanottoajat, lastenhoitoapu ja aktiivisempaa tukitoimintaa neuvolalta. (Aho & Kunnari
2018.) Tutkimusten mukaan raskaana oleva kokee tärkeäksi saada tarkan seurannan tervey-
denhuollolta ja että häntä kuunnellaan ja hänen huolensa otetaan tosissaan. On tärkeää, että
raskaana olevalla on mahdollisuus saada varmuus syntymättömän lapsen hyvinvoinnista. (Aho,
Kaunonen & Kivistö-Rahnasto 2017.)
Tiedollisen tuen suhteen äidit kaipasivat neuvolasta tietoa eri tukimuodoista, perheasian neu-
vottelukeskukseen ohjaamisesta, uuden raskauden riskeistä ja synnytyksen jälkeisistä mie-
lialan vaihteluista. Lisäksi haluttiin ohjausta sekä yhtenäisiä ohjeita, tukimateriaaleja ja neu-
voja toimipaikkojen vaihtumisesta huolimatta. (Aho & Kunnari 2018.)
Uuden raskauden aikana on tärkeää myös huomioida se, että äiti luo kiintymyssuhteen uuteen
lapseen. Vauva-aika voi tuoda mieleen keskenmenon aiheuttaman menetyksen ja pahentaa
surun tunnetta, jolloin kiintymyssuhteen luominen voi hankaloitua. Tällöin perhe voi tarvita
keskusteluapua tai vuorovaikutukseen liittyvää tukea, esimerkiksi terapeuttisesta vauvaperhe-
työstä. Perhe voi tarvita tukea vielä pitkää keskenmenon jälkeen ja keskenmenon kokeneella
on usein huoli läheisten turvallisuudesta ja pelko siitä, että muillekin lapsille tapahtuu jotain.
(Lapsensa menettäneen perheen tukeminen neuvolassa 2016).
4.3 Keskenmenopotilaan tukemisen haasteet
Pitkällä aikavälillä potilaiden ja heidän omaistensa kokemukset tuesta hoitotyössä ovat olleet
hyvin samankaltaisia. Potilas tekee lääkärin kanssa hoitopäätökset ja voi siksi kokea saavansa
häneltä enemmän tukea kuin hoitajilta. Hoitajat taas kokevat, että ongelmat tuen antami-
sessa liittyvät organisaation käytäntöihin, kiireeseen ja puutteellisiin tiloihin. (Mikkola 2006)
Neuvoloiden asiakkaat ja hoitohenkilökunta ovat molemmat valittaneet siitä, kuinka tunne
kiireestä haittaa luottamuksellista keskustelua neuvoloissa (Löthman-Kilpeläinen & Pelkonen
2000).
Terveydenhuollon työntekijöiltä koetaan puuttuvan kyky hiljaiseen läsnäoloon, kuten olka-
pään puristus tai surunpurkauksen kuunteleminen. Nämä potilaat kokevat turvallisuutta lisää-
viksi tekijöiksi. Empatian jakaminen on haastavaa myös keskenmenopotilaiden runsaan mää-
rän vuoksi. (Järvi 2007, 40-41.) Vuonna 2016 52 870:sta raskaudesta 22,5% eli yli 11 000 päät-
tyi keskenmenoon ja 1,7% eli melkein 900 oli kohdunulkoisia raskauksia. Molemmat luvut ovat
kasvaneet, sillä vuonna 2015 keskenmenojen määrä oli 21,9% ja kohdunulkoisten raskauksien
1,5%. (Perinataalitilasto – synnyttäjät, synnytykset ja vastasyntyneet 2016 2017.) Terveyden-
huollon ammattilaisilla on kuitenkin merkittävä asema potilaan tukemisessa, koska perheen
odotukset ammattilaisia kohtaan ovat suuret ja lääkärin tai hoitajan lohduttamat sanat on to-
dettu merkittävämmäksi, kuin lähipiirin (Järvi 2007, 41). Erityisesti odotuksessa mukana ollut
terveydenhuollon henkilökunta on koettu tärkeäksi, kuten myös lääketieteellinen tieto asiasta
21
(Flykt 2018). Samalla kuitenkin tyly kohtelu ja varomattomat lausahdukset ammattilaisilta
jäävät mieleen (Järvi 2007, 41).
Kulttuurilla on myös merkitystä kohtaamisessa. Suomalaiset eivät ilmaise tunteitaan usein
helposti. Tämän vuoksi myös terveydenhuollossa ja muissakin yhteisöissä voidaan kokea vai-
vaantuneesti julkinen itku sekä suru. Itkua ei kuitenkaan pitäisi peitellä vaan ympäristön pi-
täisi hyväksyä se ja oppia ottamaan suru vastaan. (Järvi 2007, 39.)
4.4 Keskenmenopotilaan tuen tarve
Keskenmenon aiheuttamaa surureaktiota tunnetaan huonosti. Tiedetään kuitenkin, että jopa
puolella keskenmenopotilaista on keskenmenon jälkeen jopa kuukausia kestäviä psyykkisiä oi-
reita, kuten ahdistusta ja masennusta (Brier 2008). Keskenmeno kuormittaa henkisesti ja
yleensä mukana on jo tulevan lapsen odotusta (Hurskainen & Rajecki 2016). Yhden tai useam-
man keskenmenoon päättyneen raskauden kokeneilla on myös suurempi todennäköisyys ma-
sennukseen, itsetuhoisuuteen ja muihin psyykkisiin oireisiin. Keskenmeno myös lisää mahdolli-
suutta psykiatriseen diagnoosiin. (Toffol 2013.) Suurin riski on niillä, jotka kokevat keskenme-
non myöhäisillä raskausviikoilla tai ne joilla on taustalla toistuvia keskenmenoja, lapsetto-
muutta, ennestään mielenterveysongelmia tai kuormitusta tai huonot tukiverkot (Flykt 2018).
Lapsettomuushoitojen jälkeen tapahtunut keskenmeno voi aiheuttaa kolmivaiheista surua:
lapsettomuudesta, tutkimuksista ja hoidoista sekä keskeytyneestä raskaudesta aiheutuvaa su-
rua. Keskenmeno lapsettomuustaustalla voi tuoda kokemuksen paluusta lapsettomuuteen ja
tyhjään syliin. Lapsettomuuteen ja sen aikana tapahtuviin vastoinkäymisiin, kuten keskenme-
noihin, haetaan syitä omista valinnoista ja tunnetaan syyllisyyttä. Keskenmeno voi kuitenkin
aiheuttaa suurta surua, vaikka olisi ennestään eläviä lapsia. (Sallinen 2006.)
Keskenmeno on jokaiselle yksilöllinen kokemus, eikä suruvaiheen kokemisessa ole tiettyä jär-
jestystä. Erilaisia surutunteita ovat sokki, kieltäminen, viha, turtumus, häpeä, menetetyn et-
siminen ja masennus. Kun surutyö etenee, muuttuvat negatiiviset tunteet hyväksynnän, itse-
luottamuksen, palautumisen ja toivon tunteeksi. (Järvi 2007, 37-38.) Ei ole kuitenkaan mitään
tiettyä aikaa kauan selviytyminen ja surutyö kestävät (Ylikorkala & Tapanainen 2011, 385). On
tärkeää, että menetyksen kokenut saa surra ja käsitellä surua omalla tavallaan (Flykt 2018).
Kaikki reagoivat keskenmenon tuomaan järkytykseen eri tavalla: joku romahtaa täysin toisen
asennoituessa tapahtumaan järkiperäisesti ja joku taas ei itke ollenkaan toisen itkiessä päivit-
täin (Järvi 2007, 38). Tapaukset ovat aina yksilökohtaisia (Ylikorkala & Tapanainen 2011,
385). Kaikki vanhemmat eivät esimerkiksi tarvitse ammattiapua (Flykt 2018). Keskenmenojen
lukumäärällä ei niinkään ole merkitystä, vaan asia järkyttää eniten silloin, kun tilannetta ei
ole osannut ollenkaan odottaa (Ylikorkala & Tapanainen 2011, 385).
Kokemuksen voimakkuus voi muun muassa riippua siitä, kuinka paljon vanhemmat ovat keren-
neet ajatella vauva yksilönä ja suunnitelleet tulevaisuutta vauvan kanssa. Keskenmeno on
22
verrattavissa lähiomaisen menetykseen ja usein erityisesti äideillä onkin tarve puhua pitkään
menetyksestä ja lapsesta. (Flykt 2018.) Keskenmeno on aito menetys ja nainen on voinut
luoda lapsestaan jo mielikuvan, jota kohtaan suru on todellista (Paananen, Pietiläinen,
Raussi-Lehto & Äimälä 2017). Kiintymyssuhteen muodostaminen sikiöön on myös nykyteknolo-
gian ansiosta helpompaa. Keskenmenon jälkeiseen suruprosessiin vaikuttavat myös hormonaa-
liset syyt, tekemällä siitä erityisen raskaan ja vaativan. (Järvi 2007, 44, 51.)
Naisen voi vallata tyhjyyden tunne ja turtumus, joita seuraa yleensä suru. Surematon suru voi
ilmetä vuosien jälkeen fyysisinä kipuaistimuksina. Jotkut myös torjuvat surun ja se voi aiheut-
taa sen, että tukahdutetut tunteet nousevat pintaan ja purkautuvat myöhemmin elämässä.
Suru pitää siis surra, mutta siihen ei saa jäädä kiinni. Suruun kiinnijääminen on vakava riskite-
kijä masennukseen ja usein psykosomaattisten oireiden takana. Ei ole kuitenkaan tarkkaa ai-
kaa, jonka saisi surra. Usein 2-4 kuukauden kuluttua keskenmenosta, sokkia seuraa uusi vahva
surureaktio. Tämä vaihe menee usein nopeasti ohi, mutta tulee usein yllätyksenä, kun on jo
uskottu, että pahimmasta on jo selvitty. Tästä ei myöskään usein varoiteta keskenmenon ko-
keneita, vaikka ennakkovaroituksella olisikin rauhoittava vaikutus. Keskenmenon kokenut voi
tuntea vihaa ja katkeruutta ja kohdistaa nämä moniin ulkopuolisiin ihmisiin, kuten puolisoon
ja neuvolan henkilökuntaan. (Järvi 2007, 48-58.)
Keskenmenon aiheuttama kipu on fyysistä ja henkistä. Epätäydellisen keskenmenon hoitome-
netelmien aiheuttaman kivun lisäksi voi itse suru aiheuttaa fyysistä kipua, kuten päänsärkyä,
migreeniä, verenpaineen nousua, ruokahaluttomuutta, erilaisia epämääräisiä kipuja, palele-
mista, rytmihäiriöitä ja väsymystä. Moni nainen kertoo myös niin sanotusta tyhjän sylin ki-
vusta, eli keskenmenon jälkeisestä käsivarsien, hartioiden ja rintakehän kivuista. Lääkärit pu-
huvat usein näistä psykosomaattisina oireina, joka koetaan keskenmenon kokeneen puolelta
vähättelynä. (Järvi 2007, 47-48.)
5 Opinnäytetyön tarkoitus ja tavoitteet
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tuottaa opas hoitotyön opiskelijoille ja ammattilaisille
keskenmenopotilaan kohtaamisesta ja tukemisesta osana hoitotyötä. Tavoitteenamme oli li-
sätä hoitotyön opiskelijoiden ja ammattilaisten tietoa keskenmenopotilaan kohtaamisesta ja
tuen antamisesta sekä kykyä kohdata ja tukea keskenmenopotilasta. Tavoitteenamme oli
myös tehdä selkeä ja helppolukuinen opas sekä opinnäytetyön tekijöiden ammatillinen kasvu
prosessin aikana.
6 Opinnäytetyöprosessi
6.1 Toiminnallinen opinnäytetyö
Opinnäytetyöt voidaan jakaa tutkimukselliseen ja toiminnalliseen opinnäytetyöhön. Toimin-
nallisen opinnäytetyön tavoitteena on ohjeistaminen ja opastaminen ammatillisessa kentässä
23
tai toiminnan järjestäminen tai järkeistäminen. (Airaksinen & Vilkka 2004, 9.) Toiminnallisen
opinnäytetyön lopputulos voi olla esimerkiksi kirja, ohjeistus, tietopaketti, opas, portfolio,
messu- tai esittelyosasto tai tapahtuma. Lopullisessa raportissa onkin tärkeää kertoa keinot,
jolla lopputulos on saavutettu. (Airaksinen & Vilkka 2004, 51.)
Pelkkä toiminnallisen opinnäytetyön toteutus ei riitä ammattikorkeakoulun opinnäytetyöksi.
Ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä on tärkeää osoittaa, että pystyy yhdistämään ammatil-
lisen teoreettisen tiedon ammatilliseen käytäntöön, pohtimaan käytännön ratkaisuja alan teo-
rioiden pohjalta ja kehittämään niiden avulla oman alan ammattikulttuuria. Toiminnallinen
opinnäytetyö siis vaatii tietoperustan ja teoreettisen viitekehyksen siinä missä tutkimukselli-
nen opinnäytetyökin. (Airaksinen & Vilkka 2004, 41-42.)
Toiminnallisen opinnäytetyön tekeminen alkaa aiheanalyysilla eli aiheen ideoinnilla. Aiheana-
lyysin aikana mietitään itseä kiinnostava aihe, jonka pohjalta voidaan olla yhteydessä kohtee-
seen, jolla voi olla tietoa aiheesta. Toimeksiantajan ei tarvitse olla työnantaja vaan toimeksi-
anto voi tulla myös muuta kautta. Riskinä työelämästä tulevan aiheen kanssa on opinnäyte-
työn laajeneminen suuremmaksi, kuin se on alun perin tavoitteissa ajateltu. Aiheen valinnassa
kannattaa huomioida omat voimavarat ja valmiudet toteuttaa se. (Airaksinen & Vilkka 2004,
16-23.)
Toiminnalliselle opinnäytetyölle kannattaa tehdä toimintasuunnitelma, jotta nähdään, että
opinnäytetyön tavoitteet ovat tiedostettuja, harkittuja ja perusteltuja. Toimintasuunnitelma
vastaa kysymyksiin mitä tehdään, miten tehdään ja miksi tehdään. Toimintasuunnitelmaan
kannattaa sisällyttää opinnäytetyön aikataulusuunnitelma, tavoitteet ja hahmotelma tulevan
raportin rakenteesta. (Airaksinen & Vilkka, 26-28.)
Raportti on osa toiminnallista opinnäytetyötä ja se kuvaa mitä, miksi ja miten on tehty, mil-
lainen on työprosessi ollut ja millaisiin tuloksiin tai johtopäätöksiin on päädytty. Se näyttää
myös miten tekijä arvioi prosessiaan, tuotostaan ja oppimistaan. Oleellista raportissa on myös
lähdekritiikki. Raportissa on ilmettävä kaikki asiat, jotka ovat vaikuttaneet toiminnalliseen
osuuteen. (Airaksin & Vilkka 2004, 65-66, 72, 84)
Alla olevasta taulukosta, Taulukko 3, näkee toiminnallisen opinnäytetyömme aikataulun
(katso taulukko 3). Aloitimme opinnäytetyömme ideoinnin keväällä 2017 pohtimalla mahdol-
lista aihetta. Olimme yhteydessä Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:hyn ja aiheen saatu-
amme esittelimme sen opinnäytetyömme ohjaavalle opettajalle.
Opinnäytetyömme suunnitelman tekemisen aloitimme syksyllä 2017 ja jatkoimme sitä kevään
2018 aikana. Prosessiin kuului teoreettisen viitekehyksen muodostaminen monipuolisten läh-
teiden avulla. Samalla määrittelimme opinnäytetyömme tarkoituksen ja tavoitteet ja teimme
aikataulusuunnitelman.
24
Helmikuussa 2018 esitimme suunnitelman opinnäytetyö-seminaarissa ja otimme yhteyttä mah-
dolliseen yhteistyökumppaniin tutkimuksen tekemistä varten. Valitettavasti tämä ei resurs-
sien puutteen vuoksi pystynyt lähtemään yhteistyöhön mukaan. Otimme yhteyttä opinnäyte-
työtämme ohjaavaan opettajaan ja lähdimme pohtimaan mahdollisuutta toteuttaa opinnäyte-
työmme toiminnallisena opinnäytetyönä. Päädyimme toteuttamaan opinnäytetyömme op-
paana hoitoalan ammattilaisille ja opiskelijoille. Opasta aloimme tuottamaan kesän 2018 ai-
kana ja syksyllä 2018 haimme tutkimuslupaa kerätä palautetta ryhmältä terveydenhoitaja-
opiskelijoita. Tutkimusluvan saatuamme keräsimme palautteen opiskelijoilta syyskuussa 2018,
mutta saimme sitä myös muutamilta ammattilaisilta. Palautteen analysoimisen jälkeen pää-
simme esittämään opinnäytetyömme marraskuussa 2018, jonka jälkeen teimme myös kypsyys-
näytteen. Opinnäytetyömme esittämisen jälkeen saimme siitä palautetta, jonka pohjalta
teimme vielä viimeiset korjaukset ja pääsimme julkaisemaan opinnäytetyömme vielä marras-
kuussa 2018.
Tehtävät Suunnitelma
Ideointi kevät 2017
Suunnitelman teko syksy-kevät 2017
Suunnitelman esitys helmikuu 2018
Oppaan tekeminen kesä 2018
Palautekysely opiskelijoille syyskuu 2018
Opinnäytetyön esittäminen, kypsyysnäyte marraskuu 2018
Opinnäytetyön julkaisu marraskuu 2018
Taulukko 3: Opinnäytetyömme aikataulu
6.2 Työelämäkumppani ja kohderyhmä
Toiminnallisessa opinnäytetyössä on hyvä löytää toimeksiantaja eli työelämäkumppani opin-
näytetyölle. Näin se antaa laajemman kuvan tekijänsä osaamisesta ja voi herättää työelämän
kiinnostusta. Opinnäytetyön aihe, joka tulee työelämästä, tukee ammatillista kasvua ja aut-
taa vertaamaan omia tietoja ja taitoja työelämään. (Airaksinen & Vilkka 2004, 16-18.)
Opinnäytetyössämme työelämäkumppani on Lapsettomien yhdistys Simpukka ry ja Laurea-am-
mattikorkeakoulu. Lapsettomien yhdistys Simpukka ry on ainoa tahattoman lapsettomuuden
kokemuksellinen asiantuntijaorganisaatio Suomessa. Yhdistys parantaa yhteiskunnan tietoa ja
tietoisuutta lapsettomuudesta, tuottaa materiaalia lapsettomuudesta, tarjoaa vertaistukea ja
toimii edunvalvojan lapsettomille ja heidän läheisilleen. (Lapsettomien yhdistys Simpukka ry
2018.) Lapsettomien yhdistys Simpukka ry valikoitui yhteistyökumppaniksi, sillä olimme kiin-
nostuneita lapsettomuusaiheesta ja idea keskenmenopotilaisiin kohdistuvasta opinnäytetyöstä
lähti heiltä.
25
Laurea-ammattikorkeakoululla on kuusi kampusta, jotka sijaitsevat Espoossa, Vantaalla, Loh-
jalla, Hyvinkäällä ja Porvoossa. Laurea tarjoaa mahdollisuuden opiskella monipuolisesti eri
aloja kuten sosiaali- ja terveysalaa. (Laurea 2018.) Laurea-ammattikorkeakoulu toimi yhteis-
työkumppaninamme siten, että oppaan valmistuttua osana sen arviointia esitimme sen Lau-
rea-ammattikorkeakoulun terveydenhoitajaopiskelijoille ja keräsimme tietoa sen hyödyllisyy-
destä ja ulkoasusta heiltä. Tällä tavoin saimme konkreettista tietoa oppaan onnistumisesta.
Toiminnallinen opinnäytetyö tuotetaan aina jollekin kohderyhmälle käytettäväksi. Kohderyh-
män valitsemiseen voivat vaikuttaa sosioekonominen asema, ikä, koulutus, ammattiasema,
henkilöstötaso tai asema työyhteisössä tai toimeksiantajan toivomukset tai tavoitteet. On
oleellista määritellä olemassa oleva ongelma ja ketä se koskee. Kohderyhmän valitseminen on
tärkeää, sillä se vaikuttaa opinnäytetyön sisältöön ja auttaa rajaamaan laajoja aiheita. (Ai-
raksinen & Vilkka, 38-40.) Parhaan tuloksen saa jos kohderyhmältä kysytään heidän tarpeitaan
ja näkemystään (Koskinen-Ollonqvist, Parkkunen & Vertio 2001).
Oppaamme kohderyhmänä toimivat hoitotyön opiskelijat ja jo työelämässä olevat hoitotyön
ammattilaiset. Näin saimme rajattua aihetta loogisesti, mutta koimme myös, että suurin
tarve tämän kaltaiselle oppaalle oli juuri opiskelijoiden tai keskenmenopotilaita kohtaavien
työntekijöiden keskuudessa.
6.3 Oppaan suunnittelu ja toteutus
Hyvä opas opettaa ja auttaa tietämään ja tekemään uutta. Oppaan sisällön tulisi muodostua
lukijan tarpeesta ja oletuksesta siitä mitä lukija jo tietää. Oppaan tulee antaa jotain hyödyl-
listä lukijalleen. Opasta rakentaessa pitää miettiä mitä tahtoo lukijan oppivan, tietävän ja
tuntevan ja mikä on oppaan sanoma. (Jussila, Ojanen & Tuominen 2008.) Terveysaineistoa
tehdessä on hyvä selvittää, minkälaiselle aineistolle on tarvetta. On tärkeää, että aineistosta
ilmenee mihin terveysasiaan tai – ongelmaan se liittyy ja mihin sen tekemisellä on pyritty.
(Koskinen-Ollonqvist, Parkkunen & Vertio 2001, 7.) Tuotimme opinnäytetyönämme oppaan
(liite 1) hoitotyön opiskelijoille ja ammattilaisille, koska koimme, että keskenmenopotilaan
kohtaamista ja tukemista ei käydä riittävästi hoitotyön koulutuksen aikana. Esimerkiksi neu-
volassa työskentelevä terveydenhoitaja, päivystyksessä työskentelevä sairaanhoitaja tai äi-
tiyspoliklinikalla työskentelevä kätilö kohtaavat työssään keskenmenopotilaita, joten olisi
hyvä, että hoitotyön ammattilaisilla olisi ennestään tietoa miten olisi hyvä toimia näissä tilan-
teissa. Lisäksi tietoa keskenmenopotilaan kohtaamisesta ja tuesta on hankala löytää, joten
halusimme tuottaa kokonaisuuden jossa nämä asiat käsitellään selkeästi.
26
Oppaan tekemisen vaiheet
Ohjelman valinta oppaan tekemiseen
Oppaan sisällön valinta
Kirjasintyypin ja –koon valinta
Värien valinta
Tekstin sijoittelu
Kuvitus
Taulukko 4: Oppaan tekemisen vaiheet
Tuotimme oppaan Microsoft Wordin avulla hyödyntäen omia tietokoneitamme. Valitsimme
Microsoft Wordin, koska se oli meille tuttu ohjelma ja oppaan tekemiseen ja kirjataittoon
Microsoft Wordin avulla löytyi hyviä ohjeita internetistä.
Tiedon on oltava virheetöntä, objektiivista ja ajan tasalla ja sitä pitäisi olla sopiva määrä. Si-
sällön tulisi olla selkeää luettavaa ja ymmärrettävää sekä sen pitäisi tulla aineistosta selkeästi
esiin. Näihin asioihin voi vaikuttaa selkeillä lauserakenteilla, lyhyillä ja tutuilla sanoilla sekä
oikeilla kirjasintyypin ja kirjasimen koon valinnoilla. (Koskinen-Ollonqvist, Parkkunen & Vertio
2001, 11-18.) Oppaamme sisältö perustuu opinnäytetyön teoreettiseen viitekehykseen, jonka
olemme muodostaneet monipuolisista lähteistä. Tavoitteenamme oli saada mahdollisimman
kattava opas aihetta koskien. Teoriatiedon pohjana käytimme monipuolisesti erilaisia läh-
teitä. Käytimme sekä kirjallisia, että sähköisiä lähteitä ja monipuolisesti artikkeleita, tutki-
muksia ja hoitotyön oppikirjoja. Kotimaisten lähteiden lisäksi meillä oli käytössä myös muu-
tama kansainvälinen lähde. Tiedonhankintaan käytimme erilaisia tietokantoja: Terveysportti,
Finna, Medic, PubMED sekä Julkari. Lisäksi haimme manuaalisesti Googlen ja Google Scholarin
avulla. Finnan kautta löysimme sähköisten lähteiden tueksi useita painettuja lähteitä kuten
hoitotyön oppikirjoja aihetta koskien. Lähteinä on kirjallisuuden lisäksi käytetty esimerkiksi
väitöskirjoja, pro-graduja sekä tutkimusartikkeleita.
Oppaaseen olemme valinneet opinnäytetyön teoreettisen viitekehyksen tärkeimmät asiat ja
jotka koemme olevan merkityksellisimpiä oppaan tarkoituksen ja tavoitteen kannalta. Op-
paassa käsitellään keskenmenotyypit, keskenmenopotilaan kliininen hoito ja oireet, kesken-
meno psyykkisenä kriisinä ja kokemuksena, kuinka tukea ja kohdata keskenmenon kokenut,
mitä keskenmenon jälkeen ja miten kohdata raskaana oleva, jolla taustalla yksi tai useampi
keskenmeno. Oppaan sisällön muodostamisessa saimme apua yhteistyökumppaniltamme Lap-
settomien yhdistys Simpukka ry:ltä.
Aineiston tunnelmaan voidaan vaikuttaa tekstityypillä ja –koolla. Kirjasimen tulee olla tar-
peeksi suuri, jotta sen lukeminen on helppoa, mutta ei niin suuri, että se antaa tekstistä epä-
uskottavan vaikutelman. Kirjasintyypin tulisi olla selkeä ja yksinkertainen ja pienillä kirjai-
milla kirjoitettu teksti on helppolukuisempaa. Tekstin lihavoinnilla voi korostaa otsikoita,
27
mutta tekstistä ohut kirjasintyyppi tekee kevyemmän, kun taas paksu helposti tunkkaisen nä-
köisen. (Koskinen-Ollonqvist, Parkkunen & Vertio 2001, 15-16.) Valitsimme oppaan tekstin
fontiksi Segoe Ul:n, sillä se on selkeä ja yksinkertainen, mutta se ei ole yleisesti käytössä vi-
rallisissa asiakirjoissa ja raporteissa. Tällä tavoin opas näyttää mielestämme kevyemmältä ja
helpommin lähestyttävältä. Otsikoissa on käytetty fonttia Segoe Ul Semilight lihavoituna,
koska halusimme, että otsikot korostuvat, mutta eivät liian hallitsevasti.
Tekstin lukemisen helpottamiseksi on tärkeää, että tekstin ja taustan kontrasti on hyvä. Suo-
siteltavaa on valkoinen tausta, jossa teksti on musta, tummanvihreä tai tummansininen. Taus-
tan on hyvä olla yksivärinen, jotta luettavuus ei huonone. Tekstin ymmärrettävyyttä voidaan
kuitenkin myös parantaa muuttamalla kirjasimen kokoa, tyyliä tai väriä esimerkiksi otsikoissa.
(Koskinen-Ollonqvist, Parkkunen & Vertio 2001, 16-17.) Valitsimme oppaaseen valkoisen taus-
tan, koska se on selkeä ja tuo esiin hyvin tekstin. Halusimme tehdä oppaan, jonka lukeminen
on helppoa ja uskomme luettavuuden säilyvän parhaiten valkoisella taustalla. Halusimme kui-
tenkin korostaa otsikoita, joten otsikoiden väriksi valitsimme vaaleansinisen. Halusimme, että
mustan kanssa oppaassa on joku lempeämpi väri, jotta se on miellyttävä lukijalle, mutta sa-
malla sopii myös herkkään aiheeseen.
Tekstin selkeyteen vaikutetaan myös tekstin sijoittelulla. Tekstiä voidaan jakaa otsikoinneilla
ja kappalejaoilla. Väljästi sijoiteltua tekstiä on helpompi lukea ja sieltä on helpompaa hah-
mottaa keskeiset asiat. Otsikot erottuvat parhaiten sisennetystä tekstistä, mutta teksti voi al-
kaa myös vasemmasta reunasta. (Koskinen-Ollonqvist, Parkkunen & Vertio 2001, 16.) Käy-
timme oppaassa selkeitä otsikoita, mutta myös korostaneet joissain luvuissa väliotsikoita tai
kappaleen alkuja. Halusimme, että lukijan on helppo ymmärtää mistä luku kertoo. Kappaleja-
koja on käytetty paljon, jotta tekstiä on helpompi hahmottaa.
Kuvituksella voidaan havainnollistaa aineiston aihetta ja lisätä sen kiinnostavuutta. Kuvien yh-
distäminen tekstiin helpottaa asian muistamista ja se antaa aineistoista paremman vaikutel-
man. Kuvilla saadaan lukijan huomio kiinnittymään helpommin. Parhaimmillaan kuvat tukevat
tekstiä ja antavat aiheesta lisää tietoa. (Koskinen-Ollonqvist, Parkkunen & Vertio 2001, 17.)
Lisäsimme oppaaseen tekstin tueksi kuvia, jotta opas vaikuttaisi lukijan silmään kiinnostavam-
malta. Kuvat saimme Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n omasta kuvapankista. Valitse-
mamme kuvat eivät varsinaisesti liity aiheeseen, mutta tukevat kuitenkin oppaan tarkoitusta.
Halusimme pitää kuvien määrän myös melko vähäisenä, etteivät ne veisi huomiota tekstiltä.
6.4 Oppaan arviointi
Toiminnallisen opinnäytetyön tuotoksen arviointi on osa opinnäytetyö- ja oppimisprosessia.
Ensin arvioidaan opinnäytetyön aihe, tavoitteet, teoreettinen viitekehys, tietoperusta sekä
kohderyhmä. Nämä kaikki pitäisi tulla selkeästi esiin raportissa. Tämän jälkeen pitää arvioida
28
toteutustapaa ja opinnäytetyön raporttia ja kieliasua. Oman arvioinnin tueksi voi kerätä pa-
lautetta. (Airaksinen & Vilkka 2004, 154-161.)
Terveysaineistoa arvioidessa olennaista on arvioida mitä on saavutettu ja miten. Arvioinnin
tulee olla kriittistä ja arvioida tuotoksen hyvät ja huonot puolet. Aineistoa arvioidessa on
hyvä arvioida sen sisältöä, kieliasua ja ulkoasua. (Koskinen-Ollonqvist, Parkkunen & Vertio
2001, 4-18.)
Palautetta keräsimme määrällisen tutkimusmenetelmän avulla kyselylomakkeella (liite 2).
Määrällinen tutkimusmenetelmä antaa tilastollisesti esitettävää, numeraalista tietoa. Määräl-
listä tutkimusmenetelmää käyttäessä tulee selvityksen kohteen olla mitattavissa. Aineiston
kerääminen voi määrällisessä tutkimuksessa tapahtua postitse, sähköpostitse, puhelimen väli-
tyksellä tai paikanpäällä. Tutkimuksessa käytettävässä lomakkeessa tulee huomioida kuka sii-
hen vastaa ja muotoilla kysymykset vastaajalle sopiviksi ja ymmärrettäviksi. Kysymykset voi-
vat olla avoimia kysymyksiä, monivalintakysymyksiä tai molempia. Kysymysten on hyvä olla
johdonmukaisessa järjestyksessä ja niin, että jokaisessa kohdassa on vain yksi kysymys. (Ai-
raksinen & Vilkka 2004, 58-62.) Teimme lomakkeen kysymykset niin, että ne olivat helposti
ymmärrettäviä ja vastasivat opinnäytetyön tavoitteita.
Suositeltavaa kyselylomakkeessa on edetä ylhäältä alaspäin järjestyksessä. Kyselylomakkeen
tulee olla kohtuullisen pituinen ja ulkonäöltään selkeä, jotta siihen vastaaminen on vastaa-
jalle ja analysointi tekijälle mahdollisimman helppoa. Kysymysten tulisi olla vastaajalle ym-
märrettävässä muodossa. Vastausvaihtoehtojen järjestäminen numeroilla vähentää tietojen
tallentamisessa tapahtuvia virheitä ja parantaa kyselyn reliabiliteettia. (Kyselylomakkeen laa-
timinen 2010.) Tärkeää kysymysten toimivuuden kannalta on, että ne ovat helposti ymmärret-
täviä (Kananen 2008, 25). Halusimme, että kysely on selkeä ulkonäöltään, joten kysymykset
on numeroitu, ne on esitetty selkeällä fontilla ja ne etenevät ylhäältä alaspäin. Teimme kysy-
mykset niin, että mahtuivat yhden A4-kokoiselle sivulle.
Kyselyssä voidaan käyttää puolistrukturoitua tai strukturoitua haastattelua. Tässä opinnäyte-
työssä käytimme strukturoitua haastattelua. Strukturoidussa haastattelussa eli lomakehaas-
tattelussa kyselylomakkeeseen vastataan valmiiden kysymyksien valmiisiin vastauksiin. Jokai-
nen vastaaja saa kysymykset samassa järjestyksessä, josta vastaajat valitsevat itselleen par-
haan vaihtoehdon. Strukturoitu haastattelu on hyvä silloin, kun tuloksia halutaan analysoida
tilastollisesti. (Strukturoitu ja puolistrukturoitu haastattelu 2018.) Valitsimme strukturoidun
haastattelun siksi, että haluamme, että jokainen vastaaja vastaa samoihin kysymyksiin. Siten
meidän oli helppoa analysoida tulokset tilastollisesti, jolloin pystyimme ilmoittamaan tulokset
numeraalisesti ja graafisesti. Strukturoiduissa kysymyksissä käytimme apunamme Likert-as-
teikkoa. Likert-asteikko on asteikko, jossa vastausvaihtoehdoilla on järjestys, jossa toiseen
suuntaan samanmielisyys vähenee ja toiseen kasvaa (Muuttujien ominaisuudet 2007). Lisäksi
29
kyselylomakkeessa oli kaksi avointa kysymystä. Vaikka avointen kysymysten analysointi on jos-
kus haastavaa, voivat ne samalla tuottaa tietoa, jota ei pelkillä strukturoiduilla kysymyksillä
ole mahdollisuutta saada (Kananen 2008, 26).
Esittelimme oppaan kolmannen vuoden terveydenhoitajaopiskelijoille (n=33) diaesityksen
avulla ja jaoimme heille paperisia versioita oppaasta. Esityksessä kerroimme ensin opinnäyte-
työn taustaa ja sen tarkoitusta ja tavoitteita, jonka jälkeen esittelimme oppaan ja sen sisäl-
lön. Lopuksi keräsimme palautelomakkeen avulla palautetta oppaasta.
Vastaukset analysoimme tilastollisen analyysin avulla sillä tilastollinen analyysi sopii, kun käsi-
tellään numeerisessa muodossa olevaa tietoa (Tilastollisen analyysin periaatteet 2018). Tilas-
tollisen analyysin avulla voidaan ilmoittaa tutkittavan ilmiön määrä, yleisyys ja jakautuminen
ja jäsentyminen luokkiin (Tilastollisesti kuvaava analyysi 2015). Vastaukset analysoimme Mic-
rosoft Excelin avulla. Vastausprosentti oli hyvä ja lähes jokainen lomake oli kokonaan täy-
tetty. Vain kolmessa lomakkeessa ei ollut vastattu kaikkiin strukturoituihin kysymyksiin. Avoi-
missa kysymyksissä ensimmäiseen kysymykseen oli vastannut 25 ja toiseen 19. Kuudessa lo-
makkeessa oli jätetty molempiin vastaamatta.
Kysymykset Täysin eri mieltä n (%)
Osittain eri mieltä n (%)
Osittain samaa mieltä n (%)
Täysin samaa mieltä n (%)
Opas avasi minulle kesken-menopotilaan hoitopolkua 0 (0) 5 (15,2) 14 (42,4) 14 (42,4)
Opas antoi minulle uutta tietoa 1 (3) 1 (3) 18 (54,5) 13 (39,4)
Opas on selkeä ja helppolu-kuinen 0 (0) 3 (9,1) 12 (36,4) 18 (54,5)
Käsitteet ja asiat ovat hel-posti ymmärrettäviä 0 (0) 0 (0) 14 (43,8) 18 (56,3)
Uskon, että oppaan lukemi-sen jälkeen minun on hel-pompaa kohdata kesken-menopotilas 0 (0) 2 (6,1) 20 (60,6) 11 (33,3)
Uskon, että oppaan lukemi-sen jälkeen minun on hel-pompaa tukea keskenme-nopotilasta 0 (0) 1 (3,1) 19 (59,4) 12 (37,5)
Opas on hyödyllinen käy-tännön työhön 0 (0) 1 (3,1) 14 (43,8) 17 (53,1)
Taulukko 5: Palaute opiskelijoilta
30
Taulukossa 5 esitetään jokaiseen kysymykseen kohdistuneiden eri vastausten määrä numeeri-
sesti ja prosentein. Eniten täysin samaa mieltä-vastauksia oli väitteessä ”Opas on selkeä ja
helppolukuinen” sekä ”Käsitteet ja asiat on helposti ymmärrettäviä” ja vähiten väitteessä
”Uskon, että oppaan lukemisen jälkeen minun on helpompaa kohdata keskenmenopotilas”.
Kuitenkin kyseiseen väitteeseen suurin osa vastasi ”osittain samaa mieltä” ja kyseessä oli
myös suurin vastausmäärä yksittäisessä vastausvaihtoehdossa
Kuvio 1: Positiiviset ja negatiiviset vastaukset
Kuviossa 1 on arvioitu positiiviset vastaukset suhteessa negatiivisiin vastauksiin jokaisen kysy-
myksen kohdalla. Positiivisiksi vastauksiksi on laskettu täysin samaa mieltä- ja osittain samaa
mieltä-vastaukset ja negatiivisiksi vastauksiksi on laskettu täysin eri mieltä- ja osittain eri-
mieltä vastaukset. Kaaviosta on helppo nähdä, että positiivisia vastauksia oli reilusti enem-
män, kuin negatiivisia. Kysymys ”Käsitteet ja asiat ovat helposti ymmärrettäviä” sai eniten
positiivisia vastauksia, sillä siinä positiivisten vastausten määrä oli 100%. Eniten negatiivisia
vastauksia tuli kysymykselle ”Opas avasi minulle keskenmenopotilaan hoitopolkua”, jossa ne-
gatiivisten vastausten määrä oli 15,2%.
Lomakkeessa oli kaksi avointa kysymystä, joissa vastaajilla oli mahdollisuus kertoa, mitä uutta
tietoa opas antoi ja mitä oppaaseen olisi voinut lisätä. Eniten lisää tietoa kerrottiin saaneen
erilaisista tuen muodoista ja palveluista, kohtaamisesta sekä keskenmenopotilaan hoidosta ja
hoitopolusta. Lisäksi uutta tietoa oli saatu keskenmenon yleisyydestä, erilaisista keskenme-
notyypeistä sekä keskenmenosta uuden raskauden aikana. Opas koettiin hyväksi myös siksi,
että koulussa sitä ei juurikaan käsitellä aihetta opintojen aikana.
84,8
94
90,9
100
93,9
96,9
96,9
15,2
6
9,1
0
6,1
3,1
3,1
Opas avasi minulle keskenmenopotilaan hoitopolkua
Opas antoi minulle uutta tietoa
Opas on selkeä ja helppolukuinen
Käsitteet ja asiat ovat helposti ymmärrettäviä
Uskon, että oppaan lukemisen jälkeen minun onhelpompaa kohdata keskenmenopotilas
Uskon, että oppaan lukemisen jälkeen minun onhelpompaa tukea keskenmenopotilasta
Opas on hyödyllinen käytännön työhön
Positiiviset ja negatiiviset vastaukset opiskelijoilta %
Samaa mieltä Eri mieltä
31
Eniten oppaaseen olisi haluttu tarkempaa tietoa keskenmenopotilaan hoitopolusta esimerkiksi
janan muodossa. Toivottiin myös lisää tietoa tunteista ja surusta sekä kokemuksia keskenme-
non kokeneilta ja heitä hoitaneilta. Ehdotettiin myös, että oppaassa voisi olla käytännön työ-
hön sopivia valmiita lauseita ja asiakkaalle annettava osio. Lisäksi toivottiin, että opas ei olisi
niin pitkä, tekstiä olisi vähemmän ja tekstin fontti olisi pienempi sekä enemmän kuvia. Myös
sähköistä versiota ehdotettiin. Osa oli myös kirjoittanut, että ei lisäisi mitään ja opas on hyvä
sellaisenaan.
Saimme myös muilta tahoilta palautetta. Ensimmäisenä palautetta antoi yhteistyökumppa-
nimme Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n toiminnanjohtaja, joka toivoi lisää tietoa pari-
suhteen merkityksestä keskenmenossa ja siitä, miltä keskenmeno tuntuu, kun taustalla on pit-
käaikainen lapsettomuus ja lapsettomuushoidot. Palautteessa toivottiin myös siltaa kliinisen
hoidon ja psykososiaalisen tuen välille. Saimme palautetta myös Kuusiolinnan perhepalvelui-
den palvelukoordinaattorilta. Palautteen avoimista kysymyksistä ilmeni toive vapaaseen ti-
laan, johon esimerkiksi neuvola voisi itse lisätä tärkeitä yhteystietoja.
Kysymykset Täysin eri mieltä (%)
Osittain eri mieltä (&)
Osittain samaa mieltä (%)
Täysin samaa mieltä (%)
Opas avasi minulle kesken-menopotilaan hoitopolkua
0 (0) 0 (0) 1 (50) 1 (50
Opas antoi minulle uutta tietoa
0 (0) 1 (50) 1 (50) 0 (0)
Opas on selkeä ja helppo-lukuinen
0 (0) 0 (0) 0 (0) 2 (100)
Käsitteet ja asiat ovat hel-posti ymmärrettäviä
0 (0) 0 (0) 0 (0) 2 (100)
Uskon, että oppaan luke-misen jälkeen minun on helpompaa kohdata kes-kenmenopotilas
0 (0) 0 (0) 0 (0) 2 (100)
Uskon, että oppaan luke-misen jälkeen minun on helpompaa tukea kesken-menopotilasta
0 (0) 0 (0) 0 (0) 2 (100)
Opas on hyödyllinen käy-tännön työhön
0 (0) 0 (0) 1 (50) 1 (50)
Taulukko 6: Palaute ammattilaisilta
Taulukossa 6 on analysoitu myös Lapsettomien yhdistys Simpukan ry:n toiminnanjohtajan ja
Kuusiolinnan perhepalveluiden palvelukoordinaattorin antama palaute. Taulukosta käy ilmi,
että palaute on molemmilta ammattilaisilta ollut melko yksimielistä ja että vastaukset ovat
32
selkeällä enemmistöllä positiivisia. Ainoa ”negatiivinen” vastaus on väitteessä ”Opas antoi mi-
nulle uutta tietoa” ja tämä varmasti johtuu siitä, että ammattilaisilla on jo ennestään niin
vankka tietopohja aiheesta.
Lisäksi saimme palautetta Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiin Äitiyspoliklinikan käti-
löiltä. Siellä koettiin opas hyväksi ja laajaksi, mutta toivottiin tarkennuksia keskenmenon oi-
reiluun ja sen ilmenemiseen sekä anti-D-immunogolobuulinin antoon ja kaavinnan riskeihin.
Palautteessa myös todettiin oppaan sopivan parhaiten pitkien raskausviikkojen keskenmenoi-
hin.
6.5 Palautteen pohjalta tehdyt muutokset
Opiskelijoiden palautteen pohjalta lisäsimme sisältöön janan hoitopolusta. Palautteen poh-
jalta muutimme myös visuaalista ulkomuotoa, muuttamalla fonttia hieman pienemmäksi.
Tekstiä emme halunneet ottaa pois, koska koimme kaiken sisällön olennaiseksi, varsinkin, kun
suurin osa koki oppaan selkeäksi ja helppolukuiseksi. Fonttia pienentämällä opas pysyi pituu-
deltaan samana kuin aikaisemmin, huolimatta siitä, että lisäsimme tietoa eli ainakaan op-
paasta ei tullut pidempää.
Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n toiminnanjohtajan palautteen pohjalta lisäsimme sekä
kirjalliseen raporttiin, että itse oppaaseen tietoa parisuhteen tukemisen tärkeydestä, kump-
panin huomioimisesta sekä keskenmenosta lapsettomuustaustalla. Lisäsimme kliinisen hoidon
yhteyteen tietoa, miten myös psyykkinen vointi tulisi huomioida sen yhteydessä. Kuusiolinnan
perhepalveluiden palvelukoordinaattorin palautteen pohjalta lisäsimme oppaan loppuun teks-
tikentän, johon neuvolan työntekijä voisi kirjata helposti haluamansa yhteystiedot.
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiin Äitiyspoliklinikan kätilöiden palautteen pohjalta tar-
kensimme kohtia, joissa puhuttiin keskenmenon oireilusta ja sen ilmenemisestä sekä kaavin-
nan riskeistä. Paransimme myös ohjetta anti-D-immunoglubiilinin antamisesta.
7 Pohdinta
7.1 Johtopäätökset
Johtopäätöksenä voimme päätellä, että opas koettiin hyväksi ja hyödylliseksi. Voimme pää-
tellä vastauksista, että oppaasta on apua keskenmenopotilaan kohtaamiseen ja tukemiseen.
Vastausten perusteella eniten koettiin, että oppaan käsitteet olivat helposti ymmärrettäviä.
Vähiten opas avasi vastaajille keskenmenopotilaan hoitopolkua. Voimme lisäksi myös todeta,
että opas olisi hyödyllinen osana terveydenhoitajan opetussuunnitelmaa, koska kyseistä ai-
hetta ei käsitellä juurikaan koulussa. Opas on tarpeeksi lyhyt kattamaan tärkeimmät asiat itse
keskenmenopotilaasta sekä tämän kohtaamisesta ja tukemisesta.
33
7.2 Eettisyys
Eettisyyden kannalta tärkeää on, että on tiedonhankintamenetelmät, jotka ovat eettisesti
kestävät (Tutkimusetiikka 2018). Teoriapohjamme perustuu monipuolisiin ja kasainvälisiin
lähteisiin. Panostimme kuitenkin kotimaisiin lähteisiin, koska kansainvälisten tutkimusten tu-
lokset eivät välttämättä vastaa kotimaisia tuloksia ja käytännöt ulkomailla voivat olla erilaisia
Suomeen verrattuna. Esimerkiksi samanlaista äitiys- ja lastenneuvolajärjestelmää, kuin Suo-
messa, ei ole useimmissa maissa (Raskaus ja synnytys ulkomailla 2016). Tiedonhankintaan
käytimme tietokantoja, jotka ovat tunnettuja ja koimme luotettaviksi, kuten Terveysportti,
Finna, Medic, PubMED sekä Julkari. Lisäksi haimme manuaalisesti Googlen ja Google Scholarin
avulla. Manuaalisessa haussa suodatimme pois keskustelupalstojen ja iltapäivälehtien kaltaisia
lähteitä, koska ne eivät perustu välttämättä tutkittuun tietoon.
Hyvien tieteellisten käytäntöjen mukaista on kaikissa työn vaiheissa muistaa rehellisyys, huo-
lellisuus ja tarkkuus ja että se on yksityiskohtaisesti suunniteltu, toteutettu ja raportoitu.
(Kuula 2006, 34-35.) Koemme tässä onnistuneemme, sillä toteutimme opinnäytetyötä vaihe
vaiheelta hyväksyttyjen käytäntöjen mukaisesti ja edellä mainitut asiat huomioiden niin, että
opinnäytetyön suunnittelussa ja toteutuksessa on oltu huolellisia, tarkkoja ja rehellisiä.
Eettinen kestävyys korostaa myös tutkimuksen laatua ja sitä, että tutkimuksen tekijät ovat
eettisesti sitoutuneita (Sarajärvi & Tuomi 2009, 127). Sitouduimme tekemään eettisesti laa-
dukkaan oppaan siten, että työstimme opinnäytetyömme teoreettista osuutta ja itse opasta
ja muokkasimme niitä paremmaksi saamamme palautteen pohjalta, kunnes ne olivat laaduk-
kaat.
On myös tärkeää, että muiden tutkijoiden työ ja saavutukset huomioidaan työssä (Tutkimus-
etiikka 2018). Opinnäytetyössämme käytimme useiden eri ammattilaisten lähteitä ja huomi-
oimme heidän työnsä merkityksen käyttämällä asianmukaisia lähdeviittauksia- ja merkintöjä.
Käyttämämme lähteet eivät kuitenkaan kata kaikkea tutkimustietoa, vaan valitsimme niistä
meille parhaiten sopivat ja jätimme pois samaa toistavia.
Tutkimusluvan hakeminen on osa eettisiä käytäntöjä, kun tutkimuskohteena on joko organi-
saatio, sen henkilöt tai toiminnot. Tutkimuslupahakemuksella haetaan oikeutta tutkia valittua
kohdetta. (Tutkimuslupa 2018.) Haimme asianmukaisesti tutkimuslupaa palautteen keräämi-
seen. Tutkimuslupahakemuksessa kerroimme mihin haimme lupaa ja mihin kerättyä tietoa
käytettiin.
Eettisyyden kannalta on tärkeää myös informoida tutkittavia, jotta heille ovat tutkimuksen
tarkoitusperät selvät ja mihin kerättyä aineistoa käytetään. Kyseessä on tärkeä asia siksi, että
se voi vaikuttaa tutkittavan halua osallistua tutkimukseen. (Kuula 2006, 100-101) Ennen pa-
lautteen keräämistä terveydenhoitajaopiskelijoilta, kerroimme heille, mihin keräämme tietoa
34
ja miksi, jotta toimintamme oli eettistä. Kerroimme myös, että vastaaminen on vapaaeh-
toista.
Kyselyn tekemisessä on tärkeää muistaa lomakeaineiston anonymisointi. On arvioitava aina
erikseen suorien tunnisteiden säilyttämisen tarpeellisuus ja minkälaisia muuttujia säilytetään
tai muutetaan. (Kuula 2006, 209-210) Kyselylomaketta tehdessämme opiskelijoille teimme sen
niin, että vastaajat vastasivat anonyymisti ja ennen vastaamista myös kerroimme tämän opis-
kelijoille.
Itse aiheesta on loppujen lopuksi tehty vähän tutkimusta, joten kattavan oppaan saamiseksi
on tärkeää etsiä tietoa mahdollisimman useista lähteistä. Keskenmeno on käsite, joka jakaa
laajasti mielipiteitä ja kokemuksia ja keskenmenopotilaan tuki on itsessään hyvin laaja aihe.
Vaikka keskityimme keskenmenopotilaaseen, niin keskenmeno koskettaa laajasti koko per-
hettä, mutta oppaassa jouduimme rajaamaan aihetta, joka voi jonkin verran vaikuttaa sisäl-
töön.
Aiheen ollessa sensitiivinen, on tärkeää miettiä aiheen eettistä oikeutusta eli miksi käsitellä
kyseistä ilmiötä (Puusniekka & Saaranen-Kauppinen 2018). Valitsimme aiheen, koska se on
tärkeä ja siitä ei ollut mielestämme tarpeeksi tietoa. Lisäksi se tarjosi meille mahdollisuuden
ammatilliseen kasvuun sekä mahdollisuuden auttaa muita lisäämään omaa ammatillista osaa-
mistaan. Tiedostimme aiheen sensitiivisyyden, mutta käsittelimme aiheen hienotunteisesti ja
niitä kunnioittaen, joita aihe koskettaa.
7.3 Luotettavuus
Luotettavuus perustuu totuuteen ja tiedon objektiivisuuteen (Sarajärvi & Tuomi 2009, 134).
Opinnäytetyömme teoriapohja perustui monipuolisiin ja luotettaviin lähteisiin, joilla pyrimme
rakentamaan luotettavan pohjan oppaalle. Emme voi kuitenkaan olla täysin varmoja lähtei-
den totuudenmukaisuudesta, koska emme ole itse niissä osallisina. Tässä opinnäytetyössä me
olimme itse vastuussa lähteiden tulkitsemisesta ja siitä, mitä tietoa valitsimme oppaaseen.
Mielestämme olimme kuitenkin objektiivisia tiedon käsittelyssä, sillä opiskelijoina olimme ai-
heen ulkopuolella.
Luotettavuus on myös sitä, että pidetään kiinni sovituista lupauksista koskien aineistonkäyttöä
niiden kanssa, jota asia koskee. (Kuula 2006, 88) Kyselyä tehdessä luotettavuuteen vaikuttaa
kyselyn validiteetti eli se, että on mitattu sitä mitä on luvattu (Kananen 2008, 81). Opinnäy-
tetyössämme tämä näkyy niin, että kerätessämme terveydenhoitajaopiskelijoilta tietoa op-
paan hyödyllisyydestä kerroimme heille, mihin ja miten heidän vastauksiaan käytetään ja pi-
dämme tästä kiinni. Tarkoituksenamme oli kerätä kyselyn avulla palautetta opiskelijoilta kos-
kien oppaan ulkonäköä ja sisältöä. Toteutimme tämän luvatulla tavalla, joten opinnäytetyön
validiteetti säilyi.
35
Opinnäytetyön luotettavuutta lisää kahden tekijän yhteistyö. Opinnäytetyöhön liittyvät haut
kirjasimme ylös ja tutkimme niitä tarkasti yhteistyönä. Lisäksi emme ole Lapsettomien yhdis-
tys Simpukka ry:n tai Laurea-ammattikorkeakoulun palkkalistoilla ja halusimme tuottaa eetti-
sesti luotettavaa materiaalia.
7.4 Oppaan hyödyntäminen tulevaisuudessa ja kehittämisideat
Opasta on tarkoitus hyödyntää tulevaisuudessa osana terveydenhoitajaopiskelijoiden lasta
odottavan perheenhoitotyön opintoja Laurea-ammattikorkeakoulussa Otaniemen yksikössä.
Oppaan laajemman hyödyntämisen ja käyttöönottamisen vuoksi olisi myös ajatuksena tarjota
opasta neuvolaan heidän opasmateriaalikseen. Työntekijöillä olisi mahdollisuus kokeilla op-
paan hyödyntämistä työssään keskenmenopotilaiden kohtaamisessa. Aiomme olla yhteydessä
neuvolaan, jossa olemme olleet työharjoittelussa ja ehdottaa, että opas otetaan osaksi käy-
tännön hoitotyötä.
Teimme oppaasta myös sähköisen versio, jotta sitä voidaan paremmin hyödyntää opetuksessa
ja sen lukeminen ei vaatisi tulostusta ja paperista versiota. Sähköinen versio on myös ekologi-
sempi ja täten eettisestikin parempi. Opasta pystyy käyttämään siis tarpeen mukaan PDF-tie-
dosto muodossa tai paperisena versiona. Esimerkiksi juuri oppitunnilla opasta olisi järkevä
käyttää sähköisessä muodossa suuren yleisön vuoksi. Neuvolassa taas opas olisi ammattilaisten
käytössä hyödyllinen joko paperisena versiona tai tietokoneelle tallennettuna.
Oppaasta voisi tulevaisuudessa tehdä kokemusperäisemmän ammattilaisten omilla kokemuk-
silla. Kokemusten avulla voisi parantaa oppaan sisältöä ja samalla saada sinne valmiita lau-
seita kohtaamiseen ja tukemiseen. Itse keskenmenopotilaiden kokemuksia ja ajatuksia voisi
myös lähteä tutkimaan, mutta vastaan voi tulla aiheen sensitiivisyys. Keskenmenopotilailta
voisi kuitenkin saada parhaiten juuri heidän kokemuksiaan ja tarpeitaan vastaavaa materiaa-
lia ammattilaisille. Lisäksi oppaasta olisi hyvä tehdä asiakkaalle annettava versio, joka on var-
sinaista opasta lyhempi ja sisällöltään nimenomaan asiakkaille suunnattu.
7.5 Ammatillinen kasvu
Keskenmenopotilaan kohtaaminen ja tukeminen ovat osa hoitotyötä. Tulevina terveydenhoita-
jina koemme, että aihe koskettaa meitä ammatillisesti läheltä. Varsinkin neuvolassa tai työ-
terveyshuollossa saatamme terveydenhoitajina kohdata keskenmenopotilaita. Siksi on tär-
keää, että ammattilaisina osaisimme kohdata ja tukea keskenmenopotilasta.
Opinnäytetyömme aihe on tukenut ammatillista kasvuamme ennaltaehkäisevässä työotteessa
ja terveyden edistämisessä. Terveydenhoitajina meidän tulee osata tunnistaa ja puuttua yk-
silö- ja yhteiskuntatasolla oleviin terveysuhkiin. Hoidon tulisi olla tasavertaista ja jokainen
asiakas tulisi kohdata yksilöllisesti kunnioittaen.
36
Opinnäytetyöprosessin aikana olemme perehtyneet laajasti keskenmenopotilaan hoitotyöhön.
Olemme kiinnittäneet huomiota erityisesti kohtaamiseen ja tukemiseen. Asia on sensitiivinen
ja siitä on hyvin vähän tehty tutkimusta, joten on tärkeää tulevina ammattilaisina ymmärtää
keskenmenon kohdanneita yksilöitä ja perheitä. Tulevina terveydenhoitajina pystymme hyö-
dyntämään tutkimiemme materiaalien avulla opittuja asioita ja hyödyntämään niitä mahdolli-
sesti työelämässä.
Parityöskentelynä opinnäytetyöprosessin tekeminen on ollut tuottoisaa. Opinnäytetyön teke-
minen on vahvistanut ryhmätyöskentelytaitojamme. Yhdessä työstäminen on edistänyt ajatus-
ten jakamista ja molempien tekijöiden mielenkiinto aiheeseen on tuottanut paljon erilaisia
pohdintoja ja näkökulmia. Opinnäytetyöprosessin tekemisessä hyödynsimme paljon erilaisia
työskentelytapoja, kuten tapaamisia, jolloin yhdessä työstimme vierekkäin työtä, sekä etä-
työskentelyä tietokoneen ja puhelimen välityksellä. Työskentely on vaatinut molemmilta ky-
kyä tehdä yhdessä ja samalla toimia itsenäisesti. Parityöskentelyssä oli myös haasteensa, ku-
ten aikataulujen ja tapaamisten sopiminen henkilökohtaisen elämän vuoksi. Oli siis tärkeää,
että pidimme kuitenkin aktiivisesti yhteyttä yhteisymmärryksen vuoksi ja pidimme kiinni sovi-
tuista asioista. Ongelmanratkaisutaitomme kehittyivät matkan varrella, kun puhuimme avoi-
mesti epäkohdista ja ongelmista, sekä olimme yhteydessä ohjaavaan opettajaamme. Työelä-
mässä ongelmia ratkaistaan yksin sekä ryhmässä ja on tärkeää ymmärtää kollegan tuki ja eri-
laiset näkökulmat asioihin.
Opinnäytetyöprosessin aikana myös yhteistyötaitomme kehittyivät. Pidimme jatkuvasti yh-
teyttä ohjaavaan opettajaamme, sekä yhteistyökumppaniimme Lapsettomien yhdistys Sim-
pukka ry:n toiminnanjohtajaan. Koemme, että opinnäytetyöprosessin vuoksi keskenmenopoti-
laan kohtaaminen ja tukeminen on meille nyt helpompaa sekä ymmärrämme paremmin kes-
kenmenopotilaan hoitopolkua.
37
Lähteet
Painetut
Aho A., Kaunonen M. & Kivistö-Rahnasto K. 2017. Äitien myönteisset kokemukset uudessa ras-
kaudessa lapsen kuoleman jälkeen. Hoitotiede 4/2017, 288-301.
Aho A. & Kunnari L. 2018. Tukea lapsen kuoleman jälkeiseen raskauteen. Terveydenhoitaja
2/2018, 40-41.
Airaksinen T. & Vilkka H. 2004. Toiminnallinen opinnäytetyö. 1.-2. painos. Jyväskylä: Gum-
merrus Kirjpaino.
Botha E. & Ryttyläinen-Korhonen K. 2016. Naisen hoitotyö. Helsinki: Sanoma Pro.
Brier N. 2008. Grief following miscarriage: a comprehensive review of the literature. Journal
of Women’s Health 17/2008, 451-464.
Child T. & Impey L. 2012. Obstetrics & gynaecology. 4. painos. Oxford: Wiley-Blackwell.
Hakulinen-Viitanen T & Klemetti R. 2013. Äitiysneuvolaopas – suosituksia äitiysneuvolatoimin-
taan. Tampere: Suomen Yliopistopaino.
Hurskainen Ritva & Rajecki Maria. 2016. Alkuraskauden keskenmenon hoitovaihtoehdot. Lää-
kärilehti 11/2016, 803-807.
Ihme A. & Rainto S. 2015. Naisen terveys. 3., uudistettu painos. Keuruu: Otavan Kirjapaino.
Jussila R., Ojanen E. & Tuominen T. 2008. Tieto kirjaksi. 1.-2. painos. Saarijärvi: Saarijärven
Offset
Järvi U. 2007. Syntymätön: Tietoa ja kokemuksia keskenmenosta. Helsinki: Kirjapaja.
Kananen J. 2008. Kvantti – kvantitatiivinen tutkimus alusta loppuun. Jyväskylä: Jyväskylän yli-
opistopaino.
Koskinen-Ollonqvist, Parkkunen & Vertio. 2001.Terveysaineiston suunnittelun ja arvioinnin
opas. Helsinki: Trio-offset.
Kuula A. 2006. Tutkimusetiikka. Jyväskylä: Gummerrus kirjapaino
Lähteenmäki K. 2005. Keskenmeno yli 40 tositarinaa. Vammala: Vammalan kirjapaino.
38
Paananen U., Pietiläinen S., Raussi-Lehto E. & Äimälä A-M. 2017. Kätilötyö. 6.-7. painos. Keu-
ruu: Otavan kirjapaino.
Sarajärvi A. & Tuomi J. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. 5., uudistettu painos.
Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino.
Tapanainen J. & Ylikorkala O. 2011. Naistentaudit ja synnytykset. 5., uudistettu painos. Hä-
meenlinna: Kariston kirjapaino.
Sähköiset
Antikainen I. 2004. Riskitekijänä synnyttäjän ikä. Viitattu 22.02.2018
http://demo.seco.tkk.fi/tervesuomi/item/nn:255
Apponen E., Vanhala A. & Vuolanto P. 2015. Monitieteisyyden ja moniammatillisuuden maas-
toissa – sosiaalityö ja hoitotiede kumppaneina. Viitattu 22.02.2018 https://www.jul-
kari.fi/bitstream/handle/10024/127051/vuolanto.pdf?sequence=1
Asiakkaan eettinen kohtaaminen. 2013. ProEt. Viitattu 16.05.2018 https://www.super-
liitto.fi/viestinta/super-lehti/uusin-lehti/asiakkaan-kohtaamisen-taito/
Aunio-Ahmavuo J. 2008. Uusi raskaus keskenmenon jälkeen? – Toiveiden, pelkojen ja epäus-
kon projekti. Viitattu 22.02.2018 http://tampub.uta.fi/handle/10024/79452
Corcoran P., Meaney S., O’Donoghue K. & Spillane N. 2017. Experience of miscarriage: an in-
terpretative phenomenological analysis. Viitattu 29.01.2018 http://bmjopen.bmj.com/con-
tent/7/3/e011382
Flykt M. 2018. Keskeytyneen raskauden ja kohtukuoleman puheeksi ottaminen neuvolassa. Vii-
tattu 24.01.2018 https://www.thl.fi/documents/605877/3645814/Flykt+Keskeytyneen+ras-
kauden+puheeksi+ottaminen_Nlap%C3%A4iv%C3%A4t.pdf/0c382176-1149-4449-9830-
98ec57d6f00e
Haho A. 2014. Asiakkaan ja potilaan kohtaaminen. Sairaanhoitaja-lehti. 8/2009. Viitattu
05.02.2018 https://sairaanhoitajat.fi/artikkeli/asiakkaan-ja-potilaan-kohtaaminen/
Halmesmäki E., Ulander V-M & Ämmälä P. 2004. Rh-immunisaation muuttuva hoito. Viitattu
20.02.2018 http://www.duodecimlehti.fi/lehti/2004/24/duo94681
Heikinheimo O. & Niinimäki M. 2011. Alkuraskauden keskenmenon hoito. Viitattu 29.11.2017
https://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo99261.pdf
39
Isoherranen K. 2012. Uhka vai mahdollisuus – moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Vii-
tattu 22.02.2018 https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/37493/isoherranen_vai-
toskirja.pdf
Itkonen J. 2017. Lapsen menettäminen ja suru. Viitattu 29.01.2018 http://www.duodecim-
lehti.fi.nelli.laurea.fi/api/pdf/duo14018
Jakonen T. 2004. Hieronta psykiatrisen potilaan auttamismenetelmänä. Viitattu 12.05.2018
http://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/61647/Tanja_Jako-
nen_v%C3%A4it%C3%B6skirja.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Jensen T. 2016. Kun plussatestistä alkaa painajainen – Toistuvat keskenmenot ja niiden ehkäi-
seminen. Viitattu 28.4.2018 https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/05/17/kun-plussatestista-al-
kaa-painajainen-toistuvat-keskenmenot-ja-niiden
Järvenpää E. 2006. Laadullinen tutkimus. Viitattu 17.01.2018 http://www.cs.tut.fi/~ihte-
sem/k2007/materiaali/luento4.pdf
Kaavinta keskenmenon jälkeen usein turha. 2001. Terveyskirjasto Duodecim. Viitattu
05.02.2018 http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=uut&p_artik-
keli=uut01492
Keskenmeno. 2018. Väestöliitto. Viitattu 06.08.2018 https://www.perheaikaa.fi/jutut/lapsi-
tulossa/elamankriisit/keskenmeno/
Keskenmenoneuvola. 2018. Aava. Viitattu 23.4.2018. https://www.aava.fi/palvelu/kesken-
menoneuvola
Keskenmenon hoito. 2018. Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiiri. Viitattu 20.02.2018
http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/naistentaudit/keskenmeno/Sivut/de-
fault.aspx
Keskenmenon jälkeen. 2018. Naistalo. Viitattu 23.4.2018 https://www.terveyskyla.fi/nais-
talo/raskaus-ja-synnytys/raskausajan-ongelmat/keskenmeno/keskenmenon-j%C3%A4lkeen
Keskenmenon oireet ja hoito. 2018. Naistalo. Viitattu 09.10.2018 https://www.terveys-
kyla.fi/naistalo/raskaus-ja-synnytys/raskausajan-ongelmat/keskenmeno/keskenmenon-oireet-
ja-hoito
Kollanen S. 2008. Hoitotyö on kohtaamista. Turun yliopisto. Viitattu 05.02.2018
http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Uutiset/arkisto/hoitotyo.html
40
Kriisi. 2018. Suomisanakirja. Viitattu 22.02.2018 https://www.suomisanakirja.fi/kriisi
Kriisi- ja traumapsykoterapia. 2018. Psykoterapiakeskus Vastaamo. Viitattu 12.05.2018
https://vastaamo.fi/psykoterapia/kriisi--ja-traumapsykoterapia
Kriisistä selviytymiseen. 2018. Suomen Mielenterveysseura. Viitattu 22.02.2018
https://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/vaikeat-el%C3%A4m%C3%A4ntilan-
teet/nuorten-kriisit/kriisist%C3%A4-selviytymiseen
Kriisit kuuluvat elämään. 2018. Suomen Mielenterveysseura. Viitattu 22.02.2018
https://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/vaikeat-el%C3%A4m%C3%A4ntilan-
teet/kriisit-kuuluvat-el%C3%A4m%C3%A4%C3%A4n
Kyselylomakkeen laatiminen. 2010. KvantiMOTV. Viitattu 09.05.2018
http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/kyselylomake/laatiminen.html
Kääriäinen M & Kyngäs H. 2014. Ohjaus – tuttu, mutta epäselvä käsite. Sairaanhoitaja-lehti
10/2006. Viitattu 22.02.2018 https://sairaanhoitajat.fi/artikkeli/ohjaus-tuttu-mutta-epa-
selva-kasite/
Lapsensa menettäneen perheen tukeminen neuvolassa. 2016. KÄPY – Lapsikuolemaperheet ry.
Viitattu 23.04.2018 http://kapy.fi/wp-content/uploads/2016/10/Lapsensa-me-
nett%C3%A4neen-perheen-tukeminen-neuvolassa.pdf
Lapsettomien yhdistys Simpukka ry. 2018. Simpukka. Viitattu 23.04.2018 https://www.sim-
pukka.info/yhdistyksesta/
Laukkanen S. 2018. Kriiseistä selviytymisen ja kriisiavun monet merkitykset. Viitattu
22.02.2018 http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/102822/1517401873.pdf?se-
quence=1&isAllowed=y
Laurea. 2018. Laurea Ammattikorkeakoulu. Viitattu 23.04.2018 https://www.laurea.fi/lau-
rea/
Lehtonen J. 2011. Moniammatillisuus psykiatriassa. Viitattu 22.02.2018 http://www.ter-
veysportti.fi.nelli.laurea.fi/xmedia/duo/duo99589.pdf
Lipponen K. 2014. Potilasohjauksen toimintaedellytykset. Viitattu 22.2.2018 http://jul-
tika.oulu.fi/files/isbn9789526203720.pdf
Löthman-Kilpeläinen L. & Pelkonen M. 2000. Neuvola lapsiperheiden tukena. Viitattu
25.01.2018 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/111414/Selv200010.pdf?se-
quence=1
41
Mattila L-R. 2001. Vahvistumista ja tunnekokemuksen jakamista. Viitattu 20.02.2018
http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/67109/951-44-5099-X.pdf?sequence=1&isAllo-
wed=y
Meriläinen U. 2009. Keskenmenopotilaat jäävät usein ilman tukea. Viitattu 05.02.2018
https://yle.fi/uutiset/3-5247715
Mikkola L. 2006. Tuen merkitys potilaan ja hoitajan vuorovaikutuksessa. Viitattu 29.01.2018
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/13414/9513927288.pdf?sequence=1
Muuttujien ominaisuudet. 2007. KvantiMOTV. Viitattu 26.09.2018 http://www.fsd.uta.fi/me-
netelmaopetus/mittaaminen/ominaisuudet.html
Perinataalitilasto – synnyttäjät, synnytykset ja vastasyntyneet 2016. 2017. Tilastoraportti. Vii-
tattu 20.02.2018 http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135445/Tr_37_17.pdf?se-
quence=1
Pikkulapsipsykiatrinen työryhmä. 2018. Soite. Viitattu 12.05.2018
http://www.soite.fi/sivu/pikkulapsipsykiatrinen_tyoryhma
Post-traumaterapia. 2018. Psykoterapiakeskus Vastaamo. Viitattu 12.05.2018 https://vas-
taamo.fi/psykoterapia/post-traumaterapia
Psykiatriset sairaanhoitajat. 2018. Vantaan kaupunki. Viitattu 23.4.2018 http://www.van-
taa.fi/terveys-_ja_sosiaalipalvelut/paihteet_ja_mielenterveys/mielenterveys/psykiatri-
set_sairaanhoitajat
Puusniekka & Saaranen-Kauppinen. 2018. Hyvä tutkimuskäytäntö. Viitattu 11.05.2018
http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/kvali/L3_1_2.html
Pörsti L. 2015. Sairaalapastori ei voi parantaa, mutta on rinnalla ja kuuntelee. Viitattu
23.4.2018 https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/sairaalapastori-ei-voi-parantaa-mutta-on-rin-
nalla-ja-kuuntelee
Raskaus ja synnytys ulkomailla. 2016. Hoitopaikanvalinta.fi. Viitattu 05.02.2018
https://www.hoitopaikanvalinta.fi/terveyspalvelut-ulkomailla/terveyspalvelujen-kayttami-
nen-ulkomailla/raskaus-ja-synnytys-ulkomailla/
RhD-negatiivisten äitien suojaus anti-D-immunoglobuliinilla. 2013. Punainen Risti. Viitattu
09.10.2018 https://www.veripalvelu.fi/Neuvoloille%20liitteetuusitut/Ohje_RhDnegatiivis-
ten%20itien%20suojaus.pdf
42
Sairaanhoitajan (mielenterveys- ja päihdetyö) vastaanotto terveysasemalla. 2018. Helsingin
kaupunki. Viitattu 23.04.2018 https://www.hel.fi/sote/fi/palvelut/palvelukuvaus?id=2891
Sallinen M. 2006. Ruusunpunaisista pilvilinnoista tuuliajolle – Tahaton lapsettomuus psyykki-
senä kriisinä. Viitattu 06.08.2018 https://tampub.uta.fi/bitstream/han-
dle/10024/93832/gradu01315.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistäminen. 2006. Sosiaali- ja terveysministeriö. –viitattu
17.01.2018 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/76130/passthru.pdf?sequence=1
Shokista uuteen alkuun. 2018. Suomen mielenterveysseura. Viitattu 05.02.2018
https://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/vaikeat-el%C3%A4m%C3%A4ntilan-
teet/kriisit/shokista-uuteen-alkuun
Strukturoitu ja puolistrukturoitu haastattelu. 2018. KvaliMOTV. Viitattu 09.05.2018
http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/kvali/L6_3_3.html
SuPerin eettinen työryhmä. 2018. Asiakkaan kohtaamisen taito. Viitattu 16.05.2018
https://www.superliitto.fi/viestinta/super-lehti/uusin-lehti/asiakkaan-kohtaamisen-taito/
Tiitinen A. 2017. Keskenmeno. Viitattu 17.01.2018 http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskir-
jasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00138
Tiitinen A. 2017. Raskaus ja infektiot. Viitattu 20.02.2018 https://www.terveyskirjasto.fi/ter-
veyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01138
Tiitinen A. 2017. Toistuva keskenmeno. Viitattu 20.02.2018 http://www.terveyskirjasto.fi/ter-
veyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00176
Tietoa keskenmenosta. 2018. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri. Viitattu 23.4.2018 Linkki
https://hoito-ohjeet.fi/OhjepankkiVSSHP/Tietoa%20keskenmenosta.pdf
Tilastollisen analyysin periaatteet. 2018. Virtuaali ammattikorkeakoulu. Viitattu 09.05.2018
http://www2.amk.fi/digma.fi/www.amk.fi/opintojak-
sot/0709019/1193463890749/1193464131489/1194289328583/1194289853960.html
Tilastollisesti kuvaava analyysi. 2015. Jyväskylän Yliopisto Koppa. Viitattu 09.05.2018
https://koppa.jyu.fi/avoimet/hum/menetelmapolkuja/menetelmapolku/aineiston-analyysi-
menetelmat/tilastollisesti-kuvaava-analyysi
43
Toffol E. 2013. Mental health and reproductive health in women. Viitattu 17.01.2018
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/39289/mentalhe.pdf?sequence=1
Traumaperäinen stressihäiriö. 2017. Käypä hoito. Viitattu 05.02.2018 http://www.kaypa-
hoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50080
Tuki. 2018. Suomisanakirja. Viitattu 28.01.2018 https://www.suomisanakirja.fi/tuki
Tulppala M. & Ylikorkala O. 1997. Miksi raskaus keskeytyy – ja joillakin naisilla jopa toistu-
vasti? Viitattu 20.02.2018 http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1997/2/duo70028
Tutkimusetiikka. 2018. University of Eastern Finland. Viitattu 05.02.2018
https://www.uef.fi/tutkimusetiikka
Tutkimuslupa. 2018. Tampereen Yliopisto. Viitattu 01.11.2018 http://www2.uta.fi/tutki-
mus/tutkimuksen-etiikka/ihmistieteiden-eettinen-ennakkoarviointi/tutkimuslupa
Vierula H. 2010. Kuinka pian raskaaksi keskenmenon jälkeen? Viitattu 26.4.2018
http://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/kuinka-pian-raskaaksi-keskenmenon-jal-
keen/
Väisänen L. 2000. Kuolleena syntynyt lapsi. Viitattu 28.01.2018 http://www.terveyskir-
jasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti/tk.koti?p_teos=onn&p_artikkeli=onn00093#s5
Äitiysneuvolatoiminta. 2018. Sosiaali- ja terveyspiiri Helmi. Viitattu 06.08.2018
http://www.sotehelmi.fi/helmi/lasten-ja-perheidenpalvelut/aitiys-ja-perhesuunnitteluneu-
vola.html
44
Kuviot
Kuvio 1: Positiiviset ja negatiiviset vastaukset ......................................................... 30
Taulukot
Taulukko 1: Keskenmenotyypit (Botha & Ryttyläinen-Korhonen 2016, 55) .......................... 8
Taulukko 2: Tuen muodot .................................................................................. 16
Taulukko 3: Opinnäytetyömme aikataulu ............................................................... 24
Taulukko 4: Oppaan tekemisen vaiheet.................................................................. 26
Taulukko 5: Palaute opiskelijoilta ........................................................................ 29
Taulukko 6: Palaute ammattilaisilta ..................................................................... 31
45
Liitteet
Liite 1: Opas hoitotyön opiskelijoille ja ammattilaisille – keskenmenopotilaan tuki ja
kohtaaminen .................................................................................................. 46
Liite 2: Palautelomake ...................................................................................... 73
46
Liite 1: Opas hoitotyön opiskelijoille ja ammattilaisille – keskenmenopotilaan tuki ja kohtaa-minen
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
73
Liite 2: Palautelomake