Dispositiivin käsite ja sen tulkinnat

Michel Foucault ja diskurssianalyysiS1/Tutkimuksen teoria ja tutkimustraditio

Sari Östman 16.4.2008http://smostm.wordpress.com

Luennon rakenne

1. Dispositiivi Foucault’lla (Seksuaalisuuden historia, 1999, erityisesti 59-95)

I PanosII MenetelmäIII AlueIV Vaiheistus

2. Dispositiivin hyödyntäminen muilla tutkijoilla

3. Dispositiivin mahdollisuudet4. Esimerkkitekstejä, keskustelua

Mistä puhutaan?

Dispositiivi: Foucault’n nimitys kehittämälleen verkostomaisen vallan teorialle

Vallan ja tiedon kietoutuminen yhteen Sijoittuu Foucault’n “sosiaalihistoriallisiin”

kausiin (katso esim. Matti Peltonen)

Nimetään ja määritellään Seksuaalisuuden historian ensimmäisessä osassa Tiedontahto (1976)

I Panos (motiivi)

Repressiivisen valtakäsityksen virheellisyys Juridis-diskursiivinen valtakäsitys on

antienerginen Naamioituvan vallan paljastaminen Mekanismi vai jopa organismi? Sukupuolen “teknologia”: elävä ja

muuttuva suhteessa elävään ja muuttuvaan valtaan

Uudenlainen valtateoria suhteessa uuteen historiallisen tulkinnan verkostoon

II Menetelmä

Uusi analyysi → uudet vallan termit

Valta toimii tietyn alueen sisällä Valta on voimasuhteita Valta järjestää ja uudelleen järjestää Valta on strateginen tila, paikallinen ja

epävakaa Valta tuottaa itse itseään

II Menetelmä

Viisi väitettä vallasta:1. Valtaa käytetään lukemattomista

pisteistä käsin.2. Valtasuhteet toimivat muiden

yhteiskunnallisten suhteiden sisällä.3. Valta tulee alhaalta.4. Valtasuhteet ovat sekä

intentionaalisia että ei-subjektiivisia.5. Missä valta, siellä vastarinta.

II Menetelmä

Mitkä valtasuhteet vaikuttavat tietyssä diskurssissa tiettynä hetkenä?

Kuinka valtasuhteet ja diskurssit toimivat suhteessa toisiinsa?

Kuinka valtasuhteiden käyttäminen muokkaa niiden peliä?

Miten valtasuhteet liittyvät toisiinsa näyttääkseen myöhemmin yhtenäiseltä politiikalta?

II Menetelmä

Neljä alustavaa dispositiivin “sääntöä”:

1. Immanenttisuussääntö.2. Jatkuvien muunnelmien sääntö.3. Kaksoisehdollistumisen sääntö.4. Diskurssin taktisen moniarvon

sääntö.

II Menetelmä

Pyrkiminen pois dikotomioista Dispositiivi on diskurssien valtaa

Uudessa valtakäsityksessä on asetettava Lain tilalle päämäärä Kiellon tilalle taktinen tehokkuus ja Yksinvaltiuden tilalle voimasuhteiden

kenttä

III AlueIV Vaiheistus

Alue: tutkimuskohde tai -kenttä Foucault’lla seksuaalisuus, sen käsite Liittodispositiivista seksuaalisuuden dispositiiviin Nautinnon dispositiivi?

Vaiheistus: kohteen kehitys kronologisesti Juuret keskiajan kristinuskossa Tiedontahtojien vaihtuminen: papistosta

tieteeseen 1600-luvun negatiivinen seksuaalisuus 1900-luvun suunnanmuutos

Dispositiivi Foucault’n muussa tuotannossa

Yritykset määritellä verkostomaista valtaa

Puhe dispositiivista haastatteluissa ja artikkeleissa

Usein määritellään (kronologisesti) vallangenealogiseen kauteen kuuluvaksi

Dispositiivi Foucault’n muussa tuotannossa

Liittyy Foucault’n sosiaalihistoriallisiin jaksoihin F. jaotteli tuotantonsa tutkimusotteen

mukaan Tieteenhistoriallinen kokeilu + sen

korjausyritys M. Peltosen sosiaalihistoriallisemmaksi

kutsuma ote

Dispositiivi Foucault’n muussa tuotannossa

Jo Asioiden järjestyksessä (1966) Foucault…

”pyrkii selvittämään, millä perusteella tieto ja teoria mahdollistuivat; millaisessa järjestyksen

tilassa tieto rakentui; minkä historiallisen a priorin perusteella ja minkä positiviteetin osana

ideat saattoivat ilmaantua, tieteet tulla luoduiksi, kokemus heijastetuksi filosofioissa, rationaliteetit muodostetuiksi, ehkä vain hajotakseen ja pian sen

jälkeen kadotakseen.”- Sari Husa: Foucault’lainen metodi. -http://www.netn.fi

/395/netn_395_husa.html.

Dispositiivin ydin

“Olennaista on se, mitkä välittömimmät ja paikallisimmat valtasuhteet ovat kyseessä

siinä sukupuolta koskevassa diskurssityypissä ja totuuden

esiinkiskomisessa, joka ilmaantuu tietyssä täsmällisesti määritellyssä historiallisessa tilanteessa ja paikassa (esimerkiksi lapsen

ruumiin tai naisen sukupuolisuuden tai syntyvyyden säännöstelyn menetelmien

ympärillä).”(Seksuaalisuuden historia, 73.)

“Olennaista on se, mitkä välittömimmät ja paikallisimmat valtasuhteet ovat kyseessä siinä diskurssityypissä ja totuuden esiinkiskomisessa, joka ilmaantuu tietyssä täsmällisesti

määritellyssä historiallisessa tilanteessa ja paikassa.”

Dispositiivi muussa tutkimuksessa

Sosiologia, politiikka, naistutkimus, kasvatustiede…

Lääketiede, erityisesti psykiatria … … … Pitäisi ehkä kysyä, ketkä eivät käytä

Foucault’a?

Kun tutkitaan vallankäyttöä missä tahansa ilmentymässään, hyödynnetään Micheliä Onko aina relevanttia; onko aina hyödynnetty

järkevästi?

Dispositiivi muussa tutkimuksessa

Vaikea käsite, aktiivinen unohtaminen (M. Peltonen)

Sosiologit ja Foucault-muotti (esim. Ilpo Helén 1997)

Biovallan ja dispositiivin rinnastaminen Biovalta korostaa subjektiasemia, dispositiivi

taas..? Sosiologeilla vallan korostaminen

verkostomaisuuden sijaan tietty ylhäältä alas-asetelma, vaikka muistavatkin

painottaa, että foucault’lainen valta ei ole repressoivaa, juridista

Dispositiivin moninaiset mahdollisuudet

Dispositiivi käsittelee tiedon ja vallan välistä suhdetta

Käytön ja vastarinnan häilyvät, yhtäaikaiset pisteet ja hetket

Jatkuvasti muuttuvat valta-asetelmat Ei vain subjektit, vaan myös objektit –

kokonaisuus! Toisiinsa kytkeytyvät käytännöt

Millaisia ovat ne prosessit, joissa tuotetaan tietoa?

Dispositiivin moninaiset mahdollisuudet

F:n tuotantoa ehdotetaan jaettavaksi kronologisesti: Tiedonarkeologinen + diskurssianalyysi Vallangenealoginen + dispositiivi (biovalta) -

ajattelu Kuitenkin…

Diskurssit ilmentävät dispositiiveja Onko siis diskurssien tutkimus

dispositiivien tutkimusta ja vice versa? Riippuu siitä, millä kysymyksillä lähestytään;

jos fokuksessa muuttuvat, elävät valtasuhteet, onneksi olkoon – se on dispositiivi ;-)

Keskustelua, kiitos…

Miten voisin hyödyntää dispositiivi-ajattelua omassa aiheessani?

(Muistakaa, että kyseessä on näkökulma, ajattelutapa – ei

sellaisenaan hyödynnettävä metodi tai teoria)

Tekstit

Hanna Järvinen: Vallan empiriaa Kai Alhanen: Käytännöt ja ajattelu

M. F:n filosofiassa, luku 3.1 Ilpo Helén: Äidin elämän politiikka,

s. 15-25