Edward Gyllingin reformipolitiikka ja poliittiset ristiriidat (17.3. )

Markku Kangaspuro 1

Edward Gyllingin reformipolitiikka ja poliittiset ristiriidat (17.3. )

• Neuvosto-Venäjän kansallisten autonomioiden perustamisen alkuperäinen tarkoitus oli ollut sitoa reunamaat Venäjään ja estää valtakunnan hajoamisprosessin jatkuminen

• Karjalan autonomian perustamisen syy oli vahvasti ulkopolitiikka ja Suomi-tekijä

• Vähemmistökansoille neuvostotasavaltojen ja autonomioiden perustaminen merkitsi pitkän kamppailun tuloksena saavutettua kansallisten oikeuksien tunnustamista.

• Näistä kahdesta ristiriitaisesta motiivista syntynyt neuvostovaltion rakenne loi pysyvän jännitteen neuvostotasavaltojen ja -autonomioiden ja keskusvallan välille

Markku Kangaspuro 2

Neuvosto-Karjalan valtataistelu• Ongelma pelkistyi kahteen institutionaaliseen kysymykseen

– Mitkä olivat KTK:n talouselinten toimivaltuudet suhteessa Moskovan ja Pietarin talouselimiin

– mikä oli Gyllingin johtaman Karjalan vallankumouskomitean ja Pietarista ohjeensa ottaneen Kudžievin johtaman Aunuksen kuvernementin toimeenpanevan komitean keskinäinen suhde

• Karjalan puoluekoneisto rakentui pääasiassa Petroskoissa asuneista venäläisistä koostuneen vanhan VKP(b):n Aunuksen kuvernementin puoluekomitean perustalle– vastusti Karjalan autonomian perustamista

• Törmäyskurssi– Paikalliset neuvostovallan edustajat vastaan Moskovasta lähetetty

Gyllingin johtama vallankumouskomitea – Vallankumouskomitean tehtävä oli perustaa Karjalaan itsehallinto, jota

paikalliset puolue-elimet vastustivat

Markku Kangaspuro 3

Kiistakysymykset• Tarton rauhansopimusneuvottelujen aloittamisen vuoksi kiireessä

tapahtunut KTK:n perustaminen jätti lähes kaikki käytännön kysymykset ratkaisematta– ei lopullisesti määrättyjä rajoja– ei yhteisiä hallintoelimiä – ei päätöksiä siitä, miten kansallinen itsehallinto järjestetään

• talous, koulutus jne

• Helmikuussa 1921 kokoontunut ensimmäinen yleiskarjalainen neuvostojen edustajakokous sai tämän kaiken eteensä.

• Erimielisyydet konkretisoituivat kahteen kysymykseen– Mikä on suomalaisten rooli KTK:ssa – Kielipolitiikka: Suomi ja Venäjä vai karjalan kielen luominen ja Venäjä?

Markku Kangaspuro 4

Instituutioiden taistelu• Gyllingin johtama Karjalan vallankumouskomitea suunnitteli elokuun

alussa 1920, että– se korvaisi Kudžievin johtaman Aunuksen kuvernementin

toimeenpanevan komitean – Aunuksen kansantalousneuvosto muutettaisiin Karjalan korkeimmaksi

kansantalousneuvostoksi • Käyttäisi taloudellista itsehallintoa

• Vallankumouskomitean toinen suomalainen jäsen Jaakko Mäki ja lähes kaikki sen työntekijät vastustivat kuitenkin tätä Gyllingin esittämää suunnitelmaa. – Heidän mielestään oli perustettava uusi korkein kansantalousneuvosto

• alkeellisin ja byrokraattisin menetelmin työskentelevistä venäläisistä haluttiin päästä eroon

• heidän tehottomaksi havaittu työskentelytapa oli suomalaisten mielestä korvattava modernilla länsieurooppalaisella työn organisaatiolla

Markku Kangaspuro 5

Talousautonomia• Gyllingin vallankumouskomitean vs Aunuksen kuvernementin

(=Karjala) kansantalousneuvoston neuvottelut umpikujassa

• Gyllingin näkemyksen mukaan vallankumouskomitealla oli valtuudet puuttua Aunuksen kuvernementin kansantalousneuvoston toimintaan

• Sen puheenjohtaja Stepan Sobolev oli jyrkästi toista mieltä – ilmoitti suomalaisille, että Karjalan vallankumouskomitealle oli

myönnetty ainoastaan kuvernementin toimeenpanevan komitean oikeudet joihin ei kuulunut taloudellista valtaa

• Sobolevin johtama Aunuksen kuvernementin kansantalousneuvosto asioisi ainoastaan keskuksen kanssa– Sobolevin näkemys oli oikea ja se vastasi keskuksen tekemiä päätöksiä

Markku Kangaspuro 6

Ulkopolitiikka ratkaisee• Kiistan ratkaisemiseen tarvittiin ulkoasiain komissaari Tshitsherinin apua

– ilmoitti politbyrolle 6.9.1920, että Karjalan itsehallinto oli pelkkää tyhjää puhetta ellei se koskisi myös taloutta

• Perusteli muiden autonomioiden itsehallintomallista poikennutta ratkaisua sillä, että – Tarton rauhanneuvottelujen lopputulos riippui asian positiivisesta ratkaisusta – Gylling oli jyrkästi Karjalan autonomian rajoittamista vastaan – suomalainen lehdistö käytti propagandassaan hyväkseen Aunuksen kuvernementin neuvostoelinten

vastustusta

• Ulkopolitiikka painoi vaa’assa enemmän kuin neuvostohallituksen tasavaltojen itsehallinnon määrittelyssä yleisesti omaksuma linja.

• VTsIK päätti 22.9., että Karjalalle luodaan kaikki itsehallinnolle ja vapaalle kehitykselle tarvittavat elimet

• Ratkaisi samalla Aunuksen toimeenpanevan komitean ja vallankumouskomitean valtakiistan. – Gyllingin johtaman vallankumouskomitean todettiin käyttävän korkeinta valtaa Karjalassa kunnes

ensimmäinen neuvostojen edustajakokous kokoontuu valitsemaan uudet johtoelimet

• Tarton rauhansopimuksen lopullinen versio allekirjoitettiin 14.10.1920

Markku Kangaspuro 7

Paperi on paperia ja käytäntö käytäntöä

• Moskovan tekemät päätöslauselmat eivät siirtyneet kuitenkaan käytäntöön

• Niin kauan kuin Aunuksen toimeenpaneva komitea oli Petroskoissa ja vallankumouskomitea joutui käyttämään sen virkamiehistöä hyväkseen, vallitsi kommuunissa tosiasiassa kaksoisvalta.

• Vaikka Gyllingin vallankumouskomitealle oli delegoitu ylin toimeenpanovalta, ei sillä ollut voimaa ja resursseja käyttää sitä.

– Aunuksen tpk hoiti edelleenkin Aunuksen kuvernementin - Petroskoi mukaan lukien - hallintoa ja taloutta.

– vallankumouskomitean hoidettavaksi jäivät vain Arkangelin kuvernementista kommuuniin liitetyt alueet – Vienan Karjala.

– Lisäksi vallankumouskomitean valtuutus loppuisi Moskovan päätöksen mukaan siihen, kun ensimmäinen yleiskarjalainen neuvostojen edustajakokous kokoontuisi valitsemaan kommuunille neuvostoelimet.

• tarjosi vallankumouskomiteaan tyytymättömille tilaisuuden revanssiin• Vastustajat myös hyödynsivät tilaisuuden

Markku Kangaspuro 8

Gyllingin tappio

• Ensimmäinen yleiskarjalainen neuvostojen edustajakokous järjestettiin Petroskoissa 11.-18.2.1921

• Suomalaiset hävisivät kaksi tärkeää äänestystä:– toimeenpanevan komitean johtopaikoista: Vain

Gylling itse ja vallankumouskomitean toinen jäsen Jaakko Mäki valittiin

• Gyllingistä tuli ainoa suomalainen tpk:n puhemiehistön jäsen.

– Kielikysymyksestä• kahden kulttuurin ja kielen vapaa kilpailu karjalaisten

sieluista– suomi ja venäjä muodollisesti tasaveroisiksi kieliksi

Markku Kangaspuro 9

• Kokouksen kansallisuusjakaumaa Gylling ei voinut kuitenkaan syyttää tuloksesta. Sadasta äänivaltaisesta edustajasta karjalaisia ja suomalaisia oli enemmistö, 52. Venäläisiä oli 47, joten puoluejärjestön johto oli tarvinnut muutaman edustajan “loikan” saadakseen tavoitteensa läpi.

Markku Kangaspuro 10

Ulkoministeriö apuun

• Gyllingin arvion mukaan valittiin enemmistö, “joka oli nähtävästi valmis lakkauttamaan kommuunin”. “Allekirjoittanut valittiin puheenjohtajaksi, mutta päätös tehtiin ainoastaan ulkopoliittisen näkökulman säilyttämiseksi.”

• Gylling ei tyytynyt takaiskuun, vaan kääntyi jälleen kerran ulkoministeriön (Narkomindel) puoleen– hyökkäämällä rajusti Karjalan venäläisiä puolue- ja neuvosto-

organisaatioita vastaan• korosti, että Aunuksen kuvernementin johto oli ollut aina Karjalan

Työkansan Kommuunia vastaan ja pitänyt sitä ainoastaan väliaikaisena ratkaisuna


Kansallinen ja poliittinen ristiriita• Venäläiset toteuttivat Gyllingin mielestä “neuvostopolitiikkaa

venäläisessä kansallisessa hengessä”:– Jos kommuunille aiottiin saada paikallisen väestön kannatus, oli

karjalaiset aktivoitava itse työhön– Esteenä oli venäläisten hallitsema puolueorganisaatiota

• Gylling vetosi Suomen kommunistiseen puoluueseen saadakseen myös sen tuen kiistassa Kudžievin “venäläisnationalistista” linjaa vastaan.

• G: Jäljellä kaksi mahdollisuutta:– Suomalaiset lähtevät Karjalasta ja jättävät sen venäläisten hoitoon – heidän on saatava toiminnalleen Moskovan täysi valtuutus


Kielikysymys Neuvosto-Venäjällä

• Autonomioiden itsehallinnon määrittelyn lisäksi kielikysymys aiheutti ristiriitoja

• Tavoite perustaa yhtenäinen, kansallisuusrajat ylittävä sosialistinen valtio nosti esiin vaatimuksen koko maata yhdistävästä kielestä

• Koska se aiottiin alunperin muodostaa liittämällä muut tasavallat autonomisina alueina ja tasavaltoina Venäjän federaatioon, oli luonnollista ajatella että venäjän kielestä tulisi valtion kieli

• Vaatimukset kansallisten kielten asettamisesta etusijalle olivat ristiriidassa tämän kanssa.

• Pietarin puoluejohtaja Grigori Zinovjevilla, joka vaikutti aktiivisesti myös Karjalan asioihin, vastusti marraskuussa 1920 Ukrainan kielen korottamista valtionkieleksi vaatimalla kielten ”vapaata kehitystä”.

– Käytännön elämän piti ratkaista kumpi kieli, ukraina vai venäjä, jäisi käyttöön. – Kulttuurisempi, syvemmälle juurtunut ja elinvoimaisempi voittaisi. – Zinovjevin näennäisen neutraali asenne ukrainan kieltä kohtaan merkitsi vallitsevan käytännön,

venäläistämisen aiheuttamien eriarvoistavien yhteiskunnallisten rakenteiden säilyttämistä– useimmat Zinovjevin lailla ajattelevat uskoivat venäjänkielisen kulttuurin edustavan korkeinta kulttuurin

tasoa valtakunnassa


Karjalan kielikysymys• Kielipolitiikan kiistakysymyksiin kuului myös se, minkä murteen pohjalle uusi

kirjakieli luodaan.

• Usein valintaan liittyi poliittisia konnotaatioita.

• Karjalassa vaihtoehtoina joku kolmesta karjalan murteesta tai suomi

• Suomen valinta ilman suurempia kiistoja Karjalan toiseksi viralliseksi kieleksi johtui ulkopolitiikan tarpeista ja suomalaisten punaisten keskeisestä roolista

• Moskovan päätöksillä tai Tarton rauhansopimuksen määräyksillä ei tehty kielivalintaa karjalan ja suomen välillä

– niissä puhuttiin ainoastaan alueen asukkaiden äidinkielestä

• Karjalan kielen lumisella oli myös kannatusta karjalaisten keskuudessa


Suomen kieli

• Ensimmäisen yleiskarjalaisen edustajakokouksen (1920) päätöksessä suomen kielen valintaa perusteltiin sillä, että – valmis kirja- ja sivistyskieli. – karjalaisten kulttuuritason kohottamisen onnistuisi sen avulla

paljon nopeammin kuin odottamalla uuden kirjakielen luomista– liittyi myös Gyllingin ajatus Karjalan roolista Skandinavian ja

erityisesti Suomen vallankumouksen kehtona– Vienan Karjalan poliittinen tilanne: väestö oli aiheuttanut eniten

ongelmia neuvostovallalle. • vienankarjalaiset eivät ymmärtäneet venäjää ja heidän murteensa

oli lähes suomea. • siksi venäläiset olivat epäonnistuneet täydellisesti vienankarjalaisten

keskuudessa poliittisessa työssä ja alueelle oli lähetetty suomalaisia punaisia


• Karjalan ratkaisu pysyi yleisen linjan puitteissa– Vallankumousodotukset– pragmaattiset syyt

• Osaa arabialaisin ja kyrillisin kirjaimin kirjoitetuista kielistä ryhdyttiin muuttamaan latinalaisin kirjaimin kirjoitettaviksi

• Vallankumouksen jälkeen muodostettavan yhteisen kielen kehittäminen olisi helpompaa, jos kaikissa kielissä käytettäisiin samaa latinalaista aakkostoa.

• Kirjakielen perustaksi otettavan murteen valinta tapahtui monissa tasavalloissa samalla lailla poliittisin perustein kuin Karjalassa

• Esimerkiksi Uzbekistanin kirjakielen perustaksi valittiin kehittyneimpien ja eniten venäläisten kanssa tekemisissä olleiden keskusalueiden kaupunkiasukkaiden murre


Karjalan kielikiistan ydin• Karjalassa kielipolitiikan perusteet päätettiin helmikuussa 1921 kokoontuneessa I

yleiskarjalaisessa neuvostojen edustajakokouksessa. • Itse kokouksessa kysymys ei näyttänyt herättäneen suuria erimielisyyksiä, joka oli

yllättävää. – päätöksen henki oli samansuuntainen kuin mitä Pietarin puoluejohtaja Zinvojev oli paria

kuukautta aikaisemmin esittänyt puhuessaan ukrainan kielen asemasta Ukrainassa. • Karjalan kielipäätöksen lähtökohdaksi hyväksyttiin kahden kulttuurin ja kielen vapaa

kilpailu karjalaisten sieluista. Suomi ja venäjä määriteltiin muodollisesti tasaveroisiksi kieliksi.

– venäläisten kieli oli venäjä– karjalaisten kieli oli joko suomi tai venäjä heidän omasta valinnastaan riippuen– valistustyötä väestön keskuudessa tehtäisiin sillä kielellä, jota he parhaiten ymmärsivät

• heikensi suomen kielen asemaa, koska suurin osa lukutaitoisista karjalaisista oli oppinut lukemaan venäjäksi

• suomen kielen tasaveroinen asema mitätöitiin myös siten, että se määriteltiin tosiasiassa paikalliseksi, lähinnä Pohjois-Karjalassa asuvan pienen vähemmistön sivistyskieleksi

• venäjän kieli sen sijaan määriteltiin vallitsevan tilanteen mukaan karjalaisten enemmistön sivistyskieleksi


Kielinationalismi• Gyllingin 1921 valmistelemassa päätöksessä määrättiin kielipolitiikan järjestämisestä

– kommuunin hallinto oli järjestettävä niin, että väestö saattoi hoitaa asiansa “venäjäksi tai karjalaksi (suomeksi)”.

– kommuunin ja keskuksen tärkeimmät päätökset, asetukset ja lait oli sen mukaan julkaistava molemmilla kielillä.

• Käytäntö oli kuitenkin toinen

• Gylling totesi jo kesällä 1921, että kansan kielen käyttöoikeus kommuunin virkakielenä oli jäänyt “kuolleeksi kirjaimeksi”

– kansallinen väestö ei ymmärtänyt virkakirjeitä ja virastojen kanssa asioiminen oli muutenkin hankalaa

– kommuunin hallinto koostui lähes kokonaan aiemmin Aunuksen kuvernementin palveluksessa olleista venäläisistä virkamiehistä

– hallintokoneisto jatkoi toimintaansa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut

• Poliittinen taistelu kommuunin todellisesta luonteesta yhdistyi kysymykseen suomen kielen ja suomalaisten asemasta kommuunissa.


Karjalan kapina ja käänne• Syksyllä 1921 Pohjois-Karjalassa puhjennut kapina pani asetelman

uusiksi

• Osoitti, että kommuunin kansallisuuspolitiikka oli epäonnistunut pahoin– Sen sijaan että kommuunin perustaminen olisi vakiinnuttanut

neuvostovallan myös Vienan Karjalassa, talonpojat olivat nousseet kapinaan.

• Kommuunin sisäiset kiistat saivat uuden ulottuvuuden, joka pakotti keskuksen puuttumaan niihin.

• Kapinan jälkeen kysymys ei ollut enää vain Karjalassa harjoitetusta kansallisuuspolitiikasta, vaan valtakunnan yhtenäisyydestä ja turvallisuuspolitiikasta


Kielikiistan erot• Gyllingin ja Kudžievin ehdotusten oleellinen ero koski karjalan ja suomen kielten käyttöönoton

velvoittavuutta ja aikataulua.

• Gyllingin: – kaikki hallintoelimet keskusvirastoista kihlakuntiin olisi velvoitettu käsittelemään asioita suullisesti myös

karjalan kielellä– päätöstä rikkovat toimitsijat olisi viety oikeuteen– keskusvirastojen ja kihlakuntien johtaviin virkoihin voidaan valita ainoastaan karjalan tai suomen

kielentaitoisia henkilöitä.

• Kudžiev: – olisi velvoittanut virastot käsittelemään suulliset asiat karjalan kielellä, mutta vasta sitten kun niihin oli

palkattu riittävä määrä kaksikielisiä virkamiehiä. • niin kauan kuin heitä ei ollut, oli käytettävä perustettavaa kääntäjätoimistoa.

– kaksikielisyys lisäansio, ei virantäytön edellytys

• Siitä vallitsi yksimielisyys, että kihlakuntien hallintokielenä on venäjä tai suomi sen mukaan, kumpaa väestö ymmärtää paremmin

– Aunuksen kihlakunnan hallintokieleksi nimettiin venäjä – Uhtuan kihlakunnan kieleksi suomi– kansanvalistuksen ja opetuksen kielen valintaperiaatteeksi komissio vahvisti yksimielisesti väestön vapaan

valintaoikeuden. Tavoitteena oli tehdä karjalaisista sekä suomen että venäjäntaitoisia

• Kudžievin esitys hyväksyttiin äänestämällä päättävissä elimissä – suomalaiset eivät hyväksyneet


Gylling saa apua Stalinilta• Stalinin johdolla (läsnä mm. Molotov) kokoontunut VKP(b):n

keskuskomitean orgbyro käsitteli Karjalan tulevaa kysymystä 6.3.1922

• 1) Oliko Karjalan autonomia todellinen vai diplomaattinen manööveri?– Suomalaiset vaativat Karjalalle luvatun hallinnollisen, kulttuurisen ja taloudellisen

itsehallinnon realisoimista.• 2) Oliko Karjala kansallinen autonomia?

– Suomalaiset vaativat, että suomen kieli oli määrättävä tasaveroiseksi venäjän kanssa Karjalan hallinnossa, että karjalaisissa piireissä kouluopetus tapahtui suomen kielellä ja että siihen varattaisiin 1/3 Karjalan valistusasiain budjetista.

• 3) Kuka johti Karjalaa, suomalaiset vai venäläiset? – Gylling vaati, että keskuksen tehtävä selkeä päätös sen antamisesta

suomalaisten johdettavaksi– esitti, että Karjalaan oli komennettava tätä varten pietarinsuomalainen Shotman

(valittiin Karjalan TsIK:n puheenjohtajaksi), Eklund (GPU:hun), Nuorteva (valittiin valistusasioiden kansankomissaariksi) ja Eino Rahja, jota aivan ilmeisesti ajateltiin Karjalan jääkäripataljoonan johtoon.

• 4) Esityksensä viimeisenä kohtana Gylling ehdotti, että Karjalan kommuunin status nostettaisiin autonomiseksi tasavallaksi.


• Orgbyro hyväksyi kaikki muut Gyllingin ehdotukset paitsi kommuunin statuksen korottamisen autonomiseksi tasavallaksi. – jätettiin odottamaan tulevia, Neuvostoliiton

perustamisen mukanaan tuomia ratkaisuja.

• suomalaiset saivat tärkeän voiton kiistassa Kudžijevin johtamaa oppositiota vastaan. Stalinin asettuminen kiistassa Gyllingin puolelle ratkaisi kokouksen lopputuloksen.


Karjalan ”puhdistaminen”

• Orgbyron päätöstä seurasi joukko toimenpiteitä, joilla suomalaisten johtava asema Karjalassa varmistettiin – perustettiin yhtenäinen puoluejärjestö, joka syrjäytti Aunuksen

kuvernementin puoluekomitean – Puoluesihteeri Kudžijev erotettiin ja hänen tilalleen suomalainen

Johan Järvisalo. – VKP(b):n luoteisbyrossa Ivan Smirnov sai lähteä ja byron

uudeksi sihteeriksi valittiin Stalinin oma mies Boris Pozern. Stalin varmisti keskuksen tahdon toteutumisen osallistumalla itse kokoukseen.

– Elokuussa 1922 Aunuksen kuvernementti lakkautettiin. – Lopullisen iskun Kužhijevin kannattajat saivat Karjalan

aluejärjestön II kongressissa syys-lokakuussa 1922. Pozern oli läsnä varmistamassa asioiden sujumisen toivotulla tavalla.


Suomalaiset Karjalan johdossa• Suomalaiset saivat johtavan aseman Karjalassa Moskovan tuella

– tärkein syy ulkopolitiikka

• Toisaalta orgbyron päätös Karjalan korenizatsija-politiikan toteuttamisesta vastasi melko pitkälle yleistä linjaa, jonka toteuttamisesta Stalin oli kansallisuusasian kansankomissaarina vastuussa.

• Lisäksi suomalaisten vaatimukset eivät myöskään ylittäneet muualla toteutetun politiikan rajoja.

• Merkittävän linjaratkaisun Moskova teki siinä, että se valitsi suomalaiset emigrantit alueen alkuperäisasukkaiden karjalaisten sijaan johtamaan autonomiaa.

– suomalaisesta kulttuurista ja kielestä tehtiin Karjalan kansallisen kulttuurityön perusta

– vaikka ratkaisu ei ollut yleisen käytännön mukainen, ei se ollut myöskään ainutlaatuinen. Myös eräille pienille pohjoisille ja keskiaasialaisille kansoille valittiin vähemmistön tai naapurikansan kehittyneempi kieli kirjakielen perustaksi.


Karjalan tulevaisuus• Suomalaisten punaisten lähtökohdat sopivat hyvin korenizatsija -politiikan yleislinjaan

– uskoivat, että Karjalassa ei voitu rakentaa sosialismia tukeutumalla vain sen mitättömän pieneen ja venäläisvaltaiseen työväenluokkaan

– ratkaisevaa oli, onnistutaanko karjalaiset talonpojat vetämään järjestelmän puolelle. – Gylling uskoi, että karjalaisten kansallisten pyrkimysten yhdistäminen kommuunin rakentamiseen oli eräs

menestyksellisen politiikan perusedellytyksistä. • kysymys kansallisen sovinnon rakentamisesta, joka edellytti myönnytyspolitiikkaa talonpoikia kohtaan• yhteiskunnallisen modernisaation uskottiin johtavan vähitellen siihen, että maaseudun takapajuisuus väistyisi uuden

yhteiskunnan tieltä.

• Gyllingille Karjalan Työkansan Kommuunin perustaminen oli prosessi, joka johti karjalaisten itsetietoisuuden nousemiseen ja sen talouden irrottamiseen Venäjän keskusvallalle alistetusta asemasta.

• Sen mihin kehitys pidemmällä tähtäimellä johtaisi, Gylling jätti avoimeksi kysymykseksi. – G: Tarton rauhansopimuksen yhteydessä annettu ilmoitus Itä-Karjalan itsehallinnosta itsehallinto-oikeuden

määrittelyssä niin pitkälle, “että se voi tyydyttää karjalaisia ainakin puolen vuosisataa”. – Gylling liitti Karjalan tulevaisuuden ajankohdasta riippuen enemmän tai vähemmän vahvasti läntiseen

maailmaan ja Skandinaviaan. – Karjalan Kommuunin perustamista koskevassa Tukholman suunnitelmassa vuodelta 1920 se liitettiin osaksi

Skandinavian neuvostotasavaltaa ja suomalaisten punaisten keskinäisissä puheissa se oli erottamaton osa perustettavaa punaista suur-Suomea.


Karjalan 1920-luvun reformipolitiikka

• 1923-1928 politiikan johtotähtenä oli kansallisen yhtenäisyyden luomiseen tähtäävä reformipolitiikka.

• Suomalaisjohto pyrki voittamaan talonpoikien ja erityisesti kapinaan nousseiden vienankarjalaisten luottamuksen.

• Talonpoikien aineellisia oloja parannettiin:– pääasiassa kehittämällä metsätaloutta– toinen tärkeä uudistus oli maareformin käynnistäminen, lakkautettiin sarkajako ja

jaettiin lisää maata pienimmille tiloille.

• Karjalaisten kansalliset oikeudet nostettiin uudelle tasolle– kansankielisellä kulttuuri- ja valistustyöllä – kohottamalla suomen kieli venäjän rinnalle toiseksi viralliseksi kieleksi

• Kansallisen sovinnon politiikan symbolina voidaan pitää Karjalan kapinoihin osallistuneille talonpojille annettua amnestiaa


Kansallisen sovinnon politiikka• Kansallisen sovinnon politiikka onnistui melko hyvin

• Karjalaisten taloudellinen ja kulttuurinen asema koheni ja tasavallan kaikinpuoliselle kehittämiselle luotiin taloudellinen ja poliittinen perusta.

• Ehkä paras osoitus hallituksen onnistumisesta oli Vienan Karjalan kapinan jälkiselvittelyjen hoitamisesta saadut tulokset.

• Suomeen pakeni vuosina 1921-1922 noin 12 000 karjalaista – noin 4400 palasi takaisin jo vuonna 1922 ilman lupaa – sen jälkeen julistetun 6741 pakolaista koskeneen armahduksen perusteella

palasi takaisin noin 4100 pakolaista– lisäksi henkilökohtaisen armahduksen perusteella palasi noin 1850 pakolaista

• Yli 10 000 pakolaista noin 12 000:sta palasi takaisin muutaman vuoden kuluessa


Talousautonomian vahvistaminen

• Talousautonomia astui ison askeleen eteenpäin joulukuussa 1920, kun Gylling pääsi esittelemään suunnitelmat Leninille.

• Aika oli otollinen niiden toteuttamiselle, sillä Lenin valmistautui parhaillaan viemään läpi päätöksen Neuvosto-Venäjän siirtymisestä uuteen talouspolitiikkaan (NEP)

• Karjala saattoi myös luottaa ulkoministeriön (Narkomindelin) tukeen– Sen intresseissä oli pitää kiinni Tarton rauhansopimuksen ja

siellä annetun Itä-Karjalan itsehallintoa koskevan julistuksen hengestä ja kirjaimesta


VTsIK:n ja SNK:n päätös 26.4.1921 Karjalan budjettioikeuksista.

• Autonomian kivijalka ja samalla Karjalan ja keskuksen jatkuvien kiistojen kohde. – Gylling oli neuvotellut ratkaisun Leninin tuella, joka antoi ratkaisulle

oman symbolisen merkityksensä

• Karjalan kansantalouden johto kuului sen kansantalousneuvostolle, jonka alaisuudessa toimivat teollisuus-, maatalous-, työ-, kulkulaitos-, elintarvike- ja ulkomaankauppaosastot

• Karjala sai vapautuksen kaikista yleisliittolaisista maksuista vuoteen 1924 asti ja sille myönnettiin merkittäviä lainoja mm. Kontupohjan paperitehtaan rakentamista ja elintarvikkeiden hankintaa varten.

• Lisäksi Karjalalla oli poikkeuksellinen oikeus tuoda ulkomailta tavaraa omaan tarpeeseensa summalla, joka oli 25 prosenttia siitä, mikä oli sen alueella vientiin tuotettujen tavaroiden arvo


Budjettioikeudet ja perustuslaki• Karjalalle määrättiin osuus, joka sen piti maksaa yleisliittolaiseen

budjettiin– lopun tuloistaan se sai käyttää omiin tarkoituksiinsa– vaikka sen budjetti liitettiin laskennallisesti osaksi Venäjän federaation

budjettia, sen ei tarvinnut noudattaa Venäjän ja liittovaltion budjetin rakennetta.

– Karjalalle jäi vapaus päättää itse, miten se jakoi käytettävissään olevat varat kansankomissariaattien kesken.

• Yleisestä linjasta poikkeaviin ja jossain määrin tulkinnanvaraisiin päätöksiin perustuneen talousautonomian kunnioittaminen ei ollut kuitenkaan aina keskusvirastoille itsestään selvä asia.

• Tämä oli yksi tärkeimmistä syistä, miksi Karjala piti tärkeänä saada itselleen kirjoitetun perustuslain, johon myös budjettioikeudet olisivat sisältyneet

Documents

Edward Gyllingin reformipolitiikka ja poliittiset ristiriidat (17.3. )