>32

Menolippu makeaan elämään

TEKSTI MIRA JALOMIES

KUVAT PEPPE MANCUSO

Itävallan gourmet- pääkaupunki Graz maistuu hyvälle elämälle. Kuka voisi vastustaa kauniisti säilytettyä vanhaa arkkitehtuuria, rauhallista mutta eleväistä

ydinkeskustaa, maukasta lähiruokaa ja nautiskeluun

yllyttävää tunnelmaa?

GRAZ

Miltei viisisataa vuotta toimineen Edegger-Tax -leipomon pikkuleipiin mieltyi aikoinaan myös Itävallan Elisabeth-keisarinna, Sissi.

Ydinkeskusta on suurelta osin autoilta suljettu. Ratikat liukuvat pääkadulla lähes äänettömästi.

>54

Grazin kesäaamussa on etelämaalaisen pikkukaupungin tuntua. Paikka-kuntalaiset poik-keavat auringon-paisteisille katu-

terasseille työmatkallaan, sekoittavat hajamieleisesti espressojaan, levittä-vät marmeladia leivälle ja nakuttavat kananmunankuoria rikki.

Lähistöllä ampiaiset pörisevät on-nenhuumassa leipomoiden aprikoo-sipullien kimpussa. Ei ole kiirettä, hä-linää eikä liikenneruuhkia – mitä nyt muutama polkupyörä hurahtaa ohi ja antaa tietä äänettömästi etenevällä ra-tikalle. Ellen tietäisi, tuskin uskoisin olevani Itävallan toiseksi suurimmas-sa kaupungissa, ja aivan keskustassa.

Suunnistan kohti Grazin ruoka-toria pitkin pääkatua Herrengassea, jonka laukku- ja kenkäkauppoja vasta availlaan. Onpa hieno katu. Pastellin-sävyiset rakennukset ovat kuin lavas-

teita suoraan renessanssi- tai barokki-ajalta stukko-ornamentteineen, pat-saineen ja kupoleineen. Parvekkeita koristavat kiemuraiset rautataokset, ja yhden talon julkisivu on maalat-tu kauttaaltaan freskoilla. Kaikki on moitteettoman siistiä ja huippukun-nossa.

Ei ihme, että Unesco on valinnut alueen maailmanperintökohteeksi. Historiallinen keskusta on yksi Kes-ki-Euroopan parhaiten säilyneistä, mutta kaupungin suurin ansio taitaa piillä sen ihmisystävällisyydessä. Alue on rakennettu paitsi kauniiksi myös poikkeuksellisen miellyttäväksi olla, elää ja asua. Se tuntuu rauhalliselta ja eloisalta samalla kertaa.

Kurpitsoita ja muuta lähiruokaaVäki vaeltelee Kaiser-Josef-aukiolla, oopperatalon vieressä olevalla ruoka-torilla, verkkaan ja jutustellen. Hitaus tarttuu. Lampsin myyntipöytien lo-massa, jotka tuoksuvat vadelmille ja

aina jossakin muodossa – jos ei muus-sa, niin sämpylätaikinaan ujutettuina siemeninä tai siemenistä puristettuna öljynä, jota lorautetaan lehtisalaattiin.

Leipälounas kävelykadullaTorikäynti tekee nälkäiseksi ja kii-ruhdan ydinkeskustan pastellitalojen huomaan, Delikatessen Frankowit-schiin. Baarin voileivät ovat parhai-ta, mitä kaupungista saa, hehkuttavat paikalliset. Lasivitriinissä niitä lepää pateilla, majoneesisalaateilla, makka-roilla, äyriäisillä ja kymmenillä muilla päällysteillä muunneltuina.

On lounasaika ja teokset hupenevat silmissä. Ne ovat vain muutaman suu-palan kokoisia ja reilun euron hintai-sia, joten aterialla voi huoleti mutus-tella useita. Seuraksi sopii lasillinen valkoviiniä, joka on peräisin Grazin eteläpuolella levittyvältä viininvilje-lyalueelta.

Ulkopöydät on ripoteltu kapean kä-velykadun vierelle, joten syödessä saa katsella ohikulkijoita. Paikallisiahan he ovat, suurin osa – pitkiä, hoikkia ja hyvin pukeutuneita.

Meitä ympärilleen pälyileviä turis-

tejakin näkyy, lähinnä naapurimais-ta Saksasta ja Italiasta tulleita, mut-ta kovin niukasti verrattuna Wienissä ja Salzburgissa parveileviin määriin. Aika harva edes tietää Grazista. Vaik-ka täällä on kaunista vanhaa arkkiteh-tuuria ja museoita, niin suuriin turisti-massoihin vetoavat nähtävyydet puut-tuvat.

Tavallaan se on onni: ei ole kisku-rihintoja, kehnoja ravintoloita, jonoja eikä ruuhkia. Mukavalta tuntuu sekin, kun huomaa löytäneensä viehkeän kohteen, jota muut eivät ole keksineet.

Haaveellisella kukkulallaMyös Grazissa piilee aavistus wieni-läistyylisestä keisarillisesta ilmapiiris-tä. Kaupunki oli 1300–1600-luvuilla Habsburgien keisarisuvun majapaik-ka ja täältä hallittiin alueita, jotka ulot-tuivat nykyiseen Sloveniaan, Kroati-aan ja pohjoiseen Italiaan.

Hallitsijoiden linnoitus sijaitsi Schlossbergin kukkulalla vanhankau-pungin vierellä siihen asti, kun Napo-leonin joukot tuhosivat sen parisataa vuotta sitten. Linnoitukseen kuulunut kellotorni kuitenkin kurkistelee yhä

päärynöille, metsäsienille ja monelle muulle loppukesän saaliille.

Lähiseudun maanviljelijät myyvät täällä arkiaamupäivisin tilojensa tuot-teita ja lähiluonnon antimia. Kaupan on myös perinteisiä maalaismakka-roita, savustettua lihaa ja muita gour-metherkkuja, joita ei supermarketeis-ta saa.

En ole kuitenkaan poikennut toril-le ostoksille, vaan silkasta uteliaisuu-desta. Kutsutaanhan Grazia Itävallan gourmet-pääkaupungiksi. Paikkakun-nalla sijaitsee kolmisenkymmentä vi-rallisesti noteerattua ”delight restau-rant” -maininnan saanutta ravintolaa. Niiden keittiö perustuu puhtaasti lähi-ruokaan ja sesongin tuotteisiin – siis juuri niihin antimiin, joita torillakin myydään.

Valikoimat eivät ratkaisevasti poik-kea suomalaisista, mutta vihreät, kel-taiset ja oranssit kurpitsakeot teke-vät vaikutuksen. Ja niitä riittää! Myö-hemmin löydän kurpitsaa lautaseltani

Aivan kuin täällä olisi ikuinen vapaapäivä. Linnan loisto melkein turruttaa aistit.

1. Graz miellyttää kaikin tavoin. Yksityiskohtiinkin on panostettu.

2.. Kukkulalla sijaitseva vanha kellotorni on kaupungin sympaattinen symboli.

3. Grazilaiset osaavat nauttia mukavasta elämästä ja kaupungistaan.

4. Kesäaikaan kahvilat ja ravintolat levittyvät kaduille ja sisäpihoille.

5. Maanviljelijät myyvät sesongin tuotteita ruokatorilla joka arkipäivä.

Eggenbergin prinssi rakennutti 1600-luvulla linnansa kaupungin kupeeseen. Nykyään sinne pääsee ratikalla.

Museoksi muutettu linna, Schloss Eggenberg, on täynnä barokin hienouksia.

Graz on rauhallinen kaupunki. Paikkakuntalaiset liikkuvat mieluusti polkupyörillä.

1

2

3

4 5

Itävallan menneisyydestä muistuttaa Bysantin ajoista periytyvä kaksipäinen kotka.

6

metsäiseltä mäeltä. Torni on grazilai-sille tärkeä symboli, sillä he maksoivat siitä sievoisen rahasumman, jotta val-loittajat jättäisivät sen rauhaan.

Nykyään kukkula on yksi kaupun-gin monista suosituista viherkeitais-ta, ja ylös pääsee montaa reittiä. Si-vuutan jyrkkääkin jyrkemmät portaat, samoin raiteita pitkin kipuavan köysi-radan, ja mutkittelen perille varjoisia metsäpolkuja pitkin.

Aivan kuin kukkulan laella vietet-täisiin ikuista vapaapäivää. Tapaan kuuluu kuljeskella kävelyteillä ja vii-vähtää strategisiin paikkoihin sijoi-tetuissa kahvila-ravintoloissa. Niistä voi ihailla aina hieman erilaista näky-mää kaupungista, sen halki virtaavas-ta Mur-joesta ja ympäröivästä kukku-lamaisemasta.

Poikkean romanttisessa tornita-lossa toimivan Starcke Haus -ravinto-lan rinneterassille maisemaa ihaile-maan. Auringon paisteessa, lämmintä omenapiirakkaa haarukoidessa mieli muuttuu väistämättä haaveelliseksi.

Sitten katseeni takertuu kummal-liseen mutta sympaattiseen näkyyn. Hieman vanhankaupungin ulkopuo-

lella erottuu puiden takaa pehmeästi aaltoileva lasikylkinen hahmo, josta törröttää pieniä ulokkeita, vähän kuin kärsiä.

Sen on oltava nykytaiteenmuseo Kunsthaus, modernin arkkitehtuurin kulmakivi, jonka tehtävänä on viestit-tää, että Grazissa halutaan myös kul-kea eteenpäin.

Linna täynnä barokkia Vaikka Grazin keskustan elämänme-no houkuttelee jäämään sinne, teen ratikkamatkan seudun komeimmalle linnalle, Schloss Eggenbergille. Grazin pääaukiolta, Hauptplatzilta, vie ykkös-linja vartissa linnan tilusten kupee-seen, korkean muurin nurkalle.

Muurissa oleva portti johtaa suu-relle metsäiselle puistoalueelle. Hiek-katiellä astelevat vastaan ylväät riikin-kukot ja kissat kyhnäävät hiljaa pul-puttavien suihkulähteiden kyljissä. Kesälomaansa viettävät kaupunkilai-set ovat asettuneet piknikille puiden katveeseen.

Kermanvärinen, 1600-luvulla val-mistunut barokkilinna lepää puiston perukoilla turhia pröystäilemättä. Ul-

Näin sinne pääsee n Graziin, Itävallan toiseksi suurimpaan kaupunkiin, voi matkata esimerkiksi Wienin kautta, jonne lentävät väli- laskutta ainakin Finnair ja Austrian Airlines, meno-paluu alkaen noin 200 euroa. Lentokentältä pääsee junalla Graziin reilussa kolmessa tunnissa, junia kulkee tunnin välein.Lisätietoja: www.graztourismus.at

koinen vaatimattomuus on tietenkin hämäystä.

Opastetulla kierroksella astelem-me koreasta salista toiseen. Huomios-ta kisaavat keraamiset takat ja kaappi-kellot sekä päiden yllä välkehtivät kat-tokruunut. Stukkokiemuroita ja kulta-kehyksisiä maalauksia on niin paljon, että niihin turtuu.

Monet huonekaluista ovat tuhou-tuneet, mutta makuuhuoneessa ih-mettelemme purppuranpunaisella verhoiltua katosvuodetta, jossa Habs-burgien suvun ainoan naishallitsijan, Maria Theresan, tiedetään nukku-neen.

Linnasta lähtiessäni tutkin sitä ul-kopuolelta uudemman kerran. Nyt tiedän, että rakennuttaja, Eggenbergin prinssi, oli ihastunut universumitee-maan ja numerosymboliikkaan. Lin-nan neljä tornia kuvastavat vuodenai-koja ja portit kuukausia.

Ikkunoita en jaksa laskea, mut-ta luotan siihen, että niitä on linnas-

sa täsmälleen yksi vuoden jokaiselle päivälle.

Löytöretkiä sisäpihoille Ruoka ja herkuttelu liittyvät Grazis-sa miltei joka asiaan. Eräänä päivä-nä poikkean uteliaisuuttani keskus-tan kujien ja aukioiden talojen sisä-pihoille, joihin pääsee pieniä tunne-leita pitkin.

Yhtäkkiä sisäpihoja tuntuu olevan joka paikassa. Osa niistä on ahtaita ja kotoisia, osa todella suuria ja komeita aukioita, joiden holvatut reunuskäy-tävät on tehty italialaiseen renessans-sityyliin.

Usein patioilla toimii houkuttele-via ravintoloita. Landhaus-Keller jää mieleen mukavan terassinsa lisäk-si myös siksi, että nautin siellä hyviä kurpitsatäytteisiä tortelliineja.

Viihtyisin löytöni on silti Gasthaus Stainzerbauer, jonka patiota korista-vat seinään ja pylväisiin veistetyt van-hat kuvat. Ja ravintolan annos ankan-

rintaa ja raparperi-mansikkakastiket-ta on kerrassaan mainiota.

Ydinkeskustassa liikkuessa ei voi olla huomaamatta arvokkaan oloista leipomoa, Hofbäckerei Edegger-Taxia. Se on toiminut jo liki 500 vuotta.

Leipomon puinen julkisivu on ko-risteltu kaiverruksin ja ulko-oven päällä keikistelee kultainen, kaksipäi-nen kotka. Näyteikkunassa on peuka-lonpään kokoisia pikkuleipiä. Ovatko ne juuri niitä, joihin Sissinä tunne-tun, Itävallan Elisabeth-keisarinnan kerrotaan mieltyneen 1800-luvulla?

Leipomon kahvilassa voi edelleen maistella keisarillisesti nimettyjä pik-kuleipiä, kuten ”Sissibusserls”, pieniä suklaa-hasselpähkinä-marmeladikek-sejä. Tiskillä on esillä myös suklaalei-voksia, joiden sisälle on piilotettu pis-taasimarsipaania ja marjahilloa. Ah, ne ovat makeampia kuin odotin!

Elämyksessä tiivistyy Grazin ydin: houkutuksia, herkuttelua ja nautiske-lua vääjäämättömänä ketjuna. l

Herkutteliko keisarinna Sissikin näillä?

Kaupungin halki virtaavan joen päälle tehty moderni, lasiseinäinen kahvila- rakennelma hehkuu iltaisin sinisenä.

Tuomiokirkon vieressä kyhnyttää Ferdinand II:n mausoleumi.

Edegger-Tax -leipomon nimikkoleivosten sisältä löytyy pistaasi- marsipaania ja marjahilloa.

1/2 ILMO

Kartan herkutteluosoitteet

❶Delikatessen Frankowitsch, Stempfergasse 2❷Starcke Haus, Schlossberg 4, puh. +43 316 834 300❸Landhaus-Keller, Schmiedgasse 9, puh. +43 316 830 276❹Gasthaus Stainzerbauer, Bürgergasse 4, puh. +43 316 821 106❺Hofbäckerei Edegger-Tax, Hofgasse 8

Grazissa on helppo liikkua kävellen. Asukkaita siellä on 250 000. Wien sijaitsee 200 kilometrin etäisyydellä.

0 5 km

DATAGRAF

Mur-joki

A2A9

HerrengasseSchlossberg

Kaiser-Josef-Platz

Kunsthaus

SchlossEggenberg

Hauptplatz

Graz

SloveniaItal ia

Wien

Linz

ITÄVALTAGraz

WienLinz

InnereStadt

2

45

31

Kunst-haus

Kello-torni

0 500 m