N o4 2012

H E L S I N G I N Y L I O P I S T O N V I E S T I N N Ä N

O P I S K E L I J O I D E NL E H T I

GROTESKI

3 / N 0 4

Pakollinen pikkumusta eli Groteskin viimeinen numero. Illan viimeinen hidas ja Allun

iltapäivän pelastus. Musta kuin illan viimeinen salmari,

kuitenkin aina yhtä peloton ja valmiina jatkamaan tradition

viitoittamalla tiellä. Jatkot vuoden 2013 päätoimituksen

luona!

4 / N 0 4

S I S Ä L LYS LU E T T E LO

Tekijät 7Riippuvuuksista 8Pääkirjoitus 10Mediakritiikki 12When the Shit Hits the Fan 14Italialaisen sydän on Silvion muotoinen 16Eläimellisesti 21Hitailla singleillä pelastamaan journalismia 30Yhä jonossa 34Inspiraation kuolema 38Gallup 40Siirretään Groteski verkkoon 44Lopuksi 46Soprano Oyj:n opiskelijatutkimuksen tulokset 48

7S

34

S

46

S

40

S

ART I KKE L I N OT S I KKO

6 / N 0 4

W W W. G R O T E S K I - M A G A Z I N E . F I

—

J U L K A I S I J AMedia ry. Helsingin yliopiston viestinnän opiskelijat

—

P Ä Ä T O I M I T T A J A TVeera Voutilainen (veera.voutilainen@helsinki.fi)

Karolina Miller (karolina.miller@helsinki.fi)Eerik Purdon (eerik.purdon@gmail.com)

Katarina Vesikko (katarina.vesikko@gmail.com)

—

A R T D I R E C T O RAntton Nuotio (antton@anttonnuotio.com)

—

P A I N OWhyPrint Oy

—

K I R J O I T T A J A TJenna Vehviläinen, Roosa Murto, Kerttu Matinpuro, Riku Mattila,

Magdaleena Ignatius, Kiia Etelävuori

—

K U V A A J A TKatariina Salmi, Kerttu Matinpuro, Julia Kuisma, Eetu Lampsijärvi

—

K U V I T T A J A TAino Sulonen, Rosa Nummi

—

J A K E L U P A I K A THelsingin yliopisto, Aalto-yliopisto, Kiasma, TeaK, SibA,

Kuvataideakatemia, Helsingin keskustan baarit ja kahvilat

—

I L M O I T U S M Y Y N T Igroteski.lehti@gmail.com

7 / N 0 4

T E K I J Ä TViimeisessä, pimeässä Groteskissa sisällöntuottajamme poseeraavat valoa tuovina

enkeleinä, ylioppilaisaikaissa kuvissaan. Pyysimme 2010-luvun toivoja, tämän vuoden abiturientteja arvioimaan näiden kissojen tulevaisuusnäkymiä.

Jenna Vehviläinen (24) opiskelee viestintää

ja asuu Roomassa. Tähän Groteskiin hän

kirjoitti jutun Silvio Berlusconista.

Magdaleena Ignatius (22) on Groteskin kirjoittaja

ja Median puheenjohtaja.

Veera Voutilainen (22) on Groteskin päätoimittaja

Musta tuntuu että tää on jossain töissä nykyään. Tai sit opiskelee ehkä lääkärik-si. Tai ehkä jopa malliksi. Kokiksi? Emmä tiiä, joo Per-hossa. Perho-Haagassa var-maan.

/ Kristina, Lumon lukio, abi-turientti

Tää meni heti opiskelemaan. Tosi kiva kuva. Näyttää toisaalta siltä, että on lähtenyt Ruotsiin au pairiksi. Ruotsissa se saa muita töitä puolen vuoden kuluttua ja rupeaa ratsastamaan.

/ Karina, Tikkurilan lukio, abiturientti

Tää opiskelee ihan satavar-masti yliopistossa. Sosiono-miksi. Eiku seksologiksi. Tää on kyl tosi hyvännäköinen. Joo, eiku varmaan politiik-kaa, tai jotain tosi swagiä, jotain Greenpeace-juttua.

/ Katrin, Lumon lukio, abiturientti

8 / N 0 4

RII

PP

UV

UU

KS

IST

A

9 / N 0 4

Lähi-Alepan sulkemisajankoh-ta on hyvä indikaattori lopet-taa hyödyllisten asioiden teko. Loppuyön voi tehdä, sitä, mistä nauttii eniten.

Silmäilen seinustalla olevaa kaksikkoa. Ne vilkuttavat mi-nulle etäältä. Olemme tunte-neet kaksi vuotta ja ne ovat aina yhtä minimalistisen ele-gantteja mustissaan.

Kahden aikaan yöllä jotain tapahtuu. Molemmat näyttävät vihreää valoa, mutta eivät kui-tenkaan ota yhteyttä.

Musiikkilistakin vaihtuu, nyt kuunnellaan samaa artistia tois-tolla. Se alkaa käydä tylsäksi.

Vien kaksikon hetkeksi ulos viilentymään. On pikkulauan-tai, mutta saamme olla rauhassa Iso-Roban vilinässä. Kaikki näyt-tävät kiireisiltä mitääntekemät-tömyydessään. Helmikuun yös-sä tulee nopeasti kylmä.

Sisälle palatessamme kaksik-ko on vieläkin vaitonaisena, jo-ten osaan antaa hetken rauhan. Mieleen hiipii ahdistus. Ehkä tein jotain väärää. Jätin laskun maksamatta tai jotain. En tiedä mitä tehdä.

Istahdan alas. Onneksi lau-kussa on aina kynä ja paperia. Piirros ei tunnu luonnistuvan, joten luovutan. Vispaan her-mostuneesti jalkaa ja naputte-len tekstaria. Olisipa edes puhe-limen laajakaista. Mutta ei.

Äiti aina pelkäsi, että minus-ta tulisi tällainen. Vieläkin kun hän soittaa, yritän salailla te-kemisiäni. Hei hän ymmärtäisi,

vaikken ole edes ainoa suvus-samme. Kavereidenkin edessä hävettää, paitsi niiden läheisim-pien. Niiden, jotka ovat saman-laisia itsekin.

Puolen tunnin päästä tulem-me taas juttuun. Huokaisen hel-potuksesta – vika ei ollut minun päässäni. Välillä vaan käy näin. Kädet eivät enää tärise.

Tekno vaihtuu taas raskaam-paan.

Ensimmäinen kolmosen ra-tikka rymistelee ohi kello 05:46. Se on neljä minuuttia myöhäs-sä ja saa astiat kilisemään her-mostuneesti viidennessä kerrok-sessa asti.

Pian aurinko alkaa nousta. Kahdeksalta aamulla on niitä ai-noita hetkiä, kun se paistaa suo-raan sisään heijastumatta vasta-päisen talon ikkunoista.

Siirrän Groteskin viimeiset matskut Dropboxiin ja huo-kaan. Helpotuksesta, koska netti ei pettänytkään viime hetkellä.

Toisaalta tuntuu haikealta. Kuin päästäisi esikoislapsensa suureen maailmaan.

Ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen sammutan modeemin ja wlan-boksin yöksi – tai päi-väksi, kuinka se muun maail-man käsityksen mukaan menee-kin. Auttaa kuulemma ylikuu-menemiseen. Se tuntuu suurelta askeleelta.

Tämä on yhden aikakauden loppu. Se pelottaa, mutta välillä on hyvä päästää irti.

Maailma jatkaa pyörimistä il-mankin.

S A N A T: K A T A R I N A V E S I K K O

PÄÄKIRJOITUS—

Sanat: Eerik Purdon

Ihmismieli rakastaa tarinoita. Maail-maksi kutsutun aistihavaintojen ka-oottisen ilotulituksen käsittelemiseen ne ovat välttämättömiä. Rationaali-nen toiminta mahdollistuu aikaan sidottujen kausaalisten yhteyksien havaitsemisesta. Maailmaa selittävät kausaaliyhteydet ja teoriat ovat tari-noita. Tarinoiden luominen edel-lyttää psykologista aikaa; mennyttä ja tulevaa sekä nykyhetkeä. Ajan ku-vitteellisessa todellisuudessa – men-neessä ja tulevassa – eläessä unohtuu helposti, että nykyhetki on ainoa to-dellinen olemassa oleva maailmanti-la. Sen unohtuessa moneen ilmiöön ja käsitteeseen yhdistetään arvostelma. Loppu on arkielämässä latautunut kä-

1 0 / N 0 4

site. ”Kaikki hyvä loppuu aikanaan.” Toisaalta positiivisen ajattelun puo-lesta liputtavat näkevät lopun eri va-lossa, uuden alkuna. Nykyhetken todellisuudessa ei kuitenkaan ole loppua, ainoastaan olemista. Kun kir-joitan viimeisen merkin, kirjoitustyö loppuu, mutta loppuminen itsessään ei tapahdu missään hetkessä. Ennen viimeisen merkin painamista kirjoi-tan, sen painamisen jälkeen en enää kirjoita, mutta prosessin loppuminen itsessään ei tapahdu missään vaihees-sa psykologisen ajan ulkopuolella, ai-noastaan tarkastellessa nykyhetkeä menneen ja tulevan kautta. Terve-tuloa uppoutumaan Groteskin kans-sa loppuun – tarinan osaan, jota it-sessään ei ole olemassa.

1 1 / N 0 4

M E D I A K R I T I I K K I

S A N A T: R O O S A M U R T O

V

A

L

I

V

A

L

I

“Oo, se on masentavaa, pelkkää perke-lettä, miten jotkut osaa taikoa kuohu-viinistäkin vettä?”

Kertosäe Anna Puun laulussa ku-vaa hyvin koulukavereitani. Opiskelen tiedotusoppia Tampereen yliopistossa toista vuotta. Minulla on ollut kivaa, kaikilla ei. Vuorsikurssilaiseni Milka Valtanen, 22, kirjoitti viikkolehti Utai-meen kolumnin Puolentoista vuoden närästys. Koulutusta parjaava kirjoitus on tiukkaa tekstiä.

Valtanen kertoo koulun opettaneen, että ainoa menestyvä toimittaja on toi-mittaja, joka puhuu kavereistaan pas-kaa ja on mukava vain niille, joista saattaa olla jotain hyötyä. Hän kuvaa, kuinka toimittajaopiskelijat kulkevat toistensa ohi päät painuksissa ja hoke-vat, miten typerää kaikki on. Valtasen mielestä pääaine tekee ihmisistä arko-ja, kylmiä ja kyynisiä. Sellaisten ihmis-ten kanssa työskentely pelottaa häntä enemmän kuin työttömyys tai joukko-viestinnän turmeltuminen. Se on ainoa asia, josta olemme samaa mieltä.

Kolumni kuvaa hyvin asennetta, joka toimittajaopiskelijoiden keskuudessa vallitsee. Se on jatkuvaa marinaa, par-kua ja ininää. Aivan kuin toimittajat olisivat tällä planeetalla ainoita, joiden ala muuttuu. Aivan kuin vain heillä oli-si kurjat työsopparit, kilpailut ja pät-kätyöt. Opiskelijat uikuttavat piirissä, kuinka kauhealta kaikki tuntuu, ja kut-suvat sitä puheeksi journalismin tilasta.

Valtasen mielestä pelokkuus kumpu-aa yliopiston asennevammasta, mutta minusta syy on opiskelijassa. Asian tii-vistää parhaiten kirjailija Anais Ninin toteamus, joka vapaasti suomennettu-na kuuluu, että emme näe asioita sel-laisina kuin ne ovat, vaan sellaisina, kuin me itse olemme. Siis: jos kaikki tuntuu kurjalta, on itse kurja. Uhriutu-

minen on erityisen pirullista, jos siitä syyttää muita kuin itseään.

Pelkästään omalta vuosikurssiltani löytyy nelikymppinen uratykki, suoraan Muumimaailman kesätöistä pamahta-nut lukiolainen ja ulkomailla kasvanut kolmekymppinen, joten on fakta, että alaa opiskellaan erilaisilla viboilla. Mi-nusta opetus on ok, ilmapiiri veikeä ja muut ihmiset mahtavia. Juuri siksi tun-tuu ikävältä, että moni on niin pelois-saan ja ihan turhaan. Nuoruus on ai-kaa, jolloin pitäisi kakata housuun ilos-ta, ei pelosta. Vaikka yliopistolla olisi farsseja kursseja ja työelämässä läpimä-tiä uudistuksia, ei niistä tarvitse seota. Siksi tiedotusoppilaiset kaipaisivat vä-hän vähemmän itsesääliä ja reippaasti enemmän munaa.

Kaikki saisivat ottaa mallia ystäväni mentaliteetistä. Kun kysyin häneltä vä-livuotena, mitä hän haluaa tehdä työk-seen, hän katsoi takaisin hämmenty-neenä ja vastasi: ”En minä tiedä. Siihen on niin pitkä aika.” Niinpä. Vaikka tule-vaisuus on tärkeä, se ei ole nyt.

Journalismin kohtaloa ei voi muut-taa sekunnissa, mutta oman virnistyk-sensä leveyden voi. Joten sen sijaan, että journalistiopiskelija mupattaisi lannistavasta opetuksesta ja ikävistä työoloista, hän saisi pitää hetken aikaa päänsä kiinni. Hengittää syvään. Ja sit-ten puhua enemmän asioista, joista pi-tää, kuin niistä, joista ei pidä. Vain niin tästä alasta voi tulla parempi, sillä uu-sia ideoita luovat avoimet huimapäät, eivät kyyniset nynnyt.

Siksi hyvällä tuulella pysyttely ei ole pinnallista ongelmien piilottelua, vaan fiksu valinta koko alalle. Jos tänään on kliffaa, miksi maailma putoaisi niskaan huomenna? Ja vaikka putoaisi, ihan sama. Ainakin takana on villi, onnel-linen ja hulvaton juoksu kohti seinää.

Palstalla median ajankohtaisia ilmiöitä analysoi joku muu kuin viestinnän opiskelija. Roosa Murto on tiedotusopin opiskelija, joka inhoaa ulinaa journalismin tuhosta, rakastaa pitkiä unia

ja yrittää kiipeilyreittiä, vaikka kädet vuotaisivat verta.

1 4 / N 0 4

Maailmanlopun mahdollisuus sai viime vuonna paljon huomiota maya-intiaanien ennustuksen vuoksi. Monet ovat kuitenkin varautuneet yhteiskuntaa mahdollisesti

uhkaavaan katastrofiin jo vuosia. Heitä kutsutaan survivalisteiksi.

S A N A T: K I I A E T E L Ä V U O R I

WHEN THE SHIT

HITS THE FAN

1 5 / N 0 4

WH E N TH E SH IT H I T S TH E FAN

”En halua elää vain yhteiskunnan huolenpi-don varassa”, toteaa nimimerkki Ogver, yksi Suomen survivalisti-foorumin aktiivisimmis-ta kävijöistä. Hänen kommenttinsa edustaa-kin yhtä survivalismin perusajatuksista.

Yksinkertaisesti sanottuna survivalis-mi tarkoittaa varautumista erilaisiin ongel-matilanteisiin. Poikkeustilanteet voivat olla niin lyhyen sähkökatkoksen kuin ydinsodan luokkaa, mutta pääasia on, ettei katastrofin tullessa jäädä tyhjän päälle. Esimerkiksi ve-den, ruoan ja lämmön saannista pitää pystyä huolehtimaan tilanteessa kuin tilanteessa.

Survivalismin käsite on lähtöisin kylmän sodan aikaisesta Amerikasta, jolloin ydinso-dan pelko sai ihmiset varautumaan pahim-paan. Suomessa survivalismi on pienemmän mittakaavan toimintaa niin kokonsa kuin ra-dikaaliutensa puolesta. Survivalistien suoma-laisella keskustelufoorumilla on hieman yli 600 rekisteröitynyttä käyttäjää, ja keskuste-lu pyörii suurimmaksi osaksi arkipäivän en-nakoinnissa maailmanlopun ennustusten si-jaan. Survivalisti-käsite onkin joskus korvat-tu sanalla preppaaja tai valmistautuja.

H E T K E S S Ä E L Ä J Ä T E I V Ä T P Ä R J Ä Ä

Survivalistit korostavat, että kriisitilanteita varten tarvitaan valmiit toimintasuunnitel-mat. Survivalisti Aspire ei ymmärrä ihmisiä, jotka luottavat sokeasti asioiden järjestymi-seen. Ruokatavarat ostetaan päiväksi kerral-laan ja paristojen loppumisesta varoittava, ’ärsyttävästi piippaava’ palovaroitin revitään irti katosta. Ogver muistuttaa, että yhteis-kunta auttaa vain hengenvaarassa olevia no-peasti – muut saavat pärjätä omillaan. Tästä hänellä on omakohtaista kokemusta. Vuosi sitten riehunut Tapani-myrsky katkaisi Og-verin asuinalueelta viikoksi sähköt. Jääkaap-pi ei toiminut, vettä ei tullut ja kaupatkin jouduttiin sulkemaan, kun kassakoneet ei-vät käynnistyneet.

Ogver kuvaa Tapani-myrskyä havahdut-tavaksi kokemukseksi. Vaikka hän on aina pitänyt varautumista tärkeänä, myrsky oli konkreettinen esimerkki siitä, kuinka pie-netkin vastoinkäymiset voivat tehdä arki-päivästä selviytymiskamppailun. Nykyään Ogverilla on oma kaivo ja sähkön tuottami-

seen tarkoitettu aggregaatti vastaavia tilan-teita varten. Ruoan voi hankkia metsästä-mällä lähialueella.

Survivalisti on hyödyksi myös muille. ”Kun on etukäteen huolehtinut omista pe-rustarpeista, voi keskittyä korjaaviin toimen-piteisiin ja muiden auttamiseen”, Ogver sel-ventää. Aspire kertoo auttaneensa ihmisiä esimerkiksi liikenneonnettomuuksissa; hen-kinen valmistautuminen on auttanut toimi-maan. Joissakin preppaajien verkkokeskus-teluissa varaudutaan häätämään kerjäläiset omilta ruokavarastoilta jos hätätilanne is-kee. Ogver korostaa kuitenkin yhteisöllisyy-den merkitystä: ”En keksi katastrofia, joka erottaisi ihmiset toisistaan.Yksin ei pärjää pitkään, ja yhdessä toimiminen on tehok-kaampaa.”

T O I V O P A R A S T A , V A R A U D U P A H I M P A A N

Aspire ja Ogver painottavat ennakoinnin tär-keyttä tavallisessa arjessa. Silti molemmat ovat pohtineet myös, miten selviytyä koko yhteiskuntaa vahingoittavassa kriisitilan-teessa. Katastrofi ei välttämättä ole vain jo-kin kaukaisuudessa odottava epämääräinen uhka. ”Kriisi on jo täällä, mikäli talouteen on katsomista”, Aspire huomauttaa. Hän kertoo pitävänsä myös kolmatta maailmansotaa to-dellisena uhkana.

Survivalistien nettikeskusteluissa väläy-tellään kauhuskenaarioita maailmanlopus-ta. Aurinkomyrsky, ydinsota, talouskriisi tai asteroidin törmäys voisivat aiheuttaa täys-tuhon, tai kuten survivalistit sanovat, Shit-Hits-The-Fan-tilanteen. Monet preppaajat ha-luavat kuitenkin erottautua tuhoisimpien tulevaisuudenkuvien maalailijoista. He pel-käävät, että kaikille survivalisteille lyödään foliohattuleima otsaan.

Survivalismi on laaja käsite, jonka alle mahtuvat sekä maailmanlopun odotta-jat että huomispäivän ennakoijat. Yhdistä-vä tekijä löytyy silti helposti: kukaan ei ha-lua kohdata tulevaisuutta valmistautumat-tomana.

Haastateltavat eivät halua esiintyä omalla ni-mellään.

S Y D

ÄN

ONI T A L I A L A I S E N

Lauantaina, marraskuun 12. päivän ilta-na vuonna 2011 jokaisessa Italian kol-kassa oli käynnissä riemukkaat voiton-

juhlat. Tunnelma oli vapautunut, kuin pitkän ja piinallisen sisällissodan päätyttyä. Maan silloinen pääministeri Silvio Berlusconi oli jättänyt eropyyntönsä paria tuntia aiemmin myöntäen vihdoin kykenemättömyytensä hoitaa syvenevässä talouskriisissä pyristele-vän maan taloutta. Se sai suuren osan italia-laisista hyppimään onnesta.

Eroilmoitusta edeltävinä päivinä kritiikki pääministeriä kohtaan oli kiihtynyt. Lopulta Berlusconin alasastumista vaativat muiden maiden johtajien ja italialaisten parlamen-taarikkojen vanavedessä jopa hänen poliit-tiset neuvonantajansa. Berlusconin ura poli-tiikassa näytti sinetöidyltä – hänet oli nöy-ryytetty ja ajettu nurkkaan. La fine di Silvio, la fine della vergogna (Silvion loppu – häpe-än loppu) julistivat väkijoukon yllä liehuvat banderollit.

Moraalisesti äärimmäisen arveluttaval-le pääministerille olisi tullut loppu mones-sa muussa maassa reilusti aikaisemminkin. Ehkä silloin, kun pääministeri sai parlamen-

tin hyväksymään lakimuutoksen, joka takasi hänelle itselleen syytesuojan. Kyllä, totta se on – noina aikoina Silvio sai tehdä kirjaimel-lisesti sitä mitä mieleen juolahti joutumatta mistään oikeudelliseen vastuuseen. Päämi-nisterin harmiksi syytesuoja kumoutui, kun vuosien jälkeen huomattiin, että lakimuutos oli hyödyttänyt lähinnä häntä itseään.

Muihin hetkiin, jolloin kaiken järjen ja länsimaisen moraalikäsityksen mukaan Ber-lusconin kyky hoitaa virkaansa olisi voitu kyseenalaistaa, kuuluu se, kun hänen yhte-ytensä Sisilian mafiaan Cosa Nostraan to-distettiin ensimmäistä kertaa. Pääministe-rin taustoja tonkineet toimittajat paljasti-vat tuolloin, että tämän palveluksessa oli aiemmin ollut tunnettu mafiapomo. Silvio puolustautui kertomalla palkanneensa mie-hen luksushuvilalleen hevosenhoitajaksi. Po-liisitutkinnassa huvilalta ei löydetty jälkeä-kään hevosista.

Sittemmin Silvio on nimittänyt vanhoja mafiapomoja Italian parlamenttiin senaat-toreiksi ja strippareita ministereiksi. Hän on istunut oikeuden edessä 37 kertaa syytetty-nä mafiayhteyksien lisäksi lukuisista vero-

S A N A T: J E N N A V E H V I L Ä I N E N

MU

O T O I NE

N

SILVION

petoksista, kavalluksista sekä viimeisimpänä alaikäiseen sekaantumisesta. Epäsopivat lau-sunnot esimerkiksi homoseksuaalisuudesta tai Yhdysvaltain presidentti Barack Obaman ihonväristä eivät nekään vahvista mieliku-vaa Silvio Berlusconista moraaliseen muot-tiimme sopivana johtajana.

Muutama vuosi sitten italialainen papa-razzi ikuisti pääministerin istumassa tyyty-väisenä keskellä nuoria yläosattomia naisia tämän huvilalla Sardiniassa. Valokuvia nap-pailtiin myös erään tytöistä 18-vuotispäiviltä, joille Silvio kertoi osallistuneensa perhetu-tun ominaisuudessa. Vanhan italialaisen vii-sauden mukaan rakastaja pelastaa avioliiton, mutta tässä tapauksessa kävi toisin. Päämi-nisterillä oli pian kädessään avioeropaperit, ja edessään, jälleen kerran, hirvittävä julki-nen nöyryytys.

Voisikin ajatella, että aiemmin mainit-tu marraskuun 12. päivä olisi ollut 75-vuoti-aalle Silviolle oiva hetki päättää poliittinen uransa. Silti, vuotta myöhemmin hän ilmoit-ti lähtevänsä ehdolle kevään 2013 parlament-tivaaleihin ja tavoittelevansa jälleen päämi-nisterin paikkaa. ”Italialaisten hyväksi”, hän julisti ja virnisti omistamansa tv-kanavan ka-meroille parhaan hurmurihymynsä. Kuka sii-hen pelleen enää uskoo, ajattelimme, sinä siellä ja minä täällä.

No, aika moni. Pari viikkoa ennen vaale-ja julkaistuissa mielipidemittauksissa Berlus-conin kannatus ylsi lähes 30 prosenttiin. Tä-män päälle ex-pääministerillä on joka vaa-leissa noin viisi prosenttia hiljaista tukea, eli niitä, jotka eivät gallupeissa kehtaa myöntää antavansa äänensä mielipiteet niin rajusti ja-kavalle ehdokkaalle.

Suosiolle on selityskin. Keskivertoitalia-laisen moraalikäsitys on suoraan sanottu-na arveluttava. Se kehittyy läpeensä korrup-toituneessa yhteiskunnassa, jossa oikean ja väärän taju on kääntynyt täysin päälaelleen. Poliitikkojen ja virkamiesten jatkuva oman edun tavoittelu ei yllätä italialaista – ja päin-vastoin, skandaalivapaaseen poliitikkoon ei luoteta, sillä hänen vilpittömyytensä ei ole uskottavaa.

Tällainen yhteiskunta on omiaan kasvat-tamaan ihmisiä, joille yhteinen hyvä on vie-ras käsite. Hyvä esimerkki tästä on verot. Yksinkertaistetusti: italialainen kulauttaa jo äidinmaidon mukana alas ajatuksen, että jo-

kainen maksettu veroeuro haaskataan par-lamentaarikkojen työsuhde-Porcheihin tai henkilökohtaisiin parturikuluihin. Tätä seu-raa luonnollisesti ajatus siitä, ettei verojen maksaminen hyödytä kansalaista eikä näin ollen kannata, joten sitä vältetään. Ja sitä, kuka keksii parhaat keinot veronkiertoon, ei pidetä moraalittomana tai itsekkäänä, vaan ovelana, älykkäänäkin. Tälle henkilölle on pyhitetty italian kielestä oma sanakin, furbo, jolla on lähinnä positiivisia mielleyhtymiä.

Tässä ympäristössä Silvio Berlusconi ei ole moraaliton musta lammas, vaan ainoastaan yksi monesta furbosta. Älykäs ja ovela polii-tikko, joka on ottanut kyynärpäätaktiikalla paikan italialaisten sydämestä.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka uudessa kotikaupungissaan Roomassa viihtyy lenkkeil-lessään erityisesti italialaisen maajoukkueen tuulipuvussa. Vehviläinen on kuitenkin furbo-na vielä kaukana ovelasta, koska ei kaupassa edes itsepalvelupunnituksen koittaessa osaisi pudottaa pussiinsa ylimääräistä omenaa.

24.-25.2. järjestetyissä äärimmäisen tasaväki-sissä Italian parlamenttivaaleissa suunnilleen joka kolmas äänestäjä antoi tukensa Berlusco-nin oikeistopuolueliittoumalle. Tällä tuloksella entinen pääministeri jäi noin prosenttiyksikön päähän vaalivoitosta.

20 / N 0 4

"Näin Unisportin pukuhuonees-sa kaappien alla kakkakikka-

reen. En ollut yllättynyt. Katsoin tarkemmin ja se olikin ruislei-vänkannikka. Olin helpottunut

ja hieman pettynyt. "

Jaakko Laasanen 6. helmikuuta lähellä paikkaa

Helsinki

ART I KKE L I N OT S I KKO

Kumma kyllä, keskustelu monikulttuurisuudesta kääntyy usein väittelyksi patriotismista. Valokuvaaja Katariina Salmi tavoitti ihmisiä eri kansallisuuksista,

kuvasi heidän kasvojaan ja etsi heistä sen jälkeen oman maansa kansalliseläimen.

”Jos itse esiintyisin sarjassa vahvana ja ylpeänä suomalaiskarhuna, kyllä se mua vähän naurattaisi.”

Kulttuureja metamorfoosissa, olkaa hyvät.

K U V A T: K A T A R I I N A S A L M I

2 1 / N 0 4

E

L Ä

S M

S

L

I I

E E

TL

I

ART I KKE L I N OT S I KKO

2 2 / N 0 4

ART I KKE L I N OT S I KKO

2 3 / N 0 4

S T A N I S L A V — V E N Ä J Ä / K A R H U

2 4 / N 0 4

2 5 / N 0 4

A L E K S A N D R A — P U O L A / M E R I K O T K A

ART I KKE L I N OT S I KKO

2 6 / N 0 4

ART I KKE L I N OT S I KKO

2 7 / N 0 4

D A V I D — K O L U M B I A / K O N D O R I K O T K A

ART I KKE L I N OT S I KKO

2 8 / N 0 4

C L A I R E — E N G L A N T I / L E I J O N A

“

www.mcipress.fi

”Laadukkaita julkaisuja jo 25 vuotta

MCi_Ilmoitus.indd 1 21.5.2012 13.56

“Toimittajat kokevat, että journalismi antaa ihmisille välineet käsitellä

maailmaa. Se on vallan vahtikoira eikä demokraattista yhteiskuntaa voisi olla ilman sitä. Mutta kuinka usein kansalaiset ajattelevat noin“, kysyy Johanna Vehkoo. Hän päätoimittaa

Long Playta, uutta suomalaista tutkivan journalismin ryhmää.

S A N A T: M A G D A L E E N A I G N A T I U S

30 / N 0 4

Vuoden alussa ensimmäisen juttun-sa julkaissut Long Play tuo tuoreutta suomalaiseen mediamaisemaan. Suur-

ten mediatalojen hallitsemassa ja nopeutta painottavassa toimituskulttuurissa hitaas-ti valmistuvat, pitkät reportaasit erottuvat. Kahdeksan toimittajan kollektiivi Long Play julkaisee 12 kertaa vuodessa syväluotaavan artikkelin, joka on pitempi kuin tavallinen lehtijuttu, mutta lyhyempi kuin kirja. Pituu-den ja analyyttisyyden lisäksi Long Play erot-tuu sillä, että singleiksi kutsutut artikkelit julkaistaan vain digitaalisina ja ne ovat mak-sullisia.

J O U R N A L I S M I N K U O L E M A S T A K I P I N Ä U U D E N T E K E M I S E E N

Vaikka Suomessa nettijulkaiseminen ja eten-kin journalistisista nettisisällöistä maksami-nen ovat vasta kehittymässä, ulkomaisia esi-kuvia löytyy runsaasti. Vehkoo kertoo inspi-raation Long Playn perustamisesta syttyneen Oxfordissa viettämänsä Helsingin Sanomain säätiön stipendiaattivuoden jälkeen. 2009 al-kanut lukuvuosi venähti kahdeksi Vehkoon jäätyä kirjoittamaan kirjaa. “Sinä aikana kyp-

syi ajatus siitä, että en palaa enää Aamu-lehteen.”

Vehkoo irtisanoutui vakituisesta työstään sanomalehdessä. Samaan aikaan myös Reet-ta Nousiainen oli Helsingin Sanomain sääti-ön stipendiaattina Berkeleyssä. Syksyllä 2011 Suomeen palattuaan kumpikin halusi tehdä jotain uutta ja erilaista. Vehkoon mukaan koko stipendiaattikokemus vaikutti paljon. “Sen systeemin tarkoituksena on miettiä ja ideoida omaa ammattia ja uusia kiinnosta-via kysymyksiä. Jos olisin mennyt takaisin sanomalehteen, olisin heittänyt uudet aja-tukset hukkaan.”

Vehkoo kertoo, että stipendiaateille saar-nattiin paljon journalismin kuolemasta. Epätoivon sijaan tulikin innostus siitä, mitä kaikkea voi tehdä ja mitä mahdollisuuksia teknologia tuo. “Nettiä on Suomessa pidet-ty peikkona, joka tuhoaa lehdet, mutta se-hän on lähtökohtaisesti journalismille suuri lupaus. Tänne netin mahdollisuuksien käyttö journalismissa on tullut jälkijunassa, etenkin verrattuna Jenkkeihin. Halusimme herättää keskustelua journalismin kriisin tulemises-ta, jotta siihen voitaisiin reagoida paremmin kuin muualla. Ikävä kyllä sille ei ole tehty mitään.” Vehkoo selittää, miten yt-neuvot-

H I T A I L L A

S I N G L E I L L Ä

P E L A S T A M A A N

J O U R N A L I S M I A

3 1 / N 0 4

3 2 / N 0 4

H I TA I L L A S I NG L E I L LÄ P E LA STAMA AN JOU RNA L I SM I A

telut ovat merkki siitä, että täällä ollaan te-kemässä samoja virheitä kuin Yhdysvallois-sa. Toimitusten loputtomasta kutistamises-ta seuraa laadun heikkeneminen ja lopulta se johtaa lehtikuolemiin.

K A V E R E I D E N K A N S S A A L K U U N

Kun Vehkoo ja Nousiainen alkoivat reilu vuo-si sitten perustaa Long Playta, julkaisukon-septi ei ollut heti kokonaan selvillä. Vehkoo selittää kansainvälisten esikuvien vaikutta-neen siihen, että he halusivat tehdä pitkää ja tutkivaa, vaativinta journalismia digitaa-lisessa muodossa. Miettimistä oli siinä, mil-lä tavoin ajatus toteutetaan. Valmiit artikke-lit päätettiin julkaista netissä niin, että nii-tä saa ostaa luettavaksi eri kanavilta, kuten epub -tiedostona Into-ebooksista tai Applen, Readberryn ja Elisa Kirjan kautta. Muutaman euron maksun takana on ajatus siitä, että ra-hat menevät suoraan jutun tekijöille ilman välikäsiä.

Viime kesänä koko kahdeksan hengen toi-mitus oli saatu koottua. Mukaan haluttiin juuri tietyt henkilöt. “Tavallaan rekrytoim-me parhaat tyypit”, Vehkoo naurahtaa. Toi-mituskunta koostuu pitkän linjan journalis-min ammattilaisista, joilla on monipuolista kokemusta alalta. He ovat lisäksi Vehkoon ja Nousiaisen henkilökohtaisia tuttuja. Veh-koo huomauttaa, että se ei tarkoita, etteivät-kö muut voisi kirjoittaa Long Playlle. “Se on toimituskunta. Niin kuin muuallakin, otam-me vastaan meille tarjottuja juttuideoita ja päätämme yhdessä niiden hyväksynnästä. Ei kirjoittajan tarvitse tulla Long Playn sisältä.”

Vehkoon mukaan kiinnostavuus on tär-kein mittari jutun aiheen valinnassa, jotta pituus kantaa. Koska juttuja julkaistaan vuo-dessa määrällisesti vähän, aiheisiin täytyy panostaa erityisesti. Vehkoo kertookin moni-en toimitukselle tulleiden juttuideoiden so-pivan vain sanomalehtipituuteen, jolloin nii-tä ei voida käyttää. Ensimmäinen Long Playn singleistä, Hanna Nikkasen kirjoittama Kau-kovetoja käsittelee jalkapalloa ja korruptio-ta. Vehkoo valaisee, että urheiluaiheella liik-keelle lähteminen oli toimituksen mielestä hauskaa ja yllättävää, sillä kukaan toimituk-sesta ei ole varsinaisesti urheilutoimittaja. Juttu myi hyvin, mutta myös parannettavaa

jäi. “Jos se olisi ollut skuuppi, ehkä se olisi ollut myyvempi. Mutta emme voi valita ai-heita noin, koska silloin jäisi monia tärkei-tä juttuja tekemättä.” Toisessa, juuri ilmes-tyneessä singlessä skuuppeja sen sijaan riit-ti. Vehkoon ja Anu Silfverbergin kirjoittama Himasen etiikka on myynyt vilkkaasti ja sitä on siteerattu laajasti valtamediassa.

T E K N I I K K A J A R R U T T E L E E D I G I L Ä H E T T I L Ä I T Ä

Yllätyksiltä uuden julkaisutavan parissa ei ole vältytty. Internet julkaisuympäristönä on aiheuttanut paljon teknisiä haasteita. “Epub on saatanasta”, Vehkoo lataa. “Se on hirve-än kehittymätön formaatti. Esimerkiksi ul-koasua ei voi määritellä niin hyvin kuin ha-luaisi.” Vehkoo selittää, että pyrkimyksenä on luoda singleistä mahdollisimman rauhal-lisia lukukokemuksia, jotta lukija voi todel-la syventyä aiheeseen. “Halusimme mukaan myös muutamia kauniita graafisia element-tejä, mutta sinne ei saanut juuri mitään lai-tettua”, hän kertoo ensimmäisen singlen työstämisestä. Vehkoo todella toivoo, että Epubia kehitettäisiin. “Se on taittajan pai-najainen. Lisäksi meille on tullut kuvaajil-ta paljon yhteydenottoja ja haluaisimme ko-vasti tehdä kuvajournalismia, mutta Epub ei mahdollista sitä.”

Ongelmia oli myös siinä, että Kaukove-toja-singleä ei saatu heti myyntiin Applen iBookstoreen. Sitä kautta juttu olisi odote-tusti myynyt vielä enemmän. Vaikka kaik-ki ei mennyt ensimmäisen julkaisun kans-sa aivan suoraviivaisesti, Vehkoo ei hermoi-le. “Pioneerit saavat raivata tietä, muille se on jatkossa helpompaa. Ja kyllä seuraavilla kerroilla mekin tiedämme enemmän. Noin vuoden kuluessa olemme viisaampia”, hän arvelee.

T A L K O O T Y Ö E I K A T A R E I L U N K A U P A N K U L U J A

Toinen suuri haaste on rahoitus. Koska poh-jarahoitusta ei ole muualta kuin omasta ta-kaa, jutut julkaistaan aluksi Vehkoon sa-noin talkoovoimin. Pienillä kertamaksuilla jutuista pyritään saamaan kasaan kunnolli-

3 3 / N 0 4

H I TA I L L A S I NG L E I L LÄ P E LA STAMA AN JOU RNA L I SM I A

nen palkkio suoraan kirjoittajille. Tavoittee-na on, että palkkiot kattaisivat kaikki jutun tekemisen kulut. Jos jotain jää yli, se sijoite-taan seuraaviin projekteihin ja muuhun toi-mintaan. Tätä onkin kutsuttu julkisuudessa reilun kaupan journalismiksi.

Koska Long Play on riippumaton suurista mediayhtiöistä, sillä ei ole vastaavia valmiita resursseja juttujen tekemiseen. Hyvää myyn-tiä toivotaan, mutta aiheita ei Vehkoon mu-kaan valita sen perusteella. Hän painottaa, että moni tärkeä juttu jäisi tekemättä vain myyntiin keskittymällä. Rahoitus on kuiten-kin olennainen osa julkaisutyötä. Long Playl-la ei ole omaa sivustollaan omaa julkaisu-alustaa tai kauppaa, mistä juttuja voisi os-taa suoraan. Nettikirjakaupat vaativat omat palkkionsa. Lisäksi arvonlisäverotus nettijul-kaisuille on huomattavasti korkeampi kuin printille.“Ei tätä ikuisesti voi pelkästä hen-gen palosta tehdä”, hän sanoo ja selittää, että Long Play hakee perustamansa Hitaan journalismin yhdistyksen kautta apurahoja.

Mistään niitä ei ole vielä saatu. Vehkoo kertoo, että ainoa, mistä apurahoja seu-raavaksi voisi hakea, on Opetusministeriön Kulttuurilehtituki syksyllä. Heikot tukimah-dollisuudet ovat seurausta digitaalisesta jul-kaisutavasta. “Lehdistön tuet eivät ota digiä huomioon”, Vehkoo selventää ja jatkaa ker-tomalla, että suomalaiselta yhteiskunnalta ei löydy tukirahaa journalismille. “Suomen leh-distön tukijärjestelmä on jäänyt kuusikym-mentäluvulle. Tukimuotoja on ollut aina pal-jon, mutta ne koskevat vain printtiä. Ei meil-le ole mitään jakoa.”

Vehkoo kertoen monien muiden maiden säätiöperinteistä journalismin rahoitukses-sa ja esittää, että tilanne tulee eteen vielä Suomessakin. “Suomessa on pitkään ajateltu, että journalismia ei tarvitse tukea. On men-nyt niin hyvin, ettei ole tarvinnut ajatella, onko se yhteiskunnan tarvitsemaa yhteistä hyvää.” Hän ennustaa, että julkaisutapojen muuttuminen entistä enemmän digitaalisek-si vaikuttaa tulevaisuudessa järjestelmään.

A I K A O N K O K O N A I S K U V I E N V I H O L L I N E N

Yllätyksistä huolimatta Long Playn vauhti ei hidastu. Vehkoo arvelee, että Long Playn

tyyppinen nettijulkaiseminen helpottuu ajan myötä tekniikan vielä kehittyessä. Yhdek-si isoksi tekijäksi hän mainitsee tablettien yleistymisen. Tabletti soveltuu hänen mieles-tään parhaiten pidempien nettitekstien käyt-töön. Uuden tavan tutuksi tuleminen helpot-tuu myös julkisuuden myötä.

Long Play sai jo ennen ensimmäisen jut-tunsa ilmestymistä paljon tilaa mediassa. Vehkoo sanoo laajan  julkisuuden syntyneen vähän vahingossa. Hän kertoo, että muuta-maa päivää ennen ensimmäisen singlen il-mestymistä soiteltiin ja meilailtiin tutuille toimittajille eri medioihin vinkkejä. Sitten alkoivat puhelimet soida. “Emme tajunneet, että kaikki haluavat tehdä meistä jutun jo ennen kuin ensimmäinen single on edes il-mestynyt”, Vehkoo sanoo. “Vaikka meillä oli-si ollut markkinointibudjetti, emme miten-kään olisi voineet saada yhtä paljon julki-suutta kuin tällä tavalla.”

Huomiota on herättänyt lisäksi Long Playn lanseeraama Pieni journalistipalkinto. Antamalla tunnustus ajattomalle ja poik-keukselliselle jutulle halutaan nostaa esiin erilaisia tapoja kirjoittaa. “Ne erottuvat ai-nakin erinomaisuudellaan”, perustelee Veh-koo ensimmäisiä palkintoehdokkaita. Voitta-ja palkitaan maaliskuussa.

Yleisöltä saatu palaute on ollut hyvin kan-nustavaa aina Facebook-tykkääjistä jutun os-tajiin ja muun palautteen lähettäjiin. “Tälle on selvä tilaus”, Vehkoo sanoo ja ihmette-lee vielä tukirahoituksen ongelmia. Hänen mukaansa kysyntä perustuu sille, että pitki-en juttujen myötä kokonaiskuva asioista ke-hittyy. Hän nostaa tähän liittyen esiin tutki-joiden Heikki Heikkilän, Laura Ahvan, Jaana Siljamäen ja Sanna Valtosen juuri julkaise-man Kelluva kiinnostavuus -tutkimuksen tu-loksia. “Ihmiset kaipaavat laajojen kaarien käsittelyä yhteiskunnassa, sitä mitä tapah-tuu ja mikä on todellinen merkitys.” Veh-koo painottaa journalismin tarvitsevan ai-kaa. “Ajanpuute on pahin vihollinen. Ajatte-luprosessiin uppoaa tunteja ja hyvin harva lehti antaa esimerkiksi kuukausia kirjoitus-aikaa”, hän muistuttaa. “Jos olisimme sano-malehdessä töissä, emme ikinä voisi tehdä juttuja tällä tapaa”, Vehkoo sanoo.

3 4 / N 0 4

Y

H

Ä

3 5 / N 0 4

YHÄ JONOS SA

Maailmanlopun jälkeen kaikki kansat jo-nottavat taivaan porteille. Siellä ratkais-taan heidän kohtalonsa – taivas vai hel-

vetti? Pyhä Pietari arvioi kansojen tekemisiä ja latelee tuomioita. Amerikkalaiset joutuvat hel-vettiin, venäläiset joutuvat helvettiin, ruotsalai-set pääsevät taivaaseen. Aikaa vierähtää muuta-ma tovi, kun kaikki jonottavat tuomiotaan. Vih-doin kuitenkin koittaa jonon viimeisen kansan, sahrawien, vuoro. Pietari tuumii pitkään. Selailee puoltavia ja kieltäviä lausuntoja ja lopulta avaa suunsa: ”Nyt on kuulkaas sellanen tilanne, että en osaa näin äkkiseltään päättää. Laittakaa vaik-ka noi teijän teltat tähän pystyyn ja odotelkaa.”

Tie jatkuu eteenpäin, kohti toisia kyliä, mutta maailman loppua etsivä ei voi kulkea sitä pitkin. Siksi kaarrammekin tyynesti automme pois tieltä, kohti loputonta aavaa tyhjyyttä. Pyörien alla hiek-kaa, edessä hiekkaa, hiuksissa hiekkaa.

Maisema on kaikkialla sa-manlainen, mutta onneksi kus-kimme on ollut täällä ennen-kin, hän osaa tien maailma ää-riin vaikka unissaan. Hän ei ole tuonelan lähetti vaan sahrawi. Hänen kotinsa on täällä missä ei ole mitään, pakolaisleirillä Sa-haran autiomaassa.

Lähestyessämme leirejä alkaa aavikon keskeltä erottua mata-lia, hiekasta tehtyjä rakennuk-sia ja suuria telttoja. Muutama kameli käyskentelee pakolaislei-rin ympärillä. Tästä ei ole enää eteenpäin menemistä, maail-manloppu on löytynyt.

K A N S A L A I S I A K A T K O V I I V A N T A K A N A

Muutamalla eri pakolaisleiril-lä Saharan autiomaassa asus-taa yhteensä noin 200 000 sah-rawia. He ovat paenneet tänne kodeistaan, ihan tuosta vieres-tä, hiekkamuurin takaa Länsi-Saharasta.

Espanja lopetti siirtomaa-valtansa Länsi-Saharan alueel-la vuonna 1975 ja YK:n painos-tamana ilmoitti järjestävän-sä kansanäänestyksen alueella. Mutta lupauksen täyttämisen sijaan se luovutti alueen Maro-kon ja Mauritanian hallintaan.

S A N A T

J A

K U V A T

K E R T T U

M A T I N P U R O

JON

OSS

A

3 6 / N 0 4

YHÄ JONOS SA

Kansanäänestystä ei kuulunut. Myöhemmin Mauritania lopet-ti miehityksensä ja poistui ko-konaan Länsi-Saharasta, jolloin alue jäi Marokon miehityksen alle. Ja sitä se on yhä edelleen, ”Afrikan viimeinen siirtomaa”. Haagin kansainvälinen tuomi-oistuin tuomitsi miehityksen heti alkujaan.

Pitkän miehityksen aikana Marokko on asuttanut kansa-laisiaan Länsi-Saharan alueelle. Tällaisia tapahtumia ovat olleet esimerkiksi niin kutsuttu “Vih-reä marssi” vuonna 1975, jonka aikana Marokko lähetti  350 000 siviiliä asumaan miehitetyille maille. Samaan aikaan paikal-liset asukkaat, sahrawit, ovat paenneet Saharaan Tindoufin kaupungin liepeille ja perusta-neet sinne pakolaisleirejä. Lei-rejä hallinnoi Länsi-Saharan va-pautusliike Polisario. Marokko on rakentanut miehittämänsä alueen ympärille tiukasti varti-oituja hiekkamuureja, yli 2000 kilometrin pituudelta, estämään Polisarion pääsyä miehitetyille alueille. Pakolaisleireillä elävien sahrawien kotimaassa Länsi-Sa-harassa naapurimaa Marokkoa viehättävät muun muassa alu-een rikkaat kalavedet ja fosfaat-tiesiintymät.

Siksi kartassamme näkyy yhä

katkoviiva Marokon ja Länsi-Saharan välillä. Sen sijaan lä-hes 40 vuotta Algerian maaperällä Tindoufissa sijaitsevat pakolaisleirit näkyvät jo Google mapsissakin. Siitä vaan zoomailemaan sinne missä pippuri ei kasva.

F A C E B O O K V I E S T I Ä M A A I L M A N L O P U S T A

Sain facebookviestiä Saharan maailmanlopusta ystä-vältäni Mustafalta. Tutustuin häneen viime kevää-nä vieraillessani Algeriassa pakolaisleireillä; Musta-fa toimi oppaanani tuon muutaman viikon visiit-tini aikana. Nyt hän oli Dakhlan pakolaisleirillä, jonne internetyhteys onneksemme ja yllätyksek-semme kerrankin toimi.

Mustafahi its so fantstic to be connected now h r u??????

KerttuHI!! Im good ! How are you?You have internet? Where are you now? how is life there? What have you been doing ?

Mustafaim very fine thanks im in dakhla now. Its very hurt like you know but its normal-ly at all i have no thing to do. There is no thing changed here at all, so better tell me something about you.

3 7 / N 0 4

YHÄ JONOS SA

Moni leirin asukas ei ole kos-kaan päässyt näkemään koti-maataan ja Mustafa kuuluu juu-ri siihen sukupolveen. Hän on syntynyt ja elänyt koko parin-kymmenen vuoden mittaisen ikänsä maailmanlopun leireil-lä. Odotus on hänenkin kohta-lonsa, muuta ei ole tehtävissä. Toivon, ettei hänen maailmansa lopu ennen kuin ratkaisu tähän konfliktiin syntyy.

L O P P U A E I N ÄY

Pakolaisleirien yllä leijuu vahva odotuksen haju. Tulevaisuudessa ei näy mitään, ei ole mitään tehtävää, on vain odotettava. Toi-vonpilkahdukset kansanäänestyksestä on pidettävä elossa kynsin hampain. Toivo on leireillä valttia, sillä ilman sitä ei ole mi-tään. Sahrawit elävät avustusten varassa ja haaveilevat kotimaastaan.

Ensimmäinen kansanäänestys piti jär-jestää jo vuonna 1975, jolloin järjestettiin-kin väestönlaskenta alueella. Se äänestys kuitenkin jäi sodan jalkoihin ja tulitau-on alkaessa vuonna 1991 YK:n valvonnan alaisena aloitettiin uudet neuvottelut ää-nestyksestä. Äänestää tulisi siitä, haluaa-ko Länsi-Sahara liittyä tavalla tai toisella osaksi Marokkoa vai saavuttaa täydellisen itsenäisyyden. Sitten ajankohtaa siirrettiin vuoteen 1992…1998…1999…2000… Ja odotus jatkuu.

Kärsimättömyydestä ei tätä kansaa voi syyttää. Sillä aikaa kun EU on solminut Marokon kanssa kalastussopimuksia, jotka

kattavat Länsi-Saharan alueen laittoman miehi-tyksen alaiset kalavedet, ovat nämä ihmiset täällä odottaneet. Polisario pyrkii YK:n valvonnassa Ma-rokon kanssa saman pöydän ääreen, mutta ratkai-sua ei löydy. Kansanäänestyksen ehdoista ei pääs-tä sopuun, Marokko ei anna periksi. Ja miksi se antaisi? Kansainvälinen tuomioistuin on tuomin-nut miehityksen laittomaksi, mutta kyllä vaan ka-lakauppa pyörii. Mikäs siinä siis.

H E R R A N J U M A L A M I T E N -M Ä E N T I E N N Y T Ä S T Ä

Autiomaassa on tilaa, toisin kuin uutispalstoilla. 40 vuotta on pitkä aika. Ja nyt jos ajattelet, että herranjumalamitenmäentiennytästä, niin voim-me myös kysyä, kuinka usein Länsi-Saharan kon-flikti ylittää uutiskynnyksen? Ilmeisesti 40 vuot-ta ei riitä siihen, että tieto konfliktista olisi le-vinnyt meidän tietoisuuteemme. Kansainvälinen huomio olisi kuitenkin tämänhetkisessä tilantees-sa kaikki kaikessa.

Saharan demokraattisen arabitasavallan itse-näisyyden on tunnustanut yhteensä jo yli 80 Ete-lä-Amerikan ja Afrikan maata. Sen sijaan Euroo-pan maista ei yksikään. Kiinnostus täällä konflik-tia (toisin kuin alueen kaloja) kohtaan on vähissä.

Portit Atlantin valtamerelle ovat edelleen kiin-ni ja teltat yhä pystyssä. Leireillä odotetaan. Ky-symys onkin, mitä oikein tulisi odottaa, nousevaa kuuta vai maailmanloppua? Ratkaisu ei häämötä aavikon horisontissa.

IN

SP

IR

AA

TI

ON Nikola istui ikkunalaudallaan ja

suri. Kyynelet vierivät vuolaan määrätietoisesti kuin Niagaran putouksessa, jonka tiedemies oli kaukaisessa lapsuudessaan haaveillut vangitsevansa säh-köntuotannon lähteeksi. Tuottai-siko Niagara enää koskaan pi-haustakaan – se tuskin kiinnos-ti sydänsuruissaan kieriskelevää tiedemiestä.

Kyyhkynen oli kuollut, eikä Nikola Teslan neroudesta ollut jäljellä enää hippustakaan.

Ennen kyyhkysen kuolemaa amerikanserbialainen tiedemies, fyysikko Nikola Tesla oli keksinyt hyödyllisiä asioita muun muas-sa vaihtovirtaan, monivaihejär-jestelmään ja induktiomoottoriin liittyen. Teslan keksinnöt kuljet-tavat sähköä jouhevasti nyky-päivänä. Hän olisi kaiken järjen mukaan saanut aikanaan nai-sen kuin naisen. ”Olen keksinyt moottorin”, olisi Nikolan vain tarvinnut tokaista nakkijonossa seuraavana vuoroaan odottele-valle tytölle.

Vertaistaan ei kuitenkaan vält-tämättä löydä silloin, kun koh-taamista eniten odottaa. Nikola Tesla kohtasi itse muusansa, ju-malaisen inspiraation lähteensä ja mielitiettynsä keskellä kyyh-kysparvea. Näiden harmahtavi-en, asvaltilta leivänmuruja nok-kivien, kuorossa kujertelevien lintujen keskuudesta erottui yksi ylitse muiden. Kaunein kaikista puluista. Mies rakastui kyyhky-seen ja uskoi siitä lähtien, että hänen älykkyytensä riippui pit-kälti tuosta tietystä kujertelijas-ta.

Linnun kanssa ei saanut men-nä naimisiin. Ja ennen pitkää koitti myös päivä, jolloin kyyh-kysistä viehättävin kuoli – pulu, joka oli Teslan tavoin pysynyt naimattomana kuolemaansa saakka. Tarinan mukaan se len-si viime teokseen heltyneen tie-

3 8 / N 0 4

ANONYYM I PAKI NA

demiehen ikkunasta sisään ker-toakseen pian koittavasta kuo-lemastaan. Kuuleman mukaan valo loisti sen silmistä kirkkaam-min kuin voimakkain lamppu ne-ron laboratoriossa.

Menetyksen hetkellä sinni-käs Nikola Tesla uskoi kadotta-neensa ennen niin ehtymättömän kekseliäisyytensä, neroutensa.

Mikä on sinun syysi olla tart-tumatta vallankumoukselliseen keksijäntyöhön – tai päivittäi-seen kirjoitusduuniisi? Inspiraa-tio ei noki pullanmuruja. Tuskin se koskaan edes kökötti ikkuna-laudalla. Vaikka magneettivuon tiheyden yksikkö nimettiin tes-laksi ja moni patentti herätettiin henkiin vasta tiedemiehen omien aikojen jälkeen.

Tämän jutun kirjoitti Groteski. Palstan aiemmista kertomuksista kiitämme lämpimästi Mari Suon-toa sekä Aurora Rämöä.

K U O L E M A

G R O T E S K I U T E L E E M A D R I D I L A I S E N Y L I O P I S T O N

P O L I T I I K A N L A I T O K S E N R U G B Y- J O U K K U E E N T Y T Ö I LT Ä

k u v a t : j u l i a k u i s m a

JOS

TIET

ÄISIT

MAAILMAN LOPPUVAN H

UO

MEN

NA, M

ITEN VIETTÄISIT TÄMÄN PÄIV

ÄN?

Alicia (22)

Viettäisin viimeisen hetkeni perheeni kanssa.

4 1 / N 0 4

GA L LU P

JOS

TIET

ÄISIT

MAAILMAN LOPPUVAN H

UO

MEN

NA, M

ITEN VIETTÄISIT TÄMÄN PÄIV

ÄN?

Ana (26)

Siihen liittyisi seikkailu maaseudulle. Joo, ot-taisin koko perheeni ja kaikki kaverini mu-kaan, pelaisimme rugbya, söisimme ja joi-simme!

4 2 / N 0 4

GA L LU P

Andrea (20)

Olisin perheeni seurassa tietysti – ja koiran. Eikä silloin tapahtuisi mitään ihmeellistä.

Jara (21)

Kokeilisin kaikkea, mitä olisi mahdollista tehdä! Harrastaisin seksiä, humaltuisin, juh-lisin, polttaisin paukut ja niin edespäin.

4 3 / N 0 4

GA L LU P

María (24)

Siis tietysti kaikkea tuota mainittua perheen kanssa laatuajan viettämistä. Mutta lähinnä kyllä rakastelisin.

S I I R R E T Ä Ä N

G R O T E S K I

V E R K K O O N

4 5 / N 0 2

Groteskissa on tällä hetkellä kaikki kohdal-laan: jutut ja näkökulmat ovat tuoreita, kir-joittajat hyviä, taitto näyttävä. Haen jokai-sen lehden kotiin ja säilytän pitkän aikaa. Kirjoitan Groteskiin, koska pääsen kehittä-mään itseäni ja saan päätoimittajilta raken-tavaa palautetta.

Konsepti toimii. Joka kerta syntyy hyvä lehti, joka on tehnyt valmistuttuaan tekijöis-tään entistä parempia.

Entä heikkoudet.Vaikka oma ylpeys Groteskista on suuri,

niin eihän se melkein ketään muuta kiinnos-ta. Varsinkaan mainostajia. Kirjoittajien on vaikea tarttua ajankohtaisiin aiheisiin, kos-ka seuraavan lehden ilmestymispäivä on usein epätietoisuuden vallassa.

Vaikka onnistuisi kirjoittamaan mielen-kiintoisen jutun, niin se ei leviä minimaali-sen kohderyhmän ulkopuolelle. Ei hyväkään juttu kasva hyväksi, jos kukaan ei lue sitä. ”Tykkää” ja ”twiittaa” –napeista voi olla mitä mieltä tahansa, mutta ne kertovat te-kijälle konkreettisesti, että hänen sisältöön-sä on tartuttu.

Pieni lisäys vielä. Printti maksaa.Mikä verkossa toimisi paremmin?Verkossa Groteski tavoittaisi ajankohtai-

suuden, kun julkaiseminen olisi vain muuta-man napinpainalluksen päässä. Groteski kä-sittelee jo nyt paljon yhteiskunnallisia asioita ja kiinnostavia ilmiöitä. Harvemmin nahke-aa opiskelijahuumoria tai sisäpiirijuttuja.

Kirjoittajajoukko on lahjakas, sivistynyt ja monipuolinen. Groteski olisi jo näillä ansioil-la raikas lisä suomalaisen journalismin kent-tään. Ei opiskelijalehtenä, vaan pikemmin opiskelijataustaisena mediana.

Verkossa on joka päivä tilaa hyville jutuil-le ja uusille avauksille, vaikka kukaan ei tie-täisi sinua. Kerron esimerkin. Kirjoitin sosi-aalista mediaa, teknologiaa ja verkkoilmi-öitä käsittelevää blogia kolmen kuukauden ajan. Blogilla on noin 900 Facebook-fania

ja 800 Twitter-seuraajaa. Aika vähän siis.Sitä kautta ne jutut levisivät mitä erikoi-

sempiin käsiin. Hesarin päätoimittaja twiit-tasi tekstini omassa profiilissaan. Ylen so-siaalisen median tuottaja kehui juttuani avoimesti ja otti siitä aineksia omaan uutis-lähetykseensä. Ilta-Sanomien päätoimittaja vastasi minulle henkilökohtaisesti tekstissäni esittämääni yleiseen kysymykseen.

Ei kukaan näistä sitä blogia vieläkään todennäköisesti seuraa. Saati tiedä, kuka minä olen. Juuri tämän takia pienemmät mediat pärjäävät verkossa. Siellä niillä on tilaa ylittää itsensä.

Neljällä päätoimittajalla ja lukuisilla avus-tajilla Groteski saisi luotua suhteellisen ta-saisesti sisältöä verkkoon. Lyhyempiä juttu-ja, pidempiä juttuja, kuvareportaaseja, ihan mitä vaan. Aihealueet pitäisi tietenkin raja-ta. Ensimmäisenä tulevat mieleen esimerkik-si sellaiset kuin yhteiskunta, ilmiöt ja kau-punki. Median hallituksen esittelyt voisi jät-tää unholaan.

Päätoimitus voisi keskittyä mainostulo-jen kerjäämisen sijaan luomaan ja kehittä-mään puitteita houkuttelevalle sisällölle. On-nistumisia ja tuloksia tulisi varmasti nope-asti. Kirjoittajajoukon motivaatio kasvaisi. Panokset ja halu kehittyä kasvaisivat. Ehkä paineetkin – niin kuin hyvällä tavalla.

Eihän sitä tiedä, vaikka viestinnästä val-mistuneet Hesarin uutispäälliköt ja vastaa-vat innostuisivat toimimaan vierailevina kir-joittajina. Eihän sitä tiedä, kiinnostuisivatko yritykset ostamaan mainostilaa herkemmin. Eihän sitä tiedä, vaikka Groteski kasvaisi ihan oikeaksi mediaksi.

Eihän sitä voi tietää, koska olisimme en-simmäisiä lajissamme. Voimme jatkaa upe-an opiskelijalehden tekemistä, mutta rahkei-ta on paljon enempään.

Pieni lisäys vielä. Miettikää pelkkää ni-meäkin: Groteski. Täydellistä.

S A N A T: R I K U M A T T I L A

Groteskilla olisi mahdollisuus kasvaa ihan oikeaksi mediaksi. Siinä voidaan onnistua ainoastaan verkossa.

4 6 / N 0 44 6 / N 0 2

L O PU K S I

S A N A T: K A T A R I N A V E S I K K OK U V A T: E E T U L A M P S I J Ä R V I

4 7 / N 0 4

LO PUKS I

Tulevaisuus näyttää epävarmalta.Sähköistyminen, nopea teknologinen

kasvu ja yhteiskunnallisen järjestyksen murros. Nopeutunut tiedonsiirto, jonka avulla ihmiset voivat hahmottaa yhä paremmin suuria, globaaleja mullistuksia. Maailman muutos syn-nyttää pelkoa. Pelko on otollinen maaperä myyt-tien syntymiselle.

Kelataan lähes vuosisata eteenpäin. Kuvat so-dasta, nälästä ja kurjuudesta leviävät internetis-sä, talouskriisille ei näy loppua, yleinen epävar-muus kalvaa. Ehkä meidän sukupolvemme elää lopun aikoja.

Kuten kaikki sukupolvet ennen meitä.Vielä muutama vuosikymmen takaperin Var-

tiotorni julisti uuden ajan koittavan ennen kuin ensimmäisen maailmansodan aikana syntynyt sukupolvi katoaa kokonaan. Muutama yhdeksän-kymppinen hengittää yhä, mutta herännäisten maailmanlopun ennuste on hiljaisin äänin kuo-pattu.

Samoin kuin 158 muutakin vähänkään tunnet-tuutta saanutta tapausta, joista 54 hiukkaskosmo-logi Syksy Räsäsen, 39, elinaikana.

V A S T U U N K I E R T E LYÄ

Maailmanloppu ei ole enää vain lohtua ja oikeut-ta kaipaavien talonpoikien juttu, eikä edes pelkki-en hihhuleiden.  Tiedon kasvaessa uhkakuvilla on yhä enemmän perää. Syksy Räsänen tutkii töik-seen hiukkasia ja harrastaa scifiä, mutta hänen näkemyksensä maailmanlopusta on paljon arki-sempi.

"Tämän hetken suurin todellinen uhka on il-mastonmuutos", Räsänen sanoo. "Se on jo aihe-uttanut kurjistumista, ja voi hallitsemattomana johtaa maailmanlaajuisiin katastrofeihin. Keski-lämpötilan liiallinen kohoaminen voi tehdä maa-pallosta elinkelvottoman – ainakin meille."

Tällaisen uhan torjuminen vaatisi kollektiivis-ta toimintaa. Se lähtisi yksilöiden valinnoista ja jatkuisi kansainvälisiin päätäntäelimiin. Vastuu-ta ei voi ulkoistaa abstraktille pelastajalle, ei edes hallitukselle.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset eivät ole kui-tenkaan välittömiä ja silminnähtäviä. Ne tapahtu-vat tuolla jossain. Ne on helppo sivuuttaa.

P O L A R I S O I D U S T A G L O B A A L I K S I

Kuten ilmastoasiat, oikeat uhat ovat aina poliit-tisia. Sellaisia kuin kylmä sota. Asevarustelun ai-kaan maailmanlaajuisen konfliktin uhka oli jat-kuvasti läsnä.

"Ydinsodan pelko oli todellinen ja sen popula-risoiminen saattoi olla jopa hyödyllistä", Räsänen sanoo. "Tavallisten ihmisten korkeampi psykologi-nen ja yhteiskunnallinen kynnys esimerkiksi jouk-kotuhoaseiden hyväksymiseen vaikuttaa loppujen lopuksi myös poliittisella tasolla."

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen uhkakuvat ovat siirtyneet polarisoiduista globaaleiksi. Samal-la niiden käsittelystä on tullut vaikeampaa, sil-lä tilille on vaadittava niin suuri joukko ihmisiä.

Ulkoavaruudesta tuleva asteroidi ei ole poliit-tinen uhka. Sen väistäminen ei vaadi kollektiivi-sia ponnisteluja. Siksi sen kustannuksella voi re-vitellä mielin määrin fiktiossa ja valtavirtamedias-sa, kun taas ilmastonmuutokseen kantaa ottavien teosten tuotanto jää Al Goren kaltaisille hihhuli-hipeille. Ja kuka sitä muka menisi vapaaehtoises-ti katsomaan epämiellyttäviä totuuksia.

T U L E V A I S U U S T I E N H A A R A S S A

Tuhon uhka voi kuitenkin väistyä. Räsäsen mu-kaan ihmisillä ei ole perustavanlaatuista syytä olla tekemättä yhteistyötä maailman hyväksi, ja kehityksen suunta on jo nähtävissä.

"Tämä ei johdu ihmisluonnon, vaan ihmisten yhteiskunnallisen ympäristön

muutoksesta", Syksy sanoo. "Siitä, että on ole-massa viitekehys, jossa ongelmat voi ratkaista rauhanomaisesti."

Ei ole turhan pitkä aika siitä, kun suomalaiset heimot sotivat keskenään, vaan eivät sodi enää. Kehityksen yhteydessä yksittäisen ihmisen iden-titeetti laajenee. Savolaisesta suomalaiseksi, siitä eurooppalaiseksi ja miksei jossain vaiheessa koko planeetan kattavaksi.

Ongelmaksi muodostuu se, että yhteiskunnalli-nen kehitys on teknologista hitaampaa. Se ei pysy mukana maailmassa, jossa joukkotuhoaseita ke-hitetään sillä verukkeella että nähdään, kuinka helppoa vastustajan on kehitellä vastaava arse-naali. Yhteiskunta ei ole myöskään vielä tarpeek-si kehittynyt hillitsemään väkivaltaa.

Globaali yhteistyö on vielä lapsenkengissään. Käsillä on kriittinen vaihe – jos nyt saamme pu-hallettua samaan hiileen, se lämmittää meitä vie-lä jonkin aikaa.

Pitkän aikavälin ennuste on kuitenkin synkeä. Lopulta kaikki tähdet sammuvat.

Se on aika lohdullinen ajatus.

Tutkimuksen perusteella suomalaiset viestinnän opiskelijat vaikuttavat olevan hyvin tyytyväisiä alansa valintaan sekä keskimäärin tyytyväisiä opintojensa sisältöön. Tutkimukseen vastanneista opiskelijoista vain 5% katsoo opiskelevansa vää-rää alaa ja 82% vastaajista on tyytyväisiä opinto-jensa sisältöön. Opinnoissa hyödynnetään opiske-lijoiden mielestä kiitettävästi modernia teknologi-aa ja työvälineitä (65%) ja yli puolet opiskelijoista (63%) on sitä mieltä, että opinnoissa käytetty kir-jallisuus on ajan tasalla.

Kritiikkinä opintojen rakennetta kohtaan voi-daan tutkimuksen perusteella nostaa esiin opin-tojen työelämälähtöisyyden puute: lähes puolet vastanneista on sitä mieltä, että opinnot eivät ole valmentaneet opiskelijoita hyvin työelämään. Eri-tyisinä puutteina on koettu työelämäharjoittelujak-sojen niukkuus sekä käytännön esimerkkien puute opinnoista. Myös 69% vastanneista toivoisi opinto-jen yhteyteen lisää vierailuja viestinnän alan työ-paikkoihin.

Opinnoissa käsiteltäviin viestintäalojen kokonai-suuksiin toivoisi kolme neljäsosaa kyselyyn vas-tanneista lisää opetusta tuoteviestinnästä ja 81% vastanneista tapahtumamarkkinoinnista. Tämän voidaan katsoa viittaavaan siihen, että viestinnän opiskelijat häivyttävät perinteisesti voimassa ollut-ta jakoa viestinnän ja markkinoinnin välillä, sillä normaalisti työelämässä viestintä ja markkinointi ostetaan eri toimistoilta.

Tutkimuksen valossa voidaan päätellä myös, että viestinnän opinnot koetaan usein liian teo-riapainotteisina ja pitkinä, sillä 60% vastanneista pitää opintojaan liian teoreettisesti painottuneina ja kolme neljäsosaa vastanneista pitää koulutus-taan liian pitkänä. Jälkimmäisen seikan voidaan katsoa myös osoittavan, että viestinnän opiskeli-jat toivoisivat pääsevänsä nopeammin työelämään mukaan. Samoin 60% vastanneista on sitä mieltä,

että heidän koulutusohjelmansa sisältää tarpeet-tomia kursseja, vaikka lähes kaikki vastaajista il-moittavat, että osaa työelämän kannalta tärkeistä taidoista ei kateta opinnoissa ollenkaan. Tällaisik-si mainitaan esimerkiksi myynti-, liiketalous-, asi-akkuudenhallinta- ja yritystaidot.

Tutkimukseen vastanneista lähes puolet ei ole löytänyt opintojensa rinnalle soveltuvaa oman ala työtä. Myös harjoittelupaikoista voidaan ko-kea olevan puutetta, sillä ainoastaan kolmannes on sitä mieltä, että niitä on tarjolla riittävästi opis-kelijoille.

Viestinnän alan ansioihin liittyen tutkimukseen vastanneista kolmannes uskoo puoli vuotta valmis-tumisensa jälkeen ansaitsevan 2000–2500 euroa ja 35% uskoo ansaitsevansa yli 2500 euroa. Vii-den vuoden kuluttua valmistumisesta 32% uskoo ansaitsevansa 3000–3500 euroa ja myös kolman-nes alle 3000 euroa, kun taas 35 % sen yli.

Mahdollisista viestinnän alan ammateista eni-ten vastanneita kiinnostavat tiedottajan, viestin-täpäällikön ja toimittajan ammatit. Vähiten tun-netaan vetoa toimitusjohtajan, myyntijohtajan ja myyntipäällikön pestejä kohtaan.

TAUSTATIEDOT

Verkkoviestintäyhtiö Soprano Oyj:n eSearch-ky-selytutkimukseen vastasi 132 viestinnän opiskeli-jaa joulukuussa 2012 ja tammikuussa 2013. Vas-taajista naisia on 112, miehiä 20,95 % vastaajista on iältään 18–34 vuotiaita, loput sitä vanhempia. 85 prosenttia vastanneista opiskelee viestintää yli-opistolla, loput ammattikorkeakoulussa. Vastaa-jista 33% on Keski-Suomesta, 30 % pääkaupunki-seudulta, 21 % Länsi-Suomesta, 11 % Itä-Suomes-ta, 3 % Etelä-Suomesta ja 2 % Pohjois-Suomesta.

SOPRANO OYJ:N OPISKELIJATUTKIMUKSEN

TULOKSET

Soprano Oyj toteutti yhteistyössä Groteskin kanssa opiskelijatutkimuksen, jonka tarkoituksena oli kartoittaa minkälaisena tulevaisuuden viestinnän ammattilaiset kokevat viestinnän opetuksen tason

ja opetusmenetelmien nykyaikaisuuden. Selvityksen kohteena oli myös koulutuksen vastaavuus työelämän tavoitteisiin ja opiskelijoiden oma suhtautuminen tulevaisuuden työllistymiseen.

4 8 / N 0 4

VIESTINNÄN OPISKELIJOISTA KAIPAA LISÄÄ YRITYSVIERAILUJA.*69%

Tulevaisuuden ammattilainen, ota yhteyttä ja tule rohkeasti tutustumaan vaikutuksen tekevään viestintätoimistoon!

*132 viestinnän opiskelijaa ympäri Suomen vastasi tammikuussa 2013 Soprano Oyj:n teettämään kyselyyn viestinnän opiskelusta ja tulevaisuuden odotuksista. Kiitos kaikille osallistuneille!

PS. Heli Jakokoskelta

tietää, paljonko

kello on!

www.soprano.fi

www.soprano.fi/yhteystiedot