H E L M IMielenter ve y s yhdist y s

HE LMI r y :n e dunval vonta- j a j äs enleht i N:o 2-2009

Eeva on vuoden helmiläinen! s. 16

Masennus taipui näytelmäksi s. 8

Kuntoutumisen avainta etsimässä s. 4

Helmin kesä s. 31

Sisältö

HELMI odottaa vaikka pienimmässä näkinkengässä!

Liity jäseneksi! Ole oma itsesi! Yllätyslöytö! Kalenterivuoden jäsenmaksu on 12 euroa. Ainaisjäsenmaksu on 120 euroa.Jäsenmaksut tilille Nordea 101130-269737 (HUOM. Uusi tilinumero!)

Kannen kuvassa: Vuoden Helmiläinen Eeva ja taustalla Helmi-päivän juhlassa esiitynyt Yrjänä Sauros. Kuvat: Jukka Kyrömies

HELMI-LEHTI

HELMI-lehti on mielenterveyspalveluiden käyttäjien foorumi, jossa kirjoitta-jat vastaavat omista mielipiteistään. Osallistu sinäkin – nimellä tai nimimer-killä!

Lähetä tai tuo HELMI-lehdelle tarkoitettu posti osoitteeseen Pasilan Puistotie 7, 00240 Helsinki tai lähetä sähköpostia: helmi@mielenterveyshelmi.fi

Päätoimittaja: Minna Jääskeläinen / Toimitus, taitto ja kuvat: Arto Mansik-kavuori / ISSN 0788-9828 / Ilmoitusmyynti: Jari Hämäläinen, p. 044 566 7156 / Mainosilmoitusaineistot: TJM-Systems Oy: PL 75, 02921 Espoo. p. (09) 849 2770, faksi (09) 852 1377 sähköpost / Pai-nopaikka: Forssan Kirjapaino, Forssa

Mielenterveysyhdistys HELMI ryPL 32, 00241 Helsinkip. (09) 868 9070, faksi (09) 8689 0733

Kotisivut: www.mielenterveyshelmi.fi Sähköposti: helmi@mielenterveyshelmi.fi

Kuunteleva puhelin Tukipistep. (09) 8689 0727 pe klo 16-20, la & su klo 10-18

PASILAN JÄSENTALOPasilan puistotie 7, 00240 HelsinkiJäsenten puhelin: (09) 8689 0731

ToiminnanjohtajaMinna Jääskeläinenp. (09) 8689 0723, gsm 040 557 6228

TiedottajaArto Mansikkavuorip.(09) 8689 0724, gsm 0400 327 649

JäsentoiminnanohjaajaAnna-Mari Myöhänenp. (09) 8689 0726, gsm 050 405 4839

JäsentoiminnanohjaajaMarika Kråknäsp. (09) 8689 0730, gsm 040 8370374

PalveluohjaajaTiina Jakobssonp. (09) 8689 0732, gsm 040 545 1679

KeittiötyönohjaajaAnneli Huikurip. (09) 8689 0725, gsm 041 546 5653

SIILITIEN JÄSENTALOSiilitie 7 A, 00800 Helsinki

JäsentoiminnanohjaajaMari Sääväläp. (09) 8689 0740, gsm 040 5410 317

TyötoiminnanohjaajaTuula Aitto-ojap. (09) 8689 0741, gsm 040 7550 607

PalveluohjaajaEija Wallinheimop. (09) 8689 0742, gsm 040 7578 109

26. toimintavuosi

Helmin toimintaa tukevat:

Puheenjohtajalta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3Edunvalvonnan työpajassa parannettiin maailmaa . . . . . . 4Työkyvyttömäksi kutsuminen lannistaa . . . . . . . . . . . . . . . 6Kirja mielenterveyskuntoutujista työelämässä . . . . . . . . . . 6Tuhat tarinaa Suomesta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8IHME-projekti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9Monta muotoa Kullervolla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10Darwin muutti maailmankuvamme . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13Masennus taipui näytelmäksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14Helmi-päivän juhla! . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16Sielun helmiä: Taidetta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18Sielun helmiä: Lapsuuteni silkkikorva . . . . . . . . . . . . . . . . 19Ylipsykologisoitumista vastaan . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20Kirja-arvosteluja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20-22Mielipidekirjoituksia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25Helmiläiset retkellä Hämeenlinnassa . . . . . . . . . . . . . . . . . 27Ateneum avasi ovet Kalevalan maailmaan . . . . . . . . . . . . . 28Kesän retket ja ryhmät . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30Helmin jäsentalojen kesä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31

Puheenjohtajan palsta

Avoimia kysymyksiä ja

jännitteitä riittää kesäksikin

Edunvalvonnan työpajan alkutaival on ol-lut lupaava. Vaikka toimintaa vasta ajetaan sisään, työpajassa on lausuttu mielipitei-tä ja herätelty keskustelua mielenterveys-asioiden puolesta. Keskustelun pääaiheina ovat kevään mittaan olleet mielenterveys-väen saaminen pois yhteiskunnan margi-naalista, osa-aikatyön mahdollistaminen sekä kokonaisvaltainen hoito.

Työpajatoiminnan kokemukset ovat ol-leet niin lupaavia, että työmuodon laajen-tamista kannattaa harkita kokeilumielessä Helmin muuhunkin toimintaan. Hyvä esi-merkki onnistuneesta työpaja-muotoises-ta työskentelystä on myös kädessäsi oleva HELMI-lehti.

Uusi laki voi jäädä torsoksi

Suomen hallitus lähetti toukokuussa edus-kuntaan käsiteltäväksi erillislain, jolla py-ritään saamaan työkyvyttömyyseläkeläisiä takaisin työelämään. Laki ei ole kaikilta osin onnistunut ja esitetyssä muodossaan se uhkaa jäädä torsoksi. Ensinnäkin laki-tekstiin sisältyy käsitteellinen ristiriita – työkyvytön tekee työtä. Samanaikaisesti ei voi olla työkyvytön ja työkykyinen. Jos todella halutaan kannustaa mielenterveys-kuntoutujia edes osa-aikaisiin töihin, ter-mit pitää saada vastaamaan todellisuut-ta. Lainsäätäjältä nyt ainakin pitää voida odottaa johdonmukaisuutta.

Lisäksi laki sisältää joillekin ryhmille huononnuksia nykytilanteeseen verrattu-na ja ansaintaraja ilman eläkkeen menet-tämistä (600 euroa/kk) voisi olla suurem-pi. Lain idea ja tarkoitus on sinänsä hyvä ja kannatettava, mutta toteutus ei saa ajaa työkyvyttömyyseläkeläisiä ojasta allikkoon. Toivottavasti eduskunnassa lakitekstiä vie-lä viilataan paremmaksi.

RAY:n uusi rooli huolestuttaa

Me avustuksensaajajärjestöt olemme huo-lestuneina kuunnelleet ja lukeneet RAY:n uusista avustusten jaon linjauksista ja eri-tyisesti niiden tulkinnasta ja toteutukses-ta. Uudistuksen vaikutus tullee näkyviin jo ensi syksynä anottaessa avustuksia vuo-delle 2010. Järjestöjä on matkan varrella tyynnytelty, että mitään suuria muutoksia ei tapahdu, varsinkaan ilman neuvotteluja järjestön kanssa.

Keskusteluun on tullut kuitenkin tum-menevia sävyjä. Näitä ovat aiheuttaneet mm. julkisuuteen päästetyt lausunnot sii-tä, että kyse on rahanjaon tiukentumisesta. Tähän viittaavat myös kommentit, joissa kysellään mm. kuinka montaa päihdetyön järjestöä on tarkoituksenmukaista tukea. Tai tarvitaanko Suomessa 15 syöpäjärjes-töä. Nämä järjestöt, mielenterveysjärjes-töjen rinnalla, ovat syntyneet ajan myötä aidosta avuntarpeesta suurenevan asiakas-määrän auttamiseksi ja tukemiseksi. Nyt ei kuitenkaan ole näkyvissä kehitystä asiakas-määrien vähentymisestä – lisääntymisestä kylläkin.

Ihmettelen mistä sellainen viisasten ki-vi on löytynyt, jonka perusteella resursseja pitäisi vähentää. Kolmannen sektorin kan-santerveystyö perustuu pitkälti vapaaehtoi-suuteen ja toiminta on yhteiskunnan kan-nalta järkevää ja edullista.

RAY:n julkistetut kommentit ovat siinä mielessä vakavia, että ne paljastavat pää-tösten taustalla vaikuttavaa ilmapiiriä. Asia on todennäköisesti jo päätetty. Tämän on valitettavasti käytännön elämä opettanut. Vaikka julkisuudessa kerrotaan keskuste-luista ja neuvotteluista järjestöjen kanssa, ne ovat asialliseseti sisällöltään tiedotusti-laisuuksia siitä mitä on odotettavissa. RAY on ottanut uuden roolin. Se käyttää rahoit-

tajan valtaa toteuttaakseen rakenneuudis-tuksia avustuskentällä. Kvartaalitaloudes-ta ja markkinamaailmasta peräisin oleville sanoille on löytynyt uusi käyttäjä. Suoma-laisen, maailman mittakaavassa ainutlaa-tuisen ja parhaan, kansalaisyhteiskunnan avustusjärjestelmän hohto on himmene-mässä.

Nyt kaivataan järjestöjen yhteen hiileen puhaltamista ja kolmannen sektorin edun-valvontaa. Kriittistä keskustelua suunnitel-luista avustusjärjestelmän muutoksista kai-vataan myös kipeästi.

Onneksi on kesä

Mutta on meillä sentään vuodessa pysy-vämpiäkin vuodenaikojen ilon aiheita. Tä-hän aikaan alkukesästä luonto on kukkeim-millaan ja herkimmillään. Pidetään huolta itsestämme ja lähimmäisistämme. Nauti-taan näistä alkukesän ja kesän hetkistä täy-sin siemauksin ja kerätään voimia ja ener-giaa syksyä ja talvea varten.

Aurinkoista ja lämmintä kesää toivotellen

Juhani OjalaPuheenjohtaja

Mielenterveysyhdistys HELMI ry

- 4 -

Helmin edunvalvontaan ja vaikuttamis-toimintaan keskittyvä työpaja pohti ke-vään aikana kokonaisvaltaisen hoidon kysymystä. Miten psyykkisestä sairau-desta voi parhaiten kuntoutua? Johto-päätös oli se, että yksipuolinen oireisiin keskittyvä hoito voi parantaa kyllä oloa, jos lääkitys on kohdallaan, mutta se ei vie elämässä eteenpäin. Tarvitaan myös paljon muuta.

Mielen sairauksien oireiden lääketieteelli-nen hoito on kehittynyt viimeisten vuosi-kymmenten aikana paljon. Erilaiset mieli-alalääkkeet ovat yleistyneet hurjasti. Jo jo-ka kymmenes suomalaisista käyttää jotain psyykenlääkkeeksi luokiteltavaa reseptival-mistetta. Lääkkeet ovat kehittyneet, mutta kokonaisvaltaisen hoidon ajatus on hukas-sa. Lääkkeiden avulla voidaan saada oireita vähennettyä, mutta sairauden perimmäi-siin syihin se ei auta.

Työpajan keskusteluissa kävi selväksi, että aito kuntoutuminen ja elämänlaadun parantuminen syntyy mm. tulevaisuuden-uskosta, tavoitteellisuudesta, yhteiskun-nallisesta hyväksynnästä, itsensä yhteis-kunnassa tarpeelliseksi kokemisesta, sosi-aalisesta verkostosta, riittävästä sosiaali-turvasta ja yhteisöllisyyden tunteesta. Näi-tä keskeisiä elementtejä ei nykyinen hoito-järjestelmä pysty riittävällä tavalla huomi-oimaan.

Italiassa ollaan monta askelta edellä

Työpajassa puhunut Alvi ry:n toiminnan-johtaja Jukka Suurmäki painotti yhteis-

Hyvä hoito on muutakin kuin lääketieteellisiä temppuja

kunnallisen hyväksynnän näkökulmaa. Hä-nen mielestään oppia voisi ottaa Italiasta. Siellä on saatu paljon hyvää kehitystä ai-kaan. Kaikki alkoi päätöksestä lakkauttaa psykiatriset sairaalat ja rakentaa psyykki-sesti sairaille uudenlaiseen huolenpitoon, tukipalveluihin ja työkuntoutukseen pe-rustuva hoitomalli. Vuosikymmenten ai-kana maahan on syntynyt monipuolinen osuuskuntien, sosiaalisten yritysten, yh-distysten, julkisen sektorin ja työkuntou-tusta tukevien yksityisten yritysten ver-kosto, joka tarjoaa kaikille mielen sairauk-sista kärsiville mahdollisuuksia aitoon kun-toutumiseen. Ennen kaikkea Italian malli ottaa kuntoutujat mukaan yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi ja tarjoaa aitoa hy-väksyntää.

Suurmäki kertoi vierailleensa eräässä huonekalutehtaassa, joka työllisti joukon kuntoutujia. Kuntoutujat olivat hyvin yl-peitä omasta työpaikastaan ja koko työyh-teisössä oli kannustava ja hyväksyvä ilma-piiri. Kyse ei ollut työtoiminnasta vaan oi-keasta työsuhteisesta palkkatyöstä. Jokai-selle kuntoutujalla oli tehtaassa oma tuki-henkilö – kummi, joka auttoi tarvittaessa. Tehtaan johto piti asiaa tärkeänä ja korosti yritysten vastuuta mielenterveyskuntoutu-jien työllistämisessä.

Erityispiirre Italiassa on myös se, että psykiatrian keskukset hoitavat asiakkail-leen työpaikkoja. He markkinoivat, hank-kivat ja ovat mukana asiakkaan työuran eteenpäin viemisessä. Psykiatrin avustuk-sella työpaikkojen arkeen tutustutaan ohja-tusti. Suurmäki kertoi, että samaisen huo-nekalutehtaan kuntoutuja-työntekijät kul-kivat tehtaalle ja sieltä pois ensimmäiset

kolme kuukautta yhdessä psykiatrin kans-sa yhteiskuljetuksella.

Jos mielenterveysväki pidetään yh-teiskunnan toimesta systemaattisesti työ-elämän ulkopuolella, eikä mahdollisuuksia työhön tarjota, on varmaa, että tämä vä-hemmistö jää pysyvästi yhteiskunnan mar-ginaaliin. Kuntoutumisessa keskeistä on ihmisen tarve kokea olevansa hyödyllinen ja siten osa yhteiskuntaa. Jo lyhytkin päi-vittäinen työ jonkin merkityksellisen asian parissa voi saada paljon aikaan.

Pitkäaikaistyöttömien syrjäytymisestä ollaan yleisesti huolissaan. Sama syrjäyty-mistä edistävä mekanismi liittyy myös mie-lenterveyskuntoutujien tilanteeseen. Yh-teiskunnan normaalin toiminnan ulkoreu-nalla on vaikea kokea olevansa hyväksytty.

Työkyvyttömästä osatyökykyiseksi

Liian usein työelämästä sairauden vuok-si pois jääneet mielenterveyskuntoutujat mielletään eläkepäätöksen mukaisesti työ-kyvyttömiksi, vaikka monella olisi voimia, halua ja osaamista tehdä työtä lyhyinä työ-päivinä tai lyhyissä jaksoissa.

Edunvalvonnan työpajassa pidettiin tärkeänä, että työkyvyttömyys-termi kor-vattaisiin osatyökykyinen-sanalla. Monesti sairaus vie vain osan työkyvystä ja samalla nimitys poistaisi ennakkoluuloja sekä tur-han negatiivista ajattelua mielen sairauk-sista. Osa mielen sairauksista voi viedä työ-kyvyn sataprosenttisesti ajoittain, mutta ei loppuelämän ajaksi.

– Kuntoutumiseen tarvitaan hyväksyntää, arvostusta, mielekästä tekemistä ja yhteisöä

- 5 -

Nykyjärjestelmä passivoi

Onko ihmisten luokittelu työkyvyn perus-teella edes tarpeen? Olisiko mahdollista rakentaa sellainen toimeentulomalli, joka turvaisi perustoimeentulon kaikille ilman alistavia rakenteita? Työkyvyttömyyseläk-keellä oleville mielenterveyskuntoutujil-le osa-aikaisenkin työn vastaanottami-nen on monimutkaista ja se voi vaarantaa eläkkeen ja muut tulonsiirrot. Kiinnostus-ta muutaman tunnin päivittäiseen työhön voisi olla monella työkyvyttömän paperit saaneella kuntoutujalla, mutta nykyjärjes-telmä ei anna helppoja mahdollisuuksia lähteä kokeilemaan työhönpaluuta.

Perustulo tai kansalaispalkka voisi ol-la ratkaisu ongelmaan. Kaikille kansalaisil-le turvattaisiin minimitoimeentulo, jota ei tarvitsisi anoa ja joka tulisi automaattisesti. Tätä perusturvaa voisi jokainen kasvattaa tekemällä sen verran palkkatyötä kuin oma kunto tai elämäntilanne vaatii. Järjestel-män hinta olisi varmaan korkea, mutta se lisäisi tasa-arvoa. Perustulomalliin siirtymi-nen kasvattaisi palkkojen tuloveroprosent-teja, mutta jokaisesta tienatusta eurosta jäisi aina varmasti jotain käteen. Nykyään tienattu euro voi vähentää käteen jäävää ra-hasummaa kun esimerkiksi asumistuki las-kee tulojen lisääntymisen myötä.

Työpaja jälleen syksyllä

Kevät näytti, että edunvalvonnan työpa-jalle on yhdistyksessä tarvetta. Keskustelu herättää ajatuksia ja auttaa ymmärtämään mielen sairauksiin liittyviä yhteiskunnal-lisia ongelmia. Samalla syntyy myös tarve

saada aikaan muutosta parempaan suun-taan. Mielenterveysväen asiat eivät itses-tään parane, vaan tarvitaan edunvalvonta-järjestöjä, jotka nostavat ongelmat päättä-jille näkyviksi.

Syksyllä työpajatapaamiset käynnisty-vät jälleen. Työpajatapaamisten lisäksi ta-voitteena on järjestää myös yleisötilaisuuk-sia, joihin kutsutaan päättäjiä vastaamaan työpajassa ennalta valmisteltuihin kysy-myksiin. Työpajassa pohdittiin myös osa-työkykyisten työmarkkinoihin sekä työllis-tymispulmiin keskittyvän seminaarin jär-jestämistä.

Työpajaan osallistui kevään aikana noin 15 aktiivista jäsentä. Lisää kiinnostuneita mahtuu vielä reilusti mukaan.

Tule mukaan!Työpajan toimintaan ja sähköposti-

listalle pääsee mukaan ottamalla yh-

teyttä tiedottaja Arto Mansikkavuo-

reen (yhteystiedot s.2).

Työpajan verkkosivu on osoit-

teessa: www.mielenterveyshelmi.fi/

?edunvalvontapaja

Yksin ei selviä. Kuntoutumisessa yhteisöt ovat tärkeitä.

”Jo termi työkyvytön kuulostaa ”alempiarvoiselta” ja se kuvaakin

suhtautumista mielen sairauksista kärsiviin.” (työpajan jäsen)

”Hullun paperit on leima iän ikui-nen” (työpajan jäsen)

”Ihminen haluaa kuulua johonkin yhteisöön ja tulla hyväksytyksi ja saada arvostusta.” (työpajan

jäsen)

Teksti: Arto Mansikkavuori ja Tanja Talaskivi

Maalaus: Minna Kaltio

- 6 -

Edunvalvonnan työpajassa pohdittua:

Sosiaalinen hyväksyntä mielen sairauksille ”Masennus ja verenpainetauti samalle viivalle”. Syrjintä sairau-

den vuoksi on vakava yhteiskunnallinen ongelma, joka johtuu

epäluuloista ja mielisairauteen liitetystä historian taakasta. Nyky-

lääketieteen avulla monet psyykensairaudet voidaan hoitaa lähes

oireettomiksi. Todettu sairaus aiheuttaakin henkilölle enemmän

sosiaalisia vaikeuksia kuin sairaudesta suoraan johtuvia ongel-

mia. Sosiaaliset ongelmat ilmenevät mm. syrjintänä, epäluotta-

muksena, työllistymisvaikeuksina, viranomaisten epätasa-arvoi-

sena suhtautumisena ja kanssaihmisten epäluuloista johtuvina

ihmissuhdevaikeuksina.

Työkyvyttömyys-termin käyttöön harkintaa Ihmisten luokittelu työkykyisiin ja työkyvyttömiin ei ole tarpeellis-

ta. Koko sana voisi ihmistä alistavana joutaa kierrätykseen. Luo-

kitteluun sisältyy ajatus hyödyllisestä ja hyödyttömästä ihmises-

tä. Sairaus ei ole kenenkään oma valinta, eikä syyllistäminen auta

parantumaan. Jos palkkatyön tekeminen ei onnistu sairaudesta

johtuen, henkilö tarvitsee yhteiskunnan taloudellista tukea tul-

lakseen toimeen. Työkyvyttömäksi leimaaminen ei edistä kuntou-

tumista. Suurin osa psyykkisesti sairastuneista voisi tehdä palk-

katyötä, mutta ei välttämättä täyttä päivää. Hyvin harva kokee

itsensä 100% työkyvyttömäksi. Osatyökykyinen olisi paljon pa-

rempi termi täysipäiväisestä palkkatyöstä sairauden vuoksi pois

jääneille.

Palkkatyön vastaanottaminen helpoksi ja kannustavaksi Mielenterveyssyistä 100% työkyvyttömäksi passivoituja työikäi-

siä ihmisiä on paljon. Moni heistä voisi tehdä palkkatyötä osa-

aikaisesti, jos tuloloukut eivät estäisi sitä. Erityisen vaikean tulo-

loukun aiheuttaa asumistuki, joka on kalliiden vuokrien pääkau-

punkiseudulla suuri osa kuukauden kokonaistuloista. Tienatusta

eurosta pitää jäädä aina jotain käteen. Tukijärjestelmän pitää olla

joustava.

Hoitojärjestelmään kokonaisvastuuta Kaikkien hoitoon osallistuvien tahojen kesken tarvitaan selkeä

työnjako ja vastuu pitää ottaa potilaasta myös eri hoitovaiheiden

välillä. Sairaala- ja avohoidon välimaastossa olevaa kuntoutujaa

on tuettava ja hänen vointiaan arvioitava. Tarvittaessa pitää jär-

jestää tukitoimia.

Laadukasta ja ihmistä arvostavaa hoitoa kaikille Tarvitaan hoitomuotoja, jotka käsittelevät ihmistä kokonaisena,

eikä kävelevänä diagnoosina. Nykyisessä avohoidossa ei riittä-

västi selvitetä potilaan sosiaalisia verkostoja tai hänen elinym-

päristössä vaikuttavia sairastuttavia seikkoja. Hoidossa tulisi ot-

taa huomioon siis myös ympäristö ja pyrkiä puuttumaan sairau-

den syihin. Nykyinen avohoito pyrkii enemmänkin sopeuttamaan

kuin löytämään ratkaisuja potilaan tilanteeseen.

”Asenteiden muuttaminen on hidasta ja vaikeaa, mutta yksikin ihminen voi muuttamalla käsityk-

sensä ja ennakkoluulonsa saada paljon aikaan. Jos vaikka lumipallo lähtisi liikkeelle... ”

(työpajan jäsen)

Kirja mielenterveys- kuntoutujista työelämässäTyöllä on suurta merkitystä ihmiselle, eikä psyykkisen sairau-den vuoksi työelämästä jäädä aina pois. Suomessa on suuri joukko kuntoutujia, jotka ovat mukana työelämässä normaalis-ti. Toiset saavat tukea ja ymmärrystä esimieheltä ja työyhteisöl-tä ja toiset taas eivät.

Leena Vähäkylän kolmas mielenterveysteemoihin keskit-tyvä tietokirja Työtä tehden - mielenterveyskuntoutuja työelä-mässä ilmestyi huhtikuussa. Kirja nostaa esille työn positiivisia mer-kityksiä ihmisen hyvinvoinnil-le. Terve työyhteisö ja mielekkäät työtehtävät rakentavat mielenter-veyttä, eikä työ ole aina se mörkö, joka suistaa ihmisen psyyken rai-teiltaan. Kirja on osuva ja ajankoh-tainen puheenvuoro työelämäky-symyksistä nykysuomessa.

Kirja löytyy kirjakaupasta, mutta on myös lainattavissa Pasi-lan jäsentalolta.

Työkyvyttömäksi kutsuminen lannistaaSuomen hallitus valmisteli lakiesityksen, jolla edistetään työ-kyvyttömyyseläkeläisten työhönpaluuta. Lain perusteluiden mukaan osa-aikaisten töiden vastaanottaminen helpottuu. La-kimuutoksen myötä palkkaa voisi ansaita vähintään 600 euroa kuukaudessa eläkettä menettämättä. Täydellä Kelan työkyvyt-tömyyseläkkeellä olevien tilanne kuitenkin heikkenee, koska eläkkeen voi uuden lain mukaan jättää lepäämään vain kahdek-si vuodeksi aiemman viiden sijaan.

Helmin puheenjohtajan Juhani Ojalan mukaan lakimuu-toksessa on toinenkin outo seikka. Jos tarkoituksena on saada työkyvyttömyyseläkeläisiä töihin, voidaanko heitä enää kutsua työkyvyttömiksi? Lakimuutoksen yhteydessä myös termit pitäi-si laittaa todellisuutta vastaavaan muotoon. Työkyvyttömäksi kutsuminen lannistaa ja tämäntyyppinen ihmisten luokittelu on turhaa. Se ei ainakaan kannusta työntekoon.

Ojala ehdottaakin, että kaikkia sairauden vuoksi eläkettä saavia kutsuttaisiin vaikkapa osatyökykyisiksi.

”Hallituksen eduskunnalle antamassa lakiesityksessä risti-riitainen terminologia on jopa huvittavaa. Toivottavasti edus-kunnassa joku nostaa tämän puheeksi ja asia korjataan.”, Ojala toteaa.

- 7 -

- 8 -

Tallinnanaukiolla Itäkeskuksessa kävi kuhina aurinkoisena huhtikuun päivä-nä. Aukiolle oli rantautunut TV2:n do-kumenttiprojektin tarinateltta. Paikal-le saapuvilla ihmisillä oli mahdollisuus kertoa oma tarinansa kameralle.

Tarinateltta on osa Lönnrot 2017 -hanket-ta, jonka tavoitteena on kerätä tuhat tari-naa Suomesta, päivittää näin nyky-Suo-men kulttuurin kirjo, luoda ihmisten tari-noista ”uusi Kalevala”.

Tarinatelttaidean isä on elokuvaohjaaja Benjamin Oroza, yksi Lönnrot 2017 -han-ketyöryhmän jäsenistä. Oroza kertoo saa-neensa idean tarinatelttaan kierrettyään teltan kanssa markkinapaikkoja ympäri Suomea rahoittaakseen erästä elokuvapro-jektiaan; hän myi toreilla maissia ja paellaa. ”Miksi ei mentäisi markkinoille, annettaisi ihmisten tulla sinun luoksesi sen sijaan että mentäisiin ihmisten koteihin.”, hän kertoo ehdotuksestaan.

Tarinatelttahankkeessa on mukana vii-si freelance-ohjaajaa. ”Kukaan ohjaaja ei voi etukäteen tietää, minkälaisen tarinan ka-meran eteen astuva ihminen kertoo.” Oro-za kertoo esimerkkinä riipaisevan tarinan naisesta, joka tutustuu mieheensä joka päi-

vä uudelleen; nainen sairastaa tautia, jossa hän ei muista kasvoja eikä nimiä, hän elää yhdessä, harrastaa seksiä miehen kanssa, jonka hän joutuu tunnistamaan valokuvis-ta. ”Jotkut tarinoista ovat villejä, jotkut ok-sentavat tarinansa, elävät tarinaansa kerto-essaan, toiset ovat jo sulattaneet kokeman-sa, analysoineet sen”.

Oroza kehottaa ihmisiä kertomaan ta-rinansa vaikka kuinka arveluttaisi. ”Kun us-kaltautuu kertomaan, tulee hyvä mieli, joku voi saada jotakin ir-ti sinun tarinastasi. Voit olla esimerkkinä, mukana muuttamas-sa puhumattomuuden kulttuuria”.

”Mielenterveys-työssä tarinan kerto-misella on suuri tera-peuttinen merkitys, pystyy etäännyttä-mään kipeät asiat, tar-kastelemaan itseään ulkopuolelta, kuin is-tuisi kärpäsenä katos-sa”, sanoo Oroza, jolla

Tuhat tarinaa Suomesta

itselläänkin on kokemusta masennuksesta. Hänen selviytymiskeinonsa oli tehdä ma-sennuksesta elokuva, sitä on esitetty ope-tustarkoituksessa terveyskeskuksissa ja kouluissa.

”Kerättävistä tarinoista esitetään ensi syksynä 16 osaa 10 minuutin jaksoina sun-nuntaisin kello 19.55. Ensi vuonna julkais-taan dokumenttielokuva ja myöhemmin on tarkoitus valmistaa tarinoista eri taidete-oksia, mahdollisesti elokuva, tanssiteoksia, ehkä romaani, pitkällä tähtäyksellä tari-navarasto, josta voidaan ammentaa eri ta-voin”, Oroza visioi.

Myös helmiläisiä kävi kertomassa oman tarinansa tarinateltassa.

Tarinateltta kiersi pääkaupunkiseutua huhtikuussa, jatkosuunnitelmat eivät ole vielä selvillä.

Tarinansa kertomisesta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Orozaan osoitteessa

benjamin.oroza@yle.fi. Projektista löytyy tietoa osoitteissa www.tarinateltta.wordpress.com ja

www.lonnrot2017.fi.

Teksti: Seija PaakkunainenKuvat: Aija Salovaara

- 9 -

IHME-projektiTaidesäätiö Pro Arte kutsuu vuosittain yhden kansainvälisen taiteilijan tai tai-teilijaryhmän toteuttamaan taideteok-sen, IHME-projektin, julkiseen tilaan pääkaupunkiseudulla.

Tänä vuonna kutsun saaneen kuvanveis-täjä Anthony Gormleyn (s. 1950) tai-deprojekti Savi ja kollektiivinen keho oli Kaisaniemen kentälle kuplahalliin sijoitet-tu valtavan suuri savikuutio (4 x 4 x 4 m), jota pari tuhatta ihmistä kävi katsomas-sa ja työstämässä siitä jotakin pientä tai suurta. Viikon kuluessa 160 000 kilon sa-vimassasta syntyi satoja yksilöllisiä veis-toksia. IHME-päivien aikana yleisöllä oli myös mahdollisuus tutustua näyttelyihin ja kirjakauppaan sekä osallistua luennoille ja keskustelutilaisuuksiin.

Vuosittain järjestettävien taiteen päivien eli IHME-päivien tarkoituksena on lisätä ymmärrystä ja kiinnostusta kuvataidet-ta kohtaan. Teoksen toteuttava taiteilija perehtyy IHME-editiota suunnitellessaan paikalliseen yhteisöön, paikkaan ja tilan-teeseen, johon IHME-projekti tehdään. Ta-voitteena on, että taideteos antaa yleisölle mahdollisuuden löytää uusia näkökulmia lähiympäristöönsä, että se koskettaa ylei-sön kollektiivista muistia ja herättää kes-kustelua ajankohtaisista aiheista.

IHME-tuotannot ajoitetaan toimintavuo-den kevääseen, helmikuun ja huhtikuun väliselle ajalle, riippuen kulloisenkin hank-keen vaatimuksista.

Lisätietoja ja kuvakooste tästä keväästä: http://www.ihmeproductions.fi

Teksti ja kuvat: Juhani Weijola

- 10 -

Kullervo-runosto on kuuden runon mit-tainen pienoiseepos Lönnrotin Uuden Kalevalan sisällä. ”Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi” on surul-lisen hahmon ritari, antisankari, joka ajautuu yhteisöllisyyttä vaille jääneenä väkivaltaiselle törmäyskurssille maail-man kanssa.

Kullervon tragedia on kiehtonut tavallisen tallaajan lisäksi sekä entisiä että nykyisiä kirjailijoita, runoilijoita, kuvataiteilijoita ja säveltäjiä. Kullervo, suomalainen perusta-rina kaltoin kohdellusta ihmisestä, on tul-lut tunnetuksi enemmän innoittamansa taiteen kuin itse Kalevalan perusteella.

Mytologiaa ja kolme Kullervon kuvaa

Kullervo-runoston alku muistuttaa kan-sainvälistä mytologiaa: poikkeuksellisissa olosuhteissa syntyy sankari, josta usein tu-lee jumala. Kullervon onnettomuuden sy-vin syy lienee siinä, että luonto loi hänet sankariksi, mutta kohtalo alensi orjaksi. Ei-pä ole ihme, että hänen henkilöönsä on ol-lut kenen tahansa suomalaisen helppo sa-maistua elämänsä arjessa ja kriiseissä.

Sinisyys viittaa arvokkuuteen ja korke-aan asemaan kuten siniverisyyskin…”Arvon mekin ansaitsemme”… sanotaan laulussa ja arvostus on HELMI ry:n kolmesta arvosta ensimmäinen. Lotta on helmiläinen kuva-taiteilija. Hänen hellyttävä ”Klonkku-Kul-lervonsa” on sininen (maalaus viereisellä sivulla). Sininen oli Kalevala-näyttelyssä laivaa uittava aikuinen Kullervo ja yönsi-ninen, lähes musta oli se Kullervo patsas, jonka kovaa ja kylmää pintaa halusin Ate-neumissa käsilläni lämmittää, lievittää sen pohjattomaksi kokemaani yksinäisyyttä.

Sibeliuksen Kullervo

Edelliset kolme Kullervoa veivät minut si-

nisyyksissään Sibeliuksen sinfonisen ru-noelman, Kullervo op 7 pariin. Erityisen vaikeaksi Sibelius kuulemma koki Kuller-von sisarsuhteen kuvaamisen, ehkä nuori, kihloissa oleva säveltäjä samastui täysin aiheeseensa. Luomistyön viime vaiheessa Sibelius puski eteenpäin niin intensiivises-ti yötä päivää, että oli lähes itsetuhon par-taalla. Kullervo oli Sibeliukselle sen verran kipeä kappale, että hän kielsi sen esittä-misen kantaesitysten (1892) jälkeen kuo-lemaansa saakka (1957). Niinpä suurteos, jonka huipentuma on Sisaren turmelus, voitiin esittää uudelleen vasta 1958.

Haavikon Kullervo

Sibeliuksen sinfonisen runoelman soides-sa silmäilin kirjahyllyäni ja kas sieltäpä löy-tyi Paavo Haavikon näytelmä Kullervon ta-rina (1982). Tavallaan teoksessa on kaksi tarinaa samoissa kansissa sillä mukana on myös englanninkielinen teksti. Haavikon Kullervossa tulee esiin myytin takaa inhi-millinen ihminen, joka on paljon lempeäm-pi hahmo kuin mitä on Kalevalan Kullervo. Haavikon Kullervo ei revi lapselta lusikalla silmiä pois päästä. Haavikon Kullervo on huono puhumaan, ei kysy, ei puhu, ei sa-no. Sisällään vain pitää, ikinä ei pyydä ih-misiltä mitään, ei pyydä, ei kysy eikä sano. Kun pakkanen tai tuli käy käsiin, hän miet-tii että se on käsien asia…semmoinen Kullervo, ei puhu, ei pukahda…tuttua vai?

Hevimetalli Kullervo

Miten hevimusiikki ja Haavikko sointuvat yhteen? Se on kuun-neltavissa suomalai-sen Amorphis metal-

liyhtyeen Eclipse- levyltä, joka on sa-noitettu Haavikon Kullervon tarinal-la. Itse en ole le-vyä kuunnellut, en ole mikään hevin ystävä ollut, mut-ta voisipa tuon levyn kirjastosta lainata kun nyt tämä Kullervo-buu-mi on minulla päällä. Kaunis kansi albumil-la ainakin on, tuo mieleen Gallen-Kallelan maalauksen Ad Astra mitä en valitettavas-ti Ateneumin Kalevala näyttelyssä nähnyt-kään.

Sarjakuva Kullervo

Sanonnan ’soitellen sotahan’ voisi tässä vääntää vaikkapa soitteluista sotahan, eli palaan vielä sävelistä kuva- ja sanataitee-seen.

Äskettäin on ilmestynyt sarjakuvana Gene Kurkijärven Kullervo. Se vasta raju versio Kullervosta onkin! On sanottu, että Gene heittää tutun kertomuksen uudelle tasolle sellaisella hurjuudella, että perin-ne-Kullervon ystävältä tuohivirsu helpos-ti lennähtää pysyvästi Kalevalan kankahia kiertävälle radalle. Sarjakuvan ohessa

juoksee Kalevalan alku-peräisteksti kokonaisuu-dessaan mukana, tosin pienellä präntillä, mut-ta kumminkin. Tässäkin kirjassa on siis kaksi ta-rinaa samojen kansien välissä.

Tämä Kullervo-sarjakuva on maise-mallisesti ihan muuta kuin perinteistä Kale-valaa. Upeasti piirret-ty tarina sijoittuu tu-

Monta muotoa Kullervolla

- 11 -

levaisuuden rapistuneeseen Helsinkiin. Sarjakuvan maail-mankuva on provosoivan hä-kellyttävä ja surrealistinen, henkilöt alastomia androide-ja, ihmistä muistuttavia ro-botteja, jotka hurjastelevat, myyvät huumeita, tappelevat ja tappavat toisiaan.

Kieltämättä vähän hävetti kun sarjakuvakirjaa tämmöi-senä täti-immeisenä metros-sa luin.

Sinivärisyyttä löytyy Ge-nen irokeesipäisestä Kuller-vosta yllin kyllin. Muuten tä-mä Kullervo kyllä on kaukana Lotan silmättömästä Kuller-vosta, jolla sentään on sydän tallella kun taas Genen Kul-lervo on sinisilmäinen, käy-tökseltään tosi silmitön ko-neihmis-silmäpuoli.

Kullervosta kulleroon

Kullervon tarina on tuttua maassa, jossa puhumatto-muuden, alkoholismin ja rä-hinän perinne ei osoita laan-tumisen merkkejä. Kullervo on yksi kansallisarkkityypeis-tämme, jonka syntyä ja toi-mintaa voimme seurata ym-pärillämme päivittäin. Kunpa Kullervot kulleroina loistaisi-vat joskus!

Omalla tavallaan Kuller-von tarina on ajaton teema. Siinä on mielenterveyden perusta, kasvatusopin ydin. Kullervo sopii kuin nyrkki sil-mään tämän ajan kuviin: Kul-lervo, jota pienestä pitäen oli kohdeltu kaltoin, joka rällästi

ja räyhäsi, päätyi vihdoin tekemään murhia ja it-semurhan.

Väinämöinen lopuksi rautalangasta vääntää: ”Elkötte etinen kansa, lasta kaltoin kasvatelko, luona tuhman tuuittajan, vierahan väsyttelijän.” eli että kaltoin kohdellusta lapsesta ei kovin ta-sapainoista aikuista kasva. Ja nyt meinataan taas ”säästösyistä” päiväkotien ja koulujen ryhmäko-koa nostaa. Isoille kultapossuille annetaan kyllä kystä kyllän, mutta kaikkein pienimmiltä otetaan sekin vähä mikä heille kuuluu! Semmoista se on elämä suloisessa Suomessamme nykyään…vali-tettavasti.

Kullervo sai Ilmarisen vaimosta Kyllikistä,

kivikakun leipojasta kyllikseen. Kullervo usut-ti sudet ja karhut raatelemaan Ilmarisen emän-nän kuoliaaksi. Lotan Kullervo-kuvan naishahmo saattaakin kuvata joko Ainoa tai Kullervon sisar-ta, kahta Kalevalan hukuttautujaa taikka sitten Ilmarisen takomaa Kyllikkinsä korviketta, kul-taista naista.

Nyt on kesä ja keltaisten kulleron kukkien ai-ka. Nauttikaamme kulleroista kesän pikku aurin-goista.

Teksti: Evi ExcellMaalaus: Lotta Lindroos

Mainossivu

Helmi-lehti 2_09 s.3.pdf

- 13 -

Charles Robert Darwin (12.2.1809-19.4.1882) on epäilemättä yksi huomat-tavimmin ihmisen maailmankuvaan ja käsitykseen itsestään vaikuttanut tie-demies. Myös yhteiskunnan kehitty-misedellytyksiin hänen ja hänen seu-raajiensa työllä on ollut ratkaiseva merkitys. Vuosi 2009 tulee olemaan kahdessakin mielessä Darwinin juh-lavuosi. Hänen syntymästään tuli kuluneeksi 200 vuotta ja Lajien syn-ty -teoksen ensipainoksesta ensi syk-synä 150 vuotta.

Myyttiseen maailmankuvaan tuhansia vuosia sopeutuneelle ihmiskunnalle Char-lesin paljolti intuitioon perustunut oletus kaikkien eliölajien kehittymisestä ajan saa-tossa samasta yhteisestä kantaisästä luon-nonvalintaprosessin kautta oli järkytys.

Jo alle komikymppisenä Darwin sai oi-valluksen luonnonvalinnasta ja kehitteli teoriaansa kaksikymmentä vuotta julkais-takseen kansantajuisen esityksen aiheesta kirjassaan Lajien synty (1859).

Koko elämänsä Darwin tuntui ujostel-leen teoriastaan seuranneita johtopäätök-siä ja sovelluksia. Hän vetäytyi rauhallista kymmenlapsisen perheenisän elämää viet-tämään maalaiskartanoonsa elämänsä vii-meisiksi vuosikymmeniksi.

Kivas väittely tiedeyhteisössä

Luonnollisesti myös suuri yleisö kiinnostui Darwinin teoriasta, josta se ei kuitenkaan meinannut ymmärtää mitään. Tiedepiireis-sä syntyi sitä vastoin kiivas taistelu. Dar-win ei halunnut itse osallistua kiistoihin vedoten heikentyneeseen terveydentilaan-sa. Myös yleisen ihmistuntemuksen valos-sa voitaisiin Charlesin tietoista profi ilin madaltamista pitää viisaana vetona. Dar-win seurasi kiistaa silti erittäin tarkasti.

Huomionarvoista on, että kiivaimmat Darwinin teorian vastustajat olivat tie-demiehiä. Tieteellinen debatti huipentui vuonna 1860 järjestettyyn julkiseen väitte-lyyn tuhannen ihmisen edessä. Paikalle oli vaivautunut biologeja, geologeja, piispoja ja muuta sekalaista seurakuntaa ottamaan

mittaa toistensa argumenteista ja puhe-lahjoista. Väittely eteni kuu-

luisaan puheenvuoroon, jossa Oxfordin piispa

Samuel Wilberforce tiedusteli Darwinia

puolustaneelta bio-logi Th omas Hux-leyltä: ”Katsooko herra Huxley ole-vansa enemmän isoisän vai isoäi-

din puolelta sukua apinalle?“ Saman

tarinan mukaan Hux-ley vastasi, että hän on ”mieluummin su-kua apinalle, kuin sivistyneelle miehelle, jo-ka käyttää kulttuurilliset ja kaunopuheiset lahjansa valheen palvelemiseen.”

Kiivainta polemiikkia kesti vuoteen 1871, jolloin Darwin julkaisi kaksiosaisen teoksen Th e Descent of Man and Selecti-on in Relation to Sex, joka myytiin nope-asti loppuun. Sen julkaisu poikkesi Lajien synnystä siinä mielessä, etteivät kirkko tai muut luonnontieteilijät enää kritisoineet teosta. Teoksen toisessa osassa Darwin sel-vittää seksuaalivalinnan käsitteen tarkoi-tuksen sekä sukupuolten ja ihmisrotujen väliset eroavaisuudet. Seuraavana vuon-na Darwin julkaisi viimeisen pääteoksensa Th e Expression of the Emotions in Man and Animals, jossa hän keskittyy käsittelemään ihmisen ja eläinten psykologian evoluutio-ta. Darwin ajatteli, että mieli ja kulttuuri olivat sidonnaisia luonnon- ja seksuaaliva-lintaan.

Darwin käynnisti evoluutioteorian evo-luution, jolle ei tietenkään voi koskaan tul-la päätepistettä. Teoria kehittää itseään vastatakseen yhä monimutkaisempiin ja abstraktimpiin ongelmiin. Darwinin omat havainnot peiponnokan pituuden vaihte-lusta lähekkäisten saarten populaatioissa on pompsauttanut ihmiskunnan tajuntaan ensisilmäyksellä hieman hurjan teorian: Kvadriljoonat vetyatomit vuosimiljardien saatossa käyvät keskenään sellaisen ripas-kan, että lopputuloksena on jotain niinkin yksinkertaista kuin vaikkapa Albert Ein-steinin aivot. Nokasta asiaa... Myönnän, en olisi tullut itse ajatelleeksi.

Miljoonittain uusia kysymyksiä

Darwinin elämäntyön seurauksena maail-mankuvamme on laajentunut huomatta-vasti ja lajimme saa olla Charlesille paljos-ta kiitollinen. Tieteen kehityksen jatkuva eksponentiaalinen käyrä kuitenkin avaa miljoonia uusia ihmeellisyyksiä ratkaista-vakseen.

Maukkaimpia ongelmia evoluutioteori-assa ovat olleet muiden muassa elämän syn-ty, suvulliseen lisääntymiseen siirtyminen sekä vaikkapa ihmisaivojen suhteettoman suuri kapasiteetti ”lähisukulaisiin” verrat-tuna. Homo erectuksen kumara konkkaus Homo Sapiensiksi synnytti aivojen moni-puolisuuteen niin käsittämättömän kapa-siteettireservin, ettei minun reservini sen käsittämiseen riitä. Eikä tunnu riittävän selityksiä evoluution tuotekehittelijöillä-kään. He toteavat, että koska meillä kerran on tällaiset aivot, on oltava mahdollista, et-tä ne syntyivät. Myönnän... aivot on mutta kiinnostaisikin tietää miten ne kehittyivät maailmankaikkeuden monimutkaisimmak-si järjestelmäksi ja miksi. Anteeksi ihmisyy-teni.

Yhtenä tutkimusalueena ihmistieteis-sä on tietoisen ajattelun ja puheen kaltaiset kehityskukkaset. Ihmisen ajattelu perus-tuu puhuttuun kieleen, eikä symboleja ole voinut syntyä ennen puhetta. Kummankin kehittyminen on vaatinut riittävää aivoka-pasiteettia ja aivorakenteiden eriytymistä.

Aivot ja kieli ovat eräällä tavalla kehit-tyneet evoluutiossa toisistaan riippuvaisi-na. Ihmisaivojen toiminnallinen logiikka ei rakennu kielen logiikalle vaikka kieli käyt-tääkin aivojen logiikkaa hyväkseen. Tutki-jat eivät ole löytäneet joskus edellytettyä ”kielielintä” aivoista. Ajatellessaan ja puhu-essaan ihminen käyttää montaa täysin ”eri-ikäistä” aivojensa osaa yhteistoiminnassa melko näppärällä tavalla. Oikeastaan kaikki inhimillisessä ajattelussa on sellaista, jolle ei löydy toiminnallista paralleelia simpans-siserkuistamme.

Teksti: Hannu Koskenvesa

Darwin muutti maailmankuvamme

- 14 -

Masennus taipui näytelmäksi

Mikä sai sinut valitsemaan näytelmäsi aiheeksi masennuksen?

”Minulla on ollut henkilökohtaista ko-kemusta toistuvasta masennuksesta, sa-moin ryhmäterapiasta. Ryhmäterapianhan kautta nämä näytelmän naisetkin tunsivat toisensa. Idea syntyi alunperin jo kolme vuotta sitten. Silloin se jäi siemenasteelle ja sitten se vain tuli jostain takaraivosta ta-kaisin. Koin tärkeäksi, että teatterissa käsi-teltäisiin mahdollisimman erilaisia aiheita, ettei se olisi vain sitä samaa Niskavuorta ja klassikoita. Minä koen, että Tammat- näy-telmässä käsitellyt aiheet ovat minun ikä-polveni ja minun kaltaisteni ihmisten elä-mään liittyviä asioita. Käsiteltiinhän näy-telmässä paljon muutakin kuin masennus-ta, mm. erilaisia suorituspaineita, naisten rooleja elämässä, äiteinä ja tyttärinä, vai-moina. Ehkä ne vain ovat asioita, jotka mi-nulla ovat olleet pinnalla. Ja ehkä minä ha-lusin tarjota sellaisen näytelmän, josta voi löytää itsensä, samastumispintaa, ja jos on samantapaisia kokemuksia, niin ehkä sieltä sitä sitten löysikin.”

Psykologi Aku Kopakkala kertoi erääs-sä tilaisuudessa tutkimuksesta, jonka mukaan nuoret naiset sairastuvat ny-kyään kaksi ja puoli kertaa useammin masennukseen kuin nuoret miehet. Hän piti tilannetta hälyttävänä. Mitä sinä ajattelet siitä?

”Se on uusi tieto minulle. Viime aikoi-nahan on paljon puhuttu nuorten miesten ahdistuksesta, kun on ollut näitä kauheita tapahtumia, ammuskeluita ja muita. Mutta kyllä olen huomannut tuttavieni ja omasta kokemuksesta, että hyvin tunnollisille suo-rittajanaisille masennus on aika tyypillinen; halutaan tehdä kaikki viimeisen päälle eikä oikein osata sanoa ei. Jos naiset ovat liian kilttejä eivätkä osaa pitää puoliaan, niin sii-

nähän sitten on kauhukuva. Minulle itsel-leni on käynyt sillä tavalla, että koko opis-keluajan tein hirveästi töitä ja kun viitisen vuotta sitten valmistuin yliopistolta ja siir-ryin työelämään, olin valmis sairaslomalle jo siinä vaiheessa. Reilun puoli vuotta kes-tin ja sitten jouduin sairaslomajaksolle. Sitä luulee jaksavansa ja varsinkin nuorena ajat-telee, että sitä jaksaa loputtomiin eikä aina jaksa kuunnella itseään. Tunnolliset ihmi-

set haluavat olla kaikessa hyviä, halutaan hankkia paljon harrastuksia, olla mukana järjestötoiminnassa; kaikessa suoritetaan hirvittävä määrä asioita.”

Mistä tämä suorittamisen pakko tulee, onko tämä yhteiskunta jotenkin muut-tunut?

”Kyllä minä luulen, että tietynlaiset menestymisen paineet ovat kasvaneet. Jos

Annukka Öljymäen näytelmä Tammat sai paljon kiitosta mm. HELMI-lehden viime numerossa. Näytelmä kertoo neljästä tera-piaan hakeutuneesta nuoresta naisesta, jotka tilittävät elämänsä kipupisteitä jouduttuaan illaksi nelistään suljettuun tilaan. Esitys oli Öljymäen lopputyö Metropolia ammattikorkeakoulun teatteri-ilmaisun ohjaajalinjalta. HELMI-lehden toimittaja ju-tutti hieman Annukkaa.

- 15 -

Masennus taipui näytelmäksimietti työelämääkin, niin onhan se kauhe-an vaativaa, ettei enää riitä että on yhdes-sä asiassa hyvä. Pitäisi olla hyvä monessa asiassa, pitäisi olla kielitaitoinen, atk- nero, sosiaalinen ja kaikkea mahdollista. Ja sitten on tietysti ulkonäköpaineet. Menestymisen mallit, esikuvat ovat vähän vääristyneitä. Ja minä luulen, ja tämä on vain minun tun-tuma asiaan, että Suomessa paljolti edelly-tetään, että pitäisi laittaa työelämä perheen edelle ja olla vain sitä työn tekemistä varten olemassa. Se on hirveän kova vaatimus ih-miselle. Että ihmisen pitäisi toimia melkein kuin kone.”

TV:stä tuli ohjelma, jossa vieraina oli-vat valtiovarainministeri Katainen ja muusikko Reino Nordin. Nordin halu-si esittää valtiovarainministerille ky-symyksiä. Hän painotti kysymysten olevan hänen Facebook-kavereidensa laatimia ja korosti ettei itse ole poliit-tinen, koska hän on taiteilija. Onko mielestäsi taiteilijan tehtävä vain teh-dä taidetta vai voiko hänellä olla myös jokin muu rooli yhteiskunnassa?

”No joo, minä kyllä ajattelen, että tai-teilijat ovat myös yhteiskunnallisia vaikut-tajia, mutta riippuu myös siitä, miten ku-kin ymmärtää yhteiskunnallisen vaikut-tamisen. Kun meillä on taustalla 70-luvun politisoitumisen historiat ja muut, niin mi-nusta tuntuu että vielä arkaillaan, ajatel-laan että yhteiskunnallisuus ja poliittisuus kuulostaa siltä, että jahas nyt mennään jonnekin äärimmäisyyksiin. Mutta kyllä, il-man muuta, ja luulen, että taiteilijat nimen-omaan ovat niitä ihmisiä, joiden pitäisi nos-taa asioita keskusteluun ja tuoda ongelmia esiin. Tietenkään se ei ole kaikkien funktio, eivätkä kaikki ajattele näin.”

Palataan vielä nuorten naisten ase-maan. Millä keinoilla he voisivat sel-viytyä masennuksesta tai jostain muusta psyykkisestä ongelmasta.

”Minulla on sellainen mielikuva tai niinhän aina sanotaan, että miesten ja nais-

ten masennuksessa on se ero, että naisille on helpompaa hakea apua. Ehkä naiset ovat keskimäärin avoimempia keskustelemaan asioista. Miehille voi avautumisen kynnys olla korkeampi. Eihän se helppoa kenelle-kään ole. Avunlähteitä ei voi olla liikaa. Esi-merkiksi kun opiskelin yliopistolla siellä oli Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö. Mie-lenterveyspuolella siellä oli puolen vuoden jono. Ketä se sitten auttaa, kun laitetaan masennuspotilas odottelemaan puolen vuoden jonoon. Se koskee tietenkin kaik-kia, kaikenikäisiä, jonot ovat joka paikassa pitkät ja tuntuu että nyt kun lamasta puhu-taan, julkisista palveluistahan aletaan en-simmäiseksi karsia, kun päinvastoin sinne pitäisi panostaa. Kun ihmisillä alkaa mennä huonommin, niin silloinhan se avuntarve kasvaa.

Luuletko että Tammat-näytelmää esi-tetään vielä jossakin?

”En tiedä, tuskin tällä joukkueella esi-tetään. Ehkä sitten, jos joku toinen löytää tekstin. Minulla on tarkoitus lähettää se Näytelmäkulmaan, joka pitää draamateks-tien kirjastoa. Sieltä se on kaikkien lainat-tavissa.”

Kerro vielä niille lukijoille, jotka eivät näytelmää nähneet, minkälaisia Tam-mojen naiset ovat.

”Siinä oli Hanna, joka oli suorittaja, urasuuntautunut nainen, joka ei kuiten-kaan ollut kovin onnellinen. Sellainen ih-minen, joka ajattelee että näin kuuluu elää. Sitten siinä oli Elina, joukon nuorin ja joka ehkä oli jo vähän syrjäytymisvaarassa. Kir-joittaessani ajattelin, että Elina oli hyvin fiksu, älykäs nuori nainen, oli ehkä ollut yli-opistolla, mutta näytelmän tapahtumahet-kellä oli ollut jo muutaman vuoden sairas-lomalla ja alkanut jo menettää uskoaan et-tä kuntoutuu koskaan. Sitten oli vielä Tuu-li, kotiäiti jolla oli yksi pieni lapsi. Tuulilla oli pahoja paniikkikohtauksia, neuroottista käyttäytymistä. Neljäs nainen oli Kati, po-rukan vanhin, nelikymppinen, työssäkäyvä

perheenäiti, joka taas oli turhan kiltti, joka ei osannut sanoa ei. Hänellä oli tilanne, et-tä anoppi oli alkanut dementoitua ja Tuulia vaadittiin jäämään omaishoitajaksi. Ongel-ma oli miten kiltti ihminen pystyy kieltäy-tymään asiasta, joka aiheuttaa ahdistusta.”

Monet suuretkin taiteilijat ovat sai-rastaneet tai sairastavat jotain psyyk-kistä sairautta. Voiko sairaus edesaut-taa taiteilijaa työssään?

”Siitähän on tehty kansainvälisiä tutki-muksiakin, ovatko mielen sairaudet taiteili-joilla yleisempiä kuin muilla ihmisillä. Siitä on erilaisia tuloksia. Olen lukenut useam-man tutkimuksen, joiden mukaan kirjaili-joilla on keskimääräistä enemmän mielen sairauksia, neurooseja ja muita. Ehkä kirjal-linen työ on väylä, jotain voi lähteä purkau-tumaan luovan työn kautta, sellaista mitä ei muuten pysty käsittelemään. Näen niin, että ehkä ihmiset pikemminkin pystyvät työskentelemään sairaudestaan huolimatta eikä niinkään sen ansiosta. Voi ajatella niin, että monet luovan työn tekijät, joilla näitä sairauksia on, ovat hyvin herkkiä ihmisiä. Se liittyy sitä kautta sairastumiseen ja toi-saalta siihen luovaan kykyyn, että on hyvin herkkä aistimaan asioita ja reagoimaan. Eh-kä sitä kautta sairastuukin helpommin kun kokee asiat voimakkaasti.”

Onko sinulla suunnitteilla nyt jotain uutta?

”Tällä hetkellä teen kirjallista opinnäy-tetyötä, mutta kun saan sen käsistäni pois kesäkuussa, minulla on aikomus yrittää sellaisen pidemmän proosatekstin kirjoit-tamista. Samoissa aihepiireissä se liikkuu kuin Tammatkin, eli kyllä siinäkin sisäistä mielenmaisemaa tutkitaan ja nimenomaan naisnäkökulmasta.”

Teksti: Seija PaakkunainenKuva: Arto Mansikkavuori

Helmi-päivän juhla!Perinteistä Helmi-päivää vietettiin torstaina 7. toukokuuta. Aurinkoinen sää ja upe-at esiintyjät vetivät Pasilan jäsentalon pihaan 60 juhlijaa. Ensiesiintymisellään kuuli-jat hurmannut Helmin närhet -ryhmä sai raikuvat aplodit.

Erikoisen soittimensa pihapiiriin virittänyt Yrjänä Sauros sai myös upean vastaan-oton. Hänen arkielämän kummallisuuksiin liittyvät tarinat saivat yleisössä hymyn huulille. Sauroksen kehittämä saurofoni-soitin kiinnosti monia. Soitin, jota kuka ta-hansa osaa soittaa on huippuhieno keksintö.

Helmi-päivässä 7.5. kukitettiin perinteiseen tapaan jälleen vuoden helmiläinen. Eni-ten jäsenten ääniä oli saanut Eeva. Hän toimii mm. Helmin närhet-ryhmän ohjaaja-na ja aktiivisesti lehden avustajana sekä luo monella tapaa positiivista henkeä Hel-mi-yhteisössä.

Vuoden helmiläinen!

Yrjänä Sauros ja saurofoni

Saurofonia sai kokeilla

Yrjänä Sauroksen sanataide sai väen

hyvälle mielelle

Eeva saa kukkaseppeleen

Helmin Närhet lauloivat onnittelulaulun

-päiväHELMI

- 17 -

Helmin Närhet -ryhmä esitti keväisiä lauluja

Paikalle saapui runsaasti väkeä

Kuvat: Jukka Kyrömies ja Arto Mansikkavuori

siilitien jäsentalon taideryhmien töitä

Marja Suhonen

Marja Suhonen Lotta Lindroos

sielun helmiä

- 19 -

Minun lapsuuteni on tumma maa. Valojen ja varjojen maa, jossa varjot työntyvät voimakkaina esiin. Kesäpäivät olivat pitkiä, aurinko niin korkealla ja auringon kilo järvellä niin häikäisevä.

Minun koirani on silkkikorva. Sen korvat ovat ohuet ja peh-meät. Joskus se nukkuu niin, että korva on lattiaa vasten ja minä astun sen korvan päälle eikä se sano mitään. Se antaa minun astua korvansa päälle. Me olemme ystäviä, silkkikor-va ja minä.

Kuvassa silkkikorva ja minä olemme varjossa. Vain minun kasvoilleni ja ja kuvan takaosaan osuu valo. Silkkikorva nä-kyy siluettina, se on kuin ulvova susi, mutta vankempi. Silkki-korvan pää on samassa linjassa minun pääni kanssa, me kat-somme samaan suuntaan. Se antaa vaikutelman siitä, että me kuulumme yhteen.

Silkkikorva ei tiedä mitään varjoista kotimme yllä. Se saa päi-vittäisen ruokansa ja hyväilynsä. Se saa puolustaa kotiamme tunkeilijoita vastaan. Silkkikorva osaa olla vihainen. Kun naa-puri tulee käymään, hän yrittää lahjoa silkkikorvaa luunpala-

sella. Naapuri tulee varuillaan selkä seinää vasten. Hän pelkää silkkikorvaa.

Silkkikorva ei tiedä mitään varjoista kotimme yllä. Varjot ovat kuin varjot kuvassa. Minä juoksen metsään ja laulan lau-luni puille. Minulla on tarve laulaa. Kiipeän puuhun ja kuun-telen tuulta. Tuuli lohduttaa. Tuuli on musiikkia. Elän tuu-lesta. Kävelen metsässä pitkiä aikoja ja laulan. Minun täytyy kuulla oma ääneni.

Silkkikorva on iso. Se on turvallinen. Sillä on möreä, syvältä sisuksista kantautuva ääni. Jos joku uhkaisi minua, silkkikor-va puolustaisi.

Kuvassa on jotain synkkää, mutta sittenkin siinä on valoa. Eräänä päivänä silkkikorvaa ei enää ole. Se on kuollut. Niin moni läheltäni on kuollut, ja nyt silkkikorvakin on mennyt pois. Silkkikorva on muuttanut minun muistoihini, minun valoisiin muistoihini. Miten pitkiä ovatkaan kesäpäivät, au-rinko niin korkealla ja auringon kilo järvellä niin häikäisevä.

Naana Sarmia

Lapsuuteni silkkikorva

- 20 -

Suomessa ei vielä tunneta kovin hyvin muissa länsimaissa vaikuttavaa psyko-logiakriittistä perinnettä. Se sekoite-taan helposti ns. antipsykiatriaan, vaik-ka kyse on eri asiasta. Psykologiakritii-kissä arvostelun kohteena on ilmiö, jota voidaan sanoa myös yhteiskunnan yli-psykologisoitumiseksi. Kyse on medika-lisaation rinnakkaisilmiöstä. On ikään kuin muotia tarkastella aivan tavalli-siakin ilmiöitä populaaripsykologian tai lääketieteen näkökulmasta ja nimitellä muiden käyttäytymistä muka tieteelli-sillä termeillä.

Kirjan nimi on tietysti väännös TV:n al-kuaikoina yleisestä näyttötekstistä, ”Älkää säätäkö vastaanotintanne, vika on lähetyk-sessä”.

Kirjan lyhyet ja nasevat artikkelit ovat laa-dultaan epätasaisia. Parhaana pidin kat-sausta psykologiateollisuuden tuotteiden elinkaarista. Marko Hamilo toteaa, että lääketieteessä tieto kasautuu, mutta psy-kobisneksessä ei. Vanhat virheelliset käsi-tykset korvataan uusilla virheellisillä käsi-tyksillä. Viranomaiset edellyttävät näyttöä lääkkeen turvallisuudesta ja tehokkuudes-ta, ennen kuin se lasketaan markkinoille, mutta esimerkiksi psykoterapioita vaati-mus ei koske.

Ehdottomasti koskettavin oli tutkimus pe-dofiliasta epäilyjen aikuisten kohtelusta so-siaali- ja oikeusjärjestelmässä. On alueita, ehkä enemmän kuin uskotaankaan, joilla psykiatrien mielivalta on vielä lähes yhtä suurta kuin entisessä Neuvostoliitossa.

Käytännönläheisin artikkeli käsittelee kiu-saamista. Koulukiusaamisen psykologi-sointi kiusaajan tai uhrin aseman kannalta ei muuttanut mitään. Oikea tapa kiusaami-sen vähentämiseen olikin lautamiesjärjen käyttö ja juridisen vastuun painottaminen. Persoonallisuusanalyysien asemesta alet-tiin pohtia, mikä on oikein ja mikä väärin.

Jostakin syystä eri aiheista kirjoittavia te-kijöitä tuntuu yhdistävän tendenssi pitää Freudia kaiken pahan alkuna ja psykolo-giateollisuutta ihmisten riistäjänä. Tässä voisi harrastaa kritiikin kritiikkiä. Onko Freud todella niin vaikuttava tekijä nyky-Suomessa? Tuskin. Ja mitä tulee teorioiden ja terapioiden markkinointiin, tilanne on varmaan sama kuin medikalisaatiossakin. Niin kauan kuin ihmisillä on tarvetta kiu-sata toisiaan kiristyvässä työelämässä sai-raiksi haukkumalla, niin kauan populaari-psykologiallekin on kysyntää.

Teollisuudelle ja markkinoille on aivan

Ylipsykologisoitumista vastaan

luonnollista käyttää hyväkseen ihmisten heikkouksia. Janne Kivivuoren vaatimus psykokulttuurin tutki-muksesta, joka on va-paata eri terapiasuun-tien vaikutuksesta, onkin yhtä hyvin pe-rusteltu kuin yleisesti hyväksytty vaatimus, että lääketieteellisen tutkimuksen tulee olla riippumatonta lääkete-ollisuudesta.

Kirjan esittämään kri-tiikkiin kaipaisi enem-män joustavuutta. On-han populaaripsyko-logiassa todellisia hel-miäkin. Suomessa ehkä ei tunneta riittävän hy-vin esimerkiksi Mar-tin Seligmanin laajaa tuotantoa avuttomuu-den ja onnellisuuden psykologiasta. Jari Sa-rasvuon Sisäinen tuli tai oikeammin sen al-kupuolisko on tekstiä, johon kannattaa tutus-

tua edelleenkin, olipa tästä iltapäivälehti-en värittämästä henkilöhahmosta nykyään mitä mieltä tahansa.

Älkää säätäkö päätänne - häiriö on todellisuudessa

Suomalaisen psykokulttuurin kritiikkitoim. Marko Hamilo

Ajatus Kirjat 2007

Teksti: Juhani Weijola

kirjat

- 21 -

Jussi Särkelä:

Koulumurhat On kirjoja, jotka pitäisi pakottaa päättäjien luettaviksi. Hyvä esimerkki sellaisesta on Jussi Särkelän koulumurhat -pamfletti. Se ei ole mitään pehmeää luettavaa, vaik-ka onkin pehmeäkantinen. Eräs mies sanoi minulle, että meidän yhteiskuntamme asi-at ovat pahasti pielessä, eliitti nukkuu ruu-susen unta tai lymyilee lillukanvarsissa.

Parasta kirjas-sa on sen tuoreus. Särkelä oli ryhtynyt heti Kauhajoen ta-pahtumien jälkeen kirjoittamaan kir-jaa itse ilman mi-tään komiteoita tai muita huithapeli-ryhmiä. Vaikka kiire näkyykin, niin se ei haittaa, tärkeimmät

asiat tulevat kuitenkin selviksi. Tappajat eivät ole mitään yksittäisiä mielenvikaisia,

Vaikka en ole mikään tosikko, epäröin kui-tenkin riittääkö kykyni käsitellä onnelli-suusprofessoriksikin kutsutun Ojasen uu-tuuskirjan aihepiiriä

Minua on jo pidemmän aikaa häirinnyt kaikki tuontyyppiset hokkuspokkus-kirjat, joissa joku neropatti omalta jalustaltaan kauppaa surkeassa asemassa oleville ihmi-sille hyvinvointia erilaisissa pakkauksissa. Yksi lupaa yhtä ja toinen toista. Ota siitä nyt sitten selvää mikä pahasta olosta pois auttaa.

Ojasen käsikirja oli kumminkin tässä suhteessa iloinen poikkeus. Käsi kädessä, kirja pään päällä käsitykseni mukaan hyvin voidaan. Kirjan tarjoamista suuntaviivoista voi valita itselleen kaikkein sopivimmat ja sitten suunnistaa niiden avulla omassa elä-mässään eteenpäin.

www.markkuojanen.com

Teksti: Riitta

Mikko Viljanen:

Maan Paino Luovan kirjoituksen opettajaltamme Mikko Viljaselta ilmestyi alkukeväästä romaani Maan paino (Kustantaja Teos 2009). Yhteinen luovuuden harjoitte-lumme Mikon kanssa jäi vajaan vuo-den mittaiseksi. Mikko siirtyi touko-kuun alusta valmistelemaan viisivuo-tista lehtoraattiaan, jos oikein ymmär-sin, dramaturgian pariin. Kovin vaikea on arvioida mitä yhteisestä ajastamme jäi muistiin. Totuttelua toisiimme kai-keti, mutta toivottavasti seuraava oh-jaaja viihtyy kanssamme pitempään.

Onnea M i k o l l e tulevissa töissään.

K i r j a Maan pai-no oli toi-nen ko-konainen romaani, joka pys-tyin vuo-sikausiin lukemaan melkein yhdeltä istumalta. Alkuun pääsy oli tosi vaikeaa ja mietin jo jät-tää koko kirjan lukematta. Sitten ta-rina alkoi kuljettaa mukanaan ja lois-tavat kielikuvat kruunasivat lukukoke-muksen.

Koska olen sen ikäinen, että kovin hyvin vielä(!) muistan kirjan kuvaa-man aikakauden ja tapahtumat tuol-loin, teki välillä mieli huutaa: ”Ei, ei se noin mennyt!”, mutta sitten muistutin itselleni, että tämähän on fiktiota ei faktaa ja silläkin lienee osuuteensa asi-aan, että kirjoittaja on vieläkin nuori, minä ikääntynyt.

Kirjassa oli niin paljon asiaa, että siitä olisi aivan hyvin saanut kolme te-osta. Se oli päällimmäinen tuntemuk-seni lukemisen jälkeen. Lukekaa itse vaikka kesälomalla!

Teksti: Eeva Helameri

vaikka joku niin väittääkin. Koulumurhissa ei ole kyse yksittäisis-

tä tragedioista. Ja mitä asialle on tehty? Huudettu suu vaahdossa avuksi enemmän kouluterveydenhoitajia ja lastenpsykiatre-ja, jotta vaaralliset yksilöt voitaisiin tunnis-taa. Tuollainen näkemys on kapea-alainen ja tyhjästä on paha nyhtäistä hoitajiakaan.

Jussi Särkelä syystäkin syyttää Suomen hallitusta medikalisaatiosta, jossa huomio kiinnitetään oireisiin eikä syihin. Nuorten pahoinvoinnin syynä on elämäntavan no-pea muutos, perinteisten yhteisöjen hei-kentyminen ja yksilöllisyyden ylikorostu-minen.

Särkelä kritisoi elämäämme hallitsevaa psykokulttuuria. Ihmisten psyyke ylikuor-mittuu, jos heillä ei ole hallinnan tunnet-ta omaan elämäänsä. Ongelmien syyt eivät poistu terapeuttien istunnoissa.

Teksti: Antti ja Riitta

Markku Ojanen:

Hyvinvoinnin käsikirja

kirjat

- 22 -

AbaratCandy Quackenbush on tyttö Chickentown nimisestä Amerikkalaisesta pikkukaupun-gista, joka hirviön kamppailun tuoksinassa päätyy Isabellameren (Huom! Minnesotas-sa) huuhtomaksi Abaratin moniskummal-liseen saarimaailmaan. Se koostuu 24 saaresta, jois-ta jokainen edustaa yhtä vuorokauden tuntia. Li-säksi on vielä mysteeri-nen Kahdenneskymme-nesviides Tunti nimeltä Odomin Huippu. Abara-tin maailmassa tapaa mi-tä moninaisempia otuk-sia: mm. Gesrotta Ma-lingon ja Vitkukissoja. Keskiyön saaren Gorgos-siumin valtiaalla Kristof-fer Kalmalla on suunnitel-mia Candyn päänmenoksi.

Clive Barker tunnetaan tuotteliaana

kirjailijana, taiteilijana, elokuvaohjaajana ja käsikirjoittajana. Abarat on tyypillistä Bar-kerin omaksumaa kieroa Dark Fantasy tyy-lilajia, joskin tällä kertaa paljon softimmin ja verettömämmin. Abarat sopii nuorille ja

lapsenmielisille, vaikka se sisältääkin julmaa tekstiä ja raakuuksia.

Kirjaa voi suositella kaikille Barkerin ystäville jo pelkästään kauniin lu-moavien maalauksien ta-kia. Sitä voisi pitää jo it-sessään yksittäisenä taide-teoskirjana.

Abarat on trilogia ja siihen löytyy siis vielä kak-si osaa lisää. Niitä en kui-tenkaan ole vielä lukenut.

Ensimmäisenkin osan luke-miseenkin meni jo kolme vuotta (!).

Kirjaa on hyvin saatavilla kirjastoista ja divareista. Itse ostin kyseisen opuksen Ant-tilan alelaarista 15€:lla.

Eräs tykkäämäni lainaus kirjasta:

’Candy ei ollut kuulevinaan, vaan yritti pyristellä irti Malingon pih-deistä. Se oli turha yritys. Olento oli paljon vahvempi kuin hän. Ja fyysi-sen voiman lisäksi hänestä uhosi huu-maava haju, kitkeränimelä sekoitus neilikkaa, kanelia ja mädäntynyttä sitruunaa.’

Kuriositeettina voisi vielä mainita, että Walt Disney osti Abaratin elokuvaoikeudet ja filmi oli suunniteilla vuodeksi 2005. Eipä ole elokuvaa näkynyt. Kirja on taaseen jul-kaistu jo 2002.

Teksti: Mikkis

Jännä yhteensattuma: Mä Helmi-lehden luin. Sen kannessa lumi suli veteen. Sisäl-tönään oli juttua ilmastonmuutoksesta, ka-levalaisesta mytologiasta ja jopa sarjakuva-kilpailu käynnistyi…

Sitten menen kirjastoon ja sieltä uu-tuushyllyltä tarttuu mukaani ajankohtai-nen teos Sarasvatin hiekkaa, vuoden 2009 Sarjakuva-Finlandia -palkinnon voittanut Risto Isomäen romaaniin perustuva eko-tieteissarjakuva-albumi. Se on toteutettu selkeällä ruututekniikalla, sitä on helppo lukea ja seurata. Se herättää ajatuksia maa-ilman nykytilasta ja lähitulevaisuuden on-gelmista olematta silti ahdistava. Tarinan ihmissuhteet pitävät siitä puolesta huolen.

Isomäki yhdistelee todellisuutta, myyt-tejä ja omaa kerrontaansa kiinnostavaksi sekoitukseksi, jossa mukana on tiedettä, seikkailua, elämänkohtaloita, rakkautta ja

fantasiaa.Sarasvatin hiekkaa kertoo kadonneista

kulttuureista, kasvihuoneilmiöstä sekä sen uhkakuvista.

Joukko tiedemiehiä tutkii eri puolil-la maailmaa aiheita, joilla ei aluksi vaikuta olevan mitään tekemistä toistensa kanssa. Tutkimuslinjat kohtaavat kuitenkin toisen-sa ja tutkijat ymmärtävät, että maapalloa uhkaa vedenpaisumus suuren tsunamin muodossa.

Minua kiehtoi tarinan lopussa selvin-nyt ”kierto”, miten asiat rullaavat samaa ra-taa aina uudelleen ja uudelleen… aina uusi tuho... kunnes menneen sivilisaation sie-menistä luodaan uusi, ehkä entistä ehom-pi maailma. ”Suurta Tulvaa” koskevat ta-rut tunnetaan maailman kaikkien kansojen keskuudessa.

Teksti: Evi Excell

Lukukokemus: Sarasvatin hiekkaa - sarjakuva

kirjatHyvää kesälukemista!

- 23 -

Mainossivu

Helmi-lehti 2_09 s.6.pdf

Kuv

a m

uoka

ttu P

ertti

Luu

kkos

en m

aala

ukse

sta

Tuul

imyl

ly

ja S

uom

enlin

nan

Lelu

mus

eon

naud

asta

.

Mainossivu

Helmi-lehti 2_09 s.4.pdf

- 24 -

ia! mielipidekirjoituksia! mielipide

Kuv

a m

uoka

ttu P

ertti

Luu

kkos

en m

aala

ukse

sta

Tuul

imyl

ly

ja S

uom

enlin

nan

Lelu

mus

eon

naud

asta

.

- 25 -

Lehmä ja tuulimylly

Sääli kun viime lehdestä puuttui mielipide-palsta kokonaan. Jäin kaipaamaan tuttua kuvaa lehmästä ja tuulimyllystä. Mitä yh-teistä niillä onkaan, lehmällä ja tuulimyl-lyllä?

No ne molemmat tuottavat uusiutuvaa energiaa, lehmä kun antaa lantaa biokaa-suksi.

Kun pannaan mielipiteet kiertoon, sil-loin ne kasvavat ja voimistuvat, luovat uut-ta energiaa. Eikö?

Eli hyvin sopii minusta lehmän ja tuu-limyllyn kuva Helmi-lehden mielipidepals-tan logoksi.

Jos jotain on pakko muuttaa palstan elävöittämiseksi, niin tipauttaisin ännän hullun hännästä pois. Eli vaihtaisin mieli-pidepalstan nimen ”hullun myllystä” hullu-myllyksi. Vinha ero: Hullun myllyssä suos-tuisin olemaan hullu, joka päässään pyörit-täisi jotain omaa, pientä ja somaa paperille pantavaksi kun taas hullumyllyssä asettui-sin yhteiskunnan myrskyn keskukseen seu-raamaan ympärilläni tapahtuvaa hullumyl-lyn pyörintää, kirjaamaan sitä muittenkin nähtäväksi.

Vuosaaren Helmi OrvokkiHyvä lukija!

Lähetä napakasti kirjoitetut tekstisi mielipidepalstalle

osoitteella: HELMI / hullun mylly, PL32, 00241 HKI

Eräästä Mielenterveyden keskusliiton järjestämästä tilaisuudesta jäi vähän paha maku. Tilaisuudessa kritisoitiin nykyisiä masennuksen hoitomuotoja ja vaadittiin koko hoitojärjestelmän uudistamista.

Tilaisuudessa ei haluttu keskustella laajemmin yhteiskunnan vastuusta. Todet-tiin vain, ettei yksi ihminen voi vallitsevia oloja muuttaa, voi vain hoitaa itseään. Totta. Mutta jos kaikki sadat tuhannet masennuspotilaat suljemme televisiomme ja jätämme sanomalehdet lukematta ja keskitymme esimerkiksi juoksemiseen, niin kuin arvon herrat tilaisuudessa esittivät, niin eikö silloin ole vaarana, että nämä sa-dat tuhannet ihmiset elävät umpiossa, todellisuudesta irrallaan. Ei heistä silloin ole ainakaan vaatimaan muutosta yhteiskuntaan. Monille myös sairauden laukeamisen syy jäisi tiedostamatta, se miten tämä kilpailu- ja suoritusyhteiskunta sairastuttaa.

On tietenkin tärkeää, että puhutaan masennuksen tunnistamisesta ja sen hoi-tamisesta ja kritisoidaan nykyistä hoitojärjestelmää, mutta eikö mielenterveyskun-toutujien etujärjestön pitäisi pyrkiä ravistelemaan myös yhteiskunnan ylärakentei-ta, vaatia järjestelmän muutosta. Päättäjille suunnattujen vetoomusten tehotto-muus on nähty, eivät päättäjät kainoja pyyntöjä kuuntele: myöntyvät pieniin paran-nuksiin, jos myöntyvät.

Etujärjestön tehtävänä pitäisi olla vaatimus paremmasta yhteiskunnasta, sel-laisesta, jossa sairastutaan vähemmän ja jossa sairaita ei sysätä yhteiskunnan ul-kopuolelle ja jossa mielenterveyskuntoutujillakin olisi arvokas ja arvostettu asema.

Hoitojärjestelmän muutos ei riitä - tarvitaan yhteiskuntajärjestelmän muutos.

S.P.

Niin korkiaan tasoon huoneskaluut jotta…

Kyytiä sietäis saara Voutilaasen mööpelit…ettäs kehtaakin tuallaanen ukkeli tärvätä sosiaaliviraston korkialla pallillaan kaupunkilaasten verovarooja ”arvoonsa mukaisiin” kaluihihi, kun ei omaat pienet pallit enää mihin-kään riitä…Tärvätä ny kerta heitoolla enemmän kuin meikäläänen eh-tii tiänestiä teherä eres neljässä vuaressa puhumattakaan niistä jokka pelkän kansaaneläkkehen varaas elää kitkuttelevaatten. On se niin vää-rin. Tuollaasella rahalla oltais voitu nuoren polveen pahoonvoinnin ehkä-syks vaikk useampiki kouluavuustaja muutamalle mukulalle palkata.

Hyi hitto, tuumailoo matalan tasoon Antti

Muutosta tarvitaan, mutta mihin?

ia! mielipidekirjoituksia! mielipide

hullun mylly

Mainossivu

Helmi-lehti 2_09 s.2.pdf

- 27 -

Helmikuisena keskiviikkona helmiläisten retkibussi starttasi Kiasmalta täpötäyn-nä kohden Hämeenlinnaa. Hieman aamu-vaisu seurue heräsi eloon, kun ajoneuvon keula kääntyi Subbarinhuoltsikan pihaan. Aamukahvin nautittuamme puskimme ta-kaisin tielle. Sää suosi retkeä sikäli, että ei satanut. Maisema oli samankaltainen Hel-singistä Hämeenlinnaan, vähän lunta pik-kupakkasessa.

Matkamme päämäärä oli Hämeenlin-nan linna ja bussista purkaantui energinen porukka etsiskelemään opasta. Asiantun-temuksella opas johdatteli meidät 1700-lu-vulla rakennetusta uudesta leivintuvasta lä-pi museoidun linnan.

Kierroksen päätteeksi oli hetki aikaa os-taa matkamuistoja. Sitten takaisin bussiin ja syömään Upseerikerholle todella maukas ateria noutopöydästä. Tämän jälkeen vielä kahvit ja sitten kotimatkalle.

Helmiläiset retkellä HämeenlinnassaRetki oli onnistunut. Sekä lin-

nassa että Hämeenlinnassakin olisi toki viihtynyt vaikka kuinka kauan, mutta päiväretkelle tässä oli juuri so-piva annos koettavaa ja katsottavaa. Matkakuvaus saattaisi olla paljon pi-tempi, mutta lyhyestä virsi kaunis.

Kiitos järjestäjille mukana matkassa ollut Eeva toivottaa.

- 28 -

Kansalliseepos viettää siis juhlavuot-ta! Siinäpä oivallinen tilaisuus mielen-kiintoisen taidenäyttelyn koluamiseen helmiläisten huomassa. Kalevala kertoo runon kielellä suomalaisten esihistori-asta luomisen alkuhämäristä kristinus-kon saapumiseen. Kalevala on edelleen käännetyin suomalainen teos. Tällä het-kellä se on käännetty 61 eri kielelle.

Taide synnyttää taidetta, kirjallisuus vai-kuttaa kuvataiteeseen. Kalevalamme on tulkintojen summa ja näitä tulkintoja ovat ruokkineet lukuisat taiteilijat eri aikoina. Museon kahdessa kerroksessa nähdään Ka-levala-aiheisia teoksia 1850-luvulta alkaen aina nykypäivään asti.

Juuri äskettäin nykypäivän runonlau-lannasta väitellyt kansanmuusikko Sari Kaasisen mielestä runonlaulu vaatii tun-teen paloa. ”Aina luullaan, ettei itkuvirsillä ole meidän kanssamme mitään tekemistä, vaikka ihan samalla tavalla me kaikki vollo-tamme. Olen varma, että Suomessa on pal-jon ihmisiä, jotka suoltavat itse lauluja ja tarinoita. Runonlaulaja-sana vain ei ole tä-tä päivää. Siitä tulee heti mieleen kansallis-puku ja tuohivirsut. Itse asiassa taitaa olla niin, että runonlaulamisen taito on olemas-sa meissä jo valmiiksi. Toisin sanoen meissä kaikissa asuu pieni Väinämöinen.”

”Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän ikuinen.” Jokainen suomalainen muistaa tämän verran Kalevalastaan. Kalevalan rooli ei korostu niinkään loistavana lukuelä-myksenä kuin kulttuurimme symbolina. Pikkukoululaisen pakkopullan sijaan Ka-levalaa voi pitää maistuvana, aromikkaana perinneherkkuna.

Kalevala ei ole historiankirja sanan ta-vanomaisessa merkityksessä. Sitä voidaan kuitenkin käyttää todisteena pitkistä perin-teistä. Esimerkiksi naiskeskustelussa Kale-valasta on nostettu esiin suomalaisen nai-sen prototyyppi, joka todistaa vanhasta ja vahvasta suomalaisesta naisidentiteetistä.

Kalevalaa kutsutaan usein kaunopuhei-sesti kansanviisauden aarrearkuksi, josta

Ateneum avasi ovet Kalev alan maailmaanEsillä Kalevala-taidetta 160 vuoden ajalta

löytyy ikiaikaiseen kokemukseen perustu-via elämänviisauksia. Kalevalasta haetaan nimenomaan suomalaisuuden kuvia. Sen henkilöhahmoilla on juuri suomalaisille ominaisia luonteenpiirteitä. Nykypäivänä Kalevalaa tulkitsevat pyrkivät kytkemään nämä ominaisuudet tämän päivän perus-hahmoihin.

Kalevalan ilmestyessä 1835 Suomi oli neljännesvuosisadan ollut autonominen suuriruhtinaskunta. Tätä ennen vuoteen 1809 saakka Suomi oli ollut osa Ruotsin valtakuntaa. Kalevala kokosi aikoinaan suo-

malaisen kulttuurin arvot ja varsin kuvaava on suomalaisen kirjallisuuden seuran esi-miehen Johan Linsénin toteamus vuodelta 1835: ”Suomi voi sanoa itselleen: Myös mi-nulla on nyt historia!”.

Kalevala on luonnonlapsi, joka on ke-hittynyt maailmasta erillään ja omanpään-sä mukaan. Se on todellinen kansaneepos ja sen vuoksi omalla mittapuullaan arvostel-tava. Kalevalan juonen luomisessa Lönnrot on käyttänyt kansanrunoa ja lisännyt sitä uusilla täydentävillä piirteillä. Mutta var-sinkin sellaisissa runoissa, jotka liikkuvat

R. W. Ekman: Väinämöisen soitto, 1858 - 1869, öljy, 390 x 283 cm, Helsingin yliopiston

ylioppilaskunta. Kuva: KKA, Hannu Pakarinen ja Henri Tuomi

- 29 -- 29 -

Ateneum avasi ovet Kalev alan maailmaan

lähempänä kansan nykyistä käsitepiiriä, ta-paamme Kalevalan kauneuden herkimpiä hienouksiaan myöden: syvän, ihannoivan luonnonkäsityksen, herkän, hellän tunteen, hedelmällisen mielikuvituksen ja tietoisen käsityksen runon ylevästä kauneudesta.

Monen suomalaisen mielestä Kalevalan henkilöt ovat sen näköisiä, millaisiksi Ak-seli Gallen-Kallela heidät maalasi pääosin 1890-luvulla. Taiteilijalla onkin päärooli myös Ateneumin näyttelyssä.

Historiallinen Kalevala-taide on esillä museon toisessa kerroksessa. Siinä kiinni-tetään huomiota mm. varhaisiin Kalevala-aiheiden kuvaajiin R.W. Ekmaniin ja C.E. Sjöstrandiin. Lisäksi mukana on heidän jälkeensä toimineita taiteilijoita eri vuosi-kymmeniltä Akseli Gallen-Kallelasta Wäi-nö Aaltoseen ja Heikki Virolaiseen.

Näyttelyn kokonaisuus koostuu tee-moittain etenevistä saleista. Teemoja ovat mm. Tuonelan virta, Maailman Synty, Sam-mon taonta, Väinämöinen, Kullervo ja Ai-no. Jokaisessa näyttelysalissa eri aikakau-sien tulkinnat samasta aiheesta kohtaavat.

Ensimmäisen kerroksen näyttelytilois-sa nähdään omana kokonaisuutenaan Ka-

levala-seuran tilaamat, kokonaisuuden ai-nutlaatuisuutta lisäävät kahdenkymmenen suomalaisen nykytaiteilijan teokset. Kuva-taiteilijoista mukana ovat Martti Aiha, Ju-hana Blomstedt, Ulla Jokisalo, Kuutti La-vonen, Stiina Saaristo, Risto Suomi, Nanna Susi, Mariatta Tapiola, Katja Tukiainen se-kä Santeri Tuori. Säveltäjistä mukana ovat Kimmo Hakola, Pekka Jalkanen, Olli Kor-tekangas, Einojuhani Rautavaara, Horman Rechberger, Aulis Sallinen, Jukka Tiensuu, Riikka Talvitie, Jaranka Trobojevic sekä Lotta Wennäkoski.

Itseäni varsinkin puhutteli Marjatan hahmo, josta kerrotaan Kalavelan viimei-sessä runossa.

Marjatta, korea kuopus,meni matkoa vähäisen,meni Marian katsahtahan,punapuolan poimintahanahyppysillähän hyvilläkätösillä kaunihilla.

Teksti: Sandi ÖsterlundKuvat: Ateneumin lehdistöpalvelu

Tietoa Kalevalasta

Suomalaisten kansalliseepos Ka-

levala ilmestyi ensimmäisen ker-

ran vuonna 1835 ja uudistettuna

vuonna 1849. Kalevalan ensim-

mäinen kustantaja oli Suomalai-

sen kirjallisuuden seura (SKS).

SKS on nykyään aktiivinen tutki-

muslaitos, kulttuurilaitos ja kus-

tantaja, jonka Kalevala-sivustolta

löytyy mm. juonitiivistelmä ja ko-

ko Kalevalan teksti runoittain se-

kä tietoa Kalevalan henkilöistä. Si-

vustolta voi etsiä Kalevalan tiettyjä

kohtia sanahaun avulla ja tutustua

myös Kalevalan kokoojan, Elias

Lönnrotin elämään.

www.finlit.fi/kalevala

Elias Lönnrot ja Kalevalan synty

Elias Lönnrot (9.4.1802-19.3.1884)

oli Suomen kielen professori, lää-

käri ja Kalevalan luoja. Kalevala on

Lönnrotin kirjoittama runomuo-

toinen kertomus, joka pohjautuu

Suomessa kerrottuun kansanru-

nouteen. Lähes kaikki Kalevalan

ainekset ovat suullisena perimänä

kulkeneita runoja. Lönnrot teki yh-

deksän runonkeruumatkaa, jotka

hän kulki pääosin kävellen, souta-

en ja hiihtäen viidentoista vuoden

aikana. Ääripisteitä olivat Petsa-

mo, Arkangeli, Viena, Viro ja Inke-

ri. Näiltä alueilta kuulemiaan ru-

noja hän yhdisteli yhdeksi johdon-

mukaiseksi tarinaksi, noudattaen

omaa taiteellista näkemystään.

Erityisesti Kullervo-jakso on

Lönnrotin monien eri kansanruno-

jen aineksista punoma taiteellinen

huippusaavutus, joka on jatkuvas-

ti innoittanut eri alan taiteilijoita

kuten säveltäjiä, rock-muusikoi-

ta, taidemaalareita ja kirjailijoita

omiin Kullervo-tulkintoihin.

R.W. Ekman: Ilmatar, 1860. öljy, 79 x 111,5 cm. Kuva: KKA, Hannu Aaltonen

Ateneumin Kalevala-näyttely

esillä 9.8. asti!

- 30 -

ryhmät ja retketKesän retketPerinteinen iltapäiväretki Mustasaareen pe 12.6.

Nautimme kauniin saaren luonnosta ja kuuluisista korvapuusteista kahvin kera. Lähtö Taival-lahden satamasta klo 12. Olethan ajoissa paikalla! Paluu klo 14.40 lautalla. Ilmoittautumiset 25.5. alkaen jäsentoiminnanohjaajille (yhteystiedot s. 2). Omavastuu 2 € maksettava 8.6. men-nessä

Tervetuloa mukaan Uusix-verstaalle

Uusix-verstailla Kyläsaaressa valmis-tetaan laadukkaita ja persoonallisia pientuotteita käsityönä. Uusix-vers-tailla noudatetaan kestävän kehityk-sen periaatteita oli sitten kyseessä tuotteiden valmistus, työntekijöiden hyvinvointi tai ympäristöön liittyvä asia. Uusix-tuotteet ovat eettinen ja erottuva valinta persoonallisuuttaan korostavalle käyttäjälle.

Lähtö tutustumiskäynnille Pasilan jäsentalolta 26.6 klo 12.30. Menemme yhdessä bussilla nro 50. Bussimatka maksetaan itse. Retki on muuten mak-suton. Opastetun kierroksen jälkeen voi tehdä ostoksia uusix-kaupassa

Ilmoittautumiset 1.6. alkaen ja 19.6. mennessä jäsentoiminnanohjaa-jille (yhteystiedot s. 2).

Kesäteatteriin torstaina 16.7. klo 19!

Q-teatterin Siniväriset ei säästele sanoja, aatteita eikä hamekangasta. Se on kirkas, kuriton ja moniääninen sukupolvinäytelmä vapaudesta ja rajoista. Käsitys isänmaasta ja sen merkityksestä muuttuu vuosien myötä, mutta millaiseksi ihmisen etsimä hyvä elämä on muuttunut?

Näytelmä esitetään Suomenlinnan kesäteatterissa Hyvän Omantunnon Linnakkeessa kate-tussa katsomossa.

Omatoimiretkelle mahtuu maksimissaan 15 henkilöä. Lipun omavastuu 12 € on maksettava viimeistään keskiviikkona 24.6. Suomenlinnaan pääsee HKL:n lautalla tai JT- Linen vesibussilla Kauppatorilta. Matka ei sisälly lipun hintaan. Ilmoittautumiset 1.6. alkaen jäsentoiminnanohjaa-ja Marikalle (yhteystiedot s. 2).

Iloliikkuja elokuussa eläintarhan kentällä

Perinteinen Iloliikkuja-liikuntatapah-tuma pidetään jälleen 19. elokuuta klo 10-13. Varaa päivä kalenteriisi.

Koe koko maailma yhdellä saarella!

Lähde mukaan opastetulle kierrokselle Korkeasaareen perjantaina 14.8. Korkeasaaressa matkaat tundralta sademetsään ja vuoristojen huipuilta kotimaiseen kosteikkoon. Eläintarhan 150 eläin-lajia ja lähes 1000 kasvilajia kertovat luonnon monimuotoisuudesta.

Tapaaminen Hakaniemenrannassa klo 12.45, josta lähdemme vesibussilla kohti Korkeasaarta. Opastus alkaa klo 13.30 ja kestää 1,5 tuntia. Ryhmän koko maksimissaan 20 henkilöä.

Ilmoittautumiset 3.8 alkaen jäsentoiminnanohjaajille (yhteystiedot s. 2). Omavastuuosuus on 3 € ja se sisältää edestakaisen vesibussimatkan, sisäänpääsyn Korkeasaareen ja opastetun kier-roksen.

Kädentaitoryhmässä tekemistä kesälläkin!

Helppo, hauska ja omaa luovuutta herättelevä askarteluryhmä ko-koontuu Pasilassa kesä-heinäkuussa. Osallistujilta ei vaadita ai-

kaisempaa askartelu- tai käsityökokemusta. Ohjaajana toi-mii Helmissä aikaisemmin suosittua askarteluryhmää

luotsannut Marjo-Riitta. Ryhmä kokoontuu 2.6., 9.6., 16.6., 7.7., 14.7., 21.7. ja 28.7. Pasi-

lan jäsentalon tuvassa klo 13. Tervetuloa!

- 31 -

jäsentalot

Siilitie

Siilitie

Kettu

tie

Itävä

ylä

Itäkeskukseen

Kesk

usta

an

Siiliti

en

met

roas

ema

Muuntajankatu

Nää

täti

e

Hill

erik

uja

Siil

iku

ja

Helmin jäsentalo Siilitie 7 A Siilitien jäsentalo

HELMI ry:n Siilitien jäsentalo sijaitsee osoitteessa Siilitie 7A. Talo on

avoinna arkisin klo 9–15. Jäsentoiminnanohjaajana talolla toimii Mari

Säävälä (yhteystiedot s. 2). Helpoiten mukaan toimintaan pääsee ot-

tamalla yhteyttä ohjaajaan ja sopimalla tutustumiskäyntiaika.

Jäsentalon löytää helposti. Siilitien metroasemalta on kävely-

matkaa n. 250 metriä. Aivan jäsentalon nurkalle pääsee bussilla nu-

mero 79 (Ala-Malmilta Pihlajamäen pysäkille ja Viikin kautta Siilitien

pysäkille). Bussi 80 lähtee Herttoniemen metroasemalta ja kulkee

myös Siilitielle.

Pasilan jäsentalo

HELMI ry:n Pasilan jäsentalo sijaitsee osoitteessa Pasilan Puistotie 7.

Se on avoinna arkisin klo 9–15 (vastuujäsenen ollessa paikalla talo on

auki pidempään) ja viikonloppuisin klo 10 eteenpäin. Ovet suljetaan

aina viimeistään klo 18. Pasilan jäsentalo on auki vuoden jokaisena

päivänä.

Jäsentoiminnanohjaajina Pasilan talolla toimivat Anna-Mari

Myöhänen ja Marika Kråknäs (yhteystiedot sivulla 2).

Löydät jäsentalolle helposti raitiovaunuilla 7A ja 7B. Jää pois

Länsi-Pasilassa, Kyllikinportin pysäkillä. Jäsentalo on keltainen van-

ha puurakennus puistoalueen reunassa, mäen rinteessä. Matkaa py-

säkiltä on vain reilu sata metriä. HotelliPasila

Pysäkki

7A 7B

Pasilankatu

Helmin jäsentalo Pasilan puistotie 7

Pasilan puistotieLänsi-Pasila

Kyllikinportti

Ratikka

PoliisiRadiokatu

Helmin jäsentalojen kesäRyhmätKesä on loma-aikaa. Helmin kaikki viik-ko-ohjelman mukaiset liikuntaryhmät ja vertaistukiryhmät ovat tauolla. Toiminta käynnistyy jälleen elo-syyskuussa. Syksyn jäsentiedotteessa kerrotaan lisää.

LounasMolempien lounaskeittiöiden väki pitää kesälomaa 19.6.-2.8. Lounasta saa normaa-listi jälleen 3.8.

Pasilan jäsentaloJäsentaloa Pasilassa pidetään auki joka päi-vä läpi kesän. Viileän hirsitalon suojissa on hyvä viettää kuumimmat kesäpäivät. Arki-sin ovet aukeavat klo 9 ja viikonloppuisisin klo 10. Pasilan lounaskeittiön väki pitää lo-maa juhannuksesta elokuun alkuun.

Siilitien jäsentaloSiilitien jäsentalo on kiinni 13.-26.7. Muun ajan normaalisti auki arkisin klo 9-15. Lou-

naskeittiö on kiinni juhannuksesta elo-kuun alkuun.

TukipisteTukipisteen kuunteleva puhelin päivystää normaalisti koko kesän. Pe klo 16-20, La & Su 10-18. Puhelin (09) 8689 0727

H E L M I

Sarjakuvan aihe, koko ja toteutustapa on vapaa.

Ainoa rajoitus on, että työ mahtuu A3-kokoon (lehden aukeama).

Arvostelussa painotetaan töiden

- mielenterveyden edistämistä, hyvää mieltä, hauskuutta ja huumoria

- oivallusta ja osuvaa yhteiskunnallista kantaaottavuutta

- mielenterveyskuntoutujien arjen esilletuomista

Lähetä tai tuo kilpailutyösi lehden toimitukseen elokuun loppuun men-

nessä. Kirjoita työn taakse omat yhteystietosi (koko nimi, osoite ja pu-

helinnumero) ja mahdollinen nimimerkki, jolla haluat työn julkaistavan.

Kilpailuun lähetettyjen töiden julkaisuoikeudet on HELMI-lehdellä. Alku-

peräiset työt postitetaan kilpailun päätyttyä tekijöille.

Kilpailutyöt voi lähettää merkinnällä:

HELMI / Sarjiskilpailu

Pasilan puistotie 7, 00240 Helsinki

HELMI-lehden sarjiskilpailu on käynnissä

Jäsenmaksu vain 12 € vuodessa (sisältää lehden kotiin postitettuna)!

Hel

min

pal

velu

kupo

nki

Liity nyt HELMI ry:n jäseneksiJäsenenä saat rahanarvoisia etuja– samalla edistät mielenterveysväen asiaa

Mielenterveysyhdistys HELMI on mielenterveys-kuntoutujien ruohonjuuritason etujärjestö ja toi-mintayhteisö, jossa asiantuntijoita ovat mielen-terveyspalvelujen käyttäjät, jäsenet. Päivittäises-sä toiminnassa heidän kanssaan toimivat koulu-tetut työntekijät, oman alansa ammattilaiset.

Yhdistyksen jäsenyys on avain Helmin toimintaan. Jäsenenä voit osal-

listua harrastus- ja vertaistukiryhmiin, retkille ja kursseille. Jäsenille on

myös rahanarvoisia etuja, mm. tuettuja elokuvalippuja ja ryhmälomia,

edullinen lounas sekä mahdollisuus käyttää nopeilla yhteyksillä varustet-

tuja tietokoneita jäsentaloilla.

Jäsenenä pysyt ajan tasallaHELMI-lehti postitetaan kaikille jäsenille automaattisesti neljä kertaa

vuodessa. Lehdessä käsitellään mielenterveysalaan liittyviä teemoja ja

ajankohtaista kulttuuritarjontaa. Lisäksi lehti toimii jäsenten tuottamien

kirjoitusten ja taiteen julkaisufoorumina. Yhdistyksen toiminnasta saa

tietoa lehden järjestösivuilta. Jäsenille lähetetään lehden lisäksi jäsenkirje

kaksi kertaa vuodessa.

YhteisöHelmin jäseniä on tällä hetkellä noin tuhat. Liittymällä jäseneksi olet

mukana yhteisössä, joka ajaa mielenterveysväen etuja ja vaatii parem-

paa hoitoa. Mitä suurempi jäsenmäärämme on, sitä enemmän asiaam-

me kuunnellaan. Yhteisö luo myös turvaa, virkistää mieltä ja löydät uusia

ystäviä.

Liity jo tänäänTäytä alla oleva kuponki ja vie se postilaatikkoon. Postimerkkiä ei tarvita.

Jonkin ajan kuluttua saat kotiisi ”Tervetuloa jäseneksi” -kirjeen, jossa on

perustietoa yhdistyksen toiminnasta sekä lasku jäsenmaksun maksamis-

ta varten.

LisätietoaYhdistyksen monipuolisesta toiminnasta saat lisätietoa netistä

www.mielenterveyshelmi.� tai soittamalla Helmiin (09) 8689 070.

HELMI ry maksaa postimaksun

liittyä HELMI ry:n jäseneksi (sisältää HELMI-lehden) jäsenmaksu 12 euroa/kalenterivuosi

tilata HELMI-lehden 30 euroa/vuosi saada lisätietoja HELMI ry:stä että päivitätte osoitteeni. Tässä uusi osoite

Nimi: ____________________________________

Osoite: ___________________________________

Postitoimipaikka: ___________________________

Syntymävuosi: _____________________________

Allekirjoitus: ____/____20__ _________________

Mielenterveysyhdistys HELMI ry

Tunnus 5008300

00003 VASTAUSLÄHETYS

Haluan

Tervetuloa mukaan

toimintaan!