Upload
lambao
View
217
Download
3
Embed Size (px)
Citation preview
Anne-Mari Hakamäki
Ilmajokisia kansanlauluja - Eedla Saarenpään ja Juho Uddin laulutyylit
Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Musiikin koulutusohjelma Marraskuu 2007
SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 ILMAJOEN KANSANLAULUPERINNE 2 2.1 Ilmajoen kunta 2 2.2 Etelä-pohjalaisesta kansanlauluperinteestä 2 2.3 Kansanlauluaineiston alkuperä ja kartoitus 3 2.4 Ilmajoelta kerätty kansanlauluaineisto ja laulajat 3 2.5 Tarkasteltavien laulajien valinta 5 2.6 Laulujen nuotintamisesta 6 3 EEDLA SAARENPÄÄ 9 3.1 Äänitetty aineisto 9 3.2 Tarkasteltavien kappaleiden valinta 9 3.3 Laulutyylin analyysi ja havainnolistaminen 9
3.3.1 Melodian käyttö 9 3.3.2 Rytmiikka 12 3.3.3 Asteikot ja sävellajit 14 3.3.4 Laulujen sanat 15 3.3.5 Äänenkäyttö 17
4 JUHO UDD 18 4.1 Äänitetty aineisto 18 4.2 Tarkasteltavien kappaleiden valinta 18 4.3 Laulutyylin analyysi ja havainnollistaminen 19
4.3.1 Melodian käyttö 19 4.3.2 Rytmiikka 22 4.3.3 Asteikot ja sävellajit 23 4.3.4 Laulujen sanat 24 4.3.5 Äänenkäyttö 26
5 LAULAJIEN TARKASTELU JA VERTAILU 27 5.1 Laulajilta äänitetty kokonaisaineisto 27
5.1.1 Laululajit 27 5.1.2 Laulujen oppiminen 28
5.2 Laulutyylit 29 6 LOPUKSI 31 LÄHTEET 32 LIITTEET
TIIVISTELMÄ OPINNÄYTETYÖSTÄ Yksikkö Taiteen yksikkö
Aika Marraskuu 2007
Tekijä/tekijät Anne‐Mari Hakamäki
Koulutusohjelma Musiikkipedagogi Kansanmusiikkipedagogin sv. Työn nimi Ilmajokisia kansanlauluja – Eedla Saarenpään ja Juho Uddin laulutyylit Työn ohjaaja Minna Raskinen
Sivumäärä 33 + 24 liites.
Työelämäohjaaja Opinnäytetyöni käsittelee kahden ilmajokisen kansanlaulajan, Eedla Saarenpään ja Juho Uddin lauluja. Tarkastelen työssäni heidän laulutyylejään sekä vertailen niitä keskenään. Tarkastelussa huomioin melodiikan, rytmiikan sekä asteikoiden ja sävellajien käyttöä. Käyn läpi myöskin lauletun tekstin rakenteita sekä äänenkäyttöä. Tarkastelemani aineisto osoittautui eri piirteidensä osalta hyvin monivivahteiseksi ja rikkaaksi. Laulajilla on omat erikoisuutensa, mutta vertailussa löytyi myös joitain yhtymäkohtia. Tarkastelemani aineisto on työssäni nuotiiliitteenä. Asiasanat Kansanlaulu, Eedla Saarenpää, Juho Udd, Ilmajoen kansanlauluperinne, kansanlaulutyyli, kansanmusiikki
ABSTRACT CENTRAL OSTROBOTHNIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES
Date November 2007
Author Anne‐Mari Hakamäki
Degree Programme Music Pedagogue Folk Music Pedagogue Name of the thesis Traditional Folksongs from Ilmajoki – Singing Styles of Eedla Saarenpää and Juho Udd Instructor Minna Raskinen
Pages 33 + Appendices 24 p.
Supervisor My Degree Work deals with the repertoires of folksingers Eedla Saarenpää and Juho Udd. Their singing styles have been studied and comparisons between these singers have been made. Their use of melody, rhythm, scales and keys have been analysed. Their singing techniques have also been observed and how the lyrics are used. The material of this Degree Work turned out to be very versatile and rich. Singers have their own specialities, but there are also similarities between them. Transcriptions of the songs are attached as appendices. Key words Folksong, Eedla Saarenpää, Juho Udd, traditional folk singing in Ilmajoki, traditional folk singing style, folk music
1
JOHDANTO
Opinnäytetyöni perustuu kahden ilmajokisen kansanlaulajan ja heidän materiaalinsa
lähempään tarkasteluun ja vertailuun. Kansanlaulun opiskelijalle perusteellinen
laulutyylien tutkiminen on tärkeää oman tyylin muodostamisen kannalta. Kansanmusiikin
opiskeluun tulisi saada perspektiiviä historiasta, sieltä, mihin koko musiikkityyli perustuu.
Yksi keino siihen on vanhojen arkistonauhojen ahkera käyttö opiskelun apuna ja tyylien
perusteellinen analysointi.
Edelliseen opinnäytetyöhöni kartoittama runsas kansanlaulumateriaali innosti minua
miettimään sen julkaisua. Päätin tulevaisuudessa kasata kaikki ilmajokiset laulut yhteen ja
näin alkuajatus Ilmajoen laulukirjasta lähti kytemään. Kotikunnastani lauluja on kerätty
jonkun verran sekä äänitallenteille että kirjalliseen muotoon. Suurin osa kirjallisesta
materiaalista on kuitenkin sanoja ilman melodiaa. Olen vuosien mittaan opettanut
oppilailleni näitä äänitteiltä keräämiäni lauluja ja mielenkiinto niiden esittäjien lähempään
tarkasteluun on sen myötä kasvanut koko ajan. Analysoiva työ nuotinnoksineen veisi myös
laulukirjan tekemistä eteenpäin, koska materiaali tulisi olemaan osittain samaa.
Tähän työhöni olen valinnut kaksi laulajaa, joilta on taltioitu suunnilleen yhtä paljon
lauluja. Olen nuotintanut puolet tästä materiaalista. Nämä nuotit eivät kuitenkaan kerro
lauluista ja niiden esittäjistä koko totuutta, koska halusin pitää nuotit helppolukuisina ja
laulettavina. Kuvailen laulutyylejä tarkemmin tekstiosuuksissa. Kaikkein paras vaihtoehto
lauluja opeteltaessa olisi aidon kuulokuvan saaminen. Koska tätä ei ollut mahdollista
toteuttaa työssäni julkaisulupien vuoksi, olen pyrkinyt kuvailemaan esimerkiksi tempon
käsittelyä, äänenkäyttöä ja tyylillisiä maneereja tekstissä mahdollisimman tarkasti.
Tavoitteinani oli saada selkeä kokonaiskuva laulajista ja heidän laulamiensa laulujen
sisällöstä. Halusin kehittää omia kansanlaulajan taitojani ja saada selville, mihin
tyyliseikkoihin voisin kansanlauluja laulaessa kiinnittää huomiota. Olen tehnyt vertailua
laulajien tyylien ja heidän materiaaliensa välillä. Lisäksi olen halunnut tuoda esiin
nauhoilla kuultavaa aitoa keskustelua äänittäjän ja äänitetävän välillä, sillä siitä huokuva
tunnelma on vaikuttanut myös merkittävästi omaan innostukseeni työn tekemisessä.
2
2 ILMAJOEN KANSANLAULUPERINNE
2.1 Ilmajoen kunta
Ilmajoki on lähes 12 000:n asukkaan kunta Etelä-Pohjanmaalla. Sen halki kulkee
Kyrönjoki, jonka ansiosta Ilmajoen asutus on vakiintunut jo 1200-luvun kuluessa.
Kappeliseurakunta, josta Ilmajoen kunta on saanut alkunsa, perustettiin vuonna 1516.
Tuolloin vielä Suur-Ilmajokeen kuului Alavus, Jalasjärvi, Kauhajoki, Kurikka,
Peräseinäjoki ja Seinäjoki. Nykyisen laajuinen Ilmajoen kunta perustettiin vuonna 1865.
(Ilmajoki 23.10.2007)
Ilmajoki on kulttuuriltaan rikas pitäjä ja vielä tänäkin päivänä toiminta on hyvin aktiivista.
Ilmajoen 125-vuotias nuorisoseura näytelmä- ja kansantanssiryhmineen sekä Ilmajoen
musiikkijuhlat monipuolisine konsertteineen ja vuosittain vaihtuvine kotimaisine
oopperoineen osoittavat vahvaa osaamista kulttuurin alalla. Ilmajokisista
kansanmusiikkivaikuttajista voidaan mainita Samuel Rinta-Nikkola ja Erkki Ala-Könni.
Viime vuosikymmeninä maakuntaoltermanni ja opettaja Lasse Peltonen on tehnyt
merkittävää työtä perustamalla pelimanniryhmiä Ilmajoen Peuralan kylässä, sekä
innostanut oppilaitaan musiikin pariin. Ilmajoella toimii myös mm. musiikkiopisto,
laulukoulu sekä useita tunnettuja ja tasokkaita kuoroja.
2.2 Etelä-Pohjanmaan kansanlauluperinne
Musiikin perinne Etelä-Pohjanmaalla on vanha ja syvä. Sen lakeus on gregoriaanisen
rauhallinen ja dominikaani-isien aikoja sitten sammunut messu on jättänyt melodisen
ytimensä sen kansan lauluun, niin heränneiden kivenharmaaseen virteen, kuin
suruttomain punakirjavaan rekilauluun. (Marvia 1966, 489)
Näin kuvailee omaa näkemystään eteläpohjalaisen kansanlaulun juurista sukujuuriltaan
ilmajokinen säveltäjäprofessori Eino Juhani Rautavaara.
Seuraavat Etelä-Pohjanmaan lauluperinnettä koskevat tiedot perustuvat Timo Leisiön
artikkeliin Runoin virsistä Syrjälän Kaappoon polskaan, näkymiä Etelä-Pohjalaisten
kansanmusiikkiin kirjassa Etelä-Pohjanmaan historia IV, autonomian kausi 1809-1917
3
(Leisiö, 1987, 318-442). Etelä-Pohjanmaalla kansanlaulun kehittyminen on tapahtunut
muun Suomen tavoin vaiheittain aina kalevalaiselta aikakaudelta tähän päivään. 1000-
luvulla musiikkia on pääosin ollut ihmisen tuottama laulu sekä käytännön elämää
palvelevat äänimerkit. Ennen katolista keskiaikaa on Ilmajoella laulettu kalevalamittaisia
runoja. Tuon ajan melodioiden epäillään olleen enimmäkseen neli- tai viisijakoisia ja
enintään viisisävelisiä. Keskiajalla papisto alkoi muokata kalevalaista laulustoa lisäämällä
teksteihin kristillisiä motiiveja. Pikkuhiljaa myöskin sävelmistö muuntui kun
virsisävelmien perusrakenteita lainattiin suoraan Keski-Euroopasta. Keskiajan jälkeen
papiston aiheuttama suuri muutos oli säkeistöllisyyden tuominen kansan keskuuteen
arkkiveisujen muodossa. Sävelala laajeni ja musiikki muuttui modaalisesta tonaalisempaan
suuntaan. Säkeistöllisyys juurtui vähitellen Suomeen ja sen pohjalta alettiin tuottamaan
omaa lauluperinnettä, joka piti sisällään esimerkiksi reki-, piirileikki- ja polskalauluja.
2.3 Kansanlauluaineiston alkuperä ja kartoitus
Olen kartoittanut eri arkistoja ilmajokisten kansanlaulujen osalta vuosina 2003-2007.
Pääasiassa kartoitus tapahtui vuonna 2003 Joensuun konservatorioon Matti Hakamäen
kanssa tekemääni opinnäytetyötä varten. Työmme käsitteli Ilmajokista
kansanlauluperinnettä. Kokosimme aineistoa Tampereen yliopiston etnomusikologian
laitokselta, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistosta, Suomalaisen
Kirjallisuuden Seuran äänitearkistosta sekä Kaustisen Kansanmusiikki-instituutin
äänitearkistosta. Myöhemmin olen käynyt läpi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran
äänitearkiston tarkistaakseni ilmajokisen aineiston uudelleen. Olen näiden lisäksi käynyt
haastattelemassa Ilmajoella kahta paikallisen kansanmusiikkikentän tuntevaa henkilöä.
2.4 Ilmajoelta kerätty kansanlauluaineisto ja laulajat
Tämän opinnäytetyön primaariaineisto koostuu Ilmajoella syntyneen Erkki Ala-könnin
kenttänauhoituksista, jotka hän on nauhoittanut vuosina 1954-1972. Ala-Könnin lisäksi
lauluja on taltioinut Matti Peltoniemi. Näiltä Tampereen yliopiston etnomusikologian
laitoksen äänitteiltä löytyy kuuden eri ilmajokisen laulajan lauluja. Nauhoilla laulavat Viljo
Loukasmäki (s. 1899), Elina Niemelä (s. 1907), Jussi Niemelä (s. 1894), Eedla Saarenpää
(s. 1876), Hilma Udd (s.1890) sekä Juho Udd (s. 1886). Lauluja on yhteensä 114 ja
ääniteaineiston kokonaiskesto on 2 tuntia ja 58 minuuttia. Kaikki laulut ovat uudempaa
4
säkeistöllistä kansanlaulukerrostumaa, eikä esimerkiksi kalevalamittaisia lauluja ole
aineistossa lainkaan. Kenttänauhoituksista löytyvän Eedla Saarenpään esittämän
karjankutsun olen jättänyt primaariaineiston ulkopuolelle.
TAULUKKO 1.
Balladit Piirileikki-
laulut Masurkka- rytm.laulut
Rallatukset Refrengejä sis. laulut
Rekilaulut Muut laulut
Polska- laulut
Valssi- laulut
Yht.
Loukasmäki, Viljo
-
-
-
-
-
-
1
-
-
1
Niemelä, Elina
-
-
2
-
1
-
-
1
-
4
Niemalä, Jussi
6
26
11
4
13
14
-
2
1
77
Saarenpää, Eedla
1
1
1
1
-
5
3
-
2
14
Udd, Hilma - - 1 - - - 1 - - 2
Udd, Juho 2 - - - 1 4 4 1 4 16
Yhteensä: 8 1 15 5 15 23 1 4 7 114
Taulukko pitää sisällään suomalaisessa kansanmusiikin tutkimuksessa yleisesti käytettyjä
laulun lajeja. Nämä lajityypit eivät ole täysin vertailukelpoisia keskenään, sillä niitä
määrittävät eri kriteerit. Rekilaulun määritelmä liittyy runomittaan, piirileikkilaulun
käyttötilanteeseen ja polskalaulun musiikin rytmiin. Jotkut laulut voivat kuulua myös
moneen lajityyppiin.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistosta löytyy ilmajokisia lauluja
käsikirjoitusten muodossa. Olen tutustunut tähän aineistoon Joensuun perinnearkistossa,
jonne on kopioitu kansanrunousarkiston materiaali mikrofilmeiksi ja -korteiksi. Ilmajokisia
lauluja löytyi runsaasti, yhteensä 29 eri henkilön tai tahon kerääminä. Suurimmassa osassa
käsikirjoituksia ei ole lainkaan mainittu laulajan tai lausujan nimeä, ainoastaan kerääjä on
tiedossa. Opinnäytetyössä käyttämäni aineisto ei pidä sisällään kaikkien kerääjien lauluja:
kerääjiä on yhteensä 29, mutta aineistoni koostuu vain 19 kerääjästä. Uskon kuitenkin
aineistoni antavan kattavan yleiskuvan kansanrunousarkiston ilmajokista
kansanlauluperinnettä koskevasta materiaalista.
Kaiken kaikkiaan ilmajokisia lauluja on kirjallisena yhteensä 918 perinneyksikköä, joista
riimillistä kansanlaulua on 872 ja kalevalamittaista laulua tai hokua 26 perinneyksikköä.
Perinneyksikkö tarkoittaa yhtä laulua ja laulu voi olla joko yksisäkeistöinen rekilaulu tai
5
monen kymmenen säkeistön balladi. Kuten primaariaineistossa, myös tässä uusi
kansanlaulukerrostuma eli riimilliset laulut ovat vahvemmin edustettuna.
Kansanrunousarkiston aineistosta löytyy myös kalevalamittaisia lauluja. Suurin osa näistä
vanhemman kerrostuman lauluista on kehto- tai ketjulauluja. Ketjulaulut ovat enemmänkin
hokemien kaltaisia. Ne ovat usein hyvin yksinkertaisella melodialla laulettuja tai
pelkästään lausuttuja runoja.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran äänitearkistosta löytyy ilmajokisia kansanlauluja kolme
kappaletta: kaksi laulettuna ja yksi saneltuna. Lauluista ensimmäisen ovat äänittäneet
Jouko Hautala ja Lauri Simonsuuri 10.6.1955 Toini Heikkilältä (os. Pojanluoma). Heikkilä
laulaa nauhalla kalevalamittaisen kehtolaulun Nuku nuku nurmilintu, jonka sävelmä on
tyypiltään kalevalasävelmä. (A 317/21, II 123-150)
Kaksi muuta laulua on nauhoitettu Hilda Hedvig Nurmelalta (s. 1891) 3.3.1968. Laulut
ovat nauhoittaneet Pekka Laaksonen ja Leena Koivu. Molemmat laulut ovat pilalauluja ja
niistä ensimmäisen, laulun Tohniosta, on Nurmela sanellut nauhalle. Nevalan Kaisa se
miniäksi muutti -laulun hän esittää laulaen. Nämä molemmat laulut edustavat uudempaa
kansanlaulukerrostumaa, sillä laulut ovat riimillisiä.
Kansanmusiikki-instituutin äänitearkiston aineisto koostuu pääosin Kaustisen
kansanmusiikkijuhlilla nauhoitetuista esityksistä. Esityksissä on pääasiassa ryhmiä, eikä
niinkään hakemiani soolonumeroita. Nämä ryhmät esittävät uutta sovitettua
kansanmusiikkia ja myös tästä syystä Kansanmusiikki-instituutin aineisto ei ole merkittävä
tämän työni osalta.
2.5 Lähemmin tarkasteltujen laulajien valinta
Olen tutustunut tähän Tampereen etnomusikologianlaitokselta kartoittamaani Erkki Ala-
Könnin kenttänauhoituksista koostuvaan äänitemateriaaliin vuosien saatossa. Kun
huomasin aineistosta löytyvän ilmajokista laulumateriaalia runsaasti, päätin että lauluja
tulisi myös julkaista. Ilmajokisia kansanlauluja on julkaistu tähän mennessa vain muutamia
kappaleita. Ajatus Kansanlauluja Ilmajoelta -kirjasta lähti kytemään. Kun vuosien mittaan
olen opettanut omille oppilailleni joitain nauhoilla esiintyvistä lauluista, on kiinnostus
herännyt myös esittäjien laulutyyliä kohtaan. Eedlan materiaali on ollut kaikkein eniten
6
käytössäni, koska hänen tapansa laulaa poikkeaa tämän päivän populaarisesta ihanteesta ja
se on toiminut erilaisen äänenkäyttötavan esimerkkinä. Suurin osa oppilaistani ovat olleet
naispuolisia ja koska tällöin lauluja on helpompi opetella kuulonvaraisesti toisen naisen
laulusta saman ambituksen vuoksi, oli Eedlan valinta yhdeksi tutkimuskohteekseni
luonnollinen. Vertailuun halusin laulajan, jolta oli nauhoitettu suurinpiirtein saman verran
lauluja ja näin Juho Udd valikoitui työhöni mukaan. Mies- ja naislaulajan vertaileminen
keskenään on mielenkiintoista. Tarkastelun näkökulmina tulevat olemaan mm.
äänenkäytön ja materiaalin eroavaisuudet sekä suhtautuminen äänittäjään.
2.6 Laulujen nuotintamisesta
Timo Leisiön mukaan nuotintaminen eli transkribointi musiikintutkimuksessa tarkoittaa
musiikin siirtämistä nuottimerkkien avulla nuottikirjoitukseksi. Transkriptio voi Leisiön
mukaan olla vain viitteellinen, jos visuaalinen nuottikuva vastaa vain pääpiirteissään
kuulohavaintoa. Tätä kutsutaan runkonotaatioksi. Jos nuotinnokseen halutaan sisällyttää
tarkasti kaikki kuullut piirteet, tarvitaan joukko selventäviä merkkejä ja ne
monimutkaistavat notaation tulkintaa. Tällaista nuotinnusta kutsutaan tarkenotaatioksi.
(Leisiö 1988, 117.)
Olen nuotintanut tämän opinnäytetyöni aineiston pääasiassa runkonotaatioina ja
transkribointi on tehty perinteisellä länsimaisella nuotinnostavalla. Nuotinnoksieni
tarkkuus kuitenkin hieman vaihtelee laulajan mukaan riippuen analysoinnissa
tarkasteltavien asioiden painopisteistä. Pidän tärkeänä sitä, että nuotit ovat selkeitä ja
helposti luettavissa. Analysointia varten tehdyissä notaatiomerkinnöissä olen myös
painottanut melodisen muuntelun, sävellajista poikkeavien erikoisuuksien sekä
äänenmuodostuksen kuvaamista. Rytmiikassa tapahtuvia esim. hengityksestä johtuvia
”onnahduksia” en ole pitänyt tarpeellisena transkriboida kovin tarkasti. Seuraavissa
esimerkeissä havainnollistan miten rytmin täydellinen oikeinkirjoitus vaikuttaa
nuottikuvaan. Kyseessä on valssilaulu jonka tahtiosoitus on selvästi ¾, mutta Eedla laulaa
sen joissain kohdissa lyhentäen viimeistä nuottia. Toisinaan hän kuitenkin laulaa tahdit
täysin ¾-tahdin mittaisina.
7
ESIM. 1 18
Ruu
sut
- ja lil
jat
- sun hau
dal
- ta- si,
- ne
22
kuih
tuu
- ja la
kas
- tu- vat.
-
Vaan
se
ESIM. 2
Ruu
sut-
ja lil
jat-
sun hau
dal
- la- si,
- ne
5 kuih
tuu-
ja la
kas-
tu- vat.
-
Vaan se
Jos laulussa on tapahtunut melodian variointia, olen nuotintanut laulun kokonaisuudessaan.
Olen nuotintanut sävelmät korkeudelle, jolla ne ovat nauhoilla. Jos säveltaso on muuttunut
loppua kohden, määräytyy korkeus alkutahtien sävellajin mukaan. Tempomerkinnät ovat
niin ikään merkitty muutaman ensimmäisen tahdin nopeuden mukaan.
Olen käyttänyt transkriptioissani seuraavia erikoismerkintöjä:
ohenne o
niekku tai
hengitys
glissando tai
fermaatti
osoittaa mikrointervallin tai
Leisiön määritelmässä nuotintamisesta ilmenee hyvin, että nuotintaja voi valita notaation
tarkkuuden käyttöyhteyden mukaan. Laulamiseen liittyy paljon muutakin kuin pelkkä
nuottikuva ja laulajan täydellistä tyylin jäljittelyä varten täytyisi saada alkuperäisestä
8
versiosta kuulokuva. Kuulokuvan saaminen ei tietenkään aina ole mahdollista ja tästä
syystä nuottien kirjoittaminen on usein tarpeellista.
9
3 EEDLA SAARENPÄÄ
Eedla Elisabeth Saarenpää, o.s. Mäenpää (s. 1876) Ilmajoen Huissinkylästä.
3.1 Äänitetty aineisto
Eedla Saarenpään aineiston professori Erkki Ala-Könni on äänittänyt v. 1954. Ala-Könni
sai tallennettua Eedlalta kaikkiaan 15 laulua.
3.2 Analysoitavien kappaleiden valinta
Eedlan 15:sta laulusta oli suhteellisen helppo valita analysoitavat kappaleet. Halusin että
aineistostani tulee mahdollisimman monipuolinen ja kattava, joten valitsin mukaan eri
laululajien edustajia: balladin, polskarallatukset ja reki- sekä valssilauluja. Työssäni olen
halunnut keskittyä julkaisemattomaan materiaaliin ja tästä syystä jätin analysoitavien
laulujen ulkopuolelle aineiston ainoan kehtolaulun. Ainoan piirileikkilaulun jätin pois sen
vuoksi, että se loppuu nauhalla kesken.
3.3 Laulutyylin analyysi ja havainnollistaminen
Eedlan tyyli laulaa on hyvin ponteva ja selkeä. Puheääneen verrattuna hänen lauluäänensä
on hyvin kuuluva, mihin vaikuttanee se että hän laulaa pääosin rintarekisterillä. Eedlalla on
selvästi hyvä muisti ja tämä vaikuttaa laulujen säerakenteiden selkeyteen sekä sanojen
muodostamiseen.
3.3.1 Melodian käyttö
Eedlalla on hyvin selkeä ääni ja melodiat ovat helposti kuultavissa hänen lauluissaan.
Peilatakseni sävelikköä tämän päivän puhtauskriteereihin länsimaisen säveljärjestelmän
mukaan, on Eedlan laulu pääosin erittäin puhdasta. Toisinaan myös sävelien puhtauteen
vaikuttaa rekisterinvaihdos, joka monessa laulussa tulee sävelten d1-a1 välillä.
10
ESIM. 3
Pla
- si
- rai
ron
- tra
Pros
pe
- rol- rent
to
-
Re
ni
- pe
- ar la- ple
par
ket
- ta
- mi a.
-
Ennen tämän esimerkin ensimmäistä säveltä, on Eedla laulanut f1-sävelen rintarekisterillä
ja siitä syystä ensimmäinen ohenteella laulettu sävel on hieman a1:stä korkeampi.
Rintarekisteristä ohenteeseen siirryttäessä ja päinvastoin, ja vaihdoskohdan ollessa selkeä,
on äänen sävelkorkeus vaikeammin hallittavissa. Tämä sama asia vaikuttaa siihen, että
toisen rivin ensimmäinen g1 on puolestaan hieman matalampi ja siinä ääni vaihtuu
ohenteelta rintarekisteriin.
ESIM. 4
lutai
pava
--
sithan
--
olher
lara,
--
munhän
yskos
täta
--
väko
--
ni,hon
--
olviel
la-
rak
ka
- us
- jol
la
- mi
nä- ra
kas
- tin- sua,
ei
Esimerkki 4:ssa rekisterinvaihdoskohta vaikuttaa melodiaan tuottamalla siihen
kromatiikkaa. Ylemmän rivin melodiakulku on aivan identtinen vaihdoskohtineen ja
sävelineen kahdessa eri säkeistössä, ja myös alemman rivin kulku toistuu yhteesä kolme
kertaa. Vaikutustekijöinä tällaisten erikoisten sävelkulkujen muodostumiseen voi olla
äänen hallitsemisen vaikeuden lisäksi myös äänitystilanteessa jännittäminen ja tällöin
äänen täydellinen kontrollointi voi olla vielä hankalampaa. Myöskin ns. vauhtiin
pääseminen ottaa aikansa: jos laulua lähdetään laulamaan kylmiltään, voi helposti viedä
hetken ennenkuin melodia muistuu kunnolla mieleen ja sen saa tuotettua haluamallaan
tavalla.
11
Eedlan laulussa esiintyy usein seuraavalle sävelelle vievä niekku, joka rytmittää laulua ja
antaa siitä runkomelodiaan verrattuna pontevamman kuulokuvan. Kyseessä ei ole koru tai
melisma, vaan runkomelodian päänuotti jakautuu aika-arvoltaan kahtia: yhdestä
neljäsosanuotista tulee kaksi kahdeksasosanuottia jne. Niekun huomaa kaaresta, jolla se on
sidottu melodian pääsäveleen (ESIM. 5). Silloin kun niekku on selvästi lyhyempi ja aika-
arvoltaan epäselkeämpi, olen merkinnyt sen pienellä nuotilla ja sitonut sen kaarella jälleen
pääsäveleen (ESIM. 6).
ESIM. 5
I kä- vä- om mam
ma- ni- ma
ta- las- sa- ma
jas- sa- vuo
si- a- ku
lu- tel
- la.-
ESIM. 6
Tuu
dit- te
- le- tuu
li
-
mun
pien
tä
- ven
ho
- a,
-
niin
et
tä- mur
he- kau
as
- pois tui
- si- rin
nas- tas.
-
Lauluissa esiintyy melodista muuntelua. Lähes kaikki muuntelu liittyy sanoihin, jotka
rytmittävät melodiaa eri tavalla eri säkeistöissä. Tavuja tai säveliä voi toisessa säkeistössä
olla enemmän tai vähemmän kuin vaikka edellisessä.
ESIM. 7
ot
ti
- sor
muk- sen- sor
mes
- taan
- ja se o
li- kul
tai- nen.
-
"Kat sos-
o ta- mi nä- ou
rol- ta- sor
mus
- ta,
- mu a- kiel
ti- äi
ti- ni."
-
"O ta,-
12
Esimerkki 8:ssa laulun sävelikkö kulkee e-doorisessa, eli kyseessä on molliasteikko jossa
on kuudes sävel korotettu. Tässä laulussa Eedlalla kuudes sävel (c#1) on välillä c:n ja c#:n
väliltä. Haastatellessani maaseutuoltermanni Lasse Peltosta, kertoo hän doorisen sekstin
kuuluneen omasta mielestään Etelä-Pohjalaiseen pelimannisävelikköön alkuperäisesti.
Olettaa saattaa että viuluperinne, jossa ylennettyä kuudetta säveltä on paljon käytetty, on
vaikuttanut myös lauluperinteeseen. Vanhoja viulusoitteita kuunnellessa arkistoäänitteiltä,
voi siellä usein huomata kuudennen sävelen ollessa korkean ja matalan väliltä, kuten
Eedlallakin tässä esimerkissä. Peltonen veikkasi ilmiön johtuvan siitä, että sävelten
puhtauskäsitys on tuolloin luultavasti ollut erilainen kuin tänä päivänä. Myös käden ja
sormien asettelu viulun kaulalla on voinut joillakin soittajilla vaikuttaa sävelkorkeuteen.
Huomattavin vaikutus sillä on ollut juuri tuohon kuudenteen säveleen, sillä se usein
soitetaan nelossormella eli pikkurillillä, joka on kaikkein heikoin soittosormi.
ESIM. 8
Synk
kä
- met
tä- ja kir
kas
- tai vas- ne tun
te- vat- huo
li
- a
- ni.
-
Kirkkosävellajeista doorinen on kaikkein yleisin. Esimerkissä yhdeksän laulun asteikko on
fryyginen eli siinä on alennettu toinen aste. Fryygisen asteikon esiintyminen on melko
harvinaista valtaväestön kansanlauluissa, kun taas romanisävelmistössä se on hyvinkin
yleistä.
ESIM. 9
aal lot- jot ka- suu
te- li- vat- san
taa,
- haas taa- ei
hän tä- o
le- tääl.
Ja ne
3.3.2 Rytmiikka
Eedlan laulun ponnekkuus ilmenee selvimmin sen rytmikkyydessä. Hän laulaa sävelet
napakasti ja painokkaasti usein ilman liukuja ja venytyksiä. Niiden vähyyteen vaikuttanee
se, että laulujen tempot ovat kauttaaltaan nopeampia kuin millä niitä tanssittaisiin. Rytmin
13
jäntevyyteen vaikuttaa myöskin runsas niekutus, mikä tässä työssä tarkoittaa nuottiarvon
puolitusta (ks. ESIM. 5).
Nopeuden vaikutuksen huomaa selvimmin valssilauluissa, joissa osa tahdeista jää hieman
vajaiksi. Useimmin tahti on vajaa silloin kun tulee säkeen tai säkeistön taitekohta. Vaikka
Eedla laulaisikin viimeisen sävelen tarpeeksi pitkäksi, voi hengittäminen tapahtua niin
nopeasti, että seuraava säe alkaa ennemmin kuin tahtiosoitus antaisi myöden.
Rytminen muuntelu liittyy sanojen vaihtumiseen ja on näin ollen hyvin luontevan
kuuloista. Kuitenkin poikkeavuuksia luontevuuden suhteen löytyy. Joissain lauluissa
tahdin mitta voi lyhentyä jopa yhden iskun verran, jos sanoista jää yksi tavu pois (ESIM.
10). Viides tahti on 2/4, eli yhden iskun normaalia lyhempi ja tämä ilmiö tapahtuu
kertauksessakin, joten se ei luultavasti ole vahinko.
ESIM. 10
mur
het
- ta
- täyn
nä
- ja rau
ha
- toin,- on
mi
-
1.
2.
nun
kin- rin
tai
- se
- ni.
-
Nyt
ni.
Eedlan lauluissa rytmisiä vivahteita on paljon. Työssä käyttämäni runkonotaatiotavan
vuoksi, pääosa niistä havainnollistuu kuitenkin vasta kuuntelemalla nauhoja. Esimerkissä
11 Eedla laulaa kuudestoistaosanuotit enimmäkseen hieman kolmimuunteisina tai sitten
tasarytmisinä. Selkeästi pisteelliset rytmit olen nuottiin kuitenkin merkinnyt. Lisäksi
kirjoitin nuotin 4/8 tahtiosoitukseen, koska laulussa tapahtuvaa rytmistä pidennystä olisi
2/4 tahtiosoituksella ollut vaikea havainnollistaa.
ESIM. 11
puut,
jot ka- tuu len- hu
mi- nas- ta- huis
kaa,- met sä- myrs
ky- niis tä- su
hi-
-
14
Rytmiikan tarkempaan notaatioon en ole katsonut olevan tarvetta seuraavista syistä: yksin
esittäessä kappaleissa on usein sen tasoista hienorytmiikkaa, jota ei voi oppia kuin
kuulonvaraisesti. Nauhoitustilanne voi vaikuttaa laulajan olotilaan luomalla siihen
jännityksiä ja oman kokemukseni pohjalta tiedän, että se vaikuttaa helposti juuri rytmin
käsittelyyn. Jännittäessä usein hengitys on pintapuolista ja nopeaa, ja näin ollen tauoista
voi tulla lyhyempiä. Jännitys vaikuttaa joskus myös laulun tempoihin siten, että ne ovat
nopempia kuin normaalitilanteissa.
3.3.3 Asteikot ja sävellajit
Eedlan sävellajit vaihtelevat paljon. Ainoastaan kaksi laulua on samassa sävellajissa:
Kuljin pitkin Näsijärven rantaa ja Tuudittele tuuli. Eedlan kokonaisambitus on g-d2 eli
lähes kaksi oktaavia.
TAULUKKO 2
ambitus
A-duuri a-c#2
B-duuri b-d2
Es-duuri as-c2
F-duuri g-a1
h-molli (luon.) h-g1
c#-molli (luon.) c#1-c#2
c#-fryyginen c1-c2
e-doorinen h-g1
Eedlan laulamien laulujen sävellajeista neljä on duureja, kaksi molleja ja kaksi on
kirkkosävellajeja. Taidemusiikkiin verratessa kansanmusikin molliasteikossa on erona
asteikon seitsemäs sävel. Kansanmusiikissa se on useimmiten matala ja näin ollen sillä ei
ole samalla tavalla johtosävelen asemaa kuin korotettuna. Kirkkosävellajit viittaavat taas
vanhakantaisempaan sävelkerrostumaan. Gregoriaanisen kirkkolaulun uskotaan
vaikuttaneen näihin erikoisiin sävellajeihin. Tutkijat ovat yrittäneet selvittää fryygisyyden
alkuperää romanimusiikissa, jossa se on hyvin yleinen. Sen joko epäillään olevan peräisin
15
suomalaisesta modaalisesta talonpoikaismusiikista tai jäänne vanhoista itäisistä
musiikkikulttuureista (Blomster 2006, 122.).
3.3.2 Laulujen sanat
Sanojen tarkasteluun olen ottanut vertailevan näkökulman. Useimmat lauluista löytyvät
olemassa olevasta kansanlaulumateriaalista ja näin ollen voin verrata mm. niiden
säkeistöjen rakenteita. Eedla laulaa laulut ulkomuistista ja laulujen metrinen rakenne säilyy
kauttaaltaan. Riimit ovat oikeaoppisia. Ensimmäisenä tarkastelussani on balladi Minä
seisoin korkialla vuorella. Siinä neljännessä säkeistössä Eedla kertaa B-osan melodian,
mutta kuitenkin uusilla sanoilla. Eli sanoissa jää yksi säe ilman paria, joka muodostaisi
riimin. Tässä tapauksessa se on ensimmäinen säe, vaikka muiden toisintojen mukaan sen
pitäisi olla kolmas säe.
ESIM 12.
o
4.
ta- mi nä- ou
rol- ta- sor
mus
- ta,
- mu a- kiel
ti
-
äi
ti- ni."
-
"O ta,-
pa ne- tä mä- sor
mus
- sor mee- si,
- si tä- äi
ti- si- ei
sun nää.
Sa no:-
laak
sos- sa- tuol
la- ku kä
ve- lin,
- tä män- sor
muk- sen- löy
sin
- mä."
"Ä lä-
Iida Häppölän laulamassa toisinnossa (Asplund 1994, 120-121), joka muistuttaa Eedlan
versiota suuresti, sanat menevät näin:
4. ”En ota minä oudoilta sormusta, 5. ”Mihin kätken nyt tämän sormuksen,
sitä kielsi mun aitini.” ettei sitä äitini nää?”
”Ota pois tämä sormus sormeesi, ”Sano: laaksossa tuolla kun kävelin,
sitä ei näje äitisi.” tämän sormuksen löysin ma.”
16
Häppölän versioon verrattuna Eedlan versiosta puuttuu viimeiset säkeistöt, joissa tyttö
vietti yön kreivin kanssa ja aamulla tytön herättyä oli laiva lähtenyt kreivi mukanaan. Tyttö
harmittelee omaa onnettomuuttaan ja heittää sormuksen mereen. Monista muistakin
Balladeja ja arkkiveisuja -kirjan toisinnoista puuttuu nuo samat säkeistöt. Siihen voi
vaikuttaa tietenkin sanojen unohtuminen, mutta sanoja on joskus myös karsittu
häveliäisyyssyistä.
Etelä-Pohjanmaan murre vilahtelee Eedlan lauluissa aina välillä. Suurimman osan hän
laulaa kuitenkin kirjakielellä. Olen kirjoittanut sanat niin kuin olen ne kuullut ja olen myös
halunnut tuoda kaiken murteeseen viittavan esille. Murteen määrä vaihtelee sitä
sisältävissäkin lauluissa ja suurinta se on Mammani maja on matala -laulussa ja Melloon
laulussa (ESIM. 13).
ESIM. 13
Mammani maja ommatala
ei se tarvitte portahia.
Niin palijo kun mettäs on pitkiä puita,
niin ommulla sortajia.
Eedla on oppinut italian kielisen laulun posetiivarilta Vaasan kaupungissa. Eedla on ollut
ilmiömäinen oppija ja hyvämuistinen, jos olettaa ettei hän ole tuntitolkulla opetellut laulua
esittäjien mukana tai kirjoittanut sanoja ylös.
Eedlan laulujen joukossa on myös polskarallattelua. Polska on ollut suosittu tanssi ja kun
joka pitäjästä ei soittajaa löytynyt, niin tansiijat itse säestivät tanssiaan laulamalla näitä
soittomelodioita. Suomessa polskia on yleensä laulettu tavuilla kuten ral-la tai tral-la,
mutta Eedlan käyttämät tavut kuten dil-la ovat olleet yleisempiä Ruotsissa. Tänäpäivänä
kansanmusiikin kentällä termiä kutsutaan dillatteluksi. Eedlan pohjalaisuudesta johtuen d:t
ovat enemmänkin pehmeitä r-äänteitä. Laulutyyleihin on saatu vaikutteita Ruotsista
samalla tavalla kuin soitinmusiikkiinkin.
17
3.3.5 Äänenkäyttö
Edlan puheääni on nauhoilta kuultuna hieman hiljainen, mutta lauluääni on verraten
voimakas, varsinkin kun hän laulaa rintarekisterillä. Ohennettu ääni on hieman hiljaisempi.
Eedlan äänestä erikoisen tekee rekisterinvaihdoskohdan selkeys. Rekisterinvaihdos on
kohta, jossa äänihuulten värähtelytapa muuttuu siirryttäessä matalalta rintarekisteristä
korkeammalle ns. ohenteelle tai pää-äänelle ja siinä värähtely lakkaa hetkeksi (Eerola
2002, 26). Joillain äänihuulten muoto tai toiminta on sellainen että vaihdos kuuluu
selkeästi.
Eedlan rintarekisterin ääni on myös hiukan pistävä ja nasaalinen. Nasaalisuus vaikuttaa
artikulaatioon, jolloin esimerkikai p-äänne on lähempänä b:tä ja k-äänne g:tä. Näin
tapahtuu vain vähäisessä määrin ja hieman hitaammissa kappaleissa selvemmin. Joitain
sanoja Eedla ääntää hieman pyöreästi ja selkeimmin tämä tulee esille polskarallatuksissa,
joissa sekä kaikki vokaalit että konsonantit tuntuvat sulavan yhdeksi.
18
4 JUHO UDD
Juho Udd (s.18.2.1886) Ilmajoen Ujaistenkylästä.
4.1 Äänitetty aineisto
Juho Uddin aineiston professori Ala-Könni on äänittänyt vuosina 1955-60. Lauluja on
yhteensä 16, mutta koska jotkut lauluista on laulettu useampaan kertaan, on tämä luku vain
viitteellinen. Nauhan vaihtuminen ja Juhon tapa käyttää samaa melodiaa eri sanojen kanssa
ja samalla yhdistelemällä aikaisemmin käyttämiään sanoja uusien kanssa on vaikeuttanut
laulujen lukumäärän laskemista. Pääasiassa Juhon laulut jakautuvat tyyliltään tasaisesti
reki-, valssi- ja muiden laulujen kesken. Muut laulut ovat uudempia riimillisiä
kansanlauluja, joissa ei ole kuitenkaan tietyn lajin kuten rekilaulun tai balladin
ominaispiirteitä.
ESIM. 14 ESIM. 15
Ku Mattilan Santran hiukset on kammattu Tuuli on tuima
vasimelle puolen päätä. ja pimeä on taivo.
Ku Hallin Jannen rautikko travasi Suuri on ulapalla
Kuorasjärven jäätä. aaltojen raivo.
Esimerkki 14 on rekilaulu, koska siinä rekimitan tärkein tunnusmerkki täyttyy (ks. 5.1.1):
toisen ja neljännen säkeen lopusta löytyvät riimijalat, päätä-jäätä. Esimerkissä 15 on
vahvaa riimillisyyttä, mutta se ei ole rekilaulu eikä myöskään valssilauluksi luokiteltava.
4.2 Analysoitavien kappaleiden valinta
Juhon laulujen kohdalla analysoitavien kappaleiden valinnassa pyrin mahdollisimman
monipuoliseen otantaan: polska, balladi, refrengin sisältävä laulu sekä loput tasaisesti
jäljelle jääneiden tyylien edustajista. Balladeita aineistossa oli kaksi kappaletta ja kyseessä
on yksi ja sama laulu. Valitsin nuotinnettavan sillä perusteella, että jälkimmäinen oli
selkeämmin laulettu ja ensimmäisessä versiossa melodia oli lähes kauttaaltaan
19
yksisäkeinen. Tämän lisäksi Juhon tapauksessa on laulujen valintaan vaikuttanut arkiston
käyttäjän vaitiolovelvollisuus, koska kaikki materiaali ei ole julkaistavaksi kelpaavaa.
4.3 Laulutyylin anayysi ja havainnollistaminen
Juho laulaa hyvin legatomaisesti. Hän sitoo laulaessaan sävelet toisiinsa ja laulaa jokaisen
nuotin täysimittaisena. Ylipäänsä hänen lauluissaan on hidas poljento. Puhtaus vaihtelee
huomattavasti. Silloin kun hän tuntuu olevan varma siitä mitä hän laulaa, laulun melodia
on selkeämmin erotettavissa. Varmuuden huomaa siitä, että hän laulaa oikeaoppisia
säkeistörakenteita ja riimit muodostuvat oikein. Silloin kun hän joutuu enemmän
muistelemaan sanoja, on laulussa mukana runsaasti täytesanoja, riimit eivät aina ole oikeita
ja säkeistöjen järjestys ja kertailu on epäjohdonmukaista. Tällöin myöskin melodia on
epäselvempi ja hieman vaikeammin tulkittavissa nuotinnoksia ajatellen. Edellä mainituista
syistä huomaa myös, että Juho laulaa laulut täysin muistinvaraisesti. Tarinat ovat välillä
tekstirakenteeltaan hyvinkin vapaamuotoisia. Juho saattaa usein jäädä kertaamaan
melodialinjan neljästä säkeestä vain kahta viimeistä. Kuunnellessa näitä lauluja tulee
mieleen, että hän ehkä keskittyy sanojen muisteluun ja tarinan kerrontaan ja melodia vain
vahingossa vakiintuu paikoilleen. Tämä tekee lauluista erikoisia kokonaisuuksia ja
laulutyylistä omalaatuisen.
4.3.1 Melodian käyttö
Varsinkin Juhon lauluja koskevissa nuotinnoksissa runkonotaation tarpeellisuus on
huomattava, koska joissain lauluissa länsimaiseen puhtauskäsitykseen verrattuna melodiat
ovat hyvinkin epäpuhtaita. Nuotinnoksissani olen tehnyt kompromisseja korostaen
runkomelodiaa. Olen kuitenkin poiminut mukaan selkeimpiä linjassa tapahtuvia muutoksia
ja pyöristänyt sävelet sävellajin mukaisiksi. Seuraavissa esimerkeissä huomaa, miten
melodiasta tehty tarkempi notaatio vaikuttaa nuottikuvaan.
20
ESIM. 16
Työ si tä- lop
pui- pär
mä- reil- tä,- an
si- o- poi
jil- ta,- ku
lu- ku- reil
- ta,- ku
ta la- vi- se uh
ka- si- jäi
nen- ja tuo pak
ka- nen- har
maa- päi
nen.
-3
ESIM. 17
Työ si tä- lop
pui- pär
mä- reil- tä,- an
si- o- poi
jil- ta,- ku
lu
- ku- reil
- ta,- ku
ta la- vi- se uh
ka- si- jäi
nen- ja tuo pak
ka- nen- har
maa
- päi
nen.
-
3
Useimmat Juhon lauluista on transkriboitu kokonaan, siitä syystä että melodia ei vakiinnu
täysin lainkaan. Hän muuntelee joissain lauluissa melodiaa jatkuvasti, mutta vain pienin
vivahtein ja välillä se voi jopa kuulostaa tahattomalta. Vaikka näin osittain olisikin, tekee
Juho muuntelua suurimmaksi osaksi kuitenkin tarkoituksella ja se on hänelle luontevaa.
Vaikka puhtaus ja melodialinjat eivät ole tämän päivän kuulijalle kaikkein selkeimpiä,
Juhoa paljon kuunnelleena voin todeta, että hän on hyvin musikaalinen ja hyvä laulaja.
Hänestä kuulee, että hän on laulanut paljon ja pitää siitä. Melodian, rytmin sekä sanojen
spontaani tuottaminen ja muuntelu ovat osoitusta vahvasta osaamisesta.
Juhon laulussa on toisinaan kuultavissa glissandoja (ESIM. 18) eli liu´utuksia säveleltä
toiselle sekä niekkuja, jotka puolittavat aika-arvon. Nämä tunnusmerkit ovat hyvä osoitus
hänen tavastaan laulaa intensiivisesti, ”sitkeästi”.
ESIM. 18
o
tan- ky
nän- kä
tee- ni,
- mi nä- lau
lun- kir
joi- tan.
-
Kun
21
Juholla tapahtuu kahdessa laulussa modulaatio, eli sävellajin vaihdos. Tuuli on tuima -
laulu alkaa d-mollissa, josta se moduloi g-molliin (ESIM. 19). Modulaatio tapahtuu niin,
että kolmas säkeistö alkaakin alkuperäisen sävellajin perussäveleltä, eli säveleltä mille
jäätiin toisen säkeistön päätteeksi. Ja koska säkeistö alkaa alapuoliselta kvintiltä, on näin
ollen edellinen perussävel uuden sävellajin alakvintti.
ESIM. 19
lah
2.
ti- on tyyn
ny- ja se
le- ke
- ä- vaan,
kun las
ke- sä lah
te- si- val
ka
- maan.
-
Kun
jou
3.
ru- jo ko
ti- hin- ja len
- to
si- hei
tä,
- taik ka- mi nä- a
jat- te
- lin- kin- aal
to- jen- tei
tä.
-
Laulussa Kulkuripoikana maailmalla (ESIM. 20) 5. säkeistössä Juho laulaa kolmannessa
tahdissa ja kolmannella iskulla normaalin kvintin sijaan oktaavin. Neljännen tahdin ajan
sävelsuhteet säilyvät samoina verrattuna aikaisempiin säkeistöihin eli modulaatio on
tapahtunut g-mollista c-molliin. Seuraavassa säkeistössä ja aivan samassa tahdissa, hän
moduloi melodian takaisin g-molliin tekemällä juuri päinvastoin kuin edellisessä
säkeistössä.
ESIM. 20
Ta
5.
los- ta- kuu
lu- se ja rys
ket- ja lui
ke,- rys
ket- ja nau
ru- ja lui
ke,-
ai na-
kar ta- nol- len- as
ti,- hei Ruot
sin- soin
tu- vas
- ti.
-
Ko
6.
pu- tin- mä o
ve- hen- syh
kym mät- syö
vit,- eh
kä- mä raa
vin- ja eh
kä- pä- lyön
niin ku-
vet tä- mä o
li- sin- vail
la,- ku ja
no- on niin he
lek- ka- rin- lail
la.
-
22
Näissä sävellajin vaihdoksissa on selkeä logiikka, koska melodialinja jatkuu kuitenkin
muuttumattomana modulaation jälkeenkin. Mielestäni se että pystyy vaihtamaan noin
huomaamattomasti toiseen sävellajiin sekoittamatta sävelten suhteita, osoittaa
musikaalisuutta. On epäselvää miksi modulaatioita tapahtuu. Ehkä Juho on niin kiinni
tarinan kerronnassa, että melodian kontrolli herpaantuu.
4.3.2 Rytmiikka
Kuten jo edellä mainitsin, Juho laulaa laulunsa hyvin sitkeästi ja tempot ovat kauttaaltaan
melko hitaita. Rytmiikaltaan Juhon laulu on niin vivahteikasta, että sitä on lähes
mahdotonta nuotein kuvata. Joissain lauluissa fraasit ovat kuin lauseita, jotka vain
puhutaan kukin omaan rytmiinsä.
Monessa laulussa Juho aloittaa säkeen fermaatilla, eli hän venyttää ensimmäistä säveltä.
Tällaista aluketta olen tavannut joskus viulun soittajilla, kun he ”polkaisevat” kappaleensa
käyntiin. Juho käyttää fermaattia laulun alussa ja sen lisäksi myös joidenkin yksittäisten
säkeistöjen alussa.
ESIM. 21
Kei
sa- ri- Mat
ti- ja Mai
ja,- maa
her- ra- Jus
si- ja San
na,-
Juho pyrkii laulamaan laulut rytmisesti oikein, mutta joskus sanojen muistelu,
hengitystauko ja tunnelmointi vaikuttavat rytmin venymiseen. Juhon lauluissa
hengityspilkku tarkoittaa melkein poikkeuksetta sitä, että siihen kohtaan tulee pieni tauko,
mutta muuten nuotit ovat kuitenkin kirjoitetun mittaisia.
23
ESIM. 22
se
2.
pän
- säl
li- mä o
li
- sin,
- niin
vas
kes- ta- hei
lan
- va
lai
- sin.
- Ra ti-
ril
la- la- lei,
- ra ti-
la lei,
- niin
vas
kes- ta- hei
lan
- va
lai
- sin.
- Vaan
Sitkeän laulutyylin, sanojen muistelun tai hengityksen vuoksi, Juhon laulujen rytmiikka
elää kokoajan. Hänellä on laulaessaan aivan omanlaisensa poljento.
4.3.3 Asteikot ja sävellajit
Juholla ei sävellajien skaala ole kovin laaja. Taulukon ambitus -sarakkeesta huomaa, että
sävelikkö matalimmasta korkeimpaan on melkein kaikissa lauluissa suurinpiirtein saman
laajuinen. Poikkeuksen tekee toinen es-molliasteikko. Siinä korkein sävel ulottuu lähes
kaksiviivaiseen ces-säveleen. Nauhaa kuunnellessa kuitenkin voi huomioida selvästi, että
Ala-Könnin puheääni on myös normaalia korkeampi tämän laulun alkaessa. Luulen että
tässä kohden nauha on nopeutunut ja tällöin äänen sävelkorkeus on myös noussut.
Nopeutus kestää hetken aikaa ja tämän aineiston osalta se koskee kolmea laulua: Tuuli on
tuima, Kulkuripoikana maailmalla ja Nyt otan kynän käteeni. Nauhaa hidastamalla voi
arvioida alkuperäisen säveltason olleen noin kokosävelaskelta matalampi. Korkein Juhon
laulama ääni (joka on nopeutetussa versiossa ces2) jää jokatapauksessa esiintyessään
nuottiin nähden hieman alavireiseksi. Juhon lauluissa myöskin säveltason muuttuminen ja
hienovireen eloisuus vaikuttaa säveliin ja niiden soiviin korkeuksiin.
TAULUKKO 3
ambitus
a-molli E-g
c-molli (luonn.) c-d1
es-molli(luonn.)* es-ces2
es-molli (luonn.) d-es1
24
e-molli d-e1
e-molli (luonn.) e-e1
g-molli * d-g1
f#-molli(luonn.)* f#-a1
* nopeutettu
Molleista luonnollisia on viisi ja lopuissa lauluista esiintyy sekä matala että korkea
seitsemäs sävel. Se on korkea aina silloin, kun se esiintyy alimman perussävelen
alapuolella. Tällöin korotettu seitsemäs sävel toimii alajohtosävelenä länsimaisen
sävelopin mukaan. Huomioitavaa on, että Juholla mikään kappale ei mene duurissa, vaan
kaikki ovat molleja. Anneli Asplund kuvailee teoksessa Kansanmusiikki rekisävelmien
vanhakantaisuutta näin:
Vanhakantaisuuden tuntomerkkejä on iskualoissa tasasävelien (trokee)
runsaus, kaksi- (daktyyli) tai nelisävelisyys on tasasäveliä niukempaa.
Mollisävellajiakin pidetään ominaisena juuri vanhemmalle
sävelkerrostumalle. (Asplund 2006, 149)
4.3.4 Laulujen sanat
Juholla on laulujen tarinat selkeinä muistissaan, mutta joissain lauluissa metrinen rakenne
ei perustu mihinkään kaavaan. Hän kertoo lauluissaan tarinoita omin sanoin.
Juho kertailee samoja sanoja läpi laulun, kuten Hallin Jannen laulussa, jossa yksi
riimillinen säepari esiintyy laulussa kolme kertaa, yksi säe ilman paria kaksi kertaa ja yksi
säepari kerran. Mahdolliseksi tämän tyylisen säerakenteen käytön tekee melodian
yksisäkeisyys. Melodia kulkee samalla neljän tahdin kaavalla kokoajan. Samaa ilmiötä
tapaa useissa Juhon lauluissa.
Silloin kun Juho osaa laulun hyvin ja muistaa sanat rakenteeltaan oikein, ovat myöskin
riimit oikeaoppisia ja luontevia. Sanat vaikuttavat lauluun kokonaisuudessaan esimerkiksi
silloin kun yksi säe jää sanoista laulamatta. Kun säkeistössä on normaalisti neljä tahtia niin
yhden säkeen jäädessä pois, jää tahtien määräksi enää kolme (ESIM. 23).
25
ESIM. 23
I
8.
sän- tä- is
tui- kei
nu- tuo
- lis- sa,- kum
ma- kum ma- kei
nu- tuo
- lis- sa,-
tar jo- ten- kau
hal- la- vii
naa,- kyl lä- täl
lä- poi
jal- la- pii
saa.
-
Tans
9.
si- tin- e
män- tää- ja tans
si- tin- pii
kaa,- tans
si- tin- ai
ka- lail
la,- hei jär
ke- ä- miel
tä- ni- vail
la.
-
Tällainen kyky muunnella laulua osoittaa vahvaa osaamista ja luovuutta. Yhden tahdin
poisjättäminen vaatii melodian muuttamista, jotta laulu loppuisi tunnistettavasti. Juho
lopettaa esimerkin 23 laulun modulaatioon, joka tapahtuu toisessa eli juuri muuntuvassa
tahdissa. Siinä hän laulaa normaalin kolmannen tahdin rytmisellä rakenteella, mutta toisen
tahdin melodialinjalla. Kolmannen tahdin hän laulaa normaalin viimeisen tahdin tapaan,
mutta kun edellisen tahdin viimeiset sävelet ovat vaihtuneet, niin viimeisessä tahdissa
tapahtuu modulaatio kuin itsestään.
Juhon laulama balladi Nyt otan kynän käteeni on hyvä esimerkki hänen sanojen käytöstään.
Lähes jokainen lause alkaa sanalla ”kun” riippumatta siitä, miten sanat jatkuvat.
Verrattaessa säkeiden tavumääriä toisiinsa, on vaihtelu huomattavaa ja siksi laulu
kuulostaa hallitsemattomalta omin sanoin tarinoinnilta. Juho laulaa kyseisen balladin
nauhoilla kahteen kertaan. Sanat ovat lähes identtiset, mutta tästä nuotintamastani versiosta
puuttuu yksi säe: ”Sillä arvonimi lääkäri oli hänellä itsellään”.
On myös tapauksia, joissa sanat tulevat oikein tyylinmukaisesti ja harkitusti. Tule
huomenna meille meillä leivotahan -laulu on Juholla hyvin muistissa ja riimit eivät
onnahtele. Kaikkia sanoja hän ei kuitenkaan muista, jonka vuoksi säkeistörakenne
muuntuu laulussa taajaan. Laulussa on kolme-, neljä- ja kuusi säettä sisältäviä säkeistöjä
(ESIM. 24). On mielenkiintoista, miten joillain laulajilla laulaminen on voinut olla
kaavoihin kangistumatonta ja elävää.
26
ESIM. 24
se
2.
pän
- säl
li- mä o
li
- sin,
- niin
vas
kes- ta- hei
lan
- va
lai
- sin.
- Ra ti-
ril
la- la- lei,
- ra ti-
la lei,
- niin
vas
kes- ta- hei
lan
- va
lai
- sin.
- Vaan
jo
3.
kai
- sel
ta- sen sa
lai
- sin
- ra ti- ril
la- la- lei
- ra ti- ril
la- la- lei,
- niin
jo
kai
- sel
ta- sen sa
lai
- sin.
- Jos
4.3.5 Äänenkäyttö
Juhon lauluääni ei eroa puheäänestä kovinkaan paljoa, eli laulutyyli on puheenomaista.
Tähän vaikuttaa myös se, että Juhon puheääni on aika korkea ja laulut menevät
puheäänelle sopivalta korkeudelta. Mitä korkeammalta Juho laulaa, sen kiristyneemmäksi
hänen äänensä kuitenkin käy. Hänellä on hyvin kiinteä ääni ja hän laulaa rintarekisterillä,
eikä käytä lainkaan ohennetta.
Rekisterin vaihdoskohdan yli lauletaan raskaalla melanismilla ja
äänihuulilihas jää päävastuuseen alueella, jolla korkeutta säätelevien lihasten
aktiiviteetin pitäisi olla suurempi. Äänihuulilihasten pitäisi venyä ja ohentua
korkeammalle laulettaessa, mutta liiallisen jännityksen takia näin ei pääse
tapahtumaan ja tästä syystä äänentuotto tuntuu sitä työläämmältä mitä
korkeammalle lauletaan. (Eerola 2002, 25)
27
5 LAULAJIEN VERTAILU JA TARKASTELU
Olen tarkastellut kahta hyvin erilaista laulajaa. Sen lisäksi että eroavaisuuksia ovat
sukupuoli ja ikä (tallennustilanteessa Eedla on ollut 78 vuotias ja Juho 70 vuotias), myös
heidän käyttämistään asteikoista ja muista musiikillisista tyylipiirteistä löytyy eroja.
Kuitenkin löydettävissä on myös yhtäläisyyksiä kuten hienorytmiikka.
5.1 Laulajilta äänitetty kokonaisaineisto
Eedlalta äänitettyjä lauluja on yhteensä 15 ja Juholla 16. Olen valinnut kummaltakin
kahdeksan laulua analysoitavaksi edellä mainituin perustein.
5.1.1 Laulun lajit
Kummallakin laulajalla laulun lajit jakautuvat monipuolisesti eri tyyleihin. Rekilauluja on
molemmilla kaksi kappaletta. Juhon laulama Hallin Jannen laulu on myös arkkiveisu,
mutta luokittelen sen tässä mittansa mukaan rekilauluksi.
Uusimittaisen kansanlaulun yleisin muoto on riimillinen rekilaulu, jonka varsinaista
kukoistusaikaa oli 1800-luku. Rekilaulun perusmuodossa on kaksi keskenään riimillistä
säeparia, jotka kumpikin sisältävät seitsemän painollista tavua, runojalkaa. Rekilaulut on
jaettavissa vanhempaan ja nuorempaan kerrostumaan sävelmistön perusteella.
Vanhakantaisuuden tuntomerkkejä ovat iskualoissa tasasävelien runsaus, mollisävellajit
sekä säeparien melodinen samankaltaisuus. Selkeämmin vanhakantaisuutta osoittavat
kuitenkin kirkkosävellajeihin viittaavat tonaaliset tekijät, joista tunnusomaisin on doorinen
seksti, mollin korotettu kuudes aste. (Asplund 2006, 146-149)
Arkkiveisuja tai balladeja on Eedlalla kaksi kappaletta ja Juholla yksi. Arkkiveisu on
painoarkille painettu runo, jota on varhemmin myyty laulettavaksi. Kirkollisaiheisten
laulujen myynti ei enää kannattanut virsikirjan julkaisun jälkeen ja opettavaiset, uutisoivat
sekä viihdyttävät arkkiveisut alkoivat käydä kaupaksi. Arkkiveisujen suosion kasvuun
vaikuttivat laulun aiheiden kiinnostavuuden lisäksi myös lukutaidon lisääntyminen. (Leisiö
1988, 4.)
28
Suomessa balladit ovat aiheeltaan kertovia lauluja, jotka on muokattu johonkin riimilliseen
mittaan. Kansanballadien keskeisiä aiheita ovat olleet rakkaus ja kuolema. Laulut ovat
esittäneet tapahtumat varsin ulkokohtaisesti ja pelkistetysti. (Leisiö 1988, 11.)
Polskia kummallakin laulajalla on yksi kappale. Polska on ollut pelimannimusiikin
keskeisin muoto aina 1800-luvulle saakka ja polskia on myös laulettu sekä sanoin että
ilman sanoja sopivin tavuin rallattamalla. Polskasäkeistölle on ominaista, että kaksi
säeparia ovat keskenään riimilliset ja sen lisäksi kummassakin säeparissa on sisäsointu,
joka on loppusoinnullinen. (Asplund 2006, 141-142)
Tämän työn aineistossa piirileikkilauluja Juholla on kaksi kappaletta ja Eedlalla niitä ei ole
lainkaan. Muita riimillisiä kansanlauluja Juholla on kolme ja Eedlalla kaksi kappaletta.
Näistä Eedlan kappaleista toinen on italiankielinen. Eedlalla on lisäksi yksi valssirytminen
laulu, joita puolestaan Juholla ei ole lainkaan. Eedlalla puolet lauluista on kolmijakoisia tai
-tasaisia, kun Juholla niitä on vain kaksi: kolmijakoinen balladi Villestä ja Bertasta sekä
kolmitasainen polska.
Eedlan ja Juhon laulujen aiheet poikkeavat toisistaan. Eedlan laulut ovat kauttaalataan aika
lempeitä ja siveitä. Mammani maja on matala -laulussa esiintyy hieman
”kevytkenkäisyyttä”, mutta yleisesti laulut ovat tunneilmaisuiltaan neutraaleja. Juhon
laulut ovat huomattavasti maskuliinisempia. Niissä on aiheita, jotka viittaavat esimerkiksi
vankilaan, viinan juontiin ja ilon pitoon. Juhon lauluista löytyy myös traagisia
rakkaustarinoita ja petetyn tuntoja kuvaavia lauluja, joissa tunnetilat ovat syvällisiä.
5.1.2 Laulujen oppiminen
Eedla ja Juho ovat oppineet laulunsa kuulonvaraisesti. Eedlan oppiminen nauhojen tietojen
perusteella on usein tapahtunut ympäristöä tarkkailemalla. Lauluja on opittu mm. oman
kylän miehiltä ja posetiivarilta. Laulun oppimisesta tansseissa mainitaan vain kerran
polskarallatusten yhteydessä.
Juhon kohdalla puolestaan viittaus tanssitapahtumaan laulun oppimisen yhteydessä tulee
esiin polskan ja piirileikkilaulujen yhteydessä. Aineistoni ulkopuolella olevassa
materiaalissa Juho mainitsee sepittäneensä yhden laulun erään toisen miehen kanssa.
29
Koska toisintoja useistakaan Juhon laulamista lauluista en ole löytänyt, voi hyvin olla, että
jotkut muutkin laulut ovat hänen itsensä tekemiä. Juhon lauluissa esiintyvät henkilöt ovat
usein hänelle tuttuja. Juho on oppinut lauluja myös kansalaissodan aikana ollessaan noin
kolmekymmentä vuotias.
5.2 Laulutyylit
Eedlan laulutyyliin verrattuna, Juhon laulutyyli on paljon vapaampaa ja muuntelultaan
rikkaampaa. Eedla pitäytyy runkomelodiassa hyvinkin vahvasti, vaikka niekkujen runsaus
ja sanarytmeistä johtuvat melodiakulun pienet muunnelmat rikastuttavatkin kuulokuvaa.
Juho puolestaan laulaa harvoin esimerkiksi säkeen laskevaa, eli päätökseen vievää linjaa
montaa kertaa samalla tavalla. Juholle melodian muuntelu on helppoa ja pieniä variaatioita
on jatkuvasti kuultavissa. En usko että hän on laulua aloittaessaan etukäteen päättänyt
miten melodialinja rakentuu, vaan asiat tapahtuvat spontaanisti. Myös sävellajin vaihtelut
kesken kappaleen tapahtuvat luonnollisesti ja melodialinja säilyy siitä huolimatta selkeänä.
Tällainen kaavoihin kangistumattomuus osoittaa mielestäni luovuutta, jollaista tämän
päivän laulajalta usein puuttuu.
Eedla käyttää niekkuja Juhoa useammin. Omaperäiset niekut kuuluvat olennaisena osana
Eedlan laulutyyliin. Juhon tunnusomainen laulutyyli tulee puolestaan esiin venyvien
sävelten ja glissandojen kautta. Juholta voi myös löytää Eedlalla esiintyvää niekkua, mutta
ne korostuvat lauluissa eri tavalla. Juhon lauluissa tempot ovat hitaampia.
Kun näiden laulajien esitysten rytmiikkaa vertailee, nousee päällimmäisenä esiin tempojen
suuret erot, mutta lähemmässä tarkastelussa rytmin käsittelystä löytyy myös paljon
yhtäläisyyksiä. Eedla laulaa laulut nopeasti – nopeammin kuin esimerkiksi tanssitilanteessa
niitä laulettaisiin. Juholla tilanne on päinvastoin. Hän laulaa piirileikkilaulutkin niin
hitaasti, että tanssiminen niiden tahtiin olisi vaikeaa. Juhon laulut ovat myös pääosin
vapaarytmisiä.
Rytmiikan osalta yhdistävä tekijä Eedlan ja Juho lauluissa on hienorytmiikan käyttö.
Kansanlaulajille ominainen rytminen eloisuus kuuluu kummankin lauluissa selkeästi.
Hienorytmiikan voi huomata pienistä venytyksistä, kiihdytyksistä ja pysähdyksistä. Laulun
poljento muistuttaa usein puheen poljentoa.
30
Laulajien käyttämissä asteikoissa on paljon eroavaisuuksia. Eedlalla puolet lauluista ovat
duureja, kun Juholla duureja ei ole lainkaan. Myöskään Eedlan lauluissa tavattavia
kirkkosävellajeja ei Juhon lauluista löydy. Kaiken kaikkiaan Juho käyttää Eedlaan
verrattuna vähemmän eri asteikoita. Arkistonauhoilta ei selviä mistä johtuu molliasteikon
yleisyys Juhon lauluissa. Kenties hän muistaa paremmin lauluja, joissa on molliasteikko tai
ehkä ne ovat hänelle vain mieluisampia. Kansanlaulajille totutusta poikkeava
nauhoitustilanne vaikuttaa myös osaltaan äänitettäviksi valikoituviin lauluihin. Näin toteaa
tallennustilanteesta Heikki Laitinen väitöskirjassaan:
Tallennukset ovat enemmänkin raportteja tallentajan ja tallennettavan
kohtaamisesta. Tämä on tapahtunut useimmiten suljetuissa olosuhteissa,
kahden kesken. Tallennettava on esiintynyt tallentajalle. Se on ollut usein
hänelle usein ensimmäinen tälläinen tilanne. Äänitteissä tunnelma on
mukana. (Laitinen 2003, 327)
Ambituksia vertailtaessa täytyy Juhon lauluista jättää nopeutetut laulut kokonaan pois,
koska niissä sävellajit eivät ole totuuden mukaisia. Juhon ambitukseksi muodostuu kuuden
laulun perusteella siis E-e1 eli tarkalleen kaksi oktaavia. Eedlalla kokonaisambitus on g-
d2. Kummallakin laulajalla ambitus on lähes saman laajuinen, mutta Eedlalla ääniala jää
Juhoa hieman suppeammaksi.
Molemmilla sanojen merkitys lauluissa on tärkeä. Juholla tarinointi on Eedlaa vapaampaa
ja hän muodostaa lauseet muistinsa mukaan. Sanajärjestykset, riimit ja lauserakenteet
unohtuvat tämän tästä. Pääasia tuntuu olevan, että asia tulee selväksi. Eedlalla taas sanat
ovat hieman tarkemmin muistissa ja hänellä säkeiden rakenteet muodostuvat
oikeaoppisesti. Laulaessaan Eedlalla ei ole tarvetta sanojen muistelemiseen. Juho taas
välillä selvästi keskittyy muistelemaan sanoja ja laulu myös tästä syystä katkeaa.
31
6 LOPUKSI
On ollut mielenkiintoista miettiä syitä tietyille lauluissa tapahtuville ilmiöille. Olen
oivaltanut runsaasti uusia asioita laulamisesta ja kansanlauluista tätä työtä tehdessäni.
Kappaleiden perusteellinen tarkastelu on opettanut laulutyylien tulkintaa ja laulussa
esiintyvien äänenkäyttöön sekä laulutekniikkaan liittyvien yksityiskohtien havainnointia.
Työn tekeminen on perehdyttänyt minut hyvin Eedla Saarenpään ja Juho Uddin
laulurepertoaariin ja tätä kautta myös tiedot ilmajokisesta kansanlauluperinteestä ovat
tarkentuneet. Nuotinnosten tekeminen on myös opettanut minua nuotinnosohjelman
käytössä. Työtä varten tekemiäni nuotinnoksia pyrin käyttämään tulevaisuudessa eri
julkaisuissa sekä opetusmateriaalina.
Nykypäivänä kansanlaulajien tulisi mielestäni kehittää laulutyyliään enemmän
arkistoäänitteiden pohjalta. Vanhan ajan kansanlaulussa on sellaisia tyylivivahteita, joita ei
voi oppia muuten kuin kuuntelemalla laulajia nauhoilta. Näitä tyylien vivahteita ja syitä
niille, olen tässä työssäni käynyt nyt läpi. Toivon tämän työni innostavan muitakin laulajia
tai muita aiheesta kiinnostuneita vanhan ajan laulajien tyylien tarkasteluun. Arkistonauhoja
on julkaistu runsaasti ja äänitearkistoista julkaisematonta materiaalia löytyy vielä paljon,
eli materiaalista ei ainakaan ole puutetta.
Kansanlaulutyyli muokkautukoon kuitenkin jokaisella omanlaisekseen. Tallenteet ja nuotit
antavat vain pienen häivähdyksen siitä rikkaasta perinteestä, joka aikoinaan kansanlaulussa
on vallinnut.
32
LÄHTEET
Ala-Könni, Erkki. 1970. Karjalaisia kansanlauluja Kivennavalta. Pieksämäki: Karjalaisen
kulttuurin edistämissäätiö.
Ala-Könni, Erkki. 1978. Alavuden laulukirja. Tampereen yliopiston kansanperinteen
laitoksen julkaisu 5. Alavus:Alavuden seura.
Ala-Könni, Erkki. 1979. Lapuan laulukirja. Tampereen yliopiston kansanperinteen
laitoksen julkaisu 6. Vammala.
Asplund, Anneli. 1994. Balladeja ja arkkiveisuja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran
Toimituksia 563. Tampere: Suomalaisen kirjallisuuden Seura.
Asplund, Anneli. 2006. Runolaulusta rekilauluun. Teoksessa Anneli Asplund, Petri Hoppu,
Heikki Laitinen, Timo Leisiö, Hannu Saha ja Simo Westerholm, Kansanmusiikki.
Helsinki: WSOY.
Blomster, Risto. 2006. Suomen romanien perinnelaulujen melodiikka. Teoksessa Kai
Åberg & Risto Blomster (toim.), Suomen romanimusiikki. Suomalaisen Kirjallisuuden
Seuran Toimituksia 1058. Tampere: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Eerola, Ritva. 2002. Lauluäänen toiminnallisista häiriöistä ja ääneen vaikuttavista
tekijöistä. Teoksessa Tarja Hautamäki (toim.), Laulajan opas. 4. painos. Rytmi-instituutin
julkaisuja A4. Seinäjoki: Rytmi-instituutti.
Ilmajoki. 2007. Lyhyt kuvaus historiasta nykypäivään. Www-dokumentti. Saatavissa:
http://www.ilmajoki.fi/historia.asp . Luettu: 23.10.2007.
Laitinen, Heikki. 2003. Matkoja musiikkiin 1800-luvun Suomessa. Acta Universitatis
Tamperensis 943. Tampere: Tampere UniversityPress.
33
Leisiö, Timo. 1987. Runoin virsistä Syrjälän Kaappoon polskaan. Teoksessa Etelä-
Pohjanmaan historia IV, Autonomian kausi 1809-1917. Vaasa: Etelä-Pohjanmaan
maakuntaliitto.
Leisiö, Timo. 1988. Kansanmusiikin tutkijan perussanastoa. Tampereen yliopiston
kansanperinteen laitos Julkaisuja 12. Tampere: Tampereen yliopisto.
Marvia Einari (toim.). 1966. Einojuhani Rautavaara. Suomen säveltäjiä. Toinen osa, Heino
Kaskesta Leif Segerstamiin. Toinen uusittu ja täydennetty painos. Helsinki: Werner
Söderström osakeyhtiö.
Valo, Liisa ja Wirkkala, Jussi (toim.). 1989. Kaustisen laulukirja 1. Kansanmusiikki-
instituutin julkaisuja 29. Kaustinen: Kansanmusiikki-instituutti.
Tampereen yliopiston musiikintutkimuksen laitoksen ääninauhat:
A-K 61 ja 62. 1954. Erkki Ala-Könni. Eedla Saarenpää.
A-K 130, 131, 181 ja 182. 1955-57. Erkki Ala-Könni. Juho Udd.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran äänitearkiston ääninauhat:
A 317/21, II 123-150. 1955. Jouko Hautala ja Lauri Simonsuuri. Toini Heikkilä
SKSÄ 16.1968. 1968. Pekka Laaksonen ja Leena Koivu. Hilda Hedvig Nurmela.
LIITE 1 : Nuotit
EEDLA SAARENPÄÄ Sivut
Enkä minä muillen ilmoita 1
Kuljin pitkin Näsijärven rantaa 2
Mammani maja ja Melloon laulu 3
Minä seisoin korkialla vuorella (Kreivin sylissä istunut) 4
Sinä uhriksi saatoit mun sydämeni 5
Tuudittele tuuli 6
Polska rallatukset 7
Sul mare Lucika 8
JUHO UDD
Hallin Jannen rautikkovarsa 9
Kun aivanpa se nuoren poijan kesäinen aika 10
Kulkuripoikana maailmalla 11-12
Neito nuori hulivili 13-14
Tule huomenna meille meillä leivotahan 15
Nyt otan kynän käteeni (Ville ja Bertta) 16-17
Tuuli on tuima 18
Keisari Matti ja Maija 19
LIITE 2
Taustatietoa kappaleista:
EEDLA SAARENPÄÄ
1. Enkä minä muillen ilmoita on rekilaulu. Eedla vastaa Ala-Könnille hänen kysyessä
minkä sortin laulu tämä on, näin: no se ovvain sellaanen kans kun emminä niistä
palijo mitään ymmärrä, muutakun se jotta oon kuullu laulettavan vain. Toisintoa en
ole tavannut.
2. Kuljin pitkin Näsijärven rantaa on riimillinen kansanlaulu. Laulun jälkeen jälleen
Ala-Könni kysyy keneltä Eedla on laulun oppinut ja hän vastaa: emminä tierä,
nuorilta miehiltä joiltakin ennen maailmas.. .kyllä ne oman kylääsiä oli.
Löytämässäni toisinnossa on sama runkomelodia, mutta fryygistä toista astetta ei
laulussa esiinny. Toisinto on Kaustisen laulukirjasta (Valo & Wirkkala 1989, 95) ja
se on laulanut Mari Josefiina Benjamintytär Valo (s. 1886). Lisäksi laulu on
löydetty Hilda Puumalan (s. 1889) lauluvihosta kirjoitettuna.
3. Mammani maja ja Melloon laulu ovat myös rekilauluja. Tämän laulun melodia on
hyvin erikoinen, koska ensimmäisen iskun seksti- ja kolmannen iskun kvarttihypyt
voisivat viitata perussävelen olevan h:n sijaan e. Tällöin ensimmäisen tahdin aikana
oltaisiin vahvasti I-asteella ja melodia loppuisi dominantille. H-mollissa sen sijaan
ensimmäinen tahti on subdominanttitehoinen eli IV- tai VI-aste ja kappale loppuu
perussävelelle. Toisintoa en ole tavannut.
4. Minä seisoin korkialla vuorella on arkkiballadi joka tunnetaan nimellä Kreivin
sylissä istunut. Laulun painaminen arkeille ja laulukirjoihin on johtanut laulun
vahvaan tunnettavuuteen ja levinneisyyteen. Seuraavat tiedot tästä laulusta
perustuvat Anneli Asplundin teokseen Balladeja ja arkkiveisuja (Asplund 1994,
113-115). Kreivin sylissä istunut on niitä lauluja, jotka 1800-luvulta lähtien lähes
viime vuosisadan loppuun asti on kuulunut melkein jokaisen suomalaisen
repertoaariin. Kerääjät jopa jättivät merkitsemättä sitä muistiin koska pitivät sitä
liian tavallisena. Sitä oli julkaistu sekä arkkiveisuina että monissa laulukirjoissa ja
julkaiseminen heijastuu selvästi suullisesta perinteestä tallennetuissa toisinnoissa,
sillä on vain muutamia, jotka ovat osoittautuneet painetusta tekstistä
riippumattomiksi. Keräyksissä on kuitenkin tullut suullisena perimätietona
kulkemisesta todisteita, koska jokin toisinto on ollut hyvinkin erilainen. Tämän
laulun kohdalla julkaisemisella on ollut voimakas yhtenäistämisen vaikutus.
Kantelettaressa julkaistu sävelmä on toisinto, jonka laulukirjoihin kulkeutumisen
jälkeen ei tietoa muista melodiatyypeistä juurikaan ole.
5. Sinä uhriksi saatoit mun sydämeni eli Hyljätyn laulu. Olen tavannut tämän laulun
toisinnon Alavuden laulukirjassa (Ala-Könni1978, 383) Jaakko Kivirinnan
laulamana, mutta melodia on aivan erilainen ja säkeistöjäkin on hiukan enemmän.
6. Tuudittele tuuli on valssilaulu. Toisinto löytyy Karjalaisia kansanlauluja
Kivannavalta (Ala-Könni 1970, 154-155) Lydia Häyrysen (s. 1900) laulamana.
Melodia on rungoltaan erilainen ja säkeistöjä on viisi enemmän.
7. Polskarallatukset ovat hieno erikoisuus laulujen joukossa. Ala-Könni yrittää saada
keskustelua aiheesta:
A-K: Kuinkan sitte kun ei oo pelimannia paikalla, kuinkas sitte tanssittihin?
E: Laulettihin vaij ja tanssittihin.
A-K: Jaha laulettihin, no rallattakaapas ny sitte polskaa
Ja niin lähtee dillatus käyntiin. Eedla lopettaa lyhyen pätkän jälkeen ja Ala-Könni
vaatii vielä lisää. Eedla aloittaa kuin samaa laulua, mutta melodia onkin aivan
toinen. Uskon että aikoinaan kun on tanssittu, niin kappaleita on vain tällä tavoin
lennossa vaihdettu toiseen.
8. Sul Mare Lucika tunnetaan Suomessa nimellä Pyhä Lusia. Laulun oppimisesta
Eedla kertoo näin:
E: Minä opiin sen kaupungin karuulla, kun sielä oli posetiivi, joka soitti sitä ja
lauloo tälläästä laulua...Vaasan kaupungis oikeen tuola, kummin´olin siä
palavelukses jollaki.... oli yksi mies ja pieni poika kulukaa, tälläänen poika joka
soitti fiulia ja se mies soitti sitte sitä...mikä se ny oli...posetiivia.
JUHO UDD
1. Hallin Jannen rautikkovarsa on rekimittainen laulu ja alkuperältään se on
arkkiveisu, joka liittyi Hallin Janneen. Hän oli tunnettu v.1867 tekemästään
ryöstömurhasta. Toisintoja Hallin Jannen laulusta olen löytänyt mm. Lapuan
laulukirjasta (Ala-Könni 1979, 69) Kustaa Vesalan (s. 1886) laulamana, sekä Ala-
Könnin nauhoilta (A-K 1880) Jussi Niemelän laulamana.
2. Kun aivanpa se nuoren poijan kesäinen aika on rekilaulu. Toisintoa en ole tavannut.
3. Kulkuripoikana maailmalla on riimillinen kansanlaulu. Lisäksi Ala-Könnin
arkistoluettelossa on merkintä että kyseessä on ”Jätkien laulu”. Se ei ole rekilaulu,
koska säeparissa on kahdeksan painollista tavua ja säkeistössä on neljä säettä, joista
ensimmäinen ja toinen sekä kolmas ja neljäs ovat keskenään riimillisiä. Toisintoa
en ole tavannut.
4. Neito nuori hulivili on piirileikkilaulu. Tätä ei uskoisi, sillä laulussa on hyvin vahva
tarina ja Juho laulaa laulun aika hitaassa tempossa. Kuitenkin Ala-Könni sanoo
laulun aluksi että kyseessä on piirileikkilaulu. Laulun lopuksi käytiin keskutelua:
A-K: Missäs tätä piirileikkiä hypeltihin teirän nuoruusaikana?
J: sielä Könnillä välihi sielä trenkituvas..joo
A-K: no eikös sollu kiukkunen se vanha isäntä?
J: Ei se.. kyllä se toisinaan oli, mutta toisinaan taas niin, ei se piitannu mitää.
A-K: no mihinäs muualla hypeltihin sitte?
J: täälä tierristiillä ja sellaasis
A-K: millä tien ristiillä?
J: täs Kujatuvan plassis ja.
A-K: No tapeltihinko siinä joskus?
J: kyllä ne joskus tappeliki.
Toisintoa en ole tavannut.
5. Tule huomenna meille meillä leivotahan -riimillisen refrengin sisältävän
kansanlaulun on Juho oppinut piirileikkiä tanssittaessa: tuoloon oppinu, ku sitä
piirileikkiä ennen mentihin, jottei sitä palijo muuta tanssittukkaa ku piirileikkiä,
sitä vanhaa lajia ennen...siinoon oppinu kun sitä..
Toisintoa en ole tavannut.
6. Nyt otan kynän käteeni (Ville ja Bertta). Itsemurha onnettoman rakkuden vuoksi on
Tehtaantytön kosto -nimisen, yleisesti myös Vilho ja Bertta -nimisenä tunnetun
laulun pääteema. Monien arkkiballadien normaalikaavasta tämä laulu poikkeaa
sikäli, että tapahtumia ei ole sijoitettu mihinkään ajallisesti tai paikallisesti
epämääräiseen romanttiseen ympäristöön, vaan laulun puitteet ovat modernissa
suomalaisessa yhteiskunnassa. Vuosisadanvaihteen yhteiskunnalle tyypilliset arvot
ja asenteet tulevat selkeästi esiin. Laulussa lähtökohtana on vahva sosiaalinen
konflikti ja protesti säätyeroja vastaa. (Asplund 1994, 460.)
7. Tuuli on tuima on riimillinen kansanlaulu, jonka oppimisesta Juho kertoo näin:
minoon oppinu sen vapaussoran aikana... tuola Seinäjoella. Toisintoa en ole
tavannut.
8. Keisari Matti ja Maija on polskalaulu, jonka melodia on toisinto Kirkonkyläs oli
tanssit -polskasta. Juho kertoo laulun oppimisesta: täälä Harijummäes päin kun sitä
ennen hyppe...tanssittihin. Laulun jälkeen Ala-Könni utelee keitä laulun henkilöt
olivat ja Juho vastaa: se oli se Raumanni Harijummäestä ja ennen täs... niin
sanottihin Keisari Matiksi sellaanen vanha pariskunta, siinä mihinon se... Kristarus
Erkkikin ennen... elikkä mikä se oli... Saunamäki.
q = 160
Enkä minä muillen ilimoita
Copyright © Anne-Mari Hakamäki
1
En kä- mi
nä- muil
len- i
li- moi
- ta- mun sy
rän
- su
- ru
- ja
- ni.
-
Synk
kä
- met
tä- ja kir
kas
- tai vas- ne tun
te- vat- huo
li
- a
- ni.
-
Synk
kä
- met
tä- ja kir
kas
- tai vas- ne tun
te- vat- huo
li
- a
- ni.
-
q = 90
Kuljin pitkin Näsijärven rantaa
Copyright © Anne-Mari Hakamäki
2
Kul
1.
jin- pit kin- Nä
si- jär- ven- ran
taa,
- ys tä- vä
- tä- ni- kai
pai- len.
-
Ja ne
aal lot- jot ka- suu
te- li- vat- san
taa,
- haas taa- ei
hän tä- o
le- tääl.
Ja ne
puut,
2.
jot ka- tuu len- hu
mi- nas- ta- huis
kaa,- met sä- myrs
ky- niis tä- su
hi-
-
naa
* (kertauksessa)
ja ne aa
*( )
vis- tuk- set- kor
vis
( )
- sa- ni- kuis
kaa:- ys tä- vää
- ei mul o
le- kaa.
-
q = 100
Mammani maja on matala
Copyright © Anne-Mari Hakamäki
3
1.Mam ma- ni- ma
ja- om ma
ta- la,
- ei se tar
vit- te- por
ta- hi
- a.-
pa li- jo- ku met
säs- on pit
ki- ä- pui
ta,- niin on
mul la- sor
ta- ji
- a.-
Niin
pa li- jo- ku met
säs- on pit
ki- ä- pui
ta,- niin on
mul la- sor
ta- ji
- a.-
2.I kä- vä- om mam
ma- ni- ma
ta- las- sa- ma
jas- sa- vuo
si- a- ku
lu- tel
- la.-
Pa rem- pi- on ree
ke- li- luk
3. :,: Lahti on leviä, eik`ole paattiajolla yli soutaa :,::,: Tottahan näiki huliviliflikallapoikia olla joutaa :,:
4. Poijat ne loikkii maantien poikkija lakit on kallellansa.:,: Flikat ne kantaa krinulinutanttuahoikalla varrellansa :,:
MELLOON LAULU
1. Mello se meni merelleja Maijunsa tänne jätti.Kaksitoista aijast`aikaaorotella käski.
2. Kuusi vuott`on kulunuja siit`on vasta puoli.:,: Vaikk`olis kuusikymmentäniin muista emminä huoli :,:
ku- jen- ta
ka- na- poi
ki- a- pu
hu- tel
- la.-
q = 175
Copyright © Anne-Mari Hakamäki
Minä seisoin korkialla vuorella4
Mi
1.
nä- sei
soin- kor
ki- al
- la- vuo
rel
- la,
- vi hi- ri- äi
- ses
- sä
- laak
sos
- sa.
-
Näin
näin
mi nä- lai
van
- sei laa- vaan,
- kol me- krei
vi- ä- lai
- val
la.
-
He
las
2.
ki- vat- lai
van- sa- ran
nal
- len,
- kä viit- maal
le
-
as
tu
-
maan
-
ja se
nuo
rem- pi- krei
viis- tä- kai
kis- ta
- tu li- mi
nu- a- ki
hi- laa- maan.
-
Hän
ot
3.
ti
- sor
muk- sen- sor
mes
- taan
- ja se o
li
-
kul
tai
- nen.
-
"Kat sos-
nyt
mi nun- pii
ka- ni- i
ha- na,
- si nä- saat
tä män- sor
muk
- sen."
-
"En
o
4.
ta- mi nä- ou
rol- ta- sor
mus
- ta,
- mu a- kiel
ti
-
äi
ti- ni."
-
"O ta,-
pa ne- tä mä- sor
mus
- sor mee- si,
- si tä- äi
ti- si- ei
sun nää.
Sa no:-
laak
sos- sa- tuol
la- ku kä
ve- lin,
- tä män- sor
muk- sen- löy
sin
- mä."
"Ä lä-
val
5.
het- ta- pyy
dä- pu
hu
- a,
- kyl lä- äi
ti
- sen
ym
mär
-
tää.
-
Pal jo
1.
pa
rem- pi- on
mi nun- sa
no- a:
- krei vin- sy
lis- sä- is
tuin
-
2.
mä.
Pal jo- sy
lis- sä- is
tuin
- mä."
q = 160
Copyright © Anne-Mari Hakamäki
5Sinä uhriksi saatoit mun sydämeni
SiVaan
nä- uhpe
riktos
--
sise
- saao
toitli
--
munsun
symie
dämles
--
mesä
--
ni,si,
--
silkun
lä-
hallem
p`ope
--
liä
--
rakvan
kaunoit
--
tesä
- si.mul`.
-
SiVaan
nä
-
lutai
pava
--
sithan
--
olher
lara,
--
munhän
yskos
täta
--
väko
--
ni,hon
--
olviel
la-
i
ker
ä
ran
--
tisun
- uspe
koltok
--
lises
--
nen.sul`.
-
Ruu
sut
- ja lil
jat
- sun hau
dal
- ta- si,
- ne
kuih
tuu
- ja la
kas
- tu- vat.
-
Vaan
se
rak
ka
- us
- jol
la
- mi
nä- ra
kas
- tin- sua,
ei
mil
loin
- kaan- rau
e
- ta- voi.
Voi
rak
ka
- us,
- kuink´
o
lit- pe
tol
- li- nen
- ja
val
loi
- tit
- sy
dä
- me- ni.
-
Nyt
mur
het
- ta
- täyn
nä
- ja rau
ha
- toin,- on
mi
-
1. 2.
nun
kin- rin
tai
- se- ni.
-
Nyt
ni.
Tuudittele tuuli
= 67
Copyright © Anne-Mari Hakamäki
6
Tuu
dit- te
- le- tuu
li
-
mun
pien
tä
- ven
ho
- a,
-
niin
et
tä- mur
he- kau
as
- pois tui
- si- rin
nas- tas.
-
Tuu
dit- te
- le- tuon
ne
-
mis
sä
- myrs
ky
- käy,
mis
sä
- aal
lot
- pau
haa,
- ei
kä- maa
ta- näy,
mis
sä- aal
- lot pau
haa,
- ei
kä- maa
ta- näy.
7
q = 130
Polskarallatus 1
Dii da- di- lii
daa- dal
la- ti- dal
la- ti- lal
la- daa
dii- dal
la- ti- dal
la- duu
ii- al
lal- laa
-
tuu
dii daa- dii
daa- dil
la- di- dil
la- di- lii
da- tuu
dii- dal
la- di- jal
la- dal
lal- lil
- lal- laa
-
laa
lal lal- la
- la- lil
la- li- lil
la- li- lal
la- tuu
dii- dal
la- di- dal
la- duu
ii dal
lal- laal
- la
-
q = 130
Polskarallatus 2
Copyright © Anne-Mari Hakamäki
Daadii al
la- didal
la daa
diidal
ladidal
la lii
didldii
a-
dii- aa
daadil
lallaa
duu didaa
dida il
la-
il la- lil
la- didil
la il
la- didal
la lil
la- lal
la lal
la.-
Daadiidii
dadilii
daa daa
diidii
dadilii
daa
dii da- di- jal
la- lal
la- dil
la- lal
lal- laa
- daa di- jal
la- di- jal
la-
daa dii- jal
la- di- jal
la,-
jal
la- di- jal
la- lal
la- il
la- laal
la.
-
q = 180
Sul mare lucika
Copyright © Anne-Mari Hakamäki
8
Sul
ma
re
- lu ci- ka
- last
ro- rar
ken- - to.
Pla
- si
- rai
ron
- tra
Pros
pe
- rol- rent
to
-
Re
ni
- pe
- ar la- ple
par
ket
- ta
- mi a.
-
Sant - ta
lu
si
- a,
- sant
ta
- lu si
- a.
-
Sul
ma
re
- lu ci- ka
- last
ro- rar
ken- to.
-
Pla si
- rai
- ron
- - tra
pros
pe
- rol- rent
to.
-
Re
ni
- pe
ar la- plö
par
ket
- ta
- mi a,
-
sanc - ta
lu
- ci- a,
- sanc
ta
- lu ci
- a.
-
Copyright © Anne-Mari Hakamäki
9
q = 40
Hallin Jannen laulu
Ja Hal
lin- Jan
nen- rau
tik- ko- var
- sa- ja Ans
sin- Jus
sin- suo
ti.-
Ku
kor vat- ne sil
lon- ki- sei
soi- vat,
- kun kä
rä- jil
- len- tuo
tiin.-
Kun
pois o men
nyt- se Hal
lin- Jan
ne- lau
le- le- mas
- ta tääl
tä.-
Ku
Hal lin- Jan
nen- rau
tik- ko- var
- sa- ja Ans
sin- Jus
sin- suo
ti.-
Ku
kor vat- ne sil
loin- ki- sei
soi- vat
- kun kä
rä- jil
- len- tuo
tiin.-
Ku
Mat ti- lan- Sant
ran hiuk
set- on kam
mat- tu- va
si- mel- len- puo
len pää
tä.-
Ku
Hal lin- Jan
nen- rau
tik- ko- tra
va- si- Kuo
ras- jär
- ven- jää
tä.-
Kun
pois on men
ny- se Hal
lin- Jan
ne- lau
le- le- mas
- ta- tääl
tä.-
Ku
Hal lin- Jan
nen- rau
tik- ko- var
- sa- ja Ans
sin- Jus
sin- suo
ti-
ku
kor vat- ne sil
loin- ki- sei
soi- vak
kun kä
rä- jil
- len- tuo
tiin-
q = 110
Copyright © Anne-Mari Hakamäki
Kun aivanpa sen nuoren poijan kesäinen aika10
Kun ai
van- pa- sen nuo
ren- poi jan- ke
säi- nen- ai
ka- on lin
nas- sa- men
ny- huk
kaan.
-
Kun
leh ti- o li- puus
sa- ja ruo
ho- o li- maas
sa- ja hei
la- kun ruu
sun
- kuk
ka.
-
Kun
ai van- pa- sen nuo
ren- poi jan- ke
säi- nen- ai
ka- on lin
nas- sa- men
ny
- huk
kaan.
-
Kun
leh ti- o li- puus
sa- ja ruo
ho- o li- maas
sa- ja hei
la- kun ruu
sun- kuk
ka.
-
Ja
min
kä- hän- lai
nen- sen ty
tön- nyt on ol
la,- jo ka- lin
nas- ta- hei
laa- mei
naa.
-
2x
q = 60
Copyright © Anne-Mari Hakamäki
Kulkuripoikana maailmalla11
Kul
1.
ku- ri- poi
- ka- na- maa
il- mal
- la- kä
vin- mä en
nen- Jep
rat- sal,
- oi
syk syl- lä- hil
jai- - sel
la,- hei pie
nel- lä- pak
kai- sel
- la.
-
Pär
2.
mä- ri- u
kol- ta- ky
se- lin- mä töi
tä,- tal
lin- vin
til- lä- le
pä- sin- mä öi
tä,- se
län ket- ti- rie
pu- ni- al
la,- hei mie
lel- lä- kai
ho- a- val
- la.
-
Työ
3.
si tä- lop
pui- pär
mä- reil- tä,- an
si- o- poi
jil- ta,- ku
lu- ku- reil
- ta,- ku
ta la- vi- se uh
ka- si- jäi
nen- ja tuo pak
ka- nen- har
maa- päi
nen.
-3
Ta
4.
los- sa- o
li- vaan jo
ku- nen- hen
ki,- o li- i
sän- tä- ja e
män- tä- ja pii
ka- ja ren
ki- ja
kaik ki- ne hu
ma- - las
sa,- hei kän
nis- sä- pa
ra- has
- sa.
-
Ta
5.
los- ta- kuu
lu- se ja rys
ket- ja lui
ke,- rys
ket- ja nau
ru- ja lui
ke,-
ai na-
kar ta- nol- len- as
ti,- hei Ruot
sin- soin
tu- vas
- ti.
-
Ko
6.
pu- tin- mä o
ve- hen- syh
kym mät- syö
vit,- eh
kä- mä raa
vin- ja eh
kä- pä- lyön
niin ku
12
-
vet tä- mä o
li- sin- vail
la,- ku ja
no- on niin he
lek- ka- rin- lail
la.
-
O
7.
vi- se au
ki- sy
sät- ti- hin,- ruot
sin- kie
lel- tä- ky
syt- ti- hin:-
"vas ta- ru- a
- re- kom
mers?"- mi nä- ym
mär- sin- sen oi
kein.
-
I
8.
sän- tä- is
tui- kei
nu- tuo
- lis- sa,- kum
ma- kum ma- kei
nu- tuo
- lis- sa,-
tar jo- ten- kau
hal- la- vii
naa,- kyl lä- täl
lä- poi
jal- la- pii
saa.
-
Tans
9.
si- tin- e
män- tää- ja tans
si- tin- pii
kaa,- tans
si- tin- ai
ka- lail
la,- hei jär
ke- ä- miel
tä- ni vail
la.
-
Copyright © Anne-Mari Hakamäki
13
q = 70
Neito nuori hulivili
Nei to- nuo
ri
- hu li- vi
- li,
- nau ru- sui
- nen
vei tik- ka.
-
Poi mi-
ruu
sun
- rin taa- ni
- ja kiin
nit- ti
- sen
neu lal- la.
-
Ei kä-
neu
la
- pit kä- ol
lu,
- o li- puo
len- tuu
man
- mit ta- nen.
-
Sil ti-
kaik
ki
- kär ki- tun
ki
- lä pi- po
jan
- sy rä- meen.
-
Kun ruu
su-
kuih
tui
- rin nas- sa
- ni,- vaan neu
la- o
tet
- tiin- jo pois.
Kun ai
na-
tun
tui
- rin nas- sa
- ni,
- niin kun neu
la
- sie lä- ois.
Ja ei
kä-
tie
rä
- poi ka- nuo
ri
- kel len- us
kol
- li- nen- ois.
Ei kä-
tie
rä- se ke
ron- kuk
ka,
- kos ka- hä
net
- tal la- taan.
-
Ei kä-
tie
rä
- nei to- nuo
ri,
- kos ka- hä
net
- nar ra- taan.
-
Hy väs-
-
ti
ny
nei to- nuo
ri,
- hy väs- ti
- nyt
ar maa- ni.
-
Kun sa
no-
-
vat
si nun- o
le- van
- niin
mo nen- po
jan
- ys tä- vä.
-
Ku hyl
jät
14
-
-
ty
on
poi ka- nuo
ri,
- hyl jä- tyl
- lä- on i
kä- vä,
-
ja kui
ten-
-
kin
sen
kaik ki- tie
tää,- et tä- hyl
jä- tyl
- lä- on i
kä- vä.
-
3
Copyright © Anne-Mari Hakamäki
15
q = 140
Tule huomenna meille meillä leivotahan
Tu
1.
le- huo
men- na
Sävellaji nauhalla Es-molli.
- meil
le meil lä- lei
vo- ta han,
- saat
läm
min- tä- lei
pää,- jos an
ne- ta- han.
- Jos
yk
sin
- tuut
niin
var
maan
- saat,
jos
toi
sen
- kans
ä lä- toi
vok
- kaa.
- Ra ti-
ril
la- la- lei,
- ra ti- ril
la- la- lei
- jos
toi
sen
- kans
ä lä- toi
vok
- kaa.
- Jos
se
2.
pän
- säl
li- mä o
li
- sin,
- niin
vas
kes- ta- hei
lan
- va
lai
- sin.
- Ra ti-
ril
la- la- lei,
- ra ti-
la lei,
- niin
vas
kes- ta- hei
lan
- va
lai
- sin.
- Vaan
jo
3.
kai
- sel
- ta- sen sa
lai
- sin
- ra ti- ril
la- la- lei
- ra ti- ril
la- la- lei,
- niin
jo
kai
- sel
- ta- sen sa
lai
- sin.
- Jos
met
4.
sä
- mies
- mi nä- o
li
- sin,
- niin
huo
men- na- ke
tun- mä tap
pai
- sin.
- Ra ti-
ril
la- la- lei
ra ti- ril
la- la- lei
- niin
huo
men- na- ke
tun- mi nä- tap
pai
- sin.
- Ei
pys
5.
syl
- lä
- ei kä-
myr
lyl
- lä
vaan
rau
rat
- maa
han- mä lait
tai
- sin.
- Ra ti- ril
la- la- lei
-
ti
ril
la- la- lei
- nii
rau
rat- mä maa
han
- lait
tai
- sin.
-
Copyright © Anne-Mari Hakamäki
16
q = 80
Nyt otan kynän käteeni (Ville ja Bertta)
Nyt
1.
o
tan- ky
nän- kä
tee- ni,
- mi nä- lau
lun- kir
joi- tan.
-
Kun
kan
san- ta
- run- mui
nai- sen
- tu len- tän
ne- ker
to- maan.
-
O li-
e
2. räs- ta
lo- va
ra- kas
- sie lä- Kes
ki- Suo
- mes- sa.
-
Kun
Vil
le- siell
o li- po
jan- ni
mi,- vi
li- kas- luon
teel- - taan.
Kun
Vil
3. le- se jat
koi- op
pi- a
- kä vi- kan
sa- kou
- lus- sa,
-
kun
siel lä- hän tu
li- tun
te- maan
- tuon Ber
tan- i
ha- nan.
-
Kun
yh
4. res- sä
- he leik
ki- vät,
- kun kou
lu- a- kä
vi- vät,
-
kun
Vil
le- se jat
koi- op
pi- a
- ai na- y
li- o
- pis- toon.
-
Miks
Bert
ta- si
tä- vas
toin- kä
vi- työs
sä- teh
taas- sa.
-
Kun
Vil
5. le- se pa
la- si- rei
sul- tan
- sa- suu
re- na- her
ra- na,
-
kun
ei
hän e
nää- tun
te- nu
- si tä- ra
kas- ta- Bert
taan- sa.
-
Kun
aa
6. mul- la- var
hain- kau
pun- kil
- ta- sa
no- ma- kuul
ti- hin,
-
et tä-
17
yh
ren- nuo
ren- nai
sen- ruu
mis- kos
kes- ta- löy
ret- ty- on.
Kun
Vil
7. le- se kut
sut- tiin- pai
kal- len,
- lie nee
- kö- it
se- mur
- han- syy
tä- Bert
taan- sa- ha
vai- ta.
-
Ku
Vil
8. le- nä
ki- Ber
tan- kas
vot- he
ti- hän vaa
le- ni,
-
ja
Ber
tan- paa
rein- vie
rel- len
- hän heit
ti- hen
ken- sä.
-
q = 60
Copyright © Anne-Mari Hakamäki
Tuuli on tuima18
Tuu
1.
li- on
Sävellaji nauhalla Es- molli.
tui
ma- ja pi
me- ä
- on tai
vo,
- suu
ri- on u
la- pal
- la- aal
to- jen- rai
vo.-
Kun
lah
2.
ti- on tyyn
ny- ja se
le- ke
- ä- vaan,
kun las
ke- sä lah
te- si- val
ka
- maan.
-
Kun
jou
3.
ru- jo ko
ti- hin- ja len
- to
si- hei
tä,
- taik ka- mi nä- a
jat- te
- lin- kin- aal
to- jen- tei
tä.
-
Poi
4.
ka- ni- pie
ni- ja hen
toi- - nen,
lah
ti- on tyy
ny- ja rau
hai
- nen.
Ul
5.
ko- na- u
la- pal- la-
myrs
kyt- se pau
haa,
- tääl
lä- oo läm
min- tä,- tää
lä- on lau
haa.-
Ku
lah
6.
ti- on tyyn
ny- ja se
le- ke
- ä- vaan,
ku las
ke- sä lah
te- si- val
ka
- maan.
-
q = 80
Keisari Matti ja Maija
19
Copyright © Anne-Mari Hakamäki
Kei
sa- ri- Mat
ti- ja Mai
ja,- maa
her- ra- Jus
si- ja San
na,-
siin ´o li- kaik
ki- pie
net- her
rat- koos
sa.-
Ku
heip pa- ti- rie
tu- a- saa
ke- li,- Har
jun- mä
- es- o li- naa
ke- li- ja
ät tä- rin- kir
kon- mäes
- on pi
run- pe
sä.
-