Insinöörityöohjeet

Työryhmä:tekniikan koulutusalan suomen kielen ja viestinnän opettajatMarjo-Riitta Näyhö ja Kari LaukkanenMirja Hienonen, Antti Kankkunen ja Pasi Lankinen

Ohjausryhmä:Matti Fischer, elektroniikkaIsmo Halonen, kemiantekniikkaOlli Hämäläinen, tietotekniikkaErkki Rämö, mediatekniikkaHanna Sulamäki, talotekniikka

13.10.2008 päivitetty versio

© 2000 Marjo-Riitta Näyhö, Kari Laukkanen jaEVTEK-ammattikorkeakoulu, tekniikan koulutusala

Tämän ohjeen kopioiminen on tekijänoikeuslain mukaisesti kielletty.

Sisällys

1 Insinöörityön tekeminen 3

1.1 Ohjeista 3

1.2 Insinöörityön tavoitteet, aihe, sisältö ja laajuus 3

1.3 Työn järjestelyt ja ohjaus 4

1.4 Työn kulku ja aikataulu 5

1.5 Opinnäytetyön tekniikkaa 6

1.6 Insinöörityön etiikka 8

1.7 Suullinen esittely ja raportin luovutus 9

1.8 Insinöörityön arviointi 9

2 Raportointiohjeet 11

2.1 Insinöörityöraportti 11

2.2 Tekstin asettelu ja otsikointi 12

2.3 Kannet, nimiösivu, tiivistelmät, sisällysluettelo ja liitteet 17

2.4 Lähdeviitteet ja lähdeluettelo 19

2.5 Kielenkäyttöohjeita 24

3 Kypsyyskoeohjeet 30

Kirjallisuutta 32

Liitteet

Liite 1: Opinnäytetyön syöttäminen Theseus-verkkokirjastoon 33

Liite 2: Kannen ohje sitomoa varten 34

Liite 3: Nimiösivun malli 35

Liite 4: Tiivistelmän mallit 36

Liite 5: Englanninkielisen tiivistelmän pohja 38

Liite 6: Sisällysluettelon esimerkit 39

Liite 7: Lähdeluetteloesimerkki: numeroviitejärjestelmä 41

Liite 8: Lähdeluetteloesimerkki: nimi-vuosijärjestelmä 43

3

1 Insinöörityön tekeminen

1.1 Ohjeista

Näihin ohjeisiin on koottu asioita, jotka tulee ottaa huomioon tehtäessä insinöörityötä

lukuvuonna 2008–2009 Metropolia Ammattikorkeakoulussa entisissä EVTEK-

ammattikorkeakoulun tekniikan alan koulutusohjelmissa. Koulutusohjelmissa voi olla

lisäksi muitakin ohjeita. Ohjeista poikkeamisesta on aina sovittava työn ohjaajien kans-

sa.

Opinnäytetyön kokonaisuuteen kuuluu työn tekemisen sekä sen suullisen ja kirjallisen

raportoinnin lisäksi myös kypsyyskokeen hyväksytty suorittaminen. Kypsyyskoetta

varten on ohje luvussa 3. Insinöörityö tulee myös syöttää PDF-muodossa ammattikor-

keakoulujen yhteiseen Theseus-verkkokirjastoon liitteen 1 ohjeen mukaisesti.

1.2 Insinöörityön tavoitteet, aihe, sisältö ja laajuus

Insinöörityö on laajahko itsenäinen harjoitustyö. Tarkoituksena on valmentaa valmistu-

va insinööri

– työskentelemään johdonmukaisesti ja järjestelmällisesti

– tekemään yhteistyötä

– etsimään ja käyttämään oikein lähdeaineistoa

– yhdistelemään opetuksen eri osien antamia tietoja

– käyttämään tarkoituksenmukaisia työmenetelmiä

– tekemään tarkoituksenmukaisia ratkaisuja ja päätelmiä

– harjaantumaan hyvään kirjoitus-, kuva- ja puheilmaisuun.

Työllä pyritään yhdistämään teoreettinen opiskelu ja käytännön työelämä sekä helpotta-

maan opiskelijan siirtymistä insinöörin tehtäviin.

4

Insinöörityön tulisi olla tyypillinen insinöörin työtehtävä. Se voi olla esimerkiksi

– tuotteen tai palvelun kehitystehtävä

– valmistusmenetelmän valinta- tai kehitystehtävä

– tietokoneohjelman tai ohjelmasovelluksen laadinta

– projektin, tuotantolinjan, laadun, organisaation, työmaan tai muu kehittä-

mis- tai suunnittelutehtävä

– tutkimus- tai selvitystyö.

Työnsä aiheen opiskelija hankkii yleensä itse. Useimmiten aihe saadaan yritykseltä tai

muulta yhteisöltä. Ellei opiskelija onnistu aiheen hankinnassa, ammattikorkeakoulu

antaa aiheen. Valitun aiheen tulee liittyä opiskelijan koulutusohjelman alaan. Työn

aiheen hyväksyy koulutuspäällikkö tai koulutusohjelmavastaava.

Insinöörityö vastaa laajuudeltaan vähintään kahden ja puolen kuukauden tiivistä koko-

päivätyöskentelyä (15 opintopistettä). Työhön on varattu tilaa neljännen opiskeluvuoden

ohjelmassa. Työ tehdään usein aiheen antaneen yrityksen tiloissa sen välineillä.

Työn aihe pyritään jo alun perin rajaamaan mahdollisimman tarkoin. Työn edetessä

aihetta voidaan tarvittaessa täsmentää. Tekijä antaa työlle sen sisältöä kuvaavan nimen.

Insinöörityön kulkua seurataan yleensä insinöörityöseminaarissa, johon osallistuminen

on pakollista. Työhön kuuluvat varsinainen työsuoritus, kirjallisen, tavallisesti 30–60

sivua pitkän dokumentin laadinta ja työn suullinen esittely seminaaritilaisuudessa, johon

osallistuu opiskelijoita ja opettajia. Kokonaisuuteen kuuluu lisäksi kypsyyskoe.

1.3 Työn järjestelyt ja ohjaus

Insinöörityöstä tehdään suunnitelma. Jos aihe on yrityksen antama, yrityksen on nimet-

tävä ohjaaja, joka huolehtii työn välittömästä ohjauksesta. Ohjaaja antaa työstä lausun-

non arvostelua varten. Koulutuspäällikkö tai koulutusohjelmavastaava määrää ennen

5

työn aloittamista työtä ohjaavan opettajan. Raportin ulkoasua ja kielenkäyttöä ohjaavat

lisäksi tekstinohjaajat (kielenopettajat).

Jos opinnäytetyö tehdään palkattuna työnä, opiskelijan ja työn teettäjän on sovittava

palkkauksesta keskenään.

Opinnäytetyöt ovat julkisia. Opetusministeriön ohjeen mukaan opinnäytetöihin ei tule

sisällyttää salassa pidettävää aineistoa ja opinnäytteiden tulee olla julkisia heti, kun ne

on hyväksytty (Opinnäytetöiden julkisuus. Opetusministeriön kirje yliopistoille ja am-

mattikorkeakouluille 28.1.2004).

Suomenkielisen koulutusohjelman opinnäytetyö tehdään suomeksi. Koulutusohjelman

johtaja voi anomuksesta poikkeuksellisesti antaa luvan työn tekemiseen englanniksi.

Silloin työn teettäjäyrityksen on korvattava ammattikorkeakoululle englannin kielen

seurannasta aiheutuvat kulut. Yrityksessä tapahtuva kielentarkistus ei vapauta tästä

velvoitteesta.

Metropolian laitteita ja henkilökuntaa käyttäen voidaan tehdä palvelutoimintana opin-

näytetyöhön liittyviä tutkimuksia. Tästä on sovittava erikseen ammattikorkeakoulun

kanssa. Kustannuksina veloitetaan sovittavia laitevuokria ja palkkamenoja.

Työn ohjaava opettaja antaa neuvoja ja tekstinohjaaja seuraa ja ohjaa kielenkäyttöä.

Sisällön ja kielen korjaukset tekee ja niistä on vastuussa opiskelija itse.

1.4 Työn kulku ja aikataulu

Insinöörityö kuuluu neljännen opintovuoden ohjelmaan, mutta monet aloittavat sen

suunnittelun ja tekemisenkin jo kolmannen opintovuoden harjoittelujaksolla tai

kesätyössä. Siksi koulutuspäällikkö tai koulutusohjelmavastaava järjestää kolmantena

opintovuonna kolmen tunnin aloitusseminaarin, johon osallistuminen on edellytyksenä

6

sille, että työ otetaan ammattikorkeakoulussa ohjattavaksi. Työn kulku on suurin piirtein

taulukossa 1 esitettävän kaltainen.

Taulukko 1. Insinöörityön vaiheet, seuranta ja arviointi.

Työn vaihe Seminaari Seuranta Päätös

insinöörityöprosessin

esittely

aloitusseminaari

(3. vuosi; 3 h)

aiheen valinta ja

hyväksytys

ohjaaja koulutuspäällikkö tai

koulutusohjelmavas-

taava

taustaan perehtyminen sekä

aikataulun ja

menetelmien suunnittelu

ohjaaja,

ohjaava opettaja

työn tekeminen ja raportin

luonnostelu

aiheen ja

menetelmien esittely

ohjaaja,

ohjaava opettaja

raportin kirjoittaminen työn kulun ja

ongelmien esittely

ohjaaja,

ohjaava opettaja,

tekstinohjaaja

raportin muokkaaminen ja

viimeistely

ohjaaja,

ohjaava opettaja,

tekstinohjaaja

työn ja sen tulosten

suullinen raportointi

päätösseminaari ohjaava opettaja,

tekstinohjaaja

kypsyyskoe ohjaava opettaja,

tekstinohjaaja

insinöörityöraportin syöttö

Theseus-verkkokirjastoon

ohjaava opettaja

raportin luovuttaminen

kansissa arvioitavaksi

ohjaava opettaja

työn arviointi ja

hyväksyminen

ohjaava opettaja

Koulutuspäällikkö tai koulutusohjelmavastaava antaa aloitusseminaarissa työn suositus-

aikataulun. Omaan työaikatauluun kannattaa varata myös ohjaajien lukuajat. Työn edis-

tymisen seurantaan on käytössä sähköinen seurantalomake, Webinssi.

1.5 Opinnäytetyön tekniikkaa

Opinnäytetyöhön kuuluva tutkimus- ja selvitystyö opiskelijan on tehtävä omin voimin,

mutta työn ohjaajien neuvoja voi tietenkin käyttää hyväksi. Ensiksi työn tekijän on syytä

kriittisesti tutustua aihetta käsitteleviin aikaisempiin tutkimuksiin ja selvityksiin.

7

Aiheeseen kuuluvat peruskäsitteet on selvitettävä itselle alan peruskirjallisuudesta.

Muina kirjallisuuslähteinä ovat yleensä parhaita alan aikakaus- ja sarjajulkaisut, koska

niissä uusi tieto julkaistaan nopeammin kuin esimerkiksi oppikirjoissa. Kannattaa aloit-

taa uusimmista julkaisuista, koska niissä on viittauksia vanhempiin. Metropolian kirjas-

to ja digitaaliset kirjastot ovat hyödyllisiä. Internetistä saa usein uusimman tiedon, mutta

siihen tulee suhtautua kriittisesti. Luettaessa on syytä tehdä muistiinpanoja. Todennäköi-

sesti siteerattavista tai muuten tärkeiltä tuntuvista kohdista kannattaa ottaa kopio, eten-

kin Internetistä, jossa lähdeteksti voi muuttua tai poistua melko nopeastikin.

Lähdeteoksista kannattaa heti käytettäessä tehdä riittävän tarkat lähdeviitemuistiinpanot

(ks. jaksoa Lähdeluettelo), ettei tietoja joudu uudelleen metsästämään. Lähteitä voi etsiä

muun muassa Metropolian kirjaston kotisivujen avulla tai suoraan käymällä alan kirjas-

toissa. Mahdollisiin kaukolainauksiin kannattaa varautua ajoissa. Metropolian kirjastos-

sa ovat luettavissa ammattikorkeakoulun aikaisemmat opinnäytetyöt. Myös suullisista

tiedoista on syytä heti merkitä muistiin antajan nimi, tehtävänimike, yritys ja paikkakun-

ta sekä saantipäivä.

Kirjaston henkilökunta ja informaatikot avustavat tarvittaessa tiedonhaussa. Metropoli-

an kirjaston kotisivuilta pääsee tekemään tiedonhakuja eri tekniikan alojen tietokannois-

ta ja elektronisista lehdistä. Niitä on hankittu erityisesti insinööritöiden tekijöitä varten.

Työn tulokset saadaan omien havaintojen ja kokeiden avulla. Niiden on oltava tarkkoja

ja luotettavia. Esimerkiksi koejärjestelyt selostetaan tarkoin.

Kokeet pitää voida toistaa annettujen tietojen perusteella. Näytteiden tulee olla riittävän

edustavia. Systemaattisten virheiden syyt pyritään selvittämään ja virhemahdollisuudet

poistamaan.

Usein insinöörityö on osa projektia, josta lopputulokseksi saadaan jokin laite, järjestel-

mä tai ohjelmisto. Tällainen kehittämisprojekti jaetaan yleensä seuraaviin päävaiheisiin:

määrittely, suunnittelu, toteutus, testaus, käyttöönotto ja ylläpito. Useimmiten insinööri-

8

työ sisältää nämä kaikki vaiheet, mutta suurissa teollisuuden projekteissa insinöörityö

voi liittyä vain joihinkin vaiheisiin.

On muistettava, että tulosten ja päätelmien ohella kirjallisessa dokumentissa on esitettä-

vä myös työn kulkua, jopa sattuneita virheitä ja tulosten virhelähteitä. On syytä pitää

työpäiväkirjaa, johon tapahtumat, virheet, ongelmat ja lähdeviitteetkin kirjataan.

1.6 Insinöörityön etiikka

Insinöörityössä tulee noudattaa ns. hyvää tieteellistä käytäntöä, jonka noudattamiseen

Metropolia on sitoutunut. Työn tekemisessä ja raportoinnissa tulee muutenkin noudattaa

eettisesti kestäviä periaatteita. Insinöörityössä on tarvittaessa otettava huomioon myös

ympäristöeettinen näkökulma.

Insinöörityön tekijän tulee noudattaa rehellisyyttä, yleistä huolellisuutta ja tarkkuutta

työssä sekä tulosten tallentamisessa ja esittämisessä. Työssä tulee soveltaa tieteellisen

tutkimuksen kriteerien mukaisia ja eettisesti kestäviä tiedonhankinta-, tutkimus- ja

arviointimenetelmiä sekä avoimuutta tulosten julkistamisessa. Insinöörityön tekijä ottaa

asianmukaisella tavalla huomioon muiden työn ja saavutukset sekä antaa niille asiaan-

kuuluvan arvon oman työnsä tuloksia julkistaessaan. Insinöörityö tulee suunnitella,

toteuttaa ja raportoida yksityiskohtaisesti ja tieteelliselle tiedolle asetettujen vaatimusten

mukaisesti. Ryhmätyönä tehtävässä insinöörityössä muun muassa ryhmän jäsenten

osuus tekijyydestä on selkeästi määriteltävä. (Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukka-

usten käsitteleminen 2002: 3, jossa on asiasta yksityiskohtaisemminkin.)

Hyvän tieteellisen käytännön loukkauksia ovat muun muassa seuraavat: Sepittämistä on

tekaistujen havaintojen ja tulosten esittäminen. Havaintojen vääristelyä on alkuperäisten

havaintojen tarkoituksellinen muokkaaminen tai esittäminen niin, että tulos vääristyy.

Tieteellisesti perusteeton tulosten muuttaminen tai valikointi on tulosten vääristelyä.

Vääristelyä on myös johtopäätösten kannalta olennaisten tulosten tai tietojen esittämättä

jättäminen. Luvatonta lainaamista eli plagiointia on toisen julkistaman tutkimussuunni-

9

telman, käsikirjoituksen, artikkelin tai muun tekstin tai sen osan esittäminen omana.

Anastaminen on työn tekijälle luottamuksellisesti esitetyn alkuperäisen tutkimusidean,

-suunnitelman tai -havaintojen oikeudeton esittäminen tai käyttäminen omissa nimissä.

(Hyvä tieteellinen käytäntö… 2002: 4–5.)

Vaikka esimerkiksi kirjalliset ja suulliset kysely- ja haastatteluaineistot tulee asianmu-

kaisesti dokumentoida, on joskus tarpeen huolehtia myös tiedonantajien intimiteet-

tisuojasta. Jo haastatteluja suunniteltaessa on harkittava myös eettisiä asioita.

1.7 Suullinen esittely ja raportin luovutus

Insinööriyö esitellään sovittuna aikana noin 20 minuutin pituisessa suullisessa esitykses-

sä, jonka kuulijoina on opiskelijoita ja opettajia. Esittelyssä tehdään lyhyesti selkoa työn

tavoitteista, toteutuksesta ja tuloksista. Esitystä on hyvä havainnollistaa esimerkiksi

selkein kalvoin. Kuulijat voivat esittää kysymyksiä.

Metropoliaan, ohjaavalle opettajalle, luovutetaan insinöörityöraportti kahtena kappalee-

na ja sidottuna liitteen 2 ohjeen mukaisesti. Työ tulee myös syöttää PDF-muodossa

Theseus-verkkokirjastoon liitteen 1 ohjeen mukaisesti.

1.8 Insinöörityön arviointi

Insinöörityön asiasisällön arvioi ohjaava opettaja. Raportin ja sen suomenkielisen ja

englanninkielisen tiivistelmän kieliasun arvioivat tekstinohjaajat (kielenopettajat). Työtä

arvioidaan myös sen vielä kestäessä ja raportinteon eri vaiheissa.

Työn arvioinnissa otetaan huomioon

– aiheen valinta, tarkoituksenmukaisuus, suunnittelu ja tavoitteet

– työn toteutus: taustatietojen selvittely, suoritustavat, menetelmät, luovuus

– tulosten käsittely: tulosten oikeellisuuden ja laadun arviointi, virhearvio,

tulkinta

10

– johtopäätökset, päätelmät ja pohdinta

– työn vaativuus, tavoitteiden saavuttaminen, työn hyödynnettävyys sekä tu-

losten paino- ja uutuusarvo

– kirjallinen raportointi: sisältö, rakenne, ulkoasu, esitystapa ja havainnolli-

suus

– kirjallinen raportti: kieliasu ja muotorakenteet

– työprosessi

– suullinen esittely

– kypsyyskoe.

Näiden arviointien sekä ohjaajan lausunnon pohjalta lopullisen arvosanan antaa ohjaava

opettaja. Tutkintotodistukseen merkitään työn aihe, laajuus ja arvosana.

11

2 Raportointiohjeet

2.1 Insinöörityöraportti

Insinöörityöraportti noudattaa yleistä tutkimusraportin rakennetta. Sen lukijaksi voi

ajatella alaa tuntevan henkilön, joka ei kuitenkaan ole perehtynyt juuri insinöörityössä

käsiteltävään aiheeseen, esimerkiksi saman koulutusohjelman valmistumassa olevan

opiskelijan.

Insinöörityöraportin osat ovat

– kannet

– nimiösivu

– tiivistelmä

– englanninkielinen tiivistelmä

– sisällysluettelo

– (lyhenne- tai symboliluettelo)

– johdanto

– käsittely (aineisto ja menetelmät, työn kulku, tulokset, tulosten tarkastelu)

– päätäntö (yhteenveto)

– lähteet

– liitteet.

Varsinainen raportointiosa alkaa johdannolla, joka on työn ensimmäinen pääluku.

Johdannon tehtävänä on esitellä työn aihe ja tavoitteet ja herättää lukijan kiinnostus.

Tarkoituksena on antaa sellaista taustatietoa aiheesta, että itse raporttiosaan on helpompi

perehtyä. Tilaaja, jolle työ on tehty, esimerkiksi yritys, esitellään johdannossa, ja samal-

la kerrotaan tiiviisti, mikä on työn arvo tilaajalle, miksi juuri tämä aihe valittiin ja mitä

uutta se antaa. Johdannossa ei kerrota työn tuloksista, eikä siinä tehdä yhteenvetoa koko

työstä; se esitetään tiivistelmässä.

Tilaajalle luovutettavaan versioon voi halutessaan kirjoittaa myös erilliset kiitokset

ohjaajalle ja työnantajalle alkulauseeksi omalle sivulleen ennen tiivistelmiä.

12

Käsittely on opinnäytetyöraportin varsinainen runko-osa. Käsittelytapa ja -järjestys sekä

jako lukuihin riippuvat kulloisenkin raportin sisällöstä. Käsittelyosaan kuuluu seuraa-

vanlaisia asioita:

– aiheen tietoperustan esittely

– tehtävän yleisperiaatteet, tehtävän kuvaus, mahdollisesti työpaikan kuvaus,

tutkimus- tai työmenetelmä, välineet, aineet (osa ehkä jo johdannossa)

– työn tai tutkimuksen suoritus, tehdyt havainnot ja laskelmat, saadut tulokset

– tulosten luotettavuuden ja käyttökelpoisuuden sekä työn tavoitteiden saa-

vuttamisen arviointi

– tulosten sovellusmahdollisuuksien selvittäminen sekä tulosten teknisen ja

taloudellisen merkityksen arviointi.

Päätäntöosassa luodaan lyhyt katsaus työhön sekä sen ongelmiin, tuloksiin ja päätel-

miin. Mitä ei tiedettäisi, ellei tätä työtä olisi tehty? Mitä jäi selvittämättä? Miten tutki-

musta voisi jatkaa? Miten työtä hyödynnetään? Käsittelyosassa mainittuja arviointeja

voidaan sijoittaa päätäntöosaankin.

2.2 Tekstin asettelu ja otsikointi

Seuraavia tekstin asettelun ja otsikoinnin ohjeita on noudatettu myös tätä ohjetta kirjoi-

tettaessa.

Leipäteksti

Insinöörityö kirjoitetaan A4-kokoisille arkeille, vain paperin toiselle puolelle. Reunuk-

siksi jätetään kaikilla tekstisivuilla

– ylös 3,5 cm

– alas 2,5 cm

– vasemmalle 4 cm

– oikealle 2 cm.

13

Näin palstan leveydeksi tulee 15 cm, ja sopiva rivinväli on 1,5. Tästä asettelusta poik-

keavat vain nimiösivu, tiivistelmät ja liitesivut, joiden asettelun ohjeet annetaan erikseen

luvussa 2.3.

Sivunumero merkitään oikeaan yläkulmaan, 1 cm:n päähän paperin yläreunasta ja

2 cm:n päähän paperin oikeasta reunasta. Sivuja aletaan laskea nimiösivulta lähtien,

mutta ensimmäinen numero merkitään näkyviin vasta johdantosivulle. Yhtenäinen

sivunumerointi jatkuu myös liitesivuilla.

Kirjasinlajiksi sopii jokin selkeä, helppolukuinen kirjasin, esimerkiksi Times New

Roman, jota tässä ohjeessa on käytetty. Suositeltava pistekoko on yleensä 12.

Kappaleiden väliin jätetään yksi tyhjä rivi. Ensimmäistä riviä ei sisennetä. Kappaleesta

ei ole syytä tehdä 12–15 riviä pitempää, ettei sisällön hahmottaminen vaikeudu. Kappa-

leiden pituutta kannattaa kuitenkin vaihdella; se tekee tekstin rytmin sujuvammaksi.

Kappaleen alusta tai lopusta ei jätetä yhtä riviä yksin edelliselle tai seuraavalle sivulle

(ns. leski- ja orporivit).

Tekstiä voi tehostaa monin keinoin, muun muassa alleviivaamalla, kursivoimalla, liha-

voimalla tai sisentämällä, mutta näitä keinoja kannattaa käyttää säästeliäästi ja johdon-

mukaisesti ja vain yhtä kerrallaan.

Otsikot

Otsikot alkavat vasemmassa reunassa samasta kohdasta kuin teksti. Ensimmäinen nu-

meroitu pääotsikko on johdanto, se on luku 1, ja viimeinen numeroitu luku on päätäntö,

esimerkiksi otsikolla yhteenveto. Numerottomia pääotsikoita ovat Tiivistelmä, Sisällys,

Lähteet ja Liitteet. Otsikoissa kannattaa käyttää tekstinkäsittelyohjelman otsikkotyylejä,

jolloin sisällysluettelonkin saa tehtyä automaattisesti:

pääotsikot (”otsikko 1” tekstinkäsittelyohjelman tyyleissä):

Times New Roman, 14 pt, lihavoitu

14

väli- ja alaotsikot (”otsikko 2” ja ”otsikko 3”)

Times New Roman, 12 pt, lihavoitu.

Otsikot numeroidaan hierarkkisesti, ja numero ja otsikko erotetaan kahdella välilyönnil-

lä. Numeron loppuun ei merkitä pistettä. Otsikot erotetaan toisistaan ja edeltävästä tai

seuraavasta tekstistä yhdellä tyhjällä rivillä. Jokaisen pääluvun voi halutessaan aloittaa

uudelta sivulta.

Jos pääluvussa on numeroituja alalukuja, niistä ensimmäinen alkaa aina heti luvun

pääotsikon alta. Pääotsikon alle ei siis ole tarpeen kirjoittaa yleistä esittelyä tai johdan-

toa. Jos luvussa on alaotsikko, esimerkiksi 2.2.1, pitää olla myös 2.2.2, eli vältetään

numerosarjassaan yksinäistä otsikkoa.

Tekstiä ei tule pilkkoa otsikoilla kovin pieniin osiin, ja kolmea numeroa syvempää

numerointia olisi vältettävä. Numeroitujen otsikoiden lisäksi voi tarvittaessa käyttää

kevyempiä, niin sanottuja ohjaavia otsikoita, jotka ovat numeroimattomia ja jotka eivät

näy sisällysluettelossa.

Otsikon pitää kertoa lukijalle luvun keskeinen aihe ja sisältö informatiivisesti ja tiiviisti.

Otsikon jälkeen tulevan tekstin alussa ei tule viitata otsikkoon, eli tekstin tulee olla

ymmärrettävää, vaikka otsikon jättäisi poiskin.

Kuvat, taulukot ja yhtälöt

Tekstiä kannattaa havainnollistaa kuvien, kaavioiden, piirustusten, kaavojen ja yhtälöi-

den, luetteloiden ja taulukkojen avulla. Ne sijoitetaan tekstin yhteyteen, jos ne liittyvät

olennaisesti tiettyyn tekstikohtaan, jos niitä selostetaan tekstissä ja jos niitä ei ole kovin

paljoa. Jos tällaista aineistoa on runsaasti tai se on isokokoista, se kannattaa sijoittaa

liitteiksi tekstin loppuun.

Tekstissä olevat taulukot ja kuvat numeroidaan ja otsikoidaan omina sarjoinaan (kuva 1,

kuva 2, taulukko 1, taulukko 2 jne.). Kuvan numero, otsikko ja mahdollinen seloste

15

kirjoitetaan kuvan alapuolelle, taulukon numero, otsikko ja seloste taulukon yläpuolelle.

Jos kuva tai taulukko on lainattu muualta, otsikon perään merkitään lähdeviite. Kuvien

ja taulukoiden otsikot voi esimerkiksi kursivoida ja kirjoittaa pienimmällä rivinvälillä,

kuten seuraavissa esimerkeissä on tehty.

Kuva 1. Neuvotteluhuoneen sisäilmastomittaukset: ilman

lämpötila ja kosteus (8, s. 16).

Kuvia ja/tai taulukoita ei kannata sijoittaa peräkkäin, vaan niiden väliin on hyvä kirjoit-

taa tekstiä, jossa selostetaan seuraavaksi tulevaan kuvaan tai taulukkoon liittyvää asiaa.

Taulukko 1. Suunnitellut ilmavirrat.

Asunto Tuloilma

(l/s)

Poistoilma

(l/s)

Ulkoilma

lto:lle (l/s)

A1 63 67 57

A2 57 62 57

B1 57 62 57

B2 57 62 57

C1 57 62 57

C2 63 67 57

D1 53 67 47

D2 53 67 47

E 59 64 53

F 59 64 53

Tekstissä on muistettava viitata jokaiseen kuvaan ja taulukkoon sen numero mainiten ja

kertoa lukijalle, mitä hänen pitäisi kuvasta tai taulukosta havaita, mitä ne kertovat.

0102030405060

9:0

0

12:0

0

15:0

0

18:0

0

21:0

0

0:0

0

3:0

0

6:0

0

aika (klo)

ko

ste

us (

%)

/

läm

pö

tila

(°C

)

lämpötila

kosteus

16

Kuvissa ja taulukoissa itsessään olevia yksittäisiä sanoja ei ole syytä aloittaa isolla

alkukirjaimella, elleivät ne ole erisnimiä tai suuraakkoslyhenteitä tai taulukossa otsikko-

asemassa. Taulukossa olevan tekstin voi kirjoittaa samalla kirjaintyypillä ja samalla

pistekoolla kuin leipätekstinkin. Tarvittaessa voi käyttää yhtä, enintään kahta pistekokoa

pienempää tekstiä, ja joskus voi olla hyvä kirjoittaa taulukon teksti tasavälisellä kirjain-

tyypillä, esimerkiksi Courierilla. Numerosarakkeet voi tapauksen mukaan tasata va-

semmalle, keskelle tai oikealle, tai jos luvuissa on desimaaleja, desimaalipilkun mu-

kaan. Kuvista ja taulukoista ei tarvitse tehdä erillistä luetteloa.

Jos työssä on paljon yhtälöitä, ne kannattaa numeroida. Yhtälön numero sijoitetaan

kaarisulkeissa saman rivin oikeaan reunaan:

o

h

o

1a 1P

P

P

PPa −=

+= (1)

Po on pintaan osuvan äänen teho

Ph on heijastuvan äänen teho

Pa on absorboituvan äänen teho

P1 on läpi menevän äänen teho.

Tekstissä viitataan yhtälöihin numeron avulla. Yhtälöissä olevien muuttujien ja suurei-

den tunnuksien selitykset kirjoitetaan yhtälön alle. Selityksissä on parempi käyttää olla-

verbiä kuin merkkiä ”=” (yhtä suuri kuin). Jossa-sanan voi yhtälön ja selitysten välistä

jättää pois. Kuitenkin silloin, kun yhtälö on kiinteä osa lausetta, jossa-sana on tietysti

tarpeellinen, esimerkiksi seuraavanlaisessa yhteydessä:

Kun painehäviön kannalta epäedullisin kiertopiiri on selvitetty, tarkistetaan lin-

jaan vaikuttavan linjasäätöventtiilin ja patteriventtiilin vaikutusasteet. Yhtälös-

tä

21

1

pp

p

∆+∆

∆=β , (2)

jossa β on vaikutusaste, ∆p1 on venttiilin painehäviö ja ∆p2 on säätöpiirin muun

osan painehäviö, saadaan vaikutusaste, jonka tulee olla välillä 0,50–0,80.

17

2.3 Kannet, nimiösivu, tiivistelmät, sisällysluettelo ja liitteet

Kannet

Insinöörityö sidotaan koviin kansiin. Kannen väri on tekniikan kaikissa koulutus-

ohjelmissa tumma sininen ja kanteen painettavien tekstien väri kulta (ks. liite 2). Sel-

kään painetaan ylimmäksi vuosiluku ja sen alle tekijän etu- ja sukunimi. Kannen etu-

osaan painetaan ylös keskelle kahdelle riville jaettuna teksti Metropolia Ammattikor-

keakoulu, keskelle kantta sana Insinöörityö ja alas keskelle tekijän etu- ja sukunimi.

Jokainen kanteen painettava sana aloitetaan isolla alkukirjaimella, mutta muuten ei

käytetä suuraakkosia. Kanteen painettavan tekstin sijoitteluohje on liitteenä 2.

Nimiösivu

Nimiösivulla esitetään vasemmassa yläkulmassa ammattikorkeakoulun nimi sekä koulu-

tusohjelma ja tarvittaessa suuntautumisvaihtoehto (2 cm yläreunasta, 4 cm vasemmasta

reunasta). Keskelle sivua merkitään tekijän nimi ja työn nimi (pistekoko 14 lihavoituna

ja 12 cm yläreunasta, 7 cm vasemmasta reunasta) ja oikeaan alakulmaan sana Insinööri-

työ sekä päiväys ja ohjaajan ja ohjaavan opettajan nimet (24 cm yläreunasta, 11 cm

vasemmasta reunasta). Ohjaajan ja ohjaavan opettajan nimen eteen merkitään tehtä-

vänimike, esimerkiksi tuotantopäällikkö ja yliopettaja. Jos työtä on ohjannut sivutoimi-

nen opettaja, hänen nimensä eteen merkitään oppiarvo, esimerkiksi dipl.ins., fil. maist.

tai tekn. lis. Nimiösivun malli on liitteenä 3.

Tiivistelmät

Tiivistelmä on enintään yhden sivun pituinen itsenäinen, erillinen selostus, josta lukija

saa kokonaiskuvan tehdystä työstä tutustumatta varsinaiseen raporttiin. Tiivistelmän

paikka on nimiösivua seuraavalla sivulla. Sen alkuun merkitään työn bibliografiset ja

muut tarvittavat tiedot (tekijä, otsikko, sivumäärä, päiväys, koulutusohjelma, tutkinto,

ohjaaja ja ohjaava opettaja) ja loppuun 3–6 hakusanaa työn tiedonhakujärjestelmään

18

sijoittamista varten. Tiivistelmässä kerrotaan lyhyesti (enintään 250 sanaa) insinöörityön

aihe, tavoite, käytetyt menetelmät, olennaiset tulokset, tuloksista johdettavat päätelmät

sekä tulosten myöhemmät käyttömahdollisuudet ja merkitys. Tiivistelmä kirjoitetaan

kokonaisin lausein ja passiivimuodossa (selvitettiin, havaittiin) tai 3. persoonan muo-

dossa (tuloksista ilmeni, hajonta oli, mittaukset osoittivat). Tiivistelmän mallit ovat

liitteenä 4.

Englanninkielinen tiivistelmä sijoitetaan suomenkielisen tiivistelmän jälkeiselle sivulle.

Esimerkki on liitteenä 5.

Sisällysluettelo

Sisällysluettelon otsikoksi merkitään sana Sisällys (pistekoko 14, lihavoitu). Auto-

maattisen sisällysluettelon tyyliksi valitaan selkeä ja pelkistetty, luvussa 2.2 otsikoista

annettuja ohjeita noudattava tyyli. Sisällysluettelosivun reunukset ovat samat kuin teks-

tisivujen. Sisällysluettelon esimerkit ovat liitteenä 6.

Liitteet

Sellainen aineisto, joka on tarpeellista työn havainnollistamiseksi mutta jota ei ole tar-

peen sijoittaa tekstin yhteyteen, sijoitetaan raportin liitteiksi. Esimerkiksi laajat käyttö-

ohjeet, tietokoneohjelmien listaukset ja isokokoinen aineisto sijoitetaan aina liitteiksi.

Liitteet numeroidaan siinä järjestyksessä, kuin niihin tekstissä viitataan, ja ne otsikoi-

daan. Raportin sivunumerointi jatkuu myös liitesivuilla. Liitteen numero ja otsikko

(pistekoko 14, lihavoitu) merkitään jokaisen liitesivun yläreunaan sekä raportin sisällys-

luetteloon. Liitesivuillakin vasempaan reunaan kannattaa jättää noin 4 cm:n reunus, ettei

osa tekstistä tai kuvasta jää piiloon, kun työ sidotaan. Yhdessä liitteessä voi olla useita

sivuja. Liitesivujen otsikointi on samanlainen kuin tämän ohjeen liitesivujen.

Jos liitteessä on muualta lainattua tietoa, kuvia tms., lähdeviitteet merkitään näkyviin.

Liitesivuilla olevat kuvat ja taulukot numeroidaan jokaisessa liitteessä erikseen alkaen

19

kuvasta 1 ja taulukosta 1. Kaikkiin työn liitteisiin tulee viitata raportin tekstissä liitteen

numero mainiten.

2.4 Lähdeviitteet ja lähdeluettelo

Lähdeviitteet tekstissä

Työssä käytettyjen tietolähteiden esittäminen lisää tekstin luotettavuutta. Lähteitä ei

sellaisenaan siteerata, vaan niitä referoidaan niin, että kieli on virheetöntä ja insinööri-

työn kirjoittajan oma tyyli säilyy yhtenäisenä läpi työn. Vain harvoin on paikallaan

käyttää suoria, lainausmerkeissä olevia sitaatteja.

Lähteet ilmaistaan sekä itse tekstissä että lähdeluettelossa. Tekstiin merkitään lainatun

tiedon kohdalle viite, jonka tarkoitus on ohjata lukija lähdeluettelon oikeaan kohtaan.

Tekstiviitteiden merkintätapoja ja lähdeluettelon laadintatapoja on useita erilaisia. Pal-

jon käytettäviä merkintäjärjestelmiä ovat esimerkiksi teknisissä teksteissä tavallinen

numeroviitejärjestelmä (Vancouverin järjestelmä) ja nimi-vuosijärjestelmä (Harvardin

järjestelmä), joiden kummankin käyttöä esitellään tässä ohjeessa. Valittua tapaa nouda-

tetaan johdonmukaisesti.

Numeroviitejärjestelmässä lähteet numeroidaan lähdeluetteloon. Lähteen numero, ja jos

mahdollista myös sivunumero, kirjoitetaan tekstin asianomaiseen kohtaan sulkeisiin,

esimerkiksi [3, s. 15] tai (3, s. 15). Koko ajan käytetään samanlaisia sulkeita. Jos viita-

taan useaan lähteeseen, lähteet erotetaan toisistaan puolipisteellä: (3, s. 16; 8, s. 5–8;

12).

Nimi-vuosijärjestelmän lähdeluettelo laaditaan tekijän sukunimen mukaiseen aakkosjär-

jestykseen. Lähteeseen viitataan tekstissä sukunimellä ja julkaisuvuodella, ja jos mah-

dollista, myös sivunumero merkitään mutta ilman sivun lyhennettä, esimerkiksi (Niemi-

nen 1989: 15). Jos tekijöitä on kaksi, merkitään kirjoittajien sukunimien väliin &-

merkki: (Pekkanen & Viitala 2007: 88–92). Jos tekijöitä on useampia kuin kaksi, merki-

20

tään viitteeseen lähteessä ensimmäisenä mainitun tekijän sukunimi ja sen jälkeen lyhen-

ne ym.: [Karajärvi ym. 2008: 134]. Jos viitataan useaan lähteeseen, lähteet erotetaan

toisistaan puolipisteellä: [Nieminen 1989: 15; Toivonen ym. 2005: 13–15.]

Tekstissä olevan viitteen yhteydessä käytetään usein tekijän nimeä seuraavaan tapaan:

Numeroviitejärjestelmä:

Saarelaisen (4, s. 3) esittelemässä mallissa...

Pienimäen ja Arolan (6, s. 11) mukaan...

Koposen ym. (9, s. 276) tutkimustulokset osoittavat...

Nimi-vuosijärjestelmä:

Saarelaisen [2000: 3] esittelemässä mallissa...

Pienimäen ja Arolan [2001: 11] mukaan...

Koposen ym. [2005: 276] tutkimustulokset osoittavat...

Jos viite liittyy vain edeltävään virkkeeseen, viite merkitään sulkeisiin ennen virkkeen

loppupistettä.

Numeroviitejärjestelmä:

Yrityksen tuottavuutta voidaan parantaa myös oikein suunnitellulla ja toteutetulla

työvoimastrategialla [15, s. 11].

Nimi-vuosijärjestelmä:

Yrityksen tuottavuutta voidaan parantaa myös oikein suunnitellulla ja toteutetulla

työvoimastrategialla (Hansen 2005: 11).

Jos se taas liittyy useihin edeltäviin virkkeisiin, viite merkitään viimeisen virkkeen

pisteen jälkeen ja viitteen loppuun tulee piste sulkeiden sisään.

Numeroviitejärjestelmä:

Projektia arvioidaan hankkeen aikana yhdestä kolmeen kertaa. Arviointeihin osal-

listuvat projektipäälliköiden lisäksi esimerkiksi suunnittelijat, eri yhteistyöosapuo-

let ja työmaapäälliköt. Parhaimmillaan arviointitilaisuus on myös markkinointia

asiakkaalle. (8, s. 39.)

21

Nimi-vuosijärjestelmä:

Projektia arvioidaan hankkeen aikana yhdestä kolmeen kertaa. Arviointeihin osal-

listuvat projektipäälliköiden lisäksi esimerkiksi suunnittelijat, eri yhteistyöosapuo-

let ja työmaapäälliköt. Parhaimmillaan arviointitilaisuus on myös markkinointia

asiakkaalle. (Virtanen 2002: 39.)

Lähdeluettelo

Lähdeluettelo (otsikkona Lähteet, pistekoko 14, lihavoitu) tulee varsinaisen tekstin

perään. Sivun asettelu on sama kuin tekstisivujen. Lähdeluettelossa mainitaan kaikki ne

lähteet, joihin tekstissä on viitattu. Sanakirjoja, kielioppaita ja standardeja, joita on

käytetty tekstin ulkoasun tai kielen tarkistukseen, ei ole tapana mainita. Jos sen sijaan

esimerkiksi sanakirjasta tai standardista otetaan määritelmä, lähde otetaan luetteloon ja

siihen viitataan. Vieraskielisten lähteiden tiedot merkitään alkuperäiskielellä, paitsi

sellaiset sanat, jotka on itse lisätty, esimerkiksi ”teoksessa” tai ”s.” (= sivu).

Numeroviitejärjestelmän lähdeluettelossa lähteet luetellaan siinä järjestyksessä, kuin ne

on mainittu tekstissä. Lähteet numeroidaan lähdeluetteloon juoksevasti; se lähde, johon

tekstissä on ensimmäiseksi viitattu, on numero 1 lähdeluettelossa. Luettelossa (sulkeitta)

olevaa numeroa käytetään tekstissä (sulkeissa) lähteeseen viitattaessa. Tämä tapa sopii

erityisesti silloin, kun lähteitä on vähän. Numeroviitejärjestelmää voi soveltaa myös

niin, että lähteet järjestetään lähdeluetteloon tekijän sukunimen mukaiseen aakkosjärjes-

tykseen ja sitten numeroidaan juoksevasti.

Nimi-vuosijärjestelmän lähdeluettelossa lähteet luetellaan tekijän sukunimen mukaises-

sa aakkosjärjestyksessä, saman tekijän teokset aikajärjestyksessä vanhimmasta uusim-

paan. Jos samalta tekijältä on useita julkaisuja samalta vuodelta, ne järjestetään lähde-

luetteloon otsikon alkukirjaimen mukaiseen aakkosjärjestykseen ja lisäksi vuosiluvun

perään merkitään a, b, c jne. Pienaakkosta vuosiluvun perässä käytetään tietysti myös

tekstiviitteessä: (Salminen 2005b: 204). Jos lähteellä ei ole tekijää, aakkostetaan teoksen

nimen, artikkelin otsikon tms. mukaan.

22

Kumpaakin luettelointitapaa käytettäessä kustakin lähdeteoksesta annettavat tiedot ovat

samat, mutta hieman eri järjestyksessä. Numeroviitejärjestelmässä järjestys numeron

jälkeen on

Kuka? Mitä? Missä? Milloin?

↓ ↓ ↓ ↓

Kirjoittajan nimi. Teoksen nimi. Kustannuspaikka: Kustantaja, vuosi.

Rihlama, Seppo. Värioppi. Helsinki: Rakennustieto, 1997.

Nimi-vuosijärjestelmässä, kuten nimityskin kertoo, järjestys on

Kuka? Milloin? Mitä? Missä?

↓ ↓ ↓ ↓

Kirjoittajan nimi. Vuosi. Teoksen nimi. Kustannuspaikka: Kustantaja.

Rihlama, Seppo. 1997. Värioppi. Helsinki: Rakennustieto.

Lehtiartikkeleista mainitaan samat seikat kuin teoksista yllä olevissa esimerkeissä mutta

niin, että kustannuspaikan kohdalle merkitään lehden nimi ja numero sekä sivut, joilla

artikkeli on.

Numeroviitejärjestelmä:

Tuisku, Tero. Kirjastot luokittelevat netin sisällön. Tietoverkko 1/1999, s. 30–32.

Nimi-vuosijärjestelmä:

Tuisku, Tero. 1999. Kirjastot luokittelevat netin sisällön. Tietoverkko 1, s. 30–32.

Internet- ja muut sähköiset lähteet merkitään samoin periaattein kuin painetut lähteet,

mutta niiden yhteydessä mainitaan sulkeissa myös lähteen tyyppi. Osoitetieto on hyvä

antaa esimerkiksi kulmasulkeissa, jotta sen alkamis- ja loppumiskohta erottuvat muusta

tekstistä, mutta osoitteen alleviivaus (hyperlinkki) tulee paperiversion lähdeluettelosta

poistaa. Julkaisu- tai päivityspäivämäärä merkitään lähdetietoihin, samoin päivä, jona

tieto on luettu.

23

Numeroviitejärjestelmä:

Tuominen, Kimmo. Lisää julkaisujen näkyvyyttä verkossa: käytä metadataa.

(WWW-dokumentti.) <www.csc.fi/lehdet/atcsc/atcsc4-98/metadatakt.html>.

27.3.1998. Luettu 12.2.2000.

Nimi-vuosijärjestelmä:

Tuominen, Kimmo. 1998. Lisää julkaisujen näkyvyyttä verkossa: käytä metadataa.

(WWW-dokumentti.) <www.csc.fi/lehdet/atcsc/atcsc4-98/metadatakt.html>.

27.3.1998. Luettu 12.2.2000.

Jos lähteellä ei ole kirjoittajaa, aloitetaan otsikosta:

Numeroviitejärjestelmä:

Tietoa ja teoriaa selkokielisyydestä. (WWW-dokumentti.) Selkokeskus.

<www.papunet.net/selkokeskus>. 2005. Luettu 5.9.2006.

Nimi-vuosijärjestelmä:

Tietoa ja teoriaa selkokielisyydestä. 2005. (WWW-dokumentti.) Selkokeskus.

<www.papunet.net/selkokeskus>. Luettu 5.9.2006.

Jos lähteenä on käytetty suullista tietoa esimerkiksi alan asiantuntijoilta, tiedonantajat

mainitaan lähdeluettelossa (nimi, tehtävänimike, yritys, paikkakunta, lähteen luonne ja

päiväys).

Numeroviitejärjestelmä:

Teikari, Veikko. Professori, työpsykologian ja johtamisen laboratorio, Teknillinen

korkeakoulu, Espoo. Puhelinkeskustelu 15.1.2007.

Nimi-vuosijärjestelmä:

Teikari, Veikko. 2007. Professori, työpsykologian ja johtamisen laboratorio, Tek-

nillinen korkeakoulu, Espoo. Puhelinkeskustelu 15.1.2007.

Numeroviitejärjestelmän mukaisesta lähdeluettelosta on esimerkki liitteenä 7 ja nimi-

vuosijärjestelmän mukaisesta lähdeluettelosta liitteenä 8. Luetteloihin on koottu esi-

merkkejä erityyppisten lähdemateriaalien merkitsemistavoista, muun muassa painetut ja

sähköiset lähteet, standardit, lait, opinnäytteet, artikkelikokoelmat ja luento-

muistiinpanot sekä vieraskieliset lähteet.

24

2.5 Kielenkäyttöohjeita

Seuraaviin ohjeisiin on poimittu nimenomaan sellaisia oikeakielisyysasioita, joissa

insinööritöissä on tehty virheitä. Näitä ohjeita on syytä soveltaa tekstiin jo ennen kuin

sen vie ensi kerran ohjaavalle opettajalle ja tekstinohjaajalle. Näin säästyy sekä kirjoitta-

jan että ohjaajien aikaa ja vaivaa.

Kielikello-lehdessä 2/2006 on yksityiskohtaisia ohjeita ja esimerkkejä muun muassa

välimerkeistä (esim. yhdysmerkin käytöstä) ja luetelmasta. Oikeinkirjoitusasioita voi

tarkistaa myös esimerkiksi Terho Itkosen Uudesta kielioppaasta. Erityisesti seuraaviin

seikkoihin kannattaa kiinnittää huomiota:

1 Jokaisessa lauseessa on oltava predikaatti.

2 Jokaisessa virkkeessä on oltava ainakin yksi päälause; pelkkä sivulause saati

lauseenvastike ei ole virke.

3 Välimerkkien käytön tulee olla asiatekstin normien mukaista.

4 On varottava ns. substantiivitautia eli verbin ja substantiivin käyttämistä sil-

loin, kun pelkällä verbillä selviää (suoritettiin mittauksia → mitattiin).

5 Luetelma ei saa olla yksinään kappaleena, vaan siinä tulee aina olla johdate-

osa. Kappaleessa pitäisi mieluiten olla muutakin tekstiä. Luetelman osien tu-

lee olla keskenään samankaltaisia. Luetelmista on lisää ohjeita jaksossa Lue-

telmat, s. 26.

6 Tekstin tulee valtaosin olla normaalivirkkeistä, ei luettelomaista. Pitkiä luet-

teloita voi sijoittaa liitteiksi.

7 Yhdyssanat ja yhdysmerkit on kirjoitettava oikein.

Raportin kielenkäytön tulee olla kunnossa raporttia tarkastukseen luovutettaessa, jotta

vältytään hankalilta myöhemmiltä korjaamisilta. Tekstinohjaaja ei ole korjaaja. Raportin

tekijä itse tekee korjaukset.

25

Virkekokonaisuudet ja lauseiden täydellisyys

Samaan virkkeeseen voi yhdistää vain lauseita, jotka ajatukseltaan liittyvät yhteen.

Virkkeet on syytä lukea. Jos ei helposti itse saa selvää ajatuksesta, muutkaan eivät var-

masti saa. Silloin asia on parempi jakaa useaan virkkeeseen tai sanoa toisella tavoin.

Tekstin lauseesta ei ole syytä jättää pois predikaattiverbiä, vaikka se olisi niinkin lyhyt

kuin on. Lauseiden vaillinaisuus vaikeuttaa lukemista.

Sanajärjestys

Vastoin luuloa suomen kielen lauseiden sanajärjestys ei ole vapaa. Poikkeava sanajärjes-

tys korostaa ja tuottaa merkityseroja. Muun muassa ajatuksellisesti yhteen kuuluvat

sanat pyrkivät toistensa lähelle. Esimerkiksi sana myös asettuu miltei poikkeuksetta sen

sanan tai sanaryhmän eteen, jota sillä halutaan painottaa:

Kuntotutkimuksen perusteella voidaan myös ennakoida rakennuksen tulevaa

korjaustarvetta.

vrt.

Kuntotutkimuksen perusteella voidaan ennakoida myös rakennuksen tulevaa

korjaustarvetta.

Sivulausetta aloittavan joka-sanan korrelaatti (sana, johon joka viittaa) on sijoitettava

mahdollisimman lähelle joka-sanaa, yleensä aivan sen eteen:

Seuraavaksi täytettiin jokaisesta mitatusta erästä lomake, johon kirjattiin tuot-

teen tiedot sekä ajotapa ja ajomestarin nimi.

Virkkeessä jälkilauseen sanajärjestys on yleensä suora, toisin sanoen subjekti on ennen

predikaattia:

Jos käyttöveden lämpötila on rajoittamaton tai liian korkeaksi säädetty, se

alennetaan lämpötilaan +55 ºC.

26

Luetelmat

Luetelmaviivojen tai vastaavien merkkien avulla tehtävissä luetelmissa pitää olla johda-

telause ennen lueteltavia osia. Luetelman osien tulee olla keskenään samantasoisia: Jos

yksi on kokonainen virke tai useita virkkeitä, muidenkin tulee olla isolla kirjaimilla

alkavia ja isoon välimerkkiin päättyviä. Jos yksi on lause (jossa on persoonamuotoinen

verbi), muidenkin on oltava lauseita. Jos yksi on sana, sanapari tai lauseke (ei persoona-

muotoista verbiä), muidenkin on oltava samanlaisia. Luetelmaviivana käytetään ajatus-

viivaa. Esimerkkejä luetelmista on tässä ohjeessa sekä Kielikello-lehden numerossa

2/2006.

Luetelman johdantolauseen loppuun tulee kaksoispiste yleensä vain silloin, kun siinä on

jokin luetelmaan viittaava nomini (Laitteessa on seuraavat osat: – –. Laitteessa on

kolme osaa: – – mutta Laitteen osat ovat – – ). Luetelman loppuun tulee yleensä piste

kuten muidenkin virkkeiden. Piste voidaan poikkeuksellisesti jättää pois, jos sen käytös-

tä tulisi epäselvyyttä esimerkiksi tietokonekomennon lopussa.

Luetelmaviiva

– erottaa luetelman osat selkeästi toisistaan

– korvaa edellisen rivin lopun pilkun

– ei riitä korvaamaan virkkeen loppuvälimerkkiä eli pistettä (joskus kysymys-

tai huutomerkkiä).

Luetelman käytöstä kannattaa vielä huomata seuraavat asiat:

– Luetelmaviivasta tekstin alun erottaa joko yksi välilyönti tai sarake.

– Alakkaista luetelmaa ei pidä käyttää, ellei lueteltavia osia ole vähintään

kolme.

– Luetelmaa tulee käyttää raporttitekstissä yleensä vain tärkeähköjen asioiden

esiin nostamiseen.

– Teksti ei saa olla pelkkä luetelmakokoelma. Sellaisesta saa kuvan, että työ

on keskeneräinen, muistiinpanojen asteella.

27

Luetelma ei saa olla yksinään kappaleena tai lukuna, vaan mukana tulee olla vähintään

luetelman johdatelause. Luetelmaan päättyvä kappale ei ole hyvän näköinen. Hyvä olisi,

jos kappaleen lopussa olisi vähintään yksi virke muuta tekstiä.

Relatiivipronominit joka ja mikä

Sivulausetta aloittavat muun muassa relatiivipronominit joka ja mikä. Joka viittaa yh-

teen (tavallisesti juuri edellään olevaan) sanaan ja sen määritteisiin, mikä taas viittaa

laajempaan, tavallisesti koko lauseen ajatuskokonaisuuteen:

Loppu ilma otetaan esimerkiksi kylmältä lastaussillalta, mikä aiheuttaa ve-

don tunnetta.

Jos korrelaattina on pronomini (usein se), mikä viittaa asiaan ja esineeseen, joka elolli-

seen olentoon:

On tehtävä se, mikä vielä on tehtävissä.

Tämän tekee yleensä se, joka on laitteen asentanutkin.

Yhdyssanat

Yhdyssanavirheitä ei saa insinöörityössä olla. Erityisesti nominatiivialkuisten yhdyssa-

nojen virheet pistävät silmään. Genetiivialkuisissa on usein olemassa sekä erikseen että

yhteen kirjoittamisen mahdollisuus; eri kirjoitustavoissa saattaa olla merkitysero.

Teksti on syytä lukea ensin läpi ja poistaa huolimattomuudesta johtuvat väärät välilyön-

nit. Kun haluaa kokeilla, ovatko kaksi peräkkäistä sanaa yhdyssana vai erilleen kirjoitet-

tava sanaliitto, voi sijoittaa sanojen väliin esimerkiksi liitepartikkelin -kin tai jonkin

adjektiivin. Jos -kin sopii väliin, se ei ilmeisesti liity molempiin sanoihin vaan ainoas-

taan ensimmäiseen. Jos adjektiivi sopii väliin, se liittyy vain jälkimmäiseen sanaan.

Näissä tapauksissa on kyseessä kaksi erilleen kirjoitettavaa sanaa. Jos -kin tuntuu sopi-

van vain sanaparin loppuun tai adjektiivi vain alkuun, kyseessä on todennäköisesti

yhdyssana.

28

Yhteen kirjoitetaan -inen-loppuiset adjektiivit, esimerkiksi kymmenasteinen, sata-

asteinen, kaksivuotinen, viisipäiväinen, tämänhetkinen, puolitehoinen, maksimivirtauk-

sinen, viimevuotinen.

Numerot, merkit ja lyhenteet liitetään muuhun yhdyssanaan yhdysmerkin avulla: 20-

asteinen, C-asteikko, %-pohjainen.

Esimerkiksi Kielikellon numerosta 2/2006 voi katsoa, kuinka yhdysmerkkiä käytetään

jätettäessä pois toistuvia yhdysosia tai kirjoitettaessa sanaliittoja sisältäviä yhdyssanoja.

Lyhenteiden sijan merkintä

Numeroihin tai (niiden jäljessä oleviin) mitta- ym. lyhenteisiin on merkittävä sijapääte

näkyviin, ellei sija käy ilmi seuraavasta sanasta. Esimerkiksi kaksi 300 l:n säiliötä,

5 kbit:iin/s. Katso Kielikellot 4/2000 ja 2/2006.

Kongruenssi

Suomen kielessä lauseen pääjäsenet, subjekti ja predikaatti, ovat tavallisesti kongruens-

sissa keskenään: jos subjektisana on monikollinen tai sanoja on monta, predikaatti on

monikollinen. Suomen kieltä äidinkielenään puhuva pystyy käyttämään näitä oikein ja

myös tietää, milloin säännöistä voi poiketa. Pitää vain muistaa etsiä ehkä kaukanakin

toisistaan olevat pääjäsenet.

Muutamia merkintätapoja

Päiväys merkitään kielitoimiston suosituksen mukaan ylenevästi: 12.3.2008.

Nelinumeroiset ja suuremmat luvut ryhmitetään lopusta lähtien kolmen numeron ryh-

miin: 23 586. Luvun desimaaliosaa ei yleensä ryhmitellä: 3,14159. Jos desimaaliosa on

29

hyvin pitkä, sen voi kuitenkin hahmottamisen helpottamiseksi jakaa kolmen numeron

ryhmiin desimaalipilkusta alkaen vasemmalta oikealle: 0,000 002 78.

Suomenkielisessä tekstissä käytetään desimaalipilkkua, ei -pistettä!

Luku erotetaan välilyönnillä mittayksiköstä ja sen lyhenteestä:

20 min, 500 m/s, 10 m:n matka, 13 %:iin

Huom! 37° mutta 37 °C

Jotta numeroilmaus ei jakaannu eri riveille, tulee käyttää ns. sitovaa välilyöntiä.

Kahden numeroilmauksen merkitsemistä peräkkäin tulee välttää:

Yrityksen liikevaihto oli vuonna 2006 27 miljoonaa euroa.

Yrityksen liikevaihto vuonna 2006 oli 27 miljoonaa euroa.

Miinusmerkki merkitään tavallisessa tekstissä (lyhyellä) ajatusviivalla: –20 ºC. Myös

rajakohtia osoittamaan käytetään ajatusviivaa: 25–40 km. (Huom! Ei välilyöntejä.)

Tekniikan teksteissä voidaan käyttää lukujen välissä kolmea pistettä etenkin, jos se-

kaannuksen vaara on olemassa: –5…–20.

Lukujen ja mittayksiköiden merkinnästä, muun muassa päätteiden liittämisestä nume-

roihin, katso Kielikello 2/2006.

30

3 Kypsyyskoeohjeet

Kypsyyskokeet ovat valvottuja kypsyysnäytteen kirjoitustilanteita, joita järjestetään noin

kuusi kertaa vuodessa. Koe kestää kolme tuntia. Opiskelija ilmoittautuu kokeeseen

tenttikuorella, kun hänen insinöörityönsä ohjaajat ovat ilmoittaneet hyväksyvänsä työn

tai työn raportti on niin valmiina, että ohjaava opettaja ja tekstinohjaaja antavat luvan

kokeeseen.

Työn ohjaava opettaja antaa opiskelijalle koetilaisuuteen enintään kolme aihetta, joista

opiskelija valitsee yhden. Aiheet liittyvät opiskelijan insinöörityöhön ja sen lähdekirjal-

lisuuteen, ellei ohjaajan kanssa toisin sovita. Opiskelija laatii (ilman lähdeaineistoa)

aiheesta noin 400 sanan asiatyylisen kirjoitelman, esimerkiksi raportin, artikkelin tai

esseen. Kirjoitelman tulee noudattaa valittua tekstilajia ja olla rakenteeltaan jäsentynyt,

kiinteä kokonaisuus. Siinä on oltava asiaan vievä johdanto ja käsittelyn kokoava lope-

tus. Otsikko on merkittävä näkyviin, ja sisällön tulee vastata otsikkoa. Alaotsikoita saa

käyttää. Kappalejako on osoitettava selvästi, samoin asian kehittelyn johdonmukaisuus

kappaleesta toiseen.

Kirjoitelman lukijaksi ajatellaan alan yleistä ajattelutapaa tunteva henkilö, joka ei kui-

tenkaan ole perehtynyt juuri käsiteltävään asiaan. Kirjoitelman pitää olla luettavissa ja

ymmärrettävissä sellaisenaan, itsenäisenä kokonaisuutena, ilman että lukija tuntee teki-

jän insinöörityön.

Välimerkkien käyttö ja oikeinkirjoituksen perusasiat on hallittava. Tekstistä on yksiselit-

teisesti käytävä ilmi, kirjoitetaanko sanat yhteen vai erikseen ja käytetäänkö isoa vai

pientä alkukirjainta. Sanan- ja ilmaisunvalinnoissa tulee pyrkiä luontevuuteen, tiiviyteen

ja täsmällisyyteen. Milloin suinkin mahdollista, on käytettävä suomenkielisiä termejä.

Kirjoitelman virkerakenteiden pitää olla ehyitä, tasapainoisia ja luontevan vaihtelevia.

Virkkeiden ja lauseiden keskinäiset suhteet on osoitettava selvästi, ja viittaussuhteiden

tulee olla kunnossa.

31

Kirjoitelma voidaan hylätä, jos siinä on suuria ja toistuvia ongelmia edellä mainituissa

asioissa tai jos siinä on monia erilaisia virheitä. Samoin kirjoitus voidaan hylätä, jos

opiskelija ei osaa kirjoittaa ymmärrettävästi ja asian hallintaa osoittavasti annetusta

aiheesta. Jos kypsyyskoe hylätään, opiskelijan tulee käydä saamassa palautetta kokeen

tarkastajilta ennen uuteen kokeeseen ilmoittautumista.

32

Kirjallisuutta

Heinisuo, Rami & Ekholm, Kai. 1997. Elektronisen viittaamisen opas. Jyväskylän yli-

opiston kirjaston julkaisuja 40. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston kirjasto.

Hirsjärvi, Sirkka, Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula. 2004. Tutki ja kirjoita. 12. painos.

Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten käsitteleminen. 2002. Helsinki: tutkimus-

eettinen neuvottelukunta.

Itkonen, Terho. 2000. Uusi kieliopas. Tarkistanut ja uudistanut Sari Maamies. Helsinki:

Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Kauranen, Ilkka, Mustakallio, Mikko & Palmgren, Virpi. 2006. Tutkimusraportin kir-

joittamisen opas opinnäytetyön tekijöille. Espoo: Teknillinen korkeakoulu.

Kielikello. Kielenhuollon tiedotuslehti. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.

Mäkinen, Olli. 2005. Tieteellisen kirjoittamisen ABC. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö

Tammi.

Mäkinen, Olli. 2006. Tutkimusetiikan ABC. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Nykänen, Olli. 2002. Toimivaa tekstiä. Opas tekniikasta kirjoittaville. Helsinki: Teknii-

kan Akateemisten Liitto.

Opinnäytetyön laadun tekijät ammattikorkeakouluissa. 2006. Suosituksia opinnäytetyötä

ohjaaville. Opetusministeriö ja Oulun seudun ammattikorkeakoulu.

Opinnäytetöiden julkisuus. 2004. Opetusministeriön kirje yliopistoille ja ammattikor-

keakouluille 28.1.2004. Dnro 3/500/2004.

Rantapuska, Seppo & Kankkunen, Antti. 2003. Insinöörityön arviointikriteerit. Opin-

näytetyö. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu.

SFS 3855. 1978. Tiivistelmien laatiminen ja käyttö. Helsinki: Suomen Standardisoimis-

liitto.

SFS 4175. 2006. Numeroiden ja merkkien kirjoittaminen. Helsinki: Suomen Standardi-

soimisliitto.

SFS 5342. 1992. Kirjallisuusviitteiden laatiminen. Helsinki: Suomen Standardisoimis-

liitto.

Tirronen, Kerttu, Rautanen, Teemu & Ukskoski, Leena. 1998. Tutkijan julkaisuopas.

Espoo: Valtion teknillinen tutkimuskeskus.

Liite 1: Opinnäytetyön syöttäminen Theseus-verkkokirjastoon (Iris Tahvanainen, Kirjasto- ja tietopalvelut)

33

Metropolia Ammattikorkeakoulu on sitoutunut opetusministeriön suositukseen julkaista

opinnäytetyöt avoimessa tietoverkossa (Avoimen tieteellisen julkaisutoiminnan työryh-

män muistio, Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:8). Tätä varten

ammattikorkeakoulut ovat yhdessä perustaneet Theseus-verkkokirjaston, jossa kaikkien

ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt tullaan julkaisemaan (https://www.theseus.fi).

Opinnäytetöiden verkkojulkaiseminen on kirjattu Metropolia Ammattikorkeakoulun

tutkintosääntöön, ja se koskee kaikkien koulutusalojen opinnäytetöitä. Opiskelija voi

myös kieltäytyä työnsä julkaisemisesta, mutta Metropolia Ammattikorkeakoulu suosit-

taa töiden julkaisua.

Kirjaston kotisivuilta Opinnäytetyöt-linkistä löytyy ohje opinnäytetöiden syöttämiseksi

Theseukseen. Syöttölomake on ohjeen lopussa. Verkkojulkaisemisen lisäksi opinnäyte-

työstä jätetään kirjallinen versio kunkin koulutusalan ohjeiden mukaisesti. Kirjastosta

saa tarvittaessa lisäopastusta Theseuksesta.

Tämä ohje on voimassa toistaiseksi, ja sitä päivitetään lukuvuoden 2008–2009 aikana.

Liite 2: Kannen ohje sitomoa varten 34

Insinöörityö

12 cm

(Helvetica 36 p. keskitetty)

2,5 cm

Etunimi Sukunimi

Metropolia Ammattikorkeakoulu

(Helvetica 18 p. keskitetty)

2 cm

Vuosi E

tunimi S

ukunimi

2 cm

(Helvetica 18 p. keskitetty)

Helvetica 18 p.

Kannen väri tumma sininen, esim. Brillianta 4086 tai PMS 2768Tekstin väri kulta

Liite 3: Nimiösivun malli

35

Metropolia Ammattikorkeakoulu

Tietotekniikan koulutusohjelma

Pekka Pekkala

Puhelinkeskuksen kytkentäkentän ohjausliitäntä

Insinöörityö 15.9.2008

Ohjaaja: tuotantojohtaja Sauli Ketola

Ohjaava opettaja: yliopettaja Markku Karhu

Liite 4: Tiivistelmän mallit

36

Metropolia Ammattikorkeakoulu Insinöörityön tiivistelmä

Tekijä

Otsikko

Sivumäärä

Aika

Onneli Opiskelija

Painotuotteen suunnitteluvaiheen integrointi palvelurepron

PDF-työnkulkuun

60 sivua

15.9.2008

Koulutusohjelma mediatekniikka

Tutkinto insinööri (AMK)

Ohjaaja

Ohjaava opettaja

toimitusjohtaja Toivo Johtaja

yliopettaja Seija Ristimäki

Insinöörityössä oli tavoitteena soveltaa uutta strategiaa sekä nuoren palvelurepron pre-

press-tuotantoprosessin tekniseen kehittämiseen että yrityksen markkinointiprofiilin luo-

miseen. Repron asiakkaan kannalta tavoitteena oli tehostaa ja nopeuttaa tuotantoprosessia

ja näin saavuttaa kustannussäästöjä. Projektin tavoitteenasettelu tehtiin yhteistyössä asia-

kasyrityksenä olleen mainostoimiston kanssa.

Pilottiprojektin aikana arvioitiin työnkulun integrointia toimintamallina kehitettäessä

työnkulkua kiristyvässä kilpailutilanteessa. Tavoitteena oli saada yleiskuva etäsyötön

edellytyksistä ja vaikutuksista sekä repron että sen asiakkaan näkökulmasta.

Insinöörityössä automatisoitiin sivunvalmistuksen digitaalista työnkulkua integroimalla

painotuotteen suunnitteluvaihe palvelurepron PDF-työnkulkuun etäsyöttölaajennuksen

avulla. Mainostoimistoon asennettiin Create-ohjelmisto, ja sen suunnitteluvaiheen työn-

kulku muutettiin palvelinpohjaiseksi. Projektin aikana laadittiin tarvittavat työohjeet sekä

mainostoimiston että repron työvaiheisiin. Ohjeet liitettiin repron laatujärjestelmään, ja

lisäksi järjestettiin koulutustilaisuudet järjestelmän käytöstä sekä repron että mainostoi-

miston henkilökunnalle.

Insinöörityön lopputuloksena syntyi repron ja sen asiakkaan välinen toimiva etäsyöttöym-

päristö. Se osoittautui aiempaan verrattuna noin 28 % edullisemmaksi ja ajallisesti noin

50 % nopeammaksi toimintatavaksi.

Projektin kokemukset osoittivat etäsyöttöympäristön rakentamisen pitkäjänteiseksi proses-

siksi. Kyseessä oli totutun työskentelytavan muutos eikä vain yhden uuden sovelluksen

käyttöönotto. Työnkulun integrointi muutti painotuotteen suunnittelun työnkulkua ja

tuotantotapaa. Insinöörityö oli kehitysprojekti, jossa repron palvelun tärkeänä osana oli

asiakkaan työnkulun kehittäminen. Projektin pohjalta yritys kehitti CAA (Computer Aided

Advertising) -toimintamallin, jota käytetään yrityksen markkinointistrategiassa ja asia-

kasyhteistyössä.

Hakusanat digitaalinen työnkulku, integroitu työnkulku, PDF, työnkulun

ohjausjärjestelmä, etäsyöttö

Liite 4: Tiivistelmän mallit

37

Metropolia Ammattikorkeakoulu Insinöörityön tiivistelmä

Tekijä

Otsikko

Sivumäärä

Aika

Oili Opiskelija

Korroosionestomaalauksen esikäsittelymenetelmät

63 sivua

15.9.2008

Koulutusohjelma materiaali- ja pintakäsittelytekniikka

Tutkinto insinööri (AMK)

Ohjaaja

Ohjaava opettaja

tuotantopäällikkö Pauli Päällikkö

yliopettaja Raimo Soininen

Insinöörityössä selvitettiin pyöreän rakeen sekä pyöreän ja särmikkään rakeen sekoituksel-

la suihkupuhdistettujen teräksisten koelevyjen maalipinnan tarttuvuutta alustaansa ja

korroosionkestävyyttä. Osa koelevyistä saatettiin epäpuhtauksien alaiseksi ennen maalaus-

ta. Erilaisia esikäsittelyjä oli viisi, samoin maalausyhdistelmiä.

Työssä mitattiin suihkupuhdistetun pinnan pinnankarheus sekä tutkittavien materiaaliyh-

distelmien kuivakalvon paksuudet ja tartuntalujuudet vetokokeella. Maaliyhdistelmien

korroosionkestävyyttä testattiin 240 tunnin koestusrasituskokeella sekä 240 ja 480 tunnin

suolasumurasituskokeella. Koestusrasituskoe tehtiin standardin ISO 6270-1 ja suola-

rasituskoe standardin SFS-EN ISO 12944-6 mukaan. Maalipinnoitteen huononemista

arvioitiin standardin SFS 3762 mukaan, ja tarttuvuudet testattiin standardin ISO 4624

mukaisesti.

Suihkupuhdistusrakeen muodolla ei ollut merkittävää vaikutusta pinnoitteen tarttuvuuteen

tai korroosionkestävyyteen, eli saavutettavalla pintaprofiililla on vähäinen vaikutus. Pin-

nalla olleiden epäpuhtauksien todettiin huonontavan pinnoitteen korroosionkestävyyttä,

mutta ei pinnoitteen tarttumista alustaansa.

Korroosionkestävyyttä menetettiin niillä koelevyillä, jotka oli saatettu epäpuhtauksien

vaikutuksen alaiseksi ennen maalausta. Maalaus pitääkin suorittaa heti esikäsittelyn jäl-

keen, jottei näin kävisi. Tarttuvuustuloksissa oli epäjohdonmukaisuuksia, jotka johtuivat

kuivakalvonpaksuuksien suurista vaihteluista koelevyillä. Murtumatyypit olivat kohee-

siomurtumia.

Hakusanat korroosionestomaalaus, esikäsittely, suihkupuhdistus,

sinkopuhdistus, tarttuvuus, korroosionkestävyys

Liite 5: Englanninkielisen tiivistelmän pohja

38

Helsinki Metropolia University of Applied Sciences Abstract

Author

Title

Number of Pages

Date

First name Last name

Capitalise only the first letter in the title of the document and any

proper names

xx (total number of pages including appendices)

15 September 2008 (write the name of the month in full)

Degree Programme Name of the degree programme

Degree Bachelor of Engineering

Instructor

Supervisor

First name Last name, Title (for example: Project Manager)

First name Last name, Title (for example: Principal Lecturer)

Keywords no capitalisation, except proper names

Liite 6: Sisällysluettelon esimerkit

39

Sisällys

Tiivistelmä

Abstract

Lyhenteet, käsitteet ja määritelmät

1 Johdanto 6

2 Ohjelmoitavat logiikkapiirit 7

2.1 Ohjelmoitavat logiikkapiirityypit 7

2.2 FPGA-piirien kehitys 90-luvun lopussa 12

2.3 FPGA-piirien ja ASIC-piirien tekniikka 15

2.3.1 Solurakenteet 15

2.3.2 Johdotus ja kytkentäkentät 23

2.3.3 Globaalit signaalit 26

2.3.4 Erikoismakrot 28

2.3.5 Piirien vertailun yhteenveto 29

3 Digitaalisen modeemi-ASIC:n prototyypitys FPGA-piireillä 33

3.1 FPGA-prototyypityksen istuttaminen ASIC-suunnitteluprosessiin 33

3.1.1 ASIC:n spesifikaation luominen 33

3.1.2 VHDL-lohkojen uudelleenkäyttö 34

3.1.3 ASIC:n mallinnus 35

3.1.4 Logiikan suunnittelu 36

3.1.5 Synteesit 37

3.1.6 Lohkojen vahvistus 38

3.1.7 Sirun vahvistus 39

3.1.8 Testikehitys 40

3.1.9 Piirikaavion luominen 41

3.2 Testausympäristö ja -laitteet 42

3.3 Piirilevyn suunnittelu ja toteutus 44

3.4 VHDL-koodin kääntäminen 49

3.5 Laboratoriotestaus 51

3.6 Prototyypityksen yhteenveto 54

4 Tulevaisuuden näkymiä 55

4.1 FPGA-piirit vuonna 2003 55

4.2 ASIC-piirien varmentaminen vuonna 2003 57

5 Yhteenveto 59

Lähteet 61

Liitteet Liite 1: Laboratoriolaitteet 62

Liite 6: Sisällysluettelon esimerkit

40

Sisällys

Tiivistelmä

Abstract

1 Johdanto 6

2 Kemikaalisäiliöt ja niistä ympäristölle aiheutuvat vaarat 7

2.1 Kemikaalisäiliötyypit 7

2.2 Kemikaalisäiliöistä aiheutuvat vaarat Suomessa 8

2.3 Riski-käsitteen määrittäminen 12

3 Kemikaalin vapautumistiet ja kemikaalivuodon aiheuttajat 14

3.1 Kemikaalin vapautumistiet 14

3.2 Kemikaalivuodon aiheuttajat 19

4 Riskien määräytymisperusteet 27

4.1 Kemikaalien omaisuusriskiin vaikuttavat ominaisuudet 27

4.2 Kemikaalien terveysriskiin vaikuttavat ominaisuudet 28

4.3 Kemikaalien ympäristöriskiin vaikuttavat ominaisuudet 30

5 Säiliöriskien kokeellinen kartoitus 32

5.1 Kemikaalisäiliökysely ja sen tulokset 32

5.2 Kaasusäiliöiden seurausanalyysi 39

5.2.1 Happisäiliön seurausanalyysin tulokset 39

5.2.2 Hiilidioksidisäiliön seurausanalyysin tulokset 44

6 Yhteenveto 49

Lähteet 51

Liitteet

Liite 1: NFPA-vaararuudukon merkit ja niiden selitykset 53

Liite 2: Reaktiomatriisi 54

Liite 3: Dow-indeksimenetelmän lomakepohja 55

Liite 3: Vikapuun rakenne 56

Liite 4: Ilmakehän stabiiliuden määrittäminen 57

Liite 5: Kemikaalisäiliökysely 58

Liite 6: Säiliöiden piirustukset: a) happisäiliö ja b) hiilidioksidisäiliö 64

Liite 7: Happisäiliön sijainti kartalla ja vaarasektorit 65

Liite 8: Hapen putkivuodon leviämiskuvaajat 66

Liite 9: Hiilidioksidisäiliön sijainti kartalla 67

Liite 7: Lähdeluetteloesimerkki: numeroviitejärjestelmä

41

Lähteet

1 Sipilä, Jorma. Asiantuntijapalvelujen tuotteistaminen. Porvoo: WSOY, 1996.

2 Rinne, Ilari. Syväpainosylintereiden laadun vakiointi. Insinöörityö. EVTEK-

ammattikorkeakoulu, 2006.

3 Syrjälä, Päivi. Talonrakennuksen perustamistapojen tuotteistaminen. Diplomityö.

Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu, 2000.

4 Lehtinen, Tapio (toim.). Digitaalinen painaminen. Helsinki: Opetushallitus, 1998.

5 Dutheillet, Y., Mantle, M., Vesely, D. & Gladden, L. Diffusion of water-acetic acid

mixtures in epoxy. Journal of Polymer Science, 1999. Vol. 37, s. 3328–3336.

6 Lehtinen, Jarmo. Sähkö iskee paperiin. Tekniikka & Talous, 21.1.1999, s. 10–11.

7 Vuorela, Ilkka. Paino- ja jälkikäsittelyprosessit 1. Luentomoniste. Espoon–Vantaan

teknillinen ammattikorkeakoulu, 2001.

8 Kiinteistösähkö. (WWW-dokumentti.) Motiva Oy. <www.motiva.fi/fi/yjay/asuin-

kiinteistoala/energianjavedenkulutusasuinkerrostaloissa/kiinteistosahko.html>.

Päivitetty 12.4.2004. Luettu 21.1.2007.

9 Halmesola, Matti. Järjestelmäpäällikkö, Tietotupa Oy, Helsinki. Keskustelu

21.1.2007.

10 Wilson, John & Hawkes, John. Optoelectronics. An introduction. 3rd ed. London:

Prentice Hall, 1998.

11 Lepistö, Arto. Energiansäästöprojekti. Loppuraportti. Kauppa- ja teollisuusministe-

riö, energiaosasto. Katsauksia B:100. Helsinki: Valtion painatuskeskus, 1991.

12 Complex programmable logic device. (WWW-dokumentti.) OptiMagic, Inc.

<www.fpga-site.com/faq.html#CPLD>. Updated 14 May 2000. Luettu 3.1.2007.

13 Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto. Suomen rakentamismääräyskokoelma, osa

D2. Helsinki: ympäristöministeriö, 2003.

14 Olkinuora, Hannu. Minne menet media? (WWW-dokumentti.) Elinkeinoelämän

Valtuuskunta. <www.eva.fi/files/1603_minne_menet_media.pdf> 2006. Luettu

29.1.2007.

15 Polymer-supported reaction. McGraw-Hill encyclopedia of science & technology.

8th

edition. New York: McGraw-Hill, 1997.

Liite 7: Lähdeluetteloesimerkki: numeroviitejärjestelmä

42

16 Maankäyttö- ja rakennuslaki. 132/5.2.1999.

17 SFS 6000-7-710. Pienjännitesähköasennukset. Erikoistilojen ja -asennusten vaati-

mukset. Lääkintätilat. Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto, 2004.

18 Bauchop, T. Foregut fermentation. Teoksessa Clark, R. & Bauchop, T. (eds.). Mi-

crobial Ecology of the Gut. London: Academic Press, 1977.

19 Paakkola, Olli. Laskeuma ja sen ympäristövaikutukset. Teoksessa Toivonen, Harri,

Rytömaa, Tapio & Vuorinen, Antti (toim.). Säteily ja turvallisuus. Helsinki: Säteily-

turvakeskus, 1988.

20 Thermodynamics. (WWW-dokumentti.) Encyclopædia Britannica Online.

<http://search.eb.com/eb/article-9108582>. Luettu 9.2.2007.

Liite 8: Lähdeluetteloesimerkki: nimi-vuosijärjestelmä

43

Lähteet

Bauchop, T. 1977. Foregut fermentation. Teoksessa Clark, R. & Bauchop, T. (eds.).

Microbial Ecology of the Gut. London: Academic Press.

Complex programmable logic device. 2000. (WWW-dokumentti.) OptiMagic, Inc.

<www.fpga-site.com/faq.html#CPLD >. Updated 14 May 2000. Luettu 3.1.2007.

Dutheillet, Y., Mantle, M., Vesely, D. & Gladden, L. 1999. Diffusion of water-acetic

acid mixtures in epoxy. Journal of Polymer Science. Vol. 37, s. 3328–3336.

Halmesola, Matti. 2006. Järjestelmäpäällikkö, Tietotupa Oy, Helsinki. Keskustelu

12.12.

Kiinteistösähkö. 2004. (WWW-dokumentti.) Motiva Oy. <www.motiva.fi/fi/yjay/asuin-

kiinteistoala/energianjavedenkulutusasuinkerrostaloissa/kiinteistosahko.html>. Päivitet-

ty 12.4.2004. Luettu 21.1.2007.

Lehtinen, Jarmo. 1999. Sähkö iskee paperiin. Tekniikka & Talous, 21.1., s. 10–11.

Lehtinen, Tapio (toim.). 1998. Digitaalinen painaminen. Helsinki: Opetushallitus.

Lepistö, Arto. 1991. Energiansäästöprojekti. Loppuraportti. Kauppa- ja teollisuus-

ministeriö, energiaosasto. Katsauksia B:100. Helsinki: Valtion painatuskeskus.

Maankäyttö- ja rakennuslaki. 1999. 132/5.2.1999.

Olkinuora, Hannu. 2006. Minne menet media? (WWW-dokumentti.) Elinkeinoelämän

Valtuuskunta. <www.eva.fi/files/1603_minne_menet_media.pdf> 2006. Luettu

29.1.2007.

Paakkola, Olli. 1988. Laskeuma ja sen ympäristövaikutukset. Teoksessa Toivonen,

Harri, Rytömaa, Tapio & Vuorinen, Antti (toim.). Säteily ja turvallisuus. Helsinki:

Säteilyturvakeskus.

Polymer-supported reaction. 1997. McGraw-Hill encyclopedia of science & technology.

8th

edition. New York: McGraw-Hill.

Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto. 2003. Suomen rakentamismääräyskokoelma,

osa D2. Helsinki: ympäristöministeriö.

Rinne, Ilari. 2006. Syväpainosylintereiden laadun vakiointi. Insinöörityö. EVTEK-

ammattikorkeakoulu.

SFS 6000-7-710. 2004. Pienjännitesähköasennukset. Erikoistilojen ja -asennusten vaa-

timukset. Lääkintätilat. Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto.

Sipilä, Jorma. 1996. Asiantuntijapalvelujen tuotteistaminen. Porvoo: WSOY.

Liite 8: Lähdeluetteloesimerkki: nimi-vuosijärjestelmä

44

Syrjälä, Päivi. 2000. Talonrakennuksen perustamistapojen tuotteistaminen. Diplomityö.

Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu.

Thermodynamics. 2007. (WWW-dokumentti.) Encyclopædia Britannica Online.

<http://search.eb.com/eb/article-9108582>. Luettu 9.2.2007.

Vuorela, Ilkka. 2001. Paino- ja jälkikäsittelyprosessit 1. Luentomoniste. Espoon–

Vantaan teknillinen ammattikorkeakoulu.

Wilson, John & Hawkes, John. 1998. Optoelectronics. An introduction. 3rd ed. London:

Prentice Hall.