1|2012 Diabetesliiton nuortenlehti

Diabeetikko ammatissa:

lÄhihoitaJa

elsi Ja opiskeliJan

tiivis arkisini seikkaili australiassa

NovoInfo on osa Novo Nordiskin kokonaisvaltaista diabeteksen hoitoa. Toiminnallamme haluamme tukea diabeetikoiden arkipäivää ja olla mukana

muuttamassa diabeteksen kulkua Suomessa. Kysy meiltä lisää!

Aluksi väsytti ja janotti todella paljon, en jaksanut tehdä muuta kuin käydä koulussa

ja nukkua. Vanhemmatkin alkoivat epäillä onko kaikki hyvin. Pian pääsin terveyden-

hoitajan ansiosta tutkimuksiin, joista selvisi mikä oli vikana: minulla todettiin diabetes.

En ollut kuullut koko sairaudesta aikaisemmin, mutta oltuani viikon sairaalassa,

aloin ymmärtää mistä oli kysymys: tutustuin hoitoon ja huomasin vointini parantu-

neen selkeästi. Hoidin itseäni säännöllisesti ja hyvin useita kuukausia, mutta muutok-

set elämässäni vaikuttivat minuun niin voimakkaasti, että laiminlöin hoitoa ja jouduin

sairaalaan pari kertaa.

Viimeisellä kerralla kun vietin yön sairaalassa, päätin etten halua sinne enää, ja

pystyn motivoimaan itseni pitämään hoidon kurissa. Siitä on jo kaksi vuotta, kun tein

tuon päätöksen ja olen pitänyt sanani. Jaksamalla tehdä pieniä tekoja ja positiivisella

asenteella hoitoon pystyy saavuttamaan päämääränsä.

Kuulin hoitajalta Diabetesliiton järjestämistä tapahtumista, ja lähdin mukaan toi-

mintaan nuortenleireille. Tutustuin muihin diabeetikoihin, jotka kamppailivat samojen

ongelmien kanssa. Muiden samankaltaisten nuorten kanssa olen jakanut kokemuk-

sia, saanut ja antanut neuvoja ja oppinut uutta, mikä on auttanut minua jokapäiväi-

sessä hoidossa. Lähdin mukaan nuorisotoimikuntaan järjestämään leirejä, ja pääsin

sitä kautta ohjaajaksi ensi kesäkuussa Kiteellä järjestettävälle, 13–17-vuotiaille suun-

natulle ”Elämä on suuri seikkailu”-leirille.

Tämä tauti on muuttanut elämääni, terveydestä on tullut tavoite, jonka eteen pitää

nähdä vaivaa ja joka ei olekaan normi kuten aiemmin luulin. Samalla olen tutustunut

muihin samanikäisiin diabeetikoihin ja viettänyt mahtavaa aikaa leireillä.

Kimi HohenthalDiabetesliiton nuorisotoimikunnan jäsen

InspIs – Diabetesliiton nuortenlehti

Toimituksen osoite

Diabetesliitto

Kirjoniementie 15

33680 Tampere

Puh. 03 2860 111

Fax 03 2860 422

tiedotus@diabetes.fi

www.diabetes.fi/inspis

Toimitus

Ideointi:

Diabetesliiton nuoriso toimikunta

Toimitussihteeri:

Johanna Häme-Sahinoja

Ulkoasusuunnittelu ja taitto

Markkinointitoimisto Deeper Oy

Ilmoitukset

Myyntisihteeri Tarja Pentti

tarja.pentti@diabetes.fi

Ilmestymisajat

Huhti- ja marraskuu

Syksyn lehti ilmestyy vain verkossa:

www.diabetes.fi/inspis

Inspis on maksuton nuorten diabetes-

lehti, ja se postitetaan automaattisesti

kaikille 12–25-vuotiaille Diabetesliiton

jäsenille. Myös muut voivat halutes-

saan tilata lehden. Ota yhteys Diabetes-

liittoon, jos haluat tilata lehden tai sen

jäsenjakelussa on ongelmia. Lehden

toimitus ottaa mielellään vastaan

palautetta, ideoita ja ehdotuksia. Soita,

kirjoita, meilaa tai täytä palautelomake

netissä osoitteessa:

www.diabetes.fi/inspis

Lisätietoa Diabetesliiton

nuorisotoiminnasta

Järjestösuunnittelija Mari Noppa

Puh. 03 2860 426

mari.noppa@diabetes.fi

Järjestösuunnittelija

Laura Tuominen-Lozić

Puh. 03 2860 215

laura.tuominen-lozic@diabetes.fi

Inspis on nyt Facebookissa

nimellä Inspis Diabetesliitto.

pääkIrjoITUs

sis

äl

lys

lu

et

te

lo

Täydet päivät ja kevyet lounaatKun elämään tuli superjärjestysLähihoitaja näkee työnsä tuloksetEtsi oma tapasi yhdistää liikunta ja insuliinihoitoDiabetes ei hidasta Juho-PekkaaSydänystäviä ja apua hoitoonLapsesta aikuiseksi – myös hoitopaikassaSini seikkaili AustraliassaSujuva matka suunnitellenMiksi verensokeri heitteleeKysy asiantuntijalta + SarjakuvaKolumni – Viisi vuotta D-elämää

58

12161820212226283031

Tämä tauti muutti elämäni

3

Bayerin CONTOUR® USB -mittarilla on kätevä mitata verensokeri usein.Pieni koko, selkeä värinäyttö, helppokäyttöinen ja tulokset nopeasti. Yksinkertaiset ratkaisut - simple wins.

www.bayerdiabetes.fi

puh. 0800 172227

Bay

er, B

ayer

in r

isti,

CO

NTO

UR

ja

sim

plew

ins

ovat

Bay

erin

rek

site

röity

jä tu

otem

erkk

ejä.

GR

ØS

ET

™

01

.11

.A.F

I

ET KONTROLLOI MINUA,

DIABETES

JERE, 19 VUOTTA DIABEETIKKONA 14 VUOTTA

SUOMENKIELINEN

TÄYDET PÄIVÄT JA

kevyet lounaatOpiskelijan tiivis arki on yllättänyt viime syksynä opintonsa aloittaneen Elsi Mynttisen. Sopeutumista uuteen elämänvaiheeseen ovat kuitenkin helpottaneet isoveli, uudet ystävät ja hyvä opiskelumotivaatio.

Elsi Mynttinen, 19, opiskelee ensimmäis-

tä vuottaan Teknillisessä korkeakoulussa

Espoossa.

– Kiinnostuin bioinformaatioteknologias-

ta, koska se yhdistää juuri niitä aineita,

joista tykkään, kuten matematiikkaa, fy-

siikkaa, kemiaa ja biologiaa, sekä myös

lääketiedettä.

– Kyllähän se vähän yllätti, että opiske-

lupäivät ovat olleet niin täydet. Lukiossa

ajattelin, että korkeakouluopiskelu olisi vä-

hän vapaampaa, Elsi pohtii,

– Mutta aiheet ovat tosi mielenkiintoisia ja

se auttaa jaksamaan.

Elsi on kotoisin Mikkelistä ja opintojen

aloittaminen merkitsi hänelle myös muut-

toa pois kotoa. Elsin veli, Henri, 20, aloitti

samaan aikaan opinnot samassa koulu-

tusohjelmassa. Sisaruksilla onkin yhteinen

kaksio, mikä on auttanut sopeutumista

uuteen kaupunkiin ja opiskeluelämään.

– Aika helppoa oli tulla Espooseen, kun

Henri tuli myös. Muutto ei tuntunut niin ra-

dikaalilta, enkä jäänyt yksin.

Teksti ja kuvat: Sari Savela

5

FAkTA

ELsI MYnTTInEn, 19

Kotoisin Mikkelistä

Opiskelee ensimmäistä vuottaan

Teknillisessä korkeakoulussa Espossa

bioinformaatioteknologiaa

6

kokemus ja hän osaa hyvin sanoa, mitä

pitäisi milloinkin tehdä.

Kevyitä lounaita ja lenkkeilyäKuusi vuotta diabeteksen kanssa on

sujunut yllättävän hyvin. Hoitokapi-

naa tai -väsymystä ei ole ollut missään

vaiheessa.

– Kuitenkin on kyse omasta terveydestä.

Minulle ei ollut mikään vaihtoehto, että

alkaisin kapinoida.

Alusta alkaen Elsillä on ollut monipistos-

hoito ja hoitotasapaino on ollut hyvä. Elsi

on oppinut hyvin kuulostelemaan omaa

kehoaan ja tunnistaa jo oireista, jos ve-

rensokeri on korkealla tai matalalla.

– Jos verensokeri on korkealla, en pysty

kunnolla keskittymään, olo on kuumot-

tava ja olen tosi väsynyt ja helposti är-

syyntyvä, Elsi kuvailee.

Yleensä, jos on mahdollista, niin Elsi

ottaa tällaisessa tilanteessa vähän insu-

liinia ja lähtee lenkille. Lenkki kuulemma

auttaa aina.

Toisinaan samankaltaiset oireet ovatkin

merkki liian alhaisesta verensokerista,

siksi Elsi yleensä varmuudeksi aina mit-

taa arvon.

Yksi haaste opiskelijaelämässä on run-

sas istuminen. Verensokeria on vaikea

pitää hyvällä tasolla, jos syö hiilihydraat-

tipitoisen lounaan ja istuu useita tunteja

päivässä.

– Pyrin välttämään liiallisia hiilihydraatti-

määriä ja syömään paljon salaattia. Mo-

nesti syön paljon keittoja lounaaksi.

Päivien vähäistä liikkumista Elsi kom-

pensoi lenkkeilemällä iltaisin. Hä-

nellä on hyvä juoksukaveri, nuo-

ret kannustavat toisiaan liikkumaan

silloinkin, kun tekisi mieli jäädä kotiin.

Opiskelija-asunto tuntuu jo kodiltaKotiin Mikkeliin jäi vielä vanhempien li-

säksi lukiota käyvä pikkusisko Emili. Sis-

koa on välillä ikävä, samoin Mikkelissä

asuvia ystäviä. Ensimmäinen opiskelu-

vuosi on kuitenkin tuonut mukanaan pal-

jon uusia ihmissuhteita.

– Alussa oli järjestetty paljon tutustumis-

ta helpottavia tilaisuuksia. Jo ensimmäi-

sen viikon aikana tutustuin tosi moneen

uuteen ihmiseen. Se tuntui muutenkin

erilaiselta kuin Mikkelissä, missä oli jo

vakiintuneet porukat, eikä ollut oikein

mahdollisuutta luoda uusia kontakteja.

Täällä on ollut myönteinen yllätys, kun

on voinut jutella eri ihmisten kanssa va-

paasti. Tuntuu, että on helppo olla oma

itsensä.

Mynttisen sisarukset asuvat Otaniemen

opiskelijakylässä. Espoon Otaniemeen

on ollut helppo sopeutua, sillä opin-

ahjoon on kävelymatka ja luonto lähel-

lä. Muutenkin elämä alueella on varsin

yhteisöllistä.

– Opiskelija-asunto tuntuu jo ihan kodil-

ta, mutta silti kaipaan toisinaan lapsuu-

denkotia. Välillä tuntuu hyvältä, kun joku

toinen huolehtii, sillä täällä pitää kaikki

asiat hoitaa itse, Elsi myöntää.

Kotikaupungissaan Elsi on käynyt lähes

joka toinen viikonloppu. Vanhoja kaverei-

ta on ollut mukava käydä tapaamassa,

muutenkin kotikäynnit ovat olleet terve-

tullutta vaihtelua ja rentouttavaa irtautu-

mista opiskelijan tiiviistä arjesta.

Ei mikään järkytysOpiskeluja oli kulunut noin kuukausi, kun

Elsi kysyi uusilta kavereiltaan, ovatko he

huomanneet hänessä mitään erityistä.

Kukaan ei ollut. Elsi kertoi, että hän on

diabeetikko ja ottaa joka aterian yhtey-

dessä insuliinia.

Sairaus todettiin, kun Elsi oli 13-vuotias.

Hän oli ollut isänsä kanssa hiihtämäs-

sä ja tuntenut itsensä tosi väsyneeksi.

Väsymystään valittavalle Elsille isä oli

vain todennut, että tämän pitäisi alkaa

lenkkeillä.

– Kun palasimme kotiin, nukahdin sohvalle.

Itse en ajatellut, että siinä on mitään kum-

mallista. Isä oli kuitenkin siitä ihmeissään ja

jostain hän keksi mitata verensokerini. Lu-

kema oli jotain yli 30, Elsi muistelee.

Elsin isä on itse sairastanut ykköstyy-

pin diabetesta yli 30 vuotta ja osasi siksi

epäillä sairautta.

– Olihan minulla ollut koulussa mukana

vesipullo, josta join vähän väliä. En kui-

tenkaan osannut ajatella, että siinä olisi

ollut mitään outoa. Lisäksi kävin joka vä-

litunti vessassa.

– Sitten lähdimme isän kanssa keskus-

sairaalaan. Luulin, että olisimme pääs-

seet saman tien pois ja hämmästyin, kun

kuulin, että sinne pitäisi jäädä yöksi.

Elsille diabetes oli tuttu sairaus, olihan

hän seurannut isänsä elämää sivusta

koko ikänsä.

– Se ei ollut minulle mikään kauhea jär-

kytys, koska tiesin, että sitä voi hoitaa,

eikä se rajoita elämää. Elämä on ihan

normaalia diabeetikkona.

– Isältä on helppo kysyä mitä vaan dia-

betekseen liittyvää. Hänellä on pitkä

Espoon Otaniemessä sijaitseva Teknillinen korkeakoulu TKK sulautui osaksi

Aalto-yliopistoa 1.1.2010. Aalto-yliopisto muodostettiin yhdistämällä Teknil-

linen korkeakoulu, Helsingin kauppakorkeakoulu ja Taideteollinen korkea-

koulu. Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu jakaantui 1.1.2011 neljäksi

tekniikan alan korkeakouluksi. Uudet koulut muodostuvat Teknillisen korkea-

koulun vanhoista tiedekunnista.

Aalto Yliopistossa aloitti syksyllä 2011 opintonsa 1 735 uutta kandidaattita-

son opiskelijaa. Kaikkiaan Otaniemessä opiskelee noin 14 000 opiskelijaa.

TIEToLAATIkko

7

Kun elämään tuli

superjärjestys

(Ellan nimi ja jotkut yksityiskohdat on muutettu, jotta tunnistettavuus ei olisi mahdollista)

Reilut neljä vuotta sitten Ella sairastui diabetekseen. Puoli vuotta sairauden toteamisen jälkeen Ella oli jälleen sairaalassa. Tällä kertaa toisesta syystä.

Kevään 2007 aikana Ella oli laihtunut

jonkin verran. Paino putosi, vaikka nuori

söi hyvin. Olo tuntui puhdittomalta, eikä

pitkäaikainen kilpavoimisteluharrastus

enää innostanut entiseen tapaan. Syk-

syllä 2007 Ella päätti lopettaa voi-

mistelun. Vanhemmat seuraili-

vat 13-vuotiaan tyttärensä

vointia huolestuneina.

Laihtumisen syy poh-

ditutti. Loppuvuodesta

varattiin aika lääkärille.

Tytön hoikan olemuk-

sen nähdessään ja

voimiste l i jataustasta

kuulleessaan lääkäri

epäili anoreksiaa, sillä

voimistelijoilla on muita

nuoria enemmän altti-

utta sairastua syömis-

häiriöön. Laji kannustaa

kurinalaiseen ruokailuun ja

korostuneeseen kehon tarkkai-

luun. Verikokeen perusteella diagnoosik-

si löytyi kuitenkin diabetes, jonka arvel-

tiin selittävän myös painonpudotusta.

Ella sopeutui diabetekseen nopeas-

ti, olihan hän jo tottunut tarkkailemaan

syömistään.

Elämään tuli heti superjärjestys,

mikä sopi tarkkaluonteiselle nuorel-

le. Ruokailut piti olla täsmälleen tietyllä

kellonlyömällä.

Päässä surisi kalorilaskuri

Puoli vuotta diabeteksen toteamisen jäl-

keen Ella joutui jälleen sairaalaan, missä

kuluikin tällä kertaa useampi viikko. Nuo-

ren tytön paino oli pudonnut vajaassa

vuodessa seitsemän kiloa. Ellalla todet-

tiin anoreksia. Sairastumisen taustalla

vaikutti todennäköisesti monen tekijän

yhteisvaikutus. Ellan mieli järkkyi, kun

diabetes löydettiin. Diabetes ja sen hoi-

dossa korostettava säännöllinen ja ter-

veellinen ruokavalio vauhdittivat Ellan

pakko-oireista syömiskäyttäytymistä.

Päässä surisi koko ajan tarkka kalorilas-

kuri. Osaltaan voimistelusta jäänyt ko-

rostunut kehon tarkkailu lienee altistanut

sairastumiselle.

Sairaalajakso oli pitkä ja raskas. Tytön

energiavarat olivat niin vähissä, että sai-

raalassakin hänet piti herättää öisin, kun

pulssi laski liian alas. Yöpulssin piti pysyä

tietyllä tasolla, jotta sairaalasta kotiut-

tamista voitiin edes harkita. Jo pienikin

painon nousi oli ilouutinen.

Kotiutumisen jälkeen Ella kävi sairaa-

lassa säännöllisesti painokontrolleissa.

Tavoitteena oli saada kaksisataa gram-

maa lisää painoa viikkoa kohti, mikä

toteutuikin.

Ellalla oli alunperinkin hyvät mahdol-

lisuudet parantua syömishäiri-

östään, sillä hänellä itsellään

on ollut koko ajan voimakas

halu tervehtyä.

Koko elämä muuttuiPainon nostamiseksi Ella

joutui noudattamaan

tiukkaa ruokaval iota.

Jokaisella ruokailulla oli

huolehdittava riittävästä

energian saannista. Esi-

merkiksi ennen urheilu-

suoritusta oli juotava ener-

giapitoista juomaa, jotta

verensokeri ei olisi laskenut liian

alas. Tavallista runsaampi iltapala-

kin piti mukisematta nauttia.

Kun diabetes ja anoreksia todettiin, El-

lan vanhat voimisteluystävät jäivät lähes

kokonaan.

Yläkoulussa Ella kärsi yksinäisyydestä.

Tilanne korjaantui vasta lukiossa, jossa

Ella on saanut paljon uusia ystäviä. Muu-

tenkin Ella elää nyt normaalia nuoren

elämää. Tasapainon löytymisessä ovat

auttaneet halu parantua, kuntoutus ja

säännöllinen terapia.

Teksti: Sari SavelaKuvitus: Karoliina Pertamo

8

MIkä on sYÖMIsHäIrIÖ?

Syömishäiriöt ovat psykiatrisia

oireyhtymiä, joiden näkyvin piirre

on poikkeava syömiskäyttäytymi-

nen ja joihin liittyy terveysriskien

kasvaminen. Anoreksia ja bulimia

ovat tyypillisimmät tyypin 1 dia-

beetikoiden syömishäiriöt. Mo-

lempia leimaa lihavuuden pelko

ja sairaalloinen laihduttaminen.

Anna keski-rahkosen vuonna

2007 tekemän tutkimuksen

mukaan Suomessa 70 prosenttia

anorektikoista parani. Kansainvä-

lisissä tutkimuksissa anoreksias-

ta ja bulimiasta parani keskimää-

rin joka toinen sairastunut.

9

Tahto parantua auttaa pitkälle

Nuoren diabeetikon syömishäiriön hoito on yhteistyötä, johon osallistuu nuoren lisäksi useita terveydenhuollon ammattilaisia, myös vanhempien ja ystävien tukea tarvitaan. Paras lopputulos saavutetaan, kun sairastunut itse haluaa parantua ja osallistuu hoitoon aktiivisesti.

Diabetesta sairastavilla on tavallista suu-

rempi riski ajautua syömishäiriöön, kos-

ka ruoka ja säännöllinen syöminen ovat

oleellinen osa sairauden hoitoa. Syö-

mishäiriöön sairastunut tarkkailee usein

pakonomaisesti kaikkea syömistään.

Hänen päässään on tavallisesti tarkka

laskuri siitä, kuinka paljon mikin ruoka-

aine sisältää energiaa. Diabeetikkokin

joutuu koko ajan laskemaan hiilihydraat-

timääriä. Syömisen hallinta täyttää usein

syömishäiriöön sairastuneen koko elä-

män, siltikään hän ei tunne itseään vaka-

vasti sairaaksi.

– Syömishäiriölle on lääketieteelliset kri-

teerit. Nuori itse ei hahmota kovinkaan

helposti sairastuneensa, vaikka huomaa

ajatustensa pyörivän syömisen ympärillä

niin, että vähitellen muut asiat eivät enää

kiinnosta. Keskittyminen kärsii ja kaverit

ja harrastukset eivät kiinnosta, sanoo

HYKS:n Lastenklinikan nuorisovastaan-

otolla työskentelevä lastenlääkäri Anna

Kotiranta-Ainamo.

Syömishäiriöiden yleisyydestä nuorten

keskuudessa ei ole olemassa tarkkoja

lukuja, mutta noin yksi prosentti nuoris-

ta sairastaa klassista anoreksiaa. Jon-

kinlaisesta syömishäiriöstä kärsii arviol-

ta 5–6 prosenttia nuoruutensa aikana.

Kyse on etupäässä tyttöjen sairaudesta.

Kymmentä syömishäiriöön sairastunutta

tyttöä kohti on vain yksi sairastunut poi-

ka. Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen

on monisyinen ongelma, johon liittyy ge-

neettistä taustaa, psykologista alttiutta,

ympäristön ja kulttuurin vaikutusta.

Kaverien tuki tärkeääSyömishäiriöön sairastuneen diabeeti-

kon syöminen pitäisi saada nopeasti rai-

teilleen, jotta hoitotasapaino ei järkkyisi,

eikä lisäsairauksille altistuttaisi.

– Jos syömisen häiriön kuvaan kuu-

luu esimerkiksi insuliinin liian vähäinen

pistäminen, se voi kroonistuessaan

vuosia kestäväksi nopeuttaa mahdol-

lisia diabeteksen elinvaurioita, toteaa

Kotiranta-Ainamo.

– Jos syömishäiriöstä paranee, se ei

jätä pysyviä haittoja. Jos se kroonis-

tuu, sekä fyysinen että psyykkinen

kehitys voivat pysähtyä, ihan niin kuin

ei-diabeetikoillakin.

Avain tervehtymiseen on sairastuneen

oma halu parantua ja hänen aktiivinen

osallistumisensa hoitoon. Diabeetikon

syömishäiriön hoito on yhteistyötä, johon

osallistuu nuoren lisäksi ravitsemuste-

rapeutti, nuorisopsykiatri ja pediatri eli

lastenlääkäri.

Lastenlääkäri Kotiranta-Ainamo toivoo,

että syömishäiriötä sairastava nuori saisi

riittävästi tukea. Sairastumisen ennalta

ehkäisemiseksi diabeetikoiden ja mui-

den pitkäaikaissairaiden olisi hyvä saada

ylimääräistä tukea murrosiässä, jotta he

voisivat kasvaa terveesti aikuisuuteen.

– Nuori tarvitsee tukea sekä vanhemmil-

ta että terveydenhuollosta. Lisäksi olisi

tärkeää, että kaverit eivät hylkäisi. Kave-

rien tehtävänä ei minun mielestä ole olla

terapeutteja tai vahteja, mutta se, että

kaverit tukisivat vaikeina aikoina, eivätkä

hylkäisi vetäytyvää nuorta, on tärkeää.

– Kavereilla on tulevaisuuden suun-

nittelussa valtava merkitys, ja monet

syömishäiriöstä toipuneet ovat nimen-

omaan sanoneet, että se, että kaverit

jaksoivat nuorta silloinkin kun oli vaike-

aa, oli ratkaisevan tärkeää paranemi-

seen motivoitumisessa, Kotiranta-Aina-

mo kuvaa.

Teksti: Sari Savela, Kuvitus: Karoliina Pertamo

10

le irille!le irille!13–17-Vuotiaat

Nuoret Seikkailemaan!

hei, ovatko

seikkailu ja erähenkisyys sinun juttujasi?

Lähde mukaan nuorten diabeetikoiden

leirille Kiteelle kesäkuun alussa!

leiri järjestetään Kiteen seurakunnan Papinniemen

leirikeskuksessa torstaista lauantaihin 7.-9.6.2012.

leiri on tarkoitettu 13–17-vuotiaille diabeetikkonuorille.

Lisätietoa leiristä: www.diabetes.fi/tapahtumat > nuorille

ja: www.joensuundiabetes.fi.

Leirin järjestävät Joensuun Seudun Diabetes ja Keski-Karjalan

Diabetesyhdistys Diabetesliiton tuella.

leirin hinta 80 euroa.

Ilmoittautumiset 20. toukokuuta mennessä järjestösuunnittelija

Mari Nopalle: mari.noppa@diabetes.fi, 03 2860 426 tai 0400 698 486.

Kerro ilmoittautuessasi nimesi, ikäsi ja huoltajasi yhteystiedot.

Insuliinipumpun ansiosta Sanna Piilola pärjää ongelmitta hoitoalan kolmivuorotyössä.

Sanna Piilolalle hoitoalalle suuntautumi-

nen on ollut helppo valinta.

− En muista, että olisin edes pienenä

haaveillut mistään muusta ammatista,

Sanna kertoo.

Hän hakeutuikin peruskoulun jälkeen

opiskelemaan lähihoitajaksi Porin Win-

Nova-oppilaitokseen. Opinnot ovat

maistuneet Sannalle alusta lähtien.

− Erityisesti käytännön harjoittelujaksot

erilaisissa hoitoyksiköissä ovat olleet tosi

antoisia ja kiinnostavia. Ala on kaikkea

sitä, mitä odotinkin.

Parasta hoitotyössä on Sanna Piilolan

mielestä sen ihmisläheisyys. Hoitaja saa

joka päivä tuntea olevansa tarpeellinen

ja arvokas.

− Työnsä tulokset myös näkee heti, San-

na pohtii.

Vuoden ajan hän on opintojen ohessa

Lähihoitaja näkee työnsä tulokset

työskennellyt Noormarkun terveyskes-

kuksen vuodeosastolla. Matkaa kotoa

töihin on vain muutama sata metriä.

− Kiirettä silti pitää. Usein koulun jälkeen

lähden melkein heti ilta- tai yövuoroon,

Sanna kertoo.

Yövuoroille oma annostusSanna Piilola oli kymmenvuotias sairas-

tuessaan diabetekseen.

− Lähinnä mieleen noista ajoista on jää-

nyt se, etten meinannut tajuta sairauden

lopullisuutta. Ensimmäisen sairaalajak-

son jälkeen olin ihmeissäni, että vieläkö

tätä pistelemistä pitää jatkaa.

Sairastuessaan Sannalla oli jo sen verran

ikää, että hän alkoi huolehtia omahoi-

dostaan alusta lähtien itse. Hoitotasapai-

no on pysynyt aina suhteellisen hyvänä.

− Ainoa ongelma ovat olleet matalat ve-

rensokerit. Jossain vaiheessa niitä mei-

nasi olla ihan vaivaksi asti.

Apu löytyi insuliinipumpusta. San-

na siirtyi siihen kolmisen vuotta sitten

monipistoshoidosta.

− Pumppu on vuorotyössä ihan ehdoton.

Olen esimerkiksi laatinut pumppuun yö-

vuoroja varten oman annostuksen, jon-

ka otan käyttöön jo edellisenä päivänä,

Sanna Piilola sanoo.

Hän kertoo pyrkivänsä diabeteksen

vuoksi noudattamaan säännöllistä ate-

riarytmiä vuorotyöstä huolimatta. Esi-

merkiksi töissä vietetyn yön jälkeen oh-

jelmassa on siis aamupala ennen lepoa.

Vuorotyö ei muutoin ole Sannan mieles-

tä mitenkään negatiivinen asia.

− En edes haluaisi säännöllistä kahdek-

sasta neljään -hommaa. Olen sellaiseen

ihan liian vaihtelunhaluinen. Sitä paitsi on

mukavaa, kun välillä on vapaata arkena

päivällä.

Diabetes ei salaisuusOma sairaus on Sanna Piilolan mukaan

saattanut vaikuttaa siihen, että hoitoala

on aina tuntunut houkuttelevimmalta

vaihtoehdolta.

− Sairaalassa on tullut vuosien varrella

vietettyä potilaana niin paljon aikaa, että

siitä on tullut tuttu ympäristö.

Kokemukset pot i l aana o los ta

Teksti: Mari Vehmanen Kuvat: Jussi Partanen

12

Lähihoitaja näkee työnsä tulokset

FAKTA

SANNA PIILOLA, 18

Asuu Noormarkussa, joka on nykyään

osa Porin kaupunkia.

Valmistuu tänä keväänä lähihoitajaksi.

On tehnyt vuoden ajan alan töitä

opiskelun ohessa.

Käyttää opinnoilta ja töiltä jäävän

vapaa-ajan lähinnä ystävien

tapaamiseen. Muille

harrastuksille ei juuri jää aikaa.

13

”Parasta hoitotyössä on Sanna Piilolan mielestä sen ihmisläheisyys. Hoitaja saa joka päivä tuntea olevansa

tarpeellinen ja arvokas.”

14

ovat muovanneet myös Sannan käsi-

tystä hoitoalan ammattilaisen hyvistä

ominaisuuksista.

− Itse olen aina tykännyt eniten hoitajis-

ta ja lääkäreistä, jotka osaavat kohdata

potilaan ihmisenä. Osastolla maatessa

on mukavaa jutella muustakin kuin sai-

raudesta. Itse haluan olla juuri tuollainen

inhimillinen ja lämmin hoitaja.

Työyhteisössä Sanna on aina tuonut

diabeteksensa avoimesti esiin. Joskus

harvoin matalan verensokerin merkki-

en ilmaantuessa hän sanoo työkave-

reille käyvänsä äkkiä haukkaamassa

välipalaa.

− Yksikään työkaveri ei ole suhtautunut

sairauteeni ennakkoluuloisesti. Esimer-

kiksi pumppuni on pikemminkin herät-

tänyt ammatillista mielenkiintoa. Se on

monelle hoitoalalla työskentelevälle vielä

aika tuntematon laite.

Haaveissa lasten teho-osasto

Myös potilaille Sanna saattaa mainita

diabeteksestaan, jos hetki on sopiva.

− Olen osallistunut muun muassa lapsi-

diabeetikoiden ensimmäisiin hoitojaksoi-

hin. Silloin olen voinut omalla esimerkillä-

ni osoittaa, ettei tämä sairaus ole mikään

maailmanloppu. Myös hiilihydraattiarvi-

oinnin opastamisessa omista kokemuk-

sista on ollut paljon hyötyä.

Sanna Pii lola suunnittelee jatka-

vansa alan opintoja lähihoitajaksi

valmistuttuaan.

− Toivottavasti jo ensi syksynä opis-

ke l e n a m m at t i ko r ke a ko u l u s s a

sairaanhoitajaksi.

Toiveiden täyttymys olisi jonakin päivänä

työskennellä lasten teho-osastolla.

Työn rankkuus ei pelota Sannaa.

− Haluan, että työpäivissä on säpinää.

Mitä jännittävämmät paikat, sitä parem-

min viihdyn.

Myös muutto omaan kotiin on lähivuosi-

en suunnitelmissa.

− Mutta toistaiseksi on kätevää asua

vanhempien kanssa ja kerätä rahaa

säästöön tulevaisuutta varten, Sanna to-

teaa.

15

Kun aloitat liikuntaharrastuksen, insuliiniannostusta voi olla tarpeen säätää kovastikin. Vinkkejä kannattaa kysellä omasta hoitopaikasta.

Kun uusi laji kiinnostaaEllet ole aiemmin kauheasti liikkunut,

insuliinintarpeesi voi muuttua yllättävän

paljon. Ja mitä satunnaisemmin kuntoi-

let, sitä suurempaa vaihtelu on.

Mutta kun alat liikkua säännöllisesti vaik-

ka pari, kolme kertaa viikossa, sinun on

yhä helpompi arvioida insuliinin ja hii-

lihydraattien tarvetta. Myös elimistösi

tottuu rehkimiseen, eivätkä sokerit enää

heittele niin kovasti.

On joka tapauksessa oikein hyvä

idea jutella oman diabeteshoita-

jan tai -lääkärin kanssa ennen uuden

liikuntaharrastuksen aloittamista. Heil-

tä saat hyviä vinkkejä treenipäivien

omahoitoon.

Ennen kuin lähdet liikkumaanPerussääntö on, että liikkuminen ku-

luttaa sokeria verestä ja nopeuttaa in-

suliinin imeytymistä. Tämän vuoksi lii-

kuntapäivän insuliiniannoksia voi olla

tarpeen pienentää kovastikin. Muuten

liikunta ja insuliinihoitoEtsi oma tapasi yhdistää

Teksti: Mari Vehmanen Kuvat: Rodeo

16

seurauksena saattaa olla hypo. Ja jos

liikut illalla, matalat voivat yllättää vasta

yöllä.

Moni kyllä vähentää treenipäivän ateria-

insuliineja muttei huomaa säätää perus-

annosta. Varsinkin jos tiedossa on pitkä,

yli tunnin peli, lenkki tai jumppa, myös

pitkävaikutteisen insuliinin annosta on

yleensä syytä pienentää.

Jos tarvittava pitkävaikutteisen insulii-

nin vähennys jää tekemättä, liikunnan

aloittaminen voi pahimmillaan jopa nos-

taa painoa: liikkuessa verensokeri pää-

see turhan alas, minkä vuoksi tulee syö-

tyä ylimääräistä enemmän kuin liikunta

kuluttaa.

Rankka laji voikin nostaa sokeritMoni liikkuva diabeetikko tietää, että jos-

kus urheilun jälkeen sokerit saattavatkin

olla pilvissä. Tämä johtuu adrenaliinista,

noradrenaliinista ja muista niin kutsutuis-

ta stressihormoneista. Ilman niitä krop-

pa ei yksinkertaisesti jaksa ponnistella

äärirajoilla.

Esimerkiksi kiivas sulkapallo-ottelu tai

nopeatempoinen lätkämatsi saattaa

siis toimia juuri näin. Ja jännittäminen

vaikkapa pelin tärkeyden tai yleisön

vuoksi lisää stressihormonien määrää

entisestään.

Jos siis luvassa on erityisen rankka ja

tunteita nostattava rypistys, verensoke-

ria ei kannata päästää juuri ennen liik-

kumista kovin korkealle. Joskus voi olla

tarpeen jopa pistää ylimääräistä urheile-

misen alla − opit kyllä tuntemaan oman

elimistösi tarpeet. Esimerkiksi amma-

tikseen jääkiekkoa pelaavat diabeetikot

saattavat pistää erätauoillakin.

Stressihormonien verensokeria nostava

vaikutus on suurimmillaan parin tunnin

ajan. Tämän jälkeen voi tulla vastareak-

tio, ja sokerit laskevat nopeasti. Myös

tämä kannattaa muistaa.

Liikunnan aikanaPidä aina käden ulottuvilla helposti imey-

tyviä hiilihydraatteja, esimerkiksi sokeri-

pitoista juomaa. Kun liikut pitkään, nauti

hiilareita silloin tällöin myös liikunnan ai-

kana, vaikkei sinulla olisikaan tuntemuk-

sia verensokerin laskemisesta.

Jos verensokerisi pysyy normaalilla ta-

solla liikkuessa, nesteen tarve on sa-

manlainen kuin kaikilla muillakin. Mutta

jos sokerit nousevat stressihormonien

vuoksi, riittävästä nesteytyksestä täytyy

pitää huolta erityisen tarkasti.

Liikunnan jälkeenSekä iltapalan ateriainsuliinia että yötä

vasten pistettävää pitkävaikutteista in-

suliinia voi olla tarpeen vähentää tavan-

omaisesta. Mittaamalla ja kokeilemalla

löydät omat rutiinisi liikuntapäiviin.

Kun lähdet liikkumaan yllättäen Insuliinien säätely on tietysti helpompaa,

kun tiedät etukäteen edes suunnilleen,

milloin ja millaista liikkumista on luvassa.

Mutta diabeetikko voi hyvin lähteä liik-

kumaan myös lyhyemmällä varoitusajal-

la. Sinun ei siis tarvitse kieltäytyä, kun

kaverit kysyvät yllättäen mukaan vaikka

luistelemaan tai futiskentälle. Tällöin voit

säädellä tilannetta ja verensokeria yli-

määräisten hiilihydraattien avulla.

Nauti liikkumisesta!Vaikka insuliinihoidon ja liikunnan yhdis-

täminen vaatisi hieman työtä, ei kannata

lannistua. Liikkumisen hyvät vaikutukset

palkitsevat nämä vaivat moninkertaisesti.

Liikkumisesta tulee yksinkertaisesti hyvä

olo ja mieli. Säännöllinen liikunta on mo-

nesta syystä diabeetikolle vähintään yhtä

suositeltavaa kuin kaikille muillekin: se

muun muassa laskee verenpainetta ja

parantaa veren rasva-arvoja. Liikkumi-

nen myös antaa lisää vapautta syömi-

seen ja auttaa elimistöä kestämään dia-

beteksen kaltaisen elinikäisen sairauden

rasitukset.

Asiantuntijana toiminut sisätautien

erikoislääkäri Markku Saraheimo

liikunta ja insuliinihoito

17

Soutaja Juho-Pekka Petäjäniemi on löytänyt kokeilemalla oman tapansa pitää verensokeri tasaisena erilaisina treenipäivinä. Juho-Pekka ei juuri muuta insuliiniannostustaan, vaan säätää aktiivisesti hiilarimääriä.

Diabetes ei ole koskaan haitannut

Juho-Pekka Petäjäniemen, 25, uraa

kilpasoutajana.

− Pikemminkin tuntuu, että sairaudesta

on ollut etua. Diabeteksen vuoksi elä-

mäntavat ovat olleet muutenkin säännöl-

liset, joten kurinalaiseen harjoitteluun on

ollut helppo tottua.

Diabetes tuli Juho-Pekan elämään hie-

man ennen kuin aktiivinen soutaminen.

− Minulla oli pitkään epämääräisiä oi-

reita, minkä vuoksi sokereitani alettiin

seurata. Lopulta noin vuoden seurannan

jälkeen todettiin, että minulle tosiaan oli

puhjennut diabetes. Olin silloin yläasteel-

la TET-jaksolla, Juho-Pekka muistelee.

Vielä tuohon aikaan hänen ykköslajejaan

olivat jalkapallo ja jääkiekko. Soutusta-

dionille Juho-Pekka lähti noin 16-vuo-

tiaana yhdessä veljensä Joonaksen

kanssa, kun perheen vanhemmat suo-

sittelivat pojille lajia.

Veljekset ryhtyivät harjoittelemaan ja

kilpailemaan luokkanaan miesten kevyt

pariairokaksikko.

− Tämä on melko pienen piirin laji, joten

pääsimme nopeasti kisaamaan sijoituk-

sista. Se tietysti lisäsi innostusta, Juho-

Pekka kertoo.

Pistos päivässä riittääJuho-Pekan tyypin 1 diabetes ei ole

kaikkein tavallisinta laatua. Hänellä on

säilynyt jonkin verran omaa insuliinintuo-

tantoa, joten yksi pitkävaikutteinen pis-

tos päivässä on toistaiseksi riittänyt.

Oman tapansa säätää diabeteksen hoi-

toa treeni- ja kilpailuohjelman mukaan

Juho-Pekka on kehittänyt vähitellen itse.

− Aluksi vähensin aamun pitkävaikutteis-

ta insuliinia sen perusteella, kuinka kova

harjoitus oli luvassa. Jossain vaiheessa

kuitenkin siirryin nykyiseen systeemii-

ni: pidän insuliiniannostuksen päiväs-

tä toiseen melko samanlaisena, mutta

JUHO-PEKKAAdiabetes ei hidasta

Teksti: Mari Vehmanen Kuva: Juho-Pekka Petäjäniemen albumi

Juho-Pekka (oikealla) ja Joonas Petäjäniemi

harjoittelevat Rion 2016 olympialaiset mielessään.

18

lisään hiilihydraatteja tosi tarkasti treenin

mukaan.

Esimerkiksi korkeintaan puolentoista

tunnin keskikovaan harjoitukseen hän

ottaa mukaan urheilujuoman, jossa on

30 grammaa hiilihydraatteja. Kovatehoi-

sessa treenissä määrä on puolestaan 50

grammaa.

− Hörpin nestettä tasaisesti läpi har-

joituksen. Treenin jälkeen nautin vielä

palautusjuoman, jossa on proteiineja

ja hiilihydraatteja. Niiden määrä vaih-

telee hieman sen mukaan, millainen

harjoitus on ollut: voimaharjoittelu vaatii

vähän enemmän proteiineja kuin kestä-

vyystreeni, Juho-Pekka sanoo.

Jännitys kohottaaMatala verensokeri ei ole koskaan yllät-

tänyt Juho-Pekka Petäjäniemeä kesken

soutuharjoitusten tai -kisojen.

− Aikoinaan koulun liikuntatunneilla juu-

ri sairastumiseni jälkeen olo oli joskus

hutera ja silmissä meinasi pimetä. Vas-

ta jälkikäteen tajusin, että silloin sokerit

olivat päässet liian alas, Juho-Pekka

kertoo.

Hän sanoo tunnistavansa niin ikään il-

miön, jossa verensokeri onkin adrena-

liinin vuoksi koholla urheilusuorituksen

jälkeen. Näin saattaa käydä esimerkiksi

oikein tiukassa tai tärkeässä kisassa.

Kevyissä soutuluokissa oman haasteen-

sa diabeetikolle luo myös painoraja: ve-

nekunnan jäsenten keskipaino saa olla

miehillä olla korkeintaan 70 kiloa.

− Meillä Joonaksen kanssa paino pysyy

onneksi luonnostaan lähellä noita luke-

mia. Enimmillään kilo tai pari on joskus

täytynyt nipistää pois ennen kisapunni-

tusta, Juho-Pekka mainitsee.

Diabetes ei ole ainakaan madaltanut

soutajan tavoitteita. Petäjäniemien täh-

täin on Rion olympialaisissa 2016.

− Oikeastaan ammatinvalinta on ainoa

asia, jota sairaus on rajoittanut. Pahaksi

onneksi minua olisivat kiinnostaneet juuri

ne muutamat alat, jotka ovat diabeetikon

ulottumattomissa: sotilasura tai poliisin

ammatti.

Asepalveluksen Juho-Pekka pääsi silti

ilokseen suorittamaan urheilujoukoissa.

− Ja nyt opiskelen oikeustiedettä. Työ

syyttäjänä olisi lähellä alkuperäisiä am-

mattihaaveitani, hän toteaa.

Diabeetikkona armeijaan?

Diabeetikkona armeijaan?DIABEETIKKO VOI HAKEA ASEPALVELUKSEEN, VAIKKA DIABETES ONKIN PÄÄSÄÄNTÖISESTI ESTE ASEPALVELUKSELLE.

Diabeetikko voi päästä varusmieheksi tietyin edellytyksin • kutsuntavaiheessadiabeteksenkestoonollut vähintään kaksi vuotta ja enintään kymmenen vuotta • diabeteksenhoitotasapainoonhyvä • lähimenneisyydessäeiolevakavaaverensokerinlaskun aiheuttamaa toimintakyvyttömyyttä

Jos haluat asepalvelukseen, kerro toiveestasi kutsuntatilaisuudessa. Saat esitietolomakkeen, joka palautetaan pääesikuntaan kutsuntojen jälkeen helmikuun loppuun mennessä. Jos kutsuntatilaisuus on jo ollut, voi ottaa yhteyden omaan aluetoimistoosi ja saat kyseisen lomakkeen palautusohjeineen sieltä.

Kaikki kriteerit täyttävät diabeetikot kutsutaan Kanta-Hämeen Aluetoimiston järjestämään tarkastukseen, joka pidetään kerran vuodessa touko-kesäkuussa. Varusmiespalvelukseen hyväksyttävät diabeetikot määrätään palvelukseen Viestirykmenttiin Riihimäelle.

Hae kurssille Diabeteskeskukseen!Hae kurssille Diabeteskeskukseen!

16–20-vuotiaiden diabeteskurssi 5.11.–10.11.2012.

20–35-vuotiaiden diabeteskursseja on tänä vuonna vielä kaksi:

1.10.–5.10.2012. ja 12.11.–16.11.

12–15-vuotiaiden kurssit järjestetään kesällä,

kesän 2012 kurssien hakuaika on päättynyt.

Pidä kurssi mielessä kesän 2013 suunnitelmia tehdessäsi!

Lisätietoja ja hakuohjeita:

www.diabetes.fi/kurssit

19

Suvin epäilyt haihtuivat–Olen tyytyväinen, että äiti pakotti mut

tänne, Suvi Karhula Helsingistä tuumii.

Suvi kertoo, että peräti neljä eri henkilöä

osallistui kurssin ”suositteluun” ja niinpä

hän myöntyi ajatukselle.

–Olin kyllä epäileväinen , enkä suos-

tunut edes lähettämään kurssin

esitietolomaketta.

Suvi on viikon aikana huomannut, että

ennakkoajatukset olivat turhia. Muuta-

massa päivässä porukasta on löytynyt

uusia sydänystäviä ja diabeteksen hoi-

toonkin on löytynyt uusia keinoja.

– On hauskaa, kun ruokapöydässä kai-

killa muillakin on insuliinit esillä. Muiden

kokemukset auttavat ja on hienoa jakaa

kokemuksia.

Annina Pöysti törmäsi kurssiin

Diabetes-lehteä lukiessaan, ja päätti ha-

kea kurssille.

–Pyysin hoitopaikkaani lähettämään mi-

nut tänne, ja kyllä kannatti tulla.

Tero Savolalle nuorten diabeteskurssia

ehdotti äiti.

–Mietin asiaa hetken ja totesin, että halu-

an tulla. On ollut kivaa, kun tapaa paljon

muitakin diabeetikkoja.

Sydänystäviä Teksti ja kuva: Johanna Häme-Sahinoja

Kannattaako uhrata yksi hiihtoloma ja lähteä nuorten kurssille Diabeteskeskukseen? Helmikuun lopun 16–20-vuotiaiden nuorten kurssilla oltiin vahvasti sitä mieltä, että kannattaa! Ja kurssille kannattaa lähteä, vaikka joutuisi olemaan viikon pois koulustakin. Nuortenkursseilla ei vain istuta luokassa opettelemassa teoriaa, vaan liikutaan ja lähdetään vaikka melontaretkelle yön yli – ja opitaan, miten insuliinihoitoa säätämällä poikkeustilanteistakin selvitään kunnialla.

ja apua hoitoon

20

Eri hoitopaikoissa nuoret siirtyvät lasten diabetesyksiköstä aikuisten diabetesvastaanotolle eri aikaan. Jos diabetekseen sairastuu 16-vuotiaana tai vanhempana, alkaa hoito heti aikuisten puolella. Aikuisten puolelle siirtyminen voi jännittää, sillä samalla vaihtuu tutuksi tullut diabeteshoitaja ja käyntien määrä monesti pienenee. Aikuisten vastaanotoilla on tavallisempaa, että lääkäri vaihtuu usein. Helmikuisen nuortenkurssin osallistujat ovat kuitenkin sitä mieltä, että lääkärin vaihtuminen ei ole iso ongelma. Tärkeää on, että saa aikuisten vastaanotollakin pysyvän diabeteshoitajan.

Enemmän omaa vastuutaPian 17 vuotta täyttävä Kasper Issa-

kainen Vihdistä arvelee, että aikuisten

diabetesyksikön hoitoon siirtyminen

tarkoittaa, että omassa hoidossa pitää

skarpata enemmän.

– Käyn vielä kerran lasten puolella, ja sit-

ten siirryn aikuisten puolelle. Ei se muu-

tos aivan hirvitä, mutta koska hoitaja

vaihtuu ja käyntimäärät vähenevät, niin

tukea saa sitten vähemmän, hän pohtii.

17-vuotias Arttu Tuomola Tuusulasta

on pitänyt aikuisten diabetesyksikköä it-

selleen sopivampana hoitopaikkana:

– Siellä meininki on rennompaa eikä kat-

sota niin paljon perään. Nuorten puolella

tuli enemmän ohjeita ja aikuisten puolella

taas kannustusta, silleen tykkään tästä

enemmän, Arttu kuvailee.

Toisaalta Arttu arvelee, että lasten yksi-

kön ”tiukkuus” oli silloin hyvä asia.

– Jos silloin olisi ollut sama meininki kuin

nyt aikuisten puolella, ei hoidosta olisi

tullut mitään.

Hankala alkuRiihimäkeläinen Suvi Lepistö siirtyi ai-

kuisten yksikköön 16-vuotiaana. Alku ei

ollut helppo.

– Ensimmäinen lääkärini oli ilkeä, hän

kohteli minua kuin aikuista ja oletti, että

osaisin ja muistaisin kaiken.

Suvi tapasi tämän lääkärin vain kerran,

sillä lääkärit ovat vaihtuneet tähän men-

nessä joka kerta.

– Kaksi viimeistä lääkäriä ovat olleet

kivoja.

Suvia oltiin siirtämässä aikuisten vas-

taanotolle jo 14–15-vuotiaana, mutta

silloin hän ei siirtoon suostunut.

– Minulla oli tutut hoitajat ja lääkärit, ja

uusi ympäristökin jännitti.

Tamperelainen Roni Rapatti on viihty-

nyt aikuisten diabetesyksikön hoidossa.

– Pidin lasten puolen lääkäreitä ärsyttä-

vinä. Nyt on pysyvä hoitaja, mutta lääkä-

rit vaihtuvat. Hoitotasapainoni on paran-

tunut, Roni kertoo.

17-vuotias Tero Savola sairastui diabe-

tekseen 16-vuotiaana, reilu vuosi sitten.

– Olen ollut koko ajan aikuisten diabe-

tesvastaanoton hoidossa. Hyvin minua

on ohjattu ja hoito on lähtenyt hyvin

käyntiin, hän kertoo.

Suvi Karhula Helsingistä arvelee, että

aikuisten vastaanotolle siirtymistä hel-

pottaa paljon, jos oma hoitotasapaino

on hyvä.

– Aikuispuolella ei niin huudella perään ja

pelkään, että menen siellä hunningolle,

hän uumoilee.

Toisaalta Suvilla on tukijoukot tiedossa,

joten ihan hunningolle joutuminen ei ko-

vin helposti tapahdu:

– Soitan tarvittaessa vanhalle hoitajalle-

ni, joka pitää mut kurissa, mutta ei ole

liian tiukka, hän suunnittelee.

– Ja aina voin jutella mun veljieni kanssa,

he ovat mua vanhempia, ja molemmat

ovat myös diabeetikoita.

lapsesta aikuiseksi – MYÖS HOITOPAIKASSA

21

SINI SEIKKAILI

australiassaTeksti ja kuvat: Sini Majamaa

22

sitä toista tuntia. Lopulta pääsimme ho-

tellille ja saimme mahtavan vastaanoton.

Ystävämme olivat lunastaneet huoneem-

me ja koristelleet sen. Nautimme terve-

tuliaismaljan ja kerroimme terveisiä ja

tapahtumia Suomesta.

Seuraavana päivänä kiersimme Syd-

neyn keskustaa ja tutustuimme Sydneyn

eläintarhaan. Siellä oli varmaan kaikki

paikalliset eläimet, paitsi sinipingviinit,

jotka olivat poissa.

Helteinen joulutunnelmaTorstaina 15.12. menimme Bondi-uima-

rannalle (erään lehden mukaan se on

yksi jouluisimpia paikkoja, mutta siitä

meillä ei ole kokemusta). Sää suosi mei-

tä ja rusketusta ilmeni heti, vaikka aurin-

korasva oli voimakasta ja sitä oli paljon.

Insuliinia tankkasin tunnin välein pum-

pusta, muuten pidin pumpun repussa

piilossa auringolta.

Matkaseurueemme oli hankkinut Austra-

lian Lonely Planet -oppaan, jonka avulla

selvisimme. Oppaassa oli paljon tietoa

lähes kaikesta (suosittelen hankkimaan,

jos lähtee reppureissaamaan). Perjantai-

na haimme tilaamamme vuokra-auton

ja lähdimme kohti pääkaupunkia Can-

berraa. Sinne oli matkaa 300 km. Can-

berrassa tapasimme siskoni ja hänen

poikaystävänsä, joka oli töissä siellä

muutaman kuukauden. He majoittivat

meidät viikonlopuksi ja vietimme pik-

kujoulua. Toimme tuliaisiksi glögiä, joka

hieman toi joulutunnelmaa.

Apostolit ja koalatSunnuntaina lähdimme ajelemaan kohti

Warrnambolia, jonne oli matkaa ajetta-

vana yli 900 km. Siellä vietimme kaksi

yötä hostellissa ja lähdimme kohti The

Great Ocean Roadia eli mahtavaa ran-

nikkotietä. Näkymät olivat upeat reitin

23-vuotias Sini Majamaa lähti viime joulukuussa kolmen viikon matkalle Australiaan yhdessä poikaystävänsä Jonasin kanssa. Matka alkoi 12. joulukuuta 2011 ja päättyi 2.1.2012.

Valmistautuminen matkaanMatka selvisi kesällä heinäkuussa, kun

varasimme lentolippuja poikaystäväni

kanssa. Lennot olivat Helsinki – Frank-

furt – Abu Dhabi – Sydney ja sama ta-

kaisin. Sydneyssä meitä olisi vastassa

kaveripariskunta. Heille Australia oli

maailmanympärysmatkan välietappi.

Kiertelisimme Australiaa heidän kans-

saan kolme viikkoa. En varautunut reis-

suun juuri mitenkään seuraavaan pariin

kuukauteen, paitsi rahaa säästämällä.

Syyskuussa hankin uuden passin, sil-

lä omani oli menossa vanhaksi kevään

alussa ja reissun jälkeen passin pitäisi

olla ymmärtääkseni vielä puoli vuotta

voimassa, enkä halunnut ylimääräisiä

jännityksen hetkiä.

Aloin miettiä rokotteita ja selvitin netistä,

mitä Australiassa reissatessa pitäisi olla.

Mitään rokotteita ei tarvinnut ottaa. Lo-

kakuussa käydessäni lääkärin vastaan-

otolla pyysin lääkärintodistuksen dia-

beteksesta ja uusin reseptit. Laitoimme

viisumihakemukset menemään interne-

tin välityksellä. Itseltäni löytyi ennestään

varajärjestelmää varten insuliinikynät,

jos insuliinipumppuni menisi rikki. Kävin

hakemassa neuloja kyniä varten sekä

pumppuun välineitä ja insuliinia.

Joulukuun alussa alkoi pakkaaminen.

Reissu ei tuntunut todelliselta ennen kuin

vasta lentokoneessa istuessa, mutta sil-

loinkaan ei tuntunut vielä siltä, että olin

matkalla maapallon toiselle puolelle kol-

meksi viikoksi.

Uni maittoi lennoillaMinulla ei tullut lainkaan ongelmia lento-

jen aikana syömisen ja pistämisen kans-

sa. Vaihdoin välillä säiliön insuliinipump-

puun, mutta siihen ei kukaan kiinnittänyt

huomiota. Emmekä me kärsineet lento-

väsymyksestä, sillä koneessa tuli nukut-

tua todella hyvin.

Pääsimme Sydneyn kentälle, mutta ho-

tellikyytimme ei ollut tullut ja odottelimme

23

varrella. Rannikolla on muun muassa

yksi Australian tunnetuimmista nähtä-

vyyksistä, kalkkikivikallioista syöpyneet

12 Apostolia (joita nykyään on kulumisen

takia vähemmän.). Poikkesimme myös

luonnonsuojelualueella ja näimme monta

koalaa.

Jatkoimme matkaa seuraavaan majoi-

tuspaikkaan. Opaskirjamme mukaan

majoituspaikan lähistöllä olisi golfkentäl-

lä kenguruita ja menimme katsomaan.

Siellä niitä oli ja paljon.

Torstaina 22.12. saavuimme Melbour-

neen leirintäalueelle, jonne majoittau-

duimme kahdeksi yöksi. Perjantaina

söimme aamupalan ja teimme evääksi

tonnikalaleivät ( joita teimme lähes päi-

vittäin evääksi/lounaaksi) ja juotavaa

pulloon. Selvitimme mistä menee lähin

bussi keskustaan, ja kävelimme pysäkil-

le. Ostimme kuskilta päiväliput ja niin

olimme matkalla Melbournen keskustaa.

Illalla tulimme takaisin ja minä tein meille

risottoriisistä riisipuuroa. Se onnistui ja oli

hyvää muidenkin mielestä. Illalla kävim-

me leirintäalueen vieressä sijaitsevassa

kaupassa ja ostin Jonakselle joululahjan.

Lauantaina meillä oli varattuna jouluaat-

tosauna ennen lähtöämme. Samaisena

päivänä saavuimme Phillip Islandille, jos-

ta olimme varanneet joulumajoituksen.

Jouluaattopäivänä söimme jouluruo-

an: perunasalaattia, rosollia, kinkkua,

herneitä ja graavilohta. Illalla menimme

katsomaan pingviiniparaatia. Siniping-

viinit tulevat mereltä yöksi rannalle ruok-

kimaan poikasensa ja nukkumaan. Sini-

pingviini on maailman pienin pingviinilaji.

Ne ovat vain n. 40 cm:n korkuisia mutta

vallan ihastuttavan näköisiä ja suloisia

villilintuja.

Uusivuosi SydneyssäMaanantaina lähdimme eteenpäin ja

varasimme majoituksia. Majoitusten

hankinnassa oli pientä ongelmaa, sillä

Australiassa oli joulun jälkeen alkanut

paikallisten lomakausi. Saimme ma-

joitukset hieman syrjäisemmistä pai-

koista. Ajellessamme rannikkoa pitkin

kohti Sydneytä, poikkesimme jälleen

luonnonsuojelualueilla. Siellä näkyivät

luonnon vaikutukset: tulvat ja pensaspa-

lot… Mutta myös paljon kaunista luontoa

vesiputouksineen.

Jatkoimme matkaa kohti Blue Mountain

-vuoria, jonne saavuimme 29.12. Siellä

tutustuimme maisemiin kävellen.

Uudenvuodenaattona lähdimme aje-

lemaan majoituskohteeseen, joka oli

noin 30 km:n päässä Sydneystä, sillä

kaikki majoitukset olivat menneet jo ai-

koja sitten. Ne jotka olivat jäljellä, olisi

pitänyt varata vähintään viikoksi. Meillä

ei olisi jäljellä kuin yksi yö ennen lentoa

Suomeen.

Jätimme rinkat hotellille ja lähdimme

ajamaan Sydneyyn. Palautimme auton,

ja lähdimme kävelemään kohti illan nä-

köalapaikkaa. Toiset uudenvuodenaat-

toillan ilotulituksen katsomispaikat olivat

maksullisia ja erittäin kalliita. Me valit-

simme ilmaisen paikan, mutta sinne piti

todellakin varata hyvissä ajoin parhaat

paikat.

Aamupalan jälkeen odottelimme hotel-

lilla niin kauan kuin matkaseurueemme

oli lähdettävä lentokentälle ja menimme

samalla taksilla. Heidän matkansa jatkui

Uuteen-Seelantiin.

Minulla ei ollut mitään ongelmia diabe-

teksen kanssa reissatessa. Pitää muis-

taa pitää esimerkiksi karkkia taskussa,

jos verensokerit menevät matalalle. Itse

mittasin verensokereita siellä missä mil-

loinkin olin, enkä saanut paheksuvia

katseita. Insuliinipumppua ei varmaan

kukaan huomannut minulla olevan.

24

Diabetestunnus turvanasiValitse riipus tai ranneketju – tai molemmat

Tilaukset ja lisätiedot: Diabetesliitto, Kirjoniementie 15, 33680 Tamperep. 03 2860 111, materiaalitilaukset@diabetes.fi www.diabetes.fi

✦ Tunnukset on valmistettu 925-hopeasta, joka ei sisällä nikkeliä. Teräsranneke on valmistettu ns. kirurginteräksestä, eikä sitä suositella henkilöille, joilla on nikkeliallergia.

✦ Rannekkeita voidaan pidentää ja lyhentää, tiedustele muutoksen hintaa erikseen.

✦ Hintoihin lisätään posti- ja lähetyskulut 6,70 €/tilaus, toimitus postiennakolla. Oikeus hinnanmuutoksiin pidätetään.

7029/7033 Hopeinen riipus + hopeaketju 23 € ✦ teksti DIABETES-DIABETES ✦ kaksi kokoa halkaisija 18 mm tai 20 mm ✦ panssariketjun pituus 50 cm

7027 Kultainen riipus (ilman ketjua) 130 € ✦ teksti DIABETES-DIABETES ✦ pitoisuus 14 karaattia, halkaisija 18 mm7011 Tilattavissa erikseen, 14 karaattinen venetsiaketju, pituus 50 cm, 100 €

7024 Hopeinen panssariketju tunnuslaatalla 69 € ✦ teksti DIABETES-DIABETES ✦ kokonaispituus 21 cm (laatta 4 cm), ketjun leveys 7 mm7031 Saatavana myös isommalla lukolla (samat mitat kuin 7024)7012 Sama tuote, teksti DIABETES-SOKERITAUTI

7036 Hopeinen, kapeampi panssariketju tunnuslaatalla 43 € ✦ teksti DIABETES-DIABETES ✦ nuorisomalli, kokonaispituus 18,0 cm (laatta 3,5 cm), ketjun leveys 4 mm

7025 Hopeinen X-lenkkiketju tunnuslaatalla 39 € ✦ teksti DIABETES-DIABETES ✦ kokonaispituus 20 cm (laatta 3 cm), ketjun leveys 6 mm7013 Sama tuote, teksti DIABETES-SOKERITAUTI

7026 Hopeinen figaro-ketju tunnuslaatalla 38 € ✦ teksti DIABETES-DIABETES ✦ kokonaispituus 20 cm (laatta 3 cm), ketjun leveys 5 mm7014 Sama tuote, teksti DIABETES-SOKERITAUTI

7015 Teräsranneke tunnuslaatalla 35 € ✦ teksti DIABETES-DIABETES ✦ kokonaispituus 21 cm (laatta 5 cm), leveys 12 mm ✦ miesten malli

7019 Teräsranneke, kapeampi, tunnuslaatalla 35 € ✦ teksti DIABETES-DIABETES ✦ kokonaispituus 19 cm (laatta 3,3 cm), leveys 9,5 mm ✦ naisten ja nuorten malli

7022 Musta perlonranneke, hopeisella tunnuslaatalla 19 € ✦ teksti DIABETES-DIABETES ✦ kokonaispituus 22 cm (laatta 3 cm), nauhan leveys 6 mm ✦ pituus säädettävissä, sopii myös lapsille7010 Sama tuote, teksti DIABETES-SOKERITAUTI 7035 Hopeinen panssariketju tunnuslaatalla 20 € ✦ teksti DIABETES-DIABETES ✦ lasten malli, sopii alle kouluikäisille ✦ kokonaispituus 15 cm (laatta 2 cm), ketjun leveys 3 mm

7020 Musta perlonranneke, pronssisella tunnuslaatalla 15 € ✦ kokonaispituus 22 cm (laatta 3 cm), nauhan leveys 6 mm ✦ pituus säädettävissä, sopii myös lapsille

7016 Mustaa perlonranneketta on saatavana myös erikseen, pituus 22 cm, leveys 6 mm, 6 € uusi TuOTe

Vaikka tykkäisikin matkustaa reittejään suuremmin suunnittelematta ja arpoa vaikka joka aamu, mihin matkansa sinä päivänä suuntaa, kannattaa diabeteksen hoitoa suunnitella jo kotona ennen reissun alkua. Ennakkovarautuminen vapauttaa matkalla aikaa ja energiaa itse reissuun, kun diabeteksen hoito ei tuota ylimääräisiä yllätyksiä.

Tätä muistilistaa voit soveltaa ulkomaan-

matkailun lisäksi valmistautuessasi vaik-

kapa leirille, luontovaellukselle ja muihin

poikkeusoloihin.

Valmistautuminen kannattaa aloit-

taa ajoissa, sillä juuri loman alla hoito-

paikassakin voidaan lomailla, ja lääkärin

tai hoitajan tavoittaminen ohjeita ja todis-

tuksia varten voi olla vaikeaa.

Tiheät mittauksetMatkalla kannattaa mitata verensokeria

tavallista tiheämmin, sillä muuttuneet

ruokailut, lämpötila, liikunnan määrä,

aikaero jne. vaikuttavat insuliinintarpee-

seesi. Voi olla hyvä pitää verensokeria

hiukan kotioloja korkeammalla, 6–10

mmol/l. Kannattaa muistaa juoda riittä-

västi, sillä korkeampi verensokeri lisää

elimistön kuivumisen riskiä.

Reilusti hoitovälineitäLaske, paljonko tarvitset matkan aikana

insuliineja, pistosvälineitä, mittausliusko-

ja, pumpputarvikkeita. Ja ota mukaan

kaksinkertainen määrä arvioosi nähden.

Ota mukaan kaksi verensokerimittaria.

Pumpun käyttäjä ottaa mukaan myös

varajärjestelmän: pistosvälineet ja pitkä-

vaikutteista ja lyhytvaikutteista insuliinia.

Lentäen matkustava pakkaa insuliinit,

liuskat ja vähintään reilun osan muistakin

välineistä mukaan käsimatkatavaroihin.

Koneen ruumassa voi olla pakkasta ja

matkatavarat voivat kadota. Porukassa

reissatessa tarvikkeet voi jakaa useam-

man matkalaisen kuljetettavaksi, jolloin

yhden laukun katoaminen ei aiheuta

suurta katastrofia.

Pieni määrä insuliinia ja välineitä on hyvä

pitää koko ajan taskussa, sillä myös kä-

simatkatavara voidaan ottaa pois tai se

voi kadota.

AsiakirjatOta lääkkeittesi reseptit mukaan.

Kansainvälinen todistus hoito-

paikasta

Hoitopaikasta kannattaa pyytää englan-

ninkielinen todistus diabeteksesta. Siitä

on iloa tulleissa ja turvatarkastuksissa,

jos lääkkeesi, pistosvälineesi tai pump-

pusi herättää huomiota.

Todistuksen voit tulostaa täältä:

www.diabetes.fi/todistus

Minulla on diabetes -kortti

Luottokortin kokoinen Minulla on diabe-

tes -kortti kertoo kuudella kielellä sokin

ensiapuohjeet. Lisäksi kortissa on tila

henkilötiedoille. Korttia saa maksutta

hoitopaikoista, diabetesyhdistyksistä ja

Diabetesliitosta:

www.diabetes.fi/ensiapukortti

Tunnuskoru

Diabetestunnuskoru kaulalla tai rantees-

sa ei paljon paina, mutta hätätilanteessa

siitä voi olla hyötyä etenkin yksin reis-

saavalle. Eikä porukassakaan kulkevalle

tunnuskorusta mitään haittaa ole.

ww.diabetes.fi/tunnukset

Eurooppalainen sairaanhoitokortti

Maksuton, Kelasta saatava kortti, jolla

saa äkillisen sairastumisen tai tapatur-

man vuoksi sairaanhoitoa EU- ja ETA-

maissa sekä Sveitsissä. Hoitoon pääsee

myös pitkäaikaissairauden vuoksi.

www.kela.fi

Aikavyöhykkeiden ylitysKahden tunnin tai pienempi aikaero ei

haittaa insuliinipistosten ajoitusta. Pis-

toksissa voi siirtyä saman tien paikalli-

seen aikaan.

Pitkiä, useita aikavyöhykkeitä ylittäviä

matkoja varten insuliinihoitoa täytyy

muuttaa. Muutoksiin vaikuttaa mat-

kustussuunta – piteneekö päivä vai ly-

heneekö. Asia täytyy suunnitella jo en-

nen matkaa. Diabeteslääkäri tai -hoitaja

SUJUVA MATKA

Teksti: DiabetesliittoKuva: Rodeo

suunnitellen

26

SUJUVA MATKA neuvovat hoidon muuttamisessa.

Aikaerorasituksen oireet muistuttavat

jonkin verran insuliinituntemuksia, joten

verensokerin säännöllinen mittaus on

tärkeää. Aikaeroon sopeutuu parhaiten,

kun siirtyy kohdemaan aikaan mah-

dollisimman nopeasti, jo menomatkalla

lentokoneessa.

Insuliinin suojausInsuliini menettää tehonsa heti, jos se

pääsee jäätymään.

Yli + 30 °C:n lämpötilassa insuliini alkaa

menettää tehoaan vähitellen.

Yli 50 °C hetkellisestikin tuhoaa insuliinin.

Hotelleiden minijääkaapit voivat olla lii-

an kylmiä, joten niiden lämpötila pitää

tarkistaa, jos niitä käyttää insuliinin säi-

lytykseen. On olemassa matkakäytössä

käteviä insuliinikoteloita, jotka toimivat

pelkällä vedellä. Kotelosta haihtuva vesi

viilentää sisällön.

RokotuksetDiabetes ei vaikuta matkalla tarvittaviin

rokotuksiin.

Hyvää matkaa!

27

Jos verensokeri tuntuu heittelevän selittämättömästi päivittäin, kannattaa tarkistaa seuraavat asiat.

Matalan verensokerin ehkäisyJos verensokeri laskee alle 4 mmol/l,

vastavaikuttajahormonit käynnistävät eli-

mistön verensokerivarastojen tyhjenemi-

sen ja sokerin uudismuodostuksen mak-

sassa. Tämän seurauksena verensokeri

usein pomppaa korkealle, ja mittari voi

näyttää yli 15 mmol/l lukemia. Jos kor-

keaa verensokeria silloin korjataan pi-

kainsuliinilla, verensokeri helposti las-

kee uudestaan liian alas ja nousee sen

jälkeen taas korkeisiin lukemiin. Matala

verensokeri estetään vähentämällä sen

aikana vaikuttavaa insuliinia, ja vasta sen

jälkeen mietitään muita tarvittavia muu-

toksia hoitoon.

PistospaikatJos insuliini pistetään jatkuvasti samalle,

suppealle alueelle tai insuliinikynän neu-

laa ei vaihdeta joka pistoksen jälkeen,

pistospaikkaan saattaa syntyä turvo-

tusta ja kovettumaa. Insuliini ei tällöin

imeydy kunnolla ja toisaalta joissakin

tilanteissa se saattaa imeytyä äkistikin.

Pistosalueen laajentaminen ja kovettu-

makohtien rauhoittaminen voi lopettaa

verensokerin heittelyn.

Pikainsuliinin ja aterian hiilihydraattimäärän suhdeAterialla syötyä hiilihydraattimäärää

varten täytyy annostella tietty määrä

pikainsuliinia. Useimmilla ihmisillä tämä

suhde on 0,5–2 yksikköä pikainsuliinia

10 grammaa hiilihydraattia kohti. Suh-

de on jokaisella yksilöllinen, ja sen voi

selvittää verensokerinmittauksin puoli-

toista tuntia ennen ja jälkeen aterioiden.

(Näistä ns. ateriaparimittauksista oli juttu

Inspiksessä 1/2011). Aamupalalla insulii-

nintarve saattaa olla isompi kuin muilla

aterioilla.

Insuliinintarve väli- ja iltapalallaMonipistoshoidossa isompia, yli 20

grammaa hiilihydraattia sisältäviä välipa-

loja ja iltapaloja varten on yleensä pistet-

tävä insuliinia. Insuliinintarpeen voi tar-

kistaa mittaamalla verensokerin ennen

ja jälkeen välipalan sekä iltapalan jälkeen

ennen nukkumaanmenoa. Jos syöminen

nostaa verensokeria säännöllisesti yli 2

mmol/l, tarvitaan pikainsuliinia.

Verensokerin jatkuva korjaaminenJos koholla olevaa verensokeria kor-

jataan pikainsuliinilla useita kerto-

ja päivässä, verensokerin oikeasta

käyttäytymisestä on vaikea päästä sel-

vyyteen. Välikorjaukset voi jättää koko-

naan pois ja keskittää korjausinsuliinin

ottamisen aterioiden yhteyteen.

Insuliinin säilytysInsuliini pilaantuu, jos se pääsee jääty-

mään. Yli 30 asteen lämmössä insuliinin

teho voi laskea huomattavasti. Pilaantu-

nutta tai tehonsa menettänyttä insuliinia

ei voi enää käyttää.

SairausSairaus tai tulehdus nostaa yleensä ve-

rensokeria. Sairauden vaikutus saattaa

näkyä verensokerissa jo paria päivää

ennen muita oireita ja vaikuttaa verenso-

keriin jopa viikkoja parantumisen jälkeen.

Sairauspäivinä on hyvä mitata verenso-

keria tavallista tiheämmin ja lisätä insu-

liinia ohjeiden mukaan. Tarvittaessa voi

ottaa yhteyttä omaan hoitopaikkaan ja

kysyä sieltä neuvoa.

Tunteet ja mielialaStressi, jännitys, ilo ja suru näkyvät

useimmiten myös verensokerissa.

Useimmilla tunnekuohahdukset nostavat

verensokerin äkkiä korkealle. Tunteiden

ja mielialan aiheuttamien verensokerin-

nousujen korjaaminen on useimmiten

turhaa, tilanne korjaantuu vähitellen

itsestään.

LiikuntaLiikunta lisää elimistön insuliiniherkkyyt-

tä ja laskee verensokeria. Liikunnan

verensokeria laskeva vaikutus näkyy

usein tunteja liikuntasuorituksen päät-

tymisestä, kun elimistö täyttää vielä

MIKSI verensokeri heittelee

Teksti: DiabetesliittoKuvat: Janne Viinanen

28

MIKSI verensokeri heittelee

Mikäli edellä mainitut keinot

eivät tuo ratkaisua verensoke-

rin heittelyyn, on suositeltavaa

tehdä kolmen vuorokauden

mittainen verensokerin jatkuva

seuranta. Sen avulla saadaan

rekisteröityä satoja mittauksia

vuorokaudessa ja pystytään

selvittämään verensokerin hei-

lahtelujen määrä ja ajankohdat.

Kysy verensokerin jatkuvasta

seurannasta hoitopaikassasi.

sokerivarastojaan. Joskus myös liikun-

taan liittyy tunnekuohahduksia erityisesti

peli- ja kilpailutilanteissa tai kun liikunta

on tavallista rankempaa. Tällöin veren-

sokeri saattaa liikunnan aikana nousta

korkealle, ja liikunnan verensokeria las-

keva vaikutus tulee vasta myöhemmin.

Liikunnan aikana vaikuttavan insuliinin

määrää voi vähentää, jos ongelmana on

matala verensokeri liikuntapäivinä. Usein

on myös hyvä vähentää yöllä vaikuttavan

insuliinin määrää liikuntapäivinä.

KuukautiskiertoJoillakin naisilla kuukautiskierto vaikuttaa

verensokeriin selvästi. Useimmilla insulii-

nin tarve nousee juuri ennen kuukautisia

ja niiden alussa. Joillakin vaikutus voi olla

päinvastainen.

LääkkeetLääkkeistä kortisoni vaikuttaa voimak-

kaimmin verensokeriin. Se nostaa ve-

rensokeria ja insuliinintarvetta. Kun kor-

tisonilääkitys aloitetaan, lääkärin kanssa

voi neuvotella, miten insuliinia tarvittaes-

sa lisätään.

29

Kysy asiantuntijaltaMiKsi hiEroVan Tuolin KäyTTöohjEissa KiEllETään KäyTTö diabEETiKoilTa?

– Etenkin iäkkäämmillä diabeetikoilla voi olla tuntopuutoksia. Silloin ei välttämättä huomaa, jos laite hieroo liikaa, vaikkapa ihon rikki. Hierovaa tuolia voi käyttää, jos tuntoaisti toimii ja käyttää laitetta järkevästi.

MiKsi raKKolaasTaria Ei suosiTElla diabEETiKoillE?

– Rakkolaastaria pidetään paikallaan pidempään kuin tavallista laastaria. Jos rikkoutunut iho tulehtuu,

se on vaikea huomata ja tulehduksen hoito viivästyy. Tämä koskee erityisesti niitä diabeetikoita, joiden

verenkierto on heikentynyt.

MiKsi KynsilEiKKurin KäyTTöohjEissa on KäyTTö KiEllETTy diabEETiKoilTa?

– Ilmeisesti tässäkin on kyse mahdollisesti syntyvien haavojen huonommasta paranemisesta diabeeti-

koilla. Diabeetikon kannattaa yleensäkin välttää ihon rikkoutumista tavallista tarkemmin.

Kysymykset kerättiin diabetesliiton 16–20-vuotiaiden kurssilla helmikuussa, ja niihin vas-

tasi diabeteshoitaja sari härmä-rodriguez.

30

Viisi vuotta D-elämää

Maaliskuun kuudentenatoista vuonna

2007 istun koulunterveydenhoitajan pie-

nessä huoneessa ja itken silmät punai-

sina. Terkkari on juuri kertonut, että mi-

nulla on todennäköisesti diabetes, mutta

asia täytyisi varmistaa sairaalassa. Ajo-

matkalla koululta Taysiin kyynelvirrat

vain kasvavat. Vastaanottohuoneessa

ystävällinen naislääkäri kertoo lopullisen

diagnoosin: ykköstyypin diabetes. Alan

parkua kahta kauheammin. Kuulen, että

joudun jäämään sairaalaan ainakin vii-

koksi. Päivä on pilalla. Viikonloppu on

pilalla. Koko elämä on pilalla.

Järkytykseni oli aluksi suuri, koska en

tiennyt sairaudesta juuri mitään. Suvus-

samme ei ollut ketään ykköstyyppiläistä

ja kakkostakin sai hakea monen mutkan

kautta. Perheeni laajassa tuttavapiirissä

tuskin kellään oli diabetesta, joten tieto-

ni taudista rajoittuivat yläasteen terveys-

tiedonkirjaan. Jo ensimmäisen sairaa-

lapäivän aikana sain kuitenkin huiman

määrän tietoa muun muassa hiilihyd-

raattien laskemisesta ja ihmiskehon toi-

minnasta. Aluksi uuteen arkeen totuttelu

insuliinikynien, seurantavihkojen ja ve-

rensokeriliuskojen keskellä oli kaoottista,

mutta nykyään kaikki sujuu jo rutiinilla.

Mittarin piippaus, sokeriarvojen sahaa-

misesta aiheutuva mielialojen vaihtelu ja

säännölliset poliklinikkakäynnit kuuluvat

normaaliin arkeen.

Aina sairauden kanssa ei ole ollut

helppoa. Kun olimme lähdössä rippi-

leirillä viideksi päiväksi Lapin tuntureille

vaeltamaan, tajusin verensokerimittari-

ni patterien loppuneen. Lähimpään ter-

veyskeskukseen olisi ollut matkaa satoja

kilometrejä, mutta onneksi olin pakannut

varamittarin mukaan. Muuten maastos-

sa olisi saattanut tulla vastaan tukalia ti-

lanteita, sillä sokeriarvot eivät käyttäyty-

neet toivomallani tavalla. Partiotaitojen

suomenmestaruuskilpailuissa talvella

2010 vietimme yön ulkona, joten insu-

liinien säilyminen pakkasessa mietityt-

ti. Kisa oli fyysisestikin raskas, mutta on-

neksi kaikki sujui lopulta hyvin, eivätkä

insuliinit jäätyneet.

Pelkoni siitä, että diabetes pilaisi

koko elämän, on osoittautunut turhaksi.

Tekemisiäni ja menojani sairaus ei ole

rajoittanut, pikemminkin päinvastoin. Vii-

den vuoden aikana olen matkustanut

Färsaarille, viettänyt keväisin ja syksyi-

sin pitkiä aikoja ulkosaariston lintusaa-

rilla, vaeltanut kahdesti Saariselällä ja

osallistunut kymmenientuhansien nuor-

ten kanssa kansainväliselle partioleirille

Ruotsin Kristianstadissa. Diabetes seu-

raa mukana koko loppuelämän, mitä

on välillä vaikeaa hyväksyä. Sen kanssa

voi kuitenkin pärjätä hyvin, eikä diabetes

estä siisteihin juttuihin osallistumista.

Maaliskuun kuudentenatoista vuonna

2012 istun koulumme juhlasalissa kym-

menien muiden abiturienttien kanssa,

sillä tänään on vuorossa pitkän saksan

ylioppilaskoe. Yhtäkkiä havahdun ja ta-

juan, että tänään on myös diabetekseni

vuosipäivä. Hymähdän itsekseni ajatel-

lessani, mitä kaikkea viidessä vuodessa

on tapahtunut. Illalla luen netistä artik-

kelia tutkimuksesta, jossa kantasolujen

avulla on saatu joidenkin diabeetikko-

jen insuliinipistosten tarve loppumaan ja

sairaus parannettua. Tänään minulla on

takana viisi vuotta diabeteksen kanssa,

mutta ehkä jonakin päivänä diabeteselä-

mä voisi olla kokonaan takanapäin.

KoluMniMEri öhMan

Meri öhman on 18-vuotias diabeetikko Tampereelta.

31

Automaattinen alhaiset mallit havaitseva toiminto auttaa sinua huomaamaan hypoglykemian.

OneTouch® Verio®Pro on ensimmäinen verensokerin omaseurantajärjestelmämme, joka havaitsee automaattisesti verensokerissasi esiintyvät trendit.

OneTouch® Verio®Pro on helppokäyttöinen verensokerimittari, jota ei tarvitse koodata. Se auttaa sinua huomaamaan alhaisten mallien esiintymisen, jolloin voit säätää insuliinin määrää ja saavuttaa paremman hallinnan.

Oletko insuliinihoitoinen ja mittaat verensokerisi useasti päivässä? OneTouch® Verio®Pro voi sopia sinun tarpeisiisi.Saat ilmaisen mittarin soittamalla OneTouch® asiakaspalveluun 0800 122 322. Asiakaspalvelusta saat myös henkilökohtaista opastusta ja tukea mittarin käyttöön. Lisätietoja saat myös osoitteesta www.LifeScan.fi

LifeScan, LifeScan logo, OneTouch® ja OneTouch® Verio®Pro ovat LifeScan Inc:in rekisteröityjä tavaramerkkejä.© 2012 LifeScan, Division of Cilag GmbH International AW 098-962A-FI

Verensokerin omaseurantajärjestelmä