1|2009 DIABETESLIITON NUORTENLEHTI

DIABEETIKON ELÄMÄÄ TANSKASSA JA RUOTSISSA

INSULIINIPUMPPU TARVITSEE AJATTELEVAA IHMISTÄ

HAPPOMYRKYTYS VIE HENGENVAARAAN

TUPAKOINNIN GLAMOUR KATOAA

The new Accu-Chek Aviva Nano system. Just the right size for your patients.

ACCU-CHEK ® Aviva Nano

Siirrymme kohta Nano-aikaan.Oletko valmis?

ACCU-CHEK ® Aviva Nano

INSPIS –

Diabetesliiton nuortenlehti

Toimituksen osoite

Diabetesliitto

Kirjoniementie 15

33680 Tampere

Puh. (03) 2860 111

Fax (03) 2860 422

tiedotus@diabetes.fi

www.diabetes.fi /inspis

Toimitus

Ideointi: Diabetesliiton

nuoriso toimikunta

Toimitussihteeri: Minna Kinnari

Ulkoasusuunnittelu ja taitto

Mikko Huotari

Ilmoitukset

Myyntisihteeri Tarja Pentti

tarja.pentti@diabetes.fi

Paino

PunaMusta

Ilmestymisajat

Huhti- ja marraskuu

Inspis on maksuton nuorten diabetes-

lehti, ja se postitetaan automaattisesti

kaikille 12–25-vuotiaille Diabetesliiton

jäsenille. Myös muut voivat halutes-

saan tilata lehden. Ota yhteyttä Diabe-

tesliittoon, jos haluat tilata lehden tai

sen jäsenjakelussa on ongelmia. Leh-

den toimitus ottaa mielellään vastaan

palautetta, ideoita ja ehdotuksia. Soita,

kirjoita, meilaa tai täytä palautelomake

netissä osoitteessa:

www.diabetes.fi /inspis

Otsikon palaute – hieman eri muodoissaan – toistuu jokaisen nuorten tapahtuman jäl-

keen. Siihen kiteytyy myös viikonloppuleirien ehkä paras anti, ainakin näin tapahtumien

järjestäjän ja palautteiden lukijan näkökulmasta.

Diabetesliitto järjestää vuosittain eri-ikäisille nuorille suunnattuja tapahtumia.

Jokaisesta tapahtumasta kerätään palaute, jonka perusteella toimintaa kehitetään.

Tapahtumien hyvistä puolista löytyvät yleensä ainakin seuraavat asiat: ryhmähenki,

paljon tekemistä, kivoja juttuja ja ohjelmaa, hyvä leirifi ilis, kaverit, rentoutuminen, hyvä

ruoka ja vertaistuki. Paljon on siis hyviä syitä osallistua. Mutta parannettavaakin aina

löytyy. Yleisin toive on lisää ja pidempiä leirejä ja enemmän nuoria mukaan.

Näissä murkkuviikonloppuinakin tunnetuissa tapahtumissa tavataan tuttuja kave-

reita, mutta aina joukossa on myös uusia, upeita tuttavuuksia. Toki myös 18 vuotta

täyttäneille järjestetään tapahtumia erilaisilla teemoilla. Jotta jatkossakin osaisimme

järjestää toiveidenne ja tarpeidenne mukaista toimintaa, niin tulkaa ihmeessä

mukaan tapahtumiin ja kertokaa toiveistanne.

Viime syksyn leirillä toivottiin tapahtumiin enemmän nuorten itsensä suunnittelemia

juttuja. Tähän toiveeseen vastaamme mielellämme. Jos sinulla on hyviä ideoita ja haluat

päästä niitä toteuttamaan, ota yhteyttä allekirjoittaneeseen tai Diabetesliiton nuoriso-

toimikuntaan, jonka jäsenten yhteystiedot löytyvät Diabetesliiton nuorten nettisivuilta

www.diabetes.fi /nuoret > Nuorisotoimikunta.

Tänä vuonna luvassa on vielä yli 18-vuotiaiden pyöräretki Ahvenanmaalle elokuussa

ja viikonloppuleiri 13–17-vuotiaille syyskuussa. Tervetuloa mukaan sekä ensikertalai-

set että konkarit!

Terhi Turunen

Diabetesliiton nuorisotoiminnasta vastaava aluesuunnittelija

terhi.turunen@diabetes.fi

”Sai tavata uusia ihmisiä ja vanhoja kavereita!” PÄÄKIRJOITUS

SISÄLLYSLUETTELO

4 Diabeetikkona naapurissa

8 Insuliinipumppu tarvitsee ajattelevaa ihmistä

12 Opettaja ja koulukaverit tuntevat Clarissan sairauden

14 Happomyrkytys kannattaa ehkäistä

16 Rita Heiskanen kannustaa nuoria hoitamaan itseään

18 Tupakoinnin glamour katoaa

20 Savuton jää harvoin yksin

21 Kotimaisissa nykyleffoissa tupakoidaan entistä vähemmän

24 Haastattelussa taitoluistelun Euroopan mestari Laura Lepistö

25 Sarjakuva

26 Murkkuiän myllerryksiä

28 Kysymys ja vastaus / Uutiset

30 Kolumni: Turhia sairauksia

31 Tapahtumia ja kursseja / Lukijakysely

3

Magnus Lindskog Ruotsista

Michael Skjødt Sørensen Tanskasta

Thomas K Skjellerup Tanskasta

4

Pohjoismaiset diabeetikot

kokevat, etteivät heidän

maanmiehensä tiedä

sairaudesta tarpeeksi. Michael,

Thomas ja Magnus kertovat

haasteistaan ja haaveistaan.

Ykköstyypin diabetes on Suomessa

maailman yleisintä suhteessa väestön

määrään. Ruotsiin verrattuna sitä esiintyy

meillä puolitoista kertaa ja Tanskaan ver-

rattuna melkein kolme kertaa enemmän.

– Tanskassa diabeetikot kohtaavat

paljon ennakkoluuloja tai vääriä käsi-

tyksiä. Monet luulevat, että ykköstyypin

diabetes johtuu liiasta sokerin syönnistä

tai liian vähäisestä liikunnasta lapsena

tai että tajuttomalle diabeetikolle pitää

antaa lisää insuliinia, lääkäriksi opis-

keleva 22-vuotias Michael Skjødt

Sørensen kertoo.

Michaelin mukaan muiden diabee-

tikkojen tapaaminen sat tumalta on

Tanskassa harvinaista.

– Sedälläni on ykköstyypin diabetes,

mutta muuten olen törmänny t dia-

beetikoihin vain diabetesyhdistyksen

kautta.

Michaelia häiritsee myös se, ettei

diabetesta pidetä kovin vakavana sai-

rautena.

– Vaikka diabetes on suhteell isen

helppohoitoinen sairaus, se asettaa kui-

tenkin paljon reunaehtoja elämiselle: päi-

vien suunnittelusta tulee osa omaa luon-

netta, koska aina pitää muistaa matalan

verensokerin riski. Monien mielestä dia-

beteksella on kuitenkin niin vähän seu-

rauksia, että siitä ei kannata puhua vaka-

vana sairautena, Michael harmittelee.

Onneksi tietoisuus on kuitenkin pa-

ranemaan päin.

– Parin viime vuoden aikana ennak-

koluulot ja väl inpitämättömyys ovat

vähentyneet. Monet ymmärtävät jo,

että useimmat diabeetikot elävät hyvin-

voivina, liikkuvat paljon ja syövät ter-

veellisesti, Michael kertoo.

Michael on mukana Tanskan Dia-

betesliiton nuortentoiminnassa, kuten

myös 21-vuotias Thomas K Skjellerup.

Tanskassa on noin 3 000 diabeetikkoa,

joiden ikä on 18–30 vuotta.

– Mielestäni yksi Diabetesliiton tär-

keimmistä tehtävistä on lisätä ihmis-

ten tietämystä sairaudesta, Thomas

sanoo.

Thomas opiskelee Aalborgissa liike-

taloutta ja kauppaoikeutta. Suurimman

osaan vapaa-ajastaan hän käyttää Dia-

betesliiton vapaaehtoistyöhön.

Hoito pääosin ilmaista

Ruotsissa ykköstyypin diabetes on kaksi

kertaa yleisempää kuin Tanskassa.

– Vaikka diabetes on mielestäni melko

yleistä, ihmisten tietämyksessä on paljon

eroja. Monet tietävät paljon, mutta löytyy

myös sellaisia, jotka eivät tiedä yhtään

mitään. Tunnen paljon diabeetikoita,

ja olen kuullut, että esimerkiksi opetta-

jat tietävät liian vähän, Lundissa ympä-

ristötekniikkaa opiskeleva 25-vuotias

Magnus Lindskog kertoo.

Magnus on Ruots in D iabetes l i i -

ton nuorisotoimikunnan varapuheen-

johtaja.

– Pääsen matkustamaan paljon ja

tapaamaan monia diabeetikoita. Se on

oikein hauskaa ja opettavaista, Mag-

nus mainitsee.

Hoito on Ruotsissa järjestetty hyvin

samalla tapaa kuin Suomessa.

– Käytämme julkista terveydenhuol-

toa ja kaikki on ilmaista, myös hoitotar-

vikkeet ja insuliinit, Magnus kertoo.

Myös Tanskassa hoito ja esimer-

kiksi neulat sekä verensokerimittarit ja

-liuskat ovat maksuttomia. Ykköstyy-

pin diabeetikot käyvät sairaalassa eri-

koislääkärillä, useimmat kakkostyypin

diabeetikot yleislääkärillä omassa ter-

veyskeskuksessa. Insuliinista pitää kui-

tenkin pulittaa itse osa.

– Valtio maksaa noin 80 % insulii-

neista, Thomas kertoo.

– Käytössä on porrastettu jär jes-

telmä: mitä enemmän insuliinia tarvit-

see, sitä isomman osan hinnasta so-

siaaliturva kattaa, Michael täydentää.

Edessä loistava tulevaisuus

Sekä Michael, Magnus että Thomas ko-

kevat diabeteksen tuoneen myös myön-

teisiä asioita elämään.

– Diabetes voi tarjota paljon tietoa,

osaamista ja kokemuksia, joista on

hyötyä myös muussa elämässä. En ole

kokenut persoonallisuuskriisejä diabe-

teksen takia, mutta on pakko myöntää,

että sairaus vaikuttaa nykyään paljon

siihen, miten näen itseni, lastenlääkärin

urasta kiinnostunut Michael pohtii.

Magnus harrastaa diabetestoimin-

nan lisäksi monenlaista liikuntaa.

– Pidän jalkapallosta, thai-nyrkkei-

lystä, sulkapallosta, squashista, juok-

semisesta ja kuntosaliharjoittelusta,

Diabeetikkona naapurissaTeksti: Laura Manninen

Kuvat: Minna Kinnari

5

Onnea diabeteksen kanssa!

Diabetes ei ole kirous, vaan

sen kanssa pärjää.

Diabetesta ei kannata hävetä tai salailla, vaan siitä kannattaa tehdä osa omaa identiteettiä.

Diabetes ei saa olla tiellä, kun päättää mitä tekee elämässään. Ihminen hallitsee

diabetesta eikä diabetes ihmistä.

joten liikunta vie suuren osan vapaa-

ajasta. Onneksi diabeteksen ja tree-

nin yhdistäminen ei o le o l lut kovin

ongelmallista.

Diabetes ei vaikuta juurikaan poikien

tulevaisuudensuunnitelmiin.

– Aion työskennellä ympäristökon-

sulttina tai muuten ympäristöalalla. En

usko, että diabetes haittaisi sitä millään

tapaa, Magnus pohtii.

Molemmat tanskalaiset, Thomas

ja Michael, haavei levat opinnoista

ulkomailla.

TERVEISIÄ SUOMEEN!

Michael, Magnus ja Thomas

lähettivät terveisiä suomalaisille

diabeetikoille.

– Tyttöystäväni ja minä haluaisimme

op iske l la tu tk innon loppuun Lon-

toossa. Valmistumisen jälkeen toivon

saavani työtä johtamisen alalta, ja toi-

vottavasti voin jatkaa myös vapaaeh-

toistyötä diabeteksen parissa, Thomas

suunnittelee.

Michael taas aikoo kääntää kokan

rapakon yli.

– Haluaisin suorittaa Yhdysvalloissa

kaksivuotisen tutkinnon kansainväli-

sistä suhteista, ja sen jälkeen jatkaa

loppuun lääkär iopinnot. Ol is i k ivaa

saada myös kolme tai neljä lasta jos-

kus myöhemmin. En usko, että diabe-

tes vaikuttaa tulevaisuuteeni ainakaan

kielteisesti.

6

Uusi ja parannettu Bayerin CONTOUR®

-verensokerimittari voidaan helpostimuokata käyttäjän henkilökohtaistentarpeiden mukaan – perus- tai vaativaan käyttöön.Lisäksi mittarissa on BayerinEi Koodausta™ -teknologia. Mittari onsiten edelleen helppokäyttöinen jatarkka. Lyhyesti sanoen, sen avulla verensokerin mittaaminen on yksinkertaista. Kamppailussa diabeteksen kanssa yksinkertaiset ratkaisut voittavat – simple wins.

GR

ØSE

T™ 0

2.09

.A.F

I

MINÄ MÄÄRÄÄNOMASTA

ELÄMÄSTÄNI,ET SINÄ DIABETES.

www.bayerdiabetes.fi

0800-172227

Insuliinipumppu tarvitsee ajattelevaa ihmistä

Insuliinipumppu sopii erityisesti

sellaisille diabeetikoille,

joilla on jatkuvasti ongelmia

hyvän hoitotasapainon

saavuttamisessa.

Insuliinipumppu on mukana kuljetettava

laite, joka annostelee insuliinia ihoon kiin-

nitetyn katetrin kautta. Sen avulla on tar-

koitus jäljitellä terveen ihmisen insuliinin

erittymistä niin tarkasti kuin mahdollista.

Ensimmäiset insuliinipumput tulivat

Suomeen kolmisenkymmentä vuotta sit-

ten. Nykyään pumput ovat pieniä ja näp-

päriä, ensimmäiset laitteet olivat aivan

toista kokoluokkaa.

– Näytän usein vastaanotolla kuvaa

vanhasta insuliinipumpusta, joka on kuin

rinkka aikuisen miehen selässä, diabe-

teslääkäri Marja-Terttu Saha Tampe-

reen yliopistollisen sairaalan (TAYS) las-

tenklinikalta naurahtaa.

Teksti: Sinikka Torssonen

Sahan mukaan pumppuhoidolla on

monia hyviä puolia. Pumppu tarjoaa dia-

beetikolle lisää vapauksia ja joustavuutta.

Insuliinia voi helposti lisätä, jos sattuu

syömään enemmän kuin oli ajatellut tai

vähentää, jos harrastaa liikuntaa.

Insuliinipumppu sopii erityisesti sel-

laisi l le diabeetikoil le, joi l la on jatku-

vasti ongelmia hyvän hoitotasapainon

saavuttamisessa.

– Pistoksia on vähemmän eikä pump-

pua voi unohtaa ja jättää, kuten insuliini-

kynän kanssa voi käydä, Saha kehuu.

Jos käyttäjällä riittää intoa tekniseen

opetteluun, mahdollisuuksia on valtavasti.

Pumpun voi esimerkiksi ohjelmoida toi-

mimaan eri tavalla arkipäivisin, viikonlop-

puisin ja juhlapäivinä.

Niin mainiolta kuin pumppu kuulos-

taakin, se ei kuitenkaan paranna diabe-

testa eikä hoida sitä ihmisen puolesta.

– Insuli inipumppu on kätevä laite,

mutta se on silti vain laite. En usko, että

ajattelevaa ihmistä siitä välistä saadaan

millään pois, Saha toteaa.

Pojat innokkaita kokeilijoita

Insuliinipumppu annostelee elimistöön

vuorokauden ympäri pieniä perusinsu-

liiniannoksia. Insuliini kulkeutuu vatsan

ihonalaiseen rasvakudokseen ohuen

muoviletkun ja sen päässä olevan neu-

lan, kanyylin, kautta.

Insuliinin annostelun nopeutta voi-

daan säätää päivärytmin ja vaihtele-

vien insuliinitarpeiden mukaan. Pum-

pusta otetaan myös lisäannoksia eli

boluksia aterian sisältämien hiilihydraat-

tien ja ateriaa edeltävän verensokerita-

son perusteella.

Diabeteshoitaja Paula Helin TAYS:n

nuorisopoliklinikalta kertoo, että 15–

20-vuotiaista diabeetikoista pojat ovat

innokkaampia pumpun kokeilijoita kuin

tytöt.

– Tytöille pumppu on usein ulkonäkö-

kysymys, Helin kertoo.

Pumppuhoitoisenkin

on osattava pistää

Toisten mielestä pumppuhoito kuulostaa

ikävältä ajatukselta siksi, että laite muis-

tuttaa jatkuvasti diabeteksen läsnäolos-

ta. Osa diabeetikoista karsastaa pump-

pua teknisten tekijöiden vuoksi.

– On ihmisiä, jotka saavat näppylöitä

kännyköistä ja tietokoneistakin. He eivät

halua luottaa tekniseen lait teeseen

insuliinin annostelussa, Marja-Terttu

Saha sanoo.

Pumppuhoitoinen diabeetikkokaan ei

voi heittää pistosvälineitä roskapussiin.

– Pumppuhoitoisilla on aina oltava

varahoito, siksi heidän on opittava pistä-

mään, Saha huomauttaa.

Insuliinipumpun käyttäjät saavat sekä

perusinsuliinina että ateriainsuliinina

pikainsuliinia. Jos pumppu ei toimi tai

kanyyli on pois paikoiltaan, ketoasidoosi

eli happomyrkytys tulee nopeammin

kuin monipistoshoidossa oleville.

– Se on kuitenkin todella harvinaista,

mutta kerromme aina tämänkin seikan

pumppuhoitoa aloitteleville.

Harva luopuu pumpusta

Marja-Terttu Sahan mukaan vain harva

pumppuhoitoa kokeilevista luopuu siitä.

– Pumppuhoitoa kokei leva on jo

”ostanut” idean ja on valmis toimimaan

teknisen laitteen kanssa. Pumppuhoi-

don kokeileminen vaatii perehtymistä ja

opettelemista sekä muutaman päivän

sairaalajaksoa. Sitä ei tehdä hetken huu-

massa, Saha selvittää.

Saha uskoo ja toivoo, että mikäli

itsestään huolehtiva nuori haluaa insulii-

nipumpun, hän myös sellaisen saa.

– On todella harmi, jos joku pumpun

haluava ei sitä saa. Uskon, että eniten

pumpun saamista rajoit taa se, että

hoito paikassa ei ole perehdytty tähän

hoitomuotoon.

8

Taskuhaima avasi Emmille ihmemaan

Emmi, 23, sairastui diabetekseen kolme-

vuotiaana. Hän on hyvin herkkä insuliinille,

ja verensokerin heittelyt olivat ennen

arkipäivää.

– Minulla oli hirmuinen yritys saada hyvä

hoitotasapaino. Lääkärin kanssa säädettiin

insuliiniannoksia ja yritettiin kaikkemme.

Kun murrosiässä tuli vielä hormonaalisia

muutoksia, verensokerin heittelystä tuli

järkyttävää, Emmi muistelee.

Kuusi vuotta sitten Emmi tutustui

insuliinipumpun käyttäjien kokemuksiin

Diabetesliiton nettisivujen keskustelu-

palstalla Kohtauspaikalla. Hän ehdotti

itse lääkärille pumpun kokeilemista.

– Insuliinipumppu oli tavallaan viimei-

nen oljenkorsi saada hoitotasapaino

paremmalle tolalle. Hoitopaikassa suh-

tauduttiin asiaan hyvin myönteisesti.

Lääkäri totesi, että kun kerran itse haluat

sitä kokeilla, niin kokeillaan.

Teksti: Sinikka Torssonen

Kuva: Juha Mattila

Odottamista ja jännitystä

Emmi odotti pumppua muutaman kuu-

kauden. Hän kuvaa aikaa onnellisen

odottamisen ajaksi. Kun kauan kaivattu

pumppu vihdoin oli edessä, jännittämi-

nen vaati veronsa.

– Kun ensimmäisen kerran itse am-

muin kanyylin paikoilleen ja pumppufi r-

man edustaja sanoi minulle, että onneksi

olkoon, sinä olet nyt insuliinipumpun

käyttäjä, rojahdin diabeteshoitajan vas-

taanoton lattialle. Jotenkin sitä oli niin

kauan odottanut ja ehkä pelännytkin,

ja jännitys sit ten laukesi ni in, Emmi

naurahtaa.

Viisi päivää sairaalassa, valvovien

silmien alla, opetti yhteiselämää pum-

pun kanssa. Sopivien insuliiniannosten

etsiminen vaati rankkaa työtä, ja pum-

pun kantaminen tuntui hankalalta. Emmi

–Sanon aina, että elämässäni on aika ennen insuliinipumppua

ja aika sen jälkeen. Pumppu avasi oikean ihmemaan,

Emmi Lappalainen hehkuttaa.

9

Emmi Lappalainen opiskelee

luokanopettajaksi. Opetusharjoittelussa

lapset usein kysyvät, mikä ihmeellinen

laite opettajalla on mukana.

– Sanon lapsille, että opettajalla on haima

taskussa.

pelkäsi, että pumppu menee yöllä rikki

tai johdot sotkeentuvat. Pumppu oli yk-

sinkertaisesti koko ajan tiellä.

Osastolla vietetty aika opetti paljon

pumpun käytöstä, mutta omassa, epä-

säännöllisessä arjessa kaikki oli taas

opeteltava uudelleen. Pumpun kan-

tamiseen Emmi tottui nopeasti, mutta

oikeiden insuli iniannosten etsiminen

vaatii kovaa työtä.

– Insuliinipumppu on fi ksu kone, mutta

se on silti vain kone. Minä olen aivot.

Ahkeruus kuitenkin kannatti, si l lä

pumpun avulla hoitotasapaino saatiin

vihdoin sille tasolle, jota oli vuosikausia

turhaan yritetty.

– Ensimmäistä ker taa tuntui, että

hoidossa oli joku logiikka ja työ kantoi

hedelmää. Paitsi hoitotasapaino, myös

elämänlaatu parani. Sitä ei voi prosen-

teilla tai luvuilla edes mitata.

Emmi toteaa insuliinipumpun tuo-

neen hänelle mahdollisuuden normaaliin

elämään. Elämään, jossa ratkaisuja voi

tehdä nopeastikin.

– Mitään syömistä tai liikuntaa ei tar-

vitse varoa, pumpussa on niin monia

mahdollisuuksia.

Tunteita herättävä laite

Emmi asuu Hämeenlinnassa ja opiske-

lee luokanopettajaksi. Hän ei piilottele

pumppua, vaan kantaa sitä reippaasti

farkkujen taskujen edessä. Opetus-

harjoit telussa lapset usein kysyvät,

mikä ihmeell inen laite opettajalla on

mukana.

– Sanon lapsille, että opettajalla on

haima taskussa. Teillä se on vatsan si-

sässä, Emmi kertoo.

Emmin mie lestä pumppuhoi toa

kannattaa ainakin kokeilla. Hän uskoo,

että kokeilun jälkeen sitä joko vihaa tai

rakastaa.

– Harmaata aluetta ei taida olla. Toiset

eivät pidä pumpusta, koska se muistut-

taa jatkuvasti sairaudesta. Insuliinikynän

saa välillä piiloon, pumppu on koko ajan

mukana.

Emmi itse ei enää luopuisi taskuhai-

mastaan lähes mistään hinnasta.

– En anta is i s i tä pois ku in s i inä

tapauk sessa, että joku keksisi diabetek-

sen parannuskeinon tai vielä paremman

laitteen, hän toteaa.

10

– Minusta pistoshoito tuntuu

luonnollisemmalta, mutta en

kadu pumpun kokeilemista,

pumppuhoidosta pistoksiin

takaisin siirtynyt Pasi Savolainen tuumailee.

Espoolainen Pasi, 17, sairastui diabetek-

seen kaksivuotiaana. Sairauteensa ren-

nosti suhtautuvan pojan hoitotasapaino

on pysynyt aina kohtalaisen hyvänä.

Kolme vuotta sitten hän kuitenkin halusi

pumppuhoidon, kun oli diabetesleirillä

tutustunut asiaan.

Pasia ki innosti pumppuhoidossa

muun muassa se, että ateriainsuliinia ei

tarvitse pistää ja että pumppu annoste-

lee lisäinsuliinin napin painalluksella.

– Lisäksi ajattelin, että saisin pump-

puhoidolla melko tasaiset sokerini vielä

tasaisemmiksi, Pasi muistelee.

Pasin lääkäri tuki pojan siirtymistä

pumppuhoitoon, ja hoitomuodon vaihta-

minen tapahtui nopeasti.

Tyytyväisyyttä ja sähläämistä

Pumpun käyttö oli Pasin mielestä helppo

oppia. Sairaalan infotilaisuuden jälkeen

hän harjoitteli pumpun käyttöä koto-

na ensin appelsiiniin. Täysin ongelmitta

ei siir tyminen pumppuun kuitenkaan

sujunut.

– Saamassani pumppumall issa ei

ollut kanyylin laittamista varten asetinta.

Kerran kanyyli ei ollutkaan asettunut

kunnolla ihon alle. En saanut yön aikana

ollenkaan insuliinia, ja heräsin aamulla

huonoon oloon, Pasi kertoo.

Pumppuhoidon aikana Pasin hoito-

tasapaino parani jonkin verran, ja hän

nautti siitä, että sai syödä vapaammin.

– Esimerkiksi elokuvissa sai mässyt-

tää poppareita ja muita herkkuja, eikä

tarvinnut muistaa ja miettiä pistämistä,

Pasi luopui pumpusta

Pasi innostuu pumppuhoidon hyvistä

puolista.

Takaisin pistoksiin

Vuosi sitten kesällä Pasi vaihtoi pumpun

takaisin pistoksiin. Vaihdoksen piti olla

vain väliaikainen.

– Menin kesätöihin hautausmaalle, ja

pumppua olisi voinut ollut hankala kuljet-

taa ulkotöissä auringonpaisteessa.

Yllättäen pistohoito tuntuikin Pa-

sista luonnollisemmalta kuin pumpun

kantaminen.

– Pumppu on kiinni itsessä, ja esimer-

kiksi liikkuessa sitä ja johtoja tuli mie-

tittyä. Nukkuessakin minulla oli joskus

huoli pumpun rikkoontumisesta tai piu-

hojen sotkeentumisesta, Pasi muistaa.

Pysyvä palaaminen pistohoitoon vaati

pohdintaa.

– Mietin, olisinko valmis palaamaan

syömisen tarkkailuun. Kun päätös sit-

ten syntyi, oli se kuitenkin selkeä, Pasi

korostaa.

Pasi on ollut tyytyväinen päätökseen-

sä, vaikka hänen hoitotasapainonsa on

pumppuaikaan verrattuna hiukan huo-

nompi. Pasi ei sano ehdotonta eitä pum-

pulle, ja kannustaa pumpusta kiinnostu-

neita sitä kokeilemaan.

– Toisille pumppu sopii ja toisille ei.

Ehkä minäkin voisin joskus vanhempana

palata siihen. Pistoshoidossa pysyn kui-

tenkin niin kauan kun liikun paljon, aktiivi-

nen lukiolainen täsmentää.

Pasi ei sano ehdotonta eitä pumpulle,

ja kannustaa pumpusta

kiinnostuneita sitä kokeilemaan.

Teksti: Terhi Rapeli

Kuva: Annika Rauhala

11

Opettaja Lisbeth Nyströmillä ja Clarissa Mathlinilla, 16,

on takanaan kuusi yhteistä opin vuotta. Opettaja on opetellut,

mitä tehdä, jos esimerkiksi Clarissan verensokeri laskee liian alas.

Nyström opettaa taideaineita tampere-

laisessa Svenska Samskolanissa. Tyy-

pin 1 diabetesta sairastava Clarissa tuli

Nyströmin oppilaaksi viidennellä luokalla.

Clarissa oli Nyströmin ensimmäinen dia-

betesta sairastava oppilas.

Etukäteen Nyström tiesi diabetek-

sesta vain sen, minkä oli oppinut isoäidin

tyypin 2 diabeteksesta.

– Clarissan äiti soitti ja kertoi, että

tytöllä on diabetes. Asia ei pelottanut,

vaan lähinnä heräsi mielenkiinto ja tie-

tenkin kysymys, pistääkö Clarissa itse

vai pitääkö opettajan pistää, Nyström

muistelee.

Clarissalla todettiin diabeteksen esi-

aste kolmevuotiaana, varsinaisen diabe-

tesdiagnoosin hän sai kuusivuotiaana.

– Kun menin ensimmäiselle luokalle,

alkoi monipistoshoito. Pistin itse jo sil-

loin. Kaikki oli minulle ennestään tuttua,

koska sekä äidillä että isällä on diabetes,

Clarissa kertoo.

Viidennellä luokalla Clarissa oli jo

oman hoitonsa ammattilainen. Silti vas-

tuuntuntoinen opettaja ei aluksi osannut

olla huolehtimatta ja tarkkailematta.

Opettaja ja koulukaverit tuntevat Clarissan sairauden Diabeteksesta kertominen lisää turvallisuutta

Kun Clarissa Mathlin tuli Lisbeth Nyströmin luokalle,

opettaja tiesi diabeteksesta vain sen,

minkä oli oppinut isoäidin tyypin 2 diabeteksesta.

– Alussa kyselin Clarissalta usein,

oletko syönyt ja mikä on olo. Clarissa on

kuitenkin hyvin säntillinen tyttö, hänellä

on aina laukku täynnä mehua ja muita

hätäapuja, Nyström kertoo.

Avoimuus kannattaa

Kun luokka lähti Irlannin matkalle, Lisbeth

Nyströmin oli opeteltava tarkemmin, mitä

tulee tehdä, jos Clarissan diabetes näyt-

tää pahemmat puolensa. Irlannin reissulla

Clarissalla oli mehujen ja pikkupurtavien

lisäksi laukussaan glukagonia.

– Se oli jännä paikka, mutta onneksi

mitään ei sielläkään sattunut. Itse asias-

sa vielä kertaakaan ei ole sattunut mi-

tään ikävää, Nyström toteaa.

Energinen ja reipas Clarissa tanssii

8–10 tuntia viikossa ja sen lisäksi vielä

valmentaa muita. Suuri liikunnan määrä -

kään ei ole juuri heilautellut tytön hoito-

tasapainoa.

– Minulla on todella harvoin matalia

verensokereita. En ole kertaakaan ollut

sokissa, Clarissa kertoo.

Silti on hyvä, että opettajat, valmen-

tajat sekä koulu- ja harrastuskaverit

tietävät sairaudesta.

– Ihan vain siksi, että saa apua, jos jo-

tain tapahtuu. Pienenä aina esittäydyin

kaikille, että hei, olen Clarissa Mathlin

ja minulla on diabetes. Nyt en enää en-

simmäisenä mainitse sitä, lukiolainen

naurahtaa.

Nyström kertoo, että opettajilla on lista

kaikkien oppilaiden vakavista sairauk-

sista. Loppujen lopuksi koulu on kuiten-

kin aikuisten vastuualuetta.

Teksti ja kuva: Sinikka Torssonen

12

AD

C 0

28/0

2/20

09

Ystävä arjessa – pelastaja hädässä

Ketoainemittari yöpöydän laatikossa ei auta silloin kun

sairastut matkalla tai unohdat pistää insuliinia koulussa.

Precision Xceed on verensokerimittari, jolla voit tarpeen

tullen mitata myös veren ketoaineet. Kun Precision

Xceed kulkee aina mukanasi, voit elää normaalielämää

ilman huolta hengenvaarallisesta ketoasidoosista.

Tilaa ilmainen mittari diabetes.finland@abbott.com tai numerosta 0800 555 500. Mainitse koodi KETO.

www.abbottdiabetescare.fi

Erityistilanteissa pitää mitata

myös ketoaineet

Happomyrkytys kannattaa ehkäistä

Ketoaineet veressä tai virtsassa ovat

merkki insuliinin puutteesta.

– Ketoaineiden kohoamiseen on aina

syytä suhtautua vakavasti, sillä happo-

myrkytys on hengenvaarallinen tila ja

vaatii sairaalahoitoa, lasten endokrino-

logi ja diabeteslääkäri I lkka Sipilä

painottaa.

Ketoaineita ei tarvitse mitata sään-

nöllisesti.

– Jos verensokeri on yli 17, eikä se

laske tavanomaisin konstein lisäinsuliinia

pistämällä, silloin on hyvä mitata ketoai-

neet, Sipilä neuvoo.

Erityisesti kuumeessa ja vatsatau-

dissa kannattaa ketoaineisiin kiinnittää

huomiota.

– Insuliinin tarve kasvaa kuumeessa

siksi, että aineenvaihdunta kiihtyy.

Mahataudissa ja ripulissa verenso-

keri yleensä laskee, mutta ketoaineita

saattaa kuitenkin kertyä, kun elimistö

joutuu tuottamaan energiaa rasvaa polt-

tamalla glukoosivajauksen vuoksi. Sil-

loinkin elimistö tarvitsee insuliinia, mutta

Jos verensokeri nousee

voimakkaasti esimerkiksi

insuliinipumpun reistailusta

tai kuumeesta johtuen,

tyypin 1 diabeetikoiden

pitää mitata myös ketoaineet.

Korkeaan verensokeriin

pitäisi puuttua pikaisesti,

jotta ketoasidoosi

eli happomyrkytys

ei pääsisi kehittymään.

Teksti: Terhi Rapeli

Piirros: Pekka Rahkonen

lisäinsuliinin pistämisen kanssa tulee olla

varovainen.

Diabeetikon kannattaa mitata keto-

aineita myös silloin, kun verensokeri on

ollut pidemmän aikaa korkealla esimer-

kiksi insuliinipumppuun tulleen teknisen

vian, liian pienten insuliiniannosten tai

perushoidon puutteellisuuden vuoksi.

Nuorilla diabeetikoilla ketoasidoosin

vaarat liittyvät usein murrosiän hormo-

nivaihtelusta johtuvaan hoitotasapainon

heilahtelemiseen. Teini-iän kuohuissa

saattaa itsensä hoitaminen jäädä joskus

muiden asioiden jalkoihin.

– Myös alkoholin nauttiminen voi joh-

taa tilanteisiin, joissa ei pysty syömään ja

verensokeri laskee hyvinkin alas aiheutta-

en ketoaineiden nousua. Hypoglykemian

pelko alkoholin juomisen jälkeen saattaa

toisaalta johtaa liialliseen insuliinin vält-

tämiseen, insuliinivajaukseen ja edelleen

ketoasidoosiin, Sipilä muistuttaa.

Moninaiset oireet

Diabeetikon on syytä tunnistaa happo-

myrkytyksen oireet.

– Oireina voi olla epämääräistä huo-

non olon tunnetta, kuumoitusta, pään-

särkyä, pahoinvointia, oksentelua, vat-

sakipua tai hikoilua. Suurin osa oireista

johtuu korkeasta verensokerista, joka

myös janottaa ja lisää virtsan määrää,

Sipilä kuvailee.

Kaikilla oireet eivät ole selkeitä, ja

ketoasidoosin kehit tymisnopeus on

hyvin yksilöllistä. Pienelle lapselle hap-

pomyrkytys voi kehittyä tunneissa ja

aikuisellekin puolessa vuorokaudessa.

Insuliinipumpun käyttäjien pitää seurata

verensokeria erityisen huolellisesti, sillä

insuliinipumpun tekniset ongelmat, toi-

minnan häiriöt, katetrin tukkeutuminen tai

patterin tyhjentyminen saattavat aiheut-

taa happomyrkytyksen nopeastikin.

Toimi ajoissa

– Tärkeintä ketoaineiden kohotessa on

ottaa lisää insuliinia ja mitata verensoke-

reita tavallista useammin. Jos ketoaineet

vähänkin huolestuttavat tai jos tilanne

ei korjaannu, on tarpeen kysyä neuvoa

lääkäriltä tai diabeteshoitajalta, Sipilä

painottaa.

Jos ketoaineiden määrä ylittää kolme

millimoolia litrassa, diabeetikon pitää läh-

teä sairaalahoitoon. Sairaalassa ketoasi-

doosia hoidetaan nesteytyksen, insuliinin

ja glukoosin avulla.

Ketoasidoosia voi

ja kannattaa eh käistä

– Parhaiten ketoaineiden nousu vältetään

diabeteksen hyvällä hoidolla ja toimimalla

ajoissa verensokerin kohotessa.

Ketoaineet voidaan mitata veri- ja

virtsanäytteellä.

– Verinäyte antaa kuitenkin ketoai-

neista tarkemman kuvan, ja nykyään

diabeetikko voi mitata ne itse yhdistet-

tyllä verensokeri- ja ketoainemittarilla,

Sipilä kertoo.

Mit tar ia voi kysyä omasta hoito-

paikasta.

14

VERENSOKERIN MITTAAMINENVerensokeri ennen ruokailua tai kun olet ollut syömättä Toimi näinNormaali / kohonnut 4–10 mmol/l Jatka verensokerin mittaamista normaaliin tapaanKorkea

10–17 mmol/l Jatka verensokerin mittaamista 2–4 tunnin välein, kunnes se on alle 10 mmol/l. Jos arvot kohoavat edelleen, mittaa veren ketoaineet.Hyvin korkea yli 17 mmol/l Mittaa veren ketoaineet ja noudata alla olevan taulukon

ohjeita. Jatka verensokerin mittaamista 2–4 tunnin välein, kunnes se on alle 10 mmol/l. Lisäinsuliiniannos on tarpeen. KETOAINEIDEN MITTAAMINENVeren ketoainepitoisuusToimi näinAlle 0,6 mmol/lNormaali pitoisuus. Jatka verensokerin mittaamista tavalliseen tapaan. Älä tee muutoksia hoito-ohjelmaasi ilman lääkärin neuvoa.0,6–1,5 mmol/lJos veressäsi on tämän verran ketoaineita ja verensokerisi on yli 17 mmol/l, saatat tarvita lääkärin apua. Ketoasidoosin vaara on kasvanut. Jos olet huonovointinen tai verensokerisi ei laske lisäinsuliinista huolimatta, ota yhteys hoitopaikkaasi.

Yli 1,5 mmol/lJos veressäsi on tämän verran ketoaineita ja verensokerisi on yli 17 mmol/l, sinulla on selvä ketoasidoosin riski. Ota yhteys lääkäriisi.

Yli 3 mmol/l Hakeudu sairaalahoitoon.

Soita aina lääkärille tai diabeteshoitajalle, jos veren ketoaineet huolestuttavat sinua.

Taulukon lähteet:Diabetes-kirja. Diabetesliitto ja Duodecim.Diabetes & ketoaineet -esite. Abbot Diabetes Care.

15

Tehohoito sairaalassa

happomyrkytyksen takia.

Silmänpohja- ja munuais-

muutosten toteaminen. Rita Heiskasen, 20, viime vuodet

ovat olleet rankkoja. Hänellä

on nyt yksi tavoite yli muiden:

nähdä vielä normaalisti.

Joensuulainen Rita sairastui tyypin 1 dia-

betekseen kuusivuotiaana. Vielä yläas-

teella hän hoiti itseään hyvin, mutta sen

jälkeen kaikki muuttui.

– Halusin elää niin kuin muutkin nuo-

ret eikä diabeteksen hoito kiinnostanut

yhtään. En viitsinyt mitata sokereita enkä

muistanut aina pistää insuliiniakaan.

Vuoden 2006 keväällä hoidon lai-

minlyönti päättyi lopulta ketoasidoosiin

eli happomyrkytykseen ja tehohoitoon

sairaalassa.

– Olin väsynyt ja oksensin. Soitin

itse ambulanssin, mutta sen jälkeen

en muista mitään. Heräsin sairaalas-

sa, ja joka puolella ympärilläni oli let-

kuja. Pelästyin aivan kauheasti, Rita

muistelee.

Tuo tapahtuma herätti Ritan. Pitkä-

aikainen verensokeri on tullut hiljalleen

alaspäin ja nuori nainen on etsinyt kadon-

nutta hoitomotivaatiotaan muun muassa

Diabetesliiton nuorten kursseilla.

Rankat vuodet havahduttivat

Rita Heiskanen kannustaa nuoria hoitamaan itseään

Tarkkanäköä ei ole

Ritan vaikeudet eivät loppuneet keto-

asidoosiin. Sen jälkeen hänellä todettiin

ensin munuaismuutoksia ja sitten silmän-

pohjamuutoksia.

– En näe vasemmalla silmällä kun-

nolla ja minulle on sanottu, että silmästä

voi mennä kokonaan näkö. Tarkkanäköä

minulla ei ole ollenkaan; esimerkiksi Aku

Ankkaa en näe lukea ollenkaan ilman

suurennussilmälaseja.

Ritan silmiä on laseroitu ja molem-

piin silmiin on tehty lasiaisen puhdistus-

leikkaus.

– Lääkärit ovat kuitenkin sanoneet,

että silmien tilanne voi parantua, jos

saan hoitotasapainon hyväksi. Motivaa-

tio on nyt hyvä, sillä haluan vielä jonakin

päivänä nähdä normaalisti. Olisi kiva, et-

tei tarvitsisi pyytää muiden apua pape-

reiden lukemiseen!

– Minulla oli myös ajokortti, mutta pa-

lautin sen itse poliisilaitokselle. Toivotta-

vasti voin vielä joskus ajaa autoa.

Munuaismuutokset vaikuttavat Ritan

elämään tällä hetkellä niin, että hän ottaa

tabletin aamuisin.

Elämänilo ei ole kadonnut

Vaikeuksista huolimatta Rita on positiivi-

nen ja elämäniloinen nuori nainen.

– Kaikki tapahtunut ei ole onneksi

masentanut minua. Minulla on diabee-

tikkokavereita, joiden kanssa puhumme

vakavasti ja vähemmän vakavasti diabe-

teksen hoidosta. Sanonkin aina kaikille,

että hoitakaa itseänne hyvin.

Iloa elämään tuovat muun muassa

syksyllä alkanut liiketalouden opiskelu

Pohjois-Karjalan ammattiopistossa ja

jääkiekon pelaaminen.

Rita on pohtinut avomiehensä kanssa

myös perheen perustamista.

– Haluaisin tulevaisuudessa lapsia.

Tämä toive kannustaa minua hoitamaan

diabetestani entistä paremmin.

Myös tuleva kesäkuu saa suupielet

hymyyn: silloin Rita ja hänen avomiehensä

sanovat toisilleen tahdon.

Vaikeuksista huolimatta Rita Heiskanen on

positiivinen ja elämäniloinen nuori nainen.

Teksti: Minna Kinnari

Kuva: Janne Viinanen

16

NovoInfo

Tietoa tuotteistamme 0800 122 566

... Mikä on insuliinianalogi... Kuinka

säilytän insuliineja kesähelteellä tai

talvipakkasella... Miksi neula tulee

poistaa annosteluvälineestä jokaisen

pistoksen jälkeen... Kuinka kauan

voin käyttää avattua esitäytettyä in-

suliinikynää... Mikä on kaksivaiheinen

insuliini... Olen lähdössä ulkomaille,

saako käytössäni olevaa valmistetta

matkakohteestani... Mitä tarkoittaa

pikainsuliini... Mitä tapahtuu, jos

käytän samaa neulaa useammin kuin

kerran...

Kuinka usein insuliinia pistetään...

Miksi insuliini sekoitetaan... Mikä

on ylipitkävaikutteinen insuliiniana-

logi... Mikä aiheuttaa insuliinin

tuoksun... Kuinka hävitän käytetyn

esitäytetyn insuliinikynän... Kuinka

vaihdan säiliön insuliinikynääni...

Mikä on insuliinikynäni maksimiannos...

Mitä tarkoittaa perusinsuliini...

Pitääkö kirkas insuliini sekoittaa...

At Novo Nordisk, we are changing diabetes. In our approach to developing treatments, in our commitment to operate profitably and ethically and in our search for a cure. We know we are not simply treating diabetes, we are helping real people live better. That understanding is behind every decision or action we take, and fuels our passion to change the treatment, perception and future of diabetes for good.

Räntäsateessa kadulla

kyyhöttäminen on kaukana

tupakan muinaisesta

glamourista. Myös

ympäristötietoisuus voi tehdä

savuttomuudesta entistä

trendikkäämpää.

Karua faktaa tupakasta: joka toinen tu-

pakoitsija kuolee tupakan aiheuttamiin

sairauksiin. Ja mitä nuorempana aloit-

taa, sitä todennäköisemmin – jos aloittaa

polttamisen lapsena tai nuorena, elinikä

lyhenee keskimäärin 20 vuotta.

Tupakka siis tappaa, senhän kaikki jo

tietävätkin. Miksi me sitten poltamme?

Vaikka suomalaisnuorten tupakointi on

vähentynyt tasaisesti 2000-luvulla, kan-

sainvälisesti verrattuna sauhuttaminen

on Suomessa yleisempää kuin muualla.

Vuonna 2007 tupakkatuotteita käytti päi-

vittäin 14–18-vuotiaista pojista 19 pro-

senttia ja tytöistä 20 prosenttia.

– Tupakkavalistus on usein morali-

soivaa. Pitäisi myöntää myös tupakoin-

nin hyvät puolet ja analysoida niitä, so-

siaalietiikan professori Jaana Hallamaa

väittää.

Tupakoinnin glamour katoaa

Teksti: Laura Manninen

Kuva: Annika Rauhala

18

Tupakka

vaikuttaa

diabeetikkoon

rajumminDiabeetikot tupakoivat saman verran •

kuin muutkin, vaikka tupakointi lisää

lisäsairauksien riskiä.

Tupakointi supistaa pieniä verisuonia. •

Verisuonet saattavat kalkkeutua en-

nenaikaisesti, mikä altistaa sepelvalti-

motaudille ja jalkojen verenkiertohäi-

riöille. Samasta syystä tupakointi voi

edistää diabetekseen liittyviä verisuo-

nivaurioita munuaisissa, silmänpohjis-

sa ja hermoissa. Verenpaine voi koho-

ta ja haavojen paraneminen hidastua.

Polttaminen altistaa myös hammas- •

ja ienvaurioi l le, tulehduksil le sekä

impo tenssille.

Koska diabeetikon riski sairastua sy-•

dän- ja verisuonisairauksiin on muu-

tenkin muita suurempi, tupakointi on

erityisen haitallista juuri diabeetikolle.

Keuhkosyöpä on tunnetuin tupakoin-•

nin aiheuttamista sairauksista, mutta

keuhkoahtaumatauti on sitä yleisem-

pää. Jopa 50 % pitkään polttaneista

sairastuu siihen. Tautiin ei ole paran-

tavaa hoitoa, ja tupakoinnin lopet-

taminen on ainoa keino estää sen

eteneminen. Oireita ovat yskä, lisään-

tynyt limaneritys ja rasitushengen-

ahdistus. Lopulta keuhkokudoksen

tuhoutuminen johtaa menehtymiseen.

Apua tupakoinnin lopettamiseen saa •

muun muassa omasta hoitopaikasta,

apteekista ja netistä (www.stumppi.fi ).

Tupakan ”hyvät puolet” eivät liity ter-

veyteen, vaan sosiaalisiin asioihin. Tu-

pakkaan yhdistyy mielikuvia kapinasta

ja vapaudesta. Terveysuhat ovat kauka-

na jossakin, vuosikymmenien päässä,

sosiaaliset hyvät tässä ja nyt. Ihmisellä

on taipumus torjua pontevammin lähellä

oleva pieni riski kuin kaukana häämöttä-

vä iso vaara.

Tupakointi koukuttaa

– Tupakka luo yhteisen tilan. Sanotaan,

että tupakkahuoneessa tai tupakkarin-

gissä käydään parhaat keskustelut. Polt-

taminen yhdistää vieraita ihmisiä samalla

tavalla kuin vaikka koiran ulkoiluttaminen,

Hallamaa pohtii.

Polttaminen voi olla rooliasu, joka

auttaa sosiaalisissa tilanteissa. Se antaa

tekemistä käsille jännittävissä paikoissa.

Tupakointi voi olla kiireisessä elämässä

myös kaivattu hengähdyshetki yksin,

ikään kuin oma tila.

Tupakointi koukuttaa toiset tiukem-

min kuin toiset. Tiedetään, että nikotiini

vaikuttaa eri tavalla eri ihmisten aivoissa.

Nikotiini on niin sanottu kemiallinen pal-

kinto, aine joka tuntuu hyvältä. Ihmisiltä

on löydetty eroja nikotiinireseptoreiden

määrässä ja toiminnassa: tupakointi tun-

tuu toisista älyttömän hyvältä, toisista ei

juuri miltään.

Lääkehoito auttaa nikotiiniriippuvuu-

teen, mutta jäljelle jää tupakointitapa. Lo-

pettajalle on onneksi tarjolla apua, jonka

tuella onnistuminen on mahdollista.

Savuttomuudesta uusi normi

Ennen tupakansavu leijui sankkana suo-

malaisilla työpaikoilla, julkisissa tiloissa ja

ravintoloissa, mutta polttamista on sit-

temmin rajoitettu. Vuonna 1995 kiellettiin

tupakointi työpaikoilla, ja vuonna 2006

polttamista ravintoloissa rajoitettiin huo-

mattavasti. Kesäkuussa 2009 tupakka-

lain siirtymäaika päättyy, ja kaikki ravin-

tolat muuttuvat kokonaan savuttomiksi.

Nämä muutokset todennäköisesti

vaikuttavat siihen, kuinka sauhutteluun

suhtaudutaan. Savuttomuudesta tulee

luultavasti uusi normi ja polttamisesta

epänormaali tila. Räntäsateessa kadul-

la kyyhöttäminen on kaukana tupakan

muinaisesta glamourista.

Myös ympäristötietoisuus voi tehdä

savuttomuudesta entistä trendikkääm-

pää. Tupakan tuotanto on tuhoisaa ym-

päristölle erityisesti kehitysmaissa, jotka

tuottavat suurimman osan teollisuus-

maissakin käytetystä tupakasta. Tupa-

kan viljelyyn varattu maa on pois ruoan-

tuotannosta, ja tupakan kuivattamiseen

tarvitaan paljon polttopuuta. On laskettu,

että 300 savuketta varten kaadetaan yksi

puu. Tupakan osuus kehitysmaiden met-

sätuhoista on arviolta 5–25 prosenttia.

Lähde:

Tupakka koukuttaa – myös mediaa?

-ajankohtaisseminaari 26.11.2008.

Järjestäjinä Hengitysliitto Heli,

Sosiaali- ja terveydenhuollon

tuotevalvontakeskus,

Suomen ASH ja Syöpäjärjestöt.

19

Laura Perttula

14 vuotta, Kokemäki

1 Koen tupakanpolton vastenmieliseksi

asiaksi. Näen miten kaverit törttöilevät

alkoholin ja tupakan kanssa, eikä se

kiinnosta minua. Tiedän, että diabetek-

sen hoitamisesta tulisi hyvin vaikeaa, jos

polttaminen tulisi mukaan kuvaan.

2 Käyn eri jumpissa ja taekwondossa, ja

harrastan myös keramiikkaa. Vaikka en

harrastaisi yhtään mitään, en silti alkaisi

polttaa.

3 Parhaat kaverit eivät polta, mutta tun-

nen liian monia sitä harrastavia luokkaka-

vereita. Koulussa pitkällä välkällä monet

käyvät kaupan kulmilla polttamassa.

4 Tupakoivat henkilöt ovat monen mie-

lestä vähän viileämpiä ja kovempia kuin

muut. Ehkä polttamisessa on kapinaakin

mukana. Suurin osa polttajista on kuiten-

kin mielestäni sellaisia, joilla on oikeasti

jotain ongelmia.

5 En tunne. Mielestäni se on vielä huo-

nompi vaihtoehto kuin tupakoiminen.

6 En koe jääneeni mistään paitsi. Mie-

lestäni omaa terveyttä pitäisi arvostaa

sen verran, että miettisi vähän mitä oi-

keasti ei pitäisi tehdä ja kokeilla.

Kysyimme kolmelta savuttomalta diabeetikolta ajatuksia tupakasta.

1. Miksi et polta?

2. Mitä harrastat? Onko sillä vaikutusta polttamiseen?

3. Polttavatko koulu- tai työkaverisi?

4. Minkälainen on mielestäsi polttamisen vaikutus imagoon?

Mitä ajattelet ikäisistäsi, jotka polttavat?

5. Tunnetko ihmisiä, jotka käyttävät nuuskaa? Mikä on nuuskan vaikutus imagoon?

6. Koetko että olet jäänyt jostakin paitsi, koska et polta?

Teksti: Laura Manninen Kuvat: Haastateltavien omat arkistot

Savuton jää harvoin yksin

Miia Laitinen

18 vuotta, Kiuruvesi

1 Tupakointi on epäterveellistä ja tulen

huonovointiseksi tupakansavussa.

2 Soitan kitaraa sekä sähköurkuja, käyn

aerobicissa ja lenkkeilen koirieni kans-

sa. Ainakin tuota liikuntapuolta tupakointi

haittaisi hengityksen vaikeutumisena.

3 Parhaat kaverini eivät polta, mutta

osa kaveripiiristäni polttaa silloin täl-

löin, ja muutamat lukiokaverit tuntuvat

tupakoivan.

4 Varsinkin yläasteella ollessani minusta

oli naurettavaa, kuinka ikäiseni yrittivät

olla niin ”kovia” ja polttivat tupakkaa.

Nykyään kun alamme olla täysi-ikäisiä,

minusta on ihan sama, polttavatko he vai

eivät.

5 En tunne, mutta luulisin että nuuskan

käyttäminen tekee ihmisestä ”rajumman”

kuin tupakan polttaminen.

6 En koe jääneeni paitsi mistään, sa-

noisinpa melkein että päinvastoin.

Paula Toivola

18 vuotta, Vihti

1 En halua tietoisesti tuhota omaa ter-

veyttäni. Diabeteksen vuoksi yritän mah-

dollisimman pitkään pysyä terveenä ja

mahdollisimman hyvässä kunnossa.

2 Harrastan laulamista. Vaikka en har-

rastaisi laulamista, en siltikään polttaisi.

3 Muutamat parhaimmat kaverini polt-

tavat. Myös jotkut koulu- ja työkaverit

polttavat. Opiskelen lähihoitajaksi ja käyn

töissä vanhusten palvelutalossa.

4 Mielestäni jokainen vastaa itse omasta

elämästään, mutta pohjimmiltani en hy-

väksy polttamista. Kavereiden puolesta

kyllä harmittelen sitä, miltä heidän tule-

vaisuus näyttää, jos he tupakoivat paljon.

Tästä huolimatta en kuitenkaan puutu

pahemmin toisten polttamiseen.

5 Tiedän joitain ihmisiä, jotka käyttävät

nuuskaa. Luulen että nuuskaaminen ei

ole niin hyväksyttyä kuin tupakointi.

6 En koe, koska aina on vähintään yksi

kaveri, joka ei polta. Eli en missään ti-

lanteessa jää yksin, kun toiset lähtevät

tupakkatauolle.

20

Kotimaisissa nykyleffoissa tupakoidaan entistä vähemmän

Elokuvatuottaja Aleksi Bardyn mielestä suomalaisissa elokuvissa poltetaan vähemmän kuin amerikkalaisissa ja myös niukemmin kuin ennen. – En ole kovin innoissani ajatuksesta, että tupakointi on cool, emmekä halua kulkea sitä polkua, Bardy toteaa.

Sätkä sankarin suupielessä, kauniina

kiehkurana nouseva savu. Hollywood-

elokuvissa poltetaan paljon. Vaikka täysi-

ikäisten tupakointi on Yhdysvalloissa

puolittunut 1950-luvun jälkeen, muutos

ei näy kankaalla: elokuvissa tupakoi-

daan yhtä paljon kuin 50 vuotta sitten.

Yhdysvalloissa tehdyn pitkäkestoi-

sen tutkimuksen mukaan televisiossa

ja elokuvissa nähdyllä tupakoinnilla on

suurempi vaikutus polttamisen aloit-

tamiseen kuin esimerkiksi perheen tai

kavereiden esimerkillä. Sauhuttelu kir-

joitetaankin usein osaksi juonta. Mitä

suositumpi tähti tupakoi, sitä enem-

män se vaikuttaa.

Ajankuvaa tekemässäElokuvatuottaja Aleksi Bardy Helsinki-

filmistä on ollut mukana tekemässä

monia viime vuosien suosikkielokuvia:

Hymypoika, Tyttö sinä olet tähti, Saip-

puaprinssi, Ganes ja Käsky. Bardy nä-

kee monia syitä savun sauhuamiselle

Hollywood-elokuvissa.

– Yksi syy on esteettinen: savu te-

kee kuvasta mielenkiintoisemman

näköisen. Toisekseen on hyvä, jos

näyttelijällä on jotain tekemistä. Tupa-

koiden sytyttäminen ja tulen antami-

nen tuottaa dynamiikkaa kohtauksiin.

Tupakoinnilla voidaan myös kertoa

henkilöiden eroista. Sitten on vielä

romanttinen syy: tupakointi nähdään

usein nostalgisesti.

Bardyn mielestä suomalaisissa

elokuvissa poltetaan vähemmän kuin

amerikkalaisissa ja myös niukemmin

kuin ennen. Tupakointi oikeassakin

elämässä on rajoittunut harvempiin

paikkoihin.

– Eihän nykyään tupakointia näe

työpaikoilla tai ravintoloissa, vaan ka-

dulla ja erillisissä tupakkakopeissa.

Tupakoinnin näyttämisellä voi siis teh-

dä ajankuvaa. 1970-luvun epookeissa

poltetaan todella paljon, sitä on suo-

rastaan hätkähdyttävää katsoa.

Television puolella ilmiö näkyy muun

muassa kotimaisessa Uutishuone-sar-

jassa, joka sijoittuu 1960–1970-luvuille,

ja amerikkalaisessa Mad Men -sarjas-

sa, joka kertoo 1960-luvusta.

Ganes-elokuvassa tupakointi

ilmentää ajankuvaa.

Remun Aaltosen isää esittää

Tommi Korpela.

Hurriganes-kitaristi Albert Järvinen oli kuuluisa ketjupolttaja. Ganes-elokuvassa Järvistä esittää Jussi Nikkilä.

Ganes-elokuvan kuvat:

Helsinki-fi lmi Oy/Malla Hukkanen

21

Rahaa

kulisseissa

Yhdeksi syyksi runsaaseen tupakointiin

on arveltu myös tuotesijoittelua – tu-

pakka yritykset maksavat elokuvanteki-

jöille siitä, että niiden savukemerkit näky-

vät elokuvassa. Tupakkayhtiöt julkistivat

itse sisäisiä asiakirjojaan, jotka osoittivat

näin todella tapahtuneen 1980-luvulla.

Esimerkiksi vuonna 1988 James Bond

-elokuva Lupa tappaa tienasi 350 000

dollaria tietyn merkin käyttämisestä.

Vuonna 1998 tupakan tuotesijoittelu

kiellettiin Yhdysvalloissa, mutta sauhut-

taminen elokuvissa on sen jälkeen vain

lisääntynyt. Vieläkö raha liikkuu kulissien

takana?

– Kansainvälisesti tuotesijoittelulla voi

olla vielä roolinsa, mutta Suomessa mi-

nulla ei ole ensimmäistäkään tapausta

tiedossa edes kevyestä tiedustelusta.

Olemme aktiivisia yritysyhteistyössä, ja

meiltäkin hyvin monenlaiset tahot hake-

vat näkyvyyttä, mutta ei tupakkateolli-

suus. Jos asia tulisi julki, vahinko olisi

heille varmasti suurempi kuin saavutettu

hyöty, Aleksi Bardy arvelee.

Helsinki-fi lmin elokuvista Bardyn mu-

kaan eniten on tupakoitu Ganesissa, joka

kertoo Remu Aaltosesta ja Hurriganes-

yhtyeestä.

– Se sijoittui 1970-luvulle ja sitä oli

mahdotonta kuvitella ilman tupakointia,

sillä polttaminen oli suorastaan Albert

Järvisen tavaramerkki, Bardy kertoo.

Järvinen oli yhtyeen kitaristi, joka

esiintyi keikoillakin sätkä huulessa.

Karukosken elokuvissa

ei polteta

Yhdysvalloissa on arvioitu, että savutto-

mat elokuvat estäisivät pelkästään siellä

60 000 kuolemantapausta vuodessa.

Smoke Free Movies -hanke onkin vaa-

tinut studioilta tupakoinnin lopettamista

lapsille ja nuorille sallituissa elokuvis-

sa. Ensimmäisenä reagoi Walt Disney

Company, joka ilmoitti vuonna 2007,

ettei sen perhe-elokuvissa enää näytetä

tupakointia.

Pitäisikö elokuvia miettiä Suomessa-

kin tästä näkökulmasta?

– Elokuvien moraalinen viesti on vas-

tuullamme, mutta maailmaa ei voi kuvata

naiivisti teeskennellen, ettei maailmassa

ole huumeita, alkoholia ja tupakkaa. Elo-

kuvilla on oma roolinsa tupakkavalistuk-

sessa, mutta täydellistä kieltoa elokuville

ei voi sälyttää. Se olisi taiteen tarkoitus-

ta vastaan, pohtii Bardy, joka ei ole itse

koskaan polttanut.

Helmikuussa tuli ensi-iltaan Dome

Karukosken ohjaama Kielletty hedel-

mä, joka kertoo kahdesta rajojaan rik-

kovasta ja vapautta etsivästä lestadio-

laistytöstä. Onko tupakka yksi elokuvan

kielletyistä hedelmistä?

– Elokuvan kohtauksissa ei polteta,

mutta kadulla joku henkilö saattaa tupa-

koida. Dome tuossa sanoo, että hänen

elokuvissaan kukaan ei koskaan tupakoi.

Itse en sanoisi jyrkästi, että meidän elo-

kuvissa ei enää ikinä tupakoida. Mutta

minäkään en ole kovin innoissani ajatuk-

sesta, että tupakointi on cool, emmekä

halua kulkea sitä polkua, Bardy toteaa.

Tosiaan, myös Karukosken esikoinen

Tyttö sinä olet tähti (2005) on listattu

savuttomaksi elokuvaksi.

Teksti: Laura Manninen

Jutun lähteenä on käytetty

Mervi Haran ja Satu Lipposen

raporttia Tupakkayhtiöt – elokuvien

kummit. Raportin ovat kustantaneet

Suomen ASH ry ja Suomen

Syöpäyhdistys.

Kielletty hedelmä -elokuvassa

isosisko (Malla Malmivaara) tarjoaa

Marialle (Amahda Pilke) alkoholia,

mutta ei tupakkaa.

Kielletty hedelmä -elokuvassa

Raakel (Marjut Maristo) ja Maria

(Amahda Pilke) lähtevät maailmalle

kokeilemaan houkutuksia,

mutta eivät tupakkaa.

22

Julkkis ja terveys -juttusarjassa

udellaan muun muassa

terveyteen ja hyvinvointiin

liittyviä asioita tunnetuilta

henkilöiltä. Tällä kertaa

vastaamassa on 21-vuotias

taitoluistelija Laura Lepistö.

Laura voitti tämän vuoden tammikuus-

sa taitoluistelun Euroopan mestaruuden

kotikisoissa Helsingissä. Laura saa ener-

giaa kovaan treenaamiseen ja huippu-

suorituksiin riittävästä ja monipuolisesta

ruokavaliosta sekä rentoutumisesta ka-

vereiden kanssa.

Lauran lapsuudenystävällä oli diabe-

tes, joten hän tietää sairaudesta perus-

asioita. Laura muistelee, että diabetes ei

näyttänyt reipasta ja rempseätä kaveria

yhtään jarruttavan.

Miltä tuntuu

olla Euroopan mestari?

No kyllähän se tuntuu ihan mielettömältä!

Voi sanoa, että yksi pikkutytön haaveista

ja unelmista on toteutunut. Mestaruuden

voittaminen kotiyleisön edessä oli mah-

tava saavutus.

Mikä taitoluistelussa

sinua viehättää?

Taitoluistelussa viehättää ehkä eniten

fyysisen urheilusuorituksen ja taiteellisuu-

den yhdistelmä. Taitoluistelu on fyysisesti

ja taidollisesti vaikeaa, ja taiteellinen puoli

tuo vielä lisää monipuolisuutta lajiin.

Mitä olet

tehnyt tänään?

Aamupäivän olen lukenut kauppakor-

kean pääsykoekirjoja, sillä haen tänä

keväänä opiskelemaan Helsingin kaup-

pakorkeakouluun. Iltapäivästä iltaan olen

sitten ollut treeneissä. Tänään olin jäällä

tunnin ja 15 minuuttia, ja siihen päälle

sellainen tunnin oheisharjoitus.

Millainen on

ruokavaliosi?

Ruokavalioni on perusurheilijan ruoka-

valio eli riittävä, monipuolinen ja sään-

nöllinen. Kiinnitän huomiota ruokailujen

säännöllisyyteen, jotta palaudun hyvin

harjoituksista ja saan riittävästi energiaa

Haastattelussa taitoluistelun Euroopan mestari Laura LepistöTeksti: Terhi Rapeli

Kuva: © STLL, Sari Niskanen

24

harjoitteluun. Syön päivittäin aamiaisen,

lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapa-

lan. Urheilijan on lisäksi hyvä juoda tar-

peeksi päivän aikana.

Ehditkö

harrastamaan?

Ei kyllä mitään sen erityisempää harras-

tusta ehdi olemaan. Vapaapäivinä näen

usein kavereitani, joiden kanssa teemme

yhdessä jotain mukavaa. Talvisin käyn

joskus lumilautailemassa, mutta nyky-

ään on hienoa, jos ehdin kerran talvessa

mäkeen.

Miten pidät rankan harjoittelun

ja tärkeiden kilpailujen

keskellä huolta fyysisestä ja

psyykkisestä jaksamisestasi?

Olen aina painottanut, että pitää olla

muutakin elämää kuin luistelu. Muu elä-

mä auttaa jaksamaan. Näen esimerkiksi

usein kavereitani, joiden kanssa juttelen

ihan muista asioista kuin luistelusta. Kir-

joitin ylioppilaaksi vuosi sitten keväällä.

Siihen asti koulu oli tärkeä asia luistelun

rinnalla. Nyt toivon, että saisin opiske-

lupaikan kauppakorkeakoulusta. Tänä

talvena olin läheisellä ala-asteella esi-

koululuokan avustajana. Lasten kanssa

työskentely toimi hyvänä vastapainona

luistelulle, sillä siinä sai ajatuksia muualle.

Pidin tosi paljon avustajan hommasta.

Miten

rentoudut?

Tykkään matkustelusta. Lomamatka

kesällä tai keväällä johonkin etelään pal-

mujen alle on sellainen aika perinteinen

akkujen lataustapa. Arkena hemmotte-

len itseäni kavereiden seurassa. Käym-

me vaikka syömässä tai leffassa tai ihan

vaan juttelemme mukavia.

Millaisia terveisiä lähetät

Inspiksen lukijoille?

Urheilijana haluaisin innostaa kaikkia

Inspiksen lukijoita liikkumaan! Liikkukaa

omalla tavallanne, kokeilkaa rohkeasti

erilaisia lajeja ja nauttikaa liikunnan eri

muodoista!

25

Viisi äitiä ja yksi isä kokoontuivat Tam-

pereella keskustelemaan ja jakamaan

kokemuksiaan murrosikäisten lapsiensa

kasvukivuista ja diabeteksen hoidosta.

Keskustelua ohjasi diabeteshoitaja

Marita Määttä.

– Vartalo muuttuu ja sen hyväksymi-

nen vaatii aikaa, päivittäin nuorten kans-

sa työskentelevä Määttä kertoo.

– Kannustan aina tapaamiani nuoria

kertomaan avoimesti diabeteksestaan.

Nuoret ovat kertoneet, että ensihäm-

mennyksen jälkeen kaverit oppivat suh-

tautumaan diabetekseen luonnollisena

asiana.

Verensokerin mittaaminen ja pistämi-

nen herättävät kysymyksiä kavereiden

keskuudessa

– Usein nuorilla näkee vatsan pis-

tosalueella kovia patteja. Niitä tulee, jos

insuliinin pistää aina samaan kohtaan

huomaamattomasti paidanhelman ja

housunvyötärön välistä, Määttä kertoo.

Nuoret saattavat v ierastaa insu-

l i inipumppuhoitoa, si l lä pumppu on

omaan kehoon liittyvä ylimääräinen ja

tavallisuudesta poikkeava laite. Erityi-

sesti tytöt voivat kokea pumpun on-

gelmalliseksi. Mihin sen voi tunkea, jos

haluaa käyttää tiukkoja vaatteita, nuo-

ret tuskailevat.

– Nuorilta löytyy kekseliäisyyttä ja hoi-

totarvikkeissa on valinnanvaraa, joten

kyllä pumpun yleensä saa huomaamat-

tomasti piiloon, Määttä kannustaa.

Maistuuko

kouluruoka?

Tasapainoinen ruokavalio auttaa diabee-

tikkoa voimaan hyvin. Arkipäivän tiimel-

lyksessä säännöllisten aterioiden syömi-

nen voi kuitenkin olla mutkikasta.

– Yläasteen ruokalassa jokainen saa

itse annostella ruokansa. Monipuolisen

lounaan syöminen voi olla pulmallista,

jos kaikki kaverit ovat laihiksella ja syövät

vain vähän salaattia tai vastaavaa, van-

hemmat pohtivat.

– Minun tyttäreni kokee myös, että

koulupäivän aikana ei löydy sopivaa ti-

laisuutta verensokerin mittaamiseen.

Ruoan jälkeen hän menee vessaan pis-

tämään, yksi äideistä kertoo.

Ruokailuun ei kaikissa kouluissa ole

pakko osallistua. Usein nuorilla onkin

Murkkuiän myllerryksiä

Teksti: Ella Kuula

Kuva: Annika Rauhala

Murrosikä mullistaa nuoren kuin

nuoren elämää. Diabetes tuo

ikään lisähaastetta, se on selvä.

26

tapana livistää lähikioskille tai -kauppaan

ostamaan herkkuja.

– Kouluruokalaan meneminen voi

vaatia diabeetikolta todellista tahdon lu-

juutta, Määttä muistuttaa.

Liikunta vaikuttaa

verensokeriin

Monet nuoret ovat aktiivisia liikunnan

harrastajia. Ennen harrastuksiin menoa

diabeetikon olisi hyvä ehtiä mitata veren-

sokeri, syödä päivällinen ja pistää sopiva

määrä insuliinia suhteessa ateriaan ja tu-

levaan liikuntasuoritukseen.

Marita Määttä tietää, että päivällisen

sovittaminen perheen harrastusaikatau-

luihin vaatisi monessa kodissa nykyistä

tiukempaa organisointia.

– Jos nuori on korvannut kouluruuan

pikaruualla, liikunnan harrastaminen sen

varassa ei ole hyväksi, hän muistuttaa.

Nyrkkisääntö on, että liikunta laskee

verensokeria ja vähentää insuliinin tar-

vetta.

– Meidän tytöllä treenit päinvastoin

nostavat verensokeriarvoja, yksi äideistä

kertoo.

– Näin voi käydä, Määttä vastaa. Liikun-

nan harrastaminen niin, että verensokerit

pysyvät hallinnassa vaatii omahoidolta

paljon. Hyvä tasapaino on silti mahdollista

saavuttaa, Määttä kannustaa.

Kokeilut alkoholin

ja tupakan kanssa

Jossain vaiheessa nuoret yleensä ko-

keilevat alkoholia tai tupakkaa. Dia-

beetikoille nämä aineet ovat tavallista

haitallisempia.

– Alkoholin käytön yhteydessä veren-

sokeria pitäisi seurata tavallista tarkem-

min. Humalassa verensokerin mittaami-

nen, pistäminen ja syöminen saattavat

unohtua. Tämä kuvio voi olla hengen-

vaarallinen, Määttä huolehtii.

– Jos diabeetikolla on esimerkiksi al-

kavia munuaismuutoksia, siinä vaiheessa

olisi viimeistään lopetettava tupakointi.

Aina parempi, ettei aloita tupakointia

ollenkaan, Määttä tsemppaa.

Totuttelua

vastuunottoon

– Jättääkö poikani pistämisen väliin siksi,

ettei hän osaa? Ehkä se on sittenkin

jonkinlaista kapinaa diabetesta ja siihen

liittyviä velvollisuuksia kohtaan, yksi äi-

deistä miettii.

Määttä arvelee, että pistäminen voi

nuorilta yksinkertaisesti unohtua. Hän

muistuttaa vanhemmille, että nuorilla

on paljon huolehdittavaa ja mietittävää,

eikä diabetes ole aina päällimmäisenä

mielessä.

– Nuorten diabeetikoiden ongelmia ei

silti pitäisi yleistää. Poikani hoitaa diabe-

testa tunnollisesti ja luonnollisena osana

elämää, yksi äideistä päättää keskus-

telun.

VANHEMPIEN ILTA OSA DIAPELI-PROJEKTIA

Tampereen Diabetesyhdistys vetää

DiaPeli-projektia, jolla tuetaan diabe-

testa sairastavia lapsia, nuoria ja nuo-

ria aikuisia sekä heidän läheisiään.

Projektissa ovat mukana Tampereen

yliopistollisen sairaalan lastenklinikka

ja nuorisopoliklinikka, muita terveyden-

huollon toimipisteitä ja -henkilöitä,

Diabetesliit to sekä eri yhdistyksiä

ja ammattilaisia. Rahoittajana toimii

Raha-automaattiyhdistys.

Tavoitteena on tarjota vertaistukea

nuorille diabeetikoille ja heidän läheisil-

leen sekä lisätä ja välittää diabetekseen

liittyvää tietoa. DiaPeli-hankkeessa

kehitettävät vertaistuki- ja toiminta-

mallit halutaan vakiinnuttaa pysyviksi

toimintatavoiksi.

Lisätietoja: www.tampereendiabetesyhdistys.fi

MULLA ON DIABETES -KORTIT KERTOVAT DIABETEKSESTA KOULU- JA HARRASTUSKAVEREILLE

Diabetesliitosta voi tilata kortteja, jot-

ka on tarkoitettu diabeetikkolasten ja

-nuorten lähipiirille koulussa ja har-

rastuksissa. Mulla on diabetes -nimi-

set kortit kertovat perusasiat tyypin 1

diabeteksesta ja matalan verensokerin

ensiavusta. Lasten lähipiirille on oma

korttinsa, nuorten kavereille omansa.

Kortit ovat Tampereen Diabetesyhdis-

tyksen DiaPeli-projektin tuotantoa, ja

niitä myydään 30 kappaleen nipuissa.

Nippu maksaa 7,50 euroa (postimaksu

sisältyy hintaan). Korttien koko on A5.

Tilaukset:Diabetesliitto/materiaalitilauksetPuh. (03) 2860 111materiaalitilaukset@diabetes.fi

27

Kuva

: Juha M

att

ila

Tällä palstalla nuori kysyy

ja asiantuntija vastaa.

Miten verensokeriarvot

(korkeat ja matalat) vaikuttavat

mielialoihin ja tunteisiin?

Fiona Kemp, 16, Helsinki

Kysymys ja vastaus

LIITY JÄSENEKSI JA VOITA

UPEITA PALKINTOJA

Kun täytät 15, voit liittyä itse Diabeteslii-

ton jäseneksi. Liittymällä paikallisen dia-

betesyhdistyksen jäseneksi liityt samalla

Diabetesliittoon. Diabetesyhdistysten

jäsenmaksut ovat 6 – 25 euroa (2009).

Tänä vuonna on käynnissä Jäsenhan-

kintakampanja 1.1.–30.9. Kaikkien tänä

aikana liittyvien uusien jäsenten kesken

arvotaan

lokakuun lopussa Matka-Vekan •

500 euron matkalahjakortti

joka kuukausi yksi Diabetes-•

lehden ruokavinkit -keittokirja,

arvo 15 euroa.

Lisäksi uusi jäsen saa Diabetes-lehden

maksutta liittymisvuoden loppuun saakka.

Uutiset

Lähes kaikki diabetesta sairastavat hen-

kilöt tunnistavat monenlaisia yhteyksiä

verensokeritason ja mielialojen ja tuntei-

den välillä. Jo diabeteksen ensioireisiin

kuuluu väsymys, joka liittynee korkealla

olevaan verensokeriin. Myös jo sairas-

tuneilla väsymys on selkein korkean ve-

rensokerin oire. Usein korkean sokerin

aiheuttamaan väsymykseen li itetään

myös voimattomuuden, haluttomuuden

ja välinpitämättömyyden tuntemuksia.

Jotkut kertovat myös olevansa ärtynei-

tä verensokerin ollessa korkealla. Olen

aina ajatellut tämän ärtymyksen liittyvän

väsymykseen; ympäristön vaatimuksiin

vastaaminen väsyneenä saa meidät hel-

posti suutahtamaan.

Korkea verensokeri voi herättää myös

turhautumisen ja epäonnistumisen tun-

teita, koska se tulkitaan usein merkiksi

diabeteksen hoidon puutteellisuudesta

tai diabeteksen hallitsemattomuudesta.

Näihin tuntemuksiin voi joillakin henkilöil-

lä liittyä vielä korostunut pelko elinmuu-

tosten syntymisestä.

Verensokeri matalalla

Matalaan verensokeriinkin voi l i it tyä

väsymystä ja voimattomuutta, mutta

usein myös levottomuutta ja ärtyisyyttä.

Se pelottaa monia jo sinällään. Matalaan

verensokeriin liittyy usein pelkoja itsensä

nolaamisesta, itsensä tai toisten vaaran-

tamisesta ja jopa kuolemasta ja keskus-

hermoston pysyvästä vaurioitumisesta.

Matalan verensokerin pelko taas voi olla

tiedostettua tai tiedostamatonta ja vai-

kuttaa elämään monella tavalla.

Diabeteksen kanssa eläminen ja

omahoidon toteuttaminen on varmasti

jollakin tavoin psyykkisesti kuormitta-

vaa, koska siihen liittyy aina huolta ja

turhautumista. Tuntuu, että diabetes ja

sen hoito johdattelevat itseään hoitavan

ihmisen, hänen läheisensä ja hoidon am-

mattilaiset kiinnittämään huomiota puut-

teisiin, virheisiin ja riittämättömyyteen.

Toivoisinkin, että myös kohtuullisen

verensokeritasapinon onnistunut ylläpi-

täminen, ylettömän korkeiden ja toisaal-

ta matalien verensokerien välttäminen,

tuottaisi onnistumisen elämyksiä. Oman

sairautensa kanssa selviämisestä voi

tuntea tyytyväisyyttä ja olla jopa syystä

ylpeä. Kun verensokeri on suurin piirtein

kohdallaan, useimpien mielestä myös

oma olo on parhaimmillaan.

Jukka Marttila

psykologi

Diabetesliitto

Ku

va:

Juha M

att

ila

Kaikki uudet 15–22-vuotiaat jäsenet saa-

vat lahjaksi pehmosiilin, jonka voi laittaa

roikkumaan vaikka reppuun.

Täytä liittymiskaavake osoitteessa

www.diabetes.fi /liityjaseneksi .

DIABEETIKOT VOIVAT

TAAS HAKEUTUA

VARUSMIESPALVELUKSEEN

Diabeetikot voivat päästä varusmiehiksi

tietyin edellytyksin. Palvelukseen hyväksy-

misen pääkriteerit ovat, että kutsuntavai-

heessa diabeteksen kesto on ollut vähin-

tään kaksi vuotta ja enintään kymmenen

vuotta, diabeteksen hoitotasapaino on

hyvä ja ettei lähimenneisyydessä ole ollut

vakavaa verensokerin laskun aiheutta-

maa toimintakyvyttömyyttä.

Kaikki varusmiespalvelukseen hyväksyt-

tävät diabeetikot aloittavat varusmiespal-

veluksensa Riihimäen Viestirykmentissä.

Hakeutuminen varusmiespalvelukseen voi

tapahtua kutsunnoissa tai aluetoimiston

järjestämässä jälkitarkastuksessa. Valin-

takriteerit täyttävän diabeetikon tiedot il-

moitetaan tutkimusryhmälle vuosittain tou-

kokuun loppuun mennessä, ja haastattelu

ja valinnat toteutetaan kerran vuodessa

kesäkuun aikana.

Kuva

: Tuulik

ki R

autio

28

-insuliinipumppujärjestelmä

Accu-Chek Combo –insuliinipumppujärjestelmä antaa uuden ulottuvuuden diabetek-sen hoitoon! Accu-Chek Aviva Combo on paljon muutakin kuin verensokerimittari. Sen avulla saat hoidettua HELPOSTI ja NOPEASTI bolusehdotuksen ja boluksen antamisen. Mittari toimii myös kauko-ohjaimena, jonka avulla voit hoitaa koko pum-pun ohjauksen. Tiedot siirtyvät mittarista pumppuun ja pumpusta mittariin turvallisen blue tooth –tekniikan avulla. Mittarissa on luonnollisesti suuri värinäyttö, jonka avulla voit mm. tarkastella elektronista päiväkirjaa ja raportteja. Värikoodien avulla tiedät heti mittauksen jälkeen, onko tulos tavoitteessasi.

Pumppuhoito on tästä lähtien hyvin HUOMAAMATONTA ja antaa käyttäjälle ai-van uudenlaista vapautta. Voit pitää pumpun valitsemassasi paikassa koko päivän, ja ohjata sitä Accu-Chek Aviva Combo –mittarin avulla – pumppuun sinun ei tarvitse koskea ollenkaan. Pienin basaaliannos tunnissa on 0,05 yksikköä (= 0,0025 yksikköä insuliinia joka 3:s minuutti). Jotta muistat vaihtaa infuusiosetin tarpeeksi usein, voit laittaa siitä itsellesi muistutuksen mittariin. Mittarissa on paljon muitakin muistutus-toimintoja, jotka helpottavat elämääsi. Kädessäsi olevalla Accu-Chek Aviva Combolla voit vain napin painalluksella hallita diabetestasi kokonaisvaltaisesti.

Joko innostuit? Lisätietoja: eeva.raivio@roche.com

Combo

KOLUMNI

Meri Öhman on 15-vuotias diabeetikko Tampereelta.

Koulumme ruokalassa on erityisruoka-

valiota noudattaville oppilaille oma lin-

jastonsa. Haen sieltä ruokaa toisinaan,

koska o len a l le rg inen muutamal le

ruoka-aineelle. Kattilan kannen päällä

lukee aina henkilön nimi, jolle ruoka on

tarkoitettu. Huomioni on kiinnittynyt

erään rinnakkaisluokkalaisen tytön ni-

meen. Vaikka itse käyn pisteessä melko

usein, en ikinä näe tätä tyttöä siellä.

Kerran muistutin hänelle, että sinulle

on tuolla oma ruoka.

”No, ne keittäjät tekee mulle aina eri-

koisruuan, vaikka en mä sitä kai tarvitse.”

Ihmettelin vastausta, ja kysyin samalla,

mille hän on allerginen.

”Siis suolakurkulle, punajuurelle ja au-

rinkokuivatulle tomaatille. Ja sit mun äiti

sanoo, että oon allerginen lisäaineille.”

Silmäni laajenivat lautasen kokoisiksi.

Suolakurkku ja aurinkokuivattu tomaatti

kuulostivat eriskummallisilta, mutta en

sanonut mitään. Sen sijaan kommentoin,

ettei kaikille lisäaineille voi olla allerginen,

vain joillekin tietyille. Muuten ihminen ei

voisi syödä juuri mitään, koska lisäaineita

esiintyy luonnossakin. Esimerkiksi puo-

lukassa on bentsoehappoa, jota käyte-

tään myös lisäaineena elintarvikkeissa.

”Mutta kyllä mä kumminkin olen,”

kuului päättäväinen loppulause.

Turhia sairauksiaTällainen sairauksien hyväksikäyttö

pistää vihaksi. On helppoa käyttää al-

lergiaa tekosyynä, jos todellisuudessa ei

vain tykkää ruuasta.

Koulusta lähetetään kotiin oppilaan

ter veystietolomake, jossa kysytään muun

muassa allergioista. Tietoja kysytään

myös harrastuksissa ja eri tapahtumissa.

Papereihin on liian yksinkertaista ruksata

kaikki pahat ruuat niin, että on niille aller-

ginen. Mitäs sanotte, kun joku on allergi-

nen kesäkeitolle, veriruuille, juustolle tai

kalalle, mutta ei kalapuikoille?

Ei tykkää -allergikot ovat yleensä

nir soja, jotka eivät suostu syömään

annettua ruokaa. Samalla he antavat

oikeasti sairaista vääristyneen kuvan,

eivätkä tule ajatelleeksi, että vaikeasti

al lergiselle pienikin määrä kiellettyä

ruoka- ainetta voi olla hengenvaarallinen.

Oikean tiedon levittäminen olisi kaik-

kien etu, sairaudesta riippumatta.

”Eihän se nyt haittaa, jos vähän syöt

näitä viljatuotteita… Mä nyt poltan sun

vieressä muutaman tupakan, kyllä sun

keuhkot kuitenkin sen kestää… Ai sun

sokerit on vähän matalalla, juo tästä

light-limua, sillähän se normalisoituu…”

Jotkut haluavat suorastaan rehvas-

tella sairaudellaan. Kuuluttaa suureen

ääneen, kuinka ovat allergisia jollekin.

Paitsi että oikeasti sairaat eivät leveile

taudillaan. He tietävät, että sen kanssa

eläminen on usein raskasta ja vaikeaa,

eikä siinä ole mitään kehuskelemisen

arvoista. Ne, jotka tekevät sairaudes-

taan suurimman numeron, ovat yleensä

terveimpiä.

Kouluissa tehdään yhteisillä verova-

roilla paljon turhia allergiaruokia. Niitä

pitäisi valmistaa vain lääkärintodistuksen

perusteella. Säästyneet rahat voitaisiin

suunnata vaikka oikeasti sairaiden dia-

beetikoiden hoitoon.

Meri Öhman

30

TAPAHTUMIA JA KURSSEJADiabetesliiton nuorten kurssit 2009

Inspis ilmestyy tällä hetkellä sekä painettuna lehtenä että netissä www.diabetes.fi /

nuoret > Inspis. Haluatko lukea Inspiksen tulevaisuudessa

Painettu lehti vai verkkolehti

– mitä mieltä olet?

Kesän kurssien hakuaika päättyi maaliskuun lopussa, mutta kysy peruutuspaikkoja.

12–15-vuotiaiden ja 16–20-vuotiaiden kurssin hakuaika päättyy 15.8.2009.

Kurssit järjestetään Diabeteskeskuksessa Tampereella. Ohjelmassa on monipuolista

ryhmätoimintaa, liikuntaa ja virkistystä, joiden yhteydessä otetaan huomioon diabe-

teksen omahoito.

Lisätietoja:

Diabetesliiton kurssisihteeri Tiina Paronen

Puh. (03) 2860 316

tiina.paronen@diabetes.fi

13–17-vuotiaiden murkkuviikonloppu järjestetään 18.– 20.9. Tarkempaa tietoa tapah-

tumasta löytyy keväällä nuorten nettisivuilta www.diabetes.fi /nuoret > Tapahtumia

ja kursseja.

Lisätietoja:

Diabetesliiton Itä-Suomen aluesuunnittelija Terhi Turunen

Puh. (017) 262 4852 tai 0400 723 655

terhi.turunen@diabetes.fi

12–13-vuotiaat: 1.6.–6.6.

14–15-vuotiaat: 27.7.–1.8.

14–15-vuotiaat: 3.8.–8.8.

12–15-vuotiaat: 12.10.–17.10.

16–20-vuotiaat: 5.10.–10.10.

A Painettuna lehtenä

B Netissä verkkolehtenä

C Sekä painettuna lehtenä

että verkkolehtenä

Laita vastauksesi osoitteeseen tiedotus@diabetes.fi

tai vastaa kyselyyn Diabetesliiton nuorten nettisivuilla

www.diabetes.fi/nuoret. Vastanneiden kesken arvo-

taan Omronin askelmittari.

13–17-vuotiaiden murkkuviikonloppu

31

OneTouch® on LifeScan Inc.:in rekisteröity tavaramerkki. ©LifeScan Suomi / 2009.

LifeScanJohnson & Johnson

Tunnus 501272902003 VASTAUSLÄHETYS

Vastaanottaja maksaa

postimaksun.

Haluan saada tarjouksia ja tiedotteita myös sähköpostitse.

Haluan jatkossakin tarjouksia ja tiedotteita LifeScanilta ja hyväksyn, että LifeScan tallentaa yhteystietoni asiakastietokantaansa.

Kyllä, tilaan OneTouch® UltraEasy® -aloituspakkauksen veloituksetta. Värini on: (rastita oma värisi)

Mikä on sinunvärisi?

Tilaa nyt uusi värikäs OneTouch® UltraEasy® veloituksetta!Uudet värit: mahonki, pinkki, hopea ja lime.

Täytä oheinen kuponki ja lähetä se meille; postimaksu on jo maksettu!Voit myös tilata mittarin asiakaspalvelustamme.

Nyt saat asiakaspalvelustamme myös kaapelin mittariisi veloituksetta!

Helppo

Pieni

Vastustamaton

LifeScanin asiakaspalveluPuhelin: 0800 122 322 (arkisin klo 9 - 17)asiakaspalvelu@lifescan.fiwww.lifescan.fi

Allekirjoittamalla ja palauttamalla vastauskortin vahvistan sen, että olen lukenut ja hyväksynyt alla olevat tiedot. LifeScan tallentaa tässä vastauskortissa annetut tiedot, jotta pystymme palvelemaan asiakkaitamme mahdollisimman hyvin verensokeri- mittareihin liittyvissä kysymyksissä. Tietoja voidaan luovuttaa Johnson & Johnson-konsernin eri maiden osastoille sisäistä tietojenkäsittelyä varten, mutta tietoja ei luovuteta muille osapuolille. Sinulla on oikeus tarkistaa omat yhteystietosi ja tarvittaessa pyytää virheellisten tietojen korjaamista. Jos haluat tarkistaa omat yhteystietosi, LifeScanin vastuulla on tarkistaa henkilöllisyytesi. Vastauskorttia ei tarvitse palauttaa eikä kaikkiin kysymyksiin tarvitse vastata, mutta pystymme palvelemaan sinua paremmin, jos tiedosamme on ylläolevat seikat. Jos haluat tietää, mitä yhteystiedoillesi tapahtuu, tai jos haluat tarkistaa yhteystietosi, voit soittaa LifeScanin asiakaspalvelu-numeroon 0800 122 322. Annamme mielellämme lisätietoja.

Etunimi

Lähiosoite

Postinumero

Puhelin päivisin

Allekirjoitusja pvm:

Sähköposti

Sukunimi

Syntymävuosi

Postitoimipaikka

(Huomio! Alle 18-vuotiaat, huoltajan allekirjoitus.)

500 tuloksen muisti ja tulosten purkumahdoll

isuus

USB

-kaa

pelin

avu

lla

Insp

is 1

/ 09