2|2009 DIABETESLIITON NUORTENLEHTI

ROHKEASTI REISSUUN

TERVEISIÄ FÄRSAARILTAMITÄ MATKALLE MUKAAN?KAVEREITA KURSSEILTA JA TAPAHTUMISTA

VILLE JA CROSSIHARRASTUS

VAIKUTA – VASTAA KYSELYYN!

Acc

u-C

hek

, Acc

u-C

hek

Nan

o ja

Liv

e lif

e th

e w

ay y

ou w

ant o

vat R

oche

n ta

vara

mer

kkej

ä. K

aikk

i oik

eude

t pid

ätet

ään.

Roche Diagnostics Oy Asiakaspalvelupuh:PL 160 0800 9206602180 Espoo fi.accuchek@roche.com www.accu-chek.fi

Tyylikäs. Innovatiivinen. Loistava.

Pieni kooltaan. Suuri sielultaan.

Käyttää tuttua Aviva-liuskaa.

Valaistu näyttö.

Ateriamerkinnät.

Luonnollisessa koossaan. Nyt saatavilla.Tutustu lisää www.accu-chek.fi

ja www.accu-chek.fi/nano

Nanopohja_KÄYTÄ TÄTÄ A4.indd 1 16.10.2009 14:28:21

INSPIS –

Diabetesliiton nuortenlehti

Toimituksen osoite

Diabetesliitto

Kirjoniementie 15

33680 Tampere

Puh. (03) 2860 111

Fax (03) 2860 422

tiedotus@diabetes.fi

www.diabetes.fi /inspis

Toimitus

Ideointi:

Diabetesliiton nuoriso toimikunta

Toimitussihteerit:

Minnari Kinnari ja Tarja Sampo

Ulkoasusuunnittelu ja taitto

Expression Oy

Kansi

Maisemakuva: Meri Öhman

Ilmoitukset

Myyntisihteeri Tarja Pentti

tarja.pentti@diabetes.fi

Paino

PunaMusta

Ilmestymisajat

Huhti- ja marraskuu

Inspis on maksuton nuorten diabetes-

lehti, ja se postitetaan automaattisesti

kaikille 12–25-vuotiaille Diabetesliiton

jäsenille. Myös muut voivat halutes-

saan tilata lehden. Ota yhteyttä Diabe-

tesliittoon, jos haluat tilata lehden tai

sen jäsenjakelussa on ongelmia. Leh-

den toimitus ottaa mielellään vastaan

palautetta, ideoita ja ehdotuksia. Soita,

kirjoita, meilaa tai täytä palautelomake

netissä osoitteessa:

www.diabetes.fi /inspis

Lisätietoa Diabetesliiton

nuorisotoiminnasta

Järjestösuunnittelija Mari Noppa

Puh. (03) 2860 426

mari.noppa@diabetes.fi

Järjestösuunnittelija Terhi Turunen

Puh. 0400 723 655

terhi.turunen@diabetes.fi

Siinä minä istun. Saparot hieman vinossa ja mekon helma rytyssä. Hartiat korvissa

puristaen jännittyneen näköisenä vierustovereiden käsiä. Etuhammas puuttuu, mutta

hymy on siitä huolimatta leveä. Ekaluokan luokkakuva. Kuvasta on nyt jo kaksikym-

mentä vuotta, mutta silti sen kutkuttavan jännityksen tunteen ensimmäisistä koulu-

päivistä voi muistaa. Uuden oppiminen, uusi tilanne ja uudet ihmiset. Apua! Mitä jos

en osaa. Tai vielä pahempaa; mitä jos en saa kavereita, kun en tunne ketään!

Ensimmäisiä koulupäiviä uusissa kouluissa on vuosien aikana kertynyt muutamia

lisää, mutta silti joka kerralla on ollut yhtä lailla perhosia vatsassa ja päässä samoja

aatoksia kuin ekaluokan alussakin. Jännityksestä ja peloista huolimatta uusista tilan-

teista on joka kerralla selvinnyt ja uusia ystävyyssuhteita syntynyt. Jälkikäteen kat-

sottuna oma epävarmuus on tuntunut jopa naurettavalta. Siinähän ovat Liisa, Pekka

ja Tuija, ja kertotaulukin hoituu vaikka unissaan!

Samanlaista epävarmuuden tunnetta voi liittyä myös muihin tilanteisiin. Esimerkik-

si nuortenleirille tai diabetestapahtumaan lähtemisen kynnystä voi nostaa ajatus hy-

pystä tuntemattomaan vieraiden ihmisten joukkoon.

Syyskuun Murkkuleiri Jyväskylässä on hyvä esimerkki siitä, että etukäteinen pel-

ko on lähes aina aivan turhaa, kun yhteen kokoontuu joukko samanhenkisiä ja -ikäi-

siä ihmisiä. Leiriohjaajan roolista käsin ihastelin loistavaa yhteishenkeä ja iloista yh-

dessäoloa viikonlopun ajan. Perjantaina paikalla oli joukko toisilleen vieraita nuoria,

sunnuntaina kotimatkalle lähtö tapahtui tiiviin ryhmähalauksen saattelemana uusi-

en kavereiden meseosoitteet taskussa. Jälleen kerran se siis tapahtui: siinähän ovat

vain Suvi, Miksu ja Tube – ja elokuvan tekokin on aivan simppeliä!

Lämpimästi tervetuloa mukaan erilaisiin nuorisotapahtumiimme saamaan uusia

kokemuksia, tietoa sekä kavereita! Syksyn Murkkuleiristä voit lukea lisää tämän leh-

den sivulta 12.

Mari Noppa

Diabetesliiton järjestösuunnittelija

”Yhdessä elokuvan tekokin on simppeliä”

PÄÄKIRJOITUS

SIS

ÄL

LY

SL

UE

TT

ELO

Skörpikjötiä ja smörrebrödiä

Passi, hammasharja ja paljon insuliinia

”Täältä niitä kavereita saa”

Nyt voit vaikuttaa – kysely nuortentoiminnasta

Apua – mitä mä nyt teen?

Maailman diabetespäivä

Crossiharrastus jatkuu diabeteksesta huolimatta

Hoikistumista hyvään oloon

Kukaan ei ole kummajainen

Haastattelussa Pete Parkkonen

Suu puhtaaksi!

Kysymys ja vastaus

Diabeteksen ilot ja surut

PR-Sarjis

Kolumni: Terveitä sairaita

Nyt – kuulumisia Diabetesliitosta

4

10

12

14

15

17

18

20

22

23

24

27

28

28

30

31

3

4

Skørpikjøtiä

ja smørrebrødiä

Färsaarilla

Teksti ja kuvat: Meri Öhman

5

Passi, rahat, insuliinit, neulat, sokerimittari, varalääkkeet, varamittari, varavaralääk-

keet, varavaraneulat…

Ympäri olohuonetta lojuu erilaisia nyssäköitä. Huomenna pitäisi lähteä viikoksi

pohjoismaisten NMKY- ja NNKY-liittojen nuortenleirille Färsaarille. Kaikki tavara ei

millään tahdo mahtua rinkkaan. Alan jo ahdistua, mutta onneksi kokeneemmat

matkustajat, äiti ja isosisko, auttavat pakkaamisessa.

Perjantai 1. matkapäivä

Ennen lähtöä kotoa Tampereelta tarkastan vielä, että kaikkein tärkeimmät, insuliinit

ja hoitovälineet ovat mukana.

Lennämme ensin Helsingistä Kööpenhaminaan. Minua jännittää, koska olen ai-

emmin voinut pahoin lentokoneessa. Ennen matkaa kävimme ostamassa apteekista

matkapahoinvointirannekkeet, joiden toivon helpottavan oloa. Lento sujuu mallikkaas-

ti, ja olemme Kööpenhaminassa aamupäivästä.

Jatkolento Färsaarille lähtee vasta illansuussa, joten meillä on runsaasti vaihtoai-

kaa. Kentältä pääsee junalla ja metrolla kätevästi keskustaan. Teemme pienen kävely-

kierroksen kaupungissa, ja maistamme perinteistä smörrebrödiä.

Färsaartenkin lento sujuu ilman pahoinvointia, rannekkeet olivat oiva ostos. Näky-

mät perillä ovat huikaisevat, korkeita vihreän ruohon peittämiä huippuja joka puolella.

Koko bussimatkan kentältä pääkaupunki Torshavniin tuijotan ikkunasta ulos. Jyrkillä

rinteillä laiduntaa lampaita, ja valtameren aallot iskeytyvät kallionseinämiin. Lintuhar-

rastajana yritän saada kiikariini myrskylintuja, joita pesii saarilla runsaasti.

Perillä Torshavnissa majoitumme paikallisen NNKY-liiton tiloihin. Iltapalalla kokei-

len leivän kanssa eksoottista kalamakkaraa, joka maistuu samantapaiselta kuin kei-

tetty kananmuna.

Lauantai 2. matkapäivä

Aamulla kävelemme Torshavnin satama-alueella. Käymme Färsaarten ainoassa linnoi-

tuksessa, josta avautuu laaja näkymä kauas merelle. Rantavedessä huomaan reissun

ensimmäiset myrskylinnut.

Yritämme etsiä jotain ruokapaikkaa, mutta kaikki ovat kiinni sunnuntaisin. Ainoas-

taan huoltoasema on auki, ja sieltä saa vain hodareita. Diabeetikon pitäisi ehkä syödä

jotain muutakin lounaaksi kuin yksi nakkisämpylä, mutta nyt ei voi mitään.

Iltapäivällä ajamme Kollarfjoduriin, missä leiri pidetään. Loppupäivä kuuluu majoit-

tumisten ja tutustumisleikkien merkeissä.

Sunnuntai 3. matkapäivä

6

Maanantai 4. matkapäivä

Tiistai 5. matkapäivä

Ensimmäisenä varsinaisena leiripäivänä on Suomen vuoro esitellä maataan. Ope-

tamme muille letkajenkan, ja pian ympäri isoa liikuntasalia pomppii ihmisiä letkiksen

tahdissa. Tanssituokion lisäksi kerromme suomalaisten mieltymyksestä erikoisiin ur-

heilulajeihin, kuten kännykänheittoon ja suojalkapalloon. Järjestämme maitten välisen

eukonkantokilpailun, jonka voiton vie suomalaisten loistavasta yrityksestä huolimatta

Tanska.

Kollarfjodur on Färsaarten pisin paikkakunta, kymmenisen kilometriä. Kävelyretkel-

lä kylän toiseen päähän näemme ruohokattoisia taloja, joita on Färsaarilla runsaasti.

Iltapäivällä jokainen saa valita yhden työpajan, johon osallistuu. Vaihtoehtoina on

muun muassa näyttelemistä, tanskalaisia leikkejä, musisointia ja kutomista. Menen

suomalaisten järjestämälle pelipisteelle, jossa kokeillaan mölkkyä, kengänheittoa,

Twisteriä sekä kisataan suklaansyönnissä. Hauskassa kilpailussa heitetään vuorotel-

len noppaa. Sen, joka saa ensimmäisenä kuutosen, täytyy pukea pipo, kaulahuivi ja

hanskat päällensä. Tämän jälkeen hän saa syödä haarukalla ja veitsellä niin paljon

suklaata kuin ehtii, ennen kuin joku heittää taas kutosen. Herkun popsiminen noissa

vetimissä ei ole niin helppoa kuin luulisi.

Tämän päivän kävelyretki suuntautuu kylän vastakkaiseen päähän. Käymme erään

kivilaiturin nokassa kastamassa kätemme Atlantin veteen. Vesi on kirkasta, ja siellä

heiluvat levät näyttävät aivan toisenlaisilta kuin Itämeressä.

Iltapäivän työpajassa lähdemme kiipeämään koulun vieressä olevalle huipulle. Kä-

vely on raskasta, koska koko matka on lähes suoraa nousua. Taukoja täytyy pitää tiu-

haan, mutta ylhäältä avautuva maisema sinisine merineen ja valtavine vuorineen on

vaivan arvoinen.

Illalla tanskalaiset opettavat meille omia leikkejään ja tansseja. Ohjelma päättyy lei-

rilauluun, jossa on yksi säkeistö joka maan kielellä.

Koko leiri vierailee tänään Torshavnissa. Kierrämme oppaan kanssa satama-aluetta,

ja käymme kaupungin pääkirkossa. Siellä opas kertoo, kuinka entisaikaan lapset

nimettiin Färsaarilla myrskyissä kuolleitten mukaan.

Pienet ruohokattoiset talot seisovat vieri vieressä, joten kadut ovat hyvin kapeita.

Kuljemme Färsaarten entisen vankilan ohi, jossa on ollut enimmillään kaksi vankia.

Saarten ainoassa katolisessa kirkossa on kauniita meriaiheisia lasimaalauksia.

Pääsemme tutustumaan myös kaupungin taidemuseoon sekä pohjoismaiseen ta-

loon, jossa on kaikista Pohjoismaista jotain. Suomea edustavat Alvar Aallon suunnit-

telemat tuolit. Päivän päätteeksi osallistumme Torshavnin upouudessa kirkossa pi-

dettävään jumalanpalvelukseen.

Keskiviikko 6. matkapäivä

7

Torstai 7. matkapäivä

Perjantai 8. matkapäivä

Tämänpäiväisellä vuoristovaelluksella kiipeämme toiselle koulun läheisyydessä sijait-

sevalle huipulle. Rinteillä löytyy isoja tuppoja lampaanvillaa, joita tuomme alas vuori-

polun varrella nököttävään aittaan.

Palattuamme käymme Kollarfjodurin kirkossa. Siellä on pidetty aiemmin päivällä

vanhan lammaspaimenen siunaustilaisuus. Kylässä on lyhyen ajan sisällä kuollut kaksi

ihmistä, ja sen vuoksi lippu on liehunut useampana päivänä puolitangossa.

Kirkon ikkunoista avautuu kaunis näkymä vuonoon. Eteisessä kummastelemme

kärpäslätkän näköisiä hassuja kojeita, jotka on tarkoitettu huonokuuloisille äänen

vahvistamiseksi.

Leirin ruokailut ovat erilaiset kuin mihin olen Suomessa tottunut. Lounaalla alkuilta-

päivästä syödään kunnon lämmintä ruokaa, mutta päivällinen viiden kuuden maissa

tarkoittaa leipää. Myös aamu -ja iltapalalla on tarjolla samaa leipää. Smörrebröd alkaa

tunkea korvista ulos, kun sitä on nyt syönyt viisi päivä putkeen.

Illalla paikalliset tulevat kansallispuvuissaan opettamaan meille perinteisen fääriläi-

sen tanssin. Siinä kuljetaan käsi kädessä, ja lauletaan fääriksi jonkinlaiseen tarinaan

pohjautuvaa sävelmää. Askel on hyvin yksinkertainen, kaksi oikealle ja yksi vasem-

malle. Tanssin viehätys on laulukertomuksessa, ei niinkään vaikeassa askelkuviossa.

Harmi vain ettemme ymmärrä laulusta sanaakaan.

Viimeisenä leiripäivänä teemme vielä yhden retken vuorille. Lähdemme kävelemään

kahden huipun välissä olevaa solaa. Löydämme reitin varrelta hienon vesiputouksen,

ja pysähdymme ottamaan porukastamme yhteiskuvan. Ihmettelemme pieniä turkoo-

sinsävyisiä kiviä, joita löytyy vedestä. Jäämme paikalle pitkäksi aikaa liottamaan var-

paita vuoripurossa.

Tuntuu epätodelliselta istua pienen putouksen alla, suuren vuoren juurella ja kat-

sella valtamerelle. Diabetes on jossain kaukana poissa ajatuksista, tunnen olevani

onnellinen. Tämä on niitä elämän huippuhetkiä, jotka auttavat jaksamaan välillä ran-

kan arjen keskellä.

Paluumatkalla taivalla lentää meriharakoita ja pikkukuoveja, joista saan onnistu-

neita kuvia.

Illalla ohjelmassa on vielä päättäjäisdisko ja jäähyväisrinki, jossa hyvästelemme

muut leiriläiset.

8

Lauantai 8. matkapäivä

Sunnuntai 9. matkapäivä

Maanantai 10. matkapäivä

Aamulla ajamme takaisin Torshavniin. Päivällä kierrämme vielä kaupungissa, ja lä-

hetän postikortit ystäville. Ruokakaupasta ostamme kotiin tuliaisiksi kuivattua kalaa,

sekä paikallista erikoisherkkua skörpikjötiä. Se on ilmakuivattua lampaanlihaa, jota

myydään suurina ruhonpaloina. Ostamme sellaisen kolmeenpekkaan, ja illalla paloit-

telemme lihan osiin. Lammas tuoksuu hyvin voimakkaasti, keittiössä leijailee inha haju.

Myös maku on sen mukainen, saan alas suupalan kokoisen maistiaisen. Lieveilmiöistä

huolimatta meillä on operaation tuoksinassa äärimmäisen hauskaa.

Lentomme Kööpenhaminaan lähtee aamuvarhaisella. Meillä on tällä kertaa vielä

enemmän vaihtoaikaa kuin tullessa, joten lähdemme tutustumaan keskustaan tarkem-

min. Käymme satama-ajelulla, missä näen ensimmäistä kertaa Pienen merenneidon.

Se on paljon pienempi kuin olin alun perin kuvitellut. Lautan reitti kulkee muutaman

kerran hyvin matalien siltojen ohitse, joista mahdumme juuri ja juuri ali. Ajelun aikana

pääsemme näkemään monia kauniita rakennuksia.

Palatessamme takaisin lentokentälle kuulemme, että Helsingin lentomme on pe-

ruttu. Seuraava lähtisi vasta huomenna aamupäivästä, joten joudumme jäämään yök-

si Kööpenhaminaan. Harmistus on suuri, mutta emme voi asialle mitään. Yövymme

lentokenttähotellissa, ja sänky tuntuu kaikesta huolimatta luksukselta, kun on nukku-

nut viikon kovalla lattialla.

Iltapäivän lentomme on myöhässä, mutta pääsemme onnellisesti Helsinkiin.

Illalla katselemme kotona matkan kuvia, joita on tuhansia. Niiden avulla muistelen

upeita maisemia ja uusia kokemuksia, joita reissusta sain.

–Lähdin leirille tutustuakseni muihin kult-

tuureihin ja tavatakseni uusia ihmisiä.

Pääsin käyttämään kieliä, ja sain monia

kavereita. Vaikka muiden maiden nuoris-

ta löytyy eroavaisuuksia meihin suoma-

laisiin verrattuna, olemme lopulta varsin

samanlaisia.

Sokeriarvot pysyivät pääsääntöi-

sesti hyvinä. Erilaiset ruokailut aiheut-

tivat muutaman kerran heilahduksia.

Kannustan muitakin diabeetikkonuo-

ria lähtemään rohkeasti tällaisille leireille

ulkomaille.

Henry Vesalainen, 14:

ROHKEASTI

REISSUUN!

Passi, hammasharja ja paljon insuliinia

Diabetes ei rajoita

matkustamista, mutta reissuun

kannattaa varautua kunnolla.

Insuliini on diabeetikolle elintärkeää, ja

sen riittävyydestä matkalla täytyy pitää

huolta. Insuliinia kannattaa pakata kak-

sinkertainen määrä normaalitarpeeseen

nähden. Mukaan pitää ottaa toiset pis-

tosvälineet siltä varalta, että insuliini-

pumppu tai -kynä hajoaa. Myös liuskoja

on hyvä pakata reilusti, kaiken varalta.

Koska matkatavarat voivat kadota, in-

suliinit on hyvä pakata kahteen eri lauk-

kuun. Lentokoneessa insuliinia ei pidä

laittaa matkalaukun mukana ruumaan,

sillä lämpötila voi painua siellä pakkasen

puolelle.

Lentoliikenteen turvatoimia on kiris-

tetty terrorismin pelossa, ja muun muas-

sa nesteiden viemistä matkustamoon on

rajoitettu. Diabeetikon kannattaa pyytää

insuliinin kuljettamista varten lääkäriltään

englanninkielinen todistus, ”Medical cer-

tifi cate”, ja pitää mukana myös reseptejä.

Todistuspohjan voi tulostaa Diabetes-

liiton verkkosivuilta www.diabetes.fi

> Tietoa diabeteksesta > Matkalle mu-

kaan. Onneksi diabetes on tuttu sairaus

lentokentil lä, eikä ongelmia yleensä

ilmene.

Hypoglykemia ei ole miellyttävä ko-

kemus lentokoneessa. Mukaan matkus-

tamoon kannattaa ottaa helposti nau-

tittavaa hypoevästä – muista kuitenkin

nesteisiin liittyvät rajoitukset. Verensoke-

ria voi pitää lennon aikana hieman kor-

keammalla kuin normaalisti, tavoitteena

on taso 6-10 mmol/l. Verensokeria tulee

mitata tiheästi.

Glukagenia kannattaa ottaa mukaan,

jos joku matkaseuralaisista osaa pistää

sen. Jos olet reissussa yksin, voit kertoa

diabeteksesta esimerkiksi oppaalle tai

lentoemännälle. Diabetesliitosta voi tilata

lompakkoon mahtuvan kortin, jossa on

kuudella kielellä sokin ensiapuohjeet

sekä teksti ”Minulla on diabetes”. Liitosta

voi hankkia myös diabetestunnuksen,

rannekkeen tai riipuksen.

Helle ja halla pilaavat insuliinin

Perille päästyä insuliinia pitää varjella

sekä liian kuumalta että liian kylmältä.

Lääkkeet voi laittaa esimerkiksi hotellin

minibaariin tai jääkaappiin, ellei se vaikuta

liian viileältä. Vesilasin laittaminen sinne

yöksi paljastaa vaarallisen kylmyyden:

sellaistakin on nähty, että hotellin jää-

kaappi on pakkasen puolella. Insuliinin

säilytyslämpötila on + 2–8 °C.

Varjele insuliineja auringonpais teelta

– varjossa pitäminen auttaa jo paljon.

Esimerkiksi pumpun voi rannalla suojata

vaikka hatulla. Käytössä oleville insulii-

neille on olemassa myös säilytyspussu-

koita, joissa veden kanssa reagoiva

geeli pitää insuliinit viileänä. Kylmällä

ilmalla esimerkiksi hiihtomatkalla insulii-

nit kannattaa pitää vaatteiden alla lähellä

omaa vartaloa.

Jos insuliinisi pääsevät katoamaan

tai pilaantumaan, ota yhteyttä päivys-

tävään lääkäriin. Huomaa, että insulii-

nin vahvuus on joissain maissa 40 yk-

sikköä millilitrassa, kun se Suomessa

on 100 yksikköä millilitrassa. Pistäes-

säsi 40 yksikön insuliinia tarvitset pis-

tosvälineet, jotka sopivat kyseiseen

vahvuuteen.

Lomaa tiukoista tavoitteista?

Matkalla päivät ovat usein hyvin erilaisia

kuin kotona arjessa. Päivärytmi, ruokai-

lut ja liikunnan määrä saattavat vaihdella

tavallisesta. Helle nopeuttaa insuliinin

imeytymistä. Paikallisten ruokien hiili-

hydraattimääriä saattaa olla hankala

arvioida. Verensokeria kannattaakin mat-

kalla seurata tavallista tarkemmin. Jos

matkustat vain kerran pari vuodessa,

tavoitetason ylittymisestä ei tarvitse kui-

tenkaan huolestua. Satunnaisesta liian

korkeasta verensokerista on reissussa

vähemmän haittaa kuin liian matalasta.

Turistiripulista ja muista vatsatau-

deista voi koitua diabeetikolle normaa-

lia enemmän harmia. Selvitä etukäteen,

onko matkakohteen vesijohtovesi juota-

vaa ja kertaa ohjeet sairauspäivien va-

ralle. Jos matkustat riskialueelle, voit

kysyä lääkäriltä jo ennen matkaa lääke-

kuuria ripuliin. Muista käsihygienia ja

katso, mitä pistät suuhusi – vältä kylmiä

tai puutteellisesti kypsennettyjä ruokia,

irtojäätelöä ja jääpaloja.

Aikavyöhyke vaihtuu

– entä pistosajat?

Jos aikaeroa koti- ja kohdemaan välillä

on yli kolme tuntia, insuliinihoitoa täytyy

yleensä muuttaa. Suunnitelma pitää teh-

dä jo ennen matkaa. Puhu asiasta dia-

beteslääkärin tai -hoitajan kanssa.

Jos perusinsuli inina on glargiini-

insuliini (kauppanimenä Lantus), pistos-

aika kannattaa yleensä alle viikon mat-

koilla pitää noin kahden tunnin tarkkuu-

della samana kuin kotona. Jos pistät

insuliinin Suomessa esimerkiksi aamu-

seitsemältä, Yhdysvalloissa otat vas-

taavan pistoksen myöhään il lalla ja

Kaukoidässä päivällisaikaan. Jos olet

kaukomailla pidempään, pistos kannat-

taa siirtää asteittain samaan vuorokau-

denaikaan kuin kotona.

Jos perusinsuliinina on muu kuin glar-

giini, se pistetään yleensä heti kohde-

maan ajan mukaisesti. Tällöin tehdään

muutoksia matkanaikaisiin pistoksiin.

Jotkut diabeetikot ovat kuitenkin pitä-

neet pistosajan samana kuin kotimaassa

myös muilla perusinsuliineilla kuin glar-

giinilla. Toiset taas ovat siirtäneet pis-

tosaikaa vähitellen, esimerkiksi tunnin

kerrallaan.

Kun aikaero on suuri, kannattaa teh-

dä yksityiskohtainen pistossuunnitelma

lentomatkalle yhdessä lääkärin tai hoita-

jan kanssa.

Teksti: Laura Manninen

10

– Insuliinien säilyvyys on ollut ongelma

Aasian reissuilla. Kolmen viikon jälkeen

niiden teho alkaa laskea lämpimän takia,

toteaa helsinkiläinen Mervi Karppinen.

Mervi voitti 23-vuotiaana matkan

Aasi aan ja kävi Thaimaassa, Hong-

kongissa, Balilla ja Sydneyssä. Sen jäl-

keen Aasiassa on tullut reissattua mon-

ta kertaa.

– En ole pitänyt kylmäpakkausta mu-

kana, sillä se painaa ja vaatisi kylmen-

tämisen. En ole aina paikassa, jossa on

jääkaappi. Mervi on ratkaissut ongelman

niin, että ottaa suurempia annoksia te-

honsa menettänyttä insuliinia. Samaa

hän ei välttämättä suosittele kuitenkaan

muille.

Toinen ongelma Aasiassa on luotet-

tavan ensiavun löytäminen.

– Kannattaa mennä sellaisiin paikkoi-

hin, joita matkatoimistot käyttävät. Ihan

mihin tahansa ei uskalla mennä. Vaik-

ka olisi tulkkikin mukana, lääkkeiden

Reppumatkalla

Aasiassa

resepteistä ja annostuksesta ei välttä-

mättä ymmärrä mitään. Varsinkin antibi-

ootit ovat Aasiassa todella vahvoja ja niil-

lä voi olla sivuvaikutuksia, Mervi kertoo.

Kanadassa hän asui puoli vuotta

opiskelija-asuntolassa.

– Jääkaapissa ei voinut pitää insulii-

neja, koska sieltä varastettiin ihan kaik-

ki. Kanadassa myydään reseptilääk-

keitä paljon pimeillä markkinoilla, Mervi

mainitsee.

Kotimantereella Mervi on tehnyt

muun muassa pari interrailia.

– Euroopassa mitään ongelmia ei ole

ollut. Kannattaa etukäteen katsoa, min-

ne voi mennä lääkäriin. Kelan myöntä-

mä eurooppalainen sairaanhoitokortti on

hyvä pitää mukana.

Mervi kannustaa matkustamaan

rohkeasti.

– Kyllä diabeetikko voi mielestäni läh-

teä mihin tahansa.

– Parasta oli Oxford Street ja sen vaate-

kaupat. Metrolla matkustaminen oli myös

hauskaa, koska reittiverkosto oli niin pal-

jon suurempi kuin Helsingissä, toteaa

kasiluokkalainen Esteri Viitanen.

Esteri vietti viime keväänä pitkän vii-

konlopun Lontoossa. Ykköstyypin dia-

beetikkona hän valmistautui matkaan

etukäteen. Lääkäri kirjoitti englanninkie-

lisen todistuksen, että Esteri on diabee-

tikko ja joutuu kuljettamaan insuliinia ja

pistosvälineitä.

– Käytän insuliinipumppua, ja pakka-

sin insuliinikyniä siltä varalta, että pump-

pu menee rikki. Otin mukaan myös kaksi

verensokerimittaria ja reilusti liuskoja,

Esteri kertoo.

Koska aikaeroa on vain kaksi tuntia,

Esteri ei muuttanut insuliiniannostelua.

Glukagenin käyttö opetettiin matkaseu-

rana olleelle tädille.

Lontooseen hyvin

valmistautuneenaHelsinki-Vantaan lentokentällä kaikki

sujui turvatarkastuksessa kommelluksit-

ta. Paluumatkalla Lontoossa metallinpal-

jastin kuitenkin hälytti.

– Unohdin kännykän taskuun, joten

joko se tai insuliinipumppu piippasi. Var-

tija tarkasti pumpun erikseen metallin-

paljastimella, Esteri muistelee.

Ylimääräiset liuskat ja mukaan paka-

tut hypoeväät tulivat Lontoossa tarpee-

seen, sillä erilainen ruokailurytmi sai ve-

rensokerin heittelehtimään.

– Ensimmäinen päivä oli niin vauh-

dikas, että söimme vasta yhdeltätoista

illalla pubissa.

Huonoksi onneksi Esteri sai matkalla

fl unssan ja kovan kuumeen, mikä nosti

verensokeria. Hän selvisi lisäinsuliinin ja

särkylääkkeen voimin.

– Jos olisin tarvinnut lääkärihoitoa,

olisin mennyt lähimpään sairaalaan.

Minulla oli myös matkavakuutus, Esteri

toteaa. Sikainfluenssasta ei matkan

aikaan vielä puhuttu. Nyt Esteri ei kuiten-

kaan lähtisi Lontooseen ilman rokotusta.

Esteri pitää matkustamisesta, ja toi-

velistalla ovat Englannin lisäksi ainakin

New York, Thaimaa, Japani, Ruotsi ja

Norja.

– Ajan prätkäkortin, kun täytän kah-

deksantoista ja lähden ajamaan ympäri

Eurooppaa, Esteri suunnittelee.

– Matkustaminen on hauskaa, koska

siinä näkee maailmaa, tapaa kavereita ja

tutustuu uusiin ihmisiin.

11

”Täältä niitä kavereita saa”

Diabeteskeskuksessa pidettävien nuortenkurssien lisäksi

Diabetesliitto järjestää vuosittain viikonloppuleirejä 13–17-vuotiaille.

Leirejä järjestetään eri vuosina eri paikoissa, ja näin hieman

tasataan matkojen pituuksia. Tänä vuonna leireilimme

Vesalan leirikeskuksessa, Jyväskylässä.

Syyskuisena viikonloppuna ryhmä nuoria eri puolilta Suomea saapui paikalle enem-

män tai vähemmän jännittynein odotuksin. Osa tunsi toisensa entuudestaan, mutta

suurin osa oli ensi kertaa mukana. Toki monella oli aiempaa leirikokemusta sairaan-

hoitopiirien ja Diabeteskeskuksen kursseilta – tai kotiseudun lasten leireiltä, mutta

valta kunnalliseen tapahtumaan valtaosa otti osaa ensimmäistä kertaa.

Viikonlopun aikana kuitenkin tultiin tutuiksi, puolin ja toisin, yhteisen tekemisen

merkeissä. Leirin teemana oli hyvä olo, ja ainakin ohjaajan näkökulmasta mieli oli iloi-

nen ja olo hyvä leirin päättyessä sunnuntaina. Perjantai-illan jännitys oli vaihtunut leirin

päättymisen ja kavereista eroamisen haikeuteen.

Taikalampusta ilmestyi elokuvia

Päiviin mahtui monenmoista tekemistä sisällä ja ulkona, ohjatusti ja vapaa-ajalla. Suu-

rin osa ohjelmasta rakentui lyhytelokuvan ympärille. Lauantain aikana perehdyimme

Taikalamppu-menetelmään. Erilaisten improvisaatioharjoitusten avulla haimme ideoita

tarinoille, ja tunnelman vapautuessa ideat ja kohtaukset todella lähtivät lentoon. Siitä

olikin hyvä jatkaa pienemmissä ryhmissä tarinan rakentamista. Kun ryhmät saivat tari-

nat ideoitua, ne kerrottiin muille viidellä lauseella.

Kun tarinat oli päätetty, kumpikin ryhmä sai käyttöönsä videokameran ja maskee-

rausvälineitä. Ryhmät päättivät itse muun muassa rooli- ja tehtäväjaosta sekä kuvaus-

paikoista ja lavastuksesta, minkä jälkeen kuvaus saattoi alkaa. Samalla alkoi leiri-

ohjaajan näkökulmasta se haastavin osuus, eli aikuisten roolina oli pysytellä poissa

kuvausryhmien tieltä.

Illalla vietettiin luonnollisesti ensi-iltaa kaikkine juhlallisuuksineen. Päivän tähdet

saapuivat paikalle punaista mattoa pitkin, ja suosionosoitukset elokuville olivat vähin-

tään Oscar-gaalan veroiset.

Elokuvan tekemisen lisäksi viikonloppuun mahtui myös liikuntaa, pallohierontaa,

erilaisten pulmien ratkaisua sekä tietysti kokemusten vaihtoa muiden kanssa. Kukaan

kun ei ymmärrä diabeetikkoa yhtä hyvin kuin toinen diabeetikko.

Leiriläisten yhteinen viesti sunnuntaina oli, että tällaisia tapahtumia pitäisi olla

enemmän ja useammin. Lisäksi he toivoivat, että jokainen, joka miettii leirille lähtemis-

tä, uskaltautuisi mukaan. Moni totesi, että kynnys lähteä mukaan ensimmäistä kertaa

voi olla varsin korkea. Varsinkin jos ei tunne entuudestaan muita diabeetikkonuoria,

voi mietityttää, että miten siellä pärjää ja tutustuuko muihin. Mutta kuin yhdestä suus-

ta leiriläiset totesivat: ”Täältä niitä kavereita saa!”.

Teksti: Terhi Turunen, Diabetesliiton järjestösuunnittelija, terhi.turunen@diabetes.fi

Kuvat: Terhi Turunen ja Clarissa Mathlin

Diabetesliiton Murkkuleiriläiset:Diabetesliiton Murkkuleiriläiset:

12

Bayer, Bayerin risti, CONTOUR, GLUCOFACTS ja simplewins ovat Bayerin reksiteröityjä tuotemerkkejä.

GR

ØS

ET™

09

.09

.A.F

I

Kiinnostaako?

www.bayercontourusb.fi

Nyt voit vaikuttaa!KYSELY INSPIKSEN LUKIJOILLE – MILLAINEN NUORTEN TOIMINTA SINUA KIINNOSTAA?

YMPYRÖI SINUN MIELESTÄSI PARAS VAIHTOEHTO:

1. Tulisiko toimintaa olla

a) kotipaikkakunnalla?

b) lähikaupungissa?

c) eri puolilla Suomea?

2. Kuinka kauas olet valmis

matkustamaan?

a) kotipaikkakunnan sisällä

b) naapurikaupunkiin

c) tunnin matkan päähän

d) 1–3 tunnin matkan päähän

e) yli 3 tunnin matkan päähän

3. Kuinka pitkiä tapahtumia?

a) arki-illan tapaamisia

b) viikonlopun mittaisia

c) 4–7 päivää

d) sekä lyhyempiä että pidempiä

tapahtumia tarvitaan

4. Tulisiko tapahtumissa käsitellä

diabetesta, esim. asiantuntijan

kanssa?

a) aina

b) toisinaan

c) ei

5. Minkä ikäisiä nuoria toivoisit ta-

paavasi esim. viikonloppuleirillä?

6. Haluaisitko osallistua paikkakun-

tasi diabetesyhdistyksen nuorten

ryhmään?

a) kyllä

b) en

c) menisin, jos:

7. Tulisiko tapahtumissa olla teema?

a) ei

b) kyllä; ehdotuksiani:

8. Missä tapahtumat

kannattaisi järjestää?

a) Diabeteskeskuksessa

b) leirikeskuksissa

c) kouluilla

d) urheiluopistoilla

e) jossain muualla, missä:

9. Mistä tarvitsisit lisää tietoa

diabetekseen liittyen?

a) ravitsemuksesta

b) insuliinihoidosta

c) jalkojen hoidosta

d) suun hygieniasta

e) liikunnasta

f) opiskelusta

g) lapsuudenkodista

pois muuttamisesta

h) perheen perustamisesta

i) lisäsairauksista

j) jostain muusta, mistä:

10. Mitä haluaisit Diabetesliiton

nuorten nettisivuille

www.diabetes.fi /nuoret?

Leik

kaa

täst

ä

Nim

i:

Oso

ite:

Po

stin

um

ero

:

Po

stito

imip

aik

ka:

Puhelin

num

ero

:

Sähkö

po

stio

so

ite:

Leikkaa sivu irti ja postita lomake kirjekuoressa marraskuun loppuun mennessä osoitteella: Diabetesliitto/Mari Noppa,

Kirjoniementie 15, 33680 Tampere. Voit vastata kyselyyn myös nuorten nettisivuilla, www.diabetes.fi /nuoret. Vastanneiden

kesken arvotaan vapaa pääsy johonkin Diabetesliiton nuorten tapahtumaan vuonna 2010. Voit vastata myös nimettömänä, mutta

silloin et ole mukana arvonnassa.

11. Miten nettiä voisi muutoin käyt-

tää yhteydenpidon välineenä?

12. Muita toiveita / ajatuksia /

ideoita?

14

Apua – mitä mä nyt teen?

Diabeteksen hoitaminen on jokapäiväistä rutiinia. Kaikissa

rutiineissa tapahtuu kaikille joskus virheitä tai unohduksia.

Tässä muutama vinkki kiperiin tilanteisiin.

Olen käymässä kaverin luona vieraassa kaupungissa. Insuliinit

unohtuivat kotiin, eikä reseptikään ole mukana. Miten toimin?

Jos saat hoitavan lääkärisi puhelimitse kiinni, hän voi soittaa kyseisen kaupungin

apteekkiin puhelinreseptin insuliineistasi. Muussa tapauksessa sinun on hakeudut-

tava terveyskeskuksen päivystysvastaanotolle hakemaan insuliinipistokset. Missään

tapauk sessa et saa jäädä ilman insuliinia.

Pistin insuliinia ja ampulliin meni verta.

Onko se vaarallista, ja onko insuliini nyt pilalla?

Jos insuliinisäiliöön pääsee pistäessä verta, älä käytä sitä enää. Varmista, että sinulla

on sopivan mittainen neula ja että pistostekniikkasi on oikea. Insuliini pistetään ihon-

alaiseen rasvakudokseen nostamalla rasvakudos poimulle ja pitämällä poimu ruiskut-

tamisen ajan. Jos säiliöön tulee pistettäessä verta, neula on todennäköisesti mennyt

liian syvälle eli lihakseen.

Jos pistospaikasta tulee hieman verta, neula on todennäköisesti rikkonut pienen

hiussuonen. Se ei ole vaarallista, mutta mustelman voit saada.

Unohdin ottaa perusinsuliinin

Mittaa ensimmäiseksi verensokeri. Jos se on koholla, ota lyhytvaikutteista tai pika-

insuliinia sen verran, että saat verensokerin takaisin tavoitetasolle.

Jos glargiini-insuliinin (Lantus) pistos myöhästyy

alle 4 tuntia, ota normaali annos•

5–8 tuntia, vähennä annosta 30 % •

10–14 tuntia, pistä puolet normaaliannoksesta•

yli 14 tuntia, pistä 20–30 % normaaliannoksesta.•

Jos detemir-insuliinin (Levemir) tai NPH- insuliinin (Protaphane, Humulin NPH,

Insuman Basal) pistos myöhästyy

2–4 tuntia, pistä normaaliannos•

4–8 tuntia, pistä 20–30 % normaaliannoksesta.•

Söin lounaan, mutta unohdin pistää

Jos huomaat unohduksen pian lounaan jälkeen, voit vielä pistää normaalin annoksen.

Muussa tapauksessa odota seuraavaan ateriaan ja pistä tälle aterialle sen sisältämää

hiilihydraattimäärää enemmän pikainsuliinia. Voit ajatella, että 1 yksikkö pikainsuliinia

laskee verensokeria keskimäärin 2 mmol. Jos verensokerisi on esimerkiksi 14 mmol/l,

voit pistää korjausinsuliinia 2–3 yksikköä.

Pistin vahingossa aivan liikaa

Jos pistit pitkävaikutteista insuliinia liikaa, esimerkiksi vahingossa kaksi kertaa, sinun

on huomioitava, että pitkävaikutteisen insuliinin vaikutusaika on pitkä. Verensokeria

on seurattava 2–3 tunnin välein lähes koko seuraava vuorokausi ja syötävä tarpeen

mukaan ylimääräisiä hiilihydraatteja. Pikainsuliiniannoksia voit pienentää tai jättää

kokonaan pois.

Jos otit vahingossa pikainsuliinia liian suuren annoksen, syö ylimääräisiä hiili-

hydraatteja ja mittaa verensokeria. Ylimääräisen pikainsuliinin vaikutus on ohi 3–4

tunnissa.

Teksti: Laura Manninen ja Diabetesliiton vastaava diabeteshoitaja Kati Hannukainen

15

AD

C 0

28/0

2/20

09

Ystävä arjessa – pelastaja hädässä

Ketoainemittari yöpöydän laatikossa ei auta silloin kun

sairastut matkalla tai unohdat pistää insuliinia koulussa.

Precision Xceed on verensokerimittari, jolla voit tarpeen

tullen mitata myös veren ketoaineet. Kun Precision

Xceed kulkee aina mukanasi, voit elää normaalielämää

ilman huolta hengenvaarallisesta ketoasidoosista.

Tilaa ilmainen mittari diabetes.finland@abbott.com tai numerosta 0800 555 500. Mainitse koodi KETO.

www.abbottdiabetescare.fi

Maailman diabetespäivä 14.11.”Understand diabetes and take control”

Maailman diabetespäivää

vietetään lähivuosina teemalla

”Understand diabetes

and take control”.

Teema- ja tempauspäivän takana ovat

Kansainvälinen Diabetesliitto IDF jäsen-

järjestöineen ja Maailman terveysjärjestö

WHO. Marraskuun 14. päivä on valit-

tu ajankohdaksi sen takia, että tuolloin

on insuliinin toisen keksijän Fredrick

Bantingin syntymäpäivä. Viime vuonna

Maailman diabetespäivää vietettiin 115

maassa.

Maailman diabetespäivänä on vii-

me vuosina valaistu kuuluisia rakennuk-

sia ja julkisia kohteita ympäri maailmaa

teemapäivän tunnuksen sinisellä värillä.

Suomessa valaistuina ovat olleet ainakin

Tampere-talo ja Lahden radiomastot.

”Diabetes – ymmärrä ja hallitse” -isku-

lauseella vedotaan ensinnäkin kaikkiin,

jotka itse tai joiden läheiset sairastavat

diabetesta. Lauseen toivotaan viestivän,

että saatuaan terveydenhuollon taholta

riittävästi tietoa ja tukea diabeetikoilla on

täydet oikeudet omahoitoon.

Iskulauseella vedotaan myös yhteis-

kunnan päätöksentekijöihin: diabetek-

sen ehkäisyyn, hoitoon ja kuntoutukseen

panostaminen on yhteiskunnan varojen

käytön kannalta perusteltua.

Terveydenhuollon ammattiväkeä isku-

lauseen toivotaan innostavan oman am-

mattitaidon kartuttamiseen ja oivalta-

vaan käyttämiseen. On olemassa paljon

vankkaan tieteelliseen näyttöön perustu-

via hoitosuosituksia, joiden soisi toteutu-

van myös käytännössä.

Suurta yleisöä iskulause kehottaa

ymmärtämään, että samalla kun diabe-

tes on vakava, vaativa ja elinikäinen sai-

raus, sitä on mahdollista hallita hyvällä

hoidolla. Lisäsairauksia on mahdollista

ehkäistä tai siirtää myöhäisiin elinvuosiin,

ja tyypin 2 diabeteksen puhkeamista

vastaan on olemassa torjuntakeinoja.

Teksti: Tarja Sampo

Sinäkin voit olla mukana ”sinisessä päivässä” vaikka vaatevalinnoilla tai sinisin

kynttilöin tai koristevaloin. Diabetesliitosta voit hankkia teemapäivän sinisen

pinssin kahdella eurolla. Lähetä Inspiksen toimitukselle kuvia omasta Maailman

diabetespäivästäsi! Osoite on tiedotus@diabetes.fi .

Hyvän hoidon puolesta

Diabetesliitto toivoo, että tämänsyksyi-

sen Maailman diabetespäivän sanoma

osuisi erityisesti kunnallisiin päättäjiin.

Esille on tarpeen nostaa hyvän diabetek-

sen hoidon edellytysten tila kunnassa.

Sekä luottamushenkilöt että viranhaltijat

olisi saatava vakuuttumaan siitä, että dia-

beetikkojen hyvä hoito ja kuntoutus ovat

asioita, joihin panostaminen kannattaa

paitsi inhimillisesti myös taloudellisesti.

Avainkysymyksiä ovat: miten kunnas-

sa pääsee diabeteslääkärille, vaihtuvatko

lääkärit, onko diabeteshoitajalle aikoja,

saako hoitovälineitä riittävästi, onko

lasten koulupäivän aikainen diabetes-

hoito ja diabeetikkolasten päivähoito jär-

jestyksessä, pääseekö ravitsemustera-

peutille tai jalkojenhoitajalle, kuvataanko

silmänpohjia, saako diabeetikko kunnol-

lisen alkuohjauksen ja vastedes pätevää

neuvontaa ja tukea omahoitoon, kun-

toutetaanko diabeetikkoja.

Lue lisää:

www.worlddiabetesday.org

www.diabetes.fi

17

Crossiharrastus jatkuu diabeteksesta huolimatta

Snowcrossia nuorten

SM-tasolla harrastavan

sodankyläläisnuoren

sairastuminen tyypin

1 diabetekseen ja sen jälkeen

silmäkaihiin oli perheelle aluksi

sokki. Hoidon, lääkityksen

ja tiedon myötä 15-vuotiaan

Ville Aikion elämä myös

harrastusten parissa jatkuu.

Takana on kesä crossipyörän

sarvissa, ja sitten on vuorossa

talvinen crossikelkkailu.

Ville Aikio, peruskoulun yhdeksättä luok-

kaa käyvä 15-vuotias sodankyläläispoika

polkaisee crossipyörän käyntiin. Vieressä

saman tempun tekee hänen 19-vuotias

veljensä Joonas, ja kohta Sodankylän

crossi- ja moottorikelkkaradan täyttää

melkoinen meteli. Pojat lähtevät vauhdik-

kaasti radalle ja hyppäyttävät mäennyp-

pylöiden päältä pyöränsä pitkiin ja näyt-

täviin ilmalentoihin.

Tankkaustauolla varikolla Ville hakee

pienen kotelon, josta hän kaivaa esille

verensokerimittarin.

– Ihan hyvä, söin lähtiessäni jogurtin,

Ville vastaa isänsä Heikki Aikion tiedus-

teluun verensokerista.

Laihtuminen meni

kasvun piikkiin

Motocross ja talvinen snowcross ovat

Villelle tärkeitä harrastuksia, sillä crossi-

pyörällä hän on ajanut puolet elämäs-

tään. Moottorikelkallakin hän on kier-

tänyt rataa viidettä vuotta. Molemmat

harrastukset joutuivat vaakalaudalle

alkuvuonna, kun hänellä havaittiin tyypin

1 diabetes ja lisäksi molemmissa silmis-

sä kaihi.

Teksti ja kuvat: Kari Alaluusuauusua

Ville Aikio käy koulua Sodankylässä Aleksanteri

Kenan koulun 9. luokalla. Sairaudestaan hän on

kertonut luokkakavereilleen avoimesti.

18

– Jo vuosi sitten lokakuussa äiti huo-

masi, että olen laihtunut ihan hirveästi.

Kouluterveydenhoitaja sanoi sen ole-

van ihan normaalia, kun pituuskasvu

oli kova, noin sentti kuukaudessa, Ville

kertoo.

Kun koulut alkoivat tammikuussa,

Ville kävi verikokeissa. Lääkäri soitti heti

seuraavana päivänä ja kertoi, että Villellä

on tyypin 1 diabetes.

Kuin salama

kirkkaalta taivaalta

Tieto diabeteksesta tuli Villen kotiin

sokkina.

– Se tuli kuin salama kirkkaalta tai-

vaalta. Tuntui, kuin lapiolla olisi lyöty sel-

kään, Heikki Aikio kuvailee.

Täysin tietämätön perhe ei sairaudes-

ta ollut, sillä mummi sairastaa kakkos-

tyypin diabetesta. Villen luokkakaverin

pikkuveljellä taas on sama ykköstyypin

diabetes.

– Kun hankimme sairaudesta lisää

faktaa, pian huomasimme, ettei elä-

mä siihen lopukaan. Villen sairaus kui-

tenkin muutti koko perheen elämää.

Pojan olemiseen tuli säännöllisyyttä,

kun joka aamu ja ilta pitää ottaa piikki.

Lisäksi syömisen kanssa Villen pitää olla

tarkkana. Hiilihydraattien myötä hänen

pitää muistaa mitata verensokeri ja ot-

taa tarvittaessa lyhytvaikutteinen insulii-

nipiikki, Heikki kertoo.

Ville kertoi

sairaudestaan luokassa

Myös luokkakaverit tietävät Villen sairau-

desta, sillä sairaalasta päästyään hän

heti ensimmäisellä luokanvalvojan tunnil-

la kertoi asiasta luokalle.

– Kaikki luulivat, etten minä enää

saa syödä mitään sokerista. Vitsail-

tiin, että Aikion Villelle ei tarvitse tarjo-

ta karkkia, kun se ei saa niitä syödä,

Ville naureskelee.

Ihan itsestään selvää luokalle kerto-

minen ei kuitenkaan ollut. Kun asiasta

ensimmäisen kerran sairaalassa puhut-

tiin, Villen ekakommentti oli, että mis-

sään tapauksessa hän ei kerro.

– Kun lääkärit ja hoitajat keskusteli-

vat Villen kanssa asiasta, hän päätti ker-

toa sairaudestaan ihan avoimesti, Heikki

kertoo.

Kaihi molemmissa silmissä

Sairaalassa Ville mainitsi, ettei hän näe

kunnolla. Kun asiaa selvitettiin, havait-

tiin, että hänellä on kaihi molemmissa

silmissä.

– Lääkäri piti aivan ihmeellisenä, että

noin nuorella kaverilla on kaihi. Diabe-

teksen lisäsairautena sellainen kuitenkin

saattaa kehittyä. Kaihit leikattiin loppu-

keväästä päiväkirurgisena toimenpitee-

nä Rovaniemellä, Heikki kertoo.

Nyt Ville näkee kauaksi hyvin, mutta

lukulaseja hän joutuu käyttämään.

– Harrastuksen kannalta tämä on

hyvä, sillä voin nyt ajaa pyörällä ja kelkal-

la ilman laseja, Ville sanoo.

Hän ei missään vaiheessa edes poh-

tinut, loppuuko harrastus sairauksiin.

– Olen sentään ajanut pyörällä puo-

let elämästäni. Sairaus on hoidettavissa,

ja harrastus jatkuu jossakin laajuudessa

joka tapauksessa, Ville aikanaan pohti.

Ensimmäinen

d-vuosi harjoittelua

Kulunut vuosi Aikion perheessä on

totu teltu elämään diabeteksen kanssa.

Van hempien ei tarvitse huolehtia Villen

pis toksista.

– Silloin tällöin töihin lähtiessään he

kysyvät, että olenko muistanut pistää.

Olen muistanut, Ville kertoo.

Pitkäkestoiset piikit hän pistää aa-

muin ja illoin ja mittaa treeneissä veren-

sokerin. Välipalat kuuluvat asiaan, ja tar-

vittaessa hän ottaa lyhytvaikutteisen

piikin.

– Kaikki on ollut meille uutta, kun vasta

ensimmäinen d-vuosi on menossa. Var-

sinkin kesän ajoharjoittelussa on pitänyt

olla tarkkana, jotta verensokeri pysyy

tasapainossa, sillä kesällä janojuomana

on ollut light-limsan sijasta myös taval-

lista limsaa, Heikki kertoo.

Crossiharjoitusten tankkaustauolla Ville mittaa tottuneesti verensokeriarvon.

19

Hoikistumista hyvään oloonTeksti: Terhi Rapeli

Piirros: Karoliina Pertamo

Kuva: Annika Rauhala

20

Sopiva paino on yksilöllinen

asia – ja kaiken kokoiset

ihmiset mahtuvat maailmaan,

muistuttaa ravitsemusterapeutti

Marjatta Palva-Alhola.

Huolissaan painostaan

kannattaa olla, jos siinä

tapahtuu nopeita muutoksia

tai ylipainosta aiheutuu

terveyshaittaa. Painonhallinta

ei ole hokkus pokkus

-temppuja vaan uuden

elämäntavan oivaltamista.

Diabeetikko voi olla huoleti painonsa

suhteen, jos hän syö monipuolisesti ja

liikkuu, eikä diabeteshoitaja tai -lääkäri

ole kiinnittänyt painoon huomiota. Hyvä

olo on oiva mittari painonkin suhteen.

Elämäntapojen muuttamista on kui-

tenkin tärkeää miettiä, jos paino sel-

keästi lisääntyy tai vähenee tai siitä on

terveyshaittaa.

– Diabeetikolla ylipaino vaikeuttaa

verensokeritasapainon ylläpitämistä.

Lisäksi ylipaino voi nuorillakin aiheut-

taa verenpaineen ja veren rasva-arvojen

nousua, Hyksin Lasten ja nuorten sai-

raalassa työskentelevä ravitsemustera-

peutti Marjatta Palva-Alhola kertoo.

Alipaino taas voi johtaa kunnon

huononemiseen ja voimattomuuteen.

Helsinkiläisen Meliina Rantalaisen, 17,

suhtautumista syömiseen ja liikuntaan

voisi kuvata kohtuulliseksi.

– Pyrin syömään säännöllisesti ja mo-

nipuolisesti, vaikka aina en siinä onnistu-

kaan. Tarkkailen hiilihydraatteja ja valit-

sen esimerkiksi limsoista light-tuotteita,

ettei tule juotua turhia sokereita.

Kolmevuotiaana diabetekseen sairas-

tunut ja monipistoshoidolla oleva Meliina

harrastaa liikuntaa hyvän olon ja virkey-

den vuoksi. Hän lenkkeilee pari kertaa

viikossa ja käy kerran viikossa show-

tanssissa. Talvella hän hiihtää ja luistelee

säännöllisen epäsäännöllisesti.

– Diabetes vaikuttaa liikkumiseeni

ainoastaan siten, että liikuntakerrat pitää

suunnitella tarkemmin. Liikunta taas ta-

soittaa sokereita.

Hoitohenkilökunta ei ole juurikaan

puhunut Meliinan kanssa painoasioista,

mutta joskus Meliinan tulee muiden

nuorten tapaan mietittyä painoaan.

Nuorten ulkonäköpaineet ovat Meliinan

mielestä melko kovia.

– Paineet tulevat mediasta, jossa kau-

neus ja laihuus liitetään usein yhteen.

Meliinalle tärkeintä painon suhteen

ovat kuitenkin terveys ja hyvinvointi.

Liian tiukkapipoinenkaan ei ole hyvä olla,

sillä:

– Hyvä ruoka on aina hyvää ruokaa ja

siitä pitää nauttia.

Meliina panostaa perusruokaan

Se myös hidastaa kasvua ja kehitystä.

Hoitohenkilökunnan kanssa kannattaa

jutella, jos paino huolestuttaa.

– Painoindeksit näyttävät suuntaa,

mutta ovat kuitenkin vain lukuja. Indek-

sit eivät pysty huomioimaan esimerkiksi

ruumiinrakenteen eroja.

Oivalluksilla onnistumiseen

Ylipainon nujertaminen ei Palva-Alholan

mukaan ole mikään hokkus pokkus

-temppu. Painonhallinnassa ei ole kysy-

mys hetkellisestä laihduttamisesta, vaan

uuden elämäntavan oivaltamisesta.

– Ateriarytmi on painonhallinnassa

tärkeää. Ruokailujen välejä ei kanna-

ta venyttää yli neljään tuntiin, jotta nälkä

ei pääse yllättämään ja hyvät päätökset

unohtumaan.

Selkeät ateriat auttavat hahmotta-

maan syömisten määrää paremmin kuin

jatkuva pikku napostelu.

Painonhallintaan vaikuttavat sekä

ruoan laatu että määrä. Omat heikot

kohdat on hyvä tunnistaa.

– Vaihtamalla mehun veteen säästää

yllättävän paljon kaloreita. Lautaselle on

syytä lisätä kasviksia, ja leivän päälle lai-

tettavia kinkkuja ja juustoja kannattaa

vähentää. Herkutteluchipsit voi vaih-

taa popcorneihin ja niin edelleen, Palva-

Alhola vinkkaa.

Liikunta auttaa painon pudottami-

sessa ja erityisesti pienemmän painon

ylläpitämisessä. Hikiliikunnan lisäksi on

tärkeää panostaa hyötyliikuntaan esi-

merkiksi kävelemällä tai pyöräilemällä

koulumatkat. Liikunta lisää sokerin käyt-

töä l ihaksissa ja tehostaa insuli inin

vaikutusta.

Sinnikkyys palkitsee

Diabeetikon syödessä vähemmän myös

insuliinin tarve pienenee. Palva-Alhola

suositteleekin painonhallintaan ryhty-

välle diabeetikolle keskustelua diabetes-

lääkärin kanssa. Muutakin tukijoukkoa

kannattaa kasata.

– Yhdessä on helpompi ylittää haas-

teita, joten elämäntaparemonttiin voi

pyytää mukaan kaverin, liittyä johonkin

painonhallintaryhmään tai käydä keskus-

telemassa ravitsemusterapeutin kanssa.

Painonhallinnan onnistuminen vaa-

tii omaa, oikeata halua onnistua. Ensim-

mäisen muutoksen jälkeen on helpompi

ottaa taas seuraava askel.

– Repsahduksista ja takapakeista ei

pidä lannistua, vaan jatkaa vaan sin-

nikkäästi eteenpäin ja palauttaa tavoite

mieleen uudestaan ja uudestaan.

Painonhallintaan kannattaa satsata

nuorena, kun huonot tottumukset eivät

ole vielä niin piintyneitä.

– Terve elämä edessä on hyvä moti-

vaattori.

21

Rento meininki tuo

uusia ystäviä ja parantaa

hoitomotivaatiota, kiittelevät

Diabetesliiton nuorten kurssille

Tampereelle mukaan lähteneet

Noora Viljanen ja Manu Lahti.

Diabeteskeskuksessa Näsijärven ran-

nalla on menossa viides eli toiseksi vii-

meinen kurssipäivä. Noora Viljanen,

14, tulee paikalle housunlahkeitaan pu-

ristellen; kanoottiretki päättyi pieneen

pulahdukseen. Siitä hän saa osakseen

hyväntahtoista kuittailua Manu Lah-

delta, 15. Nuoret ovat tutustuneet

kurssin aikana, vaikka molempia mieti-

tytti ennen lähtöä, mahtaako paikan

päältä löytyä yhtään ystävää.

– Olin jo aikaisemminkin halunnut kurs-

seille, mutta minulla ei ollut uskallusta.

Kun täytin 15, tuli vanhempi olo, sellai-

nen, että uskaltaa jutella uusille ihmisille

helpommin, Manu muistelee.

Noora sanoo lähteneensä mukaan

avoimin mielin, vaikka häntäkin jännitti.

– Minulla ei ole ollut diabetesta sai-

rastavia ystäviä ja tulinkin hakemaan

niitä. Tosin lähdin myös sillä mielin, että

ainakin kurssilla tulee olemaan hauskaa,

tuli ystäviä tai ei.

Nyt molempia hymyilyttävät hakupa-

pereiden lähettämisen jälkeen mielessä

pyörineet ajatukset. Se, että kaikilla

kurssilaisilla on diabetes, tuntui sekä hy-

vältä että huonolta asialta.

– Helpotti tietää, että täällä kukaan ei

diabeteksen takia syrji ketään. Toisaalta

pelkäsimme, että täällä vain naristaan,

miten vaikeata elämä on ja istutaan pii-

rissä nyyhkimässä.

Ystävyys alkaa ruokalasta

Noora ja Manu ovat luottaneet kurssi-

laisiin tutustuessaan vanhaan totuuteen

siitä, että kannattaa olla oma itsensä.

Suulas hölösuu ei tarvitse olla, mutta

aktiivisuus auttaa.

– Ruokapöytä on paras paikka aloit-

taa keskustelu kysymällä, onko siinä

tilaa. Jos on mukava muille, saa itse-

kin samanlaista kohtelua. Täällä otetaan

mukaan, eikä jätetä ketään yksin, Noora

kertoo.

– Minua ainakin on auttanut se, että

on kuullut muiden kokemuksia eikä ole

yksin se, jolla ei ole kivaa, kun on diabe-

tes. Onneksi kurssien ideana on myös

pitää hauskaa, Manu muistuttaa.

Molemmat ovat yl lät tyneet si i tä,

miten rentoa kurssilla on ollut, ja mi-

ten oma hoitomotivaatio on noussut.

Sekä Nooralla että Manulla on ollut

kurssin aikana parempia verensokeri-

arvoja kuin muutamaan kuukauteen.

Hoitoon l i i t tyvät toimenpiteet eivät

Kukaan ei ole kummajainen

pääse unohtumaan, kun ne tehdään

yhdessä.

– Parasta on, että hoitajat luottavat

meihin kysyessään arvoja, eikä meidän

perässä kuljeta vahtimassa joka askelta.

Myöskään korkeista arvoista ei teh-

dä numeroa, vaan silloin kehotetaan

pistämään insuliinia. On vapauttavaa,

kun kaikilla on diabetes hoidettavana,

eikä ole joukon kummajainen, nuoret

summaavat.

Teksti ja kuva: Kirsi Tikkanen

Katso lisätietoa vuoden 2010

nuorten kursseista sivulla 31.

Noora Viljanen ja Manu

Lahti ystävystyivät nuorten

kurssilla ja aikovat pitää

yhteyttä jatkossakin.

22

Haastattelussa Pete Parkkonen

Pete ponnahti julkisuuteen sijoittumalla

vuoden 2008 Idolsissa kolmanneksi ja nousi

yhdeksi Suomen suosikkiartisteista,

kun keväällä 2009 julkaistu esikoisalbumi

kiipesi Suomen albumilistan kärkeen.

Kiireiseen keikkaelämään ja lavalla

riehumiseen Pete saa energiaa liikunnasta,

kavereiden kanssa hengailusta sekä rennosta

elämänasenteesta. Diabeteksesta Pete

muistaa koulussa opitut perusasiat.

Teksti: Terhi Rapeli

1. Mitä kuuluu?

Erittäin hyvää kuuluu! Takana on kaunis

kesä ja onnistuneita keikkoja.

2. Mitä olet syönyt tänään?

Olen syönyt aamupalaksi äidin teke-

mää vadelmamehua ja ruisleipää, jonka

päällä oli isän tekemää sienisalaattia.

3. Mikä on parasta laulajan

hommassa ja miksi?

Parasta on se, että saan tehdä työkseni

juuri sitä, mitä haluan. Meillä on todel-

la hauska ryhmä, joka kiertää suomea.

Pidän siitä, että yleisö viihtyy.

4. Millainen idoli haluat olla?

Haluan tietenkin olla hyvä esimerkki kai-

kille ja tehdä sellaista musaa, josta po-

rukka tykkää.

5. Miltä tuntuu olla tyttöjen

unelmakundi?

Noh… Enpä ole tuota asiaa ihan noin

miettinyt… Onhan se hyvä asia urani

kannalta, jos kiinnostan ihmisiä.

6. Miten hoidat hiuksiasi

(kun ne ovat niin upeat…)?

En hoida hiuksiani mitenkään erityisem-

min, vaan varmasti ihan samalla tavalla

kuin muutkin. Pesen hiukset shampoolla

ja hoitoaineella noin joka toinen päivä,

jotta ne pysyvät hyvässä kuosissa.

7. Mitä harrastat?

Harrastan kartingia, frisbeegolfi a, perus-

liikuntaa ja kavereiden kanssa hengailua.

8. Miten pidät kiireisen

keikkaelämän keskellä huolta

itsestäsi?

Otan rauhallisesti ja rennosti kaikki asiat,

enkä ala sekoilla, jos jotain tapahtuu.

Elän hetkessä. Pyrin myös käymään

lenkillä ja tekemään lihaskuntoliikkeitä.

Peruskunnon täytyy olla hyvä, jotta jak-

saa hyppiä ja riehua lavalla.

9. Mitkä asiat tekevät sinut

onnelliseksi?

Tyttöystäväni ja tietenkin myös muut

ystäväni. Monet pienetkin asiat tekevät

minut onnelliseksi, esimerkiksi hyvät

kelit.

10. Millaisia terveisiä lähetät

Inspiksen lukijoille?

Nauttikaa elämän pienistä asioista! Syö-

kää terveellisesti ja ulkoilkaa paljon. Rai-

kas ilma virkistää.

P.S. Käyttäkää turvavöitä!

23

Suu puhtaaksi!– Verensokeritkin kiittävät hampaiden hoidosta

Diabetes altistaa suun

sairauksille. Nämä voivat

heijastua hoitotasapainoon.

Kun pidät hyvää huolta

hampaistasi, edistät samalla

terveyttäsi yleisemminkin.

Diabeetikoiden lisääntynyt alttius tuleh-

duksille koskee myös suun seutua.

Diabetekseen liittyy etenkin hampai-

den kiinnityskudossairauksia. Näiden

tulehdus sairauksien tiedetään vaikutta-

van pitkäaikaisverensokeriin eli HbA1c-

arvoon. Joskus huonoa hoitotasapainoa

voidaankin parantaa yksinkertaisesti

tehostamalla hampaiden hoitoa. Kiinni-

tyskudossairauksista harmittomimpana

tunnetaan ientulehdus.

– Ientulehdusta potevat kaikki jossa-

kin elämänsä vaiheessa, toteaa ham-

maslääketieteen tohtori ja suubiologian

yliopistonlehtori Päivi Mäntylä.

Ehkäisy parasta hoitoa

Toisilla ientulehdus voi vuosien saatossa

edetä vakavammaksi taudiksi, paro-

dontiitiksi. Sairaus voi pahimmillaan joh-

taa hampaiden menetykseen. Vaikka

yleensä näin käy vasta keski-iässä, myös

nuoren aikuisen hampaat ovat huonolla

tuurilla vaarassa.

Diabetes – ja mahdollinen huono

verensokeritasapaino – on parodontiitin

selvä riskitekijä. Parodontiitti puolestaan

pahentaa hoitotasapainoa entisestään.

Tarkasti ei tiedetä, kuka on esimer-

kiksi perimänsä vuoksi suurimmassa

vaarassa sairastua parodonti i t t i in.

Jär kevintä hoitoa onkin ehkäisy: ien-

tulehduksen torjunta ja sen etenemisen

estäminen.

Mäntylä pitää opetustyönsä ohessa

yksityisvastaanottoa Vantaalla. Hänen

hoidettavanaan käy paljon potilaita, joilla

tulehdus on ehtinyt valitettavan pitkälle.

Lääkäri tunnistaa

Jos ikenet vuotavat verta hampaita har-

jatessa, se on merkki tulehduksesta.

Yleensä kyse on tavanomaisesta ien-

tulehduksesta. Parodontiitin diagnosoi-

miseksi tarvitaan hammaslääkärin asian-

tuntemusta, joten lääkärissä kannattaa

käydä säännöllisesti.

Parodontiitissa tuhoutuu hammasta

kiinnittäviä sidekudosrakenteita. Baktee-

rit pääsevät hampaiden ja ienten väliin ja

aiheuttavat palautumatonta kudostuhoa.

Hoidolla sairauden eteneminen pys-

tytään pysäyttämään, mutta menetettyä

kudosta eli hampaiden kiinnityssäikeitä

ei saada takaisin.

Tulehtuneet ientaskut voivat yhteen-

laskettuna muodostaa jopa kämme-

nen kokoisen tulehtuneen haavan, jonka

kautta elimistöön pääsee helposti bak-

teereja. Parodontiitin on havaittu olevan

yhteydessä esimerkiksi sydän- ja veri-

suonisairauksien sekä keuhkosairauk-

sien, kuten keuhkokuumeen, kasvanee-

seen riskiin.

Sammaltaako suusi?

Pitkään korkealla pysytelleet verensoke-

rit voivat villiinnyttää bakteeristoa myös

siten, että suuhun syntyy sienitulehdus.

Vaiva voi olla kiusallinen, sillä suuhun

saattaa ilmestyä punoitusta ja limakalvot

voivat olla arat, kirvelevät tai kutisevat.

Sairaus näkyy viljelynäytteessä.

– Sienitulehdus on huonon immuuni-

puolustuksen merkki, Mäntylä toteaa.

Sienitulehdusta voidaan hoitaa esi-

merk iksi imeskely tablete in. Ennen

muuta tulisi silti hoitaa sokeritasapai-

no kuntoon.

Joidenkin tutkimusten perusteella

diabeteksella on yhteys myös kariekseen

eli hampaiden reikiintymiseen. Tästä ei

kuitenkaan ole yksiselitteisiä tai varmoja

todisteita: yhteys on havaittu lähinnä lap-

silla ja liittyy syljen laadullisiin muutoksiin

diabeetikoilla.

Mäntylä tosin muistuttaa, että jos dia-

beetikko joutuu syömään usein, se voi

lisätä hampaiden reikiintymistä.

Elintavat kuntoon

Yksi suurimmista karhunpalveluksista,

joita suunsa terveydelle voi tehdä, on

polttaa tupakkaa. Tupakointi lisää tuleh-

dusherkkyyttä ja samalla sekä peittää

tulehduksen merkkejä että heikentää

sen paranemista. Sauhuttelijan ikenet

eivät esimerkiksi välttämättä vuoda

verta, vaikka ientulehdus olisi päässyt

pahaksikin.

– Tupakassa on mieletön määrä myrk-

kyä. Se on yleisterveydelle suuri riski,

Mäntylä muistuttaa.

Tupakoinnin jättämisen lisäksi suunsa

hyvinvointia voi luonnollisesti edistää

syömällä terveellisesti. Kun välttelee

Teksti: Päivi Paju

Kuvat: Marja Pirilä

24

turhaa napostelua, hampaat säästyvät

jatkuvilta happohyökkäyksiltä. Esimer-

kiksi makeiset ja happamat virvoitusjuo-

mat rasittavat hampaita vähiten aterian

yhteydessä nautittuna. Aterian jälkeen

happohyökkäyksen voi katkaista vaikka-

pa pureskelemalla ksylitolipurukumia.

Vuosittain lääkäriin

Päivi Mäntylän mielestä diabeetikko-

jen olisi hyvä käydä hammaslääkärin

tarkastuksessa vuoden välein. Sopiva

tarkastusväli on kuitenkin yksilöllinen, ja

parhaan suosituksen saakin käydessä

hammaslääkärin tai suuhygienistin vas-

taanotolla. Hän tuntee potilaan tilanteen

ja osaa ennakoida seuraavan käynnin

tarvetta.

Aina hammaslääkäriin ei julkisessa

terveydenhuollossa pääse haluamas-

saan ajassa. Osassa kunnista tai opis-

kelijaterveydenhuollossa edes tyypin 1

diabetesta sairastava ei enää niin vain

kurvaa hammaslääkäriin jonon ohitse.

Oman diabeteslääkärin kanssa voi ot-

taa puheeksi, olisiko vastaanotolle tar-

vittaessa mahdollista päästä tavallista

nopeammin.

Ohjeita suun hoitoonHarjaa hampaat ainakin aamuin ja illoin.•

Huolellinen harjaus kestää pari minuuttia. Pehmeä harja on paras.•

Tärkein puhdistettava kohta on ienreuna. Harjan tulee olla vinossa •

kulmassa ienreunaa vasten niin, että harja koskettaa

sekä hampaita että ikeniä.

Harja ei puhdista hammasvälejä, •

joten käytä lisäksi hammaslankaa tai -tikkuja.

Älä harjaa hampaita heti syömisen jälkeen, •

jotta hammaskiille ei vaurioituisi, vaan odota puolisen tuntia.

Hammasharja olisi hyvä vaihtaa muutaman kuukauden välein •

ja esimerkiksi fl unssan jälkeen.

– Nyt keskitytään paljolti tulipalon

sammuttamiseen, kuten säryn hoitami-

seen, hampaiden paikkaukseen ja juuri-

hoitoon. On älyttömän huonoa kehitys-

tä, jos ehkäisevä hoito jää sikseen eikä

ketään väestöstä priorisoida ohi muiden,

Mäntylä sanoo.

Kun pitää itsestään huolta ja saa sai-

rautensa hyvään tasapainoon, nuori dia-

beetikko ei onneksi tarvitse sen tiheäm-

piä käyntivälejä kuin ei-diabeetikkokaan.

Suositukset päivittäiseen hampaiden

hoitoon ovat diabeetikoille samat kuin

muillekin.

25

Maahantuoja:

OneMed Oyonemed.asiakaspalvelu@onemed.comPuhelin 020 445 3803www.onemed.fi

Katso lisätietoja osoitteesta: www.onemed.fi/diabetes

X-mini käyttää tuttua X-Sensor-testiliuskaa!

Helppokäyttöinen, pieni ja kevyt verensokerimittari– yhdeksän erilaista vaihdettavaa värikuorta!

X-mini 100 % koossa

Valitse oma tyylisi

Tällä palstalla nuori kysyy

ja asiantuntija vastaa.

Kuinka kauan sokereiden

täytyy olla korkealla, että tulee

ketoaineita?

Arttu Karttunen, 12, Saarijärvi

Kysymys ja vastaus

Korkeat verensokerit ja ketoaineet liit-

tyvät toisiinsa silloin, kun elimistö kärsii

insuliinin puutteesta. Tämä tapahtuu

erityisesti silloin, kun pitkävaikutteinen

insuliini jää pistämättä tai pumppuhoi-

dossa insuliinin saanti keskeytyy.

Pumppuhoidossa ketoaineita alkaa

kehittyä usein jo 2–3 tunnin kuluttua in-

suliinin saannin loppumisesta, mutta

kehittymisen vauhdissa on yksilöll i-

siä eroja. On hyvä muistaa, että pum-

pun käyttäjän verensokerin ei tarvitse

välttämättä olla kuin tasolla 15 mmol/l

tai jopa vähemmän, kun ketoaineita jo

alkaa muodostua.

Ketoaineita saattaa ilmaantua melko

matalilla verensokereilla myös silloin, kun

jokin tulehdustauti on alkamassa tai ollut

jo jonkin aikaa. Silloin on yleensä kuu-

metta ja vointi huonontunut.

Jos muistaa pistää pitkävaikutteisen

insuliinin säännöllisesti, mutta unohtaa

ottaa ateriainsuliinit, verensokeri voi olla

yli 15 mmol/l pitkäänkin ilman, että keto-

aineita kehittyy.

Yhteenvetona totean, ettei mitään

selvää sääntöä verensokerin tasosta tai

kohonneen verensokerin kestosta ja ke-

toaineiden ilmaantumisesta voi antaa.

Tärkeää on muistaa pistää insuliini sään-

nöllisesti. Jos ilmaantuu oksentelua,

jano tusta, vatsakipuja ja huonovointi-

suutta, ketoaineet on syytä mitata ve-

rensokeritasosta riippumatta. Erityisen

tärkeää on tietysti mitata ketoaineet, jos

edellä mainittujen oireiden lisäksi veren-

sokeri on koholla.

Vuokko Kallioniemi

sisätautien erikoislääkäri

diabeteksen hoidon

ja kuntoutuksen erityispätevyys

Diabetesliitto

27

Diabeteksen ilot ja surutInspis otti selvää, mikä diabeteksessa harmittaa ja onko sairaus tuonut jotain hyvää elämään.

Jasmin Kontinen,

13, Lahti

Jasmin sairastui diabetekseen

5-vuotiaana.

– Diabeteksessa mikään ei

harmita kauheasti. Vähän kui-

tenkin se, että syömisiä pitää

aina miettiä.

– Olen saanut paljon diabee-

tikko kavereita. Lahden dia-

betesyhdistys järjestää kivoja

jut tuja nuorille, pääsimme esi-

merkiksi ilmaiseksi leffaan.

Petteri Karjalainen,

13, Turku

Petteri sairastui diabetekseen

4,5-vuotiaana.

– Diabetes rajoittaa syömistä.

Ei voi syödä aina kun haluaa.

– Kivaa on se, että pääsin

Diabetesliiton nuorten kurssille.

Sain kavereita ja siellä sai uida

paljon.

Lauri Himberg,

13, Turku

Lauri sairastui diabetekseen

5,5-vuotiaana.

– Minua ei harmita diabetek-

sessa mikään.

– Diabetesleirit ja -kurssit ovat

kivoja, koska niissä tapaa muita

diabeetikoita.

Säde Jalonen,

13, Vantaa

Säde sairastui diabetekseen

6-vuotiaana.

– Diabetes rajoittaa jonkin

verran elämää, koska joutuu pis-

tämään, mittaamaan verensoke-

ria ja laskemaan hiilihydraatteja.

– On mukavaa, kun o len

saanut niin paljon tietoa dia-

beteksesta.

Teksti ja kuvat:

Minna Kinnari

28

NovoInfo

Tietoa tuotteistamme 0800 122 566

... Mikä on insuliinianalogi... Kuinka

säilytän insuliineja kesähelteellä tai

talvipakkasella... Miksi neula tulee

poistaa annosteluvälineestä jokaisen

pistoksen jälkeen... Kuinka kauan

voin käyttää avattua esitäytettyä in-

suliinikynää... Mikä on kaksivaiheinen

insuliini... Olen lähdössä ulkomaille,

saako käytössäni olevaa valmistetta

matkakohteestani... Mitä tarkoittaa

pikainsuliini... Mitä tapahtuu, jos

käytän samaa neulaa useammin kuin

kerran...

Kuinka usein insuliinia pistetään...

Miksi insuliini sekoitetaan... Mikä

on ylipitkävaikutteinen insuliiniana-

logi... Mikä aiheuttaa insuliinin

tuoksun... Kuinka hävitän käytetyn

esitäytetyn insuliinikynän... Kuinka

vaihdan säiliön insuliinikynääni...

Mikä on insuliinikynäni maksimiannos...

Mitä tarkoittaa perusinsuliini...

Pitääkö kirkas insuliini sekoittaa...

At Novo Nordisk, we are changing diabetes. In our approach to developing treatments, in our commitment to operate profitably and ethically and in our search for a cure. We know we are not simply treating diabetes, we are helping real people live better. That understanding is behind every decision or action we take, and fuels our passion to change the treatment, perception and future of diabetes for good.

KOLUMNI

MERI ÖHMAN

Meri Öhman on 15-vuotias diabeetikko Tampereelta.

Terveitä sairaitaNaapurissa asuu naishenkilö, joka ra-

kastaa puhua itsestään ja omista asiois-

taan muille. Erityisesti hän tykkää kertoa

sairauksistaan.

Siitä, kuinka hän kompastui mökin pi-

hassa, eikä mikään paikka murtunut ko-

lauksessa. Silti lääkäri määräsi viikon

sairaslomaa.

Siitä, kuinka jalkapöytä magneettiku-

vataan, koska isoonvarpaaseen sattuu.

Siitä, kuinka selkää vihlaisi matto-

ja tampatessa. Tuskin pystyy pariin viik-

koon menemään töihin.

Siitä, kuinka hän aivasti aamulla,

joten varmasti on tulossa fl unssa. Kohta

täytyy varmaan taas jäädä saikulle.

Tosiasiassa nainen on täysin terve.

Hän on ikäisekseen erinomaisessa fyysi-

sessä kunnossa, eikä hänellä ole mi-

tään perussairautta. Silti hän jaksaa jat-

kuvasti rehennellä kaikille olemattomista

vaivoistaan.

Saman rouvan nuori lähisukulai-

nen painiskelee hankalan diabeteksen

kanssa. Lapsen sokeriarvot heittelevät

kahdesta kahteenkymmeneen. Tasapai-

noa on haettu jo pitkään, mutta mikään

ei tunnu auttavan. Nainen ei ole paljon

tarjonnut auttavaa kättään sukulaisille,

vaikka hän hyvin voisi omiin sairauksiinsa

keskittymisen sijasta tukea diabeetikko-

tytön perhettä.

Myös eräs tuntemani keski-ikäinen

mies on kova poika keksimään itselleen

tauteja, vaikka on terve kuin pukki. Ker-

ran keskustelimme keliakiasta, johon

hänen kommenttinsa oli: ”Minullakin on

varmaan laktoosi-intoleranssi. Välillä

vatsani menee sekaisin maidosta.”

Jatkoimme juttelua pitkäaikaissai-

rauksista. Hän muisti kehua: ”Minun-

kin päätäni on nuoruusiästä asti särke-

nyt ajoittain.”

En ymmärrä, miksi ylipäätään pitää

leveillä sairauksilla. Onko niissä jotain

tavoittelemisen arvoista?

Siinä ei ole mitään hienoa, että herää

kolmena yönä viikossa hypoihin. Tai kun

sokerit ovat pitkään pilvissä, ja lisätes-

säsi insuliiniannostusta ne romahtavat.

Tai kun olet tuikannut insuliinia väärään

paikkaan, ja pistoskohdasta tirskahtaa

verta. Kaikkein vähiten siinä, ettet voi

koskaan olla huomioimatta diabetesta,

vaikka kuinka haluaisit.

Kukaan oikeasti sairas ei kersku vai-

voillaan, koska hän tietää, kuinka ras-

kasta arki on parantumattoman taudin

kanssa – oli se sitten astma, diabetes,

keliakia, reuma, MS-tauti, epilepsia.

Muka-sairaille tekisi hyvää kokeilla

alkuun vaikka viikon verran elämää dia-

beetikkona. Mahtaisivatko sen jäl-

keen enää isotella pikkuvarpaan laidan

nyrjähdyksillään?

30

1.

2.

NYT – kuulumisia Diabetesliitosta

Kurssit Diabeteskeskuksessa

Tampereella 201012–15-vuotiaat

• 7.6.–12.6. (12–13-vuotiaat)

• 2.8.-7.8. (14–15-vuotiaat)

• 9.8.-14.8. (14–15-vuotiaat)

• 18.10.–23.10. (12–15-vuotiaat)

Hakemukset

• Kesän kursseille 15.3.2010 mennessä

• Syksyn kurssille 15.8.2010 mennessä

Nuorten leirit

ja tapahtumat

2010Seuraa Diabetes-lehden Menomuistiota

ja nettiä www.diabetes.fi/nuoret

> Tapahtumia ja kursseja.

Voit myös ottaa yhteyttä nuorten tapah-

tumien suunnittelijoihin:

mari.noppa@diabetes.fi

terhi.turunen@diabetes.fi .

Inspis 2010Huhtikuun Inspis ilmestyy painettuna lehtenä ja verkossa•

Marraskuun Inspis ilmestynee vain nettilehtenä – saat infoa ilmestymisestä!•

Lähetä juttutoiveita ja -vinkkejä sekä anna palautetta Inspiksestä: • tiedotus@diabetes.fi

Seuraa: • www.diabetes.fi /nuoret

Sinustako Nuorten Netin bloggaaja?Diabetesliiton nuorten nettisivuilla voit olla mukana yhä laajenevassa bloginpitäjien

joukossa. Kiinnostaisiko kirjoittaminen juuri sinua? Ota yhteyttä liiton tiedotukseen

sähköpostilla: tiedotus@diabetes.fi tai soita tiedottaja Johanna Häme-Sahinoja, p. (03)

2860 431. Edellisiä blogeja voit lukea osoitteessa

www.diabetes.fi /nuoret.

Nuorille uusia diabetestunnuksiaHopeinen, kapea panssariketju (kuva 1)

• Tunnuksen pituus 18,5 cm – ketju 15 cm ja laatta 3,5 cm

• Hinta 35 € + 6,23 € posti- ja lähetyskuluja

Teräsranneke (kuva 2)

• Pituus laatan kanssa 19 cm, leveys 9,5 mm

• Kirurginterästä, ei suositella nikkeliallergisille

• Hinta 32 € + 6,23 € posti- ja lähetyskuluja

Tilaa:

Puh. (03) 2860 111 tai materiaalitilaukset@diabetes.fi

tai www.diabetes.fi /tunnukset

betes.fi

aaja?ien

een

03)

a

16–20-vuotiaat

• 8.3.–13.3. (Kela ja terveydenhuolto)

• 20.9.–25. 9. (terveydenhuolto)

Hakemukset

• Maaliskuun kurssille

31.12.2009 mennessä

• Syyskuun kurssille

20.7.2010 mennessä

Lisätietoja saat omasta hoitopaikasta tai netistä www.diabetes.fi /kurssit

ja kurssisihteeri Tiina Paroselta, p. (03) 2860 316, tiina.paronen@diabetes.fi .

31

Mittari Sinun elämäntyyliisi...Tilaa oma OneTouch® -mittarisi allaolevalla kupongilla jo tänään! Lisää tietoa LifeScanista, OneTouch® UltraEasy® -verensokerin seurantajärjestelmästä sekä muista tuotteistamme saat internetistä: www.lifescan.fi taiasiakaspalvelunumerostamme 0800 122 322.

LifeScanJohnson & Johnson

Tunnus 501272900003 VASTAUSLÄHETYS

OneTouch® UltraEasy®-aloituspakkaus

Minkä tyypin diabetes sinulla on?

Tyyppi 1 Tyyppi 2

Raskausdiabetes

Miten diabetestasi hoidetaan?

InsuliinipumpullaInsuliinikynälläLääkkeilläRuokavaliolla ja liikunnalla

Mittaan verensokerini...Enintään kerran viikossa2-10 kertaa viikossa11-20 kertaa viikossaYli 21 kertaa viikossaEn koskaanMitä verensokerimittaria

yleensä käytät?OneTouch Ultra2OneTouch UltraEasyOneTouch UltraSmartAscensia ContourFreestyle Lite

Freestyle MiniFreestyle Freedom Glucocard X-meterPrecision XceedAccu-Chek Aviva

Accu-Chek Compact PlusMuu mittari, mikä:

Etunimi Sukunimi Syntymävuosi

Lähiosoite

Postinumero Postitoimipaikka

Puhelin päivisin Sähköpostiosoite (Painokirjaimin)

Allekirjoitus Päivämäärä(Huomio! Alle 18-vuotiaat, huoltajan allekirjoitus.)

Allekirjoittamalla ja palauttamalla vastauskortin vahvistan sen, että olen lukenut ja hyväksynyt alla olevat tiedot. LifeScan tallentaa tässä vastauskortissa annetut tiedot, jotta pystymme palvelemaan asiakkaitamme mahdol- lisimman hyvin verensokerimittareihin liittyvissä kysymyksissä. Tietoja voidaan luovuttaa Johnson & Johnson-konsernin eri maiden osastoille sisäistä tietojenkäsittelyä varten, mutta tietoja ei luovuteta muille osapuolille. Sinulla on oikeus tarkistaa omat yhteystietosi ja tarvittaessa pyytää virheellisten tietojen korjaamista. Jos haluat tarkistaa omat yhteystietosi, LifeScanin vastuulla on tarkistaa henkilöllisyytesi. Vastauskorttia ei tarvitse pa- lauttaa eikä kaikkiin kysymyksiin tarvitse vastata, mutta pystymme palvelemaan sinua paremmin, jos tiedossamme on ylläolevat seikat. Jos haluat tietää, mitä yhteystiedoillesi tapahtuu, tai jos haluat tarkistaa yhteystietosi, voit soittaa LifeScanin asiakaspalvelunumeroon 0800 122 322. Annamme mielellämme lisätietoja.

Vastaanottaja

maksaa

postimaksun

Rastita mittari, jonkahaluat tilata veloituksetta:

Haluan saada tarjouksia ja tiedotteita myös sähköpostitse.

Haluan jatkossakin tarjouksia ja tiedotteita LifeScanilta ja hyväksyn, että LifeScan tallentaa yhteystietoni asiakastietokantaansa.

OneTouch® UltraSmart®-aloituspakkaus

OneTouch® Ultra®2aloituspakkaus

HA

LUT

ESS

ASI

TA

ITA

JA

SU

LJE

KIIN

NI T

ÄST

Ä, n

iin e

ttä

pal

autu

soso

ite

jää

näky

viin

. FI

-IN

SPIS

2/0

9-2

00

9-8

0