Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelma

KEHITTÄMISHANKKEISTA UUSIA TOIMINTATAPOJA POHJOIS-SAVOON

Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelma

KEHITTÄMISHANKKEISTA UUSIA TOIMINTATAPOJA POHJOIS-SAVOON

Kaisa Stigell

Kuopio 2009

Painosmäärä: 400 kpl

Pohjois-Savon liittoSepänkatu 1KuopioPL 24770101 Kuopio

Puh. (017) 550 1400E-mail: kirjaamo@pohjois-savo.fiFaksit: (017) 262 5090 kirjaamo (017) 550 1428 johto

Taitto: Tuomas Harju, Thomasmedia

Painopaikka: Kuopion Liikekirjapaino Oy,Kuopio 2009

Julkaisua on rahoitettu Euroopan unionin rakennerahastojen tuella.

ISBN 978-952-5759-08-2ISBN (pdf.) 978-952-5759-09-9ISSN 1797-4402

Kuvat

Kansi: Petri Laitinen / Kuopio Tanssii ja Soi

Irma Toivanen / Pohjos-Savon liitto kuva 3, kuva 13 (oikea), kuva 17, kuva 35,

Jussi Jäppinenkuva 6, kuva 8, kuva 21, kuva 33, kuva 37

Ilpo Lommikuva 13 (vasen)

Terve Kuopio / Kuopion kaupunkikuva 13 (keskimmäinen), kuva 25 (vasen), kuva 25 (oikea)

Tahkon markkinointi Oykuva 26

Tuomas Harju kuva 9, kuva 29

VVV – Vanhemmuuden verkoista vahvuutta – hankekuva 30

Petri Laitinen / Kuopio Tanssii ja Soi, kuva 41

Pohjois-Savon liiton julkaisu A:59

Sisältö

1. Esipuhe ............................................................................................................................................. 6

2. Selvityksen lähtökohdat ......................................................................................................... 7

2.1 Mitä selvityksellä tavoitellaan ................................................................................................ 7

2.2 Näin selvitys tehtiin ................................................................................................................ 7

2.3 Mistä voi tietää kehittämishankkeen onnistuneen ................................................................. 9

3. Ohjelmakausi 2000-2006 Pohjois-Savossa ...............................................................10

3.1 Pohjois-Savon kehityskuva .................................................................................................. 10

3.2 Pohjois-Savo osana Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelmaa .......................................................... 12

3.3 Tavoiteohjelman hallinnointi ja toimeenpano ....................................................................... 13

3.4 Kuinka paljon kehittämishankkeita on rahoitettu ................................................................. 14

4. Hanketoteuttajille tehdyn kyselyn tulokset ja hanke-esimerkit ....................18

4.1 Kyselyn tulokset ................................................................................................................... 18

4.2 Hanke-esittelyt ..................................................................................................................... 20

Itäsuomalainen oppimisverkosto ................................................................................... 21

Iäkkäiden lääkehoidon optimointi .................................................................................. 24

Tahko Academy ............................................................................................................. 26

VVV - Vanhemmuuden verkoista vahvuutta ................................................................... 30

Farmaseuttinen lääketutkimuskeskus (FLK) .................................................................. 33

Kalatietokeskus ............................................................................................................. 35

HAKA 2000–2006 .......................................................................................................... 37

5. Mitä opittiin ................................................................................................................................... 40

Ohjelmallinen aluepolitiikka on tuonut mukanaan kehittämisen keskeiseksi välineeksi hanketoimin-nan. Kehittämishankkeisiin on tärkeää liittää seurantaa sekä arviointia niiden onnistumisis-ta tai epäonnistumisista. Näin mahdollistetaan muun muassa oppiminen ja tiedon siirtyminen eteenpäin. Päättyneistä hankkeista saatua tietoa ei tietenkään voi enää käyttää kuljetun tien ohjaamiseen, mutta tulevaisuuden kannalta jälkikäteisarvioinnilla on suuri merkitys. Virallisten ja lainsäädäntöön perustuvien arviointien rinnalla on alettu julkaista erilaisia itsearviointeja ja sel-vityksiä, jotta voidaan arvioida kehittämishank-keiden tuloksia. Selvitys edustaa tämän tyyppistä itsearviointia.

Raportin keskeisenä tavoitteena on esitellä EU:n tavoite 1 -ohjelmakaudella Pohjois-Savossa to-teutettuja Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelman kehit-tämishankkeita. Vaikka raportin näkökulmana on tapauskohtainen suppeahko tarkastelu, se antaa toisaalta kuvan erilaisten kehittämishankkeiden luonteesta ja toimijoiden arjesta. Selvitys tarjoaa lisää tietoa hankekokemuksista, ja sitä voidaan hyödyntää oppimisen näkökulmasta.

1. ESIPUHE

6

2.1 Mitä selvityksellä tavoitellaan

Monessa kehittämishankkeessa yksi isoimmista ongelmista on ollut se, että tehdyt mittavatkaan ponnistelut eivät ole tuottaneet pysyviä tuloksia, ja näin hankerahoituksen päätyttyä tulokset ja tuotokset ovat valuneet hukkaan. Kehittämistyön riskinä on sen jääminen vain kokeiluksi ja hetkel-liseksi hyödyksi. Tämän selvityksen päätavoittee-na on esitellä hanke-esimerkkien avulla toisen-laisia tapauksia: onnistuneita ja vaikutuksiltaan kestäviä hankkeita.

Hanketoiminnassa ja sen arvioinnissa on tärkeää hahmottaa ohjelman ja hankkeen toi-mintaympäristö. Tällä tarkoitetaan taloudellista ja sosiaalista kehystä, jossa hanke toteutetaan. Raportissa tarkastellaan toteutettujen kehittämis-hankkeiden toimintaympäristöä lyhyehkösti, pääpainon ollessa kuitenkin onnistuneiden kehit-tämishankkeiden esittelyssä.

Selvitys on osa Pohjois-Savon liiton ja muiden rahoittajaviranomaisten omaa arviointi- ja selvi-tystyötä päättyneeltä tavoite 1 -ohjelmakaudelta. Työllä halutaan tuoda hankemaailman arki lähem-mäksi kansalaisten arkea ja kertoa onnistuneiden kehittämishankkeiden avulla, millaisia asioita EU-rahoituksella on saatu aikaan.

2. SELVITYKSEN LÄHTÖKOHDAT

Selvityksen alussa (luku 2) käsitellään työn tavoitteita ja lähtökohtia. Luvussa 3

esitellään Pohjois-Savon aluetaloutta sekä Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelmaa maakunnassa sen tavoitteiden, hallinnon ja rahoituksen näkökul-masta. Luku 4 sisältää hankkeiden toteuttajille suunnatun kyselyn tuloksia, sekä seitsemän hyvin onnistuneen ja vaikutuksiltaan pysyvän kehit-tämishankkeen esittelyn. Luvussa 5 vedetään sel-vityksen tulokset yhteen ja annetaan suosituksia tulevaisuutta varten.

2.2 Näin selvitys tehtiin

Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelmakausi kattoi vuodet 2000–2006; uuden EU:n rakennerahastokauden alkaessa vuoden 2007 puolella. Tavoite 1 -ohjel-makauden hankkeita on kuitenkin ollut mahdol-lista osittain toteuttaa vielä vuonna 2008. Tästä syystä selvitys on tehty vuoden 2008 syksyllä, jotta viimeisetkin tavoite 1 -ohjelman hankkeet on saatu päätökseen.

Selvitys koostuu toteutettujen kehittämis-hankkeiden toimintaympäristön kuvauksesta, hankkeille suunnatun kyselyn analysoinnista sekä hanke-esimerkkien kuvauksista. Raportin pääpaino on seitsemän Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelmasta rahoitetun onnistuneen kehittämis-hankkeen esittelyssä.

7

Kehittämishankkeiden toimintaympäristöä on ku-vattu lyhyesti Pohjois-Savon esittelyn yhteydessä sekä tavoiteohjelman tavoitteiden ja hallinnon näkökulmasta. Nämä kolme näkökulmaa on valit-tu tarkasteluun, jotta ymmärretään millaisessa vii-tekehyksessä kehittämishankkeet ovat toteutettu.

Selvityksessä analysoidaan hankkeiden to-teuttajille tehdyn kyselyn tuloksia. Kysely tehtiin syyskuussa 2008, ja se suunnattiin ohjelma-kauden lopusta toteutetuille hankkeille. Loppu-kauden hankkeisiin keskittymällä saatiin katta-vimmin tavoitettua hankehenkilöstöä, ja hank-keiden asiat olivat vielä hyvässä muistissa. Han-kekyselyllä kartoitettiin muun muassa, millaisia haasteita hankkeet olivat kohdanneet ja miten hankkeet ovat jatkaneet toimintaa tukirahoituksen päätyttyä

Raporttiin otetut hanke-esimerkit valikoitiin sekä hankekyselyn avulla että rahoittajien ko-kemusten perusteella. Haastattelut toteutettiin loka-marraskuussa vuonna 2008. Haastatteluissa haluttiin selvittää muun muassa, millaisia tavoit-teita hankkeilla on ollut, millaisia konkreettisia

toimia niissä on tehty sekä mitä hankkeessa edis-tetylle toiminnalle on tapahtunut EU-rahoituksen päätyttyä. Hankehaastatteluissa haettiin vastaus-ta myös syntyneiden hyvien käytäntöjen kuvauk-selle.

Raportin lähteinä on käytetty kyselyä, hanke-vastaavien haastatteluja, eri rahoittajien näke-myksiä menestyksekkäistä hankkeista sekä hankkeiden rahoitustietoja (FIMOS: Sisäasian-ministeriön EU:n rakennerahasto-ohjelmien seu-rantarekisteri ohjelmakaudelle 2000–2006). Läh-demateriaalina käytetty aineisto on koottu rapor-tin loppuun.

Raportissa käsitellään ainoastaan Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelmakaudella

Pohjois-Savossa toteutettuja kehittämishank-keita. Tarkastelun ulkopuolelle on jätetty myönnetyt yritystuet ja -rahoitus. Myös vain kansallista rahoitusta sisältävät kehittämis-hankkeet on rajattu raportin ulkopuolelle.

8

2.3 Mistä voi tietääkehittämishankkeen onnistuneen

Kehittämistyön avulla voidaan kokeilla, tutkia ja kypsyttää erilaisia ideoita ja hakea toisenlai-sia toimintatapoja. Hankkeiden avulla pyritään ratkaisemaan ongelmia ja haasteita ja samalla luomaan uusia käytäntöjä. Kehittämishankkeella voidaan mahdollistaa muun muassa uusien ja parempien toimintatapojen löytyminen ja pyrkiä näin ollen uudistumaan ja tehostamaan organi-saatiota, toimintatapoja tai toimintaympäristöä. Vaarana voi kuitenkin olla, että kehittämishank-keet jäävät vain erillisiksi ja irrallisiksi pyrähdyk-siksi varsinaisen toiminnan ulkopuolelle, jolloin ne eivät johda sen paremmin toimintaympäristön kehittymiseen kuin vakituiseen toimintaan tai py-syviksi toimintamalleiksi.

Usein haasteena on tunnistaa kehittämis-hankkeiden tuloksia ja näiden tulosten kestävyyt-tä: hankkeissa mahdollisesti saavutettua kehitys-tä voi olla hankala havaita ja mitata. Puhtaissa yrityksiin kohdistuvissa investointihankkeissa muutoksen havaitseminen on helpompaa. Ke-

hittämishankkeissakin määrälliset tavoitteet voi olla näennäisesti helppo todentaa. Hankkeelle saattaa olla ongelmatonta raportoida projektin toteumatietoja (esimerkiksi projektissa aloittaneet henkilöt ja sukupuolijakauma sekä järjestetyt kou-lutuspäivät) ja kaikki osapuolet voivat olla peri-aatteessa tyytyväisiä hankkeen ”tuloksiin”. Kun kaikkien hankkeiden tiedot lasketaan yhteen, saadaan tietynlaisia kuvaajia hankkeiden onnis-tumisesta tai epäonnistumisesta. Näitä tietoja voi olla kuitenkin hyvin hankala tulkita.

Kehityksen havaitsemiseen ei ole olemassa yhtä oikeaa keinoa. Rahoittajaorganisaatioiden tulisi pystyä kuitenkin osoittamaan, kuinka hyvin kehittämishankkeet ovat onnistuneet. Selvityk-sessä esiteltävät hanke-esimerkit ja syntyneet hyvät käytännöt tarjoavat yhden, joskin suppean tavan etsiä ja käsittää kehittämishankkeiden saa-vutuksia. Selvitys ei ole kattava kuvaus erilaisista kehittämishankkeista, niiden arvioinnista ja tu-loksista. Kehittämishankkeen vaikuttavuuden ar-viointia lähestytään selvityksessä kuvaamalla yk-sittäisten hankkeiden luonnetta, toiminnan tavoit-teita ja kehittämistyöstä saatuja hyötyjä.

3.1 Pohjois-Savon kehityskuva

Ohjelmakaudella 2000–2006 Pohjois-Savon maakuntaan kuului viisi seutukuntaa ja 23 kuntaa. Näistä 23 kunnasta seitsemän on kaupunkeja: Kuopio, Iisalmi, Kiuruvesi, Suonenjoki, Juankos-ki, Nilsiä ja Varkaus. Maakunnan viisi seutukun-taa ovat Kuopion seutukunta, Koillis-Savo, Sisä-Savo, Varkauden seutukunta ja Ylä-Savo.

Tavoite 1 -ohjelmakaudella vuosina 2000–2006 koko maan bruttokansantuotteen kasvu oli 26 %, kun se oli Pohjois-Savossa 25 %. Brutto-

kansantuote asukasta kohden Pohjois-Savossa oli 84 % koko maan tasosta. Ihmisten elintasos-sa ei ole yhtä suurta eroa, koska muun muassa asuntojen hinnat ovat maakunnassa alhaisem-mat kuin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla.

Pohjois-Savon maakunnan ja koko maan kas-vuero yritysten liikevaihdolla mitattuna on kaven-tunut kuluvalla vuosituhannella. Yritysten liikevaih-to kasvoi vuosina 2000–2007 koko maassa kes-kimäärin 5,9 prosenttia, Pohjois-Savossa vastaava kasvu oli 5,5%.

3. OHJELMAKAUSI 2000-2006 POHJOIS-SAVOSSA

Kuvio 1: Pohjois-Savon maakunta

10

Koillis-Savon seutukunta20 403 asukasta

Kuopion seutukunta119 472 asukasta

Sisä-Savon seutukunta15 539 asukasta

Varkauden seutukunta34 290 asukasta

Ylä-Savon seutukunta59 159 asukasta

Pohjois-Savon seuduista Kuopion nousemi-nen on ollut erityisen voimakasta. Kasvua selit-tää osaltaan se, että Kuopion seutu ei kuulunut edellisellä ohjelmakaudella (1996–1999) EU-ra-kennerahastojen piiriin. Myös Ylä-Savossa kasvu on säilynyt korkealla tasolla (6,1 %). Sisä-Savon seutu on onnistunut nopeuttamaan kasvuaan kol-minkertaiseksi (5,7 %). Varkauden seudun (3,9 %) ja Koillis-Savon (4,8 %) kasvu on puolestaan nopeutunut vähän tällä vuosituhannella.

Maakunnan viennin kasvu on saavuttanut koko maan tason vuosina 2000-2007. Viennin kasvu on virkistynyt erityisesti Kuopion ja Sisä-Savon seuduilla. Ylä-Savossa viennin kasvu on jatkunut myös tällä vuosituhannella edelliseen tapaan. Koillis-Savossa vienti on pysynyt samalla tasolla kuin aiemminkin. Varkauden seudulla vien-nin kasvu on puolestaan hidastunut. Viennin kas-vu koko maakunnassa on ollut nopeinta kone-, kulkuneuvo- ja metalliteollisuudessa. Hitaampaa viennin kasvu on ollut paperi-, puu-, vaatetus- ja elintarviketeollisuudessa sekä sähkötekniikassa.

Palkkasumma on kasvanut Pohjois-Savossa vuosina 2000–2007 melkein samaa tahtia koko maan kanssa. Maakunnassa palkkasumman kasvu oli 4,7% ja valtakunnassa 4,9% vuodessa. Palkkasumman kasvu on hidastunut koko maas-sa. Kuopion ja Sisä-Savon seuduilla palkkasum-

man kasvu on poikkeuksellisesti kiihtynyt, mutta Varkaudessa se on hidastunut johtuen sellu- ja paperiteollisuuden sekä ICT-alan tuotannon vähentymisestä. Kone- ja kulkuneuvoteollisuus, rakentaminen ja liike-elämän palvelut nopeutti-vat Pohjois-Savon palkkasumman kasvua. Hei-kointa kasvu on ollut elintarvike- ja vaatetusteol-lisuudessa sekä sellu- ja paperiteollisuudessa.

Pohjois-Savossa muuttotappio on vähenty-nyt kolmannekseen siitä mitä se oli 2000-luvulle tultaessa. Muuttoliikkeen kasvu on vähentänyt kuntien muuttotappiota vaikkakin maakuntaan on tullut siirtolaisia vain vajaa kolme prosenttia koko maahan saapuneista. Pohjois-Savon ikärakenne on vanhentunut edelleen: maakunnassa syntyy vähemmän ihmisiä kuin kuolee. Luonnollinen väestönkasvu on päättynyt maakunnassa jo vii-me vuosituhannen loppupuolella. Ikärakenteen vanhenemisesta seuraa työvoiman tarjonnan kääntyminen laskuun.

Työttömyys on vähentynyt Pohjois-Savossa nopeammin kuin muualla maassa. Työpaikat ovat lisääntyneet liike-elämän palveluissa, kaupassa, liikenteessä, rakentamisessa sekä osassa teol-lisuutta. Työpaikat ovat puolestaan vähentyneet maataloudessa ja julkisissa palveluissa. (Läh-teenä luvussa käytetty Pohjois-Savon aluetalous-katsausta syksyltä 2008.)

Taulukko 1: Liikevaihdon keskimääräinen vuosimuutos koko maassa ja Pohjois-Savossa Lähde: Tilastokeskus, Asiakaskohtainen suhdannepalvelu

11

Liikevaihdon keskimääräinen vuosimuutos kaudella 1996-1999, 2000-2006 sekä v. 2007 ja tammi-kesäkuussa 2008

KOKO MAA POHJOIS-SAVO KUOPION SEUTU VARKAUDEN YLÄ-SAVON KOILLIS-SAVON SISÄ-SAVON SEUTU SEUTU SEUTU SEUTU

kesk

im. v

uosi

muu

tos

%

15

10

5

0

1996-1999 2000-2006 2007 2008 (1-6)

Maailmantaloudessa tämän hetkinen heikko tilanne, kuten osakemarkkinoiden

epävakaus sekä kuluttajien luottamuksen vähene-minen, ennakoivat hidasta kasvua tai taantumaa. Sen pituutta tai syvyyttä ei pystytä tässä vaihees-sa kuitenkaan arvioimaan.

Pohjois-Savon merkittävimpiä teollisuusyrityksiä

• Stora Enso Oy, Varkauden tehtaat• Foster Wheeler Energia Oy, Varkaus• Ponsse Oy, Vieremä/Iisalmi• Yara/Kemira GrowHow Oy, Siilinjärvi• Atria Suomi Oy, Kuopio• Tamfelt Oy, Juankoski• Powerflute Oy / Savon Sellu, Kuopio• Honeywell Oy, Kuopio• Olvi Oy, Iisalmi• Valio Oy, Lapinlahden tehdas• Keitele Forest Oy, Keitele• Bella-Veneet Oy, Kuopio• Karelia-Upofloor Oy, Kuopio• Oy Danfoss Ab, Leppävirta• Junttan Oy, Kuopio

Nousevia / muita merkittäviä Pohjois-Savon yrityksiä

• Advanced Fiber Technologies (AFT Aikawa)

Oy, Varkaus

• Andritz Oy, Varkaus

• Ark Therapeutucs Oy, Kuopio

• Cramo Master Oy, Leppävirta

• Finndomo Oy, Sonkajärvi

• Gebwell Oy, Leppävirta

• Hydroline Oy, Siilinjärvi

• Komas Oy, Kuopio

• Lujabetoni Oy, Siilinjärvi

• Normet Oy, Iisalmi

3.2 Pohjois-Savo osana Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelmaa

Rakennerahastokaudella 2000–2006 Itä-Suomi kuului kokonaisuudessaan Euroopan unionin tavoite 1 -ohjelmaan. Ohjelman piiriin kuuluivat sellaiset alueet, joiden keskimääräinen asukas-kohtainen bruttokansantuote oli alle 75% koko EU:n vastaavasta arvosta. Tavoite 1 -ohjelmalla

Taulukko 2: Teollisuuden viennin keskimääräinen vuosimuutosLähde: Tilastokeskus, Asiakaskohtainen suhdannepalvelu

12

Teollisuuden viennin keskimääräinen vuosimuutos kaudella 1996-1999, 2000-2006 sekä v. 2007 ja tammi-kesäkuussa 2008

KOKO MAA POHJOIS-SAVO KUOPION SEUTU VARKAUDEN YLÄ-SAVON KOILLIS-SAVON SISÄ-SAVON SEUTU SEUTU SEUTU SEUTU

kesk

im. v

uosi

muu

tos

%

30

25

20

15

10

5

0

-5

-10

1996-1999 2000-2006 2007 2008 (1-6)

oli selkeä päämäärä: Itä-Suomen negatiiviset kehityskierteet katkaistaisiin ja talouden kehitys nostettaisiin kestävälle kasvu-uralle. Tavoite 1 -ohjelman yleistavoitteet olivat uusien työpaikko-jen ja yritysten luominen, työpaikkojen säilymisen edistäminen, tuotantorakenteen monipuolista-minen, yritystoiminnan kehittäminen sekä tasa-arvon ja kestävän kehityksen edistäminen.

Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelman mukaan kai-kissa neljässä maakunnassa (Pohjois-Savo, Etelä-Savo, Pohjois-Karjala ja Kainuu) ensisijaisia kehittämiskohteita olivat kaikille yhteiset elinkei-noalat (klusterit): elintarvike-, matkailu-, metsä-, puu-, metalli-, tietotekniikka- ja informaatio (ICT)- sekä hyvinvointiklusteri/ketju.

Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelmassa tukea ohjat-tiin seuraaviin painopisteisiin (eli toimintalinjoi-hin): yritystoiminnan kehittäminen ja yritysten toimintaympäristön parantaminen (TL 1), osaa-misen vahvistaminen ja työvoiman valmiuksien parantaminen (TL 2), maaseudun kehittäminen (TL 3) sekä rakenteiden ja hyvän ympäristön ke-hittäminen (TL4).

Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelmaa ja sen eri toimintalinjoja on rahoitettu neljästä erilli-

sestä rahastosta:

• Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) tavoitteena on tasoittaa eri alueiden välisiä kehitys- ja elintasoeroja rakenteellisen so-peuttamisen sekä kehittämisen kautta.

• Euroopan sosiaalirahaston (ESR) tavoitteena

on työllisyyden, osaamisen sekä yrittäjyyden tukeminen

• Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahas-ton (EMOTR) kautta rahaa ohjataan maaseu-dun kehittämiseen sekä maatalouden kilpai-lukyvyn parantamiseen.

• Kalatalouden ohjausrahaston (KOR) tavoit-teena on uudistaa kalatalouden rakenteita alan turvaamiseksi.

3.3 Tavoiteohjelman hallinnointi ja toimeenpano

Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelman koordinoinnis-ta maakuntatasolla vastasivat aluekehitysviran-omaisina Itä-Suomen maakuntien liitot tiiviissä yhteistyössä. Koordinaatioon sisältyi muun muassa maakuntaan osoitetun rahoituksen suun-taaminen, seuranta ja rahoituksen myöntäminen yhdessä muiden varsinaisten rahoittajaviran-omaisten kanssa. Tavoite 1 -ohjelman varsinai-sia rahoittajaviranomaisia Pohjois-Savossa olivat Pohjois-Savon TE-keskus, Tekes, Finnvera Oyj, Pohjois-Savon liitto, Itä-Suomen lääninhallitus, Pohjois-Savon ympäristökeskus ja Tiehallinnon Savo-Karjalan tiepiiri.

Maakunnan yhteistyöryhmä (MYR) perustet-tiin ohjelmakauden alussa yhteensovittamaan rakennerahasto-ohjelmien toimeenpanoa sekä alueen kehittämiseen vaikuttavia toimenpiteitä. Tämän lisäksi sen tärkeimpiä tehtäviä oli raken-nerahastovarojen ja kansallisen rahoituksen yh-

13

teensovittaminen ja rahoituksen suuntaaminen maakuntaan. Yhteistyöryhmä varmisti myös alue-kehittämisen kannalta merkittävien hankkeiden toteuttamista sekä hyväksyi hankkeiden valintaa tarkentavia kriteereitä.

Maakunnan yhteistyöryhmä koostui muun muassa Pohjois-Savon liiton jäsenkunnis-ta, ohjelmaa rahoittavista viranomaisista sekä tärkeimmistä työmarkkina- ja elinkeino-järjestöistä. Sen edustajat valittiin aina koko ohjelmakaudeksi. Itä-Suomen tavoite 1 -ohjel-makaudella MYR:n toimikausi kesti vuo-den 2000 alusta vuoden 2007 kevääseen.

3.4 Kuinka paljon kehittämishankkeita on rahoitettu

Rahoituksen kohdentumista kehittämishank-keisiin tarkastellaan klusterinäkökulmasta. Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelmaan on kirjattu kuusi keskeistä klusteria, jotka on haluttu nostaa ke-hittämisen keskiöön. Nämä kuusi klusteria ovat jo aiemmin esitellyt metsä-, metalli-, matkailu- hyvinvointi-, elintarvike- ja ICT-klusteri. Näiden klustereiden lisäksi maakuntasuunnitelmiin on määritelty maakunnan kehittämisen kannalta tärkeiksi klustereiksi ympäristö- ja kulttuuriklus-terit. Tavoite 1 -ohjelmakaudella haluttiin tukea useampaa toimialaa laaja-alaisesti. Tämän vuok-si klustereita on useita.

Klusteri voidaan määritellä verkostoksi, joka muodostuu yritysten ketjuista. Nämä

ketjut ovat muodostuneet jonkin tuotannollisen ytimen ympärille. Klusteriin kuuluvia yrityksiä palvelee joukko muita yrityksiä, joiden välityk-sellä klusteri kasvaa ja monipuolistuu. Klusteriin voi kuulua myös muun muassa koulutus-, tutki-mus- ja rahoituslaitoksia, toimiala- ja ammatillisia järjestöjä sekä monia muita julkisia palveluita.

Klusterin verkostoissa liikkuu erilaisia kontak-teja, tietoa, hyödykkeitä ja rahaa. Verkoston eli klusterin osat tukevat jäsentensä osaamista ja kilpailukykyä. Klusteriajattelun ydin on siinä, että verkostoyhteyksillään yritys tai organisaatio voi tuottaa hyötyä niin itselleen kuin koko verkostolle. Mukana klusterissa voi olla toimijoita eri aloilta tai ne voivat sijaita toisaalla. Tästä huolimatta ne löytävät jonkin yhteisen tavan hyötyä yhteistyöstä.

Pohjois-Savossa rahoitetut kehittämishankkeet

Vuosina 2000–2006 Pohjois-Savossa rahoitettiin yhteensä 789 kehittämishanketta. Luku sisältää ylimaakunnalliset hankkeet, joissa hankkeen vaikutukset ovat suuntautuneet muuallekin Itä-Suomeen ja Pohjois-Savo on ollut rahoittamassa kyseistä hanketta. Euroopan unionin rahastoista (EAKR, ESR, EMOTR, KOR) EU-tukea myönnet-tiin rahoituspäätösten mukaan yhteensä liki 132 miljoonaa euroa ja valtion rahoitusta noin 89 mil-joonaa euroa. Kuntarahaa kehittämishankkeissa oli yhteensä noin 49 miljoonaa euroa ja yksityistä rahaa 42 miljoonaa. Lisäksi hankkeissa oli muuta julkista rahoitusta reilu miljoona euroa. Kehit-tämishankkeisiin käytettiin yhteensä noin 314 mil-joonaa euroa.

Pohjois-Savossa vuosina 2000–2006 ra-hoitettuja kehittämishankkeita käsitellään

hankkeiden rahoituspäätösten mukaan eikä hank-keille tehtyjen maksatusten mukaisesti. Tämä tar-kastelutapa on valittu siksi, että viimeiset maksa-tukset hankkeille tehdään vuoden 2008 loppuun mennessä. Rahoituspäätöksellä tarkoitetaan sitä päätöstä, jonka kukin hanke on saanut kun se on hyväksytty rahoitettavaksi. Maksatuksella tar-koitetaan sitä todellista rahamäärää, mikä kullekin hankkeelle on annettu hankkeen aikana syntynei-

RahoituskehysEU:n tuki (milj.€)

Valtion tuki (milj.€)

Kunnan tuki (milj.€)

Muu julk. tuki (milj.€)

Yksityinen ra-hoitus (milj.€)

Rahoitus yh-teensä (milj.€)

Pohjois-Savo 207,1 167,6 36,8 2,7 429,6 843,8

osuus (%) 25 20 4 0,3 51 100

Taulukko 3: Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelman rahoituskehys Pohjois-Savossa 2000–2006

14

siin todennettuihin kustannuksiin. Selvityksessä ei tarkastella lainkaan myönnettyjä yritystukia ja yri-tysrahoitusta. Tämä on tehty siksi, että käsillä ole-van selvityksen tarkoitus on käsitellä ainoastaan kehittämishankkeita. Yritysrahoitusta käsitellään Pohjois-Savon liiton julkaisemassa ja Erkki Pauk-kusen laatimassa €uroyritykset kasvuhakuisia ja yhteistyökykyisiä (2008) -selvityksessä.

Suurin osa tavoite 1 -ohjelman kehityshankkeista niin kappale- kuin euromääräisestikin on kohdis-tunut vaikutuksiltaan koko maakuntaan. Tällaisia hankkeita on rahoitettu yhteensä 340 kappaletta ja Euroopan unionin ja valtion tuki on ollut niissä liki 124 miljoonaa euroa eli noin 56 %. Ylimaakun-

nallisia hankkeita, eli koko Itä-Suomea kosket-tavia hankkeita, rahoitettiin Pohjois-Savossa yh-teensä 46 kappaletta ja niissä EU:n ja valtion tuen osuus oli noin 15 miljoonaa euroa.

Pohjois-Savon seutukunnista Ylä-Savon kehittämishankkeisiin kohdistui päättyneellä ohjelmakaudella 29,6 % EU:n ja valtion tuesta. Kuopion seutukunnan osuuden ollessa 27,5 % ja Varkauden seutukunnan puolestaan 20,3 %. Sisä-Savon kehittämishankkeiden tukiosuus oli noin 12 % ja Koillis-Savon 10,6 %. Seutukuntiin myönnettyä kehityshankkeiden EU:n ja valtion tukea voidaan tarkastella myös suhteessa niiden keskiväkilukuun.

Lähtökohtaisesti tavoite 1 -ohjelmakaudella on pyritty kehittämään koko maakuntaa tasaises-

Alue

Hanke-määrä (kpl)

EU:n tuki (milj.€)

Valtion tuki

(milj.€)

Kunnan tuki

(milj.€)

Muu julk. tuki (milj.€)

Yksi-tyinen

rahoitus (milj.€)

Rahoitus yhteensä (milj.€)

EU:n ja valtion tuen jakautu-

minen alueellis-esti (%)

Itä-Suomi: ylimaakunnalliset hankkeet 46 8,0 7,1 1,6 0,0 3,0 19,6 7

Pohjois-Savo: maakuntaan kohdistuvat hankkeet 340 72,9 50,8 21,8 0,6 19,9 166,1 56

Kuopion seutukuntaan kohdistuvat hankkeet 78 13,7 9,0 8,1 0,4 6,1 37,1 10

Varkauden seutukuntaan kohdistuvat hankkeet 59 10,7 6,0 4,3 0,0 4,0 25,0 8

Sisä-Savon seutukuntaan kohdistuvat hankkeet 45 5,9 4,0 2,1 0,0 1,4 13,4 4

Koillis-Savon seutukuntaan kohdistuvat hankkeet 43 5,3 3,3 2,3 0,0 3,0 14,1 4

Ylä-Savon seutukuntaan kohdistuvat hankkeet 178 15,4 9,0 9,0 0,2 5,0 38,6 11

Kaikki hankkeet yhteensä 789 131,8 89,2 49,3 1,2 42,4 314,0 100

Taulukko 4: Kehittämishankkeiden rahoituksen alueellinen jakautuminen Pohjois-Savossa vuosina 2000–2006

Kuvio 2: EU:n ja valtion tuen jakautuminen seutukunnittain sekä asukaslukuun suhteutettuna vuosina 2000–2006

EU:n ja valtion tuki milj.€ EU:n ja valtion tuki milj.€/asukas

Seutukunta Seutukunta

15

ti. Ohjelmakaudella haluttiin myös tukea koko Itä-Suomea maakuntarajoista huolimatta. Rahoitusta on voitu suunnata Pohjois-Savossa kullekin seu-tukunnalle niiden tarpeiden mukaisesti. Tämä selittää osaltaan seutukuntien välisiä eroja tukien saamisessa.

Rahoitus klustereittain

Kehittämishankkeiden EU:n ja valtion tuki on ol-lut suurinta IT-klusterille (noin 34 milj.€) ja pie-nintä kulttuuriklusterille (2,8 milj.€). Hyvinvointi- ja ympäristöklusteri on saanut tukia toiseksi eniten. Sekä elintarvike- että matkailuklusterin EU:n ja

valtion tuen määrä on ollut vajaa 20 miljoonaa euroa, metsä- ja metalliklusterin jäädessä noin 8 miljoonaan EU:n ja valtion tukieuroon.

Huomionarvioista kuitenkin on, että hyvinvoin-ti-, IT- ja ympäristöklustereiden saaman yksityisen rahoituksen osuus on huomattavasti pienempi kuin EU:n ja valtion tuen osuus. Vastaavasti metalli- ja matkailuklusterit ovat saaneet yksityistä rahoitusta suhteessa muita klustereita enemmän (taulukko 5 ja kuvio 3). Yrityksiä on enemmän perinteisillä aloilla uusien elinkeinoalojen sijaan, joten myös yk-sityistä rahoitusta on saatavilla perinteisiltä aloilta enemmän.

Kuten taulukosta 5 sekä kuviosta 3 ilmenee, ryhmän muu osuus kaikesta rahoituksesta on

KlusteriHanke-

määrä (kpl)EU:n tuki (milj.€)

Valtion tuki

(milj.€)

Kunnan tuki

(milj.€)Muu julk.

tuki (milj.€)

Yksityinen rahoitus (milj.€)

Rahoitus yhteensä (milj.€)

Klusterin osuus EU:n

ja valtion tuesta (%)

Klusterin osuus yk-sityisestä

rahoituksesta (%)

Elintarvike 60 10,6 8,1 2,4 0,0 3,8 24,9 8 9

Hyvinvointi 77 13,5 10,1 3,6 0,0 1,7 28,9 11 4

IT / ICT 103 20,4 13,7 7,7 0,1 4,7 46,6 15 11

Matkailu 76 10,2 6,3 7,7 0,0 5,1 29,2 7 12

Metalli 21 4,7 3,4 1,9 0,0 4,3 14,3 4 10

Metsä 54 4,6 3,2 1,4 0,1 1,5 10,7 4 3

Kulttuuri 41 1,7 1,1 0,4 0,0 1,5 4,8 1 4

Ympäristö 99 13,5 9,0 6,4 0,4 2,5 31,8 10 6

Muu 258 52,7 34,4 17,7 0,5 17,4 122,8 39 41

Yhteensä 789 131,8 89,2 49,3 1,2 42,4 314,0 100 100

Taulukko 5: Kehittämishankkeiden rahoituksen jakautuminen klustereittain Pohjois-Savossa vuosina 2000–2006

Kuvio 3: EU:n ja valtion tuen sekä yksityisen rahoituksen jakautuminen prosentuaalisesti eri klustereille vuosina 2000–2006

Klusteri Klusteri

Yksityisen rahoituksen jakautuminen prosentuaalisesti

EU:n ja valtion tuen jakautuminen prosentuaalisesti

16

suurin kaikilla tarkastelutavoilla. Tätä selittää se, että kyseinen ryhmä pitää sisällään muun muas-sa työllisyyteen ja teiden kunnostukseen liittyvät EU-hankkeet sekä osan maaseudun kehittämis-hankkeista ja koulutushankkeita. Nämä hankkeet eivät kuulu valittuihin klustereihin, vaan ne on luokiteltu ryhmän muu alle.

4.1 Kyselyn tulokset Kyselyn vastausprosentti hyvällä tasolla

Osana selvitystä toteutettiin kysely tavoite 1 -ohjelmakauden loppupuolella toteutetuille ke-hittämishankkeille. Kysely lähetettiin 146 hank-keelle, joista 74 hanketta vastasi määräaikaan mennessä kyselyyn. Vastausprosentti oli 51 %, mikä on sähköpostikyselyksi sangen hyvällä ta-solla.

Yhteenvedossa ei analysoida vastauksia tieteellisin menetelmin, vaan se on laadittu lähinnä opetusmielessä sekä rahoittajaviranomaisia että ohjelmakauden 2007–2013 hanketoteuttajia aja-tellen. Kyselyyn vastanneet hankkeet jakautuivat melko tasaisesti klustereittain (kuvio 4). Kyse-lyn tuloksista ei voida tehdä kattavia päätelmiä eikä toisaalta yleistää vastauksia kaikkia kehit-tämishankkeita koskeviksi. Karkealla tasolla lii-kuttaessa voidaan kuitenkin muodostaa kuvaa siitä, miten toisaalta saavutetaan hyviä tuloksia kehittämishanketoiminnassa, mitä konkreettisia tuloksia hankkeilla on saatu aikaiseksi ja miten toisaalta voidaan välttyä isoimmilta ongelmilta hanketoiminnassa. Hankkeille esitetyt kysymyk-set on esitetty tarkemmin liitteenä.

Ristiriita hankkeiden tavoitteiden onnistumisessa ja hankkeiden tulosten pysyvyydessä

Hankkeiden tavoitteet saavutettiin kyselyn pe-rusteella noin puolessa hankkeista melko hyvin ja kolmanneksessa hankkeista todella hyvin. Hank-keilta kysyttiin myös niiden aiheuttamia ei-tar-koitettuja vaikutuksia ja tuloksia, johon noin neljä viidennestä vastasi, ettei niitä aiheutunut.

Toisaalta vastaukset ovat hieman ristiriidassa sen kanssa kun kysyttiin, miten hankkeen toimin-taa on jatkettu erillisen hankerahoituksen päätyt-tyä. Vastausten perusteella noin kolmanneksen toimintaa oli jatkettu erikseen haettavalla uudella hankkeella tai hankerahoituksella. Osaa tästä määrästä voidaan selittää lyhyillä esiselvitys-luonteisilla hankkeilla, joita oli suhteellisen paljon tavoite 1 -ohjelmakauden lopulla. Silti vastausten perusteella voidaan toivoa asennemuutosta joilta-kin osin myös hanketoimijoiden keskuudessa. Rakennerahastojen luonteeseen ei kuulu saman toimintamallin ja kehittämiskonseptin toistuva ra-hoittaminen, sillä sen katsotaan muuttuvan tällöin organisaation omaksi vakituiseksi toiminnaksi.

Kysyttäessä hankkeiden tavoitteiden epäon-nistumisen syitä kolme eniten ongelmia aiheutta-nutta asiaa olivat resurssipula, tavoitteiden epärealistisuus ja muuttuvat olosuhteet. Tässä yhteydessä nousee luonnollisesti esille kysymys siitä, miten tavoitteissa epäonnistumista voitai-siin ehkäistä tai vähentää. Merkittävästi epäon-nistumisen riskiä vähentää se, että hankesuun-nitelma on huolellisesti ja hyvin tehty. Yksi keskei-simmistä seikoista kehittämishanketta suunnitel-taessa on markkinoiden ja toimintaympäristön huolellinen arviointi. On oltava vahvaa näyttöä hankkeen tarpeesta ja toisaalta merkityksestä alu-een kilpailukyvyn lisäämisessä. Erityisesti on poh-dittava, mitä todistusaineistoa on siitä, etteivät markkinat itsestään korjaa tätä ongelmaa ilman julkista avustusta. Lisäksi hankkeen kustannusar-

4. HANKETOTEUTTAJILLE TEHDYNKYSELYN TULOKSET JA HANKE-ESIMERKIT

Kuvio 4: Kyselyyn vastanneet klustereittain

Vastanneet klustereittain (kpl)

18

vion ja rahoitussuunnitelman laadintaan on syytä kiinnittää erityistä huomiota, onko hanke kustan-nustehokas, ja onko suunnitelmassa huomioitu mahdolliset hankkeen toiminnan aikana tapahtu-vat suhdanne- ja kustannustason vaihtelut.

Byrokratia haasteena

Suurimpina haasteina vastaajat pitivät hankehal-linnon, -toiminnan ja säädösten raskautta sekä hankintojen kilpailuttamista. Noin neljännes vas-taajista oli kokenut todella ongelmallisena ra-hoituspäätösten viivästymisen ja viidennes koki ongelmallisena resurssien niukkuuden.

Usein rahoituspäätösten viivästyminen on rahoittajien mukaan johtunut riittämättömistä tiedoista tai esimerkiksi hankehakemusten mu-kana vaadittavien liitteiden puutteesta. Jatkossa rahoittajat voisivat ehkäistä näitä ongelmia kiin-nittämällä huomiota viestintään, ohjeistuksen selkeyteen ja hakijoiden aktiiviseen koulut-tamiseen. Rahoituksen hakijat voivat ehkäistä rahoitushakemusten käsittelyssä tapahtuvia vii-västyksiä huolellisella valmistelulla, kaikkien vaa-dittavien liitteiden ja sopimusten toimittamisella sekä ohjeistuksen perusteellisella lukemisella.

Hankkeiden seurauksena osaamisen ja yritysyhteistyön vahvistuminen

Kyselyssä kartoitettiin myös hankkeiden merkit-tävimpiä vaikutuksia. Vastausten perusteella Poh-jois-Savossa toteutettujen kehittämishankkeiden merkittävimpiä vaikutuksia ovat olleet alueellisen verkostoitumisen vahvistuminen, osaamisen vah-vistuminen sekä yritysten toimintaedellytysten ja yritysyhteistyön vahvistuminen. Nämä ovat myös tavoite 1 -ohjelmassa tavoiteltuja vaikutuksia, joten siinä määrin kehittämishankkeet ovat tuke-neet vastausten perusteella tavoite 1 -ohjelman toteutumista.

Toisaalta hankkeet eivät saaneet aikaan yhdyskuntarakenteen ja infrastruktuurin kehit-tymistä. Kehittämishankkeet eivät myöskään synnyttäneet juuri uusia yrityksiä tai luoneet työpaikkoja. Tätä selittää osittain se, että tavoite 1 -ohjelmassa suurin osa uusista yrityksistä ja työpaikoista syntyi Pohjois-Savossa toimintalinjal-la 1 rahoitetuissa yritystukihankkeissa, jotka eivät olleet kehittämishankkeille suunnatun kyselyn koh-

deryhmänä. Yritystukien vaikutuksia Pohjois-Sa-vossa tarkastellaan tapaustutkimuksellisesti Erkki Paukkusen (2008) ”€uroyritykset kasvuhakuisia ja yhteistyökykyisiä” -selvityksessä.

Kyselyn yhtenä osa-alueena oli hankkeiden konkreettisten vaikutusten ja tulosten selvittämi-nen. Tätä kysyttiin avokysymyksenä. Huomat-tava osa hankkeiden konkreettisista tuloksista ja toimenpiteistä liittyi erilaisiin koulutuksiin, opinto-matkoihin ja koulutusmateriaalien tuottamiseen.

Lisäksi verkostoitumistapahtumat, messut ja seminaarit olivat varsin usein osa hankkeiden toimenpiteitä. Tämän lisäksi investointeja tehtiin markkinointiin, mainontaan ja nettisivustoihin sekä erilaisiin tietokantoihin. Ongelmallista kehittämis-hanketoiminnassa on jossain määrin tulosten py-syvyys ja hyödyntäminen laajemmin muuallakin kuin hankeorganisaatiossa. Seminaarit, messut, tapahtumat sekä koulutukset edistävät verkos-toitumista ja alueellista yhteistyötä saattamalla sekä saman että eri alojen toimijoita yhteen.

Konkreettisimmillaan kehittämishankkeissa oli tehty kone- ja ohjelmistohankintoja, suun-niteltu ja otettu käyttöön laboratorioita sekä tehty erilaisia koulutus- ja tuotekehitysoppaita. Tällai-sia konkreettisesti todennettavia tuloksia oli vas-tausten perusteella kuitenkin huomattavan vähän verrattuna edellä mainittuihin seminaareihin, messuihin ja koulutuksiin.

Hankkeiden toiminnan jatkuvuus ongelmana

Kyselyssä nousi esille myös hankkeiden toimin-nan jatkuvuuden ongelmat hankerahoituksen päätyttyä. Lähes kolmanneksessa hankkeista oli ajateltu jatkettavan erikseen haettavalla uudella hankkeella tai hankerahoituksella. Vajaa kol-mannes hankkeista oli jatkunut toteuttajan omalla panostuksella ja hieman vajaa viidennes oli jatku-nut yhteistyökumppanin vastuulla. Kyselyyn vas-tanneista hankkeista noin kymmenesosa ei ollut jatkunut rahoituksen päättymisen jälkeen.

Ohjelmakaudella 2007–2013 hankkeiden on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota jatku-vuuteen jo suunnitteluvaiheessa. Rahoitusta ei pääsääntöisesti myönnetä sellaisille hankkeille, joiden epäonnistumisen riski on suuri tai ei ole selvästi osoitettavia takeita siitä, että hankkeessa luotu ja kehitetty toiminta jatkuu hankerahoituk-sen päättymisen jälkeen.

19

Kuvio 5: Hankkeen jatko erillisen hankerahoituksen päätyttyä

4.2 Hanke-esittelyt

Mitä kehittämishanke tarkoittaa

Kehittämishankkeiden tarkoituksena on tutkia, työstää, kokeilla, kehittää ja arvioida uudenlai-sia tapoja toimia sekä löytää ja tuoda esiin uusia ideoita ja ajatuksia. Hankkeiden avulla voidaan kehittää muun muassa erilaisia käytäntöjä ja rutiineja, yhteistyöverkostoja, osaamista, työyh-teisöä, kommunikaatiota sekä tiedon ja koke-musten vaihtoa. Kehittämistyön luonne erilaisissa hankkeissa voi vaihdella ihmisten välisestä vuo-rovaikutuksesta aina toimintaympäristön muutok-sen hakemiseen ja sen ohjaamiseen. Kehitystyö voi olla myös erilaista tutkimistoimintaa ja uuden tiedon tuottamista. Kehittämistyön muotona voi olla toiminta eri organisaatioiden verkostoissa ja uusien yhteistyösuhteiden rakentamista tai vah-vistamista. Kehittämishankkeet voivat olla myös yllättävien haasteiden käsittelyä varten rakennet-tuja.

Kehittämishanke on nimenomaan ajallisesti rajattua kehittämistoimintaa eikä pysyvää toimin-taa: sillä on alku ja loppu. Hankkeella tulee täh-dätä tuloksiin, jotka jäävät elämään varsinaisen hankkeen päättyessä. Hankkeen onnistumista voidaan erinomaisesti mitata sillä, mitä siitä jää elämään toimivaksi kokonaisuudeksi hankkeen päättyessä. Parhaimmillaan hankkeessa on pystytty panemaan liikkeelle kehitystä, joka vah-vistuu hankkeen päättymisen jälkeen. Huonoim-millaan hanke on herättänyt esimerkiksi lupauk-sia uudenlaisesta toimintamallista, mutta toiminta päättyy erillisen hankkeen tai hankerahoituksen päättyessä.

Entä hyvä käytäntö

Virallista määritelmää hyvälle käytännölle on vai-kea löytää. Termillä voidaan tarkoittaa hyvin eri-laisia asioita riippuen tilanteesta ja käyttäjästä. Hyvän käytännön kohteena voi esimerkiksi olla jokin hanketyön osa-alue, ei koko hanke. Hank-keessa syntyneen hyvän käytännön kohteena voi olla myös työkäytäntö, tuotoksiin liittyvä käytäntö tai uusi toimintamalli. Hyvä hanke ei ole sama asia kuin hyvä käytäntö. Hyvän käytännön vaatimuk-sena voidaan pitää sitä, että se jää elämään hankkeen päättymisen jälkeen, ja se on myös mahdollisesti siirrettävissä muiden hankkeiden tai toimijoiden hyväksi. Muita tyypillisiä hyvän käytännön tunnuspiirteitä voi olla sen tarve- ja ky-syntälähtöisyys, toimivuus ja tuloksellisuus, mal-linnettavuus ja tuotteistaminen sekä käytettävyys ja hyödynnettävyys.

Selvityksessä esiteltävät seitsemän ke-hittämishanketta ovat luonteeltaan hyvin

erilaisia. Ne on valittu sillä perusteella, että ne edustavat erinomaisesti sitä laajaa ja moninaista kenttää, minkä hankkeet ovat päättyneellä ohjel-makaudella muodostaneet. Kaikki seitsemän hanketta ovat myös saaneet aikaan toimin-taympäristössään jonkin pysyvän muutoksen ja jatkaneet toimintaansa erillisen hankerahoituksen jälkeen.

Hankkeen jatko erillisen hankerahoituksen päätyttyä

20

ITÄSUOMALAINEN OPPIMISVERKOSTO

Pienten lukioiden toimintaedellytysten parantaminen

Itäsuomalainen oppimisverkosto -hanke (ISO-verkosto) kumpusi suoraan alueen ongelmista ja haasteista. Itä-Suomessa väestö on vanhentunut ja vähentynyt koko 2000-luvun ajan ja pienillä luki-oilla ei ole enää ollut samalla tavalla resursseja järjestää monipuolista opetusta kuin aiemmin. Sa-maan aikaan kuitenkin uudet valtakunnalliset ope-tussuunnitelmat ovat tuoneet kouluille paineita järjestää opetustarjontansa tarpeeksi kattavasti. Opetussuunnitelmat edellyttävät muun muassa, että kursseja on tarjolla laajasti, jotta oppilaat oli-sivat valtakunnallisesti tasa-arvoisia. Näihin on-gelmiin ja haasteisiin nähtiin olevan mahdollista vastata yhteistyöllä toisen asteen oppilaitosten kesken. Hanketta suunniteltaessa koettiin, että itäsuomalaisella yhteistyöllä voidaan varmistua siitä, että pienetkin oppilaitokset voivat tarjota mo-nipuolista sekä laadukasta opetusta ja opetustar-

jontaa kaikille asuinpaikasta riippumatta. Itäsuomalaisen oppimisverkoston ydinaja-

tuksena oli, että sen avulla voidaan tukea pien-ten lukioiden toimintaedellytyksiä sekä vahvistaa koulujen omaa osaamista. Tavoitteena oli koota itäsuomalainen yhteinen oppimisverkosto neljästä alueen maakunnasta eli Pohjois-Savosta, Pohjois-Karjalasta, Etelä-Savosta ja Kainuusta. Hankkees-sa tavoiteltiin myös kurssitarjonnan vahvistamista, yhteistyön lisäämistä koulujen välillä sekä verkko-opetuksen vakiinnuttamista osaksi koulujen arki-päivää. Kootun oppimisverkoston tarkoituksena oli alusta saakka jäädä pysyväksi toimintamalliksi.

Itäsuomalaiset aikuislukiot olivat jo aiemmin tehneet vastaavaa yhteistyötä ja tätä verkostoitu-mista ja osaamista voitiin hyödyntää myös tässä hankkeessa. Kyseisen yhteistyön ja hankitun osaamisen pohjalta haluttiin kasvattaa ja rakentaa verkostoa vielä suuremmaksi. Hankkeen projek-tipäällikkö Leena Suonio näkee, että alueen yksit-täiset lukiot eivät olisi yksin pystyneet luomaan hankkeessa tavoiteltua laajaa verkostoa ja monen toimijan kattavaa yhteistyörengasta. Tätä tavoitet-ta varten tarvittiin ylimaakunnallinen Itäsuomalai-nen oppimisverkosto -hanke.

21

Yhteistyötä rakentamassa

Hankkeen keskeisiä tavoitteita, yhteistyön lisäämistä ja oppilaitosten toimintaedellytysten parantamista, rakennettiin kokoamalla konkreet-tista verkostoa. Hankkeen henkilöstö kiersi eri kou-luja ja muita yhteistyötahoja ryhtyen rakentamaan verkostoa muun muassa rehtoreiden, opinto-oh-jaajien ja eri oppiaineiden osaajien kesken.

Konkreettisen verkostoitumisen lisäksi hank-keessa rakennettiin ja valittiin sopivat verk-koympäristöt, joissa voitiin muun muassa luoda erilaisia internet-pohjaisia kursseja oppilaita varten. Verkkoympäristöjen rakentamiseen liittyi myös hankkeen verkkosivujen laatiminen sekä Otava-opiston kanssa yhteistyössä tehty virtu-aalinen paikka, jossa voidaan kerätä ja jakaa erilaista oppimateriaalia verkoston jäsenten kes-ken. Oppilaitokset pystyvät tällaisessa järjes-telmässä tuomaan jo olemassa olevia kursseja sekä luomaan täysin uusia kursseja verkoston käytettäväksi. Verkkoon rakennettiin myös yh-teistä opetustarjontaa eri kurssien muodossa.

Jotta verkoston yhteistyöstä olisi saatu kaikki mahdollinen hyöty ja internet-pohjaisten sovellus-ten käyttö olisi ollut mahdollisimman helppoa ja vaivatonta kaikille osallistujille, hankkeessa myös koulutettiin runsaasti oppilaitosten henkilökuntaa.

Tavoitteiden onnistuminen hitaan toimintakulttuurin muutoksen paineessa

Projektipäällikkö Leena Suonion mielestä hank-keen ehdoton menestystekijä on ollut se, että alusta saakka on ollut kirkas näkemys siitä, mitä tehdään ja miten tehdään. Hänen mukaansa suunnitelmat ovat olleet alusta saakka tarpeeksi konkreettisia eikä yleisen hyvän luomista kaikille. Tarvittaessa toimenpiteitä on tarkennettu muun muassa palautetta keräämällä ja itsearviointia tekemällä, mutta hyvin laaditut suunnitelmat ovat olleet hankkeen onnistumisen kannalta erittäin merkityksellisiä. Myös sillä, että jo suunnittelu-vaiheessa toiminnan tarkoituksena oli jäädä py-syväksi malliksi, oli Suonion mukaan merkityksel-linen rooli hankkeen onnistumisen kannalta.

Hankkeen kohtaamina haasteina Suonio nä-kee muun muassa hitaan toimintakulttuurin muu-toksen. Lukiokulttuuri on melko perinteistä ja op-pituntipainotteista, ja hankkeessa luotujen uusien

toimintamallien omaksuminen ei käynyt hetkessä. Myös yhdessä tekemisen opettelu vaati oman ai-kansa. Opettajat ovat perinteisesti yksinpuurtajia ja luottamuksen rakentaminen verkostossa oli kohtalaisen hidasta. Suonion mukaan hankkeen laaja toiminta-alue eli koko Itä-Suomi toi omalta osaltaan haasteita viestintään ja tiedotukseen. Itsearvioinnin ja palautteen kautta näistä haas-teista päästiin kuitenkin selvyyteen, pystyttiin paremmin kohtaamaan ne ja luotsaamaan han-ketta haasteiden läpi.

ISOverkostosta ISOverstaaksi

Leena Suonion mukaan alusta saakka oli selvää, että hankkeen loppuessa toiminta jatkuu. Kaik-ki toiminta ja osat rakennettiin niin, että niitä voidaan käyttää ja hyödyntää, kun erillinen ra-hoitus loppuu. Vuoden 2008 alusta käynnistyi py-syvä toiminta ja ISOverkostosta tuli ISOverstas. Se on verkko-oppimisen kehittäjäyhteisö, jossa lähtökohtana on kaikki se, mitä hankkeessa opit-tiin ja saavutettiin. ISOverstasta hallinnoi Kuopion kaupunki, ja se toimii oppilaitosten maksamilla jäsenmaksuilla. Mukana on sekä lukioita että ammatillisia oppilaitoksia. Pysyvässä verkosto-mallissa on tällä hetkellä mukana 59 jäsenoppilai-tosta Pohjois-Savosta, Etelä-Savosta, Pohjois-Karjalasta, Kainuusta sekä Uudeltamaalta.

Itäsuomalainen oppimisverkosto -hankkeen perustiedot:

• Toimintalinja 2: Osaamisen vahvistami-nen ja valmiuksien parantaminen

• Klusteri: IT / ICT• Toteutusaika: 1.1.2004–31.12.2007• Rahoittaja: Itä-Suomen lääninhallitus• Toteuttaja: Kuopion kaupunki• Rahoitus (€):

ESR 743 888

Valtio 549 858

Kunta 312 952

Muu julk. 0

Yksityinen 239 975

Kokonaisrahoitus 1 846 673

22

ISOverkosto: hyvä käytäntö

Hyvän käytännön nimiVerkko-opetuksen tarjontamalli

Hyvän käytännöntarvelähtökohtaItä-Suomen toisen asteen koulutuksessa oli tarve opetustarjonnan monipuolistamiseen yh-teistyössä; tarvittiin toimintamalli ja järjestelmä yhteisen opetustarjonnan kokoamiseen, jakami-seen ja joustavaan toteuttamiseen laajassa ver-kostossa. Lähtökohtana oli, että järjestelmän on toimittava sujuvasti ja mahdollisimman itseohjau-tuvasti.

Hyvän käytännön kuvaus Hankkeessa rakennettiin pysyvä toimintamalli ja jakelujärjestelmä yhteisen verkko-opetustarjon-nan toteuttamiseen toisen asteen koulutuksessa. ISOverkosto tuotteisti yhteisen verkkokurssitar-jonnan pysyväksi palveluksi.

Kaikki verkoston oppilaitokset voivat tarjota muille kouluille verkkokursseja yhteisen järjes-telmän kautta. Opetustarjonnan kokoaminen tapahtuu niin, että opetusta tarjoavat koulut itse syöttävät kurssitiedot järjestelmän tietokantaan. Samalla rakentuu yhteinen kurssitarjotin, joka on avoin myös verkoston ulkopuolisille oppilaitok-sille.

Kursseille ilmoittaudutaan suoraan kurssi-tarjottimesta. Ilmoittautumisen yhteydessä välit-tyvät myös maksusitoumukset yhdessä sovittujen pelisääntöjen mukaisesti. Järjestelmästä saa-daan myös osallistuja- ja suoritusraportit.

Luodussa verkostossa on sovittu yhteiset hin-noitteluohjeet, pelisäännöt ja vastuut, jotka on ku-vattu ja ohjeistettu prosesseittain eri osapuolten kannalta. Kurssitarjonnassa on lukuvuosittain tar-jolla yli 200 verkkokurssia. Laadukkaan opetuk-sen turvaamiseksi on tuotettu myös yhteisiä verk-kosisältöjä hankkeessa kehitetyn tuotantomallin mukaisesti.

Hyvän käytännönedellytyksetHyvä käytäntö edellyttää aktiivisen ja toimivan verkoston, joka tarjoaa opetusta ja hyödyntää sitä. Tarvitaan myös jatkuvaa täydennyskoulutus-ta, uudistuvia verkkosisältöjä ja jatkuvaa kehitys-työtä. Hankkeessa rakennettu pysyvä verkosto ns. ISOverstas kehittää ja ylläpitää verkko-ope-tuspalveluja yhteisen opetustarjonnan tueksi ja toteutumiseksi.

Hyvän käytännön vaikutuksetOpetustarjontamallista hyötyvät erityisesti toisen asteen oppilaitokset ja niissä opiskelevat opiskelijat, jotka saavat tätä kautta uusia opiske-lumahdollisuuksia. Myös opettajille tarjoutuu mahdollisuus oman osaamisensa jakamiseen oman koulun ulkopuolelle.

Hyvän käytännön toteutuksen haasteetHaasteena on verkoston aktivoiminen verkko-opetustarjonnan kestävään vakiinnuttamiseen niin, että opetustarjonta olisi monipuolista, laadu-kasta ja jatkuvaa. Haasteena on myös kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen.

Hyvän käytännön juurruttaminenHyvä käytäntö on vakiinnutettu ja toiminnassa. Silti haasteena on sen juurruttaminen koulun ar-keen normaaliksi käytänteeksi. Toimintakulttuurin muutos vie aikansa, vaikka ISOverstaassa teh-dään jatkuvasti työtä sen puolesta.

23

IÄKKÄIDEN LÄÄKEHOIDON OPTIMOINTI

Suomen väestö on vanhaa maailmankin mittakaavassa

Suomen väestö on kuudenneksitoista vanhinta koko maailmassa ja Itä-Suomi on yksi Euroopan nopeimmin vanhenevia alueita. Iäkkäiden määrä tulee entisestäänkin kasvamaan lähivuosina huomattavasti. Tämä asettaa paineita koko ter-veydenhuollon kenttään muun muassa siksi, että iäkkäät ovat lääkkeiden suurkuluttajia ja heidän lääkehoitonsa toteutuu tällä hetkellä epätyydyt-tävästi. Hankkeen projektipäällikkö Maarit Kor-honen Kuopion yliopistosta arvioi, että jopa joka kolmas ikääntyvien ihmisten sairaalahoito johtuu erilaisista lääkehaitoista. Hän kertoo, että Kuo-pion yliopistossa on ollut iäkkäiden lääkehoitoon liittyvää tutkimusta jo kauan ja näistä tutkimuksista sekä iäkkäiden kokonaistilanteesta käsin syntyi tarve erilliselle hankkeelle.

Iäkkäiden lääkehoidon optimointi -hankkeen päätavoite oli parantaa iäkkäiden lääkehoitoa Itä-Suomessa. Hankkeen päätavoitetta halut-tiin lähteä toteuttamaan lääkehoidon arvioinnin ja optimoinnin näkökulmasta sekä kouluttaa ter-veydenhuollon henkilökuntaa tässä kohtalaisen uudessa asiassa. Korhosen mukaan terveyden-huollonhenkilöstön tietämys iäkkäiden lääkehoi-dosta yleisesti on ollut vähäistä, aiemmin aihe ei ole sisältynyt peruskoulutukseen. On myös puut-tunut toimintamalleja, joilla tietämystä voitaisiin lisätä tehokkaasti koko työyhteisössä. Aiheesta ei esimerkiksi ole järjestetty riittävästi koulutusta.

Maarit Korhonen kertoo, että hankkeen pääkohderyhmänä oli terveydenhuollonhen-kilöstö, mutta välillisesti myös iäkkäät itse. Tämän lisäksi kohderyhmänä olivat paikalliset yritykset, jotka voisivat muun muassa valmistaa iäkkäille sopivampia lääkkeitä. Tämän hetkiset lääkkeet saattavat olla liian suuria kooltaan tai niiden lääkevahvuudet eivät sovi iäkkäille ihmisille.

Leppävirta hankkeen pilottipaikkakuntana

Iäkkäiden lääkehoidon kokonaisvaltaista paran-tamista lähdettiin kokeilemaan Leppävirran kun-

nassa, jossa erilaisia lääkehoidon parantami-seen tähtääviä keinoja ja sovelluksia kokeiltiin käytännössä. Lääkehoidon kokonaisarvioinnin toimintamallia pilotoitiin kunnan vuodeosastolla. Leppävirralla järjestettiin koulutusta iäkkäiden lääkehoidon erityispiirteistä, ja projektipäällikkö Korhosen mukaan siellä koulutettiin käytännössä kaikki ne henkilöt, jotka työskentelevät jollain ta-valla vanhusten parissa. Kuopiossa järjestettiin myös alueellisia koulutuksia ja näistä tilaisuuk-sista tuotettiin vielä erillisiin toimipaikkakohtaisiin koulutuksiin tarkoitettu DVD-tallenne sekä luento-materiaalipaketti.

Hankkeen aikana julkaistiin myös artikkeleita alan lehdissä, joissa käsiteltiin muun muassa lääkkeiden haittavaikutusten tunnistamista iäk-käillä. Tämän lisäksi toteutettiin erilaisia aivoriihiä paikallisten lääkealan yritysten kanssa. Niiden pohjalta selvitettiin yritysten kiinnostusta iäk-käiden lääkehoidon kehittämiseen.

Korhonen listaa hankkeen aikana tehdyiksi toimenpiteiksi myös erikseen laaditun iäkkäiden unettomuuden hoito-ohjeen. Sen ajatuksena on keinovalikoiman tarjoaminen vanhusten unet-tomuuden itsehoitoon. Iäkkäille järjestettiin tämän lisäksi myös hankkeen jälkeen yleisötilaisuus, jossa heille kerrottiin muun muassa hankkeen ai-kana ilmenneitä uusia tietoja.

Onnistunut yhteistyö kunnan kanssa toiminnan edellytyksenä

Hankkeen menestystekijäksi voidaan nähdä hyvin onnistunut yhteistyö Leppävirran kunnan kanssa. Kunta lähti hankkeen tavoitteisiin, kou-lutusten järjestämiseen sekä uuden toimintamal-lin pilotoimiseen mukaan innostuneesti. Hank-keessa syntyikin ”yhdessä tekemisen meininkiä” alusta saakka.

Hankkeessa havaittiin kuitenkin, että käytän-nön työelämän toimintatapojen muuttaminen ei käy hetkessä vaan se on pitkäjänteistä työtä. Uusien toimintamallien omaksuminen vie aikaa eikä niitä pystytä luomaan, kehittämään ja ot-tamaan käyttöön välttämättä hankkeelle osoite-tussa lyhyessä ajassa. Yksittäisistä koulutuk-sista on hyötyä ja ne muokkaavat muutoksen maaperää: niillä pystytään ikään kuin lämmit-tämään toimintaympäristöä uudelle asialle. Kor-hosen mukaan kestää kuitenkin oman aikansa, ennen kuin organisaatio voi muuttaa toimintata-pojaan tai lisätä uutta normaaliin työnkuvaan tai

24

sen oheen. Korhonen kokee hankkeen yhdeksi haasteeksi myös henkilövaihdokset. Toisaalta se on osa arkea kaikissa organisaatioissa. Leppä-virralla henkilökunnan vaihtuvuus ei onneksi ole ollut erityisen merkittävää. Haasteena on viestimi-nen uusille työntekijöille uudesta toimintamallista.

Iäkkäiden lääkehoidon arviointimalli käytössä Leppävirralla

Iäkkäiden lääkehoitoon osallistuvien henkilöiden tiedot ja taidot karttuivat hankkeessa järjestet-tyjen koulutusten ansioista. Koulutusta saaneet henkilöt pystyvät varmasti tänä päivänä arvioi-maan lääkehoitoa paremmin kuin ennen hanket-ta. Mutta kuten aiemmin todettiin, saadun tiedon vieminen käytännön työhön ei välttämättä siirry ainoastaan koulutuksia järjestämällä tai niissä käymällä. Hankkeen pilottipaikkakunnalla Leppä-virralla, jossa koulutusten lisäksi järjestettiin myös lähiopetusta ja asiantuntijakonsultaatiota, iäk-käiden lääkehoidon arviointimallin omaksuminen käytäntöön toteutui tehokkaasti. Projektipäällikkö Korhonen kertoo, että Leppävirralla pilotointi- ja kokeilukäytössä ollutta lääkehoidon arviointimal-lia on hankkeen jälkeen laajennettu myös palve-lukeskukseen ja kotisairaanhoitoon. Uuden toi-mintamallin hyödyntäminen ja kehittäminen jatku-vat edelleen Leppävirralla ja myöhemmin se on siirrettävissä myös muihin kuntiin. Sen aika tulee, kun mallia on Leppävirralla hiottu eteenpäin ja saatu laajat kokemukset mallin käytöstä.

Kuopion geriatrisen hoidon kehityskeskus (Ger-Ho): Iäkkäiden lääkehoidon optimointi -hankkeen perustiedot:

• Toimintalinja 2: Osaamisen vahvista-minen ja työvoiman valmiuksien paran-taminen

• Klusteri: Hyvinvointi• Toteutusaika: 1.5.2006–31.12.2007• Rahoittaja: Itä-Suomen lääninhallitus• Toteuttaja: Kuopion yliopisto• Rahoitus (€):

ESR 239 000

Valtio 199 000

Kunta 52 000

Muu julk. 0

Yksityinen 22 000

Kokonaisrahoitus 512 000

25

jamittainen ja yhtenäinen hanke mahdollisti yri-tysten ja muiden toimijoiden mukaan lähtemisen helppouden, näin toimenpiteet pystyttiin viemään sinne, missä niistä oli eniten hyötyä eli lähelle yri-tyksiä.

Täsmäkoulutukset ja muut konkreettiset askeleet laadun parantamiseen

Tahko Academyn koulutustarpeet perustuivat tehtyyn esiselvitykseen sekä yrittäjien esittämiin tulevaisuuden tarpeisiin. Hankkeessa järjestetyt koulutukset painottuivat pääasiassa yhteistyöhön, yritysten turvallisuus- ja ympäristöasioihin, tuo-tekehitykseen, alueen kulttuurituntemukseen, työkykyä edistäviin toimintoihin, asiakaspalve-luun, laatuun liittyviin seikkoihin sekä osto- ja hankintatoimeen. Tämän lisäksi alueella järjestet-tiin erilaisia pelastusharjoituksia, joiden avulla yritykset pystyivät konkreettisesti harjoittelemaan erilaisissa kriisitilanteissa toimimista. Tahkolla järjestettiin myös vuosittain Tahkon avoimet

TAHKO ACADEMY

Lähtökohtana Tahkon alueen kehittäminen

Tahkon vauhdikas kehittäminen alkoi 1990-luvun puolessa välissä ja kiihtyi tälle vuosituhannelle tultaessa alueen laajentuessa ja kehittyessä. Alu-een yrityksistä ja Nilsiän kaupungin tarpeista lähti ajatus kehittää matkailukeskuksen tulevaisuuden koulutustarpeita koordinoidummin kuin siihen saakka oli tehty. Alueen yrityksiltä kerättiin kehit-tämiskohteita ja -tarpeita vuonna 2003 tehdyssä esiselvityksessä. Esiin nousseiden yritysten tar-peiden pohjalta aloitettiin suunnittelemaan ja valmistelemaan Tahko Academy -hanketta. Tahko Academyn päätavoitteiksi muodostui koulutus-ten ja valmennusten koordinoiminen matkailu- ja matkailuun läheisesti liittyville yrityksille sekä yri-tysten sekä koulutusorganisaatioiden yhteistyön tiivistäminen. Näillä toimilla haluttiin parantaa Tahkon alueen kokonaislaatua. Hankkeen pro-jektipäällikön Tiina Kuosmasen mukaan näin laa-

päivät, joissa myös lähialueen asukkaiden ja koululaisten oli helppo tulla tutustumaan mat-kailukeskukseen ja sen tarjontaan. Näiden kou-lutusten lisäksi hankkeessa järjestettiin kullekin mukana olleelle yrityksille erilliset ja räätälöidyt kehittämispäivät, joissa paneuduttiin ainoastaan juuri sen yrityksen tarpeisiin ja ongelmiin sekä niiden ratkaisemiseen. Koulutukset järjestettiin yhteistyössä kansalaisopistojen, Nilsiän koulun, Savon koulutuskuntayhtymän, Savonia-ammat-tikorkeakoulun ja Kuopion yliopiston kanssa ja ne pyrittiin järjestämään sesongin ulkopuolella.

Hankkeessa tehdyissä toimenpiteissä sekä muodostuneissa yhteistyöverkoissa syntyi muun muassa Tahko tutuksi -perehdyttämisopas, joka on käytössä alueen yritysten oman perehdyt-tämisoppaan rinnalla, Extranet-verkko, joka on tarkoitettu niin ulkoiseen kuin sisäiseen säh-köiseen viestintään sekä yrityksille tuotettuja esittely-CD:tä. Alueen yritysten ja opiskelijoiden yhteistyötä tiivistettiin muun muassa Tahko tu-tuksi -tilaisuuksien kautta ja henkilöstön osaa-mista parannettiin yllä esitetyin täsmäkoulu-tuksen keinoin. Savonia-ammattikorkeakoulun

opiskelijat tekivät lisäksi hankkeeseen erilaisia opinnäytetöitä, joissa lähtökohtana oli aina jokin mukana olleen yrityksen tai alueen laadun kehit-tämiseen liittyvä tarve.

Yritysten innokas mukaan lähtö vauhditti hankkeen onnistumista

Tahko Academyn projektipäällikkö Tiina Kuos-masen mukaan hankkeen selkeä onnistumisen edellytys oli se, että yritykset lähtivät niin hyvin mukaan toimintaan. Kun kehittämisen kohde tai koulutuksen tarve lähti suoraan yritysten aloit-teesta, ne myös kokivat hankkeen toimet on-nistuneiksi. Hankkeessa ei ole tehty varsinaisia ulkopuolisia arviointeja, mutta jatkuvaa palau-tetta kerättiin mukana olleilta yrityksiltä. Palaute on ohjannut toimintaa eteenpäin ja suunnannut esimerkiksi koulutusten sisältöjä. Kuosmanen näkee tärkeimmäksi menestystekijäksi sen, että hankkeen perusajatuksena oli oivallus siitä, että tarpeet erilaisille kehittämistoimille tulivat suoraan

27

yrityksistä eikä niitä kehitetty epäaidosti hank-keesta käsin.

Hankkeen haasteena Kuosmanen näkee sen, että mukana olleet yritykset olivat toiminnoiltaan erilaisia. Erilaisuus toi toimintaan hyviäkin piir-teitä, kuten ideoiden monipuolisuuden, mutta myös haasteita. Muun muassa yhteisten aiko-jen löytyminen saattoi olla hankalaa ja näin ol-len esimerkiksi koulutusten käytännön järjestelyt olivat ongelmallisia. Kuten projektipäällikkö to-tesi haastattelussa: ”Palveluiden myynti toimii erilaisella ajoituksella kuin niiden toteutuspuoli.” Kuosmasen mukaan hankkeen jatkoaika meinasi olla hankkeen toteutuksen kannalta osittain myös haaste, mutta se osoittautuikin hyväksi asiaksi. Yritykset saivat pienen jäähdyttelytauon: samaan aikaan Tahkoa rakennettiin kiivaasti, ja yrityksillä ei olisi ollut välttämättä samalla tavalla energiaa ja aktiivisuutta kehittää omaa ja koko alueen toi-mintaa.

Elämää hankerahoituksen päätyttyä

Hankkeen päätyttyä syntyneet tuotokset ovat jääneet elämään Tahkon alueelle. Niistä on tul-lut suurelta osin alueen pysyvää toimintaa. Suu-rimmalle osalle toimista löytyi vastuutahot, jotka vetävät niitä erillisen rahoituksen päätyttyä. Esi-merkiksi vuotuiset pelastusharjoitukset ja Tah-kon avoimet päivät -tapahtuma ovat osa alueen normaalia toimintaa. Nyt hankkeen päätyttyä osa koulutuksista ja edellä mainitut tapahtuvat toimi-vat alueen yritysten oman koordinaation varassa. Tahko Academyn projektipäällikön mukaan hank-keen välittömät vaikutukset kohdistuivat suoraan yrityksiin niiden saadessa muun muassa tar-vittavia koulutuksia, konkreettisia asioita kuten Extranet-verkko ja yritysten esittely-CD:t sekä tiiviimpää yhteistyötä alueen muiden yritysten kesken. Välillisesti hankkeen toimista ja tuloksista hyötyvät tietenkin koko Nilsiän alueen asiakkaat muun muassa kokonaislaadun parantumisena.

Hankkeessa opittuja tietoja ja taitoja on läh-detty viemään eteenpäin aikaisempaa laajem-massa hankkeessa, joka kohdistuu koko Poh-jois-Savon matkailuun. Siinä sovelletaan jo luo-tuja malleja sekä verkostoja ja painopisteinä ovat laatu- ja ympäristöasiat. Maakunnasta uudessa hankkeessa ovat mukana Tahkon lisäksi muun

muassa Tervon Lohimaa, Leppävirran Vesileppis, Runnin Kylpylä sekä Rautavaaran Metsäkartano.

Tahko Academy -hankkeen perustiedot:

• Toimintalinja 2: Osaamisen vahvista-minen ja työvoiman valmiuksien paran-taminen

• Klusteri: Matkailu• Toteutusaika: 1.1.2004–31.12.2007• Rahoittaja: Pohjois-Savon liitto• Toteuttaja: Savonia-ammattikorkeakoulu• Rahoitus (€):

Tahko Academy: hyvä käytäntö

Hyvän käytännön nimi Tahkon alueen Extranet-verkko: sähköinen apu-väline alueen yritysten sisäiseen ja ulkoiseen tie-donvälitykseen

Hyvän käytännön tarve/lähtökohtaTahkon matkailukeskus on kasvanut nopealla vauhdilla, uusia yrityksiä on perustettu ja välimat-kat ovat kasvaneet. Extranetin kautta pystytään ajasta riippumatta tiedottamaan alueen toisia yrityksiä tarjouksista, tapahtumista, mahdollisista ongelmista tai mistä tahansa mistä tarvitaan tietoa nopeasti. Asiakkaille Extranetin kautta pystytään tarjoamaan henkilökohtainen lomaopas, jossa he voivat määritellä kriteerit mistä haluavat tietoja, esimerkiksi lomansa ajankohdan perusteella his-sien ja ravintoloiden aukioloajat tai alueella tuol-loin esiintyvät artistit.

ESR 76 107

Valtio 59 651

Kunta 16 456

Muu julk. 0

Yksityinen 105 214

Kokonaisrahoitus 257 428

28

Hyvän käytännön kuvausExtranet-verkkoon kuuluvien yrittäjien itsensä vastuulla on sähköisten tietojen päivittäminen. Verkkoon tulevien tietojen päivittäminen on tehty yrittäjille helpoksi, he voivat hoitaa asian omilta koneiltaan vaikka päivittäin. Hankkeessa mukana olleiden yritysten henkilöstöä myös koulutettiin verkon käyttöön.

Hyvän käytännön edellytyksetHyvän käytännön edellytyksenä on yritysten laaja Extranet-verkkoon mukaantulo, yrityksissä olevat toimivat tietoliikenneyhteydet, käyttöön liittyvä osaaminen sekä omien tuotteiden tunteminen.

Hyvän käytännön vaikutuksetExtranetistä on suora hyöty yrityksille: se on yksi hyvä markkinointikeino sekä alueen sisäisen tiedon välitysfoorumi. Tämän lisäksi Extranet-

verkosta hyötyvät myös asiakkaat, jotka saavat nopeasti ja helposti tietoa alueesta ja sen palve-luista.

Hyvän käytännön toteutuksen haasteetHyvän käytännön suurin haaste on se, että kaik-ki muistavat varmasti päivittää tiedot verkkoon ajantasaiseksi.

Hyvän käytännön juurruttaminenTahko.com-sivujen hallinnoija ja ylläpitäjä raken-sivat Extranet-verkon. Ohjelman mahdolliset tekniset ongelmat, päivitykset, käyttöönottokou-lutukset yms. asiat tapahtuvat jatkossa heidän kauttaan. Tahkon Markkinointi Oy otti Extranetin työvälineekseen, jolla voidaan hallita ja kontrol-loida alueen sähköistä informaatiota.

29

VVV – VANHEMMUUDEN VERKOISTA VAHVUUTTA

Yhteisön tarpeet hankkeen lähtökohtina

VVV – Vanhemmuuden verkoista vahvuutta -hank-keen yleisenä tavoitteena oli Sisä-Savon alueen lapsiperheiden ja ikääntyvien hyvinvoinnin ja sosiaalisen tukiverkoston kehittäminen. Laaja yleistavoite haluttiin pilkkoa vielä konkreettisem-miksi osiksi. Hankkeessa haluttiin kehittää uusi toimintamalli, jossa isovanhemmuuden avulla voitaisiin tukea perheiden jaksamista, lisätä lapsia rikastuttavia aikuiskontakteja ja antaa ikääntyville uudenlaista sisältöä elämään. Hank-keessa haluttiin perustaa varaisovanhempi-toiminta ja juurruttaa se alueelle. Tämän lisäksi yleistä tavoitetta haluttiin toteuttaa perustamalla vanhemmille tarkoitettuja vertaisryhmiä.

Hankkeen taustalla ei ollut varsinaista yhtä konkreettista ongelmaa, joka olisi haluttu poistaa vaan ajatus siitä, että lapsiperheet ovat nykyään paljon yksin ja niiden sosiaaliset tukirakenteet voivat olla tästä johtuen heikkojakin. VVV:n tar-

koituksena oli ennaltaehkäistä tästä johtuvia mah-dollisia ongelmia ja näin ollen estää ongelmien liian pitkälle eteneminen. Toinen lähtökohta oli, että haluttiin kaventaa ikääntyvien ja lapsien välistä syvää kuilua: kaikilla ei ole välttämättä lähipiirissään luontevia kontakteja sukupolvien yli. Sekä lapsiperheet että ikääntyvät olivat ilmais-seet tällaisille toiminnoille olevan tarvetta, mutta sopivaa tahoa niiden järjestämiseen ja toimin-nan luomiseen ei aiemmin ollut löytynyt. Manner-heimin lastensuojeluliiton Pohjois-Savon piirin oli helppo järjestönä lähteä toteuttamaan tarpeesta kummunneita ideoita ja luomaan pysyviä toimin-tamalleja kaivatunlaisille toiminnoille.

Vertaisryhmiä ja varaisovanhemmuutta

VVV - hankkeen tavoitteita toteutettiin kahden-laisten toimenpiteiden kautta: järjestämällä ja luomalla alueelle lapsiperheille suunnattua ver-taisryhmätoimintaa sekä aloittamalla, kehittämällä ja lopulta juurruttamalla varaisovanhempitoiminta.

Vanhemmille tarkoitettuja vertaisryhmiä pe-rustettiin Sisä-Savoon eri paikkakunnille. Hank-keen projektipäällikön Eila-Mari Väätäisen mu-

30

kaan jo toimintaa käynnistäessä oli heti kirkkaana mielessä se, että vertaisryhmien pitää voida jatkaa toimintaansa vielä senkin jälkeen, kun varsinainen hanke on päättynyt. Ryhmissä toi-minta lähtikin puhtaasti vanhemmista ja heidän tarpeistaan ja toiveistaan. Vanhemmat suunnit-telivat toiminnan itse ja hanke toimi välissä vain koordinoivana toimijana. Vertaisryhmiä syntyi lopulta monien eri teemojen ympärille: oli muun muassa äideille ja vauvoille tarkoitettua toimin-taa, murrosikäisten vanhempien vertaisryhmiä ja erilaisia perhekahviloita. Ryhmissä käsiteltäviä asioita saattoivat olla esimerkiksi lapsen uneen tai uhmaikään liittyvät teemat, liikunta, ensiapu tai vanhempien jaksaminen. Väätäisen mukaan tärkeintä vanhemmille oli kuitenkin saada vaihtaa ajatuksia muiden vanhempien kanssa. Ryhmissä koettiin, että asioita jakamalla perheiden murheet ja ongelmat eivät pääse kasvamaan liian suuriksi.

Toinen tärkeä hankkeessa tehty asia oli vara-isovanhempitoiminnan aloitus, kehittäminen ja juurruttaminen. Ensin hankkeessa kartoitettiin missä varaisovanhemmat voisivat toimia ja mistä nämä isovanhemmat löytyisivät. Varamummoille ja -vaareille löytyi tarvetta toimia päiväkodeissa, seurakunnissa ja perhekahviloissa. Innokkaita isovanhempia, lähinnä mummoja, löytyi muun muassa erilaisista eläkeläiskerhoista. Hanke toi-mi yhteensovittajana toimijoiden välillä: se etsi mummot ja vaarit sekä paikat, missä he voisivat toimia ja välillä sovitteli myös syntyneitä ristirii-tojakin. Käytännössä varaisovanhemmuuden loivat mummot esimerkiksi juuri päiväkodeissa. Mummot muun muassa käsittelivät perinneasi-oita, leikkivät vanhoja leikkejä, leipoivat, antoivat syliaikaa, lukivat satuja ja olivat ylipäätään läsnä lasten elämässä.

Hankkeen menestystekijänä aito tarve toiminnan käynnistämiselle

Projektipäällikkö Väätäinen näkee, että hankkeen selkeä menestystekijä oli kohderyhmien eli lap-siperheiden, lasten ja isovanhempien aito tarve luoduille toiminnoille. Tarpeita ei ollut keksitty vain paperille vaan ne todella lähtivät ympäristöstään. Hankkeessa myös jalkauduttiin kentälle, jotta saatiin eri toimijat yhteen. Väätäisen mukaan tarkat tavoitteet sekä hyvät yhteistyökumppanit mahdollistivat osaltaan hankkeen onnistumisen. Myös toiminnan seuranta ja tulosten arviointi on

ollut keskeisenä osana hanketta alusta saakka. Ulkoista arviointia ei ole tehty, mutta sisäistä ar-viointia jatkuvasti. Jatkuvalla arvioinnilla ja palaut-teen keräämisellä haluttiin ohjata hankkeen toimin-taa koko sen olemassa olon ajan.

Haasteena Väätäinen havaitsi sen, että vara-isovanhempitoiminnan aloittaminen kesti odo-tettua kauemmin. Tässä muodossa vastaavaa toimintaa ei ole ollut alueella eikä muuallakaan, ja näin ollen uuden toimintamallin aloittaminen ja opettelu kesti aikansa. Myös tietynlainen by-rokratia oli hankkeen alussa haastavaa: virallisten päätösten saaminen, kuten voivatko varamum-mot toimia päiväkodeissa, kesti oman aikansa.

Varamummot ja -vaarit toimivat edelleen

Hankkeen aikana kerättiin toimintaan mukaan laaja yhteistyöverkosto, jossa olivat mukana muun muassa Sisä-Savon kunnat, kuntien sosiaalitoi-met, seurakuntia, eläkeläisjärjestöjä, Mannerhei-min lastensuojeluliiton paikallisyhdistyksiä ja eri kansalaisjärjestöjä. Laajan yhteistyöverkoston avulla hankkeen aikana käynnistetyt toiminnat ovat voineet jatkua yhteistyötahojen omina toimintoina.

Vertaisryhmät toimivat edelleen eri paik-kakunnilla, ja hankkeen aikana luotu varaisovan-hempi-pankki on jäänyt myös elämään. Sitä on pystytty käyttämään esimerkiksi erilaisissa las-tentapahtumissa apuna. Itse varaisovanhemmat päiväkodeissa ja seurakunnissa eivät nekään ole minnekään kadonneet vaan jatkavat hankkeen aikana aloitettua toimintaa. Varaisovanhemmat ovat myös kasvattaneet toiminta-alueitaan muun muassa kirjastoihin satuhetkiä pitämään. Varaiso-vanhempitoiminta on levinnyt myös Sisä-Savon ulkopuolelle uutena toimintamallina.

Projektipäällikkö näkee, että vaikka hanke oli kustannuksiltaan pieni, se on tuloksiltaan erittäin onnistunut: kustannukset ja saadut hyödyt ovat erittäin hyvin toisiinsa nähden tasapainossa. Hankkeessa käynnistettyjä toimintamuotoja on jatkettu ja laajennettu.

VVV – Vahvuutta vanhemmuuden verkoista -hankkeen perustiedot:

• Toimintalinja 4: Rakenteiden ja hyvän ympäristön kehittäminen

• Klusteri: Hyvinvointi

31

• Toteutusaika: 1.2.2005–28.2.2007• Rahoittaja: Pohjois-Savon liitto• Toteuttaja: Mannerheimin lastensuojelu-

liiton Pohjois-Savon piiri ry• Rahoitus (€):

VVV – Vahvuutta vanhemmuuden verkoista: hyvä käytäntö

Hyvän käytännön nimiVaraisovanhempitoiminta

Hyvän käytännön tarve/lähtökohtaHyvän käytännön tarve syntyi olemassa olevasta sukupolvien välisestä kuilusta. Hankkeessa näh-tiin tarpeelliseksi luoda toimintamalli lapsien ja ikääntyvien luonnolliseen kohtaamiseen. Hyvällä käytännöllä voidaan myös vaikuttaa ikäänty-neiden syrjäytymisen ehkäisyyn ja sukupolvien välisen vuorovaikutuksen lisäämiseen.

Hyvän käytännön kuvausVaraisovanhemmat voivat toimia lapsille vara-mummoina ja -ukkeina erilaisissa ryhmissä ja toimintapaikoissa. Varaisovanhemmat ovat luo-tettavia vapaaehtoisia aikuisia, jotka ovat kiinnos-tuneet toimimaan lasten kanssa, lisävoimavarana oikeiden ja aitojen isovanhempien rinnalla. Vara-isovanhemmat voivat toimia mm. päiväkodeis-sa, kerhoissa, kirjastoissa, seurakuntien toimin-noissa, perhekahviloissa ja vertaisryhmissä sekä erilaisissa tapahtumissa ja tempauksissa.

Hyvän käytännön edellytyksetEdellytyksenä toiminnalle on aito tarve ja yh-teistyö kuntien, isovanhempien ja järjestöjen vä-lillä. Lisäksi toiminta edellyttää toimintapaikkoja

varaisovanhemmille, vapaaehtoisten varaisovan-hempien etsimistä, löytämistä ja ohjausta toimin-nan alkuvaiheessa. Lisäksi edellytyksenä on, että varaisovanhempia tuetaan toiminnan aikana (esim. varaisovanhempien tapaamiset). Lisäksi edellytyksenä on, että toiminnasta vastaaville ta-hoille (yhdistys ja toimintapaikat) nimetään vastuu-henkilö, joka vastaa toiminnasta, ohjauksesta ja yhteistyöstä. Rahallista edellytystä ei juuri toimin-nan toteuttamisessa ole.

Hyvän käytännön vaikutuksetVaraisovanhemmat ovat saaneet kaipaamansa yhteyden lapsiin, mieluista tekemistä ja aktivi-teettia sekä tukea omaan jaksamiseen. Vara-isovanhempitoiminnalla nähdään olevan myös ikääntyvien syrjäytymistä ja yksinäisyyttä en-naltaehkäisevä vaikutus. Lapset ovat kokeneet toiminnan mieluisaksi ja varaisovanhemmat on otettu avosylin vastaan lasten taholta. Toimin-tapaikkojen työntekijät ovat olleet innostuneita sukupolvien välisestä toiminnasta sekä kokeneet, että varaisovanhempien antama aika lapsille on ollut merkityksellistä lasten aikuisen ja sylin nälkään. Vanhemmat ovat kokeneet toiminnan lasten elämää rikastuttavaksi ja mieluisaksi.

Hyvän käytännön toteutuksen haasteetHaasteena on se, että toiminnan aloitukseen ja kehittämiseen paikkakunnille tarvitaan aikaa ja valmiuksia neuvotella toiminnasta eri yhteistyö-kumppanien kanssa. Varaisovanhempitoiminta voi kohdata myös haasteita esimerkiksi vara-mummojen ja -vaarien pidempiaikaisen sitoutu-misen muodossa. Hankkeessa oli hankala löytää varavaareja toimintaan mukaan.

Hyvän käytännön juurruttaminenHankkeessa käynnistetty toiminta juurrutettiin käytäntöön jo hankkeen aikana. Tämä oli mah-dollista muun muassa siksi, että toiminnalle löy-tyi hyvät yhteistyökumppanit. Toimintamallista on tehty julkaisu Mannerheimin Lastensuojelu Liitossa: Sukupolvet lapsuuden tukena. Opas kylämummi ja -vaari -toiminnan käynnistämiseen. Julkaisussa kuvataan prosessi, toimenpiteet, huomioitavat asiat jne. kokonaisuudessaan.

EAKR 38 244

Valtio 30 244

Kunta 8 000

Muu julk. 0

Yksityinen 21 244

Kokonaisrahoitus 97 732

32

FARMASEUTTINEN LÄÄKETUTKIMUSKESKUS (FLK)

Miten siirtää yliopisto-osaamista yritysten käytettäväksi

Uudelle vuosituhannelle tultaessa Kuopion yli-opiston farmaseuttisessa tiedekunnassa oli halu vahvistaa lääkekehitys- ja tutkimusosaamista sekä samalla lisätä yhteistyötä lääketeollisuuden kanssa. Farmaseuttisen lääketutkimuskeskuksen (FLK) johtajan Markus Forsbergin mukaan tie-dekunnassa haluttiin luoda yliopistoympäristöön toimintatapa, jonka avulla pystyttäisiin sujuvasti siirtämään yliopiston osaamista yritysten hyö-dynnettäväksi ja tekemään paremmin yritysyh-teistyötä. Yhteistyötä oli ollut aiemminkin, mutta se ei ollut suunnitelmallista. Aiemmin yhtenä yhteistyön rajoitteena oli ollut yliopisto- ja yritys-

maailman erilaisuus. Yrityksiltä saatu viesti oli selkeä: yliopistossa olevasta ja syntyvästä uu-desta osaamisesta oli hankala poimia niitä asioi-ta, joista yritykset todella hyötyvät. Farmaseutti-sessa tiedekunnassa todettiin, että yliopistolle pitäisi rakentaa aivan uusi toimintatapa, jossa yliopiston ja yritysmaailman tarpeet kohtaisivat paremmin. Tällainen toimintatapa mahdollistaisi muun muassa sen, että yliopisto pystyisi palvele-maan paremmin seudun yrityksiä ja esimerkiksi akateemisen yrittäjyyden kynnys madaltuisi.

Näistä lähtökohdista syntyi vuodet 2000–2006 kattaneen hankekokonaisuuden päätavoite: tarkoituksena oli perustaa Kuopion yliopistoon Farmaseuttinen lääketutkimuskeskus, joka koos-tuu erillisistä tutkimuslaboratorioista. Haluttiin luo-da uusi toimintamalli, jonka tavoitteina oli perus-tutkimuksessa syntyvien innovaatioiden jatkoke-hittäminen ja kaupallisen hyödyntämisen tehosta-minen, lääkekehitys- ja lääketutkimushankkeiden tarjoaminen yrityksille sekä henkilökunnan koulut-taminen näiden vaatimuksien toteuttamiseen.

MARKKU VIITASALO 1982: LENTOON / TAKE OFF

Farmaseuttisen lääketutkimuskeskuksen toiminnan käynnistäminen

Hankekokonaisuudessa luotiin ja kehitettiin Farmaseuttiseen lääketutkimuskeskukseen valit-tujen laboratorioiden toimintaa ja osaamista. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että farma-seuttisen tiedekunnan osaamisesta valittiin ne osa-alueet, jotka kiinnostavat lääkealan yrityksiä ja missä osaamisen taso oli jo riittävällä tasolla. Näille osaamisen painopistealueille rakennettiin erilaisia palveluita, joita tarjottiin yrityksille. Palve-luita olivat muun muassa uusien tutkimusprojek-tien suunnittelu ja koordinointi, uuden osaamisen hankkiminen sekä laatu- ja dokumentaatiojärjes-telmän kehittäminen yritysyhteistyöprojektien vaatimalle tasolle.

Henkilökuntaa koulutettiin uudenlaiseen toimin-tatapaan. Esimerkiksi kustakin valikoidusta labo-ratoriosta koulutettiin avainhenkilöt tekemään yritysyhteistyötä ja näin ollen annettiin työrauha esimerkiksi perustutkimuksen tekoon ja opetuk-seen. Myös opiskelijoita otettiin mukaan yritysyh-teistyöprojekteihin perehdytettäväksi vaatimuk-siin ja menettelytapoihin, joita tarvitaan onnis-tuneessa yritysyhteistyössä.

Forsbergin mukaan hankekokonaisuudessa panostettiin voimakkaasti onnistuneen yritysyh-teistyön luomiseen ja lisäämiseen. Laboratorioi-den toimintaa ja osaamista markkinoitiin poten-tiaalisille yhteistyökumppaneille. Näin Kuopion seudun lääkeyritykset oppivat, että yliopistos-ta on mahdollista saada palveluita myös juuri heidän yksilöllisiin tarpeisiinsa.

Otollinen ajankohta hankkeen yhtenä menestystekijänä

Lääketutkimuskeskuksen johtaja Forsberg nä-kee, että FLK -hankekokonaisuuden menes-tystekijöitä oli useampi kuin yksi. Hän mainitsee yliopistolla vallinneen tahtotilan ja aidon tarpeen kyseisen toimintamallin luomiselle olleen yksi on-nistumisen edellytys. Tämän lisäksi hankkeessa luoduille malleille oli tilaus ja tarve myös alueen yrityksissä. Hankekokonaisuudella oli riittävän pitkä aikajänne, jotta toiminnassa voitiin keskit-tyä tavoitteisiin ja niiden toteuttamiseen. Fors-bergin mukaan hankkeelle oli myös otollinen aika 2000-luvun alussa, jolloin alettiin voimakkaasti

puhua yliopistoinstituution ja elinkeinoelämän lähentymisen tarpeesta.

Forsberg mainitsee toiminnan haasteeksi laa-jan hankekokonaisuuden hallinnoinnin ja siihen liittyvän byrokratian. Alun hankaluuksien selvittyä ja toimintatapojen selkeydyttyä myös hallinnointi helpottui jonkin verran. Hankkeen haasteena hän pitää myös sitä, että luotu FLK-toimintamalli ja yri-tysyhteistyökulttuuri jatkuvat sujuvasti yliopiston sisällä seuraavalle sukupolvelle.

Rajapintana yliopiston ja yritysten välissä

Hankekokonaisuudessa onnistuttiin kehittämään sekä vakiinnuttamaan Farmaseuttinen lääketutki-muskeskus -toimintamalli osaksi Kuopion yliopis-ton farmaseuttisen tiedekunnan toimintaa. Hank-keessa luodut ja kehitetyt palvelut ovat edelleen tarjolla yrityksille. FLK pystyy muun muassa edel-leen tuotteistamaan yliopisto-osaamista sekä tehostamaan sen kaupallista hyödyntämistä. Forsberg kuvaileekin Farmaseuttisen lääketut-kimuskeskuksen olevan väliporras tai rajapinta yliopistossa syntyvän osaamisen ja yritysten vä-lillä. Hänen mukaansa myös muissa yliopiston yksiköissä vastaavan toimintamallin käyttöönotto on mahdollista.

FLK -hankekokonaisuuden perustiedot:

• Toimintalinja 2: Osaamisen vahvista-minen ja työvoiman valmiuksien paran-taminen

• Klusteri: Hyvinvointi• Toteutusaika (hankekokonaisuuden):

1.1.2000–30.4.2006• Rahoittaja: Itä-Suomen lääninhallitus• Toteuttaja: Kuopion yliopisto• Rahoitus (€) yhteensä (sisältää yhteen-

sä kaksi hanketta):

ESR 1 231 690

Valtio 982 069

Kunta 251 011

Muu julk. 0

Yksityinen 130 350

Kokonaisrahoitus 2 595 120

34

KALATIETOKESKUS

Kala-alan ainutlaatuisuus

Tervossa sijaitsevan Kalatietokeskuksen eli nykyi-sen FIC Oy:n (Fish Innovation Centre Oy) toi-mitusjohtaja Hannu Mölsän mukaan kala-alalla tapahtui 2000-luvulle tultaessa paljon muutok-sia. Muun muassa ympäristöasiat tiukentuivat ja kansainvälinen kilpailu kiristyi, kun Euroopan unionin tuki muille elintarvikealoille lisääntyi ja ka-latuotteiden kauppa globalisoitui. Suomessa ka-latalous ja kalanviljely joutuivat myös hakemaan uusia muotoja, vaihtoehtoisia lajeja kirjolohen rinnalle sekä kehittämään viljelytekniikkaa, joka kuormittaa ympäristöä vähemmän. Samanai-kaisesti kiinnostus kalaan ja kalatalouteen kuiten-kin kasvoi jatkuvasti maailmanlaajuisesti. Ihmiset ovat alkaneet kiinnostua kalasta elintarvikkeena muun muassa sen terveellisyyden takia.

Mölsän mukaan kala-ala on Suomessa hyvin ainutlaatuista. Maamme lukuisat järvet ylläpitävät tuottoisaa järvikalastusta, mikä Euroopan mit-takaavassa esimerkiksi on melko harvinaista. Ka-lanviljely on mennyt Suomessa koko ajan eteen-päin ja erityisesti Tervossa on pitkät perinteet sen kehittämisessä.

Näistä lähtökohdista Kalatietokeskus -han-kekonaisuus käynnistyi vuonna 2001 ja sen päätavoitteena oli saada aikaan toimiva kehit-tämisyksikkö, joka kehittää kalataloutta, yritys-toimintaa, välittää sovellettua tietoa sekä edistää alan tietotaidon kaupallista vientiä niin kotimaas-sa kuin kansainvälisestikin. Hankkeiden tavoit-teena oli heti alusta saakka kehittää kalatalouden asiantuntijapalveluita niin, että toiminta voitaisiin vakiinnuttaa hankkeen päättyessä ja palvelujen kaupalliselle myynnille luotaisiin puitteet.

Projektipalveluita ja tutkimus- ja kehittämistoimintaa

Tavoitteiden saavuttamiseksi hankkeiden kes-keisenä toimintatapana oli verkostoituminen alan toimijoiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Ka-latietokeskuksen päätehtävänä oli toimia verkos-tojen rakentajana tutkimuksen ja elinkeinoelämän välillä. Verkostoja luotaessa hankkeissa toteutettiin ja perustettiin muun muassa asiantuntijarekisterit eri tutkimus- ja kehittämisorganisaatioihin. Kala-tietokeskuksen yhteistyökumppaneita ovat olleet muun muassa eri kalanjalostusyritykset, kalan-viljely-yritykset, rehuteollisuus, Kuopion yliopisto sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL).

35

Kalatietokeskus tuotti muun muassa erilaisia projektin hallintapalveluita sidosryhmilleen. Täl-laisiin palveluihin kuuluivat esimerkiksi hankeval-mistelut, tiedonhankinta ja erilaiset hallintopalve-lut. Projektipalveluiden lisäksi Kalatietokeskus mm. toteutti kalataloutta palvelevaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa, lisäsi alalla toimivien yritys-ten ja organisaatioiden välistä yhteistyötä ja siir-si kalatalouden ja vesiviljelyn tutkimuksen alalla saatuja tietoja käytännön toimintoihin ja yritysten hyödynnettäviksi.

Hannu Mölsän mukaan hankekokonaisuu-den perusajatuksena on ollut alusta saakka, ettei suomalaisten alan yritysten kannata jäädä jälkeen globaalissa kilpailussa vaan olla nimen-omaan mukana siinä. Yritysten kannattaa esi-merkiksi viedä huipputason teknologiaa ja osaa-mista ulkomaille ennemmin kuin jäädä muistele-maan ”vanhoja hyviä aikoja” maakuntaan. Kala-tietokeskuksen kautta tällaista asiantuntemusta ja osaamista onkin viety kansainvälisesti erilaisiin hankkeisiin muun muassa Vietnamiin ja Kiinaan.

Näiden toimien lisäksi Tervon kunta on hank-keiden aikana rakennuttanut yhdessä Pohjois-Savon TE-keskuksen ja Blue White Resorts Oy:n kanssa Kalatietokeskukselle tilat Tervoon. FIC Oy on vuokralla näissä rakennetuissa yritystiloissa. Rakennuksen kokous- ja näyttelytiloja voidaan vuokrata myös ulkopuolisten käyttöön.

Hankkeesta itsenäiseksi yritykseksi

Kalatietokeskuksen vakiinnuttamisvaihe ja erilli-nen hankerahoitus päättyi vuoden 2007 lopussa. Hankekokonaisuuden aikana kehitetyt toimintata-vat ja -mallit sekä yhteistyöverkostot loivat pohjan pysyvälle toiminnalle ja toiminnan vakiinnuttami-nen kulminoitui toukokuussa 2008 perustettuun FIC Oy:öön. Yrityksen omistajia ovat Sisä-Savon kunnat (erityisesti Tervon kunta), Tervon Osuus-pankki, Savon Taimen Oy, Blue White Resorts Oy sekä henkilöomistajat. Kuopion yliopisto, Kuopio Innovation Oy ja Riista- ja kalatalouden tutki-muslaitos toimivat tiiviissä yhteistyössä yrityksen kanssa.

Hankkeiden alkuperäisenä kohdealueena oli Pohjois-Savon maakunta, mutta kokonaisuuden etenemisen myötä se laajeni valtakunnalliseksi. Hankkeiden edetessä toiminta-alue sai myös vahvoja kansainvälisiä ulottuvuuksia. FIC Oy toi-miikin nyt kansainvälisesti.

Hankekokonaisuudesta alkunsa saanut yritys tarjoaa tänä päivänä kalatalouden ja vesivilje-lyn projekti- ja asiantuntijapalveluita yrityksille ja elinkeinotoimijoille. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että FIC Oy:ltä voi ostaa palveluina muun muassa tutkimus- ja kehittämishankkeita, niiden suunnittelua ja toteutusta, kalavesien käyttö- ja hoitosuunnitelmia, tiedonhankintaa erilaisiin tar-peisiin sekä apua yritysten ja muiden yhteistyöta-hojen kansainvälistymiseen. Tämän lisäksi yritys tarjoaa erilaisia tilapalveluita.

Toimitusjohtaja Mölsä näkee, että hankkeilla luotiin erinomaiset ja tavoitteita vastanneet pohjat syntyneelle yritykselle. Hänen mukaansa toiminta on toki haastavampaa hankerahoituksen päätyt-tyä, mutta yritys on nuori ja hyvin elinkelpoinen.

Kalatietokeskus -hankkeiden perustiedot:

• Toimintalinja 1: Yritystoiminnan kehit-täminen ja yritysten toimintaympäristön parantaminen

• Klusteri: Elintarvike / Matkailu• Toteutusaika: 01.08.2001–31.03.04  /

24.2.2006–31.3.2008 / 1.4.2006–31.12.2007 

• Rahoittaja: Pohjois-Savon liitto / TE-kes-kus (työvoimaosasto)

• Toteuttaja: Sisä-Savon seutuyhtymä• Rahoitus (€) yhteensä:

EAKR 538 838

Valtio 177 973

Kunta 761 765

Muu julk. 0

Yksityinen 34 673

Kokonaisrahoitus 1 513 249

36

HAKA 2000–2006

Maito-osaamisen vahvistaminen

Pohjois-Savon maakunnassa on perinteisesti hyviä lypsykarjoja ja jalostuksellisesti korkeatasoi-sia eläimiä. Alueella on paljon potentiaalia ja viljelijöillä on korkea ammattitaito. Haka-hank-keiden tavoitteena oli vuosina 2000-2006 tukea ja voimistaa näitä vahvuuksia luomalla toimiva alkionsiirtoverkosto ja vakiinnuttaa sen toiminta. Tämän lisäksi hankkeilla pyrittiin tuomaan alkion-myynnin muodossa taloudellista hyötyä tuotan-torenkaan jäsenille sekä valmentamaan tiloja eläinten näyttelytoimintaan, joita tarvitaan alkioi-den ja eläinaineksen myynnissä.

Maito-Savon kehittämispäällikkö Mika Revon mukaan hankekauden alussa tavoiteltiin alkio-siirtotoiminnan yhtenäistä verkostoa ja sen liik-keelle panoa; haluttiin herättää tilojen kiinnostus toimintaa kohtaan. Loppuvaiheen tavoitteeksi muodostui saatujen tulosten markkinointi, levit-täminen ja siirtäminen jatkuvaksi toiminnaksi.

Haka-hankkeet kuuluivat Pohjois-Savon mai-to-osaamiskeskus Maito-Savon hankekokonai-

suuteen. Maito-Savon tehtävänä on vahvistaa ja kehittää maakunnan vahvaa maito-osaamista en-nestään. Aluekehityssäätiö toimi hallinnoijana ja varsinaisena hankkeen vastuutahona toimi Faba Jalostus. Hankevetäjänä Faba Jalostuksessa toi-mi jalostusneuvoja Anita Hyvönen.

Tuotantorenkaat toiminnan ytimessä

Hankkeissa perustettiin alkioiden tuottamista varten 12 tuotantorengasta. Tuotantorenkaat muodostuivat jalostuksellisesti korkeatasoisista lypsykarjatiloista, jotka tuottivat alkiota myyntiin. Tuotantorenkaat sisälsivät yli 120 tuotantorengas-tilaa. Alkioiden vastaanottajatilaksi saatiin yli 150 tilaa. Kaiken kaikkiaan Haka-hankkeissa oli mu-kana lähes 300 maitotilaa ympäri Pohjois-Savoa.

Tuotettujen alkioiden markkinointinimeksi päätettiin HAKA-alkiot. Nimi juontaa juurensa eräästä alueella syntyneestä hyväsukuisesta eläimestä. Alkioiden ympärille rakennettiin oma brändinsä hankkeen aikana. Se opittiin tuntemaan korkeatasoisista alkioista ja eläinaineksesta. HAKA-alkioiden valintaperusteet ovat erittäin tiu-

37

kat ja niiden tuottaminen edellyttää korkeita laatu-vaatimuksia. Kehittämispäällikkö Revon mukaan kaikki tilat eivät hankkeen alussa ymmärtäneet näitä tarkkoja laatuvaatimuksia vaan niitä ihme-teltiin, ja hankekokonaisuutta saatettiin pitää vain tietyn porukan omana toimintana, mihin kaikilla ei ollut asiaa. Loppujen lopuksi laatuvaatimukset ja eläinaineksen sopivuuden varmistaminen kuiten-kin ymmärrettiin kaiken toiminnan onnistumisen edellytykseksi, ja HAKA-alkiot tulivat tunnetuksi myös valtakunnallisesti juuri laatunsa ansiosta.

Tuotantorenkaiden ja konkreettisen verkoston rakentamisen lisäksi Haka-hankkeissa toteutettiin myös paljon tiloja hyödyntäviä koulutuksia sekä järjestettiin ja oltiin mukana useissa maatalouteen liittyvissä tapahtumissa. Hankkeiden puitteissa järjestettiin myös joitakin tilojen opintomatkoja niin kotimaahan kuin ulkomaillakin. Hankekauden loppuvaiheessa keskityttiin saatujen tulosten laa-jaan markkinointiin muun muassa tapahtumien, markkinointimateriaalin ja tilatiedotuksen avulla. Viimeisessä hankkeessa laadittiin erillinen mark-kinointisuunnitelma, joka oli samalla suunnitelma saatujen tulosten pysyvyydestä ja levittämisestä. Sen avulla haluttiin varmistaa tehtyjen toimenpi-teiden juurruttaminen ja saatujen tulosten jatku-vuus erillisen hankerahoituksen päätyttyä.

Luottamus yhteistyön ehdottomana edellytyksenä

Mika Revon mukaan hankkeiden selkeä menes-tystekijä oli se, että etenkin Ylä-Savossa tilojen välinen yhteistyö ja verkoston luominen lähti hyvin käyntiin. Vastaavanlaisia hankkeita on toteutettu muuallakin Suomessa, mutta verkostoituminen on kangerrellut pahasti ja se on aiheuttanut myös hankkeen onnistumiselle esteitä. Revon mukaan myös hankkeiden vetäjä ja jalostusneuvoja Anita Hyvönen oli erittäin hyvä ja pätevä: tilat kuunteli-vat ja arvostivat häntä kovasti.

Revon näkemyksen mukaan hankeko-konaisuuden menestystekijä, verkostoitumisen onnistuminen ja tilojen yhteistyö, oli toisilla alueilla myös haaste. Luottamuksen rakentaminen tilojen välille ja totutun toimintakulttuurin muutos kesti oman aikansa, tämän opetteluun hankkeissa ei kaikilta osin välttämättä ennalta osattu varautua. Hankkeissa tehtiin kuitenkin itsearviointia, joka ohjasi toimintaa. Myös ohjausryhmä oli Revon mukaan kriittinen ja arvioiva, se vaikutti voimak-kaasti hankkeiden toimintaan ja linjauksiin.

HAKA-brändin elinvoimaisuus

Hankekokonaisuuden päättymisen jälkeen alki-onsiirtotoiminta vakiintui osalle tiloista normaa-liksi jalostustavaksi. Perustetut tuotantorenkaat toimivat ja tuottavat edelleen markkinoille alkioita tilojen saadessa konkreettisesti lisätuloja. Revon mukaan Haka-hankkeet eivät olleet mukana varsinaisessa alkionsiirtoprosessissa eli sitä ei tuettu hankkeissa rahallisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että alkioiden hinta ei ole muuttunut hank-keiden päättymisen jälkeen eikä tilojen kynnys ostaa ja myydä näitä alkioita ole suurempi kuin hankkeiden aikanakaan.

Hankkeiden seurauksena HAKA-merkki pa-tentointiin Faba Jalostuksen, Pohjois-Savon Kar-jakerhon ja Aluekehityssäätiön toimesta. Toimijat ovat sopineet keskenään tietyistä yhteistyön muo-doista, jotta laadukasta toimintaa pystytään jatka-maan myös hankkeiden jälkeen. HAKA-merkille luotiin patentoinnin yhteydessä selkeät ja tarkat pelisäännöt, joita sitä käyttävät tilat ovat sitoutu-neet noudattamaan. Näin ollen viljelijät pystyvät edelleen luottamaan HAKA-alkioiden laatuun, ja ne ovatkin kysyttyjä niin Pohjois-Savossa kuin myös valtakunnallisesti. HAKA-tuotemerkillä ja sen yhteyteen luodulla brändillä on tavoitteena hankkeiden loppumisen jälkeen ylläpitää Pohjois-Savon alkiosiirtotoimintaa, varmistaa riittävä laatu alkioiden tuotannossa sekä ylläpitää tuotemerk-kiä laadukkaan eläinaineksen takuuna.

HAKA 2000–2006 -hankekokonaisuuden perustiedot:

• Toimintalinja 3: Maaseudun kehittäminen• Klusteri: Elintarvike• Toteutusaika (hankekokonaisuuden):

1.5.2000–31.10.2006• Rahoittaja: TE-keskus (maaseutuosasto)• Toteuttaja: Ylä-Savon Instituutti / Alueke-

hityssäätiö• Rahoitus (€) yhteensä (sisältää kolme

hanketta):

EMOTR 415 880

Valtio 297 916

Kunta 117 796

Muu julk. 0

Yksityinen 100 969

Kokonaisrahoitus 932 561

38

Haka 2000–2006: hyvä käytäntö

Hyvän käytännön nimiLypsykarjan alkioiden tuotantorengastoiminta

Hyvän käytännön tarve/lähtökohtaHankkeessa haettiin toimintamallia, jolla hyvää eläinainesta saataisiin luontevasti maitotilojen käyttöön.

Hyvän käytännön kuvausHyvän käytännön perustana on yhteistyökykyi-sen ja hyvän eläinaineksen omaavan tilajoukon löytäminen. Lisäksi se, että tilat ovat sopivalla etäisyydellä toisistaan (reilusti alle 50 km). Jalos-tusneuvoja kokoaa porukan ja johtaa joukkoa. Ti-lat sitoutuvat ja ovat mukana rengastoiminnassa sekä lupaavat antaa eläinainestaan myyntiin.

Hyvän käytännön edellytyksetHyvän käytännön edellytyksenä on yhtenäinen näkemys sekä halu myydä omaa eläinainestaan. Koska kyseessä on alkionsiirtoihin perustuva eläinaineksen kehittäminen, myös alkionsiirtotoi-minta pitää sisäistää. Neuvojan osalta edellytys on korkea ammattitaito sekä sitoutuminen alkio-siirtotoimintaan. Yrittäjien pitää olla tämän lisäksi sitoutuneita rengastoimintaan ja sen pelisään-töihin. Ammattitaitoinen vetäjä on myös tässä mielessä ehdoton edellytys toiminnalle. Jotta eläinaines on riittävän laadukasta, tilojen piti ym-märtää, että huonoa tai keskinkertaista eläinai-nesta ei kannata yrittää myydä.

Hyvä käytäntö edellyttää myös toimivaa ti-lajoukkoa ja tilojen vankkaa yhteistyökykyä. Mieluusti tällaista yhteistyötä on hyvä harjoitella jo ennen alkionsiirtotoimintaa. Kaikista tärkein edellytys on kuitenkin erinomainen eläinaines, jota tiloilta on löydyttävä.

Hyvän käytännön vaikutuksetKaikki toiminnassa mukana olevat hyötyvät: eläin-

ainesta/alkiota myyvä tila saa konkreettisesti ra-haa myyntituloina ja ostava tila saa puolestaan laadukasta ja hyvää eläinainesta ja parantaa sitä kautta kannattavuuttaan. Rengastoiminnassa mukana oleva neuvoja puolestaan hyötyy palve-luidensa käytöstä ja myynnistä.

Hyvän käytännön toteutuksen haasteetHyvän käytännön suurimmat haasteet ovat ti-lajoukon aito sitoutuminen toimintaan ja sen pelisääntöihin sekä riittävän laadukas eläinaines. Näiden lisäksi tarvitaan aitoa yhteistyökykyä ja -halukkuutta. Myös neuvojan aitoa ammattitaitoa sekä asiantuntevia eläinlääkäreitä tarvitaan alki-onsiirtoon liittyvissä asioissa.

Hyvän käytännön juurruttaminenPohjois-Savossa lypsykarjan alkionsiirtotoimin-taa on tehty vuosina 2000–2006 HAKA-hank-keiden kautta. Hankkeessa tehtiin erillinen mark-kinointisuunnitelma, joka on toimijoiden tukena. Lisäksi kolme toteuttajatahoa ovat patentoineet HAKA-merkin. Patentoinnilla varmistettiin merkin asianmukainen käyttö myös jatkossa.

39

Kehittämistyö ja kehittämishankkeet nähdään yleisesti positiivisessa valossa. Niitä kuitenkin myös kritisoidaan paljon. Siksi on aiheellista kysyä, mitä todellisia ja pysyviä vaikutuksia ke-hittämishankkeista jää. Kehittämishankkeita vaivaa useasti muun muassa lyhytjänteisyys, kiire sekä erillisyys muusta toiminnasta tai toi-mintaympäristöstä. Myös kehittämishankkeiden epäonnistumisista voi olla hankala kertoa avoi-mesti. Useasti pelätään, että ne voivat vaikuttaa hankkeen jatkumiseen tai mahdolliseen jatkora-hoitukseen. Hankkeilla ei välttämättä ole riittävän hyviä syitä raportoida omista epäonnistumisis-taan. Ongelmista tietäminen ja niiden jakaminen olisi kuitenkin olennaista, koska näin voidaan op-pia sekä ohjata toimintaa oikeaan suuntaan.

Toisaalta hyvistä kokemuksista ja onnistumi-sistakin voidaan oppia erinomaisesti. Jos hank-keiden epäonnistumisia on hankala löytää tai niistä avoimesti kertominen on työlästä, ei hyvien ja laadukkaiden hankkeidenkaan löytäminen ole aina helppoa. Onnistuneista ja vaikutuksiltaan pysyvistä hankkeista raportoiminen ja onnis-tumisien taustojen selvittäminen on vähintään yhtä tärkeää kuin epäonnistumisien pohtiminen. Esimerkilliset kehittämishankkeet tarjoavat osal-taan vastauksen hanketoimintaa kohtaan esitet-tyyn, aiheelliseenkin, kritiikkiin. Tämän lisäksi ne voivat antaa muille hankkeille ja rahoittajille suun-taviivoja niistä avaintekijöistä, jotka ovat oleelli-sia onnistuneissa hankkeissa. Onnistuneista tai laadukkaista esimerkeistä raportoiminen lisää myös ymmärrystä siitä, mitä usein mystiseksikin jäävissä kehittämishankkeissa tehdään ja mikä niiden todellinen tarkoitus on. Käsillä olevan sel-vityksen tärkeä anti on se, että näitä hyvätasoisia hankkeita on olemassa eri toimialoilla, ja niiden arjessa tehdään ansiokasta ja kauaskantoista työtä. Keinoja ja kriteereitä hyvien ja laadukkai-den hankkeiden löytämiseksi pitäisi kuitenkin ke-hittää paljon, jotta niitä voitaisiin tarkastella muun muassa yhteismitallisesti ja vertailukelpoisesti.

Kyselyn anti selvitykselle

Hanketoimijoille suunnatusta kyselystä nousi selkeästi muutama seikka esiin muita voimak-kaammin. Näihin asioihin on syytä paneutua op-pimisen näkökulmasta ja työstää niitä tulevaisuu-den varalta. Esiin nousseita kysymyksiä olivat muun muassa hankkeiden toiminta erillisen ra-hoituksen päätyttyä, niiden kohtaamat ongelmat ja haasteet sekä tulosten levitettävyys ja py-syvyys.

Hanketoteuttajien mielestä yleisimmät haas-teet liittyivät hankehallinnoin ja toiminnan ras-kauteen sekä rahoituspäätösten viivästymiseen. Tähän voidaan nähdä ratkaisuna se, että rahoit-tajat kiinnittävät entistä enemmän huomiota vies-tintäänsä, ohjauksen selkeyteen sekä toimijoiden koulutukseen. Hankkeista vastaavat henkilöt ja hallinnoijat voivat puolestaan korjata kyseistä epäkohtaa muun muassa valmistelemalla hank-keet huolellisesti ja seuraamalla annettuja ohjeis-tuksia tarkasti.

Kyselyssä haluttiin selvittää hankkeiden epäonnistumisia ja niiden kohtaamia mahdollisia ongelmia. Kuten todettua, niistä kertominen ei ole aina helppoa, mikä näkyi myös kyselyn vastauk-sissa. Kyselyssä kysyttiin niitä asioita, jotka ovat aiheuttaneet tavoitteissa epäonnistumista ja vain harva vastasi tähän avoimeen kysymykseen. Ne jotka kysymykseen vastasivat, listasivat suurim-miksi syiksi vallitsevan resurssipulan, tavoitteiden epärealistisuuden sekä muuttuvat olosuhteet. Näihin seikkoihin voisi jatkossa kiinnittää enem-män huomiota jo hanketta suunniteltaessa ja toi-menpiteitä pohdittaessa. Myös kehittämishank-keen tarpeesta tulisi olla vahva näyttö ennen kuin sitä ryhdytään toteuttamaan. Kaiken kaikkiaan epäonnistumisista ja hankkeiden kohtaamista on-gelmista pitäisi pystyä puhumaan avoimemmin; ne tulisi pikemminkin nähdä oppimiskokemuk-sina kuin suurina kariutumisina.

5. MITÄ OPITTIIN

40

Kyselystä nousi esiin myös se, että suurin osa hankkeista näki hankkeen tulokset vastanneen asetettuja tavoitteita. Tässä syntyy ristiriita sen seikan kanssa, että monen hankkeen toiminta on kuitenkin loppunut täysin erillisen hankerahoituk-sen päätyttyä tai sitä on jatkettu jatkohankkeella. Tätäkin ongelmaa pystyttäisiin varmasti karsi-maan huolellisella esityöllä ja suunnittelemalla jo alkuvaiheessa hyvin konkreettisesti mitä hank-keelle ja sen tuloksille tapahtuu hankerahoituk-sen päättyessä. Päätelmää tukee myös hanke-esimerkeistä saadut vastaukset.

Havaintoja hanke-esimerkeistä

Vaikka selvityksen kaikki seitsemän hanke-esimerkkiä olivat luonteeltaan ja toiminnaltaan hyvin erilaisia, liki jokaisessa niissä tuli samat seikat pureuduttaessa hankkeiden menestys-tekijöihin ja onnistumisiin. Jo hanketta suunnitel-

taessa on erittäin tärkeää miettiä niitä keinoja, joiden avulla hankkeessa syntyneitä käytäntöjä, toimintamalleja tai tuotoksia kyetään levittämään ja juurruttamaan osaksi pysyvää toimintaa. Hank-keissa myös nähtiin, että toiminnan jatkumisen pohtiminen erillisen hankerahoituksen jälkeen on syytä miettiä jo suunnitteluvaiheessa. Tarkasti suunnitellut ja ajoitetut tavoitteet auttavat hanketta onnistumaan. Näin syntyy jo alusta saakka selkeä näkemys siitä, miten asioita aiotaan tehdä ja to-teuttaa. Oman toiminnan jatkuvalla arvioinnilla ja palautteen keruulla nähtiin olevan hyvä toimintaa ohjaava vaikutus: tavoitteita ja keinoja niiden toteuttamiseksi voidaan näin toimien tarkentaa matkan varrella.

Jokaisen selvityksessä esitellyn hanke-esi-merkin toimintaan liittyi jollain tavalla verkostoitu-minen ja yhteistyön synnyttäminen eri toimijoiden välille. Hankkeiden vetäjät olivat hyvin yksi-mielisiä siitä, että luottamuksen rakentaminen ei käy hetkessä, ja tämän seikan ymmärtäminen

41

jo hankkeen alkumetreillä on tärkeää. Asian tie-dostaminen ja huomioonottaminen auttaa myös siinä, että hankkeen tulokset jäävät paremmin elämään syntyneissä verkostoissa.

Yhteistyöhön liittyvän luottamuksen lisäksi ke-hittämishankkeissa nähtiin, että toimintakulttuurin muutokset eivät tapahdu hetkessä. Uusien asioi-den omaksuminen vie aikaa ja niitä harvoin sovel-letaan käytäntöön, jos ne ikään kuin annetaan yl-häältä päin. Toimintakulttuurin muutokset vaativat niin aikaa kuin luottamustakin. Myös toimijoiden sitoutumisella ja osallistumisella on suuri merkitys sille, miten toimintakulttuuri lähtee käytännössä muuttumaan haluttuun suuntaan.

Klustereiden ongelmallisuus

Selvitystä suunniteltaessa yhtenä perusajatukse-na oli tarkastella päättynyttä tavoite 1 -ohjelma-kautta klusterinäkökulmasta. Klusterinäkökulma valittiin tarkastelun pohjaksi ensinnäkin siksi, että tavoiteohjelman tavoitteisiin on kirjattu klusterit kehittämisen lähtökohdiksi. Toinen perustelu klus-teritarkastelulle oli se, että kehittämishankkeiden rahoituksen kohdistumista ei ole seurattu toimi-aloittain vaan käyttäen eri klustereita. Klusteriajat-telun etuna voidaankin nähdä muun muassa sen uusi tapa muotoilla kehitystä yli toimialarajojen. Toisaalta klusterit mahdollistavat myös perinteisiä rajoja ylittäviä sidoksia, mitä ei välttämättä ole nähtävissä puhtaassa toimialaluokittelussa. Klus-teritarkastelun mainituista eduista nousee myös käsitys sen ongelmallisuudesta. Kaikki muu tilas-tollinen tieto, kuten yritysten viennin tai liikevaih-don kehitys, on toimialakohtaista, ei klustereiden mukaista. Klustereita käytettäessä kohdataan en-simmäisenä ongelma, ettei tilastollista aineistoa ole suunniteltu klustereita varten. Tämä johtaa sii-hen, että vertailukelpoisia tietoja on hyvin vaikeaa saada selville. Myös klustereiden välisiä sidoksia on hyvin hankala tarkastella.

Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelman jälkikäteisar-viointi klusterinäkökulmaa käyttäen onkin hyvin hankalaa. Tavoiteohjelman kuusi klusteria sekä maakunnallisten suunnitelmien kaksi muuta klus-teria ovat liian laajoja kokonaisuuksia. Perustel-lusti voidaan kysyä, mikä näiden kahdeksan klus-terin tarkoituksenmukaisuus on ollut toiminnan ja kehittämisen ohjaamisessa. Klusterit ja niille laa-ditut ohjelmat ovat olleet myös vähämerkityksel-lisiä rahoituksen suuntaamisessa eri hankkeille.

Tämä näkyy tarkastelemalla rahoituksen kohden-tumista kehittämishankkeille. Ryhmän muu saa-ma rahoitusosuus on niin suuri, että rahoituksen tarkastelu käyttäen valittua näkökulmaa on hyvin ongelmallinen. Tulevaisuudessa onkin hyvin olennaista kiinnittää huomiota muun muassa ra-hoituksen luokitteluun oikeita kriteereitä käyttäen. Toimialakohtainen luokittelu ja tarkastelu, joka pohjautuisi tilastokeskuksen toimialaluokitukseen, antaisi tärkeää jälkikäteistietoa huomattavasti klusterinäkökulmaa kattavammin.

42

Kirjallisuus

Aro, T., Kuoppala, P. & Mäntyneva, P. 2004. Hyvästä paras. Jaettu kehittämisvastuu ESR-projekteissa. Hyvät käytännöt -käsikirja. Työmi-nisteriö (TM).

Farmaseuttinen lääkekehityslaboratorio (FLL). Loppuraportti. Projektikoodi S80022.

Farmaseuttinenlääketutkimuskeskus - toiminnan ja osaamisen kehittäminen vuosina 2004-2005. Loppuraportti. Projektikoodi S84573.

Haka - Huippueläimet Pohjois-Savosta -hanke. Loppuraportin liite. Projektikoodi 15006.

Hernesniemi, H., Lammi, M. & Ylä-Anttila, P. 1995. Kansallinen kilpailukyky ja teollinen tulevaisuus. Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos (ETLA). Helsinki. Sarja B 105.

Itäsuomalainen oppimisverkosto 2004-2006. Loppuraportti. Projektikoodi S84581.

Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelma 2000-2006. Yh-tenäinen ohjelma-asiakirja. 2000. EU-ohjelmat. Julkaisu 2/00.

Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelma-asiakirja v. 2000-2006. Täydennysosa. 2000.

Itä-Suomen tavoite 1-ohjelmalla rahoitetut tutki-mus- ja kehityshankekokonaisuudet 2000-2005. 2007. Itä-Suomen lääninhallitus. Julkaisuja 128. Kuopio.

Jääskeläinen, J. 2001. Klusteri tieteen ja politiikan välissä: Teollisuuspolitiikasta yhteiskuntapolitiik-kaan. Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos (ETLA). Helsinki. Sarja A 33.

Kalatietokeskuksen (FIC) projekti- ja asiantunti-japalveluiden vakiinnuttaminen. Loppuraportti. Projektikoodi 112488.

Kangaspunta, K. Projektin suunnittelu- ja ra-hoitusseminaari. 6.4.2005. Kuopio.

Kuopion geriatrisen hoidon kehityskeskus (Ger-Ho): iäkkäiden lääkehoidon optimointi. Loppura-portti. Projektikoodi S85990.

Laki alueiden kehittämisestä. 2002. Helsinki. No 602.

Laki rakennerahasto-ohjelmien kansallisesta hal-linnoinnista. 1999. Helsinki. No 1353.

Metsä- ja puuklusteri: Klusterin toimenpideohjel-ma.

Paukkunen, E. 2008. €uroyritykset kasvuhakuisia ja yhteistyökykyisiä. Pohjois-Savon liitto. Kuopio.

Pohjois-Savon aluetalouskatsaus - syksy 2008.

Pohjois-Savon elintarvikealan kehittämisohjelma v. 2000-2006. 2000. Pohjois-Savon liitto. Kuopio.

Pohjois-Savon hyvinvointiklusteri, toimintaohjel-ma 2002-2006. 2002. Pohjois-Savon liitto. Kuo-pio.

Pohjois-Savon ICT-yritysten toimintaympäristö. 2002. Pohjois-Savon liitto. Kuopio.

Pohjois-Savon maakunnan yhteistyöryhmän työjärjestys. 1.1.2000.

Pohjois-Savon maakunnan yhteistyöryhmän työjärjestys. 30.4.2007.

Pohjois-Savon maakuntaohjelma 2003-2006. 2003. Pohjois-Savon liitto. Kuopio

Pohjois-Savon maakuntasuunnitelma 2020. 2002. Pohjois-Savon liitto. Kuopio.

Pohjois-Savon maakuntasuunnitelma 2030. 2006. Pohjois-Savon liitto. Kuopio.

Pohjois-Savon matkailustrategia 2001-2006. 2001. Pohjois-Savon liitto. Kuopio.

Pohjois-Savon metalliteollisuuden kehittämis-strategia 2002.

Pohjois-Savon teknologiastrategia 2002-2006. 2001. Pohjois-Savon liitto. Kuopio.

Puhtaasti paras! Pohjois-Savon elintarvikealan kehittämisohjelma 2003-2010. 2003. Pohjois-Savon liitto. Kuopio.

43

Seppänen-Järvelä, R. 2004. Prosessiarviointi kehittämisprojektissa. Opas käytäntöihin. 2004. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämis-keskus (Stakes). Helsinki. FinSoc Arviointiraport-teja 4/2004.

Sukupolvet lapsuuden tukena. Opas Kylämummi ja -vaari -toiminnan käynnistämiseen. 2007. Mannerheimin lastensuojeluliitto. Helsinki.

Valtioneuvoston asetus rakennerahasto-ohjelmien kansallisesta hallinnoinnista. 1999. Helsinki. No 1354.

Tahko Academy. Loppuraportti. Projektikoodi 70461.

Vanhanen, J. & Hagström, M. 2003. Pohjois-Savon ympäristö- ja energia-analyysi. Nykytilan arviointi sekä esitys ympäristö- ja bioenergia-klusterin kehitysstrategiaksi. Savonia-ammat-tikorkeakoulu. Kuopio.

Viitanen, M., Karvonen, T., Vaiste, J. & Hernes-niemi, H. 2003. Suomen meriklusteri. Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus (Tekes). Helsinki. Teknologiakatsaus 140/2003.

Virtanen, E. & Hernesniemi, H. 2005. Klusterin evoluutio. Prosessikuvaus. Teknologian ja in-novaatioiden kehittämiskeskus (Tekes). Helsinki. Teknologiakatsaus 174/2005.

VVV - Vahvuutta vanhemmuuden verkoista. Loppuraportti. Projektikoodi 109878.

Internet-lähteet

Enonranta, T. 2006. Kehittämistyö hankkeessa.www.ktol.fi/web/tiedostot/File/Enonranta.ppt

Euroopan unionin opas arvioinneista: European Commission 1997. Evaluating EU Expenditure Programmes: A Guide. Ex Post and Intermediate Evaluation. Office for Official Publications of the European Communities. Luxembourg.ec.europa.eu/budget/library/publications/financial_pub/guide_eval_en.pdf

HAKA-eläinaineksen markkinointisuunnitelma. 2006.http://www.haka-alkiot.fi/haka-markkinointi-10.06.pdf

ISOverstas-opas. 2007.http://www.isoverstas.fi/images/stories/verstasinfomateriaaleja/isoverstas_opas.pdf

Raportti: Hanketyön hyvät käytännöt.www.artcraftmetal.org

Haastattelut

Kalatietokeskus -hanke. 21.10.2008. Toimitusjohtaja Hannu Mölsä.

Tahko Academy -hanke. 22.10.2008. Projektipäällikkö Tiina Kuosmanen.

HAKA 2000–2006 -hankekokonaisuus. 24.10.2008. Kehittämispäällikkö Mika Repo.

VVV - Vahvuutta vanhemmuuden verkoista -hanke. 29.10.2008. Projektipäällikkö Eila-Mari Väätäinen.

Itäsuomalainen oppimisverkosto -hanke. 29.10.2008. Projektipäällikkö Leena Suonio.

Kuopion geriatrisen hoidon kehityskeskus (GerHo): Iäkkäiden lääkehoidon optimointi. 4.11.2008. Projektipäällikkö Maarit Korhonen.

Farmaseuttinen lääketutkimuskeskus (FLK) -hankekokonaisuus. 4.11.2008. Lääketutkimus-keskuksen johtaja Markus Forsberg.

44

Liitteet

Liite 1

Kyselylomake

Vastaajan taustatiedot

1. Vastaajan nimi

2. Vastaajan yritys/yhteisö

3. Vastaajan tehtävänimike hankkeessa

4. Hankkeen nimi

5. Hankkeen klusteri

Hankkeen tavoitteet

6. Mitkä olivat hankkeen päätavoitteet?

7. Mitä mieltä olet seuraavista hankkeen tavoitteita koskevista väitteistä?

Arvioi kutakin väitettä seuraavalla asteikolla: 5=täysin samaa mieltä 4=jokseenkin samaa mieltä 3=jokseenkin eri mieltä 2=täysin eri mieltä 1=en osaa sanoa

a) Hankeidea perustui hankkeen toiminta-alueen tarpeeseen5 4 3 2 1

b) Hankeidea perustui toteuttajaorganisaation tarpeeseen5 4 3 2 1

c) Hanke syntyi kohderyhmiensä aidosta tarpeesta5 4 3 2 1

d) Hankeidea kehitettiin toteuttamaan Itä-Suomen tavoite 1-ohjelman tavoitteita 5 4 3 2 1

e) Hankeidea sattui sopimaan Itä-Suomen tavoite 1-ohjelman tavoit-teisiin / ohjelmasta rahoitettavaksi 5 4 3 2 1

f) Toiminta-alueen yrittäjät pitivät hankkeen tavoitteita/hankeideaa tärkeänä

5 4 3 2 1

Hankkeen toteutus ja tulokset

8. Millaisia konkreettisia toimia on tehty hankkeen tavoitteiden ja vaikuttavuuden edistämiseksi/saavuttamiseksi?

9. Vastasivatko hankkeen tulokset tavoitteita? Arvioi väitettä seuraavalla asteikolla: 5=täysin samaa mieltä 4=jokseenkin samaa mieltä 3=jokseenkin eri mieltä 2=täysin eri mieltä 1=en osaa sanoa

5 4 3 2 1

45

10. Jos tavoitteisiin ei päästy, mistä tämä johtui?

11. Missä määrin hankkeen toteutuneet vaikutukset vastasivat tavoiteltuja vaikutuksia?

Arvioi väitettä seuraavaalla asteikolla: 5=todella hyvin 4=melko hyvin 3=kohtalaisesti 2=jonkin verran 1=ei lainkaan

5 4 3 2 1

12. Kohtasiko hanke seuraavanlaisia haasteita? Arvioi kutakin väitettä seuraavaalla asteikolla: 5=todella paljon 4=melko paljon 3=kohtalaisesti 2=jonkin verran 1=ei lainkaan

a) Hallinnon raskaus5 4 3 2 1

b) Toiminnan ja säädösten raskaus5 4 3 2 1

c) Hankintojen kilpailuttaminen5 4 3 2 1

d) Resurssien niukkuus/riittämättömyys5 4 3 2 1

e) Hanketyön luonne5 4 3 2 1

f) Hankkeen tulosten siirtäminen5 4 3 2 1

g) Tulosten hyödynnettävyys5 4 3 2 1

h) Rahoituspäätösten mahdollinen viive5 4 3 2 1

i) Toimijoiden erilaiset näkemykset5 4 3 2 1

j) Muuta, mitä

13. Onko hankkeen tulosten pysyvyydelle tehty suun-nitelmaa? Kyllä Ei

14. Jos suunnitelma on tehty, kuvaile lyhyesti millainen se on?

15. Miten hankkeen tulosten pysyvyyttä on edistetty joko hankkeen aikana tai sen jälkeen?

16. Onko hankkeelle laadittu tulosten hyödyntämis- ja/tai levittämissuunnitelma? Kyllä Ei

17a. Jos suunnitelma on tehty, kuvaile lyhyesti millainen se on?

17b. Onko kyseistä suunnitelmaa alettu totetuttaa?Kyllä Ei

46

17b. Onko kyseistä suunnitelmaa alettu totetuttaa?Kyllä Ei

18a. Hankkeessa tehtiin itsearviointia:a) kertaluonteisesti b) jatkuvana

c) ei lainkaan?

18b. Onko hankkeen tuloksista tai jostain sen osa-alueesta tehty ulkoinen arviointi? Kyllä Ei

19. Arvioi hankkeen vaikutuksia seuraaviin seikkoihin? Arvioi kutakin väitettä seuraavaalla asteikolla: 5=todella voimakkaasti 4=melko voimakkaasti 3=kohtalaisesti 2=jonkin verran 1=ei lainkaan

a) Uusien yritysten syntyminen5 4 3 2 1

b) Yritysten säilyminen5 4 3 2 1

c) Uusien työpaikkojen syntyminen5 4 3 2 1

d) Yritysten toimintaedellytysten kehittäminen5 4 3 2 1

e) Tutkimuksen tekemisen mahdollisuuksien ja toimin-taedellytysten parantaminen 5 4 3 2 1

f) Uusien rakenteiden kehittäminen5 4 3 2 1

g) Infrastruktuurin kehittäminen5 4 3 2 1

h) Yhdyskuntarakenteen kehittäminen5 4 3 2 1

i) Osaamisen vahvistuminen5 4 3 2 1

j) Liiketoimintaosaamisen kasvaminen5 4 3 2 1

k) Yritysyhteistyö5 4 3 2 1

l) Yhteistyökumppanuudet/verkostoituminen5 4 3 2 1

m) Alueellinen verkostoituminen5 4 3 2 1

n) Työvoiman valmiuksien parantaminen5 4 3 2 1

o) Kansainvälistyminen5 4 3 2 1

20a. Saavutettiinko hankkeessa tuloksia tai vaikutuksia, joita ei tavoiteltu? Kyllä Ei

20b. Mitä nämä vaikutukset olivat?

47

21. Miten hankkeen toimintaa on jatkettu erillisen han-kerahoituksen loputtua? (Valitse vain yksi vaihtoehto)

a) Ei voida arvioida, koska hanke on vielä käynnissä / juuri loppumassa

b) Toimintaa on jatkettu toteuttajan omalla panostuksella ilman hankerahoitusta

c) Vastuu jatkosta siirtyi yhteistyökumppanille

d) Jatkettiin erikseen haettavalla uudella hank-keella tai hankerahoituksella

e) Hankkeen toimintaa jatkettiin yritystoim-intana

f) Hankkeen toiminta siirtyi osaksi julkisen sektorin budjettirahoitteista toimintaa

g) Hanketta ei jatkettu, koska se oli infrastruk-tuuri- tai rahoitushanke

h) Ei jatkettu, toiminta päättyi hankkeen päät-tymisen myötä

Hyvät käytännöt

22. Jos hankkeesta tulisi nimetä yksi keskeinen hyvä käytäntö/toimintamalli, niin miten kuvailisit sitä?

Kuvaile hankkeessa syntynyttä hyvää käytän-töä lyhyesti käyttäen apuna seuraavia kysy-myksiä.

a) Hyvän käytännön nimi

b) Hyvän käytännön tarve tai lähtökohta: mihin tarpee-seen käytännöllä haetaan ratkaisua?

c) Hyvän käytännön kuvaus: kuka tekee, mitä ja miksi tekee, miten, milloin ja missä tekee?

d) Hyvän käytännön edellytykset: mitä käytäntö edel-lyttää toimiakseen? Esimerkiksi millaisia toimijoita ja/tai rakenteita se vaatii?

e) Hyvän käytännön vaikutukset: esimerkiksi kuka ja mi-ten hyötyy?

f) Hyvän käytännön toteutuksessa ilmenneet haasteet

g) Hyvän käytännön juurruttaminen: esimerkiksi jos juur-ruttamissuunnitelma on tehty, mitä se sisältää ja onko sitä alettu toteuttaa?

48

Liite 2

Hankkeiden toteuttajille tehtyjen haastattelujen teemat

1) Hankkeen tavoitteet ja kohderyhmä2) Hankkeen toimintaympäristö3) Hankkeen konkreettiset toimet4) Hankkeen toteutusprosessi5) Hankkeen tuloksellisuus ja vaikuttavuus6) Syntyneen hyvän käytännön kuvaus

(täydennykset sähköpostitse)

49

Liite 3

Kuvio- ja taulukkoluettelo

Kuvio 1: Pohjois-Savon maakunta

Kuvio 2: EU-tuen jakautuminen seutukunnittain sekä asukaslukuun suhteutettuna vuosina 2000-2006

Kuvio 3: EU:n ja valtion tuen sekä yksityisen ra-hoituksen jakautuminen prosentuaalisesti eri klustereille vuosina 2000-2006

Kuvio 4: Kyselyyn vastanneet klustereittain

Kuvio 5: Hankkeen jatko erillisen hankerahoituk-sen päätyttyä

Taulukko 1: Liikevaihdon keskimääräinen vuosimuutos

Taulukko 2: Teollisuuden viennin keskimääräinen vuosimuutos

Taulukko 3: Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelman ra-hoituskehys Pohjois-Savossa 2000-2006

Taulukko 4: Kehittämishankkeiden rahoituksen alueellinen jakautuminen Pohjois-Savossa vuo-sina 2000-2006

Taulukko 5: Kehittämishankkeiden rahoituksen jakautuminen klustereittain Pohjois-Savossa vuo-sina 2000-2006

50

ISBN 978-952-5759-08-2ISBN (pdf.) 978-952-5759-09-9ISSN 1797-4402

Monessa kehittämishankkeessa yksi isoimmista ongelmista on ollut

se, että tehdyt mittavatkaan ponnistelut eivät ole tuottaneet pysyviä

tuloksia ja hankerahoituksen päätyttyä niiden tulokset ja tuotokset

ovat valuneet hukkaan. Näin kehittämistyön riskinä on sen jäämi-

nen vain kokeiluksi ja hetkelliseksi hyödyksi. Selvityksen päätavoit-

teena on esitellä hanke-esimerkkien avulla toisenlaisia tapauksia:

onnistuneita ja vaikutuksiltaan kestäviä hankkeita.

Esimerkilliset kehittämishankkeet tarjoavat osaltaan vastauk-

sen hanketoimintaa kohtaan esitettyyn, aiheelliseenkin, kritiikkiin.

Tämän lisäksi ne voivat antaa muille hankkeille ja rahoittajille suun-

taviivoja niistä avaintekijöistä, jotka ovat oleellisia onnistuneissa

hankkeissa. Onnistuneista tai laadukkaista esimerkeistä rapor-

toiminen lisää ymmärrystä siitä, mitä usein mystiseksikin jäävissä

kehittämishankkeissa tehdään ja mikä niiden todellinen tarkoitus

on. Tämän selvityksen tärkeä anti on se, että näitä hyvätasoisia

hankkeita on olemassa eri toimialoilla ja niiden arjessa tehdään ansio-

kasta ja kauaskantoista työtä.

Pohjois-Savon liittoSepänkatu 1KuopioPL 24770101 Kuopio

Puh. (017) 550 1400E-mail: kirjaamo@pohjois-savo.fiFaksit: (017) 262 5090 kirjaamo (017) 550 1428 johto

POHJOIS-SAVON LIITTO