Joka Pojan 70 vuotta

TAPANI KETOLA

JJJJooookkkkaaaa PPPPoooojjjjaaaannnn 77770000 vvvvuuuuoooottttttttaaaaJiiPee-lehden historiikki

Taitto JAANA SAVIO

JJJJooookkkkaaaa PPPPoooojjjjaaaannnn 77770000 vvvvuuuuoooottttttttaaaa

Ennen Joka Poikaa oli Joka Poika

Helsingin NMKY:n poikaosaston lehdellä oli 1930-luvulla nimenä Jo-ka Poika. Se nimi oli saatu puolestaan Poikien Keskuksen pääsihteerinYrjö Karilaan kirjoittamasta samannimisestä kirjasta. Uudelle valtakun-nalliselle poikien lehdelle valittiin kuitenkin nimeksi Joka Poika, sillä Yr-jö Karilas halusi myöntää Poikien Keskukselle oikeuden nimen käyt-töön.

Joka Poika -nimi on osoittautunut vuosikymmenien kuluessa hyväk-si valinnaksi. Vaikka se on kaksiosainen, se ”sopii suuhun” ja muiste-taan hyvin. Joka Poika -nimi ilmaisee myös kohderyhmän.

4

”Ellei maksua ala kuulua, myymme huutokaupalla housutjalastanne”, sanoi kirjapainon faktori kahdelle PoikienKeskuksen työntekijälle. Oli juuri päästy sopimukseenuuden lehden painamisesta – velaksi. Painolasku kyllämaksettiin aikanaan ja ilmestymistään aloitellut Joka Poikaon tänään 70-vuotias. Lehden nimi on tosin vaihtunut JokaPojasta JiiPeeksi. Varhaisnuorten oman lehden historia kerrotaan lyhyesti seuraavilla sivuilla.

Joka Pojan levikkityön ensiaskeleita

Poikien Keskuksen silloinen johtokunta jätti orastavan lehtihankkeenkahden miehen henkilökohtaiselle vastuulle. Toimistosihteeri ReinoAallon ja matkasihteeri Sulo Karpion tehtäväksi tuli tunnustella luotto-painatuksen mahdollisuuksia – kummankin omalla vastuulla – ”jos ni-mittäin sellaista kirjapainoa jostain löytyisi, joka uskaltaisi lähteä tällai-seen seikkailuun.” (1954, kirjoittaja tuntematon)

Poikien Keskuksen onneksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirja-painolla oli rohkeutta ottaa ”luottopainos” uudesta lehdestä. Tosin kir-japainon faktori Paasio sanoi Karpiolle ja Aallolle: ”Ellei maksua alakuulua, myymme huutokaupalla housut jalastanne”. (Sulo Karpion muistelus,

Joka Poika 1/1962)

Niinpä alkoivat, nykytermillä ilmaistuna, markkinointitutkimukset:kuinka kiinnostavaksi lehti koettaisiin ja paljonko sitä mahdollisesti ti-lattaisiin. Keväällä vuonna 1937 Poikien Keskuksen kenttäsihteeri Su-lo Karpio esitti tunnustelujensa tuloksena arvion 6000 kappaleen levi-kistä. Tämän ei vielä katsottu riittävän kustannusten peittämiseen. Lä-hestyvä sodanuhka antoi vauhtia suunnitelmiin. Pelättiin sodan sytty-vän ja ajavan poikakerhot tuuliajolle. Nyt oli toimittava.

Lokakuussa vuonna 1937 lähetettiin Poikien Keskuksesta kirje kaikil-le poikaosastoille ja myös kaikkiin kirkkoherranvirastoihin. Kaikkiaan10 000 asiaa esittelevää broshyyriä jaettiin ympäri Suomea.

Ensimmäisen Joka Pojan numeron ilmestyessä tammikuussa vuonna1938 tilaajia oli lähes 8000. Tilauksia tuli koko ajan lisää, joten uskal-lettiin ottaa 10 000 kappaleen painos. Irtonumeroitakin myytiin useitasatoja. Sodan sytyttyä loppuvuodesta 1939 romahti myös tilauskanta.Parhaana tilaushankinta-aikana marras–tammikuussa tuli vain 3000 ti-lausta. Ratkaisevaksi avuksi tuli norjalaisten ystävien keräämä avustus,jonka turvin voitiin lähettää Joka Poika -lehteä siirtolaispojille. Vuoden1940 sotatilanteesta huolimatta lehteä painettiin jo 17 000 kappaletta.

Lehden lukijoita innostettiin tilaushankintaan. Koska elettiin niuk-kuuden aikoja, oli tilaushankinnassa erilaisilla tavarapalkinnoilla mo-tivoiva merkitys. Aukeaman jutussa nostettiin pääpalkinnoksi tilauksialähettäneiden kesken arvottava vapaalippu lähestyviin Helsingin olym-pialaisiin, jotka tosin sitten peruuntuivat sodan tähden ja siirtyivät kym-menellä vuodella. Toisena palkintona arvottiin kultakello. Viisi tilausta

5

hankkineille tarjottiin oman kuvan julkaisua lehdessä, lisäksi viisi tilaus-ta hankkineet saivat palkinnoksi lennokin rakennussarjan. Lehden jo ai-kaisemmin tilanneiden jatkotilauksista luvattiin palkkioksi yksi markkajokaisesta. Sadalle ensin tilauksia lähettäneille luvattiin vielä yllätyspal-kinto. Seuraavia Joka Pojan numeroita somistivatkin tilauksia hankkinei-den poikien ja miesten lukuisat kuvat.

Uuden lehden tekeminen oli haastavaa

Poikien Keskuksella ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia palkata uu-delle lehdelle päätoimisia toimittajia. Lehteä tehtiin muun valtakunnal-lisen poikatyön ohessa. Reino Aalto teki lehden toimistotöitä omien toi-mistosihteerin töidensä rinnalla ja kenttäsihteeri Sulo Karpio toimittilehteä työmatkoillaan eri puolilla Suomea. Kunnioitettavaa onkin ollutsuoriutua tehtävästä silloisten tietoyhteyksien ja käytössä olleiden työ-välineiden avulla. Työaikaa ei juuri laskettu. Sodan aikana Helsinginpommitukset aiheuttivat usein lisää hankaluuksia. Joka Pojan toimistosai usein osumia. Tilaajarekisteri vaurioitui monta kertaa ja eräänkinkerran sen osoitelaatat oli kirjoitettava kokonaan uudelleen.

Lehden sivukoko oli vuosikymmenet formaatiltaan A4, niin kuinmuutkin aikakauslehdet tuolloin. Lehden sivumäärä vaihteli taloudel-lisen tilanteen mukaan. Ensimmäinen Joka Poika (1/1938) oli 16-sivuinen,seuraava oli jo 24-sivuinen ja kolmas numero oli taas 16-sivuinen, mut-ta kaksoisnumero 4–5/1938 oli jo 32-sivuinen. Sodan aikana sivulu-kuun vaikutti osaltaan paperinsäännöstely.

Miltä ensimmäinen Joka Poika näytti?

Ensimmäisessä Joka Pojassa (1/1938) oli 16 sivua, lisäksi keskiaukeamal-la oli liitteenä lennokkipiirustus. Lehden painoväri oli tummansininen.

Ensimmäisen Joka Pojan kirjoittajat olivat kirkollisesti tunnettuja mie-hiä, kuten piispa Aleksi Lehtonen, kouluneuvos Yrjö Karilas, rovasti Ver-ner J. Aurola ja rovasti Lauri Palva. Kirjoitukset olivat aikuismaisia jasuhteellisen pitkiä.

6

Ensimmäisestä numerosta alkoi myös yksi lehden pitkäaikaisimmis-ta vakiopalstoista: Raamatunlukuopas. Se ohjasi poikia lukemaan Raa-mattua päivittäin. Raamatunlukuohjelma ei alkanut ehkä kaikkein hel-poimmasta päästä. Ensin neuvottin lukemaan Vanhasta testamentistaJoosuan kirjaa ja sitten Tuomarien kirjaa.

Joka Poika ei edustanut 1930-luvulla esiintyneitä yltiönationalistisiaaatteita. Siitä osoituksena oli ensimmäisistä numeroista alkaen runsaskansainvälinen aineisto. Ensimmäisen Joka Pojan numeron kuudesta-toista sivusta oli kansainvälistä materiaalia kuudella sivulla. Joka Poikaoli sen ajan pojille ilmeisen tärkeä ikkuna suureen maailmaan. Otsikol-la Intian ”päivänpolttamia” poikia Verner J. Aurola kertoo matkastaanIntiaan. Norjan tunturihiihtojuttu on myös tuulahdus ulkomailta. Nimi-merkki Visapää kertoo käynnistään Afrikassa partioliikkeen syntysijoil-la. Kansainvälistymistä palveli osaltaan lehdessä alusta saakka ollut pie-ni englannin kielen palsta.

Ensimmäisessä Joka Pojassa oli Hyttynen-potkurilennokin piirustuk-set A3-kokoisena taitettuna liitteenä. Kalliin liitteen mahdollisti lennok-kiliikkeen sponsorointi.

Hiihtäminen oli ensimmäisen numeron näkyvin teema: kannessahiihtää poika umpihangessa, sama poika hiihtää myös ensimmäiselläaukeamalla. Retkeilykurssi alkoi ensimmäisessä numerossa. Sodan var-josta kertoi retkeilykurssin ensimmäinen aihe: Mitä on tiedusteluhiih-to? Aikaisemmin mainitussa tunturihiihtojutussa kerrotaan laskettelus-ta Norjassa. Urheiluosasto-otsikolla kerrotaan hiihtokilpailuista ja sa-malla aukeamalla on perusteellinen juttu puusuksien tervaamisesta. Ta-kakannen kuvassa on vauhdikas laskettelija.

Ensimmäisessä numerossa alkoi Pekka Peloton -sarjakuva. Sarjaku-van tekijätietoja ei kerrota tässä, eikä sarjan myöhemmissä vaiheissa.

Otsikotta jääneessä jutussa innostetaan poikia keräilemään posti-merkkejä, tulitikkuaskien etikettejä ja kirjoja. Lehdessä on sivun verranuutisia poikaosastoista ja yksi sivu on varattu muille pikkujutuille.

Näillä aiheilla Joka Poika aloitti pitkän taipaleensa suomalaisten poi-kien lukemistona.

Joka pojan ensimmäiset numerot olivat ilmeeltään aikakautensa ja“tekijöidensä näköisiä”. Lehden sisältö ja taitto olivat alussa aikuistentyylillä tehtyjä, mutta lehdet luettiin kuitenkin ilmeisen tarkasti. Poika-mainen ja rennompi tyyli vahvistui myöhempinä vuosina.

7

Tehtävä kotirintamalla

Poikakerhojen ohjaajat olivat lähes kaikki sotapalveluksessa. Joka Po-jasta muodostui sotavuosina tärkeä yhdysside Poikien Keskuksen ja poi-katyön kentän välille. Sodan aikana käynnistettiin kolmikkokerho-toi-minta. Toimintaa johdettiin Joka Pojan ja erityisen Kolmikko-lehden vä-lityksellä.

Joka Pojalla oli merkittävä rooli sota-ajan poikkeusolojen ja yleisenepävarmuuden keskellä. Lehti rohkaisi ja tuki poikia ja heidän perhei-tään. Sodanaikaisissa lehdissä oli isänmaallista ja uskonnollista aineis-toa runsaasti. Erityisesti moraalin ja laillisuuden tähdentäjänä Joka Po-jalla oli oma tehtävänsä. Poikkeusolot innostivat poikaviikareita monen-laisiin seikkailuihin. Aina se mitä poikasakilla keksittiin, ei ollut hyväk-syttävää, eikä aina laillista. Niinpä Joka Pojassa oli säännöllisesti juttu-ja tästä aihepiiristä.

Sota-ajan postinkulku oli epävarmaa. Vuonna 1944 eräs lukija valit-taa kirjeessään, että Joka Poika ilmestyy kotikylän pojille jopa kuukau-den verran eri aikaan. Toimitus pahoitteli asiaa ja kertoi, miten näissäpoikkeusoloissa on ihme, että postia yleensä tulee perille. Joka Pojantoimitus pyysi ymmärrystä postin työntekijöille, joiden tehtävä ei olluthelppo. Toimituksen vastauksessa todetaan myös, että on syytä antaaetuoikeus rintamapostille ja sitten kyllä ehtii, vaikkakin ehkä joskus vä-hän myöhässä, saada Joka Pojan luettavakseen.

Sodan aiheuttaman pulan ja valtion määräämän paperinsäännöste-lyn tähden jouduttiin vähentämään lehtien sivumääriä. Merkittävän vai-keuden tuotti sodan kiihdyttämä inflaatio. Lehden tilaushinta, painolas-kut ja lehteä avustaneiden pienet palkkiot, nousivat käsittämättömännopeasti. Talouden hoitaminen näissä oloissa oli perin vaikeaa. Lehdentilaaja ei aina ymmärtänyt, miksi paperisäännöstelyn tähden 8-sivuisek-si kutistunut lehti ilmestyi vain kahdeksan kertaa vuodessa ja maksoiensin 20, sitten 50 ja kohta 125 ja lopulta 200 markkaa! Pahimpanavuotena kertyi Joka Poika -lehdelle tappiota melkein miljoona inflaatio-markkaa.

Kymmenisen vuotta sodan päättymisen jälkeen voitiin todeta JokaPojan päässeen tasapainoon taloudessaan ja lehden vuotuisten sivu-määrien palanneen sotaa edeltäneisiin määriin.

8

Nuorten Talkoiden innostaja ja tiedottaja

Talvisodan jälkeen käynnistettiin valtiovallan toimesta yleinen talkoo-toiminta, sillä maatamme vaivasi elintarvike- ja raaka-ainepula. Mie-het olivat sotarintamalla, naiset huolehtivat lasten ja vanhusten kanssakotirintamasta. Talkoovetoomus kohdistettiin erikoisesti varhaisnuoriinja nuoriin. Joka Poika oli keskeinen kansanhuollon tiedotusväline vii-tisen vuotta kestäneessä talkookampanjassa. Yhteistyö kansanhuollonkanssa nosti lehden painoksen vuonna 1944 kaikkien aikojen ennätyk-seen: 75 000 kappaleeseen. Lehdellä laskettiin olleen ainakin neljän-nesmiljoona lukijaa.

Talkoilla koottiin seuraavia materiaaleja: pulloja, kumia, nahkaa,pihkaa, marjoja, sieniä, käpyjä, lumppuja, erilaisia metalleja, apurehua(lehtipuiden lehdeksiä), tähkäpäitä, kahvin ja teen korvikemateriaale-ja, lääkekasveja, jätepaperia, parkkia, naudan karvoja, hevosen jouhiaja eläinten luita. Suuri huomio kohdistettiin erityisesti polttopuiden han-kintaan. Jätepuuta kerättiin valtavat määrät ja metsistä hakattiin halko-ja miljoonia kuutiometrejä. Samoin tehtiin häkäpönttöautoissa käytet-tyjä puupilkkeitä.

Tulokset olivat hämmästyttävän suuria. Yhteinen ponnistus auttoikansankuntaa selviytymään. Varhaisnuorten ja nuorten motivoiminenpitkäkestoiseen uurastukseen vaati myös monenlaisia kannustimia.Käytössä oli erilaisia ansiomerkkejä. Eräiden kerättävien materiaalienkohdalla järjestettiin erillisiä kilpailuja. Esimerkiksi järjestettiin erityinenpuolukan keruukilpailu, jossa oli palkintoina porsas, karitsa ja kaniini-perhe.

Tämä talkookampanja väritti sota-aikaa. Sota-ajan nuorille ikäluokil-le jäikin luontainen taipumus kierrättää ja säästää. Talkoiden ansiostaJoka Poika -lehdestä tuli yleisesti tunnettu.

9

Joka Poika kertoi olympialaisista

Helsingin olympialaisten jälkeen ilmestyi Joka Pojan kaksoisnumero (7-

8/1952). Lehti oli yksivärinen ja painoväri oli tummanruskea. Kannessa onkuva olympialaisten 10 000 metrin juoksijoista. Kuvassa kilpailua joh-taa eräs kisojen sankari, tsekkoslovakialainen juoksija Emil Zatopek.Lehdessä on Voitto Viron kirjoittama kahdeksansivuinen kisaselostus.Jutussa on 36 valokuvaa.

Laajan olympiajutun lisäksi lehdessä on paljon muuta, kuten har-tauskirjoitus, juttu kalan tuulastuksesta, jatkokertomus ja juttu suoma-laisesta Arabian tutkimusmatkailijasta Y.A. Wallinista. Otsikolla Uimas-sa haikalojen kylpyaltaassa viedään lukija eksoottiselle Välimerelle. Au-keaman jutussa esitellään alkava Poikien Päivä -keräys, jossa palkintoi-na on mm. matkaradio, ilmakivääri, kiikari, kamera, kello, mikroskoop-pi, taskulamppu, huuliharppu, täytekynä ja pienoissähkömoottori. Ot-sikolla Ääntä nopeammin, kerrotaan uudesta keksinnöstä: suihkuturbii-nilentokoneesta. Tarjolla ovat piirustukset ja rakennusohjeet kokoontai-tettavasta silityslaudasta. Sivun luontojuttu kertoo muurahaisista. Erääs-sä jutussa esitellään suomalaista nousevaa teollisuutta: Valmetin tehtai-ta ja sen tuotteita. Samoin esitellään kansanopistoja ja lennokkikerho-toimintaa. Lehdessä ovat ohjeet korkista valmistettavasta pienoislaivas-ta, samoin rakennusohjeet pienestä kumimoottorilla varustetuta laivas-ta ja puusaranaisen lippaan teko-ohjeet. Eräässä jutussa käsitellääneläinten keskinäisiä ystävyyssuhteita. Liikenneturvallisuus saa huomio-ta omassa jutussaan.

Lehdessä on myös pieniä uutisia poikatyön kentältä, lukijapostia, eri-laisia kilpailuja ja kilpailuvastauksia. Takasivulla on sarjakuva Jua –bambumetsän poika. Kaikki tämä 32 sivulla.

10

Oman nimimerkin suojaaminen

Joka Pojan ilmestymisen alkuaikoihin oli suosittua julkaista lehdissä jut-tuja nimimerkin takaa. Myös Joka Pojan lukijat halusivat useimmitenesiintyä lehden palstoilla nimimerkillä. Joka Poika tarjosi lukijoilleenmahdollisuuden varata itselleen oman nimimerkin, johon sai samallayksinoikeuden Joka Pojassa. Niinpä 1940-luvulla alettiin julkaistapalstaa, jossa oli lista varatuista nimimerkeistä.

Valtakunnallista leiripaikkaa etsittiin

Keväällä 1941 Joka Pojassa julistettiin erityinen kilpailu poikien valta-kunnallisen leiripaikan löytämiseksi. Lehdessä oli sittemmin juttuja,joissa kerrottiin kuvin ja tekstein kerhoryhmien retkistä eri puolille Suo-mea leiripaikkaa etsimässä.

Joka Pojassa oli myös esillä haave poikien omasta leirimaatilasta, jos-sa pojat talkoohengessä olisivat tehneet maatilan töitä. Näiden työlei-rien yhteyteen suunniteltiin myös muuta leiriohjelmaa. Tämä hanke eitoteutunut. Partaharjun leirialue löytyi Pieksämäeltä ja toiminta sielläjatkuu edelleen.

Raamattua joka päivä

Vuosikymmenten varrella on Joka Pojassa opastettu lukemaan Raamat-tua päivittäin. Alkuvuosina oli myös mahdollisuus suorittaa Joka PojanRaamattupiirin todistus. Sellaisen sai oltuaan mukana erityisessä ker-taustutkinnossa.

Joka Pojan Olympialaiset

Eräs eniten lukijoita liikuttaneista toimintamuodoista olivat Joka PojanOlympialaiset. Kisat käytiin lukijoiden kotipaikkakunnilla. Tulokset lä-hetettiin lehden toimitukseen, joka julkaisi niitä ja palkitsi parhaat. Tä-mä toiminta alkoi jo vuonna 1939. Muutaman välivuoden jälkeen nä-

11

mä olympialaiset jatkuivat 1980-luvulle. Lehti järjesti viimeiset olym-pialaiset vuonna 1982 ja viimeiset Joka Pojan Olympialaisten tuloksetjulkaistiin lehdessä vuonna 1983.

Tiettävästi pisimpään Joka Pojan Olympialaisia on pidetty Paltamonseurakunnassa. Vuonna 2002 Paltamossa pidettiin 25. perättäiset JokaPojan Olympialaiset.

Poikatyön keräykset

Vuosittain järjestettiin keräys kristillisen poikatyön hyväksi. Joka Poikatoimi näiden keräysten tiedotuskanavana. Kerääjinä olivat erityisestikerhoihin kuuluvat pojat ja myös suuri joukko kerhoihin kuulumatto-mia poikia. Pojat kokivat keräyksillä hankkivansa varoja omaan toimin-taansa. Konkreettisinta tämä oli myöhempinä vuosina, kun keräyksentuotosta osa jäi suoraan oman paikkakunnan poikatyölle. Poikia kiin-nostaneet palkinnot innostivat osaltaan keräystyöhön. Keräys oli tärkeäosa Poikien Keskuksen ja Partaharjun leirikylän taloutta usean vuosi-kymmenen ajan. Pienistä puroista kasvoi suuri virta.

Keräystoiminta alkoi vuonna 1939 ja päättyi lehden kautta tiedotet-tuna keräyksenä vuonna 1965. Poikien Keskuksen keräykset jatkuivattämän jälkeen päätoimisten nuorisonohjaajien kautta.

12

13

Lukijakilpailuja

Joka Poika tarjosi alusta lähtien runsaasti erilaisia lukijakilpailuja. Esi-merkiksi sotavuonna 1943 Joka Poika -lehdessä oli yhteensä 28 erilais-ta lukijakilpailua. Niihin tuli kaikkiaan noin 17 000 vastausta. Palkin-toja postitettiin onnellisille voittajille.

Raittiuslupaus

Joka Poikaa julkaisevan Poikien Keskuksen yhteyteen perustettiin JokaPojan Raittiusliitto. Lehden sivuilla kannustettiin liittymään tähän rait-tiusjärjestöön. Joka Pojassa julkaistiin silloin tällöin raittiuslupaus-loma-ketta, jonka saattoi vahvistaa nimikirjoituksellaan ja postittaa sen JokaPojan Raittiusliittoon. Lomakkeen allekirjoittanut lupasi pysyä raittiinakoko elämänsä ajan. Ensimmäinen raittiuslupaus-vetoomus julkaistiinJoka Pojassa vuonna 1950. Seitsemän vuotta myöhemmin raittiuslu-pauksen tehneitä oli jo noin 15 000 poikaa ja 1960-luvulla lupauksen-sa antaneita oli jo yli 20 000 poikaa.

Lähetysaiheisia juttuja vuodesta 1956

Vaikka Joka Pojan sivuilla oli alusta alkaen paljon kansainvälisiä aihei-ta, ei kristillisestä lähetystyöstä ollut alkuvuosina juttuja lainkaan. Vas-ta vuonna 1951 oli pieni uutinen pastori Päivö Parviaisen lähdöstä lä-hetystyöhön Kiinaan. Ensimmäinen lähetysasiaa esittävä juttu oli leh-dessä vuonna 1956 ja seuraavana vuonna kerrottiin poikapäivistä Af-rikan Ambomaalla. Lähetysaihe alkoi vähitellen löytää Joka Pojan si-vuille. Myöhemmin yhteistyö Suomen Lähetysseuran kanssa on olluthyvin tiivistä.

Poikia kiinnostaa tekniikka

Erityisesti 1970-luvulla pienoissähköautot, mopot, moottoripyörät,mikroautot, lentokoneet ja muu tekniikka tulivat merkittäväksi osaksi

14

lehden aineistoa. Jo vuonna 1953 Tekniikan Maailma -lehti noteerasiJoka Pojan. Tekniikan Maailma -lehden aloittaessa tuolloin ilmestymi-sensä, se ilmoitti myös Joka Pojassa. Tekniikan Maailma näki Joka Po-jan lukijoissa itselleen potentiaalisen kohderyhmän.

Esperantosta ei tullut maailmankieltä

Joka Pojan sivuilla alkoi vuonna 1954 esperanton kielen kurssi. Tuolloinvielä uskottiin esperantosta voivan muodostua oikean maailman yleis-kielen. Kurssi jatkui kymmenkunnassa seuraavassa numerossa. Aihee-seen palattiin vuonna 1969 ja esperanton alkeiskurssi oli myös vuon-na 1976 lehden sivuilla.

”Asekauppaa”

Aseet kiinnostavat poikia. Vuoden 1954 Joka Pojan joulunumerossa oliilmoitus, joka oli otsikoitu: Joka Pojan ”perushankintoihin” kuuluu Ato-me-vesipistooli. Poikien Keskuksen keräyspalkintoina oli ollut aseitakin:ilmakivääri ja nallipyssy. Toisaalta eräässä Joka Pojan jutussa varoitel-tiin itse tehtyjen ”tussareiden” vaaroista – tuolloin sota-aika oli vielätuoreessa muistissa.

Mäkiautot kautta aikojen

Jo vuonna 1945 oli ollut Helsingin Käpylässä ensimmäiset mäkiauto-kilpailut. Viisikymmentäluvun puolivälissä lehdessä oli juttuja ulkomaa-laisista mäkiautoista. Sittemmin lehdessä julkaistiin muutamia mäkiau-tojen piirustuksia ja rakennusohjeita. Vuonna 1957 Joka Pojassa olivatniin sanotun Joka Pojan -luokan mäkiauton piirustukset. Ne olivatkinsuomalaisten mäkiautojen perusmallina pitkään. Samaa mallia muistut-tavan mäkiauton piirustukset olivat lehdessä myös vuonna 1978. Mä-kiautoharrastus jatkuu edelleen ja JiiPee uutisoi siitä.

15

Suuri erikoistoimitus

Joka Pojalle perustettiin 1960-luvulla erikoistoimitus, jossa oli eri alo-jen asiantuntijoita. Joukko oli edustava ja asiantuntemus vakuuttavaa.Erikoistoimituksen kynänjälki näkyi silloin tällöin lehden sivuilla. Eri-koistoimituksen jäseniä olivat: autotarkastaja Fred Geitel (autourheilu),dipl. insinööri Pertti Jotuni (tekniikka ja avaruus), opettaja Veikko Kase-va (askartelu), sotilasmestari Arvo Kinnunen (askartelu), fil. tohtori Erk-ki Kivi (biologia), ekonomi Kavo Laurila (laskovarjourheilu ja pujotte-lu), merkonomi Eino Louhio (mopotestit), maisteri Eino Parikka (Viisas-ten kerho), rehtori Rainer Pelkonen (urheilu), osastopäällikkö Simo Rau-tavirta (tietokoneet), nuorisosihteeri Juhani Räsänen (liikenne), toimit-taja Vesa Saarinen (televisio), koulutusohjaaja Eino Smolander (autot jaliikenne), lentokapteeni Antti Waris (ilmailu), merkonomi Jorma Vasa-ma (autot ja liikenne) ja voimistelunopettaja Arto Virkkunen (urheilu).

Askarteluohjeita omatoimiseen tekemiseen

Vuosikymmenten kuluessa on Joka Pojassa esitelty suuri määrä erilai-sia askarteluohjeita ja innostettu monenlaiseen tekemiseen. Askartelu-malleja on ollut tarjolla kirjanmerkistä hirsiseen erämajaan, maalla javedessä kulkevasta amfibiokinneristä kanteleeseen ja kanootista pie-noissukellusveneeseen.

Kun tytöt tulivat 1970-luvulla mukaan JP:n lukijakuntaan, muuttui-vat myös askarteluohjeet ”tyttömäisemmiksi”. Myöhemmin lehden as-kartelutöiden aihepiirit ovat olleet ilmeisesti enemmän tyttöjä kuin poi-kia kiinnostavia. Toki myös poikia innostavia teknisempiä ohjeita on jul-kaistu silloin tällöin.

Tänään on varhaisnuorten elämänpiiri aivan toisenlainen: askartele-minen ei kiinnosta niin paljon kuin ennen. Kaupoissa on saatavilla lo-puttomasti toinen toistaan hienompia esineitä ja laitteita. JiiPeellä onnykyään hyvin tärkeä tehtävä rohkaista lukijoitaan tekemään myösomin käsin.

16

Iso Parta pakisi

Päätoimittaja Pentti Tapio pakisi vakiopalstallaan yhtäjaksoisesti 17vuotta, alkaen vuodesta 1966. Palstan nimi oli Iso Parta pakisee. Ne oli-vat ilmeisen luettuja juttuja lyhyytensä ja ajankohtaisuutensa ansioista.Iso Parta puuttui usein ajassa liikkuviin kysymyksiin ja aiheisiin. Hänpuolusti poikia ja pyrki osoittamaan heille tietä kristilliseen elämänta-paan.

Joka Poika lukijansa vierellä kulkijana

Lehdessä julkaistiin melkein säännöllisesti eri otsikoilla juttuja, joissapyrittiin tukemaan nuorten lukijoiden henkistä ja hengellistä kasvua jakehitystä. Sodan jälkeen lukijoiden elämänkysymyksiin vastattiin ker-honohjaajien kysymyspalstalla. Vuonna 1972 Iso Veli -palstallaan Erk-ki Jeskanen aloitti kristillisten asioiden pohdinnan lukijoiden kanssa.Vuonna 1975 käynnistyneellä “Kuorma kippi -palstalla” Yrjö Tolvanenkirjoitti pohdintojaan lukijoiden kysymysten perusteella. Meidän kes-ken ja myöhemmin otsikolla Sinä, minä ja… -palstalla kirjoittaa luki-joiden elämänkysymyksiin vastauksia varhaisnuorisotyön kouluttajave-teraani rovasti Kimmo Virtanen. Vuosikymmenten kuluessa on myösmuilla otsikoilla julkaistu tämän aihealueen palstoja. Nämä palstat ovatolleet hyvin luettuja. Samalla kun kysyjä sai vastauksia kysymyksiinsä,saivat myös muut lehden lukijat luettavakseen tämän avoimen postin.(Ks. myös otsikko Palvelupalstoja.)

JiiPee-tiimi -lukijakerho

Vuoden 1978 alusta alettiin julkaista JiiPee-tiimi -pienkerhojen mate-riaalia. Lukijoita innostettiin perustamaan omatoimisia pieniä kerhoja.Näitä kerhoja ohjattiin ja palveltiin lehden sivuilla säännöllisesti.Vuonna 1980 oli toimivia tiimejä jo 415 ja niissä oli jäseniä yhteensä1155. Näiden pienkerhojen postiliikenteen hoitaminen vaati paljontyötä. Tiimiasioiden hoitajana oli muutamia erityisiä tiimisihteereitä.Tämä toimintamuoto jatkui 13 vuotta ja vaihtui keväällä 1991 Porukanpuuhat -sivuiksi.

17

Tytöt tulivat Joka Pojan lukijoiksi

Tytöt joutuivat kadehtimaan poikia 36 vuotta: pojilla oli tämä Joka Poi-ka. Ensimmäiset askeleet tyttöjä kohti otettiin vuoden 1974 alussa, jol-loin lehden ensimmäinen naispuolinen toimittaja aloitti työnsä. Toimit-taja Marjo Puhakka käynnisti lehdessä myös tytöille oman Tirske-pals-tan. Lehden jutut alkoivat sisältää tytöille suunnattua materiaalia ja leh-den jutuissa ja kuvissa alkoi esiintyä tyttöjä. Vuonna 1954 oli Joka Po-jan kannessa ensimmäisen kerran tytön kuva.

Lukijat lehteä toimittamassa

Alusta alkaen rohkaistiin lukijoita lähettämään omia juttujaan Joka Poi-kaan. Lukijaikäisistä koostuva erityinen reportterikerho perustettiinvuonna 1968. Reportterikerhosta ”saa potkut” 18 vuotta täytettyään.Aluksi siihen otettiin vain muutamia jäseniä. Viime vuosina jäsenmää-rää on kasvatettu. Nykyisin reportterikerholaisia on yli 50 nuorta toimit-tajanalkua. Tämä on ollut toimituksellisesti merkittävä joukko. Viimei-sen kuluneen kymmenen vuoden aikana ovat nuoret reportterit saaneetlehdessä merkittävän roolin. Näin lukijaikäiset tekevät juttuja saman-ikäisilleen. Reportterikerholaisia on kurssitettu säännöllisesti ja heitä onohjattu myös postin välityksellä. – Reportterikerho on kohta 40-vuotias!

Wallun luokasta Pasiin ja Armakseen

Harri Vaalio (Wallu) piirsi lehteen vuodesta 1980 Wallun luokka -sar-jakuvaa. Sen näkökulma oli opettajan, olihan Vallu itse tuohon aikaannuori opettaja. Seitsemän vuotta myöhemmin alkaneessa uudessa sar-jakuvassa seikkaili opettajan sijaan oppilas: Pasi. Tähän pojanviikariinlukijoiden oli helppo samaistua. Pasi seikkailee lehdessä edelleen. Vii-me vuosina Pasi on saanut Wallun kynästä rinnalleen uuden sarjakuvanArmaksesta. Armas on urheilija, jolla riittää kommelluksia.

18

JiiPee palvelee varhaisnuorisotyötä

Vuosikymmenten varrella on Joka Poika ollut monin eri tavoin yhteis-työssä kristillisen poikatyön kanssa. Nykyisin JiiPee palvelee kristillisenvarhaisnuorisotyön koko kenttää. Eräs esimerkki tästä ovat olleet vuo-sina 2003 ja 2007 julkaistut hiippakuntaliitteet. JiiPeen välissä olivaterityiset hiippakuntakohtaiset kahdeksansivuiset liitteet, jotka jaettiinkyseisten hiippakuntien alueille.

JiiPeen nepalilaiset nimikko-oppilaat

JiiPee-lehdellä oli 1990-luvulla nepalilaiset nimikko-oppilaat. Lukijattukivat taskurahoillaan nepalilaisen pojan ja tytön, Shankar Pahadin jaPandana Kadelin koulunkäyntiä yhdeksän vuoden ajan. Taloudellisentuen lisäksi jotkut lukijat kirjoittivat näille nimikko-oppilaille. Suoma-laiset lähetystyöntekijät kävivät heitä tapaamassa ja raportoivat tapaa-misistaan JiiPeen lukijoille. Myös nimikko-oppilaat lähettivät postia leh-den sivuille.

PPaallvveelluuppaallssttoojjaa

LääkäripalstaEnsimmäinen lääkäripalsta oli lehdessä vuonna 1983 nimellä Lekuri.Ensimmäiset lääkärit olivat Hannele ja Antero Heikkilä. Vuosien mittaanlääkäreitä on ollut yhteensä seitsemän. Palstan nimi on nykyään Voi tau-ti!

KirjeenvaihtopalstaPalstan nimi on vaihdellut vuosien varrella: Joku odottaa kirjettäsi, Kir-jekavereita, Kirjoita mulle viesti, Kirje meille ja Kirjeitä vailla. Nykyisinpalstan nimi on Kirjeloota. Palsta oli alussa (1976) lukijoiden Postisäk-ki-palstan yhteydessä.

19

LukijapostiLukijoiden kirjoitusten palsta aloitti Postisäkki-nimellä vuonna 1975. Si-tä aiemmin lukijoiden juttuja julkaistiin mm. otsikoilla Nuoret toimit-tajat ja Viimeinen sana on teidän… -nimisillä palstoilla. Nykyisin Mi-nun mielestäni -palsta on hyvin pieni, koska omia mielipiteitään on tä-nään helppoa ja nopeaa julkaista Internetissä erilaisilla palstoilla.

Kirja-arvostelut ja muiden kulttuurituotteiden arvostelutVuonna 1977 alkoi lehdessä Oletko lukenut? -palsta. Sittemmin pals-tan nimeksi tuli Lukutoukka. Tällä palstalla joko toimituksen jäsenet tailukijat arvostelivat ilmestyneitä varhaisnuorille suunnattuja kirjoja. Tä-mä 30-vuotias palsta jatkaa edelleen lehdessä otsikolla Luin kirjan…Nykyisin reportterikerholaiset arvioivat lehdessä kirjojen lisäksi myösvideoita, televisio-ohjelmia, elokuvia, pelejä ja muita varhaisnuortenkulttuuri-ilmiöitä.

KynäkulmaKynäkulma-palstalla asiantuntija arvioi lukijoiden kirjoituksia ja palkit-see parhaita. Palsta alkoi jo vuonna 1965. Kynäkulman ensimmäinentoimittaja Timo Elo hoiti tehtävää lähes 30 vuotta. Nykyinen palstan toi-mittaja on vasta kolmas tätä palstaa hoitamassa. Palsta on 42-vuotias jajatkaa suosittuna.

Meidän kesken -palstaMeidän kesken -palstalla, nykyisellä Sinä, minä ja … -palstalla vasta-taan lukijoiden elämänkysymyksiin. Palsta aloitti vuonna 1987. Palstaon ollut aina hyvin suosittu. Pääosan sen aihepiiristä valtaavat varhais-nuorten ihmissuhdekysymykset.

Kauppa käy -palstaOstan vaihdan myyn ja myöhemmin Kauppa käy -palsta oli Joka Pojas-sa jo vuodesta 1944. Palsta lopetettiin vuonna 1995. Palstalle ehti ker-tyä ikää 51 vuotta.

20

Kysy-palstaErityinen kysy-palsta aloitti vuonna 1971. Palstalla saattoi kysyä kaik-kea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Palsta oli erittäin suosittu.Eräässä vaiheessa olisi voitu vaikka koko lehti täyttää tämän palstan ma-teriaalilla. Kysy-palsta päättyi kysymysten tulvaan vuonna 1990.

800 numeroa

Joka Pojan, nykyisen JiiPeen, täyttäessä tänä vuonna (2007) 70 vuotta, olitämän juhlavuoden ensimmäinen numero lehden 800. ilmestynyt nu-mero. Sivuja on vuosikymmenten mittaan on kertynyt lähes 30 000.

Lehden tekijöitä

Päätoimittajat

1938–1967 kouluneuvos Yrjö Karilas (kuvassa)1967–1983 opetusneuvos Pentti Tapio1983–1988 pastori Mikko Lännenpää1989–1994 pastori Yrjö Tolvanen1996–2006 pastori Timo Sainio2007– pastori Eero Jokela

(Vuonna 1995 päätoimittajan sijaisuutta hoitivat pastori Timo Sainio,järjestösihteeri Heikki Alanen ja toimitussihteeri Tapani Ketola. Vuosien2006 ja 2007 vaihteessa järjestösihteeri Heikki Alanen toimi vs. päätoi-mittajana.

Toimitussihteerit

1938–1941 toimistosihteeri Reino Aalto1942–1959 opetusneuvos Sulo Karpio (kuvassa)1960–1989 valt. maist. Seppo Koivistoinen1989–1999 opettaja Tapani Ketola2000 maisteri Essi Maria Lammi2001– toimittaja Pirjo Riipinen

21

Toimittajat

1969–1973 graafikko Jouko Jäntti1974–1978 nuorisonohjaaja Marjo Puhakka (kuvassa)1978–1987 nuorisonohjaaja Leena Hietamies1988–1989 opettaja Tapani Ketola1989–2001 toimittaja Pirjo Riipinen 1995–1996, 1999–2000, 2001– toimittaja Jaana Savio

Lehdellä on ollut monta nimeä

1938–1973 Joka Poika1973–1985 JP Joka Poika (Vuodesta 1976 JP Joka Poika Juniorin Puuhaposti)

1985–1987 JP1987–1988 JP Totto

(Suomen Lähetysseuran Totto-lastenlehti yhdistettiin JP:n kanssa)

1989–1997 JP1997– JiiPee

Joka Pojan rinnalla julkaistiin vuosina 1947–1949 Joka Pojan Askarte-lua -lehteä. Vaikka sillä oli alusta lähtien levikkiä noin 35 000 kpl, tuol-loin maatamme vaivannut inflaatio vei lehdeltä taloudelliset edellytyk-set jatkaa ilmestymistään.

Alkuvuosien levikkilukuja

1938 10 200 kpl1939 24 000 (sota syttyi)

1940 17 000

1941 25 0001942 42 0001943 54 0001944 72 000 (sota päättyi)

1945 42 000

22

JiiPee

1946 30 0001947 25 0001948 18 0001949 18 0001950 17 000

1951 18 0001952 23 0001953 27 0001954 35 000

Kaikki edellä mainitut luvut ovat suuntaa antavia, sillä ne ovat painos-määrien lukuja. Vasta 1980-luvulla lehden levikki tarkastettiin ulkopuo-lisen levikintarkastustoimiston toimesta. Myöhempien vuosien levikin-kehitys on ollut selvästi alkuvuosikymmeniä vaatimattomampaa. Poik-keuksen muodostaa vuosi 1989, jolloin viralliseksi levikiksi tarkastet-tiin 36 800 kpl. JiiPeen levikissä näkyy nykyään tämän ajan kilpailu pe-rinteisten painotuotteiden ja uusien sähköisten kanavien välillä. Erityi-sesti nuoret käyttävät mielellään sähköisiä tiedotusvälineitä.

JiiPeen taustavoimat ja tekijät tänään

JiiPee-lehteä julkaisevat Suomen Lähetysseura ry ja Suomen Poikien jaTyttöjen Keskus – PTK ry. Lehden kustantaja on Suomen Poikien ja Tyt-töjen Keskus – PTK ry.

Lehden päätoimittaja 1.3.2007 alkaen on ollut pastori Eero Jokela.Lehden toimitussihteeri on Pirjo Riipinen ja taittava toimittaja Jaana Sa-vio. Lähetysseuran edustajana toimituksessa on Pirjo Lehtonen-Inkinen.Lisäksi toimituksen jäseninä ovat Heikki Alanen, Kati Jansa-Tapio jaHannu Keränen. PTK:n ja Kirkkohallituksen tekemän sopimuksen mu-kaan JiiPee on ev.lut. kirkon tyttöjen ja poikien äänenkannattaja.

23

Keskiaukeaman keräilykuviaon julkaistu jo 27 vuotta. Keräilykuva JiiPee-lehdessä 8-9•1980

Kuva Juhani Länsiluoto

Keräilykuva JiiPee-lehdessä 3•2004Kuva C Alexis Rosenfield / Science Photolibrary / Corbis

Suomen Poikien ja Tyttöjen Keskus – PTK ryPartaharjuntie 361, 76280 Partaharju

www.ptk.fipuh. 020 7769 560, sähköposti ptk@ptk.fi